riskianalyysityöryhmän raportti 2012-2014 · 2016-02-23 · tutkimushankkeen onnettomuusvahingot...

JULKAISU xxxx palvelualue xxxxTyöryhmä xx.x.2013

Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu X/201X www.pelastuslaitokset.fi

RISKIANALYYSITYÖRYHMÄN RAPORTTI 2012–2014

Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 www.pelastuslaitokset.fi

Pelastuslaitosten kumppanuusverkosto

Pelastuslaitosten kumppanuusverkostowww.pelastuslaitokset.fi

Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015 3

Sisältö1 Johdanto ...........................................................................................................4

2 Riskiruudut ja riskiluokan määrittävät onnettomuudet .....................................5

2.1 Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje .............................................5

3 Toimintavalmiustarkastelut ...............................................................................7

3.1 Saavutettavuusprosentit ........................................................................................73.2 Laskennalliset saavutettavuustarkastelut (GRouter) ..............................................8

4 Onnettomuusvahingot pelastustoimen riskianalyysityössä ................................9

4.1 Rakennuspalojen omaisuusvahinkoriski .............................................................104.2 Rakennuspalojen henkilövahinkoriski ................................................................124.3 Henkilövahinko-onnettomuusriski maanteillä ....................................................13

5 Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa ............................................15

5.1 Tulokset – Henkilövahingot, vaikutus yksilöriskiin ............................................155.2 Tulokset – Henkilövahingot, vaikutus yhteisöriskiin ..........................................18

6 Sovellusesimerkki 1: II riskiluokan ruutujen keskinäinen arvottaminen Pohjanmaalla ..................................................................................................19

6.1 Yleistä ...............................................................................................196.2 Onnettomuusvahingot tiedot riskiruuduista.......................................................19

7 Sovellusesimerkki 2: Pelastusasemien sijaintivaihtoehtojen priorisointi ...........21

7.1 Ratkaisuvaihtoehtojen priorisointi .....................................................................22

8 Sovellusesimerkki 3: Maanteiden henkilövahinkotietojen hyödyntäminen .....24

9 Sovellusesimerkki 4: Saavutettavuuden kompensointi ....................................28

9.1 Käytettävissä olevat tiedot ..................................................................................289.2 Käytettävissä olevat keinot .................................................................................29

10 Sovellusesimerkki 5: Päivystys- ja varallaolojärjestelyjen vaikuttavuus .............30

11 Erityistä tarkastelua vaativat onnettomuustyypit, tapahtumat ja yksittäiset kohteet ...........................................................................................33

11.1 Yksittäiset kohteet tai alueet ...............................................................................3311.2 Muut paikalliset riskit ........................................................................................3711.3 Onnettomuustyyppikohtainen tarkastelu ...........................................................3811.4 Tapahtuneet onnettomuudet ..............................................................................39

12 Riskianalyysissa huomioitavat toimintaympäristön tiedot ...............................40

12.1 Kuntien tiedot ja paloturvallisuusseuranta ..........................................................4012.2 THL:n alueelliset tapaturmaraportit...................................................................4012.3 Asuinalueiden paloriskiaineisto ..........................................................................40

13 Poikkeusolojen riskien huomiointi ..................................................................42

14 Muu työryhmän työskentely ...........................................................................44

15 Riskianalyysityöryhmän työskentelystä tiedottaminen ....................................45

16 Riskianalyysityöskentelyn jatkaminen .............................................................45

Lähdeluettelo ...........................................................................................................46

4 Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston julkaisu 2/2015

1 Johdanto

Pelastuslain 379/2011 mukaan pelastustoimelle kuuluvat tehtävät tulee hoitaa mahdollisim-man tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla siten, että onnettomuus- ja vaaratilanteissa tarvittavat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti. Pelastustoimen järjes-telyistä päätetään palvelutasopäätöksissä, joita varten alueen pelastustoimen tulee selvittää alu-eella esiintyvät uhat ja arvioitava niistä aiheutuvat riskit sekä määrittää toiminnan tavoitteet ja käytettävät voimavarat. Palvelutason tulee vastata paikallisia tarpeita ja onnettomuusuhkia.

Sisäasiainministeriö on ohjeistanut pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelua antamas-saan toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa (Sisäasiainministeriö 21/2012), ja on laatimassa uutta ohjetta palvelutasopäätösten laatimiseksi. Toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mu-kaiset riskien arvioinnit tuli ottaa käyttöön 1.1.2013 mennessä.

Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston turvallisuuspalvelualueen kokouksessa Vantaalla 15.–16.2.2012 tehtiin päätös, jossa riskianalyysin kehittäminen asetettiin toiseksi vuodelle 2012 määritellyistä kumppanuusverkoston kärkihankkeista. Pelastuslaitosten turvallisuuspalvelu-alue asetti 2.4.2012 pelastuslaitosten riskianalyysityöryhmän, jonka tehtävänä on riskianalyy-sin kehittäminen. Riskianalyysityöryhmän toimikaudeksi päätettiin 2.4.2012–31.12.2013.

Työryhmä tehtävänä oli asettamisasiakirjan mukaisesti luoda aineistoa, joka tukee pelastuslai-tosten palvelutasopäätösten valmistelutyötä riskianalyysin osa-alueella. Tavoitteena oli muun muassa laatia suositus riskianalyysin tarkasteluperusteista, sekä ehdotus siitä, miten toiminta-alueen erityisiä riskejä voitaisiin yhdenmukaisesti tunnistaa ja analysoida. Lisäksi tehtäväksi-annon mukaan työryhmä osallistuu riskianalyysiin liittyvien tutkimushankkeiden toteuttami-seen, sekä muilla tavoin pyrkii edistämään pelastustoimen riskianalyysityötä.

Työryhmän jäseniksi nimettiin riskienhallintapäällikkö Vesa-Pekka Tervo, Keski-Uudenmaan pelastuslaitos (puheenjohtaja), palotarkastusinsinööri Thomas Nyqvist, Pohjanmaan pelas-tuslaitos, tutkimuspäällikkö Kati Tillander, Helsingin pelastuslaitos, riskienhallintapäällikkö Paavo Tiitta, Pohjois-Savon pelastuslaitos sekä pelastustoimen kehittämispäällikkö Jussi Rahikainen, Suomen Kuntaliitto. Asiantuntijana työhön osallistui sisäministeriön pelastusyli-tarkastaja Taito Vainio.

Riskianalyysityöryhmä esitti vuoden 2013 lopulla työryhmän toimikauden jatkamista vuoden 31.12.2014 loppuun asti. Esitys hyväksyttiin kumppanuusverkoston turvallisuuspalvelualu-een kokouksessa Vantaalla 9.–10.10.2013. Riskianalyysityöryhmä esitti jatkokautta kyetäk-seen täydentämään raporttia käynnissä olleiden tutkimushankkeiden tuloksilla sekä jatkaak-seen yhteistyötä Varanto-hankkeen riskianalyysiin liittyvien määrittelyperusteiden laatimisessa Pelastusopiston Varanto-hankkeen kanssa.

Työryhmän tehtäviksi tarkennettiin aiempien tehtävämäärittelyjen lisäksi kuvauksen laatimi-nen riskianalyysin kehitys- ja tutkimustarpeista sekä tulevaisuuden visio riskianalyysityöstä sekä työn jatkaminen tutkimushankkeiden ohjauksessa erityisenä tehtävänään tukea uusien tutkimustulosten soveltamista pelastuslaitoksissa.

Tässä loppuraportissa esitellään riskianalyysityöryhmän ajanjaksolla 2.4.2012–31.12.2014 tekemä työ. Työryhmä luovuttaa raportin pelastuslaitoksen vapaaseen käyttöön, sekä toivoo tietoja hyödynnettävän viimeistään seuraavia riskianalyyseja laadittaessa.


2 Riskiruudut ja riskiluokan määrittävät onnettomuudet

2.1 PelastustoimentoimintavalmiudensuunnitteluohjeSuunnitteluohjeen riskien määrittely perustuu 1 km × 1 km ruutuihin, jotka on ruuduille määritetyt riskitason perusteella luokiteltu neljään riskiluokkaan. Riskitason määrittämiseen käytetään regressiomallia (Tillander et al. 2010), jossa muuttujina ovat ruudun asukasluku, kerrosala sekä niiden yhteisvaikutus.

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (Sisäasiainministeriö 21/2012) mukai-sesti pelastuslaitos lisäksi arvioi ne riskiruudut, joissa on tapahtunut riskiluokan määrittäviä onnettomuuksia viiden vuoden seurantajaksolla keskimäärin vähintään kaksi kappaletta vuodessa. Tapahtuneissa onnettomuuksissa otetaan huomioon ns. ”riskiluokan määrittävät onnettomuustyypit” riippumatta siitä, ovatko tehtävät olleet resurssiluokitukseltaan kiireelli-siä vai ei. Riskiluokan määrittävillä onnettomuuksilla tarkoitetaan rakennuspaloja ja -vaaroja, muita tulipaloja, liikenneonnettomuuksia, sortumia ja sortumavaaroja, räjähdyksiä ja räjähdysvaaro-ja, vaarallisten aineiden onnettomuuksia ja kiireelliseksi luokiteltuja ihmisen pelastustehtäviä. HUOM! Tarkasteluissa kiireelliset ihmisen pelastamistehtävät voidaan poimia vain vuosilta 2009–2011, koska resurssiluokka ”kiireellinen” on ollut käytössä vasta vuodesta 2009. Kol-men vuoden aineiston perusteella saadut lukumäärät suhteutetaan vastaamaan viiden vuoden lukumääriä.

Pelastuslaitos voi arvioinnin perusteella korottaa riskiluokkia ruuduittain seuraavasti:

• Mikäli 5 vuoden seurantajaksolla n ≥ 10, ruutu voidaan korottaa riskiluokkaan I ja • Mikäli 5 vuoden seurantajaksolla 2 ≤ n < 10, ruutu voidaan korottaa riskiluokkaan II,

missä n = riskiluokan määrittävien onnettomuuksien lukumäärä vuodessa.

Toimintavalmiusohjeen lausuntoversion liitteenä tulleessa karttamateriaaliin oli jäänyt virhe, joka koskee tapahtuneiden onnettomuuksien kiireellisiä ihmisen pelastustehtäviä. Aineistossa on yksittäisten kiireellisten ihmisen pelastustehtävien sijaan kaikki kiireelliset yksiköt, jotka näihin tehtäviin ovat osallistuneet.


Kuva1.RiskiluokkienI–IIIruudutsekäruudut,joissariskiluokanmäärittäviäonnettomuuksiaontapahtunut5vuodenseurantajaksollavähintään10(ruudutus)taivähintään2,muttaalle10(vinoviivoitus).

2.1.1 Sisäministeriönkartta-aineistojasovellusohjelmistot

Sisäasiainministeriön pelastusosasto on hankkinut materiaalin käyttöoikeudet pelastusviran-omaisille. Aineisto on tarkoitettu vain pelastustoimen viranomaiskäyttöön. Aineiston vastaan-ottavat tahot huolehtivat siitä, että sitä ei käytetä luvattomasti tai muulla tavalla sopimatto-masti. Aineisto jaetaan HALTIK karttapalveluiden mediajakelupalvelun kautta.


3 Toimintavalmiustarkastelut

3.1 SaavutettavuusprosentitPelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (Sisäasiainministeriö 2012) mukaisesti vähimmäistavoitteena on, että kiireellisissä pelastustehtävissä ensimmäinen yksikkö saavuttaa riskiruudulle asetetun toimintavalmiusaikatavoitteen vähintään 50 %:ssa tehtävistä. Lisäksi pelastustoiminnan toimintavalmiusajan tulee täyttyä vähintään 50 %:ssa tehtävistä.Toimintavalmiusaikatavoitteet on asetettu ohjeessa taulukon 1 mukaisesti:

Riskiluokka 1.yksikön Ensitoimen- Pelastustoiminnan toimintavalmius- piteisiinkuluva toimintavalmiusaika(min) aika(min) aika(min)I 6 5 11II 10 4 14III 20 2 22IV

Taulukko1.Toimintavalmiusaikatavoitteet(Sisäasiainministeriö2012).

Ensimmäisen yksikön toimintavalmiusaika lasketaan siitä, kun ensimmäinen yksikkö on vas-taanottanut hälytyksen siihen kun se saapuu onnettomuuspaikalle. PRONTOssa se lasketaan käytännössä yksikön hälytysajasta kohteessa -aikaan.

Pelastustoiminnan toimintavalmiusajalla tarkoitetaan aikaa, joka alkaa siitä, kun ensimmäi-nen yksikkö vastaanottaa hälytyksen ja päättyy siihen, kun pelastusryhmä aloittaa tehokkaan pelastustoiminnan. Pelastusryhmä koostuu johtajasta, vähintään kolmesta ja enintään seitse-mästä henkilöstä sekä tehtävän mukaisista ajoneuvoista ja kalustosta. Pelastusryhmä on A- ja B-kiireellisyysluokan tehtäviin hälytettävä pelastustoiminnan muodostelma (Sisäasiainminis-teriö 2012b).

Tällä hetkellä hätäkeskus ei tee arviota pelastustoimen tehtävien hälytyskiireellisyyksistä ja siten tieto ei ole saatavilla PRONTOsta. Näin ollen tarkasteluihin otetaan mukaan kaikki ne tehtävät, jotka resurssiluokaltaan ovat olleet kiireellisiä vuosina 2009–2011. ”Kiireellinen”-resurssiluokka on ollut voimassa vuodesta 2009 alkaen.

Tarkastelut tehdään PRONTOn avulla seuraavasti:• Ensimmäiselle yksikölle toimintavalmiusaika lasketaan ensimmäisen yksikön hälyttä-

misestä siihen, kun ensimmäinen yksikkö on kohteessa. (PRONTO: ”Toimintavalmi-usaika 1. yksikön mukaan”)

• Pelastustoiminnan toimintavalmiusaikaa ei ole tällä hetkellä saatavilla PRONTOsta. Pelastustoiminnan toimintavalmiusajan sijaan tarkastellaan toimintavalmiusaikaa vahvuudella 1+3 (PRONTO: ” Toimintavalmiusaika”), joka lasketaan ensimmäisen ajoneuvon hälyttämisestä siihen, kun vahvuus 1+3 on kohteessa. Mikäli vahvuus 1+3 ei täyty, lasketaan toimintavalmiusaika viimeisen kohteessa olevan ajoneuvon mukaan. Vahvuudella 1+3 toteutunutta toimintavalmiusaikaa verrataan pelastusryhmälle asetet-tuun tavoiteaikaan, josta on vähennetty laskennallinen ensitoimenpiteisiin kuluva aika (riskiluokassa I 5 min, riskiluokassa II 4 min ja riskiluokassa III 2 min).


