YLIVIESKA.NYT.2014

Kokkiluottaalähiruokaans. 8

Ylivieskan kasvatit maailmalla s. 4-7

Kaupungin-arkkitehdinvisiots. 24

Uudet tuulet, vahvat juuret

2 Y l i v i e s k a . N y t . Y l i v i e s k a . N y t . 3

Kaupungin tulevaisuus on ihmisissä. Ylivieskan väki-luku on viimeisten kymmenen vuoden aikana kasva-nut lähes 1 600:lla. Tällä vauhdilla 15 000 asukkaan rajapyykki saavutetaan jo tänä vuonna. Voisiko kau-pungin vetovoimalle parempaa mittaria löytyäkään?

Kasvu ei kuitenkaan ole tapahtunut itsestään eikä ilmaiseksi. Elinkeinoelämä on uskonut itseensä ja tulevaisuuteen tekemällä isojakin päätöksiä. Nämä ratkaisut ovat olleet onnistuneita: kaupungissa on työpaikkoja enemmän kuin tekijöitä. Ylivieskaan ajaakin päivittäin lähes 2000 ihmistä työhön ympä-ristökunnista.

Kaupungin tehtävänä on huolehtia kasvun perustasta: kaavoituksesta, riittävästä tonttitar-jonnasta, katuverkostosta - eli yksinkertaisesti siitä, että kykenemme jatkossakin luomaan edellytykset uusien työpaikkojen synnylle.

Positiivisen kasvun rinnalla meidän pitää kyetä tarjoamaan nykyisille ja uusille kuntalaisille laadukkaat palvelut. Keskeinen tehtävä on huolehtia sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä kou-lutuspalveluiden saatavuudesta jatkossakin. Siinä tehtävässä onnistuaksemme tarvitsemme nykyistä leveämmät hartiat. Niitä hartioita olemme nyt rakentamassa.

Parempi tulevaisuus yhdessä!

Terho Ojanperäkaupunginjohtaja

SISÄLTÖTarina kuljettaa yli rajojen

Suurella näyttämöllä

Hyvää lähiruokahalua!

Kylmä maito & kuuma uuni

Hyvän mielen löytöjä

Tasamaalta kohti Sotshia

Koukussa kiekkoihin

Tähtihetkiä neljällä kaviolla

Pelin paikka

Maailmankylä lakeuden laidalla

Kansainvälisyyttä nuorten arjessa

Maailmaa parantamassa

Etujoukoissa

Kauppakaupunki online

Tasamaalla tuulee

Onnistunut kapulanvaihto

Katse huomisen Ylivieskaan

Rakentaja näköalapaikalla

4689

1012131415161818202223242627

4

6

8

10

12

14 16

2624

Julkaisija:Ylivieskan kaupunki

Kyöstintie 4

84100 Ylivieska

www.ylivieska.fi

www.facebook.com/ylivieska

Päätoimittaja: Keijo Pesonen

Tuotanto, ulkoasu ja taitto: Statiivi Oy

Toimituskunta: Päivi Jaakola

Terho Ojanperä

Keijo Pesonen

Marita Öljymäki-Maarala

Asko Männistö

Mari Männistö

Toimittaja: Hanna Perkkiö

Valokuvat: Tuomas Nevalainen

Davide Pavone

Virve Arvola

Hanna Perkkiö

Trelin Oy

Tapani Uusikylä

Erkki Lämsä

Suomen Paraolympiakomitea

Studio Raija

Raudaskylän kristillinen opisto

Centria ammattikorkeakoulu

Imagokuva/Vesa Kippola

Suomen Tuulivoimayhdistys ry

Painosmäärä: 25 000

Painopaikka: Lönnberg, Ylivieska

Palaute: kirjaamo@ylivieska.fi

Ylivieskan kaupungin sidosryhmälehti

2014

YLIVIESKA.NYT.

Ylivieska katsoo tulevaan

Kuva: Tuomas Nevalainen

4 Y l i v i e s k a . N y t . Y l i v i e s k a . N y t .Y l i v i e s k a . N y t . 5

”Täällä olen nuorenakin saanut olla juuri sellainen kuin olen”, Hannu Rajaniemi to-teaa samalla kun Savisillalle pohjoisesta puhaltava viima pakottaa vetämään pipoa tiukemmin korville. Ylivieska on yhä kotisatama toistakym-mentä vuotta ulkomailla asuneelle kirjaili-jalle ja tiedemiehelle. Synnyinkaupunkinsa kaduilla hän saa kulkea aivan rauhassa tullessaan pari kertaa vuodessa tapaamaan vanhempiaan. Olkoonkin että Rajaniemi on omassa lajissaan yksi tunnetuimmista suomalaisista, ja olkoonkin että hänellä on faneja eri puolilla maailmaa. Rajaniemen laji on scifi eli science ficti-on, tieteiskirjallisuus. Hän tuli neljä vuotta sitten tunnetuksi esikoiskirjailijana, jonka kanssa brittiläinen kustantamo solmi so-pimuksen kokonaisesta trilogiasta yhden ainokaisen luvun perusteella. Tämän tari-nan koukkuihin kuuluu myös se että kirjat syntyvät englanniksi - Rajaniemi innostui toden teolla kirjoittamisesta juuri Britanni-an-vuosinaan. Tieteiskirjallisuus kulkee sivussa valta-virrasta. Sillä on oma koodikielensä, joka ei aina helposti aukea. Rajaniemen mielestä kaikkea ei silti tarvitse ymmärtääkään: ”Itse olen yrittänyt rakentaa teokseni siten, että tarina itsessäänkin kuljettaa lukijaa. Kannatan myös sitä ajatusta, että kirjallisuudessa tai ylipäätään viihteessä-kään kaiken ei tarvitse olla valmiiksi pures-keltua.”

Rajaniemi jättäytyi toissa vuonna sivuun edellisestä yrityksestään ja on sen jälkeen kirjoittanut lähes päätoimisesti. Lisää ta-rinoita on luvassa: kustantaja on tarjonnut sopimuksen kolmesta uudesta itsenäisestä

teoksesta. Tällä kertaa aiheena on vaihto-ehtoinen menneisyys, yksi scifin alalajeista. ”Sanotaan että kirjallisuus kuvaa jollain lailla ympäröivää maailmaa. Joskus tulee mieleen, millä muulla tavoin nykymaailmaa voi edes kuvata kuin scifin avulla.” Tämä toteamus saattaa peilata hiukan kirjailijan omaakin elämää, jossa uudet tuulet puhaltavat jälleen. Nyt suuntana on Kalifornian Piilaakso, johon Rajaniemi tutustui jo viime vuonna. Silloin paikkana oli Singularity University, tiedemaailmassa arvostettu yksityinen tutkimuslaitos, jossa tutkitaan nopeasti kehittyviä teknologioita ja niiden merkitystä globaalien ongelmien ratkaisemisessa. Kymmenviikkoiselle kurs-sille valitaan vuosittain tuhansien hakijoiden joukosta 80 osallistujaa. Kurssin innoittamana Rajaniemi kump-paneineen perusti viime vuonna biotekno-logia-alan yrityksen, jonka toimipaikka on Piilaaksossa. Yritys kehittää parhaillaan oh-jelmistoa, joka hyödyntää DNA-tutkimusta ja nanoteknologiaa. Sen tarina on kuitenkin vielä alkuvaiheessa. ”Koko bioteknologia-ala on nyt jännittäväs-sä vaiheessa. DNA-koodin lukeminen ja uuden DNA:n syntetisointi tuovat mukanaan isoja mahdollisuuksia etenkin lääketieteessä.”

Niin tiedemiehen kuin kirjailijankin ura on jatkuvaa uusien polkujen etsimistä. Yksi esi-merkki siitä on Rajaniemen taannoin kehit-tämä laite, joka yhdistää aivojen sähkökäy-rän mittausta ja kirjallista tarinaa. Samalla kun lukeminen etenee, laite muuttaa tarinan kulkua lukijan aivotoiminnan aktiivisuuden perusteella. Lopulta ei ole enää varmaa, missä menee raja: lukeeko ihminen tarinaa vai tarina ihmistä.

Tarina kuljettaa yli rajojen Hannu Rajaniemi on tottunut kul-

kemaan omia polkujaan. Viimeis-ten kymmenen vuoden aikana hän on väitellyt tohtoriksi Skotlan-nissa, perustanut kaksi yritystä ja kirjoittanut kolme romaania. Rajaniemen juuret ovat Ylivieskas-sa, jossa kirjastoauto parkkeerasi säännöllisesti Rannan koulun pi-haan ja toi pienen pojan ulottuville kokonaisen maailman.

faktaHannu Rajaniemi•syntynyt1978Ylivieskassa•matemaattisenfysiikantohtori,kirjailija,yrittäjä•opiskellutOulunjaCambridgenyliopistoissa, väitellyttohtoriksiEdinburghinyliopistosta•oli28-vuotiaanaperustamassaThinkTankMaths Limited-konsultointiyritystäSkotlannissa•nykyinenyritysonvuonna2013perustettuHelix Nanotechnologies, joka toimii Piilaaksossa•esikoisteosKvanttivarassaivuonna2012tieteis- kirjallisuudenTähtivaeltaja-palkinnonTeokset: TheQuantumThief(Kvanttivaras)2010 TheFractalPrince(Fraktaaliruhtinas)2012 TheCausalAngel(Kausaalienkeli)julkaistaan2014

HannuRajaniementie-teistrilogia on edennyt kolmanteen osaan: The Causal Angel ilmestyykeväällä Britanniassa jaYhdysvalloissa.Suo-mennosKausaalienke-li on vuorossa syksyllä. Työn alla on kuitenkin jo aivan uusi teossarja.

Kuv

a: T

uom

as N

eval

aine

n

Joskus tulee mieleen, millä muulla tavoin nykymaailmaa voi edes kuvata kuin

scifin avulla.

7 Y l i v i e s k a . N y t .

Talvinen iltapäivä 1980-luvulla, alakoulun piha. Välitunti on loppumassa, kello soi. Pieni joukko oppilaita viivyttelee pihalla. Yksi lausuu vuoro-sanoja, muut nauravat. Lopulta kaikki katoavat juosten sisälle. Minttu Mustakallio olisi luultavasti päätynyt nykyiselle uralleen, vaikka lapsuuden kotipaik-kakunta olisi ollut Ylivieskan sijasta mikä tahan-sa muu. Sen verran kova oli näyttelemisen palo jo alakouluikäisenä. ”Ylivieskassa sain toteuttaa itseäni jo aivan pienestä asti. Kiitos siitä ala-asteen opettajille-ni, jotka olivat todella ymmärtäväisiä ja antoivat meidän tehdä omia esityksiä. Aika ahkerasti niitä tehtiinkin.” Sittemmin Mustakallion kasvot ovat tulleet tutuiksi paljon suuremmalle yleisölle. Kuluva-na vuonna Mustakallio nähdään muun muassa tv-sarjassa Klikkaa mua ja uusimmassa Risto Räppääjä -elokuvassa. Keväällä ohjelmassa on uuden tv-elokuvan kuvaukset, ja loppuvuodesta Mustakallio nähdään Kansallisteatterissa ensi-iltaan tulevassa Dream Team -näytelmässä.

