TAMPEREEN KAUPUNGIN

VUOSITTAINEN

HYVINVOINTIKERTOMUKSEN

PÄIVITYS V. 2012-2013

1

TAMPEREEN KAUPUNGIN VUOSITTAINEN HYVINVOINTIKERTOMUKSEN PÄIVITYS V. 2012-

2013

1. Johdanto .................................................................................................................................................... 3

2. Väestö ja sosiaalinen ympäristö ................................................................................................................ 4

2.1 Osallistumisaktiivisuus kasvoi liki viidenneksen edellisvuodesta ...................................... 4

2.2 Väestö-ja perherakenne ................................................................................................ 4

2.2.1 Tamperelaisia entistä enemmän .......................................................................................... 4

2.2.2 Lasten ja ikäihmisten määrä kasvaa .................................................................................... 5

2.2.3 Vain joka kolmannessa perheessä lapsi ............................................................................. 6

2.3 Asunnottomuus vähentynyt edelleen ....................................................................................... 7

2.4 Koulutus ja työpaikat .................................................................................................................. 8

2.4.1 Tamperelaiset ovat aiempaa koulutetumpia ....................................................................... 8

2.4.3 Työttömyys noussut vuosituhannen ennätyslukuihin ........................................................ 9

2.5 Toimeentulo ................................................................................................................ 10

2.5.1 Pienituloisuus ........................................................................................................................ 10

2.5.2 Yksin asuvat miehet useimmin toimeentulotuen asiakkaina .......................................... 11

2.5.3 Lastensuojelussa hyvää kehitystä; perheitä tuetaan varhaisemmassa vaiheessa yhä

enemmän .................................................................................................................................. 11

3. Kaupungin talous ........................................................................................................ 14

4. Terveys ja elintavat ............................................................................................................................... 15

4.1 Lasten ja nuorten terveys ja elinolot ............................................................................ 15

4.1.1 Elintavoissa ja osallisuudessa koulussa myönteistä kehitystä ...................................... 15

4.1.2 Riittävään uneen ja liikuntaan, koulukiusaamiseen sekä seksuaaliterveyteen

kiinnitettävä edelleen huomiota .......................................................................................................... 16

4.2 Aikuisväestön terveys ja sairastavuus ......................................................................... 18

4.2.1 Diabetesta sairastavia lääkehoidon piirissä yhä enemmän ........................................... 18

4.2.2 Depressiolääkehoitoa saavien osuus lisääntynyt nuorten ja työikäisten keskuudessa

19

4.2.3 Ikäihmisten mahdollisuudet asua kotona parantuneet edelleen ja 80-vuotiaat kokevat

itsenä melko terveeksi .......................................................................................................................... 21

4.2.4 Vain neljäsosa liikkuu terveytensä kannalta riittävästi .................................................... 22

5. Fyysinen ympäristö ............................................................................................................................... 24

5.1 Poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyjen määrä pysynyt lähes samassa ...................... 24

5.2 Asuinkerrostalojen hissittömyys merkittävä haaste esteettömyyden edistämisessä ..... 24

2

5.3 Ilmanlaatu, leikkipaikat ja melualueet .......................................................................... 25

5.3.1 Ilmanlaatu pysynyt lähes ennallaan ................................................................................... 25

7.1.1 Leikkipaikat alle 12-vuotiaiden saavutettavissa, virkistysalueista lähes viidesosa

melualueilla ............................................................................................................................................ 26

8. Päätelmät ............................................................................................................................................... 27

8.1 Lapset, nuoret ja perheet ............................................................................................. 27

8.2 Aikuisväestö ................................................................................................................ 27

8.3 Ikäihmiset .................................................................................................................... 28

8.4 Tulevaisuuden tavoitteet.............................................................................................. 29

3

1. Johdanto

Terveydenhuoltolaki (1326/2010, § 12) velvoittaa kunnat valmistelemaan

hyvinvointikertomuksen kerran valtuustokaudessa sekä päivittämään kertomuksen kerran

vuodessa. Tämä on vuotta 2013 koskeva vuosittainen päivitys, johon on nostettu

tärkeimmät vuoteen 2012-2013 liittyvät muutokset, onnistumiset ja haasteet.

Hyvinvointikertomus annetaan tiedoksi kaupunginvaltuustolle kevään 2014 aikana.

Tampereen hyvinvointikertomukseen valitut indikaattorit noudattavat valtakunnallisia ja

alueellisia suosituksia hyvinvoinnin kuvaamiseen soveltuvista mittareista. Suurin osa

indikaattoreiden tiedoista on saatu tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnetistä sekä

Tilastokeskukselta. Osa tiedoista on kaupungin omasta tietotuotannosta. Muutama

indikaattori fyysisen ympäristön osalta on valittu kansallisten ja alueellisten suositusten

ulkopuolelta ja tietoina on käytetty kaupungin omia tilastoja. Sen vuoksi näistä ei ole

saatavilla muiden kuntien vertailutietoa.

Hyvinvoinnin muutosta tarkastellaan pääasiassa vuosien 2008–2013 tietojen perusteella.

Vuosi 2008 on otettu vertailuvuodeksi, koska se osoittaa hyvinvoinnin lähtötilanteen ennen

valtuustokauden alkamista. Vertailukunniksi on valittu Suomen kuusi suurinta kuntaa sekä

osassa indikaattoreista vertailussa myös Pirkanmaan sairaanhoitopiiri. Analyysi on

tapahtunut tilaajaryhmän ydinprosessien sekä strategiayksikön yhteistyössä.

Tampereen kaupungin palvelujärjestelmä perustuu tilaaja-tuottaja -toimintamalliin, jossa

tilaaja- ja tuottajaosapuolet on eriytetty toisistaan. Tilaaja arvioi palvelutarpeita ja valitsee

kuhunkin tilanteeseen tarkoituksenmukaisen tuotantotavan. Tilaajan ja tuottajan solmima

palvelusopimus on tilaaja-tuottaja -mallissa tärkein ohjauksen ja yhteistyön väline.

Sopimuksissa määritellään tilattavien palvelujen sisältö, laajuus ja hinta. Palveluntuottajien

vastuulla on palvelujen tarjoaminen ja kehittäminen.

Kaupungin konsernihallinnon tilaajaryhmä vastaa mm. palvelutilausten valmistelusta ja

suunnittelusta sekä tilaamisen tuki- ja kehittämisprosesseista. Lautakuntien järjestämät

palvelut voidaan tuottaa joko kaupungin omana tuotantona tai ostopalveluina.

Tilaajaryhmän toiminnot on jaoteltu ydinprosesseittain tilaajalautakuntien mukaan:

4

Terveyttä ja toimintakykyä edistävien palvelujen lautakunta, Lasten ja nuorten kasvua

tukevien palvelujen lautakunta, Ikäihmisten palvelujen lautakunta, Osaamis- ja

elinkeinolautakunta, Sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunta sekä

Yhdyskuntalautakunnalla ja Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta.

2. Väestö ja sosiaalinen ympäristö

2.1 Osallistumisaktiivisuus kasvoi liki viidenneksen edellisvuodesta

Kuntalaisten osallistumisaktiivisuutta mitataan Alue-Alvareihin, kaavoitukseen, pormestarin

ja valtuuston asukasiltoihin, Lasten Parlamenttin ja Nuorisofoorumin toimintaan

osallistuneiden määrällä sekä sähköisen Valma-valmistelufoorumin kautta saatujen

kommenttien määrällä. Osallistumiskertoja oli näin laskettuna vuonna 2013 yhteensä

8430. Kasvua edellisvuoteen oli liki 20 prosenttia. Eniten kasvoivat Valman käyttö, lasten

ja nuorten osallistuminen sekä kaavoituksen järjestämä osallistuminen. Kuntalaisten

näkemyksiä kerättiin myös lukuisilla kyselyillä ja palautejärjestelmien kautta.

2.2 Väestö-ja perherakenne

2.2.1 Tamperelaisia entistä enemmän

Tampereella asui vuoden 2013 lopussa 220 446 henkilöä. Kymmenen vuoden aikana

väkiluku on kasvanut lähes 20 000 asukkaalla. Viime vuonna väestönkasvu oli

poikkeuksellisen voimakasta eli 3 025 asukasta, koska valmistuneiden nuorten ja

lapsiperheiden lähtömuutto tyrehtyi asunto- ja työmarkkinoiden hyytyessä heikossa

taloudellisen tilanteessa. Yli 3 000 asukkaan kasvuun on ylletty vain 1990-luvulla, kun

kotikuntalain muutos salli opiskelijoiden kirjautua opiskelupaikkakuntansa asukkaaksi.

Kaupungin oman väestösuunnitteen mukaan väestön vuosikasvu jatkuu tämän

vuosikymmenen loppuun 2 200 asukkaassa, jolloin vuonna 2020 tamperelaisia arvioidaan

olevan 235 700.

