taide polkunakassandra.fi/wp-content/uploads/taiteen_riemua_web.pdf · tuo koulujen elämään...

Taide polkuna kulttuuriseen ymmärtämiseen

Outi Kääriä – Ritva Siikala

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut vauhdikkaasti ja muutoksen nopeutumista ennustetaan. Ihmisiä on tullut ja heitä tulee Suomeen eri puolilta maapalloa, monista eri syistä. Useat tulevat jäädäkseen. Elämme 2000-luvun Suomessa monien kulttuurien ristiaallokossa, globalisaation keskellä.

Eikä se ole aina helppoa. Outo ja tuntematon hämmentää. Tiedon puute herättää pelon ja pelko tuottaa outoja tekoja, jopa synnyttää aggressiota. Miten käsitellä niitä? Miten purkaa paineita, jotka pahimmillaan voivat johtaa yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen

Koulut ovat muutoksen polttopisteessä, niissä kasvaa Suomen tulevaisuus. Opettajat joutuvat kantamaan vastuun, johon heitä ei välttämättä ole edes koulutettu. Miten kasvattaa eritaustaisia lapsia toimimaan yhdessä? Ymmärtämään toisiaan? Kunnioittamaan toisiaan? Miten sukkuloida uskontojen, uskomusten, tapojen ja tottumusten viidakossa? Lapset kantavat sisässään kotiensa ennakkoluulot ja asenteet eivätkä todellakaan ryntää avosylin kohti erilaisuutta. Riippumatta siitä ovatko he kanta- vai uussuomalaisia.

Väylien avaamiseksi ihmisten välille Kassandra ry on viimeisten viiden vuoden ajan tarjonnut taidetyötä yli kulttuurirajojen. Monikulttuuriset taidetyöpajat, joihin on osallistunut yli 6000 nuorta, ovat osoittautuneet toimivaksi tavaksi kohdata erilaisuus, tutustua taiteen kautta toiseen kulttuuriin, saada elämyksiä. Juuri taiteen elämyksellisyys tekee siitä ylivoimaisen keinon torjua vierauden pelko. Kun kokemukseen liittyy tunteita, on muistijälki syvempi ja tieto todempi kuin pelkän faktan kevyt kosketus.

Kassandra ry saattoi kerätä ja saattaa tämän kirjan kansien sisään kokemuksia, ehdotuksia ja käytännön neuvoja monikulttuurisista taidetyöpajoista koululaisille ja nuorille ESR:n Equal –hankkeen MONITA – monikulttuuriset taiteentoimijat puitteissa vuosina 2005-2007. FM Outi Kääriä paneutui kenttätyössään työpajojen toimintaan, haastatteli niiden ohjaajia ja koulujen opettajia ja kirjoitti aineistosta kirjan.

Taiteen riemua ei ole oppikirja, vaan se on ajateltu opettajille, nuoriso-ohjaajille ja muille kouluttajille sekä opettajakoulutukseen innostukseksi ja inspiraatioksi. Se muuttaa moninaisuuden iloksi. Se tuo koulujen elämään Taiteen riemua.

Helsingissä, 16.12.2008

Ritva SiikalateatteriohjaajaKassandra ry, toiminnanjohtaja

Taiteenriemua

2 3

Sisällys

4 5

2 Taiteen riemua6 Taiteen monet ulottuvuudet8 Taiteen riemua11 Taidekasvatus12 Kansainvälisyyskasvatus ja monikulttuurisuus 15 Monikulttuurinen taidekasvatus Suomessa16 Kassandra ry19 Esimerkkejä Kassandran taidetyöpajoista20 Päiväkodit22 Koululuokat24 Nuorisotyö27 Työpajatapahtumat29 Tavoitteita ja ulottuvuuksia30 Itseilmaisun mahdollisuudet32 Kontakti tunteisiin 33 Uussuomalaiset lapset 35 Kantasuomalaiset lapset 37 Taideterapia38 Uussuomalaisen ohjaajan persoona39 Uussuomalaiset lapset42 Kantasuomalaiset lapset44 Koulu keskellä yhteiskuntaa46 Prosessi vai lopputulos

50 Vinkkejä järjestelyihin54 Mistä osallistujat, 54 minkälainen kokoonpano?56 Alkusykäyksiä57 Kuusankoskelta… 57 … Kokkolaan58 Mistä ohjaajat?60 Järjestöjä ja tapahtumia61 Kustannukset61 Palkka62 Matkat ja eväät63 Materiaalit64 Ideoita rahoitukseen 65 Suunnittelu ja toteutus70 Valmistautuminen76 Lopuksi78 Monenlaiset koululaiset, taide 78 ja identiteetti82 Muistilista työpajan järjestelyistä82 Sovittavaa83 Keskusteltavaa84 Opettajan ennakkovalmistelut85 Lähteet85 Haastattelut85 Kirjallisuus87 Linkkejä88 Haastateltuja taiteilijoita89 Viitteet

Taiteen monet ulottuvuudet

6 7

Taiteen riemuaMonikulttuurinen taidetyöpajatoiminta on täynnä pieniä ihmeitä. Taidetyöpajat voivat edesauttaa yksittäisen oppilaan koulutyön sujumista tai parantaa koko luokan sosiaalisia suhteita helpottaen siten opettajan päivittäistä työtä. Ne voivat myös tarjota lapselle tai nuorelle onnistumisen kokemuksia, jotka vahvistavat ratkaisevasti hänen itsetuntoaan, omanarvontuntoaan ja vaikuttavat koko elämän suuntaan… mutta silloin kyseessä ovatkin jo vähän isommat ihmeet.

Taide helpottaa eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaamisia luodessaan luonnollisia tilanteita yhteiselle tekemiselle. Taiteen keinoin toteutettu kansainvälisyyskasvatus on vaikuttavaa, koska se koskettaa tunteita ja liittyy eläviin ihmisiin.

Taiteen riemua on käsikirja taiteen menetelmistä kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisille. Taidetyöpajoista voi olla huomattavan paljon iloa ja hyötyä sekä kansainvälisyyskasvatuksessa että eri kulttuuritaustoista olevien lasten kanssa työskentelyssä.

Työpajan tuloksena [uussuomalaiset] tytöt esittivät koulun puurojuhlassa tanssin, joka sai opettajat ja koulun oppilaat suhtautumaan aivan uudella (positiivisella) tavalla tyttöihin. Tyttöjen omanarvontunto nousi.

Hannu Wiikinkoski Mainingin koulu, Espoo

Kirja esittelee monikulttuuristen taidetyöpajojen tavoitteita ja käytännön toteutusmalleja. Taidetyöpajat sopivat toteutettaviksi päiväkodeissa ja kouluissa sekä järjestö- ja nuorisotyön puitteissa.1 Myös opettamisesta kiinnostunut taiteilija voi saada hyviä ideoita kirjasta.

Taidetyöpajan monikulttuurisuudella tarkoitetaan kirjassa sitä, että ohjaava taiteilija on itse joko ulkomaalaistaustainen uussuomalainen tai perinteisten suomalaisten kulttuurivähemmistöjen2 edustaja. Kyseessä on siis työpaja, jossa keskitytään johonkin taiteenlajiin kantasuomalaisuudesta poikkeavaa kulttuuritaustaa edustavan taiteilijan ohjauksessa3.

Kukin taiteilija ohjaa oman taiteenlajinsa työpajoja eli kuvataiteen, teatterin, tanssin, musiikin tai kädentaitojen pajoja. Taiteenlaji voi edustaa ohjaavan taiteilijan oman synnyinseudun perinteitä (esimerkiksi Afrikkalaisia tansseja ja leikkejä nigerialaistaustaisen taiteilijan ohjaamina) tai vain yleisesti jotain taiteenlajia ilman erityistä yhteyttä ohjaajan omaan taustaan (esimerkiksi Teatteri-ilmaisun alkeita venezuelalaistaustaisen näyttelijän ohjaamana).

Taidetyöpajan opetuskielenä on lähtökohtaisesti aina suomi (tai ruotsi) ja taiteilija toteuttaa pajan yhteistyössä osallistuvien lasten tai nuorten oman opettajan kanssa. Yleensä tehtävät jakautuvat siten, että vastuu sisällön ideoinnista, taiteellisesta panoksesta ja työpajan ohjauksesta on taiteilijalla; opettaja puolestaan vastaa pajan yleisestä sujuvuudesta ja järjestyksenpidosta.

Taidetyöpajoihin osallistuneiden lasten ja nuorten opettajat pääsevät tässä kirjassa ääneen kertomaan omia kokemuksiaan työpajoista ja niille asetettujen kasvatuksellisten tavoitteiden toteutumisesta. Mukana on useampien toisistaan poikkeavien lapsiryhmien ja erilaisten koulujen opettajien kuvauksia innostavista onnistumisista, joita tuskin olisi saavutettu muun kuin taidetoiminnan keinoin.

Lukija saa kirjasta käytännön vinkkejä työpajan organisoimiseen ja myös mahdollisista yhteistyömuodoista eri toimijoiden kanssa on useita esimerkkejä. Lisäksi esitellään ideoita rahoituksen hankkimisesta ja ohjaajaksi sopivan taiteilijan rekrytoimisesta. Kirjan ohjeiden avulla työpajan vaatimat käytännön järjestelyt ovat toteutettavissa lähes kaikkialla Suomessa.

Monikulttuuriset taidetyöpajat eivät toimi tämän hetken Suomessa tyhjiössä, vaan niihin liittyvät monikulttuurisuuskysymykset ovat elimellinen osa arkipäiväämme. Kirja pyrkii herättämään taidetyöpajatoiminnasta innostuvassa lukijassa myös kiinnostuksen suomalaisessa yhteiskunnassa käytävää maahanmuuttajiin ja eri kulttuureihin liittyvää keskustelua kohtaan. On tärkeä tuntea näitä monesti arkaluontoisina pidettyjä kysymyksiä, kun keskustelee lasten kanssa sekä selvitettää omaa suhtautumistaan työpajatoimintaan. Vaikka mainitut teemat nousevatkin kirjassa esille eri yhteyksissä, ei niihin kirjan puitteissa paneuduta syvällisesti. Vinkkejä tietolähteiksi on kirjan lopussa.

8 9

Turkkilaistaustainen Mazhar Albekoglu saa lapset loihtimaan loistavia teatterinukkeja

Taidetyöpajan onnistuminen vaatii useista eri seikoista sopimista ennen työskentelyn aloittamista. Kirjan lopussa on muistilista käytännön asioista sekä taiteilijoille että opettajille. Esimerkkitapausten yhteydessä nousee esille myös muutamia hankaliksi tai haasteellisiksi koettuja tilanteietta.

Taiteen riemua! on kirjoitettu monikulttuurisen taiteilijayhteisön, Kassandra ry:n kokemusten pohjalta. Esimerkkeinä toimivat taidetyöpajat on järjestetty pääkaupunkiseudulla vuosina 2003-2006 yhteistyössä eri tahojen kanssa. Kirjan eri kohdissa lainauksina olevat opettajien ja taiteilijoiden kommentit pohjaavat Kassandran taidetyöpajoihin, joista suurin osa on ollut koululaisten työpajoja. Osa lainauksista on otettu suorina sitaatteina palautepapereista, joita on saatu opettajilta ja taiteilijoilta taidetyöpajan päätyttyä, ja osa on poimintoja tätä kirjaa varten tehdyistä suullisista haastatteluista.

Kirjan tavoitteena on levittää monikulttuurisen taidetyöpajan mallia kaikille taidetyöstä, lasten taide- ja kansainvälisyyskasvatuksesta ja/tai monikulttuurisuudesta kiinnostuneille tahoille. Lisäksi kirja pyrkii osaltaan innostamaan kasvatusalan ammattilaisia käyttämään taiteen keinoja työssään.

Taidekasvatus“Taidekasvatuksen ymmärryksen mukaisesti taide eri muodoissaan on toimiva kenttä sekä yksilöllisten että sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn. Taiteiden avulla voidaan tukea lapsen tai nuoren henkilökohtaista sisäistä kasvua ja lisäksi taidetyötä tekemällä voidaan saada aikaan muutoksia luokan oppilaiden välisissä sosiaalisissa suhteissa tai nostaa näkyväksi joku tietty yhteiskunnallinen teema. Koska taiteen vaikuttavuus perustuu kokemuksellisuuteen ja omiin elämyksiin, voidaan taiteen avulla saada kontakti lapsen tai nuoren tunteisiin. Lisäksi monikulttuurisessa taidetyöpajassa myös taiteilijan persoonalla ja lapsen kontaktilla kantasuomalaisuudesta poikkeavaan aikuiseen henkilöön on suuri merkitys.

Ainakin osa lapsista kohtasi ensimmäisen kerran eri kulttuurista olevan aikuisen ihmisen, esimerkiksi Papen4 kädestä kiinni pitäminen oli toisille pelottavaakin, mutta hienosti Pape ei tehnyt asiasta numeroa vaan antoi lasten vähitellen rohkaistua.”

Anneli KuikkaPäiväkoti Longinoja, Helsinki

Taidekasvatusta kritisoitaessa sen tavoitteita pidetään usein epäselvinä ja sen määritelmiä ja opetussuunnitelmia ristiriitaisina.5 Kuitenkin taidekasvatuksesta on saatu monialaisia ja myönteisiä kokemuksia useissa yhteyksissä (kts esimerkki viitteestä 30). Monikulttuurisessa taidetyöpajassa tavoitteet tarkentuvat ja selkiytyvät, kun ne yhdistetään kansainvälisyyskasvatuksen tavoitteisiin. Taidetyöpajojen kautta voidaan vaikuttaa tunnepohjaisiin mielipiteisiin erilaisuudesta, maahanmuutosta, rasismista ja suomalaisuudesta samalla kun niiden avulla voidaan nostaa tämän päivän monikulttuurisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia tai poliittisia kysymyksiä yleiseksi keskustelunaiheeksi koulussa ja jopa laajentaa keskustelu koskemaan koko globalisoitunutta maailmaamme.

Taidekasvatuksen tavoitteet tarkentuvat tässä yhteydessä, kun ne kytketään uussuomalaisten lasten yksilöllisen kasvun tukemiseen. Taiteen avulla voidaan edesauttaa lapsen itsetunnon ja identiteetin käsittelyä, mikä on yksi keskeisimpiä kysymyksiä uussuomalaisten lasten kasvatustyössä. Oman identiteetin rakennusprosessi koulun opettaman kantasuomalaisen kulttuurin ja kodissa ylläpidettävän vanhempien kulttuurin välissä ei ole yksinkertaista. Mahdollisuus taiteelliseen ilmaisuun antaa välineitä ristiriidan käsittelylle.

10 11

Kansainvälisyyskasvatus ja monikulttuurisuus Kansainvälisyyskasvatus on osa koulujen perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja useilla nuorisotyön eri tahoilla on omat monikulttuurisuusstrategiansa. Termit voidaan ymmärtää monella tavalla.

Kansainvälisyyskasvatuksella6 pyritään vaikuttamaan siihen arvopohjaan, johon ihmiset tukeutuvat käyttäytymisessään ja suhtautumisessaan muihin kulttuureihin ja näitä edustaviin ihmisiin.7 Se sisältää esimerkiksi rasisminvastaisen työn ja kulttuurienvälisten vuorovaikutustaitojen kehittämisen. Kansainvälisyyskasvatus voidaan määritellä myös toiminnaksi, joka ohjaa lapsia, nuoria ja aikuisia kohti globaalia yhteisvastuuta.8

Kansainvälisyyskasvatus-sanan tuoma mielleyhtymä saattaa olla hämäävä, koska suomalaisissa oppilaitoksissa sillä tarkoitettiin pitkään lähinnä vaihto-oppilaita, ystävyyskouluja, ulkomailla pidettäviä leiri- ja kielikouluja tai täällä vierailevia ulkomaalaisia. Kansainvälisyydellä voi näin ymmärrettynä olla jopa elitistinen sävy; ulkomaille matkustamisen saatetaan ajatella olevan etuoikeutettua. Kansainvälisyys voidaan kokea näin ajateltuna kaukaiseksi ja hienostelevaksi tai erikoisuuden hakemiseksi ja joka tapauksessa valtakunnan rajojen ulkopuolelle viittaavaksi.

Monikulttuurisuuden mielleyhtymät eivät ole elitistisiä, vaan ne liitetään Suomessa 1990-luvun alussa käynnistyneeseen uudenlaiseen maahanmuuttoon. Tyypillistä on, ettei kansainvälisyyskasvatusta useinkaan yhdistetä koskemaan maamme rajojen sisällä olevaa kansainvälisyyttä eli monikulttuurisuutta. Uudemmat kansainvälisyyskasvatusmateriaalit lähestyvät aihetta varsin ansiokkaasti esimerkiksi globalisaation näkökulmasta, mutta saattavat jättää tekemättä linkityksen Suomen tilanteeseen. Liian usein unohdetaan se, miten globaali todellisuus näkyy omassa maassa ja nykylasten arjessa eri kulttuurien läsnäolona.

Yksi kirjan keskeisiä tavoitteita on Suomen sisäisen kansainvälisyyden nostaminen kansainvälisyyskasvatuksen keskiöön. Kansainvälisyyskasvatuksen liittäminen oman maan monikulttuurisuuteen ja sen mukana tulleeseen yhteiskunnalliseen murrokseen on uusi asia. Kulttuurienvälisiä kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitoja tarvitaan jo nyt lähes joka alalla ja oman maan rajojen sisällä. Kansainvälisyyskasvatus ei enää ole merkityksellistä vain Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuvaa opiskelua, työskentelyä tai matkailua varten. Ilman kulttuurienvälisten vuorovaikutustaitojen omaksumista nykylapset saattavat tulevaisuudessa olla hukassa omassa yhteiskunnassaan.

Suomessa suhtaudutaan monikulttuurisuuteen liittyviin ilmiöihin turhan usein ”normaalista” koulu- tai nuorisotoiminnasta erillisinä alueina, jolloin niitä yleensä käsitellään lyhytkestoisissa projekteissa. Monikulttuurisen toiminnan tulisi suuntautua kaiken aikaa myös kantasuomalaisiin lapsiin ja nuoriin. Kansainvälisyyskasvatus ja mahdollisuus luontevaan kontaktiin myös uussuomalaisten aikuisten kanssa tulisi nähdä jokaisen lapsen oikeutena. Vaikka oma koulu tai asuinalue olisi toistaiseksi erillään monikulttuuristuvasta Suomesta, on kansainvälisyyskasvatuksen ja monikulttuurisen toiminnan syytä tähdätä tulevaisuuteen, kuten kaiken muunkin koulussa annettava valistuksen.

Sanaa ”monikulttuurisuus” on käytetty tässä kirjassa paremman puutteessa ja siksi, että se on ongelmistaan huolimatta termi, joka on kirjoitushetkellä yleisesti käytössä, vaikka sanan käyttö voidaan kokea kritiikittömäksi suhtautumiseksi yhteiskunnan monimuotoista tilannetta kohtaan.9

“Kyllä multa kysyttiin ihmetellen sitäkin, että miten monikulttuurisuus näkyy tässä [Samaa ilmaa] näytelmässä, se kun ei ole mitenkään osoitettua. Meillä ei ole mitään sellaisia kohtauksia, joissa sitä jotenkin erityisesti korostettaisiin; että eriväriset nuoret pitäisivät toisiaan kädestä tms.

Se että näyttämöllä on viisi maahanmuuttajataustaista tyttöä ja kolme kantasuomalaista on jo itsessään monikulttuurisuutta, joka sitten näkyy siten kuin näkyy tai on näkymättä. Jos väkisin pistäisi näkymään niin sitten olisi kyse vain ohjaajan päähänpinttymästä. […]”

Ulla Tarvainen, teatteriohjaaja

Kirjan esittelemissä monikulttuurisissa taidetyöpajoissa ”monikulttuurisuuden” ei tarvitse olla osoiteltua. Työpajan aiheen ei tarvitse olla ”etnoa” eli monikulttuurista musiikkia/ teatteria/ kädentaitoja vaan taiteilijansa oman taiteenlajin taidetta. Sillä on arvo sinänsä ja hänen persoonansa ja kulttuuritaustansa tuo siihen lisäarvon. Etnouden ja eksoottisuuden korostaminen voi pahimmillaan jopa toimia itseään vastaan ja vain lisätä vierauden tunnetta. Tämä on huomattu myös opettajankoulutuksen ja täydennyskoulutusten yhteydessä järjestettyjen teemaviikkojen yhteydessä. Niiden on todettu toisinaan vain vahvistaneen opettajaopiskelijoiden stereotyyppistä ajattelua.10 Monikulttuurisuuden tuominen esiin yltiöpositiivisessa valossa aiheuttaa helposti tunteen naiivista silmien sulkemisesta olemassa olevilta ongelmilta.

Kauniiden ja huomiota herättävien tanssien ja pukujen, mielenkiintoisten ja ihmeellisten rituaalien, kiehtovien traditioiden ja omituisten ja hämmentävien esineiden tai ruokien käyttäminen taide- ja kansainvälisyyskasvatuksellisessa tarkoituksessa on haasteellista. Ellei aihetta käsitellä viisaasti, saattaa vieras kulttuuri alkaa tuntua entistäkin etäisemmältä ja omituisemmalta, mikä ei tietenkään palvele taidetyöpajalle asetettuja tavoitteita.

