tem kasvuyrityskatsaus 2011 työ- ja elinkeinoministeriö

Kasvu-yritys-katsaus

2011

Ohjausryhmän puheenjohtaja: Teollisuusneuvos Sakari Immonen Työ- ja elinkeinoministeriö

Ohjausryhmän muut jäsenet: Johtaja Henri Grundstén Suomen Teollisuussijoitus Oy

Asiantuntija Kimmo Hyrsky Elinkeinoelämän Keskusliitto

Neuvotteleva virkamies Pertti Hämäläinen Työ- ja elinkeinoministeriö

Sijoitusjohtaja Petri Laine Finnveran pääomasijoitustoiminta

Johtava asiantuntija Christopher Palmberg Tekes

Ylitarkastaja Pirjo Sylvänne Työ- ja elinkeinoministeriö

Teollisuusneuvos Pertti Valtonen Työ- ja elinkeinoministeriö

Muut Katsauksen toteutukseen osallistuneet:

Graafinen piirtäjä Kimmo Aaltonen ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos

Tutkimuspäällikkö Heli Koski ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos

Professori Markku Maula Aalto-yliopisto

Professor Gordon Murray University of Exeter

Tutkija Mika Pajarinen Etlatieto Oy

Kustannusjohtaja Laila Riekkinen Taloustieto Oy

Tutkimusjohtaja Petri Rouvinen Etlatieto Oy

Toimitusjohtaja Pekka Ylä-Anttila Etlatieto Oy

Julkaisuvapaa 14.4.2011 klo 12:00

Kasvuyrityskatsaus 2011

Growth Enterprise Review 2011 is the first of an annual series to be published by The Ministry of Employment and the Economy. The purpose of the Review is to document and to analyse the present and future dynam-ics of Finnish ‘growth’ companies including their characteristics, relative numbers and importance within the Finnish economy. The OECD/Eurostat definition of growth is employed, i.e. “All enterprises with average annualized [employment] growth greater than 20% per annum, over a three-year period, and with ten or more employees at the beginning of the observation period.” This first Review is currently published only in Finnish with the exception of Professor Gordon Murray’s observations, which are published in English (Chapter 11).

Julkaisija: Työ- ja elinkeinoministeriö

ISBN: 978-951-628-519-4

Kannen kuva: iStockPhotoPainopaikka: Unigrafia Oy, Helsinki, 2011

Kasvu-yritys-katsaus

2011

11 A Policy Response to the ‘Finnish Paradox’ 38 Gordon Murray

12 Pääomasijoitukset kasvuyrityksiin 46 Markku Maula

13 Tuet ja nuorten yritysten kasvu 52 Heli Koski ja Mika Pajarinen

14 Omistajuuden yhteys kasvuun 54 Mika Pajarinen, Petri Rouvinen ja Pekka Ylä-Anttila

15 Kasvuyrittäjyyttä edistävää politiikkaa 56 Pertti Valtonen ja Pirjo Sylvänne

Liite A: Kasvuyritysten määrittely 61 Liite B: Osan II kuvioiden numeroaineisto 63 Lähteet 69 Viitteet 71

Osa I Johdanto 1 Kasvuyritysten yhteiskunnallinen merkitys 10

2 Kasvuyritykset harvinaisia ja merkittäviä 16 3 Kasvuyrityksissä kymmenesosa työllisistä 18 4 Kaikenikäisiä ja -kokoisia kasvuyrityksiä 20 5 Kasvuyrityksiä erityisesti palveluissa 22 6 Kasvuyrityksiä ympäri maata 24 7 Kasvuyritykset muita paikallisempia 26 8 Kasvuyrityksissä osaamispääomaa 28 9 Kasvuyrityksille julkista tukea 30 10 Pääomasijoitukset kasvun tukena 34

Osa II Tilastot

Osa III Kolumnit

Esipuhe 5 Mauri Pekkarinen

Tiivistelmä 6

4 Kasvuyrityskatsaus 2011

5

Esipuhe

Uusien, nopeaan kasvuun ja kansainvälistymiseen kykenevien osaamispohjaisten yritysten luominen on noussut viime vuosina kautta maailman hallitusten talous- ja elinkeinopolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Kansalliset pyrkimykset edistää innovatiivista kasvu-yrittäjyyttä ovat seurausta globaalista kehityksestä, jossa kansakunnat ja yritykset ovat siirtyneet kilpai-lemaan kansainvälisesti verkottuneilla osaamismark-kinoilla ja jossa voittajia ovat ne, joilla on kyky muita tehokkaammin muuttaa tieto ja osaaminen kilpailu-kykyiseksi liiketoiminnaksi ja muuksi yhteiskunnalli-seksi lisäarvoksi.

Osaamisintensiivisten kasvuyritysten syntyminen on elintärkeää Suomen kansantalouden pitkän aikavälin talouskasvun, tuottavuuskehityksen ja työllisyyden kannalta. Näin on varsinkin tilanteessa, jossa kan-santalouden rakenteet ovat muuttumassa ja väestön huoltosuhde on heikkenemässä rajusti. Innovatiiviset kasvuyritykset ovat keino uudistaa elinkeinoelämää ja varmistaa korkean jalostusarvon työpaikkojen säi-lyminen. Kasvua tavoittelevat ja siinä onnistuvat yrit-täjät ovat keskeisiä toimijoita koko yhteiskunnan hy-vinvoinnin kannalta.

Myös Suomessa on Vanhasen II hallituksen ja Kivi- niemen hallituksen ohjelmissa nostettu kasvuyri-tysten lisäämiseen tähtäävät toimet keskeiselle sijal-le. Monia tavoitteita on viety aktiivisesti eteenpäin, mutta mm. valtiontalouden heikentyneen tilan takia kaikkia tarpeellisia uudistuksia ei ole voitu toteuttaa aiotussa aikataulussa.

Helpoimmin kasvuyrityspolitiikan käsitettä voita-neen kuvata sillä, minkälaisiin haasteisiin ja ongel-miin sillä pyritään vastaamaan. Suomessa selkeäs-ti merkittävimpänä kasvuyrityspolitiikan haasteena voidaan pitää sitä, että kansainvälisesti huipputasoa edustavat panostuksemme tutkimukseen, kehittämi-seen ja koulutukseen tuottavat vain niukasti uusia in-novatiivisia kasvuyrityksiä, vaikka yrityksiä peruste-taan samassa mitassa kuin verrokkimaissa. Epäsuh-ta on varsin silmiinpistävä, mihin on kiinnitetty huo-miota monissa kotimaisissa ja kansainvälisissä arvi-oinneissa. On jopa katsottu, että Suomesta on tulossa uusien ideoiden ja tutkimustulosten kehityslaborato-rio, josta hyödyt valuvat muihin kansantalouksiin.

Toinen haaste koskee riskipääoman saantia. Erityi-sesti alkavien yritysten kehityksen rajoitteena on yk-sityisen pääomamarkkinan kehittymättömyys, jo-ka näkyy etenkin ulkomaisten sijoitusten vähäise-nä määränä. Suomessa arvioidaan kyllä olevan riittä-

västi pääomia saatavissa yritysten varhaisen vaiheen kasvuun, mutta ongelmana on, että pääoman tarjon-ta on pääosin julkisten toimijoiden varassa. Pääoma-markkinoiden kehittäminen ja kansainvälistäminen ovat avainkysymyksiä tavoiteltaessa lisää uusia kas-vuyrityksiä.

Kolmas merkittävä haaste liittyy asenneilmastoon ja yrittäjyyskasvatukseen ja -koulutukseen. Pysyvän muutoksen aikaan saamiseksi on yrittäjyyskasvatus-ta ja -koulutusta laajennettava ja uudistettava kaikil-la koulutusasteilla. Erityisesti Suomessa tulisi lisätä yrittäjyyden houkuttelevuutta uravaihtoehtona aka-teemisen koulutuksen saaneiden ja tutkijoiden kes-kuudessa.

Suomessa on yritysverotuksen osalta pyritty siihen, että verotus olisi vaikutuksiltaan neutraalia eikä oh-jaisi yrityksen liiketaloudellisia päätöksiä. Osaami-seen perustuvassa taloudessa on kuitenkin perustel-tua hyödyntää myös verotuksen tarjoamia yrittäjyy-den kannusteita. Verotusta tulisi yleisestikin kehit-tää siihen suuntaan, että se suosisi yrittäjyyttä ja kan-nustaisi yrittäjiä ja sijoittajia riskinottoon. Kiireelli-simpänä uudistuksena pidän yritysten t&k-verokan-nustimen käyttöönottoa, millä pk-yrityksiä aktivoitai-siin nykyistä laajemmin tutkimus-, kehittämis- ja in-novaatiotoimintaan. Se täydentäisi erinomaisesti yk-sipuolisesti suoriin tukiin perustuvaa julkista rahoi-tusjärjestelmäämme. Vastaava kannustin on käytössä useimmissa OECD:n ja EU:n jäsenmaissa eli kilpaili-jamaissamme.

Tukevamman tietopohjan luomiseksi kasvuyrityk-sistä ja niiden merkityksestä politiikan valmistelua ja päätöksentekoa varten työ- ja elinkeinoministe-riö on tuottanut tämän julkaisun, Kasvuyrityskatsa-us 2011:n, jossa tarkastellaan monipuolisesti Suomen kasvuyrityksiä tilastollisesti, tuoreimpaan tutkimuk-seen perustuvien analyysien sekä kolumnien avulla. Tarkoituksena on julkaista katsaus vuosittain.

Katsauksen toteutuksessa on avustanut Etlatieto Oy, jolle parhaat kiitokset. Erityiset kiitokset kuuluvat hankkeen ohjausryhmälle ja kolumnisteille, jotka ai-kaansa säästämättä ovat tehneet ansiokasta yhteis-työtä ensimmäisen katsauksen aikaansaamiseksi.

Helsingissä 1.4.2011

Mauri Pekkarinen Elinkeinoministeri Työ- ja elinkeinoministeriö


Tiivistelmä

Kasvuyritykset ovat harvinaisia mutta merkittäviä

Suomessa oli 691 kasvuyritystä vuosina 2006–9, mikä oli 4,8 % vähintään 10 hengen jatkaneista yri-tyksistä (määrittelyt oheisessa laatikossa; ks. myös luvut 2 ja 3). Räjähdysmäisesti kasvoi 23 yritystä – alle 0,2 %. Talouskriisi laski kasvuyritysten määrää.

Keskimääräisen kasvuyrityksen työllisyys kasvoi 74 hengellä vuosina 2006–9 (räjähdysmäisesti kasva-

neilla 469 hengellä). Yhteen-sä ne loivat 51 164 työpaik-kaa, mikä vastasi lähes puol-ta työllisyyden lisäykses-

tä (ks. oheinen laatikko ja luku 4). Räjähdysmäises-ti kasvaneet 23 yritystä vastasivat yhteensä kymme-nesosasta työllisyyden kasvusta. Myös liikevaihdon ja jalostusarvon suhteen tarkasteltaessa kasvuyri-tykset ovat samankaltaisessa keskeisessä roolissa.

Kasvuyritysten lukumäärä ja osuus yrityskannasta vaihtelee suhdanteiden mukaan. Kasvuyritysten osuus oli matalimmillaan alle 2 % vuonna 1993 ja korkeimmillaan yli 8 % vuosituhannen vaihteessa.

Kaikenlaisia kasvuyrityksiä

Yleishavaintona tämän katsauksen analyyseistä on, ettei kasvuyrityksillä ole vain yhtä tai edes muuta-

Tämä työ- ja elinkeinoministeriön Kasvuyrityskatsaus ker-too kasvuyritysten määrästä ja roolista Suomessa viimei-simmän tilastotiedon valossa.

OECD/Eurostat-määritelmä: kasvuyrityksen lähtötyöllisyys on vähintään 10 henkeä, ja seuraavana kolmena vuonna työllisyyden keskimääräinen vuosikasvu ylittää 20 %.

Räjähdysmäisellä kasvulla tarkoitetaan ohessa vähintään 100 % keskimääräistä vuosikasvua.

Suhdelukuja laskettaessa vertailukohta (yrityskanta) on kautta linjan lähtövuonna vähintään kymmenhenkiset ja samaiset kolme vuotta toimivat yritykset.

Työllisyyttään vähentäneissä vähintään 10 hengen jatka-neissa yrityksessä menetettiin vuosina 2006–9 yhteensä 134 113 työpaikkaa ja kaikissa työllisyyttään lisänneissä luotiin 110 564 työpaikkaa (= jakaja laskettaessa kasvuyri-tysten osuutta työllisyyden lisäyksestä).

Määritelmä johtaa tarkastelemaan hieman suurempia yri-tyksiä. Vaikka lähtökohtaisesti vähintään 10 hengen yrityk-set ovat lukumäärältään alle 7 % kaikista vuosina 2006–9 toimintaansa jatkaneista yrityksistä, ne kattavat kolme neljäsosaa jatkaneiden työllisyydestä. Noin kymmenesosa näiden yritysten työllisyydestä on kasvuyrityksissä.

Pääsääntöisesti tässä katsauksessa katsotaan kasvua ja kasvuyrityksiä kahdesta toisiinsa liittyvästä näkökulmasta esim. seuraavasti: Mikä osa kasvuyrityksistä harjoittaa vientiä? Mikä osa vientiä harjoittavista yrityksistä on kasvu-yrityksiä?

Kasvuyrityksiä on vähän – esim. vuosina 2006–9 vain 691 kappaletta. Onkin syytä huomata, että vähänkin hienoja-koisempiin alaryhmiin kasvuyrityksiä jää vain muutamia. Vaikkapa Kainuu on luvun 6 perusteella suhteessa yritys-kantaansa melko kasvuyritysintensiivinen: lukumääräisesti siellä oli ao. ikkunassa 9 kasvuyritystä.

maa tyypillistä ominaisuutta. Kasvuyritykset ovat siis kaikenkokoisia ja -näköisiä, vaikka joitain yleis-tyksiä voidaan toki tehdä. Muutamat yleistettävissä ole-vista seikoista menevät yleises-ti kasvuyrityksiin liitettäviä stereotyyppejä vastaan.

Kasvuyritykset ovat (ks. Osa II):

– Nuorempia. Yli puolet kasvuyrityksistä on al-le 10 vuoden ikäisiä. Alle kymmenesosa on yli 25-vuotiaita (ks. luku 4).

– Pienempiä. Lähes 60 % kasvuyrityksistä on läh-tökohtaisesti alle 20 työntekijää (määritelmä huomioiden lähtökoko siis 10–19 henkeä). Kos-ka myös vastaavassa yrityskannassa on enem-män pienempien kokoluokkien yrityksiä, pk-yritysten osalta kasvuyritysosuudet ovat saman-kaltaisia eri kokoluokissa. Vähintään 250 henki-lön suuryritysten luokassa kasvuyritysten osuus on kuitenkin selvästi alhaisempi (ks. luku 4).

– Palveluissa. Noin 70 % kasvuyrityksistä toimii palvelualoilla. Suhteessa kunkin toimialan yri-tyskantaan, kasvuyritysten osuus on korkein tie-tointensiivisissä palveluissa ja alhaisin keskita-soa matalamman teknologian teollisuustoimi-aloilla (ks. luku 5).

691 kasvuyritystä loivat 51 164 työ- paikkaa

Kaikenkokoisia & näköisiä kasvu-

yrityksiä

7

– Ympäri Suomea. Lähes puolet kasvuyrityksistä ja noin kolmasosa vastaavasta yrityskannasta on Uudenmaan ELY-keskuksen alueella. Suhtees-sa paikalliseen yrityskantaan myös Pohjois-Poh-janmaa, Etelä-Savo, Keski-Suomi ja Kainuu ovat kasvuyritysintensiivisiä (ks. luku 6).

– Vähemmän kansainvälisiä. Kasvuyrityksistä kuudesosa ja muista yrityksistä neljäsosa har-joittaa vientiä (ks. luku 7). Kasvuyrityksillä on myös vähemmän todennäköisesti ulkomaantoi-mintaa. Toisaalta kasvuyritys on muita yrityksiä todennäköisemmin ulkomaalaisomisteinen.

– Osaamisintensiivisiä. Kasvuyritysten henkilös-tö on keskimäärin pitkälle koulutettua (ks. luku 8), vaikka niillä on vähemmän teknisesti suun-tautunutta henkilöstöä ja esim. haettuja patent-teja. Sekä kasvu- että muista yrityksistä noin jo-ka kymmenes harjoittaa t&k:ta.

– Julkisesti tuettuja. Noin puolet kasvuyrityksis-tä on saanut jotain julkista tukea kolmen vuo-den tarkastelujaksolla (ks. luku 9). Kasvuyrityk-set saavat julkista tukea jonkin verran muita yri-tyksiä todennäköisemmin.

– Riskipääomasijoitusten kohteina. Kasvuyrityk-set ovat saaneet pääomasijoituksia muita yrityk-siä todennäköisemmin (ks. luku 10). Pääomasi-joituksia saaneiden kasvuyritysten Suomen työl-lisyyden kasvu on ollut hienoisesti nopeampaa kuin muiden kasvuyritysten.

Kolumneja kasvuyrittäjyydestä (Osa III)

Luvussa 11 Exeterin yliopiston professori Gor-don Murray korostaa innovaatiotoiminnan yhteis-kunnallisten hyötyjen ja kasvuhakuisen yrittäjyy-

den kohtalonyhteyttä. Hän myös painottaa, että vain noin yksi kahdestakymme-nestä uudesta yrityksestä lisää merkittävällä tavalla

yhteisön hyvinvointia. Näiden erityisten yrityksien tulisi olla elinkeinopolitiikan pääkohteina.

Luvussa 12 Aalto-yliopiston professori Markku Maula toteaa, että suomalaisen kasvuyritystoimin-nan kehityksessä on tapahtunut monia positiivisia asioita viime vuosina. Kasvuyrityksiin kohdistuvi-

en pääomasijoitusten osalta on kuitenkin tullut ta-kapakkia osin, mutta ei yksinomaan, talouskriisin johdosta. Hänen mukaansa tarvittavat toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi ovat tiedossa; ongelmana on riittämätön poliittinen tahto ja rohkeus.

Luvussa 13 Heli Koski ja Mika Pajarinen havaitse-vat julkisten tukien olevan tehokkaimmillaan niis-sä yrityksissä, joiden nopean kasvun vaihe ei vie-lä ole käynnistynyt. Tällöin tuki näyttää lisäävän to-dennäköisyyttä nousta nopeasti kasvavien yritysten ryhmään. Jo nopeassa kasvuvaiheessa oleville yri-tyksille tuet eivät näytä antavan lisäsysäystä.

Luvussa 14 Mika Pajarinen, Petri Rouvinen ja Pek-ka Ylä-Anttila pohtivat omistajuuden ja kasvun yh-teyttä. Hajautetusti omistettujen pörssiyhtiöiden työllisyys vaihtelee eniten (molempiin suuntiin) ja julkisomisteisten vähiten muihin yritysryhmiin ver-rattuna. Toisen (tai ylemmän) sukupolven perheyri-tysten työllisyys vaihtelee vähemmän kuin ensim-mäisen sukupolven perheyritysten työllisyys. Kas-vuyrityksiä on suhteellisesti eniten pörssiyhtiöis-sä ja vähiten toisen sukupolven perheyritysten jou-kossa.

Luvussa 15 Pertti Valtonen ja Pirjo Sylvänne huomauttavat, että Suo-men kasvuyrittäjyyden ekosystee-missä on aukkoja. He käyvät läpi TEMin instrumentteja, joilla näitä aukkoja täytetään. Esim. Vigo-ohjelma on heidän mukaansa jo ylösajovaiheessaan uudista-nut suomalaista aikaisen vaiheen rahoituskenttää.

Kasvuyritykset hyvinvoinnin tukena (Osa I)

Jo kasvun tavoittelu, ja erityisesti siinä onnistumi-nen, vaikuttaa suoraan ja välittömästi sen piirissä oleviin. Kasvun tavoittelulla on myös epäsuorem-pia vaikutuksia (ks. luku 1), jotka pitkän aikavälin hyvinvoinnin kannalta ovat jopa suoria vaikutuksia merkittävämpiä.

Kasvuyritysten merkittävä kansantaloudellinen rooli on tässä katsauksessa onnistuttu ”vangitse-maan” vain osin. Ne ovat joka tapauksessa keskei-simpiä elementtejä siinä luovassa uudistumisessa, johon nykyinen elintasomme pitkälti perustuu.

Murray korostaa innovaatioiden ja kasvuyrittäjyyden yhteyttä

TEM-konserni paikkaa kasvu-

yrittäjyyden ekosysteemin

aukkoja

9

Osa IJohdanto


1. Kasvuyritysten yhteiskunnallinen merkitys

Yrittäjyys on toimeen tarttumista

Höyrykonetta käytettiin lelun voimanlähteenä Aleksandriassa jo ennen Kristuksen syntymää.1 James Watt oli yrittäjä, joka oivalsi sen potentiaalin kuljetuksen ja tuotannon voimanlähteenä ja ryh-tyi toteuttamaan visiotaan. Samalla hän oli osaltaan synnyttämässä teollista vallankumousta.

Einari Vidgrén hioi metsätraktorin huippuunsa. Met-surin raskaan työn luonne muuttui ja puunkorjuun

yhteydessä kerättävästä tie-dosta tuli pitkän logistiikka-ketjun kulmakivi. Valloitta-essaan yhä uusia markkinoi-

ta Ponsse ja sen kilpailijat levittävät samalla pohjois-maista metsänhoitomallia.

Igglo ei lopulta onnistunut vakiinnuttamaan mark-kina-asemaansa. Silti sen vaikutukset kiinteistövä-littäjien liiketoimintamalleihin, palvelukirjoon ja tietotekniikan soveltamiseen ovat edelleen nähtä-vissä. Muun muassa Walt Disneyn ja Henry Fordin lopullisia läpimurtoja edelsivät konkurssit.2

Erityisesti kun tavoitellaan liiketoiminnan nopeaa laajentamista, yrittäjyys sisältää suuria riskejä. On-nistuessaan, ja toisinaan myös liiketoiminnan päät-tymisen jälkeen, se vaikuttaa merkittävästi ympä-röivään yhteiskuntaan.

Erityiset yritykset elinkeinopolitiikan kohteina

Tässä kasvuyrityskatsauksessa Exeterin yliopiston professori Gordon Murray (luku 11) korostaa in-novaatiotoiminnan yhteiskunnallisten hyötyjen ja kasvuhakuisen yrittäjyyden kohtalonyhteyttä. Hän painottaa myös, että vain noin yksi kahdesta-

kymmenestä uudesta yrityksestä lisää merkittäväl-lä tavalla yhteisön hyvinvointia. Häneen mukaan-sa Suomen kaltaisessa elin- ja toimintaympäristös-sä on perusteltua valita politiikan kohteeksi nämä erityiset yritykset ja niitä luot-saavat yrittäjät. Ilman näiden riittävää määrää ja laatua in-novaatiopanostuksesta saata-va sato jää vaillinaiseksi. Mur-rayn kirjoituksen ohella osasta III löytyy mm. Aal-to-yliopiston Venture Capital -professorin Markku Maulan näkemyksiä (luku 12).

Vaikka kasvun tavoittelun ja siinä onnistumisen vaikutukset säteilevät koko yhteiskuntaan, ilmiös-tä on niukalti systemaattista tietoa. Uuden tutki-mustiedon ohella on tarvetta perusmittareille ja nii-den jatkuvalle seurannalle – tämän katsauksen osa II tarjoaa tähän yhden mahdollisuuden.

Kasvuhakuisen yrittäjyyden ja nopeasti kasvavien yrityksen määritelmiä on satoja. Niistä kukin joh-taa hieman erilaisiin päätelmiin kasvuyrittäjyydes-tä ja -yrityksistä.3 Tämän katsauksen osassa II (lu-vut 2–10) sovelletaan kansainvälisesti laajimmin käytettyä ja hyväksyttyä OECD/Eurostat-määritelmä (European Communities/OECD, 2007), jonka mu-kaan kasvuyrityksen lähtötyöllisyys Suomessa tulee olla vähintään 10 henkeä ja seuraavan kolmen vuo-den keskimääräisen vuosikasvun tulee ylittää 20 prosenttia.4 Suhdelukuja laskettaessa vertailukoh-tana ovat kaikki lähtövuonna vähintään kymmen-henkiset ja samaiset kolme vuotta toimineet yrityk-set. Määritelmästä ja muista käytännön toteutuk-seen liittyvistä näkökohdista lisää liitteessä A. Osan II kuvioiden numeroaineistot löytyvät liitteestä B.

Tässä ensimmäisessä osassa/luvussa asemoidaan suomalaista kasvuyrittäjyyttä ja yrityksiä kansalli-seen ja kansainväliseen kontekstiin.

Kasvudynamiikkaa

Tiedolla ja osaamisella ei ole paljoakaan yhteiskunnallista merkitystä, ellei niihin liitty-viä mahdollisuuksia nähdä ja hyödynnetä. Niinpä toimeen tarttuva yrittäjyys sekä myös palkansaaji-en yritteliäisyys ovat keskeinen hyvinvoinnin lähde. Kokonaan ilman niitä yhteisö on taantuva.

Ponssen metsä- traktoreista tuli menestystarina

Työ- ja elinkeinoministeriön Kasvuyrityskatsaus 2011 kertoo kasvuyritysten määrästä ja roolista Suomessa viimeisimmän saatavissa olevan tiedon valossa. Se ei varsinaisesti ole politiikka- tai tutkimuspaperi, mutta tarjoaa niille hyviä lähtökohtia. Katsauksen osassa I pohditaan kasvuyrittäjyyttä ja -yrityksiä yleisesti; osassa II käydään läpi kasvuyritysten määriä ja osuuksia sekä niiden keskeisiä ominaisuuksia; osan III kolumneissa vierailevat kirjoittajat valottavat ilmiötä eri näkökulmista.

Vain kourallinen yrityksistä on

erityisiä yhteisön kannalta

Kasvuhakuinen yrittäjä on linkki

tiedon ja sen vai-kutusten välillä

11

Kasvuyrittäjyys on mahdollista vain olosuhteissa, joissa loppumarkkinat ja -asiakkaat reagoivat uu-teen tarjontaan: uusi markkina syntyy, vanha mark-kina laajenee tai sen vakiintuneet toimijat menettä-vät asemiaan. Lisäksi panospuolen työ-, pääoma- ja tietomarkkinoiden on siirrettävä voimavaroja par-haiden yrittäjien ja heidän yritystensä käyttöön.

Kasvun tavoittelu, ja erityisesti siinä onnistuminen, vaikuttaa suoraan ja välittömästi sen piirissä ole-viin. Kasvun tavoittelulla on myös epäsuorempia vaikutuksia. Se kiristää kilpailua työ-, pääoma- ja muilla panosmarkkinoilla. Se vaikuttaa uusien ta-lousyksiköiden perustamisiin ja vanhojen lopetta-misiin sekä jatkavien laajenemisiin ja supistumisiin – siis luovaan uudistumiseen. Luodessaan tai sovelta-essaan uutta tietoa kasvuhakuiset yritykset laajen-tavat ja levittävät yhteistä tietovarantoa. Kasvuha-kuisen yrityksen markkinoille tulo, ja jo sen mah-dollisuus, luo vakiintuneille yrityksille lisäkannus-timia oman toimintansa tehostamiseen.

Elinkeinopolitiikan tavoitteena on saada oikeat ih-miset oikeaan paikkaan siten, että saavutetaan kor-kea ja kasvava hyvinvointi. Tämä edellyttää jatku-vaa ja laaja-alaista uusien mahdollisuuksien hais-telua ja niihin tarttumista. Vaikka pääosa tästä toi-minnasta kanavoituukin vakiintuneiden yritysten liiketoiminnaksi, kasvuyrittäjät ja -yritykset ovat keskeinen yrityskentän rakennemuutosta ja uudis-tumista ajava voima sekä siten yksi hyvinvoinnin lähteistä.

Kasvuhakuinen alunperinkin suurempi 5

Kasvuhakuisella yrittäjällä on usein aiempaa joh-tamis- ja yrittäjäkokemusta. Ellei hän ollut jo edel-lisellä urallaan yrittäjä, niin hän oli todennäköi-simmin yksityisellä pk-sektorilla palkkatyössä, jos-sa hän myös ansaitsi hyvin. Muita useammin yrit-täjyydessä häntä motivoi mahdollisuus vaurastua. Hän on valmis ottamaan suuriakin riskejä.

On todennäköistä, että kasvuyrittäjä epäonnistuu aikeissaan. Niinpä on tärkeää, miten hän arvioi ti-lanteen, jossa liiketoiminta päättyy ja edessä on uu-den yrityksen perustaminen tai siirtyminen palkka- työhön. Koska onnistumisen todennäköisyys on pieni, siitä koituvan tuoton täytyy olla suuri.

Usein kasvuhakuinen uusi yritys on tietointensii-vinen ja toimii verkostomaisesti. Se on myös jo läh-tökohtaisesti muita uusia yrityksiä suurempi: pe-rustaja-yrittäjiä on useita; myös työntekijöitä ja pää-omaa on jo liikkeelle lähdettäessä enemmän.

Suomen paradoksi

Useissa yhteyksissä on viitattu Suomen paradoksiin.6 Kasvuyrityksille näyttäisi olevan hyvät toiminta-edellytykset. Silti kasvuyrityksiä on määrällisesti ja laadullisesti melko vähän.

