Suomen elokuvasäätiön tiedotuslehti 1 | 2011infoNapapiirin sankarit oli viime vuoden katsotuin elokuva lähes 340 000 katsojalla.

Napapiirin sankarit oli viime vuoden katsotuin elokuva lähes 340 000 katsojalla.

Sisältö

SESinfo | Suomen elokuvasäätiön tiedotuslehti 1/2011 | SESinfo internetissä: www.ses.fi/fi/info.aspjulkaisija: Suomen elokuvasäätiö | Kanavakatu 12 | 00160 Helsinki | puh. 09 6220 300 | fax 09 6220 3050 | e-mail / osoitteenmuutokset: ses@ses.fi vastaava toimittaja: Reetta Hautamäki tiedotuskoordinaattori | puhelin 09 6220 3044 | e-mail: reetta.hautamaki@ses.fi toimitusryhmä: Kerstin Degerman, Petri Kemppinen ja Marja Pallassalotaittaja: Praxis Oy | painatus: Pre Media Helsinki, 2011 | ISSN 0359-4866

PääkirjoitusIrina Krohn: Hyvä me! 3

AjankohtaistaSuomen elokuvasäätiö on siirtynyt sähköiseen hakujärjestelmään 4MTV3 liittyi Pohjoismaiseen elokuva- ja tv-rahastoon 4DWNLD.FI 5Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma 2011–2015 julkistettu 5

Onko suunta oikea? 6

Aikalaiselokuva – viimeisimmistä hengenvedoista syntyvä ajattomuus? 10

Lyhytelokuva – timantiksi tiivistetty 15

Lyhyempien asialla 19

Festivaalimenestyjä: Viikko ennen vappua 21

Digitaalisen elokuvateatteriverkostoon vuoden 2013 aikana 23

Media DeskUutisia 28Ajankohtaiset hakukierrokset 29Tulevia kursseja 32

Tuotantotukipäätökset 38

Yhteystiedot 43

P Ä Ä K I R J O I T U S 3

Kun katsotaan miten tavoiteohjelma 2006–2010 on toteutunut, on selvää, että elokuva-alan yh-teistyö ja sitoutuminen yhteisiin pääviesteihin

on näyttänyt voimansa. Tuotannon tuki on neljässä vuodessa noussut 68

prosenttia. Suomalaisia elokuvia näkyy maamme rajo-jen ulkopuolella enemmän niin kansainvälisesti arvos-tetuilla festivaaleilla kuin elokuvateattereissa. Elokuvan asema suomalaisten sekä rakastamana että arvostama-na kulttuuri- ja vapaa-ajanelämyksenä on entistä vah-vempi. Elokuvateatteriverkoston digitointi on vahvasti käynnissä ja elokuvateatteri katsomiskokemuksen arvo on vain kasvanut lisääntyneen kotikatsomisen myötä.

Kaikkia uhkia edellinen tavoiteohjelma ei enna-koinut. Suomalaisen elokuvan kehittymisen jatkoa var-jostaa hyvin ikävästi Yleisradion säästöt ja suuntautu-minen talon sisäisiin tuotantoihin. Elokuvaa ei Ylessä tuoteta itse. Ulkopuolisiin ostoihin kohdistuneet säästöt väistämättä näkyvät heikentyneenä elokuvatoimialana. Suomalaisille katsojille tämä skenaario tarkoittaisi vä-hemmän tarinoita ja harvempien tekijöiden mahdol-lisuutta tarjota katsomiselämyksiä. Tämänkaltainen kulttuurisen itseilmaisun köyhdyttäminen köyhdyttää lopulta meitä kansakuntana. Yleisradion säästöt eivät siksi saa kohdistua ulkopuolisiin ostoihin ehdotetulla tavalla. Yleisradion budjetissa pitää olla uskottavasti en-nakko-ostorahaa ja johtajilla valistunutta ymmärrystä elokuvailmaisun koko kirjoon pätkästä pitkään.

Saavutettuihin tuloksiin ei voi näin ollen pysäh-tyä, vaan työ jatkuu. Kiittää toki pitää ja tässä ministeri Wallinin sitoutuminen hallitusohjelmakirjaukseen on ollut keskeistä.

Uuden tavoiteohjelman tavoitteiden toteuttaminen vaatii elokuva-alalta vahvojen näyttöjen lisäksi kykyä argumentoida elokuvan asiaa siten, että löydämme puo-lestapuhujia taiteen itseisarvon tuntijoista niihin, jotka huolehtivat valtion talouden kestävyysvajeesta. Saa-vutettujen etujen yhteiskunnasta Suomi on enemmän muuttumassa jatkuvan keskustelun ja kyseenalaistami-sen yhteiskunnaksi, jossa omia tavoitteita joutuu perus-telemaan ja avaamaan myös muille kuin sisäpiiriläisille ja vakiintuneille portinvartijoille. Uskon, että kuvan, tarinan ja markkinoinnin mestareina elokuva-alalla on täydet mahdollisuudet vaikuttaa laajasti tekemisensä reunaehtoihin.

Hyvä me!Uusi tavoiteohjelma tähtääkin Suomen elokuva-

säätiölle kanavoidun tuen kasvattamisen lisäksi laa-jemmin edistämään elokuvien tekemistä, tuottamista ja jakelua. Mm. tekijänoikeuksia ja tekijänoikeustaloutta tahdotaan vahvistaa ja tehdä Yleisradion elokuvara-hoittamista läpinäkyvämmäksi ja ennakoitavammaksi. Tuotantokannustimen avulla Suomi pääsisi samalle vii-valle kilpailemaan ulkomaisista kuvauksista, mikä olisi kasvavalle toimialalle eduksi. On selvää, että elokuvate-atterit pitää digitoida kokonaisuudessaan mahdollisim-man nopeasti, jotta alueellinen tasa-arvo ja digitoinnin hyödyt saavutetaan.

Kaikkia kahdeksan tavoiteohjelman kohtaa perus-tellaan kuitenkin yhteiskunnan kokonaishyödyn kautta. Pääministeri Mari Kiviniemi totesi elokuvavuoden avajaispuheessaan ”niiden olevan kohtuullisia” kun kat-sotaan alan tämänhetkisiä näyttöjä ja merkitystä.

Tänä keväänä on syytä tarkkaan seurata puoluei-den kantoja Veikkauksen tuotonjaosta sekä ylipäätään suomalaista rahapelipolitiikkaa. Kiristyneessä valtion-talouden tilanteessa on varmasti tahoja, jotka 1990-luvun lamavuosien tapaan tahtoisivat siirtää budjetista peruspalveluja Veikkauksen puolelle. Kirjaston rahoi-tusten poissaaminen Veikkauksen tuotoista takaisin budjettiin kesti noin 15 vuotta. Toisaalta Suomessa vallitseva rahapelijärjestelmä, jossa yhden valtiollisen pelimonopolin sijaan on kolme toimijaa: Veikkaus, Raha-automaatti yhdistys ja Finntoto, asettaa toimin-nan edelleen alttiiksi kanteille EU-tuomioistuimessa. Todennäköisesti kulttuurirahoitus on turvattu valtion rahapelimonopolissa paremmin kuin jos valtio myön-täisi peliyrityslisenssejä yksityisille toimijoille.

Summa summarum. Näytöt ja numerot pitää jat-kuvasti olla kunnossa, jotta uusissa tilanteissa otamme haltuun uusia mahdollisuuksia, emmekä menetä saa-vutettuja tuloksia.

Tavoiteohjelmaa saa mielellään ladata, lukea ja le-vittää.

Tavoiteohjelma ja sen rajaukset ovat jo ehtineet he-rättää keskustelua senkin osalta, mitä siitä puuttuu.

On esitetty perusteltuja kysymyksiä siitä, etteikö elokuvasäätiö pidä esimerkiksi elokuvakasvatusta tai vaikkapa alan koulutuksen aloituspaikkojen määrää tai laatua tärkeinä. Valmisteluvaiheessa edellä mainittuja kysymyksiä ja muitakin oli harkinnassa. Lopulta pää-

4 A J A N K O H T A I S T A

AjankohtaistaSuomen elokuvasäätiö on siirtynyt sähköiseen hakujärjestelmään

Suomen elokuvasäätiö siirtyi vuoden alussa uu-teen sähköiseen hakujärjestelmään. Kaikkia säätiön jakamia tukia haetaan nyt netistä löy-

tyvän järjestelmän kautta. Hakemuksien lisäksi jär-jestelmä mahdollistaa säätiön tukiasiakkaille myös omien tietojen sekä hakemusliitteiden hallinnan, elo-kuvahankkeiden tietojen päivittämisen sekä elokuva-kopioiden festivaalikierron seurannan.

Järjestelmää käyttääkseen tulee ensin rekisteröi-tyä elokuvasäätiön asiakkaaksi. Myös vanhojen tuki-asiakkaiden tulee rekisteröityä uuteen järjestelmään. Rekisteröityminen järjestelmään kannattaa hoitaa hyvissä ajoin ennen ensimmäisten tukihakemusten lähettämistä, sillä rekisteröitymispyynnön käsittely-aika on muutama päivä.

Henkilökohtaisia tukia hakevat asiakkaat (käsi-kirjoitustuki, kulttuuriviennin matka-apurahat) re-kisteröityvät järjestelmään yksityishenkilöinä. Tuo-tanto-yhtiöt, levittäjät ja elokuvateatterit kirjautuvat asiakkaaksi rekisteröitynä yhteisönä, jolloin järjestel-män käyttäjätunnukset ovat yhteisökohtaiset.

Järjestelmä toimii kaikissa yleisimmissä netti-selaimissa.

Sähköinen hakujärjestelmä sekä tarkemmat ohjeet löytyvät elokuvasäätiön nettisivuilta: www.ses.fi/fi/haku.asp

MTV3 liittyi Pohjoismaiseen elokuva- ja tv-rahastoon MTV3 on liittynyt 1.1.2011 Pohjoismaisen elokuva- ja tv-rahaston (Nordisk Film og TV Fond) jäseneksi.

Kaikkiaan rahastoon kuuluu nyt 18 partneria: poh-joismainen ministerineuvosto, viisi pohjoismaista kan-sallista elokuvasäätiötä tai -instituuttia ja 12 johtavaa pohjoismaista televisiokanavaa.

”Maailman vanhin MTV ja yksi Euroopan van-himmista kaupallisista televisiokanavista on ylpeä Poh-joismaisen elokuva- ja tv-rahaston jäsenyydestään”, sanoo MTV3:n ohjelmajohtaja Jorma Sairanen. ”MTV3 rahoittaa tällä hetkellä kolmesta viiteen pitkää elokuvaa ja noin 30 tuntia televisiodraamaa vuodessa ja luultavasti nämä määrät lisääntyvät tulevina vuosina.”

Rahaston johtaja Hanne Palmqvist toivottaa MTV3:n tervetulleeksi. ”MTV3 on vuosia ollut ak-tiivinen osapuoli suomalaisessa elokuvassa ja televi-siodraamassa ja kanavan liittyminen fondin jäseneksi lisää sekä suomalaisten että pohjoismaisten tuottajien rahoitusvaihtoehtoja.”

Elokuvasäätiön tuotantojohtaja Petri Kemppinen sanoo, että säätiön tavoitteena on vahvistaa suomalais-ta av-teollisuutta. Tässä työssä kaikki televisiokanavat ovat keskeisiä kumppaneita. ”Ylen, pari vuotta sitten alkanut Nelosen ja nyt toteutuva MTV3:n jäsenyys lisäävät suomalaisten itsenäisten tuottajien rahoitus-mahdollisuuksia ja myös edesauttavat suomalaisten tuotantojen kansainvälistymistä.”

Pohjoismaisen elokuva- ja tv-rahaston vuotuinen budjetti on noin 10 miljoonaa euroa. Rahaston hal-lituksen suomalainen jäsen vuoden 2011 alusta alka-en on draaman genrepäällikkö Liselott Forsman Yleisradiosta ja varajäsen elokuvasäätiön tuotantojoh-taja Petri Kemppinen.

dyttiin siihen, että tavoiteohjelma rajattiin koskemaan niitä asioita, joihin säätiön kautta kanavoitu tuki on pääosin tarkoitettu: ammattimaiseen elokuvan teke-miseen ja levittämiseen.

Elokuvalla on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Säätiön uusi tavoiteohjelma on puheenvuoro ennen kaikkea poliittisille päättäjille siitä miten he voivat an-taa suomalaiselle yhteiskunnalle sen kulttuurisen ja ta-loudellisen hyvän, mitä ammattimainen elokuva luo.

Tämän asian eteenpäin viemiseksi kutsun kaikkia jälleen yhteistyöhön.

Hyvä me. Onnistutaan uudelleen.

7.2.2011

Irina Krohn Toimitusjohtaja

A J A N K O H T A I S T A 5

DWNLD.FI Opetus- ja kulttuuriministeriön tukema hanke sähköi sen kaupan-käynnin edistämisestä on koon-

nut yhteen elokuva- ja musiikki- ja pelialan toimijoi-ta, tekijänoikeusjärjestöjä, televisiokanavia ja teleope-raattoreita. Yhteisen työskentelyn tuloksena on avattu laillisia lataamispalveluja esittelevät nettisivut osoit-teessa www.dwnld.fi. Sivusto esittelee kulttuurialan laillisia sähköisiä kauppapaikkoja ja niiden ilmaisia ja maksullisia palveluita.

Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma 2011–2015 julkistettuSuomalaisen elokuvan tavoiteohjelma vuosille 2011–2015 julkistettiin elokuvavuoden avajaisissa 21.1. Suomen elokuvasäätiössä. Elokuvasäätiön toimitus-johtaja Irina Krohn luovutti ensimmäisen kappaleen pääministeri Mari Kiviniemelle, joka avasi eloku-vavuoden 2011. Vuorossaan kolmas tavoiteohjelma linjaa elokuva-alan toiminnan kannalta olennaisimpia kehittämistarpeita seuraavalle viidelle vuodelle.

Edellisen tavoiteohjelman (2006–2010) keskei-simmät tavoitteet olivat elokuvatuotannon rahoituk-sen kasvattaminen, suomalaisen elokuvan kansain-välistyminen ja yhteiskunnallisen arvostuksen kas-vattaminen. Tavoitteet saavutettiinkin kiitettävästi. Tuotantorahoitus on noussut viiden vuoden aikana yhteensä 66 prosenttia, suomalaisia elokuvia on festi-vaalimenestyksen lisäksi saatu enenevässä määrin ul-komaille myös kaupallisen levitykseen ja 2 miljoonaa kotimaisen elokuvan katsojaa viime vuonna osoittaa myös arvostuksen nousseen.

Uuden tavoiteohjelman tarkoitus on laajentaa elo-kuvan yhteiskunnallisia hyödyntämismahdollisuuksia ja luoda sosiaalista pääomaa suomalaisten yhteisillä tarinoilla. Koko elokuvateatterikannan digitointi on nostettu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi takaamaan myös alueellinen yhdenvertaisuus.

Tavoitteena on:• Nostaa Suomen elokuvasäätiön kautta kanavoitava

elokuvatuotannon ja -jakelun tuki Pohjoismaisittain kilpailukykyiselle 33 miljoonan euron tasolla.

• Luoda tuotantokannustinmalli Suomessa kuvatta-ville ulkomaisille audiovisuaalisille tuotannoille.

• Digitoida elokuvateatteriverkosto vuoden 2013 loppuun mennessä nostamalla digitoinnin vuosit-

tainen julkinen tuki neljään miljoonaan euroon.• Kirjata Yleisradiolakiin YLEn velvoite edistää suo-

malaista elokuvaa ja elokuvakulttuuria.• Laajentaa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu kos-

kemaan tallentavia puhelimia, niiden muistikort-teja, usb-muisteja sekä laajakaistayhteyksiä.

• Varmistaa audiovisuaalisten sisältöjen esitysoi-keuksien täysimääräinen hyödyntäminen riittävällä tuotantorahoituksella ja tv-esitysoikeudet määrit-tävällä yleissopimuksella.

• Luoda Suomen elokuvasäätiön, OKM:n, UM:n ja TEM:n kesken yhtenäinen suomalaisen elokuvan vientistrategia, jossa molemmat kulttuuriviennin tavoitteet, suomalaisen elokuvan tunnettavuus ja vientitulot, otetaan huomioon.

• Tuoda esiin pienten kielialueiden ja harvaan asu-tun maan erityispiirteet EU komissiolle Suomen notif ioidessa kansallista elokuvaohjelmaansa ja kannattaa EU:n Media-ohjelman jatkamista sen nykyisessä laajuudessa.

Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelma 2011–2015 on luettavissa elokuvasäätiön nettisivuilla osoitteessa:www.ses.fi/fi/julkaisut.asp

6 S E S I N F O

Minun kärjistetyissä mielikuvissani ruotsa-lainen pitkä näytelmäelokuva on perin-teikäs, norjalainen mahtavasti rahoitettu

ja tanskalainen johdonmukaisen politiikan persoo-nallinen tulos. Viime joulukuussa Kööpenhaminassa pidettyä Skandinaavista Think Tankia varten valmis-tunut selvitys pitkistä elokuvista vuosina 2002–2010 antaa pienen mahdollisuuden katsoa numeroiden va-lossa, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä maiden välillä on. Suomi ja Islanti eivät olleet mukana selvityksessä, mutta elokuvasäätiön tilasto-osasto tuotti vastaavil-la kriteereillä muutamia tunnuslukuja, jotta vertailu olisi mahdollista.

Skandinaavisen selvityksen lähtökohta oli tutkia pitkien fiktioelokuvien tuottajia, ohjaajia ja käsi kir-joittajia. Tilastoinnin kohteena oli erityisesti se, kuin-ka moni tekee ensimmäisen jälkeen sen toisen, kol-mannen tai peräti neljännen elokuvan. Myös eloku-vien menestymistä kotimaan elokuvateattereissa sel-vitettiin. Nämä rajaukset ovat tutkimusresurssien ja tutkitun ajanjakson kannalta ymmärrettävä, vaikka ne jättävätkin huomiotta yleisöt muilla jakelualustoilla, toisissa pohjoismaissa sekä kansainvälisesti festivaa-leilla ja levityksessä.

Myös tutkitun kaltainen pitkä ajanjakso on hie-man ongelmallinen. Mittareiden kehittäminen on sinänsä mielekästä; yksittäiset, mahdollisesti jollain tavalla poikkeavat, tapaukset katoavat kokonaisuuteen ja kuva on kattava.

Toisaalta yhdeksän vuoden ajanjakso on aikasarjana jonkin verran liian pitkä, jotta sen avulla voisi tarkastel-la alan mahdollista muutosta. Skandinaavisia lukuja ei ole saatavissa eritellysti esimerkiksi vuosille 2002–2006 ja 2007–2010, joten myös suomalainen vertailu tehtiin nyt koko ajanjaksolle. Kiinnostavaa voisi myös olla lu-kujen suhteuttaminen tukivaroihin, mutta siihenkään ei nyt yksityiskohtien tasolla pureuduta.

Ruotsissa yhden elokuvan tuotantoyhtiöitäTutkittujen yhdeksän vuoden aikana Ruotsissa tuli ensi-iltaan 229 pitkää elokuvaa, noin 25 per vuosi.

Tanskassa määrä oli 214, Norjassa 177 ja Suomessa 114 eli vajaa 13 elokuvaa vuodessa. Jaettavissa olevan tuotantotuen määrä selittää suuren osan eroista Ruot-sia lukuun ottamatta, jossa kankaalle tulee vuosittain myös huomattava määrä elokuvia, joilla ei ole SFI:n tuotantotukea.

Meillä ensi-iltojen määrä on vasta viime vuon-na lähtenyt kasvuun. Tukivarojen alkaessa nykyisen hallituksen aikana kasvaa nostettiin ensin elokuva-kohtaisia tukia ja vasta sen jälkeen elokuvien määrää. Vuonna 2010 pitkien fiktioelokuvien ensi-iltoja oli 14, mutta rahoituspäätöksiä tehtiin pitkille elokuville jo 20. Tänä vuonna myös muutama kevyemmin tuotettu aikalaiselokuva on tulossa valkokankaalle.

Ruotsissa ollaan oltu huolestuneita ensi-iltojen suuresta määrästä. Sen vuoksi SFI päätti jo muutama vuosi sitten vähentää tukea saavien elokuvien määrää ja nostaa yksittäisten elokuvien tukiosuuksia. Tutki-mus osoittaa silti kiistatta Ruotsin kyseenalaisen joh-toaseman tilastossa, jossa selvitetään, montako eloku-vaa yksittäinen tuotantoyhtiö on tehnyt.

Onko suunta oikea?

Tuotantoyhtiöiden määrä tuotettujen pitkien elokuvien mukaan eri pohjoismaissa vuosina 2002–2010

120

100

80

60

40

20

0

Tuotantoyhtiöt (kpl)

Norja Ruotsi Tanska Suomi

10 tai enemmän

4–9 elokuvaa

2–3 elokuvaa

1 elokuva

S E S I N F O 7

Ruotsalaisista teatterielokuvista peräti 118:n taka-na ollut tuotantoyhtiö tuotti vain yhden ainoan pitkän elokuvan. Määrä vastaa 72 prosenttia kaikista näiden vuosien pitkistä elokuvista. Norjassa yhden elokuvan tuottaneita firmoja on 64, Suomessa 57 ja Tanskassa 54 prosenttia.