3.2 Laskennallisetsaavutettavuustarkastelut(GRouter)Saavutettavuustarkasteluja suositellaan tekemään myös laskennallisesti. Erityisesti riskiruu-duissa, joissa sattuneita onnettomuuksia on vähän, laskennallinen saavutettavuusalue antaa lisäarvoa tavoittamisen tarkastelua varten. Ajoaikaan perustuvat saavutettavuusalueet voi laskea MapInfossa Genimapin G-Router lisäohjelmalla hyödyntäen päivitettyä tiestöaineistoa. Saavutettavuustarkasteluja tehtäessä olisi hyvä kiinnittää huomiota pelastusryhmien/-yksiköi-den todellisiin lähtöaikoihin ja huomioida ne saavutettavuuslaskelmissa käytettäviä ajoaikoja määritettäessä. Todellisen kokonaiskuvan saamiseksi, laskennallisia saavutettavuusalueita tulisi verrata tapahtuneiden onnettomuuksien toimintavalmiusaikoihin.

Kuva 3. Laskennallinen saavu-tettavuusalueviidenminuutinajoajallaonmerkittypunaisellavinoviivalla.

4

Kuva 2. Riskiluokkien I-III ruudut sekä niiden tehtävien osuus, joissa saavutettavuustavoite on täyttynyt. Ylempi numero 1. yksikkö, alempi numero 1+3 mukaan.

5

Kuva 3. Laskennallinen saavutettavuusalue viiden minuutin ajoajalla on merkitty punaisella vinoviivalla.

Kuva2.RiskiluokkienI-IIIruudutsekäniidentehtävienosuus,joissasaavutettavuustavoite ontäyttynyt.Ylempinumero1. yksikkö, alempi numero 1+3 mukaan.


4 Onnettomuusvahingot pelastustoimen riskianalyysityössä

Tutkimushankkeen Onnettomuusvahingot pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelussa (2012–2014) tavoitteena oli tunnistaa ja tarkastella onnettomuuksien seurauksia selittäviä tekijöitä ja luoda menettelyjä, joiden avulla onnettomuuksien todennäköiset seuraukset voi-daan huomioida pelastustoimen riskianalyysissä.

Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukainen riskiluokkien määrittely pohjautuu rakennusten kerrosalaan ja asukaslukuun. Näiden perusteella arvioidaan onnetto-muustodennäköisyys (onnettomuuksien esiintymistiheys). Onnettomuusvahingot -aineistoa hyödyntämällä voidaan riskinarviointia täydentää siten, että huomioidaan myös riskiruudussa olevat uhatut arvot ja onnettomuuksien todennäköiset seuraukset. Painopisteessä tarkastelussa ovat rakennuspalot ja tieliikenneonnettomuudet. Niiden seurauksista tarkastellaan henkilö- ja omaisuusvahingot. Onnettomuusvahingot-aineisto ei korvaa Pelastustoimen toimintavalmiu-den suunnitteluohjeen mukaista riskiluokkien määrittelyä, vaan täydentää sitä.

Hankkeessa tuotettujen mallien (omaisuusvahingot rakennuspaloissa, henkilövahingot asuinrakennuspaloissa, henkilövahinko-onnettomuudet maanteillä) numeraalisia arvoja ei voi suoraan verrata toisiinsa. Vaikka esim. henkilövahinkomallin ja henkilövahinko-onnetto-muuksia maanteillä koskevien mallien tuloksilla on sama yksikkö, sisällöltään ja tulkinnaltaan ne eroavat toisistaan.

Hankkeen lopputulokset on visualisoitu karttamuotoon pelastuslaitosten riskianalyysityötä varten. Kuhunkin riskiruutuun (1 km x 1 km) on määritetty omaisuusvahinkoriski raken-nuspaloissa, henkilövahinkoriski asuinrakennuspaloissa ja henkilövahinko-onnettomuusriski maanteillä. Aineisto löytyy omista Mapinfo -tietokannoista (karttatasoja ja taulukoita). Pelastuslaitoksille jaettavan aineiston koko on noin 154 MB ja viimeisen version kansio on nimetty ”Pelastuslaitoksille_Jaettava_Aineisto_2014_01_21”.

Kuva4.Pelastuslaitoksillejaettavaaineistohankkeentuloksista-kansiorakenne.

6

Kuva 4. Pelastuslaitoksille jaettava aineisto hankkeen tuloksista -kansiorakenne.


4.1 RakennuspalojenomaisuusvahinkoriskiRakennuspalojen omaisuusvahinkomallilla lasketaan jokaiselle rakennukselle luku, joka kuvaa odotettavissa olevien tuhojen laajuutta kun kyseisessä rakennuksessa syttyy rakennuspalo. Rakennuskohtainen omaisuusvahinkoriski saadaan yhdistämällä omaisuusvahingon odotus-arvo ja syttymistaajuus. Ruutukohtainen omaisuusvahinkoriski R [m2/a] saadaan laskemalla yhteen ruudussa sijaitsevien rakennusten omaisuusvahinkoriskit:

Omaisuusvahinkoriski on numeerinen arvo joka kuvaa riskiruudun vahinkoriskipotentiaa-lia, mutta ei riskin määrällistä suuruutta. Arvo kuvaa ruudun riskialttiutta verrattuna toisiin ruutuihin ja soveltuu siten myös riskiruutujen keskinäiseen vertailuun.

Kuva5.Ruutukohtainenomaisuusvahinkoriskionsaatulaskemallayhteenruudussasijaitsevienrakennustenomaisuusvahinkoriskit.

7

missä f on syttymistaajuus [1/a] ja ν on vahingon odotusarvo [m2].

8

Kuva 5. Ruutukohtainen omaisuusvahinkoriski on saatu laskemalla yhteen ruudussa sijaitsevien rakennusten omaisuusvahinkoriskit.


Kuva6.Ruudutonluokiteltuomaisuusvahinkoriskiarvonperusteellaluokkiin,jottaaineistostasaadaanerottumaanruudut,joissaomaisuusvahinkoriskionkorkein.

Soveltamisesimerkki: II riskiluokan riskiruuduista suurin omaisuusvahinkoriski rakennuspa-loissa on ympäröity kuvassa.

Kuva7.IIriskiluokanriskiruudut,omaisuusvahinkoriskinarvojaarvonluokitus.

9

Kuva 6. Ruudut on luokiteltu omaisuusvahinkoriskiarvon perusteella luokkiin, jotta aineistosta saadaan erottumaan ruudut, joissa omaisuusvahinkoriski on korkein.

10

Kuva 7. II riskiluokan riskiruudut, omaisuusvahinkoriskin arvo ja arvon luokitus.

E12

8

717

E8 3

715

724

717

8

E8

8

E8

E12

724

8

E8

3

E12

E8

8

E12

3

SjöbergSjöbergSjöbergSjöbergSjöbergSjöbergSjöbergSjöbergSjöberg

TeeriniemiTeeriniemiTeeriniemiTeeriniemiTeeriniemiTeeriniemiTeeriniemiTeeriniemiTeeriniemi

AsevelikyläAsevelikyläAsevelikyläAsevelikyläAsevelikyläAsevelikyläAsevelikyläAsevelikyläAsevelikylä

MittigårdarnaMittigårdarnaMittigårdarnaMittigårdarnaMittigårdarnaMittigårdarnaMittigårdarnaMittigårdarnaMittigårdarna

KORSHOLMKORSHOLMKORSHOLMKORSHOLMKORSHOLMKORSHOLMKORSHOLMKORSHOLMKORSHOLM

BöleBöleBöleBöleBöleBöleBöleBöleBöleVetokannasVetokannasVetokannasVetokannasVetokannasVetokannasVetokannasVetokannasVetokannas

IsolahtiIsolahtiIsolahtiIsolahtiIsolahtiIsolahtiIsolahtiIsolahtiIsolahtiPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärvi

KotirantaKotirantaKotirantaKotirantaKotirantaKotirantaKotirantaKotirantaKotiranta

VöyrinkaupunkiVöyrinkaupunkiVöyrinkaupunkiVöyrinkaupunkiVöyrinkaupunkiVöyrinkaupunkiVöyrinkaupunkiVöyrinkaupunkiVöyrinkaupunki

PasskäretPasskäretPasskäretPasskäretPasskäretPasskäretPasskäretPasskäretPasskäret

StorgrundStorgrundStorgrundStorgrundStorgrundStorgrundStorgrundStorgrundStorgrund

VikingaVikingaVikingaVikingaVikingaVikingaVikingaVikingaVikinga

VarisselkäVarisselkäVarisselkäVarisselkäVarisselkäVarisselkäVarisselkäVarisselkäVarisselkä

nselkänselkänselkänselkänselkänselkänselkänselkänselkä

VanhasatamaVanhasatamaVanhasatamaVanhasatamaVanhasatamaVanhasatamaVanhasatamaVanhasatamaVanhasatama

KråklundKråklundKråklundKråklundKråklundKråklundKråklundKråklundKråklund

Vanha-VaasaVanha-VaasaVanha-VaasaVanha-VaasaVanha-VaasaVanha-VaasaVanha-VaasaVanha-VaasaVanha-Vaasa

MelaniemiMelaniemiMelaniemiMelaniemiMelaniemiMelaniemiMelaniemiMelaniemiMelaniemi

ItämelaniemiItämelaniemiItämelaniemiItämelaniemiItämelaniemiItämelaniemiItämelaniemiItämelaniemiItämelaniemi

Eteläinen KaupunginselkäEteläinen KaupunginselkäEteläinen KaupunginselkäEteläinen KaupunginselkäEteläinen KaupunginselkäEteläinen KaupunginselkäEteläinen KaupunginselkäEteläinen KaupunginselkäEteläinen Kaupunginselkä

SvartönSvartönSvartönSvartönSvartönSvartönSvartönSvartönSvartön

HietalahtiHietalahtiHietalahtiHietalahtiHietalahtiHietalahtiHietalahtiHietalahtiHietalahti

VAASAVAASAVAASAVAASAVAASAVAASAVAASAVAASAVAASAVAASA

S ädda sbacSkräddarisbackSkräddarisbackS ädda sbacSkräddarisbackS ädda sbac

HaapaniemiHaapaniemiHaapaniemiHaapaniemiHaapaniemiHaapaniemiHaapaniemiHaapaniemiHaapaniemi

SmedsbySmedsbySmedsbySmedsbySmedsbySmedsbySmedsbySmedsbySmedsby

BrännbackenBrännbackenBrännbackenBrännbackenBrännbackenBrännbackenBrännbackenBrännbackenBrännbacken

RistinummiRistinummiRistinummiRistinummiRistinummiRistinummiRistinummiRistinummiRistinummi

KivihakaKivihakaKivihakaKivihakaKivihakaKivihakaKivihakaKivihakaKivihaka

HuutoniemiHuutoniemiHuutoniemiHuutoniemiHuutoniemiHuutoniemiHuutoniemiHuutoniemiHuutoniemi

PukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärviPukinjärvi

LångvikenLångvikenLångvikenLångvikenLångvikenLångvikenLångvikenLångvikenLångviken

FjärdsminnetFjärdsminnetFjärdsminnetFjärdsminnetFjärdsminnetFjärdsminnetFjärdsminnetFjärdsminnetFjärdsminnet

PalosaariPalosaariPalosaariPalosaariPalosaariPalosaariPalosaariPalosaariPalosaari

SuvilahtiSuvilahtiSuvilahtiSuvilahtiSuvilahtiSuvilahtiSuvilahtiSuvilahtiSuvilahti

HästgrundHästgrundHästgrundHästgrundHästgrundHästgrundHästgrundHästgrundHästgrund

CapreraCapreraCapreraCapreraCapreraCapreraCapreraCapreraCaprera

TistronholmenTistronholmenTistronholmenTistronholmenTistronholmenTistronholmenTistronholmenTistronholmenTistronholmen

örenörenörensörensörensörensörensörensören

askiluotoaskiluotoaskiluotoaskiluotoaskiluotoaskiluotoaskiluotoaskiluotoaskiluoto

retretretretretretretretret

41 76

32 38 16

18 85 68 17 28

30 65 42 210 53 22

100 41 331 133 47 50 23 29

107 164 63 57 41

77 51 51 52 35 30 41

13 41 81 13 78

20 26 34

50 <= Omaisuusvahinkoriski <100

Omaisuusvahinkoriski >= 100

II riskiluokan riskiruutu


4.2 RakennuspalojenhenkilövahinkoriskiAsuinrakennuspaloille kehitetty henkilövahinkomalli ennustaa henkilövahinkotaajuuden (henkilövahinkoa/a) syttymistaajuustiheyden, rakennuksen kerrosalan ja henkilövahingon todennäköisyyden perusteella. Henkilövahinkomallin lähtöaineistona käytettiin PRONTOn onnettomuustiedot rakennuspaloista, joissa kuoli tai loukkaantui vakavasti henkilöitä vuosina 1996–2012.

henkilövahinkotaajuus = syttymistaajuustiheys x rakennuksen kerrosala x henkilövahingon todennäköisyys

Pelastustoimen ruutuaineistoon muodostettiin ruutukohtainen henkilövahinkoriski yhdis-tämällä kunkin ruudun asuinrakennusten syttymistaajuustiheydet (rakennuspaloa/m2/a), kerrosalat (m2) ja henkilövahingon todennäköisyydet (henkilövahinkoa/rakennuspalo). Tuloksena on ruutukohtainen henkilövahinkotaajuus, jonka yksikkö on henkilövahinkoa/a.Ruutujen numeraaliset arvot on määritetty henkilövahingon todennäköisyyden ja syttymis-taajuuden tulona. Henkilövahinkotaajuuden määrityksessä on huomioitu asuinrakennuksen tyyppi sekä tyyppiasunnon koko. Malli ei arvioi henkilövahinkojen suuruutta tarkasti, joten numeraalisia tuloksia ei voi käyttää arvioimaan esim. potentiaalista henkilövahinkojen määrää jollakin tietyllä alueella. Arvo kuvaa ruudun riskialttiutta verrattuna toisiin ruutuihin ja sovel-tuu siten myös riskiruutujen keskinäiseen vertailuun.

Kuva8.Ruudutonluokiteltuhenkilövahinkoriskiarvonperusteellaluokkiin,jottaaineistostasaadaanerottumaanruudut,joissaomaisuusvahinkoriskionkorkein.

11

Kuva 8. Ruudut on luokiteltu henkilövahinkoriskiarvon perusteella luokkiin, jotta aineistosta saadaan erottumaan ruudut, joissa omaisuusvahinkoriski on korkein.


Soveltamisesimerkki: Henkilövahinkoriskin suuruuden prosentuaalisia eroja voidaan tarkas-tella, joka mahdollistaa esim. eri alueiden vertailun.

Kuva10.TARVA-ohjelmallalaskettujentiejaksokohtaistenonnettomuustiheyksienmuuntaminenruutukohtaisiksionnettomuusmääriksi.