Päivärinnan koulun pihalta on pitkä matka maan isoimmille näyttämöille. Mustakallio tunnetaan kuitenkin ihmisenä, jolle juuret ovat yhä tärkeät. Haastatteluissa hän tuo usein esille lapsuutensa Ylivieskassa ja sukunsa Raahessa. Molemmat paikkakunnat ovat säilyneet näyttelijän kartalla. ”Tuntuu hyvältä että on paikka jonne aina voi palata. Ylivieska on juuri sellainen, pysähdys-paikka. Siellä tulee aina turvallinen olo, ja elämä hidastuu hetkeksi terveellä tavalla.” Näyttelijän lapsuus pikkukaupungissa oli huo-letonta aikaa. Se oli pyöräilyä ympäri kaupunkia, kokonaisia iltapäiviä uimahallissa, urheiluker-hoja ja soittotunteja. Ja tietysti näytelmiä - ensin koulun äidinkielentunneilla, sitten myös YTY-teatterin nuorten ryhmässä. Yläkouluiässä Mustakallio muutti äitinsä kanssa Turkuun ja pari vuotta myöhemmin Tam-pereelle. Myöhemmin tie vei vieläkin kauemmas. Lukion jälkeisinä vuosina Mustakallio asui ja työskenteli useaankin otteeseen Ranskassa ja Espanjassa.

”Minulle oli ihan selvää että lähtisin maailmal-le. Halusin oppia kieliä ja nähdä miten muualla eletään. Ulkomailla asuessani olen oppinut mitä itse haluan elämältä, ja senkin että Suomi on minulle hyvä paikka. Enää en kaipaa muualle asumaan.”

Menestyksenmitta

Näyttelijän uraa ei tuotu Mustakalliolle hopea-tarjottimella. Teatterikorkeakouluun hän pääsi vasta viidennellä yrittämällä. Siinä välissä ko-kemusta kertyi muun muassa Ylioppilasteatterin näyttämöllä. Opiskeluvuosille ajoittuu yksi näyttelijän uran merkkipaaluista, Ugrilampaat-sketsisarja, jos-sa ei säästelty pohjoispohjalaista murretta. Sar-jasta jäi Mustakalliolle pysyvästi komediennen maine. Toinen tärkeä työ näyttelijälle oli Nuk-kekoti vuonna 2002 Kansallisteatterissa. Noran rooli oli iso ja vaativa, mutta toi Mustakallion taidot lopullisesti teatteriyleisön tietoisuuteen. Tähän mennessä yhtenä mieluisimmista töistä Mustakallio mainitsee myös Varasto-elokuvan. ”Siinä kaikki oli kohdallaan. Oli herkullinen rooli ja käsikirjoitus, hyvä työryhmä sekä upea, viisas ohjaaja Taru Mäkelä”

Onnistuneet roolityöt ovat tuoneet Mustakalliol-le arvostusta, palkintoja ja julkisuutta - kaikkea sitä mitä jotkut kutsuvat menestykseksi. Se ei kuitenkaan hänelle ole näyttelemisen tarkoitus, eikä menestyksen mittana ole ainakaan naistenlehdissä näky-minen. ”Tärkeintä on saada tehdä sitä mitä on opiskellut ja mistä pitää. Itselläni on vieläpä ollut onni saada tehdä monipuolisesti teatteria ja kuvauksia. Vaikka vapaa näyttelijä ei aina voi valita kaikkia roolejaan, yritän työssäni pysyä itselleni rehellisenä. Tärkeintä on sisäinen tasapaino, se että elämän sielullinen perusta on kunnossa.”Suurella

näyttämöllä Minttu Mustakallio on kulkenut pitkän tien pikkukaupungista maa-ilmalle ja edelleen yhdeksi Suomen tunnetuimmista näyttelijöistä. Vaikka työpaikkana ovat maan isoimmat näyttämöt, Pohjanmaalta löytyy yhä paikka jonne palata.

Y l i v i e s k a . N y t .6

Kansallisteatterin suuri näyttämö on yksi MinttuMustakalliontyöpaikoista.Vapaananäyttelijänähäntekee mielellään niin teatterin klassikoita kuin koko kansantv-viihdettä.

faktaMinttu Mustakallio•syntynyt1973Ylivieskassa•näyttelijä•valmistui2000Teatterikorkeakoulusta•Kansallisteatterinvierailijanavuodesta2002•esiintynytmm.tv-sarjoissaVedetäänhatusta, Klikkaamua,Hymypyllyyn,Ylikävely,Rune- berginkatu,Pesärikko,UgrilampaatElokuvia: •RistoRäppääjäjaLiukasLennart(2014), Varasto(2011),Josrakastat(2010),Sooloi- lua(2007),Ganes(2007),Miehentyö(2007), Saippuaprinssi(2006),Lapsiajaaikui- sia(2004),Tienaisensydämeen(1996)•Jussi-palkintoparhaastanaissivuosasta (Lapsiajaaikuisia)vuonna2005,Venla- palkinto vuonna 2012 parhaan esiintyjän yleisöäänestyksestäK

uvat

: Dav

ide

Pavo

ne

Y l i v i e s k a . N y t .

”Rieskan leipominen sujuu keneltä tahansa,” sanoo ylivieskalainen Aija Uusitalo. Ja pak-kohan se on uskoa, kun sanojana on Marttojen paikallisyhdistyksen puheenjohtaja. Kylmään maitoon sekoitetaan ohrajauhot ja ripaus suolaa. Taikinasta leikataan palloja, jotka kaulitaan reilun puolen sentin paksui-siksi leiviksi ja pistellään haarukalla. Loput työt tekee 300-asteinen uuni. ”Yksinkertaista ja edullista. Hyvää tulee vähillä aineksilla”, Uusitalo toteaa.

Leivontailtaan kokoontuneet Ylivieskan Martat toteavat, että moni on ruokittu ries-kalla lapsuudesta saakka. ”Ainahan sitä leivottiin. Kekkerit kuin kek-kerit, rieskaa oli tarjolla.” Maitorieska kuuluu yhä olennaisesti pohjalaiseen kattaukseen. Ja kuten elävän perinteen kuuluukin, se muuntuu jokaisen leipojan käsissä hieman erilaiseksi. Yksi käyttää lisänä hiivaa, toinen veh-

Ylivieskan sijainti risteyspaikassa keskellä elävää maaseutua antaa Jari Ruonakosken mielestä sille hyvät mahdollisuudet kehittyä lähiruoan keskukseksi. ”Leipää, munia, jauhoja, possua, perunaa, juureksia, vihanneksia, rypsiöljyä, hunajaa”, hän luettelee lähialueelta löytyviä tuotteita. Ihan kaikkea ei sentään täältäkään saa: ”po-ronliha meille tulee Jarmolta Yli-Iistä”. Lähialueen pientuottajia suosiva ravin-toloitsija tuntee Jarmon lisäksi muutkin tuottajansa nimeltä, ja jopa kasvoilta. Siinä on Ruonakosken mukaan lähiruoan vahvuus. Asiointi on henkilökohtaista, ja tuottajilla on valmius reagoida palautteeseen ja kysyn-tään. ”Lähituottajilla on sydän mukana ja he vastaavat laadusta omalla nimellään.” Valinta ujuttaa asiakkaiden lautasille lähi-ruokaa perustuukin käytännön syihin, mutta mukana on myös ekologinen näkökulma: lähellä tuotettu ei tarvitse pitkiä kuljetuksia.

Rieskan leivonnasta se alkoi. Parivuoti-aana Jari Ruonakoski oli leipomisapuna sukulaisissa ja ilmoitti ryhtyvänsä isona kokiksi. Nykyään Pikkuveli-ravintoloi-den toimitusjohtaja on alueen virallinen Mister Lähiruoka, jolle pientuottajat tarjoavat tuotteitaan - ja joka mielellään kulkee välillä vastavirtaan.

Makujen kanssa työskentelevälle vähäisim-piä perusteita eivät myöskään ole tuoreus, puhtaus ja laatu.

Oululaissyntyinen Ruonakoski on havain-nut, että Ylivieskan seudun pientuottajilla on valtava halu ja into kehittää tuotteitaan. Myös asukkaiden kiinnostus lähiruokaa kohtaan on kasvanut. Silti iso askel on ottamatta siinä, että esimerkiksi keskuskeittiöt hyödyntäisi-vät enemmän oman alueen tarjontaa. Kauppojen hyllyt taas ovat jo avautuneet lähiruoalle - ihmisillä on siis valinnanvaraa. Ruonakoski muistuttaa, että pienilläkin va-linnoilla on merkitystä. ”Lähituottajan porkkanapussi voi maksaa euron enemmän, mutta samalla se kuitenkin vaikuttaa suoraan oman alueen työllisyy-teen.”

Ruonakosken aktiivisuus lähiruoan puoles-tapuhujana huomioitiin viime vuonna kutsulla

Hyvää lähi-ruokahalua!

JariRuonakoskenravinto-loissa lähiruoka ja seson-gin raaka-aineet muuttu-vat gourmet-annoksiksi.Kotioloissa yksinkertai-sen perusruoan ystävä nimeää omaksi lempiruo-kalajikseen isän tekemän läskikastikkeen.

”Uudelleeikannataainasanoaei.Kokkinaolenyrittänytujut-taa asiakkaiden lautasille aivan uusiakin makuelämyksiä, ja usein yritys on myös palkittu.”

Y l i v i e s k a . N y t .8 9

Seudun pientuot-tajilla on valtava halu ja into kehit-tää tuotteitaan.

Kylmä maito kuuma uuni

YlivieskanMarttojenpuheenjohtajaAijaUusitalokannustaaihmisiä tarttumaan jauhopussiin. Yhdes-sä leipominen on yksi tapa rakentaa hyvää arkea.

Tampere-taloon. Vaikka julkisuuttakin on tullut, työ on silti suurimmaksi osaksi ollut vaikuttamista kulissien takana: luennoimista ja hankkeisiin osallistumista. Halu tehdä asi-at uudella tavalla saa myös jatkamaan. ”Tarvitaan uskoa omaan aatteeseen ja ripaus luovaa hulluutta. Vastavirtaan tässä saa kulkea, mutta se on sitäkin hauskempaa.”

&Maitorieska on periylivieskalai-nen perinneruoka, mutta sen resepti ei suinkaan ole jäänyt kotiseutuarkistoon pölyttymään. Sitä katetaan yhä pito-pöytään ja viedään tuliaisiksi etelän-serkuille. Mutta kuka tietää, mitä tapahtuu kun leipä näkätään ja ruusataan?K

uvat

: Tuo

mas

Nev

alai

nen

Y l i v i e s k a . N y t .

Hyvän mielenlöytöjä

Y l i v i e s k a . N y t .10 11

Kirpputorit elävät uutta nousukautta. Perinteisten itse-palvelukirpputorien rinnalle ovat tulleet siivouspäivät ja netti-kirpparit. Syynä ei ole vain halpojen hintojen metsästys, vaan esi-neitä kierrättämällä voi luoda myös per-soonallista ja kaunista sisustusta. Kirpputo-rikierros Ylivieskassa opettaa, että kippo ei aina ole pelkkä kippo ja että laivan voi lasta-ta vaikka pikkuleivillä.

