talous ja yhteiskunta 3/2009
TRANSCRIPT
Vuosikerta 22,00€Irtonumero 7,00€ISSN1236–7206
LABOURINSTITUTEFORECONOMICRESEARCH
Pitkänsillanranta3A,6.krs00530HelsinkiFinland
p.09–25357330 (Tel.+358–9–25357339)tax09–25357332 (Fax+358–9–25357332)www.labour.fi
Palkansaajientutkimuslaitosharjoittaakansantaloudellistatutkimusta,seuraataloudellistakehitystäjalaatiisitäkoskeviaennusteita.Laitosonperustettuvuonna1971Työväentaloudellisentutkimuslai-toksennimelläjaontoiminutnykyisellänimellävuodesta1993lähtien.Tutkimuk-senpääalueitaovattyömarkkinat,julkinentalous,makrotalousjatalouspolitiikka.Palkansaajientutkimuslaitostaylläpitääkannatusyhdistys,johonkuuluvatkaikkiSuomenammatillisetkeskusjärjestöt,SAK,STTKjaAKAVAsekäsuurinosanäidenjäsenliitoista.
MItella OyJ
2 TALOUS & YHTEISKUNTA 3 l2009
37. vuosikerta4 numeroa vuodessa
Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi
Toimitus:Päätoimittaja Jaakko KianderToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]
Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]
Toimitusneuvosto:Tuomas HarpfPekka ImmeliHarri JärvinenOlli KoskiMarja-Liisa RajakangasJari Vettenranta
Tilaushinnat:Vuosikerta 22,00 €Irtonumero 7,00 €
Painopaikka:Kirjapaino Jaarli Oy
Valokuvaus:Maarit Kytöharju
Kansi:Markku Böök
Kannen kuva:Markku Böök
ISSN 1236–7206
T a l o u s& Y h t e i s k u n t aSisällys
3 / 2009
Heikki TaimioPääkirjoitus ....................................................................................................................................... 3
Talousennuste 2009–2010Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimattakeskimäärin 11 prosenttiin ......................................................................................................... 4
Pekka KorpinenTalouden vai taloustieteen kriisi? ........................................................................................... 20
Kirjat, Mari KangasniemiNiall Ferguson: Rahan nousu. Maailman rahoitushistoria .............................................. 28
Pekka SauramoNykykriisi ja 1930-luvun lama – miten kapitalismi Yhdysvalloissa on muuttunut? . 30
KolumniSixten Korkman, Koira ja veräjä ............................................................................................... 36
Jouko RautavaNykykriisi nostaa Kiinan roolia maailmantaloudessa ...................................................... 38
Kirjat, Jaakko KianderJussi Vähämaa: Itsen alistus sekä Anna-Reetta Korhonen, Jukka Peltomäki ja Miika Saukkonen: Paskaduunista barrikadille ............................................................... 44
Pekka SutelaVenäjä kriisin jälkeen ................................................................................................................... 46
Petri Böckerman ja Mika MalirantaGlobalisaatio on supistanut palkkojen osuutta kansantulosta ................................... 52
Anneli TuominenFinanssikriisien ehkäisy edellyttää valvonnan tehostamista ........................................ 58
Heikki TaimioKapitalismin orgaaninen kriisi – professori Stephen Gillin haastattelu .................... 66
Suhdanteet ..................................................................................................................................... 80
83TALOUS & YHTEISKUNTA 3 l2009
Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkaisuja
Talous & Yhteiskunta -lehti
Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoitteena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtaisen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansan-taloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyksiä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus.Lehden toimitus p. 09–2535 7349Tilaukset p. 09–2535 7338
Tutkimuksia
Tutkimuksia -sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimusten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvista tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotus-välineille ja suurelle yleisölle.Tilaukset p. 09–2535 7338
www.labour.fi
Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajan-kohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitus ja sisällysluettelo, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talous-kehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaatiosta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta.
Raportteja
Raportteja -sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalleyleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä.Tilaukset p. 09–2535 7338
Työpapereita
Työpapereita -sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelu-aloitteita. Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossa laitoksen kotisivuilla.
Työmarkkinat
&1/2009
Y h t e i s k u n t aT a l o u s
Jorma Karppisenhaastattelu
Työmarkkinat
L A B O U R I N S T I T U T E F O R E C O N O M I C R E S E A R C H
Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland
p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi
Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansantaloudellistatutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koske-via ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväentaloudellisen tutkimuslaitoksen nimellä ja on toiminutnykyisellä nimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuksenpääalueita ovat työmarkkinat, julkinen talous, makrotalous jatalouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilli-set keskusjärjestöt, SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista.
The Labour Institute for Economic Research carries outeconomic research, monitors economic development andpublishes macroeconomic forecasts. The Institute wasfounded in 1971. The main areas of research are labourmarket issues, public sector economics, macroeconomicissues and economic policy. The Labour Institute forEconomic Research is sponsored by an association whosemembers are the Finnish central labour confederations likethe Central Organisation of Finnish Trade Unions (SAK),Finnish Confederation of Salaried Employees (STTK) and theConfederation of Unions for Academic Professionals inFinland (AKAVA), and many of their member unions.
S t u d i e s 1 0 4
Eero Lehto
Hinta 13,50 €ISBN 978-952-209-039-3ISSN 1236-7176
Do mergersand acquisitions affect
the competition situation?Evidence from Finland
Eero
Leh
to D
o m
ergers and
acqu
isition
s affect the co
mp
etition
situatio
n? E
viden
ce from
Fin
land
Stu
dies 1
04
Tuomas Matikka
PALKANSAAJ IEN TUTKIMUSLAITOS
Raportteja 15ISBN 978-952-209-061-4ISSN 1795-2832Hinta: 13,50 e
Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A
00530 HelsinkiPuh: 358-9-25357330
RAPORTTEJA 15
RAPORTTEJA 15
PALKANSAAJ IEN TUTKIMUSLAITOS
Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansan-taloudellista tutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koskevia ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen (TTT) nimellä. Tutkimuksen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinen sektori, makrotalous ja talouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt: SAK, STTK ja AKAVA sekä näiden jäsenliittoja.
The Labour Institute for Economic Research carries out economic research, monitors economic development and publishes macroeconomic forecasts. The Institute was founded in 1971. The main areas of research are labour market issues, public sector economics, macroeconomic issues and economic policy. The Labour Institute for Economic Research is sponsored by an association whose members are the Finnish central labour confederations like the Central Organisation of Finnish Trade Unions (SAK), Finnish Confederation of Salaried Employees (STTK) and the Confederation of Unions for Academic Professionals in Finland (AKAVA), and many of their member unions.
Osinkotulotvuoden 2005
verouudistuksenjälkeen ja
vaihtoehtoisiaveromalleja
�TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
66
�0
20
Lehden tämä numero meni painoon ennen 24.–25.9. järjestettävää G20-huippu-
kokousta Pittsburghissa. 19 ”systeemisesti tärkeää” vaurasta ja köyhää maata
sekä EU tekevät siellä kauaskantoisia suosituksia elvytyksestä ja kansainvälisen
rahoitusjärjestelmän uudistamisesta.
Lontoossa 5.9. pidetyssä valmistelevassa kokouksessa valtiovarainministerit ja kes-
kuspankkien johtajat julistivat, ettei talouskriisin hoitamiseksi aloitettuja talouspoliit-
tisia toimia saa lopettaa ennen kuin elpyminen on varmistettu. Vaikka talouskasvu
ja työllisyys kohenevatkin ennen pitkää, on maailman johtavien poliitikkojen kykyyn
uudistaa rahoitusjärjestelmää suhtauduttava suurella epäilyksellä. Tähänastiset suun-
nitelmat eivät riitä torjumaan uutta kriisiä tulevaisuudessa.
Pankit voidaan kyllä pakottaa kasaamaan tasepuskureita tappioita vastaan. G20
päätynee tiukimpiin vakavaraisuusvaatimuksiin systeemisesti merkittävimmille isoil-
le pankeille ja riskikkäimmälle pankkitoiminnalle. Myös johdon palkkioiden säätely
tulisi rajoittamaan pankkien kiinnostusta riskinottoon.
Tämän finanssikriisin jälkeen maailmassa on muutamia entistä isompia pankkeja,
jotka ovat liian suuria kaatumaan – koska tämä järkyttäisi koko finanssijärjestelmän
perusteita - tai jopa liian suuria pelastettaviksi – koska se tulisi valtioille tolkuttoman
kalliiksi. G20 ei kuitenkaan vaikuta halukkaalta jakamaan näitä pankkeja pienempiin
osiin.
Toinen ongelma on, ettei tehokasta säätelyä haluttaisi ulottaa varsinaisen pankki-
järjestelmän ulkopuolisiin ”varjopankkeihin” kuten vipurahastoihin, rahoitusyhtiöihin
sekä johdannaismarkkinoille. Kuitenkin juuri näissä saatetaan tehdä ne rahoitusmark-
kinainnovaatiot, joilla on tuhoisia seurauksia.
Monen huippupoliitikon takaa löytyy vaikutusvaltaisia lobbareita ja rahoittajia fi-
nanssimaailmasta. Niinpä jos nyt uudistukset tehtäisiin jyrkästi Wall Streetin ja Cityn
etujen vastaisesti, olisivat maailmankirjat sekaisin. Niin pahaksi ei nyt koettu finanssi-
kriisi sentään päässyt, ettei vielä uusi kierros olisi mahdollinen.
Heikki Taimio
Kerran vielä, pojat!
4 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
5TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Palkansaajien tutkimuslaitos
Ennusteryhmä
Mari Kangasniemi
Markku Lehmus
Eero Lehto
Ilpo Suoniemi
Heikki Taimio
Ennuste on julkaistu 1.9.2009.
Kansainvälisestä rahoituskriisistä alkanut talouskriisi iski erityisellä voimalla Itämeren alueen maihin, myös Suomeen, jonka kokonaistuotanto supistuu tänä vuonna 5,5 prosenttia. Suomen taantuman syvyyttä lisää maan metsä-teollisuuden rakennekriisi. Tästä huolimatta suhdannekehitys seuraa verraten tiivisti kansain-välisen talouden kehitystä. Teollisuustuotanto kääntyy nousuun Suomessakin jo loppu-vuonna. Lähinnä tämän ansiota kokonaistuotantomme kasvaa ensi vuonna 1,8 prosenttia. Suomi seuraa muita kehittyneitä maita myös siinä, että työmarkkinatilanne pysy pitkään heikkona. Meillä työllisyys supistuu vielä pitkään ensi vuoden lopulle saakka, jolloin työttömyysaste yltää keskimäärin 11,1 prosenttiin.
Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimatta keskimäärin 11 prosenttiin
Tuotannon pudotuksen vastustamisessa Suomen finanssipo-
litiikka ei ole ollut parasta mahdollista. Hallitus juuttui ohjel-
maansa kirjattuihin veronalennuksiin, joita suunniteltiin alun
perin täysin erilaiseen suhdannetilanteeseen. Verojen alentami-
nen ja pitäytyminen tiukoissa valtion menokehyksissä ei jättänyt
tilaa menoelvytykselle, mikä on osaltaan johtanut siihen, että
myös kotimainen kysyntä on Suomessa supistunut rajusti. Ensi
vuoden näkymiä heikentää se, että finanssipolitiikan vetoapu on
loppumassa, minkä vuoksi kunnat ovat karsimassa menojaan.
Talousennuste 2009–2010
6 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
Talouden riskit edelleen suuria
Tulevaan talouskehitykseen ja samalla tähän ennusteeseen liit-
tyvät riskit ovat edelleen tavanomaista huomattavasti suurem-
mat. Ensinnäkin kansainvälinen talous voi uudelleen taantua,
jos pankkien ja muiden rahoituslaitosten osin vasta realisoitu-
massa olevat luottotappiot syventävät uudelleen eri maiden
rahoitusmarkkinoita vaivannutta epäluottamusta. Raaka-ai-
neiden hintojen odottamattomankin nopea nousu ja valuutta-
kurssien epäyhtenäinen kehitys – mahdollisesti euron liiallinen
vahvistuminen – voivat niin ikään taittaa esimerkiksi Euroopan
orastavan talouskasvun.
Suomen osalta on viitattu keskipitkän aikavälin synkkiin nä-
kymiin ja siihen, että Suomen teollisuus olisi joutunut pysyvään
alennustilaan. Tähän näkemykseen emme usko. Vallitseva ta-
louskriisi ei ole heikentänyt Suomen teollisuuden reaalista kil-
pailukykyä sillä tavoin, että olisi odotettavissa pysyviä ongelmia.
Väestön korkea koulutustaso ja suhteellisen kunnianhimoinen
elinkeinopolitiikkamme runsaine T&K-tukineen ylläpitää Suo-
men teollisuuden kykyä uudistua dynaamisesti. Ei ole syytä
olettaa, että kemiallisen metsäteollisuuden heikentymisen vas-
tapainoksi ei syntyisi uutta aktiviteettia muille toimialoille.
Talousnäkymät ovat kirkastuneet eri puolilla maailmaa
Sillä perusteella, että niin Euroopan kuin USA:nkin teollisuuden
ja kuluttajien luottamusindikaattorit kääntyivät nousuun jo ke-
vääseen mennessä, voidaan suhdanteiden sanoa kääntyneen
kohti parempaa. Se täydellinen luottamuspula ja näköalatto-
muus, joka vaivasi maailmantalouden näkymiä vielä vuoden
vaihteessa, oli väistynyt.
Luottamuksen parantuminen ennakoi myös tuotannon su-
pistumisen pysähtymistä ja lähinnä teollisuuden osalta jopa
kääntymistä nousuun. Teollisuustuotannon supistuminen kuu-
kausitasolla näyttää pysähtyneen kesällä EU-alueella ja varsin-
kin sen suurimmissa jäsenmaissa Saksassa ja Ranskassa. Tämä
on heijastunut myös näiden maiden tämän vuoden toisen nel-
jänneksen kokonaistuotantoon, joka jo kasvoi 0,� prosenttia
edellisestä neljänneksestä. Myös USA:n teollisuustuotanto on
kääntynyt lievään nousuun (heinäkuun tietojen perusteella), ja
sielläkin kokonaistuotannon supistuminen on päättymässä.
Kehittyneiden maiden talouskasvu ei kuitenkaan muodos-
tu nopeaksi pitkään aikaan. Kasvuvauhtia jarruttaa pitkälle
ensi vuoteen heikentyvä työllisyystilanne ja sen vaikutus pal-
velutuotantoon. Kun euroalueen ja koko EU-alueen kokonais-
tuotanto supistuu tänä vuonna noin 4 prosenttia, niin ensi
vuonna se kasvaa jo 1,5 prosenttia pitkälti viennin piristymisen
ansiosta. USA:n talouskehitys ei eroa paljon Euroopasta. Sen
kokonaistuotanto supistuu tänä vuonna 2,8 prosenttia ja kas-
vaa ensi vuonna 1,8 prosenttia (taulukko 1).
Jossain määrin yllätyksellistä on se, että EU:n uudet jäsen-
maat – Bulgaria ja Romania mukaan luettuina – ovat vajonneet
taantumaan vanhojen jäsenmaiden lailla. Kaiketi näiden mai-
den (kuten myös Venäjän) notkahdusta selittää niiden suhteel-
lisen haavoittuva rahoitusjärjestelmä. Toisaalta niiden tuotan-
non notkahdus osoittaa, ettei näihin maihin lännestä siirtynyt
uusi teollinen kapasiteetti ole turvannut niiden tuotantoa. Il-
meisesti tälle taantumalle ei ole ominaista sellainen teollisen
toiminnan alueellinen uusjako, josta nimenomaan EU:n vanhat
jäsenmaat kärsisivät.
Euroalueen työttömyysaste on tänä vuonna keskimäärin 9,4
prosenttia, ja ensi vuonna se nousee vielä tästä vajaan pro-
senttiyksikön. USA:n työmarkkinoita koskevat näkymät eivät
ole juuri Euroopan näkymiä valoisammat. USA:n kotitalouksi-
en velkaantuminen ja siitä aiheutuva tarve tasapainottaa rahoi-
tusasema rajoittaa yksityistä kulutusta vielä useita vuosia, mikä
rajoittaa työmarkkinoiden elpymistä. Tällainen takalukko vai-
vaa Euroopassa ainakin Englantia, Irlantia, Espanjaa ja Tanskaa,
siis maita, joissa velkaantuminen meni liian pitkälle. Sitä vastoin
ei Saksan, Italian eikä Ranskankaan talous kärsi tästä. Saksalla
on kaikki edellytykset tulla Euroopan kasvun veturiksi.
Kiina – poikkeustapaus
Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolella eri maiden talouk-
sien viimeaikainen kehitys on ollut kaksijakoista. Japanin talous
suorastaan romahti viime vuoden lopulla, joskin sen tuotanto
on alkanut elpyä jo kuluvan vuoden toisella neljänneksellä. Ja-
Taulukko 1. Kansainvälinen talous.
Kokonaistuotannon määrän kasvu (%)
2008 2009e 2010e
Yhdysvallat 1,1 -2,8 1,8Euro-1� 0,7 -4,1 1,5
Saksa 1,� -5,0 2,0Ranska 0,4 -2,2 1,5Italia -1,0 -5,5 1,0
EU27 0,8 -4,0 1,5Ruotsi -0,2 -5,5 1,8Iso-Britannia 0,7 -4,0 1,2
Japani -0,7 -6,0 2,0Venäjä 5,6 -6,5 �,5Kiina 9,0 7,5 8,0
Lähde: BEA, BOFIT, Eurostat, Palkansaajien tutkimuslaitos.
7TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
panin työttömyys on kuitenkin selvässä kasvussa. Myös Aasian
muiden teollistuneiden maiden kuten Etelä-Korean tuotanto
on kärsinyt globaalista taantumasta.
Kiina poikkeaa lähes kaikista muista maista siinä, että siellä
kokonaistuotannon kasvuvauhti on pysynyt nopeana. Kiinan
menestystä selittää se, että sen lähes valtiollinen rahoitusjär-
jestelmä on suojattu kansainvälisen markkinoiden häiriöiltä.
Kiina on lisäksi onnistunut käyttämän ulkomaankaupan yli-
jäämistä kertyneitä reservejä kotimaisen kysynnän voimistu-
miseen samalla, kun sen vientikysyntä on heikentynyt. Kiinan
kasvanut tuonti on hyödyttänyt eniten raaka-aineiden tuotta-
jamaita, mutta se on tukenut myös niin Japanin kuin muiden-
kin kehittyvien maiden talouksia. Kiinan ohella Intian kehitty-
vä talous on kärsinyt ehkä vähiten rahoitusmarkkinakriisistä ja
sen seurauksista.
Venäjän tuotannon jyrkkä supistuminen alkuvuodesta on ol-
lut sikäli yllätyksellistä, että sillä olisi Kiinan tapaan ollut mahdol-
lisuuksia käyttää ulkomaankaupan ylijäämistä kertyneistä reser-
vejä kotimaisen kysynnän voimistamiseen. Ilmeisesti Venäjän
haavoittuva ja ulkoisille häiriöille altis rahoituslaitosjärjestelmä
on yksi syy sen reaalitalouden nopeaan supistumiseen. Öljyn
hinnan noustessa viime talven pohjalukemista Venäjän koko-
naistuotanto on kuitenkin kääntynyt nousuun jo kesällä. Ensi
vuonna sen bruttokansantuote kasvaa jo �,5 prosenttia.
Rahoituskriisi hellittää
Eurosysteemin (EKP:n ja euroalueen keskuspankkien) tekemän
rahoituskyselyn perusteella luottokriisin pahin vaihe, joka ajoit-
tui viime vuoden viimeiseen ja tämän vuoden ensimmäiseen
neljännekseen, alkoi olla ohi tämän vuoden toisella neljännek-
sellä. Konkreettisesti tämä merkitsee sitä, että niin yritysten
kuin kotitalouksienkin lainan saanti on helpottunut ja niiden
lainojen korkoon liittyvä riskilisä pienentynyt. Merkittävää on
myös se, että pankkien mahdollisuudet saada rahoitusta jouk-
kovelkakirjamarkkinoilta ovat parantuneet.
Rahoitusmarkkinatilanne helpottuu vielä lisää tämän vuo-
den kolmannella neljänneksellä. Tilanne on kuitenkin yhä nor-
maalia kireämpi. Niinpä Euroopassa ja etenkin USA:ssa mui-
den kuin luottokelpoisimpien yritysten mahdollisuudet saada
rahoitusta joukkovelkakirjamarkkinoilta ovat vielä heikot. Tä-
mä ongelma koskee erityisesti USA:ta ja Englantia, joissa jouk-
kovelkakirjamarkkinoiden merkitys on suurempi kuin Man-
ner-Euroopassa. Rahoituskriisi näkyy vielä myös siinä, ettei
yritystodistusten markkinoilta hankittava lyhytaikainen rahoi-
tus ole elpynyt kriisiä edeltävälle tasolle USA:ssa eikä Euroo-
passakaan.
Rahapolitiikka ennätyskeveää
Euroopan keskuspankki on jatkanut ohjauskorkonsa alenta-
mista talven ja kevään mittaan niin, että se on ollut toukokuun
1�. päivästä lähtien yhdessä prosentissa. USA:n keskuspankki-
han oli alentanut ohjauskorkonsa tavoitetason nollan ja 0,25
prosentin vaihteluvälille jo aiemmin viime vuoden joulukuus-
sa. Verraten pian talouskriisin puhjettua (jo viime lokakuussa)
USA:n keskuspankki (Fed) alkoi tukea rahamarkkinoiden toi-
mintaa myös muulla tavoin alkamalla ostaa yritysten lyhytai-
kaisia velkapapereita (yritystodistuksia). Marraskuussa Fed al-
koi rahoittaa suoraan valtion tukemia asuntorahoituslaitoksia.
Samaan käynnistettiin ohjelma, jolla helpotettiin kotitalouksi-
en ja pk-yritysten luotonsaantia.
Japanin keskuspankki on monissa toimissaan seurannut
USA: n keskuspankkia. Englannin keskuspankki siirtyi maalis-
kuussa jo perinteiseen setelirahoitukseen alkamalla ostaa val-
tion liikkeeseen laskemia joukkovelkakirjoja. EKP on koron
alentamisen ohella helpottanut keskuspankkirahoituksen eh-
toja myös muilla tavoin. Yritystodistusten markkinoiden ro-
mahdukseen EKP ei kuitenkaan ole puuttunut, minkä vuoksi
vastuu näiden markkinoiden elvyttämisestä on jäänyt kansal-
listen hallitusten usein heiveröisten yritysten varaan. Vihdoin
kesäkuussa 2009 EKP päätti ryhtyä tukemaan pitempiaikaisen
rahoituksen markkinoita alkamalla myöntää pankeille vuoden
pituista rahoitusta.
Jo nyt voidaan sanoa, että keskuspankkien korkojen lasku se-
kä niiden myöntämän rahoituksen ehtojen lieventäminen on
merkittävällä tavalla edesauttanut luottokriisin laukeamista.
Rahoituksen saanti onkin helpottunut ja sen ehdot ovat tulleet
luotonottajalle edullisemmiksi. Rahoitusmarkkinatekijöiden
merkitys taantuman nykyvaiheessa on jäämässä taka-alalle,
mutta riittämättömän kysynnän ongelma ei ole hellittänyt.
Keskuspankit ovat tavallaan tehneet voitavansa rahoitus-
kriisin lievittämiseksi. Mitään merkittäviä uusia likviditeettiä li-
sääviä interventioita ei ole odotettavissa. Toisaalta kehittyvi-
en maiden rahapolitiikan ei voida odottaa kiristyvänkään vielä
moneen kuukauteen, sillä näiden maiden taloudet ovat vaipu-
neet niin syvään taantumaan. On kuitenkin nähtävissä, että en-
si vuoden lopulla, kun talouskasvun voimistuminen alkaa var-
mistua ja merkit inflaation nopeutumisesta alkavat tulla yhä
ilmeisemmiksi, myös rahapolitiikkaa aletaan kiristää. PT enna-
koikin, että EKP nostaa ohjauskoroaan ensi vuoden jälkipuolis-
kolla yhteensä 1,5 prosenttiyksikköä. Kolmen kuukauden euri-
bor on ensi vuonna keskimäärin 1,5 prosentissa ja siten vielä
verraten matalalla tasolla.
Valuuttojen vaihtokurssit ovat talouskriisin aikana vaihdel-
leet voimakkaasti. Viime viikkoina euro on taas alkanut vahvis-
8 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
tua suhteessa dollariin. Viimeisen vuoden aikana myös Ruotsin
kruunu, Englannin punta ja Venäjän rupla ovat heikentyneet
merkittävästi suhteessa euroon. Aivan viime viikkoina Ruot-
sin kruunu on kuitenkin alkanut vahvistunut suhteessa euroon
niin, että esimerkiksi Ruotsin metsäteollisuuden alkuvuoden
aikana saama kilpailuetu suhteessa Suomen metsäteollisuu-
teen on puoliintunut.
Finanssipolitiikassa vielä elvytysvaraa
Meneillään olevan taantuman maailmanlaajuisuus ja ankaruus
on saanut kansainväliset taloudelliset järjestöt ja Euroopan ko-
mission kannustamaan eri maita yhteiseen ja koordinoituun
finanssipoliittiseen elvytykseen. Viime vuoden joulukuussa
IMF asetti tavoitteeksi, että eri maat elvyttäisivät talouttaan
lisämenoin tai verotusta keventämällä niin, että elvytyksen
fiskaalinen vaikutus nousisi 2 prosenttiin maailman brutto-
kansantuotteesta. Samaan aikaan Euroopan komissio asetti ta-
voitteeksi sen, että päätösperäinen elvytys nousisi EU:n alu-
eella vähintään 1,5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. EU:n
tasolla finanssipolitiikan koordinaation tarve selittyy sillä, että
ponnistuksista koituu suurta hyötyä alueen muille maille, kun
niiden vientimarkkinat voimistuvat.
Arviot elvytyksen ja sen päätösperäisen elementin mittaluo-
kasta ovat olleet jossain määrin epätarkkoja ja voivat vaihdella
toisistaan mittaustavan mukaan. Taulukko 2 kuvaa elvytyspää-
tösten suuruutta suurimmissa G20-maissa ja Espanjassa suh-
teutettuna kokonaistuotantoon nojautuen laskelmaan, jossa
elvytykseen on laskettu mukaan vanhojen meno- ja veropoh-
jien päälle tulevat uudet päätökset. Ongelmana tässä menetel-
mässä on se, ettei siinä oteta huomioon menojen kasvua nor-
mittavien pohjien eroja.
Laskelman mukaan G20-maiden elvytys nousee tänä vuon-
na keskimäärin 1,4 prosenttiin bkt:sta, millä jäädään jälkeen
IMF:n tavoitteesta. Eri maista USA ja Kiina ovat elvyttäneet suh-
teessa eniten. EU-alueen maista Saksan ja Englannin elvytys on
keskitasoa, mutta Ranska ja Italia ovat olleet passiivisia. Saksan
ja Englannin elvytys on nojautunut pitkälti verotuksen keven-
tämiseen. Ensi vuonna ainakin Saksa, USA ja Kiina jatkavat elvy-
tystä vähintään tämän vuoden mittaluokassa.
Myös Euroopan komissio on arvioinut jäsenmaidensa finans-
sipolitiikka. Taulukossa � esitettävä viime kesäkuun arvio on
tehty lähes samalla periaatteella kuin taulukon � arvio. Luvut
ovat alustavia ja niihin on vaikuttanut myös se, mitä jäsenvalti-
ot ovat EU:n komissiolle raportoineet. Suomen osalta luvuista
on poistettu ne menot (ilmoitettu 0,2 prosentiksi bkt:sta), jot-
ka on käytetty yritysten luotonsaannin helpottamiseen. Tällai-
sia menoja, jotka ovat osa hallituksen rahoitusliiketoimia ja jot-
ka myös poikivat tuloja, ei ole sisällytetty muidenkaan maiden
elvytysmenoihin.
Koko EU:n elvytys nousee tänä vuonna noin yhteen pro-
senttiin bkt:sta ja jää siten 0,5 prosenttiyksikköä tavoitetasoa
pienemmäksi. Suomi on elvyttänyt keskimääräistä enemmän,
mutta elvytyksen painopiste on ollut muuta Eurooppaa sel-
vemmin verotuksen keventämisessä.
EU-maissa julkiset menot ja erityisesti verotulot vaihte-
levat voimakkaasti suhdanteiden mukaan. Tälle vaihtelul-
le ominainen automatiikka tukee taloudellista aktiviteettia,
kun sitä ei eliminoida finanssipolitiikalla. Pitkälti tämän auto-
Taulukko 3. Elvytys EU-maissa vuonna 2009, suhteessa bkt:hen, %.
Menolisäykset Verotuksen kevennys
Tanska 0,� 0,1Saksa 0,6 0,8Espanja 1,0 1,�Suomi 0,4 1,1Ranska 0,7 0,�Italia 0,2 -0,2Hollanti 0,4 0,5Euroalue 0,5 0,5Puola 0,� 0,7Ruotsi 0,6 0,8Englanti 0,4 1,0EU-27 0,5 0,6
Lähde: Public finances in EMU – 2009, European Commission Staff Working Document 5/2009.
Lähde: Eswar Prasad ja Isaac Sorkin: Assessing the G-20 economic stimulus plans. a deeper look, March 2009, Brookings, http://www.brookings.edu/~/media/Files/rc/articles/2009/0�_g20_stimulus_prasad/0�_g20_stimulus_prasad.pdf
Taulukko 2. Suurten maiden elvytys suhteessa vuoden 2008 bkt:hen.
Vuosi 2009 Eri vuodet yhteensä
Elvytys, %
Verotuk-sen osuus,
%
Elvytys, %
Verotuk-sen osuus,
%
Ranska 0,7 6,5 0,7 6,5Saksa 1,5 68,0 �,4 68,0Italia 0,2 0,0 0,� 0,0Espanja 1,1 �6,7 4,5 �6,7Englanti 1,4 7�,0 1,5 7�,0Kiina 2,1 0,0 4,8 0,0Japani 1,4 �0,0 2,2 �0,0Venäjä 1,7 100,0 1,7 100,0USA 1,9 44,0 5,9 �4,8
9TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
teiden kysyntää. Kysyntä elpyy ensin prosessi- ja kulutustavara-
teollisuuden tuotteissa ja vasta myöhemmin, mahdollisesti en-
si vuoden jälkipuoliskolla kone- ja laiteteollisuuden tuotteissa.
Kaiken kaikkiaan tavaroiden ja palveluiden viennin määrä su-
pistuu tänä vuonna runsaat 16 prosenttia, mutta se kasvaa ensi
vuonna jo noin 7 prosenttia (taulukko 5).
Viennin ja kotimaisen kysynnän supistuminen on johtanut
myös tuonnin tuntuvaan pienentymiseen. Tänä vuonna tava-
roiden ja palveluiden tuonti supistuu kuitenkin vientiä vähem-
män, vajaat 14 prosenttia. Ensi vuonna tuonnin määrä kasvaa
� prosenttia.
Tavaroiden vienti- ja tuontihinnat ovat myös pudonneet al-
kuvuonna reippaasti. Nämä hinnat alenevat tänä vuonna keski-
määrin 8,5 prosenttia viime vuodesta. Kansainvälisen talouden
ja raaka-ainemarkkinoiden elpyminen nostaa ulkomaankau-
pan hintoja ensi vuonna jo selvästi. Tuontihinnat nousevat
vientihintoja pari prosenttiyksikköä enemmän. Viennin mää-
rän nopeahkon kasvun ansiosta kauppataseen ylijäämä, joka
matiikan vaikutuksesta EU-maiden julkinen alijäämä syvenee
tänä vuonna suhteessa bkt:hen viime vuoden 2,� prosentis-
ta 6,0 prosenttiin. Ensi vuonna alijäämän ennakoidaan kasva-
van 7,� prosenttiin. Päätösperäisyys selittää tämän vuoden
alijäämän kasvusta vain 1,1 prosenttiyksikköä. Sillä, että val-
tiot eivät eliminoi tätä vaihtelua leikkaamalla menoja tai ki-
ristämällä veroja, on ensiarvoinen merkitys taantuman lan-
nistamisessa.
Koko Euroopan ensi vuoden finanssipolitiikan suunnasta on
vielä tässä vaiheessa vaikea esittää mitään arviota. Se tiedetään,
että Saksan elvyttävät toimet ulottuvat ensi vuoteen. Useimpi-
en muiden maiden osalta voidaan odottaa, että päätösperäis-
tä elvytystä pienennetään tai siitä luovutaan kokonaan. Näyt-
tää siltä, ettei myöskään komissio patista jäsenvaltioita uusiin
aktiivisiin toimiin. Onkin pelättävissä, että finanssipolitiikka
muuttuu neutraaliksi liian aikaisin. Varsinkin työttömyyden ko-
hoamisen estämiseksi olisi elvytystä jatkettava vielä ainakin
yhdellä vuodella.
Eri maiden edellytyksiä elvyttää velalla on myös arvioitu sen
perusteella, millaisin ehdoin valtiot saavat velkaa. Talouskriisi
on tuonut pintaan eri maiden velkojen takaisinmaksukykyyn
liittyviä riskejä niin, että valtion obligaatiolainojen korkoerot
ovat kasvaneet.
Maan suuri koko sekä valtion ja yksityisen sektorin vähäinen
velkaantuminen alentavat korkoa. Valtion asema rahoitusmark-
kinoilla on juuri kriisiaikoina kuitenkin hyvin vahva suhteessa
muihin luotonottajiin. Kaiketi rahoituksen saannin ehdot ei-
vät ole muodostuneet edes Italian kohdalla niin kohtuuttomik-
si, että siihen tukeutuen voitaisiin puolustella finanssipolitiikan
passiivisuutta (taulukko 4).
Suomen vienti elpyy ensi vuonna
Kansainvälinen rahoituskriisi heijastui yl-
lättävän nopeasti Suomen vientiin, joka
lähti jyrkkään alamäkeen jo viime vuo-
den marraskuussa (kuvio 1). Tästä lähtien
vienti väheni aina toukokuulle asti. Vuo-
den alkupuoliskolla tavaraviennin arvo
aleni �6 prosenttia. Tätä supistumista to-
sin suurentaa se, että viime vuonna suuri
alustoimitus ajoittui alkuvuoteen, mutta
tänä vuonna se tapahtuu syyskuussa Lop-
puvuonna tavaravienti alkaa kuitenkin jo
elpyä kuukausitasolla, kun talousnäky-
mien parantuminen ja tavaravarastojen
täydentäminen voimistaa teollisuustuot-
Taulukko 4. Euroalueen valtioiden 10 vuoden obligaatioiden korkoja 28.8.2009, %.
Suomi �,54Ranska �,49Saksa �,2�Italia 4,0�Irlanti 4,76Espanja �,7�Hollanti �,52
-20
-10
0
10
20
1985 1987 1989 1991 199� 1995 1997 1999 2001 200� 2005 2007 2009e
Vienti
Markkinahintainen BKT
Muutos vuoden 2000 viitehinnoin, %
Kuvio 1. Kokonaistuotannon ja viennin muutokset 1985–2010.
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
10 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
pienenee tänä vuonna yli kolme miljardia euroa viime vuodes-
ta, kuitenkin vahvistuu ensi vuonna vajaalla kahdella miljardil-
la eurolla.
Investoinnit supistuvat vielä ensi vuonna
Yksityiset investoinnit vähenivät noin 11 prosenttia kuluvan vuo-
den ensimmäisellä neljänneksellä vuodentakaiseen verrattuna.
Talonrakentaminen oli rajussa alamäessä ja myös maa- ja vesi-
rakentaminen kääntyi laskuun. Yritysten kokema epävarmuus
heijastui myös kone- ja laiteinvestointeihin, jotka vähenivät sel-
västi vuoden alussa. Rakennuslupa- ja aloitustietojen perusteella
voidaan odottaa, että rakentamisen väheneminen jatkuu myös
loppuvuonna. Erityisesti liike- ja toimistorakentaminen supistuu
rajusti. Myös uutiset maa- ja vesirakentamisesta ovat huonoja.
Niinpä valtion omistama tienrakennusyhtiö Destia ilmoitti vast-
ikään lomautustarpeista tie- ja sillanrakennustöissä. Näyttää sil-
tä, että valtion elvytystoimien vaikutukset jäävät pieniksi maa- ja
vesirakentamisessa, joka tunnetusti on julkisten hankintojen va-
rassa. Ainoastaan korjausrakentaminen pysyy kasvu-uralla, mikä
estää rakentamisen täydellisen romahtamisen.
Kaiken kaikkiaan yksityisten investointien ennustetaan vähene-
vän tänä vuonna 1�,8 prosenttia. Ensi vuoden loppua kohden ra-
kentamisen alamäen ennustetaan taittuvan matalan korkotason
ja suhdanneodotusten parantumisen takia. Näin ollen asuinraken-
taminen kasvaa ensi vuonna hieman kuluvan vuoden hyvin alhai-
selta tasoltaan. Muu rakentaminen sekä kone- ja laiteinvestoinnit
supistuvat myös ensi vuonna, ja kaiken kaikkiaan yksityiset inves-
toinnit vähenevät noin 2 prosenttia kuluvan vuoden tasosta.
Palvelualat vaikeuksissa
Vientimarkkinoiden romahtamisen seurauksena teollisuuden
tuotanto on supistunut ennätysvauhtia alkuvuonna. Tuotan-
to on supistunut kautta linjan. Eniten ovat kuitenkin kärsi-
neet rakennemuutoksen puristuksessa kamppaileva metsä-
teollisuus ja ulkomaisesta investointikysynnästä riippuvainen
metalliteollisuus. Tuotantoa on sopeutettu enimmäkseen ko-
neita seisottamalla. Varsinkin metsäteollisuudessa on myös
lopetettu tuotantoyksikköjä. Myös rakentaminen on hiljenty-
nyt. Ilman korjausrakentamisen vetoapua toiminta olisi lähes
pysähtynyt. Palvelualoilla, jotka tyypillisesti reagoivat suhdan-
nekäänteisiin hitaammin, on myös tapahtunut selvä käänne
alaspäin.
Loppuvuotta kohden teollisuudessa on tapahtumassa kään-
ne parempaan suuntaan. Käänne perustuu ennen kaikkea vien-
timarkkinoiden kohenemiseen. Elpyminen johtuu nimenomaan
yritysten ja kuluttajien odotusten ja luottamuksen piristymises-
tä isoissa EU-maissa. Myös jo tiedossa oleva tarve täydentää eh-
tyneitä varastoja lisätuotannolla näkyy Suomen teollisuudessa
jo loppuvuodesta. Meillä Suomessa teollisuuden uudet tilauk-
set ovat jonkin verran lisääntyneet, mutta eivät riittävästi. Näyt-
tää siltä, että kone- ja laiteteollisuuden tilauskanta alkaa kasvaa
selvemmin vasta ensi vuoden jälkipuoliskolla.
Kotimarkkinoista ja työllisyyden kehityksestä riippuvaisilla
palvelualoilla tuotanto supistuu vielä vuonna 2010. Toisaalta
kaupassa nähtiin suuri pudotus jo alkuvuonna, joten alhainen
vertailutaso näkyy muita palvelualoja parempana kasvuluku-
na ensi vuonna. Lokakuussa voimaan tuleva ruuan arvonlisäve-
ronalennus tuo myös oman positiivisen vaikutuksensa kaupan
alalle. Rakentamisessa pahin pudotus ajoittuu tälle vuodelle ja
ensi vuonna ennustetaankin asuntorakentamisen elpyvän hie-
man tämän vuoden hyvin alhaiselta tasoltaan. Muussa raken-
tamisessa päästäneen positiivisiin kasvulukuihin vasta vuonna
2011.
Palkkakehitys hidastuu ja palkkasumma supistuu
Pääosa kaksivuotisista liittokohtaisista palkkasopimuksista
päättyy tänä vuonna. Keskeisenä elementtinä palkkasopi-
muksissa oli paikallisen sopimisen lisääminen ja sopimuskau-
den alussa maksettu kertakorvaus. Palvelualoilla ja julkisella
sektorilla päädyttiin teollisuutta jonkin verran korkeampiin
prosenttikorotuksiin. Palkkaperinnön ansiosta ansiotasoin-
deksi nousee tänä vuonna 4 prosenttia, josta sopimuspalk-
kaindeksin osuus on �,6 prosenttiyksikköä. Vuonna 2010 en-
nakoimme ansiotason nousevan 2,5 prosenttia (taulukko 6).
2008 2008 2009e 2010eMrd. € Määrän muutos (%)
Bruttokansantuote 184,7 1,0 -5,5 1,8Tuonti 79,6 7,0 -1�,8 �,0Kokonaistarjonta 264,� 2,8 -8,0 2,1
Vienti 86,8 7,� -16,4 6,9Kulutus 1�6,8 1,9 -1,7 0,1
– yksityinen 95,6 1,9 -2,8 0,1– julkinen 41,� 2,0 0,7 0,0
Investoinnit �8,1 0,� -11,0 -1,4– yksityiset ��,� 0,4 -1�,8 -1,9– julkiset 4,8 -0,� 8,� 1,8
Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) 2,6 -40,1 -10,1 �4,2Kokonaiskysyntä 264,� 2,8 -8,0 2,1
Taulukko 5. Kysynnän ja tarjonnan tase.
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
11TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
Ansiotason nousu on suurelta osin seurausta jo aiemmin
solmituista sopimuksista. Uusien sopimusten korotustaso
tullee jäämään merkittävästi näitä alemmaksi. Teknologia-
teollisuuden sopimusalat ovat juuri solmineet uudet sopi-
mukset, joiden välitön kustannusvaikutus on puoli prosent-
tiyksikköä. Tämänhetkisessä taloustilanteessa palkkauksen
joustavat osat kuten tulospalkkiot jäävät vähäisiksi.
Talouden supistuminen vähentää työvoiman kysyntää, ja
tehtyjen työtuntien määrä supistuu nopeammin kuin työlli-
syys. Myös keskituntiansiot kasvavat selvästi hitaammin kuin
ansiotaso. Kaikkiaan palkkasumma supistuu tänä vuonna 1,7
prosenttia. Vuoden 2010 kuluessa työllisyyden heikkenemi-
nen pysähtyy ja palkkasumma kasvaa 1,6 prosenttia. Nykytilan-
teessa yritysten toimintaylijäämä supistuu ja palkkojen osuus
arvonlisäyksestä vastaavasti kasvaa. Palkansaajakorvausten
osuus yksityisen sektorin arvonlisäyksestä on tänä vuonna 57
prosenttia.
Tänä vuonna kotitalouksien omaisuustulot supistuvat voi-
makkaasti. Kasvanut epävarmuus lisäsi voimakkaasti talletus-
ten suosiota ja kotitalouksien osakesijoitukset ja osinkotulot
supistuivat. Talletuskorkojen nopea lasku pienentää korkotu-
loja, mutta vastaavasti myös asuntolainojen korkomenot su-
pistuvat tänä vuonna. Metsätalouden tulot supistuvat alle
puoleen viimevuotisesta. Palkansaajien ostovoimaa tuetaan
tänä vuonna veronkevennyksin, mutta työllisyyden heikke-
neminen vaikuttaa tätä enemmän kotitalouksien tulokehityk-
seen. Ensi vuonna suunta muuttuu, korot kääntyvät nousuun,
työllisyys tasaantuu ja kotitalouksien reaalitulot kasvavat,
mutta vain hieman. Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot
kasvavat tänä vuonna nimellisesti 0,2 ja ensi vuonna 1,8 pro-
senttia.
Työttömyys jatkaa nousuaan
Taantuma alkoi näkyä työllisyysluvuissa tämän vuoden alus-
sa. Kevään aikana työllisten määrä väheni vuoden takaisiin
lukuihin verrattuna joka kuukausi, ja lasku on jyrkentynyt
vuoden kuluessa. Heinäkuussa työttömyysaste oli 7,7 pro-
senttia. Tuolloin kausivaihtelusta puhdistettu trendisarjan
mukainen työttömyysaste oli 8,9 prosenttia. Työllisten mää-
rä oli heinäkuussa laskenut �,8 prosenttia vuoden takaiseen
verrattuna.
Työllisyyden alamäki jatkuu koko loppuvuoden ja vielä en-
si vuoden loppupuoliskolle, jolloin työllisyyskehitys tasaan-
tuu. Vuoden 2010 viimeisinä kuukausina ei luultavasti nähdä
enää suuria muutoksia työllisyydessä, mutta vuoden keski-
määräinen muutos on kuitenkin selkeästi negatiivinen. Tänä
vuonna työllisten määrä vähenee keskimäärin noin �,� pro-
senttia ja ensi vuonna �,4 prosenttia, eli kumpanakin vuon-
na tapahtuu noin 84 000 työpaikan vähennys. Työttömyys-
aste on vuonna 2009 keskimäärin 8,9 prosenttia. Se nousee
loppuvuotta kohden ja on keskimäärin 11,1 prosenttia vuon-
na 2010.
Sopeutuminen työn kysynnän laskuun on tapahtunut
paitsi työllisyyden myös työtuntien vähenemisen kautta.
Työtunnit ovat vähentyneet alkuvuonna työllisten määrää
enemmän. Tämä on oletettavasti johtunut lomautuksista ja
ylitöiden vähenemisestä. Siten työtuntien ennustetaan vähe-
nevän vuonna 2009 keskimäärin viisi prosenttia eli hieman
enemmän kuin työllisyys. Jatkossa sopeutuminen tapahtuu
kuitenkin enemmän työllisyyden kautta. Vuonna 2010 elpyvä
kysyntä lisää ensin työn tuottavuutta ja työtunteja työllistä
kohden. Vuonna 2010 työtunnit vähenevät siten keskimää-
rin vain prosentin, vaikka työllisyys laskee vielä verrattain voi-
makkaasti.
Työtuntien kehitys on heijastunut myös koko kansantalou-
den työn tuottavuuteen. Vielä viime vuonna työpanosta ei eh-
ditty supistaa tuotannon pienentymisen tahdissa, mikä johti
työn tuottavuuden poikkeukselliseen heikkenemiseen koko ta-
2008 2009e 2010e
Työttömyysaste (%) 6,4 8,9 11,1Työttömät (1 000) 172 2�8 294Työlliset (1 000) 2 5�1 2 447 2 �6�Työllisyysaste (%) 70,6 68,1 65,9
Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%) 4,0 0,2 1,6Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) 5,5 4,0 2,5Kotitalouksien käytettävissä olevatreaalitulot (%) 2,0 -1,� 0,5
Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) 4,8 1,6 �,5Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) 5,9 2,7 4,5
Valtiontalouden rahoitusylijäämämrd. € 1,6 -6,2 -11,2% bkt:sta 0,9 -4,6 -6,1
Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämämrd. € 8,1 -5,8 -8,7% bkt:sta 4,4 -�,� -4,8
Velkaantumisaste (Emu-velka)% bkt:sta �4,2 4�,1 50,6
Veroaste, % 4�,1 41,2 40,�
Lyhyet korot (� kk:n euribor) 4,6 1,� 1,5Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) 4,� �,9 4,6
Taulukko 6. Ennusteen keskeisiä lukuja.
Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
12 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
louden tasolla. Tänä vuonna työn tuottavuus ei enää heikkene,
ja ensi vuonna se jo paranee selvästi. Ilmiö on tuttu 1990-luvun
lamasta. Taantuman kuluessa huonommin tuottavia toimipaik-
koja karsitaan, ja toisaalta kokonaistuotannon elpyminen alkaa
teollisuudesta, mikä näkyy tuottavuuden kohentumisena.
Taantumatilanteessa tyypillisesti työikäisen väestön työvoi-
maosuus laskee, koska työttömiä poistuu työvoimasta lope-
tettuaan aktiivisen työnhaun. Osa siirtyy eläkkeelle ja osa taas
opiskelun tai kotitaloustyön piiriin. Työikäisten työvoimaosuus
on jo tämän vuoden kuluessa taantunut heikkenevien näkymi-
en myötä ja on miltei joka kuukausi ollut hieman alempi kuin
vuonna 2008 samassa kuussa. 15–74 -vuotiaiden työvoima-
osuuden vuosikeskiarvo laskee 67,5 prosentista 66,7 prosent-
tiin vuonna 2009 ja edelleen 65,7 prosenttiin vuonna 2010.
Väestö on viime vuosina kasvanut hieman aikaisemmin en-
nustettua nopeammin nettomaahanmuuton ansiosta, ja sa-
ma suuntaus jatkuu myös taantuman aikana. Väestörakentees-
ta johtuen 15–64 -vuotiaan väestön määrä kääntyy kuitenkin
laskuun vuonna 2010, mikä osaltaan pienentää myös työvoi-
man määrää, vaikka työikäinen väestö (15–74 -vuotiaat) kasvaa
edelleen.
Kotitalouksien kulutus supistuu ja säästäminen kasvaa
Ennen taantumaa yksityinen kulutus kasvoi useana vuonna
nopeammin kuin käytettävissä olevat tulot ja kotitaloudet vel-
kaantuivat. Velallisilla asuntokunnilla keskimääräinen velka oli
puolitoistakertainen vuosituloihin verrattuna. Yli 200 000 asun-
tokunnalla velkaa oli yli kolme kertaa vuositulot. Kotitalouksien
säästämisaste oli viime vuonna miinus 1,4 prosenttia. Syksyllä
2008 kulutus kääntyi jyrkkään laskuun, jota edelsi kuluttajien
luottamuksen heikkeneminen. Alkuvuonna kulutus on supistu-
nut lisää. Esimerkiksi uusien henkilöautojen rekisteröinnit ovat
40 prosentin laskussa vuoden takaiseen verrattuna. Kotitalou-
det lykkäävät hankintojaan ja tinkivät jopa jokapäiväisistä me-
noistaan. Tilanteen poikkeuksellisuutta kuvaa se, että vuoden
ensimmäisellä neljänneksellä kestokulutustavaroiden hankin-
tojen arvo supistui 2� prosenttia. Kulutuksen rakenteen muu-
tos kiihdyttää valtiontalouden heikkenevää kehitystä.
Vaikka kuluttajien luottamus on kääntynyt nousuun, se
ei ole vielä ensimmäisellä vuosipuoliskolla näkynyt kau-
pan myyntiluvuissa. Ennakoimme, että kulutus kääntyy
pohjalukemista jo tämän vuoden puolella. Arvio perustuu
kuluttajien luottamuksen kohentumiseen, inflaation hi-
dastumiseen ja lainakorkojen laskuun. Vuositasolla kesto-
kulutushyödykkeiden hankintojen 15 prosentin lasku joh-
taa koko yksityisen kulutuksen volyymin supistumiseen 2,8
prosentlla vuonna 2009. Ensi vuonna tapahtuva talousti-
lanteen lievä elpyminen mahdollistaa patoutuneen kysyn-
nän purkautumisen kestokulutustavaroiden hankintoihin.
Vuonna 2010 yksityinen kulutus voi kääntyä hitaaseen kas-
vuun samalla, kun kotitalouksien säästäminen on tasapai-
nottunut.
Kuluttajahinnat laskevat korkojen myötä, yhden-mukaistettu inflaatio on euroaluetta nopeampaa
Vielä kuluvan vuoden alussa kuluttajahintojen inflaatio oli yli
2 prosenttia. Inflaatiota ylläpitivät vuoden alun alkoholijuomi-
en ja savukkeiden veron 10 prosentin korotus ja syksyisten ra-
hoitusmarkkinoiden myllerrysten seurauksena asuntolainojen
korkojen nousu. Sittemmin inflaatiovauhti hidastui nopeasti,
ja kesällä kuluttajahinnat kääntyivät laskuun. Lokakuun alussa
elintarvikkeiden arvonlisävero alenee 17:sta 12 prosenttiin. Jos
tästä kolme neljäsosaa siirtyy vähittäishintoihin, laskevat elin-
tarvikkeiden hinnat �,2 prosenttia, ja inflaatiovauhti alenee 0,4
prosenttiyksikköä. Keskimäärin kuluttajahinnat nousevat 0,2
prosenttia vuonna 2009.
Kotimaisen inflaation kehitykseen vaikuttavat eniten asumi-
sen hinta ja lainojen korot, ja ne laskevat kuluttajahintoja yli
prosentin. Toisella vuosineljänneksellä raakaöljyn ja muiden-
kin raaka-aineiden hinnat kääntyivät nousuun. OPECin aset-
tama tavoitetaso 75 dollaria tynnyriltä on saavutettu, ja se on
merkittävästi korkeampi kuin vuodenvaihteen taso �5 dolla-
ria. Tällä hetkellä luonteva hintahaarukka tulevalle tynnyrihin-
nalle on 60–90 dollaria. Vaarana on, ettei tuotanto lisäänny riit-
tävästi, kun öljyn kysyntä alkaa uudestaan kasvaa talouskriisin
mentyä ohi. Ainakin alkuvuonna 2010 öljyn ja muiden raaka-
aineiden hinnat vaikuttavat kuluttajahintoja nostavasti tähän
vuoteen verrattuna.
Muodostuvaan El Niño-ilmiöön liittyvä suursäätila lisää ris-
kiä kuivuudesta ja huonosta sadosta Etelä-Aasiassa ja Austra-
liassa, mikä saattaa nostaa ainakin vehnän maailmanmarkkina-
hintaa. Ensi vuonna korot kääntyvät nousuun tämän hetkiseltä
pohjatasoltaan. Lisäksi kuluttajahinnat nousevat vuoden alun
tupakkatuotteiden veron, heinäkuun arvonlisäveron prosentin
ja makeisveron korotusten seurauksena. Keskimäärin kulutta-
jahinnat nousevat 1,6 prosenttia ensi vuonna. Suomen yhden-
mukaistettu kuluttajahintaindeksi, josta on puhdistettu korko-
jen ja asuntojen hintojen laskun vaikutus, nousee tänä vuonna
1,5 prosenttia ja siten selvästi nopeammin kuin euroalueella
keskimäärin. Yhdenmukaistetussa inflaatiossa ei näy merkittä-
vää muutosta ensi vuonna, ja arvioimme sen vuosikeskiarvok-
si 1,4 prosenttia.
1�TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
Valtiontalouden alijäämä kasvaa voimakkaasti
Vuonna 2009 valtiontalouden rahoitusjäämä heikkenee lähes 10 miljardilla eurolla
päätyen 8,2 miljardia euroa alijäämäiseksi. Tästä heikkenemisestä noin 1,4 miljardia
euroa johtuu arvonlisä- ja autoveron tuottojen pienenemisestä. Välillisten verojen
kertymä supistuu kaikkiaan lähes 5 prosenttia. Niihin sisältyvien alkoholi- ja tupakka-
veron korotukset kerryttävät valtion kassaa noin 150 miljoonalla eurolla. Saman ver-
ran toisaalta pienenee perintö- ja lahjaveron tuotto.
Ansio- ja pääomatuloverojen supistuminen lisää valtion kuluvan vuoden alijäämää
1,6 miljardia euroa ja yhteisöveron menetykset 2,4 miljardia euroa. Yhteensä tulove-
roa kertyy 27 prosenttia viimevuotista vähemmän. Valtion omaisuustulojen ja –me-
nojen erotus heikkenee 900 noin miljoonaa euroa. Velkaantumisesta huolimatta val-
tion velan korkomenojen ennustetaan tänä vuonna pienenevän noin 20 prosentilla
korkotason laskun ansiosta, mutta samalla omaisuustulot alenevat 40 prosentilla.
Valtion tulonsiirrot kunnille ja sosi-
aaliturvarahastoille kasvavat hieman
yli kaksi miljardia euroa. Jälkimmäi-
sessä huomattavimpia kasvueriä ovat
työnantajan kansaneläkemaksun
osittaisen poiston korvaaminen Ke-
lalle sekä työttömyysturva-, opintotu-
ki- ja asumistukimenot. Lisäbudjetti-
esityksen ansiosta valtion kulutus- ja
investointimenojen kasvu on hieman
nopeutumassa alkuvuonna ennakoi-
dusta, mutta kyse on vain muutamis-
ta kymmenistä miljoonista euroista.
Vuonna 2010 valtiontalouden ali-
jäämä suurenee 11,2 miljardiin eu-
roon ja siten tästä vuodesta vielä
kolmella miljardilla eurolla, vaikka ku-
lutus- ja investointimenojen kasvua
leikataankin selvästi. Ruoan ja ravin-
toloiden arvonlisäveron alennus tun-
tuu niin, että välillisten verojen tuot-
to kasvaa yhteensä vain runsaat 100
miljoonaa euroa. Ansio- ja pääomatu-
loveron tuotto alenee edelleen noin
550 miljoonaa euroa, mutta yhteisö-
veroa odotetaan kertyvän suunnil-
leen yhtä paljon kuin kuluvana vuon-
na. Valtion omaisuustulot pysyvät
lähes ennallaan samalla kun valtion
velan korkomenot supistuvat yhä hie-
man. Valtion ensi vuoden menoissa
suurimmat lisäykset tapahtuvat työn-
antajan kansaneläkemaksun poista-
misen korvaamisesta Kelalle, kuntien
valtionosuuksissa ja työttömyystur-
vassa.
Kunnat säästävät ja nostavat veroja
Vuonna 2009 kuntien verotulot pie-
nenevät voimakkaasta taantumasta
ja kunnallisveron kevennyksistä huo-
limatta vain pari prosenttia. Kuntien
tulokehitystä tuetaan muun muassa
ohjaamalla niille entistä suurempi osa
yhteisöveron tuotosta. Valtionosuuk-
Kuntien menot eivät ole ”karanneet käsistä”
Viime aikoina eräät poliitikot ovat toistaneet väitettä, että kuntien menot ovat karanneet käsistä. Tällaista johtopäätöstä ei voi tehdä oheisesta kuviosta, joka esittää kuntien tärkeimpien menoerien kehityksen suhteessa bruttokansantuot-teen arvoon 1970-luvun puolivälistä lähtien. Kuntien menot ovat nyt suunnilleen viime lamaa edeltävällä, siis 20 vuoden takaisella tasolla. On luonnollista, että käyrät nousevat ylös silloin, kun suhdeluvun nimittäjässä olevan bruttokansan-tuotteen kasvu heikkenee, kuten kävi esimerkiksi 1990-luvun alun lamassa ja vuonna 2008. Sinänsä mielenkiintoinen rakennemuutos näyttäisi tapahtuneen 1990-luvun alussa: kuntien hallintomenot suhteessa bruttokansantuotteeseen kohosivat pysyvästi korkeammiksi samalla kun niiden investointimenoille kävi täsmälleen päinvastoin.
Lähde: Tilastokeskus.
Kuntien kulutusmenoerät ja investoinnit 1975–2008.
1
2
�
4
5
6
1975 1977 1979 1981 198� 1985 1987 1989 1991 199� 1995 1997 1999 2001 200� 2005 2007
%
Julkinen hallintoKoulutusTerveydenhuoltopalvelut
SosiaalipalvelutKiinteän pääoman bruttomuodostus
14 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
sien runsaan 8 prosentin kasvu helpottaa myös kuntien tilan-
netta. Kunnallisvero kohoaa vain 0,04 prosenttiyksikköä. Tänä
vuonna kuntien ennustetaan leikkaavan kulutusmenojensa
kasvun 4,5 prosenttiin viime vuoden 7,1 prosentista ja inves-
tointimenojensa kasvun kahteen prosenttiin viime vuoden
11,5 prosentista. Tästä huolimatta kunnat päätyvät tänä vuon-
na 1,� miljardin euron alijäämään, joka on miltei miljardin suu-
rempi kuin viime vuonna (taulukko 7).
Kunnallisverotuksen ennakoidaan kiristyvän ensi vuonna
noin 0,2 prosenttiyksikköä. Kun yhteisöverotuotto pysyy jok-
seenkin ennallaan ja kiinteistövero nousee, niin yhteensä kun-
tien verotulot kääntyvät runsaan kolmen prosentin nousuun.
Toisaalta valtionosuuksien lisäys näyttää jäävän puoleen edel-
lisvuodesta. Kuntien säästötoimien odotetaankin kohdistuvan
voimakkaasti kulutusmenoihin, jotka kasvavat nimellisesti vain
kaksi prosenttia, ja investointimenoihin, jotka supistuvat kolme
prosenttia. Tällä tavoin kunnat onnistuisivat kutistamaan alijää-
mänsä noin 700 miljoonaan euroon.
Vuonna 2009 työeläkelaitosten ja muiden sosiaalivakuu-
tusrahastojen omaisuustulot ja maksutulot pienenevät tun-
tuvasti. Samalla niiden maksamat sosiaalietuudet ja -avus-
tukset lisääntyvät lähes 10 prosenttia. Niiden yhteinen
rahoitusylijäämä supistuu näin yli kolmella miljardilla eurol-
la. Ensi vuonna maksutulo kääntyy jo vajaan � prosentin nou-
suun ja rahoitusylijäämä pienenee noin 600 miljoonaa euroa,
päätyen �,1 miljardiin euroon eli 1,7 prosenttiin bruttokan-
santuotteesta.
Tänä vuonna julkiset kulutusmenot yhteensä (valtio ja kun-
nat) kasvavat reaalisesti 0,7 prosenttia. Osoituksena finanssi-
politiikan elvytysotteen kirpoamisesta näiden menojen kasvu
hyytyy ensi vuonna nollaan. On jopa mahdollista, että ne su-
pistuvat selvästi. Vielä jyrkempi kehitys on julkisten investointi-
en kasvussa, joka hidastuu tämän vuoden 8,� prosentista ensi
vuonna 1,8 prosenttiin.
Kaikkiaan julkisten menojen bkt-osuus kohoaa tänä vuonna
5 prosenttiyksikköä noin 54 prosenttiin lähinnä bkt:n supistu-
misen ja menoihin liittyvän automatiikan vaikutuksesta. Ensi
vuonna vastaava meno-osuus pysyy lähes ennallaan. Veroas-
te sen sijaan alenee tänä vuonna pari prosenttiyksikköä ja ensi
vuonna vielä 0,7 prosenttiyksikköä päätyen runsaaseen 40 pro-
senttiin. Julkisyhteisöjen yhteenlaskettu rahoitusylijäämä suh-
teessa bruttokansantuotteeseen supistuu tänä vuonna perä-
ti 7,7 prosenttiyksikköä ja menee �,� prosenttia alijäämäiseksi.
Ensi vuonna julkinen alijäämä on jo 4,8 prosenttia eli selvästi yli
EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen salliman kolmen prosentin
rajan. Valtaosa alijäämän noin 2,9 miljardin euron kasvusta lan-
keaa valtiontaloudelle, kun kuntien oletetaan ensi vuonna jo-
pa kykenevän supistamaan alijäämäänsä tuntuvasti. Suhteessa
bruttokansantuotteeseen valtion velka nousee ensi vuonna 41
prosenttiin ja koko julkinen velka 50 prosenttiin. Ylimmillään
1990-luvulla valtion velka nousi 5�,4 prosenttiin bkt:sta, josta
siten ollaan vielä yli kymmenen prosenttiyksikön päässä (ku-
vio 2).
Arvio finanssipolitiikan mitoituksesta vuodelle 2010
Ohessa esitetään laskelma Suomen finanssipolitiikan mitoituk-
sesta ensi vuonna. Laskelma on pääpiirteissään tehty samojen
periaatteiden mukaan kuin PT:n viime helmikuussa julkaisema
vuosien 2008 ja 2009 finanssipolitiikka koskeva arvio.
Hallituksen päättämistä verotuksen perusteiden ja sosiaa-
livakuutusmaksujen muutoksista ensi vuodelle on jo melko
tarkka tieto. Verotusta kevennetään edelleen. Ruoan alv-alen-
nuksen fiskaalinen vaikutus on vuonna 2010 yksin -440 mil-
joonaa euroa. Sosiaalivakuutusmaksujen noston vastapainoksi
tuloverotusta kevennetään. Oheiseen laskelmaan ei ole sisäl-
lytetty sitä arviolta 120 miljoonan euron kevennystä, joka teh-
dään, jotta progressio ei kiristäisi ansiotulojen verotusta tulota-
son noustessa jonkin verran.
Nettomääräisesti verojen kevennys ja sosiaalivakuutusmak-
sujen muutokset vähentävät valtion ja sosiaaliturvarahasto-
Fiskaalinen vaikutus, miljoonaa euroa, veron tai maksun kevennys (-), lisäys (+)
Alv:n muutokset (ruoka, ravintola ja yleinen) -290Virvoitusjuoma- ja makeisverojen nosto +50Alkoholi- ja tupakkaverojen nosto +75Autoverouudistus -75Tuloveroasteikkojen tarkistus (pl. ansioiden nousun vaikutuksen eliminointi)
-560
Muut veronalennukset -80Kunnallisveron perus- ja eläketulovähennykset (jotka valtio kompensoi kunnille)
-�80
Veromuutokset yhteensä -1260Työnantajien kansaneläkemaksun poisto -500Työnantajan sairasvakuutusmaksun korotus +140Työnantajan työttömyysvakuutusmaksun korotus +120Työnantajan TyEL-maksun korotus +50Palkansaajan sairausvakuutusmaksun korotus +270Palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun korotus +1�0Palkansaajan TyEL-maksun korotus +100Yrittäjien eläkemaksun korotus +15Sosiaalimaksujen muutokset yhteensä +325Kaikki yhteensä -935
Taulukko 7. PT:n arvio valtion aktiivisista veroja ja sosiaalimaksuja muut-tavista toimenpiteistä vuonna 2010.
15TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
jen tuloja lähes miljardilla eurolla, mikä on noin 0,5 prosenttia
bkt: sta.
Valtion menojen muutokset vuonna 2010 ja laskelma niiden elvyttävyydestä
Valtion budjettitalouden menot kasvavat hallituksen ensim-
mäisessä tulo- ja menoarvioesityksessä nimellisesti viime vuo-
den 49 miljardista eurosta 50 miljardiin euroon eli 2,0 pro-
senttia.1 Menoja on kasvattanut kehysmenojen 590 miljoonan
euron lisäys sekä kehysten ulkopuolisten menojen 410 miljoo-
nan euron lisäys. Menojen muutoksiin ei ole sisällytetty korko-
menojen muutosta eikä muille veronsaajille – lähinnä kunnil-
le ja Kelalle – maksettavia kompensaatioita veroperusteiden
muutoksen aikaansaamista veromenetyksistä. Nämä muutok-
set on toisaalla sisällytetty laskelmaan verotuksen keventämi-
sestä.
Valtion menojen hintatason muutos on hidastunut mer-
kittävästi viime vuodesta. Maaliskuisessa budjetin kehyk-
siä koskevassa mietinnössä VM arvioi (implisiittisesti), että
valtion kehysmenojen hinta- ja kustannustaso nousee tänä
vuonna viime vuodesta vain noin 1,74 prosenttia. Tähän no-
jautuen oheisessa laskelmassa oletetaan, että myös valtion
1 Vielä elokuun viimeisinä päivinä, jolloin tämä arvio tehtiin, budjetin lop-pusumma ensi vuodelle on osin arvionvarainen, koska VM ei ole julkista-nut täsmällistä lukua.
budjettitalouden hintataso nousee en-
si vuonna vain 1,74 prosenttia (tauluk-
ko 8). Budjettitalouden menot kasvavat
siten reaalisesti 0,44 prosenttia. Ohei-
sessa laskelmassa (taulukko 8) finans-
sipolitiikan ekspansiivisuudesta nojau-
dutaan edelleen siihen periaatteeseen,
että neutraalissa tilanteessa valtion me-
not kasvavat bkt:n 1,5 prosentin tren-
dikasvun mukaan, jotta niin sanotun
perusjäämän suhde bkt:hen ei muutu.
Trendikasvuksi siis oletetaan edelleen
1,5 prosenttia vuodessa kuten myös PT:
n helmikuussa tekemässä finanssipolitii-
kan arviossa.
Finanssipolitiikan mitoitus muuttuu neutraaliksi jo ensi vuonna
Kun finanssipolitiikka on vielä tänä vuonna kokonaisuudessaan
elvyttävää, niin ensi vuonna se on jo lähes neutraalia. Mainitta-
koon, että oheinen arvio tämän vuoden menoelvytyksestä on
muuttunut helmikuussa esitetystä arviosta vain sen vuoksi, et-
tä valtio on tehnyt uusia menopäätöksiä. Vaikka PT:n arvio on
tehty eri tavalla kuin EU:n komission kesäkuinen arvio, menoel-
vytystä koskevat arviot eivät eroa toisistaan ja verotuksen ke-
vennystäkin koskevat arviot ovat hyvin lähellä toisiaan (katso
taulukot 4 ja 7).
Suomen finanssipolitiikka on tänä vuonna jonkin verran el-
vyttävämpää kuin euroalueella keskimäärin. Mutta se jää kui-
tenkin jonkin verran EU:n komission tavoitteesta. Elvytys on
myös perustunut lähes yksinomaan verotuksen kevennyk-
seen. Veropäätöksetkin oli alun perin tarkoitettu rakenteelli-
siksi, mutta taantuman aikana toteutettuina niitä alettiin pi-
tää suhdannepoliittisina. Fiskaalisten vaikutusten vuoksi ne
sitä ovatkin, mutta pysyväisluontoisina ratkaisuina ne eivät si-
tä ole, mistä EU:n komissio arvostelee varovaisesti Suomen po-
litiikkaa.
Sillä perusteella, että Suomen kokonaistuotanto on supis-
tumassa enemmän kuin euroalueen kokonaistuotanto ja että
meillä työttömyys nousee muuta euroaluetta nopeammin, ei
voida sanoa, että meidän finanssipolitiikkamme olisi onnistu-
nut erityisen hyvin. Toki on myönnettävä, että Suomen naapu-
rustossa kehitys on myös ollut muuta Eurooppaa heikompaa,
mikä on myös vaikuttanut Suomeen. Ensi vuonna Suomen ta-
louskehitykselle on ominaista viennin elpyminen työllisyys-
tilanteen yhä heiketessä. Työttömyyden ehkäisemiseksi ja
Lähde: Tilastokeskus, VM, Palkansaajien tutkimuslaitos.
Kuvio 2. Valtion bruttovelka ja julkisyhteisöjen Emu-velka % bkt:sta 1985–2010.
0
20
40
60
80
1985 1987 1989 1991 199� 1995 1997 1999 2001 200� 2005 2007 2009e
%
Valtion bruttovelka
Emu-velka
16 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi finanssipolitiikan nä-
köpiirissä oleva vetoavun loppuminen ei ole toivottua.
Suomessa toteutetuista veronmuutoksista ruoan arvonlisäverokan-
nan lasku on huomattava. Arvonlisäveron alentuminen 17 prosentista 12
prosenttiin varmentui viimeistään keväällä 2007, kun tämä toimi kirjat-
tiin hallitusohjelmaan. Myöhemmin veronalennuksen toteutus päätet-
tiin ajoittaa tämän vuoden lokakuun alkuun. Vasta elokuun lopulla tä-
nä vuonna tehtiin päätös ruoan alv:n tarkistamisesta 1� prosenttiin ensi
vuoden heinäkuun alusta.
Merkille pantavaa on se, että vuoden 2007 alusta tämän vuoden heinä-
kuuhun ruoan hinta on noussut Suomessa 11,6 prosenttia ja siten 5,2 pro-
senttiyksikköä enemmän kuin euroalueella keskimäärin. Samaan aikaan
Suomen muu ruoasta puhdistettu hintataso on noussut vain 1,2 pro-
senttiyksikköä enemmän kuin euroalueella. Näin Suomen nopeata ruo-
kainflaatiota ei voida selittää yleisellä kustannusten ja hintojen nousulla.
Kaiketi Suomen monopolisoitunut elintarvikeketju on saattanut nostaa
hintoja jo ennakolta, jotta niitä voidaan laskea sopivasti lokakuusta läh-
tien. Näin on epävarmaa ja vaikea sanoa, alentaako ruoan alv:n alennus
ruoan hintoja. Sikäli kun se niitä alentaa, se suosii jonkin verran enem-
män vähävaraisia. Tulojen tasaajana se on kuitenkin tehoton väline.
Suomen tämänhetkistä finanssipolitiikkaa vaivaa harhakuva, jonka mu-
kaan vaikeutemme johtuisivat pääosin rahoitusmarkkinoiden toimimatto-
muudesta. Toisaalta vientikysynnän romahdusta ei kukaan kyseenalaista,
mutta finanssipolitiikasta vastuussa olevat eivät ole pitäneet mahdollise-
na tai järkevänä pyrkiä kompensoimaan tätä riittävästi kotimaista kysyn-
tää vahvistamalla. Finanssipolitiikka onkin lisännyt liian vähän kotimaista
kysyntää ja siltä osin kun sitä on tuettu, on pitäydytty liikaa yritysten ja ko-
titalouksien tulojen lisäämisessä verotusta keventämällä. Tällaisena aikana
näiden toimien tehoa on heikentänyt se, että yritykset ovat tyytyneet vain
kannattavuuden parantumiseen ja kotitaloudet ovat lisänneet säästämistä.
Julkisten kulutusmenojen ja investointien väliaikainen ja reipas lisää-
minen on edelleen välttämätöntä. Sitä perustelee työllisyystilanteen nä-
köpiirissä oleva heikkeneminen. Nämä toimet lisäävätkin suoraan työ-
tunteja. Tukea tulisi suunnata niin kunnille, asuinrakentamiseen kuin
erilaisiin julkisiin investointihankkeisiin. Valtion menokehysten ei pitäi-
si antaa kahlita elvytystä. Julkisen menoelvytyksen määrä tulisi nousta
noin prosenttiin bkt:sta.
2009 2010
Valtion budjettimenot 0,4 -0,�Verojen ja sosiaalimaksujen muutokset 0,9 0,5Kokonaisvaikutus 1,� 0,2
Taulukko 8. PT:n arvio valtion aktiivisesta finanssipolitiikasta.Vaikutus suhteessa vuoden 2009 nimelliseen bruttokansantuotteeseen, %, elvyttävä (+), kiristävä (-).
Talouskehityksen vaikutus esimerkkiperheiden osto-voimaan
Vuosi sitten Palkansaajien tutkimus-
laitos julkaisi talousennusteensa yh-
teydessä ensimmäisen kerran laskel-
mia, joissa tarkasteltiin ansiotulojen,
tulonsiirtojen, verojen, asuntolainan
hoitokulujen, vuokrien ja lasten päi-
vähoitomaksujen vaikutuksia erilais-
ten esimerkkiperheiden ostovoimaan.
Nyt esitettävät laskelmat on päivitetty
vuodelle 2009, ja kokonaan uudet ar-
viot koskevat vuotta 2010.
Esimerkkiperheet on valittu kuvaa-
maan mahdollisimman monipuoli-
sesti suomalaisia kotitalouksia. Edus-
tavaksi tulonsaajaksi sukupuolen
sekä ammattinimikkeiden tai kou-
lutustaustojen mukaan on valittu
vuoden 2008 mediaanituloinen. Esi-
merkiksi mediaanituloisen naissai-
raanhoitajan tulotaso on sellainen,
että puolet naissairaanhoitajista an-
saitsee häntä enemmän ja puolet vä-
hemmän.
Brutto- ja nettotulojen muutokset
perustuvat ennusteisiin. Bruttotulojen
on ennustettu kasvavan yleisen ansio-
tason kehityksen mukaan 4 prosenttia
vuonna 2009 ja 2,5 prosenttia vuonna
2010. Eläkeläisten bruttotulot on las-
kettu ennustamalla kansaneläke- ja
työeläkeindeksit vuodelle 2010. Kan-
saneläkkeiden on ennustettu pysyvän
nimellisesti paikoillaan ja työeläkkei-
den on ennustettu kasvavan 0,6 pro-
senttia vuonna 2010. Työmarkkinatu-
en oletetaan pysyvän vuonna 2010
vuoden 2009 tasolla.
Perheiden nimelliset nettotulot on
laskettu käyttämällä JUTTA-mikro-
simulointimallin esimerkkilomakkei-
ta. Malli laskee nettotulot verojärjes-
telmän huomioon ottaen. Muuttujat
on sovitettu oletuksiin ja keskiarvoi-
17TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
hin esimerkiksi ay-jäsenmaksu-
jen, asuinkunnan ja vuokratason
mukaan. Ennusteet parametri-
en muutoksille seuraavat yleis-
tä ennustetta. Kunnallisverojen
nousun takia tuloverotuksen en-
nustetaan kiristyvän 0,2 prosent-
tiyksikköä kaikilla tulotasoilla
vuonna 2010. Hallituksen päätök-
sen mukaan kunnallisverotuk-
sen perusvähennys on nostettu
1480 eurosta 2200 euroon vuon-
na 2010.
Perhekohtaiset inflaatioennus-
teet on tehty laskemalla perhe-
kohtaiset kulutuskorit Tilasto-
keskuksen kulutustutkimuksen
perusteella. Eri hyödykeryhmi-
en inflaatioennusteita käyttämäl-
lä on voitu laskea perhekohtai-
set inflaatiot1. Nimelliset tulot on
korjattu inflaation suhteen vuo-
den 2008 rahaksi, jotta saadaan
reaalitulot.
Esimerkkiperheet
Hyvätuloinen toimihenkilöpa-
riskunta
Perhe on akavalainen lapseton
pariskunta. Mies on koulutuksel-
taan ekonomi, ja naisella on oike-
ustieteellinen koulutus. Kuukau-
sipalkat ovat 5 900 € ja 4 700 €.
Perhe asuu velattomassa omis-
tusasunnossa.
Toimihenkilöperhe, 2 lasta
STTK:laisen toimihenkilöper-
heen vanhemmat ovat insinööri
ja sairaanhoitaja. Kuukausipalkat
ovat � 150 € ja 2 600 €. Perhees-
sä on kaksi lasta. Asuntolainaa on
150 000 euroa.
1 Kulutustutkimuksen kulutuserien laskutavasta johtuen velattomasti omistusasunnossa asuvien perheiden (hyvätuloinen toimihenkilöpariskunta ja eläkeläispariskunta) asumiskustannusten mukaan ottaminen inflaa-tiolaskelmiin on hankalaa, sillä näiden perheiden asumismenot ovat vain laskennallisia ja niiden voidaan aja-tella olevan luonteeltaan lähinnä vaihtoehtoiskustannuksia. Vaihtoehtoiskustannuslähestymistä on näissä las-kelmissa approksimoitu käyttämällä asumiskustannusten yleistä indeksiä sen sijaan, että eritellysti käytettäisiin joko vuokra- tai omistusasumiskustannuksia.
Esimerkkiperhe Bruttotulot Saadut tulon-siirrot
Verot Nettotulot Verojen osuus bruttotuloista
Hyvätuloinen /toimi-henkilöpariskunta 11 274 0 4 160 7 114 0,�69Toimihenkilöperhe, 2 lasta 6 116 211 1 598 4 729 0,261Työntekijäperhe, 2 lasta 4 414 211 1 006 � 619 0,228
Pienipalkkainen yksin-huoltajaperhe, 1 lapsi 1 812 147 �55 1 60� 0,196Työtön 551 411 88 87� 0,160
Eläkeläispariskunta 2 �1� 0 �70 1 94� 0,160
Ansiotulot ja verotus 2010 (€/kk).
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
Esimerkkiperhe Bruttotulot Saadut tulon-siirrot
Verot Nettotulot Verojen osuus bruttotuloista
Hyvätuloinen /toimi-henkilöpariskunta 11 000 0 4 0�� 6 966 0,�75Toimihenkilöperhe, 2 lasta 5 967 211 1 572 4 606 0,258Työntekijäperhe, 2 lasta 4 �07 211 96� � 554 0,2�4
Pienipalkkainen yksin-huoltajaperhe, 1 lapsi 1 768 147 �40 1 574 0,20�Työtön 551 416 10� 865 0,18�
Eläkeläispariskunta 2 �02 0 �66 1 9�6 0,160
Ansiotulot ja verotus 2009 (€/kk).
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
Esimerkkiperhe Bruttotulot Saadut tulon-siirrot
Verot Nettotulot Verojen osuus bruttotuloista
Hyvätuloinen /toimi-henkilöpariskunta 10 600 0 � 975 6 625 0,�75Toimihenkilöperhe, 2 lasta 5 750 211 1 482 4 478 0,258Työntekijäperhe, 2 lasta 4 150 211 97� � �88 0,2�4
Pienipalkkainen yksin-huoltajaperhe, 1 lapsi 1 700 147 �45 1 502 0,20�Työtön 527 400 97 8�0 0,18�
Eläkeläispariskunta 2 195 0 �52 1 84� 0,160
Ansiotulot ja verotus 2008 (€/kk).
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
18 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
tasoittuvat siten, että kaikilla perhetyypeillä inflaatio on melko
lähellä vuoden keskiarvoa.
Reaalituloissa kaikki perheet saavat vuonna 2009 tuntuvan
korotuksen ennen kaikkea suhteessa omaan tulotasoonsa. Re-
aalitulojen nopea kasvu johtuu ansiotason noususta, verotuk-
sen madaltumisesta ja matalasta inflaatiosta. Näistä viimeinen
koskee ennen kaikkea toimihenkilöperhettä, jonka kulutuskori
halpenee selvästi tänä vuonna. Työttömän reaalitulot kasvavat
vähiten kuluvana vuonna ennen kaikkea siitä syystä, että inflaa-
tio on työttömän kohdalla korkein.
Työntekijäperhe, 2 lasta
SAK:laisen työntekijäperheen vanhemmat ovat kuorma-au-
tonkuljettaja ja kaupan myyjä. Kuukausipalkat ovat 2 �00 € ja
1 850 €. Perheessä on kaksi lasta. Perhe asuu vuokralla 80 neli-
ön asunnossa.
Pienipalkkainen yksinhuoltajaperhe, 1 lapsi
Perhe koostuu yksinhuoltajaäidistä ja yhdestä lapsesta. Äiti työs-
kentelee siivoojana 1700 €:n kuukausipalkalla. Perhe asuu vuok-
ralla 60 neliön asunnossa.
Yksinasuva työtön
Kotitalous muodostuu yhdestä työttömästä henkilöstä, joka
saa työmarkkinatukea, asumistukea ja toimeentulotukea. Hän
asuu vuokralla 40 neliön asunnossa.
Eläkeläispariskunta
Kotitalouteen kuuluu kaksi eläkeläistä, joista toinen saa kes-
kimääräistä työeläkettä ja toinen kansaneläkettä. Pariskunta
asuu velattomassa omistusasunnossa.
Esimerkkiperheiden nettotulojen nimellinen ja reaalinen muutos
Ennusteen mukaan kaikkien esimerkkiperheiden nimellis-
tulot kasvavat vuosina 2009 ja 2010. Kaikilla perheillä ni-
mellistulojen kasvu on suurempaa vuonna 2009 kuin vuon-
na 2010. Tämä johtuu sekä ansiotulojen, että korvausten ja
eläkkeiden nopeammasta kasvusta. Toimihenkilöperheellä
ero näiden kahden vuoden välillä on suhteellisesti pienin,
sillä vuonna 2009 asuntolainan korot ovat matalammat,
minkä takia myös korkovähennykset ovat pienempiä. Tämä
taas alentaa vuoden 2009 nettotuloja. Vuonna 2010 korot
taas nousevat ja nettotulot kasvat kasvaneiden korkovähen-
nysten myötä.
Inflaatiovauhdeissa on huomattavia eroja perheiden välil-
lä vuonna 2009. Asuntolainastaan korkoja maksava toimihen-
kilöperhe eroaa muista tälläkin mittarilla, sillä alentuneet ko-
rot painavat heidän kulutuskorinsa pitkälle deflaation puolelle.
Korkeimmat inflaatiot sattuvat vuokralla asuville perheille eli
työttömälle, yksinhuoltajalle ja työntekijäperheelle johtuen
vuokratason noususta vuonna 2009. Vuonna 2010 inflaatioerot
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
Perhekohtaisten nimellisten nettotulojen muutokset 2009 ja 2010.
0 50 100 150 200 250 �00 �50 400
Hyvätuloinen toimihenkilöpariskunta
Toimihenkilöperhe, 2 lasta
Työntekijäperhe, 2 lasta
Pienipalkkainen yksinhuoltajaperhe, 1 lapsi
Työtön
Eläkeläispariskunta
Euroa/kk
2009
2010
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
Perhekohtaisten reaalitulojen euromääräiset muutokset 2009 ja 2010.
Hyvätuloinen toimihenkilöpariskunta
Toimihenkilöperhe, 2 lasta
Työntekijäperhe, 2 lasta
Pienipalkkainen yksinhuoltajaperhe, 1 lapsi
Työtön
Eläkeläispariskunta
-2 -1 0 1 2 �Inflaatio (%)
20092010
19TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Talousennuste 2009−2010
sen negatiiviseksi. Esimerkkiperheessämme edes kunnallis-
verotuksen perusvähennys ei korota työttömän reaalituloja,
sillä toimeentulotuki vähenee hänen kohdallaan vastaaval-
la summalla.
Työttömyyden ja lomautuksen vaikutus perheen tuloihin
Koko vuoden ajan kestävän työttömyyden osuessa työntekijä-
perheen parempituloisen aikuisen kohdalle perheen nettotu-
lot putoavat noin 19 prosenttia. Tällaisen perheen maksamat
verot painuvat selvästi alle saatujen tulonsiirtojen. Jos saman
henkilön kohdalle sattuu � kuukauden lomautus, nettotulot
putoavat noin 2 prosenttia. Perheen maksamat verot ovat täl-
laisessa tapauksessa edelleen korkeammat kuin perheen saa-
mat tulonsiirrot.
Työttömyyttä ja lomautusta koskevat arviot on tehty JUTTA-
mallin ja vero.fi -palvelun avulla.
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
Perhekohtaisten reaalitulojen euromääräiset muutokset 2009 ja 2010.
-50 0 50 100 150 200 250 �00 �50 400
Euroa/kk
20092010
Hyvätuloinen toimihenkilöpariskunta
Toimihenkilöperhe, 2 lasta
Työntekijäperhe, 2 lasta
Pienipalkkainen yksinhuoltajaperhe, 1 lapsi
Työtön
Eläkeläispariskunta
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos
Perhekohtaisten reaalitulojen suhteelliset muutokset 2009 ja 2010.
-2 -1 0 1 2 � 4 5 6Kasvu (%)
2009
2010
Hyvätuloinen toimihenkilöpariskunta
Toimihenkilöperhe, 2 lasta
Työntekijäperhe, 2 lasta
Pienipalkkainen yksinhuoltajaperhe, 1 lapsi
Työtön
Eläkeläispariskunta
Skenaario Töissä � kk lomautetuna 12 kk työtön
Palkkatulot 51 1�7 44 0�7 22 7�5Verot 11 4�8 9 12� 8 5�2
Saadut tulonsiirrot 2 499 6 5�9 20 125
Nettotulot 42 199 41 �72 �4 �29
Työttömyyden ja lomautuksen vaikutukset reaalisiin nettotuloihin vuo-sitasolla.
Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.
Vuonna 2010 perheiden ostovoiman kasvu pysähtyy. Elä-
keläisperheen ja työttömän perheen kohdalla reaalitulojen
suhteellinen kasvu kääntyy negatiiviseksi. Eläkeläisten koh-
dalla syy tähän kehitykseen on se, että eläkkeiden indeksi-
korotukset on sidottu vahvasti edellisen vuoden kolmannen
vuosineljänneksen kuluttajahintojen muutokseen, joka tu-
lee todennäköisesti olemaan negatiivinen. Inflaatio nousee
vuonna 2010, mikä pudottaa reaalituloja. Työttömänkään
kohdalla ei ole odotettavissa merkittävää nimellistulojen
kasvua, joten positiivinen inflaatio ajaa ostovoiman muutok-
20 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
21TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Pekka Korpinen
Valtiotieteen tohtori
Talouden vai taloustieteen kriisi?
Pekka Korpisen mielestä kriisien ennalta-ehkäisy vaatii suuria muutoksia maailman finanssiarkkitehtuuriin.
Valtavirtataloustiede ei ole kyennyt selittämään eikä ennakoimaan vakavia talouskriisejä. Mistä vuosien 2008–09 kriisi johtui ja mihin se johtaa?
totesi, ettei hänellä ole seuraajia nuoremman polven
taloustieteilijöiden piirissä, ei edes Cambridgessa. Nyt
kuin taikaiskusta keynesiläinen retoriikka on vedetty
esiin koipussista. Mitä taloudelle ja taloustieteelle on
tapahtunut?
Lordi Kaldor kuoli melko pian TTT:ssä käyntinsä jäl-
keen. Muistokirjoituksessani (Korpinen 1986) totesin:
”Nicholas Kaldorin tieteelliset ja käytännölliset kont-
ribuutiot tulevat eittämättä olemaan aarreaitta sille
John Maynard Keynesin työn yksi merkittävimmis-
tä jatkajista, professori Nicholas Kaldor, oli Työvä-
en taloudellisen tutkimuslaitoksen 15-vuotisjuh-
laseminaarin puhujana Helsingissä keväällä 1986.
Kahdenkeskisissä keskusteluissa hän murheellisena
22 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
sukupolvelle, joka yrittää selvittää maa-
ilman siitä kaaoksesta, johon nykyinen
meno ennen pitkää johtaa.”
Nyt olemme juuri tässä tilanteessa.
1980- ja 1990-luvuilla hallinnut valtavir-
tataloustiede ja markkinoita romantisoi-
nut uusliberalistinen ideologia onnis-
tuivat purkamaan pääosan 19�0-luvun
suuren laman opetusten synnyttämästä
markkinoiden säätelystä. Kohtalokkain-
ta oli purkaa pankkivalvontaa ja sallia
pankkien lisääntynyt keinotteluriskien
otto. Vakauden kannalta vaaralliset vi-
purahastot pääsivät paisumaan koko-
naan valvonnan ulkopuolella.
Miksi riskit aliarvioitiin?
Vuosien 2008–09 pankkiriisin puhjet-
tua syntipukiksi on melko yleisesti ni-
metty USA:n keskuspankin pitkäaikai-
nen pääjohtaja Alan Greenspan, jonka
erittäin löysä rahapolitiikka 2000-luvun
alkupuolella, ns. Greenspanin putti1, nos-
tatti asuntojen ja raaka-aineiden hintoja
sekä lisäsi kaikenlaista keinottelua ja ris-
kinottoa. Ennen vuosien 2008–09 kriisiä
Greenspan kuului rahamaailman arvos-
tetuimpiin guruihin. Jos maailma olisi
jatkanut tasapainoisella ja anti-inflatori-
sella uralla, se katsottaisiin todennäköi-
sesti Greenspanin ansioksi. Nyt hän on
sitä vastoin pudonnut jalustalta.
Suosion huipulla kirjoitetut laajat
muistelmat (Greenspan 2007) ovat hy-
vin paljastavaa luettavaa. Instituutioiden
ja vallan sokaisemina ihmiset helpos-
ti luulevat omaavansa messiaanisia ky-
kyjä. Greenspanin tapauksessa hän yl-
1 Termillä viitataan myyntioptioon (put option), jonka haltijalla on oikeus myydä sijoituskohde (esim. osake) ennalta määrättyyn hintaan op-tion voimassaoloaikana tai sen erääntyessä. Greenspanin rahapolitiikkahan tähtäsi siihen, että vuosituhannen vaihteen teknokuplan puh-keamisen jälkeen sijoituskohteiden hintojen liiallinen putoaminen estettäisiin alentamalla keskuspankin ohjauskorkoa aggressiivisesti.
lättävän naivisti uskoi markkinoiden
kaikkivoipaan itsesäätelyyn ja kaikkinai-
sen regulaation ja markkinoihin puut-
tumisen turmiollisuuteen. Hänen histo-
riallinen tehtävänsä oli johtaa maailma
vapauteen. Tämän päivän kokemusten
valossa Greenspanin muistelmat tun-
tuvat yllättävän ideologisilta ja epäana-
lyyttisilta.
Nyt ollaan siinä paradoksaalisessa ti-
lanteessa, että liian löysän rahapolitii-
kan aiheuttamaa tautia hoidetaan vie-
lä löysemmällä rahapolitiikalla. Toisen
maailmansodan jälkeen USA:n ja Euroo-
pan keskuspankit eivät ole työntäneet
tällaisia määriä setelirahoitusta markki-
noille. Käyttöön otetut toimenpiteet pe-
rustuvat pelkoon rahoitusjärjestelmän
laajamittaisesta luhistumisesta Lehman
Brothers -pankin 15.9.2009 tapahtuneen
konkurssin jälkeen.
Mitä taloustiede kertoo maailmanta-
louden luhistumisriskistä? Yllättävän vä-
hän. Systeemisten riskien käsittely ei ole
ollut muodissa pitkään aikaan.
Kuuluisa matemaatikko Benoît Man-
delbrot on 1960-luvulta lähtien arvostel-
lut neoklassista valtavirtataloustiedettä
ja sen tapaa käsitellä riskejä. Vuonna
1987 julkaistussa (alun perin jo vuon-
na 1964 esittämässään) fraktaalimani-
festissa Mandelbrot jakaa ilmiöt lieväs-
ti satunnaisiin eli ensimmäisen asteen
indeterministisiin ja rajusti satunnaisiin
eli toisen asteen indeterministisiin. En-
sin mainittuihin voidaan soveltaa suur-
ten lukujen lakia ja normaalijakaumaa eli
riskit voidaan laskea tunnettuja tilastolli-
sia menetelmiä käyttäen. Rajusti satun-
naiset ilmiöt, joihin Mandelbrot lukee
pörssikurssit ja raaka-aineiden hinnat,
vaativat kokonaan omat menetelmän-
sä johtuen mm. jakaumien pitkien ”hän-
tien” ongelmasta.2
Vuonna 2004 Mandelbrot julkaisi nä-
kemyksensä populaarissa muodossa
otsikolla ”The (Mis)behaviour of Mar-
kets”. Siinä hän selkeästi osoittaa, miten
valtavirtataloustiede monien Nobel-
palkintojen rohkaisemana ymppäsi raa-
ka-aineiden hinnat ja pörssikurssitkin
normaalijakauman hyvin käyttäytyvän
vaihtelun puitteisiin. Modernin portfo-
lioteorian mukaan vuoden 1987 tai vuo-
sien 2008–09 pörssiromahdusten pitäi-
si olla erittäin harvinaisia tapahtumia,
sellaisia ei oikeastaan pitäisi tapahtua
ollenkaan. Silti viimeisen viidensadan
vuoden aikana pörssi- ja pankkikriisejä
on tapahtunut lähes kerran kymmenes-
sä vuodessa. Vain ajanjakso 1948–1970
eli ns. Bretton Woods –regulaation ai-
ka muodostaa tästä poikkeuksen. ”Buu-
mi ja romahdus” kuuluvat jälleen
erottamattomana osana vapaaseen
markkinakapitalismiin, vaikka muodissa
ollut taloustiede onkin yrittänyt kaunis-
tella ja peitellä asiaa.
