takkin asiakaslehti 2010...tässäpä saumaa, tervetuloa uu-den lehden pariin! hyvä lukija! mmam...

1

TAKKin asiakaslehti 2010

S. 6

S. 12

S. 14


SUOMEN MAKUAMAAILMALLEKysyimme keittiömestariopiskelijoilta, mitä suomalaisesta ruokakulttuurista kannattaisi viedä ulkomaisiin pöytiin. Millainen kotimai-nen menu saisi Berlusconillekin veden kielelle?

16

Terveisiä HavulastaMiltä näyttää Pohjoismaiden suurimman van-hainkodin arki? Tutustuminen lähihoitaja Topi Rautiaisen työhön jätti pohtimaan hyvän van-huuden rakennusaineita.

6

itsensä ylittäminen palkitsiIlse Brandt selätti jännittämisen, aloitti opin-tien ja päätyi kouluttajaksi.

22

4 Pääkirjoitus

5 Erilaiset oppijat: Jukka Leisti

6 Hyvän vanhuuden vartijat

10 Samaa maata, eri puusta

12 Jälkipeli koulunpenkillä 14 Rich Lyons: Watch your language

15 Oppisopimuskoulutus on yhteistyötä

16 Keittiömestareista Suomen seuraava vientituote?

18 Sosiaaliset mediat oppimisessa

19 Uutiset

20 Nokian Renkaat ja TAKK

22 Uusi osaaminen avaa ovia

SISÄLTÖ

TAKKIN ASIAKASLEHTIJulkaisija: Tampereen Aikuiskoulutuskeskus,

PL 15, 33821 Tampere

Päätoimittaja: Martti Santasalo / TAKK Toimitusneuvosto: Eeva-Kaisa Mäkinen, Jaana Palmu,

Jussi Mattila, Anne-Maj Lahtinen / TAKK ja Anna Kulonen / Persoona

Kuvat: Juha Sompinmäki, Harri Hinkka, Ville Salminen Ulkoasu ja taitto: Persoona

Paino: PunaMusta Tampere Oy

Martti Santasalo, rehtoriTampereen Aikuiskoulutuskeskus

Nyt julkaistu Sauma-lehti on ensim-

mäinen tamperelaisiin koteihin jaet-

tava TAKKin asiakaslehti. Lehden

avulla haluamme kertoa onnistumis-

kokemuksista osaamisen ja työelämän

lukuisilla eri alueilla. Samalla esitte-

lemme vuoden 2010 tarjontaamme.

Valmennamme huippuosaajia pir-

kanmaalaiseen ja kansainväliseen

työelämään. Esimerkkinä TAKKin

vuoden 2009 aikuisopiskelija Sakari

Laine, joka opiskelee tietojenkäsitte-

lyn erikoisammattitutkintoa varten.

Tai Nokian Renkaat Oyj, jonka kanssa

teemme koulutus- ja kehitysyhteistyö-

tä niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Tai

vanhustyö, jossa teemme Tampereen

kaupungin kanssa hyvää yhteistyötä.

TAKK on Suomen suurimpia ai-

kuiskoulutuskeskuksia. Vuosittainen

opiskelijamäärä on yli 12.000 ja hen-

kilöstöä on yli 300. Meillä on tällä

hetkellä 98 erilaisen työelämän näyttö-

tutkinnon järjestämisoikeudet, uusim-

pia ovat isännöinnin ammattitutkinto,

sisustusalan ammattitutkinto sekä tuo-

tekehittäjän erikoisammattitutkinto.

Huolehdimme palveluidemme laa-

dusta mm. kolmen vuoden välein teh-

tävän eurooppalaisen laatustandardin

EFQM:n mukaisella ulkoisella audi-

toinnilla. Keväällä 2009 suoritetussa

auditoinnissa saavutimme pistemäärän

542, mikä laatupalkintokilpailussa oi-

keuttaisi viiden tähden tunnustukseen.

Taloudellinen taantuma tarjoaa mo-

nelle aikuiselle mahdollisuuden kehit-

tää osaamistaan ja siten vahvistaa ase-

maansa työelämässä. Uusien Täsmä-,

Muutos- ja Rekry-koulutusten suosio

kasvoi valtavasti viime vuonna. Nämä

palvelumuodot ovat myös yrityksil-

le edullisia henkilöstön osaamistason

päivityksiä. Ne voivat sisältää mm.

osaamiskartoituksia, erilaisia lupakort-

tikoulutuksia ja jopa näyttötutkintoja

niihin johtavine koulutuksineen.

Tässäpä SAUMAA, tervetuloa uu-

den lehden pariin!

Hyvä lukija!

MMaMM rtti Santasalo, rehtorTTaTampmm ereen Aikuiskoulut

kuiskoulutuskeskuksia. Vuosittainen

opiskelijamäärä on yli 12.000 ja hen-

kilöstöä on yli 300. Meillä on tällä

hetkellä 98 erilaisen työelämän näyttö-

tutkinnon järjestämisoikeudet, uusim-

pia ovat isännöinnin ammattitutkinto,

osaamiskartoituksia, erillaisia lupakor

tikoulutuksia ja jopa näyttötutkintonäyttötutkinto

niihin johtavine koulutuksineen.

Tässäpä SAUMAA, tervetuloa uu

den lehden pariin!

5

”Jotkut menevät opiskelussa yli sieltä, missä aita on matalin, minä koetan sieltä,

missä ei ole aitaa lainkaan. En koskaan pyrkinyt teatterikorkeaan, sillä minua

kehotettiin olemaan menemättä. Taisi siinä päätöksessä olla vähän laiskuutta-

kin mukana. Pääasiassa olen opetellut näyttelijäntyötä gurujen ja lahjakkaiden

kollegoiden seurassa sekä elämänkokemuksen kautta.

Vuosien varrella olen omaksunut lukuisia roolihahmoja – ihmisiä ja eliöi-

täkin. Olen ollut kaalimato, perhonen, paha noita, variksenpelätin, leijona…

ja apina koko ajan. Jos vuodessa tekee noin 3 – 5 roolia ja uraa on takana noin

30 vuotta, kertyyhän niitä muutama. Roolien oppiminen ei luonnistu minul-

ta ulkoa opettelemalla. Minun on ymmärrettävä roolihahmoani. Usein joutuu

opettelemaan erilaisten elementtien, esimerkiksi kainalosauvojen tai lyömä-

miekan käyttöä. Työ on myös ulkolukutaitoa, rytmiikkaa ja musiikkia.

Iän myötä roolien oppiminen on helpottunut. En enää ota samalla tavalla

paineita. Ainoa metodini taitaakin olla ’katsotaan mitä syntyy’. En esimerkiksi

availe ääntä ennen laulamista – Mynthon naamariin ja ääni tulee, jos on tullak-

seen. Osa näyttelijänä kehittymisestä tulee alitajunnasta, joitakin asioita olen

pyrkinyt suunnitelmallisesti opettelemaan. Huomasin esimerkiksi joskus kat-

sellessani itseäni tv:stä, että olin todella yliaktiivinen. Niinpä opettelin tietoi-

sesti pois vipeltämisestä pitämällä jaloissa raskaita saappaita ja kiinnittämällä

huomiota elehtimiseeni.