Elokuvasäätiön aivan viime vuosien tukipolitii-kassa on suhtauduttu suopeasti uusiin tuotantoyhti-öihin, kuitenkin niin että ensimmäisen pitkän elo-kuvan tuottamista tavoittelevalta firmalta on edel-lytetty ensin suoriutumista pienemmän kokoluokan tuotannosta.

Ruotsissa pitkien elokuvien tuotantoyhtiöitä on ollut 163, ja siellä on myös eniten 2–3 tai 4–9 eloku-vaa tuottaneita yhtiöitä. Yli 10 elokuvaa tuottaneita yhtiöitä on Pohjoismaissa 14, joista Tanskassa viisi, Norjassa neljä, Ruotsissa kolme ja Suomessa kaksi.

Tanskassa keskittyminen on pisimmällä. Pitkiä elokuvia tuottaneita yhtiöitä on ylipäänsä toiseksi vä-hiten, 52 (Suomessa vähiten eli 49). Viisi tanskalaista suurta yhtiötä tuotti peräti 114 elokuvaa eli yli puolet kaikista tanskalaiselokuvista. Norjassa neljä suur-yhtiötä tuotti 52 elokuvaa, Ruotsissa kolme yhtiötä tuotti 44 elokuvaa ja Suomessa kaksi yhtiötä teki 23 elokuvaa.

Suomessa toisen elokuvan teko helpointa Pitkän elokuvan ohjaajaksi pääseminen näyttäisi olevan suhteellisesti helpointa Norjassa ja vaikeinta

Tanskassa. Norjan 177 eloku-valla on 140 ohjaajaa, Ruot-sissa ohjaajia on 175, Tans-kassa 121 ja Suomessa 72.

Kuinka moni ohjaaja on näinä vuosina sitten ohjannut vain yhden elokuvan? Norjas-sa ja Ruotsissa 71 prosenttia

ohjaajista; Suomen prosentti on 65 ja Tanskan 59. Kaksi elokuvaa ohjanneiden prosenttiosuus, 25, on Suomessa pohjoismaiden suurin, naapureilla se on 19–20 prosenttia. Suomessa elokuvanteon aloittami-nen näyttää tukipolitiikan valossa olevan helpompaa kuin Tanskassa mutta vaikeampaa kuin Ruotsissa ja Norjassa. Jatkaminen ainakin toiseen elokuvaan on Suomessa pohjoismaiden helpointa.

Tästä eteenpäin Tanska jyrää; siellä on eniten oh-jaajia jotka ovat ohjanneet kolme tai neljä elokuvaa. Vähintään neljä elokuvaa vuosina 2002–2010 tehneitä

ohjaajia on pohjoismaissa yhteensä 26. Näistä Tans-kassa on 13, Ruotsissa seitsemän, Suomessa ja Nor-jassa kummassakin kolme.

Tilastoa siitä, kuinka moni pohjoismainen ohjaaja on ohjannut vain yhden pitkän elokuvan eli esikoisen-sa ei ole. Euroopassa usein toistuva puheenaihe on, että toisen elokuvan rahoittaminen on kaikkein vai-keinta. Norjassa elokuvainstituutti on ilmaissut huo-lensa tilanteesta, jossa esikoisohjauksia on ”liikaa” ja sen jälkeen ohjaajista ei kuulla.

Suomessa uran jatkamistilanne esikoiselokuvan jälkeen on lukujen valossa suhteellisen hyvä. Asian tärkeyttä on myös elokuvasäätiön toiminnassa viime vuosina painotettu. Tälle vuodelle toimintasuunni-telmaan on kirjoitettu lause ”myös esikoisohjauksen jälkeen tekijöihin tullaan edelleen kiinnittämään eri-tyishuomiota”.

Tanskassa vähiten käsikirjoittajiaKäsikirjoittajien suhteen Tanska eroaa Suomesta ja Norjasta rajusti. Tanskan kaikkia 214 elokuvaa on ollut tekemässä vain 114 käsikirjoittajaa. Suomessa käsikirjoittajamerkintä on 102:lla ja Norjassa kirjoit-tajia on kaksi enemmän kuin elokuvia (käsikirjoitus-työryhmien jokainen jäsen on tutkimuksessa laskettu käsikirjoittajaksi). Ruotsista näitä lukuja ei saatu.

Maiden väliset erot siinä, onko kirjoittanut yhden, kaksi tai useampia käsikirjoituksia eivät ole suuria. Vain yhden elokuvan käsikirjoittajaksi merkittyjä on Norjassa 77 ja Tanskassa 71 prosenttia tekijöistä, eli luku on isompi kuin ohjaajien kohdalla. Pitkän eloku-van käsikirjoittajaksi tuleminen on siis näissä maissa

Vähintään kolme elokuvaa tehneiden elokuva ohjaajien määrä pohjoismaissa 2002–2010

Suomi

Tanska

Ruotsi

Norja

0 5 10 15

3 elokuvaa

4 tai enemmän

Suomessa kolme ohjaajaa on tehnyt vähintään neljä elokuvaa 2002–2010

8 S E S I N F O

Lauri Nurksen toinen pitkä elokuva Veijarit sai ensi-iltansa joulukuussa 2010, kolme vuotta ”Sooloilua” esikoiselokuvan jälkeen.

ollut hieman helpompaa kuin ohjaajaksi pääsy. Suo-messa tämä prosentti on 67 eli lähes sama kuin ohjaa-jien kohdalla.

Norjassa, Tanskassa ja Suomessa on yhteensä 42 käsikirjoittajaa jotka ovat tutkimusvuosina kirjoitta-neet vähintään kolmea elokuvaa. Suomessa heistä on kymmenen, Tanskassa 14 ja Norjassa 18. Käsikirjoit-tajien kohdalla pohjoismaiden välinen liikkuvuus on jonkin verran isompaa kuin ohjaajien.

Käsikirjoitustukiin Suomen elokuvasäätiö on vii-me vuosina suunnannut huomattavasti lisää tukiva-roja. Tuotannon tuesta nelisen prosenttia käytetään käsikirjoitusapurahoihin ja myös kehittämistuen mää-rärahoista osa kohdistuu käsikirjoituksen kehittelyyn. Käsikirjoitus- ja kehittämistuen osuus Suomessa oli 2011 lähes 15 prosenttia tuotannon koko tukipotista. Vuoden 2008 tehdyn eurooppalaisen tilastovertailun luvuista on nousua kolme prosenttia. Jo tuolloin olim-me tässä tilastossa Euroopan ykkönen, eurooppalaisen keskiarvon ollessa kuusi prosenttia. Tämän panostuk-sen hyötyjä nautitaan toivottavasti tulevina vuosina.

Tutkimuksessa selvitettiin myös elokuvien ylei-sömenestystä. Yli 150 000 katsojaa keränneitä ko-timaisia elokuvia oli vuosina 2002–2010 kaikkiaan 268. Ruotsalaisia näistä elokuvista oli 112, mutta

ruotsalaisten elokuvien on toki tämä raja helpoin-ta saavuttaa, maan väestöpohjan ollessa lähes kaksi kertaa isompi kuin muissa pohjoismaissa. Tanskan yleisömenestystä ja vankkaa elokuvakulttuuria ku-vaa, että 88 elokuvaa saavutti haamurajan. Norjassa rajan ylitti 36 ja Suomessa 32 elokuvaa. Elokuvien määrään suhteutettuna Suomi menestyi paljon Nor-jaa paremmin.

Yleisömenestyselokuvilla oli kaikkiaan 76 tuo-tantoyhtiötä, Suomessakin niiden takana on peräti 16 tuotantoyhtiötä.

Ovatko mielikuvat totta?Palaan otsikon kysymykseen – onko suunta oikea? Elokuvasäätiön tukipolitiikassa on viime vuosina tehty julkilausuttuja muutoksia, joihin liittyvät ensin lisäpanokset käsikirjoittamiseen, kehittelyyn ja yksit-täisten elokuvien saamiin tukisummiin ja sen jälkeen, tukivarojen kasvaessa, elokuvien määrän lisäämiseen ja ohjaajien seuraamiseen esikoisteoksen jälkeenkin. Uusille yhtiöille on annettu mahdollisuus kehittyä ja vakiintuneiden kanssa on synnytetty säännöllinen monitasoinen dialogi.

Nämä linjaukset koskevat kaikkia elokuvan lajeja, eivät pelkästään pitkiä näytelmäelokuvia. Koska elo-

S E S I N F O 9

Ohjaaja Marja Pyykkö kirjoitti esikoiselokuvansa ”Sisko tahtoisin jäädä” käsikirjoituksen yhdessä Laura Suhosen kanssa. Kuvassa pääosia näytelleet Sara Melleri (vas.) ja Ada Kukkonen.

kuvanteossa kehittyy vain tekemällä, tietoisena poli-tiikkana on ollut säilyttää hallittu tasapaino uusien ja vanhojen tekijöiden tukemisen välillä. Viime vuonna hallituksen elvytysbudjetista saatu erillinen nuorison työllistämisraha on ollut ainoa ikäpoliittinen linjaus.

Norjaa voimme kadehtia tukivaroista, mutta mi-ten norjalainen elokuva menestyy? Suhteellisesti suo-malainen elokuva on menestynyt kotimaassa 2000-luvun paljon paremmin kuin norjalainen Norjassa. Tuntuma kansainvälisistä tuloksista on sama, vaikka tilastoja ei olekaan.

Ruotsissa poliittinen tahto on vaatimaton eikä elo-kuvalakia ole. Elokuvan rahoituksen säilyttämisestä

taistellaan neljän vuoden vä-lein; meillä viime vuodet ovat olleet turvattua kasvun aikaa.

Muista pohjoismaista me-nestystä kotimaassa ja ulko-mailla on saavutta nut parhai-ten Tanska. Olemme vielä kym-menen miljoonaa euroa jäljessä

Tanskan tukivaroista. Tutkimuksen lukujen perusteella emme esimerkiksi ole alalle tulevien ohjaajien, tuotan-toyhtiöiden ja käsikirjoittajien määrässä yhtä valikoivia kuin Tanska – emmekä yhtä hölliä kuin Ruotsi ja

Norja. Elokuviemme määrään suhteutettuna kotimai-nen katsojaosuutemme on pysytellyt suurimman osan 2000-lukua korkealla ja kansainvälisesti menestyvien tekijöidenkin joukko on laventunut. Tällä perusteella voi sanoa, että tukipolitiikassa valittu Suomen tie on näinä tukivarojen kasvun vuosina ollut meille varsin sopiva.

Suomalaisen eloku van tavoiteohjelmassa lin jataan tukirahojen lisäystä vuoteen 2015 men nessä pohjois-maiselle minimitasolle 33 miljoonaan ja avataan jon-kin verran lisäyksen käyttökohteita. Kaikkea ei tarvit-se lainata naapureilta mutta Tanskan tukimalleissa on muutamia elementtejä joita meillä ei ole: esimerkiksi yleisöelokuvalle suunnattu 60/40 -tuki ja uusille elo-kuvantekijöille tarkoitettu pysyvä talenttihautomo New Danish Screen.

Tätäkin merkittävämpää voi olla se, että Tans-kassa valtio on sitonut televisioyhtiöt elokuvan tuke-miseen tavalla, joka tyydyttää itsenäistä tuotantoyh-tiökenttää. Eduskuntavaalien ja hallitusneuvottelujen jälkeen nähdään, millä tavoin Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelmaa 2011–2015 voidaan ryhtyä toteutta-maan tuotantotuen osalta.

P e t r i K e m p p i n e nTuotantojohtaja

Kotimainen elokuva on menestynyt Suomessa paremmin kuin Norjassa

10 S E S I N F O

K uten jo tunnettua ja rummutettua, vuosi 2010 oli kotimaiselle elokuvalle mainio vuosi. En-nätysyleisö, yli kaksi miljoonaa katsojaa (27

prosenttia yli seitsemän miljoonan katsojan kokonais-määrästä), jakautui ilahduttavan monen elokuvan kes ken: teatterilevityksen sai yhteensä 23 pitkää elo-kuvaa, joista peräti yhdeksän dokumentteja. Doku-menttielokuvien suosio viestii, että elokuvateatterei-hin on tiensä löytänyt myös yleisö, joka haluaa näh-dä ketterästi ajassa liikkuvaa, henkisesti stimuloivaa elokuvataidetta. Tälle yleisölle sisältö painaa näyttäviä erikoistehosteita ja henkeäsalpaavia tietokoneanimaa-tioita enemmän. Samaan aikaan pitkien näytelmä-elokuvien tuotannot – ja varsinkin budjetit – paisuvat paisumistaan suuren maailman tyyliin. Giganttisten tuotantojen vaarana on, että ne jäävät pitkäksi aikaa telakalle rahoitusvaikeuksien takia. Näille elämää suuremmille elokuvahankkeille on oma tilauksensa, ja toteutuessaan (ja etenkin onnistuessaan) ne osal-listuvat suomalaisen elokuvan menestystarinaan niin katsojalukujensa kuin sisältönsäkin puolesta. Tällais-

Aikalaiselokuva – viimeisimmistä hengenvedoista syntyvä ajattomuus?

ten elokuvien valmistumista odotellessa kaivataan kuitenkin myös elastisempaa ja (tuotantotavoiltaan) kevyempää elokuvaa.

Eteenpäin pappi Jaakobin viitoittamaa tietäTähän kutsuun vastatakseen on Suomen elokuvasää-tiö ryhtynyt tukipolitiikkansa pienenä sivujuonteena tukemaan niin sanottuja ”aikalaiselokuvia”. Pitkien elokuvien tuotantoneuvoja Jukka Asikainen toteaa elokuvien aiheiden usein olevan varman päälle va-

Postia pappi Jaakobille

Hyvä poika

S E S I N F O 11

littuja ikuisuusaiheita, sillä elokuvan matka ensim-mäisestä ideasta valkokankaalle kestää useita vuosia. Elokuvasta on tullut hidas väline, ja nyt etsitään kei-noja tuotantokaaren lyhentämiseen. Helpoin keino lyhentää tuotantokaarta on Asikaisen mukaan tehdä halvempia elokuvia, joten tarvitaan tekijöiden suostu-mus pienempään budjettiin.

”Elokuvankin pitäisi ottaa todellisuutta huomi-oon ja tehdä siitä taidetta, mutta tällä en kuitenkaan tarkoita mitään lööppiajankohtaisuutta”, tarkentaa Asikainen. Aikalaiselokuvan kriteerinä ei olekaan välttämättä päivänpolttava ajankohtaisuus aiheiden tasolla, vaan kosketus tähän hetkeen tulee tekijöiden kautta. Tarkoitus on nostaa uusia tuotantotapoja pin-taan, mikä luo myös pienen oikotien uusille tekijöille – pienempi budjetti merkitsee myös pienempää riskiä. Kokeiluille jää enemmän tilaa, kun tarkoituksena ei ole tehdä takuuvarmaa kassamagneettia. Siinä missä esimerkiksi puitteiltaan suureellinen epookkielokuva nielee rahaa kuin Molokin kita, jää aikalaiselokuvien budjetti Asikaisen arvion mukaan noin 600 000–700 000 euroon.

Jonkinlaisena aikalaiselokuvan ennakkotapaukse-na voi pitää Klaus Härön elokuvaa Postia pappi Jaako-

bille (2009). Se ei ole niinkään nykyisen aikalaiselo-kuvalinjauksen hedelmä, vaan pikemminkin innoit-taja, ja sijoittuu aiemmin YLEn kanssa rahoitettujen ”kevyiden tv-elokuvien” jatkumoon. Postia pappi Jaakobille toimi kuitenkin valkokankaalla odotettua paremmin: vuonna 2009 sen näki melkein 100 000 katsojaa. Neljällä Jussi-patsaalla palkittu elokuva on parhaillaan Espanjassa teatterilevityksessä muun mu-assa Madridissa ja Barcelonassa. Menestyksen myö-tä tuotantoyhtiöt ja levittäjätkin ovat havahtuneet tämänkaltaisten elokuvien tilaukseen. Postia pappi

Taru Mäkelä Zaida Bergroth

Varasto

12 S E S I N F O

Jaakobille ei kuitenkaan ole kirjaimellisesti aikalais-elokuva, vaan sijoittuu 1970-luvulle (allekirjoittanut tosin oivalsi tämän vasta elokuvan puolivälissä). Tun-nelmaltaan se on pikemminkin ajasta irrallaan kuin siinä tiukasti kiinni. ”Käsitettä ’aikalaiselokuva’ kan-nattaakin ajatella laajasti eikä pitää aikalaisuutta liian pinnassa”, opastaa Asikainen.

Liipasinherkkyyttä ja henkilökohtaisuuttaElokuvahistoriallisesti aikalaiselokuvissa voi nähdä yhteyden 1960-luvun ranskalaiseen nouvelle vague -elokuvaan, jossa kevyt kalusto ja 16mm kamera mahtuivat puikkelehtimaan pienen Sitikan kyydissä viimeisten hengenvetojen ja neljänsadan kepposen keskelle kadulle. Toisaalta myös saman aikakauden kotimaisessa elokuvassa voi aistia – osittain mainitus-ta nouvelle vague -estetiikasta lainattua – ilmaisul-lista kepeyttä ja jalkautumista sinne missä tapahtuu todella. Suomessa vaikutteita otettiin myös teatterin liikehdinnästä ja liipasinherkkyydestä. Arkiset näy-telmäelokuvat tulevat dokumentoineeksi niin ka-toavaa Helsinkiä (Risto Jarva Onnenpeli, 1965),

Lapualaisoopperan harjoituksia (Mikko Niskanen Lapualaismorsian, 1967) kuin uusien asumalähiöiden vieraantunutta tunnelmaa (Jaakko Pakkasvirta Vih-reä leski, 1968).

Erotuksena 1960-luvun aikalaisuudesta, nykyisen aikalaiselokuvan itsetarkoitus ei ole olla valistusta ja julistusta. Jukka Asikaisen mukaan aikalaisuuden ja poliittisuuden rinnastaminen on ”maailmansairaus”; tällä hetkellä aikalaiselokuvat ovat lähinnä vastaveto tuotantojen muuttumiselle raskaammiksi ja raskaam-miksi. Painavaa sanomaa ei silti säikytä, esimerkiksi aikalaiselokuviin lukeutuu Taru Mäkelän loppu-vuodesta 2011 ensi-iltansa saava Varasto, joka perus-tuu vuonna 2005 edesmenneen yhteiskuntakriitikon,

Klaus HäröElias Koskimies

Likainen pommi

S E S I N F O 13

Arto Salmisen, samannimiseen romaaniin (1998). Varasto onkin tematiikaltaan kiinni ajassa, mutta täyttää myös muita aikalaiselokuvalle asetettuja kri-teereitä: elokuvalla on kevyt budjetti ja sitä tehdään tiiviillä ensemble-ajattelulla.

Perhemäisen työryhmän kautta syntyvä uusi tuo-tantotapa on myös Zaida Bergrothin maaliskuus-sa ensi-iltaan tulevan elokuvan Hyvä Poika taustalla, eikä äidin ja pojan symbioottisesta suhteesta ja sen tasapainon järkkymisestä kertovan elokuvan aihe ole-kaan millään lailla aikaan sidottu. Bergrothille tari-nan henkilökohtaisuus ja aitous on tärkeämpää kuin tietoinen ja konkreettinen sitoutuminen aikalaisuu-teen: ”Jos tarinaa lähtee miettimään liian keksityistä lähtökohdista ja miettii sen päivänpolttavaa ajankoh-taisuutta ja niin edelleen, lopputuloksesta voi helposti tulla ulkokohtainen ja falski”, varottaa Bergroth.

Elias Koskimiehen syksyksi valmistuva Likainen pommi parodioi Idols ja Big Brother -mentaliteetilla pyörivää nykymenoa ja on täten aiheeltaan päivän-polttava. Eikä ajankohtaisuutta pidäkään turhaan karsastaa tai säikkyä, jos se elokuvan kannalta tun-tuu luontevalta ratkaisulta: ”Elias Koskimies on nuo-ri mies, jolla on rohkeutta elokuvan tekoon!”, kehuu Asikainen. Koskimies itse näkee, että elokuvan on syytäkin olla aikansa tulkki ja ”ottaa nykyhetkestä vä-lähdys käsittelyyn”. Omien sanojensa mukaan ”Hol-lywoodin korruptoima” Koskimies hakee omat elo-kuvahistorialliset esikuvansa Atlantin takaa ja erityi-sesti 1960-luvun lopun ja 1970-luvun (ja myöhemmin 1990-luvun) murroksesta, jonka aikana uudet tekijät

nousivat esiin enemmän tai vähemmän yhteiskun-nallisilla teoksillaan: ”Nämä elokuvat olivat tavalla tai toisella radikaaleja: ne edustivat uutta kerrontata-paa, ne olivat vastaisku valtavirralle, ne eivät pyrki-neet miellyttävään jälkitunteeseen vaan herättämään hämmennystä ja jopa häiritsemään. Likainen pommi kuuluu tähän sarjaan”, Koskimies linjaa.