Nassim Taleb perusti vuonna 2007 jul-
kaistun menestyskirjansa ”Musta jout-
sen, Erittäin epätodennäköisen vaikutus”
Mandelbrotin analyysiin ja kritiikkiin.�
Keynesin (19�6) yleisen teorian keskei-
nen ajatus oli erottaa menneisyydestä
laskettavasta riskistä tulevaisuutta kos-
keva aito epävarmuus. Pahan kriisin jäl-
2 Todennäköisyysjakauman ”pitkät hännät” heijastavat hyvin pieniä mahdollisuuksia, että ko. muuttujan arvoissa tapahtuu erittäin suuria muutoksia ylös- tai alaspäin.
� Kielikuva ”musta joutsen” edustaa tässä erit-täin epätodennäköisiä ilmiöitä.
Finanssikriisejä ja pörssiromahduksia on sattunut paljon
useammin kuin valtavirtataloustieteen mukaan olisi pitänyt.
2�TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
keen, kuten 19�0-luvulla, alityöllisyys voi
Keynesin mukaan jatkua niin pitkään, et-
tä sitä voidaan kutsua alityöllisyystasa-
painoksi. Tällaiseen tilaan juuttumisen
estämiseksi Keynes suositti finanssipoliit-
tista aktivismia eli velkaelvytystä. Kriisin
aikana ja heti sen jälkeen korkoase on
Keynesin mielestä tehoton, koska sijoi-
tuskohteiden hintojen laskiessa likvide-
jä varantoja kasvatetaan. Vuoden 2009
alussa Euroopan keskuspankki demon-
stroi hyvin Keynesin kuvaaman likvidi-
teettiloukun: pankeille annettu seteli-
rahoitus palasi pankkien talletuksina
keskuspankkiin. Narulla ei voinut työn-
tää. Taleb mainitsee neljä Nobel-pal-
kittua, John Hicksin, Paul Samuelsonin,
Kenneth Arrowin ja Gerard Debreun kes-
keisinä Keynesin ajatusten ”väärentäjinä”
ja valtavirtataloustieteen ”suuren syn-
teesin” luojina.
Kävin vuonna 1997 kolme kierrosta
väittelyä juuri tästä asiasta Kansantalo-
udellisen aikakauskirjan palstoilla Sep-
po Honkapohjan, Erkki Koskelan ja Matti
Virenin kanssa.4 Äpäräkeynesiläisyydes-
tä syyttämäni professorit puolustivat
valtavirtanäkemyksiä varsin kärkevästi.
Laajempaa keskustelua asiasta ei synty-
nyt.
Keynesin analyysin sisältämät rajut
riskit miedontuvat heti, kun siirrytään
kohti ns. yleisen tasapainon mukaisia
tarkasteluja. Keynesin ajatusten unoh-
tamista edisti epäilemättä se, ettei hä-
nen teoriansa ollut missään suhteessa
”yleinen” vaan erityinen, vain määrät-
tyihin tilanteisiin sopiva, eikä myöskään
kriisejä esiintynyt pitkään aikaan. Aidon
epävarmuuden hyväksyminen on tie-
tysti tieteellisesti hankalaa, koska se joh-
taa erikoisiin ad hoc –malleihin ja psy-
kologisten tekijöiden mukaan ottoon
(Keynes puhui eläimellisistä vaistoista
ja epäeuklidisen matematiikan tarpees-
4 Ks. Honkapohja ja Koskela (1997) ja Korpinen (1997).
ta). Neoklassinen synteesi tarjoaa sen si-
jaan selkeän ”kaiken teorian” mikrosta
makroon samassa kauniissa matemaat-
tisessa kokonaisuudessa. Valitettavasti
sisäinen kauneus on saavutettu ulkoisen
relevanssin kustannuksella.
Ihmisellä on sisäänrakennettu taipu-
mus selittää ja hierarkisoida puhtaas-
ti satunnaisiakin asioita. Ikään kuin epä-
varmuus pienenisi syyn ja seurauksen
lakien avulla, silloinkin kun ne ovat ku-
vitteellisia. Taleb lähtee siitä, että pörssi-
romahdusten kaltaisia asioita tapahtuu
eikä sille mitään voi. Joskus valkoisten
joutsenten sijaan ilmestyy mustia jout-
senia. Vaikka satunnaisille mullistuksille
ei sinänsä voi mitään, voidaan vahinkoja
hieman pienentää arvioimalla erilaisten
tapahtumien riskejä mahdollisimman
realistisesti ja suojautua niiltä esimer-
kiksi siten, ettei sijoitussalkussa ole lii-
kaa osakkeita. Koko järjestelmää voi suo-
jella estämällä suurten sijoittajien kuten
pankkien liialliset riskikeskittymät. Mitä
suurempi riski sitä enemmän pitäisi ol-
la omia varoja ketjureaktioiden välttämi-
seksi.
Kun Talebin pörssiin ilmestyy aika ajoin
mustia joutsenia, voidaan Mandelbro-
tin analyysia pörssin toiminnasta kutsua
harmaiksi joutseniksi. Jotain lainalaisuut-
ta rajuissakin vaihteluissa Mandelbrotin
mukaan on. Samoin kuin vuorten äärivii-
voja myös pörssikursseja voidaan hänen
mukaansa kuvata fraktaaligeometrisin
kaavioin. Kuinka paljon näin lisätään en-
nustettavuutta, on ainakin minulle yhä
epäselvää.
Valtavirtataloustieteen vastuuta ta-
pahtumien kulusta ei kannata aliarvioi-
da. Maailman MBA-ohjelmat5 opettivat
vuosikymmenet tehokkaiden markki-
noiden hypoteesia ja siihen pohjautu-
vaa modernia portfolioteoriaa. USA: n
lainsäädäntö edellytti kirjanpidossa
VAR-laskelmien (value at risk) tekemis-
tä, jälleen virheelliseltä taloustieteelli-
seltä pohjalta. Myös pankkien vakava-
raisuusperiaatteet, ns. Basel II-normit
perustuivat riskien systemaattiseen ali-
arvioimiseen.
Tuskin koskaan on vajavainen ja vir-
heellinen teoria saanut yhtä paljon va-
hinkoa aikaan kuin taloustiede 2000-
luvulla. Tämän sopan selvittely maksaa
tuleville sukupolville paljon. Lisäksi jul-
kisen vallan voimavarat ovat nyt lop-
puun kulutetu, mikä vaikeuttaa seuraa-
van kriisin torjuntaa.
Unohdetut kriisiteoriat
1800-luvulla kriisit muovasivat oleelli-
sella tavalla suhdanteita, niinpä kum-
paakin ilmiötä tutkittiin aktiivisesti.
1950- ja 1960-lukujen kultaisen kasvun
kaudella kriisiteoriat jäivät pois muo-
dista ja siirtyivät taloushistorioitsijoi-
den kirjoituksiin. 1970- ja 1980-luvulla
Hyman Minsky (1986) oli harvinainen
poikkeus, joka esitti teoriansa pankki-
järjestelmän luontaisesta epävakaisuu-
desta eli rahamarkkinoiden taipumuk-
sesta yli- ja alilyönteihin. Nyt koettu
kriisi synnyttänee uuden kiinnostuksen
5 MBA = Master of Business Administration on monien kauppakorkeakoulujen perustutkinto-nimike.
Riskejä ei huomioitu oikein alan korkea-kouluopetuksessa,
kirjanpitolain-säädännössä eikä
pankkien vaka-varaisuusperiaatteissa.
24 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
kriisiteorioita kohtaan. Jo nyt monet vanhat tekstit on
kaivettu esiin.
Mielestäni paras lähde kriisien tutkimiseen on Charles
Kindlebergerin laaja tuotanto (esim. 1984).6 Hän on jäljit-
tänyt noin kerran kymmenessä vuodessa toistuvia talous-
kriisejä aina 1500-luvulle asti. 1�00- ja 1400-luvullakin oli
omat pankkikriisinsä mm. Firenzessä, joka oli tuolloin maa-
ilmankaupan keskeinen rahoittaja.
Kindleberger näkee syy-yhteyden kriisin ja sitä seuraa-
van laman pituuden ja lender of last resort –tehtävien
hoidon välillä.7 Kun maailmantaloudessa ei ole päättä-
väistä ja kykenevää keskuspankkia luotottamassa likvi-
diteettikriisiin joutunutta pankkijärjestelmää, on seu-
rauksena yleensä pitkä lamakausi. 19�0-luvun kriisissä
Englannin asema oli jo heikentynyt, mutta USA ei vielä
toiminut globaalina johtajana, niinpä lama ja korkea työt-
tömyys jatkuivat aina toiseen maailmansotaan asti. Toi-
saalta Englannin keskuspankki selvitti mm. vuoden 187�
kriisin pienin vaurioin.
Kindleberger (1984) esitti kriisien alkusyystä mielenkiin-
toisen ajatuksen. Vaikutusvalta ja voimavarat ovat tun-
netusti rahoitusmarkkinoilla varsin keskittyneet. Kindle-
bergerin mukaan rahoitusmarkkinoiden sisäpiiriläiset
”putsaavat” ulkokehällä olijat aika ajoin kriisien avulla.
Kurssit painetaan myynneillä, mm. lyhyeksi myynneillä8
alas, jotta osakkeet voitaisiin ostaa vähän ajan päästä hal-
valla takaisin.
6 Kindleberger työskenteli aikansa myös Helsingissä WIDER-tutki-muslaitoksessa.
7 Lender of last resort = viimekätinen lainanantaja.
8 Lyhyeksi myynti tarkoittaa sijoituskohteen myymistä vaikka ei omistakaan sitä. Myyjä lainaa myymänsä kohteen markkinoilta ja uskoo voivansa ostaa vastaavan kohteen myöhemmin halvemmalla ennen lainan erääntymistä. Sijoituskohteen nykyhinnan ja myöhem-män hinnan erotuksesta voi kertyä voittoa, myös erilaisten kustan-nusten kuten välityspalkkioiden jälkeen.
Kriisit, keinottelu ja keskus-pankkien toiminta ovat
vaikuttaneet taloudellisen kehityksen pitkiin sykleihin.
25TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Tällaista epävakaisuutta lisäävä kei-
nottelu ei tietenkään mahdu valtavir-
tataloustieteen malleihin. Kindleberger
sanookin, että häneltä kysytään jatku-
vasti, mikseivät ulkokehällä olevat opi
mitään. Miten on mahdollista tulla tois-
tuvasti petetyksi? Kindleberger vastaa
tähän, että ulkokehäläiset, usein taval-
liset ihmiset, joutuvat pysyvästi pois
pelistä kriiseissä, mutta sisäpiiriläiset
jatkavat kohdatakseen jonkin ajan ku-
luttua uusia toiveikkaita sijoittajia, joi-
ta jälleen odottaa karu kohtalo pelissä
paremmin tietäviä vastaan.
Pitkät syklit ovat talouden keskimää-
räisen kasvuvauhdin ja työttömyys-
asteen 40–60 vuoden mittaisia suu-
ria aaltoja. Venäläinen N.D. Kondratjev
(1892–19�8) aloitti pitkien syklien tut-
kimuksen. Kirjassani ”Kriisit ja pitkät
syklit” (Korpinen 1981) korostan raha-
taloudellisten muuttujien, erityisesti
korkotason vaikutusta sekä kriiseihin
että pitkiin sykleihin. Rahan tarjonta on
mallissani kokonaan endogeenista: va-
kaan rahan arvon aikana rahapolitiik-
ka on löysää ja rahan määrä lisääntyy
myös politiikasta riippumatta. Korkea
inflaatio johtaa puolestaan lopulta ”sa-
distiseen” rahapolitiikkaan ja rahan
määrän supistumiseen. Missä Kindle-
bergerillä lender of last resort -funktion
toimivuus tai toimimattomuus on tah-
donvaraista, omassa mallissani pitkien
syklien käännekohtakriisit ovat vakavia
nimenomaan talouden sisäsyntyisis-
tä syistä. Voimakkaiden inflaatiokoke-
musten jälkeen keskuspankit eivät voi
olla kovin aktiivisia elvyttävään suun-
taan.
Irving Fisher esitti 19�0-luvulla vel-
ka-deflaatio-kriisiteorian. Fisherin
(19��) mukaan hintatason lasku muo-
dostuu liikaa velkaantuneille kohtalok-
kaaksi käynnistäen pakkomyynnit, jot-
ka edelleen laskevat hintatasoa. Tälle
ajatukselle jonkinlaista sukua on 1980-
luvun lopussa esittämäni sikasyklimal-
li. Siinähän odotukset asuntojen hinto-
jen muutoksista heilauttavat kysyntää,
toisin sanoen myös sektorikohtainen
inflaatio tai deflaatio on voimakas te-
kijä markkinoilla (velka ei ollut ekspli-
siittisesti mukana mallissani). Jos USA:
ssa olisi ymmärretty paremmin asun-
tomarkkinoiden toimintaa, subpri-
me -kriisiltä olisi ehkä vältytty. Asun-
tohintadeflaation aikana matalakaan
korkotaso ei piristä kysyntää ennen
kuin jokin tekijä pysäyttää hintojen las-
kun. Vastaavasti nousun käynnistyttyä
tarvittaisiin melko järeitä rahapoliittisia
toimia kuplan muodostumisen estämi-
seksi. Greenspanin maailmankuvaan
ei kuulunut huoli omaisuushyödykkei-
den hinnoista, koska ne kuuluvat va-
paille markkinavoimille.
Taittuiko pitkä nousu?
Mandelbrot korostaa pohdinnoissaan
poikkeuksellisten havaintojen aiheut-
tamaa pitkää muistijälkeä summautu-
viin aikasarjoihin. Esimerkiksi erittäin
suotuisa kesä näkyy puiden kokonais-
kasvussa pitkään. Samalla tavalla Man-
delnbrotin mielestä suuri kriisi muovaa
bruttokansantuotteen pitkän ajan kes-
kikasvua tavalla, joka virheellisesti joh-
taa näkemään pitkän ajan aaltoliikettä
eli ns. Kondratjevin syklejä.
Oma tulkintani vuodelta 1981 oli, et-
tä pitkän syklin nousujaksolla kriisit jää-
vät lyhytaikaisiksi vaikutuksiltaan, kun
taas pitkän laskun aikana kuten 19�0-
luvulla kriisi karkaa käsistä resonanssin
kaltaisena ilmiönä ja vaikuttaa pitkään.
Talous joutuu silloin vapaaseen pudo-
tukseen eikä kiinteää pohjaa tahdo löy-
tyä millään.
Näiden hyvin erilaisten näkemysten
välinen ero on vaikea testata. Jos pitkiä
26 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
ja syviä kriisejä esiintyy vain pitkien syk-
lien laskujaksoilla, kumpi on syy ja kum-
pi seuraus?
Asiaa voi yrittää analysoida pitkän
muistin näkökulmasta. Jos kansanta-
louden vuotuiset kasvuprosentit ovat
toisistaan täysin riippumattomia, jo yk-
sikin 5 prosentin tipahdus vaikuttaa pit-
kään ja synnyttää helposti pitkän syklin
vaikutelman, koska yksikin poikkeuksel-
lisen suuri luku vaikuttaa tuntuvasti kes-
kiarvoon. Useimmiten ajatellaan kuiten-
kin, että lyhyellä tähtäyksellä kasvu on
autokorreloitunutta: pienentyneet tu-
lot ja kasvanut työttömyys heikentävät
kasvua usein tulevanakin vuonna. Mut-
ta keskipitkällä aikavälillä esiintyy myös
vastakkaista liikettä. Hidasta kasvua voi
seurata poikkeuksellisen vahvan kas-
vun kausi. Kun kapasiteettia on paljon
vajaakäytössä, pääsevät keynesiläiset
kerroin- ja kiihdytinvaikutukset hyvin
vauhtiin nousussa.9 Joseph Schumpe-
ter (194�) puhui myös laman aiheutta-
masta luovasta tuhosta, joka synnyttää
edellytyksiä innovatiivisemmalle ja kas-
vuhakuisemmalle talouselämän raken-
teelle.
Kriisien aiheuttamaa pitkää ja yksi-
suuntaista muistijälkeä ei siis voi aina-
kaan suoralta kädeltä hyväksyä. Asiaan
vaikuttavat monet seikat ja monenlai-
set tulkinnat ovat mahdollisia. Puhdas
ja voimakas satunnaisuus on kuitenkin
varteenotettava vaihtoehto.
Miten vuosien 2008–09 kriisi sopii
pitkien syklien kehikkoon? Eikö 1990-
luvun puolessa välissä alkaneen pitkän
nousukauden pitäisi yhä jatkua? Sehän
kesti ”vain” 14 vuotta. Eikö teorian mu-
kaan hidastuvan kasvun kauden tun-
nusmerkkejä ole korkea reaalikorko ja
inflatorisen hinta-palkka –kierteen kat-
kaiseminen monetaristisen tiukan raha-
9 Investointien käynnistyminen lisää tuotantoa ja tuloja, tulojen kasvu puolestaan kulutusta, tämä taas investointeja jne.
politiikan avulla? Nythän halvan rahan
politiikka jatkuu ja keynesiläisyys tekee
vasta paluutaan talouspoliittisena para-
digmana.
Pitkien syklien näkökulmasta pitäi-
si tästä kriisistä aivan ilmeisesti tulla ly-
hyt. Maailmantalouden pitäisi olla täy-
dessä vauhdissa jo ehkä vuonna 2010.
Lehman Brothersin konkurssin jälkeen
yrityslainojen korot nousivat jyrkäs-
ti ja vakavaraisetkaan yritykset eivät ai-
na saaneet lainaa ollenkaan loppuvuon-
na 2008. Tämä korkopiikki ei johtunut
rahapolitiikasta vaan keinottelun aihe-
uttamasta pörssikurssien ja asuntojen
hintojen romahduksesta. Tällaisen poik-
keusajan ei tarvitse leimata pidemmän
ajan rahataloudellisia oloja, vaan pa-
luu normaaliin etenee keskuspankki-
en myötävaikutuksella jo hyvää vauhtia.
Jos maailmantalouden kasvu jää pitkäk-
si ajaksi heikoksi, Mandelbrotin satun-
naisuutta korostava tulkinta taas saa
vahvistusta.
1900-luvun kriiseistä vain vuoden
1907 kriisi vastaa taustaolosuhteiltaan
nykyistä. Tuolloinkin pitkä nousukau-
si johti voimakkaaseen keinotteluun.
Nykyisten vipurahastojen kaltaiset
”luottamus”rahastot (trust companies)
lainasivat osakkeita, joilla ne voivat kei-
notella vähin omin varoin eli myivät ly-
hyeksi. Syksyllä 1907 kupariosakkeisiin
liittyvä raju nurkkausyritys epäonnis-
tui ja tunnettu Knickerbocker Trust
Company ajautui konkurssiin. USA:ssa
ei tuolloin vielä ollut keskuspankkia,
mutta pankkiiri J.P. Morganin johdol-
la saatiin aikaan konsortio, joka pystyi
lopulta estämään ketjureaktionomai-
sen romahduksen USA:n pankkijärjes-
telmässä. Tosin monia pankkeja ehti
kaatua ennen luottamuksen palautta-
mista.
Kuvio 1. USA:n pörssikurssit 1903–1909 ja 2005–2009.
Lähde: Robert J. Shillerin kotisivut (http://www.econ.yale.edu/~shiller/).
Ajankohta 2005:01–2009:08 (2007:10=100)Ajankohta 190�:01–1909:12 (1906:09=100)
40
50
60
70
80
90
100
110
2005:05 2006:05 2007:05 2008:05 2009:0540
50
60
70
80
90
100
1101904:01 1905:01 1906:01 1907:01 1908:01 1909:01
Pitkien syklien valossa nykykriisin
pitäisi jäädä lyhyeksi.
27TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Oheiseen kuvioon on piirretty pääl-
lekkäin USA:n pörssikurssien kehitys
190�–09 ja 2007–09 niin, että kriisien
pohjat ovat samalla kohtaa. Jonkin-
asteista yhtäläisyyttä voidaan epäi-
lemättä havaita, mutta jatkossa kehi-
tysurat voivat tietysti erotakin. Aika
näyttää, kuinka tästä kriisistä lopulta
noustaan.
Voidaanko menneestä oppia?
Ihmisten kykyyn oppia ei ole syytä luot-
taa silloin, kun on kyse rahasta. Ahneus
ja pelko ohjaavat käyttäytymistä paljon
enemmän kuin järki. Pörssin pitkä nou-
sukausi on kuin suuri pyramidihuijaus,
jossa kaikki voittavat niin kauan kuin
”musiikki soi”, mutta kun se loppuu, alkaa
itku ja hammasten kiristys. ”Onneksi” hy-
väsydäminen valtio ja veronmaksaja tu-
levat yleensä avuksi pitämällä pystyssä
kaikki, pankit ja yritykset, jotka ovat liian
suuria kaatumaan.
Pitkien syklien hypoteesin mukainen
näkemys on siis edeltävän päättelyn
perusteella, että kriisi ja sitä seuraava
elpyminen on nyt V-muotoinen. Tila-
päinen rahataloudellinen katkos supisti
jyrkästi varastoja ja lykkäsi investointe-
ja samoin kuin kestokulutustavaroiden,
erityisesti autojen hankintoja. Jo vuo-
den 2009 loppupuolella varastoja on
täydennettävä, mikä antaa ensimmäi-
sen positiivisen kasvusysäyksen elpy-
misen tiellä.
Maailmantaloudessa on kuitenkin
merkillepantavia vinoutumia, jotka vai-
kuttavat lähivuosien kehitykseen. 14-
vuotisen nopean kasvun aikana Kiina ja
USA muodostivat omituisen parin. Kiina
kasvoi huimaa vauhtia, mutta se ei anta-
nut kiinalaisen elintason nousta samaa
tahtia vaan kasvatti vientiylijäämäänsä
ja valuuttavarantoaan ja vei näin syn-
tyneitä ylimääräpääomia ulkomail-
le, erityisesti USA:n alijäämien katteek-
si. Köyhät kiinalaiset lainasivat rikkaille
amerikkalaisille, jotta nämä voisivat tuh-
lata velaksi entisestä enemmän. Kun
USA:n kuluttajien kyky velkaantua lisää
on ainakin hetkellisesti ehtynyt, täytyy
Kiinan ylijäämien löytää uusia kohtei-
ta (USA:n budjettialijäämä käy tietysti
aluksi) tai Kiinan on alettava kasvaa ko-
vaa vauhtia myös kotimaisen kulutuk-
sen osalta.
USA:n säästämisasteen väistämätön
nousu ja siten yksityisen kulutuksen las-
ku hidastaa maan talouskasvua, ellei
heikko dollari auta Amerikan vientiä ja
supista vaihtotaseen alijäämää. Jos näin
käy, ”mustan pekan” on jäätävä Euroo-
pan käteen. Ikääntyvä väestö, liian vahva
euro ja kovin varovainen elvytyspolitiik-
ka jättänevät pakosta Euroopan talou-
dellisen kehityksen sivuraiteille. Maa-
ilmantalous voi kuitenkin jatkaa vielä
hyvän tovin nopean kasvun uralla ilman
Eurooppaakin.
Tuottavuuden nopea nousu avoimes-
sa sektorissa aiheuttaa Kiinassa epäile-
mättä vaikeita sisäisiä tasapaino-ongel-
mia. Kun vientisektorin jakovara on suuri
(Kiinahan ei ole antanut valuuttansa jua-
nin revalvoitua ollenkaan riittävästi10),
tasasuhtainen palkkakehitys johtaa no-
peaan inflaatioon suljetussa sektorissa
10 Revalvoituminen pienentäisi (esim. dollari-määräisiä) vientituloja juaneiksi muunnettuina ja siis supistaisi vientisektorin mahdollisuuksia jakaa palkkoja, voittoja ja muita tuotannonteki-jätuloja.
aivan kuin Japanissa suuren nousun ai-
kana.11 Kiinan teollisuuspainotteinen
kasvu aiheuttaa paineita myös raaka-ai-
neiden maailmanmarkkinahintoja koh-
taan. Sama koskee tietysti myös muita
nopeasti kehittyviä maita. Jos siis maa-
ilman talouskasvu kiihtyy nopeasti ta-
kaisin pitkän nousun uralle, vastassa voi
olla muutaman vuoden kuluttua vaikea
inflaatio-ongelma.
Samaan suuntaan vaikuttaa USA:ssa
ja Euroopassa kriisintorjunnan nimissä
voimakkaasti lisääntynyt rahan määrä ja
valtiontalouden alijäämä. Varsin vähän
on – ainakaan julkisuudessa – pohdittu
sitä, miten ja milloin liika raha vedetään
pois markkinoilta. Todennäköisesti kes-
kuspankit tulevat myöhästymään inflaa-
tiontorjuntatoimissaan, jotka ovat tun-
netusti niin kauan liian aikaisia kunnes
ovat liian myöhäisiä.
Vasta seuraava kriisi, siis joskus 5–10
vuoden kuluttua, sysännee maailmanta-
louden sellaiseen lamaan, jonka jälki nä-
kyy pitkään.
Vai olisiko sittenkin pieni mahdolli-
suus, että menneestä voitaisiin oppia jo-
tain? Esimerkiksi että
– taloustieteilijät hylkäävät mikro- ja
makrotaloudelliset ”kaiken teoriansa”
ja alkavat tutkia realistisesti myös ih-
misten ja markkinoiden häiriökäyttäy-
tymistä,
– realististen riskiarvioiden pohjalta
pankeilta, vipurahastoilta ja kaikilta jär-
jestelmää mahdollisesti keikuttavilta ta-
hoilta vaaditaan valvotusti riittävä oma
pääoma suhteessa riskeihin,
– sairaimmat keinottelun muodot, ku-
ten lyhyeksi myynti, kielletään globaa-
listi,
11 Jos suljetulla eli kotimarkkinasektorilla pal-kat nousevat suunnilleen samaan tahtiin kuin vientisektorilla mutta tuottavuuskasvu on hi-taampaa (kuten se yleensä on), niin siellä kus-tannukset nousevat ja johtavat inflaatioon.
5–10 vuoden kuluttua voi tulla suurempi lama.
28 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Rahoitusmarkkinoiden toiminta on
noussut laman myötä jälleen kerran
huomion keskipisteeksi. Niissä on
samanaikaisesti jotain pahanenteistä ja
äärimmäisen kiehtovaa. Ilman mahdol-
lisuutta saada lainaa monen tavallisen
tallustajankin elämä olisi paljon hanka-
lampaa ja yritystoiminta sula mahdotto-
muus. Toisaalta ajatus siitä, että suhteelli-
sen pienen ihmisryhmän lyhytnäköisyys,
riskinotto tai tahallinen epärehellisyys
voi aiheuttaa katastrofaalisia seurauksia
kokonaisille kansantalouksille, on vatsaa
kääntävä. Historioitsija Niall Ferguson
pureutuu teoksessaan Rahan nousu ra-
han ja rahoituksen historiaan, joka onkin
täynnä toinen toistaan kiintoisampia ta-
rinoita siitä, miten rahainnovaatiot ovat
muovanneet ihmiskunnan kohtaloita.
Ferguson on nykyisin Harvardissa työs-
kentelevä skotlantilainen historioitsija,
joka on niittänyt joltistakin mainetta po-
pulääreillä teoksillaan, joista yksi on jopa
päätynyt TV-sarjaksi. Aikaisempi tuotan-
to on käsitellyt mm. ensimmäistä maa-
ilmansotaa, Rothschildien perhettä ja
brittiläistä imperiumia. Ferguson on tut-
kijana hieman kiistanalainen: mm. hänen
näkemyksensä imperialismista on koettu
liian positiivisiksi, ja hän on käynyt talo-
ustieteellisistä näkemyksistään varsin pii-
kikästä julkista keskustelua taloustieteen
nobelistin Paul Krugmanin kanssa.
Rahan tarina alkaa vaihdon välineenä
käytetyistä esineistä kuten viljasta, sa-
vitauluista, metallirahoista ja erityisesti
kullasta ja hopeasta, joiden ahnehtimi-
nen innoitti sotia ja valloitusretkiä, kuu-
luisimpana esimerkkinä espanjalaiset
konkistadorit. Tärkeä askel kohti nykyi-
senlaisten rahamarkkinoiden syntyä oli
kuitenkin Medicien luoma pitkäikäinen
pankki-imperiumi, joka pystyi riittäväl-
lä hajautuksella ja koolla ylläpitämään ja
– asteittain kehitetään erityisistä nosto-oikeuksista eli SDR:stä12
maailmanrahanomainen varantovaluutta, jotta yksittäisten maiden vel-
ka- ym. ongelmat eivät heiluttelisi maailman valuuttajärjestelmää ku-
ten nyt on asian laita dollarin kanssa,
– lyhytaikaista keinottelua rajoittamaan ja kehitysapua rahoittamaan
säädetään valuutan ja arvopapereiden kaupan globaali transaktiovero,
– rahoitus- ja pankkijärjestelmän maailman laajuista valvontaa var-
ten vahvistetaan Kansainvälisen valuuttarahaston asemaa kohti maail-
man keskuspankin asemaa samalla IMF:ää sisäisesti uudistaen sekä
– luovutaan uskosta markkinoiden kaikkivoipaisuuteen ja aletaan jäl-
leen nähdä valtio tärkeänä kasvun moottorina ja vakauden tuojana.
Paljon muutakin varmaan tarvittaisiin, mutta tällä pääsisi alkuun. Tois-
tuviin kriiseihin ei yksinkertaisesti enää ole varaa.
KIRJALLISUUS
Bruner, R.F. & Carr, S.D. (2007), The Panic of 1907: Lessons Learned from the Market’s Perfect Storm, New Jersey: Wiley.Fisher, I. (19��), The Debt-Deflation Theory of Great Depressions, Econometrica, 1, ��7-�57.Greenspan, A. (2007), Turbulensens tid, utmaningar i en ny värld, Stockholm: Ekerlids Förlag. (Alkuperäisteos: The Age of Turbulence: Adventures in a New World, New York: Penguin.)Honkapohja, S & Koskela, E. (1997), Tapaus Pekka Korpinen, Kansantaloudel-linen aikakauskirja, 9�, 671–674.Keynes, J.M. (19�6), The General Theory of Employment, Interest, and Money, London: Macmillan.Kindleberger, C.P. (1984), A Financial History of Western Europe, London: George Allen & Unwin.Korpinen, P. (1981), Kriisit ja pitkät syklit, Helsinki: TTT.Korpinen, P. (1986), Lordi Kaldor – taloustieteen suuri toisinajattelija, TTT Katsaus 4/1986.Korpinen, P. (1989), Asuntojen hinnanmuodostuksesta Suomessa, TTT Tut-kimuksia 22.Korpinen, P. (1997), Honkapohjalle ja Koskelalle III, Kansantaloudellinen ai-kakauskirja, 9�, 66�–670.Mandelbrot, B.B. (1987), Towards a Second Stage of Indeterminism in Science, Interdicipliary Science Reviews, 12:2, 117-127.Mandelbrot, B.B. (2004), The (Mis)behaviour of Markets: A Fractal View of Risk, Ruin and Reward, New York: Perseus Books Group.Minsky, H. (1986), Stabilizing an Unstable Economy, New York: McGraw-Hill Professional.Schumpeter, J.A. (194�), Capitalism, Socialism and Democracy, London: George Allen & Unwin.Taleb, N. (2007), The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable, London: Penguin Books.
12 Erityiset nosto-oikeudet (special drawing rights = SDR) ovat Kansainvälisen va-luuttarahaston luoma kirjanpidollinen valuutta, jonka arvo määräytyy tietyn valuut-takorin perusteella.
29TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Kirjat
Niall Ferguson:
Rahan nousu. Maailman rahoitushistoria.
Helsinki: Terra Cognita, 2009, �80 s.
Mari Kangasniemi
Vanhempi tutkija
Palkansaajien tutkimuslaitos
kasvattamaan talletus- ja luotonantotoi-
mintaa. Tätä italialaista mallia seurasivat
rahoitusinnovaatiot Hollannissa, Englan-
nissa ja Ruotsissa. Näissä maissa perus-
tettiin ensimmäisenä nykyisten keskus-
pankkien kaltaiset laitokset.
Keskuspankkilähtöisen rahajärjestel-
män lisäksi joukkovelkakirjojamarkkinoi-
den kehitys on ollut oleellista nykyisen-
laisten rahoitusmarkkinoiden synnylle.
Matkan varrella on tosin tapahtunut kä-
sittämättömiä ylilyöntejä ja virhearvioi-
ta. Esimerkiksi englantilainen seikkailija,
huijari ja uhkapeluri John Law onnistui
kehittämällään rahajärjestelmällä tuho-
amaan Ranskan talouden 1700-luvun
alkupuolella, ja hän lienee osaltaan vai-
kuttanut myös siihen, että Ranska sit-
temmin suistui vallankumoukseen.
Varsinaisen rahan historian lisäksi kir-
jassa käydään läpi myös hyvinvointival-
tion syntyä, vakuutusalan historiaa ja
problematiikkaa, kiinteistömarkkinoi-
ta, johdannaisten historiaa ja käytäntöä,
päätyen Yhdysvaltojen ja Kiinan tiiviiseen
taloudelliseen yhteyteen. Fergusonin
kertoma tarina on suurimmalta osaltaan
varsin kiehtova, mutta samanaikaisesti
järjettömän poukkoileva. Tarina ei alun
jälkeen etene kronologisesti vaan tee-
moittain. Ferguson ponnahtelee henkeä
vetämättä samassa luvussa ajasta ja pai-
kasta toiseen. Tarkoituksena lienee en-
nen kaikkea hakea analogioita ja yhty-
mäkohtia ja yrittää ”oppia historiasta”.
Maanvyörymäinen vertausten ja rin-
nakkaisten kuvausten suoltaminen on
ehkä viihdyttävää ja kirjallisesti taitavaa,
mutta se ei useinkaan vahvista argu-
mentteja tai tee materiaalista helpom-
min ymmärrettävää. Välillä lukijalle jää
varsin epäselväksi, mikä olikaan se kes-
keinen tarinoita yhdistävä punainen lan-
ka tai johtopäätös, tai mikäli sellainen
on, onko se todella merkittävä muutoin
kuin näppärän jälkiviisastelijan työkalu-
pakissa.
Yhtenä silmiinpistävänä esimerkkinä
mainittakoon se, miten Ferguson viittaa
usein ja erityisesti loppusanoissaan si-
nänsä tarpeettomasti biologiseen evo-
luutioon ja yrittää pakolla sovittaa ra-
hoitusmarkkinoita samaan kaavaan kuin
eliöiden kehitys. Vaikka yhtymäkohtia
tietysti onkin, pintapuolinen vertailu ei
tuo oleellisesti mitään uutta, saati sit-
ten että kertoisi meille, mitä pitäisi teh-
dä jatkossa lama-aikojen välttämiseksi
tai lieventämiseksi, muuta kuin että ih-
miskunta saa sen, minkä ansaitseekin.
Vaikutelma on lähinnä mahtipontinen ja
fatalistinen.
Kirjan tarkoituksena ei varmaankaan
ole olla tiukan akateeminen tutkielma, ja
se ei olekaan johdonmukaisen analyyt-
tinen hypoteeseineen, data-analyysei-
neen ja johtopäätöksineen sillä taval-
la kuin taloustieteellisten tutkimusten
yleensä odotetaan olevan, vaan selkeästi
enemmän kuvaileva historiateos, jonne
on kuitenkin pujahtanut lukuisia viitta-
uksia taloustieteeseen. Materiaalia ja yk-
sityiskohtia on toisaalta melkeinpä liikaa
pelkästään yleisluontoiseksi teokseksi.
Rahan nousu sisältää sinällään paljon
mielenkiintoista tietoa rahan historiasta.
Historian opiskelu on myös aidosti hyö-
dyllistä sekä taloustieteilijöille että ylei-
semmin, vaikka historiasta oppiminen
onkin tunnetusti vaikeaa. Toisaalta yleis-
sivistystä etsivä, aikaisemmin talousasi-
oihin perehtymätön lukija ei kuitenkaan
toivottavasti oleta Fergusonin näkemys-
ten kaikilta osin olevan taloustieteilijöi-
den keskuudessa yleisesti hyväksytty-
jä faktoja. Yksityiskohdista lienee paljon
näkemyseroja.
�0 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Pekka Sauramo
Erikoistutkija
Palkansaajien tutkimuslaitos
Nykyinen talouskriisi alkoi Yhdysvalloista, ja
sitä on verrattu 19�0-luvun suureen lamaan.
Mitä yhtäläisyyksiä ja eroja niillä on?
Nykyistä talouskriisiä alettiin Yhdysvalloissa pitää jo suhteellisen varhaisessa
vaiheessa pahimpana 19�0-luvun suuren laman jälkeen. Vaikka kriisin pi-
tuus ei olekaan vielä selvillä, sen rinnastaminen suureen lamaan on luon-
tevaa jo pelkästään sen vakavuuden takia. Tässä kirjoituksessa lähden siitä, että
kriisin vakavuuteen ovat molemmissa tapauksessa vaikuttaneet samantapaiset
perussyyt. Yhtäläisyyksien esillä pitämisen ohella korostan kuitenkin myös
sitä, ettei maailma ole enää samanlainen kuin se oli lähes kahdeksankym-
mentä vuotta sitten. Kapitalismi Yhdysvalloissa – ja myös muualla – on
Nykykriisi ja 19�0-luvun lama – miten kapitalismi Yhdysvalloissa on muuttunut?
�1TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Pekka Sauramon mielestä viimeaikaisista myön-teisistä talousuutisista ei pidä innostua liikaa.
muuttunut. Muutos näkyy myös tämänhet-
kisen kriisin tietyissä piirteissä. Käytänkin
nykyisen kriisin ja 19�0-luvun suuren laman
välisten erojen ja yhtäläisyyksien tarkastelua
yhtenä yhdysvaltalaisen kapitalismin muut-
tumisen kuvaamistapana. Jotkut muutos-
piirteet ovat luonnollisesti yhteisiä lähes kai-
kille keskeisille kapitalistisille maille, vaikka
ne ovatkin selvimmin esillä Yhdysvalloissa.
Tulevaisuuden analysointi ei ole kirjoituk-
sen keskeinen tavoite, mutta pohdin lopuksi
myös tulevaisuuden näkymiä. Yhdysvallois-
sa 19�0-luvun suuri lama oli pitkä. Jos kriisit
ovat samankaltaisia, voiko nykyinenkin kriisi
pitkittyä vielä oleellisesti?
Mikä kriisejä yhdistää?
Sekä nykykriisi että 19�0-luvun suuri lama
ovat vakavia kapitalistisen talouden kriise-
jä, koska ne ulottuvat talouden ytimeen eli
rahoitusjärjestelmään. Ne ovat rahoitusjär-
jestelmäkriisejä, koska niissä yksityisen sek-
torin paha velkaongelma liittyy varallisuus-
esineiden arvojen voimakkaaseen laskuun
tai jopa romahdukseen.
Kriisit ovat varallisuusesineiden arvojen
putoamisen vaikeuttamia yksityisen sekto-
rin velkakriisejä, koska molempia edelsi vel-
kavetoinen nousukausi, johon liittyi varal-
lisuusesineiden arvojen raju nousu, muun
muassa osakkeiden hintakupla. Nousua
vauhditti erityisesti säätelyn vähäisyys ra-
hoitusmarkkinoilla, mikä teki sekä velan et-
tä riskin oton helpoksi.
Vaikka nykykriisin pituus onkin vielä hä-
märän peitossa, on mahdollista, että mo-
lemmat ovat paitsi tavallista syvempiä myös
keskimääräistä selvästi pidempiä kriisejä. Ta-
loushistorian perusteella rahoitusjärjestel-
mäkriisin yhdistyminen yksityisen sektorin
velkakriisin pidentää taantumia, koska yksi-
tyisen sektorin velkaantuneisuuden vähen-
�2 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
täminen eli taseiden parantaminen vie
aikaa.
Kriisejä, joissa yksityisen sektorin pa-
ha velkaantuminen yhdistyy varallisuus-
arvojen voimakkaaseen laskuun, on kut-
suttu tasetaantumiksi (engl. balance
sheet recession), koska tarve parantaa
yksityisellä sektorilla toimivien talous-
yksikköjen – rahoituslaitosten, muiden
yritysten, kotitalouksien – taseita eli ra-
hoitusasemaa hallitsee koko talouden
kehitystä (Koo 2008). Se voi esimerkiksi
johtaa yritysten tekemien investointien
rajuun laskuun ja myös kulutuksen voi-
makkaaseen supistumiseen.
Sekä 19�0-luvun suurta lamaa että ny-
kykriisiä voidaan pitää esimerkkeinä tase-
taantumasta. Myös Suomen 1990-luvun
alun lama on hyvä esimerkki tasetaan-
tumasta. Suomen lama oli poikkeukselli-
sen syvä ja pitkä, koska yksityisen sekto-
rin pahan velkaongelman yhdistyminen
varallisuusesineiden arvojen laskemiseen
heikensi sekä pankkien, muiden yritys-
ten että myös kotitalouksien taloudellista
asemaa. Myös Japanin vaisua talouskehi-
tystä 1990-luvulla, jota on pidetty Japanin
talouden menetettynä vuosikymmenenä,
on luonnehdittu tasetaantumaksi (Koo
2008). Suomen lamasta Japanin talou-
den ”suuri taantuma” poikkesi kuitenkin
muun muassa sillä tavalla, että Japanissa
kotitalouksien velkaantuneisuus ei muo-
dostunut keskeiseksi ongelmaksi. Hitaan
talouskasvun keskeinen syy oli japanilais-
ten yritysten tarve parantaa taseitaan vel-
kaantuneisuutta vähentämällä, mikä johti
lähes koko 1990-luvun ajan jatkuneeseen
hyvin laimeaan investointitoimintaan
(Koo 2008).
Yksi oleellinen ero
Vaikka molempien kriisien keskeiset
peruspiirteet ovat samoja, kriiseissä
on myös oleellisia eroja. Vielä ei tiede-
tä, kuinka pitkä nykykriisistä tulee Yh-
dysvalloissa verrattuna 19�0-luvun
lamaan, mutta jo nyt tiedetään velkaon-
gelman olevan joiltakin osin pahempi
kuin 19�0-luvulla. Suuren laman aika-
na velkaongelma oli kaikkien sektorei-
den yhteenlaskettuja velkoja mittarina
käytettäessä pahimmillaan 19�0-luvun
alkuvuosina, jolloin velkojen suhde ko-
konaistuotannon arvoon saavutti noin
�00 prosentin tason (kuvio 1). Velkaan-
tumisastetta kasvatti kokonaistuotan-
non raju supistuminen. Vuonna 2008
vastaava luku oli yli �50 prosenttia eli
selvästi suurempi.
Vaikka ero velkaantumisasteissa onkin
huomionarvoinen, vielä oleellisempi on
ero velkojen jakaantumisessa. Molem-
pia kriisejä edelsi velkavetoinen nousu-
kausi, mutta velkaantuneisuus kasvoi eri
sektoreilla nousukausien aikana eri ta-
valla. Nykykriisiä edeltäneen nousukau-
den aikana velkaan tukeutuivat erityi-
sesti rahoituslaitokset ja kotitaloudet.
Suurta lamaa edeltäneen nousukauden
aikana velkaantuivat ennen kaikkea yri-
tykset. Vaikka kotitalouksien velkaantu-
minen oli yrityksiä vähäisempää, nekin
kasvattivat kulutusta velkarahalla. Kas-
vua vauhditti 1920-luvulla erityisesti yksi
uusi innovaatio, osamaksukauppa, joka
helpotti esimerkiksi autojen hankkimis-
ta (Persons 19�0).
Erot velkaantuneisuuden kasvussa eri
sektoreilla kuvastavat myös eroja ve-
lan käytössä eri sijoitus- ja investointi-
kohteisiin. Onhan ilmeistä, että esimer-
kiksi teollisuudessa toimivat yritykset
ottavat tavallisesti velkaa ensisijaises-
ti koneiden ja laitteiden hankkimiseen
sekä tuotantolaitosten rakentamiseen
eivätkä niinkään arvopapereihin sijoit-
tamiseen. Toisaalta rahoituslaitokset si-
joittavat varansa lähinnä arvopaperei-
hin. Ero velan käytössä ei kuitenkaan ole
hyvin jyrkkä. Myös teollisuudessa toimi-
vat yhdysvaltalaiset yritykset ovat sijoit-
Nykykriisi ja 19�0-luvun suuri lama ovat tasetaantumia, joissa
yksityisen sektorin velkaongelmaan yhdistyy
varallisuusarvojen voimakas lasku.
Lähde: Wolf (2009). Sektorikohtaiset tiedot ovat olemassa vuodesta 1929 lähtien.
Kuvio 1. Sektorikohtaiset velat Yhdysvalloissa 1870–2008 (% BKT:sta).
�50
�00
250
200
150
100
50
01870 80 90 1900 10 20 �0 40 50 60 70 80 90 2000 08
Julkinen sektoriMuut yrityksetKotitaloudetRahoituslaitokset
��TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
taneet huomattavasti varoja muuhun
kuin pelkästään tuotannolliseen toimin-
taan. Tämänkaltainen sijoitustoiminnan
painopisteen muuttuminen on voimis-
tunut viimeisten vuosikymmenten aika-
na (ks. esim. Orhangazi 2008).
Oleellinen ero nykykriisiä ja suurta la-
maa edeltäneitten nousukausien välil-
lä oli se, että 1920-luvun nousukaudella
velkarahaa käytettiin enemmän sijoi-
tuksiin reaalipääomaan kuin ennen ny-
kyistä kriisiä. Tämä ei tietenkään tarkoita
sitä, etteikö 1920-luvun pörssihuumas-
sakin olisi käytetty huomattavasti velka-
rahaa esimerkiksi arvopaperisijoituksiin.
Talous-historiasta löytyy yllin kyllin esi-
merkkejä velkarahaan tukeutuneista si-
joittajista, jotka menettivät omaisuuten-
sa vuoden 1929 pörssiromahduksessa.
Nykykriisiä edeltäneeseen nousukau-
teen verrattuna velkarahaan tukeutumi-
nen oli kuitenkin vähäisempää. Se kuvas-
taa sitä, kuinka valtavia erityisesti velan
käytöstä johtuvia riskejä yhdysvaltalai-
sissa rahoituslaitoksissa otettiin ennen
nykykriisin puhkeamista.
Velkojen kasvu ei ole uusi ilmiö
Rahoituslaitosten velkaantuneisuuden
vauhdittuminen ei kuitenkaan ole tuo-
re ilmiö. Se alkoi jo 1980-luvulla (kuvio
2). Velkaantuneisuus kasvoi erittäin voi-
makkaasti 1990-luvulla, mutta siitä huo-
limatta kasvu vielä kiihtyi selvästi uudel-
le vuosituhannelle siirryttäessä.
