PERUSTERVEYDENHUOLLON TYÖNTEKIJÖIDEN NÄKEMYKSIÄ SÄHKÖISTEN

ETÄSOVELLUSTEN JA VIDEOTEKNOLOGIAN KÄYTTÖÖNOTOSTA

POHJOIS-SAVOSSA

Riina-Malla Kosonen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede Terveystieteiden opettajankoulutus Itä-Suomen yliopisto Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Helmikuu 2018

SISÄLTÖ

TIIVISTE LMÄ ABSTRACT

1 JOHDANTO ...................................................................................................................... 1

2 TEKNOLOGIAN KÄYTTÖÖNOTTOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ .............................. 4

2.1 Kirjallisuushaun toteutus ............................................................................................. 4

2.2 Koulutuksen, teknisen tuen ja tarvittavien välineiden vaikutus teknologian

käyttöönottoon .................................................................................................................. 5

2.3 Asenteiden vaikutus teknologian käyttöönottoon ........................................................ 7

2.4 Teknologian tuomia vaikutuksia hoitotyöhön .............................................................. 9

2.5 Yhteenveto tutkimusten lähtökohdista ...................................................................... 10

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET ........................................................... 12

4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT ..................................................................... 13

4.1 Mittari ........................................................................................................................ 13

4.2 Aineisto ja aineiston keruu ........................................................................................ 14

4.3 Aineiston analyysi ..................................................................................................... 14

5 TULOKSET .................................................................................................................... 17

5.1 Perusterveydenhuollon ammattilaisten taustatiedot ................................................. 17

5.2 Teknologian käyttöönottoa edistäviä tekijöitä Pohjois-Savon

perusterveydenhuollossa ................................................................................................ 20

5.2.1 Tarvittavan välineistön saatavuus omassa työyksikössä .................................... 20

5.2.2 Aikaisempi kokemus sähköisistä etäsovelluksista ja videoneuvotteluista .......... 21

5.2.3 Mielenkiinto ja asenteet sähköisiä sovelluksia ja videoneuvottelua kohtaan ...... 22

5.2.4 Sähköisten sovellusten ja videoneuvottelujen viikoittainen käyttö ...................... 23

5.2.5 Työntekijöiden ja työyhteisöjen valmiudet sekä suhtautuminen etäsovellusten ja

videoneuvottelujen käyttöön ........................................................................................ 25

5.3 Sähköisten sovellusten ja videoteknologian koulutustarve perusterveydenhuollossa

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella ....................................................................... 29

5.4 Perusterveydenhuollon työntekijöiden näkemyksiä sähköisten sovellusten ja

videoneuvotteluiden hyödyistä........................................................................................ 32

6 POHDINTA ..................................................................................................................... 39

6.1 Tutkimustulosten tarkastelua .................................................................................... 39

6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus ...................................................................... 46

7 JOHTOPÄÄTÖKSET ..................................................................................................... 49

LÄHTEET .......................................................................................................................... 51

LIITTEET

LIITE 1. Tiedonhaku tietokannoista ja VUO-kaavio.

LIITE 2. Artikkeleiden yhteenveto.

LIITE 3. Summamuuttujien rakenne ja sisäinen johdonmukaisuus.

LIITE 4. Muuttujaluettelo.

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos Hoitotiede Terveystieteiden opettajankoulutus Kosonen, Riina-Malla Perusterveydenhuollon työntekijöiden näkemyksiä

sähköisten etäsovellusten ja videoteknologian käyt-töönotosta Pohjois-Savossa Pro gradu -tutkielma, 56 sivua, 4 liitettä (13 sivua)

Ohjaajat: Marjorita Sormunen TtT, yliopistotutkija Hannele Turunen TtT, professori Helmikuu 2018 Tämä pro gradu -tutkielma on osa eCAP-hanketta (eHealth Services for Child and Adoles-cent Psychiatry), jonka tavoitteena on parantaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden laatua ja saatavuutta harvaan asutetuilla alueilla. Hankkeen tarkoituksena on tuoda vi-deoneuvottelut ja sähköisiä etäsovelluksia osaksi mielenterveyden häiriöistä kärsivien las-ten parissa työskentelevien ammattilaisten työtä.

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata sähköisten etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönottoon liittyviä tekijöitä terveydenhuollossa. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tie-toa lasten mielenterveystyön parissa työskentelevien perusterveydenhuollon työntekijöiden asenteista, valmiuksista ja koulutustarpeista sähköisten etäsovellusten käyttöönotossa Poh-jois-Savon sairaanhoitopiirin alueella.

Tutkielma toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin e-kyselylomak-

keella Pohjois-Savon perusterveydenhuollon työntekijöiltä (N=139). Aineisto analysoitiin

SPSS-tilasto-ohjelmalla käyttäen kuvailevia tunnuslukuja, khiin-neliötestiä sekä varianssi-

analyysia. Lisäksi kyselylomakkeen avoimia vastauksia käsiteltiin täydentävänä tietona ryh-

mittelemällä näitä teemoittain sisällönanalyysiä käyttäen.

Teknologiaa käyttöönotettaessa edistäviksi tekijöiksi muodostui riittävä koulutus, tarvittavan

välineistön ja teknisen tuen saaminen, sekä myönteinen asenne uutta innovaatiota kohtaan.

Asenteet Pohjois-Savon perusterveydenhuollon työntekijöillä olivat pääsääntöisesti myön-

teisiä sähköisiä etäsovelluksia ja videoteknologiaa kohtaan. Iäkkäämmät työntekijät kokivat

saavansa kollegoiltaan enemmän tukea sähköisten sovellusten käyttöönottoon kuin nuoret

työntekijät, jotka näkivät sähköisissä etäsovelluksissa enemmän hyötyjä, joskaan iällä ja

asenteilla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Työntekijät olivat halukkaita kouluttau-

tumaan uusien sähköisten sovellusten käyttöön ja lisäämään osaamistaan lasten ja nuorten

mielenterveyshäiriöistä. Estävinä tekijöinä sähköisten sovellusten käyttöönotolle olivat re-

surssipula, käynnissä olevat organisaatiomuutokset ja puutteellinen välineistö videoneuvot-

telujen toteutukselle. Sähköisten etäsovellusten käyttöönoton onnistuminen vaatii sairaan-

hoitopiiriltä koulutuksellista ja välineellistä investointia sekä hyvää tiedotusta. Jatkossa olisi

tärkeää tutkia käyttöönottoprosessin onnistumista.

Avainsanat: eHealth, sähköiset etäsovellukset, videoteknologia, lasten mielenterveyspalve-

lut, käyttöönottoprosessi, implementointi

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science Nursing Science Nurse Teacher Education Kosonen, Riina-Malla The views of the basic health care professionals on the

implementation of electronic applications and video technology in North-Savonia.

The level of the thesis: Master’s thesis, 56 pages, 4 appendices (13 pages) Supervisors: University Researcher, PhD, Marjorita Sormunen, Professor, PhD, Hannele Turunen February 2018 This master thesis was part of the eCAP-project (eHealth Services for Child and Adoles-cent Psychiatry), which aims to improve mental health care services and accessibility for children and adolescents in remote areas. The purpose of the eCAP project is to develop video technology and electronic applications for professionals working with children with mental problems. The purpose of this master’s thesis was to describe the factors that affect to the implemen-

tation of the electronic applications and video technology in health care. The aim of this

study was to produce information about attitudes, readiness and need for education among

basic health care professionals, who work with children having mental health problems at

Northern Savonia healthcare district.

The material of this quantitative study was collected using an e-questionnaire(survey) which

was sent to basic health care professionals in Northern Savonia healthcare district (N=139).

The answers were analyzed with an SPSS-program, using descriptive statistics, Chi-

squared tests and one way analysis of variance. The Survey was completed with open ques-

tions, which were processed by using content analysis.

The promotive factors in the implementation process were education, availability of technol-

ogies, technical support and positive attitude towards new innovations. The attitudes of the

Northern Savonia basic healthcare professionals were basically positive and supportive to-

wards the new electronic applications and video technology. The older professionals felt that

they received more support for using the applications than the younger professionals, who

saw the potential of applications, even though there were not statistical signification between

age and attitude. The professionals were interested in educating themselves to use electric

applications and upgrade their knowledge of children’s- and youngsters’ mental health prob-

lems. The barriers for the implementation of the electrics applications at Northern Savonia

were changes in the organizations and lack of needed technology and resources. The suc-

cessful implementation of this new electric applications need educational and technical in-

vestments and good guidance from the health care district of Northern Savonia. For further

research challenges, it would be important to investigate how implementation process was

succeeded.

Key words: eHealth, electronic applications, video technology, child mental health services,

implementation process, implementation

1

1 JOHDANTO

Mielenterveystyössä, niin kuin hoitoalalla yleisesti, tarvitaan yhä enemmän teknologian

apuvälineitä hoitotyössä. Teknologian lisääntyvä tarve johtuu kasvavasta työvoimapu-

lasta sekä Suomen maantieteellisistä rajoitteista, palvelut eivät välttämättä ole saata-

villa omassa kunnassa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2010.) Suomi on sitoutunut

WHO:n (Wordl Health Organization) kansainväliseen mielenterveyden edistämisohjel-

maan ja on ollut edelläkävijämaa sitoutumalla myös ensimmäisenä WHO:n eHealth

(sähköinen terveys)-strategiaan jo vuodesta 1995 alkaen (THL 2016a, WHO 2016).

WHO:n mielenterveyden edistämisohjelma pyrkii etsimään keinoja yksilöiden mielen-

terveyden edistämiseksi niin palvelujen tarjoamisessa kuin hoitolinjausten saralta jo-

kaisessa elämänvaiheessa. WHO on huomioinut ohjelmassaan perifeeristen alueiden

ongelman asiantuntijapalveluiden saannissa ja ohjelma suositteleekin kehittämään

keinoja asiantuntijaverkostojen luomiseen. (WHO 2013.) Asiantuntijaverkostoja voi-

daan kehittää esimerkiksi videoteknologian avulla, jossa asiakas ja hoitohenkilökunta

tai henkilökunta keskenään ovat etäyhteydellä toisiinsa reaaliaikaisesti videokuvan vä-

lityksellä (Hilty ym. 2013).

Viimeisessä kahdessakymmenessä vuodessa eHealth-palveluita on kehitetty yhä

enemmän osaksi arkipäiväistä terveyspalvelujärjestelmää ja hoitotyötä (Hyppönen ym.

2015). Terveysteknologiaa kehittäessä on huomioitava ja hyödynnettävä asiakkaiden

aktiivisempi rooli ja palvelujen vuorovaikutuksellisuus sekä tiedon avoimuuden luomat

mahdollisuudet (Sosiaali- ja terveysministeriö 2014). Jo käytössä olevista innovaati-

oista hyviä tuloksia on saatu muun muassa Oma-Kanta sovelluksen (Hyppönen ym.

2015) sekä terveyskylä.fi:n verkkosivustolla toimivasta Painonhallintatalon tuottamasta

asiakastyöstä (HUS 2017). Innovaatiotyötä varten on kehitetty muun muassa kaikille

avoin innovaatioyhteisö Innokylä, jonka tavoite on tukea hyvinvointi- ja terveysalan

kestävää uudistusta (Innokylä 2016). Terveysteknologisia innovaatioita valvotaan Suo-

messa Valviran (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto) toimesta. Valvira tar-

kistaa toimissaan, että teknologiat ja tietojärjestelmät noudattavat Suomen lainsäädän-

töä ja ovat turvallisia käyttää. (Valvira 2017.) Teknologia koetaan usein hyödylliseksi

osaksi hoitoa ja sen käyttö nopeuttaa hoitoon pääsyä (Boydell ym. 2014). Teknologian

käyttö ei nosta hoitokuluja vaan pikemminkin vähentää niitä matkustustarpeen vähen-

2

tyessä ja sen käyttö esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä on todettu olevan yhtä te-

hokasta kuin kasvokkain tapahtuvan kontaktitapaamisien (Hilty ym. 2013, Boydell ym

2014).

Psykiatrisia häiriöitä, joissa on kliinisesti merkitseviä psyykkisiä oireita ja joihin liittyy

haittaa ja kärsimystä kutsutaan yleisesti mielenterveyshäiriöksi (THL 2016). Mielenter-

veyshäiriöille on oma ICD-10 tautiluokituksensa diagnoosin tekemisen helpottamiseksi

(THL 2012). Lasten psykiatriassa hoidon päätavoitteita ovat psykiatristen oireiden vä-

heneminen, toimintakyvyn lisääminen sekä kehityksen tukeminen (Santalahti ym.

2009). Lasten mielenterveyden edistäminen ja häiriöiden tunnistaminen perustervey-

denhuollossa on keskeinen haaste. Varhainen puuttuminen sekä hoitoon pääsy on tut-

kitusti tehokkain ja edullisin tapa tukea lasten mielenterveyttä. Lasten mielenterveys-

häiriöiden tunnistamisessa merkittävässä osassa ovat itse perheet, neuvolat ja koulu-

terveydenhuolto. (Mäki ym. 2011.)

Mielenterveyshäiriöt ovat Suomessa kansanterveydellinen ongelma ja yksi keskeinen

syy työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen (Suvisaari 2013). Usein aikuisena vakavaan

mielenterveyshäiriöön sairastunut henkilö on oirehtinut psyykkisesti jo lapsena. Lasten

ja nuorten mielenterveyden häiriöiden lisääntymisestä on ristiriitaista tietoa. Huomat-

tavissa on kuitenkin nuorten tyttöjen masentuneisuuden lisääntyminen. (Santalahti &

Sourander 2008.) Tähän voisi viitata myös depressiolääkkeiden käytön lisääntyminen

0-12 vuotiailla (sotkanet.fi 2016).

Tämä pro gradu -tutkielma toteutettiin osana eCAP (eHealth Services for Child and

Adolescent Psychiatry) hanketta, jonka tavoitteena on kehittää lasten mielenterveys-

palveluita Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella sähköisten sovellusten ja video-

teknologian avulla. Hankkeen tarkoituksena on kehittää muun muassa mielenterveys-

ongelmien diagnosointia, konsultaatiomahdollisuuksia, hoitoa ja ammattilaisten yhteis-

työmahdollisuuksia videoteknologian ja muiden sähköisten etäsovellusten avulla.

Hankkeessa kehitetään edellä mainittuja ongelmakohtia ja näin parantamaan lasten

mielenterveyspalveluita. (eCAP 2016.) Suomen terveyspolitiikka SOTE-uudistuksi-

neen luo myös tarpeen kehittää terveydenhuoltopalvelujen integraatiota ja moniamma-

tillista yhteistyötä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2016).

Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata sähköisten etäsovellusten ja videoteknolo-

gian käyttöönottoon liittyviä tekijöitä terveydenhuollossa. Tutkimuksen tavoitteena on

3

tuottaa tietoa lasten mielenterveystyön parissa työskentelevien perusterveydenhuollon

työntekijöiden asenteista, valmiuksista ja koulutustarpeista sähköisten etäsovellusten

käyttöönotosta Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella.

4

2 TEKNOLOGIAN KÄYTTÖÖNOTTOON VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ

2.1 Kirjallisuushaun toteutus

Kirjallisuuden haku teknologian käyttöönotosta terveydenhuoltoalalle toteutettiin huhti-

toukokuussa 2016 ja se päivitettiin elokuussa 2017. Haku suoritettiin käyttäen Cinahl,

Pubmed ja Medic tietokantoja. Lisäksi hakuun valikoitui eCAP-hanketyöntekijöiden

osoittamia artikkeleita sekä manuaalisen haun tuloksena löydettyjä artikkeleita. Valin-

takriteereinä olivat: artikkelit ovat julkaistu vuosina 2010-2016, artikkelien julkaisukie-

len on suomi, englanti, ruotsi, saksa tai norja ja artikkelit ovat vertaisarvioituja julkai-

suja. Lisäksi artikkelien tuli olla saatavilla kokonaan ilmaisiksi ja elektronisesti. Kirjalli-

suuskatsaukseen hylättiin artikkelit, jotka käsittelivät teknologiaa terveydenhuoltoalan

koulutuksessa, hoidon vaikuttavuutta tai taloudellisuutta. Valitut artikkelit käsittelivät

käyttökokemuksia ja teknologian käyttöönottoprosessia. Kirjallisuushaku uusittiin elo-

kuussa 2017, jolloin valintakriteerit olivat muutoin samat kuin edellä, mutta julkaisuaika

oli rajattu vuosiin 2016-2017.

