pointti. III/MMXIVPorin ylioppilaslehti

hevosia radalla / asuntoautoja pellolla / Iisa <3 / Anssin kelaarvioita / kolumneja / ainakin 1 juttua in english

2

pointti.opiskelijan asialla

3

Pääkirjoituksia 5Uutisia 6-7Iisa ja Anssi 8-9Karavaanarit 10-12In english 13Hevosurheilua 14-21Kolumnia 22V & V 23Kulttuuri 24-25Don Opas 26

Toimitus: Pointer ry / Pointti (faniposti) PL 181 28100 PORI Vastaava päätoimittaja: Esa Keskinen / Päätoimittaja & AD: Aleksi Malinen

Taitto: Aleksi MalinenTekijät: Vilho Pirttijärvi, Annina Hietaranta, Tytti Wallenius,

Linnea Kotiniemi, Jani Mäntysaari, Timo Riihentupa, Riikka Suomilammi, Ville LampiKansi: Aleksi Malinen

ISSN 1799-6627 / Painopaikka: Oriveden Kirjapaino PL 33, 35301 ORIVESI Julkaisija: Pointer ry

4

Porin ylioppilaslehti on somessa, ole sinäkin.

pointti.

5

PÄÄKIRJOITUS\\

Tämä on viimeinen kirjoitukseni Pointin päätoimittajana. On-neksi meitä on kaksi. Toisen lähtiessä toinen jää.

Porin ylioppilaslehti on puolentoista vuoden ajan ollut lempilap-seni, silmäteräni, se, joka herättää yöllä tuskaiseen hikeen ja huutoi-hin. Pointti on ollut se, jota häpeän ja vihaan ja se, jota rakastan.

Ristiriitaiset tunteet kulkevat ajoittain käsi kädessä. Vihaa herät-tää sekin, että rakkaus tekee heikoksi. En tosin tiedä, onko rakkauteni Pointtia kohtaan aivan niin suurta. Mutta miksikäs ei.

Pointti, mi amor. Päästän sinut käsistäni ja lasken maailmaan. Joku sanoi kerran, että rakkautta on myös se, että osaa päästää irti. Nyt ovat käsillä kohtalon hetket, kun irrotan otteeni ja annan mennä.

Tekeminen, puuhastelu opettaa jotain itsestä ja maailmasta. Lehden askarointi valaisee tietysti lehti-työtä, mutta myös kieltä itseään ja omaa työskentely-tapaa. Se on näyttänyt erilaisen kulman tapahtumiin, ihmisiin, ilmiöihin.

Päätoimittajuus on pakostakin antanut paljon. En-sin en tiennyt mistään mitään, nyt jo vähän jostain.

Tiedän suunnilleen miten haastatella ihmisiä ja miten editoida tekstejä. Tiedän, että ennen lehden painoon saattamista on helvetillinen kiire ja että välillä tekstit ovat paskoja, välillä vähemmän paskoja. Usein niitä kirjoitetaan kiireessä, vielä useammin öisin.

Lehden kasaamiseen tarvitaan rutkasti typeriä ideoita. Mitä enemmän ajatuksia heittää ilmaan, sitä enemmän hyvää saa aikaan. Tuhoa olemme toivottavasti aiheuttaneet vain vähän.

Porin ylioppilaslehden olemassaolo on porilaisen opiskelijaelä-män kannalta elintärkeää. Kuka muu heijastelee tätä uniikkia yhtei-söä kuin aviisi, joka on siihen tarkoitukseen luotu? Kuka muu kyselee typeriä ja varmistaa, että äänemme – tai edes joku ääni - kuuluu?

Kuka huutaa yksin yössä, vaikka vastausta ei kuulu?Pointti on yliopistokeskusopiskelijoiden lehtenä ainut laatuaan.

Tämä tietysti hankaloittaa työtämme, sillä kaikkien yliopistojen opiskelijat pyritään ottamaan huomioon. Pointtilaiset yrittävät pysyä kärryillä kaikkien emoyliopistojen ja yksiköiden tapahtumista, jotta ajantasaista tietoa saadaan välitettyä lukijoille.

Kuluneiden puolentoista vuoden aikana Porin ylioppilaslehti on kokenut suuria harppauksia. Levikki on kasvanut, sivumäärä noussut, avustajakunta laajentunut. Pointti näkyy nykyään myös sosiaalisessa

mediassa – ja onhan sillä omat verkkosivunsakin.Ylioppilaslehti on alustana äärimmäisen herkullinen.

Se mahdollistaa käytännössä kaiken, mitä ikinä halu-taankin toteuttaa. Siksi olemme haparoivan määrä-tietoisesti pyrkineet kehittämään lehdestä niin hyvää kuin suinkin keksimme. Haluamme, että Pointti on porilaisten opiskelijoiden näköinen, mutta panos-tamme myös journalistiseen laatuun ja juttuideoiden

mielekkyyteen.Turhaa lehteä kun on tarpeetonta tehdä.

Kirjoitin ensimmäisessä pääkirjoituksessani suurin piir-tein niin, että aiomme lunastaa paikan maan muiden ylioppilaslehtien rinnalla. Jos ylioppilaslehtikenttää tarkkailee, on meidän tuotoksem-me ainakin onnistunut erottumaan joukosta – kuten on Porin yliopis-tokeskuskin.

Tuleville tekijöille ja lukijoille sanon, että olkaa ennakkoluulotto-mia ja pelottomia. Yrittäkää, tehkää, kokeilkaa, epäonnistukaa.

Lopuksi haluan värittää omaa poistumistani maamme ainoan nobel-kirjailijan F.E. Sillanpään sanoin.

”Kuolemantapaus virkistää.”

Ale

ksi M

alinen

Haikeat jäähyväiset

Tämä on ensimmäinen Pointti, jota työstetään Satakunnan rahaston apurahan voimin. Kaikkea ei ole siis dokattu, joten toi-mituskunnan pyhänä aikomuksena on tehdä Porin ylioppilasleh-destä vakiintunut ja pitkäikäinen nuorisojulkaisu Poriin ja Sata-kuntaan. Karhukaupunki ansaitsee sellaisen, mutta Pointin tyypit eivät pysty siihen yksin rahoinensa.

Viime keväänä apurahojen jakotilaisuudessa salista ulos mars-sineista ihmisistä suurin osa oli lähempänä eläkeikää kuin abi-vuottaan. Ystäväni huomio juhlan jälkeen sai pohtimaan: tätäkö satakuntalainen kulttuuri on? Toki nuoriakin muistettiin, ja muis-tettaisiin useammin, jos jaksaisimme kokeilla onneamme useammin. Lykästihän pahaista opiskelijalehteäkin.

Jos kotiseutumuseointi ei vastaa käsitystänne hauskanpidosta, ottakaa ohjat omiin käsiinne. Jos ette jaksa enää istua örveltämässä sitseillä, kek-sikää jotain messevämpää laatikon ulkopuolelta. Kaikkea ei tarvitse luoda itse alusta asti. Riittää, kun selvittää mitä valmiita keinoja ja rakenteita voi hyödyntää. Opiskelijoiden kannattaa käyttää jokai-nen sauma.

Nykäiskää ainejärjestötyyppiä hihasta, hakekaa apura-haa, soittakaa virkamiehille ja huudelkaa kylillä olemassaolostan-ne. Anteeksipyytelevä tylsäily sopii jonnekin muualle, ei porilai-seen kulttuuritoimintaan.

Porissa on paljon niitä tyyppejä, jotka eivät nyhvöile. Olen onnekseni saanut kohdata monta heistä, jopa tehdä yhteistyötä. Toivottavasti te uudet opiskelijat törmäätte samanlaisiin neroihin touhuajiin.

Tämän Pointin sivuilla kaksi opiskelijavaikuttajaa kehottaa yh-distämään voimat. Pointti on juuri sellainen kanava, jonka kautta

Satakunnan opiskelijat voivat esittää näkemyksiään rinta rinnan. Tehdä hyvästä Porista vielä parempaa. Pointin ovet ovat avoinna.

Meille 2010-luvulla alottaneille opiskelijanketkuille aktiivi-nen opiskelijatoiminta ei ole enää mikään selviö. Syytän poliittista päätöksentekoa, sillä kiristyvät valmistumisvaatimukset tekevät harrastamisesta vaikeaa. Pakottakaa kaikki opintoputken läpi kol-messa vuodessa ja katsokaa, kuinka jokainen opiskelijalehti, -jär-jestö ja -tapahtuma näivettyy. Se niistä aktiivisista ja yhteiskuntaa muovaavista opiskelijoista, tulevaisuuden tekijöistä.

Osoitan ihailuni niille, jotka lähtevät täysillä mukaan lähes kaikkeen teatterista aina ainejärjestöjen kautta AKAVAan.

He ottavat riskin ja vaarantavat opintojensa etenemi-sen yhteisen hyvän nimissä. Yhteinen hyvä on asia,

joka turhan usein unohtuu töiden, opintojen ja elä-män ristipaineessa.

Opiskelija-aktiivien puuha voi kuitenkin näyt-täytyä ulospäin norsunluutornista huutelulta tai suljettujen sisäpiirien muniinpuhaltelulta, vaikka

se ei sitä olisikaan. Yliopistokeskuksen rajallinen opiskelijamassa ei mahdollista niin laajaa innokkaiden

tekijöiden poolia kuin tuhatpäiset opinahjot. Toivottavasti teistä tuoreista opiskelijoista löytyy ytyä ja uutta voimaa, joka tuu-lettaa nurkat ja jatkaa taistelua.