Vaikka velkaantuneisuuden kasvu
vauhdittui 2000-luvulla erityisesti rahoi-
tuslaitoksissa, myös kotitalouksien ve-
lat, erityisesti asuntovelat, lisääntyivät
oleellisesti. Velkaantuneisuus alkoi kui-
tenkin kasvaa jo paljon ennen 2000-lu-
kua. Yhdysvalloissa kotitalouksien osto-
voiman kasvu on ollut jo 1970-luvulta
lähtien varsin vaatimatonta. Siksi kotita-
louksien on täytynyt turvautua velanot-
toon tietyn kulutustason saavuttamisek-
si. Nykykriisiä edeltäneen nousukauden
aikana jo ennestään velkaantuneet koti-
taloudet lisäsivät velkataakkaansa oleel-
lisesti. Taantuman alkaessa yhdysvalta-
laisten kotitalouksien velkaantuneisuus
oli huippukorkealla (kuvio 2).
Rahoituslaitosten oleellisesti kasvanut
rooli velan ottajana kuvastaa paitsi ra-
hoituslaitosten velkaantuneisuuden ra-
jua kasvua myös niiden kasvanutta mer-
kitystä Yhdysvaltojen kansantaloudessa.
Vielä 1970-luvun alussa rahoitus- ja va-
kuutustoiminnan sekä kiinteistöpalve-
lujen osuus Yhdysvaltojen kokonaistuo-
tannosta oli noin 15 prosenttia; vuonna
2005 se oli kasvanut noin 20 prosenttiin
(Palley 2008, Table 4).
Rahoituslaitosten merkityksen kasvu
sekä velan että riskin ottajana on oleelli-
nen tekijä, jonka takia nykyriisi ei ole sa-
mankaltaisista piirteistä huolimatta sa-
manlainen kuin 19�0-luvun suuri lama.
Siihen myös tiivistyy keskeinen yhdysval-
talaisen kapitalismin muutoksen piirre.
Kapitalismi on rahallistunut
Rahoitussektorin ja rahoituslaitosten
merkitys on Yhdysvalloissa – ja muualla-
kin – nykyään niin suuri, että on alettu pu-
hua kapitalismin rahallistumisesta (engl.
financialization). Tällä erityisesti keynesi-
läisten ja marxilaisten tutkijoiden 1990-
luvun alkupuolella käyttöön ottamalla
luonnehdinnalla tarkoitetaan yleisesti ta-
loudellisen toiminnan painopisteen siir-
tymistä tuotannollisesta toiminnasta ra-
hakeskeiseen taloudelliseen toimintaan.
Kun aiemmin rahoituslaitokset toimivat
tuotantotoimintaa helpottavina ja vauh-
dittavina rahoituksen välittäjinä, niistä on
tullut vähintäänkin toinen ja aika ajoin jo-
pa ensisijainen talouskasvun veturi.
Muutos on näkynyt muun muassa si-
ten, että verrattuna investointeihin tuo-
tannolliseen pääomaan – koneisiin,
laitteisiin, tuotantorakennuksiin – sijoi-
tukset erilaisiin uusia rahoitusinnovaa-
Suuren laman alla velkaantuivat yritykset,
2000-luvulla sen sijaan kotitaloudet ja
rahoituslaitokset.
Lähde: Federal Reserve, Flow of Funds Accounts; Economic Report of the President 2009, Table B-1.
Kuvio 2. Yksityisen sektorin velkojen suhde kokonaistuotantoon (%) Yhdysvalloissa 1960–2008.
0
20
40
60
80
100
120
140
1960 1964 1968 1972 1976 1980 1984 1988 1992 1996 2000 2004 2008
RahoituslaitoksetKotitaloudetMuut yritykset
%
�4 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
tiota kuvastaviin arvopapereihin ovat
kasvaneet räjähdysmäisesti. Tästä nyky-
kriisiä edeltänyt nousukausi on ehkä pa-
ras esimerkki.
Muutosta voidaan tulkita siten, että ra-
hallistuneen kapitalismin hallitsemassa
maailmassa huomattava osa pääomaa
omistavista ja käyttävistä sijoittajista
odottaa saavansa paremman tuoton ra-
hoilleen sijoittamalla ne aiempaa suu-
remmassa määrin muihin kohteisiin kuin
kiinteään tuotannolliseen pääomaan.
Kapitalismin rahallistumista analysoi-
neet tutkijat ovat selittäneet muutosta
monin eri tavoin.1
Yhdysvalloissa uusmarxilaiset, erityi-
sesti Paul Baranin ja Paul Sweezyn (1966)
sekä Harry Magdoffin jalanjälkien seu-
raajat, lähtevät siitä, että rahallistumisen
yksi perussyy on Yhdysvaltojen talouden
keskeinen piirre eli sen alttius vaisuun
talouskasvuun, stagnaatioon (Foster ja
Magdoff 2008). Ongelmat alkoivat kärjis-
tyä 1970-luvulla, jolloin talouskasvun hi-
dastumisen takia myös tuotannolliseen
pääomaan tehtyjen investointien tuotot
laskivat selvästi. Sen tähden pääomaa al-
koi hakeutua tuotannollisesta toimin-
nasta muualle ja rahoitussektorilla saa-
tujen voittojen osuus kaikista voitoista
alkoi kasvaa.
Eri vaiheiden jälkeen kehitys huipen-
tui nykyistä kriisiä edeltäneen nousu-
kauden aikana. Rahoitussektorilla saa-
1 Orhangazi (2008) luo katsauksen kapitalismin rahallistumista käsittelevään tutkimukseen.
tujen voittojen määrä kasvoi rajusti
muussa yritystoiminnassa saatuihin voit-
toihin verrattuna (kuvio �). Vielä 1970-lu-
vun alkupuoliskolla rahoitussektorilla
saatujen voittojen suhde muussa yritys-
toiminnassa saatuihin voittoihin oli noin
25 prosenttia; vuoteen 2005 mennessä
suhde oli noussut 4� prosenttiin (Palley
2008, Table 10).
Rahallistuneessa kapitalismissa keskei-
seksi taloudellisen toiminnan muodoksi
tulee rahan tekeminen rahalla. Vaikka ka-
pitalismin rahallistumisen voimakas kas-
vu on kapitalismin historiassa nuori ilmiö,
jo Marx kuvasi Pääomassa niitä kapitalis-
min piirteitä, joita alettiin myöhemmin
luonnehtia rahallistumiseksi. Marxin mu-
kaan taloudellista toimintaa kapitalismis-
sa luonnehtii kiertokulku, jossa kapitalisti
sijoittaa rahaa (R) tavaroita (T) tuottavaan
tuotannolliseen toimintaan ja saa tavarat
myytyään enemmän rahaa (R’), koska hän
saa itselleen työläisten riistoon perustu-
van lisäarvon. Marx kuitenkin ottaa esille
myös mahdollisuuden tehdä rahaa (R’) ra-
halla (R).
Kapitalismin rahallistumista voidaan
kuvata siten, että kiertokulun R – T – R’
ohella tai sijasta kiertokululla R – R’ on
merkittävä rooli. On ilmeistä, että kier-
tokulun R – R’ hallitsemassa taloudes-
sa spekulaatiolla on keskeinen merkitys
tulojen – tai tappioiden – lähteenä. Voi
myös odottaa, että sellaisessa taloudes-
sa sijoittaminen velkarahalla hallitsee
taloudellista toimintaa enemmän kuin
kiertokulkuun R – T – R’ perustuvassa ta-
loudessa (Foster ja Magdoff 2008).
Nykykriisissä velkaongelmaa kärjistää
se, että velkaantuneisuus oli korkealla ta-
solla jo ennen kriisiä edeltänyttä ja vel-
kaantuneisuutta valtavasti kasvattanutta,
erityisesti asuntomarkkinoille painottu-
nutta nousukautta. Nousun aikana velko-
jen kasvua vauhdittivat alhaisen korkota-
son lisäksi rahoitusmarkkinoiden löysän
sääntelyn ja valvonnan mahdollistamat
uudet rahoitusinstituutiot ja -innovaatiot
sekä niihin liittyneet velan ja riskin ottoa
lisänneet kannustimet (esim. Rajan 2005).
Lopulta riskit toteutuivat, ja rahoitus-
sektorilta alkanut kriisi muuttui koko ta-
louden toimintaa halvaannuttavaksi
muun muassa tuotannon supistumisena
ja työttömyyden voimakkaana nousuna
kuvastuvaksi syväksi taantumaksi. Sitä voi
luonnehtia myös toistaiseksi pahimmaksi
rahallistuneen kapitalismin kriisiksi.
Lähde: Economic Report of the President 2009, Table B-1 ja Table B-91.
Kuvio 3. Rahoituslaitosten ja muiden yritysten voittojen kasvu kokonaistuotannon kasvuun ver-rattuna Yhdysvalloissa 1970–2007 (1970=100).
0
500
1 000
1 500
2 000
2 500
� 000
� 500
1970 197� 1976 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2000 200� 2006
BKTRahoituslaitoksetMuut yitykset
Sijoituksille on odotettu parempaa
tuottoa uudenlaisista arvopapereista kuin
kiinteästä pääomasta.
�5TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Pitkittyykö kriisi?
Suuren laman aikana talouskehitystä
hallitsi yritysten ja kotitalouksien tarve
vähentää velkaantuneisuutta, mikä johti
investointien ja kulutuksen romahtami-
sen takia kokonaistuotannonkin romah-
tamiseen. Se johti myös yleisen hintata-
son laskuun, deflaatioon, joka aiheutti
19�0-luvun alkupuolella velkojen vähen-
tämisestä huolimatta tosiasiallisen vel-
kataakan kasvun (ks. Fisher 19�2, 19��).
Suureen lamaan liittynyt velka-deflaatio
-kierre on yksi mahdollinen kehitysura,
joka on ominainen tasetaantumille.
Se ei kuitenkaan ole väistämätön ke-
hityssuunta. Laskukauden syvyyteen ja
pituuteen voidaan vaikuttaa oleellises-
ti talouspolitiikalla. Nykytietämyksen va-
lossa suuren laman aikana harjoitettu ta-
louspolitiikka ei ollut parasta mahdollista.
Keynesiläinen ajattelu ei ollut vielä teh-
nyt läpimurtoa, mikä kuvastui erityises-
ti 19�0-luvun alkupuolella harjoitetus-
sa finanssipolitiikassa. Presidentti Hoover
piti tasapainoista budjettia keskeisenä
talouspoliittisena tavoitteena. Vaikka pre-
sidentti Rooseveltin New Deal -politiikkaa
voi jo pitää keynesiläisenä elvytyspolitiik-
kana, laman syvyys olisi edellyttänyt mit-
tavampia elvytystoimia. Roosevelt myös
antoi 19�0-luvun jälkipuoliskolla perik-
si valtiontalouden alijäämästä huolestu-
neille avustajilleen ja alkoi leikata menoja.
Työttömyys pysyikin vaikeana yhteiskun-
nallisena ongelmana Yhdysvalloissa koko
19�0-luvun ajan. Vasta toisen maailman-
sodan syttymisen aiheuttama julkisten
menojen kasvu synnytti talouteen riittä-
vän suuren elvytyssysäyksen.2
Suuren laman pitkittymiseen rahapoli-
tiikka vaikutti finanssipolitiikkaa vähem-
män.� Jos yritysten ja kotitalouksien on
ylivelkaantuneisuuden takia pakko vä-
2 Taloustieteilijät ovat luonnollisesti erimielisiä New Deal -politiikan hyvyydestä. Ks. esim. Field (2009).
� Tästäkin taloustieteilijät ovat tietysti erimieli-siä. Ks. esim. Koo (2008, 109–11�).
hentää velkaantuneisuuttaan, kevytkään
rahapolitiikka ei voi vaikuttaa pakkoon
oleellisesti ainakaan pysyväisluonteises-
ti. Tasetaantumissa rahapolitiikka saat-
taakin usein olla pitkälti narulla työntä-
mistä (Koo 2008).
Vaikka nykykriisi on velkaongelman
vakavuudella mitattuna joiltakin osin jo-
pa pahempi kuin suuri lama, ajautumi-
nen 19�0-luvulla toteutuneeseen pit-
kään velka-deflaatio–kierteeseen ei ole
todennäköistä. Nyt tiedetään, miten se
voidaan välttää. Päätöksentekijöillä on
myös aiempaa paremmat välineet käy-
tössään, koska sekä keskuspankin että
hallituksen talouspoliittiset välineet ovat
kehittyneet. Yhdysvalloissakin julkisen
talouden merkitys on nykyään paljon
suurempi kuin 19�0-luvulla, mikä lisää
oleellisesti hallitusten mahdollisuuksia
vaikuttaa talouskehitykseen. Toisaalta
keskuspankin merkitys rahoitusjärjestel-
mää ylläpitävänä viimekätisenä lainan-
antajana tiedostetaan paremmin kuin
suuren laman aikana.
Tällä hetkellä monet indikaattorit
osoittavat, että Yhdysvalloissa ja myös
muualla pahin on ohitse. Viime syksynä
luottamus rahoitusmarkkinoilla romah-
ti, mikä johti koko maailmantalouden
kriisiytymiseen. Keskeisin yksittäinen ro-
mahduksen vauhdittaja oli Lehman Brot-
hers-investointipankin päästäminen
konkurssiin. Sen jälkeen uhka uusista ra-
hoituslaitoksia kohtaavista konkursseista
kasvoi rajusti paitsi Yhdysvalloissa myös
muualla. Yhdysvalloissa keskuspankin ja
presidentti Obaman hallituksen toimet
ovat kuitenkin saaneet luottamuksen
parantumaan. Nyt yleisesti ennustetaan
kokonaistuotannonkin kääntyvän lähi-
tulevaisuudessa nousuun.
Jos nykyinen kriisi olisi pelkästään
luottamuksen romahtamisesta johtu-
va taantuma, luottamuksen palautumi-
nen riittäisi lopettamaan taantuman ja
vauhdittamaan talouskasvua pysyväis-
luonteisesti paitsi Yhdysvalloissa myös
koko maailmantaloudessa. Kriisi ei kui-
tenkaan ole pelkästään luottamuksen
romahtamisesta johtuva taantuma vaan
tasetaantuma, johon liittyy yksityisen
sektorin, Yhdysvalloissa erityisesti rahoi-
tuslaitosten ja kotitalouksien, vakava vel-
kaongelma.
Luottamuksen parantuminen ei vie-
lä johda velkaongelman ratkeamiseen.
Vaikka luottamuksen kohentuminen on-
kin taantuman voittamisen välttämätön
ehto, pelkästään sen vahvistuminen ei rii-
tä ratkaisemaan talouskriisiä lopullisesti.
Yhdysvaltojen taloushistoriasta löy-
tyy vakavia mutta suhteellisen lyhytkes-
toisia taantumia, koska ne ovat olleet
lähinnä luottamuksen romahtamises-
ta johtuvia kriisejä. Esimerkki tällaisesta
on vuoden 1907 kriisi, ns. pankkiirien pa-
niikki. Luottamuksen romahtamisen ja
siihen johtaneiden syiden osalta vuoden
1907 kriisillä on yhtymäkohtia nykyi-
seen kriisiin. Pekka Korpinen vertaa toi-
saalla tässä lehdessä nykykriisiä vuoden
1907 paniikkiin (ks. myös Bruner ja Carr
2007, s. 17�–188 ja Krugman 2009 luku
8). Vuoden 1907 kriisi loppui, kun luotta-
mus rahoitusmarkkinoilla palautui. Teol-
lisuustuotannon supistuminen jäi ly-
hytaikaiseksi. Tuotanto väheni selvästi
vuonna 1908 mutta palautui aiemmalle
tasolle jo seuraavan vuoden aikana (ks.
Bruner ja Carr 2007 s. 144). Vuoden 1907
paniikkiin ei liittynyt samanlaista velka-
ongelmaa kuin 19�0-luvun suureen la-
maan tai nykyiseen kriisiin (ks. kuvio 1).
Se ei ollut tasetaantuma.
Pakko vähentää yksityisen sektorin vel-
kaantuneisuutta pitkittää kriisiä vääjää-
mättä, vaikka luottamuksen vahvistumi-
nen ja elvytyspolitiikka kohentaisivatkin
esimerkiksi tuotantolukuja pohjaluke-
mista. Kuten 19�0-luvulla myös nykykrii-
sissä hallituksen harjoittama finanssipoli-
tiikka on ratkaisevan tärkeässä asemassa.
Vaikka Obaman hallituksen elvytyspa-
nostuksilla voidaan välttää 19�0-luvulla
toteutunut tuotannon supistumiskierre,
pelkästään toistaiseksi päätetyt satsauk-
set saattavat johtaa vain tilapäiseen kas-
�6 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
vun vauhdittumiseen. Ei olekaan ihme, että esimerkiksi Paul Krugmanin kal-
taiset keynesiläiset toivovat Obaman hallitukselta uutta elvytyssatsausta.
Japanissa talouden suistumisen 19�0-luvun kaltaiseen velka-deflaatio–
kierteeseen esti viime kädessä juuri finanssipolitiikka, joka muodosti vasta-
painon yritysten velkaantumisen vähentämisestä syntyneelle voimakkaalle
kokonaiskysynnän ja -tuotannon supistumispaineelle (Koo 2008). Julkisen
talouden alijäämä oli Japanissa 1990-luvulla usean vuoden ajan 10 prosen-
tin tuntumassa – eli samaa suuruusluokkaa kuin se on Yhdysvalloissa lähi-
tulevaisuudessa.
Japanin1990-luvun menetetty vuosikymmen on talouspoliittisessa kes-
kustelussa ollut ehkä tärkein tuoreen taloushistorian antama perustelu sil-
le, että Yhdysvalloissakin voi olla edessä hitaan talouskasvun ajanjakso. Kos-
ka molemmat taantumat ovat tasetaantumia, rinnastamiselle on olemassa
hyvät perustelut. Toisin kuin Japanissa Yhdysvalloissa kotitalouksien velka-
ongelma saattaa muodostaa keskeisen talouden pysyväisluonteisen piris-
tymisen esteen.
Tasetaantumien erilaisuuden takia Japanin kokemuksia ei voi suoraan
siirtää Yhdysvaltojen talouskehitystä koskeviksi ennusteiksi. Jos kuitenkin
Yhdysvalloissa velkavetoinen kasvu jatkuu keskeytyksettä myös tulevaisuu-
dessa, siitä tulee hämmentävä esimerkki rahallistuneen kapitalistisen talou-
den velansietokyvystä.
KIRJALLISUUS
Baran, P. & Sweezy, P. (1966), Monopoly Capital: An Essay on the American Economic and Social Order, New York: Monthly Review Press. Julkaistu suomeksi nimellä Monopolipääoma: Tutkielma Yhdysvaltain talous- ja yhteiskuntajärjestelmästä, Helsinki: Tammi, 1971.Bruner, R.F. & Carr, S.D. (2007), The Panic of 1907: Lessons Learned from the Market’s Perfect Storm, New Jersey: Wiley. Field, A. (2009), The Great Depression, the New Deal, and the Current Crisis, Challenge, 52, 94–105. Fisher, I. (19�2), Booms and Depressions, New York: Adelphi.Fisher, I. (19��), The Debt-deflation Theory of Great Depressions, Econometrica, 1, ��7–�57.Foster, J.B. & Magdoff, F. (2008), The Great Financial Crisis: Causes and Consequences, New York: Monthly Review Press.Koo, R.C. (2008), The Holy Grail of Macroeconomics: Lessons from Japan’s Great Recession, Singapore: Wiley.Krugman, P. (2009), The Return of Depression Economics and the Crisis of 2008, New York: W.W. Norton & Company. Julkaistu suomeksi nimellä Lama: talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot, Helsingin Sanomat. Orhangazi, Ö. (2008), Financialization and the US Economy, Cornwall: Edgar Elgar. Palley, T.I. (2008), Financialisation: What It Is and Why It Matters, teoksessa Hein, E. & Niechoj, T. & Spahn, O. & Truger, A. (Eds.): Finance-led Capitalism? Macroeconomic Effects of Changes in the Financial Sector, Marburg: Metropolis Verlag. Persons, C.E. (19�0), Credit Expansion, 1920 to 1929, and Its Lessons, Quarterly Journal of Economics, 45, 94-1�0.Rajan, R.G. (2005), Has Financial Development Made the World Riskier? NBER Working Paper No. 11728.Wolf, M. (2009), Why Dealing with the Huge Debt Overhang is So Hard, Financial Times 27.1.2009.
Meillä suomalaisilla on tai-
pumusta kuvitella selviy-
tyvämme talouden ahdin-
goista kuin koira veräjästä. Olimme
toiveikkaita 1970-luvun öljykriisin
puhjetessa, 1990-laman kynnyksel-
lä ja jälleen kerran vuosi sitten. Niin
poliittiset päättäjät kuin monet yri-
tysjohtajatkin haluavat uskoa hyvi-
en aikojen aina vain jatkuvan. Myös
ekonomistit ovat kulloinkin vallitse-
van tilanteen vankeja, käänteitä ei
osata ennakoida.
Koiran suhde veräjään riippuu sii-
tä, onko kriisi kotitekoinen vai glo-
baali. Suomen suuri lama 1990-lu-
vulla oli paljolti kotitekoinen, omilla
valinnoillamme oli paljon merkitys-
tä. Kriisin lauettua oli kuitenkin jo
kovin myöhäistä, silloin olimme
maalanneet itsemme nurkkaan. Oli-
simme voineet selviytyä pienem-
min vaurioin, jos hyvissä ajoin ja
hyvässä järjestyksessä olisimme va-
pauttaneet raha- ja valuuttamark-
kinat sekä tiukentaneet finanssipo-
litiikkaa. Suomen eduskunta, jossa
pankkipuolue oli suurin puolue, esti
kuitenkin pankkien vakavaraisuus-
vaatimusten tiukentamisen ja talle-
tuskilpailun vapauttamisen sekä ve-
rotuksen järkiperäistämisen. Hallitus
ei uskaltanut tiukentaa finanssipo-
litiikkaa riittävästi, koska se pelkä-
si menettävänsä äänestäjiä. Poliitti-
sesti on yleensä liian aikaista tehdä
tarvittavia toimenpiteitä, kunnes ta-
loudellistesti on jo liian myöhäistä.
Markan arvoa puolustettiin tuhoi-
sassa ja turhaan venytetyssä taiste-
lussa.
Nykyinen kriisi on luonteeltaan
globaali. Sen kanssa on moraalisesti
helpompi elää, emme joudu syyttä-
mään siitä itseämme. Toisaalta mah-
dollisuudet livahtaa sen seurauksilta
ovat vieläkin vähäisemmät. Päinvas-
�7TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
KolumniSixten Korkman
Toimitusjohtaja
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos
Sixten Korkman toimi Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkija-
na vuosina 1980–8�.
Koira ja veräjä
toin se iskee erityisen kovaa globalisaa-
tiosta eniten hyötyneisiin maihin, joiden
joukkoon Suomikin kuuluu. Kriisin myö-
tä investoinnit ovat maailmalla romah-
taneet, ja investointitavaroiden osuus
viennissämme on iso. Suomen talous on
heikoilla ja työttömyys nousussa vielä
sen jälkeen, kun muissa maissa elpymi-
nen on jo alkanut.
Näillä näkymin maailmantalous vält-
tää pahimman, 19�0-luvun kaltaisen
katastrofin toistumisen. Siitä on kiittä-
minen ennen kaikkea rahapolitiikkaa.
Yhdysvaltojen Fed, EKP ja muut keskus-
pankit ovat laskeneet ohjauskorkonsa
nollatasolle ja paisuttaneet taseitaan
likviditeetin lisäämiseksi. Lisäksi voi kiit-
tää presidentti Obaman isoa elvytyspa-
kettia, kuten myös Kiinan ja EU-maiden
ekspansiivista finanssipolitiikkaa. Jos
nousu alkaa to tänä vuonna, kriisi oli-
si vain muistutus siitä, että kehittyneet
finanssimarkkinat kaipaavat kattavaa
säätelyä ja tiiviimpää kansainvälistä yh-
teistyötä.
Osakemarkkinoiden odottama elpy-
minen saattaa kuitenkin hälvetä ja edes-
sä voi olla pettymysten syksy. Yksityisen
sektorin velkaantuneisuus on edelleen
korkea ja pankkien luottotappiot ovat
lisääntymässä, kasvun käynnistymisen
edellytykset ovat heikot. Rahapolitiik-
kaa ei enää voi keventää sovinnaisin kei-
noin, kun nollakorkorajoite puree ja val-
mius finanssipolitiikan lisäelvytyksiin on
huikeiden rahoitusalijäämien takia heik-
ko. Ongelmien kärjistyminen ja itseään
ruokkivan pessimismin uusi voimistumi-
nen johtaisi protektionististen keinojen
korostumiseen entisestään talouspoli-
tiikassa. Itä-Eurooppa ajautuisi rahoituk-
selliseen umpikujaan. Kehityksen kään-
tyminen kriisin syvenemisen pikemmin
kuin hälvenemisen suuntaan johtaisi Eu-
roopassa poliittisten ristiriitojen vaikeu-
tumiseen.
Kävi niin tai näin, tämän kriisin päätyt-
tyä Suomi ei pääse hyötymään sellaises-
ta pitkästä ja voimakkaasta talouskasvun
jaksosta kuin edellisen laman jälkeen. Ta-
louteemme peruspilarit – metsä, metal-
li ja elektroniikka – ovat heikentyneet. Vä-
estömme ikärakenne muuttuu lähimmän
vuosikymmenen aikana ainutlaatuisen no-
peasti epäedulliseen suuntaan, minkä takia
talouskasvu hidastuu samalla kun julkisen
talouden alijäämäpaineet lisääntyvät.
On tehtävä päätöksiä työurien piden-
tämiseksi ja eläkeiän nostamiseksi se-
kä julkisen palvelutuotannon tehosta-
miseksi. Lisäksi on kiristettävä verotusta.
Hyvinvointivaltio palvelee meitä hyvin,
mutta sen rahoitus käy vaikeaksi ja sen
puolustaminen vaatii kovia päätöksiä.
Seuraavan hallituksen ohjelma tulee jul-
kisen menotalouden osalta olemaan sel-
lainen, että ”uusliberaaliksi” leimatun
Lipposen hallituksen budjetit muiste-
taan runsauden sarvina.
�8 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Jouko Rautava
Ekonomisti
Siirtymätalouksien tutkimuslaitos (BOFIT)
Suomen Pankki
Nykykriisi nostaa Kiinan roolia maailman-taloudessaKiina on selviytymässä nykykriisistä muita paremmin. Maalla on hyvät mahdollisuudet kasvattaa rooliaan maailmantaloudessa, mutta tulevaisuus on nykykasvun pohjalta tehtyjä trendiennusteita mielenkiintoisempi.
Kiinan toisen maailmansodan jälkeinen talouskehitys on ollut kaksijakoi-
nen. Lokakuussa 60 vuotta täyttävän Kiinan kansantasavallan ensim-
mäistä �0-vuotiskautta sävyttivät talouskasvun erittäin jyrkät vaihtelut,
jotka johtuivat suurelta osin 1950-luvun lopun ”suuren harppauksen” ja
�9TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Jouko Rautava uskoo Kiinan johdolla tapahtuneen Aasian voimistumisen maailmantaloudessa jatkuvan.
seuraavan vuosikymmenen puolivälissä
alkaneen kulttuurivallankumouksen tur-
miollisista vaikutuksista talouteen ja yh-
teiskuntaan. Vaikka Kiinan teollisuudessa
oli otettu edistysaskeleita, maatalouden
osuus työvoimasta oli alkanut laskea ja
maa oli vakiinnuttanut kansainvälisen
asemansa, oli se äärimmäisen köyhä ja
alikehittynyt maatalousmaa talousrefor-
mien alkaessa vuonna 1978.
Viimeisten �0 vuoden aikana Kiina on
teollistunut vauhdilla ja maan kokonais-
tuotannon vuosikasvu on ollut keski-
määrin 10 prosenttia. Talousuudistukset
alkoivat maatalouden, yritystoiminnan,
ulkomaankaupan ja hintajärjestelmän vä-
hittäisellä liberalisoinnilla. Myöhemmin
1990-luvulta lähtien reformipolitiikas-
sa ovat korostuneet markkinatalouden
edellyttämien instituutioiden pystyttä-
minen ja vahvistaminen. Näiden myötä
valuuttakurssijärjestelmää on muutet-
tu pariinkin otteeseen, pankki- ja rahoi-
tusjärjestelmä ovat käyneet läpi suuria
muutoksia, valtionyrityksiä on yhtiöitet-
ty sekä yksityistetty ja omaisuudensuo-
jaa vahvistettu.
Kiinan liittyminen Maailman kauppa-
järjestö WTO:n jäseneksi vuonna 2001
oli luonteva jatko maan vientivetoiselle
ja ulkomaankaupan avoimuutta koros-
tavalle talousstrategialle. WTO-jäsenyy-
den, ulkomaankaupan ja yritystoiminnan
kansainvälistymisen kannalta suotuisan
kansainvälisen tilanteen sekä Kiinan koti-
markkinoiden voimakkaan kasvun myötä
Kiinan rooli maailmantaloudessa on kas-
vanut ennennäkemättömällä vauhdilla.
40 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Kiinan painoarvon nousun myötä odotukset kasvavat
Jo Aasian kriisin yhteydessä 1990-luvun
jälkipuoliskolla Kiinan voimakkaana jat-
kunut kasvu ja sen päätös pitää valuutta-
kurssinsa ennallaan monien muiden Aa-
sian maiden valuuttojen romahtaessa toi
kaivattua vakautta alueelle. Aasian kriisin
jälkeen Kiinan erittäin vahvana jatkuneen
kasvun ansiosta sen osuus maailman tuo-
tannosta (ostovoimakorjatusta maailman
bruttokansantuotteesta) on kaksinkertais-
tunut 12 prosenttiin. Näin mitaten Kiina
onkin Yhdysvaltojen, jonka osuus maail-
man kokonaistuotannosta on viidennes,
jälkeen selkeästi maailman toiseksi suurin
yksittäinen kansantalous. Kolmantena ole-
van Japanin osuus on enää 6 prosenttia.
Nimellisinkin valuuttakurssein mita-
ten Kiina on noussut � 000 miljardin eu-
ron kokonaistuotannollaan jo Japanin
rinnalle ja ohittaa sen lähiaikoina. Yhdys-
valtojen lähes 10 000 miljardiin euroon
nousevaan nimelliseen BKT:hen Kiinalla
on vielä matkaa, mutta tämän eron ka-
ventamista voi Kiinan Yhdysvaltoja sel-
västi nopeamman kasvun lisäksi auttaa
juanin vahvistuminen.
Nopean kasvun myötä elintaso on Kii-
nassa noussut ja köyhyys vähentynyt en-
nätyksellisesti. Tästä huolimatta ostovoi-
makorjattu tulotaso asukasta kohden on
Kiinassa vielä alle viidenneksen Suomen
tulotasosta.
Kiinan esiinmarssi näkyy melkein kai-
killa aloilla, mutta kehityksessä on myös
huolia aiheuttavia asioita. Pullonkaulat
raaka-ainemarkkinoilla ja ympäristöon-
gelmat ovat jo nyt nousseet nopeita toi-
mia vaativiksi kysymyksiksi. Ongelmat
ovat kuitenkin osaltaan lisänneet Kiinan
kohdistuvaa mielenkiintoa ja odotuksia.
Huomattavalta osin Kiinan vetämänä
maailmantalous kasvoi tämän vuosikym-
menen puolivälin jälkeen ennätysvauh-
tia. Erityisesti raaka-ainemarkkinoilla
huomattiin, että Kiinasta on tullut kes-
keinen markkinoihin vaikuttava toimi-
ja. Kiinan roolin korostuminen viritti vilk-
kaan keskustelun siitä, pystyykö maa
toimimaan jo itsenäisenä maailmantalo-
uden veturina tai ainakin takaamaan, et-
tä Aasia voi jatkaa nopeaa kasvua, vaik-
ka Yhdysvallat ja Eurooppa saattaisivat
ajautua orastavien rahoitusjärjestelmän
ongelmien takia vaikeuksiin (puhutaan
ns. decoupling-ilmiöstä).
Ajatukset Kiina-vetoisesta Aasian talo-
uksien irtaantumisesta väistyivät nopeas-
ti, kun Yhdysvalloista alkanut finanssikriisi
iski maailmantalouteen täydellä voimal-
la syksyllä 2008 ja maailmankauppa ro-
mahti. Seuraukset näkyivät nopeasti myös
Aasiassa. Kun Kansainvälinen valuutta-
rahasto IMF ennusti vuosi sitten Korean,
Taiwanin, Hongkongin ja Singaporen ko-
konaistuotannon kasvavan vuonna 2009
noin 4 prosenttia, viime heinäkuussa teh-
ty tätä vuotta koskeva ennuste oli -5 pro-
senttia. Myös muissa Aasian maissa kas-
vun hidastuminen on ollut huomattavaa,
joten Aasian maiden kehitys näyttää edel-
leen olevan vahvasti sidoksissa kehittynei-
den teollisuusmaiden kasvuun (kuvio 1).
Kiinan nopeana jatkunut talouskasvu
ja loppukevään sekä kesän aikana elpy-
nyt tuonti ovat kuitenkin nostaneet Kii-
nan mahdollisen vetoavun jälleen otsi-
koihin. Toistaiseksi Kiinan tuonti on vasta
palaamassa kriisiä edeltäneelle tasolle
ja kiinnostavaa onkin nähdä, jatkuuko
kaupan elpyminen ja missä määrin Kiina
pystyy tarjoamaan uutta aitoa vetoapua
maailmantalouteen.
Massiivinen elvytys ylläpitää kasvua
Nopeana jatkuneesta talouskasvusta
huolimatta myös Kiinassa talouskasvu
on hidastunut, vaikka todellisen tilan-
teen hahmottamista vaikeuttavat tilas-
toihin liittyvät ongelmat.1 Monien kes-
1 Kiinan tilastoista ks. esim. Holz (2008) ja Makin (2009).
Voisiko Kiina jo toimia maailman-
talouden veturina?
Kuvio 1. Kiinan, Japanin ja Korean kokonaistuotannon kasvu 1980–2010*, vuosikasvu %.
* IMF-ennusteet vuosille 2009–2010.Lähde: IMF World Economic Outlook 2009.
-10
-5
0
5
10
15
20
1980 1990 2000 e2010
Kiina Japani Korea
41TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
keisten tilastojen puuttumisen lisäksi
on esitetty epäilyjä, että kriisin aikana
viranomaiset ovat tietoisesti kaunistel-
leet kuvaa talouden tilasta. Joka tapa-
uksessa virallistenkin tilastojen mukaan
Kiinan talouskasvu hidastui viime vuo-
den lopulla ja kuluvan vuoden alussa
noin 6 prosenttiin vuositasolla, kun vie-
lä viime vuoden alkupuolella talous kas-
voi 10 prosentin vauhtia. Kevään 2009 ja
kesän aikana kasvu kuitenkin kiihtyi, ja
hallitus saaneekin kansantasavallan 60-
vuotisjuhlien kunniaksi lahjaksi jo viime
syksynä toivomansa 8 prosentin vuosi-
kasvun.
Vaikka numeroiden oikeellisuudesta
voi kiistellä, Kiinan talouskasvu jatkuu
nopeana ja maa on onnistunut säilyttä-
mään dynaamisuutensa kuluneina vai-
keina kuukausina muuta maailmaa pa-
remmin. Tähän on Kiinassakin tarvittu
massiivista julkisen vallan apua. Hallitus
julkisti jo viime vuoden lopulla kahdel-
le vuodelle tarkoitetun elvytyspaketin,
jonka määrä vastaa noin 1� prosenttia
Kiinan viime vuoden bruttokansantuot-
teesta. Elvytyspaketin keskeisiä element-
tejä ovat investoinnit asuntoihin ja infra-
struktuuriin sekä kulutuksen tukeminen.
Paketin toteuttamiseen keskushallinto
on valjastanut aluehallinnot sekä suuret
valtionyritykset ja -pankit.
Kasvun hidastuminen on johtunut
viennin ja vientituotantoon liittyvi-
en investointien romahtamisesta, mut-
ta nopeasti liikkeelle pannut julkiset in-
vestoinnit ovat paikanneet tilannetta.
Investointien ripeä käynnistyminen oli
mahdollista, koska aikaisempina vuosi-
na monia valmiita hankkeita oli pantu
jäihin talouden ylikuumenemisen estä-
miseksi. Investoinnit ovat vaatineet luo-
totuksen tavatonta lisäämistä, ja pankki-
en luottokanta onkin kuluvana vuonna
kasvanut lähes kolmanneksen edellis-
vuodesta.
Ulkomaankaupassa pahin on ehkä oh
(kuvio 2)i. Vaikka vuoden alkupuolella
niin viennin ja tuonnin arvo kuin määrä-
kin olivat selvästi pienemmät kuin vas-
taavaan aikaan viime vuonna, kuukausi-
tasolla kaupassa on jo jonkin aikaa ollut
nähtävissä viriämisen merkkejä. Tuonnin
elpyminen johtuu siitä, että infrastruk-
tuurirakentamiseen tarvitaan paljon raa-
ka-aineita. Energian ja metallien poikke-
uksellisen suuret tuontimäärät saattavat
johtua myös osaltaan siitä, että yritykset
kasvattavat varastojaan ja valtio täyden-
tää raaka-aineiden strategisia reservejä.
Kiinan elpyminen hyödyttää lähitulevai-
suudessa eniten raaka-ainetuottajia. Vaik-
ka Kiinan tuonti myös EU:sta ja Japanista
on vuodenvaihteen jälkeen elpynyt, in-
vestointi- ja kulutustavaratuonnin pysyvä
kasvu edellyttää yksityisten kone- ja lai-
teinvestointien käynnistymistä ja yleisen
taloustilanteen vakaantumista.
Luototuksen hurja kasvu huolestuttaa
Voimakas finanssi- ja rahapoliittinen elvy-
tys ovat saaneet aikaan toivottua aktivi-
teetin lisääntymistä, mutta ongelmaton-
ta elvytyspolitiikka ei ole Kiinassakaan.
Vaikka valtava luotonannon kasvu on ol-
lut piristysruiske Kiinan taloudelle, rahaa
on valunut päättäjien haluamien koh-
teiden lisäksi osake- ja kiinteistömarkki-
noille sekä myös heikosti perusteltuihin
reaali-investointeihin. Osakemarkkinoilla
on jo aprikoitu uuden kuplan syntymis-
tä, ja liikepankkien lainasalkkujen laatu
on arvattavasti huonontunut.
Kiinalaisessa järjestelmässä suuri osa
pankkiluotoista maksetaan kuluineen
kertasuorituksena laina-ajan lopussa, jo-
ten lainojen hoitoon liittyvät maksuon-
gelmat eivät näy laina-aikana. Kun vielä
aluehallinnoilla on valtaa pakottaa pan-
kit uusimaan lainansa, järjestämättömiin
luottoihin liittyvät mahdolliset ongelmat
tulevat näkyviin pitkällä viiveellä. Loput-
tomasti ongelmia ei kuitenkaan voida ly-
kätä.
Järjestämättömien luottojen osuus kii-
nalaispankkien luottosalkusta oli vuosi-
kymmenen alussa pitkälti yli 20 prosent-
”Kiinan elpyminen hyödyttää lähi-
tulevaisuudessa eniten raaka-ainetuottajia.”
Kuvio 2. Kiinan ulkomaankauppa, kuukausitiedot, mrd. USD.
Lähde: CEIC.
0
20
40
60
80
100
120
140
160
2005 2006 2007 2008 2009
Vienti Tuonti
42 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
tia. Pankkien tervehdyttäminen onkin
kuluvalla vuosikymmenellä ollut tavatto-
man suuri taakka julkiselle taloudelle, ja
se on vaatinut satojen miljardien dolla-
reiden käyttämistä roskalainojen puhdis-
tamiseksi suurimpien valtionpankkien ta-
seista. Kovan talouskasvun ansiosta asia
on kuitenkin voitu hoitaa vähin poruin.
Järjestämättömien luottojen osuus pank-
kien lainasalkusta on laskenut viime vuo-
sina nopeasti ja on tällä hetkellä vain pa-
ri prosenttia. Vielä ei ole käytössä arvioita
nyt mahdollisesti syntyvien roskaluot-
tojen määrästä, mutta varmalta näyttää,
että asia nousee lähivuosina pintaan. Ta-
louskasvun jatkuminen nopeana helpot-
taisi tälläkin kertaa ongelman ratkaisua.
Viranomaiset ovat olleet huolissaan
luottojen määrän nopeasta kasvusta,
ja viime heinäkuussa pankit näyttävät-
kin kiristäneen luototustaan. Samalla on
kuitenkin saatu merkkejä siitä, että kas-
vuvauhti on mahdollisesti jo tasaantu-
massa, mikä viittaisi elvytyspaketin te-
hon vähittäiseen hiipumiseen. Mikäli
yksityisten investointien liikkeellelähtö
lykkääntyy, nykyisen kasvuvauhdin yllä-
pitäminen voi edellyttää lisäpanostuk-
sia hallitukselta. Luototuksen lisääminen
saattaa edellä mainittujen ongelmien li-
säksi kasata jatkossa inflaatiopaineita, sil-
lä kuukausitasolla hintojen lasku näyttää
jo pysähtyneen, vaikka vuositasolla hin-
nat edelleen laskevat. Kiinan hallituksen
ja keskuspankin välillä käydäänkin tällä
hetkellä todennäköisesti kovaa vääntöä
siitä, milloin on oikea aika aloittaa raha-
politiikan kiristäminen.
Pelissä on päättäjien ja koko poliittisen
järjestelmän oikeutuksen kannalta kaksi
keskeisintä talouspoliittista huolenaihet-
ta: Työttömyyden kasvu halutaan välttää
hinnalla millä hyvänsä, mutta inflaatiota-
kaan ei voi päästää uhkaamaan kotitalo-
uksien pankeissa makaavia huomattavia
säästöjä. Omat säästöt ovat keskeinen
turva maassa, jossa julkinen sektori ei
tarjoa kehittyneiden maiden kaltais-
ta sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa tai
koulutusmahdollisuuksia.
Riippumatta siitä, kuinka perusteltua
on asettaa juuri 8 prosentin kasvutavoi-
te, Kiinan päättäjät näyttävät ajattelevan,
että tätä hitaampi kasvu nostaisi piilevät
yhteiskunnalliset ongelmat pintaan.
Nopea kasvu ja kaupungistuminen kulkevat käsi kädessä
Nykykriisi on mahdollisesti syönyt Kiinan
kasvupotentiaalia, sillä osa vientiyrityksis-
tä on siirtänyt tuotantonsa Kiinaakin hal-
vemman kustannustason maihin kuten
Vietnamiin tai Intiaan. Taiwanilaisyritys-
ten tiedetään siirtäneen kenkätuotanto-
aan Kiinasta jopa Pohjois-Koreaan. Tästä
huolimatta on syytä uskoa, että Kiinalla
on mahdollisuudet pitää yllä nopeaa kas-
vuvauhtia vielä pitkälle tulevaisuuteen.
Japanin ja Etelä-Korean nopea kasvu
aikaisempina vuosikymmeninä perus-
tui tärkeältä osin siihen, että tuottavuus
kasvoi ihmisten siirtyessä alhaisen tuot-
tavuuden maataloudesta kaupunkien
teollisuuslaitoksiin ja palveluammattei-
hin. Kiinassa kaupungistumien ja tuot-
tavuuden kasvu voivat ylläpitää nopeaa
kasvuvauhtia vielä pitkälle tulevaisuu-
teen, sillä maaseudulla asuu edelleen yli
puolet 1,� miljardin hengen väestöstä.
Kiinan kaupungistumisen mittasuh-
teet ovat suomalaisnäkökulmasta häkel-
lyttävät. Erään tuoreen arvion mukaan
(McKinsey Global Institute 2009) Kiinan
kaupunkiväestön määrä tulee kasva-
maan noin �50 miljoonalla vuoteen 2025
mennessä, jolloin maassa on noin miljar-
di kaupunkilaista (tällä hetkellä alle 600
miljoonaa). Uusien kaupunkilaisten mää-
rä on enemmän kuin Yhdysvaltojen ny-
kyinen asukasmäärä. Rakentamisvauhti
on vaikuttava, sillä käytännössä maahan
rakennetaan joka vuosi kaupunkialuei-
ta määrällä, joka vastaa pariakymmentä
Suomen pääkaupunkiseudun kokoista
kaupunkia. Kiinassa arvioidaankin run-
saan viidentoista vuoden kuluttua olevan
221 miljoonakaupunkia, kun esimerkiksi
Euroopassa niitä on tällä hetkellä �5.
Kaupungistumiskehityksen myötä Kii-
nan kokonaistuotanto ja elintaso tulevat
kasvamaan huomattavasti, mutta kas-
vudynamiikan ylläpitäminen edellyttää
jossain vaiheessa muutoksia myös kas-
vumalliin ja talouden rakenteeseen. En-
sinnäkin raaka-aineiden hintakehitys ja
ympäristön saastuminen edellyttävät
tuotantopanoksien jatkuvan lisäämisen
sijaan huomion kiinnittämistä niiden ny-
kyistä huomattavasti tehokkaampaan
käyttöön. Tämä merkitsee muun muas-
sa sitä, että perusteettomista investoin-
neille ja tuotantohyödykkeille myönne-
tyistä hintatuista tulisi luopua. Toiseksi,
vaikka kaupungistuminen pitää yllä tiet-
tyä investointikysynnän tasoa, nämä in-
vestoinnit eivät tarjoa pohjaa jatkuval-
le kasvulle, vaan lisäkysyntää on tultava
myös muualta. Kolmanneksi Kiinan ta-
lous on jo kasvanut niin suureksi, että se
ei enää jatkossa voi samalla tavoin kuin
Kiinassa on mahdollista lykätä pankkiluottojen hoito-ongelmia pitkälle
tulevaisuuteen.
Kiinan nopea talouskasvu saattaa jatkua vielä
pitkään, mutta sen on perustuttava enemmän kotimaisen kulutuksen
lisääntymiseen.
4�TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
aikaisemmin turvautua vientivetoiseen
kasvuun, sillä maailmankaupan ja Kiinan
markkinaosuuksien kasvulla on rajansa.
Vaihtoehto on kotimaisen kulutuskysyn-
nän lisääminen.2
Valuuttakurssikysymys oleellinen osa rakennemuutosta
Asiantuntijat ja kiinalaispäättäjät itse
ovat jo pitkään esittäneet, että Kiinan tuli-
si muuttaa kasvumalliaan vienti- ja inves-
tointivetoisesta enemmän kulutusvetoi-
seen suuntaan. Tähän liittyy keskeisellä
tavalla myös valuuttakurssikysymys, jo-
ka on aiheuttanut suurta eripuraa Kii-
nan suhteissa Yhdysvaltojen ja Euroopan
kanssa. Jälkimmäisten mielestä Kiinan
valuuttakurssi ei vastaa maan todellista
kehitystä ja voimaa maailmantaloudes-
sa, vaan Kiina pitää juania keinotekoisen
halpana edistääkseen omaa vientiään.
Kesällä 2005 Kiina luopui kymmenen
vuotta kestäneestä juanin tiukasta dol-
larikytkennästä ja päästi valuuttansa hi-
taasti vahvistumaan suhteessa dollariin
(kuvio �). Nykykriisin syventyessä Kiina
kuitenkin pysäytti valuutan vahvistumi-
sen, ja juanin valuuttakurssi on heinä-
kuusta 2008 pidetty vakaana suhteessa
dollariin. Tämä johtuu siitä, että nykyti-
lanteessa päättäjät eivät halua valuutan
vahvistumisesta koituvia lisävaikeuksia
vientiteollisuudelleen.