Kuva9.Alueidenvertailuhenkilövahinkoriskinperusteella.

4.3 Henkilövahinko-onnettomuusriskimaanteilläEnnustettaessa henkilövahinko-onnettomuusriskiä maanteillä käytettiin aineistona VTT:n laatiman TARVA-ohjelman ennustamia nykyisiä henkilövahinko-onnettomuuksien määriä. TARVA-ohjelman ennustamat tiejaksokohtaiset onnettomuustiheydet muutettiin ruutu-kohtaisiksi onnettomuusmääriksi summaamalla kuhunkin ruutuun sijoittuvien tiejaksojen ennustetut onnettomuusmäärät.

12

Kuva 9. Alueiden vertailu henkilövahinkoriskin perusteella.

13

Kuva 10. TARVA-ohjelmalla laskettujen tiejaksokohtaisten onnettomuustiheyksien muuntaminen ruutukohtaisiksi onnettomuusmääriksi.

Kuva 11. Ruudut on luokiteltu henkilövahinko onnettomuusriskiä maanteillä perusteella luok-kiin, jotta aineistosta saadaan erottumaan ruudut, joissa omaisuusvahinkoriski on korkein.


Kuva11.Ruudutonluokiteltumaanteillätapahtuvanhenkilövahingononnettomuusriskinperus-teella,jottaaineistostasaadaanerottumaanmuihinruutuihinverrattunakorkeariskisetruudut.

13

Kuva 10. TARVA-ohjelmalla laskettujen tiejaksokohtaisten onnettomuustiheyksien muuntaminen ruutukohtaisiksi onnettomuusmääriksi.

Kuva 11. Ruudut on luokiteltu henkilövahinko onnettomuusriskiä maanteillä perusteella luok-kiin, jotta aineistosta saadaan erottumaan ruudut, joissa omaisuusvahinkoriski on korkein.


5 Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa

Tutkimushankkeen Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa (2012 – 2014) tavoit-teena oli tuottaa laskennallinen menetelmä toimintavalmiuden vaikuttavuuden arviointiin asuntopaloissa syntyvien henkilö- ja omaisuusvahinkojen näkökulmasta ja esimerkkilaskelmi-en kautta tuottaa lisätietoa eri osatekijöiden vaikutuksesta näihin vahinkoihin.

Tutkimuksessa muodostettiin arvio vakavien henkilövahinkojen (sis. kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) ajalliselle kertymiselle asuntopaloissa sekä omaisuusvahinkojen laajuuden riippuvuudelle palokunnan saapumishetkestä. Lisäksi rakennettiin operaatioaikamalli pe-lastustoiminnan ajalliselle etenemiselle. Edellä mainitut mallit yhdistämällä muodostettiin ennusteita asuntopalojen henkilö- ja omaisuusvahinkojen todennäköisyyksille erilaisissa tilan-teissa sekä arvioita toimintavalmiuden vaikutuksesta näihin todennäköisyyksiin.

Tarkastelu rajattiin koskemaan asuntopaloja. Laskennallisessa mallissa käsiteltiin vain sytty-misasuntoa ja syttymisasunnossa tapahtuneita henkilövahinkoja. Esimerkiksi porraskäytävässä ja rakennuksen muissa asunnoissa mahdollisesti muodostuvien uhkaavien olosuhteiden tai henkilövahinkojen syntyminen oli rajattu tutkimuksen ulkopuolelle.

Pelastustoimen tilastoissa (PRONTO) aikajaksolla 2009−2012 asuinrakennuspalojen osuus oli noin 1,5 % pelastustoimen tehtävistä. Pelastustoimen tehtävissä kirjatuista vakavista henkilövahingoista 6 % tapahtui rakennuspaloissa. Rakennuspaloissa kirjatuista vakavista henkilövahingoista noin 88 % ja omaisuusvahingoista noin 37 % tapahtui asuinrakennusten paloissa.

Tutkimuksessa pääpaino oli mallinnusmenetelmän kehittämisessä. Menetelmän avulla tehdyt määrälliset arviot henkilövahinkojen ja omaisuusvahinkojen määristä ovat mallinnustuloksia, joihin tulee suhtautua kriittisesti ottaen huomioon tehdyt oletukset ja käytettyjen lähtötieto-jen epävarmuudet.

5.1 Tulokset–Henkilövahingot,vaikutusyksilöriskiinVakavien henkilövahinkojen (sis. kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) kertyminen ajan suhteen syttymisasunnossa arvioitiin asuntopalosimulointien tulosten perusteella. Palojen vakavuutta kuvaa se, että simulointien perusteella muodostetun vakavien henkilövahinkojen (kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) kertymäkäyrän kuvaamassa otoksessa 65 % asunto-paloista poistumista haittaavat olosuhteet syntyivät ensimmäisen 5 min aikana ja 80 %:ssa ensimmäisen 10 min aikana (kuva 12).


Kuva12.Vakavienhenkilövahinkojen(kuolemataivakavaloukkaantuminen)muodostumisenaikariippuvuudet1000realisaatiossariskiluokanIasuinrakennuksissa.

Laskennallisen menettelyn avulla voidaan verrata erilaisten aikaviiveiden vaikutusta vahinko-jen muodostumiseen syttymisasunnossa sekä vertailla erilaisia skenaarioita toisiinsa.

Laskennallisten tulosten perusteella näyttäisi siltä, että simulointeja vastaavissa asuntopaloissa henkilöiden pelastamiseen käytettävissä oleva aika on rajallinen. Mikäli henkilö on jäänyt asuntoon palon syttyessä, todennäköisyys sille, että henkilö pelastuu pelastuslaitoksen nopean toiminnan ansiosta kuolemalta tai vakavalta loukkaantumiselta on noin 13-20 %.

Kun PRONTO:n tilastoaineistoa käytiin läpi Helsingin ja Pirkanmaan rakennuspaloista vuo-silta 2009−2012 havaittiin, että pelastuslaitoksen pelastamia henkilöitä, jotka eivät kuolleet tai loukkaantuneet vakavasti , oli näissä paloissa noin 32−35 % asuntoon jääneistä henkilöis-tä. . Osuus on laskennallisen mallin arvioimaa tulosta jonkin verran suurempi. Tarkastelussa eivät olleet mukana rakennuspalovaaroista pelastetut. Ero voi johtua esimerkiksi laskennalli-sessa mallissa käytettyjen henkilövahinkojen syntymismallin tai arvioitujen pelastuslaitoksen aikaviiveiden konservatiivisuudesta, joka johtaa konservatiiviseen arvioon laskennallisesta pelastettujen osuudesta.

Tarkastelun perusteella henkilövahinkojen määrä lisääntyy operaatioajan kasvaessa (kuva 13). Minuutin muutos operaatioajassa lisäsi/vähensi simuloitujen tapausten kaltaisissa vakavissa asuntopaloissa syttymisasunnossa tapahtuvia vakavia henkilövahinkoja (kuolemat ja vakavat loukkaantumiset) suuruusluokaltaan noin 1–3 prosenttiyksikköä.

Sprinklauksen huomioiminen laskennallisessa mallissa pudotti vakavan henkilövahingon todennäköisyyden merkittävästi alemmaksi antaen lisäaikaa asuntoon jääneiden henkilöiden pelastamiseksi (kuva 13).

14

Kuva 12. Vakavien henkilövahinkojen (kuolema tai vakava loukkaantuminen) muodostumisen aikariippuvuudet 1000 realisaatiossa riskiluokan I asuinrakennuksissa.

Kuva 13. Vakavien henkilövahinkojen todennäköisyyden riippuvuus riskiluokasta sprinklaamat-tomassa ja sprinklatussa tapauksessa.


Kuva13.Vakavienhenkilövahinkojentodennäköisyydenriippuvuusriskiluokastasprinklaamatto-massajasprinklatussatapauksessa.

Kuolemien ja vakavien loukkaantumisten määrä asuntopaloissa on ollut vuosina 2009−2012 keskimäärin 120 henkilöä vuodessa. Henkilövahingoista 22 % tapahtui riskiluokan I alueilla, 41 % riskiluokan II, 9 % riskiluokan III ja 29 % riskiluokan IV alueilla. Mikäli oletetaan vuotuisten vakavien henkilövahinkojen olevan 120 henkilöä ja että ne jakautuisivat riskialu-eittain edellä mainitulla tavalla, 1 min muutos operaatioajassa kasvattaisi/vähentäisi vakavien henkilövahinkojen määrää riskialueella I noin 0,3−0,4 henkilöllä. Kaikki riskiluokat huomi-oiden 1 min vaikutus vakavien henkilövahinkojen määrään olisi siten 1−2 henkilöä. Operaa-tioajan muutosten vaikutus vuotuisten henkilövahinkojen määrän muutokseen on esitetty kuvassa 14.

Kuva14.Operaatioajanmuutostenvaikutusvuotuistenvakavienhenkilövahinkojen(sis.kuol-leetjavakavastiloukkaantuneet)määräänolettaen,ettävuotuinenvakavienhenkilövahinkojenkokonaismääräon120kpl.Erikäyrätkuvaavattuloksenmuuttumista,mikäliniidenasukkaidenmäärä,jotkaeivätpoistupalavastaasunnostapieneneetaikasvaa.

15

Kuva 14. Operaatioajan muutosten vaikutus vuotuisten vakavien henkilövahinkojen (sis. kuolleet ja vakavasti loukkaantuneet) määrään olettaen, että vuotuinen vakavien henkilövahinkojen ko-konaismäärä on 120 kpl. Eri käyrät kuvaavat tuloksen muuttumista, mikäli niiden asukkaiden määrä, jotka eivät poistu palavasta asunnosta pienenee tai kasvaa.

14

Kuva 12. Vakavien henkilövahinkojen (kuolema tai vakava loukkaantuminen) muodostumisen aikariippuvuudet 1000 realisaatiossa riskiluokan I asuinrakennuksissa.

Kuva 13. Vakavien henkilövahinkojen todennäköisyyden riippuvuus riskiluokasta sprinklaamat-tomassa ja sprinklatussa tapauksessa.


5.2 Tulokset–Henkilövahingot,vaikutusyhteisöriskiinPerustarkastelut tehtiin yksilöriskien näkökulmasta eli arvioitiin millä todennäköisyydellä palavassa asunnossa oleva henkilö pelastetaan, mikäli hän ei itse jostakin syystä pysty pois-tumaan. Tapahtumapuutarkastelulla arvioitiin edelleen, mitä kyseinen yksilöriski tarkoittaa koko yhteisön kannalta. Eli esimerkiksi miten simuloitujen tapausten kaltaisissa tapauksissa aiheutuvien henkilövahinkojen määrään vaikuttaa jonkin toimintakyvyltään (omatoimi-nen poistuminen) rajoittuneen kotona asuvan asukasryhmän osuuden kasvu. Esimerkkeinä tarkasteltiin kotihoidon asiakkaiden ja muistisairaiden määrän vaikutusta vakavien henkilö-vahinkojen kokonaismäärään Tarkastelun perusteella keskivaikeasti tai vaikeasti muistisairai-den määrän kaksinkertaistuminen, jonka on oletettu tapahtuvan vuoteen 2025 mennessä, kasvattaisi vuosittaisten henkilövahinkojen määrää noin 17 prosentilla. 5.3 Tulokset–OmaisuusvahingotKun tarkasteltiin omaisuusvahinkojen kertymisen riippuvuutta operaatioajasta pelastustoi-men resurssi- ja onnettomuustilastojärjestelmään kirjattujen laadullisten arvioiden avulla havaittiin, että palon laajuuden ja operaatioajan välillä on yhteys; operaatioajan systemaatti-nen kasvattaminen vähentää niiden tapausten määrää, joissa tuhoutunut pinta-ala on pieni ja kasvattaa niiden tapausten määrää, joissa se on suuri. Suurimmassa osassa tapauksista omaisuusvahinkojen määrä jäi sille tasolle, jossa se oli palokunnan saapuessa, eli palokunnan toiminnalla pystyttiin useimmiten estämään palon leviäminen laajemmalle. Laskennallisen tarkastelun perusteella operaatioajan systemaattinen muutos ± 5 min muuttaisi keskimääräis-tä tuhoutunutta pinta-alaa riskiluokasta riippuen 7−26 %.

Kuva15.a)OperaatioajansystemaattisenmuuttamisenvaikutusriskiluokanIsimuloinneissa:palonlaajuuspalokunnansaapuessajatilanteenlopussa.b)Simulointitulokseteririskiluokille:keskimääräisentuhoutuneenpinta-alanriippuvuusriskiluokastajaoperaatioajasta.

16

a) b)

Kuva 15. a) Operaatioajan systemaattisen muuttamisen vaikutus riskiluokan I simuloinneissa: palon laajuus palokunnan saapuessa ja tilanteen lopussa. b) Simulointitulokset eri riskiluokille: keskimääräi-sen tuhoutuneen pinta-alan riippuvuus riskiluokasta ja operaatioajasta.


6 Sovellusesimerkki 1: II riskiluokan ruutujen keskinäinen arvottaminen Pohjanmaalla

6.1 YleistäPelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen (Sisäasiainministeriön julkaisuja 21/2012) riskien määrittely perustuu 1 km ×1 km ruudukkoon, jotka on ruuduille määritet-tyjen riskitasojen perusteella luokiteltu 4 riskiluokkaan. Tämän esimerkin/tarkastelun koh-teeksi valittu II riskiluokan ruudut. Ohjaavana ajatuksena tälle esimerkille on yhden riskiluo-kan ruutujen keskenäinen eroavuus. Ovatko kaikki meidän alueen II riskiluokan ruudut yhtä ”tärkeitä”? Voidaanko ruudut laittaa keskenään ”tärkeysjärjestykseen” riskiperusteisesti? Voiko toiminnan suunnittelussa hyödyntää tarkempaa II ruutujen jaottelua?

Kuva16.Toimintaympäristöesimerkissä(Pohjanmaanpelastuslaitoksenalue).

6.2 OnnettomuusvahingottiedotriskiruuduistaRiskiruutujen tiedot on tarkennettu vahinkotiedoilla (Onnettomuusvahingot pelastustoimen toimintavalmiuden suunnittelussa, 2014). Siten riskiruuduissa on kolme uutta muuttujaa, joka tarkentaa kyseisen riskiruudun riskiä suhteessa muihin ruutuihin. Taulukossa 2 on esitet-ty viisi korkeinta riskiä uusien muuttujien perusteella, sekä sen järjestys muihin riskiruutuihin verrattuna. Tiedoista käy ilmi että sama ruutu harvoin on riskialtis kaikista tarkastelunäkö-kulmasta. Iso omaisuusvahingonriski rakennuspalossa jossain ruudussa ei siis tarkoita että esimerkiksi henkilövahinkoriski olisi suuri.