Cinahl haussa hakusanoina käytettiin Videoconferenc* OR videotechnology OR tele-

health OR ehealth AND implement*, jolloin hakutulos oli 218 artikkelia keväällä 2016.

Näistä lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen valikoitui 13 artikkelia. PubMedin sekä

Medicin hakulausekkeena käytettiin Videoconferenc* OR video technology OR tele-

health AND implement*. Keväällä 2016 PubMedin hakutuloksena oli 525 artikkelia,

joista kirjallisuuskatsaukseen valikoitui yhdeksän. Medicissä keväällä 2016 hakutulok-

sia oli yksi, jota ei valittu kirjallisuuskatsaukseen. eCAP-hanketyöntekijöiden osoitta-

mia artikkeleita valikoitui yksi ja manuaalisella haulla kirjallisuuskatsaukseen valikoitui

kuusi artikkelia. Hakusanojen valinnasta käytiin keskustelua Itä-Suomen yliopiston in-

formaatikon kanssa.

Uusintahaussa käytettiin samoja hakusanoja, mutta hakutulosta laajennettiin katta-

maan julkaisut elokuuhun 2017 asti. Uusintahaulla Cinahlin hakutulos oli 72 artikkelia,

joista kirjallisuuskatsaukseen valikoitu kolme, Pubmedillä hakutulos oli 52 artikkelia,

joista kirjallisuuskatsaukseen valittiin yksi artikkeli. Medicin hakutulos oli 10 artikkelia,

joista yksikään ei valikoitunut kirjallisuuskatsaukseen.

Lopulliset valikoidut artikkelit ovat julkaistu vuosina 2003-2017, asiantuntijan osoit-

tama-artikkeli on julkaistu vuonna 2007 ja yksi manuaalisella haulla valittu artikkeli

5

vuonna 2003, loput artikkelit on julkaistu 2010-2017. Tutkimuksista neljä on kirjallisuus-

katsauksia, kuusi monimenetelmätutkimuksia, 15 laadullisia tutkimuksia ja kahdeksan

määrällistä tutkimusta. Tutkimukset oli toteutettu eri maissa. Tiedonhaku ja vuo-kaavio

artikkelien valinnasta (Liite 1) sekä artikkelien yhteenveto (Liite 2) on esitetty liitteissä.

2.2 Koulutuksen, teknisen tuen ja tarvittavien välineiden vaikutus teknologian käyt-

töönottoon

Uuden työmallin käyttöönotto vaatii yleensä koulutuksellisia interventioita. Koulutus on

mainittu yhtenä tärkeänä tekijänä käyttöönottoprosessissa. (Sarajärvi ym. 2011, Perry

2012, Cegarra-Navarro & Carrion 2013, De Weger ym. 2013, Ahmed ym. 2017, Kollt-

veit ym. 2017.) Teknisen osaamisen lisäksi koulutuksen tulisi sisältää asenne- ja pro-

sessikoulutusta, jossa koulutettaville selviää prosessin kulku, tarkoitus ja tavoitteet

(Sarajärvi ym. 2011). Koulutus on suunniteltava yksilöllisten tarpeiden mukaan (De

Weger ym. 2013, Ahmed ym. 2017, Kolltveit ym 2017). Wallis (2012) tähdentää kou-

lutuksen suunnittelussa henkilöstön mukaan ottamista, jotta koulutus saadaan koh-

dennettua oikein.

Koulutukseen on varattava tarpeeksi aikaa ja resursseja, sillä uuden teknologian

omaksuminen jokapäiväiseksi työkaluksi hoitotyössä on aikaa vievä prosessi (Gabriel

ym. 2014, Taylor ym. 2014). Koulutuksessa on huomioitava työntekijöiden aikaisempi

kokemus teknologian käytöstä ja työntekijöitä on tarvittaessa tuettava ja koulutettava

lisää yksilöllisesti myös varsinaisen koulutustilaisuuden jälkeen (De Weger ym. 2013).

Saurman ym. (2011) sekä Kolltveit ym. (2017) toteavat tutkimuksissaan, että koulu-

tusta on syytä jatkaa vielä teknologiseen sovellukseen tutustumisen jälkeen käyttäjien

tarpeen mukaan. Koulutukseen olisi hyvä osallistua koko henkilöstön ja myös työyksi-

kön esimiesten on osattava käyttää tarvittua teknologiaa (Wendal ym. 2011, Wallis

2012, Kolltveit ym. 2017).

Teknologiaa on opeteltava käyttämään käytännössä, eikä vain teoriassa (De Weger

ym. 2013). De Weger ym. (2013) huomasivat tutkimuksessaan hyviä koulutuksellisia

tuloksia teknologian käyttöönotosta, kun koulutusmuotona olivat roolipelit, joissa simu-

6

loitiin tulevan teknologian käyttöä. Koulutuksessa olisi syytä perehtyä lisäksi mahdolli-

siin ongelmatilanteisiin, eikä vain laitteen tai sovelluksen optimaaliseen käyttöön (Ah-

med ym. 2017).

Uutta teknologiaa käyttöönotettaessa käytännön harjoittelu ja asiantunteva tekninen

tuki ovat tärkeitä (De Weger ym. 2013, Brwster ym. 2014, Ahmed ym. 2017). Mikäli

työntekijät kokevat saavansa hyödyllistä koulutusta teknologian käytöstä, nousee hei-

dän halukkuutensa käyttää kyseistä teknologiaa myös työssään (Levy & Strachan

2013, Van Houwelingens ym. 2015). Onnistumisen kokemukset teknologian käytöstä

koulutusvaiheessa lisäsivät sen käyttöönottoa päivittäiseen työhön (Taylor ym. 2014).

Terveydenhuoltoalan ammattilaisten koulutukseen on hyvä jo opiskeluvaiheessa sisäl-

lyttää teknologiakoulutusta (Wendal ym 2011).

Uuteen teknologiaan perehdyttäessä teknisen tuen on oltava läsnä ja helposti saata-

villa (Cegarra-Navarro & Carrion 2011, Wendal ym. 2011, Levy & Strachan 2013,

Brwster ym. 2014, Larsen ym. 2016, Kolltveit ym. 2017). Henkilökohtaisen opastuksen

teknologian käyttöön on huomattu lisäävän teknologian käyttöä jokapäiväisessä

työssä (Agbakoba ym. 2016, Kolltvei ym. 2017). Gabriel ym. (2014) nimesivätkin yh-

deksi merkittäväksi tekijäksi teknologian käyttöönoton epäonnistumisessa teknisen

tuen puuttumisen. Teknistä tukea tulisi olla saatavilla myös uuden teknologian käyt-

töönoton alkuvaiheissa, eikä vain koulutustilaisuuksissa. Tuki voi olla myös esimerkiksi

tukea kollegalta tai esimieheltä, joka on perehtynyt uuden teknologian käyttöön (De

Weger ym. 2013, Levy & Strachan 2013, Van Houwelingenes ym. 2015). Siksi on tär-

keää, että esimiehet ja koko henkilöstö osaavat käyttää uutta käyttöönotettavaa tek-

nistä sovellusta (Wallis ym. 2012). Koulutuksen jälkeen innovaation käyttöönotolle tu-

lisi osoittaa riittävät resurssit suhteessa aikatauluun ja toimintoihin (Sarajärvi ym. 2011,

Taylor ym. 2014).

Onnistunut videoteknologian käyttöönotto tarvitsee koulutuksen lisäksi minimivälineis-

töä, joita ovat riittävän nopea internetyhteys, mikrofoni, kaiuttimet, web-kamera (audio-

visuaaliset laitteet, eli av-laitteet) ja tietokone. Lisäksi videoneuvottelussa teknologiaa

hyödyntämällä voidaan neuvottelusessiossa tarvittaessa jakaa internetin välityksellä

asiakirjoja ja muita dokumentteja. (De Weger ym. 2013, Stingley & Schultz 2014, Lar-

sen ym. 2016, Ahmed ym. 2017.) Suomessa tekniset valmiudet, riittävän nopea inter-

7

netyhteys ja tarvittava teknologia ovat saatavilla maantieteellisesti kaikkialla videotek-

nologian sisällyttämiseksi osaksi hoitotyötä (Roberts ym. 2010). Teknologian kehitty-

minen vaatii myös välineistön päivittämistä aika ajoin, johon on hyvä resursoida aikaa

ja rahaa ajoissa, jotta teknologian käyttäminen osana työtä säilyisi käyttöönoton julkai-

sun jälkeenkin (Wendal ym. 2011). Käyttöönoton onnistumiseen vaikuttavat tarvitta-

vien laitteiden helppo saatavuus (Wallis 2012, Larsen ym. 2016, Ahmed ym. 2017)

sekä laitteiden riittävä määrä (Wendal ym. 2011). Lisäksi laitteiden tulee olla käyttä-

jäystävällisiä (Kolltveit ym. 2017). Uusi teknologia hyväksytään paremmin osaksi joka-

päiväistä työtä, mikäli se koetaan helppokäyttöiseksi ja ohjelmaa voi käyttää omalla

kielellään (Medhanyie ym. 2015, Ahmed ym. 2017).

2.3 Asenteiden vaikutus teknologian käyttöönottoon

Koko henkilökunnan sitouttaminen käyttöönottoprosessissa on tärkeää, jotta uusi työ-

malli saadaan juurrutettua aidosti osaksi jokapäiväistä työtä (Sarajärvi ym. 2011,

Cegarra-Navarro & Carrion 2013, De Weger ym. 2013). Osallistamisessa on tunnet-

tava yrityksen tai organisaation kulttuuri, sekä miten aiemmat muutokset on läpiviety.

Alussa on tunnistettava henkilöstön muutosvalmius ja työyhteisössä vallitseva ilmapiiri

muutosta kohtaan. Lisäksi tulisi huomioida mielipidejohtajien vaikutus, roolimallit sekä

ryhmätuki. (Perry 2012, Montero-Marin ym. 2013.) Esimiesten myönteinen asenne

uutta teknologiaa kohtaan edistää teknologian käyttöönottoa työyksiköissä (Cegarra-

Navarro & Carrion 2011, Wallis 2012, Brwster ym. 2014, Varsi ym. 2015, Agbakoba

ym 2016). Käyttöönottoa voi heikentää organisaation jatkuvat muutokset ja henkilöstön

suuri vaihtuvuus (Medhanyie ym. 2015, Varsi ym. 2015).

Asenteet uutta teknologiaa kohtaan vaihtelevat sairaanhoitajien keskuudessa hylki-

västä hyväksyvään (Taylor ym. 2014). Teknologiaa käyttöönotettaessa haasteeksi on

havaittu muutosvastarinta, jota esiintyy työtapojen muuttuessa (Sharama & Clarke

2014, Gabriel ym. 2014, Varsi ym. 2015). Tutkimuksissa on huomattu työntekijöiden

asenteiden muuttuvan myönteisemmäksi teknologiaa kohtaan, kun he ymmärtävät

teknologian tuomat hyödyt omassa työssään (Levy & Strachan 2013, Van Houwelin-

gens ym. 2015, Agbakoba ym. 2016). Lisäksi teknologian toimintavarmuuden, kustan-

8

nustehokkuuden ja työn helpottumisen on todettu lisäävän myönteisiä asenteita tek-

nologiaa kohtaan (Johansson ym. 2014, Liddy ym. 2015, Van Houwelingens ym.

2015). Teknologiaan suhtauduttiin kielteisesti, mikäli sen koettiin aihetuttavan lisää

työtä (Johansson ym. 2014). Levy ja Strachan (2013) huomasivat tutkimuksessaan

hoitajien kielteisiä asenteita teknologiaa kohtaan, mikäli hoitajat kokivat syyksi tekno-

logian käytölle vain kustannusten tehostamisen. Myös De Weger ym. (2013) tutkimus-

tulos oli vastaava, lisäksi sairaanhoitajien asennetta teknologiaa kohtaan heikensi yl-

häältä tuleva pakko teknologian käytölle. Hyvät tulokset ja kokemukset teknologian

käytöstä taas vaikutti sairaanhoitajien asenteisiin myönteisesti teknologiaa kohtaan

(Liddy ym. 2015).

Chedid ym. (2013) huomasivat tutkimuksessaan teknologian käytön halukkuuteen vai-

kuttavan iän, tietämyksen ja oman osaamisen tunteen teknologiasta, henkilökohtaiset

mieltymykset, työpaikan tuen sekä tekniset mahdollisuudet. Iän vaikutuksen huomasi-

vat myös Van Houwelingens ym. (2015) tutkimuksessaan, tosin päinvastaisena tulok-

sena kuin Chedid ym. (2013). Van Houwelingensin ym. (2015) tutkimuksessa teknolo-

giaa käyttivät mieluummin vanhemmat sairaanhoitajat ja Chedid ym. (2013) puoles-

taan nuoremmat. Medhanyie ym. (2015) mukaan teknologian käyttö vapaa-aikana li-

säsi positiivista asenteita teknologian käyttöön myös työvälineenä. Van Houwelin-

genes ym. (2015) huomasivat tutkimuksessaan saman ilmiön.

Myönteinen asenne uutta innovaatiota kohtaan sitouttaa työntekijöitä käyttämään tek-

nologiaa jokapäiväisessä hoitotyössä (MacNeill ym 2014, Liddy ym. 2015, Agbakoba

ym. 2016). Levy ja Strachan (2013) esittivät tutkimuksessaan teknologian käyttöön-

otolle tärkeimmiksi tekijöiksi työyhteisön myönteisen ilmapiirin ja henkilökunnan val-

miudet teknologian käyttöön. Saman suuntaisen huomion tekivät myös Brwster ym.

(2014) sekä Cegarra-Navarron ja Carrionin (2011) tutkimuksissaan, joissa henkilöstön

asenteiden kerrotaan olevan avainasemassa uuden teknologian käyttöönoton onnis-

tumisessa. Tietoisuus työntekijöiden asenteista voi helpottaa uuden teknologian käyt-

töönottoa osaksi työyhteisöjen toimintamalleja (Montero-Marin ym. 2013).

Käyttöönoton onnistumiseen vaikuttaa myös hyvin organisoitu käyttöönottoprosessi

(Larsen ym. 2016, Ahmed ym. 2017, Kolltveit ym. 2017). Onnistuneessa käyttöönotto-

prosessissa työ on jaettu selkeästi, roolien jako ja työtehtävät ovat tiedossa kaikilla

käyttäjillä sekä viestintä eri käyttäjien välillä on sujuvaa (Varsi ym. 2015, Larsen ym.

9

2016. Ahmed ym. 2017, Kolltveit ym. 2017). Teknologisten innovaatioiden käyttöönot-

toa hankaloittavat resurssien puute, organisaation tuen puute sekä mahdolliset tekni-

set ongelmat (Odeh ym. 2014).