Kiinan harjoittamasta valuuttakurssi-
politiikasta johtuu osaltaan myös se, et-
tä maan valuuttareservit ovat jatkuvasti
kasvaneet, kun keskuspankki on joutu-
nut ostamaan ulkomaanvaluuttaa es-
tääkseen juania vahvistumasta. Kiinan yli
2000 miljardiin dollariin nouseva valuut-
tavaranto on ylivoimaisesti maailman
suurin ja vastaa lähes kolmannesta maa-
ilman valuuttavarannoista. Ehkä 70 pro-
senttia Kiinan varannoista on sijoitettu
2 Tuore katsaus tähän paljon puhuttuun aihee-seen on Guo ja N’Diaye (2009).
Yhdysvaltojen valtion dollarimääräisiin
velkapapereihin, joten kiinalaispäättäji-
en huoli dollarin tulevasta kurssikehityk-
sestä on ymmärrettävä.
Monien mielestä Kiina on politiikal-
laan edesauttanut paljon puhuttujen
globaalien epätasapainojen syntymistä,
millä viitataan kansainvälisen kaupan ja
rahoituksen mittaviin yli- ja alijäämiin, ja
tilanteen pysyvä korjaaminen edellyttää
myös Kiinan politiikan muuttamista. Ny-
kykriisin yhteydessä Kiinan asema maa-
ilmantaloudessa vahvistuu, minkä pitäisi
heijastua myös valuuttakurssissa. Kiinan
valuutan vahvistuminen tukisi kotitalo-
uksien ostovoimaa Kiinassa ja auttaisi
samalla kasvun rakenteen korjaamisessa
enemmän kulutusvetoiseksi.
Toistaiseksi Kiinan talouden raken-
teessa ei näy suuria muutoksia ja ny-
kyinen elvytyspaketti näyttää vain vah-
vistavan investointien roolia – Kiinan
investoinnit suhteessa kokonaistuotan-
toon (investointiaste) on jo noin 44 pro-
senttia. Yksityisen kulutuksen osuus on
alle 40 prosenttia bkt:sta, mikä on vä-
hän jopa suhteessa muihin Aasian mai-
hin, joissa kulutuksen osuus on tyypilli-
sesti melko pieni.
Kiinan tulevaisuutta ei vedetä viivoittimella
Kiinan rooli maailmantaloudessa on kiis-
tämättä kasvanut eikä tälle kehitykselle
ole talouden puolelta väistämättömiä
esteitä jatkossakaan. Kiinan alhainen
kaupungistumisaste ja matala tulotaso
takaavat sen, että Kiina voi vielä pitkään
seurata Japanin ja Etelä-Korean aikai-
semmilla vuosikymmenillä viitoittamaa
tietä. Samalla sen ja koko Aasian rooli
maailmantaloudessa kasvaa.
Japanin ja Etelä-Korean kehitys muis-
tuttaa kuitenkin myös siitä, että vuosit-
taiset kasvuvaihtelut voivat olla suuria
eikä pidä odottaa, että kasvu olisi yhtä
nopeaa kuin mihin aikaisemmin on to-
tuttu. Kiinan oma taloushistoria puoles-
taan tarjoaa hyviä esimerkkejä siitä, että
kehitys voidaan omilla toimillakin saa-
da raiteiltaan. Raaka-aineiden hintojen
nousu ja päälle kaatuvat ympäristöon-
gelmat edellyttävät huomion kiinnittä-
mistä aikaisempaa enemmän kasvun
laatuun.
Talousnobelisti Paul Krugman (1994)
varoitteli kuuluisassa Aasian talousih-
mettä käsitelleessä artikkelissaan tren-
Kuvio 3. Juanin valuuttakurssi suhteessa dollariin ja euroon*.
* Kun käyrä laskee (nousee), juan vahvistuu (heikkenee).Lähde: Reuters, Suomen Pankki
6,6
7
7,4
7,8
8,2
8,6
2005 2006 2007 2008 2009
8,2
8,8
9,4
10
10,6
11,2
USD (vasen asteikko)EUR (oikea asteikko)
44 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
dikasvuun perustuvista pitkän
aikavälin ennusteista vertaamal-
la Aasiaan kohdistuvia odotuksia
Neuvostoliitosta tehtyihin ennus-
tuksiin 1950–1960 -luvuilla. Hän
muistutti, että aikalaiset eivät näh-
neet Neuvostoliiton kasvun aikoi-
naan perustuneen puhtaasti tuo-
tantopanosten lisäämiseen, ei
aitoon tuottavuuden kasvuun. Tä-
mä johti Neuvostoliiton kehityk-
sen yliarviointiin, kun ei nähty pa-
noskohtaisen tuottavuuden laskua
ja tästä johtuvaa talouskasvun vää-
jäämätöntä hidastumista.
Myös Kiinan talouskasvu on tois-
taiseksi pitkälti pohjautunut pää-
omapanosten lisäämiseen. Tähän
viittaa investointiasteen kasvu. Vaik-
ka Krugman tuli aikanaan ehkä vä-
hätelleeksi Aasian ja Kiinan kasvu-
mahdollisuuksia, ennakoi hän hyvin
perustein Japanin ja monien mui-
den Aasian maiden kasvun hidas-
tumisen. Kiinan tulevaisuus onkin
huomattavasti mielenkiintoisem-
pi kuin se kuva, mitä kilvan esitetyt
trendikasvuun perustavat laskelmat
tarjoavat.
KIRJALLISUUS
Guo, K. & N’Diaye, P. (2009), Is China’s Export-Oriented Growth Sustainable, IMF Working Paper 09/172.Holz, C.A. (2008), China’s 2004 Economic Census and 2006 Benchmark Revision of GDP Statistics: More Questions than Answers? The China Quarterly, 19�, 150–16�.Krugman, P. (1994), The Myth of Asia’s Miracle, Foreign Affairs, 7�:6, 62-78.Makin, J.H. (2009), China: Bogus Boom? American Enterprise Institute, Economic Outlook.McKinsey Global Institute (2009), Preparing for China’s Urban Billion, March 2009. http://www.mck insey.com/mgi/publications/china_urban_summary_of_findings.asp
Pätkätyöläisyyden kurimuksessa
kamppailevat prekaarit ovat jo
muutaman vuoden ajan yrittä-
neet saada yhteiskuntakritiikkiään esil-
le. Eetu Viren käynnisti muutama vuosi
sitten tv-esiintymisellään keskustelun
”paskaduuneista”. Voima-lehti ja mik-
sei myös Helsingin Sanomien Nyt-liite
ovat myös profiloituneet prekaarien
äänenkannattajiksi. Tänä vuonna on
ilmestynyt kaksi debattikirjaa, joissa
hahmotellaan ja edistetään prekaa-
rien agendaa (”Paskaduunista bar-
rikadille”) ja toisaalta analysoidaan
koulutettujen prekaarien muuttuvaa
asemaa markkinoiden puristuksessa
(”Itsen alistus”). Kirjojen kirjoittajat
ovat luonnollisesti itsekin prekaareja,
erilaisia pätkätöitä tekeviä akateemi-
sia toimittaja-tutkija-freelancereita.
Paskaduuni-kirjassa luonnollises-
ti korostuvat pätkätöiden epämiellyt-
tävät puolet. Näitä ovat työnantajien
väärinkäytökset, molemminpuolinen
epälojaalisuus ja töiden ikävyys yh-
distettynä heikkoon palkkaan. Todel-
listen epäkohtien ohella lukijaa jää
kuitenkin askarruttamaan se, mis-
sä määrin kyseessä on pettyneiden
prekaarien turhautuminen siihen, et-
tä työelämän arki ja työllistymismah-
dollisuudet eivät vastaa omia haavei-
ta siitä, että voisi tehdä kiinnostavia
ja miellyttäviä media- ja tutkimusalo-
jen töitä turvatussa työsuhteessa. Tä-
hän voi tietysti olla muitakin syitä kuin
yhteiskunnan epäoikeudenmukai-
suus; yksi ilmeinen selitys saattaa olla
media-alan ylimitoitettu koulutustar-
jonta, joka tuottaa liikaa alan osaajia
suhteessa työmarkkinoiden tarpeisiin.
Kovin paljon kirjoissa ei kiitosta heru
yhteiskunnalle ja ay-liikkeelle siitä, et-
tä nykyisin pätkätöistäkin kertyy elä-
kettä ja lomakorvauksia.
Anna-Reetta Korhosen, Jukka Pelto-
kosken ja Miika Saukkosen Paskaduu-
ni-pamfletti on nimensä mukaisesti
kehoitus barrikadeille. Kirjan loppupuo-
lella innostetaan prekaareja vastarin-
taan ja kapinaan (mitä se sitten käytän-
nössä merkitseekään) sekä halutaan
säätelytoimia, joilla pätkätyöt tehtäisiin
työnantajille kalliimmiksi. Kirjan lop-
puosassa on niin ikään esitelty erilaisia
”vastarinnan” muotoja, joiden kirjoitta-
jat katsovat kaiketi jollain tapaa edis-
tävän prekaarien kapinaa: tällaisia esi-
merkkejä ovat Helsingissä pari vuotta
sitten tapahtunut euromayday -mella-
kointi, itsenäisyyspäivän kuokkavieras-
mellakat ja Ranskan vuoden 2005 suu-
ret lähiömellakat.
Kirjan radikaali eetos tuodaan esiin jo
alkusanoissa: ”haluamme eroon kaikista
yhteiskunnallisista suhteista, joissa toi-
nen osapuoli on käskytettävä, alamai-
nen ja palvelija”. Kirjoittajat eivät tunnu
hahmottavan sitä, että pitkälle vietynä
tällainen vaatimus johtaisi tietysti palk-
katyön loppuun ja siihen, että kaikkien
olisi ryhdyttävä yrittäjiksi. Tällöin ei ku-
kaan olisi enää toisen käskytettävänä,
mutta maksavia asiakkaita saadakseen
olisi jokaisen ryhdyttävä itse itsensä riis-
täjäksi. Kirjan lopussa on liitteenä lyhyt
tietopaketti pätkätöiden levinneisyy-
destä ja oikeudellisesta asemasta.
Jussi Vähämäen teos on lukijalle
haastavampi kuin prekaarielämän to-
sielämäkekertomuksia sisältävä Pas-
kaduuni-kirja. Vähämäki aloittaa Nietz-
schellä ja päättää Foucaultiin. ”Itsensä
alistamisessa” on viime kädessä kyse
siitä, että useimmat meistä joutuvat
markkinoiden paineessa alistamaan it-
sensä joka päivä ja menemään töihin
sen sijaan, että emansipoituneesti voi-
taisiin olla taloudesta riippumattomia
ja tehdä jotain mukavampaa. Vähä-
mäki kytkee tämän aivan oikein myös
luottomarkkinoihin ja asuntovelkoihin,
jotka luovatkin monelle ohittamat-
toman kannustimen työssäkäyntiin.
45TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Kirjat
Marxilaishenkisen kritiikin mukaan tämä
merkitsee väistämättä sitä, että vapaus on
illuusio. Tulkinnat saattavat kuitenkin olla
hieman pitkälle meneviä tavallisen ihmi-
sen näkökulmasta.
Vähämäki analysoi yhteiskunnan ja
markkinatalouden muutosta toisen maa-
ilmansodan jälkeisestä keynesiläisen poli-
tiikan ja fordistisen tuotannon maailmasta
nykyiseen. Edellistä luonnehti täystyöllisyys
ja vakaammat työsuhteet, jälkimmäistä
taas kasvava epävarmuus ja työn luonteen
muuttuminen; fyysinen työ vähenee ja tie-
totyö lisääntyy. Vähämäki osoittaa tekstis-
sään suurta lukeneisuutta. Voi kuitenkin olla,
päätökseen: ainoa kestävä ratkaisu pre-
kaarien ahdinkoon on kansalaispalkka tai
perustulo. Vain säännöllinen perustulo voi-
si vapauttaa prekaarit ja muut itsensä alis-
tajat siitä nöyryytyksestä ja vapauden me-
netyksestä, mitä ikävien töiden tekeminen
pienellä palkalla merkitsee.
Korhosen ja kumppanien kirjassa pe-
rustulovaatimuksen yhdistäminen val-
lankumousromantiikkaan luo tahatonta
komiikkaa; työssäkäyvän (ja myös mo-
nenlaisia paskatöitä tekevän) ja veroja
maksavan enemmistön pitäisi alkaa mak-
saa perustuloa koulutetuille nuorille, jotta
näiden ei tarvitsisi alistua ikävissä työteh-
tävissä muiden käskettäviksi – ja jotta pre-
kaarien etujoukko voisi paremmin keskit-
tyä kokopäiväiseen kapinointiin. Kirjoissa
ei juurikaan pohdita perustulon rahoitta-
mista eikä siihen liittyviä erilaisia kannus-
tinongelmia.
Lukijalle jää kirjoista kahtalainen vai-
kutelma: toisaalta pätkätöissä on monen-
laisia ongelmia ja epäoikeudenmukai-
suuksia, joihin pitäisi puuttua. Toisaalta
tuntuu siltä, että kirjoittajat ja myös kir-
joissa siteeratut (Paskaduuni-kirjassa on
runsaasti eri ihmisten kertomuksia omis-
ta kokemuksistaan) katsovat, ettei heidän
oikeasti pitäisi joutua tekemään ikäviä
töitä. Juuri tähän työstä vapauttamiseen
tarvitaan perustuloa, jonka turvin voitai-
siin elää vapaammin ja välttää jatkuva ja
ahdistava työnteko.
Tästä kuitenkin seuraa se epämiel-
lyttävä ajatus, että ikävät työt näyttä-
vät kuuluvan jonkun muun tehtäväk-
si, koska yhteiskunta kuitenkin tarvitsee
siivoojia, myyjiä ja lähihoitajia. Pitkälle
koulutetuille ja verbaalisesti lahjakkail-
le nuorille tällaiset työt eivät välttämät-
tä näyttäydy hohdokkaina, mutta on kui-
tenkin vaikea nähdä, millä perusteella
juuri heidän olisi saatava vapautus vel-
vollisuudesta elättää itsensä omalla työl-
lään. Tätä perustavaa kysymystä kirjoissa
ei haluta kohdata.
että kun muutosta korostetaan, sitä samalla
liioitellaan. Vaikuttaa siltä, että teorialähtöi-
sessä tekstissä palkkatyön luonteen muu-
tosta ja samalla myös palkkatyön kielteisiä
piirteitä ja siihen liittyvää alistamista liioitel-
laan vahvasti. Empiiristen tutkimusten mu-
kaan useimmat ihmiset kuitenkin pitävät
työtä tärkeänä ja jopa pitävät työstään.
Perustuloko vapauttaisi paskaduuneista?
Sekä Paskaduuni-kirjan kirjoittajat että
Jussi Vähämäki päätyvät samaan johto-
Anne-Reetta Korhonen, Jukka Peltokoski ja Miika Saukkonen:
Paskaduunista barrikadille Prekariaatin julistus
Into-pamfletti, Keuruu: Like-kustannus, 2009, 156 s.
Jaakko Kiander
Johtaja
Palkansaajien tutkimuslaitos
Jussi Vähämäki:
Itsen alistusTyö, tuotanto ja valta tietokykykapitalis-missa
Keuruu: Tutkijaliitto & Like-kustannus, 2009, 244 s.
46 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Pekka Sutela
Johtava neuvonantaja
Suomen Pankki
Venäjä kriisin jälkeen
Vielä viime vuoden syksyllä odotettiin, että Venäjän kasvu jatkuisi nopeana. Toisin on käynyt. Maan taloutta koskevat odotukset ovat romahtaneet poikkeuksellisen jyrkästi. Syyt tälle eivät ole aivan selvät. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, ettei paluuta nopeaan kasvuun ole odotettavissa.
Venäjä on yhdessä Saksan ja Ruotsin kanssa tärkeimpiä
kauppakumppaneitamme. On toivottu, että maa säilyisi
maailmantalouden myllerryksissä suhteellisen pienillä
Artikkelissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajan omia eivätkä välttämät-tä edusta Suomen Pankin näkemyksiä.
vaurioilla. Jos se kääntyisi nopeaan investoin-
teihin perustuvaan kasvuun, vientimme hyötyisi
välittömästi. Näin Venäjä voisi vetää Suomea ylös
taantumasta. Nämä toivot näyttävät liioitelluilta.
Jälleenviennistä puhdistettuna Venäjän osuus
kokonaisviennistämme on kuitenkin jäänyt alle
47TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Pekka Sutela pohtii, miksi Venäjän kasvuo-dotukset ovat romahtaneet poikkeuksellisen paljon. Hänen mukaansa maan kasvu tulee kriisin jälkeen jäämään selvästi viime vuosia alhaisemmaksi.
kymmenykseen. Venäjän talouskasvu on
myös jäämässä kriisin jälkeen viime vuo-
sia alhaisemmaksi.
Kriisi tuli Venäjälle montaa polkua. Öl-
jyn hinnan kääntyessä laskuun kesällä
2008 alkoivat niin Moskovan osakekurs-
sit kuin maan valuuttavarantokin alen-
tua nopeasti (taulukko 1). Pääomavirta,
joka oli osaltaan syöttänyt viime vuosien
kasvupyrähdystä, kääntyi maasta pois.
Yksityistä ulkomaista velkaa, joka tosin
oli viime vuoden alussakin vain selväs-
48 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
ti alle 40 prosenttia kansantulosta, jou-
duttiin lyhentämään noin 100 miljardil-
la dollarilla, kun sen uudelleenrahoitus
hankaloitui dramaattisesti. Vasta tämän
vuoden toisella neljänneksellä netto-
pääomavirta kääntyi uudelleen Venä-
jälle päin. Vaikka virta oli vaatimaton, se
osoittaa, että useat venäläiset yritykset
ovat edelleen luottokelpoisia. Käytän-
nöllisesti katsoen velattoman valtiota-
louden osalta tästä ei koskaan ollutkaan
suuria epäilyjä.
Venäjän vienti nojaa öljyyn, kaasuun
ja metalleihin, joiden hinnat liikkuvat yh-
dessä. Kun yksin energiasektori tuottaa
korkeiden hintojen vallitessa kaksi kol-
masosaa vientituloista, lähes puolet jul-
kisen sektorin tuloista ja ehkä noin nel-
jänneksen kansantulosta, vientihintojen
romahtaminen iski lujaa. Federaation
budjetti oli koko 2000-luvun ollut roi-
masti ylijäämäinen, vielä viime vuonna
viitisen prosenttia kansantulosta. Kun
sekä tulot supistuivat että menoja kas-
vatettiin elvytystä varten, tämän vuoden
toteutuva alijäämä lähestyy kymmentä
prosenttia. Vaje rahoitetaan vararahas-
toista. Ensi vuonna valtio palaa velka-
markkinoille.
Myös vientimäärät ovat supistuneet.
Se tapahtui hyvin nopeasti metalleille
ja tämän vuoden puolella kaasulle, kun
kaasun tuonti keskeisille eurooppalaisil-
le markkinoille on supistunut viidennek-
sen verran, osin myös kaasukriisien aihe-
uttamien reaktioiden takia.
Turvasatamasta kriisitietoisuuteen
Venäjällä, kuten joissakin muissakin
maissa, uskottiin alun perin – ainakin
julkisissa lausunnoissa, ei välttämättä it-
se asiassa – maan olevan alkavan kriisin
ulottumattomissa, turvasatama. Tälle us-
kolle oli perustansa. Maan rahoitusjär-
jestelmä oli pieni ja vähämerkitykselli-
nen niin kotitalouksien kulutukselle kuin
yritysten investoinneillekin. Asuntoluot-
tojakaan ei juuri ollut. Ulkomainen vel-
ka oli vähäinen, vaikkakin suurelta osin
keskittynyt pienelle joukolle yrityksiä ja
pankkeja. Viime vuosien hulppeilla vien-
tituloilla oli kasattu merkittävän suuret
vararahastot, osa maailman kolmannek-
si suurinta valuuttavarantoa. Makrotalo-
uspolitiikka oli ollut vastuuntuntoista, ja
tämän uskottiin jatkuvan.
Vielä alkusyksyllä 2008 myös ulko-
puoliset analyytikot – Kansainvälisestä
valuuttarahastosta Suomen Pankkiin –
uskoivat Venäjän kansantalouden kas-
vavan tänä vuonna 5–6 prosenttia. Ana-
lyysi alkoi kuitenkin muuttua nopeasti,
Taulukko 1. Rahatalouden kuvaajia.
2007 2008 2009 Ajalta
Inflaatio, 12-kk, %1 11,9 1�,� 12 heinäkuu/09
Keskipalkka, $ 2 550 608 600 kesäkuu/09
Lainakorko, % 2 10,8 15,5 15,9 toukokuu/09
Valuuttavaranto, mrd $ (sis. kulta) 476,4 427,1 402,0 heinäkuu/09
1 Kuluttajahintaindeksin vuosimuutos jakson lopussa. 2 Jakson keskiarvo. Lähteet: Rosstat, Venäjän keskuspankki.
ja pian viranomaisetkin hyväksyivät en-
simmäiset kriisitoimenpiteiden paket-
tinsa. Ne olivat hyvin samankaltaisia kuin
muissakin maissa ja heijastivat kahta us-
koa: kriisi on ennen muuta rahoituskriisi,
ja likviditeettiä syöttämällä se jäisi lyhy-
eksi. Talouspolitiikka mitoitettiin tämän
uskon mukaiseksi.
Varsinainen kriisitietoisuus nousi Ve-
näjällä vasta loppusyksynä. Silloin alet-
tiin myös keskustella kriisin yhteiskun-
nallisista ja poliittisista seurauksista.
Asiantuntijakeskustelun taso on nyt pa-
rempi kuin koskaan ennen maan histo-
rian aikana. Se ei kuitenkaan tärkeiden
tiedotusvälineiden toiminnan rajoittei-
den vuoksi tavoita suurta katsoja- ja lu-
kijakuntaa.
Kaksi seikkaa ansaitsee huomion. En-
simmäinen on, että pääministeri päätti
marraskuussa vastoin asiantuntijoiden
mielipidettä devalvoida ruplan askel-
taen, vähän kerrallaan. Tämä ei ole ai-
kaisemmin onnistunut missään, luohan
tällainen politiikka odotuksen valuutan
jatkuvasta heikkenemisestä ja siten kut-
suu keinotteluun. Myös Venäjällä linja tuli
valuuttavarannon kutistumisen mielessä
uskottua kalliimmaksi. Mutta ilmeises-
ti ulkomaisen velan maksamisen ohel-
la pääosa ruplilla ostetuista valuutoista
jäi venäläisten taloudenpitäjien haltuun.
Näin koko maan ulkomainen maksuase-
ma ei juuri heikentynyt. Ei myöskään syn-
tynyt paniikkeja eikä pankkikriisiä. Kulu-
van vuoden alun jälkeen keskuspankki
ei ole juuri joutunut puuttumaan valuut-
tamarkkinoihin. Siirtyminen kahden ta-
voitteen rahapolitiikasta, jossa tavoitel-
laan sekä valuuttakurssin vakautta että
inflaation alentamista, inflaatiotavoittee-
seen alkaa näyttää mahdolliselta.
Toinen seikka on, että odotettaessa
kriisin pitkittymistä on tingitty alun pe-
rin tehdyistä talouden tukilupauksis-
ta. Keskimäärin valtion tukirahaa on ku-
lutettu noin puolet siitä mitä alun perin
odotettiin. Tämä osoittaa, että valtionta-
Venäjän luultiin säästyvän talouskriisiltä,
mutta toisin kävi.
49TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Lähteet: Rosstat, Venäjän keskuspankki.
Taulukko 2. Kokonaistalouden kuvaajia.
2007 2008 2009, ajalta
BKT, %-muutos 8,1 5,6 -10,1 tammi-kesäkuu/09
Teollisuustuotanto, %-muutos 6,� 2,1 -14,2 tammi-heinäkuu/09
Kiinteät investoinnit, %-muutos 21,1 9,1 -18,2 tammi-kesäkuu/09
Vienti, mrd $ �54,4 471,8 126 tammi-kesäkuu/09
Tuonti, mrd $ 22�,5 292,0 82,� tammi-kesäkuu/09
louden kestävyyttä korostavat näkökan-
nat ovat Venäjällä edelleen voimissaan.
Vuoden 2009 alussa pessimistiset en-
nusteet – Venäjän viranomaisista Suo-
men Pankkiin – olivat painuneet pari
prosenttia miinusmerkkisiksi. Kun brut-
tokansantuote itse asiassa supistui tam-
mi-kesäkuussa runsaat kymmenen pro-
senttia (taulukko 2), on viime aikoina
uskottu vuositason supistumisen olevan
kahdeksan prosentin luokkaa.
On itse asiassa hyvä kysymys, miksi näin
käy. Perinteisesti ajatellaan, että ennen
muuta kulutuksen ja palvelupainotteisen
rakennemuutoksen - mutta myös juuri
ennen kriisiä nopeasti kasvaneiden inves-
tointien - ajama Venäjän kansantalouden
potentiaalinen kasvuvauhti olisi ehkä 4-5
prosentin luokkaa. Vientihinnat, siis öljyn,
kaasun ja metallien hinnat, heiluttaisivat
toteutuvaa kasvua tämän tason ympäril-
lä. Nyt ilmeisesti tiedetään, että öljyn hin-
ta pysyy historiallisesti korkealla tasolla,
suunnilleen samana kuin vuonna 2007.
Silloin Venäjä kasvoi seitsemän prosentin
vauhtia. Miksi sama hintataso liittyi silloin
nopeaan kasvuun, nyt vauhdikkaaseen
supistumiseen? Ainakaan Venäjää kos-
kevan keskustelun viittaukset maan po-
liittisen ja yhteiskunnallisen järjestelmän
tunnettuihin ongelmiin eivät auta. Ne
ominaispiirteet eivät ole vuodesta 2007
juurikaan muuttuneet.
Parikin selitystä on tarjolla. Venäjän ve-
rojärjestelmän piirteiden takia vientihin-
tojen muutos voi olla tärkeämpi kuin nii-
den taso. Vientiöljyn rajaveroaste on ollut
90 prosentin tasoa, siis paljon korkeampi
kuin keskimääräinen veroaste, sekin kyllä
varsin huomattava: 60 prosenttia. Toisek-
si investoinnit ovat supistuneet lähes 20
prosenttia. Yksityisten investointien pu-
dotukselle on monta, niin yleiseen epä-
varmuuteen kuin rahoitukseenkin liitty-
vää syytä. Ensi vuonna leikataan myös
valtion rahoittamia investointeja budje-
tin tasapainoa silmällä pitäen. Edelleen,
vienti kohtaa kansainvälisen taantuman
pitkittyessä entistä enemmän määrä-
rajoitteita. On kuitenkin myönnettävä,
ettemme vielä loppuun asti ymmärrä,
miksi Venäjän talouden kehitys on syn-
kentynyt niin nopeasti ja niin paljon.
Venäjän vaihtoehdot
Jos Venäjän talous supistuu tänä vuon-
na tuoreiden ennustusten mukaisesti ja
kääntyy kasvuun tulevana vuonna, lasku
on jyrkkä mutta ei suinkaan vertaansa
vailla. On kiintoisaa havaita, että on hy-
vin monenlaisia jyrkästi supistuvia talo-
uksia: luonnonvaratalouksia kuten Ve-
näjä, rahoitusmarkkinoita kuten Islanti,
komponenttien tuottajia kuten Taiwan,
logistiikkakeskuksia kuten Singapore ja
teknologiaviejiä kuten Saksa ja Suomi.
Näiden tapausten erojen ja yhtäläisyyk-
sien selvittäminen tulee askarruttamaan
tutkijoita vielä kauan.
Venäjälle ja muutamalle muulle maal-
le on siis ominaista juuri odotusten raju
muutos. Brookings-instituutissa on tehty
(Chandy, Gertz ja Linn 2009) mielenkiin-
toinen laskelma. Kansainvälinen valuut-
tarahasto arvioi kaksi kertaa vuodessa
eri maiden kansantuloa muutama vuosi
eteenpäin. Otetaan lähtökohdaksi loka-
kuun 2008 arviot vuoden 201� kansan-
tulosta. Silloin oltiin vielä optimistisia.
Verrataan niitä huhtikuun 2009 arvioihin
samalle vuodelle. Silloin oltiin pessimisti-
siä. Joidenkin maiden osalta oltaisiin nyt
toiveikkaampia, Venäjän osalta vieläkin
synkkämielisempiä.
Tulos on, että Venäjän, Ukrainan ja
Baltian maiden kohdalta odotukset
ovat heikentyneet kaikkein eniten. Nii-
den huhtikuussa odotettu kansantulo
oli suunnilleen viidenneksen pienem-
pi kuin lokakuun odote. Kyse on tietysti
vain kahden, kylläkin hyvin informoidun
arvion vertaamisesta, mutta suuntaa se
osoittaa. Kuten Chandy, Gertz ja Linn sa-
novat, kyseessä on paradoksi. Nyt on me-
neillään kapitalismin kriisi. Kriisin syn-
nyinmaa selviää pienillä kolhuilla. Sen
sijaan itäisen Euroopan ja Keski-Aasian-
kin maat maksavat kriisistä suhteellisesti
kaikkein korkeimman hinnan. Kyynikko
sanoisi, ettei kukaan koskaan väittänyt-
kään maailman olevan oikeudenmukai-
nen.
Tämä selittää paljon Venäjän johtaji-
enkin kitkeryydestä. Paljon puhuttu pu-
tinilainen yhteiskuntasopimus (”kansa ei
puutu politiikkaan, mutta saa korkeam-
Öljyn kallistuminen vuoden 2007 tasolle
ei enää johda 7 prosentin talouskasvuun kuten
silloin.
50 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
man elintason”) on repaleina. Tosin on
epäselvää, mitä tämä tilanne merkitsee
maassa, jossa ei ole uskottavaa poliittis-
ta vaihtoehtoa edustavaa oppositiota, ja
niin kutsutun vallan vertikaalin luomi-
sen jälkeen oleelliset tiedotusvälineet,
organisointitavat ja mielenilmaisut ovat
tehokkaasti hallittuja. Jotkut harvois-
ta jäljellä olevista oppositiohahmoista
päättelevät, että on vain kaksi vaihtoeh-
toa, vapaamieliset uudistukset tai autori-
taarisuuden lujittaminen. Tämä tapahtui-
si valtaeliitin hajoamisen kautta. Näyttäisi
siltä, että paikallaan tarpominen on kui-
tenkin todennäköisin vaihtoehto.
Tavoite Venäjästä innovaatioyhteis-
kuntana vuonna 2020 on kriisin jälkeen
pelkkä unelma. Tiedetään toki, ettei maa
voi elää pelkästään energiaa ja raaka-ai-
neita viemällä. Näiden alojen suora työl-
lisyysvaikutus on vähäinen. Energian
maasta otto ja kuljetus työllistävät vain
vajaat kaksi prosenttia työvoimasta. Pi-
tämällä kotimaiset energianhinnat alhai-
sina voidaan tosin tukea suurta määrää
muuten kilpailukyvyttömiä työpaikko-
ja suppean energiasektorin ulkopuolel-
la. Tämä onkin ollut viime vuosiin saakka
taloudenpidon kulmakiviä, mutta se on
nopeasti muuttumassa kestämättömäk-
si ratkaisuksi.
Kun talous jälleen palaa kasvuun, vien-
timäärien ylläpitäminen edellyttää jo-
ko perusenergian tuotannon lisäämistä,
varsinkin kaasun tuonnin edelleen kas-
vattamista Keski-Aasiasta, tai kotimai-
sen energiatehokkuuden kasvattamis-
ta. Muistaen, kuinka tehotonta energian
Venäjä kuuluu maihin, joiden
kasvuodotukset ovat pudonneet eniten.
käyttö Venäjällä on, energiatehokkuu-
den kohentaminen on selvästi lupaavin,
mutta se ei ole mahdollinen ilman ko-
vempia budjettirajoitteita, investointe-
ja ja ennen muuta korkeampia hintoja
- siis vähäisempiä tukia. Työpaikkojen kil-
pailukyky kohtaa tällöin aivan uudenlai-
sen haasteen. Vaihtoehto ovat kasvavat
suojamuurit. Venäjän kannanmuutokset
Maailman kauppajärjestön jäsenyyden
suhteen voidaan hyvin nähdä tässä va-
lossa.
Venäjä oli ennen kriisiä noin maailman
kymmenenneksi suurin kansantalous,
samaa kokoa Intian ja Meksikon kanssa,
vähän pienempi kuin Brasilia. Virallinen,
talouspolitiikan keskeisin tavoite on, että
Venäjä olisi 2020 viidenneksi suurin kan-
santalous. Jos toteutuva kehitys vastaa
alemmas pudotettuja kasvuodotuksia,
tämä tavoite on pelkkä unelma. Vaikutus
maan kansainväliseen tavoitteeseen oli-
si välitön. Venäjä ei voisi palata mennee-
seen asemaansa suurvaltana.
Maailmantalous kriisin jälkeen
Tiedämme siis jotain siitä, millainen Ve-
näjä ei ole kriisin jälkeen. Mutta mitä se
on? Talousopin harrastajien maine tule-
vaisuuteen näkijöinä on hyvin ansaitulla
tavalla kehno. Mutta ongelman asetta-
man haasteen takia on pakko yrittää ha-
kea vastauksia ainakin joistain suunnista.
Ensimmäinen askel on kysyä, millainen
tulee olemaan maailman Venäjälle anta-
ma taloudellinen ympäristö.
2000-luvun suuri kasvusysäys oli
poikkeuksellinen, ehkä ainutlaatuinen
ihmiskunnan historiassa. Tiedettiin aina,
ettei se voi jatkua loputtomiin, mutta
kun monet uskoivat sen hiipuvan elin-
tarvikkeiden ja raaka-aineiden hintojen
nousuun, tapahtuikin rahoituskriisi. Em-
me tiedä, miten toipuminen kriisistä ta-
pahtuu. Erilaisia kirjaimia kuten V, W tai
L on esitetty kuvaamaan vaihtoehtoisia
malleja.
On joka tapauksessa erittäin todennä-
köistä, että kriisin jälkeinen kasvu on ai-
nakin vuosikausia aiempaa hitaampaa.
Inflaatio saattaa keskuspankkien pon-
nisteluista huolimatta kiihtyä talouk-
siin ladatun likviditeetin ja velkaantumi-
sen vuoksi. Niin kotitalouksilla, yrityksillä
kuin valtioillakin on tarve vahvistaa ra-
hoitusasemaansa lainanoton jäljiltä ja
kasvavan varovaisuuden takia. Ollaan
haluttomampia riskin ottamiseen, aina-
kin jonkin aikaa. Rahoitusjärjestelmät
ovat pienempiä, enemmän kansallisesti
rajattuja ja tarkemmin säänneltyjä kuin
aikaisemmin. Kansainväliset pääoman-
liikkeet supistuvat. Osa tarvittavista in-
vestoinneista jää tekemättä. Työvoiman
syrjäytyminen ja sen laadun rapautumi-
nen ovat kriisin pitkittyessä ilmeisiä uh-
kia. Yhteiskunnalliset ristiriidat ja poliitti-
nen epävakaus voivat lisääntyä. Onneksi
paluu suoraan protektionismiin näyttää
hyvin epätodennäköiseltä. Jotain on
sentään opittu.
Maailmantalouden vaikutus Venäjälle
Maailmantalouden ensimmäinen vaiku-
tus Venäjälle tulee viennin kautta. Ellei
Venäjän vientituotteiden maailmanlaa-
juinen saatavuus heikkene merkittäväs-
ti, hitaamman kasvun pitäisi merkitä, et-
tei raaka-aineiden äskeiselle hintatasolle
palata. Tosin tähän liittyy suuri epävar-
muus. On epäselvää, miten öljyn hinnan
pysyminen historiallisesti korkealla ta-
solla nyt, maailmantalouden supistuessa,
pitäisi tulkita. Johtuuko se siitä, että öljy
on lopullisesti niukkenemassa, vai onko
kyse OPECin tuotannonsupistamispoli-
tiikan puremisesta?
Jos oletetaan, että öljyn hinta pysyy lä-
hivuosina suunnilleen nykyisellä tasol-
la, vaikutukset Venäjälle ovat melkoiset.
Vaihtotase on tällä hetkellä edelleen hive-
nen ylijäämäinen, koska vientitulojen su-
pistumista on vastannut dollarimääräisen
51TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
tuonnin romahtaminen noin 40 prosent-
tia. Tuonti kääntyy talouden mukana kas-
vuun jo ensi vuonna. Ei ole odotettavissa,
että tuonnin kasvu olisi nopeaa, mutta se-
kä investointien tarpeet että uuden kes-
kiluokan palaaminen kulutuksen kasvat-
tamiseen tekevät siitä väistämättömän.
Vaihtotase kääntyy siis alijäämäiseksi. Va-
luuttavaranto – ja ehkä ruplan kurssikin –
joutuu tätä kautta paineen alle.
Mutta mitä tapahtuu pääomataseel-
le? Se on toinen vaikutuskanava. Se, et-
tä eräät venäläisyritykset ovat pystyneet
lainaamaan kansainvälisiltä markkinoil-
ta viime kuukausina, on toki hyvä merk-
ki. Kun yksityinen ulkomainen velka on
vähäinen ja julkinen velka olematon,
on maltilliseen luoton ottamiseen hy-
vä mahdollisuus. Tarpeen säilyttää maan
luottokelpoisuus pitäisi itse asiassa lisätä
halua järkiperäisen talouspolitiikan jat-
kamiseen. Toisaalta kansainväliset pää-
omanliikkeet tulevat kaiken kaikkiaan
supistumaan. Venäjä siis kilpailee mui-
den kanssa niukkenevasta rahoituksesta,
ja tämä näkyy luottojen hinnassa.
Suorien investointien määrä riip-
puu tyystin maan investointiympäris-
tön kehityksestä. Tällä hetkellä merk-
kejä paremmasta on vaikea nähdä.
Muiden pääomanliikkeiden supistues-
sa Venäjä kuitenkin tarvitsisi niitä entis-
tä enemmän. Nykyisen vientipohjan yl-
läpitämisen täytyy olla talouspolitiikan
ensisijainen tavoite.
Vientitulot ovat myös keskeinen vero-
tuksen kohde. Yksin öljy toi viime vuon-
na 28 prosenttia kaikista julkisista tulois-
Energiasektorin ulkopuolisten työ-
paikkojen kilpailukyky on heikko. Se,
mitä on olemassa, perustuu tyypillises-
ti ohimeneviin etuihin. Kotimaiset ener-
gian, kuljetusten ja raaka-aineiden hin-
nat ovat olleet alhaiset, työvoima usein
halpaa ja rupla aliarvostettu. Yritysten
pääoma on hankittu yksityistämises-
sä jokseenkin ilmaiseksi. Kaikki tämä on
muuttumassa. Silti viiden keskeisen tuo-
tannonalan työn tuottavuus on nous-
sut vuodesta 1999 vuoteen 2007 vain 19
prosentista 26 prosenttiin Yhdysvaltain
tasosta (Bakatina et al. 2009). Taso on
suunnilleen sama Kiinan ja Intian kans-
sa, mutta kustannukset ovat Venäjällä
selvästi korkeammat ja muutos on arvat-
tavasti ensisijaisesti perustunut kapasi-
teetin käyttöasteen nousemiseen. Tämä-
kään ei voi jatkua.
On vaikea päätellä muuta kuin että Ve-
näjän potentiaalinen kasvuvauhti hidas-
tuu kriisin takia. Presidentti Medvedev il-
maisi äsken saman tiukemmin: nykyinen
kehitys vie Venäjän talouden ”umpiku-
jaan”.
Viimeaikaiset taloudelliset menestys-
tarinat eivät ole perustuneet Medvede-
vin ja Putinin kaipaamiin instituutioihin,
innovaatioihin, infrastruktuuriin ja inves-
tointeihin, vaan ne ovat lähteneet liik-
keelle parhaiden tuotteiden ja menetel-
mien imitoinnista. Tämä vaihtoehto ei
kuitenkaan näy sopivan entisen super-
vallan psykologiaan.
KIRJALLISUUS
Bakatina, D. et al. (2009), Lean Russia. Sustaining Economic Growth through Improved Productivity, McKinsey Global Institute.http://www.mckinsey.com/mgi/publications /lean_russiaChandy, L. & Gertz, G. & Linn, J. (2009), Tracking the Global Financial Crisis, Wolfensohn Center for Development at Brookings.http : / /www.brook ings.edu/repor ts /2009/05_financial_crisis_linn.aspx
Venäjän tuonti kääntyy jo ensi
vuonna kasvuun, mutta se ei ole nopeaa.
ta. Tämän vuoden alkupuolella luku oli
enää 18 prosenttia. Jos vientihinnat jää-
vät nykyiselle tasolle, on hyvin vaikea ke-
rätä uudelleen vararahastoa, joka ilmei-
sesti tulee pääosin käytetyksi tänä ja ensi
vuonna.
Rahoituksen niukkeneminen on yksi
kriisin perusseurauksista. Venäjän tapa-
uksessa tätä korostaa edelleen se, että
päätöksentekijät näyttävät yleisesti kat-
sovan kriisin jälkikäteen oikeuttaneen
heidän vuosikymmenen alussa teke-
mänsä päätöksen, että pääosa paisuneis-
ta vientituloista verotettiin vararahas-
toihin. Linja perustui Putinin hallinnon
perustavoitteisiin, suvereenisuuden ja
vakauden tavoittelun. Kun perustavaa
laatua olevaa poliittista muutosta ei ole
odotettavissa, kriisin jälkeen tähän poli-
tiikkaan palataan, mutta – jos edellä ole-
tettu on oikein – alhaisemmalla vienti-
tulojen tasolla. Tämä voimistaa paluuta
niukkuuden aikakauteen, mikä toisaalta
saattaa osaltaan johtaa politiikan palaa-
miseen Venäjälle.
Kotimaiset tekijät näyttävät heikoilta
Se, mitä edellä kirjoitettiin maailmanta-
loudesta, pätee myös Venäjän sisäiseen
kehitykseen. Rahoitussektori jää vuosik-
si odotettua pienemmäksi, pääomakan-
ta vanhenee ja riskit työvoiman laadun
heikkenemiselle ovat ilmeiset. Venäjän
tapauksessa tämä liittyy pitkän aikavälin
muutostekijöihin. Suuri osa pääomakan-
nasta on jo nyt vuosikymmenten takais-
ta, ja työvoima supistuu joka tapaukses-
sa miljoonan verran vuodessa. Se, missä
määrin tämä voidaan ja halutaan korva-
ta maahanmuutolla, on poliittisesti ja so-
siaalisesti pitkälti avoin kysymys. Tarjolla
on alhaisen ammattitaidon työvoimaa
entisen Neuvostoliiton eteläisistä osista.
Kun tähän liittyy työikään tulevien ve-
näläisten ikäluokkien raju kutistuminen,
tilanne on työvoiman laadun kannalta
varsin hankala.
52 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Tuotannontekijöiden välistä eli funktionaalista tulonjakoa ja siten
myös työtulojen1 osuutta kansantulosta pidettiin kauan lähes
maagisena vakiona, koska se pysyi likipitäen muuttumattomana
yli ajan (Solow 1958). Viimeisten vuosikymmenien aikana työn tulo-
osuus on vastoin tätä alentunut useissa teollisuusmaissa (esim. Blan-
chard 2006). Pudotus on ollut selvästi voimakkaampaa Euroopassa
ja Japanissa (noin 10 prosenttiyksikköä) kuin anglosaksisissa maissa
kuten Yhdysvalloissa (�–4 prosenttiyksikköä). Euroopan maista työn
tulo-osuus on supistunut eniten Itävallassa, Suomessa, Irlannissa ja
Alankomaissa.
Artikkeli perustuu Työsuojelurahaston rahoittamaan hankkeeseen.
1 Kansantalouden tilinpidossa työtuloista käytetään nimitystä palkansaajakorvauk-set, joihin luetaan palkat ja sosiaaliturvamaksut.
Petri Böckerman
Erikoistutkija
Palkansaajien tutkimuslaitos
Mika Maliranta
Tutkimusjohtaja
Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos
Professori
Jyväskylän yliopisto
Globalisaatio on supistanut palkkojen osuutta kansantulosta
Viennin kasvuun on liittynyt työtulojen kansantulo-
osuuden aleneminen, mutta tyypillisen yrityksen
näkökulmasta tämä ei ole johtunut palkkojen hitaasta
noususta. Mikä selittää tämän?
5�TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Kuvio 1 kertoo funktionaalisen tu-
lonjaon kehityksen Suomen tehdas-
teollisuudessa vuosina 1975–2005.
Globalisaatio on koskenut kaikkein voi-
makkaimmin tehdasteollisuutta. Lisäk-
si siitä on saatavilla parhaat yksityiskoh-
taiset aineistot.
Globalisaation ja työn tulo-osuuden
välillä on monta mahdollista vaikutus-
kanavaa, jotka lisäksi vievät eri suun-
tiin. Näin ollen ei ole etukäteen selvää,
mikä on globalisaation kokonaisvai-
kutus ja mitä kautta vaikutus syntyy.
Globalisaation pitäisi lisätä yritysten
välistä kilpailua, minkä puolestaan tu-
lisi alentaa yritysten voittomarginaa-
leja ja näin kasvattaa työn kansantulo-
osuutta. Toisaalta se voi myös nostaa
sijoitusten tuottovaatimusta pääoma-
liikkeiden vapautumisen kautta sekä
heikentää työntekijöiden neuvottelu-
voimaa ammatillisen järjestäytymisen
murenemisen myötä, joilla molemmil-
la on työn tulo-osuutta alentava vaiku-
tus.
Globalisaatio johtaa lähes määritel-
mällisesti myös kansainvälisen erikois-
tumisen syvenemiseen. Kansainvälisen
kaupan teorian kuuluisan Heckscher-
Ohlin-teoreeman mukaan pääomaval-
taiset teollisuusmaat erikoistuvat glo-
balisaation myötä pääomaintensiivisten
hyödykkeiden tuotantoon, joka voi puo-
lestaan alentaa työn tulo-osuutta. Globa-
lisaatio luultavasti myös kiihdyttää työtä
säästävien teknologioiden syntymistä ja
leviämistä. Tämäkin voi johtaa työn tulo-
osuuden pienenemiseen. Tältä osin ke-
hityksen veturina ovat erityisesti moni-
kansalliset yritykset.
Globalisaation vaikutusta työn tulo-
osuuteen on tutkittu empiirisesti jonkin
verran. Tulokset viittaavat siihen, että
globalisaation mittarina käytetyn vien-
nin bruttokansantuoteosuuden kasvu
johtaa työn tulo-osuuden pienenemi-
seen (esim. Harrison 2002; Jaumotte ja
Tytell 2007). Nämä tutkimukset perus-
tuvat kuitenkin karkeisiin maa-aineis-
toihin, joiden käyttöön liittyy monia on-
gelmia. Tällaisessa analyysissä on vaikea
erottaa globalisaation vaikutusta muis-
ta tekijöistä, kuten maiden välisistä ins-
titutionaalisista eroista, jotka osaltaan
ohjaavat työn tulo-osuuden kehitystä.