12 13

Suomalaistaustaisen Teija Muurisen kymppikurssilla valmistettuja eläinnaamioita

Yksi yksinkertainen keino välttää vieraannuttavaa eksotismia on etsiä ja pohtia suomalaisesta kulttuurista vastaavia elementtejä kuin tutustumisen kohteena olevasta vieraasta kulttuurista. Esimerkiksi ruokaa tehtäessä voidaan miettiä, missä yhteydessä kyseistä ruokalajia syödään, ketkä sitä syövät sekä mikä olisi vastaava ruoka ja tilanne Suomessa. Nuorten ja aikuisten kanssa kannattaa kyseenalaistaa itse ”kulttuurin” käsitettä pohtimalla, mitkä asiat siihen liittyvät ja mitkä eivät. Tämäkin on hyvä aloittaa kysymällä itseltään, mitä kuuluu suomalaisuuteen ja miten itse täyttää tuon määritelmän.

Onnistuneessa työpajassa eksoottisena näyttäytyvän taiteen kokeminen tai tekeminen herättää yleensä positiivisen kiinnostuksen kyseistä vierasta kulttuuria kohtaan. Parhaimmillaan ja tarkoituksenmukaisimmillaan se synnyttää myös ihailua ja kunnioitusta kyseisten taitojen osaajia kohtaan.11

“Cynthian12 tanssija kielitaito [..] herätti lapsissa paljon ihailua.”

Hanna TolonenHerttoniemenrannan ala-aste, Helsinki

Monikulttuurinen taidekasvatus SuomessaMonikulttuurinen taidekasvatus on Suomessa ollut lähinnä lyhytkestoisten, kahden, kolmen vuoden projektien ja tutkimushankkeiden varassa.

Esimerkkeinä mainittakoon kolme helsinkiläistä hanketta: Pukinmäki-projekti 1990-luvun puolivälissä, Taikomo vuosina 1997-2000, Monikulttuurinen taidekasvatus 1999-2002 ja Syreenin Taimi 2001-03. Pukinmäki-projektia lukuun ottamatta hankkeisiin osallistuneet taiteilijat, pedagogit ja tutkijat ovat olleet kantasuomalaisia ja kysymyksenasettelun kohteina ovat olleet ensisijaisesti monikulttuurisen koulun uussuomalaiset oppilaat.

Monikulttuurisen musiikkikasvatuksen tienraivaajaksi kutsuttu Pukinmäki-projekti oli Opetusministeriön rahoittama kolmivuotinen hanke.13 Sen aikana Pukinmäen yläasteen koulussa järjestettiin kuusi eri maiden musiikkiin keskittynyttä teemaviikkoa, joiden työpajoja ohjasivat sekä ulkomailta vierailemaan tulleet että uussuomalaiset muusikot.

Taikomo-projektissa14 kantasuomalaiset taiteilijat ja taidepedagogit ja tutkijat toteuttivat Meri-Rastilan ala-asteen opettajien kanssa Helsingissä useampia ilmaisupainotteisia taideprojekteja.

Monikulttuurinen taidekasvatus -hanke15 oli tutkijakoulu, jonka tehtävänä oli tarkastella taiteellisen toiminnan ja taidekasvatuksen paikkaa muuttuvassa ja monikulttuuristuvassa yhteiskunnassa. Syreenin Taimi16 -hankkeen puitteissa toteutettiin muun muassa Meri-Rastilan ala-asteen opettajille suunnattua omaelämäkerrallista taidetyöpajatyöskentelyä.

14 15

Kassandra ry

16 17

Nigerialaistaustainen Fatima Usman levittää Afrikan rytmien riemua kymppikurssilaisille

Kassandra ry17 on monikulttuurinen taideyhteisö, joka on tehnyt kulttuurien rajat ylittävää taidetyötä Helsingissä vuoden 2002 lopusta lähtien. Projekteihin ja hankkeisiin verrattuna sen työ on pitkäjänteistä. Tavoitteena on luoda monikulttuuriselle taidetyölle jatkuvuutta ja nostaa se luonnolliseksi osaksi Suomen valtavirtakulttuuria. Lisäksi Kassandran toiminnassa on keskeistä se, että taidetyöpajojen ohjaajina työskentelevät lähes poikkeuksetta uussuomalaiset tai perinteisten kulttuurivähemmistöjen taiteilijat. Monikulttuurisia taidetyöpajoja on järjestetty kanta- ja uussuomalaisille lapsille, koululaisille, teinitytöille ja naisille lähinnä pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla Suomessa.

Kassandra ry sai alkunsa Teatteri Raivoisien Ruusujen Taiteen ja tieteen monikulttuurisesta tutkimushankkeesta Kassandra 2000 ja sen herättämästä innostuksesta. Kassandra 2000 tuotti kaksivuotisen tutkimusvaiheen jälkeen Helsingin kulttuurikaupunkivuonna 2000 sarjan kulttuurien rajat ylittäviä taidetapahtumia18.

Koululaisten monikulttuurinen taidetyöpajatoiminta aloitettiin keväällä 2003 yhteistyössä Helsingin kaupungin Kansainvälisen kulttuurikeskus Caisan kanssa. Kirjoittamishetkellä Kassandran järjestämiin työpajoihin on osallistunut monta tuhatta eri-ikäistä lasta ja nuorta. Osallistujat ovat edustaneet keskenään hyvin erilaisia ryhmiä. Toisessa ääripäässä ovat olleet varsin homogeeniset kantasuomalaiset koululuokat ja toisessa taas maahanmuuttajien valmistavat luokat ja monenlaiset erikoisluokat. Koululaisten taidetyöpajatoiminta toteutetaan ja pyritään vakiinnuttamaan Helsingissä yhteistyössä Opetusviraston kanssa.

Lisäksi Kassandra on järjestänyt avoimia, tietylle ikäryhmälle suunnattuja taidetyöpajoja yhteistyössä kirjastojen ja taidetalojen kanssa. Nuorisotoimen kanssa järjestettyjen pajojen osallistujat ovat olleet useimmiten valmiiksi olemassa olevia nuorten ryhmiä.

Työpajatoiminnan lisäksi Kassandra tuottaa ja välittää taideohjelmia19 ja teatteriesityksiä20. Kassandra pyrkii saattamaan yhteen taiteilijoita eri kulttuuritaustoista ja tuomaan Suomen kulttuurista moninaisuutta näkyviin taiteen keinoin. Järjestön toimintamuoto yhdistää ammattitaiteen, lasten taide- ja kansainvälisyyskasvatuksen sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen.

Osallistujille työpajat ovat pääsääntöisesti ilmaisia. Toimintansa Kassandra on rahoittanut Opetusministeriön ja Helsingin kaupungin toiminta-avustuksilla sekä hankerahoituksilla, joita on saatu mm. Raha-automaattiyhdistykseltä, EU:lta ja eri säätiöiltä.

Esimerkkejä Kassandran taidetyöpajoistaSeuraavassa esitellään muutamia taidetyöpajoja sisältöineen ja osallistujineen. Niistä näkyy, miten eri muotoisina monikulttuuriset taidetyöpajat voidaan toteuttaa. Esimerkkejä voi itse kukin käyttää pohjana lähtiessään suunnittelemaan ja etsimään sopivaa taidetyöpajan tai yhteistyön muotoa. Luovuus, aivoriihi ja omat visiot kannattaa päästää valloilleen monikulttuurista taidetyöpajaa ideoitaessa – mahdollisuuksia on rajaton määrä.

Tavallisin muoto Kassandran koululaisten ja nuorten taidetyöpajoissa on ollut kerran viikossa, viiden viikon ajan, kaksi oppituntia kerrallaan kestävä paja. Tästä mallista on ollut myös molempiin ääripäihin meneviä poikkeuksia. On mahdollista järjestää joko yksi tai joukko yksittäisiä taidetyöpajoja yhden teemapäivän aikana tai jopa koko lukuvuoden ajan kokoontuvia pajoja. Pidemmät ja laajemmat työpajat ovat yleensä olleet tavoitteellisia esityksiin tähtääviä teatteri-ilmaisun pajoja.

Koulujen kannalta viisi kertaa kokoontuva työpaja on osoittautunut varsin hyväksi. Viiden kerran paja on helppo sovittaa yhteen muun koulutyön kanssa ja sen kustannukset jäävät myös alhaisiksi.

Viidessä kerrassa ei yksilössä voida tietenkään nähdä suuria tai mullistavia kehityskaaria, joten tavoitteet kannattaa suhteuttaa työpajan pituuden mukaisiksi. Lyhytkin työpaja voi kuitenkin käynnistää taide- ja kansainvälisyyskasvatuksellisia prosesseja; ahaa-elämykset eivät vaadi syntyäkseen kuin pienen hetken.

18 19

Meksikolaiskarjaistaustainen Karina Lujan opastaa teatterinukkien tekemisessä

PäiväkoditTaidetyöpajoja on pidetty päiväkotien omissa tiloissa, jonne taiteilija saapuu vieraaksi. Yhteen pajaan osallistuu enintään kymmenen 3-6 -vuotiasta lasta ja heidän opettajansa. Pajat kestävät kerrallaan 45 minuuttia ja jatkuvat viiden viikon ajan aina samana viikonpäivänä. Päiväkotiryhmät ovat muodostuneet vaihtelevasti sekä uus- että kantasuomalaisista lapsista.

Teatteria leikkien

Piirissä vuorollaan pallon kanssa tehtäviä esittäytymisleikkejä rajan takaisesta Karjalasta kotoisin olevan näyttelijän ohjaamina. Lisäksi mm. karjalaisia lauluja ja satuja. Viimeisellä kerralla yhdestä sadusta tehdään pieni esitys.

“Jos lapsilta kysyisi, niin uskoisin, että pitivät Violaa21 suomalaisena ja luettuja satuja myös. (kysyinkin: arvelivat, että Viola on puoliksi suomalainen, koska puhe on erilaista ja sadut kuulemma suomalaisia).”

Kirsi SyrjäläPäiväkoti Ahti, Helsinki

Rummutusta Afrikasta

Tutustumista djembe-rummuilla soittamiseen ja erilaisiin rytmeihin senegalilaistaustaisen muusikon ohjauksessa. Ohjaaja tuo mukanaan jokaiselle osallistujalle aidon rummun.

“Aluksi pelotti ”tumma mies”, mutta pikku hiljaa lapset tottuivat ja tykkäsivät. […] Isovanhempien päivänä myös mummot ja papat saivat osallistua, isovanhemmilta tuli hyvää palautetta.”

Jatta RinkinenPäiväkoti Hippaleikki, Helsinki

Afrikasta, kielestä, eläimistä puhuminen kiinnosti lapsia kovasti ja oli erittäin mielenkiintoista ja mukavaa. […] Lapset puhuivat Papesta ja hän jäi monen mieleen. Myös laulut jäivät lasten mieleen ja kuulin heidän välillä lauleskelevan tai muistelen rumputuokioita.

Sari MikkonenPäiväkoti Longinoja, Helsinki

Lisäksi on päiväkoti-ikäisille järjestetty äitien ja lapsien yhteisiä taidetyöpajoja. Niissä on keskitytty länsiafrikkalaiseen kulttuuriin ja ne ovat sisältäneet tanssia, laulua, musiikkia ja leikkejä. Osallistujat ovat olleet vaihtelevasti adoptiolapsia, afrikkalais-suomalaisia lapsia ja kantasuomalaisia lapsia äiteineen.

“Kun työpaja alkaa ja lapset näkevät minun saapuvan paikalle ensimmäistä kertaa… ”Ei voi olla totta! Hänhän on musta niin kuin minäkin!” …afrikkalaistaustaiset pikkulapset katsovat väriäni ja reagoivat aina voimakkaasti.”

Fatima Usman22

taidetyöpajaohjaaja

20 21

KoululuokatKoululuokka, opettaja ja taiteilija tapaavat kerran viikossa viiden viikon ajan. Yksi työpajakerta kestää kaksi oppituntia. Työpajoja on järjestetty sekä kouluissa että yhteistyötahojen, kuten Helsingissä Kulttuurikeskus Caisan ja Vuotalon, tiloissa.

Koululaisten työpajatoiminta voi olla myös kokonaisen koulun oma projekti. Meri-Rastilan ala-asteella Helsingissä toteutettavassa Ristiinrastiin -hankkeessa on järjestetty lukuvuoden aikana eri luokille kaksitoista taidetyöpajaa läheisessä yhteistyössä taideohjaajien ja luokanopettajien kanssa.

Koululuokat ovat yleensä olleet ala-asteen 1. - 4. luokkia, satunnaisesti pajoihin on osallistunut myös 5. ja 6. luokkia. Oppilaat ovat olleet vaihtelevasti sekä kanta- että uussuomalaisia lapsia. Vaikka 16 oppilasta on periaatteessa työpajaan osallistuvien oppilaiden maksimimäärä, ovat luokat usein olleet tämän kirjan esimerkkipajoissa paljon suurempia.

Savitöitä – menninkäisiä ja fantasiaolentoja

Erilaisilla savityön tekniikoilla toteutettuja mielikuvitusolentoja kolumbialaistaustaisen keraamikon ohjauksessa.

“Kerron vähän omasta maastani ja olen rehellisesti oma itseni. He kyllä huomaavat oman kulttuurini leimat minussa.”

Lilly Zuluaga23


Iloa Aasiasta – leikitellen viiden maan ympäri

Jokaisella työpajakerralla keskitytään yhteen Aasian maahan, johon tutustutaan tanssin tai leikin kautta. Indonesialaistaustainen kulttuurikouluttaja tuo mukanaan vaatteita, soittimia, esineitä, kuvia ja pieniä maistiaisia.

Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys

Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys -aihekokonaisuuden päämääränä on auttaa oppilasta ymmärtämään suomalaisen ja eurooppalaisen kulttuuri-identiteetin olemusta, löytämään oma kulttuuri-identiteettinsä sekä kehittämään valmiuksiaan kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen ja kansainvälisyyteen.

Lauluja ja leikkejä –juutalaista kulttuuria laulaen ja nauraen

Tsetsenialaistaustaisen muusikon ohjauksessa tutustutaan juutalaiseen kulttuuriin laulujen, musiikin ja pienten maistiaisten kautta.

Monikulttuurisen taidetyöpajan tavoitteet sopivat koulun perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa olevien aihekokonaisuuksien Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys sekä Ihmisenä kasvaminen alle.

Ihmisenä kasvaminen

Koko opetuksen kattavan Ihmisenä kasvaminen -aihekokonaisuuden päämääränä on tukea oppilaan kokonaisvaltaista kasvua ja elämän hallinnan kehittymistä. Tavoitteena on luoda kasvuympäristö, joka tukee toisaalta yksilöllisyyden ja terveen itsetunnon ja toisaalta tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen pohjautuvan yhteisöllisyyden kehitystä.24

Keskeinen ongelma erityisesti kansainvälisyyskasvatuksen aihekokonaisuuden kohdalla on, että vastuu siitä ei kuulu suoraan kenellekään eikä minkään tietyn aineen alle, jolloin sen toteutuminen on kiinni opettajien omista ensisijaisista kiinnostuksen kohteista.

Monikulttuurisen taidetyöpajan avulla opetussuunnitelman mainitut aihekokonaisuudet voidaan luontevasti liittää osaksi monien eri aineiden opetusta tai eri aineiden rajat ylittävää yhteistyötä.

Työpajaan osallistuminen voi olla osa koulun taideaineiden opetusta ja niiden opetustavoitteita. Esimerkiksi djembe-rumputyöpajan voi yhdistää musiikkituntiin, jolloin kansainvälisyyskasvatukselliset tavoitteet toteutuvat muiden tavoitteiden kanssa ikään kuin kaupanpäälle. Vastaavasti kuvataiteen ja kädentaitojen työpajat voivat tukea matematiikassa tarvittavaa geometrisen ja kolmiulotteisen hahmottamisen kykyä.

Mahdollisuudet sisällyttää monikulttuurinen taidetyöpaja osaksi opetusta ovat lähes rajattomat, sillä taiteen avulla voidaan avartaa ja opettaa mitä oppiainetta tahansa ja kulttuurikysymykset liittyvät eri tavoin kaikkiin oppiaineisiin.

Miten olisi teatterityöpaja osana äidinkielen tunteja? Aasialaisten tanssien ja perinteiden työpaja osana liikunnan- ja maantiedon tunteja? Tai vaikka juutalaisten laulujen ja leikkien työpaja osana uskonnontunteja? Thaimaalaisten hedelmäkoristeiden kaiverrustyöpaja voisi sopia kotitaloustunnille. Savityöpajan voisi liittää kuvaamataitoon ja romanikulttuurin ompelutyöpajan käsityötuntiin. Entä minkälaisen taidetyöpajan voisi liittää terveystiedon tunteihin?

22 23

Tyttöprojektissa Kallion ilmaisutaidon lukion ja Myllypuron yläasteen työt työstivät omien kokemustensa pohjalta teatteriesityksen Samaa ilmaa suomalaistaustaisen Ulla Tarvaisen johdolla

NuorisotyöUussuomalaisille tai perinteisten kulttuurivähemmistöjen teini-ikäisille tytöille suunnattuja taidetyöpajoja on järjestetty yhteistyössä nuorisotyötä tekevien tahojen, kuten nuorisotalojen ja kirjastojen kanssa.25

Pajat on tarkoitettu yli 13-vuotiaille ja ne on käynnistetty, jos ilmoittautuneita on ollut vähintään kymmenen. Yksi työpajakerta kestää 1,5 tuntia ja ryhmät ovat kokoontuneet yleensä koko lukukauden ajan.

Osa ryhmistä on muodostunut kanta- ja uussuomalaisista tytöistä, jotka on koottu varta vasten työpajaa varten. Osa on ollut esimerkiksi nuorisotalon omia pelkästään uussuomalaisten nuorten ryhmiä.

Teatteri-ilmaisun iloa … ja Venezuelan aurinkoa

Nuorisotalon tiloissa ja yhteistyössä sen henkilökunnan kanssa järjestetty työpaja. Viimeisellä kerralla esitettiin muutaman minuutin pienoisnäytelmä ja ohjaajana toiminut venezuelalaistaustainen näyttelijä antoi kaikille osallistumistodistukset.

Käsitöitä romanikulttuurista – nuo perinnepukujen ihanat pitsit ja kankaat

Yhteistyönä nuorisotyötä tekevän avioparin kanssa toteutettu työpaja, joka pidettiin koululta käyttöön saadussa käsityöluokassa. Osallistujat maksoivat osan materiaaleista itse.

Kädentaitoja maailmalta

Kirjaston tiloissa yhteistyössä sen henkilökunnan kanssa järjestetty työpaja, jossa ensimmäiset viisi kertaa piirrettiin ja maalattiin serbialaistaustaisen kuvataiteilijan ohjauksessa ja seuraavat viisi kertaa tehtiin afrikkalaista kankaanvärjäystä ugandalaistaustaisen taiteilijan opastuksella ja viimeiset viisi kertaa koruja tanskalaistaustaisen taiteilijan opastuksella.

“[Taiteilija] joka on jostakin muusta kulttuurista, antaa tytöille vapaalipun avautua ja tuoda esiin enemmän itsestään ja omasta kulttuuristaan.”

Camilla Cedercreutz-BäckTikkurilan kirjasto, Vantaa

Samaa ilmaa

Teini-ikäisten tyttöjen taidetyöpajatoiminta voi olla myös koulun oma projekti tai yhteistyöprojekti eri koulujen kesken. Helsingin Kallion lukion ja Myllypuron yläasteen yhteinen teatteriesitys Samaa ilmaa syntyi lukuvuoden 2005-06 kestäneen yhteistyön tuloksena. Sen pohjana oli syyslukukaudella pidetty luovan kirjoittamisen työpaja Kuka minä olen – mistä minä tulen, jossa Kallion kantasuomalaiset tytöt kirjoittivat muistiin Myllypuron uussuomalaisten tyttöjen tarinoita. Keväällä projekti jatkui teatteri-ilmaisun työpajana ja esityksen ohjaaja kirjoitti tyttöjen tarinoiden pohjalta näytelmän, jota tytöt esittivät Oranssi ry:n näyttämöllä ja Kallion lukion Studioteatterissa.

“Mielestäni koko projektin syvin merkitys meille oli maailmankuvamme avartuminen, koska Kallion lukio on ollut varsin pitkään ja varsin luonnollisista syistä hyvin ”kantasuomalainen” koulu. Nyt osaamme pitää monikulttuurisuutta yhtenä toimintatapana muiden joukossa ja lähteä lähestymään aihetta meille luonteenomaisin keinoin. “

Eva Kärnä-KoskinenKallion lukio, Helsinki

24 25

Kauhua kakaroille 4.11.2006, Stoa. Liu Hong ja Luca Cannavo Hirviötehdas-piirustuspajassa

Nuorisotyön puitteissa monikulttuurisia taidetyöpajoja voidaan järjestää joko pelkästään uussuomalaisille nuorille tai kaikille, niin kanta- kuin uussuomalaisille yhteisenä toimintana. Molemmissa vaihtoehdoissa on etunsa. Uussuomalaisille nuorille taidetyöpajalla on kuitenkin aina erityinen lisätehtävänsä väylänä muihin kaikille suunnattuihin toimintoihin, kuten kirjaston palveluiden käyttäjäksi tai nuorisotalolla kävijäksi.26

“Työpaja on sosiaalista yhdessä oloa, jossa tutustutaan ja tullaan ystäviksi toisten tyttöjen kanssa. Työpajat avaavat oven suomalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin ja kieleen. Kirjasto toimii portinavaajana.”