Koskimiehen mukaan vastaelokuva on siitä kiitol-lisessa asemassa, että jo lajityypin luonteeseen kuuluu tulkita aikaansa. Koskimies kuitenkin kehuu tuoreita kotimaisia valtavirtaelokuvia tarttumisesta ajankoh-taisten ongelmien haasteeseen elokuvien näennäisestä viihteellisyydestä huolimatta. Esimerkiksi Dome Ka-rukosken Napapiirin sankareita hän kiittää syrjäyty-misen ja pärjäämisen käsittelemisestä komediallisen pinnan ja ”äijähuumorin” alla. ”Myönteinen yllätys oli myös Lauri Nurksen Veijarit – sehän ei olekaan pintaliitokuvaus stadilaisesta yöstä vaan kuvaus ny-kyhetken aikuistumisen kriisistä – vastuunottaminen muodossa tai toisessa on pelottavaa tässä ajassa mo-nille ihmisille. Jos poliitikot tai uudet gurut eivät ota vastuuta teoistaan, miksi ihmeessä minäkään≈ ottai-sin?”, Koskimies kuvailee ajan henkeä.

Aikalaiselokuvaaminen käytännössä: keveyttä ja tilaa kokeiluilleMinkälaista sitten on käytännössä tehdä uusia aika-laiselokuvia kevyellä kalustolla ja pienellä budjetilla? Zaida Bergroth kiittelee aikalaiselokuvia tervetulleek-si lisäksi kotimaisen elokuvan kentälle: ”Tietyille pro-jekteille tuotannon nopeus ja keveys ovat vain eduksi,

Napapiirin sankarit

14 S E S I N F O

kuten esimerkiksi elokuvallemme Hyvä poika. Käsi-kirjoituksen kompaktius ja näyttelijävetoisuus sopivat hyvin pienempään tuotantoon. Ylipäätään on tervettä, että on tarjota erilaisia tekemisen tapoja ja tuotanto-malleja erilaisille projekteille”, summaa Bergroth ja toteaa kokemuksen olleen omalla kohdallaan erittäin hyvä ja motivoiva.

Elias Koskimies näkee tilanteen ristiriitaisena: toi-saalta on hyvä päästä nopeasti kiinni käytännön eloku-vaamiseen, toisaalta taas elokuvassa lajina laatukriteerit pyritään pitämään korkealla. Koskimiehen mukaan kevyempi ja nopeampi malli vaatii juurikin Asikaisen kehumaa rohkeutta tekijöiltään, sillä linjaston on olta-va suoraselkäinen, johdonmukainen ja yhteisymmär-ryksessä tekotavan luonteesta ja sen mukanaan tuo-mista riskeistä. Mutta kevyempi malli antaa tilaa myös kotimaisen elokuvan uudelleenmuovaamisen kannalta elintärkeille kokeiluille. Koskimies on tähänastisel-la urallaan karaistunut kestämään nopeaa tekotyyliä televisioviihteen puolella: ”Esimerkiksi Uutisvuoto, W-tyyli ja Presidentin kanslia tehtiin sotilaallisella viikkorytmillä. Jakson valmistuttua oli usein kuin jy-rän alle jäänyt – onneksi kaikkeen turtuu, hah hah!” Televisiotyö onkin kasvattanut ennen kaikkea rutiinia – myös päätöksentekoon: ”Moni asia olisi varmasti pe-lottavampaa ilman nyt jo lähes 9 vuoden tv-kokemusta takanani”, päättelee esikoisohjaaja.

Aikalaiselokuva: parasta ennen – vai sittenkin jälkeen?Käsitteenä ’aikalaiselokuva’ voi herättää epäilyksen, kestävätkö tämän (kuten jo todettua, löyhästi rajatun) nimikkeen alla tehtävät elokuvat aikaa. Bergroth suh-tautuu kriittisesti ajatukseen ajankohtaisuudesta, sikä-li kun sillä tarkoitetaan pinnallista päivänpolttavuut-ta. Sen sijaan aidot henkilökohtaiset havainnot voivat hänen mukaansa olla paitsi aikaansa heijastavia, myös

parhaimmillaan ajattomia. Ja kuten Jukka Asikainen aiemmin suurin piirtein ensimmäisessä hengenvedos-saan toteaa, kyse ei ole mistään elokuvallisesta lööppi- ja skuuppijahdista.

Elias Koskimies on tottunut audiovisuaalisen ”käyttölyriikan” tehtailuun tehdessään viikoittain television puolelle poliittista satiiria ja muistuttaa, ettei tv-viihteelle edes aseteta ajallisen kestävyyden vaatimusta. Mahdollinen ajan hammasta vastustava puhuttelevuus syntyykin isompien teemojen kautta tai sattumalta. Sen sijaan aikalaiselokuva kestää hänen mukaansa myöhempääkin tarkastelua, sillä elokuva vaatii joka tapauksessa isomman teeman ympäril-leen, vaikka aihepiiri tai maailma olisi tiukasti tätä päivää: ”Isot teemat puolestaan tuppaavat olemaan universaaleja ja (lähes) ikuisia. Nousukausien teokset muistuttavat toisiaan, vaikka välissä olisi 60 vuotta. Lama-aikojen teoksissa on samaa tuntua ja sanomaa, vaikka vuosia olisi välissä”, toteaa Koskimies itseään toistavasta ja lainaavasta historiasta.

Asikaisen mainitsemat isompien tuotantojen ikui-suusaiheet voivat siis kulkeutua kevyemmälläkin ot-teella tehtyihin elokuviin. Ehkä olisi syytä puhua ikuisuusaiheista ja iänikuisuusaiheista? Vaikka päi-väkohtaisuus tai edes aikalaisuus ei kestäisikään aikaa parhaalla mahdollisella tavalla, hyvä elokuva voi aina vanheta arvokkaasti. Kenties elokuvankatsojat näke-vät neljänkymmenen vuoden päästä nyt tehtävissä ai-kalaiselokuvissa samaa raikasta viehätystä kuin nyky-katsoja Jarvassa ja Godardissa. Ja mitä ajankohtaiseen kriittiseen sisältöön tulee, Asikainen muistelee teatte-rijournalismin grand old ladyn, Kirsikka Moringin sanoneen, että on yhteiskunnan ja maailman vika, että Shakespeare on edelleen ajankohtainen.

Ty t t i R a n t a n e nKulttuuriviennin tiedottaja

Dome Karukoski Lauri Nurkse

Veijarit

S E S I N F O 15

Lyhytelokuvaan liitetyt mielikuvat ovat vahvoja ja pohjautuvat sekä tekijöiden että katsojien käytännön kokemukseen. Voisiko lyhytelo-

kuvalla olla myös muita, varjoon jääneitä ulottu-vuuksia?

Ohjaaja Saara Cantellin väitöskirjatutkimus lähti henkilökohtaisesta ihastuksesta lyhytelokuviin, mutta myös konkreettisesta tarpeesta nostaa väärin-ymmärretyn ja usein myös väärin käytetyn elokuvan lajin arvostusta.

”Ärsyynnyin siitä, että lyhytelokuva on niin aliar-vostettu, varsinkin kun oma kokemus elokuvantekijä-nä on, että niiden tekeminen on hirvittävän vaikeata. Kaikkialla ylläpidetty totuus tuntuu olevan se, että lyhytelokuvia tehdään, jotta opetellaan tekemään nii-tä oikeita elokuvia. Olen myös nähnyt todella hienoja lyhytelokuvia, joita käytännössä pääsee näkemään va-litettavan harvoin.” kertoo Cantell lähtökohdistaan.

Lyhytelokuva – timantiksi tiivistetty Lyhytelokuva on ohjaajan audiovisuaalinen käyntikortti. Se on oiva keino harjoitella pitkän elokuvan dramaturgiaa

pienessä mittakaavassa. Se on tärkeä etappi matkalla pitkän elokuvan kokonaisvaltaiseen hallitsemiseen.

Se on pieni iltasoitto matkalla suureen sinfoniaan.

Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun Elokuva- ja lavastustaiteen osastolle valmistuva väi-töskirja ”Timantiksi tiivistetty – kerronnalliset stra-tegiat fiktiivisessä lyhytelokuvassa” on tervetullut lisä tekijälähtöiseen elokuvatutkimukseen.

Tutkimuksessaan Cantell lähti määrittämään pit-kän ja lyhyen elokuvan dramaturgisia eroja ohjaajan näkökulmasta. Tutkimusmateriaalikseen hän määritti alle 15-minuuttiset fiktiiviset lyhytelokuvat. Väitös-kirja pitää sisällään teoreettisen osan, sekä taiteelli-sen osan, viisi lyhytelokuvaa ja niiden tekoprosessin vertailun teoriaan.

Cantellin kokemuksen mukaan lyhytelokuvan tieteellinen tutkimus on tähän mennessä ollut hyvin vähäistä. Suhtautuminen lyhytelokuvaan työvälineenä voi olla kuitenkin hyvin ratkaisevaa vaikkapa kansal-lisen elokuvan kehittymiselle.

Mielenkiintoisen esimerkin Cantell nostaa omilta

Kohtaamisia

16 S E S I N F O

opiskeluajoiltaan, jolloin Taideteollisen korkeakoulun opiskelijat kävivät tapaamassa tanskalaisia opiskeli-jakollegoitaan. Tanskalaisessa elokuvakoulussa har-joitustöitä ei printattu filmille eikä niitä myöskään lähetetty festivaaleille:

”Siitä sukupolvesta on tullut todella kovia ohjaa-janimiä. Enkä ihmettele. Niillä oli mahdollisuus oi-keasti kokeilla ja ottaa riskejä harjoitustöissään.”

Vasta viimeisen vuoden työt, lyhytelokuvat, saivat julkisen esityksen.

Kuinka tavoittaa lyhytelokuva ydin?Lyhytelokuvan ja pitkän elokuvan erilaisuus konk-retisoituu sillä hetkellä, kun ohjaaja hakee rahoitusta tuotannolle. Miten kuvailla lyhytelokuvaa? Mikä on lyhytelokuvan kesto? Mitä lyhytelokuvalla ilmaistaan? Missä sitä esitetään? Cantell määrittää väitöskirjas-saan ydinkohdaksi dramaturgiset eroavaisuudet: Kokemukseni mukaan niin elokuva-alan opetuksessa kuin rahoitus- ja tuotantopäätöksiä tehtäessä lyhytelokuvaa lähestytään paljolti samoin kriteerein kuin pitkää näytel-mäelokuvaa. Itselleni yritykset soveltaa pitkän elokuvan yhteydessä toimiviksi tietämiäni dramaturgisia malleja lyhytelokuvien analysointiin tai suunnitteluun ovat kui-tenkin olleet monesti turhauttavia. Oloni on ollut kuin ihmisellä, joka haluaa avata ristipääruuvin, mutta saa käsiinsä vain vasaran, sahan tai katuporan.

(Timantiksi tiivistetty, s. 5)

Saha ja katupora, rahoitus ja levitys, ovat lyhytelokuvan heikon aseman ytimessä. Jos sekä ohjaajan, rahoittajan, levittäjän ja jopa katsojan on vaikea määrittää lyhyt-elokuvan luonnetta ja sijoittumista elokuvan kentässä, kuinka sitä voidaan pitkäjänteisesti tukea ja kehittää?

Cantellin väitöskirja on arvokas nimenomaan taiteenlajin määrittelylle tekijän, eli käytännön näkö-kulmasta. Cantell myöntää itsekin eksyneensä välillä aivan väärille laduille yrittäessään luoda keinotekoista yhteyttä pitkän elokuvan ja lyhytelokuvan välille.

Pitkän elokuvan puolelta tuttu genrejaottelu on syntynyt osittain kaupallisesta tarpeesta määritellä ja kategorisoida elokuva, jotta se saataisiin myytyä te-hokkaammin yleisölle.

Aluksi Cantell lähti tutkimaan jaottelun sopi-vuutta myös lyhytelokuvaan, mutta huomasi sen lii-an pirstaleiseksi, eikä jaottelu oikeastaan kertonut mi-tään siitä, miksi tietynlaiset lyhytelokuvat syntyvät.

Pitkän elokuvan genrejaottelu ei auttanut lyhyt-elokuvan suunnittelussa, päinvastoin, se vain ohjasi ulkokohtaiseen draamalliseen rakenteeseen.

Tekijälähtöisen tutkimuksen merkitys korostuu tällaisessa kantapään kautta oppimisessa.

Lyhytelokuvan määrittelyn ratkaisu löytyi sen si-jaan tarkastelemalla olemassa olevia lyhytelokuvia ja niiden dramaturgisia ratkaisuja.

Cantellin pääteorioita ovat Richard Raskinin lyhytelokuvan tarkasteluun ja tekemiseen kehitetyt

Saara Cantell

Mill

a von

Kon

ow

S E S I N F O 17

seitsemän parametria, joista jokainen on osa hyvän lyhytelokuvan syntyprosessia.

Cantell korostaa tutkimuksessaan parametreja kuusi (yksinkertaisuus, mutta syvyys) ja seitsemän (kerronnan taloudellisuus suhteessa kokonaisuuteen, eli tiivistäminen).

Cantell jaottelee lyhytelokuvia löyhästi kolmeen la-jityyppiin, jotka voivat myös lomittua keskenään: vitsi-rakenne runollinen rakenne ja metaforinen elokuva.

Selkeästi suurinta lajityyppiä edustavat ns. vitsi-elokuvat, joissa tapahtumat huipentuvat lopun kouk-kuun (punch line), kuten norjalaisen Jens Lienin ne-rokas yksiminuuttinen Naturlige briller (2001).

Runoelokuvassa on vitsiä avoimempi rakenne, jo-ka yksinkertaisilla viitteillä syventää tarinaa ja saattaa myös jättää lopun avoimeksi, portiksi katsojan mieli-kuvituksen kulkea. Lyhytelokuvan ajallinen rakenne on tässä jatkuva, se kulkee enemmän syvyyssuunnas-sa, eikä ole sidottu reaalikestoon. Cannes-palkittu Marcel Iványin Tuuli (1996) edustaa runoelokuvan lajityyppiä parhaimmillaan.

Cantellin mukaan harvinaisin ja samalla myös vaikein lyhytelokuvan muoto on metaforinen elokuva. Lyhytelokuva voi runon tavoin näyttää tuttuja asioita uudesta näkökulmasta, vaikkapa tutun esineen muut-tuminen metaforaksi jostakin suuremmasta. Meta-

forinen elokuva on itsessään metafora, äärimmilleen hiottu oivallus elämästä, joka vaatii syntyäkseen ko-kemusta sekä välineestä (elokuva) että maailmasta it-sestään. Tässä lajityypissä puhutaan jo lyhytelokuvan suurista klassikoista.

Esimerkkinä Cantell käyttää Roman Polans-kin lyhytelokuvaa Kaksi miestä ja kaappi, jossa kaappi on koko elokuvan metafora; sopeutumattomuus yh-teisöön.

Lyhyestä pitkäänLyhytelokuvan koostumusta selvitettyään Cantell uskoi löydettyjen lajityyppien käyttämisen omassa tuotannossaan myös helpommaksi. Väitöskirjasta käy kuitenkin ilmi, että perusteellinenkaan tutkiminen ei johda täydelliseen lyhytelokuvaan. Cantellin väitös-kirja rekisteröi myös tarkasti ohjaajan työprosessia ja realistisesti myös karikkokohtia.

Mielenkiintoisella tavalla Cantellin pitkän tutki-musprosessin lopputulemana ei ollutkaan ainoastaan viisi lyhytelokuvaa ja nippu paperia, vaan myös tutki-muksessa tehtyjen löytöjen siirtyminen, jopa ohjaajan omaksi yllätykseksi, kokopitkään Kohtaamisia eloku-vaan, joka sai Suomen ensi-iltansa 5.3.2010.

”Kerronnassaan Kohtaamisia hyödyntää kuitenkin hyvin paljon monia lyhytelokuvan ominaisuuksiksi mää-

Kohtaamisia

18 S E S I N F O

rittelemiäni keinoja. Niistä keskeisimpiä ovat hetkeen keskittyminen ja viitteellisyys. Jokainen elokuvan itse-näisestä episodista keskittyy yhteen, osin avoimeksi jää-vään hetkeen.”

(Timantiksi tiivistetty, s. 207)

Kohtaamisia käyttää päämetodina yhtä Cantellin tut-kimuksessaan löytämää lyhytelokuvan määrettä: het-kessä olemisen periaatetta ja keskittynyttä läsnäoloa. Tämä korostuu, kun kukin kohtaus elokuvassa on kuvattu käsivarakameralla ja yhdellä pitkällä otolla. Hetkessä oleminen vertautuu myös dokumenttielo-kuvan ominaispiirteisiin ja luo selkeän eron fiktioelo-kuvan tyypilliseen syy-seuraussuhteiden ketjuihin ja draaman kaareen. Cantellin tyylilliset ratkaisut teke-vät elokuvasta ilmavan ja tuoreen.

Kuinka lyhytelokuva rahoitetaan?Cantell kuvaa väitöskirjassaan, miten rahoituksen löy-täminen taiteellisen osion viidelle elokuvalle osoittau-tui aikaa vieväksi, työlääksi ja osin mahdottomaksi.

”Kuvittelin pääpainon olevan siinä, että pääsisin tekemään paljon lyhytelokuvia, mutta eihän se sitten niin mennytkään.”

Ironista kyllä, vuosien pitkällisten lyhytelokuvien rahoitusneuvottelujen jälkeen taloudellinen tuki pit-kään Kohtaamisia elokuvaan löytyi yllättävän helpos-ti. Tämä korostaa entisestään vakiintuneiden levitys- ja rahoituskanavien ja pitkän elokuvan perusteellisen tutkimuksen merkitystä.

Rahoituksen takaamiseksi on ensisijaisen tärkeää miettiä miten lyhytelokuvaa tuetaan ja levitetään ja miten tekeminen ylipäätään mahdollistetaan.

Cantellin mukaan tällä hetkellä lyhytelokuvien tekeminen on tuottajille lähinnä hyväntekeväisyys-toimintaa. Lajityypin kehittäminen vaatii pitkän ai-kavälin suunnittelua:

”Aika harva ohjaaja, muu kuin uransa alussa ole-va, jaksaa satsata lyhytelokuvaan, koska tietää että se on toivotonta ja kompromisseja joutuu tekemään. Olisi hyvä, jos kehiteltäisiin myös mestarien sarjoja ja kokoelmia, jotka olisi suunnattu muille kuin vain uusille kyvyille.” Cantell pohdiskelee.

Yksi vaihtoehto voisi olla vakiintunut järjestelmä, joka tukee lyhytelokuvan levitystä:

Esimerkiksi jonkinlainen vanhan verohelpotuk-sen kaltainen etu tuottajille ja levittäjille, jotka ottavat alle viisiminuuttisen lyhytelokuvan pitkän elokuvan

alkukuvaksi. Tämä olisi aika helppo tukimuoto, joka takuulla edesauttaisi lyhytelokuvaa.

Myös pitkän elokuvan muotoon koottavat lyhyt-elokuvakoosteet saattaisivat olla hyvä ratkaisu lyhyt-elokuvan markkinoinnin ja levityksen tehostamiseksi. Tällöin pitkän elokuvan vakiintuneita markkinointi-kanavia olisi helpompi käyttää.

Kaiken kaikkiaan lyhytelokuvan levitys vaatisi Cantellin mukaan kauttaaltaan monien eri levitys-kanavien, kuten digitaalisten, verkkopohjaisten, tv:n ja festivaalien merkityksen tarkastelua ja verkos-toitumista.

Kun vain olennaisin jääSaara Cantellin väitöskirja, joka on varsinainen sy-väsukellus lyhytelokuvan rakenteeseen, kääntää kieh-tovasti lyhytelokuvan ja pitkän elokuvan vakiintuneen arvoasetelman päälaelleen.

Nyt lyhytelokuvasta onkin tullut mestariteos, joka on saavutettavissa vain kovalla työllä ja koke-muksella.

Cantellin lempeän manifestin mukaan lyhytelo-kuva on taitavimpien ohjaajien kenttä, jossa äärim-mäisen pelkistetty ilmaisu nousee arvoonsa. Todelliset taidot mitataan lyhytelokuvassa.

Tässä piilee myös yksi lyhytelokuvan vastustamat-toman lumon syistä: miten yksi elokuvallinen sivelti-menveto voi kertoa maailmasta syvemmin kuin yksi-kään pitkä elokuva kahden tunnin kestossa ehtii?

Cantell tunnustaa itsekin olevansa vielä matkalla. Hieman ilkikurisuutta äänessään hän ilmoittaa

harjoittelevansa pitkillä elokuvilla ollakseen jossain vai-heessa vihdoin valmis tekemään sen todellisen timan-tin: muutaman minuutin mittaisen lyhytelokuvan.

M i r k k a M a i k o l a

Saara Cantell väittelee 6.5.2011 Aalto-yliopiston Taideteollisessa korkeakoulussa. Väitöskirjan taiteellisen osion lyhytelokuvat: Diagnoosi:, 2002, 5 min. (M/v)Potretti, 2003, 5 min. (Värillinen.)Mahdollisuus, 2004, 7 min. (Värillinen.)Tiistai, päivävuoro, 2004, 5 min. (Värillinen.)Vaihtoehto, 2009, 1’30 (Värillinen.)(DEMO viisiminuuttiseksi suunniteltuun elokuvaan)

S E S I N F O 19

Mitä kuuluu suomalaiselle lyhytelokuvatuotannolle?