Karkeita aineistoja käytettäessä myös
tarkat vaikutuskanavat jäävät arvailu-
jen varaan.
Globalisaatio ei välttämättä johda työtulojen kansan-
tulo-osuuden supistumiseen.
Tässä artikkelissa kerrotaan suomalai-
sista tutkimustuloksista.2 Tarkastelun yh-
tenä motivaationa on erityisesti 1990-
luvulla tapahtunut työn tulo-osuuden
voimakas putoaminen (Sauramo 2004).
Tässä tarkastelun kohteena ovat teolli-
suuden toimialat vuosina 1975–2005. Ai-
neistona käytetään yksityiskohtaisia ja
kattavia Tilastokeskuksen teollisuustilas-
ton toimipaikka-aineistoja. Työkaluna on
puolestaan ns. mikrodekomponointime-
netelmä. Näillä välineillä toimialan työn
tulo-osuuden muutoksesta voidaan eri-
tellä sen mikrotaloudelliset mekanismit
(Maliranta 2001). Näin saadaan tarkempi
kuva ilmiön luonteesta ja erilaisista seu-
rauksista sekä paremmat edellytykset
kehityskulun tulkinnalle ja politiikkajoh-
topäätöksille.
2 Böckerman ja Maliranta (2009) raportoivat yksityiskohtaiset tulokset. Vanhala (2008) luo katsauksen globalisaation vaikutuksiin työ-markkinoilla.
50
55
60
65
70
75
1975 1977 1979 1981 198� 1985 1987 1989 1991 199� 1995 1997 1999 2001 200� 2005
Kuvio 1. Työn tulo-osuuden (palkansaajakorvaukset eli palkat ja sosiaaliturvamaksut jaettuna arvonlisäyksellä) kehitys tehdasteollisuudessa vuosina 1975–2005.
Lähde: Kansantalouden tilinpito.
54 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Menetelmä, sen soveltaminen ja tulosten tulkinta
Työn tulo-osuutta muovaavia tekijöi-
tä on jäsennetty taulukossa 1. Mää-
ritelmällisesti työn tulo-osuus (”dF”)
alenee silloin, kun työn tuottavuuden
kasvuvauhti (”dP”) ylittää reaalipalkko-
jen (tarkemmin sanottuna toimialan
tuotannon hintaindeksillä deflatoidun)
kasvuvauhdin (”dW”).�
Teollisuuden työn tulo-osuuden
muutos jaetaan kahteen pääkompo-
nenttiin, jotka ovat 1) toimipaikkateki-
jä ja 2) mikrorakennemuutostekijä (ks.
Maliranta 2001; Kyyrä 2002; Kyyrä ja Ma-
liranta 2008). Toimipaikkatekijä kertoo
siitä, miten työn tulo-osuus muuttuu
”tyypillisessä” (tarkemmin sanottuna
arvonlisäysosuudella painotetussa kes-
kimääräisessä) jatkavassa toimipaikas-
sa. Mikrorakennemuutostekijä alentaa
toimialan työn tulo-osuutta silloin, kun
kannattavat toimipaikat – siis sellaiset
toimipaikat, joissa on korkea käyttökate
suhteessa arvonlisäykseen – kasvatta-
vat markkinaosuuttaan heikosti kannat-
tavien toimipaikkojen kustannuksella.
Tämä voi tapahtua uusien tehokkaiden
ja siksi kannattavien tuotantoyksiköi-
den markkinoille tulon tai tehottomien
ja huonosti kannattavien tuotantoyksi-
öiden sulkemisen kautta. Lisäksi jatka-
vien tuotantoyksiköiden keskuudessa
kannattavat yksiköt voivat viedä hei-
kommin kannattavilta markkinaosuuk-
sia. Mikrorakennekomponentti mittaa
näiden mekanismien vaikutusta.
� Tämä tulos nähdään kaikkein yksinkertaisim-min suoraan työn tulo-osuuden määritelmästä wL/y, jossa w = reaalipalkkataso (tai oikeammin palkansaajakorvausten reaalinen taso työpa-nosyksikköä kohti), L = työpanoksen määrä ja y = tuotannon määrä. Sehän voidaan kirjoittaa myös muotoon w/(y/L), missä y/L = työn tuot-tavuus eli tuotanto työpanosyksikköä kohti. Jos tässä suhdeluvussa nimittäjä kasvaa nopeam-min kuin osoittaja, niin työn tulo-osuus alenee.
Taulukon 1 avulla voidaan myös hah-
mottaa aiempien tutkimusten yhteyk-
siä työn tulo-osuuden muutoksen me-
kanismeihin. Suomessa on tehty viime
vuosina suhteellisen runsaasti tutki-
musta kansantalouden ja sen toimi-
alojen työn tuottavuuden kehitykses-
tä (taulukon 1 ensimmäisen sarakkeen
keskimmäinen tekijä, ”dP”). Aineistona
on ollut kansantalouden tilinpito ja me-
todina ns. kasvulaskenta (esim. Pohjola
2007).
Sauramo (2004) on puolestaan tar-
kastellut tutkimuksissaan taulukon en-
simmäisen sarakkeen tekijöitä ja kes-
kittynyt työn tulo-osuuden muutosten
selittämiseen toimialatasolla.4 Sauramo
(2004) on korostanut tulkinnassaan si-
tä, että työn tulo-osuuden supistumis-
ta 1990-luvun jälkipuoliskolla selittää
ennen kaikkea palkkamaltti, mikä on hi-
dastanut ”dW”: n kasvua (eli taulukon
1 vasemman sarakkeen ylimmäistä te-
kijää). Työn tulo-osuuden voimakas su-
pistuminen Itävallassa, Suomessa, Irlan-
nissa ja Alankomaissa saattaa johtua
siitä, että näissä maissa palkoista on so-
4 Lilja ym. (2002) kuvailevat funktionaalisen tulonjaon kehitystä Suomessa 1990-luvulla. Pit-känen ja Sauramo (2007) erittelevät puolestaan työn tulo-osuuden toimialoittaista kehitystä.
Mikrotaloudelliset mekanismit
Toimialataso Toimipaikkatekijä Rakennemuutoskomponentti
Palkkojen muutos = dW = (a+b)Työn tuottavuuden muutos = dP = (c+d)
ac
bd
Työn tulo-osuuden muutos = dF = (dW - dP) = (a+b) - (c+d) = (a-c) + (b-d) e = (a-c) f = (b-d)
Taulukko 1. Työn tulo-osuuden, työn tuottavuuden ja palkkojen muutosten mekanismit ja niiden väliset kytkökset.
55TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
vittu keskitetysti. Toisin sanoen globalisaation pai-
neisiin on saatettu reagoida palkkamaltilla, joka on
voinut osaltaan johtaa työn tulo-osuuden tavallista
voimakkaampaan alenemiseen. Toisena selityksenä
on se, että keskitetty sopiminen on suosinut kannat-
tavia vientiyrityksiä suhteessa voimakkaammin kuin
hajautetumman sopimisen maissa.
Maliranta (2001), Kyyrä (2002) sekä Kyyrä ja Maliran-
ta (2008) ovat käyttäneet mikrotason dekomponoin-
timenetelmää taulukon alimman rivin tekijöiden tar-
kastelemiseen. Nämä erittelyt täydentävät Sauramon
analyysejä tekemällä eron toimialoilla tapahtuvan ja
toisaalla ”tyypillisessä” toimipaikassa tai yrityksessä
tapahtuvan työn tulo-osuuden kehityksen välille. Näi-
den analyysien tärkein tulos on
luultavasti se, että varsinkaan teol-
lisuudessa ns. ”tyypillisen” yrityk-
sen tai toimipaikan näkökulmasta
palkkakehitys ei ole ollut niin mal-
tillista kuin toimialaluvut näyttäi-
sivät kertovan; toimipaikkatekijä
on ollut usein työn tulo-osuutta
kasvattava, eli tyypillisessä toimi-
paikassa työn tulo-osuus on usein
ollut kasvussa. Toimialojen työtu-
lo-osuudet ovat supistuneet siksi,
että mikrorakennetekijät ovat vai-
kuttaneet vielä voimakkaammin
toiseen suuntaan.
Maliranta (1997, 200�) on käyt-
tänyt mikrotason dekompoin-
timenetelmiä taulukon keskim-
mäisen rivin tekijöiden erittelyyn.
Näiden analyysien ehkä tärkein
tulos on se, että teollisuuden toi-
mipaikoilla työn tuottavuuden
kasvuvauhti säilyi hämmästyt-
tävän vakaana vuosina 1975–
2000. Toimialojen työn tuottavuu-
den kasvuvauhdin kiihtyminen
1980-luvun puolivälin jälkeen
perustui käytännössä kokonaan
tuottavuutta vahvistavan mikro-
rakennemuutoksen kiihtymiseen.
Böckerman ja Maliranta (200�,
2007) puolestaan havaitsivat, et-
tä tuo muutos oli selvästi voimak-
kainta Etelä-Suomessa ja varsin
vähäistä Itä-Suomessa. Maliranta
(2001, 200�) on tarkastellut myös
Tyypillisessä toimipaikassa työ-tulojen osuus on
usein ollut kasvussa.
Petri Böckermanin (vas.) ja Mika Malirannan tutkimus osoittaa globalisaation johtaneen erityisesti telekommunikaatiovälinei-den valmistuksessa rakennemuutokseen, jonka myötä palkkojen osuus arvonlisäyksestä on supistunut.
taulukon ylintä riviä, eli toimialo-
jen palkkamuutoksen mikrokom-
ponentteja. Tärkein tulos on, että
toimialojen palkkojen nousu on
hyvin samanlaista kuin ”tyypilli-
sen” toimipaikan palkkakehitys, eli
mikrorakennemuutoksella ei ole
ollut merkittävää vaikutusta eri
toimialojen palkkatasoon (eli tau-
lukossa 1 ”b” on lähes nolla).
Yllä kerrotut tulokset ovat tärkei-
tä tulkittaessa työn tulo-osuuden
kehitystä. Suhteellisen pienet so-
pimuskorotukset ovat palkkamal-
tin keskeinen tekijä. Ne vaikuttavat
suoraan lähinnä palkkojen muu-
toksen toimipaikkatekijään (eli ”a”:
han taulukossa 1). Vaikka liukumilla
on ollut merkittävä vaikutus ansio-
kehityksessä, toimipaikkarakentei-
den muutokset eivät sen sijaan ole
vaikuttaneet merkittävästi palkka-
kehitykseen. Koska ”b” on ollut suu-
rin piirtein nolla, 1980-luvun puoli-
välissä tapahtunut ”d”:n kasvu on
heijastunut suoraan ”f”:ään, kuten
taulukon kolmannesta sarakkeesta
voidaan päätellä.
Tässä tutkimuksessa tarkastel-
laan, miten työn tulo-osuuden toi-
mipaikkatekijä (”e”) riippuu työn
tuottavuuden toimipaikkatekijäs-
tä (”c”) sekä palkkojen muutoksen
toimipaikkatekijästä (”a”). Kuiten-
kin erityinen mielenkiinto on työn
tulo-osuuden mikrorakennekom-
ponentissa sekä siinä, miten se
riippuu palkkojen ja työn tuotta-
vuuden vastaavasta komponen-
tista, eli ”b”:stä ja ”d”:stä. Toisin
sanoen toimialan työn tulo-osuu-
den muutos riippuu komponen-
teista ”e” ja ”f” sekä viime kädes-
sä neljästä komponentista, jotka
ovat ”a”, ”b”, ”c” ja ”d”. Tutkimuk-
sessa tarkastellaan, onko globali-
saatio ollut yhteydessä työn tulo-
osuuden muutoksiin ja jos on, niin
56 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
mitkä ovat ne komponentit, joiden kautta
tuo yhteys syntyy.
Aineisto
Tutkimuksen aineistona käytetään Tilas-
tokeskuksen teollisuustilaston vuositie-
dusteluista koottua pitkittäisaineistoa.
Aineisto ulottuu vuodesta 1975 eteen-
päin. Se on sekä hyvin yksityiskohtainen
(sisältää tarkkoja tietoja toimipaikkojen
toiminnasta) että kattava (aineiston toi-
mipaikkojen tuotanto ja panoskäyttö on
noin 80–90 prosenttia koko teollisuu-
desta). Työn tulo-osuuden mikrokompo-
nentit on laskettu erikseen �0 peräkkäi-
selle vuosiparille, neljän eri suuralueen
12 toimialalle. Lopulta käytössämme on
1 �16 havaintoa, mikä on merkittävästi
enemmän kuin aiemmissa tutkimuksis-
sa, joissa on hyödynnetty maakohtaisia
havaintoja työn tulo-osuuden ja globali-
saation muutoksista.
Toisin kuin maa-aineistoihin perustu-
vissa tarkasteluissa, tässä analyysissä erot
eivät voi selittyä institutionaalisilla teki-
jöillä ennen kaikkea siksi, että institutio-
naalinen ympäristö on ollut sama kaikil-
la alueilla ja toimialoilla. Instituutiot ovat
olleet myös kohtuullisen vakaat yli ajan.
Aiemmissa tutkimuksissa on sitä vastoin
korostettu voimakkaasti institutionaalis-
ten tekijöiden merkitystä (esim. Azmat
ym. 2007). Tämän tähden tutkimus avaa
nekomponenttiin (eli ”f”:ään). Tämä tulos
voidaan tulkita seuraavasti: Viennin lisään-
tyminen johtaa siihen, että tehokkaat toi-
mipaikat (sellaiset, joissa työn tuottavuus
on korkea) kasvavat suhteessa tehotto-
mampiin. Myös Maliranta (200�, 2005) se-
kä Bernard ja Jensen (2004) ovat esittäneet
tästä todisteita. Silloin kun työmarkkinoil-
la vallitsee ns. ”yhden hinnan periaate”, eli
toimipaikkojen palkat eivät vaihtele toimi-
paikan tehokkuuden mukaan, palkkojen
muutoksen mikrorakennekomponentti ei
reagoi, eli ”b” pysyy nollana. Tämän tutki-
muksen tulokset tukevat tuota näkemys-
tä. Edellä kerrotusta kahdesta tuloksesta
(koska ”f” = ”b” miinus ”d”) siis seuraa, että
viennin kasvu on johtanut siihen, että sel-
laiset toimipaikat, joissa työn tulo-osuus
on keskimääräistä suurempi (käyttökate
suhteessa arvonlisäykseen keskimääräistä
matalampi), ovat menettäneet asemiaan
globalisaation myötä.
Ulkomaalaisomisteisten yritysten työl-
lisyysosuuden lisäys ei sen sijaan selitä
työn tulo-osuuden muutosta tai sen osa-
tekijöitä. Yhtenä selityksenä tälle saattaa
olla se, että ulkomaalaisomistus on yleis-
tynyt vasta 1990-luvulla. Lisäksi on syytä
ottaa huomioon se, että markkinaosuu-
della mitattuna merkittävä osa kotimai-
sista yrityksistä toimii globaaleilla mark-
kinoilla, ja ne ovat tässä suhteessa siis
samanlaisia ulkomaalaisomisteisten yri-
tysten kanssa. Jaottelu ”paikallisten” ja
uuden näkökulman työn tulo-osuuden
kehitykseen. Globalisaatiota mitataan ai-
empien tutkimusten mukaisesti viennin
osuudella tuotannosta ja ulkomaalais-
omistuksella. Tuontikilpailua ei ole mah-
dollista huomioida, koska tarkastelussa
käytetään hyväksi suuralueita.
Keskeiset tulokset
Kuvailevan tarkastelun perusteella ha-
vaitaan, että alueiden välillä on suuria
eroja työn tulo-osuuden muutoksen eri
osatekijöissä. Esimerkiksi Itä-Suomessa
rakennemuutos ei ole heikentänyt työn
tulo-osuutta 1990-luvun puolivälin jäl-
keen. Myös globalisaatiota kuvaavat mit-
tarit kertovat kehityksen olleen erilaista
eri alueilla. Viennin osuus tuotannosta
on kasvanut eniten Pohjois-Suomessa.
Näiden piirteiden ansiosta aineistomme
pitäisi antaa hyvät edellytykset tunnis-
taa globalisaation yhteydet työn tulo-
osuuden kehitykseen.
Globalisaation vaikutuksia työn tu-
lo-osuuden kehitykseen arvioidaan
estimoimalla malleja, joissa työn tu-
lo-osuuden muutosta (”dF”) ja sen kom-
ponentteja (”a”, …, ”d”) selitetään globa-
lisaatiota kuvaavilla mittareilla. Kaikissa
malleissa käytetään lisäksi kiinteitä toimi-
ala- ja vuosivaikutuksia. Viennin osuutta
ja ulkomaalaisomistusta kuvaavista mit-
tareista käytetään viipeitä. Estimoinnis-
sa otetaan huomioon se, että aineistossa
on useita havaintoja saman suuralueen
tietyltä toimialalta.
Tulokset osoittavat, että viennin osuu-
den kasvulla on ollut negatiivinen yhte-
ys työn tulo-osuuden muutokseen. Kom-
ponenttien tarkempi tarkastelu kertoo
tämän johtuvan siitä, että viennin kas-
vu kiihdyttää työn tuottavuutta kasvat-
tavaa rakennemuutosta (eli ”d”:tä), mutta
ei palkkojen rakennemuutoskomponent-
tia (eli ”b”:tä) ja siksi vienti on vaikuttanut
negatiivisesti työn tulo-osuuden raken-
Viennin kasvaessa ovat markkinaosuuttaan
kasvattaneet sellaiset yritykset, joissa työtulojen osuus on keskimääräistä
pienempi.
Globalisaatiotamitataan viennin
osuudella tuotannosta ja ulkomaalais-omistuksella.
57TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
”globaalien” yritysten välillä on varmasti
relevantimpi kuin ”kotimaisten” ja ”ulko-
maalaisten” yritysten välillä (ks. esim. Pfaf-
fermayr ja Bellak 2002). Valitettavasti edel-
liseen jaotteluun tarvittavia tietoja ei ole
käytettävissä riittävän pitkältä aikaväliltä.
Globalisaation vaikutusta työn tulo-
osuuden kehitykseen tarkasteltiin erik-
seen myös kullakin teollisuuden kahdel-
latoista alatoimialalla. Tulokset osoittavat,
että globalisaatio on alentanut työtulo-
jen osuutta erityisesti telekommunikaa-
tiovälineiden5 valmistuksessa. Vaikutus
on syntynyt rakennemuutoksen kiihty-
misen välityksellä. Muilla teollisuuden
alatoimialoilla vastaavaa vaikutusta ei
ole havaittavissa.
Viennin osuus on kasvanut Suomes-
sa yli 20 prosenttiyksikköä viimeisen kol-
menkymmenen vuoden aikana (1975–
2005). Estimaattien perusteella tämä on
johtanut työn tulo-osuuden alenemi-
seen suurin piirtein 10 prosentilla (5-6
prosenttiyksiköllä). Tästä vaikutuksesta
noin 40 prosenttia on syntynyt rakenne-
muutostekijän kautta.
Lopputoteamuksia
Aiemmissa tutkimuksissa on eritelty
globalisaation vaikutuksia työn tulo-
osuuden kehitykseen käyttäen hyväk-
si aggregaattitason aineistoja eri mais-
ta. Tällainen tarkastelu peittää alleen
toimipaikkatason dynamiikan, jota on
mahdollista tarkastella ainoastaan toi-
mipaikka- tai yritysaineistojen avulla. Ti-
lastokeskuksen tutkimuslaboratorion
aineistot tarjoavat poikkeuksellisen hy-
vät lähtökohdat korkealaatuisen ja re-
levantin tutkimustiedon tuottamiseen.
Yksi tällainen tutkimusaihe on työn tulo-
osuuden mikrodynamiikka.
5 Tilastokeskuksen toimialaluokitus TOL 2002: toimialat �2–��.
Globalisaatio on tulosten valossa alen-
tanut työn tulo-osuutta Suomessa vuo-
sina 1975–2005. Viennin kasvu supistaa
työn tulo-osuutta, koska se kiihdyttää
työn tuottavuuden kasvua rakennemuu-
toksen välityksellä. Toisaalta globalisaa-
tio ei suoraan vaikuta palkkoihin.
Tutkimuksen havainnot ovat mielen-
kiintoisia pohdittaessa nykyisen talous-
kriisin seurauksia. Talouskriisi hidastaa
viennin kasvua kaikkialla maailmassa. Se
voi johtaa myös protektionismin nou-
suun. Tämä johtaa luultavasti palkko-
jen kansantulo-osuuden kasvuun. Tämä
johtuu siitä, että viennin väheneminen
heikentää työn tuottavuutta vahvista-
vaa rakennemuutosta. Koska palkat ei-
vät reagoi tähän (ainakaan vastaavassa
suhteessa), työn tulo-osuus kasvaa. Työn
tuottavuuden kasvun hiipuessa hidas-
tuu myös kansantulon kasvu. Talouskrii-
sin seurauksena työn tulo-osuus on siksi
suurempi, mutta se on siivu pienemmäs-
tä kansantulosta.
KIRJALLISUUS
Azmat, G. & Manning, A. & Van Reenen, J. (2007), Privatization, Entry Regulation and the Decline of Labor’s Share of GDP: A Cross-Country Analysis of the Network Industries, Centre for Economic Policy Research, Discussion Paper No. 6�48.Bernard, A.B. & Jensen, J.B. (2004), Exporting and Productivity in the USA, Oxford Review of Economic Policy, 20, �4�–�57.Blanchard, O. (2006), European Unemploy-ment: The Evolution of Facts and Ideas, Economic Policy, 45, 6–59.Böckerman, P. & Maliranta, M. (200�), Teho-ton mikrotason dynamiikka. Uusi näkökul-ma aluetalouksien ongelmiin, Kansantalou-dellinen aikakauskirja, 99, 1�8–147.Böckerman, P. & Maliranta, M. (2007), The Micro-level Dynamics of Regional Productivity Growth: The Source of Divergence in Finland, Regional Science and Urban Economics, �7, 165–182.Böckerman, P. & Maliranta, M. (2009), Globalization, Creative Destruction, and Labor Share Change: Evidence on the Determinants and Mechanisms from Longitudinal Plant-level Data, Elinkeino-elämän Tutkimuslaitos, Keskusteluaiheita No. 1178.
Harrison, A.E. (2002), Has Globalization Eroded Labor’s Share? Some Cross-Country Evidence, University of California at Berkeley and NBER, mimeo.Jaumotte, F. & Tytell, I. (2007), How Has the Globalization of Labor Affected the Labor Share in Advanced Countries? IMF Working Paper No. 298.Kyyrä, T. (2002), Funktionaalinen tulonjako Suomessa, VATT-tutkimuksia No. 87.Kyyrä, T. & Maliranta, M. (2008), The Micro-level Dynamics of Declining Labour Share: Lessons from the Finnish Great Leap, Industrial and Corporate Change, 17, 1147–1172.Lilja, R. & Sauramo, P. & Vartiainen, J. (2002), Palkat, teoksessa Sauramo, P. (toim.): Kriisis-tä nousuun – miten kävi kansalaisille? Hel-sinki: Edita.Maliranta, M. (1997), Suomen tehdasteolli-suuden tuottavuus ja toimipaikkatason dy-namiikka – aggregaattikasvu ja rakennete-kijät, Kansantaloudellinen aikakauskirja, 9�, 49�–508.Maliranta, M. (2001), Funktionaalisen tulon-jaon muutos toimipaikkatasolla, Kansanta-loudellinen aikakauskirja, 97, �98–407.Maliranta, M. (200�), Micro-level Dynamics of Productivity Growth. An Empirical Analysis of the Great Leap in the Finnish Manufacturing Productivity in 1975–2000, Helsinki: Helsinki School of Economics A–2�0.Maliranta, M. (2005), R&D, International Trade and Creative Destruction – Empirical Findings from Finnish Manufacturing Industries, Journal of Industry, Competition and Trade, 5, 27–58.Pfaffermayr, M. & Bellak, C. (2002), Why Foreign-Owned Firms Are Different: A Conceptual Framework and Empirical Evidence for Austria, teoksessa Jungnickel, R. (toim.): Foreign-Owned Firms: Are They Different? Houndsmill: Palgrave Macmillan.Pitkänen, R. & Sauramo, P. (2007), Työn ja pääoman välinen tulonjako: Miten yrityk-set ovat käyttäneet runsaat voittonsa? teoksessa Taimio, H. (toim.): Talouskasvun hedelmät – kuka sai ja kuka jäi ilman? Hel-sinki: Työväen sivistysliitto. Pohjola, M. (2007). Työn tuottavuuden kehi-tys ja siihen vaikuttavat tekijät. Kansantalou-dellinen aikakauskirja, 10�, 144–160.Sauramo, P. (2004), Is the Labour Share too Low in Finland? teoksessa Piekkola, H. & Snellman, K. (toim.): Collective Bargaining and Wage Formation. Performance and Challenges. Heidelberg: Physica-Verlag.Solow, R.M. (1958), A Sceptical Note on the Constancy of Relative Shares, American Economic Review, 48, 618–6�1.Vanhala, J. (2008), Miten globalisaatio nä-kyy työmarkkinoilla? Suomen Pankki, BoF Online, No. 5.
58 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Anneli Tuominen
Johtaja
Finanssivalvonta
Finanssikriisien ehkäisy edellyttää valvonnan tehostamista
Globaali finanssikriisi paljasti monia
puutteita rahoituslaitosten ja -markkinoiden
toiminnassa ja niiden valvonnassa. Mitä
toimenpiteitä tarvitaan, jotta tällainen kriisi
ei enää toistuisi?
Vuonna 2007 alkaneen globaalin finanssimarkkinahäiriön kärjis-
tyminen finanssikriisiksi syksyllä 2008 on jättänyt jälkensä niin
finanssimarkkinoihin kuin reaalitalouteenkin. Kriisin kustannuk-
set ovat valtavat sekä yksityiselle että julkiselle sektorille. Kansainväli-
nen valuuttarahasto (IMF) on arvioinut, että globaalin kriisin kustan-
nuksiksi muodostuu pelkästään finanssisektorin tappiokirjauksina
4 000 miljardia dollaria eli noin 2 900 miljardia euroa. Summa vastaa
59TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Anneli Tuominen haluaa varmistaa tehokkaan riskienhallinnan toteutumisen ja vakava-raisuuspuskureiden kasvattamisen hyvinä aikoina.
karkeasti noin kuutta prosenttia maailman
bruttokansantuotteesta.
Julkinen sektori on joutunut pääomitta-
maan pankki- ja vakuutussektoria erilaisin
pääomatuin Euroopassa yli 170 miljardilla
eurolla. Tämän lisäksi valtiot ovat antaneet
suoria takauksia tai myöntäneet takauslu-
pauksia pankkien jälleenrahoituksen tur-
vaamiseksi Euroopassa yhteensä yli 900
miljardilla eurolla.
Kriisin syitä on analysoitu ahkerasti, ja
se on vielä pitkään erilaisten tutkimusten
kohteena. Tutkijat ovat jossain määrin eri-
mielisiä kriisin merkittävimmästä aiheut-
tajasta. Syyllisiä on helppo tunnistaa usei-
ta (taulukko 1).
Käsittelen tässä artikkelissa finanssikrii-
sin hoitoa lähinnä valvontaviranomaisen
näkökulmasta. Nostan esiin muutamia fi-
nanssilaitosten valvonnan ja niiden sään-
telyn kannalta tärkeitä kysymyksiä. Toi-
menpiteillä pyritään siihen, ettei koetun
kaltainen kriisi toistuisi.
Sääntelyn uudistaminen on välttämä-
töntä, mutta uudistuksilla voidaan vain vä-
lillisesti vaikuttaa reaalitalouden tilaan ja
sen helpottumiseen. Siihen tarvitaan niin
raha- kuin finanssipolitiikankin työkalujen
käyttöä. Vaikka sääntelyuudistuksilla pys-
tytään parhaimmillaan nopeastikin lisää-
mään luottamusta finanssimarkkinoiden
toimintaan, ovat uudistusten vaikutukset
finanssimarkkinoihin pääosin nähtävissä
vasta viiveellä.
Sääntelyä ja valvontaa kehitettäessä on
muistettava, että finanssimarkkinat ovat
globaalit. Juuri tämä mahdollisti kriisin no-
60 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Kuvio 1. Euroalueen vakuudettomien ja vakuudellisten korkojen eroja.
0.00
0.25
0.50
0.75
1.00
1.25
1.50
1.75
2.00
2.25
2.50
1 kk� kk12 kk
01/07 04/07 07/07 10/07 01/08 04/08 10/08 01/09 04/09 01/09 07/09 10/09
Prosenttiyksikköä
Korkoerot euribor- ja eurepo-korkojen välillä.Lähde: Bloomberg.
Globaalit epätasapainottomuudet velkaantumisessa ja ylijäämissä
Liian löysä rahapolitiikka
Valvonnan ja sääntelyn pahat puutteet
Erityisesti Yhdysvaltain subprime-asuntomarkkinoiden nopea kasvu
Luottojohdannaismarkkinoiden nopea kasvu
Varjopankkitoiminta
Luotonannon ja eri sektoreiden (erityisti pankit ja kotitaloudet) velkaantumisen nopea kasvu
Luottoluokittajien intressikonflikti
Finanssi-instituutioiden vääristy-neet kannustinjärjestelmät
Puutteellinen markkinakuri
Puutteelliset sisäiset valvontajär-jestelmät finanssiyrityksissä
•
••
•
•
••
••
••
Taulukko 1. Finanssikriisin syyt.
Lista perustuu eri lähteisiin, ks. esimerkiksi artik-kelin lähteissä olevat Financial Stability Forum (2008) tai OECD (2009).
pean leviämisen maasta toiseen. Sään-
telyä kehitettäessä ei siis pelkkä EU-nä-
kökulma ole riittävä, vaan tärkeimmistä
asiakokonaisuuksista olisi päästävä yh-
teisymmärrykseen globaalilla tasolla.
Tässä artikkelissa näkökulmani on kui-
tenkin useimmiten eurooppalainen sii-
tä yksinkertaisesta syystä, että EU:n
jäsenenä pystymme vaikuttamaan ni-
menomaan EU:n valvonta- ja sääntelyra-
kenteen muodostumiseen.
Akuutin kriisin hoito pelasti finanssi-järjestelmän romahdukselta
Syksyllä 2008 kriisin ollessa akuutti jou-
duttiin eri maissa turvautumaan radikaa-
leihinkin valvonta- ja kriisinhallintatoi-
menpiteisiin. Kriisin aikana keskuspankit
turvasivat maksuvalmiutta pankkien vä-
lisillä markkinoilla. Tämä oli onnistuneen
kriisinhallinnan perusedellytys. Hallituk-
set tekivät päätöksiä pankkien pääomit-
tamisesta ja varainhankinnan takauk-
sista. Päätökset ovat edelleen voimassa,
mutta tukia ei ole välttämättä käytetty
eri maissa (taulukko 2).
Keskuspankkien ja hallitusten toimen-
piteet ovat vakiinnuttaneet tilanteen fi-
nanssimarkkinoilla ja luoneet edellytyk-
set myös sille, että reaalitalouden ahdinko
alkaisi helpottaa mahdollisimman nope-
asti. Tätä kirjoitettaessa (elokuussa 2009)
tilanne finanssimarkkinoilla on monien
mittareiden valossa rauhoittunut ja pa-
rantumaan päin, vaikka itse kriisi ei vielä
millään muotoa olekaan ohi. Tätä tilan-
netta heijastaa mm. Euroalueen vakuu-
dettomien (ja siten riskillisten) pankki-
en välisten lainojen euribor-korkojen ero
suhteessa vakuudellisten lainojen eure-
po-korkoihin (kuvio 1).
Akuutteihin kriisinhallintatoimenpitei-
siin piti Suomessa ryhtyä syksyllä 2008
islantilaispankkien suomalaisoperaatioi-
den pelastamiseksi, jotta tallettaja-asi-
akkaille koituisi mahdollisimman vähän
vaurioita. Tavoitteessa onnistuttiin hy-
vin. Samoin vuoden lopulla jouduttiin
työeläkeyhtiöiden vakavaraisuusvaati-
muksia helpottamaan määräaikaislail-
la. Muutoin Suomessa toimivat pankit ja
vakuutusyhtiöt ovat toistaiseksi selvin-
neet suhteellisen vähäisin vaurioin, vaik-
ka taloudellinen tilanne koetteleekin nii-
den tuloksentekokykyä.
Kriisin ratkaisuissa eri maissa1 on käy-
tetty myös omaisuudenhoitoyhtiöitä.
Tällöin ongelmissa olevan pankin huo-
not ja tappiota tuottavat saamiset (ku-
ten ongelmaluotot ja tappioita tuottavat
kiinteistöt) siivotaan erilliseen omaisuu-
denhoitoyhtiöön, kansanomaisemmin
”roskapankkiin”, jonka toiminta eriytetään
omaksi kokonaisuudekseen. Tämä antaa
jäljelle jäävälle ”hyvälle pankille” mahdol-
lisuuden keskittyä normaaliin liiketoimin-
taan ja asiakkaiden palveluun ilman, että
ongelmien hoito vie kaiken huomion.
Tehdyt toimenpiteet ovat olleet välttä-
mättömiä ja niitä voi sanoa onnistuneiksi,
koska tilanne finanssimarkkinoilla vakiin-
nutettiin melko nopeasti eikä koko järjes-
telmää uhannut ns. systeemiriski toteutu-
nut. Etenkin keskuspankit, mutta myös
hallitukset toimivat varsin ripeästi, kun
1 Esim. Yhdysvalloissa, Saksassa ja Islannissa.
61TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Taulukko 2. Kansalliset pankkitukitoimenpiteet Euroopan unionissa, miljardia euroa.
Julkiset pääoman lisäykset
Julkiset takaukset varain-
hankinnallaYhteensä
Maa, alue Päät
etty
Ote
ttu
käyt
töön
Päät
etty
Ote
ttu
käyt
töön
Päät
etty
Ote
ttu
käyt
töön
Päät
etty
, % p
ank-
kise
ktor
in ta
sees
ta
Talletussuojan määrä, euroa
ItävaltaBelgiaKyprosSuomi*RanskaSaksaKreikkaIrlantiItaliaLuxemburgMaltaAlankomaatPortugaliSlovakiaSloveniaEspanja
1�,814,40,00,0
24,099,45,08,5
20,02,50,0
46,14,00,00,00,0
4,719,40,00,0
16,1�8,10,0�,50,02,90,0
46,10,00,00,00,0
70,6240,8
0,050,0
�19,8445,015,0
�76,0
4,50,0
200,020,50,0
12,0100,0
1�,955,50,00,0
58,8175,2
1,0�76,0
0,0
0,0��,55,0,0,00,0
29,7
84,4255,2
0,050,0
�4�,8544,420,0
�84,520,07,00,0
246,124,50,0
12,0100,0
18,674,90,00,0
74,921�,�
1,0�79,5
0,02,90,0
79,65,00,00,0
29,7
9,519,7
17,45,17,25,2
28,70,60,8
11,25,6
27,6�,4
100 %100 000100 00050 00070 000100 %100 %100 %
noin 10� 000100 000100 000100 000100 000100 %100 %
100 000
Euroalue yhteensä 2�7,7 1�0,8 1 854,2 748,6 2 091,9 879,4 7,�
RuotsiTanskaIso-BritanniaMuut EU-maat
4,61�,954,01,2
0,54,1
40,00,0
1�7,2580,0��7,0
7,1
24,8
148,00,4
141,859�,9�91,0
8,�
25,�4,1
188,00,4
16,860,7�,91,�
50 000100 %
noin 57 000
EU yhteensä �11,4 175,� 2 915,5 921,8 � 226,9 1 097,2 7,9
Lähteet: Taulukon tiedot perustuvat julkisiin tietoihin toukokuun 2009 tilanteesssa sekä Euroopan keskuspan-kin raporttiin ”EU Banking Structures”, October 2008, tasetiedot vuodelta 2007. Tyhjät kohdat taulukossa pääomien tai takauksien kohdalla: tietoa ei ole saatavilla.* Suomessa hallituksen esitys Eduskunnalle (ei lopullista käsittelyä) on 4 miljardin euron pääomitusmahdol-lisuus.
otetaan huomioon se, miten nopeasti kriisi
kärjistyi syyskuussa 2008. Tosin kriisin hoi-
to ja tukien myöntäminen on valitettavas-
ti toteutettu lähes kokonaan kansallisista
lähtökohdista.
Moraalikato – ratkaisematon ongelma?
Vaikeimmin ratkaistavia ongelmia finans-
simarkkinoiden toiminnassa on ns. moraa-
likato (moral hazard). Ilmiö tiivistyy seuraa-
vaan kysymykseen: miksi jokin merkittävä
finanssitoimialan yritys, pankki tai vakuu-
tusyhtiö pelastetaan julkisin varoin sen jäl-
keen, kun se on omassa toiminnassaan ot-
tanut hallitsemattomia riskejä? Kyseinen
yritys on saattanut ottaa liiallisia riskejä
tietoisena siitä, että riskien realisoituessa
se todennäköisesti pelastetaan tavalla tai
toisella.
Perustelu on yleensä sama; yksittäinen
finanssitoimija täytyy pelastaa, koska sen
kaatuminen aiheuttaisi suuria vahinko-
ja paitsi asiakkaille myös muille finanssi-
markkinoilla toimiville ja konkurssi saat-
taisi vaarantaa koko finanssijärjestelmän
toiminnan. Tästä systeemiriskistä oli poh-
jimmiltaan kyse syyskuussa 2008, jolloin
Yhdysvaltain viranomaiset joutuivat
lyhyessä ajassa pelastamaan maa-
ilman suurimman vakuutusyhtiön
AIG:n ja maan suuret asuntoluotot-
tajat Fannie Maen ja Freddie Macin.
Investointipankki Lehman Brother-
sin systeemistä merkitystä ei tuol-
loin osattu tarpeeksi kattavasti arvi-
oida ja sitä ei pelastettu. Tämä olikin
varsinaisen kriisin lähtölaukaus syys-
kuussa 2008.
Vaikka moraalikatoa ei voida ko-
konaan poistaa, tulee pyrkiä sen mi-
nimoimiseen. Finanssialan yritysten
oma tehokas ja riippumaton sisäinen
valvonta ja riskienhallinta yhdistetty-
nä riskit huomioon ottavaan pitkä-
jänteiseen palkitsemisjärjestelmään
ovat moraalikadon minimoinnissa
tärkeimmät instrumentit. Keskeistä
on, että riskienhallinnalle asetetaan
selkeät tavoitteet ja että viranomais-
valvonta on ennakoivaa. Riskienhal-
linta pelkästään markkinavoimien
turvin ei riitä. Markkinatoimijoilla ei
välttämättä ole kannustinta kontrol-
loida riskinottoa tehokkaasti, koska
ne voivat odottaa julkisen vallan pe-
lastustoimia mikäli riskit realisoitu-
vat. Markkinakuriakin silti tarvitaan
tukemaan viranomaisvalvontaa, ja
sen tehostamiseksi tulee mm. finans-
sialan yritysten toiminnan läpinäky-
vyyden parantua.
Kriisin keskeinen opetus on se, että
finanssiyritysten palkitsemisperus-
teissa tulee huomioida yrityksen lii-
ketoiminnassaan ottamat riskit. Ter-
veellä pohjalla oleva palkitseminen
on riskienhallinnan toimivuuden
kannalta erittäin tärkeää. Finanssi-
yrityksissä myös johdon ja hallituk-
sen ammattitaitovaatimukset ovat
kasvaneet: heidän tulee ymmärtää
toimintaan liittyvät riskit ja sisäisen
valvonnan merkitys. Ammattitaito-
vaatimusten tulisi koskea kaikkia
hallituksen jäseniä.
62 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Riskienhallinnalle pitää asettaa selkeät
tavoitteet ja sen on oltava ennakoivaa. Riskien-hallinta pelkästään markkinavoimien
turvin ei riitä.
Pankeilta pitää edellyttää suhdannepuskureita, joilla ne varautuvat laskusuhdanteisiin.
Euroopassa finanssiyritysten palkitse-
mista koskevat periaatteet on jo linjat-
tu komission ja Euroopan pankkivalvoji-
en komitean suosituksissa ja niitä ollaan
parhaillaan viemässä EU-lainsäädäntöön.
Esityksen mukaan valvontaviranomaiset
valvovat, että valvottavien yritysten halli-
tukset hyväksyvät yrityksen palkitsemis-
periaatteet. Periaatteiden mukaan palkit-
semisen tulee perustua pitkän aikavälin
tulokseen ja siinä tulee ottaa huomioon
liiketoiminnan riskit.
Myös Yhdysvalloissa on asiaan kiinni-
tetty suurta huomiota. Siellä taloudelliset
kannustimet ovat olleet huomattavan
korkeita ja perustuneet lyhyen aikavälin
voittoihin, kuten myös joissakin suurim-
missa eurooppalaisissa pankeissa.
Uudistukset ovat tarpeellisia. Myös
valvojilla on selkeä intressi valvoa tervei-
den palkitsemisperiaatteiden noudatta-
mista.
Myötäsyklisyyden ja Basel II:n ongelmiin etsitään ratkaisuja
Periaatteellisesti merkittävin viime
vuosien riskienhallinnan ja vakavarai-
suussääntelyn muutos, Basel II, otettiin
käyttöön pankkitoiminnassa Euroopas-
sa juuri ennen kriisiä. Uudistuksen ta-
voitteena on ollut se, että kunkin toimi-
jan omat riskit otetaan täsmällisemmin
huomioon sen tarvitsemassa oman
pääoman määrässä. Uudistus on ollut
omiaan parantamaan pankkien riskien-
hallintaa, mutta on havaittu, että pää-
omavaatimuksista on tullut liian herk-
kiä suhdanteiden muutoksille. Lisäksi
on huomattu, että joillakin omaisuuse-
rillä2 on ollut liian pieni oman pääoman
vaatimus.
Myös vakuutusyhtiöiden vakavarai-
suuslaskentaa (ns. Solvenssi II-uudis-
tus) ollaan uudistamassa samoista läh-
tökohdista kuin Basel II-uudistusta.
Basel II-vaatimuksiin kuuluu myös läpi-
näkyvyyden lisääminen, jolla uskotaan
parannettavan markkinakuria (mikä ei
selkeästi kriisissä toteutunut!). Tarvit-
taessa valvova viranomainen voi myös
vaatia pankkia lisäämään oman pää-
oman määrää vastaamaan riskejä pa-
remmin.
Sekä uudet vakavaraisuussäädökset
että tilinpäätöksien tekoon sovelletta-
vat IFRS-standardit� on rakennettu niin,
että niiden vaikutukset voimistuvat suh-
dannesykleissä: taantumassa Basel II:n
mukaiset pääomavaatimukset kasvavat
luottosalkun laadun heiketessä, eli sil-
loin kun pankeille alkaa kertyä ongel-
maluottoja. IFRS-standardien käyttöön-
otto puolestaan lisäsi varojen käypään
arvoon arvostamista, mikä tarkoittaa
käytännössä sitä, että omaisuuserien ar-
voista kirjattavat tappiot kasvavat krii-
siaikana etupainotteisesti. Standardien
mukaan nousukautena ei voi myöskään
varautua historian perusteella odotetta-
viin laskukauden luottotappioihin teke-
mällä varauksia.
2 Erityisesti kaupankäyntisalkun pääomavaati-muksia tulee korottaa. Alhaiset pääomavaati-mukset olivat omiaan kasvattamaan sijoituksia riskipitoisiin kohteisiin, mikä oli osasyy kriisiin.
� IFRS = International Financial Reporting Stan-dards.
Taantuman aikana pankilla on vaih-
toehtoina joko lisätä pääomiaan tai pie-
nentää luotonantoaan eli tällöin pan-
kin kyky luotottaa asiakkaita voi heiketä.
Koko kansantalouden tasolla tämä voi
oleellisesti heikentää esimerkiksi yritys-
ten luotonsaantia ja investointeja sekä
pienentää talouden aktiviteettia. Tällöin
tiukentuvat vakavaraisuusvaatimukset
pahentavat koko talouden tilaa ja syven-
tävät taantumaa. Pahimmillaan kiristy-
vät pääomavaatimukset voivat aikaan-
saada luottolaman.
Myötäsyklisyysongelman täsmällinen
koko ja merkitys on täsmentynyt vasta
nykykriisissä. Poliitikot, valvojat ja mark-
kinaosapuolet ovat yksimielisiä siitä, että
Basel II:n myötäsyklisyysongelma tulee
ratkaista. Keinoina voidaan käyttää, ku-
ten EU:ssa on esitetty, suhdannepusku-
reita, eli pankit joutuisivat hyvinä aikoina
keräämään omaa pääomaa yli (riskipe-
rusteisten) minimivaatimusten. Huonoi-
na aikoina näitä puskureita voitaisiin
purkaa (eli niitä voidaan käyttää luot-
totappioiden kattamiseen) ja tätä kaut-
ta turvata pankkijärjestelmän luotonan-
tokyky. Toinen käytettävissä oleva keino
olisi antaa säännöt sille, mikä on pankin
oman pääoman ja taseen välinen mini-
misuhde. Samoin voitaisiin nostaa Basel
II-vaatimusten mukaisia minimipääoma-
vaatimuksia.
Mielestäni pankeilta tulisi edellyttää
riittävän suuria suhdannepuskureita.
Puskurin koko määräytyisi riskiperusteis-
ten Basel II-vaatimusten ja pankin riski-
6�TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Isojen yli rajojen toimivien finanssi-
konsernien valvontaa ei ole ratkaistu
tyydyttävästi EU:n uudistuksissa.
rakenteen ja vakavaraisuusmallien pe-
rusteella. Tämä tarkoittaisi pääoman
varaamista suhdannelaskujen varalle
etukäteen ja siten pääomavaatimuk-
sen nostamista, eikä kuten nyt pää-
omatason määrittämistä kulloisenkin
suhdannetilanteen perusteella.
Palaaminen ei-riskiperusteisiin vaa-
timuksiin esimerkiksi ottamalla yksin-
kertainen velka-aste määrääväksi vaka-
varaisuuden mittariksi olisi sen sijaan
askel taaksepäin. Yksinkertainen velka-
aste sopii turvaverkoksi estämään sel-
laisen velkaantuneisuuden syntymistä,
jota normaali vakavaraisuuslaskenta ei
jostain syystä huomioi.
Mitä keinoja EU:ssa otetaankin käyt-
töön, tulee niihin liittyvien laskenta-
sääntöjen olla läpinäkyviä. Valvoval-
la viranomaisella tulee olla toimivalta
vaatia instituutiolta puskureita ja tar-
vittaessa estää esimerkiksi osingonja-
ko.
Jos pääomavaatimusten myötäsyk-
lisyyden vähentämisestä ollaan yksi-
mielisiä, sitä ei olla tarpeesta muuttaa
IFRS-standardeja. On kaksi koulukun-
taa: toinen painottaa tilinpäätösin-
formaation tavoitetta tuottaa sijoit-
tajalle informaatiota taloudellista
päätöksentekoa varten. Toinen, ns.
vakausnäkökulma, lähtee siitä, että
myös tilinpäätössäännösten tulisi ol-
la vakauden tavoitteen kanssa sopu-
soinnussa. Käytännössä tämä tarkoittai-
si sitä, että finanssisektorin yrityksissä,
lähinnä pankeissa, voitaisiin tehdä va-
rauksia odotetuista luottotappioista
ennakoivasti yli suhdanteen. Vakavarai-
suusvalvojat ovat varausten sallimisen
kannalla, arvopaperivalvojat vastaan.