5

2.2.2 Lasten ja ikäihmisten määrä kasvaa

Alle kouluikäisten lasten eli 0–6-vuotiaiden määrä on kasvanut viiden vuoden aikana 1 800

lapsella. Vuoden 2013 lopussa heitä oli lähes 15 700. Heidän osuutensa koko väestöstä

oli viime vuoden lopussa 7,1 prosenttia, mikä oli 0,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin viisi

vuotta sitten. Suuri syntyvyys, lapsiperheiden naapurikuntiin muuton väheneminen sekä

uudet pientalovaltaiset asuntoalueet kasvattavat lasten määrää tuntuvasti myös tulevina

vuosina. Kaupungin oman väestösuunnitteen mukaan päivähoitoikäisten määrä noussee

vuoteen 2020 mennessä lähelle 18 000 lasta, mikä on yli 2 000 lasta enemmän kuin nyt.

Kouluikäisten eli 7–15-vuotiaiden määrän pienentyminen vuodesta 2004 jatkui aina

vuoteen 2012 asti, jolloin suunta kääntyi. Vuonna 2013 määrä kasvoi jo yli 70

koululaisella, yhteensä heitä oli vuoden lopussa 16 100. Muutokseen on vaikuttanut

ensisijaisesti päivähoitoikäisten määrän kasvu, mutta myös kouluikäisten muuttoliike on

kääntynyt tällä vuosikymmenellä Tampereelle voitolliseksi. Vuonna 2013 kouluikäisten

lasten osuus koko väestöstä oli kuitenkin vain 7,3 prosenttia, kun se vielä vuonna 2004 oli

9,1 prosenttia. Koululaisten määrän odotetaan kasvavan tasaisesti vuoteen 2020, jolloin

heitä on lähes 18 500.

Vaikka työikäisten eli 16–64-vuotiaiden määrä on kasvanut viiden vuoden aikana lähes

4 000 henkilöllä, on heidän osuutensa koko väestöstä (68 %) kuitenkin pienentynyt. Osuus

pienentyy 65 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Vuoden 2013 lopussa oli ikäihmisiä eli 65 vuotta täyttäneitä tamperelaisia yhteensä 39 000

eli 17,7 prosenttia väestöstä. Ikäihmisten määrä on kasvanut viidessä vuodessa yli 6 000

asukkaalla. Eniten on lisääntynyt 65–74-vuotiaiden määrä suurten ikäluokkien myötä.

Heidän osuutensa väestöstä on kasvanut 8,2 prosentista 9,8 prosenttiin. Iäkkäimpien eli

85 vuotta täyttäneiden määrä kasvoi viidessä vuodessa lähes 1 000 henkilöllä, heitä on

Tampereella nyt noin 5 000. Oman suunnitteen mukaan vuoteen 2020 mennessä

ikäihmisiä on 46 000 ja heidän osuutensa väestöstä nousee 19,5 prosenttiin. Merkittävää

on se, että 65–74-vuotiaiden ikäluokan koko alkaa pienentyä 2020-luvulla samanaikaisesti

kuin iäkkäimpien määrä kasvaa.

Vaikka väestö ikääntyy ja ihmiset elävät entistä pidempään, nousee eläkeikä varsin

hitaasti. Tamperelaiset jäävät keskimäärin eläkkeelle noin 58-vuotiaina. Tampereella

keskimääräinen eläkeikä on noussut vuodesta 2002 vajaan vuoden, kun kaikissa muissa

6

suurissa kaupungeissa nousu on ollut vähintään kaksi vuotta Vain Oulussa jäädään

eläkkeelle keskimäärin nuorempana, alle 57-vuotiaana. Pääkaupunkiseudun

kaupungeissa eläkeikä on lähes 60 vuotta.

Erityisesti väestön ikääntyminen vaikuttaa tulevaisuudessa väestöllisen huoltosuhteen

kasvamiseen. Vuonna 2013 sataa työikäistä kohden Tampereella oli 46 alle 15-vuotiasta

ja 65 vuotta täyttänyttä. Viisi vuotta sitten määrä oli 42. Huoltosuhde tulee kasvamaan

lähivuosina, koska lasten ja erityisesti ikäihmisten määrä kasvaa nopeammin kuin

työikäisen väestön määrä. Toistaiseksi Tampereen huoltosuhde on kuitenkin maan

toiseksi pienin Helsingin jälkeen.

2.2.3 Vain joka kolmannessa perheessä lapsi

Lapsiperheitä, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia, oli kaikista perheistä Tampereella vuonna

2013 lähes 37 prosenttia. Lapsiperheiden osuus oli Tampereella pienempi kuin muissa

suurissa kaupungeissa Turkua lukuun ottamatta. Lapsiperheiden osuus kaikista perheistä

on vähentynyt viime vuosina kaikissa suurissa kaupungeissa. Yhden vanhemman

perheiden osuus on vakiintunut 25 prosenttiin.

Lapsiperheissä on keskimäärin 1,7 lasta. Perheitä, joissa on yksi tai kaksi lasta, on nyt

vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Sen sijaan isojen perheiden, joissa on vähintään kolme

lasta, määrä on kasvanut.

2.2.4 Venäjä puhutuin vieras kieli

Muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia oli vuoden 2013 lopussa

noin 13 800 eli 6,3 prosenttia väestöstä. Viiden vuoden aikana määrä on kasvanut 4 300

henkilöllä. Puhuttujen kielten kirjo on laajentunut. Yleisin vieras kieli Tampereella on

venäjä. Mikäli eniten lisääntyvistä kielistä arabian, persian ja vironkielisten määrä lisääntyy

nykyisellä vauhdilla, myös heitä tulee olemaan viiden vuoden kuluttua enemmän kuin

ruotsinkielisiä. Pääkaupunkiseudun kaupungeissa vieraskielisten osuus väestöstä on

vähintäänkin 12 prosenttia, Turussakin osuus nousee 9,2 prosenttiin. Ulkomaan

kansalaisia oli Tampereella vuoden 2013 lopussa hieman yli 9 000, määrä kasvaa noin

500 henkilöä vuosittain.

7

2.3 Asunnottomuus vähentynyt edelleen

Asunnottomuus on Suomessa suurimpiin kasvukeskuksiin liittyvä ilmiö, joka on

yhteydessä muuttoliikkeeseen ja väestön kasvuun. Erityisesti pääkaupunkiseudulla

asunnottomuus liittyy myös asumisen korkeisiin kustannuksiin. Tampereella

asunnottomuuden vähentämiseksi tehdyllä työllä on viime vuosien aikana saavutettu

merkittäviä tuloksia ja asunnottomien määrä on huomattavasti vähentynyt.

Asunnottomien määrää arvioidaan valtakunnallisesti vuosittain toteutettavan selvityksen

avulla. Vuonna 2013 Tampereella arvioitiin olevan 175 asunnotonta henkilöä, kun

edellisenä vuonna heitä oli 322. Vuoden aikana tamperelaisten asunnottomien määrä siis

lähes puolittui. Tästä huolimatta pitkäaikaisasunnottomien henkilöiden määrä hieman

kasvoi. Vuonna 2013 Tampereella oli 72 pitkäaikaisasunnotonta, mikä on 8 henkilöä

enemmän kuin edellisenä vuonna.

Asunnottomuuden vähentämiseen pyritään myös jatkossa, sillä kaupunginhallitus hyväksyi

kesällä 2012 valtion ja Tampereen kaupungin välisen aiesopimuksen 2012–2015

pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseksi. Ohjelmakauden tavoitteena on

pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen, sosiaalisen vuokra-asuntokannan käytön

tehostaminen ja asunnottomuuden ennaltaehkäisy.

ASUNNOTTOMAT TAMPERELAISET

Lähde: Tampereen kaupunki, Asuntotoimi

8

2.4 Koulutus ja työpaikat

2.4.1 Tamperelaiset ovat aiempaa koulutetumpia

Tamperelaiset ovat vuosi vuodelta yhä koulutetumpia. Koulutusasteen nousua edistää

mm. Tampereen runsas koulutustarjonta. Koulutustason paraneminen vaikuttaa

myönteisesti työllisyysmahdollisuuksiin ja elintapavalintoihin ja sitä kautta myös väestön

terveyteen ja elinikään.

Korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuus 15 vuotta täyttäneistä on kasvanut tasaisesti

(33,4 % vuonna 2012). Keskiasteen koulutuksen saaneiden osuus on ollut pitkään noin 40

%. Väestön koulutustaso on Tampereella varsin hyvä muihin suuriin kaupunkeihin

verrattuna. Tampereella koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17-24 -vuotiaiden nuorten

osuus vastaavan ikäisestä väestöstä (9,2 %) on suurten kaupunkien pienin.