Parempi pitää välit silti tiiviinä torailun sijaan ja puhaltaa yh-teen hiileen. Jokainen tutor, NESU-edustaja, tapahtumavastaava, puheenjohtaja ja jäsen on tärkeä. Kun opiskelu- ja muu maailma ympärillä mullistuu, on jokaisen pidettävä pää yhtälailla ylhäällä. Olit sitten se kuulu edustajistojyrä tai kurinalaisesti opiskelemaan keskittynyt fuksi.

Esa

Kes

kinen

Pitäkää pää ylhäällä

PÄÄKIRJOITUS\\

6

Muuttuva kampusKesän aikana yliopistokeskuksessa on käynyt kuhina: Käytävillä ovat pyörineet yliopistoväen lisäksi remonttimiehet, jotka ovat tehneet tilamuutoksia. Remontti on myllertä-nyt joka kerroksessa, ja useita tilaratkaisuja on muutettu.

Yliopistokeskuksen toimitila- ja tietotek-niikkapalveluista vastaavan RTK-Palvelun kohdepäälikkö Tero Hämäläisen mukaan tilamuutokset johtuvat yliopistoyksiköiden muuttuneista tilatarpeista.

– Päätöksen tilamuutoksista ovat tehneet yliopistoyksiköt. Muutoksilla pyritään tehosta-maan tilojen käyttöä ja saada tilat vastaamaan paremmin yksiköiden tarpeita, Hämäläinen kertoo.

Uusia tiloja ovat suunnitelleet omat työryhmät kaikissa yksiköissä. Yliopistokes-kustasolla näitä suunnitelmia on sovitettu yhteensopiviksi ja pohdittu yhteisten tilojen ratkaisuja. Opiskelijoiden toiveita on pyritty huomioimaan yleisen palautteen kautta.

– Kolmanteen kerrokseen tulee ryhmä-työtila. Opiskelijat ovat toivoneet sellaista työs-kentelytilaa, jossa voi myös pitää vähän ääntä ja keskustella. Nykyinen kirjaston tila tulee muuttumaan lukusaliksi, esittelee Hämäläinen yliopistokeskuksen tilakartasta.

Huomattavimmat muutostyöt tehdään yliopistokeskuksen aulassa. Aulasta halutaan tehdä yliopistokeskuksen tapahtuma-aukio, jossa on elämää ja yhteiset palvelut löytyvät helposti heti ulko-ovesta sisään astuessa. Muun muassa opiskelijapalvelut ja ainejärjestötila muuttavat aulaan. Myös uuteen sähköiseen

tenttitilaan eli tuttavallisemmin tenttiakvaari-oon tulee sisäänkäynti aulasta.

Toisaalta tilamuutokset myös supistavat yliopistokeskuksen pinta-alaa. Esimerkiksi vanhat opiskelijayhdistystilat poistuvat yliopis-tokeskuksen käytöstä. Aalto-yliopiston tilat jäävät kuitenkin entiselle paikalleen – nyt tosin hieman erilleen muusta yliopistokeskuksesta.

Hämäläisen paperilla esittelemät tilaratkai-sut kuulostavat lupaavilta. Erityisesti yliopisto-keskuksen eri palveluiden keskittäminen aulan kupeeseen helpottaa niiden saavutettavuutta ja tuo aikaisemmin usein hyvin hiljaiseen aulaan elämää. Myös Hämäläisen vakuuttelu siitä, että pistorasioiden määrää on lisätty helpotta-maan kannettavalla tietokoneella työskentelyä ilahduttaa.

Epäilyksiä kuitenkin herättää ryhmätyö-tilan sijoittuminen kolmanteen kerrokseen. Löytävätkö opiskelijat tämän tilan ja ottavatko he sen omakseen?

Aikataulu tilojen muutostöissä on ollut kiireinen. Muutos haluttiin ajoittaa kesäaikaan, jolloin ei järjestetä opetusta, sillä muutostyöt ovat poistaneet osan tiloista väliaikaisesti käytöstä. Remontin on suunniteltu valmistu-van syyskuun alkuun mennessä, ja uudessa aulatilassa järjestetään keskiviikkona 3.9. avajaiset. Avajaisten yhteydessä esitellään myös yliopistokeskuksen ja Pointerin yhteinen #meidänkampus-kampanja, joka kannustaa uusien tilojen luovaan käyttöön ja tekemään yhteistyötä yli yksikkörajojen.

Annina Hietaranta

//UUTISET

Yliopistokeskuksen tiloja uudistetaan. Pinta-ala vähenee, mutta uusien ratkai-sujen on tarkoitus palvella yksiköitä ai-empaa paremmin

Kuva:Annina Hietaranta

7

@ReinoNordin:

Lahjakkuuden huippukes-kittymä. Pori2014 #pori24h #talent

Somenosto #pori

Porin yliopistokeskuksen uusi johtaja selviää lähiaikoina. Johtaja-haku päättyi 14.8.2014.

Porin yliopistokeskus tiedotti, että johtajaksi hakivat seuraavat henkilöt: Ahonen Kimmo, Harlin Ali, Häy-htiö Tapio, Lantelankallio Raimo, Liikamaa Kirsi, Lähteenmäki-Uutela Anu, Multisilta Jari, Nokelainen Mika, Rinne Jarmo, Rusanen Timo, Rönkkömäki Hannu, Santala Janne, Varis Keijo, Viitala Jaakko ja Yli-honko Kristiina. Lisäksi paikkaa haki 17 henkilöä, jotka halusivat pysyä nimettömänä.

Virka on tarkoitus täyttää mahdol-

lisimman pian. Yliopistokeskuksen johtajan haku käynnistyi kesäkuun alussa, kun Valtioneuvosto nimitti entisen johtajan Harri Peltoniemen Kansallisen koulutuksen arvioin-tikeskuksen johtajaksi.

Rekrytoinnista vastaa Tamper-een teknillinen yliopisto, joka on Porin yliopistokeskusta koordinoiva yliopistoyksikkö. Uuden johtajan nimittämiseen asti yliopistokeskuksen toiminnasta vastaa yliopistokeskuks-en varajohtaja, TTY:n Porin laitoksen johtaja Tarmo Lipping.

Esa Keskinen

Puuvillan kauppakeskuksen raken-nustyöt ovat viimeistelyvaiheessa. Porin Puuvillan kauppakeskus avataan asiakkaille lokakuun 30. päivä. Kauppakeskuksesta tulee Satakunnan suurin, ja avajaispäivistä odotetaan vilkkaita. Kauppakeskus tähtää houkuttavuuteen koko Satakunnan alueella.

Projektin kanssa pidetään edelleen ki-irettä, sillä aikataulu on tiukka loppuun asti. Rakennusyritys Skanska luovuttaa kauppa-keskuksen tilaajalleen kuukauden kuluttua. Puuvillan kauppakeskus on saanut luvan aukioloon myös pyhäinpäivänä 1.11.

Kauppakeskuksen tilat on vuokrattu lähes kokonaan. Uuden kauppakeskuksen tiloihin tulee vaate-, urheilu- ja päivittäista-varaliikkeiden lisäksi muun muassa ravinto-loita, kahviloita, kuntokeskus ja liikuntaseik-

kailupuisto. Puuvillassa toimintansa aloittaa myös K-Citymarket. Joitakin vuokrasop-imuksia solmitaan vielä ennen avajaisia.

Kauppakeskus on herättänyt keskuste-lua yliopistokeskuksen henkilökunnan ja opiskelijoiden keskuudessa. Osa odot-taa mielenkiinnolla vilkkaan keskuksen hyötyjä ja palveluita. Toisaalta rakentamisen ja liiketoiminnan vaikutukset miljöön ulkonäköön ja ilmapiiriin ovat herättäneet kritiikkiäkin. Myös paikallinen media on seurannut tarkasti projektin etenemistä.

Arkkitehtuurikilpailu alueen kehit-tämiseksi

Kauppakeskuksen ja Puuvillan muodos-tamaan alueeseen viitataan jo Puuvillan

kaupunkikorttelina. Alueen kehittämiseksi Porin Puuvilla Oy järjestääkin arkkitehtu-urikilpailun syksyn aikana.

Tavoitteena on tutkia erityisesti asun-torakentamisen mahdollisuuksia. Voimassa olevan kaavan mukaan Puuvillan alueella on noin 80 000 kerrosneliömetriä raken-nusoikeutta. Porin Puuvilla Oy järjestää kilpailun yhteistyössä Suomen Arkkitehtilii-ton kanssa.

Palkintolautakunnassa tulee olemaan 5–10 jäsentä, jotka edustavat muun muassa omistajia, Porin kaupunkia sekä kaupunk-isuunnitteluun erikoistuneita arkkitehteja.

Esa Keskinen

Puuvillan kauppakeskus avataan lokakuussa

Yliopistokeskuksen johtaja vaihtuu

Puuv

illan

kau

ppak

esku

ksen

hav

ainn

ekuv

a

Yksipäiväinen Karmarock-festivaali kokoaa Harjaval-taan erityisesti paikalliset ja Maj Karman kovimmat fanit, mutta mukaan mahtuu myös kattavan artistivalikoi-man houkuttelemia fes-tarikävijöitä.

Pointti kävi kyselemässä Iisan ja Kelan kuulumisia. Lopputuloksena oli kaksitiivistä haastattelua Karma-rockin hikisiltä kentiltä.

