näkökulmia - kilpailuviraston vuosikirja 2012tämä kilpailuviraston vuosikirja jäänee lajissaan...

kulmia Kilpailuviraston vuosiKirja 2012

näkö-

toimitus jaana aho ja päivi KariulKoasu recommended Finland oyvaloKuvat pekka Kiiralapainotyö Erwekoissn / isnn-l 0788-9291

5

SISällySluettelo

lukijalle 6

Faktoja vuodesta 2011 8

Vuosikalenteri 2011 10

Tarkastelukauden keskeinen tuote: päivittäistavarakauppaa koskeva selvitys 12

tom BjörKroth: ajatuksia relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelystä 14

juha Karjanlahti: kilpailuviraston kaukolämpöalaa koskevat selvitykset 28

jarno suKanEn: määrähinnoittelun arvioinnista kilpailunrajoituksena 38

ari ahonEn: Postin yleispalvelun rahoitus ja kilpailu – työryhmän keskeisten näkemysten tarkastelua 48

hEli FrostErus: makeisvero luo kilpailuongelmia 60

KallE määttä: kilpailun edistäminen ja sääntely 66

pEKKa valKama ja martti virtanEn: Julkisten palvelumarkkinoiden haasteet 80

päivi Kari: Sidosryhmien rooli kilpailuviraston toiminnassa 90

Työryhmäedustuksia 98

asiantuntijaluentoja 2011 99

aloitteita ja lausuntoja 2011 100

Sitoumuspäätökset 2011 103

Yrityskauppapäätökset 2011 103

muita ratkaisuja 2011 104

Esitykset markkinaoikeudelle 2011 106

markkinaoikeuden päätökset 2011 106

kHO:n päätökset 2011 106

Henkilöstö ja organisaatio 107

Henkilöstö ryhmittäin 110

6

lukIjalle

luKijallE

Kilpailupolitiikka on ollut viime aikoina aiempaa vahvemmin esillä. Hallitusohjelmaan kirjattiin vuosi sitten useita siihen liittyviä tavoitteita. Tavoitteiden saavuttamiseksi on myös ryhdytty konkreettisiin toimenpiteisiin.

Hallitus asetti maaliskuussa terveen kilpailun edistämisohjelman, jonka tarkoituksena on edistää yritysten välistä reilua kilpailua. Ohjelman

painopisteet ovat julkisen sektorin mukanaolo markkinoilla, lainsäädännöstä johtuvat kilpailun esteet ja päivittäistavarakauppa. Ohjelman johtajaksi työ- ja elinkeinoministeriöön ajalle 1.5.2012–30.4.2013 nimitettiin Kilpailuviraston ylijohtaja Juhani Jokinen.

Hallitusohjelmassa kiinnitettiin huomiota myös Kilpailuviraston resurs-seihin. Osana harmaan talouden ohjelmaa virasto sai vuoden alussa lisämäärä-rahoja kartellien torjuntaan. Saadut resurssit hyödynnettiin perustamalla virastoon kartellityöhön erikoistunut ryhmä, jonka keskeisenä tavoitteena on kartellitapausten käsittelyn ja kartellien havaitsemisen tehostaminen.

EU-keskustelussa esiin ovat nousemassa laaja-alainen kilpailupolitiikka ja kilpailuviranomaisten rooli siinä. Pohdinnassa on muun muassa se, millaisilla pelisäännöillä jatkossa toimitaan valtiontuen, kilpailuneutraliteetin ja SGEI-asioiden parissa. Keskustelua näistä tullaan jatkossa käymään myös kansallisella tasolla.

Uusi kilpailulaki astui voimaan viime marraskuussa. Keskeisimmät uudis-tukset liittyivät uuteen yrityskauppatestiin, seuraamusjärjestelmään tehtyihin täsmennyksiin, elinkeinonharjoittajan puolustautumisoikeuksiin sekä mahdol-lisuuteen priorisoida viraston käsittelyyn tulevia asioita.

Ensimmäisen puolen vuoden aikana uuden lain soveltamisesta ei kaikilta osin ole vielä ehditty saada kokemuksia. Eniten viraston toimintaan ovat tois-taiseksi vaikuttaneet uudet, selkeämmät priorisointisäännöt. Kilpailulain 32 §:n tutkimatta jättämissäännöstä on sovellettu säännöllisesti, ja kansantaloudel-lisesti vähämerkitykselliset asiat on poistettu ripeästi. Tapaustutkinnan alku-vaihetta on muutenkin tehostettu, ja tapausten keskimääräiset käsittelyajat ovat laskeneet merkittävästi.

7luKijallE

Kansainvälisissä asioissa Kilpailuvirasto on perinteisesti toiminut aktii-visesti. Se onkin välttämätöntä, sillä globalisaation myötä yritykset toimivat maantieteellisesti yhä laajemmilla markkinoilla, ja myös kilpailunrajoitukset koskevat yhä useammin kansallista laajempia markkinoita. Tämä merkitsee uusia haasteita myös kilpailuviranomaisille.

Kilpailuviranomaisten kansainvälinen yhteisö kehittää parhaillaan uusia tapoja, jotta se voisi yhdessä ratkaista kilpailuongelmia entistä tehokkaammin. Tätä koskeva työ on jo aloitettu sekä ICN (International Competition Authority) -verkoston että OECD:n kilpailukomitean piirissä.

Kilpailuvirastolle pohjoismainen yhteistyö, jolla on yli 50 vuotta vanhat perinteet, säilyy jatkossakin tärkeänä painopisteenä. Keskeinen tämän yhteis-työn tulos on vuosittain julkaistava yhteispohjoismainen selvitys, jonka aiheita ovat viime vuosina olleet muun muassa apteekki- ja lääkemarkkinat, sähkö-markkinat sekä kilpailupolitiikan rooli talouden taantumassa ja kestävään kehi-tykseen perustuvan taloudellisen kasvun aikaansaamisessa.

Tämä Kilpailuviraston vuosikirja jäänee lajissaan viimeiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö on päättänyt esittää Kilpailuviraston ja Kuluttajaviraston yhdistämistä, ja uuden viraston on määrä aloittaa toimintansa 1.1.2013. Valtiontalouden tuottavuuden lisääminen edellyttää toimintojen tehostamista kaikilla hallinnon sektoreilla, ja pienten virastojen yhdistämisestä tällaisia tehokkuusetuja on mahdollista saada. Kilpailulakiin perustuvat Kilpailuviraston perustehtävät – kartellien ja muiden kilpailunrajoitusten sekä yrityskauppojen valvonta – säilyvät kuitenkin uudistuksen yhteydessä ennallaan.

Timo MattilaKilpailuviraston ylijohtaja 1.5.2012 alkaen

8

faktoja vuodeSta 2011

uusi laKiUudistettu kilpailulaki tuli voimaan marraskuun 1. päivänä 2011. Keskeiset sisällölliset muutokset koskevat yrityskauppavalvontaa, sakkovapautusta ja eräitä menettelymääräyksiä. Tärkeä uudistus on myös oikeus käsiteltävien asioiden priorisointiin. Uutta ovat myös taloudellisen seuraannon periaatteen kirjaaminen lakiin sekä vahingonkorvausta koskevan säännöksen päivittäminen unionin oikeutta vastaavaksi.

Kilpailulain toimeenpanon valmistelu oli vuoden 2011 keskeinen tehtävä. Virasto julkaisi suuntaviivat yrityskauppavalvonnasta, sakkovapautusjärjestel-mästä, seuraamusmaksun laskentaperiaatteista sekä priorisoinnista. Kilpailun-rajoitusten selvitysmenettelyn avoimuuden lisäämiseksi priorisointia koskeviin suuntaviivoihin liitettiin toimenpidepyynnön käsittelyn alkuvaiheen menettely-kuvaus tavoiteaikatauluineen.

KEsKEisEt tuloKsEtKilpailuviraston selvityksiä -sarjassa julkaistiin laajat selvitykset sääntelyn vaiku-tuksista kilpailuolosuhteisiin (1/2011) ja päivittäistavarakaupan ostajavoimasta (1/2012). Myös kaukolämpöalaa koskevat selvitykset saatiin päätökseen.

Yrityskauppavalvonnassa tehtiin yksi kieltoesitys markkinaoikeudelle. Kilpailunrajoitusvalvonnassa tehtiin seitsemässä asiassa yllätystarkastus. Yksi asia saatettiin markkinaoikeuskäsittelyyn seuraamusmaksun määräämiseksi. Määrähinnoittelua koskeva asia saatiin päätökseen markkinaoikeudessa (sakko 3 milj. euroa). Kilpailun edistämisessä virasto oli mukana 30 kotimaisen työryhmän työssä. Kartellivalvontaa ja sakkovapautusjärjestelmää tukemaan tuotettiin video ja kaksi esitettä.

tapausmäärät ja KäsittElyajatKilpailuvirastossa vireille tulleiden kotimaisten kilpailunrajoitustapausten määrä laski edellisestä vuodesta: vireille tuli 303 kotimaista kilpailunrajoitus-asiaa (364 v. 2010), 42 yrityskauppa-asiaa (35 v. 2010), 97 kilpailunedistämi-seen liittyvää asiaa (141 v. 2010) ja 478 kansainvälistä asiaa (626 v. 2010).

Viraston mahdollisuudet keskittyä kansantalouden kannalta merkittäviin asioihin ovat parantuneet uuden kilpailulain priorisointia koskevien säännösten

FaKtoja vuodEsta 2011

9

(32 §) myötä. Tärkeysjärjestykseen asettamisen merkitys on siinä, että Kilpailu-viraston on nyt suunnattava voimavaransa kilpailun toimivuuden, kansantalouden ja yleisen edun kannalta merkittäviin kilpailunrajoituksiin sekä kaikkein vaka-vimpiin kilpailunrajoituksiin.

Muutaman kuukauden kokemukset viittaavat siihen, että kilpailun toimi-vuuden kannalta vähäpätöiset asiat voidaan nyt päättää suhteellisen nopeasti. Myös avattujen asioiden määrä on saatu laskuun. Tähän ovat vaikuttaneet sähköisen vihjelinkin käyttöönotto, priorisointia koskevien suuntaviivojen julkaiseminen sekä niihin kytketty asiakasneuvonta.

Käsittelyajoissa suunta näyttää olevan hyvä. Toimenpidepyyntöjen keski-määräinen käsittelyaika jopa alitti tavoitteen. Jatkossa virasto pyrkii siihen, ettei sen käsittelyssä olisi yhtään yli kolme vuotta vireillä ollutta tapausta; tavoitteen saavuttamiseen pyritään vuoden 2013 aikana.

rEsurssit ja toiminnan laatuViraston kokonaiskustannukset olivat 5,4 miljoonaa euroa. Kilpailuvalvontaan niistä kohdistui noin 71 %, kilpailunedistämiseen 16 % ja kansainvälisiin asioihin 13 %.

Henkilötyövuosia kertyi harjoittelijat mukaan lukien 67,4 ja ilman harjoit-telijoita 64,8. Aluehallintovirastoissa käytettiin lisäksi kilpailuasioiden hoitami-seen yhteensä 6,5 henkilötyövuotta.

Viraston työilmapiiri sai VMBaro-kyselyssä asteikolla 1-5 erinomaisen arvion 4,1. Vuonna 2010 arvio oli 4,0. Sairauspoissaolojen määrä oli 8,9 työpäivää/htv (13,8 v. 2010).

Virastossa otettiin käyttöön yhdeksän eri arviointialuetta sisältävä CAF (Common Assessment Framework) -laadunarviointimalli. Kehittämiskohteiksi valittiin henkilöstöstrategian luominen, organisaatiomuistin varmistaminen sekä suunnitelmien ja tekemisen realistisuus resursseihin nähden (priorisointi).

Kilpailuviraston tilinpäätös, joka sisältää toimintakertomuksen, tilin-päätöslaskelmat ja liitteet, löytyy sähköisenä Kilpailuviraston internet-sivuilta osoitteesta www.kilpailuvirasto.fi/esittely. Tietoa viraston toiminnasta ja tuloksellisuudesta löytyy myös valtion raportointipalvelu Netrasta osoitteesta www.netra.fi.

FaKtoja vuodEsta 2011

10

vuoSIkalenterI 2011

tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinä kuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu tammikuu

10.1.kiVi tekee liikenne- ja viestintäminis-teriölle ja kansan-eläkelaitokselle taksien sähköiseen suorakorvausjär-jestelmään liittyvän aloitteen, jossa korostetaan julkisen vallan toimijoiden tasapuolisuusvel-voitetta keskenään kilpailutilanteessa olevia yrityksiä kohtaan.

