pointti 3/2012

pointtiPorin ylioppilaslehti 3/2012

OPISKELIJA TÖISSÄ NORDIC BUSINESS FORUM

FUTSAL

RAMPPAAJAT KINOKELLARI

VALIDI

pointti 2

TOIMITUS Pointer ry / Pointti PL 181 28100 PORI [email protected]

PÄÄTOIMITTAJA Nana Keränen

TOIMITUSSIHTEERI Vaula Toivanen

TAITTO Lotta Nirkkonen Laura Nyyssölä

TEKIJÄT Saara Ala-Luopa Mikko Kangasoja Eveliina Kaukkila Linnea Kotiniemi Hanna Lintula Aleksi Norman Laura Nyyssölä Wilhelmina Sederholm

KANSI Laura Nyyssölä

ISSN 1799-6627

PAINOPAIKKA Ai-Ri Offset Ky 28430 Pori

JULKAISIJA

Porin Ylioppilasyhdistys Pointer ry

pointti

sisältö

Me teimme Pointin 03

Yliopistokeskuksen historiikki 04

Valintana vaihto 06

Työtä ja opiskelua 08 Haastattelussa Kati Lehtotie ja Henri Kuusiniemi

NÄKY Ry - pieni, mutta pippurinen 10

Ulos luentosaleista - projektit haltuun! 11

Yksi tapa tehdä se: Ramppaaminen 12 ”Suurimman osan päivästä olen matkalla jompaankumpaan suuntaan.”

Validia klubbailua 14

Aloitteellisuudella kaupungin ytimeen 16 Saikun tarina

Kaksipiippuinen kasvu 18

Kinokellari 20

Futsal 22

Hävytön maailma 23

Brunssiklubi 24

3

PointinMe

teimme

Nana Keränen

Olen päässyt ideoimaan, työsken-telemään mahtavassa porukas-sa ja lopulta, monien upeiden ihmisten ansiosta, päätoimittamaan kolme hie-noa lehteä. Nyt haluan antaa lehden tekijöil-le suunvuoron. Hyvät naiset ja herrat, he tekivät Poin-tin!

Vaula Toivanen

Olen ollut toimitussihteerinä tässä ja edel-lisessä Pointin numerossa. Päiväni kulu-vat mukavasti digin maisteriopintoen ja tiedottajan työn parissa. Toivon kaikil-

le mukavia lukuhetkiä tämän vuo-den viimei-sen Pointin parissa!

Eveliina Kaukkila

Tämä on kolmas Pointti jon-ka teossa olin mukana. Alun alkaen tähän hommaan mi-nut sai uteliaisuus, lähinnä omien rahkeideni riittävyyden suhteen. Opisklen yhteiskun-tatieteitä, ja ajattelin saava-ni mukanaolosta myös tukea aloittamiini journalistiikan ja

viestinnän sivuaineopintoihin. Meillä on mahtavia persoo-nia mukana toimituskunnassa, ja olenkin saanut todeta viettäneeni useita hersyviä hetkiä tässä porukassa.

Laura Nyyssölä

Lähdin mukaan tekemään Pointtia, koska halusin tehdä jotain luovaa ja uutta markki-

nointiopintojeni ohessa. Parasta on, että jokaisen tekijän omat ideat ovat arvokkaita ja on mukava nähdä, jos ja kun joku muukin innostuu niistä!

Wilhelmina Sederholm

Aikakauslehtien suurkulut-tajana ja somen, blogien yms. sumentamana idea ylioppilaslehteen kirjoitta-misesta tuntui enemmän kuin järkevältä. Luentevalta ei niinkään, deadlinet ovat mahdottomia ja itsekritiikki kuumottavaa. Mutta kanssa-

ihmiset ovat suurenmoisia, kaikki omine erikoistaitoineen, se tekee tästä(kin) hienoa

Linnea Kotiniemi

Olin ensimmäistä kertaa mukana tekemässä Point-tia ja oli hienoa saada an-taa oma panoksensa tämän mahtavan lehden ilmesty-miseen. Opiskelija-aktiivin elämä antaa aina paljon ja voin taas kertoa saaneeni paljon hyötyä tästäkin koke-muksesta.

Lotta Nirkkonen

Tulin mukaan kolme Point-tia sitten taittamaan lehteä ja tuona aikana olen ko-kenut niin onnistumisen kuin oppimisenkin iloa. Parasta hommassa on ollut paitsi nähdä oman työnsä jälki, mutta myös olla to- distamassa koko työryh-män idearikkautta ja taitoa kasata kokoon mielenkiin-toinen lukupaketti!

pointti 4

Toimiva korkeakoulu ei synny tyhjästä. Nykyään itsestään-selvyyksinä pitämämme laitokset sulkevat sisäänsä pitkän ja mutkikkaan historian, ja yliopistojen perustamisten taus-talla ovat useimmiten olleet vuosikymmenten tiedustelu-, lobbaus- ja rakennustyöt. Esimerkiksi Tampereen yliopisto oli alkujaan helsinkiläisen Yhteiskunnallisen korkeakoulun filiaali, joka muutettiin 1960-luvun aikana yliopistoksi nel-jäkymmentä vuotta korkeakoulun perustamisen jälkeen.

Porissa korkeakoulujen jäljet johtavat 1970-luvulle. Teknil-linen korkeakoulu alkoi toimia Porissa 1970-luvun lopulla, Turun kauppakorkeakoulu 1980-luvun aikana.

Varsinainen läpimurto korkeakoulu- ja opiskelijakaupungik-si tapahtui Porissa kuitenkin vasta 2000-luvun vaihteessa. Näille optimistisen nousukauden vuosille ajoittuu niin yli-opistoyksiköiden perustaminen Porin puuvillatehtaan van-hoihin tiloihin kuin SAMK:in perustaminen.

Korkeakoulutuksen tarve Satakunnassa

Puuvilla yliopistokeskuksen paikkana nousi ensi kertaa jul-kisuuteen vuonna 1989, kun Helsingin Teknillisen korkea-koulun yhdyskuntasuunnittelun idea nousi Satakunnassa yli uutiskynnyksen, paljastaa historian lehtori Anna Sivu-la julkaisemattomassa käsikirjoituksessaan Puuvillan kol-me elämää. Arkkitehti- ja DI-opiskelijat sunnittelivat Porin Puuvillan rappeutuvaan teollisuuskiinteistöön vapaa-ajan ja kulttuurin keskusta.

Satakunnan Kansan toimittajat Maria Ylönen ja He-lena Laine visioivat 1990-luvun alussa suunnitelman pohjalta monialaista superyliopistoa. Toimittajien visi-ossa Puuvillatehtaalle perustettaisiin vapaa korkeakoulu

palvelemaan Porin työttömiä ja eläkeläisiä. Reposaares-sa sijaitsevaan ympäristökeskukseen vedettäisiin uu-desta yliopistosta köysirata tai muu nopea kulkuyhteys. - Köysiradan varteen Ylönen ja Laine maalailivat laajoja kam-pusalueita, Sivula kertoo.

Ajatukset kertovat lama-ajan tilauksesta korkeakoulutoi-minnalle. Rakennemuutoksen kourissa tuskaileva kaupunki tutkaili koulutustilastojaan. Kouluttautuvien nuorten näh-tiin luovan uutta Poria.

– Sä et voi olla aivan varma siitä, mihin nää kakarat pystyy, mutta sä voit olla aivan varma, että ne pystyy johonkin, Si-vula kuvailee ajan mentaliteettia.

- Opiskelijat muuttavat julkista keskustelua, sillä he ovat ai-na optimistisia. Eihän kukaan kouluttaudu, ellei usko tule-vaisuuteen. Koulutus ja eteenpäin suuntautuva elämänasen-ne kulkevat siis käsi kädessä, Sivula selittää.

Yliopistokeskuksen rakennusvaihe

Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisematutkimuk-sen laitos aloitti Porissa humanistien ja akateemisten kult-tuuriosaajien kouluttamisen vuonna 2001. Alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti laitos perustettiin Raumalle ja Poriin. Käytännön ongelmista johtuen lyhyen kokeiluajan jälkeen myös alkujaan Raumalle sijoitettu digitaalisen kult-tuurin tutkinto-ohjelma tuotiin Puuvillan tiloihin.

Kun Turun yliopiston esimerkkiä seurasivat myös Taideteol-linen korkeakoulu (nyk. Aalto) ja Tampereen yliopisto, alkoi Puuvillassa tapahtua. Ylioppilasyhdistys Pointerin vuosiker-tomuksiin perehtymällä selviää, kuinka Poriin perustettiin

Yliopistokeskuksen historiikkiALEKSI NORMAN

KUVA: MIKKO VIITAPOHJA

pointti5

nopealla tahdilla 2000-luvun puolessa välissä ylioppilaskau-pungin instituutiot.

Poriin ilmestyi opiskelijapolitiikkaan liittyvien rakenteiden lisäksi paljon muuta säpinää. Porilainen ylioppilasteatteri, opiskelijatalo ja muut akateemiset yhdistykset kurottavat juurensa 2000-luvun puolivälin ruuhkavuosille.

– Jopa kunnanisät havahtuivat, kun keskustan rappioalko-holistit olivat vaihtuneet haalareissaan remuaviin opiske-lijoihin ja Kokemäenjoen sillat täyttyivät ihmisistä, Sivu-la maalailee.

Korkeakoulujen kriisivuodet

Yliopistokeskuksen kehitys tapahtui alusta lähtien uhan al-la. Opetusministeriön linja muuttui 2000-luvun alussa tu-kemaan korkeakoulujen keskittämistä Suomen suurimpiin kaupunkeihin. Esimerkiksi Tampereen yliopiston Porin yk-sikkö ehti kouluttaa opiskelijoita vain kolme vuotta, ennen kuin spekulaatiot yksikön lopettamista syntyivät.