Pohjoismaiden ministerineuvoston raportissa ver-taillaan kehittyneiden maiden kasvuyrittäjyysym-päristöjä. Kuviossa 1.1 kasvuyrittäjyyden kannal-ta merkittävät tekijät jaetaan kuuteen pääluokkaan,

Kuvio 1.1Suomen kasvuyritysympäristö (viiva) kolmeen kärkimaahan verrattuna (alue)Suomen kasvuyrittäjyysympäristön kes-keiset ulottuvuudet eivät merkittävästi poikkea eturintaman maista. Kauim-pana kärjestä olemme verotukseen liittyvissä mittareissa sekä työmarkkina-sääntelyssä.

Suomen kasvuyritysympäristö (viiva) kolmeen kärkimaahan verrattuna (alue)

Huomaa:Lähde: Norden (2010, s. 44).

Hallinnollinen taakkaKonkurssilainsäädäntö

Työmarkkinasääntely

Lait ja oikeusjärjestelmä

Tuloverotus

Patenttijärjestelmä,standardit

Kilpailu ja kilpailulain-säädäntö

Pääsy ulkomaanmarkkinoilleJulkinen läsnäolo markkinoillaVelkarahoituksen saatavuus

Riskipääoman saatavuus

Osakemarkkinoiden toiminta

Tutkimus- ja kehitystoiminta

Ei-kaupallisen tiedon siirto

Teknologian saatavuusja soveltaminen

Liiketaloudellinen ja yrittäjyyskoulutus

Siirtolaisuus

Yhteisön yrittäjyysasenteet

Yritys- ja pääoma-verotus

Kasvuyritysten yhteiskunnallinen merkitys

Lähde: Norden (2010, s. 44).

Huomaa: Korkeampi lukuarvo (kauempana keskipisteestä) on parempi. Kuvio perustuu todellisiin lukuarvoihin, joten ero Suomen ja kolmen kärjen välillä ei suoraan kerro Suo-men sijoituksesta maavertailussa.


joiden alla tarkastellaan kaikkiaan kahtakymmentä eri mittaria. Kussakin mittarissa kolmen kärkimaan keskimääräistä tasoa kuvaa sinisen alueen ulkolai-ta; punertava viiva osoittaa Suomen aseman kunkin mittarin suhteen.

Suomi on kolmen kärjessä tutkimus- ja kehitystoi-minnan panoksissa, riskipääoman saatavuudes-sa sekä laeissa ja oikeusjärjestelmän toimivuudessa. Kauimpana kärjestä olemme verotukseen liittyvis-sä mittareissa sekä työmarkkinasääntelyssä. Myös yrittäjyyttä ja kasvua tukevan siirtolaisuuden suh-teen Suomen takamatka johtaviin maihin on mer-kittävä. Muut Suomen kasvuyrittäjyysympäristön keskeiset ulottuvuudet eivät merkittävästi poikkea eturintaman maista.

Suomen yrittäjyysympäristö on viimeisen kymme-nen vuoden aikana parantunut ainakin siltä osin, että aloittavien uusien yritysten hallinnollinen taak-ka on keventynyt (kuvio 1.2). Silti Suomen asema suhteessa kilpailijamaihin ei ole parantunut mui-den parantaessa juoksuaan meitä enemmän.

Yrittäjyys sinänsä on Suomessa melko yleistä. Kas-vuhakuinen yrittäjyys ja kasvuyritysten osuus sen sijaan ovat useimpia vertailukelpoisia maita alhai-semmalla tasolla.

Global Entrepreneurship Monitor -kysely mittaa yrit-täjyysaikomuksia ja alkuvaiheen yrittäjyyttä. Lisäk-si selvitetään, mikä osuus tästä on kasvuhakuista.

Kuviosta 1.3 havaitaan, että tässä suhteessa Suomi on in-novaatiovetoisten talouksi-en hännänhuippuja. Esimer-

kiksi Norjassa niiden osuus, jotka aikovat työllistää viiden vuoden päästä vähintään 20 henkeä, on yli kaksin- ja Israelissa yli kolminkertainen.

Kasvuhakuisuus ja toteutunut kasvu ovat eri asi-oita. OECD on laskenut kasvuyritysten osuuksia maittain tässä katsauksessa sovellettavaa määritel-mää käyttäen. Kansainvälisen vertailtavuuden joh-dosta laskelmista on jätetty pois muutamia osassa II mukana olevia toimialoja.

Kuviosta 1.4 ilmenee, että kasvuyritysosuutem-me oli vuonna 2006 monia muita kehittyneitä mai-ta alhaisempi. Tässä suhteessa Suomi ei kuitenkaan poikkea merkittävästi esimerkiksi Norjasta.

Kasvuhakuisuuden suosiminen pysyy muodissa

Kasvuyritysten suuri määrä ja korkea laatu voi olla elinkeinopolitiikan väline mutta ei sen tavoite. Kai-ken yhteiskunnallisen politiikan tavoitteena on ny-kyisten ja tulevien kansalaisten hyvinvointi. Tässä asianyhteydessä kyse on siis kasvuyritysten työlli-syys- ja tuottavuusvaikutuksista.

Yritys parantaa kansantalouden nettotyöllisyyttä, jos sen kasvun myötä ansiotyön piiriin tulee uusia henkilöitä tai jos sen jo ansiotyössä olleisiin kohdis-tuneet rekrytoinnit käynnistävät ketjun, jolla on sa-ma vaikutus. Koska ihmiset eivät vapaaehtoisesti hyppää ojasta allikkoon ja tekevät itselleen hyödyl-liseksi arvioimiaan työpaikanvaihdoksia, ainakin hieman pidemmässä juoksussa ansiotyön määrän lisääntymisen pitäisi nostaa myös sen laatua.

Jos yritys pystyy kannattavasti laajentamaan liike-toimintaansa kilpailullisilla markkinoilla, sillä on todennäköisesti positiivinen suora vaikutus koko kansantalouden tuottavuuteen. Edellä kuvattu epä-suora tuottavuusvaikutus kanavoituu yritysraken-teiden uudistumisen, kilpailun kiristymisen ja ul-koisvaikutusten kautta. Vaikka nämä epäsuorat vai-kutukset ovat vaikeammin tunnistettavissa, ko-ko kansantalouden kannalta ne saattavat olla tär-kein yksittäinen syy kasvuhakuisen yritystoimin-nan suosimiseen.

Yksi Euroopan komission 2020 strategian (EC, 2010) pääkohdista on nuorten innovatiivisten kas-vuyritysten tukeminen. Ylipää-tään kasvuyrittäjyys nähdään yhtenä välttämättömänä edelly-tyksenä strategian onnistumisel-le. Ainakin EU:n retoriikka viittaa sii-hen, että elinkeinopolitiikan painopiste on siirty-mässä erityisten (vs. kaikkien) uusien yritysten suo-simiseen.

Rahoitus- ja palvelujärjestelmän uudistaminen pa-remmin kasvuyrittäjyyttä tukevaksi on kansallisen innovaatiostrategian tärkeimpiä tavoitteita. TEMin ja sen alaisten organisaatioiden painopisteenä ovat kansainvälistä kasvua tavoittelevat yritykset.

Kasvuhakuisuutta muita Pohjoismai-ta vähemmän Kasvuyritykset

Eurooppa 2020 -strategian

ytimessä

13

Kuvio 1.2Aloittelevien yritysten hallinnollinen taakkaSuomessa aloittavien uusien yritysten hallinnollinen taakka on keventynyt merkittävästi – suhteessa kilpailijamai-hin Suomen asema ei kuitenkaan ole parantunut.

Kuvio 1.3Kasvuhakuisten osuus yrittä-jyysaikeita omaavista ja yritys-toimintaa aloittelevista vuosina 2008–2010, %Kaikkien kasvuhakuisimpien alku-vaiheen yrittäjien osuus on Norjassa kaksin- ja Israelissa kolminkertainen Suomeen verrattuna.

Kuvio 1.4Kasvuyritysten osuus yritys-kannasta vuonna 2006, %Toteutuneella yritysten kasvulla mitat-tuna Suomella on takamatkaa moniin kilpailijamaihin verrattuna.

Kasvuyritysten yhteiskunnallinen merkitys

Lähde: OECD.Stat database (dx.doi.org/10.1787/data-00285-en, haettu 15.3.2011).

Huomaa: Mitattu asteikolla 0–6, jossa korke-ampi arvo tarkoittaa suurempaa taakkaa.

Lähde: Kelley ym. (2011, s. 41).

Huomaa: GEM-vertailussa on mukana 59 maata, jotka on jaettu kolmeen luokkaan. Kuviossa mukana kaikki innovaatiovetoisten talouksien -luokkaan kuuluvat maat.

Lähde: OECD (2009, s. 29), Structural and Demographic Business Statistics (SDBS).

Huomaa: Sisältäen kaivostoiminnan ja louhinnan; teollisuuden; sähkö-, kaasu- ja lämpöhuollon; jäähdytysliiketoiminnan; vesihuollon, viemäri- ja jätevesihuollon, jäte-huollon ja muun ympäristön puhtaanapidon sekä yksityiset palvelut.

0 1 2 3 4 5

ItaliaEspanjaRanskaItävaltaSaksaKorea

SveitsiJapaniSuomi

Alankom.NorjaIslanti

KanadaBelgiaRuotsi

UKUSA

IrlantiTanska

Taakan taso 1998

Aloittelevien yritysten hallinnollinen taakka

Lähde: OECD. Huomaa: Mitattu asteikolla 0–6, jossa korkeampi arvo tarkoittaa suurempaa taakkaa.

-1 0 1 2 3 4

TanskaBelgia

USARuotsi

UKIrlanti

ItävaltaSuomiIslantiKorea

KanadaAlankom.

SveitsiNorja

EspanjaJapaniSaksa

RanskaItalia

Pienennys 1998–2008

0 1 2 3 4 5

EspanjaItävalta

ItaliaKoreaBelgiaSuomi

RanskaAlankom.

IslantiSveitsi

USARuotsi

KanadaJapani

NorjaTanska

UKSaksaIrlanti

Taakan taso 2008

0 10 20 30 40 50 60

KreikkaSuomi

EspanjaItalia

SaksaAlankomaat

NorjaRanska

Iso-BritanniaBelgia

SloveniaTanska

YhdysvallatEtelä-Korea

IrlantiIsraelIslanti

Kasvuhakuisten osuus yrittäjyysaikeita omaavista ja yritystoimintaa aloittelevista vuosina 2008–2010, %

Lähde: Kelley ym. (2011, s. 41).

Odottaa työllistävänsä 5 v. kuluttua väh. 20 h.

Odottaa työllistävänsä 5 v. kuluttua 5–19 h.

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18

RomaniaNorja

SuomiLuxemburg

RuotsiEspanja

Uusi SeelantiTanskaUnkari

USABrasilia

ViroItalia

Bulgaria

Kasvuyritysten osuus yrityskannasta vuonna 2006, %

Lähde: OECD (2009).

15

Osa IITilastot


Kuvio 2.1Vuosien 2006 ja 2009 välillä aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten lukumäärätPunaisen sävyillä kuvataan vuonna2006 vähintään 10 hengen ja vuonna 2009 edelleen toimintaansa jatkanutta 14 353 yritystä. Kasvuyritysten luku-määrää kuvaa tummempi punerta-va ala; tummimmalla räjähdysmäises-ti kasvaneiden lukumäärä, joka pienuu-tensa johdosta hädin tuskin erottuu. Sinisen sävyillä kuvataan vastaavas-ti pienempien, lähtökohtaisesti alle 10 hengen, yritysten lukumääriä. Harmaalla kuvattuja, vuoteen 2009 mennessä lopettaneita, yrityksiä oli lä-hes nelinkertainen lukumäärä väh. 10 h. jatkaneisiin verrattuna. Vihreällä kuvattujen, vuoden 2006 jäl-keen aloittaneiden, yritysten lukumäärä oli yli kahdeksankertainen (vs. väh. 10 hengen jatkaneet).

Vuos

ien

2006

ja 2

009

välil

lä a

loitt

anei

den,

lope

ttane

iden

ja ja

tkan

eide

n yr

ityst

en m

äärä

t

Aloittaneet

Lopettaneet

Jatkaneet(alle 10 h.)

Jatkaneet(väh. 10 h.)

Aloittaneet 124 356

Jatkaneet (v. 2006 väh. 10 henk.)

Väh. 100 % p.a. 23Yli 20 & alle 100 % 668Korkeintaan 20 % 13 662

Yhteensä 14 353

Jatkaneet (v. 2006 alle 10 henk.)

Väh. 100 % p.a. 1 227Yli 20 & alle 100 % 21 041Korkeintaan 20 % 159 705

Yhteensä 181 973

Lopettaneet 54 052

2. Kasvuyritykset harvinaisia ja merkittäviä

691 kasvuyritystä

Suomessa oli 691 kasvuyritystä vuosina 2006–9; näis-tä räjähdysmäisesti kasvoi 23 (väh. 100 % p.a.).

OECD/Eurostat-määritelmän mukaan kasvuyrityk-sen lähtötyöllisyys on vähintään 10 henkeä ja seu-raavana kolmena vuonna työllisyyden keskimääräi-nen vuosikasvu ylittää 20 %. Suhdelukuja lasketta-essa vertailukohtana ovat lähtövuonna vähintään kymmenhenkiset jatkaneet yritykset. Tässä luvussa suhteutetaan kasvuyrityksiä määritelmän ulkopuo-lelle jääviin alle 10 hengen jatkaviin sekä ao. ikku-nassa aloittaneisiin ja lopettaneisiin yrityksiin.

Kuviossa 2.1 alle 10 hengen jatkavien yritysten määrä on yli 12-kertainen väh. 10 hengen jatkavien yritysten määrään. Lopettaneita ja aloittaneita on myös monin verroin vähintään 10 hengen jatkaneita enemmän.

Aloittamisista 45 681 liittyy siihen, että perheviljel-mät otettiin mukaan tilastoon vuonna 2007.

Pienestä lähtökohdasta suhteellinen kasvu muodos-tuu suureksi: lähtökohtaisesti alle 10 hengen ”kas-vuyritysten” lukumäärä on yli 32-kertainen varsi-naisiin (väh. 10 hengen) kasvuyrityksiin verrattuna.

Kasvuyrityksiin 51 164 työpaikkaa

Vaikka suuremmat yritykset ovat alle 7 % kaikis-ta jatkaneista yrityksistä, ne kattavat kolme neljäsosaa jatkaneiden työllisyydestä (kuvio 2.2). Määritelmän mukaiset kasvuyritykset loivat 51 164 työpaikkaa vuo-sina 2006–9, siinä missä muut vastaavat yritykset vähensivät työllisyyttään 74 712 hengellä. Kolmen vuoden ikkunassa keskimääräisen kasvuyrityksen työl-lisyys kasvoi siis 74 hengellä (räjähdysmäisesti kasva-neilla 469 hengellä, ks. myös luku 3). Lähtökohtai-sesti alle 10 hengen ”kasvuyritykset” loivat nekin 46 005 työpaikkaa; keskimäärin niiden työllisyys siis kasvoi kahdella hengellä ao. ikkunassa.

Liikevaihdon (kuvio 2.3) tai jalostusarvon (kuvio 2.4) suhteen tarkasteltaessa lähtökohtaisesti vähin-tään 10 hengen yritysten rooli korostuu entises-tä. Näihin mittareihin liittyvässä dynamiikassa kas-vuyritykset näyttäytyvät hienoisesti pienemmässä roolissa kuin työllisyyden tapauksessa.1

Pienempiin ja suurempiin jatkaviin sekä toisaalta aloit-taviin ja lopettaviin yrityksiin liittyvät dynamiikat ovat karkeasti ottaen yhtä merkityksellisiä. Silti tämän luvun tilastojen valossa voidaan todeta, että kansallisen hyvinvoinnin näkökulmasta päähuomio lähtökohtaisesti hieman suurempiin ja reippaasti kasvaviin jatkaviin yrityk-siin on perusteltu.

Aineistolähde: Tilastokeskus.

17

Kuvio 2.2Aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten työllisyys (1 000 henkeä)Vaikka lähtövuonna vähintään 10 hen-gen jatkaneet yritykset ovat alle 7 % kaikista jatkaneista, ne muodostavat kolme neljäsosaa jatkaneiden työllisyy-destä. Kasvuyritysten osuus kaikkien jatkaneiden yritysten (väh. 10 h.) työlli-syydestä nousee kolmesta yhdeksään prosenttiin.

Kuvio 2.3Aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten liikevaihto (miljardia euroa)Vähintään 10 hengen jatkaneet yrityk-set vastasivat lähtövuonna 83 %:sta ja loppuvuonna 81 %:sta kaikkien jatka-neiden yritysten liikevaihdosta. Kasvu-yritysten osuus kaikkien jatkaneiden yri-tysten (väh. 10 h.) liikevaihdosta nou-see kolmesta seitsemään prosenttiin.

Kuvio 2.4Aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten jalostus-arvo (miljardia euroa)Vähintään 10 hengen jatkaneet yrityk-set vastasivat lähtövuonna 79 %:sta ja loppuvuonna 76 %:sta kaikkien jatka-neiden yritysten jalostusarvosta. Kasvu-yritysten osuus kaikkien jatkaneiden yri-tysten (väh. 10 h.) jalostusarvosta nou-see kolmesta kahdeksaan prosenttiin.

2006 2009

Aloittaneet 222

Jatkaneet (≥10) 2006 2009 Muutos

100+ % 0,7 11 1120–99 % 27 67 40Alle 20 % 899 825 -75

Jatkaneet (<10) 2006 2009 Muutos

100+ % 0,6 11 1120–99 % 23 58 35Alle 20 % 278 253 -25

Lopettaneet 150

1,38 milj. henkeä

Aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten työllisyys (1 000 henkeä)

Aineistolähde: Tilastokeskus. Huomaa: Full time equivalent.

1,45 milj. henkeä

2006 2009

Aloittaneet 37,4


100+ % 0,5 2,7 2,220–99 % 8,8 14,1 5,3Alle 20 % 260,8 235,5 -25,3


100+ % 0,6 1,9 1,420–99 % 5,8 11,6 5,8Alle 20 % 49,3 45,1 -4,2

Lopettaneet 36,6

Aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten liikevaihto (mrd. €)

Aineistolähde: Tilastokeskus. Huomaa: Vuoden 2009 liikevaihto on ennakkotieto.

362 mrd. euroa

348 mrd. euroa

2006 2009

Aloittaneet 7,6


100+ % 0,1 0,7 0,620–99 % 1,7 3,6 1,9Alle 20 % 57,6 48,6 -9,0


100+ % 0,1 0,6 0,420–99 % 1,2 2,9 1,7Alle 20 % 14,0 13,3 -0,7

Lopettaneet 7,2

Aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten jalostusarvo (mrd. €)

Aineistolähde: Tilastokeskus. Huomaa: Vuoden 2009 jalostusarvo on ennakkotieto.

82 mrd. euroa

77 mrd. euroa

Kasvuyritykset harvinaisia ja merkittäviä


Huomaa: Aineistossa yrityksen henkilöstö-määrä on muunnettu kokovuosityöllisiksi si-ten, että esimerkiksi puolipäiväinen työntekijä vastaa puolta henkilöä ja kaksi puolivuotista työntekijää vastaa yhtä kokovuosityöllistä.


Huomaa: Vuosi 2009 on ennakkotieto.




3. Kasvuyrityksissä kymmenesosa työllisistä

Kasvuyritysten osuus taloudessa yh-teydessä yleiseen talouskehitykseen

Kasvuyritysten osuus yrityskannasta on viime vuo-sien aikana vaihdellut 4–6 prosentin välillä (kuvio 3.1). Viimeisten 20 vuoden aikavälillä tarkasteltuna kasvuyritysten osuus oli suurin, yli kahdeksan pro-

senttia yrityskannasta, vuosi-tuhannen vaihteen tienoilla. Vastaavasti alhaisimmillaan

kasvuyritysten osuus yrityskannasta oli 1990-luvun alun laman aikaan; matalimmillaan kaksi prosenttia vuonna 1993. Kasvuyritysten osuuden kehitys on ollut varsin samankaltaista kuin yleinen talouske-hitys Suomessa. Kotimaan talouden noususuhdan-teessa kasvuyritysten osuus näyttäisi kasvavan ja vastaavasti talouden laskusuhdanteessa kasvuyri-tysten osuus yrityskannasta pienenee.

Yli 100 prosentin vuosikasvuun yltää vain pari promillea yrityksistä

Erittäin nopeasti kasvavien, keskim. vähintään 100 % vuosikasvuun kolmen vuoden aikana yltävien, yritysten osuus yrityskannasta on viime vuosina ollut 0,1–0,2 prosenttia. Näiden yritysten osuus oli suurimmillaan vuonna 1999, jolloin se oli 0,25 prosenttia. Vastaavasti osuus oli pienimmillään, 0,04 prosenttia, vuonna 1992.

Kasvuyrityksissä noin joka kymmenes yritysten työllisistä

Kasvuyritysten osuus työllisistä kasvoi 2000-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2007 saakka, jolloin se oli suurimmillaan 12 prosenttia (kuvio 3.2). Viime vuo-sina osuus on ollut laskusuunnassa. Vuonna 2009 kasvuyrityksissä työskenteli hieman alle yhdeksän prosenttia yritysten työllisistä.

Kasvuyritysten liikevaihto- ja jalostus-arvo-osuudet alle työllisyysosuuden

Liikevaihdolla (kuvio 3.3) ja jalostusarvolla (kuvio 3.4) tarkasteltuna kasvuyritysten osuus yrityskan-nasta on hieman pienempi kuin työllisyydellä tar-kasteltuna. Osuus yritysten liikevaihdosta on viime vuosina ollut vajaa seitsemän prosenttia ja osuus ja-lostusarvosta noin kahdeksan prosenttia.

Osuus ollut viime vuosina 4–6 %

Vain pari tusinaa nopeasti kasvavaa

Kuvio 3.1Kasvuyritysten osuus vähintään 10 henkeä työllistävistä yrityk-sistä, %Kasvuyritysten osuuden kehitys on ol-lut varsin samankaltaista kuin Suomen yleisen talouskehityksen. Kotimaan ta-louden noususuhdanteessa kasvuyri-tysten osuus näyttäisi kasvavan ja vas-taavasti talouden laskusuhdantees-sa kasvuyritysten osuus yrityskannas-ta pienenee.

-20

-16

-12

-8

-4

0

4

8

0

2

4

6

8

10

12

14

1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009

Kasvuyritysten osuus, % (asteikko vasemmalla)

Kasvuyritysten osuus vähintään 10 henkeä työllistävistä yrityksistä, %

Aineistolähde: Tilastokeskus. Huomaa:

Bruttokansantuotteen volyymin muutos, 3-vuoden liukuva keskiarvo, %

(asteikko oikealla)

Tässä luvussa tarkastellaan kasvuyritysten osuutta vähintään 10 hengen jatkavien yritysten kannasta. Kasvuyritysten osuus yrityskannasta on viime vuosien aikana vaihdellut 4–6 prosentin välillä. Niissä työsken-telee noin joka kymmenes näiden yritysten työllisistä. Osuudet liikevaihdosta ja jalostusarvosta ovat hieman pienempiä kuin työllisyysosuus. Kasvuyritysten osuu-den kehitys on ollut varsin samankaltaista kuin Suomen yleisen talouskehityksen. Kotimaan talouden noususuh-danteessa kasvuyritysten osuus näyttäisi kasvavan ja vastaavasti talouden laskusuhdanteessa kasvuyritysten osuus yrityskannasta pienenee.


Huomaa: Vuoden 1990 tieto ei ole laskettavissa.

19

Kuvio 3.2Kasvuyritysten osuus yritysten työllisyydestä, %Kasvuyritysten osuus työllisistä kasvoi 2000-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2007 saakka, jolloin se oli suurimmil-laan 12 %. Viime vuosina osuus on ollut laskusuunnassa.

Kuvio 3.3Kasvuyritysten osuus yritysten liikevaihdosta, %Kasvuyritysten osuus liikevaihdosta on ollut alhaisempi kuin työllisyysosuus. Osuuden kehitys on kuitenkin ollut sa-mansuuntaista kuin työllisyysosuuden. Osuus yritysten liikevaihdosta on viime vuosina ollut vajaan 7 %.

Kuvio 3.4Kasvuyritysten osuus yritysten jalostusarvosta, %Kasvuyritysten osuus jalostusarvosta on ollut alhaisempi kuin työllisyysosuus. Osuuden kehitys on kuitenkin ollut sa-mansuuntaista kuin työllisyysosuuden. Osuus yritysten jalostusarvosta on vii-me vuosina ollut noin 8 %.

0

2

4

6

8

10

12

14

2004 2005 2006 2007 2008 2009

Kasvuyritysten osuus yritysten työllisyydestä, %


0

2

4

6

8

10

12

14

2004 2005 2006 2007 2008 2009

Kasvuyritysten osuus yritysten liikevaihdosta, %


0

2

4

6

8

10

12

14

2004 2005 2006 2007 2008 2009

Kasvuyritysten osuus yritysten jalostusarvosta, %


Kasvuyrityksissä kymmenesosa työllisistä






Huomaa: Aineistossa yrityksen henkilöstö-määrä on muunnettu kokovuosityöllisiksi si-ten, että esimerkiksi puolipäiväinen työntekijä vastaa puolta henkilöä ja kaksi puolivuotista työntekijää vastaa yhtä kokovuosityöllistä.


0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

Kutistunut väh. 20 % p.a.

Kutistunut kork. 20 % p.a.

Kasvanut kork. 20 % p.a.

Kasvanut välillä 20–99 % p.a.

Kasvanut väh. 100 % p.a.

Jatkavat yritykset kasvuluokittain


23 kpl

4. Kaikenikäisiä ja -kokoisia kasvuyrityksiä

Puolet työllisyyden lisäyksestä

Vuosina 2006–9 toiminnassa olleista vähintään 10 hengen yrityksistä 53 % vähensi työllisyyttään. Toi-mintaansa supistaneista yrityksistä katosi 134 113

työpaikkaa ja 38,5 miljardia euroa liikevaihtoa (ku-vio 4.1). Toimintaansa laajentaneisiin yrityksiin syn-tyi 110 564 työpaikkaa. Vaikka kasvuyrityksiä oli al-le 5 %, niiden osuus työllisyyden lisäyksestä oli 47 % ja liikevaihdon lisäyksestä 37 %. Huippunopeas-ti, keskimäärin yli 100 % vuodessa kasvaneen, 23 yrityksen osuus työllisyyden kasvusta oli 10 %.

Kasvuyritykset nuorempia

Kasvuyrityksistä noin 30 % on alle 5 vuotta vanhoja ja 53 % alle 10 vuotta vanhoja (kuvio 4.2, vasen). Yli 25 vuotta vanhoja kasvuyrityksistä on alle 10 %.

Vuosina 2006–9 toimineista muista kuin kasvuyri-tyksistä hieman yli 10 % on alkuvuonna alle 5 vuot-

Kuvio 4.1Jatkavat yritykset kasvuluokittainVaikka kasvuyrityksiä oli vuosina 2006–9 vain alle 5 % yrityskannasta, niiden osuus työllisyyden lisäyksestä oli 47 % ja liikevaihdon lisäyksestä 37 %. Huo-mionarvoista on, että 23 huippunope- asti, keskimäärin yli 100 % vuodessa, kasvaneen yrityksen osuus työllisyy-den ja tuotannon kasvusta oli kymme-nesosa.

0

5

10

15

20

25

30

35

40

45

Kutistunut väh. 20 % p.a.

Kutistunut kork. 20 % p.a.

Kasvanut kork. 20 % p.a.

Kasvanut välillä 20–99 % p.a.

Kasvanut väh. 100 % p.a.

Jatkavat yritykset kasvuluokittain


23 kpl

Kasvaneiden työllisyyden lisäys 110 564 henkilöä

0–20 % kasvaneidenosuus työllisyyden

lisäyksestä54 %

21–99 % kasvaneiden

osuus37 %

100– % os.10 %

Kutistuneidentyöllisyyden vähennys

134 113 henkilöä

Kasvaneiden liikevaihdonlisäys 20,7 miljardia euroa

0–20 % kasvaneidenosuus liikevaihdon

lisäyksestä64 %

21–99 % kasvaneiden

osuus27 %

100– % os.10 %

Kutistuneidenliikevaihdon vähennys38,5 miljardia euroa

Vaikka kasvuyritysten osuus yrityskannasta on vain viitisen prosenttia, niiden osuus työllisyyden lisäyksestä vuosina 2006–9 oli lähes 50 prosenttia. Kasvuyritykset ovat keskimäärin nuorempia kuin muut yritykset. Osuus on suurin alle viisi vuotta vanhoista yrityksistä, noin kymmenes. Kasvuyritykset ovat lähtökooltaan keski-määrin pienempiä kuin muut yritykset. Keskimäärin kasvuyritykset työllistävät lähtövuonna 40 henkilöä.


21

Kuvio 4.2Kasvuyritykset ikäluokittain (va-sen) ja osuudet eri ikäluokkien yrityksistä (oikea), %Kasvuyritykset ovat keskimäärin nuo-rempia kuin muut yritykset. Kasvuyrityk-sistä alkuvuoden iän mukaan tarkastel-tuna noin 30 % on alle viisi vuotta van-hoja. Joka kymmenes alle viisi vuot-ta vanha yritys luokitellaan kasvuyrityk-seksi.