Näyttelijäntyöstä ei mielestäni tarvitse tehdä liian suurta haloota. Ei tämä

niin erikoista ole kuin kaikki tuntuvat luulevan. Leikimme tavallaan isossa

hiekkalaatikossa: Mitä jos tää olis tämmönen ja sit tää tekis näin? Kyllä se

leikkiminen silti ihan työstä käy.

Elämäni tärkein oppi on ollut oppia pitämään itsestään huolta. Huolehti-

malla itsestään pitää samalla myös muista huolta. Tähän saakka on jo selviy-

dytty, katsotaan mihin asti vielä päästään.”

Juttusarjassa esitellään erilaisia oppijoita mielenkiintoisten persoonien kautta. Ensimmäisenä vuoron saa Tampereen Teatterin näyttelijä Jukka Leisti.

ERILAISET OPPIJAT

”Mitä jos tää olis tämmönen ja sit tää tekis näin? Kyllä se leikkiminen silti ihan työstä käy.”


Heikki Kinnunen (vas.), Kake Aunesneva ja Jukka Leisti Alivuokralaisen kulisseissa.

66

Olen saapunut lounasaikaan Kouk-

kuniemen vanhainkodin Havula-ta-

loon. Lähihoitaja Topi Rautiainen

kiertelee ruokasalin pöytien lomassa

salaatinkastiketta ja apuaan kaupi-

tellen. Kolme muuta hoitajaa tar-

joilevat ruokia pöytiin virkeänoloi-

sille vanhuksille. Ensivaikutelma on

jotakin aivan muuta, kuin päiväleh-

tien lööpeistä muodostettu mieli-

kuva vanhustenhoidon rappiosta.

Tällä Havulan osastolla on 22

asukasta. Kaikkiaan Koukkunie-

messä, Pohjoismaiden suurimmas-

sa vanhainkodissa, on 997 asukas-

paikkaa. Havulan asukkaat asuvat

omissa huoneissaan, joita he voivat

sisustaa henkilökohtaisilla tavaroil-

laan. Kurkkaan huoneeseen, jossa

on kaunis antiikkinen sohvaryhmä,

valokuvilla kuorrutettu piironki,

tauluja seinillä ja kukkasia ikkunal-

la. Tänne, sairaalasängyn ympärille,

on onnistuttu luomaan mummolan

tunnelma.

Virikkeitä vapaaehtoisin voiminSeesteisyyden taustalla toimii ny-

kyaikaisesti järjestäytynyt organi-

saatio.

– Ruokamme tulee valmiina ja

tarjottimelle aseteltuna ruokakes-

kukselta. Tilaamme ne edellise-

nä päivänä tietokoneella kullekin

asukkaalle määritellyn ruokavalion

mukaan, Topi Rautiainen näyttää.

Myös lääkkeet tulevat tilaustyönä

asukaskohtaisiksi annoksiksi pussi-

tettuina – suoraan Pirkanmaan sai-

raanhoitopiirin omasta apteekista.

Havulan arkea rytmittävät ruo-

kailut, hoitotoimenpiteet, päiväunet

ja viriketoiminta. Aktiviteetteja jär-

7


Teksti: Anna Kulonen,kuvat: Juha Sompinmäki

– Saako olla salaatinkastiketta? Ottaako Sylvi kastiketta?

Entä Elina?

jestetään muun muassa keskustelu-

piirien, askartelun ja lehtienluvun

muodossa. Aktiivisia asukkaiden

viihdyttäjiä ovat vapaaehtoista van-

hustyötä harjoittavan Mummon

kammarin vapaaehtoiset. He järjes-

tävät esimerkiksi myyjäisiä ja lau-

luiltoja, käyttävät asukkaita kau-

pungilla sekä rullaavat saunapäivinä

papiljotteja hiuksiin.

Ulkoiluttajasta tuli lähi-hoitajaLähihoitaja Topi Rautiainen istuu

jutustelemaan kanssani, kun valta-

osa asukkaista siirtyy päiväunilleen.

Topi on löytänyt oman paikkansa

vanhustenhoidon parista vasta ai-

kuisiällä.

– Olen aikaisemmin työskennel-

lyt moninaisissa tehtävissä, muun

muassa tehtailla kokoonpanotöissä

sekä vahtimestarina. Hetken olin

työttömänäkin.

Vuonna 2001 Topi työskenteli

puolen vuoden ajan Koukkuniemes-

sä vanhusten ulkoiluttajana. Mies

pääsi seuraamaan sivusta hoitajien

työtä vanhusten parissa ja ala al-

koi tuntua omalta. Hän valmistui

TAKKista työvoimakoulutuksella

lähihoitajaksi vuonna 2004.

Topin mielestä palkitsevinta työs-

sä on huomata sen tuottavan tulos-

ta – nähdä asukkaiden viihtyvän ja

kuntoutuvan.

– Asukkaat ovat välillä meille

tullessaan todella huonossa kun-

nossa. He ovat yrittäneet pärjätä

kotonaan liian pitkään tai joutuneet

jonottamaan kauan paikkaa täältä.

Silloin edetään kuntoutuksessa pie-

nin askelin ja tarvitaan ympärivuo-

rokautista hoitoa.

Valonpilkahdusten lomassa hoi-

tajat kohtaavat myös monia henki-

sesti raskaita päiviä.

– Hoidamme täällä osastolla

asukkaitamme aivan loppuun saak-

ka. Heitä ei enää siirretä muualle,

vaan annamme täällä myös saatto-

hoitoa. Saattohoito on, paitsi lää-

kityksen alasajoa ja kivunlievitystä,

ennen kaikkea läsnäoloa.

Vaikeita hetkiä hoitajat pääse-

vät purkamaan työnohjauksessa ja

hoitajien kesken vietettävillä osas-

totunneilla. Topin mukaan suuri

merkitys on myös työajan ulko-

puolisella elämällä. Henkisestä ja

fyysisestä jaksamisesta on pidettävä

hyvää huolta vapaa-ajalla.

Hyvän vartijat

8


88

Velvollisuudentuntoa ja tiedonjanoaNoin 80 % Koukkuniemen asuk-

kaista kärsii jonkinasteisesta de-

mentiasta, joka on nykyään suurin

vanhainkotiin tulemisen syy. Ko-

tona pärjää fyysisesti huonokuntoi-

nenkin apuvälineiden turvin, mutta

muistin pettäessä ei arjesta enää

selviä yksin tai edes omaishoitajan

tuella.

Dementian ohella ovat lisään-

tyneet myös vanhusten psyykkiset

sairaudet. Psykogeriatrisen tietä-

myksen lisääminen oli yksi syy, joka

sai Topi Rautiaisen jatkamaan opis-

keluitaan TAKKissa vanhustyön

erikoisammattitutkinnon parissa.

Koukkuniemen hoitajille varta vas-

ten räätälöidyssä tutkinnossa sy-

vennyttiin psykiatriaan vanhustyön

näkökulmasta ja painotettiin hoito-

työssä terapeuttista, ei-lääkinnällis-

tä otetta.

