1

Remmija ruusuke

1 | 20

15

Roturajat ylittävä koiramaailman indie-lehti jo vuodesta 2014.

TAAKKA

RotumääRitelmästävoi tulla Konsolien

koirasankarit

sinnikkÄÄT

koiRanäyttelyssäkansainvälisessätuhkaRokkoa

Harrastajattokon

Hanna-Kaisa Karjalainen,Ansu Leiman ja tuija sere

s. 14

s. 38

s. 40s. 4

2

Remmi & Ruusuke Remmi & Ruusuke on vuonna 2014 perustettu e-lehti, jota julkaisee Remmi ja Ruusuke ry. Lehti on voittoa tavoittelematon ja se ilmestyy neljästi vuodessa. Julkaisu on rotujärjestöistä riippumaton. Juttuaiheet, ilmoitukset ja muut yhteydenotot:remmijaruusuke@gmail.com

Päätoimittaja: Kai SaartoToimitussihteeri ja taittaja: Annika Saarto

Toimitukselta

Ohjattu koira,onnellinen koira

Koira ja ihminen ovat toimineet yhdessä jo tuhansien vuosien ajan. Yhteiselo on muokannut koiraa lajina monin tavoin toisenlaiseksi kuin biologisesti saman-kaltainen susi, joka lajina on pysynyt lähes ennallaan. Hajut ovat yhtä tärkeitä sekä sudelle että koiralle. Koi-rat havainnoivat ympäristöään suden tavoin enemmän kuonon kuin silmien tai korvien kautta. Hajuaisti on valtavan paljon herkempi kuin ihmisellä. Koira pystyy käyttämään eri aistejaan joustavasti, toisin kuin susi.

Koirat pystyvät ymmärtämään sanoja, jotka liittyvät tilanteeseen, aikaan tai paikkaan. Ihmistä ne ym-märtävät siitä huolimatta pääasiassa äänenpainoista, eleistä ja maneereista, ei puhutun kielen kautta. Koira ymmärtää myös ihmisen käyttämiä käsimerkkejä. On havaittu, että koira on niin riippuvainen ihmises-tä, että se uskoo ennemmin näkö- kuin hajuaistiaan silloin, kun ihminen ohjaa sitä.

Koira toimii ihmisen ohjaamana muun muassa koi-rien tottelevaisuuskoulutuksessa eli tokossa, joka on yksi Remmi ja Ruusukkeen tämän numeron aiheista. Toko-kokeessa arvioidaan koiralle opetettujen asioi-den hallintaa sekä koiran ja ohjaajan yhteistyötä. Ihanteena on koira, joka suorittaa liikkeet innokkaasti mutta rauhallisesti, täsmällisesti ja ennakoimatta.

Otetaan oppia!

Kansikuva on Tytti Käyhkön käsialaa.Viereisen kuvan apinapinserin kuvasi Sami Osenius.

Malla

3

ToimitukseltaOhjattu koira, onnellinen koira.

Rotumääritelmästä voi tulla taakkaKohtuus kaikessa, sanoi mummo lumessa.

TOKO koukuttaa monen koiraharrastajanOletko sinnikäs pilkunviilaaja? Ei paha.

Sen silmät loistivat kirkkaammin kuin koskaanJokaisella koiralla on tarinansa.

Uutisia lyhyestiLeonberginkoirat, tuhkarokko, Kennelliiton strategia ja lutikat.

Konsolien koirasankaritMuistatko Samin ja Maxin?

Tässä numerossa

4

voi tulla taakka

Rotumääritelmästä voi tulla taakka

5

voi tulla taakkaNäin äskettäin dokumenttifilmin hirviöherra Lordista. Ohjelmassa vilahti-vat Lordin omat koirat, jotka näyttivät englanninbulldogeilta ja sopivat ul-konäöltään tälle herralle mainiosti. Useinhan sanotaan koiran ja sen omista-jan muistuttavan ulkonäöltään ja olemukseltaan selvästi toisiansa. Ihmisillä näyttää olevan halu hankkia itsellensä ulkonäöltään ja olemukseltaan aika erikoisia ja omalaatuisiakin, omaan persoonallisuuten sopivia koiria. Tämä lienee myös yksi syy siihen, että erilaisia koirarotuja on niin paljon.

Englanninbulldoggi polveutuu taistelukoi-rasta, jota teurastajat käyttivät vahtimaan ja ärsyttämään teuraseläimiä ennen lah-tausta.¹ Bulldoggikantaiset koirat olivat jo 1200-luvulta lähtien osallistuneet härän-jahtaamiseen Stamfordissa. Koiria myös käytettiin eläintaisteluissa, jotka kiellettiin lailla vuonna1835. Englanninbulldogin ro-tumääritelmässä on monia piirteitä, jotka olivat eduksi härkätaisteluissa, esimerkiksi suuri ja lähes 90 astetta avautuva suu, jotta se sai otteen myös poskihampaillaan. Suuri suu tarvitsi taas suuren pään, jossa on vah-va lihaksisto. Massiivinen ja etujaloistaan

voimakas koira väsytti härän nopeammin kuin kevyt koira. Kun rotumääritelmiä alettiin kirjoittaa, ei tunnettu yhteyttä fyysisten ominaisuuk-sien ja terveysongelmien välillä. Massiivi-suutta ja näyttävyyttä korostava jalostus on entisestään lisännyt englanninbulldogin epätervettä rakennetta. Rotu kuuluu ns. brakykefaalisiin rotuihin, joilla on hyvin lyhyt kuono. Se vaarantaa hengitys- ja lämmönsäätelyjärjestelmän normaalin toiminnan ja aiheuttaa eläimelle vakavia terveysongelmia. Vastaavia ääriesimerkke-jä löytyy eri roduilla lyhytkalloisuudesta,

Teksti Marja Strahlendorff Kuvitus Annika Saarto, Kai Saarto ja Marja Strahlendorff

Rotumääritelmästä

6

jalkojen ja selän pituudesta, nahkan löysyydestä, pullottavista silmistä jne. Suosittuja rotuja, joissa on on-gelmia lyhytkuonoisuuden ja -kal-loisuuden vuoksi ovat muun muassa englannin- ja ranskanbulldogit, bostoninterrierit, mopsit, bokserit, cavalier kingcharlesinspanielit, pit-käkarvainen chihuahua ja pomera-nia. Helsingin Sanomien artikkelissa 26.10.2014 todetaan, että sairaimmat koirarodut ovat englanninbulldoggi, ranskanbulldoggi, shar pei, länsiylä-maanterrieri ja mopsi. Silti juuri sairaimpien rotujen koiranpennuista ollaan valmiita Suomessakin mak-samaan eniten: esimerkiksi pome-ranian ja englanninbulldogin pen-nusta pyydetään yli 2000 €/pentu.² On esitetty, että kuonon katoaminen tekee koirasta vauvan kaltaisen ja vetoaa ihmisen hoiva- ja suojeluvais-toon.³

Rotumääritelmiä ei tule tulkita ahtaasti

Koirarotujen ulkonäkö, luonne ja liikkeet kuvaillaan rotumääritel-mässä. Rotumääritelmän alkuperäi-set luonne- ja rakennevaatimukset ovat syntyneet käyttötarkoituksen mukaan. Niin englanninbulldogin

kuin monen muunkin rodun rotu-määritelmässä on hyvin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti määritelty esi-merkiksi pään, rungon ja raajojen eri osien mittasuhteet. Rotumääri-telmiin sisältyy usein myös maininta hylkäävistä virheistä. Näillä on vai-kutusta rodun geneettisen terveyden kehittymiseen.4 Kaikissa roduissa esimerkiksi toisen kiveksen puuttu-minen urokselta on hylkäävä virhe. Tämä vika on vähemmän haitallinen koiran terveydelle kuin monet muut paljon vakavammat viat, joiden periytyvyys on suurempi. Monissa roduissa hylkäämisperusteet ovat tiettyjä piirteitä, joiden katsotaan olevan epätyypillisiä rodulle. Tällais-ten koirien ei toivota jatkavan sukua.

Koirien yleispätevällä hylkäämi-sellä jonkin keksityn esteettisen virheen vuoksi on kyseenalainen geneettinen vaikutus mille tahansa rodulle. Mitä yksityiskohtaisemmin rotu on määritelty, sitä vähemmän annetaan tilaa geneettiselle moni-muotoisuudelle. Ahdas rotumää-ritelmän tulkitseminen kaventaa perinnöllistä monimuotoisuutta.3 Kaikki pysyvät rotuominaisuudet ovat homotsygoottisia, eikä homot-sygoottisia ominaisuuksia saada

7

Rotu jalostusuroksia jalostusnarttuja rekisteröintejä jalostuskoiria/%

Belgianpaimenkoira tervueren, FCI1 266 320 2636 22,2

Englanninbulldoggi, FCI2 219 342 2776 20,2

Airedalenterrieri, FCI3 87 111 1196 16,6

Beagle, FCI6 617 1082 8639 19,7

Labradorinnoutaja, FCI8 950 2155 23065 13,5

Taulukko 1. Muutaman rodun vuosina 2000-2014 jalostukseen käytettyjen koirien suh-teellinen osuus rodun koirien rekisteröintimäärästä samalta ajalta. Laskettu KoiraNetin jalostustietojen pohjalta.

pois muuten kuin risteyttämällä lähiroduista uutta verta. Ongelmal-liset rakenteet eivät siis välttämättä ole jalostuksen toimenpitein enää poistettavissa, vaikka jalostukseen löytyisikin terverakenteisia koiria. Etenkin roduissa, joissa jalostus-populaatio on jo kovin rajallinen, koirien poistaminen jalostuskäy-töstä pelkästään esteettisistä, toisin sanoen muista kuin terveyden tai käyttäytymisen kannalta paina-vista syistä on vahingollista rodun tulevaisuuden kannalta. Kennel-liiton jalostusstrategian mukaan jalostuksessa on turvattava rodun

perinnöllinen monimuotoisuus. Jalostusta pitäisi rotujärjestön ta-holta ohjata niin, että kaikki kritee-rit huomioon ottaen vähintään 50 % rodun kannasta jää jalostuskäyt-töön.5 Tällä hetkellä prosenttiluvut jäävät huolestuttavasti kauttaaltaan kauaksi tavoitteesta (ks. taulukko 1). Suuntauksena näyttää olevan, että isommissa roduissa jalostuk-seen käytetään suhteellisesti vielä pienempää osuutta koirista kuin määrältään pienemmissä roduissa.

8

Koiranäyttelyt - minkä asialla?