17.1. kiVi tekee sitoumus-päätöksen, jossa Dna Oyj sitoutuu uudista-maan tarjoamansa kiinteistökaapeli kupari -tuotteen hinnoitteluperusteet.

11.2. Terveystalon ja ODl Terveyden välinen yrityskauppa siirre-tään jatkokäsittelyyn.

14.2. Viisas sääntely – toimivat markkinat -katsaus julkistetaan. Heikkotasoinen sääntely voi katsauksen mukaan rajoittaa kilpailua jopa enemmän kuin yritysten kilpailun-rajoitukset. katsauk-sessa käydään läpi hyvän sääntelyn peruselementtejä ja havainnollistetaan niitä 11 eri toimialaa koskevilla esimerkeillä.

1.3.kaukolämpöalaa koskevien selvi-tysten ykkösvaihe valmistuu. alan kan-nattavuus todetaan korkeaksi suhteessa liiketoiminnan riskiin.

11.3.Eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen (HE 88/2010) kilpailulaiksi.

14.4. korkein hallinto-oikeus hylkää kiVin markkinaoikeuden ratkaisusta tekemän valituksen ns. lännen Puhelin -asiassa. kHO katsoo kuitenkin päätök-sessään, että kiVillä oli lakisääteisten tehtäviensä hoita-miseksi perusteltu syy seuraamus-maksuesityksen tekemiseen.

18.4. kiVi julkaisee suuntaviivaluonnok-set yrityskauppa-valvonnasta sekä seuraamusmaksusta vapautumisesta ja seuraamusmaksun alentamisesta kartellitapauksissa (leniency).

5.5.2011 nCC:n ja Destian välinen asfalttiliiketoiminta-kauppa siirretään jatkokäsittelyyn.

11.5.kiVi hyväksyy ehdollisena Terveys-talon ja Oulun Diakonissalaitoksen välisen yrityskaupan.

13.5.ainaCom Oy sitoutuu kiVin päätöksessä uudis-tamaan kiinteistö-kaapelituotteensa hinnoitteluperusteet.

18.5.kiVi pyytää kom-mentteja sakkoja priorisointisuunta-viivaluonnoksista.

24.5.kiVi järjestää Turussa yhdessä lounais-Suomen aluehallintoviraston kanssa seminaa-rin ”Selkeyttä kilpailuasioihin”.

31.5.kiVi hyväksyy Bonnierin WSOY-kaupan.

23.6.Viraston vuosikirja Puheenvuoroja ilmestyy. kirja sisältää 12 asiantuntija-kirjoitusta, joiden aiheita ovat mm. kilpailulain uudis-tukset, kilpailijoiden välinen sallittu yhteistyö sekä kohtuuttomaan hinnoitteluun puuttuminen osana viraston keinovalikoimaa.

29.6.kiVi esittää kolmelle yritykselle sakkoja kartelliyhteistyöstä tarjouskilpailuissa Rovaniemellä.

5.8.kiVi esittää markkinaoikeudelle nCC:n ja Destian välisen yrityskaupan kieltämistä.

12.8.uusi kilpailulaki vahvistetaan tasa-vallan presidentin esittelyssä.

12.8.kiVi poistaa käsittelystä asian, joka koskee Telia-Sonera Finlandin metallijohtimisen Talokaapeli-tuotteen hinnoittelua pientaloille. Perus-teluna on mm. se, että yritys otti jo selvitysten aikana käyttöön uuden hinnoittelumallin.

1.9.kiVi julkaisee kutsut syksyn alueellisiin kilpailuseminaa-reihin Jyväskylässä, kuopiossa, lahdessa, maarianhaminassa, Oulussa, Rova-niemellä ja Vaasassa.

10.10.Helsingissä järjes-tettyyn vuotuiseen kiVi-päivään osallis-tuu noin 150 sidos-ryhmien edustajaa. Tilaisuuden teemana on toimivan kilpailun merkitys Suomen talouskehitykselle.

1.11.uusi kilpailulaki (948/2011) astuu voimaan.

2.11.markkinaoikeus asettaa tiukat ehdot nCC:n ja Destian välisen yrityskaupan hyväksymiselle. nCC Roads ja Destia peruvat kaupan markkinaoikeuden ratkaisun jälkeen.

8.11.Eu:n kansalliset kilpailuviranomai-set ja Euroopan komissio hyväksyvät yleiset periaatteet kansallisten kilpailu-viranomaisten välisestä yhteistyöstä yrityskauppa-asioissa.

11.11.kiVi hyväksyy unileverin ja ingman ice Creamin välisen yrityskaupan.

24.11.nCC/Destia -yrityskauppa hyväksytään uudessa muodossaan.

19.12.Terveystalon Pulssi-kauppa saa viraston hyväksynnän.

20.12.markkinaoikeus määrää kiVin tekemän seuraamus- maksuesityksen perusteella iittala Groupille kolmen miljoonan euron sakot määrähinnoittelusta.

31.12.Eu:n kilpailuviran-omaisten verkosto julkaisee uutiskirjeen (ECn Brief 5/2011), joka käsittelee komission ja jäsen-maiden viimeaikaisia toimia ruoka- ja vähittäiskaupan alalla.

10.1.Päivittäistavara- kaupan ostajavoimaa koskeva kiVin selvitys julkaistaan. Selvitys osoittaa, että päivittäistavara-kauppa hyödyntää ostajavoimaansa useilla kilpailun kannalta kyseen-alaisilla tavoilla.

16.1.kiVi ilmoittaa lopet-taneensa tällä erää kaukolämpöalaa koskevat selvityk-sensä. asiasta lisää sivuilla 30-34.

vuosiKalEntEri 2011

http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-1http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-3http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-5http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-6http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-9http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vex3000.sh?TUNNISTE=HE+88/2010http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-12http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-13http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-15http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-17http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-18http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=ratkaisut/kieltoyms-paatokset&sivu=ratk/r-2010-00-0286http://www.kilpailuvirasto.fi/seminaarithttp://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-20http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-21http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-22

11

2012

tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinä kuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu tammikuu

10.1.kiVi tekee liikenne- ja viestintäminis-teriölle ja kansan-eläkelaitokselle taksien sähköiseen suorakorvausjär-jestelmään liittyvän aloitteen, jossa korostetaan julkisen vallan toimijoiden tasapuolisuusvel-voitetta keskenään kilpailutilanteessa olevia yrityksiä kohtaan.

17.1. kiVi tekee sitoumus-päätöksen, jossa Dna Oyj sitoutuu uudista-maan tarjoamansa kiinteistökaapeli kupari -tuotteen hinnoitteluperusteet.

11.2. Terveystalon ja ODl Terveyden välinen yrityskauppa siirre-tään jatkokäsittelyyn.

14.2. Viisas sääntely – toimivat markkinat -katsaus julkistetaan. Heikkotasoinen sääntely voi katsauksen mukaan rajoittaa kilpailua jopa enemmän kuin yritysten kilpailun-rajoitukset. katsauk-sessa käydään läpi hyvän sääntelyn peruselementtejä ja havainnollistetaan niitä 11 eri toimialaa koskevilla esimerkeillä.

1.3.kaukolämpöalaa koskevien selvi-tysten ykkösvaihe valmistuu. alan kan-nattavuus todetaan korkeaksi suhteessa liiketoiminnan riskiin.

11.3.Eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen (HE 88/2010) kilpailulaiksi.

14.4. korkein hallinto-oikeus hylkää kiVin markkinaoikeuden ratkaisusta tekemän valituksen ns. lännen Puhelin -asiassa. kHO katsoo kuitenkin päätök-sessään, että kiVillä oli lakisääteisten tehtäviensä hoita-miseksi perusteltu syy seuraamus-maksuesityksen tekemiseen.

18.4. kiVi julkaisee suuntaviivaluonnok-set yrityskauppa-valvonnasta sekä seuraamusmaksusta vapautumisesta ja seuraamusmaksun alentamisesta kartellitapauksissa (leniency).

5.5.2011 nCC:n ja Destian välinen asfalttiliiketoiminta-kauppa siirretään jatkokäsittelyyn.

11.5.kiVi hyväksyy ehdollisena Terveys-talon ja Oulun Diakonissalaitoksen välisen yrityskaupan.

13.5.ainaCom Oy sitoutuu kiVin päätöksessä uudis-tamaan kiinteistö-kaapelituotteensa hinnoitteluperusteet.

18.5.kiVi pyytää kom-mentteja sakkoja priorisointisuunta-viivaluonnoksista.

24.5.kiVi järjestää Turussa yhdessä lounais-Suomen aluehallintoviraston kanssa seminaa-rin ”Selkeyttä kilpailuasioihin”.

31.5.kiVi hyväksyy Bonnierin WSOY-kaupan.

23.6.Viraston vuosikirja Puheenvuoroja ilmestyy. kirja sisältää 12 asiantuntija-kirjoitusta, joiden aiheita ovat mm. kilpailulain uudis-tukset, kilpailijoiden välinen sallittu yhteistyö sekä kohtuuttomaan hinnoitteluun puuttuminen osana viraston keinovalikoimaa.

29.6.kiVi esittää kolmelle yritykselle sakkoja kartelliyhteistyöstä tarjouskilpailuissa Rovaniemellä.

5.8.kiVi esittää markkinaoikeudelle nCC:n ja Destian välisen yrityskaupan kieltämistä.

12.8.uusi kilpailulaki vahvistetaan tasa-vallan presidentin esittelyssä.

12.8.kiVi poistaa käsittelystä asian, joka koskee Telia-Sonera Finlandin metallijohtimisen Talokaapeli-tuotteen hinnoittelua pientaloille. Perus-teluna on mm. se, että yritys otti jo selvitysten aikana käyttöön uuden hinnoittelumallin.

1.9.kiVi julkaisee kutsut syksyn alueellisiin kilpailuseminaa-reihin Jyväskylässä, kuopiossa, lahdessa, maarianhaminassa, Oulussa, Rova-niemellä ja Vaasassa.

10.10.Helsingissä järjes-tettyyn vuotuiseen kiVi-päivään osallis-tuu noin 150 sidos-ryhmien edustajaa. Tilaisuuden teemana on toimivan kilpailun merkitys Suomen talouskehitykselle.

1.11.uusi kilpailulaki (948/2011) astuu voimaan.

2.11.markkinaoikeus asettaa tiukat ehdot nCC:n ja Destian välisen yrityskaupan hyväksymiselle. nCC Roads ja Destia peruvat kaupan markkinaoikeuden ratkaisun jälkeen.

8.11.Eu:n kansalliset kilpailuviranomai-set ja Euroopan komissio hyväksyvät yleiset periaatteet kansallisten kilpailu-viranomaisten välisestä yhteistyöstä yrityskauppa-asioissa.

11.11.kiVi hyväksyy unileverin ja ingman ice Creamin välisen yrityskaupan.

24.11.nCC/Destia -yrityskauppa hyväksytään uudessa muodossaan.

19.12.Terveystalon Pulssi-kauppa saa viraston hyväksynnän.

20.12.markkinaoikeus määrää kiVin tekemän seuraamus- maksuesityksen perusteella iittala Groupille kolmen miljoonan euron sakot määrähinnoittelusta.

31.12.Eu:n kilpailuviran-omaisten verkosto julkaisee uutiskirjeen (ECn Brief 5/2011), joka käsittelee komission ja jäsen-maiden viimeaikaisia toimia ruoka- ja vähittäiskaupan alalla.

10.1.Päivittäistavara- kaupan ostajavoimaa koskeva kiVin selvitys julkaistaan. Selvitys osoittaa, että päivittäistavara-kauppa hyödyntää ostajavoimaansa useilla kilpailun kannalta kyseen-alaisilla tavoilla.

16.1.kiVi ilmoittaa lopet-taneensa tällä erää kaukolämpöalaa koskevat selvityk-sensä. asiasta lisää sivuilla 30-34.

vuosiKalEntEri 2011

http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-24www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-26http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-27http://www.kilpailuvirasto.fi/seminaarithttp://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-28http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110948http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-30http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-32http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-34http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-35http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-36http://ec.europa.eu/competition/ecn/brief/05_2011/brief_05_2011_short.pdfhttp://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2012-1http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2012-2http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=IP/11/1326&format=HTML&aged=0&language=EN&guiLanguage=en

12

tarkaStelukauden keSkeInen tuote: päIvIttäIStavarakauppaa koSkeva SelvItyS

Kilpailuvirasto julkisti päivittäistavarakaupan ostajavoimaa koskevan selvi-tyksen 10.1.2012. Selvityksen mukaan kauppa hyödyntää vahvaa asemaansa suhteessa tavarantoimittajiin useilla sellaisilla tavoilla, joita voidaan pitää terveen ja toimivan kilpailun kannalta kyseenalaisina. Tutkittuja toimialoja olivat liha-, leipomo-, mylly- sekä lemmikkieläinruokateollisuus. Kaupan alan menettelyjä koskeville jatkotoimenpiteille on Kilpailuviraston mielestä selkeä tarve.