Visualisti Virve Arvola on kirpputorien suurkuluttaja. Niitä kierrellessään hän rentoutuu ja poimii ideoita työhönsä. Arvolan mielestä kauppakaupunki on ehdottomasti myös kirpputorikaupunki. ”Ylivieskassa on edistynyt kirppiskulttuuri. Kokoisekseen kaupungiksi täällä on paljon kirpputoreja, ja niistä löytyy suhteellisen hyväkuntoista tavaraa. Se houkuttelee kävijöitä muualtakin.” Yllätyksellisyys on Arvolan mielestä kirpputorilla käynnin suola. ”Itse saatan innostua mistä tahansa”, hän sanoo sil-mäillessään Kirppis-Paratiisin hyllyjä ja nappaa malliksi vanhan puisen shakkinappularasian. ”Tästä saisi hienon lahjapaketin!”

Kirpputorin tavarapaljoudessa Arvola ei jää tutkimaan läpikotaisin joka pöytää, eikä liioin kääntele kippoja nähdäkseen valmistajan merkin. ”En metsästä iittaloita vaan katselen yhteensopivia muotoja ja sävyjä. Sellaiset sattuvat kyllä silmään muiden joukosta.” Wanhan Tavaratalosta matkaan tarttuu tällä kertaa vedenvihreä lasipullo. Vieressä snapsilasit saavat jäädä hyllyyn, vaikka niis-tä olisi Arvolan mielestä saanutkin mainiot tuikkulyhyt. ”Laseja en yleensäkään etsi vain laseiksi vaan keksin niille uusia käyttötarkoituksia.”

Matka jatkuu keskustaan, jossa odottavat Juurakon kirppis ja Kirppis Ruusunen. Jälkimmäisestä löytyy laatikollinen leluja - traktoreita ja kuormureita, joille Arvola keksii heti käyttöä: ”Näistähän saisi hyvän kattauksen lasten synttäreille. Peräkärry täyteen pikkuleipiä!” Tässä onkin yksi visualistin ohjeista kirp-putorien kiertäjälle: kuvittele esine uuteen ympäristöön ja uuteen käyttötarkoitukseen.

Kirpputorikierros todistaa, että yhden romu todellakin on toisen aarre. Sisustamisen ammattilaisella on toinenkin perustelu sille,

Virve Arvola suunnittelee työk-seen myymälöissä tuotteiden esillepanoa ja visuaalista markki-nointia. Visualistin palveluja tar-joaa myös hänen oma yrityksensä Skissi. ”Visuaalisesti hyvä tila, oli se sitten liiketila tai vaikka vanhain-koti, viestii myös välittämistä tilan käyttäjistä.”

miksi kippojen ja kankaiden hypistely viehät-tää niin monia: ”Pienilläkin asioilla voi tuottaa iloa ja oi-valluksia. Merkityksellistä on kaikki se mitä näemme ympärillämme joka päivä.”

faktaKirpputoreja Ylivieskassa•Citykirppis-WanhanTavaratalo Kiskotie5,0440424701(800m2)•Juurakonkirppis Juurikoskenkatu4,0440338899(500m2)•KierrätysShop/Sytyke-Centre Varastotie5,0440910704(270m2)•KirppisParatiisi Ruutihaantie10,0400386977(600m2)•KirppisRuusunen Valtakatu13,0405957281(1000m2)•Realisointipiste Savelantie1,08425052(300m2)•Facebook-ryhmä:YlivieskanMyydään/Oste- taan/Lahjoitetaan/Vaihdetaan

Etsi sellaista mikä tuottaa iloa itselle. Muihineitarvitsetehdävaikutusta.

Valmiiksi mietitty värimaailma helpottaa kiertelemistä. Lähisävyt ja vastavärit toimivat aina.

Vastakohdat tuovat eloa sisustuk-seen. Vanhat esineet sopivat moder-niin ympäristöön, ja päinvastoin.

Keräilejayhdisteleesineitäsarjoiksi.

Älä juutu esineen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen.Annamieli-kuvituksen lentää!

12345

Virven 5 vinkkiä

• 1 litra maitoa• 1½ tl suolaa• ohrajauhojaSekoita kylmään maitoon suola ja ohrajauhoja niin, että taikina on helposti leivottavaa. Taikinasta leivotaan ½-1 cm:n paksuisia leipiä,

jotka pistellään ja paistetaan heti kuumassa uunissa noin 5 min. Rieska on paistunut, kun pinnassa on tum-mia kohoumia.

Kirjasta ”Ylivieskalaista ruokaperinnettä”, koonnut ja tallentanut Hanna Liisa Mattila 2011

Ylivieskalainen maitorieska

Rieska taipuu vaikka tortillaksi

Rieskan uusi kaupallinen tule-minen - niinkin voi kuvata Poh-janmaan Leipomo Oy:n perusta-mista Ylivieskaan vuonna 2009. Lähileivälle oli paikkakunnalla tilausta, ja rieskoille laajemmin-kin. Toimitusjohtaja Jarmo Ma-tikaisen mukaan alusta asti oli selvää, että alueen leipäperinne näkyy tuotevalikoimassa. ”Nykyisin leivomme kaikista ruokaleivistä kappalemääräi-sesti eniten juuri rieskoja.” Pohjanmaan leipomon ries-koja löytyy nykyisin kaupoista

sadan kilometrin säteeltä. Mai-torieskan kysyntä taas keskittyy Ylivieskaan. ”Se on tämän alueen oma kansallisleipä.”

Eri ruokakulttuurit ovat nykyään yhtä lähellä kuin lähin marketti. Rieskakin taipuu cross-kitchen -henkeen vaikka tortillaksi tai pizzapohjaksi. Matikainen on silti huomannut, että paikalliset perinteet pitävät yhä pintansa. ”Erityisesti juhlapyhien alla rieskan menekki kasvaa.”

n ä j a u h o j a . Joku kaul i i rieskan pak-

summaksi, toinen taas aivan ohueksi. Martat vakuut-t a v a t , e t t ä s ä h -kö uun i s s a tu l e e ihan kelpo rieskaa. Leivinuunin omis-tajilla taas on omat niksinsä. ”Rieskat pais-tetaan aina ensim-mäisenä, kun uuni on oikein kuuma. Niillä tasataan uu-nin lämpö muita lei-pomuksia varten.”

Ylivieskalainen rieska on nyrk-kirieskaa, eli siinä ei yleensä käytetä kohotusaineita. Jotta leipä ei kupruilisi uunissa, sen pinta näkätään, eli siihen pistel-lään reikiä vaikkapa haarukalla. Jotkut saattavat puhua myös ruusaamisesta eli koristelusta, mutta samasta asiasta on kyse siinäkin.

Taloon leviävä vastapaistetun leivän tuoksu on kuin ääneen lausumaton kutsu. Ja sitä kut-sua on syytä totella, sillä rieska on parasta paistamispäivänä. Uunituoreen rieskan ainoa oikea päällys on paksu kerros voita. Muuta lisuketta ei tarvitakaan - vain lasiin kylmää maitoa.

Kuva: Virve Arvola

12 Y l i v i e s k a . N y t . Y l i v i e s k a . N y t . 13

”Vaikka tasamaalta olen ko-toisin, niin mikään tasamaan

hiihtäjä en ole.” Ampu-mahiihtäjä Maija Järvelä ei ylämäkiä säikähdä, ja hyvä niin. Nousuja on ni-mittäin luvassa Sotshin

laduilla maaliskuussa.

Frisbeegolf tuli ja valloitti. No-peasti suosiota kasvattanut laji on kerännyt paljon harrastajia myös Ylivieskan seudulla.

Maija Järvelä on tälle kaudelle laittanut kaiken yhden kortin varaan: valinta paralympiajouk-kueeseen varmistui jo syksyllä. Loppuvuotta tosin varjosti nilk-kavamma, joka viivytti ladulle pääsyä. Sotshiin hän suuntaa silti luottavaisena. Takana on hyvä kesäharjoituskausi, nilkka kuntoutumassa ja into ladulle kova.

Järvelän tie huippu-urheilijaksi ei ole mikään tyypillinen tarina. Nuorempana hän ei edes erityisemmin pitänyt hiihtämisestä. ”Lähdin ladulle pikkusiskon houkuttele-mana. Aluksi yritin hiihtää kahdella kädellä niin kuin muutkin, mutta se ei tuntunut mu-kavalta.” Vasemman käden liikuttamista vaikeutti synnynnäinen hermovaurio. Fysioterapeutin kehotuksesta Järvelä kokeili yhdellä kädellä hiihtämistä ja innostui lajista uudelleen. En-simmäisiin vammaisurheilukisoihinsa hän osallistui kymmenisen vuotta sitten. Ja sen jälkeen meno olikin yhtä rytinää. ”Kun pääsin omien joukkoon, huomasin etten niin huono olekaan.”

Järvelä napattiin suoraan B-maajoukkuee-seen. Myös ammunta tuli pian mukaan kuvi-oon: Järvelä kokeili kerran ja innostui heti. Ampumahiihdossa alkoi tulla menestystä: Torinossa viides sija, Vancouverissa hopea-

Kun Raudaskylän frisbeegolf-rata valmis-tui vuonna 2009, Niko Rättyä oli kylän kos-sien kanssa ensimmäisinä nakkelemassa kiekkoja opistonmäen pusikoihin. Laji vei mukanaan, ja neljä vuotta myöhemmin sama poika palasi kilpailureissulta kotiin Suomen mestarina. Ykköstila tuli Rättyälle 16-vuotiaiden sarjassa, mutta samalla tuloksella olisi voitto irronnut myös pari vuotta vanhempi-en joukossa. Loppuvuodesta nuori lupaus pokkasikin Suomen frisbeegolfliitolta vuoden juniorin palkinnon. Tavoitteet ovat kuitenkin yhä korkeammalla. ”Mukavaa tässä touhussa on juuri se että voi aina tavoitella parempaa tulosta. Siksi tämä on niin koukuttava laji”, Rättyä toteaa.

Suurin osa frisbeegolfin harrastajista on liikkeellä muuten kuin kilpailumielessä. Sosiaalinen laji houkuttelee viettämään yh-teistä aikaa ja pitämään hauskaa, ja Rättyä uskoo sen olevan yksi suosion syistä. ”Kynnys lajin kokeilemiseen on matala. Kiekkoja saa muutamalla kympillä, ja al-kuun pääsee jo yhdellä tai kahdella kiekol-la.”

Ylivieskan liikuntapuistoon valmistui muutama vuosi sitten täysimittainen eli 18-väyläinen rata. Kun mukaan lasketaan Raudaskylän ja naapurikuntien radat, on lä-hiseudun heittopaikoissa jo valinnanvaraa.

mitali, sen jälkeen useita MM-pronsseja ja maailmancupin kokonaisvoitto. Vaikka välissä on ollut vaikeitakin kau-sia, Järvelä kertoo olevansa nyt vähintään yhtä hyvässä kunnossa kuin Vancouverissa - silti mitali on entistä tiukemmassa. Viime vuoden MM-pronssi vaati enemmän kuin yksikään aiempi arvokisamitali. ”Neljän vuoden aikana lajin taso on nous-sut paljon. Kärki oli ennen kapea, mutta nyt on ainakin viisitoista urheilijaa kamppaile-massa kärkisijoista.”

AmmattinaurheilijaMaija Järvelän kilpailuluokka on liikunta-vammaisten pystyhiihto, jossa hän on ainoa kilpatason suomalaisnainen tällä hetkellä. Hän on myös päätoiminen urheilija - yksi harvoista talvilajien täyden urheilija-apu-rahan saaneista. Harjoittelussa Järvelä luottaa moni-puolisuuteen. Mieluummin kuin kuluttaa asfalttia rullasuksilla, hän lähteekin pyö-räilemään tai maastolenkille. Treenikave-rin virkaa hoitaa puoliso Jari Järvelä, ja pohjakunnon luomiseen kotipaikkakunnan maastot käyvät mainiosti. ”Huhmarin sauvarinne on kyllä tullut tutuksi.”

