talous ja yhteiskunta 4/2004

&4/2004

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Kilpailu-politiikka

taloustieteenvalokeilassa

Kilpailu-politiikka


4 2004

Heikki TaimioPääkirjoitus ..................................................................................... 1

Jukka PekkarinenKilpailupolitiikka noussut eturiviin, tutkimusta tarvitaan ............. 2

Kalle MäättäTaloustieteelliset argumentit kilpailurajoituslakia sovellettaessa ... 4Kommentti Martti Virtanen ............................................................ 8

Markku StenborgOnko oligopoli kilpailuongelma? Viimeaikaisen tutkimuksen opitja välineet kilpailupolitiikalle ......................................................... 10Kommentti Jaana Hautala .............................................................. 16

Ari AhonenHintakatto ja uusi sääntelyn teoria: talousteoreettisia varaumia ... 19Kommentti Jukka Pirttilä ................................................................ 24

Tom Björkroth ja Aki KoponenMarkkinarakenteen takana – yrityskohtaiset kilpailuedut, kilpailumarkkinoilla ja kilpailunseuranta .................................................. 26Kommentti Mikko Puhakka ............................................................ 32

Eero LehtoYrityskauppojen vaikutus kilpailuun: empiirisiä tuloksia Suomesta 34Kommentti Jyrki Ali-Yrkkö ............................................................. 39

Ville Aalto-SetäläKilpailun hintoja laskeva vaikutus – tapaus lääkevaihto ............... 41Kommentti Ismo Linnosmaa .......................................................... 47

Martti VirtanenSeminaarin päätössanat .................................................................. 49

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä ..................................................... 52

32. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Jukka PekkarinenToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Sari Aalto-MatturiUlla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiSeppo NevalainenJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 20,00 €Irtonumero 6,50 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuva:Juha Saarinen

ISSN 1975–181X

&4/2004

T a l o u sY h t e i s k u n t a

Kilpailu-politiikka


Kilpailu-politiikka


Ennen vanhaan nähtiin ristiriitaa maa-taloustuottajan ja kaupunkilaiskulutta-jan välillä. Nykyään kiristynyt kilpailunostaa esiin tuottajan ja kuluttajan ris-tiriidan mitä moninaisimmilla aloilla jajopa yhden ja saman henkilön kohdal-la.

Toimiva kilpailu johtaa alempiin hin-toihin, joista kaikki kuluttajat hyöty-vät. Suomessa hyviä esimerkkejä ovatEU:n halvimpiin kuuluvat asuntolaino-jen korot ja kännykkäpuhelut. Sen si-jaan ruoka on yhä neljänneksen kal-liimpaa kuin keskimäärin EU-maissa,ja tämän syitä kilpailuviranomaiset ovatnyt ryhtyneet selvittämään. Ehkä te-hokkaampi kilpailupolitiikka hyödyttäi-si kuluttajia siinäkin.

Nauttiessaan halvemmista tuotteistakuluttaja ei voi kuitenkaan olla varmaniiden laadusta. Kilpailu kannustaatuottajia etsimään keinoja kustannus-ten karsimiseen. Yksi keino on laa-dunsopeutus, joka voi ilmetä monellatavalla: teknisinä ongelmina, heikko-na kestävyytenä, itsepalvelun suurem-pana osuutena jne. Ongelmat ovat sitäsuurempia mitä vaikeampaa laadun

tarkistaminen on. Rakentaminen tar-joaa tästä varoittavia esimerkkejä. Joil-lakin toisilla aloilla, varsinkin palveluis-sa, heikko laatu sen sijaan paljastuuusein välittömästi.

Toisaalta kilpailun kiristyminen kan-nustaa ”ottamaan löysät pois” myöstyöpaikoilla. Kustannuksia karsitaan te-hostamalla tuotantoa. Syntyy painettaluopua paitsi ylimääräisistä palkanlisistämyös monista työsuhde-eduista javerkkaisesta työtahdista. Sama henki-lö, joka saa ostaa halvemmalla, tunteenahoissaan työtahdin kiristymisen jairtisanomisuhan.

Ei siis ole ihme, että kilpailun kiristy-minen herättää ristiriitaisia tunteita.Sen hyvinvointivaikutukset eivät muo-dostu yksinomaan positiivisiksi. Tus-kin kuitenkaan kukaan halajaa mono-polien hallitsemaan maailmaan.

Yksilö tuntee näissä tilanteissa mo-nesti voimattomuutta. Kilpailun sivu-vaikutukset laatuun ja työhyvinvointiinkaipaavatkin viranomaisten ja järjestö-jen valvontaa. Kilpailupolitiikan tarkoi-tus on edistää tervettä kilpailua, muttamyös sen haittoja pitää torjua.�

Tuottajan jakuluttajanristiriita

� Suomessa kilpailupolitiikka pe-rustuu pitkälti lakiin kilpailunrajoi-tuksista (480/1992) ja sen muutos-säädökseen (318/2004). Molem-mat löytyvät Kilpailuviraston (www.kilpailuvirasto.fi) sivujen kohdastaLainsäädäntö ja ohjeet. Suomen jaEY:n kilpailupolitiikasta ja –lainsää-dännöstä löytyy runsaasti tietoa sekäKilpailuvirastolta että Kauppa- ja te-ollisuusministeriöltä (www. ktm.fi –Markkinat ja kuluttajat – Kilpailu-asiat). Markkinaoikeus (www.oikeus.fi/markkinaoikeus) julkistaatietoja myös käsittelemistään kilpai-luasioista. Turun kauppakorkea-kouluun viime huhtikuussa perus-tettu Kilpailuinstituutti (www.tukkk.fi/yltalous/kilpailuinstituutti)on ainoa aihepiiriin erikoistunut tut-kimuslaitos Suomessa.� Euroopan komissiolla on suurivaikutusvalta kilpailulainsäädäntöönja -politiikkaan. Sen kilpailuosastonsuomenkieliset sivut ovat osoittees-sa www.europa.eu.int/comm/com-petition/index_fi.html, mutta mo-nia asiakirjoja ei ole käännetty suo-meksi. OECD:llä (www.oecd.org)on myös kilpailuosasto (Browse byTopic – Competition), ja erityisestikannattaa seurata sen arvioita kil-pailun toimivuudesta ja kokonais-taloudellisista vaikutuksista eri mais-sa. Viime lokakuussa ilmestynytOECD Economic Surveys Finlandsisältää viimeisimmän katsauksennäihin kysymyksiin Suomessa.� Lehtemme tässä numerossa ei kä-sitellä julkisten hankintojen kilpai-luttamista, jonka merkitys on kas-vussa. Sitä säätelevät EU:n han-kintadirektiivi, laki julkisista hankin-noista (1505/1992), sen tarkistus(1247/1997) ja useat siihen liitty-vät asetukset, jotka löytyvät osoit-teesta www.kunnat.net – Teemat –Kilpailupolitiikka. Samalla sivustol-la on Kuntaliiton tarjoamaa aineis-toa kilpailuttamisesta, jota tarjoaamyös Kunta-alan ammattiliitto KTVosoitteessa www.ktv.fi/fi/415/648.

A JANKOHTAISTA

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s2

Kilpailupolitiikka ja deregulaatio ovatviimeisten parin vuosikymmenen aika-na tehneet vahvan esiinmarssin erityi-sesti Länsi-Euroopassa. Markkinoidensääntelyä on purettu. Talouspolitiikas-sa on alettu nojata entistä enemmänavoimeen kilpailuun voimavarojen te-hokkaana kohdentajana ja tuottavuu-den kohottajana. Kilpailupolitiikkaa ontehostettu, lainsäädäntöä on uusittu jakilpailuviranomaisten valtuuksia lisätty.Toisaalta on alettu kiinnittää huomiotamyös siihen, että kilpailullisten olosuh-teiden turvaaminen edellyttää monessatapauksessa viranomaisten sääntelyä.

Tähän kilpailupolitiikan renessanssiinon useita syitä. Taustalla on osaltaanmarkkinoiden rakenteellinen muutos.Tekninen kehitys ja uudet innovaatiotovat madaltaneet markkinoille pääsynkynnystä ja tehneet toimivan kilpailunmahdolliseksi monilla sellaisilla aloilla,joita aiemmin pidettiin luonnollisinamonopoleina. Televiestinnän markki-nat ovat tästä hyvä esimerkki. Myöskansainvälisen kaupan vapautuminenon lisännyt kilpailua monilla aiemminsuljetuilla toimialoilla.

Kilpailunäkökohtia on osaltaan ko-rostanut myös taloudellisen ajattelunmuutos. Monet näkevät tapahtuneek-

si jopa eräänlaisen paradigman siirty-män toisen maailmansodan jälkeenvallinneesta säännöstelyajattelusta uu-teen markkina-ajatteluun. Vaikka var-sinaista opillista vallankumousta ei oli-sikaan tapahtunut, ei taloustieteellisenajattelun muutosta kilpailun merkitys-tä korostavaan suuntaan voi kiistää.Kansantaloustiede on osaltaan heijas-tanut tässä, kuten monessa muussayhteydessä aiemmin, taloudellisen japoliittisen ympäristön muutosta.

Talouspoliittisten päätöksentekijöidenhuomiota kilpailua kohtaan ovat Man-ner-Euroopassa lisänneet kansainväli-set esimerkit. Yhdysvaltojen taloudel-lista dynamismia on alettu Euroopas-sa kadehtia entistä enemmän, ja juuritoimivaa kilpailua on pidetty keskeise-nä syynä uuteen taloudelliseen loikkaanAtlantin toisella puolella. Markkinoi-den avaaminen kilpailulle on ollut kes-keistä myös Ison-Britannian menestyk-sellisiksi osoittautuneissa taloudellisis-sa uudistuksissa.

Kilpailu-paradigman esiinnousua ovatedesauttaneet kansainväliset taloudelli-set järjestöt. Nykyinen EU on edennyttalouspoliittisten painotustensa osaltakauaksi alkuperäisestä, Länsi-Euroopanperinteisten teollisuudenalojen suojaksi

Jukka PekkarinenJohtajaPalkansaajien tutkimuslaitos

Kilpailupolitiikkanoussut eturiviin,tutkimusta tarvitaan

SEMINAARIN AVAUSSANAT

Avauspuheenvuoro “Kilpailu-politiikka taloustieteen valokeilas-sa” -seminaarissa, jonka järjes-tivät Kilpailuvirasto ja Palkansaa-jien tutkimuslaitos Helsingissä2.11.2004

&Y h t e i s k u n t aT a l o u s 3

tarkoitetusta Hiili- ja teräsyhteisöstä.EU:n sisämarkkinaohjelmassa on kil-pailullisten olosuhteiden luominen ja yl-läpitäminen vahvasti esillä, ja komissi-olle on muodostunut juuri kilpailupoli-tiikan toteuttajana merkittävä toimival-ta. Jäsenmaiden kansallinen kilpailupo-litiikka on nivottu yhteen yhteisötasontoimenpiteiden kanssa. Myös OECDon alkanut kiinnittää kilpailukysymyk-siin entistä enemmän huomiota.

Kilpailuolosuhteiden merkitystä talo-udelliselle suorituskyvylle on alettumyös tutkia aiempaa systemaattisem-min. On luonnollista, että taloudellisensuorituskyvyn kaltaisen ”suuren kysy-myksen” tapauksessa on empiiristentutkimusten tarjoamiin vastauksiin suh-tauduttava varovaisesti. Maiden välisiäeroja mahdollisesti selittäviä tekijöitä onkilpailutekijöiden lisäksi tarjolla leegio.

Liikkeelle lähtenyt tutkimus antaayhtä kaikki viitteitä siitä, että kilpailunlisääminen on omiaan parantamaanmerkittävästi kansantalouden suoritus-kykyä. Vanhastaan on tiedostettu ne”staattiset”, olemassa olevien voima-varojen tehokkaampaan kohdentumi-seen liittyvät hyödyt, joita hyvin toimi-va kilpailu tuo. Tällaisten uudelleenkohdentamisen hyötyjen ohella on alet-tu korostaa myös niitä ”dynaamisia”hyötyjä, joihin kilpailu johtaa polkais-tessaan liikkeen uusia innovaatioita janopeampaa teknistä kehitystä.1

Eräiden tutkimustulosten mukaankilpailun lisääminen Länsi-Euroopanmarkkinoilla Yhdysvaltojen tasolle riit-täisi yksistään kuromaan umpeen pe-räti puolet aineellisen elintason kuilus-ta Euroopan ja USA:n välillä (Bayo-mi, Laxton ja Pesenti 2004). Lisään-tyvän kilpailun pysyviä nettovaikutuk-

sia on pidetty positiivisina myös työ-markkinoiden kannalta. Kun kiristy-nyt kilpailu syö voittomarginaaleja, sealentaa hintatasoa ja kohottaa sitenreaalipalkkoja. Tämä lisää työn tarjon-taa. Hyödykemarkkinoiden kilpailunlisääminen voi parantaa myös työmark-kinoiden toimivuutta. Työn kysyntämuuttuu herkemmäksi reaalipalkansuhteen, mikä on omiaan vähentämäänpalkkapainetta. Työvoiman liikkuvuusvoi kasvaa, kun epätäydellisen kilpai-lun suojissa syntyneiden ylimääräistenvoittojen osittainen valuminen kilpai-lulta suojattujen alojen palkkatasoonehtyy ja paine sisäpiirien muodostumi-seen työmarkkinoilla hellittää. Alusta-vat tutkimustulokset antavat viitteitäsiitä, että kilpailua lisäävät uudistuksetolisivat esimerkiksi Suomen tapaukses-sa ehtineet jo johtaa merkittävään, jopakahden prosenttiyksikön luokkaa ole-vaan työllisyysasteen kohoamiseen(Nicoletti et al. 2001).

Tällaisiin, monisyistä ja vaikeaa asia-kokonaisuutta koskeviin alustaviin,toistaiseksi harvalukuisiin tutkimustu-loksiin on suhtauduttava varovaisesti.Empiirisiä tuloksia voi pitää parhaim-millaan vain suuntaa antavina. Lyhyenja pitkän aikavälin vaikutukset voivatsitä paitsi olla kilpailutilanteen muut-tuessa erilaisia. Nämä muutokset kos-kettavat eri talousyksiköitä eri tavoin.Kilpailupolitiikkaan liittyy tämän takiasuuria intressiristiriitoja. Ero yksityisenja yleisen intressin välillä voi usein ollajyrkkä. Tietyn kilpailupoliittisen toi-menpiteen yksittäiselle taloudenpitäjälleaiheuttamat menetykset ovat välittö-miä ja konkreettisia. Ne nostattavatvastustusta. Toimenpiteen tuottamayleinen etu taas toteutuu vasta pitkälläajalla. Se voi olla epämääräinen ja epä-varma eikä se aina kosketa yksittäistäkansalaista yhtä konkreettisesti kuinkilpailupoliittisten ratkaisujen joillekinyrityksille aiheuttama välitön haitta.

Tämä pitkällä ajalla toteutuvan, dif-fuusin yleisen edun ja välittömän, konk-reettisen yksityisen intressin välinen ris-tiriita korostaa toisaalta kilpailupolitiik-kaa koskevan tutkimuksen merkitystä.Kilpailupolitiikka muodostaa samasta

syystä mielenkiintoisen yhteistyöalueenjuristien ja ekonomistien kesken. Onselvää, että asianosaisten kannalta talo-udellisesti usein suurimerkityksellisilläkilpailuoikeudellisilla ratkaisuilla täytyyolla kiistaton ja mahdollisimman yksi-selitteinen säädösperusta. Mutta yhtäselvää toisaalta on, että tällaisten rat-kaisujen pohjana on oltava myös mo-nipuolinen arvio markkinoiden tilasta jatoimivuudesta sekä erilaisten kilpailu-oikeudellisten ratkaisujen markkinavai-kutuksista. Juuri kilpailupolitiikassaoikeuskäytäntö, taloudellisen toiminta-ympäristön muutos ja taloudellisen tut-kimuksen oivaltava soveltaminen kul-kevat käsi kädessä. Siksi kilpailupolitii-kassa tarvitaan juristien ja ekonomisti-en hedelmällistä yhteistyötä.

Tällaisen yhteistyön edistäminen olitausta-ajatuksena, kun samassa talossapäällekkäisissä kerroksissa hyvinä naa-pureina toimivat Kilpailuvirasto ja Pal-kansaajien tutkimuslaitos alkoivat puu-hata yhteistä kilpailupoliittista seminaa-ria. Ainakin ekonomisteja edustavanPalkansaajien tutkimuslaitoksen puoleltahanketta siivitti myös huoli siitä, ettäkilpailukysymyksiä käsittelevä taloustie-teellinen tutkimus on meillä hajanaistaja melko vähäistä. Toivomuksemmeonkin, että tällaisen, ohjelmaltaan laa-jan ja osanottajajoukoltaan ilahduttavansuuren seminaarin järjestäminen antaayhden lisäpotkun juristien ja ekonomis-tien yhteistyölle kilpailupolitiikan tutki-muksessa ja tätä aihealuetta koskevantutkimustiedon soveltamisessa.�

KIRJALLISUUS

Aghion, P. & N.Bloom, N. & Blundell,R. & Griffith, & P.Howitt, P (2002),Competition and Innovation: An InvertedU-relationship, Institue for Fiscal StudiesWorking Paper No. 2002:4.

Bayomi, T. & Laxton, D. & Pesenti, P.(2004), Benefits and Spillovers ofGreater Competition in Europe: AMacroeconomic Assessment, NBERWorking Paper No. 10416.

Nicoletti, G. & Bassanini, A. & Ernst,E. & Jean, S. & Santiago, P. & Swaim, P.(2001), Product and Labour MarketInteractions in OECD Countries,OECD Economics Department WorkingPaper No 226.

1 Toisaalta on kyllä esitetty, että hyvinhajautettu, ”atomistinen” markkinaraken-ne voi monopolin tavoin olla innovaatioi-ta ajatellen epäotollinen ympäristö. ”Väli-tilan” markkinamuodot voivat olla tässäsuhteessa edullisimpia: tutkimus- ja tuo-tekehittelytoiminta edellyttää yrityksiltä tie-tynsuuruista vähimmäiskokoa, mutta lii-an suuri markkavoima on innovaatiotoi-minnan kannalta toisaalta haitallista (vrt.Aghion et al. 2002).


Tämän kirjoituksen tarkoituksena onhahmottaa yhtäältä, minkälaisia rajoi-tuksia on otettava huomioon hyödyn-nettäessä taloustieteellisiä argumenttejakilpailunrajoituslain (KRL) tulkinnas-sa, ja toisaalta sitä, minkälaisia argu-mentteja konkreettisesti lain sovelta-misessa on hyödynnetty (HE 11/2004ja Määttä 2004). Keskustelua avataanmuun muassa sitä silmällä pitäen, ettälakia soveltavat lakimiehet ottaisivattaloustieteelliset argumentit paremminvarteen oikeudellisessa ratkaisutoimin-nassa.

Koska kirjoituksessa keskitytään kil-pailunrajoituslain tulkinnassa sovellet-tavaan argumentointiin, sivuutetaanmonia mielenkiintoisia sääntelyteoreet-tisia kysymyksiä, kuten ex ante- ja expost -sääntelyn edut ja haitat tai vaik-kapa vankeusrangaistuksen tarkoituk-

senmukaisuus kilpailunrajoituslain rik-komusten tehosteena. Toisaalta joissa-kin tilanteissa rajanveto sääntelyteori-an ja lain soveltamisen välillä on ve-teen piirretty viiva (Määttä 2004, 39).Tutkimusekonomisista syistä joudutaanesityksen ulkopuolelle jättämään em-piirisen tutkimuksen tarve ja tarkoituk-senmukaisuus kilpailuoikeudessa.

Yleisiä näkökohtia taloustie-teellisten argumenttien hyö-dynnettävyydestä

Kilpailunrajoitusoikeudellisessa kirjal-lisuudessa puhutaan tavan takaa siitä,että ratkaisujen tulisi rakentua kilpai-lunrajoitusten vaikutusten analysoinninvaraan eikä pitäisi tuijottaa muodollis-oikeudellisia näkökohtia. Kutsutaan

Kalle MäättäProfessoriJoensuun yliopisto

Taloustieteellisetargumentit kilpailun-rajoituslakia sovellet-taessa

Uusi kilpailunrajoituslaki mahdollistaanojautumisen myös taloustieteellisiinargumentteihin, mutta tämä ei useinkaanole aivan suoraviivaista.


tätä realistiseksi tulkintadoktriiniksi.Vaikka tätä tulkintatapaa priorisoitai-siinkin, on sillä toki rajansa. Selvää lainsanamuotoa ei näet pidä mennä sivuut-tamaan. Asia erikseen on se, että kil-pailunrajoituslain sanamuoto on useinjoustava, mikä mahdollistaa hyvinkinmyös taloustieteellisten argumenttienomaksumisen. Toisaalta mihinkään eipäästä siitä, että vakiintunut oikeuskäy-täntö rajaa edellytyksiä tulkita mahdol-lisimman joustavasti kilpailunrajoitus-lainsäädäntöä.

Vaikka oltaisiinkin yksimielisiä siitä,että taloustieteellisiä argumentteja pai-nottava tulkintadoktriini puoltaa paik-kaansa, ei tämä tarkoita, että tutkijatpäätyisivät yhdenmukaisiin kannanot-toihin tulkintaongelman ratkaisemises-sa. Kysymys on näet hyvinkin usein erisuuntaan vetävien argumenttien pun-taroinnista, ja eri tutkijoiden näkemyk-set niiden painoarvosta suhteessa toi-siinsa voi vaihdella olennaisestikin. Syytähän ilmiöön on yksinkertainen: pun-taroinnissa huomioon otettavat argu-mentit eivät ole läheskään aina yhteis-mitallisia, ja vaikka ne olisivatkin luon-teeltaan rahamääräisiksi saatettavia,kysymys on yleensä varsin hypoteetti-siin arvioihin perustuvista rahamääris-tä.

Toisaalta mihinkään ei päästä siitä-kään, että kilpailuoikeutta leimaavatkoulukuntaerimielisyydet. Tässä yhtey-dessä kansainvälisesti viitataan useinHarvardin ja Chicagon koulukuntienerimielisyyksiin, mutta toisaalta kou-lukuntia voitaisiin luetella useampiakin.Kolmanneksi “ristivetoa” saattaa ai-heutua sen johdosta, minkälaista te-hokkuusulottuvuutta kulloinkin paino-tetaan, eli korostetaanko allokatiivis-ta, tuotannollista vai dynaamista tehok-kuutta. Lisäksi tulkintadoktriinin poh-jana oleva teoria ei ole muuttumaton.Kokonaisuutena arvioiden: realistinentulkintadoktriini on siis tästä näkökul-masta tulkintakenttä, johon saattaamahtua hyvinkin useanlaisia tulkinta-kannanottoja (Virtanen 1998 ja Kuop-pamäki 2003).

Tehokkuusargumentoinnilla operoin-ti ei ole kovinkaan yksiselitteistä, ku-

ten seuraava esimerkki osoittaa. Ta-loustieteellisessä kirjallisuudessa onesitetty joukko hypoteeseja, joidenperusteella määrähintajärjestelmiä onpidetty tehokkuutta parantavina eikäsuinkaan kilpailua rajoittavina järjeste-lyinä. Määrähinnoittelulla tarkoitetaansitä, että esimerkiksi tuottajaporrasasettaa tavalla tai toisella hintatason vä-hittäiskauppaportaalle. Hypoteesit ra-kentuvat päämies-agentti-teorialle:päämiehenä on tuottaja ja agenttinajakeluporras ja tavoitteena tuotteidenjakelun tehostaminen verrattuna tilan-teeseen, jossa määrähintaa ei sovellet-taisi. Perimmäisenä ajatuksena on se,että tuottaja tähtää määrähintajärjes-telmän toimeenpanolla tuotteidensakysynnän lisäämiseen (Mathewson jaWinter 1985, 12).

Asiaa ei voida kuitata kuitenkaan näinlyhyesti. Ei näet ole käytännössä ko-vinkaan yksikäsitteistä, johtaako mää-rähinnoittelu tosiasiassa kokonaishyvin-voinnin lisääntymiseen. Tämän analy-soimiseksi talousyksiköt voidaan jakaakolmeen ryhmään: ensinnäkin määrä-hintajärjestelmän toimeenpannut tuot-tajaportaan yritys voi lisätä myyntiään,joten tämän hyvinvointi lisääntyy; toi-seksi kuluttajista hyötyy se osa, jokamäärähintajärjestelmän myötä tietääostaa hyödykettä ensimmäisen kerran;kolmanneksi hyvinvointi heikentyy silläosalla kuluttajista, joka on jo aiemmin-kin tiennyt ostaa hyödykettä ja joka nytjoutuu suorittamaan hyödykkeestäkorkeamman hinnan kuin aikaisem-min.

Se, onko kokonaishyvinvointi kasva-nut vai vähentynyt, riippuu siitä, min-kä suuruinen viimeksi mainittu hyvin-voinnin vähennys on suhteessa kahteenensiksi mainittuun hyvinvoinnin lisäyk-seen. Jos hyvinvoinnin lisäys ylittää hy-vinvoinnin vähennyksen, määrähin-noittelua voidaan tehokkuusnäkökul-masta pitää hyväksyttävänä kilpailun-rajoituksena (Posner 1998, 320–322).Vaikka siis määrähintaa voitaisiinkinperustella päämies-agentti-teoriastajohdetuin argumentein, on asia erik-seen, johtaako määrähinnan salliminenkuitenkaan tehokkaampaan voimava-

rojen kohdentumiseen kuin tilanne,jossa sanotunlaista järjestelmää ei so-vellettaisi (Comanor 1985, 999).

Osin edelliseen liittyen voidaan pu-hua teoreettisista ja käytännöllisistäpäätössäännöistä. Ensin mainitullatarkoitetaan taloustieteessä konstruoi-tua sääntöä tavasta, jolla tietyt tulkin-taongelmat olisi ratkaistava. Käytän-nössä teoreettinen päätössääntö saat-taa olla kuitenkin sellainen, ettei sitävoida soveltaa vaikkapa informaationpuutteellisuuksista johtuen. Senpävuoksi on pakko konstruoida käytän-nöllinen päätössääntö, johon nojautuentulkintaongelmiin voidaan oikeuskäy-tännössä tarttua.

Esimerkki saalistushinnoittelusta elimääräävässä markkina-asemassa ole-van yrityksen harjoittamasta alihinnoit-telusta valaiskoon asiaa. Periaatteessasaalistushinnoittelu tulisi tunnistaa sil-lä perusteella, että elinkeinonharjoit-taja on painanut tuottamansa hyödyk-keen hinnan sen tuottamisesta aiheutu-vien rajakustannusten alapuolelle. On-gelmana on kuitenkin se, että rajakus-tannusten identifiointi ei ole käytännös-sä mahdollista: esimerkiksi tilinpäätös-asiakirjoista ja niihin liittyvistä doku-menteista on turha hakea vastaustahyödykkeen tuottamisen rajakustan-nuksista. Tarvitaan siis muunlaista pää-tössääntöä ikään kuin likiarvoksi raja-kustannuksista: Areeda-Turner-sään-nön mukaan muuttuvat yksikkökus-tannukset täyttäisivät tämän tehtävän(Areeda ja Turner 1975, 637–733).Vaikka muuttuvat yksikkökustannuk-setkaan eivät ole aina yksiselitteisestimääritettävissä oleva suure, ne kuiten-kin tarjoavat käytännöllisemmän kri-teerin saalistushinnoittelun tunnistami-seksi kuin rajakustannukset.

Yksityiskohtia taloustieteellis-ten argumenttien ilmenemis-muodoista

Mittakaavaedut. Kilpailusääntöjenyhdenmukainen soveltaminen kaik-keen elinkeinoelämään on omiaantuottamaan mittakaavaetuja lain sovel-


tamisessa. Vastaavanlaisia etuja voi-daan saavuttaa sillä, että kilpailusään-töjä sovelletaan yhdenmukaisesti EU:njäsenvaltioissa. Toisaalta yhdenmukai-nen lain soveltaminen on tärkeä pidä-ke rent seeking-käyttäytymisen yleis-tymiselle eli sille, että eri sektorit olisi-vat kilvan vaatimassa itselleen erityis-kohtelua lainsäädännössä ja lain sovel-tamisessa.

Mittakaavaedut on ollut usein tois-tuva tehokkuusperustelu yritysten vä-liselle yhteistyölle. Tällöin voi olla ky-symys konkreettisemmin esimerkiksisiitä, että asiakastietojen ylläpidon, tar-jousten laatimisen sekä raportoinnin jalaskutuksen kustannukset alenevatyhteistyön myötä. Yhteismarkkinoin-nissa ilmoitus- ja muut markkinointi-kustannukset puolestaan alenevat sii-hen verrattuna, että yritykset huoleh-tisivat markkinoinnista jokainen erik-seen; tai hankintayhteistyö luo osto-vaihtoehdon, jossa suuren ostovolyy-min kautta pystytään alentamaan han-kintakohteen hintoja ja kustannuksia.

Yksi taustasyy määräävälle markki-na-asemalle juontaa mittakaavaeduis-ta. Ääripäässä tämä johtaa luonnolli-seen monopoliin. Esimerkiksi satama-toiminta on katsottu luonteeltaanluonnolliseksi monopoliksi. Samoin onasianlaita maakaasuliiketoiminnassasekä valtakunnallisen siirtoverkon ettäalueellisen jakeluverkon osalta. Vesi-ja viemärilaitosta on pidetty myös pää-sääntöisesti verkostonsa alueella toimi-vana luonnollisena monopolina.

Innovaatioihin kannustaminen. Uu-dessa taloudessa kilpailua ei käydä enää

niinkään hinnoilla kuten vanhassa sa-vupiipputeollisuudessa vaan innovaa-tioilla: yritys, joka ehtii ensimmäisenätuoda markkinoille esimerkiksi uuden-laisen “kännykkämallin” on voittaja –ei suinkaan se yritys, joka pystyy pai-namaan hinnan alhaisimmaksi. Uudellataloudella on vahvan innovaatiokilpai-lun luonteen lisäksi toki useita muita-kin tunnusmerkkejä (Posner 2001,245–246.) Toimintaympäristön muu-tos johtaa kysymykseen, joudutaankokilpailunrajoituslakia soveltamaan uut-ta taloutta silmällä pitäen toisin kuinmuutoin, savupiipputeollisuutta koski-en (Sheremata 1998, 547–582). Vaik-ka suoraan edelliseen kysymykseen eitässä otetakaan kantaa, se on joka ta-pauksessa todettavissa, että innovaa-tiokannustimet on pyritty ottamaan kil-pailunrajoituslakia sovellettaessa huo-mioon.

Esimerkiksi merkityksellisiä eli re-levantteja markkinoita ei ole pyrittymäärittelemään millimetrintarkasti,kun markkinoihin liittyvän teknolo-gian kehitys on ollut vielä alkuvaihees-sa (Kilpailuvirasto 26.6.2003, Dnro1126/67/2002). Tämä näkökohta ontuotu esille muun muassa hakemisto-liiketoiminnan markkinoihin liittyen,joiden on todettu kehittyvän niin si-sällöllisesti kuin teknologisestikin voi-makkaasti. Niinpä hakemistomarkki-noiden rajaamista tiettyihin liiketoi-minnan muotoihin ei pidetty tarkoi-tuksenmukaisena, koska se olisi saat-tanut tulevaisuudessa tarpeettomastirajoittaa elinkeinonharjoittajien mah-dollisuutta kehittää liiketoimintaansa

ja tuoda uusia tuotteita markkinoille(Kilpailuvirasto 8.9.2003, Dnro 293/67/2003).

Yhtenä edellytyksenä sille, että kilpai-lua rajoittava sopimus on katsottavis-sa hyväksyttäväksi, on tehokkuusetu-jen syntyminen yhteistyön tuloksena.Esimerkiksi määrähinnoittelun yhtey-dessä on viitattu laadunvarmistushypo-teesiin, jonka mukaan tuottajat tähtää-vät määrähinnalla siihen, että jakelu-porras huolehtisi tuotteen jatkokehit-telystä ja siten laadun parantamisesta.Näin ollen määrähinnalla pyritään var-mistamaan jakeluportaalle niiden tar-vitsemat tuotot ja samalla kannustintällaisiin toimiin ryhtymiseksi.

Transaktiokustannusten minimoin-ti. Esimerkki valaiskoon taas asiaa:samoille maantieteellisille markkinoil-le kuuluvat kaikki tuottajat, jotka asi-akkaiden näkökulmasta kilpailevat sa-malla alueella. Kuljetus- ja muilla tran-saktiokustannuksilla on arvioinnissakeskeinen rooli. Mitä kalliimmaksi hyö-dykkeen toimittaminen muualta muo-dostuu, sitä suuremmalla todennäköi-syydellä on sanottavissa, etteivät ky-seisellä alueella sijaitsevat yritykset kuu-lu samoille maantieteellisille markki-noille paikallisten yritysten kanssa (Kil-pailuvirasto 18.12.2002, Dnro 559/61/2000). Kuljetus- ja muiden tran-saktiokustannusten suuruus on aiheel-lista suhteuttaa hyödykkeen hintaan.Esimerkiksi timanttien toimittaminenpaikasta toiseen on halpaa suhteutet-tuna timanttien arvoon, joten niidenkohdalla relevantit maantieteellisetmarkkinat ovat laajat.