Kaupan vahvan aseman ilmentymiä ovat erityisesti vastikkeettomat mark-kinointirahat ja riskien siirto tavarantoimittajille. Myös kaupan omien tuote-merkkien (ns. Private label -tuotteet) yleistymiseen – yhdistettynä kaupan vahvaan asemaan valikoimanhallinnassa – saattaa selvityksen mukaan liittyä kilpailun kannalta haitallisia vaikutuksia.

Vastikkeettomat markkinointirahat sekä riskinsiirron käytännöt ovat yksit-täisinä ilmiöinä potentiaalisesti haitallisimpia toimivalle kilpailulle. Vastikkeet-tomat markkinointirahat ovat omiaan nostamaan tuotteiden hintoja, koska tavarantoimittajat pyrkivät joka tapauksessa siirtämään kaikki kustannuksensa hintoihin. Erityisen haitallisesti käytäntö vaikuttaa uusien yritysten markki-noille pääsyyn ja sitä kautta koko alan kilpailutilanteeseen. Vastikkeettomat maksut voivat lisäksi vaikuttaa laajemminkin hintakilpailun laimenemiseen alalla.

Selvityksessä tuli esiin monia tapoja, joiden avulla kauppa siirtää omaa riskiään tavarantoimittajille. Takaisinostovaatimukset myymättä jääneisiin tuotteisiin liittyen ovat näistä yleisin tapa. Esimerkiksi leipomo- ja lemmikki-eläinruokateollisuuden vastaajista 3/4 ilmoitti kohdanneensa takaisinostovaati-muksia kaupan taholta. Riskinsiirron myötä kasvavan epävarmuuden seurauk-sena ovat tyypillisesti mm. tuotannon supistaminen ja hintojen korotuspaineet.

Private label- eli PL-tuotteiden määrän kasvu hyödyttää kuluttajia, koska se laajentaa tuotevalikoimaa ja alentaa hintoja. Ongelmia saattaa kuitenkin ilmetä pidemmällä aikavälillä, koska kaupalla on niin vahva asema valikoimanhallin-nassa ja hinnoittelussa. Tavarantoimittajien vastausten mukaan kauppa hinnoit-telee merkkituotteet varsin usein omia tuotemerkkejään kalliimmiksi.

tarKastEluKaudEn KEsKEinEn tuotE: päivittäistavaraKauppaa KosKEva sElvitys

http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2012-1http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2012-1

13

Yhteenvetona voidaan todeta, että selvityksessä havaitut kaupan ja tavaran-toimittajien väliset käytänteet ovat kilpailulain soveltamisen kannalta niin sano-tulla harmaalla alueella. Yksiselitteisesti kiellettyjä, vakavia kilpailunrajoituksia ei havaittu.

Kaupan neuvottelu- ja ostajavoima sinänsä ei merkitse automaattisesti kilpailun puuttumista tai sen vääristymistä. Nyt havaittujen ilmiöiden luonne ja näkemykset näiden yleisyydestä luovat kuitenkin selkeästi tarpeen jatkotoimenpiteille.

Ostajavoimaan liittyvien käytäntöjen ohella on tärkeää arvioida myös muita kuluttajien ostospaikan valintaan vaikuttavia seikkoja kuten myymä-löiden sijoittumiseen ja niiden yhteyteen sijoitettavien oheispalvelujen tarjon-taan liittyviä menettelyjä. Kaupan sijainninohjauksella, kaavoituksesta vastaa-villa viranomaisilla ja esimerkiksi alkoholin vähittäismyyntimonopolilla on merkittävä vaikutus tasapuolisten kilpailuedellytysten luomiseen Suomen päivittäistavarakaupassa.

Selvitystä on saatavana Kilpailuviraston viestinnästä ja sähköisenä Kilpailu-viraston verkkosivuilta osoitteesta www.kilpailuvirasto.fi/julkaisut.

tarKastEluKaudEn KEsKEinEn tuotE: päivittäistavaraKauppaa KosKEva sElvitys

http://www.kilpailuvirasto.fi/julkaisut

14

aJaTukSia RElEVanTTiEn maanTiETEElliSTEn maRkkinOiDEn määRiTTElYSTä

tom BjörKroth

ajatuKsia rElEvanttiEn maantiEtEEllistEn marKKinoidEn määrittElystä

15ajatuKsia rElEvanttiEn maantiEtEEllistEn marKKinoidEn määrittElystä

16

ylEistä marKKinamäärittElystäRelevanttien markkinoiden määrittely on yleensä kiinteä osa kilpailupoliittista tapauskäsittelyä. Monet osapuolten esittämät johtopäätökset vaikuttavatkin rakentuvan esitettyjen relevanttien tuote- ja maantieteellisten markkinoiden määri-telmien varaan, joten markkinamäärittelyä voisi verrata komean argumenteista kootun raken-

nelman perustuksiin. Perustukset pyritään usein luonnollisesti laatimaan juuri oman rakennelman tarpeisiin, ainakin ilman ylimitoituksia. Viranomaisten tarve kriittisesti tarkastella esitettyjä ajatusrakennelmia saattaa tällöin aiheuttaa prosessin oikeutetun pitkittymisen. Harrastelijamaiset ”valutalkoot” alkavat olla markkinamäärittelyssäkin katoavaa kansanperinnettä, sillä tämäkin vaihe uskotaan yhä useammin ammattilaisten käsiin. Hetkeksi voimme kuitenkin pysähtyä pohtimaan, minkälaiset valmiudet taloustieteen opinnoissa saadaan tähän tehtävään ja onko maantieteellisten markkinoiden määrittelyssä tässä suhteessa jotain erityistä.

Taloustieteen perusteoksissa käsitellään tietyn hyödykkeen kysyntää ja tarjontaa melko suoraviivaisesti. Yleensä on pyritty miettimään verrattain tarkkaan kysyntäfunktion olennaiset argumentit, eli mitkä tekijät vaikut-tavat hyödykkeen kysyntäkäyrän siirtymiseen hahmotetussa kaaviossa. Kulut-tajan tulojen ohella tähän vaikuttavat muutokset kuluttajien mieltymyksissä ja etenkin korvaavien hyödykkeiden hinnoissa, joten oikeastaan ajatus tuotemark-kinamäärittelyn periaatteista iskostetaan hyvin varhaisessa vaiheessa kiinteäksi osaksi taloustieteellistä ajattelua.

Markkinatasapainoon vaikuttavaa tarjontaakaan ei taloustieteen ensiaske-leissa ole unohdettu, vaan ajatus tarjonnan muutoksesta markkinoiden kannat-tavuuden parantuessa on luonnollinen. Muistellaanpa vaikka luentoa täydel-lisestä kilpailusta, jossa ylisuuret voitot katoavat nopeasti markkinoille tulon

ajatukSIa relevanttIen maantIeteellISten markkInoIden määrIttelyStä

tom BjörKroth


17

esteiden ollessa olemattomat, eli tarjonnan korvattavuuskin tulee käsitteenä varhain tutuksi.

Tuotemarkkinamäärittelyssä olemme kilpailuoikeudellisessa toiminta-ympäristössä jo verrattain pitkään tottuneet ns. SSNIP1-testin mukaiseen ajatteluun, eli tuotemarkkinat on silloin hyvin määritelty, kun on löydetty sellainen ryhmä hyödykkeitä, jossa yksittäiset hyödykkeet korvaavat toisiaan ja jonka hintaa voidaan kannattavasti korottaa 5–10 prosenttia ilman, että kuluttajat suuremmissa määrin hakevat vaihtoehtoja tämän joukon ulko-puolelta. Periaate kuulostaa helpolta, mutta käytännön toteutuksessa saattaa ilmetä hyvin voimakkaitakin näkemyseroja osapuolten välillä esimerkiksi siitä, onko nykyinen hintataso liian korkea tai jopa liian matala SSNIP-testin suorittamiseksi.2 Kysyntäfunktion harhaton estimointi laajassa tuoteavaruu-dessa on kouliintuneellekin tieteenharjoittajalle vaativaa, mutta SSNIP-testin henkeä voidaan toteuttaa muillakin, vähemmän raskailla tai ristiriitaisilla analyyseilla.

Palataanpa vielä hetkeksi markkinamäärittelyn tarkoitukseen. George Stigler ja Robert Sherwin tiivistivät vuonna 1985 markkinamäärittelyn tarkoituksen seuraavasti (s. 558):

”Markkinamäärittelyn tarkoitus on tunnistaa ne myyjät ja ostajat, jotka määrittävät tuotteen hinnan tietyllä alueella. Markkinamää-rittelyn tarkoituksena ei ole päätellä, ovatko markkinat kilpaillut vai monopolistiset, joskin markkinamäärittely on olennainen vaihe tämänkin tutkimista.”3 (vapaa käännös, oma korostus)

Tämä tiivistetty näkemys kattaa tuotemarkkinamäärittelyn unohtamatta alueellista ulottuvuutta. Tämän kirjoitus keskittyykin jäljempänä maan-tieteellisten markkinoiden määrittelyn kysymyksiin, menetelmiin ja haastei-siin. Kirjoitus ei pyri olemaan tyhjentävä esitys markkinamäärittelystä, vaan nostaa lähinnä esiin joitain klassisia sekä ajankohtaisia teemoja.

Maantieteellisten markkinoiden määrittely on olennainen mutta ei aina tuotemarkkinamäärittelystä

kokonaan irrallinen osa markkinoiden kokonaismäärittelyä.


18

maantiEtEEllisEt marKKinat Maantieteellisten markkinoiden määrittely on olennainen mutta ei aina tuote-markkinamäärittelystä kokonaan irrallinen osa markkinoiden kokonaismäärit-telyä. Tälle ei ole puhtaissa taloustieteen perusopinnoissa suotu kovinkaan paljon huomiota. Näin on ollut ehkä siksi, että kysymystä maantieteellisestä rajauksesta ei ole pidetty johdettavien tulosten kannalta kovinkaan tärkeänä. Tämä voi olla yhtenä syynä siihen, että maantieteellisten markkinoiden määrit-tely on kvantitatiivisten menetelmien soveltamisessa kulkenut hieman jälkijunassa. Kilpailuoikeuden tarpeisiin räätälöidyt opintokokonaisuudet paikkaavat luon-nollisesti tätä puutetta.

Epäiltyjen kilpailunrajoitustapausten käsittelystä saadut kokemukset osoit-tavat, että kilpailuoikeudellisessa argumentaatiossa maantieteellisten markki-noiden laajuudella voi olla ratkaiseva merkitys esimerkiksi arvioinnin kohteena olevan yrityksen asemaa tai yrityskaupan vaikutuksia koskeviin johtopäätök-siin. Arvioinnin kohteena ovat periaatteessa samat tekijät kuin tuotemarkkina-määrittelyssä: kysynnän ja tarjonnan korvattavuus. Nyt asiaa on kuitenkin, kuvainnollisesti ajatellen, mietittävä ns. karttaharjoituksena yllä mainitun SSNIP-testin hengessä4. Tällöin asetettava kysymys on jotakuinkin muotoa: ”Voidaanko tietyn hyödykejoukon (toisiaan korvaavat tuotteet) hintatasoa korottaa kannattavasti tietyllä alueella 5–10 %”. Haluamme siis saada selville, onko viitteitä siitä, että hintojen noustessa kysyntä ei merkittävästi kohdennu lähialueille (tai että tarjonta lähialueilta ko. alueelle ei lisäänny merkittävästi) kyseisen hinnannoston seurauksena. Mikäli merkittävät hintaerot eivät synnytä, tai ole synnyttäneet, merkittäviä kauppavirtoja, voidaan arvioida määritellyn relevantit maantieteelliset markkinat.

Maantieteellisten markkinoiden laajuuteen vaikuttaa myös sen alueen koko, jolla asiakkailla on mahdollisuus tehdä hankintansa samoin ehdoin. Ilmeisin esimerkki tällaisesta tapauksesta on tilanne, jossa yritykset hankkivat tuotteensa esimerkiksi Euroopan Unionin alueelle ulottuvan tarjouskilpailumenettelyn avulla.5

Kuka määrittelee ja miten? Kilpailuvirasto arvioi päätöksissään relevanttien maantieteellisten markkinoiden ja tuotemarkkinoiden laajuutta. Usein tuotemarkkinoiden ja relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyä ei ole tarpeen tehdä kovinkaan täsmällisesti. Näin menetellään silloin kun esimerkiksi yrityskauppa ei aiheuta merkittäviä kilpailuongelmia millään mahdollisella markkinamäärittelyllä.6 Mikäli markkinat on tarpeen määritellä täsmällisesti, Kilpailuvirasto yleensä ottaa huomioon oman ja mm. EU:n komission aiemman päätöskäytännön sekä


19

saatavilla olevan ohjeistuksen. Osapuolten, kuten yrityskaupan ilmoittajien, ja markkinatoimijoiden näkemykset antavat myös arvokasta tietoa markkina-määrittelyn tueksi, joskin yritysten näkemykset relevanteista markkinoista saattavat ajoittain poiketa merkittävästikin toisistaan.