Camilla Cedercreutz-BäckTikkurilan kirjasto, Vantaa

Taidetyöpajan tekemisenmuoto madaltaa osallistumisen ja mukaan tulemisen kynnystä, sillä se ei välttämättä aseta vaatimuksia kielitaidolle. Myös se, että ohjaava taiteilija edustaa jotain muuta kulttuuria, on viesti uussuomalaisille, että juuri he ovat tervetulleita työpajaan.

Pelkästään uussuomalaisille nuorille suunnatut työpajat voivat toimia myös vertaistukiryhminä. Osallistujien toisistaan poikkeavat kulttuuritaustat, eripituiset Suomessa oloajat ja suomen kielen taidon vaihtelevat osaamistasot voivat tehdä ryhmästä hyvin heterogeenisen, mutta poikkeavuus kantasuomalaisesta kulttuurista ja kokemukset rasismista sekä niistä aiheutuva jonkinasteinen marginaalisuus ovat kuitenkin yhdistäviä tekijöitä.27

“Tanssiryhmä toimi varmasti hyvänä foorumina vertaistuelle ja tutustumismahdollisuuksille eri koulujen [uussuomalaisille] oppilaille.”

Evelyn SõerMatinkylän toimintakeskus Laituri, Espoo

Monikulttuurisen taidetyöpajan tavoitteita tukee yleensä parhaiten se, että osallistujat ovat sekä uus- että kantasuomalaisia. Se on uussuomalaisille nuorille viesti hyväksytyksi tulemisesta muiden nuorten joukkoon. Siirtyminen seuraaviin harrastuksiin ja toimintoihin on pienempi askel, kun omassa ryhmässä on ollut mukana myös kantasuomalaisia.

TyöpajatapahtumatMonikulttuurisia taidetyöpajoja on järjestetty myös yhden päivän lastentapahtuman muodossa. Kassandran Monita-hankkeen puitteissa toteutettiin kolmeen kertaan Kauhua kakaroille -niminen osallistujille ilmainen tapahtuma Stoa Itä-Helsingin kulttuurikeskuksessa28. Lapset ja heidän vanhempansa saivat joka kerta vaellella laajassa tilassa ja osallistua tiettyinä aikoina alkaneisiin yhteensä kahteentoista erilaiseen taidetyöpajaan. Marraskuussa 2005 järjestetty tapahtuma keräsi neljän tunnin aikana 1600 osallistujaa, joten taidetyöpajoihin oli menijöitä jonoiksi asti. Seuraavana vuonna osallistujia oli jo parituhatta.

“Tapahtumassa oli hyvää […]yleisesti se ihmeellinen humaani henki, joka talkoohengellä saatiin aikaiseksi […] se, että oli paljon ihmisiä [joiden joukossa] niin ulkolaisia kuin suomalaisiakin kasvoja.”

Työpajoja ohjanneiden taiteilijoiden palautteista

26 27

Tavoitteita ja ulottuvuuksia

28 29

Venezuelalaistaustainen Maritza Bastidas johdattelee lapset mielikuvitusleikkien kautta teatteriesitykseen

Itseilmaisun mahdollisuudetTavallisesta koulutyöskentelystä poikkeavat ja sitä monipuolisemmat mahdollisuudet ilmaista itseään tarjoavat erityisesti uussuomalaisille oppilaille näytön mahdollisuuden. Taiteen kautta ryhmän kaikkien lasten lähtökohdat pärjätä tasapuolistuvat, kun on useampia vaihtoehtoja itseilmaisuun ja menestymiseen. Vaikka pärjääminen kouluaineissa ja muiden luokkatovereiden silmissä olisi tavallisessa koulutyössä vaikeaa, saattaa loistava tanssija tai lahjakas piirtäjä astua taidetyöpajassa luokan keskiöön. Lapsesta tai nuoresta voi nousta esiin taitoja, joiden olemassaoloa opettajakaan ei osannut arvata.

“Näin [taidetyöpajassa] uusia piirteitä [maahanmuuttaja] oppilaissani:mm. osallistuvuus, innostus, positiivinen asenne musiikkiin ja halu esittää.”

Elina Leuku Herttoniemenrannan ala-aste, Helsinki

Työskenneltäessä taiteen parissa erilaisuus saattaa kääntyä kaikkien iloksi ja hyödyksi. Taiteen avulla erilaisuuden eri puoliin voidaan päästä kiinni ja saatetaan löytää jotain, ehkä piilossakin ollutta ihmisen persoonasta. Tämä tuottaa kaikille osapuolille, niin opettajalle kuin oppilaalle itselleen, ahaa-elämyksiä, toimii jäänsärkijänä sekä synnyttää luokassa jotain uutta ja ennennäkemätöntä.

“Etenkin [Näytelmässä Taivaallinen kameli - tarinoita Somaliasta 29] osittainen lasten oman äidinkielen käyttö (tässä somalian kieli) sai heidät riemastumaan ja he tunsivat itsensä tärkeiksi saadessaan kääntää lauseet suomeksi.”

Eija HämäläinenPallastunturintien koulu, Vantaa

Taide tekemisen muotona kaventaa eroja oppilaiden välillä, vaikka ryhmästä ei suuria lahjakkuuksia sattuisikaan löytymään. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa uutta tanssia kokeiltaessa joutuvat kaikki laittamaan itsensä peliin samalla tavalla. Tavallisesta tilanteesta poiketen kaikki ovat tasavertaisessa asemassa oppimassa uutta, sillä suomen kielen osaaminen tai suomalaiseen kulttuurin tuntemukseen sidoksissa olevat taidot eivät luo esteitä tanssiaskelten oppimiselle.

“Tanssityöpajassa, johon osallistuin itsekin […] merkittävää oli sen ymmärtäminen, etteivät kenenkään mokat johtuneet omista juurista, vaan ihan yksinkertaisesti vain siitä, ettei ollut aikaisemmin tanssinut.”

Veronika Honkasalotutkija

Pärjäämisen tai tasavertaisuuden kokemus työpajassa voi lapsella tai nuorella vaikuttaa positiivisesti myös koulumenestykseen, kun usko omiin kykyihin kasvaa. Taidetyöpajan ehkä yllättävimmät kerrannaisvaikutukset voivat siten näkyä yksittäisen oppilaan kohdalla vaikka matematiikan tunnilla.30 Joka tapauksessa onnistuminen työpajassa edesauttaa sitä, etteivät muut epäonnistumiset tunnu yhtä pahoilta.

Luokan kustakin jäsenestä on yleensä muodostunut luokan sisällä varsin selkeä mielikuva, niin oppilailla kuin opettajallakin. Työpaja voi parhaimmillaan luoda hetkeksi koulun seinien sisälle ennakko-oletuksista vapaan ”ei-kenenkään-maan”, oman tyhjän tilansa. Tekemisen muoto poikkeaa tavallisesta luokkatyöskentelystä ja rikkoo rutiiniasetelmia oppilaiden ja opettajan välisissä suhteissa.

Taidetyöpaja voi auttaa yhteisöä näkemään jonkun luokkalaisista uudessa ja kannustavassa tai jopa ihailevassa valossa. Lapsi tai nuori, joka osoittauttuu lahjakkaaksi työpajan taidelajissa, nostaa arvostustaan niin opettajansa kuin muiden lasten silmissä ja luokan sisäinen nokkimisjärjestys voi vaihtua työpajan ajaksi. Hetkellisen muutoksen tuoma rohkaisu voi saada aikaan myös kestävämpiä muutoksia. Kaikki tämä voi onnistuneessa työpajassa tapahtua ikään kuin huomaamatta tekemisen ohessa.

30 31

Kontakti tunteisiin Taiteen kautta voidaan valistaa ja opettaa, mutta sen tarjoamat mahdollisuudet ovat paljon monipuolisemmat ja syvällisemmät kuin pelkkä informaation välitys. Kaikkia taiteenlajeja yhdistävä ominaisuus on elämyksellisyys. Taiteen avulla emootioihin luotu yhteys auttaa ylittämään mielen ja ilmaisun välissä olevia esteitä riippumatta siitä puhutaanko teatterista, musiikista, tanssista vai kuvataiteesta. Taide mahdollistaa yhteyden lapsen tai nuoren tunnemaailmaan. Siksi sen parissa saadut onnistumisen kokemukset saattavat olla vaikuttavampia kuin vastaavat onnistumiset urheilun tai muiden kouluaineiden parissa.

Varsin jokapäiväisissäkin yhteyksissä taide herättää ihmisissä tunneperäisiä reaktioita. Arkisia esimerkkejä positiivisista tai negatiivisista tunnereaktioista on paljon. Esimerkiksi yllättäen kesken päivää kuultu tuttu musiikkikappale voi pysäyttää kuuntelijansa saaden hänet hyvälle tuulelle ja hymyilemään. Musiikki voi tuoda mieleen voimakkaita muistoja tapahtumista, joita ei olisi muuten tullut ajatelleeksi. Myös ärtymystä, surua tai muita negatiivisia tunteita aiheuttava taideteos on tunteisiin vaikuttava kokemus. Kuinka joku voi olla noin sairas, että tekee jotain tuollaista ja kutsuu sitä vielä taiteeksi…31

Parhaimmillaan muun koulutyön lomassa taidetyöpajaan osallistuva lapsi kokee jotain vastaavaa. Usein taiteen aikaansaama tunnereaktio on jopa opettajan ja työpajaa ohjaavan taiteilijan nähtävissä.

“Työpajani aiheuttaa lapsissa aina jonkinlaisen voimakkaan tunteellisen reaktion. Reaktio on osassa lapsia valtavan innostunut, he opettelevat liikuttamaan lantiota ja jotkut alkavat jopa kokeilla minun latinalaisamerikkalaista kävelytyyliäni.

No, toiset sitten reagoivat voimakkaasti, että tämä on tosi tyhmää.

Mutta neutraalia reaktiota ei ole!”

Pilar Valdivia32


Erityisesti varhaiskasvatuksessa tunneaineksen mukanaolon merkitys korostuu. Mielikuvituksessa tapahtuneet asiat sekoittuvat oikeasti tapahtuneisiin ja ovat hyvinkin todellisia ja vaikutusvaltaisia.

Uussuomalaiset lapset “Afrikkalaistaustaiset lapset pääsevät työpajoissani käsittelemään omaa taustaansa musiikin ja tanssin kautta. Heillä tuntuu jotenkin olevan siitä paljon sisäistä tietoisuutta, jota he pääsevät pajassa ilmaisemaan.

Tämä auttaa heitä, kun he yrittävät yhdistää itsessään hyvät puolet suomalaisesta ja oman Afrikan maansa kulttuurista.”

Fatima Usmantaidetyöpajaohjaaja

Monikulttuurisissa taidetyöpajoissa kontaktimahdollisuus tunteisiin toimii erilaisin tavoittein uus- ja kantasuomalaisten oppilaiden kohdalla. Erityisesti uussuomalaisilla lapsilla se voi tukea identiteetin rakennusta ja edesauttaa kommunikaatiota kantasuomalaisen opettajan kanssa.

Lasten kasvatustyössä yksi keskeinen tavoite on edesauttaa tasapainoisen identiteetin muodostumista. Koska identiteetti on voimakkaasti sidoksissa tunteisiin ja muistoihin saattaa taiteen kautta muodostuva tunnekontakti auttaa lasta itseään työstämään sitä.

“Joskus ohjaamissani afrikkalaisten laulujen, leikkien ja tanssien työpajoissa tapahtuu sellaista …niin… että afrikkalaistaustaisesta lapsesta yhtäkkiä huomaa, että hänen sydämensä muisti jotain. Meille syntyy silloin hetkeksi aivan erityinen yhteys rytmin ansiosta ja kaikista tuntuu, että nyt tuo lapsi puhuu rummun kautta!”

Fatima Usman

Taidetyöpajassa muodostunut tunnekontakti saattaa myös luoda uudenlaisen kontaktin lapseen silloin, kun tuntuu, ettei oppilaasta oikein saa otetta tai että kommunikaatio jää vajaaksi. Kun kontakti lapsen kanssa ontuu puutteellisen kielitaidon takia, on yhteiseen musiikkiin ja rytmiin on helpompi päästä mukaan kuin puheeseen.

“Luokan kaksi venäläistaustaista tyttöä eivät osanneet suomea, mutta olivat ne, jotka ensimmäisellä rummutuskerralla oppivat uuden rytmin ensimmäisinä ja saivat siitä kaikkien huomion. He osasivat myös kujeilla ja hakea kontaktia Ndiobaan musiikin avulla. Myös aktiivisesti mukana rummuttanut luokanopettaja huomasi tämän.”

Outi Kääriä33

32 33

Pape Sarr innostaa rytmin huumaan

Kyse ei kuitenkaan ole vain yhteisestä kielestä tai sen puutteesta. Kontakti voi jäädä vajaaksi, vaikka uussuomalaisen lapsen kielitaito olisi täydellinen. Syytä voi joskus olla hyvinkin vaikea päätellä, mikä on yksi eri kulttuureista tulevan opettajan ja oppilaan välisen kanssakäymisen suuria haasteita.

Ei ole mahdollista hahmottaa, mitkä kaikki elämän ja kommunikaation alueet liittyvät omaan taustaan ja siitä kumpuavaan kokemusmaailmaan. Selkärangasta nousevat reaktiot, ajatukset ja toimintamallit ovat kaikkein epäkonkreettisimpia ja hankalimpia ymmärtää ja ottaa huomioon eri taustaisten ihmisten yhteisessä toiminnassa. Ihminen ei usein itsekään hahmota reagoivansa tilanteisiin ja arvottavansa asioita nimenomaan omaan taustaansa liittyvistä lähtökohdista käsin. Tämä saattaa olla erityisen hämmentävää lapselle, jonka omassa elämässä on ollut tai on läsnä useampia eri kulttuureita.

Vielä muutama vuosikymmen sitten suomalaisen opettajan tarvitsi vain harvoin miettiä sitä, miltä oppilaan kotona näyttää tai millainen tämän kokemusmaailma on johonkin tiettyyn ikään mennessä ollut. Hän tiesi, että kaikkien vanhemmat osaavat lukea ja että kaikki viettävät lomia kesämökillä tai ymmärtävät, miksi mennään vaikka pilkille. Vanhempien tuloerotkaan eivät olleet radikaalisti lapsia jakava tekijä. Monet koulutyössä käytettävät esimerkit käytännön elämästä perustuvat yhä näiden oletusten luomalle kantasuomalaiselle pohjalle. Juuri tähän haasteeseen monikulttuurinen taidetyöpaja tarjoaa monia mahdollisuuksia ja keinoja. Työpaja voi toimia alkusykäyksenä uuden kontaktin syntymiseen, jonka jälkeen yhteistyö lapsen kanssa voi alkaa sujua paljon paremmin.

Työpajassa esille tuleva asia voi olla hyvin pieni jokapäiväinen kokemus, jolle ilmaisumuoto löytyi taidetyöpajan tarjoamien tavallista monipuolisempien mahdollisuuksien kautta. Esille voi nousta myös jokin muilla keinoin vaikeasti ilmaistavissa oleva tunne tai tapahtuma, jonka käsittelylle taide antaa välineitä.

Kantasuomalaiset lapset Sekä kanta- että uussuomalaisten lasten kansainvälisyyskasvatuksessa pyritään vaikuttamaan moniin tunne- tai mielipidepohjaisiin asioihin, kuten suhtautumiseen muiden kulttuurien edustajiin ja rasismiin.

Tutkimusten mukaan tunnepohjaisiin mielipiteisiin ja asenteisiin vaikuttaminen ei onnistu pelkästään lisäämällä tietoa. Niiden käsittelyyn tarvitaan monikulttuurisen taidetyöpajan kaltaisia tunnepohjaisia ja kokemuksellisia menetelmiä. Parhaimmillaan taiteen tekemisen tai kokemisen tuottama elämys on syvästi omakohtainen. Siksi se on mieleen jäävä ja näkökantoihin voimakkaasti vaikuttava.

Onnistuessaan uussuomalaisen taiteilijan ohjaama työpaja jää lapsen tai nuoren mieleen positiivisena kokemuksena, joka voi myöhemmin elämässä tuoda positiivisen vastavoiman näihin usein negatiivisissa yhteyksissä esiin nouseviin maahanmuuttoa tai eri kulttuureita käsitteleviin keskusteluihin.

“Keskustelimme [taidetyöpajasta ja sen aiheista] useaan otteeseen luokassa. Lisäksi on hyvä yhä uudelleen muistuttaa työpajasta ja vedota sen aikana mieleen tulleisiin asioihin, jos/kun luokalla tulee puhetta erilaisuudesta/ samanlaisuudesta, maahanmuuttajista, rasismista jne.”

Päivi HärkönenPuistolan ala-aste, Helsinki

Taiteen erityisluonne kansainvälisyyskasvatuksessa muodostuu myös siitä, että se mahdollistaa erilaisuuden kokemisen kaikilla eri aisteilla. Esimerkiksi eläytyminen eri puolilta maailmaa olevien tanssien ruumiinkieleen tekee kokemuksesta kokonaisvaltaisen ja omakohtaisen. Tanssin kautta voidaan kokea erilaisuus kehollisesti, täysin toisenlaisena liikekielenä ja tapana hahmottaa maailmaa. Parhaimmillaan työpajan osallistujat heräävät pohtimaan, minkälainen ajatusmaailma ruumiinkielen takana on ja minkälaisia ovat ne ihmiset, joille se on merkityksellinen. Vastaavasti teatteri-ilmaisun kautta keksitään, käsitellään ja toistetaan elämään rinnastettavia tilanteita ja eläydytään niihin.

“Kun suomalaiset lapset saavat taidetyöpajassani mahdollisuuden kuulla erilaista musiikkia, liikkua itse uudella tavalla ja tutustua minuun, muuttuu kartta heille eläväksi Etelä-Amerikan kohdalta.

Se ei ole enää harmaa alue, vaan assosioituu heidän mielissään omakohtaisiin kokemuksiin ja tuntemuksiin työpajan aikana.”

Pilar Valdiviataidetyöpajaohjaaja

34 35

Tytöt oppivat intialaista Bollywood-tanssia

Taiteen perusluonteeseen kuuluu lähtökohtaisesti ”toiseuden” jakaminen ja yritys empaattisesti ymmärtää sitä. Esimerkiksi teatteriesityksen tai elokuvan katsojat ja tekijät eläytyvät toisen henkilön elämään ja omasta poikkeavaan kokemusmaailmaan ja saavat parhaimmillaan ”toiseuteen” omakohtaisen kosketuksen. Saman prosessin kokevat myös muiden alojen taiteilijat ja yleisö.

Täten taide kohtaa kansainvälisyyskasvatuksen keskeisen kysymyksen ja perustavoitteet. Miten toimia ihmisten kanssa, jotka edustavat tavalla tai toisella ”toiseutta”? Kansainvälisyyskasvatuksen tavoite on kehittää taitoja ymmärtää toisen kulttuurin edustajien sanoja, tekoja, arvoja ja valintoja. Tässä pyrkimyksessä kyvyllä eläytyä toisen ihmisen asemaan eli empatialla on keskeinen rooli.

Taidetyöpajaan sisältyvä kansainvälisyyskasvatus ei tyrkytä, vouhota eikä valista, vaan tarjoaa luontevan mahdollisuuden käsitellä sekä rasismia että maahanmuuttajiin ja eri kulttuureihin liittyviä kysymyksiä. Aiheet nousevat esille yhteisen tekemisen ohessa ja omien tuntemusten kautta.

“Lapsi tarvitsee luontevia tilanteita kohdata erilaisuutta. Taidetyöpaja toimii tässä, koska oppilas ei aina edes miellä sitä oppimistilanteeksi.”

Ala-asteen opettaja, Helsinki

Joskus kysymme Papen kanssa koululuokalta työpajan aluksi mitä te tiedätte Afrikasta… Vastaukset ovat yleensä todella negatiivisia…Mitä nyt televisio Afrikasta näyttää: lapset siellä ovat köyhiä ja likaisia, eikä heillä ole vaatteita tai hyviä kouluja…

Sitten keskustelemme heidän kanssaan kyseenalaistaen vähän näitä näkökulmia ja aloitamme työpajan laulut ja leikit. Annamme heille tehtäväksi etsiä seuraavaa kertaa varten tietoa internetistä jostain tietystä teemasta, esimerkiksi niistä kielistä, joilla olemme tunnin aikana laulaneet.

Uskomatonta kyllä, he tulevat seuraavalle työpajakerralle valtavan innostuneina ja täynnä positiivisia kysymyksiä Afrikasta!


TaideterapiaMielenkiintoinen rinnakkaisilmiö taidekasvatuksen eri muodoille on taideterapia. Taiteen mahdollistaman tunnekontaktin voimallisuudesta kertoo se, että taideterapian eri muodot ovat tärkeitä ja käytössä olevia menetelmiä suomalaisissa sairaaloissa ja laitoksissa.