2.4.2 Nuorisotakuu tavoitti palveluiden ulkopuolelle jääneitä nuoria

Vuonna 2013 voimaan tulleen nuorisotakuun tavoitteena on tarjota jokaiselle alle 25-

vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, työkokeilu-, opiskelu-,

työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi

joutumisesta. Tampereen kaupunki pyrkii toteuttamaan takuun tavoitteita koulutuksen,

työllisyydenhoidon palveluiden, nuorisopalveluiden sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden

keinoin yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kanssa.

Nuorisotakuun sisältämä koulutustakuu toteutui syksyllä 2013 Tampereella erittäin hyvin,

kun peruskoulunsa päättäneistä tamperelaisista nuorista lähes kaikille (99,2%) järjestyi

jatkokoulutuspaikka. Tampereella on panostettu siihen, että vuosittain huolehditaan

peruskoulunsa päättävien nuorten sijoittumisesta toisen asteen koulutukseen tai sinne

pääsyä edistävään palveluun kuten ammattistarttikoulutukseen. Tarvittaessa opiskelijoita

on otettu lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen ylipaikoille.

Vuonna 2013 Tampereen seudun ammattiopistossa 6,0 % (418) opiskelijoista keskeytti

opintonsa negatiivisesta syystä. Negatiivisesti keskeyttäneiksi kirjataan sellaiset

opiskelijat, jotka eivät jatka opiskeluaan missään oppilaitoksessa eivätkä sijoitu

työelämään (ei sisällä kuitenkaan esim. äitiys- tai asepalvelusaikaa). Lukiokoulutuksessa

9

negatiivisesti keskeyttäneitä oli vajaa 1 % (25) koko opiskelijamäärästä. Ammatillisessa

koulutuksessa keskeytyksiä on huomattavasti enemmän kuin lukiokoulutuksessa ja

tilannetta pyritään parantamaan tarjoamalla opiskelijoille opintojen loppuun suorittamista

tukevia palveluita.

Nuorisotakuun sisältämän työllisyystakuun toteuttamisessa oli vuoden 2013 aikana

taloustilanteesta johtuen suuria haasteita. Takuun myötä koulutuksen, työelämän ja

muiden palveluiden ulkopuolelle jääneitä nuoria onnistuttiin kuitenkin löytämään aiempaa

paremmin. Tuettua toimintaa tarvitsevien nuorten määrä osoittautui kuitenkin samalla

huomattavasti suuremmaksi kuin tarjolla olevien, kunkin nuoren yksilölliseen tilanteeseen

soveltuvien paikkojen määrä.

Lokakuussa 2013 avattiin useiden toimijoiden yhteistyössä Nuorten talo, jossa nuorille

tarjotaan ensivaiheen ohjaus- ja neuvontapalveluja samasta paikasta matalan kynnyksen

periaatteella ilman lähetettä.

2.4.3 Työttömyys noussut vuosituhannen ennätyslukuihin

Vuoden 2011 lopussa Tampereella oli 118 866 työpaikkaa. Suurin osa työpaikoista on

julkisen hallinnon, maanpuolustuksen, koulutuksen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden alalla

(28 %). Työpaikkojen määrä on vähentynyt eniten teollisuudessa, kun taas varsinkin

informaatio- ja viestintäalalle työpaikkoja on tullut lisää. Työpaikkojen määrä ei ole

vieläkään kasvanut vuoden 2008 taantumaa edeltävälle tasolle.

Vuoden 2013 lopussa Tampereen työttömyysaste oli 17,1 prosenttia ja työttömien

kokonaismäärä nousi yli 18 800 henkilöön. Vuoden aikainen työttömyysasteen nousu oli

2,4 prosenttiyksikköä ja työttömien määrä kasvoi yli 2 800 henkilöllä. Kuuden suurimman

kaupungin vertailussa Tampereen työttömyysaste on korkein ja 20 suurimman kaupungin

joukossa Tampereen työttömyysaste pysyi vuoden 2013 aikana neljän kärjessä. Vuoden

lopussa Tampereen työttömyysaste oli 4,5 prosenttiyksikköä korkeampi kuin koko maassa

keskimäärin.

Pitkäaikaistyöttömien määrä kasvoi vuoden 2013 aikana lähes 1 800 henkilöllä. Joulukuun

2013 lopussa lähes 7 000 tamperelaisen työttömyys oli kestänyt yli vuoden

Pitkäaikaistyöttömiä oli 36 prosenttia vuoden 2012 työttömien kokonaismäärästä. Yli 50 –

10

vuotiaita työttömiä työnhakijoita Tampereella oli lähes 5 600 henkilöä ja alle 25-vuotiaita

työttömiä lähes 2 800. Vuoden aikana nuorten työttömien määrä kasvoi 600 henkilöllä.

PITKÄAIKAISTYÖTTÖMÄT VUODEN 2013 LOPUSSA

Lähde:SOTKAnet

2.5 Toimeentulo

2.5.1 Pienituloisuus

Vuonna 2012 Tampereella oli 38 800 pienituloista henkilöä eli lähes 18,3 prosenttia

tamperelaisista. Koko 2000-luvun jatkunut pienituloisuuden kasvu kuitenkin taittui hieman.

Koko maassa pienituloisten osuus oli 14,3 prosenttia.

Pienituloisissa perheissä asui 6 600 tamperelaislasta, eli 18,9 prosenttia alle 18-vuotiaiden

ikäluokasta. Tampereella pienituloisuus on siten yleisempää lasten keskuudessa kuin koko

kaupungissa keskimäärin. Köyhyys näyttää muodostuvan yhä pitkäkestoisemmaksi,

vuonna 2012 pitkittyneesti pienituloisia tamperelaisia oli 23 900. Määrä on yli

kaksinkertaistunut 2000-luvun kuluessa.

11

PIENITULOISUUS TAMPEREELLA

Lähde: SOTKAnet

2.5.2 Yksin asuvat miehet useimmin toimeentulotuen asiakkaina

Vuonna 2012 toimeentulotukea sai lähes 13 400 tamperelaiskotitaloutta. Vuoden 2012

aikana tukea vähintään 10 kuukautta saaneita 18–24-vuotiaita oli Tampereella 2,9

prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. Viimeisen kahden vuoden aikana osuus on

hieman pudonnut, mutta suurista kaupungeista vain Vantaalla nuoria pitkäaikaisesti

toimeentulotukea saavia on enemmän kuin Tampereella. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti

saaneista kotitalouksista 12,5 prosenttia oli yksin asuvia miehiä.

Tamperelaisista lapsiperheistä 12,1 prosenttia sai toimeentulotukea vuonna 2012. Vain

Helsingissä toimeentulotukea saaneiden lapsiperheiden osuus on suurempi.

Yksinhuoltajakotitalouksien osuus toimeentulotukea saaneista kotitalouksista oli 2,3

prosenttia.

2.5.3 Lastensuojelussa hyvää kehitystä; perheitä tuetaan varhaisemmassa

vaiheessa yhä enemmän

Tampereella sijoitettujen lasten määrä suhteessa alaikäisten lasten määrään on

hienoisesti laskenut vuodesta 2009 lähtien. Vuonna 2012 tamperelaisista 0–17-vuotiaista

lapsista 1,70 prosenttia oli sijoitettu kodin ulkopuolelle. Osuus on kolmanneksi pienin

12

Kuusikko-kunnista ja ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2008 alle Kuusikko-kuntien

keskiarvon – vaikkakin niukasti. Lisäksi Tampere on vertailukunnista ainoa, jossa trendi on

ollut laskeva viimeisten neljän vuoden ajan. Silti vuonna 2012 lastensuojelun asiakkaana

oli joka kymmenes tamperelaislapsi. Valtaosa lastensuojelun asiakkuuksista muodostuu

avohuollon tukitoimista, joiden osuus on vuodesta 2008 saakka tasaisesti kasvanut.

Lastensuojeluilmoitusten ja lastensuojelun avohuollollisten toimenpiteiden piirissä olevien

lasten määrän kasvusta ei voi suoraan tehdä luotettavia johtopäätöksiä lasten ja nuorten

hyvinvoinnista ja sen muutoksesta. Tilastoja voi myös tulkita siten, että yhä useampi

vaikeuksissa oleva lapsi, nuori ja perhe saa apua. Kaupunkistrategian mukaisena

tavoitteena on edelleen painopisteen siirto sijaishuollosta avohuoltoon ja sijaishuollossa

laitoshoidosta perhehoitoon. Palveluita pyritään kuitenkin kehittämään niin, että lapset,

nuoret ja perheet saisivat yhä useammin avun ja tuen peruspalveluista, ilman

lastensuojelun asiakkuutta.