Vakavaraisuusvalvojien näkemys edus-
taa varovaisuusperiaatetta. Sallimalla va-
rausten tekeminen luottotappioita enna-
koivasti vähennettäisiin myötäsyklisyyden
ongelmaa. En sen sijaan muuttaisi IFRS: n
markkina-arvostuksen periaatetta, vaik-
ka se onkin omiaan korostamaan suh-
dannesyklien vaikutusta. Tähän suuntaan
ollaankin todennäköisesti menossa IFRS-
standardeissa. Ilman markkina-arvostus-
ta omaisuuserien arvostaminen ei ole lä-
64 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Lähde: Finanssivalvonta 199�–6/2009, vuosien 1991 ja 199� tiedot. Nyberg ja Vihriälä BoF DP 7/94.
Kuvio 2. Järjestämättömät saamiset ja arvonalentumiset luottokannasta (eli luottotappiot) Suo-men pankkijärjestelmässä 1991–6/2009.
14 000
12 000
10 000
8 000
6 000
4 000
2 000
0
-2 000
1991
M12
1992
M12
199�
M12
1994
M12
1995
M12
1996
M12
1997
M12
1998
M12
1999
M12
2000
M12
2001
M12
2002
M12
200�
M12
2004
M12
2005
M12
2006
M12
2007
M12
2008
M12
2009
M6
Vuosittaiset arvonalentumiset luottokannasta,miljoonaa euroa
Järjestämättömät saamiset (sisältäen 0-korkoisetja takaussaamiset), miljoonaa euroa
pinäkyvää eikä tappioita havaita riittävän
nopeasti.
IFRS-standardien tavoitteena on myös
yritysten tilinpäätösinformaation ver-
tailukelpoisuuden parantaminen. Stan-
dardit otettiin laajasti käyttöön EU:ssa
vuonna 2005. Valitettavasti eri maiden
pankkien arvostus- ja arvonalennuskäy-
täntöjen vertailukelpoisuus ei ole toteu-
tunut tavoitteen mukaisesti.
Tehokas valvonta vaatii toimivampaa yhteistyötä
Yksi kriisiä edeltäneen ajan valvonnan
puutteista oli se, että ns. mikro- ja mak-
rovalvonta eivät keskustelleet keske-
nään: mikrovalvojilla ollut tieto yksittäis-
ten instituutioiden riskiasemasta ei ollut
makrovalvojien käytössä. Valvojilla ei
myöskään ollut tietoa kaikista ns. varjo-
pankkijärjestelmän, eli valvotun pankki-
toiminnan ulkopuolisen liiketoiminnan
sisältämistä riskeistä. Kansainvälisissä
valvonnan ja sääntelyn uudistamiseh-
dotuksissa keskeinen tavoite onkin mik-
ro- ja makrovakausnäkökulman parempi
yhdistäminen4.
Euroopan Unionissa Eurooppa-neu-
vosto hyväksyi kesäkuussa komission
ehdotukset finanssivalvonnan kehittä-
miselle Euroopassa. Ne perustuvat juuri
mikro- ja makrovalvonnan käsitteille.
Mikrovalvonnassa muodostetaan Eu-
roopan finanssivalvontajärjestelmä, jo-
ka koostuu kansallisten finanssivalvojien
verkostosta ja kolmesta Euroopan tason
valvontaviranomaisesta pankkeja, va-
kuutusyhtiöitä ja arvopaperimarkkinoi-
ta varten. Makrovalvonnassa muodos-
4 Käsitteenä mikrovalvonta pitää sisällään sen toiminnan, mitä valvontaviranomaiset eri maissa tekevät, eli valvoja tarkastaa ja analysoi kutakin yksittäistä valvottavaa. Makrovalvonta puolestaan tarkoittaa finanssimarkkinoiden rakenteiden ja kehitystrendien seurantaa ja analysointia. Finanssimarkkinoiden vakaus on tällöin hyvin laaja käsite.
tetaan Euroopan systeemiriskineuvosto,
jonka tarkoituksena on ennakoida ja tor-
jua niin sanottuja systeemiriskejä. Neu-
voston tehtävänä on seurata ja arvioida
makrotaloudesta ja finanssijärjestelmän
sisältä nousevia uhkia EU:n finanssijär-
jestelmälle.
Ydinkysymys on yhteistyö ja analyy-
si. Oleellista on se, miten valvonnan käy-
tännöt muuttuvat ja miten eri maiden
valvojat tekevät yhteistyötä. Mikro- ja
makronäkökulmat tulee yhdistää tiiviillä
tietojen vaihdolla ja eri toimijoiden (val-
vojat ja keskuspankit) yhteistyöllä.
Jatkuvana haasteena on isojen yli rajo-
jen toimivien finanssikonsernien valvon-
ta. Niille ei ole EU:n uudistuksissa kaavail-
tu mitään erillistä yhteistä valvontaelintä,
eli EU-tasoista valvojaa ei ainakaan lähi-
tulevaisuudessa olla perustamassa Eu-
rooppaan. Tässä suhteessa esitetyt uu-
distukset ovat jääneet puolitiehen.
Kriisi on osoittanut EU:n kotivaltio-
valvonnan periaatteen ongelmallisuu-
den. EU:n lainsäädännössä valvonnan
periaatteena on niin sanottu kotivaltio-
periaate, jonka mukaan kotimaan (pää-
konttorin sijaintimaan) valvoja vastaa
koko ryhmittymän (eli pääkonttorin ja
tytäryritysten) konsolidoidusta valvon-
nasta, samoin kuin kaikkien toisissa EU-
maissa sijaitsevien konttoreiden val-
vonnasta.
EU:ssa pankitkin voivat muuttaa jos-
sain maassa toimivat tytäryhtiönsä sivu-
konttoreiksi. Tähän kehitykseen liittyviä
ongelmia suomalainen valvoja ja muut
viranomaiset ovat tuoneet jo vuosia
esiin, ja ne on EU:ssa laajasti tiedostet-
tu, joskaan asian korjaamisen vaatimia
lainsäädäntömuutoksia ei ole kaikkia to-
teutettu. Tuntuukin siltä, että vasta Iso-
Britannian valvojan, FSAn, ärähdettyä
sivukonttorivalvonnasta sen jouduttua
selvittämään sekä Lehman Brothersin
kaatumisen että islantilaisten pankkien
sivukonttorien aiheuttamia suuria tap-
pioita, kysymykset sivukonttorivalvon-
nan ongelmista otettiin EU-tasolla vaka-
vasti5.
Viime aikoina kotivaltioperiaatetta on-
kin kehitetty EU:n lainsäädännössä niin,
5 Ks. The Turner Review (2009).
65TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Liian löysä tai liian tiukka finanssi-
markkinoiden säätely aiheuttaa vahinkoa
koko kansantaloudelle.
että myös sivukonttorin (isäntävaltion)
valvojalla on laajennettu tiedonsaanti-
oikeus ja mahdollisuus hoitaa normaali-
aikojen valvontatehtäviä sekä osallistua
mahdollisten koko konsernia koskevien
kriisien hoitoon.
Kriisi on kuitenkin osoittanut valvon-
taviranomaisten yhteistyön rajat. Yli rajo-
jen toimivan pankin tai vakuutusyhtiön
kaatumisella on taloudellisia vaikutuk-
sia moniin maihin, silti pelastustoimen-
piteet tehdään puhtaasti kansalliselta
pohjalta. Paljon käytetty sanonta tote-
aakin: pankit ovat globaaleja eläessään,
kansallisia kuollessaan 6.
Uudistukset välttämättömiä
Finanssikriisin akuutti vaihe on jäämäs-
sä taakse. Toisaalta pankkien arvonalen-
tumiset luotoista ja ongelmasaamisten
määrä ovat viimeisten tietojen valossa
nopeassa kasvussa (kuvio 2).
Tässä tilanteessa uhkana on, että
akuutin kriisin helpottuessa myös mo-
mentum varsinaisille sääntelyuudistuk-
sille menee ohi. Kuitenkin on tärkeää, et-
tä yritämme estää vastaavanlaisen kriisin
toistumista perinpohjaisilla uudistuksilla
sääntelyssä ja valvonnassa. Uudistuksil-
la tulee varmistaa kaikkien olennaisten
riskien tehokas riskienhallinta yrityksis-
sä itsessään. Samalla pystytään pienen-
tämään moraalikatoa, eli vähennetään
kannustimia ylisuureen riskinottoon. Fi-
nanssisektorin myötäsyklisyyttä tulee
myös voimakkaasti vähentää vaatimal-
la korkeampia vakavaraisuuspuskureita
seuraavalla nousukaudella.
Kaikista kiireellisimpiä ovat kuitenkin
toimenpiteet, jotka ylläpitävät ja lisää-
vät luottamusta finanssimarkkinoihin ja
tukevat siten ulospääsyä nykykriisistä.
Tällaisia ovat mm. arvostuskäytäntöjen
6 Sanonnan ”isä” on Ison-Britannian keskuspan-kin pääjohtaja Mervyn King.
yhdenmukaistaminen eri maiden välil-
lä, sijoittajainformaation parantaminen,
EU:n valvontajärjestelmän uudistusten
nopea käyttöönotto, hyvän riskienhal-
linnan periaatteiden vahvistaminen (ml.
palkitsemisen periaatteet) sekä havait-
tujen vakavaraisuusnormien aukkojen
paikkaaminen.
Valvojan näkökulmasta finanssimark-
kinoiden ja sen toimijoiden sääntely on
aina optimointia. Liian löysä ja huono
sääntely sekä valvonta johtavat helpos-
ti finanssikriiseihin ja epävakauteen, kun
taas liian tiukka sääntely ja valvonta ai-
heuttavat ylimääräisiä kustannuksia ja
sääntelyn kiertoa. Tällöin on myös vaara,
että viranomainen ohjaa liikaa markki-
noiden kehitystä ja estää toimillaan jär-
kevien innovaatioiden hyödyntämistä.
Haitallisia sivuvaikutuksia tulee jatkossa-
kin välttää, vaikkakin paineet sääntelyn
kiristämiseen ovat suuret.
Finanssikriisi on ollut vakava muistutus
siitä, että viranomaisia tarvitaan mark-
kinoiden turvaverkkojen luomiseen ja
akuutteihin pelastusoperaatioihin. Mark-
kinakurin uskottiin korjaavan ylilyönnit,
mutta niin ei kriisiä edeltäneessä maa-
ilmassa tapahtunut. Myös usko tehok-
kaiden markkinoiden rationaalisuuteen
ja sijoitusstrategioiden laadinnassa käy-
tettävien matemaattisten mallien kaikki-
voipaisuuteen saivat kolhuja. Julkisia va-
roja on sitoutunut huomattavia määriä
eri maissa finanssisektorin pääomittami-
seen ja takauksiin. Julkinen valta on jou-
tunut vastoin tahtoaan ottamaan hal-
tuunsa pankkeja ja ottamaan omistajan
roolia.
Pidemmällä tähtäimellä julkisen vallan
iso omistus joissain suurissa pankeissa
saattaa muuttua ongelmalliseksi mark-
kinoiden toimivuuden ja kilpailuneutra-
liteetin kannalta. Tutkimusten mukaan
julkisen sektorin iso omistus pankkisek-
torissa yleensä hidastaa talouskasvua ja
lisää lainanannon määräytymistä muilla
kuin taloudellisilla ja riskeihin liittyvillä
kriteereillä7. Paluuta ”normaaliaikoihin”
voidaan finanssimarkkinoilla odottaa
vasta sitten, kun julkisen vallan omistus-
ja vaikutusvalta vähenee pankkisektoril-
la tämänhetkisestä tasostaan.
KIRJALLISUUS
Financial Stability Forum (2008), Report of the Financial Stability Forum on Enhancing Market and Institutional Resilience”, 7 April 2008, http://www.financialstabilityboard.org/publications/r_0804.pdfLevine, R. (2006), Government Owned Banks, Conference Public versus Private Ownership of Financial Institutions, Frankfurt 17–18.11.2006, http://www.ifk-cfs.de/index.php?id=679OECD (2009), Financial Market Stability In the European Union: Enhancing Regulation and Supervi-sion, OECD Economics Department Working Paper 670. The Turner Review (2009), A Regulatory Response to the Global Banking Crisis, London: Financial Services Authority, http://www.fsa .gov.uk/pubs/other/turner_review.pdfWolf, M. (2009), The Cautious Approach to Fixing Banks Will Not Work, Financial Times, June �0.
7 Ks. esim. Levine (2006).
66 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
J oka kerta kun kohtaan kanadalaisen, keskustelu
kääntyy jääkiekkoon. Huomasin kuitenkin sinun
nettisivultasi, että olet syntynyt Englannissa ja että
Sinulla on nyt kaksi passia. Taidatkin seurata mieluum-
min jalkapalloa…
”Olen tosiaankin kotoisin Englannista ja muutin
Kanadaan työskennelläkseni siellä Yorkin yliopistos-
Heikki Taimio
Erikoistutkija
Palkansaajien tutkimuslaitos
Kapitalismin orgaaninen kriisi – professori Stephen Gillin haastattelu
Haastattelu on tehty 15.9.2009
Viime aikoina koettu finanssi- ja talous-
kriisi on vain osa kapitalismin laajempaa
orgaanista kriisiä. Toistaiseksi ei ole
löydettävissä riittävän vahvoja poliittisia
voimia, jotka voisivat voittaa sen.
sa noin kaksi kolmasosaa koko tähänastisesta elä-
mästäni. Olet myös aivan oikeassa siinä, että jalka-
pallo on ollut yksi harrastuksistani. Poikavuosinani
halusin tulla ammattijalkapalloilijaksi. Pelasin Leeds
Unitedin edustus- ja reservijoukkueissa, mutta en ol-
lut aivan tarpeeksi nopea tullakseni huippupelaajak-
si. Tykkään katsella jalkapalloa. Kun olin nuori, tyypil-
67TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Jane ja Aatos Erkon säätiö lahjoitti Helsingin yliopiston rahastoille 2,92 mil-joonaa euroa vuonna 2008 Jane ja Aatos Erkon ajankohtaisen yhteiskun-tatutkimuksen professuurin perustamiseksi yliopiston tutkijakollegiumiin. Kanadan Yorkin yliopiston valtio-opin professori Stephen Gill on vierailu-professuurin ensimmäinen haltija. Hän saapui Helsinkiin syyskuun alussa.
lisesti naiset pelasivat maahockeytä pyöreällä pallolla kentällä,
joka muistutti jalkapallokenttää. En silloin juuri nähnyt jääkiek-
koa, mutta siltä ei tietenkään voi välttyä Kanadassa.”
Suomalainen jääkiekko ei ole hassumpaa, joten ehkä Sinun pitäi-
si käydä katsomassa sitä. Vakavasti puhuen: mitä odotat vierailul-
tasi Helsingissä ja Suomessa?
”Olen käynyt Suomessa monta kertaa ja aina viihtynyt tääl-
lä. Tämä on maa, jota kohtaan olen aina tuntenut hengenhei-
68 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
kutuksia, jotka mielestäni ovat omiaan
vahvistamaan pääomaa ja rajoittamaan
mahdollisuuksia kontrolloida talouspo-
litiikan avainkeinoja laajemmin demo-
kraattisesti. Uusi konstitutionalismi on
kapitalistisen globalisaation keskeinen
juridinen komponentti.”
Tuossa artikkelissa annoit myös ymmär-
tää, että demokratian ja pääomien kan-
sainvälisen liikkuvuuden (tai globalisaa-
tion) välillä on tietty valintatilanne: jos
haluat edistää yhtä, on rajoitettava tois-
ta. Miten tässä asiassa maailmalla on
käynyt viimeisen vuosikymmenen aika-
na?
”Demokratian ja pääomien kansain-
välisen liikkuvuuden välillä ei niinkään
ole valintatilannetta, vaan ennemminkin
vallitsee ristiriita kapitalismin ja todel-
lisen demokratian välillä. Kapitalistisiin
markkinoihin liittyvät vaihtoprosessit ja
vapaudet tuottavat olennaisia eriarvoi-
suuksia, jotka vaikuttavat takaisin poliit-
tiseen prosessiin. Kapitalismilla on myös
liberaalissa oikeusjärjestyksessä perus-
tuslaillisia suojia, jotka varjelevat sen toi-
mintaa ja omistusoikeuksia valtion vä-
liintulolta.
Demokratian ja kapitalismin välinen
ongelma saattaa kärjistyä globaalilla ta-
solla, koska pääoma on suhteellisen liik-
kuvaa, kun taas suurin osa työvoimasta
on paikallista, kuten ovat myös talou-
den säätelyn useimmat muodot. Näin
ollen pääoma voi pelata yhtä valtiota
tai säätelyjärjestelmää toisia vastaan ja
yhtä ryhmää työntekijöitä tai yhteisöjä
toisia vastaan. Se voi myös käyttää eri-
tyistalousalueita suojatakseen voitto-
jaan, alentaakseen verojaan ja karttaak-
seen kansallisia säädöksiä, joista se ei
pidä. Tietenkin Pohjoismaiden esimerk-
ki osoittaa, että on joitakin kapitalismin
muotoja, joissa voidaan harjoittaa laa-
jaa yhteiskunnallista säätelyä ja joissa on
joitakin demokraattisia vaikutusmahdol-
molaisuutta ja ihailen sen monia piirtei-
tä. Siksi olin kovin onnellinen saadessani
tämän Erkko-professuurin Helsingin yli-
opistosta. Uskon voivani oppia täällä pal-
jon.
Kaksi päätutkimusalaani ovat kan-
sainväliset suhteet ja globaali poliit-
tinen taloustiede. Tänne Helsingin
yliopistoon on perustettu uusi huippu-
tutkimusyksikkö, ja tunnen useita sen
yhteydessä toimivia tutkijoita. Käydes-
säni täällä aikaisemmin huomasin, et-
tä hyvin erilaisista taustoista lähtöisin
olevat tutkijat pystyivät keskustele-
maan vapaasti yli tieteenalojen, mikä
on oikein mukavaa. Minusta tuntuu
myös, että voin oppia paljon siitä, kuin-
ka pohjoismaiset yhteiskunnat toimi-
vat, kuinka ne ovat järjestäytyneet ja
millä lailla ne käyvät keskustelua. Odo-
tan siis monenlaisia intellektuaalisia
virikkeitä. Täällä kollegiossa on monia
tutkijoita, joiden kanssa haluan kes-
kustella.
Olen aina toivonut näkeväni revontu-
lia. Tiedän, että niitä voi nähdä Kanadas-
sakin, mutta mieluummin näkisin niitä
täällä – ja ehkä myös vuotuisia suopot-
kupallo- ja eukonkantoturnauksia!”
Globalisaatio ja demokratia
11 vuotta sitten Talous & Yhteiskunta -
lehti julkaisi artikkelin (Gill 1998), joka
perustui Sinun alustukseesi Helsingissä
järjestetyssä ”Seminaarissa Maailman-
pankista, rakennesopeutuksesta ja poh-
joismaisista visioista: hyvinvointivaltio ja
kehitysyhteistyö”. Siinä keskityit uuslibe-
ralismiin, globalisaatioon ja uuteen kon-
stitutionalismiin. Oletan, että kaikilla on
joku käsitys uusliberalismista ja globali-
saatiosta, mutta mitä on uusi konstitutio-
nalismi?
”Se viittaa globaalin kapitalismin
esiin nousevaan perusrakenteeseen.
Nykyään tunnustetaan laajasti, että on
tapahtunut ”maailmanlaajuinen mark-
kinavallankumous”, joka liittyy kapita-
lismin globalisoitumiseen, jota taas hal-
litsee se, mitä kutsun kurinpidolliseksi
uusliberalismiksi. Vähemmän tunnettua
on, että tähän on liittynyt sellaisten po-
liittis-juridisten ja perustuslaillisten ke-
hikoiden luominen, jotka pyrkivät lukit-
semaan kurinpidollista uusliberalistista
talouspolitiikkaa pönkittämään suur-
pääoman valtaa. Nämä kehikot toimivat
niin kansallisesti, alueellisesti kuin glo-
baalistikin.
Vuodesta 1980 yli 80 maata ja niiden
liittoa on tehnyt perustavanlaatuisen,
etupäässä liberaalin perustuslakiuudis-
tuksen. Amerikkalaiset oikeuskäsitykset
ovat vaikuttaneet vahvasti tähän pro-
sessiin. Se heijastuu myös valtioiden vä-
lisissä sopimuksissa Euroopassa kuten
Maastrichtin sopimuksessa ja potentiaa-
lisesti Lissabonin sopimuksessa, samoin
kuin lisääntyvissä liberaaleissa kauppa-
ja investointisopimuksissa kuten NAFTA
ja WTO.
Tiettyyn mittaan saakka tämä pätee
myös makrotalouden hallintaan, ja ni-
menomaan sarjaan oikeudellisia ja insti-
tutionaalisia muutoksia kuten budjetin
tasapainottamissäädökset ja itsenäiset
keskuspankit. Näillä kehikoilla on yhä
selvempi vaikutus politiikkaan, ja niillä
voi olla pitkäaikaisia perustuslaillisia vai-
Perustuslaillisilla muutoksilla on
vahvistettu pääoman valta-asemaa
monissa maissa.
69TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
lisuuksia, mutta jotka silti ovat erittäin
avoimia maailmantaloudelle.
Viimeksi kulunut vuosikymmen
viittaa kuitenkin siihen, että liikkuva
pääoma on ollut nousussa, ja viime-
aikainen globaali talous- ja rahoitus-
järjestelmän romahdus osoittaa, että
viranomaisten reaktiona on hyvin pit-
kälti ollut palauttaa globaalisti integ-
roituneet rahoitusmarkkinat ja kom-
pensoida varakkaille sijoittajille, jotka
ovat järjestelmän päähyötyjiä. Itse asi-
assa makrotaloudellinen elvytys ja ra-
hoituslaitosten pelastaminen ovat suo-
sineet hyvin yksipuolisesti pääomaa.
Jää nähtäväksi, pitävätkö kansojen de-
mokraattiset voimat puoliaan, jos ja si-
käli kuin taloudelliset olot palaavat lä-
hes normaalitilaan.”
Eikö olisi mahdollista, että syntyisi jonkin-
lainen globaali demokraattinen kehitys,
joka ei edellyttäisi globalisaation uutta ra-
joittamista?
”Kuten juuri annoin ymmärtää, tämä
on monimutkainen kysymys, ja se to-
dellakin riippuu yhteiskunnallisista voi-
masuhteista ja poliittisista rakenteista
eri maissa. Se riippuu myös siitä, millai-
sesta globalisaatiosta me keskustelem-
me. Olen täysin tiedon globalisaation ja
ideoiden vapaan liikkuvuuden puolella
niin, ettei niitä ole alistettu patentti- ja
intellektuaalisille omistusoikeuksille ja
muille ylimääräisten voittojen tavoitte-
lun keinoille, jotka estävät ihmisten hy-
vinvointia parantavien innovaatioiden
diffuusion. Uskon myös eräänlaiseen
monikulttuuriseen suvaitsevaan globali-
saatioon, joka tunnustaa ja arvostaa ero-
ja ja vastustaa mielen ja markkinoiden
monokulttuuria. Niinpä suurempi demo-
kratisoituminen saattaisi merkitä globa-
lisaation tiettyjen muotojen laajenemis-
ta.
Mitä tulee yhteiskunnallisiin ja poliitti-
siin voimasuhteisiin, niin esimerkiksi Yh-
dysvalloista puuttuu kokonaan järjestäy-
tynyt vasemmisto monista historiallisista
ja poliittisista syistä, jotka ulottuvat ai-
na Amerikan tasavallan perustamiseen,
orjuuden aikaan ja sitä seuranneeseen
maahanmuuton ja teollistumisen aikaan
asti. Yhdysvalloissa paine asettaa lisä-
rajoituksia kapitalistiselle taloudellisel-
le globalisaatiolle tulee protektionistisil-
ta voimilta – erityisesti niiltä yrityksiltä ja
työläisiltä, jotka kokevat ulkomaisen kil-
pailun paineen – ja sitä ajaa poliittinen
oikeisto luultavasti paljon enemmän
kuin poliittinen vasemmisto ja järjestäy-
tynyt työväenliike.
Laajasti ottaen amerikkalainen hallit-
seva luokka tai poliittinen systeemi on
aina kannattanut liberalisointia ja kapi-
talistista globalisaatiota, ainakin 1980-
luvun alkupuolelta lähtien. Muissa mais-
sa tämä tilanne on erilainen. Esimerkiksi
Saksassa uuden Vasemmistopuolueen
kannatus näyttää kasvavan samalla kun
Saksan talous vakautuu sen jälkeen kun
globaali taloudellinen sulaminen aihe-
utti Saksan viennin ja BKT:n massiivisen
pudotuksen.
Näin ollen pitäisi analysoida kehitys-
kulkuja useissa maissa, jotta voitaisiin
havaita joku säännönmukaisuus. Tois-
taiseksi kuitenkin maailman tärkeim-
mät valtiot G8:ssa ja G20:ssa näyttävät
säilyttävän melko yhtenäisen rintaman
pitääkseen yllä kapitalistista globali-
saatiota, joskin ne aikovat soveltaa pi-
temmälle menevää säätelyä. Ryhmät,
jotka ajavat globaalitason erilaista de-
mokratisointia – esimerkiksi ne, jotka
kuuluvat Maailman sosiaalifoorumiin
– eivät näytä esittäneen merkittävää
roolia poliittisissa väittelyissä vuosien
2007–2009 talous- ja finanssikriisin ai-
kana.”
Onko olemassa myös samanlainen valin-
tatilanne globalisaation ja hyvinvointival-
tion välillä? Monien tutkijoiden mielestä
Pohjoismaat ovat esimerkki siitä, kuinka
globalisaatio ja hyvinvointivaltio voivat
kulkea käsi kädessä ja tukea toistaan: glo-
balisaatio edistää talouskasvua, joka tuo
verotuloja hyvinvointivaltiolle, kun taas
sosiaaliturva ja hyvinvointipalvelut aut-
tavat ihmisiä aikoina, jolloin globalisaatio
iskee heihin kovasti, joten ne tekevät glo-
balisaatiosta heille hyväksyttävän tai ai-
nakin siedettävän.
”En ole Pohjoismaiden asiantuntija,
mutta nähdäkseni aikaisemmat kom-
menttini antavat ymmärtää, että hy-
vinvointivaltion ja globalisaation väli-
nen suhde voi saada monia muotoja.
Olen huomannut, että kapitalistisen
globalisaation nykyistä vaihetta hal-
litsevat suuryhtiöiden ja varakkaiden
sijoittajien edut, ja ne pystyvät suu-
resti liikuttelemaan pääomia, hyödyn-
tämään luonnonvaroja ja tietenkin
riistämään työvoimaa ja käyttämään
lakeja ja säädöksiä turvatakseen omis-
tusoikeutensa. Pohjoismaiset mallit ra-
joittavat merkittävästi työläisten riistoa
hyvinvointi- ja uudelleenjakojärjestel-
mien kautta, joten ne osoittavat, että
jonkinlainen tasapaino on mahdolli-
nen. Avainkysymys on, voidaanko tämä
mahdollisuus yleistää, koska saattaa ol-
la niin, että kapitalismin pohjoismaiset
mallit riippuvat erittäin paljon niiden
poliittisista kulttuureista ja niiden laa-
jemmista käsityksistä koskien solidaari-
suutta. Juuri tästä haluaisin oppia pal-
On avoin kysymys, voitaisiinko kapitalismin pohjois-
maisia malleja soveltaa muihin maihin.
70 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
jon enemmän vierailullani Suomessa ja
tutkijakollokviossa.”
G20-kokous pyrkii palauttamaan uusliberalismin
Oletko seurannut Pittsburghissa ensi vii-
kolla järjestettävän G20-kokouksen val-
mistelua? Mitä odotat siltä?
”Kyseessä ei ole ainoastaan G20-ko-
kous vaan myös taloudellisesti mahta-
vimpien maiden johtajien kollektiivi-
nen reaktio talouskriisiin. Mielestäni nyt
ollaan menossa muunneltuun versioon
siitä, mikä edelsi romahdusta. He yrittä-
vät palauttaa kurinpidollisen uuslibera-
lismin. He pyrkivät ottamaan käyttöön
erilaisia julkisten menojen rajoittamis-
mekanismeja, ja he tähtäävät hieman
pitemmälle menevään rahoitusmark-
kinoiden säätelyyn. Tulee myös jossain
määrin enemmän edistyksellisiä toi-
menpiteitä ja tulontasausta mutta käy-
tännöllisesti katsoen samanlainen jär-
jestelmä.
Kurinpidollinen uusliberalismi on laa-
jasti ottaen projekti, johon liittyy suuri
joukko instituutioita, toimijoita ja ideoita,
joiden tavoitteena on saada kurinalaiset
kapitalistiset markkinat toimimaan laa-
jemmin taloudessa ja yhteiskunnallises-
sa elämässä. En näe mitään, mikä aset-
tuisi sitä vastaan. Missään tärkeimmistä
maista ei todellakaan ole olemassa riittä-
vän vahvaa vasemmistoa vastustamaan
aikaisemman järjestyksen palauttamista.
Luulen, että tämä kyllä muuttuu tulevina
vuosina.”
Millä tavoin?
”Kun meillä on sellainen taloudelli-
nen hätätila kuin viimeksi kuluneiden
parin vuoden aikana, niin useimmat
ihmiset etsivät turvallisimpia vaihto-
ehtoja heidän taloudellisten etujensa
kannalta. Vaikka ne johtajat, jotka ovat
olleet päävastuussa ongelmien synty-
misestä, ovat yhä vallassa, he eivät vält-
tämättä luota kovin erilaisiin vaihtoeh-
toihin. He etsivät turvallisuutta. Saksan
tilanne on mielestäni tästä oikein hyvä
esimerkki.
Mutta heti kun saavutetaan jonkinlai-
nen vakaus, johon luultavasti liittyy kor-
keampi työttömyys ja paljon suurempi
julkinen velka, joka pyrkii kohottamaan
tavallisten ihmisten verorasitusta, niin
silloin ihmiset alkavat esittää perusta-
vammanlaatuisia kysymyksiä tulevai-
suudesta.”
Tulemmeko näkemään uuden kierroksen
finanssimaailman euforiaa, kuplia ja sit-
ten romahduksen seuraavien 10 vuoden
aikana?
”Niin sanottu makrotalouden ihme,
joka seurasi toista maailmansotaa, pe-
rustui sotienjälkeiseen järjestykseen,
jossa oli enemmän tulontasausta ja hy-
vinvointipalveluja, taloudellista suun-
nittelua sekä rahoitussektorin säätelyä.
Heti kun poistetaan nuo asiat, palataan
enemmän itseään säätelevään markki-
natalouteen, jota vetää rahoitussektori.
Silloin tulee väistämättä ongelma siinä,
ettei voida antaa pankkiirien ja sijoitta-
jien säädellä itseään. Se oli yksi 19�0-lu-
vun opetuksista.
Sotienjälkeisenä aikana monissa mais-
sa luotiin automaattisia vakauttajia, jot-
ka kumosivat kriisien vaikutuksia. Jos me
kuitenkin palaamme samantyyppiseen
säätelyjärjestelmään ja makrotaloudelli-
seen asennoitumiseen kuin ennen krii-
siä, niin tulevaisuudessa romahdukset
ovat miltei väistämättömiä. Tämä tulee
olemaan taistelukenttänä tulevina vuo-
sina.”
Obaman hallinto on sidoksissa Wall Streetiin
Minusta näyttää, että G20-kokous aset-
taa rajoituksia pankkien riskinotolle ja
johdon palkkioille, mutta niin ei tehdä
rahoitussektorin muille osille, ns. varjo-
pankkijärjestelmälle, joka oli nykykriisin
keskiössä. Onko mielestäsi sillä sektorilla
vaikutusvaltaisia voimia, jotka voivat es-
tää sellaiset uudistukset, jotka leikkaavat
niiden voittoja?
”Mielestäni Yhdysvalloissa mutta suu-
ressa määrin myös muualla rahoitus-
sektorilla on tosiasiallinen veto-oikeus
talouspolitiikan suhteen, ja tavallisesti
se on vahvasti edustettuina hallinnon
niissä osissa, jotka ohjaavat taloutta.
Yhdysvalloissa Wall Street on pyörit-
tänyt talouspolitiikkaa luultavasti ai-
nakin Reaganin ajoista lähtien. Clinto-
nin, Bushin ja Obaman hallinnoissa on
henkilökunnan ja politiikan jatkuvuus
– ja myös niiden piirien jatkuvuus, jotka
hyötyvät tästä politiikasta. Itse asiassa
noita etupiirejä on nyt palkittu kaikes-
ta siitä, mitä ne tekivät väärin. Yhdysval-
lat aikoo jopa vastustaa pankkisekto-
rin palkkiokattoja. Se haluaa itse asiassa
palauttaa saman järjestyksen, jota yl-
läpitävät samat ihmiset, jälleen kerran.
Näen Obaman yksinkertaisesti henkilö-
nä seisomassa pitkässä rivissä poliitik-
koja, jotka ovat Wall Streetin rahapiiri-
en tuotteita ja myös kuuntelevat niitä.
Tietysti Obama voi vedota erilaisiin ää-
nestäjäkuntiin, mutta tuolla joukolla
Jos entisen menon annetaan jatkua,
niin uusia romahduksia on miltei mahdoton
välttää.
71TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
on niin paljon valtaa, että se tosiasiassa
johtaa politiikkaa. ”
Siinä on tietynlainen ristiriita, että Oba-
man kampanja tuli kuuluisaksi siitä, kun
se keräsi paljon vaalirahoitusta pienistä
summista eikä rahojen katsottu tulleen
suuryhtiöiltä. Pitääkö tämä paikkansa?
”Varmasti Obama mobilisoi nerok-
kaasti noin kaksi miljoonaa ihmistä
kampanjansa tueksi, koska hän hallit-
si sosiaalisen verkostoitumisen tekno-
logian.”
Minä olen kuullut puhuttavan 13 miljoo-
nasta ihmisestä, mutta tämä oli ilmeisesti
vain sähköpostiverkosto eikä kampanja-
aktivistien määrä.
”Kyllä, kaksi miljoonaa henkeä ilmoit-
tautui vapaaehtoisiksi kampanjatyönte-
kijöiksi, mikä on ällistyttävä määrä. Tä-
män rakennelman aivoriihi tuli kuitenkin
Piilaaksosta ja erilaisilta innovaattoreil-
ta, jotka liittyivät verkostoteknologiaan
ja -kommunikaatioon. Ne olivat suuryh-
tiöitä. Tämä oli hänen rahoituspohjansa
yksi iso haara. Toinen haara tuli etupääs-
sä Wall Streetilta, josta ei kampanjan ai-
kana paljon puhuttu, mutta molemmat
pääehdokkaat saivat paljon rahaa Wall
Streetilta. ”
Olisiko nykyään kenenkään mahdollista
nousta Yhdysvaltojen presidentiksi ilman
noiden piirien tukea?
”Se näyttää epätodennäköiseltä, ellei
kehity erittäin voimakasta kansanliiket-
tä. Epäilen, että jos sellainen syntyisi, se
olisi melko oikeistolainen, koska Yhdys-
valloissa ei ole mitään järjestäytynyttä
vasemmistoa. Oikeistoryhmät ovat yhä
suhteellisen vahvoja, ja vaikka ne ovat
viime aikoina kadottaneet juonen, niillä
on paljon voimavaroja.”
Tarkoitatko republikaanisen puolueen us-
konnollista oikeistoa?
”Uskonnollista ja rasistista oikeistoa it-
se asiassa, koska se on jo käynnistänyt
rasistisen hyökkäyksen Obamaa vastaan.
Väitetään, ettei hän ole lainmukainen
Yhdysvaltain kansalainen, hän ei ollut
syntynyt Yhdysvalloissa, he luulevat, et-
tei hän ole kristitty, ja he vihaavat sitä, et-
tä hän on musta johtaja.
Yhdysvaltain oikeisto ei kuitenkaan
vetoa vaaleissa kyllin laajoihin joukkoi-
hin. Tämä tuli selväksi viime vaaleissa.
Oikeisto ei voi voittaa juuri nyt, ellei se
muodosta paljon monipuolisempaa re-
septiä Yhdysvaltojen johtamiseksi.”
Olet suhtautunut hyvin kriittisesti presi-
dentti Obamaan, kun taas monilla ihmisil-
lä, myös täällä Suomessa, on suuret odo-
tukset. Tunnet varmaankin Alex Jonesin
dokumenttifilmin ”The Obama Deception”,
jonka peruslähtökohta on se, että samal-
la kun Obama kantaa kruunua, todellinen
valta sijaitsee muualla. Yksityiset pankkii-
rit, keskuspankki Fed ja Wall Street ovat fi-
nanssiryhmäkunta, ja ne ostavat valitse-
mansa presidenttiehdokkaan. Elokuvassa
on toinen kertomus, jossa valta kulkee Bil-
derberg-ryhmästä Kolmikantakomissioon
ja edelleen Ulkosuhteiden neuvostoon1.
Myöntyvänä työrukkasena Barack Oba-
ma palkitsee nämä ryhmät täyttämällä
hallituksensa ja hallintonsa ihmisillä, jot-
1 Ks. www.trilateral.org ja www.cfr.org . Bilder-berg-ryhmällä ei ole www-sivuja.
ka tulevat Wall Streetilta ja Ulkosuhteiden
neuvostosta. Sitten hän menee ja rikkoo
lukuisia vaalilupauksiaan matkalla koh-
ti ”globalistisen agendan” toimeenpanoa.
Onko tämä vain eräänlainen salaliittoteo-
ria, vai sisältääkö se myös totuuden sieme-
niä?
”En arvostele presidentti Obamaa hen-
kilönä – minä pidän hänestä.
Paras tapa vastata tähän kysymykseen
on nojautua USA:n valtarakenteiden po-
liittiseen sosiologiaan.
Selvästikin Barack Obama on pystyt-
tänyt taloustiimin, joka tosiasiassa jat-
kaa hänen edeltäjiensä (Clintonin ja
Bush nuoremman) monia keskeisiä po-
litiikkoja, mutta se sisältää myös monia
samoja henkilöitä avainasemissa. He
ovat pääasiassa sidoksissa Wall Stree-
tin rahapiirien ideologiaan ja käytän-
töihin.
Esimerkiksi Lawrence Summers oli hil-
jattain Harvardin yliopiston president-
ti – aikana jolloin yli 25 prosenttia siel-
tä joka vuosi valmistuneista meni töihin
Wall Streetin rahoituslaitoksiin. Ilmeises-
ti Summersin tapana oli nauttia siitä, et-
tä Harvardin opiskelijaryhmiä tuli hänen
asunnolleen, jossa hän signeerasi ylpe-
änä heidän dollarin seteleitään – hänen
virallisen nimikirjoituksensa yläpuolel-
le, joka edusti häntä USA:n valtiovarain-
ministerinä. Summers on nyt president-
ti Obaman johtava talousneuvonantaja,
ja hän toimi valtiovarainministerinä Clin-
tonin kaudella.
Obama on juuri äskettäin puoltanut
toista kautta Fedin pääjohtaja Ben Ber-
nankelle, joka on republikaani ja alun pe-
rin Bushin nimittämä.
Myös Obaman neuvonantajana toi-
mi viime aikoihin asti Robert Rubin,
joka ajoi massiivista rahoitusmarkki-
noiden säätelyn purkamista ollessaan
valtiovarainministerinä Clintonin kau-
della. Kun hän erosi, hänestä tuli yksi
johtajista Citigroupiin, joka tuolloin oli
Jos Yhdysvalloissa syntyy todellinen
kansanliike, se olisi melko oikeistolainen.
72 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
maailman suurin pankki. Citigroup,
joka nyt on yksi globaalin rahoitus-
sektorin kaatuneista jättiläisistä,
otti valtavasti velkaa ja teki riskik-
käitä sijoituksia, jotka olivat USA: n
rahoitusmarkkinoiden sulamisen
keskiössä. Kutsun heitä ”tavallisesti
epäillyiksi”, jotka kannattavat poli-
tiikkamallia ja maailmankatsomus-
ta, jonka tarkoitus on rikastuttaa
Wall Streetin etupiirejä, ja se siir-
rettiin koko maailman tasolle ns.
Washingtonin konsensuksena, jolla
oli IMF:n ja Maailmanpankin kaut-
ta suuri vaikutus monien köyhien
maiden yhteiskunta- ja talouspoli-
tiikkaan.
Julkaisin kerran kirjan Kolmikan-
takomissiosta (Gill 1991), ja se kä-
sitteli myös USA:n Ulkosuhteiden
neuvostoa ja transatlanttista Bil-
derberg-ryhmää, jotka molemmat
edistivät Kolmikantakomission luo-
mista. Haastattelin yli 140 Kolmi-
kantakomission jäsentä USA:ssa,
Kanadassa, Länsi-Euroopassa ja Ja-
panissa, ja tulin siihen johtopäätök-
seen, että se oli eräänlainen kan-
sainvälinen poliittinen foorumi – ei
aivan poliittinen puolue – joka toi-
mi näiltä alueilta peräisin olevi-
en kansainvälisten kapitalististen
ja poliittisten valtaapitävien ja do-
minoivien monikansallisten yritys-
ten puolesta. Se ei kuitenkaan ollut
varjohallitus; se oli enemmän-
kin tietoisuutta nostava instituu-
tio, jossa voitiin kehittää johta-
jiksi ”orgaanisia intellektuelleja”
erilaisista yhteiskunnallisista ja
poliittisista kerroksista kyseisil-
tä alueilta ja jossa he saattoivat
oppia ymmärtämään toisiaan ja
työskentelemään yhdessä voi-
dakseen olla yhtä mieltä stra-
tegioista entisten kommunisti-
maiden ja Kolmannen Maailman
maiden suhteen, sekä voidak-
seen avata maailman kapitalisti-
selle globalisaatiolle. Tietenkään
nämä eturyhmät ja orgaaniset
intellektuellit eivät voineet pää-
tyä yksimielisyyteen kaikista ky-
symyksistä tai muovata synteesiä
strategian tärkeistä ulottuvuuk-
sista. Se ei ollut salaliitto, mutta
varmasti se oli paljon enemmän
kuin merkityksetön keskustelu-
kerho. Voimme kutsua sitä kapi-
talistisen globalisaation poliitti-
seksi instituutioksi.”
Miten nykykriisiä tulisi luonnehtia?
Monet ovat valmiita luonnehti-
maan nykytilannetta kapitalis-
min perustavanlaatuiseksi krii-
siksi. Onko silti mahdollista, että
rahoitusmarkkinat, sijoittajat ja
yrittäjät voisivat palata pikaises-
ti tavanomaiseen bisneksente-
koon?
”Jos kuuntelet joitakin polii-
tikkoja tai luet Financial Timesia
ja Wall Street Journalia, niin itse
asiassa juuri näin näyttää viime
aikoina tapahtuneen, so. kriisin
julistetaan menneen ohi. Käytän-
nössä kuitenkin tämä on merkin-
nyt osakemarkkinoiden pudotuk-
Ennen pitkääihmiset alkavat etsiävaihtoehtoja, mutta
millaisia?
7�TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
sen osittaista palautumista sekä pankkien
ja muiden rahoituslaitosten palaamista
voitollisiksi, vaikka meillä onkin yhä luotto-
lama, joka leijuu kuin albatrossi luotonan-
nolle perustuvan finanssikapitalismin yllä.
Työttömyys sitä vastoin on korkea ja nou-
sussa, ja itse asiassa monin paikoin Kol-
mannessa Maailmassa siitä on muodostu-
nut paljon pahempi kuin se oli 20 tai �0
vuoteen. Yli miljardi ihmistä on sysätty lä-
hes tai täysin nälänhätään.
Olen verrannut nykyajan henkeä eräänlai-
seen panglossilaiseen2 maailmankatsomuk-
seen, joka on toivottoman yksipuolinen ja
ylioptimistinen mitä tulee niihin inhimillisiin
olosuhteisiin, jotka luonnehtivat globaalia
kapitalismia.
Rikkaimpia maita koskevat poliittiset
avainkysymykset koskevat sitä, mitä tapah-
tuu tämän taloudellisen hätätilan jälkeen ja
erityisesti sitä, kuka maksaa rahoituslaitos-
ten pelastuspaketit. Pitemmälle tulevaisuu-
teen katsottaessa ihmiset saattavat alkaa
esittää kysymyksiä kapitalistisen järjestel-
män luonteesta ja etsiä vakavasti vaihto-
ehtoja, joskaan kaikki vaihtoehdot eivät ole
edistyksellisiä – jotkut niistä saattavat olla
taantumuksellisia.”
Mikä tekee tästä kriisistä suuremman kuin
vain taantuman tai laman?
”Meidän pitää katsoa paljon pitemmäl-
le kuin mitä tällä talous- ja finanssikriisillä
nyt tarkoitetaan, jotta voimme ymmärtää
maailman kohtaamia massiivisia ongelmia
– olen sepittänyt termin orgaaninen krii-
si kuvatakseni sitä. Varmasti ortodoksinen
taloustiede ei tajua näitä haasteita, ja itse
asiassa vastaukseksi Englannin kuningat-
taren kysymykseen, jonka hän esitti käyn-
nillään Lontoon kauppakorkeakoulussa,
että miksei kukaan ennakoinut talous- ja fi-
2 Voltairen satiirissa ”Candide” (1759) tohtori Pang-loss kylvää kaikenlaisia vastoinkäymisiä kokevaan päähenkilöön optimismia sanomalla, että onneksi elämme parhaassa kaikista mahdollisista maail-moista.
74 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
nanssikriisiä, suurin osa ekonomisteista
on ollut huomattavan hiljaa, lukuun ot-
tamatta muutamia syyllisyydentunnus-
tuksia.
Toisin sanoen tämä kysymys on se-
kä historiallinen että epistemologi-
nen. Vastataksemme siihen meidän
täytyy todellakin katsoa olemassa ole-
van kapitalismin historiallista evidens-
siä ja toimintaa sellaisilla intellektuaa-
lisilla kehikoilla, jotka eivät ole kapeita
eivätkä abstrakteja vaan kyllin laajau-
lotteisia ja realistisia kyetäkseen käsit-
tämään nykyisen kriisin laajuuden ja
sen todellisen syvyyden.”
Voidaanko nykyistä kriisiä verrata mihin-
kään aikaisempaan?
”Joitakin yhtäläisyyksiä 19�0-luvun
kanssa on, varsinkin pörssin ja pankkien
romahtamisessa. Maailma on kuitenkin
muuttunut paljon sen jälkeen, eikä vä-
hiten toisen maailmansodan takia, joka
oli yksi sotienvälisen laman seurauksista.
Yksi syy, miksi nykyinen kriisi ei ole talou-
delliselta kannalta niin vakava Euroopas-
sa kuin se on USA:ssa, on se, että monis-
sa Länsi-Euroopan maissa sotienvälisen
taloudenpidon opetukset on opittu ja –
vasemmistosta tulevien paineiden joh-
dosta – niiden järjestelmät rakennettiin
sisältämään keynesiläisiä automaatti-
sia vakauttajia, jotka jakavat tuloja uu-
delleen taantumassa ja lamassa. Tämän
takia monet oikeistopoliitikot eivät ym-
märrä sitä keynesiläistä tarkoitusta, joka
on tulonsiirroilla ja sosiaalisilla tukitoi-
milla, koska he virheellisesti uskovat ka-
pitalismin olevan itseään säätelevä ja va-
kaa.