2.4 Teknologian tuomia vaikutuksia hoitotyöhön

Videoteknologian avulla toteutuneen konsultaation tai hoidon on osoitettu olevan yhtä

tehokasta kuin kasvokkain tapahtuvan hoidon tai konsultaation (Buckley & Weisser

2012, De Weger ym. 2013, Hilty ym. 2013). Nilsen (2011) totesi videoteknologian kon-

sultaatiokäytössä kaventavan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä

kuilua. Lisäksi sen on todettu lisäävän potilaiden hoidon jatkuvuutta, ammattilaisten

yhteistyötä sekä vähentävän turhia potilassiirtoja ja -käyntejä erikoissairaanhoidossa

(Nilsen 2011, Sauraman ym. 2011 Buckley & Weisser 2012). Trondsen ym. (2014)

huomasivat videoteknologian myös tuovan turvaa hoitajille. Lisäksi videoteknologian

avulla saatiin asiantuntijapalveluita harvaan asutuille seuduille, jossa palvelua ei muu-

ten ollut tarjolla (Fortney ym. 2003). Teknologian olemassaolo koettiin hyödylliseksi,

vaikkei sitä välttämättä käytetty, tämä lisäsi hoitajien kokemaa varmuutta vastuusta ja

päätöksenteosta hoidossa (Trondsen ym. 2014).

Tutkimuksissa tuli esille sairaanhoitajien työtyytyväisyyden lisääntyneen matkustus-

ajan vähentyessä teknologian käyttöönoton myötä (Buckley & Weisser 2012, Singh

ym. 2014, Liddy ym. 2015). Matkustusajan vähenemisen lisäksi sairaanhoitajat kokivat

asiakkaiden peruuttamattomien poissaolojen vähenevän (Buckley & Weisser 2012).

Lisäksi yhteistyö eri ammattiryhmien välillä ja potilaiden hoidon jatkuvuus lisääntyivät

(Nilsen 2011, Larsen ym. 2016). Sairaanhoitajat kokivat teknologian käytön olevan no-

peaa (Singh ym. 2014, Liddy ym. 2015). Nopeat vastaukset konsultaatio tilanteissa

ohjasivat sairaanhoitajia työssään eteenpäin (Liddy ym. 2015).

Sairaanhoitajat olivat tutkimuksessa halukkaita käyttämään teknologiaa mieluummin

konsultoinnissa ja koulutuksessa kuin potilaskontakteissa (Singh ym. 2014). Videotek-

nologiaa käytettiin eniten ammattilaisten välillä tapahtuvaan informaation vaihtoon,

hoidon organisoitiin, konsultaatioihin (Nilsen 2011) ja verkostoitumiseen (Chedid ym.

2013). Hoitajat myös uskoivat teknologiasta olevan enemmän hyötyä koulutuksessa ja

verkostoitumisessa, kun potilastyössä (Levy & Strachan 2013).

10

Hilty ym. (2013) tutkimuksessa sähköisten terveyspalveluiden (eHealth) käytön koettiin

soveltuvan eri asiakasryhmille hyvin ja joillakin ryhmillä sovellusten avulla saatiin jopa

parempia hoitotuloksia kuin ilman eHealth-sovelluksia tapahtuvassa hoidossa. Ro-

berts ym. (2010) kehittäisi eHealth-sovelluksia vanhusten ja kroonisesti sairaiden po-

tilaiden hoidossa. Singh ym. (2014) tutkimuksessa hoitajat olivat halukkaimpia käyttä-

mään teknologiaa 18-65 vuotiaiden asiakkaiden kanssa työskenneltäessä. Huolena

teknologian käytössä nähtiin salassapitovelvollisuusongelmat (Wallis 2012, De Weger

ym. 2013, Levy ja Strachan 2013, Gabriel ym. 2014, Singh ym. 2014). Larsen ym.

(2016) ja De Weger ym. (2013) huomauttivatkin tutkimuksessaan, että tietosuoja-ase-

tukset ja lait on huomioitava jo teknologisten sovellusten käyttöönottoa suunnitelta-

essa.

Tutkimuksissa on osoitettu uuden innovaation käyttöönoton onnistuvan paremmin, mi-

käli se on taloudellinen ja hyödyllinen hoidon tuloksellisuudessa (May ym. 2007, Saur-

man ym. 2011, De Weger ym. 2013, Taylor ym. 2014, Van Houwelingens ym. 2015).

Levy ja Strachan (2013) sekä Van Howelingenes ym. (2015) totesivat tutkimuksissaan

teknologian käytön lisääntyvän henkilökunnalla, jotka koki teknologian hyödylliseksi,

helppokäyttöiseksi sekä kustannustehokkaaksi. Käyttäjäystävällisyyden käyttöönoton

onnistumiseksi mainitsi Kolltveit ym. (2017) sekä Ahmed ym. (2017). Onnistunut tek-

nologian käyttöönotto lisää teknologian käyttöä jokapäiväisessä hoitotyössä huomat-

tavasti (Saurman ym. 2011). Teknologian käytön arkipäiväistymiseen on kuitenkin va-

rattava aikaa reilusti ja implementoinnissa on huomioitava teknologian tuomat muutok-

set työskentelyn rutiineihin (Sharama & Clarke 2014). Teknologian käytön lisääntymi-

sen on todettu lisäävän henkilökunnan yhteistyötä, potilaiden oikeaa hoitoon ohjautu-

vuutta sekä helpottavan kliinistä päätöksentekoa (Nilsen 2011, Saurman ym. 2011,

Buckley & Weisser 2012, Jacob ym. 2012, Chedid ym. 2013).

2.5 Yhteenveto tutkimusten lähtökohdista

Kirjallisuushaun tarkoituksena oli etsiä tekijöitä, jotka vaikuttavat uuden teknologian

käyttöönottoon osaksi terveydenhuollon palveluja. Tutkimuksia tarkasteltaessa sisäl-

lönanalyysin keinoin edistäviksi tekijöiksi nimettiin 1) myönteinen asenne uutta tekno-

logiaa kohtaan, 2) koulutus uuteen teknologiaan 3) tarvittavien välineiden saatavuus

11

ja 4) tuen saaminen teknologian käyttöönottoon. Kielteisenä tekijänä teknologian käyt-

töönoton onnistumisessa muodostui 1) resurssipula ja 2) jatkuvat muutokset työympä-

ristössä. (Kuvio 1).

Tutkimuksissa todettiin, että teknologian avulla tapahtuva hoito oli tuloksellista, teho-

kasta ja voi vähentää hoitotyön kustannuksia sekä matkustusaikoja (Nilsen 2011,

Buckley & Weisser 2012, Hilty ym. 2013, Weger ym. 2013, Trondsen ym. 2014). Työtä

helpottavaan teknologiaan suhtauduttiin myönteisesti (Levy & Strachan 2013, Van Ho-

welingenes ym. 2015). Onnistuneessa teknologian käyttöönotossa teknologian käyttö

lisääntyi huomattavasti ja arkipäiväistyi osaksi työtä muutamassa vuodessa (Saurman

ym. 2011). Hoitajien asenteet ja mielenkiinto vaihtelivat eri tutkimuksissa, eikä selkeää

eroa esimerkiksi iällä suhteessa asenteisiin ilmennyt. Sen sijaan tutkimuksissa huo-

mattiin, että mikäli työntekijät käyttivät teknologiaa vapaa-aikanansa ja suhtautuvat

teknologiaan positiivisesti viihdekäytössä voi heidän suhtautumisensa teknologian

käyttöön työssäkin olla positiivinen (Chedid ym. 2013, Van Houwelingenes ym. 2015).

Käyttöönottoa edistäviä

tekijöitä

Käyttöönottoa estäviä

tekijöitä Resurssien puute

Riittävä tuki teknologian

käyttöön

Tarvittavien välineiden

saatavuus Riittävä koulutus

Myönteinen asenne

teknologiaa kohtaan

Jatkuvat muutokset työssä

tai organisaatiossa

Kuvio 1. Teknologian käyttöönottoon vaikuttavia tekijöitä

-Nähdään teknologian tuoma hyöty

mahdollisuutena

-Oma mielenkiinto

-Koetaan työtä helpottavana tekijänä

-Ei aikaa perehtymiselle

-Ei rahaa uusille välineille

-Työntekijöiden vaihtuvuus

-Työtapojen vaihtuvuus

-Organisaation muutokset

-Työntekijän tarpeet huomioivaa

-Monipuolista koulutusta

-Myös ongelmiin perehtymistä

-Riittävän nopea internet yhteys

-Riittävä määrä esim. tietokoneita,

mikrofoneja ja web-kameroita

-Tarvittavat välineet on helposti saa-

tavissa

-Tarvittava tekninen

tuki saatavilla

-Kollegoiden tuki

-Esimiesten tuki

12

3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sähköisten etäsovellusten ja videotekno-

logian käyttöönottoon liittyviä tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa lasten

mielenterveystyön parissa työskentelevien perusterveydenhuollon työntekijöiden

asenteista, valmiuksista ja koulutustarpeista sähköisten etäsovellusten käyttöönotosta

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää

käyttöönottoprosessia ja koulutuksia suunniteltaessa.

Tutkimuskysymykset:

1) Mitkä tekijät edistävät etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönottoa lasten

ja nuorten mielenterveystyötä tekevillä perusterveydenhuollon ammattilaisilla

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella?

2) Mitkä tekijät estävät etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönottoa lasten ja

nuorten mielenterveystyötä tekevillä perusterveydenhuollon ammattilaisilla

Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella?

3) Millaisia koulutustarpeita lasten ja nuorten mielenterveystyötä tekevillä perus-

terveydenhuollon ammattilaisilla on videoteknologian ja etäsovellusten käyt-

töönottoon liittyen?

4) Millaisia hyötyjä perusterveydenhuollon ammattilaiset arvioivat sähköisten

etäsovellusten tuovan työhönsä?

13

4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT

4.1 Mittari

Tässä tutkimuksessa käytetty mittari laadittiin Itä-Suomen yliopiston eCAP-hankkeen

tutkimusryhmässä. Sähköinen kyselylomake sisältää 41 kysymystä, jotka on jaettu

omiin osioihinsa. Osiot ovat vastaajan taustatiedot (kuusi kysymystä), lasten psyykki-

nen oireilu ja mielenterveyden tukeminen työssäni (kuusi kysymystä), lasten mielen-

terveyspalvelut ja mielenterveyden edistäminen kunnassani (yksi kysymys), sosiaali-

ja terveystoimen sekä opetustoimen/varhaiskasvatuksen välinen moniammatillinen yh-

teistyö kunnassamme (kuusi kysymystä), lastenpsykiatrian konsultaatioiden ajanva-

rausjärjestelmä ja sähköiset lomakkeet (neljä kysymystä), videoneuvottelu lasten mie-

lenterveystyön tukena (kahdeksan kysymystä), sähköisten etäsovellusten käyttöönotto

(viisi kysymystä) ja näkemyksiä sähköisten etäsovellusten käyttömahdollisuuksista

(viisi kysymystä).

Mittarin kysymyksistä 34 oli monivalintakysymyksiä, joista13 oli mielipidekysymyksiä.

Lisäksi mittarissa oli seitsemän avointa kysymystä. Monivalintakysymyksistä seitse-

määtoista ja mielipidekysymyksistä viittä pystyi täydentämään halutessaan avoimella

vastauksella. Lomakkeen likert-asteikollisista mielipidekysymyksistä 10 oli kuusiportai-

sia, yksi viisiportainen ja kaksi seitsemänportaista. Mielipidekysymyksissä kysyttiin

useutta, paljoutta, esiintyvyyttä sekä sopivuutta. Kuusiportaisissa mielipidekysymyk-

sissä vastausvaihtoehdot olivat: vähentynyt selvästi, vähentynyt jonkin verran, pysynyt

ennallaan, lisääntynyt jonkin verran, lisääntynyt selvästi ja en osaa sanoa; aina, melko

usein, silloin tällöin, melko harvoin, en koskaan ja ei koske työtäni/en ole tarvinnut ky-

seistä tukea; täysin samaa mieltä, jokseenkin samaa mieltä, en samaa enkä eri mieltä,

jokseenkin eri mieltä, täysin eri mieltä ja en osaa sanoa; erittäin hyvin, melko hyvin, ei

hyvin eikä huonosti, melko huonosti, erittäin huonosti ja en osaa sanoa. Viisiportai-

sessa mielipidekysymyksessä vastausvaihtoehtona oli täysin samaa mieltä, jokseen-

kin samaa mieltä, en samaa enkä eri mieltä, jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä.

Seitsenportaisessa kysymyksessä vastausvaihtoehdot olivat erittäin hyvin, melko hy-

vin, ei hyvin eikä huonosti, melko huonosti, erittäin huonosti, en osaa sanoa ja palvelua

14

ei ole kunnassani sekä päivittäin, vähintään kerran viikossa, vähintään kerran kuukau-

dessa, harvemmin kuin kerran kuukaudessa, harvemmin kuin kuukausittain, ei kos-

kaan ja en osaa sanoa vaihtoehto.

Ennen varsinaista mittarin käyttöä, mittari esitestattiin yhdessä kunnassa (N=12). Mit-

tarin esitestauksen jälkeen joitakin kysymyksiä tarkennettiin ja vastausvaihtoehtoja

otettiin pois tai lisättiin tarpeen mukaan. Esitestauksella pyritään vähentämään kysely-

lomakkeen virheitä ja varmistamaan mitattavan asian todenmukaisuutta. Esitestaus

lisää mittarin validiteettia. (Hirsjärvi ym. 2003.)

4.2 Aineisto ja aineiston keruu

Tutkimuksen aineisto koostuu e-kyselylomakkeen vastauksista. Aineisto kerätiin maa-

lis - huhtikuussa 2017 Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon lasten

ja nuorten mielenterveyspalveluiden kanssa työskenteleviltä terveys- ja sosiaalialan

työntekijöiltä, jotka tulevat käyttämään videoteknologiaa ja sähköistä ajanvarausjärjes-

telmää työssään. Kutsu elektroniseen kyselyyn lähetettiin työntekijöiden työsähköpos-

teihin. Kyselyyn vastaaminen oli anonyymia, mutta järjestelmästä pystyttiin poimimaan

henkilöt, jotka eivät olleet vastanneet kyselyyn ja heille lähetettiin muistutus kyselyyn

osallistumisesta uudestaan kahden viikon kuluttua alkuperäisestä kutsusta.

4.3 Aineiston analyysi

Määrällisellä tutkimusmenetelmällä saadaan tutkittavasta aiheesta laajasti tietoa

(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tässä pro gradu -tutkielmassa aineisto oli

valmiiksi kerätty ja koodattu IBM SPSS - version 23 ohjelmaan eCAP-projektissa, josta

tutkija sai aineiston käyttöönsä. Valmiiksi kerätty aineisto sopii tähän tutkimukseen,

sillä tutkimusta lähdettiin tekemään osana eCAP-projektia ja kyselylomaketta tehdessä

huomioitiin myös tämän tutkimuksen lähtökohdat. Tässä tutkimuksessa käsiteltiin e-

kyselylomakkeesta vain tämän tutkimuksen kannalta oleelliset kysymykset. Ensimmäi-

nen aineiston analyysi tehtiin käyttäen kuvailevia tunnuslukuja, frekvenssejä, prosent-

tiosuuksia ja keskiarvoja.

15

Kuusiportaisia muuttujia muokattiin neliportaisiksi niin, että ”täysin samaa mieltä” ja

”jokseenkin samaa mieltä” sekä ”jokseenkin eri mieltä” ja ”täysin eri mieltä” vastaukset

yhdistettiin tulosten tulkintaa helpottamaan. Tulokset esitetään kirjallisesti sekä taulu-

koin. Taustamuuttujista uudelleen luokiteltiin ikä (35 vuotta tai alle, 36-50 vuotta, 51

vuotta tai yli), työkokemus (10 vuotta tai alle, 11-20 vuotta 21 vuotta tai yli) ja työsken-

telykunta (10 000 tai alle, 10 001 – 50 000 asukasta ja yli 50 000 asukasta). Avointen

vastausten perusteella muodostettiin uusia ryhmiä työskentelyorganisaation ja am-

matti/työtehtävä kohdalle. Ennen uudelleenluokittelua vastaajista neljäsosa (25 %)

edusti ”jotakin muuta” ammattiryhmää. Jostakin muusta ammattiryhmästä saatiin

avointen vastausten perusteella muodostettua ammattiryhmiä niin, että lopulta ”jokin

muu ammatti/työtehtävä” jäi 3 % vastauksista.

