TOI MEN

PI DE

2014

JULKAISIJA Sitoutumaton vasemmisto • PAINOPAIKKA Lehtisepät OY • PAINOS 2000 kpl • VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Meeri Siukonen TOIMITUSSIHTEERI Lauri Linna • GRAAFINEN SUUNNITTELU Samuli Saarinen • KUVITUKSET Samuli Saarinen (5,12), Erik Solin (8), Julia Sand (18)

VALOKUVAT Thomas Södergård (1), Hilla Kurki (2,10,14,15,27,28) • KIRJAINMUOTOILU Tuomas Kortteinen (Binda Sans) TEKIJÄT Iiris Annala, Jukka Liukkonen, Elina Loisa, Samuli Lähteenaho, Angi Mauranen, Anni Mäentie, Henri Pienimaa, Mimmi Piikkilä, Kaarina Sorvali,

Vihtori Suominen, Petri Vaittinen, Niia Virtanen, Anna Ylä-Anttila, A-ryhmäToimenpiteen tekemiseen on saatu HYY:n järjestölehtitukea.

Dynaaminen yliopistovisio s.3 • Puheenjohtajan tervehdys s.4 • Kriittisiä muistiinpanoja perustulosta s.5 • Muodolla on väliä s.7 • Sinisen kullan kimallus s.8 Vieraskynä: Vasemmiston umpikujat s.10 • Esimerkkiopiskelijalla ei ole lapsia s.12 • Siivoamisesta s.13 • Runoja s.16 • Kirja-arvostelut s.17

Lännen lyhytnäköinen ja itsekäs rajapolitiikka s.18 • Vaaliohjelma s.22 • Vaalipäällikön terveiset s.25

3

Kuten tiedätte, olemme siirtyneet edellisestä vuodesta alkaen lyhyttutkintoihin – tulette siis opiskelemaan maisteriksi jouluun mennessä. Puoli vuotta on todellinen etu työmarkkinoilla. Olette paljon nopeammin kilpailemassa opiskelutovereitanne vastaan kuin ne, jotka opiskelevat viisi vuotta, tai herra varjele vielä pidempäänkin.

Suosittelemme, että otatte ensimmäiseksi kurssiksi ”Elinkeinoelämän keskusliitto Kuinka työskentelen insinöörin alaisena 102” tai ”Kokoomus rp. Fantastinen kuri ja järjestys työelämässä 101” -kurssin. Valitettavasti uusi nopeutettu malli työelämään pääsemiseksi tarkoittaa sitä, että ”Neste Oil Antropologian perusteet 104.53” ja ”Finnair kenttätyökurssi 204” on jätetty pois kurssitarjottimelta. Niille ei ole aikaa, ja muutenkin ne ovat turhia yritysmaailmalle. Tilalla on kuitenkin jännittävä ”McDonalds Taloushallinnon perusteet 101.5” -kurssi, joka taatusti korvaa menetyksen moninkertaisesti.

Puolen vuoden intensiivisen opintoputken jälkeen pääsette työskentelemään vuodeksi yritykseen työelämään tutustumisen jaksolla. Kuten tiedätte, siitä ei makseta palkkaa, joten joudutte itse järjestämään toimeentulonne muutoin, esimerkiksi lainalla. Huomautan jo nyt, että työpäivät ovat 8-tuntisia, joten toista työtä ole mahdollista ottaa. Innostavat vaihtoehtomme ovat tänä vuonna Microsoft ja Teollisuuden Voima. Valintanne mukaan valmistutte tittelillä TVO-antropologi tai Microsoft-antropologi täältä Accenture-tiedekunnasta.

Olette ehkä kuulleet teitä edeltäviltä opiskelijoilta graduista ja proseminaareista. Olette onnekkaita: työelämäjakso korvaa teidän opinnäytteenne. Arvosananne määrittyy esimiehenne arvioinnin mukaan. Loppuarvion tuloksen korottaminen on mahdollista lahjoittamalla yliopistolle vähintään 10 000 euroa. Arvosanan korotus määrittyy kuitenkin siis lahjoituksen suuruuden mukaan.

Päätämme päivän innostavaan Microsoftin yritysesittelyyn, jossa kerrotaan, kuinka Microsoft on muuttanut maailmaa paremmaksi paikaksi. Voitte jättää lukukausimaksunne tiskille lähtiessä. Muistutan vielä, että maksamatta jättäminen johtaa karhukirjeeseen! Hauskaa video-oppituntia!

Tervetuloa jännittävän antropologian pariin uudet opiskelijat!

Jukka Liukkonen

4

Mimmi Piikkilä

PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYSOpetin viime keväänä viestinnän valmennuskurssia ilmaisia val-mennuskursseja ensi kertaa tarjonneessa Varjovalmennuksessa. Viimeisen oppitunnin jälkeen kävelin erään kurssilaisen kanssa pois luentosalista. Hän sattui kysymään samaa asiaa, jota moni muukin tiedustelee ensimmäisenä törmätessään Sitoutumattomaan vasem-mistoon; miten vasemmisto voi olla sitoutumaton?

Järjestön nimi on ehkä alunperin viitannut tarpeeseen erot-tautua 1980-luvulla itään päin katsovasta vanhasta vasemmistosta, pyrkimyksenä karistaa Neuvostoliiton tuomat ikävät assosiaatiot harteiltaan ja luoda uutta, antiautoritäärista ja ekologista vasem-mistoa. Nykyään tärkeimpänä osana sitoutumattomuutta aktiivit tapaavat korostaa riippumattomuutta puolueesta ja muista suu-remmista instituutioista. Sitvas on nimensä mukaisesti vasemmis-tolainen järjestö, mutta määrittelee itsensä jatkuvasti uudestaan.

Keväällä 2014 Sitvas on saanut aikaan yhdessä Etelä-Suomen vasemmistonuorten ja muiden toimijoiden kanssa huikean suosion saavuttaneet ilmaiset Varjovalmennuskurssit, jotka pyrkivät vaikut-tamaan yliopiston vinoutuneeseen sisäänpääsytilastoon ja koulu-tuksen periytyvyyteen. Samaan aikaan olemme vaikuttaneet yli-oppilaskunnan toimintaan esimerkiksi purkamalla HYY:n kytköksiä Israelin laittomiin siirtokuntiin ja vaatimalla Unicafelta eettisempää linjaa toiminnassaan.

Sitvas toimii yliopistolla ja ylioppilaskunnassa, kaduilla ja kabineteissa. Toimimme ylioppilaskunnan edustajistossa suurim-pana poliittisena ryhmänä ajamassa vastuullisuutta, parempia oloja opiskelijoille ja tasa-arvoisempaa maailmaa. Samaan aikaan Sitvas on kansalaisjärjestö, jonka piirissä tapahtuu paljon lukupiireistä val-mennuskursseihin ja kansankeittiöistä kannanottoihin.

Jo yli kolme vuosikymmentä ylioppilaskunnassa toimineen pienehkön järjestön vahvuutena on nopea uusiutuminen. Sitvas näyttää juuri siltä miltä sen toimijatkin, ja muuttuu jokaisen uuden ihmisen ja ajatuksen myötä. Tule mukaan toimintaan tekemään jär-jestöstä itsesi näköinen! Tänä syksynä apukäsiä kaivataan etenkin edustajistovaaleissa. Jos edustuksellisuus ei innosta, on Sitvasissa paljon tilaa myös muunlaiselle vasemmistolaiselle toiminnalle.

Sitvas on toiminut jo vuosikymmeniä hautomona Helsingin yliopistoon päätyneille vasemmistolaisille toimijoille. Tässä leh-dessä pohditaan tulevaisuutta. Ilmastonmuutoksen, talouskurin ja äärioikeiston nousun aikana tulevaisuus näyttää usein synkältä vasemmistolaisesta näkökulmasta. Ei tule kuitenkaan vaipua loh-duttomuuteen, vaan jatkaa taistelua paremman tulevaisuuden puo-lesta. Tervetuloa mukaan joukkoon!

Sitoutumattoman vasemmiston puheenjohtaja 2014

5

Perustulosta kirjoitettiin Toimenpiteessä viimeksi vuonna 2012. Jaakko Rissanen ja Angi Mauranen pitivät sitä silloin vasemmiston ensimmäisenä tulevaisuuden visiona kahteenkymmeneen vuoteen. Perustulo vaikuttaa yhä olevan vastaus lähes kaikkiin vasemmiston näkemiin ongelmiin etenkin vasemmistolaisten opiskelijatoimijoiden puheessa.

6

Vasemmistolaisen perustuloajattelun ytimessä on unelma palkkatyöstä vapautumisesta. Tämä on luettavissa myös Rissasen ja Maurasen tekstistä. Opiskelijaliikkeessä tämän ajatuksen voi paikan-taa vuosien 2006-2007 tietämille, jolloin prekariaat-tiliike oli nousussa ja paskaduuni-Eetu puhui televi-siossa. Silloin perustuloa kannattivat puolueista vain Vihreät, nykyään käytännössä kaikki paitsi demarit.

Työstä vapauttavaa perustuloa ei kuitenkaan kannata yksikään puolue. Jonkinlainen perustulo on kuitenkin luultavasti tulossa ennemmin tai myöhem-min. Vasemmistoliiton tarjous on puolueilta vähi-ten huono, mutta en tiedä millainen mullistus vaadit-taisiin, että sillä olisi valta-asema toteuttamaan se. Vihreät ovat vieläkin porvaripuolue.

Usein perustulon kannattajille iskee moraa-linen paniikki jostain passivoivasta perustulosta ja aletaan puhua pienyrittämisestä, yhteiskunnallisesta toiminnasta ja siitä kuinka työn vastaanottamisen pitää olla kannattavaa. Pelätään, että ihmiset jäävät sohvalle juomaan kaljaa tai pakenevat Malediiveille sukeltamaan. Lopettavat tylsän päivätyönsä. Tämä pelko on tietysti täysin aiheellinen.

Silti vasemmistolainen opiskelijaliike näkee perustulon tapahtuvan sosiaaliturvan uudistami-sen kautta. Puolueiden kannat ovat sille siksi oleelli-sia. Tämä näkyy sen taktiikoissa: perustuloa on ajettu kehittelemällä perustulomalleja ja osallistumalla kansalaisaloitteisiin.

Rissanen ja Mauranen hahmottelevat perus-tulon juuri uudistettuna ja parannettuna sosiaali-turvana. Tämä kuulostaa jonkinlaiselta hyvinvoin-tivaltion toiselta tulemiselta. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Muiden muassa Franco »Bifo» Berardi ja David Graeber ovat tahoillaan todenneet 1970-80-lukujen hyvinvointivaltion olleen historiallinen poikkeus työläisten ja pääoman voima-suhteissa. Nyt ollaan palaamassa työn suurempaan riistoon.

PERUSTULO VIIME VUOSIKYMMENELLÄAkateemisessa vasemmistossa perustuloajatte-lun taustalla kummittelee usein viime vuosikymme-nen kirjoitukset uudesta työstä ja prekariaatista. Arvossaan ovat kirjoittajat kuten mainittu Eetu Viren ja esimerkiksi Jussi Vähämäki. Kirjoittajia on tie-tysti monia muitakin. Kun näitä tekstejä lukee nyt, huomaa, että perustulo tarkoittaa niissä jotain aivan muuta kuin sosiaaliturvaa.

Eetu Viren näkee Nuoressa Voimassa vuonna 2007 (n:ro 2/07) perustulon radikaalina vapautena. Se lupaa meille, että voimme elää itseämme varten emmekä työvoimana kapitalismille. Palkkatyön ulko-puolellakin voi elää. Perustulon muotoa ei juurikaan hahmotella. Viren vain toteaa, että me haluamme ilmaista rahaa pakenemiseen.

Tämä ilmainen raha voi totta kai tulla Kelasta, mutta muilta osin se ei sovi sosiaaliturvan ajatuk-seen. Virenin ajatus on ottaa rahat ja juosta, sosiaa-liturvassa ajatellaan aina ensin yhteiskunnan etua. Oleellista on myös huomata halu »pakenemiseen». (Taustalla ovat tietenkin Deleuze & Guattari.) Siihen ei sovi mitenkään ajatus hitaasta hyvinvointivaltion jälleenrakentamisesta.

Missä vaiheessa tämä sekaannus on tapahtu-nut? Milloin palkkatyöstä vapautuminen ja sosiaa-liturva on sekoitettu toisiinsa? Yhdistelmä on mah-doton. Mahdollisuus kieltäytyä työstä veisi pohjan nykyiseltä yhteiskunnalta. Oleellista on kuitenkin se, että perustulo sosiaaliturvana ei vastaa esimerkiksi Sitvasin sille asettamiin odotuksiin.

En väitä, etteikö perustulon kautta olisi saavu-tettavissa pienempiä voittoja, jotka toisivat todellisia parannuksia ihmisten elämään - helpotukset esimer-kiksi Kelan opintotukihelvettiin varmasti nostaisi-vat itse kunkin elämänlaatua. Jos kuitenkin pidämme tätä vasemmiston ainoana tulevaisuudenvisiona, kuten Mauranen ja Rissanen, ei byrokratian helpotta-minen riitä vielä mihinkään.

PERUSTULO OPISKELIJOIDEN PELASTAJANAJoitain vuosia opiskelija-aktivismissa pyörineenä olen kohdannut välillä tunteen siitä, että yhteiskunnalli-nen toiminta tapahtuu jossain muualla kuin opiske-lijoiden arkipäivässä. On jokin tämän ulkopuolinen »todellisten kamppailujen» tila, joka tarkoittaa enem-män tai vähemmän valtakunnanpolitiikkaa ja erilai-sissa elimissä toimimista. Virallisia kanavia.

Perustuloon tuntuu liittyvän jonkinlainen huono omatunto. Ei voida ajaa parannusta vain opis-kelijoiden tilanteeseen, vaan se pitää ulottaa osaksi tätä yhteiskunnallista tilaa. Totta kai olisi älytöntä tuhota hyvinvointivaltion rippeet opintotuen korotta-miseksi, mutta en tarkoita nyt sitä.

Jos kapitalismi ajatellaan immanentiksi järjes-telmäksi, se tarkoittaa käytännössä sitä, että se on kaikkialla. Samaa taistelua voidaan käydä siis niin oman arjen kuin päivänpolitiikankin tasolla.