17

Kuva 16. Toimintaympäristö esimerkissä (Pohjanmaan pelastuslaitoksen alue).

Riskiruudut kunnittainKunta 1 osuus 2 osuus 3 osuusIsokyrö ‐ Storkyro 0 0 % 3 5 % 7 4 %Kaskinen ‐ Kaskö 0 0 % 4 6 % 5 3 %Korsnäs 0 0 % 1 2 % 4 3 %Kristiinankaupunki ‐ Kristinestad 0 0 % 1 2 % 19 12 %Laihia ‐ Laihela 0 0 % 4 6 % 10 6 %Maalahti ‐ Malax 0 0 % 1 2 % 12 8 %Mustasaari ‐ Korsholm 0 0 % 6 9 % 22 14 %Närpiö ‐ Närpes 0 0 % 3 5 % 13 8 %Pedersöre ‐ Pedersöre 0 0 % 1 2 % 25 16 %Uusikaarlepyy ‐ Nykarleby 0 0 % 3 5 % 7 4 %Vaasa ‐ Vasa 8 100 % 35 54 % 28 18 %Vöyri ‐ Vörå 0 0 % 3 5 % 8 5 %Yhteensä [lkm ja %] 8 100 % 65 100 % 160 100 %

Riskiruutujen lukumäärä / osuus riskiruuduista


Taulukko2.KorkeimmatII-riskiluokanruuduterinäkökulmasta

Yhden riskiluokan ruutujen laittaminen riskiperusteiseen tärkeysjärjestykseen ei ole suoraan tehtävissä, koska on huomioitava mitä riskiä on tarkoitus tarkastella/painottaa. Tarkastelu-näkökulma siis ratkaisee missä riskiruudussa riski on suurin. Lisäksi on syytä muistaa, että yhden riskiluokan riskiruutujen ympärillä on muita ruutuja. Siten on parempi tarkastella kokonaisuuksia halutulla alueella, eikä rajata tarkastelua yhteen riskiluokkaan.

Kuvassa 17 on tarkasteluun suunnitteluohjeen mukaan samantyyppisiä toimintaympäristöjä. Kullakin alueella on 1 tai 2 II-riskiluokan riskiruutua sekä 3 ja 4 riskiluokan ruutuja niiden ympärillä. Rasteroidulta alueelta (tässä tapauksessa teoreettinen saavutettavuusalue) on sum-mattu kaikkien riskiruutujen (riippumatta riskiluokasta) vahinkosummat. Vahinkosummien luvuista voi päätellä kuinka samannäköiset alueet voi poiketa toisistaan huomattavasti riskiin nähden.

Kuva17.Esimerkkejävahinkoriskisummistasamantyyppisissätoimintaympäristöissä.

18

Taulukko 2. Korkeimmat II-riskiluokan ruudut eri näkökulmasta

Yhteensä 65 II riskiluokan ruutua. Poimittu 5 korkeimmat riskit eri näkökulmasta:

ID_NRO KUNTA RISKITASOOm_Vah_Riski_

m2Hlö_Vah_Riski

_rakpalo

Henkilovah_riski_maanti

eASEMA_10_M

Järj Om_Vah_Risk

i_m2

Järj Hlö_Vah_Riski_rakpalo

Järj Henkilovah_rski_maantie

274221 905 0,8081 209,62 0,004 0,15 RP10 65 20 38274891 905 0,6737 100,38 0,003 0,00 RP10 64 15 18273546 905 0,8885 84,73 0,015 0,19 RP10 63 58 42276920 905 0,5033 80,70 0,002 0,00 RP10 62 9 17276925 499 0,3307 78,01 0,000 0,10 RP10 61 5 35

274897 905 0,9142 49,53 0,027 0,00 RP10 52 65 13274220 905 0,8416 41,56 0,022 0,08 RP10 46 64 31274893 905 0,9525 41,46 0,022 0,00 RP10 45 63 12276245 905 0,6832 50,63 0,019 0,03 RP10 53 62 25304643 893 0,7375 43,92 0,019 0,05 RP63 48 61 30

264788 399 0,5656 40,83 0,010 1,24 RP50 43 48 65275570 905 0,6146 63,35 0,010 0,98 RP10 58 47 64275571 905 0,6177 57,13 0,015 0,88 RP10 57 56 63276924 499 0,2585 13,31 0,002 0,80 RP10 2 12 62229649 545 0,4933 39,28 0,010 0,73 RP80 38 46 61

19

Kuva 17. Esimerkkejä vahinkoriskisummista samantyyppisissä toimintaympäristöissä.


7 Sovellusesimerkki 2: Pelastusasemien sijaintivaihtoehtojen priorisointi

Kuvissa 18a ja 18b on esitetty tarkastelualueelle sijoitetulle pelastusasemalle kaksi eri sijainti-vaihtoehtoa ja niistä määritetty 4 min laskennallinen saavutettavuusalue. Kuten taulukosta 3 nähdään, sijaintivaihtoehdossa 1 saavutettavuusalue on suurempi, joskin sen sisäpuolelle jää 2 riskiluokan I (TVO) ruutua vähemmän kuin sijaintivaihtoehdossa 2. Sijaintivaihtoehdossa 2 saavutettavuusalueen sisäpuolelle jäävät omaisuus- ja henkilövahinkoriskisummat ovat yli 30 % sijaintivaihtoehtoa 1 suurempia. Näin ollen optimaalisemmaksi sijaintivaihtoehdoksi valikoituu vaihtoehto 2.

Tässä esimerkissä on tarkasteltu vain yksittäisen pelastusaseman tilannetta. Mikäli pelastusase-mien saavutettavuusalueet limittyvät alueen muiden pelastusasemien saavutettavuusalueiden kanssa, tulee koko asemaverkkoa tarkastella kokonaisuutena ja arvioida kummassa ratkaisussa lisäarvo on kokonaisuuden kannalta suurempi.

Kuva18.Pelastusasemajasen4minuutinlaskennallinensaavutettavuusalue.a)sijaintivaihtoeh-to1jab)sijaintivaihtoehto2.

a) b)


Taulukko3.Neljänminuutinlaskennallisensaavutettavuusalueensisällejäävienruutujenluku-määrätkuvissa18aja18b.

7.1 RatkaisuvaihtoehtojenpriorisointiKuvaan 19 on piirretty kahden eri pelastusaseman 4 min laskennalliset saavutettavuusalueet. Vaihtoehtojen priorisointia varten on koottu taulukko 4, jonka avulla voidaan arvioida vaih-toehtoratkaisuista saatavia hyötyjä keskenään. Taulukkoon on ensin määritetty nykyasemaver-kon (harmaa ristikkokuvio) kattavuusalueelle jäävien ruutujen lukumäärät sekä omaisuus- ja vahinkoriskisummat ja verrattu niitä tilanteeseen, jossa nykyasemaverkkoa on täydennetty ensin vaihtoehdolla 1 ja sen jälkeen vaihtoehdolla 2. Taulukon 4 tarkastelujen perusteella vaihtoehto 1 priorisoituu vaihtoehdon 2 edelle.

Kuva19.Pelastusasemavaihtoehdot1ja2janiiden4minuutinlaskennallinensaavutettavuus-alue.

21

4 min laskennallisen saavutettavuusalueen sisälle jäävien ruutu-jen lukumäärät

Ruutujen lkm [kpl]

TVO riskiluo-kan I ruutujen

lkm [kpl]

Omaisuus-vahinkoriski-

summa

Henkilö-vahinkoriski-

summa Sijaintivaihtoehto 1

(kuva 1a) 36 13 1972 0,53

Sijaintivaihtoehto 2 (kuva 1b)

31 15 2652 0,71

Taulukko 3. Neljän minuutin laskennallisen saavutettavuusalueen sisälle jäävien ruutujen luku-määrät kuvissa 18a ja 18b.

22

Kuva 19. Pelastusasemavaihtoehdot 1 ja 2 ja niiden 4 minuutin laskennallinen saavutettavuus-alue.


Taulukko4.Nykyasemaverkonkattavuusalueellejäävienruutujenlukumäärätsekäomaisuus-javahinkoriskisummat,sekävastaavattiedotvaihtoehdoista,joissanykyasemaverkkoaontäyden-nettyensinvaihtoehdolla1jasenjälkeenvaihtoehdolla2.

23

4 min laskennallisen saavutettavuusalueen sisälle jäävien ruutu-jen lukumäärät

Ruutujen lkm [kpl]

TVO riskiluo-kan I ruutujen

lkm [kpl]

Omaisuus-vahinkoriski-

summa

Henkilö-vahinkoriski-

summa Nykyasemaverkko 260 133 21646 6,13

Vaihtoehto 1 296 143 23054 6,69

Vaihtoehto 2 272 138 22312 6,42

Taulukko 4. Nykyasemaverkon kattavuusalueelle jäävien ruutujen lukumäärät sekä omaisuus- ja vahinkoriskisummat, sekä vastaavat tiedot vaihtoehdoista, joissa nykyasemaverkkoa on täyden-netty ensin vaihtoehdolla 1 ja sen jälkeen vaihtoehdolla 2.


8 Sovellusesimerkki 3: Maanteiden henkilövahinkotietojen hyödyntäminen

Kuva20.Tieosuuksia,joissaonsuurentunutriskihenkilövahinkoonjohtaviinliikenneonnetto-muuksiin(L2-luokkaa).L2-riskiruudutovatpääosinsaavutettavissa20minuutissa.

24

Kuva 20. Tieosuuksia, joissa on suurentunut riski henkilövahinkoon johtaviin liikenneonnetto-muuksiin (L2-luokkaa). L2-riskiruudut ovat pääosin saavutettavissa 20 minuutissa.

Soveltamisesimerkissä on etsitty L2-luokan riskiruutujen ominaispiirteitä. L2-luokassa on tieosuuksia, joissa on suurentunut riski henkilövahinkoon johtaviin liikenneonnettomuuk-siin. L2-riskiruudut sijaitsevat valtateillä pääosin 20 minuutin toimintavalmiuspiirin sisällä. Onnettomuustarkastelun perusteella tyypillisiä piirteitä näissä ovat olleet suuret nopeudet, kohtaamisonnettomuudet ja ulosajot.


Kuva21.L1-luokanyksittäisetriskiruudut,jotkasijaitsevatpääosinvaltateidensisääntuloväylillä.

Soveltamisesimerkissä on etsitty L1-luokan riskiruutujen ominaispiirteitä. L1-luokasta löytyy yksittäisiä riskiruutuja, joita voidaan tarkastella lähemmin Prontotiedoista tilastoista ja onnettomuusselosteilta. Tarkentavia tietoja ovat muun muassa tieluokat, onnettomuuden osalliset henkilöt ja henkilövahingot, liikennevälineet, paikkatiedot, tapahtumakuvaukset, kelivaroitukset ja käytetyt pelastusmenetelmät. L1-luokan ruudut ovat pääosin saavutettavissa 6 minuutissa. Tyypillisinä paikkoina ovat risteysalueet, rampit sekä katuverkon raja-alueet. Näissä ruuduissa tapahtuneet liikenneonnettomuudet ovat olleet pääosin risteyskolareita ja peräänajoja ja niissä on ollut pienemmät nopeudet.

Kuva22.Maanteidenhenkilövahinkoriskiruutuja.

26

Kuva 22. Maanteiden henkilövahinkoriskiruutuja.

25

Kuva 21. L1-luokan yksittäiset riskiruudut, jotka sijaitsevat pääosin valtateiden sisääntulo-väylillä.


27

a) b)

c) Kuva 23a ja b. Toimintavalmiuden puutteiden parantaminen kahdesta tulosuunnasta. Kuva 23c. Vakavien liikennevahinkoriskien sijoittuminen pelastuslaitosten rajalle edellyttää yh-teistyötä ja yhteisiä vasteita.

Maanteiden henkilövahinkoriskiruutuihin sisältyviä muita riskitekijöitä on hyvä tarkastella samanaikaisesti. Mikä on ruudun TVO-riskitaso ja mitä muita kiireellisiä onnettomuuksia ruudussa on tapahtunut liikenneonnettomuuksien lisäksi?

Kuva23ajab.Toimintavalmiudenpuutteidenparantaminenkahdestatulosuunnasta. Kuva23c.Vakavienliikennevahinkoriskiensijoittuminenpelastuslaitostenrajalleedellyttääyhteistyötäjayhteisiävasteita.

Soveltamisesimerkissä arvioidaan toimintavalmiuden puutteita ja korvaavia toimenpiteitä. Toimintavalmiuden kompensointimahdollisuudet kahden tulosuunnan hälytysvasteella ja raja-alueilla naapuriavun ja yhteisten hälytysvasteiden avulla.

28

Kuva 24. Vakavaan henkilövahinkoon johtaneet liikenneonnettomuudet, joissa on käytetty ras-kaita pelastusvälineitä. Tietoja voidaan käyttää erikoiskaluston tarvetta arvioidessa ja kaluston sijoittamista suunnitellessa.

Kuva24.Vakavaanhenkilövahinkoonjohtaneetliikenneonnettomuudet,joissaonkäytettyras-kaitapelastusvälineitä.Tietojavoidaankäyttääerikoiskalustontarvettaarvioidessajakalustonsijoittamistasuunnitellessa.


Soveltamisesimerkissä arvioidaan raskaiden pelastusvälineiden kalustovaatimuksia ja käyttö-tarpeita sekä kaluston sijoitustarpeita onnettomuustietojen ja L1-henkilövahinkoriskiruutujen perusteella. Onnettomuustiedoissa vakavaan henkilövahinkoon johtaneet liikenneonnetto-muudet, joissa on käytetty raskaita pelastusvälineitä.

Esimerkkejä liikenneonnettomuuksien riskienhallintakeinoista, joihin pelastusviranomainen voi vaikuttaa:

• Liikennesuunnittelu, kaavoitus ja liikenneympäristön muutokset• Tiesuunnitelmat, teiden peruskorjaussuunnitelmat, tunneleiden turvallisuussuunnitel-

mat• Varareittisuunnitelmat• Pelastusviranomaisen rooli yhteistoiminnan kehittäjänä• Kuntien turvallisuussuunnittelu• Yhteinen turvallisuusviestintä• Pelastusviranomaisen omat toimenpiteet• Hälytysvastesuunnittelu; käytettävät yksiköt, ajoreitit ja lähestymissuunnat• Erikoiskaluston tarpeet ja kehittäminen• Kaluston sijoittaminen• Koulutus ja erityisosaaminen.

Pelastustoiminnan riskiarvioinnin ja riskienhallintakeinojen kehittämiseksi vakavaan henki-lövahinkoon johtaneissa liikenneonnettomuuksissa tarvitaan lisätietoja pelastustoiminnan vaikuttavuudesta liikenneonnettomuuksien henkilövahinkojen torjunnassa. Minkälainen vaikuttavuus on ensihoidon toimenpiteillä, ensihoitoa tukevilla toimenpiteillä ja muulla tilan-teeseen liittyvällä pelastustoiminnalla?

