16 T&Y talous ja yhteiskunta 2 | 201916 T&Y talous ja yhteiskunta 2 | 2019

Kolumni Kuvamaarit kytöharju

ida mielityinenJohtava asiantuntija

akavaida.mielityinen@akava.fi

Hokemat ja tyhjät lau-seet työelämän muu-toksesta ja jatkuvasta oppimisesta eivät enää auta meitä. Tarvitsem-

me täsmällisempää tietoa osaamisesta ja osaamistarpeista sekä kunnianhimoista aikuisten oppimisen uudistusta. Tuleval-la hallituskaudella on toteutettava hyvin resurssoitujen ja huolella tutkittavien ko-keilujen sarja. Toimien tulee kattaa sekä rahoitusjärjestelmät että palvelujen sisäl-löt – hallinnonalarajat ylittäen.

Yksilöiden uudistumistarpeet ovat niin valtavia, että keskustelu on vähällä tukehtua alkuunsa. Osaamispohjan au-koista lähtevä analyysi jumiutuu herkästi varhaiskasvatuksen tai peruskoulun ke-hittämistarpeisiin. Työuraan kohdistuva analyysi taas on pitkälti vääntöä muodol-lisen koulutuksen ja työssä tapahtuvan oppimisen suhteista, yksilön motivaation merkityksestä ja kustannusten jakami-sesta. Emme ratkaise tilannetta ilman uusia rahoituksen virtoja ja toimimisen tapoja.

OSAAMISVAATEET KASVAVAT HUIMAA VAUHTIA Osaamisen ennakointifoorumin tuotta-mien alustavien ennakointitietojen mu-kaan uusien työpaikkojen osaamisvaateet poikkeavat rajusti nykyisistä. Avautuvat

työpaikat edellyttävät aiempaa korkeam-paa osaamista; uusista syntyvistä työpai-koista 80 prosenttia edellyttää korkea-astetasoista osaamista.

Kyse ei kuitenkaan ole vain korkeakou-lutettujen määrästä. Myös tutkintojen sisältöä on uudistettava rohkeasti. Tämä vaatii luotettavaa ja hienojakoista tietoa osaamistarpeista, niiden muutostahdista ja asiantuntijuuden kehittymisestä. Alat ja tehtävät eroavat toki toisistaan. Digita-lisaation ja tekoälyn odotetaan paranta-van ennakoinnin osumatarkkuutta huo-mattavasti. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään vaan edellyttää määrätietoisia toimia.

On myös aiheellista arvioida, kuinka hyvin yhteen tieteen- tai koulutusalaan nojautuvat korkeakoulututkinnot istuvat nykymaailmaan. Valmistuvalla on oikeus odottaa, että hänen tutkintonsa ja työelä-män osaamistarpeet kohtaavat riittäväs-ti. Tarvitsemme luotettavaa, työelämän analyysiin perustuvaa ennakointitietoa esimerkiksi siitä, palvelisivatko hyvin suunnitellut koulutus- ja tieteenalojen rajat ylittävät tutkinnot jo työelämään tulotutkintoina nykyisiä paremmin.

Ennakointitiedon valossa työelämän uudet tarpeet ovat ainakin kahtalaisia: meiltä kaikilta odotetaan yhtäältä tek-nologiaosaamista ja toisaalta erinomai-sia vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Nämä

Teknologiaa ja tunteita– epämääräisestä osaamispuheesta

ennakoivaan tietojohtamiseen•

vaatimukset kohdistavat uudistamispai-neet erityisesti opetussuunnitelmien ja pedagogiikan kehittämiseen.

On myös muistettava, että osaamista-son nosto ei aina edellytä koulutustason nostoa. Työntekijöiden osaamisen päi-vittäminen korkeakoulutasoiseksi voi ta-pahtua tutkinnolla, mutta myös muutoin. Tutkinnot perustuvat usein enemmän tai vähemmän tiettyyn tieteen- tai koulutus-alaan sekä ensimmäistä tutkintoaan suo-rittavien nuorten tarpeisiin. Meidän on tunnistettava nykyistä paremmin, miten relevantti osaamisen päivittäminen kan-nattaa kulloinkin tehdä.

KAIKKIEN OSAAMISTA ON KEHITETTÄVÄHeikommin koulutettujen asema koros-tuu nyt ymmärrettävästi osaamiskeskus-telussa. OECD:n selvitysten valossa kou-lutuksen tasa-arvossa onkin Suomessa hurjasti kehitettävää. Juuri nyt meidän on kuitenkin luotava rakenteet kaikkien suomalaisten jatkuvalle osaamisen ke-hittämiselle.

Myös akavalaisista reilu kolmasosa jää vaille työnantajan tarjoamia koulutus-päiviä. Vaihtelevat työtehtävät takaavat monen kehittymisen, mutta tilanne riip-puu liikaa asiantuntijoiden omasta aktii-visuudesta ja työnantajan käytännöistä.

 T&Y talous ja yhteiskunta 2 | 2019 17

Kaikkia koskevat ja vahvasti työpaikoil-le ja työntekoon niveltyvät käytänteet auttaisivat parhaiten ja kustannuste-hokkaimmin myös niitä, jotka nyt jäävät osattomiksi osaamisen kehittämisen mahdollisuuksista.

Hyvä osaamisen kehittämisen järjes-telmä ennakoi mahdollisimman paljon ja reagoi nopeasti vähemmän. Juuri nyt esimerkiksi koodarien ja it-alan ammat-tilaisten osaamiselle on kysyntää. Kukaan ei ole tällä hetkellä huolissaan heidän osaamisestaan, onhan heidän osaami-selleen kysyntää.

Nykypäivän koodari voi kuitenkin olla huomispäivän metsuri. Eli yksi teknolo-ginen innovaatio voi viedä ja muuttaa tuhansien työn kuten metsureilla kävi metsäkoneiden tullessa. Huippuosaaji-en perustaidotkin vaativat päivitystä – ne muuntuvat ja vanhenevat myös työural-laan hyvin edenneillä korkeakoulutetuil-la. Tunnemme tätä kokonaisuutta toistai-seksi liian vähän.

OSAAMINEN ON TYÖKYVYN PILARI − TARVITSEMME UUSIA PALVELUJASana ”työkyky” ei ole kuulunut osaa-mispuheeseen vaan pikemminkin työ-terveyshuoltoon. Myös osaamista tulisi kuitenkin ajatella työkyvyn näkökulmas-

ta. Pitkä työura edellyttää uusiutumista ja oppimista. Yhä useampi ottaa – omas-ta halustaan tai pakon edessä – työuralla myös uuden suunnan. Työuria tulisikin huoltaa säännöllisesti.

Akava onkin ehdottanut uran keski-vaiheilla oleville urakatsauksia. Niiden ydintä olisi yksilön osaamisen huolelli-nen analyysi. Lisäksi tehtäisiin suunnitel-ma työuran toivottujen ja epätoivottujen muutosten varalta, niin osaamisen kuin työkyvynkin näkökulmasta. Huoltojaksot olisi hyvä sitoa työpaikan henkilöstö- ja

koulutussuunnitelmaan, jotta ne tukisi-vat työpaikkojen strategista kehittämis-tä. Tämänkaltaisesta mallista on saatu vastikään lupaavia tuloksia Työterveys-laitoksen ja Haaga-Helian interventiotut-kimuksesta. •

Viite

• Kirjoittaja oli Suomen Akatemian strategisen

tutkimuksen neuvoston rahoittaman ”Taidot

työhön”-hankkeen ohjausryhmän jäsen.