Eri tahoilla on helposti erilainen näkökulma relevanttien maantieteellisten markkinoiden laajuudesta. Kuluttajalla voi esimerkiksi olla varsin erilainen käsitys relevanteista markkinoista kuin jakelijalla. Tämä käy hyvin ilmi Kilpailu-viraston polttonestemarkkinoita koskevasta päätöksestä vuodelta 2007.7

”Polttonesteiden vähittäismyynnin maantieteellisiä markkinoita voidaan arvioida sekä loppukäyttäjien että huoltoasemayrittäjien näkökulmasta. Jakeluaseman näkökulmasta katsottuna markkinat muodostuvat siitä alueesta, johon kuuluvat loppuasiakkaat ja kilpailijat jakeluyrittäjä ottaa huomioon kyseisen aseman hinnoittelussa. Yksityisautoilijan kannalta markkinat muodostuvat niistä jakeluasemista, joita hän pitää realistisina vaihtoehtoisina hankintapaikkoina.”

Vaikka virasto ei kyseisessä päätöksessä nähnyt tarvetta määritellä maan-tieteellisiä markkinoita täsmällisesti, sitaatti kuvaa tapauskäsittelyn markkina-määrittelyyn liittyvää pohdintaa.

Tietyn alueen avoimuuden mittaamisestaKauppavirroista saa hyödyllistä tietoa maantieteellisten markkinoiden määrit-telyyn.8 Puhuttaessa Suomen kaltaisesta pienestä avoimesta taloudesta voisi helposti kuvitella, että relevantit maantieteelliset markkinat ovat yleensä Suomea ja jopa Pohjoismaitakin laajemmat. Tätä tukee käsitys raaka-aine-markkinoiden kansainvälisestä integroitumisesta sekä ajatus markkinoiden tehokkuudesta, joka tavaravirroillaan hetkessä tasoittaa syntyneet maantie-teelliset hintaerot. Ajatus nykytalouden tavaravirtojen sulavista ja nopeista liikkeistä arbitraasimahdollisuuksia etsiessään on yhtä väärä kuin ajatus rahan liikkumisesta valon nopeudella pankkijärjestelmässä. Molemmissa prosesseissa on sekä luonnollisia että regulaation aikaansaamia kitkatekijöitä. Tavara- ja palveluvirtoja kohtaavat lisäksi joskus merkittävätkin kuljetuskustannukset, jotka saattavat ylläpitää alueellisia hintaeroja. Huomattavaa on myös se, että yritysten oma toiminta saattaa vaikuttaa maantieteellisten markkinoiden kokoon. Yksipuolisesti tai sopimuksin luodut kaupan esteet saattavat oikeuttaa arvion kansallisista markkinoista, vaikka ne muussa tapauksessa olisivat tätä huomattavasti laajemmat.


20

Alueen tai talouden avoimuus liittyy siis läheisesti relevanttien maantieteel-listen markkinoiden määrittelyyn. Edellä esitetystä nouseekin esiin kysymys siitä, mitä tulee pitää avoimena taloutena. Kumpaa taloutta on esimerkiksi pidettävä avoimempana: sellaistako, jossa tuonti suhteessa kulutukseen on suurta ja vienti olematonta, vai sellaista, josta vienti on mittavaa, mutta tuonnin osuus kulutuksesta olematon? Eli voidaanko maantieteellisiä markki-noita pitää yhtä laajoina tapauksessa, joissa ulkomaankaupan ovet avautuvat vain toiseen suuntaan verrattuna tilanteeseen, jossa ulkomaankauppa tarvitsee heiluri- tai pyöröoven?

Kauppavirtoihin perustuvat testitAsiaa on pohdittu ja siihen on vastattukin ns. Shipment-testien näkö-kulmasta. Maantieteellisten markkinoiden laajuutta voidaan, käytet-tävissä olevan tilastotiedon salliessa, arvioida mm. Elzinga-Hogartyn -testin avulla. Tällöin tärkeät arvioitavat suureet ovat viennin osuus alueen tuotannosta ja tuonnin osuus alueella tapahtuvasta kulutuksesta. Viennin ja tuonnin merkitystä voidaan arvioida ns. LOFI9- ja LIFO10-suureiden avulla. Suureiden laskentakaavat ovat seuraavat

loFi=1–viEntituotanto & liFo=1–tuontiKulutus

Korkea, lähelle yhtä sijoittuva LOFI-arvo viittaa siis siihen, että alueen tuotanto tyydyttää pääasiassa kotimaista kysyntää. Tämä puolestaan viittaa siihen, että kyseessä olevaa maantieteellistä aluetta voidaan mahdollisesti pitää omana merkityksellisenä maantieteellisenä mark-kina-alueenaan. Korkea LIFO-arvo viittaa puolestaan siihen, että kyseisen alueen kysyntää tyydytetään pääasiassa kyseisellä alueella tapahtuvan tuotannon avulla.

LOFI- ja LIFO-suureilla ei ole virallisia kynnysarvoja, mutta usein on ajateltu, että arvot, jotka ylittävät 0,9, viittaavat tarkastelun kohteena olevan alueen muodostavan omat maantieteelliset markkinansa. Arvioinnissa on myös käytetty kynnysarvoa 0,75, ja maantieteellisten markkinoiden määrittely perustuukin pitkälti arvioitsijan harkintaan.11 Arvioon maantieteellisten markkinoiden laajuudesta vaikuttavat luon-nollisesti myös alueellisten hintaerojen vaikutus tuontiin ja vientiin sekä kuljetuskustannusten suhde tuotteen arvoon. Alueiden hintaerojen ollessa olemattomat saattavat LIFO- ja LOFI-suureet antaa harhaan-johtavan kuvan maantieteellisten markkinoiden koosta.12 Toisaalta LIFO-testin hyvänä puolena voi pitää sitä, että se ei erittele, mikä yritys


21

vastaa tuonnista. Toisin sanoen kohdemaassa toimivan yrityksen tuonti esimerkiksi ulkomaisesta tuotantolaitoksestaan lasketaan mukaan LIFO-suureeseen. Tämä ilmentää ajatusta siitä, että tuonti on ”mahdollista” ja todennäköisesti taloudellisesti järkevää vaikuttaen näin maantieteellisten markkinoiden laajuuteen.

Mikäli tietyn maantieteellisen alueen alhaiset LIFO- ja / tai LOFI-suureet eivät anna olettaa tämän muodostavan omia relevantteja maantieteellisiä markkinoita, on tarkoituksenmukaista tarkastella, miten uusien maantieteellisten alueiden mukaan ottaminen vaikuttaa suureisiin. Aloittamalla laajemmasta alueesta pienempää kohti saatetaan helposti päätyä tulokseen, että markkinat ovat esimerkiksi Euroopan laajuiset, vaikka oikea johtopäätös rajaisikin markkinat esimerkiksi Pohjoismaiden tai vain Suomen ja Ruotsin laajuisiksi.

Kauppavirtoihin perustuvien testien heikko kohta on se, että kauppavirtojen puutteen ei voida aukottomasti väittää rajaavan mark-kinat esimerkiksi kansallisiksi, koska tässäkin joudutaan pohtimaan määrittelyä ns. SSNIP-testin valossa. Kauppa- ja tuottajahintatilastoista voidaan tosin saada tietoa, joka antaa viitettä siitä, että tuottajahintojen merkittäväkään nousu tietyllä alueella ei kasvata tuontia. Tätä voidaan jo pitää vahvana tukena markkinamäärittelylle.

Elzinga-Hogartyn-testiä on kritisoitu mm. sen suhteen, että sitä on sovellettu markkinaolosuhteisiin, joihin sitä ei alun perin ole tarkoitettu, kuten hyvin erilaistettujen terveydenhoitopalveluiden markkinoiden määrittelyyn.13 Testi ei aina ole vakuuttanut oikeus-istuimiakaan. Tapauksessa Oracle/PeopleSoft oikeus katsoi vastoin testin kehittänyttä Kenneth Elzingan ja DoJ:n arviota maantieteelliset markkinat Yhdysvaltoja laajemmiksi.14

Kotimaisia esimerkkejä Elzinga-Hogartyn -testistä ei kilpailuoikeuden päätös- tai oikeuskäytännössä vielä ole, vaikka vastaavaa argumentointia on nähtävissä esimerkiksi Kilpailuviraston päätöksessä liittyen määräävän markkina-aseman väärinkäyttöepäilyyn sementtimarkkinoilla.15

Alueen tai talouden avoimuus liittyy läheisesti relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyyn.


22

Shipment-testin ajatusta sovellettiin kuitenkin Kilpailuviraston hiljattain julkistetussa päivittäistavarakauppaa koskevassa selvityksessä.16 Siinä selvitettiin pt-kaupan neuvotteluvoimaan liittyviä ilmiöitä ja käytäntöjä ja niiden vaikutuksia neuvottelutasapainoon ja tarkastelun kohteena olleiden markkinoiden kilpailuolosuhteisiin. Tavarantoimittajan tuottaman hyödykkeen maantieteellisillä markkinoilla on merkitystä, varsinkin jos tämä kohtaa alavirrassa hyvin keskittyneen jakelijaportaan. Suppeat maantieteelliset markkinat, johtuivatpa nämä sitten regulaatiosta tai esimerkiksi kansallisista mieltymyksistä, saattavat altistaa tavarantoi-mittajaportaan jakelijaportaan neuvottelu- tai jopa ostajavoimalle. Näistä ainakin jälkimmäisellä on suoraan kielteisiä vaikutuksia kuluttajille.

Suppeat maantieteelliset markkinat saattavat luoda edellytyksiä tavarantoimittajien markkinavoiman käytölle ja keskinäisen kilpailun rajoittamiselle tai itse asiassa olla jopa seurausta tästä.

Päivittäistavarakauppaa koskevassa selvityksessä esitettiin esimerkiksi tuore leipä tuoteryhmän ravintotasetta. Mikäli tuoteryhmä tuore leipä muodostaisi omat tuotemarkkinansa, voitaisiin sen maantieteellisen markkinan ulottuvuutta arvioida yllä kuvatulla niin sanotun Elzinga-Hogartyn-testin avulla. Tällöin saadaan vuosille 1997–2010 keskiarvot LOFI=0,99 ja LIFO= 0,95.

Merkittävää on kuitenkin havainto, jonka mukaan tuonnin osuus koti-maisesta kulutuksesta on kasvanut trendinomaisesti pienentäen LIFO-suuretta. Tämä saattaa ajan myötä johtaa johtopäätökseen, että tuoreen leivän markkinat ovat Suomea laajemmat.

Jottei tässä liioiteltaisi kauppavirtatestien todistusvoimaa, on syytä huomioida näihin testeihin liittyvät ongelmat. Ensiksi, suuretkaan

1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010

1,00

0,98

0,96

0,94

0,92

0,90

tuorE lEipä -tuotEryhmän loFi- ja liFo-suurEEt

lOFi

liFO


23

alueiden väliset yhdensuuntaiset kauppavirrat ja hintaerot eivät välttä-mättä tarkoita, että alueet kuuluvat samoille markkinoille. Kyse voi olla tuottajan harjoittamasta hintadiskriminaatiosta, kuten esimerkiksi satunnaisesta polkumyynnistä tietylle alueelle, jolloin hyödykevirran hinta kohdealueella ei ole yhteydessä kuljetuskustannuksiin, saati kilpai-lijoiden hintatasoon.17

Hintatestit Kilpailuviranomaiset tai osapuolet tukeutuvat harvoin perusteelliseen SSNIP-testiin maantieteellisten markkinoiden määrittelyssä. Yhtenä syynä voi olla, että käytössä on yksinkertaisempia, todistusvoimal-taan lähes samanveroisia menetelmiä, jotka ovat prosessiekonomian näkökulmasta tarkoituksenmukaisia. Näistä mainittakoon esimerkiksi kriittisen tappion analyysi. Toisaalta joidenkin SSNIP-testistä poikke-avien analyysien taustalla on vähintään yhtä voimakkaana ajatus, että kahden eri alueen välillä vallitsee selkeä kilpailullinen yhteys (engl. competitive interaction). Tällä on selkeä yhteys siihen, että yhtenäisellä maantieteellisellä markkina-alueella voi arvioida vallitsevan ”homogeeniset kilpailuolosuhteet”.