– Saamani koulutus näkyy ar-

jessa itsevarmuutena. Työotteesee-

ni on tullut lisää rauhallisuutta ja

suunnitelmallisuutta. Olen myös

tuonut koulutuksessa saamiani pie-

niä oivalluksia omalle osastolleni.

Topin lisäksi Koukkuniemestä

osallistui 11 hoitajaa erikoisammat-

titutkinnon suorittamiseen. Mies

näkee jatkuvan kouluttautumisen

ja tietojen päivittämisen kuuluvan

hoitajan velvollisuuksiin. Hän ja-

kaa kiitosta myös työnantajalleen

Koukkuniemelle, joka on ymmär-

tänyt kouluttautumisen tärkeyden

eikä ole tinkinyt siitä tiukkoina-

kaan aikoina.

Vanhuus luodaan nuorenaKysyn minkä asian Topi muuttaisi

vanhustenhoidossa, jos hänellä oli-

si valta. Vastausta ei tarvitse kauaa

odotella.

– Jumalallisilla valtuuksilla etsi-

sin ratkaisun vanhusten dementia-

”Hoidamme täällä osastolla asukkaitam-

me aivan loppuun saakka. Heitä ei enää siirretä muualle, vaan annamme täällä myös

saattohoitoa. ”

9


häiriöihin. Tavallisen kuolevaisen

valtuuksilla taas mahdollistaisin

vanhuksille enemmän hoitoa koto-

na. Tämä edellyttäisi monenlaisten

terveyspalvelujen saamista koto-

naan asuvien vanhusten ulottuville.

Kotihoito on kallista, mutta ehdot-

tomasti paras vaihtoehto. Miehen

äänensävy muuttuu vakavaksi.

– Alkoholidementia tulee li-

sääntymään valtavasti tulevaisuu-

dessa, siitä on jo merkkejä ilmassa.

Myös liikkumattomuus, ylipaino ja

perussairaudet ennustelevat monel-

le vaikeaa vanhuutta.

– Meidän jokaisen tulisi miettiä

sitä – omaa hyvää vanhuuttamme.

Hyvä vanhuus luodaan jo kolme-

kymppisenä. Voidaan oikeastaan

sanoa, että mitä nuorempana jou-

tuu vanhainkotiin, sitä sairaampi

loppuelämä on.

Hoitajien iltapäiväpalaveri lä-

hestyy ja minun on aika lähteä.

Poistun Koukkuniemestä sekavin

tuntein. Haluaisin nähdä sen päi-

vän, jona Topin ja hänen kolle-

goidensa toive toteutuisi, ja heillä

olisi käytössään hieman enemmän

aikaa. Enemmän aikaa keskuste-

luille, enemmän aikaa läsnäololle,

enemmän aikaa ulkoiluille… Toi-

saalta oma vanhuus ei enää pelota

samalla tavalla, kun olen päässyt

itse aistimaan vanhainkodin välit-

tömän tunnelman. Koukkuniemen

hoitajilla on aito halu auttaa ja pyr-

kimys kehittyä työssään yhä parem-

miksi – sellaisia ihmisiä minä halu-

an ympärilleni, kun en enää selviä

yksin.

Illalla löysin itseni Mummon

kammarin nettisivuilta tutustumas-

ta vapaaehtoiseen vanhustyöhön.

Sainpa myös yhden lisäsyyn vään-

täytyä lenkkipolulle – rakentamaan

omaa hyvää vanhuuttani.

.

10


Mitä yhteistä on entisellä puolustusvoimien turvallisuuspäälliköllä ja myyntitykistä eräop-paaksi vaihtaneella shamaanirumpujen valmis-tajalla? Ei, oikea vastaus ei ole maastopuku. He molemmat tituleeraavat itseään tätä nykyä yrit-täjäksi.

Armeijan harmaista omiin joukkoihinEero Haapasalmi on viisikymppisenä yrittäjätaipaleensa

alussa. Takana on yli 30-vuotinen ura puolustusvoimissa,

jossa viimeisin pesti kulki turvallisuuspäällikön tittelillä.

Palvelusajan tullessa täyteen miehelle tarjoutui mahdol-

lisuus lähteä osakkaaksi valmiiseen yritykseen. Ja hänhän

lähti.

Eero on nyt noin vuoden verran toiminut yrittä-

jänä Eltur Oy:ssä. Eltur on turvallisuusalan palvelu-

yritys, jonka repertuaariin kuuluvat turvallisuuteen

liittyvät asiantuntija- ja koulutuspalvelut. Eeron

mukaantulon myötä yritys valtaa itselleen uuden

liiketoiminta-alueen.

– Suomella on tavoitteena olla Euroopan turval-

lisin maa. Yksi tähän missioon liittyvä osakokonai-

suus on yrityksille suunnattu turvallisuuskriteeristö,

jonka avulla yritysturvallisuutemme nousee Euroo-

pan huipputasolle, Eero taustoittaa.

– Tulemme tarjoamaan yrityksille turvallisuustoi-

minnan kehittämiseen liittyviä palveluja. Kriteeris-

tö luo hyvän pohjan turvallisuustoiminnalle ja tullee

olemaan hyvin samankaltainen kuin puolustusvoi-

milla, joten se on minulle pääpiirteissään tuttu.

Koulunpenkiltä vetoapuaKun päätös osakkaaksi ryhtymisestä oli syntynyt,

suuntasi Eero ensitöikseen TAKKiin suorittamaan yrittä-

jän ammattitutkintoa. Koulutukseen on kuulunut mm. lii-

keidean kehittämistä, taloutta, markkinointia, asiakkuuksi-

en hallintaa ja ajanhallintaa.

– Kaikki aiheet ovat olleet opettavaisia ja tarpeellisia,

mutta kiehtovimmaksi koin liikeidean jalostamisen. Sen

pohtiminen sopi niin hyvin ajallisesti omiin suunnitelmii-

ni, olinhan juuri päättänyt lähteä yrittäjäksi, Eero tuumaa.

– Sain myös paljon hienoja näkemyksiä yrittäjyyteen

muilta samaa tutkintoa suorittavilta.

Eero kokee myös kilpaurheilijataustastaan olevan apua.

Hän on voittanut hiihtosuunnistuksen MM-kultaa viestis-

sä vuonna 1992.

– Yrittäjyys vaatii samanlaisia ominaisuuksia kuin yksi-

löurheilu. Vastuu tekemisistään on kannettava itse, kukaan

ei ole koko aikaa vierellä valvomassa ja ohjeistamassa.

11


Elintasosta elämisen tasoonHeikki ”Hessu” Närvänen haaveilee päivästä, jolloin ih-

miset havahtuvat huomaamaan, ettei elämä ole ainoastaan

tienaamista ja kuluttamista. Hessu havahtui itse vuonna

2004. Työ myyntitehtävissä, työsuhdeauto ja kohtuullisen

hyvät tulot eivät tuntuneet tuovan elämään sisältöä.

– Kannoin töihin kaiken energian, mutten saanut vasti-

neeksi mitään. Ainoastaan rahaa. Halusin ryhtyä tekemään

jotain, joka tuntuisi myös sisäisesti hyvältä, mies muistelee.

Uran täyskäännösHessu jätti työnsä myyntialalla ja ryhtyi opiskelemaan erä-

ja luonto-oppaaksi.