KODIN ULKOPUOLELLE SIJOITETUT 0-17 – VUOTIAAT, % VASTAAVANIKÄISESTÄ VÄESTÖSTÄ

.

Lähde: SOTKAnet

13

LASTENSUOJELUN AVOHUOLLOLLISTEN TUKITOIMIEN PIIRISSÄ 0-17-VUOTIAITA VUODEN

AIKANA, % VASTAAVANIKÄISESTÄ VÄESTÖSTÄ

Lähde: SOTKAnet

14

3. Kaupungin talous

Tampereen kaupungin tilikauden tulos vuodelta 2013 muodostui nollaksi, joka on 28,4 milj.

euroa edellisen vuoden tulosta parempi. Ilman satunnaisia eriä kaupungin tulos muodostui

16,5 milj. euroa alijäämäiseksi. Positiivisesti tulokseen vaikuttivat erityisesti Pirkanmaan

koulutuskonserni -kuntayhtymän (PIRKO) purkamisesta aiheutunut satunnainen

luovutusvoitto, poikkeuksellisen hyvä verotulokertymä, omaisuuden myyntivoitot sekä

Tampereen seudun ammattiopiston (Tredu) hyvä tulos.

Toimintakate eli nettomenot kasvoivat 78,4 milj. eurolla edellisvuoteen verrattuna, mikä

johtui noin 45 milj. euron osalta Tampereen ammattiopiston ja PIRKOn yhdistymisestä

vuoden 2013 alusta. Yhdistymisen vaikutus kaupungin valtionosuuksien kasvuun on 54,3

milj. euroa, mikä on kohdistettu 1.1.2013 käynnistyneelle yksikköhintarahoitteisesti

toimivalle Tredulle. Vertailukelpoinen nettomenojen kasvu ilman ammatillisen koulutuksen

fuusion vaikutusta oli 33,0 milj. euroa eli 3,3 prosenttia. Talouden tasapainottamisohjelman

avulla menojen kasvua saatiin hillittyä aiemmista vuosista.

Vuosikate toteutui 67,1 milj. eurona, joka kattoi suunnitelmapoistot 80,2 prosenttisesti.

Pitkällä aikavälillä tarkasteluna kaupungin poistot eivät kata keskimääräisiä poistonalaisia

investointeja ja kaupungin tulorahoituksen taso ei ole riittävä. Edelliseen vuoteen

verrattuna vuosikate toteutui 26,5 milj. euroa parempana.

Vuonna 2013 verotuloihin kohdistui poikkeuksellisia kaupungin tuloksen kannalta

positiivisia kertaluontoisia muutoksia maksutilityksiin ja kuntien jako-osuuteen liittyen,

joiden yhteisvaikutus on yhteensä 15,3 milj. euroa. Verotulot kasvoivat yhteensä 49,6 milj.

euroa eli 6,3 prosenttia.

15

4. Terveys ja elintavat

4.1 Lasten ja nuorten terveys ja elinolot

Kouluterveyskysely on tehty Tampereella vuodesta 1997 lähtien joka toinen vuosi

peruskoulujen 8. ja 9. luokkien oppilaille, sekä lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoille.

Ammatillisten oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoille kysely on tehty vuosina 2009,

2011 ja 2013. Tutkimus sisältää kysymyksiä elinoloista, kouluoloista, koetusta terveydestä,

terveystottumuksista ja huolestuneisuudesta ja opiskelijahuollon tuesta.

4.1.1 Elintavoissa ja osallisuudessa koulussa myönteistä kehitystä

Tuoreimman kyselyn tulosten mukaan suurin osa Tampereen nuorista voi hyvin, ja moni

asia on nuorten elämässä kehittynyt hyvään suuntaan. Aikaisempaa useamman nuoren

kodissa nautitaan ilta-ateria yhdessä. Vanhemmat myös tietävät entistä useammin, missä

heidän nuorensa viettävät viikonloppujaan. Ruudun ääressä vietetty aika ei myöskään ole

vastausten mukaan kasvanut. Peruskoulun oppilaiden päivittäinen väsymys väheni, ja

perusopetuksessa oppilaat myös kokivat oman terveydentilansa paremmaksi kuin

aikaisemmissa kyselyissä.

Tulosten mukaan nuorten päihteiden käyttö on yleisesti katsoen vähentynyt.

Tamperelaisista peruskoulun 8.–9. -luokkalaisista 55 prosenttia kertoi, ettei käytä päihteitä

ja 78 prosenttia ilmoitti, ettei tupakoi. Huumekokeilut ovat kuitenkin pysyneet ennallaan

ammattioppilaitoksissa, joissa 25 prosenttia opiskelijoista kertoi kokeilleensa huumeita

ainakin kerran. Lukioiden opiskelijoista huumeita kertoi kokeilleensa 17 prosenttia ja

peruskoulun 8.-9. -luokan oppilaistakin 10 prosenttia.

Nyt kyselyyn vastanneet nuoret kokevat peruskoulussa ja ammatillisissa oppilaitoksissa

tulevansa jonkin verran paremmin kuulluksi koulussa kuin kaksi vuotta sitten tehdyssä

kyselyssä. Opettajat koettiin oikeudenmukaisiksi ja luokan ilmapiirin arvioitiin kannustavan

oman mielipiteen ilmaisuun. Koulunkäynnistä kertoi pitävänsä 63 prosenttia

yläkoululaisista. Lukion opiskelijoista tätä mieltä oli 79 prosenttia ja ammatillisten

oppilaitosten opiskelijoista 83 prosenttia. Nuorten kokemus koulun oppilas- ja

opiskelijahuollon tuesta (terveydenhoitaja, lääkäri, kuraattori ja psykologi) on myös

parantunut.

16

4.1.2 Riittävään uneen ja liikuntaan, koulukiusaamiseen sekä

seksuaaliterveyteen kiinnitettävä edelleen huomiota

Monen tamperelaisnuoren uni jää arkisin alle kahdeksaan tuntiin: yläkouluissa alle

kahdeksan tuntia ilmoitti nukkuvansa 30 prosenttia vastanneista, lukioissa 40 prosenttia ja

ammatillisissa oppilaitoksissa 50 prosenttia. Päivittäin koettu väsymys lisääntyi lukiossa ja

ammattioppilaitoksissa.

Ylipainoisten nuorten osuus on Tampereella hiukan kasvanut vuoden 2011

kouluterveyskyselyyn verrattuna, valtakunnallisesti ylipainoisten osuuden kasvu pysähtyi.

Aiempaa harvempi harrastaa hengästyttävää liikuntaa korkeintaan yhden tunnin viikossa,

mutta edelleen näin vastasi lähes 30 prosenttia tamperelaisnuorista.

Koulukiusaamista esiintyy edelleen liikaa. Tamperelaisista 8.- ja 9.-luokkalaisista 12

prosenttia vastaa väkivaltatilanteiden haittaavan työskentelyä koulussa. Noin 220 oppilasta

on koulukiusattuna vähintään kerran viikossa (7 %) ja noin 130 oppilasta on osallistunut

kiusaamiseen vähintään kerran viikossa (4 %). 71 prosenttia kiusaamisen viikoittain

osallistuneista sanoo, että kiusaamiseen ei ole puututtu koulun aikuisten toimesta.

Tiedot seksuaaliterveydestä ovat heikentyneet. Peruskoululaisista vain 16 prosentilla,

lukiolaisista 39 prosentilla ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista 27 prosentilla on

hyvät tiedot seksuaaliterveydestä. Nuorista 13–22 prosenttia kertoo myös kokeneensa

seksuaalista väkivaltaa tai fyysistä uhkaa. Eri sukupuolten tuloksia verrattaessa

vaihteluväli on vielä suurempi, sillä seksuaalista väkivaltaa ovat kokeneet enemmän tytöt,

fyysistä uhkaa puolestaan pojat. Seksuaalisella väkivallalla tarkoitetaan vastentahtoista

koskettelua, seksiin painostamista tai pakottamista ja maksun tarjoamista seksistä. Uhat

liittyvät nettikäyttäytymiseen sekä vapaa-aikaan. Hyvä keskusteluyhteys nuoren ja

vanhemman välillä todettiin kouluterveyskyselyn tuloksissa olevan voimakas nuorta

vaikeissa tilanteissa suojaava tekijä.

17

PERUSKOULUN 8.-9.- LUOKKALAISTEN ELINTAVAT

HYVÄ KESKUSTELUYHTEYS VANHEMPIEN KANSSA AUTTAA VAIKEUKSISSA

Lähde: Kouluterveyskysely 2013, Tampere, peruskoulun 8. ja 9.-luokan oppilaat

18

4.2 Aikuisväestön terveys ja sairastavuus

Aikuisväestön terveyttä hyvinvointikertomuksessa seurataan mm. sairastavuusindeksin,

lääkkeiden erityiskorvausoikeuden, työkyvyttömyyden ja terveyspalveluiden käyttömäärien

kautta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) teettämän kyselytutkimuksen aikuisten

hyvinvoinnista (ATH-tutkimus) ei ehditty Hyvinvointikertomuksen päivittämisvaiheessa

hyödyntää.