Viime syksynä elokuvasäätiön aloitteesta ke-rääntyi visiointityöryhmä pohtimaan lyhytelo-kuvan tilaa ja tulevaisuutta. Oikeastaan pro-

sessi oli alkanut jo vuonna 2009, kun jakelustrategioita käsittelevässä think tankissa oli esitetty kolme skenaa-riota suomalaisen lyhytelokuvan tulevaisuudesta: 1) kaikki jatkuu kuten ennenkin, eli SES ja AVEK tukevat tuotantoja, joiden pääasiallinen levityskana-va on YLE 2) ns. Tanskan malli, jossa alalle tulevia tekijöitä huo-mioidaan järjestelmällisemmin (New Danish Screen), mutta levityksen osalta ollaan jokseenkin Suomen kaltaisessa tilanteessa 3) Suomesta lyhytelokuvan kultamaa: tarpeeksi lyhyet ja katsojan tarpeet huomioon ottavat elokuvat saavat niin kotimaassa kuin ulkomailla suuren yleisön kiin-nostumaan suomalaisesta tuotannosta, mikä rikastaa ilmaisua, kehittää alaa ja pohjustaa kaivattua sisältö-vientiteollisuutta. Näin on tapahtunut mm. Norjassa.

Vuoden 2010 syksyyn mennessä olikin saavutettu paljon: OKM myönsi 1,5 miljoonan euron nuorisora-han, jolla rahoitetaan nuorien, alalle tulevien ammat-tilaisten ”käyntikorttielokuvia”. Lisäksi säätiössä on nykyään lyhytelokuville oma tuotantoneuvoja. Näin ollen on otettu komea askel kohti Tanskan mallia, ainoana erona se, että puoliksi televisiokanavien ja puoliksi elokuvainstituutin rahoittama New Danish Screen -rakenne on Tanskassa pysyvä.

Tästä huolimatta visiointityöryhmän mielipide oli yksimielinen: Suomalainen lyhytelokuvatuotanto on kriisissä. Tätä näkemystä puoltaa myös se, että Tam-pereen lyhytelokuvafestivaaleille tarjottujen kotimais-ten nimikkeiden määrä ei ole kertaakaan 2000-luvul-la ollut yhtä alhainen kuin tänä vuonna – pudotusta edellisvuodesta on yli 100 elokuvaa. Ammattimaisten, säätiön ja AVEK:n tuella tuotettujen lyhytelokuvien määrä oli romahtanut vuoden 2009 lähes 40:stä alle kahteenkymmeneen, sillä yhä harvempi tuotanto on-nistui hankkimaan elokuvalle täyden rahoituksen ja ammattimaisen levityksen. Ensi vuonna tilanne tulee

Lyhyempien asialla

tuskin olemaan kovin paljon parempi. Miten näin on voinut käydä? Olemmehan SESinfostakin voineet lu-kea, kuinka useat suomalaiset lyhytelokuvat ovat kier-täneet ahkerasti maailman festivaaleilla, osa keräten myös palkintoja ja tunnustusta.

Rahoitus ja levitys uusien haasteiden edessäSuurin yksittäinen syy on helppo nimetä: Yleisradi-on kriisi. Koska YLE on leikannut uusien tuotanto-jen budjettiaan ja hidastellut päätöksissään, koko ala on jämähtänyt. Tämä osoittaa paitsi rahoitusmallien myös levityskulttuurin suppeuden, sillä YLE ei suin-kaan aina ole ollut päärahoittajana indietuotannoissa; joissain tapauksissa sen osuus ei ole ollut kymmentä-kään prosenttia. Useimmat lyhärit ovat tulleet YLE TV1:n Uudessa Kinossa myöhäiseen lähetysaikaan, keräten 30 000–100 000 katsojaa. YLE Teemalla lähetettyjen elokuvien katsojaluvut ovat parhaimmil-laankin jääneet muutamiin tuhansiin. Kuitenkin nyt näyttää siltä, että jatkossa lyhytelokuva tulee sijoittu-

Outi Mäenpään tähdittämä ”Tsägäateria” lähtee teatteri-levitykseen ”Sinkkuelämän säännöt” dokumenttielokuvan alkukuvana huhtikuussa.

20 S E S I N F O

maan juuri Teemalle YLEn ohjelmistossa. Festivaali-en lisäksi muuta elämää elokuvilla ei ole juuri ollut.

Tuottajien kannalta tilanne on vaikea. Monet tuottajat ovatkin sanoneet suoraan, ettei lyhyteloku-vien tuottaminen kiinnosta niitä taloudellisista syistä, vaikka sisällöllisesti ne tarjoaisivat oivallisen tilaisuu-den luoda kontakteja uusiin tekijöihin ja koeponnistaa tuoreita aiheita ja keinoja. Palkkaa pitää kuitenkin saada, eikä pöytälaatikkoon tekeminen ole kovinkaan mielekästä.

Rahoituksen monimutkaistuminen ja aiempaa vahvempi takapainotteisuus on maailmalla leviävä trendi. Tämä tarkoittaa sitä, että monenlaiset rahoi-tusmallit VoD:stä (video on demand)aina ground fun-dingiin (katsojat ovat osarahoittajia) ovat jo käytössä. Tuottaminen vaatii aiempaa enemmän kekseliäisyyttä ja tuotannon erikoispiirteiden huomioimista. Hyvä uutinen on se, että lyhytelokuvallakin voi nykyään tienata, mikäli siitä onnistuu tekemään hitin.

Netti on mullistanut katselukulttuurin samoin kuin TV aikanaan, ja teknisesti ottaen levittäminen on nyt halvempaa, helpompaa ja useampien ulottu-vissa kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi netti suosii lyhyttä muotoa, sillä katselutottumukset ovat muut-tuneet radikaalisti: lyhytelokuvan katsominen koulu-matkalla tai kahvitauolla on arkipäivää. Nettilevityk-sen haasteena on uusien rahoitusmallien luomisen ja käyttöönoton lisäksi markkinointi. SES haluaa tukea tuottajia näiden haasteiden selättämisessä.

Yksi keskusteluissa esille noussut laaja, hyödyntä-mätön alue on ns. kolmas sektori, eli kulttuuritoimet, nuorisotoimet, koulut, kirjastot, vanhuspalvelut, sai-raalat – muutamia mainitakseni. Näissä instansseissa lyhytelokuvat jäävät usein löytämättä, koska tietoa sisällöistä ja saatavuudesta ei järjestävillä tahoilla ole.

Uudenlaista katselukulttuuria on syntymässä myös festivaalien, elokuvakerhojen ja baarikulttuurin väli-maastoon sijoittuvilla elokuvaklubeilla. Jo useissa suu-rimmissa kaupungeissamme toimivilla Future Shorts ja DocLounge -iltojen ympärillä on havaittavissa tuo-retta energiaa, ja lisää tällaista toimintaa lupaa Pinnan alta – suomalaisen lyhytelokuvan klubi, jonka ensim-mäinen tapahtuma järjestettiin tammikuussa 2011.

Risto Jarva edellä teattereihinParhaiden lyhytelokuvien olisi saatava tilaisuus tul-la nähdyiksi myös siellä, missä edelleen on se paras paikka katsoa elokuvia, eli elokuvateatterissa. Tämän

tavoitteen saavuttamiseksi elokuvasäätiö on päättänyt uudistaa Risto Jarva palkintoa. Jatkossa Kettupäivillä nimetään ehdokkaat palkinnon saajaksi ja näistä elo-kuvista muodostetaan näytös, joka kiertää elokuvate-attereissa omana festivaalinaan. Yksi mielenkiintoinen kulttuurivaikuttaja päättää voittajan, samaan tapaan kuin kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Voittaja ju-listetaan Tampereen kansainvälisen lyhytelokuvafes-tivaalin yhteydessä ja se on arvoltaan edelleen Suomen suurin elokuva-alan palkinto, 10 000 euroa. Uudella Risto Jarva -festivaalilla halutaan siis nostaa parhaita teoksia näkyville ja samalla toivotaan sekä yleisön et-tä elokuvateattereiden pitäjien löytävän lyhytelokuvan pariin aiempaa helpommin.

Myös levittäjien ja elokuvateattereiden taholta on esitetty mielenkiintoa alkukuvia kohtaan. Ongelma on tällä hetkellä siinä, että useimmat lyhytelokuvat ovat liian pitkiä; noin 5 minuuttia olisi sopiva mitta. Myös perinteistä pitkää elokuvaa lyhyempien eloku-vien itsenäistä esittämistä pidetään täysin mahdolli-sena kun elokuvan sisältö ja mitta on ohjelmakarttaan sopiva, jolloin se ei syö kaupallisesti tärkeämpien pitkien elokuvien näytöksiä. Making Moviesin tuot-tama ja Sandrew Metronomen levittämä Tsägäateria (ohjaus Antti Heikki Pesonen) avaa samojen yhti-öiden tuottaman ja levittämän pitkän elokuvan Sink-kuelämän säännöt (ohjaus Tonislav Hristov) edessä maaliskuussa. Toivottavasti saamme todistaa myös lyhytelokuvien itsenäisiä näytöksiä Finnkinon teatte-reissa jo tänä vuonna.

Työ jatkuuNyt kolmesti kokoontuneessa visiointityöryhmässä on ollut edustus seuraavilta tahoilta: Suomen eloku-vatuottajien liitto (SEK), Suomen elokuvaohjaajien liitto (SELO), Tampereen elokuvajuhlat, Suomen elokuvakontakti, TTVO (Tampereen ammattikor-keakoulun taide ja viestintä), Espoon kulttuuritoimi, YLE, AVEK ja Suomen elokuvasäätiö. Ryhmä ko-koontuu vielä kahdesti kevään aikana ja tarkoitus on saada alueelliset elokuvatoimijat sekä kaupalliset elo-kuvalevittäjät mukaan keskusteluun. Kevään aikana kirjoitetaan niin ikään lyhytelokuvan strategia, jonka pohjalta lähdetään rakentamaan lyhytelokuvalle tule-vaisuutta, jossa Suomi on paitsi lyhytelokuvan, myös fiktio- ja dokumenttielokuvan kultamaa.

J o o n a L o u h i v u o r iTuotantoneuvoja: lyhyt fiktio, nuoret tekijät

S E S I N F O 21

Kuluneen vuoden menestystarinoita suoma-laisen lyhytelokuvan puolelta on ollut Hamy Ramezanin ohjaama ja Cilla Werningin

tuottama Viikko ennen vappua, joka valmistui osana Suomalainen novellielokuva -hanketta syksyllä 2009. Suomen elokuvasäätiön ja Yleisradion käynnistämän hankkeen tarkoituksena oli kannustaa tuotantoyhtiöi-tä tuottamaan nuorten, lupaavien tekijöiden elokuvia. Hankkeesta valmistuneet elokuvat ovat olleet kautta linjan laadukkaita, mutta pituutensa tähden (noin 30 minuuttia) moni ei ole menestynyt kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla mainittavasti. Avaintekijä Rame-zanin yhdessä Ilmari Ahon kanssa käsikirjoittamalle Viikko ennen vappua -elokuvan kansainväliselle festi-vaalimenestykselle on ollut pääsy Clermont-Ferrandin lyhytelokuvafestivaalin kilpasarjaan ja tuomariston kunniamaininta helmikuussa 2010.

”Ensimmäinen festivaalimatkamme Clermont-Ferrandissa oli upea kokemus. Elokuva oli saanut jo Suomessa lämpimän vastaanoton, mutta vastaanotto Ranskassa yllätti. Festivaaleilla kävi yli 130 000 vie-

Festivaalimenestyjä: Viikko ennen vappua

rasta ja näytökset olivat loppuunmyytyjä. Elokuvien kautta ystävystyimme monen hienon ihmisen kanssa”, kertovat ohjaaja Ramezan ja käsikirjoittaja Aho.

Festivaalimatkat ovat vahvistaneet identiteettiämme tekijöinäClermont-Ferrandin lyhytelokuvajuhlilla tekijäkak-sikko halusi saada mahdollisimman kattavan kuvan lyhytelokuvan kansainvälisestä tasosta ja kiersi katso-massa kaikki kansainvälisen kilpailun elokuvat. Eri maiden elokuvantekijöiden kanssa vietetyistä hetkistä syntyi ammatillisesti antoisa keskustelujen sarja. Teki-jäkaksikko on ollut silmin nähden yllättynyt novelli-elokuvansa kansainvälisestä menestyksestä.

”Emme odottaneet festivaaleille pääsyä näin suu-ressa mittakaavassa. Pyrimme tekemään elokuvan, jo ka luottaa vahvaan tarinaan ja on konstailematon. On ollut ilo huomata, että ilmaisun rehellisyyttä on arvostettu maailmalla. Festivaaleilla näkemämme parhaat elokuvat ovat vakuuttaneet rehellisyydellään. Tekijöillä on vahva oma näkemys maailmasta ja tarve

Viikko ennen vappua

22 S E S I N F O

sanoa jotain, eikä heille elokuvan tekeminen ja esille-pääsy ole itseisarvo”, Ramezan ja Aho toteavat.

Kesäkuussa 2010 Viikko ennen vappua palkittiin Toronton Worldwide Short Film -festivaalilla arvos-tetulla Deluxe-palkinnolla parhaana lyhytelokuvana. Palkintoja on vuoden sisään tullut myös Espanjasta (Curtocircuito – International Short Film Festival ), Kreikasta (International Short Film Festival in Dra-ma) ja toistamiseen Kanadasta (Calgary International Film Festival).

”Toronton festivaalilla painopiste oli tekijöiden verkostoitumisessa. Joka päivä oli useampia cocktail-tilaisuuksia ja seminaareja, joissa ihmiset tutustuivat toisiinsa. Pohjois-Amerikassa verkostoituminen on tehty todella helpoksi ja ihmiset myös markkinoivat itseään tehokkaasti. Elokuvat on usein tehty omalla rahalla ja tekijät käyttävät niitä käyntikortteina alalle pääsyyn. Heille festivaalimenestys on välttämättö-myys uralla etenemiseen”, tekijäkaksikko luonnehtii.

Viikko ennen vappua on kiinnostanut elokuva-festivaalien lisäksi myös kansainvälisiä myyntiyhti-öitä sekä televisiokanavia, mutta elokuvassa käytetty Goldfrap-yhtyeen musiikki on aiheuttanut ongelmia

elokuvan laajalle kansainväliselle levitykselle:”Tuotantoyhtiöllä (For Real Productions) on esi-

tysoikeudet kotimaisiin esityksiin ja festivaaleille, mutta maailmanlaajuiset oikeudet pitäisi ostaa erik-seen. Levittäjät eivät lähde mukaan, jos tekijänoi-keudet eivät ole täysin selvät. Nyt olemme kuitenkin saaneet levittäjäksi New Europe Film Salesin, joka myy elokuvaa alue kerrallaan”.

Tiivistä yhteistyötä tekevä tekijäkaksikko suh-tautuu tulevaisuuteensa elokuvan parissa avoimella asenteella, ilman menestyspaineita. Tulevaisuuden näkymät täyttyvät tällä hetkellä uusien elokuvien suunnittelusta ja käsikirjoitusprosesseista:

”Kirjoitamme parhaillaan pitkää elokuvaa ja kah-ta lyhytelokuvaa. Alkuvuodesta lähdemme pitchaa-maan yhtä lyhytelokuvahankettamme Clermont-Fer-randiin. Festivaaleilla kiertäminen on vahvistanut omaa identiteettiämme tekijöinä. Luotamme ja hy-väksymme oman tapamme tehdä.

O t t o S u u r o n e nLyhyt- ja dokumenttielokuvan

kulttuuriviennin assistentti

Ohjaaja Hamy Ramezan (vas.) matkasi elokuvansa mukana useille kansainvälisille festivaaleille.

S E S I N F O 23

Elokuvasäätiön juuri julkaisemassa uudessa Suomalaisen elokuvan tavoiteohjelmassa vuo-sille 2011–2015 todetaan, että elokuvateatte-

riverkoston digitointi pyritään toteuttamaan kokonai-suudessaan vuoden 2013 loppuun mennessä. Muutosta uuteen esitystekniikkaan pyritään siis vauhdittamaan. Tavoite on perusteltu digitoinnin etujen tultua yhä selvemmin esille erityisesti vuoden 2010 aikana.

Hyötyjänä on ollut erityisesti kotimainen elokuva sekä sen katsojamäärän että ohjelmiston monipuoli-suuden näkökulmasta. Katsojamäärän nousu ennätys-mäiseen 2 072 000 kävijään, markkinaosuuden nousu edelleen ennätysmäiseen 27 prosenttiin ja dokument-tielokuvan ensi-iltojen ja niin ikään niiden katsoja-määrien nousu vielä kerran ennätysmäiseen 161 000 kävijään ovat kiistatonta faktaa.

Aluepoliittisesti näkyvin etu on se, että käytän-nössä kaikki digitoidut teatterit ovat saaneet ensi-il-lan samaan aikaan valtakunnallisen ensi-illan kanssa. Tässä suhteessa elokuva on muita esittävän taiteen muotoja reilun askeleen edellä. Kotimaisen elokuvan kopiomäärät nousivatkin viime vuonna 879 kappalee-seen kun ne ennen digitointia olivat 200–300 kappa-leen tuntumassa. Eniten tästä hyötyivät keskisuurten

Digitaaliseen elokuvateatteri-verkostoon vuoden 2013 aikana

ja pienten paikkakuntien yleisöt ja kasvaneiden lip-putulojen myötä kaikki jakeluketjun osapuolet. Koti-maisen elokuvan pääsylipputuotto elokuvateattereissa nousi 17.5 miljoonaan euroon, kokonaisliikevaihdon ollessa runsaat 66 miljoonaa euroa.

Ohjelmiston monipuolisuutta varaa kehittääElokuvaohjelmiston monipuolistaminen ei sen sijaan ole edennyt kotimaista elokuvaa lukuun ottamatta mahdollisuuksien mukaisesti. Maahantuotujen elo-kuvien määrä ei ole juurikaan noussut viime vuosien 160–180 tasosta eikä niiden kulttuurinen kirjo ole monipuolistunut levityskulujen laskemisesta ja elo-kuvasäätiön tukitoimista huolimatta. Asia on luon-nollisesti kiinni elokuvalevittäjistä, ei niinkään teat-terinomistajista. Kiinnostavaa ohjelmistoa maailmalla riittää ja elokuvasäätiön maahantuontituen enim-mäismäärä, 12 000 euroa, pienentää levittäjän riskiä huomattavasti. Markkinoilla näyttäisikin olevan tilaa uusille toimijoille.

Toki elokuvaohjelmiston monipuolisuuden kuva täydentyy huomattavasti kun otetaan huomioon elo-kuvafestivaalien tarjonta. Festivaaleilla nähdäänkin

24 S E S I N F O

vuosittain 350–400 ensi-iltaa, joista valtaosa ei nähdä teattereiden normaaliohjelmistossa. Viiden suurim-man elokuvafestivaalin ohjelmistosta noin 70 prosent-tia koostuu eurooppalaisista elokuvista kun teatteri-levityksessä eurooppalaisen (muun kuin kotimaisen) elokuvan osuus on yleensä 20 prosentin tuntumassa. Festivaalit ovat myös luontevasti kotiutuneet mul-tiplex -elokuvateattereihin Helsingin Tennispalatsia lukuun ottamatta.

Vaihtoehtoisen tai uuden sisällön nimellä kulkeva ohjelmatarjonta on näihin päiviin saakka ollut maan suurimman teatteriketjun Finnkinon Metropolitan -oopperoiden ja Lontoon National Theatren satelliitin kautta lähetettyjen live-esitysten varassa. Nyt keväällä Kuusankoskella sijaitseva elokuvateatteri Studio 123 aloittaa ensimmäisenä teatterina Suomessa näyttää samalla tekniikalla oopperaesityksiä Lontoon Covent Gardenista. Royal Opera Housen esityksiä nähdään valkokankaalta sekä nauhoituksina että suorina lä-hetyksinä.

Pienemmille paikkakunnille, joiden oma kulttuu-ritarjonta on vähäistä ja joilla katsojapotentiaali ei riitä päivittäisiin elokuvaesityksiin, uusi ohjelmatarjonta voi olla tulevaisuudessa merkittävä paikkakunnan kulttuuritarjontaa lisäävä ja monipuolistava tekijä ja parantaa myös teatterin kannattavuutta.

Kehitystä lienee jarruttanut uutta ohjelmistoa vä-littävien kotimaisten yritysten puute. Jatkossa on toi-vottavaa, että elokuvan lisäksi muuta kotimaista mo-nipuolista ohjelmistoa on tarjolla live-lähetyksinä ym-päri maata. Jakelun suurin ongelma ei ole tekniikassa vaan esitysoikeuksissa, mutta ne ovat ratkaistavissa yhteistyöllä ja sopimuksilla niin konserttien, teatte-rin, tanssin tai muun tarjonnan osalta. Markkinat ja käytäntö löytävät oikean balanssin elokuvatarjonnan ja muun ohjelmiston kesken ja elokuva säilyy edelleen elokuvateatterin pääasiallisena tarjontana.

Elokuvasäätiön auditorio teki onnistuneen kokei-lun joulun alla esittämällä Barbara Hendricksin joulu-konsertin Tukholmasta satelliitin välityksellä.