”Toiset sanoo, ettei voi ostaa onnea, mutta se auttaa, jos ei oo pee aa”, laulaa Iisa Harjavallassa, Karma-rockin päälavalla.

Suloinen, mutta samalla sär-mä nainen soittaa tamburiinia ja tanssahtelee kappaleidensa tahdissa kuin keijukainen. Tällä keijukai-sella on tosin röyhelömekon sijaan päällä musta t-paita ja maihareita muistuttavat korkkarit.

Aikaisemmin Regina-yhtyeestä tunnettu Iisa julkaisi ensimmäi-sen soololevynsä kuluvan vuo-den alussa. Levy on saanut hyvän vastaanoton niin kriitikoilta kuin yleisöltäkin. Iisa itse kertoo olevan-sa ilahtunut keikkojen määrästä, sillä festivaaleilla tavoittaa myös uutta yleisöä.

– Suuret festarit pelaavat bändi-valinnoissaan varman päälle, joten ei ole ollut itsestäänselvyys, että pääsen isoille lavoille, Iisa selven-tää.

Suomessa menestyneiden nais-artistien kenttä on melko suuri, joten mukaan ei pääse noin vain.

Iisa tekee omien kappaleiden-sa lisäksi musiikkia myös muille. Omiin biiseihin hänellä on kuiten-kin erityinen suhde.

– Omien kappaleiden täytyy olla henkilökohtaisia, muiden biisejä tehdessä taas voi pitää yllä jotain roolia.

Kesällä Iisa pitää taukoa sanoit-tamisesta ja keskittyy keikkailuun. Karmarockin jälkeen Iisa pakkaa bändeineen tavarat autoon ja suun-taa vielä toiselle keikalle Vaasaan.

Karmarockissa Iisa on ensim-mäistä kertaa. Pienet festarit eivät ole hänen mielestään mitenkään helpompia esiintymispaikkoja kuin suuret, päinvastoin. Pienillä kei-koilla ihmiset ovat usein lähellä, aivan lavan tuntumassa.

– Yleisö on ihan iholla, siinä kohtaa kuuntelijan ihan eri tavalla, laulajatar kuvailee.

Iisa kehottaa Pointin lukijoita nauttimaan Suomen syksystä.

– Alkusyksy on vielä ihanaa aikaa, siitä kannattaa ottaa kaikki irti! Eläkää hetkessä.

IIsa

9

HENKILÖ\\

Ensin lähtee soimaan Milla ja sen jälkeen Puistossa. Yleisö laulaa täysillä mukana alusta asti, vaikka ennakkoon onkin ihmetelty, mitä ihmettä Anssi Kela tekee Karma-rockissa.

Keikka kulkee samalla linjalla alusta loppuun: hittejä hittien pe-rään, yleisö tanssii ja laulaa muka-na. Tuulikoneet heiluttavat Anssin ja muiden bändiläisten hiuksia ja eleet ovat kuin suurellakin rok-kistaralla. Keikan jälkeen yleisö on hurmoksessa: Kela veti ehkäpä festarin parhaan keikan.

Anssi Kela itse näyttää keikan jälkeen hieman hämmästyneeltä ja luonnollisesti myös väsyneeltä.

– En tiennyt yhtään mitä odot-taa, tämä kun on tällainen hevifes-tari, hän toteaa.

Kela oli ennen keikkaa ajatellut, että hänen täytyisi laittaa kaikkensa peliin, jotta saisi yleisön puolelleen edes jossain vaiheessa keikkaa. Yleisön reaktio tuli yllätyksenä. Kela kiittelee harjavaltalaisyleisöä hyvästä energiasta.

– On siistiä, että festareilla on erilaista musaa ja ihmiset myös us-kaltavat avoimesti fanittaa sekä sitä raskaampaa heviä että jotain vähän kevyempää, Kela toteaa.

Kelalle kesä on ollut kiireistä aikaa, sillä uuden levyn hitit ovat saaneet ihmiset keikoille ja sen seurauksena keikkoja on myös ollut paljon.

– Kesä on artistin parasta aikaa. Ei tämä silti mitään helppoa työtä ole, vaikka kiva onkin aina lähteä töihin. Tämä on ihan täysi palvelu-ammatti, Kela päättää.

anssI

TeksTi ja kuvaT: TyTTi Wallenius

On yleisesti tunnettua, että Pori on kuin eri kaupunki kesällä. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että heinä–elokuun vaihteessa Porissa oli muutakin tapahtumaa kuin Pori Jazz ja Kuninkuusravit.

Kirjurinluodossa nimittäin järjestettiin 24.7.–1.8. karavaana-rien suurtreffit. Monia porilaisia kauhistutti etukäteen satojen mat-kailuautojen saapuminen Poriin. Ennakkoluulot olivat vahvat tätä tapahtumaa kohtaan, sillä valkois-ten, liikkuvien, miniasumusten ounasteltiin tukkivan lähiseudun tiet. Moottoritie on kuuma myös Pointin toimituksessa, joten kiin-nostuimme tapahtumasta ja kä-vimme tunkeutumassa, vahingossa, luvatta alueelle sekä haistelemassa tunnelmaa tapahtuman viimeisenä iltana.

Saavun torstaina tapahtuma-alueelle avojaloin. Toinen ken-gänkantani osui hetkeä aiemmin Kokemäenjoen rannalla maassa lojuvaan putkeen ja kenkä lensi kaaressa joen syövereihin. Edes paikalle sattunut urhoollinen miesväki ei saanut neidon kenkää pelastetuksi rohkeista yrityksistään

huolimatta, joten joudun kirju-rinluotoon kulkiessani tyytymään paljasjalkaiseen kohtalooni.

Luikahdamme kuvaajan kans-sa tapahtuman portista sisään ja suuntaamme esiintymislavan tun-tumaan jututtamaan järjestäjiä.

He kertovat F.I.C.C. Rallyn (Fédération Internationale de

Camping, Caravanning et Autoca-ravaning) olevan kansainvälinen karavaarien kokoontumisajo, joka järjestetään vuosittain eripuolilla maailmaa. Järjestäjät täsmentävät, ettei tapahtumalla ole kuitenkaan mitään tekemistä perinteisten ral-liajojen kanssa, vaan sanalla rally viittaa tässä yhteydessä kokoontu-

misajoihin. Tapahtuma järjestetään tänä

vuonna 81. kerran. Suomessa on kokoonnuttu aiemmin kolmesti: vuonna 1981 Tampereella, 1994 Joensuussa ja 2004 Oulussa. Tänä vuonna on Porin Kirjurinluodon vuoro. Järjestävän tahon mukaan Poriin on kokoontunut noin 1400 karavaanaria.

Osallistujia on saapunut ympäri maailman aina Japanista ja Kana-dasta asti. Valtamerten takaa tule-vat osallistujat ovat tulleet paikan päälle lentämällä. Osa heistä on vuokrannut asuntoauton Suomesta, osa taas on nukkunut hotellissa.

Suurin osa osallistujista on kuitenkin saapunut paikalle omalla autolla maanteitä pitkin. Tapah-tuman tarkoitus on kerätä kara-vaanarit ympäri maailmaa yhteen. Mukana on ihmisiä, jotka ovat kiertäneet tapahtumissa mukana vuosikymmeniä ja muodostaneet paljon kansainvälisiä ystävyyssuh-teita. F.I.C.C. Rally onkin heille tärkeä ystävien kohtaamispaikka. Viikon aikana on järjestetty retkiä, karaokea, carambaa, tulevaisuuspa-neeli ja SF-Caravanin 50-vuotisti-

//ILMIÖ

Karavaanari on Kaveri

TeksTi: annina HieTaranTa

kuvaT: linnea koTiniemi

“Pori on tosin sellainen paikka, että ilman pol-kupyörää olisi vaikea tu-tustua lähiympäristöön “, entinen merimies Jean-Paul kertoo vahvalla ak-sentillaan.

12

laisuus.Palokunnan soittokunta kes-

keyttää juttutuokiomme pystyttä-mällä soittimiaan esiintymislavan eteen tapahtuman päätösjuhlaa varten. Pujahdamme paikalta asuntoautojen väliin. Autoja on kirjurinluodossa silmän kantamat-tomiin. Ne on järjestetty maittain sektoreihin ja niitä on monenlaisia: niin bussimallisia jättiläisiä kuin pakettiautoon rakennettuja pieniä kotteroita, vanhoja ja uusia.

Kuljemme saksalaisalueen läpi sveitsiläissektorille, jossa tapaam-me iloisen sveitsiläispariskunnan Jean-Paulin ja Verenen.

– Olemme viihtyneet täällä hyvin. Tapahtuman ohjelmassa on ollut muun muassa yhteisretkiä lähiseudulle. Eilen olimme yhteis-retkellä Raumalla ja yhtenä päivä-nä pyöräilimme Yyteriin. Pori on tosin sellainen paikka, että ilman polkupyörää olisi vaikea tutustua lähiympäristöön , entinen meri-mies Jean-Paul kertoo vahvalla aksentillaan.

Jean-Paul kertoo olevansa uusi

karavaanariharrastaja. Hän on ollut mukana vasta pari vuotta. Harras-tukseen tutustuttuaan se vei kui-tenkin hänet heti mennessään. Nyt Porista Jean-Paul ja Verene aikovat jatkaa Ruotsiin ja sieltä Tanskan siltojen kautta Saksaan.