4.2.1 Diabetesta sairastavia lääkehoidon piirissä yhä enemmän

Diabeteksen vuoksi erityiskorvattaviin lääkkeisiin oikeutettuja 40–64-vuotiaita oli

Tampereella vuoden 2012 aikana 5,6 prosenttia vastaavanikäisestä väestöstä. Espoota ja

Helsinkiä lukuun ottamatta muissa suurissa kaupungeissa erityiskorvattaviin lääkkeisiin

oikeutettuja oli lähes saman verran. Osuus on kasvanut Tampereella, kuten kaikissa

muissakin suurissa kaupungeissa, merkittävästi vuodesta 2008. Haasteena on se, että

Käypä hoito-suosituksen mukainen lääkehoidon aloittamiskriteeri on alhaisempi kuin Kelan

itsensä hyväksymä kriteeri erityiskorvausoikeudelle. Diabeteslääkehoidon piirissä on siis

paljon enemmän ihmisiä, kuin alla oleva kuva osoittaa.

ERITYISKORVATTAVIIN LÄÄKKEISIIN DIABETEKSEN VUOKSI OIKEUTETTUJA 40-64- VUOTIAITA , %

VASTAAVANIKÄISESTÄ VÄESTÖSTÄ

Lähde: Kouluterveyskysely 2004-2013, Tampere, peruskoulun 8. ja 9.-luokan oppilaat Lähde: Kouluterveyskysely 2013, Tampere, peruskoulun 8. ja 9.-luokan oppilaat

19

Lähde: SOTKAnet

Toisaalta, vaikka väestön sairastavuus diabetekseen on tilastojen mukaan lisääntynyt, on

tyypin 2 diabeetikoilla hoitotasapainot parantuneet. Syynä diabeteksen määrän

lisääntymiseen voi olla diabeteksen määritelmän muuttuminen ja lääkkeellisen hoidon

lisääntyminen. Osaltaan diabetesta sairastavien määrän lisääntyminen voi olla seurausta

myös kansallisesta diabeteksen ehkäisyohjelmasta, jonka tavoitteena on ollut löytää

henkilöitä, jotka sairastavat tietämättään tyypin 2 diabetesta. Kasvun voidaan katsoa

kertovan sairastavuuden lisäksi siis myös onnistuneesta ennalta ehkäisevästä työstä.

Diabetekseen sairastuneiden määrän lisääntyminen näkyy hoitotarvikejakelun

kustannuksissa, sillä diabeteksen hoidossa ja seurannassa tarvittavia hoitotarvikkeita on

diabetesta sairastavan mahdollisuus saada maksutta Tampereen kaupungilta.

4.2.2 Depressiolääkehoitoa saavien osuus lisääntynyt nuorten ja työikäisten

keskuudessa

Depressiolääkkeistä korvausta saaneita nuoria (18–24-vuotiaat) on Tampereella suurista

kaupungeista suhteellisesti kaikkein eniten. Korvausta sai vuonna 2012 6,8 prosenttia

vastaavan ikäisistä nuorista. Korvausta saaneiden nuorten osuus on Tampereella noussut,

vaikka lähes kaikissa muissa suurissa kaupungeissa se on hieman laskenut.

Depressiolääkkeistä korvausta saaneiden aikuisten (25–64-vuotiaat) osuus on kasvanut

Tampereella samoin kuin muissakin suurissa kaupungeissa. Kaikissa muissa Kuusikko-

kunnissa depressiolääkkeistä korvausta saaneiden määrä on vuoden 2012 aikana lähtenyt

laskuun, paitsi Tampereella ja Oulussa, joissa määrä pysyi samana. Vuonna 2012

depressiolääkkeistä sai korvausta 11,3 prosenttia vastaavan ikäisestä väestöstä, joka on

maan keskiarvoa korkeampi (10 prosenttia). Myös korvausta saaneiden 65 vuotta

täyttäneiden osuus on viime vuosina kasvanut kaikissa suurissa kaupungeissa.

Tampereella 14 prosenttia ikäihmisistä sai korvausta depressiolääkkeisiin, mikä on toiseksi

eniten Helsingin jälkeen. Korvausta saaneiden ikäihmisten osuus kasvoi vuosina 2008–

2012 Tampereella 1,1 prosenttiyksikköä. Kasvu oli suurempaa vain Helsingissä.

20

Suuri kasvu ei välttämättä kerro masennuksen lisääntymisestä vaan mahdollisesti siitä,

että hoitoon ohjaus ja hoitoon hakeutuminen ovat lisääntyneet työttömyyden,

pienituloisuuden, irtisanomisten sekä nuorisotakuun myötä. Depressiolääkkeiden käytön

kasvu voi johtua myös siitä, että varhaisvaiheen keskusteluhoitoa ei ole riittävästi eikä 1-5

käyntiä välttämättä riitä. Tällöin päädytään helposti lääkityksen aloittamiseen paranemisen

nopeuttamiseksi. Kaikkiin työterveyshuollon pisteisiin ei aina kuulu keskustelukäyntejä

esimerkiksi psykologilla ja nuorisoneuvolassa sekä opiskelijaterveydenhuollossa

keskusteluhoidot ovat melko lyhyitä ja niitä on vähän tarjolla. Tampereen

terveyskeskuksissa toimivat depressiotyöparit, jotka ohjaavat hoidon aloittamiseen.

DEPRESSIOLÄÄKKEISTÄ KORVAUSTA SAANEET 18-24-VUOTIAAT, % VASTAAVANIKÄISESTÄ

VÄESTÖSTÄ

Lähde: SOTKAnet

DEPRESSIOLÄÄKKEISTÄ KORVAUSTA SAANEET 25-64- VUOTIAAT, % VASTAAVANIKÄISESTÄ

VÄESTÖSTÄ

21

Lähde: SOTKAnet

Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa taas saadaan koko ajan selvästi vähemmän

sekä Tampereella että muissakin suurissa kaupungeissa. Tampereella noin 21 henkilöä

tuhannesta sai sairauspäivärahaa vuonna 2012. Vuonna 2007 vastaava luku oli lähes 27.

Pääkaupunkiseudun kaupungeissa sairauspäivärahaa mielenterveysperusteisesti sai

vieläkin harvempi. Mielenterveysperusteisen sairauspäivärahan vähyys voi johtua

esimerkiksi hyvästä hoidosta (tehokas lääkkeellinen sekä terapeuttinen hoito) ja

kuntouttavista toimenpiteistä esimerkiksi jo perusterveydenhuollossa sekä siitä, että

vaihtoehtoja hoidoista tarjotaan nykyään aktiivisemmin kuin aikaisemmin.

4.2.3 Ikäihmisten mahdollisuudet asua kotona parantuneet edelleen ja 80-

vuotiaat kokevat itsenä melko terveeksi

Ikäihmisten kotona asuminen on yleistynyt. Lähes 91 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä

tamperelaisista asui kotona vuonna 2013. Vastaavasti pitkäaikaisesti laitoshoidossa

olevien 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden osuus vastaavan ikäisestä väestöstä on

vähentynyt. Vuonna 2013 pitkäaikaisessa laitoshoidossa oli 4,1 prosenttia yli 75-vuotiasta

tamperelaisista. Nämä ovat seurausta laitoshoidon purkamisesta, kotiin vietävien

palvelujen ja tehostetun palveluasumisen paikkojen lisäämisestä, joiden määrä kasvoi

vuonna 2013 noin kahdella sadalla.

80-vuotiaiden ikäkausitarkastuksissa kysytään ikääntyneiltä mm. kokemusta omasta

terveydestään sekä muististaan. Vuosina 2009–2012 koettu terveys on pysynyt samalla

tasolla. Itseään terveenä tai melko terveenä piti vuonna 2012 78 prosenttia ja sairaana 22

prosenttia. Positiivista kehitystä on myös tapahtunut muistin ja mielialan kokemissa.

Vuonna 2012 muistinsa koki hyväksi 77 %, mikä on 20 prosenttiyksikköä enemmän kuin

vuonna 2009. Mieliansa hieman alakuloiseksi ja masentuneeksi kokee 32 % prosenttia

vastaajista, mikä on myös vähentynyt 22 prosenttiyksikköä vuodesta 2009. 65 %

prosenttia ei tunne mielialaansa masentuneeksi.