Luokiteltuja taustamuuttujien ja väittämien välisiä suhteita tutkittiin khiin neliötestillä.

Tilastollisesti merkitseviksi yhteyksiksi valittiin ne tulokset, joissa Khiin neliötestin p-

arvo on yhtä suuri tai pienempi kuin 0,05 (Kärkkäinen & Högmander 2008). Kysymys-

patteristo, jossa tutkittiin vastaajien arvioita sähköisten etäsovellusten vaikutuksesta

omaan työhönsä ja mielenterveystyön palvelujen laatuun, käsiteltiin faktorianalyysillä.

Faktorianalyysia tehtäessä rotaatioksi valittiin varimax-rotaatio, joka pyrkii kasvatta-

maan muuttujakohtaista varianssia, jolloin suuret lataukset voimistuvat ja pienet heik-

kenevät. Latausarvojen rajaksi asetettiin 0,3 jolloin pienet lataukset jäivät pois matrii-

sista ja helpottivat tulkintaa. (Heikkilä 2014.) Faktoroinnissa kokeiltiin myös eri rotaati-

oita ja faktorointia kahdelle faktorille, mutta nämä vaihtoehdot hylättiin tulkinnan vai-

keuden vuoksi. Aineiston käsittelyssä käytettiin apuna yliopiston tilastoasiantuntijaa.

Faktorianalyysin Kaiserin testin (Kaiser-Meyer -Olkin Measure of Sampling Adequacy)

tulos oli faktorianalyysille 0,88 ja Barlettin sväärisyystesti antoi arvon 0,000, jotka osoit-

tavat korrelaatiomatriisin olevan sovelias analyysiin. Faktorianalyysissa muodostui

neljä faktoria, jotka saivat ominaisarvoksi yli yksi. Nämä neljä faktoria selittävät 74 %

muuttujien variansseista. Ensimmäinen faktori selittää yksin 58 % muuttujien arvon

vaihtelusta, toinen 6 %, kolmas 5 % ja neljäs 5 %. Faktorit nimettiin niiden sisältöjen

mukaan. (Liite 3). Jokaisen faktorin reliabiliteettia tarkasteltiin Cronbachin alfakertoi-

mella. Ensimmäinen faktori sai arvoksi 0,9, toinen 0,91, kolmas 0,91 ja neljäs 0,81.

Reliabiliteetteja voidaan pitää hyvinä Cronbachin alfakertoimen ollessa yli 0,6, jolloin

faktorit ovat luotettavia ja näitä voidaan käsitellä tuloksia tarkasteltaessa (Vehkalahti

2000).

16

Faktoreiden pohjalta muodostettiin keskiarvosummamuuttujia, jotka noudattivat nor-

maalijakaumaa. Normaalijakautuneisuus testattiin Kolmogorov-Smirnovin testillä,

jossa nolla hypoteesi (aineisto on normaalijakautunut) jäi voimaan. Taustamuuttujien

yhteyksiä summamuuttujiin tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla

(ANOVA). Taustamuuttujien ja summamuuttujien väliltä etsittiin yhteyksiä. Varianssi-

analyysissä nollahypoteesina pidetään oletusta, että ryhmien keskiarvoilla ei ole eroa-

vaisuutta, mikäli nollahypoteesi hylätään, esiintyy ryhmien keskiarvoilla tilastollisesti

merkitsevää eroavaisuutta (Kärkkäinen & Högmander 2008).

Tutkimuksessa käytettiin määrällisten menetelmien lisäksi laadullisia tutkimusmenetel-

miä (avoimet kysymykset) täydentämään tutkimustuloksia. Avoimia vastauksia käsitel-

tiin sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysin avulla pyrittiin luomaan avoimia vastauksia

kuvaavia kategorioita. Avoimet vastaukset ryhmiteltiin omiksi ryhmiksi samankaltai-

suuden mukaan, jotka sitten nimettiin isommaksi kokonaisuudeksi. Kategorisoinnin li-

säksi vastauksia myös kvantifioitiin, eli laskettiin frekvenssejä kuinka monta kertaa jo-

kin asia on mainittu avoimissa vastauksissa. Tässä tutkimuksessa avoimilla vastauk-

silla kyselyyn osallistuja pystyi halutessaan täydentämään muita kysymyksiä. Avoimet

vastaukset olivat luonteeltaan lyhyitä ja ytimekkäitä, joten avoimia vastauksia käsitel-

tiin sellaisinaan ilman pelkistämistä. Avoimiin vastauksiin vastattiin vaihtelevasti, osaa

kysymyksistä täydensi vain yksi ja erästä kysymystä täydensi 60 vastaajaa avoimilla

vastauksilla, tämän vuoksi kaikkia avoimia vastauksia ei käsitelty sisällönanalyysin kei-

noin. Avoimet vastaukset koottiin Microsoft Excel- taulukkoon ja Microsoft Word- do-

kumenttiin, jossa vastaukset kategorisoitiin omiin luokkiinsa ja tämän jälkeen tarvitta-

essa kvantifioitiin. Jokaista vastausta käsiteltiin tunnistenumeron avulla.

17

5 TULOKSET

5.1 Perusterveydenhuollon ammattilaisten taustatiedot

Kysely lähetettiin yhteensä 1227 työntekijälle. Palautettuja lomakkeita oli 154, joista

140 vastasi myönteisesti kyselyyn osallistumisesta. Yksi palautettu lomake hylättiin

puutteellisen täyttämisen vuoksi. Lopulliseen aineistoon jäi 139 lomaketta. Vastaus-

prosentiksi muodostui 11,4 %.

Kyselyyn vastanneista perusterveydenhuollon ammattilaisista (N=139) 91 % oli naisia.

Vastanneiden keski-ikä oli 43,2 vuotta vaihteluvälin ollessa 24 – 63 vuotta. Työkoke-

mus vastaajilla vaihteli 5 kuukauden – 40 vuoden välillä, sen ollessa keskimäärin 16

vuotta ja neljä kuukautta. Vastaajista vajaa kolmasosa (29 %) työskenteli 10 000 tai

alle asukkaan kunnassa (jatkossa ”pieni kunta”) samoin kuin 10 001- 50 000 asukkaan

kunnassa (28 %) (jatkossa ”keskikokoinen kunta”). Hieman alle puolet (43 %) vastaa-

jista työskenteli 50 001 tai yli asukkaan kunnassa (jatkossa ”iso kunta”). Kunnat sijoit-

tuvat Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueelle, mutta vastaajien anonymiteetin säilyt-

tämiseksi ei kuntia ole tarkemmin tässä tutkimuksessa esitelty.

Neljäsosa vastaajista (25 %) työskenteli kuntansa terveyskeskuksessa, 23 % koulu-

terveydenhuollossa, 12 % lastenneuvolassa, 6 % perheneuvolassa ja 1 % äitiysneu-

volassa. Lisäksi vastaajat kertoivat työskentelevässä lastensuojelussa 9 %, sosiaali-

työssä 6 %, mielenterveyspalveluissa 4 %, vammaispalveluissa 4 %, perhetukikeskuk-

sissa 2 %, SOTE-kuntayhtymän palveluksessa 1 % ja hammashoidossa 1 %. ”Jossain

muussa organisaatiossa” työskenteli 6 % vastaajista. Lisäksi 12 (9 %) vastaajaa työs-

kenteli esimerkiksi lasten- ja äitiysneuvolassa tai lastenneuvolassa ja kouluterveyden-

huollossa. Tuloksissa heitä käsitellään siinä ryhmässä, jonka ovat ilmoittaneet ensim-

mäisenä.

Vastaajista reilu viidesosa (21 %) oli ammatiltaan kouluterveydenhoitajia ja 12 % las-

tenneuvolan terveydenhoitajia. Sosiaalityöntekijöitä vastaajista oli 13 %, ohjaajia 10 %,

erikoislääkäreitä 9 % ja yleislääkäreitä 6 %. Perusterveydenhuollon ammattilaisista

psykologeja, toiminta- ja fysioterapeutteja edusti kutakin 4 % vastaajista. Suuntervey-

denhuollon ammattilaisia vastaajista oli 3 %. Sairaanhoitajina tai perhetyöntekijänä

18

toimi 2 % vastaajista. Lisäksi esimiestehtävissä työskenteli 3 % vastaajista. (Taulukko

1.)

19

Taulukko 1. Perusterveydenhuollon ammattilaisten taustatiedot. (N=139)

Taustamuuttuja n % keskiarvo

Sukupuoli (n=139)

Nainen

Mies

126

13

91

9

Ikä (n=139)

35 tai alle

36-50 vuotta

51 tai yli

45

52

42

33

37

30

43,2 vuotta

Työkokemus (n=137)

10 tai alle vuotta

11-20 vuotta

21 tai yli vuotta

56

34

47

41

25

34

16,3 vuotta

Työskentelykunta (n=139)

10 000 tai alle asukasta

10 001 – 50 0000 asukasta

50 000 tai yli asukasta

40

39

60

29

28

43

Ammatti / Työtehtävä (n=139)

Kouluterveydenhoitaja

Sosiaalityöntekijä

Lastenneuvolan terveydenhoitaja

Ohjaaja

Erikoislääkäri

Yleislääkäri

Psykologi

Puheterapeutti

Fysioterapeutti

Toimintaterapeutti

Esimies

Suunterveydenhuollon ammattilainen

Sairaanhoitaja

Perhetyöntekijä

Jokin muu

30

18

17

14

12

9

5

5

5

5

5

4

3

3

4

21

13

12

10

9

6

4

4

4

4

3

3

2

2

3

20

5.2 Teknologian käyttöönottoa edistäviä tekijöitä Pohjois-Savon perusterveydenhuol-

lossa

5.2.1 Tarvittavan välineistön saatavuus omassa työyksikössä

Perusterveydenhuollon ammattilaisista lähes jokaisella oli käytössään työhuone, neu-

votteluhuone tai opetustila (92 %) samoin kuin internetyhteydellä varustettu tietokone

(97 %). Näyttölaite, johon tietokone voidaan yhdistää, oli käytössä reilulla kolmannek-

sella (37%) vastaajista, kun taas neljäsosa (24 %) ei osannut sanoa, onko näyttölai-

tetta käytettävissä. Tilastollisesti merkitseväksi yhteydeksi löytyi näyttölaitteen ja työs-

kentelykunnan välinen yhteys. Suurissa kunnissa työskentelevillä oli näyttölaite toden-

näköisemmin käytettävissä kuin pienissä tai keskisuurissa kunnissa työskentelevillä

ammattilaisilla (p=0,007).

Pieni osa vastaajista (6 %) ei osannut sanoa tai ei omistanut työkäytössään käyttöjär-

jestelmää, jota käyttöön otettavat sähköiset sovellukset tukevat (Linux, Windows tai

iOS). Sähköisiä sovelluksia tukevat internetselaimet (Mozilla Firefox, InternetExplorer,

Google Chrome) olivat käytössä lähes kaikilla (98 %) vastaajista. Suurimmalla osalla

vastaajista ei ollut työkäytössä tablet-tietokonetta (85 %) tai älypuhelinta (66 %). Hen-

kilöt, joilla tablet-tietokoneita oli käytössä mainitsivat muun muassa iPadin (f=9) käy-

tössä olevaksi laitteeksi ja älypuhelimiksi Nokian (f=13), Samsungin (f=9), iPhonen

(f=3) sekä Huawein (f=2) laitteet.

Hieman yli puolella vastaajista (53 %) oli työkäytössään riittävän nopea internetyhteys

videoneuvottelun mahdollistamiseksi. Vastaajista noin kolmanneksella (30 %) oli käy-

tössä yhdelle läsnäolijalle riittävät av- (audiovisuaalisia) laitteet ja ryhmäkeskustelun

mahdollistavat av-laitteet olivat saatavilla noin joka neljännellä (26 %) vastaajista.

(Taulukko 2.) Kaksi vastaajista kertoi, että laitteita oli saatavilla tai lainattavissa yhteis-

käytöstä.

21

Taulukko 2. Etäsovellusten käyttöönottoon tarvittavien välineiden saatavuus työyksiköissä. (N= 139)

Työkäytössä oleva väline/tila. Kyllä Ei EOS* n % n % n %

Työhuone / neuvotteluhuone / opetustila. (n=139)

128 92 9 7 2 1

Internet-yhteydellä varustettu tietokone. (n=138)

134 98 2 1 2 1

Näyttölaite, johon tietokone voidaan kytkeä. (n=139)

51 37 55 39 33 24

Windows, OS tai Linux -käyttöjärjestelmä.(n=137)

129 94 3 2 5 4

Internet Explorer, Mozilla Firefox tai Google Chrome Internet-selain.(n=138)

135 98 0 0 3 2

Tablet-tietokone. (n=136)

16 12 115 84 5 4

Älypuhelin. (n=137)

44 32 91 66 2 2

Henkilökohtaisessa käytössä oleva sähköinen kalenteri / viikkosuunnitelma? (n=138)

97 70 38 28 3 2

*EOS = En osaa sanoa

5.2.2 Aikaisempi kokemus sähköisistä etäsovelluksista ja videoneuvotteluista

Yli puolet vastaajista (56 %) ei ollut aikaisemmin käyttänyt sähköisiä ajanvarausjärjes-

telmiä. Videoneuvotteluihin, kuten esimerkiksi Cisco tai Tandberg, ei ollut aikaisemmin

osallistunut kolme neljäsosaa (75 %) vastaajista. Sen sijaan internetin välityksellä käy-

tettäviä videoneuvottelu ohjelmistoja, kuten Skype, Lync, Adobe Connect, WebEX, oli

käyttänyt puolet (50 %) vastaajista työssään.

Vastaajien työpaikolla oli puolella (50 %) tällä hetkellä käytössä videoneuvottelujärjes-

telmiä. Vastaajista vajaa viidennes (19 %) ei osannut sanoa, onko videoneuvottelujär-

jestelmää käytössä vai ei. Käytössä olevista videoneuvottelujärjestelmistä eniten käy-

tetty oli Lync (f=40). Ohjelmaa käytettiin muun muassa tiimipalavereihin ja koulutuksiin

osallistumiseen. Kunnan koon ja videoneuvottelun käytön välillä oli tilastollisesti mer-

kitsevä yhteys, pienissä kunnissa videoneuvottelua käytettiin enemmän kuin keskisuu-

rissa tai isoissa kunnissa (p=0,004).

Sähköistä kalenteria joko työ- tai henkilökohtaisissa asioissa käytti suurin osa (70 %)

vastaajista. Sähköisistä kalentereista vastaajilla oli käytössä muun muassa Microsoft

Outlook (f = 25) sekä potilastietojärjestelmien kuten Pegasos (f = 13), Effica (f = 8)

sekä ProConsona (f = 3) omat sähköiset ajanvarauskirjat. Sähköisiä ajanvarauskirjoja

22

käytettiin esimerkiksi hoitajan, lääkärin ja laboratorioaikojen varaukseen. Kaksi vastaa-

jaa kertoi sähköisten kalenterien käyttämättömyydelle syyksi sen, ettei heillä ollut tietoa

sähköisen kalenterin käyttömahdollisuudesta.