Useimmiten ammattimaista taideterapiaa käytetään mielenterveyden ongelmista kärsivien potilaiden hoidossa ja kriisitilanteen takia terapiaa tarvitsevien henkilöiden auttamisessa, mutta taideterapiasta hyötyvät kaikki potilaat, joille ongelmien sanallinen kuvaaminen on niiden luonteen tai omien kykyjen vuoksi vaikeaa. Usein taideterapiaa käytetään juuri lasten kanssa. Sitä voidaan soveltaa myös työyhteisöjen koulutustilaisuuksissa sekä erityishuoltolaitoksissa ja vankiloissa.

Taideterapian katon alle kuuluu useita erilaisia suuntauksia ja koulukuntia. Osa liikkuu selkeästi länsimaisen lääketieteellisen ymmärryksen raja-alueilla. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin itseilmaisu, jossa hyödynnetään jonkin taiteenlajin tekemistä tai siihen eläytymistä. Tavallisimpia lajeja ovat musiikki, piirtäminen ja maalaaminen. Vielä laajempi käsite on luovuusterapia, jossa menetelmiä ovat useimmiten draama, kirjallisuus ja tanssi.

Taideterapiassa luomisprosessi, esimerkiksi kuvan maalaaminen, nähdään yleensä terapeuttiseksi kokemukseksi jo sinänsä ja se on usein tärkeämpää kuin lopputulos tai sen analysointi. Terapeutti voi kuitenkin osallistua lopputuloksen tulkintaan ja auttaa potilasta tämän oman tilanteen, tunteiden ja ajatusten selvittämisessä ja järjestämisessä taiteellisesta tuotoksesta syntyvän keskustelun kautta.

36 37

Uussuomalaisen ohjaajan persoonaKuva afrikkalaisista ihmisistä monipuolistui, kun taiteilija kertoi arjestaan ja taideopinnoistaan [Suomessa].

Leeni SiikaniemiMeri-Rastilan ala-aste, Helsinki

Ensimmäinen kommentti oli: ”Ope tule tänne! Se tumma mies tuli!”

Katariina KumpumäkiMeri-Rastilan ala-aste, Helsinki

Lapset kohtaavat työpajassa aikuisen, joka ei ole suomalainen ja se sujuu ihan normaalin arkielämän tapaan. Tämä on ikään kuin taidetyöpajan ”piilo-opetussuunnitelmaa”.


Uussuomalainen taiteilija henkilönä ja persoonana on yksi monikulttuurisen taidetyöpajan keskeisiä arvoja. Työpajan ohjaajan tehtävässä toimiva taiteilija on kaikille oppilaille esimerkkitapaus muualta Suomeen muuttaneesta ihmisestä, joka on menestynyt. Työpajan aikana hän on auktoriteettiasemassa suhteessa osallistujiin. Hän on omalla alallaan taitava ja herättää oppilaissa ihailua. Kaikki lapset näkevät hänessä kantasuomalaisten auktoriteettien kaltaisen ja samalla tavalla työtätekevän aikuisen.

Maahanmuuttajataustaisen taiteilijan ohjaamassa taidetyöpajassa on hienoa se, että sekä meidän maahanmuuttajaoppilaat että kantasuomalaiset näkevät maahanmuuttajan, joka on töissä ja aikuinen siinä missä muutkin, vaikka olisikin eri värinen tai puhuisi suomea murtaen.

Ritva Tyyskävs. rehtoriMeri-Rastilan ala-aste, Helsinki

Lapset reagoivat hyvin luonnollisesti, he pitivät Lincolnia34 ”yhtenä aikuisena”.

Mia LindströmPäiväkoti Ahti, Helsinki

Uussuomalaiset lapsetTyöpaja voi olla pienelle uussuomalaiselle lapselle monin tavoin merkityksellinen yhteinen hetki osaavan taiteilijan seurassa. Erityisen tärkeäksi voi muodostua mahdollisuus samaistua arkipäiväisissä puitteissa uussuomalaiseen aikuiseen ja tuntea olevansa samanlainen kuin hän.

Monikulttuurinen taidetyöpaja tuntuu erityisesti päiväkodeissa olevan monelle uussuomalaiselle lapselle mahdollisuus tuntea sen hetken ajan että ”Mä oon nyt täällä niinku se normaali” koska työpajan vetäjä poikkeaa jotenkin valtaväestöstä niin kuin hänkin.

Jana Vamberová tuottajaKassandra ry

Erityisesti teini-ikäisten nuorten työpajoissa korostuu taiteilijan rooli pärjäävänä, osaavana ja työtä tekevänä uussuomalaisena tai kulttuurivähemmistöä edustavana henkilönä. Koulussa työskentelevät opettajat ja muu henkilökunta ovat lapselle arkipäivän esimerkkejä ”oikeista aikuisista”. Tällaisessa oman viiteryhmän samaistumiskohteessa ei ole ensisijaisesti merkityksellistä se, tuleeko ohjaaja juuri omasta kulttuuritaustasta, vaan se, että hän poikkeaa valtaväestöstä. [..] Tanssinopettajan roolin ohella tytöt selkeästi pitivät Fatimaa myös ihanana aikuisena ohjaajana. Mahtavaa, että oli maahanmuuttajataustainen ammattilainen, mielestäni todella tärkeä roolimalli tytöille.

Evelyn SõerMatinkylän toimintakeskus Laituri, Espoo

Taiteen kautta omaa erilaisuuttaan voi oppia kääntämään voimavaraksi ja opettajan persoona voi toimia tässä inspiraationa. Voimavara voi löytyä omiin juuriin liittyvän taidelajin tuomasta ilosta ja ylpeydestä. Jos ryhmässä sattuu olemaan samasta kulttuuritaustasta tulevia tyttöjä kuin minä ja työpajassa opetellut tanssit, niin sitä riemua ei voi korvata mikään! Ylpeys omasta kulttuurista muiden osallistujien edessä on silloin ainutlaatuista!

Yonca Ermutlu35

työpajaohjaaja

38 39

Suomalaissyntyisen Ennikki Ezen helmikorut kiehtovat teinityttöjä

Somalialaisten käsitöiden työpajassamme perinteiseen maalaiselämään liittyviä punontatöitä opettelevat paitsi suomalaiset, niin myös somalialaiset. Nuori täällä syntynyt sukupolvi on kadottanut tuon perinteen kokonaan.

Äidistäni on työpajaohjaajana tullut tuon maalaisperinnekulttuurin esikuva täällä asuville somalialaisille.

Hamdi Moalimäitinsä tulkki/ työpajaohjaaja

Taiteen voimavarat ja esikuvat voivat löytyä myös nuorisokulttuurin kautta. Samaistuminen ei-valkoista ihonväriä arvostavaan hip-hop-kulttuuriin on yksi hyvä esimerkki.

[Uussuomalaisia] tyttöjä inspiroi koko kurssin ajan ennen kaikkea opettaja, joka on itsekin osittain maahanmuuttajataustainen. Nora herätti tytöissä hiljaista kunnioitusta, arvostusta ja ihailua.

[…] oppilaille on erityisen tärkeää saada edes lyhytaikainen kokemus ihailemansa tanssinopettajan seurassa, varsinkin sellaisen, joka keskittyy trendikkääseen musiikkiin ja tanssikoreografioihin. […]

Tämä oli nähtävissä esimerkiksi siinä, kuinka tyttöjen pukeutuminen muuttui tanssituntien aikana MTV-musiikkivideoita myötäileväksi.

Veronika Honkasalotutkija

Taidetyöpajan ohjaajan suomen kielen ei tarvitse olla virheetöntä. Taiteilija on osaamisensa ansiosta roolimalli ja esimerkkitapaus siitäkin huolimatta, ettei hän puhu suomea täydellisesti. Se, että taitelija ohjaa pajansa nimenomaan suomeksi, on monikulttuurisen taidetyöpajan tavoitteiden kannalta merkityksellistä monin eri tavoin. Uussuomalaisille oppilaille kouluun töihin tuleva taiteilija on kannustava viesti siitä, että vaillinaisellakin kielitaidolla voi tehdä töitä ja pärjätä. Taiteenlajista riippuen kielitaidon taso voi olla huomattavastikin alhaisempi kuin, mitä muissa koulun tehtävissä vaaditaan. Tämän päivän Suomessa viesti on kovin usein lannistavan päinvastainen, kun jopa siivoustöissä edellytetään tehtäviin nähden korkeaa kielitaidon tasoa.

Taidetyöpajassa, jossa osallistujat ovat pelkästään eritaustaisia uussuomalaisia, voi suomeksi tapahtuva opetus ja yleinen keskustelu olla luonteva mahdollisuus käyttää kieltä koulutuntien ulkopuolella yhdessä muiden vasta sitä opettelevien kanssa. Suomeksi tapahtuva yhteinen tekeminen ja keskustelu rohkaisevat jokaista osallistujaa puhumaan. Kodeissa puhutaan yleensä perheen omaa äidinkieltä, joten tilaisuudet käyttää suomea koulutuntien ulkopuolella saattavat olla harvinaisia.

“Itse nuoret loivat myös hyvää ilmapiiriä, koska nuoret koostuivat monesta eri kulttuurista. Tuli luonnollista kanssakäymistä, jossa jokainen joutui puhumaan suomea.”

Lea Koskinennuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaAvoin oppimiskeskus, Vantaa

40 41

Kantasuomalaiset lapsetKansainvälisyyskasvatuksen yhtenä tavoitteena voidaan pitää sitä, että lapset omaksuvat luontevan suhtautumistavan kaikkiin ihmisiin. Tavoite toteutuu parhaiten, kun työpajan ohjaajaa ei lapsille esitellä eksoottisena ilmestyksenä, vaan häneen suhtaudutaan oman alansa asiantuntijana ja työtään tekevänä aikuisena.

“Monikulttuurisuus ei noussut mitenkään erityisemmin esiin […] Tämä johtui kai siitä, että monikulttuurisuus oli niin luonteva osa kurssia eivätkä oppilaatkaan kokeneet sitä mitenkään ”erityisenä”.”

Riina KylliäinenVuosaaren ala-aste, Helsinki

[...] Opettajan ei siis tarvitse aloittaa työpajaa korostamalla, että ”Nyt meillä alkaa tässä tämä monikulttuurinen työpaja …ja tässä meillä on tämä monikulttuurinen ohjaaja”.

Jana Vamberová tuottaja, Kassandra ry

Eri kulttuurit ovat läsnä oikeasti ja kokemuksellisesti taiteilijan taustan ja hänen persoonansa ansiosta.

Lapsi saa mahdollisuuden tutustua minunkaltaiseeni henkilöön, josta huomaa heti, että kyseessä on ulkomaalainen. Aksenttini ja ulkonäköni – he kiinnittävät niihin heti huomiota ja ovat yleensä kiinnostuneita.


Mielestäni työpajassa oli hyvää se, että opetuksen piti […] vierasmaalainen opettaja. Puistolan lapset ovat hyvin erillään muiden maiden kulttuureista. Näin he pääsivät tutustumaan toisen maan kulttuuriin opettajan avulla.

Merja MarkkanenPuistolan ala-aste, Helsinki

Kulttuureista ja ihmisten erilaisuudesta voidaan ja olisi hyväkin puhua työpajan aikana. Kun lapset ovat tottuneet taiteilijaan ja tilanne on luonteva, alkavat he myös kysellä itse.

Työpajassa suomalaiset lapset saattavat kysyä minulta esimerkiksi käyvätkö lapset Afrikassa koulua. Minusta on hauskaa vastata heille olevani itse esimerkki koulunsa siellä käyneestä afrikkalaisesta. Tuntuu, että viesti menee silloin perille hyvin konkreettisena.


Lasten kysellessä juteltiin esim. ihmisten ihon väreistä ja pukeutumisesta usein tanssin jälkeen.

Arja KukkanenPäiväkoti Longinoja, Helsinki

Kantasuomalaisia lapsia ajatellen kieliopillisesti erikoisen tai aksentilla puhutun suomen kielen kuuleminen ja ymmärtämään oppiminen voi olla tavoitteisiin kuuluva osa, koska Suomessa ollaan vielä varsin tottumattomia puutteellisen suomen kielen kuulemiseen. Maailmankieliä, kuten englantia tai ranskaa, äidinkielenään puhuville ihmisille on tavallista kuulla omaa kieltään mitä erilaisimmilla erilaisimpina versioina. Monikielisyys ja kielten monitasoisuus ovat osa tämän päivän maailmaa.

Violan suomenkieli on hyvää, mutta tietenkin hänellä on oma aksenttinsa. Se oli ihan mukava asia ja toi oman värinsä tunteihin.

Jaana LahtinenMeri-Rastilan ala-aste, Helsinki

Työpajassa kantasuomalaiset lapset kuulevat omaa äidinkieltään puhuttavan aksentilla tai kieliopillisesti väärin ja huomaavat silti ymmärtävänsä sitä. Tämä saattaa kannustaa heitä puhumaan omia vieraita kieliään, esimerkiksi englantia ja ruotsia, vaikka eivät osaisikaan niitä kovin paljoa. Lapselle välittyvä viesti on, että kieltä voi ja pitääkin vain rohkeasti puhua, vaikka omat taidot olisivatkin vielä vajavaisia.

Kun lapset kuuntelevat minua työpajassa, he huomaavat, että suomenkieli on vaikeaa ja silti minä vain puhun sitä. Toivon aina, että se kannustaisi heitä itseään puhumaan englantia samalla tavalla jossakin muussa yhteydessä vaikkeivät vielä osaisikaan sitä kunnolla. Suomessa kun lapset tuntuvat pelkäävän vieraan kielen puhumista virheiden pelossa.


42 43

Naamioiden riemua

Koulu keskellä yhteiskuntaaMonikulttuurinen taidetyöpaja luo sekä oppilaille että opettajalle puitteet käsitellä yhteiskuntamme uutta tilannetta. Erilaisuus tulee ainakin hetkeksi osaksi arkipäivää ja kaikki saavat siitä uusia kokemuksia.

Yhtenäiskulttuurin murtuminen ei näy samalla tavalla maamme kaikissa osissa eikä kaikissa kouluissa, mutta jokaisen koulun tehtävä on jo nyt valmistaa oppilaitaan tulevaisuuteen. Taidetyöpaja on yksi mahdollisuus johdatella oppilaita kulttuurikysymysten äärelle, vaikka ne eivät olisikaan osa oman koulun jokapäiväistä elämää.

“Oppilaidensa mukana työpajaani osallistuva opettaja kokee itsekin varmasti jotain uutta kulttuureista, jos lähtee oikein kunnolla mukaan lauluun ja tanssiin.”


“Minullle itselleni yhteistyö oli mielenkiintoista hyvässä ja pahassa. Keskustelut olivat antoisia, toimintatapojen eroissa oli varmasti myös kulttuuritaustan vaikutusta.”


Niiden koulujen ja muiden kasvattajatahojen kohdalla, jotka ovat erillään nykyhetken kulttuurisesta moninaisuudesta tämän vastuun merkitys korostuu, sillä myös niiden lapset ja nuoret tulevat kohtaamaan kulttuurikysymykset tulevaisuuden opiskelu- ja työpaikoissaan.

“Kun esitykset36 valmistuivat, […] tuli niistä paljon keskustelua ja mielipiteidenvaihtoa täällä Kalliossa. Kallion esityksen nähneet jäivät pohtimaan monin tavoin monikulttuurisuuden ja syrjinnän hienovaraisempiakin muotoja ja huomasin asenteiden tarkistusta kyllä tapahtuvan.”


Vaikka koulun oppilaat edustaisivat useita eri taustoja, ei kulttuurinen ymmärrys kasva mitenkään itsestään selvästi. Pinnan alla elää paljon kysymyksiä, hämmentynyttä ihmettelyä ja aitoa kiinnostusta. Monet arkiset tapahtumat luokassa ja välitunneilla ovat omiaan pitämään yllä stereotypioita ja jopa lisäämään ennakkoluuloja ja rasistista ajattelua.

Jokapäiväisen koulutyön haasteiden keskellä voi olla hankalaa pysähtyä ja tuoda näitä teemoja käsittelyyn. Taidetyöpajatoiminta tarjoaa siihen mahdollisuuden. Sen kautta ja sen aikana erilaisuus nousee luontevalla ja positiivisella tavalla esille yleisen keskustelun ja kiinnostuksen kohteeksi.

[…] tytöt kokivat maailmankuvansa avartuneen huomattavasti ja he hankkivat aktiivisesti tietoa monikulttuurisuudesta käymällä mm. [siihen liittyvissä] tilaisuuksissa.


44 45

Prosessi vai lopputulosTaidetyöpajan luonteeseen kuuluu keskeisesti se, ettei ole itsestään selvää onko työpajan lopullinen ”tuotos” tärkeämpi kuin yhdessä koettu olemisen, tekemisen ja keskusteluiden prosessi.37 Valmista esitystä tai esinettä merkityksellisempiä voivat olla ne ajatukset ja tunteet, joita työpaja on herättänyt.

Riippuu tietysti pajaan osallistuvasta luokasta, mutta usein työpajan varsinainen ”tuotos”, oli se sitten opittu uusi kädentaito tai vaikka tanssi, on paljon pienempi asia kuin se prosessi, joka pajan aikana maahanmuuttajataiteilijan ohjauksessa käytiin läpi.

Ritva Tyyskävs. rehtoriMeri-Rastilan ala-aste, Helsinki

Taidetyöpajassa olisi tärkeää painottaa yhdessä tekemisen iloa ja yhdessä tekemisen prosessia erilaisten ihmisten kesken.

Ei siinä itse lopputuloksessa, vaikkapa tavallisessa patsaassa, niin suuria eroja ole vaikka sen tekemistä olisi opettanut sanotaanko nyt senegalilainen eikä suomalainen opettaja. Mutta kokemuksena sen tekeminen on ollut kontaktin takia erilaista.

Yonca Ermutlutaidetyöpajaohjaaja

Huolella valmisteltu ja suosiota saanut esitys tai ihailua herättävät tuotokset voivat kuitenkin merkittävästi tukea asetettuja tavoitteita.

Jos oppilaat valmistavat työpajassa joitakin tiettyjä esineitä, voidaan pajan tunnelmiin ja teemoihin palata niiden avulla myöhemmin. Koettua voidaan kerrata yhdessä ja opettaja voi tuoda aiheeseen mukaan uusia ulottuvuuksia ja syventää keskustelua. Myös se, että työlle on jatkossa hyötykäyttö tuo lisäulottuvuuden lapsen työskentelyyn. Hänen aikaansaannoksensa on silloin tärkeä ja konkreettinen.

Valmiit teatterinuket ovat sitten rikastuttava lisä äidinkielentunneilla. Jatkotyöstämme työpajan tuotoksia aina jollakin tavalla myöhemmin koulussa.


Taiteen menetelmät antavat tavallista koulutyöskentelyä helpommin tilaa lapsen tai nuoren luovuudelle ja mielikuvitukselle. Kannattaakin harkita tarkkaan, sopiiko kilpaileminen ja suorituspaineiden luominen ”tuotoksen” aikaansaamiseksi taidetyöpajan luonteeseen ja edesauttaako se sille asetettuja tavoitteita.38

On tärkeää korostaa, ettei ole oikeaa tai väärää tapaa olla luova. Tämä periaate sopii myös taidetyöpajan kansainvälisyyskasvatuksellisiin tavoitteisiin. Olisikin onnellista, jos taidetyöpajan työskentely jäisi arvosanojen ja muun arvioinnin ulkopuolelle. Taidetyöpaja voisi koulussa olla se paikka, jossa kaikki ja kaikkien suoritukset ovat hyviä.

Myös Pukinmäki-projektin39 yhtenä keskeisenä havaintona oli, että kasvatuksellisten tavoitteiden kannalta tärkeintä monikulttuurisessa musiikkityöpajassa on nimenomaan yhteisyydentunteen luominen yhteisen musiikin tekemisen kautta. Tämän katsottiin edesauttavan myös itse tavoitteen eli musiikin oppimisen saavuttamista, sillä ”vieraan musiikin syvällinen oppiminen vaatii heittäytymistä luomisprosessiin kyseisessä kulttuurissa eläneiden taiteilijoiden kanssa.”40 Prosessin merkityksen korostaminen voi siis myös tukea sitä, että tuotoksesta tulee hienompi.

Tavoitteiden ei siis tarvitse olla toisiaan poissulkevia. Jos opettaja suunnittelee taidetyöpajan tuotoksille omaan opetukseensa kuuluvaa jatkokäyttöä, on tärkeää, että kaikki oppilaat saavat työnsä valmiiksi ja että kaikkien lopputulos on riittävän kestävä ja käyttökelpoinen. Opettajan ja taiteilijan on etukäteen sovittava asiasta ja mietittävä, miten eritahtisten oppilaiden työt voivat valmistua työpajan puitteissa. Taiteilija tuntee työpajansa sisällön ja opettajan oppilastuntemus auttaa arvioimaan, mihin lasten rahkeet kyseisessä ajassa riittävät.

46 47

Siihen, onko työpajassa tavoitteiden kannalta merkityksellistä itse prosessi vai sen tuotos, ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta.

Ristiriitoja aiheutti pari kertaa taiteilijan mielestäni liiallinen pyrkiminen häntä tyydyttävään lopputulokseen pedagogisten näkemysten kustannuksella.