Suuri osa vakavaan henkilövahinkoon johtaneista liikenneonnettomuuksista tapahtuu katu-verkolla ja myös katuverkolle olisi tarpeen laatia vahinkomalli.


9 Sovellusesimerkki 4: Saavutettavuuden kompensointi

Kuva25.MerkittäviäomaisuusvahinkoriskejäsijaitsevariskiruuturiskiluokassaII. Pelastuslaitoksenlaskennallinen6minuutinsaavutettavuusonmerkittykuvaanpunaisella.

9.1 KäytettävissäolevattiedotPelastuslaitoksilla ei ole käytettävissään vakioituja tapoja, joilla voidaan kompensoida paloase-maverkon tuottamaa saavutettavuutta sellaisilla alueilla, jotka kuuluvat II-IV luokkaan, mutta joilla riskiluokasta huolimatta sijaitsee merkittäviä omaisuusvahinkoriskikohteita.

Arvioidessa yksittäisten merkittävien omaisuusvahinkoriskikohteiden riskitasoa sekä tarvitta-via tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, tulisi pelastuslaitoksella olla käytettävissään tarkkoja kohdekohtaisia riskitietietoja sekä tietoja kohteen turvallisuustilanteen muutoksista. On ilmeistä, että perinteisillä valvonnan tavoilla ja perinteisellä valvontatietojen kirjauskulttuuril-la ei ole mahdollista piirtää riittävän tarkkaa kokonaiskuvaa esimerkiksi tuotantolaitosten tur-vallisuustasosta ja sen kehityksestä. Tämä haaste perustelee selkeällä tavalla pelastuslaitoksien arvioivien/auditoivien valvontamenettelyjen käyttöönoton tarpeellisuutta. Uudet valvonnan käytänteet paitsi mahdollistavat riskikuvan tarkentamisen myös kohteet tuntevan pelastuslai-toksen henkilöstön asiantuntemuksen huomioinnin riskienhallintatyössä.

Valvontakäyntitietojen lisäksi saavutettavuuden kompensoinnissa tulee ottaa huomioon oma-toimisen varautumisen ja teknisen suojaustason parantamisen mahdollisuudet sekä kohteen toiminnan tuottamat vaaratasot ja vahinkoriskit vaikutusalueella (esimerkiksi julkisten palve-lujen ja kokoontumistilojen sijainti alueella; koulut, urheiluhallit jne.).

29

Kuva 25: Merkittäviä omaisuusvahinkoriskejä sijaitseva riskiruutu riskiluokassa II. Pelastuslaitoksen laskennallinen 6 minuutin saavutettavuus on merkitty kuvaan punaisella.

a) b)

Kuvat 26a ja b. Riskiluokan II pelastustehtävien sijoittuminen kuntien alueelle.


Perinteinen turvallisuustason arvioinnin lähtökohta on alueen toimintavalmiusohjeen mu-kaisten riskiluokkien tarkastelu, jota voidaan laajentaa tarkastelemalla omaisuus- ja henkilöva-hinkoriskejä (OVR ja HVR), toteutuneita toimintavalmiusaikoja sekä onnettomuustyyppejä ja onnettomuushistoriaa. Tarvittavia kompensaatioita arvioidessa ei ole käytettävissä lasken-nallisia tietoja pelastuslaitoksen eri palvelujen tai turvallisuustekniikan vaikuttavuudesta eri-laisten kohteiden turvallisuusratkaisuina. Toistaiseksi pelastustoimen käytettävissä on ainoas-taan laskennallinen menetelmä toimintavalmiuden vaikuttavuuden arviointiin asuntopaloissa. Tätä mallia ei kuitenkaan ole mahdollista hyödyntää muihin käyttötapoihin.

9.2 KäytettävissäolevatkeinotMerkittävät omaisuusvahinkoriskit voidaan huomioida esimerkiksi valvontaa kohdentamal-la, sekä teemoittamalla valvonnan sisältöä riskitietojen perusteella. Toteutettavan arviovan tai auditoivan valvonnan myötä kohteesta on mahdollista koota aiempaa tarkempia tietoja riskitason seurannan mahdollistamiseksi. Valvonnan vaikuttavuuden lisäksi todennäköises-ti vajavaisenkin riskikuvan jakaminen riskituottajan kanssa sekä tarvittavien priorisoitujen toimenpiteiden osoittaminen jo sellaisenaan tuottaa sellaista vaikuttavuutta, mikä osaltaan kompensoi puutteita kohteiden saavutettavuudessa.

Mikäli kyseessä on paikallisesti erityisen merkittävä kohde tai merkittävä julkisen palvelun kohde on perusteltua jakaa riskikuvaa kuntaorganisaation kanssa. Alueellisesti merkittävät riskitason muutokset tulee käsitellä lisäksi pelastuslaitoksen johtokunnassa tai vastaavassa elimessä sekä ottaa huomioon riskianalyysissa sekä palvelutasopäätöstä päivitettäessä. Pe-lastuslaitoksen rooliin kuuluu huolehtia siitä, että riskitason muutoksia koskevat keskeiset tiedot annetaan tiedoksi ja käsitellään tarkoituksenmukaisissa päätöksentekoelimissä. Kunta on keskeisin riskinkantaja pelastuslaitoksen toimintaympäristöstä ja sen vuoksi merkittävät paikalliset riskitason muutokset usein koskevat kuntaorganisaatiota jollain tavalla. Mikäli riskitason muutokset koskevat useampia hallinnonaloja voidaan ne käsitellä esimerkiksi tur-vallisuussuunnittelun tai valmiussuunnittelun ohjauselimissä. Yhteisten foorumien tarve on perusteltua myös sen vuoksi, että riskitason muutoksen edellyttäessä korjaavia riskienhallin-nan toimenpiteitä on todennäköistä, että erilaisia toimenpiteitä arvioidessa ja valitessa otetaan kantaa myös vastuunjakoon riskintuottajan ja julkisen palvelun välillä. Tässä yhteydessä tulee korostaa pelastuslainsäädännön riskintuottajan vastuuta koskevia linjauksia. Riskituottajien tulee lähtökohtaisesti selvittää toimintojensa riskitaso ja huomioida turvallisuuden ylläpitämi-seen liittyvät panostukset osana investointejaan.


10 Sovellusesimerkki 5: Päivystys- ja varallaolojärjestelyjen vaikuttavuus

Pelastustoimen toimintavalmius on toteutettu erikokoisissa kunnissa ja myös eri osissa maata eri tavoin. Suurissa kunnissa pelastustoimen valmius perustuu vakinaiseen pelastushenkilös-töön, jossa usein taustalla 24/7 välitön lähtövalmius, joka tavoittaa erityisesti kaupunkialu-eiden I-II riskiluokan ruudut. Näitä täydentävät sopimuspalokunnat, jotka liittyvät järjestel-mään palokuntasopimuksin. Lisäksi on suoraan pelastuslaitoksen kanssa henkilökohtaisen työsopimuksen tehneitä sopimuspalomiehiä, jotka tukevat pelastuslaitoksen vakihenkilöstöä ja osallistuvat ilta- ja viikonloppuajan hälytystehtäviin. Tehtäviin lähtevän resurssin varmis-tamiseksi pelastuslaitoksilla on erilaisia varallaolo- ja päivystysjärjestelyjä, joilla varmistetaan henkilöresurssin saatavuus hälytyksen tapahduttua. Tällaisia järjestelyjä ovat 24/7 valmius ja päivävuoroa tekevät palomiehet työpaikalla sekä varallaolo työpaikan ulkopuolella. Varalla-ololla tarkoitetaan tavallisimmin vapaamuotoista varallaoloa, jossa varallaolija ei ole sidoksissa paloasemaan, vaan voi liikkua kunnan alueella ja olla kotonaan. Vapaamuotoisella varallaololla tarkoitetaan sitä, että viranhaltijan tai työntekijän on oltava tavoitettavissa niin, että hänet voidaan tarvittaessa kutsua työhön. Viranhaltijalla varallaolo-velvollisuus perustuu sopimukseen tai määräykseen ja työntekijällä sopimukseen. Varallaolo-korvausta määritettäessä otetaan huomioon varallaolon aiheuttamat rajoitukset viranhaltijalle tai työntekijälle kuten esimerkiksi liikkumisalueen laajuus ja työpaikalle saapumisen enim-mäisaika. Puhekielessä varallaolosta käytetään usein myös termiä päivystys, koska pelastus-toimessa työpaikalle lähdetään hälytyksen tapahduttua yleensä niin pian kuin mahdollista. Päällystövarallaolijat kootaan päätoimisesta henkilöstöstä. Vuorollaan varalla olevien yksikön johtajien listoilla esiintyy sekä päätoimista alipäällystöä ja miehistöä että yksikönjohtajakoulu-tuksen saaneita sopimuspalokuntalaisia. Lisäksi on miehistövarallaoloa. Päivystäjien määrä on saattanut perustua vanhaan kuntakohtaiseen arvioon resurssitarpeesta. Varallaololla huolehditaan suunnitellun valmiuden ylläpidosta. Suurissa yleisötapahtumissa, metsäpalovaroituksen voimassa ollessa tai muusta syystä varallaolovahvuutta voidaan tarvitta-essa nostaa määräajaksi. Varallaolojärjestely mahdollistaa myös sen, että jos kyseessä on pieni varmistus- tai tarkistustehtävä, ainoastaan varallaolijat osallistuvat tehtävään. Käytännössä kuitenkin usein hälytetään koko hälytysryhmä. Varallaololla on ollut erityisesti merkitystä pelastustoimen kunta-aikana, jolloin kunta vastasi täysin itsenäisesti alueestaan ja usein ilman naapuriapua. Alueellisen pelastustoimen aikana kuntarajat ovat käytännössä poistuneet. Har-vaan asutun alueen tehtäviin, missä on pienin henkilöresurssi ja sopimusperusteinen resurssi vakinaisen väen tukena, tehtäviä hoidetaan usean paloaseman resurssin yhteistoimintana. Pienissä kunnissa, joissa on pääosin III- ja IV-riskiluokan ruutuja, varsinaisia sammutusteh-täviä on varsin vähän ja ne ovat hajallaan ympäri laajaa aluetta. Lisäksi varallaoloa saattaa olla vain iltaisin ja viikonloppuisin. Vapaamuotoisessa varallaolossa lähtöaikaa ei välttämättä ole määritelty, vaan tehtäviä voidaan tarkastella kohteisiin saavutettavuuden mukaan, ts. kohteet tulisi olla saavutettavissa riskiruutujen osoittaman vaatimuksen mukaisesti. Tavallisesti suun-nittelussa kuitenkin on käytetty viiden minuutin käsitettä paloasemalle saapumiseen. Päi-vystäjän käytössä voi olla myös päivystysauto, jolla tämä voi mennä suoraan tilannepaikalle liikkuessaan kunnan alueella, ja paloasemalta pelastusyksikön tuo tehtävään muu varallaolossa oleva vaki- tai muu toimintaan osallistuva sopimushenkilöstö. Tällöin tilanteeseen ensimmäi-


senä, tavallisesti yksin, saapuvan henkilön roolina on tilannearvion tekeminen ja tiedustelu, sekä välittömät sammutus- tai pelastustehtävät niillä välineillä, mihin on kykenevä päivystys-auton varusteilla ja ilman pelastusyksikön kalusto- ja henkilöresurssia.

Lähtöaikavaatimus voi olla myös pidempi eli 10 tai 15 minuuttia. Paloasemalle saapumi-seen, ryhmänä sieltä tarkoituksenmukaisella kalustolla lähtemiseen, kohteeseen ajamiseen ja ensitoimenpiteinä tehtäviin selvityksiin kuluvat aikaviiveet ovat huomattavia, minkä vuoksi on erilaisia varallaolojärjestelmiä ja –tapoja. Näillä järjestelyillä palokunnan mahdollisuus ihmisten pelastamiseen palavasta asunnosta on pienet tai tilanteen mukaan vaihtelevat, koska 65 prosentissa asuntopaloista kuolettavat olosuhteet ovat muodostuneet alle viidessä mi-nuutissa syttymisestä. Tämä merkitsee, että asukkaiden oma toiminta palokohteessa noiden ensimmäisten minuuttien aikana ratkaisee henkilövahinkojenmäärän ja niiden vakavuuden. Palokunnalla voi kuitenkin olla suuri merkitys palon leviämisen rajoittamisessa syttyneessä rakennuksessa, palon leviämisen estämisessä muihin rakennuksiin, muun omaisuuden pelas-tamisessa, ja muiden tehtävätyyppien hoidossa (liikenneonnettomuudet, myrskytuhot, muut pelastamistehtävät, ensihoito). Tutkittua tietoa varallaolon vaikuttavuudesta on toistaiseksi hyvin vähän. Varallaolo tai varallaoloryhmän kasvattaminen ei kuitenkaan takaa nopeampaa pelastustoimintaa kuin pieni ensimmäisen lähdön valmius.

Kuvat26ajab.RiskiluokanIIpelastustehtäviensijoittuminenkuntienalueelle.

Kuvassa 26 a varallaolovahvuus on 1+2 (3) Kuvassa 26b varallaolovahvuus on 1+0

Toteutuneet toimintavalmiusajat: Kuva a) Kuva b) 1. yksikkö: 11:50 1. yksikkö: 11:27 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 18:04 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 15:59 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 13:20 Yksikkö 1+3 vahvuudella: 12:01 (Riskiluokka II) (Riskiluokka II) Kuvassa 26 Tarkastelualueella b varallaolovahvuus on 1+0, josta huolimatta pelastustoimin-nan toimintavalmiusaika on tarkastelualuetta 1 parempi, jossa varallaolovahvuus on 1+2 (3). Tarkastelualueella b toimintavalmiusajan (vahvuudella 1+3) mediaani on noin 1–2 min tarkastelualuetta 1 parempi. Varallaolon mitoituksen näkökulmasta tilanne on oletusten vastainen.

29

Kuva 25: Merkittäviä omaisuusvahinkoriskejä sijaitseva riskiruutu riskiluokassa II. Pelastuslaitoksen laskennallinen 6 minuutin saavutettavuus on merkitty kuvaan punaisella.

a) b)

Kuvat 26a ja b. Riskiluokan II pelastustehtävien sijoittuminen kuntien alueelle.