Tätä ajatusta on hyödynnetty hintatestien soveltamisessa niin tuote-markkinoiden kuin maantieteellistenkin markkinoiden määrittelyssä. Perinteisesti kahden alueen yhteenkuuluvuutta on tässä mielessä pyritty todistelemaan hintakorrelaatiotesteillä, vaikka näiden todistusvoima on usein varsin heikko johtuen erityisesti testiin liittyvistä tulkinnallisista heikkouksista. Lisätukea saadaan menetelmistä, jotka ovat lähem-pänä ”homogeenisten kilpailuolosuhteiden” analysointia. Periaate on käytännön analysointia yksinkertaisempi: testataan oletusta, jonka mukaan kahden erillisen maantieteellisen alueen hintojen suhde poik-keaa ajallisesti tai absoluuttisesti merkittävästi jostain tietystä vakioarvosta. Mikäli tätä oletusta ei voida hylätä, on vaikea hyväksyä argumenttia joidenkin alueiden välillä vallitsevasta kilpailullisesta yhteydestä ja näiden alueiden kuulumisesta samoille relevanteille maantieteellisille markkinoille. Tilastotieteen termein puhutaan alueiden hintasuhteen ei-stationäärisyysoletuksesta. Tässä kohden on oltava tarkkana, sillä ei-stationäärisyysoletuksen hylkääminen ei tarkoita, että oletus statio-näärisyydestä hyväksytään. Jälkimmäinen vaatii ihan oman testinsä, josta Italian maitomarkkinoita käsittelevä Mario Fornin vuonna 2002 kirjoittama artikkeli on oiva esimerkki.18


24

Ajatusta tällaisista yhtenäisistä kilpailuedellytyksistä ei tule mieltää ekonomistien tai tilastotieteilijöiden päähänpistoksi. Ne mainitaan myös komission tiedonannossa merkityksellisisten markkinoiden määrittelystä (kohta 91), joka heijastelee myös aikaisempaa oikeuskäytäntöä:

”Kyseiset maantieteelliset markkinat muodostuvat alueesta, jolla asianomaiset yritykset ovat sitoutuneet tarjoamaan kyseisiä tavaroita ja palveluja, jolla kilpailuedellytykset ovat riittävän yhtenäiset ja joka voidaan erottaa vierekkäisistä maantieteellisistä alueista erityisesti kilpailuedellytysten huomattavan erilaisuuden perusteella.”19

Asia on havainnollistettu hyvin mm. Charles River Associatesin (CRA) muistiossa, jossa esitetään kuinka hintasuhteita käytettiin osoittamaan, että kasvatettujen lohien maantieteelliset markkinat ovat Euroopan Yhteisön laajuiset.20 Tähän päädyttiin tarkastelemalla Norjassa ja Skotlannissa kasvatettujen lohien hintasuhdetta, joka osoittautui verrattain vakioksi. Tämän lisäksi analysoitiin Skotlannissa kasvatetun lohen hintaa Ranskassa ja muualla Euroopassa suhteutet-tuna sen hintaan Isossa-Britanniassa, jotka nämäkin olivat jokseenkin vakioita eli stationäärisiä. Analyysi liittyi Office of Fair Tradingin ja Competition Commissonin käsittelemään yrityskauppaan, joka lopulta kiellettiin kalanrehun markkinoille syntyvien vaikutusten perusteella. Competition Commission tosin hyväksyi tehdyn markkinamäärittelyn. Lähestymistavan puolesta puhuvat sen selkeä kytkös ajatukseen ”lakiin yhdestä hinnasta” sekä jokseenkin teknisen analyysin helppotajuinen visualisointi.

Ajatusta kahden samoille markkinoille kuuluvan alueen hintojen yhteismuuttuvuudesta on testattu myös ns. yhteisintegroituvuuden (cointegration) näkökulmasta. Tässä on ajatuksena se, että mikäli alueet kuuluvat samoille markkinoille, näillä alueilla myytävien samojen tai korvaavien tuotteiden hintojen välillä täytyy olla pitkän aikavälin tasapaino. Testinä nämä ovat jonkin verran vaativampia suorittaa johtuen mm. riittävän pitkien aikasarjojen ja luotettavan datan saannin vaikeudesta. Lisäksi testin todistusvoima on heikko, ellei tätä täyden-netä muulla arvioinnilla. Erikseen suoritettuna tällaisesta arvioinnista puuttuu suora syy-seurausarviointi, joka on myös korrelaatioanalyysin heikkouksia. Klassisena ja satuja arkipäiväistävänä esimerkkinä


25

korrelaation ja syy-seuraussuhteen sekoittamisesta voisi toimia havainto haikarapopulaation ja jonkin alueen väestön syntyvyyslukujen välisestä korrelaatiosta.

Syy-seurausajatukseen perustuvat hintatestit ovat oiva tapa lisätä argumentoinnin uskottavuutta markkinamäärittelyssä. Perusajatus näissä ns. kausaliteettia määrittävissä testeissä on, että ensin selitetään esimerkiksi jonkin hyödykkeen hintaa Y tietyllä alueella tietyllä luku-määrällä taustamuuttujia. Tämän jälkeen voidaan testata, parantaako toisen alueen hintojen X ja näiden ajallisten viivästeiden lisääminen selittävän mallin suorituskykyä. Testi voidaan, ja tuleekin, suorittaa myös toisin päin. Näin voidaan päätellä aiheuttaako X muutoksen Y:ssä, vai onko X:n muutosten taustalla muutos Y:ssä. On myös mahdollista, että kausaliteetti kulkee molempiin suuntiin tai että mitään yhteyttä ei löydetä.

lopuKsiVaikka yllä on jokseenkin kritiikittömästi esitelty eri tapoja määritellä mark-kinoita, ei tämä tarkoita, ettei käytettyihin menetelmiin voisi aina kohdistaa kritiikkiä ja löytää näistä heikkoja kohtia. Markkinamäärittelyssä kyse on kokonaisharkinnasta hankitun tai tuotetun evidenssin valossa, ja esimerkiksi Kilpailuviraston yrityskauppoja koskevat suuntaviivatkin (s. 59) tähdentävät, että arvioinnissa ei sitouduta ennalta vain johonkin tiettyyn menetelmään. Testien soveltamisen taustalla tulee luonnollisesti olla sekä markkinoiden että menetelmien riittävä tuntemus. Akateemisen sapelinkalistelun ääniä on kuun-neltava herkällä korvalla, jotta analyysien heikkoja kohtia voidaan vahvistaa. Käytettyjen kvantitatiivisten menetelmien vahvuudet ja heikkoudet voivat olla joko vahvistamassa tai rapauttamassa osapuolten argumentaatiorakennelmien perustuksia. Markkinamäärittelyn ylimääräisenä haasteena ovat vielä toimin-nalle asetetut aikarajat ja liiallisen kompleksisuuden välttäminen. Mahdollisissa tuomioistuinkäsittelyissä voidaan ratkaisut perustaa vain vankkaan, selkeään ja ymmärrettävään evidenssiin.

Artikkelin kirjoittaja VTT Tom Björkroth toimii erikoistutkijana ylijohtajan esikunnassa. Hänen tehtävänään on tukea tapaus-

käsittelyä taloudellisen analyysin avulla.


26

1 Small but significant non-transitory increase in price

2 Jos hintataso on valmiiksi lähellä voittoa maksimoivaa hintaa, niin hinnanosto ei tällaisessa tilanteessa määritelmänkään mukaan voi olla kannattava. Tällöin saatetaan päätyä virheellisesti, liian laajasti määriteltyihin tuotemarkkinoihin, eli ns. sellofaaniharhaan. käänteinen sellofaaniharha puolestaan syntyy alhaisilla, jopa kustannukset alittavalla hintatasoilla. Tällöin taas on vaarana, että markkinat määritellään todellista suppeammiksi. kokonaan oma lukunsa on yrityskauppojen yhteydessä syntyvät näkemyserot siitä, tulisiko SSniP-testin lähtökohtana pitää ennen sulautumista vallinnutta hintatasoa, vai kenties yrityskaupan toteutumisen jälkeistä hintatasoa. Tällä voi olla merkitystä esimerkiksi sulautuman markkinavoiman arvioinnissa.

3 Stigler, G. J. & Sherwin, R. a. (2005) The Extent of the market. Journal of law and Economics 28(3), 555–585. ”The purpose of the market definition is to identify the sellers and buyers who establish the price for the product in the area. it is not a purpose of the market definition to determine whether the market is competitive or monopolistic, although the determination of the market is usually an essential step in that investigation.”

4 komission tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta, kohta 17 (kts. myös kohta 29).

5 ibid., kohta 48.

6 kts. esim. Yrityskaupan hyväksyminen; lähivakuutus keskinäinen Yhtiö / keskinäinen Vakuutusyhtiö Tapiola. Dnro 71/14.00.10/2012, 7.3.2012.

7 Sitoumuksen määrääminen neste markkinointi Oy:n noudatettavaksi polttonesteiden jakelusopimuksissa. Dnro 352/61/2006, 13.7.2007.

8 komission tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta, kohta 49.

9 little out from inside

10 little in from outside.

11 kts. esim. Bishop, S. & Walker, m. (2010) Economics of EC Competition law s. 668–672.

12 lisäksi on muistettava, että näihin suureisiin perustuva arvio on oikeampi, kun kyseessä ovat hyvin samankaltaiset, eli homogeeniset tuotteet. näin ollen arviota voi pitää sitä luotettavampana mitä vähemmän jalostetusta hyödykkeestä on kyse.

13 Werden, G. J. (1981) The use and misuse of Shipments Data in Defining Geographic markets. antitrust Bulletin 26, 719–737.

14 Tapauksesta ovat vuonna 2007 kirjoittaneet varsin seikkaperäisesti Oliver Budzinski ja arndt Christiansen artikkelissaan The Oracle/PeopleSoft Case: unilateral Effects, Simulation models and Econometrics in Contemporary merger Control.

15 määräävän markkina-aseman väärinkäyttöepäily sementtimarkkinoilla. Dnro 502.61.05, 15.12.2006.

16 kilpailuviraston päivittäistavarakauppaa koskeva selvitys. kilpailuviraston selvityksiä 1/2012.

17 kts. tästä lähemmin Stigler & Sherwin (1985, 580-582)

18 Forni, m. (2002) using Stationarity Tests in antitrust market Definition. universitá di modena and CEPR.

19 komission tiedonanto merkityksellisten markkinoiden määritelmästä yhteisön kilpailuoikeuden kannalta, kohta 8. EYVl C 372, 09/12/1997 s. 5–13.

20 Charles River associates (2001) market Definition: How Stationarity Tests Can improve accuracy. CRa Competition memo.

viittEEt


http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:31997Y1209%2801%29:FI:HTMLhttp://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=yrityskauppavalvonta/yrityskaupparatkaisut&sivu=ratk/r-2012-10-0071http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=ratkaisut/kieltoyms-paatokset&sivu=ratk/r-2006-61-0352http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=ratkaisut/muut-ratkaisut&sivu=ratk/r-2005-61-0502http://www.kilpailuvirasto.fi/tiedostot/Kilpailuviraston-Selvityksia-1-2012-PT-kauppa.pdf

27EnsimmäinEn KiEltoEsitys 11 vuotEEn

kilpailuvirasto teki 5.8.2011 markkinaoikeudelle

esityksen nCC:n ja Destian välisen yritys-

kaupan kieltämiseksi. nyt tehty kieltoesitys oli

Suomessa kautta aikojen toinen. Ensimmäinen,

vuonna 2000 tehty esitys kaupan kieltämiseksi

koski silloisen Soneran yhteisen määräysvallan

hankintaa Yleisradion tytäryhtiössä Digitassa.

kilpailuviraston selvitysten perusteella nCC:n

ja Destian välisen yrityskaupan seurauksena

nCC:lle ja lemminkäiselle olisi syntynyt yhteinen

määräävä markkina-asema pääkaupunkiseudun

asfalttimassan markkinoilla. Destia on nCC:n ja

lemminkäisen ohella ainoa pääkaupunkiseudun

toimija, jolla on alueella oma kiinteä asfalttiasema.

muut urakoitsijat ovat ostomassan varassa ja

siksi riippuvaisia asfalttimassan myyjistä. nCC

Roadsin ja Destian välisen yrityskaupan jälkeen

asfalttimassaa olisivat myyneet pääkaupunki-

seudulla vain nCC ja lemminkäinen, jotka

molemmat kilpailevat massa-asiakkaidensa

kanssa seudun kuntien ja yksityisten asfaltti-

päällysteurakoista. massan myyjille olisi muodos-

tunut kaupan seurauksena mahdollisuus joko

kieltäytyä kokonaan myymästä asfalttimassaa tai

pitää sen hintoja kilpailullisen tason yläpuolella

ja haitata näin kilpailijoidensa toimintaa asfaltti-

päällysteurakoinnin markkinoilla. Tämä puoles-

taan olisi voinut johtaa asfalttiurakoiden hintojen

nousuun, mikä olisi vahingoittanut asfaltointitöitä

tilaavien pääkaupunkiseudun kuntien, taloyhtiöiden

ja muiden yksityisten toimijoiden etua.