5.2.3 Mielenkiinto ja asenteet sähköisiä sovelluksia ja videoneuvottelua kohtaan

Lähes kaksi kolmasosaa vastaajista (64 %) arvioi voivansa hyödyntää työssään video-

konsultaatioiden ja työnohjauksen sähköistä ajanvarausjärjestelmää, kun taas vähem-

mistö (7 %) ei uskonut hyödyntävänsä järjestelmän tuomaa mahdollisuutta. Hyödyn-

nettävyyttä arvioidessa vastaajat kokivat käyttöä lisääviksi tekijöiksi järjestelmän help-

pokäyttöisyyden, opastuksen/koulutuksen järjestelmän käyttöön ja järjestelmän tuo-

man hyödyn asiakastyössä. Lisäksi yksi vastaajista näki myönteisenä madaltuneen

kynnyksen ottaa konsultaatio-ohjaus lievästi oireilevien asiakkaiden tilanteista. Vas-

taajat, jotka kokivat etteivät tule hyödyntämään sähköisiä ajanvarausjärjestelmiä työs-

sään, nimesivät ajan puutteen, tarpeen puutteen ja jo olemassa olevat konsultaa-

tiomahdollisuudet tekijöiksi, miksi eivät usko hyödyntävänsä ajanvarausjärjestelmää.

Yli puolet vastaajista (60 %) oli halukkaita osallistumaan videoneuvotteluihin ja työn-

ohjaukseen Kuopion yliopistollisen sairaalan (KYS) lastenpsykiatrian asiantuntijoiden

kanssa. Videoneuvottelujen käytön halukuutta lisäsivät vastaajien kokema tarve kon-

sultaatioon, työnohjaukseen tai kouluttautumiseen. Kaksi vastaajista koki, että tällä

hetkellä omassa työtehtävässä ei ole aikaa eikä resursseja videoneuvottelujen mah-

dollistamiselle, jonka vuoksi he eivät ole halukkaita näitä palveluita myöskään käyttä-

mään.

Videoneuvottelujärjestelmässä ja sen käyttöönotossa perusterveydenhuollon ammat-

tilaisista lähes kaikkien mielestä helppokäyttöisyys (93 %), selkeys (89 %) ja toiminta-

varmuus (92 %) oli tärkeää. Suomenkielisyyttä tärkeänä tai jokseenkin tärkeänä piti 87

% vastaajista. Koulutusta yleisesti pidettiin tärkeänä ja henkilökohtainen koulutus ko-

ettiin tärkeäksi tai jokseenkin tärkeäksi suurimman osan (91 %) mielestä. Lisäksi säh-

köisten käyttöohjeiden saatavuus koettiin tärkeäksi tai jokseenkin tärkeäksi 91 %:n

vastaajan mielestä kuin myös painettujen käyttöohjeiden saatavuus. (Taulukko 3.)

Eräs vastaaja koki painetun kouluttautumismateriaalin tärkeäksi ja huomioi erilaiset

oppijat koulutusmateriaalia mietittäessään:

23

”Ohjeet on oltava myös tekstinä. Katso video tyyppiset ohjeet ovat ärsyt-tävän hitaita. Video mahdollisuus olkoon niille, jotka oppivat kuvan kautta paremmin kuin lukien. Lukemalla oppijoita älköön rangaistako pitkäpii-mäisillä videoilla”.

Taulukko 3. Videoneuvottelun käyttöönottoa lisääviä tekijöitä. (N=139)

(*Ka=Keskiarvo 1=Täysin samaa mieltä.. 5=Täysin eri mieltä)

5.2.4 Sähköisten sovellusten ja videoneuvottelujen viikoittainen käyttö

Perusterveydenhuollon ammattilaisille sopivat parhaiten asiantuntijoiden kanssa käy-

täviin videoneuvotteluihin arkiaamu-tai iltapäivät. Yli puolelle vastaajista viikonpäivistä

sopi parhaiten maanantai (57 %), samoin kuin tiistai (56 %), keskiviikko (59 %) tai tors-

tai (58 %) videoneuvottelulle. Perjantai sai arkipäivistä vähiten kannatusta, mutta kui-

tenkin puolet vastaajista (50 %) koki myös perjantain olevan sopiva päivä konsultointi

tilaisuuksiin. Lauantai ja sunnuntai videoneuvottelujen ajankohdaksi sai yhden vastaa-

jan (0,7 %) kannatuksen. (Kuvio 2). Paras ajankohta videoneuvotteluille oli iltapäivä

(41 %) tai aamupäivä (27 %). Keskipäivää videoneuvottelujen ajankohdaksi kannatti

Ominaisuus

Täysin sa-maa mieltä

Jokseenkin sa-maa mieltä

En samaa enkä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri mieltä

n % n % n % n % n % Ka

Helppokäyttöisyys (n=139) 129 93 9 6 0 0 0 0 1 1 1.03

Selkeys (n=139) 123 88 14 10 1 1 1 1 0 0 1.04

Toimintavarmuus (n=139) 128 92 9 6 1 1 1 1 0 0 1.04

Suomenkielisyys (n=139) 79 57 42 30 10 7 6 4 2 2 1.68

Mahdollisuus käyttää eri kie-lillä (n=137)

19 14 48 35 44 32 23 17 3 2 2.40

Ulkoasu (n=134) 18 13 39 29 44 33 26 20 7 5 2.64

Videoyhteyden laatu (n=137) 115 84 20 14 1 1 1 1 0 0 1.04

Henkilökohtainen opastus / koulutus (n=138)

85 61 41 30 11 8 1 1 0 0 1.19

Internetin välityksellä tapah-tuva koulutus (n=137)

42 31 47 34 30 22 17 12 1 1 1.96

Sähköiset käyttöohjeet (n=138)

68 50 57 41 7 5 3 2 2 2 1.25

Painetut käyttöohjeet (n=139) 42 30 50 36 26 19 16 12 4 3 1.96

Jokin muu (n=18) 1 6 0 0 16 88 0 0 1 6 0.39

24

alle neljännes (17 %) vastaajista. Vastaajat saivat halutessaan tarkentaa heille sopivaa

kellonaikaa konsultointiin, ja avointen vastausten perusteella iltapäiväajasta kello 14

jälkeinen ajankohta sai eniten kannatusta (f=20).

Vastaajien työkokemuksella ja sopivalla viikonpäivällä löytyi tilastollisesti merkitsevä

yhteys (p=0,019). Työvuosiltaan nuorimmat (työkokemus 10 vuotta tai alle) kokivat

parhaimmaksi päiväksi videoneuvotteluille maanantain. Myös työskentelykunnalla ja

sopivalla ajankohdalla löytyi tilastollisesti merkitsevä yhteys (p=0,032), niin että pie-

nissä kunnissa (10 000 asukasta tai alle) työskenteleville parhaiten sopia ajankohta oli

iltapäivä.

Kuvio 2. Sopivat viikonpäivät videoneuvotteluihin (%, N=139)

Suurin osa vastaajista toivoi videoneuvotteluun itsensä lisäksi lääkärin (89 %), psyko-

login (82 %), sosiaalityöntekijän (66 %), lastensuojelun edustajan (66 %), koulutervey-

denhoitajan (60 %), puhe- fysio- tai toimintaterapeutin (60 %) sekä opettajan (60 %)

mukana oloa. Runsas puolet vastaajasta toivoi videoyhteyttä koulukuraattorin (57 %),

lastenneuvolan terveydenhoitajan (54 %), sairaanhoitajan (50 %), lastentarhanopetta-

jan (48 %) ja päivähoidontyöntekijän (45 %) kanssa. Neljännes vastaajista ottaisi vi-

deoneuvotteluihin mukaan myös koulunkäynninohjaajan. Lapsen itsensä ottaisi mu-

kaan neuvotteluihin puolet (50 %) vastaajista ja suurin osa (79 %) perusterveydenhuol-

lon ammattilaisista ottaisi videoneuvotteluun mukaan myös vanhemmat. Vastaajista

vähemmistö (14 %) ottaisi tarvittaessa isovanhemmat mukaan videoneuvotteluihin.

57 % 56 %59 % 58 %

50 %

0,7 % 0,7 %

Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai

25

(Kuvio 3). Avoimissa vastauksissa perusterveydenhuollon ammattilaiset painottivat ta-

pauskohtaista harkintaa videoneuvotteluiden läsnäolijoista. Lisäksi haluttiin erottaa

asiantuntijaneuvottelut ja asiakasneuvottelut toisistaan.

Kuvio 3. Videoneuvotteluihin toivotut läsnäolijat (%, N=139)

Pienten kuntien työntekijät (10 000 tai alle asukasta) kokivat koulunkäynninohjaajien

osallistumisen (p=0,025) ja lapsen itsensä osallistumisen (p=0,006) videoneuvottelui-

hin tärkeämmäksi kuin keskikokoisten ja suurten kuntien työntekijät. Iältään 36-50 vuo-

tiaat työntekijät kokivat lastensuojelun työntekijän osallisuuden videoneuvotteluihin tär-

keämmäksi muita ikäryhmiä enemmän (p=0,014).

5.2.5 Työntekijöiden ja työyhteisöjen valmiudet sekä suhtautuminen etäsovellusten ja

videoneuvottelujen käyttöön

Reilu kaksi kolmasosaa perusterveydenhuollon ammattilaisista (68 %) oli kiinnostunut

tai melko kiinnostunut käyttämään sähköisiä etäsovelluksia työssään, kun taas neljän-

nes (17 %) vastaajista ei kokenut sähköisiä etäsovelluksia kiinnostavaksi. Vastaajista

42 % koki aikansa riittävän tai jokseenkin riittävän sähköisten sovellusten käyttöönoton

perehtymiseen. Saman verran vastaajista (42 %) koki aikansa riittämättömäksi pereh-

7 %

14 %

24%45%

47%

50%

50%

54%

57%

57%

60%

60%

65%

68%

79%

82%

89%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Joku muu

Isovanhemmat

Koulunkäynninohjaaja

Päivähoidon työntekijä

Lastentarhanopettaja

Sairaanhoitaja

Lapsi itse

Lastenneuvolan terveydenhoitaja

Puhe-, toiminta- tai fysioterapeutti

Koulukuraattori

Kouluterveydenhoitaja

Opettaja

Lastensuojelun edustaja

Sosiaalityöntekijä

Huoltaja (t)

Psykologi / koulupsykologi

Hoitava lääkäri

26

tyäkseen sähköisten etäsovellusten käyttöönottoon. Yli kolmasosa (36 %) peruster-

veydenhuollon ammattilaisista koki tietoteknisen osaamisensa jokseenkin riittämättö-

mäksi tai täysin riittämättömäksi sähköisten etäsovellusten käyttöönottoon. Moniam-

matillisen tiimityöskentelyn vastaajista koki hallitsevansa suurin osa (82 %). (Taulukko

4).

Taulukko 4. Vastaajien kokemus omista resursseista sähköisten sovellusten käyttöönottoon. (N=139)

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

En sa-maa

enkä eri mieltä

Jokseenkin eri mieltä

Täysin eri

mieltä

En osaa

sanoa

Resurssi n % n % n % n % n % n % Ka*

Riittävästi aikaa perehtyä sähköisten etäsovellusten käyttöönottoon (n=137)

7 5 50 37 18 13 40 29 18 13 4 3 3.02

Kiinnostus sähköisten etäsovellusten käyttämi-sestä (n=136)

38 28 55 41 14 10 18 13 6 4 5 4 1.95

Sähköisten etäsovellusten edellyttämä tietotekninen osaaminen (n=135)

16 12 40 30 23 17 27 20 22 16 7 5 2.89

Hallitsen työskentelyn mo-niammatillisissa tiimeissä (n=135)

41 30 70 52 17 13 4 3 1 1 2 1 1.41

Videoneuvotteluihin vaadit-tavat viestintä- ja yhteistyö-taidot (n=136)

24 17 50 37 16 12 23 17 7 5 16 12 2.27

(*Ka=Keskiarvo 1=Täysin samaa mieltä..5=Täysin eri mieltä)

Suurimmassa osassa työyhteisöjä (76 %) työntekijät jakoivat tietoa keskenään. Työ-

yhteisöjen suhtautuminen uusiin innovaatioihin oli myönteinen 61 % vastaajan mie-

lestä. Yksikään vastaaja ei ollut täysin eri mieltä siitä, että uusiin innovaatioihin suh-

taudutaan myönteisesti. (Taulukko 5). Alle 35-vuotiaat työntekijät kokivat vähemmän

työyhteisön tukea sähköisten sovellusten käyttöönottoon kuin iäkkäämmät työntekijät

(p=0,021). Lisäksi he kokivat työyhteisön halukkuuden käyttää uusia sähköisiä sovel-

luksia kielteisemmäksi kuin iäkkäämmät työntekijät (p=0,040). Alle 35-vuotiaat työnte-

kijät kokivat myös työyhteisönsä sitoutuneisuuden käyttää sähköisiä etäsovelluksia

27

kielteisemmäksi kuin iäkkäämmät työntekijät (p=0,018). Samaa heijastaa myös työko-

kemukseltaan nuoremmat (alle10 vuotta) vähäisempi kokemus työyhteisön tuesta

käyttää sähköisiä sovelluksia (p=0,015).

Vastaajista vajaa kolmannes (29 %) koki työyhteisönsä olevan tietoinen alalle soveltu-

vista uusista teknisestä sovelluksesta, kun taas vastaajista eri mieltä väittämän kanssa

oli hieman yli kolmannes (34 %). Alle puolet (46 %) perusterveydenhuollon ammatti-

laisista koki työyhteisössä tukea uusien sähköisten etäsovellusten käyttöön. Työyhtei-

söissä työntekijät olivat halukkaita käyttämään uusia etäsovelluksia noin joka kolman-

nen (34 %) vastaajan mielestä. Yli neljännes (28 %) vastaajista koki työyhteisönsä

työntekijöiden olevan sitoutuneita sähköisten etäsovellusten käyttöönottoon ja yli kol-

masosa (39 %) koki päätöksentekijöiden olevan sitoutuneita sähköisten etäsovellusten

käyttöön.

Vähän alle puolet perusterveydenhuollon ammattilaisista (48 %) koki mahdollisten säh-

köisten etäsovellusten käyttäjien viestintä- ja yhteistyötaidot hyväksi. Työkokemuksel-

taan nuorimmat (työkokemus 10 vuotta tai alle) kokivat viestintä- ja yhteistyötaidot use-

ammin hyväksi vanhempiin työntekijöihin verrattuna (p=0,021). Vastaajista runsas kol-

masosa (39 %) uskoi tarvittaessa saavansa tietoteknistä tukea sähköisten etäsovel-

lusten käyttöön ja taas tuen puutetta koki 12 % vastaajista. Vastaajista yli puolet (60

%) uskoi sähköisten etäsovellusten käyttöönoton tehostavan resurssien käyttöä työyh-

teisössään.

28

Taulukko 5. Työntekijöiden näkemyksiä moniammatillisesta yhteistyöstä sähköisten sovellusten käyt-töönotossa. (N=139)

(*Ka=Keskiarvo 1= täysin samaa mieltä…5=Täysin eri mieltä)

Vastaajista hieman yli viidenneksellä (22 %) oli työpaikan organisaatioissa tai tietojär-

jestelmissä tapahtunut muutoksia vastikään ja runsaalla neljänneksellä (26 %) vastaa-

jista muutoksia oli käynnissä parhaillaan. Yli kolmasosan (35 %) vastaajan työpaikalla

oli menossa muutosten suunnitteluvaihe organisaation tai tietojärjestelmien suhteen.