Uransa aikana Järvelä on huomannut, että vammaisurheilijoilta vaaditaan huipulla pysymiseen yhtä kovaa työtä kuin vammat-tomilta. Myös suuren yleisön arvostus on kasvanut näkyvyyden myötä. Matkaa on silti vielä siihen, että kaikki urheilumuo-dot olisivat tasavertaisia myös tukijoiden silmissä. Järvelä itse uskoo, että vammaisurhei-lulla on paljon annettavaa: ei vain huikeita urheilijatarinoita vaan myös rohkaisevia esimerkkejä. Sen hän on itsekin saanut havaita toimiessaan Oulun lastenklinikan kummina. ”Mieleen on jäänyt eräs pieni jalkapo-tilas, joka innostui valtavasti nähdessään televisiosta pujottelua yhdellä jalalla. Sen avulla hän sai taas uutta puhtia elämään.”

MaijaJärvelälleSotshinparalympialaisetovattähänastisenuranhuipentuma.”Sin-ne mennään täysillä.”

Koukussa kiekkoihin

Tasamaalta kohti Sotshia

Maija JärveläSyntynyt1984RaahessaAsuinpaikka:YlivieskaKoulutus:sisustusalanartesaanijainsinööriAMKLaji:Maasto-jaampumahiihtoLuokka:Liikuntavammaisetpystyhiihtäjät(LW2-9)Valmentaja:TanjaSavolainenSaavutuksia:-2013MM-pronssi-2011MM-pronssiampumahiihdon7,5ja12,5km sekä maastohiihdon sprintissä-2011maailmancupinkokonaiskilpailunvoitto ampumahiihdossa-2010Paralympiahopea,ampumahiihdontakaa-ajo-2006Paralympialaisten5.ampuma- hiihdon7,5kilometrillä

fakta

MaijaJärveläonkotiutunuttäysinYlivieskaan,jonnehänmuuttiRaahestakymmenenvuottasitten opiskelujen perässä. Puutekniikan in-sinööri on viime vuodet keskittynyt täyspäi-väisesti urheiluun.

Vammaisurheilulla on annettavaan pait-si huikeita urheilija-tarinoita myös roh-

kaisevia esimerkkejä.

Uusien ratojen myötä fr isbeegolfin pariin on tullut viime vuosina paljon uusia harrastajia myös Ylivieskassa. Lajille pe-rustettiin muutama vuosi sitten oma eri-koisseura, Ylivieskan Frisbeekarhut, joka järjestää säännöllisesti kilpailuja ja lajin tutustumistilaisuuksia.

Draiveri:Teräväreunainenfrisbee.Lentäänopeimmin.Draivi: Tiiltä suoritettu avausheitto.Holari:Hole-in-One!Lähestymiskiekko:”Midrange”-kiekkojoka

on profiililtaan draiverin ja putterin välistä.Mando:Pakollinen kiertosuunta.OB-alue:Pelialueenulkopuolinenalue(engl.

outofbounds).Par: Väylän tai koko kentän ihannetulos.Putteri:Paksureunainenkiekko.Hitaampikuindraiverijamidrange-kiekko.Putti: Läheltä koria suoritettu heitto koria kohti.

Tii: avausheiton suorituspaikka.Lähde:frisbeeliitto.fi

Frisbeegolf-sanastoa

Suunta huipulle. Niko Rättyä treenaafrisbeegolfia,koskaseonhauskaa - jakoska aina voi tulla vähän paremmaksi.

Kuv

a: S

uom

en P

arao

lym

piak

omite

a

Kuv

a: T

uom

as N

eval

aine

n

Y l i v i e s k a . N y t . 15 Y l i v i e s k a . N y t .14

Ylivieskalainen Sari Hietasaari muistaa yhä, kuinka hän joskus polki pyörällä 30 ki-lometriä päivässä tallin ja kodin väliä, kelillä kuin kelillä. ”Käytännössä asuttiin tallilla ja elettiin hevosten porkkanoilla.” Nyt aikuisiällä hevoset ovat yhtä rakkaita kuin ennenkin. Matka tallille kuitenkin tait-tuu autolla, yhdessä omien tytärten kanssa. Hietasaari on yksi niistä monista, joilla nuoruuden harrastus on saanut jälkikasvun myötä uuden kipinän. ”Tämä on sitä peräänkuulutettua yhteistä aikaa, ja itselle suoranaista terapiaa. Tallilla päänsärkykin katoaa, kun hevosten kanssa ei tarvitse miettiä työasioita”, Hietasaari toteaa.

Hietasaaret käyvät tallilla joka päivä. Siihen on hyvä syy: oma hevonen. Se on hoidettava, satoi tai paistoi, väsytti tai ei. Yksi innokkaimmista hoitajista on Hie-tasaaren vanhempi tytär Jonna, joka tosin

Tähtihetkiä neljällä kaviollaAitauksia vieri vieressä, tienvarret ken-gänjäljillä kuvioidut: Niemelänkylällä yksi eläin on selvästikin ylitse muiden. Yhdelle se on kilpakumppani, toiselle terapiapak-kaus, monelle elämänmittainen rakkaus.

Jonna,JennajaSariHietasaariviettävätkaikenvapaa-ajantallilla.Kolmikonyh-teinensilmäteräonviisivuotiasEestinratsuponiMaur.

ei itse kovin usein hevosen selkään pääse kipuamaan. Vammaisratsastukseen sopivaa hevosta kun ei juuri nyt ole saatavilla. Sen si-jaan hän vakuuttaa viihtyvänsä nelijalkaisten kanssa ihan muutenkin. ”Jonna ei pelkää, vaikka talon kokoisia hevosia olisi ympärillä”, äiti nauraa. Perheen kuopus Jenna on käynyt talleilla pienestä saakka. ”Sellainen menninkäinen se oli, kun en-simmäistä kertaa laitettiin hevosen selkään”, Sari Hietasaari muistelee.

Nykyisin kuudesluokkalainen Jenna on perheen ratsumestari. Este- ja koulukilpai-lujakin on kierretty jo parin vuoden ajan, tosin viime kesänä ratsun jalkavaivat pakottivat pitämään hieman taukoa. Nyt jalkapotilas on päässyt kevyempiin hommiin, ja sen tilalle on saapunut Virosta ruunaherra Maur. ”Utelias ja hyväluontoinen, herkkä ja ener-ginen, mutta tottelevainen,” Jenna Hietasaari kuvailee uutta perheenjäsentä.

Maur asustaa yhdessä kahdeksan muun he-vosen kanssa AR-tallilla raviradan kupeessa. Paikka on Hietasaarten mukaan ihanteel-linen, jos haluaa treenata aktiivisesti. Nie-melänkylän takamailla riittää maastoja ja metsäteitä. Tallin vieressä taas on maneesi, jota ilman talviharjoittelu olisi mahdotonta.

Ratsastusharrastus on Ylivieskassa vilkas-ta, joten yksin ei tarvitse harjoitella. Oma valmentaja käy viikoittain, ja Jokilaaksojen Ratsastajat järjestää usein myös yhteisiä valmennuksia. Jenna Hietasaari on joukon nuorimpia, mutta ikäero ei hänen mukaansa haittaa. Nuori on ratsukin, viisivuotias vasta. ”Eteenpäin mennään sen ehdoilla.”

JennaHietasaarijaMaurtähtäävät yhdessä kilpa-kentille.

Kuka ylivieskalainen nuori juoksijalu-paus on noussut lajissaan valtakunnalli-seen kuuluisuuteen? Oikea vastaus löy-tyy tällä kertaa nelijalkaisten joukosta: kuusivuotias suomenhevosruuna Siirin Älli on ravannut viime vuosina omassa ikäluokassaan voitosta voittoon. Ruunan kotirata Keskinen on koko alueen ravielämän keskus ja samal-la yksi Suomen 19 maakunnallisesta raviradasta. Ylivieskan kokoluokkaa olevista paikkakunnista vain Kaustisella on maakunnalliseksi luokiteltu ravirata - loput sijaitsevat suurissa kaupungeissa. Suotta ei rata ole asemaansa saanut,

sijaitseehan se keskellä vilkasta hevos-harrastusaluetta.

Raviurheilu on yksi Suomen suosituim-mista urheilulajeista. Keskisen ravitkin ovat seudun isoimpia urheilutapahtumia katsojamäärillä mitattuna. Vuosittain ne keräävät pelkästään paikan päälle pelaamaan ja jännittämään noin 15 000 katsojaa. Vuoden aikana Keskisellä on 12 valtakunnallista ravipäivää. Pääta-pahtuma on kesäkuinen lämminveristen Malja-ajo.

www.keskisenravit.net

Pelin paikka

Kuv

at: T

uom

as N

eval

aine

n

Kuv

a: S

tudi

o R

aija

16 17 Y l i v i e s k a . N y t . Y l i v i e s k a . N y t .

Ylivieskan ja Nivalan puolivälissä sijaitseva Raudaskylä on yhä maaseutua juurevimmil-laan. Mikään syrjäinen lakeuden laitama se ei kuitenkaan enää ole. Sen tietävät myös sadat eri puolilta Suomea tulevat opiskelijat. Raudaskylän kristillisellä opistolla saman katon alle mahtuu monenlaisia ja monen ikäisiä opiskelijoita sekä laaja kirjo opinto-kokonaisuuksia ja kursseja. Lukio ja kymp-piluokka kattavat toiminnasta puolet. Toinen puolikas koostuu ammatillisesta täydennys-koulutuksesta ja vapaasta sivistystyöstä. Rehtori Jukka Hautalan mukaan kansan-opistojen olemassaolo perustuu jatkuvaan uudistumiseen: ”Koska kansanopistot osittain toimivat koulutusjärjestelmän ulkopuolella, ne jou-tuvat jatkuvasti etsimään uusia tehtäviä.

Maailmankylä lakeuden laidalla

”Ruuhka-Suomestatulevilleopettajillejakurssi-laisille täällä olo on suoranaista retriittiä”, rehtori JukkaHautalatoteaa.

”Tavallaan palasin juurilleni”, inarilainen Elina Gauriloff, 17, toteaa. Sota-aikana Rau-daskylälle saapui pohjoisesta evakoita, joiden joukossa oli Gauriloffin sukulaisia. Nyt hän itse opiskelee toista vuotta Raudaskylän lukiossa. Gauriloffilla oli montakin syytä päätyä Pohjanmaalle, eikä vähäisimpänä nivalalainen kihlattu. Raudaskylälle houkutteli ennen kaik-kea mahdollisuus harrastaa musiikkia - ja toki myös ilmainen asuminen ja ilmaiset oppikirjat. ”Nehän ovat iso valtti lukiolaisen kannalta. Mutta kyllä itse opiskelukin on täyttänyt ja jopa ylittänyt odotukset, samoin hyvä yhteishenki.”