Toinen nykypäivän ero verrattuna
19�0-lukuun ja jopa 1970-lukuun on se,
ettei ole olemassa mitään järjestäytynyt-
tä vasemmistolaista vaihtoehtoa Neu-
vostoliitto on romahtanut ja Kiina on
rakentamassa kommunistijohtoisen ka-
pitalismin hybridiä, joka on taloudelli-
sesti sidoksissa länteen. Euroopassa ja
Japanissa äärioikeisto (poikkeuksena
eräät maat kuten Itävalta ja ehkä Rans-
ka), fasismi ja natsilaisuus eivät ole osoit-
tautuneet merkittäviksi poliittisiksi voi-
miksi, ainakaan toistaiseksi.
Tämä kriisi on kuitenkin aidosti glo-
baali, syvä ja yleinen. Itse asiassa sillä on
eräitä hyvin ainutlaatuisia piirteitä. Yksi
niistä on se, miten kapitalistisen mark-
kinasivilisaation kehitys alkaa esineel-
listää elämän kaikki aspektit, vaikka-
kin asteittain, markkinoilla myytäviksi
tuotteiksi, mukaan lukien eniten arvos-
sa pitämämme kulttuuri- ja sosiaaliset
instituutiot kuten taiteet, urheilu, va-
paa-aika, koulutus ja terveydenhuolto,
jotka on lisääntyvässä määrin alistettu
yritysten myöntämälle tuelle ja jotka on
muotoiltu uudelleen niin, että ne toimi-
vat ja niitä tarjotaan kuin ne olisivat yk-
sityisiä markkinainstituutioita. Kutsun
tätä ristiriitaisen markkinasivilisaation
nousuksi.
Marx tietenkin havaitsi tämän sosiaa-
lisesti laajenevan piirteen kapitalismissa
jo 1800-luvulla. Nyt uutta saattaa olla tä-
män esineellistymisen laajuus ja syvyys,
samoin kuin se, miten globaali kapita-
lismi kohtaa biosfäärille ja elämän pe-
rusedellytyksille koituvat haasteet koko
planeetalla.
19�0-lukuun verrattuna on nyt myös
eräs ero, jota ei ole juuri huomattu val-
tavirran poliittisissa keskusteluissa, joka
on keskittynyt finanssikriisiin ja presi-
dentti Obaman ilmaantumiseen maail-
man toivon kipinäksi. Se ei ole ainoas-
taan joukkotuhoaseiden massiivinen
kasaantuminen kuten Yhdysvaltojen
jättiläismäinen asevarasto, vaan myös
nykyisin voimakkaasti kiihtyvä suunnit-
telu luoda valtava määrä ydinvoimaloi-
ta ympäri maailmaa. Tämä muutos vel-
voittaa tulevat sukupolvet turvaamaan
nämä voimalat. Näiden ydinlaitosten li-
säämistä perustellaan pitkälti ilmaston
lämpenemisellä ja muilla ympäristöon-
gelmilla, jotka johtuvat fossiilisten polt-
toaineiden käytöstä. Tämän kehityksen
turvallisuusriskit ovat kuitenkin ilmeisiä,
ja se saattaa johtaa paljon epävakaam-
paan globaaliin sotilaalliseen tasapai-
noon kuin mitä vallitsi kylmän sodan
aikana, jolloin Yhdysvalloilla ja Neuvos-
toliitolla oli miltei duopoli ydinasevalti-
oina. Nyt ydinaseiden leviäminen on iso
ongelma. Pidän tätä globaalin orgaani-
sen kriisin yhtenä osana.”
Millainen talouden nousukaudesta muodostuu?
Millaisena näet edessä olevan talousnou-
sun? On puhuttu sen mahdollisesti saa-
mista muodoista viittaamalla erilaisiin
kirjaimiin kuten L, V, W ja U. Palataanko
nopeasti samalle tasolle kuin ennen krii-
siä vai uskotko prosessin kestävän kauem-
min? Millainen on lähitulevaisuuden ta-
louskehitys?
”Esität ekonomistien tyypillisen ky-
symyksen, minkä muotoisella käyrällä
voidaan kuvata talouskehitystä tämän
kriisin jälkeen. Tämä kriisi on kuitenkin
paljon laajempi kuin suhdannekriisi. Se
on myös yhteiskunnallinen kriisi ja myös
ihmisen ja luonnon välinen biosfäärin
kriisi. Talouskriisi kärjistää näitä kahta
muuta. Suhteutan arvioni talouden va-
kautumisesta noihin yhteyksiin.
Elvytys on suosinut yksipuolisesti pää-
omaa, ja työttömyys kasvaa yhä.
75TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Vakauttamistoimenpiteet ovat suo-
sineet lähes yksipuolisesti pääomaa, ja
ne ovat onnistuneet vakauttamaan osa-
kemarkkinat ja eräitä rahoituslaitoksia.
Useimmista maista ei löydy paljoakaan
merkkejä siitä, että työttömyyttä olisi
onnistuttu hoitamaan. Saksa on poikke-
us. Sillä on erityisen voimakkaasti tuloja
tasaava sosiaaliturvajärjestelmä, ja valtio
maksaa työnantajille, jotta nämä pitäisi-
vät ihmiset töissä. Näin ollen saksalaisia
työläisiä on kohdeltu suhteellisen hyvin
kriisin aikana.”
On esitetty eräänlainen salaliittoteoria,
jonka mukaan Merkelin hallituksella on
sellainen sopimus suuryhtiöiden kanssa,
etteivät nämä toteuta joukkoirtisanomi-
sia ennen vaaleja vaan vasta niiden jäl-
keen.
”Tuo saattaa olla totta, mutta todel-
linen kysymys on, että Saksan järjestel-
mään sisältyy automaattisia vakautta-
jia. Siellä on poliittisia paineita, koska
ammattiyhdistysliike on hyvin järjestäy-
tynyt, ja myös oikeistovoimilla on mer-
kitystä. Yhdysvalloissa on vähemmän
tulojen uudelleenjakoa. Siellä on osa-
valtiota, joissa on valtava rahoituskriisi
ja työntekijöitä irtisanotaan. Todellinen
työttömyysaste on nyt 15–16 prosenttia,
ja se voi nousta jopa 20 prosenttiin ensi
vuonna, Monissa muissa maissa työttö-
myys on kasvussa. Tilanne on epätoivoi-
nen, koska jos kehitysmaat ja jopa eräät
melko vauraat maat vetoavat Kansain-
väliseen valuuttarahastoon, tämä vaatii
niiltä isoja veronkorotuksia, menoleikka-
uksia ja julkisen sektorin työntekijöiden
irtisanomisia. Minulle nämä ovat todelli-
sia osoittimia siitä, mitä on tapahtumas-
sa.
Useimmille ihmisille kriisi on vasta
alussa. Rahoitusmarkkinoiden monet
osoittimet näyttävät paremmilta. Jos kui-
tenkin katsotaan luotontarjontaa, niin se
on edelleen tukehduksissa eikä ole pa-
lannut siihen mitä se oli. Pienet ja kes-
kisuuret yritykset ovat vaikeuksissa. On
kyllä paljon panglossilaista optimismia,
mutta on poliitikkojen ja rahoitussekto-
rin etujen mukaista maalata ruusuinen
kuva.”
On myös puhuttu varastosyklistä ja el-
vytyspakettien väliaikaisuudesta, mut-
ta toistaiseksi viime kesä on nähty kään-
nekohtana. Oletko sitä mieltä, että tämä
ei ole tarpeeksi? Tarvitaanko enemmän
tulontasausta, köyhyyden vähentämis-
tä…?
”Haluan korostaa kahta asiaa. Viimeis-
ten 20 vuoden aikana taloudellisen
menetyksen osoittimeksi muodostui-
vat rahoitusmarkkinoiden, osakkeiden
ja valuuttojen heilahtelut. Ekonomisti-
na tiedät, että meillä oli merkittävä krii-
si, joka pitää selittää talouden peruste-
kijöiden avulla. Tiedotusvälineet ovat
syyllistyneet rikokseen erityisesti Poh-
jois-Amerikassa, jossa ne eivät koskaan
kysy tärkeitä ja haastavia kysymyksiä. Ne
eivät ole kiinnostuneita niistä. Jos meil-
lä on tilanne, jossa kansalaisten tietämys
taloudesta on vähäinen kuten Yhdysval-
loissa, niin median kiinnostus määrää
agendan.
Jos tarkastelemme tilannetta perin-
teisellä keynesiläisellä tavalla, niin ky-
symys on, mikä olisi tehokkain tapa el-
vyttää ja joka lisäisi kokonaiskysyntää
kansalaisten enemmistön keskuudes-
sa. Tehokkain tapa käyttää rahaa oli-
si auttaa köyhiä, jotka kuluttavat lähes
kaiken käytettävissä olevan tulonsa, ra-
hoittaa työintensiivisiä hyvinvointi- ja
terveyspalveluja sekä parantaa tule-
vaisuuden kasvuedellytyksiä rahoitta-
malla koulutusta. Jos raha sitä vastoin
laitetaan sellaisiin kohteisiin, joihin ei
kohdistu mitään yhteiskunnallista kont-
rollia, niin vastuu ongelmista siirretään
yksityisille eturyhmille, kun tosiasias-
sa tarvitaan julkista vastuuta. Mieles-
täni se on poliittinen ristiriita. Toisaalta
tarvitaan keinoja, jotka aidosti hyödyt-
tävät yhteiskuntaa ja johon liittyisi an-
telias tulonsiirto muualle maailmaan.
Se tuottaisi paremman ja vakaamman
maailman.”
Mitä mieltä olet perinteisestä keynesiläi-
sestä reseptistä, jota mm. Paul Krugman
on ajanut, että tarvitsemme paljon suu-
rempaa finanssipoliittista elvytystä ja ra-
hoituslaitosten tiukempaa valvontaa?
”Krugmanin ehdotukset istuvat libe-
raalin keynesiläisen poliittisen talous-
tieteen valtavirtaan, vaikka hän onkin
sen yhteisön yksi syvällisimmistä ja it-
se asiassa poliittisesti sitoutuneimmis-
ta edustajista. Makroekonomistit yli po-
liittisen kirjon tukevat elvytystä, vaikka
he ovatkin eri mieltä sen soveltamises-
ta. Meidän ei kuitenkaan pitäisi unoh-
taa, että kuten poliittiset johtajamme,
jotka tavattiin rattiin nukahtaneina,
useimmat ekonomistit eivät onnistu-
neet ennakoimaan kriisiä. He uskoivat
virheellisesti, että makrotaloudellises-
ta vakautuksesta oli tullut tekninen har-
joitus, joka oli eliminoinut aikaisemman
kapitalismin nousut ja laskut. Valtavir-
ran riveissä yksi tärkeä ero koskee sitä,
kuinka kauan toimenpiteitä pitäisi jat-
kaa ja millaisen fiskaalisen regiimin tuli-
si seurata niitä.
Tietysti näyttää lähes tuskallisen il-
meiseltä, ettei pankkien pitäisi antaa ot-
Valtion pelastus-paketteja saaneet
pankit pitäisi kansallistaa.
76 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
taa äärimmäisen riskikkäästi velkaa mo-
ninkertaisesti niiden omaan pääomaan
nähden – ihan varovaisuuden perusoh-
je näyttää olevan paikallaan tässä. Sää-
telyä voidaan tiukentaa monilla muil-
lakin tavoilla: yksi malli on palata niihin
säädöksiin 19�0-luvulta, jotka seurasivat
vuoden 1929 romahdusta Wall Streetil-
la. Itse pitäisin parhaana kansallistaa ko-
konaan ne pankit, jotka ovat saaneet
jättiläismäisiä pelastuspaketteja, ja tä-
mä auttaisi peittämään ne kustannuk-
set, jotka koituvat tulevaisuudessa sot-
kun selvittämisestä, koska valtio voisi
tulouttaa itselleen voittoja näistä pan-
keista. On kerta kaikkiaan yhteiskunnal-
lisesti epäoikeudenmukaista sosialisoi-
da pankkien tappiot samalla kun niiden
annetaan yksityistää voittonsa toimin-
nan jatkuessa.”
Tämä kriisi jättää jälkeensä valtavan ka-
san valtion velkaa. Monet ekonomistit ja
poliitikot tulevat viittaamaan siihen estee-
nä uudistuksille ja julkisten menojen lisä-
yksille. Kuinka voimme elää sellaisen taa-
kan kanssa?
”Olen jo maininnut, että yksi välit-
tömimmistä ja syvästi poliittisista ky-
symyksistä on juuri se, kuinka makse-
taan näistä pelastuspaketeista, jotka
pelastavat pääoman sen varomatto-
mista ja riskikkäistä menettelytavoista.
Sen pitäisi perustua yhteiskunnallises-
ti oikeudenmukaisille ja tasa-arvoisil-
le julkisen rahoituksen ja verotuksen
muodoille. Yksi hyvin pieni panos oli-
si asettaa erittäin varakkaille lisävero,
jolloin kaikki mitä he omistavat ja an-
saitsevat olisi veronalaista. Pitäisi myös
olla korkea verotus tietyn tason ylittä-
ville tuloille (eikä ainoastaan pankkii-
rien bonuksille). Esimerkiksi 500 000
dollaria� ylittäville vuosituloille pitäi-
si olla 99 prosentin vero. Se pakottaisi
� Noin �40 000 euroa.
superrikkaiden plutokratian antamaan
panoksensa yhteiskunnalliseen uusin-
tamiseen ja maksamaan osan siitä hul-
lutuksesta, jota useimmat heistä tukivat
poliittisesti ja jossa he olivat osallisina.
Jopa varakkaat sijoittajat kuten Warren
Buffett ovat vaatineet rikkaiden paljon
kireämpää verotusta. Julkiset velat on
rahoitettava, ja on vaadittava uhrautu-
mista kaikilta ihmisiltä, jokaiselta kyky-
jensä mukaan.
Haluaisin lisätä, että mielestäni elvy-
tysrahat olisi pitänyt käyttää sosiaali- ja
koulutusmenoihin sekä tarjoamaan pa-
rempaa terveydenhuoltoa ja muita kei-
noja, joilla vahvistetaan yhteisöjämme
ja kykyä innovoida ja kasvaa tulevaisuu-
dessa.
Nykyaikaisen kapitalismin monet as-
pektit perustuvat tuhlaukselle (mai-
nonta, pakkaaminen, saastuttavat toi-
mialat, bensasyöpöt autot, huonosti
lämpöeristetyt talot jne.). Järkevä hal-
linto voisi eliminoida nämä ja luoda
uusia tulonlähteitä. Pääoman pitäisi
maksaa ratkaisuista, ei ainoastaan taval-
listen työläisten. Tämä liittyy pitkän ai-
kavälin demografiseen ongelmaan, jo-
ka iskee moniin EU-maihin, ja siitä on
tulossa erittäin akuutti Japanissa, mis-
sä väestön ikärakenne merkitsee, että
terveyden- ja kotihoidon kustannukset
pyrkivät nousemaan. Järkevät yhteis-
kunnalliset ja yhteisöperustaiset, tuke-
vat ja solidaarisuuspohjaiset ratkaisut
tuollaisiin ongelmiin osoittautuvat lo-
pulta halvemmiksi kuin yksityistetyt rat-
kaisut. Terveydenhuolto on ihmisoikeus,
jota ei pitäisi yksityistää. Mielestäni voi-
daan puolustaa sitä kantaa, että sosia-
lisoidumpi julkinen liikenne, terveyden-
huolto ja koulutus osoittautuvat niin
edullisemmiksi, tehokkaammiksi kuin
inhimillisemmiksikin, ja ne ovat omiaan
säästämään resursseja, joilla hoidetaan
julkista velkaa.”
Kiinan tie todelliseksi suurvallaksi on pitkä
On mielenkiintoista, kuinka rahoitussek-
tori sai niin paljon vaikutusvaltaa politii-
kassa. Mikä merkitys on toisaalta nouse-
villa talouksilla kuten Kiinalla ja Intialla?
Kehittyneiden maiden teollisuudesta suu-
ri osa on siirtynyt nouseviin talouksiin sa-
malla kun rahoitussektorin merkitys on
kasvanut. Ovatko nämä asiat kytköksissä
toisiinsa?
”Kyllä ne mielestäni ovat. Meillä on uu-
si globaali työnjako. Tärkein esimerkki
on suhde Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä.
Kiina on pohjimmiltaan alusta, jolla tuo-
tetaan raaka-aineita ja tavaroita monesti
monikansallisten yhtiöiden toimesta tai
valvonnassa, jotka käyttävät kehittynei-
tä tuotantotekniikoita ja halpaa työvoi-
maa ja tarjoavat tuotteitaan Euroopan
ja Pohjois-Amerikan markkinoille. Kiina
puolestaan sijoittaa varojaan Yhdysval-
tain rahoitusmarkkinoille ja sen valtion
velkakirjoihin. Nämä voidaan nähdä mel-
kein siiamilaisina kaksosina. On siis hyvin
läheinen yhteys näiden kehityskulkujen
välillä. ”
Kiina vaikuttaa mahdottomalta pysäyt-
tää. Voiko nykyinen kriisi toimia käänne-
kohtana uuteen maailmanjärjestykseen,
jossa Kiina vetää talouskasvua ja kehitys-
tä?
”Kiinalle on hyvin tärkeää, että Yhdys-
vallat pysyy vauraana.”
77TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
”Ei ole epäilystäkään siitä, että Kiina
edustaa nykyaikaisen kapitalismin uut-
ta rajavyöhykettä Aasiassa, ja sen inves-
tointi- ja kasvuvauhti on hämmentävä.
Toisaalta Kiina on yhä pitkälti kehitys-
maa, jonka asukkaista suurin osa elää
maaseudun takamailla ja on hyvin köy-
hää. Sitä repivät valtavat taloudelliset
mullistukset ja poliittinen stressi, ja siellä
on viime aikoina koettu protesti- ja mel-
lakka-aaltoja kautta maan. Monissa suh-
teissa se on melko epävakaa, ja sen ke-
hitys muistuttaa kapitalismin varhaisia
aikoja. Kuitenkin siitä on kokonsa ansios-
ta varmasti tulossa alueellinen suurval-
ta, ja sen ulkopolitiikka – erityisesti mitä
tulee sen harjoittamaan raaka-aineiden,
energialähteiden ja markkinoiden etsin-
tään – on tehnyt siitä enemmän globaa-
listi suuntautuneen. Hiljattain Kiina teki
energiasopimuksia Kanadan kanssa, ja
sen ollut hyvin aktiivinen Etelä-Ameri-
kassa ja muualla maailmassa.
Kiina on nyt ilman muuta varteen-
otettava voima, ja sen johtajat ajatte-
levat sukupolvien aikajänteellä eivät-
kä osakemarkkinoiden lyhyen aikavälin
vaihteluiden jänteellä, jota monet län-
simaiset johtajat käyttävät. Kiinalla on
kuitenkin yhä erikoinen suhde muu-
hun maailmaan. Sen kehitys nykyaikai-
seksi suurvallaksi maailmassa on tiiviis-
sä yhteydessä Yhdysvaltain talouden
tulevaisuuteen. Tämä ei johdu ainoas-
taan siitä, että Yhdysvallat on sen yli-
voimaisesti suurin vientimarkkina-alue,
vaan myös siitä, että Kiinalla on valtavia
sijoituksia Yhdysvaltain dollariin ja sen
rahoitusmarkkinoille, varsinkin valtion
velkasitoumuksiin. Tämän takia Kiinalle
on hyvin tärkeää, että Yhdysvallat pysyy
vauraana, ja kaikkia mahdollisia muu-
toksia, jotka saattavat olla Kiinan edun
mukaisia, tarkastellaan pitkän tähtäi-
men näkökulmasta – esimerkiksi dolla-
rille vaihtoehtoisen globaalin valuutan
luomista.
Näin ollen minä näen Kiinan tulevai-
suuden heijastavan merkittävää siir-
tymää globaalissa vallanjaossa, mutta
tässä vaiheessa meidän on varottava yli-
arvioimasta sen laajuutta. Olen jatkuvasti
sitä mieltä, että se ylläpitää melko pitkäl-
le menevää yhteistyötä muun maailman
kanssa. Kiinan varmasti täytyy päästä kä-
siksi ulkomaisiin resursseihin ja markki-
noihin, jotta sen kehitys voisi jatkua.
On varmasti totta, että Kiinasta on
tullut yksi pääpaikka investoinneille, ja
sen mukana tapahtuu monia siirtymiä
ja muutoksia poliittisen vallan luon-
teessa. En ole kuitenkaan varma, kuin-
ka pitkälle siinä mennään. Olemme yhä
hyvin varhaisessa vaiheessa, ja Kiina on
vielä erittäin köyhä maa. Siellä on vie-
lä miljardi äärimmäisen köyhää ihmis-
tä. Sen kaupungeissa on ehkä 200 mil-
joonaa ihmistä, jotka ovat kytköksissä
muuhun maailmaan. Jos katsotaan sitä
tuolla tavalla, niin se ei näytä aivan yh-
tä mahtavalta kuin monet ihmiset luu-
levat.
Monikansalliset yritykset tarvitsevat
myös asiakkaita tuottajien lisäksi. Kiina
on tässä tapauksessa epätasapainoinen
paikka. Väestön valtaosa ei koe hyöty-
vänsä kehityksestä, ja siksi siellä nähdään
mellakoita. Se on avoin kysymys ja vaati-
si pitkän keskustelun.”
Eikö Kiinan (ja Intian, Brasilian jne.) nou-
su johda ympäristökatastrofiin? Viimei-
simmät arviot maapallon lämpenemises-
tä viittaavat yhä suurempaan lämpötilan
nousuun tällä vuosisadalla.
”Kolmannen Maailman maiden kapi-
talistisen kehityksen ongelma viimek-
si kuluneiden �0 vuoden aikana on ollut
energiaintensiivisyyden nousu, liittyen
esimerkiksi autoilukulttuurin lisääntymi-
seen. Laajempi kuva on, että sitä, mitä ai-
emmin pidettiin ylellisyytenä, pidetään
nyt välttämättömyytenä. Esimerkiksi
Meksikossa ja Brasiliassa kaikki näyttä-
vät haluavan käyttää autoa, ja perheet
tavoittelevat useampaa kuin yhtä autoa.
Tämä yrittää jäljitellä kapitalistisen ke-
hityksen pohjoisamerikkalaista mallia,
ja se on luontaisesti haitallista ympäris-
tölle ja globaalille lämpenemiselle. Kiina,
Intia ja muutkin maat voivat yhä välttää
tämän kohtalon, jos ne ovat järkeviä. On
olemassa joitakin merkkejä siitä, että Kii-
na on kiinnostunut investoimaan voi-
makkaasti uusiutuviin energialähteisiin
kuten aurinko- ja tuulivoimaan, ja se tu-
lee käyttämään osan valtavista valuutta-
reserveistään tehdäkseen näin. Meidän
kaikkien puolesta kannattaa toivoa, että
kiinalaiset pystyvät tähän.
On varmaa, että koko maailma – ei-
vätkä ainoastaan Kiina ja Intia – tuottaa
yhä ankarampia uhkia biosfäärille ta-
voilla, jotka ovat elimellisiä osia globaa-
lista orgaanisesta kriisistä, johon viitta-
sin aiemmin. Jos Kiina ja Intia kehittyvät
markkinatalouksina samalla tavoin kuin
Yhdysvallat seuraavan vuosisadan ajan,
niin se tuhoaisi suuren osan tämän pla-
neetan elämästä sellaisena kuin sen nyt
tunnemme.”
Näetkö mitään toivoa uudessa teknologi-
assa, joka voisi auttaa välttämään ympä-
ristökatastrofin?
”Ekologisen tulevaisuuden tärkein
määräävä tekijä ovat yhteiskunnalliset
suhteet kapitalismissa. Jos meillä on jär-
Kiina ja Intia eivät voi kehittyä samalla
tavalla kuin Yhdysvallat, tai planeettamme
tuhoutuu.
78 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
jestelmä, jota hallitsevat puhtaasti kapi-
talistiset etupiirit, jotka säätelevät itse-
ään ja muuttavat kaiken tuotteiksi, niin
todennäköisesti se johtaa ympäristötu-
hoon. Uusi teknologia otetaan aina käyt-
töön yhteiskunnallisessa kontekstissa,
tuotantosuhteiden mukaisten intressi-
en ja yhteiskunnan valtasuhteiden mu-
kaisesti. Jos Kiinassa ja Intiassa otetaan
käyttöön uutta teknologiaa olosuhteis-
sa, joissa se liittyy taloudelliseen suun-
nitteluun ja voimavarojen järkiperäisem-
pään käyttöön, niin sillä voi olla valtavan
suuri vaikutus. Kiinalaiset ovat esimer-
kiksi jo alkaneet investoida aurinko- ja
tuulivoimaan. Intiassa luultavasti tullaan
käyttämään hieman toisenlaista tekno-
logiaa kuten biomassaa ja muuta paikal-
lista energiaa, joka rasittaa vähemmän
ympäristöä.
Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää,
että se, miten uutta teknologiaa otetaan
käyttöön näissä maissa, riippuu siitä, mi-
ten ne ovat kytköksissä maailmanmark-
kinoihin ja mitkä eturyhmät hallitsevat
näitä maita. Mielestäni Kiinassa on tähän
suuremmat edellytykset kuin Intiassa,
koska Intia on jo paljon kapitalistisempi
maa, kun taas Kiinassa kommunistinen
puolue yhä johtaa maata. Siten Kiinassa
on yhä mahdollista pyrkiä suunnitelmal-
lisuuteen.
Todellinen avainkysymys ei mielestä-
ni kuitenkaan koske näitä kahta maata.
Saastumisen ja ympäristön tuhoutumi-
sen tärkein lähde ovat vauraat maat ja
erityisesti Yhdysvallat. Siellä on paljon lä-
hiöitä, joissa on valtavia ja huonosti eris-
tettyjä, liiallisesti ja tehottomasti läm-
mitettyjä taloja, ja ihmisillä on valtavan
suuria autoja, joilla he ajavat pitkiä työ-
matkoja. Heidän on muutettava elinta-
pojaan. Tämä on osa aiemmin mainit-
semastani orgaanisesta kriisistä, johon
kuuluvat myös elintavat, kaupunkira-
kenteet ja liikennejärjestelyt. Et voi vaka-
vasti odottaa Intian ja Kiinan kaltaisten
maiden pyrkivän käsittelemään omia
ongelmiaan ja toimimaan yhteistyössä,
jos ne eivät näe Yhdysvaltain ja Kanadan
kaltaisten maiden tekevän merkittäviä
yrityksiä ratkaista omat ongelmansa. ”
Miten näet mahdollisuudet päästä kan-
sainvälisiin sopimuksiin tässä kysymyk-
sessä?
”On tietysti sopimuksia kuten Kio-
ton sopimus, mutta ne eivät mene tar-
peeksi pitkälle. Ne ehdottavat mark-
kinaratkaisuja ongelmille, jotka eivät
välttämättä ole yksinkertaisesti mark-
kinoiden ongelmia. Mutta uskon, että
paine poliitikkojen suhteen kasvaa tu-
levina vuosina, että he tekisivät enem-
män. Tämä ei nimittäin ole mikään oi-
keisto-vasemmisto-kysymys vaan
yleinen ongelma, joka koskee planee-
tan kaikkia ihmisiä. Uskon, että tulevai-
suudessa tehdään enemmän, koska se,
mitä nyt tehdään, ei selvästikään tule
riittämään.”
Onko kapitalismin kriisistä ulospääsyä?
Mistä löytyvät ne yhteiskunnalliset voi-
mat, jotka rakentaisivat tien ulos tästä krii-
sistä?
”Poliittisista ajattelijoista suosikki-
ni on italialainen Antonio Gramsci. Hä-
nen poliittinen perusohjeensa oli ӊlyn
pessimismi, tahdon optimismi”. Luulen,
että olen antanut hyvin pessimistisen
näkemyksen maailmankapitalismin ti-
lasta. Kuten Marx huomautti, kapita-
lismi etenee luovan tuhon prosessin
kautta, joka ”murtaa kaikki Kiinan muu-
rit”, mutta niin tehdessään sen luomat
tuotantovoimat voivat avata inhimillis-
ten mahdollisuuksien laajoja näköalo-
ja, joista jotkut voivat olla hyödyllisiä.
Kapitalismin keskeinen Akilleen kan-
tapää on kuitenkin se, että se ei tuota
käyttöarvon takia vaan rahallisen tuo-
ton takia. Kapitalismi ei pyri suoraan
tyydyttämään inhimillisiä tarpeita. Glo-
baalin orgaanisen kriisin takia maailma
tarvitsee uusia periaatteita, yhteistyön
muotoja ja poliittisen mielikuvituksen
uusia tyyppejä, jotta olisi toivoa me-
nestyä kriisin kohtaamisessa.
Saattaa olla vielä liian aikaista erot-
taa niiden poliittisten voimien täsmälli-
nen muoto, jotka ajaisivat tätä kaikkein
voimakkaimmin, joskin olen sepittänyt
termin ”postmoderni Prinssi” keinona
tavoittaa niiden edistyksellisten voimi-
en kompleksisuus ja monimuotoisuus
maailmassa, jotka ovat alkaneet ym-
märtää tätä kysymystä. Tavallaan Maa-
ilman sosiaalifoorumi heijastaa joita-
kin tällaisia voimia, vaikka ei suinkaan
kaikkia niitä. ”Postmodernilla” tarkoitan
tiettyjä olemassaolon ehtojen joukko-
ja tänä päivänä kuten myös poliittisen
järjestäytymisen uusia muotoja, jotka
menevät yli viime vuosisadan moder-
nististen ja erityisten poliittisten puo-
lueiden.
Gramsci kirjoitti tekstinsä Moderni
prinssi keinona kuvitella aidosti demo-
kraattinen kommunistinen puolue, joka
saattaisi toimia edistyksen agenttina 20.
vuosisadalla. Mielestäni tarvitsemme
nyt uuden käsityksen poliittisista puo-
Poliitikot joutuvat tekemään enemmän
ilmastokatastrofin torjumiseksi, koska se,
mitä nyt tehdään, ei tule riittämään.
79TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
lueista ja poliittisista voimista, sellaisen
joka sopii paremmin meidän aikamme
olosuhteisiin ja joka pitää sisällään pal-
jon laajemman joukon edistyksellisiä
voimia.
Kun globaali kriisi syvenee, voimme
odottaa, että kautta maailman paljon
enemmän ajattelevia ihmisiä – itse asias-
sa miljoonia ja miljoonia intellektuelleja,
jotka haluavat nähdä suunniteltuja ja sy-
vällisiä, todella kaukokatseisia ja kestäviä
ratkaisuja näihin ongelmiin – kokoon-
tuu yhteen uudenlaisissa poliittisissa jär-
jestöissä luodakseen uusia ideoita ja it-
se asiassa politiikan uuden kielen. Tätä
tarkoitan uudella postmodernilla Prins-
sillä.”
Uusliberaalit ja konservatiivit tapaa-
vat sanoa Margaret Thatcheria toista-
en: ”Ei ole olemassa vaihtoehtoa”. On-
ko meillä?
”Historiaa tehdään aina, ja historia
merkitsee aina, että tehdään vaihto-
ehtoja, joskin kuten eräs saksalainen
filosofi kerran sanoi, ”ei välttämättä
meidän itsemme valitsemissa olosuh-
teissa”. Mielestäni olen edellä sanonut
riittävästi tuodakseni esille sen, että ai-
na on vaihtoehtoja – kysymys on siitä,
mikä toteuttaa ne poliittisesti ja yhteis-
kunnallisesti historian kussakin pis-
teessä. Olen aina uskonut, että Marga-
ret Thatcher oli hayekilainen, joka pyrki
toteuttamaan sen, mitä Karl Polanyi
kutsui koruttomaksi utopiaksi. Se oli
maailma, jossa hänen vapauskäsityk-
sensä merkitsi oikeutta muuttaa ihmis-
ten ja luonnon elämä myytäviksi tuot-
teiksi järjestelmässä, jota koordinoisi
spontaanisti kapitalististen markki-
noiden näkymätön käsi. Se oli koruton
utopia, koska käytännössä Britannias-
sa se merkitsi abstraktia, epäinhimil-
listä ja tunteetonta kärsimysten aihe-
uttamista brittiläisille työläisille, mutta
myös koska sen visiota oli pohjimmil-
taan mahdoton saavuttaa – sen koh-
taamien ristiriitojen painon takia. It-
se asiassa me näemme juuri nyt toden
teolla monia näistä ristiriidoista ja se-
kaannuksista – kurinpidollinen uusli-
beralismi aloitettiin Thatcherin ja Rea-
ganin aikana.”
KIRJALLISUUS
Gill, S. (1991), American Hegemony and the Trilateral Commission, Cambridge: Cambridge University Press, 1991.Gill. S. (1998), Globalisoituminen, demo-kratia ja kansainväliset rahoituslaitokset, Talous & Yhteiskunta, 26:�.
Ajattelevat ihmiset tulevat toimimaan
uudenlaisissa poliittisissa järjestöissä uusien
vaihtoehtojen puolesta.
80 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009 81TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
SuhdanteetSuhdanteet
80 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009 81TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
SuhdanteetSuhdanteet
Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja 2000:01–2009:06.
Lähde: Tilastokeskus.
Suomen kokonaistuotannon ja viennin muutokset 1985–2008. Suomen laaja reaalinen kilpailukykyindikaattori 2000:01–2009:07.
Suomen teollisuustuotannon määrä 2000:01–2009:07.
Lähde: Tilastokeskus.
Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan 2000:01–2009:08.
Lähde: EK, Tilastokeskus.
Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 2000:01–2009:08.
Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.
Reaaliansioiden ja kotitalouksien käytettävissä olevien reaalitulojenmuutos 1990–2008.
Lähde: Tilastokeskus.
Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä ja Emu-velka 1985–2008.
Työttömyys- ja työllisyysaste Suomessa 1995:01–2009:07.
Lähde: Tilastokeskus.
Inflaatio Suomessa ja euroalueella 2000:01–2009:07.
Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.
Funktionaalinen tulonjako yritystoiminnassa 1975–2008.
Korot 2000:01–2009:08.
Lähde: Suomen Pankki.
Lähde: Tilastokeskus. Lähde: Suomen Pankki. Lähde: Tilastokeskus. Lähde: Tilastokeskus.
60
70
80
90
100
110
120
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
Index of Leading Economic Indicators, USA(2004=100)
Economic Sentiment Indicator, Euroalue(Pitkän aikavälin keskiarvo=100)
-50
-40
-�0
-20
-10
0
10
20
�0
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
Saldoluku
KuluttajabarometriTeollisuuden luottamusindikaattori
95
100
105
110
115
120
125
1�0
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
2000 = 100
-15
-10
-5
0
5
10
15
20%
Trendi, vasen ast.Muutos edelliseen vuoteen, oikea ast.
70
80
90
100
110
120
1�0
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
2005 = 100
TrendiAlkuperäinen
-10
0
10
20
�0
1985 1987 1989 1991 199� 1995 1997 1999 2001 200� 2005 2007
VientiMarkkinahintainen BKT
Muutos vuoden 2000 viitehinnoin, %
90
92
94
96
98
100
102
104
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
Tammi-maaliskuu 1999 = 100
-1
0
1
2
�
4
5
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
%
SuomiEuroalue
0
1
2
�
4
5
6
7
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
%
� kk:n Euribor10 vuoden obligaatiokorko
4
6
8
10
12
14
16
1995:01 1997:01 1999:01 2001:01 200�:01 2005:01 2007:01 2009:01
%
60
62
64
66
68
70
72%
Työttömyysaste (trendi, vas. ast.)
Työllisyysaste (trendi, oik. ast.)
-10
-5
0
5
10
1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008
%
Reaaliansiot
Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot
50
55
60
65
70
75
1975 1978 1981 1984 1987 1990 199� 1996 1999 2002 2005 2008
Palkansaajakorvausten osuus arvonlisäyksestä, %
-15
-10
-5
0
5
10
1985 1988 1991 1994 1997 2000 200� 2006
% BKT:sta
10
20
�0
40
50
60% BKT:sta
Rahoitusylijäämä (vas. ast.)
Emu-velka (oik. ast.)
80 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009 81TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
SuhdanteetSuhdanteet
80 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009 81TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
SuhdanteetSuhdanteet
Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja 2000:01–2009:06.
Lähde: Tilastokeskus.
Suomen kokonaistuotannon ja viennin muutokset 1985–2008. Suomen laaja reaalinen kilpailukykyindikaattori 2000:01–2009:07.
Suomen teollisuustuotannon määrä 2000:01–2009:07.
Lähde: Tilastokeskus.
Suhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan 2000:01–2009:08.
Lähde: EK, Tilastokeskus.
Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita 2000:01–2009:08.
Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.
Reaaliansioiden ja kotitalouksien käytettävissä olevien reaalitulojenmuutos 1990–2008.
Lähde: Tilastokeskus.
Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä ja Emu-velka 1985–2008.
Työttömyys- ja työllisyysaste Suomessa 1995:01–2009:07.
Lähde: Tilastokeskus.
Inflaatio Suomessa ja euroalueella 2000:01–2009:07.
Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.
Funktionaalinen tulonjako yritystoiminnassa 1975–2008.
Korot 2000:01–2009:08.
Lähde: Suomen Pankki.
Lähde: Tilastokeskus. Lähde: Suomen Pankki. Lähde: Tilastokeskus. Lähde: Tilastokeskus.
60
70
80
90
100
110
120
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
Index of Leading Economic Indicators, USA(2004=100)
Economic Sentiment Indicator, Euroalue(Pitkän aikavälin keskiarvo=100)
-50
-40
-�0
-20
-10
0
10
20
�0
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
Saldoluku
KuluttajabarometriTeollisuuden luottamusindikaattori
95
100
105
110
115
120
125
1�0
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
2000 = 100
-15
-10
-5
0
5
10
15
20%
Trendi, vasen ast.Muutos edelliseen vuoteen, oikea ast.
70
80
90
100
110
120
1�0
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
2005 = 100
TrendiAlkuperäinen
-10
0
10
20
�0
1985 1987 1989 1991 199� 1995 1997 1999 2001 200� 2005 2007
VientiMarkkinahintainen BKT
Muutos vuoden 2000 viitehinnoin, %
90
92
94
96
98
100
102
104
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
Tammi-maaliskuu 1999 = 100
-1
0
1
2
�
4
5
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
%
SuomiEuroalue
0
1
2
�
4
5
6
7
2000:01 2002:01 2004:01 2006:01 2008:01
%
� kk:n Euribor10 vuoden obligaatiokorko
4
6
8
10
12
14
16
1995:01 1997:01 1999:01 2001:01 200�:01 2005:01 2007:01 2009:01
%
60
62
64
66
68
70
72%
Työttömyysaste (trendi, vas. ast.)
Työllisyysaste (trendi, oik. ast.)
-10
-5
0
5
10
1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008
%
Reaaliansiot
Kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot
50
55
60
65
70
75
1975 1978 1981 1984 1987 1990 199� 1996 1999 2002 2005 2008
Palkansaajakorvausten osuus arvonlisäyksestä, %
-15
-10
-5
0
5
10
1985 1988 1991 1994 1997 2000 200� 2006
% BKT:sta
10
20
�0
40
50
60% BKT:sta
Rahoitusylijäämä (vas. ast.)
Emu-velka (oik. ast.)
82 TALOUS & YHTEISKUNTA � l2009
Ta l o u s& Y h t e i s k u n t a
Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka
Nimi
Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka
Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite
Osoitteenmuutos
Ta l o u s
Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 22,00 €
Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus
Nimi
Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka
Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka
Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite
& Y h t e i s k u n t a Tilaus 2009
Tilaukset:Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon 09−25�5 7��2Pitkänsillanranta � A, 005�0 Helsinki [email protected]
Osoitteenmuutokset:Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon 09−25�5 7��2Pitkänsillanranta � A, 005�0 Helsinki [email protected]
2 TALOUS & YHTEISKUNTA 3 l2009
37. vuosikerta4 numeroa vuodessa
Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi
Toimitus:Päätoimittaja Jaakko KianderToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]
Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]
Toimitusneuvosto:Tuomas HarpfPekka ImmeliHarri JärvinenOlli KoskiMarja-Liisa RajakangasJari Vettenranta
Tilaushinnat:Vuosikerta 22,00 €Irtonumero 7,00 €
Painopaikka:Kirjapaino Jaarli Oy
Valokuvaus:Maarit Kytöharju
Kansi:Markku Böök
Kannen kuva:Markku Böök
ISSN 1236–7206
T a l o u s& Y h t e i s k u n t aSisällys
3 / 2009
Heikki TaimioPääkirjoitus ....................................................................................................................................... 3
Talousennuste 2009–2010Taantuma hellittää ensi vuonna – työttömyysaste nousee siitä huolimattakeskimäärin 11 prosenttiin ......................................................................................................... 4
Pekka KorpinenTalouden vai taloustieteen kriisi? ........................................................................................... 20
Kirjat, Mari KangasniemiNiall Ferguson: Rahan nousu. Maailman rahoitushistoria .............................................. 28
Pekka SauramoNykykriisi ja 1930-luvun lama – miten kapitalismi Yhdysvalloissa on muuttunut? . 30
KolumniSixten Korkman, Koira ja veräjä ............................................................................................... 36
Jouko RautavaNykykriisi nostaa Kiinan roolia maailmantaloudessa ...................................................... 38
Kirjat, Jaakko KianderJussi Vähämaa: Itsen alistus sekä Anna-Reetta Korhonen, Jukka Peltomäki ja Miika Saukkonen: Paskaduunista barrikadille ............................................................... 44
Pekka SutelaVenäjä kriisin jälkeen ................................................................................................................... 46
Petri Böckerman ja Mika MalirantaGlobalisaatio on supistanut palkkojen osuutta kansantulosta ................................... 52
Anneli TuominenFinanssikriisien ehkäisy edellyttää valvonnan tehostamista ........................................ 58
Heikki TaimioKapitalismin orgaaninen kriisi – professori Stephen Gillin haastattelu .................... 66
Suhdanteet ..................................................................................................................................... 80
83TALOUS & YHTEISKUNTA 3 l2009
Palkansaajien tutkimuslaitoksen julkaisuja
Talous & Yhteiskunta -lehti
Talous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajien tutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoitteena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtaisen kehityksen taustoja sekä herättää keskustelua kansan-taloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyksiä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTT Katsaus.Lehden toimitus p. 09–2535 7349Tilaukset p. 09–2535 7338
Tutkimuksia
Tutkimuksia -sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimusten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvista tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joiden välityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotus-välineille ja suurelle yleisölle.Tilaukset p. 09–2535 7338
www.labour.fi
Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla on ajan-kohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta, tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista. Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta -lehden pääkirjoitus ja sisällysluettelo, laitoksen lehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuvia kolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivat kotisivuilla ajankohtaista talous-kehitystä. Laaja taloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina ja kuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaatiosta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisesta taloudesta.
Raportteja
Raportteja -sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalleyleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä.Tilaukset p. 09–2535 7338
Työpapereita
Työpapereita -sarjassa esitellään meneillään olevien tutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelu-aloitteita. Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossa laitoksen kotisivuilla.
Työmarkkinat
&1/2009
Y h t e i s k u n t aT a l o u s
Jorma Karppisenhaastattelu
Työmarkkinat
L A B O U R I N S T I T U T E F O R E C O N O M I C R E S E A R C H
Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland
p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi
Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansantaloudellistatutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koske-via ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväentaloudellisen tutkimuslaitoksen nimellä ja on toiminutnykyisellä nimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuksenpääalueita ovat työmarkkinat, julkinen talous, makrotalous jatalouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilli-set keskusjärjestöt, SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista.
The Labour Institute for Economic Research carries outeconomic research, monitors economic development andpublishes macroeconomic forecasts. The Institute wasfounded in 1971. The main areas of research are labourmarket issues, public sector economics, macroeconomicissues and economic policy. The Labour Institute forEconomic Research is sponsored by an association whosemembers are the Finnish central labour confederations likethe Central Organisation of Finnish Trade Unions (SAK),Finnish Confederation of Salaried Employees (STTK) and theConfederation of Unions for Academic Professionals inFinland (AKAVA), and many of their member unions.
S t u d i e s 1 0 4
Eero Lehto
Hinta 13,50 €ISBN 978-952-209-039-3ISSN 1236-7176
Do mergersand acquisitions affect
the competition situation?Evidence from Finland
Eero
Leh
to D
o m
ergers and
acqu
isition
s affect the co
mp
etition
situatio
n? E
viden
ce from
Fin
land
Stu
dies 1
04
Tuomas Matikka
PALKANSAAJ IEN TUTKIMUSLAITOS
Raportteja 15ISBN 978-952-209-061-4ISSN 1795-2832Hinta: 13,50 e
Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A
00530 HelsinkiPuh: 358-9-25357330
RAPORTTEJA 15
RAPORTTEJA 15
PALKANSAAJ IEN TUTKIMUSLAITOS
Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaa kansan-taloudellista tutkimusta, seuraa taloudellista kehitystä ja laatii sitä koskevia ennusteita. Laitos on perustettu vuonna 1971 Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen (TTT) nimellä. Tutkimuksen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinen sektori, makrotalous ja talouspolitiikka. Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitää kannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikki Suomen ammatilliset keskusjärjestöt: SAK, STTK ja AKAVA sekä näiden jäsenliittoja.
The Labour Institute for Economic Research carries out economic research, monitors economic development and publishes macroeconomic forecasts. The Institute was founded in 1971. The main areas of research are labour market issues, public sector economics, macroeconomic issues and economic policy. The Labour Institute for Economic Research is sponsored by an association whose members are the Finnish central labour confederations like the Central Organisation of Finnish Trade Unions (SAK), Finnish Confederation of Salaried Employees (STTK) and the Confederation of Unions for Academic Professionals in Finland (AKAVA), and many of their member unions.
Osinkotulotvuoden 2005
verouudistuksenjälkeen ja
vaihtoehtoisiaveromalleja
Vuosikerta 22,00€Irtonumero 7,00€ISSN1236–7206
LABOURINSTITUTEFORECONOMICRESEARCH
Pitkänsillanranta3A,6.krs00530HelsinkiFinland
p.09–25357330 (Tel.+358–9–25357339)tax09–25357332 (Fax+358–9–25357332)www.labour.fi
Palkansaajientutkimuslaitosharjoittaakansantaloudellistatutkimusta,seuraataloudellistakehitystäjalaatiisitäkoskeviaennusteita.Laitosonperustettuvuonna1971Työväentaloudellisentutkimuslai-toksennimelläjaontoiminutnykyisellänimellävuodesta1993lähtien.Tutkimuk-senpääalueitaovattyömarkkinat,julkinentalous,makrotalousjatalouspolitiikka.Palkansaajientutkimuslaitostaylläpitääkannatusyhdistys,johonkuuluvatkaikkiSuomenammatillisetkeskusjärjestöt,SAK,STTKjaAKAVAsekäsuurinosanäidenjäsenliitoista.
MItella OyJ