Transaktiokustannusten minimointion yksi ilmentymä tehokkuuseduista,joita kilpailua rajoittavilla sopimuksil-la voidaan saavuttaa. Kysymys voi ollaesimerkiksi siitä, että yhteistyön myötäasiakkaiden ja yritysten väliseen kau-pankäyntiin liittyvät vaihdantakustan-nukset alenevat; neuvottelukustan-nukset vähenevät, koska laskutuspal-veluista sovitaan keskitetysti eikä kaik-kien paikallisten yritysten keskenerikseen; tai hankintayhteistyön myötäostoprosessiin liittyvät kustannuksetpienevät.

Joustot. Kysynnän ristijousto onnoussut yhdeksi keskeiseksi kriteerik-si merkityksellisiä markkinoita rajatta-essa. Kysynnän ristijousto saadaan suh-teuttamalla hyödykkeen a kysytynmäärän prosentuaalinen muutos hyö-dykkeen b hinnan prosentuaaliseenmuutokseen. Mitä korkeammaksi hyö-dykkeiden kysynnän ristijousto nousee,sitä todennäköisemmin hyödykkeetkuuluvat samoille merkityksellisillemarkkinoille. Toisaalta se ei ole ongel-maton työkalu. Esimerkiksi voidaankysyä, mille tasolle ristijouston arvonolisi noustava, jotta kysymys olisi sa-moista merkityksellisistä markkinois-ta. Tähän lienee turha edes yrittää esit-tää yksiselitteistä vastausta. Toiseksikysynnän ristijousto saattaa muuttua,erityisesti kasvaa, ajan myötä. Lisäksiristijouston on joissakin olosuhteissatodettu johtavan harhaanjohtaviin pää-telmiin (Harrison 1995, 214–215.)

Hinnoittelun syrjintäkiellon vastaistaluonnetta voidaan arvioida sillä perus-teella, peritäänkö korkeampi hinta asi-akkailta, joiden kysynnän hintajoustoon alhaisempi, ja päinvastoin. Esi-merkkinä olkoon tapaus, jossa yrityssuuntasi alennukset vain niille asiak-kaille, joilla oli mahdollista valita myösyrityksen kilpailijoiden hyödykkeitä.Kysymyksessä katsottiin aiheellisestiolleen määräävän markkina-asemanväärinkäyttö (KHO:1998:65).

Kilpailua rajoittava sopimus saattaaolla yhdeltä – mutta vain yhdeltä – osinkilpailuoikeudellisesti hyväksyttävissä,jos tehokkuusedut välittyvät kohtuul-lisessa määrin kuluttajille. Tähän etu-

jen välittymiseen vaikuttaa muun mu-assa kysynnän joustavuus: mitä enem-män kysyntä kasvaa, kun hinnat ale-nevat, sitä suurempi on välittymisaste(Määttä 2004, 186).

Opportunistisen käyttäytymisen tor-junta. Kilpailunrajoituslakia sovelletta-essa yksi keskeinen argumentti on elin-keinonharjoittajien opportunistisenkäyttäytymisen minimointi eli erityisestilain kiertämisen torjuminen. Esimer-kiksi elinkeinonharjoittajien käsitettätulkitaan laajasti, jotta talousyksiköteivät voi keinotekoisin järjestelyin jää-dä lain soveltamisalan ulkopuolelle.Opportunistista käyttäytymistä onomiaan vähentämään myös se, ettäkilpailua rajoittavia sopimuksia ei olemääritelty tyhjentävästi KRL 4 §:ssäsamoin kuin ei myöskään määräävänmarkkina-aseman väärinkäyttömuoto-ja KRL 6 §:ssä.

Puheena olevan asiakokonaisuudenvoi kääntää koskemaan jossain mää-rin myös kilpailijoiden välisiä suhteita.Opportunistista käyttäytymistä voi näetväittää torjuttavan esimerkiksi sillä, ettäkilpailijoille ei myönnetä oikeutta ha-kea muutosta toista elinkeinonharjoit-tajaa koskevasta päätöksestä. Vastaa-vista syistä olisi nähdäkseni oltava mah-dollista, että kilpailijan “solkenaan” toi-sesta elinkeinonharjoittajasta tekemättoimenpidepyynnöt voitaisiin katsoaKRL 6 §:ssä tarkoitetuksi määräävänmarkkina-aseman väärinkäytöksi.

Lopputoteamuksia

Edellä on valaistu vain eräitä niistä yh-teyksistä, joissa mainittuja taloustieteel-lisiä argumentteja on kilpailunrajoitus-lakia sovellettaessa hyödynnetty. Esilleei suinkaan ole nostettu myöskään kokositä taloustieteen työkalupakkia, jota laintulkinnassa on käytetty hyväksi.

Ekonomistien ja juristien vuoropu-helusta on kiistatonta hyötyä kilpai-lunrajoitusoikeuden ohdakkeisella sa-ralla. Vuoropuhelua ei saa estää pyr-kimys ylläpitää oman ammattikunnanmonopoliasemaa. Sitä ei saa myös-kään estää lukkiutuminen oman am-

mattikunnan kielipeliin. Kilpailuoikeu-dellinen ratkaisutoimintahan ei itses-sään ole formalisoitua taloustiedettävaan pikemminkin popularisoitua ta-loustiedettä, jossa taloustiedettä käy-tetään hyväksi oikeudellisten peuka-losääntöjen luomiseksi.�

KIRJALLISUUS

Areeda, P. & Turner, D.H. (1975),Predatory Pricing and Related Practicesunder Section 2 of the Sherman Act,Harvard Law Review, 88, 637–733.

Comanor, W.S. (1985), Vertical Price-Fixing, Vertical Market Restrictions, andthe New Antitrust Policy. Harvard LawReview, 98, 983–1002.

Harrison, J.L. (1995), Law andEconomics in a Nutshell. St. Paul, MN:West Information.

HE 11/2004. Hallituksen esitys Edus-kunnalle laeiksi kilpailunrajoituksistaannetun lain ja eräiden siihen liittyvienlakien muuttamisesta.

Kuoppamäki, P. (2003), Markkinavoi-man sääntely EY:n ja Suomen kilpailu-oikeudessa. Suomalaisen Lakimiesyh-distyksen julkaisuja A-sarja N:o 239.

Mathewson, G.F. & Winter, R.A.(1985), Competition Policy and VerticalExchange, Toronto: University of TorontoPress.

Määttä, K. (2004), Uusi kilpailunra-joituslaki, Helsinki: Edita.

Posner, R.A. (1998), EconomicAnalysis of Law, 5th Edition, New York:Aspen.

Posner, R:A. (2001), Antitrust Law,2nd Edition, Chicago and Lonson:University of Chicago Press.

Sheremata, W.A. (1998), “New”Issues in Competition Policy Raised byInformation Technology Policies,Antitrust Bulletin, 43, 547–582.

Virtanen, M. (1998), MarketDominance-Related Competition Policy.An Eclectic Theory and Analyses ofPolicy Evolution, Turun Kauppakorkea-koulun julkaisuja, Sarja A:1998–1.


Lähtien siitä, että taloustieteellisiä ar-gumentteja tulisi entistä paremminkyetä ottamaan huomioon kilpailulain-säädäntömme soveltamisessa, profes-sori Määttä arvioi esityksessään, min-kälaisia rajoitteita taloustieteellisten ar-gumenttien hyödyntämisessä kilpailun-rajoituslain tulkinnassa itse asiassa on.Hän myös havainnollistaa esimerkki-en avulla, miten taloustieteellisiä argu-mentteja jatkuvasti hyödynnetäänkinkilpailuoikeudessa. Voin hyvin yhtyäprofessori Määtän esittämiin näkemyk-siin ja johtopäätöksiin. Seuraavassakeskitynkin esittämään eräitä täyden-täviä näkökohtia.

Taloustieteellisen argumentaa-tion suhde “lain kirjaimeen”ja vallitsevaan kilpailuoikeu-delliseen käytäntöön

Professori Määttä toteaa aiheellisesti,että taloustieteellinen ajattelu korostaakilpailun ja kilpailunrajoitusten tosiasi-allisia vaikutuksia ja jättää syrjään puh-taasti muodollis-juridiset ratkaisukri-teerit. Tähän liittyen hän tuo kuiten-kin taloustieteellisten argumenttienkäytön rajoitteina esiin lain rajaavan sa-namuodon ja vakiintuneen oikeuskäy-tännön.

ta. Näin pitää oikeusvaltiossa tietystiollakin. Kun taloudellinen toimintaym-päristö muuttuu ja kykymme ymmär-tää tätä ympäristöä ja taloudenpitäjienkäyttäytymistä kehittyy, oikeuskäytän-töäkin on kuitenkin välttämättä kyet-tävä vastaavasti kehittämään, silloinkinkun varsinaista lainsäädännön tarkis-tusta ei tarvita. Näin ollen kilpailuvi-ranomaisten ja muidenkin lain täytän-töönpanoon vaikuttavien tahojen onseurattava sekä relevanttia taloudellis-ta toimintaympäristöä että teoreettisenajattelun kehitystä voidakseen aktiivi-sesti ajaa oikeuskäytännön muutosta,mikäli se kilpailulainsäädännön tavoit-teiden kannalta on ym. syistä välttä-mätöntä.

Myös kilpailupolitiikassa ja -oikeudes-sa tarvitaan innovaatioita. Kilpailupo-litiikassa innovaatioiden on perustut-tava taloudellisen toimintaympäristön,teoreettisen tutkimuksen ja oikeuskäy-tännön hedelmälliseen vuorovaikutuk-seen. Nykyaikainen kilpailupolitiikka ja-oikeus on nimenomaan tällaisen he-delmällisen vuorovaikutuksen tulosta.Yksioikoinen nojautuminen vallitse-vaan oikeuskäytäntöön saattaa pitkäl-lä aikavälillä olla uhka kilpailupoliittis-oikeudellisille innovaatioille, koska oi-keuskäytäntö ei enää voisi tehokkaastihyödyntää toimintaympäristöstä tai tut-kimuksesta peräisin olevaa uutta tie-toa eikä itse luoda uutta tietoa talou-denpitäjien ja tutkimuksen hyödynnet-täväksi.

Taloustieteellisten argument-tien tulkinnanvaraisuus ja kil-pailupoliittiset koulukunnat

Professori Määttä viittaa siihen, ettei ta-loustieteellisten argumenttien käyttövälttämättä johda yksittäisiä lain sovel-tajia yhdenmukaisiin lain tulkintoihin.Syynä on yhtäältä taloustieteen koulu-kuntasidonnaisuus ja toisaalta se, ettäyksittäisten kilpailunrajoitusten arvioin-nissa joudutaan punnitsemaan erisuun-taisia ja usein myös yhteismitattomia ar-gumentteja. Tämä on mielestäni oikeaja tärkeä havainto; yhtä tärkeää on kui-

Kommentti1

Martti VirtanenJohtajaKilpailuvirasto

1 Kommentissa esitetyt näkemykset ovatkirjoittajan omia, eivätkä ne välttämättävastaa Kilpailuviraston kantaa.

2 Esimerkiksi paljaiden kartellien erotta-misessa muunlaisesta horisontaalisestayhteistyöstä ovat taloustieteelliset argu-mentit hyvinkin tarpeellisia.

Kilpailulainsäädännön rajaava ”lainkirjain” ei kuitenkaan yleensä merkitsetaloustieteellisen argumentaation hyl-käämistä; pikemminkin on kyse lain-säätäjän määrittelemästä valinnastaerilaisten taloustieteellisten argument-tien välillä. Professori Määtän tarkoit-tamalla tavalla tiukasti rajaavat lainsäännökset pohjautuvat näet yleensäselkeästi talousteoriaan. Hyvä esi-merkki tästä ovat kartellikiellot, joi-den intellektuaalinen perusta on toi-mialataloustieteellisessä standardiar-gumentaatiossa. Kartelleja pidetäänstandardianalyysissä paljaina kilpailun-rajoituksina. Kartellikielto torjuu siisstandardiargumentaation kanssa ris-tiriidassa olevat talousteoreettiset ele-mentit kuten esimerkiksi tiukkaansubjektivismiin perustuvat näkemyk-set, joiden mukaan kartellien hyvin-vointivaikutuksia on mahdoton todis-taa. Sen sijaan standardiargumentaa-tiota täydentävät tai täsmentävät ta-loustieteelliset argumentit ovat kilpai-luoikeudellisessa käytännössä lähtö-kohtaisesti täysin mahdollisia ja aina-kin eräissä tapauksissa hyvin tarpeel-lisiakin.2

Oikeuskäytännöllä on epäilemättäkilpailuviranomaisten ja tuomioistuin-ten liikkumavaraa rajoittavaa vaikutus-


tenkin todeta, ettei vain tämän vuoksitule hylkiä taloustieteellistä ajattelua kil-pailuoikeuden soveltamisessa. Tätä voi-daan perustella seuraavalla kuuluisallalordi Keynesin argumentilla:

“Ekonomistien ja poliittisten filosofi-en ideoilla, ovatpa ne sitten oikeita taivääriä, on enemmän vaikutusvaltaakuin yleisesti ymmärretäänkään. Itseasiassa maailmaa ei hallita juuri mil-lään muulla. Käytännön miehet, jotkaitse luulevat olevansa täysin vapaita in-tellektuaalisista vaikutteista, ovat taval-lisesti jonkun edesmenneen ekonomis-tin orjia. Mielenvikaiset vallanpitäjät,jotka kuulevat ääniä, tislaavat raivon-sa joltakin vuosien takaiselta akatee-miselta kynäilijältä.”3

Keynesin viesti on tässä yhteydessäymmärrettävä niin, että jokainen kilpai-luoikeudellinen ratkaisu, jossa käsitel-lään lain soveltamista taloudellisessa toi-mintaympäristössä havaittuun kilpailun-rajoitukseen, sisältää asiallisesti erään ta-loudellisen ajattelumallin kilpailusta jasen suhteesta lain tavoitteisiin. Näin onriippumatta siitä, artikuloidaanko tätänäkemystä vai ei. Artikuloinnin pois jät-täminen ei voi muuttaa tätä tosiasiaa.Jokainen tuomioistuin tai lakimies onsiis kilpailulainsäädäntöä soveltaessaantosiasiassa eräänlainen taloustieteilijäkin.

Talousteoriaa voidaan luonnehtia kar-taksi, jolla voidaan jäsentää, selittää jaymmärtää “sokkeloista” taloudellista to-dellisuutta. Jäsennys on erilainen erilai-

sissa kilpailupoliittisissa koulukunnissa,mikä johtuu osin jo siitä, että teorianavulla on pyritty jäsentämään jossakinmäärin erilaisia elementtejä monimut-kaisesta taloudellisesta todellisuudesta.Tuomioistuinten, lakimiesten ja ylipää-tään keidenkään taloudellista todelli-suutta muovaavan päätöksentekijöidenei tarvitse valita yhtä ja tiettyä koulu-kuntaa toisten sijasta, vaan he voivatkäyttää kaikkia niitä rakennusaineinaoman karttansa rakentamiseen, ts.oman perustellun ja loogisesti johdon-mukaisen näkemyksensä kehittämiseen.Kun tämä tiedostetaan ja toimitaan senmukaan, taloustieteellistä analyysiä voi-daan käyttää tehokkaasti hyväksi kil-pailupolitiikkaa ja -oikeutta rakennet-taessa ja edelleen kehitettäessä.

Talousteoria ja kilpailuoikeu-dellisten päätössääntöjenkäyttökelpoisuus

Professori Määttä viittaa esityksessäänmyös siihen tärkeään seikkaan, että ainaei voida oikeuskäytännössä soveltaa ta-lousteoreettisesti pätevää ratkaisusään-töä esimerkiksi (ja kaiketi tyypillisesti)informaation epätäydellisyyden vuoksi.Hyvänä esimerkkinä tästä hän viittaasaalistushinnoitteluun. Tällä perusteellaMäättä erottaa toisistaan teoreettiset jakäytännölliset päätössäännöt. Teoreet-tisen päätössäännön soveltaminen saat-taa siis olla joko suorastaan mahdoton-ta tai sitten niin monimutkaista, ettei-vät tuomioistuimet kohtuullisilla pon-nisteluilla kykenisi määrittämään arvi-

3 Keynesin teoksen General Theory ofEmployment, Interest and Money (1936)viimeisestä kappaleesta.

4 Muris on pitämässään puheessa toden-nut (Improving the Economic Founda-tions of Competition Policy, 2003, 2, http:// w w w. f t c . g o v / s p e e c h e s / m u r i s /improveconfoundatio.htm): ”Taloustie-teellisen hypoteesin soveltuvuutta kilpai-lupoliittisten oppien muotoiluun pitäisi mi-tata sillä, voidaanko hypoteesia käyttääsellaisten standardien kehittämiseen, joitaoikeusistuimet ja täytäntöönpanoelimetvoivat toteuttaa tehokkaasti.”

ointinsa johtopäätöksiä; vastaavasti ta-loudenpitäjätkään eivät kykenisi päät-telemään, onko heidän toimintansa kil-pailuoikeudellisten sääntöjen mukaistasilloin kun ko. päätössääntöä tulisi so-veltaa tähän toimintaan.

Oikeudenkäytön asettama vaatimuspäätössääntöjen selkeydestä ja käyttö-kelpoisuudesta on sekä oikeudellisestiettä taloudellisesti täysin ymmärrettä-vää; taloustieteelliseltä kannalta katsot-tuna kyse on siitä, että oikeussääntö-jen selkeys lisää taloudellista tehok-kuutta enemmän kuin yksittäisissä ta-pauksissa pitemmälle menevien ana-lyysien ansiosta saatava tehokkuudenlisäys olisi. Samaan näkökohtaan onuseasti viitannut myös silloinen Fede-ral Trade Commission’in puhemies Ti-mothy J. Muris.4 Vaatimus riittävän sel-keiden ja käyttökelpoisten päätössään-töjen luomisesta on nähdäkseni vas-taisuudessa merkittävä haaste talous-tieteelliselle tutkimukselle.�


Oligopoli eli harvain kilpailu on mark-kinaongelma ainakin siinä mielessä,etteivät keskittyneet markkinat johdayhtä edulliseen hintatasoon eivätkä tuo-ta yhtä suurta hyvinvointia yhteiskun-taan kuin täydellisesti kilpaillut mark-kinat.1 Suomessa hyvin monet mark-kinat ovat keskittyneitä ja keskitty-neempiä kuin esimerkiksi muissa poh-joismaissa, niin että oligopoliongelmatsaattavat olla erityisen akuutteja Suo-messa.

Se, että joillakin markkinoilla saat-taa olla kilpailuongelmia, ei vielä olekovin mielenkiintoista. Jos kilpailuon-gelma on lähinnä teoreettinen, esimer-kiksi niin että hintataso, tuotteiden laa-tu, sopimusehdot ja muut seikat ovat

Markku StenborgVieraileva tutkijaSuomen Pankki

Onko oligopolikilpailuongelma?Viimeaikaisen tutki-muksen opit ja välineetkilpailupolitiikalle

Taloustieteen viimeaikaiset teoreettisetedistysaskeleet tuovat valoa siihen, milloinkilpailun välttäminen on akuutti uhka, sekäempiiriset menetelmät siihen, kuinka paljonmarkkinavoimaa yrityksellä on ja mistä syystä.Tutkimustulokset ja menetelmät auttavatmuun muassa yrityskauppavalvontaa kilpailu-ongelmien torjunnassa.

1 Myös tuotannollinen ja dynaaminentehokkuus (innovatiivisuus yms.) saatta-vat kärsiä oligopoliongelmista. Tässä esi-tyksessä ei kuitenkaan keskustella muistaseikoista kuin yrityksen kyvystä välttää kil-pailua.


varsin lähellä sitä, mitä toimivan kil-pailun oloissa saavutettaisiin, kyseessäei liene ongelma, johon kilpailupolitii-kan on syytä puuttua. Mielenkiintoi-sempaa onkin yrittää selvittää, missämäärin jotkin tietyt markkinat kärsi-vät kilpailuongelmista, tai kuinka suu-ria vaikutuksia kilpailun puutteella on.Taloustiede on viime vuosina ottanutmerkittäviä edistysaskeleita kilpailunymmärtämisessä ja mittaamisessa, janiitä oppeja ja menetelmiä voidaan ai-nakin periaatteessa soveltaa kilpailupo-litiikassa.

Mitä oligopoliongelmille on tehtävis-sä? Toisinaan niille ei voida tehdä juu-ri mitään. Lyhyesti sanottuna kyseessäon markkinatasapaino, joka syntyy it-sekseen vuorovaikutuksen tuloksena.Ongelmiin voidaan yrittää puuttua etu-käteen yrityskauppavalvonnassa. Esi-tyksen suppeuden vuoksi on syytä tar-kastella yhtä näkökulmaa, joksi tässäon valittu yrityskauppavalvonta, muunmuassa juuri edellä mainitusta syystä.Ajatuksia voidaan toki soveltaa myöskiellettyjen kilpailunrajoitusten ja mää-räävän markkina-aseman väärinkäytönarviointiin.

Oligopoli ja kilpailu

Oligopoli on yritysten välistä strategis-ta vuorovaikutusta, jossa yrityksen kil-pailuympäristö reagoi aktiivisesti senstrategiavalintoihin ja jopa odotettui-hin strategiavalintoihin. Oligopolin jä-senillä on siten vaihtelevat mahdolli-suudet omilla toimillaan vaikuttaa kil-pailuympäristöönsä. Kilpailukentänmuokkaamisen tavoitteet ja vaikutuk-set voidaan jakaa kilpailuetujen saavut-tamiseen ja kilpailun intensiteetin vä-hentymiseen. Esitykseni keskittyy jäl-kimmäiseen. Ensin mainittu on kilpai-luongelma lähinnä vain silloin, kunkyseinen yritys on saavuttanut tai saa-vuttamassa ylivoiman.

Kilpailun intensiteettiä on hyödyllis-tä ajatella neuvottelu- tai markkina-voiman avulla. Täydellisen kilpailunmarkkinoilla yrityksellä ei ole lainkaanmarkkinavoimaa, ja se joutuu täysin

sopeuttamaan toimintansa kilpailupai-neen mukaan.2 Asteikon toisessa pääs-sä on monopoli, joka ei lainkaan koh-taa kilpailua. Muut yritykset asettu-vat näiden kahden ääripään väliin kil-pailun intensiivisyyden mukaan.3

Markkinavoiman lähteiksi on talous-tieteessä havaittu muun muassa mark-kinoiden keskittyneisyys, kapasiteet-tirajoitteet, ostajien uskollisuus sekäyritysten kyky luoda vahvoja brände-jä, epätäydellinen ja epäsymmetrinentieto, toimittajan vaihtamiseen liitty-vät kustannukset sekä kilpailua vält-tävä yhteistoiminta. Keskustelen kah-desta viimeksi mainitusta hieman tar-kemmin.

Kilpailua välttävä yhteistyö

Suoraviivainen keino hankkia mark-kinavoimaa on sopia kartellista. Vas-taava yhteistyö saattaa myös toimiahiljaisesti, ilman varsinaista sopimus-ta. Yritykset voivat esimerkiksi ymmär-tää, että markkinoilla tulee toimia jon-kin normin mukaisesti (esimerkiksiperiä monopolihintaa, kunkin tuleepysyä omalla lohkollaan) ja rangaistahintasodalla tai muilla vastatoimilla nii-tä, jotka poikkeavat tästä normista(kilpailevat aggressiivisesti).4 Jos yri-tykset uskovat, että hinnanalennusta taimarkkinaosuuden kasvua seuraa kohtahintasota, joka pyyhkii hankitut lisä-voitot pois, kiusaus intensiiviseen kil-pailun katoaa. Taloustieteen termino-logialla kyseessä on silloin kolluusio.

Yleensä mainitut vastatoimet satut-tavat myös rankaisijoita itseään. Jottamarkkinoiden tasapainossa voi syntyäkolluusiotilanne, yrityksillä tulee ollakannustin ryhtyä vastatoimiin normis-ta poikkeavaa yritystä vastaan. Esimer-kiksi supistuvilla tai nopeasti muuttu-villa markkinoilla vastatoimien uhka eitoimi. Toiseksi jos kysyntä vaihteleevoimakkaasti tai jos hinnanalennuksetvoidaan pitää salassa, ei ole helppohavaita, onko joku poikennut kilpai-lua välttävästä normista. Myös yritys-ten erilaisuus vaikeuttaa yhteisymmär-ryksen saavuttamista. Esimerkiksi pie-nellä yrityksellä saattaa olla kannusteetkilpailla ja hankkia lisää asiakkaita, javastaavasti suurelta yrityksellä saattaapuuttua kannusteet ryhtyä hintasotaanpientä kilpailijaa vastaan, jos se joutuualentamaan hintojaan kautta linjan –rankaisu sattuu silloin liikaa itse ran-kaisijaan.5

Mitä asialle voidaan tehdä? Kolluu-sion kieltäminen ja sakottaminen eiauta, sillä se ei poista keinoja eikä kan-nusteita päätyä uudelleen kolluusioontuomion jälkeen. Kilpailupolitiikallavoidaan toisinaan vaikuttaa kolluusio-ta edistäviin seikkoihin, esimerkiksikieltämällä toimialajärjestöjä julkaise-masta yrityskohtaisia myynti- tai kus-tannustilastoja. Moniin kolluusiotaedistäviin seikkoihin on kuitenkin vai-kea puuttua. Miten esimerkiksi kiel-letään yritysjohtajia puhumasta medi-assa ”tarpeista korottaa hintoja lähi-tulevaisuudessa” tai ”suunnitelmistasupistaa tuotantoa”? Jäljelle jää yri-tyskauppavalvonta – kolluusiota edis-tävien järjestelyjen torjuminen etukä-teen.

2 Kilpailupolitiikan tavoitteena ei kuiten-kaan ole, eikä pidäkään olla, täydellinenvaan toimiva kilpailu. Kysymys onkin, missämäärin oligopoli on ongelma toimivallekilpailulle.

3 On syytä muistaa, ettei puheena olevastaattinen markkinavoima ole koko kuva.Usein on syytä yrittää tarkastella myösmarkkinoiden dynamiikkaa eli markkinoil-le tuloa ja sieltä poistumista, t&k-toimin-taa, standardien luomista jne. Tässä esi-tyksessä tarkastelun näkökulmaa ei kui-tenkaan ole syytä laajentaa.

4 Rankaisu sisältää tässä vain ajatuksensiitä, että yrityksen tulevaisuuden voitotovat alemmat kuin pysymällä normissa.

5 Tässä on vain lyhyt esitys eräistä vai-kuttavista tekijöistä. Mm. Stenborg (2004)selostaa kolluusion logiikkaa kilpailuoike-uden näkökulmasta tarkemmin. Moder-nia kolluusioteoriaa ovat kehittäneet mm.Compte et al. (2002), de Roos (2004),Fershtman ja Pakes (2000) sekä Vascon-selos (2005).


Toimittajan vaihtamisen kus-tannukset

Kolluusiossa kilpailuongelma syntyysiitä, että yritykset tavoittelevat kokotoimialan voittojen eivätkä omien voit-tojensa kasvattamista.6 Ongelmia saat-taa syntyä myös silloin, kun yrityksettavoittelevat omien voittojensa lisäämis-tä.7 Esityksen suppeuden vuoksi tar-kastelen vain erästä kitkaa markkina-voiman lähteenä.

Toimittajaa vaihdettaessa asiakkaallesaattaa aiheutua kuluja ja vaivaa, joitaei synny nykyisessä liikesuhteessa. Vaih-tamiskustannuksia saattaa syntyä esi-merkiksi tuotteen ominaisuuksiin tutus-tumisen kautta tai koska tuotteen yh-teensovittaminen asiakkaan jonkin toi-sen jo käytössä olevan tuotteen kanssavaatii ylimääräisiä panostuksia. Vaihta-miskustannuksia saattaa syntyä myössopimustekniikasta, esimerkiksi uskol-lisuusalennuksista tai sopimussakoista.

Vaihtamiskustannukset synnyttävätkaksi vastakkaista kannustetta. Yhtäältäniiden luoma kitka mahdollistaa kor-keiden hintojen perimisen vakiintuneil-ta asiakkailta. Asiakas ei ole kiinnos-tunut vaihtoehtoisen toimittajan tar-jouksesta, paitsi jos tämän hinta alit-taa nykyisen palveluntarjoajan hinnanvähintään vaihtokustannusten verran.Toisaalta ne luovat asiakaskunnan, jolle

voidaan myydä kannattavasti, ja ne siiskannustavat kilpailemaan ankarastiuusista asiakkaista. Näiden kahden te-kijän yhteisvaikutuksesta markkinoi-den kilpailullisuus lisääntyy, kun toi-mittajaan sitoutumattomien asiakkai-den suhteellinen osuus kasvaa esimer-kiksi uusien asiakkaiden tullessa mark-kinoille runsaslukuisesti.8 Vastaavastikypsillä markkinoilla yrityksillä ei olekannusteita houkutella asiakkaita toi-siltaan, jolloin ne saattavat pystyä toi-mimaan kilpailun paineelta suojassa jakeskittyä rahastamaan vakiintuneitaasiakkaitaan monopolihinnoilla.

Vaihtamiskustannukset kannustavat”first bargain, then rip off” -hinnoitte-luun. Yritysten kannattaa aluksi inves-toida asiakaskunnan hankkimiseen jamyöhemmin kerätä investointinsa he-delmät korkeilla hinnoilla. Esimerkiksisuuren markkinaosuuden yrityksellä onhoukutus keskittyä keräämään asiakas-kunnasta saatavat hedelmät, kun pie-nellä yrityksellä asiakaskuntaan inves-toiminen kannustaa myymään edullises-ti. Markkinajohtajan hintataso onkinusein korkeampi kuin haastajilla osal-taan vaihtamiskustannusten vuoksi.

Vaihtamiskustannukset saattavat toi-saalta vähentää kolluusion uhkaa. Jos

ne vähentävät kilpailun intensiteettiä,kolluusiosta saatava lisähyöty on pie-ni. Lisäksi ne kasvattavat hintasodankustannuksia, kun rankaisijan täytyyalentaa omaa hintaansa roimasti, jottakilpailijan asiakkaat vaihtaisivat toimit-tajaa. Ilmiö on tyypillinen; seikat, jot-ka lisäävät yksittäisen yrityksen mark-kinavoimaa ja vähentävät kilpailun in-tensiteettiä, heikentävät mahdollisuuk-sia ylläpitää kilpailua välttävää yhteis-työtä ja lisäävät sitä kautta kilpailunintensiteettiä.

Mitä tällaiselle yksinomaiselle mark-kinavoimalle voidaan tehdä? Markki-navoiman syihin ei useinkaan voidapuuttua. Määräävän aseman väärinkäy-tön kiellolla voidaan puuttua joihinkinkeinoihin käyttää markkinavoimaa.Myös kilpailunrajoitusten kiellolla voi-daan yrittää poistaa joitakin keinoja,jotka edistävät kilpailun välttämistä,mutta väline on hampaaton puuttu-maan itse ongelmaan eikä useinkaanpysty tehokkaasti vaikuttamaan senseurauksiin. Jäljelle jää yrityskauppa-valvonta.

Oligopolit yrityskauppaval-vonnan hampaissa

Oligopoliongelma on tunnistettu yri-tyskauppavalvonnassa. Komissio tor-jui muun muassa Nestlé/Perrier-,Kali&Salz/MdK/Treuhand- ja Gencor/Lonrho -fuusiot perusteella, että jär-jestelyssä oligopoli saavuttaa yhteisenmääräävän aseman, vaikkei yksikäänyksittäinen yritys sitä saavuta.9 EY-tuo-

6 Yhdysvaltain kilpailuoikeudessa tästäkäytetään nimitystä ”coordinated effects”ja EU:ssa lisäksi ”joint dominance” tai ”oli-gopolistic dominance”.

7 Kilpailuoikeudessa tästä käytetään ni-mitystä ”unilateral effects”.

8 Ks. esim. Caminal ja Matutes (1990),Farrell ja Klemperer (2002), Farrell ja Sha-piro (1988), Klemperer (1995), Nilssen(2000) ja Sharpe (1997). Vaihtokustan-nusten ja niiden kilpailuvaikutusten em-piirinen analyysi on toistaiseksi vielä melkovähäistä, mutta esimerkiksi Sharpe (1997)analysoi kuluttajien ja pk-yritysten vaih-tamiskustannuksia pankkisektorilla.


mioistuimet hyväksyivät myöhemminkomission tulkinnat.10 Päätösten lo-giikka tiivistetysti oli, että järjestelyissäkolluusion uhka lisääntyi.11 EU:n vuon-na 2004 voimaan astuneen fuusioval-vonta-asetuksen mukaan komissiontulee puuttua yrityskauppaan, jos seolennaisesti estää tehokasta kilpailua.12

Lainsäädäntö mainitsee nyt eksplisiit-tisesti kolluusion uhan syyksi torjuayritysjärjestely,13 jolloin asian juridiik-ka on ratkaistu. Suomen lainsäädäntövastaa tältä osin EU:n vanhaa lakia,mutta tulkinnan mukaan kolluusionuhka synnyttää yhteisen määräävänaseman, jolla perusteella järjestelyynvoidaan puuttua.14

EU:n yrityskauppavalvonnan lyhyessähistoriassa on havaittavissa tendenssikomission halusta laajentaa dominans-si-kriteeriä luomalla uusia tulkintoja

siitä, mitä määräävä asema on. Muunmuassa edellä mainittu yhteisen mää-räävän aseman lopullinen kohtalo olipitkään jossain määrin epäselvä, kun-nes EY-tuomioistuimet Gencor- ja Air-tours-tapauksissa katsoivat kolluusionsisältyvän määräävän aseman kritee-riin ja antoivat ohjeita siitä, miten asi-aa tulee tältä osin tutkia ja tulkita.Dominanssia on ”venytetty” muunmuassa kehittämällä portfoliovoimankäsite, jossa yritys ei saavuta määrää-vää asemaa millään yksittäisillä mark-kinoilla vaan hallitsemansa laajan tuo-tevalikoiman kautta.15

Osaltaan tämä tulkinnan laajentami-nen on perustunut siihen, ettei kaik-kia yritysjärjestelyissä nähtyjä kilpailu-ongelmia pystytä pukemaan määrää-vän aseman kaapuun. Kun komissionkäsityksen mukaan yrityskaupastasaattaa koitua ongelmia, ratkaisu onollut ”venyttää” määräävän asemankriteeri kattamaan havaittu ongelma.EU:n uusi lainsäädäntö poistaa tarpeentällaiselta kikkailulta, kun yrityskaup-pa voidaan kieltää, jos se estää teho-kasta kilpailua.16 Suomessa eletään ai-nakin toistaiseksi dominanssi-kriteerinkanssa.