Yksi huippuhetkistä tuli eteen jo ensimmäi-senä opiskeluvuotena, kun Gauriloff pääsi Comenius-hankkeen matkassa Kroatiaan. Siellä erimaalaiset osallistujat työskentelivät yhdessä saman teeman alla: miten koulu-tetaan nuorista hyviä johtajia tulevaisuuden Eurooppaan. Kroatiasta katsottuna kokonaan Euroopan toisella laidalla on Gauriloffin koti, Keväjärven kolttakylä Nellimin tien varressa. Sinne hän kaavailee vielä joskus palaavansa: ”Haluan kasvattaa omat lapseni saamelai-siksi. Itselläni ei aikoinaan ollut mahdollisuut-ta oppia saamen kieltä.” Sitä ennen on kuitenkin aikaa hankkia valkolakki ja koulutus. Tässä vaiheessa moni asia kiinnostaa: nuorten kanssa työskentely, kolttasaamen opiskelu, radiotyökin. Saamen radio on jo tullut tutuksi isän työn ja oman kesäpestin kautta.

Omaa saamelaisuutta ei välimatka kotimai-semiin ole Gauriloffin mukaan häivyttänyt. Päinvastoin. ”Muualla asuessa oma alkuperä ja iden-titeetti korostuvat. Nykyisin vähemmistöjen asema kiinnostaa yhä enemmän, kun itsekin tietää kuuluvansa heihin.”

Koti-seutu kulkee mukana

Juuri tämä tekee niistä samalla myös luovia ympäristöjä.”

Juuri nyt yksi luovan työn kohteista on alu-eellinen vapaaehtoistoiminta. Raudaskylän kristillinen opisto on jo usean vuoden ajan rakentanut yhteistyötä alueen vapaaehtois-järjestöjen välille. ”Hyvinvointipalvelujen tuottamisessa tar-vitaan yhä enemmän erilaisten yhdistysten ja vapaaehtoisten osallistumista. Etenkin maaseudulla ja harvaanasutuilla alueilla paikallisten toimijoiden merkitys korostuu. Tässä tilanteessa vapaaehtoisjärjestöt tar-vitsevat yhteistyötä, tukea ja koulutusta.” Vapaaehtoistyö liittyy myös kestävään ke-hitykseen, joka on ollut opiston johtolausee-na jo useita vuosia. Konkreettisesti se näkyy

Kun Raudaskylän kristillinen kansanopisto perus-tettiin lähes sata vuotta sitten, se sijaitsi kaukana keskuksista. Tänä päivänä maailma on lähempänä, ongelmat yhteisiä.

arjen valintoina kuten lähiruoan ja -energian suosimisena. Samalla se tarkoittaa myös kansalaisten aktiivisuutta ja vastuuta omasta yhteisöstä.

Tänä päivänä jokainen kyläläinen on myös maailmankyläläinen. Raudaskylän opis-tokin on mukana useissa kansainvälisissä hankkeissa, joissa eri maiden osallistujat tuovat omat näkökulmansa koulutuksen ky-symyksiin. Hautalan mukaan kansainvälinen toiminta antaa opiskelijoille ennen kaikkea rohkaisevia kokemuksia, käytännön kieli-taitoa ja arvokasta pääomaa tulevaa varten. ”Tänä päivänä kansainvälisyys on luonte-va osa opintoja. Jollekin se voi myös tarjota tulevaisuuden polun pään.”

Raudaskylän kristillinen opisto-Perustettiinvuonna1920.-Lukuvuodenaikana350–400opiskelijaa.- Työntekijöitänoin40.Koulutustarjonta:-RaudaskylänlukiojaRauskinkymppi-Aikuistenperusopetus-Itsenäiseenelämään-erityislinja-Ammattitutkinnot:suntio,päihdetyö,lastenjanuortenerityisohjaajajakehitysvamma-ala-Ammatillisetlisä-jatäydennyskoulutukset-Vapaansivistystyönkurssit-Valmennuskurssit-AvoimenyliopistonopinnotTapahtumia:-RaudaskylänSoivakesä:musiikkileiritjamestarikurssit-HyvänmielenJoulutorijaKevättori-tapahtumat-Opistonpyhät

www.rko.fi

fakta

Kuv

at: S

ami V

uolte

enah

o ja

Jes

sica

Car

neiro

Opistonmäen kulttuurihistorialli-nen miljöö on ympäri vuoden eri-laisten kurssien ja tapahtumien näyttämönä. Talvella taustana on tähtitaivas ja kesällä vehreä maa-laismaisema.

19 Y l i v i e s k a . N y t .Y l i v i e s k a . N y t .18

”Niin kauan on helppoa lähteä kun on nuori. Jos tilaisuus tulee eteen, se kannattaa hyödyntää.” Näin tuumii itävaltalainen David Niederer, 19, joka lähti monen ikäto-verinsa tavoin viettämään välivuotta ulkomaille. Eurooppalaisen vapaa-ehtoistyöohjelman kautta hän päätyi yhdeksäksi kuukaudeksi Ylivieskaan, nuorisotalo Sputnikiin. Ylivieskalais-nuoret ovat vuoden aikana oppineet tuntemaan sympaattisen, englantia sujuvasti puhuvan nuorukaisen. ”Ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja auttavaisia. Nuoria saattoi aluksi ujostuttaa, mutta tutustumisen jäl-keen he ovat olleet todella mutkatto-mia.”

Pieneen kaupunkiin oli helppoa tulla, sillä Niederer itse on kotoisin 1700 asukkaan kylästä. Suuriin kulttuu-rieroihinkaan hän ei ole törmännyt. Käytännön arjessa on toki eroavai-suuksia, joista yksi on paikasta toi-seen liikkuminen. ”Itävallassa bussilla pääsee edul-lisesti kaikkialle, mutta täällä olen oppinut kulkemaan pyöräillen.”

Niederer pitää vapaaehtoistyötä ul-komailla hyvänä tilaisuutena itsenäis-tyä ja tutustua toisiin kulttuureihin. Sama on nähty myös kaupungin nuo-risotoimessa, joka vuosittain ottaa vastaan ulkomaalaisia vapaaehtoisia. Nuorisosihteeri Elisa Männistö tote-aa, että nuorisotoimi on ollut asiassa edelläkävijä: ”Kansainvälisyys on pitkään ollut tärkeä osa nuorisotyötä. Sputnikissa on viikoittain toimintaa, joka tuo yh-teen kaupungin eri kansallisuuksia. Ja mikä onkaan parempaa lääkettä ennakkoluuloihin kuin tulla tänne kokkailemaan erimaalaisten ihmisten kanssa.”

Kansain-välisyyttä nuorten arjessa

Kotikansainvälistymistä ylivies-kalaisittain: itävaltalaisen David Niedererin työpaikka on keskellä pohjalaiskaupunkia ja sen nuor-ten arkea.

Ylivieskan seudun kansalaisopiston kes-kustelupiirin nimi - maailmanparantajat - tarjoaa ensi tuntumalta ison haasteen. Lii-kuntakeskuksen takkahuoneessa puhutaan talvisena aamupäivänä kuitenkin ihan tutun kuuloisista asioista: keskusta ja kasarmi-alue, asemanseudun ja junaliikenteen ke-hittäminen, lähikoulun liikennejärjestelyt. Näinhän se on - maailman parantamisen voi aloittaa vaikka omalta kotiovelta. Tämänkertainen keskustelunaihe, kau-pungin kehittäminen, tuntuu olevan jokai-sen sydäntä lähellä, sillä avauksia satelee. Millä keinoilla keskustasta saataisiin entistä viihtyisämpi? Miten kehitettäisiin kaupungin torikulttuuria? Tuovatko uusien kerrosta-lojen asukkaat kaivattua vilinää keskustan liikkeisiin?

Maailmanparantajilla on yhteenlaskettuna takanaan melkoinen määrä vuosia yhteis-kunnan näköalapaikoilla. Kaupungin asi-

oihin löytyykin sekä aikaperspektiiviä että muualta tulleiden näkökulmaa. ”Tulin Ylivieskaan kymmenen vuotta sitten ja yhä olen sitä mieltä, että on ollut mahtavaa olla tässä kehityksessä mukana”, entinen kaupunginjohtaja Asko Ojamäki tiivistää omasta puolestaan. Samalla hän

kääntää puheen ajankohtaiseen, kiperään aiheeseen. ”Ylivieskan pitäisi saavuttaa alueensa henkinen johtajuus.” Viriää keskustelu naapuruussuhteista ja niiden hoidosta. Julkisuuteen nousevat asiat ja asukkaiden arkitodellisuus eivät taida olla ihan yhteismitallisia. Kuten entinen pitkäai-kainen kaupunginvaltuutettu Tuula Hintsala toteaa: ”Enemmän niitä ristiriitoja on siellä hal-linnossa kuin tavallisten ihmisten välillä.”

Välillä päivän vieras, City Ylivieska -hank-keen projektipäällikkö Päivi Jaakola Yli-vieskan seutukunnalta kertoo ajankohtai-sista keskustan kehittämissuunnitelmista. Alustus kirvoittaa keskustelun kaupungin elinkeinoelämästä ja yritysten sijoittumi-sesta. Entinen elinkeinojohtaja Markku Nie-mi muistuttaa, kuinka kaupungin johtohah-mot aikoinaan tekivät paljon työtä suurten

Maailmaa parantamassaPöydän ääreen on kokoontunut joukko keskustelijoita kokeneem-masta päästä. Taas on puolitois-ta tuntia aikaa laittaa maailman asioita järjestykseen. Tällä kertaa aloitetaan omasta koti-kaupungista.

teollisuusyritysten saamiseksi kaupunkiin. ”Eivät ne tänne itsestään tulleet.”

Useimmat läsnäolijoista ovat todistaneet, kuinka Ylivieska on neljässä vuosikym-menessä kehittynyt pienestä kauppalasta alueensa keskukseksi. Uolevi Palola muis-tuttaakin, että Ylivieska on vuosikymmenet joutunut elämään kehityksen etuajassa. ”Täällä on aina pitänyt olla isomman kunnan olot ja palvelut kuin mitä kaupungin todellinen koko vaatisi.” Kommentti innostaa pöydän ympärillä istujat miettimään, mistä kaikesta kaupunki voisi tarvittaessa säästää. Ja niin kuin aina kesken hyvän keskustelun tuppaa käymään: aika alkaa loppua. Se ei silti suinkaan tar-koita, että myös ajatustenvaihto laantuisi. Viimeiset keskustelut käydään vielä ulko-ovella ja pihan puolella.

Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa omia käsityksiään.

Maailmanparantajat uskovat keskustelun voi-maan.Avoinajatustenvaihtoantaamahdollisuu-denpunnitamyösomiakäsityksiä.Kuvassava-semmalla puheenjohtajat Maire-Liisa SalmelajaTapioHanhinevasekäPekkaImmonen,RistoVähäkangas, Kaarlo Lehtonen, Tuula Hintsala,Uolevi Palola, Matti Lahti, Pekka Similä, OivaLuhtasela,MarkkuNiemijaRainePirttilahti.

20 21 Y l i v i e s k a . N y t . Y l i v i e s k a . N y t .