Yrityskaupasta aiheutuvat kilpailuongelmat

voidaan usein poistaa kaupan toteuttamisen

edellytyksiksi asetettavilla ehdoilla. kieltoesi-

tyksen tekeminen jäi tässä tapauksessa ainoaksi

ratkaisuvaihtoehdoksi, koska kaupan osapuolten

kilpailuvirastolle toimittamien sitoumusten ei

voitu katsoa poistavan tehokkaasti yrityskaupasta

aiheutuvia haitallisia vaikutuksia kilpailulle.

markkinaoikeus hyväksyi lopulta nCC

Roadsin ja Destian välisen yrityskaupan ehdol-

lisena. Tuomioistuin kuitenkin vahvisti kilpailu-

viraston yrityskauppa-analyysin ja katsoi, että

yrityskaupan seurauksena olisi viraston esittämällä

tavalla syntynyt nCC:n ja lemminkäisen yhteinen

määräävä markkina-asema pääkaupunkiseudun

asfalttimassamarkkinoille. Yrityskauppa olisi mark-

kinaoikeuden mukaan luonut kannusteet nCC:n

ja lemminkäisen yhdenmukaistettuun toimintaan,

jolla olisi ollut voimakkaita ja pitkäaikaisia haittavai-

kutuksia asfalttimassan ja asfalttiurakoinnin markki-

noilla pääkaupunkiseudulla. markkinaoikeus katsoi

kuten kilpailuvirastokin, että yrityskaupasta aiheu-

tuvaa kilpailun estymistä ei voitu välttää nCC:n

kilpailuvirastolle esittämillä sitoumuksilla. markkina-

oikeus hyväksyi yrityskaupan asettamillaan tiukoilla

ehdoilla, jotka muun muassa velvoittivat nCC:n

vuokraamaan Sipoon nikkilässä olevan kiinteistön

kilpailijalle asfalttimassan tuotantoa varten.

nCC ja Destia peruivat alkuperäisen järjes-

telynsä markkinaoikeuden ratkaisun jälkeen.

Yhtiöt solmivat lokakuussa 2011 uuden kauppa-

sopimuksen, johon ei sisälly Destian Tuusulassa

sijaitsevaa kiinteää asfalttiasemaa. Yrityskauppa

voitiin hyväksyä tällä tavoin muokattuna, koska

Destian jäädessä kaupan jälkeenkin pääkaupunki-

seudun asfalttimassamarkkinoille yrityskauppa ei

aiheuttanut alkuperäisessä järjestelyssä havaittuja

haitallisia kilpailuvaikutuksia.

EnsimmäinEn KiEltoEsitys 11 vuotEEn

http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?luku=tiedotteet&sivu=tied/t-2011-24

28 Kilpailuviraston KauKolämpöalaa KosKEvat sElvityKsEt

29Kilpailuviraston KauKolämpöalaa KosKEvat sElvityKsEt

kilPailuViRaSTOn kaukOlämPöalaa

kOSkEVaT SElViTYkSET

juha Karjanlahti

30

Kilpailuvirasto lopetti vuoden 2011 lopulla vuonna 2009 käynnistämänsä kaukolämpöalaa koskevat selvitykset. Ilmeni, että mikään tutkituista maan kymmenestä suurimmasta kaukolämpöyhtiöstä ei hinnoitellut vuosina 2004–2008 kaukolämpöä tavalla, jota olisi voitu pitää kilpailunrajoituslain (nyk. kilpailulaki) kieltämänä kohtuuttomana hinnoitteluna. Säännösten perusteella voidaan puuttua vain selkeisiin ylilyönteihin hinnoittelussa.

Tutkimusten kohteina olleiden kaukolämpöyhtiöiden keskimääräinen hintataso osoittautui kyllä liiketoiminnan kannattavuus ja toiminnan riskitaso huomioiden korkeaksi, mutta kilpailusäännösten edellyttämä puuttumiskynnys ei kuitenkaan ylittynyt.

miKsi tutKimuKsEt KäynnistEttiin?Kuluttajien aseman markkinoilla turvaa parhaiten todellisten vaihtoehtojen – eli tässä tapauksessa sellaisten kaukolämmölle vaihtoehtoisten lämmitys-ratkaisujen – olemassaolo, jotka estävät kaukolämpöyhtiöitä hyötymästä markkina-asemastaan asiakkaidensa kustannuksella.

Keskeisenä syynä Kilpailuviraston vuonna 2009 käynnistämille selvityksille oli huoli siitä, etteivät vaihtoehtoiset lämmitysratkaisut olleet välttämättä riit-täneet pitämään kaukolämmön hintaa kurissa. Yhtenä merkkinä tästä pidettiin viime vuosikymmenellä tapahtuneita mittavia hinnankorotuksia.

Kaukolämpöyhtiöiden jo ennestään vahvaa markkina-asemaa oli lisäksi juuri vahvistettu lisää vuoden 2009 alussa voimaan tulleen lainsäädännön avulla. Maankäyttö- ja rakennuslakia muutettiin silloin niin, että kunnille tuli mahdollisuus asettaa kaavamääräyksellä liittymispakko kaukolämpöverkkoon. Koska kaukolämpöyhtiöt ovat pääsääntöisesti kaupunkien ja kuntien omis-tuksessa, oli olemassa vaara, että kaavamääräystä voitaisiin käyttää estämään vaihtoehtoisten lämmitysratkaisujen taholta tuleva kilpailu.

kIlpaIluvIraSton kaukolämpöalaa koSkevat SelvItykSet

juha Karjanlahti

Kilpailuviraston KauKolämpöalaa KosKEvat sElvityKsEt

31

Viraston selvitysten tavoitteena oli muodostaa näkemys alan hinnoittelusta ja hinnoitteluperusteista ennen kilpailutilannetta muuttaneen uuden sääntelyn voimaantuloa. Hinnoittelun tason lisäksi selvityksissä pyrittiin muodostamaan näkemys siitä, miten maankäyttö- ja rakennuslain muutos oli jo ehtinyt vaikuttaa kilpailuolosuhteisiin ja millaisia suunnitelmia kunnissa oli lakiuudistuksen sovel-tamiseen liittyen.

Velvoite liittymisestä kaukolämpöverkkoon oli ollut joillakin kaava-alueilla käytössä jo ennen lakimuutosta. Selvitysten perusteella liittymisvelvoitteen käyttäminen näytti lakimuutoksen myötä lisääntyneen jossain määrin, mikä on omiaan vahvistamaan kaukolämmön asemaa muihin lämmitysmuotoihin verrattuna. Mitenkään erityisen laajaa velvoitteen soveltaminen ei kuitenkaan näyttänyt lain voimassaolon alkuvaiheessa olleen.

mahdollisuus KilpailullE on viElä olEmassaSelvityksissä havaittu hintojen suhteellisen korkea taso on merkki siitä, että Kilpailuvirasto ei voi jatkossakaan suhtautua toimialaan täysin huoletta. Tilanne ei kuitenkaan osoittautunut selvityksissä kilpailun edellytysten kannalta täysin toivottomaksi.

Rohkaisevaa havainnoissa oli erityisesti se, että uusilla asiakkailla oli lämmitysmuotoa valitessaan yhä säilynyt jonkinlainen valinnan mahdollisuus. Juuri lämmitysmuodon valintavaihe on kilpailun kannalta kriittinen, koska kaukolämpöverkkoon liittymisestä aiheutuu kiinteistölle merkittäviä kuluja, ja lämmitystavan vaihtaminen myöhemmin on jo tehtyjen suurten alkuinvestoin-tien vuoksi erittäin vaikeaa.

Verkkoon jo aiemmin liittyneet asiakkaat eivät siten pysty valinnoillaan juurikaan vaikuttamaan yhtiöiden hinnoitteluun. Heidän kannaltaan on keskeistä, ettei heiltä peritä korkeampaa hintaa kuin uusilta asiakkailta, jotta hekin pääsevät hyötymään vaihtoehtojen olemassaolon vaikutuksesta kauko-lämmön hintaan. Näin onneksi selvityksen mukaan onkin asian laita: uusien ja vanhojen asiakkaiden hintojen eriyttämisestä ei selvityksissä havaittu merkkejä.

Keskimääräinen hintataso osoittautui kyllä liiketoiminnan

kannattavuus ja toiminnan riskitaso huomioiden korkeaksi, mutta

kilpailusäännösten edellyttämä puuttumiskynnys ei ylittynyt.


32

Vaihtoehtoisten lämmitysmuotojen olemassaolo ja sen heijastusvaikutukset myös vanhoihin asiakkaisiin vähentävät yritysten mahdollisuuksia kohtuuttomuuden tunnusmerkit täyttäviin selkeisiin ylilyönteihin hinnoittelussa.

Nykyisessä ympäristöystävällisiä lämmitysmuotoja suosivassa markkina-tilanteessa maalämpö näyttäisi kasvattaneen osuuttaan markkinoilla ja nous-seen jossain määrin jopa kaukolämmön haastajaksi. Tosin maalämmön merkitys painottuu ainakin vielä nykyisin paljolti pientaloihin, joissa kaukolämpö ei ole niin vahvassa asemassa kuin muissa asumismuodoissa.

vaarana marKKinoita jäyKistävä sääntElyMaalämmön käytön yleistymisen myötä on nähtävissä merkkejä sen käyttöön-ottoon liittyvän sääntelyn lisääntymisestä. Kehitys on ymmärrettävää, jos sääntely rajoittuu vain siihen, mikä on rakentamisen aiheuttamien haitallisten vaiku-tusten ehkäisemiseksi välttämätöntä. Tällainenkin sääntely saattaa tosin rajoittaa maalämmön käyttöä kaukolämmön vaihtoehtona ja toimia näin yhtenä kauko-lämmön asemaa vahvistavana tekijänä. Erityisen huolestuttavaksi kehitys muuttuu silloin, jos maalämmön rakentamista rajoitetaan edellä kuvattua laajemmin.

Esimerkkinä muunlaisesta kaukolämmön asemaan vaikuttavasta sääntely-kehityksestä voidaan mainita rakennusmääräyksiin liittyneet muutokset, jotka näyttäisivät vahvistavan kaukolämmön asemaa moneen muuhun lämmitys-muotoon (mm. sähkö) verrattuna.

Tarve puuttua kaukolämpöalan hintatasoon riippuu jatkossa oleellisesti siitä, miten sen markkina-asemaan vaikuttava ja muita lämmitysmuotoja koskeva sääntely kehittyy sekä siitä, miten kaavamääräyksen soveltaminen laajenee. Jos muiden lämmitysmuotojen kilpailuasemia heikennetään sääntelyn avulla tilan-teessa, jossa kaukolämpöalan hintataso on jo valmiiksi osoittautunut suhteellisen korkeaksi, riski ylilyönteihin kaukolämmön hinnoittelussa kasvaa.

ylilyönnin arvioiminEn KauKolämpöalallaYrityksen korkea kannattavuus voi olla viite hinnoittelun kohtuuttomuudesta. Hinnoittelulle on tähän liittyen mahdollista määrittää – hintasääntelyn mene-telmiä käyttäen – yrityksen kannattavuuteen perustuen vertailutaso (ns. sään-nelty hinta), jonka riittävän suuri ylitys voisi olla viite kohtuuttomuudesta. Kilpailuviraston kaukolämpöalaa koskevissa selvityksissä käytettiin juuri tällaista menetelmää.

Kaukolämpöyhtiöiden kannattavuutta mitattiin selvityksissä pääoman tuotolla. Vertailuhintataso määriteltiin laskelmissa siten, että kyseisellä hinta-tasolla yrityksen kannattavuus muodostui juuri riittävän korkeaksi riittääkseen


33

turvaamaan rahoittajien sijoituksilleen vaatiman tuoton ja samalla siten inves-tointien rahoituksen. Sijoitukselle vaadittu tuotto riippuu puolestaan muun muassa liiketoimintaan liittyvän riskin suuruudesta.