Kun käyttötarkoitus jää, koirasta tulee seura- ja näyttelykoira. Koira-näyttelyiden alkuperäinen tarkoitus oli koota jalostuskoiria yhteen ar-viointia varten. Ajan myötä näytte-lyiden show- ja kilpailupiirteet ovat vieneet etusijan. Ulkomuototuoma-rit arvioivat näyttelyissä koiria ver-taamalla niitä rotumääritelmään ja palkitsevat mielestään parhaiten määritelmää vastaavat koirat. Jalos-tuskoiran tärkein meriitti on usein edelleen näyttelyissä menestymi-nen. Näyttelyt ovat monelle koira-järjestölle tuiki tärkeä keino hank-kia varoja toimintaansa.

Näyttelyissä menestyvältä koiralta vaaditaan näyttävyyttä olemukseen, pään kantoon ja liikkeisiin. Historia on osoittanut, että ulkomuotoar-vosteluissa on vaikea pitäytyä koh-tuullisuudessa, mikä on aiheuttanut liioiteltujen piirteiden kehittymistä moniin rotuihin. Joidenkin rotujen kehitys on vienyt aivan äärimmäi-syyksiin asti. Muun muassa näyt-telylinjaisen saksanpaimenkoiran takakulmaukset ovat liioitellun voimakkaat ja lantio valahtanut alas. Tällainen koira ei pysty enää tehokkaaseen työskentelyyn, ja sillä

on paljon selkä- ja lonkkaongelmia.

Ulkomuototuomari ja englan-ninspringerspanielikasvattaja Kathy Lorentzen esitti vastikään huolensa näyttelytoiminnan aiheuttamasta koiran rakenteen muuttumisesta ja liikkumisesta.6 Hän toteaa, että monien näyttelykoirien rakenne on jo täysin toisenlainen kuin mitä niiden rotumääritelmät itse asiassa vaativat. Liikkeiden näyttävyys on tärkeämpää kuin liikkumisen vai-vattomuus ja tehokkuus. Raajojen kulmaukset ovat usein liioiteltuja molempiin suuntiin, eli ovat joko ylikulmautuneet tai sitten liian suorat. Koirat ravaavat niin keino-tekoisella tavalla maatavoittavasti ja pitkin askelin, että niiden ei voi enää kuvitella jaksavan tehdä päivän työtä, johon ne alunperin oli tar-koitettu. Rungoltaan neliömäisistä koirista on tullut pitkulaisia, ja jalat ovat lyhentyneet.

Myös ELT Anu Lappalainen on kommentoinut haitallisia ulkomuo-topiirteitä.7 Monissa roduissa on rotumääritelmään kirjattu piirtei-tä, jotka ovat suorassa yhteydessä perinnöllisiin sairauksiin. Esimer-kiksi chow chow:lla esiintyy paljon kyynärnivelten kasvuhäiriötä, joka

9

molemminpuolisena usein aiheuttaa rodunomaiset lyhyet töpöttävät liik-keet. Englanninbulldogin rotumää-ritelmä kuvaa rodun liikkuvan kuin varpaillaan nopein, lyhyin askelin; takaraajat eivät nouse korkealle vaan näyttävät viistävän maata. Näin liik-kuu koira, jolla ei käytännöllisesti katsoen ole lonkkamaljoja ollen-kaan.Kasvattajaluokissa pyritään esittä-mään mahdollisimman korkeata-soinen ja ulkomuodoltaan tasainen ryhmä. Miten päästäisiin siihen,

että tavoite olisi esit-tää rakenteeltaan ja luonteeltaan terve, rodunomainen, mah-dollisimman hyvä-kuntoinen ryhmä? Myös ulkomuodon tasaisuuden tavoitte-lussa ja palkitsemi-sessa voidaan mennä liiallisuuksiin, jolloin rotutyypin yhteneväi-syystavoittelu kiih-dyttää geneettisen monimuotoisuuden vähenemistä. Kaik-kien rotujen kohdalla on tarve monimuotoi-suuden lisäämiseen, jotta koirien terveys

säilyy.

Globaalisti globaalissa maailmassa

Rotumääritelmiä pitävät yllä kan-salliset kenneljärjestöt. Jokaisella rodulla on oma alkuperämaansa, jonka kenneljärjestö vastaa omien rotujensa määritelmistä. Kansain-välinen kennelliitto Fédération Cy-nologique Internationale (FCI) hy-väksyy vakiintuneiksi katsomiensa rotujen määritelmät, jolloin ne ovat voimassa kaikissa sen jäsenmaissa.

Walesinspringerspanielin liikkeiden tulee rotumääritel-män mukaan olla sulavat, voimakkaat ja maatavoitta-vat. Takatyöntö on voimakas.

10

Rotukoiran jalostuksen lähtökohta on se, että kasvattaja pyrkii kas-vattamaan hyväksytyn rotumää-ritelmän mukaisia puhdasrotuisia koiria. Suomen Kennelliiton yleisen jalostusstrategian tavoite – terveet, terverakenteiset ja luonteeltaan tasapainoiset rotukoirat – on selkeä ja hyvä. Miten tämä saadaan to-teutumaan käytännössä, on toinen asia. Jalostusongelmat aiheutuvat suurelta osin tavasta, jolla jalostus-normeja ja rotumääritelmiä muo-toillaan ja tulkitaan.

Sekä perinnöllisyystieteestä väitel-lyt tohtori, kirjailija Tiina Raevaara että kokenut kasvattaja, ELT Riitta

Aho ovat ottaneet kantaa rotumää-ritelmien uudistamisen puolesta. Raevaara toteaa: ”Jos koiran kuono on jalostettu sadan vuoden aikana täysin lyttyyn, rotua ei auta se, että jalostukseen poimitaan yksilöt, jotka pystyvät hengittämään hie-man paremmin kuin rotutoverinsa. Pitäisi pystyä uudistamaan rodun rotumääritelmä ja risteyttämään rotuun ehkä muiden rotujen yksi-löitä, jotta epäterve rakenne saa-taisiin purettua.”8 Aho tuo esiin, että rodut voivat tervehtyä vain jos niiden rotumääritelmistä poiste-taan vaatimus epäterveistä ulko-muoto-ominaisuuksista.9 Molem-mat korostavat rodunjalostuksen

globaalia luonnetta: ei auta, että parannuksia tehdään yhdessä maassa, kun toiminta on kuiten-kin maailmanlaajuista. Esimerkiksi Kennel-liiton edustajat voivat FCI:n tasolla nostaa käsiteltäväksi rotujen terveysongelmia.

Jos määritelmiin halu-taan muutoksia, ne on tehtävä kyseisen rodun alkuperämaassa. Mää-ritelmien muuttaminen

11

on siksi melko hankalaa. Rotu-määritelmiin on kuitenkin viime vuosina lisätty lauseita, joissa kiinnitetään huomiota liikunnan vaivattomuuteen. Muutokset va-litettavasti jäänevät tehottomiksi, jos näyttelykoirien palkitsemisen kriteerejä ei uudisteta samalla otteella. Koirien terveys ja kun-to tulisi palkintosijaa punnitessa ottaa paremmin huomioon sekä pyrkiä pois liian samantyyppisten koirien palkitsemisesta.

Valistusta vai pakkokeinoja?

Koiranjalostusbisneksen globaa-liudesta huolimatta sarkaa on myös kotimaassa. Kennelliitto ei ole viranomainen, eikä voi Suo-messa vaikuttaa itsenäisten rotu-järjestöjen toimintaan. Valistaa se kuitenkin voi. Harvalla kasvat-tajalla on perusteellista tietoa ja ymmärrystä populaatio- ja koira-genetiikasta tai eläinlääketietees-tä. Varsinkaan vanhemman pol-ven kasvattajat eivät ole käyneet sellaisia kasvattajakursseja, joilla perinnöllisyyden mekanismeja olisi opetettu. Riitta Aho puolus-taa rotujärjestöjen ja kokeneiden kasvattajien itsenäistä jalostuksen ohjausta ja jalostustyötä totea-

malla: ”Yli 200 koirarodun ja-lostusosaamista ei myöskään voi olla Kennelliitossa, jossa toimivat lähinnä yhdistysaktiivit, eivät pitkän linjan kasvattajat. Rotujär-jestöissä ja kokeneilla kasvattajilla on tieto rodun ongelmista.”9 Täs-sä lainauksessa heijastuu rotu-järjestöjen yleinen näkemys, että pitkän linjan kasvattajat ovat lä-hes ainoa taho, joka koirien jalos-tusasioita voi ymmärtää. Esimer-kiksi Kennelliitossa on kuitenkin jalostustieteellinen toimikunta, jonka osaamista tällaisin kom-mentein kyseenalaistetaan. Tie-teellisen tutkimuksen tuloksiin ja ulkopuoliseen ohjaukseen nui-vasti suhtautuville voi sanoa, että lääkärinkään ei tarvitse olla itse sairastanut syöpää, jotta pystyy hoitamaan syöpäpotilasta. Anu Lappalainen edustaa vastakkais-ta suuntaa. Hän ehdottaa, että jalostuksen ohjaus otetaan pois rotujärjestöiltä ja siirretään koko-naisvastuu Kennelliitolle.10 Uuden eläinsuojelulain kautta Kennelliit-to ja/tai joku muu eläinten hy-vinvointia edistävä järjestö saat-taakin saada juridisia valtuuksia, joilla voi puuttua epäterveeseen koirankasvatukseen. Vapaaeh-toiset toimenpiteet ovat aina pa-

12

Viittaukset1 Englanninbulldoggiyhdistys ry/nettisivut 2 Ilta-Sanomat 3.10.2014/Kennelliiton tilasto3 Hellmuth Wachtel 2012: Rassehund wohin? Argumente für eine Neuorientierung.4 Caroline Coile, Susan Thorpe-Vargas, John Cargill: As You Sow, So Shall You Reap; the role of the parent club in the genetic health of our dogs. Artikkelin käännös: Inkeri Kangasvuo. Kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen tuki - HETI ry:n julkaisu. Haettu 24.02.2015.5 Suomen Kennelliiton Jalostusstrategia, voimassa 1.1.2012 lähtien 6 Kathy Lorentzen:”The Modern-Day Fairy Tale: The Myth of Reach and Drive”, Dogs in Review, January 20157 Anu Lappalainen: ”Rotukoirien jalostus – näillä men-nään”, artikkeli Suomen Eläinlääkärilehdessä 4/2014 ja 6/20148 Tiina Raevaara: Suomen Kuvalehden nettiartikke-li ”Koirassa tärkeää on terveys, ei nukkumapaikka”, 27.10.2014.9 Riitta Aho:”Kasvattajat haluavat koiriensa olevan ter-veitä”, Helsingin Sanomien mielipidekirjoitus 10.11.201410 Helsingin Sanomien artikkeli ”Koiria jalostetaan sairaiksi”, 26.10.2014

rempi vaihtoehto kuin pakkotoimet lainsäädännön kautta, mutta pak-kotoimien tie on väistämättä edes-sä, jos koirien terveyttä ja hyvin-vointia ei muuten saada edistettyä. Esimerkiksi Tanskassa on vuodesta 2010 lähtien ollut lainvastaista pi-tää, kasvattaa ja maahantuoda tiet-tyjä koirarotuja. Vaikka kriteerinä on käytetty näiden rotujen aggres-siivisuutta, ei ole mahdotonta, että musta lista voitaisiin laatia myös terveydellisillä perusteilla.