Oligopolien empiria

Yritysjärjestelyssä mahdollisesti synty-vä kilpailuongelma on empiirinen ta-loudellinen kysymys. Taloustieteessäon viime aikoina otettu merkittäviä,käytäntöön soveltuvia edistysaskelei-ta markkinavoiman mittaamisessa jasen muutosten ennakoimisessa. Yri-tysjärjestelyissä kilpailuongelmia syn-tyy lähinnä kahta kautta: markkinoil-ta poistuu merkittävä kilpailupaine,joka tuo yksittäiselle yritykselle mark-kinavoimaa (”unilateral effects”), taikilpailua välttävän yhteistoiminnanedellytykset paranevat, jolloin oligo-poli saa markkinavoimaa (”coordi-nated effects” tai ”joint dominance”).Nämä ilmiöt ovat tyypillisesti toisiaanpoissulkevia. Yritys saavuttaa mark-kinavoimaa joko siksi, ettei sen tar-vitse välittää kilpailijoiden reaktioista,tai koska se voi toimia kilpailijoidenkanssa yhteistyössä. Tarkastelen en-sin yksittäisen yrityksen markkinavoi-man analyysiä.

Taloustieteen käsite vahva markkina-voima vastaa lain määräävää asemaa:molemmat viittaavat kykyyn ylläpitäämonopolistista hintatasoa, joka mer-kittävästi ylittää (pitkän ajan raja-)kustannukset. Markkinavoimaa voitai-siin siis periaatteessa mitata tarkaste-lemalla yrityksen katteita. Käytännös-sä kustannusten mittaaminen on kui-tenkin hyvin hankalaa.

Markkinavoimaa ja erityisesti senmuutoksia voidaan kuitenkin mitatatarkastelemalla yritysten valintoja janiiden seurauksia. Yritys, joka koh-taa voimakkaan kilpailun paineen,toimii eri tavalla, kuin yritys, joka voivapaammin päättää toimenpiteistäänmarkkinoilla. Kilpailun paine rajoit-taa yrityksen mahdollisuuksia korot-taa hintojaan, kun osa asiakkaista siir-tyy kilpaileviin tuotteisiin. Kilpailijoi-den välisen fuusion jälkeen osa hin-nankorotukseen reagoivista asiakkais-ta siirtyykin saman yrityksen tuottei-siin, mikä lisää yrityksen halua korot-taa hintojaan. Lisäksi jos hintoja ko-rotetaan kautta linjan, tuotteiden vä-lillä ei synny uusia hintaeroja, joka

9 Nestlé/Perrier, Official Journal 1992 L115/19; Kali&Salz, tapausnro:t C–68/94ja C–30/95, OJ 1994 L 186/38; Gencor,tapausnro T–102/96, OJ 1997, L 11/30;ks. myös Airtours, tapausnro T–342/99,OJ C 191, 10/08/2002. EU:n kilpailu-lainsäädäntö ja -päätökset löytyvät komis-sion kotisivujen www.europa.eu.int/comm/competition kautta.

10 Aiemmassa lainsäädännössä (CouncilRegulation No. 4064/89) ei edes mainit-tu, että määräävä asema voi olla yhtä ai-kaa usealla yrityksellä, vaan komission tulikieltää yrityskauppa tai vaatia siihen muu-toksia, jos järjestelyssä syntyy tai vahvistuumääräävä markkina-asema, joka merkit-tävästi estää kilpailua. Määräävä asemaon yrityksellä, joka pystyy toimimaan kil-pailijoistaan riippumattomalla tavalla.Tapauskäytännön mukaan määräävä ase-ma on yrityksellä, jolla on paitsi korkeamarkkinaosuus markkinoilla, joilla on alal-le tulon esteitä, myös ”plus-tekijöitä”, jot-ka vahvistavat sen asemaa suhteessa kil-pailijoihin.

11 Ks. esim. Stenborg (2004).12 “Council Regulation (EC) No 139/

2004 of 20 January 2004 on the controlof concentrations between undertakings(the EC Merger Regulation)”, OJ L 24,29.01.2004 ja “Guidelines on the assess-ment of horizontal mergers under theCouncil Regulation on the control of con-centrations between undertakings”, OJ C31, 05.02.2004, 5–18.

13 Yrityskauppa-asetuksen esitöiden koh-ta 25 ja suuntaviivojen (Merger guideli-nes) kohdat 39–56.

14 Esim. Fritidsresor/Finnmatkat, dnro1076/81/99, 5.4.99; Carlsberg/Orkla,573/81/01, 2.1.01; Georgia-Pacific/FortJames, 830/80/00, 30.1.01; Lännen Teh-taat/Avena, 389/81/2002, 4.10.2002; jaAlfons Håkans, 23/359/98, 29.6.00.Markkinaoikeus näyttää Telian, Soneranja Radiolinjan tapauksessa yhtyvän tähäntulkintaan. Kilpailuviraston päätöksistä ks.www.kilpailuvirasto.fi.

15 Esim. Guinness/Grand Met, tapausn-ro M.938, ja GE/Honeywell, M.2220.

16 Yrityskauppa-asetuksen esitöiden koh-ta 25 ja suuntaviivojen (Merger guideli-nes) kohdat 24–38. Komission mukaanlainsäädäntöuudistus ei laajenna vaan sel-keyttää komission toimivaltaa. Yrityskaup-pasäännöstön esipuhe ja tulkintaohjeetkuitenkin näyttävät viittaavan tulkintaan,että myös sellaiset oligopoliongelmat, joi-den ei aiemmin katsottu täyttäneen mää-räävän aseman kriteeriä, saattavat tulevai-suudessa johtaa yritysjärjestelyn kieltämi-seen EU:ssa.


ohjaisivat asiakkaita siirtymään toisiintuotteisiin. Silloin yritykselle syntyy kan-nuste korottaa hintojaan, ts. markki-navoimaa.

Baker ja Bresnahan (1988) ovatosoittaneet, miten tätä muuttunuttahalua korottaa hintoja voidaan empii-risesti estimoida. Mittaaminen tapah-tuu tarkastelemalla yrityksen hintojaja myyntejä, joista voidaan estimoidank. residuaalikysynnän joustot, jolloinkustannusten mittaamisen ongelmatvoidaan kokonaan välttää.17 Keskeis-tä on, kuinka paljon hintajousto vä-henee fuusion ansiosta. Jousto muut-tuu vain vähän, jos jäljelle jäävä kil-pailun paine on edelleen voimakastaja rajoittaa fuusioissa syntyneen yri-tyksen markkinavoimaa. Hintajoustovähenee paljon, jos järjestelyssä syn-tyy merkittävästi lisää markkinavoi-maa. Vastaava nk. ristijousto voidaanestimoida minkä tahansa kahden tuot-teen välille.18 Mitä enemmän ristijous-to alenee fuusion seurauksena, sitävähemmän kysyntää siirtyy hinnanko-rotuksen vuoksi suhteellisesti edulli-semmaksi muuttuneeseen tuottee-seen, ja sitä paremmat mahdollisuu-det yrityksellä on korottaa hintojaan.Näin voimme ennakoida yritysjärjes-telyn jälkeistä kilpailutilannetta käyt-tämällä järjestelyä edeltävää dataa.Yrityskauppojen simulointi perustuutähän ajatukseen. Simulointimenetel-mien käyttö yrityskauppavalvonnassaonkin viimeisen kymmenen vuodan

aikana yleistynyt erityisesti Yhdysval-loissa.19

Empiirinen ja kokeellinen evidenssinäyttävät viittaavan siihen, että kol-luusio on melko harvinaista. Tiiviste-tysti sanottuna: vain jos markkinoillaon kaksi yritystä, tietojen vaihto yri-tysten välillä on hyvin helppoa tai josmarkkinoilla on muutama hyvin sa-manlainen yritys, kolluusio näyttääuhkaavan.20 Kilpailuviranomaisten ta-pauskäytännössä kolluusion vaara onilmeisesti nähty akuutimpana uhka-na. Taloustieteessä kysymystä ei kui-tenkaan ole vielä lopullisesti ratkais-tu.

Taloustieteessä on kehitetty menetel-miä, joilla voimme mitata, mistä teki-jöistä yrityksen markkinavoima syntyy.Ajatus on yksinkertainen. Oletetaanaktuaalinen ja kaksi hypoteettista ra-kennetta markkinoille: kukin brändierikseen; vallitseva rakenne, jossa kul-lakin yrityksellä on vaihteleva määräbrändejä; sekä monopoli, joka hallit-see kaikkia brändejä. Hypoteettisenyrityksen kate ensimmäisessä tapauk-sessa perustuu vain tuotteiden erilai-suuteen, toisessa katteeseen vaikuttaamyös yrityksen tuoteportfolio ja kol-mannessa kolluusio. Jos ensimmäinenmarkkinarakenne selittää hinnoittelun,yritysten lukumäärä markkinoilla onlähes irrelevantti. Jos hinnoittelua eivoida selittää kahdella ensimmäisellärakenteella, markkinavoima johtuu lä-hinnä kolluusiosta.

Nevo (2000, 2001) sovelsi selostet-tua ajatusta ja pystyi dekomponoi-maan markkinavoiman lähteet USA:naamiaismurojen markkinoilla. Aami-aismurojen markkinoiden on aiemminajateltu kärsineen oligopoliongelmis-ta, ja korkeiden katteiden syyksi onepäilty kolluusiota. Nevon tulostenmukaan katteet ja markkinavoimavoidaan kuitenkin selittää kuluttajienostouskollisuudella ja yritysten tuote-portfolion hallinnalla, eikä kolluusio-

ta esiintyisi. Slade (2004) ja Pinkse jaSlade (2004) sovelsivat vastaavia me-netelmiä Ison-Britannian olutmarkki-noille. Myös olut on erilaistettu tuo-te, sen katteet ovat melko korkeat jamarkkinoiden rakenne Isossa-Britan-niassa on keskittynyt viime vuosina,mikä saattaa herättää epäilyn kilpai-luongelmista. Tulosten mukaan noin75 % markkinavoimasta johtui siitä,etteivät tuotteet olleet identtisiä ja ettäkuluttajien tottumukset ja maku ovatheterogeenisia. Loput 25 % markki-navoimasta selitti yritysten kyky hal-lita tuoteportfoliotaan, eikä kolluusi-osta ollut havaintoja.

Lopuksi

Viime aikoina kehitetty talousteoria onlisännyt ymmärrystämme oligopolikil-pailusta. Ymmärrämme entistä parem-min, mistä seikoista vahva markkina-voima saattaa syntyä ja milloin vaaravahvasta markkinavoimasta on vähäi-nen. Ymmärrämme myös aiempaaparemmin, miten yritykset voivat pyr-kiä välttämään kilpailua yksinomaisillakeinoilla sekä milloin yritysten välinenyhteistyö saattaa olla merkittävä uhka.Osa uudesta ymmärryksestä on jo suo-dattunut kilpailuoikeuden tapauskäy-täntöön. Ad hoc-argumenttien korvaa-minen talousteorian kanssa sopusoin-nussa olevalla päättelyllä ja empiirisel-lä analyysillä lisää oikeusvarmuutta japarantaa tapauskäytännön ennustetta-vuutta.

Mitä sitten olemme oppineet? Kes-kittyneillä markkinoilla yrityksillä saat-taa olla keinot harjoittaa hiljaista yh-teistyötä kilpailun sijasta, joten siihenon syytä puuttua. Yritysten on kuiten-kin ilmeisesti vaikeampi hallita kolluu-siota kuin mitä kilpailuoikeudessa toi-sinaan tunnutaan ajattelevan, eikä kol-luusio siis liene akuutti vaara yleisesti.Toiseksi markkinavoimaa omaavillayrityksillä on muitakin keinoja alentaatai poistaa kilpailun painetta. Näihin-kin vaaroihin olisi toisinaan syytä puut-tua, mutta Suomen lainsäädäntö an-taa tähän EU:ta rajoitetummat mah-

20 Kokeellisten tulosten osalta ks. esim.Davis ja Holt (2004), Harstad et al.(1998), Huck et al. (2000), Muren jaPyddoke (2004).

17 Residuaalikysynnän jousto mittaa ky-synnän korvattavuutta, kun huomioonotetaan muiden yritysten reaktiot korke-ampiin hintoihin. Joustamaton kysyntä(korkea jouston itseisarvo) tarkoittaa, et-tei menekki laske paljoa hinnan korotuk-sen mukana; joustava kysyntä (alhainenjouston itseisarvo), että menekki laskeepaljon hinnan korotuksen mukana.

18 Ristijousto mittaa sitä, kuinka paljontietyn tuotteen hinnan korotus vaikuttaako. toisen tuotteen menekkiin.

19 Ks. esim. Baker ja Rubinfeld (1999) jaWerden (1997). Hosken et al. (2002) se-lostaa simulointimenetelmien käyttöäFTC:ssä. EU:ssa esim. Ivaldi ja Verboven(2004) sovelsivat ajatuksia Volvo/Scania-tapauksen (COMP/M.1672) markkina-määrittelyssä ja kilpailun arvioinnissa.


dollisuudet. Kaikki kilpailuongelmateivät näet ole määräävän aseman il-mentymiä tai sellaisiksi helposti tulkit-tavissa.�

KIRJALLISUUS

Baker, J.B. & Breshanan, T.F. (1988),Estimating the Residual Demand CurveFacing a Single Firm, InternationalJournal of Industrial Organization, 6,427–44.

Baker, J.B. & Rubinfeld, D.L. (1999),Empirical Methods in Antitrust Litigation:Review and Critique, American Law andEconomics Review, 1, 386–435.

Beggs, A. & Klemperer, P.D. (1992),Multiperiod Competition with SwitchingCosts, Econometrica, 60, 651–66.

Caminal, R. & Matutes, C. (1990),Endogenous Switching Costs in a DuopolyModel, International Journal of IndustrialOrganization, 8, 353–74.

Compte, O. & Jenny, F. & Rey, P.(2002), Capacity Constraints, Mergers,and Collusion, European EconomicReview, 46, 1–29.

Davis, D.D. & Holt, C.A. (2004), TheEffects of Collusion in LaboratoryExperiments, teoksessa Plott, C. &Smith, V.L. (eds.), Handbook ofExperimental Economics Results,Amsterdam: North Holland.

de Roos, N. (2004), A Model ofCollusion Timing, International Journalof Industrial Organization, 22, 351–387.

Farrell, J. & Klemperer, P.D. (2002),Coordination and Lock-In: Competitionwith Switching Costs and NetworkEffects, mimeo, Oxford University.

Farrell, J. & Shapiro, C. (1988),Dynamic Competition with SwitchingCosts, Rand Journal of Economics, 19,123–37.

Fershtman, C. & Pakes, A. (2000), ADynamic Oligopoly with Collusion andPrice Wars, Rand Journal of Economics,31, 207–236.

Harstad, R. & Martin, S. & Norman,H.T. (1998), Experimental Tests ofConsciously Parallel Behaviour inOligopoly, teoksessa Phlips, L. (ed.),Applied Industrial Organisation,Cambridge: Cambridge University Press.

Hosken, D. & O’Brien, D. &Scheffman, D. & Vita, M. (2002),Demand System Estimation and ItsApplication to Horizontal MergerAnalysis, Federal Trade Commission,Bureau of Economics Working Paper No.246.

Huck, S. & Norman, H.T. & Oechssler,J. (2000), Does Information aboutCompetitors’ Actions Increase orDecrease Competition in ExperimentalDuopoly Markets?, International Journalof Industrial Organization, 18, 39–58.

Ivaldi, M. & Verboven, F. (2004),Quantifying the Effects from HorizontalMergers in European Competition Policy,International Journal of IndustrialOrganization, 22, forthcoming.

Muren, A. & Pyddoke, P. (2004),Coordination and Monitoring in TacitCollusion. An Experimental Study,mimeo, Stockholm University.

Nevo, A. (2000), Mergers withDifferentiated Products: The Case of theReady-to-Eat Cereal Industry, RandJournal of Economics, 31, 395–421.

Nevo, A. (2001), Measuring MarketPower in the Ready-to-Eat CerealIndustry”, Econometrica, 69, 307–42.

Nilssen, T. (2000), Consumer Lock-Inwith Asymmetric Information,International Journal of IndustrialOrganization, 18, 641–66.

Pinkse, J. & Slade, M.E. (2004),Mergers, Brand Competition, and thePrice of a Pint, European EconomicReview, 48, 617–643.

Sharpe, S.A. (1997), The Effect ofConsumer Switching Costs on Prices: ATheory and its Application to the BankDeposit Market, Review of IndustrialOrganization, 12, 79–94.

Slade, M.E. (2004), Market Power andJoint Dominance in UK Brewing,Journal of Industrial Economics, 52,133–163.

Stenborg, M. (2004), Forest for theTrees: Economics of Joint Dominance,European Journal of Law andEconomics, 18, 365–85.

Vasconcelos, H. (2005), Tacit Collusion,Cost Asymmetries and Mergers, RandJournal of Economics, 36, forthcoming.

Werden, G.J. (1997), Simulating theEffects of Differentiated ProductsMergers: A Practical Alternative toStructural Merger Policy, George MasonLaw Review, 5, 363–86.


silla vaikutuksilla4 tarkoitetaan yritys-ten mahdollisuutta korottaa hintojayksinomaisin, unilateraalisin toimenpi-tein. Yrityskauppa saattaa poistaa mer-kittävän kilpailupaineen yhdeltä tai use-ammalta yritykseltä, jotka tämän seu-rauksena saavat markkinavoimaa ilmantoimintojen yhteensovittamista. Yritys-kaupan seurauksena kaupan osapuol-ten välinen kilpailu voi poistua tilan-teessa, jossa osapuolten tuotteet ovaterilaistettujen hyödykkeiden markki-noilla toisiaan korvaavia. Osapuoltenvälinen kilpailu on voinut olla merkit-tävä kilpailun lähde markkinoilla. Kil-pailupaineen poistumisen seurauksenamyös keskittymän ulkopuoliset yrityk-set voivat katsoa unilateraaliset hinnan-korotukset kannattaviksi.5

Koordinointivaikutuksilla tarkoite-taan tilannetta, jossa yritykset pysty-vät yhteensovittamaan (koordinoi-

maan) toimintonsa ja korottamaanhintoja turvautumatta sopimukseen taiyhdenmukaistettuun menettelytapaan.Vaikutukset kattavat kolluusion ja yh-teisen määräävän markkina-aseman.6

Esityksessä, kuten yleensäkin, uni-lateraaliset vaikutukset ja koordinoin-tivaikutukset katsotaan toisensa pois-sulkeviksi. USA:n yrityskauppavalvon-nassa saman yrityskaupan on tietyis-sä tilanteissa katsottu kuitenkin lisän-neen sekä unilateraalisen hinnanko-rotuksen että koordinoinnin toden-näköisyyttä.7 Käytäntöä on perustel-tu muun muassa sillä, että vaikka yri-tyskaupan todennäköisenä seuraukse-na voidaan pitää kuluttajille koituvaahaittaa, niin haitan lopullista ilmene-mistapaa ei kuitenkaan voida todetariittävällä todennäköisyydellä (Euro-pe Economics 2001, 100). Käytän-töön saattavat vaikuttaa myös USA:nyrityskauppavalvonnan prosessuaali-set ominaispiireet.

Koordinointivaikutusten arvi-ointi oligopolimarkkinoilla

Vaikka talousteoreettiset oligopolimalliteivät tarjoa suoraa vastausta siihen,milloin yritykset kilpailevat tehokkaastikaikilla parametreillä ja milloin kilpai-lu korvataan kollusiivisella käyttäyty-misellä (Faull ja Nikpay 1999, 25),oletuksena kuitenkin on, että tietynmarkkinarakenteen ja tiettyjen käyt-täytymistä koskevien insentiivien valli-tessa yritykset todennäköisesti koor-dinoivat käyttäytymistään.

Markku Stenborg on valinnut esityk-sensä näkökulmaksi yrityskauppaval-vonnan. Hän on tuonut hyvin esille oli-gopolimarkkinoihin liittyviä kysymyk-siä viimeaikaisen talousteorian näkö-kulmasta. Esittämäni huomiot liittyvätoligopolimarkkinoilla ilmeneviin kilpai-luvaikutuksiin ja niiden arviointiin sekäEuroopan komission mahdollisuuksiinpuuttua oligopolimarkkinoiden kilpai-luongelmiin EY:n uuden sulautuma-asetuksen2 voimaantulon jälkeen.

Yrityskauppojen kilpailuvai-kutukset

Horisontaalisten yrityskauppojen kil-pailuvaikutukset jaetaan yleensä uni-lateraalisiin vaikutuksiin (unilateraleffects) ja koordinointivaikutuksiin(coordinated effects).3 Unilateraali-

Kommentti1

Jaana HautalaErikoistutkijaKilpailuvirasto

6 EY:n horisontaaliset suuntaviivat, kohta39: ”Sulautuma keskittyneillä markkinoil-la voi olennaisesti estää tehokasta kilpailuayhteisen määräävän markkina-asemanluomisen tai vahvistamisen kautta, koskase lisää todennäköisyyttä, että yritykset pys-tyvät sovittamaan toimintonsa yhteen täl-lä tavoin ja korottamaan hintoja”.

7 Ks. esim. US v. Alcoa Inc. and ReynoldsMetal Company, Civil Action No:00–CV–954 (complaint) ja FTC v. H.J. HeinzCompany and Milnot Holding Corp. CivilAction No. 1:00CV01688 (complaint). Ks.myös USA:n Horizontal Merger Guideli-nes -ohjeet, kohta 2.0.

1 Puheenvuorossa esitetyt näkemyksetovat kirjoittajan omia, eivätkä ne välttä-mättä vastaa Kilpailuviraston kantaa.

2 Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004yrityskeskittymien valvonnasta (jäljempä-nä EY:n sulautuma-asetus). EYVL L 24,29.1.2004, 1.

3 Jaottelu näkyy mm. horisontaalisiayrityskauppoja koskevissa suuntaviivoissa.Ks. esim. EY:n osalta Suuntaviivat hori-sontaalisten sulautumien arvioinnista yri-tyskeskittymien valvonnasta annetun neu-voston asetuksen nojalla (jäljempänä EY:nhorisontaaliset suuntaviivat), EYVL C 31,5.2.2004, 5 ja USA:n osalta 1992 Hori-zontal Merger Guidelines, U.S. Department

of Justice and the Federal Trade Commis-sion, Issued April 2, 1992. Revised April 8,1997 (jäljempänä USA:n Horizontal Mer-ger Guidelines -ohjeet).

4 EY:n horisontaalisissa suuntaviivoissaunilateraaliset vaikutukset on suomennettu’yksipuolisiksi vaikutuksiksi’. Suuntavii-voissa vaikutuksista käytetään englannik-si nimitystä ’non-coordinated effects’, jokaon suomennettu ’yhteensovittamattomiksivaikutuksiksi ’.

5 Ks. EY:n horisontaaliset suuntaviivat,kohdat 22a, 24 ja 28 sekä EY:n sulautu-ma-asetuksen uudistuksen yhteydessä jul-kaistu ekonomistien kirje ”Collective letterby a group of academic economists”.


Koordinointivaikutusten arviointiavoidaan jäsentää erottamalla toisistaankoordinoinnin (kolluusion) saavuttami-sen ja sen ylläpitämisen kannalta vält-tämättömät edellytykset ja koordi-noinnin todennäköisyyttä lisäävät te-kijät (Europe Economics 2001, 29,72).8 Välttämättöminä edellytyksinä onpidetty muun muassa yhteisymmär-ryksen saavuttamista koordinoinninehdoista sekä mahdollisuutta havaitakoordinoinnista poikkeaminen ja mah-dollisuutta rangaista poikkeamisesta.9

Edellytykset eivät kuitenkaan ole riit-täviä. Koordinoinnin todennäköisyyt-tä lisäävinä tekijöinä on pidetty muunmuassa tuotteiden homogeenisuutta,markkinoiden läpinäkyvyyttä, yritystensymmetrisyyttä, kysyntäolosuhteidenvakautta ja asiakkaiden neuvotteluvoi-man vähäisyyttä. Markkinoiden kes-kittymistä, toistuvaa vuorovaikutusta jamarkkinoille tulon esteitä on pidettyjoissakin yhteyksissä välttämättöminäedellytyksinä (Europe Economics2001, 29; OECD 2001, 142) ja jois-sakin niiden perusedellytyksinä (Euro-pe Economics 2001, 27).

Mainitut tekijät näkyvät yrityskaup-pojen arvioinnissa. EY:n horisontaalis-ten suuntaviivojen mukaan komissioselvittää, onko koordinoinnin ehdois-ta mahdollista sopia ja onko koordi-nointi kestävää. Koordinoinnin kestä-

vyyden kannalta välttämättöminä edel-lytyksinä pidetään Airtours -päätök-sen10 mukaisesti mahdollisuutta havaitakoordinoinnin ehdoista poikkeaminenja mahdollisuutta rangaista poikkeami-sesta. Lisäksi edellytetään, etteivät kil-pailijoiden ja asiakkaiden reaktiot vaa-ranna koordinoinnista odotettuja tu-loksia.11 Suomen yrityskauppavalvon-nassa on selvitetty tiettyjä perusedelly-tyksiä ja koordinoinnin todennäköisyyt-tä lisääviä tekijöitä. Viimeaikaisessa ta-pauskäytännössä perusedellytyksinä onpidetty muun muassa markkinoidenkeskittymistä, mahdollisuutta havaitakoordinoinnista poikkeaminen ja mah-dollisuutta poikkeamisesta rankaisemi-seen. Koordinoinnin todennäköisyyt-tä lisäävinä tekijöinä on pidetty muunmuassa markkinoiden läpinäkyvyyttä,kysynnän seisahtuneisuutta ja tuottei-den homogeenisuutta.12

Komission mahdollisuuspuuttua oligopolimarkkinoi-den kilpailuongelmiin

Yrityskauppavalvonnan tehtävänä onselvittää, syntyykö tai vahvistuuko kau-pan seurauksena kilpailutestissä haital-

liseksi määritelty määrä markkinavoi-maa.

EY:n yrityskauppavalvonnassa kaup-pa katsotaan yhteismarkkinoille sovel-tumattomaksi, jos se olennaisesti es-tää tehokasta kilpailua erityisesti siitäsyystä, että sillä luodaan määräävämarkkina-asema tai vahvistetaansitä.13 Testi muistuttaa USA:n yritys-kauppavalvonnassa sovellettavaa, kil-pailun olennaista vähenemistä (sub-stantial lessening of competition) mit-taavaa SLC-testiä.14

EY:n yrityskauppavalvonnassa sovel-lettiin aiemmin määräävän markkina-aseman käsitteeseen15 rakentuvaa ns.dominanssitestiä. Kilpailutestin muut-tamisella varmistettiin, että testi kat-taa kaikki tehokasta kilpailua olennai-sesti estävät yrityskaupat (EuropeanCommission 2003; Monti 2004a,2004b). Uusi testi kattaa myös oligo-polimarkkinoilla tilanteen, jossa mark-kinoiden toiseksi ja kolmanneksi suu-rin yritys, joiden tuotteet ovat lähim-

8 Lähestymistapa näkyy mm. EY:n hori-sontaalisissa suuntaviivoissa ja USA:n Ho-rizontal Merger Guidelines -ohjeissa.

9 Ks. esim. USA:n Horizontal MergerGuidelines -ohjeet, kohdat 2.1, 2.11 ja2.12.

10 Ensimmäisen oikeusasteen tuomiois-tuimen päätös asiassa T–342/99, Airtoursplc v Commission.

11 EY:n horisontaaliset suuntaviivat, koh-dat 41 ja 42 sekä Airtours-päätös, kohta62.

12 Ks. esim. Kilpailuviraston päätös Län-nen Tehtaat Oyj/Avena Oy, Dnro 389/81/2002.

13 EY:n sulautuma-asetuksen 2(3) ar-tikla. EY:n sulautuma-asetuksen uudentestin osalta ks. Manninen ja Wahlbeck(2004, 416) sekä Ruohoniemi (2004,429–431).

14 Clayton Act § 7. 15 U.S.C. § 18 (38Stat. 730 et seq.). SLC-testin soveltami-sesta ks. Hautala (2001, 43–50). EY:nsulautuma-asetuksen uuden testin ja SLC-testin välisestä suhteesta ks. Vickers (2004,460).

15 Määräävän markkina-aseman sään-telystä yrityskauppavalvonnan näkökul-masta ks. Virtanen (1998, 296–301,304–305, 336–344) ja Kuoppamäki(2003, 1049–1279, 1325–1334).


mät substituutit, yhdistyvät ilman, ettäkeskittymästä muodostuisi määräävänmarkkina-aseman omaava markkina-johtaja. Tällaisen tilanteen arvioitiinjääneen dominanssitestin soveltamisenulkopuolelle.16

Vaikka testin muuttamisen jälkeenhaitallisten kilpailuvaikutusten on to-dettu useimmissa tapauksissa perustu-van määräävään markkina-asemaan17,mainitun aseman konstruoiminen eikuitenkaan ole enää testin soveltami-sen edellytys, vaan kauppaan voidaanpuuttua, jos se olennaisesti estää te-hokasta kilpailua. Tässä mielessä uusisanamuoto laajentaa testin soveltamis-alaa esityksessä todetun mukaisesti.Sanamuotoa tärkeämpää on kuitenkinse, millaiseksi testin soveltaminen käy-tännössä muotoutuu.�

KIRJALLISUUS

Collective Letter by a Group ofAcademic Economists, July 10, 2002.h t t p : / / e u r o p a . e u . i n t / c o m m /c o m p e t i t i o n / m e r g e r s / r e v i e w /comments.html.

Europe Economics (2001), Study onAssessment Criteria for Distinguishingbetween Competitive and DominantOligopolies in Merger Control. FinalReport for the European CommissionEnterprise Directorate General, May2001, London: Europe Economics.

European Commission (2003),Commission Welcomes Agreement onNew Merger Regulation, Brussels, 27November 2003, IP/03/1621.

Faull, J. & Nikpay, A. (Eds.) (1999),The EC Law of Competition, Oxford:University Press.

Hautala, J. (2002), Yrityskauppaval-vonnan kilpailutesteistä – Näkökohtiavihreän kirjan keskustelualoitteeseen,Kilpailuviraston vuosikirja 2002, 43–50.

Kuoppamäki, P. (2003), Markkinavoi-man sääntely EY:n ja Suomen kilpailu-oikeudessa, Suomalaisen lakimiesyhdis-tyksen julkaisuja A-sarja N:o 239.

Manninen, T. & Wahlbeck, M. (2004),Näkökohtia kilpailunrajoituslain uudis-tuksesta, Defensor Legis, 3, 391–417.

Monti, M. (2004a), ProactiveCompetition Policy and the Role of theConsumer, European Competition Day,Dublin 29th April 2004, SPEECH/04/212.

Monti, M. (2004b), Private Litigation asKey Complement to Public Enforcementof Competition Rules and the FirstConclusions on the Implementation ofthe New Merger Regulation, IBA – 8th

Annual Competition Conference,Fiesole, 17 September 2004, SPEECH/04/403.

OECD (2001), Executive Summary bythe Secreteriat, OECD Journal ofCompetition Law and Policy, 3, 3.

Ruohoniemi, E. (2004), EY:n sulautu-ma-asetuksen muutokset ja niiden mer-kitys käytännössä, Defensor Legis, 3,418–431.

Vickers, J. (2004), Merger Policy inEurope: Retrospect and Prospect,European Competition Law Review, 7,455–463.

Virtanen, M. (1998), MarketDominance-related Competition Policy.An Eclectic Theory and Analysis of PolicyEvolution, Turun kauppakorkeakoulunjulkaisuja. Sarja A-1:1998.