Koettu terveys ja muisti kertovat osaltaan koko väestön pitkittyneestä eliniästä sekä

toimintakykyisten vuosien lisääntymisestä. Muistiin voidaan vaikuttaa terveellisten

elintapojen edistämisellä sekä esimerkiksi sosiaalisten virikkeiden ylläpidolla. Ikäihmisten

palveluita suunniteltaessa huomiota kiinnitetäänkin yhä enemmän omaehtoisiin ja

ennaltaehkäiseviin palveluihin mm. kulttuuri- ja palvelukeskuspalveluita kehittämällä.

22

Yksinäisyyden kokemukset ovat myös ikäihmisten tulevaisuuden haaste, vaikka yli 70

prosenttia yli 80-vuotiaista ei kärsi yksinäisyydestä. Ikäihmisille tulisi tarjota tukea esim.

eläkkeelle jäämisen yhteydessä. Erityisesti tukea tarvitaan sosiaalisten mahdollisuuksien

kartoittamisessa ja vaihtoehtojen tarjoamisessa. Sosiaalisen kanssakäymisen on todettu

parantavan koettua terveyttä ja vaikuttavan positiivisesti mielenterveyteen. Lisäksi

sosiaalinen kanssakäyminen tarjoaa vaihtoehdon päihteiden käytölle, joka on lisääntyvä

ongelma ikäihmistenkin keskuudessa. Yhteistyötä ikäihmisten sosiaalisen

kanssakäymisen edistämiseksi tulee lisätä kaupungin ja järjestöjen sekä yksityisen

sektorin välillä.

4.2.4 Vain neljäsosa liikkuu terveytensä kannalta riittävästi

Alustavien tietojen mukaan n. 40 prosenttia tamperelaisista työikäisistä (20- 54-vuotiaista)

ei liiku terveysliikuntasuositusten mukaisesti. Tampereen tilanne on silti hieman parempi

koko Suomen keskiarvoon (yli 40 %) nähden. Suosituksen mukaan liikuntaa harrastavia

tamperelaisia on neljäsosa. Lihavien (kehon painoindeksi BMI>=30 kg/m2) tamperelaisten

työikäisten 20-54-vuotiaiden osuus on n. 10 prosenttia. Koko maassa vastaava luku on

lähes 20 prosenttia. (Kaikkonen, Murto et. 2014).

Fyysisestä aktiivisuudesta on olemassa kyselytietoa, mutta objektiivisia fyysisen

aktiivisuuden ja kunnon mittauksia on toistaiseksi tehty vain Terveys 2011- tutkimuksessa

sekä Finnriski 2012-tutkimuksessa, mutta näistä ei vielä ole julkaistu tuloksia

Hyvinvointikertomuksen päivittämishetkellä. THL:n tekemän valtakunnallisen ATH-

kyselytutkimuksen tuloksia ei ehditty käyttää Hyvinvointikertomuksen päivittämishetkellä

kuin muutaman indikaattorin osalta.

Liikkuva koulu-hankkeessa käytettiin objektiivisia fyysisen aktiivisuuden ja kunnon

mittauksia lapsilla ja nuorilla. Fyysistä aktiivisuutta kertyi vähintään tunti päivässä 50 %:lla

alakoululaisista ja 17 %:lla yläkoululaisista. Jos suosituksen rajaa nostetaan vähintään 1 t

30 minuuttiin, suositus täyttyi vain 9 %:lla alakoululaisista ja prosentilla yläkoululaisista.

(Tammelin, Laine, Turpeinen 2013) Eläkeikää lähestyvistä suositusten mukaisesti liikkuu

23

enää muutama prosentti ikäryhmästä. Vain yksi kahdestakymmenestä eläkeikäisestä

liikkuu suositusten mukaisesti.

Koko väestölle suunnattujen edistämistoimien lisäksi tarvitaan kohdennettuja toimia vähän

liikkuville ja liikkumattomille. Kaavoituksella on merkittävä vaikutus liikkumismuotojen

valintaan. Liikkumattomuuden syiden vähentämistä ja fyysisen aktiivisuuden edistämistä

tulisi tehdä yli hallintokuntien ulottuvana yhteistyönä. Fyysisen aktiivisuuden huomattava

lisääminen mahdollistaa myös kasvavien kustannusten kanssa kamppailevien kuntien

talouden tasapainottamista. (Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010).

24

5. Fyysinen ympäristö

5.1 Poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelyjen määrä pysynyt lähes samassa

Poliisin tietoon tulleiden henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten määrä nousi vuoden

2012 aikana hieman, mutta taittui sitten vuoden 2013 aikana. Osittain rikosten määrän

nousua selittää vuoden 2011 alussa voimaan tullut lakimuutos, jonka johdosta perhe- ja

lähisuhteessa tapahtuneet, alle 18-vuotiaaseen sekä työtehtäväänsä hoitavaan

kohdistuneet lievät pahoinpitelyt muuttuivat virallisen syytteen alaiseksi. Muutos on

aiheuttanut sen, että pahoinpitelyjä kirjataan entistä useammin.

5.2 Asuinkerrostalojen hissittömyys merkittävä haaste esteettömyyden

edistämisessä

Tampereen kaupungille on laadittu esteettömyysohjelma vuosille 2009–2016. Siinä on 32

toimenpidekokonaisuutta, joista on toteutettu 14. Käynnistyneitä ja koko ohjelmakauden

kestäviä kokonaisuuksia on 15 ja käynnistämättömiä hankkeita on 3.

Joukkoliikenteessä esteettömyys on kohentunut muutamassa vuodessa 55 uudella

bussilla, jotka täyttävät EU:n bussidirektiivin esteettömyysmääräykset. Haasteena

joukkoliikenteessä on pysäkkien korottaminen ja tekniikan kehittäminen, jolla

näkövammaiset saavat tiedon bussipysäkeistä omaan puhelimeensa. Jalkakäytävistä ja

suojateistä on laadittu ohjelmakauden aikana esteettömyyskartoituksia Tampereen eri

alueilta. Apuvälineiden käyttäjien näkökulmasta jalkakäytävien suurimmat haasteet liittyvät

keskusta-alueen suojateiden reunakivien madaltamiseen sekä pyöräilyn ja jalankulun

erottamiseen väylillä, joissa on paljon käyttäjiä. Myös kävelijöiden

levähdysmahdollisuuksiin tulisi kiinnittää huomiota.

Uudet julkiset rakennukset ja asuinkerrostalot ovat esteettömiä. Merkittävien kohteiden

suunnitelmat esitellään vammaisneuvostolle. Rakennusten kohdalla merkittävin

esteettömyyshaaste on vanha rakennuskanta, jossa esteettömyyttä ei ole otettu

huomioon. Tämä koskee niin julkisia rakennuksia (koulut), liikkeitä (kivijalkakaupat) kuin

asumista (hissittömät kerrostalot).

25

Valtio käynnisti Ikä-Aske eli ikääntyneiden asumisen kehittämisohjelman vuosille 2013-

2017. Ohjelman tavoitteena on mm. jälkiasennushissien määrän ja esteettömyyteen

liittyvien korjaustoimenpiteiden lisääminen. Valtakunnallinen Hissi-Esteetön Suomi 2017 -

hanke, jossa Asuntotoimi on ollut mukana vuodesta 2012, siirtyy vuoden 2014 alusta

osaksi Ikä-Aske ohjelmaa. Em. ohjelmaan ja hankkeeseen liittyen asuntopoliittinen

työryhmä nimesi hissi- ja esteettömyystyöryhmän. Työryhmän tavoitteena on

hissirakentamisen kaksinkertaistaminen Tampereella ja asuntojen esteettömyyteen

liittyvien hankkeiden edistäminen.

5.3 Ilmanlaatu, leikkipaikat ja melualueet

5.3.1 Ilmanlaatu pysynyt lähes ennallaan

Ilmanlaadussa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Hengitettävien hiukkasten (PM10)

pitoisuuksien vuorokausiraja-arvo 50 µg/m3 ei ole ylittynyt Tampereella. Myöskään

typpidioksidin (NO2) tuntiraja-arvo 200 µg/m3 ei ole ylittynyt. Raja-arvot perustuvat EU:n

ilmanlaatudirektiiviin. Ilmanlaatu vaihtelee vuodenaikojen mukaan siten, että talvisin

varsinkin tyyninä pakkaspäivinä on paljon laadultaan välttäviä päiviä

typpidioksidipitoisuuden vuoksi. Keväisin on puolestaan paljon laadultaan huonoja päiviä

pienhiukkasten (PM10) suuren määrän vuoksi. Jos kevät on aikaisessa ja kuivia ja

lämpimiä päiviä on useita peräkkäin, pölyä on enemmän kuin silloin, jos kevät on

myöhässä ja sataa parin kolmen päivän välein. Keväisin ilmanlaatuun vaikutetaan

siivoamalla kadut hiekoitushiekasta ja kastelemalla katuja pölyisimpinä päivinä.