Tarvittaisiinko Suomessa rotu-järjestöihin eettisiä toimikuntia? Rotujärjestöjen olisi uuden tiedon valossa harkittava jalostusnorme-jaan uudelleen ja pyrittävä valvo-maan entistä tiukemmin rotujensa kasvatustyötä sekä vaikuttamaan ulkomuototuomarien koulutuk-seen, jotta koirien hyvinvointia ja terveyttä voidaan lisätä. Kennel-liiton jalostustieteellisen toimi-kunnan jäsen, eläinlääkäri Nina Menna toteaa, että koira-asiat ovat tunnekysymyksiä. Arvostelu osuu hyvin lähelle. Jatkuvalla toistolla asenteet kuitenkin muuttuvat vähi-tellen.10 Kennelliitto onkin alkanut tänä vuonna järjestää kasvattajille täydennyskoulutuskursseja, joilla kasvattajat voivat päivittää tieto-

jaan ajankohtaisista jalostukseen ja kasvatukseen liittyvistä asioista asiantuntijoiden kanssa. Kurssit järjestetään yhteistyössä Suomen Koirankasvattajat ry:n (SuKoKa) kanssa. Asiantuntijoiden mielestä Suomessa koiranjalostuksen tilanne on erittäin hyvä verrattuna moniin muihin maihin, mutta tiedon lisää-minen ja valistus sekä kasvattajille että pennun ostajille ovat täälläkin avainasemassa.

13

PUNAHONGANwalesinspringerspanielit

Annika Saarto | punahongan.blogspot.fi annikapia@netti.fi | 050 344 5531

PENTUJA!

14

15

Toko eli tottelevaisuuskoe tai tottelevaisuuskoulutus on suosituimpia koiraharrastuksia. Kennellliiton mukaan tottelevaisuuskoulutuksen tavoitteena on, että koira käyttäytyy miellyttävästi ja hallitusti ja että ohjaaja osaa käsitellä sitä oikein. Tottelevaisuuskoulutus ei missään nimessä edellytä kilpailuihin osallistumista, vaikka ne ovatkin oiva keino testata koulutuksen tuloksia ja kilpahermoja.

Koulutuksen tarkoituksena on opettaa koiralle tiettyjä liikkeitä ja liikesarjoja ja suorittaa niitä sen jälkeen mahdollisimman harmonisesti ja yhteisymmärryksessä. Yksinkertaisimpia asioita, kuten luoksetuloa, malttia ja kontaktia, voi opettaa jo pennulle. Nämä taidot ovat hyvä pohja paitsi eri koiraharrastuksille, myös sujuvalle arjelle koiran kanssa. Suosiota selittänee sekin, että tokoa voi harjoitella lähes missä vain. Monelle kokeisiin osallistuminen on se porkkana, joka ylläpitää motivaatiota ja pitää lajin kiehtovana vuodesta toiseen. Kokeisiin pääsevät kaikki tunnistusmerkityt koirat monirotuisia myöten. Kokeita järjestetään vuosittain kolmisen sataa ympäri maata.

Kilpailemista voi ensin harjoitella epävirallisissa eli möllikokeissa. Niissä on yleensä oma luokkansa koirille, joilla ei vielä ole tulosta virallisista kokeista. Virallinen kisaaminen aloite-taan alokasluokan liikkeistä (ALO). Sitä seuraavat avoin luokka (AVO), voittajaluokka (VOI) ja erikoisvoittajaluokka (EVL). Nousu ylempään luokkaan edellyttää ykköstulosta. Kolmesta

TOKO KOUKUtTAA MONEN KOIRA-

hARRASTAJANTeksti Annika SaartoKuvat Mona Nyløy ja Tesu Åberg

16

1 -tuloksesta saa luokkakohtaisen koulu-tustunnuksen; esimerkiksi alokasluokassa tunnus on TK1. Tottelevaisuusvalion arvoon vaaditaan kolme EVL1 tulosta vähintään kah-delta eri tuomarilta, vähintään 15 kuukauden ikä sekä näyttelystä vähintään laatuarvosana ’hyvä’.

Sekä koira että ohjaaja arvostel-laan

Tokon säännöt tuotiin Ruotsista Suomeen vuonna 1966, ja nykyiseen neliluokkaiseen kokonaisuuteen siirryttiin 1990- luvun alussa. Alokasluokan koe alkaa luoksepäästävyy-dellä ja tämän jälkeen suoritetaan seuraavat liikkeet: paikalla makaaminen, seuraaminen kytkettynä, seuraaminen taluttimetta, maa-hanmeno seuraamisen yhteydessä, luokse-tulo, seisominen seuraamisen yhteydessä

ja estehyppy. Avoimessa luokassa on kaksi uutta liikettä, noutaminen ja kauko- ohjaus. Liikkeet luonnollisesti vaikeutuvat voittaja ja erikoisvoittajaluokkiin siirryttäessä. VOI-luo-kassa eteen tulevia liikkeitä ovat esimerkiksi lähettäminen määrätylle paikalle ja luoksetu-lo sekä metalliesineen noutaminen. Erikois-voittajaluokassa koiran täytyy muun muassa maata paikallaan ryhmässä neljä minuuttia häirittynä, noutaa ohjatusti ja hypätä noude-tun metalliesineen kanssa esteen yli. Tokon arvostelusäännöt muuttuvat 1. elokuuta, jonka jälkeen kansallisissa kilpailuissa kisa-taan vain uusilla säännöillä. Kansainvälisissä kisoissa mennään vanhojen sääntöjen mu-kaan vuoden loppuun saakka. Uudet säännöt tuovat tullessaan sekä uusia liikkeitä jokai-seen luokkaan että muutoksia vanhoihin liikkeisiin. Myös kertoimia päivitetään.

17

Toko kokeessa arvostellaan sekä koiran että ohjaajan suoritusta ja molempien yhteistyötä. Ohjaajan tulee olla vähäeleinen eikä hän saa koskea tai palkita koiraa. Koiran on pidettä-vä jatkuvasti kontaktia ohjaajaan, toteltava käskyjä aikailematta ja suoritettava liikkeet ripeästi. Haukkua tai vinkua ei saa, ja nou-toesineen pureminen on kiellettyä. Liikkeet suoritetaan liikkeenohjaajan ohjeiden mukaan koirakko kerrallaan lukuun ottamatta pai-kallaoloa, jossa koiria on kehässä yhtä aikaa useita. Tuomari arvioi suoritukset joko arvo-sanalla 0 (hylätty) tai asteikolla 5 10. Liikkees-tä saadut pisteet kerrotaan eri kertoimilla: esimerkiksi alokasluokassa estehypyn pisteet kahdella ja luoksetulon pisteet kolmella. Myös kokonaisvaikutelma arvioidaan pistein. Yh-teenlasketut loppupisteet määräävät kokonai-sarvosanan, esimerkiksi avoimessa luokassa AVO0 (hylätty), AVO3 (100 -139 p.), AVO2 (140- 159 p.) tai AVO1 (160 -200 p.).

Suomi on tokon huippumaa

Koesuoritusten määrä on kasvanut 1970- luvun alle tuhannesta lähes 8000 suori-tukseen (v. 2012). Harrastamisen innokkuus ja taso näkyy myös PM - ja MM -areenoilla,

joilla Suomen huippujoukkue tahkoaa me-nestystä vuosittain. Viime vuonna Suomeen saatiin Pohjoismaiden mestaruuskisoista henkilökohtaisen kisan kaikki kolme mitalisi-jaa sekä joukkuekulta. Maailmanmestaruuski-soissa saavutuksina olivat joukkuekisan voitto ja henkilökohtaisen kisan hopea. Roduista menestynein on bordercollie, joka jättää pe-rinteisesti arvokisoissa vain rippeet jaettavaksi muille roduille. Viime vuoden SM- kisoissa bordercolliet valtasivat 12 ensimmäistä sijaa. 20 koirakon joukkoon mahtuivat bordercol-lieiden lisäksi vain yksi australiankelpie (sjoi-tus 13.) ja yksi novascotiannoutaja (sijoitus 15.).

Tutustumme seuraavaksi kolmeen erilaiseen tokoilijaan. Hanna -Kaisa Karjalainen heittää piutpaut stereotypioille niin sanotuista to-koroduista. Ansu Leiman on viemässä lajin huipulle jo toista australiankelpietään. Tuija Sere tutkailee lajia sekä kisaajan, kouluttajan että ylituomarin näkövinkkeleistä.

Taulukko 1. Suomen toko-maajoukkueen me-nestyminen Pohjoismai-den ja maailmanmesta-ruuskilpailuissa vuosina 2011-2014. Joukkue- ja henkilökohtaisen kilpai-lun mitalisijat.

PM PM MM MM joukkue henkilö joukkue henkilö

2014 1 1,2,3 1 22013 1 1,2 2 2,32012 1 1,2 1 1,22011 1 1,3 - -

18

attuman kautta tokokaveriksi vali-koitui niinkin epätyypillinen rotu kuin afgaaninvinttikoira.

- Ajatuksenani ei alun perin ollut hankkia afgaania. Sara (Nabila’s Love In A Mist) tuli minulle viisivuotiaana kodinvaih-tajana kasvattajan kautta. Päätin etten anna rodun olla este harrastaa lajia, joka on minulle rakas. Yksi Saran kasvattajan kasvateista kil-pailee erikoisvoittajaluokassa, mikä on vala-nut minuun uskoa siihen, että afgaanin kanssa voi kisata ja myös pärjätä. Sitten kun meille tuli Halti, ajattelin, ettei toko sen kanssa voi olla ainakaan vaikeampaa kuin Saran kanssa. Tiesin kyllä, että helppoa se ei tule olemaan.

Tällä hetkellä Hanna-Kaisa treenaa kahden oman afgaaninvinttikoiransa, Saran ja Pirkon

(Nabila’s Piece Of My Heart) sekä isänsä alas-kanmalamuutti Haltin (Zadun Bandit Queen) kanssa.