Rajattomien tulostuskiintiöiden ja avoimien opiskelutilojen puolesta taistelu ei ole silloin vähem-män arvokasta kuin kehysriihen lobbaaminen – ero on kuitenkin siinä, että edellä mainitut kamp-pailut antavat suorempaa palautetta ja osallistavat useampia.

Perustulossa opiskelijoiden pelastajana on jon-kinlaista epäilyttävää transsendenssia, ainakin jos se ajatellaan sosiaaliturvana. Jostain ylä- ja ulkopuolelta tulee valo, joka poistaa kaikki ongelmat. Aivan konk-reettisesti yläpuolelta, kun sosiaaliturva laskeutuu alas valtiolta sen kansalaisille. Mistään ruohonjuuri-tason toiminnasta ei siis voida puhua.

TIETOKYKYKAPITALISMIJussi Vähämäki on hahmotellut kapitalismin nykyistä vaihetta, tietokykykapitalismia ainakin Uuden työn sanakirjassa (2006) ja Itsen alistuksessa (2009). Tietokyky ei käsitteenä sano kauheasti ja Vähämäen teksti on haastavaa. Jonkinlaisena tiivistyksenä voisi sanoa, että nykyään talouskasvun mahdollisuus näh-dään ihmisten kehittämisessä koneiden kehittämisen sijaan.

Kaksi muuta oleellista piirrettä tietokykykapi-talismissa ovat tiedon muodostamisen ja jakamisen luonne – ja sen hyödyntäminen, ja ihmiselämän tuo-minen laajemmin työn piiriin – lisäämättä työn kor-vausta, siis palkkaa. Kaiken kaikkiaan siis työ tehos-tuu ja lisäarvon kerää kokonaan pääoma.

Vähämäen mukaan tietoa tuotetaan ja jae-taan yhteisesti. Hän kirjoittaa Marxin pohjalta gene-ral intellectista, älystä yleensä, jota ei voida selvästi rajata. Esimerkiksi opiskelussa saatu tieto muodos-tuu yhdessä muiden ihmisten kanssa eikä vain kirjoja lukemalla – olen ainakin itse oppinut paljon enem-män kahvipöydissä kuin luennoilla. Tällainen tieto on selvästi jaettua.

Työtä tällaisen tiedon tuottamiseen ja hyödyn-tämiseen on lähes mahdoton mitata juuri sen jae-tun luonteen takia. Tällaisen tiedon käsittely, tieto-työ, on kuitenkin se, mitä moni opiskelija tekee tällä hetkellä opintopisteidensä eteen ja suoraan työk-seen. Korvaus maksetaan kuitenkin vain mitattavasta työsuorituksesta, merkkimäärän pohjalta tai yhtenä kiinteänä palkkiona.

Pääoma siis hyödyntää yhteistä jaettua tie-toa sille hyvin edullisesti. Harva prekaari elää työl-lään ja moni nostaakin tukia. Perustuloa kaavaillaan monesti tällaisen silpputyön tueksi. Eikö tähän ongel-maan parempi ratkaisu olisi kuitenkin vaatia silppu-työstä parempaa palkkaa?

Jos perustulolla vain maksetaan se osuus, mikä silpputyöläiseltä palkan jälkeen puuttuu elämisestä, voidaan puhua jo tulonsiirrosta yrityksille. Useita perustulomalleja ajetaan vielä kustannusneutraa-leina. Tämä on älytöntä tilanteessa, jossa työn tuotta-vuus yrityksille on kasvanut jo monin tavoin.

Vähämäki näkeekin perustulon yhtenä muo-tona jakaa tietotyön tuottama arvo. General intel-lectiin osallistuvat tavoillaan lähes kaikki, eikä työ-suorituksia voi mitata. Paras tapa jakaa tuotettu arvo olisi siis kaikille yhtä suuri perustulo. Tämä tarkoit-

taa kommunismia, ei sosiaaliturvaa. Tämä on kuiten-kin tärkeä ajatus työn riiston tarkastelussa opiskeli-jan näkökulmasta.

»Työ vaatii koko elämän, kokemuksen ja kou-lutuksen, mutta korvaus saadaan vain siitä mikä on ’tehty’, lopputuotteesta.», kirjoittaa Vähämäki Uuden työn sanakirjassa (s. 23). Ei riitä, että työstä saa sur-keaa palkkaa. Elämä pitää järjestää niin, että tarjotun työtehtävän pystyy aina ottamaan vastaan. Töiden välinen aika kuluu uusia töitä etsiessä ja itseään kehittäessä.

Vähämäen mukaan pääoma on ottanut osaksi tuotantoaan ihmispääoman, jonka uusintamiseen ja kasaamiseen se ei ole osallistunut. Ihmispääoma tar-koittaa ihmisen koko persoonaa, taitoja, tunteita ja tietoa, ja tietyssä mielessä jopa tämän käytössä ole-vaa aikaa.

Tämä uusi aitaus ei koske ainoastaan tieto-työntekijöitä. Taannoin sosiaalisessa mediassa kiersi juttu suoran plussa tai miinus –äänestyksen tuomi-sesta bussikuskeille. Jos kuski ei hymyile asiakkaalle, se näkyy palkassa. Yhdysvalloissa baristoilta odote-taan jääkahvi-osaamisen lisäksi ensiluokkaista taitoa keskustella vaporwavesta tai mistä tahansa muusta muodikkaasta.

Tiedämme kaikki, ettei tällainen sosiaalinen osaaminen näy kummankaan ammattiryhmän pal-kassa, mutta ehdottomasti Starbucksin tuloksessa. Tietoa ja taitoa on pidettävä yllä yrityksen käyttöön ilmaiseksi.

OPISKELU TIETOKYKYKAPITALISMISSATietokykykapitalismissa oleellisena nähdään ihmis-ten kehittäminen ja tämä tekee myös opiskelusta sille uudella tavalla tärkeää. Olemmekin nähneet, kuinka korkeakoulut ovat jo vuosia olleet erilaisten uudis-tusten kohteena ja kirjoitushetkelläkin EK:n liskot ja Aallon professorit huutavat opiskelijoiden verta ja aiempaa valmistumista.

Skitsofreenisesti pääoma haluaa samaan aikaan lisää innovaatioita ja lisää kuria. Tämä voi myös olla suomalaisten poliitikkojen typerää uskoa erillisiin opiskelu- ja työelämiin. Hieman yllättäen sama valtion kaksoishahmo näkyy myös vasemmisto-laisessa perustuloajattelussa. Paha valtio jauhaa opis-kelijoita pääoman käyttöön ja hyvä valtio maksaa opiskelijalle perustuloa. Ketä tässä nyt sitten kehtaa haukkua skitsoksi?

Joka tapauksessa tämä kertoo koulutuksen tär-keydestä nykyiselle kapitalismille. Yliopistolain jäl-keen keskustelu opiskelusta on pyörinyt lähinnä perustulon ympärillä, vaikka kohteena pitäisi olla koko opiskelijaelämä arkena ja kokemuksena. Tiedän, etten ole ainoa, joka pitää vaikka Kaisa-taloa kam-mottavana avokonttorina – eikä tämä mielleyhtymä varmasti ole sattumaa.

Perustulon unelmana on vasemmistolaisissa opiskelijapiireissä ollut radikaali vapaus. Ei liberaa-lien vapaus, kuten oikeus naida eläimiä tai ostaa pil-veä kaupasta ja mitä näitä nyt on, vaan vapaus elää itseämme varten eikä työvoimana pääomalle.

Perustulo tuskin tulee toteuttamaan tätä unel-maa, eikä siihen löydy mitään muutakaan help-poa oikotietä. Ei perustulon eteen tehdystä työstä silti kannata tietenkään luopua. Se pitää vain jät-tää yhdeksi osaksi laajempaa kokonaisuutta. Me haluamme perustuloa ja vapaampaa opiskelua ja enemmän palkkaa ja vähemmän töitä, emmekä mitään näistä yksin.Petri Vaittinen

7

MUODOLLA ON VÄLIÄVasemmiston ideat, selitykset ja ratkaisut ovat parempia kuin oikeiston. Ne vastaavat todelli-suutta ja niiden takana on tieteellistä näyttöä. Ne tekevät onnellisiksi ja lisäävät hyvinvointia. Kuitenkin ne ovat jäämässä alakynteen Suomessa. Yliopistolla tilanne on parempi, mutta kaukana siitä miten asioiden laidan tulisi kaikella koh-tuudella olla. Syitä tähän on varmasti useita, mutta luulen, että osaltaan kyse on siitä miten vasemmistolaisuus esitetään.

Äänestääkseen vasemmistoa tai ollakseen vasem-mistolainen, ihminen kokee, että häneltä vaaditaan jotain erityistä. Hän kokee, että häneltä vaadi-taan enemmän kuin ihmisten ja ympäristön kannalta parhaiden vaihtoehtojen kannattamista. Ei pitäisi vaatia. Vasemmistolaisuus koetaan helposti elämän-tapana ja toimintaa jatkuvasti määrittävänä teki-jänä. Tämä on hyvä, mutta paljon pitäisi voida luoda tilaa myös toisenlaiselle vasemmistolaisuu-delle. Sellaiselle, joka ilmenee harvemmin, ehkä vain äänestäessä. Sellaiselle, jossa on mukana enemmän järkisyitä kuin aatteenpaloa.

Ei tarvitse olla siloteltua kiiltokuvaa tai kalliin mainostoimiston sisällöttömiä jip-poja, mutta asiallinen olisi hyvä olla. Näin varsinkin silloin, jos muut odottavat jotain aivan toista. Kuten vuonna 1988 ilmestyneessä Kansalaistottelemattoman käsikirjassa todetaan: »Pane punkkarit puhumaan kirjakieltä ja liiturai-takaverisi heittämään slangia.» Ehkä näin saa-taisiin mukaan niitäkin, jotka eivät ole tähän asti syystä tai toisesta tahtoneet samaistua vasemmistoon. Lauri Linna

8

Suomessa kuulee harvoin puhuttavan globaalista vesikriisistä, joka maailmaa tänä päivänä koettelee. Tämä voidaan tietyssä mielessä nähdä hyvänä merkkinä: Suomessa ei ole välttämättä tarvinnut juurikaan puhua vesikriisistä, sillä meillä puhdasta makeaa vettä on tähän asti riittänyt jotakuinkin kaikille. Se etuoikeus, joka Pohjoismailla tässä kysymyksessä on, ei kuitenkaan tee ongelmasta vähemmän todellista muualla1. Valitettavasti globaali vesikriisi on mitä todellisin, ja sen takia hiljaisuus on hyvin huolestuttavaa.

MITÄ TEHDÄ?Kamppailu vedestä ilmenee lukemattomissa muodoissa ja sitä voi käydä hyvin monella tasolla. Suomessa esimerkiksi kaivosbuumi uhkaa vesien puhtautta ja TTIP-sopimusneuvottelut niiden julkista hallinnointia. Ylikulutus ja eläintuo-tanto syventävät myös veteen liittyvää globaalia epätasa-arvoa. Näitä asioita on siis perusteltua vastustaa myös vesioikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Suomessa monien ympäristöjärjestöjen kautta pääsee toimimaan vesien-suojelun parissa, mutta nimenomaan vesioikeudenmukaisuuteen keskitty-vät ennen kaikkea Maan ystävät ja Siemenpuu. Kansainvälisellä kentällä asiaa edistävät mm. julkisten alojen ammattiliittojen kattojärjestö Public Services International, jokien elinvoimaisuutta puolustava International Rivers sekä Blue Planet Project, jossa Barlow itse toimii.

Omaan piiloveden kulutukseen voi vaikuttaa suoraan esimerkiksi luopu-malla eläinperäisistä tuotteista, vähentämällä kulutusta ylipäänsä ja suosimalla lähellä tuotettuja tuotteita, joista tietää, ettei niiden valmistus rasita maailman kuivien alueiden vesitasapainoa.

Vesitoiminnan tueksi on hyvä ottaa asioista selvää. Barlow’n kirjan lisäksi suomenkielistä vesioikeudenmukaisuuskirjallisuutta edustavat myös mm. Anja Portinin toimittama Kirja vedestä (Into 2010), Belen Balanyan Vettä kai-kille – yksityistämisen oikeudenmukaisia vaihtoehtoja (Like 2005) ja edelleen ajankohtainen intialaisen tutkija-aktivistin Vandana Shivan Taistelu vedestä (Vastapaino 2003), jotka kaikki löytyvät yliopiston kirjastosta. Akvaattisten tie-teiden opinnoista yliopistolla saa ymmärryksen lisäksi myös opintopisteitä.

9

Mitä vesikriisillä sitten tarkoitetaan? Lainaan mää-ritelmän kanadalaiselta pitkän linjan vesiaktivistilta Maude Barlow’lta. Kirjassaan Veden varassa – glo-baali kamppailu oikeudesta veteen2 hän katsoo kol-men samanaikaisen kehityskulun antavan meille perusteet kutsua nykytilannetta globaaliksi puhtaan makean veden kriisiksi.

VESIKRIISIN ANATOMIAEnsimmäinen suuri ongelma koskee saatavilla olevan veden laatua ja määrää: käyttökelpoinen makea vesi hupenee maailmasta kovaa vauhtia. Pohjavesiä käyte-tään niiden uusiutumiskykyä nopeammin ja vesistöjä saastuu jatkuvasti teollisuuden ja maatalouden levit-täytymisen seurauksena. Veden kiertokulun ja luon-taisen puhdistumisen kannalta elintärkeitä kosteik-koja ja metsiä raivataan. Lisäksi ilmastonmuutoksen myötä meri nousee suolaamaan rannikoiden pohjave-sialueita käyttökelvottomiksi ja lämpenevä maa haih-duttaa enemmän vettä.

Toinen alati kärjistyvä ongelma liittyy veden epätasaiseen jakautumiseen. Käyttökelpoista vettä on yhä vähemmän, mutta ihmisiä jatkuvasti enemmän, eikä veteen liittyvä epätasa-arvo ole helpottumaan päin. Jo nyt lähes kaksi miljardia ihmistä elää veden-puutteen rasittamilla alueilla ja määrä on kasvamaan päin. Barlow’n mukaan jo pelkät väestönkasvun ennusteet enteilevät 80 prosentin lisäystä vedentar-peeseemme vuoteen 2050 mennessä, mutta käyttö-kelpoista vettä ei nytkään riitä kaikille.