Viimeisten vuosien aikana yliopistokeskuksen kohtalo on ol-lut vaakalaudalla aikaisempia vuosia tiheämpään tahtiin. Si-vula näkee ongelmien yhteisenä syynä vuonna 2009 sääde-tyn yliopistolain, joka on ajanut kaikki korkeakoulut kriisiin.

– Aalto-yliopiston tapauksessa rakenneuudistus on pudot-tanut aiemmin kansainvälisissä vertailussa menestyneetkin yksiköt pois ranking-listoilta, Sivula kertoo.

Halut supistaa toimintaa kertovat rakenteellisista ongel-mista. Tampereen yliopistolla ja Teknisellä yliopistolla on-gelmana ovat opinto-ohjelmien päällekkäisyydet muiden kaupunkien kanssa, mikä kannustaa keskittämään toimin-taa. Kun samaa oppiainetta opetetaan usemman katon al-la eri kaupungeissa, on ensimmäinen ajatus rationalisoida toiminnot yhden katon alle.

Ratkaisuksi Sivula visioi suomalaisen korkeakoulutuksen duaalimallin kontrolloitua purkamista eli SAMK:in ja yli-opistokeskuksen koulutusta antavien yksiköiden nykyis-tä läheisempää yhteistyötä. Sivula ei näe yhteistyön etujen rajoittuvat ainoastaan yhteisiin kielten tai tietotekniikan opintoihin. Yhteentyö saattaisi nostaa koulutuksen ja tut-kimuksen tasoa ammattikorkeakoulussa ja kasvattaisi ide-oiden kaikupohjaa yliopistokeskuksen puolella.

– Yhteensä korkeakoulussa olisi sadoittain korkeasti koulu-tettuja asiantuntijoita ja tuhansia opiskelijoita. Se olisi to-dellinen korkeakoulu. Yliopistokeskuksen kohtalon voi kui-tenkin ratkaista vain poliittinen tahto kansallisella tasolla, Sivula muistuttaa.

Porissa tahtoa näyttäisi joka tapauksessa riittävän. Toimijat ovat hereillä. Yliopistokeskus ja opiskelijayhdistykset kehit-

tyvät nyt kovaa tahtia. SAMK:in ja Yliopistokeskuksen yh-distäminen tuskin ainakaan hidastaisi tätä tahtia.

Satakunnan Kansan taannoin toimittaman gallupin mu-kaan opiskelu ja Puuvilla yhdistetään Porissa toisiinsa. Po-rin korkeakoulut halutaan yhdistää nimenomaan joenran-nan arvokiinteistöön.

?Miten artikkeli tehtiin

Artikkeli perustuu Historian lehtori FT Anna Sivulan haas-tattelun ja käsikirjoituskap-paleen lisäksi Prizztechin, Pointerin ja UCporin vuosi-kertomuksiin. Sitä varten on tehty myös suppea kirjalli- suuskatsaus.

pointti 6

Olen gradua vaille valmis filosofian maisteri ja jo opinnot aloittaessani päätin vaihtovuoden olevan osa opintojani. Vaihto suositellaan yleensä suoritettavaksi toisena tai kol-mantena opiskeluvuotena ja kannattaakin pohtia, mikä jär-jestely sopii itselle aikataulullisesti parhaiten. Oma vaihto-ni tapahtui kolmantena opiskeluvuonna ja elokuussa 2009 Pori vaihtui Prahaan ja Turun yliopisto Kaarlen yliopistoon.

Vaihtopaikka järjestyi eurooppalaisiin yliopistoihin suunna-tun Erasmus-ohjelman kautta. Hakuprosessi on hyvin simp-peli, eikä vaadi juuri muuta kuin muutaman paperin täytön. Vaihto-opiskeluun saa myös apurahan, jonka lisäksi opinto-tuet, asumislisät ja mahdollinen opintolaina putkahtavat ti-lillesi samaan tyyliin kuin Suomessa.

Erasmus-ohjelma ei toki ole ainoa väylä vaihto-opiskeluun ja eri vaihtoehdoista kannattaakin keskustella esimerkik-si oman korkeakoulun kv-koordinaattorin kanssa. Kenen-kään ei varmasti tarvitse jättää vaihtoa väliin sen vuoksi, ettei mieleistä paikkaa löydy − ennemminkin kyse voi olla valinnanvaikeudesta ja vaihtoehtojen viidakosta.

Oma vaihtoni alkoi kuukauden mittaisella EILC-kielikurssil-la. Suosittelen kurssia kaikille, joilla siihen suinkin on mah-dollisuus, sillä käytännön hyödyn lisäksi kielikurssilla on helppo tutustua muihin kohdemaan vaihtareihin. Omalla kielikurssillani oli ainoastaan 14 opiskelijaa, joten kuukau-den aikana meistä muodostui tiivis porukka ja vietimme ai-kaa yhdessä myös kielikurssin jälkeen.

Kielikurssin aikana jaoin huoneeni puolalaisen tytön kans-sa, ja vaikka yhteiselomme sujui ilman ongelmia, ei kieli-

kurssin loputtua ajatus asuntolaan asettumisesta ollut en-simmäisenä mielessä. En ollut yksin ajatusteni kanssa, joten vuokrasimme asunnon yhdessä kielikurssilla tapaamani suo-malaisen tytön kanssa. Suosittelen kuitenkin asuntola-asu-mista ainakin vaihdon aluksi, sillä sen myötä tutustuu hel-posti myös muihin vaihto-opiskelijoihin − eikä ainakaan bileistä ole puutetta!

Palasin Prahasta takaisin Poriin heinäkuussa 2010. Vaihto-vuosi oli kokonaisuudessaan aivan mahtava. Vaikka yrit-täisin pukea tuon 11 kuukauden kokemukset ja tuntemuk-set sanoiksi, en usko pystyväni siihen ensinnäkään lyhyesti tai kliseitä välttämättä. Vuoteen mahtui paljon tunteita lai-dasta laitaan, reissuja ympäri Eurooppaa ja paljon uusia ys-täviä � näin muutamia asioita mainitakseni.

Kansainväliseen harjoitteluun?

Tässä vaiheessa on luultavasti oleellista huomauttaa, et-tä vaihto-opiskelu saattaa koukuttaa ja siitä syystä koti-kaupunkini on tällä hetkellä Tallinna. Jo Prahassa ollessa-ni aloin herätellä ajatusta kansainvälisestä harjoittelusta ja keväällä 2012 ajatus alkoi jälleen nostaa päätään. Muu-taman mutkan kautta harjoitteluni toteutui jo tutuksi tul-leen Erasmus-ohjelman avulla, josta sain myös apurahan harjoittelua tukemaan.

Erasmus-ohjelmassa harjoittelupaikka on haettava itse ja paikan on oltava yritys tai julkinen organisaatio. Oman har-joittelupaikkani hain (ja sain) sähköpostitse - otin CV:n ke-ra yhteyttä potentiaalisiin vaihtoehtoihin ja innokkaimman

Valintana vaihtoTEKSTI: SAARA ALA-LUOPA

Vaihtoa harkitsemassa? Suosittelen. Vaihdossa olleena ja kv-harjoittelua tällä hetkellä suoritta-vana suostuin totta kai, kun Pointin päätoimittaja Nana Keränen pyysi minua kirjoittamaan Point-tiin jutun vaihtokokemuksistani. Toivottavasti ju-tusta on apua myös teille, jotka vasta suunnitte-lette omaa vaihtovuottanne!

Prahaa ja Katedrála svatého Víta. KUVA: SAARA ALA-LUOPA

kohtaamisia ideointia pörinää yhteisöllisyyttä innovaatio- ja yrittäjäympäristö valtakunnallinen verkosto osaajalle yritykselle työpaikkoja uusia yrityksiä sparrausta työtilaa opiskelijoita asiantuntijoita tietokoneita internet

Kuva ©2009 TakingITGlobal

www.apparaatti.fi

mitä haluaisit tehdä?toteuta ideasi meillä

pointti7

vastaanoton sain Tallinnan yliopiston alaiselta Baltic Film and Media Schoolilta (BFM). Niinpä elokuussa 2012 pakkasin jälleen kimpsuni ja kampsuni ja muutin koirani kanssa Tallinnaan. Minulle oli jo alusta asti selvää, että muuttaisin omaan asuntoon. Tallinnan hintatason ja hyvän asuntotilanteen vuoksi se oli melko help-poa. Asunto- tai asuntolamahdollisuuk-sia kannattaa tiedustella myös harjoit-telun suhteen.

Työnkuvaani kuului pienempien työteh-tävien ohella muun muassa kansainväli-sen konferenssin järjestelyt sekä PÖF-Fin (Tallinn Black Nights Film Festival) ja BFM:n yhteisen Sleepwalkers-lyhytelo-kuvafestivaalin tuotantoon liittyvät teh-tävät. Työt käynnistyivät hitaasti ja aluk-si työskentelinkin etänä, mutta töiden kunnolla käynnistyttyä harjoittelu su-jui hyvin tiivistahtisessa työympäristös-sä. Ennen festivaalia työympäristö oli hei-kon organisoinnin vuoksi melko kaoottinen, mutta selvisin kunnialla minulle annetuista työtehtävistä. Mikä tärkeintä, olen myös oppinut erittäin paljon. Lisäksi työkaverini ottivat minut hyvin vastaan, mitä pidän tärkeänä asiana oman jak-samisen kannalta. Viroon sopeutumista helpotti toki myös

Vanalinn, Tallinna. KUVA: MARIANNA KASI

matala kielimuuri ja tuttu kulttuuri − eikä täällä ehdi Suomeakaan ikävä tulla, kun ruispaloja saa lähimmäs-tä ruokakaupasta. Tällä hetkellä har-joittelua on jäljellä kaksi kuukautta ja motivaatiotasoni on laskenut huo-mattavasti, kun suurimmat työtehtä-vät ovat jo takanapäin - työtehtävien vaihtelevaan tasoon kannattaakin va-rautua, mikäli kv-harjoittelua suun-nittelee. Olen viihtynyt Tallinnassa hyvin, mutta ensimmäiseksi ”ulko-maankomennukseksi” suosittelisin ennemmin vaihtoa kuin harjoittelua.