16 Ks. Vihreä kirja neuvoston asetuksen(ETY) N:o 4064/89 tarkistamisesta. KOM(2001) 745 lopullinen, kohta 166.

17 Ks. EY:n horisontaaliset suuntaviivat,kohta 4.


Moderni näkemys sääntelyn tarpeelli-suudesta ankkuroituu tavallisesti mark-kinoiden epäonnistumiseen. Yksi keskei-nen markkinoiden epäonnistumisentyyppitapaus on luonnollinen monopoli,jonka julkista valvontaa on perinteisestipidetty välttämättömänä. Viime vuosi-kymmeninä on kuitenkin yleistynyt nä-kemys, jonka mukaan tällaisia julkistavalvontaa edellyttäviä tilanteita on oike-astaan varsin vähän, ja esimerkiksi

Ari AhonenTutkimuspäällikköKilpailuvirasto

Hintakatto ja uusisääntelyn teoria:talousteoreettisia varaumia1

Hintakatto on noussut julkiseen keskusteluun eri-tyisesti telealan sääntelyn uudistamispyrkimystenyhteydessä. Käytännössä siihen kuitenkin liittyyjoukko varsin vaikeasti ratkaistavia ongelmia, joi-den yliolkainen sivuuttaminen saattaa johtaa kokohintakaton kannustinvaikutuksiin kytketyn kunin-gasajatuksen vesittymiseen.

OECD-maissa yleisenä trendinä on ol-lut sääntelyn alan supistaminen ja jäljellejäävän sääntelyn tarkoituksenmukaisuu-den varmistaminen. Lähtökohtana on ol-lut, että taloudellisten voimavarojen koh-dentamisen pääasiallinen mekanismi onkilpailu ja että tästä pääsäännöstä poik-keaminen on erikseen perusteltava(OECD 1999; Buigues ja Roy 2004).

Käytännössä OECD-maissa toteute-tut sääntelyuudistukset ovat kuitenkinvarsin harvoin tarkoittaneet suoraviivais-ta ja kertakaikkista sääntelystä luopu-mista. Sen sijaan uudistuksilla on py-ritty yhtäältä vähentämään sääntelyä jatoisaalta muuttamaan sitä sellaiseksi,ettei se keinotekoisesti estä, rajoita taivääristä kilpailua ja ettei siitä aiheudu

1 KTT Ari Ahonen työskentelee tutkimus-päällikkönä Kilpailuviraston monopoliryh-mässä. Hän on päätoimensa ohella dosent-tina Turun kauppakorkeakoulussa. Artik-kelissa esitetyt näkemykset ovat kirjoitta-jan omia eivätkä välttämättä vastaa Kil-pailuviraston kantaa.


turhaa byrokratiaa tai hallinnollisia kus-tannuksia. Paradoksaalisesti samanaikai-sesti on kuitenkin omaksuttu varsinovela näkemys, jonka mukaan kilpai-lua täytyy toisinaan jopa vauhdittaa uu-denlaisella kevyellä ja mahdollisuuksi-en mukaan väliaikaiseksi tarkoitetullasääntelyllä (ks. Sichel ja Alexander1996; Laffont ja Tirole 1993).

Tämän niin kutsutun uuden säänte-lyn teorian keskeisin kontribuutio onollut tarjota sääntelyn onnistumisenreunaehtojen tarkasteluun uusi norma-tiivinen viitekehys, jota on hyödynnet-ty ainakin telealan sääntelyn uudista-mispyrkimyksissä. Aihetta koskeva kir-jallisuus on nostanut taloudellisen ana-lyysin keskiöön erityisesti sääntelynkannustinvaikutukset ja taloudellistainformaatiota koskevan asymmetriansekä sen strategisen hyödyntämisen(Gasmi 2000; Cave et. al. 2003).

Hintakatto uuden sääntelynteorian ytimessä

Hintakatto on ollut yksi tämän uudensääntelyn teorian keskeisiä innovaati-oita, joka kehitettiin alun perin 1980-luvulla ja josta on vähitellen tullut var-sin suosittu instrumentti monissa mais-sa. Hintakattoajattelun alkujuuret ulot-tuvat British Telecomin yksityistämisenaikoihin, jolloin professori StephenLittlechild (1983) sai tehtäväkseen laa-tia sikäläiselle teollisuusministeriölle ra-portin mahdollisuuksista rajoittaa yk-sityistetyn BT:n voitonmaksimointipyr-kimyksiä. Raportissaan Littlechild väit-

ti, että sääntelyn tulisi keskittyä enem-män hintoihin kuin voittoihin ja ettäamerikkalaistyylinen tuottoastesääntelyei sisältänyt kannustimia toiminnan te-hostamiseen mutta samanaikaisestiedesauttoi nk. regulatory capture -il-miötä. Äärimuodossaan tällä vaikeastisuomennettavalla termillä tarkoitetaantilannetta, jossa sääntelyn kohde on to-siasiallisesti alkanut hallita sääntelijään-sä (Laffont ja Tirole 1993; OECD1999).

Littlechild suositteli hintakattoa niillemarkkinoille, joilla BT ei kohdannutlainkaan kilpailua. Hintakatto määritel-tiin siten, että hintojen sallittiin kasvaaenintään kuluttajahintaindeksin muu-toksen määrittämällä nopeudella vähen-nettynä kuitenkin ennalta määrätyn X-faktorin arvolla, joka alkuperäisessäBT:n tapauksessa oli 3 %. Käytännössätämä tarkoitti siis sitä, että hintojen olilaskettava reaalisesti vuosittain 3 %.Tuottavuuden paranemiseen sidottu X-faktori oli kiinteä ja riippumaton toteu-tuneista kustannuksista ja voitoista vii-den vuoden pituisen sääntelyperiodinajan (Cowan 2002; Cave et. al. 2003).

Pian tämän jälkeen hintakattoa alet-tiin Isossa-Britanniassa soveltaa aina-kin kaasun, veden, sähkön, lentokent-tien ja rautateiden kohdalla. Kun kil-pailu on alkanut orastaa eräillä ener-gia- ja telemarkkinoiden lohkoilla, hin-takatto on pian poistettu nimenomaanvähittäistarjonnasta. Sen sijaan niissäosissa tukkutarjontaa, joissa markki-navoima on edelleen huomattavaa,hintakatto on säilytetty (Armstrong et.al. 1994). Ison-Britannian esimerkin

innoittamina muut maat ovat pian seu-ranneet samanlaista mallia, ja tyypilli-sesti telekommunikaatio on ollut en-simmäinen hintakaton kautta säänneltyala. Empiiristen tutkimusten mukaanhintakattosääntelystä onkin etenkintelealalla tullut hallitseva sääntelynmuoto läntisessä maailmassa (Cave et.al. 2003).

Kilpailuprosessin kannalta kuluttaja-hintoja ajankohtaisempi ongelma onnykyisin nk. hintaruuviongelma (”ac-cess pricing problem”). Tässä kilpai-lupolitiikan agendalla keskeisessä on-gelmassa on kyse siitä, että vertikaali-sesti integroitunut määräävässä mark-kina-asemassa oleva yritys kontrolloijotakin sen kilpailijoiden välttämättätarvitsemaa tuotannontekijää. Klassi-sia esimerkkejä ovat juuri niin kutsu-tut verkostotoimialat kuten sähkö- jatelealat, joissa paikallista verkkoa hal-litseva toimija voi käytännössä estääkilpailijoiden taloudellisesti kannattavantoiminnan verkossaan ylihinnoittele-malla pääsyn kilpailevien palveluidentarjoamisen kannalta kaikkein kriitti-simpiin verkkokomponentteihin (Arm-strong et. al. 1996).

Hintakatto tarjoaa hintaruuviongel-maan periaatteessa hyvin suoraviivai-sen ratkaisun: kiinnitetään määräävässämarkkina-asemassa olevan toimijantarjoaman tietyn tuotteen hinta tai hin-takehitys tietyksi ajanjaksoksi. Tällä ta-voin ko. toimija ei voi enää estää hin-noittelullaan kilpailevien hyödykkeidentarjoamista esimerkiksi sen hallitsemas-sa verkossa. Parasta hintakatossa onsen puolustajien mukaan kuitenkin se,


että hintakatto luo samalla yrityksellekannustimen tehostaa toimintaansa,koska tämä joutuu itse kantamaanyhtäältä kysynnän ja toisaalta tuotan-nontekijähintojen vaihtelusta aiheutu-van riskin. Näin ollen yrityksellä onkannustin pyrkiä ensinnäkin jo var-muuden vuoksi alentamaan omia kus-tannuksiaan em. riskien realisoitumi-sen varalta. Viime kädessä tähän kan-nustaa kuitenkin se, ettei kiinnitettyähintaa tarkisteta kesken sovitun tarkas-teluperiodin, vaan yritys voi pitää te-hostamisen kautta ansaitsemansa voi-tot (Cowan 2002).

Hintakaton avainpiirre onkin se, et-tei hinta reagoi minkään olosuhdete-kijän muutoksen suhteen. Hintakatonkeskeisimpänä vaihtoehtona säänte-lyä käsittelevässä kirjallisuudessa pi-detään yleensä määräävässä asemas-sa olevan yrityksen tuottoastesäänte-lyä (Newbery 2000). Koska tässävaihtoehdossa hinnat seuraavat var-sin tarkasti ja lyhyellä viiveellä toteu-tuneita kustannuksia, yrityksellä ei olekäytännössä mahdollisuuksia ansaitatilapäisiä ”ylivoittoja” kuten hintakat-tosääntelyssä. Vaihtoehdon huonopuoli on kuitenkin se, ettei yrityksellämyöskään ole erityisiä kannustimiatehostaa toimintaansa, koska säänte-lystä vastaavan viranomaisen oletetaanalentavan hintoja madaltuneita kus-tannuksia vastaaviksi.

Hintakattoajattelun kuningasajatus jailmeinen suosion salaisuus kytkeytyysiis sen väitettyihin kannustinvaikutuk-siin, jotka saavutettaisiin vieläpä edul-lisin hallinnollisin kustannuksin. Mo-nia miellyttänee myös hintakaton so-veltamisen suoraviivaisuus – tai aina-kin mielikuva siitä. Käytännössä tämämielikuva ei pidä paikkaansa; hintakat-tosääntely ei ole ensinkään niin suora-viivainen ja ”helppo” operaatio kuinedellä tiivistetty teoreettinen ideaalimallisaattaa antaa ymmärtää. Päinvastoinhintakattoa koskee koko joukko vai-keasti vastattavia ja seuraavassa lähem-min tarkasteltavia avoimia kysymyk-siä, joiden yliolkainen sivuuttaminensaattaa johtaa koko kuningasajatuksenvesittymiseen.

Sopiva sääntelyviive onnistu-misen edellytyksenä

Ensimmäinen kohta, jossa teoreettinenideaalimalli ja käytäntö eroavat toisis-taan, koskee sääntelyviivettä. Tämätarkoittaa sitä, että käytännössä hinta-kattoa ei aseteta määräämättömäksiajaksi, vaan sitä tarkistetaan aina aikaajoin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassahintakattoa korjataan yleensä neljän taiviiden vuoden välein, kun taas Yhdys-valloissa aikajänne on lyhyempi, tyy-pillisesti noin kaksi vuotta. Hintaka-ton tarkistamisen yhteydessä regulaat-tori pyrkii tavallisesti siirtämään kulut-tajien hyödyksi varsin suuren osanmonopoliyrityksen saavuttamista toi-minnan tehostamistavoitteista varmis-taakseen, että tämä ei ansaitse liiansuuria tuottoja tulevaisuudessa. Tässämielessä hintakaton ja tuottoastesään-telyn välillä ei näyttäisikään olevan ko-vin suurta eroa (Cowan 2002).

Käytännössä näiden kahden instru-mentin toiminnassa ja tuloksissa onkuitenkin varsin merkittäviä eroja.Tärkein näistä on se, että hintakatos-sa toimijoilla on tieto ja varmuus siitä,milloin hinnoista käydään keskusteluaseuraavan kerran. Tämä tarkoittaasitä, ettei hintoja tarkisteta, vaikka toi-mijat kohtaisivat odottamattomia muu-toksia toimintaympäristössään tai vaik-ka toimijat onnistuisivat ansaitsemaan”ylisuuria” voittoja toiminnan tehosta-misen kautta. Sitoutuminen tähän pe-riaatteeseen on ensiarvoisen tärkeää,jotta hintakaton kannustinvaikutukseteivät eliminoituisi. Etenkin poliitikoillesitoutuminen tähän periaatteeseen voiolla vaikeaa, jos periodi on kovin pit-kä ja monopoliyrityksen tuotot ovatkorkeat. Myös monopoliyrityksen kan-nalta liian pitkä sääntelyviive voi joh-taa siihen, että ylin johto hukkaa hen-kilökohtaiset kannustimensa toimiatehokkuuden parantamisen puolesta.

Näin ollen liian pitkä sääntelyviivenäyttäisi uhkaavan hintakaton toimi-vuutta, koska se ei ole uskottava. Toi-saalta myös liian lyhyt sääntelyviive näyt-täisi uhkaavan hintakaton toimivuutta,koska mitä lyhyempi tarkasteluperiodi

on, sitä enemmän hintakatto alkaa muis-tuttaa tuottoastesääntelyä ja sitä hei-kompia ovat kannustinvaikutukset. Se,mikä on optimaalinen tarkasteluperio-din pituus, näyttäisi taas vaihtelevan jon-kin verran toimialasta ja kohteesta riip-puen. Mikään sattuma tai vahinko eikuitenkaan liene se, että etenkin ulko-mailla sääntelyviive näyttäisi varsin useinolevan vaalikauden mittainen (Cowan2002; Newbery 2000).

Laadunsopeutus potentiaali-sena vastastrategiana

Sääntelyn teoriassa voidaan erottaakaksi toisistaan poikkeavaa lähestymis-tapaa: normatiiviset teoriat yrittävätmääritellä sitä, miten sääntely tulisiperiaatteessa järjestää sosiaalisen hy-vinvoinnin maksimoimiseksi, kun taaspositiiviset teoriat yrittävät ennustaasitä, miten sääntely tulisi vaikuttamaankäytännössä otettaessa huomioon eriintressiryhmien erilaiset tavoitteet, tie-dot ja neuvottelustrategiat (Newbery2000). Hieman kärjistäen voitaisiinmyös puhua idealistisista ja realistisis-ta teorioista. Esimerkiksi edellä mai-nittu optimaalisen sääntelyviiveen mää-rittämisen ongelma kuuluu lähinnänormatiivisen teorian alaan.

Sääntelyn positiivisen teorian lähtö-kohdista keskeiseksi kysymykseksi nou-sevat ne vastastrategiat, joiden kauttatoimijat pyrkivät sopeutumaan niilleasetettuun hintakattoon. Jopa optimaa-lisesti asetetun hintakaton oloissa toi-mijat saattavat ali-investoida uuteen ka-pasiteettiin tai asettaa asiakkailleen mää-rärajoitteita välttääkseen kysynnän mah-dollisesta alenemisesta aiheutuvan ris-kin (Dobbs 2004). Vastastrategioistakenties eniten esillä ollut tunnetaan kui-tenkin kansantaloustieteen oppikirjois-sa ”laadunsopeutuksena” (Cowan2002; Cave et. al. 2003): kiinnitettyhinta yhdessä tehostamisvaateen kans-sa saattaa rohkaista yritystä sopeutu-maan sille ulkoa päin annettuihin eh-toihin alentamalla tietoisesti laatutaso-aan, esimerkiksi teknisessä tuessa taihuoltopalveluissa. Alan kirjallisuudessa


esimerkkinä tavataan mainita Ison-Bri-tannian rautatiet, vaikkakin palveluta-son ilmeiseen laskuun lienevät vaikut-taneet hintakaton ohella myös muutsyyt (Armstrong et. al. 1994).

Kaiken kaikkiaan empiiriset tutki-mukset viittaavat siihen, ettei laadunso-peutus olisi erityinen ongelma hinta-katon oloissa (Cave et. al. 2003). Jokatapauksessa regulaattoreiden on tie-dostettava tämä mahdollisuus, moni-toroitava palvelun laatua useilla indi-kaattoreilla ja uhattava alisuorittajiamahdollisella hintakaton laskemisella.Menettelyn ongelma on ilmeinen: liik-keenjohtoa heikommin informoitu re-gulaattori joutuu arvioimaan asianmu-kaista hinta-laatu-suhdetta liikkeenjoh-don puolesta. Suositeltavampi vaihto-ehto olisikin, että alisuorittajia vaadit-taisiin antamaan alennuksia asiakkail-le. Tällöin taas laatutasotavoitteen aset-tamista voidaan arvostella liian harkin-nanvaraiseksi. Hintakattoajattelun kes-keisimpänä ongelmana pidetäänkinsitä, että se jättää – toisin kuin yksin-kertainen ideaalityyppi antaa ymmär-tää – regulaattorille liikaa harkintaval-taa sääntelyn käytännön toteutukses-sa (Buigues ja Roy 2004).

Optimaalisen X-faktorinongelma

Ideaalityyppisistä esityksistä saattaa saa-da sen vaikutelman, että hintakaton aset-taminen olisi matemaattisesti jokseenkinsuoraviivainen toimenpide: inflaatiostayksinkertaisesti vähennetään tuottavuu-den paranemiseen sidottu X-faktori. Käy-tännössä X-faktorin määrittäminen onmyös matemaattisessa ja teoreettisessamielessä varsin haasteellinen operaatio(Bernstein ja Sappington 1999). ”Opti-maalista” hintakattoa asettaessaan regu-laattorit kohtaavatkin yleisesti tunnetundilemman: liian korkealle asetettu hin-takatto estää kilpailua alamarkkinoilla,kun taas liian alhaiseksi asetettu hinta-katto edistää kilpailua alamarkkinoillamutta ehkäisee investointeja vaihtoehtoi-siin teknologioihin (Laffont ja Tirole1993; Dobbs 2004).

Siitä huolimatta, että tämä dilemmatunnetaan, ”optimaalisen” hintakatonasettaminen ei ole yksinkertaista, mikäselittyy osin jo asiaan liittyvillä teoreet-tisilla ongelmilla: yhtäältä optimaalisenhinnan teorioissa keskeiselle rajakus-tannusten käsitteelle ei juurikaan olekäyttöä sääntelypolitiikan kannalta kes-keisillä verkostoaloilla, joille ominainenkustannusrakenne on se, että valtaosakustannuksista on kiinteitä. Toisaaltarajakustannusten tilalla käytettävien li-säkustannusten arviointi kirjanpitoonperustuvalla historiallisten kustannus-ten menetelmällä antaa epätarkkojatuloksia, koska osa kapasiteetista voiolla vanhentunutta ja poistettu kirjan-pidosta, eivätkä ne tältä osin vastaatuotannon lisäämisen nykyisiä kustan-nuksia (Gasmi et. al. 2002).

Tämän takia Euroopan komissio suo-sii pitkän aikavälin lisäkustannuksen(LRIC) nimellä tunnettua lähestymis-tapaa, joka tarkoittaa tietyllä aikavälil-lä tehdyn tuotannon lisäyksen aiheut-tamaa keskimääräistä kustannusta jajossa ideana on jäljitellä esimerkiksi tiet-tyjen relevanttien verkkoelementtienhankkimisen nykyisiä ja tulevia kustan-nuksia. Lähestymistavan keskeisin on-gelma on, että se jättää liikaa harkin-nanvaraa muun muassa kustannustenkohdistamisessa, omaisuuserien arvos-tamisessa sekä relevantin tarkastelupe-riodin valinnassa. Tämä harkinnanva-raisuus taas antaa informaatioon liit-tyvä asymmetria huomioon ottaen alantoimijoille selvän etulyöntiaseman ajaaomaa agendaansa regulaattorin kans-sa käytävissä neuvotteluissa (Buiguesja Rey, 2004).

Onkin väitetty, että näkemys liianalhaisen hintakaton huomattavan hai-tallisista vaikutuksista etenkin telealaninvestointikannustimien suhteen näyt-täisi perustuneen – ironista kyllä – teo-reettisten ideaalimallien (vrt. Dobbs2004) mielessä kieltämättä oikeisiin,mutta alan taloudellisten markkinarea-liteettien näkökulmasta virheellisiin läh-tökohtiin, jotka oltaisiin voitu välttäätarkastelemalla kriittisesti kyseessä ole-van infrastruktuurin tosiasiallista talou-dellista ja teknistä luonnetta: kupari-

verkon historialliset kustannukset ovatminimaaliset. Suurin osa infrastruktuu-rista on jo poistettu kirjanpidosta. Kor-jauskustannukset ovat vähäisiä ja jok-seenkin varmasti alle teoreettisten jäl-leenhankinta-arvojen. Verkon ylläpitä-misen ja operoimisen aiheuttamat kus-tannukset ovat rajalliset. Myöskäänuusien älykkäiden verkkokomponent-tien lisäämisen aiheuttamia kustannuk-sia ei voida pitää erityisen dramaattisi-na. Lisäksi läheskään kaikilla näilläälykkäillä verkkokomponenteilla ei olemitään suoraa ja välitöntä yhteyttä pai-kallisverkkoon pääsyn hinnan kanssa.Tämän vuoksi onkin taloudellisesti osinkyseenalainen ja vähintäänkin epätark-ka väite, että paikallisverkkoon pää-syn hinnoittelu vaikuttaisi merkittävästivakiintuneiden toimijoiden taipumuk-seen investoida uuteen teknologiaan(Buigues ja Rey 2004).

Regulatory capture ja säänte-lyn uskottavuuden ongelma

Onkin merkille pantavaa, että EU-ta-solta juontuvat varsin varovaiset uu-den sääntelyn sanamuodot näyttäisi-vät hyvin yleisesti toimivan epäsuora-na kannustimena turvautua pitkän ai-kavälin keskimääräisten lisäkustannus-ten käsitteeseen (LRIC), jota taas onkäytännössä tulkittu vakiintuneidenyritysten strategisten näkemysten kans-sa yhdenmukaisella tavalla. Tämänseurauksena ovat monissa maissa ol-leet raskaiden kustannusten mallit,jotka eivät perustu vakiintuneille yri-tyksille tosiasiallisesti aiheutuneisiinkustannuksiin vaan kyseessä olevanverkon uudelleenrakentamisen nyky-tilanteessa hypoteettisesti ja teoreet-tisesti aiheuttamiin kustannuksiin,joilla on varsin ohut tai olematon yh-teys verkon ylläpitämisestä aiheutu-neisiin todellisiin menovirtoihin. Eri-tyisen vaikeaksi ongelman tekee kui-tenkin se, että suuri osa vakiintunei-den yritysten väittämistä kustannuk-sista on LRIC-kehyksessä vaikeastikiistettävissä johtuen teknologisenkehityksen mukaan tuomasta kustan-


nuskehityksen ennustamisen vaikeu-desta sekä tähän liittyen tiedollisestaasymmetriasta regulaattorin ja vakiin-tuneiden toimijoiden välillä.

Abstraktimmin ilmaisten kyse on joedellä mainitusta regulatory capture-ilmiöstä Käytännössä ilmiö on yleensävarsin vaikeasti havaittavissa ja se koos-tuu useista osatekijöistä. Ensinnäkinsääntelyn kohteena olevalla yritykselläon yleensä huomattavan suuret intres-sit ja resurssit pyrkiä vaikuttamaan sii-hen poliittiseen prosessiin, jossa sään-telyn kehys ja tulkintapremissit luodaan.Toiseksi vakiintuneilla yrityksillä on alantoimijoina luontainen kilpailuetu toimi-alaa koskevan informaationa hankinnas-sa ja tulkinnassa, minkä ansiosta heilläon neuvotteluvoimaa suhteessa regu-laattoriin. Kolmanneksi vakiintuneillayrityksillä on sekä intressit, resurssit ettävälineet kannustaa henkilöstöään mah-dollisimman täydellisen tiedon mahdol-lisimman tehokkaaseen hankintaan,minkä kautta ne voivat ”helpottaa” vi-ranomaisten työtä mutta samalla ajaaomaa agendaansa. Neljänneksi ajanmittaan kaikissa pitkäaikaisissa ja kiin-teissä vuorovaikutussuhteissa on taipu-mus sokeuttavan sosiaalisen mikroto-dellisuuden syntymiseen, yhteisesti jae-tun todellisuuskäsityksen muodostumi-seen. Viidenneksi osin oman olemas-saolonsa paradoksin ohittamiseksi jaylittämiseksi tai minimissäänkin lisävoi-mavarojen hankkimiseksi sääntelyviran-omaiset saattavat piiloagendallaan pri-orisoida esimerkiksi ympäristö- tai tur-vallisuusnäkökohtia kilpailun aktiivisenedistämisen kustannuksella (Newbery2002).

Kääntäen voidaan kysyä, millä reuna-ehdoilla tämä sääntelyyn liittyvä julki-sen vallan epäonnistuminen voidaanvälttää. Tällaisina reunaehtoina kirjalli-suudessa on mainittu riippumattomuus,sitoutuneisuus, uskottavuus ja toistu-vuus (Newbery 2000). Näistä ensim-mäistä voidaan pitää itsestäänselvyyte-nä: on äärimmäisen tärkeää, että orga-nisatorisin ja institutionaalisin järjeste-lyin turvataan regulaattoreiden mahdol-lisimman suuri riippumattomuus suh-teessa sekä valvottaviinsa että poliitti-

siin päätöksentekijöihin. Eräisiin mui-hin maihin verrattuna Suomessa ei lie-ne tässä suhteessa erityisiä ongelmia.Sen sijaan huomattavia ongelmia sisäl-tyy muun muassa viestintämarkkinalainmuuttamista koskevaan hallituksen esi-tykseen (HE 74/2004), jossa lähdetäänselkeästi siitä oletuksesta, ettei hintakat-toa juurikaan jouduta soveltamaan, vaanettä se on tarkoitettu käytettäväksi ai-noastaan poikkeuksellisissa tilanteissa jaettä hintakaton asettamismahdollisuusjo itsessään ohjaa teleyrityksiä huoleh-timaan tukkuhinnoittelunsa kustannus-vastaavuudesta ja tasapuolisuudestanykyistä tehokkaammin.

Tämä hallituksen esityksen oletus onselkeästi ristiriidassa tehokkaan hinta-kattosääntelyn reunaedellytysten kans-sa. Ensinnäkin hintakaton kannustin-vaikutusten onnistunut toteuttaminenedellyttää selkeää sitoutumista siihen;jos hintakatto asetetaan, se asetetaan,eikä siitä neuvotella mistään syystäsääntelyperiodin aikana. Toiseksi jaedelliseen liittyen hintakattosääntelyntehokkuusvaikutusten toteutuminenedellyttää sellaista ulospäin näkyvääuskottavuuden fasadia, joka voi syn-tyä vain sääntelyviranomaisille myön-nettyjen yksiselitteisten ja vahvojenvaltuuksien sekä tarpeellisten resurs-sien kautta. Kolmanneksi ja edellisiinliittyen hintakaton tehokas toteuttami-nen edellyttää toistuvuutta, mikä tar-koittaa käytännössä valvontaviran-omaisten mahdollisuutta rangaista vas-tustelevia vakiintuneita yrityksiä seu-raavalla sääntelyperiodilla (Newbery2000). Hallituksen esityksen perusteel-la yksikään näistä reunaedellytyksistäei näyttäisi toteutuvan.

Johtopäätökset

Niin kutsutun uuden sääntelyn teorianvaikutuksesta hintakatosta on tullut suo-situin sääntelyn instrumentti, jonka ku-ningasajatus kytkeytyy sen väitettyihinkannustinvaikutuksiin ja joka on Suo-messa noussut julkiseen keskusteluunEU:sta lähtöisin olevien telealan sään-telyn uudistamispyrkimysten yhteydes-

sä. Hintakaton tehokas toteuttaminenedellyttää ainakin soveltuvasta säänte-lyviiveestä päättämistä, ”optimaalisen”hintakaton estimoimista, laadunsopeu-tusta ja muita vastastrategioita ehkäi-sevien kannustimien kehittämistä sekäregulatory capture -ilmiön estämistä jasääntelyn uskottavuuden varmistamis-ta. Kuten edellä on yritetty osoittaa,nämä ovat varsin monisyisiä ja monita-hoisia ongelmia, joiden sivuuttaminensaattaa johtaa koko hintakaton kunin-gasajatuksen vesittymiseen.

Kaiken kaikkiaan hintakaton sovelta-miseen näyttäisi liittyvän varsin vaikeastiratkaistava yhtälö: jotta hintakatto olisitehokas, sen on perustuttava edellämainittujen seikkojen huolelliseen har-kintaan ja yksityiskohtaiseen analyysiin,mikä lisää henkilöstöresurssien tarvet-ta, hallinnollisia kustannuksia ja aivanerityisesti byrokratiaa, joka on haital-lista myös yritysten kannalta sitoessaanliikkeenjohdon aikaa muuhun kuin var-sinaiseen liiketoimintaan. Jos taas lisään-tynyttä byrokratiaa ja hallinnollisia kus-tannuksia ei hyväksytä, hintakattosään-telyltä puuttuu sen tehokkuuden kan-nalta kriittinen uskottavuus muun mu-assa tiedollisen asymmetrian vakiintu-neille toimijoille tuoman neuvotteluvoi-man takia.

Valitettavasti esimerkiksi asian voi-makkaimmin yleiseen julkiseen tietoi-suuteen tuonut viestintämarkkinalainmuuttamisesta annettu hallituksen esi-tys (HE 74/2004) ei juurikaan tarjoavälineitä tai selkeitä suuntaviivoja näi-den ongelmien kohtaamiseksi, vaan senlähtökohtana näyttäisi olevan hiemannaiivikin usko hintakaton asettamisenmahdollisuuden ennalta ehkäiseväänvoimaan sekä valvontaviranomaisentapauskohtaiseen harkintaan, mitä alankirjallisuudessa taas on nimenomaanpidetty yhtenä merkittävimmistä hin-takattosääntelyn heikkouksista. Erityi-sen tärkeäksi tietoisuuden edellä mai-nituista hintakaton asettamiseen liitty-vistä ongelmista tekee se, että muidenmaiden kokemusten valossa on odo-tettavissa, että hintakaton tultua ker-ran käyttöön yhdessä asiassa pian al-kaa ilmetä poliittisia pyrkimyksiä ot-


taa käyttöön se myös muissa asioissa– joihin se ei markkinataloudessa enääensinkään sovi eikä kuulu.�

KIRJALLISUUS

Armstrong, M. & Cowan, S. & Vickers,J. (1994), Regulatory Reform: EconomicAnalysis and British Experience,Cambridge, MA: MIT Press.

Armstrong, M. & Doyle, S. & Vickers,J. (1996), The Access Pricing Problem:a Synthesis, Journal of IndustrialEconomics, 44, 131–150.

Bernstein, J.I. & Sappington, E.M.(1999), Setting the X Factor in Price CapRegulation Plans, Journal of RegulatoryEconomics, 16, 5–25.

Buigues, P.A. & Rey, P. (Eds.) (2004),The Economics of Antitrust andRegulation in Telecommunications.Perspectives for the New EuropeanRegulatory Framework, Cheltenham:Edward Elgar.

Cave, M. & Sumit, K.M. & Vogelsang,I. (2003), Handbook of Telecommuni-cations Economics, Volume 1: Structure,Regulation and Competition, Amster-dam: Elsevier.

Cowan, S. (2002), Price-CapRegulation. Swedish Economic PolicyReview, 9, 167–188.

Dobbs, I. (2004), Intertemporal PriceCap Regulation under Uncertainty,Economic Journal, 114, 421–440.

Gasmi, F. & Kennet, D.M. & Laffont,J-J. & Sharkey, W.W. (2002), Cost ProxyModels and Telecommunications Policy.A New Empirical Approach toRegulation, Cambridge, MA andLondon: MIT Press.

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksiviestintämarkkinalain muuttamisesta.HE 74/2004.

Laffont, J-J. & Tirole, J. (1993), ATheory of Incentives in Procurement andRegulation, Cambridge, MA: MIT Press.

Littlechild, S.C. (1983), Regulation ofBritish Telecom’s Profitability. Report tothe Secretary of State, London:Department of Industry.

Newbery, D. (2000), Privatization,Restructuring and Regulation ofNetwork Utilities, Cambridge, MA andLondon: MIT Press.

OECD (1999), Relationship BetweenRegulators and Competition Authorities.Background Note by the Secretariat.DAFFE/CLP(99)8, Paris: OECD.

Sichel, W. & Alexander, D.L. (1996),Networks, Infrastructure, and the NewTask for Regulation, Ann Arbor, MI:University of Michigan Press.

Ari Ahonen tarjoaa hyvin kattavan jaymmärtääkseni tasapuolisen kuvan hin-takattosääntelyn eduista ja haitoista tii-viissä paketissa. Tässä kommentissanikuvailen keskeisen ongelman seuratenaiheesta kirjoitettuja katsauksia (mm.Cowan 2002 sekä Armstrong ja Sap-pington 2003) ja esitän muutaman täy-dentävän kommentin.

Kommentissani ei oteta kantaa, onkosääntely tavoiteltavaa vai ei, vaan läh-tökohtana on, että jotakin monopoli-luonteista toimialaa täytyy säädellä, jakysymys on kuinka. Sääntelyn ongel-mana on epäsymmetrinen informaa-tio. Säädeltävä yritys tuntee paljon vi-ranomaista paremmin oman tilanteen-sa. Yritys voi tehostaa toimintaansamm. innovoimalla ja investoimalla.Kustannuksia aiheuttavat kuitenkinmyös yrityksestä riippumattomat sa-tunnaistekijät. Viranomainen voi luo-tettavasti havaita vain toteutuneet ko-konaiskustannukset mutta ei sitä, kuin-ka tehokkaasti yritys on koettanut vai-kuttaa kustannuksiinsa.