Kuvio 4.3Kasvuyritykset kokoluokittain (vasen) ja osuudet eri kokoluok-kien yrityksistä (oikea), %Kasvuyrityksistä kolme viidestä on läh-tökooltaan 10–19 henkeä työllistäviä ja vain 2 % suuria, vähintään 250 hengen yrityksiä. Kasvuyrityksiä on varsin ta-saisesti eri kokoluokissa, kun tarkastel-laan alle 250 henkeä työllistäviä yrityk-siä. Sen sijaan vähintään 250 henkeä työllistävien yritysten joukossa kasvu-yritysten osuus on selkeästi alhaisem-pi kuin pienten ja keskisuurten yritysten joukossa.

0

2

4

6

8

10

12

0–4 5–9 10–14 15–19 20–24 25–

T

Kasvuyritykset ikäluokittain ja osuudet eri ikäluokkien kaikista yrityksistä, %


Kasvuyritysten osuus ikäluokan kaikista yrityksistä, %Kasvuyritykset ikäluokittain

Osuus kaikista kasvuyrityksistä,alkuvuoden iän mukaan

0–4 vuotta28 %

5–9 vuotta25 %

10–14 v.22 %

15–1910 %

25–9 %

20–245 %

0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T


Kasvuyritysten osuus kokoluokan kaikista yrit., %Kasvuyritykset kokoluokittain

Osuus kaikista kasvuyrityksistä, lähtövuoden koon mukaan

10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %

Kasvuyritykset kokoluokittain ja osuudet eri kokoluokkien kaikista yrityksistä, %

Kaikenikäisiä ja -kokoisia kasvuyrityksiä

ta vanhoja, alle 10-vuotiaita on vajaat 30 % ja yli 25 vuotta vanhoja on runsaat 20 %. Kasvuyritykset ovat keskimäärin nuorempia kuin muut yritykset.

Kasvuyritysten osuus alle 5 vuotta vanhoista yri-tyksistä on noin kymmenes ja osuus laskee yritys-ten iän suhteen niin, että 10–14-vuotiaista yrityksis-tä noin 5 % ja yli 25-vuotiaista yrityksistä enää 2 % on kasvuyrityksiä (kuvio 4.2, oikea).

Kasvuyritykset usein muita pienempiä

Kasvuyrityksistä kolme viidestä on lähtökooltaan 10–19 henkeä työllistäviä ja vain 2 % suuria, vähin-tään 250 hengen yrityksiä (kuvio 4.3, vas.). Keskim. kasvuyritys työllistää lähtövuonna 40 henkilöä.

Muista kuin kasvuyrityksistä 10–19 hengen yrityk-siä on noin joka toinen ja vähintään 250 hengen yri-tyksiä 4 %, ja ne työllistävät keskimäärin 66 henki-löä. Kasvuyritykset ovat siten lähtökooltaan keski-määrin pienempiä kuin muut yritykset.

Kokoluokittain tarkasteltuna kasvuyritysten osuus on varsin tasainen alle 250 hengen yrityksissä (ku-vio 4.3, oikea); osuus on hieman suurempi alle 20 henkeä ja toisaalta 50–99 henkeä työllistävissä yri-tyksissä kuin 20–49 ja 100–249 työllistävien yritys-ten keskuudessa. Erot mahtuvat kuitenkin prosent-tiyksikön sisään vaihdellen 4–5 % välillä. Sen sijaan vähiten, noin 2 %, kasvuyrityksiä on suurten, vä-hintään 250 henkeä työllistävien yritysten joukossa.




5. Kasvuyrityksiä erityisesti palveluissa

Seitsemän kymmenestä kasvu- yrityksestä palvelualoilla

Kasvuyrityksistä noin viidennes toimii tietointensii-visillä palvelualoilla, kuten atk-, tutkimus- ja suun-nittelupalveluissa ja muilla palvelualoilla noin puo-let (kuvio 5.1). Teollisuuden keskikorkean ja korke-

an teknologian aloilla, ku-ten sähkö- ja elektroniikka-teollisuudessa, samoin kuin rakentamisessa kasvuyri-tyksistä on joka kymmenes.

Teollisuuden keskitasoa matalamman teknologian aloilla kasvuyrityksistä on noin viisi prosenttia ja loput pari prosenttia toimivat alkutuotannossa, kai-vannaisalalla tai energiahuollossa.

Koko yrityskannan toimialajakaumaan verrattuna kasvuyritysten osuus on suurempi etenkin tietoin-

tensiivisissä palveluissa (kuvio 5.2). Myös muissa palveluissa kasvuyrityksistä toimii keskimäärin useampi kuin koko yrityskannassa. Sen sijaan teol-lisuudessa, rakentamisessa ja muilla aloilla kasvu-yrityksistä toimii pienempi osuus kuin koko yritys-kannassa.

Tietointensiivisissä palveluissa kasvu-yritysten osuus suurin

Kasvuyritysten osuus toimialoittain on suurin tie-tointensiivisissä palveluissa (kuvio 5.3), joissa lä-hes joka kymmenes yritys luokitellaan kasvuyrityk-seksi. Myös muissa palveluissa kasvuyritysten osuus on suu-rempi kuin koko yrityskannas-sa keskimäärin. Vähiten kasvu-yrityksiä kaikista toimialan yrityksistä on keskita-soa matalamman teknologian teollisuustoimialoilla sekä alkutuotannossa, kaivannaisalalla ja energia-huollossa.

Tietointensiivisissä palveluissa kasvu-yritysten osuus vähentynyt eniten

Vuoteen 2006 verrattuna kasvuyritysten osuus on pienentynyt eniten, vajaan kaksi prosenttiyksik-köä, tietointensiivisissä palveluissa (kuvio 5.4). Kas-vuyritysten osuus on lisääntynyt eniten keskitasoa matalamman teknologian teollisuusaloilla, kuiten-kin vain 0,4 prosenttiyksikköä. Muilla aloilla muu-tokset ovat olleet edellä mainittuja pienempiä.

Joka kymmenes kasvuyritys kor-kean teknologian tuotannossa

Palvelualat dominoivat myös

suhteellisesti

Kuvio 5.1Kasvuyritysten toimialajakaumaKasvuyritykset ovat suurimmaksi osaksi palvelualojen yrityksiä. Kasvuyrityksis-tä noin viidennes toimii tietointensiivisil-lä palvelualoilla, kuten atk-, tutkimus- ja suunnittelupalveluissa ja muilla palvelu-aloilla noin puolet.

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

2004 2005 2006 2007 2008 2009

Alkut.,kaiv.,energiaTeol. matala tekn.RakentaminenTeol. korkea tekn.Tietoint. palvelutMuut palvelut

Kasvuyritysten toimialajakauma



Huomaa: Toimialojen luokittelu (TOL 2002): Alkut., kaiv., energia: 01–14, 40–41, Teol. matala tekn.: 15–23, 25–28, 351, 354, 355, 36–37, Teol. korkea tekn.: 24, 29, 30–34, 352, 353; Rakentaminen: 45, Tietointensiivi-set palvelut (Toivonen, 2001), Muut palvelut 50–99, pois lukien tietointensiiviset palvelut.

Kasvuyrityksiä löytyy kaikilta toimialoilta. Niitä ei suin-kaan välttämättä ole suhteellisesti enemmän yleisesti mielletyillä ”kasvualoilla”.

Noin 70 prosenttia kasvuyrityksistä toimii palvelualoilla. Koko yrityskannan toimialajakaumaan verrattuna kas-vuyritysten osuus on suurempi etenkin tietointensiivi-sissä palveluissa. Tietointensiivisissä palveluissa lähes joka kymmenes yritys luokitellaan kasvuyritykseksi. Se on toisaalta myös ala, jossa kasvuyritysten osuus on pienentynyt eniten vuosien 2006 ja 2009 välillä.

23

Kuvio 5.2Kasvuyritysten ja koko yritys-kannan toimialajakaumatKoko yrityskannan toimialajakaumaan verrattuna kasvuyritysten osuus on suurempi etenkin tietointensiivisissä palveluissa. Myös muissa palveluissa kasvuyrityksistä toimii keskimäärin useampi kuin koko yrityskannassa.

Kuvio 5.3Kasvuyritysten osuus toimialoittain, %Kasvuyritysten osuus toimialoittain on suurin tietointensiivisissä palveluissa, joissa lähes joka kymmenes yritys luo-kitellaan kasvuyritykseksi. Myös muis-sa palveluissa kasvuyritysten osuus on suurempi kuin koko yrityskannassa kes-kimäärin.

Kuvio 5.4Kasvuyritysten osuus toimialoittain, muutos 2006–2009, %-yksikköäMuutokset kasvuyritysten osuuksissa toimialoittain ovat olleet pieniä vuosien 2006–2009 välillä. Eniten kasvuyritys-ten osuus on vähentynyt tietointensiivi-sissä palaveluissa, noin 2 %-yksikköä.

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Kasvuyritykset Koko yrityskanta

Alkut.,kaiv.,energiaTeol. matala tekn.RakentaminenTeol. korkea tekn.Tietoint. palvelutMuut palvelut

Kasvuyritysten ja koko yrityskannan toimialajakaumat


0 2 4 6 8 10

Teol. matala tekn.

Alkut.,kaiv.,energia

Teol. korkea tekn.

Rakentaminen

Muut palvelut

Tietoint. palvelut

Kasvuyritysten osuus toimialoittain, %


-5 -3 -1 1 3 5

Tietoint. palvelut

Rakentaminen

Teol. korkea tekn.

Muut palvelut

Alkut.,kaiv.,energia

Teol. matala tekn.

Kasvuyritysten osuus toimialoittain, muutos 2006-2009, %-yksikköä

Aineistolähde: Tilastokeskus. Huomaa: KIBS = tietointensiiviset palvelut, Ei-KIBS = muut palvelualat.

Kasvuyrityksiä erityisesti palveluissa


Huomaa: Toimialaluokitukset kuvion 5.1 yhteydessä.






6. Kasvuyrityksiä ympäri maata

Puolet kasvuyrityksistä Uudellamaalla

Kasvuyrityksistä lähes puolet (47 %) sijaitsee Uu-denmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuk-sen (ELY) alueella (kuvio 6.1). Seuraavaksi eniten, yhteensä 37 % kasvuyrityksistä on suuruusjärjes-tyksessä Varsinais-Suomen, Pohjois-Pohjanmaan, Pirkanmaan, Hämeen, Keski-Suomen, Satakunnan ja Pohjanmaan ELY-alueilla. Loput 16 % kasvuyri-tyksistä sijaitsevat suuruusjärjestyksessä Kaakkois-Suomen, Lapin, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Poh-jois-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Kainuun ja Ahve-nanmaan ELY-alueilla.

Mutta kasvuyrityksiä on muuallakin

Lukumääräisesti tarkasteltuna kasvuyritykset näyt-tävät painottuvan Etelä- ja Länsi-Suomeen. Verrat-taessa kasvuyritysten alueellista jakaumaa koko yri-tyskannan alueellisen jakaumaan saadaan kuiten-kin jonkin verran pirstaleisempi kuva (kuvio 6.1).

Jakaumia tarkasteltaessa huomataan, että koko yri-tyskantaan verrattuna kasvuyrityksistä keskimää-rin useampi sijaitsee Uudenmaan, Pohjois-Pohjan-maan, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Kainuun ELY-alueilla. Muilla alueilla kas-vuyritysten jakaumaosuudet ovat pienemmät kuin koko yrityskannan jakaumaosuu-det sijainnin suhteen. Suurin negatiivinen ero kasvuyri-tysten ja koko yrityskannan alueellisessa jakaumas-sa on Pirkanmaan, Kaakkois-Suomen ja Pohjois-Sa-von ELY-alueilla.

Kasvuyritysten osuus yrityskannasta alhaisin Ahvenanmaalla

Kasvuyritysten suhteellinen osuus yrityskannasta on suurin, runsaat 6 %, Uudenmaan ELY-alueella (kuvio 6.2).

Kasvuyritysten suhteellinen osuus yrityskannasta on koko maan keskiarvoa suurempi myös Pohjois-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Kai-nuun ELY-alueilla.

Osuus on 3–5 % Pohjois-Karjalan, Lapin, Satakun-nan, Hämeen, Varsinais-Suomen, Pohjanmaan, Pir-kanmaan ja Etelä-Pohjanmaan ELY-alueilla.

Alle kolme prosenttia kasvuyritysten osuus yritys-kannasta on Kaakkois-Suomen, Pohjois-Savon ja Ahvenanmaan ELY-alueilla.

Myös Pohjois- Pohjanmaa, Etelä-Savo, Keski-Suomi

ja Kainuu kasvu-yritysintensiivisiä

Kuvio 6.1Kasvuyritysten ja koko yritys-kannan ELY-aluejakaumaKasvuyrityksistä lähes puolet sijaitsee Uudenmaan ELY-alueella. Koko yri-tyskantaan verrattuna kasvuyrityksis-tä keskimäärin useampi sijaitsee Uu-denmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Keski-Suomen ja Kainuun ELY-alueilla.

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %


AhvenanmaaKainuuEtelä-PohjanmaaPohjois-KarjalaPohjois-SavoEtelä-SavoLappiKaakkois-SuomiPohjanmaaSatakuntaKeski-SuomiHämePirkanmaaPohjois-PohjanmaaVarsinais-SuomiUusimaa

Kasvuyritysten ja koko yrityskannan ELY-aluejakauma


Tässä luvussa tarkastellaan kasvuyritysten maantie-teellistä jakaumaa. Tarkastelussa käytetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) aluejakoa. Yrityk-set luokitellaan alueille niiden päätoimipaikan perusteel-la. Kasvuyrityksistä lähes puolet sijaitsee Uudenmaan ELY-alueella. Lukumääräisesti tarkasteltuna kasvuyri-tykset painottuvat muutenkin Etelä- ja Länsi-Suomeen. Tarkasteltaessa kasvuyritysten osuutta alueiden yritys-kannasta saadaan kuitenkin pirstaleisempi tulema.


25

Kuvio 6.2Kasvuyritysten osuus ELY-alueittain, %Kasvuyritysten suhteellinen osuus yri-tyskannasta on suurin, runsaat kuu-si prosenttia, Uudenmaan ELY-alueella. Koko maan keskiarvoa suurempi pro-sentuaalinen osuus kasvuyrityksiä on myös Pohjois-Pohjanmaan, Etelä-Sa-von, Keski-Suomen ja Kainuun ELY-alueilla.

Kuvio 6.3Kasvuyritykset ja ELY-alueetLukumääräisesti tarkasteltuna kasvuyri-tykset painottuvat Etelä- ja Länsi-Suo-meen. Tarkasteltaessa kasvuyritysten osuutta eri alueiden yrityskannasta saa-daan kuitenkin pirstaleisempi kuva.

0 1 2 3 4 5 6 7

AhvenanmaaPohjois-Savo

Kaakkois-SuomiEtelä-Pohjanmaa

PirkanmaaPohjanmaa

Varsinais-SuomiHäme

SatakuntaLappi

Pohjois-KarjalaKainuu

Keski-SuomiEtelä-Savo

Pohjois-PohjanmaaUusimaa

Kasvuyritysten osuus ELY-alueittain, %


Kasvuyrityksiä ympäri maata

Tämä EI ole tuplakokoisena Kasvuyritysten osuus ELY-alueen

kaikista yrityksistäELY-alueen osuus maankaikista kasvuyrityksistä

Yli 5 %

3 – 5 %

Alle 3 %

Uusimaa (47 %)

3,3 – 7,7 %

0,3 – 2,9 %

Otsikko:Kasvuyritykset ja ELY-alueet




7. Kasvuyritykset muita paikallisempia

Joka 6. kasvuyritys harjoittaa vientiä

Kasvuyrityksistä noin joka kuudennella on vienti-toimintaa Suomesta ulkomaille (kuvio 7.1). Muista yrityksistä vientiyrityksiä on 23 %. Kasvuyritysten

joukossa viennin harjoittaminen on harvinaisempaa kuin yrityskannassa keskimäärin.

Vientiä harjoittavista yrityksistä 3 % on kasvuyri-tyksiä (kuvio 7.2). Vastaavasti vientiä harjoittamat-tomista kasvuyrityksiä on 5 %. Kasvuyritysten pie-nempi osuus vientiyrityksistä selittyy ainakin osit-tain kasvuyritysten toimialajakauman painottumi-sella palvelualoille.

Kolmella prosentilla ulkomaantoimintaa

Koko yrityskannassa ulkomailla tytäryrityksiä on noin 3 % yrityksistä. Kasvuyritysten keskuudes-sa osuus on samansuuruinen koko yrityskannan

Kuvio 7.2Yritysten jakauma viennin harjoittamisen suhteenVientiä harjoittavista yrityksistä 3 % on kasvuyrityksiä. Vastaavasti vientiä har-joittamattomista kasvuyrityksiä on 5 %.

Kuvio 7.1Kasvu- ja ei-kasvuyritykset vien-nin harjoittamisen suhteenKasvuyrityksistä noin joka kuudennel-la on vientitoimintaa Suomesta ulko-maille. Muista yrityksistä vientiyrityksiä on 23 %.

Kasvu- ja ei-kasvuyritykset viennin harjoittamisen suhteen, %


Yrityksistä

Kasvuyr. 5 %Ei kasvu-yrityksiä95 %

Ei vientiä84 %

Vientiä16 %

Ei vientiä77 %

Vientiä23 %


Huomaa: Yritys on luokiteltu vientitoimintaa harjoittavaksi, mikäli yrityksen viennin arvo on joko kokonaisuudessaan yli 120 000 euroa vuodessa tai vaihtoehtoisesti yli 12 000 euroa vuodessa jakaantuen vähintään kahdelle kuukaudelle.


Huomaa: Yritys on luokiteltu vientitoimintaa harjoittavaksi, mikäli yrityksen viennin arvo on joko kokonaisuudessaan yli 120 000 euroa vuodessa tai vaihtoehtoisesti yli 12 000 euroa vuodessa jakaantuen vähintään kahdelle kuukaudelle.

Suurin osa kasvuyrityksistä toimii palvelualoilla. Siksi ei ole täysin yllättävää, että ne harjoittavat keskimäärin harvemmin vientiä Suomesta. Ulkomaisia tytäryrityksiä tai muita ulkomaanyksiköitä niillä sen sijaan on yhtä usein kuin muilla yrityksillä. Kasvuyrityksillä on muita useammin ulkomaalainen omistaja, noin joka kymme-nes kasvuyritys on ulkomaalaisomisteinen.

Yritysten jakauma viennin harjoittamisen suhteen, %


Yrityksistä

On vientiä23 %

Ei vientiä77 %

Ei kasvu-yrityksiä97 %

Kasvuyr. 3 %


Kasvuyr. 5 %

27Kasvuyritykset muita paikallisempia

Kuvio 7.4Yritysten jakauma ulkomaalais-omistuksen suhteenKaikista ulkomaalaisomisteisista yrityk-sistä kasvuyrityksiä on 6 %. Vastaavasti muista kuin ulkomaalaisomisteisista yri-tyksistä kasvuyrityksiä on noin 5 %.

Kuvio 7.3Kasvu- ja ei-kasvuyritykset ulko-maalaisomistuksen suhteenKasvuyrityksistä joka kymmenes on ul-komaisen yrityksen tytäryritys, kun vas-taava osuus muiden yritysten joukos-sa on 8 %.

Kasvu- ja ei-kasvuyritykset ulkomaalaisomistuksen suhteen, %


Yrityksistä


Ei ulkomaa-laismisteisia90 %

Ulk. om. 10 %

Ei ulkomaa-laismisteisia92 %

Ulk. om. 8 %

kanssa. Ulkomaisia yksiköitä omaavista yrityksistä kasvuyrityksiä on noin 5 %. Tämäkin osuus on sa-massa suuruusluokassa kuin kasvuyritysten osuus puhtaasti kotimaasta käsin toimivista yrityksistä.

Joka kymmenes ulkomaalaisomisteinen

Kasvuyritysten joukossa ulkomainen omistaja on yleisempi kuin yrityskannassa keskimäärin (kuvio 7.3). Kasvuyrityksistä joka kymmenes on ulkomai-sen yrityksen tytäryritys, kun vastaava osuus mui-den yritysten joukossa on 8 %.

Kaikista ulkomaalaisomisteisista yrityksistä kas-vuyrityksiä on 6 % (kuvio 7.4). Vastaavasti muista

kuin ulkomaalaisomisteisista yrityksistä kasvuyri-tyksiä on noin 5 %.

Viidenneksellä kasvuyrityksistä ainakin jokin kansainvälistymisen ulottuvuus

Koko yrityskannasta vientiä, ulkomaisia yksiköi-tä tai ulkomainen omistaja on 28 % yrityksistä. Kas-vuyritysten joukossa osuus on 24 %, joten kasvuyri-tysten keskuudessa kansainvälinen ulottuvuus on harvinaisempaa kuin yrityskannassa keskimäärin.

Yrityksistä, joilla on ainakin jokin kansainvälistymi-sen ulottuvuus, kasvuyrityksiä on noin 4 % ja puh-taasti kotimaassa toimivista noin 5 %.



Yritysten jakauma ulkomaalaisomistuksen suhteen, %


Yrityksistä

On ulk. om. 8 % Ei ulkomaalais-omisteisia92 %


Kasvuyr. 6 %


Kasvuyr. 5 %


Kuvio 8.1Kasvu- ja ei-kasvuyritykset hen-kilöstön koulutustason suhteenKasvuyrityksistä 52 %:lla on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita työn-tekijöitä, kun vastaava osuus muiden yritysten joukossa on 42 %.

Kuvio 8.2Yritysten jakauma henkilöstön koulutustason suhteenKasvuyritysten osuus yrityksistä, joilla on ylemmän korkeakoulututkinnon suo-rittaneita työtekijöitä, on noin 6 %. Vas-taavasti yrityksistä, joissa ei ole yhtään ylemmän korkeakoulututkinnon suorit-tanutta työntekijää, kasvuyrityksiä on noin 4 %.

Kasvu- ja ei-kasvuyritykset henkilöstön koulutustason suhteen, %


Yrityksistä


Ei ylemmän kork.k.tutk.suor. työnt.48 %

On ylemmän kork.koulu-tutkinnonsuorittaneitatyöntekijöitä52 %

Ei ylemmän kork.k.tutk.suor. työnt.58 %

On ylemmän kork.koulu-tutkinnonsuorittaneitatyöntekijöitä42 %

Yritysten jakauma henkilöstön koulutustason suhteen, %


Yrityksistä

On ylemmän korkeakoulu-tutkinnon suorittaneita työntekijöitä 43 %

Ei ylemmän korkeakoulu-tutkinnon suorittaneita työntekijöitä 57 %


Kasvuyr. 6 %


Kasvuyr. 4 %

8. Kasvuyrityksissä osaamispääomaa

Kasvuyrityksillä harvemmin patentteja

Kasvuyrityksistä noin 3 % on hakenut Euroopan patenttitoimiston (EPO) patentteja suojaamaan in-

Kasvuyritysten henkilöstö on usein pitkälle koulutettua; yli puolessa kasvuyrityksistä on töissä vähintään yksi korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Runsas viiden-nes kasvuyrityksistä on sellaisia, joiden henkilöstöstä yli puolella on jokin teknisen alan tutkinto. T&k-toiminnan yleisyyden suhteen kasvuyritykset eivät poikkea muista yrityksistä. Patenttien hakeminen on sitä vastoin kasvu-yrityksillä keskimääräistä harvinaisempaa.



novaatiotoiminnan tuloksia. Tämä on hieman alhai-sempi kuin koko yrityskannan noin 4 % osuus.

EPO-patentoijista kasvuyrityksiä on noin 3 % ja pa-tentteja hakemattomista noin 5 %. Kasvuyritysten pienempi osuus patentoijista selittyy osittain kasvu-yritysten toimialajakauman painottumisella palve-lualoille. Euroopassa esim. atk-ohjelmistot, liiketoi-mintamallit ja muut palvelualoille tyypilliset inno-vaatiot ovat huonosti patentoitavissa.

Kasvuyritykset osaamisintensiivisiä

Kasvuyritysten henkilöstö on keskimäärin varsin pitkälle koulutettua. Kasvuyrityksistä 52 %:lla on

29Kasvuyrityksissä osaamispääomaa

ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita työn-tekijöitä, kun vastaava osuus muiden yritysten jou-kossa on 42 % (kuvio 8.1).

Kasvuyritysten osuus yrityksistä, joilla on ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita työtekijöitä, on noin 6 % (kuvio 8.2). Vastaavasti yrityksistä, joissa ei ole yhtään ylemmän korkeakoulututkinnon suo-rittanutta työntekijää, kasvuyrityksiä on noin 4 %.

Vähemmän teknisesti suuntautuneita

Runsas viidennes kasvuyrityksistä on sellaisia, joi-den henkilöstöstä yli puolella on jokin teknisen alan tutkinto. Muista kuin kasvuyrityksistä tällaisia

yrityksiä on 30 %. Kasvuyritysten osuus teknisesti suuntautuneista yrityksistä on noin 4 %. Vastaavas-ti muista yrityksistä noin 5 % on kasvuyrityksiä.

Kymmeneksellä kasvuyrityksistä t&k:ta

Kasvuyrityksistä tutkimus- ja kehittämismenoja (t&k) on raportoinut Tilastokeskuksen t&k-kyse-lyissä noin joka kymmenes (kuvio 8.3). Osuus on samaa suuruusluokkaa kuin muiden yritysten kes-kuudessa. Aktiivista t&k-toimintaa tekevistä yrityk-sistä kasvuyrityksiä on noin 5 % (kuvio 8.4). Kasvu-yritysten osuus on yhtäläinen myös t&k-toimintaa harjoittamattomien yritysten joukossa.

Kuvio 8.3Kasvu- ja ei-kasvuyritykset t&k-panostusten suhteenKasvuyrityksistä tutkimus- ja kehittämis-menoja (t&k) on raportoinut Tilastokes-kuksen t&k- kyselyissä noin joka kym-menes. Osuus on samaa suuruusluok-kaa kuin muiden yritysten keskuudessa.

Kuvio 8.4Yritysten jakauma t&k-panostus-ten suhteenAktiivista t&k-toimintaa tekevistä yrityk-sistä kasvuyrityksiä on noin 5 %. Kas-vuyritysten osuus on yhtäläinen myös t&k-toimintaa harjoittamattomien yritys-ten joukossa.

Kasvu- ja ei-kasvuyritykset t&k-panostusten suhteen, %


Yrityksistä


Ei t&k-menoja90 %

On t&k-menoja10 %

Ei t&k-menoja90 %

On t&k-menoja10 %

Yritysten jakauma t&k-panostusten suhteen, %


Yrityksistä

On t&k-menoja 10 %

Ei t&k-menoja90 %


Kasvuyr. 5 %


Kasvuyr. 5 %




9. Kasvuyrityksille julkista tukea

Yritystukitietokanta mahdollistaa tukien tarkastelun

Kasvuyritysten julkista tukea on tässä katsaukses-sa tarkasteltu Tilastokeskuksessa olevan yritystu-kitietokannan tietojen pohjalta. Tukitietokannassa on tietoja työ- ja elinkeinoministeriön ja kahden sen alaisen organisaation, Finnveran ja Tekesin, sekä maa- ja metsätalousministeriön myöntämistä yri-tystuista.

Yritystuet sisältävät suorat tuet, lainat, pääoma-lainat ja takaukset. Siitä puuttuvat mm. kuntien ja muiden alueellisten julkisorganisaatioiden yritys-tuet ja subventoidut palvelut.

Kuvio 9.2Kasvuyritysten julkinen yritystuki Yritystukia saaneiden yritysten osuu-det ovat viime vuosina lisääntyneet se-kä kasvuyritysten että muiden yritys-ten keskuudessa. Kasvuyritysten osuus kaikista tukea saaneista on pienentynyt.

0

10

20

30

40

50

60

2007 2008 2009

T

Kasvuyritykset Ei kasvuyr.

Kasvuyritysten julkinen yritystuki


Tukea saaneiden yritysten osuus, %

0

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

2007 2008 2009

T

Tukea saaneistaKoko yrityskannasta

Kasvuyritysten osuus, %

Kuvio 9.1Yritystuet ja kasvu, asetelmaYritystukia on tässä yhteydessä tarkas-teltu siten, että aineistosta on tarkis-tettu, onko yritys saanut tietokannas-sa olevaa tukea edeltävänä kolmena vuotena ennen kasvumittauksen aloi-tusvuotta. Esimerkiksi kasvuperiodia 2006–9 käsiteltäessä on katsottu, onko yritys saanut tukea vuosina 2003–6.

Yritystuet ja kasvu, asetelma

Lähde:Huomaa:

Tukea edeltävinä kolmena vuonna?

Kasvu seuraavina kolmena vuonna?

Tässä luvussa tarkastellaan kasvuyritysten julkista tukea Tilastokeskuksen yritystukitietokannan avulla.

Kasvuyritykset saavat julkista tukea yleisemmin kuin muut yritykset. Noin puolet kasvuyrityksistä on saanut jotain julkista tukea 3 vuoden tarkasteluajanjaksolla.

Kasvuyritysten määrän pieneneminen ja vastaavasti hitaasti kasvavien tai toimintaansa supistavien yritysten määrän kasvaminen viime vuosien aikana on kuitenkin heijastunut siihen, että kasvuyritysten osuus kaikista tukea saaneista yrityksistä on vähentynyt.

Finnveran lainoja tai takauksia on saanut joka kuudes kasvuyrityksistä ja joka kymmenes Tekesin suoraa tukea, lainoja tai pääomalainoja t&k-toimintaan.