Olisin toivonut, että olisimme saaneet edes jotakin ”valmiiksi”, jota olisimme voineet ylpeänä esittää koulussa vanhemmille ja muille oppilaille[…]

Pauliina PirhonenYhtenäiskoulun ala-aste, Helsinki

Taiteilijan mielestä tuntui olevan niin kovin tärkeää, että olisimme esiintyneet luokkani kanssa työpajan päätteeksi koulun juhlissa. Minusta se oli kiusallinen ajatus, sillä olimmehan lasten kanssa vasta ihan ensimmäistä kertaa kokeilleet tällaista uutta ja erilaista juttua.

Minusta tärkeämpää oli, että lapset saivat iloa ja nautintoa musiikin mukaan liikkumisesta. Esiintyminen on oppilaista yleensä hauskaa, mutta esitys, vaikka pienikin, täytyy olla hyvin harjoiteltu, että se tuottaa toivotun vaikutuksen.


48 49

Vinkkejä järjestelyihin

50 51

Filippiiniläissyntyinen Teresita Ruutu opettaa keppitanssia kymppikurssilla

Perusidea on yksinkertainen. Muualta Suomeen muuttanut uussuomalainen tai perinteisen kulttuurivähemmistömme taiteilija ohjaa oman taiteenlajinsa työpajan. Käytännön järjestelyt ovat toteutettavissa kaikenlaisten päiväkotien, koulujen, järjestöjen ja nuorisotyön eri tahojen puitteissa.

Pajaa ei järjestetä yhdessä yössä, vaan se vaatii melko paljon sopimista ja etukäteissuunnittelua, mikä saattaa olla yllätys taidetyöpajan järjestämisestä innostuvalle. Huolellinen valmistelu ja vaivannäkö saavat kuitenkin aina arvoisensa kiitoksen.

Oma arvioni tyttöjen kiitoksesta välittyy varmasti seuraavista sanoistani: ”Pitkän koulutyön jälkeen… Ennen vielä samana päivänä jatkuvaa oman äidinkielen tuntia… Ramadanin aikana.. jota monet väsymykseen asti yrittivät noudattaa… Muutamat vasta maahan tulleina… kun elämä on vielä yhtä mylläkkää…” Tytöt jaksoivat olla innostuneita, kertoa silmät loistaen kuinka kivaa oli ollut!!!

Hannu WiikinkoskiMainingin koulu, Espoo

Työpajan taidepuoli on ohjaajan vastuulla, joten opettajalta ei vaadita mitään erityisiä taitoja sen suhteen. Motivaatio ja innostuneisuus riittävät. Niitä tarvitaankin sekä rahoituksen hankkimiseksi että kontaktin saamiseksi taiteilijaan ja työpajan yhteiseen suunnitteluun hänen kanssaan. Työpajan aikana opettajan innostuneisuus myös heijastuu ja tarttuu osallistuviin lapsiin.

Opettajana minä lähden siitä, että taiteilija osaa aihesisällön ja minä ikään kuin järjestän hänelle työrauhan.

Tämmöisessä lyhyessä viiden kerran pajassa ei kukaan luokan ulkopuolinen pysty hahmottamaan sen ryhmädynamiikkaa, eikä opettaja muutenkaan voi sysätä omaa kasvatusvastuutaan taiteilijalle. Työrauhan pystyy järjestämään, kun eliminoi luokan häiriötekijät, esimerkiksi ohjaa itse tietyt oppilaat eri ryhmiin tms.


Opettajan osallisuus työpajan ennakkosuunnittelussa sekä vastuunotto järjestyksen ylläpidosta ovat onnistumisen kannalta välttämättömiä. Tehtävien rajanveto ohjaajan ja opettajan välillä työpajan aikana ei koskaan ole itsestään selvä, joten siitä on osattava sopia etukäteen ja siitä kannattaa prosessin kuluessa keskustella.

Taidetyöpajaa ohjaavalle taiteilijalle koulumaailman ja osallistuvan ryhmän ja eri yksilöiden hahmottaminen, ymmärtäminen ja huomioiminen on aina haaste. Hänellä ei ole samaa ajan mukana karttunutta tietoa osallistuvan ryhmän yksilöistä kuin opettajalla, eikä hän ehdi lyhyen työpajan aikana tekemiään huomioita kovin paljoa hyödyntää. Siksi kaikki mahdollinen ennakkoinformaatio osallistuvista lapsista on arvokasta ja tärkeää.

52 53

Mistä osallistujat, minkälainen kokoonpano?Monikulttuurinen taidetyöpaja voidaan toteuttaa hyvin erilaisten ryhmäkokoonpanojen kanssa. Koko koulu voi osallistua siihen erillisinä ryhminä tai se voi olla yksittäinen kurssi yhdelle luokalle tai vaikka nuorisotoimen puitteissa säännöllisesti toimiva kerhotyyppinen paja. Jo valmiiksi olemassa oleva nuorisoryhmä voi saada lyhytkestoisestakin työpajasta paljon irti. Pajasta saatuja oppeja voidaan hyödyntää ja sen herättämiä ajatuksia voidaan käsitellä ryhmässä jälkeenpäinkin.

Yleensä suositus yhden taiteilijan ohjaaman taidetyöpajan osallistujamääräksi on enintään kuusitoista oppilasta. Kädentaitojen pajoissa, joissa ohjaajan henkilökohtaista apua tarvitaan jatkuvasti, maksimimääränä voidaan pitää kymmentä oppilasta.

Koulujen kannalta ongelmallista on se, että suositusten mukaiset ryhmäkoot taidetyöpajassa ovat huomattavasti pienempiä kuin tavalliset koululuokat. Opettajan on mietittävä etukäteen miten oppilaiden jakaminen voidaan toteuttaa käytännössä vai onko luokka luonteeltaan sellainen, että kaikkien osallistuminen yhdessä on mahdollista. Taidetyöpaja onnistuu vain harvoin, jos opettaja ei osallistu siihen taiteilijan työparina, joten osaa oppilaista ei voi jättää yksin taiteilijan vastuulle.

Suunnitteluvaiheessa on tärkeää suhteuttaa ryhmäkoko käytettävissä olevaan tilaan. Tanssin ja teatteri-ilmaisun työpajoissa kaikkien on mahduttava liikkumaan eikä tila saa olla liian pieni. Kädentaitojen ja musiikin, esimerkiksi rummutuksen, työpajoissa jokaiselle on varattava oma tuoli ja riittävä työskentelytila. Jos käytettävä tila on kovin pieni, on ryhmäkokoa supistettava entisestään.

Jos työpajaa ei järjestetä koulussa eikä muullekaan valmiiksi toimivalle ryhmälle, muodostuu osallistujien tavoittamisesta yksi keskeinen kysymys. Erityisesti uussuomalaiset ovat usein varsin vaikeasti tavoitettava kohderyhmä. Usein tarvitaan merkittävää panostusta, että ryhmä saadaan kootuksi ja kokoontumaan säännöllisesti.

Henkilökohtainen kontaktinotto nuoriin on toimivin keino työpajasta tiedotettaessa. Vain harvoin uussuomalaisia nuoria on saatu lähtemään mukaan seinille kiinnitettyjen tai jaettavien mainoslappujen avulla. Järjestäjän kannattaakin tehdä yhteistyötä koulujen kanssa ja käydä itse mainostamassa työpajaa luokissa. Parhaita tuloksia saadaan jos nuorten oma opettaja järjestää tutustumiskäynnin työpajaan tai käytettäviin tiloihin, esimerkiksi nuorisotalolle.

Usein uussuomalaisille nuorille suunnattuun työpajaan on ensimmäisellä kerralla tullut vain muutama osallistuja. Ryhmä saadaan kuitenkin kasaan, jos ensi kerran osallistujat innostuvat ja tuovat seuraavalla kerralla kaverinsa mukaan. ”Puskaradion” toimimista on hyödyllistä edistää kaikin tavoin. Esimerkiksi kirjaston toimiessa järjestäjänä kannattaa alkavasta työpajasta kertoa myös aikuisille uussuomalaisille asiakkaille. Tätäkään kontaktia ei ole syytä jättää paperisen tiedotteen varaan.

Maahanmuuttajanuorten ”rekrytointi” on aivan keskeinen kysymys ja haaste monikulttuuristen taidetyöpajojen järjestämisessä. Tiedottamista kannattaa miettiä ihan perusteita, kuten kieltä myöten. Onko toiminta todellakin kaikille avointa, jos siitä ilmoitetaan vain suomeksi? Joskus täytyy mennä jopa niin pitkälle, että harkitaan, voidaanko heitä hakea kotoa.Toisaalta näen, että yksi monikulttuurisen toiminnan haasteista on myös se, miten saadaan myös suomalaisia nuoria mukaan. Monikulttuurinen toiminta ei kosketa ainoastaan maahanmuuttajia. Ja se miten saadaan aito dialogi synnytettyä maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Seuraamissani taidetyöpajoissa suomalaiset tytöt vetäytyivät heti omiin porukoihin.

Veronika Honkasalo

54 55

AlkusykäyksiäMonikulttuurisen taidetyöpajatoiminnan käynnistäjänä voi toimia myös jokin päiväkotien, koulujen ja nuorisotoimen ulkopuolinen taho. Kannattaa heti alussa miettiä laajasti oman alueen kaikkia mahdollisia toimijoita.

Ensimmäiseksi kannattaa käydä läpi, toimiiko lähialueella jokin taiteeseen, maahanmuuttajatoimintaan tai lapsi- ja nuorisotyöhön keskittynyt järjestö, jonka asiaa taidetyöpajatoiminnan järjestäminen ajaisi. Mitkä olisivat vaikka paikallisen urheiluseuran intressit tanssija liikuntapainotteiseen työpajayhteistyöhön? Taidetyöpajan organisoimisesta voivat olla kiinnostuneita myös kirjastot, seurakunnat, museot, teatterit ja harrastajateatterit sekä kaupunkien asukasyhdistykset ja kyläyhdistykset tai paikallislehdet.

Työpajan organisoiminen yhteistyönä eri tahojen kanssa voi olla yksi keino rahoituksen hankkimiseen. Yhteistyöprojekti tuo mukanaan muitakin etuja. Jos mukaan lähtevien tahojen toiminnassa on valmiiksi mukana uussuomalaisia tai kulttuurivähemmistöjen edustajia, voi työpajan ohjaajaksi sopiva taiteilijakin löytyä sitä kautta. Yhteistyötaholta saattaa myös saada käyttöön tiloja tai materiaaleja.

Yhteistyössä toteutettavan taidetyöpajan suunnittelua ja organisoimista varten on kuitenkin varattava riittävän paljon aikaa. Oikeiden henkilöiden saaminen puhelimen päähän yhteistyökumppania haettaessa sekä yhteistyömuodosta, budjetista ja vastuualueista sopiminen vaativat aikansa. Monissa pienissä järjestöissä kaikki päätökset saattavat venyä seuraavaan viikko- tai kuukausikokoukseen asti.

Hyväksi havaittu keino käynnistää monikulttuurinen taidetyöpajatoiminta on yhteisen taidepäivän järjestäminen toiminnasta kiinnostuneille uus- ja kantasuomalaisille tahoille. Tilaisuuden tarkoituksena on inspiroida osallistujia ja luoda pohja tuleville yhteistyömuodoille.

Alkusykäys voi olla myös koulutuksen järjestäminen työpajan ohjaamisesta kiinnostuneille uussuomalaisille. Työllistävään toimintaan ja siihen liittyvään koulutukseen on mahdollista saada oma rahoituksensa.

Kuusankoskelta… Kuusankoskella toteutettiin syksyllä 2006 kahden viikon mittainen monikulttuurisen taidetyöpajatoiminnan koulutushanke. Siihen osallistui opiskelijoina 20 eri kulttuureista tullutta alueella asuvaa uusuomalaista ammatti- tai harrastelijataiteilijaa. Tavoitteena oli työllistää heitä taidetyöpajaohjaajiksi erityisesti päiväkoteihin ja kouluihin. Kuusankosken vapaa-ajankeskus oli saanut koulutuksen järjestämistä varten rahoituksen Taiteen keskustoimikunnalta.

Koulutuksen toteuttivat yhteistyössä Pohjois-Kymenlaakson kuntien kulttuurisihteerit, SAK:n pitkäaikaistyöttömien Typro-hanke ja Kouvolan seudun maahanmuutto-ohjelman koordinaatio. Vetovastuu koulutuksesta oli Kuusankosken vapaa-ajankeskuksella, jossa koulutustilaisuudet myös pidettiin. Kassandra kutsuttiin mukaan kouluttavaksi yhteistyökumppaniksi.

… KokkolaanKassandran hallinnoiman Monita -hankkeen puitteissa hankekumppani Marttaliitto ry:n paikallisyhdistykset järjestivät Taidelauantai-tapahtumia, jotka olivat yhden tai kahden päivän eri kulttuurien ruoka-, tanssija laulukulttuureihin keskittyviä uus-ja kantasuomalaisille suunnattuja kokoontumisia. Niitä järjestettiin hankkeen rahoituksella eri puolilla Suomea ja niiden tarkoituksena oli toimia uudenlaisen taidetoiminnan ja yhteistyömahdollisuuksien inspiroijina. Tavoitteena oli myös paikallisten uussuomalaisten taiteilijoiden innostaminen ja kannustaminen.

Lokakuussa 2005 järjestettiin kaikkien aikojen ensimmäinen Taidelauantai Kokkolassa, Keski- ja Etelä-Pohjanmaan Martat ry:n tiloissa. Paikalle saapui noin seitsemänkymmentä uus- ja kantasuomalaista aikuista ja lasta. Suunniteltuun ohjelmaosuuteen kuului yhteistä ruuanvalmistusta pakistanilaistaustaisen Monita-taiteilijan opastuksella sekä yhteisiä tansseja ja lauluja.

Tunnelman kannustamina muutama sudanilaistaustainen osanottaja intoutui tanssiesitykseen, joka toimi kipinänä taidetyöpajatoiminnan alulle. Martat vuokrasivat tanssityöpajan kokoontumisia varten koulun juhlasalin ja esiintymisiä varten valmistettiin perinteiset vaatteet sudanilaisen solmubatiikin työpajassa. Miesten esityksestä käynnistyneeseen toimintaan oli seuraavaan kesään mennessä tullut mukaan kymmenkunta uussuomalaista naistakin.

56 57

Mistä ohjaajat?Miten saada ensimmäinen kontakti uussuomalaiseen tai perinteisen kulttuurivähemmistön taiteilijaan? Ja mistä löytää vielä sellainen taiteilija, jolla olisi sekä kykyä että kiinnostusta ohjata lasten taidetyöpajaa?

Kassandralla on internet-sivuillaan oma ohjaajalista41, jossa esitellyt ohjaajat asuvat ensisijaisesti pääkaupunkiseudulla. Omalla paikkakunnalla monikulttuurista taidetyöpajatoimintaa käynnistettäessä on korvaamattoman arvokasta ottaa yhteyttä nimenomaan paikallisiin uussuomalaisiin ihmisiin, joiden keskuudessa hyvin todennäköisesti on taiteilijoitakin.

Uussuomalaisten taiteilijoiden keskenään hyvin heterogeenisessa joukossa on muodollisen koulutuksen saaneita ja pedagogisesti päteviä henkilöitä tai vain käytännön työssä eteviksi kouliintuneita. Taidetyöpajan menestyksekkääseen ohjaamiseen ei kuitenkaan aina tarvita virallista koulutusta. Muodollinen pätevyys ei ole keskeinen kriteeri sopivaa ohjaajaa etsittäessä eikä pelkkä taiteellinen lahjakkuus myöskään ole riittävä valintaperuste. Monet loistavat esiintyjät eivät osaa opettaa eivätkä olla lasten kanssa. On muistettava, että taidetyöpajan ohjaaminen aikuisille ja lapsille ovat kaksi eri asiaa ja vaativat erilaisia taitoja. Kiinnostus lasten kanssa työskentelyyn ja sen mukanaan tuomien haasteiden kohtaamiseen on yksi keskeisimpiä kriteerejä.

Kyllä opettaja olettaa, että työpajaa ohjaamaan lähtevällä taiteilijalla olisi ”näppituntuma” lapsiin. Opettajat kun miettivät aina käytännön sujumista ihan hirveästi…

Taiteilijan tapa tehdä ja järjestellä tuntinsa toisin kuin, mitä oma opettaja tekee, voi kuitenkin myös olla kokemus erilaisuudesta.


Monikulttuurista taidetyöpajaa ohjaavan taiteilijan tärkeäksi ominaisuudeksi nousee myös kyky ja halu tehdä yhteistyötä luokan opettajan kanssa. Lyhyessä työpajassa yhteistyön merkitys korostuu. Taiteilijan on pystyttävä sopimaan roolijaosta luokan opettajan kanssa ja muutettava omia suunnitelmiaan kunkin luokan oppilaiden mukaan. Valmius mukautua erilaisiin luokkiin ja jatkuvasti vaihtuviin tilanteisiin lasten kanssa on yhtä tärkeää työpajan onnistumisen kannalta kuin taiteelliset lahjat tai muodollinen pätevyys.

Vaikka olisi tehnyt tuntisuunnitelman, ei koskaan voi tietää miten lapset reagoivat, ja yllätyksiin on osattava varautua.


Taiteilijalla pitää olla valmiina ainakin suunnitelmat A, B, C ja D. Ja niitä pitää työpajan aikana pystyä vaihtamaan lennosta, niin kauan, että oppilaista näkee, että aha, nyt he vastaanottavat mitä sanotaan.

Tilannereagointitaito ja kyky vaihtaa suuntaa ovat siis tärkeitä ominaisuuksia taiteilijallekin.


Useat lahjakkaista taidetyöpajaohjaajista eivät aina edes miellä itseään ensisijaisesti taiteilijoiksi, vaan ovat kotiäitejä, opiskelijoita tai jonkin muun ammatin edustajia, joilla on taiteellista lahjakkuutta. He voivat ohjata taidetyöpajassa esimerkiksi synnyinmaansa lauluja, tansseja ja leikkejä tai kotona opittuja kädentaitoja. Monessa maassa taide on osa arkipäivää: joka pihalla tanssitaan, soitetaan ja lauletaan. On syytä muistaa, että Suomessa ”taide” ja ”taiteilija” määritellään länsimaisittain kapeasti.

Yksi taiteilijan keskeisiä tehtäviä työpajaa ohjatessaan on oman maansa edustajana toimiminen. Vaikka omaa taustaa ei tarvitse työpajan puitteissa mitenkään erityisesti korostaa, on taiteilijan oltava luontevasti ylpeä siitä, että hän on vaikka somalialaistaustainen tai romani. Jos näin ei ole ja lapset aistivat sen, saattaa työpaja toimia kansainvälisyyskasvatuksellisia tavoitteitaan vastaan. Lasten edessä ei työpajassa tule vähätellä omia taitojaan tai identiteettiään.

Sopivaa ohjaajaa etsittäessä kannattaa muodollisen pätevyyden vaatimukset pitää hyvin avoimina. Monet erityisesti naisten kädentaitoihin liittyvät lahjakkuudet jäävät helposti löytämättä, jos kriteerit muodollisesta koulutuksesta ovat tiukat.

Myös taide itsessään kannattaa ymmärtää laajasti taidetyöpajaa suunniteltaessa. Monikulttuurisessa taidetyöpajassa voidaan tehdä paljon muutakin kuin piirtää, maalata, näytellä tai tanssia. Minkälainen ruuanlaitto voisi esimerkiksi olla taidetyöpajan aiheena? Vaihtoehtojen kasvaessa ohjaajan löytyminenkin helpottuu.

Taiteen ymmärtäminen laajasti saattaa myös auttaa löytämään jonkin taiteellisen taidon omaavan henkilön sellaisen ”tittelin” takaa, jota ei kantasuomalaisittain mieltäisi ensisijaisesti taiteelliseksi. Esimerkiksi useat thaimaalaistaustaiset ravintolatyöntekijät hallitsevat hedelmien ja vihannesten koristekaivertamisen taiteenlajin.

58 59

Järjestöjä ja tapahtumiaSuomalaisen Maailman musiikin keskuksen (Global Music Centre)42 ylläpitämään Immigrés- nimiseen tiedostoon on kerätty Suomessa asuvia eri kulttuuritaustaisia esiintyviä ja opettavia muusikoita. Maailman musiikin keskus järjestää myös vuosittain marraskuussa EtnoSoi –festivaalit Helsingissä.

Vuosittain Helsingissä toukokuussa järjestettävä Maailma kylässä-festivaali43 ja Karjaalla heinäkuussa järjestettävä Faces -festivaali44 esiintyjineen ja työpajoineen toimivat hyvinä kohtauspaikkoina, samoin ympäri vuoden eri puolella Suomea järjestettävät Mahdollisuuksien tori -tapahtumat45. Huomionarvoista jatkokontakteja ajatellen on kuitenkin se, että vain osa festivaalien esiintyjistä asuu Suomessa.

Helsingissä kulttuurikeskus Caisalla on laaja kontaktiverkosto eritaustaisiin taiteilijoihin46. Useilla työväenopistoilla ympäri Suomea on uussuomalaisia opettajia pitämässä etnisten ruokien tai musiikin ja tanssin kursseja.