– Olen aina viihtynyt luonnossa, joten eräoppaaksi opis-

kelu tuntui sopivalta valinnalta.

Vuonna 2006 näkivät päivänvalon miehen kaksi toimi-

nimeä – Eränelo ja Bonehead. Samana vuonna mies alkoi

opiskella TAKKissa yrittäjän ammattitutkintoa.

Eränelo-toiminimellä Hessu tekee erä- ja luonto-op-

paan töitä sekä järjestää tyky-päiviä, koulutusta ja luentoja.

Luentojen teemana on oman itsen ja sisäisen lapsen löy-

täminen. Bonehead-nimellä puolestaan valmistuu käsitöitä

kierrätys- ja luonnonmateriaaleista.

– Pääosin teen kaula- ja korvakoruja vanhoista aterimis-

ta, mutta valikoimiin kuuluvat myös lahja- ja sisustustava-

rat sekä shamaanirummut, Hessu luetteloi.

Asennetta ja uskoa itseenHessu kokee yrittäjäopintojen selkiyttäneen paljon omaa

urapolkuaan. Kaikkea olennaista ei miehen mielestä kui-

tenkaan voi koulun penkillä oppia.

– Yrittäjäksi ryhtyvän pitää sietää riskejä. Hänen on

myös haluttava ottaa vastuu omasta elämästään. Omiin

ideoihinsa täytyy uskoa ja ennen kaikkea pitää olla asenne

kohdillaan.

Yrittäjyyden parhaaksi puoleksi Heikki Närvänen nos-

taa vapauden. Se merkitsee hänelle paitsi ajankäytön va-

pautta, myös vapautta olla oma itsensä ja mahdollisuutta

muokata työnkuvansa mielensä mukaan.

– Minulla on tapana sanoa, että silloin kun tämä am-

matti alkaa tuntua työltä, vaihdan alaa. Muiden alaisuudes-

sa työskentely ei tosin enää ole minulle vaihtoehto.

Teksti: Anna Kulonen, kuva: Juha Sompinmäki, kuvitus: Joona Ryödi

12


Jääkiekkoilija Timo Vertala, 30

- Ammattilaiseksi 1996, 17-vuotiaana.

- Pelannut Suomen lisäksi Ruotsissa ja

Pohjois-Amerikassa. Kausi 2008 – 2009

Tapparassa, toipuu tällä hetkellä jalka-

leikkauksesta ja jatkaa pelaamista, jos

kuntoutuu hyvin.

- Lukio jäi kesken. Myynnin ammattitut-

kinto 2006 ja merkonomitutkinto 2009

TAKKissa. Aloittanut tradenomiopiskelut

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa 2009.

Jalkapalloilija Antti Hynynen, 25

- Ammattilaiseksi 2003, 19-vuotiaana.

- Pelaa Valkeakosken Hakassa. Jatkaa niin

pitkään kuin tuntuu mielekkäältä.

- Lukio 2003, myynnin ammattitutkinto

2008 TAKKissa, tällä hetkellä merko-

nomiopinnot kesken TAKKissa.

Teksti: Jussi Mattila,kuva: Juha Sompinmäki

13


Mestis- ja SM-liigapelaajien kou-

lutuskuvioita on tutkittu kattavasti

vuosina 2005 – 2008. Jääkiekkolii-

ton, Pelaajayhdistyksen ja SM-liigan

opintokoordinaattori Juha Mäki-

Kokkila on perehtynyt tuloksiin.

– Vain noin 22 %:lla pelaajista

on ammatillinen koulutus. Osalla

tutkinnot ovat vanhoja ja aloilta,

joille ei enää ole kiinnostustakaan.

Suurin osa tarvitsee siis uuden

ammatin. Opiskelun haluaisi aloit-

taa jo peliuran aikana 80 %, mut-

ta vain noin kolmannes opiskelee.

Tarve ja halu kouluttautumiseen

ovat siis olemassa, mutta kysyntä ja

tarjonta eivät kohtaa täysin.

Alavalinta on a ja oKun ammattilaisurheilija aloittaa

muihin töihin siirtymisen, Mäki-

Kokkilan mukaan suurin haaste on

yleensä alavalinta.

– Kun uravalinta osuu nappiin,

työnantaja saa ex-ammattilaisur-

heilijasta hyvän työntekijän. Valta-

va määrä energiaa voidaan suun-

nata työhön, vastuunkantaminen

ja ryhmätyötaidot ovat varsinkin

joukkuepelaajilla huippuluokkaa.

Oikean suunnan löydyttyä opis-

kelun ja urheilun yhdistäminen

kyllä onnistuu eikä lukiota tai am-

mattiopiskelua tarvitse keskeyttää.

Aikuisoppilaitoksissa koulutusohjel-

mien räätälöinti on arkipäivää, joten

treeni-/pelikalenterin ja opiskelu-

suunnitelman yhdistäminen sujuu.

Myös tavallisilta oppilaitoksilta löy-

tyy joustoa, vaikka räätälöinti vaatii-

kin niiltä paljon. Urheilijan on myös

oltava tunnollinen muun muassa

urheilusta aiheutuvien poissaolojen

ennakolta ilmoittamisessa.

– Ammattikiekkoiluun menee

palauttavine treeneineen ja lihas-

huoltoineen 50 – 60 tuntia viikos-

sa, joten opiskelu onnistuu koto-

na, mutta koulunpenkille ei usein

ehdi, konkretisoi aikatauluhaasteita

Timo Vertala, joka on opiskellut

kaksi tutkintoa aikuiskoulutuskes-

kuksessa ja jatkaa nyt ammattikor-

keassa.

Lukioiässä ammattiopiskelu ei

juuri ollut Timolla mielessä. Kau-

pan ala alkoi kiinnostaa vasta myö-

hemmin ja urheilijoille suunniteltu

myynnin ammattitutkintokoulutus

sattui hyvään saumaan.

– Jos ammatti jäisi hankkimatta

ja ajautuisi vähemmän kiinnosta-

viin hommiin, niin varmasti tulisi

motivaatio-ongelmia.

Kaupallinen ala kiinnostaa myös

lukioajoista ammatikseen jalkapal-

loillutta Antti Hynystä.

– Kaikki turhat asiat lukios-

sa saivat vieroksumaan opiskelua.

Aikuisopiskelu, jossa keskitytään

työelämässä oikeasti tarvittaviin ai-

heisiin ja aikataulut joustavat, käy-

tännössä mahdollisti opiskeluni.

Haaste oppilaitoksille2000-luvulla perustetut urheiluaka-

temiat ovat helpottaneet urheili-

joiden opiskelua ja tavallisistakin

oppilaitoksista on vähitellen löyty-

nyt enemmän joustavuutta. Mäki-

Kokkilan mielestä ex-urheilijat

voitaisiin kuitenkin saada vieläkin

tehokkaammin työelämään mu-

kaan.

– Tällä hetkellä toisen asteen op-

pilaitoksissa ei juuri ole varsinaisia

urheilijalinjoja. Niitä tulisi perustaa

jatkossa lisää.