31

Kuvio 9.3Kasvu- ja ei-kasvuyritykset yritystukien suhteenKasvuyrityksistä puolet on saanut jo-tain yritystukea. Muista yrityksistä tukea saaneiden osuus on 44 %.

Kuvio 9.4Yritysten jakauma yritystukien suhteenYritystukia saaneista yrityksistä 5 % on kasvuyrityksiä. Vastaavasti tukia saa-mattomista kasvuyrityksiä on 4 %.

Kasvu- ja ei-kasvuyritykset yritystukien suhteen, %


Yrityksistä


Ei ole saanutyritystukea 2003–6 51 %

On saanutyritystukea2003–649 %

Ei ole saanutyritystukea2003–656 %

On saanutyritystukea2003–644 %

Yritysten jakauma yritystukien suhteen, %


Yrityksistä

On saanut yritystukea2003–6 44 %

Ei ole saanutyritystukea2003–656 %


Kasvuyr. 5 %


Kasvuyr. 4 %

Kasvuyrityksille julkista tukea

Muutaman vuoden takainen innovaatiojärjestelmän kansainvälinen arviointi (Veugelers ym. 2009) päät-teli kuntien tukevan yritysten innovaatiotoimintaa miltei saman verran kuin Tekes. Lisäksi kunnilla on muita elinkeinotukia, joista ei ole koottua tietoa. Raportin mukaan Suomessa on lisäksi yli kolmesa-taa alueellista välittäjäorganisaatiota – erilaisia yri-tyspuistoja, teknologiakeskuksia, kehitysyhtiöitä ja yrityshautomoita – jotka tarjoavat (osin) julkisin va-roin tuettuja palveluita.

Yritystukia on tässä yhteydessä tarkasteltu siten, et-tä aineistosta on tarkistettu, onko yritys saanut tie-tokannassa olevaa tukea edeltävänä kolmena vuo-tena ennen kasvumittauksen aloitusvuotta (kuvio

9.1). Niinpä esimerkiksi kasvuperiodia 2006–9 käsi-teltäessä on katsottu, onko yritys saanut tukea vuo-sina 2003–6.

Puolet kasvuyrityksistä on saanut julkista tukea

Kasvuyrityksistä noin puolet on saanut jotain jul-kista tukea kolmen vuoden ajanjaksolla (kuvio 9.3). Osuus on suurempi kuin muiden yritysten joukos-sa, joista runsaat 40 % on saanut tukea.

Sekä kasvuyritysten että muiden yritysten keskuu-dessa tukea saaneiden yritysten osuus on ollut nou-susuunnassa viime vuosien aikana (kuvio 9.2).




Kuvio 9.6Yritysten jakauma Tekesin tukien suhteenKaikista Tekesin tukia saaneista yrityk-sistä 7 % on kasvuyrityksiä. Vastaavasti Tekesin tukea saamattomista yrityksistä noin 5 % on kasvuyrityksiä.

Kuvio 9.5Kasvu- ja ei-kasvuyritykset Tekesin tukien suhteenKasvuyrityksistä 11 % on saanut Teke-sin suoraa tukea, lainoja tai pääoma-lainoja t&k-toiminnan harjoittamiseen. Osuus on suurempi kuin muiden yritys-ten joukossa, jossa noin 8 % on saanut Tekesin tukia t&k-toimintaan.

Kasvu- ja ei-kasvuyritykset Tekesin tukien suhteen, %


Yrityksistä


Ei ole saanutTekesiltä tukea2003–689 %

On Tekes tukea11 %


On Tekes tukea8 %

Osuus tukea saaneista vähentynyt

Kasvuyritysten määrän pieneneminen (ja vastaa-vasti hitaasti kasvavien tai toimintaansa supistavien yritysten määrän kasvaminen) viime vuosien aika-na on heijastunut siihen, että kasvuyritysten osuus kaikista tukea saaneista yrityksistä on vähentynyt.

Vuonna 2007 kasvuyritysten osuus tukea saaneis-ta yrityksistä oli yli 7 % (kuvio 9.2). Vastaava osuus vuonna 2009 oli runsaat 5 % (kuvio 9.4). Huomi-onarvoista kuitenkin on, että kasvuyritysten osuus tukea saaneista yrityksistä on ollut viime vuosina suurempi kuin kasvuyritysten osuus koko yritys-kannasta.

Tekesin tukea on saanut yli kymmenes kasvuyrityksistä

Kasvuyrityksistä 11 % on saanut Tekesin suoraa tu-kea, lainoja tai pääomalainoja t&k-toiminnan har-joittamiseen (kuvio 9.5). Osuus on suurempi kuin muiden yritysten joukossa, jossa noin 8 % on saa-nut Tekesin tukia t&k-toimintaan.

Kaikista Tekesin tukia saaneista yrityksistä 7 % on kasvuyrityksiä (kuvio 9.6). Vastaavasti Tekesin tu-kea saamattomista yrityksistä noin 5 % on kasvu-yrityksiä.

Tekes näyttäisi siis painottavan kasvussaan lopulta onnistuvia yrityksiä jonkin verran muita enemmän.



Yritysten jakauma Tekesin tukien suhteen, %


Yrityksistä

On Tekes tukea8 %



Kasvuyr. 7 %


Kasvuyr. 5 %

33

Kuvio 9.7Kasvu- ja ei-kasvuyritykset Finnveran tukien suhteenFinnveran lainoja tai takauksia on saa-nut 16 % kasvuyrityksistä, mikä on noin 3 %-yksikköä enemmän kuin muiden yritysten joukossa.

Kuvio 9.8Yritysten jakauma Finnveran tukien suhteenFinnveran lainoja tai takauksia saaneis-ta yrityksistä noin 6 % on kasvuyrityk-siä. Finnveran lainoja tai takauksia saa-mattomista yrityksistä kasvuyrityksiä on noin 5 %.

Kasvu- ja ei-kasvuyritykset Finnveran tukien suhteen, %


Yrityksistä


Ei ole saanutFinnveralta tukea2003–684 %

On Finnv. tukea16 %

Ei ole saanutFinnveralta tukea2003–687 %

On Finnv. tukea13 %

Yritysten jakauma Finnveran tukien suhteen, %


Yrityksistä

On Finnv. tukea14 %

Ei ole saanutFinnveran tukea2003–686 %


Kasvuyr. 6 %


Kasvuyr. 5 %

Kasvuyrityksille julkista tukea



Finnveran lainoja tai takauksia lähes joka kuudennelle kasvuyritykselle

Finnveran lainoja tai takauksia on saanut 16 % kas-vuyrityksistä, mikä on noin 3 %-yksikköä enem-män kuin muiden yritysten joukossa (kuvio 9.7).

Finnveran suuresta asiakasmäärästä johtuen kai-kista Finnveran lainoja tai takauksia saaneista yri-tyksistä kuitenkin vain noin 6 % on kasvuyrityksiä (kuvio 9.8). Finnveran lainoja tai takauksia saamat-tomista yrityksistä kasvuyrityksiä on noin 5 %.

Tekesin tavoin Finnvera näyttäisi siis painottavan kasvussaan lopulta onnistuvia yrityksiä.

Tukien vaikutuksista tarvitaan lisää systemaattista tietoa

Määritelmästä riippuen Suomessa jaetaan vuosit-tain erilaisia julkisia yritystukia muutamasta sadas-ta miljoonasta useisiin miljardeihin euroihin. Yritys-tuilla on potentiaalisesti monia sekä välittömiä että välillisiä vaikutuksia yrityskenttään. Kansallisen ta-son suoria innovaatiotukia lukuun ottamatta tuki-en vaikutuksista esimerkiksi yritysten kasvuun tai tuottavuuteen on kuitenkin kovin vähän systemaat-tista laajoihin aineistoihin pohjautuvaa tutkimusta. Luvun 13 kolumnin perustana oleva tutkimushan-ke on ollut yksi avaus tähän suuntaan.


10. Pääomasijoitukset kasvun tukena

Pääomasijoituksia saanet yritykset

Pääomasijoituksia tarkastellaan hyödyntäen Suo-men pääomasijoitusyhdistyksen (FVCA) vuosit-

Kuvio 10.2Kasvuyritysten työllisyys pää-omasijoitusten saamisen jälkeen Pääomasijoituksia saaneiden yritysten yhteenlaskettu henkilöstömäärän pro-sentuaalinen kasvu, keskimäärin 45 % vuodessa, on nopeampaa kuin muissa kasvuyrityksissä, joissa kasvu on kes-kimäärin 41 % vuodessa. Muissa kuin kasvuyrityksissä yhteenlaskettu hen-kilöstömäärä väheni keskimäärin 3 % vuodessa.

2006 2009

Kasvuyrityksissäyht. 27 532 henkeä

Kasvuyritysten työllisyys pääomasijoitusten saamisen suhteen

Aineistolähde: Pääomasijoitukset: FVCA; muut tiedot Tilastokeskus.Huomaa: Full time equivalent

Kasvuyrityksissäyht. 78 696 henkeä


4 11 7

24 68 44

899 825 -75)

Pääomasij. 1995-2006 saanet kasvuyritykset

Muut kasvuyritykset

(Muut yritykset

Työllisyys, 1000 henkeä

Kuvio 10.1Pääomasijoitukset ja kasvu, asetelmaYritys on luokiteltu VC-yritykseksi, mikä-li se on jonakin vuonna ollut Suomen pääomasijoitusyhdistyksen (FVCA) vuosittain julkaisemissa listoissa, joissa on lueteltu yhdistyksen jäsenten sijoi-tuskohteita.

Pääomasijoitukset ja kasvu, asetelma

Huomaa: Yritys on luokiteltu VC-yritykseksi, mikäli se on jonakin vuonna ollut Suomen pääomasijoitusyhdistyksen (FVCA) vuosittain julkaisemissa listoissa, joissa on lueteltu yhdistyksen jäsenten sijoituskohteita.

FVCAn listalla VC-yrityksenä1995–2006?

Kasvu 2006–2009?

Tässä: 254 kpl kohdejoukon yritystä (2006 väh. 10 h.; jatk.)

Aineistolähde: Pääomasijoitukset: FVCA; muut tiedot Tilastokeskus.

Huomaa: Työllisyys on mitattu kokovuosi-työllisinä.

Tässä luvussa yritys on luokiteltu pääomasijoituksia saaneeksi yritykseksi, mikäli sen nimi on ollut Suomen pääomasijoitusyhdistyksen (FVCA) listoilla sijoituskoh-teena vuosina 1995–2006.

Kasvuyritykset ovat saaneet pääomasijoituksia useam-min kuin muut yritykset. Pääomasijoituksia saaneissa kasvuyrityksissä kasvu on ollut hieman nopeampaa kuin muissa kasvuyrityksissä.

tain julkaisemia listoja, joissa on lueteltu yhdistyk-sen jäsenten sijoituskohteita. Tässä yritys on luoki-teltu pääomasijoituksia saaneeksi yritykseksi, mikä-li sen nimi on ollut FVCA:n listoilla sijoituskohtee-na vuosina 1995–2006 (kuvio 10.1). Tämän luokitte-lun jälkeen yritysten kasvua on tarkasteltu vuosi-na 2006–9.

Kolme prosenttia kasvuyrityksistä on saanut pääomasijoituksia

Kaikkiaan FVCA:n listoilta tunnistettiin 254 yritys-tä, jotka työllistivät vuonna 2006 vähintään 10 hen-kilöä. Näistä kasvuyrityksen määritelmän täyttää 23 yritystä, mikä on yli 3 % kaikista kasvuyrityk-

35

Kuvio 10.3Kasvu- ja ei-kasvuyritykset pääomasijoitusten saamisen suhteen23 kasvuyritystä (3,3 % kaikista kasvu-yrityksistä) on saanut pääomasijoituk-sia. Osuus on suurempi kuin muiden yritysten joukossa. Muista kuin kasvu-yrityksistä pääomasijoituksia on saanut noin 1,7 %.

Kuvio 10.4Yritysten jakauma pääomasijoi-tusten saamisen suhteenKaikista pääomasijoituksia saaneista yrityksistä 9 % on kasvuyrityksiä. Kas-vuyritysten osuus ilman pääomasijoituk-sia jääneistä yrityksistä on 5 %.

Kasvu- ja ei-kasvuyritykset pääomasijoitusten saamisen suhteen, %

Aineistolähde: Pääomasijoitukset: FVCA; muut tiedot Tilastokeskus.Huomaa:

Yrityksistä


Ei ole saanutpääomasijoi-tuksia1995–200697 %

On p.o. sij.3 %

Ei ole saanutpääomasijoi-tuksia1995–200698 %

On p.o. sij.2 %

Yritysten jakauma pääomasijoitusten saamisen suhteen, %

Aineistolähde: Pääomasijoitukset: FVCA; muut tiedot Tilastokeskus.Huomaa:

Yrityksistä

On pääom. sij. 2 % Ei ole saanutpääomasijoituksia1995–200698 %


Kasvuyr. 9 %


Kasvuyr. 5 %

Pääomasijoitukset kasvun tukena



sistä (kuvio 10.3). Osuus on suurempi kuin muiden yritysten joukossa. Muista kuin kasvuyrityksistä pääomasijoituksia on saanut vain noin 1,7 %.

Kaikista pääomasijoituksia saaneista yrityksistä 9 % on kasvuyrityksiä (kuvio 10.4). Tämäkin on huo-mattavasti suurempi osuus kuin kasvuyritysten osuus ilman pääomasijoituksia jääneistä yrityksistä; kyseinen osuus on viitisen prosenttia.

Pääomasijoituksia saaneissa kasvu no-peampaa kuin muissa kasvuyrityksissä

Pääomasijoituksia saaneissa kasvuyrityksissä työs-kenteli vuonna 2006 kaikkiaan noin 4 000 henkilöä

ja noin 11 000 henkilöä vuonna 2009 (kuvio 10.2). Muissa kasvuyrityksissä kyseisinä vuosina työs-kenteli pyöreästi 24 000 ja 68 000 henkilöä.

Pääomasijoituksia saaneiden yritysten yhteenlas-kettu henkilöstömäärän prosentuaalinen kasvu, keskimäärin 45 % vuodessa, oli näiden vuosien ai-kana hieman nopeampaa kuin muissa kasvuyrityk-sissä (kasvu keskimäärin 41 % vuodessa).

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että muissa kuin kasvuyrityksissä yhteenlaskettu henkilöstömäärä väheni keskimäärin 3 % vuodessa. Absoluuttisesti mitattuna vähennys oli noin 75 000 henkilöä.

37

Osa IIIKolumnit


Introduction: Mind the gap!

The term Finnish Paradox is used by Professor Erk-ko Autio (2010) upon discussing the puzzling gap between Finland’s manifest infrastructure, educa-tion and human capital advantages in the STEM disciplines (science, technology, engineering and mathematics) with its disappointing internation-al performance as an incubator of high growth en-trepreneurial firms (HGEFs). Autio (2010) suggests that the reasons are not obvious and that they may have their origins (and remedy?) in Finland’s cul-ture, history and industrial traditions.

This frustrating mismatch between what is and what should be is correctly a common and continuous subject of discussion among Finnish policy mak-

ers and analysts. In a rapidly globalising and a more com-petitive world, any constraint that reduces a country’s abil-ity to optimise the economic and social impact of its sub-

stantial investments in innovative capacities must remain a matter of considerable concern.

In this short policy oriented chapter, I will first look at the growing, and changing, importance of high growth entrepreneurial firms (HGEFs) as a vehi-cle for economic development across both devel-oped and emerging economies. The inter-related-ness between Entrepreneurship and Innovation both

in theory and practice is signalled. The policy op-tions available to government are summarised as is the research evidence that may support their pro-motion. I note that some policies provide uncom-fortable consequences for government in their dis-criminatory selection and support of preferred can-didates of greater utility in the process of firm gen-esis and (rapid) growth. This chapter concludes by returning to Finland and addressing head-on some of the identified policy issues.

Entrepreneurship: Barbarians at the gate

Despite the term originating in the 18th Centu-ry, entrepreneurs over the succeeding three cen-turies have been more significant by their ab-sence from the mainstream of either the econom-ic or policy debates. Despite the fundamental im-portance of the catalytic role of the entrepreneur in the cre-ation and growth of new en-terprises (Audretsch and Keil-bach, 2004), it is noteworthy how modest the entrepreneur’s publicly recognised role has been in the analysis of economic activity until recently. Perhaps more im-portantly, entrepreneurship would not be seen as a subject worthy of rigorous enquiry at universi-ty, college or school levels until the arrival of the 21st Century for most nations, including Finland (OECD, 2010; Wilson, 2008).

Given the USA’s continuing pre-eminent position in the creation of knowledge-based, start-ups that have gone on to command world markets since the first years of the 20th Century – and continuing to-day in Silicon Valley, Greater Boston and a small number of other hubs of technological and com-mercial excellence – it is no co-incidence that Amer-ica remains the key benchmark by which we meas-ure entrepreneurial outcomes. It is also the nation-al economy that arguably has done most to create, from the bottom up, an entrepreneurial ecosystem1 in which the actions of informed and skilled risk tak-ers can flourish.

The importance of Small and Medium-Sized En-terprises (SMEs) was assisted by a hugely influen-

11. A Policy Response to ‘The Finnish Paradox’Professor Gordon Murray , University of Exeter

Despite Finland’s technological sophistication, its current performance in nurturing high growth, young enterprises can best be described as “a disappointing success”. Finland’s poor performance against its Nordic peers is not likely to be because of a lack of opportuni-ties or an inappropriate institutional framework. Rather, the crux of the matter relates to Finns still ambivalent attitudes to the culture and aspirations that appear ne-cessary for the fostering of sustained entrepreneurial ac-tivity. Without a significant increase in the supply of high growth entrepreneurial firms, and the necessary radical policy commitment to effect this change, Finland’s world ranking as an innovator is likely to continue to decline. A number of ‘modest proposals’ for corrective action can be found towards the end of this chapter: By whatever means, Finland needs more and better entrepreneurs.

The mismatch between ‘what is’ & ‘what should be’ is an ongoing concern

Until recently, entrepreneurs

have been absent from mainstream

debates

39A Policy Response to ‘The Finnish Paradox’

tial 1979 report from MIT academic, David Birch, which showed that on average, about 60% of all jobs in the US were genera ted by firms with 20 or less employees, and about 50% of all jobs were cre-ated by independent small entrepreneurs. By con-trast, and against received wisdom, large firms (over 500 employees) generated less than 15% of all net new jobs.

Birch’s research, despite its methodological weak-nesses, provided an academic foundation for a ma-jor revision of economic policy towards the key role of SMEs within a highly advanced Western econo-my. Birch’s discovery continues to be supported. An analysis of US Census Bureau data in 2009 showed that start-ups and companies less than five years old created nearly two-thirds of net new jobs in 2007 (OECD, 2010). There remains an urgent need to understand the pivotal role of entrepreneurs in the growth process.

All SMEs are important but some are (much) more important than others

Like George Orwell’s pigs in Animal Farm (”four legs good, two legs bad”), policy makers and par-ticularly politicians like simple messages. In en-

terprise policy, the simple mes-sage was broadly that SMEs cre-ated new jobs and large firms lost them. Both statements are equal-

ly right and wrong. The reality is rather more com-plex. True, SMEs are hugely important in the con-tinued success and re-invigoration of a modern economy – but only about one in twenty of them.

Most new firms add negligible value to their own-er/managers or to the wider economy in their short and often inconsequential lives. Up to a third of start-ups fail within 24 months. Of the remainder, between 40–80% will survive beyond 5 years.

In reality, a tiny percentage of the population of start-ups will go on to command the majority of to-tal benefits created – be they employment, sales, profits, exports, innovation, patents etc. Thus, a more informed and nuanced Entrepreneurship poli-cy should seek to encourage those exceptional high growth entrepreneurial firms which survive and are most likely to impact positively on the economy.

The identification of what Birch termed gazelles (i.e. companies that can run fast and jump high) is of profound importance for both investors and poli-cy makers alike.2 Yet, the ability to spot world-class winners before their success becomes evident to all, is hugely problematic giv-en their near random distri-bution. At best, we can con-firm that gazelles in advanced economies are more likely to arise in innovative sectors (Hölzl and Friesenbichler, 2004). In the absence of being able to select ex ante high growth/high impact firms, policy makers are better advised to ensure an enabling environment for start-ups and young in-novative companies that seeks to remove all seri-ous external impediments to the sustained growth of young firms.

Is Innovation the same as Entrepre-neurship? Yes and No ... perhaps

Policy making, like so much professional invest-ment activity, is a fashion industry. Enterprise has dominated the policy catwalks of every major econ-omy since the mid 1990s. But fashionista are always looking for The New Look and with the arrival of the 21st Century they found Innovation. The mete-oric growth of the importance of New Knowledge industries and firms with their focus on products and services that were founded and maintained by intangible ‘brain ware’ is a defining character-istic of the present century. This trajectory of in-creasingly sophisticated product functions reflects Michael Porter’s (2002) argument that countries evolve through three successive stages of develop-ment, from factor-driven via efficiency-driven to inno-vation-driven.

Yet, the difference between Entrepreneurship and Innovation in the contexts of HGEF policy is lit-tle more than semantic. Shane and Venkataraman (2000) define Entrepreneur-ship as the study of sourc-es of opportunities; the proc-esses of discovery, evaluation, and exploitation of opportu-nities; and the set of individuals who discover, eval-uate, and exploit such opportunities. Likewise, Bes-

One in twenty SMEs is truly important

Policy makers are best advised to ensure an enab-

ling environment for start-ups

Innovation and Entrepreneurship

are two sides of the same coin


sant and Tidd (2007) write ”At heart, innovation is about three core themes: generating new ideas; selecting the good ones; implementing them”.

If we substitute opportunities for new ideas, and put aside Entrepreneurship’s often overly strict fo-cus on individuals, the two definitions are identical for all practicable purposes. They are better seen in a policy context as two sides of the same coin in that HGEFs, particularly in developed economies, invar-iably have to exhibit high levels of both entrepre-neurial and innovative capabilities to generate ma-terial economic outputs. In order for innovation to have major economic impact, we need the creative destruction of the entrepreneurial catalyst or agent (Schumpeter, 1942). We know that HGEFs as such agents are likely to be more radical in their use of innovation than established firms. Thus, it is highly appropriate that the growth entrepreneurship pol-icies of advanced economies primarily focus on in-novative companies in established and emerging hi-tech sectors.

High Growth Entrepreneurial Firms: different countries, same goals

A striking outcome of an increasingly more inte-grated and informed globalising economy is that individual nation’s policy ambitions increasing-ly fuse into operational statements and objectives that are indistinguishable from each other. Innova-

tion driven growth is current-ly a priority for every major de-veloped economy as well as re-gional groupings such as the European Union (see for ex-ample, the European Commis-

sion’s Europe 2020 initiative with its emphasis on in-novation, a digital agenda and smart growth).

Likewise, entrepreneurs are seen as crucial assets in achieving these goals. This has created a surge of international activity in common, entrepreneurial ecosystem elements including large and small firm networks, entrepreneur advice/training, technology transfer/commercialisation channels, fiscal incen-tives and forms of finance (formal and informal risk capital) that are appropriate to start-up and ear-ly growth activity. In this regard, many emerging

economies are pursuing near identical policies (see Zhang, Zeng, Mako and Seward (2010) for a com-prehensive review of innovation-lead enterprise in China; and OECD (2010) for developed and emerg-ing economy examples of growth entrepreneurship programmes).

The promotion of an entrepreneurial ecosystem and the programmes which support this outcome have a majority of common elements regardless of whether their location is France, Canada, India or Brazil with the important qualification that the pol-icy process is more developed in mature econo-mies. Further, patents are more likely to be a direct source of innovation (compared to emulation – aka ‘theft’) in advanced economies with established and stable legal institutional frameworks.

The point to be made is that Porter’s stage model cited above is vulnerable as are all stage models to a form of prescriptive neatness: A is, and will be, fol-lowed by B and then C.

In reality, as the BRIC countries repeatedly illus-trate, they are simultaneously interested in promot-ing HGEFs of the highest international levels of in-novation while also seek-ing to ensure adequate po-table water or housing for tens of millions of their cit-izens. The consequence of this heterogeneity is that sophisticated developed economies will face rap-id and growing competition from highly innovative sectors of relatively less developed but heterogene-ous economies. The competitive barriers that ad-vanced innovation creates remain temporary.

How can government best intervene? By understanding when not to ...

American entrepreneurs frequently aver that their nation’s success in commercialising leading edge technologies is helped by the limited role of ’big government’, and thus its inability to frustrate the entrepreneurial vision and actions of thousands of highly talented people. Yet, economic historians have demonstrated that the state has had an enor-mous influence on the supply of entrepreneurial opportunities created by public actions supporting

Policy state-ments across countries are becoming indistinguishable

In entrepreneurial ecosystems, devel-

oped countries face competition from

developing ones

41

R&D in key innovation sectors including the de-fence, health and educational budgets (Kenny and von Burg, 1999). None the less, detractors of un-informed public intervention can also cite a myri-ad of failures. For example, the belief that govern-ments can create high tech clusters all too often ‘out of thin air’ (Isenberg, 2010).

What was and remains vitally important is that the US government’s support was largely (although not exclusively) addressed to indirect means. With few exceptions, the government did not allocate, dis-criminate or choose at the level of the entrepreneur or enterprise and tended to be largely ‘sector ag-nostic’. Rather, the state sought to remove gener-ic barriers and constraints on the entrepreneurs’ freedom to identify and exploit opportunities. This preference for indirect action is also seen in govern-ments’ underwriting of the provision of early stage

venture capital for HGEFs via ‘hybrid’ funds. Government’s selection is restricted to the choice of Venture Capital

(VC) agents which subsequently have sole invest-ment authority in the allocation of public provided, investment funds.

A more productive course of action has been to nurture and improve the entrepreneurial ecosys-tems in which high potential, young innovative companies can start, prosper and grow.3 In so do-ing, these entrants can also indirectly improve the productivity of surviving incumbent firms. Simi-larly, effective ecosystems seek to allow unsuccess-ful firms to exit the market at a level of costs which does not imperil their entrepreneurs’ pursuit of fu-ture economic opportunities.

Entrepreneurial Ecosystems: good for whom?

Teruel and de Witt (2011) investigated the entrepre-neurial environment by exploring the determinants of HGEFs in seventeen Western economies. They modelled three categories: entrepreneurs’ charac-teristics, the institutional obstacles they faced, and the opportunities for growth. They find that terti-ary education, income motivation, population size and GDP growth were each significantly associated

with a higher percentage of HGEFs in an economy. Conversely, high levels of employment protection were seen to reduce the incidence of HGEFs. In the authors’ ranking, Finland is placed higher than Swe-den and Denmark largely for the weighting given to the quality of its tertiary education.

Acs and Autio (2011) in creating a new Global Entre-preneurship and Development Index (GEDI) also de-termine three sub-index-es of Entrepreneurial Atti-tudes, Entrepreneurial Ac-tivities and Entrepreneur-ial Aspirations. They em-ploy a stage theory with attitudes influencing activ-ities which, in turn, influence aspirations over time. These stages are also linked to the parallel indus-trial evolution from factor-driven, efficiency-driv-en and innovation-driven economies. To Acs and Autio, the most advanced environment of entrepre-neurial aspirations focuses on the provision of risk capital to high growth new businesses involved in new technologies to produce new products for in-ternational markets. In the GEDI score, Finland at 13th place is markedly lower in the ranking than its Nordic neighbours with Denmark, Canada, USA and Sweden occupying the first four places.

The creation and maintenance of an attractive and supportive ecosystem is one important means by which government seeks to improve the risk/re-turn calculation that the rational entrepreneur has to make. Effective educational systems for entre-preneurs and their employees; high levels of inno-vation opportunity as a result of public and private R&D via well funded universities and laboratories; easy and quick registration processes to set up, op-erate and (above all) grow a new business; and a le-gal structure protecting the property rights of indi-viduals and small enterprises – each reinforce and improve the probability of generating both private and public rewards from entrepre-neurial action. Similarly, the con-structing of progressive fiscal incentives for entrepreneurs and their investors needs to ensure that the taxing of the returns to risk are such that they do not discourage competent and committed individuals to assume such risks.

A Policy Response to ‘The Finnish Paradox’

US public support is addressed to indirect means

Finland at 13th in GEDI is markedly lower in

the ranking than its Nordic neighbours

Tax incentives for entrepreneurs

ought to be considered


Culture

Overlying the technical conditions of a supportive environment is the question of the entrepreneurial culture pertaining in a society. The term is equally difficult to define and measure with precision.

For government, an entrepreneurial culture can be seen as a widely embraced understanding by its cit-izens that informed and well managed risk taking

in the creation and growth of successful new firms is un-questionably a public good that should be assiduous-ly promoted and widely cel-

ebrated. In such a culture, entrepreneurs are ad-mired and emulated. Self employment is seen as a desirable career choice. The considerable pub-lic funds that have been committed to establish-ing small business advice centres, entrepreneurial teaching at tertiary educational levels, research cen-tres at leading universities and associated science parks, innovation centres and incubator facilities are direct means by which the importance and de-sirability of entrepreneurial activity is both implic-itly and explicitly signalled.

Entrepreneurship programmes, business plan com-petitions, enterprise student societies and networks are increasingly promoted based on the exemplar of commercialisation initiatives at world class insti-tutions such as Stanford University or Massachu-setts Institute of Technology. Universities now ob-serve that Entrepreneurship and New Ventures De-velopment programmes are featured among the most popular elective courses for students at both undergraduate and master levels across the disci-plinary spectrum (OECD, 2008).