Jos omalta paikkakunnalta ei löydy järjestöä tai kulttuurikeskusta, jolla olisi työpajojen järjestämisestä kokemusta, on voi sopivaan ohjaajaan saada kontaktin myös suoraan itse. Se vaatii kuitenkin jonkin verran vaivaa. Pelkkä ilmoitusten kiinnittäminen ei tuota tulosta, avain on aina henkilökohtainen kontakti. Ja kannattaa ottaa huomioon, että jos uusi kontakti on työpajan ohjaajana kokematon, tarvitsee hän paljon tukea ja ohjeita ennen pajan alkua ja sen aikana.

Tietyt oppilaitokset pyrkivät suuntaamaan osan kursseistaan maahanmuuttajille.47 Tällaisiin kouluihin tai suomenkielen opetusta antaviin oppilaitoksiin voi myös olla yhteydessä. Parasta on pyytää lupa tulla itse paikanpäälle esittäytymään.

Monet hyvin erilaiset yhdistykset ovat ottaneet monikulttuurisuuden osaksi toimintaansa. Isommista järjestöistä mainittakoon Suomen Partiolaiset, Marttaliitto ja Punainen Risti. Myös monet urheiluseurat ja seurakunnat järjestävät erityisesti maahanmuuttajille suunnattua toimintaa ja monilla kaupungeilla on kaikille asukkaille avoimia kansainvälisiä kohtaamispaikkoja. Uussuomalaisilla on myös valtava määrä omia yhdistyksiä, joista voi olla hyötyä.48

Suomen perinteisillä kulttuurivähemmistöillä on kullakin jo vakiintuneita omia yhdistyksiä ja yhteiskunnallisia instituutioita49. Kontaktin luominen mahdolliseen taidetyöpajan ohjaajaan voi onnistua niidenkin kautta.

KustannuksetHalvimmillaan yhden taidetyöpajan järjestämisen varsinaisiksi kuluiksi tulee vain taiteilijan palkka työnantajakuluineen. Kustannukset viisi kertaa kahden oppitunnin ajan kokoontuvassa tanssi- tai teatterityöpajassa ovat noin 300 euroa.50

Pienimuotoisia materiaaleja tarvitseva kädentaitojen työpaja, johon varataan 3-5 euroa/ oppilas/ koko työpaja, tuo kymmenen oppilaan ryhmän kohdalla noin 30-50 euroa lisää budjettiin.

PalkkaRahoitusta mietittäessä on pidettävä lähtökohtana, että taiteilijalle maksetaan asiallinen palkka. Sovittu tuntipalkka maksetaan sekä työpajan ohjaustunneista että opettajan kanssa yhteistyössä tehtävistä suunnittelutunneista. Suunnitteluun käytettävä tuntimäärä on syytä sopia ennakolta. Jos työpaja kokoontuu viisi kertaa, kaksi oppituntia kerrallaan, yhteiseen suunnitteluun riittää hyvin kaksi tuntia. Näistä toinen voidaan käyttää tapaamiseen ennen työpajan alkua ja toinen vaikka ensimmäisen kerran jälkeen.

Yhteisten suunnittelutuntien palkallisuus taiteilijalle on tärkeää työpajan onnistumisen kannalta. Pelkkään sisällölliseen ideointiin ja oheismateriaalin hankintaan kuluu jo paljon palkatonta aikaa ja lyhyestä yksittäisestä työpajasta käteen jäävä summa on pieni.

Opettajat puolestaan ovat aina kiireisiä. Yhteisen suunnitteluhetken tärkeyttä ei ajankäytöllisistä syistä aina nähdä niin tarpeellisena, kuin mitä se todellisuudessa on. Palkallinen suunnittelu tuo molemmille velvoitteen ja tarvittavan ylimääräisen kimmokkeen yhteisen ajan löytämiselle.

60 61

Matkat ja eväätTaiteilijan kanssa on sovittava etukäteen hänen matkakuluistaan. Työmatkat ovat verovähennyskelpoisia, mikä kannattaa tuoda palkasta keskusteltaessa esiin. Silti työpajan järjestäjän on hyvä harkintansa ja tilanteen mukaan tulla niissä vastaan. Tämä on erityisen tärkeää, jos koulu tai tila, jossa työpaja järjestetään, on vaikeasti tavoitettavissa julkisilla kulkuneuvoilla. Jos kyseessä on musiikkityöpaja, on sovittava myös soittimien kuljettamisesta ja siitä mahdollisesti aiheutuvista kustannuksista.

Työpajan pitäminen koulussa eli omissa tutuissa tiloissa on kustannusten kannalta etu. Ulkopuolisen tilan käytöstä saattaa aiheutua vuokrakuluja ja, jos työpaja pidetään muualla kuin oman koulun tiloissa, on varauduttava maksamaan oppilaiden ja osallistuvien opettajien matkat. Tämä voi olla varsin suuri menoerä. Ulkopuolisissa tiloissa pidettävät työpajat vievät myös enemmän aikaa juuri matkojen takia. Siksi osallistuville lapsille on varattava välipalaeväät mukaan, ja siihenkin on budjettia suunniteltaessa varauduttava.

Järjestäjän kannattaa harkita tapauskohtaisesti, onko tilojen oppilaille tuoma lisäilo sen arvoinen. Helsingissä Kulttuurikeskus Caisan tilat ovat joidenkin opettajien palautteiden mukaan tuoneet lisäarvoa siellä pidettyyn työpajaan. Lapset ovat päässeet työpajan ohella tutustumaan Caisan monikulttuurisiin taidenäyttelyihin ja eri kulttuureista tuleviin työntekijöihin, mikä on tukenut työpajan kansainvälisyyskasvatuksellisia tavoitteita. Lisäksi on arvokasta jo sinänsä, että lapset ja nuoret tutustuvat Caisan tapaisten kulttuurikeskusten tiloihin ja toimintaan. Tutuksi tulleeseen paikkaan hakeudutaan jatkossa helpommin myös itsenäisesti harrastamaan tai seuraamaan tapahtumia.

MateriaalitTaidetyöpajaa ja sen budjetointia suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon, että materiaalikulut vaihtelevat työpajan luonteen mukaan. Tanssin tai teatteri-ilmaisun työpajoissa niitä ei juuri ole, mutta jos työpajan tavoitteena on valmistaa teatteri- tai tanssiesitys, tulee siitä lisäkuluja.

Kädentaitojen työpajoissa materiaalikustannukset ovat merkittävä osa kuluja. Oppilasta kohden käytettävissä oleva rahamäärä säätelee pitkälle sen, mitä työpajassa voidaan tehdä. Taiteilijalle tieto materiaaleihin käytettävissä olevasta summasta on siis tärkeä jo työpajan suunnitteluvaiheessa.

Materiaaleista tulisi sopia jokaista oppilasta kohti tarvittava euromäärä. Summa voidaan esittää muodossa euroa/oppilas/kerta tai euroa/oppilas/koko työpaja. Kuluista sovittaessa on pidettävä huolta, että molemmat osapuolet tietävät, koskevatko sovitut luvut vain yhtä vai kaikkia työpajakertoja. Materiaalikuluihin tulisi varata vähintään 3-5 euroa/oppilas/koko työpaja. Usein tarve kuitenkin on suurempi.

Yleensä materiaalien hankinta kuuluu taiteilijalle, mutta myös tästä tulee sopia etukäteen. Kaikki tarvittavat materiaalit on syytä hankkia ja niistä aiheutuneet kulut korvata sopimuksen mukaisesti ennen työpajan alkua. Tämä varmistaa, että työpaja pysyy suunnitellussa budjetissa.

Jos koululla on valmiiksi sopivia materiaaleja työpajan käyttöön, laskee se kustannuksia. Valmiiksi saatavilla olevat materiaalit vastaavat kuitenkin vain harvoin taidetyöpajan tarpeita. Jos niitä halutaan käytettävän, on ne tutkittava ennakolta yhdessä ohjaavan taiteilijan kanssa. Esimerkiksi savitöitä tehtäessä tieto, että ”koululla on savea” ei riitä, sillä savilaadut poikkeavat toisistaan. Tarvittavan saven laatu riippuu siitä, minkälaisia esineitä on tarkoitus valmistaa. Kouluissa yleisesti käytössä oleva perussavi ei sovi kaiken tyyppisiin töihin, mutta toisaalta koululta löytyvät perustyövälineet voivat olla hyvinkin hyödyllisiä.

Joskus osa kädentaitojen työpajojen viehätystä muodostuu juuri uudenlaiseen materiaaliin tutustumisesta. Monikulttuurisissa taidetyöpajoissa materiaaleina saattavat olla pienet ugandalaiset simpukat, afrikkalaisen puun kuoresta valmistettu karhea kangas, somalialaisen palmupuun oljiksi kuivatut lehdet tai suomalaisen romanipuvun pitsit.

Materiaalien erikoisuus ei välttämättä tee niistä kalliita. Taiteilija on saattanut itse tilata niitä postitse synnyinmaastaan tai tuonut niitä mukanaan siellä lomaillessaan. Materiaalin hankinnasta muodostuu harvoin ongelmia, sillä taiteilijat tietävät yleensä itse, mistä Suomessa tarvittavia materiaaleja parhaiten saa.

Lisäksi on syytä muistaa, että osa työpajan materiaaleista voi olla ilmaisia. Ugandalaisia koruja on pyöritelty simpukoiden lisäksi myös suomalaisten kovapaperisten aikakauslehtien sivuista.

62 63

Ideoita rahoitukseen Jos taidetyöpajan organisoi jokin muu taho kuin koulu, voidaan osallistujilta kerätä materiaalikustannukset joko kokonaan tai osittain. Toisaalta pienimuotoinenkin maksu voi toimia osallistujia sitouttavana tekijänä, mutta toisaalta pienikin summa saattaa myös karsia mahdollisia osallistujia. Työpajamaksun suuruutta on siis syytä harkita tarkkaan kunkin kohderyhmän mukaan.

Taidetyöpajassa tarjoutuu mahdollisuus johonkin, johon ei hyvin konkreettisen syyn eli rahan takia olisi ehkä ikinä muuten mahdollisuutta. Tämän merkitys tuntuu korostuvan maahanmuuttajanuorten kanssa. Ne voivat siis olla hyvinkin merkityksellisiä mahdollisuuksia löytää joku juttu, jonka kokee omaksi.

Veronika Honkasalo

Taidetyöpajan muoto on niin vapaa, että sen toteuttaminen onnistuu monenlaisissa yhteyksissä ja se on mahdollista integroida useamman eri aineen normaaleihin tunteihin. Ehkä taidetyöpajatoiminnan voidaan ajatella olevan osa jotain budjetissa jo olevaa toimintaa. Työpajan järjestelyt voitaisiin ehkä toteuttaa kevätretken tai urheilupäivän muodossa. Tai voisiko työpaja olla osa koulun iltapäiväkerhotoimintaa?

Sponsorien hankkiminen on ainakin teoriassa mahdollista. Koulun lähiseudun kaupat ja yrittäjät voivat suostua pienimuotoisiin lahjoituksiin, jos saavat mainoksensa näkyville koulun tiedotuslehteen, luokkalehteen tms. Joskus myös lasten vanhempien työpaikat voivat lähteä mukaan.

Ennen rahankeruun käynnistämistä tulisi kuitenkin miettiä yhdessä, onko se ylipäätään sopivaa, eli tehdä periaatepäätös siitä, miten koulussa sponsorirahaan suhtaudutaan. Kannattaa myös pitää mielessä, että sponsorien ja lahjoittajien hankita on aikaa vievää työtä ja vaatii varsin paljon sinnikkyyttä.

Yksi vaihtoehto on materiaalien saaminen ilmaiseksi kangaskaupasta tai askartelukeskuksesta. Silloin valmisteluissa olisi kuitenkin oltava jo niin pitkällä, että työpajan sisältöä on suunniteltu ohjaavan taiteilijan kanssa ja materiaalitarve on tiedossa.

Suunnittelu ja toteutusYhteistyö

Taidetyöpaja ei onnistu ilman opettajan ja taiteilijan välistä yhteistyötä. Koska kyseessä ei ole mikään vakiintunut työmuoto, on luonnollista etteivät työnjako tai vastuualueet ole itsestään selviä kummallekaan. Siksi niistä on sovittava etukäteen. Ideaalitapauksessa taiteilija ja opettaja tapaavat toisensa yhteisen suunnitteluhetken merkeissä ennen työpajan ensimmäistä kertaa.

Itse työpajan tuntien alussa ja lopussa ei ole koskaan aikaa keskustella luokan opettajan kanssa. Lapsilla on aina kiire syömään tai jonnekin ja usein se on sellaista sähläystä.

Ainoa keino, jolla opettajan ja työpajaa ohjaavan taiteilijan yhteistyön voisi saada toimimaan kunnolla on yhteinen suunnittelu ennen työpajan alkua.

Pilar Valdiviatyöpajaohjaaja

Myöskään odotukset työpajan kulusta, työmuodoista tai sille asetettavat tavoitteet eivät opettajalla ja taiteilijalla ole automaattisesti yhteneväiset. Niistäkin tulisi keskustella etukäteen.

Joskus taiteilija saattaa kokea opettajaa tärkeämmäksi, että työpajassa jokainen lapsi saa aikaiseksi valmiin ohjeiden mukaisen ”tuotoksen”.

Se ei kuitenkaan kaikkien lasten kanssa tunnu ainoalta oikealta päämäärältä. Pitäisi sopia yhdessä etukäteen mikä on työpajan tavoite.

Ritva TyyskäMeri-Rastilan ala-aste, Helsinki

Minulle on yhä edelleen vaikeaa hahmottaa itse mm. sitä, kuinka paljon uusia asioita suomalaiset opettajat olettavat, että eri-ikäisille opetetaan 45 minuutissa.


64 65

Taiteilijan tulisi saada opettajalta mahdollisimman yksityiskohtaisia ennakkotietoja luokan luonteesta ja yksittäisistä oppilaista. Onko luokka erityisen ujo ja hiljainen vai villi ja rauhaton, onko siellä erityisiä johtajia ja onko lasten kesken valmiita ristiriitoja.

Jos opettaja ei tunne omia oppilaitaan, esimerkiksi jos kyseessä on hänelle uusi luokka, voi koko taidetyöpaja mennä poskelleen. Tällaiseen toimintaan lähtemisessä oppilastuntemus on kaiken A ja O.


Turkin alueilta tulevissa tansseissa, joita opetan, ollaan paljon piirissä ja pidetään vieruskaverista kiinni. Jos en tiedä etukäteen mitään lapsista ja jos opettaja ei auta, en voi tietää, ketä ei kannata laittaa kenen viereen. Jos lapset saavat valita paikkansa itse, he yleensä menevät kavereidensa kanssa ja häiriköivät.

Kyllä minulle on käynyt niinkin, että luokassa oli kaksi lasta, joiden erimielisyydet olivat niin pahoja, että he todella vihasivat toisiaan. Sellaista ei ulkopuolinen ennakolta voi arvata.

Yonca Ermutlutaidetyöpajaohjaaja

Keskeisiä ovat myös luokan ikävinä tai haastavina pidetyt erityispiirteet. Taiteilijan täytyy saada tietää, onko luokassa erityisoppilaita ja jos on niin millaisia. Monesti ei haluta leimata jotain tiettyä yksilöä tuomalla hänen ongelmiaan ennakolta esiin, mutta tällainen hienotunteisuus ei ole tarkoituksenmukaista, vaan saattaa pilata koko työpajan kulun.

Usein opettaja saattaa myös itse olla niin tottunut luokkansa tilanteeseen, ettei enää edes tule ajatelleeksi sen erittelyä taiteilijalle. Tieto oppilaiden luonteesta ja käytöksestä on karttunut hänelle pidemmän ajan kuluessa ja vähitellen. Esimerkiksi luokan riidat kuuluvat arkeen ja saattavat tuntua itsestäänselvyyksiltä.

Taidetyöpajan ohjaajalle koko luokka ja sen jokainen yksilö ovat uusia. Lisäksi työpajat ovat useimmiten lyhyitä. Miten ohjaaja voisikaan pystyä suunnittelemaan työpajan kulkua, jos hän ei tiedä minkälaisia lapsia siihen osallistuu?

Usein on kuitenkin ongelmana, etteivät opettajat jostain syystä halua etukäteen kertoa oppilaistaan ja luokastaan, kun kysyn heiltä.

Ohjasin kerran työpajaa todella vaikealle erityisluokalle siten, että opettaja oli etukäteen kertonut minulle luokalla olevan vain ”hiukan ongelmia”!


Ennakkotiedot ovat välttämättömiä työpajaa ohjaavalle taiteilijalle. Lasten iät ja ryhmän koko eivät yksinään riitä. Voidakseen tehdä sopivan tuntisuunnitelman, hankkia oikeanlaiset materiaalit ja sopivan määrän niitä sekä ottaa mukaansa tarpeelliset tarvikkeet ja rekvisiitat, täytyy hänen tietää, minkä tasoista ryhmää hän on menossa ohjaamaan.

Kyse on myös muusta kuin pelkästä käytännön suunnittelusta. Ennakkotiedot osallistujista ovat tärkeitä myös työpajan yleisen turvallisuuden ja onnettomuuksien ehkäisyn kannalta. Lapsille ei pidä antaa heidän tasoonsa tai tilanteeseensa nähden liian vaativia tehtäviä. Ohjaajan ja opettajan yhteinen päämäärä on tehdä työpaja, jossa kaikilla osallistujilla on hyvä olo, olivatpa he minkälaisia tahansa.

Ongelmien kertominen ennakolta taidetyöpajan ohjaajalle ei ole leimaamista, vaan opettajan vastuunkantoa luokkansa lapsista.

Yonca Ermutlu

Toimivan työpajan edellytys on, että luokan opettaja on läsnä jokaisella työpajakerralla alusta loppuun saakka. Hän on viime kädessä vastuussa siitä, että luokassa säilyy työrauha ja että käytännön järjestelyt sujuvat. Jos opettaja ei ole paikalla, lapset pääsääntöisesti käyttäytyvät taiteilijan seurassa kuin kenenkä tahansa sijaisopettajan kanssa.

Koen tärkeäksi ja toimivaksi systeemiksi sen, että luokan opettaja aloittaa työpajan esittelemällä minut lapsille. Hänen tulisi myös samalla kertoa lyhyesti, mitä työpajassa tehdään ja miksi. Sillä tavalla hän ikään kuin ”siirtää” auktoriteettinsa lasten silmissä minulle.

Yonca Ermutlutyöpajaohjaaja

66 67

Taiteilija ottaa työpajassa päävastuun sen sisällöstä. Hänen tulee olla koko työpajan ajan se auktoriteetti, joka määrää ja selittää lapsille mitä tehdään. Parhaimmillaan opettaja ottaa taidetyöpajassa roolin, joka tukee taiteilijaa sekä kurinpidollisesti että ohjauksellisesti. Hän voi edesauttaa pajan onnistumista esimerkiksi kiertämällä henkilökohtaisesti auttamassa ja neuvomassa hitaampia lapsia.

Opettaja voi myös toistaa jonkun taiteilijan luokalle antaman ohjeen, jos kaikki eivät sitä ensimmäisellä kerralla ymmärtäneet tai kuulleet. Opettajan ei kuitenkaan tulisi ryhtyä antamaan työpajan tekemistä koskevia ohjeita ensimmäisenä. Lasten kysyessä hän voi korostaa heille taiteilijan auktoriteettiasemaa vastaamalla, että kysytään asiaa yhdessä tältä.

Lapsia yleensä innostaa, jos oma tuttu opettaja osallistuu ja lähtee mukaan yhteiseen tanssiin, lauluun, leikkiin tai musisointiin. Heistä on hauskaa nähdä opettajankin pistävän itseään peliin. Luonnollisesti opettajan asenne työpajaa kohtaan myös heijastuu voimakkaasti lapsiin. Kokonaan sivuun jäävä opettaja viestii lapsille tahtomattaankin, ettei tekeminen hänestä ole kovin tärkeää tai kiinnostavaa.

“Olen huomannut, että joskus ujous tarttuu lapsiin heidän omasta opettajastaan. Miten voisikaan olettaa, että lapsi uskaltaisi tanssia, jos kerran opettajakaan ei uskalla…

Opettajalta odotetaan taidetyöpajassa avointa mieltä aivan samalla tavalla kuin lapsiltakin.”

Fatima Usman

Opettajan oma osallistuminen ei kuitenkaan saa mennä järjestyksenpitovastuun edelle. Erityisesti kädentaitojen keskittymistä ja pientä näpertelyä vaativissa työpajoissa opettajan omaa osallistumista ja luokan silmälläpitoa on usein lähes mahdotonta yhdistää. Lisäksi melkein kaikissa kädentaitojen lajeissa myös lasten tarve henkilökohtaiseen neuvontaan on paljon suurempi kuin muissa pajoissa.

Kun työpaja koostuu useammasta eri kerrasta, tulee opettajan ja taiteilijan yhteistyön jatkua molemminpuolisena palautteen antamisena jokaisen kerran jälkeen. Vaikka koulumaailma on hektinen ja oppilailla on kiire heti työpajan loputtua seuraavaan paikkaan, olisi hyvä, jos opettaja kommentoisi edes jotenkin pajan kulkua ja sen sisältöä taiteilijalle.

Omaa esiintymistään luokan edessä ja tilanteiden sujuvuutta on vaikea itse arvioida ja kehittää. Jos luokan opettaja ei anna työpajaa ohjanneelle taiteilijalle palautetta, tämä ei saa sitä mistään muualtakaan.