”Centrian tutkimus- ja kehittämistyö pohjau-tuu ennen kaikkea alueen yritysten tarpei-siin”, sanoo tutkimus- ja kehitysjohtaja Vesa Martinkauppi. Hänen johtamansa Ylivieskan tutkimus- ja kehittämisyksikkö työllistää noin 50 henkilöä erilaisissa projekteissa ja palveluissa. Hei-dän myötään taloon on keskittynyt osaamista tekniikan eri aloilta. Yrityksille Centria tarjoaa koulutus- ja asiantuntijapalveluja, mittaus- ja testaus-palveluja sekä yrityskohtaista kehittämistä. Palveluissa hyödynnetään ammattikorkea-koulun osaamista, tiloja ja laboratorioita. ”Yritykset käyttävät meidän palvelujam-me monenlaisissa tilanteissa. Yksittäistä keksijää saatamme auttaa idean eteenpäin viemisessä. Toisaalta esimerkiksi pintakä-sittelyn tutkimuksessa teemme yhteistyötä alan suurimpien yritysten kanssa.”

Martinkauppi korostaa, että Centria palve-lee Ylivieskan lisäksi paljon laajempaa aluet-ta. Yrityksille ei kuntarajoilla ole merkitystä. Silti juuri Ylivieska on otollinen paikka kou-luttamiselle, tutkimiselle ja kehittämiselle: ”Tämä on kasvava kaupunki, jossa riittää nuorta väkeä. Yritykset saavat valmistuvista opiskelijoista osaavaa työvoimaa ja hyötyvät myös harjoitus- ja opinnäytetöistä.” Osaamista vievät käytäntöön myös kym-menet tutkimus- ja kehittämisprojektit. Centria on yksi kärkipään oppilaitoksista tut-kimus- ja kehittämistoiminnalla mitattuna. Projektit myös kanavoivat alueelle runsaasti ulkopuolista hankerahoitusta.

Kansainvälistätutkimustapaikallisin hyödyinTämän päivän tutkimustyö on leimallisesti kansainvälistä. Siitä hyvä esimerkki on

Etujoukoissa

Kokeilemisen ilo voittaa epä-onnistumisen pelonInnovaatiolla on sanana juhlava kaiku. Sen taustalla on kuitenkin kyse pohjim-miltaan aivan arkipäiväisestä asiasta: pyrkimyksestä parempaan tapaan tehdä asioita. Näin vakuuttaa Centrian kehittämispäällikkö Esko Sääskilahti. ”Innovaatio tarkoittaa paitsi uutta myös jollain tapaa hyödyllistä. Se voi olla yhtä hyvin tuote, palvelu tai tuotan-tomenetelmä kuin uusi tapa toimia.” Sääskilahden t yönä on yhdessä Centrian henkilöstön kanssa auttaa yrityksiä ja joissakin tapauksissa myös yksittäisiä ihmisiä eteenpäin ideoidensa kanssa. ”Ihmisillä on paljon ideoita ja inno-vointikykyä. Monet tarvitsevat kuitenkin apua, jotta ideat eivät jää pöytälaatikoi-hin.”

Perinteisen ajattelun mukaan inno-vaation synty on eräänlainen putki, jonka päästä putkahtaa asiakkaan syliin valmis tuote. Jos se ei vastaakaan odo-tuksia, tuloksena on rahallinen tappio ja epäonnistumisen leima. Sääskilahden mukaan tämä malli on liian jähmeä nopeasti muuttuvassa ympäristössä. ”Nykyään yrityksiä kannustetaan ko-keilevampaan tuotekehitykseen, jolloin ideasta lähdetään nopeasti luomaan kaupallista mallia. Sitä testataan yh-dessä asiakkaan kanssa ja muokataan palautteen pohjalta. Jos malli ei toimi, se voidaan todeta jo aikaisessa vaihees-sa.” Arjen keskellä syntyvät ideat ovat Sääskilahden mukaan liian vähän hyö-dynnetty luonnonvara. ”Niin työelämässä kuin oppimisessa keskitytään liikaa virheiden välttämi-seen. Kun ihminen päästää irti epäon-nistumisen pelosta, se vapauttaa hänet oppimaan. Ja kokeilemisen taitohan on loppujen lopuksi syvällä ihmisen perus-luonteessa.”

eGotham-projekti. Euroopan laajuisen Ar-temis-ohjelman rahoittamassa projektissa on mukana yrityksiä ja tutkimuslaitoksia viidestä eri maasta. Projektissa tutkitaan, kuinka langattomia sensoriverkkoja voidaan käyttää kiinteistöjen energiankulutuksen sääntelyyn. Centrian kumppaneina projektissa ovat Ylivieskan kaupungin tilapalvelut, Herrfors Oy ja järjestelmäntoimittaja Ouman Oy. Pro-jektipäällikkö Mikko Himangan mukaan yh-teisenä tavoitteena on löytää keinoja säästää lämmitysenergian kulutusta ja siten myös vähentää päästöjä. ”Nykytilanteessa kaupungin kiinteistöjen lämmitysjärjestelmät tulevat useilta eri toimittajilta eivätkä kommunikoi keskenään. Tutkimme niiden yhdistämistä samaan tieto-verkkoon, jotta esimerkiksi kulutuspiikkejä voitaisiin tasata eri kiinteistöjen kesken.”

faktaCentria-ammattikorkea-koulu & Centria tutkimus ja kehitys•Opiskelijoita3300•Henkilökuntaan.300•ToimiiKokkolassa,Pietarsaaressaja Ylivieskassa •Koulutusalat:tekniikka,liiketalous,sosi- aali-jaterveysala,kulttuuri,humanistinen ja kasvatusala•Centriatutkimusjakehitys●-tuottaapalvelujayritystenjatyöelämän kehittämiseen - toteuttaatutkimus-jakehitysprojekteja yhteistyössäalueenyritystenjayhteisö- jen kanssa●-tutkimus-jakehityshankkeetyhteensä noin3,2miljoonaavuonna2013

Uuden kehittäjiä ja ongelmien ratkaisijoita, kymmeniä eri alo-jen ammattilaisia - Centrian tutkimus- ja kehittämisyksikkö Ylivieskassa palvelee alueen yrityksiä ja tekee kansainvälistä tutkimusyhteistyötä. Ammattikorkeakoulujen joukossa sen tutkimus- ja kehittämistyö on Suomen kärkeä.

Himangan mukaan eGotham on tyypillinen EU-projekti, jossa kaikki tulokset ovat jul-kisia. Ne ovat siten myös yrityselämän hyö-dynnettävissä. ”Yksi seikka Centrian menestyksen taus-talla on se että projekteista saadaan käytän-nön hyötyä.”

UusiapolkujaetsimässäSoveltavassa tutkimuksessa tehdään jat-kuvasti aivan uusia aluevaltauksia. Hyvä esimerkki on yhteispohjoismainen Animal Sensor Networks -projekti, jossa kehitetään eläinten hoitoon liittyviä tietojärjestelmiä. Langattomia sensoriverkkoja ja sirutek-nologiaa voidaan projektipäällikkö Markku Hartikaisen soveltaa monissa arkipäiväisis-sä hoitotilanteissa. ”Esimerkiksi ravihevosten ruumiinläm-pöä ja leposykettä pystytään mittaamaan niin

että ihmisen läsnäolo ei vaikuta mittaustu-loksiin.” Tutkimus- ja kehittämistyötä on tehty muun muassa turkiseläinten ja hevosten parissa. Ruotsalaisen eläintarhan karhut taas ovat olleet apulaisina, kun yksittäisen eläimen tunnistamiseen liittyvää teknolo-giaa on kehitetty langattomien sensoreiden ja videokuvan avulla. Sovelluksia voidaan Hartikaisen mukaan hyödyntää esimerkiksi matkailualalla. Uumajan yliopiston johtamassa projek-tissa on mukana useita pohjoismaisia tutki-muslaitoksia. Ylivieska ei tutkijan kannalta ole yhtään muita syrjemmässä. ”Välimatka ei tutkimus- ja kehittämis-hankkeissa ole ongelma, sillä kaikki tieto liikkuu verkon kautta.”

Kuv

at: C

entr

ian

kuva

pank

ki

Y l i v i e s k a . N y t .Y l i v i e s k a . N y t . 23 22 Y l i v i e s k a . N y t .

Verkkokauppa vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa asi-akkaisiin. Myymäläpäällikkö Heikki Myllylahtipitää tärkeänä, että asiakas saa verkon kautta yhtä hyvän palvelun kuin kivijalkamyymälässä.

”Asiakkaankannaltasijainnillaeiolesuurta merkitystä. Ylivieskahan on kes-kelläSuomea,japaketitkulkevattäältäjoka suuntaan.”

Myymäläpäällikkö Heikki Myllylahden päivästä logistiikka vie nykyisin ison osan. Sisustustavaroita ja tauluja myyvän Sistus-tusgalleria Palorannan pääasiakaskunta on Etelä-Suomessa, ja kaupasta valtaosa käydään verkossa. Yritys avasi myymälän Ylivieskassa vuonna 2008, ja verkkokauppa oli kuvioissa alusta asti. ”Huomasimme nopeasti, että verkko toi lisää myyntiä. Nykyiseen liikevaihtoon emme millään voisi päästä pelkällä kivijal-kakaupalla.”

Sisustusalan verkkokaupassa kilpailu on Myllylahden mukaan lisääntynyt paljon viiden vuoden aikana. Siksi Palorannalla on panostettu erityisesti taulujen myyntiin.

Se on luontevaa yritykselle, jonka taustahen-kilöistä löytyy useitakin kuvantekijöitä. ”Taulujen avulla meillä on mahdollisuus erottua muista alan verkkokaupoista. Sitä paitsi maalaukset ovat aina uniikkeja, joten niiden myynnissä kilpailulla on vähemmän merkitystä.”

Viime vuosina sosiaalinen media on muut-tanut verkkokaupan luonnetta. Facebook-sivut ja yhteistyö sisustusblogien kirjoittajien kanssa ovat Sisustusgalleria Palorannalle-kin tärkeitä markkinointikeinoja. Pelkkien tuote-esittelyjen sijaan yhä tärkeämpää on jatkuva läsnäolo ja vuorovaikutus asiakkai-den kanssa. Vaikka verkkokaupan osuus kasvaa, ki-vijalkamyymälä pysyy Myllylahden mukaan yhä Ylivieskan katukuvassa. ”Toiminnalle tuo uskottavuutta ja asiak-kaalle turvaa, kun on olemassa käyntiosoite ja siellä oikeita ihmisiä.”

Kauppakaupunki

ONLINEYlivieska on monelle yhtä kuin kivijalkamyymälät, marketit ja kauppakeskukset. Kauppakaupungin uusin ulot-tuvuus on kuitenkin virtuaali-nen. Jo kymmenet ylivieska-laisyritykset tekevät kauppaa verkossa. Bittivirrassa riittää tilaa niin perinteisen myy-mälän laajennukselle kuin kädentaitajan tuotteille.

KouluikäisenäHenrikaMensahhaaveiliryhtyvänsä kuvataitelijaksi. Lopulta hän valitsi varman työllistymisen ja opiskeli lääkäriksi.Kipinätaiteeseensiltisäilyi.

Vuosituhannen vaihteessa Mensah innostui kierrätyslasista. Hän otti lainaa, tilasi työvä-lineet ja ryhtyi opettelemaan lasin sulatusta ja työstämistä. ”Yrityksen perustaminen ei siinä vaihees-sa vielä käynyt mielessäkään.” Harrastus vei kuitenkin mukanaan. Myös tuttavat kiinnostuivat persoonallisista lasi-koruista ja -astioista, ja kannustivat Men-sahia laittamaan niitä myyntiin. Messuilla kauppa kävi, ja pian osoittautui järkevimmäk-si perustaa myyntiä varten oma yritys. Heti alussa Mensah laittoi tuotteiden esit-telyä varten pystyyn omat verkkosivut. Vuosi-en varrella tekniikka on tullut yhä enemmän avuksi.