Veden riittämättömyys on arkipäivää paitsi Afrikassa, Aasiassa ja Australiassa, myös suuressa osassa Yhdysvaltoja ja Latinalaista Amerikkaa. Köyhissä maissa kaupunkien vesihuoltojärjestel-mät on aikanaan rakennettu keskustoihin rikkaalle eliitille. Tänä päivänä vesilaitosten on vaikea pysyä nopean kaupungistumisen perässä ja miljoonat ihmi-set asuvat suurkaupunkien laitamilla ilman vesijoh-toja tai viemäreitä.

Epätasa-arvoa syventävät piilovesivirrat, joiden kautta globaalissa etelässä tapahtuva alkutuotanto köyhdyttää paikallisia vesivaroja pohjoisen kulut-tajien nautinnon tähden. Teollisuuden ja maatalou-den vaatima vesi on pois muusta käytöstä ja häiritsee merkittävästi veden kiertokulkua – vesistöjen saastu-minen on vielä oma lukunsa. Toinen vesiepätasa-ar-voa ruokkiva tekijä on suurten jokien patoaminen ja niiden kulkusuuntien muuttaminen. Tämä vie veden pois vanhoilta uomiltaan ja siitä riippuvaisten yhtei-söjen ja ekosysteemien luota. Usein nämä hankkeet kulkevat vieläpä kehityksen lipun alla, vaikka paikal-lisille asukkaille ja ympäristölle ne tuovat mukanaan lähinnä tuhoa hyötyjen koituessa suurteollisuudelle ja yksityiselle pääomalle.

Kriisin kolmas elementti kulkee käsi kädessä yhtiövallan levittäytymisen kanssa: veden hallinta on viime vuosikymmeninä siirtynyt hirvittävällä vauhdilla julkiselta sektorilta yksityiselle, eikä tahti näytä hellittävän. Yksityistämisen myötä valta kar-kaa demokratian piiristä pienen eliitin käsiin. Kun ylikansalliset vesijätit saavat otteensa vedestä, saavat peruspalveluiden ja inhimillisten tarpeiden käsitteet väistyä markkinalogiikan tieltä. Barlow osoittaa kir-jassaan näiden yritysten viis veisaavan siitä, jos mak-sukyvyttömät jäävät ilman vettä, kunhan osakkeen-omistajat pysyvät tyytyväisinä. Vesimarkkinoiden jo valmiiksi erittäin lupaavat tulevaisuudennäkymät käyvät vieläpä sitä paremmiksi, mitä niukemmaksi vesi käy, eikä ole mikään ihme, että nk. sininen kulta kiinnostaa investoijia ja yrityksiä yhä enemmän.

Mikään näistä ilmiöistä ei ole syntynyt sattu-malta. Barlow omistaa kirjastaan pitkät pätkät kriisin synnyn ja sitä tuottavien rakenteiden yksityiskohtai-seen ruotimiseen. Pullovesibisneksen raadollisuu-desta ja suolanpoiston kaltaisista näennäisratkai-suista vedenhallinnan globaaliin hyvävelikerhoon maailmantuskalta on vaikea välttyä. Erityisen syn-käksi vetää kuvaus Maailmanpankin määrätietoisesta toiminnasta veden yksityistämiseksi globaalissa ete-lässä. Ei toki ole mikään uutinen, että se pakottaa etelän köyhiä maita yksityistämään julkista pääomaa lainojen ehtona tilanteissa, joissa näillä mailla ei ole minkäänlaista neuvotteluvaraa. Yllättävämpää oli

lukea siitä, kuinka ajatus on lyönyt läpi myös YK:ssa ja kuinka Maailmanpankki on onnistunut luomaan illuusion jonkinlaisesta globaalista yksimielisyydestä, että yksityistäminen on paras menettely kaikissa vesikysymyksissä. Näiden kertomusten valossa maail-man veden tulevaisuus näyttää totisesti kurjalta.

RAJAT YLITTÄVÄ KAMPPAILU VEDESTÄOnneksi yhtiövalta ja uusliberalismi eivät ole ainoita yhteiskunnallisia voimia, vaan niille on myös vasta-liikkeensä. Vesikysymysten parissa vuosikausia toi-minut Barlow esittää kirjassaan myös oman näke-myksensä tämän liikkeen syntyyn ja dynamiikkaan. Joka kerta, kun vesibisneksen ja -politiikan huiput kokoontuvat globaaleihin vesikonferensseihin, myös ruohonjuuritasolta ponnistava vesioikeudenmukai-suusliike voimistuu – yleensä toki näiden konferens-sien ulkopuolella. Samoin paikallistasolla, kun ihmi-siltä uhataan viedä vesi, he nousevat puolustamaan sitä sillä usein heillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.

Barlow’n kirja vilisee esimerkkejä veden yksi-tyistämisen ja kaupallistamisen vastustuksesta pai-kallisyhteisöistä maailmanlaajuisiin ammattiliittoihin ja puoluevasemmistosta ympäristöjärjestöihin. Missä katkaistaan kuninkaan palatsista vesi, missä opetel-laan yhdessä purkamaan vesimittareita, missä tun-keudutaan huippukokouksiin – koska kamppailua käydään useilla kentillä, ovat keinotkin monenkirja-via. Suomessakin kerättiin hiljattain nimiä eurooppa-laiseen kansalaisaloitteeseen veden tunnustamiseksi perusoikeudeksi EU:ssa3.

Kaivosten, metallisulattojen, liuskekaasun vesi-särötyksen, monokulttuuriplantaasien, keinokastelun ja jättipatojen vastustamisessa on usein kyse myös puhtaan veden turvaamisesta, vaikkei se yleensä sii-hen jääkään. Vesikamppailut eivät koskaan ole vain vesikamppailuja, vaan niihin liittyy aina myös muita kehitykseen, valtaan, ympäristönsuojeluun, oikeu-denmukaisuuteen ja autonomiaan liittyviä kysy-myksiä. Vesikriisin perusteellinen käsittely vaatiikin ympäristö- ja yhteiskunnallisten kysymysten koko-naisvaltaista hahmottamista. Barlow onnistuu tässä varsin hyvin.

Vaikka näin monisyinen ongelmien vyyhti voi laajuudessaan näyttää lamaannuttavalta, meidän on kyettävä näkemään myös sen potentiaali tuoda hyvin erilaisia toimijoita ja liikkeitä yhteen samojen vaati-musten taakse. Jos eri vesikamppailujen väliset kyt-kökset tehdään näkyviksi ja eri taustoista tulevat toi-mijat pääsevät yli erimielisyyksistään muissa asioissa, voi Barlow’n kuvaama globaali vesioikeudenmukai-suusliike kasvaa ja voimistua entisestään sekä par-haimmillaan muuttaa kehityksen suunnan.

Ruohonjuuritason järjestäytymisen ja laajem-man verkostoitumisen lisäksi Barlow muotoilee ehdo-tuksensa kansainväliseksi vesisopimukseksi, johon valtiot tulisi saada sitoutumaan ihmisoikeussopimus-ten tapaan. Kuten vesikriisissäkin, Barlow’n sopimuk-sessa on kolme osaa: vesiensuojelu, vesioikeuden-mukaisuus ja vesidemokratia. Sopimus ei toki olisi lopullinen päämäärä, vaan yksi työkalu lisää jolla saattaa veden riistäjiä vastuuseen. Erilaiset kansain-väliset neuvottelut tosin ovat kirjan ilmestymisen jäl-keen aiheuttaneet sen verran karvaita pettymyksiä, etten pidättäisi hengitystäni kunnianhimoista ja sito-vaa vesisopimusta odotellessa.

Vesikysymyksessä on siis paljon potentiaalia, mitä ympäristöliikkeen ja vasemmiston lähentymi-seen tulee. Anarkistisemmin suuntautuneet saattavat sen sijaan perustellusti vierastaa Barlow’n optimis-tista suhtautumista julkiseen sektoriin ja kansain-välisiin sopimuksiin. Monet globaalin etelän heikot hallitukset ovat myös hyvin toisenlaisia toimijoita kuin rikkaiden Pohjoismaiden sosiaalidemokraattiset koneistot. Vesialan jättiläiset sen sijaan ovat pitkälti samoja joka paikassa, eivätkä mitenkään kovin hou-kutteleva vaihtoehto missään.

MIHIN OLLAAN MENOSSA?Barlow miettii kirjansa viimeisessä luvussa veden tulevaisuutta. Hänen katsauksensa veden geo- ja tur-vallisuuspolitiikkaan on huolestuttava: suurvallat kiinnittävät yhä enemmän huomiota veteen, ja kon-

flikteja on luvassa sitä enemmän mitä niukemmaksi vesi käy. Jo nyt esimerkiksi Laosin Xayaburin tuhoisa jättipatohanke Mekongjoella ja Etiopian suunnitel-mat Niilin patoamiseksi aiheuttavat eripuraa naapuri-valtioiden välille. Veden geopolitiikkaan tuovat oman elementtinsä myös vesipakolaiset, joita kuivuudet, aavikoituminen, jättipadot ja veteen liittyvät konflik-tit synnyttävät.

Jos vesibisnes ja yksityistäminen levittäytyvät tähänastista tahtia, yhä suuremmat määrät ihmisiä jäävät tulevaisuudessa ilman vettä. Ilmastonmuutos nostaa merenpintaa, lisää tulvien ja kuivuuksien ris-kiä monin paikoin sekä uhkaa vuoristojäätiköitä, joista monet vesistöt saavat alkunsa. Juomakelpoista vettä tullaan luultavasti kuljettamaan yhä pidempiä matkoja ympäri maailmaa joko putkia pitkin tai tank-kereilla, mikä vesihuollon turvaamisen sijaan vain syventää kriisiä.

Uudet teknologiat, kuten sadepilvien keinote-koinen »kylväminen» ja nanotekniikkaa hyödyntä-vät suolanpoistolaitokset, tuskin tuovat helpotusta ellei ongelmien syihin puututa. Lisäksi ne aiheuttavat yleensä muita ongelmia sekä vaativat paljon energiaa ja luonnonvaroja. Halvan energian aikakauden vedel-lessä viimeisiään huipputeknologian tarjoama oljen-korsi näyttää yhä hennommalta.

Tilanne ei totisesti näytä kovin valoisalta, mutta Barlow’n kuvaus uudesta globaalista vesioikeu-denmukaisuusliikkeestä herättää toivoa. On mahdo-ton sanoa missä määrin kansalaisten järjestäytymi-nen vetensä puolustamiseksi kykenee ratkaisemaan tai lievittämään vesikriisiä, mutta mitä useampi meistä tuo panoksensa tuohon liikkeeseen, sen paremmat edellytykset sillä on onnistua. Sitä vastoin minun on hyvin vaikea nähdä, miten kriisi voisi hel-pottaa ilman tuota järjestäytymistä.

Vesikysymys saattaa yhä tuntua etäiseltä, sillä Suomessa edelleenkin sataa enemmän vettä kuin sitä haihtuu ja tämä on veden kannalta edelleenkin maa-ilman etuoikeutetuimpia paikkoja elää. Ei kuiten-kaan pidä missään nimessä erehtyä luulemaan, että olisimme immuuneja millekään globaalin vesikrii-sin kolmesta aspektista, saati kriisin välillisiltä vaiku-tuksilta. Esimerkiksi kaivosbuumi, TTIP-neuvottelut, talouskuripolitiikka ja pullovesibisnes uhkaavat kukin omalla tavallaan täkäläisten vesien tulevai-suutta ja niiden vastustaminen on samalla veden puolustamista.

Suomen vesien lisäksi meidän on tietenkin otettava vastuu oman kulutuksemme vaikutuksista globaalissa etelässä. Pohjoisen materiaalinen hyvin-vointi perustuu ylipäänsä pitkälti ongelmien ulkois-tamiseen etelään, eikä vesi ole mikään poikkeus. Vesikamppailujen typistäminen pelkäksi kuluttaja-ak-tivismiksi ei kuitenkaan vie meitä vielä mihinkään. Meidän on löydettävä omat tapamme liittyä kansain-väliseen kamppailuun vesioikeudenmukaisuuden puolesta. Vesikriisistä puhuminen – myös Suomessa – on ensimmäinen askel siihen suuntaan.

1Suorastaan päinvastoin: suomalaisten vesijalanjäljestä lähes puolet muodostuu tuontituotteista. Toisin sanoen Suomessa, missä vettä riittää, vedenkulutus ulkoistetaan tehokkaasti niukempien vesivarojen alueille. Ks. WWF Suomen raportti Suomen vesijalanjälki vuodelta 2012.

2Tämä teksti perustuu pitkälti Barlow’n kirjaan. Alkuteos Blue Covenant – The Global Water Crisis and the Coming Battle for the Right to Water ilmestyi vuonna 2007. Suomeksi sen julkaisivat Like ja Into vuonna 2013.

3Aloitteen allekirjoitti lähes kaksi miljoonaa kansalaista ympäri Eurooppaa, mutta EU-komission laimeasta lausunnosta helmikuussa 2014 ei seurannut mitään konkreettisia toimenpiteitä. Ks. right2water.eu

Angi Mauranen

10

ViERAsKyNäMinkälaista

tulevaisuutta vasemmisto on ajamassa?

VASEM- MISTON UMPI- KUJAT

11

Hyvinvointivaltion puolustaminen ja leik-

kauspolitiikan vastustaminen on reak-

tiivista vastarintaa, jolla ei ole aktiivista

tulevaisuusvisiota. Hyvinvointivaltion

kontekstissa ei ole mahdollista muut-

taa kapitalismin keskeisiä rakenteita,

koska valtio on niistä riippuvainen.

Onko vasemmiston tarjoama kansallis-

valtion ja sen valta-aseman vahvistami-

nen markkinoihin nähden tavoittelemi-

sen arvoista? Mielestämme ei. Anarkismi

vaikuttaa ainoalta keinolta käydä vasta-

rintaan paikallisille ja maailmanlaajuisille

valtarakenteille.

ONKO MARKKINOIDEN YLIKAN-SALLINEN KONTROLLI MAHDOLLISTA?Toisin kuin oikeistolle, vasemmistolle

tuloerojen kasvu on yhteiskunnallinen

ongelma. Valtiouskovaisuus yhdistää kui-

tenkin puolueita oikealta vasemmalle.