Osassa II- ja III- ja IV-riskiluokan ruutuja rakennuspaloissa operaatioaika on joka tapauksessa pitkä, jolloin omatoimisen varautumisen korostaminen ja kohteiden oman alkusammutusval-miuden kehittäminen voivat tuoda parempaa vaikuttavuutta kuin suuri määrä varalla olevia palokuntalaisia. Olisi perusteltua tarkemmin selvittää pelastustoimen alueiden resurssin muo-dostumista sekä vertailla, miten pelastustoimi on selviytynyt tehtävistään erilaisilla alueilla sekä erilaisilla varallaolo- ja päivystysjärjestelmillä. Tarkasteluissa tulisi ottaa huomioon muun muassa kunnan riskikuva, asukasluku ja kuntakes-kusten etäisyydet toisistaan. Itä- ja Pohjois-Suomessa voi olla kuntakeskuksia, joihin pelastus-laitosten välinen naapuriapu on kaukana. Tällöin pienenkin vahvuuden ylläpito alueella voi olla merkityksellistä. Näilläkin alueilla riskikohteiden omatoiminen varautuminen, kiinteis-töjen omat alkusammutusvalmiudet ja pelastuslaitoksen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden merkitys korostuu. Riskikohdetarkastelussa tulisi ottaa huomioon rakennustekniset tiedot ja käyttötarkoitus (henkilöturvallisuuden kannalta vaativat kohteet) sekä edistää rakenteellisten ja turvallisuusteknisten keinojen käyttöönottoa pelastuslaitoksen pelastuspalvelujen rinnalla. Lisäksi turvallisuusviestinnän ja muun kohteiden omatoimisen varautumisen tukeminen on välttämätöntä paloturvallisuustyötä. Henkilösidonnaisten resurssien tarkastelussa vaihtoehtoina kyseessä voivat olla päällystö-, yk-sikönjohtaja- ja miehistövarallaolon säilyttäminen tai vapaaehtoisen vpk-toiminnan edistämi-nen ilman varallaoloa. Edellisiä malleja tukemaan tarvitaan päätoimisella henkilöstöllä miehi-tettyjä 24/7 tai päivälähdön paloasemia keskisuuriin kuntiin, joista on saatavissa harvemmin tarvittavaa erikoisosaamista ja -kalustoa harvaan asutulle seudulle ja pieniin kuntataajamiin. Pelastustoiminnan tehokkuudesta ja käytettyjen vaihtoehtoisten mallien vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkittua tietoa. Varallaolojärjestelyä tulee tulevaisuudessa tarkastella kriittisesti, johon Pronto antaa hyvät mahdollisuudet toimintavalmiuden toteutumisen ja tehtävämääri-en sekä tehtävälajien suhteen.


11 Erityistä tarkastelua vaativat onnettomuustyypit, tapahtumat ja yksittäiset kohteet

11.1 YksittäisetkohteettaialueetYksittäisten riskikohteiden tai erityistä tarkastelua edellyttävien alueiden riskitasoa tarkastel-laan erityisen arvion laadinnan puitteissa. Kunkin kohteen tai alueen osalta on punnittava se, mitä riskienhallintakeinoja kyseisen kohteen on perusteltua käyttää. Kohteet voidaan tarvit-taessa esittää riskitasoa kuvaavina ”karttatasoina”. Kohde- tai aluekohtaisiin riskienhallinta-keinoihin kuuluu muun muassa toimintavalmiuden parantaminen, valvonnan kohdentami-nen, tuki omatoimisen varautumisen kehittämiselle ja teknisen suojauksen hyödyntäminen. Riskienhallinnassa on perusteltua pyrkiä hyödyntämään sellaista keinoa tai usean keinon valikoimaa, joiden vaikuttavuus kohteen turvallisuustasoon on suurin mahdollinen.

Merkittävä osa riskikehityksen hallinnasta perustuu vaikuttamiseen alueiden käyttöön ja kau-punkisuunnitteluun kaavoitusvaiheessa. Esimerkiksi erillisselvityksen kautta on mahdollista kaavoituksen käytettävissä olevilla välineillä hallita osaa alueella jo olevista vahinkoriskeistä, sekä varmistaa, että riskitaso ei kasva epätarkoituksenmukaisen vaarallisten toimintojen sijoit-telun vuoksi. Kaavoituksessa huomioon otettavat seikat liittyvät yleensä esimerkiksi vaaral-listen aineiden kuljetusreitteihin sekä vaarallisten kemikaalien varastointiin sekä käyttöön. Riskitasoa arvioidessa on syytä välttää liiallista optimismia pelastustoiminnan suorituskyvyn arvioinneissa, siksi perusteltua on arvioida mahdollisen vahingon vaikutuksia useilla eri pelas-tuslaitoksen vasteilla.

11.1.1 Kulttuuriomaisuudenkannaltamerkittävätkohteet

UNESCO:n Haagin vuoden 1954 yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen kansalliseen täytän-töönpanoon liittyen Suomi on Opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla valmistellut kansalli-sesti merkittävän kulttuuriomaisuuden luetteloa (Haag-inventointi). Haagin yleissopimus ja sen pöytäkirjat suojelevat kulttuuriomaisuutta aseellisen selkkauksen sattuessa sekä normaali-olojen riskienhallinnassa.

Inventointiin sisältyy noin 500 kohdetta. Kiinteän kulttuuriomaisuuden kohteet ovat raken-nuksia, rakennelmia tai kiinteitä muinaisjäännöksiä, irtaimen kulttuuriomaisuuden kohteet ovat lähtökohtaisesti rakennuksia, joissa sijaitsee irtainta kulttuuriomaisuutta. Valmistelussa oleva kansallisesti merkittävän kulttuuriomaisuuden luettelo on luonteeltaan ei-julkinen. Yhteistoimintaviranomaisina pelastuslaitosten suuntaan toimivat Museovirasto sekä Maakun-tamuseot.

Pelastuslaitosten ottavat valvontatoiminnassa ja omatoimisen varautumisen tukemisessa rakennuskohteet tms. huomioon. Lisäksi pelastuslaitosten tulisi laatia yhteistyössä kohteiden kanssa kohdekortit tarkoituksenmukaisen sammutustaktiikan varmistamiseksi.

Haag-inventoinnin lisäksi kulttuuriomaisuudesta tulisi ottaa huomioon alueellisesti ja pai-kallisesti merkittävät kohteet, joiden tunnistamisessa maakuntamuseot ovat asiantuntijoita. Toimenpiteenä kyseeseen tulee esimerkiksi kohteiden pelastussuunnittelun ohjaaminen. Kulttuuriomaisuuden luettelossa on rakennusten ja omaisuuden lisäksi kohteita, joita pelas-


tusviranomaisen ei ole tarpeen ottaa omassa toiminnassaan erityisesti huomioon (esimerkiksi uurnalehdot tms.).

11.1.2 Merkittävätyleisötilaisuudet

Merkittävät yleisötilaisuudet edellyttävät tapahtumakohtaista tarkastelua, jonka puitteissa määritetään riittävä tilaisuuden järjestäjän omatoimisen varautumisen taso, tarkoituksenmu-kaiset valvontakäytänteet sekä suunnitellaan pelastuslaitoksen valmiuden riittävyys riskeihin nähden. Käytännössä riskienhallintaa hoidetaan vakioidulla prosessilla, johon kuuluu yhteis-työvaiheita poliisin (lupamenettely), terveystoimen ja kuntien kuluttajaturvallisuusvalvontavi-ranomaisten kanssa.

Opasmateriaalina voidaan hyödyntää mm. Suurten yleisötilaisuuksien turvallisuusopasta: http://www.hameenlinna.fi/pages/412599/Suurten%20yleis%C3%B6tilaisuuksien%20tur-vallisuusopas%20KUP.pdf

Lisäksi pelastuslaitosten verkoston puitteissa toimii yhteistyöverkosto, joka toimii pelastusalan yhteisenä yleisötilaisuuksien turvallisuuden asiantuntijana.

11.1.3 Maanalaisettilat

Maanalaisten tilojen osalta tarkastellaan erityisesti poistumisturvallisuutta sekä pelastustoi-minnan edellytyksiä. Maanalaiset erityiskohteet edellyttävät pelastuslaitokselta kohdekohtais-ta erityisosaamista sekä säännöllistä harjoittelua.

11.1.4 Liikenneasemat ym.

Lentokenttien riskiarviossa hyödynnetään Finavian käyttämää luokittelua esimerkiksi siten että ”1. kategorian” kentät luokitellaan riskiluokkaan I ja ”2. kategorian” kentät riskiluokkaan II.

Satamien huomiointi on arvioitava sataman käytön ja koon mukaan (RL1: VAK-satamat, matkustajasatamat RL2: muut satamat). Riskienhallintakeinona on toiminnanharjoittajan riittävä omatoiminen varautuminen turvallisuusselvityksen mukaisesti sekä pelastusviran-omaisen valvonta ja harjoittelu.

11.1.5 YTS-kohteet

Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa on määritelty uhkamalleja, jotka ovat kuvauksia tur-vallisuusympäristön mahdollisista häiriöistä. Häiriötilanteella tarkoitetaan uhkaa tai tapahtu-maa, joka normaali- tai poikkeusoloissa vaarantaa ainakin hetkellisesti tai alueellisesti yhteis-kunnan turvallisuuden, toimintakyvyn tai väestön elinmahdollisuudet. Tällaisia uhkamalleja ovat esimerkiksi voimahuollon ja yhdyskuntatekniikan vakavat häiriöt sekä väestön terveyden ja hyvinvoinnin vakavat häiriöt. Näiden tilanteiden hallinta edellyttää tavanomaista laajem-paa tai tiiviimpää viranomaisten yhteistoimintaa. Uhkamallit tulee ottaa huomioon pelastus-laitosten riskianalyysissa sekä varautumisessa. Lisätiedot: http://www.turvallisuuskomitea.fi/

11.1.6 Vaarallistenaineidenkuljetus,käsittelyjavarastointi

Terveydelle vaarallisten, ympäristölle vaarallisten, sekä palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaa-lien käsittely ja varastointi tulisi huomioida riskianalyysissa. Ensisijaisena riskienhallinnan keinona on toiminnanharjoittajan omatoimisen varautumisen asianmukaisuuden valvonta.


Tarkastelussa huomioon otettavia kohteita ovat mm. lupavaraiset räjähdevarastot, VAK-rata-pihat ja -satamat sekä logistiikkakeskusten väliaikainen kemikaalivarastointi.

Toiminta-alueen kemikaaliriskeihin (ml. kuljetukset alueella), on varauduttava myös pitkä-kestoisiin teknisiin torjuntatoimiin kalustollisesti ja riittävällä henkilöstöllä. Pelastuslaitoksen tulee varautua CBRN-tilanteiden mukaisen erityisten kemiallisten ja biologisten aineiden sekä säteilyn suojelutoimintaan. Riskienhallinnan keinona on valvonnan ohella säännönmu-kainen harjoittelu ja yhteistoiminta. Riskitason arvioinnissa voidaan käyttää valtakunnallista materiaalia (Tukes). Kohdekohtaisessa tarkastelussa on perusteltua hyödyntää eri viranomais-ten näkemyksiä kohteen turvallisuustasosta ja tarvittavasta varautumisesta.

11.1.7Suojaväistöonnettomuustilanteissa

Tulipalon tai räjähdysvaaran vuoksi voidaan joutua aloittamaan onnettomuuspaikan lä-hialueiden suojaväistö. Onnettomuustilanteessa vaarassa olevien ihmisten suojaaminen ja pelastaminen on osa pelastustoiminta ja evakuointitilanteet tulee ottaa huomioon pelastus-laitoksen riskianalyysissa. Laaja suojaväistö on toteutuessaan moniviranomaistilanne. Sosiaa-li- ja terveystoimella on vastuu onnettomuuksien uhrien ja siirretyn väestön majoituksesta, muonituksesta, vaatetuksesta ja muusta perushuollosta. Lisäksi riskin tuottajan on osaltaan varauduttava evakuointitilanteisiin omatoimisen varautumisen vastuun sekä pelastuslain 48 § nojalla. ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuurin vastuualue on velvollinen osoittamaan soveltuvan liikennekaluston paikallisilta liikennöitsijöiltä ja taksikeskukselta. Vastaava velvol-lisuus osallistua pelastustoimintaan ja sen suunnitteluun on myös muilla valtion ja kunnan viranomaisilla, laitoksilla ja liikelaitoksilla (PelL 46–47 §, 49 §). Pelastuslaitoksen normaali-olojen riskianalyysi toimii yksityiskohtaisempaa suunnittelutarvetta ja yhteistoimintakäytän-teitä ohjaavana asiakirjana. Esimerkiksi ELY-keskusten valmiussuunnitteluun kuuluu suurim-piin riskeihin varautumista kiertotiejärjestelyjen avulla.

Pelastuslaitoksen kyky evakuoida kiireellisesti suurempia henkilömääriä nopeasti kehittyvässä onnettomuustilanteessa on rajallinen. Pelastustoimintaan onnettomuustilanteessa kuuluu ihmisten pelastamisen lisäksi myös onnettomuuden laajenemisen estäminen ja tilanteen vakauttaminen vielä laajemman onnettomuuden estämiseksi, joka vaarallisten aineiden onnettomuudessa on myös erittäin vaativa tehtävä. Laajemman evakuoinnin aloittaminen ja toteuttaminen on hidasta ottaen huomioon evakuointia vaativien onnettomuustyyppien dynaamisuus sekä vaara-alueen laajuus.


Kuva27.Suojaväistöjaevakuointikäsitteidenvälinensuhde.SanastokeskusTSK:ntermipankki,www.tsk.fi/tepaKokonaisturvallisuudensanasto(TSK47,2014).

11.1.7 Liikenneonnettomuudet

Riskiruutuja tarkastellessa tulisi erikseen arvioida kuinka olisi syytä huomioida liikenneon-nettomuuksista aiheutunut riskiluokan muutos. Liikenneonnettomuuksien tarkastelussa tulee huomioida tilastollisesti esiin nousevat liikenneonnettomuuksien tihentymät, joita voidaan verrata muualla tapahtuneisiin onnettomuuksiin sekä suhteuttaa liikennevirtoihin. Riskikes-kittymiin ei yleensä ole kustannustehokasta vastata parantamalla pelastuslaitoksen toiminta-valmiutta, vaan riskienhallintakeinoina kyseeseen tulee viranomaisyhteistoiminnan mahdol-listama liikenneympäristön parantaminen sekä pidemmällä aikavälillä vaikuttaminen väylien suunnitteluun sekä kaavoittamiseen.

30

Pelastuslaitoksen kyky evakuoida kiireellisesti suurempia henkilömääriä nopeasti kehittyvässä onnettomuustilanteessa on rajallinen. Pelastustoimintaan onnettomuustilanteessa kuuluu ihmis-ten pelastamisen lisäksi myös onnettomuuden laajenemisen estäminen ja tilanteen vakauttami-nen vielä laajemman onnettomuuden estämiseksi, joka vaarallisten aineiden onnettomuudessa on myös erittäin vaativa tehtävä. Laajemman evakuoinnin aloittaminen ja toteuttaminen on hi-dasta ottaen huomioon evakuointia vaativien onnettomuustyyppien dynaamisuus sekä vaara-alueen laajuus.