Successful entrepreneurs and investors have be-come international media celebrities, partly as a

result of popular TV pro-grammes such as the BBC’s Dragons Den and NBC’s The

Apprentice. Wall Street Journal’s Emily Maltby as-serts that small business has now become “popular fodder for reality television” (WSJ, 26th Jan 2010).

In the US, the Kauffman Institute has become an im-portant educator, communicator (and lobbyist) of

the benefits to society of a high level of opportunity entrepreneurship activity. Kauffman is a major in-ternational funder of academic studies that explore the manifold nature of the impact of entrepreneur-ship on desired outcomes including employment, innovation and other forms of economic growth.4 It was also an original funder of the Global Entrepre-neurship Monitor (GEM) which seeks to track over time the level, character and causation of entrepre-neurial activity across some 50+ nations.

What characterises HGEFs? ... incentivised, high quality people

We have noted that the majority of SMEs started in any one year are unlikely to survive beyond their fifth year. But survival is not growth. Using OECD definition for HGEFs as three years continuous an-nualised growth of over 20% of sales or employ-ment will reduce the cohort to under 10% of start-ing numbers.

An understanding of what firms might enjoy excep-tional growth and economic impact has a significant influence on how government can more efficient-ly use the funds allocated to promote enterprise and innovation. While several factors in the ecosystem are influential including avail-able (and appropriate) finance and regulation that is not over-ly burdensome, there is consid-erable empirical evidence indi-cating that the key driver is an educated and experienced labour force that sees en-trepreneurial endeavour as providing substantial and attractive economic and social status.

Everyone believes in meritocracy: so long as they are included

While HGEFs can, and do, occur in any sector from both manufacturing and services in advanced West-ern economies, such fast growth businesses are likely to be more frequently represented in knowl-edge-based sectors and particularly R&D intensive industries characterised by high levels of innova-tion.

As Porter and others have shown, such firms fre-quently arrange themselves into so-called clusters in

Good culture pro-motes and cele-brates entrepre-neurial risk taking

Driver: educated & experienced labour seeking

entrepreneurial endeavour

Entrepreneurs as reality TV stars

43

order to maximise opportunities and reduce trans-action costs. Internationally recognised clusters are commonly proximate to universities enjoying in-ternational reputations for research excellence as well as being identified with attractive and success-ful cities. We know that such clusters benefit from a virtuous circle of investment and opportunity. They attract the best researchers who in turn attract the best students. Reputation effects ensure that such centres will also receive the lion’s share of govern-ment grants and privately commissioned research contracts, sponsored laboratories, philanthropic do-nations etc.

This places government on the horns of a dilemma. Its obligations extend beyond innovation and en-trepreneurship and, importantly, it is also required by its citizens to demonstrate fairness and equity in the allocation of tax receipts. The economic difficul-ties of peripheral regions have to be recognised. For example, one of the most valuable exports of disad-vantaged regions is their educated and ambitious young men and women (Cowling, 2010).

Old industrial regions, similarly, often have an abundance of resource that are mismatched with contemporary opportunities. A rational assess-

ment may well dictate that scarce resources are pri-oritised to further extend a very small number of clusters which have genuine international impact. While, at the same time, disadvantaged regions will legitimately claim the importance of re-investing in new infrastructure and testing other initiatives to facilitate a hoped-for economic transition. As a re-sult of this conflict, democratic governments are vulnerable to the adoption of short term ‘fixes’ that wilfully confound allocations between social, re-gional and innovation policies. Scarce funds are di-vided between regions on the basis of dubious com-promises that are weakly justified by considerations of fairness. Universities are likewise awarded fund-ing on spurious metrics of ‘local need’. Innovations centres and incubators are located in regions with-out the knowledge generating resources, or expe-rienced entrepreneurs, to sustain an adequate deal flow of attractive young companies. Such processes choose to ignore one of the most obvious lessons of the USA’s innovation successes. Namely, that even the largest national economy in the world arguably has no more than half a dozen, world class technol-ogy clusters of which only two – Silicon Valley and Route 128, Greater Boston – are pre-eminent. Those wishing to learn lessons from the American expe-

Table 11.1The author’s comparison on Finland, the UK and the USAThe Finnish paradox is not likely to be because of the lack of innovation op-portunities or the want of a government and institutional framework, which is not highly supportive of enterprise. We are perforce obliged to consider the more ambiguous concepts of culture, atti-tudes and aspirations.

Source: Gordon Murray.


Author’s Ranking (Scale 1–5) Finland UK USA

0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


0

1

2

3

4

5

6

10–19 20–49 50–99 100–249 250–

T




10–19 henkilöä

57 %

20–49 henkilöä

27 %

50–999 %

100–2495 %

250– 2 %


Public holds positive attitudes to Entrepreneurship

Public willingness to celebrate personal economic success

Public acceptance of extremes of income/wealth in society

Entrepreneurship teaching in tertiary education

Inter-ministry commitment to and co-ordination of public policy on Entrepreneurship

History of global linkages in developed and emerging economies

Country promotes itself as an attractive commercial base for high quality, immigrant entrepreneurs

Degree of cultural and racial heterogeneity in society


rience should look as closely at Arkansas, Nebras-ka or Wyoming (i.e. zero VC investment for last ten years) as Southern California and Massachusetts.

Finland: future policy challenges

First results from Acs and Autio (2011) and their GEDI confirms the Finnish Paradox. Finland at 13th place is the only Nordic country not in the top ten.

These findings add support to the independent panel’s consensus in the 2009 evaluation of the

Finnish National Innova-tion System which suggest-ed that a complex array of existing institutions support-ing innovation was better de-signed to meet past rather than

future challenges (Veugelers, et al., 2009). The evalua-tion also stressed the importance of the tertiary ed-ucation sector as a key means of promoting an en-trepreneurial culture – particularly among high-ly educated, young Finns. In the light of contempo-rary evidence, and given Finland’s exemplary qual-ity of human capital and innovation performance, it would not be unfair to call Finland current per-formance in the creation of high growth enterprises a disappointing success.

Despite Finland having one of the most technolog-ically sophisticated economies in the world, this endowment has not translated into an equivalent growth of entrepreneurial activity relative to its in-ternational peers. This paradox is not likely to be because of the lack of innovation opportunities or the want of a government and institutional frame-work which is not highly supportive of enterprise. We are perforce obliged to consider the more am-biguous concepts of culture, attitudes and aspira-tions. The following observations are impressionis-tic rather than empirically validated. They reference the author’s personal impressions as a frequent vis-itor to Finland as well as research findings. Com-parisons are benchmarked against Anglo-Saxon practices of the USA and the UK (Table 11.1).

One is left with the impression that, in common with our popular understanding of prevailing Nor-dic values, the individual promotion or preferment of talented individuals by public acclaim or pol-

icy incentive does not fit easy into Finnish socie-ty or its espoused values. In such circumstances, the rewards threshold at which talented individu-als will feel motivated to move from employment to take the risks of entrepreneur-ial action similarly appears high-er than many comparable coun-tries. Rapid change is further im-peded by the fact that Finland has until relatively recently been seen as an exemplar of innovative success leading to economic prosperity. Finns may reasonably ask that if it is not broken, why is there any need for change?

The answer is best given in repeating one word – globalisation. Finland’s remarkable renaissance from the early 1990s occurred in a period marked by the end of an historical order of international trade and relationships. The present (and future) world is dominated by the growing importance of BRIC countries both as consumers and collaborators but also as producers of competitive, innovative prod-ucts and services. This spells a profound change in the global economic order in which Finland has his-torically flourished. As a small economy and sparse population on the periphery of the Northern Euro-pean land mass, Finland is not automatically cen-tral to the trade flows in a reconfigured world of Asian, African and Latin American growth. Per-haps the Finnish paradox is better understood as an ear-ly warning signal?

Finland: a modest proposal

The US, UK, Singaporean and Israeli experience has informed us of the importance to entrepreneur-ial growth of supportive cultural values and an economy open to talented and ambitious migrants. Accordingly, Finland needs to signal loudly, widely and repeatedly, the inter-linked importance of En-trepreneurship and Innovation to the country’s present and fu-ture prosperity.

Finland also needs to promote itself as a world class home base for talented entrepreneurs regardless of their na-tionality. We know the intellectual and cultural ad-vantages that targeted highly skilled immigrants

Existing institu-tions are better designed to meet past rather than future challenges

If it is not bro-ken, why f ix it? Short answer:

Globalisation

Finland needs to signal loudly the

Entrepreneur-ship & Innova-tion inter-link

45

(HSIs) can have on the effectiveness of entrepre-neurial activity (Wadhwa et al., 2007; Schuck and Tyler, 2011).

What I am suggesting is that Finland should seek to import resources which are presently domestical-ly scarce – in this case, ambitious entrepreneurs ca-pable of creating HGEFs. In addition, it requires to augment further its world class education system in order to demonstrate an unequivocal commitment to entrepreneurial education, particularly for its STEM students. Given networked learning effects, in the long run it is more desirable for a nation to grow its own entrepreneurial stock.

Thus, a competitive grant programme should be in-troduced to invite non-Finns to set up entrepreneur-ial potentially high impact, export oriented busi-nesses in Finland. The programme should provide a range of supportive measures to ensure the rapid acclimatisation and productivity of successful can-didates who would be offered citizenship. It is like-ly that such a programme would prioritise certain high-tech sectors at least in the initial periods. Such a programme would complement the two existing HGEF programmes (see Chapter 15 in this Review).

Central to a country’s attractiveness as an innova-tive hub is the quality of its major universities. Aalto

University should be invit-ed to submit plans to dem-onstrate how it could over the next five years rival the best of European universi-

ties in the teaching, researching and promotion of growth entrepreneurship to educated and talented students particularly across the STEM disciplines. The model here should be strongly USA centric, e.g. MIT, Stanford, Caltech etc. on its focus on pro-fessional and industry-lead systems of commercialisa-tion support.

Finland’s programmes to support international sales via exports, joint ventures etc. should be reviewed in the light of current trends in globalisations. How effectively is Finnish public money being employed to create the business linkages and networks which will mirror the future national rankings of economic importance and market attractiveness?

The impact of the tax programme on entrepreneur-ial activity should be reviewed in the light of their present and future potential to incentivise both en-trepreneurs and investors in new and growing en-terprises. The paradox illustrates that current incen-tives are insufficient to attract high quality techni-cal and managerial labour away from the certain-ties and comforts of a corporate career. Innovation intensive sectors should be determined as a priority group and this status should be reflected in the re-focusing or re-emphasising of current fiscal incen-tives. There exists an international body of academ-ic and policy knowledge on how best such incen-tives may be engineered.

In Conclusion ...

Finland is blessed by a well developed and trans-parent public infrastructure. A number of highly re-garded institutions dealing with Innovation and Entrepreneurship regularly produce a range of re-ports sympathetically received by government.

Yet, their net impact on root and branch change is more debatable. As one Finnish observer noted, “It is easier to commission another report rather than actu-ally change anything.”

Most governments do not make radical change un-til the costs of not doing so are imminent, unavoid-able and painful. Corrective action at this late stage is hugely costs as Europe’s and America’s central banks can currently attest. Yet, threat rather than opportunity commonly remains the bigger spur to necessary change.

As an innovator, Finland has been a world class ex-emplar. But without a significant increase in the supply of high growth entrepreneurial firms to con-tinue to turn such inno-vations into globally at-tractive goods and servic-es, and the necessary radical policy commitment to ef-fect this change, Finland’s world ranking is likely to continue to decline.

Finland needs more and better entrepreneurs. If it cannot create them, it will need to import them. Such a prescription is not easy nor politically attrac-tive ... but these difficulties makes it no less urgent.


Central to a coun-try’s attractive-ness is its major universities

Without more HGEFs, Finland declines


Pääomasijoitukset kasvuyrityksiin

Pääomasijoituksilla on merkittävä rooli nopeaan kasvuun pyrkivien yritysten rahoituksessa. Vaik-ka vain pieni osa uusista yrityksistä saa rahoitusta pääomasijoittajilta, pääomasijoitukset ovat tärkeitä etenkin nopeaan kansainväliseen kasvuun tähtää-ville nuorille innovatiivisille yrityksille, joilla ei vie-lä ole lainarahoitukseen tarvittavia vakuuksia, kas-savirtaa ja toimintahistoriaa.

Kuten muissakin kehittyneissä maissa, myös Suo-messa kasvuyritysten pääomasijoitustoiminnan ke-hittäminen on mielletty yhdeksi olennaiseksi osa-alueeksi kasvuyritystoiminnan edellytysten kehit-tämisessä. Vaikka alue on ollut pitkään huomion kohteena ja julkisen sektorin toimestakin ollaan ol-tu aktiivisia sekä sääntelyn kehittämisen että julki-sen rahoituksen keinoin, alka-van ja kasvuvaiheen yrityksiin kohdistuneiden pääomasijoitus-ten kehitystä tarkastellessa voidaan todeta, että jo-ko markkinavoimien ja etenkin talouskriisin vaiku-tus on ollut liian vahva tai kehittämistoimenpiteet osin riittämättömiä tai väärin kohdistettuja, sillä al-kavan ja kasvuvaiheen yrityksiin tehdyt pääomasi-joitukset (kirjoituksessa tästä eteenpäin VC-sijoituk-set) ovat lyhyen vuosiin 2006–8 ajoittuneen positii-visen kehityksen jälkeen pudonneet takaisin vuo-den 2006 tai sitäkin heikommalle tasolle.

Kuten kuviossa 12.1 nähdään, Suomi on kyllä pär-jännyt ja kehittynyt suotuisasti esimerkiksi suhteel-lisissa tutkimus- ja tuotekehityspanostuksissa, joi-den tulisi luoda edellytyksiä menestyksekkäälle kasvuyritystoiminnalle ja pääomasijoituksille. Kui-tenkin suhteellisissa pääomasijoituksissa Suomen tilanne on pohjoismaisittain tarkastellenkin hei-kompi.

12. Pääomasijoitukset kasvuyrityksiinProfessori Markku Maula, Aalto-yliopisto

Kuvio 12.1VC-sijoitukset pohjoismaisiin kohdeyrityksiin suhteessa mai-den tutkimus- ja tuotekehityspa-nostuksiin 2007–9 Suomi on pärjännyt ja kehittynyt suo-tuisasti esimerkiksi suhteellisissa tutki-mus- ja tuotekehityspanostuksissa, joi-den tulisi luoda edellytyksiä menestyk-sekkäälle kasvuyritystoiminnalle ja pää-omasijoituksille. Suhteellisissa pääoma-sijoituksissa Suomen tilanne on poh-joismaisittain tarkastellenkin heikompi.

Lähde: Maula (2010) perustuen PEREP_Analyticsin ja Eurostatin aineistoihin.

Suomalaisen kasvuyritystoiminnan kehityksessä on nähty viime vuosina monia positiivisia asioita kuten parantunut tunnettuus, toimijoiden lisääntynyt kokemus ja muutamat uudet menestystarinat.

Kuitenkin yksi kasvuyritystoiminnan kannalta keskeinen osa-alue, kasvuyrityksiin kohdistuvat pääomasijoituk-set, on kehittynyt viime vuosina heikosti. Talouskriisi ja sen vaikutukset ovat tälle yksi keskeinen syy, mutta myöskään pääomasijoitusmarkkinoiden kehittämiseen suunniteltujen toimenpiteiden toteutuksessa ei ole edetty erityisen määrätietoisesti.

Identifioidut ongelmat ja keinot pääomasijoitusten kehit-tämiseksi ovat pitkälti samoja kuin ennenkin. Keskeinen haaste on edelleen riittävä poliittinen tahto ja rohkeus kasvuyritystoiminnan puitteiden kehittämiseen.

Huono ajoitus ... ... vai politiikka?

VC-s

ijoitu

kset

pohj

oism

aisi

in k

ohde

yrity

ksiin

suh

tees

sa m

aide

n tu

tkim

us-j

a tu

otek

ehity

span

ostu

ksiin

200

7–9

Lähd

e: M

aula

(201

0) p

erus

tuen

PE

RE

C_A

naly

ticsi

nja

Eur

osta

tinai

neis

toih

in.

2007

2007

2007

2007

2008

2008

2008

2008

0,02

0,04

0,06

0,08

0,10

0,12

0,14

1 2 3 4 5

VC

-sijo

ituks

etm

aan

kohd

eyrit

yksi

in, %

bkt

:sta

Tutkimus- ja kehityspanostukset, % bruttokansantuotteesta

20092009

2009Suomi

Ruotsi

TanskaNorja

2009

47Pääomasijoitukset kasvuyrityksiin

12. Pääomasijoitukset kasvuyrityksiin

Vaikka Suomi pärjää kohtuullisen hyvin VC-sijoi-tusten eurooppalaisissa vertailuissa (kuvio 12.2), kansainvälisesti kasvuyrittäjyyden kehittyneimpiin

alueisiin verraten tilanne on heikompi. Esimerkiksi isra-elilaiset kasvuyritykset hou-kuttelivat pääomasijoituksia vuonna 2009 lähes 800 miljoo-

nan euron edestä1 (pääosan ulkomaisilta sijoittajil-ta), kun verraten samankokoisessa ja lähes samalla intensiteetillä tutkimukseen ja kehitykseen panosta-vassa Suomessa kasvuyritysten keräämät pääoma-sijoitukset jäivät alle 100 miljoonan eli alle kahdek-sasosan. Riskinä on, että Suomi muodostuu tutki-mus- ja kehityslaboratorioksi, jonka tulokset jäävät hyödyntämättä tai ne hyödyntävät muut.

Ensin tässä luvussa tarkastellaan ensin suomalai-siin yrityksiin kohdistuneiden VC-sijoitusten kehi-tystä vuodesta 2006 alkaen. Sen jälkeen tarkastel-laan tehtyjä ja tekemättä jätettyjä kehitystoimenpi-teitä. Lopuksi pohditaan tulevaisuuden näkymiä ja millaisilla toimenpiteillä tilannetta voitaisiin jatkos-sa kehittää.

Kasvuyrityksiin liittyvän pääomasijoitustoiminnan kehittäminen vaatii ratkaisuja, jotka eivät ole poliit-tisesti helppoja. Silti ne ovat tarpeen.

Pääomasijoitusten kehitys ja jakautuminen

Vuosien 2006 ja 2009 välillä VC-sijoitukset suoma-laisiin yrityksiin kehittyivät ensin suotuisasti vuo-teen 2008 saakka, mutta kääntyivät talouskriisin myötä laskuun. Suomen pääomasijoitusyhdistyk-sen alustavien 2010 tilastojen mukaan vuonna 2008 tehtiin 127 miljoonalla eurolla pääomasijoituksia yhteensä 196 siemen-, käynnistys- ja kasvuvaiheen yritykseen. Vuonna 2009 summa oli pienentynyt 27 prosenttia 93 miljoonaan euroon, joka jakaantui 167 yritykselle. Tämänhetkisten alustavien tietojen pe-rusteella tilanne on vuonna 2010 säilynyt suunnil-leen vuoden 2009 tasolla, joskin vuoden 2010 loppu on ollut tasoltaan erityisen heikko.

Toimialajakauman puolesta sijoitukset ovat kohdis-tuneet kappalemääräisesti erityisesti tietotekniik-kaan ja kuluttajaelektroniikkaan, liiketoiminta- ja teollisuustuotteisiin ja life sciences -alueelle. Alueel-lisesti reilusti yli puolet sijoituksista on kohdistunut Etelä-Suomen lääniin.

Ulkomaisten pääomasijoittajien rooli on ollut vä-häisten kotimaisten toimijoiden rinnalla kohtuul-lisen merkittävä etenkin euromääräisesti. Esimer-kiksi vuoden 2009 yhteensä 93 miljoonasta euros-

Lähde: EVCA Yearbook 2010 Activity Graphs: ”Venture investments as % of GDP in 2009 (market statistics)”.

Kuvio 12.2VC-sijoitukset eurooppalaisiin kohdeyrityksiin suhteessa brut-tokansantuotteeseen 2009 Suomi pärjää kohtuullisesti euroop-palaisessa vertailussa VC-sijoituksis-ta maan kasvuyrityksiin. Suomi ei ole kuitenkaan kärkeä edes Euroopassa. Vertailusta myös puuttuu monia aluei-ta, joissa innovaatioihin panostaminen on Suomen kanssa samaa luokka ku-ten Israel ja Yhdysvaltojen osavaltiot Kalifornia ja Masschusetts. Näissä pää-omasijoitusten suhteellinen määrä on kuitenkin monta kertaluokkaa Suomea suurempi.

0,00 % 0,01 % 0,02 % 0,03 % 0,04 % 0,05 % 0,06 % 0,07 % 0,08 %

PuolaUnkari

LuxemburgItalia

RomaniaBaltia

BulgariaKreikkaEspanja

PortugaliTsekki

ItävaltaSaksa

AlankomaatEurooppa

TanskaRanska

NorjaIso-Britannia

SuomiIrlanti

BelgiaSveitsiRuotsi

VC-s

ijoitu

kset

euro

oppa

lais

iin k

ohde

yrity

ksiin

suh

tees

sa b

kt:h

en 2

009

Lähd

e: E

VCA

Year

book

201

0 Ac

tivity

Gra

phs:

”Ven

ture

inve

stm

ents

as

% o

f GD

P in

200

9 (m

arke

t sta

tistic

s)”

Israelin pääoma-sijoitukset 8-ker-taiset Suomeen verrattuna


ta noin 18 miljoonaa (19 %) tuli ulkomaisilta sijoit-tajilta. Osuus oli suurimmillaan lähes kolmannek-sessa vuoden 2008 jälkipuoliskolla, mutta on laske-nut sen jälkeen.

Pohjoismaisittain vertaillen ulkomaisten sijoittaji-en rooli on Suomessa ollut hieman pienempi kuin Tanskassa ja Norjassa, mutta suurempi kuin Ruot-sissa, jossa on enemmän aktiivisia kotimaisia pää-omasijoittajia.2 Kansainvälisesti vertaillen joillakin kasvuyritystoiminnassa kehittyneillä alueilla, kuten Israelissa, kansainvälisten pääomasijoittajien läsnä-olo ja osuus sijoituksista on selvästi vahvempi.

VC-vaiheen rajat ylittävien sijoitusten tarkempi tar-kastelu vuodesta 2007 alkaen osoittaa,3 että suoma-

laisten yritysten houkuttele-mista ulkomaisista pääoma-sijoituksista pääosa on tul-lut muista Pohjoismaista, käy-tännössä ennen kaikkea Ruot-

sista. Euroopan ulkopuolelta tulleiden sijoitusten osuus on jäänyt hyvin pieneksi, pienemmäksi kuin esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa.

Vaiheittain tarkasteltuna ulkomaiset pääomasijoi-tukset ovat hyvin vähäisiä siemenvaiheen sijoitus-kierroksilla, mutta yleistyvät käynnistys- ja myö-hempien vaiheiden sijoituskierroksilla. Merkille-pantavaa on myös se, että julkisten toimijoiden si-joitukset ovat joitakin poikkeuksia lukuun ottamat-ta kohdistuneet kotimaisiin yrityksiin kun taas yk-sityiset sijoittajat sijoittavat oleellisesti kansainvä-lisemmin. Tämä on huomionarvoinen asia toimin-taympäristössä, jossa julkiset toimijat ovat ottaneet hyvin merkittävän roolin alkavan vaiheen kasvu-yritysten rahoittajina.

Institutionaalisten sijoittajien kiinnostus ja inves-toinnit VC-vaiheen pääomarahastoihin on ollut vä-häistä, minkä takia uusien VC-rahastojen keräämi-nen on ollut haastavaa. Tilannetta on osin paikan-nut julkisten sijoittajien aktiivinen sijoitustoimin-ta, mutta se on myös osaltaan vaikuttanut rahoituk-sen luonteeseen ja edellytyksiin uusien yksityisten sijoittajien markkinoille tuloon. VC-sijoitukset ovat olleet määrällisesti julkisten sijoittajien dominoimia.

Pienenä positiivisena kehityksenä yksityisessä var-haisen vaiheen pääomasijoitustoiminnassa voidaan

nähdä joidenkin yksityishenkilöiden aktivoitunut merkittävä pääomasijoitustoiminta sekä joidenkin Vigo-kiihdyttämöjen hiljattain käynnistynyt pää-omasijoitustoiminta. Vahvalla osaamispanoksella ja verkostoillaan nämä sijoittajat ovat tukeneet kan-sainvälisten pääomasijoittajien ja enkelisijoittajien mukaan tuloa samoilla tai myöhemmillä rahoitus-kierroksilla. Tämä on mahdollistanut keskimääräis-tä suurempia sijoituskierroksia, mikä on ollut tär-keätä nopean kansainvälisen kasvun edellytysten luomiseksi keskimääräisten suomalaisten VC-sijoi-tuskierrosten ollessa kooltaan pieniä ja kansainvä-listen markkinoiden valloittamiseen vaatimattomia.

Pääomasijoitustoiminnan kehitystoimenpiteet

Tässä katsauksessa painotettaville vuosille 2006–9 mahtuu monenlaisia suomalaisen VC-rahoituksen kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä.

Vuoden 2006 tuntumassa Suomessa koettiin merkit-tävää tarvetta edistää kasvuyritystoiminnan edelly-tyksiä muun muassa pääomasijoitustoimintaa ke-hittämällä. Useiden selvitysten perusteella kehitys-tarpeita nähtiin olevan niin verotukseen ja säänte-lyyn liittyvissä asioissa, kuin myöskin julkisen sek-torin roolissa rahoittajana.4

Esimerkiksi 19.4.2007 julkaistussa hallitusohjelmas-sa asetettiin Suomelle kunnianhimoiset tavoitteet (”Hallituksen tavoitteena on tar-jota yrittäjyydelle ja innovaatio-toiminnalle Suomessa maailman paras toimintaympäristö”) ja kirjattiin tehtäväksi mm. seu-raavat toimenpiteet:

”Julkisten riskirahoittajien yhteistyötä tiivistetään ja Sitran alkavien yritysten toiminnot siirretään Finn-veraan. Finnveran voimavaroja alkavien yritysten rahoittamisessa lisätään.”

”Hallitus selvittää mahdollisuudet kannustaa vero-tuksen keinoin pääomasijoituksia ja liiketoiminta-osaamisen siirtymistä alkaviin yrityksiin.”

”Yhteistyössä työeläkelaitosten kanssa pyritään Ven-ture Capital -rahoituksen merkittävään kasvattami-seen. Tavoitteena on erityisesti nopeasti kasvavien ja kansainvälistyvien yritysten liiketoiminta- ja kasvu-rahoituksen varmistaminen. Hallitus huolehtii Teol-

Julkiset toimijat merkittäviä kas-vuyritysten ra-hoittajia

Hallitusohjelman tavoite: maailman paras yrittäjyys-

ja innovaatio- ympäristö

49

lisuussijoituksen riittävästä pääomittamisesta. Ul-komaisilta rahastosijoituksilta poistetaan selvityk-sen perusteella loput esteet sijoittua Suomeen. Selvi-tetään yleishyödyllisten yhteisöjen sijoitusten verova-pautta riskipääomarahastoihin ja listaamattomiin yri-tyksiin.”

Näistä hallitusohjelmaan kirjatuista toimenpiteis-tä pääosa helpommin toteutettavista työ- ja elinkei-noministeriön hallinnonalaan kuuluvista toimen-piteistä tehtiin, mutta osa vaikeammista laajempaa poliittista tahtoa ja rohkeutta edellyttävistä toimen-piteistä jäi puolitiehen.

Esim. Sitran alkavien yritysten toiminnot siirrettiin Finnveraan, julkisten riskirahoittajien yhteistyötä on tiivistetty ja Finnveralle ja muillekin julkisille toimijoille on lisätty voimavaroja. Toisaalta näistä

toimenpiteistä huolimatta jul-kisten toimijoiden roolien sel-kiyttämiselle nähdään edelleen voimakasta tarvetta.5 Myös Suomen Teollisuussijoitus yh-

teistyössä työeläkeyhtiöiden kanssa perusti niin sa-notun kasvurahastojen rahaston, joka on puolestaan tukenut joidenkin VC-rahastojen pääomitusta. Mää-rällisesti merkittävää parannusta vuoden 2007 alun tilanteeseen ei kuitenkaan ole saatu aikaan.

Sääntelyn suhteen yksi tarpeellinen ja oleellinen muutos oli jo vuonna 2006 tehty parannus Suo-meen rekisteröityjen pääomarahastojen edellytyk-sissä kerätä pääomia ulkomaisilta institutionaalisil-ta sijoittajilta poistamalla ns. kiinteän toimipaikan ongelma, joka olisi monessa tapauksessa johtanut ulkomaisten sijoittajien kahdenkertaiseen verotuk-seen suomalaisiin pääomarahastoihin sijoitettaessa.

Vastaavia muitakin säädöksiin liittyviä esteitä pää-omasijoitustoiminnan kansainvälistymiselle on py-ritty raivaamaan niin Suomessa kuin koko Euroo-passakin. Kuitenkin osa olennaisistakin tähän liitty-vistä toimenpiteistä on hautautunut prioriteettilis-talla alhaiselle tasolle ja jäänyt toteuttamatta. Ennen kaikkea pääosa verotuksellisiin asioihin liittyvistä kehitystoimenpiteistä on jäänyt ainoastaan selvi-tyksen asteelle ja jumiutunut esimerkiksi ministeri-öiden välisiin näkemyseroihin.