Mahdollisuuksia ja tilaisuuksia vaih-to-opiskeluun on useita, ja mikäli tä-hän tilaisuuteen tartutte, onnittelen. Reissatkaa vaihdon aikana mahdolli-suuksien mukaan, jättäkää omat en-nakkoluulot taaksenne, tutustukaa uusiin ihmisiin estoitta, nauttikaa

elämästä ja vapauden tunteesta ja ol-kaa hieman haikeita kun jätätte kaiken taaksenne. Vaihdon ehdottomasti suurinta antia on se itsenäisyyden ja vapau-den tunne, kun jätettyäsi kaiken tutun ja turvallisen taak-sesi löydät itsesi uudesta maasta ja kulttuurista elämässä it-sesi näköistä elämää.

kohtaamisia ideointia pörinää yhteisöllisyyttä innovaatio- ja yrittäjäympäristö valtakunnallinen verkosto osaajalle yritykselle työpaikkoja uusia yrityksiä sparrausta työtilaa opiskelijoita asiantuntijoita tietokoneita internet

Kuva ©2009 TakingITGlobal

www.apparaatti.fi

mitä haluaisit tehdä?toteuta ideasi meillä

pointti 8

Sisäpyöräily • Monipuoliset jumpat • Kuusi kuntosaliyksikköä • Solarium • Hierontapalvelut

w w w . P U L S . f iHerralahdenraitti 1, 28360 PORI • puh. (02) 632 6611 • Vastaanotto palvelee ma-to 12-21, pe 12-19

L i i k u n n a n r i e m u aH y v ä n o l o n o s o i t e

Kuntosali tai rymäliikuntapointterilaisille

2,50 € / kerta

No nyt loppui tekosyytkuntoilun laistamiseen!

Liikunta kannattaa – joka kerta!



SOTE-alan moniosaajaksi

Kati valmistui vuonna 2001 sosionomiksi (amk), jonka jäl-keen työskenteli ensin 4h-järjestössä toiminnanjohtaja-na. Tämän jälkeen Katin työuraan tulivat mukaan viransi-jaisuudet sosiaalityöntekijänä. Vuodesta 2011 lähtien hän on työskennellyt sosiaalityöntekijänä Satakunnan sairaan-hoitopiirillä psykiatrian yksiköissä. Saman vuoden syksyllä Kati aloitti Tampereen yliopiston Porin yksikössä yhteis- kuntatieteen kandidaatin- ja maisterin opinnot pääainee-naan sosiaalityö. Lokakuussa 2012 häntä pyydettiin työn- antajan toimesta Aikuispsykiatrian potilaiden lasten tukimallin, POLAN, pilottihankkeen projektisuunnittelijaksi.

– Työhöni kuuluu noin 12 kuukautta kestävän alkukartoi-tuksen tekeminen, miten varsinainen projekti tulisi kartoi-tuksen jälkeen työstää.

Kyseessä on erikoissairaanhoidon pyrkimys verkostoitua kolmannen sektorin, seurakuntien ja kuntien peruspalve-luiden kanssa. Pilottihankkeessa rakennetaan konkreettis-ta arjen tukea lapselle tai nuorelle, jonka vanhempi on sai-rastunut psyykkisesti.

Työ ja opiskelu

Kati kertoo työnantajan suhtautuneen opiskeluun alusta asti joustavasti, kannustavasti sekä ennen kaikkea mah-dollistavasti. Pientä joustoa on ollut myös havaittavissa yliopiston suunnalta. Aiemman työkokemuksen perusteel-la oli mahdollista saada helpotusta käytännön harjoitte-lujaksoon ja aiemmalla sosionomi-tutkinnolla sai korvat- tua perusopintoja. Kritiikkiä sen sijaan Kati antaa yliopiston tavasta sirotella yksittäiset kurssit hajalleen pitkin lu-kuvuotta.

Oman haastavuutensa työn ja opiskelun yhteensovittami-seen tuo vielä perhe. Katilla onkin alusta asti ollut peri- aatteena, että opiskelu ei saa vähentää aikaa perheeltä, kotona kun ovat 5- ja 9-vuotiaat pojat.

Tulevaisuus

Kati kuvailee sosiaalityötä monipuoliseksi ammatiksi, joka on sisällöllisesti vaihteleva.

– Tällä hetkellä opiskelu työn lomassa tuntuu kuitenkin virkistävältä.

Kati ei ole laatinut aikataulutettua suunnitelmaa opinto-jensa suhteen, vaan opinnot saavat edetä omaan tahtiinsa työn ja perheen ohella. Tulevaisuudesta kysyttäessä Kati kertoo haluavansa oppia lisää ja tulla hyväksi sosiaalityön-tekijäksi, eikä kyynistyä siinä mitä tekee.

Katilla on selvä mielipide siihen, kumpi on tärkeämpää, tie-de vai tutkinto.

– Työ!

Kati myöntää itsessään yliopisto-opintojen myötä kuiten-kin heränneen myös pienen tutkijan siemenen. Kati kertoo aina halunneensa toimia sosiaali- ja terveysalalla, ja nyt opiskelun kautta saavutettava tutkinto on yksi etappi va-litulla polulla.

TEKSTI: EVELIINA KAUKKILA KUVA: ALEKSI NORMAN

TyöTä ja opiskelua:

Haastattelussa Kati LehtotieOpiskelun ja työssäkäynnin yh-teen sovittaminen on usean opis-kelijan haasteena. Tampereen yli-opiston Porin yksikössä ilmiö on tuttu opiskelijoiden keskuudessa. Eräs näistä täyttä työaikaa tekevis-tä kokopäiväisistä opiskelijoista on Kati Lehtotie.

MIKKO KANgASOJA

Haastattelussa henri KuusiniemiHenri Kuusiniemi: teräsrakenteiden pääsuunnitte-lija, lujuuslaskija, konepajalla (20 hhlöä)

Koulutus: valmistunut 2010 Tampereen AMK, ko-ne-ja tuotantotekniikan insinööriksi, sivuaineena tuotantotalous.

Henri opiskelee työn ohessa. Hänen valmistuessaan insinöö-riksi työllisyysnäkymät olivat heikot. Niinpä jo opiskeluaika-na tarkoituksena oli jatkaa Porissa TTY:llä. Kävikin kuitenkin niin, että viimeisen koulupäivän jälkeen heti seuraavana päi-vänä paukahti käteen työpaikka. Siinä vaiheessa oli jo tullut haettua TTY:lle, joten mies päätti pitää välivuoden. Työpai-kalla työkuorma näytti 2011 riittävän kevyeltä, joten Hen-ri päätti aloittaa opiskelut. Ensimmäinen vuosi menikin sit-ten “ihan ookoo”. Opintopisteitä tuli 60-70, kaverin kanssa sai tehtyä harjoituksia yhdessä ja töitä sai järjesteltyä: välil-lä pidempää päivää ja välillä koulussa.

Nyt toisena syksynä onkin ollut tiukkaa. Töissä tuli kiirettä isojen tilausten myötä. Vuoden opiskeluissa mukana ollut

kaveri jäi kyydistä, joten harjoitukset ja ryhmätyöt on jou-tunut kaikki tekemään yksin viikonloppuisin. Yleisesti ra-situsta lisää se, että työpaikka on Huittisissa. Talviaikaan matkoihin menee 2,5 tuntia päivässä. Syksyllä hän onkin joutunut jättämään kursseja seuraavaan vuoteen. Alkupe-räistä kolmen vuoden valmistumistavoittetta on kuitenkin täytynyt venyttää vuodella. Onneksi 60 tunnin työviikkoja on voinut tasata 30 tunnin viikoilla. Yhtä kaikki, kun koko pakettiin laskee sen, että Henrin harrastaa kilpatanssia ja salibandyä, aika on kortilla ja muut ihmettelevät miten se ehtii ja jaksaa. Työkuormasta huolimatta luovuttamisaja-tukset ovat vain heikkojen hetkien häivähdyksiä. Motivaa-tio on pitänyt.

Henri antaa vinkin, että kannattaa suunnitella ajankäyttö huolella etukäteen. Selvitä kurssien työvaatimukset. Työpa-ri ryhmätöihin olisi hyvä. Vaikka harrastukset vievät aikaa, Henri näkee ne hyväksi katkaisuksi päiville. Ne antavat vie-lä mahdollisuuden sille, että illallakin jaksaisi aivotyötä. Jos-kus täytyy vain pitää vapaata, eikä tehdä mitään.

Sisäpyöräily • Monipuoliset jumpat • Kuusi kuntosaliyksikköä • Solarium • Hierontapalvelut

w w w . P U L S . f iHerralahdenraitti 1, 28360 PORI • puh. (02) 632 6611 • Vastaanotto palvelee ma-to 12-21, pe 12-19

L i i k u n n a n r i e m u aH y v ä n o l o n o s o i t e


2,50 € / kerta


Liikunta kannattaa – joka kerta!



pointti 10

Emme suinkaan ole stereotyyppisiä taiteilijoita baskerit vinossa ja pensselit kädessä, vaan meistä löytyy laaja skaala eri alan osaajia, joita yhdistää luovuus ja into tehdä työkseen sitä, mikä on lähellä sydäntä. Innovatiivinen ajattelu ja kyky nähdä asioissa uusia puolia lisääntyy jatkuvasti yhteishengen kehittyessä. Kurssiemme sisäisten projektien lisäksi projekteja syntyy koulun ulkopuolella itsenäisesti tai opiskelijakavereiden kesken ihan vain yhdessä keksimisen, kehittämisen ja tekemisen ilosta. Olen löytänyt itsenikin jo kameran edestä, musiikkivideon kuvauksista, koska satuin vain paikalle ja minua pyydettiin mukaan kuvauksiin! Itselle vieraita asioita ei pitäisikään nähdä uhkana, vaan mahdollisuuksina ja luovina haasteina.Hyvä esimerkki NÄKY:n oma-aloitteisesta toiminnasta on pian lähestyvät NÄKY:n omat joulumyyjäiset, jotka pidetään Porin Puuvillan Kuppilassa to 13.12.2012 klo 14-20. Tänä vuonna myyjäisemme ovat osana Porin lastenkulttuurikes-kuksen Kato Luukkuu! - joulukalenteritapahtumaa. Myyjäiset ovat avoimet kaikille ja rento, jouluinen tunnelma on taattu.