– Kilometrejä kuluu paljon, mutta meillä ei ole mikään kiire.

Yleinen tunnelmakin karavaa-nari alueella on kiireetön. Ihmiset ovat iloisia lempeässä kesäillassa. Jätämme Jean-Paulin ja Verenen valmistautumaan pian alkavaan tapahtuman päätösjuhlaan ja siir-rymme itsekin esiintymislavalle päin.

Seuraamme hetken ajan ilta-juhlaa, jossa puheet ja palkintojen luovutukset pidetään kolmella eri kielellä: suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Moninkertaisesta tulk-kauksesta johtuva ohjelman hidas eteneminen ei tunnu ollenkaan häiritsevän yleisöä. Sen sijaan ilo ja suosionosoitukset raikuvat katso-mossa, kun palkintojenjako alkaa.

Lähdemme alueelta pois eri portista kuin tulimme. Portilla

järjestyksenvalvoja kysyy yllättäen tiukalla äänensävyllä, missä tyttö-jen tapahtumapassit ovat. Puolus-taudumme olevamme lehdistöä ja täysin vaarattomia. Lisäksi emme tienneet passin tarpeellisuudesta. Saamme nuhteet, mutta portinvar-tijat antavat lopulta kuokkavieraille synninpäästön ja lyhyen juttelun jälkeen päästävät meidät mene-mään.

Päällimmäiseksi tapahtumasta jäi tunne, että karavaanarit ovat yhteisöllistä ja sosiaalista poruk-kaa. Vaikka poistumisportilla meil-le tähdennetiinkin, ettei karavaa-nari ole suinkaan kaikkien kaveri vaan nimenomaan vain toisen karavaanarin kaveri, ei meitä kuok-kavieraitakaan huonosti kohdeltu.

Saimme hyvinkin iloista ja ystävällistä kohtelua. Toisaalta mitä muuta voisi edes odottaa ihmisiltä, joiden elämäntapa ja nautinto on lomailla yhdessä, tiiviisti, leirintä-alueella monet palvelut keskenään jakaen? Tähän porukkaan ei tiuk-kapipoinen eksyisi.

13

When you study at a small school in the middle of nowhere (and by no means I do not mean Pori right now but a place literally in the middle of cornfields with no public transportation whatsoever), you never have a chance to try out online dating as you know practically everyone in the school at least by face.

Every year follows the same pattern: the only pub in the township fills up with the same regulars every weekend and at some point one will notice how the roulette of potential acquaintances has hit its end, forcing one to reconsider whether turning that once-rejected mediocre one night stand into something a bit more permanent would not be all that bad.

Now that I have lived in Pori for about a year and have seen my established social circles dissolve into thin air because of sum-mer, jobs and Aalto moving into Otaniemi, I thought it would be the right time to invest some of my ample free time into online dating.

After extensive research into web services that do not seem to have been updated since Web 1.0, countless of hours of photoshopping profile pictures and A/B testing different bio blurbs, here are some takeaways that I have gained from my experiences of the past months:

1) The average lifespan of a goldfish is longer than any potential relationship with an exchange student.

2) You have to set yourself a search radius of some sort or you will end up finding someone lovely as heck from somewhere in the middle of darkest Lapland. If you get extra lucky, that someone will be extremely attached to their birthplace, will own a family farm there or will, at least, have found their True Calling in Life—possibly performing some social work in their community, running art therapy for reindeer with problems of self-expression or something else that does not even compare with your life of going to work, going to gym and spending the rest of the night watching Netflix from bed. I doubt that these people will ever even see the possibility of moving elsewhere for anything as mundane as a Potential Soulmate.

3) If you do, after all, manage to score someone knee-deep in the northern tundra or, say, in Joensuu (which, for the record, is three different trains away from Pori), you will eventually end up welcoming a complete stranger into your apartment for no less than a week or so.

That one reality show that prides itself for organising the longest dates in the world is nothing in comparison. First consider how hard it is to come up with Actual Things to Do in Pori, especially for an entire week. Then, hide your valuables and hope for the best. (Ikea has some very nice-looking cupboards that have locks on them.)

4) Finally, Tinder is terrible. How do you start a conversation based on a couple of photos and some copy-pasted song lyrics? (“Oh yeah, I also think Timantit on ikuisia is the best song ever written!”) And that big red NOPE that gets stamped on a person’s forehead as you swipe left should make one feel borderline immoral.

With its super-slow pace of days and days spent just exchanging messages about the weather, about the sun, about the summer and

about one’s vacation plans, online dating has actually been perfect for the kind of a heatwave we have been having. As

it takes ages to actually set up a date to meet up (months if your date does end up coming all the way from Lapland) through messages that people check even less frequently than their Facebook inbox, you will not need to worry about how to share a bed in an apart-ment that feels like a sauna already on its own. No sweat, no sticky skin-on-skin contact, no need to try to

make oneself feel somewhat attractive under circum-stances that by nature make you feel roughly as attractive

as a wet towel. Luckily those days of summer seem to be over and the cold

winds and rain whipping against windows will soon start drawing people together again. With all the new students coming in, the fall should present an ample number of real-life social occasions where you do not stamp people in the face with a big red NOPE the minute you glance at their face.

In some schools in America, hooking up with the freshly minted first year students is called sharking, which is something that you are advised to avoid at all costs. Considering that it is basically once a year that this town of Pori receives such an influx of new faces and that we do not, fortunately, all live in the same dormitories and take all the same classes during our years of uni, I would say go for it.

You can try out online dating some other time like when you go back to your parents’ place for Christmas. By that time even the new students’ faces will be all too familiar and the wind even colder.

Vill

e Lampi

Happy sharking!

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Posterinäyttely

Lasten yliopisto.

Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kohtaa. Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.

Kohtaa.Kohtaa.

Kysy.Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy. Kysy. Kysy.Kysy.

Kysy.Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy. Kysy.

Science Slam.Filosofia Goes Kapakka.

Kysy.Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.Koe.

Kysy.Kysy.

Kysy. Kysy.

Kysy. Kohtaa.Kohtaa.Kysy.

Kysy.Kysy.

Kysy.Kysy.

Kysy.Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy. Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.Kysy.

Kysy.Kysy.

Kysy.

Kysy. Kysy. Kysy.

Kysy. Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy. Kysy.

Kysy.

Kysy. Kysy.

Kysy. Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy.

Kysy. Kysy.Kysy.

Kysy.Kysy.

Kysy.Kysy. Kysy.

Kysy.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe. Koe.

Koe. Koe.

Koe.Koe.

Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe. Koe.Koe.

Koe.

Koe.

Koe. Koe.

Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.Koe.

Koe. Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe. Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.Koe.

Koe.

Koe. Koe. Koe.

Koe.

Koe. Koe.Koe.

Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.

Koe.

Koe. Koe.

Koe. Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe. Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe. Koe.

Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.

Koe.

Koe.

Koe.Koe.

Koe.

26.9.2014 tiedeareena.fi

Kysy. Koe. Kohtaa.

Vuoden tutkijan julkistus.Science Slam.

Puuvilla past, present and future.

STUFF IN A LANGUAGE\\

14

TappioiTa ja voiTonhurmaa

15

Raviurheilu on näkymätön jät-tiläinen yhteiskunnassamme. Suo-messa raveja käy katsomassa vuosit-tain 800 000 ihmistä. Se on hiukan alle 15 prosenttia maamme väestös-tä.

En kuitenkaan tunne raveista kiinnostuneita henkilökohtaises-ti kuin muutaman. Tuossa 800000 ihmisessä varmastikin on suuri osa sellaisia, jotka eivät raveissa sään-nöllisesti käy. Siitä huolimatta luku on huima.

Ei raviurheilu näkymätöntäkään ole, ehkä paremmin voisi sanoa, että ilmiön laajuutta on hankala

hahmottaa. Raveja järjestetään kaik-kina muina vuoden päivinä paitsi joulupäivänä. Toto-pelejä voi pelata R-Kioskilla tai netissä. Totoraveja järjestetään 43 eri raviradalla.

Siltikin, ravit tuntuvat ilmiönä etäiseltä. On vaikea hahmottaa, ket-kä ovat tyypillistä ravikansaa. Ehkä sellaista ryhmittymää ei ole laisin-kaan. Mikä on se kokemus, joka saa ihmiset lähtemään raveihin?

Uhkapelin hurma? Suuren urhei-lujuhlan tuntu? Joku muu, mikä?

Selvitin asiaa. Koin Porin ravira-dalla järjestyksessään 83. Kunin-kuusravit.

TappioiTa ja voiTonhurmaa

Teksti: Vilho PirttijärviKuvat: Aleksi Malinen

16

Tiedotustilaisuus

Heinäkuisena tiistaina olen täysin oudossa paikassa. Olen saapunut tiedotustilaisuuteen, jossa julkis-tetaan Porissa alle kahden viikon päästä järjestettävien vuoden 2014 Kuninkuusravien kuningatar- ja ku-ningaskilpailujen hevoset. Tilaisuus on koruton.

Betonilattiaisen ravintolatilan keskelle on aseteltu pöytiä yhteen pidemmäksi pöydäksi. Pöydälle on aseteltu kivennäisvesi- ja limo-nadipulloja. Sivummalla on pöytä, jossa on tarjolla kahvia kakunpaloja, joiden päällä lukee “Kuninkuusravit 2014”. Tilassa parveilee keski-ikäisiä miehiä, joilla on päällään kunin-kuusraveja mainostavia pikeepaitoja. Toimittajia on paikalla vähänlaisesti.