Tarkastelujaksolla toteutetuista toimenpiteistä yksi tällä hetkellä arvioiden positiivisinta kehitystä aihe-

uttaneista on ollut vuonna 2009 käynnistynyt Vigo-yrityskiihdyttämöohjelma, joka on tuonut alkavien kasvuyritysten pariin monta vahvoilla kansainväli-sillä verkostoilla ja tukevalla kokemuksella varus-tettua toimijaa, joilla on edel-lytykset osallistua aktiivisesti kohdeyritysten kehittämiseen ja esimerkiksi kansainvälis-ten rahoituskierrosten järjes-tämiseen. Alkavan vaiheen rahoituksen keskityttyä pitkälti julkisille toimijoille Vigo-ohjelma ja sen toi-mijat ovat osittain palauttaneet yksityisten toimijoi-den roolia alkavan vaiheen kasvuyritysten rahoi-tukseen.

Myös julkiset toimijat ovat alkaneet toimia yhä ak-tiivisemmin kasvuyritysten rahoitusympäristön kansainvälistämiseksi. Esimerkiksi työ- ja elinkei-noministeriön alaiset rahoitusorganisaatiot järjesti-vät alkuvuodesta 2011 kansainvälisen tapahtuman suomalaisten kasvuyritysten esittelemiseksi ulko-maisille sijoittajille. Myös edellytyksiä kansainvä-lisempään sijoitustoimintaan on kehitetty pohjois-maisten julkisten toimijoiden kesken yhteistyössä Nordisk Innovations Centerin (NICe) kanssa.

Pääomasijoitustoiminnan tulevaisuu-den näkymät ja toimenpiteet

Vuoden 2011 alussa alkavan- ja kasvuvaiheen yri-tysten pääomasijoitustoiminnan näkymät ovat osin ristiriitaiset. Sijoitusluokan viimeisen vuosikymme-nen tuotot ovat olleet pettymys institutionaalisille sijoittajille niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin, ja se puolestaan on heiken-tänyt pääomien saatavuut-ta uusiin VC-rahastoihin. Tuottoisien irtautumisten aikaan saaminen on ollut haastavaa etenkin Euroo-passa. Muun muassa näistä syistä pääomasijoitus-ten kehitys on ollut viime vuosina melko heikkoa.

Alan kehittämisen näkökulmasta monia tärkeitä toimenpiteitä, kuten loppujen rajat ylittävien sijoi-tusten esteiden poistaminen sekä kasvuyrittäjien ja niihin riskisijoituksia tekevien sijoittajien kannusti-mien kehittäminen, on jäänyt puolitiehen.

Tällä hetkellä sääntelyyn on kuitenkin syntynyt uutta muutospainetta Euroopan unionin suunnas-

VC-rahoituksen merkittävää pa-rannusta ei ole saatu aikaan

Positiivisinta kehi-tystä ovat v. 2009

käynnistyneet Vigo-kiihdyttämöt

Pääomasijoitusten kehitys on viime

vuosina ollut heikkoa



ta. Euroopan tasolla talouskriisin seurauksena tiu-kentuva rahoitusalan sääntely ja sen osana pääoma-sijoitustoiminnankin kattava uusi AIFMD-säänte-ly6 näyttää olevan tuomassa melko merkittäviä vaa-timuksia (ja niistä aiheutuvia lisäkustannuksia) en-nen kaikkea suurille pääomasijoitustoimijoille, mut-ta todennäköisesti myös sellaisille pienille pääoma-sijoittajille, jotka toimivat kansainvälisesti. Vaikka sääntelyn sen piiriin kuuluville pääomasijoitusyh-tiöille tuoma rajat ylittävän toiminnan salliva ”EU- passi” toivottavasti parantaa kansainvälisen pää-omasijoitustoiminnan edellytyksiä etenkin pitkäl-lä aikavälillä suuremmissa sijoituksissa, direktiivin implementoinnin yhteydessä on kiinnitettävä huo-miota siihen, ettei sillä heikennetä liikaa tällä het-kellä pieneksi kutistunutta yksityisistä alkavan vai-heen sijoituksista vastaavaa pienten pääomasijoitta-jien joukkoa.

On tärkeätä saada käännettyä tämä EU:sta kumpu-ava muutospaine voitoksi suomalaisten kasvuvai-heen pääomasijoitustoiminnan puitteiden kehittä-

misessä. Tästäkin näkökulmas-ta loppujen esteiden poistami-nen suomalaisiin pääomarahas-toihin kohdistuvilta rajat ylittä-viltä sijoituksilta ja ylipäätänsä suomalaisen toimintaympäris-

tön kehittäminen mahdollisimman tehokkaaksi ja houkuttelevaksi kotipaikaksi pääomasijoitusrahas-toille on tärkeätä.

Suotuisia merkkejä

Alkavan- ja kasvuvaiheen pääomasijoitustoimin-nan vaikeuksista ja uhista huolimatta viime aikoina on nähty myös monia suotuisia merkkejä ja uusia mahdollisuuksia. Haasteista huolimatta pieni jouk-ko pitkään kokemusta keränneitä ja osaavia VC-yh-tiöitä on saanut koottua uusia rahastoja ja toimi en-tistäkin kansainvälisemmin kasvuyritysten kehittä-miseksi.

Myös Vigo-ohjelma on antanut lupaavia merkkejäpotentiaalista katalysoida markkinoille muutama uusi kansainvälisesti kokenut ja verkottunut tiimi uusiksi pääomasijoittajiksi. Lisäksi myös enkelisijoi-tustoiminta on kehittynyt suomalaisten bisnesenke-leiden aktivoituessa ja järjestäytyessä FIBANiin.

Kasvuyrittäjyyden kehityksen suhteen nähdään kaiken kaikkiaan monia positiivisia signaaleja mm. sarjayrittäjyyden yleistymises-tä, jolloin uusien kasvuyritys-ten perustajina nähdään yhä useammin tiimejä, joilla on jo perustamisvaiheessa vankka kokemus aiemmista kasvuyri-tyksistä ja sen myötä kansain-väliset verkostot, osaaminen ja muut tarvittavat edellytykset kasvuyritysten nopeaan kehittämiseen.

Esimerkiksi pelialalla on nähty Suomessa useita vauhdikkaasti kehittyneitä sarjayrittäjien perusta-mia kasvuyrityksiä, jotka ovat onnistuneet kerää-mään tarvittavat pääomat ja muut tarvittavat re-surssit nopean kansainvälisen kasvun tueksi. Näis-tä näkyvin esimerkki on Angry Birdsistä tunnetun Rovion saamat yli 30 miljoonan euron pääomasijoi-tukset maaliskuussa 2011.

Pääomasijoitusmarkkinoiden kehittymisen kan-nalta tärkeitä onnistuneita irtautumisiakin on taas nähty, näistä esimerkiksi The Switchin myynti 190 miljoonalla eurolla maaliskuussa 2011.

Myös yleinen tietoisuus kasvuyrittäjyydestä ja sen ymmärrys ja arvostus uravaihtoehtona on kehit-tynyt viime vuosina positiivi-sesti muun muassa Aalto Ent-repreneurship Societyn perusta-misen ja toiminnan kautta. Tä-mä tuhansia yliopisto-opiskelijoi-ta ja alan toimijoita kasvuyrittäjyyden alueella ver-kostoiva toiminta on kehittynyt mittakaavassaan jo kansainvälisesti varsin ainutlaatuiseksi.

Myös Euroopan unionin suunnasta tulee positiivis-ta painetta kasvuyritystoiminnan puitteiden kehit-tämiseksi. Esimerkiksi helmikuun Eurooppa-neu-voston päätelmissä painotetaan voimakkaasti tar-vetta poistaa kaikki jäljellä olevat oikeudelliset ja hallinnolliset esteet riskipääoman rajat ylittäväl-tä liikkumiselta ja edellytetään Euroopan komissi-on valmistelevan toimenpiteitä EU:n laajuisen ris-kipääomajärjestelmän luomiseksi, rahoitusinstru-menttien laajentamiseksi ja nopeakasvuisten inno-vatiivisten yritysten tarpeisiin vastaamiseksi mark-kinalähtöiseltä pohjalta.7

Loput esteet rajat ylittävil-tä pääomasijoi-tuksilta tulee poistaa

Tiimien perusta-mat kasvuyrityk-

set ja yleistyvä sarjayrittäjyys ovat myönteisiä

merkkejä

Kasvuyrittäjyys aiempaa houkut-

televampi ura-vaihtoehto

51

Tarvitaan rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä

Kasvuyritystoiminnan ja sitä tukevan pääomasijoi-tustoiminnan kehittämiseen tähtäävässä politiikas-sa tarvitaan jatkossakin pitkäjänteisyyttä ja rohke-utta.

Kehitystoimenpiteissä tulisi välttää houkutusta sor-tua lyhyellä aikavälillä helppoihin ratkaisuihin po-liittisesti vaikeampien, mutta pitkällä aikavälillä pa-rempien, ratkaisujen kustannuksella. Kehitystoi-menpiteissä tulee myös huomioida kasvuyritystoi-minnan yhä kansainvälisempi toimintaympäristö ja sen vaatimukset kotimaisen kasvuyritystoimin-nan puitteiden kehittämiselle. Pääomasijoitusala ja kasvuyritystoiminnan uudet rahoitusmuodot ku-ten vaikkapa crowd funding ovat yhä kansainväli-sempiä.

Kasvuyrittäjyyttä tukevan politiikan yksi keskeinen tavoite tulisi olla pitää Suomi houkuttelevana ja kil-pailukykyisenä ympäristönä kasvuyrityksiin koh-distuville sijoituksille ja kasvuyrityksiä tukevalle si-joitustoiminnalle.



Miksi yritystukia tarvitaan?

Yritystuet ovat EU-lainsäädännön mukaan kielletty-jä, paitsi tapauksissa, joissa niille on jokin erityinen perustelu. Taloustieteen näkökulmasta yritystuki-en käyttö on perusteltua markkinoiden toimimatto-muuden korjaamiseksi.

Ensinnäkin rahoitusmarkkinat voivat toimia puutteel-lisesti eikä kannattavakaan hanke tai yritys onnis-tu hankkimaan rahoitusta yksityisiltä markkinoil-ta, koska yksityisen sijoittajan mielestä hankkeen odotetut tuotot eivät kata täysin rahoitukseen liitty-

vää riskiä. Tällaiset rahoitus-markkinapuutteet koskevat pääosin pk-yrityksiä ja var-haisessa vaiheessa olevia in-

novatiivisia kasvuyrityksiä. Julkisen rahoituksen käyttö nuorten, potentiaalisten kasvuyritysten tu-kemiseen on tästä näkökulmasta perusteltua.

Toiseksi, hanke, johon liittyy ns. ulkoisvaikutuksia, voi olla ilman julkista tukea yrityksen näkökulmas-ta kannattamaton toteuttaa, koska sen hyödyt yri-tykselle alittavat kustannukset. Tällaisia hankkei-ta ovat tyypillisesti t&k-hankkeet, joiden hyödyt ”läikkyvät” muille yrityksille ilman, että hankkeen toteuttaja saa niistä täyttä rahallista korvausta. Esi-merkiksi uuden tuotteen kehittäjä ei useinkaan pys-ty täysin suojaamaan immateriaalioikeuksin tuo-tettaan imitoijilta. Tukien myöntäminen hankkeil-le, joiden odotettu yhteiskunnallinen tuotto on suu-rempi kuin kustannukset, on perusteltua.

Aineisto ja tutkimusmenetelmät

Analysoimme yritystukien työllisyysvaikutuksia käyttäen aineistona Tilastokeskuksen yritystuki-tietokantaa täydennettynä yrityskohtaisilla talou-dellisilla tiedoilla. Tukien työllisyysvaikutusten ar-vioimiseksi jaottelimme yritystuet kolmeen ryh-mään: TEMin työllistämistuet, Tekesin t&k-tuet, se-

kä muut tuet. Muut tuet sisältävät siis Finnveran, TEMin (pl. työllistämistuet) sekä maa- ja metsäta-lousministeriön tuet.

Yritystukien vaikuttavuuden tutkiminen on haas-teellista, koska tuetun yrityksen kehitystä ilman tu-kia – vaihtoehtoista tulemaa, ns. kontrafaktuaalia – ei voida koskaan havaita, ja yritykset ovat hetero-geenisiä. Toiseksi, tukien allokointi ei ole satunnais-ta (kuten ihanteellisessa vaikuttavuustutkimusase-telmassa tulisi olla).

Käytimme kahta ekonometrista menetelmää, jotka ottavat huomioon osin edellä mainitut haasteet liit-tyen yritystukien vaikuttavuuden tutkimiseen. Tu-kien vaikuttavuutta niiden myöntövuonna on tut-kittu ns. instrumenttimuuttujamenetelmällä. Tätä menetelmää voidaan soveltaa, mikäli tarjolla on jo-kin muuttuja (eli instrumentti), joka vaikuttaa yri-tyksen tuen saantiin, mutta ei suoraan yrityksen toimintaa tai kehitystä mittaavaan tekijään. Instru-menttina analyyseissa on käytetty eri tukityyppi-en haettavissa olevaa rahamääraää. Lisäksi tukien vaikuttavuutta tuen saannin jälkeen on tutkittu ver-taamalla tukia saaneiden yritysten tulemia ennen ja jälkeen tukia muiden, tukia saamattomien yritysten tulemien erotukseen samana ajanjaksona (ns. ero-tukset erotuksissa -menetelmä).

Molempia menetelmiä käytettäessä on työllisyyden muutosta selittävien ekonometristen mallien esti-moinneissa tukimuuttujien lisäksi kontrolloitu usei-ta yrityksen taustatekijöitä. Näitä ovat mm. yrityk-sen toimiala, sijainti, koko, ikä ja innovatiivisuus. Näin saadaan eristetyksi tukien mahdollisimman ”puhdas” vaikutus yritysten työllisyyteen.

Tukien vaikutus kasvuun nuorissa ja nopeasti kasvavissa yrityksissä

Keskityimme tarkastelemaan tutkimuksessamme nuoria, alle 3 ja alle 6 vuotta vanhoja yrityksiä (ks. Koski ja Pajarinen, 2011).1 Ensimmäinen ikäryh-mä valittiin siksi, että halusimme analysoida mah-dollisimman nuoria yrityksiä, joista oli tilinpää-tös- ja muita tilastotietoja saatavilla. Jälkimmäinen ikäryhmä valittiin, koska se on mm. OECD:n usein käyttämä ikäraja nuorille yrityksille. Sitä käytetään myös käytännössä ikärajana kohdennettaessa tukia nuorille yrityksille. Esimerkiksi Tekesin nuorille in-

Yritystukia ei ole tarkoitettu tulon-siirroiksi

13. Tuet ja nuorten yritysten kasvuHeli Koski ja Mika Pajarinen

Julkiset tuet ovat tehokkaimmillaan niissä yrityksissä, joiden nopean kasvun vaihe ei ole vielä käynnistynyt. Tällöin tuki näyttää lisäävän todennäköisyyttä nousta no-peasti kasvavien yritysten ryhmään. Jo kasvuvaiheessa oleville yrityksille tuet eivät näytä antavan lisäsysäystä.

53

Tuet gaselleille eivät tuo lisä-

sykäystä

Tuet ja nuorten yritysten kasvu

Kuvio 13.1Yritystukia saaneiden yritysten osuus 2003–2008 keskimäärin, %Nopeasti kasvavat nuoret yritykset saavat muita nuoria yrityksiä useammin yritystukia.

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10

Muut tuet

Työllistämistuet

T&K-tuet

Nopeasti kasvavat alle 3 v.Nopeasti kasvavat alle 6 v.Kaikki alle 3 v.Kaikki alle 6 v.

Yritystukia saaneiden yritysten osuus 2003–2008 keskimäärin, %

Aineistolähde: Tilastokeskus. Huomaa: Nopeasti kasvaviksi on luettu ne yritykset, jotka olivat työllisyyden suhteellisella kasvulla mitattuna jakauman ylimmässä kymmenyksessä.


Huomaa: Nopeasti kasvaviksi on luettu ne yritykset, jotka olivat työllisyyden suhteellisel-la kasvulla mitattuna jakauman ylimmässä kymmenyksessä.

novatiivisille kasvuyrityksille kohdistettuja t&k-tu-kia voivat hakea vain alle 6 vuotta vanhat yritykset (http://www.tekes.fi/info/niy).

Erityisen kiinnostuksen kohteena tutkimuksessa olivat nopeimmin kasvaneet nuoret yritykset, gasel-lit, johon luimme kuuluviksi ne, jotka olivat työlli-syyden suhteellisella kasvulla mitattuna jakauman ylimmässä kymmenyksessä. Aineistona olivat kaik-ki nuoret yritykset Suomessa vuosilta 2003–8.

Molemmissa ikäryhmissä gaselliyritykset saivat muita yrityksiä useammin yritystukia (kuvio 13.1). Esimerkiksi alle 3-vuotiaista gaselleista jotain tukea oli saanut tarkasteluvuosina keskimäärin 15 %, kun vastaava osuus kaikissa alle 3 vuotta vanhoissa yri-tyksistä oli 9 %. Tukien määrä suhteessa henkilöstö-määrään ei poikennut suuresti t&k- tai työllistämis-tukien osalta. Sen sijaan muita tukia nuorimmat ga-selliyritykset olivat saaneet keskimääräistä vähem-män työntekijää kohden.

Yritystukien työllisyysvaikutukset näyttäisivät tu-losten perusteella poikkeavan nopeasti kasvavis-sa nuorissa yrityksissä verrattuna kaikkiin nuo-riin yrityksiin. Kaikissa yrityksissä – sekä alle 3 et-tä alle 6 vuotta vanhojen ryhmässä – t&k-, työllistä-mis- ja muilla yritystuilla oli positiivinen vaikutus työllisyyteen tukien myöntövuonna. Työllistämis-tukea saaneet yritykset kasvoivat myös tukivuo-den jälkeen nopeammin kuin tukea saamattomat molemmissa ikäryhmissä. Nuorimmissa yrityksis-sä t&k-tuilla sen sijaan havaittiin olevat tuen saan-

tivuoden jälkeen kahden vuoden negatiivinen yh-teys työllisyyden kasvuun. Tätä voi selittää esimer-kiksi se, että t&k-tukea saaneet nuorimmat yrityk-set keskittyvät alkuvaiheessa tutkimukseen ja tuote-kehitykseen, mistä syystä niiden työllisyyden kas-vu on muita yrityksiä alhaisempaa. Vanhemmassa ikäryhmässä t&k-tukea saaneiden työllisyyden kas-vu ei poikennut tukea saamattomista. Muiden tuki-en osalta selkeitä poikkeamia kasvun suhteen ei ha-vaittu verrattaessa tukea saaneita ja saamattomia.

Mielenkiintoinen havainto analyyseista on se, et-tä nopeasti kasvavissa nuorissa yrityksissä yritys-tuet eivät näyttäisi tuovan lisäsykäystä työllisyyden kasvuun tuen myöntövuonna tai sen jälkeen verrattuna tukea saa-mattomiin nopeasti kasvaviin yri-tyksiin. Tämä tulos pätee sekä al-le kolme vuotta että alle kuusi vuotta vanhoissa ga-selliyrityksissä. Gaselliyritykset näyttävät siis kas-vavan nopeasti riippumatta siitä ovatko ne saaneet yritystukia vai eivät.

Toinen mielenkiintoinen havainto on se, että tuen myöntövuotta seuraavina kaikkina neljänä vuonna tukea saaneet yritykset olivat suuremmalla toden-näköisyydellä siirtyneet nopeasti kasvavien yritys-ten ryhmään kuin tukea saamattomat. Työllisyyden kasvuun tähtäävien yritystukien tehokkuutta voisi-kin lisätä allokoimalla niitä potentiaalisiin kasvuyri-tyksiin ennemmin kuin jo nopeassa kasvussa ole-viin yrityksiin.2


14. Omistajuuden yhteys kasvuun

Onko omistajuudella väliä?

On verraten yleinen käsitys, että perheiden tai su-kujen omistamat yritykset – kasvolliset omistajat – käyttäytyvät eri tavoin työllistäjinä kuin hajaute-tusti omistetut pörssiyritykset, joille lyhyen aikavä-lin kannattavuus ja osakkeenomistusten arvon nou-su tai arvon säilyttäminen ovat tärkeämpiä.1 Omis-tuksesta käyty keskustelu on myös liittynyt ulko-maisen omistuksen kasvuun, joka voimistui nope-asti, kun pääomamarkkinoita avattiin 1990-luvulla. Usein esiin nostettu huoli on ollut se, että suomalai-somisteiset – usein perheyritykset – siirtyvät ulko-maiseen omistukseen jo ennen kuin ne ovat pääs-seet nopean kasvun ja kansainvälistymisen alkuun.2 Ajatuksena siis on, että suomalaisessa omistukses-sa yritykset olisivat hyödyttäneet kansantalout-ta enemmän kuin ulkomaalaisten omistamina. Täl-löin ajatellaan lähinnä yritysten kotimaista kasvua ja työllisyyttä ja niiden vakautta.

Ainutlaatuisen perheyritysaineiston laajennus

Vaikuttaako omistajuus sitten yritysten haluun ja ky-kyyn kasvaa? Hiljattain julkaistussa tutkimukses-samme tutkimme yrityksen omistajuuden vaiku-tuksia työllisyyden muutoksiin ja vaihteluihin Suo-messa (Pajarinen, Rouvinen ja Ylä-Anttila, 2011). Tarkastelussa hyödynnettiin Tourusen (2009) teke-mää kartoitusta yritysten omistajarakenteista. Tou-runen luokitteli yrityksiä kolmeen luokkaan: ensim-mäisen ja vähintään toisen sukupolven perheyri-tykset sekä muut yritykset.

Tutkimuksessamme luokittelimme tarkemmin Tou-rusen omistajaryhmää ”muut” kolmeen ryhmään:

julkisomisteiset (valtion ja kunnan), ulkomaalais-omisteiset ja pörssiyritykset. Näihin ja edellä mai-nittuihin perheyritysluokkiin kuulumattomat yri-tykset jäivät edelleen luokkaan ”muut yritykset”. Tähän luokkaan lukeutuvat lähinnä osuuskunnat sekä pörssin ulkopuoliset hajautetusti omistetut osakeyhtiöt.

Kaikkiaan tutkimuksen otoksessa oli 4 651 lähinnä keskisuurta ja suurta yritystä vuosilta 2000–9. Nii-den osuus vähintään 10 henkeä työllistävistä yri-tyksistä oli noin viidennes. Otoksen osuus tämän kokoluokan yritysten yhteenlasketusta henkilöstö-määrästä ja jalostusarvosta oli noin 70 %.

Omistajuudella on yhteys kasvuun ja sen vaihteluihin

Omistajuudella on tutkimustulosten perusteella vaikutusta työllisyyteen ja sen vaihteluihin. Hajau-tetusti omistettujen pörssiyritysten työllisyys vaih-telee selvästi enemmän kuin muiden yritysryhmi-en. Julkisomisteisten yritysten työllisyys vaihtelee vähiten, ne ovat myös viimeisimmän 2008–9 talous-kriisin aikana vähentäneet työvoimaansa vähem-män kuin muut yritykset.

Mielenkiintoinen on tutkimuksessamme tehty ha-vainto, että toisen sukupolven perheyritysten työl-lisyys vaihtelee vähemmän kuin ensimmäisen pol-ven, kun useita muita työllisyyden muutoksiin mahdollisesti vaikuttavia tekijöitä (yrityksen ko-ko, ikä, toimiala, sijainti, innovatiivisuus, kannatta-vuus, vakavaraisuus, kansainvälistyminen, yritys-tuet jne.) huomioidaan. Tähän vaikuttanee se, et-tä toisen sukupolven yritykset ovat käyneet läpi va-likoitumisprosessin (ovat ylipäätään selviytyneet), johon vaikuttavia kaikkia tekijöitä ei voida tunnis-taa. Ensimmäisen polven yrityksistä osa on puoles-taan yrittäjävetoisia, kokeilevia ja markkinoita etsi-viä.

Kun tarkasteltiin, miten eri tavoin omistetut yrityk-set reagoivat viimeisimpään talouskriisiin, ero en-simmäisen ja toisen sukupolven perheyritysten vä-lillä tulee jälleen selvästi esiin. Ensimmäisen suku-polven perheyritysten ryhmässä työllisyyden vä-hentyminen oli tuntuvasti suurempaa kuin missään muussa omistajaryhmässä ja siten myös selvästi suurempaa kuin toisen polven perheyrityksissä.

Mika Pajarinen, Petri Rouvinen ja Pekka Ylä-Anttila

Muihin yritysryhmiin verrattuna hajautetusti omistettujen pörssiyhtiöiden työllisyys vaihtelee eniten (molempiin suuntiin) ja julkisomisteisten vähiten. Toisen (tai ylem-män) sukupolven perheyritysten työllisyys vaihtelee vä-hemmän kuin ensimmäisen sukupolven perheyritysten.

Kasvuyrityksiä on suhteellisesti eniten pörssiyhtiöissä ja vähiten toisen sukupolven perheyritysten joukossa. Erityisesti 2008–9 talouskriisissä pörssiyhtiöiden kasvu-mahdollisuudet ja -halut näyttävät olleen muita ryhmiä korkeammat (ao. osuudella mitattuna).

55Omistajuuden yhteys kasvuun

Kuvio 14.1Kasvuyritysten osuus omistaja-ryhmän yrityksistä, %Pörssiyritysten joukossa on eniten kasvuyrityksiä. Kasvuyritysten osuus on laskenut huomattavimmin ensimmäisen sukupolven perheyritysten keskuudes-sa.

0

2

4

6

8

10

12

14

Perhe, 1. s.p. Perhe, 2. s.p. Julkisom. Ulkom. Pörssi Muu

2003 2006 2009

Kasvuyritysten osuus omistajaryhmän yrityksistä, %


Kasvuyritysten yleisyys eri omistajaryhmissä

Tarkastelimme myös omistajuuden ja kasvuyritys-ten suhdetta käyttäen tässä katsauksessa sovellet-tua OECD/Eurostat-määritelmää: yritys on kasvu-yritys, mikäli työllisyyden kasvu edeltävän kolmen vuoden aikana on ollut keskimäärin yli 20 % vuo-dessa ja yrityksen lähtövuoden koko on vähintään 10 henkeä. Laskimme näin määriteltyjen kasvuyri-tysten osuudet kussakin omistajaryhmässä vuosina 2003, 2006 ja 2009.

Kasvuyrityksiä on ollut suhteellisesti eniten pörs-siyrityksissä, joista noin 10–12 % on täyttänyt kas-vuyrityksen määritelmän (kuvio 14.1). Tarkastel-luista omistajaryhmistä kasvuyritysten todennäköi-syys on pienin toisen sukupolven perheyrityksissä, joista vain noin 3–5 % on ollut kasvuyrityksiä. Jul-kisomisteisissa yrityksissä osuus on vaihdellut 4–8 % välillä ja ulkomaalaisomisteisissa sekä luokittele-mattomissa omistajatyypeissä 5–10 % välillä.

Tulokset viittaavat siihen, että toisen sukupolven perheyritykset eivät tyypillisesti ole kasvuyrityksiä: ne näyttäisivät hakevan pikemmin vakautta kuin kasvua. Tässä mielessä tulos vastaa muissa tutki-muksissa tehtyjä havaintoja.

Ensimmäisen sukupolven perheyrityksissä sen si-jaan kasvuyritysten osuus on ollut suuri: 2000-lu-vun alkupuolella se oli jopa suurempi kuin pörssi-yrityksissä. Osuus on kuitenkin pudonnut 2000-lu-

vun jälkipuoliskolla huomattavasti. Etenkin viimei-sin talouskriisi näyttäisi heijastuneen voimakkaasti juuri ensimmäisen sukupolven yritysten kasvuun. Vuonna 2009 kasvuyrityksiä oli tämän omistajaryh-män yrityksistä vain 3 %.

Kasvuyritysten osuudessa on ollut laskeva tren-di myös toisen sukupolven perheyritysten, ulko-maalaisomisteisten ja luokittelemattomien omista-jatyyppien yritysten joukossa. Sen sijaan pörssiyri-tyksissä kasvuyritysten osuus jopa kasvoi hieman vuonna 2009 vuoteen 2006 verrattuna.

Kasvuyritystarkastelun 4 havaintoa

Ensiksi, huoli kasvuyritysten ja -yrittäjyyden vähäi-syydestä on aiheellinen, kasvuyritysten osuudessa on kaiken kaikkiaan aleneva trendi.

Toiseksi, vakiintuneet, vähintään toisen polven per-heyritykset eivät ole tyypillisiä kasvuyrityksiä, vaan hakevat pikemminkin vakautta ja jatkuvuutta.

Kolmanneksi, ensimmäisen polven perheyrityksissä on ollut erityisesti 2000-luvun alussa runsaasti kas-vuyrityksiä, mutta niiden osuus on supistunut.

Neljänneksi, kasvuyritysrakenne muuttui talouskrii-sin aikana siten, pörssiyritysten ryhmän sisällä kas-vuyritysten määrä – toisin kuin muissa omistaja-ryhmissä – nousi, vaikka pörssiyritykset kokonai-suutena tarkastellen vähensivät sekä tuotantoaan että työllisyyttään.


Huomaa: Tarkastellut omistajaryhmät ovat 1. sukupolven perheyritykset, 2. sukupolven perheyritykset, julkisomisteiset (valtion ja kunnan), ulkomaalaisomisteiset, hajautetusti omistetut pörssiyritykset ja muut (lähinnä osuuskunnat ja pörssin ulkopuoliset hajaute-tusti omistetut osakeyhtiöt).