NÄKY ry pyrkii myös huomioimaan kansainväliset opiske-lijansa ja kokouksemme pidetään tarvittaessa englanniksi, samoin kokouspöytäkirjat ja esityslistat ovat sekä suomeksi että englanniksi. Kansainvälinen opetus tarjoaa myös suo-malaisille opiskelijoille laajemmat vaihtoehdot tulevaisuuden kansainvälistyviä työmarkkinoita ajatellen. Kansainväliset opiskelijamme auttavat meitä myös ymmärtämään parem-min erilaisia kulttuureja ja ajattelutapoja, ja avaavat mah-dollisesti suhteitamme suurempaan maailmaan.

Kolikossa ei ole vain kahta puolta, vaan myös reunat, visuaa-linen ulkoasu, materia, historia, rahallinen ja symbolistinen arvo, ja paljon muuta. Se on osa tuoteperhettä, muuttuvaa

kulttuuria, vallan välinettä ja mahdollisuuksien toteutu-mista. Kolikon voi halutessaan sulattaa, upottaa, rei’ittää, ripustaa, maalata, halkaista, lahjoittaa, tallettaa, investoi-da, tai vaikka nielaista riippuen siitä, minkä merkityksen tai sanoman haluaa teoillaan viestiä. Näkyläisinä pyrimme kehittämään taitojamme tarkastella kaikkia erilaisia, niin aineellisia kuin aineettomiakin asioita yhtä monipuolises-ti. Meille maailma on täynnä mahdollisuuksia, kunhan us-kaltaa ottaa riskejä.

Hulluus on suunnan menettämistä, luovuus on mahdollisuuksien havaitsemista.

Opri KeSKinen

pieni, mutta pippurinenNÄKY ry

NÄKY ry on yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Taiteen laitoksen Porin yksikön ai-nejärjestö. Opiskelemme kahdes-sa eri taiteen maisteriohjelmasta: Visuaalinen kulttuuri ja Creative Business Management, joissa mo-lemmissa valtaosa opetuksesta tapahtuu englanniksi, koska linjat ovat kansainvälisiä.

Näyttely Generaattori-galleriassa

pointti11

Opiskelua Porin yliopistokeskuksen katon alla mainoste-taan usein paitsi monitieteisenä myös käytännönläheisenä. Opiskelija voi hankkia monipuolisen tutkinnon ristiinopis-kelun avulla ja saada valmiudet työelämään jo opintojensa aikana. Tämä ei välttämättä kuulosta siltä, mitä yliopistol-ta on totuttu odottamaan.

Ammattikorkeissa opiskelun sopiikin odottaa olevan käy-tännönläheistä, sillä opinnot ovat yleensä selkeästi tiet-tyyn ammattiin valmistavia, jolloin tietyt asiat pitää osata myös käytännössä ennen työelämään astumista. Yliopis-to-opiskelu puolestaan mielletään usein hyvin teoreettisek-si: luennoilla istumista, kirjoittamista, pohtimista ja lopu-tonta tentteihin pänttäämistä. Miten käytännönläheinen opiskelu toteutetaan yliopistossa?

Moniin yliopisto-opintoihin kuuluu pakollinen tai vaihto-ehtoinen harjoittelujakso. Tämä jo itsessään tarjoaa suu-ren käytännön hyödyn. Lisäksi joihinkin kursseihin saat-taa liittyä käytännön demo-osuus teoriaosuuden lisäksi. Monet yliopistot ja koulutusohjelmat ovat kuitenkin lähte-neet kehittämään käytännönläheistä opiskelutarjontaansa entisestään joko itsenäisesti tai yhteistyössä erilaisten or-ganisaatioiden kanssa.

Yliopistokeskuksessa pyöritellään tälläkin hetkellä erinäi-siä projekteja, joissa opiskelijat ovat mukana. Projektintar-joajat hyödyntävät opiskelijoita, opiskelijat hyödyntävät projektintarjoajia. Kyseessä on hyvin toimiva yhteistyö ja molemminpuolinen hyöty, joka ulottuu välillä useampaan-kin osapuoleen. Opiskelija pääsee toteuttamaan ja tekemään asioita itse, kokeilemaan taitojaan luentosalien ulkopuolel-

la ja näkemään, kuinka asiat toimivat todellisuudessa. Tu-loksena on yleensä jotain konkreettista, mitä yritys, koulu-tusohjelma tai muu projektintarjoaja voi hyödyntää omassa toiminnassaan. Välillä opiskelijaprojektien tuotokset tuot-tavat hyötyä myös ulkopuolisille, esimerkiksi kaupunkilai-sille erilaisissa tapahtumaprojekteissa.

Suurin osa yliopistokeskuksessa tapahtuvasta opiskelusta on edelleen hyvin teoriapainotteista, kuten yliopisto-ope-tuksen on tarkoituskin olla. Kaikilla aloilla ei ole edes ko-vin helppo toteuttaa kursseja projektimuodossa. Esimerkik-si Tampereen yliopiston yksikössä tällaisia projektikursseja on hyvin vähän. Toisaalta taas harjoittelu on usein pakol-linen ja tarjoaa käytännönkokemusta kaikille opiskelijoille. Joissakin tapauksissa tällainen opiskelumuoto ei ole ylipää-tään mahdollinen opintojen aikataulun ja muun työmäärän vuoksi. Myös liiallinen projektimäärä saattaa helposti väsyt-tää opiskelijat, joten on tärkeää pitää teorian ja käytännön osuus tasapainossa opintotarjontaa suunnitellessa.

Opetushenkilökunta näkee projektiluontoisen opiskelun hyödyllisenä monella tapaa. Opiskelijat itse ovat tietysti suurin ja tärkein hyötyjä opiskelijan näkökulmasta, mut-ta muiden saama hyöty saattaa usein motivoida opiskelijaa parempiin panostuksiin. Hyöty saattaa yltää hyvinkin pit-källe. Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maiseman-tutkimuksen koulutusohjelmassa on tällä hetkellä menos-sa opiskelijamarkkinointikurssi, jossa opiskelijat pyrkivät ohjaajien avulla kehittämään ja parantamaan koulutusoh-jelman markkinointia. Opiskelijat saavat käytännön koke-musta ja käyttävät luovuuttaan, mutta tuloksena on jotain todellista, mitä voidaan hyödyntää jo nyt tai tulevaisuudessa.

ulos luentosaleista –

haltuun!projektitLINNEA KOTINIEMI

Kuvi

tus:

Lo

tta

Nir

KKo

NeN

pointti 12

ramppaaminenyksi tapa tehdä se: Opiskelijoiden lisäksi hyötyjiä ovat mahdolliset yritykset, joi-den kanssa tällaiset projektit voidaan järjestää yhteistyössä. Esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulun yksiköllä on kevääl-lä 2013 kulttuuriyrittäjyyden verkkokurssi, johon yritykset voiva antaa erilaisia toimeksiantoja, joita opiskelijat puoles-taan suorittavat. Tällöin opiskelijat saavat toteuttaa käytän-nössä asioita, joita yritykset pystyvät hyödyntämää omassa toiminnassaan. Myös muilla opintojaksoilla on helppo hyö-dyntää yhteistyötä yritysten kanssa. Yritykset saavat ulko-puolista apua, uusia näkökulmia ja joskus ideoita, joita ei-vät itse ole tulleet ajatelleeksi.

Yritysten, koulutusohjelmien ja opiskelijoiden lisäksi hyö-dyn voivat saada myös projektien ulkopuoliset ihmiset. Eri-laiset opiskelijoiden organisoimat tapahtumaprojektit ovat suhteellisen yleisiä. Niissä eniten hyötyvät ne, jotka osallis-tuvat tapahtumaan. Tällaisia tapahtumia järjestetään usein Aalto-yliopiston opiskelijoiden toimesta, ja esimerkiksi eri-laisten näyttelyiden järjestäminen on tavallisesti osa opis-kelijoiden opintoja. Yliopistokeskuksen opiskelijat ovat ol-leet mukana monien kulttuuritapahtumien järjestämisessä opiskeluiden puitteissa.

Opintoina suoritettavat projektit antavat opiskelijoille val-miuksia työelämään. Pelkän lukemisen ja kirjoittamisen sijaan opiskelija pääsee kokeilemaan asioita ja testaamaan taitojaan käytännössä, mikä on tärkeää opiskeluiden jäl-keisen työelämän kannalta. Opiskelijat kertovat pitävän-sä erilaisten projektien tuomasta vaihtelusta normaaliin opiskeluun. He pääsevät toteuttamaan asioita, jotka anta-vat eväitä opiskeluiden jälkeiseen työelämään. Käytännös-sä toteutetut asiat auttavat oppimaan paremmin ja tuovat esiin asioita, joita ei voi lukea kirjoista tai oppia luennoilta. Itse koettu on usein arvokkaampaa kuin luettu tai opetet-tu asia. Erilaiset käytännön tehtävät antavat opiskelijoille luvan käyttää luovuuttaan ja taitojaan paljon vapaammin kuin teoreettinen opiskelu.