Sara on nyt kahdeksanvuotias. Hanna-Kaisa kisaa sen kanssa tokon alokasluokassa, josta he ovat tähän mennessä napanneet yhden ykköstuloksen, yhden kakkosen ja kolme kolmosta. Haltin kanssa kolutaan niin ikään alokasluokkaa, josta saavutuksena on tähän mennessä kaksi ykkös- ja kaksi kakkostulosta. Haltin etuna on ollut se, että se pääsi oppi-maan tokoa pienestä pitäen, ja tie kokeisiin olikin vähemmän kivikkoinen. Pirkko on Sa-ran yksivuotias pentu, joka on vielä perustree-nivaiheessa. Pirkko on äärimmäisen vilkas, ja sen on vaikea keskittyä. Siksi Hanna-Kaisa etenee sen kanssa hitaasti. Tavoitteena on päästä kisakuntoon kahdessa vuodessa, koiran

Rodun ei taRvitse olla esteHanna-Kaisa tokoilee afgaanin ja malamuutin kanssa

Kuvat Ester Ekola ja Katja Kastman

Hanna-Kaisa Karjalainen kasvoi jo lapsuudenkodissa ajattelemaan, että hänen tulevaisuuden koirastaan tu-lisi aktiivinen harrastuskoira ainakin tokossa. Laji oli tuttu, sillä sitä treenattiin perheen saksanpaimenkoi-rien ja dobermannin kanssa.

S

19

Rodun ei taRvitse olla esteHanna-Kaisa tokoilee afgaanin ja malamuutin kanssa

Sara (Nabila’s Love In A Mist) agiliitää ja tokoilee .

Malamuutti Halti (Zadun Bandit Queen) jaksaa treenata pitkäänkin .

valmiuksien ehdoilla. Saran ja Pirkon harrastuksiin kuu-luvat tokon ohella näyttelyt, maastojuoksu ja agility. Sara on jäänyt eläkkeelle maasto-juoksukisoista ikärajan ylityt-tyä, Pirkolla kilpaura on vasta edessä. Haltilla Hanna-Kaisa harrastaa muuten samoja lajeja, mutta maastojuoksun korvaa vetäminen. Pirkon ja Haltin kanssa hän toivoo pääsevänsä agilityssä kisoi-hin asti. Toko tukee agilityä hyvin.

20

Afgaani on haastava motivoitava

Hanna-Kaisa treenaa tokoa enimmäkseen itsekseen ja kavereiden kanssa. Koulutuksista hän ei koe olevan pahemmin hyötyä. Oman treeniporukan jäsenet tukevat ja neuvovat toisiaan, ja porukassa häiriöharjoituksetkin mahdollistuvat. Treenipaikkana on Turun palveluskoiraharrastajien kenttä, minkä lisäksi Hanna-Kaisa vuokraa Naantalissa sijaitsevan Vanton tilan hallia ja kenttää.

Suurimmiksi eroiksi afgaanin ja malamuutin treenaamisessa Hanna-Kaisa mainitsee mo-tivoinnin ja herkkyyden. Etenkin afgaanien kanssa treenit kulkevat koiran ehdoilla, sillä rotu on haastava motivoitava.– Sara on ollut erityisen hankala, sillä se ei kiinnostu leluista ja on ruuankin suhteen kovin nirso. Sen kanssa se motivointi tapahtuu siten että pidetään kivaa ja palkataan innostamalla ja hillittömillä kehuilla. Sara myös ottaa nokkiin-sa helposti, eli jos jokin liike ei suju, on omat hermot pidettävä kasassa. Ei-sanaa tai muuta kieltoa ei parane käyttää. Afgaani ei tällaista kestä vaan vetää herneen syvälle aivoihinsa eikä todellakaan tee enää mitään muuta kuin kääntyy kannoillaan ja häipyy paikan päältä. Mutta kun treenit ovat lyhyitä ja kivoja, pysyy afgaaninkin motivaatio yllä!

Haltilla sen sijaan riittää työskentelyintoa ja motivaatiota. Treenit itsessään ovat sille palk-kio. Myös lelut kelpaavat, ja iso halikin riittää. Motivaatio pysyy yllä pidempäänkin treenates-sa. Koira kestää kieltoja ja ajoittaista turhautu-mista.

Itse asiassa Hanna-Kaisa ei koe, että malamuu-tin kanssa tokoilu juuri eroaisi saksanpaimen-koiran tai dobermannin kanssa treenaamisesta.

Sen lisäksi että Halti motivoituu helposti, se on nopea oppimaan. Pirkon myötä Hanna-Kaisa on huomannut afgaani- ja malamuuttipennun eron: Halti kykeni jo pienenä keskittymään treeniin myös häiriössä, kun taas Pirkon keskit-tyminen kaikkoaa häiriön myötä välittömästi. Tästä syystä hän treenaa Pirkon kanssa liikkei-tä erikseen hallissa yksin, ja ottaa häiriötreeniä vain helpoimpien liikkeiden yhteyteen. Koiran iän karttuessa ja keskittymiskyvyn parantuessa häiriöitä voi alkaa ottaa enemmän.Afgaani ja malamuutti ovat tokopiireissä, ja varsinkin kisoissa, harvinainen näky. Han-na-Kaisa ei ole törmännyt rotuennakkoluuloi-hin, mutta on lukenut monen kanssakisaajan tai -treenaajan kasvoilta huvittuneisuutta. Moni tulee tervehtimään tokaisten, ettei ole aiemmin näitä rotuja tokoilemassa nähnyt. Hanna-Kaisa on joutunut toteamaan, että niin sanottujen pe-rinteisempien tokorotujen harrastajien antamat vinkit ovat hyviä, mutta eivät toimi afgaaneilla. Jos treenit ovat menneet huonosti, joku saattaa tulla ihmettelemään miten Hanna-Kaisa koiri-neen voi jo käydä kisoissa.– Vastaan, että tänään oli huono päivä, mut-ta koira osaa liikkeet ja tekee ne halutessaan hyvin.

Tavoite koiran valmiuksien mu-kaan

Kullekin koiralle Hanna-Kaisa on asettanut erilaisen tavoitteen. Saran kanssa hän tähtää TK1-tunnukseen, minkä jälkeen tokouran voisi päättää. Haltin kanssa tähyillään TK2-tunnuk-seen ja voittajaluokan korkkaamiseen saakka. Pirkko toivottavasti seuraa Haltin jalanjäljissä TK1-tunnusta pidemmälle, mutta Hanna-Kaisa ei halua asettaa liian tarkkoja ajallisia tavoittei-ta.

21

– Saran kanssa tein sen virheen, että asetin liian selkeän tavoitteen sen suhteen, mihin mennessä tahdon kokeeseen. Tämä johti siihen, että Saran motivaatio katosi totaali-sesti ja meidän oli aloitettava lähes alusta. Kadotettu motivaatio oli erittäin vaikea saada takaisin. Siispä Pirkon kanssa tavoit-teena on oppia liikkeet ja päästä kokeeseen, toivottavasti kahden vuoden sisällä, mutta jos tämä ei onnistu, määritetään tavoite uudelleen.

Edistysaskelet ja huippuhetket ovat osa tokoilun koukuttavuutta. Kuten silloin, kun Sara teki ensimmäistä kertaa täydellisen luoksetulon, Hanna-Kaisan luovuttua jo toivosta. Toinen ikimuistoinen kokemus oli ensimmäisen ALO1-tuloksen saavuttami-nen. Kolmas se, kun Sara sijoittui kisassa kolmanneksi ja sai pokaalin. Haltin uralta mieleen on parhaiten jäänyt taistelu paikalla makuun kanssa. Hanna-Kaisa joutui jun-naamaan sitä puoli vuotta kauemmin kuin muita liikkeitä, ennen kuin kisavalmius oli saavutettu.– Nykyään paikalla makuu on vahvim-pia liikkeitämme. Lähes joka kerta tosin nauratamme kanssakisaajia, sih-teereitä, liikkuria ja tuomaria. Nimittäin yleensä kun palaan Haltin luo, se heittäy-tyy onnesta soikeana selälleen, selvästi ajatellen että onhan se sentään vielä maassa! Myös ensimmäises-

sä kokeessa Halti teki aivan omanlaisensa paikalla makuun. Kun koirat jätettiin, se kaatui kyljelleen ja makasi siinä asennossa noin puoliväliin asti. Siitä se sitten nousi normaaliin makuuasentoon ja pysyi siinä kiltisti loppuun asti.

Mikä tokossa on parasta?– Tiivis yhteistyö koiran kanssa ja se, kun näkee miten se nauttii. Haluan rohkaista epätyypillistenkin tokorotujen omistajia tämän harrastuksen pariin. Omasta ko-kemuksesta voin sanoa, että on erittäin palkitsevaa saada afgaani tai malamuutti toimimaan ja saavuttaa niiden kanssa kai-ken kukkuraksi hyviä tuloksia kokeista. Kovaa työtä ja itsenäistä otetta tämä kyl-läkin vaatii, sillä moni neuvo ei näillä ro-duilla yksinkertaisesti toimi. Sara on elävä esimerkki siitä, että jopa vanha koira oppii uusia temppuja.

22

Ansu Leimanille toko on ennen kaikkea vireenhallintaaKuvat Heidi Pesonen, Maija Kultamaa ja ja Tesu Åberg

Huipulla tReenataan vaikka öisin

eiman ehti saavuttaa kymmenvuotiaan kelpiensä Kenin (POHJ & FI & SE & NO & EE TVA BH Cefeus Genius Ken) kans-sa sen uran aikana SM-pronssia vuonna

2009, joukkuemitaleja SM-kisoissa ja pari piiri-mestaruutta sekä lukuisia mitalisijoja Helsingin seudun kennelpiirin Vuoden tokokoira -kisassa. Ansu ja Kentsu olivat SKL:n tokon valmennus-renkaassa vuosina 2008–2012. Vuosina 2009–2011 he lunastivat joukkuekoirakon ja varakoi-rakon paikan maajoukkueeseen ja osallistuivat sen myötä tokon maailmanmestaruuskisoihin Slovakiassa, Ranskassa ja Tanskassa sekä Poh-joismaiden mestaruuskisoihin Norjassa ja Tans-kassa. Kentsu on neljän maan tokovalio.

Ansun ensimmäinen oma koira oli airedalen-terrieri Taco (Soft-Air Taco). Jo lapsuudenkodin Copy-airiksen kanssa hän oli päätynyt aktiivi-siin rooleihin Suomen Airedalenterrieriyhdis-tyksessä. Palveluskoiraharrastus ja sen maas-tolajit haku ja jälki olivat ensin etusijalla. Myös agility tuli Ansulle tutuksi. Tokon pariin hakeu-tuminen kävi luontevasti.– Jossain vaiheessa tutustuin muihin tokoa

harrastaviin, mikä antoi sysäystä lajin harras-tamiselle. Aloin hieman myöhemmin treenata tokoa säännöllisesti silloisen edustamani agili-ty-yhdistyksen seurakaverin kanssa. Meillä oli samanikäiset koirat, samat tavoitteet ja yhtä suuri kiinnostus ja innostus lajia kohtaan. Tree-naamme edelleen yhdessä, koirat vain ovat matkan varrella vaihtuneet. Tämä on ollut yksi tärkeistä asioista  – hyvät treenikaverit. He ovat todella tärkeitä.