Voittojen vai hintojen säänte-lyä?

Sääntelykeinojen ääripäinä ovat perin-teinen tuottoastesääntely tai hintakat-tosääntely. Jos esimerkiksi toteutuneetkokonaiskustannukset ovat korkeat,tuottoastemallissa myös hinta on kor-kea, jotta yritys saavuttaisi tietyn ta-

voiteltavan voiton. Ongelmana tässäon, ettei yritykselle jää kannustinta toi-mia tehokkaasti, koska se ei saa lisä-hyötyä kustannusten alentamisesta.Hintakattomallissa taas hinta on täy-sin kiinteä. Silloin yritys kantaa täysinitse kaikki kustannuskehitykseen liit-tyvät riskit, eikä julkinen valta tarjoayritystoiminnalle ollenkaan vakuutus-ta. Vastaavasti jos toteutuneet kustan-nukset ovat alhaiset, hintakatto takaayritykselle korkea hinnan, jolloin mui-den toimijoiden kilpailumahdollisuudetpienenevät. Syntyy siis kustannuste-hokkuuden ja riskinjaon/kilpailun vä-linen ristiriitatilanne.

Optimaalinen ratkaisu on yleisessätapauksessa jokin tuottoastesääntelynja hintakaton sekamuoto, jossa yrityssaa jonkin verran etua myönteisestäkustannuskehityksestä, mutta osankustannuskehityksen riskeistä kantaavaltio. Puhdas hintakatto on optimaa-linen vain erikoistapauksessa, esimer-kiksi silloin, kun lopputuotteen kysyntäon täysin joustamatonta. Näin siksi,että joustamattoman kysynnän olosuh-teissa kuluttajan ylijäämä (jonka mak-simoiminen on sääntelyn tavoitteena)on riippumaton hintaja kustannus-kehityksestä.

Todellisuudessa hintakatto lähestyyyhteiskunnallista optimiratkaisua senkautta, kuinka usein hintakattoa muu-tetaan. Jos sitä muutetaan hyvin lyhyinväliajoin, hintakattosääntely muistuttaaitse asiassa tuottoastesääntelyä. Tavoi-

KommenttiJukka PirttiläErikoistutkijaPalkansaajien tutkimuslaitos


teltava tasapaino hintakaton ja tuotto-astesääntelyn välillä (ja siten myös hin-takaton päivitysajanjakson suhteen)riippuu monista tekijöistä, kuten inno-vaatioiden merkityksestä toimialalle,toimialan kustannusrakenteesta jasääntelyn institutionaalisesta ympäris-töstä. Ratkaisun täytyy ottaa nämä to-siseikat aina huomioon, eikä päätök-siin liittyvää harkinnanvaraa tule ko-konaan välttää.

Onko vaihtoehtoja?

Harkinnanvaraisuudesta seuraa tietystimm. byrokratiaa, joista Ahonen ilmai-see huolensa. Kuitenkin pelkät Kilpai-luviraston hallintokustannukset (3,7miljoonaa euroa vuonna 2003) ovatvarsin pienet niihin potentiaalisiin hy-vinvointivaikutuksiin verrattuna, joitaonnistunut sääntely voi aikaansaada.Esimerkiksi jos puoli miljoonaa käyt-täjää säästää puhelin- tai internetku-luissaan vuodessa 100 euroa kukin,kokonaissäästöt ovat kansantaloudentasolla 50 miljoonaa euroa. Todellinenongelma onkin se, jos sääntelijä epä-onnistuu työssään tai tavallaan korrup-toituu siten, että monopolivoimaistenyritysten edut korostuvat (esimerkiksitehokkaan lobbaustoiminnan ansiosta)kuluttajien edun kustannuksella.

Ahosen esitelmästä jäi kaipaamaanuseampia viitteitä siihen, kuinka hin-takatto on käytännössä toiminut mui-hin sääntelymuotoihin verrattuna. Toi-nen avoimeksi jäänyt seikka, johon eikai selvää vastausta olekaan, on se,

miksi hintakatosta on tullut niin suo-sittu. Hintakatto mm. syrjäytti Cowa-nin (2002) mukaan ns. tuloksenjako-sääntelyn (earnings sharing regulati-on) 1990-luvun puolivälissä useissamaissa. Tuloksenjakosääntelyssä yrityssaa pitää kaikki voittonsa tietyn vaih-teluvälin sisällä mutta joutuu jakamaan”ylisuuria” voittojaan kuluttajille. Täl-lainen järjestelmä on juuri teorian suo-sima hintakaton ja tuottoastesääntelynsekamuoto.

Entä olisiko mahdollista kehittää toi-mivia ja hintakattoakin parempia sään-telykeinoja? Armstrong ja Sapping-ton (2003) esittävät, että yksi mah-dollisuus olisi tarjota yritykselle kaksivaihtoehtoa. Ensimmäisessä yritysvoisi valita hintakaton, jossa on kor-kea X-tekijä (eli hinta alenee tulevai-suudessa nopeasti). Toinen vaihtoeh-to olisi voittojen jaon sääntely, jossaX-tekijä olisi matalampi. Silloin yri-tys, joka odottaa pystyvänsä hyvin te-hokkaisiin kustannussäästöihin, valit-see ensimmäisen vaihtoehdon, ja vas-taavasti yritys, joka odottaa, ettei sääs-töjä saada aikaan, jälkimmäisen. Näinyritys tulee tavallaan paljastaneeksisääntelijälle enemmän informaatiotakuin silloin, kun käytössä on vain yksivaihtoehto. Tällainen järjestelmä voitietysti olla käytännössä vaikea muttaehkä ei mahdoton.

Aivan lopussa Ahonen esittää huolensasiitä, että hintakattoajattelu voi poliit-tisen prosessin kautta levitä sellaisille-kin aloille, joissa siitä on vain haittaa.Tällaisen vaaran ei tulisi kuitenkaanantaa estää tehokasta sääntelyä silloin,

kun se todella on tarpeen. Tarpeetto-man sääntelyn vaaraan pitää puuttuamuilla keinoin kuin heittämällä lapsipois pesuveden mukana.�

KIRJALLISUUS

Armstrong, M. & Sappington, D.(2003), Recent Developments in theTheory of Regulation, teoksessaArmstrong, M. & Porter, M.H. (Eds.),Handbook of Industrial Organization, volIII, Amsterdam: Elsevier, painossa.

Cowan, S. (2002), Price-CapRegulation, Swedish Economic PolicyReview, 9, 167–188.


Kilpailupolitiikan tavoitteena on tur-vata markkinakilpailun toimivuus jasiten turvata yhteiskunnallisen hyvin-voinnin suotuisa kehitys. Markkinoi-den toimivuutta voidaan arvioida kol-men tehokkuuskäsitteen avulla, jotkaovat tuotannollinen, allokatiivinen jadynaaminen tehokkuus. Tuotannolli-nen tehokkuus kertoo, kuinka tehok-kaasti tuotannon kustannustehokkuustoteutuu olemassa olevien tuotantotek-

nologisten rajoitteiden vallitessa. Allo-katiivista tehokkuutta voidaan mitatasuhteellisella hinta-rajakustannus-mar-ginaalilla, eli mitä lähempänä markki-nahinta on tuotannon rajakustannus-ta, sen tehokkaammat markkinat ovatallokatiivisessa mielessä. Dynaaminentehokkuus taas kuvaa markkinoidenkykyä tuottaa uusia, hyvinvointia tuot-tavia innovaatioita. Kilpailun toimies-sa markkinat löytävät tasapainon näi-den kolmen tehokkuustekijän välillä.

Perinteisesti kilpailuolosuhteiden seu-rannan kohteena on ollut markkinoi-

Tom BjörkrothErikoistutkijaKilpailuinstituutti, Turun kauppa-korkeakoulu

Aki KoponenTutkimuspäällikköKilpailuinstituutti, Turun kauppa-korkeakoulu

Markkinarakenteentakana – yrityskohtaisetkilpailuedut, kilpailumarkkinoilla ja kilpailun-seuranta1

Kilpailuolosuhteiden seurannan kohteena onperinteisesti ollut markkinoiden keskittyneisyydenja markkinoiden suorituskyvyn välisen suhteentarkastelu. Kirjoituksessa esitetään, kuinkakilpailun seurantamenetelmiä tulee täydentääyritysten kilpailuedun muodostumista kartoit-tavilla analyysimenetelmillä.

1 Seminaarissa esitelmän piti Aki Kopo-nen (kuvassa).


den suorituskyvyn eli allokatiivisen te-hokkuuden arvioiminen. Rakenne-käyttäytyminen-suorituskyky-tarkaste-lu (SCP-analyysi)2 on yhdistänyt ka-usaalisesti rakenteen ja markkinoidensuorituskyvyn siten, että keskittyneenmarkkinarakenteen on nähty tuotta-van allokatiivista tehottomuutta. Kuntehokkuustappion empiiriset mittauk-set tuottivat hyvin alhaisia arvioita al-lokatiivisesta tehottomuudesta, aikan-sa valtavirtaa edustaneet taloustieteili-jät kiinnittivät huomiota kilpailun puut-teen aiheuttamaan kustannusten kei-notekoiseen kohoamiseen eli markki-noiden tuotannolliseen tehottomuu-teen. Kilpailupolitiikkaa tukeva kilpai-lunseuranta on ollut siis lähinnä staat-tista, markkinarakenteen roolia koros-tavaa analyysiä. Niinpä markkinoidendynaamisen tehokkuuden arviointi onjäänyt vähäiseksi.

Yritysten näkökulma kilpailuun voikuitenkin olla hyvin erilainen. Yritys-strategisessa kirjallisuudessa yrityksenkeskeiseksi tavoitteeksi on määriteltykestävän kilpailuedun saavuttaminen.Kilpailuedun saavuttamiseksi ja sen yl-läpitämiseksi yrityksen täytyy useim-milla toimialoilla olla sekä innovatiivi-nen omassa toiminnassaan että aloit-teellinen ja aktiivinen kilpailukeinojenkäyttämisessä. Kilpailu on tällöin jat-kuva innovaatioiden ja vastainnovaati-oiden ketju, ja yritys, joka toiminnas-saan tuottaa paremmin asiakkaidenpreferenssejä vastaavia tuotteita taipalveluita, saavuttaa kilpailuedun suh-teessa kilpailijoihinsa. Markkinavoimamuodostuu yrityksen saavuttamastakilpailuedusta ja on siten olennainenosa markkinataloudellista kilpailupro-sessia.3

Kilpailupolitiikkaa palvelevassa seu-rantatutkimuksessa yritysten resurssei-

hin ja kyvykkyyksiin perustuvat kilpai-luedut markkinavoiman lähteenä ovatjääneet rakenteellisen analyysin tuot-tamien selitysten varjoon. Rakenteel-linen analyysi edellä kuvatulla tavallavoi joissakin tapauksissa olla täysinperusteltu. Yritysten kilpailukäyttäyty-minen vaikuttaa kuitenkin useimmitenpaitsi markkinoiden suorituskykyynmyös markkinarakenteeseen ja sentaustalla oleviin perustekijöihin. Mark-kinarakenteen ei siis voida katsoa ole-van annettu, vaan analysoitaessa kil-pailun toimivuutta täytyy ottaa huomi-oon käyttäytymisen, markkinaraken-teen ja perustekijöiden väliset vuoro-vaikutussuhteet.

SCP-analyysi ja toimialojenväliset vertailut

Rakenne-käyttäytyminen-suoritusky-ky-tarkastelu johtaa markkinaraken-teesta yritysten kilpailukäyttäytymisenja edelleen markkinoiden toimivuuden.SCP:n peruskehikko ja uusi empiiri-nen toimialatutkimus tarjoavat tutki-muksen pohjaksi kehikon, joka omal-la tavallaan kykenee tunnistamaan kil-pailupolitiikan kannalta mielenkiintoi-set alueet.4

SCP-analyysin pyrkimys yleistäämarkkinoiden rakenteen ja suoritus-kyvyn välistä kausaalisuhdetta on joh-tanut siihen, että empiirinen seurantaon tapahtunut useita toimialoja katta-vana ja niitä vertailevana analyysina.Näin on päädytty ekonometriseen tut-kimukseen, jossa toisaalta on pyrittylöytämään toimialan rakennetta ja suo-rituskykyä kuvaavat elementit ja toi-saalta vahvistamaan tätä kautta uskoa,että rakenne vaikuttaa suoritusky-kyyn.5

Analyysin suorituskykymittarit ovatolleet Lerner-indeksi, tehokkuustappioja X-tehottomuus. Lerner-indeksi onmittari markkinahinnan suhteesta tuo-

tannon rajakustannuksiin, jolloin mitäenemmän tuotteen markkinahinta ylit-tää tuotannon rajakustannukset sitävähemmän kilpailulliset markkinatovat.6 Tehokkuustappio kuvaa positii-visesta hinta-rajakustannus-marginaa-lista aiheutuvaa staattista allokatiivistahyvinvointitappiota ja X-tehottomuuskilpailun puutteellisuudesta aiheutuviaylisuuria kustannuksia.7

Toimialat, joilla samanaikaisesti ontoteutunut keskittynyt markkinaraken-ne ja kehno staattinen allokatiivinensuorituskyky, on nähty kilpailupoliitti-sen toiminnan luonnollisiksi kohteik-si. Tällöin kilpailupolitiikan tehtäviksion nähty näillä toimialoilla ilmenevienkilpailurajoitusten paikallistaminen japoistaminen markkinoiden tehokkuu-den parantamiseksi. Koska SCP-hypo-teesin mukaan keskittyminen itse kui-tenkin viime kädessä aiheuttaa mark-kinoiden tehottomuuden, ainoa var-masti toimiva kilpailupoliittinen korja-uskeino on keskittyneiden markkina-rakenteiden hajottaminen. Seuranta-tutkimuksella haluttiinkin johdattaapäätöksentekijöitä systemaattiseen kes-kittyneiden markkinarakenteiden ha-jottamiseen.

Huolimatta siitä, että tällaisia tutki-muksia on tehty runsaasti, niiden käyt-tö ei koskaan ole ollut niin merkityk-sellistä politiikan toteuttamisessa kuinteorian ja empiiristen tulosten pohjal-ta olisi ollut mahdollista odottaa.8 Syy-

2 S = structure, C = conduct ja P =performance.

3 Markkinavoima, joka SCP-analyysissäyhdistetään markkinarakenteesta johtu-vaan kilpailun toimimattomuuteen ja yri-tysstrategisesta näkökulmasta katsottunayrityksen omalla toiminnallaan hankki-miin kilpailuetuihin, voi perustua myösjulkisiin kilpailunrajoituksiin.

4 Menetelmäpuolen perusteista ks. Bres-nahan (1987). Empiirisen toimialatutki-muksen sovelluksista mainittakoon mm.Genesove ja Mullin (1998) sekä Parker jaRöller (1997).

5 Myöhemmin erääksi rakenneanalyysinkeskeisistä elementeistä on tullut kysymysalalle tulon esteistä, eli miten markkinoillajo toimivat yritykset ovat suojattuja uusienmarkkinoille pyrkivien yritysten luomaltakilpailupaineelta.

6 Empiirisistä estimoinneista ja markki-noiden kilpailullisuuden yhteyksistä talou-den makro-ominaisuuksiin ks. Hall(1986).

7 Estimointeja talouden tehokkuustap-pioiden suuruudesta esittävät mm. Fergu-son ja Ferguson (1994). Epätäydellisenkilpailun hyvinvointitappion estimaatitvaihtelevat suuresti esimerkiksi Harberge-rin (1954) estimoimasta pienestä tappi-osta (0,1 % kokonaistuotannosta) jopa yli10 %:n suuruisiin lukuihin saakka.

8 Tuloksista ks. esim. Willner ja Ståhl(1992).


nä tähän oli osittain systemaattisen ha-jottamispolitiikan vaikeus tai suoranai-nen mahdottomuus ja toisaalta kilpai-luviranomaisten rajalliset resurssit;kaikkia potentiaalisesti ongelmallisiatoimialoja, joita saattaa olla runsaastimikäli ongelmallisuus määritellään tällätavalla, ei yksinkertaisesti ole ollutmahdollista lähteä huolellisesti tutki-maan. Tämän lisäksi myös analyysienpohjalla olevaan dataan liittyvät tiedos-tetut rajoitteet9 ja markkinoiden mää-rittämisen ongelma ovat rajoittaneettällaisten seurantatutkimusten kilpailu-poliittisia hyötyjä.

Edellä esitetty näkemys perustuu ns.kolluusiohypoteesin mukaiseen SCP-tulkintaan. Tämän näkemyksen mu-kaan markkinarakenne määrittäämarkkinatoimijoiden käyttäytymisen jaedelleen, kun toimialan keskittyneisyyslisääntyy, lisääntyy markkinatoimijoi-den pyrkimys muodostaa kartelleja.10

Tämä vaikutussuhde on havainnollis-tettu kuviossa 1 kirjaimella H. Ajatte-lutapa on kuitenkin ollut jo pitkään kil-pailupoliittisen debatin kohteena. Vas-takkaisen ns. tehokkuushypoteesinmukaan markkinoiden keskittyneisyys(markkinarakenne) johtuu taas siitä,että tehokkaammat yritykset ovat syr-jäyttäneet vähemmän tehokkaat yrityk-set markkinakilpailussa. Tätä vaikutus-suhde on esitetty kuviossa 1 kirjaimel-la C.11 Molempien lähestymistapojenkannalta markkinoiden ominaispiirteitämäärittävillä kysynnän ja tarjonnan

perustekijöillä on merkitystä markki-narakenteen muodostumisessa, mut-ta tehokkuushypoteesin mukaan käyt-täytymisen merkitys on suurempi.

Molempien hypoteesien mukaan siismarkkinoiden keskittyneisyys ja mark-kinoilla toimivien yritysten menestysliittyvät toisiinsa; selitys tälle ilmiöllepoikkeaa kuitenkin merkittävästi (Ko-ponen et al. 2003).

Vaikka toimialojen väliset vertailutantavat tiettyä analyyttistä pohjaa, onniiden todistusvoima kilpailun puutteel-lisuudesta sinällään vielä varsin heik-ko, ja on myös vahvoja teoreettisiaperusteita vähintäänkin täydentää ylläesitettyjä analyysimenetelmiä yritystenkilpailukäyttäytymiseen ja niiden re-sursseihin ja kyvykkyyksiin liittyvientekijöiden huomioon ottamiseksi. Vii-me kädessä nämä tekijät luovat tehok-kaammille yrityksille kilpailuetua ja si-ten pohjan markkinoiden keskittymi-selle ja yritysten hyvälle kannattavuu-delle (kilpailupolitiikan kannalta allo-katiiviselle tehottomuudelle) tehok-kuushypoteesin näkökulmasta.12

Yllä kävi jo ilmi, että perustekijät vai-kuttavat keskeisellä tavalla sekä raken-teeseen että käyttäytymiseen ja edel-leen markkinoiden suorituskykyyn.Näin ollen onkin tärkeää ymmärtää,mistä nämä kilpailuedun kannalta kriit-tiset perustekijät muodostuvat. Tämäyhdistääkin SCP-lähestymistavan yri-tyksen strategisen johtamisen ajatuk-siin – toisin sanoen, miten yrityksenkilpailuetu muodostuu. Jotta kilpailun-seuranta voisi vastata näihin kysymyk-siin, täytyy tutkimuksessa ottaa huo-mioon yrityskohtaiset tekijät.

Tapaustutkimuksista toimi-alan kilpailuanalyysiin

Kuten edellä kuvattiin, taloustieteelli-set kilpailua kuvaavat staattiset mallitovat keskittyneet pääasiassaan mark-kinakilpailuun, jossa yritysten päätös-muuttujana on hinta tai määrä anne-tulla kustannusrakenteella. Tämä nä-kemyksen pohjalta on hankalaa tun-nistaa markkinoiden dynaamista te-hokkuutta. Lisäksi markkinakilpailutällaisessa muodossa on lähinnä kilpai-lun tuleman arviointia. Strategisen joh-tamisen näkökulmasta kilpailu näh-dään ”yritysten väliseksi jatkuvaksi tais-teluksi suhteellisista voimavaraeduista,jotka tuottavat kilpailuetua joillakinmarkkinasegmenteillä ja sitä kauttamuita parempaa rahamääräistä tulos-ta” (Hunt 2002, 138).

Niinpä toimialan kilpailun toimivuuttaseurattaessa huomion tulisi pikemmin-kin olla yritysten aktiivisuudessa eri-laisten kilpailullisten toimenpiteiden javastatoimenpiteiden käytössä. Kilpai-lun toimivuuden arvioinnissa muuttu-jina olisivat tällöin kilpailullisten toi-menpiteiden lukumäärä, käytetyt toi-menpiteet, vastatoimenpiteiden nope-us ja kilpailullisten toimenpiteiden vai-kutus markkinaosuuksiin.13 Tutkimuk-

9 Keskeinen ongelma on ollut luotetta-van kustannusaineiston saatavuus. Raja-kustannusten estimointi onkin ollut em-piirisen kilpailututkimuksen perinteinenongelma. Lisäksi tuotteiden ominaisuudet(mukaan lukien keskinäinen substituutio)kehittyvät yli ajan ja yleensä ovat sekä hank-alasti kvantifioitavissa että pitkälti kulut-tajien kokemaan subjektiiviseen hyötyynperustuvia.

10 Myös ns. hiljaisen kolluusion mahdol-lisuus kasvaa keskittymisen seurauksena.

11 Esimerkkejä talousteoreettisesta deba-tista näiden lähestymistapojen välillä ovatmm. Cowling ja Waterson (1976) sekäClarke ja Davies (1982). Strategisen joh-tamisen kannalta asiaa tarkastelevat Mc-Williams ja Smart (1993).

12 Yritystason ja toimialatason tekijöidenmerkityksestä yritysten kannattavuuseroi-hin ks. esim. Hansen ja Wernerfelt (1989)sekä Rumelt (1991).

13 Esimerkkejä tähän perustuvista tutki-muksista ovat esimerkiksi Chen et al.(1992), Chen ja MacMillan (1992), Chenja Hambrick (1995) sekä Ferrier et al.(1998).

Kuvio 1. Markkinoiden suoritus-kyvyn muodostuminen Virtasta(1998) mukaillen.

Perustekijät

Rakenne

Käyttäytyminen

Suorituskyky

H

HC

C

C


sissa on havaittu, että mitä monimut-kaisempia kilpailukeinoja yrityksetkäyttävät (ja mitä pidempään vastatoi-menpide viipyy), sen suurempi on vai-kutus markkinaosuuksiin. Toisin sa-noen yksinkertaiset kilpailukeinot ku-ten hinta eivät riitä tuottamaan johta-vaa asemaa yritysten välisessä hyödy-kemarkkinakilpailussa, mikäli taustal-la ei ole strategisten valintojen tuomaakilpailuetua.

Yrityksen kestävä kilpailuetu pohjau-tuu avainresurssien ylivertaiseen hyö-dyntämiseen, ja sen syntyprosessia voikuvata seuraavasti: ”Kestävä kilpailu-etu tulee erityisosaamisesta niiden [re-surssien] yhdistämisessä tai siitä, ettäyhdistetään yksi tai muutamia avain-resursseja helposti saatavilla oleviin niin,että kilpailuedun tunnistamisesta jatoistamisesta tulee vaikeaa” (Chakra-borty 1997, 35–36).

Barney (1991) luokittelee resurssitfyysisen, henkisen ja organisatorisenpääoman summaksi. Nämä johtavatyrityksen kestävään kilpailuetuun, jokailmenee ylisuurina voittoina, mikäliresurssit omaavat joitain seuraavistaAmitin ja Schoemakerin (1993) luet-telemista erityispiirteistä: a) niukkuus,b) alhainen kaupallisuuden taso, c)vaikeasti imitoitavissa tai korvattavis-sa, d) tarkoituksenmukaisuus, e) kes-tävyys ja f) päällekkäisyys strategistentoimialatekijöiden kanssa.14

Yritysten resurssien merkitystä yri-tysten väliseen markkinakilpailuunovat mallintaneet esimerkiksi Chen(1996) sekä Bergen ja Peteraf (2002).Näissä tutkimuksissa on pyritty tar-joamaan malli yrityksille arvioida koh-taamansa kilpailun paine ja tunnistaakilpailijoidensa tyypit arvioimalla yri-tyksen resurssien ja markkinoiden sa-mankaltaisuutta suhteessa kilpailijoi-hin.

Markkinoiden samankaltaisuudellatarkoitetaan sitä, kuinka suuressa mää-rin yritykset palvelevat samoja tarpeita.Resurssipohjan samankaltaisuudella taastarkoitetaan sitä, että kilpailijat tuotta-vat hyödykkeen käyttämällä samanlai-sia resursseja. Tätä kaksiulotteista ava-ruutta hyödyntämällä voidaan keskei-sen yrityksen kilpailijat luokitella kol-meen ryhmään: potentiaaliset kilpaili-jat, epäsuorat kilpailijat ja suorat kilpai-lijat. Potentiaaliset kilpailijat omaavatkeskeisen yrityksen kanssa samanlaisenresurssipohjan mutta eivät palvele tällähetkellä vastaavia asiakastarpeita. Vas-taavasti taas epäsuorat kilpailijat pyrki-vät tyydyttämään vastaavat kuluttajatar-peet mutta käyttävät tuotannossaan eri-laisia resursseja.

Kaksi kilpailupolitiikan kannalta kes-keistä tulosta analyyseissä on ollut, ettäkorkea resurssien ja/tai markkinoidensamankaltaisuus vie kannustimia kil-pailullisen toimenpiteen toteuttamises-ta, koska kilpailijan on helppo vastatatoimenpiteeseen, ja näistä markkinoi-den yhteisyydellä on suurempi ennus-tevoima, koska tällöin kilpailullisenaggressio on näkyvämpi.

Jotta näitä teoreettisia tuloksia voi-daan testata empiirisesti ja käyttää kil-pailupoliittisen päätöksenteon perusta-na, tarvitaan markkinoilla toimivienyritysten resurssien tapauskohtaistaanalyysia. Analyysi yhdistää tällöin yri-tystason tekijät SCP-malliin. Toisinsanoen menetelmää käyttäen voidaanarvioida, kumpi edellä esitetyistä hy-poteeseista, kolluusio- vai tehokkuus-hypoteesi, kuvaa paremmin tietyn toi-mialan markkinakilpailua. Lisäksi onjopa mahdollista, että kilpailulliset toi-menpiteet vaikuttavat markkinoidenerityispiirteet määrittäviin kysynnän jatarjonnan perustekijöihin.

Tämän tuloksena syntyy eräänlaineneklektinen lähestymistapa, jossa ta-pauskohtaisesti arvioidaan markkinoi-den kilpailua ja eri tekijöiden välisiävuorovaikutussuhteita.15 Eklektisen

teorian mukaiset potentiaaliset vuoro-vaikutussuhteet on esitetty kuviossa 2.

Lähestymistavassa pyritään ottamaanhuomioon toimialan kilpailuolosuhteetja kilpailukäyttäytymisen systeemisetvaikutukset, eli se, miten yrityksetkäyttäytymisellään pyrkivät ja voivatonnistua muuttamaan markkinoidenperustekijöitä itselleen suotuisaansuuntaan. Yrityksen käyttäytymisellävoi olla suoraviivaisia vaikutuksia toi-mialan erityisyyden taustalla oleviinperustekijöihin ja siten koko markki-noiden kilpailuun. Uudet innovaatiotvoivat siis muuttaa merkittävästi val-litsevan tuotantotavan asemaa mark-kinakilpailussa. Tämä vaikutussuhde eikuitenkaan ole todennäköisesti jatku-va, vaan systeemin tekijöiden väliset vai-kutuskanavat muuttuvat yli ajan.

Esimerkiksi jos uusi, markkinoidenperustekijöihin vaikuttava innovaatiomuuttaa markkinoiden toimintaa jamikäli imitoitavuus on rajallista, voitoimenpiteen suorittaneella yritykselläolla pidemmänkin aikaa merkittäväämarkkinavoimaa. Kuitenkin kilpailijoil-la on kannustin omalla käyttäytymisel-lään pyrkiä vastaamaan uuden kilpai-lutilanteen tuomiin haasteisiin. Tällöinkilpailijoiden onnistuessa käyttäytymi-nen muuttaa markkinarakennetta, ja

14 SCP-mallin yhteydessä mainitut pe-rustekijät, jotka vaikuttavat markkinoidenrakenteeseen ja yritysten käyttäytymiseen,voidaan Koposta et al.(2003) mukaillenjaotella yrityskohtaiseen tarjontaan ja koh-dattuun kysyntään vaikuttaviksi tekijöik-si, joita yllä olevat ominaispiirteet saatta-vat osaltaan leimata.

15 Eklektisen kilpailuteorian ajatuksiaovat aiemmin esittäneet mm. Virtanen(1998) ja Koponen et al. (2003).

Kuvio 2. Potentiaaliset vaikutussuh-teet eklektisen lähestymistavan mu-kaan.

Perustekijät

Rakenne

Käyttäytyminen

Suorituskyky


samalla markkinoiden tuotannollinenja allokatiivinen tehokkuus paranee.Jossakin tapauksessa kilpailu voi ajau-tua tilanteeseen, jossa käyttäytymismal-lit ovat yhdenmukaistuneet ja markki-narakenne perustuu perustekijöihin,jotka myös määrittävät käyttäytymisenja edelleen markkinoiden suoritusky-vyn. Niinpä joillakin markkinoilla pe-rinteisen SCP-hypoteesin vaikutuska-nava voi olla täysin relevantti.

Toisin sanoen eri markkinatekijöidenvälistä vaikutussuhdetta ei voida sanoaa priori, vaan tarvitaan markkinakoh-tainen analyysi yritysten käyttämistätoimenpiteistä ja toimialan erityispiir-teistä. Yritystason analyysi ei näin ol-len tuo pelkästään lihaa perinteisenkansantaloustieteellisen analyysin luu-rangon ympärille vaan itse asiassa onvälttämätöntä, jotta taloustieteellinenmalli kilpailusta olisi kurantti. Lisäksijotta muutokset kilpailuprosessissa voi-daan löytää, täytyy kilpailuseurantaatoteuttaa jatkuvasti.

Kilpailupolitiikan ja -seurannan mer-kitys korostuu, mikäli takaisinkytken-tä käyttäytymisestä perustekijöihin kä-sittää (kiellettyjä) keinoja toimivan kil-pailun rajoittamiseksi. Tällaista käyt-täytymistä voisi olla esimerkiksi tarkoi-tuksellinen markkinoille tulon esteidenrakentaminen tai asiakkaiden kohtaa-mien vaihtokustannusten keinotekoi-nen kasvattaminen.16 Yksi kilpailunseu-rannan suurista haasteista onkin kyetä

tunnistamaan tällaiset keinot kaikistaaktiivisessa kilpailukäyttäytymisessätalouden tehokkuutta parantavistamenetelmistä. Jos kilpailuprosessin ty-rehdyttävä toimenpide hyväksytään, ontällä merkittäviä hyvinvointivaikutuk-sia niin allokatiivisessa kuin dynaami-sessakin merkityksessä. Jos toisaaltayritysten normaalia kilpailukäyttäyty-mistä ei ymmärretä oikein ja estetäänaidosta paremmuudesta johtuvien yli-suurten voittojen ansaitseminen, voi-daan kilpailupoliittisella toiminnallaestää kilpailuprosessin toiminta ja si-ten tuhota talouden dynaaminen te-hokkuus.

Johtopäätöksiä

Edellä esitettiin eklektinen näkökulmakilpailuseurantaan, jossa yhdistimmeSCP-analyysin yritystason kilpailukäyt-täytymisen analyysiin. Kirjoituksessaesitettiin teoriaan perustuen kolme seu-rannan tasoa: SCP-mallista juontuvatoimialojen välinen vertailu, toimialankilpailun analyysi ja yritysten kilpailu-etuja kartoittava tutkimus. Kokonais-valtaisen kuvan saamiseksi kaikkia em.tasoja tulee hyödyntää kilpailun seu-rantatutkimuksessa.

Kilpailupoliittisesti kilpailuedun muo-dostumiseen liittyvän tutkimuksen arvoon korkea. Jotta kilpailuviranomainenvoi tehdä oikeita ja tarkoituksenmukai-sia päätöksiä yritysjärjestelyjen tai kil-pailukeinojen hyväksyttävyydestä, tuleeviranomaisen tunnistaa oikein kilpailu-etujen muodostuminen. Oikein toteu-

tettuna case-tutkimuksella voidaan saa-da niin syvä kuva yrityksestä, että täl-laisia seikkoja voidaan havaita. Yritys-ten resurssien analyysi ei ole hyödylli-nen pelkästään yrityksen kilpailuedunmuodostumisen ja sen kilpailupoliittis-ten implikaatioiden kannalta, vaan myösrelevanttien markkinoiden määrittelynkannalta. Menetelmää hyödyntämällävoidaan luoda käsitys kilpailuolosuhteis-ta esimerkiksi yrityskauppojen hyväk-syttävyyttä arvioitaessa.