Koulutus avain digitekniikan täysi-mittaiseen hyödyntämiseen: DigiTraining Plus järjestetään kesä-heinäkuun vaiheessaJoustavan ja monipuolisen digitekniikan haltuunotto ja sen täysimittainen hyödyntäminen toiminnassa ovat myös laaja oppimis- ja asenteiden muutosprosessi ko-

ko alalle. Näiltä osin elokuvajakelun ammattilaisten koulutustoiminta vaatii parannuksia. Esimerkiksi esi-tys- ja levityspuolen ammattilaisia ei ole hyväksytty AVEK:n koulutustuen piiriin.

Kansainvälinen DigiTraining Plus -koulutusoh-jelman toteuttaminen vuosina 2009 ja 2010 elokuva-säätiön taloudellisella tuella säätiön tiloissa on näh-tävä vain alkuna pitkävaikutteiselle, säätiön omalle, jakelusektorille suuntautuneelle koulutusajattelulle. SES auditorio digitoitiin jo alun perin koulutus- ja oppimistilaisuuksia varten ja sen hyödyntämisessä on koko elokuva-alalla vielä paljon mahdollisuuksia.

Tämän vuoden DigiTraining Plus järjestetään 29.6.–3.7 Helsingissä ja Tallinnassa. Tarkka ohjel-ma julkistetaan helmikuussa, mutta digitaalista ja-kelua koskevan teknisen osuuden ohella käsitellään elokuvaohjelmiston monipuolistamista ja sosiaalisen median hyödyntämismahdollisuuksia. Päämajana toi-mii edelleen elokuvasäätiön auditorio. Tapahtuman pääorganisaattori on EU:n Mediaohjelman tukema Media Salles

Joensuun Cinema 2011 -tapahtumassa elo-syys-kuun vaiheessa säätiö järjestää tänäkin vuonna digi-seminaarin. Sen aiheita ovat mm. VPF-sopimuskäy-tännöt, sosiaalinen media ja elokuvajakelun seuraava kehitysaskel eli jakelu ilman ulkoisen kovalevyn kal-taista fyysistä kappaletta.

DigiTraining Plus järjestetään jo toista kertaa peräkkäin elokuvasäätiön auditoriossa.

S E S I N F O 25

Vuoden 2011 aikana säätiö alkaa tukea eloku-vajakelun ammattilaisten jatkokoulutusta erityisesti digitaalisen jakelun koulutushankkeissa. Asiasta tie-dotetaan tarkemmin kevätkaudella kun asiaa koskevat tukiohjeet on valmisteltu ja hyväksytty.

Uudet esityskäytännöt ja monipuolisempi elokuvaohjelmisto?Missä määrin esitystoiminnan käytännöt tulevat muuttumaan elokuvateatteriverkoston digitoinnin myötä? Elokuvateattereille digitointi on raskas inves-tointi, levittäjille – ja tätä kautta tuottajille – se taas tuo mittavia säästöjä sekä kopiokuluissa, tekstityksessä että logistiikassa. Mutta tuloksena on huomattavasti nykyistä joustavampi järjestelmä, joka hyödyttää se-kä jakeluketjun toimijoita että ennen kaikkea katso-jia. Yhdistettynä sosiaalisen median käytäntöihin on mahdollista, että lähitulevaisuudessa yleistyvät sekä ns. suorat levityskäytännöt (tuottaja–teatteri) että ci-nema on demand -esitykset, joissa katsojat kokoavat elokuvan esitykseen tarvittavan yleisömäärän verkossa tai muilla tavoin.

Elokuvan pienemmät maahantuonti- ja jakeluku-lut mahdollistavat jatkossa erityisyleisöjenkin parem-man palvelun ja ohjelmiston laajentamisen. Kotimai-sen elokuvan puolella dokumenttielokuvasta on jo osin tullut osa digitoitujen teattereiden normaaliohjelmis-toa. Myös lyhytelokuville näyttäisi olevan koittamassa paremmat ajat teatterijakelussa.

Digitointi perustuu yleismaailmalliseen käytäntöönEU:n Mediaohjelman levitystukien ja mm. Europa Cinemas -ketjun käytäntöjen mukaan digitaalinen esitystoiminta perustuu 2K tai 4K resoluutioon ja tois-taiseksi myös 35 mm:n filmitekniikkaan. Suomella ei ole digitoinnin tukipolitiikassaan mitään syytä poike-ta tästä käytännöstä huonompaan suuntaan. On pe-rusteltua, että myös haja-asutusalueilla asukkailla on mahdollisuus laadukkaimpaan mahdolliseen eloku-vaelämykseen, oli kyseessä sitten perinteinen draama, dokumentti tai 3D ohjelmisto. Siksi vähintään 2K.

Digitoinnin rahoitus Elokuvasäätiö on yhdessä teatterinomistajien kans-sa kantanut vastuun digitoinnin kustannuksista lai-tehankintatuella ja opetus- ja kulttuuriministeriön erillismäärärahoilla. De minimis säännön perusteel-

la osarahoitus on voitu tapauskohtaisesti nostaa jopa 70 prosenttiin arvonlisäverottomista kuluista. Aina tarvitaan kuitenkin myös elokuvateatterin omara-hoitusta.

Suomessa toimivat elokuvalevittäjät eivät ole tois-taiseksi osallistuneet digitoinnin rahoitukseen millään tavoin vaan pelkästään hyötyneet siitä. Miksi levittäjät ovat avainasemassa kustannusten jakoa organisoitaes-sa? Syy on selkeä: levitysyhtiöillä on sopimukset sekä elokuvan tuottajan että elokuvateatterin kanssa.

Virtual Print Fee osaratkaisuOn todennäköistä, että näiltä osin tilanne muuttuu jo lähitulevaisuudessa ja taloudellisesti merkittävin osa teatterikannan digitoinnin jatkosta siirtyy virtual print fee -rahoituksen piiriin kun maan suurin elo-kuvateatteriketju Finnkino solmii käytäntöä koskevan sopimuksen. Tätä kautta siis myös kotimaiset eloku-vatuottajat tulevat osallisiksi VPF-maksuun sikäli kun elokuvat levitetään digitaalisesti. VPF-maksu perus-tuu säästöön, joka syntyy kun 35 mm:n filmikopio korvataan digitaalisella kopiolla. Kun uuden 35 mm:n kopion hinta on noin 1 000 euroa, digikopio mak-saa enintään 200–250 euroa. Tämän säästön ohella masterointikulut ovat digitaalisessa formaatissa huo-mattavasti pienemmät kuin jos esityskopiot tehdään filminegatiivin kautta. Samoin laskevat tekstityskulut ja logistiikka, viimeksi mainittu erityisesti kun tule-vaisuudessa fyysinen jakelu jää historiaan.

Käytännössä VPF-maksun kokoamisesta ja hal-linnoinnista vastaa ns. kolmas osapuoli eli integraat-tori. Finnkinon kumppani lienee englantilainen Arts Alliance Media (AAM), jolla on vastaavia sopimuksia useissa Euroopan maissa isojen teatteriketjujen kans-sa. Intergraattori solmii sopimukset sekä teatteriyhti-öiden että levitysyhtiöiden kanssa.

Suomen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että sekä Hollywoodin studioyhtiöt (Disney, Fox, Universal, Paramount, Warner, Sony) että meillä toimivat inde-pendent-tyyppiset levittäjät (Bio Rex Cinemas, Nor-disk Film, Cinema Mondo, Future Film, Sandrew Metronome, Scanbox, Atlantic Film) osallistuvat elo-kuvatuottajineen Finnkinon teattereiden digitoinnin kustannuksiin.

Markkinaosuuksien pohjalta laskettuna suurim-mat maksajat ovat studiolevittäjiä, yksittäisen VPF-maksun kohdalla taas yleisesti uskotaan independent-levittäjän maksun olevan korkeampi. Amerikkalaisen

26 S E S I N F O

elokuvan markkinaosuus on vaihdellut Suomessa 60–65 prosentin välillä viime vuosina, kotimaisen ja eu-rooppalaisen elokuvan osuus on liikkunut 20 prosen-tin tuntumassa. Mutta periaatteessa myös kotimaisten tai independent-elokuvien VPF.maksun pitää perus-tua vain todelliseen ja mitattavaan säästöön, lisäkulua 35 mm:n levitykseen verrattuna siitä ei saa tulla.

VPF:n periaatteisiin kuuluu se, että kun digitoin-nin kustannukset on kuoletettu, maksun periminen lakkaa. Ohjelmistosta päättäminen kuuluu VPF-käy-tännön aikanakin teatteriyhtiölle. Toisin kuin julki-suudessa on väitetty – ja tähän jopa elokuva-alallakin on osin uskottu! – Finnkino ei ole myymässä projek-toreitaan ”amerikkalaisille” eivätkä kotimaisten eloku-vien tulotkaan mene ”Hollywoodiin” vaan Hollywood osallistuu sekä Finnkinon että lukuisten muiden te-atteriketjujen digitoinnin kustannuksiin. Motiivi on harvinaisen selkeä: digitoitu elokuvateatteriverkosto on pitkän päälle halvempi, kevyempi, joustavampi ja tuottoisampi järjestelmä kuin nykyinen.

Elokuvasäätiön Finnkinon teatterisaleille myön-tämä tuki taas vähennetään kokonaisuudessaan di-gitoinnin kuluista, jolloin VPF-maksulla kertyvä osuus on vastaavasti pienempi eli levittäjillä/tuottajilla on vähemmän maksettavaa. Tämä käytäntö koskee muitakin maita, joissa digitointia on julkisin varoin tuettu.

Elokuvasäätiö on tukenut elokuvateattereiden di-gitointia vuosina 2006–2010 neljällä miljoonalla eu-rolla. Finnkinon salien digitointeja (mm. Rovaniemi, Pori, Kuopio, Jyväskylä) on tuettu yhteensä 225 000 eurolla eli runsaalla 5 prosentilla kokonaismäärästä.

Vuosina 2009–2010 digitointia vauhdittivat val-tioneuvoston jakamat elvytysmäärärahat, jotka ajoit-tuivat sopivasti teatterinomistajien innostuttua 3D tekniikkaan siirtymisestä Avatar elokuvan menes-tyksen myötä. Monista muista maista poiketen Suo-messa suuri osa digisaleista on suurten kaupunkien multiplexien ulkopuolella: Hangosta Sodankylään, Pietarsaaresta Lieksaan ja Nurmekseen.

Tällä hetkellä Suomen elokuvasaleista on digi-toitu n. 35 prosenttia eli runsaat sata salia. Vuosina 2006–2010 teattereiden digitoinnin kulut ovat siis olleet yksinomaan teattereiden ja elokuvasäätiön vas-tuulla, hyödyt (säästöt alempina kopio- ja logistiikka-kuluina) ovat taas koituneet tuottajille ja levittäjille. Teatterinomistajat ovat taas hyötyneet kasvavana lii-kevaihtona ja 3D:n myötä korotettuina lipunhintoina.

Ilman digitointia kotimainen elokuva ei nykymaail-massa olisi ikinä saavuttanut 2 miljoonaa kävijää elo-kuvateattereissa.

Nyt siirtymävaiheessa elokuvista joudutaan hank-kimaan sekä digi- että filmikopiot. Kaksi järjestelmää ei kuitenkaan tarkoita kaksinkertaisia kustannuksia digikopioiden hintojen ollessa vain n. 20 prosenttia filmikopioiden kuluista. Ylimääräistä työtä kahdesta järjestelmästä tietysti syntyy joten siirtymäkautta on turha pitkittää. Kokonaan 35 mm:n esityskalustosta ei ole syytä luopua ja valtaosa digitoiduista teattereista onkin säilyttänyt filmiprojektorin.

Lopuksi aluksiOlen viime vuosien aikana kirjoittanut muutoksesta niin moneen kertaan, että näppäimistöni m-kirjain on himmentynyt. Ja u:lla mene kaksi kertaa huonom-mi. Mutta ikävämpäähän olisi elellä ja tehdä töitä, jos mikään ei muuttuisi.

Haaparannassa viime vuoden lopulla pidetyssä Filmarc:n järjestämässä Masterclass -tapahtumassa entiset myyntiagentit Stacey Parks ja Thomas Mai hah-mottelivat elokuvatuotannon ja -jakelun tulevaisuutta alla olevan mallin mukaisesti. Itse asiassa meillä osa käytännöistä on jo muuttunut niin jakelun, markki-noinnin ja tuotannon osalta. Esimerkiksi Prinsessa elokuvan tuottaja/ohjaaja Arto Halonen käytti veto-voimaa ja kuluttajan ääntä, ohitti portinvartijoita ja rakensi yhteyksiä ja kommunikaatiota yleisöön menes-tyksellisesti. Napapiirin sankareissa ja Rare Expor-tissa fandependent -ilmiö, klipit verkossa ja kuluttajan ääni näkyivät ja kuuluivat myös menestyksellä. Tuo-tannon puolella mm. Iron Sky ja Rare Export ovat käytännössä ensin promonneet ideansa markkinoille ja siirtyneet rahoitukseen ja tuotantoon sen jälkeen eli työnkulun elementit ovat paremmassa järjestyksessä hankkeen kannalta.

Meilläkin on jo esimerkkejä mm. työnkulun ele-menttien järjestyksen muuttumisesta eli muutamassa hankkeessa (Iron Sky, Rare Export) promootio on edeltänyt rahoitusta ja tuotantoa. Eivät muutokset tähän lopu, ei varmaan myöskään narina entisiltä portinvartijoilta. Toisaalta muutos ei ole itsetarkoi-tus. Esimerkiksi elokuvan samanaikaisen jakelun pi-lottihankkeet eivät ole ensimmäisiä mieleen tulevia kokeiluja. Jotain tässä maailmassa luulisi oppineensa kokemusten perusteella, mutta voihan sitä olla vää-rässäkin.

S E S I N F O 27

Oheisessa artikkelissa mainittujen Hollywoodin studioyhtiöiden elokuvien levitys on Suomessa järjestetty tällä hetkellä alla olevan listan mukai-sesti. Huomio: Warnerin elokuvien levitys siirtyy Sandrew Metronomelta FS Filmille 1. huhtikuu-ta 2011, siksi SMD ei ole listauksessa mukana.

Emoyhtiöidensä elokuvien lisäksi yhtiöt le-vittävät myös joskus poimintoja independent-tuottajilta, kotimaisia elokuvia ja FS Film emo-yhtiönsä Svensk Filmindustrin pohjoismaiseen levitykseen hankkimia elokuvia.

Vanha jakelumalli Uusi jakelumalliPortinvartijat Ei portinvartijoitaYksinoikeus jakelussa Ei yksioikeutta, monta jakelijaaTerritoriaalisuus Globaalit markkinatJakeluikkunat Samanaikainen jakeluYksi mahdollisuus (ensi-ilta) Long tailYksi tulonlähde Useita tulonlähteitäIndependent FandependentFyysinen jakelu (filmi/DCP) Bittijakelu verkon kautta (Smartjog etc.)

Vanhaa markkinointia Uutta markkinointiaTyönnä tuote markkinoille (push) Käytä vetovoimaa (pull)Koukuta ja myy Klippejä verkkoon, näytä mitä on Minä sanon -ajattelu Todista se -ajatteluKuuluisuuksien ääni Kuluttajan ääniTeksti, printti Video, verkkoYhteisö Yhteydet ja kommunikaatioEsite Nettisivut

Vanha työnkulku Uusi työnkulkuRahoitus PromootioTuotanto Rahoitus Promootio TuotantoJakelu Jakelu

H a r r i A h o k a sKotimaan levityspäällikkö

FS Film Oy:20 th Century FoxWarner

Finnkino OyUIP:ParamountUniversal

Walt Disney Studios Motion Pictures Finland OyDisneySony

Hollywoodin studioyhtiöiden elokuvien levitys Suomessa

28 M E D I A D E S K

UutisiaMedia-ohjelma lanseeraa uuden tuen: Production Guarantee Fund

Media-ohjelma lanseeraa vuoden 2011 al-kupuolella uuden tuen nimeltään ME-DIA Production Guarantee Fund. Ta-

kuurahaston myötä tuottajien on jatkossa helpompaa saada pankista lainaa elokuvatuotantoihin. Komissio on myöntänyt 8 miljoonaa euroa kahdelle eri rahoi-tusfirmalle, joista toinen on ranskalainen Institute for the Financing of Cinema and Cultural Industries (IFCIC) ja toinen espanjalainen Guarantee Society for the Audiovisual Sector (Audiovisual SGR). Ko-mission 8 miljoonan euron takuita vastaan rahastot voivat myöntää elokuvatuotantoon suunnat tuja lainoja noin 100 miljoonan euron edestä. Pian avautuva tuki on voimassa vuoden 2013 loppuun saakka.Lisätietoja: http://ec.europa.eu/culture/media/programme/overview/funding/index_en.htm

Monica Galeriu vierailulle SuomeenBrysselin EACEA Agencyn televisiolevitystuen käsit-telijä Monica Galeriu tulee Media Deskin vieraak-si Suomeen 9.–12.3.2011. Kaikilla televisiolevitystukea saaneilla ja siitä kiinnostuneilla on mahdollisuus tavata Monica Galeriu joko 10.3. kahdenkeskisessä tapaamisessa elokuvasäätiön tiloissa Helsingissä tai 11.3. klo 11.00–12.30 kaikille avoimessa infotilai-suudessa TAMKissa Tampereella. Lisätietoja www.mediadeskfinland.eu

One Minute Film CompetitionViidettä kertaa järjestettävä maailmanlaajuinen One Minute Film Competition on käynnissä. Jos haluat ilmoit-taa oman minuutin mittaisen elokuvasi mukaan kil-

pailuun, aikaa on 25.3.2011 saakka. Palkintoja jaetaan kolmessa kategoriassa. Lue lisää: www.theoneminutes.be

Cartoon Movie 2011Cartoon Movie – eurooppalaisten pitkien animaa-tioelokuvien rahoitustapahtuma – pyörähtää jälleen käyntiin Ranskan Lyonissa 2.–4.3.2011. Tapahtumaan on valittu mukaan hankkeita, jotka ovat konseptivai-heessa, kehittelyssä, tuotannossa tai jo valmiita. Yh-teensä Cartoon Movie esittelee 55 animaatioprojektia, joista 12 on 3D:nä. Suomesta tapahtumaan on päässyt NDFC Helsinki Oy:n The Sampo ja Anima Vitaen ja Animakerin Niko 2 – Family Affairs, molemmat kehit-telyvaiheessa olevia hankkeita. Valmiiden elokuvien joukossa esitetään myös Antti Haikalan ohjaama ja Epidem Zotin tuottama Maaginen kristalli 3D-ani-maatio. Tapahtuma kerää Lyoniin yli 600 alan am-mattilaista. Lisätietoja: www.cartoon-media.be

MIPTV: hyödynnä Media-stands.euMikäli olet lähdössä MIPTV-messuille Cannesiin 4.–7.4.2011, sinulla on mahdollisuus käyttää Media-

Maaginen kristalli

M E D I A D E S K 29

stands.eu:n palveluja. Ständille ilmoittautuneet yhtiöt voivat hyödyntää ständin asiantuntijoita, luentoja ja seminaareja. Messuilmoittautuminen onnistuu alen-nettuun hintaan 24.2.2011 saakka. Lue lisää: www.media-stands.eu

Seuraa Media Deskin uutisia FacebookissaMedia Desk tiedottaa nettisivujen, tiedotteiden ja lehtensä lisäksi ajankohtaisista uutisista myös Face-bookissa sivullaan MEDIA DESK FINLAND. Sin-ne laitamme myös vähän ”epävirallisempia” uutisia, jotka eivät välttämättä päädy nettisivuillemme. Liity joukkoomme!

Ajankohtaiset hakukierroksetTV-levitystuki (Call for proposals 20/2010)TV-levitystuen uusin hakukierros (Call for proposals 20/2010) julkaistiin 15.9.2010. TV-levitystuki on suora tuki, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Hakijana toimii itsenäinen tuotantoyhtiö. Hakukelpoisella tele-visio-ohjelmalla on vähintään kolme ennakko-ostoon tai yhteistuotantoon sitoutunutta tv-yhtiötä kolmesta erikielisestä maasta. Ohjelman pitää olla vähintään joko 50 minuutin pituinen (fiktiot) tai 25 minuutin pituinen (dokumenttielokuvat ja animaatiot). TV-le-vitystukea on uudistettu niin, että jatkossa voi saada tv-levitystukea sellaisillekin fiktiosarjoille tai animaa-tiosarjoille, joiden pilottijaksoille on jo aikaisemmin myönnetty tv-levitystukea.

Hakemuksia arvioidaan pisteytyksen avulla. Pis-teytyksen maksimi on 100 pistettä. TV-levityshake-mukset pisteytetään tv-kanavien lukumäärän, tv-ka-navien sitoumuksen tason ja ei-kansallisen rahoituk-sen osuudella. TV-levitystuen uudessa säännöstössä pisteytystapaa on hiukan yksinkertaistettu ja pienten maiden ja uusien jäsenmaiden TV-kanavista saa jat-kossa enemmän arviointipisteitä. Myös tuotantoyhti-ön koko ja kansainvälisen rahoituksen eteen tehty työ vaikuttaa lopulliseen pisteytykseen.Käytännössä pisteitä jaetaan seuraavasti (0–100):• Eurooppalainen ulottuvuus ja hankkeen rahoitus

– enintään 45 pistettä.