Vaikka opiskelijoille tarkoitettuja projekteja on jo jonkin ver-ran ja yhteistyötä erilaisten organisaatioiden kanssa harras-tetaan, voisi kyseistä toimintaa lisätä entisestään. Yliopiston tehtävä on pääasiassa antaa tieteellistä koulutusta, tuottaa tieteellistä tutkimusta sekä tarjota luentoja ja seminaare-ja, mutta käytännönläheisen opiskelun merkitys on suuri opiskelijoiden kannalta. Kyseisen opetustavan ja yhteistyön hyödyn on huomannut vasta hyvin pieni osa yrityksistä ja organisaatioista, vaikka opiskelijoita pystyy hyödyntämään yllättävän monessa asiassa, ja monet opiskelijat ovat innos-tuneita sekä motivoituneita kokeilemaan asioita käytännös-sä. Yhteistyön ja projektimuotoisen opetustavan mahdolli-suuksia voisi hyödyntää enenevissä määrin. Eri osapuolia pitäisi valistaa sen tuomista mahdollisuuksista.

Yksi Porin yliopistokeskuksen monista vahvuuksista on käy-tännönläheinen opiskelu. Miksi emme siis vahvistaisi jo ole-massa olevia vahvuuksiamme?

TEKSTI JA KUVA: HANNA LINTULA

He ovat lottopotti Satakunnan liiken-teelle, VR:lle, Onnibussille kun aika-taulut täsmäävät. He valitsevat kurssit kulkuvälineiden mukaan. He juokse-vat läpi kaupungin istuakseen vielä toiset kaksi, kolme, viisi, kuusi tuntia. He yrittävät kulkea määrätietoisesti kohti päämäärää. He ovat ramppaajia.

Ramppaaja – miten sellaiseksi tullaan?

1. Asu kaukana Porista ja tule valituksi opiskelemaan Porissa

Ramppaajien matkustusaika kodin ja Porin välillä vaihte-lee noin kahdesta tunnista kuuteen suuntaansa. Ramppaa-jat ovat usein maisteriopiskelijoita, jotka hakevat opinnoilta uusia näkemyksiä työelämään. Mielenkiintoinen koulutus-ohjelma nyt vain sattuu olemaan Porissa, joten tähän täy-tyy sopeutua.

2. Tee kompromisseja

Ramppaajan kurssivalintoihin vaikuttavat monet aikatau-lut: opetusohjelman ja joukkoliikenteen. Autolla kulkemi-nen lisää matkustusaikaa. Lisäksi matkustaminen maksaa. Ramppaajan suurin haaste onkin ramppaamisen minimointi.

”En voi valita kaikkia kiinnostavia kursseja, sillä matkustami-seen kuluva aika syö leijonan osan päivästä. Pitää pystyä arvi-oimaan, mitkä hommat jaksaa ja pystyy varmasti hoitamaan.”

”Esimerkiksi yhdeksältä alkavat kurssit eivät käy päinsä. En-simmäinen juna on kymmeneltä Porissa.”

”En ole oikeastaan voinut valita syksyllä kovinkaan paljon yli-määräistä, saati sitten pakollista.” 3. Motivoidu

Kun aikataulut ovat suhteellisen selvät, täytyy ramppaa-jan sopeutua vallitsevaan tilanteeseen. Matkustusaika py-ritään käyttämään tehokkaasti hyödyksi. Läppäri ja kirjat kulkevat mukana. Matkustaminen vie voimia, mutta an-taa myös mahdollisuuden uuden havainnointiin.

pointti13

ramppaaminen

”

”Kyllä tähän on jo tavallaan tottunut, mutta jos viikossa jou-tuu käymään 4-5 kertaa Porissa, reissaamisen kyllä tuntee luissa ja ytimissä. Suurimman osan päiväs- tä olen matkalla jompaan kumpaan suuntaan.”

”Teen huomioita ja opin uutta, mm. sen että onpa monta pien-tä hassunkurista paikkaa ja nímeä Lahden ja Riihimäen välil-lä.” 4. Aiheuta hämmennystä

Porissa opiskeleminen saattaa vaikuttaa ramppaajan lähi-piirissä omituiselta ratkaisulta.

”Monet mainitsevat ensiksi jazzit ja sen jälkeen ihmettelevät että mitä ihmettä teet siellä aivan toisel-la puolella Suomea?”

”Monet kyllä ihmettelevät kulkemista ja ovat tiedustelleet, miten homma käytännössä sujuu ja eikö olisi viisasta hankkia Porista asunto.”

”Valinta on omani ja itse en vaihtaisi pois. Perheenjäsen ilmoit-ti tosin, että olen aina junassa ja herätän hänetkin epämiel- lyttävän aikaisin lähtiessäni junaan.”

5. Ihmettele Poria

Usein ramppaajan reitti kulkee suoraan asemalta yliopis-tokeskukseen ja takaisin, jolloin kaupunki jää vieraaksi. Ramppaaja saattaa kuitenkin yöpyä Porissa muutaman ker-ran kuukaudessa, jolloin aikaa jää kaupungin tutkimiseen.

”Opiskelijana olen koko syksyn opiskellut myös Poria. Tiedän ja ymmärränkin nyt paljon enemmän. Tosi hyvä sivutuote, jos ver-taan siihen, että opiskelisin esim. Helsingissä.”

6. Älä stressaa

Ramppaaminen vie voimia, mutta hyvin suunniteltuna opis-kelun koetaan kuitenkin antavan enemmän kuin ottavan.

”Olen ajatellut että tämä on yksi urakka muiden joukossa - jo-ka nyt vain on otettava tällaisena - ja jos jaksan olla ahkera, sen nopeammin valmistun, ja sen nopeammin ramppaaminen loppuu.”

”Mietin järkevän kautta ja otan oikeuden tehdä mielekkäitä rat-kaisuja. En kuitenkaan koe menettäneeni enempää kuin vastaa-vasti olen tästä syksystä saanut.”

Professori: ”Rampatkaa vaan, älkää jääkö vain kotikaupunkeihinne!”

Professori Jaakko Suominen kannattaa ramppaamista. Jos vaihtoehdoksi kuvitellaan maisteriopintojen suorittaminen vierailematta lainkaan Porissa, ovat kurssien arvosanat huo-nompia tai pahimmillaan mitään oppimista ei tapahdu. Kun organisointi ja motivaatio ovat kohdallaan, pärjäävät ramp-paajat opinnoissaan hyvin.

Kursseilla ramppaajien läsnäolo näkyy lähinnä saapuvan ja lähtevän joukkoliikenteen huomioinnilla, mutta myös keskusteluissa, joihin jo opiskelu-, työ- ja elämänkoke-musta kerryttäneet ramppaajat tuovat monipuolisuutta. Ramppaamisen ansiosta sekä ramppaajat itse että Porissa asuvat opiskelijat saavat myös kuin puolivahingossa verkos- toja ympäri Suomen. Ramppaajien määrä on parin viime vuoden aikana kasvanut etenkin maisteriopintoihin suo-raan valittujen opiskelijoiden osalta.

Jutun sitaatit ovat syksyllä 2012 ramppaamisen aloittaneita Tu-run yliopiston kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen kou-lutusohjelman maisteriopiskelijoita Mikkelistä, Toijalasta, Helsin-gistä ja Vantaalta.

Ramppaajan raamatut. Joukkoliikenne saattaa karsia kurssivalintoja.

Pitää pystyä arvioimaan, mitkä hommat jaksaa ja

pystyy varmasti hoitamaan

Mikä Validi Sekmentti?

Validi Sekmentti on elävämmän musiikin klu-bi, joka tarjoaa kiinnostavia artisteja ja bändejä Suomesta ja ulkomailta, huokealla lipunhinnalla ja miellyt-tävässä miljöössä. Sillä on reilut kolmekymmentä klubia ta-kana vajaan kahden vuoden aikana. Uutuutena on myös fes-tivaalimuotoinen versio kaksipäiväisenä tapahtumana sekä Validit levymessut.

Mistä idea klubin järjestämiseen?

Minusta tuntui, ettei vaihtoehtoisia suosikkibändejä tuo-da riittävästi keikalle Poriin. Myös laadukkaille paikallisille esiintyjille haluttiin tarjota enemmän keikkoja.

Mieleenpainuvin esitys Validissa?

10.2.2012 Eevil Stöö/DJ Kridlokk/Koksu Koo, jolloin ug-räp-pärit möivät Saikun kahteen kertaan loppuun yhden illan ai-kana. Muita huippuja ovat olleet mm. Mirel Wagner & Joose

Keskitalo, Saijaa Saijaa & Mama Longhorn,Noora Tommila & Ilona Jokinen & Nikolai Blad, Faarao Pirttikangas & Säy-nävä, Janne Westerlund & Seremonia & Ville Leinonen, Rä-jäyttäjät & Eugon Paskat jne. jne.

Jos saisit ihan kenet vain (elävän tai kuolleen esiin-tyjän) esiintymään klubilla, kenet ottaisit? Miksi?

Pitkään fanittamani ykkössuosikkini Radiopuhelimet toteu-tuu 25.1.2013 Bändi on kovimpia ja ainutkertaisimpia mi-tä maastamme löytyy, kansainvälisestikin tunnustettu ou-lulaisen räyhärokin sanansaattaja.

Haastavinta klubin järjestämisessä?

Yleisön paikalle houkutteleminen, joka kerta. Laadukkain ohjelmakaan ei aina riitä.

Kysymys, johon haluaisit vastata & vastaus:

Parasta musiikkia aamuiseen kahvihetkeen ? Täysi hiljaisuus.

Validi Sekmentin sekatyöläinen Jyrki Laiho kertoo järjestämistään klubeista Saikulla.

vaLidia klubbailua

14

Wilhelmina Sederholm

Jani G

rön

man Räjäyttäjät

ABC näin järjestät tilaisuuden

Saikulla

• Ota ajoissa yhteyttä: [email protected].