Monet vasemmistolaiset tahot vasemmis-

toliiton kaltaisista puolueista ATTAC:in

tapaisiin kansalaisjärjestöihin ehdottavat

ratkaisuna eriarvoistumiseen markkinoi-

den ylikansallista kontrollia, jotta varal-

lisuus saataisiin jaettua tasaisemmin ja

valta pysyisi kansallisvaltioilla kansain-

välisten suuryritysten sijaan. Tällaisessa

kritiikissä haikallaan usein hyvinvointi-

valtion rakentamisen kultakauteen 1960-

ja 70-luvuille, jolloin tuloerot Suomessa

vähenivät, mutta eivät koskaan lakanneet

olemasta.

Kapitalismin ekspansionistiseen

luonteeseen kuuluu ajatus jatkuvasta kas-

vusta. Tämän takia valtaosa ihmiskun-

nasta joutuu työskentelemään nälkäpal-

kalla samalla kun maapallon ekosysteemit

ovat tuhoutumassa suuryritysten käyt-

täessä loppuun viimeisetkin luonnon-

varat. Valtiot saavat taloudellisen val-

tansa markkinoilta ja markkinatalous

saa suojelusta ja legitimiteettinsä val-

tioilta. Poliittiset päätökset syntyvät näi-

den voimien neuvotellessa symbiootti-

sessa suhteessa.

Edustuksellisessa demokratiassa

ihmisten vaikutusmahdollisuudet typis-

tetään tavanomaisesti niin sanottuihin

kansalaisten laillisiin vaikutuskeinoi-

hin. Kunnanvaltuustojen, eduskunnan ja

europarlamentin päätökset tehdään kui-

tenkin pääosin salassa ennaltavalmistel-

tuja kaavoja noudattaen. Yritysten, jär-

jestöjen ja poliittisten vaikuttajien hyvä

veli -verkostot hoitavat hommat kulis-

sien takana. Tämän vuoden aikana julki-

suuteen tullut suuryritysten valtaa kas-

vattava ttip-sopimus (transatlanttinen

kauppa- ja investointisopimus) on mallie-

simerkki päätösten tekemisestä edustuk-

sellisen demokratian kulisseissa.

Globaali varallisuuden tasaami-

nen valtiollisten instituutioiden toimesta

tuskin tulee toteutumaan, koska se sotii

markkinatalouden periaatteita vastaan.

Tällöin myös unohdetaan valtion rooli

kapitalistisen ideologian ylläpitäjänä ja

pääoman kasautumisen mahdollistajana

ja turvaajana.

ENTÄ TOIVOTTAVAA?Valtion keskeisiin tehtäviin kapitalismissa

kuuluu hallitsevan ideologian uusintami-

nen esimerkiksi joukkotiedotusvälinei-

den ja koululaitoksen kautta. Ideologian

pettäessä valtio voi aina ottaa väkivalta-

monopolinsa käyttöön ja lähettää poliisin

tai armeijan kadulle hallitsemaan tyyty-

mättömiä ihmisiä. Vahvistamalla kansal-

lisvaltiota suhteessa globaaleihin finans-

simarkkinoihin tai EU:hun ja EKP:hen

voidaan päätyä kansallismielisyyden liet-

somiseen ja valtion tukahduttavien voi-

makeinojen lisääntyvään käyttöön ja

legitimoimiseen.

Edustuksellisessa demokratiassa

varsinaisten päätösten sijaan ihmiset pää-

sevät valitsemaan itselleen edustajia nel-

jän vuoden välein. Näiden edustajien ja

puolueiden on turha odottaa muuttavan

valtiojärjestelmää ratkaisevasti, sillä he

pääsevät asemansa puolesta hyötymään

siitä. Valtiot luovat hierarkioita ihmis-

ten välille erottamalla heitä kansallisuu-

tensa perusteella sekä asettamalla ihmi-

siä johtavaan asemaan. Kukaan ei valitse

syntyvänsä tiettyyn valtioon, siihen liite-

tään aina kysymättä, ja valtioiden vaiku-

tuspiiristä poistuminen on käytännössä

mahdotonta. Valtiovaltaa ei tule säilyttää,

vaikka se vastoin kaikkia todennäköi-

syyksiä onnistuisikin globaalien tuloero-

jen tasoittamisessa.

ANARKISTISET VAIHTOEHDOTAnarkisteja yhdistää pyrkimys luoda

taloudellisista, yhteiskunnallisista ja sosi-

aalisista valtahierarkioista vapaa yhteis-

kunta. Nykyään painotetaan myös pitkälle

menneiden ympäristötuhojen pysäyttä-

mistä ja ekologisten ja sosiaalisten kysy-

mysten yhteenkietoutunutta luonnetta.

Anarkistisia tulevaisuusvisioita

yhdistää antiautoritaariset periaatteet

kuten jokaisen oikeus osallistua itseään

koskevaan päätöksentekoon. Byrokraat-

tisten ammattiliittojen, poliittisten puo-

lueiden ja kansalaisjärjestöjen sijaan

voimme järjestäytyä horisontaalisesti toi-

miviin itsehallinnollisiin ammattiliittoi-

hin, osuuskuntiin ja muihin ryhmiin.

Emme tarvitse uusia vallan kes-

kittämiseen pyrkiviä poliittisia ryhmiä.

Nykyisen ja tulevan yhteiskunnallisen lii-

kehdinnän tulee perustua ihmisten omille

tarpeille. Toimimisen voi aloittaa omasta

elinpiiristään kuten omalta asuinalueelta,

koululta tai työpaikalta. Työläisten itse-

hallinnoima Vio.me. tehdas Thessaloni-

kissa, Kööpenhaminan vuosikymmeniä

sitten vallattu vapaakaupunki Christiania

ja lukemattomat ekoyhteisöt ovat lähellä

anarkistista ihannetta: yhteisöä, jonka

jäsenet päättävät itse omasta elämäs-

tään. Paikallisten ongelmien yhdessä rat-

kaiseminen ja niiden yhteyden näkemi-

nen globaaleihin valtarakenteisiin ovat

ensimmäisiä askelia kohti anarkistista

yhteiskuntaa.A-ryhmä

12

Opintoaikarajauksista ja opintotuen ehtojen kiris-tyksistä tulee mieleen putki, jossa opiskelijat opiske-levat nopeasti ja tehokkaasti täsmätutkinnon, eivät kuluta energiaa iltatöissä, eivätkä missään tapauk-sessa poikkea ihanteellisesta elämänjärjestyksestä, jossa opintoja seuraa vakituinen työpaikka ja sitten vasta perheen perustaminen.

»Kuvitteellinen opiskelija ei tee muuta kuin opiskelee», Pinja, 27, summaa. »Kuinka moni muka oikeasti on sellainen?»

Pinja valmistui viime vuonna suomen kie-lestä. Opiskeluaikaa hän kuvaa silppumaiseksi, kun juostiin töistä luennolle ja välillä vaihdettiin len-nossa puoliso Tuomon kanssa lastenhoitovuoroa metroasemalla, jotta kumpikin vanhemmista sai teh-tyä opintojaan.

Jussi, 40, opiskelee elintarvikealaa ja Mikko, 29, eläinlääketiedettä. Kumpikin tekee toista tutkintoa, ja kummallakin on kaksi lasta. Tenttiin on luettava lasten päivärytmin mukaan, eikä iltoja ja viikonloppuja voi käyttää vain opiskeluun. Lasten sairastelu voi sotkea suunnitelmat ja siirtää tärkeän tentin jopa vuodella eteenpäin. Tällaisissa tilanteissa on auttanut yliopiston joustava suhtautuminen.

»Pienet lapset sen sijaan eivät ymmärrä, jos sanoo, että ’nyt ei ole aikaa’», Mikko sanoo.

»Toisaalta nyt voi elää kahdenlaista elä-mää», Jussi sanoo. »Omalla ajalla täytyy opiskella täysipainoisesti, ja lasten kanssa tekee jotain ihan muuta kuin opintoja.»

HYY on tutkinut perheellisten opiskelijoiden koke-muksia vuonna 20121. Raportin mukaan noin 9–13 prosentilla korkeakouluopiskelijoista on huollettavia lapsia. Raha, lastenhoidon järjestäminen ja opinto-jen joustamattomuus aiheuttavat ongelmia. Monelle

yliopiston lapsiparkki on korvaamattoman tärkeä – mutta se on usein täynnä eivätkä kaikki saa hoitoai-koja. Myös sijainti on keskustakampuksen ulkopuo-lella opiskeleville hankala.

»Jos täällä Viikissäkin olisi lapsiparkki, käyttäisimme sitä varmasti», Jussi sanoo. »Lapset ovat osan viikkoa päivähoidossa, mutta muina aikoina lapsiparkkinamme toimivat appivanhempani. Heidän apunsa on itse asiassa mahdollistanut opiskeluni.»

Pinja ja Tuomo hoitivat lasta vuorotellen opintojen ja työn lomassa. Enemmän stressiä aiheutti raha.

»Opiskelijana on hyväksyttävää olla köyhä. Se ei tunnu leimaavalta, koska kaikki tietävät sen olevan todennäköisesti väliaikaista. Toimeentulosta on silti joutunut valtavasti stressaamaan. Kuitenkin olemme aina pärjänneet jotenkin. Joskus vanhemmat ovat auttaneet taloudellisesti.»

Ongelmia aiheutti yleisen asumistuen pii-riin siirtyminen. Sen vuoksi asumisen tuki laski perhekoon kasvaessa ja perheen tulot romahtivat. Tällaisessa tilanteessa tulovajetta voi olla mahdo-ton paikata edes työnteolla opintotuen tulorajojen vuoksi. Tuloraja on sama riippumatta siitä, asuuko yksin vai pitääkö samalla rahalla elättää lapsiakin. Pahimmillaan se voi johtaa tuloloukkuun. Pinjan mielestä lapset pitäisikin huomioida tulorajoissa ja opintotuessa pitäisi olla lapsikorotus.

Mikko korostaa kohtuuhintaisen asumi-sen merkitystä. Sen ansiosta hän on voinut opis kel la päätoimisesti ja tehdä töitä vain silloin, kun ei ole opintoja.

»Olemme olleet onnekkaita, sillä olemme aina saaneet Hoasilta asunnon elämäntilantei-den vaihtuessa. Yksityisillä vuokramarkkinoilla joutuisimme tyytymään perheen kokoon nähden

liian pieneen asuntoon, ja todennäköisesti joutui-sin käymään töissä. En tiedä, miten opiskelu silloin onnistuisi.»

Pinjan mielestä pitäisi antaa enemmän vapautta opiskeluun, päinvastoin kuin nyt ollaan tekemässä.

»Pitäisi tukea enemmän perheen ja opiske-lun yhteensovittamista ja työssäkäyntiä. Työnteko on käytännössä pakko jo rahan takia, ja siitä on hyötyä, vaikka se hidastaisikin opintoja. Ei kukaan ota töihin maisteria vailla työkokemusta. Rajoitusten sijaan tar-vitaan vähemmän tuskaista byrokratiaa ja enemmän lapsiparkkitoimintaa.»

Ensi syksystä alkaen opintotukea voi saada vain yhteen samanarvoiseen tutkintoon, mikä var-masti kaventaa joidenkin opiskelijoiden mahdolli-suuksia löytää oma alansa. Perheellisen kohdalla se voi jopa estää opiskelun. Mikko toteaa, että jos toi-sen tutkinnon tiellä olisi ollut suuria taloudelli-sia esteitä, hän tuskin olisi aloittanut opintoja siinä elämäntilanteessa.

»Oman tien löytäminen voi kestää kauan», Jussi sanoo. »Voi käydä kuten minulle, että ensim-mäinen tutkinto ei ollutkaan itselle sopivalta alalta. Opiskelun vapauden rajoittaminen on täysin käsittä-mätöntä. Sivistysvaltiossa koulutusta arvostetaan.»

E s i m e r k k i - o p i s k e l i j a l l aei ole lapsia

Elina Loisa1VESTERINEN, HEIDI:

Opiskelijavanhemmat Helsingin yliopistossa. Raportti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan perheellisille opiskelijoille keväällä 2012 tekemästä kyselystä. http://www.slideshare.net/heidivesterinen/opiskelijavanhemmat-helsingin-yliopistossa

13

Palkka 9,56 tunnilta, ei firman kustantamia työkenkiäEi nyt millekään kesätyöntekijöille sellaisia kannata hankkia.Käsivoidetta on, jotta kädet eivät kuivu ja pysyvät edustavinaPitäkää huolta käsistänne, palvelupäällikkö sanoi. Ei ole kivan näköistä, jos siivoaa rakkoisin ja halkeilevin käsin.Aamukahvi on ilmainen! Aamukahvilla istutaan puolikin tuntia pöydässä, koska kyse on ”aamupaltsusta” eli palaverista. Palvelupäällikkö kertoo uutiset, jos sellaisia on (mitä siivoustuotteita puuttuu, mitä on tullut lisää, onko valituksia asiakkailta ynnä muuta), ja kysyy, onko meillä jotain sydämellämme.Kerran palvelupäällikkö halusi että mietimme, millainen on hyvä siivooja.Kysyä sellaista eläkeikää lähenteleviltä naisilta, niin, naisilta,jotka, olettaisin, handlaavat hommansa ja tietävät,milloin hymyillä asiakkaalle, vaikkei yhtään hymyilyttäisi, ja saavat tästä kaikesta aika vaatimattoman rahallisen korvauksen.Naiset kuitenkin vastasivat.Hyvä siivooja on siis:—siisti (ei farkkuja, päällä ainakin firman työpaita, jota ei saa omaksi, koska sitä saattaisi pitää esimerkiksi baarissa, jossa voisi sattua kaikenlaista, joka ei välttämättä olisi eduksi firman imagolle)—hymyileväinen—palvelualtis

Kesätyöntekijät, minä mukaan lukien, olivat hiljaa.Ihmettelin sitä, missä adjektiivit ”tehokas”, ”ripeä” ja ”huolellinen” ja niin edelleen, olivat listasta.Mutta älkää ymmärtäkö väärin.Olen erittäin kiitollinen,että sain tämän duunin9,56 e tunnilta on erittäin jees, kun pitää maksaa vuokraa jasaada jotakin suuhunsaItse asiassa siivouskohteeni bioroskiksistaolen joskus täyttänyt osan päivän energiantarpeestaniDyykkasin kenties elämäni parhaimman mandariinin 5. kerroksen ”biosta”Vähän pehmennyt, pelkäsin sen jo alkaneen käydä, mutta se, kultainen,olikin vain kypsytellyt itseään orgaanisen aineen lämpimässä sylissäOlen poiminut talteen puoliksi syötyjä banaanejaEilen dyykkasin hieman kovettunutta mutta syötävää pullaakaiken muun roskan altaTunsin itseni samaan aikaan riettaaksi ja vapautuneeksi

Palatakseni siivoamiseen:siivouskohteeni heittää hirvittävät määrät muutakin hyvää tavaraa roskikseen.Kerran meidän piti thaimaalaisen kollegani kanssa tyhjentää erään kerroksen toimistotilojen laatikostoja, ja se määrä käyttökelpoisia kyniä, viivottimia, rei’ittäjiä, nitojia, puhdasta paperia, elektroniikkaa (muun muassa 5 metrin nettijohto) ja niin edelleen, kylmää edelleen.Toinen esimies sanoi kun kysyin, voinko ottaa poisheitettävää tavaraa kotiin, että ensin minun pitää kysyä palvelupäälliköltä.Seuraavana päivänä hän sanoi, ettei tarvitsekaan kysyä palvelupäälliköltä, häneltä itseltään vain.Epäilen, että hän sanoi niin, koska ensimmäisellä siivouskerralla työparinani oli thaimaalainen nainen eikä mies ehkä halunnut antaa tälle sellaista kuvaa, että mitä vaan saa ottaa mielin määrin.Eihän noista thaimaalaisista koskaan tiedä.Thaimaalainen oli kuitenkin minua vielä innokkaampi ottamaan poisheitettävää tavaraa kotiin eikä hän aikonut kysyä, eikä kysynyt, keneltäkään mitään, kuten ei myöskään tehnyt virolainen kollega, joka sattui paikalle ja otti puhdasta paperia sievoisen pinon kotiin.