6. ILMANLAADUN MITTAUSTULOKSET 2005-2013, RAJA-ARVOJEN YLITYKSET PIRKANKADUN

MITTAUSASEMALLA

7.

NO2 ja PM10 vuosikeskiarvolle annettu vuosiraja-arvo on 40 μg/m3. PM10 vuorokausiraja-arvon numeroarvo (50 μg/m3 ) saa ylittyä

26

7.1.1 Leikkipaikat alle 12-vuotiaiden saavutettavissa, virkistysalueista lähes

viidesosa melualueilla

Leikkipaikkojen saavutettavuudessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Leikkipaikat

ovat Tampereella edelleen hyvin alle 12-vuotiaiden saavutettavissa, sillä lähes kaikki alle

12-vuotiaat asuvat enintään 700 metrin etäisyydellä leikkipaikoista (ei sisällä koulujen,

päiväkotien eikä uimarantojen leikkipaikkoja). Enintään 300 metrin etäisyydellä

lapsiväestöstä asuu yli 70 prosenttia ja 150 metrin etäisyydelläkin lähes joka kolmas alle

12-vuotias. Jatkossa tätä indikaattoria voidaan kehittää niin, että tarkasteluun otetaan

mukaan reittiaineistoa. Nyt saavutettavuutta on tutkittu bufferitarkasteluna, mikä ei kuvaa

todellisia matkapituuksia.

Virkistysalueita on Tampereella 126 neliömetriä asukasta kohden (v. 2013).

Virkistysalueisiin kuluvat esimerkiksi puistot, urheilu- retkeily- ja ulkoilualueet, uimarannat

sekä suojelualueet. Tulevaisuuden haasteena on taata riittävä määrä virkistysalueita

asukasmäärän kasvaessa. Myös kaupunkirakenteen tiivistäminen asettaa haasteita

virkistysalueiden riittävyydelle. Laskuvirheen takia luku on pienempi kuin vuoden 2011

raportoinnissa (131,6), mutta todellisuudessa luku on kasvanut. Oikea luku vuodelle 2011

on 125,4. Vuoreksen alueelle on valmistunut puistoja, mikä on lisännyt virkistysalueiden

pinta-alaa. Härmälään on myös valmistunut Tehtaankallion puisto.

Tampereella noin 75 000 asukkaan (n. 35 % väestöstä) on arvioitu altistuvan

asuinalueellaan tieliikenteestä aiheutuvalle yli 55 desibelin (Lden) melulle (v. 2011).

Kansallinen lainsäädäntö ohjeistaa asumisalueen päiväaikaiseksi melun keskiäänitasoksi

korkeintaan 55 desibeliä. Melualueella sijaitsevia virkistysalueita oli yhteensä noin 13,0

km2, joka on 18,2 prosenttia kaikista asuin – ja virkistysalueista. Muutokset melutilanteen

paranemisessa virkistysalueilla tapahtuvat kuitenkin hitaasti. Asuin- ja virkistysalueiden

melutorjuntaan tulisi kiinnittää huomiota niiden sijoittamiseen riittävälle etäisyydelle

tieliikenteestä.

27

8. Päätelmät

Kaupunkistrategian yksi strateginen päämäärä on kuntalaisten hyvinvoinnin parantuminen.

Päämäärän toteutumista seurataan ja arvioidaan kerran valtuustokaudessa laadittavassa

hyvinvointikertomuksessa. Seuraavaksi esitetään keskeisimmät vuosien 2012-2013

välisenä aikana hyvinvoinnissa tapahtuneet muutokset hyvinvointikertomukseen valittujen

indikaattoreiden pohjalta ja nostetaan keskeisimpiä tulevaisuuden haasteita kuntalaisten

hyvinvoinnin edistämisessä.

8.1 Lapset, nuoret ja perheet

Mielenterveysongelmat ovat Tampereella selkeässä kasvussa koko väestön osalta. Tämä

näkyy ongelmina lasten mielenterveyspalveluiden saatavuudessa sekä nuorten psykiatrian

avohoitokäyntien ja nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoidon avohoitokäyntien määrien

kasvussa.

Lapsiperheiden kasvaneista ongelmista kertoo toimeentulo-ongelmien lisäksi

lastensuojelun avohuollollisten toimenpiteiden piirissä olevien 0-17-vuotiaiden lasten

osuuden kasvu. Lapsiperheet tarvitsevatkin yhä kasvavassa määrin erilaisia ennalta

ehkäiseviä palveluita sekä tukitoimia arjessa jaksamiseen ja elämänhallintaan.

Lastensuojelutilastojen mukaan perheiden ongelmien taustalla ovat myös yhä useammin

päihde- ja mielenterveysongelmat.

Nuorten päihteiden käytön ehkäisyyn, mielenterveyden edistämiseen sekä

vanhemmuuden tukemiseen tulee edelleen kiinnittää huomiota. Lasten ja nuorten

lisääntyvä ylipainoisuus on myös trendi, joka tulee huomioida palveluita suunniteltaessa.

Mielenterveyden edistämiseksi, päihteiden käytön ehkäisemiseksi ja liikkumisen

lisäämiseksi on kehitetty erilaisia interventioita ja tutkimuksin vaikuttavaksi havaittuja

toimintamalleja, joilla voidaan vaikuttaa väestön terveyskäyttäytymiseen. Näitä

käyttöönottamalla voidaan vahvistaa palvelujärjestelmän vaikuttavuutta sekä edistää

väestön terveyttä ja hyvinvointia.

8.2 Aikuisväestö

Diabetesta sairastavien määrä on lisääntynyt. Haasteena on se, että Käypä hoito-

suosituksen mukainen lääkehoidon aloittamiskriteeri on alhaisempi kuin Kelan itsensä

hyväksymä kriteeri erityiskorvausoikeudelle. Diabeteslääkehoidon piirissä on siis paljon

28

enemmän ihmisiä, kuin jo korvausta saaneita. Syitä diabeteksen määrän lisääntymiseen

on diabeteksen määritelmän muuttuminen ja lääkkeellisen hoidon lisääntyminen sekä

kansallisesta diabeteksen ehkäisyohjelmasta. Diabetekseen sairastuneiden määrän

lisääntyminen näkyy hoitotarvikejakelun kustannuksissa, sillä diabeteksen hoidossa ja

seurannassa tarvittavia hoitotarvikkeita on diabetesta sairastavan mahdollisuus saada

maksutta Tampereen kaupungilta. Lisäksi aikuisväestö liikkuu suosituksiin nähden liian

vähän.

Depressiolääkehoitoa saavien osuus lisääntynyt nuorten ja työikäisten keskuudessa,

mutta toisaalla taas mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneiden osuus koko

väestöstä on sen sijaan vähentynyt. Tulevaisuudessa tulisi keskittyä enemmän

varhaisvaiheen keskustelumahdollisuuksien tarjoamiseen niin nuorisoneuvolassa,

opiskeluterveydenhuollossa sekä työterveydessä.

Mielenterveysperusteisen sairauspäivärahan vähyys voi johtua esimerkiksi hyvästä

hoidosta (tehokas lääkkeellinen sekä terapeuttinen hoito) ja kuntouttavista toimenpiteistä

esimerkiksi jo perusterveydenhuollossa sekä siitä, että vaihtoehtoja hoidoista tarjotaan

nykyään aktiivisemmin kuin aikaisemmin.

8.3 Ikäihmiset

Ikäihmisten mahdollisuudet asua kotona ovat parantuneet. Kotona asuvien 75 vuotta

täyttäneiden osuus on kasvanut samalla, kun pitkäaikaisesti laitoshoidossa olevien osuus

on pienentynyt. Kotona asumisen yleistyessä säännöllisen kotihoidon piirissä olevien 75

vuotta täyttäneiden osuus on kasvanut. Ikäihmiset asuvat lisäksi aiempaa harvemmin

yksin.

80-vuotiaiden kokemus omasta terveydestä on samantasoista kuin aiemmin. Muistinsa ja

mielialansa kokee paremmaksi yhä useampi 80-vuotias. Toisaalta depressiolääkkeiden

käyttäjissä merkittävin muutos on erityisesti 65 vuotta täyttäneiden kohdalla. Tämä vaatii

erityishuomion kiinnittämistä ikäihmisten mielenterveyden edistämistä tukevien toimien

kehittämiseen.

Väestöllinen huoltosuhde muuttuu ikääntyneiden suhteellisen määrän lisääntyessä. Tämä

asettaa omat haasteensa palveluiden tarjoamiselle, kehittämiselle ja ympäristön

rakentamiselle.