Ensimmäisen työpajakerran jälkeen palautteen merkitys on erityisen suuri. Silloin molemmilla on konkreettinen kokemus siitä, mitä ollaan tekemässä, ja yhteisiä tunteja on vielä monta jäljellä. Jos opettaja ja taitelija panostavat keskinäiseen kommunikaatioon, ehtii viiden kerran työpajassa tapahtua paljonkin kehitystä oppilaiden käytöksessä sekä taiteilijan ja opettajan yhteistyön toimivuudessa.

Jos ensimmäinen kerta oli järjestyksenpidollisesti pelkkää kaaosta, on opettajan velvollisuus keskustella lasten kanssa asiasta jälkeenpäin. Seuraavalla kerralla kaikki osapuolet tietävät jo, mitä työpajassa tapahtuu, ja se saattaa sujua jännityksen lauettua paljon paremmin.

Hienoa oli huomata valtava kehityskaari ensimmäisen ja viimeisen tunnin välillä. Ensimmäinen tunti oli todellinen kaaos ja myöhemmissä keskusteluissa kävi ilmi, että luokan opettajatkin olivat olleet luovuttamisen partaalla.

Kolmannella kerralla tapahtui muutos parempaan suuntaan ja viidennellä eli viimeisellä kerralla oltiin jopa puolin ja toisin hieman haikeita yhteisten kertojen loppumisesta ja lapset kutsuivat työpajaa ohjannutta Kulsoomia kylään kouluunsa.

Outi Kääriä51

Motivaation ja innostamisen kannalta ensimmäinen kerta on kuitenkin peruuttamattomasti merkityksellisin. Ensikontakti ratkaisee hyvin paljon. Oppilaiden siitä saama vaikutelma on merkittävä koko työpajan onnistumisen kannalta.

Työpajan ensimmäinen kerta oli pelkkää keskustelua, vaikka aiheena olivat kädentaidot. Lapset kääntyilivät katsomaan minuun hämmentyneinä ja ihmetellen, mitä me täällä tehdään, olinhan valmistellut heidät aivan toisenlaiseen tekemiseen.


68 69

ValmistautuminenOpettaja

Työpajaan valmistautuminen alkaa opettajan omalla pohdinnalla. Kansainvälisyyskasvatukseen liittyvät teemat ovat herkkiä, koska ne sivuavat väistämättä vakavia ja ajankohtaisia kysymyksiä maahanmuuttajista, suomalaisuudesta, uskonnosta, politiikasta, ennakkoluuloista ja rasismista.

Työpajassa opettaja on se henkilö, jonka tehtävä on reagoida klisheisiin väittämiin, jos niitä lasten keskusteluissa nousee esille. Hänen tulee osata vastata lasten esittämiin kysymyksiin uussuomalaisista tai rasismista tai uskonnoista. Välitön puuttuminen on luontevasti mahdollista, kun on itse tietoinen monikulttuurisuuteen liittyvien teemojen faktoista. Jos aiheita ei ole miettinyt etukäteen, voi keskustelussa olla vaikea pärjätä.

Työpajan mieleen nostattamat teemat tarjoavat hyvän pohjan myös kansainvälisyyskasvatuksen vaikeimmista kysymyksistä keskustelemiselle myöhemmin luokassa, ja opettaja voi itse ottaa ne puheenaiheeksi sopivassa yhteydessä.

Peruslähtökohta on, että opettajan tulisi tuntea kansainvälisyyskasvatuksen keskeiset termit ja niiden määrittelyt. Perustermien merkitysten tuntemusta kannattaa etukäteen testata itseltään. Saattaa olla yllättävää, miten vaikeaa on määritellä tavallisia arkikeskustelussa käytössä olevia nimikkeitä, kuten turvapaikanhakija, pakolainen ja maahanmuuttaja. Näille termeille on kuitenkin olemassa viralliset määrittelyt, jotka on hyvä tietää. Myös tavallisimpiin ennakkoluuloisiin väittämiin ja uskomuksiin kannattaa tutustua, sillä teemoja ei kannata käsitellä luokassa huteralta pohjalta.52

Epäonnistuneen projektin kerrannaisvaikutukset voivat olla laajat.

Jos aiheita ei ole aiemmin ryhmässä käsitelty, on opettajan vaikea tietää, miten lapset tulevat reagoimaan. Tekeminen ja uussuomalaisen taiteilijan läsnäolo saattavat tuoda pintaan mielleyhtymiä aiemmin kuultuun, nähtyyn ja koettuun. Se on tarkoituskin. Jos opettajan omat pohdinnat näiden asioiden suhteen ovat kesken, olo saattaa äkkiä muodostua epävarmaksi oppilaiden edessä, kun luokasta alkaa nousta tiukkoja ja vaikeita kysymyksiä. Lasten viattoman uteliaat kysymykset tai aidon innostuneet reaktiot saattavat tulla esille taidetyöpajassa yllättävissäkin yhteydessä.

Varmuus omista näkemyksistä ja kyky perustella niitä lapsille ja nuorille on keskeinen osa ammattitaitoa. Epäröinti tai kiertely vain lisää vettä myllyyn. Tavoitteiden toteutumiseksi opettajan on oltava se aikuinen, joka tietää, minkälaisten arvojen takana seisoo ja miksi.

Tapahtumat työpajan aikana voivat olla positiivisia tai negatiivisia – molemmissa tapauksissa ne palvelevat loppujen lopuksi taidetyöpajatoiminnan tavoitteita. Karkeasti sanottuna positiiviset tapahtumat edistävät yhteisymmärrystä ja kyteneiden negatiivisten reaktioiden esiin nouseminen tarjoaa mahdollisuuden niiden purkamiseen luokassa.

Oppilaat

Opettajan kannattaa aloittaa taidetyöpajasta keskustelu oppilaiden kanssa heti, kun sen järjestyminen on varmistunut. Tämä luo lapsille positiivisen odotuksen tunteen ja edesauttaa työpajan käytännön onnistumista. Tärkeintä on tehdä lapsille selväksi, mitä työpaja tarkoittaa. Mikä on yhden pajakerran kesto, mikä kertojen määrä ja mikä suunniteltu sisältö. Jos työpaja on koulun ulkopuolella, voidaan käydä läpi, minkälainen paikka on kyseessä ja miten sinne mennään. On tärkeää kertoa myös, että opettajakin on tulossa mukaan, mutta ei vastaa pajassa opetuksesta.

Hyväksi havaittu keino pohjustaa lasten käytöstä on keskustella siitä, miten yleensä käyttäydytään, kun mennään kylään tai tulee vieraita, ja miksi niin toimitaan.

Työpajan luonteesta riippuen, voidaan sen teemaan valmistautua etukäteen. Selkeästi jonkin maanosan tai kulttuurin perinteisiin sidoksissa olevaan pajaan on luontevaa valmistautua katsomalla maailmankarttaa ja ottamalla kyseiseen alueeseen liittyviä asioita korostetusti esille eri aineiden yhteydessä. Itse taiteenlajin esittely ja siitä kertominen puolestaan kannattaa jättää taiteilijan tehtäväksi.

Myös uussuomalaisen taiteilijan tapaamiseen voi valmistautua. Lapsille on hyvä selittää, että jos puhe kuulostaa oudolta eikä sitä ymmärrä, saa taiteilijalta itseltään nätisti kysyä, mitä tämä tarkoitti. Ennen kaikkea lapsia kannattaa kannustaa kyselemään taiteilijalta kaikkia mieleen tulevia asioita vaikka hänen synnyinmaastaan.

70 71

Oppilaiden vanhemmat

Paras avain koteihin päin on, kun lapsi kertoo ensimmäisen kerran jälkeen innoissaan kotona siitä, mitä työpajassa tapahtui.


Oppilaiden vanhemmat ovat yleensä tyytyväisiä kuullessaan, että opettaja näkee ylimääräistä vaivaa ja lapset saavat mahdollisuuden osallistua taidetyöpajaan. Opettajat saavat vanhemmilta usein kiitosta nimenomaan siitä, että pyrkivät työpajan keinoin rikastuttamaan koulutyön arkea. Vanhemmat osaavat arvostaa taidetyöpajaa myös siksi, että he ovat tietoisia koulujen pienistä resursseista.

Työpajan varmistuessa on tärkeää informoida asiasta vanhempia. Heitä kiinnostavat erityisesti käytännön järjestelyissä tapahtuvat muutokset eli alkaako/ loppuuko koulu samaan aikaan, onko ruokailusta huolehdittu ja täyttyvätkö lukujärjestyksessä määrätyt tunnit. Heille voi myös mainita, minkä kohdan opetussuunnitelmassa työpajaan osallistuminen täyttää.

Avoin informoiminen työpajasta ja sen aiheesta on hyvä keino ennakoida ja ehkäistä mahdollisia väärinkäsityksiä. On parempi, että tieto sisällöstä tulee ennakolta oikeine faktoineen opettajalta itseltään kuin lapsen sanoin kerrottuna vasta ensimmäisen työpajakerran jälkeen.

Ensi kuulemalta saattaa monista sekä kanta- että uussuomalaisista vanhemmista tuntua yllättävältä, että hänen lapsensa osallistuu esimerkiksi jonkin vieraan uskonnon teemaan liittyvään työpajaan.

On tärkeää muistaa ja tehdä selväksi, että tietyn uskonnon kulttuuriperinteeseen tutustuminen ei edellytä kannan ottamista sen oppeihin tai niiden opettamista. Uskonnon käsittelyn ei tarvitse eikä tule olla tunnustuksellista, vaan sitä voi lähestyä laulujen, tanssien ja runojen kautta. Vieraiden uskontojen tuntemus on keskeinen osa yleissivistystä ja kansainvälisyyskasvatusta, mistä kertoo sekin, että niitä opiskellaan myös osana elämänkatsomustietoa.

Olimme osallistumassa luokkani kanssa ”Juutalaista kulttuuria nauraen ja laulaen” - nimiseen taidetyöpajaan. Tämä aiheutti sen, että muutamat vanhemmat ottivat minuun ihmetellen yhteyttä.

Tilanne ratkesi hyvin kun selitin heille, ettemme opettele siellä uskonnon oppeja vaan tutustumme juutalaiseen kulttuuriperimään.


Käsitys koulutyöhön kuuluvista ja sopivista asioista vaihtelee maailmankolkasta toiseen liikuttaessa. Taidetyöpajat koettelevat näitä sopivuuden rajoja tavallisesta opetustilanteesta poikkeavan toiminnan takia. Joillekin vanhemmille poikkeava työmuoto voi aiheuttaa ylimääräistä huolta oman lapsen kasvatuksen suhteen.

Kuuluuko lasten todellakin tanssia kouluaikana? Miksi koulussa pitäisi kuunnella musiikkia? Miksi lapsen pitäisi oppia muovailemaan tai piirtämään päitä? Kenen etuja ajaa se, että tytöt ja pojat pitävät toisiaan piirissä kädestä kiinni? Mutta opeteltavassa laulussahan mainitaan sana jumala! Miksi?

Tässä kirjassa on vastauksia kysymyksiin siitä, miksi kaikkia kulttuuritaustoja edustavien lasten kannattaa kuunnella musiikkia, tanssia, muovailla, piirtää ja esiintyä. Ymmärrys siitä, mitä taide on, mitä lapset voivat koulussa tehdä ja minkälainen opetus kasvattaa hyvän ihmisen, vaihtelee suuresti. Tämän kirjan näkemykset pohjaavat kantasuomalaiseen maailmankuvaan.

On mahdollista, että jonkin oppilaan vanhemmat haluavat kieltää lapsensa osallistumisen taidetyöpajaan. Yleisimmät esitetyt perusteet liittyvät eri uskonnoissa oleviin taiteellista ilmaisua rajoittaviin sääntöihin. Yleensä niihin vetoavat vain vähemmistöasemassa olevat liikkeet ja suuntaukset, kuten joidenkin luterilaisen kirkon suomalaisten herätysliikkeiden sekä tiettyjen islamin suuntausten edustajat.

Konfliktitilanteisiin ei ole olemassa yleispäteviä ohjeita, mutta niihin on olemassa hyviä tilannekohtaisia ratkaisuja. Lapsen edun mukaista ei ole suostua automaattisesti vanhempien ratkaisuun. Suomalaisessa yhteiskunnassa elävä lapsi tulee kohtaamaan vastaavanlaisia tilanteita väistämättä myös jatkossa. Opettajan velvollisuus on pyrkiä keskusteluyhteyteen, päästä molemmin puolin purkamaan syntynyt tilanne ja pyrkiä siten edesauttamaan lapsen sopeutumista suomalaisessa yhteiskunnassa elämiseen.

Tilanne saattaa olla uusi lasten vanhemmille, ehkä jopa ensimmäinen kerta, kun he kokevat kantasuomalaisen yhteiskunnan yleisen arvomaailman törmäävän omaansa lapsen kasvatuksen suhteen. On myös mahdollista, että muut kosketukset suomalaiseen yhteiskuntaan ovat vähäisiä. Siksi olisi ihanteellista, jos opettaja pääsee keskustelemaan vanhempien kanssaan siitä, mitä työpajassa tehdään ja miksi. Tärkeää on myös antaa vanhemmille tilaisuus tulla kuulluiksi.

Yksi konkreettinen keino on tarjota vanhemmille mahdollisuus tulla tutustumaan taidetyöpajaan. Pelkästään se, että vanhempi näkee, ettei taidetyöpajassa tehdä mitään salamyhkäistä tai epäilyttävää saattaa ratkaista tilanteen.

72 73

Senegalilaistaustainen Pape Sarr, djembe-rumpuja ja iloisia lapsia

Myös lapset itse voivat nähdä taidetyöpajaan osallistumisen ongelmallisena itselleen ja kavereilleen, vaikka vanhemmat eivät olisi sitä suoranaisesti kieltäneet. Heidän oma tasapainoilunsa kotitaustan ja koulun arvojen välillä saattaa nousta pintaan jossain vaiheessa työpajaa.

Kaksi somalialaistaustaista poikaa olivat mukana vain pari ensimmäistä työpajakertaa, sillä he reagoivat musiikkiin ja tanssiin vetäytymällä ja muuttumalla fyysisesti löysiksi. He myös välttivät kaikkea kontaktia.

Ensimmäisellä kerralla heidät saatiin suurin ponnistuksin ”melkein mukaan” piiriin tai peleihin ja se olisi voinut toimia loppuun astikin siten, että he osallistuisivat jotenkin. […]

Mutta he ”puhuivat ympäri” aluksi ihan hyvin mukana olleen kolmannen (maltillisemmasta kodista tulevan) pojan, siten että tämäkin kieltäytyi loppujen lopuksi tekemästä yhtään mitään.

Outi Kääriä53

Tässä vaaditaan sekä opettajalta että taiteilijalta ammattitaitoa. Lapsen on saatava säilyttää kasvonsa ja hänelle on annettava aina vain uusi mahdollisuus tulla mukaan.

Jos lapselle tulee yhtäkkiä olo, ettei saa tanssia, kysyn häneltä harrastavatko hänen vanhempansa kuntoilua. Lapsen vastatessa myöntävästi, sanon hänelle, että siitähän tässäkin on kyse, sinäkin liikuttelet kehosi eri osia.

Työpajani liittyvät afrikkalaiseen kulttuuriin yleisesti, joten voin myös katkaista ongelmatilanteen ja ottaa seuraavaksi jonkin leikin, jossa nämä lapset pääsevät positiivisella tavalla keskiöön taustansa ansiosta.


74 75

Lopuksi

76 77

Monenlaiset koululaiset, taide ja identiteettiSuomalaisten koululaisten kotitilanteen ja arvomaailman määritteleminen ei ole enää yhtä yksinkertaista kuin vain muutamia vuosikymmeniä sitten. Oppilaspohjassa on tapahtumassa perustavanlaatuinen muutos, kun erilaisista kulttuuritaustoista tulevien lasten määrä lisääntyy ja kantasuomalaisten lasten ikäluokat pienentyvät. Kyse ei ole vain yksittäisten oppilasryhmien lisääntymisestä, vaan koko oppilaspohjan varsin mullistavasta muutoksesta.

Koko ajatus siitä, kuka on suomalainen koululainen, on käymistilassa. Tähän muutokseen on syytä kiinnittää yhä enemmän huomiota niin jokapäiväisessä koulutyöskentelyssä, opettajankoulutuksessa kuin opetussuunnitelmissa ja -menetelmissäkin. Maassa, jossa koululaitos aikanaan valjastettiin luomaan yhtenäistä kansakuntaa ja ”yhden mielen” oppilaita, täytyy muutoksen lähteä liikkeelle peruskiveen muurattujen arvoasetelmien tarkistamisesta.

Suomalaisen koulujärjestelmän perustan ovat luoneet toisaalta luterilaisen arvopohjan tuoma lukutaidon arvostus ja toisaalta ajatus yhdestä homogeenisestä kansakunnasta. J.V. Snellmannin yksi mieli, yksi kieli -periaate valjasti 1800-luvulla koululaitoksen syntyhetkistään alkaen osaksi yhtenäiskulttuurin rakennusprojektia. Periaate kantaa edelleen ja vaikuttaa opettajien arvomaailmojen ja opetuksen taustalla.54 Sen olemassaolo ei ole edes kovin tiedostettua ja juuri siksi sen vaikutusten poistaminen on suuri haaste.

Valtakulttuurista ja kantasuomalaisuudesta poikkeavien lasten kirjo on laaja. Nämä lapset ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta heitä yhdistää se, että he ovat olleet omakohtaisesti tekemisissä kahden tai useamman kulttuurin kanssa. Ulkoisesti, äidinkielen tai kansalaisuuden perusteella, heitä ei aina pysty luokassa toisista erottamaan.

Myös kantasuomalaisten oma elämä on nykyisin kansainvälisempää kuin aikaisemmin. Niinpä eri kulttuuritaustaisista lapsista puhuttaessa kyse ei ole vain maahanmuuttajataustaisista tai perinteisten kulttuurivähemmistöjen lapsista. Yhä useampi kantasuomalainen lapsi on viettänyt pitkiä ajanjaksoja elämästään ulkomailla vanhempiensa työn takia ja kasvanut siten kahteen tai useampaan eri kulttuuriin. Myös yhä useammalla lapsia toinen vanhemmista on ulkomaalaistaustainen.

Syreenin Taimi -hankkeessa55 tutkijana toimineen Ilona Tikan näkemysten mukaan monen kulttuurin lapsi on useimmiten ainakin jossakin määrin marginalisoitunut. Lapsen ja nuoren identiteetin kehitykseen vaikuttaa se, että tilanne (esimerkiksi muutto ulkomaille tai paluu vanhempien kotimaahan) ei ole koskaan hänen itsensä päätettävissä, vaan se on hänelle aina pakollista, halusipa hän sitä tai ei.56

On hyvin yksilöllistä, miten tai kuinka paljon eri kulttuurien vaikutuksen alaisena eläminen vaikuttaa lapsen identiteettiin ja koulunkäyntiin. Selvää kuitenkin on, että ”suomalaisuus” merkitsee kaikille näille lapsille jotain muuta kuin, mitä sillä perinteisesti on totuttu ymmärtämään.

Muutos on ollut melko nopea eikä vielä olla täysin havahduttu siihen, että tilanne tulee vaatimaan Suomen koululaitokselta kokonaisvaltaisesti uusia ja erimuotoisia työmenetelmiä. Tarvitaan erityisesti työskentelytapoja, jotka eivät ole sidoksissa lapsen tai nuoren taustaan ja jotka eivät perustu yhtenäisen suomalaisen valtakulttuurin perusoletuksille.

Muutos kohti vähemmän yhtenäistä koulua korostaa taidekasvatukseen liittyvien aineiden merkitystä. Identiteetin rakentaminen, eri aistikanavien käyttö opetuksessa ja oppimisessa sekä runsaammat itseilmaisun ja pärjäämisen mahdollisuudet ovat osa taidekasvatusta ja sen keskeisiä kysymyksiä. Ilmaisumuodoiltaan perinteistä luokkatyöskentelyä vapaampina monikulttuuriset taidetyöpajat ovat yksi mahdollisuus uusien työskentelytapojen kehittämiseen. Taideaineiden tuntimääriä koulussa on kuitenkin viime vuosina vain vähennetty. Tämä kertoo osaltaan siitä, ettei oppilaspohjassa tapahtumassa olevaa muutosta ole vielä kunnolla sisäistetty.

Suomalaista monikulttuurista koulua ja yhteiskuntaa käsittelevä tutkimus sekä valtaosa tilanteeseen liittyvistä opettajille suunnatuista opaskirjoista tuo esiin eri kulttuuritaustoista tulevat oppilaat erityisryhminä tai poikkeustapauksina. On kuitenkin välttämätöntä etsiä keinoja, joiden avulla opetussuunnitelmaa ja koululaitosta kokonaisuutena lähdetään muuttamaan pois yhtenäiskulttuurille tyypillistä ajattelutapaa edustavasta arvopohjasta. Muualta muuttaneita ihmisiä on Suomessa eurooppalaisessa mittakaavassa vähän, mutta heitä on kuitenkin riittävästi näkyäkseen arkipäivässä ja tuntuakseen kouluissa.