”Verkkokauppasovellusten myötä kau-panteko on helpottunut huomattavasti. Nii-den kautta hoituu saatavien ja rahaliikenteen seuranta, ja aivan perustyökaluillakin on mahdollista seurata sivujen kävijämääriä.” Nykyisin Kiertoliike Ky:llä on asiakkaita Etelä-Suomea ja Viroa myöten. Raudaskylän-verstaalta lähtee koruja myös useille jälleen-myyjille. Lisäksi myynnissä on lasinsulatus-tarvikkeita ja materiaaleja.

Omaa l iiketilaa Mensah kokeili jossain vaiheessa, mutta totesi sen liian työlääksi ollakseen kannattavaa. Lasinsulatus on hänelle yhä rakas harrastus ja vaativan työn vastapaino. Jossain vaiheessa sillä voisi jopa tienata elantonsa, mutta: ”Jos tästä tulisi työ, niin olisi taas pakko keksiä jokin harrastus.”

HenrikaMensahinmielestä jokaisenpitäisius-kaltaa tarttua kiinnostaviin asioihin silloin kun siihen on mahdollisuus. ”Työssäni näen niin usein heitä jotka lykänneet omia haaveitaan, kunnes on liian myöhäistä.”

Verkosta volyymia

Kiertoliike syntyi tekemisen ilosta

Matalaa metsää, ojitettuja soita, kivikkoisia kankaita: Pajukosken seutu Ylivieskan ja Sievin rajamailla on tyypillistä pohjalais-maastoa. Maisema on tasainen, maailman meno tuntuu kaukaiselta. Silti tämäkään tienoo ei ole muusta maailmasta erillinen saareke, kun kyse on ilmastonmuutoksesta. Sen torjumiseksi Suomi on muiden EU-maiden tavoin sitou-tunut vähentämään kasvihuonepäästöjä ja lisäämään uusiutuvien energianlähteiden osuutta vuoteen 2020 mennessä aina 38 prosenttiin tuotetusta energiasta. Jotta tavoite saavutettaisiin, valtio on sitoutunut tukemaan uusiutuvan energian tuotantoa. Siksi tuulivoimakin saa tukea, jota ilman se ei vielä olisi taloudellisesti kannattavaa. Samaan aikaan teknologia on kehittynyt niin, että tuuli voidaan valjastaa sähköntuotantoon myös sisämaassa. Näin on tullut mahdolliseksi se että vuo-den kuluessa Pajukosken kankaille nouse-vat Ylivieskan ensimmäiset tuulivoimalat. Hankkeen takana on TM Voima Oy, joka suunnittelee uusia voimaloita Ylivieskan lisäksi Alavieskaan, Nivalaan ja Eurajoelle.

”Ylivieskan seutu on tuulivoiman kannalta otollista aluetta. Täällä on hyvät tuuliolot sekä pitkälle valmiit tie- ja sähköverkot”, sanoo TM Voima Oy:n projektipäällikkö, yli-vieskalainen Olli Malkamäki. Hän on ehtinyt olla rakentamassa useita tuulivoimapuistoja Suomessa ja Virossa ja nähnyt niin alan kehityksen kuin voimaloiden vaikutukset paikan päällä. ”Tuulivoimalat hyödyttävät alueen talo-utta etenkin rakennusvaiheessa. Paikallisia

yrityksiä työllistävät muun muassa maara-kennus- ja rakennustyöt sekä monenlaiset oheispalvelut. Jatkossa työtä riittää myös käytössä ja kunnossapidossa sekä tiever-koston hoidossa.”

Malkamäki tietää senkin, että tuulivoimalan rakentaminen mietityttää alueen asukkaita. Täällä päin monellakaan ei ole vielä oma-kohtaista kokemusta voimaloiden lähellä asumisesta. ”Tuulivoimaloiden rakentamista sääte-levät kuitenkin tiukat rajoitukset, jotka kos-kevat esimerkiksi melutasoa ja etäisyyttä asutukseen.” Tutkimusten mukaan tuulivoimaloista ei juuri koidu meluhaittaa, mutta jokilaakson tasaista maisemaa ne toki muuttavat. Tuuli-voimalan konehuone on 140 metrin korkeu-dessa, ja korkeimmillaan siiven lapa käy noin 200 metrin korkeudessa. Vertailukohdasta käy vaikkapa 170-metrinen Koskipuhdon radiomasto.

Vaikka kyse on uudesta ja mielipiteitä jakavasta asiasta, Malkamäen mukaan suurin osa asukkaiden palautteesta on ollut kannustavaa. Se ei yllätä. Energiateolli-suus ry:n, Motiva Oy:n ja Suomen Tuulivoi-mayhdistyksen viime vuonna teettämästä kyselystä selviää, että suomalaisista noin yhdeksän kymmenestä kannattaa tuulivoi-man lisäämistä. Noin kilometri itään Pajukoskelta avautuu puuton suoalue, Kauhaneva. Sen laidoilla kyyristelee kivikoissa kippuraisia mäntyjä. Nekin tietävät sen: täällä tuulee.

Tasamaalla tuulee

Uusia tuulivoimaloita on Suo-meen noussut viime vuosina kymmenien voimaloiden ja megawattien vuosivauhtia. Uusiutuvat energiamuodot ovat nosteessa, eikä Ylivies-kan seutu ole jäämässä sivul-liseksi tässä kehityksessä.

fakta

Ylivieskaan suun-nitteilla olevat tuulivoimapuistotPAJUKOSKI -9tuulivoimalaaTUOMIPERÄ-KANTOKYLÄ -9tuulivoimalaa

24 Y l i v i e s k a . N y t . Y l i v i e s k a . N y t .Y l i v i e s k a . N y t . 25

Palataan kuitenkin ensin neljä vuosikym-mentä taaksepäin. Nykyisten omistajien isoisä Jaakko Sorvisto osti 70-luvun alus-sa silloisen, jo vuodesta 1948 toimineen Keski-Pohjanmaan Konekorjaamon. Yritys alkoi keskittyä korkeiden teräsrakenteiden tuotantoon ja asennukseen sekä varaosa-myyntiin. Uusi sukupolvi otti ohjat käsiinsä 90-luvun alussa. Sorviston tytär Arja Seppälä vas-tasi taloushallinnosta ja varaosamyynnistä ja vävy Veijo Pälli tuotannosta aina viime vuosiin saakka. Töitä riitti, mastoja nousi ja asiakkaat pysyivät uskollisina. Mutta 2010-luvulle tultaessa maailma ei enää ollut sama kuin ennen.

”Vaatimustaso on koventunut. Uudista-mista kaipasivat teknologia, laitteet, ohjel-mistot ja koko toimintatapa. Nyt oli viimeisin aika tarttua asioihin”, Timo Pälli sanoo.

Pälli oli työskennellyt yrityksessä pikkupo-jasta asti, tunsi alan läpikotaisin ja näki, että yrityksellä on tulevaisuutta. Hän halusi viedä ideoitaan eteenpäin - muttei yksin. Rinnalle piti saada henkilö, jolla on numerot hallussa. Ja sellainen oli jo tiedossa lähipiirissä. Toisin kuin serkkunsa, Olli Seppälä taas ei alun perin suunnitellut uran jatkamista perheyrityksessä. Työ, perhe ja asuinpaik-kakin olivat jo Etelä-Suomessa. Muutaman kuukauden mietittyään hän kuitenkin oli jo juonessa mukana. Myös vanhempi polvi oli valmis luovuttamaan kapulan jälkikasvulle.

Sukupolvenvaihdos toteutettiin käytän-nössä osakekauppana, jossa yhtiö siirtyi

vanhemmilta serkusten omistukseen. Apuna kaup-pahinnan määrittelyssä oli tuttu asiantuntija tilitoi-mistosta. ”Emme yrittäneetkään tehdä sitä itse. Tällaisessa tapauksessa on ehdotto-man suositeltavaa käyttää ulkopuolista apua. Silloin pysytään varmasti asiata-solla eivätkä tunteet pääse vaikuttamaan”, Seppälä sanoo. Uudessa kokoonpanossa työnjako on ollut alusta asti selvä: Seppälä vastaa taloudesta

ja hallinnosta, Pälli tuotan-nosta ja tuotekehityksestä. Aivan kuten vanhempansa. Kun kaupat oli tehty, oli aika kääriä hihat. Serkukset lähtivät järjestelmällises-ti uudistamaan yr it ystä, tuotteistamaan palveluja ja kehittämään laatujärjes-telmää. Heti alkuun uusiksi menivät yr it yksen nimi, yritysilme ja verkkosivut. Ohjelmistot ja työkalut saa-

tettiin ajan tasalle. ”Haluttiin laittaa ensin perusasiat kun-toon.”

Onnistunut kapulanvaihto

Äidiltäpojalle.OlliSeppälästätulikak-si vuotta sitten perheyrityksen toimi-tusjohtaja ja kolmannen polven yrittäjä. ArjaSeppäläon jatkanuttaloushallin-non tehtävissä.

Ylivieskalainen MastCraft on kuin oppikirjaesi-merkki sukupolvenvaihdoksesta ja sen ajoi-tuksesta. Kaupungin kolmanneksi vanhin yhä toimiva yritys tarvitsi perusteellista uudistu-mista. Kaksi vuotta sitten serkukset Timo Pälli ja Olli Seppälä astuivat remmiin omistajiksi ja toimivaksi johdoksi. Ja laittoivat tuulemaan.

Askelmerkit yhdessä kohdilleenYTEK Yrityspalvelut auttaa vuosittain useita yrityksiä omistajan- ja sukupol-venvaihdoksissa. Kehitysjohtaja Henna Väätäisen mukaan liikkeelle lähdetään yleensä yrityksen kokonaistilanteen kartoituksesta. Viimeistään sen yhtey-dessä muutostarve usein tulee esille. ”Olennaista on saada yritykselle luonteva jatkaja. Se voi löytyä suvusta, yrityksen sisältä tai sitten kokonaan ulkopuolelta. Samalla mietitään, miten muutos toteutetaan - luovutaanko osasta yritystä vai koko liiketoiminnasta. Usein tarvetta on myös kehittää yritystä ja sen liiketoimintaa ennen luovutusta.” Myös varsinaisessa kaupanteossa kannattaa hyödyntää asiantuntijoita. Etenkin hinnanmäärityksessä ulkopuo-linen apu on Väätäisen mukaan usein tar-peen. Hän muistuttaa myös hoitamaan yrittäjän omat eläkejärjestelyt ajoissa kuntoon r iippumatta mahdollisista myyntiaikeista. Kun kyseessä on usein yrittäjän koko elämäntyö, omistajanvaihdos on aina sa-malla hyvin henkilökohtainen prosessi. ”Täysin valmista sabluunaa ei ole, vaan joka kerta on edettävä osapuolten toiveita kuunnellen. On tärkeää että yrittäjä on henkisesti valmis luopumaan yrityksestä.”