• Kehitä idea ja päätä päivämäärä: Opiskelijatalo-yhdistys & henkilökun-ta auttavat markkinoinnissa.

• Yksityishenkilökin voi järjestää: Sai-kulta saat järjestysapua, ja mm. ilmai-set PA-kamat.

• Pienikin idea / tapahtuma riittää: yleisö on laaja, ei kaiken tarvitse ai-na palvella suurta yleisöä.

15

Ammatti: Tuottaja/Levymoguli/DJ/Muusikko Motto: Hartiavoimin ja pullapal-kalla Bändi, jolla hurmaisin naisen: Ville Leinonen Bändi, jolla hurmaisin anoppi-kokelaan: Ville Leinonen Biisivinkki DJ-keikoille: Pet Shop Boys - Love etc.

JYRKI – fILE fACT:

jOuni PArKKu

Jani Grönman

Jani Grönman

MINuSTAKO KLuBIN / TAPAHTuMAN / KERHON

JÄRJESTÄJÄKSI?

Eevil Stöö/DJ Kridlokk/Koksu Koo

Räjäyttäjät

Saijaa Saijaa

pointti 16

aloiTTeellisuudella kaupungin Ytimeen

20

04 2005

2006

2007 2008 20

0

9

2010

2011

20

12

Ajatus opiskelija-talosta syntyy

opiskelija-aktiivien keskuudessa.

Idea julki

kaupungin

suuntaan.

Selvitystyö valmistuu, talo koetaan tarpeelliseksi ja sen halutaan palvele-

van kaikkia alueen korkeakou-luopiskelijoita.

Alkuvuosi 2008: Hanke ei ota tuulta alleen, opiskelija-aktiivit päättävät

toimia.

15.10.2008:

Symbolinen opiskelijatalon valtaus ja

mielenosoitus, sekä kannanottoja

opiskelijatalon puolesta.

Lokakuu 2008: Paljon medianäkyvyyttä, opiske-lijatalosta tulee kunnallisvaalien

puhutuin keskustelunaihe. Eri kiinteistöjän sopivuudesta

opiskelijataloksi keskustellaan.

! !

Huhtikuu 2009: Opiskelijatalon

paikaksi varmistuu Antinkatu 7.

Hankkeelle myön-netään EU-osara-hotteista tukea. 7

Syksy 2009: Entisen työterveysase-

man peruskorjaus kohti opiskelijaloa alkaa.

Seiniä kaadetaan, sauna rakennetaan, tiloille

tehdään täysi uudistus.

Loppusyksy 2009: Toiminnanjohtaja

aloittaa toimessaan.

Alkuvuosi 2010: Opiskelijat saavat

omat avaimet tilaan.

Helmikuu 2010: Opiskelijataloyhdistys perustetaan. Jäseneksi

opiskelija-aktiiveja kaikista alueen korkeakouluista.

Kaupungin tilaama esiselvitystyö opiskeli-

jatalon tarpeesta aloitetaan.

Huhtikuu 2010: Tilat luovutetaan virallisesti

opiskelijoiden käyttöön, Porin kaupungin rahoittama remontti valmistuu vapuksi. Ovet avataan ensimmäistä kertaa kaikille opiskelijoille.

Syksy / talvi 2010 – 2011: Opiskelija-aktiivit maalaavat,

remppaavat ja kunnostavat tiloja varsinaista käyttöä varten. Opiskeli-jatalo saa nimen Saikku, kunnioit-taen vanhoja käyttötarkoituksiaan,

apteekkia ja työterveysasemaa.

Alkukevät 2011: Saunatiloja käytetään ahkerasti.

Huhtikuu 2011: Kahvilan pyörittäjä

Jussi Tusa avaa Saikun ravintolan: Kantiinin. Anniskeluoikeudet

saadaan päivää ennen avajaisia.

20. 4. 2011: Viralliset ajavaiset.

Bändejä, taikuri, kunnianosoituksia ja

kuohuvaa.

2012: Toiminta on vakinaistettu, talolla on

järjestään säännöllisesti mm. taidenäyttelyitä, klubeja, peli-iltoja,

kokouksia ja sauna-iltoja. Rahoitus on taattu vuoden 2013 loppuun asti.

Talvi 2011: Lounaat saavuttavat

suuren suosion. Opiskelijajärjestöt

alkavat maksaa vuokraa toiminnan

tukemiseksi.

Aikajana kuvaa eri vaiheita Antin-kadulla vakaavasti seivovan Opis-kelijatalo Saikun syntyhistoriassa. Opiskelijataloa hallinnoi Porin Opiskelijataloyhdistys, johon kuu-luvat Porin Yliopistokeskuksen Yli-oppilasyhdistys Pointer ry, Sata-kunnan ammattikorkeakoulun opiskelijakunta SAMMAKO sekä Diakonia ammattikorkeakoulun Porin yksikön opiskelijajärjestö Podia ry.

TEKSTI: WILHELMINA SEDERHOLM KUVITUS: LOTTA NIRKKONEN

”Talo meille, rauha teille!”

pointti17

aloiTTeellisuudella kaupungin Ytimeen

”Negatiivinen yleisön-osasto keskustelu on lei-mannut opiskelijatalo- hanketta läpi sen lyhyen historian. Opiskelijat ovat kuitenkin näyttäneet ta-lon tarpeen ja hyödyn kau-pungille ja ennen kaikkea itselleen.”

Jutussa on käytetty lähteenä opiskelijatalosta kirjoitettuja lehtijuttuja lähinnä Satakunnan Kansassa, sekä muissa paikaillisissa lehdissä.

20

04 2005

2006

2007 2008 20

0

9

2010

2011

20

12

Ajatus opiskelija-talosta syntyy

opiskelija-aktiivien keskuudessa.

Idea julki

kaupungin

suuntaan.

Selvitystyö valmistuu, talo koetaan tarpeelliseksi ja sen halutaan palvele-

van kaikkia alueen korkeakou-luopiskelijoita.

Alkuvuosi 2008: Hanke ei ota tuulta alleen, opiskelija-aktiivit päättävät

toimia.

15.10.2008:

Symbolinen opiskelijatalon valtaus ja

mielenosoitus, sekä kannanottoja

opiskelijatalon puolesta.

Lokakuu 2008: Paljon medianäkyvyyttä, opiske-lijatalosta tulee kunnallisvaalien

puhutuin keskustelunaihe. Eri kiinteistöjän sopivuudesta

opiskelijataloksi keskustellaan.

! !

Huhtikuu 2009: Opiskelijatalon

paikaksi varmistuu Antinkatu 7.

Hankkeelle myön-netään EU-osara-hotteista tukea. 7

Syksy 2009: Entisen työterveysase-

man peruskorjaus kohti opiskelijaloa alkaa.

Seiniä kaadetaan, sauna rakennetaan, tiloille

tehdään täysi uudistus.

Loppusyksy 2009: Toiminnanjohtaja

aloittaa toimessaan.

Alkuvuosi 2010: Opiskelijat saavat

omat avaimet tilaan.

Helmikuu 2010: Opiskelijataloyhdistys perustetaan. Jäseneksi

opiskelija-aktiiveja kaikista alueen korkeakouluista.

Kaupungin tilaama esiselvitystyö opiskeli-

jatalon tarpeesta aloitetaan.

Huhtikuu 2010: Tilat luovutetaan virallisesti

opiskelijoiden käyttöön, Porin kaupungin rahoittama remontti valmistuu vapuksi. Ovet avataan ensimmäistä kertaa kaikille opiskelijoille.

Syksy / talvi 2010 – 2011: Opiskelija-aktiivit maalaavat,

remppaavat ja kunnostavat tiloja varsinaista käyttöä varten. Opiskeli-jatalo saa nimen Saikku, kunnioit-taen vanhoja käyttötarkoituksiaan,

apteekkia ja työterveysasemaa.

Alkukevät 2011: Saunatiloja käytetään ahkerasti.

Huhtikuu 2011: Kahvilan pyörittäjä

Jussi Tusa avaa Saikun ravintolan: Kantiinin. Anniskeluoikeudet

saadaan päivää ennen avajaisia.

20. 4. 2011: Viralliset ajavaiset.

Bändejä, taikuri, kunnianosoituksia ja

kuohuvaa.

2012: Toiminta on vakinaistettu, talolla on

järjestään säännöllisesti mm. taidenäyttelyitä, klubeja, peli-iltoja,

kokouksia ja sauna-iltoja. Rahoitus on taattu vuoden 2013 loppuun asti.

Talvi 2011: Lounaat saavuttavat

suuren suosion. Opiskelijajärjestöt

alkavat maksaa vuokraa toiminnan

tukemiseksi.

18

KAKSIPIIPPUINENKasvu nähdään hyvinvointimme elinehtona.

Voimakkaimmin termi lienee tuttu yri-tysmaailmasta, jossa kasvuyritykset

ovat tämän ja huomisen päivän sana. Talouskasvu nähdään

välttämättömyytenä, jotta hyvinvointival-

tiotamme voitai-si pitää yllä.

Point-ti lähti asiaa selvittääk-seen tutkimusmat-kalle Nordic Business Fo-rum -tapahtumaan, jossa paikalla esiintyi monia kasvuteeman parissa työskenteleviä. Päätähdeksi oli kutsuttu Virginin perustaja Sir Richard Branson.

Vahvimpia kommentteja kasvun puoles-ta tapahtumassa esitti EK:n johtaja Lee-na Mörttinen:

- Degrowth ei ole vaihtoehto. Pitää uskal-taa alkaa tekemään asioita, jotka tuovat kasvua. Omaan napaan tuijottelu ei käy.