Nykyisessä yhteiskunnallisessa murroksessa suomalainen identiteetti hakee muotoaan. Taiteen merkitys voisi olla tässä muutosprosessissa yhtä suuri, kuin se oli kansakunnan identiteettiä rakennettaessa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Itsenäistyvän Suomen kansallista identiteettiä etsittäessä ja muotoiltaessa taiteilijoilla ja taiteella oli keskeinen asema. Monet taiteilijat näkivät tuolloin tehtäväkseen nostaa näkyviksi niitä elementtejä, joista kokivat suomalaisuuden muodostuvan.

78 79

Opettaja ja lapset balilaisen taiteilijan pauloissa

Mistä ja miten löytyy se suomalaisuus ja uusi suomalainen identiteetti, jota kaikki täällä asuvat ovat mukana rakentamassa? Taiteilijat eivät valitettavasti ole rientäneet tutkimaan ja ilmaisemaan käynnissä olevaa muutosprosessia. Vain aniharvat kantasuomalaiset taiteilijat ovat etsineet yhteyksiä uussuomalaisiin ja heidän todellisuuteensa.

Uudenlaisen kulttuurisen moninaisuuden vaikutukset ovat jo näkyvissä yhteiskunnassamme, ja niiden käsittelemiseen tarvitaan uusia keinoja. Koulun tehtävä on toimia arvomaailman välittäjänä ja identiteetin rakentajana, ja siksi muutospaineet kohdistuvat voimakkaasti juuri koululaitokseen.

Kun nykykoululaisten halutaan oppivan ymmärtämään opetussuunnitelman mukaista suomalaisen kulttuuri-identiteetin olemusta57, ollaan syvien kysymysten äärellä. Mikä tämä identiteetti on? Onko se synteesi, joka sisältää kaikki Suomessa läsnä olevat kulttuuriset vaikutteet? Vai pidetäänkö yhä kiinni suomalaisuudesta, joka 1920- ja 1930-luvuilla kanonisoitiin poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä?

Nykyinen aikuisikäinen väestö ei keskimäärin ole ollut missään tekemisissä tänne muualta muuttaneiden ihmisten kanssa. Sen sijaan heidän lapsensa kohtaavat monikulttuurisuuden jo hiekkalaatikolla leikkiessään. Yhteiskunnallisen murroksen tilanteessa meidän tulisi keskittyä oman suomalaisuutemme pohtimiseen ja kyseenalaistaa menneet ajatusmallit. Taiteilijoiden apua kaivataan jälleen.

Monikulttuurisuus on ilmiönä aina sidoksissa aikaan ja maantieteelliseen paikkaan.58 Yhden valtion sisällä toteutunutta mallia monikulttuurisesta yhteiskunnasta ei voida sellaisenaan kopioida tai siirtää toiseen maahan. Tämä kirja on kirjoitettu siinä suomalaisen monikulttuurisuuden vaiheessa, jossa vakiintuneita käytäntöjä on vielä vähän, vaikka ymmärrys asian tärkeyttä kohtaan on jo muodostunut.

Taiteen polut tarjoavat monenlaisia työmenetelmiä nykyisessä yhtenäiskulttuurin jälkeisessä tilanteessa. Tässä kirjassa käsitelty monikulttuurinen taidetyöpajatoiminta on yksi koulumaailmaan soveltuva hyväksi todettu käytännön malli.

Kirjoitushetkellä 1990-luvun alun maahanmuuton ensimmäinen Suomessa syntynyt sukupolvi ei ole vielä tullut täysi-ikäisiksi. Pian he tulevat olemaan ensimmäisiä nuoria aikuisia, jotka ovat käyneet täsmälleen saman suomalaisen koulutusjärjestelmän läpi päiväkodista alkaen kuin kantasuomalaisetkin nuoret.

Monikulttuurisuus- ja kansainvälisyyskasvatuksen samoin kuin taidekasvatuksen vaikutus osallistujiin on vaikeasti mitattavissa. Usein niiden merkitys näyttäytyy lapselle tai nuorelle itselleenkin vasta vuosien päästä omaa elämää taaksepäin katsottaessa.59

Uusia toimintamuotoja kehitettäessä ei taidekasvatuksen mahdollisuuksia uussuomalaisten lasten kanssa ei ole vielä osattu hyödyntää kokonaisvaltaisesti. Tarpeeksi selkeästi ei ole myöskään hahmotettu kantasuomalaisten oppilaiden kansainvälisyyskasvatuksen ja rasisminvastaisen työn merkitystä, eikä taiteen mahdollisuuksia niissä yhteyksissä.

Lukijan inspiroiminen näistä teemoista on tämän kirjan tavoite ja tehtävä.

80 81

Muistilista työpajan järjestelyistä

Sovittavaa

Käytännön järjestelyt •Paikka•Tarvittavat pöydät, tuolit ja muut välineet •Ajankohta, yhden kerran pituus, kertojen määrä•Palautteiden kerääminen

Työpajan budjetti•Taiteilijan palkka•Taiteilijan matkakustannukset•Yhteisten suunnittelutuntien palkka •Materiaalikustannukset•Tilavuokra•Oppilaiden ruokailu/ välipala•Oppilaiden matkakustannukset

Ennakkotiedot taiteilijalleMinkälainen ryhmä osallistuu?•kuinka monta lasta•minkä ikäisiä•ujoja / rauhattomia•erityisoppilaita/ millaisia?•onko luokalla ollut riitoja?

Materiaalit?•mitä materiaalia ja välineitä on valmiiksi•kuinka paljon voidaan käyttää rahaa/ oppilas/ koko työpaja•kuka hankkii materiaalin ja välineet

KeskusteltavaaRoolien/ vastuualueiden jako työpajan aikana?•Taiteilija: pääauktoriteetti vastuu sisällöstä ja sen opettamisesta oppilaiden innostaminen työpajan aiheesta•Opettaja: käytännön sujuminen kurin ja järjestyksen ylläpito taiteilijan jo antamien ohjeiden toistaminenhitaampien lasten auttaminen

Tarkoitus ja päämäärä?•Mitä lasten halutaan oppivan/ mihin kohtaan opetussuunnitelmaa työpaja kuuluu•Minkä aineen tunteihin työpaja liittyy/ minkä kokonaisuuden alle se kuuluu •Pyritäänkö saamaan jotain valmiiksi/ keskitytäänkö kokemiseen ja harjoituksiin

82 83

Opettajan ennakkovalmistelutKansainvälisyyskasvatukseen liittyvät perustermit ja yleisimmät väittämät haltuun

Oppilaiden valmistaminen•Miten yleensä toimitaan, kun tulee vieraita tai mennään kylään •Mitä taidetyöpaja käytännössä tarkoittaa (paikka, montako kertaa, kuinka kauan kerrallaan, opettaja tulee mukaan)•Miten kyseisenä päivänä toimitaan käytännössä (matkat, ruokailu)•Taiteilijan puhe saattaa kuulostaa hassulta. Hänelle saa esittää kysymyksiä•Tietoja taiteilijan synnyinmaasta ja maanosasta etukäteen eri aineiden puitteissa •Taiteenlajin esittely taiteilijan tehtäväksi

Oppilaiden vanhemmatVanhempia tulee informoida ennen ensimmäistä työpajakertaa •Mitä käytännönjärjestelyitä se aiheuttaa•Mitkä ovat tavoitteet/ mihin kuuluu ops:ssa•Mahdollisuus tulla paikanpäälle katsomaan

Lähteet

HaastattelutHaastattelu Hamdi Moallim12.01.2006Haastattelu Ulla Tarvainen 07.04.2006Haastattelu Ritva Tyyskä 23.08.2006Haastattelu Pilar Valdivia 04.09.2006 (kts esittely)Haastattelu Yonca Ermutlu08.09.2006 (kts esittely)Haastattelu Jana Vamberova11.09.2006Haastattelu opettaja 26.09.2006Haastattelu Fatima Usman27.09.2006 (kts esittely)

Palautteet Kassandra ry:n taidetyöpajoista vuosilta 2003–2006.

Muistiinpanoja Kassandra ry:n taidetyöpajoista 15.08–31.12.2005, tekijä.

KirjallisuusAnttila, Eeva2001 Matka tuntemattomaan: Kohti dialogista tanssipedagogiikkaa. Teoksessa: Inkeri Sava (toim.) Taikomo. Projektin päättyessä. Monikulttuurisuudesta matkalla minuuteen. Helsinki: Opetusvirasto. 36-46.

Idstam, Sampo & Nenonen, Pirjo1998 Musiikki kulttuurien välisenä siltana. Teoksessa: Marita Muukkonen (toim.) Rytmejä ja rajankäyntejä. Kokemuksia monikulttuurisuuskasvatuksesta koulujen ja oppilaitosten arkipäivässä. Helsinki:Opetushallitus. 50-56.

Hahtomaa, Kikka & Susiluoto, Tiina (toim.)2004 Kulttuurikurssi. Työkirja. Helsinki:Annantalon taidekeskus.

Hahtomaa, Kikka & Vilkkumaa, Liisa (toim.)2003 Kulttuurikurssi. Opettajan opas. Helsinki:Annantalon taidekeskus.

84 85

Hautaniemi, Petri2004 Pojat. Somalipoikien kiistanalainen nuoruus Suomessa. Helsinki:Nuorisotutkimusverkosto.

Honkasalo, Veronika & Souto, Anne-Mari 2007 Monikulttuurinen nuorisotyö. Teoksessa: Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto. Tulossa 2007. (Internet-versio verkoston sivuilla http://www.nuorisotutkimusverkosto.fi)

Kantonen, Lea 2005 Teltta. Kohtaamisia nuorten taidetyöpajoissa. Helsinki:Like.

Luoto, Jari2004 Kansainvälisyyskasvatus haaste Suomelle. Pääkirjoitus: Maailmanpyörä. Suomen YK-liiton lehti. Helsinki:Edita Prima. 1/2004.

Meskus, Mianna & Paju, Elina2002 Juhlissa kohdataan. Teoksessa: Hanna Suutela (toim.) Kassandra –matka yli kulttuurirajojen. Helsinki: Yliopistopaino. 33-43.

Pääjoki, Tarja2004 Taide kulttuurisena kohtaamispaikkana taidekasvatuksessa. Jyväskylän yliopisto.

Rastas, Anna & Huttunen, Laura & Löytty, Olli2005 Suomalainen monikulttuurisuus. Teoksessa: Anna Rastas & Laura Huttunen & Olli Löytty (toim.) Suomalainen vieraskirja. Kuinka käsitellä monikulttuurisutta. Tampere:Vastapaino. 16-40.

Saukkonen, Pasi2006 Pieni muutto –suuri muutos? Esitelmä 15.5.2006, Selma-projektin loppuseminaari. Helsinki.

Talib, Mirja-Tytti2002 Monikulttuurinen koulu. Haaste ja mahdollisuus. Helsinki: Kirjapaja.

Tikka, Ilona 2000 Muistojen keinussa. Teoksessa: Inkeri Sava & Virpi Vesanen-Laukkanen (toim.) Taiteeksi tarinoitu oma elämä. Jyväskylä:PS-kustannus. 150-166.

LinkkejäKassandra ry www.kassandra.fiKulttuurikeskus Caisa www.caisa.fiMaailmanmusiikin keskus www.globalmusic.fiMaailma kylässä –festivaalit www.maailmakylassa.fiMahdollisuuksien tori –tapahtumat www.mahdollisuuksientori.fiFaces –festivaalit www.faces.fi

Kehitysyhteistyön palvelukeskus www.kepa.fiRasmus-verkosto www.rasmus.fiKepan kansainvälisyyskasvatussivusto www.kansainvalisyyskasvatus.net

Verkkopalvelu Infopankki www.infopankki.fi Verkkopalvelu Selma-net www.selma-net.fiVerkkopalvelu Yhdenvertaisuus.fi www.yhdenvertaisuus.fiAhaa-avaimia monikulttuuriseen kohtaamiseen www.ahaa-avaimia.fi

Romano Missio www.romanomissio.fiSaamelaiskäräjät www.samediggi.fiHelsingin juutalainen seurakunta www.jchelsinki.fi

Pakolaisneuvonta ry www.pakolaisneuvonta.fiSuomen Pakolaisapu ry www.pakolaisapu.fi

86 87

Haastateltuja taiteilijoitaPILAR VALDIVIA (María del Pilar Valdivia Collazos)syntynyt: Cali, Kolumbiaäidinkieli: espanja

Pilar on ohjannut etelä-amerikkalaisten tanssien työpajoja päiväkotilapsille, koululuokille ja aikuisille.

Eteläamerikkalainen tanssikulttuuri on osa Pilar Valdivian sydäntä ja sielua - onhan hän syntynyt salsan pääkaupungiksi kutsutussa Calissa.

Hän on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Ennen Suomeen muuttoaan hän eli kahdeksan vuotta Itävallassa ja opiskeli kääntäjäksi Grazin yliopistossa.

FATIMA USMAN syntynyt: Niger, Nigeriaäidinkieli: hausa

Fatima on ohjannut afrikkalaisten tanssien, laulujen ja leikkien taidetyöpajoja äiti-lapsi-ryhmille, päiväkotilapsille ja koululuokille.

Karismaattinen ja voimakastahtoinen Fatima Usman on perheenäiti ja koulutukseltaan peruskoulun opettaja. Fatima on myös aktiivinen ja näkyvä vaikuttaja Suomen nigerialaisen ja afrikkalaisen yhteisön sisällä.

YONCA ERMUTLU syntynyt: Izmir, Turkkiäidinkieli: turkki

Yonca on ohjannut koululuokille, teini-ikäisten tyttöjen ja aikuisten ryhmille taidetyöpajoja, joissa tanssitaan Turkin eri alueilta tulevia kansantansseja .

Elämänmyönteinen Yonca Ermutlu on lahjakkuus niin tanssijana kuin akateemisena tutkijanakin. Hän laulaa kymmenhenkisessä Nefes -yhtyeessä, joka soittaa lähes kaikenlaista turkkilaistaustaista musiikkia ja työskentelee Helsingin yliopistossa tutkijana.

Viitteet1 Jatkossa puhutaan selkeyden vuoksi vain opettajista, koululaisista ja luokista.

2Suomen perinteisinä kulttuurivähemmistöinä pidetään saamelaisia, tataareita, romaneja ja juutalaisia.

3 Jatkossa puhutaan selkeyden vuoksi vain uussuomalaisista taiteilijoista.

4 Pape Sarr on Senegalista Suomeen muuttanut muusikko ja työpajaohjaaja.

5 Kantonen 2005: 45.

6 Kansainvälisyyskasvatus, globaalikasvatus, ihmisoikeuskasvatus, suvaitsevaisuuskasvatus, rauhankasvatus, kehityskasvatus, monikulttuurisuuskasvatus ovat vastaaviin tavoitteisiin pyrkivää opetusta tai koulutusta. Kansainvälisyyskasvatus on toisinaan myös kattotermi muille termeille.

7 Luoto: 2004.

8 Näin esimerkiksi www.kansainvälisyyskasvatus.net

9 Lisää pohdintaa monikulttuurisuuden käsitteestä ja merkityksestä: Rastas, Huttunen ja Löytty 2005.

10 Talib 2002: 130.

11 Lisää pohdintaa eksotismista: Meskus & Paju: 2002.

12 Cynthia Mäkipää on Indonesiasta Suomeen muuttanut tanssija, kulttuurikouluttaja ja työpajaohjaaja.

13 Yhteistyössä olivat Sibelius Akatemian koulutuskeskus, Konserttikeskus ry, Maailman musiikin keskus ry ja Pukinmäen yläaste.

14 (Taikomo=Taidekasvatus monikulttuurisessa koulussa) yhteistyössä olivat Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osasto, Helsingin kaupungin opetusvirasto ja kulttuurikaupunkisäätiö.

88 89

15 Yhteistyössä olivat Taideteollisen korkeakoulun taidekasvatuksen osasto, Teatterikoulun tanssija teatteripedagogiikan laitos, Sibelius-Akatemian musiikkikasvaatuksen osasto ja Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitos.

16 (Taimi= Taiteellinen ilmaisu ja etnisesti tai sosiaalisesti syrjäytymisvaarassa olevien lasten itseymmärrys) yhteistyössä olivat Taideteollinen korkeakoulun taidekasvatuksen osasto ja Stakes. Osa Suomen Akatemian Syreeni-tutkimusohjelmaa (Syreeni=Syrjäytyminen, eriarvoisuus ja etniset suhteet Suomessa).

17 Kts lisää www.kassandra.fi

18 Mm. teatteriesitys Sateenkaari Katajanokan konepajassa ja taidetapahtuma Äidit ja tyttäret Annantalossa.

19 Kts www.kassandra.fi -ohjelmanvälitys

20 Aina jonkun tytär vuonna 2004 ja Zambesi vuonna 2008, Aleksanterin teatterissa Helsingissä.

21 Viola Pekkanen on inkeriläissyntyinen näyttelijä ja työpajaohjaaja.

22 Kts esittely kirjan lopusta.

23 Lilly Zuluaga on Kolumbiasta Suomeen muuttanut keraamikko ja työpajaohjaaja.

24 Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 www.oph.fi/info/ops.

25 Tämän toiminnan kohderyhmä ja toteutusmuoto ovat määräytyneet Kassandran saaman OPM:n erityishankkeen kautta.

26 Honkasalo & Souto 2007.

27 Honkasalo & Souto 2007. Marginaalisuutta käsittelee myös Tikka 2000:158-159.

28 Tapahtumat järjestetivät yhteistyössä Stoa Itä-Helsingin kulttuurikeskus ja Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto/ itäinen alueopisto sekä Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen Visuaalisen taidon ja taiteen talon Valtti ja nuorisotyöpaja Sininen verstas.

29 Taivaallinen kameli - tarinoita Somaliasta draamakasvattaja Riitta Kuosan ja opettaja Abdulkadir Sheikh Maon vuorovaikutteinen näytelmä, jonka tarinat oli kerätty Suomessa asuvilta somalialaisilta.

30 Klassinen esimerkki on yhdysvaltalaisen yhteisötaitelija Allan Kaprowin 1960-luvun lopulla tekemä luku- ja kirjoitusvaikeuksia omanneiden lasten taideprojekti. Lasten kirjoitustaito parani taiteen keinoin niin paljon, että kouluviranomaiset hämmästyivät. (Kantonen 2005: 270).

31 Hahtomaa & Susiluoto 2004:15.


33 Muistiinpanoja taidetyöpajoista syksy 2005: Kaiken maailman rummutusta, djembe-rummun soittamisen työpaja, ohjaajana senegalilaistaustainen Ndioba Gueye.

34 Lincoln Kayiwa on Ugandasta Suomeen muuttanut taiteilija ja työpajaohjaaja.


36 Kallion lukion ja Myllypuron yläasteen yhteisprojekti Samaa ilmaa. Kts kpl Nuorisotyö sivu 21.

37 Näin myös: Kantonen 2005: 46.

38 Hahtomaa & Vilkkumaa 2003: 46.

39 Kts kpl Monikulttuurinen taidekasvatus Suomessa, sivu 11.

40 Idstam ja Nenonen 1998: 52.

41 www.kassandra.fi/ohjaajat

42 www.globalmusic.fi

43 www.maailmakylassa.fi

44 www.faces.fi

45 www.mahdollisuuksientori.fi

46 www.caisa.fi

47 Kts esim: (www.selma-net.fi), (www.mol.fi -maahanmuutto).

90 91

48Uussuomalaisten omia järjestöjä on listattu esimerkiksi (www.kepa.fi -jäsenrekisteri) Huomioitavaa on, että listalla on uussuomalaisten omien järjestöjen lisäksi mm ystävyysseuroja ja kehitysyhteistyöjärjestöjä. Myös (www.infopankki.fi -yhdistykset) on hyvä listaus. (www.rasmus.fi -Rasmus opas) kokoaa eri toimijoita myös laajemmin.

49Esimerkiksi www.romanomissio.fi, www.samediggi.fi, www.jchelsinki.fi.

50 Kassandran ja Helsingin kaupungin palkkioihin perustuva arvio vuodelta 2006.

51 Muistiinpanoja taidetyöpajoista syksy 2005: Tansseja ja leikkejä maailmalta, ohjaajana pakistanilaistaustainen Kulsoom Ally.

52 Hyviä sivustoja tätä tarkoitusta varten ovat mm: (www.ahaa-avaimia.fi -sanasto), (www.pakolaisneuvonta.fi -10 väitettä ja faktaa turvapaikanhakijoista), (www.pakolaisapu.fi -Tietoa pakolaisuudesta), (www.mol.fi -Maahanmuutto), (www.rasmus.fi -Rasmus-opas), (www.yhdenvertaisuus.fi -käsitteitä ja määritelmiä –lainsäädäntö).

53 Muistiinpanoja taidetyöpajoista syksy 2005: Tansseja ja leikkejä maailmalta, ohjaajana pakistanilaistaustainen Kulsoom Ally.

54 Tätä pohtivat myös Hautaniemi 2004: 32 ja Saukkonen 2006 ja Pääjoki 2004: 62.

55 Kts tarkemmin kpl Monikulttuurinen taidekasvatus Suomessa, sivu 11.

56 Tikka 2000: 161.

57 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, Kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys-aihekokonaisuus.

58 Rastas, Huttunen & Löytty: 2005: 21.

59 Myös: Kantonen 2005: 264.

92 93

Kuvat Johnny Korkman@ Kassandra ry

taide polkunakassandra.fi/wp-content/uploads/taiteen_riemua_web.pdf · tuo koulujen elämään...

Documents