Thaimaalainen nainen, jota kutsun tästä lähtien nimellä Phueng, opetti minulle, että 6. kerroksesta, jossa tehdään remonttia, voi ottaa siivouskohteen kahviautomaatista juoman ilmaiseksi, mutta vain ”joskus” ja niin, etteivät asiakkaat näe. Menimme hänen kanssaan juominemme huilimaan hetkeksi siivouskomeroon ja totesimme, että kaakao on liian makeaa.

Phueng on asunut Suomessa 10 vuotta ja hän on ollut samassa paikassa töissä kolme vuotta.Hänellä on firman kustantamat työkengät, koska hän on ollut heillä töissä yli kaksi vuotta.

nim

im. K

ulta

inen

Man

darii

ni

14

15

16

TÖÖLÖNLAHDELLA RAKASTAN YHTEISKUNTAA

Töölönlahden reunoille on ilmestynyt kuntoiluvälineitä

ja paikkoja, joissa voi ruokkia talvehtivia lintuja

siemenet pitää heittää veteen, jotta ne eivät päätyisi

rottien syömiksi

on liian kauan siitä, kun olen viimeksi kiertänyt tätä kehää

antanut pyöräilijöiden ohittaa ja huviloiden vavahdella

junien ajaessa ohi

yhteiskuntaa on helpointa rakastaa sunnuntaisin, iltapäiväkävelyllä

aurinko häikäisee silmät lämpimiksi ja valosta rypistyvän otsan

nypyläinen vesi sulaa pisaroiksi

mikä on nuo pienet välähdykset sillä lunta ei sada

ihme on usein kuvitteellinen ja kirkas sillä usein tekemistä valon kanssa

kaupungit tunkeutuvat päähäni kysymättä kirkas aamu pääsiäisenä kaksi

viikkoa lomaa sateeksi tiivistyvä sumu seison neuvostoliittolaisen koulun

käytävällä puistossa kulkevat oranssit koppiaiset

mä raotan ikkunaa ja eläin tulee sen luo haistelee metsän ja pakokaasun hajut

kulkeutuvat turvallisesti vinojen pistorasioiden alle

hevoset juoksevat eri suuntiin ja halkaisee sen yleisö hurraa

ruumis purskuttaa selkäranka lohkeaa

mitä luille tapahtuu katkeavassa kohdassa tai jaloistahan ne vetää

onko maailmaan sekaantuminen mätään ruumiiseen sekaantumista

repeävä kuihtuva liha verestä viiniksi sä olet kerännyt lelut ympyrään ja

on juhlat

muovieläimet seisoisivat pökerryksissä tunnustelisivat hengityselimiään

vuorilta tulee jättiläinen jokainen murskaantuu kasa irtojalkoja

maitohorsmat liikahtelevat mun puhalluksen

voimattomuutta ne nostelevat

hameitaan raajojen välitse lävitse aurinko tekee oransseja liiloja läikkiä

mä tarvitsen silityksiä

rutistan kukintoja

tapiiria pelottaa se luulee ettei kenties koskaan opi siis sellaisia

juttuja joita öisin rutistettavien eläinten tulee osata

tietenkin

se ei tiedä aivan tarkkaan se sanoo

jotain pehmeydestä ja turvasta ja että ne on elinan kanssa erilaisia

paita on heitetty roskiin ja silmät tippuneet

elinalla on silmät mutta sanon että se tuli maailmalta että ne on eri lähtökohdista

tapiiri on huolestunut se on kovin lahjakas

elinan täytyy olla se on jonkinnäköinen yhteiskunnallinen juttu

luen tapiirille wikipediasta bourdieusta ja se huolestuu vielä

ettei se tosiaan ole lahjakas vaan elina ja se on taustansa vanki

silitän sen silmäkuoppia ja kuiskaan

sen olevan kala

Anni Mäentie

Lauri Linna

17

VENÄLÄISEN AVANTGARDEN

MANIFESTIT

Toimittanut Tomi Huttunen.

Poesia, 2014. 256 s.

Venäläisen avantgarden manifes-

tit on kokoelma ensi kertaa suomeksi

julkaistavia kokeellisen kirjallisuu-

den merkkiteoksia. Erityisesti 1910-

20 -luvuilla Venäjällä sekä nuoressa

Neuvostoliitossa kukoistanut omalei-

mainen avantgardekulttuuri levittyy

lukijan silmien eteen sateenkaaren

väreissä, jotka eivät ole typistettävissä

avantgarden eurooppalaiseen kolmi-

naisuuteen: futurismi, dadaismi, sur-

realismi. Lukuisten klassikkojen, kuten

Vladimir Majakovskin luotsaamien

kubofuturistien tai Daniil Harmsin

edustaman OBERIUn, lisäksi tämä

Helsingin yliopiston nykykielten lai-

toksen opiskelijoiden käännösurakka

on hieno kulttuuriteko, jonka myötä

ennen kaikkea vähemmän tunnettujen

kirjallisten liikkeiden tuotokset ovat

nyt kaikkien ulottuvilla. Sentrifuuga,

410, fuistit ja muut ismit manifesteineen

hämmentävät ja päräyttävät.

Eri manifestien ansiot vaihte-

levat, mutta kauttaaltaan kokoelma

on villin ja röyhkeän mielikuvituk-

sen ilotulitusta sekä tulevan tai men-

neen vallankumouksen riemujuhlaa.

Runoilijoiden haaveille, vaatimuksille

ja visioille puhdasta mahdollisuutta

eivät ole ainoastaan kieli tai yhteis-

kunnalliset olot vaan koko kosmos

äärettömyydessään. Vai miltä kuulos-

tavat biokosmistien julistus vuodelta

1921: »Meitä shokeeraa liiaksi se, että

Maa kieppuu ikuisesti paimeneensa

sidotun vuohen tavoin karusellissaan

kiertoradalla Auringon ympäri. Maalle

on jo aika piirtää toinen tie.» (s.157) tai

Harmsin kuudes pykälä julistuksesta

Nolla ja ei-mitään (1931): » On huomau-

tettava, että jopa meidän luomamme

kuvitteellisen aurinkokunnan, jos se

tahtoo vastata todellisuutta, on lakat-

tava olemasta suora, sen on käyristyt-

tävä. Ihanteellinen käyristyminen on

tasaista ja jatkuvaa, ja loputtomasti

jatkuessaan aurinkokunta muuttuu

ympyräksi.» (s.232)! Kaikki kirjoitta-

jat eivät turhia teoretisoi vaan lei-

mallista manifesteille onkin räävitön

suunsoitto ja toistuva menneisyyden

kieltäminen, jonka huumassa runoi-

lun sijaan ensisijaista on oman erityi-

syyden julistaminen ja muiden suora

halveksinta. Tämä tekstien moninai-

suus on ilahduttavaa. Kokoelma sisäl-

tää hyvin korkeatasoista ja kiinnos-

tavaa kokeellista kirjallisuutta, mutta

myös vähemmän älykkäät julistukset

liikuttavat kämäisyydellään ja ihailta-

valla tee-se-itse-asenteellaan.

Avantgardekirjailijoiden älyttö-

myys ja maailman absurdiudella ilot-

telu ei näyttäydy nihilisminä, vaan

hillittömänä perimmäisen syyn ja

sanomattoman tavoitteluna, joka päät-

tyy elämän ainutkertaisuuden, abso-

luuttisen käsittämättömyyden, äärelle.

Manifesteista huokuva tulevaisuususko

ja suuruudenhulluus on tarttuvaa.

Meeri Siukonen

WALTER BENJAMIN:

KESKUSPUISTO—KIRJOITUKSIA

KAPITALISMISTA,

SUURKAUPUNGEISTA JA TAITEESTA

Suom. Taneli Viitahuhta ja Eetu

Viren. Tutkijaliitto, 2014. 231 s.

Walter Benjaminille (1892-1940) edis-

tys on katastrofi. Eetu Virenin ja Taneli

Viitahuhdan suomentamassa kokoel-

massa Keskuspuisto tämä saksanjuu-

talainen esseisti, filosofi ja freelanceri

tarkastelee, mitä tuo katastrofi tekee

muun muassa kokemuksellemme ja tai-

teelle. Tekstit ajoittuvat pääosin 1920-

ja 30-luvuille, ja käsittelevät niin kapi-

talismia, taidetta kuin aistillisuuden

muutostakin.

Toisin kuin monille muille aika-

laisilleen Frankfurtin koulukunnassa,

ei massakulttuuri ollut Benjaminille

vierauttava alistamisen väline.

Theodor Adornon ja kumppaneiden

valitellessa, kuinka kaikki kuuntele-

vat vain »tasapäistävää jatsia», näki

Benjamin pop-kulttuurissa toivon.

Kokoelmassa Benjamin muun muassa

tarkastelee Mikki Hiirtä, ja löytää

näistä varhaisista animaatioista ihmi-

sen toiveen kadota persoonana luon-

non ja tekniikan sekoittuessa toisiinsa.

Vallankumouksellinen elämää muut-

tava mahdollisuus ei sijaitse missään

arkielämän ulkopuolella, teoreetikko-

jen päissä tai puoluetoimistoissa, vaan

arkielämän saumoissa.

Benjaminille taiteen poliittisena

tehtävänä on tuoda esiin ja räjäyttää

tämä saumoihin piilotettu potentiaali

montaasitekniikan avulla, jossa kes-

kenään näennäisesti toisiinsa liitty-

mättömät asiat tuodaan yhteen. Näin

asioista muodostuu uusi järjestys, joka

ei korvaa vanhaa, vaan luo katkoksen.

Benjaminille politiikka on siis katkok-

sen luomista arkipäiväiseen, mikä ei

paljasta asioiden »todellista» luonnetta,

vaan luo väyliä uudenlaiselle toimin-

nalle. Tavoitteena on räjäyttää arki-

päiväinen elämä käsitteineen, ja näyt-

tää sen hauras ja kontingentti luonne,

joka on avoinna luovalle muutokselle.

Tätä Benjamin tarkoittaa poikkeus-

tilan affirmoivalla historiankäsityk-

sellä, jonka hän on kuuluisasti muo-

toillut esseessään Historian käsitteestä:

»Alistettujen traditio opettaa meille

sen, että ’poikkeustila ’, jossa elämme,

on sääntö. Meidän tulee päästä tätä

vastaavaan historiankäsitykseen.»

Tällaista projektia hän lähti

toteuttamaan kirjallisen montaasin

avulla pääteoksessaan Das Passagen-

Werk (kirjoitettu vuosien 1927 ja 1940

välillä), joka on olennaisesti kesken-

eräinen kokoelma aforistisia teks-

tejä Pariisin suurkaupungistumisesta.

Näistä on kokoelmaan valikoitunut

kolme tekstiä: Keskuspuisto, Pariisi

1800-luvun pääkaupunki ja Katkelmia

Passagen-Werkistä. Aikanaan asioiden

ja eri sfäärien sekoittamisesta kritiik-

kiä saanut Benjamin on nykypäivän

näkökulmasta juuri parhaimmillaan

sotkiessaan taiteen, politiikan ja talou-

den yhdeksi outouttavaksi mössöksi.

Henri Pienimaa

JUHO SUORANTA JA SANNA

RYYNÄNEN: TAISTELEVA TUTKIMUS

Into Kustannus, 2014. 320 s.

Viisi vuotta sitten, vuonna 2009, yli-

opistoja byrokratisoinut ja kaupal-

listanut lakiuudistus sai opiskelijat

ja henkilökunnan laajalti vastarin-

taan. Seuranneessa keskustelussa yli-

opistojen suunnasta monet vetosivat

sivistysyliopiston ihanteeseen, mutta

myös toisenlaisia kritiikin ääniä kuu-

lui. Etenkin lakiuudistusta vastaan

nousseiden opiskelijoiden ja tutkijoi-

den verkostoissa hahmoteltiin tule-

vaa yliopistoa, joka ei nojautuisi sivis-

tyksen norsunluutorniin tai jatkuvaan

kaupallistumiseen.

Tästä pohdinnasta nousee myös

Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen

tänä keväänä julkaistu Taisteleva

Tutkimus. Teoksessa kirjoittajat kar-

toittavat järjestelmällisesti ja kärsiväl-

lisesti yhteiskuntatieteen perinnettä

1800-luvulta tähän päivään saakka.

Kirjoittajien mukaan »taisteleva tutki-

mus on yhteiskuntaa oikeudenmukai-

seksi ja yhdenvertaiseksi muuttavaa

tutkimusta, jossa tutkija panee likoon

itsensä muutenkin kuin akateemisessa

kilpailussa.» (s.16) Tämän lavean peri-

aatteen pohjalta kirjoittajat maalaa-

vat moniäänisen ja innostavan kuvan

siitä, kuinka monia yhteiskuntatieteili-

jöitä on innoittanut työssään jokin tär-

keämpi periaate kuin sivistys tai urake-

hitys kaupallisuuden ehdoilla. Tekstin

syöksyessä kamppailusta toiseen man-

tereiden ja vuosisatojen välillä jää

tosin monien aiheiden käsittely hyvin

yleiselle tasolle, missä piilee samalla

kirjan merkittävin heikkous.