15. Kasvuyrittäjyyttä edistävää politiikkaa

Kasvun ongelmana pääomien ja liiketoimintaosaamisen puute

Suomen innovaatiojärjestelmän vahvuus on uusien ideoiden ja tutkimustulosten tuottaminen. Vakiin-tuneet yritykset ovat hyötyneet tästä oman kilpailu-kykynsä kehittämisessä.

Globaalimarkkinoita valloittavia uusia kasvuyrityk-siä runsas innovaatioaluskasvillisuus ei kuitenkaan ole tuottanut. Rajoittavia tekijöitä ovat ensisijaises-ti yksityisen pääoman heikko saatavuus ja liiketoi-mintaosaamisen puute.

Pääomamarkkinoiden kehittäminen ja kansainvälistäminen

Suomen yksityiset pääomamarkkinat ovat kehitty-mättömät ja ulkomaisten sijoitusten määrä on vä-häinen. Kansainvälisten vertailutilastojen mukaan Suomessa olisi kuitenkin riittävästi pääomia myös yritysten varhaiseen kasvuun.

Ongelmana on, että pääoman tarjonta on pääosin julkisten toimijoiden varassa, jolloin sen käytön te-hokkuus kärsii. Yksityinen pääoma on välttänyt si-joituksia yritysten aikaiseen kasvuun johtuen hank-keiden heikosta laadusta ja matalasta tuotto-odo-tuksesta.

Pääomamarkkinoiden kehittäminen ja kansainvä-listäminen ovat avainkysymyksiä tavoiteltaessa li-sää uusia kasvuyrityksiä. Kansainvälisen pääoman houkuttelemisessa ensisijaista on sijoituskohteiden laadun parantaminen, toissijaisesti voidaan käyttää myös erilaisia riskin- ja voitonjakomalleja.

Liiketoimintaosaamisen kehittäminen

Yritysten kansainvälistymisen ja kasvun vauhditta-miseksi ja niiden edellyttämän liiketoimintaosaami-sen kehittämiseksi on luotu laaja ja monipuolinen yrityskehityspalvelujen valikoima. Yrityspalvelujen saatavuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä hallinnonalan toimi-joiden kanssa on laatinut yritysasiakkuusstrategian, jonka lähtökohtana on tunnistaa ja tarjota eri asia-kassegmenteille niiden tarpeita parhaiten vastaavat palvelut ja varmistaa niiden helppo saatavuus. Kul-lekin asiakassegmentille on luotu oma palvelumal-li, ja ne on tarkoitus ottaa käyttöön kuluvan vuoden aikana.

Nopeaan kasvuun ja kansainvälistymiseen pyrki-ville yrityksille tarkoitetun Kasvuväylä-palvelumal-lin toimivuus ja tarve pilotoidaan kuluvan vuoden alkupuoliskolla.

Verotuksen keinojen hyödyntäminen

Suomessa on yritysverotuksen osalta pyritty siihen, että verotus olisi vaikutuksiltaan neutraalia eikä se ohjaisi yrityksen liiketaloudellisia päätöksiä. Osaa-miseen perustuvassa taloudessa on kuitenkin pe-rusteltua hyödyntää tietyssä määrin myös verotuk-sen tarjoamia keinoja kannustaa yrityksiä vahvista-maan osaamistaan harjoittamalla tutkimus- ja inno-vaatiotoimintaa. Näin on tehty useimmissa OECD:n ja EU:n jäsenmaissa.

Työ- ja elinkeinoministeriö katsoo, että myös Suo-messa tulisi täydentää suoriin tukiin perustuvaa julkista rahoitusjärjestelmää ottamalla käyttöön yri-tysten yleinen t&k-verovähennys. Ministeriön ke-väällä 2010 laatiman veromallin mukaan yritykset voisivat vähentää maksamastaan yhteisöverosta 25 % tutkimus- ja tuotekehityshenkilöstönsä palkka-kustannuksista.

Työ- ja elinkeinoministeriö on laatinut niin ikään ehdotuksen yksityishenkilöiden tekemien pääomasi-joitusten verokannustimen käyttöönottamisesta, joka perustuisi luovutusvoittojen verotuksen myöhentä-miseen. Mainituista verotusta koskevista ehdotuk-sista ei ole toistaiseksi päästy poliittisella tasolla yh-teisymmärrykseen.

Yrittäjyyden ekosysteemissä on Suomessa aukkoja, joita julkinen sektori pyrkii täyttämään, jotta uudet kan-sainvälistymistä ja kasvua tavoittelevat yritykset saavat riittävästi ilmaa siipiensä alle.

Esimerkki uusista toimintamalleista on Vigo-ohjelma. Jo nyt voidaan sanoa, että se on uudistanut suomalaista aikaisen vaiheen rahoituskenttää. Se on mahdollistanut yhä useamman alkavan yrityksen nopean kehittymisen pääomasijoituskelpoiseen vaiheeseen ja merkittävien pääomasijoitusten saamisen näihin yrityksiin.

Pertti Valtonen ja Pirjo Sylvänne

57

Vigo kasvuyrityspolitiikan kärkenä

Vigo-yrityskiihdyttämöohjelman tavoitteena on saa-da aikaan toimintakulttuurin muutos aikaisen vai-heen kasvuyritysten kehittämisessä ja luoda mark-kina huippuosaajien ja alkavien kasvuyritysten kohtaamiselle. Perimmäisenä tavoitteena on ko-ko Venture Capital -markkinan uudelleen luominen ja kansainvälistäminen, ei pääoman tarjontaa lisää-mällä (kuten toistaiseksi on tehty), vaan kehittämäl-lä innovaatioaihioita sijoituskelpoisiksi kehitystyö-hön sitoutuneiden osaavien tiimien avulla.

Vigo-ohjelma perustettiin vuonna 2009 työ- ja elin-keinoministeriön, Tekesin ja Finnveran yhteistyö-nä vastaamaan haasteeseen, miten innovaatioaihi-oihin saadaan kytkettyä sellaista liiketoimintaosaa-mista, joka kykenee tunnistamaan markkinapoten-tiaalin, muuttamaan yritysaihiot sijoituskelpoisiksi ja luotsaamaan ne kasvuyrityksiksi kansainvälisil-le markkinoille.

Vigo pyrkii rahoitukseen ja omistukseen perustu-villa kannustimilla valjastamaan parhaat liiketoi-mintaosaajat valmentamaan yrityksiä alkavaan kas-vuun ja sen kiihdyttämiseen. Tekesin Nuoret Innova-tiiviset Yritykset -rahoitus (NIY) sekä Finnveran pää-omasijoitus antavat ainutlaatuisen rahoituspanoksen alkavalle yritykselle. Tiimin tehtävänä on nostaa yrityksen arvoa ja rakentaa siitä sijoituskelpoinen yksityisille pääomasijoittajille. Kiihdyttämöt ovat yksityisomisteisia osakeyhtiöitä.

Vigo perustuu ministeriön yleisiin suuntaviivoihin, toimintaperiaatteisiin ja tavoitteisiin.

NIY-rahoitusta Vigo-yrityksille

Tekes koordinoi Vigo-ohjelmaa ja rahoittaa kiihdyt-tämöjen kohdeyrityksiä NIY-rahoituksella sekä tut-kimus- ja kehittämisrahoituksella. Kohdeyritykset ovat tyypillisesti varhaisemman kasvun vaiheessa kuin muut nuorten innovatiivisten yritysten rahoi-tuksen piiriin hyväksytyt yritykset.

Noin 20 % Tekesin nuorten innovatiivisten yritys-ten rahoituksesta kanavoitui vuonna 2010 kiihdyt-tämöiden kohdeyrityksille – kaikkiaan 13 yrityksel-le yhteensä noin 3,8 milj. euroa. Tuotekehitysrahoi-tusta myönnettiin yhteensä noin 7 milj. euroa yri-tyskiihdyttämöissä toimiville 14 yrityksille.

Finnveran pääomasijoitukset mukana kiihdyttämötoiminnassa

Finnveran pääomasijoitusten, Tekesin NIY-rahoi-tuksen, Vigo-kiihdyttämöjen omien sijoitusten sekä ulkopuolisten yksityisten sijoittajien yhteispanos-tuksilla yhteen kohdeyritykseen saadaan jo alku-vaiheessa koottua jopa 1,5–2,3 miljoonaa euroa pää-omaa. Riittävän laajalla rahoituspaketilla yritys saa itselleen 12–15 kuukauden työrauhan, jonka aika-na on mahdollista saada ensimmäiset kansainväli-set asiakasreferenssit ja vahvistetaan organisaatiota uusilla avainhenkilöillä.

Finnveran pääomasijoitustoiminnan tavoitteena on vuonna 2011 synnyttää yhdessä Vigo-kiihdyttämö-jen kanssa 2–3 uutta pientä kiihdyttämökohtais-ta rahastoa. Näiden työkalurahastojen kokoluok-ka tulee olemaan ensi vaiheessa 3–5 milj. euroa. Täl-lä hetkellä Finnveran sijoitussalkussa on kahdek-san Vigo-ohjelmaan kuuluvaa kohdeyritystä. Vuo-den 2011 aikana Finnveran tavoitteena on tehdä 6–8 uutta sijoitusta suoraan kiihdyttämöiden yhtiöihin.

Suurin haaste lupaavimmille yrityksille on onnis-tuminen seuraavalla rahoituskierroksella. Vuoden 2011 aikana tähän ns. A-rahoituskierrosvaiheeseen eteneviä yrityksiä tulee olemaan jopa useita kym-meniä. Useimpien tavoitteena on saada varmistet-tua vähintään 2–3 miljoonan euron rahoitus. Yhteis-panostuksilla voidaan varmistaa, että ainakin par-haimmat näistä yrityksistä pääsevät tavoitteeseensa.

Alustavat tulokset lupaavia

Vigo-ohjelmalle ei ole osoitettu alun perin uusia määrärahoja, vaan olemassa olevia rahoituslähteitä ja varoja on kohdennettu uudelleen. Ohjelman ta-voitteena on, että noin 100 miljoonan euron julkisel-la rahoituspanoksella kyettäisiin ohjelman kestoai-kana vivuttamaan vähintään kaksinkertainen mää-rä yksityistä pääomaa ohjelmaan osallistuville yri-tyksille. Ensimmäisen kokonaisen toimintavuoden aikana Vigo-kiihdyttämötiimien kohdeyrityksilleen keräämien pääomien ja rahoituksen määrä osoitta-vat, että ollaan linjassa koko ohjelmakaudelle ase-tettujen kasvurahoitustavoitteiden kanssa.

Vigo-ohjelmaan osallistuville yrityksille oli vuoden 2010 loppuun mennessä kerätty rahoitusta yli 30

Kasvuyrittäjyyttä edistävää politiikkaa


milj. euroa, josta yli puolet yksityisistä lähteistä ja näistäkin merkittävä osa kansainvälisiltä sijoittajil-ta. Ammattimainen ja kokenut kiihdyttämötiimi on tehostanut julkisen tuen käyttöä. Kiihdyttämöt ovat tuoneet tarvittavaa uskottavuutta aikaisen vaiheen hankkeisiin, joihin muutoin on erittäin haasteellista saada sijoituksia.

Merkille pantavaa on, että yksi Vigo-tiimeistä on ke-rännyt koko ohjelman kokoamasta rahoituksesta yli kolmanneksen, josta huomattava osa nimekkäil-tä kansainvälisiltä pääomasijoittajilta ja bisnesenke-leiltä. Yksi tiimeistä on jo ehtinyt kerätä oman pie-nimuotoisen sijoitusrahastonsa, pääosin yksityisis-tä lähteistä.

Kehitystarpeita

Vigo-ohjelman käynnistäminen ministeriön linjauk-sen pohjalta mahdollisti nopean liikkeelle lähdön, toiminnan joustavuuden ja nopean reagoinnin.

Kääntöpuolena oli kuitenkin jo olemassa olevien organisaatioiden toimintatavoista, lainsäädännös-tä ja EU-sääntelystä johtuva jäykkyys, mikä on eräi-den arvioiden mukaan jättänyt ohjelman tavoittei-den saavuttamisen kannalta tärkeiden kannustimi-en kehittämisen puolitiehen (Luukkonen, 2010).

Vigo-ohjelman kesto on rajattu kuuteen vuoteen. Ohjelman puolivälissä tehdään riippumaton väliar-viointi. Ohjelmaa pyritään kehittämään jatkuvasti.

Lähiajan pääpaino on kiihdyttämöiden omien pie-nimuotoisten rahastojen aikaansaamisessa sekä kannustinrakenteiden parantamisessa hankevirran määrän ja laadun nostamiseksi sekä parhaiden ky-kyjen houkuttelemiseksi yrityskiihdytystyöhön.

Myös yksityisille sijoittajille pyritään kehittämään kannustimia1 sijoitusten saamiseksi kiihdyttämöra-hastoihin.

Petri Niemi, Vigo-ohjausryhmän puheenjohtaja ja pitkäaikainen kokenut pääomasijoittaja toteaa seu-raavaa: ”Jo nyt Vigo-ohjelma on uudistanut suomalaista aikaisen vaiheen rahoituskenttää ja tehnyt mahdolliseksi yhä use-amman alkavan yrityksen nopean kehittymisen pääoma-sijoituskelpoiseen vaiheeseen sekä merkittävän pääomasi-joituksen saamisen näihin yrityksiin.”

TEM-konsernin palveluja ja rahoitusta erityisesti nopeasti kasvaville yrityksille

Tekesin rahoitus nuorille ja innovatiivisille yrityksille, NIY

NIY-yritys on kansainvälistymisen kynnyksellä. Sillä on sitoutunut, osaava johtotiimi ja kilpailuetu, jolla on saavutettavissa merkittävää liikevaihtoa. Yrityksen iän pitää olla rahoituspäätöstä tehtäessä alle 6 vuotta ja koon pieni. Rahoitus edellyttää myös, että yritys panos-taa voimakkaasti innovaatiotoimintaan.

Nuorten innovatiivisten yritysten rahoitus poikkeaa huomattavasti Tekesin tavanomaisesta tutkimus- ja kehitysrahoituksesta. Rahoituksen kohteena voi olla yrityksen koko liiketoiminnan kehittäminen ja kansain-välistyminen.

Tekes myöntää rahoituksen vaiheittain ja seuraa tulok-sia asetettujen tavoitteiden toteutumisen kautta. Apuna päätöksenteossa käytetään ulkopuolisista asiantunti-joista ja sijoittajista koostuvaa arviointipaneelia, mikä on uutta Tekesin toiminnassa.

Ensimmäisen vaiheen tavoitteena on saattaa yritys kasvu-uralle ja osoittaa yrityksen kilpailukyky kansain-välisillä markkinoilla. Menestyminen edellyttää, että liiketoiminnan suunnittelu ja resursointi on pitkäjänteistä ja yrityksen palveluksessa sekä sen lähiverkostossa ovat sitoutuneet ja osaavat henkilöt. Useimmat ensim-mäiseen vaiheeseen hyväksytyt yritykset ovat toimineet jo muutaman vuoden, ja yrityksellä on jo asiakkaita.

Mikäli yritys saavuttaa jaksolle asetetut tavoitteet, myönnetään jatkorahoitus tavoitteena nopeuttaa ja tehostaa yrityksen liiketoiminnan kasvua ja kansainvä-listymistä. Kaikkiaan jaksoja on 2–4 ja kokonaisrahoitus on 1 miljoona euroa (+25 % tukialueilla).

Finnveran pääomasijoitukset

Finnvera tekee pääomasijoituksia aloittaviin innovatiivi-siin kasvuyrityksiin. Tällä hetkellä suoriin sijoituksiin on allokoitu 96 miljoonaa euroa. Finnvera pyrkii aktiivisesti kehittämään myös kohdeyhtiöidensä hallitustyöskente-lyä sekä avaamaan ovia kansainvälisille sijoittajille.

Finnvera hallinnoi SijoittajaExtra-nimistä bisnesenkeli-verkostoa. Se on palvelu, jossa kohtaavat bisnesenke-lit, jotka ovat kiinnostuneita tekemään sijoituksia kasvua ja kansainvälistymistä tavoitteleviin aikaisen vaiheen yrityksiin ja ne kasvuyritykset, jotka ovat kiinnostuneita yksityisestä pääomasta ja mahdollisuudesta saada samalla käyttöönsä sijoittajan liiketoimintaosaamista. Verkostossa on tällä hetkellä noin 140 yksityissijoitta-jaa.

SijoittajaExtran kautta sijoituksia voivat hakea myös varhaisen kehitysvaiheen yritykset, jotka eivät ole

59

Finnveran sijoituskohteita. Pääoman tarpeessa oleville yrityksille järjestetään säännöllisesti esittelytilaisuuksia, joissa noin 6–9 pääoman hakijaa esittelee yrityksensä.

Vuonna 2010 SijoittajaExtran kautta bisnesenkelit tekivät 144 sijoitusta pääomiltaan yhteensä n. 8,1 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 sijoituksia tehtiin yhteensä 56 sijoitusta pääomiltaan yhteensä n. 4,2 miljoonaa euroa. Tavoitteena on, että kasvu jatkuu vuonna 2011.

Vigo-yrityskiihdyttämöohjelma

Alkavat innovatiiviset yritykset tai innovaatioaihiot voivat hakeutua olemassa olevien kiihdyttämöiden asiakkaik-si. Päätöksen yrityksen valinnasta ohjelmaan tekee asianomainen kiihdyttämö, joka solmii yrityksen kanssa sopimuksen.

Yritys voi hakea rahoitusta Finnveralta pääomasijoi-tuksen muodossa ja Tekesin NIY-avustusta. Yrityksen saamasta Tekes-avustuksesta osa kanavoituu ns. hal-linnointipalkkiona kiihdyttämölle, josta sovitaan kiihdyttä-mösopimuksessa.

Kiihdyttämö sopii nuorille innovatiivisille yrityksille, jotka haluavat kasvaa voimakkaasti, alusta alkaen kansain-välisille markkinoille ja ovat valmiita hyväksymään ulkopuoliset sijoitukset nopean kasvun rahoittamiseksi ja tarvitsevat ulkopuolista osaamista yrityksen saattamisek-si kasvu-uralle.

Kiihdyttämö avustaa alkavaa yritystä liiketoimintasuunni-telman rakentamisessa, avainasiakkaiden hankkimises-sa, avainhenkilöiden rekrytoinnissa, rahoituksessa sekä kansainvälistymisessä tavoitteena yrityksen rakentami-nen kiihdytysjakson aikana (18–24 kk) sijoituskelpoiseksi kotimaisille ja kansainvälisille sijoittajille.

Kiihdyttämössä on 3–4 päätoimista kansainvälisen kasvuyrittäjyyden, rahoituksen ja oman erikoisalansa osaajaa ja sillä voi olla enintään 10 kiihdytettävää yritys-tä kerralla.

Ensimmäiset kuusi Vigo-yrityskiihdyttämöä2 on valittu avoimella haulla, johon osallistui yli 40 hakijaa. Kar-sinnan ja hyvin pitkälle myös valinnan on tehnyt Vigon ohjausryhmä. Uusi kiihdyttämöhaku järjestetään kevään 2011 aikana hankintalain mukaisena menettelynä.

Kiihdyttämö tulee osakkaaksi kohdeyritykseen suo-ralla sijoituksella sekä mahdollisesti ns. sweat equity -sijoituksella.3 Kiihdyttämön ansaintalogiikka perustuu kehitettävien yritysten arvonnousuun, joka realisoidaan omistuksesta irtaantumisen yhteydessä.

Kannustimena on myös kiihdyttämön mahdollisuus ostaa kiinteään hintaan osa Finnveran sijoituksesta yritykseen (www.vigo.fi).

Suomen Teollisuussijoitus Oy

Suomen Teollisuussijoitus Oy (TESI) on valtion sijoitus-yhtiö, joka edistää pääomasijoitustoiminnan keinoin suo-malaista yritystoimintaa, työllisyyttä ja talouden kasvua. TESI sijoittaa pääomasijoitusrahastoihin ja suoraan kas-vuyrityksiin. Pääomasijoituksia tarvitaan kohdeyritysten kasvun rahoitukseen, kansainvälistymiseen, yrityksistä versoviin uusiin liiketoimintahankkeisiin, merkittäviin teol-lisiin investointeihin sekä toimiala- ja yritysjärjestelyihin. Teollisuussijoitus sijoittaa yhdessä yksityisten sijoittajien kanssa, enintään puolella sijoitettavasta pääomasta ja omistuksesta. Kohteena ovat kaikki toimialat. Vigo-ohjelman tavoitteena on uusien, kansainvälisesti kilpailukykyisten kasvuyritysten aikaansaaminen. TESI yhdessä yksityisten sijoittajakumppaniensa kanssa tarjoaa Vigo-ohjelman läpikäyneille kasvuyrityksille pääomarahoitusta kasvun vauhdittamiseksi sekä suorina sijoituksina että kasvuvaiheeseen sijoittavien pääomasi-joitusrahastojen kautta.

Kasvuväylä

Kevään 2011 aikana pilotoidaan Kasvuväylä-ohjelma. Se on uusi TEM-konsernin toimijoiden yhteinen palvelumalli nopeaa kasvua kansainvälisestä liiketoiminnasta hake-ville pk-yrityksille. Kasvuväylään profiloinnin perusteella valittavat yritykset voivat olla kansainvälistymisensä eri vaiheissa. Ne voivat olla vasta aloittamassa kansainvä-listymisen suunnittelua tai ne voivat olla laajentamassa kansainvälistä toimintaansa. Edellytyksenä on, että yritykset ovat osaamislähtöisiä ja innovatiivisia ja että niillä on vahva halu ja kyky kasvaa sekä kansainvälistyä. Ne ovat Kasvuväylässä rajallisen ajan. Kasvuväylään valitut yritykset eivät voi olla samaan aikaan Vigo-kiih-dyttämöissä eivätkä saa Tekesin nuorten innovatiivisten yritysten rahoitusta (NIY).

Tavoitteena on löytää yrityksen kansainvälistymis- ja kasvusuunnitelmaan parhaiten sopivat julkiset asiantun-tija- ja rahoituspalvelut. Jokaiselle Kasvuväylään valitulle yritykselle osoitetaan asiakasvastaava eli Kasvuluotsi, joka vastaa asiakkuudesta pitkäjänteisesti. Luotsi etsii TEM-toimijoiden keinovalikoimasta asiakkaan tarpeisiin sopivat palvelut ja koordinoi toimijoiden välistä yhteis-työtä. Keskitetyn palvelun ansiosta myös rahoitushake-musten käsittely nopeutuu. Kasvuväylän avulla yritykset pystyvät pitkäjänteisesti ja entistä vaivattomammin hyödyntämään julkisia yrityspalveluja ja saavuttamaan asettamansa kasvutavoitteet.

Jos 21 ICT-yritykseen kohdistuvasta pilotoinnista saatavat kokemukset ovat hyviä, Kasvuväylä-ohjelmaa aloitetaan toteuttaa syksyllä 2011 (www.kasvuvayla.fi).

Kasvuyrittäjyyttä edistävää politiikkaa

61

Liite A: Kasvuyritysten määrittely

Kuvio A.1Kasvuyritysten osuus vähintään 10 henkeä työllistävistä yrityk-sistä, %Kasvuyritysten osuus on noin kaksin-kertainen liikevaihto- ja jalostusarvo-kriteereillä tarkasteltuna verrattuna henkilöstömääräkriteeriin. Kehitys yli ajan on kuitenkin kaikilla vaihtoehdoilla varsin samankaltaista.

0

2

4

6

8

10

12

14

16

2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Kasvuyritysten osuus vähintään 10 henkeä työllistävistä yrityksistä, %

Aineistolähde: Tilastokeskus. Huomaa: Jalostusarvo- ja liikevaihtotiedot on mitattu nimellishinnoin. Kaikissa kolmessa tarkastelussa lähtökoon minimi on 10 henkilöä; kasvu (henkilöstö/jalostusarvo/liikevaihto) keskim. yli 20 % p.a. edellisen kolmen vuoden aikana, jotta on kasvuyritys.

Jalostusarvokriteeri

Liikevaihtokriteeri

HenkilöstömääräkriteeriAineistolähde: Tilastokeskus.

Huomaa: Jalostusarvo- ja liikevaihtotiedot on mitattu nimellishinnoin. Kaikissa kolmes-sa tarkastelussa lähtökoon minimi on 10 henkilöä; kasvu (henkilöstö/jalostusarvo/liike-vaihto) keskim. yli 20 % p.a. edellisen kolmen vuoden aikana, jotta on kasvuyritys.

Tämän katsauksen pääasiallisena tietopohjana toi-mivan Tilastokeskuksen yritysrekisterin sisältö vaih-telee hieman vuodesta toiseen. Esimerkiksi vuon-na 2006 rekisteriin tuli mukaan kiinteistön käyttö-oikeuden luovuttamisesta arvonlisävelvolliset yk-siköt. Vuonna 2007 tietopohjaa laajennettiin koske-maan 45 681 maatalousyritystä.

Koska osan II analyysi perustuu lähinnä kolmen vuoden ikkunan molemmissa päissä ao. rekisterissä olleisiin yrityksiin, rekisterin tietopohjan muutok-set eivät pääsääntöisesti aiheuta ongelmia. Luvussa 2 tietopohjan laajeneminen kuitenkin inflatoi erityi-sesti aloittavia yrityksiä koskevia lukuja.

Sovellettu OECD/Eurostat-määritelmä perustuu yh-den kriteerin (kotimaisen työllisyyden) mukaiseen ja tietyn tasoiseen (lähtökoko väh. 10 h.; 3 v. kas-vu yli 20 % p.a.) toteutuneeseen kasvuun. Kuten lu-vussa 1 todetaan, muista lähtökohdista käsitys kas-vuyritysten määristä, osuuksista ja merkityksestä on jonkin verran erilainen.

Oheisessa kuviossa A.1 on laskettu kasvuyritys-osuuksia sinänsä samalla määritelmällä, mut-ta käyttäen lähtökohtana kotimaisen työllisyyden ohella myös jalostusarvoa ja liikevaihtoa. Kasvuyri-tysten osuuden kehitys yli ajan on kaikilla vaihto-ehdoilla samankaltainen, mutta vaihtoehtoisilla kri-teereillä osuudet ovat noin kaksinkertaisia.

Kasvuyritysten kansantaloudellisen merkityk-sen näkökulmasta olisi ehkä kiintoisampaa keskit-

tyä (ei-havaittuun) kasvuhakuisuuteen toteutuneen kasvun sijaan (ks. luvun 1 keskustelu suorista ja epäsuorista vaikutuksista).

Eräs lähtökohtana käytettyyn yritysrekisteriin liitty-vistä ongelmista on se, että yritys saattaa näyttäytyä uutena tai kasvavana myös teknisluontoisista syis-tä. Teknisiä ongelmia lievittäisi konsernien eikä yri-tysten tarkastelu; erityisesti tällä olisi vaikutusta rä-jähdysmäisesti kasvavien yritysten määrään, joka tippuisi jopa puoleen (Pajarinen & Rouvinen, 2010).

Yritysrekisterin pohjalta mitattava kasvu on sekä si-säistä eli orgaanista että yrityskauppoihin ja -fuusi-oihin liittyvää eli epäorgaanista (Deschryvere, 2008), vaikka kasvuyrityksistä puhuttaessa ajatellaan usein lähinnä orgaanista kasvua. Erityisesti kaik-kein suurimmat kasvupyrähdykset ovat usein epä-orgaanisia.

Vaikka OECD/Eurostat-määritelmä on varsin pe-rusteltu ja johtaa oikeansuuntaisiin käsityksiin kas-vuyrityksistä ja -yrittäjyydestä, sellaisenaan ja yk-sinään se ei tarjoa lopullista totuutta näinkin moni-mutkaisen ilmiön eri puolista (Pajarinen & Rouvi-nen, 2006, 2009).

Tässä katsauksessa on tarkasteltu kasvuyritysten suoria ei-ehdollisia lukumääriä ja osuuksia. Niinpä esimerkiksi kasvuyritysten suuntauminen palvelu-aloille vaikuttaa moniin muihin havaintoihin. Jat-kossa olisikin syytä harkita moniulotteisen regres-sioanalyysin tekemistä.