Täysin samaa mieltä

Jokseen-kin samaa

mieltä

En samaa enkä eri mieltä

Jokseen-kin eri mieltä

Täysin eri

mieltä En osaa sanoa

Työyhteisön toiminta n % n % n % n % n % n % Ka*

Työntekijät jakavat tietoa kes-kenään. (n=135)

32 24 70 52 16 12 11 8 2 1 4 3 1.4

Suhtaudutaan myönteisesti uusiin innovaatioihin ja ideoi-hin. (n=135)

14 10 69 51 27 20 20 15 0 0 5 4 1.61

Ollaan tietoisia erilaisista uu-sista alallemme soveltuvista teknisistä sovelluk-sista.(n=134)

8 6 35 26 31 23 42 31 4 3 14 11 2.23

Tuetaan uusien sähköisten etäsovellusten käyttöönottoa. (n=134)

8 6 47 35 35 26 27 20 4 3 14 10 2.03

Työntekijät ovat halukkaita käyttämään uusia sähköisiä etäsovelluksia. (n=135)

5 4 40 29 42 31 24 18 4 3 20 15 2.17

Työntekijät ovat sitoutuneet sähköisten etäsovellusten-käyttöönottoon (n=135)

5 4 32 24 45 33 18 13 7 5 28 21 2.33

Päätöksentekijät ovat sitoutu-neet sähköisten etäsovellus-tenkäyttöönottoon. (n=136)

15 11 38 28 34 25 10 7 3 2 36 27 2.24

Sähköisten etäsovellusten mahdollisten käyttäjienyhteis-työkykytaidot ovat hy-vät.(n=135)

16 12 48 36 32 24 10 7 3 2 26 19 2.01

On tarvittaessa saatavilla tie-toteknistä tukea sähköistene-täsovellusten käyttöön. (n=136)

10 7 44 32 35 26 11 8 5 4 31 23 2.18

Sähköisten etäsovellusten käyttöönotto tehostaa resurs-sienkäyttöä. (n=134)

21 16 59 44 22 16 4 3 2 2 26 19 1.84

29

Perusterveydenhuollon ammattilaiset nimesivät meneillään- tai tulossa oleviksi muu-

toksiksi muun muassa kirjauksissa ja sähköisissä järjestelmissä tapahtuvien ohjelmis-

tojen muutoksia, projekteja, tilamuutoksia, organisaatiorakenteen muutoksia sekä ylei-

sesti SOTE-muutoksen.

5.3 Sähköisten sovellusten ja videoteknologian koulutustarve perusterveydenhuol-

lossa Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella

Suurin osa vastaajista (89 %) koki haluavansa koulutusta sähköisten sovellusten käyt-

töönottoon liittyen. Eniten koulutushalukkuutta koettiin lasten ja mielenterveyden on-

gelmista (66 %), mielenterveysongelmista kärsivien lasten parissa työskentelevien ta-

hojen moniammatillisesta yhteistyöstä (63 %), ajanvarauksen ja lomakkeiden sekä lait-

teiden ja sovellusten käytöstä (52 %) sekä lastenpsykiatrian etäsovelluksiin liittyvä toi-

mintamallista ja käyttöönotosta eri toimijoiden kesken (53 %). Vähiten koulutusta ha-

luttiin videoneuvotteluissa toimimiselle ja vuorovaikutukselle (31 %) (Kuvio 4). Työvuo-

siltaan nuorimmat (työkokemus 10 vuotta tai alle) työntekijät kokivat haluavansa kou-

lutusta mielenterveysongelmista kärsivien lasten parissa työskentelevien tahojen mo-

niammatillisesta työnkuvasta enemmän kuin työvuosiltaan vanhemmat työntekijät

(p=0,033). Samoin he olivat halukkaampia kouluttautumaan lasten ja nuorten mielen-

terveydestä ja mielenterveyden ongelmista (p< 0,001) kuin pidemmän työkokemuksen

omaavat työntekijät.

30

Kuvio 4. Perusterveydenhuollon ammattilaisia kiinnostava koulutus (%, N=139)

Koulutuksen tyyleistä luentokoulutus sopi vastaajille parhaiten (60 %) ja toiseksi par-

haiten pienryhmätyöskentely lähiopetuksessa (54 %). Reaaliajassa toteutettava verk-

koluento ja luentotallenne verkossa sai koulutustyypeistä yhtä paljon kannatusta (37

%) ja myös itsenäinen opiskelu verkkomateriaalin avulla koettiin kiinnostavaksi reilun

kolmanneksen (35 %) mielestä. Itsenäinen perehtyminen painettujen materiaalien

avulla koetiin vähiten kiinnostavaksi vaihtoehdoksi toteuttaa koulutusta (9 %). (Kuvio

5.) Yli 51-vuotiaat olivat haluttomampia reaaliaikaiseen luontotyyppiseen kouluttautu-

miseen verkossa, kuin nuoremmat vastaajat (p=0,013). Eräs vastaaja koki koulutus-

muotojen yhdistelmän olevan paras tapa kouluttautua, lisäksi vastaajat korostivat sitä,

että koulutusta olisi syytä räätälöidä tarpeen mukaan.

1%

11%

31%

52%

53%

63%

66%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70%

Jostain muusta

En halua koulutusta

Videoneuvotteluissa toimimiseen

Laitteiden ja sovellusten käyttöön

Etäsovelluksiin liittyvästä

Moniammatillisesta yhteistyöstä

Lasten ja nuorten mielenterveydestä

31

Kuvio 5. Parhaiten sopiva koulutustyyppi (%, N=139)

Lähiopetukselle parhaaksi ajankohdaksi vastaajat valitsivat arkipäivät (kuvio 6). Vas-

taajista vajalle puolelle (42 %) paras ajankohta oli aamupäivä, neljäsosalle (25 %) kes-

kipäivä ja hieman alle puolelle (48 %) iltapäivä. Koulutuksen mieluisaksi kestoksi vas-

taajat kertoivat puolesta tunnista koko päivän koulutukseen, kesiarvon ollessa noin 3

tuntia. Työvuosiltaan nuorimmat kokivat maanantain paremmaksi päiväksi koulutuk-

selle kuin kokeneemmat työntekijät (p=0,029).

Kuvio 6. Sopivat viikonpäivät koulutukselle. (%, N=139)

1%

9%

35%

37%

37%

54%

60%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70%

Minua kiinnostaa jokin muu

Itsenäinen perehtyminen…

Perehtyminen sähkäisten…

Luentotallenne verkossa

Realiajassa toteutettava…

Pienryhmätyöskentely

Luentotyyppinen koulutus

54%

60%

53%57%

43%

0% 0%0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai

32

5.4 Perusterveydenhuollon työntekijöiden näkemyksiä sähköisten sovellusten ja vi-

deoneuvotteluiden hyödyistä

Puolet vastaajista (51 %) uskoi sähköisten etäsovellusten voivan parantaa vuorovai-

kutusta perheiden kanssa ja pieni osa (15 %) oli jokseenkin eri mieltä tai täysin eri

mieltä väittämän kanssa. Perusterveydenhuollon ammattilaisista 52 % uskoi lasten ja

heidän perheidensä hoitomyönteisyyden parantuvan sähköisten etäsovellusten ja vi-

deoteknologian avulla ja vastaajista vain pieni osa (5 %) uskoi näiden heikentävän

lasten ja perheiden hoitomyönteisyyttä. Suurin osa (76 %) vastaajista oli täysin samaa

mieltä tai jokseenkin samaa mieltä, siitä että sähköiset etäsovellukset tukevat varhai-

sen puuttumisen oikea-aikaisuutta. Sähköisten etäsovellusten uskottiin hyödyttävän

psyykkisesti oireilevia lapsia ja heidän perheitään suurimman osan (82 %) vastaajista

mielestä. (Taulukko 6.)

Taulukko 6. Näkemyksiä sähköisten sovellusten hyödyistä lapsille ja perheille. (N=139)

Sähköisten etäsovellusten tuoma hyöty

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

En samaa enkä eri mieltä

Jokseen-kin eri mieltä

Täysin eri

mieltä

En osaa sanoa

n % n % n % n % n % n % Ka*

Voivat parantaa vuorovai-

kutusta perheiden kanssa

(n=135)

20 15 49 36 27 20 14 11 6 4 19 14 2.46

Voivat parantaa lasten ja

heidän perheidensä hoito-

myönteisyyttä (n=135)

19 14 51 38 35 26 4 3 3 2 23 17 2.29

Voivat edistää varhaisen

puuttumisen oikea-aikai-

suutta (n=136)

35 26 69 51 14 10 3 2 1 1 14 10 1.90

Voivat hyödyttää psyykki-

sesti oireilevia lapsia ja

heidän perheitään (n=135)

39 29 71 52 9 7 3 2 1 1 12 9 1.83

(*Ka=Keskiarvo 1=täysin samaa mieltä…5=Täysin eri mieltä)

Alle puolet perusterveydenhuollon ammattilaisista (42 %) uskoi sähköisten etäsovel-

lusten edistävän yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta. Sähköiset sovellukset vaikuttivat

luotettavilta suurimman osan vastaajien (75 %) mielestä ja hieman yli puolen (56 %)

mielestä sähköiset sovellukset vaikuttivat käyttäjäystävällisiltä. Suurin osa vastaajista

33

(89 %) uskoi sähköisten etäsovellusten hyödyttävän lasten ja nuorten mielenterveys-

työtä tekeviä ammattilaisia ja 75 % uskoi ajankäytön paranevan omassa työssään säh-

köisten etäsovellusten avulla. Vastaajista iso osa (81 %) uskoi ammattitaidon ja osaa-

misensa lisääntyvän sähköisten etäsovellusten avulla (Taulukko 7.)

Taulukko 7 Näkemyksiä sähköisten etäsovellusten luotettavuudesta ja hyödyistä. (N=139)

(*Ka=Keskiarvo 1=Täysin samaa mieltä…5=Täysin eri mieltä)

Reilu puolet (59 %) vastaajista arvioi sähköisten etäsovellusten vähentävän peruutuk-

sia ja vastaanottoaikojen käyttämättä jättämistä. Sähköisten sovellusten uskottiin vai-

kuttavan lyhentävän jonotusaikoja hoitoon ja tutkimuksiin 66 % vastaajan mielestä.

Perusterveydenhuollon ammattilaisista suurin osa (83 %) uskoi lasten mielenterveys-

palvelujen saatavuuden paranevan sähköiset etäsovelluksen avulla. (Taulukko 8.)

Sähköisten etäsovellusten hyödyt

Täysin samaa mieltä

Jokseen-kin samaa

mieltä

En samaa enkä eri mieltä

Jokseen-kin eri mieltä

Täysin eri

mieltä

En osaa sanoa

n % n % n % n % n % n % Ka*

Voivat edistää yksityisyyttä ja

luottamuksellisuutta (n=133)

16 12 40 30 37 28 12 9 3 2 25 19 2.5

Vaikuttavat luotettavilta (n=137)

30 22 72 53 6 4 5 3 1 1 23 17 1.9

Vaikuttavat käyttäjäystävällisiltä

(n=135)

19 14 57 42 25 18 5 4 0 0 29 22 2.15

Voivat parantaa ajankäytön te-

hokkuutta omassa työssä

(n=135)

39 29 62 46 13 10 8 6 2 1 11 8 1.97

Voivat hyödyttää psyykkisesti oi-

reilevien lasten parissa työsken-

televiä sosiaali- ja terveyden-

huollon ammattilaisia (n=134)

48 36 71 53 4 3 2 1 0 0 9 7 1.68

Voivat lisätä perusterveyden-

huollon toimijoiden osaamista ja

ammattitaito

(n=135)

41 31 68 51 11 8 3 1 0 0 12 9 1.8

34

Taulukko 8. Sähköisten etäsovellusten tuoma hyöty palveluun pääsyn suhteen. (N=139)

Sähköisten etäsovellusten hyödyt

Täysin samaa mieltä

Jokseen-kin samaa

mieltä

En samaa enkä eri mieltä

Jokseen-kin eri mieltä

Täysin eri

mieltä En osaa sanoa

n % n % n % n % n % n % Ka*

Voivat vähentää peruutuksia

ja vastaanottoaikojen käyttä-

mättä jättämisiä(n=135)

21 15 58 43 33 24 1 2 0 0 22 16 2.12

Voivat lyhentää jonotusaikoja

tutkimuksiin ja hoi-

toon(n=136)

31 23 59 43 18 13 5 4 0 0 23 17 1.97

Voivat parantaa lasten mie-

lenterveyspalvelujen saata-

vuutta (n=136)

42 31 70 51 9 7 3 2 1 1 11 8 1.81

(*Ka=Keskiarvo 1=Täysin samaa mieltä…6=En osaa sanoa)

Iso osa vastaajista (87 %) uskoi sähköisten etäsovellusten voivan parantaa lasten pa-

rissa työskentelevien moniammatillista yhteistyötä. Hyvin pieni osa vastaajista (2 %)

oli jokseenkin eri mieltä väittämän kanssa. Sovellusten uskottiin parantavan eri am-

mattiryhmien keskinäistä luottamusta 73 %:n mielestä. Vastaajista 68 % uskoi säh-

köisten etäsovellusten vaikuttavan myönteisesti työnjakoon eri ammattiryhmien välillä.

Kaksi kolmasosaa vastaajista (67 %) uskoi sähköisten etäsovelluksien voivan vähen-

tää perusterveydenhuollon eristyneisyyden tunnetta. (Taulukko 9).

35

Taulukko 9. Sähköisten sovellusten höydyt moniammatillisessa yhteistyössä. (N=139)

Sähköisten etäsovellusten hyödyt

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

En samaa enkä eri mieltä

Jokseen-kin eri mieltä

Täysin eri

mieltä En osaa sanoa

n % n % n % n % n % n % Ka*

Voivat parantaa lasten pa-rissa työskentelevien mo-niammatillista yhteistyötä (n=136)

48 35 70 51 7 5 2 2 0 0 9 7 1.71

Voivat parantaa eri ammat-

tiryhmien keskinäistä luotta-

musta (n=135)

33 24 65 48 20 15 4 3 0 0 13 10 1.96

Voivat vaikuttaa myöntei-

sesti työnjakoon eri ammat-

tiryhmien kesken (n=135)

32 24 60 44 24 18 1 1 0 0 18 13 1.95

Voivat vähentää peruster-

veydenhuollon eristyneisyy-

den tunnetta (n=135)

30 22 60 44 17 12 2 2 1 1 25 19 1.95

(*Ka=Keskiarvo 1=Täysin samaa mieltä…5=Täysin eri mieltä)

Yli puolet (62 %) vastaajista uskoi sähköisten etäsovellusten sopivan hyvin lasten mie-

lenterveyspalvelussa käytettäväksi. Sähköisten sovellusten uskottiin voivan hyödyttää

sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäjiä suurimman osan vastaajista (81 %) mielestä.

Sähköisten etäsovellusten uskottiin voivan parantaa lasten mielenterveyspalvelujen

laatuja 71 % vastaajan mielestä. Pieni osa (4 %) vastaajista uskoi palveluiden laadun

heikkenevän. Perusterveydenhuollon ammattilaisista kaksi kolmasosaa (64 %) oli sa-

maa mieltä siitä, että sähköiset etäsovellukset voivat parantaa lasten mielenterveys-

palvelujen vaikuttavuutta. Sähköisten etäsovellusten uskottiin vähentävän lasten ja

mielenterveyspalveluiden kustannuksia 79 %:n vastaajan mielestä, mutta toisaalta 4

% uskoi etäsovellusten lisäävän niitä. (Taulukko 10.)

36

Taulukko 10. Vastaajien näkemyksiä sähköisten sovellusten tuomasta hyödystä palveluntarjoajalle. (N=139)

Hyöty palveluntarjoajalle

Täysin samaa mieltä

Jokseenkin samaa mieltä

En samaa enkä eri mieltä

Jokseen-kin eri mieltä

Täysin eri

mieltä En osaa sanoa

n % n % n % n % n % n % Ka

Sopivat hyvin lasten mielen-

terveyspalveluissa käytettä-

viksi (n=136)

26 19 58 43 19 14 4 3 2 1 27 20 2.06

Voivat hyödyttää sosiaali- ja

terveyspalvelujen järjestä-

jiä(n=135)

42 31 67 50 8 6 0 0 0 0 18 13 1.71

Voivat parantaa lasten mie-

lenterveyspalvelujen laa-

tua(n=136)

37 27 60 44 20 15 3 2 2 2 14 10 1.96

Voivat parantaa lasten mie-

lenterveyspalvelujen vaikut-

tavuutta(n=134)

32 24 55 41 26 19 2 2 1 1 18 13 2.01

Voivat vähentää lasten mie-

lenterveyspalvelujen kustan-

nuksia (n=134)

39 29 54 40 14 11 4 3 1 1 22 16 1.88

(*Ka=Keskiarvo 1=Täysin samaa mieltä…5=Täysin eri mieltä)

Avoimissa vastauksissa perusterveydenhuollon ammattilaiset toivat esille positiivisia,

neutraaleja ja kriittisiä asenteita sähköisiä etäsovelluksia kohtaan. Eräs vastaaja il-

maisi positiivista asennettaan näin

” Toivottavasti sähköisten palvelujen kehitys ottaa ison harppauksen

eteenpäin”

Toinen vastaaja näki sovellusten potentiaalin syrjäseutualueelle

”Toivoisin todellakin että pienillä ja syrjäisillä paikkakunnilla asuvat lapset ja nuoret saisivat etäsovellusten kautta apua !!!”