Vaikka Taisteleva Tutkimus on

perustason yleisesitys niistä perin-

teistä, jotka kirjoittajat näkevät sopi-

van teemaan, katsoo kirja myös tule-

vaan. Jos yliopistolakiuudistuksen

herättämien vastarintojen ongelmana

oli hahmotella mitä löytyy kaupallisuu-

den ja sivistyksen binääriparin tuolta

puolen, muistuttaa Taisteleva Tutkimus

omalta osaltaan että tuo tuonpuo-

leinen on jo täällä, ja on ollut jo pit-

kään. Suosittelenkin Taistelevaan

Tutkimukseen tarttumista sekä akti-

vistille, joka pohtii suhdettaan aka-

teemiseen tiedon tuotantoon että

akateemiselle tietotyöläiselle, joka

byrokratisoituvan yliopiston puristuk-

sessa on kadottanut syyns sille, miksi

hän tietoa tuottaa.

Samuli Lähteenaho

18

Samalla kun juhlapuheet ylistävät kansainvälistymistä, Euroopan Unioni ja Yhdysvallat lisäävät liikkuvuuden rajoittamisen strategioita ja teknologioita.

19

Poliittisessa keskustelussa ihmisten liikkuvuudesta puhutaan positiiviseen sävyyn, mikäli liikkuvuus liit-tyy työn perässä muuttamiseen globaalissa talous-järjestelmässä. Sen sijaan muusta kuin työperäi-sestä maahanmuutosta tavataan keskustella uhkana, jota vastaan lännen täytyy suojautua. Käynnissä on ihmisten ylirajaisen liikkuvuuden kaksoisliike1. Länsi ei niinkään rakenna ympärilleen muureja, vaan rakentaa järjestelmiä, jotka suodattavat pois ei-toivo-tut tulijat, toisin sanoen kolmansien maiden köyhät.

Oleskelulupa- ja työlupavaatimusten poista-minen toisen EU:n jäsenvaltion kansalaiselta sekä korkeakoulujen ulkomaanvaihto-ohjelmat ovat esi-merkkejä kansainvälistymiskehitystä tukevista käy-tännöistä. Samalla kun liikkuvuus unionin sisällä on helpottunut Shengen-sopimuksen myötä, tulo EU:hun Shengen-alueen ulkopuolisista maista on vai-keutunut. Sopimuksen tullessa voimaan vuonna 1985 lista maista, joiden kansalaisilta vaadittiin viisumi Shengen-alueelle, kattoi 73 maata. Vuonna 2001 lista oli kasvanut 132 valtioon.

Lännen valikoivuus siirtolaisten suhteen näyt-täytyy itsekkäänä, kun ottaa huomioon, että länsi ylläpitää globaalia taloudellista eriarvoisuutta ja on aiheuttanut ilmastonmuutoksen. Nämä ovat konflik-tien ohella keskeisiä syitä siihen, miksi siirtolaisuus on niin yleistä.

EU ja Yhdysvallat ovat kehittäneet liikku-vuutta rajoittavia strategioita ja teknologioita ei-toi-vottujen tulijoiden pystäyttämiseksi. Länsi oikeut-taa monia diskriminoivia käytäntöjä sillä, että ne torjuvat rikollisuutta, vaikka sortavien käytäntö-jen takana on usein muita syitä. Kolmansien maiden muukalaiset ovat »toisia», joiden ajatellaan rasitta-van taloutta, luovan kulttuurisia jännitteitä, uhkaa-van kansallista identiteettiä ja lisäävän rikollisuutta. Oikeistokonservatiiviset poliittiset ryhmittymät ovat tarttuneet näihin uhkiin ja menestyneet vaaleissa niin paikallisilla kuin ylikansallisillakin tasoilla.

Sosiaalitieteilijät puhuvat maahan-muuttokeskustelun turvallistumisesta. Maahanmuuttokeskustelun ja samalla koko maa-hanmuuttopolitiikan turvallistuminen tarkoittaa sitä, että poliittisessa diskurssissa maahanmuut-toa käsitellään sisäisen turvallisuuden ja rikollisuu-den näkökulmasta. Tendenssi voimistui New Yorkin terrori-iskujen jälkeen, mutta maahanmuuttopolitii-kan turvallistumisesta oli viitteitä jo ennen iskuja. Rikollisuusteema maahanmuuttokeskustelussa liit-tyy terrorismin torjunnan lisäksi paperittomuuteen eli laittomaan maahantuloon ja oleskeluun sekä har-maaseen talouteen ja ihmiskauppaan.

Maahanmuutto on aihe, jossa sanoilla on eri-tyisen paljon merkitystä siinä, värittyykö maahan-muutto positiiviseksi, neutraaliksi vai negatiiviseksi. Esimerkiksi paperiton on huomattavasti vähemmän aggressiivinen ja diskriminoiva ilmaisu kuin laiton maahanmuuttaja. Lisäksi politiikkapapereissa käy-tetään esimerkiksi »taistelu laitonta maahanmuut-toa kohtaan» ilmaisun kaltaisia sota-analogioita. »Turvapaikkashoppailu» vähättelee turvapaikanhaki-joiden todellista ahdinkoa tekemällä oletuksen siitä, että turvapaikkahakemuksen jättäminen olisi help-poa kuin lottokupongin täyttö. »Elintasopakolainen» taas pitää sisällään ajatuksen, että kaikilla ihmi-sillä ei ole yhtäläistä oikeutta yhden planeetan resursseihin.

Liikkuvuuden kontrolloimiseksi on kehi-tetty muun muassa Schengen-maiden poliisin käy-tettäväksi SIS-tietokanta, johon on koottu tietoa uhkaaviksi luokitelluista yksittäisistä henkilöistä. Visa Information System (VIS) kerää kaikilta viisu-min Shengen-maahan saaneilta ja sitä hakevilta bio-metriset tunnisteet. Eurodac pitää yllä sormenjälki-rekisteriä yli 14-vuotiaista turvapaikanhakijoista ja laittomasti EU:ssa oleskelevista. Eurodacin tehtävä on estää »turvapaikkashoppailu». Nämä teknologiat muuttavat maantieteellisen rajan merkitystä ulot-taessaan rajat maantieteellisten rajojen ulkopuolelle. Ei-toivotut ihmiset pyritään pysäyttämään jo ennen kun nämä saavuttavat fyysisen rajan.

Länsivaltiot ovat osallistaneet joukon yksityi-siä toimijoita vartioimaan rajoja ja ylläpitämään val-vontajärjestelmiä ei-toivottujen muukalaisten poista-miseksi. Rajapoliisin tehtäviä on siirretty esimerkiksi kuljetusalan yrityksille ja työnantajille. Keväällä 2014 joukko Ison-Britannian yliopistojen työntekijöitä laati parlamentille avoimen kirjeen, jossa he ilmai-sivat turhautumisensa siitä, että poliisi oli vaatinut heitä valvomaan opiskelijoidensa oikeutta oleskella maassa. Yliopiston työntekijät ilmoittivat, etteivät suostu siihen, että yliopistot valjastetaan rajapoliisin jatkeiksi.

Erityisesti Yhdysvalloissa toisten pitäminen länsivaltioiden rajojen ulkopuolella on synnyttänyt kansantaloudellisesti merkittävän elinkeinon, tur-vallisuusbisneksen. Kirjassaan Shock Doctrine kana-dalaiskirjailija Naomi Klein esittää, että turvalli-suusalaa ei käsitetä bisnekseksi siten kuten muita elinkeinoja, vaikka myös turvallisuusala havitte-lee liikevoittoa siinä missä mikä tahansa liiketoi-minta. Kleinin mukaan George W. Bushin kaudella valtion ja yksityisten turvallisuusalan yritysten väli-sissä sopimuksissa liikkunut rahamäärä kaksinker-taistui 137 miljardista dollarista 270 miljardiin dol-lariin. Vuoden 2001 syyskuun 11. loi Yhdysvaltoihin massiiviset turvallisuusmarkkinat, joissa Kleinin mukaan liikkuu enemmän rahaa kuin Hollywoodissa tai musiikkibisneksessä.

Kun 350 siirtolaista hukkui Lampedusalla loka-kuussa 2013, Italia käynnisti Mare Nostrum -pelas-tusoperaation. Mare Nostrum on onnistunut pelas-tamaan 28 000 ihmishenkeä uppoavista laivoista ja johtanut 200 ihmiskauppiaan pidätykseen noin puolen vuoden aikana. Ihmishenkien pelastamisen lisäksi Mare Nostrumin päätehtävä on estää kolman-sien maiden siirtolaisten pääsy Eurooppaan.

Jos tähän mennessä on käytetty paljon aikaa ja rahaa siihen, että epämieluisat tulijat saadaan pidettyä poissa, pitäisi tähän tulevaisuudessa käyt-tää vielä enemmän yhteiskunnallisia voimavaroja. Väestönkasvu, kaupungistuminen ja lisääntyvät luonnonkatastrofit tietävät siirtolaisuuden merkit-tävää lisääntymistä. Siirtolaisten määrä on kasva-nut nopeasti myös aivan viime vuosina. Kun vuonna 2000 siirtolaisia oli 150 miljoonaa, kymmenen vuo-den päästä heitä oli jo 216 miljoonaa. Ihmisten liikku-vuus ei koskaan ole ollut yhtä voimakasta.

Ihmiset toki jättävät kotimaansa monista syistä, eivätkä syy-seuraussuhteet ole yksioikoisia. Kuitenkin on aiheellista todeta, että länsi tuottaa sellaisia kehityskulkuja ja asiaintiloja, jotka edistä-vät kolmansista maista länteen suuntautuvaa maa-hanmuuttoa. Länsimainen teollisuus ja tuhlaileva elintaso ovat aiheuttaneet ilmastonmuutoksen, joka enenevässä määrin lisää siirtolaisuutta. Lisäksi länsi-maiset yritykset jarruttavat kehitysmaiden talouksien kehittymistä veronkierrolla ja paikallisen tuotan-non näivettämisellä. Tämä saa monet pakenemaan köyhyyttä.

Luonnon katastrofien vuoksi pakoon lähte-neiden osuus on moninkertaistunut viime vuosina. Lisääntyvät tulvat, hurrikaanit, mutavyöryt sekä hitaammat ilmastonmuutoksesta johtuvat proses-sit, kuten viljelyskelpoisen maa-alan supistuminen ja merenpinnan nousu saavat ihmisjoukot jättämään kotiseutunsa. Ilmastonmuutos lisää siirtolaisuutta myös välillisesti synnyttämällä konflikteja ja talou-dellista eriarvoistumista sekä kiihdyttämällä kau-pungistumista. Arabikevät sai alkunsa Tunisian mel-lakoista, joiden taustalla oli muiden syiden joukossa ilmastonmuutoksesta johtuva ruuan hinnan nousu.

Ympäristöpakolaisten määrästä ei ole olemassa virallista rekisteritietoa, mutta pidetään varmana, että luku on suurempi kuin konflikteja paenneiden osuus. Ympäristöpakolaisten määrä tulee ilmaston-muutoksen takia kasvamaan tulevaisuudessa mil-joonilla. Arviot ilmastopakolaisten määrästä vuonna 2050 liikkuvat 25 miljoonan ja miljardin välillä. Luonnon katastrofeja ja ilmastonmuutosta pakene-vat eivät virallisesti ole pakolaisia, koska YK:n vuo-den 1951 pakolaissopimus ei määrittele näiden syi-

den takia kotipaikkansa jättäneitä pakolaisiksi. Siten ympäristöpakolaisten auttamiseksi ei ole olemassa ylikansallista sopimusta.

Energia ja rahamäärä, jonka länsi nyt käyt-tää toisten pitämiseksi poissa, voitaisiin käyttää kau-konäköisemmin ja epäitsekkäämmin. Ilmastotyö ja globaalin taloudellisen eriarvoisuuden taittaminen ovat avainasemassa siinä, ettei niin monen tarvitsisi jättää kotiseutuaan. Näitä ongelmia, kuten ei myös-kään pitkään jatkuneita aseellisia konflikteja, rat-kaista käden käänteessä. Koska EU ja Yhdysvallat osaltaan ylläpitävät vaikeita olosuhteita kolmansissa maissa, on muurien rakentaminen ja liikkuvuutta rajoittava massiivinen teknologia-arsenaali moraa-lisesti kestämätöntä. Ja koska ihmiset joka tapauk-sessa liikkuvat muunkin kuin työn perässä ja muista syistä, pitäisi läntisten yhteiskuntien valmistautua ottamaan vastaan enemmän tulijoita.

Entä Euroopan talouskriisi? Kun sisäinen työt-tömyys on korkea ja valtioiden kirstut ammottavat tyhjyyttään, ei kai voida ottaa vastaan siirtolaisia? Oikeudenmukaisuus ei ole koskaan toteutunut val-litsevan talousjärjestelmän raameissa, joten ehdotan niukkuuteen perustuvaa talous- ja rahajärjestelmää hylättäväksi vanhanaikaisena ja epäsivistyneenä.

Iiris AnnalaKIRJOITUKSEN TAUSTANA KÄYTETTY

SEURAAVIA LÄHTEITÄBEIRNAERT, J. A.:

Trade Union Perspective on Combating Trafficking and Forced Labour in Europe. IN: Rijken, C. (ed.) Combating Trafficking in Human Beings for Labour Exploitation, Wolf Legal Publishers, Nijmengen, 2011. Pp. 471-494 (24 pages).

FRANKO AAS, KATJA: The securitization of migration: Whose justice and whose security? Bergen International Migration and Ethnic Relations Research Unit.

KLEIN, NAOMI: The Shock Doctrine, 2008. Penguin Books, London.

MERLINO M. & CARRERA S.: Undocumented Immigrants and Rights in the EU: Addressing the Gap between Social Sciences Research and Policy-making, 2009. Think Tank CEPS Liberty and Security in Europe.

NEUMAYER, E.: Unequal access to foreign spaces : how states use visa restrictions to regulate mobility in a globalized world, 2006 [online]. London: LSE Research Online.

The Office of United Nations High Commissioner for Refugees: The State of the World’s refugees. In Search of Solidarity, 2012.