Tilaisuudessa edetään asiaan mel-ko äkkiä. Takahuoneesta kannetaan paikalle suuri plakaatti, josta näkyy vain valkoinen selkämys. Ei kulu kauaakaan, kun tuo plakaatti kään-netään. Taulun toiselle puolelle on kirjattu Kuninkuusraveissa kisaavat

hevoset. Ravihevosten nimet ovat huvitta-

via. Mitään muuta järkevää ajatusta en pysty muodostamaan nähdessäni hevosten nimet. Hullumies, Sekot-taja ja Vaiva, ne ovat minulle outoja nimiä.

Isäni ja veljeni ovat intohimoisia hevosurheilun seuraajia. Minuun tuo innostus ei ole koskaan tarttu-nut. Nähdessäni heitä, ravit saattavat tuon tuosta nousta puheenaiheeksi. Heidän puheestaan ei ole nyt ollen-kaan apua.

Tiedotustilaisuuden päätyttyä Porin raviradan voimakaksikosta, Porin Ravit Oy:n toimitusjohtajasta Hannu Myöhäsestä ja hallituksen puheenjohtajasta Janne Ojasesta otetaan plakaatin kanssa kuvia. Itse keskustelen Kuninkuusravien tiedot-tajan, Miika Lähdeniemen kanssa ja päästän ilmoille lauseen, jonka tulen sanomaan Kuninkuusravien aikana tuiki tuntemattomille vielä moneen kertaan.

“Mä en ymmärrä raveista mi-tään.”

Spekulaatio-iltaKuninkuusravien aatonaatto-

na, torstai-iltana, olen saapunut Hevosurheilu-lehden järjestämään spekulaatio-iltaan porilaisessa Ra-vintola Kirjakaupassa. Tilaisuudessa Hevosurheilun päätoimittaja Jussi Lähde johti keskustelua, jossa jo aiemmin mainittu Porin raviradan toimitusjohtaja Hannu Myöhänen ja kaksi meritoitunutta raviohjastajaa, saarijärveläinen Jouko Tarvainen ja porilaissyntyinen Harri Koivunen puhuivat kuninkuusravien hevosista ja lajin luonteesta.

Minulla on vaikeuksia käsitellä kaikkea uutta tietoa.Ummikkona hämmennyin, kun kuuntelin perin-pohjaista Kuninkuusraveihin osallis-tuvien hevosten syynäämistä ja pyrin samalla tulkitsemaan lähtölistaa minulle annetusta alan julkaisusta. Toto-lehdestä löytyi kyllä opastus lähtölistan lukemiseen, mutta en oikein ymmärtänyt, mikä tarkoitus tällä kaikella pieneen tilaan mahdu-tetulla tilastotiedolla on.

Tilastoista ravimiehet tuntuvatkin

17

AJASSA\\

“Minulla on vaikeuksia käsitellä kaikkea uutta tietoa.”

18

19

pitävän. Puheen seassa mainitaan usein rataennätykset, eniten kunin-kuuksia voittaneet hevoset ja muut pienet yksityiskohdat. Kun panelistit puhuvat ensimmäisistä kuninkuus-raveistaan, vanhempi mies korjaa salamannopeasti keskustelijoiden virheen.

“Tella voitti vuonna 1972!”En lopulta pääse selville siitä,

että keitä ovat ne hevoset, jotka tänä vuonna kuninkuuden kotiin vievät. Ilmeisesti kisat ovat tänä vuonna to-della tasaväkiset. Vastapäätä minua istuva noin 50-vuotias nainen kysyy minulta, että sainko keskustelusta hyviä vinkkejä.

”Mä en ymmärrä tästä mitään”, vastaan.

Lounasravit

Seuraavana päivänä lähden häm-mentymään lounasraveihin. Ravi-radan alue oli kovin tyhjän oloinen silloin, kun vierailin siellä ensim-mäistä kertaa. Nyt alue on täynnän-sä teltoista ja kojuista. Ahdas alue aiheuttaa aluksi eksymisen tunteita. On vaikea saada selvää siitä, mistä saa kulkea ja mistä ei.

Tulin paikalle oikeastaan siksi, ettei minun tarvitsisi seuraavana päivänä eksyä päivän alkajaisiksi hevosurheilutarvikkeita myyvien telttojen keskellä. Paikalle saavut-tuani päätän kokeilla ensimmäisen kerran jonkun totopelin pelaamista. Se on vaikeaa.

Jos lähtölistat ovat vaikeaa luettavaa, ovat Toto-kupongit yhtä vaikeaselkoisia vasta-alkajalle. Vasta myöhemmin ymmärsin, että eri-laisten pelimuotojen pelaamiseen löytyi ohjeet Toto-kupongin kään-töpuolelta. Siispä soittelen kiireessä veljelleni, ja kysyn miten pelataan Troikkaa? Haluan pelata Troikkaa, koska uskon osaavani täyttää kupon-gin oikein.

“No se on kyllä aika vaikea peli kokeneellekin harrastajalle…”, velje-ni vastaa.

Troikassa täytyy arvata lähdön kolme ensimmäistä hevosta oikein. Onhan se vaikeaa. Näen televisio-ruudulla infoa seuraavasta lähdöstä.

Ruudulla lukee joidenkin hevosten numerot ylimpänä. Tällä yhdistel-mällä on korkein kerroin. Aloitan varmalla vedolla.

Veto ei mennyt kohdalleen. Läh-dön seuraaminen oli minulle hanka-laa. En ymmärtänyt ollenkaan, mitä radalla tapahtuu. Lähden kotiin, ehkä huomenna on onni on myötä.

Kuninkuusravilauantai

Tänään on suuri päivä. Kuninkuus-ravit alkavat. Eilen Porin raviradalla oli väljää. Tänään raviradan ympä-ristö on aivan tukossa.

Käyn keskipäivän aikaan katso-massa Rikelme-nimistä oria tallialu-eella. Rikelme on mielenkiintoinen hevonen. Kahdeksanvuotias ori on ensimmäisissä kuninkuusraveissaan.

Rikelmestä ei tiedetä, mitä odot-taa. Ravimiehet tietävät hevosen ole-van hyvä, mutta täysi kysymysmerk-ki sen menestyminen on. Hevosen hoitaja, Sandra Kortekallio kertoo, että Rikelme on voittanut päämat-kan, 3100 metriä, ylivoimaisesti. Hevosella ei kuitenkaan ole 3100 metrin ja mailin matkoilta paljoa kokemusta, vaan se on pääsiassa juossut tyypillistä ravimatkaa eli 2100 metriä.

Tilanne on kuitenkin jännit-tävä Kuninkuusraveissa. Hevosen ohjastajana on aiemmin mainittu Harri Koivunen, jonka suitsisemana Rikelme on päätynyt laukkkaamaan. Varmaa menestystä ei voida taata, mutta hevonen on voittamiseen kykenevä.

Torstaina spekulaatio-illassa kerrottiin, että Rikelmen omistaja, Juha Kortekallio, jonka omistama hevonen Patrik voitti 1990-luvulla ravikuninkuuden neljästi peräkkäin, on vaatimaton mies. Kortekallio oli sanonut Rikelmestä, että kyseessä ei ole erityisen hyvä hevonen, mutta sen voittamiseen vaaditaan todella hyvä hevonen.

Keskustellessani Sandra Kor-tekallion kanssa siitä, millainen hevonen on kyseessä, Rikelme on varsin rauhallisena pilttuussaan. Iloisen oloinen hevonen pureske-lee tyytyväisenä pilttuun nurkassa

olevaa kakkosnelosen pätkää, johon pilttuunovi on kiinnitetty. Jatkuvaa kuljettamista, siis 5 tunnin ajomat-kaa Hevosen kotipitäjästä Juvalta ja vielä koko raviviikonlopun jatkunut-ta kuljettamista Porin ulkopuolella sijaitsevalta hevostallilta raviradalle ja takaisin, ei juuri huomaa. Asiat vaikuttavat olevan kunnossa.

Sunnuntai

”Rikelme joutui sumppuun mui-den hevosten keskelle, ja sieltä oli hankala päästä pois”, kertoo Sandra Kortekallio seuraavana aamuna Ri-kelmen 2100 metrin lähdöstä, jossa ori sijoittui yhdeksänneksi.

Rikelme ei ollut raveissa aivan normaalilla tasollaan. Mailin mat-kalla ori sijoittui yhdenneksitoista ja 3100 metrin matkalla osaksi koitui hylkäys pitkän laukan vuoksi. Toi-saalta, kuulemani mukaan hevonen ei juuri koskaan menesty ensimmäi-sellä kerrallaan kuninkuusraveissa.

Minulle ei oikeastaan muodos-tunut tähän hevoseen minkäänlaista fanisuhdetta. Oli kuitenkin jännit-tävää laittaa rahaa likoon hevosen puolesta, seurata lähtöä ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Ymmärrän hevosurheilun hurmaa nyt parem-min.

Ravilähdön seuraaminen ei oi-keastaan eroa muista urheilulajeista, joissa päätavoite on saapua maaliin ensimmäisenä. Lienee kuitenkin niin, että hevosurheilun jännitys on nimenomaan perinteisen kilvoitte-lun ja rahapanoksen yhdistelmän tulosta.