Edellä tarkoitetun ”säännellyn” hinnan määrittäminen ei ole yksiselitteistä, vaan siihen liittyy useita harkinnanvaraisia valintoja. Erilaisilla parametri- ja muilla valinnoilla voidaan päätyä hyvin erilaisiin lopputuloksiin.

Laskelmien luotettavuuden parantamiseksi Kilpailuvirasto päätyi käyttä-mään kahta eri arviointimenetelmää. Toisessa niistä omaisuuden arvostaminen perustui kirjanpitoarvoihin ja toisessa omaisuuserien uudelleen arvostami-seen. Harkinnanvaraisten valintojen lisäksi virasto arvioi kriittisesti myös osaa yhtiöiden toimittamista tiedoista niiden pohjana olleiden laskentamenetelmien perusteella. Käytetyt arviointimenetelmät antavat samasta asiasta kaksi erinäköistä kuvaa – aivan kuin kaksi valokuvaa, jotka on otettu tarkentamalla saman kohteen eri yksityiskohtiin.

Lyhyehkö tarkastelujakso (vuodet 2004–2008) aiheutti epävarmuutta varsinkin kirjanpitoarvoihin perustuvaan tarkasteluun, koska tase-erät pois-tetaan kirjanpidossa tyypillisesti niiden todellista käyttöikää nopeammin. Epävarmuus liittyi erityisesti siihen, miten hyvin tarkasteluajankohdan taseen mukaisen pääoman voitiin katsoa kuvaavan yhtiön sen hetkistä tilannetta.

Pääoman uudelleen arvostamiseen perustuvassa tarkastelussa yhtiöiden itsensä arvioitavissa olevia kustannuksiin vaikuttavia elementtejä oli enemmän, ja tulosten hajonta yhtiöiden kesken osoittautui suuremmaksi kuin kirjanpito-arvoihin pohjautuvassa tarkastelussa.

Johtopäätökset väärinkäytön mahdollisuudesta tehtiin tulkitsemalla arvi-ointimenetelmillä saatuja tuloksia yhdessä. Toimialan hintatason keskiarvon arvioitiin olleen vuosina 2004–2008 menetelmästä riippuen runsaat 5 (< 10) prosenttia tai runsaat 15 (< 20) prosenttia korkeampi kuin edellä mainitulla tavalla laskettu vertailuhintataso.

Vaikka hinnoittelu näin arvioituna olikin yleisesti suhteellisen korkealla tasolla, kilpailulain edellyttämä kohtuuttoman hinnoittelun puuttumiskynnys ei selvitysten perusteella ylittynyt minkään yhtiön osalta.

Tarve puuttua kaukolämpöalan hintatasoon riippuu jatkossa oleellisesti siitä, miten sen markkina-asemaan vaikuttava ja muita lämmitysmuotoja koskeva sääntely kehittyy.


34

Virasto aikoo kuitenkin seurata alan hinnoittelua ja erityisesti sitä, miten kaukolämmölle vaihtoehtoisten lämmitysmuotojen taholta kohdistuva hinnoit-telupaine kehittyy. Tarvittaessa virasto ottaa alan hinnoittelun myöhemmin uudelleen käsittelyyn.

Kilpailusäännösten soveltamiseen nähden erillinen kysymys on se, mitä asiakkaat tai yhteiskunta yleisesti pitää toivottavana (”kohtuullisena”) hinta-tasona. Kilpailuviraston selvitystensä perusteella tekemät johtopäätökset eivät tarkoita sitä, että kaukolämpöalan hinnoittelu olisi ollut tarkasteluajankohtana puhekielen tarkoittamalla tavalla ”kohtuullista”, eikä kilpailunsäännösten nojalla ole mahdollistakaan määrittää sellaista hintaa.

hintasääntElyllE tarvEtta?Tietyn hinta- tai kannattavuustason asettaminen ei kuulu kilpailuviranomaisen tehtäviin. Jos kaukolämmön hinnoittelua halutaan valvoa kilpailulain kohtuu-tonta hinnoittelua koskevan säännöksen soveltamista yksityiskohtaisemmin, kyseeseen tulee lähinnä toimialan erityissääntely.

Erityissääntely voi olla perusteltu ratkaisu erityisesti silloin, jos vaihtoehtoisten tuotteiden markkinoille pääsy ei ole käytännössä ollenkaan mahdollista tai jos ongelmallisen korkea hintataso liittyy koko – tai lähes koko – toimialan käyt-täytymiseen. Kilpailuviraston kaukolämpöselvityksen tulokset antavat viit-teitä siitä, että markkinoiden kehityksessä on myös erityissääntelyä puoltavia piirteitä.

Artikkelin kirjoittaja KTM, DI Juha Karjanlahti toimii erikoistutkijana Toimialat2-ryhmässä.

Hänen vastuulleen kuuluvat mm. kaukolämpö- ja energia-alaan liittyvät kysymykset.


35Kilpailuviraston talo/KiintEistöKaapElipäätöKsEt

Kilpailuviraston talo/KiintEistöKaapElipäätöKsEt

kilpailuvirasto tutki neljän teleoperaat-

torin hinnoittelua mahdollisena määräävän

markkina-aseman väärinkäyttönä, joka liittyi

kytkentämaksuihin, joita yhtiöt perivät kytki-

essään pientaloja televerkkoon. Tutkimukset

käynnistettiin operaattoreiden moninkertais-

tettua kytkentämaksunsa, minkä tuloksena

Elisan, Dna:n, TeliaSoneran ja ainacomin

Talo/kiinteistökaapelien hinnat nousivat

moninkertaisiksi.

Hinnankorotuksissa oli kyse siitä, että

televerkkoon kytkettävä pientalo joutui

maksamaan kytkentämaksuna aiempaa

suuremman osan kiinteän televerkon

rakentamisen kustannuksista. Yhtiöt perivät

kytkentämaksujen osana myös sellaisia

kustannuksia, jotka kuuluvat kilpailuviraston

mielestä muille tuotteille, mitä pidettiin

ongelmallisena kilpailunrajoituslain kannalta.

kolmessa tapauksessa neljästä kilpailu-

virasto määräsi teleoperaattorin noudat-

tamaan sitoumuksia, joiden mukaisesti tämä

sitoutui muuttamaan hinnoittelukäytän-

töään. Yhdessä tapauksessa (TeliaSonera)

teleoperaattori muutti itse hinnoitteluaan

kilpailuviraston käynnistettyä tutkimuk-

sensa, ja virasto katsoi tämän ratkaisseen

ongelman. Päätökset koskivat perinteisen

metallijohtimisen televerkon Talo/kiinteistö-

kaapeleita.

kilpailunrajoituslaissa kielletään määrää-

vässä asemassa olevalta elinkeinonharjoit-

tajalta kohtuuttoman korkea hinnoittelu.

Elisaa, Dna:ta ja ainacomia koskevat

sitoumuspäätökset perustuivat kilpailun-

rajoituslain 13 §:n 3 momenttiin, jonka

nojalla kilpailuvirasto voi määrätä epäiltyyn

kilpailunrajoitukseen osallistuneiden elin-

keinonharjoittajien tai elinkeinonharjoitta-

jien yhteenliittymien esittämät sitoumukset

näitä velvoittaviksi, jos sitoumuksilla voidaan

poistaa toiminnan kilpailua rajoittava luonne.

36 mitä Kohtuuton hinnoittElu tarKoittaa?

mitä Kohtuuton hinnoittElu tarKoittaa?

KilpailusäännöKsEtkohtuuton hinnoittelu on yksi kilpailusään-

nöksissä kielletyn määräävän markkina-

aseman väärinkäytön muodoista. kilpailu-

virasto on kilpailusäännöksiä soveltaessaan

sidoksissa Eu:n oikeuskäytäntöön. Suomen

kilpailulain määräävän markkina-aseman

väärinkäyttöä koskeva pykälä perustuu

Euroopan unionin kilpailusäännösten vastaa-

vaan 102 artiklaan, ja pykälää on lain peruste-

lujen mukaan tulkittava 102 artiklan sovelta-

miskäytännön mukaisesti.

Sekä Eu:n yleisen että kotimaisen

oikeuskäytännön perusteella kohtuuttomuus

edellyttää selkeää ylilyöntiä hinnoittelussa.

keskeinen kysymys arvioinnin kannalta onkin

se, millainen hinnoittelun taso voidaan tulkita

kohtuuttomaksi, eli mitä puuttumiskynnyksen

ylittävä hinnoittelun ylilyönti konkreettisesti

tarkoittaa.

kilpailusäännöksillä pyritään turvaamaan

kuluttajien asema ensisijaisesti siten, että

kuluttajien saatavilla olisi riittävästi vaihto-

ehtoisia tuotteita tai palveluita, jotka pitävät

hintatason kurissa ja estävät hinnoittelun

ylilyönnit. kilpailusäännösten ensisijaisten tavoit-

teiden toteutuminen saattaa jopa vaarantua,

jos viranomainen puuttuu liian herkästi

hinnoittelun tasoon, ja kilpailevien tuotteiden

tulo markkinoille häiriintyy tällaisen puuttu-

misen seurauksena.

marKKinaolosuhtEidEn vaiKutusYleensä mahdollisuus kohtuuttomien hintojen

perimiseen syntyy silloin, kun kuluttajille ei

ole tarjolla riittävästi vaihtoehtoisia tuotteita

tai palveluita, eikä uutta tuote- tai palvelu-

tarjontaa pääse helposti syntymään. ilmeisiä

esimerkkejä tällaisista palveluista ovat kiinteis-

töjen vesihuolto ja sähkönjakelu.

uusien asuin- tai liikekiinteistöjen kohdalla

ei ole käytännössä olemassa vaihtoehtoa

liittymiselle paikallisiin vesihuolto- ja sähkö-

verkkoihin. myös lämpöhuolto toteutetaan

kaukolämpöverkoissa veden ja sähkön jakelun

tapaan keskitetyllä tuotannolla ja laajalla

verkostoinfrastruktuurilla. näiden kaikkien

37mitä Kohtuuton hinnoittElu tarKoittaa?

kohdalla rinnakkaisten verkostojen toteutta-

minen ei olisi käytännössä järkevää eikä jois-

sakin tapauksissa edes mahdollista.

lämpöhuolto eroaa kuitenkin muista

mainituista aloista siinä, että uuden tai lämmitys-

tavaltaan uudistusvaiheessa olevan rakennuksen

kohdalla lämmitysmuodoksi on kaukolämmön

sijasta mahdollista – usein tosin rajoitetusti

– valita jokin vaihtoehtoinen menetelmä. niin

kauan kuin kaukolämpöyhtiöt eivät sovella

vanhoille asiakkailleen korkeampaa hinnoittelua

kuin uusille asiakkaille, vaihtoehtojen olemassa-

olo asettaa ainakin jonkinlaisia rajoja yhtiöiden

hinnoittelulle.

keskeinen kysymys kaukolämmön

kohdalla onkin se, voidaanko vaihtoehtoiset

lämmitysmuodot tulkita todellisiksi vaihto-

ehdoiksi niin, että ne estävät kaukolämpö-

yhtiöitä hyötymästä markkina-asemastaan

asiakkaidensa kustannuksella.

Jos yritys pystyy vaihtoehtoisesta tuote-

tarjonnasta huolimatta perimään omista

tuotteistaan kustannuksiinsa nähden hyvin

korkeita hintoja ja samalla saavuttamaan

hyvin korkean markkinaosuuden, eivät tarjolla

olevat vaihtoehdot ole välttämättä olleet riit-

täviä estämään mahdollista ylilyöntiä.

Tyypillisimmillään kohtuuton hinnoit-

telu liittyy markkinoita lähes yksin hallitsevan

(monopoli- tai lähes monopoliasemassa

olevan) yrityksen menettelyyn. Tällaiseen

markkina-asemaan liittyy yleensä poikkeuk-

sellisen suuri hinnoitteluvoima. monopoli-

asema voi olosuhteista riippuen kohdistua

vain osaankin markkinaa.

Toinen kohtuuttomaan hinnoitteluun

tyypillisesti liittyvä piirre ovat korkeat alalle

tulon esteet, jotka auttavat yritystä pitä-

mään yllä erittäin vahvaa markkina-asemaa.

Tällöin markkinoille ei pääse uusia kilpailijoita

tai nykyiset kilpailijat eivät kykene lisäämään

merkittävästi kapasiteettiaan. Hinnoittelu

pääsee harvoin nousemaan lain kieltämälle

kohtuuttomalle tasolle, jos tilanteen omaehtoi-

selle korjaamiselle – eli uusien kilpailijoiden

alalle tulolle – on kohtuullisia mahdollisuuksia

tai jos kuluttajille on tarjolla riittävästi todel-

lisia vaihtoehtoja.