1Unkarilainen talousantropologi Karl Polanyi käytti sanaa kaksoisliike kuvatessaan sitä, miten laissez-faire-talousopin läpilyönti 1800-luvulla loi tarpeen valtiointerventioille eli sosiaali- ja yhteiskuntapoliittisille väliintuloille, jotta sääntelemättömän talousjärjestelmän seuraukset jäisivät vähemmän tuhoisiksi.

NETISSÄ UUTISET, VIDEOT, BLOGIT, DIGILEHDET... WWW.KULTTUURIVIHKOT.FI

VASEMMISTOLAINEN KOHTAAMISPAIKKA

KulttuurivihkotIrtonumero 9,40 euroa | 42. vuosikerta1 | 2014 | KIRKKO & VALTIO

Kulttuurivihkot | 1 | 2014 | KIRKKO

& VALTIO

Kulttuurivihkot

KIRKKO IRTI VALTIOSTA!

Uskonnonopetus muutosten edessäYhdenvertainen Suomi -kampanja

Usko suomalaisessa kirjallisuudessaVaivaisukkojen historia

Hannu Niklanderin matkaessee Huippuvuorilta

Uusin numero + kaksi seuraavaa

yhteishintaan vain 9,90 e*Mailaa osoitetietosi: tilaus@kulttuurivihkot.Fi. Mainitse tilatessasi: toimenpide-tarjous

* Määräaikainen tilaus, ei sido jatkamaan

AIKAKAUSLEHTI KUUDESTI VUODESSA

KULTTUURITYÖLÄISTEN FOORUMI

JO VUODESTA 1973

YHÄ NUORI JA VAARALLINEN

TUTUSTUMISTARJOUS TOIMEENPITEEN

LUKIJOILLE:

Keväällä 1997 perustettu Karl Marx-seura haluaa edistää Marxin ajatteluperinteestä lähtevää tutkimusta ja siitä käy-tävää keskustelua. Seura pyrkii tarjoamaan vaihtoehtoisia näkökulmia eri tieteenalojen, etenkin taloustieteen ja filo-sofian ongelmiin ja haastamaan vallitsevan uusliberaalisen konsensuksen, joka valitettavan usein tuottaa epäpätevää, selitysvoimaltaan heikkoa ja ideologisoitunutta tiedettä.

Seura haluaa yhdistää kaikkia niitä, jotka ovat kiin-nostuneita dialektisen ajattelutradition ongelmista sekä kriittisestä yhteiskuntatutkimuksesta. Seura ei ole puolue-poliittinen eikä edellytä jäseniltään muutakaan maailman-katsomuksellista sitoutumista.

Karl Marx -seura on Tieteellisten seurojen valtuus-kunnan (TSV) jäsen vuodesta 2009 alkaen.

Syksyn 2014 koittaessa seurassa on n. 170 jäsentä, joista suuri osa tutkija- ja yliopistomaailmasta. Tarkempaa tietoa seuran toiminnasta saa sen kotisivuilta www.marxseura.fi, joilta löytyvät mm. säännöt ja yhteystiedot. Seuran jäseneksi voi liittyä lähettämällä lyhyen sähköpostiesittelyn itsestään puheenjohtajalle tai sihteerille (ks. www-sivut).

SITVASin syksyn kansankeittiöt 21.9., 19.10., 16.11. & 14.12.

Uusien ilta 15.9.

Maailmanpyörän vaalibileet

26.9.Sitvasin ja Hyvin vaalivalvojaiset

5.11.

W W W . S I T V A S . F I

(Mannerheimintie 5 B 7. krs.)

21

4.-5.11.

22

VAALI-OHJELMA

2014

MIKÄ SITVAS?Sitoutumaton vasemmisto eli sitvas on Helsingin yliopiston piirissä toimiva vasemmis-tolainen, feministinen ja antirasistinen järjestö. Kamppailemme ekologisesti kestävän, sodasta ja armeijoista vapaan maailman sekä sosiaalisen yhdenvertaisuuden ja demo-kraattisen päätöksenteon puolesta niin paikallisella kuin globaalilla tasolla. Sitvas toimii yhteiskunnallisesti vaikuttavan ylioppilaskunnan, opiskelijoiden toimeentulon ja yhden-vertaisuuden sekä avoimen ja reilun päätöksenteon puolesta. HYY Yhtymässä toimimme ympäristöystävällisen ja sosiaalisesti kestävän liiketoiminnan edistämiseksi. Taistelemme

paitsi paremman yliopiston, myös kaupungin puolesta.

MIKÄ EDARI?Ylioppilaskunnan tärkein tehtävä on toimia opiskelijan edunvalvojana sekä olla aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ylioppilaskunnan ylintä päätösvaltaa käyttää 60-jäseni-nen edustajisto, jonka pöydällä käy niin opiskelijoiden omistaman HYY Yhtymän liiketoi-mintaan, ylioppilaskunnan budjettiin sekä edunvalvontaan liittyviä asioita päätettävänä. Kyse on siis niinkin arkisista asioista kuin Unicafen ruokavalikoimasta, Kaivopihan vuok-ralaisista sekä siitä, lobbaako HYY maksutonta koulutusta ja perustuloa, vai ei. HYYtä todella kuunnellaan kaupungin tasolla ja puolueissa, joten vahvan vaikuttamisen paik-

kaa ei kannata jättää käyttämättä.

MIKSI SITVAS?Edustajistossa päätettävät asiat liittyvät kiinteästi yhteiskunnassa tapahtuviin muutok-siin. Edustajisto ei ole mikään poliittinen tyhjiötila tai pumpulilinna, johon kurjistamispo-litiikan tai yhteiskunnallisten muutosvirtojen vaikutukset eivät kohdistuisi. Poliittisena toimijana ylioppilaskunta päättää asioista, joissa ideologian tunnustamisella tai tunnus-tamattomuudella on todella väliä. Valitse vaaleissa siis rohkeasti vasemmistolainen vaih-toehto, joka toimii yhteiskunnallisesti aktiivisesti. Suhteellisen vaalitavan vuoksi ääni tutulle, vassarihenkiselle kaverille poliittisesti sitoutumattomassa ryhmässä voi todelli-suudessa päätyä saman ryhmän oikeistolaisen tai poliittisen broilerin hyväksi. Valitsemalla

Sitvasin tiedät mitä saat.

23

1. AUTONOMINEN YLIOPISTO!Yliopisto on tiivis yhteisö, joka tekee riippumatonta tieteellistä tutkimustyötä. Yliopistoille on turvattava riittävä perusrahoitus tutkimustyöhön ja opetukseen. Opiskelijoiden, opetushenkilö-kunnan sekä professorien tulee muodostaa yhdenvertainen, har-moninen yhteisö, jossa kaikilla on yhtäläisesti päätäntävaltaa.

Laadukas koulutus on itsei-sarvo. Yliopiston on oltava vapaan sivistyksen keidas, jossa opis-kelijat saavat vapaasti opiskella kykyjensä mukaan. Osa-aikaisen opiskelemisen mahdollisuuksia on parannettava, jotta erilaisten elä-mäntilanteiden kanssa kamppai-levat opiskelijat voisivat sujuvam-min opiskella. Poikkitieteellisten tutkintojen suorittamisen tieltä on raivattava esteet pois – valitse omat aineesi! Laadukasta ja vuo-rovaikutteista kontakti- ja vertai-soppimista on lisättävä tukemalla opintopiirien perustamista sekä lisäämällä henkilökunnan ja opis-kelijoiden kohtaamista kursseilla ja niiden ulkopuolella. Opetuksen on oltava pedagogisesti laadukasta. Opintojen sujuvaksi etenemiseksi käytössä tulee olla riittävästi vaihtoehtoisia suoritustapoja.

Yliopisto-opiskelun tulee olla aidosti maksutonta. Maksuttomuuden on katettava opetuksen lisäksi opiskeluun ja hakemiseen kiinteästi liittyvät kulut. Valmennuskurssien merki-tyksen vähentämiseksi yliopiston on kehitettävä aktiivisesti pää-sykokeita mittaamaan nykyistä paremmin tiedon soveltamiskykyä ja soveltuvuutta alalle.

SITVAS vaatii:——Koulutuksen on oltava vastai-suudessakin aidosti maksutonta: Tiukka ei lukukausimaksuille, hakijamaksuille, sekä maksullisille materiaaleille!——Yliopiston tulee siirtyä lähtö-kohtaisesti avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin. Yliopiston opiske-lijoiden ja henkilökunnan sähkö-postien siirtäminen Microsoftin pilveen on torjuttava – Tiukka ei NSA:n urkinnalle!——Yliopiston on luotava eettiset periaatteet sijoitusten ja yhteis-työkumppanuuksien suhteen.——Yliopisto on sähköistettävä tsaarin ajalta 2010-luvulle! Kandin ja gradun palauttamiseksi on luo-tava sähköisiä järjestelmiä, säi-lyttäen samalla mahdollisuuden paperiseen palauttamiseen.

2. VAIKUTTAVA YLIOPPILASKUNTA!Ylioppilaskunta on moninainen ja avoin yhteisö. Vallankäytön ja sen oikeutuksen säilyttämiseksi ylioppilaskunnan on keskityttävä ennen kaikkea perimmäiseen tehtäväänsä – edunvalvontaan. Ylioppilaskunnan muut toimin-not tukevat ennen kaikkea tätä: Ylioppilaskuntaa on radikaa-listi demokratisoitava jäsena-loitteiden ja -äänestysten sekä yleiskokousten hyödyntämisen kautta. Riittävät resurssit toimin-nan jatkumiseksi varmistetaan eettisen liiketoiminnan kautta. Jäsenmaksua ei tule korottaa automaattisesti vaan tarpeen vaa-tiessa toiminnan tai laajennusten rahoittamiseksi.

Ylioppilaskunta tarjoaa merkittäviä palveluita opiskeli-joilleen. Jäsenmaksu ja opiskelija-kortti ovat lupaus, jota vasten on tarjottava laadukkaita, eettisiä ja ympäristöystävällisiä palveluita opiskelijoille. Palveluiden tulee hyödyttää aidosti kaikkia opiskeli-joita, huomioiden erilaiset tarpeet ja elämäntilanteet opintopolun aikana. Esimerkiksi perheellis-ten opiskelijoiden asemaa tulee parantaa osa-aikaisen opiskele-misen mahdollistamiseksi myös erilaisin palveluin, kuten lapsi-parkin toimintaa kehittämällä. Ylioppilaskunnan omistaman HYY Yhtymän liiketoiminnasta tulou-tettavilla rahoilla tulee varmistaa edunvalvontatyön jatkuvuus ja laadukkaat palvelut.

Ylioppilaskunnan tulee toimia aktiivisena vaikuttajana yliopistolla ja laajemmin yhteis-kunnassa. Ylioppilaskunnan on toimittava aktiivisena koulutuk-sen kehittäjänä paitsi yliopistolla, myös tehtävä koulutuspoliitti-sia avauksia valtakunnallisella tasolla. Vaikuttamistyön tulee tapahtua kabineteissa ja kaduilla - kaikkia vaikuttamisen keinoja hyö-dyntäen. Edunvalvontatyön resur-soinnista on pidettävä huolta.

SITVAS vaatii:——HYY:tä järjestämään asun-nonvälitystoimintaa sekä toimiin akateemisesti koulutetuille hen-kilöille työelämäavun ja -neuvon saamiseksi.——Opiskelijoiden käytettäväksi on luotava erityinen oikeusturva-opas, johon kootaan laaja-alaisesti tietoa yliopisto-opintoihin ja -elä-mään liittyvistä kysymyksistä.——HYYn muutamien vuosien takaiset leikkaukset edunvalvon-taan korjattava heti: yhdenvertai-suus- ja kansainvälisyysasiantun-tija takaisin!——Perheelliset opiskelijat on otettava paremmin huomioon: Lapsiparkin laajennus Viikkiin ja aukioloajat pidemmiksi!——Megafoni käyttöön ja ylös poteroista! HYY ei voi olla vain itseään ja järjestöjä varten vaan sen on panostettava resursseja aitoon edunvalvontaan.

3. ELÄVÄ OPISKELIJAKULTTUURI!HYY:n kulttuuritoiminta on tällä hetkellä rajoittanut perinteikkäi-siin Floran päivän ja vuosijuhlien kaltaisiin tapahtumiin, jotka ovat ylhäältäpäin ohjattuja, kalliita ja kiinnostavat harvoja opiskelijoita.

Yhtenäisen opiskelija-kulttuurin aika on ohi: HYYn kultuuritoiminta voisi keskittyä enemmän erilaisten omaehtoisten kulttuuriprojektien tukemiseen. Ylioppilaskunnalla on huikeat resurssit toimia alustana opis-kelijoiden luomille uusille kau-punki- ja kulttuuritapahtumille. Kulttuuritoiminnan järjestämisen ja opiskelijaryhmien itseorganisoi-tumisen tulee olla helppoa mata-lan kynnyksen toimintaa.

SITVAS vaatii:——Vuosijuhlaa opiskelijoille avoi-meksi opiskelijafestivaaliksi, josta on hupia kaikille.——Taidetta kampuksille! Avoimen kulttuurin tiloja, joissa opiskeli-jat voivat esitellä tuotoksiaan tai nauttia taiteesta ja esiintyä.——Kaivopihasta elävä kulttuu-rikeskus, jossa järjestetään kult-tuuriperformansseja: Teatteria, runonlausuntaa ja musiikkia! Ylioppilasteatterin toimintamah-dollisuudet on turvattava.——HYY:n on luotava mahdolli-suuksia opiskelijoiden autonomi-selle kulttuuritoiminnalle.

4. KATTO PÄÄN PÄÄLLE, JOKAISELLE!Huono asuntotilanne on yksi suurimmista opiskelijoiden koh-taamista vääryyksistä pääkaupun-kiseudulla. Vuokra-asuntoja on liian vähän, ne ovat liian kalliita ja huonossa kunnossa. Etenkin syksyisin tilanne on hälyttävän paha uusien opiskelijoiden tullessa usein tyhjän päälle. On selvää, että pääkaupunkiseudun asunto-markkinat eivät toimi: tarvitaan ripeitä toimenpiteitä asian kor-jaamiseksi. HYY:n tulee toimia vaihtoehtoisten asumismuotojen edistämiseksi Helsingissä.