Kuva 27. Suojaväistö ja evakuointi käsitteiden välinen suhde. Sanastokeskus TSK:n termipank-ki, www.tsk.fi/tepa Kokonaisturvallisuuden sanasto (TSK 47, 2014).


Maantiekuljetusten osalta on otettava huomioon vaarallisten aineiden kuljetukset ja kulje-tusmäärät, sekä suunnitellut kuljetusreitit. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on laatinut tilastoselvityksen vaarallisten aineiden kuljetusten (VAK) määristä ja reiteistä vuodelta 2012. Selvitys sisältää tie-, rautatie-, alus- ja ilmakuljetukset (Trafin julkaisuja 20/2013). http://www.trafi.fi/filebank/a/1383814261/12b2f562759cc3b45af892fb5f1135cb/13556-Trafin_julkaisuja_20-2013_-_VAK-kuljetukset_2012.pdf

11.1.8 Puolustusvoimienkohteet

Puolustusvoimien hallitsemien kohteiden tiedot eivät pääsääntöisesti sisälly pelastustoimen käytettävissä oleviin valtakunnallisiin tietokantoihin, eikä kohteiden ja alueiden riskitieto tämän vuoksi ole suoraan hyödynnettävissä. Osassa puolustusvoimien kohteissa on kuitenkin merkittäviä pelastustoimintaan vaikuttavia uhkia ja riskejä. Puolustusvoimat on ohjeistanut omaa riskienhallintaansa sisäisellä ohjeistuksella. Puolustusvoimat laatii sisäisen riskianalyysin perusteella kohteen tai alueen riskiarvion, joka ottaa huomioon maanpuolustuksen erityis-piirteet, kuten maanpuolustuskyvyn ylläpitämiseen liittyvät uhkatekijät. Sotilaskohteiden riskiarvion vertailtavuus siviilipelastustoimen riskianalyysiin voidaan tehdä ottaen huomioon kohteiden vertailukelpoiset henkilö-, materiaali- ja toiminnalliset riskit. Sotilaskohteissa määritellään riskiarvion perusteella kohteen omatoimisen varautumisen taso ja suorituskyky-vaatimus. Suorituskykyvaatimusta määriteltäessä otetaan huomioon pelastustoimen valmius ja suorituskyky erityisriskien torjuntaan. Samoin otetaan huomioon riskintuottajan vastuut erityisten riskien hallinnassa, kuten räjähteiden varastointiin ja käsittelyyn sekä lentotoimin-taan liittyvät riskit. Sotilaskohteissa toteutetaan myös turvallisuuden omavalvontaa, koulutusta ja turvallisuus-viestintää. Pelastusturvallisuuden valvonnasta on myös ohjeistettu sotilaskohteissa laatimaan valvonta (palotarkastus-) suunnitelma yhteistyössä pelastusviranomaisen kanssa. Valvonta-suunnitelmassa määritellään muun muassa valvontavastuut, valvontahenkilöstö ja valvontavä-lit. Valvontavälien määrittelyssä otetaan huomioon kohteen riskiarvio, omatoiminen varautu-minen ja sisäinen valvontatoiminta sekä turvallisuuspoikkeamat.

11.1.9 Tulvat

Maa- ja metsätalousministeriö on määritellyt valtakunnallisesti merkittävät tulvariskialueet. Suomessa on 21 aluetta, joista 17 sijaitsee sisämaassa vesistöjen varrella. Tulvariskin merkit-tävyyttä 41 arvioitaessa on otettu huomioon tulvien todennäköisyys sekä niistä mahdolli-sesti aiheutuvat vahingot. Vahinkojen arvioinnissa on otettu huomioon ihmisten terveys ja turvallisuus, välttämättömyyspalvelut kuten vesihuolto tai tieliikenne, yhteiskunnan kannalta tärkeä taloudellinen toiminta, ympäristö ja kulttuuriperintö.

Tulvariskialueiden lisäksi kunnat ovat nimenneet alueita, joilla hulevesistä eli sade- ja sulamis-vesistä aiheutuvat taajamien tulvariskit on arvioitu merkittäviksi. Päävastuu niin tulvantor-junnasta kuin tulvasuojelusta on Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilla.

Paikkatietoaineistoja löytyy myös maksutta hyödynnettäväksi. Esimerkiksi pohjavesialueet ja tulvariskitietokantoja löytyy OIVA:sta (OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantunti-joille). http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp

11.2 Muut paikalliset riskitKohteen kokonaisriskiä tai tehtävätyypin mukaista riskiä voidaan arvioida myös VTT:n ke-hittämällä PELTOR -työkalulla. Paikallisista erityisriskeistä esimerkkinä voidaan mainita:


• Vaarallisten kemikaalien laajamittainen käyttö ja kuljetukset alueella,• Turvallisuusselvityskohteet (SEVESO II/III direktiivin mukaan, TUKES:in valvonnas-

sa)• Logistiikkakeskukset, ja liikenteen ja kaupan merkittävät keskittymät • Kaivosteollisuus• Raideliikenteen riskit• Padot• Ylikorkeat rakennukset• Pohjavesialueet

Riskianalyysityöryhmän näkemyksen mukaan PELTOR:in hyödyntäminen jatkossa edellyt-tää aineiston päivittämistä. Raportin liitteenä on taulukko paikallisten riskien arvioinnista ja niihin kohdistuvista riskienhallintakeinoista.

11.3 OnnettomuustyyppikohtainentarkasteluRiskianalyysissä erityistä tarkastelua voivat vaatia esimerkiksi seuraavat onnettomuustyypit:

• Kemikaalionnettomuudet• Vesipelastus (arvioitava riskitaso sekä tarvittava vaste)• Korkealta pelastamisen tehtävät ja raskaan raivauskaluston käyttö

– Korkealta pelastamista ja raskaan raivauskaluston käyttöä voi tarkastella kokoamalla kartalle tiedot tapahtuneista onnettomuuksia, joissa kyseiset yksiköt ovat osallistu-neet tehtäviin yli 5 min ajan. Tapahtuneiden onnettomuuksien perusteella voidaan piirtää riskikartat, joissa on esitetty ne ruudut, joissa tehtäviä on ollut neljän vuoden tarkastelujaksolla vähintään 2 tai vähintään 1 vuodessa. On kuitenkin huomattava, että tarkastelu ei tunnista niitä kohteita, joissa riskitaso on vastaavalla tasolla, mutta onnettomuuksia ei ole tapahtunut.

• Öljyvahingot• Ilmaliikenneonnettomuudet

– Vuosien 2005–2011 välisenä aikana tapahtui keskimäärin 4,27 onnettomuutta mil-joonaa lentoa kohden, kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien tapahtumatiheyden ollessa 0,59 onnettomuutta miljoonaa lentoa kohden. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentoaseman toteutuneiden lento-operaatiotilastojen perusteella laskennallinen toden-näköisyys ilmaliikenneonnettomuudelle lentoasemalla nykyisellä liikennemäärällä on 1 onnettomuus 2,9 vuoteen, 1 kuolemaan johtava onnettomuus 27,2 vuoteen ja 1 tuhoisa, usean ihmisen menehtymiseen johtava, onnettomuus 57,7 vuoteen. Onnettomuustutkintakeskuksen tilastojen perusteella Suomessa ilmaliikenneon-nettomuuksissa menehtyi 2005–2011 välisenä aikana yhteensä 29 henkeä, joista 14 Tallinnan edustalla tapahtuneessa helikopterionnettomuudessa. Onnettomuuksissa loukkaantui vakavasti yhteensä 7 henkilöä ja lievästi 16 henkilöä. Ajanjaksolla ei ole tapahtunut yhtään suuronnettomuudeksi luokiteltavaa ilmaliikenneonnettomuutta. Kaikkiaan ilmaliikenneonnettomuuksia, suuronnettomuuden vaaratilanteita, vaarati-lanteita, vaurioita tai vähäisiä onnettomuuksia tapahtui 53 kpl. Valtaosa loukkaantu-misiin ja menehtymisiin johtaneista onnettomuuksista sattui yleisilmailussa käytettä-ville pienkoneille. Suomessa tapahtuneet ilmaliikenneonnettomuudet ja vakavat vaaratilanteet osoitta-vat, että suuronnettomuudeksi laskettavan Ilmaliikenneonnettomuuden uhkakuvana näyttäisi olevan lentoasemalla tai sen välittömässä läheisyydessä tapahtuva lentokonei-den yhteentörmäys tai kiitotiellä tapahtuva onnettomuus, kuten laskeutuminen ennen kiitotien kynnystä, suistuminen ulos kiitotieltä tai törmäys kiitotiellä olevaan esteeseen.


Näiden lisäksi on kuitenkin huomioitava mahdollisuus sille, että onnettomuus tapah-tuisi kauempana lentoasemasta. Vuosittain Helsinki-Vantaan lentoasemalla paikallinen pelastustoimi varautuu noin 30–40 kertaa mahdolliseen ilmaliikenneonnettomuuteen. Nämä ovat tilanteita, joissa lentokoneessa on havaittu jonkinasteinen tekninen häiriö ja pelastusorganisaatio häly-tetään turvaamaan koneen laskeutuminen. Lisätiedot: Ilmaliikenneonnettomuus – Helsinki-Vantaan lentoasema, Riskianalyysi ensihoitopalvelun näkökulmasta, Ekman, Simo https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/54340/FINAL_ONT_Ilmaliikenneonnettomuus_EFHK_Theseus.pdf?sequence=1

• Vesiliikenneonnettomuudet • Maanalaisten tilojen onnettomuudet• Metsä- ja maastopalot (ml. turvetuotantoalueen palo)• Ilmaston muutoksen vaikutukset

– Suomessa myrskyjen voimistumisesta ja merenpinnan noususta voi seurata pahenevia rannikkotulvia. Ilmastonmuutoksen arvioidaan pahentavan sekä hulevesitulvia että ve-sistöjen kesä- ja syystulvia. Tarkasteltujen mallien keskiarvojen perusteella on tiedossa, että Pohjois-Suomesta itään Kuolan niemimaalle asti harvinaisten ja poikkeuksellisten myrskyjen voimakkuus kasvaa keskimäärin 2-6 prosentilla. Jos myrskyt voimistuvat tulevaisuudessa, voisivat voimakkaimmat myrskyt saavuttaa hirmumyrskyn voimak-kuuden eli 32,7 m/s. Ilmastonmuutos tulee huomioida valmiussuunnittelun sekä turvallisuuskoulutuksen sisällöissä. Poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallintaan tulee kouluttautua ja sitä tulee harjoitella. Myös omatoimi-sen varautumisen koulutussisällöissä vahvistetaan häiriötilanteiden hallintaa erityisesti haavoittuvimpien väestöryhmien osalta. Lisäksi maankäytön suunnittelusta lausutta-essa tulee ottaa huomioon ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit. Lisätiedot: Ilmatie-teenlaitos.

11.4 TapahtuneetonnettomuudetPelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeessa on käsitelty otsikon mukaisia asioita luvussa 4 ja 4.3. Pelastuslaitoksen tulee seurata onnettomuuksien uhkien, määrän ja syiden kehitystä. Pelastustoimen alueen riskianalyysissä voidaan tarkastella asiantuntijaryhmän näke-myksen mukaan mm. seuraavia asioita:

• Liikenneonnettomuudet pisteinä ja 1 km ruuduille ryhmiteltynä • Pelastuslaitoksen tehtävämäärät vuosisarjoina, vertailu muihin alueisiin ja suhteutus

10.000 asukasta kohden • Vertailu tehtävätyypeittäin esim. 2007–2011 ka. 10.000 asukasta kohden ja vertailu

Suomen keskiarvoihin• Rakennuspalojen ja -vaarojen sekä muiden tulipalojen määrä kunnittain aikasarjana ja

suhteutus 10.000 asukasta kohden • Tahallisten tulipalojen määrä aikasarjana, suhteutus 10.000 asukasta kohden ja vertailu

valtakunnan keskiarvoon


12 Riskianalyysissa huomioitavat toimintaympäristön tiedot

Pelastuslaitoksen riskianalyysissä tavoitteena on kokonaisvaltaiseen riskienhallinnan näkökul-ma sekä monipuolinen toimintaympäristötietojen hyödyntäminen. Muiden viranomaisten ja yhteistoimintatahojen tietolähteiden hyödyntäminen ja tiedonvaihdon vakioiminen edistää ajantasaisen riskianalyysin ylläpitämistä, sekä mahdollistaa tarvittavien ennakoivien toimenpi-teiden käynnistämisen. Vastaavasti pelastuslaitoksen riskikuvaa tulee tarjota hyödynnettäväksi kuntien turvallisuustyössä.

12.1 KuntientiedotjapaloturvallisuusseurantaRiskianalyysissa tulee tuottaa kuvaa alueen erityispiirteistä koskien väestöä, elinkeinoja, ra-kentamista, sosioekonomista tilannetta jne. kokoamalla alueellisia ja paikallisia indikaattoreita sekä vertailutietoa. Kuntatietojen rinnalla voidaan hyödyntää Suomen Palopäällystöliiton tuottamia pelastustoimen mittareita. Internet-sivustolta osoitteesta www.paloturvallisuus-seuranta.fi/files löytyy useita tietoaineistoja, joita pelastuslaitos voi tarpeen mukaan kunta-kohtaisesti päivittää. Hyödynnettävissä olevia alueellisia tietoja ovat esimerkiksi koulutus- ja sosioekonomiset tiedot, asumismuodot, asukkaiden ikärakenne ja rakennusten ikä. Eri taustatietojen vaikutusta alueen riskitasoon ja riskien alueelliseen tunnusmerkistöön tulee analysoida. Vertaamalla alueen tunnuspiirteitä onnettomuusprofiiliin voidaan löytää pelastus-viranomaisen työssä hyödynnettävissä olevia yhteyksiä. Vastaavan uusi sähköinen kuntatiedon lähdeaineiston muodostavat hyvinvointikertomukset (www.hyvinvointikertomus.fi).

HALTIK:in kautta on saatavilla VTJ_OSOITTEET lisäksi ASUKKAAT-aineisto, joka sisäl-tää asukkaat pisteaineistona koko maan alueella. Asukasaineisto sisältää osoitetietojen lisäksi kotipaikkatunnuksen, sukupuolen, syntymävuoden ja äidinkielen. Tämän peruslähteen lisäksi toimintaympäristötietoina kannattaa läpikäydä muun muassa seuraavaksi lyhyesti esiteltäviä THL:n aineistoja, asuinalueiden paloriskiaineistoa sekä Huovi-portaalin tietoja.