St1-energiayhtiön hallituksen puheen-johtaja Mika Anttonen nosti esiin laa-jemman näkökulman leppoistamisk-eskusteluun:

- Jos kaikki alkavat downshiftata, tämä homma ei pyöri. Työssä käydään myös muista syistä kuin hankkimassa itselle palkkaa. Tähän keskusteluun pitäisi tulla asennemuutos.

Sa-malla, kun kasvu nähdään eline-htona, toisissa näke-myksissä kyseenalaistetaan ihmisten polttaminen loppuun ja hyödyntäminen vain kasvavien koneistojen osina. Jatkuva kasvuun pyrkiminen aiheuttaa ylitöitä ja nos-taa työntekijöiden stressiä. Tämä lisää sairauspoissaoloja ja vähentää työn tuot-tavuutta, jolloin kasvuun näin tähtäävät päättäjät saattavatkin lähinnä kaivaa kuoppaa.

”Se on kaunis ajatus, jota kannattaa mielellään. Tekisimme työtä vähemmän, luopuisimme krääsästä ja nauttisimme enemmän elämästä. Pelastaisimme maa-pallon ja voisimme paremmin.”, kirjoit-taa puolestaan Kelan tutkimusprofessori

K A S V U

DEGROWTH?

Talouslasku, kasvun purku. Liike, joka kannattaa tuotannon ja kulutuksen

vähentämistä sekä puhuu ympäristöajatte-lun puolesta. Juuret 1800-luvun teollis-

tumisen vastaisissa liikkeissä.

Esa Saarinen

Hans Rosling

TEKSTI: JANI WAHLMAN KUVAT: OTSO KÄÄRIÄINEN

19

KAKSIPIIPPUINENKasvun tie on kuitenkin kaksipiippuinen jut-tu. Joillekin se on selviö, mutta toisessa äärilaidassa saadaan allergioita alitui-sesta kasvun puhumisesta. Ilmiöt nimeltä degrowth ja downshifting keikkuvat uuti-sotsikoissa ja monen yritysmaailman edustajan pa-heksunnan kohtee-na.

Heik-ki Hi-

ilamo lep-poistamisesta (HS

27.6.2012).

Asian tiimoilta esiin nousee monta askarruttavaa kysymystä, jotka kaipaa-vat asiantuntijanäkökulmaa arvailujen sijaan. Pointti otti asian tiimoilta yhteyt-tä professori Hiilamoon.

Ensimmäisenä aiheesta mieleen nousee, voisiko kasvun ja degrowthin ajatuksia sovittaa jotenkin yhteen; eikö kasvua voida tavoitella luonnonvaroja ja ih-misten terveyttä uhkaamatta?

- Asiantuntijoiden mukaan ongelmana on se, ettei talouskasvun kytkeminen irti ehtyvien luonnonvarojen ylikulutukses-ta ole mahdollista, ainakaan vielä tai

ai-

nakaan hel-posti. Itse arvelen,

että maltillinen kasvu on mahdollista tulevaisuudessa

ilman luonnonvarojen ylikulutu-sta teknologisten innovaatioiden avulla. Kasvu on mahdollista ilman luonnon-varojen tuhlausta mikäli se suuntautuu palvelualoille ja immateriaaliseen tuo-tantoon, toteaa Hiilamo.

Entä miten sitten kasvun puolestapuhu-jille perustellaan järkevästi degrowth tai äärimmäisille leppoistajille kasvun ja työnteon merkitys?

- Leppoistamisessa kyse on preferens-seistä eli vapaa-aikaa ja maltillista kulu-tusta arvostetaan enemmän kuin työn-tekoa ja suurempaa kulutusta. Ilmiö liittyy tuottavuuden kasvuun ja vauras-tumiseen: on mahdollista valita pienem-mät tulot ja leppoisampi elämä ilman että elämän laatu kärsii, itse asiassa sen oletetaan parantuvan.

DOWNSHIFTING?

Leppoistaminen. Aatesuuntaus ja elämänasenne, jossa pyritään saavutta-maan vähemmillä tuloilla mielekkäämpi

elintaso. Juuret Yhdysvalloissa 80-lu-vun nuorisosukupolvissa.

Teksti: JA

NI WAHLMAN Kuvat:

OTSO KÄÄRIÄINEN

Asiantuntijana jutussa: Heikki Hiilamotutkimusprofessori, Kansaneläkelaitos

Sir Richard Branson

Peter Vesterbacka

K A S V U

pointti 20

Elokuvan elvyttäjä

Kinokellari on Porin kaupungin kulttuu-riasiankeskuksen järjestämää elokuvatoi-mintaa, joka on täydentänyt kuntalaisten elokuvatarjontaa kaupallisen elokuvan ohella jo vuosikymmeniä. Laadukkaita ja monipuolisia elokuvia esittävä Kinokellari syntyi elokuvan nousujohteiseen ilmapii-riin, kun 1970 -luvun loppupuolella kunti-en elokuvatoimintaa lähdettiin mm. Suo-men Elokuvasäätiön taholta tukemaan.

Tästä myönteisestä ilmapiiristä sekä po-rilaisen elokuvakerhon aktiivien toimin-nasta syntyi Poriin kulttuuritoimen avulla Kinokellari. Toiminnalla on haluttu täyden-tää kaupallisen elokuvien kapeahkoa lin-jaa, ja olennaisena tekijänä on ollut myös kaikkien kuntalaisten saavutettavuus elo-kuvien pariin.

Profiloituminen laadukkaiden, toisinaan teemoiltaan haasteellisten, elokuvien esit-täjänä Kinokellari on pitänyt vakaan suo-sionsa 2010 -luvulle saakka. Lauantaiset elokuvamatineat tavoittavatkin viikoittain arviolta 80 kävijää, kaupungin kulttuuri-assistentti Helvi Selesmaa kertoo.

35. toimintavuosi on tarjonnut niin eu-rooppalaisia laatudraamoja, kantaaotta-via dokumentteja kuin animaationkin.

Ohjelmisto

Kinokellarin toimintaa hoitava ja ohjel-man laatija Selesmaa seuraa aktiivisesti eurooppalaisia elokuvafestivaaleja sekä

alan lehtiä, joiden pohjalta hän luo näke-myksensä elokuvaehdotuksista.

Ohjelmistoehdotuksen hyväksyy Porin kaupungin kulttuurilautakunta.

– ”Elokuvat on ennalta katsottuja, ja laa-dukkaiksi todettuja. Kuntalaiset kertovat toisinaan toiveita elokuvista, mutta rajal-lisen budjetin ja supistuneen elokuvalevi-tyksen takia kompromisseja on tehtävä”.

Kellarin tavoitteena on tuoda Poriin en-si-iltoja, mutta toisinaan esitetään myös laadukkaita uusintoja.

– ”Toisinaan elokuva-ala tai aika näyttää tuovan markkinoille enemmän draamoja, toisinaan taas dokumentteja. Seuraamme kansainvälisiä buumeja”, Selesmaa kertoo.

Suoranaista teemaa syksyisin ja keväisin näytettävissä Kinokellari-esityksissä ei ole, mikä johtuu yhtäältä laajan yleisön huo-mioonottamisesta ja toisaalta elokuvien saatavuudesta.

Suomalaisilta elokuvafestivaaleilta ei lähi-vuosina ole tullut elokuvia laajempiin en-si-iltoihin, vaan elokuvat kuuluvat vain itse festivaalien, kuten Rakkautta ja Anarkiaa sekä Espoo Cinén omaan ohjelmistoon, ei-vätkä tule muualle levitykseen. Tästäkin syystä Kinokellari on alueellisesti tärkeä toimija; vaikkei festivaalien ohjelmistoa voidakaan näyttää, tuodaan suuren ylei-sön eteen hieman vaihtoehtoisempiakin elokuvia.

Kulttuuriasiankeskus järjestää myös elokuvaesityksiä lapsille kaupungin lähiöissä sekä esityksiä vanhuksille ja eritysryhmille toimintakeskuksissa

“Kinokellari on pitänyt vakaan suosionsa 2010 -luvulle saakka”

KINOKELLARI

pointti21

Kellarista yläkertaan

Nimi Kinokellari juontaa toiminnan alku-taipaleille, työväenopiston alakerrassa si-jaitsevaan auditorioon, jossa ensimmäiset esitykset pääsivät parrasvaloihin. Nostal-gian sävel puheessaan Selesmaa kertoo edellisten tilojen autenttisuudesta;

– ”Auditoriosta toiminta siirtyi Visa Mä-kisen johdolla Antinkadulle, nykyisin pu-rettuun puutaloon, Maximiin, ja sieltä nykyisin baarina toimivan Kinon kautta nykyisille sijoilleen Promenadiin.

Finnkino on suhtautunut myönteisesti Kinokellarin tuottamaan ei-kaupalliseen tarjontaan. Selesmaa kertoo, että Kino-kellarissa käy jopa enemmän ihmisiä kuin Finnkinon omissa, vaihtoehtoisimmissa näytöksissä, mikä saattaa osittain johtua Kinokellarin saavuttamasta omaleimais-ten ja laadukkaiden elokuvien esittäjän leimasta. Toiminta mielletään parhaim-millaan kulttuuritapahtumaksi ja yhteisöl-liseksi toiminnaksi. Kävijöitä on parhaim-millaan kolmessa sukupolvessa.

Perinteisen elokuva-nautinnon uhkana näyttää olevan lisääntyvä digitalisoituminen, joka

haastaa pienten teattereiden toimintakyvyn ja lisää teatterissa koetun elokuvakokemuksen

hintaa. Toki DVD-elokuvien lisääntyminen tuo myös klassikoita ja perinteisempiä elokuvia su-

uren yleisön tietoisuuteen, mutta huoli elokuvakulttuurin leviämisestä on alan ihmisten kes-

kuudessa suuri. Digitalisoituminen saattaa tuottaa uusia visuaalisia mahdollisuuksia, mutta syö

samalla autenttista kokemusta ja elokuvan formaattia taidemuotona.