63

Liite B: Osan II kuvioiden numeroaineisto

Kuvio 2.1 Vuosien 2006 ja 2009 välillä aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten lukumäärät

Aloittaneet (rekisterissä 2009 mutta ei 2006) 124 356

Jatkaneet, vähintään 10 henkeä 2006 (rekisterissä 2006 ja 2009) 14 353 – Keskimääräinen kasvu 2006-9 vähintään 100 % vuodessa 23 – Keskim. kasvu yli 20 % ja alle 100 % vuodessa 668 – Keskim. Kasvu korkeintaan 20 % vuodessa 13 662

Jatkaneet, alle 10 henkeä 2006 (rekisterissä 2006 ja 2009) 181 973 – Keskimääräinen kasvu 2006-9 vähintään 100 % vuodessa 1 227 – Keskim. kasvu yli 20 % ja alle 100 % vuodessa 21 041 – Keskim. Kasvu korkeintaan 20 % vuodessa 159 705

Lopettaneet (rekisterissä 2006 mutta ei 2009) 54 052

Kuvio 2.2 Aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten työllisyys (1 000 henkeä)

Aloittaneet (rekisterissä 2009 mutta ei 2006) 222

Jatkaneet, vähintään 10 henkeä 2006 (rekisterissä 2006 ja 2009) – Keskimääräinen kasvu 2006-9 vähintään 100 % vuodessa 0,7 11 11 – Keskim. kasvu yli 20 % ja alle 100 % vuodessa 27 67 40 – Keskim. Kasvu korkeintaan 20 % vuodessa 899 825 -75

Jatkaneet, alle 10 henkeä 2006 (rekisterissä 2006 ja 2009) – Keskimääräinen kasvu 2006-9 vähintään 100 % vuodessa 0,6 11 11 – Keskim. kasvu yli 20 % ja alle 100 % vuodessa 23 58 35 – Keskim. Kasvu korkeintaan 20 % vuodessa 278 253 -25

Lopettaneet (rekisterissä 2006 mutta ei 2009) 150

2006 2009 Muutos

Kuvio 2.3 Aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten liikevaihto (miljardia euroa)

Aloittaneet (rekisterissä 2009 mutta ei 2006) 37,4

Jatkaneet, vähintään 10 henkeä 2006 (rekisterissä 2006 ja 2009) – Keskimääräinen kasvu 2006-9 vähintään 100 % vuodessa 0,5 2,7 2,2 – Keskim. kasvu yli 20 % ja alle 100 % vuodessa 8,8 14,1 5,3 – Keskim. Kasvu korkeintaan 20 % vuodessa 260,8 235,5 -25,3

Jatkaneet, alle 10 henkeä 2006 (rekisterissä 2006 ja 2009) – Keskimääräinen kasvu 2006-9 vähintään 100 % vuodessa 0,6 1,9 1,4 – Keskim. kasvu yli 20 % ja alle 100 % vuodessa 5,8 11,6 5,8 – Keskim. Kasvu korkeintaan 20 % vuodessa 49,3 45,1 -4,2

Lopettaneet (rekisterissä 2006 mutta ei 2009) 36,6

2006 2009 Muutos

Kuvio 2.4 Aloittaneiden, lopettaneiden ja jatkaneiden yritysten jalostusarvo (miljardia euroa)

Aloittaneet (rekisterissä 2009 mutta ei 2006) 7,6

Jatkaneet, vähintään 10 henkeä 2006 (rekisterissä 2006 ja 2009) – Keskimääräinen kasvu 2006-9 vähintään 100 % vuodessa 0,1 0,7 0,6 – Keskim. kasvu yli 20 % ja alle 100 % vuodessa 1,7 3,6 1,9 – Keskim. Kasvu korkeintaan 20 % vuodessa 57,6 48,6 -9,0

Jatkaneet, alle 10 henkeä 2006 (rekisterissä 2006 ja 2009) – Keskimääräinen kasvu 2006-9 vähintään 100 % vuodessa 0,1 0,6 0,4 – Keskim. kasvu yli 20 % ja alle 100 % vuodessa 1,2 2,9 1,7 – Keskim. Kasvu korkeintaan 20 % vuodessa 14,0 13,3 -0,7

Lopettaneet (rekisterissä 2006 mutta ei 2009) 7,2

2006 2009 Muutos


Kuvio 3.1 Kasvuyritysten osuus vähintään 10 henkeä työllistävistä yrityksistä

1989 5,9 4,61990 3,61991 3,6 -0,11992 2,5 -3,01993 2,2 -3,41994 2,9 -0,21995 5,0 2,31996 6,7 3,71997 7,9 4,61998 8,6 4,91999 8,6 5,02000 8,5 4,72001 6,6 3,82002 5,3 3,12003 4,5 2,02004 4,4 2,62005 4,5 3,02006 5,5 3,82007 6,2 4,22008 5,8 3,52009 4,8 -0,7

Kasvuyritysten osuus, % Bruttokansantuotteen volyymin muutos, 3-vuoden liukuva keskiarvo, %

Kuvio 3.2 Kasvuyritysten osuus yritysten työllisyydestä, %

2004 8,12005 9,52006 11,02007 12,22008 10,02009 8,7

Kuvio 3.3 Kasvuyritysten osuus yritysten liikevaihdosta, %

2004 5,52005 6,22006 8,22007 8,82008 6,72009 6,7

Kuvio 3.4 Kasvuyritysten osuus yritysten jalostusarvosta, %

2004 6,92005 7,92006 9,82007 9,62008 7,92009 8,1

Kuvio 4.1 Jatkavat yritykset kasvuluokittain

Kutistunut väh. 20 % p.a. 9,7 Kutistunut kork. 20 % p.a. 43,1

Kasvanut kork. 20 % p.a. 42,4 53,7 63,6 Kasvanut välillä 20–99 % p.a. 4,7 36,5 25,7 Kasvanut väh. 100 % p.a. 0,2 9,8 10,8

Luokat %-osuus Työllisyysosuus, % Liikevaihto-osuus, % Työll., h. L-vaihto, mrd. €

}

}

-134 113 -38,5

110 564 20,7

65

Kuvio 4.2 Kasvuyritykset ikäluokittain ja osuudet eri ikäluokkien kaikista yrityksistä

0–4 28,2 0–4 10,3 5–9 25,5 5–9 7,5 10–14 22,3 10–14 4,9 15–19 10,3 15–19 2,9 20–24 4,8 20–24 2,6 25– 9,0 25– 1,9

%-osuus kasvuyrityksistä, alkuv. muk. Kasvuyritysten osuus ikäluokan kaikista yrityksistä, %

Kuvio 4.3 Kasvuyritykset kokoluokittain ja osuudet eri kokoluokkien kaikista yrityksistä

10–19 57,0 10–19 5,4 20–49 27,4 20–49 4,3 50–99 9,4 50–99 5,1 100–249 4,6 100–249 4,2 250– 1,6 250– 2,0

%-osuus kasvuyrityksistä, alkuv. muk. Kasvuyritysten osuus kokoluokan kaikista yrityksistä, %

Kuvio 5.1 Kasvuyritysten toimialajakauma, %

Alkutuotanto, kaivannaiset, energia 1,9 2,3 1,5 1,3 1,6 1,7Teollisuus, korkeamman teknologian 10,4 9,9 11,8 15,9 14,5 10,7Teollisuus, matalamman teknologian 4,1 4,6 3,8 4,4 4,8 4,9Rakentaminen 12,1 11,1 11,4 11,5 12,4 10,7Palvelut, tietointensiiviset 20,7 20,9 22,6 24,0 23,5 22,0Palvelut, muut 50,8 51,2 48,8 42,9 43,1 49,9

2004 2005 2006 2007 2008 2009

Kuvio 5.2 Kasvuyritysten ja koko yrityskannan toimialajakaumat, %

Alkutuotanto, kaivannaiset, energia 1,7 3,0Teollisuus, korkeamman teknologian 10,7 13,5Teollisuus, matalamman teknologian 4,9 9,3Rakentaminen 10,7 15,8Palvelut, tietointensiiviset 22,0 11,7Palvelut, muut 49,9 46,7


Kuvio 5.3 Kasvuyritysten osuus toimialoittain, %

Alkutuotanto, kaivannaiset, energia 2,8Teollisuus, korkeamman teknologian 3,3Teollisuus, matalamman teknologian 2,5Rakentaminen 3,8Palvelut, tietointensiiviset 9,0Palvelut, muut 5,2

Kuvio 5.4 Kasvuyritysten osuus toimialoittain, muutos 2006-2009, %-yksikköä

Alkutuotanto, kaivannaiset, energia 0,05Teollisuus, korkeamman teknologian -0,79Teollisuus, matalamman teknologian 0,41Rakentaminen -1,11Palvelut, tietointensiiviset -1,77Palvelut, muut -0,49


Kuvio 6.1 Kasvuyritysten ja koko yrityskannan ELY-aluejakauma, %

Uusimaa 46,7 36,5Varsinais-Suomi 7,7 9,1Pohjois-Pohjanmaa 6,5 5,8Pirkanmaa 5,9 8,2Häme 5,4 6,2Keski-Suomi 4,1 3,9Satakunta 3,8 4,1Pohjanmaa 3,3 4,4Kaakkois-Suomi 2,9 4,9Lappi 2,7 2,9Etelä-Savo 2,5 2,2Pohjois-Savo 2,3 4,0Pohjois-Karjala 2,3 2,4Etelä-Pohjanmaa 2,3 3,5Kainuu 1,3 1,3Ahvenanmaa 0,3 0,8


Kuvio 6.2 Kasvuyritysten osuus ELY-alueittain, %

Uusimaa 6,17Etelä-Savo 5,40Pohjois-Pohjanmaa 5,40Keski-Suomi 5,06Kainuu 5,00Pohjois-Karjala 4,59Lappi 4,58Satakunta 4,37Häme 4,19Varsinais-Suomi 4,08Pohjanmaa 3,66Pirkanmaa 3,50Etelä-Pohjanmaa 3,17Kaakkois-Suomi 2,85Pohjois-Savo 2,78Ahvenanmaa 1,77

Kuvio 6.3 Kasvuyritykset ja ELY-alueet

Ao. kartoissa visualisoidaan kuvioiden 6.1 ja 6.2 lukuarvoja.

Kuvio 7.1 Kasvu- ja ei-kasvuyritykset viennin harjoittamisen suhteen

Kasvuyrityksiä 5 %. Kasvuyrityksistä vientiä harjoittaa 16 %.Ei-kasvuyrityksiä 95 %. Ei-kasvuyrityksistä vientiä harjoittaa 23 %.

Kuvio 7.2 Yritysten jakauma viennin harjoittamisen suhteen

Yrityksistä vientiä harjoittaa 23 %. Vientiä harjoittavista kasvuyrityksiä on 3 %.Yrityksistä 77 % ei harjoita vientiä. Vientiä harjoittamattomista kasvuyrityksiä on 5 %.

Kuvio 7.3 Kasvu- ja ei-kasvuyritykset ulkomaalaisomistuksen suhteen

Kasvuyrityksiä 5 %. Kasvuyrityksistä ulkomaalaisomisteisia on 10 %.Ei-kasvuyrityksiä 95 %. Ei-kasvuyrityksistä ulkomaalaisomisteisia on 8 %.

Kuvio 7.4 Yritysten jakauma ulkomaalaisomistuksen suhteen

Yrityksistä ulkomaalaisomisteisia on 8 %. Ulkomaalaisomisteisista kasvuyrityksiä on 6 %. Yrityksistä 92 % ei ole ulkomaalaisomisteisia. Niistä kasvuyrityksiä on 5 %.

67

Kuvio 8.1 Kasvu- ja ei-kasvuyritykset henkilöstön koulutustason suhteen

Kasvuyrityksiä 5 %. Kasvuyrityksistä ylemmän korkeakoulututkinnon omaavia työntekijöitä on 52 %:lla.Ei-kasvuyrityksiä 95 %. Ei-kasvuyrityksistä ylemmän korkeakoulututkinnon omaavia työntekijöitä on 42 %:lla.

Kuvio 8.2 Yritysten jakauma henkilöstön koulutustason suhteen

Yrityksistä ylemmän korkeakoulututkinnon omaavia työntekijöitä on 43 %:lla. Niistä kasvuyrityksiä on 6 %. Yrityksistä 57 %:lla ei ole ylemmän korkeakoulututkinnon omaavia työntekijöitä. Niistä kasvuyrityksiä on 4 %.

Kuvio 8.3 Kasvu- ja ei-kasvuyritykset t&k-panostusten suhteen

Kasvuyrityksiä 5 %. Kasvuyrityksistä t&k-menoja on 10 %:lla.Ei-kasvuyrityksiä 95 %. Ei-kasvuyrityksistä t&k-menoja on 10 %:lla.

Kuvio 8.4 Yritysten jakauma t&k-panostusten suhteen

Yrityksistä t&k-menoja on 10 %:lla. T&K:ta harjoittavista kasvuyrityksiä on 5 %.Yrityksistä 90 %:lla ei ole t&k-menoja. T&K:ta harjoittamattomista kasvuyrityksiä on 5 %.

Kuvio 9.2 Kasvuyritysten julkinen yritystuki

2007 45,7 37,92008 49,2 42,32009 49,4 43,8

Tukea saaneiden yritysten osuus, % Kasvuyr. Ei kasvuyr.

2007 7,4 6,22008 6,6 5,82009 5,4 4,8

Kasvuyritysten osuus, % Tukea saaneista Koko yrityskannasta

Kuvio 9.3 Kasvu- ja ei-kasvuyritykset yritystukien suhteen

Kasvuyrityksiä 5 %. Kasvuyrityksistä yritystukia on saanut 49 %.Ei-kasvuyrityksiä 95 %. Ei-kasvuyrityksistä yritystukia on saanut 44 %.

Kuvio 9.4 Yritysten jakauma yritystukien suhteen

Yrityksistä tukia on saanut 44 %. Niistä kasvuyrityksiä on 5 %. Yrityksistä 56 % ei ole saanut tukia. Niistä kasvuyrityksiä on 4 %.

Kuvio 9.5 Kasvu- ja ei-kasvuyritykset Tekesin tukien suhteen

Kasvuyrityksiä 5 %. Kasvuyrityksistä Tekesin tukea on saanut 11 %.Ei-kasvuyrityksiä 95 %. Ei-kasvuyrityksistä Tekesin tukea on saanut 8 %.

Kuvio 9.6 Yritysten jakauma Tekesin tukien suhteen

Yrityksistä Tekesin tukea on saanut 8 %. Niistä kasvuyrityksiä on 7 %. Yrityksistä 92 % ei ole saanut Tekesin tukea. Niistä kasvuyrityksiä on 5 %.


Kuvio 9.7 Kasvu- ja ei-kasvuyritykset Finnveran tukien suhteen

Kasvuyrityksiä 5 %. Kasvuyrityksistä Finnveran tukea on saanut 16 %.Ei-kasvuyrityksiä 95 %. Ei-kasvuyrityksistä Finnveran tukea on saanut 13 %.

Kuvio 9.8 Yritysten jakauma Finnveran tukien suhteen

Yrityksistä Finnveran tukea on saanut 14 %. Niistä kasvuyrityksiä on 6 %. Yrityksistä 86 % ei ole saanut Finnveran tukea. Niistä kasvuyrityksiä on 5 %.

Kuvio 10.3 Kasvu- ja ei-kasvuyritykset pääomasijoitusten saamisen suhteen

Kasvuyrityksiä 5 %. Kasvuyrityksistä pääomasijoituksia on saanut 3,3 %.Ei-kasvuyrityksiä 95 %. Ei-kasvuyrityksistä pääomasijoituksia on saanut 1,7 %.

Kuvio 10.4 Yritysten jakauma pääomasijoitusten saamisen suhteen

Yrityksistä pääomasijoituksia on saanut 2 %. Niistä kasvuyrityksiä on 9 %. Yrityksistä 98 % ei ole saanut pääomasijoituksia. Niistä kasvuyrityksiä on 5 %.

Kuvio 10.2 Kasvuyritysten työllisyys pääomasijoitusten saamisen jälkeen

2006 3 616 23 9172009 10 945 67 751

Vc-rahaa saaneet kasvuyr. Muut kasvuyr.

69

Ács, Z. & Autio, E. (2011). The Global Entrepreneurship and Develop-ment Index: A Brief Explanation. Imperial College Business School.

Audretsch, D. & Keilbach, M. (2004). Does Entrepreneurship Capital Matter? Entrepreneurship Theory and Practice, 28(5), 419–429.

Autio, E. (2009). The Finnish Paradox: The Curious Absence of High-Growth Entrepreneurship in Finland. ETLA Discussion Papers, 1197.

Basler, R., Pratt, M. & Dunlap, L. (Eds.) (1953). Collected Works of Abraham Lincoln, 1809-1865: First Lecture on Discoveries and Inven-tions (Vol. 2). Rutgers University Press.

Bessant, J. & Tidd, J. (2007). Innovation and Entrepreneurship. Wiley.

Birch, D. (1979). The Job Creation Process, MIT Programme on Neighbourhoods and Change. Cambridge University Press.

Cowling, M. (2010). Making Cities and Regions Fit for Innovation. Economic and Social Science Research Council.

Delmar, F., Davidsson, P. & Gartner, W. (2003). Arriving at the High-Growth Firm. Journal of Business Venturing, 18(2), 189–216.

Deschryvere, M. (2008). High Growth Firms and Job Creation in Finland. ETLA Discussion Papers, 1144.

EC (2010). EUROPE 2020: A Strategy for Smart, Sustainable and Inclusive Growth. European Commission (COM(2010) 2020 final).

European Communities/OECD (2007). Eurostat-OECD Manual on Business Demography Statistics. Organisation for Economic Co-opera-tion and Development.

Hölzl, W. & Friesenbichler, K. (2008). Final Sector Report: Gazelles. In E. Innova (Ed.), Sector Reports. WIFO.

Kelley, D., Bosma, N. & Amorós, J. (2011). Global Entrepreneurship Monitor: 2010 Global Report. Global Entrepreneurship Research As-sociation (GERA).

Kenney, M. & von Burg, U. (1999). Technology, Entrepreneurship, and Path Dependency: Industrial Clustering in Silicon Valley and Route 128. Industrial and Corporate Change, 8(1), 67–103.

Koski, H. & Pajarinen, M. (2011). The role of Business Subsidies in job creation of Start-Ups, Gazelles and Incumbents. ETLA Discussion Papers, 1246.

Koski, H. & Ylä-Anttila, P. (2011). Yritystukien vaikuttavuus – Tutki-mushankkeen yhteenveto ja johtopäätökset. TEM raportteja, 7/2011.

Luukkonen, T. (2010). The Effectiveness of the Finnish Pre-Seed and Seed Policy Schemes to Promote Innovative High-Growth Entrepre-neurial Ventures. ETLA Discussion Papers, 1221.

Maula, M. (2010). Statistics on Cross Border Venture Capital Invest-ments in the Nordic Region. Nordic Innovation Centre (NICe).

Maula, M., Murray, G. & Jääskeläinen, M. (2007). Public Financ-ing of Young Innovative Companies in Finland. Ministry of Trade and Industry.

Norden (2010). Nordic Entrepreneurship Monitor. Nordic Council of Ministers.

OECD (2008). Entrepreneurship and Higher Education. Organisation for Economic Co-operation and Development.

OECD (2009). Measuring Entrepreneurship: A Collection of Indicators (2009 Edition). Organisation for Economic Co-operation and Develop-ment.

OECD (2010). The Role of High Growth Firms in Catalysing Entrepre-neurship. Organisation for Economic Co-operation and Development.

Pajarinen, M. & Rouvinen, P. (2006). Mistä yrittäjät tulevat? Tekes teknologiakatsaus 198.

Pajarinen, M. & Rouvinen, P. (2009). Esitutkimus kasvuyrittäjyyden ja kasvuyrityspolitiikan kansantaloudellisesta merkityksestä. ETLA Keskusteluaiheita, 1205.

Pajarinen, M. & Rouvinen, P. (2010). Miksi idea ei jalostu? Majakka, 1, 4–10.

Pajarinen, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. (2006). Uusyrittäjien kasvuhakuisuus. Kauppa- ja teollisuusministeriö (KTM Julkaisuja 29/2006).

Pajarinen, M., Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. (2011). Omistajuuden vaikutus suomalaisen työllisyyden kasvuun ja pysyvyyteen. ETLA Keskusteluaiheita, 1242.

Porter, M., Sachs, J. & McArthur, J. (2002). Executive Summary: Competitiveness and stages of economic development. In M. Porter, J. Sachs, P. Cornelius, J. McArthur, & K. Schwab (Eds.), The Global Competitiveness Report 2001–2002 (pp. 14–17). Oxford University Press (for the World Economic Forum).

Puttonen, V. (2010). Julkisen kasvurahoituksen ja yritystukijärjest-elmän kehittäminen: selvitysmiehen raportti. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Puttonen, V. (2004). Onko omistamisella väliä? EVA-raportti.

Schuck, P. & Tyler, J. (2011). Making the Case for changing U.S. Policy Regarding Highly Skilled Immigrants. SSRN: ssrn.com/abstract=1770023

Schumpeter, J. A. (1942). Capitalism, Socialism, and Democracy. Harper.

Shane, S. & Venkataraman, S. (2000). The Promise of Entrepreneur-ship as a Field of Research. Academy of Management Review, 25(1), 217–226.

Sharma, P. (2004). An Overview of the Field of Family Business Studies: Current Status and Directions for the Future. Family Business Review, 17(1), 1–36.

Teruel, M. & de Witt, G. (2011). Determinants of high-growth firms. EIM: www.entrepreneurship-sme.eu

Toivonen, M. (2001). Osaamisintensiivisten liike-elämän palvelujen tulevaisuudennäkymät. Työministeriö (ESR-julkaisu 83/01).

Tourunen, K. (2009). Perheyritykset kansantalouden resurssina: keskisuurten ja suurten yritysten omistajuus, toiminnan laajuus ja kan-nattavuus Suomessa 2000–2005. Jyväskylä Studies in Business and Economics, 71.

Veugelers, R., et al. (28.10.2009). Evaluation of the Finnish NationalInnovation System – Policy Report. Taloustieto Oy (on behalf of the Ministry of Education and the Ministry of Employment and the Economy).

Wadhwa, V., et al. (2007a). America’s New Immigrant Entrepreneurs, Part I. Kauffman Foundation.

Wadhwa, V., et al. (2007b). Education, Entrepreneurship and Immigration: America’s New Immigrant Entrepreneurs, Part II. Kauffman Foundation.

Westhead, P. (2003). Company Performance and Objectives Reported by First and Multi-Generation Family Companies: A Research Note. Journal of Small Business and Enterprise Development, 10(1), 93–105.

Zhang, C., et al. (2009). Promoting Enterprise-Led Innovation in China. World Bank.

Lähteet

71

Luku 11 Basler ym. (1953).

2 articles.cnn.com/2008-11-19/living/mf.successful.people.survived.bankruptcy_1_bankruptcy-henry-ford-debts?_s=PM:LIVING

3 Delmar ym. (2003).

4 Määritelmää ehdotetaan sovellettavaksi joko henkilö- tai liikevaihtopohjaisena; tässä katsauksessa pitäydytään ensimmäisessä vaihtoehdossa. Laskelmissa voisi käyttää myös yritysten globaalia työllisyyttä; tässä katsauksessa pitäydytään kotimaisessa työllisyydessä.

5 Tämä alaosio perustuu tutkimukseen Pajarinen ym. (2006).

6 Ks. esim. Autio (2009).

Luku 21 Koska kasvuyrityksen määritelmä perustuu nimenomaan työllisyyden kasvuun, tämä havainto ei ole mitenkään yllättävä.

Luku 111 See en.wikipedia.org/wiki/Entrepreneurial_ecosystem for a good working definition.

2 Birch defined a gazelle as a firm that has grown at least 20% a year for four years, from a base of at least $100,000 in revenues. Importantly, the definition can include very large companies, e.g. Facebook or Google, during period of explosive growth.

3 See Chapter 15: Funding for Young Innovative Enterprises and Start-up Accelerator programmes.

4 Kauffman has retained credibility and authority by supporting researchers of the highest academic credentials.

Luku 121 IVC and KPMG Report: Israeli high-tech capital raising in 2010 reached $1.26 billion, 13 percent above 2009 level.

www.ivc-online.com/upload%5Carchive%5Csurvey%5CIVC_Q4-10_Survey_PR-Eng-Final.pdf

2 Maula (2010).

3 Maula (2010).

4 Maula, Murray ja Jääskeläinen (2007).

5 Puttonen (2010).

6 Directive on Alternative Investment Fund Managers (‘AIFMD’): ec.europa.eu/internal_market/investment/alternative_investments_en.htm

7 Eurooppa-neuvoston päätelmät, 4.2.2011: register.consilium.europa.eu/pdf/fi/11/st00/st00002.fi11.pdf

Luku 131 Tutkimuksessa ovat vertailuryhmänä myös vanhemmat yritykset, mutta rajaamme ne tässä yhteydessä tarkastelun ulkopuolelle.

2 Nuorten potentiaalisten kasvuyritysten tunnuspiirteitä on kuvattu mm. tutkimuksessa Pajarinen, Rouvinen ja Ylä-Anttila (2006). Ks. myös tämän Katsauksen luku 1.

Luku 141 Ks. esim. Sharma (2004), jossa referoidaan useita perheyrityksiä koskevia tutkimuksia. Erilaisten haastattelututkimusten mukaan valtaosa

kansalaisista näkee, että perheyritysten keskeinen tavoite on vakaa työllisyys. Ks. erityisesti Westhead (2003).

2 Ks. tästä keskustelusta esim. Puttonen (2004) sekä Jyrki Alkion artikkeli Miksi Suomeen ei synny uusia suuria yrityksiä?, Talouselämä-lehti 4/2011.

Luku 151 Ns. lievän epäsymmetrian malli; yksityisille sijoittajille palautettaisiin pääomat ensin ja sitten julkiselle sijoittajalle, voitonjako olisi symmetrinen.

2 Cleantech Invest, Food Process Innovations, Koppi Catch, Lifeline Ventures, Lots, Veturi Venture Accelerator.

3 Yrityksen omistusosuutta vastaan tehtävä operatiivinen työpanos.

Viitteet

Hyvä kasvuyrityspolitiikka edellyttää tukevaa tietopoh-jaa. Politiikan valmistelun ja päätöksenteon tueksi työ- ja elinkeinoministeriö on tuottanut tämän julkaisun, Kas-vuyrityskatsaus 2011:n. Se ei sinänsä ole politiikka- tai tutkimuspaperi, vaan monipuolinen tilastollinen katsaus Suomessa toimiviin kasvuyrityksiin.

Ulkopuolisten asiantuntijoiden näkemyksiä kasvuyrittä-jyydestä löytyy katsauksen kolumneista. Tarkoituksena on julkaista katsaus vuosittain.

Vanhasen II ja Kiviniemen hallitusten keskeisiä ohjelma-kohtia on ollut kasvuyrittäjyyden edistäminen. Uudistuk-sia on viety tarmokkaasti eteenpäin. Luvussa 12 Aalto-yliopiston professori Markku Maula toteaa, että kasvu-yrittäjyyden suhteen on havaittavissa monia positiivisia merkkejä, joskaan ei pääomasijoitustoiminnan osalta.

Exeterin yliopiston professori Gordon Murray koros-taa luvussa 11 innovaatiotoiminnan yhteiskunnallisten hyötyjen ja kasvuhakuisen yrittäjyyden kohtalonyhteyt-tä. Hän painottaa myös, että vain noin yksi kahdesta-kymmenestä uudesta yrityksestä lisää merkittävällä ta-valla yhteisön hyvinvointia. Häneen mukaansa Suomen kaltaisessa elin- ja toimintaympäristössä on perusteltua valita politiikan kohteeksi nämä erityiset yritykset ja nii-tä luotsaavat yrittäjät.

Katsauksen tilasto-osan mukaan Suomessa oli 691 kasvuyritystä vuosina 2006–9, mikä oli 4,8 % kaikista vähintään 10 hengen jatkaneista yrityksistä. Keskimää-räisen kasvuyrityksen työllisyys kasvoi 74 hengellä vuo-sina 2006–9, ja yhteensä ne loivat 51 164 työpaikkaa, mikä vastasi lähes puolta työllisyyden lisäyksestä (suh-teessa niihin vähintään 10 hengen jatkaneisiin yrityksiin, jotka vuosina 2006–9 lisäsivät työllisyyttään).

Kasvuyrityksillä ei ole vain yhtä tai edes muutamaa tyy-pillistä ominaisuutta. Osan II perusteella voidaan kui-tenkin todeta, että kasvuyritykset ovat usein nuorempia, pienempiä, osaamisintensiivisempiä ja paikallisempia. Ne ovat myös todennäköisemmin palvelualoilla ja julkis-ten tukitoimien kohteena.

Luvussa 13 Heli Koski ja Mika Pajarinen havaitsevat, et-tä julkiset tukitoimet ovat tehokkaimmillaan ennen kuin nopean kasvun vaihe on käynnistynyt. Tällöin tuki lisää todennäköisyyttä nousta nopeasti kasvavien yritysten ryhmään.

Luvussa 14 Mika Pajarinen, Petri Rouvinen ja Pekka Ylä-Anttila havaitsevat hajautetusti omistettujen pörs-siyhtiöiden työllisyyden vaihtelevan eniten (molempiin suuntiin) ja julkisomisteisten vähiten muihin yritysryh-miin verrattuna. Kasvuyrityksiä on suhteellisesti eniten pörssiyhtiöissä ja vähiten toisen sukupolven perheyri-tysten joukossa.

Luvussa 15 Pertti Valtonen ja Pirjo Sylvänne huomaut-tavat, että Suomen kasvuyrittäjyyden ekosysteemissä on aukkoja. He käyvät läpi TEM-konsernin instrument-teja, joilla näitä aukkoja täytetään.

Kasvun tavoittelu vaikuttaa suoraan ja välittömästi sen piirissä oleviin. Sillä on myös epäsuorempia vaikutuk-sia. Se kiristää kilpailua työ-, pääoma- ja muilla panos-markkinoilla. Luodessaan tai soveltaessaan uutta tietoa kasvuhakuisen yritykset laajentavat ja levittävät yhteis-tä tietovarantoa. Kasvuhakuisen yrityksen markkinoille tulo luo vakiintuneille yrityksille kannustimia oman toi-mintansa tehostamiseen. Kasvuyrittäjät ja -yritykset ovat yrityskentän rakennemuutosta ja uudistumista aja-va voima sekä siten yksi yhteisen hyvinvoinnin lähteistä.

Kasvuyrityskatsaus 2011