12.2 THL:nalueellisettapaturmaraportitTapaturmatilanteen kuvaamisessa voidaan hyödyntää THL:n tuottamia alueellisia tapaturma-raportteja, joissa esitetään koti- ja vapaa-ajan tapaturmat tapaturmatyypeittäin ja kunnittain vertailuaineisto mukaan lukien. Lisätiedot: http://www.thl.fi/fi_FI/web/pistetapaturmille-fi/tilastot

12.3 AsuinalueidenpaloriskiaineistoAsuinalueiden paloriskien arviointi – hanke (Tillander ym. 2012) toteutettiin vuonna 2011 Pelastusopiston ja sisäasiainministeriön yhteistyönä. Hankkeessa asuinalueiden paloriskin määrittäminen perustuu kaupallisen toimijan tuottamien asuinalueita koskevien tietojen sekä pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastoon kirjattujen tietojen yhdistämiseen. Asuin-alueita koskevissa muuttujissa on huomioitu pelastustoimen tehtäväalueelle kuuluvien vahin-koriskien kannalta merkityksellisiä väestöön, kotitalouksiin ja rakennuksiin liittyviä tietoja. Asuinalueiden paloriskien arviointiin tarvittava aineisto jaettiin pelastuslaitosten käyttöön tammikuussa 2012. Aineistoa voidaan hyödyntää esimerkiksi pelastuslaitoksen valvonnan ja koulutuksen sisällön suunnittelussa ja kohdentamisessa.


Huovi-portaaliHuoltovarmuuskeskuksen ylläpitämän Huovi-portaalin hyödyntäminen kuntasektorilla tar-joaa merkittäviä mahdollisuuksia huoltovarmuuskriittisten toimijoiden yhteistyölle, kriittisen tiedon käsittelylle sekä turvallisuuden tilannekuvan tarkentamiselle. Huovi-portaalin tietoja tulisi hyödyntää varautumisen suunnittelussa ja koordinoinnissa, riskianalyysien tarkenta-misessa ja riskien hallinta sekä harjoitusten suunnittelussa ja toteutuksessa. Huovi-portaalin tietojen hyödyntäminen edellyttää salassa pidettävien tietojen käytön hallintaa.

Pelastuslaitosten ja Suomen Kuntaliiton vuonna 2014 käynnistyneessä yhteishankkeessa tul-laan tuottamaan pelastuslaitoksille työvälineitä ja aineistoa, jota voidaan hyödyntää varautu-mispalvelujen kehittämisessä (KUJA-projekti).

SesonkiriskitSesonkiriskien (esimerkiksi hiihtokeskukset, veneilykaudet jne.) huomioiminen edellyttää lisäselvityksiä riskitasosta sekä käytettävissä olevista riskienhallintakeinoista. Tällä hetkellä ei ole käytettävissä vakioitua menettelyä, jolla määrittää tarvittavia toimenpiteitä.


13 Poikkeusolojen riskien huomiointi

Poikkeusolojen aikaisiksi riskeiksi tunnistetut riskit tulee ottaa huomioon jo normaaliajan ris-kianalyysissä. Yhteiskunnan kannalta kriittiset toiminnot, palvelut ja kohteet on turvattava ja niiden jatkuvuudenhallinta on suunniteltava sekä toimenpiteet poikkeusolojen varautumisen osalta on toteutettava normaaliaikana.

Lainsäädännön määritelmän mukaan poikkeusolojen riskianalyysi ei koske pelkästään soti-laallisista toimenpiteistä ja toiminnasta johtuvia uhka ja riskejä, eikä se käsittele ainoastaan väestön suojaamisen riskejä. Poikkeusoloiksi katsotaan valmiuslain (1552/2011, 3§) mukaan:

1) Suomeen kohdistuva aseellinen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettava hyökkäys ja sen välitön jälkitila; 2) Suomeen kohdistuva huomattava aseellisen tai siihen vakavuudeltaan rinnastettavan hyök- käyksen uhka, jonka vaikutusten torjuminen vaatii tämän lain mukaisten toimivaltuuksi- en välitöntä käyttöön ottamista; 3) väestön toimeentuloon tai maan talouselämän perusteisiin kohdistuva erityisen vakava ta- pahtuma tai uhka, jonka seurauksena yhteiskunnan toimivuudelle välttämättömät toiminnot olennaisesti vaarantuvat; 4) erityisen vakava suuronnettomuus ja sen välitön jälkitila; sekä 5) vaikutuksiltaan erityisen vakavaa suuronnettomuutta vastaava hyvin laajalle levinnyt vaa- rallinen tartuntatauti. Jokaiseen em. poikkeusolomallista liittyy erilaisia uhkamalleja.

Poikkeusoloille on ominaista, että yhteiskunnallinen tilanne on laajasti ja pitkäaikaisesti kriisiytynyt ja kansalaisten elinolosuhteet ovat huomattavasti ja pitkäaikaisesti vaikeutuneet. Viranomaisten kannalta se merkitsee toimintaolosuhteiden vaikeutumista sekä toiminnan osittaista muuttamistarvetta sekä tehtävämäärien lisääntymistä. Riskiperusteisen varautumi-sen kannalta tärkeätä on toimintaedellytysten turvaaminen ennakolta sekä kyky tehtävien priorisointiin normaaliolosuhteista poikkeavalla tavalla.

Poikkeusolojen mahdollisimman todenmukainen ja tietoihin perustuva riskianalyysi on perusedellytys poikkeusolojen toimintaorganisaation sekä väestönsuojelutoiminnan suun-nittelulle. Normaaliajan riskianalyysien mukaiset riskit eivät pääsääntöisesti katoa tai vähene poikkeusoloissa. Tämän vuoksi poikkeusolojen riskianalyysissä pohjana tulee käyttää normaa-liajan riskianalyysia. Poikkeusolojen riskien analysoidessa on arvioitava riskitasoin muutoksia normaaliaikaan nähden. Lisäksi on tunnistettava ja analysoitava riskit, jotka voivat realisoitua vain poikkeusoloissa.

Poikkeusolojen riskianalyysiä edellytetään muun muassa pelastuslaitoksen palvelutasopää-töksen laatimisohjeessa (SM 2013). Poikkeusolojen riskianalyysin perusteeksi on ohjeistettu Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS). YTS on kuitenkin kansallisen tason strategia eikä se sellaisenaan anna riittäviä perusteita poikkeusolojen riskianalyysin laatimiseksi paikalliselle ja alueelliselle tasolle.

Normaaliajan uhkien riskitaso muuttuu poikkeusoloissa. Uhasta riippuen todennäköistä on:• Tulipalojen, liikenneonnettomuuksien ja muiden onnettomuuksien lisääntyminen• Sairastumisten ja terveysolojen sekä hygieniatason heikkeneminen


• Rikollisuuden lisääntyminen ja muuttuminen• Liikenneturvallisuuden heikkeneminen ja liikkumisen vaikeutuminen• Yhdyskuntateknisten palvelujen heikkeneminen (esimerkiksi vesihuolto, viemäri,

jätteenkäsittely)• Viestiliikenteen ja -yhteyksien teknisten käyttömahdollisuuksien heikkeneminen• Ruoan ja peruselintarvikkeiden saatavuuden heikkeneminen• Logistiikan toimivuuden heikkeneminen

Poikkeusolojen erityiset uhkat liittyvät sotilaallisen toiminnan aiheuttamiin riskeihin. Soti-laallisessa toiminnassa puolustusvoimien toiminnan sijoittuminen voi aiheuttaa uhkia siviili-yhteiskunnalle. Tässä kyseeseen tulevat alueet, joihin on sijoitettu esimerkiksi:

• sotilaskohteita, johtopaikkoja, ryhmitysalueita tai tukikohtia• ase-, viesti- ja tiedustelujärjestelmiä• puolustusvoimien käyttämiä kulkuväyliä ja -reittejä

Lisäksi tulisi huomioida kohteet, joiden kautta puolustusvoimat tukeutuvat siviiliyhteiskun-taan.

Sotilaallisen toiminnan uhkiin kuuluvat asevaikutuksien aiheuttamat evakuointi- ja muu suojaustarve. Sotilaallisessa uhkatilanteessa vihollistoiminnasta aiheutuu uhkia mm:

• tiedottamisen ja viestinnän toiminnoille• liikenteen keskeisille reiteille ja risteyspaikoille• yhteiskunnan keskeisille toiminnoille, kuten ruokahuoltoon, vesihuoltoon ja viestiyh-

teyksiin.

Poikkeusolojen riskien arvioinneissa voidaan hyödyntää seuraavia yhteistyötahoja:• Puolustusvoimien aluetoimistot • Huoltovarmuuskeskus • Kunnat• Poliisi • Sähkölaitokset • Liikennöitsijät• Ilmatieteenlaitos • STUK• THL• Valvira• Alueelliset ympäristöviranomaiset• Varautumisasioiden yhteistoimintaelimet


14 Muu työryhmän työskentely

• 9.1 Työryhmä on osallistunut merkittävällä henkilötyöpanoksella ohjausryhmä- ja työ-ryhmätyöskentelyyn Helsingin pelastuslaitoksen tutkimushankkeissa Pelastustoimen vaikuttavuus asuntopaloissa ja Onnettomuuksien todennäköiset seuraukset pelastustoi-men toimintavalmiuden suunnittelussa.

• 9.2 Työryhmä on käsitellyt Johannes Ketolan valmisteleman ehdotuksen PRONTO:n toimintavalmiusaikatilastoiksi.

• 9.3 Työryhmä laati lausunnon selvityksestä pelastustoimen tutkimus- ja kehittämis-toiminnasta (SM:n lausuntopyyntö 10.6.2014, SM014:00/2013) ja antoi sen tiedoksi pelastuslaitoksien turvallisuuspalveluille.

• 9.4 Työryhmä on valmistellut yhdessä Tampereen yliopiston kanssa tutkimushankkeen Kustannus-vaikuttavuusanalyysin mahdollisuudet pelastustoimen palvelujen optimoin-nissa. PSR on myöntänyt rahoituksen hankkeelle. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on pyrkiä tuottamaan sellaista tietoa ja ajattelumalleja, joiden avulla pelastustoimen palvelut voidaan tuottaa niin, että yhteiskunta saa niistä annettujen voimavarojen puitteissa parhaan mahdollisen hyödyn. Tutkimuksen erityisenä tavoitteena on kar-toittaa taloustieteessä kehitettyjä ja mahdollisesti muilla toimialoilla käytössä olevia kustannusvaikuttavuusanalyysimenetelmiä, löytää pelastustoimen kustannusvaikutta-vuuden arviointiin parhaiten soveltuvat menetelmät sekä testata soveltuvia menetelmiä taloudellisen päätöksenteon ja kehittämisen tueksi. Suunnitelman mukaan riskianalyy-sityöryhmä toimii tutkimushankkeen ohjausryhmänä. Riskianalyysityöryhmä on kut-sunut hankkeen ohjausryhmään myös tutkimuspäällikkö Esa Kokin Pelastusopistolta, kehittämispäällikkö Tiina Salmisen Pirkanmaan pelastuslaitokselta sekä sisäministeriön edustajan.


15 Riskianalyysityöryhmän työskentelystä tiedottaminen

Työryhmä on järjestänyt kaksi pelastuslaitoksille avointa riskianalyysipäivää (10.5.2012 Tam-pereella ja 2.12.2014 Helsingissä).

Työryhmän työtä on esitelty jokaisessa kumppanuusverkoston palvelualueiden seminaarissa aikavälillä 2.4.2012–31.12.2014.

Työryhmän tuottama aineisto jaetaan turvallisuuspalvelujen verkoston kautta pelastuslaitos-ten käyttöön.

16 Riskianalyysityöskentelyn jatkaminen

Pelastuslaitosten kumppanuushankkeen turvallisuuspalvelut ovat tehneet päätöksen riskiana-lyysityön jatkamista kaksivuotiskaudella 2015–2016. Toimikauden tavoitteiksi asetettiin:

1. Riskianalyysityöryhmän tulee jatkossakin osaltaan vastata riskianalyysityön ja riskianalyysin kehittämisen jatkuvuudesta sekä uuden tiedon jalkauttamisesta pelastuslaitoksille. 2. Pelastuslaitosten konkreettinen riskianalyysityön tukeminen on edelleenkin perusteltua muun muassa työvälineiden tuottamisen kautta. 3. Riskianalyysityöryhmällä tulee olla aktiivinen rooli riskianalyysia ja tietojohtamista koskevien tutkimushankkeiden valmistelussa, ohjauksessa ja seurannassa. 4. Riskianalyysityöryhmän tulee seurata ja tuoda esille ongelmia sekä parannusehdotuksia pelastuslaitosten käytössä olevien tietoaineistojen ajantasaisuuden ja hyödynnettävyyden suhteen.


Lähdeluettelo

Kling, Terhi; Tillander Kati; Hakkarainen Tuula 2014. Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa. Helsingin kaupungin pelastuslaitos, ISBN 978-952-272-729-9. ISSN 2323-7899. Helsinki 2014. 87 s. http://www.hel.fi/hki/Pela/fi/Tutkimus+ja+julkaisut

Paajanen, Antti; Hakkarainen, Tuula; Tillander, Kati 2014. Onnettomuusvahingot pelastus-toimen riskianalyysityössä, Helsingin kaupungin pelastuslaitos, ISBN 978-952-272-728-2, ISSN 2323-7899, Helsinki 2014, s. 88. http://www.hel.fi/hki/Pela/fi/Tutkimus+ja+julkaisut

Sisäasiainministeriö 2012. Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje. Sisäasiainmi-nisteriön julkaisut 21/2012. Sisäasiainministeriö, Monistamo. Helsinki 2012. ISBN 978-952-491-749-0 (PDF). 24 s.

Sisäasiainministeriö 2005. Suurten onnettomuusriskien arviointimenetelmä, Käyttöohje 4.10.2005, tilaaja: Sisäasiainministeriö, pelastusosasto, VTT.

Tillander, Kati; Junttila Kari; Tervo Vesa-Pekka 2012. Asuinalueiden paloriskien arviointi – kartta-aineiston sisältö ja kuvaus. Pelastusopiston julkaisu D-sarja: Muut 1/2012. ISBN: 978-952-5905-23-6 (pdf ) ISSN: 1795-9187

Tillander, Kati; Matala, Anna; Hostikka, Simo; Tiittanen, Pekka; Kokki, Esa; Taskinen, Olli 2010. Pelastustoimen riskianalyysimallien kehittäminen. Espoo, VTT. 117 s. + liitt. 9 s. VTT Tiedotteita - Research Notes; 2530. ISBN 978-951-38-7573-2. http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2010/T2530.pdf

JAKELUPelastuslaitosten verkosto, turvallisuuspalvelutSisäministeriö, pelastusosastoAluehallintovirasto, pelastustoimi ja varautuminen

riskianalyysityöryhmän raportti 2012-2014 · 2016-02-23 · tutkimushankkeen onnettomuusvahingot...

Documents