Kuninkuusraveissa Toto-lapun sai laittaa vetämään melkein missä tahansa. Pelipiste löytyi jopa lehdis-töteltasta. Kun veikkauskupongin oppii täyttämään, on veikkaaminen siitä lähtien todella helppoa.

Lapulle voi laittaa numeroita samassa hengessä kuin lottolapulle. Onnennumeroita, läheisten synty-mäpäiviä ja muita numeroyhdistel-miä, jotka tuntuvat selkäpiissä siltä, että ne ovat voittavia lukuja.

Itsekin sijoitin rahaa vetoihin noin 25-30 euron edestä. Taisin lopulta jäädä noin 7 euroa tappiolle.

20

Se oli kuitenkin hauskaa.Saavutin jonkinlaisen ravivireen,

kun asetuin radan vierelle istumaan totolappu kädessäni ja jännäämään tuloksia. Tunnelman tihentyminen katsomossa hevosten saapuessa lop-pusuoralle oli hienoa kokea.

Ihmiset nousivat seisomaan. Kurottivat päitään niin, että näkisi-vät maaliviivalle mahdollisimman hyvin. Ihmiset huutavat. Tuloksen ratketessa huudetaan lisää, jos voitto on omalle lapulle kirjattuna. Häviä-jät ovat hiljaa.

Ravit ovat viihdettä. Oikein mu-kavaa viihdettä. Koin itse, että ravit ovat oikeastaan ihan mukava tapa viettää aikaa. Hevosurheilu ei ole mikään poikkeustapaus tai mörkö vaan urheilua siinä missä pikajuoksu tai jääkiekko.

“Tuloksen ratketes-sa huudetaan lisää, jos voitto on omalle lapulle kirjattuna.”

21

Lyhyt kertomus ravivoitosta

Porin ylioppilaslehden delegaatti kuninkuusraveissa oli kolmimie-hinen. Paikalla oli vastaava päätoi-mittaja Esa Keskinen, päätoimittaja Aleksi Malinen ja allekirjoittanut. Keskinen oli saanut vinkin.

Keskisen kotikunnassa, Orive-dellä sijaitsevalla huoltoasemalla oli annettu keskisen ymmärtää, että viisi euroa hevoselle viisi lähdössä viisi on hyvä vihje. Lähtö viisi oli suomenhevoslähtö, ja hevonen numero viisi oli nimeltään Pikku-kahveli.

Emme laittaneet hevosen voit-toon kiinni viittä euroa. Laitoimme kukin euron. Olisi pitänyt laittaa viisi. Pikkukahvelin kerroin nimit-täin oli 14 ja vähän päälle. Olo oli euforinen, kun epämääräinen ravivi-hje osoittautui voitokkaaksi.

Tämä tapahtui lauantaina. Kat-soimme, toteutuisiko huoltoaseman vihjeen taika sunnuntainakin. Ei tapahtunut.

“Tuloksen ratketes-sa huudetaan lisää, jos voitto on omalle lapulle kirjattuna.”

22

Elokuun alussa ilmestyi lehtiin ja verkkoon tuloksia Aamuleh-den teetättämästä Suomen opiskelijaystävällisin kaupunki -tut-kimuksesta.

Kyseisessä tutkimuksessa Pori jäi hännänhuipuksi. Pisteitä jaet-tiin seitsemässä eri kategoriassa: väestö ja opiskelijamäärät, asum-inen, palvelut ja vapaa-aika, liikenne ja ympäristö, työllisyys ja raha, kiva tietää sekä kansainvälisyys ja korkeakoulut.

Jutun luettuani aloin toden teolla miettimään voiko Pori muka oikeasti olla Suomen huonoin opiskelijakaupunki. Kyllä tuloksissa on oltava joku virhe, muka huonoin, vähimmät pisteet. Miten se on mahdollista? Itse täällä opiskelevalle ongelmat eivät ole pahimpia.

Tulosten mukaan Pori reputti kolme eri osa-aluetta. Väestöön suhteutettuna Porista löytyy vähiten opiskeli-joita muihin vertailukaupunkeihin verrattuna. Tuliko tämä kenellekään yllätyksenä? No ei. Kysely oli Porin kannalta harhaanjohtava.

Eihän Porissa ole suurta massaa opiskelijoita. Tämä on osaltaan hyväkin asia. Pienien piirien takia yhteistyö on helpompaa, tunnelma tiiviimpää ja oman koulun ulkopuolisiin opiskelijoihin on hel-pompi tutustua.

Toinen osa-alue oli palvelut ja vapaa-aika. Palveluihin luettiin YTHS:n palvelut, joita Porissa ei olla tilastoitu. Mitä tulee vapaa-aikaan, kyllä Porista mahdollisuuksia löytyy niin kult-tuuri- kuin liikuntatarjonnastakin.

Viimeisenä alhaisimmille pisteille Pori jäi kansainvälisyydessä ja korkeakouluissa. Porin Yliopistokeskus vastaanotti ensimmäiset vaihto-opiskelijansa viime vuoden syksyllä, SAMK on vaihto-oppilaita saanut jo pidempään. Opiskelijamäärän vähyys taas laski pisteitä korkeakoulu-osiossa.

Siinä ne ”huonot” asiat Porissa. Harva tuskin tuli uutena asiana. Sitten parempiin puoliin. Opiskelijoiden kannalta Porista löytyy

paljon hyvää varsinkin talouden ja työn kannalta. Kaikista vertai-

lukaupungeista vähiten korkeakoulutettuja työttömiä, vain 10 %, löytyy Porista. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita työt-tömiä oli myöskin vähiten, vain 30 %, kaikista korkeakoulutetuista työttömistä.

Työpaikan löytäminen Porista on siis suhteellisen helppoa. Porista löytyy myös alhaisin vuokrataso neliömetriä kohti, ja jonotusaika opiskelija-asuntoihin on myös lyhin, 6 kuukautta. Joten asuntoasiatkaan eivät Porissa paljoa paina.

Tutkimuksessa mainitut ongelmat eivät ole niitä karuimpia. Jutussa sivuttiin sitä pahinta epäkohtaa: ”Toimitus valitsi selvitykseen sekä isoja opiskelijakaupunkeja, että pienempiä paikkakuntia, joita ei

aina ensimmäisenä mielletä korkeakoulukaupungeiksi.”Suurin ongelma Porissa onkin, etteivät monet miellä

sitä opiskelijakaupungiksi. Miten meistä voisikaan tulla opiskelijaystävällisempi kaupunki, jos leima saadaan näin helposti? Vastaukseksi ei auta muu kuin aika ja jokaisen työpanos. Ei Porista tehdä opiskelijakau-punkia ilman opiskelijoita.

Me opiskelijat olemme ne, jotka luovat todel-lisen opiskelijakaupungin, luomme sen tunnelman ja

viitoitamme sitä, millaiseksi Pori opiskelijakaupunkina muodostuu. Meidän tehtävämme on saada ihmiset

näkemään merkityksemme. Porissa kuitenkin opiskelee yli 10 000 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijaa, sanovat tutkimuk-set mitä tahansa.

Joten sinulle, uusi opiskelija, joka olet lukenut Porin huonosta sijoittumisesta vertailussa. Älä huoli. Vaikka joidenkin mielestä Pori ei ole opiskelijalle ystävällinen kaupunki, me muut pidämme huolen, että se on sitä sinulle.

Kirjoittaja on Pointer ry:n puheenjohtaja ja kaup-patieteiden opiskelija

Riikka

Suo

mil

ammi

Pori, Suomen huonoin opiskelijakaupunki?

Porin kadut ja ravitsemusliikkeet täyttyvät jäl-leen muutamien viikkojen kuluessa merkein kirjailtui-hin haalareihin pukeutuneesta riemukkaasta massasta. Opiskelijat nimittäin palaavat kesälaitumilta, tai no, lähinnä -töistä, luentojen, harjoitustöiden ja tenttien rytmittämään arkeen, jota värittävät monenlaiset opis-kelijatapahtumat.

Paikkakunnalla toimii kuusi korkeakoulua: Sa-takunnan ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammat-tikorkeakoulu, Turun yliopisto, Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto sekä Aalto-yliopisto.

Näissä edellä mainituissa korkeakou-luissa opiskelevia on täällä Porissa noin 5700. Se ei kaupungin asukaslukuun suh-teutettuna vastaa kuin seitsemää prosent-tia, mutta opiskelijaelämä kuitenkin näkyy ja kuuluu Porissa. Huolimatta siitä, että “opiskeli-jakaupunki” ei välttämättä ole juuri se nimenomainen termi, joka tästä perinteisestä teollisuuskaupungista tulee ensimmäisenä mieleen. Eikä se oikeastaan juo-lahda aivan toisenakaan ajatuksena mieleen...

Porilaiset opiskelijajärjestöt tekevät kukin lukemat-tomia tunteja sellaista työtä, joka ei varsinaisesti näy ulospäin, ainakaan välittömästi. Tapahtumat näkyvät kyllä, mutta enimmäkseen teemme edunvalvontaa ja

vaikuttamistyötä sekä tarjoamme erilaisia palveluita jäsenistöllemme. Olemme kaikki opiskelijan asialla.

Yhteistyöllä saa usein huomattavasti enemmän aikaan kuin yksin. Tästä mitä loistavin konkreettinen osoitus seisoo muistutuksena osoitteessa Antinkatu 7. Aivan: Opiskelijatalo Saikku, opiskelijan olohuone ja porilaisen opiskelijaelämän sydän. Opiskelijoiden yhteinen tahtotila oli ratkaisevassa asemassa talon

alkutaipaleella. Mitä kaikkea muuta voimmekaan yhteistuumin saavuttaa?