Kiinteistöjen ja tont-tien tyhjillään pitämistä täytyy ehkäistä tiukalla verotuksella ja sallimalla kiinteistöjen valtaa-minen autonomiseen asumis- ja kulttuurikäyttöön. Asuntokannan kunto on selvitettävä terveyson-gelmien välttämiseksi. Suurten rakennusfirmojen valtaa on rajoitettava pilkkomalla raken-nusprojektit useammalle raken-nuttajalle. Helsingin kaupungin on perustettava oma asuntojen rakentamisyksikkö. Uusia asuntoja rakennettaessa on huolehdittava energiatehokkuudesta ja esteettö-myydestä. Eriytymistä ja slummiu-tumista on ehkäistävä vuokra- ja edustusasuntojen rakentamisella samoille alueille.

SITVAS vaatii:——Tyhjillään olevien asuntojen ja toimistokiinteistöjen valtaaminen sallittava!——Tiivis kaavoitus ja jo kaavoite-tuille alueille ripeästi rakentami-nen - metropolitasolla!——Asunnottomuus pois, asunto-takuu kaikille!

24

5. SAAVUTETTAVAT JA YHTEISÖLLISET TILAT OPISKELIJOILLE!Yliopiston kaikkien tilojen on oltava esteettömiä, eli saavu-tettavissa kaikille opiskelijoille. Yliopiston on tarjottava sopivia tiloja koko opintopolun matkalle: toisaalta rauhallisia opiskeluti-loja, epäkaupallisia oleskelutiloja sekä kirjoittamiseen soveltuvia tutkijatiloja.

SITVAS vaatii:——Yliopiston on ryhdyttävä toi-menpiteisiin, jotta kaikilla kam-puksilla ja tiedekunnilla on saata-villa epäkaupallisia oleskelutiloja sekä rauhallisia opiskelemiseen soveltuvia tiloja. ——Kaikilla kampuksilla on saatavilla 24h tietokone- ja opiskelutiloja——Jatko-opiskelijoille, tutkijoille ja muille tutkimustyötä tekeville on oltava tarjolla asianmukaisin välinein varusteltuja rauhallisia tutkimustiloja

6. EETTISTÄ JA EKOLOGISTA LIIKETOIMINTAA!HYYn jäsenet omistavat yhdessä liiketoimintaa tekevän HYY Yhtymän jolla on kaksi päämäärää: palveluiden tuottaminen opiskeli-joille (esim. Unicafe, Gaudeamus), sekä ylioppilaskunnan toiminnan rahoittaminen. Sillä on väliä mitä ja miten Yhtymä tekee!

Opiskelijaruokailun hinnan on pysyttävä maltillisella tasolla, kuitenkin tinkimättä ympäristö- ja muista eettisistä periaatteista. Yhtymän on jatkettava vastuul-lisen liiketoiminnan lippulai-vana ja Unicafen panostettava vegaanisiin vaihtoehtoihin, lähi-ruokaan ja hävikin minimointiin. Opiskelijoiden liiketoiminnassa pyörii isot rahat - pidetään huolta että ne käytetään oikein!

SITVAS vaatii:——Eettistä opiskelijaruokaa! Unicafen ruokien hiilijalanjäljet näkyviin, panostusta vegaaniseen ja lähiruokaan joka kampuksella, joka päivä.——Aurinkopaneeleja Kaivopihan katoille!——Opiskelijalle lisää tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia - avoi-met haut Yhtymän talouspaikoille, kuulemistilaisuuksia investoin-neista ja sijoituksista, aitoa valtaa Unicafen ravintolatoimikunnille!——Eettisyys voiton maksimoin-nin edelle - asefirma Patria ulos HYYn kiinteistöistä!

7. YHDENVERTAISUUTTA, TERVEYTTÄ JA SAAVUTETTAVUUTTA!Epätasa-arvo on todellisuutta myös akateemisessa maailmassa. Naisten mahdollisuuksia edetä tutkijanuralla on parannettava. HYYn ja yliopiston tulee huo-mioida sukupuolen moninaisuus kaikessa viestinnässä ja tapahtu-missaan. Yhdenvertaisuustyöhön tällä hetkellä suunnatut resurs-sit eivät riitä. Yliopiston täytyy puuttua häirintään ja syrjintään tehokkaammin. Englanninkielistä opetuksen ja tukipalvelui-den saatavuus tulee turvata. Tiedekuntien on osoitettava tarpeeksi resursseja myös ruotsin-kieliseen ohjaukseen ja palveluun. Esteettömyyteen on panostettava niin HYYn tapahtumissa kuin yli-opiston kampuksillakin.

SITVAS vaatii: ——Alas hetero-oletus ja sukupuo-linormit! Nollatoleranssi häiritse-vään ja fobiseen käytökseen niin opiskelijajärjestöissä kuin yli-opiston opetushenkilökunnankin taholta.——YTHS maksukattojen kautta kohti vakuutusluonteista terveys-palvelua - ja laadukkaat mielen-terveyspalvelut jatkossakin——Ei korkeakoulukiusaamiselle, rasismille ja ennakkoluuloille - toimijat HYY:n järjestöistä YTHS:n ja Unisportin työntekijöihin ja yli-opistoon on koulutettava kohtaa-maan erilaisuutta ——Vaikuttamista yliopistolla: unisex- vessoja kampuksille, esteettömyyden turvaaminen keskustakampuksella!——Anonyymi tenttiminen käyt-töön ja tenttiakvaarion kehittämi-nen eteenpäin!

8. PYSÄYTETÄÄN ILMASTONMUUTOS!Helsingin yliopiston on oltava ensimmäinen hiilineutraali yli-opisto maailmassa. Konkreettisia askelia tätä tavoitetta kohti olisivat fossiilisista polttoaineista luopuminen niin sijoitustoiminnan kuin sähköntoimittajien osalta. Kaukolämmön osalta HYY:n on aktiivisesti vaadittava Helsingin Energialta siirtymistä uusiutuviin energiamuotoihin.

Rakennuksiin liittyvissä toimenpiteissä erityistä huomiota on kiinnitettävä energiatehokkuu-teen ja energian pientuotannon mahdollisuuksiin.

HYY:n vastuullisuusperi-aatteisiin on sisällytettävä eläi-noikeuksien edistäminen, minkä tulee näkyä Unicafen tarjonnassa. Hankinnoissa on suosittava kasvi-peräistä, luomua ja lähellä tuo-tettua kausiruokaa. Laitteistojen hankkimista uutena tulee välttää, jos käytettynä hankkiminen tai vanhan korjaaminen on mahdol-lista. Kampusviljelyhanketta on laajennettava lopuillekin kampuk-sille ja hyvät käytännöt on levitet-tävä myös HOASin suuntaan.

HYY:n on vaadittava kau-pungilta aktiivisesti parempia pyöräyhteyksiä kampuksille ja niiden välille sekä keskustakam-puksen rauhoittamista autoilta. HY:n ja HYY:n on työnantajina kannustettava työntekijöitään kestävään liikkumiseen työsuh-delipun tai pyöräedun muodossa. Kampuksille on järjestettävä sään-nöllistä pyörähuoltoa ja tarpeeksi pyörätelineitä.

SITVAS vaatii: ——Kohti hiilineutraaliutta niin HYY:ssä, yliopistossa kuin Helsingissäkin——Eläinten oikeudet kirjattava vastuullisuusperiaatteisiin——Konkreettisia tekoja pyöräilyn lisäämiseksi

25

9. RIITTÄVÄN TOIMEENTULON PUOLESTA! Opintotuki on tällä hetkellä riittä-mättömällä tasolla. Viime vuosien mittaan harrastetut opintotuen muutokset ovat ainoastaan lisän-neet opiskelijoiden epävarmuutta toimeentulostaan. Perimmäistä ongelmaa – opintorahan riittä-vyyttä ei ole ratkaistu.

HYY:n on taisteltava riit-tävän toimeentulon takaavan perustulon puolesta, joka lisäisi merkittävästi opiskelijoiden ja tieteenharjoittajien varmuutta toimeentulostaan. Julkisten palveluiden alasajoa epäoikeuden-mukaisen ja kansantaloudellisesti järjettömän leikkauspolitiikan var-jolla on vastustettava aktiivisesti. Talouskuri tappaa!

SITVAS vaatii:——Opintotuen ehtojen jatkuvan tiukentamisen lopettamista sekä roimaa tasokorotusta opintora-haan ja asumislisään.——Suomalaisen sosiaaliturvajär-jestelmän kehittämistä kohti palk-katyöstä vapauttavaa perustuloa.

10. MAAILMALLE AVOIN YLIOPISTOYHTEISÖ!Yliopiston on oltava avoin, soli-daarinen sekä kansainvälinen yhteisö. Yliopistoyhteisön on vas-tustettava rasismia kaikissa muo-doissaan. Henkilökunnan ja opis-kelijoiden liikkuvuutta on tuettava riittävillä matka-apurahoilla sekä monipuolisilla opiskelija- sekä harjoitteluvaihtokohteilla. Kansainvälisten opiskelijoiden integroimista opiskelijayhteisöön sekä asettumista Suomeen tulee tukea.

SITVAS vaatii:——Opiskelijoille on tarjottava maksuttomasti mahdollisuus suorittaa kielikurssien yhteydessä eurooppalaisen viitekehyksen mukaiset kielitutkinnot.——Kansainvälisten opiskelijoiden integroitumista opiskelijayhtei-söön on tuettava ja opiskelijoiden kohtaamisia lisättävä.——EU/ETA -maiden ulkopuolis-ten opiskelijoiden opiskelun tulee olla maksutonta.

VAALIPÄÄLLIKÖN TERVEISETSyksyllä järjestettävissä edustajistovaaleissa päätetään ylioppilaskuntamme suunnasta — kuljemmeko yhteiskunnallisesti valveutunutta ja vaikuttavaa vai epäpoliittista, pumpuli-linnassa vellovaa ylioppilaskuntaa kohden? Suunnan valitseminen on nyt keskeistä, talous-kuripolitiikan seurauksena aiheutuneet heikennykset ovat tuntuneet todella kipeästi arjessamme: asumisessa, terveydenhuollossa, toimeentulossa ja opetuksen laadussa. Eikä tämä mitä todennäköisimmin tule jäämään tähän. Ensi keväänä järjestettävien eduskunta-vaalien jälkeisen hallituksen muodostanevat galaxin tämän päädyn innokkaimmat leikkaa-jat. Heidän päästessään vauhtiin ei mikään ole pyhää. 

Kamppaileminen kurjistamispolitiikkaa vastaan on välttämätöntä. Oikeiston, yhteiskunnallisen eliitin ja asiantuntijavallan sanelemaan vaihtoehdottomuudesta kärsi-vään päivänpolitiikkaan tarvitaan varteenotettavia vaihtoehtoja. Muutoin yhteiskunnalli-set muutosvirrat kuljettavat meidät kohti banaanivaltiota. Kamppailu alkaa omasta yliop-pilaskunnastamme ja yliopistosta, laajentuen suurempiin mittakaavoihin halki yhteiskunnan eri kerrosten. 

Ylioppilaskunta on vaikutusvaltainen n. 30 000 jäsenen yhteenliittymä. Sen osal-listumisella laajempiin yhteiskunnallisiin kamppailuihin ja rakenteissa tapahtuvilla pää-töksillä on valtavasti merkitystä arkeemme. Älä siis jätä käyttämättä ääntäsi näissä vaa-leissa! Äänestämättä jättämällä sitoutumattomien ja porvareiden äänenpainot vahvistuvat päätöksenteossa. Ylioppilaskuntapolitiikka on aivan liian arvokasta jätettäväksi yksin heidän käsiinsä. 

Sitvasin toiminta autonomisen yliopiston ja vaikutusvaltaisen ylioppilaskun-nan puolesta on siis ajankohtaisempaa kuin koskaan. Haluamme eettisiä palveluita opiske-lijoille, puolustaa tiedeyhteisöä ja riippumatonta tutkimustyötä pääoman valtaa vastaan sekä työskentelyssämme keskittyä ylioppilaskunnan perimmäisiin tarkoituksiin: edunval-vontaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tutustu tarkemmin tavoitteisiimme tsiigaa-malla tästä lehdestä löytyvä vaaliohjelma!

Jokaisen panos on tärkeä ja arvokas vaalivoiton eteen. Olemme tällä hetkellä edustajiston suurin ja vaikutusvaltaisin poliittinen ryhmittymä. Varmistetaan yhdessä, että olemme sitä jatkossakin! Syksyllä on vaalien saralla tarjolla jokaiselle hyvällä meiningillä mielekästä tekemistä ja tapoja lähteä toteuttamaan itseään: pullien leipo-misesta ja katukampanjoimisesta aina mielenkiintoisiin koulutuksiin sekä vaalibileiden järkkäilystä kampuksille jalkautumiseen. Kaikki ovat tervetulleita ja kaivattuja mukaan. Pitkin syksyä tipahtelee tietoa tulevista vaalimeisingeistä sitvasin nettisivujen vaa-li-osioon, sähköpostilistalle sekä facebookiin. Stay tuned!

vaalipäällikköVihtori Suominen

26

Tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut. Tulevaisuus kiehtoo, koska se on tasapuolisen hämärässä. Yritäpä hallita ja kontrolloida tuntematonta ei-mitään, kaiken tulevan olevan potentiaa! Siinä voi onnistua vain lannistamalla mielikuvituksen, syöttämällä pajunköyttä siitä, että muutos ei ole mahdollinen, eikä toisenlaista maailmaa näkyvissä.

Älkäämme odottako pelolla tai tylsämielisyydellä! Nykyaika, jossa mahdollisten maailmojen simulaatiot ovat lukemattomat eri teknologioiden keinoin, oma-aloitteiselle haaveilulle ja unelmoinnille soisi löytyvän lisää sijaa, etenkin ns. politiikassa. Tarvitaan rohkeutta kuvitella uskomattomiakin asioita! Sillä kuitenkin, lopulta, tulevaisuus voi olla mitä vaan.

Tästä lehdestä löydät erilaisia lähestymistapoja, johtolankoja ja ideoita siitä, mitä nyt on meneillään, ja mitä voisi tai soisi olevan tulossa. Paljon on kehnolla tolalla. Epäkohtia on herkeämättä ja tarkkasilmäisesti nostettava esiin, jotta muutos on mahdollinen. Ajankohtaisen analyysin ja hellittämättömän kritiikin lisäksi lehden kuvat ja runot avaavat reittejä sinnekin, mihin arkikieli ei ulotu.

Näine paperisiivin kohti tuntematonta!