Neutraalia asennetta kuvasi erään vastaajan toteamus sähköisten etäsovellusten

muuttavan vain työtapoja. Kriittisyyttä sai osakseen sovelluksen tietoturva kysymykset

37

ja sovellusten sekä ylipäätänsä tapaamisien tarpeellisuus. Eräs vastaajista mainitsi

vain oman innokkuutensa puuttumisen

”En ole kovin innokas sähköisiin etäsovelluksiin.”

Perusterveydenhuollon työntekijät näkivät sähköiset etäsovellukset ja niiden mahdolli-

sen käytön työssään pääsääntöisesti myönteisesti. Faktorianalyysin avulla tuotetut

summamuuttujat kuvaavat sähköisten etäsovellusten tuomia hyötyjä töihin. Summa-

muuttujat kuvaavat 1) yleisiä hyötyjä 2) hyötyjä asiakkaille 3) hyötyjä moniammatilli-

suudelle ja 4) hyötyjä työntehokkuudelle. (Taulukko 11.) Parhaiten vastaajat näkivät

sähköisten etäsovellusten tuovan yleistä hyötyä työhön ja vähiten hyötyä asiakkaille.

Asiakashyötykin nähtiin kuitenkin positiivisesti.

Taulukko 11. Sähköisten sovellusten tuomia hyötyjä.

Summamuuttuja Keskiarvo min - max keskihajonta

Yleisiä hyötyjä

1,93 1 – 4,13 0,55

Hyötyjä asiakkaille

2,22 1 – 5,00 0,78

Hyötyjä moniammatillisuudelle

1,95 1 – 4,00 0,70

Hyötyjä työn tehokkuudelle 1,94 1 – 4,50 0,73

(1= Täysin samaa mieltä.. 5= Täysin erimieltä)

Summamuuttujia ja taustatietoja tarkasteltaessa huomattiin työntekijöiden iän vaikut-

tavan näkemykseen sähköisten sovellusten hyödyistä. Nuoremmat työntekijät (iältään

35 vuotta tai alle) näkivät sähköisten sovelluksien yleiset hyödyt (p=0,015) sekä säh-

köisten sovellusten hyödyt työn tehokkuudelle (p=0,04) myönteisempänä kuin iäk-

käämmät työntekijät. Saman suuntaisen tuloksen antoi työkokemukseltaan nuorem-

mat (10 vuotta tai alle), jotka näkivät yleisen hyödyn myönteisemmin kuin työvuosiltaan

vanhemmat työntekijät (p=0,015). Työskentelykunnan ja näkemysten välillä hyödyistä

ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. (Taulukko 12).

38

Taulukko 12. Taustamuuttujien suhde näkemyksiin etäsovellusten hyödystä.

Taustamuuttuja Yleiset hyödyt

Hyödyt asiakkaille

Hyödyt moniammatillisuudelle

Hyödyt työn tehokkuudelle

Ka SD Ka SD Ka SD Ka SD

Ikä 1,93 0,55 2,22 0,77 2,22 0,70 1,94 0,73

35 tai alle 1,77 0,57 2,06 0,85 1,84 0,75 1,79 0,83

36-50 1,97 0,49 2,24 0,68 1.94 0,66 1,94 0,68

51 tai yli 2,05 0,57 2,36 0,79 2,07 0,7 2,08 0,67

p-arvo 0,015* 0,122 0,227 0,040*

Työkokemus vuosina 1,94 0,55 2,23 0,77 1,96 0,70 1,95 0,73

10 tai alle 1,79 0,57 2,07 0,83 1,82 0,71 1,81 0,76

11-20 2,0 0,49 2,32 0,67 2,03 0,71 2,09 0,77

21 tai yli 2,06 0,54 2,36 0,76 2,07 0,67 2,01 0,64

p-arvo 0,015* 0,074 0,129 0,067

Työskentelykunnan asukasmäärä

1,93 0,55 2,22 0,78 1,95 0,70 1,93 0,79

10 000 tai alle 1,89 0,60 2,10 0,75 1,84 0,62 1,99 0,75

10 001 – 50 000 1,97 0,56 2,30 0,70 2,05 0,79 1,91 0,61

50 001 tai yli 1,92 0,52 2,25 0,84 1,96 0,70 1,92 0,8

p-arvo 0,647 0,485 0,389 0,979

(1=Täysin samaa mieltä.. 5=Täysin eri mieltä. Ka=Keskiarvo SD = Keskihajonta. Anova-testi (p-arvo),

*=tilastollisesti merkitsevä = p 0,05)

39

6 POHDINTA

6.1 Tutkimustulosten tarkastelua

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata sähköisten etäsovellusten käyttöönottoon

ja videoteknologiaan liittyviä tekijöitä terveydenhuollossa. Tutkimuksen tavoitteena oli

tuottaa tietoa Pohjois-Savon kuntien perusterveydenhuollon lasten mielenterveysyötä

tekevien työntekijöiden asenteista, valmiuksista ja koulutustarpeista sähköisten etäso-

vellusten käyttöönotosta.

Tulosten perusteella Pohjois-Savon perusterveydenhuollossa sähköisiin sovelluksiin

suhtauduttiin pääsääntöisesti myönteisesti. Vastaajista yli puolet arvioi voivansa hyö-

dyntää videokonsultaatioiden mahdollisuutta työssään. Ainoastaan pieni osa kyselyyn

vastanneista ei uskonut voivansa hyödyntää mahdollisuutta. Yksilöiden ja työyhteisö-

jen asenteen ollessa positiivinen uusia sähköisiä sovelluksia kohtaan, voidaan näiden

käyttöönoton olettaa sujuvan paremmin kuin ilmapiirin ollessa negatiivinen (Cegarra-

Navarro & Carrion 2011, Levy & Strachan 2013, Van Houweligenes ym. 2015). Pienten

kuntien työntekijät olivat halukkaampia käyttämään etäyhteyttä erikoissairaanhoitoon

iltapäivisin kuin suurten kuntien työntekijät. Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella

erikoissairaanhoidon yksikkö (Kuopion yliopistollinen sairaala, KYS) sijaitsee isossa,

yli 50 000 asukkaan kunnassa (Psshp 2017). Pienten kuntien suurempi halukkuus

etäyhteyteen voikin liittyä maantieteelliseen välimatkaan. Ehkä perusterveydenhuollon

ammattilaiset kaipaavat erikoissairaanhoidon mielipidettä asiakkaisiinsa etäyhteyden

avulla juuri iltapäivisin, koska omassa kunnassa ei ole erikoissairaanhoidon osaajia

läsnä tähän aikaan. Tämä taas olisi osoitus siitä, että videoteknologian avulla tapahtu-

valle konsultaatiolle on kysyntää.

Lähes kaikilla perusterveydenhuollon ammattilaisilla oli videoneuvotteluihin tarvittava

perusvälineistöä, kuten tietokone ja työhuone. Sen sijaan yhden henkilön mahdollista-

van palaverin av- (audiovisuaalisia: mikrofoni, webkamera, tietotokone ja riittävän no-

pea internetyhteys) välineistöä löytyi ainoastaan vajaalta kolmasosalta vastaajista.

Käytettävien välineiden saatavuus vaikuttaa videoneuvottelujen toteutumiseen (Wallis

2012, Larsen ym. 2016, Ahmed ym. 2017). Ristiriitaista kuitenkin on, että tässä tutki-

muksessa työssään noin puolet oli käyttänyt videoneuvotteluohjelmia, kuten Lync tai

40

Skype. Nämä ohjelmat perusperiaatteeltaan tarvitsevat kuitenkin yhden henkilön tar-

vittavan av-välineistön. Vastaajista puolet totesi, että työpaikalla on järjestettävissä vi-

deoneuvotteluihin tarvittavat työvälineet. Hieman ristiriitaiset vastaukset voivat selittyä

sillä, että vastaajat eivät ole varmoja videoyhteyksiin käytettävistä termeistä ja laitteis-

toista.

Pienissä kunnissa videovälitteiseen etäyhteyteen tarvittavaa välineistöä oli heikommin

saatavilla kuin suurissa kunnissa. Tämän kanssa eroava on kuitenkin tulos, jossa pien-

ten kuntien työntekijät käyttivät videoneuvottelujärjestelmiä enemmän kuin suurten

kuntien työntekijät. Voikin pohtia johtuuko eroavaisuus siitä, että pienissä kunnissa

tarve etäyhteyksille on isompi kuin suurissa kunnissa, jonka vuoksi videoneuvotteluja

käydään enemmän, vaikka välineistöä ei olekaan niin hyvin saatavilla. Tästä herääkin

kysymys, kuinka paljon videoneuvottelujen määrä kasvaisi, mikäli tarvittavaa välineis-

töä olisi enemmän saatavilla. Uusien sovellusten käyttöönoton yksi edellytys on riittä-

vän toimivat välineistöt ja niiden saatavuus (Wendal ym. 2011, Wallis 2012, De Weger

ym. 2013). Onkin tärkeää, että sähköisten sovellusten käyttöönotossa kiinnitetään huo-

miota välineistön toimivuuteen ja saatavuuteen, jotta näiden käyttö lisääntyisi (Wendal

ym. 2011, Wallis A 2012, De Weger ym. 2013, Brwster ym. 2014, Larsen ym. 2016,

Ahmed ym. 2017). Lisäksi työntekijöille on tiedotettava riittävästi välineiden saatavuu-

desta.

Koulutustarpeesta kysyttäessä ainoastaan alle kymmenen vastajaa ei kokenut halua-

vansa koulutusta etäsovellusten käyttöönotossa. Loput vastaajat kokivat haluavansa

koulutusta muun muassa laitteiden ja sovellusten käytöstä, etäsovelluksiin liittyviin toi-

mintamalleista ja käytännöistä eri toimijoiden kesken sekä moniammatillisesta yhteis-

työstä. Eniten vastaajat kokivat haluavansa koulutusta lasten ja nuorten mielentervey-

den ongelmista, mutta tämä koulutus ei liity etäsovellusten tai videoteknologian käyt-

töönottoon itsessään. Alle kymmenen vuotta työelämässä olleet vastaajat halusivat

mieluiten koulutusta viikonpäivistä maanantaisin. Voikin miettiä, valikoituuko maanan-

tai parhaaksi päiväksi kouluttautua, jotta uuteen viikkoon osaisi varautua ennalta kou-

lutuksen avulla. Työntekijät, joilla oli kymmenen vuotta tai alle työkokemusta kokivat

myös enemmän halukkuutta osallistua koulutukseen moniammatillisesta yhteistyöstä

sekä lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöistä. Voikin olla, että virkavuosiltaan nuo-

remmat työntekijät kokevat koulutustarvetta näihin aiheisiin enemmän, koska käytän-

nöntyössä ei heille ole vielä tullut näissä asioissa riittävästi kokemusta.

41

Suosituimmat koulutusmuodot olivat luentotyyppinen koulutus ja lähiopetus pienryh-

missä. Yli 51-vuotiaat työntekijät kokivat enemmän haluttomuutta reaaliaikaista luen-

totyyppistä koulutusta kohtaan verkossa, kun nuoremmat työntekijät. Tähän voi vaikut-

taa iäkkäämpien vastaajien epävarmuus teknologian käytöstä. Koulutuksen toteutta-

minen on tärkeää, jotta etäsovellusten käyttöönotto onnistuu (Cegarra-Nacarro & Car-

rion 2011, Saurman ym. 2011, Wendal 2011, Wallis 2012, De Weger ym 2013, Van

Houwelingens ym 2015). Kouluttautuminen sähköisiin sovelluksien ja teknologian

käyttöön verkossa luo jo itsessään haasteen, mikäli teknologiaa ei osata käyttää etu-

käteen. De Weger ym. (2013) totesivat tutkimuksessaan pienryhmäopetuksen ja roo-

lipelien hyödyntämisen teknologian käyttöönotossa tehokkaaksi keinoksi oppia uutta

teknologiaa, joka tukisi myös vastaajien oppimishalukkuutta luento-opetuksen ja pien-

ryhmäopetuksen valitsemista mieluisemmaksi koulutusmuodoksi tutkimukseen osal-

listuneiden kesken.

Vastaajista suurin osa piti tärkeänä sähköisten sovellusten käyttöönotossa henkilökoh-

taista opastusta tai koulutusta. Kuitenkin myös internetin välityksellä tapahtuva koulu-

tus käyttöönottoon koettiin tärkeäksi yli puolen vastaajista mielestä. Huomioitavaa on,

että internetin välityksellä tapahtuvan koulutuksen tärkeydestä eri mieltä oli 18 vastaa-

jaa. Tässä heijastuu varmasti lähiopetuksen valinta mieluisimmaksi koulutusmenetel-

mäksi vastaajien kesken. Perusterveydenhuollon ammattilaiset kokivatkin koulutuksen

räätälöinnin yksilöllisenä ja toivoivat tukea ja koulutusta myös sähköisten etäsovellus-

ten käyttöönoton jälkeen. Tällaisen tuen antaminen tukee onnistunutta sovellusten

käyttöönottoa, sillä koulutuksen jälkeisen tuen sovellusten käyttöön on todettu lisäävän

käyttöönoton onnistumista (Wendal ym. 2011, Levy & Strachan 2013, De Weger ym

2013).

Perusterveydenhuollon ammattilaisten oma osaamisen tunne tietoteknisestä osaami-

sesta vaihteli. Vastaajista alle puolet koki tietoteknisen osaamisen riittäväksi sovellus-

ten käyttöönottoon ja lähes puolet koki oman tietoteknisen osaamisen riittämättömäksi

sovellusten käyttöönottoon. Osaamisen tunne sähköisten sovellusten käytöstä lisää

niiden käyttöä myös konkreettisesti (Chedid ym. 2013, Levy & Strachan 2013). Tämän-

kin takia koulutus ontärkeää. Osaamisen tunteella ja iällä ei ollut tilastollisesti merkit-

sevää yhteyttä.

42

Tietoteknisen tuen puutetta koki vain pieni osa vastaajista. Huomioitavaa on, että noin

neljäsosa vastaajista ei osannut sanoa, onko tietoteknistä tukea työyhteisössä saata-

villa. Tuen saanti ja tietoisuus tuen olemassa olosta onkin taattava, jotta sähköisten

sovellusten käyttöönotto helpottuu. On muistettava, että tuki voi olla myös kollegan tai

esimiehen antamaa tukea, eikä aina erillistä palvelua it- (informaatioteknologia) tuki-

henkilöltä. Tämän vuoksi on tärkeää, että koko työyhteisö koulutetaan sähköisten so-

vellusten käyttöön.