Peter Von Bagh puhuu Filmihullun pääkirjoituksessa, että todelliseen elokuvakulttuuriin

voidaan palata vain juurista käsin. Ratkaisuksi hän tarjoaa mm. oikeita elokuvia esittävien

elokuvakerhojen verkostoa, jollainen oli 1950-luvun elokuvakulttuurin nousun sydämessä, ai-

van kuten Porissakin, ja joka nyt alkaa olla mahdotonta. Von Bagh myös peräänkuuluttaa ainut-

laatuisuuden korostamista myös opetuksessa ja Ylellä.

Aalto yliopiston opiskelijat Porissa ovat valjastaneet Puuvillassa sijaitsevan Kuppilan satun-

naiseksi elokuvakatsomoksi. Elokuvan arvostus ei siis varmaankaan ole häviämässä, mutta se

saattaa saada uusia muotoja elokuvakerhojen synnyttämän uuden buumin myötä.

Elokuvateatteri – Digitaalinen murros elokuvakulttuurin haastajana

Kulttuuriasiankeskuksen ylläpitämän Kinokellarin seuraavat matineat jatkuvat keväällä, seuraa ilmoittelua: www.pori.fi/kinokellari. Liput 4 €.

“Valitut elokuvat on ennalta katsottuja, ja laadukkaiksi todettuja”

Lisätietoa ja ohjelmisto:

www.pori.fi/kulttuuri/kinokellari Liput 4 €

Lähteet: Filmihullu 1/2007 & Filmihullu 1/2011

Teksti: Wilhelmina Sederholm

KINOKELLARI

Joukkue treenaa kerran viikossa ja par-haillaan käynnissä olevaan kauteen mah-tuu noin 12 peliä. Treeneihin pääsee aina mukaan, mutta pelipaikoista on taistel-tava. Joukkueessa pelaaminen on täysin ilmaista, vain oma lisenssi on hoidettava itse.

Mosse haluaa kiittää joukkueen tuki-joita:

- Suuri kiitos joukkueen toiminnan mah-dollistamisesta kuuluu etenkin Poin-terille, Harri Peltoniemelle sekä uskol-lisille faneille. Meillä on peleissä 5-10 fania aina paikalla, mutta kaikki uudet fanit ovat ehdottomasti tervetulleita kannustamaan!

- Yliopistojoukkueemme toiminta ei periaatteessa eroa mitenkään seurajouk-kueiden toiminnasta. Kaikki riippuu pelkästään tasosta millä haluaa vetää, tosissaan kilpaa vai ei, Mosse kertoo.

FC Jazz Universityn treeneissä ja pel-eissä tärkeintä on pitää hauskaa ja pelata hyvää futsalia yhdessä.

- Vaikka joukkueen kanssa on aina haus-kaa, tavoitteena on myös menestyä. Pel-eissä ei vedetä läskiksi ja treeneissäkin on aina meninkiä, selventää sekä jouk-kueen pelaajana että valmentajana to-imiva Mosse.

Futsal-sarjan lisäksi FC Jazz University on osallistunut kaksi kertaa opiskeli-joiden välisiin SM-kisoihin ja samat kisat kuuluvat myös tämän kauden tavoittei-siin.

FUTSAL

Futsalin nimi tulee portugalin kielen

termistä fútebol de salão, joka taas

tarkoittaa salijalkapalloa

Otteluohjelma: www.ucpori.fi/otteluohjelmaLisätietoa: joukkueenjohtaja Mostafa Modabberian, mostafa.modabberian utu.fi

On vuosi 2009. Ensimmäisen vuoden kauppakorkeakoulun opiskelija, Mostafa ’Mosse’ Modabberian, on asettautunut hyvin Poriin, saanut paljon uusia ystäviä ja suorittanut ensimmäiset yliopistota-soiset opintonsa hyväksytysti läpi, mutta jotain viikoittaisista rutiineista tuntuu silti puuttuvan.

yliopistokeskuksen en-simmäisen oman futsal-joukkueen: FC Jazz Uni-versityn.

On vuosi 2012. Mos-sen alunperin kokoaman joukkueen perusrinki on yhä kasassa, uusia opiskelijoita on liittynyt mukaan joukkueeseen ja pelejä pelataan futsalin Satakunnan alueen 3. divisioonassa tasaiseen tahtiin.

Nuoruutensa jalkapalloa harrastanut Mosse kaipaa urheilun sykettä ja jouk-kueen mukana tuomaa yhdessä teke-misen meininkiä. Lyhyen kartoittamisen jälkeen luokkakavereista löytyy muitakin jalkapallointoilijoita ja pian noin 10 hen-gen opiskelijaporukka päättää perustaa

Mostafa Modabberian toivottaa kaikki tervetulleiksi FC Jazz Universityn peleihin. Taustalla joukkueen yksi kantavista voimista, Jussi Leinonen, analysoi loppunutta pelia kahden fanin kanssa.

TEKSTI JA KUVAT: LAURA NYYSSöLÄ

pointti23

Työnhaussa ”aktiivisuus” on tätä nykyä jo kulunut fraa-si, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Minulle ”aktiivisuus” tarkoitti pitkään omiin opintoihin liit- tyvää toimintaa ja työnhakulomakkeiden tehokasta postittelua.

Ainejärjestötoimintaan osallistumalla ymmärsin pitäväni ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Luonteestani huo-limatta ajattelin ”aktiivisuuden” olevan lähinnä toimeliai-suutta.

Pelkän toimeliaisuuden avulla, ilman aikaisempaa työ- kokemusta, on kuitenkin vaikeaa keksiä. Minua vaivasi hä-veliäisyys.

Sitten satuin huomaamaan Mu Pori o kaunis -ideatunnin Facebookissa. Päädyin lähinnä uteliaisuudesta mukaan ideoimaan projektin jatkoa. Olin liittynyt Facebook- tykkääjäksi vain muutamaa päivää aikaisemmin.

Satakunnan Kansan tiloissa paikalla oli toimittajia, yrittä-jiä ja harrastusvalokuvaajia.

Kokouksen aluksi Mu Pori o kaunis Facebook-sivun perustaja Taru Jussila selitti kokouksen taustan. Jussilan päässä oli pyörinyt ajatus Poria esittele- västä kuvasivustosta jo pidemmän aikaa. Kahta viikkoa ennen kokousta Anu Saagim oli haukkunut Porin rumaksi kaupungiksi, jota hän ei voi kestää.

– Se näytti niin hirveältä se kaupunki, että mä sain semmoisen shokin, että mä halusin heti takaisin Neu-vostoliittoon. Vaikka mut olis laitettu Neuvostoliitossa heti vankilaan tai mitä vaan, Saagim kommentoi Radio Rockin haastattelussa. Saagim oli muuttanut Poriin 1980-luvulla päästäkseen pois Virosta.

Juuri Saagimin lausunnot olivat antaneet Jussilal-le tarpeellisen kimmokkeen kuvasivun luomiseen Face- bookiin. Sivu julkaistiin 16. syyskuuta 2012. Kuvasivus-ton suosio yllätti myös Jussilan itsensä. Sivun julkaisu-

päivänä lähes kaksi tuhatta Facebook-käyttäjää tykkäsi Jussilan Facebook-sivusta.

Mu Pori o kaunis -ideatunnin jälkeen aloin miettimään hä-veliäisyyden luonnetta.

Oliko häveliäisyyden sääntöjen mukaista Saagimilta kom-mentoida Poria kolme kymmentä vuotta vanhan perus-teella? Ei, mutta se toi hänelle paljon julkisuutta. Oliko hä-veliästä perustaa Facebook-ryhmä todistamaan, että Pori on oikeasti kaunis? Ei, mutta ihmiset pitivät sivusta silti.

Oliko häveliästä minulta mennä valokuvaajille suunnat-tuun kokoukseen. Menin silti. Häveliäisyys ei ole minua auttanut, mutta nettisivuprojekti on auttanut minua ver-kostoitumaan Porin alueen mainostoimistoihin ja muut-tunut jo sivutyöksi.

Kun pyydetään aktiivisuutta, kyse on paitsi toimeliaisuu-desta myös hävyttömyydestä. Siitä samasta hävyttömyy-destä, jota sinulle soittavalta puhelinmyyjältä löytyy vaik-ka muille jakaa.

Ainakin itse olen oppinut pitämään hävyttömistä ihmisis-tä. Hävyttömyys ei nimittäin ole vain kaupparatsun leipä-työ, vaan sairaudesta kärsivät myös poliitikot, toimittajat, ay-aktiivit ja kaiken maailman johtajat.

On siis tuskin yllättävää, että suhtautumismuutos ”aktii-visuuteen” on johtanut myös moniin muihin työprojektei-hin ja kiinnostaviin kokemuksiin.

Saagimia sopiikin onnitella juuri hävyttömyydestä. Kunpa vielä oikeat porilaiset saisivat rohkeutta sekaantua asioihin, joihin heidän ei oikeastaan kuuluisi sekaantua.

”Aktiivisuuden” tulisi nimittäin tarkoittaa pelkän toime-liaisuuden lisäksi rohkeutta mennä paikan päälle yksin ja kutsumatta, pistää itsensä likoon, auttaa pyyteettömäs-ti ja kantaa vastuuta yhteisistä hankkeista. Voisin jopa sa-noa, että hävyttömäksi oppiminen on osa aikuistumista.

maaiLmaHävytön

ALEKSI NORMAN

pointti 24

BRUNSSIKLUBI

OPISKELIJATALO SAIKULLA

RUOKAA ~ JUOMAA ~ MUSIIKKIA ~ IHMISIÄ seuraa ilmoittelua seuraavasta tapahtumasta

Kuv

a: L

aura

Nyy

ssöl

ä

pointti 3/2012

Documents