Omistajanvaihdoksessa varsinainen kaupanteko on vain yksi etappi. Yritys-palvelut auttavat myös siinä vaiheessa kun jatkaja perehtyy uuteen tehtävään. Väätäinen muistuttaa, että omista-janvaihdosten edistäminen on myös yhteiskunnan edun mukaista: ”Kaikkien tutkimusten mukaan omis-tajanvaihdoksilla iso merkitys alueen taloudelle. Elinkelpoiset ja kannattavat yritykset pitäisi saada jatkamaan. Myös uudelle yrittäjälle on usein helpompi jatkaa jo perustettua yritystä kuin käyn-nistää kokonaan uusi.”

Uudelta pohjalta lähdettiin myös laajenta-maan asiakaskuntaa. MastCraftin osaamisel-le on löytynyt kysyntää etenkin tuulivoiman ja muun energiarakentamisen parista. ”Tuulivoima lähti nosteeseen meille otol-liseen aikaan. Mastoja tarvitaan esimerkiksi tuulivoimapuistojen suunnitteluvaiheen tuu-limittauksissa”, Pälli kertoo. Työnkuva on muuttunut myös perinteisessä asiakaskunnassa telealalla: uudet teknologiat vaativat uudenlaisia mastorakennelmia. Sa-malla huolletaan vanhoja mastoja - niitä joita serkusten isät ja papat rakensivat.

Vaikka historiaa riittää jo useamman suku-polven verran, perinteestä ei ole tullut uusille

yrittäjille taakkaa. He aikovat jatkossakin tehdä asiat omalla tavallaan. ”Haluamme olla tällä alalla edelläkävijöitä ja samalla kasvattaa yritystä. Onneksi meillä on hyvä työporukka, joka on ottanut uudistuk-set innokkaasti vastaan”, Seppälä toteaa. Siihen työporukkaan kuuluu yhä myös edellistä omistajapolvea. Sukupolvenvaih-doksesta huolimatta vanhempien osaami-selle ja työpanokselle on yrityksessä yhä käyttöä. ”Mutta johtamisen he ovat malttaneet jättää kokonaan meille.”

fakta

MastCraft Oy•Perustettiin1948nimelläKeski-Pohjan- maanKonekorjaamo•Toimitusjohtaja:OlliSeppälä•Palvelut:mastojen,kiinteistöratkaisujenja laitesuojien suunnittelu, asennus ja huolto•Harjoittanutmyösvaraosakauppaa (myytiinTeollisuusTasantoOy:lle2009)•Liikevaihto:970000euroa(2013)•Henkilökunta:10(2013)

Sukupolvenvaih-doksessa ulko-puolinen apu

on ehdottoman suositeltavaa.

Kuv

a: T

uom

as N

eval

aine

n

Kuv

a: V

esa

Kip

pola

/Imag

okuv

a

26 Y l i v i e s k a . N y t . Y l i v i e s k a . N y t . 27

Katse huomisen Ylivieskaan

Vuonna 2024 Ylivieska on vireä kaupunki, jonka palve-lut vetävät asukkaita ja kävijöitä. Uuden kaupungin-arkkitehdin visiossa se on myös houkutteleva kaupun-kiympäristö, jossa jokimiljöö on kokenut renessanssin.

Kaupunkikasvaajoenyli

Kun Risto Suikkari viime vuonna tuli ensim-mäisiä kertoja Ylivieskaan, keskustan koh-dalla avautuva jokimaisema kirkkoineen teki oululaiseen vaikutuksen. ”Joki on voimakas elementti. Se antaa oman leimansa kaupungin ilmeeseen”, uusi kaupun-ginarkkitehti sanoo. Ylivieskan keskustan jokimaisema on valtakunnallisestikin arvokas ympäristö. Lähitulevaisuudessa se kokee ison muutok-sen, kun Kassisen aluetta aletaan rakentaa Meijerinrannan kerrostalorivistön jatkeeksi. Kaupunkikeskusta ottaa samalla askeleen joen toiselle puolelle. Rakennushankkeet ja rantojen kunnostus ovat saaneet asukkaidenkin katseet kohdistu-maan kaupungin ominaisimpaan maisemaan. Suikkarin mukaan joen ranta virkistysreittei-

neen koetaan yhä enemmän kaupunkilaisten yhteisenä tilana. ”Tulevaisuudessa jokivarsi ei enää ole tont-tien takapihaa.”

Keskustastakohtaamispaikka

Huomisen ydinkeskusta on kaupunginark-kitehdin visioissa entistä tiiviimpi. Autot voitaisiin ajaa kellari- tai kattoparkkeihin, ja jalkaisin olisi nykyistä mukavampi kulkea keskustan lyhyet välimatkat.”Täällä on totuttu pääsemään autolla joka oven eteen. Kuitenkin nykyaikaiseen kes-kustaan kuuluu viihtyisä jalankulkumiljöö. Ihmisethän niitä kohtaamisia tarvitsevat, eivät autot.” Keskustan ja Savarin vastakkainasettelu joutaa Suikkarin mielestä jäädä. Molempia tarvitaan.

”Ne ovat palveluiltaan eriluontoisia. Kes-kustasta löytyy pieniä erikoisliikkeitä ja henki-lökohtaista palvelua. Savarin isot liikkeet taas tuovat väkeä lähikunnista ja kauempaakin.” Jatkossa keskusta ja Savari myös lähenty-vät toisiaan, kunhan radan alitukset saadaan ratkaistua. ”Radan itäpuoli on keskustalle luonteva suunta laajeta. Sinne sopii liike- ja asuinra-kennuksia, miksei virkistystoimintaakin.”

Vanhan ja uuden rinnakkaiseloaKaupunkikuva on aina aikansa peili. Ylivies-kassa näkyy Suikkarin mukaan kaupungin nopea kasvaminen. Siinä vauhdissa ei aina ole ehditty pohtia, mikä arvo annetaan edellisten sukupolvien perinnölle. Suhtautuminen van-haan jakaa yhä mielipiteitä. ”Uutta ja vanhaa voidaan myös sovittaa yhteen jos halua löytyy. Täällä ei ole enää liikaa vanhaa rakennusperintöä, joten jäljellä oleva pitäisi pyrkiä säilyttämään jälkipolville. Kulttuuriarvoja ei voi rahalla mitata.” Ylivieskan kehitys kietoutuu rautatiehis-toriaan, jota kaupunginarkkitehdin mielestä tulee edelleen vaalia. Hän kannattaa Kasar-mialueen kehittämistä tiiviinä modernina puukaupunkikorttelina, jossa on sekä uutta että vanhaa.

Arkiliikkujallehyväympäristö

Hyvin suunniteltuja ja hoidettuja kevyen liiken-teen reittejä, viheralueita asutuksen lomassa, hiihtolatuja joille pääsee omalta takapihalta: tulevaisuuden Ylivieska voi kaupunginarkki-tehdin mukaan olla myös hyvä arkiliikuntaym-päristö. Sellainen joka houkuttelee jättämään auton kotiin ja liikkumaan jalan tai pyöräillen,

talvella potkukelkkaillen tai jopa hiihtäen. Kaupunkisuunnittelulla voi siten olla myös terveysvaikutuksia. ”Keskustan tiivistyessäkin täytyy säilyttää monipuolinen viherympäristö. Lähimetsät, luontopolut, jokirantareitit ja puistot kuuluvat elävään kaupunkiympäristöön.”

”Kokonaisuus syntyy pie-nistä osista. Arkkitehtinäajattelen, että kaupunkira-kennetta ei tehdä kerralla, vaan kaikki uusi nivotaan olemassa olevaan.”

Rakentaja näköalapaikallaJoen ranta kirkkoa vastapäätä ei ole mikä tahansa joutomaa, vaan vuosikymmeniä tarkoin vartioitu aarre. Ylivieskan kaupunki luotti paikalliseen osaamiseen valitessaan vuonna 2012 Kaarron Rakennus Oy:n alueen päärakennuttajaksi. ”Onhan se eräänlainen nuoren miehen unelma päästä toteuttamaan näin isoa pro-jektia. Harvoin tämänkokoinen yritys saa rakennettavakseen kokonaisen korttelin”, toteaa yrityksen toimitusjohtaja Mikko Kaar-to. Kassisen alue on tällä hetkellä Ylivieskan keskustan merkittävimpiä rakennushank-keita, ellei jopa merkittävin. Alueelle nousee vuosina 2014–2021 yhteensä kuusi kerrosta-loa ja 200 uutta asuntoa.

Mikko Kaarrolla kipinä rakennusalalle syttyi vuosituhannen vaihteessa, kun hän kiersi työmaita isänsä, yrityksen perustajan Armas Kaarron kanssa. Vuonna 2006 vetovastuu siirtyi kokonaan isältä pojalle. Sittemmin Kaarron Rakennus Oy on tullut tunnetuksi etenkin julkisista rakennushank-

fakta

Kaarron Rakennus Oy•Toimitusjohtaja:MikkoKaarto•Henkilöstö:23•Liikevaihto:6,2miljoonaaeuroa(2013)Julkisia kohteita Ylivieskassa: -Jokirannankoulunlaajennus(2008) -Seurakuntakeskus(2009) -Joukahaisenpäiväkoti(2012) -Terveyskeskuksensaneeraus(2013)

Kesällä 2015 valmistuu Kassisen ensimmäinenkuusikerroksinen talo parkkitaloineen Helaalansillanpuoleiseenpäähän.UuttaovattalojenY-jaV-kirjaimia muistuttavat muodot, modernit vaa-leat julkisivut sekä parkkihallit värikkäine valo-pintoineen. Hankkeen pääsuunnittelusta vastaaArkkitehtitoimistoJormaPalorantaOy.

keista. Asuntorakentaminen on kuitenkin se pohja jolta yritys on alkujaan ponnistanut. ”Isäni pystytti rivitaloja, mutta itse haavei-lin aina pääseväni rakentamaan kerrostalo-ja.” Toive täyttyi - ja taisipa vähän ylittyäkin. ”Kassisen alue on meille suurempi projek-ti kuin kaikki tähänastiset yhteensä. Se tarjo-aa työtä pitkäksi aikaa sekä omalle väelle että aliurakoitsijoille”, Kaarto toteaa.

”Ylivieska on varsin kompakti kaupunki. Kaksikolmasosaa asukkaista asuu keskustan tuntu-massa,mikäonpaljonmaaseutukaupungille.Ko-koonsa nähden Ylivieskan ilme onkin hyvin kau-punkimainen.”

Kolmikymppiseksi Kaarto on ehtinyt olla pystyttämässä jo varsin isoja seiniä. Mis-sään vaiheessa vastuu ei ole kuitenkaan pelottanut. ”Kun on vahva oma näkemys ja motivaatio sen toteuttamiseksi, niin asioita saa silloin vietyä myös eteenpäin. Epäilijöitä en ole koskaan tavannut kuunnella.”

Kaavarunkoluosuuntaviivoja

Ylivieskan ydinkeskustassa riittää kaavoit-tajalle pohdittavaa: asunto- ja liikerakenta-misen tarpeet, asemanseutu ratapihoineen, keskustan tiivistäminen, liikenneyhteydet. Näitä solmuja avaa keskustan alueelle hiljat-

tain konsulttityönä laadittu kaavarunko, jota ohjasi viranhaltijoista ja luottamushenkilöistä koostuva työryhmä. Keskustan kaavarunko ei itsessään ole sitova, mutta luo perustaa varsinaiselle kaavoitukselle pitkän aikavälin yleispiirteisenä maankäytön suunnitelmana.

Kuv

at: T

uom

as N

eval

aine

n

YLIVIESKAKOKOANSA ISOMPI KAUPUNKI