Vaikka meitä ei ole paljon, meitä on kuitenkin riittävästi siihen, ettei mielip-iteitämme voi sivuuttaa päätöksenteossa. Toivon vilpittömästi meidän opiskeli-joiden voivan korkeakoulusta riippumatta

lyödä kättä päälle ja ryhtyä vihdoin aidosti yhteistyöhön. Mieluummin yhdessä kuin

erikseen.Varmistetaan, että jatkossa Pori tunnetaan Ässien

ja kesän suurtapahtumien ohella myös mahtavana opiskelijakaupunkina – se kun on pitkälti meistä itses-tämme kiinni!

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakou-lun opiskelijakunnan hallituksen puheenjohta-ja ja yliopistokeskuksen opiskelija

Jani

Män

tysa

ar

i

Yhdessä kohti parempaa Poria

KOLUMNI\\

KOLUMNI\\

23

VANHA JA VIHAINEN\\

Hyvät naiset ja herrat! Te olette yliopistossa!

Tervetuloa.

Tulevaisuutenne tulee määrittymään yliopiston mukaan, halusitte sitä tai ette. Osa teistä jättää yliopiston kes-ken, osa valmistuu kanditaateiksi, maistereiksi, jotkut tohtoreiksi. Jotkut lähtevät työelämään, osa jää yliopistolle.

Yhdentekevää. Te olette nyt yliopistossa. Yliopisto ei ole leikki, se on ikunen side.

Yritän pienillä irrallisilla ajatuksilla kuvata kaikkea sitä, mitä tarkoittaa yliopisto.

Yliopisto on kauneutta. Yliopisto on rumuutta. Yliopisto on pettymyksiä. Yliopisto on suorituksia. Yliopisto on saavutuksia. Yliopisto on irallisia suhteita. Yliopisto on ajatusten vaihtoa. Yliopisto on huonoa seksiä. Yliopisto on paarisuhteita. Yliopisto on näkemyksiä. Yliopisto on se kaunis mies tai nainen, joka ei koskaan ollut sinun. Yliopisto on tunteettomuutta. Yliopisto on ajattelua. Yliopisto on ylimielisyyttä. Yliopisto on nyörtymistä. Yliopisto on hyvää kotikaljaa. Yliopisto on kantakuppila. Yliopisto on tunne. Yliopisto on kaunis aamu täydellisen illan jälkeen. Yliopisto on rakastelua. Yliopisto on kritiikkiä. Yliopisto puhuu, kun sinä puhut. Yliopisto on kyseenalaistamista. Yliopisto on viinalta haiseva ystäväsi luennolla. Yliopisto on kun katsot ympäristöäsi. Yliopisto tuntuu, kun sitä ei ajattele. Yliopisto on lause. Yliopisto on tulevaisuudessa. Yliopisto tapahtuu.

Te, hyvät naiset ja herrat, te olette yliopistossa.

24

Juha Seppälä tekee kirjoja kirjallisuudesta kiinnostuneille. Koukeroiset, monitasoiset ja –mutkaiset rakenteet ja kenkä-

lankin musta huumori saattavat vie-roksuttaa ja hämmentää satunnaista lukijaa, joka ei ole perehtynyt kau-nokirjallisiin tyyleihin ja tyyppeihin. Teosten henkilöt kun voivat yllättäen tunnistaa olevansa romaanihenkilöi-tä tai sekoittua toisiinsa sopassa, jota Seppälä vuosikymmenten koke-muksen tuomalla ammattikirjailijan taidolla hämmentää.

Tällä kertaa Seppälä ottaa ehkä hieman yllättäen askeleen kohti sen-timentaalisuutta, joka tuo mieleen kirjailijan alkutuotannon, erityisesti romaanin Sydänmaa ja novelliko-koelman Mitä sähkö on?. Kuitenkin muiden viime vuosina julkaistujen Seppälän teosten tapaan kirjan struktuuri on kerroksinen ja murret-tu. Kirjailija ripottelee palasia kuin leivänmuruja, jotka välillä johtavat toiseen aikaa ja paikkaan – ajoittain myös umpikujaan.

Teemat ovat tuttuja aiemmasta tuotannosta. Eräs keskeisimmistä on ihmisen kuolevaisuus ja heikkous, elon satunnaisuus. Seppälän luomat henkilöt tekevät virheitä, katuvat, kärsivät, näivettyvät, masturboivat ja kuolevat. Väkevä teksti tuo hahmo-jen tunteet iholle ja sen alle.

Seppälä tekee länsimaiselle kult-tuurille tähystysleikkausta, katsoo

sisään tarkasti ja kertoo, mikä on vialla. Mikään tai kukaan ei välty kritiikiltä, kun kirjailija todistaa kuinka kynä on miekkaa mahta-vampi. Sivaltavat lauseet ovat kuin jumalan suusta purkautuvaa myytti-puhetta.

Aiemmassa tuotannossa esiin nostettu kapitalismin ja tietoyhteis-kunnan kritiikki saa jatkoa. Markki-natalouden pyörivät rattaat runnovat hampaidensa väliin kulttuurin, ja sosiaalinen media mahdollistaa oklokratian vallan, jonka seuraukset eivät ole näkyvissä.

Kirjailija käsittelee myös teosta itseään, sen teemoja. Kirjan päähen-kilö kysyy, miten nainen voi kirjoit-taa miehestä, miten mies naisesta. Miten Juha Seppälä voi kirjoittaa 80-vuotiaasta kirjallisuustieteen emeritusprofessori Irmasta?

Kirja on siis itsetietoinen. Se tarkkailee itseään. Se myös esittää kritiikkiä kirjallisuuskritiikeistä. Tämänkin tekstin laatimiseen kun menee murto-osa romaanin tekemi-seen käytettävästä ajasta.

Vaikka romaani onkin tunteita nostattava, Seppälä välttelee viimei-seen asti paatosta ja spektaakkelia. Vertailukonjunktiot ovat pannassa. Lauseet kertovat vain sen, mikä on oleellista, tärkeää kokonaisuuden kannalta. Vaikka teksti vaikuttaakin purkautuvan impulsiivisesti teki-jänsä sydämestä, se saa silti tarkan

muodon ja paikan rakennelmassa, jota virkkeet, kappaleet ja kirjan eri osat pystyttävät.

Sentimentaalisuus tekee Matkasta aurinkoon helpommin lähestyttävän kuin aiemmasta, Finlandia-ehdok-kaaksi nimetystä Mr. Smithistä. Myös teemat puhuttelevat suurem-paa yleisöä.

Mutta onneksi Seppälä pitää kiinni omaleimaisesta vaikeaselkoi-suudesta ja yllättävyydestä. Kirjailija on vuosien varrella hionut tyyliään teräväksi kuin keihäänkärkeä. Sanat muodostavat virkkeitä, jotka ovat subtiileja ja kauniita kuin hyvin leikattu jalokivi.

Jokaisessa Seppälän aikaansaan-noksessa on enemmän sisältöä kuin koko Juha Itkosen tuotannossa yhteensä. Hän on titaani, jättiläinen, profeetta, joka tekee sanoilla taidetta sinne missä kulttuurista on tullut kulutushyödykkeitä, joiden parissa viihdytään.

Karihotakaisten ja tuomaskyrö-jen maassa vakavan ja kovan kirjaili-jan on hankala menestyä. Siitä huoli-matta Juha Seppälä jaksaa synnyttää maailmaan mielenkiintoisia proosa-luomuksia kerran toisensa jälkeen, ja siitä tahdon häntä suuresti kiittää.

Aleksi Malinen

//ARVIO

Sentimentaalisempi Seppälä

Juha Seppälä: Matka aurinkoonWSOY252 s.

25

Kukapa ei haluaisi omistaa urheilulli-sesti ja tervettä vartaloa? Kroppaa, jossa elintasovatsan tilalla loistaisikin sixpack?

Varmasti jokainen, ja sen tietävät myös internetilmiö James Nikander aka Musta Barbaari sekä ProBody-lehden päätoimittaja Tomi Takamaa. Heidän kirjoittama ”Salil eka salil vika” -teos on puoliksi Mustan Barbaarin elämänkerta, puoliksi treenikirja.

Kirjan alkuosassa kerrotaan James Nikanderin tiestä Mustaksi Barbaariksi: miten tummaihoisesta ja innokkaasta jalkapalloilijasta tulikin koko Suomen nuorison tunnistama rap-artisti, viihdyt-täjä ja bodari?

Teoksen toisella puoliskolla taas avataan nuoren kehonrakentajan tree-nifilosofiaa ja käytännön bodausoppeja. Jotain erilaistakin ”Salil eka salil vika” tarjoaa verrattaessa muihin vastaaviin

treeniopuksiin. Tämä kirja on nimittäin selkeästi

tehty nuorisoa – eli Mustan Barbaarin faneja – varten. Jollain tavalla kirja ehkä antaakin vastauksia niihin kysymyksiin, joita nuoret ja aloittelevat bodarinalut saattavat miettiä.

Vaikka kirjanteon taustalla on varmasti Musta Barbaari -hypen ja yhteiskunnassa vallitsevan terveysbuu-min hyödyntäminen, voi kirjalla ihan oikeasti olla jopa tilausta. Eikä kirjan lukeminen ja sen vinkeistä opiksi otta-minen ole pahitteeksi kenellekään, sillä: Education is important but big biceps are importanter.