Jos urheilija tavoittelee ammattilaisuutta, urheilu täyttää mo-nesti juuri ne vuodet, jolloin ikätoverit opiskelevat ammattiin ja sijoittuvat työelämään. Esimerkiksi jääkiekkoilijoista erot-tuu 17 – 18 vuoden iässä se joukko, joka pyrkii ammattilaisik-si. Heistä harvat pääsevät tavoitteeseensa ja ani harva pystyy rahoittamaan urheilutuloilla eläkevuotensa. Urheilu-uran jäl-keen suurimmalla osalla on edessä ammatin vaihto.

Antti Hynynen yhdistää jalkapalloilun ja opiskelun. Toisinaan pitää kiirettä.

I grew up in Flushing, a section of

New York City, which has become

known, over the years, for hav-

ing the largest Korean population

in the world, apart from Korea, of

course. Many of these immigrants

refused to learn English which was

something I always resented, es-

pecially when trying to purchase

something from one of their stores

with great difficulty due to a lan-

guage barrier. After all, how dare

they come to our country and not

try to assimilate by, at the very least,

learning the language?

Fast forward 25 years.

I’m now in my 14th year as a

resident of Finland. With linguis-

tic skills way above those of the

average American, I am

now able to recognize

the Finnish language

when I hear it.

Ok, I’m a disgrace!

I can’t speak Finnish!

I have tried to

assimilate to the

culture in other ways

but, hard as I try, I am

unable to become an

alcoholic. I’m simply not

an addictive personality.

In my defense, Finns speak Eng-

lish alarmingly well making it not

only easy for me to manage day-to-

day life in English but I have been

able to earn a living in English as

well. So, if we must point the finger

of blame, let’s point it at the Finns.

Yeah, that’s right; it’s their fault that

I can’t learn Finnish. The Finns and

their learning English through top

notch education! The Finns who

are almost always willing to help

a foreigner in need and in English

when necessary. Bastards!

Please take careful note of the

word “almost” in the line above.

The “almost” has been carefully

laid in to avoid offending Finns by

generalizing them with a sweeping

statement. Therefore, I want to say

that not all Finns have been quite

so rude. There have been those who

were kind and caring enough about

my Finnish language education to

either ignore me altogether in my

time of need or tell me to f&%k off!

I do have to say, however, that these

lovely people have been few and far

between.

Let’s not forget that Finland

subtitles rather than dubs its im-

ported entertainment thus remov-

ing yet another incentive to learn

the language. And finally, I’ve heard

from more than one source that

Finnish, in all its grammatical com-

plexity with its cases numbering no

less than 15, is the 2nd hardest lan-

guage for the native English speak-

er to learn, right after Chinese.

WATCH YOUR LANGUAGE© RICH LYONS

So, in closing, I suppose the

only advice I can offer to na-

tive English speakers taking up

residence in Finland would be

to learn Korean. It’s easier than

Finnish and you’ll have no prob-

lem making a purchase if you ever

go shopping in Flushing.

14

Kuvitus: Joona Ryödi

15

Eeva Esimerkkiopiskelija jäi ai-

koinaan töihin suoraan kesäduunis-

ta ja koulutus jäi hankkimatta.

Juuri nyt työtön Eeva saa työ- ja

elinkeinotoimistosta vinkin, että

työttömän kanssa oppisopimuksen

solmiva työnantaja voi saada palk-

katukea Oppisopimuskeskuksen

(opsokeskus) maksaman koulutus-

korvauksen lisäksi.

Opsokeskuksesta Eeva saa pe-

rustiedot oppisopimusopiskelusta

ja selvittää ammattialaansa erikois-

tuneen koulutussihteerin kanssa

muun muassa sopivan tutkinnon ta-

son, sisällön, toteuttamistavan sekä

mahdolliset oppilaitokset.

Eeva tarjoaa kiinnostavalle työn-

antajalle mahdollisuutta täsmäkou-

lutetun ammattilaisen hankkimi-

seen. Työnantaja solmii Eevan ja

opsokeskuksen koulutustarkasta-

jan kanssa oppisopimuksen, jossa

nimetään Eevan työpaikkakoulut-

taja.

Oppilaitos saa tiedon sopimuk-

sesta. Vastuukouluttajan kanssa

Eeva viimeistelee koulutustarkas-

tajan kanssa aloittamansa henkilö-

kohtaiset suunnitelmat opiskeluun

ja tutkinnon suorittamiseksi.

Opiskelun aikana kouluttajat

seuraavat Eevan kehittymistä esi-

merkiksi näyttötutkintoja varten ja

pitävät yhteyttä työpaikkaan.

Oppilaitoksen sihteerit välit-

tävät esimerkiksi päivärahojen ja

matkakorvausten hakemukset op-

sokeskukseen ja hoitavat koulutuk-

seen liittyvää dokumentointia.

Työpaikkakouluttaja ja opiske-

lija toimittavat työssäoppimisen

väliarvioinnin opsokeskukselle kol-

mesti vuodessa.

Arvioijat seuraavat Eevan toi-

mintaa näyttötutkintotilaisuuksissa

ja arvioivat suoritukset. Kun Eeva

on suorittanut kaikki tutkintonsa

osat, oppilaitos lähettää osien yh-

teenvedon tutkintotoimikuntaan.

Toimikunta hyväksyy suoritukset

ja myöntää tutkintotodistuksen.

Oppilaitoksesta Eeva saa opinto-

kortin ja arvioinnin tietopuolisista

opinnoista ja työnantajalta arvioin-

nin työssäoppimisesta. Oppisopi-

muskeskus antaa erillisen todistuk-

sen, joka on yhdistelmä mainituista

arvioinneista. Eeva jatkaa tehtäväs-

sään täsmäkoulutettuna ammatti-

laisena ja työnantaja pitää hänestä

kiinni kaikin keinoin.


on monen tekijän yhteistyötäOppisopimuskoulutus

TUTKINTO-

TODISTUS

TYO- JA ELINKEINOTOIMISTO

OPPISOPIMUSKESKUS

KOULUTUSSIHTEERI

KOULUTUSTARKASTAJA

TYOPAIKKAKOULUTTAJA

VASTUUKOULUTTAJA

SIHTEERIT

ARVIOIJAT

TUTKINTOTOIMIKUNTA

Teksti: Jussi Mattila, kuvitus: Sanna-Mari Heinonsalmi

Moni tukee opiskelijaaoppisopimusopiskelussa, joka kestää yleensä 1,5 – 2 vuotta.

16


Antti Kontra, Ristorante Bella RomaAasialaisia kiinnostaa Suomen eksotiikka: lappi, lumi ja joulupuk-

ki sun muu. Miksei ruokakin! Japaniin, Tokioon perustaisin ravin-

tolan, jossa olisi tarjolla sikäläisille eksoottista suomalaista ruokaa

kuten poroa, karhua ja muuta suomalaista riistaa, Suomen metsien

antimia, esimerkiksi marjoja, sieniä jne. Ei kuitenkaan mämmiä tai

muuta liian eksoottista!

Suomen luonnon antimia, joita kyseisessä maassa ei ole totuttu

syömään ja joita siellä ei yleensä saa. Ruisleipää pitäisi ehdotto-

masti viedä ja ulkomaalaiset herkkusuut arvostaisivat varmasti

myös suomalaisia kaloja ja riistalintuja.