Tulisiko kilpailunseurannan lähteäyritys- vai toimialatasolta? Tähän ei oleyksikäsitteistä vastausta, vaan lähtöta-son valinnan määrittää tarkoituksen-mukaisuus. Korkean aggregaatiotasonrakenteeseen perustuva toimialojenvertailu voi osoittaa potentiaaliset on-gelma-alat mutta ei kuitenkaan kerrosuoraan ongelmista, vaan tämän lisäksivaaditaan yritystason tarkastelua. Li-säksi tarvitaan toimialan kysyntä- ja tar-jontaolojen erityispiirteiden ymmärrys-tä, koska ilman tätä ei voida myöskäänsyvällisesti ymmärtää yrityksen käyt-tämiä kilpailukeinoja. Toisaalta taas yri-tyskauppatapauksissa voi olla järkeväälähteä analysoimaan kaupan vaikutuk-sia sulautuman resurssien tuottamankilpailuedun näkökulmasta ja siirtyätäältä edelleen toimialatason käyttäy-tymis- ja rakenneanalyysiin.

Loppukaneetiksi lainaamme Micha-el Porteria (1991), joka kirjoittaa omantutkimuksensa kehittymisestä seuraa-vasti: ”Omassa tutkimuksessani teinekonometrisia poikkileikkaustanalyyse-ja 1970-luvulla, mutta lopulta luovuinniistä, kun kehittelemieni mallien

16 Vaihtokustannusten kasvu voi myösperustua yrityksen ylivertaisuuteen asiakas-tarpeiden tyydyttämisessä.


kompleksisuus meni käytettävissä ole-van poikkileikkausaineiston edelle.Olin pakotettu kääntymään lukuistensyvällisten case-tutkimusten puoleentunnistaakseni merkitseviä muuttujia,tutkiakseni niiden välisiä suhteita japäästäkseni perille strategiavalinnois-sa ilmenevistä toimialojen ja yritystenerityispiirteistä.”

Tämä kokemus, paitsi että se ilmen-tää hyvin toimialatutkimuksen aineis-to-ongelmaa, myös osoittaa huolelli-sen toimiala- ja case-tutkimuksen tar-peen analysoitaessa toimialan kilpailua– oli sitten kyseessä yrityksen strategi-sen johtamisen kysymykset tai kilpai-lupoliittinen päätöksenteko.�

KIRJALLISUUS

Amit, R. & Schoemaker, P.J.H. (1993),Strategic Assets and OrganizationalRent, Strategic Management Journal,14, 33–46.

Barney, J. (1991), Firm Resources andSustained Competitive Advantage,Journal of Management, 17, 99–120.

Bergen, M. & Peteraf, M.A. (2002),Competitor Identification andCompetitor Analysis: A Broad-BasedManagerial Approach, Managerial andDecision Economics, 23, 157–169.

Bresnahan, T. F. (1987), EmpiricalStudies of Industries with Market Power,teoksessa: Schmalensee, R. & Willig,R.D. (Eds.), Handbook of IndustrialOrganization, Vol. 2, Amsterdam:North-Holland, 1012–1057.

Chakraborty, K. (1997), SustainedCompetitive Advantage: A Resource-based Framework, Advances inCompetitiveness Research, 5, 32–63.

Chen, M.-J. (1996), CompetitorAnalysis and Interfirm Rivalry: Towarda Theoretical Integration, Academy ofManagement Review, 21, 100–134.

Chen, M.-J. & Hambrick, D.C. (1995),Speed, Stealth, and Selective Attack:How Small Firms Differ from LargeFirms in Competitive Behavior, Academyof Management Journal, 38, 453–482.

Chen, M.-J. & MacMillan, I.C. (1992),Nonresponse and Delayed Response toCompetitive Moves: The Roles ofCompetitor Dependence and ActionIrreversibility, Academy of ManagementJournal, 35, 539–570.

Chen, M.-J. & Smith, K.G. & Grimm,C.M. (1992), Action Characteristics of

Competitive Responses, ManagementScience, 38, 439–455.

Cowling, K. & Waterson, M. (1976),Price-Cost Margins and MarketStructure, Economica, 43, 267–274.

Ferguson, P.R. & Ferguson, G.J.(1994), Industrial Economics – Issuesand Perspectives, London: Macmillan.

Ferrier, W.J.& Smith, K.G. & Grimm,C.M. (1999), The Role of CompetitiveAction in Market Share Erosion andIndustry Dethronement: A Study ofIndustry Leaders and Challengers,Academy of Management Journal, 42,372–388.

Genesove, D. & Mullin, W.P. (1998),Testing Static Oligopoly Models:Conduct and Cost in the Sugar Industry,1890–1914, Rand Journal of Economics,29, 355–377.

Hall, R.E. (1986), Market Structureand Macroeconomic Fluctuations,Brookings Papers on Economic Activity,1986:2.

Hansen, G.S. & Wernerfelt, B. (1989),Determinants of Firm Performance: TheRelative Importance of Economic andOrganizational Factors, StrategicManagement Journal, 10, 399–411.

Harberger, A.C. (1954), Monopoly andResource Allocation, AmericanEconomic Review, 44, 77–87.

Hunt, S.D. (2002), A General Theoryof Competition, Thousand Oaks, CA:Sage Publications.

Koponen, A.T. & Okko, P. & Virtanen,M. (2003), Hyödykemarkkinoiden kil-pailullisuuden tutkiminen: teoriasta, me-netelmistä ja toteuttamisesta, Turunkauppakorkeakoulun kilpailututkimus-raportti, Turun kauppakorkeakoulun jul-kaisuja, Sarja Keskustelua ja raportteja1:2003.

McWilliams, A. & Smart, D.L. (1993),Efficiency v. Structure-Conduct-Performance: Implications for StrategyResearch and Practice, Journal ofManagement, 19, 63–78.

Parker, P.M. & Röller, L.-H. (1997),Collusive Conduct in Duopolies:Multimarket Contact and CrossOwnership in the Mobile telephoneIndustry, Rand Journal of Economics,28, 304–322

Porter, M.E. (1991), Towards aDynamic Theory of Strategy, StrategicManagement Journal, 12, 95–117.

Rumelt, R.P. (1991), How Much DoesIndustry Matter?, Strategic Manage-ment Journal, 12, 167–186.

Virtanen, M. (1998), MarketDominance-Related Competition Policy.An Eclectic Theory and Analyses ofPolicy evaluation, Turun kauppakorkea-koulun julkaisuja, Sarja A-1:1998.

Willner, J. & Ståhl, L. (1992), WhereAre the Welfare Losses of ImperfectCompetition Large?, European Journalof Political Economy, 8, 477–491.


Alustuksessa argumentoidaan, ettäperinteisen rakenne-käyttäytyminen-suorituskyky-kehikon (SCP) lisäksitarvitaan ns. eklektistä lähestymistapaa,“jossa tapauskohtaisesti arvioidaanmarkkinoiden kilpailua ja eri tekijöi-den välisiä vuorovaikutussuhteita”.Koska en löytänyt eklektinen -sanaasuomen kielen sanakirjasta, lainaantähän yhtä osaa sanan määritelmästäOxford English -sanakirjasta (http://dictionary.oed.com): “eclectic”: Inancient use, the distinguishing epit-het of a class of philosophers whoneither attached themselves to anyrecognized school, nor constructedindependent systems, but “selectedsuch doctrines as pleased them inevery school”. Eli ajatuksena lieneeottaa mukaan erilaisia käsitteitä ja kä-sityksiä monista eri lähteistä myös pe-rinteisen kansantaloustieteen ulkopuo-lelta. Kirjoittajat korostavat kansanta-loustieteen käsitteiden ja mallien lisäksiliiketaloustieteellisen tutkimuksen ja ns.bisneskirjallisuuden merkitystä tässäyhteydessä.

Moderni toimialan taloustiede onedennyt pitkälle SCP-lähestymistavas-ta. Samalla tavalla kuin IS-LM-mallifinanssipolitiikan parissa työskentele-ville “käyttöekonomisteille” lieneeSCP-malli hyödyllinen kilpailukysy-myksiä jokapäiväisessä työssään poh-

tiville taloussoveltajille. Kilpailupolitii-kan välineenä olisi kuitenkin luonnol-lisesti pyrittävä käyttämään moderne-ja menetelmiä ja malleja.2

Kilpailunrajoituslakimme (480/1992ja 318/2004) korostaa kuluttajan etuaja elinkeinon harjoittamisen vapautta(1 § 2. mom.) sekä teknisen ja talou-dellisen kehityksen edistämistä (5 §kohta 1). Tämä tarkoittaa, että kilpai-lupolitiikan analysoijalla tulee olla sel-keä käsitys, miten näitä tekijöitä voi-daan arvioida ja mitata. Kansantalo-ustieteessä sellaisia analyysivälineitä,joilla nämä tehtävät voidaan suorittaa,on kehitetty jo pitkään ja kehitetäänkoko ajan lisää. En kiellä, ettei liiketa-loustieteissä olisi kehitetty hyödyllisiävälineitä ja käsitteitä yritysten toimin-nan ja niiden välisen kilpailun ymmär-tämiseksi. Itse asiassa uudemmassaempiirisessä toimialan taloustieteessänäitä käsitteitä on pyritty ottamaanhuomioon. En pidä tässä yhteydessähyödyllisenä “populaaribisneskirjalli-suutta”, jossa muoti vaihtuu usein. Lii-ketaloustieteen lähestymistavat eivätkorosta hyvinvointivaikutuksia, joistamm. kilpailulain perusteella meillä tu-lisi olla mahdollisimman selkeä käsi-tys.

Seminaarissa todettiin, että “maail-ma on monimutkainen”. Jotta siitä saisijotakin selkoa, tulee todellisuutta kat-

soa jonkinlaisen johdonmukaisen mal-lin ja/tai teorian avulla. Uskon, ettätaloudellisessa kilpailussa on invarians-seja. Yritykset pyrkivät koko ajan par-haaseen mahdolliseen tulokseen.“Lampaat menevät sinne, missä ruo-ho on vihreintä. Kun vihreä ruoho onsyöty, siirrytään muualle.”3 Jos “eklek-tisen” lähestymistavan mukaan poi-mimme kutakin tapausta varten sopi-via käsitteitä ja malleja sieltä sun tääl-tä, päädymme helposti takaisin “seka-sotkuun”.

Ei ole liioin kovin selvää, mitä tämälähestymistapa täsmällisesti tarkoittaa.Jos kilpailupolitiikan analyysissä toisi-naan (riippuen mm. ko. markkinoi-den piirteistä) jotkut tekijät ovat olen-naisia ja toisinaan jotkut toiset, ja jostutkimusmenetelmät valitaan ongel-man mukaan, voinee päätellä lähesty-mistavan lähinnä triviaaliksi.

“Eklektisen” lähestymistavan sovel-taminen kilpailupolitiikassa johtaa lin-jattomuuteen ja politiikan huonoonennustettavuuteen. Tällainen helpostipoukkoileva politiikka on haitallistayrityksille, joiden on hankala ennustaakilpailuviranomaisen toimintaa. Mitähyvinvointikriteeriä käytetään “eklek-tisessä” lähestymistavassa? En tiedä.Laki kuitenkin mielestäni sitoo tässäasiassa kilpailuviranomaisen käsiä (vrt.1 ja 5 §). Lähestymistapa antaa todel-la paljon valtaa viranomaiselle, koskaharkinnanvaraisuus voimistuu. Suoriu-tuakseen tästä tehtävästä hyvin sentulee olla erittäin taitava markkinoidenanalysoija. Olisi hyvä tietää, kuinkayleinen tällainen “eklektinen” linja onkansainvälisissä kilpailuviranomaiskäy-tännöissä. Huonoista ja linjattomistapäätöksistä koituu yhteiskunnallisiakustannuksia!

Kommentti1

Mikko PuhakkaProfessoriOulun yliopisto

1 Kiitän Mikko Leppämäkeä hyödyllisis-tä keskusteluista.

2 Hyvä lähde moderniin kilpailuanalyy-siin on Motta (2004).

3 Arvostettu talousteoreetikko Hugo Son-nenschein käytti tätä vertausta esitelmöi-dessään markkinoiden dynamiikasta Eko-nometrisen seuran Euroopan kokouksessaAteenassa loppukesällä 1979; ks. Sonnen-schein (1981).


Kommentteja ja näkemyksiä

Tietyllä tavalla eri tehokkuuskriteeritnäyttävät voivan olla ristiriidassa tois-tensa kanssa kuten alustajakin näyttäähuomioivan. Staattisessa tilanteessakokonaisylijäämän (kuluttajan ja tuot-tajan ylijäämien summa) maksimointijohtaa tulokseen, jossa hinnan tulisi ollarajakustannuksen suuruinen. Käytän-nön kilpailupolitiikassa tärkein näkö-kulma lienee dynaaminen tehokkuus,jonka perusteella tilanne, jossa hintaylittää rajakustannuksen, ei välttämät-tä ole ongelmallinen. Varautuessaantulevaisuuteen yrityksen tulee investoi-da uusiin koneisiin ja laitteisiin sekäkehittää laadukkaampia tuotteita. Dy-naamisen tehokkuuden tärkeyden huo-mioi kilpailunrajoituslakimme 5 §. Tätätehokkuuskäsitystä korostaa ns. uusi,mahdollisesti nopeasti muuttuva, ta-lous. Microsoftin tapauksessa dynaa-minen tehokkuus oli olennainen käsi-te.4

Seuraavaksi esitän lyhyesti muutamanhajahuomion, joihin päädyin lukemal-la alustajan selvityksen. Lienee selvää,että tehottomat yritykset saattavatkäyttää kilpailulakia ja -viranomaisiakilpailukeinoina. Microsoftin tapausviittaa tähän aspektiin. Kilpailuviran-omaisella olisi hyvä olla tarkka käsityssiitä, mikä on valituksen tekevän yri-tyksen motiivi. Toki laki sitoo heitätutkimaan eri tapaukset.

Suomessa yksi merkittävä ongelmamielestäni on, että työmarkkinat ovatkilpailunrajoituslakimme 2 §:n 1. mo-mentin perusteella suljettu lain ulko-puolelle. Vallalla oleva suomalainenkorporatismi on ilmeisesti eri syidenvuoksi tähän päätynyt. Käytännössäkilpailulaki ja työmarkkinoiden toimin-taa säätelevät määräykset saattavat jou-tua ristiriitaan.5

Kilpailuviranomaiset olivat Microsof-tin tapauksen yhteydessä toiveikkaita,että verkostotaloustieteen argumentitantavat lisäponnen puuttua markkinoi-den toimintaan. Ovathan verkostovai-kutukset, niihin liittyvät kasvavat skaa-latuotot ja lyhytaikainen monopoliase-ma merkittävässä asemassa uudessataloudessa. Tällainen näkemys ei olekiistaton, pikemminkin asia on päin-vastainen.6�

KIRJALLISUUS

Evans, D.S. & Fisher, F.M. & Rubinfeld,D.L. & Schmalensee, R.L. (2000), DidMicrosoft Harm Consumers? TwoOpposing Views, Washington, D.C.: AEI-Brookings Joint Center for RegulatoryStudies.

Laki kilpailunrajoituksista. 27.5.1992/480. Suomen säädöskokoelma.

Liebowitz, S.J. & Margolis, S.E. (2001),Winners, Losers & Microsoft.Competition and Antitrust in HighTechnology, Revised edition, Oakland,CA: The Independent Institute.

Motta, M. (2004), Competition Policy.Theory and Practice, New York:Cambridge University Press.

Sonnenschein, H. (1981), PriceDynamics and the Disappearance ofShort-Run Profits, Journal ofMathematical Economics, 8, 201–204.

4 Tapauksen molempien osapuolten joi-denkin asiantuntijoiden käsityksistä ks.Evans, Fisher, Rubinfeld ja Schmalensee(2000).

5 Kilpailunrajoituslain 2 §:n 1. momenttirajoittaa myös tietyt maataloustuotantoonkuuluvat asiat lain ulkopuolelle. Tämäsäännös ei ole kuitenkaan niin kattava kuinse oli aikaisemmassa laissamme.

6 Liebowitz ja Margolis (2001) ovat va-kuuttavasti argumentoineet tämän näke-myksen.


Tässä kirjoituksessa arvioin yritys-kauppojen vaikutuksia analysoimallaensin niiden syitä ja mahdollisia seu-raamuksia yleisellä tasolla. Suomessaempiirinen tutkimus on viime aikoinatarkastellut lähinnä yrityskauppojenmotiiveja, jotka jo sinällään antavat ai-heen tehdä tietyntyyppisiä oletuksianiiden seurauksista. Viittaan myös kan-sainvälisiin empiirisiin tutkimustulok-siin yrityskauppojen tyypillisistä vaiku-tuksista. Suomen osalta esittelen alus-tavia toimialatason aineistoon perus-tuvia tuloksia ja kuvaan myös kaup-pojen rakennetta. Yritysaineistoon pe-rustuva tutkimus yrityskauppojen vai-kutuksista on vasta käynnistymässä.

Yrityskauppasääntely osaksikilpailupolitiikkaa

Yrityskauppavalvonta on vuonna 1998toteutetun lainsäädännön uudistuksen

myötä tullut myös Suomessa osaksi kil-pailupolitiikkaa. Nykykäytännössä yri-tykset joutuvat hakemaan kilpailuviran-omaisten hyväksynnän kaupoille ja su-lautumisille, jos yritysvalvonnan liike-vaihtorajat ylittyvät. Tieto yritysjärjes-telyjen vaikutuksista on siten muodos-tunut tärkeäksi edellytykseksi kilpailu-politiikan onnistumiselle.1 Yrityskaup-pojen vaikutusten tutkiminen on Suo-messa kuitenkin jäänyt melko vähäi-seksi.

Yrityskauppavalvonta on myös ko-rostunut EU:n kilpailupolitiikassa,mikä on heijastunut toimialatutki-mukseen. Taloustieteellinen tutkimuson integroitumassa osaksi käytännönkilpailupolitiikkaa useassa EU-maas-sa. Yrityskauppoja ja niiden vaikutuk-sia arvioiva tutkimus on lisääntynyt

Eero LehtoTutkimuskoordinaattoriPalkansaajien tutkimuslaitos

Yrityskauppojenvaikutus kilpailuun:empiirisiä tuloksia Suomesta

Suomessa yrityskaupat eivät näytä juuri vaikutta-neen kyseisten toimialojen liikevaihtoon taikannattavuuteen. Tukea ei saa myöskään käsitys,että yrityskaupat rajoittaisivat kilpailua kuluttajanhyvinvoinnin kustannuksella.

1 Myös viranomaiset pitävät yritysjärjes-telyjen vaikutusten analyysia yhä tärkeäm-pänä., ks. KTM (2003).


huomattavasti. Sitä kuitenkin vaikeut-taa tarkoitukseen sopivien tutkimus-aineistojen huono saatavuus ja heik-ko laatu.

Miksi yrityskauppojatehdään?

Yleisesti yrityskauppojen motiiveinapidetään

1) Aitojen synergiaetujen sisäistämistäja mittakaavaetujen hyväksikäyttöä

2) Markkinavoiman vahvistamista(johon voi liittyä myös mittakaavaetu-jen hyödyntämistä)

3) Yritysjohdon omia, yrityksen in-tresseistä poikkeavat päämääriä.

Yrityskaupat onnistuvat sisäistämäänsynergiaetuja, jos ne tekevät mahdol-liseksi esimerkiksi alentaa tehotto-mamman osapuolen rajakustannuk-sia tehokkaamman osapuolen raja-kustannusten tasolle. Yrityskaupanansiosta fuusio tuottaa enemmän jahalvemmalla. Aidot synergiaedut voi-vat liittyä olemassa olevan tuotannontehostamiseen, innovaatioiden tuot-teistamiseen ja uuden tiedon tuotta-miseen.

Yrityskauppa voi tehostaa mittakaa-va- ja yhteistuotannon etujen hyväksi-käyttöä erotukseksi synergiaeduista.2

Se voi myös antaa mahdollisuudenparantaa kannattavuutta keskittämäl-lä toimintaa uuden yrityksen tehok-kaimpiin yksiköihin.

Pyrkimys hyödyntää mittakaavaetujaja siten alentaa keskimääräisiä kus-tannuksia yrityskaupalla lisää keskit-tymistä, minkä vuoksi kilpailu saat-taa heikentyä. Yrityskaupan teoria onosoittanut, että yrityskauppa toimiimelko ongelmattomasti välineenä,jolla hyödynnetään yritysten välisiä sy-nergia-, mittakaava- tai yhteistuotan-non etuja. Sen sijaan kannattavuudenparantaminen siten, että tuottajan yli-jäämää kasvatetaan rajoittamalla pel-kästään kilpailua yrityskaupan avulla,

on vaikeaa, koska kilpailun vähene-misestä koituva hyöty pyrkii valumaankilpailijoille.3 Useat empiiriset tutki-mukset, jotka ovat havainneet, etteiyrityskauppa ole parantanut kaupanosapuolten toimintaa, näkevät helpostitaustalla myös yritysjohdon oman,yrityksen edusta poikkeavan käyttäy-tymisen. Sellaista selitystä, jonkamukaan tällainen käyttäytyminen ontendenssinomaista, on tosin vaikeakonstruoida.

Kilpailun rajoittaminen parantaa ylei-sesti yrityskaupan ulkopuolisten yri-tysten asemaa. Vastaavasti yrityskaup-pa, joka aidosti tehostaa sen osapuol-ten toimintaa muun muassa alenta-malla yksikkökustannuksia, heikentääulkopuolisten yritysten tilannetta.Duso, Neven ja Röller (2004) (ks.myös Neven ja Röller, 2000) kiinnit-tävät huomiota siihen, että kun yri-tyskauppa tehostaa sen osapuoltentoimintaa siinä määrin, että myöskuluttajat hyötyvät, pyrkii kaupan ul-kopuolelle jääneiden kilpailijoidenkannattavuus heikkenemään. Tämänvuoksi yrityskauppojen kilpailuvaiku-tuksia (tai laajemmin hyvinvointivai-kutuksia) voitaisiin testata arvioimal-la, miten niiden ulkopuolelle jäänei-den yritysten kannattavuus muuttuu.Ulkopuolisten yritysten kannattavuu-den muutosta pidetään jopa parhaa-na yrityskauppojen kilpailuvaikutus-ten mittarina.

Kansainvälisesti yrityskauppojen em-piirinen analyysi on arvioinut niidenvaikutuksia pääsääntöisesti sen mu-kaan, miten osapuolten osakekurssireagoi ilmoitukseen kaupan syntymi-sestä. Jensen ja Rubak (1983) päät-telivät laajassa katsauksessaan alantutkimuksiin, että kohdeyrityksenomistajat yleensä voittavat eivätkä os-tavankaan yrityksen omistajat keski-määrin kärsi tappiota. Myöhempi ra-hoitusalan tutkimus on vahvistanut,että yrityskauppa hyödyttää yleensäkohdeyrityksen omistajia. Sen sijaansen perusteella, miten ostavan yrityk-

sen osakekurssi reagoi yrityskauppa-ilmoitukseen, ostavan yrityksen omis-tajat joutuvat usein myös tappiolle.4

Rahoitusalan kirjallisuus on kiinnittä-nyt huomiota myös siihen, että yri-tyskaupan vaikutukset saattavat riip-pua sen rahoitustavasta.

Duso, Neven ja Röller (2004) ovattarkastelleet EU:n yrityskauppavalvon-nan päätösten piiriin kuuluneita 164tapausta arvioimalla yrityskauppojenvaikutuksia kilpailijoiden osakekurs-seihin. Merkittävän osan kaupoistatulkittiin rajoittavan kilpailua. Koskaosakekurssien välitön reaktio ei vält-tämättä ilmaise yrityskaupan todellis-ta vaikutusta sen osapuolten tuleviinvoittoihin, on yrityskauppojen vaiku-tusta tutkittu myös tarkastelemallasitä, miten niiden osapuolten kehitysesimerkiksi tuotannon volyymin taikannattavuuden osalta kehittyy kau-pan jälkeen. Guglerin et al. (2003)tutkimuksen mukaan yrityskaupoillasyntyneiden yhteenliittymien liikevaih-to kasvaa yleensä hitaammin kuin nii-hin osallistumattomien yritysten liike-vaihto, mikä viittaa siihen, että yri-tyskaupoilla kasvatetaan markkinavoi-maa.

Siltä osin kuin pyritään arvioimaanyrityskauppojen vaikutuksia todelliseenkäyttäytymiseen, empiirinen tutkimuson kansainvälisestikin tarkastellut pää-osin vain toimialakohtaisia vaikutuk-sia. Mikroaineistolla tehtyjen analyysi-en puutteena on taas ollut se, että käy-tetty yrityskauppa-aineisto ei ole kat-tanut kuin pienen osa tarkastellun alu-een yrityskaupoista.

Aiempi Suomen yrityskaup-pa-aineistoa käyttänyt tutki-mus

Palkansaajien tutkimuslaitos on koon-nut laajan yrityskauppoja kuvaavan ai-neiston, jolla on toistaiseksi tutkittuyrityskauppojen syntymiseen vaikut-tavia tekijöitä. On tutkittu muun

2 Yleensä synergiaedut käsitteenä erote-taan mittakaavaeduista; ks. Farrel ja Sha-piro (1990).

3 Ks. Perry ja Porter (1985) sekä Salantet al. (1983).

4 Ks. Muellerin (2003) katsaus alan em-piiriseen kirjallisuuteen.


muassa, miten yrityskauppoja käyte-tään tietopääoman siirtämiseen (Leh-to ja Lehtoranta 2002; 2004). Myö-hempi tutkimus, jossa käytettiin laa-jennettua ja yksin Talouselämä-lehdentiedoista kerättyä yrityskauppa-aineis-toa, kiinnitti päähuomion yrityskaup-pojen alueulottuvaisuuteen ja niidenrooliin talouden kansainvälistymises-sä (Böckerman ja Lehto 2003; Lehto2004a; Lehto 2004b; Ali-Yrkkö et al.2004). Näiden tulosten perusteella ai-nakin kansainvälisissä ja seutukunti-en välisissä yrityskaupoissa teknolo-gian siirto – siis jonkinlaisten syner-giaetujen saavuttaminen – olisi kes-keistä.

Kysymykseen, missä määrin yritys-kaupoilla rajoitetaan kilpailua, ei aiem-pi tutkimus ole voinut antaa vastaus-ta. Toistaiseksi Suomessa ei ole tutkit-tu yrityskauppojen vaikutuksia juurimillään tavalla. Jatkossa esitetään alus-tavia tuloksia yrityskauppojen vaiku-tuksista. Tätä ennen tarkastellaan yri-tyskauppojen rakennetta.

Tutkimusaineisto ja yritys-kauppojen rakenne

Yrityskauppa-aineisto perustuu Ta-louselämä-lehden vuosittain 1989-2001 keräämiin tietoihin tapahtumis-ta, joissa ostava yritys hankki enem-mistöosuuden kohdeyrityksestä. Tämämanuaalinen tilasto on jatkojalostettuPalkansaajien tutkimuslaitoksessa, jossakaupan osapuolille on annettu oikeatyritystunnukset. Aineisto sisältää tiedot

5 126 kaupasta. Yrityskaupat on tar-koin identifioitu niiden erityisluonteenmukaan.

Käytettävissä olevassa aineistossa yri-tyskaupat on luokiteltu luonteensapuolesta useaan kategoriaan:

– ostaja kotimainen/kohde ulkomai-nen

– ostaja kotimainen/kohde kotimai-nen mutta eri seutukunnassa

– edellisistä ne, joissa ostaja ja kohdesamalla toimialalla

– ostaja kotimainen/kohde kotimai-nen ja samassa seutukunnassa

– edellisistä ne, joissa ostaja ja kohdeovat samalla toimialalla

– ostaja ulkomainen/kohde kotimai-nen

– ostaja uusi yritys– muut tapaukset, joissa ostaja on

tyypillisesti henkilöomistajaEdellä esitetty tyypittely mahdollistaa

varsin rikkaan analyysin yrityskauppo-jen vaikutuksista. Esimerkiksi kansain-väliset yrityskaupat saattavat erota vai-kutuksiltaan kotimaan sisäisistä kau-poista. Voisi kuvitella, että nimen-omaan seutukuntien sisäiset horison-taaliset5 (ostaja ja kohde samalla toi-mialalla) kaupat rajoittavat kilpailua.Yrityskauppojen vaikutuksia voidaanmyös tarkastella eri toimialoilla jaka-malla kaupat ostavan yrityksen toimi-

alan mukaan esimerkiksi teollisuuteenja palvelualoihin.

Tutkimusaineiston yrityskaupat ja-kaantuvat luonteensa puolesta kolmeenryhmään mitä tulee yhtäältä omistuk-sen ja toisaalta itse toimintojen keskit-tämiseen. Useimmissa yrityskaupoissaon keskitetty vain omistusta, jolloin koh-deyritys on jatkanut toimintaansa enti-sellä yritystunnuksella. Osa taas on sel-laisia, joissa on ostettu jokin kohdeyri-tyksen itsenäinen liiketoimintalohko.Loput yrityskaupoista ovat luonteeltaanfuusioita, joissa kohdeyritys on sulau-tunut ostavaan yritykseen.

Toimialakohtaisessa tarkastelussakaupat on kohdistettu yrityskaupankohteen toimialalle. Kun kohde on ul-komainen, kaupat on sijoitettu osta-jan toimialalle.6 Kuviossa 1 yrityskau-pat on jaettu sellaisiin, joissa ostetaankotimainen kohde ja sellaisiin, joissasuomalainen yritys ostaa ulkomaisenyrityksen. Kaiken kaikkiaan yritys-kauppojen määrä on kehittynyt sykli-sesti. Kauppojen lukumäärä supistuirajusti lamavuosina ja lisääntyi reaali-talouden elpyessä. ICT-toimialan boo-mivuosina 1999–2000 yrityskauppo-jen määrä oli korkeimmillaan. Talou-den kansainvälistyminen näkyy siinä,että suomalaisten yritysten ulkomais-ten yritysostojen trendi on nouseva.Kansainvälistymisen myötä myös ulko-

5 Horisontaalisiksi voitaisiin luokitellakaupat, joissa ostaja ja kohde sijaitsevat kak-si- tai kolminumerotasolla samalla toimi-alalla. Käsillä olevassa toimialakohtaisessaanalyysissa on käytetty kaksinumerotasoa.Yrityskauppa-aineistoon sisältyy tarkistettutieto ostajan ja kohteen toimialasta.

6 Aineistoon sisältyy vain muutamia sa-manarvoisia fuusioita, joiden kohdalla eivoida sanoa, kumpi osapuoli on kohde taiostaja. Näissä tapauksissa toinen osapuolion luokiteltu mielivaltaisesti kohteeksi.


maisten yritysten ostot Suomesta ovatolleet kasvussa (kuvio 2).

Kotimaisten yrityskauppojen jaossaseutukunnan sisäisiin ja niiden välisiinei ole havaittavissa mitään selkeätämuutosta. Kansainvälisten kauppojenrakenne on ollut teollisuudessa erilai-nen kuin eräillä palvelutoimialoilla. Pe-rinteisillä ja Suomelle vahvoilla teolli-suustoimialoilla kotimaiset yrityksetostavat enemmän ulkomaisia yrityksiäkuin ulkomaiset yritykset ostavat Suo-mesta. Palvelutoimialoilla tilanne onpäinvastainen. Erityisen jyrkästi yritys-kaupat lisääntyivät viime vuosituhan-nen vaihteessa ATK-palveluissa Koti-

maan ja seutukunnan sisäisten kaup-pojen osuus oli suuri. Prosessissa, jon-ka myötä radio- ja tietoliikennelaittei-den valmistuksesta tuli Suomen kes-keisin teollisuuden ala, yrityskauppo-jen merkitys ei ollut keskeinen. Kan-sainvälistenkin kauppojen vaikutus jäivähäiseksi.

Kilpailuvaikutukset ja tulok-sia toimialakohtaisesta ana-lyysista

Kilpailuvaikutuksia voidaan analysoi-da arvioimalla yrityskauppojen vaiku-

tuksia ensinnäkin niihin osallistunei-siin ja toiseksi niiden ulkopuolella jää-neisiin yrityksiin. Ohessa kuitenkintarkastellaan sitä, miten yrityskaupatovat vaikuttaneet koko toimialan lii-kevaihtoon ja kannattavuuteen. Jostoimialan liikevaihto supistuu yritys-kauppojen vaikutuksesta ja kannatta-vuus puolestaan paranee tai on jää-nyt ennalleen, voidaan päätellä, ettäyrityskaupat ovat ensisijaisesti heiken-täneet kilpailua ja vahvistaneet niihinosallistuneiden markkinavoimaa. Jostaas sekä toimialan liikevaihto on kas-vanut ja kannattavuus on parantunut,voidaan päätellä, että yrityskaupatovat ensisijaisesti parantaneet tuotta-vuutta ja kustannustehokkuutta il-man, että kilpailu olisi oleellisesti ra-joittunut. Jos kannattavuus on hei-kentynyt ja liikevaihto supistunut,voidaan tulkita, että yrityskaupoissaon epäonnistuttu. Vaihtoehtoisestitämä voi kuvastaa sitä, että yrityskaup-pojen motiivina on ollut yritysjohdonomien – yrityksen edusta poikkeavi-en – tavoitteiden edistäminen.

Oheista analyysin ongelmana on se,että koska teollisuus kilpailee pääosinulkomaisten yritysten kanssa, ei kilpai-lun rajoittuminen näy välttämättä ko-timaisessa liikevaihdossa. Samastasyystä toimialan kotimaisen liikevaih-don supistuminen ei kerro luotettavastikilpailun rajoittumisesta. Niinpä yritys-toiminnan kansainvälistymisen vaiku-tus sekoittuu jossain määrin kilpailu-vaikutuksiin.