Nälkä kasvoi syödessä

Terrierit vaihtuivat paimeniin australiankelpie Myran (FI & SE TVA HK1 BH Cefeus Underba-ra Myra) myötä. Myrasta on jo aika jättänyt, ja tällä hetkellä kelpieiden virkaa hoitavat Ken eli Kentsu sekä sen vajaa kolmivuotias veljentyttö Ylva (Cefeus Wonderful Ylva II). Ylva on hiljal-leen alkanut ottaa Kentsun paikan kisakoirana. Se suoritti viime vuonna alokas-, avoimen ja voittajaluokan. TVA-arvoon vaadittavat kolme EVL-ykköstä se hankki nyt alkuvuonna. Lisäksi se valittiin SKL:n tokon valmennusrenkaaseen.Kentsun kanssa Ansu harrasti aluksi myös

Angelica ”Ansu” Leiman sanoo olevansa hyvä esimerkki siitä, miten pitkälle voi päästä, kun treenaa ahkerasti ja on aidosti kiinnostunut lajista.

L

23

Ansu Leimanille toko on ennen kaikkea vireenhallintaaHuipulla tReenataan vaikka öisin

24

pk-hakua ja agilityä, jossa se kisasi kolmosluokkaan saak-ka. Ennen pitkää Ansulle heräsi kuitenkin kiinnostus ottaa selvää, kuinka pitkälle tokossa voisi päästä, jos kes-kittyisi vain siihen. Ensin haku jäi harrastuspaletista pois, sitten oli agilityn vuoro. – Olen aika tavoitteellinen treenaaja. Koin, että agilityyn olisi pitänyt panostaa enemmän kuin mihin olin valmis, jotta olisin voinut jatkaa sitä tavoitteellisesti kolmosluo-kassa. Tokossa tavoitteena oli ensi alkuun valioituminen, minkä jälkeen oli tarkoitus katsoa jatkoa. Nälkä kasvoi syödessä, ja tavoitteet sen myötä.

Leiman on molempien koiriensa kanssa panostanut hyvän motivaation kasvattamiseen ja huolelliseen pohjatyöhön. Pelkällä hyvällä tekniikalla ei tee mitään, jos asenne ei ole kunnossa. Ja päinvastoin. Kiirehtiminen ei hyödytä, joten oikoa ei kannata. – Minulla on ollut vahva mielikuva siitä, mitä tavoitte-len ja miltä haluan liikkeiden näyttävän. Toki pitää ottaa huomioon koiran ominaisuudet ja miettiä, kohtaavatko ne omien mielikuvien kanssa. Kompromisseja on joskus jouduttu tekemään. Kentsun kanssa motivaation raken-nus meni ehkä jopa yli. Kolikon toinen puoli olisi pitänyt näyttää ehkä vähän aikaisemmin. Vaatiminen tuli mukaan kuvioihin melko myöhään, mikä toi omat lisähaasteet treenaamiselle. Ylvan kanssa olen ollut tämän suhteen tarkempi.

Vilkas Kentsu ja hillitympi Ylva

Jokainen Leimanin kelpieistä on ollut luonteeltaan erilai-nen, niin sukua keskenään kuin ovatkin. Kentsu on hyvin vilkas. Se on sinut itsensä ja ympäristönsä kanssa, joten sen kanssa on ollut helppo liikkua kisamatkoilla. Voisi sa-noa sen olevan hyvällä tavalla itseään täynnä oleva. Tähän piirteeseen liittyi taipumus omia leluja ja leikkiä yksin, ainakin kun lelu oli voitettu itselle. Ansu joutui aluksi pa-nostamaan paljon yhdessä leikkimiseen, ja kesti pitkään, ennen kuin Kentsu alkoi tarjota leluja yhdessä leikittäväk-

25

si. Myös noutojen kanssa piti tehdä iso työ, samasta syys-tä: Kentsusta oli huippuhienoa syöksyä kapulalle ja nostaa se, mutta vähemmän mieluista tuoda se ohjaajalle. Mielui-ten se olisi häipynyt kapulan kanssa horisonttiin. – Sain rakentaa pitkään ja huolellisesti haluttua mieliku-vaa Kentsulle noudon palautuksen kanssa. Lopputulos oli molempien suhteen kompromissi. Kentsu antoi periksi sen suhteen, mitä se haluaisi tehdä, ja minä annoin osin periksi sen suhteen, millaisen palautuksen oikeasti haluai-sin. Tämän kanssa olemme osanneet elää tyytyväisinä.

Ylva ei ole ihan yhtä vilkas. Sen hyvä itsehillintä asettaa joskus haasteita, koska viretila pitää osata tulkita pienim-mistäkin merkeistä.  Siinä missä räiskyvä Kentsu näyttää ja ilmoittaa, kun alkaa mennä liian lujaa, on Ylva paljon eleettömämpi. Sen päässä saattaa kyllä kiehua, mutta it-sehillinnän vuoksi se ei ilmennä sitä niin selvästi.  Toinen selkeä ero Kentsuun oli Ylvan palkkautuminen pentuaika-na. Kentsu on aina ollut ahne ja palkkautunut sekä leluilla että nameilla. Ylvallakin lelut ovat toimineet aina, mutta pentuna namit eivät kiinnostaneet. Tämä oli haaste, koska Ansu halusi käyttää nameja monen teknisen yksityiskoh-dan palkkaamiseen. Ratkaisu oli luova: siskontyttö kävi Ansun työaikana antamassa Ylvalle yhden ruuista, jolloin työpäivän päätyttyä koira oli sopivan nälkäinen treenien suhteen. Jos se olisi saanut ruokansa vasta Ansun tultua töistä, olisi ollut turha yrittää namilla palkkaamista lop-puiltana. Nameilla treenattiin tekniikkapiiperryksiä koto-salla, kun taas treenikentillä harjoiteltiin lelupalkkauksella vauhdikkaita liikkeitä ja panostettiin motivaation raken-tamiseen. Nykyisin Ylva on aivan yhtä ahne kuin muutkin Ansun kelpiet.

Leluja mieluusti omivan Kentsun kanssa (yläkuva) noudon palautuksen mielikuvaa rakennettiin pitkään. Ylvalla (alakuva) lisätyötä teetti pentuna sen huono palkkautuvuus nameilla.

26

”Olen rautalankakouluttaja”

Itse liikkeiden opettaminen on Ansun mu-kaan pikkujuttu. Tokon varsinainen haasta-vuus piilee koiran mielentilojen hallinnassa eli siinä, että yritetään tulkita koiraa ja tehdä oikeita ratkaisuja treenien suhteen riippuen koiran silloisestakin vireestä ja ajatuksenjuok-susta. – Esimerkiksi palkkaustapa tulee valita mie-lentilan mukaan. Olen ilmeisen hyvä villit-semään koiriani, ja välillä Kentsullakin oli treeneissä pallokielto, kun kierrokset alkoivat nousta ja sen ajatukset olivat liikaa pallossa. Silloin siirryin namipalkkaukseen, kunnes koiran mielentila oli taas halutunlainen ja ajatus oikeassa asiassa. Tasaisesti ei siis olla menty, eikä se edes kuulu tämän lajin luontee-seen. Tilanteet ja koirat muuttuvat ajan myötä. Haaste on pysyä perässä ja tunnistaa tilanteet mieluusti hieman etukäteen eikä jälkikäteen.

Leiman suunnittelee treeninsä etukäteen kirjallisesti, mikä pakottaa hänet miettimään, mitä tekee, miksi ja miten. Hän ei etene luok-ka kerrallaan, vaan sekä Kentsu että Ylva ovat esimerkiksi aloittaneet merkin harjoittelun jo pikkupentuna. Usein jokin liike tai sen osa on erityistreenissä, ja jokin projekti on aina meneillään. Muut liikkeet tai liikepalat eivät kuitenkaan ole sen aikaa tauolla, vaan niitäkin harjoitetaan säännöllisesti. Ansu luonnehtii itseään rautalankakouluttajaksi, joka antaa koiralle palautetta tyyliin ”ei näin, vaan näin”. Toisin sanoen koirat saavat palautetta myös silloin, kun tekevät jotain mitä emäntä ei ha-lua. Näin ne eivät joudu arvailemaan, menikö jokin asia oikein vai ei. Merkkaus tapahtuu ”öp-öp”-tyylisesti, eikä ole siis sen kummal-lisempi asia. Kun koira hallitsee tietyn asian tarpeeksi hyvin, Ansu testaa sitä. Esimerkiksi paikallaolossa koiran tulee olla tietoinen siitä, ettei se saa nousta ja lähteä. Perustreeneissä haetaan pohjaksi runsaasti onnistumisia. Sen

27

Kentsun nouto.

jälkeen alkaa testaus. – Irrotan harjoittelun pois varsinaisesta pai-kallaolosta ja harjoittelen asian erikseen. Lai-tan koiran käskyn alle maahan makaamaan, minkä jälkeen avustaja yrittää saada koiran lähtemään paikaltaan. Käytämme isojakin houkutteluja ja häiriöitä, jotta koira varmasti ymmärtää mitä siltä odotetaan. Alussa koirat aina mokaavat tässä, ja se on toivottavaakin, koska silloin pääsen kertomaan koiralle, että tämä toiminta ei ole haluttua, saati sallittua.

Luonnollisesti palkkauksen täytyy olla todel-la hyvä, kun koiraa on haastettu. Sen pitää kokea, että oli kannattavaa valita ohjaajan toivoma asia. Näin koirat oppivat myös toimimaan häiriön alaisena niin kuin niiden halutaan toimivan: keskittyen itse tekemi-seen, eikä jääden kiinni häiriöön. Koiran on helpompi ja turvallista olla, kun se tietää täsmälleen miten tilanteissa tulee toimia.

Halleja kierretään yksin ja kim-passa

Leiman treenaa paljon, keskimäärin 4-5 päivänä viikossa, sekä yksin että yhdessä. Myös vapaapäivät ovat tärkeitä. Treenipaik-kana on pääsääntöisesti aina kenttä tai halli; lenkit ovat lenkkeilyä varten. Kotitreenejä hän tekee varsinkin pentuaikana ja nuorella koiralla, joka tarvitsee paljon toistoja. Nuori Ylva sai aikoinaan harjoitella kaukokäskyjä parin kuukauden ajan viitenä päivänä viikos-sa eli jokaisena aamuna ennen Ansun lähtöä töihin. Se antoi niin vankan pohjan, ettei kaukokäskyjä ole sittemmin tarvinnut tehdä samassa mittakaavassa. Nykyisin treeniryt-mitys riippuu siitä, onko tulossa kisoja, sekä siitä, millainen vaihe koiran kehityskaaressa ja treenaamisessa ylipäätään on menossa. Tärkeää on myös osata ajoittaa vapaapäivät, jolloin koira voi työstää asioita mielessään.