Alkuruoaksi neulamuikkuja karpalohillokkeen ja suolakurkun kera.

Pääruoaksi poron sisäfileetä, kermaista korvasienikastiketta, peru-

najuurespyreetä, karamellisoitua lanttua – koko annos höystettynä

jäisillä puolukoilla ja karpaloilla.

Jälkiruoaksi lämmitettyä leipäjuustoa, tyrnisiirappia ja lakkoja.

Kysyimme TAKKin keittiömestariopiskelijoilta:

Minkälaisen ravintolan perustaisit ja minne päin maailmaa?

Mitä suomalaisesta ruoka-kulttuurista veisit ulko-maille esimerkiksi omaan ravintolaasi?

Millaisella suomalaisella menulla Berlusconi jou-tuisi pyörtämään sanansa suomalaisesta ruoasta?

17

Antti Tuomi, Ravintola BeefKing SteakhouseRavintolani voisi nousta Etelä-Eurooppaan, Italiaan, Portugaliin

tai Espanjaan. Ideana olisi varmasti tarjota paikalliselle väestölle

sekä turisteille lounasta ja à la carte -ruokaa paikallisista raaka-

aineista höystettynä suomalaisilla puhtailla mauilla.

Pyrkisin käyttämään mahdollisuuksien mukaan suomalaisia par-

haita sesonkituotteita: marjoja, sieniä, riistaa, juureksia.

Alkuruoaksi muikku-pekoniterriini ja metsäsienisalaattia.

Pääruoaksi oluessa haudutettua poronkäristystä, pottuvoita ja

puolukkasurvosta.

Jälkiruoaksi mustikkamuffinssia ja vaniljakreemiä.


Teksti: Jussi Mattila, kuvat: Juha Sompinmäki

Ohjeet aterioiden valmistamiseen osoitteesta www.takk.fi/sauma

Menujen reseptit:

.takk. sauma


Sosiaalisella medialla tarkoitetaan tietoverkossa toimi-

vaa, yhteisöllisesti tuotettua tai jaettua mediasisältöä.

Tunnetuimpia esimerkkejä ovat erilaiset wikit ja blogit

sekä yhteisöpalvelut Facebook ja MySpace. Sosiaalisessa

mediassa opiskelijat voivat luoda yhdessä sisältöjä. Tär-

keintä on kuitenkin toinen ihminen – opettaja tai toinen

opiskelija saman asian äärellä.

– Jos oppilaitos ei tarjoa mahdollisuuksia sosiaaliselle

oppimiselle, etsitään sopiva oppimisympäristö muualta,

sosiaaliseen mediaan erikoistuneen Gemilo Oy:n luova

johtaja Katri Lietsala uskoo.

Vuorovaikutusta ja johtamistaitojaVirtuaaliopinnoissa tulisi Lietsalan mukaan kiinnittää

huomiota erilaisiin käyttäjäryhmiin. Toisille on luonte-

vampaa täydentää sisältöjä, kun taas toiset ovat aktiivi-

semmin käynnistämässä ja kommentoimassa asioita.

Sosiaalinen media kannustaa vuorovaikutukseen sekä

edellyttää keskeneräisyyden ja välittömän palautteen sie-

tämistä. Kun työstetään yhteisiä sisältöjä, on tärkeää op-

pia myös johtamistaitoja ja toisten huomioimista.

– Oppilaille ei enää riitä pelkkä medianlukutaito, vaan

pitää löytyä myös mediantekotaitoja, Lietsala tiivistää.

Teksti: Anna Kulonen

VerkkoTAKKI on ryhmä, joka linjaa ja koordinoi TAKKin

verkko-opinnoissa käytettäviä menetelmiä. Ryhmän vas-

tuulla on myös valvoa tietoturva-asioita sekä pysyä mu-

kana verkon viimeisimmissä villityksissä. Tällä hetkellä

ryhmän mielenkiinnon kohteena on sosiaalinen media.

VerkkoTAKKI opastaa oman talon väkeä erilais-

ten verkkotyökalujen käytössä sekä järjestää koulutusta

mielenkiintoisten aiheiden tiimoilta. Verkko-opiskelun

roolin kasvaessa entisestään, pitää VerkkoTAKKI huo-

len TAKKin valmiuksista sähköisissä välineissä. Verk-

koTAKKin muodostavat TAKKin koulutusjohtaja sekä

joukko eri koulutusalojen kouluttajia ja tietopalvelujen

tukihenkilöitä.

VerkkoTAKKI luo pelisäännöT VeRKKOON

Lue lisää aiheesta osoitteesta www.takk.fi/sauma

Vuosien 1980 ja 2000 välissä syntynyt sukupol-vi on varttunut verkossa – he verkostoituvat ja toimivat globaalisti. Aikuiskoulutus on uu-sien haasteiden edessä, kun kurssit täyttyvät diginatiiveista. Koulutuskentässä etsitäänkin nyt uusia työkaluja sosiaalisesta mediasta.

VERTAISTUOTANTOA

VERKOSSA

Suomi > Sosiaaliset mediat

Teksti: Anna Kulonen, kuvitus: Sanna-Mari Heinonsalmi

SOSIAALISET MEDIAT OPPIMISESSA

Lue lisää:.takk. sauma

TAKKin asiakaslehti 1/2010

19


Sakari Laineesta vuoden opiskelijaTietojenkäsittelyn erikoisammattitutkintoon opiskeleva Sakari Laine

valittiin TAKKin vuoden 2009 aikuisopiskelijaksi. Perusteena valinnalle

olivat Sakarin kyky luoda opiskelua motivoiva ilmapiiri ja tapa tehdä

kaikki tehtävät poikkeuksellisen huolellisesti sekä kuunnella ja kannus-

taa muita. Hieman yli 50-vuotias Laine soveltaa saamiaan oppeja työs-

sään teknisenä asiantuntijana.

Securitas kehittää sosiaali- ja terveysalanturvallisuuttaSecuritas Oy kehittää sosiaali- ja terveysalan turvallisuuspalveluita asia-

kaslähtöisemmiksi ja laadukkaammiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon

turvallisuuspalveluiden osaamisen kehittämishanke toteutetaan Työelä-

män kehittämisohjelman eli Tykesin avulla. TAKK on mukana ohjaa-

massa kehitystyötä asiantuntijatahona.

Kyseessä on ensimmäinen yksityisen turvallisuusalan Tykes-hanke.

Nykytilanteen kartoittamisen jälkeen hankkeessa määritellään vaati-

mukset turvallisuuspalveluille alan kohteissa sekä vartijoiden osaami-

selle. Vuoden 2011 helmikuussa päättyvän hankkeen myöhemmässä

vaiheessa toteutetaan esimerkiksi vartijoiden osaamiskartoitus ja suun-

nitellaan valmennusohjelma tarvittavan osaamistason saavuttamiseksi.

Akatemiat sote-alalle ja venetekniikkaanTAKK koordinoi sosiaali- ja terveysalalla sekä venealoilla toimintaa,

jolla parannetaan maanlaajuisesti alojen kaikkien yritysten osaamisen-

ja liiketoiminnan kehittämismahdollisuuksia. Hankkeita yhdistää se,

että kehittämistarpeita on kartoitettu yritysten ja työelämän tarpeista

lähtien ja hyödyt koituvat kymmenien erikokoisten yritysten eduksi.