38 määrähinnoittElun arvioinnista KilpailunrajoituKsEna

määRäHinnOiTTElun aRViOinniSTa kilPailun-RaJOiTukSEna

jarno suKanEn

39määrähinnoittElun arvioinnista KilpailunrajoituKsEna

40

Määrähinnoittelulla tarkoitetaan elinkeinonharjoit-tajien välistä järjestelyä, jossa jakelijalle määrätään kiinteä jälleenmyyntihinta tai vähimmäisjälleen-myyntihinta. Määrähinnoittelu voidaan toteuttaa suoraan jälleenmyyntihinnasta määräämällä tai välillisesti esimerkiksi määräämällä jakelukatteesta tai enimmäisalennuksista.

Tavarantoimittajan ja jakelijan välillä voidaan sopia myös ohjevähittäishinnasta tai enimmäis-

hinnasta. Myös ohjevähittäishintaa tai enimmäishintaa koskevilla määräyksillä ja niihin liitettävillä toimenpiteillä voidaan toteuttaa kilpailuoikeudessa yleensä vaka-vana kilpailunrajoituksena pidetty määrähinnoittelu. Lähtökohtaisesti pelkästään enimmäishinnan asettamista tai myyntihintojen suosittamista ei kuitenkaan pidetä vakavana kilpailunrajoituksena.

Rajoituksen vakavuudella tarkoitetaan sitä, että menettelyllä oletetaan olevan yleensä kilpailunvastaisia vaikutuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tällainen kilpailunrajoitus olisi automaattisesti kielletty.

Tässä kirjoituksessa tarkastellaan tarkemmin sekä määrähinnoittelun oikeu-dellista määritelmää että yksittäisten tapausten arviointiin liittyviä kilpailuoikeu-dellisia ja taloustieteellisiä kysymyksiä. Lopuksi käsitellään määrähinnoitteluun liittyviä tapausten priorisointiperiaatteita.

Määrähinnoittelun toteaminen edellyttää elinkeinonharjoittajien välistä sopi-musta tai yhdenmukaista menettelytapaa, jonka suorana tai välillisenä tarkoituk-sena on jälleenmyyntihinnasta määrääminen. Määrähinnoittelua koskevia SEUT1 101 artiklan säännöksiä ei sovelleta yritysten yksipuolisiin toimiin; edellytyksenä on aina kahden tai useamman elinkeinonharjoittajan välinen sopimus tai yhden-mukaistettu menettelytapa.

Sopimuksen syntymisen edellytyksenä on puolestaan se, että yritykset ovat ilmaisseet yhteisen aikomuksensa toimia markkinoilla tietyllä tavalla. Jos osapuolten välillä ei ole varsinaista yhteisymmärryksen muodostavaa sopimusta,

määrähInnoIttelun arvIoInnISta kIlpaIlun- rajoItukSena

jarno suKanEn

määrähinnoittElun arvioinnista KilpailunrajoituKsEna

41

toisen osapuolen suostumus yksipuoliselle menettelytavalle riittää kuitenkin osoit-tamaan sopimuksen olemassaolon.

Suostumus voidaan näyttää toteen esimerkiksi osoittamalla, että toinen osapuoli on menetellyt sille asetettujen vaatimusten mukaisesti. Esimerkiksi määrähinnoittelutapauksissa osapuolten välisen sopimuksen olemassaolo voidaan osoittaa sillä, että jakelija tosiasiallisesti myy tuotteita tavarantoimittajan vaatimilla hintaehdoilla.

määrähinnoittElu ja KilpailusäännötSEUT 101 artiklassa kielletään sellaiset elinkeinonharjoittajien väliset sopi-mukset, yritysten yhteenliittymien päätökset sekä yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy. Kieltoa ei kuitenkaan sovelleta sopimuksiin ja muihin yhteistyöjärjestelyihin, jotka osaltaan tehostavat tuotantoa tai tuotteiden jakelua tai edistävät teknistä ja taloudellista kehitystä ja jättävät kuluttajille kohtuullisen osuuden näin saatavasta hyödystä. Kilpailulain 5 ja 6 § vastaavat sisällöltään SEUT 101 artiklaa, ja niitä tulkitaan yhdenmukai-sella tavalla.

Euroopan komissio on antanut ryhmäpoikkeusasetuksen2, joka antaa olettaman tiettyjen toimitus- ja jakelusopimusten lainmukaisuudesta. Komissio on lisäksi antanut suuntaviivat3 ryhmäpoikkeusasetuksen tulkinnasta sekä siitä, miten ryhmä-poikkeusasetuksen ulkopuolelle jääviä toimitus- ja jakelusopimuksia tulee arvioida.

Ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan sopimukselle ei voida myöntää poikkeusta, mikäli siihen sisältyy jokin asetuksen 4 artiklassa luetelluista vakavimmista kilpailunrajoituksista. Näiden vakavimpien kilpailunrajoitusten joukkoon kuuluu muun muassa kiinteän myyntihinnan tai vähimmäismyyntihinnan määrääminen. Sen sijaan enimmäishinnan määrääminen tai myyntihinnan suositteleminen eivät poista ryhmäpoikkeusetua edellyttäen, että ne eivät johda kiinteään tai vähimmäis- myyntihintaan jonkin osapuolen käyttämän painostuksen tai tarjoamien kannus-timien vuoksi.

Määrähinnoittelu voidaan toteuttaa suoraan jälleenmyyntihinnasta

määräämällä tai välillisesti esimerkiksi määräämällä jakelukatteesta tai

enimmäisalennuksista.


42

Vakavalla rajoituksella oletetaan olevan kilpailunvastaisia vaikutuksia, eikä sille siten voida myöntää ryhmäpoikkeusasetuksen suojaa. Myöskään 101 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen edellytyksen täyttymistä ei vakavien rajoitusten osalta pidetä todennäköisenä. Yksittäisissä tapauksissa yrityksillä on kuitenkin mahdollisuus osoittaa vakavankin rajoituksen kilpailua edistävät vaikutukset ja 101 artiklan 3 kohdan edellytysten täyttyminen.

Vaikka vakavien rajoitusten oletetaankin olevan SEUT 101 artiklan vastaisia kiellettyjä kilpailunrajoituksia, on tämä oletus kumottavissa yksittäistapauksissa yrityksen osoittaessa, että rajoitus täyttää poikkeuksen edellytykset. Myöskään vakavimpia rajoituksia sisältävät sopimukset eivät siten EU:n kilpailusääntöjen mukaan ole automaattisesti kiellettyjä.

määrähinnoittElun arviointi Käytännössä (vErtailua yhdysvallat v. Eu)Määrähinnoittelu oli Yhdysvalloissa pitkään sellaisenaan kielletty kilpailunrajoitus (per se -kielto). Vuonna 2007 liittovaltion korkein oikeus antoi kuitenkin ratkaisun niin sanotussa Leegin-asiassa4, jolla määrähinnoittelun per se -kielto kumottiin ja jonka seurauksena siirryttiin ns. rule of reason -arviointiin. Määrähinnoittelun sallittavuutta arvioidaan sen mukaan vertailemalla menet-telyn tosiasiallisia kilpailulle haitallisia ja kilpailua edistäviä vaikutuksia.

Leegin-tapauksessa Yhdysvaltojen korkein oikeus antoi alemmille oikeuk-sille kolme arviointiperustetta tulevien määrähinnoittelutapausten arviointiin. Ratkaisun mukaan alempien oikeuksien tulisi määrähinnoittelutapauksia arvioi-dessaan kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin seikkoihin:1. Mitä useampi tavarantoimittaja markkinoilla soveltaa määrähinnoittelu-

ehtoja, sitä enemmän määrähinnoittelu helpottaa tavarantoimittajien välistä kilpailunvastaista yhteistyötä.

2. Mikäli määrähinnoittelu on otettu käyttöön jakelijoiden aloitteesta, sitä todennäköisempää on, että määrähinnoittelun tosiasiallisena tarkoituksena on jakelijoiden välinen kilpailunvastainen yhteistyö.

3. Tavarantoimittajien tai jakelijoiden markkinavoima. Mikäli tavarantoi-mittajalla on markkinavoimaa, se voi määrähinnoittelulla pystyä heiken-tämään tuotemerkkien välistä kilpailua. Vastaavasti, mikäli jakelijalla on markkinavoimaa, sitä hankalampaa tavarantoimittajan on siirtyä käyttä-mään kilpailevaa jakelijaa kohdatessaan määrähinnoitteluvaatimuksen.

Kuten edellä on todettu, myöskään EU:n kilpailuoikeudessa määrähin-noittelu ei ole sellaisenaan kielletty kilpailunrajoitus. Määrähinnoittelua pidetään kuitenkin vakavana kilpailunrajoituksena, mikä tarkoittaa sen


43

todennäköisesti rajoittavan kilpailua SEUT 101 artiklan 1 kohdan tarkoittamalla tavalla.

Määrähinnoittelun luonne vakavana kilpailunrajoituksena tarkoittaa niin ikään sitä, että se todennäköisesti ei täytä SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaisen poikkeuksen edellytyksiä. Vaikka määrähinnoittelua pidetään vaka-vana kilpailunrajoituksena, se ei kuitenkaan tarkoita etteikö yksittäistapauk-sissa poikkeus voisi SEUT 101 artiklan 3 kohdan puitteissa olla mahdollinen.

Komission suuntaviivat sisältävät ohjeistusta siihen liittyen, mitkä ovat määrähinnoittelun tyypillisimmät haittavaikutukset ja millaisissa tilanteissa ne ovat kaikkein todennäköisimpiä. Suuntaviivoissa tuodaan esiin myös sellaisia tehokkuusetuja, joihin määrähinnoittelu saattaa johtaa.

Suuntaviivojen mukaan määrähinnoittelu saattaa helpottaa tavarantoimit-tajien välistä kilpailunvastaista yhteistyötä lisäämällä hinnoittelun avoimuutta markkinoilla, koska määrähinnoittelu lisää markkinoiden läpinäkyvyyttä ja poikkeamat kilpailunvastaisesta yhteistyöstä on helpompi havaita. Tämä vaikutus on komission mukaan erityisen todennäköinen, kun tavarantoi-mittajat muodostavat kiinteän oligopolin ja merkittävä osa markkinoista on katettu määrähinnoittelulausekkeen sisältävillä sopimuksilla.

Määrähinnoittelu voi suuntaviivojen mukaan helpottaa myös jakelijoiden välistä kilpailunvastaista yhteistyötä. Komission mukaan määrähinnoittelun myötä tapahtuva tuotemerkin sisäisen hintakilpailun poistuminen vaikuttaa erityisen ongelmalliselta silloin, kun se tapahtuu jakelijoiden aloitteesta.

Suuntaviivojen mukaan määrähinnoittelu voi myös ylipäätään heikentää niin tavarantoimittajien kuin jakelijoidenkin välistä kilpailua. Erityisesti tähän vaikutukseen tulee komission mukaan kiinnittää huomiota silloin, kun tavaran-toimittajat käyttävät samaa jakelijaa ja kaikki tavarantoimittajat tai monet niistä käyttävät määrähinnoittelua. Niin ikään määrähinnoittelun välittömänä vaikutuksena on se, että jakelijoita estetään alentamasta myyntihintaa eli määrähinnoittelun seurauksena on hinnankorotus.

Mikäli tavarantoimittajalla on markkinavoimaa, se saattaa käyttää määrä-hinnoittelua pienempien kilpailijoiden markkinoilta sulkemiseen. Määrä-hinnoittelun kasvattaessa jakelijoiden myyntikatetta tilanne saattaa houkutella jakelijat suosimaan kyseistä tuotemerkkiä, vaikka se ei olisi aina asiakkaiden etujen mukaista. Lisäksi määrähinnoittelu saattaa estää tehokkaampia jakeli-joita tulemasta markkinoille tai laajentamasta toimintaansa, koska mahdolli-suus kilpailla alhaisemmilla hinnoilla on poistettu. Määrähinnoittelu saattaa niin ikään estää tai vaikeuttaa esimerkiksi alennusmyymälöiden markkinoille pääsyä.


44 määrähinnoittElun arvioinnista KilpailunrajoituKsEna

Määrähinnoittelu saattaa kuitenkin suuntaviivojen mukaan johtaa myös sellaisiin tehokkuusetuihin, joita arvioidaan SEUT 101 artiklan 3 kohdan perusteella. Määrähinnoittelulla saatetaan esimerkiksi luoda jakelijoille kannus-tim

näkökulmia - kilpailuviraston vuosikirja 2012tämä kilpailuviraston vuosikirja jäänee lajissaan...

Documents