Toimialat on otettu huomioon kak-sinumerotasolla. Tarkasteluun sisälty-vät teollisuuden toimialat, rakentami-nen, tukkukauppa, suurin osa liiken-teen toimialoista, ATK-palvelut sekätekniset ja muut liike-elämän palve-lut.

Yrityskauppojen toimialakohtaisiavaikutuksia on estimoitu aineistosta,joka kattaa vuodet 1994–2002. Esti-moitavissa malleissa pääosa selittäjis-tä on erilaisia yrityskauppatapahtu-mia. Näissä selitysmalleissa on kont-rolloitu myös toimialan yritysten lu-kumäärää viivästettynä yhdellä vuo-della sekä käytetty vuosimuuttujia

Kuvio 1. Yrityskaupat kohteen mukaan.

Kuvio 2. Yrityskauppojen rakenne, kun kohde on kotimainen.


(vuosi-dummeja). Myös yritysten vel-kaantuneisuutta (viivästettynä yhdel-lä vuodella) kuvaavaa muuttujaa onkäytetty.

Toimialan yritysten lukumäärään hei-jastuu ennen kaikkea uusien yritystensyntyminen ja vanhojen poistuminen.Vuosimuuttujien käyttö taas ottaa huo-mioon yrityskauppojen voimakkaansyklin havaintojaksolla. Liikevaihto onnimellinen, ja ilmeisesti vuosimuuttu-jien käytön vuoksi toimialakohtaistendeflaattoreiden käyttö, jota on myöskokeiltu, ei muuttanut estimointitulok-sia. Käytetyistä estimointimenetelmis-tä tavanomainen OLS-menetelmä ot-taa huomioon sekä toimialojen välisenettä niiden sisäisen, ajassa tapahtuvanvaihtelun. Sen sijaan kiinteiden vaiku-tusten GLS-menetelmä, joka kuvaaaidommin yrityskauppojen tosiasialli-sia vaikutuksia, rajoittuu vain toimiala-kohtaiseen vaihteluun yli vuosien.

Tutkimuksesta saatiin seuraavia tu-loksia:

– Yritysten ulkomaiset yritysostot li-säävät OLS-mallissa niiden suomalais-ten toimipaikkojen tuotantoa. TosinGLS-malliestimaatit kiistävät tämäntuloksen. Niiden mukaan kyseinenvaikutus olisi heikosti negatiivinen.

– Kotimaisten yritysten ulkomaisetyritysostot lisäävät kotimaista liikevaih-toa (sekä OLS- että GLS-malli)

– Kotimaisista yrityskaupoista vainne, jotka tapahtuvat seutukunnan si-sällä ja joissa ostaja ja kohde ovat sa-malla toimialalla, pienentävät toimialanliikevaihtoa (OLS-malli). Tämäkintulos horjuu, kun otetaan huomioonvain toimialan sisäinen varianssi yli ajan(GLS-malli).

– Kotimaisista yrityskaupoista toimi-alojen ja seutukuntien välisten yritys-kauppojen vaikutus toimialan liikevaih-toon on nolla (GLS-malli) tai heikostipositiivinen (OLS-malli).

Tämän jälkeen arvioitiin yrityskaup-pojen vaikutusta toimialan liikevoit-toprosenttiin. Yrityskauppojen vaiku-tukset jäävät olemattomiksi. Toimialo-jen välinen varianssi OLS-malleissamitä ilmeisimmin aikaansaa vain lisä-harhaa estimaatteihin. Kiinteiden vai-

kutusten mallistakaan (GLS-malli)saadut kerroinestimaatit eivät annatulosta, jonka perusteella yrityskau-pat vahvistaisivat toimialan kannatta-vuutta. Heikkoja viitteitä olisi kuiten-kin siitä, että seutukuntien väliset kau-pat heikentäisivät kannattavuutta.Tulos ei siis ainakaan tue käsitystä,jonka mukaan yrityskaupat rajoittai-sivat kilpailua kuluttajien hyvinvoin-nin kustannuksella.

Edellä saatujen tulosten perustellayrityskaupat heikentäisivät kilpailualähinnä vain silloin, kun kaupan osa-puolet ovat samassa seutukunnassa jasamalla toimialalla. Tutkimus antoimyös melko vahvaa näyttöä siitä, ettäkotimaisten yritysten ulkomaiset yri-tysostot pikemminkin vahvistavat kuinheikentävät kotimaista tuotantoa sillätoimialalla, jolla yritysostot tapahtu-vat.

Jatkotutkimus

Saatujen tulosten todistusvoimaa hei-kentää se tosiasia, että yrityskauppo-jen määrä suhteessa yritysten määrääntoimialalla on ollut lopulta verratenpieni. Niinpä todellinen toimialakoh-tainen kehitys on saattanut muotou-tua pitkälti muiden tekijöiden varaan,eikä yrityskauppojen vaikutuksia pys-tytä tämän esitutkimuksen aggregoi-dusta aineistosta saamaan esille. Vas-ta yrityskohtaiseen aineistoon perus-tuvat tulokset antavat tarkemman kä-sityksen yrityskauppojen vaikutuksis-ta.

Jatkotutkimuksessa omistusrakentei-den muutosten vaikutuksia analysoi-daan yrityskohtaisella aineistolla. En-sin arvioidaan yrityskauppojen vaiku-tuksia laskenta-algoritmilla, joka ar-vioi, miten niiden osapuolten liikevaih-to tai kannattavuus olisi kehittynyt, josne eivät olisi osallistuneet kauppoihin.Kun tätä laskennallista kehitystä ver-rataan yrityskauppojen osapuolten tainiiden yhteenliittymän todelliseen ke-hitykseen, voidaan saada käsitys yri-tyskaupan vaikutuksesta. Toisessa vai-heessa estimoidaan ekonometrinen

malli, jossa liikevaihtoa tai kannatta-vuutta selitetään yrityskauppatapah-tuminen lisäksi muilla yritysten kehi-tykseen vaikuttavilla muuttujilla.�

KIRJALLISUUS

Ali-Yrkkö J. & Hyytinen, A. & Pajari-nen, M. (2004), Does Patenting Increasethe Probability of Being Acquired?Evidence from Cross-border and DomesticAcquisitions, ETLA Discussion PapersNo. 891.

Böckerman, P. & Lehto, E. (2003), DoesGeography Play a Role in Takeovers?Theory and Finnish Microlevel Evidence,Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpape-reita No. 190.

Duso, T. & Neven, D.J. & Röller, L.-H.(2004), The Political Economy ofEuropean Merger Control: EvidenceUsing Stock Market Data, Manuscriptpresented in EARIE 2004 Berlin.

Farrel, J. & C. Shapiro (1990),Horizontal Mergers: an EquilibriumAnalysis, American Economic Review,80, 107–126.

Gugler, K. & Mueller, D.C. & Yurtoglu,B.B. & Zulehner, C. (2003), The Effectsof Mergers: an International Comparison,International Journal of IndustrialOrganization, 21, 625–653.

Jensen, M. & Rubak, K.J. (1983), TheMarket for Corporate Control, Journalof Financial Economics, 11, 5–50.

KTM (2003), Kotimarkkinoiden toimi-vuus ja kansainvälinen kilpailukyky: Kil-pailupolitiikan ohjelmatyöryhmän loppu-raportti, 2003(3).

Lehto, E. & Lehtoranta, O. (2002),How Do Innovations Affect Mergers andAcquisitions? Palkansaajien tutkimus-laitos, Työpapereita No. 181.

Lehto, E. & Lehtoranta, O. (2004),Becoming an Acquirer and BecomingAcquired, Technological Forecasting andSocial Change, 51, 635–650.

Lehto E. (2004a), Motives toRestructure Industries – FinnishEvidence of Cross-border and DomesticMergers and Acquisitions, Palkansaajientutkimuslaitos, Työpapereita No. 195.

Lehto E. (2004b), On the Motives andGeographical Structure of FinnishMergers and Acquisitions, Palkansaajientutkimuslaitos, Työpapereita No. 197.

Mueller, D. (2003), The FinanceLiterature on Mergers: a Critical Survey,EARIE 2002 Madrid.

Neven, D. & Röller, L.-H. (2004),Consumer Surplus vs. Welfare Standardin a Political Economy Model of Merger


KommenttiJyrki Ali-YrkköTutkimuspäällikköETLA

Yrityskauppojen vaikutuksia on Suo-messa tutkittu hyvin vähän. Olemassaolevat tutkimukset on yleensä tehtycase-menetelmällä, jolloin tuloksia eiole voitu yleistää. Eero Lehdon aiko-mus tutkia yrityskauppojen vaikutuk-sia isolla kvantitatiivisella aineistollapaikkaa aukkoa, joka suomalaisessayrityskauppatutkimuksessa on tähänasti ollut. Yrityskauppojen kilpailuvai-kutusten lisäksi olisi kuitenkin tärkeäselvittää myös muita vaikutuksia, ku-ten työllisyys- ja tuottavuusvaikutuk-sia.

Käytettävä viitekehikko

Eero Lehdon tutkimuksessa käytetäänkehikkoa, jossa tarkastellaan yritys-kauppojen vaikutuksia yritysten liike-vaihtoon ja kannattavuuteen. Näiden

liikevaihto- ja kannattavuusmuutostenperusteella tehdään johtopäätöksiä vai-kutuksista kilpailuun. Johtopäätöstentekoa voidaan kuvata oheisella kuviol-la 1.

Kuten Lehto artikkelissaan toteaa,kilpailuvaikutusten tulkinta tehdäänseuraavan päättelyketjun mukaan:

”Kilpailuvaikutuksia voidaan analy-soida arvioimalla yrityskauppojen vai-kutuksia ensinnäkin niihin osallistu-neisiin ja toiseksi niiden ulkopuolellajääneisiin yrityksiin. Tarkasteltaessayrityskauppojen osapuolia analysoi-daan, miten yritysten liikevaihto jakannattavuus reagoivat omistusra-kenteiden muutoksiin. Jos yrityksenliikevaihto supistuu fuusion seurauk-sena ja kannattavuus puolestaan pa-ranee, voidaan päätellä, että fuusio onensisijaisesti heikentänyt kilpailua javahvistanut yhteenliittymän markki-

Kuvio 1. Liikevaihdon ja kannattavuuden nelikenttä.

Control, International Journal ofIndustrial Organization, forthcoming.

Perry, M.K. & Porter, R.K. (1985),Oligopoly and the Incentive for HorizontalMerger, American Economic Review,75, 219–227.

Salant, S.W. & Switzer, S. & Reynolds,R.J. (1983), Losses from HorizontalMerger: the Effects of an ExogenousChange in Industry Structure onCournot-Nash Equilibrium, QuarterlyJournal of Economics, 108, 185–199.


navoimaa. Jos taas sekä liikevaihto ettäkannattavuus ovat parantuneet, voi-daan päätellä, että fuusio on ensisijai-sesti parantanut tuottavuutta ja kus-tannustehokkuutta muulla tavoin. Joskannattavuus on heikentynyt ja liike-vaihto supistunut, kyseessä voi ollaesimerkiksi yritysjohdon omien – yri-tyksen edusta poikkeavien – tavoit-teiden edistäminen. Kun tarkastellaanyrityskauppojen ulkopuolelle jääneitäyrityksiä, kiinnitetään päähuomio kan-nattavuusvaikutuksiin. Jos yrityskau-pat parantavat näiden yritysten kan-nattavuutta, voidaan päätellä, että neovat heikentäneet kilpailua.”

Mielestäni kehikon keskeinen ongel-ma on, että liikevaihdon ja kannatta-vuuden muutoksissa yhdistyvät yritys-kauppojen syyt ja niiden onnistumi-set/epäonnistumiset. Liikevaihdon jakannattavuuden lasku yrityskaupan jäl-keen tulkitaan siten, että yrityskau-pan motiivina on ollut johdon omanedun tavoittelu (nelikentän vasen ylä-kulma). Kuitenkin kyse voi olla ollutsiitä, että yrityskaupassa ei ole saavu-tettu alkuperäisiä tavoitteita. Vastaa-vasti myös kannattavuuden ja liike-vaihdon nousu liittyvät kaupan onnis-tumiseen, mutta ne eivät välttämättäkerro siitä, mitkä olivat kyseisen kau-pan alkuperäiset motiivit. Ongelma onsiis siinä, miten kannattavuuden ja lii-kevaihdon muutokset tulkitaan jamitä ne kertovat kilpailuvaikutuksis-ta.

Ajatuksia jatkoanalyyseistä

Kuten artikkelissa todetaan, nyt esite-tyt toimialatason tulokset ovat alusta-via. Tutkimuksen lopulliset johtopää-tökset tulevat perustumaan yritystasonaineistolla tehtyihin analyyseihin. Näis-sä tulevissa analyyseissä tulisi mieles-täni ottaa huomioon seuraavat kolmenäkökulmaa.

Ensiksikin liikevaihtoa ja kannatta-vuutta selittävissä malleissa tulee ollamukana myös muita kuin yrityskaup-paan suoranaisesti liittyviä selittäjiä. Ai-emmasta kirjallisuudesta löytyy empii-risiä malleja, joissa on pyritty selittä-mään yritysten kannattavuutta ja kas-vua. Olisi tärkeä lähteä liikkeelle näis-tä malleista ja lisätä niihin lisäselittäjik-si yrityskauppaan liittyviä muuttujia.

Toiseksi analyyseissä tulisi ottaa huo-mioon yritysten valikoituminen yritys-kauppakohteiksi/-ostajiksi ja kauppo-jen ulkopuolelle jääviksi yrityksiksi. Va-likoitumisen huomioiminen on oleel-lista, kun tehdään vertailuja yrityskaup-poihin osallistuneiden ja niiden ulko-puolelle jäävien yritysten välillä. Näi-hin eroihin voivat vaikuttaa samat te-kijät, jotka ovat vaikuttaneet yritystenvalikoitumiseen näiden kahteen ryh-mään.

Kolmanneksi liikevaihdon ja kannat-tavuuden muutosten tulkinnassa onotettava huomioon se, että muutoksetvoivat johtua myös yrityskauppojen on-nistumisista ja epäonnistumista.

Yhteenvetona totean, että yrityskaup-pojen vaikutuksia on Suomessa tutkit-

tu aivan liian vähän. Kansainvälisetvertailut osoittavat, että Suomessa teh-dään lukumääräisesti paljon yritys-kauppoja (Ali-Yrkkö 2003). Tässämielessä on yllättävää, ettei niiden vai-kutuksia ole pyritty selvittämään. Leh-don tutkimus paikkaa siten aukkoa,joka tutkimuskentässä on ollut. Toi-vottavasti tämä tutkimus on siten vainensi askel yrityskauppojen vaikutuksiatarkastelevaan tutkimukseen Suo-messa.�

KIRJALLISUUS

Ali-Yrkkö, J. (2003), Patterns of theFinnish Merger and Acquisition Activity,teoksessa: Hyytinen, A. & Pajarinen, M.(Eds.), Financial Systems and FirmPerformance, Etla B:200, Helsinki:Taloustieto.


Lääkemarkkinoissa on kilpailun tut-kimisen kannalta useita suotuisia piir-teitä. Ensinnäkin toimialan sisällä onlukuisia selkeästi erillisiä osamarkkinoi-ta, jolloin käytettävissä on useita ha-vaintoja samantyyppisestä markkina-mekanismista. Toisaalta Suomen lää-kemarkkinoilla otettiin käyttöön vuon-na 2003 lääkevaihto eli markkinoillatapahtui selkeä muutos kilpailutilan-teessa. Lisäksi apteekkien veloittamat(maksimi)hinnat määräytyvät lääketak-san perusteella. Apteekit veloittavatkäytännössä kyseisiä maksimihintoja,ja näin saatavilla on kattava aineistotodellisista markkinahinnoista.

Tämä artikkeli tarkastelee lääke-markkinoiden kilpailuympäristönmuutoksen vaikutusta yksittäisten lääk-keiden hintoihin. Tarkasteltavana onkilpailun vaikutus vaihtokelpoistenlääkkeiden hintoihin ja erityisesti ky-symys, mitkä seikat ovat vaikuttaneetalkuperäislääkkeiden hintojen erisuu-riin laskuihin. Kyseistä ilmiötä tutki-malla ei saada ainoastaan lääkemark-kinoita koskevaa vaan yleisempääkintietoa kilpailun vaikutuksesta markki-noiden toimintaan.

Lääkevaihdon toteutuminen

Hintakilpailu Suomen lääkemarkki-noilla on ollut perinteisesti vähäistä.

Ville Aalto-SetäläTutkimusjohtajaTurun kauppakorkeakoulu,Porin yksikköjaErikoistutkijaKuluttajatutkimuskeskus

Kilpailun hintojalaskeva vaikutus– tapaus lääkevaihto1

Lääkevaihdon käyttöönotto huhtikuussa 2003muutti lääkemarkkinoiden kilpailuasetelmaaolennaisesti. Sen jälkeisessä lääkkeiden hinta-kehityksessä on nähtävissä useita kiinnostaviapiirteitä.

1 Artikkeli perustuu julkaisuun Aalto-Setälä ja Saarinen (2004).


Kuluttajat ovat ostaneet lääkkeitä pää-asiallisesti lääkärin määräyksen mu-kaan. Kuluttajan lääkkeistä maksamahinta taas ei ole ollut lääkärille merkit-tävä lääkkeen hintaan vaikuttava teki-jä. Kilpailutilanne lääkemarkkinoillamuuttui ratkaisevasti 1.4.2003, jolloinotettiin käyttöön lääkevaihto (genee-rinen substituutio). Lääkevaihto tar-koittaa sitä, että apteekki vaihtaa lää-kärin määräämän hintaputken ulko-puolella olevan reseptilääkkeen hal-vempaan, mikäli lääke on vaihtokel-poinen ja mikäli lääkäri tai kuluttaja eierikseen kiellä vaihtoa. Kun alkuperäi-nen lääke korvataan edullisemmalla,lääke valitaan niin sanotusta hintaput-kesta. Vaihtokelpoiset lääkevalmisteeton ryhmitelty lääkeaineen, lääkemuo-don, vahvuuden ja pakkauskoon mu-kaan omiksi substituutioryhmikseen.Lääkkeet ovat siis tietyssä substituu-tioryhmässä keskenään vaihdettavia.Jokaiselle ryhmälle on muodostettuhintaputki, jonka alarajan määrää ryh-män halvin lääke. Halvimman lääk-keen lisäksi hintaputkeen pääsevätlääkkeet, joiden hinta on halvimmanlääkkeen hinnasta riippuen enintään 2tai 3 euroa hintaputken alarajaa kor-keampi.

Lääkevaihto on siis aiheuttanut huo-mattavan muutoksen lääketeollisuudenkilpailuympäristössä. Lääkevaihdonalusta lähtien lääkärit ovat pääosinmääränneet sellaisia vaihtokelpoisialääkkeitä, jotka ovat valmiiksi hinta-putken rajoissa (taulukko 1). Mikälimäärätty vaihtokelpoinen lääke ei oleollut hintaputken rajoissa, se on noinpuolessa tapauksista vaihdettu edulli-sempaan. Valtaosassa tapauksista, jois-sa lääkettä ei ole vaihdettu edullisem-paan, syynä on ollut kuluttajan kiel-täytyminen lääkevaihdosta. Lääkäri onkieltänyt lääkevaihdon hyvin harvoin.

Vaihtokelpoisia lääkkeitä oli huhti-kuussa vuonna 2004 noin 2100. Osanäistä oli kuitenkin sellaisia, ettei niilläollut markkinoilla kilpailevaa tuotetta elitoista lääkettä, joka kuuluisi samaansubstituutioryhmään (taulukko 2). Täl-laisia ryhmiensä ainoita lääkkeitä oliperäti 502. Ilmeisesti kuitenkin näiden

ryhmiensä ainoiden lääkkeiden myyntion normaalisti vähäistä, joka on luon-nollinen syy sille, ettei ryhmissä ole kuinyksi valmiste. Lääkkeistä siis noin 1 600oli sellaisia, että niillä oli vaihtokelpoi-nen kilpaileva tuote. Enimmillään sa-massa substituutioryhmässä oli 11 kil-pailijaa vuoden 2004 huhtikuussa.

Taulukko 2 paljastaa kilpailun valta-van merkityksen lääkkeiden hintake-hitykselle. Mikäli substituutioryhmäs-sä on vain yksi lääke, tämän hinta onkeskimäärin laskenut 1,5 % tarkaste-luperiodillamme.2 Kahden kilpailevan

tuotteen ryhmässä keskimääräinenalennus on ollut 3,5 %. Kun kilpaili-joita on ollut kolme, hinnat ovat las-keneet 6,6 %. Kun tarkastellaan ryh-miä, joissa kilpailijoita on ollut enem-män, hinnat ovat laskeneet yhä enem-män. Niissä ryhmissä, joissa kilpaili-joita on ollut 10 ja 11, hinnat ovat las-keneet peräti 52,5 ja 42,2 %. Lisään-tynyt kilpailijoiden lukumäärä laskeesiis selvästi lääkkeiden hintaa. Ehkäyllättävintä yllä olevissa luvuissa on se,että muutaman kilpailijan vaikutus ver-rattuna 10 tai 11 kilpailijaan on niin

Taulukko 1. Lääkevaihdon toteutuminen (touko-joulukuu 2003, vaih-tokelpoiset lääkkeet).

Lähde: Kela

Prosenttiosuus

Reseptejä, joissa lääke on vaihdettu 12,4Reseptejä, joissa ei vaihtoa, koska– lääkäri määrännyt hintaputkessa olevaa lääkettä 74,7– kuluttaja kieltänyt vaihdon 10,3– lääkäri kieltänyt vaihdon 0,3– muu syy (putkessa olevaa valmistetta ei saatavilla tai lääke

määrätty ennen 1.4.2003) 2,3

markkinoille. Myös potentiaalinen kilpai-lu voi vaikuttaa (ja useiden empiiristen tut-kimusten mukaan vaikuttaakin) hintoi-hin.

2 On huomattava, etta vaikka nämä lääk-keet eivät ole kohdanneet toteutunutta kil-pailua, ne ovat kohdanneet potentiaalistakilpailua eli kilpailija voi halutessaan tulla

Taulukko 2. Vaihtokelpoisten lääkkeiden kilpailevien tuotteiden lukumää-rä.

Lääkkeiden luku- Lääkkeiden Ryhmien luku- Keskimääräinen Tuotteistamäärä substituu- lukumäärä määrä hintamuutos (%) hintaputkessa

tioryhmässä %

1 502 502 -1,5 100,02 564 282 -3,5 90,23 330 110 -6,6 82,74 140 35 -14,9 82,15 125 25 -17,2 74,46 114 19 -21,1 78,97 98 14 -32,3 74,58 88 11 -34,7 75,09 90 10 -36,2 68,9

10 20 2 -52,5 65,011 11 1 -42,2 54,5

Keskimäärin -10,63 86,6


pieni. Etukäteen olisi voinut olettaa,että kun kilpailijoita on esimerkiksi 5,sen jälkeen hinnat eivät enää juurikaanlaske. Näin ei kuitenkaan ole.

Esimerkkejä lääkekilpailusta

Esimerkki enalapriili

Ensimmäisessä esimerkissämme lää-kekilpailusta on substituutioryhmä, jo-hon kuuluu eniten vaihtokelpoisialääkkeitä eli 11 kappaletta. Kyseessäon pääasiassa verenpainelääke, jonkavaikuttavana aineena on enalapriili.Ensimmäisellä tarkasteluhetkellämmemaaliskuussa 2003 – juuri ennen lää-kevaihdon alkua – substituutioryhmänylin hinta oli 32,13 euroa ja alin hinta25,20 euroa. Kun lääkevaihto alkoihuhtikuussa 2003, monen muunkinlääkkeen hinta laski kyseisessä ryh-mässä, mutta varsinainen ”markkinoi-den romauttaja” oli MCDERM ko-piolääkkeellään, jonka hinta laski9,90:n euroon (aiempi hinta 25,20euroa).

Hintaputken yläraja (vaihdettava lää-ke on siis valittava hintaputkesta) onkyseisessä hintaluokassa 2 euroa alim-masta lääkkeestä eli ylärajaksi muodos-tui 11,90 euroa. Seuraavana tarkaste-luajankohtana toukokuussa 2003 kah-den muunkin lääkkeen hinta laski ky-seiseen putkeen. Hintaputki määräy-tyy uudestaan kolmen kuukauden vä-lein eli ryhmän hintaputki määräytyiuudelleen heinäkuussa. Tällöin ryh-män alin hinta oli jo 7,64 euroa ja näin

hintaputken ylärajaksi määräytyi 9,64euroa. Syyskuussa peräti kuuden lääk-keen hinta oli hintaputken sisällä eli alle9,64 euroa (vertaa maaliskuun tilan-teeseen, jolloin alin hinta oli 25,20euroa). Substituutioryhmän alin hintaja näin myös hintaputken yläraja laskiyhä seuraavina putken määräytymis-ajankohtina lokakuussa 2003 ja tam-mikuussa 2004. Suurin osa substituu-tioryhmän lääkkeiden hinnoista laskiputken ylärajan mukana.

Kilpailutilanne kyseisessä ryhmässä eitietysti ole keskimääräinen suhteessakaikkiin vaihtokelpoisiin lääkkeisiin,koska ryhmässä on kaikkein enitenkilpailevia tuotteita. Tästä huolimattakyseinen ryhmä kuvastaa hyvin lääke-

vaihdon kannustamia yritysten hinnoit-telustrategioita. Yrityksillä on kaksivaihtoehtoista hinnoittelustrategiaa:tuotteen hinta joko pidetään mahdol-lisimman korkeana tai sitten niin al-haisena, että lääkkeen hinta on hinta-putken sisällä. Jos lääkkeen hinta onhintaputken yläpuolella, sitä eivät ostakuin jostain syytä lääkevaihdon ulko-puolelle jäävät asiakkaat. Taulukosta1 näemme, että käytännössä ainoa syylääkevaihdon ulkopuolelle jäämiselle onasiakkaan kieltäytyminen halvemmas-ta lääkkeestä. Noin 10 prosentissa ta-pauksista kaikista lääkevaihdon piiriinkuuluvista lääkkeistä asiakas on kiel-tänyt lääkkeen vaihtamisen. Hintaput-ken yläpuolella olevat lääkkeet jakavat

Lähteet: Apteekkariliitto sekä Aalto-Setälä ja Saarinen (2004).

Kuvio 1. Substituutioryhmä ”enalapriilin” hintakehitys.


siis tämän 10 % vaihtokelpoisten lääk-keiden markkinoista.

Esimerkki ibuprofeeni

Toinen esimerkkiryhmämme sisältääkaksi lääkettä – Buranan ja Brufenin.Vaikuttavana aineena näissä lääkkeis-sä on ibuprofeeni, ja niitä käytetääntilapäisten kipu- ja kuumetilojen hoi-toon. Tätä ryhmää voidaan pitää kil-pailun kannalta melkoisen edustavana,sillä kaikkein yleisimmin vaihtokelpoi-set lääkkeet kuuluvat ryhmään, jossaon kaksi tuotetta. Ennen lääkevaihdonalkua Buranan hinta oli 11,23 ja Bru-fenin 7,41 euroa. Lääkevaihdon alka-essa Buranan hinta tippui 9,13 euroon,jolloin sen uusi hinta mahtui hintaput-keen, jonka ylärajaksi muodostui Bru-fenin hinnan perusteella 9,41 euroa.Kun hintaputki määräytyi seuraavankerran heinäkuussa, Brufenin hintalaski 6,73 euroon. Hintaputken ylära-jaksi muodostui 8,73 euroa, ja Bura-na jäi hintaputken ulkopuolelle. Hetiseuraavalla tarkasteluperiodillammeBuranan hinta kuitenkin jo laski 8,56euroon eli 17 senttiä putken ylärajanalle. Tämän jälkeen kyseisillä lääkkeil-lä ei ole ollut hintamuutoksia.

Yksittäisten lääkkeiden hinta-kehitykseen vaikuttaneet teki-jät

Seuraavaksi tarkastellaan tilastollises-ti, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet vaih-tokelpoisten lääkkeiden hyvinkin eri-suuruisiin hinnanalennuksiin. Tauluk-ko 3 kertoo regressioanalyysin tulok-set, kun hintakehitystä (maaliskuu2003–huhtikuu 2004) selitetään kilpai-lijoiden lukumäärällä, substituutioryh-män alkuperäisellä keskihinnalla, ryh-män koolla, reseptivaatimuksella ja sil-lä, onko valmiste alkuperäislääke.3 Jo-kaisen lääkkeen hinta on indeksoituolemaan 100 maaliskuun 2003 lopus-sa, joten taulukon 3 kertoimet voidaantulkita suoraan prosenttimuutoksinalääkevaihdon alusta.

Taulukon ensimmäinen sanoma onse, että kilpailijoiden lukumäärä subs-tituutioryhmässä laskee lääkkeiden hin-toja. Kilpailijoiden lukumäärän vaiku-tus on kuitenkin erilainen keskihinnal-taan alhaisissa ja korkeammissa subs-tituutioryhmissä. Mikäli ryhmän kes-kihinta on ollut alle 6 euroa, yksi kil-pailija laskee ryhmään kuuluvien lääk-keiden hintaa keskimäärin 2,7 prosent-

tiyksikköä. Mikäli ryhmän keskihintaon ollut 6–12 euroa, yksi kilpailija las-kee ryhmään kuuluvien lääkkeiden hin-taa keskimäärin 4,7 prosenttiyksikköä.Kun keskihinta on ollut yli 12 euroa,yksi kilpailija laskee ryhmään kuuluvi-en lääkkeiden hintaa keskimäärin noin5,5 prosenttiyksikköä. Toisin sanoenkilpailijoiden lukumäärän vaikutus onpienempi niissä ryhmissä, joissa kes-kihinta on alhainen verrattuna kor-keamman keskihinnan ryhmiin.

Syynä tähän on tuskin se, että keski-hinnaltaan edullisten lääkeryhmien hin-nat olisivat olleet jo ennen lääkevaih-don alkua kilpailullisemmat kuin kes-kihinnaltaan korkeiden ryhmien hinnat.Syy alkujaan alhaisiin hintoihin on il-meisesti kustannuksissa (lääkkeiden hin-talautakuntahan on hyväksynyt hinnatkustannusten perusteella). Keskihinnal-taan alhaisten ryhmien pienten hinta-laskujen syy taas on mitä ilmeisimmintekninen, eli kun hintaputken leveys onkiinteä 2 tai 3 euroa, niin hintaputki onsuhteellisesti kapeampi kalliiden lääk-keiden kohdalla. Näin hintaputken ul-kopuolella olevien lääkkeiden hintojentäytyy laskea prosentuaalisesti lähem-mäs substituutioryhmän alinta hintaakalliissa substituutioryhmissä verrattu-na halvempiin substituutioryhmiin.Vaihtokelpoisten lääkkeiden hintojenvaihteluvälihän on valtava. Lähes 10 %substituutioryhmien keskihinnoista olihuhtikuussa 2004 alle 5 euroa ja noin28 % alle 10 euroa. Näissä tapauksissahintaputken leveys on siis useita kym-meniä prosentteja substituutioryhmänalimmasta hinnasta. Noin 9 % substi-tuutioryhmien keskihinnoista oli puo-lestaan yli 100 euroa. Tällöin hintaput-ken leveys on alle 3 % substituutioryh-män keskihinnasta.

Kolmas yksittäisten lääkkeiden hin-toihin selvästi vaikuttava tekijä on se,onko kyseessä alkuperäislääke. Tämäntekijän vaikutus ei ole kuitenkaan sa-mansuuntainen pienissä ja suurissasubstituutioryhmissä. Kun kilpailijoitaon 4 tai vähemmän, alkuperäislääkkei-den hinnat ovat laskeneet 1,6 prosent-tia enemmän kuin muiden lääkkeidenhinnat. Alkuperäislääkemuuttujan vai-

Kuvio 2. Substituutioryhmä ”ibuprofeenin” hintakehitys.


3 Aalto-Setälä ja Saarinen (2004) kä-sittelevät käytettyä estimointimenetelmäätarkemmin.


kutus on päinvastainen – ja hyvin voi-makas – suurissa substituutioryhmis-sä. Näissä substituutioryhmissä alku-peräislääkkeiden hinnat ovat laskeneetperäti 9,5 % vähemmän kuin muidenlääkkeiden. Alkuperäislääkkeiden hin-takehitys on siis yleisestikin ollut ylläolleiden esimerkkien mukainen.

Selityksenä alkuperäislääkkeiden eri-suuntaisille hintavaikutuksille erisuu-ruisissa substituutioryhmissä on jo ai-emmin kuvattu alkuperäislääkkeenkaksi vaihtoehtoista hinnoittelustrate-giaa: laskea hinta putkeen tai pitää hin-ta mahdollisimman korkeana. Vähänkilpailijoita sisältävissä substituutioryh-missä alimmat hinnat ovat laskeneetniin vähän, että alkuperäislääkkeet ovatpäässeet kohtuullisen pienillä hintojenlaskuilla hintaputken sisälle. Paljon kil-pailijoita sisältävissä substituutioryhmis-sä alimmat hinnat ovat sen sijaan niinalhaalla, että alkuperäislääkkeiden hin-tojen olisi pitänyt laskea useita kym-meniä prosentteja mahtuakseen put-keen. Näissä tapauksissa niiden hin-nat eivät olekaan laskeneet usein ol-lenkaan.