Taustalla on kummassakin tapauksessa alan yritysten etuja ajava yh-

distys.

TESO-Akatemia on hoiva-alan työnantajien, työntekijöiden ja

koulutuksen tarjoajien valtakunnallinen palvelu, jonka kautta tarpeet

ja tarjonta kohtaavat. Finnboat Akatemian kautta puolestaan tarjotaan

venealan yrityksille tarvittavaa osaamista liiketoiminnasta ja tuotekehi-

tyksestä venetekniikkaan.

TAKKin TorninosturiMarraskuussa TAKKin rakennusalan harjoituskentälle asennettiin ra-

kennustyömailla pitkän päivätyön tehnyt torninosturi. Maasta ohjattava

nosturi nostaa jopa 6-tonnisia elementtejä ja 40-metrinen puomi takaa

riittävän ulottuvuuden. Laite on Suomen ainoa vain rakennusalan opis-

keluun käytettävä nosturi.

20

Nokian Renkaiden suunnitellessa

venäläisten työntekijöiden osaa-

misen kehittämistä lähtökohtana

oli paikallinen koulutusorganisaa-

tio. Koulutusala kehittyy Venäjällä

vauhdilla, mutta toistaiseksi sikäläi-

sistä toimijoista ei ole löytynyt No-

kian Renkaiden tarpeisiin sopivia.

Ratkaisu löytyi kotimaassa toi-

miviksi todetuista ja viimeistel-

lyistä yhteistyökuvioista, joita voi-

tiin hyödyntää myös ulkomailla.

Nokian Renkailla ja TAKKilla on

ollut Suomessa yhteistyötä suurin

piirtein vuosituhannenvaihteesta

asti: TAKK on kouluttanut usei-

ta erilaisia tutkintoja sekä Nokian

Renkaiden tehdastyöntekijöille että

jakeluverkoston väelle.

– Suomessa ammatillista ai-

kuiskoulutusta on kehitetty ni-

menomaan työssä oleville. Meidän

kannaltamme oleellista on ammat-

titaidon parantamisen lisäksi työn

ja työnsisällön kehittäminen, ja sii-

nä suomalainen aikuiskoulutusjär-

jestelmä on edelläkävijä, luettelee

Nokian Renkaiden henkilöstöjoh-

taja Sirkka Hagman syitä, joiden

perusteella Nokian Renkaat päätyi

viemään suomalaista koulutusta Ve-

näjälle.

Halu kehittyä ei ole kulttuurista kiinniKymmenet jakeluyhtiöt eri puolilla

Venäjää markkinoivat Nokian Ren-

kaiden tuotteita, jotka valmistetaan

Pietarin lähellä olevassa tehtaassa.

Koulutukset aloitettiin tehtaalta,

jonka 640 työntekijästä toistaiseksi

satakunta on osallistunut kumialan

ammattitutkintoon valmistavaan

opiskeluun. Työntekijät ovat aloit-

taneet opiskelun porrastetusti 10

henkilön ryhmissä ja valmistuneita

on tällä hetkellä 60.

– Ehdotus suomalaisesta kou-

lutuksesta vastaanotettiin yllättä-

vänkin positiivisesti. Opiskeluintoa

riittää, siinä mielessä kulttuuriero-

ja ei ole. Halu oman ammattitai-

don kehittämiseen on selvästikin

yleismaailmallinen ilmiö ja koulu-

tus sinänsä koetaan hyödylliseksi.

Suomalaisen kouluttajakumppanin

Valtavana maana ja markki-na-alueena Venäjä on haaste yritykselle. Nokian Renkail-le itänaapurissa toimimises-sa on samankaltainen lisä-haaste kuin Suomessakin: kumialan koulutusta ei juuri ole ollut tarjolla, joten alalle on tultu mitä erilaisimmilla koulutustaustoilla. Työvoi-maa on tarjolla, mutta Nokia Renkaiden tarvitsema eri-koisosaaminen on tarjottava talon puolesta.


NOKIAN RENKAAT JA TAKKTeksti: Jussi Mattila, kuvitus: Sanna-Mari HeinonsalmiSuomalaista aikuiskoulutusta Venäjälle

21


21


pitävätkö myytitvenäjästäpaikkansaTeksti: Jussi Mattila

Juodaan teetä eikä kahvia.Neuvostoliiton aikana hyvää kahvia ei saanut, joten juotiin

teetä. Nykyisin laatukahvia saa, ja kahvikulttuuri on nousussa.

Eri puolilta maailmaa on tuotu kaikki kahvilaadut Moskovaan

ja Pietariin ja hurjimmillaan kahviloissa on tarjolla jopa useita

kymmeniä laatuja.

Naiset ovat kauniimpia.Makuasioista ei kannata kiistellä, mutta luultavasti myytti joh-

tuu siitä, että Venäjällä naiset korostavat kauneuttaan ja naisel-

lisuuttaan pukeutumisella, kampauksilla ja meikeillä sekä käy-

töksellään suomalaisia sisariaan enemmän. Korkkarit kuuluvat

arkiasuun.

Miehet ovat kovanaamoja.Yleistys johtunee amerikkalaisten leffojen KGB-agenteista ja

pahiksista. Todellisuudessa miehet huomioivat naisia enem-

män kuin Suomessa on totuttu: tarjoavat kättä tueksi por-

taikossa ja rientävät avaamaan oven.

Kaikki venäläiset ovat semmoisia tai tämmöisiä.Valtavan maan eri puolilla asuu useita kansoja, joilla on yhtei-

nen kieli, mutta omat tapansa ja kulttuurinsa. Paikasta riippuen

on erilaisia enemmistöjä ja vähemmistöjä sekä useita autono-

misia tasavaltoja, joiden välillä on samanlaista herjan heittoa

kuin suomalaisilla ja ruotsalaisilla toisistaan.

Venäjä on kylmä paikka.Valtavassa maassa kelejä riittää laidasta laitaan. Siperiassa on

kylmä, mutta etelässä Mustanmeren ja Kaspianmeren rannoilla

paistellaan hyvinkin lämpimästi.

esittelemistä Venäjällä helpotti vielä

se, että suomalaisten oppilaitosten

maine on siellä yleensä ottaen hyvä

ja osa opettajista osaa jopa venäjää,

Hagman kertoo.

Näyttötutkintojen kautta päte-

vöitymiseen ei Venäjällä ole totuttu,

joten järjestelmää piti esitellä pai-

kallisille perusteellisesti. Näyttötut-

kinnot todettiin lopulta toimiviksi

ja hyviksi.

– Luontainen halu oppimiseen

ratkaisi tämänkin asian. Asioille

piti vain löytää yhteiset termit.

Nokian Renkaat on Venäjäl-

läkin arvostettu työnantaja, joten

tehtaaseen saatiin motivoituneita

työntekijöitä. Motivoituneet tekijät

ovat ottaneet tarjotun koulutuksen

innolla vastaan.