29

8.4 Tulevaisuuden tavoitteet

Lapsiperheiden tuen muotojen kehittäminen:

Useat indikaattorit ilmaisevat lapsiperheiden tarvitsevan erityishuomiota. Vanhemmuutta

tukevia keinoja lisäämällä voidaan edistää lapsiperheiden arjessa jaksamista ja

elämänhallintaa. Kehittämistä tarvitaan esim. hyvinvointineuvolatoiminnan

yhdenmukaisten käytäntöjen takaamisessa, koulun ja vanhempien välisen

vuorovaikutuksen ja yhteistyömuotojen kehittämisessä sekä poikkihallinnollisen yhteistyön

ja asiakaslähtöisen palvelutarjonnan kehittämisessä.

Nuorten työllistymisen, kouluttautumisen ja yhteiskuntaan kiinnittymisen

tukeminen:

Kuntien vastuu pitkään työttömänä olleista kasvaa hallitusohjelman linjausten mukaisesti

vuoden 2015 alusta lähtien. Tamperelainen nuoriso on varsin hyvin koulutettua, mutta

työllistyminen on vaikeaa. Työllistymistä tukevia yksilöllisiä uusia keinoja tulee etsiä ja

toimiviksi havaittuja keinoja edelleen vahvistaa. Nuorten mielenterveyden ja

päihteettömyyden edistäminen tulee myös olla tulevien vuosien tavoitteena.

Tampereella tulevaisuuden haasteisiin vastataan osallistumalla työllisyydenhoidon

kuntakokeiluun, jonka tavoitteena on kehittää asiakasohjausta, palvelutarjontaa ja

välityömarkkinoiden toimivuutta yhteistyössä eri tahojen kanssa. Lisäksi vuonna 2014

lisätään merkittävästi sosiaalisen kuntoutuksen, kuntouttavan työtoiminnan ja

palkkatukityöllistämisen asiakasmääriä.

Aikuisväestön terveyden edistäminen:

Aikuisväestön hyvinvoinnin haasteena ovat mm. mielenterveysongelmat, diabeteksen

lisääntyminen ja arkiliikunnan vähyys. Tamperelainen aikuisväestö liikkuu terveytensä

kannalta liian vähän. Liikunnan vähyys ja ravitsemuksen epäterveellisyys sekä runsas

päihteiden käyttö vaikuttavat mielenterveyden lisäksi myös esim. tyypin 2 diabetekseen,

verenpainetautiin sekä sepelvaltimotautiin sairastumiseen. Tämän vuoksi aikuisväestön

liikunnan, terveellisen ravitsemuksen ja päihteettömien valintojen edistäminen on tärkeää

kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseksi yhä edelleen. Terveyskäyttäytymisen seurantaa

on vahvistettava niin terveydenhuollon kirjauksen kuin kyselytutkimusten muodossa.

Liikunnan lisääminen on yhteydessä myös mielenterveyden edistämisessä. Vuoden 2015

aikana Tampereella panostetaan kuntalaisten liikunnan ja erityisesti arkiliikunnan

tukemiseen toteuttamalla mm. alueellisen terveysliikuntasuunnitelman toimenpiteitä.

30

Työikäisten työllistymisen tukeminen:

Työttömiä on Tampereella enemmän kuin koskaan aikaisemmin tällä vuosituhannella ja

yhä useampi on työttömänä pidempiä aikoja. Panostamalla työttömyyden pitkittymisen

ennaltaehkäisyyn ja pitkään työttömänä olleiden aktivoimiseen, voidaan edistää työikäisten

sosiaalista, taloudellista ja terveydellistä hyvinvointia merkittävästi.

Ikäihmisten sosiaalisten mahdollisuuksien tukeminen:

Matalan kynnyksen vapaa-ajanviettopaikkojen, liikunnan harrastusmahdollisuuksien,

päivätoimintamahdollisuuksien ja muiden sosiaalisia mahdollisuuksia parantavien

palvelujen kehittäminen on ajankohtaista ikääntyvän väestön määrällisen lisääntymisen

vuoksi, mutta myös kotona asumisen painopisteen vuoksi. Kotona asumisen lisääntyminen

asettaa haasteita asuinympäristölle sekä muille ns. avopalveluille. Yhteistyötä tulee

vahvistaa mm. järjestötoimijoiden kesken, jotta peruspalveluiden henkilökunta tuntee

sosiaalista osallistumista tarjoavat mahdollisuudet. Tietoutta sosiaalista kanssakäymistä

mahdollistavista palveluista sekä erilaisista harrastus- ja aktiviteettimahdollisuuksista tulisi

säännönmukaisesti jakaa tietylle ikäryhmälle esim. eläköitymisen yhteydessä. Näin

voidaan vaikuttaa ennalta ehkäisevästi ikäihmisten päihteiden käytön lisääntymisen ja

mielenterveyden edistämiseen.

Fyysisen ympäristön haasteet:

Ympäristömelu ja ilman laatu elinympäristössä ovat keskeisiä terveyteen vaikuttavia

tekijöitä, mutta niissä tapahtuvat muutokset ovat hitaita. Vaikkakaan ilman laadussa ei ole

tapahtunut raja-arvojen ylityksiä, on ilman laatu ajoittain huono sääoloista ja vuodenajasta

riippuen. Keväisin ilmanlaatua voidaan parantaa huolehtimalla katuhiekkojen riittävästä

siivouksesta sekä kastelemalla katuja.

Tampereella noin 30 % väestöstä altistuu kansallisen ohjearvon 55 dB ylittävälle melulle.

Myös virkistysalueista noin 18 % sijaitsee melualueilla. Ympäristömelulle altistumista

voidaan ehkäistä sijoittamalla asuminen ja virkistysalueet mahdollisimman etäälle

melulähteistä tai huolehtimalla riittävästä meluntorjunnasta rakenteellisin keinoin. Vasta

valmistuneen meluntorjunnan toimintasuunnitelman toteutus edellyttää taloudellista

panostusta kaupungin vuotuisessa budjetissa.

31

Indikaattoritaulukot

Muutos tarkoittaa Tampereella indikaattorissa tapahtunutta muutosta vuodesta 2008

lähtien aina siihen vuoteen, jolloin tuorein tieto on saatavana. Kouluterveyskyselyn

tuloksissa on hieman erilainen tulkintatapa, joka esitetään kouluterveyskyselyn tulosten

yhteydessä. Punainen, keltainen ja vihreä väri vertailukuntien arvojen kohdalla tarkoittavat

Tampereen suhdetta muihin kuntiin. Esimerkiksi jos Helsinki on punaisella, niin

Tampereella tilanne on huonompi kuin Helsingissä. Jos taas Helsinki on vihreällä, niin

Tampereen tilanne on Helsinkiä parempi. Keltainen tarkoittaa, että ero kaupunkien välillä

on alle 10 prosenttia.

32

33

34

35

36

37

38

39

40

41

42

43

Sähköinen hyvinvointikertomus

Hyvinvointikertomus löytyy myös täältä:

www.hyvinvointikertomus.fi.

Käyttäjätunnuksen haltijoina kaupunginvaltuutetut sekä virkamiehet voivat seurata

hyvinvointitiedon muutoksia silloin kun se itselle sopii. Käyttäjätunnukset toimitetaan

sähköpostitse. Tiedot päivittyvät sähköiseen hyvinvointikertomukseen

SOTKAnetistä noin kolmen viikon viiveellä. Tilastotiedon lisäksi sähköisestä

portaalista löytyy myös muiden kuntien valmiit hyvinvointikertomukset. Lisätietoja

antaa Terveyden ja toimintakyvyn edistämisen suunnittelija Johanna Riippi, puh.

040 806 2736.

Tampereen kaupunki on laatinut lautakuntien yhteisen Hyvinvointisuunnitelman

vuosille 2014-2017. Hyvinvointisuunnitelmassa on yhdistetty Hyvinvointikertomusta

hyödyntäen eri lautakuntien palvelustrategiat kuntalaisen hyvinvoinnin ja terveyden

edistämisen näkökulman ollessa keskiössä. Hyvinvointisuunnitelma löytyy täältä:

http://www.tampere.fi/material/attachments/h/6KjP5EKyq/Hyvinvointisuunnitelma_k

h_21.10.2013.pdf.

Lähteet:

Kaikkonen R, Murto J, Pentala O, Koskela T, Virtala E, Härkänen T, Koskenniemi T,

Ahonen J, Vartiainen E & Koskinen S. Alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen

perustulokset 2010-2014. Verkkojulkaisu: www.thl.fi/ath

Tammelin, Laine, Turpeinen (toim.) Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Liikunnan ja

kansanterveyden julkaisuja 272, Jyväskylä 2013.

Suomalaisten fyysinen aktiivisuus ja kunto 2010. Opetus- ja kulttuuriministeriön

julkaisuja 2011:15.