28

Valoisaan aikaan eli keväällä, kesällä ja alkusyksyllä on paljon treenimahdollisuuksia. Muina aikoina on löydettävä paikka, jossa on valaistus ja hyvä, turvallinen pohja. Talvisin Ansu siis treenaa paljon halliympäristössä, mikä tarkoittaa sitä, että treeniajat ovat aikaan sidottuja ja maksullisia. Ojangon Koiraurheilukeskuksen vapaaharjoittelukortti on ahkerassa käytössä. Käytännössä Ojan-koon pääsee treenaamaan joko aikaisin aamulla ennen töihin lähtöä tai iltakymmenen jälkeen. Talviset ”yötreenivuorot” ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan ja käyvät joskus raskaiksi.– Kun aiemmin kiersin Kentsun kanssa maajoukkuekarsintoja, suurin osa treenaamisesta tapahtui ”yövuorossa”. Karsinnat kun ovat aina talvella. Sama on taas edessä ensi talvena, kun alan tah-kota karsintoja Ylvan kanssa.

Ansu myös vuokraa muutaman treenikaverin kanssa talvikauden ajan viikoittain Koirakulman hallia, jonne pääsee treenaamaan jo alkuillasta. Muistakin halleista tulee vuokrattua yksittäiskertoja, ja kaiken kaikkiaan aika moni Etelä-Suomen halleista on tullut tutuksi. Treenikavereita on useita, ja osan kanssa Ansu treenaa hyvinkin tiiviisti. Yksi vakiotreeniporukka koostuu koirakoista eri puolilta Suomea. Se kokoontuu kerran kuussa jossain päin maata, nykyisin useimmiten Lahdessa A-Qilityn hallissa.– Treenaamme kimpassa, minkä päätteeksi menemme yhdessä syömään ja pohtimaan jokaisen treenejä. Miten meni ja mihin seuraavaksi kannattaa panostaa. Käytännössä tässä menee koko päivä, mutta hyöty on todella suuri. Näitä treenejä on pidetty muun muassa Lahdessa, Mikkelissä, Varkaudessa, Jyväskylässä ja Tampereella. Tämän kevään ajan olen mukana toisessakin sa-mantyyppisessä ryhmässä, jonka kaikilla jäsenillä ovat tavoitteena SM-kisat. Näemme kerran kuussa Lahdessa. Teemme kisamaisen treenin, josta jokainen kirjoittaa muistiinpanot, treenaamme ja menemme lopuksi yhdessä syömään ja purkamaan treenit.

Kaikkien menojen sovittaminen kalenteriin on joskus vaikeaa. Ansu käyttää koiriaan säännöllisesti lihashuollossa, minkä jälkeen ne lepäävät muutaman päivän ajan. Ennen kisoja on istuttava alas kalenterin kanssa useita viikkoja etukäteen ja rakennettava tule-vien viikkojen palapeliä: milloin ja missä treenit pidetään, mitä treenataan, treenataanko yksin vai tarvitaanko liikkeenohjaa-ja-apua, milloin koirilla on vapaapäivä, milloin niillä on kropan-huolto ja niin edelleen.

29

Vakiotreeniporukka kokoontuu kerran

kuussa jossain päin Suomea

”

30

Toko on koiran vireenhallintaa

Leiman toteaa tokon menneen lajina huimasti eteenpäin viime vuosina. Tietoa on nykyisin helposti saata-villa, ja jos lajiin haluaa panostaa, löytyy paljon kouluttajia joilta ostaa yksityistunteja. Lisäksi monet seurat panostavat tokokoulutukseen entistä enemmän. Lajin kehityksen myötä kärki on laajentunut. Kun todella hy-viä koirakkoja on paljon, ei ole helppo pärjätä lajin huipulla vuodesta toiseen tai esimerkiksi saavuttaa maajouk-kuepaikkaa.

Aloittelijoita hän neuvoo panosta-maan hyvään suhteeseen koiran kanssa sekä motivaation rakentamiseen. Jos koira ei ole kiinnostunut ohjaajastaan, sille on turha yrittää opettaa mitään. Samanhenkisten treenaajien joukkoon on hyvä hakeutua, ja ostaa vaikkapa yhdessä yksityistunteja tar-peen mukaan. Runsaasta koulutustarjonnas-ta huolimatta kannattaa pitää jokin punai-nen lanka tekemisissään eikä juosta sokeana kouluttajalta toiselle. Ilman mielikuvaa siitä, mitä haluaa ja mitä tavoittelee, on vaikea opettaa koiralle mitään. – Kannattaa miettiä millaisen mielikuvan haluaa koiran muodostavan, suunnitella treenit sen mukaisesti ja toteuttaa ne niin, että saa esiteltyä tilanteet ja asiat sennäköi-senä kuin haluaa. Historia painaa aina teke-misessä taustalla eli miten koira on kokenut treeni- ja kisatilanteet. Siksikin kannattaa pysähtyä miettimään mitä tekee ja miksi, ja miten koira tilanteet kokee, sanoo Leiman ja jatkaa

– Ole myös reilu koirallesi. Usein näkee alo-kasluokassa tapauksia, joissa koira on jätetty oman onnensa nojaan. Silloin harmittaa koi-ran puolesta, kun se ei saa ohjaajasta tukea ja turvaa. Sinä olet vastuussa omasta koirastasi ja sen hyvinvoinnista. Älä ole epäreilu ja vie sitä tilanteeseen, josta sillä ei ole vielä mah-dollisuuksia selvitä. Toko on tiimityöskente-lyä, jossa tarvitaan molempien panosta.

Ansulle tokon kiinnostavuus ja haastavuus pohjaa ennen kaikkea koiran vireenhallin-taan. Koiran pitää saman liikkeen sisällä kyetä räjähtävään lähtöön ja vakauteen. Sen pitää osata vaihtaa aktiivisuuden ja passiivisuuden välillä sujuvasti. Vauhtia ja tarkkuutta vaaditaan, eikä niiden saaminen samaan pakettiin ole aina helppoa. Laji ei sovi kaikille tarkan luonteensa vuoksi, mutta jos ihmisessä on yhtään pilkunviilaajaluon-netta, sitä pääsee tässä lajissa toteuttamaan. Kun ohjaajan ja koiran suhde on kunnossa ja motivaatio hyvä, on yhteistyö parhaimmil-laan yhtä flow’ta.

Ylva (vas.) kisaa erikoisvoittajaluokassa. Ken on jo päässyt eläkkeelle kilpauralta.

31

– ALO, AVO, ja VOI-luokkien muutokset kuulostavat tosi hyviltä. Nyt niissä todellakin valmistellaan koiraa tulevaa luokkaa varten, jolloin ei ehkä tule niin suurta hyppäystä luokasta toiseen kuin mitä nykysäännöillä on esimerkiksi avoimen ja voittajaluokan välillä. Osa liikkeistä jopa helpottuu.

EVL-luokassa en ole kovin mielissäni uudesta paikallaololiikkeestä, jossa koi-rat kutsutaan yksitellen luokse. Mielestäni on väärin testata koiran tottelevai-suutta muiden kustannuksella. Oman koirani voin kouluttaa niin hyvin kuin pystyn, mutta en pysty mitenkään vaikuttamaan siihen, miten muut koulutta-vat omansa. Olen todella iloinen siitä, että paikallaolojen sanktioehdotus sen-tään meni läpi: koira saa kolmen kuukauden kisakiellon, jos se häiritsee mui-den koirien suoritusta. Tämä tulee karsimaan potentiaaliset vaaranaiheuttajat pois. Kokeissa on ollut valitettavan paljon niitä, jotka tulevat kokeilemaan, pysyykö koira tällä kertaa paikallaoloissa vai ei , vaikka se ei ole edes harjoi-tuksissa pysynyt. On todella itsekästä ja edesvastuutonta tulla tällaisen koiran kanssa kokeeseen, jos tietää melko varmasti sen lähtevän muiden luo.

Ruutuliikkeestä tullaan poistamaan merkki eli koira lähetetään ensin eteen-päin, mutta sen tulee silti osua säteen sisälle. Vielä on vähän epäselvää, miten ”tyhjään lähetys” tullaan käytännössä arvostelemaan ja miten koiran odotetaan sen suorittavan. Ohjattavuusliikkeeksi en osaa sitä ajatella, koska käskyjen määrä on rajoitettu. Mielestäni käskyjen määrää ei voi tiukasti rajoittaa, jos halutaan oikeasti katsoa koiran ohjattavuutta. Aika näyttää miten hyvin säde tullaan merkitsemään, ja voiko sitä hyödyntää jotenkin koulutuksessa.

Otan sääntömuutokset vastaan avoimin mielin. Eiköhän uudet osiot saa ope-tettua koirille siinä missä kaiken muunkin on tähän saakka saanut.

Mitä mieltä olet uusista toko-säännöistä?

32

Tokoringin kaikki roolit ovat tuttuja Tuija SerelleKuva Annika Saarto

tuomaRityö kysyy kutsumusta

Tuija Sere on tottelevaisuuskokeiden ylituomari, ammatti-laiskouluttaja ja lajin pitkäaikainen harrastaja. Hän sai yli-tuomarioikeudet vuonna 2004 pätevöidyttyään sitä ennen Kennelliiton vaatimusten mukaisesti koulutusohjaajaksi, liik-keenohjaajaksi ja koetoimitsijaksi. Tuijalle on kertynyt ko-kemusta kisaamisesta noin sadan ja tuomaroinnista noin 70 kokeen verran.

oulutettuaan lapsuudenkodin viisi kissaa ja naapurin koirat Sere sai aikuisiällä vuonna 1992 viimein oman koiran, pumi Ransun. Seu-raavana vuonna laumaan liittyi

pitkäkarvainen collie Santana, jota seurasi kah-deksan vuotta myöhemmin toinen pumi, Tosca. Koirien myötä tulivat tutuiksi erilaiset harrasta-misen muodot: toko, agility, haku ja paimenta-minen. Tuija osallistui ensimmäiseen tottelevai-suuskokeeseensa Ransun kanssa vuoden 1997 alussa. Hän kisasi aktiivisesti kolmen koiransa kanssa yhteensä noin sadan kokeen verran vuo-sina 1997–2005. Santana eteni voittajaluokkaan, minkä jälkeen kisaura keskeytyi sen sairauteen. Ransun ja Toscan Tuija luotsasi tokovalioiksi saakka, eikä menestys loppunut siihen.– Samana vuonna 2000 kuin Ransu valioitui, saavutimme voiton Turussa pidetyssä kansain-

välisessä toko-kilpailussa. Ransun saama CA-CIOB oli ensimmäinen unkarilaiselle rodulle myönnetty, ja unkarilaisrotujen yhdistys huo-mioi meidät kunniakirjalla.Pumi tokoringissä oli ensi alkuun ihmetyksen aihe. Rotua pidettiin aggressiivisena, eikä sen ajateltu välttämättä soveltuvan tottelevaisuus-koulutukseen. Loppujen lopuksi Ransu hyväk-syttiin jopa Kennelliiton valmennusrenkaaseen. Tuija osallistui sen kanssa useisiin piirimes-taruuskokeisiin, joista oli tuloksena hopeaa ja pronssia. Joukkueessa he voittivat myös kultaa. Niin ikään Tosca hyväksyttiin Kennelliiton val-mennusrenkaaseen. Se oli valioitunut vuonna 2004 vajaan kolmen vuoden iässä. Toscan ura päättyi silmäongelmiin.Paimenkoirista Sere on siirtynyt kääpiövilla-koiraan: perheen ainut koira on tällä hetkellä Tinja.