Viimeisenä hintojen laskun selittäjä-nä on muuttuja reseptilääke. Tämämuuttuja erittelee toisistaan lääkkeet,joiden ostamiseen vaaditaan resepti,sekä lääkkeet, joita voi ostaa myös il-man reseptiä. Näiden ryhmien ero kil-pailullisuuden kannalta on siinä, ettäostettaessa reseptillä hintaputkeen kuu-

lumatonta lääkettä apteekin on ehdo-tettava vaihtoa edullisempaan lääkkee-seen. Jos kuluttaja ostaa samaa lääkettäilman reseptiä, apteekin ei tarvitse eh-dottaa vaihtoa halvempaan lääkkee-seen. Näin kilpailu ei ole yhtä kireäälääkkeillä, joita voi ostaa myös ilmanreseptiä. Ainoastaan reseptillä ostetta-vien lääkkeiden hinnat ovatkin laske-neet 2,5 % enemmän kuin sellaistenlääkkeiden hinnat, joita voi ostaa myösilman reseptiä.

Vaihtokelpoisten lääkkeidenhintahajonta

Seuraavaksi tarkastellaan lääkevaihdonvaikutusta substituutioryhmien sisäi-seen hintahajontaan. Hintahajonnan

mittarina käytetään tässä tutkimukses-sa yksinkertaisesti substituutioryhmänalimman hinnan prosentuaalista eroaylimmästä hinnasta. Taulukko 4 sisäl-tää substituutioryhmien hintahajonnatkilpailijoiden lukumäärän mukaan en-nen lääkevaihdon alkua maaliskuussa2003 ja vuosi lääkevaihdon alun jäl-keen huhtikuussa 2004.

Kuten taulukosta 4 nähdään, 2, 3 tai4 tuotetta sisältävien substituutioryh-mien keskimääräinen hintahajonta onpienentynyt lääkevaihdon aikana.Substituutioryhmän kalleimman ja hal-vimman hinnan ero on siis pienenty-nyt näissä ryhmissä. Tämä johtuu yk-sinkertaisesti siitä, että ryhmien kal-leimpien lääkkeiden hinnat ovat laske-neet keskimääräistä enemmän (kutenjo nähtiin taulukosta 3 ja ibuprofeeniatarkastelevasta esimerkistä). Tilanneon sen sijaan toinen substituutioryh-missä, joissa kilpailijoita on 5 tai enem-män. Niissä hintahajonta on kasvanutselvästi. Kyse on siis siitä, että ryhmänalunperinkin kalleimpien lääkkeidenhinnat ovat laskeneet lääkevaihdonvoimaan tultua vähemmän kuin hal-vimpien lääkkeiden hinnat4.

Sinällään on kiintoisaa, että 8–11 kil-pailijaa sisältävissä ryhmissä kalleim-man ja halvimman lääkkeen erot ovat

Taulukko 3. Vaihtokelpoisten lääkkeiden hintakehitykseen vaikuttaneettekijät.

Selitettävä muuttuja: hinnan muutos

Selittävä muuttuja: kerroin merkitsevyystaso

Vakio 107Kilpailijoiden lkm (alle 6 euron ryhmä) -2,7 0,00Kilpailijoiden lkm (6–12 euron ryhmä) -4,7 0,00Kilpailijoiden lkm (12–18 euron ryhmä) -5,8 0,00Kilpailijoiden lkm (yli 18 euron ryhmä) -5,6 0,00Alkuperäislääke (kilp. Lkm) 9,5 0,00Alkuperäislääke (kilp. Lkm) -1,6 0,02Reseptilääke -2,5

R2 0,42

Kilpailijoiden lukumäärä Hajonta 3:2003 Hajonta 4:2004

1 0 02 8,5 8,33 18,7 17,94 28,3 25,95 28,5 38,66 31,1 42,77 34,0 56,38 38,3 60,29 36,1 62,2

10 34,5 80,211 21,6 84,5

Taulukko 4. Substituutioryhmien alimman hinnan prosenttiero ylimmästähinnasta.

4 Kyseinen tulos hintahajonnan erisuun-taisesta kehittymisestä on käytännössäidenttinen taulukon 3 raportoimalle al-kuperäislääkemuuttujan erisuuntaisellevaikutukselle erisuuruisissa substituutio-ryhmissä.


niinkin suuria kuin 60–85 %. Tämätarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettänäissä ryhmissä halvimman lääkkeenhinta on 60–85 % alempi kuin kalleim-man (tai toisin sanottuna kalleimmanlääkkeen hinta 150–560 % korkeam-pi kuin halvimman). Erot ovat valta-via ottaen huomioon, että lääkkeidenpitäisi vaikuttaa täsmälleen samalla ta-valla ja asian pitäisi olla yleisesti myöskuluttajien tiedossa. Lisäksi kuluttajaei pysty ostamaan tällaista lääkettä kuinapteekista ja siellä farmaseutin on pak-ko ehdottaa kalliimman lääkkeen vaih-tamista halvempaan (ja vastaavaan)lääkkeeseen.

Vaihtokelpoisten lääkkeidenhinnanalennusten nopeus

Tarkastellaan lopuksi lääkkeiden hin-tojen laskujen nopeutta. Kuvio 3 näyt-tää keskimääräisen lääkkeiden hintake-hityksen ryhmissä, joissa lääkkeitä on1, 5 ja 10. Hintakehitys kyseisissä ryh-missä kuvastaa myös hintakehitystämuissakin ryhmissä melko hyvin. Vaih-tokelpoisten lääkkeiden hinnat ovat las-keneet melko nopeasti. Suurin osa hin-tojen laskusta tapahtui lääkevaihdonkahden ensimmäisen kuukauden aika-

na toukokuuhun 2003 mennessä. Hin-nat laskivat vielä jonkin verran muuta-man seuraavan kuukauden aikana, mut-ta elokuun 2003 jälkeen vaihtokelpois-ten lääkkeiden hinnat eivät juuri ole las-keneet.5 Käytännössä voidaankin siissanoa, että lääkevaihdon aikaansaamahintojen lasku on toteutunut täysimää-räisenä lääkevaihdon ensimmäisen vuo-den aikana eikä lääkevaihdon aikaan-saamaa hintojen merkittävää alenemis-ta ole enää odotettavissa. Tietenkin lää-kevaihdon piiriin tulee tulevaisuudessauusia lääkeryhmiä vanhojen patenttienrauetessa. On luonnollista olettaa, ettänäissä lääkeryhmissä hinnat tulevat las-kemaan yllä kuvatun mukaisesti.

Lopuksi

Tässä artikkelissa on tarkasteltu lää-kevaihdon aikaansaamaa kilpailuym-päristön muutoksen vaikutusta vaih-tokelpoisten lääkkeiden hintoihin jaerityisesti yksittäisten vaihtokelpoisten

lääkkeiden erisuuruisiin hintojen las-kuihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkaste-lun ilmeisin tulos on se, että kilpailijoi-den lukumäärän lisääntyminen substi-tuutioryhmässä laskee hintoja. Tulos eitietysti ole yllättävä, mutta yllättävääon, että uudet kilpailijat laskevat sel-västi ryhmän hintoja, vaikka ryhmäs-sä olisi jo useita kilpailijoita. Kilpaili-joiden hintoja laskeva vaikutus ei lisäksiole samanlainen kaikissa substituutio-ryhmissä, sillä kilpailu on laskenut hin-toja huomattavasti vähemmän alunpe-rin keskihinnaltaan alhaisissa ryhmis-sä kuin kalliimmissa ryhmissä. Syynäon se, että keskihinnaltaan alhaisissaryhmissä 2 euroa leveä hintaputki onkovin leveä prosentuaalisesti. Jos ryh-män alin hinta on esimerkiksi 4 eu-roa, kyseistä tuotetta jopa 50 % kal-liimmat lääkkeet mahtuvat hintaput-keen. Pahinta ei ole se, että ”liian kal-liit” tuotteet mahtuvat hintaputkeen,vaan se, että liian leveä hintaputki pois-taa kannustimen laskea hintoja alas: joskuitenkin lähes kaikki ryhmän tuotteetmahtuvat putkeen, miksi kukaan las-kisi hintoja? Hintaputken pitäisikin ollaselvästi kapeampi kuin 2 euroa hin-noiltaan alhaisten substituutioryhmienkohdalla.

Toinen tärkeä tulos on se, että alku-peräislääkkeiden hintakehitys on olluthyvin erilainen pienissä ja suurissasubstituutioryhmissä. Lääkevaihdontoisena ongelmana onkin tällä hetkel-lä se, että paljon kilpailijoita sisältäviensubstituutioryhmien alkuperäislääkkei-den hinnat eivät ole juuri laskeneet.Tämän tutkimuksen käytössä ei oleollut lääkkeiden myyntimääriä, muttailmeisesti kyseisiä lääkkeitä myydäänhuomattavia määriä (koska kyseistenlääkkeiden hintoja ei ole ollut tarpeel-lista laskea).

Joissakin EU-maissa (Saksa, Tanska,Hollanti ja Ruotsi) on käytössä niin sa-nottu ”viitehintajärjestelmä”. Ruotsissakyseinen järjestelmä tarkoittaa sitä, ettäyhteiskunta ei korvaa yli 10 % substi-tuutioryhmän alinta hintaa kalliimpialääkkeitä. Tällainen järjestelmä voisiSuomessakin saada alkuperäislääkkei-den hinnat laskemaan. Yritysten todel-

Kuvio 3. Vaihtokelpoisten lääkkeiden hinnanalennusten nopeus ja kil-pailijoiden lukumäärä.


5 Vaihtokelpoisten lääkkeiden painotta-maton hintaindeksi oli 94,5 toukokuussa2003 (hinnat olivat siis laskeneet 5.5 %maaliskuusta), elokuussa hintaindeksi oli90,8 ja huhtikuussa 2004 89,4.


linen käyttäytyminen markkinoilla voiolla kuitenkin hyvin vaikeasti ennakoi-tavaa. Ruotsin lääkemarkkinoita on tut-kittu kohtuullisen paljon (esim. Arons-son, Bergman ja Rudholm, 2001; Berg-man ja Rudholm, 2003) ja ainakin joi-denkin lääkeryhmien kohdalla viitehin-tajärjestelmä ei olekaan laskenut alku-peräislääkkeiden hintoja vaan pitänytgeneeristen lääkkeiden hinnat ylhäällä.Syynä on ollut se, että kyseinen järjes-telmä normaalisti pakottaa laskemaanalkuperäislääkkeen hinnan lähelle subs-tituutioryhmän alimpia hintoja. Koskageneeristen lääkkeiden hinnoittelijat tie-tävät tämän, miksi he laskisivat hintan-sa kovin alas? On kannattavampaa pi-tää geneerisen lääkkeen hinta korkea-na (ja hieman alkuperäislääkkeen hin-taa alempana) kuin alhaisena (ja hie-man alkuperäislääkkeen hintaa alem-pana).

Tämän artikkelin vaihtokelpoistenlääkkeiden kilpailun tarkastelu ei olemitenkään tyhjentävä esitys aiheesta.Aihetta voisi tarkastella huomattavastisofistikoituneemminkin. Erityisestilääkkeiden myyntimäärien saaminenkilpailun analyysiin tekisi tarkastelustavahvemman.

KIRJALLISUUS

Aalto-Setälä, V. & Saarinen, P. (2004),Kilpailun vaikutus lääkemarkkinoilla,Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja2004:6.

Apteekkariliitto (2004), Lääkevaihtolaskenut tuntuvasti lääkkeiden hintoja,2.4.2004, www.apteekkariliitto.fi.

Aronsson, T. & Bergman, M. &Rudholm, N. (2001), The Impact ofGeneric Drug Competition on BrandName Market Shares – Evidence fromMicro Data, Review of IndustrialOrganization, 19, 425–435.

Bergman, M. & Rudholm, N. (2003),The Relative Importance of Actual andPotential Competition: Empirical Evidencefrom the Pharmaceutical Markets, Journalof Industrial Economics, 51, 455–467.

Kettunen, K. (2002), Lääkkeidenhintakehitys, teoksessa Lääkkeet jaterveys 2002, Lääketietokeskus OY.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2003),Lääkepolitiikka 2010.

Ville Aalto-Setälä tutkii työssään lää-kevaihdon (geneerinen substituutio)sallimisen, kilpailun intensiteetin muu-tosten ja hintaputken vaikutuksia lääk-keiden hintoihin suomalaisilla lääke-markkinoilla lääkevaihdon tultua voi-maan 1.4.2003.

Työssä kuvataan ja käsitellään em-piiristä aineistoa hyvin laajasti, ja täs-tä syystä myös tutkimustulokset ovathyvin moninaiset. Empiirisen aineis-ton ja analyysin perusteella työssäpäädytään seuraaviin johtopäätöksiin.Ensinnäkin havaitaan, että yritystenhinnoittelustrategiat ja vastaukset kil-pailuun poikkeavat toisistaan eri subs-tituutioryhmissä riippuen kilpailijoidenlukumäärästä. Työn keskeinen empii-rinen tulos on, että kilpailijoiden lu-kumäärän lisääntyminen laskee lääk-keiden hintoja. Tämä tapahtuu kui-tenkin siten, että kilpailun hintavai-kutus riippuu lääkkeen keskihinnastasubstituutioryhmän sisällä niin, ettäkalleimpien lääkkeiden ryhmissä hin-tojen lasku on suurempaa kuin hal-pojen lääkkeiden ryhmissä. Aineistonperusteella päätellään myös, että lää-kevaihto on synnyttänyt suuria eroa-vuuksia kilpailevien lääkkeiden hintoi-hin ja että yritykset ovat sopeutuneetlääkevaihdon tuomiin muutoksiin suh-teellisen nopeasti.

Työssä substituutioryhmällä viitataansamaa vaikuttavaa ainetta sisältävienlääkkeiden ryhmään ja substituutioryh-mä rinnastetaan myös keskenään kil-

pailevien tuotteiden ryhmäksi. Tämätarkoittaa sitä, että kaikki lääkkeet,joissa on samaa vaikuttavaa ainetta,kuuluvat samoille markkinoille. Tämänkaltainen markkinoiden määrittely eiota kuitenkaan huomioon seikkaa, ettätietty lääke (lääke X) voi kohdata kil-pailua toisesta lääkkeestä (lääke Y),joka sisältää erilaista vaikuttavaa ainetta,mutta kyseistä lääkettä Y käytetäänsaman sairauden hoitamiseen kuin lää-kettä X. Tällöin kyseessä ovat ns. te-rapeuttiset substituutit, joiden välinenkysynnän ristijousto voi olla positiivi-nen (Ellison et al. 1997).

Työssä havaitaan myös, että substi-tuutioryhmissään ainoina lääkkeinäolevien lääkkeiden hinnat ovat laske-neet lääkevaihdon voimaantulon jäl-keen. Työssä tämän esitetään johtuvanpotentiaalisesta kilpailusta. Tämä eikuitenkaan ole ainoa selitys, vaan il-miötä voi selittää myös terapeuttistensubstituuttien taholta tuleva kilpailu.Kilpailun lisääntyminen yhdessä subs-tituutioryhmässä voi vaikuttaa lääkkei-den hintoihin ei vain saman substituu-tioryhmän sisällä mutta myös terapeut-tisten substituuttien ryhmissä. Tällöinon mahdollista, että myös terapeuttis-ten substituuttien hinnat voivat laskea.Tämä tarkoittaa myös sitä, että mark-kinoiden määrittely pelkästään substi-tuutioryhmien perusteella on liian sup-peaa ja kilpailua lääkemarkkinoilla voiesiintyä ilman geneeristä substituutio-takin.

KommenttiIsmo LinnosmaaYliassistenttiKuopion yliopisto


Työssä selvitetään regressioanalyysinavulla kilpailijoiden lukumäärän vaiku-tuksia lääkkeiden hintoihin. Kuvaile-van analyysin perusteella näyttää siltä,että lääkevaihdon hintavaikutuksetriippuvat pitkälti siitä, onko kyseessäresepti- vai käsikauppalääke. Tämänhavainnon voisi huomioida regressio-analyysissa ja luokitella lääkkeet resep-ti- ja käsikauppalääkkeisiin ja tutkiakilpailun marginaalisia vaikutuksia hin-toihin näiden ryhmien sisällä. Voi olla,että kilpailun hintavaikutukset eroavatnäissä ryhmissä toisistaan. Samalla ta-voin työssä voisi luokitella lääkkeet senmukaan, ovatko niiden hinnat hinta-putkessa vai ei, koska yritysten hin-noittelustrategiat näyttävät selvästipoikkeavan toisistaan näissä kahdessaryhmässä.

Työssä jää pienemmälle käsittelyllemarkkinoiden kilpailun kannalta mie-lenkiintoinen kysymys siitä, miten lää-

kevaihdon voimaantulo on vaikuttanutkilpailevien tuotteiden lukumääräänmarkkinoilla. Kuvailevan aineiston pe-rusteella näyttäisi siltä, että lääkevaih-to ei ole merkittävästi lisännyt eikävähentänyt kilpailevien tuotteiden mää-rää, vaan tuotteiden lukumäärät subs-tituutioryhmissä ovat pysyneet suurinpiirtein samoina lääkevaihdon tultuavoimaan kuin ennen tätä.

Aalto-Setälä esittelee ansiokkaastikilpailun vaikutuksia lääkkeiden hin-toihin, mutta työssä talousteoreettinentai kilpailuteoreettinen argumentointijää suhteellisen ohueksi. Tässä suhtees-sa olisi mielenkiintoista erotella toisis-taan staattisen ja dynaamisen tehok-kuuden näkökulmat. Kilpailun kiristy-minen ja hintojen aleneminen lääke-markkinoilla on tavoiteltavaa politiik-kamielessä, koska näin voimavarojenkäyttö tehostuu lääketoimialalla. Sa-malla on kuitenkin havaittava kolikon

kääntöpuoli: kilpailun kiristyminen jakannattavuuden heikentyminen voivaikuttaa haitallisesti yritysten kannus-timiin investoida T&K-toimintaan, jol-loin toimialan dynaaminen suoritusky-ky voi kärsiä. Nämä kaksi näkökul-maa ovat olleet keskeisiä myös lääke-toimialaa koskevassa akateemisessa jasoveltavassa kirjallisuudessa (ks. Co-manor, 1987).�

KIRJALLISUUS

Comanor, W.S. (1987), The PoliticalEconomy of the Pharmaceutical Industry,Journal of Economic Literature, 24,1178–1217.

Ellison, S.F. & Cockburn, I. & Griliches,Z. & Hausman, J. (1997), Characteristicsof Demand for Pharmaceutical Products:an Examination of Four Cephalosporins,Rand Journal of Economics, 28, 426–446.


Tämä seminaari on osoittanut oivallises-ti, että taloustiede tarjoaa relevantin nä-kökulman kilpailupolitiikan ja -oikeudenanalyysiin ja soveltamiseen. Tämä ei olemitenkään yllättävää, sillä onhan kan-santaloustieteen alaan kuuluva toimialantaloustiede nykyaikaisen kilpailupolitii-kan ja -oikeuden ainoana kestävänä in-tellektuaalisena perustana.2

On jo sinällään hyödyllistä muistuttaakilpailupolitiikan ja -oikeuden taloustie-teellisestä perustasta, mutta pitemmäl-lekin meneviä perusteluja sille, miksi ta-loustieteen valokeilaa juuri nyt on pe-rusteltua suunnata kilpailupolitiikkaa ja-oikeutta kohti, voidaan esittää, ja niitäon myös seminaarissa tuotu esiin:

– Taloustieteessä (sekä teoreettisessaettä empiirisessä analyysissä) on saatuaikaan kilpailupolitiikan ja –oikeudenkannalta relevantteja tutkimustuloksia, joi-den merkitystä tulisi lähemmin arvioida.

– Yhä dynaamisemmassa ja moni-mutkaisemmassa taloudellisessa toi-mintaympäristössä kilpailupolitiikkaaja -oikeutta on yhä haasteellisempaatoimeenpanna, mikä lisää uuden talo-ustieteellisen argumentaation tarvetta.

Kilpailupolitiikan taloustie-teellinen perusta

Emme voi sulkea silmiämme siltä, ettäkeskenään kilpailevat yritykset ovattämän päivän markkinoilla yhä erilai-sempia, ja että tällä erilaisuudella onpysyväisluonteisia vaikutuksia yritystentaloudelliseen menestykseen – silloin-kin kun toimialalle ei näyttäisi perin-teisen toimialataloustieteen näkökul-masta olevan merkittäviä alallepääsynesteitä.3 Arvioitaessa yritysten mark-kinavoimaa ja kilpailuetuja tuleekinjatkossa ottaa huomioon toimialakoh-taisten kilpailuetutekijöiden ohella yri-tysspesifejä kilpailuetutekijöitä eli yri-tysten toisistaan poikkeavat resurssit,kyvykkyydet ja kompetenssit. Yrityk-set voivat nauttia pitkäaikaisesti tavan-omaista paremmasta kannattavuudestatällaisten yritysspesifien kilpailuetujenansiosta. Tämä mahdollisuus saattaavaikuttaa merkittävästi yritysten mark-kinakäyttäytymisen, mukaan lukien kil-pailua rajoittavien menettelytapojen

Martti Virtanen1

JohtajaKilpailuvirasto

SEMINAARIN PÄÄTÖSSANAT

1 Kommentissa esitetyt näkemyksetovat kirjoittajan omia, eivätkä ne vält-tämättä vastaa Kilpailuviraston kantaa.

2 Kilpailupolitiikka ja -lainsäädäntöovat toisaalta ankkuroituneet oikeuden-käytölle oikeusvaltiossa asetettuihin ra-joitteisiin: taloudenpitäjille ei voida mää-rätä mielivaltaisia velvoitteita, ja niilletulee antaa asianmukainen mahdolli-suus tulla kuulluksi ja puolustautua nii-hin kohdistettujen epäilyjen tai syytös-ten johdosta. Tällaisetkin oikeudellisetrajoitteet kilpailupolitiikan ja -oikeudensoveltamisessa ovat kuitenkin viime kä-dessä taloudellisen tehokkuudenkinkannalta perusteltuja. Tämäkin osoittaa,kuinka yhteen nivoutuneita taloudelli-set ja oikeudelliset elementit ovat kilpai-lupolitiikan ja -oikeuden opillisessa pe-rustassa.

3 Esimerkiksi monien palvelualojen yri-tysten (ravintolat, parturit, jne.) pitkäai-kaista menestystä näyttäisi olevan vaikeaselittää toimialakohtaisten alallepääsyn es-teiden perusteella.


tulkintaan.4 Aki Koponen pohti esityk-sessään tämän näkökulman vaikutus-ta kilpailuolosuhteiden seurantaan jadiagnostisointiin ja viittasi uusien jainnovatiivisten kilpailuviranomaistentoimintamallien mahdollisuuteen tältäosin.

Yllä olevan perusteella yrityksen teo-rian, strategisen liikkeenjohtotutki-muksen, ja laajemminkin liiketaloudel-lisen tutkimuksen kehitys on vahvista-massa kilpailupolitiikan ja -oikeudentaloustieteellistä perustaa. Mutta sa-maan suuntaan vaikuttavat myös ne kil-pailuoikeuden soveltamisen uudethaasteet, jotka liittyvät innovaatioidenlisääntyvään merkitykseen taloudelli-sessa kilpailussa ja siihen yritysten vä-lisen yhteistyön ja kilpailun monimut-kaistuvaan työnjakoon, jota nykyai-kaisten innovaatioprosessien toteutta-minen merkitsee. Yhä enemmän tar-vitaan yritysten välistä luovaa ja inno-vatiivista yhteistyötä, vaikka tämänyhteistyön ulkopuolella ao. yrityksetkilpailevat keskenään. Kilpailupolitiikanja -oikeuden kannalta tuleekin yhä tär-keämmäksi erottaa toisistaan ”hyvä”(so. uutta luova, innovatiivinen) yhteis-työ ”huonosta” (so. pelkästään hinto-jen nostamiseen ja markkinoiden ja-kamiseen keskittyvästä) yhteistyöstä.Hyvääkin yhteistyötä tekevillä yrityk-sillä saattaa silti olla tai ne voivat yh-teistyönsä kautta hankkia merkittäväämarkkinavoimaa.

Miksi sitten tällainenkin kehitys onlaajentamassa kilpailupolitiikan ja –oi-keuden teoreettista perustaa? Merkit-tävään asemaan markkinaprosesseis-sa nousee nyt taloudenpitäjien keski-näinen luottamus. Luottamus oneräänlaista voiteluainetta, jolla talou-

den rattaita pidetään käynnissä vähäi-sellä kitkalla eli vähäisillä transaktio-kustannuksilla. Luottamus taloudenpi-täjien välillä ei kuitenkaan ole pelkäs-tään taloudellisiin vaihdantasuhteisiinperustuvaa vaan sitä luodaan myöskaikessa muussa taloudenpitäjien kans-sakäymisessä. Näin markkinaproses-sien ja niihin liittyvien taloudellista kil-pailua säätelevien järjestelyjen ymmär-tämisessä ja selittämisessä talous on ni-voutumassa entistä tiiviimmin yhteenmuun yhteiskunnan kanssa. Sitenmyös muun yhteiskuntatieteen tuki ta-loustieteelle kilpailupolitiikan ja –oike-uden ajatteluperustana on vahvistu-massa.

”Ydintoimialataloustiedekin” on ke-hittynyt kilpailupolitiikkaa ja -oikeuttahyödyntävällä tavalla. Markku Sten-borg havainnollisti esityksessään, mi-ten taloustieteen sekä teoreettiset ettäempiiriset edistysaskeleet tuovat lisä-valaistusta perinteisesti vaikeaselkoisi-na pidettyjen oligopolien analysointiinja valvontaan. Eero Lehto käsitteli esi-tyksessään empiirisen analyysin hyväk-sikäyttöä yrityskauppojen luonteen jakilpailuvaikutusten analysoimisessa javiittasi siihen, että ainakin eräissä ta-pauksissa johtopäätökset voivat ollahyvinkin kriittisiä. Tältä osin voidaanlopulta vielä todeta, että peliteoriankehitys on olennaisesti syventänyt ky-kyämme ymmärtää reaalimaailman kil-pailuprosessien monimutkaisuutta jamonimuotoisuutta.

Mitä on kilpailupolitiikka?

Innovaatio on siis avainkäsite, johontaloustieteen kehitys ja kilpailupolitii-kan kehityshaasteet tällä hetkellä olen-naisilta osiltaan kulminoituvat. Inno-vaatioiden merkitys ei kuitenkaan ra-joitu pelkästään kilpailuoikeuden so-veltamiseen erilaisiin kilpailunrajoituk-siin, vaan kyse on samalla myös kil-pailun olennaisesta vaikutuksesta tuot-tavuuden kasvuun ja ylipäätään koko-naistaloudelliseen kehitykseen, johonJukka Pekkarinen seminaarin avaus-puheenvuorossaan viittasi.

Viimeaikainen taloustieteellinen tut-kimus ja Suomen osalta tuore OECD:nraporttikin viittaavat siihen, että kilpai-lun olemassaolo tai sen puuttuminenmerkitsee koko kansantalouden kehi-tyksen kannalta todella paljon: kilpai-lun poissulkeminen liittyy huonoontuottavuuskehitykseen ja stagnaatioon,kun taas vireä kilpailu liittyy vahvaantuottavuuskehitykseen, innovatiivisuu-teen ja muutosdynamiikkaan.

Tiedämme edelleenkin liian vähänkilpailun pitkän aikavälin vaikutuksis-ta tuottavuus- ja työllisyyskehitykseenja ylipäätään taloudelliseen kasvuun;tarvitsemme lisää tutkimusta näistä yh-teyksistä. Voinemme kuitenkin jo nytväittää, että tarvitsemme näiden vai-kutusten vuoksi laaja-alaista talouspo-liittista kilpailustrategiaa. Tällaisen laa-jasti ymmärretyn kilpailupoliittisenstrategian tarpeestahan on asiallisestikyse niin globalisaatiokeskustelussakuin hyvinvointipalvelusektorin uudis-tumishankkeissakin. Kilpailuvirasto voitällaisissa pyrkimyksissä parhaimmil-laan olla päätöksentekijöitä avustava-na asiantuntijaviranomaisena.

Taloustiede on tällöin välttämätön jatulevaisuudessa todennäköisesti yhätehokkaampi työkalu. Seminaarissatuotiin esiin, että kilpailu (ja kilpailu-poliittinen valvonta) voi olla ylivoimai-nen substituutti erityissääntelylle. AriAhonen osoitti esityksessään, ettei edeshintakattosääntely ole vailla epätoivot-tavia sivuvaikutuksia. Myös Ville Aal-to-Setälän esitys kilpailun lisäämisenvaikutuksista kansallisiin lääkemarkki-noihimme osoitti, miten dramaattinenkilpailun avaamisen vaikutus voi olla.Kummankin esityksen perusteella kil-pailuteoriaa voidaan ja sitä tulee armot-tomasti käyttää hyväksi sääntelyinsti-tuutioiden toimivuuden arvioinnissa.

Miten taloustieteen valokeilaatulisi suunnata?

Yllä olevan perusteella on tällä hetkel-lä sekä tilaa että tarvetta kilpailupoliit-tisiin ja -oikeudellisiin innovaatioihin.Kuten seminaarissa on todettu, histo-

4 Esimerkiksi yrityskaupoissa pyrki-mykset vahvistaa yritysspesifejä kilpai-luetuja voivat olla hyvin relevantteja. Josyritys ei kykene identifioimaan ja jäljit-telemään toisen yrityksen resurssiensa,kyvykkyyksiensä tai kompetenssiensaperusteella nauttimaa kilpailuetua, sevoi yrittää hankkia yritysoston avulla”pakettina” käyttöönsä tämän kilpailu-edun. Kilpailuetu kuitenkin haihtuu hel-posti, kun ”paketti avataan” eli ostettuyritys integroidaan ostavaan yritykseen.


riallisen kokemuksen perusteella voi-daankin väittää, että innovaatiot kilpai-lupolitiikassa ja -oikeudessa perustu-vat teorian ja käytännön vuorovaiku-tusprosessiin, jonka lähtökohtana onjoko tieteellinen tutkimus tai kompas-tuskiven luonteinen kilpailupolitiikan ja-oikeuden konkreettinen soveltamison-gelma.

Kyse on siis vuorovaikutussuhteesta,joka on ajan myötä nivonut tehokkaas-ti yhteen etenkin taloudellista ja oikeu-dellista argumentaatiota käytännön kil-pailupolitiikassa ja -oikeudessa. Tämänvuoksi saattaa ajoittain olla vaikeaa pää-tellä, mikä on taloudellista ja oikeu-dellista tässä yhteydessä. Tällaisessa he-delmällisessä vuorovaikutuksessa, jo-hon Kalle Määttä esityksessään viit-tasi, löydetään jatkossakin parhaitenuusia innovatiivisia argumentteja ja so-veltamisperiaatteita. Näissä merkeis-sä olemme pitäneet seminaariamme.

Taloustieteen potentiaali jakilpailuviranomaistoiminta

USA:n Federal Trade Commission’inentinen puhemies Timothy J. Muris onkorostanut kilpailuviranomaisten tar-vetta investoida omaan tutkimus- jakehitystoimintaansa, mihin FTC on-kin merkittävästi panostanut. Muris’inmukaan kilpailuviranomaisten kykytehdä laadukasta työtä ja ylläpitää us-kottavuutta edellyttää yhä vahvempaatutkimustoimintaa markkinoiden jayritysten toimintatavasta, vahingollis-ten kilpailunrajoitusten esiintymiselletyypillisistä olosuhteista ja viranomais-ten toteuttaman kilpailulainsäädännöntoimeenpanon todellisesta tarpeesta javaikutuksista. Muris korostaa tarvettajatkuvasti arvioida uudelleen ja testatakilpailuviranomaisten taloudellista ajat-telua ja mitata empiirisesti viranomais-ten ja tuomioistuinten ratkaisujen vai-kutuksia. Oman vahvan T&K–toimin-tansa avulla kilpailuviranomainen voi-kin itse olla vahvasti aloitteellinen jasuuntaa näyttävä uutta innovatiivistakilpailupoliittista ja -oikeudellista tie-toa luovassa vuorovaikutusprosessissa.

Vastaavaa kehitystarvetta ja -poten-tiaalia on varmasti myös meikäläisissäolosuhteissa. Suomessa kilpailupolitii-kan T&K ei kuitenkaan vastaavassamäärin kuin USA:ssa voine perustuakilpailuviranomaisen sisäisiin panostuk-siin; olennaisessa määrin tarvitaan ver-kostoitumista tutkimustoiminnan jamuiden sidosryhmien kanssa ja kan-sainvälisen viranomaisyhteistyön hy-väksikäyttöä. Tällä seminaarillamme onverkostoitumisessa otettukin askeleteenpäin.�

52

Korot 1997:01–2004:11

Työttömyysaste Suomessa 1995:01–2004:10Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja1995:01–2004:09

Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan1995:01–2004:11

Lähde: Suomen Pankki.Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Lähde: Tilastokeskus.Lähde: Tilastokeskus.

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2004:11

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2004:10

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e nj u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan myösverkossa laitoksen kotisivuilla.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista.

M

Vuosikerta20,00 €Irtonumero 6,50 €

ISSN 1236-7206

talous ja yhteiskunta 4/2004

Government & Nonprofit