– Toiminnan johtaminen ja suun-

nittelu on helpottunut, kun työnte-

kijöiden ammattitaito on parantunut

ja yhtenäistynyt koulutuksen myötä,

toteaa tyytyväinen Hagman.

22

Kouluttajaksi ryhtyminen ei käynyt Ilse Brandtilla mielessä-kään, koska esiintyminen jännitti aivan mahdottomasti. Yksi asia johti kuitenkin toiseen ja Ilse päätyi vetämään syksyllä 2009 Akaassa alkanutta korjausrakentamiskoulutusta.

OPINNOT JA UUSI OSAAminen

Teksti: Jussi Mattila, kuva: Juha Sompinmäki

Pintakäsittely kiinnosti lapsesta asti

taidemaalausta harrastanutta Ilseä.

Lukion jälkeen hän opiskeli sekä

erikoismaalariksi että puusepäksi ja

suoritti yrittäjäkoulutuksen. Opin-

tojen jälkeen Ilse perusti osuuskun-

nan ja työllisti sen kautta itsensä

huonekaluentisöinnin ja pienre-

monttien parissa.

Osuuskunnan pitäessä messuilla

työnäytöksiä, Työttömät ry:n edus-

taja pyysi Ilseä vetämään parin vii-

kon pintakäsittelykurssin. Kou-

luesitelmistä tuttu jännitys iski,

mutta Ilse piti kurssin.

– Itsensä ylittäminen tuntui hie-

nolta ja seuraavat kurssit sujuivat

helpommin. Vuonna 2001 ry tarjosi

vakituista työnjohtajan paikkaa pa-

jallaan ja osuuskuntahommat jäivät.

Pajalla vastuu opiskelijoiden jat-

ko-opiskelu- ja työllistymissuun-

nitelmista kasvoi. Saadakseen sii-

hen valmiuksia Ilse opiskeli töiden

ohella uraohjaajaksi. Sosiaalialan

piirteet työssä tuntuivat kuitenkin

vierailta ja hän aloitti palaamisen

pintakäsittelyalalle.

– Opiskelin maalarimestarin eri-

koisammattitutkinnon TAKKissa

ja keskityin taas osuuskuntatoimin-

taan. Työskentelin ry:llä kuitenkin

vuoteen 2007 eli esiintymispelon

voittaminen poiki kuuden vuoden

työn.


Ilsen sisustusvinkit:.takk. sauma

23


Määräaikaisuus on mahdollisuusTAKKissa opiskelijan kyvyt huo-

mattiin ja Ilselle tarjottiin äitiys-

lomansijaisuutta pintakäsittelytek-

niikan kouluttajana. Lähes vuoden

määräaikaisuus tarjosi mahdolli-

suuden tutustua TAKKiin työnte-

kijän näkökulmasta.

– Työn kiinnostavuutta ja vas-

tuuta lisäsi, että opiskelijat tähtäsi-

vät tutkintoihin eli heidän oli tar-

koitus elättää itsensä minun opeilla!

Ilman aikaisempia ohjaajakoke-

muksia en olisi uskaltanut lähteä.

Sijaisena Ilse tarvitsi kaikkea

opiskelu- ja työhistoriansa aikana

karttunutta osaamista. Taitojensa

täydentämiseksi Ilse aloitti työn

ohessa sisustusalan ammattitut-

kinnon opiskelun, joka valottaa

talonrakentamisen ja muuraamisen

teoriaa. Sijaisuus kesti kesäkuun

2009 loppuun, ja tätä kirjoitettaessa

(syksyllä 2009) opiskelu on aivan

loppusuoralla.

Koulutuksen vetovastuu teki koordinaattorinSijaisuus meni hyvin ja Ilseä pyy-

dettiin vetämään syksyllä 2009 al-

kavaa korjausrakentamisen koulu-

tusta ja hän otti haasteen vastaan.

Kouluttamisen lisäksi Ilse sopii

vierailevien kouluttajien kanssa ai-

katauluista ja aiheista, varaa tilat ja

huolehtii muista välttämättömistä

asioista. Koordinaattorikoulutusta

Ilsellä ei ole, mutta Työttömät ry:ssä

ja osuuskunnissa hän sai kokemusta

samankaltaisista tehtävistä.

– En opeta talonrakennusta tai

muurausta, mutta niiden pintapuo-

linenkin tuntemus auttaa tarjoa-

maan opiskelijoille sopivaa koko-

naispalettia.

Määrätietoista suunnit-telua tai ei – tutkinnot ovat hyödyksiUransa alussa Ilse yhdisti määrä-

tietoisesti puutekniikan, erikois-

maalaamisen ja yrittäjyyden. Sen

jälkeen hän on vain opiskellut mie-

lenkiintoisia asioita ja pitänyt sil-

mät auki. Opiskelun ja kokemuk-

sen karttumisen myötä Ilselle on

tarjottu mielenkiintoisia haasteita.

– Miksei mielenkiintoisia asi-

oita kokeilisi vaikka jännittääkin.

Enemmän harmittaisi käyttämättä

jäänyt mahdollisuus. Lopulta voi

vain voittaa, ynnäilee vastuukoulut-

taja Brandt urakehitystään ja nau-

raa lopuksi – Voi se johtua siitäkin,

etten osaa sanoa ei.

Tänä päivänä Ilsen on niin moti-

voitunut kouluttajana, että jättäytyi

osuuskuntatoiminnasta kokonaan

pois ja aloitti syksyllä 2009 Tam-

pereen ammatillisessa opettajakor-

keakoulussa pedagogiset opinnot.

Opiskelun ja tutkintojen myötä

Ilselle on tarjottu haasteita ja mah-

dollisuuksia. Ne ovat olleet ilmei-

sen mielekkäitä, koska seuraavat

opinnot ovat jo suunnitteilla.

Lue Ilsen sisustusvinkit

osoitteesta www.takk.fi/sauma

ILSENtyöyhteisöTeksti: henkilöstöpäällikkö Maria-Liisa Korolainen

TAKKissa on yli 300 työntekijää. Kouluttajistamme peräti

75 % on pedagogisesti päteviä ja taloon tullessaan heillä on

keskimäärin yli 7 vuoden kokemus alansa ammattitehtävistä.

Ammatillinen osaaminen ja työelämäntuntemus ovat siis vah-

voja. Kannustamme ammattitaidon kehittämiseen ja vuosittain

väkemme suorittaakin pedagogisten opintojen ja näyttötutkin-

tomestarikoulutusten lisäksi lukuisia korkeakoulu- ja muita

tutkintoja. Vuonna 2008 henkilökuntamme arvioi työtyytyväi-

syydekseen 3,4 (maksimi 4).

Opettajakorkeakoulun tarjoamat eväät tulevat hyvään käyttöön, varsinkin teoriaopetuksessa.

Toimipaikat Tampereen valtatie 15

Kurssikeskuksenkatu 11 Hatanpään valtatie

Mäntyhaantie 1 erkatehtaankatu 12

Aarporankatu 12

L 15, 21 Tamperepuhelin 0 2 1 111

.takk.

takkin asiakaslehti 2010...tässäpä saumaa, tervetuloa uu-den lehden pariin! hyvä lukija! mmam...

Documents