K

33

Kääpiövillakoira Tinja (Joiner’s Quality Dogwood Dinja) on Tui-

jan nykyinen harrastuskaveri.

– Halusin tutustua uuteen koirarotuun. Pientä koiraa on helppo pitää mukana esimerkiksi kun koulutan, eikä kukaan pelkää sitä. Tinjan äidinäiti on agiva-lio, ja suvussa on tokoakin harrastavia. Tittelit eivät tietenkään periydy, mutta kertovat koulutettavuu-desta.

Tinja on nyt reilut puo-litoistavuotias ja ehtinyt hankkia koulutustunnuk-sen TK1. Sen varalle on suunniteltu myös rally-to-koa.

34

Tuomari pääsee vaikuttamaan epäkohtiin

Sere koulutti aikoinaan Suomen Collieyh-distys ry:n riveissä ja pätevöityi koulutusoh-jaajaksi vuonna 1996. Hän on kouluttanut myös muun muassa Turunmaan Kenne-lyhdistyksen ja Turun Seudun agilityur-heilijoiden viikkotreeneissä sekä ohjannut kilpailevien koirakoiden harjoituksia. Vii-meiset kuusi vuotta Sere on työskennellyt päätoimisesti omassa yrityksessään, Tuijan koirakoulussa.

Ehdotus tokon ylituomarikurssille osallistu-misesta lähti Varsinais-Suomen kennelpii-ristä. Samasta kennelpiiristä lähti kurssille kaksi muutakin; kolmesta lähtijästä kaksi jatkoi loppuun saakka. Kurssilta valmistut-tiin vuonna 2004 suoraan ylituomareiksi. Sen jälkeen on kutsuja tuomarin tehtäviin piisannut. Tuija tuomaroi vuodessa 6-7 koetta. Hän on kiinni omassa koirakoulus-saan kuusi päivää viikossa, joten tuomarin tehtävät ovat mahdollisia vain lauantaisin. Tuija kutsuu tuomarintyötä kutsumukseksi ja hyväntekeväisyydeksi: sateessa tai pais-teessa on tehtävä pitkän päivän duuni pel-killä kulukorvauksilla. Aina ei koejärjestäjil-tä heru edes sämpylää urakan päätteeksi.– Pakollisten tuomarinkoulutusviikonlop-pujen suhteen tilanne on vielä heikompi, sillä viikonloput matkoineen ja majoituksi-neen maksetaan omasta pussista. Joissakin kennelpiireissä on käytäntönä, että piiri maksaa. Varsinais-Suomessa piiri ei sponso-roi.

Tuomaroinnin parasta antia Serelle on se, että pääsee vaikuttamaan. Tsemppaamaan aloittelijoita, jos ohjaaja ei onnistu parhaan-sa mukaan. Silloin on tärkeää, että arvostelu ei lyttää, vaan pisteitä annetaan sen ver-ran kuin suinkin voidaan. Tuomari pystyy kannustamaan kilpailijoita jatkamaan. Myös silloin Sere kokee tärkeäksi antaa palautetta, kun hän näkee, että ohjaaja ei käyttäydy koi-raansa kohtaan hyvin.– Sanon, ettei epäonnistumista pidä pur-kaa koiraan, vaan ohjaajan on katsottava peiliin. Ylipäätään tuomarin tulee puuttua kokeissa huomaamiinsa epäkohtiin. Luokan päätteeksi annan kisaajille yleistä palautetta siitä, mitä ongelmia heillä yleisesti esiintyi ja mistä tippui pisteitä. Samoin saatan an-taa kisan päätyttyä myös henkilökohtaista palautetta, eli vinkkejä siihen miten jonkin tietyn asian voi yrittää korjata.

Onko tuomaroinnista hyötyä omaan tokoi-luun? Kyllä ja ei. Tuija toteaa, että sääntö-tuntemuksesta on aina hyötyä. Kun tietää, mikä arvostelussa on kompastuskivi ja mikä siihen voi auttaa. Muutoin tuomarin statuk-sesta on jopa haittaa, sillä tuomari arvoste-lee toista tuomaria ehkä hiukan tiukemmin.

Koirakoulussa uusia sääntöjä opetellaan jo

Toko on muuttunut vuosien varrella. Vähän ennen vuosituhannen vaihdetta ruotsalaiset ja norjalaiset kouluttajat olivat Suomessa tuttu näky. Nyt on toisinpäin.– Ennen Suomessa oltiin arvokisatasolla hyviä, nyt ollaan tosi hyviä. Pääsin viime

35

Tuijan koirakouluInfo-illat tokon uusista säännöistäla 18.4.2015 klo 17-19 ALO ja AVOla 25.4.2015 klo 17-19 VOI JA EVL

Ilmoittautumisettuijasere@gmail.com tai p. 0400 522 584

Osallistumismaksu 22e. Tarjolla kahvia ja mehua.

Tsekkaa myös kurssi- ym. tarjonta:http://tuijankoirakoulu.suntuubi.com/

- pennut - arkitottelevaisuus - temppuaktivointi - toko- ja paljon muuta!

joulukuussa seuraamaan tuomarin roolissa Pohjoismaiden mestaruuskilpailun kisaajia. Suomi erottui todella.

Alemmilla tasoilla, lajin keskivertoharrastaji-en parissa, taso vaihtelee paljon. Kisoihin on ajoittain varsinkin talvikaudella vaikea pääs-tä, mikä kertoo lajin suosiosta ja sen nou-susta. Ne, jotka kokevat tokon tiukkislajiksi, ovat ehkä siirtyneet rally-tokon pariin, mutta harrastajia riittää silti. Uudet säännöt eivät välttämättä heti todennu kentällä: menee aikaa, ennen kuin esimerkiksi koulutusoh-jaajat  sisäistävät ne ja kykenevät opettamaan ne eteenpäin.  Sere pitää sääntömuutoksia laajoina; jokaisessa luokassa on jopa uusia

liikkeitä. Moni hänen vakioryhmäläisistään on jo oppinut uusien sääntöjen mukaisia liikkeitä, kun taas kurssimuotoisilla oppilailla on havaittavissa pientä vastarintaa. Itse Tuija kokee uudet liikkeet kiinnostaviksi ja muka-viksi opettaa.

Tinjan suhteen tavoitteena on valioituminen sekä ykköslaji tokossa että rally-tokossa, jos-sa kilpaura korkataan ehkä jo tulevana kesä-nä. Tuija etenee kuitenkin koiran ehdoilla.– Molempien pitää nauttia yhteisestä harras-tamisesta. Vaikka valionarvo siintää päämää-ränä, tärkeää on myös mukava matka sitä kohti.

36

Jokaisella koiralla on tarinansa c

37

nni tuli meille kun tyttäreni oli toi-sella luokalla ala-asteella. Kasvattaja oli kertonut lyhykäisesti corgeista rotuna ja siitä, miten uros-corgi kasvaa aikuiseksi. Lisää opiskelimme

koirakirjoista. Tosiasiassa Onni itse opetti meille eniten.Tein tuolloin työtäni usein iltaisin. Rau-ha-tyttäreni oli perhepäivähoidossa nuo kyseiset illat, muttei viihtynyt siellä kovin hyvin. Onnin saapuminen ratkaisi pulmat: Rauha viihtyi hyvin kotona iltatyövuorojeni ajan, sillä hänellä oli Onni seuranaan.Onnikin oli tyytyväinen oloihinsa, kasvoi ja kukoisti. Kolmevuotiaana se oli aikuinen, joka oli, pitkään vastaan tempoiltuaan tyy-tynyt siihen, ettei ollut (kuten uros-corgit nuoruudessaan usein kuulemma luulevat) perheen pää. Rakastimme tuota matalaa, terhakkaa koiraa. Hemmottelimme sitä ihan liikaakin aina kun toisen meistä silmä vältti.Sitten tuli se päivä, jona Onni alkoi voida huonosti. Se oli väsynyt ja selvästi myös tuskissaan. Eläinlääkärissä paljastui, että sen suolistossa oli vieras kappale. Onni oli pureksinut ja niellyt jotain, jota sen vatsa ei sulattanut. Leikkaus sujui hyvin, muovikap-pale saatiin poistettua sen suolistosta ja me pääsimme kotiin mukanamme puoliuninen koira.

Kului viikko, vähän toistakin ja Onni al-koi näyttää ja käyttäytyä kuten terve koira. Kunnes se yhtäkkiä romahti. Tajusimme heti, että nyt oli jotain taas pahasti vialla. Tilasimme kiireesti taksin.Eläinlääkäri ei ollut sama kuin edellisellä kerralla. Tutkittuaan Onnin hän ilmoitti, ettei sitä pystyttäisi enää pelastamaan. On-nin suolistoa vaivasi kuolettava tulehdus. (Siltä olisi vältytty, jos leikkauksen tehnyt eläinlääkäri olisi määrännyt Onnille toista-kin antibioottia, sellaista joka olisi tepsinyt sisäiseen tulehdukseen. Se antibiootti, jota Onni sai, paransi vain leikkaushaavan.)

Tappava piikki annettiin. Odotimme eläinlääkärin odotushuoneen lattialla is-tuvillamme Onnin kuolemaa. Koiran pää ja eturuumis oli vuoroin Rauhan, vuoroin minun sylissäni. Onni, 7 v., oli ensimmäiset minuutit ylitsevuotavan reipas. Sen silmät loistivat (korkean kuumeen vuoksi) kirk-kaammin kuin koskaan. Se nuoli käsiäm-me ja kasvojamme ja katsoi meitä silmiin. Kunnes viimein tuli väsymys ja loppu.