Timo Riihentupa

Salil eka salil vikaARVIO\\

Lehtemme lukijoille entuudestaan tuttu Saijaa Saijaa on vihdoin saanut debyyttialbuminsa uunista ulos, ja tuoksu on huumaava. Porilaisviisikko tarjoilee rouheita kitarasoundeja ja moniäänisiä melodioita uuden aallon hengessä. Kom-pit ovat nopeita, riffit iskeviä.

Aloitusraita Sonta Santeri kertoo heti mistä on kyse. Tyylikkäät kitaramelodiat ja säröisä basso yhdistitetään absurdiin huumoriin. Kappale tuo jostain syystä mieleen edesmenneen humoristin ja neron Frank Zappan.

Levyn muissa kappaleissa huumori ei ole aloitusraidan tapaan alleviivattua. Monissa teksteissä on läsnä modernin ihmisen kaiho: höyryävät kaivonkannet, sotakoneet, kotiinpaluu. Saijaa Saijaan vahvuus onkin haikean mutta ei surul-lisen kuvaston polyfonisessa kuvittami-

sessa.Jokseenkin epätasaisen kokonaisuu-

den ehdottomiin helmiin lukeutuvat sotakuvastoa vilautteleva Joen rantaan, pimeässä kuunneltava Kuun valoa ja tuleva radiohitti Kakskytneljätuntia, jonka kertosäe laulattaa mukana vaikkei haluaisikaan.

Yhtyeen melodiataju on iskemätön, mutta tuotanto on paikoitellen ontuvaa. Vahvat sävelmät kaipaisivat ympärilleen enemmän ilmaa. Osassa kappaleissa tämä toteutuukin oivallisesti, eikä moitinnan varaa löydy.

Toivottavasti porukka pysyy kasassa tätä levyä pidempään. Odotan yhtyeen seuraavaa liikettä mielenkiinnolla.

***½

Aleksi Malinen

Saijaa Saijaa: Mitäs me sankarit(Karkia Mistika)ilmestyy 10.10

Saijaa Saijaa: Mitäs me sankarit

ARVIO\\

pe 26.9. TiedeAreena 2014

TiedeAreena avaa tieteen ovet yleisölle yliopistokeskuksella. Luvassa muun muassa vuoden tut-kijan julkistus, kapakkafilosofiaa ja lasten yliopisto.

ke 24.9. Yrjönkadun Appro

Sika on irti, kun Yrjönkadun Ap-pro valtaa Porin keskustan. Kapa-

kkakierroksella kerätään pisteitä haalarimerkkiä vastaan, ylisiistiä.

28.8.-30.9. #meidänkampus -kil-pailu / 28.8.-30.9 #ourcampus -contest.

Ota kuva itsestäsi ja kavereistasi (monitieteisyys on plussaa!) lem-pipaikallasi Porin yliopistokeskuk-sen uudella kampuksella. Lataa se kilpailutunnisteella Facebookiin

tai Instagramiin ja olet mukana kisaamassa leffalipuista.

to 16.10. Pointerin risteily

Porin ylioppilasyhdistys Point-erin legendaarinen risteily palaa sapattivuoden jälkeen. Turusta lähdetään torstaina ja sinne pal-ataan vuorokauden krebaamisen jälkeen.

Syystouhuja

Musta Barbaari, Tomi Takamaa: Salil eka salil vika, Otava 2014. 142 s.

26

UUsien opiskelijoiden selviytymisopas

Saikku

Missä: Antinkatu 10

Mitä: Opiskelijoiden oma mesta. Itse vallattu ja tehty, nuff said. Edullista aloittelua ja hyviä pirskeitä. Päivällä opiskelijahintainen lounas.

Täällä toimii myös yksi Suomen kiinnostavimmista, ellei kiinnostavin, klubi nimeltään Validi Sekment-

ti.

Beer Hunters Missä: Antinkatu 11

Mitä:Beer Huntersiin suunnataan, kun halutaan laatua. Illanviettoon kuin illanviettoon soveltuva olutravinto-la, jossa on paljon vaaleahiuksisia tarjoilijoita. Tarjolla reilut parisataa olutta. Tiskin takaa löytyy myös erinomainen valikoima viskejä. Hinnat ovat maltillisia. Paikka on oikea asianharrastajan keidas Porin torin reunalla. Oma panimo tekee maailmanluokan oluita, jotka ovat keränneet useita palkintoja. Käy testaamassa Mufloni hanasta ja selvitä sitten, mikä mufloni oikein on.

One for the Road

Missä: Otavankatu 7, kirjaston liepeillä

Mitä: Porin vasemmalle kallellaan olevat kulttuuri-ihmiset juovat olutta tuopista ja viiniä lasista. Jotkut väittävät, että taiteilijat ja humanistit käyvät täällä, mutta niin sietäisi muidenkin käydä. ”Irkun” pyörittäjä Johnny on OG-irkku. Paikka on pala Irlantia Porissa. Sisätila kunnioittaa aitoa pub-olemusta. Jos käyttäytyy nätisti, voi Guinnessiinsa saada vaahtoapilan. Ovien sulkeutuessa kahdelta voi jatkaa matkaa Havanaan. Jos olet oikein kovassa vauhdissa, ehdit vielä tarkasta-

maan vaikkapa Soman isojaon (kats. yökerhot). St. Patricks Day on mahtava. Johnny osaa laulaa

ja soittaa.

22:0020:00

Poriin saapuu uusia opiskelijoita. Kaikki palavat halusta kantaa opintotukensa kaupungin ravitsemusliikkeiden tiskille ja juhlia alkuillasta tappiin asti. Tuoppiin olemme tuijotelleet myös me täällä Pointin toimituksessa, joten ehkä voimme auttaa esittelemällä muutamia huvituksia tarjoavia ravin-teleita. Tämä on Pointin kevyt opas kaikkeen sekä Porin yöelämään. Aukioloajat ja tarkemmat hinnat voitte selvittää omilla empiirisillä pistokokeillanne.

Ja ei, Porissa ei saa turpaansa kioskijonossa, jos on ih-misiksi. Onnea matkaan, yön ritarit!

27

UUsien opiskelijoiden selviytymisopas

VITUSTI KALJAA\\

Cabaret

Missä: Yrjönkatu 9 , Itell… Anteeksi Postia vastapää-tä.

Mitä: Onko viinaa missään? Iso paha Cee. Sen tietävät kaikki. Paikka on viikonpäivästä riippuen ammattikou-lulaisten, lukiolaisten (jos eivät ole Kinossa) tai kor-keakoululaisten bilemesta. Joskus myös ihan tavalliset porilaiset ihmiset käyvät siellä. Lähimpänä klassista sedulaa useine ravintolaosineen. Paljon opiskelijatapah-tumien jatkoja järjestetään Cabaretin sokkeloissa. Pian löydät itsesi Suomi-puolelta räppäämässä Uniikkia.

Kino

Missä: Itäpuisto 10.

Mitä: Hiljattain uusittu yökerho kome-assa rakennuksessa, jossa on aikoinaan ollut elokuvateatteri. Aivan hyvä krebaus-mesta tämäkin. Monet preferoivat Kinoa perusiltana. Paljon keikkoja ja

opiskelijabileitä.

Soma

Missä: Kauppakeskus IsoKarhu, 3. Kauppakes-kuksen katolla. Sarjassamme baarit, joihin mennään hissillä!

Mitä: Voit nähdä kylterit larppaamassa suomenruot-salaissävytteistä suurkaupungin pintaliitoa 40 euroa maksaneissa H&M-pikkutakeissaan. Kyllä siellä tietysti muitakin näkyy keulimassa tiskillä. Tanssilattia, lounge ja kattoterassi samassa paketissa. Aika monta kertaa on ollut aika lystiä.

PK

Missä: Sijaitsee verkkosivujensa mukaan paikassa ”puistojen risteys”. Vanhassa vapaapalokunnan talossa.

Mitä: Uhka vai mahdollisuus? Punainen kukko, le coq rouge. Jotkut sanovat ruotsinlaivasimulaattoriksi. Itse sanoisin Porin mittakaavassa isoksi paikaksi. Sellai-nen yllätysten sokkelo, jossa ei ikinä tiedä, mitä tulee vastaan seuraavan nurkan takaa. Labyrintti, jossa pitää välillä suorittaa tehtäviä päästäkseen eteenpäin, nujer-taa leijonia jne. Jotkut suoriutuvat loppuun ja löytävät aarteen, toiset ei. Useimmiten monet ei. Pikkujouluai-kaan täynnä hyvin tienaavia pikkutakkimiehiä. Kelpo puumatarjonta.Yökerhoon on myös melko korkea ikäraja, joten fuksit, jotka ovat vuosimallia jotain

1995, olkaa uskottavia.

4:000:00 6:00

Grillipori, alias GP

Missä: Juhana Herttuan katu 19

Mitä: Nähtävyys ja tiukkaa grillimättöä. Ennen jatkoil-le siirtymistä kannattaa käydä tankkaamassa hiilarit ja muut koneeseen, että jaksaa taas. Jos viikkari on vika-suunta, voit turvautua torin ympäristön kebab-kanttii-neihin. Ovat jotkut kuulemma lähteneet taksikyydillä jopa Tikkulan ketjuhuoltoaseman Hesburgeriin.