(= kanavien ennakko-ostot)• Kansainvälisen myyntiagentin sitoutuminen

hankkeeseen – enintään 10 pistettä• Hankkeen kansainvälinen potentiaali – enintään 25 pistettä• Eurooppalaisen kielellisen ja kulttuurisen moni-

muotoisuuden edistäminen – enintään 7 pistettä (= kieliversiot)

• Eurooppalaisen kulttuuriperinnön edistäminen – enintään 3 pistettä

• Yhtiön aikaisemmat kansainväliset tv-myynnit edellisen viiden vuoden aikana –

enintään 10 pistettä. Tuki on suunnattu tv-tuotannoille, joten elokuvateat-terilevitystä ei hyväksytä, paitsi jos kyseessä on pieni hakijamaa ja ohjelma esitetään televisiossa ennen teat-terilevitystä. Dokumenttielokuvien kohdalla hyväksy-tään myös elokuvateatterilevitystä.

Hakijayhtiö voi hakea tuotannolleen Media 2007 TV-levitystukea aikaisintaan kuusi kuukautta ennen varsinaisia kuvauksia ja viimeistään ensimmäisenä kuvauspäivänä. Tuotanto on hakukelpoinen kun yllä-mainittujen ehtojen lisäksi vähintään 50 % rahoituk-sesta on olemassa. Tuen suuruus on enintään 12,5 % tuotantobudjetista fiktioille ja animaatioille ja enintään 20 % dokumenttielokuville. Tuen määrä on enintään 500 000 euroa ohjelmaa kohti fiktioille ja animaatioil-le, 300 000 euroa dokumenteille.

TV-levitystuen budjetti tällä hakukierroksella on 10,4 miljoonaa. Seuraavat hakuajat ovat 28.2.2011 ja 20.6.2011.

TV-levitystuen hakuohjeet ja -lomakkeet osoit-teessa http://ec.europa.eu/culture/media/programme/producer/tv/index_en.htm

Hankekehittelytuki (Calls for proposals 25/2010) & Interactive Works (Calls for proposals 26/2010)Median hankekehittelytuen uusi hakukierros julkais-tiin 29.9.2010. Hakukierros pitää sisällään yksittäisten hankkeiden tuen (fiktioille, animaatioille ja dokumen-teille) ja hankepakettien tuen eli Slate fundingin (Calls for proposals 25/2010). Slate funding- tuessa on kaksi muotoa: Slate funding ja Slate funding 2nd stage. Li-säksi hankekehittely pitää sisällään Interactive Works -tuen, joka on suunnattu pelialalle (Calls for proposals 26/2010). Seuraava hakuaika on 11.4.2011.

30 M E D I A D E S K

UUTTA: Online-hakemusTällä hakukierroksella hankekehittelytuen suurin uu-distus on se, että hakemus lähetetään Brysseliin onli-ne-lomakkeella, jonka tulee olla Brysselissä deadline-päivänä kello 12.00! Hakemusta täytyy tosin täydentää myös postitse lähetettävällä versiolla.

Tuen säännötTuki on suunnattu itsenäisille eurooppalaisille tuo-tantoyhtiöille. Tuki on suoraa tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin. Tukea voi saada enintään 50 % hy-väksyttävistä kehittelykuluista.

Budjetti Single Projects, Slate funding ja Slate funding 2nd stage -tuille on 17 miljoonaa euroa. Täs-tä summasta 4 miljoonaa on varattu Slate funding 2nd stage-tukeen. Yksittäiselle hankkeelle voi hakea tukea 10 000–60 000 euroa eli mitä vain summaa täl-tä väliltä. Pitkille animaatioille maksimisumma on 80 000 euroa. Interaktiivisille hankkeille voi saada tukea 10 000–150 000 euroa pelihankkeelle, joka perustuu johonkin fiktio-, animaatio- tai dokumenttielokuvaan. Elokuva voi olla jo valmistunut tai vasta kehitteillä. Hakukierroksen budjetti on 2 miljoonaa euroa.

Slate funding -tuki on 3–6 projektille ja haettava summa voi olla mitä vain väliltä 70 000–190 000 eu-roa. Kullekin projektille on mahdollista hakea tukea vapaasti väliltä 10 000–60 000 euroa. Samat ehdot koskevat niin fiktioita, dokumentteja kuin animaa-tioitakin.

Hakuohjeet ja ohjeita sähköiseen hakuun + on-line-hakulomake löytyy osoitteesta http://ec.europa.eu/culture/media/programme/producer/develop/in-dex_en.htm

Harkinnanvarainen levitystuki teatterielokuvien levittäjille (Calls for proposals 29/2010)Selektiivisen levitystuen uusi hakukierros (Calls for proposals 29/2010) julkaistiin 28.9.2010. Seuraavat hakuajat ovat 1.4.2011 ja 1.7.2011. Tukea on tällä kier-roksella jaossa yhteensä 12 250 000 euroa.

Tuen hakuohjeisiin on edelliseen hakukierrokseen verrattuna tullut seuraava muutos: Virtual Print Fee ei ollut aiemmin hyväksyttävä kulu, mutta nyt se on ja saman elokuvan sekä filmikopio- että digikopioku-luihin voi saada tukea.

Tuen hakemisessa on kaksi vaihtoehtoa. Sähköi-nen hakulomake, joka oli käytössä jo viime hakukier-

roksella, on julkaistu myös tällä hakukierroksella. Hakija voi kuitenkin valita, lähettääkö hakemuksen online-lomakkeella (jonka lisäksi täytyy lähettää myös hakemuksen paperiversio Brysseliin) vai pelkäs-tään kirjallisesti postitse. Online-hakemus tulee olla perillä Brysselissä deadlinepäivänä klo 12.00. Paperi-versiossa riittää deadlinepäivän postileima.

Muuten tuen perusperiaatteet ovat samat kuin aiemminkin eli:

Harkinnanvaraista tukea myönnetään, jos vähin-tään viisi levittäjää eri Media 2007 -ohjelman jäsen-maista on sopinut saman elokuvan levityksestä. Grou-ping -ryhmän koko tulee olla vähintään viisi levittäjää, jos kyseessä on ”pieni” elokuva ja seitsemän levittäjää, jos kyseessä on ”keskisuuri” elokuva. Tuen voi kohdis-taa elokuviin, jotka on julkaistu vuonna 2008 tai sen jälkeen. Tuki kohdistuu elokuvan levitys- ja markki-nointikuluihin. Median tuki voi olla enintään 50 % koko kampanjan kustannuksista tai max. 150 000 eu-roa levittäjää ja elokuvaa kohti.

Tällä hakukierroksella tuesta noin 30 % kohdis-tetaan pienen budjetin elokuville (budjetti alle 3 milj. €) ja noin 70 % budjetiltaan keskiluokkaa edustavil-le elokuville (budjetti 3–15 milj. €). Elokuvat, joiden budjetti on yli 15 miljoonaa euroa, eivät kuulu tuen piiriin. Tuen takaisinmaksu tai maksamatta jättämi-nen perustuu siihen, miten paljon elokuva tuottaa.

Selektiivisen tuen kohdalla tuenhakijan kaikki sa-man deadlinen pienet tuet (tuki on pienempi kuin tai enintään 25 000 euroa) kerätään samaan sopimukseen. Tämä helpottaa hakijaa, jolla on useita pieniä tukia.

Media 2007 -ohjelmassa on mukana 32 Euroopan maata: kaikki EU-maat sekä Islanti, Liechtenstein, Norja, Sveitsi ja Kroatia.

Tukiohjeet ja hakulomakkeet löydät osoittees-ta: http://ec.europa.eu/culture/media/programme/distrib/schemes/select/index_en.htm

Festivaalituki (Call for proposals 31/2010)Median festivaalituen uusin hakukierros (Call for pro-posals 31/2010) julkaistiin 3.9.2010. Tuen hakuehtoi-hin ei ole tullut muutoksia. Uutta on kuitenkin se, et-tä nyt julkaistut hakuehdot ja lomakkeet ovat voimas-sa tämänhetkisen Media 2007 -ohjelman loppuun eli vuoden 2013 loppuun saakka. Joka vuosi julkaistaan ainoastaan uudet deadlinet ja senvuotinen budjetti, mutta tuen hakuehdot säilyvät nykyisessä muodossaan

M E D I A D E S K 31

vuoteen 2013 saakka. Tämän hakukierroksen budjet-ti on noin 1,6 miljoonaa euroa. Tämä hakukierros on tarkoitettu festivaaleille, jotka hakevat tukea vuodeksi kerrallaan. Hakukierros ei koske festivaaleja, joilla on nelivuotinen sopimus Median kanssa.

Tämän hakukierroksen (Call for proposals 31/ 2010) jäljellä oleva hakuaika on: 30.4.2011 festivaaleille, jotka järjestetään 1.11.2011–30.4.2012.

Festivaalitukea voivat hakea kansainväliset elo-kuvafestivaalit, jotka keskittyvät joko fiktio-, doku-mentti-, animaatio- tai lyhytelokuviin ja joiden ohjel-mistosta 70 prosenttia on eurooppalaista tuotantoa. Myös multimediaan, uusiin animaatiotekniikoihin ja tietokonegrafiikkaan erikoistuneet festivaalit kuuluvat tuen piiriin. Hakuehtojen mukaan festivaalin ohjel-mistossa tulee olla elokuvia kymmenestä Media 2007 -ohjelmaan kuuluvasta maasta.

Tukea voi enimmillään saada 75 000 euroa ja vähintään 10 000 euroa. Vuonna 2008 julkaistulla hakukierroksella oli mahdollisuus hakea myös 4-vuotista tukea, mutta tänä vuonna haettavat tuet ovat yksivuotisia.

Festivaalituen hyväksyttävät kulut liittyvät kaikki festivaalin eurooppalaisiin elokuviin ja niiden kului-hin. Tuki kohdistetaan seuraaviin kuluihin: esitys-korvaukset, kopioliikenne, tekstitys- ja käännöskulut, festivaalin eurooppalaisten elokuvien kutsuvieraiden matka- ja majoituskulut, katalogin suunnittelu-, kään-nös- ja painamiskulut. Median festivaalituki on enin-tään 50 % hyväksyttävistä kuluista.

Tuen hakuehtoihin kuuluu myös, että festivaalilla tulee olla yhteistyötä muiden eurooppalaisten festi-vaalien kanssa.

Festivaalituen hakuehdot ja hakulomakkeet löydät

komission internet-sivuilta: http://ec.europa.eu/cultu-re/media/programme/festiv/forms/index_en.htm

Promootiotuki: Access to MarketsMEDIA 2007 tukee toimijoita, jotka helpottavat tuot-tajien ja levittäjien pääsyä eurooppalaisille ja kansain-välisille markkinoille. Esimerkiksi Media-stands.eu ja Filmkontakt Nord tekevät tätä työtä alan tapahtumis-sa, joista tärkeimpiä ovat Cannesin elokuvafestivaali ja -market, MIP ja MIPCOM, Annecy, Milia sekä Sunny Side of the Doc. MEDIA tukee myös organisaatioita, jotka itse järjestävät markkinointitapahtumia.

Promootiotuen Access to Markets (Call for pro-posals 34/2010) -hakukierroksen seuraava hakuaika on 1.6.2011 hankkeille, jotka ajoittuvat välille 1.1.–31.5.2012. Hakulomakkeen löydät osoitteesta: http://ec.europa.eu/culture/media/programme/promo/markt/forms/index_en.htm

i2i Audiovisual (Call for proposals 27/2010)Itsenäisille tuotantoyhtiöille suunnattu i2i Audiovi-sual -tuki (Call 27/2010) julkaistiin 10. marraskuuta 2010. Tuen tavoitteena on helpottaa tuotantoyhtiön rahoituksen saantia pankeilta ja muilta rahoittajilta. Tukiehdot ovat säilyneet ennallaan, mitään muutok-sia ei ole tullut.

i2i Audiovisual -tuki on suunnattu itsenäisille eu-rooppalaisille tuotantoyhtiölle. Tukea voi hakea fik-tioille (kesto vähintään 50 minuuttia), dokumenteille (kesto 25 minuuttia) ja animaatioille (kesto 24 mi-nuuttia). Tuki on enintään 50 000 euroa per projek-ti tai 50 % rahoituskuluista (enintään 60 % alhaisen

Cannesissa vuosittain järjestettävä MIPCOM on maailman suurin media-alan markkinatapahtuma.

32 M E D I A D E S K

tuotantokapasiteetin maille, joihin Suomi kuuluu). Tuki on vähintään 5000 euroa. i2i Audiovisual -tukea on jaossa tällä hakukierroksella 3 miljoonaa euroa: 1,5 M€ per deadline. Tukea voi hakea joko:Moduuli 1: vakuutusmaksuihin taiModuuli 2: valmistumisvakuutukseen (Completion Guarantee) taiModuuli 3: rahoituskuluihin Huom! Tuotannoille, joille on myönnetty TV-levitys-tukea, ei voida myöntää i2i-tukea.

Projektit pisteytetään seuraavasti: 10 pistettä Median hankekehittelytuesta (single tai slate funding)10 pistettä pankkiluotosta (credit agreement) 10 pistettä alhaisen tuotantokapasiteetin maan ha-kijalle 5 pistettä uusille jäsenmaille3 pistettä yhteistuotannoista

Tuotantoyhtiö voi hakea tukea enintään kahdelle projektille. Yhdelle tuotantoyhtiölle voidaan myöntää enintään 100 000 euroa i2i-tukea.

Tuen seuraava deadline on 6.6.2011 hankkeille, jotka käynnistyvät 1.12.2010–6.6.2011 (ts. kuvaukset aloitetaan edellä mainittuna aikana). Tuki maksetaan kahdessa erässä: 70 % kun sopimus on allekirjoitettu ja 30 % kun loppuselvitys on tehty. Hakemusten kä-sittely kestää enintään viisi kuukautta.

i2i Audiovisual -tuen hakuehdot ja hakulomak-keen löydät osoitteesta: http://ec.europa.eu/cultu-re/media/programme/producer/i2i/detail/index_en.htm

EurimagesEurimages on Euroopan Neuvoston alainen rahasto, joka tukee yhteistuotantoja, eurooppalaisen eloku-van jakelua ja digitaalisten kopioiden valmistamis-ta. Eurimagesissa on 34 jäsenmaata ja vuosibudjetti on 22 miljoonaa euroa. Tuotanto- ja jakelutukien seuraavat hakuajat ovat 13.4. ja 29.8.2011. Tarkat tuki-ohjeet ja lisätietoja osoitteesta: http://www.coe.int/T/DG4/Eurimages/Default_en.asp tai Suomen Eurimages-jäseneltä Petri Kemppiseltä, petri.kemppinen@ses.fi.

Tulevia kursseja Käsikirjoituskurssit

Equinoxe Screenwriters’ WorkshopKohderyhmä: Käsikirjoittajat, jotka haluavat kehit-tää pitkän elokuvan käsikirjoitustaan Koulutuksen sisältö:Käsikirjoittaja-workshopien tavoit teena on antaa kirjoittajille mahdollisuus tava-ta henkilökohtaisesti alan kokeneita ammattilaisia, saada konkreettista palautetta projektistaan ja luoda kansainvälistä verkostoa. Kurssille otetaan 10–12 kä-sikirjoittajaa, jotka saavat henkilökohtaista opetusta 8–10 tutorilta. Kurssin aikana ei kirjoiteta käsikirjoi-tuksia uudestaan, vaan keskustellaan käsikirjoituksen vahvuuksista, heikkouksista ja kirjoitusprosessista. Workshopin jälkeen osallistujilla on hyvät valmiudet jatkaa käsikirjoituksen uudelleenkirjoitusta. Projek-tien tuottajat kutsutaan mukaan workshopin viimei-seen päivään. Kurssiohjelma: Koulutus on viikonmittainen inten-siiviworkshop, jossa keskitytään käytännön työhön projektien parissa asiantuntijoiden henkilökohtaisessa ohjauksessa. Koulutukseen valitut saavat konsultaa-tiota käsikirjoituksestaan workshopin lisäksi myös sitä ennen ja sen jälkeen. Seuraava kurssi pidetään lokakuun lopulla 2011. Hakeminen: Syksyn kurssille tulee hakea 9.5.2011 mennessä. Hakemuksen tulee sisältää hakuloma-ke, käsikirjoitus, pitkä ja lyhyt synopsis ja käsikir-joittajan (ja tuottajan) CV. Kurssille valitaan 10–12 käsikirjoittajaa, jotka ovat kirjoittaneet aiemminkin pitkän elokuvan käsikirjoituksen. Haettavan projek-tin käsikirjoituksen tulee olla kolmas versio käsikir-joituksesta.Hinta: Kurssi on täysin ilmainen. Matkakulut osal-listujat maksavat itse. Yhteystiedot:info@equinoxegermany.dewww.equinoxegermany.de

MFI Script 2 Film WorkshopsKohderyhmä: pitkän elokuvan käsikirjoitusta työs-tävät käsikirjoittajat, käsikirjoittaja-ohjaaja-parit

M E D I A D E S K 33

Kurssiohjelma: Kurssi koostuu neljästä intensii-visestä workshopista, joista ensimmäinen ja kolmas pidetään Kreikan saaristossa ja kaksi muuta verkon välityksellä. Kurssin aikana osallistujat kehittele-vät pitkän elokuvansa käsikirjoitusta. Ensimmäinen workshop pidetään 23.6.–7.7.2011 Nissyroksen saarella, toinen verkon kautta syyskuussa, kolmas 9.–16.10.2011 Samoksen saarella ja neljäs online-sessio joulukuus-sa 2011. Hinta: Kurssi maksaa 1500 euroa projektin kanssa osallistuville. Jos samasta tiimistä osallistuu toinen tai useampi henkilö, hinta heille on 1000 euroa. Hakeminen: Hakuaika päättyy 18.3.2011. Hakemuk-seen tulee liittää 10–15 -sivun pituinen treatment. Kurs sille otetaan enintään 40 osallistujaa. Yhteystiedot:info@mfi.gr, www.mfi.gr

SOURCES 2 – Script Development Workshops Kohderyhmä: Pitkien elokuvien käsikirjoittajat, kä-sikirjoitustiimit, tuottajat, script editorit ja ohjaajat. Oma ryhmä myös luovien dokumenttien käsikirjoit-tajille (sekä teatteri- että tv-levitykseen tarkoitetut). Käsikirjoittajille suositellaan osallistumista tuotta-jiensa kanssa. Koulutuksen sisältö: Ohjelman puitteissa keskity-tään erityisesti käsikirjoituksiin, jotka pohjautuvat kir-joittajien kulttuuriseen ja sosiaaliseen taustaan, mutta jotka ovat kansainvälisesti kiinnostavia. Koulutuksen painopisteitä ovat kirjoitusmetodit, teksti analyysit ja tekstin työstäminen ja uudelleen kirjoittaminen. Kurssiohjelma: Koulutus koostuu viikon workshopis-ta, jossa käsikirjoituksia työstetään eteenpäin. Work-shopin aikana kaksi ryhmää työskentelee pitkän elo-kuvakäsikirjoituksen ja yksi ryhmä luovan dokument-tielokuvan käsikirjoituksen parissa. Workshopin jäl-keen osallistujat työstävät käsikirjoituksiaan noin 12 viikon ajan, jolloin heillä on mahdollisuus konsultoida Sources-ohjaajansa kanssa ja lopuksi on vielä yhden päivän seurantatapaaminen ryhmän kesken.

Seuraava workshop on kesäkuussa Malselvissa Norjassa ja syksyn workshop pidetään marraskuussa Luleåssa Ruotsissa. Hinta: Ilmoittautumismaksu 100 euroa/projekti/kirjoittaja ja osallistumismaksu 1 800 euroa/projek-ti/kirjoittaja, saman projektin muut henkilöt 900 eu-roa/henkilö.

Hakeminen: Hakuaika kesäkuun workshopiin 1.3. 2011 ja marraskuun workshopiin 1.7.2011 mennessä. Yhteystiedot: info@sources2.de, www.sources2.de

Kurssit tuottajille

Closing The Gap: Investment for 360 ContentKohderyhmä: pitkän elokuvan ja animaatioelokuvien tuottajat, jotka työskentelevät transmedia-potentiaalia omaavien hankkeiden parissaKurssiohjelma: Kurssin tavoitteena on auttaa tuot-tajia löytämään elokuvilleen laajempi rahoituspohja. Mukaan valitaan hankkeita, joiden markkinointia on luontevaa kehittää internetin, mobiililaitteiden ja pelien avulla. Kurssin aikana osallistujat tapaavat monenlaisia rahoittajia: bisnesenkeleitä, alueellisten rahoittajien edustajia ja luovan talouden sijoittajia.