Viikot kuluivat, surumme laantui. Mutta ne silmät, kirkkaus ja valo niissä… Ne eivät unohdu.

Sen silmät loistivat kirkkaammin kuin koskaan …

Jokaisella koiralla on tarinansa c

O

Liisa Mainela

38

Uutisia lyhyesti

Tuhkarokkotartuntoja kansainvälisessäkoiranäyttelyssä

Viime kuukausina useissa maissa Euroopassa on esiin-tynyt tuhkarokkoa. Sloveniassa löydettiin viime vuoden marras-joulukuussa yllättäen 44 sairastapausta, Italias-sa 18 ja Belgiassa yksi tapaus. Sairastumisten alkuperä voitiin jäljittää Sloveniassa lähellä Italian rajaa mar-raskuun alussa 2014 pidettyyn kansainväliseen koira-näyttelyyn. Osallistujia koiranäyttelyssä oli 27 maasta, ja yli puolet rekisteröidyistä osallistujista italialaisia. Tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus (ECDC) suositteli tuhkarokkoepidemian tarkempaa tutkimusta. Selvityksessä kävi ilmi, että valtaosa (77 %) italialaisista koiranäyttelyyn osallistujista ei ollut saanut tuhkarokkorokotetta. Italialaisista tartunnan saaneis-ta viisitoista oli rokottamattomia, ja kaksi oli saanut yhden rokoteannoksen. Sairastuneista vain kaksi oli miehiä, vaikka heitä oli kaikista italialaisista näyttelyyn osallistuneista lähes puolet. Sairastuneista slovenialai-sista noin viidennes oli saanut yhden rokoteannoksen ja reilu neljännes kaksi rokoteannosta, eli lähes puolet sairastuneista oli jollakin tavoin rokotettu. Lähes puolet tartunnan saaneista oli miehiä. Tuhkarokkotartunnan riski on suuri juuri massatapahtumissa. Ljubljanassa pidetyssä koiranäyttelyssä tammikuussa 2015 jaettiin osallistujille Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Italian viranomaisten koostamaa infolehtistä tuhka-rokkoepidemian välttämiseksi. Kyseisessä näyttelyssä säästyttiinkin tuhkarokkotapauksilta. Suomessa tuhka-rokon rokotesarjaan kuuluu kaksi rokoteannosta, joilla saadaan immuniteettisuoja.

Lähde: Eurosurveillance 20(3), 22.1.2015

Kennelliitossa pohditaan uutta strategiaa

Kennelliiton puheenjohtaja kysyy Koiramme-lehden maaliskuun pääkirjoituksessa, kenen etujär-jestö Kennelliitto on. Kaikkien koirien vai vain rotukoirien omis-tajien? Kennelliiton toimintaa on tähän asti ohjannut sääntöpykälä, jonka mukaan järjestön tarkoitus on edistää puhdasrotuisten, rekis-teröityjen koirien kasvattamista ja käyttöä. Kennelliiton tärkein teh-tävä on koirarekisterin pito. Liitto ylläpitää jo rotukoirarekisterien (FI, ER, EJ) ohella tunnistus-merkintärekisteriä (FIX) kaikille koirille. Uuden strategian pitäisi huomioida myös uuden eläinsuo-jelulain mahdolliset vaatimukset. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto SEY haluaisi kieltää koiran terveydelle tai hyvinvoinnille hai-tallisten ominaisuuksien jalosta-misen ja ylläpitämisen.

Lähde: Koiramme-lehti 3/2015

39

Koirien avulla lutikoiden kimppuun

Helsingissä verenhimoiset lutikat ovat lisääntyneet kolmen viime vuo-den aikana räjähdysmäisesti. Yksityi-sasuntoihin tehtyjen lutikkatorjun-tojen määrä kasvaa vuosi vuodelta. Lutikka elää vaikeasti tavoitettavissa osissa asuntoa, joten sitä on äärim-mäisen vaikea havaita. Tuholaistor-junnan avuksi on alettu kouluttaa lutikkakoiria, muum muassa hollan-ninpaimenkoira ja labradorinnouta-ja. Työ ei ole helppoa koirallekaan, koska aikuinen lutikka ei juuri haise. Koiran työintoa lisätään muun muas-sa broilerinsydänpalkalla. On tutkit-tu, että koira löytää lutikan 96 %:n todennäköisyydellä.

Lähde: Helsingin Sanomat 5.3.2015

Kuva Sami Osenius

Suuri elopaino kasvuiässä lisää leonberginkoirien primäärin luusyövän riskiä

Leonberginkoirilla tehty tutkimus vah-vistaa teoriaa siitä, että suuri elopaino on riskitekijä primäärin luusyövän synnylle. Vajaata kahtasataa leonbergiä seurattiin syntymästä kuolemaan. Niiltä mitattiin elopaino sekä distaalisen värttinäluun ja kyynärluun ympärysmitta nuoruusiässä yhteensä kuusi kertaa: kolmen, neljän ja kuuden kuukauden iässä sekä yksi-, puolitoista- ja kaksivuotiaina. Tutkimuk-seen osallistuneista koirista kuusi urosta ja kolme narttua kuoli primääriin luusyö-pään. Näiden yksilöiden kasvukäyriä verrattiin muihin syihin menehtyneisiin koiriin. Kävi ilmi, että luusyövälle mene-tetyt leonbergit olivat kasvuiässä paina-vampia kuin vertailukoirat. Ero oli suu-rempi uroksilla kuin nartuilla. Primääriin luusyöpään sairastuneilla uroksilla oli lisäksi suurempi värttinä- ja kyynärluun ympärysmitta kuin muilla uroksilla. Vuoden ja puolentoista vuoden välinen ikä oli riskialttein: elopainon lisääntymi-nen yhdellä kilolla kasvatti luusyöpään sairastumisen riskiä 20 prosenttia. Sentin lisäys värttinä- ja kyynärluun ympärys-mitassa lisäsi riskiä lähes 70 %.

Lähde: Anfinsen ym., Preventive Veterina-ry Medicine, helmikuu 2015

40

TRIMMA-

Walesin- ja englannin-springerspanieli

kotitrimmi MM.cockerspanieli,

sileäkarvainennoutaja,kultainennoutaja,

setterit

usta

kennel doniolMirka Saarentaus

12600 Loppimirka@doniol.com

p. 050 4641418< Sopimuksen mukaan

myös Tuusulassa >

41

Videopeleissä koirat ovat olleet melko vähäisessä roolissa, mutta viime vuosina niitä on nähty entis-tä useammin ihmissankareiden uskollisina apu-laisina. Toki koiria on vilahdellut peleissä kautta aikojen. Esimerkiksi kasibittisen Nintendon valo-pistoolipeli Duck Huntissa (1984) metsästyskoira hihitteli onnettomalle pelaajalle tämän ampuessa sorsasta ohi. Moni Duck Huntia pelannut kersa toivoikin taatusti hartaasti, että elikon olisi voinut tussauttaa hengiltä sorsan sijasta. PlayStation 2:n Dog's Life -pelissä (2003) ame-rikankettukoira pelasti kavereitaan joutumasta kissanruokatehtaalle. Nuoremmille lapsille suun-natussa pelissä seurattiin muun muassa erivärisillä savukiehkuroilla kuvattuja ilmajälkiä. Muuten koiran silmin katsottu maailma olikin kuvattu mustavalkoisena.

Peliteollisuuden pahimpana ylihypettäjänä tunnet-tu Peter Molyneux lupaili fantasiaseikkailu Fable II (2008) sankarin koirakumppanin mullistavan alan. Niin ei tapahtunut, mutta koira oli silti mukava to-veri, joka auttoi sankaria niin taisteluissa maantie-rosvoja vastaan kuin löytämään haudattuja aarteita tarkalla nenällään. Seuraavilla sivuilla esittelen lyhyesti muutamia merkittävämpiä pelien koirahahmoja.

Konsolien koirasankaritKai Saarto

42

Grand Theft Auto -sarjan uusimmassa osassa yksi päähenkilöistä, Franklin Clinton, ottaa hoidetta-vakseen kaverinsa koiran, Chopin. Koira hyppää mukaan autoreissuille halki Los Santosin laajan kaupungin, ja sen kanssa voi lähteä vaikka käve-lylenkillä. Chop tietysti myös suojelee Franklinia. Jännänä yksityiskohtana Chopia pystyy koulut-tamaan tekemään erilaisia temppuja täppäreihin ladattavalla apuohjelmalla. Täppärin ohjelmassa Chopia myös pitää ruokkia ja kakat siivota, jotta koira pysyy hyvällä tuulella ja oppii temput.

Grand Theft Auto v (2013)

43

44

Call of Duty: Ghostsissa pelataan amerikkalaisia erikoisjoukkojen sotilaita, jotka ratkaisevat Etelä-Amerikan ongelmia jenkkityyliin. Erikoisyksikköön kuuluu saksanpaimenkoira Riley. Sotakoira haistaa pommit ja suojelee ohjaajaansa. Pelaaja myös pääsee oh-jailemaan sitä muutamissa pelin vaiheissa. Riley näyttää pelissä todella aidolta, mistä on kiittäminen edistyksellistä motion capture -tekniikkaa, jolla mallinnettiin aidon laivaston Navy Seals -yksikön sotakoiran liikkeet.

45

call of duty: ghosts (2013)

46

valiant hearts (2014)

47

Sarjakuvamainen ranskalainen pulmapeli Valiant Hearts kertoo ystävyydestä ja uhrau-tumisesta ensimmäisen maailmansodan aikana. Yksi pelin päähenkilöistä on dober-manni Walt. Koiran avulla voidaan ratkaista pulmia, jotka vaativat pieneen paikkaan mahtumista tai vihollisvartijan ohittamista. Hieno tarina ja piirroselokuvamainen animaatio poikivat pelille viime vuonna useamman palkinnon.

48

sam & max hit the road (1993)

49

Joukon ylivoimaisesti vanhin peli ei suinkaan ole listan vä-häisin. Sam Purcellin sarjaku-vaan perustuvassa seikkailupe-lien klassikossa etsiväkaksikko Sam & Max etsii kadonnutta Isojalkaa Amerikan oudoim-mista turistikohteista. Pari-valjakosta Sam on hyvin bo-gartmainen, työnsä vakavasti ottava koiraetsivä, kun aisapari Max on arvaamaton, liki hullu jänis. Kaksikon kreisi seikkai-lu oli yksi 90-luvun parhaista peleistä. Uudempia Sam & Max seikkailuita nähtiin vuo-sina 2007-2009. Nämä Telltale Gamesin julkaisemat pelit Sam & Max Save the World (2007), Same & Max Beyond Time and Space (2008) sekä Sam & Max: Devil’s Playhouse julkaistiin lyhyissä episodeissa televisio-sarjamaiseen tyyliin.

50

Nähdään taas!