Kurssi alkaa kuuden viikon online-sessiolla huhti-kuussa 2011. Ensimmäinen workshop-tapaaminen kes-tää 2,5 päivää ja on kesäkuussa 2011 Barissa Italiassa. Heinä-syyskuussa työskentely jatkuu online-muodossa ja kurssin päättävä kolmipäiväinen workshop pidetään lokakuussa 2011 Bergenissä Norjassa. Hinta: Kurssi maksaa 500 euroa. Hinta sisältää ma-joituksen ja ateriat. Matkat osallistujat maksavat itse.Hakeminen: Kurssille tulee hakea 1.3.2011 mennessä.Yhteystiedot:closingthegap@peacefulfish.comwww.peacefulfish.com

EAVE: Film Finance ForumKohderyhmä: tuottajat, levittäjät ja hyvin laajasti kaikki elokuvarahoituksen kanssa työskentelevät Kurssiohjelma: Kolmipäiväinen Film Finance Fo-rum on tuhti paketti tietoutta elokuvarahoituksesta: eurooppalaisista yhteistuotannoista, eri maiden rahoi-tuskäytännöistä ja verohelpotuksista. Luentojen lisäksi ohjelmaan sisältyy myös joitakin tapausesimerkkejä. Kurssi pidetään Luxemburgissa 31.3.–3.4.2011. Hinta: Kurssi maksaa 1300 euroa. Jos samasta yh-tiöstä osallistuu useampi, hinta on yhdelle 1300 eu-roa, muille 600 euroa. Hakeminen: Kurssille voi hakea 24.2.2011 mennessä. Kurssille otetaan 28 osallistujaa. Yhteystiedot:satu@eave.org , www.eave.org

34 M E D I A D E S K

European Master in Audiovisual Management (MEGA Plus)Kohderyhmä:MEGA Plus on tarkoitettu jatkokou-lutukseksi elokuva-alan koulutuksen saaneille hiljat-tain valmistuneille ja/tai jonkin aikaa alalla toimi-neille nuorille. Koulutuksen sisältö: MEGA Plus -koulutus kes-tää yhteensä yhdeksän kuukautta. Ensimmäisten kol-men kuukauden aikana on workshop-opetusta, sen jälkeen on kuuden kuukauden pituinen harjoittelu jossakin eurooppalaisessa tuotanto- tai levitysyhtiössä ja puolessa välissä harjoittelua pidetään viikon pitui-nen loppuarviointi.

MEGA Plus -koulutuksen tavoitteena on lisätä nuorten alan ammattilaisten tietoja ja taitoja audio-visuaaliselta alalta. Kurssin aikana paneudutaan mm. projektien kehittelyyn, tuottamiseen ja levittämiseen Euroopan mittakaavassa. Työharjoittelujakson aikana saadaan myös käytännön kokemusta alalla työskente-lystä: projektien hallinnasta, yhtiön johtamisesta jne. Kurssin tavoitteena on antaa opiskelijoille kyky toimia alalla yhtiön johtotehtävissä. Kurssin keskeistä antia on myös eurooppalainen verkosto, jonka opiskelijat luovat keskenään ja kyky toimia kansainvälisesti, ei vain paikallisesti.

Kurssin opetus tapahtuu Rondassa Espanjassa 1.6.–2.9.2011 ja syyskuusta 2011 maaliskuuhun 2011 on työharjoittelu jossakin eurooppalaisessa tuotanto- tai levitysyhtiössä. Final Evaluation Week on joulukuus-sa 2011 Rondassa. Hinta: Kurssi maksaa 7000 euroa sisältäen asumisen ja ruoan Final Evaluation -viikon aikana. Joitakin apurahoja on haettavissa.Hakeminen: Kurssille tulee hakea 28.2.2011 mennessä. Kurssille otetaan 25 osallistujaa. Yhteystiedot:garasino@mediaschool.orgwww.megaplus.mediaschool.org

Dokumenttikurssit

Documentary Campus Industry Session: One World, Many WaysNew Directions in Human Rights DocumentariesKohderyhmä: Kaikki dokumenttialan ammattilaiset ja alan opiskelijatKurssiohjelma: Kolmipäiväinen seminaari pidetään

One World International Human Rights Documen-tary Film Festivalin yhteydessä Prahassa 11.–13.3.2011. Seminaari koostuu ihmisoikeuksia elokuvissaan kä-sitelleiden dokumenttiohjaajien luennoista ja joitakin esimerkkielokuvia käsitellään tarkemmin.Hinta: Seminaari maksaa 50 euroa.Hakeminen: Ilmoittautua voi aivan seminaarin al-kuun saakka.Yhteystiedot: info@documentary-campus.comwww.documentary-campus.com

ESoDoc – European Social Documentary 2011Kohderyhmä: Dokumentin tekijöille, jotka suun-nittelevat dokumenttia ihmisoikeuksiin, sosiaalisiin kysymyksiin, terveyteen tai ympäristönsuojeluun liit-tyvistä aiheista, varsinkin kehitysmaissa. Kurssi käy myös uusmediapuolen tekijöille, joita kiinnostaa hu-maanien dokumentaaristen sisältöjen levittäminen uusmedian keinoin. Koulutuksen sisältö: Esodocin tavoitteena on tuoda yhteen dokumentintekijät, eri organisaatioiden edustajat, television edustajat ja uusmediapuolen teki-jät. Kuuden kuukauden koulutusjakson aikana kehi-tetään dokumenttiprojekteja joko yksin tai ryhmässä tutoreiden avustuksella. Kurssin opettajina toimii suuri joukko alan johtavia asiantuntijoita. Kurssiohjelma: Koulutus koostuu kolmesta viikon pituisesta workshopista sekä workshopien välisestä etäopetuksesta. Ensimmäinen sessio on toukokuussa 2011, toinen heinäkuussa ja kolmas lokakuussa myö-hemmin ilmoitettavissa paikoissa. Hinta: Kurssi maksaa 1200 euroa sisältäen opetuk-seen liittyvät kulut, majoituksen ja ateriat. Matkaku-lut osallistujat maksavat itse. Kurssinjärjestäjä myön-tää osalle hakijoista avustusta kurssimaksuun. Kysy lisätietoja kurssinjärjestäjältä. Hakeminen: Hakemukset on oltava koulutuksen-järjestäjällä viimeistään 4.3.2011. Kurssille otetaan 22 osallistujaa. Yhteystiedot: info@esodoc.eu, www.esodoc.eu

EURODOC – Executives Seminar 2011Kohderyhmä: Eurodoc – Executives workshop on tar-koitettu tv-yhtiöiden commissioning editoreille, eloku-vainstituuttien dokumenttien rahoituksesta vastaaville ja

M E D I A D E S K 35

muille dokumenttien rahoituksesta vastaaville tahoille Kurssiohjelma: Koulutus koostuu kahdesta erillisestä workshopista, joista ensimmäinen kuuden päivän ses-sio pidetään kesäkuussa 2011 Kroatiassa ja toinen viiden päivän jakso syyskuussa 2011 Ranskassa. Ensimmäisessä osiossa keskeistä on dokumenttielokuvan tuotantoon paneutuminen ja case studyt, joita esittelevät merkit-tävät alan ammattilaiset. Lisäksi käydään läpi luovan dokumenttielokuvan kehittelyprosessia (ideasta valko-kankaalle, miten tehdä valintoja, ohjaaja-tuottaja-tv-yhtiö -yhteistyö, haasteet luovan työn ja rahoituksen järjestämisessä) mm. commissioning editorin näkö-kulmasta. Toisessa jaksossa paneudutaan nimenomaan commissioning editorien rooliin suhteessa oman ka-navan tuotantoihin, yhteistuotantoihin, slottien sijoit-teluun jne. Workshopia vetävät Erkki Astala Ylen yhteistuotannoista ja Thierry Garrel, entinen Arte Francen dokumenttiosaston johtaja. Hinta: Kurssin hinta on 2600 euroa. Hakeminen: Hakuaika kurssille on avoinna 1.3.2011 saakka. Hakulomake osoitteessa www.eurodoc-net.com. Yhteystiedot:eurodoc@wanadoo.fr / yhteyshenkilö: Anne Marie Luccioniwww.eurodoc-net.com

Animaatiokurssit

Animation film-making: book adaptation Kohderyhmä: Yksitoista viikkoa kestävä kurssi on tarkoitettu nuorille animaatioelokuvan tekijöille tai opintojensa loppusuoralla oleville animaatio-opiske-lijoille. Kurssin sisältö: Kurssin tavoitteena on perehdyttää opiskelijat animaation ammattimaiseen tekemiseen käytännönläheisen työskentelyn avulla. Kurssin päät-tyessä luvassa ei ole valmiita elokuvia, vaan animaa-tiopätkiä, joita tehtäessä on käyty läpi äänitekniikkaa, storyboardin tekoa, ohjaamista, leikkaamista, rytmiä ja grafiikka- ja äänivalintoja ottaen huomioon työn tilaajan vaatimukset. Kurssiohjelma: Kurssin tarkoituksena on opettaa osallistujia kehittämään ja tuottamaan televisioon ani-maatiosarja, joka perustuu johonkin lasten kirjaan. Tavoitteena on lasten kirjojen muokkaaminen eloku-viksi alkuperäisteoksen visuaalista laatua kunnioittaen. Aihetta käsitellään yhdessä lastenkirjojen kustantajien

kanssa, vaikkakin suurin osa ajasta käytetään animaa-tion tekoon kunkin valitseman teoksen pohjalta.

Kurssi kestää 11 viikkoa ja se jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa kestää kuusi viikkoa ja aihee-na ovat tv-sarjat. Sitten osallistutaan viikon ajan Anne-cyn kansainväliselle animaatiofestivaalille ja marketiin Ranskassa, missä voi nähdä animaatioelokuvia laidasta laitaan ja luoda suhteita alan ammattilaisiin. Loppu-kurssi kestää neljä viikkoa ja silloin keskitytään käsi-kirjoituksen tekemiseen TV:n pisteohjelmaan.

Kurssi alkaa 26.4.2011 ja päättyy 8.7.2011. Opetus-paikkana on La Poudrière -animaatiokoulu Valences-sa Ranskassa. Hinta: Kurssi maksaa 1000 euroa. Muutama apuraha on tarjolla ja niistä saa lisätietoja kurssinjärjestäjältä. Hakeminen: Kurssille otetaan 10 osallistujaa. Ha-kemuksen tulee pitää sisällään vapaamuotoinen ha-kemus, työnäytteitä DVD-muodossa ja piirustuksia. Hakuaika päättyy 28.2.2011. Kieli: Kurssin kielinä ovat ranska ja englanti.Yhteystiedot:contact@poudriere.eu, www.poudriere.eu

Cartoon Digital 2011Kohderyhmä: animaatioalan ammattilaiset Kurssin sisältö: Kolmipäiväisen seminaarin aihee-na ovat uudet teknologiat, digitaalinen animaatio ja interaktiivinen viihde. Cartoon Digital -seminaari jär-jestetään Malagassa Espanjassa 3.–5.5.2011. Hinta: Kurssin hinta on 400 euroa per osallistuja. Hinta sisältää kurssimateriaalin ja ateriat. Majoitus ja matkat eivät sisälly hintaan, mutta Cartoon järjestää majoituksen osallistujille. Hakeminen: Hakuaika kurssille päättyy huhtikuussa 2011, seuraa Cartoonin nettisivuja. Yhteystiedot:yolanda.alonso@cartoon-media.eutai marc.vandeweyer@cartoon-media.euwww.cartoon-media.be

Apurahaohjelma

Nipkow Programm 2011Kohderyhmä: nuoret elokuva-alan ammattilaiset, joilla on muutaman vuoden kokemus alalta ja hyvä hanke-ehdotus Koulutuksen sisältö: NIPKOW on apurahaoh-jelma, jonka tarkoituksena on antaa nuorille eloku-

36 M E D I A D E S K

va-alan ammattilaisille mahdollisuus syventää osaa-mistaan ja laajentaa kontaktejaan. Kansainvälinen jury valitsee vuosittain 25 apurahan saajaa, jotka itse ehdot tavat ne osa-alueet tai aiheet, joihin haluavat apurahan turvin perehtyä. Osallistujia valitaan seu-raavilta aloilta: management (tuotanto, markkinointi, rahoitus), uudet teknologiat (multimedia, interaktii-visuus, digitaalinen editointi), tietokoneanimaatio ja -design sekä käsikirjoitus. Projekti: Hakijat tekevät ehdotuksen projektista, jonka he haluavat apurahan turvin toteuttaa. Projek-tiehdotuksen laatu ja luonne on yksi valintakriteeri. Ohjelma: Ohjelman puitteissa on mahdollisuus osal-listua kursseille, tehdä yhteistyötä alan instituutioiden kanssa ja saada käytännön ohjausta asiantuntijoilta. Apurahaharjoitteluohjelma suoritetaan Berliinin alu-eella. Apurahan suuruus on 1 500 euroa kuukaudessa, ja sen tarkoitus on mahdollistaa valittujen osallistujien täysipainoinen työskentely projektinsa parissa. Apura-

Muita Median kursseja

KäsikirjoituskurssitKurssin nimi kurssi alkaa hakuaika lisätietojaPrime4Kids & Family 9/2011 7/2011 www.primehouse.euScripTeast 9/2011 30.6.2011 www.scripteast.euSOS (Save Our Scripts) 11.4.2011 31.1.2011 www.saveourscripts.com

TuotantokurssitACE – Advanced Producers Workshop & Network 10/2011 20.6.2011 www.ace-producers.comAtelier Ludwigsburg-Paris 8/2011 5/2011 www.filmakademie.deLes Ateliers Jeanne Moreau 7/2011 4/2011 www.premiersplans.orgBudapest Cinematography Masterclass 10.6.2011 3/2011 www.bpmasterclass.huDigital Production Challenge 24.11.2011 4.10.2011 www.digiprodchallenge.netEAVE Producer s Workshop 2012 3/2012 30.10.2011 www.eave.orgEAVE Film Marketing Workshop 30.11.2011 14.10.2011 www.eave.orgEP2C: European Post Production Connection 9/2011 20.6.2011 www.ep2c.comEssential Legal Framework: European Co-Production 21.10.2011 10/2011 www.epi-media.euEssential Legal Framework: The Art of Negotiating Agreements 11/2011 11/2011 www.epi-media.euInside Pictures 6/2011 4/2011 www.inside-pictures.comMAIA Workshops 20.6.2011 13.5.2011 www.maiaworkshops.orgMarketing & Distribution 5.7.2011 9.5.2011 www.mediaschool.orgScreen Leaders EU 5/2011 29.4.2011 www.screentrainingireland.ieTraining the Management of Tomorrow’s Digital Media 21.5.2011 3/2011 www.etma-academy.eu

hakauden pituus riippuu projektin luonteesta, mutta yleensä se myönnetään 3, 4 tai 6 kuukaudeksi. Hinta: Apurahan lisäksi Nipkowista voi hakea avus-tusta materiaali- ja matkakuluihin. Osallistujille ei ole tarjolla majoitusta. Kurssin kielet: Englanti ja saksa. Koska Nipkow-apuraha on tarkoitus käyttää Berliinin seudulla, sak-san kielen taidosta on apua, mutta se ei ole apurahan saannin edellytys. Hakeminen: Vuoden aikana on kaksi hakuaikaa: yksi keväällä ja yksi syksyllä. Seuraava hakuaika on 15.4.2011. Muuta: Nipkow-aiheinen artikkeli luettavissa SES-infossa 1/2007 sivuilla 20–23. SES-infot luettavissa Suomen elokuvasäätiön sivuilla www.ses.fi. Yhteystiedot:nipkow-programm@t-online.de/Uta Ganschowwww.nipkow.de

M E D I A D E S K 37

Levittäjille, elokuvateatterien henkilökunnalle ja festivaaleille suunnatut kurssitKurssin nimi kurssi alkaa hakuaika lisätietojaDeveloping Your Film Festival 7/2011 www.independentcinemaoffice.org.ukArt Cinéma = Action + Management 9/2011 6/2011 www.cicae.orgDigiTraining Plus 2011: European Cinemas Experiencing New Technologies 29.6.2011 23.5.2011 www.mediasalles.it

Animaatiokurssit3D Art 29.8.2011 1.8.2011 www.animwork.dkAnimation Production and Concept Design for Cross Media Entertainment 16.5.2011 8.4.2011 www.animwork.dkAnomalia – Professional Training in 3D Animation 11.7.2011 31.5.2011 www.anomalia.euCartoon Feature 10/2011 10/2011 www.cartoon-media.beCartoon Finance 29.6.2011 15.6.2011 www.cartoon-media.be

Dokumenttikurssit Archidoc 10/2010 6.9.2011 www.lafemis.frAristoteles Workshop 1.8.2011 30.5.2011 www.aworkshop.orgDocumentary Campus Masterschool 3/2012 30.9.2011 www.documentary-campus.comEurodoc Production 2012 3/2011 11/2011 www.eurodoc-net.comSources 2: Projects & Process – Training Mentors for European Documentary Filmmakers 18.10.2011 1.8.2011 www.sources2.de

Uudet teknologiat/Uusmediakurssit3D Cinema in Europe 25.6.2011 5.4.2011 www.screentrainingireland.ie3D Intergration and Visual Effectswith Blender (TOSMI 2011) 22.8.2011 20.6.2011 www.tosmi.org3D Production in Theory and Practice 30.5.2011 11.4.2011 www.s3dcampu.euDigital Distribution Strategies 5.6.2011 5-6/2011 www.epi-media.eu Directing a Film in S-3D 3.10.2011 29.8.2011 www.s3dcampus.orgFRAME Future for Restoration of AudiovisualMemory in Europe 20.6.2011 6.5.2011 www.ina-sup.com/en/Multi Platform Business School 7.6.2011 4/2011 www.mediaschool.orgThe Pixel Lab: The Cross-Media Film Workshop 6/2011 1.4.2011 www.thepixelreport.orgProfessional 3D Animation with Blender 15.8.2011 20.6.2011 www.tosmi.orgTransISTor 2011 23.6.2011 5/2011 www.ciant.cz

Tukea kurssimaksuun! AVEK (Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus) tukee av-alan ammattilaisten jatko- ja täydennys-koulutusta. Hakiessasi jollekin Media-ohjelman tukemalle kurssille, voit tiedustella mahdollisuutta koulutus-apurahaan AVEKista Juha Samolalta, puh. 09 4315 2350, juha.samola@avek.kopiosto.fi.

Kaikki Median tukemat kurssit löydät osoitteesta:

http://ec.europa.eu/culture/media/programme/training/guide/index_en.htmja www.mediadeskfinland.eu/training.shtml

38 T U O T A N T O T U K I P Ä Ä T Ö K S E T

Suomen elokuvasäätiön tuotantotukipäätökset joulukuu 2010Pitkät näytelmäelokuvat

Kaisu Isto:

Matka Edeniin Elokuva kahdesta eri kulttuuria olevasta taiteilija-miehestä talvisella matkallaan La Riojan kuuluisalla viinialueella Pohjois-Espanjassa.

Toisella miehistä, Suomessa asuvalla baskilaisel-la nykysäveltäjällä Ignaciolla, on traumana syyllisyys tyttärensä traagisesta auto-onnettomuudesta; tytär on keinotekoisessa koomassa sairaalassa Helsingis-sä ja herätettäisiin 10 vuorokauden kuluessa. Toinen miehistä – Espanjassa emigranttina asuva sveitsiläinen piirtäjä Comaz – on umpikujassa oman luovan työn-sä suhteen; hänen suuren käsi-teemansa naismalli ei halua jatkaa yhteistyötä, koska kokee, että Comazilta puuttuu oikea suhde tematiikkaansa.

Talvisella matkallaan miehet käyvät katsomassa ihmiskäsiä esittäviä uskonnollisia maalauksia eri kir-koissa ja luostareissa La Riojan eri osissa ja keskustelevat muun muassa Danten Paratiisi-käsityksestä sekä uskon ja rukouksen merkityksestä. Eri vaiheiden jälkeen mie-het päätyvät La Rioja Alavesassa sijaitsevan Remellu-rin viinitilan kappeliin, jonne agnostikko baskilainen taidemaalari Vicente Ameztoy teki 1993–2000 oman

modernin tulkintansa Aatamin ja Eevan viimeisestä on-nellisesta hetkestä Edenissä. Teoksen äärellä matkamie-het kokevat sielullisen ihmeen. Kokemuksensa kautta taiteilijamiehet oppivat jotakin uutta ja olennaista omista traumoistaan ja anteeksiantamisen merkityksestä. Tämä antaa heille mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen. Ohjaus: Rax Rinnekangas • Käsikirjoitus: Rax Rinnekangas • Kuvaus: Rax Rinnekangas • Ääni: Heikki Innanen • Leikkaus: Jari Innanen • Musiikki: Pascal Gaigne • Kuvaukset: 02–03/2010 • Suunniteltu ensi-ilta: 09/2011 • Levittäjä: Pirkanmaan elokuvakeskus • Elokuvan kokonaiskustannukset: 353 387 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 220 000 € • Keskeiset näyttelijät: Nacho Angulo, Hugo Wirz, Ramon Zuriarrain, Celia Juan de Hatchard • Tuotanto: Rax Rinnekangas / Bad Taste Ltd, Helsinki • Puh. 044 5454 926, btlimited@btlimited.fi

Vuosaari Vuosaari on episodeista koostuva, nykypäivään sijoit-tuva elokuva. Vuosaari on metroradan viimeinen py-säkki, matkan pää, ja alku. Satama avaa oven suureen maailmaan, vaikka lopulta se, mikä merkitsee, ei riipu paikasta. Elokuvan toistensa lomassa etenevät tarinat kertovat perheistä ja yksilöistä, lapsista ja aikuisista. Kaikki tarvitsevat rakkautta ja kosketusta.Ohjaus: Aku Louhimies • Käsikirjoitus: Aku Louhimies, Mikko Kouki, Niina Repo • Kuvaus: Tuomo Hutri • Ääni: Kirka Sainio • Lavastus: Sattva-Hanna Toiviainen • Puvustus: Tiina Kaukanen • Leikkaus: Samu Heikkilä • Kuvaukset: 02–05/2011 • Suunniteltu ensi-ilta: 02/2012 • Levittäjä: Walt Disney Motion Pictures Finland • Rahoittava TV-yhtiö: YLE • Elokuvan kokonaiskustannukset: 1 460 000 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 700 000 € • Tuotanto: Pauli Pentti / First Floor Productions • Puh. 050 382 2024 / pauli@firstfloor.fi

Matka Eedeniin

T U O T A N T O T U K I P Ä Ä T Ö K S E T 39

Miss Farkku-Suomi

Vuosi 1977. Punk ja uusi aalto rantautuvat Suomeen ja pohjoisen kalpeaan pikkukaupunkiin Ouluun, jossa yhä luetaan Suosikkia ja kuunnellaan Nuorten Sävel-lahjaa, Abbaa ja Finnhitsejä. Kaikki pukeutuvat fark-kuihin. Suosikki -lehden kauneuskilpailussa valitaan joka vuosi uusi Miss Farkku-Suomi.

Välde (17) ei kuulu joukkoon. Hän kuuntelee Lou Reediä, New York Dollsia ja David Bowieta. Kun muut tanssivat diskossa, Välde pyöräilee yksin laita-kaupungilla ja taltioi mieleensä kuvia tehtaan piipuis-ta, autioista rannoista ja ruosteisista roskatynnyreistä. Rumuudessa on kauneutta.

Välde haluaa perustaa bändin, haluaa tulla kuu-luisaksi, juoda ensikännin ja rakastaa Pikeä, luokan kauneinta tyttöä. Kun Pike voittaa Suosikki-lehden Miss Farkku-Suomi kilpailun ja valitsee poikays-täväkseen porvari Henri Hakalan, kouluneuvoston vaalivoittajan, Välde päättää tehdä muodonmuutok-sen. Lopulta kaikki ei menekään niin kuin Välde haluaisi…Ohjaus: Matti Kinnunen • Käsikirjoitus: Matti Kinnunen • Kuvaus: Peter Flinckenberg • Lavastus: Saara Joro • Puvustus: Tiina Wilén • Maskeeraus: Marjut Samulin • Musiikki: Kauko Röyhkä • Kuva-ukset: 03–06/2011 • Suunniteltu ensi-ilta: 02/2012 • Levittäjä: Nordisk Film • Rahoittava TV-yhtiö: MTV3 • Elokuvan kokonais-kustannukset: 1 590 000 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 720 000 € • Keskeiset näyttelijät: Mikko Neuvonen, Sanni Kurkisuo, Elias Gould • Tuotanto: Outi Rousu / Periferia Productions Oy • Puh. 040 541 2922, outi.rousu@periferiaproductions.fi

Joona Louhivuori:

Elokuu Kesä alkaa, Aku saa ylioppilaslakin päähänsä, mutta edessä odottaakin tyhjyys. Tyttöystävä, vanhemmat ja kaverit liukenevat pääkaupunkiseudulta ja kesästä on tulossa tylsin ikinä. Kaikki muuttuu juhannukse-na kun Aku tapaa kauniin ja villin Julin puolityhjässä yökerhossa. Juli pummii Akulta kyytiä Itä-Suomeen. Aku suostuu – tietämättä lainkaan mihin.Ohjaus: Oskari Sipola • Käsikirjoitus: Oskari Sipola • Kuvaus: Joonas Pulkkanen • Ääni: Karri Niinivaara • Lavastus: Heini Kervinen • Puvustus: Jenni Rousu • Maskeeraus: Hanna Minkkinen • Leikkaus: Antti Reikko • Musiikki: Joel Melasniemi • Kuvaukset: 07–08/2010 • Suunniteltu ensi-ilta: 04/2011 • Levittäjä: Nordisk Film • Rahoittava TV-yhtiö: Nelonen • Elokuvan kokonaiskustannukset: 830 000 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 200 000 € • Keskeiset näyttelijät: Eppu Pastinen, Lina Turkama, Niina Koponen, Zagros Manuchar • Tuotanto: Jesse Fryckman / Bronson Club Oy • Puh. 040 590 9999, jesse@bronson.fi

Pitkät dokumenttielokuvat

Miia Haavisto:

MaculaDokumenttielokuva Aristoteleesta ja protagonistista ja antagonistista, joka oli monin verroin protagonis-tia mahtavampi.

Elokuu

40 T U O T A N T O T U K I P Ä Ä T Ö K S E T

Dokumenttielokuva dokumenttielokuvasta joka oli kinopravda, niin kuin totuuskin oli pravda.

Dokumenttielokuva pienen pojan jalasta, joka murtui ja kipsattiin ja keski-ikäisestä miehestä, jota vaivasi prostatan hyperplasia.Ohjaus: Jaakko Ilkka Virtanen • Käsikirjoitus: Jaakko Ilkka Virtanen • Kuvaus: Pekka Aine • Ääni: Jukka Nurmela • Leikkaus: Tiina Hänninen • Kuvaukset:1.7.2010–30.6.2011 • Suunniteltu ensi-ilta:1.11.2011 • Rahoittava TV-yhtiö: TV-2 dokumenttiprojekti • Elokuvan koko-naiskustannukset: 206 000 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 25 000 € • Tuotanto: Jaakko Ilkka Virtanen / Jaakko Ilkka productions Oy • Puh. 050 505 7802, jaakkoilkka@gmail.com

Yksinteoin 2Kertomus miehestä, joka jouduttuaan petetyksi avio-liitossa tahtoo menettää kaiken maallisen omistaman-sa ja tahtoo tulla mahdollisimman yksinäiseksi.

Koettuaan petetyksi tulemisen mies tahtoo itse jättää kaiken, minkä on saavuttanut. Hän irtisanoutuu työpaikastaan ja laiminlyö kaikki yhteisölliset velvoit-teensa. Tästä syntyneessä paineessa hän joutuu psy-kiatriseen sairaalaan, jossa hän ilmoittaa haluavansa kostaa itselleen sen minkä muut jo hänelle tekevät.

Itsetuhoisuusprojektissaan hän kuitenkin tulee erottaneeksi toisistaan Normatiivisen; siihen asti elä-määnsä eläneen ihmisensä ja omaksi itsekseen tulevan ihmisensä.

Syvimmän ahdistuksen ja lääkityksen keskellä hän kokee voittaneensa julkiseen tuhoon ajautuneen itsensä ja tulleensa siksi joka aina on tiennyt olevansa. Ohjaus, käsikirjoitus., lavastus, puvustus: Jussi Parviainen • Kuvaus: Esa Vuorinen, Teppo Högman • Leikkaus: Kevät 2011 • Suunniteltu ensi-ilta: 2011 • Rahoittava TV-yhtiö: MTV3 • Elokuvan kokonais-kustannukset: 270 000 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 100 000 € • Tuotanto: Jörn Donner, Misha Jaari, Mark Lwoff /Jörn Donner Productions & Oy Bufo Ab • Puh. 045 131 4652, info@bufo.fi

Koditon kotiPerhekronikka perinnönjaosta ja aikamatka kolmeen maahan. Suomi, Neuvostoliitto (Venäjä) ja Ruotsi ovat etappeja, joissa Sallan kunnassa sijaitsevan aution asutustilan perilliset ovat pitäneet kotiaan. Nyt konk-reettista perintöä, autiotaloa ja tilaa jaetaan. Sota ja suuri rakennemuutos ajoivat lähes koko perheen pako-laisiksi Ruotsiin. Elokuva on palapeli henkilökohtaisia kohtaloita ja arkistoitua virallista historiaa. Ohjaus: Kristina Schulgin • Käsikirjoitus: Kristina Schulgin, Vesa Kantola • Kuvaus: Esa Vuorinen, Kristina Schulgin • Ääni: Tero

Malmberg, Johan Hake • Leikkaus: Kristina Schulgin • Kuvaukset: 09/2008–06/2011 • Suunniteltu ensi-ilta: 01/2012 • Rahoittava TV-yhtiö: Yle TV2 • Elokuvan kokonaiskustannukset: 222 000 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 70 000 € • Tuotanto: Vesa Kantola, Kristina / Schulgin Kristalli-Filmi Oy • Puh. 040 583 3905, kristina.schulgin@kristalfi.fi, vesa.kantola@iki.fi

Lyhyet dokumenttielokuvat

Miia Haavisto:

Ingen vågar minnas (Kv-yhteistuotanto / Ruotsi)

Ewa raiskattiin teini-ikäisenä. Mikään ei sen jälkeen ollut niin kuin ennen. Vasta nyt, elokuvaohjaajana ja pienen adoptiopojan äitinä, Ewa on valmis selvittä-mään, mitä hänen elämässään tapahtui ja miksi ta-pahtumaa seurannut vuosi on hänelle pelkkää mustaa ilman muistoja tai sanoja. Samalla hän haastattelee raiskaustuomion saaneita miehiä ja koettaa ymmär-tää, mikä saa miehen raiskaamaan. Millaisia seura-uksia on teolla, jossa ainoita uhreja eivät ole nainen ja tämän lähiomaiset, vaan myös rikoksen tehnyt mies lähiomaisineen?Ohjaus: Ewa Cederstam • Käsikirjoitus: Ewa Cederstam • Kuvaus: Mattias Högberg • Äänisuunnittelu: Janne Laine • Kuvaukset: syksy 2010–kesä 2011 • Suunniteltu ensi-ilta: kevät / syksy 2012 • Rahoittava TV-yhtiö: SVT Dokumentär, YLE TV2 • Elokuvan kokonais-kustannukset: 35 860 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 25 000 € • Tuotanto: Sonja Lindén, Mina Laamo / Avanton Productions oyPuh. 0440 666 062 (Mina), 050 567 1895 (Sonja), mina.laamo@avanton.fi, sonja.linden@avanton.fi

Suomen epävirallinen linjaVirallisesti Suomi piti matalaa profiilia suhteissaan Vi-roon tämän toisen itsenäistymisprosessin aikana mutta kulissien takana harjoitettiin epävirallista toimintaa yk-sityisellä tasolla kulttuuripolitiikan nimissä.

Kun Moskovassa oli käynnistynyt Gorbatshovin

Ingen vågar minnas

T U O T A N T O T U K I P Ä Ä T Ö K S E T 41

syrjäyttämiseen tähdännyt vallankaappaus 1991 loka-kuussa, katsoivat pienessä Viron kirjallisuuden seuran tiloissa Helsingin Kruununhaassa muutamat herrat tilaisuuden tarjoutuneen Viron itsenäistymiselle. Sil-loisen ulkoministerin ja tulevan presidentin Lennart Meren johdolla tuo ryhmä aloitti kampanjan maail-man hyväksynnän saamiselle tulevalle itsenäistymi-selle. Vaikka virallinen Suomi osoitti varauksellista suhtautumista hankkeelle, sai toimistossa toiminut ryhmä apua useilta aika yllättäviltäkin tahoilta.Ohjaus: Arto Koskinen • Käsikirjoitus: Arto Koskinen • Kuvaus: Harri Räty • Ääni: Jukka Nurmela • Musiikki: Helena Tulve • Kuva-ukset: 02–05/2011 • Suunniteltu ensi-ilta: 15.12.2011 • Rahoittava TV-yhtiö: YLE TV-2 • Elokuvan kokonaiskustannukset: 203 000 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 65 000 € • Tuotanto: Jaakko Ilkka Virtanen / Jaakko Ilkka productions Oy • Puh. 050 505 7802, jaakkoilkka@gmail.com

The Good SurvivorThe Good Survivor on poeettinen dokumenttielokuva elämästä selviytyjänä.

Elokuva koostuu kohtaamisista Ruandassa 16 vuotta kansanmurhan jälkeen, tragedian muistokuu-kauden aikana huhtikuussa 2010. Jokainen eloon-jäänyt kantaa harteillaan elämisen ja menetyksen taakkaa ja on joutunut kehittämään itselleen keinoja selvitä seuraavaan päivään. Elokuva näyttää mitä ih-misestä on jäljellä kun hän on läpikäynyt helvetin. Se kysyy, voivatko tällaiset haavat ikinä parantua. Ohjaus: Iris Olsson, Yves NiyongaboKäsikirjoitus: Iris OlssonKuvaus: Iris OlssonÄäni: Toni Teivaala, Kimmo VänttinenLeikkaus: Oskari KoreniusKuvaukset: 2010 Suunniteltu ensi-ilta: 1.2.2011Rahoittava TV-yhtiö: YLE TV2

Elokuvan kokonaiskustannukset: 73 836 €Suomen elokuvasäätiön tuki: 17 500 €Tuotanto: Claes Olsson, Iris Olsson / Nordic Film Pool

Barzakh (Kv-yhteistuotanto / Liettua)

In a Chechen city recovering from the war a man disappears. As daily life goes by, those in search are drawn into the world where encounters with diviners and legal advisors, with torturers and tortured, with secret prisons and mythical lakes become common-place. When the disappeared do return in dreams, they are said to come from Barzakh – a land between the living and the dead.Ohjaus, käsikirjoitus, kuvaus: Mantas Kvedaravicius • Ääni: Tero Malmberg • Leikkaus: Mantas Kvedaravicius ,Timo Linnasalo • Kuva-ukset: 05/ 2006–03/2009 • Suunniteltu ensi-ilta: 2011 • Rahoittava TV-yhtiö: YLE Yhteistuotannot, TV2 Dokumenttiprojekti • Elokuvan kokonaiskustannukset: 140 000 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 25 000 € • Tuotanto: Aki Kaurismäki / Sputnik Oy • Puh. (09) 6877 100, sputnik@sputnik.fi

Lyhyet animaatioelokuvat

Miia Haavisto

Cycle Animaatio sattumista matkan varrella. Sadan vuoden vangitut sekunnit saavat uuden merki-tyksen animoidussa road moviessa, jonka päähenkilöt löytyvät vanhoista valokuvista.Ohjaus: Milla Moilanen • Käsikirjoitus: Milla Moilanen • Kuvaus: Milla Moilanen • Ääni: Ilkka Olander • Leikkaus: Milla Moilanen, Raimo Uunila • Musiikki: Ilkka Olander • Kuvaukset: 2011 • Suunni-teltu ensi-ilta: 01/2013 • Rahoittava TV-yhtiö: YLE TV1 • Elokuvan kokonaiskustannukset: 90 230 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 58 000 € • Tuotanto: Milla Moilanen / FILMILL • Puh. 040 558 7966, milla.moilanen@filmill.fi

The Good Survivor Barzakh

42 T U O T A N T O T U K I P Ä Ä T Ö K S E T

Kaikki elokuvasäätiön tukipäätökset luettavissa säätiön nettisivuilla osoitteessa http://www.ses.fi/fi/tukipaatokset.asp

Lasten animaatiosarjat

Miia Haavisto:

Lalla&Mix”Nimeni on Lalla. Kaikkein kivointa on keksiä jut-tuja, joita voimme tehdä täällä kotona, vain minä ja Mix. Välillä taistelemme lohikäärmeitä vastaan, välil-lä matkustamme merelle lautalla tai sitten rakennam-me salaisia telttoja. Onneksi minulla on Mix, jonka kanssa voin kotona leikkiä. Ja onneksi Mix on niin utelias, että se aina haluaa olla mukana, vaikka sen oikeasti tekisikin mieli jatkaa uniaan.” Ohjaus: Bettina Björnberg-Aminoff • Käsikirjoitus: Gunilla Hemming • Kuvaus: Jan Nyman • Ääni: Tomi Kolistaja • Leikkaus: Tuomo Leino • Musiikki: Tuomo Leino - Petri Nieminen • Kuvaukset: 03–07/2011Suunniteltu ensi-ilta:12/2011 • Rahoittava TV-yhtiö: YLE FST5, NRK, SVT, RUV, DR • Elokuvan kokonaiskustannukset: 163 000 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 60 000 € • Tuotanto: Mats Lång-backa / Långfilm Productions Finland Oy • Puh. 010 440 4800, info@langfilm.fi

Ella ja Aleksi (6x10min) Ella ja Aleksi ovat sisaruksia, jotka seikkailevat yh-dessä koiransa Tarkastaja Koirasen kanssa kotona,

kaupungilla ja luonnossa uusiin ystäviin tutustuen. Aleksi on pikkuvanha ja pohdiskeleva isoveli, joka tietää paljon maailmasta. Ella puolestaan on utelias ja impulsiivinen pikkusisko täynnä elämäniloa ja luovia ratkaisuja. Sisarukset voivat mielikuvituksensa avulla kutistua ja kasvaa, ymmärtää eläinten puhetta ja vaik-kapa luoda tyhjästä pikajunan.

Lapset auttavat äkkipikaista MC Koppakuoriaista korjaamaan musavehkeensä, pientä Lenni Lokinpoi-kasta lentämään, diivailevaa muotisuunnittelijaa Ripu Rapua löytämään inspiraation, multaa diilaavaa Herra Myyrää tekemään taikamultaa, kotimetsästään evak-koon joutunutta Hely Huuhkajaa löytämään uuden kodin ja heidän kotipihalleen pudonnutta Pohjantäh-teä pääsemään takaisin taivaalle.

Seikkailuja siivittävät Ellan ja Aleksin laulamat laulut.Ohjaus: Juuso Syrjä • Käsikirjoitus: Katri Manninen • Pääanimaattori: Janne Roivainen • Ääni: Ilmari Hakkola • Leikkaus: Jussi Kemppai-nen • Musiikki: Ella ja Aleksi ft. MC Koppakuoriainen • Kuvaukset: 11/2010–06/2011 • Suunniteltu ensi-ilta: 26.08.2011 • Levittäjä: Nordisk Film • Rahoittava TV-yhtiö: YLE 2 • Elokuvan kokonais-kustannukset: 552 839 € • Suomen elokuvasäätiön tuki: 175.000 € • Tuotanto: Jesse Fryckman / Bronson Club Oy • Puh. 040 590 9999, jesse@bronson.fi

Cycle

Irina Krohn toimitusjohtaja 6220 3023 irina.krohn@ses.fiKati Nuora toim.johtajan / hallituksen sihteeri 6220 3017 kati.nuora@ses.fi

TuotantoPetri Kemppinen tuotantojohtaja 6220 3030 petri.kemppinen@ses.fiKaisu Isto tuotantoneuvoja 6220 3012 kaisu.isto@ses.fiJukka Asikainen tuotantoneuvoja 6220 3029 jukka.asikainen@ses.fiElina Kivihalme tuotantoneuvoja 6220 3025 elina.kivihalme@ses.fiJoona Louhivuori tuotantoneuvoja 6220 3022 joona.louhivuori@ses.fiPirjo Koskelo tuotanto- ja festivaalitukikoordinaattori 6220 3031 pirjo.koskelo@ses.fMaria Leskinen tuotanto-osaston assistentti 6220 3033 maria.leskinen@ses.fi

Levitys Harri Ahokas kotimaan levityspäällikkö 6220 3035 harri.ahokas@ses.fiRiina Liukkonen assistentti/kotimaan levitys 6220 3016 riina.liukkonen@ses.fiJaana Puskala kulttuuriviennin päällikkö/pitkät elokuvat 6220 3026 jaana.puskala@ses.fiMarja Pallassalo kulttuuriviennin päällikkö/lyhyt- ja dokumenttielokuvat 6220 3021 marja.pallassalo@ses.fiJenni Domingo kansainvälisen toiminnan assistentti 6220 3032 jenni.domingo@ses.fiOtto Suuronen kulttuuriviennin assistentti/ lyhyt- ja dokumenttielokuvat 6220 3019 otto.suuronen@ses.fiTytti Rantanen kulttuuriviennin tiedottaja 6220 3020 tytti.rantanen@ses.fiOlli Hake elokuvakopioiden kuljetus 6220 3015 olli.hake@ses.fi

HallintoNiina Otva hallintojohtaja 6220 3028 niina.otva@ses.fiReetta Hautamäki tiedotuskoordinaattori 6220 3044 reetta.hautamaki@ses.fiMaarit Luukkonen toimistonhoitaja 6220 3010 maarit.luukkonen@ses.fiJussi-Pekka Isoviita atk-järjestelmänvalvoja 6220 3052 jussi-pekka.isoviita@ses.fiOlli Hake isännöinti 6220 3015 olli.hake@ses.fiJuuso Koski siviilipalvelusmies 6220 300 juuso.koski@ses.fi

Auditoriopalvelut, Kino K 13 | SES Auditorio OyRiitta Haapiainen toim.joht /auditorion hoitaja 6220 3027 riitta.haapiainen@ses.fi

Media Desk Kerstin Degerman toiminnanjohtaja 6220 3013 kerstin.degerman@ses.fiInkeri Lundgren assistentti 6220 3024 inkeri.lundgren@ses.fiFaksi 6220 3070

Suomen elokuvasäätiön yhteystiedot

Suomen elokuvasäätiö | Kanavakatu 12 | 00160 Helsinki | puh. (09) 6220 300 | faksi (09) 6220 3050 | e-mail: ses@ses.fi

SUOMEN ELOKUVASÄÄTIÖKanavakatu 12, 00160 HelsinkiPuh. (09) 6220 300Fax (09) 6220 3050E-Mail ses@ses.fi

Ellei vastaanottajaa tavoiteta,

palautetaan Suomen elokuvasäätiöön:

Suomen elokuvasäätiö

Kanavakatu 12 | 00160 Helsinki