Kysyttäessä viestintä ja yhteistyötaidoista, tulokseksi nousi iäkkäämpien työntekijöiden

kielteisempi kokemus yhteistyötaidoista verrattuna nuorempiin kollegoihin. Kyselylo-

makkeessa yhteistyötaitoa ei määritelty tarkemmin, jonka vuoksi yhteistyötaidot on

voitu ymmärtää sosiaalisena kanssakäymisenä ja yhteistyönä tai teknologian avualla

tapahtuvaa kanssakäymistä ja yhteistyötä. Voiko tuloksessa olla kyseessä elämänko-

kemuksen tuoma viisaus, jossa iäkkäämmät työntekijät tunnustavat asian, että konflik-

teja syntyy ajoittain väistämättä ja tämän vuoksi ovat arvioineet omat vuorovaikutus-

taitonsa heikommaksi. Voi myös olla, että iäkkäämmät työntekijät ovat ymmärtäneet

kysymyksen viestintä- ja yhteistyötaidoista koskemaan teknologian avulla tapahtuvaa

viestintää ja yhteistyötä, jolloin teknisten taitojen puute heijastuu vastauksissa.

Sähköisten etäsovellusten käyttöönoton onnistumisessa on tärkeää, että uudet sovel-

lukset juurtuvat osaksi jokapäiväistä työtä. Sovellusten käyttöönottoa lisää helppokäyt-

töisyys, selkeys ja sovelluksen tuoma hyöty (MacFarlane ym. 2011, Levy & Strachan

2013, Van Houwelingenes ym. 2015). Nämä asiat näkyvät myös tämän tutkimuksen

vastauksissa, jossa helppokäyttöisyyttä ja selkeyttä pitivät erittäin tärkeänä lähes

kaikki vastaajat. Myös laadukasta videoyhteyttä pitivät erittäin tärkeänä suurin osa vas-

taajista. Videoyhteyden laatu vaikuttaa sovelluksen toimivuuteen. Toimimatonta sovel-

lusta ei tule käytettyä jokapäiväisessä työssä, koska se todennäköisesti koetaan vain

haittaavan työtä, eikä sujuvoittavan sitä (Johansson ym. 2014). Tässä tutkimuksessa

mielipiteissä eniten hajontaa etäsovellusten toimintojen tärkeydessä oli monikielisyy-

dessä. Vastaajista puolet piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä mahdollisuutta käyttää so-

velluksia monella kielellä, yhtä aikaa viidesosa oli eri mieltä monikielisyyden käyttö-

mahdollisuuden tärkeydestä. Vastaajista kolmasosa ei osannut tarkemmin eritellä mie-

lipidettään asian suhteen. Hajonnasta voi kieliä se, ettei kysymyspatteristossa tarkem-

43

min määritelty monikielisyyden käyttöä. Tarkoitettiinko monikielisyydellä sitä, että käyt-

töliittymä olisi saatavilla useilla kielillä vai esimerkiksi sähköinen kyselylomake olisi mo-

nikielinen ja käyttösovellus itsessään yksi (suomen) kielinen.

Etäsovellusten käyttöönottoa heikentävä tekijä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alu-

eella oli resurssipula. Vastaajista melkein puolet oli eri mieltä siitä, että heillä on riittä-

västi aikaa perehtyä uusien sovellusten käyttöönottoon, mutta kuitenkin yhtä aikaa sa-

man verran vastaajista uskoi resurssiensa riittävän etäsovellusten käyttöönottoon pe-

rehtymiseen. Jotta käyttöönotto onnistuisi kaikilla yhtä aikaa, vaatisi se sitä, että suurin

osa työntekijöistä pystyy perehtymään uusien sovellusten käyttöön. Resurssien puut-

tuessa uusien sovellusten käyttö jäisi vain pienen ryhmän osaksi, niiden, jotka kokivat

saavansa tarpeeksi resursseja ja olivat kiinnostuneita sovellusten käytöstä. Toisaalta

uuden työtavan tullessa arkipäiväiseksi pienen käyttäjäryhmän osalta, on sen mahdol-

lisuus levitä hyvien kokemusten kautta koko henkilöstön ja organisaation käyttöön.

Vastaajista suurin osa koki olevansa kiinnostunut etäsovellusten käytöstä. Aikaisim-

missa tutkimuksissa on todettu vastaajien oman kiinnostuksen vaikuttavan etäsovel-

lusten käyttöön myönteisesti (Cegarra-Navarro & Carrion 2011, Chedid ym. 2013, Levy

& Strachan 2013, Brwster ym. 2014 Taylor ym. 2014). Se miten työyhteisöissä jakau-

tuu kiinnostuneisuus vaikuttaa varmasti sovellusten käyttöönottoon. Mikäli samaan

työyksikköön osuu paljon työntekijöitä, joiden asenne teknologiaa kohtaan on negatii-

vinen, esiintyy muutosvastarintaa uusia käytäntöjä kohtaan todennäköisesti enem-

män, jolloin käyttöönotto prosessi hankaloituu ja vaatii enemmän resursseja. Tätä tu-

kee Van Houwelingens ym. (2015) tutkimustulos, jossa todettiin, että jos suurin osa

työntekijöistä on kiinnostunut sähköisistä sovelluksista, vaikuttaa se positiivisesti val-

litsevaan ilmapiiriin, mikä tukee teknologian käyttöönottoa. Huomioitavaa sähköisten

sovellusten käyttöönotossa Pohjois-Savossa on esimerkiksi työpaikan ja työskentely-

kunnan vaikutus vastauksiin. Yksittäiset käyttöönottoa heikentävät persoonat eivät

varsinaisesti tule todennäköisesti vaikuttamaan käyttöönoton onnistumiseen, mutta

mikäli työyhteisössä vallitseva ilmapiiri on kielteinen uusia sovelluksia kohtaan, on

käyttöönotto huomattavasti haastavampaa ja vaatii organisaatiolta enemmän resurs-

seja ja esimiesten tukea. Tässä tutkimuksessa asenteiden ja taustamuuttujien välillä

ei ollut selkeää yhteyttä. Toisaalta vastaajien anonymiteetin suojaamiseksi ja pienen

vastausprosentin vuoksi ei selkeitä johtopäätöksiä tiettyjen työyksiköiden ilmapiirin sel-

vittämiseksi voida tehdä.

44

Perusterveydenhuollon ammattilaisista hieman alle puolet oli samaa mieltä siitä, että

työyhteisöissä tuetaan uusien sähköisten etäsovellusten käyttöönottoa. Huomattavaa

on eri mieltä olevat vastaajat, joita oli kuitenkin noin neljännes. Iäkkäämmät työntekijä

kokivat työyhteisöjensä suhtautuvan sähköisiä sovelluksia kohtaan positiivisemmin

kuin nuoremmat työntekijät. Mielipiteet työyhteisöjen halukkuudesta käyttää uusia säh-

köisiä etäsovelluksia vaihtelivat myönteisestä kielteiseen. Iäkkäämmät työntekijät ko-

kivat työyhteisöidensä työntekijöiden halukkuuden käyttää sähköisiä sovelluksia

myönteisemmin kuin nuoret työntekijät, vaikka iällä ei ollut tilastollista merkitsevyyttä

asenteisiin. Tästä voi päätellä, että iäkkäämmät työntekijät voivat kokea nuorempien

kollegoidensa suhtautuvan ja sitoutuvan aktiivisemmin sähköisten etäsovellusten käyt-

töönottoon. Tällöin iäkkäämmät työntekijät saavat tukea nuoremmilta työtovereiltansa

sähköisisten sovellusten käyttöön. Vastauksissa heijastuu sukupolvien välinen ero,

jossa nuoremman sukupolven edustajat (Y-sukupolvi, kyselyyn osallistuneista edusta-

vat vastaajaryhmää 35 vuotta tai alle) ovat tottuneita teknologian käyttäjiä. Teknologian

käyttö vapaa-ajalla lisää myös teknologian käyttöä työelämässä (Van Houwelingenes

ym. 2015). Y-sukupolven työntekijät ovat tottuneita teknologian käyttäjiä jo vapaa-ajal-

laan, jolloin he voivat kokea teknologian käytön osana työtään hyvin arkipäiväiseksi.

Sukupolvien välistä eroa sähköisiä työvälineitä kohtaan heijastaa myös muut tutkimus-

tulokset, joissa nuoremmat työntekijät näkivät sähköisten sovellusten tuomat hyödyt

työssään myönteisemmin kuin vanhemmat työntekijät. Nuoremmat työntekijöiden (35

vuotta tai alle) vastaukset olivat samantyylisiä työkokemukseltaan nuorempien (10

vuotta tai alle) vastaajien kanssa, mutta tässä näkyy vain se, että työkokemukseltaan

nuoremmat työntekijät ovat usein myös työyksikön tuoreimpia työntekijöitä.

Sähköiset etäsovellukset ja teknologia yleistyy terveydenhuollossa osaksi työtä pikku-

hiljaa ja tarve näiden kehittämiselle on jatkuva. Sipilän hallitus (2015) on nimennyt yh-

deksi hallituskautensa tavoitehankkeeksi hyvinvoinnin ja terveyden osalta digitalisaa-

tion osaksi ennaltaehkäisevää hoitotyötä (Valtioneuvoston kanslia 2017). Jotta halli-

tuksen asettamat tavoitteet voivat täyttyä, vaatii se innovatiivisuutta, yhteistyötä eri am-

mattiryhmien välillä ja taloudellisia resursseja erilasia teknologioita kehittäessä. Tek-

nologisia sovelluksia voidaan hyödyntää terveydenhoidossa esimerkiksi opetus-, tutki-

mus- ja potilastyössä (WHO 2016). Y- ja Z- sukupolven valloittaessa työmarkkinoita

45

edellisten sukupolvien jäädessä eläkkeelle voikin kuvitella, että teknologian käyttöön-

otto osaksi työtä helpottuu vuosien saatossa, sillä nämä sukupolvet ovat jo arjessaan

paljon teknologian kanssa tekemisissä.

Vastaajista runsas kolmannes koki työyhteisöjen päätöksentekijöiden olevan sitoutu-

neita etäsovellusten käyttöönottoon. Etäsovellusten käyttöönottoa lisää päätöksente-

kijöiden tuki (Wallis 2012, Ahmed ym. 2017). Mikäli etäsovellusten käyttöönotto kuiten-

kin koetaan ylhäältä päin tulevaksi, hankaloittaa se käyttöönoton onnistumista (De We-

ger ym. 2013, Levy & Strachan 2013). Tämä on hyvä huomioida esitettäessä uuden

teknologian käyttöönottoa työyhteisöille. Se, kuinka sähköisten etäsovellusten käyt-

töönotto on Pohjois-Savon perusterveydenhuollossa tuotu esille, ei käy kyselylomak-

keessa selville.

Perusterveydenhuollon työntekijät näkivät sähköiset etäsovellukset käyttökelpoisina

omassa työssään ja uskoivat näiden tuovan hyötyä niin omaan työskentelyynsä kuin

myös perheille, joiden kanssa työskentelivät. Lisäksi moniammatillisen tiimityön uskot-

tiin lisääntyvän sähköisten sovellusten avulla. Nämä tekijät lisäävät sähköisten sovel-

lusten käyttöönottoa Kuten Nilsen (2011), Saurman ym. (2011), Buckley ja Weisser

(2012), Jacob ym. (2012) Hilty ym. (2013), Levy ja Strachan (2013), Van Houwelingens

ym. (2015) ovat tutkimuksissaan samansuuntaisesti todenneet

Suuressa osassa Pohjois-Savon alueen perusterveydenhuollon työyksiköissä oli tullut,

oli käynnissä tai pian tulossa muutoksia organisaatioon tai tietojärjestelmiin. Tämä

saattaa heikentää sähköisten etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönotto proses-

sia, sillä organisaatiomuutokset tai monien uusien käytäntöjen yhtäaikainen muuttumi-

nen vaikeuttaa teknologian käyttöönottoa osaksi työtä (Medhanyie ym. 2015, Varsi ym.

2015). Erityisesti muutoksia oli menossa tai mennyt lähiaikoina suurissa kunnissa. On-

kin siis tärkeää, että näihin kuntiin lanseerattaessa uusia etäsovelluksia kunnioitetaan

työntekijöiden kokemaa muutosta jo meneillä olevista uudistuksista.

eCAP-projektin tarkoituksena on tuoda sähköiset etäsovellukset osaksi lasten mielen-

terveystyötä Pohjois-Savoon perusterveydenhuoltoon. Sähköisissä etäsovelluksissa

käyttöönotetaan muun muassa erilaisia ajanvarausjärjestelmiä, työtä helpottavia lo-

makkeita sekä videoteknologian avulla tapahtuva konsultaatio. Ennen sovellusten lan-

seerausta olisi tärkeää koekäyttää sovellukset, jotta niiden toimintavarmuus olisi pa-

46

rempi. Mikäli projektissa yritetään lanseerata sovelluksia, joiden toiminta on epävar-

maa tai toiminnassa ilmenee ongelmia, jolloin tekniset häiriöt vaativat työntekijältä ai-

kaa sekä ongelmanratkaisua, eivät ne tule juurtumaan osaksi jokapäiväistä työtä

(Brwster ym. 2014). Onnistuneella käyttöönotolla teknologian käyttö osana työtä kas-

vaa, mutta sen käytön arkipäiväistyminen vie aikaa (Roberts ym. 2010).

Terveysteknologiaa sekä eHalth-palveluita kehittämällä voidaan vastata yhteiskunnal-

lisiin haasteisiin, kuten haja-asutusalueiden välimatka ongelmiin tai maahanmuuttajien

kieliongelmaan. Lisäksi palveluita voidaan kehittää yhä globaalimmaksi, joka tulee ole-

maan tärkeässä osassa työvoiman liikkuessa yhä enemmän kansainvälisesti. Lisäksi

terveysteknologiaa kehittämällä voidaan sen vientiä kansainvälisille markkinoille kehit-

tää, Suomi onkin kasvattanut terveysteknologian tuotteiden vientiä myös ulkomaille

viimeisen 20 vuoden aikana (Tekes 2017). Palveluita kehittämällä on hyödynnettävä

jo olemassa oleva teknologia, kuten älypuhelimet, sekä sosiaalinen media, jossa yhä

useampi ihminen on tavoitettavissa (WHO 2016). Näihin haasteisiin pyritään vastaa-

maan myös eCAP-projektin tuomilla sovelluksilla.

Jotta digitalisaatio, terveysteknologiset innovaatiot ja kansalaisten osallistuminen

enemmän hoitoon onnistuisi, vaatii se hoitohenkilökunnalta myönteistä asennetta tek-

nologiaa kohtaan, teknologisia välineitä sekä koulutuksen saamista välineiden sekä

sovellusten käyttöön. Näihin asioihin tuleekin kiinnittää huomio, kun uutta teknologiaa

lähdetään käyttöönottamaan osaksi terveydenhuollon palvelujärjestelmää.

6.2 Tutkimuksen eettisyys ja luotettavuus

Tutkielma toteutettiin hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti: Tutkielman raportointi

toteutettiin rehellisesti, huolellisesti ja tarkasti vaihe vaiheelta sekä kunnioittaen aiem-

paa tutkimustietoa (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2016). Aineisto käsiteltiin luot-

tamuksellisesti ja tutkimukseen osallistujien yksityisyyttä kunnioittaen. Tutkielman kan-

tahankkeelle eCAP:lle haettiin Itä-Suomen yliopiston tutkimuseettisen toimikunnan

puoltava lausunto (7/2016, 25.5.2016), joka on voimassa myös tälle tutkielmalle.

Kyselyyn osallistuminen oli vapaaehtoista ja osallistujat vastasivat kyselyyn anonyy-

misti. Kyselyyn osallistuja pystyi keskeyttämään osallistumisensa tutkimukseen niin

47

halutessaan. Osallistujat saivat saatekirjeen mukana ohjeistuksen tutkimuksesta ja ky-

selyyn osallistumisesta sekä sen vapaaehtoisuudesta sekä anonymiteetistä.

Alkuperäinen tutkimusaineisto säilytetään sähköisenä aineistona salasanan takana

Itä-Suomen yliopiston palvelimella. Tämän tutkimuksen aineisto säilytettiin erillisellä

muistitikulla sekä tietokoneella, jonne pääsy vaatii salasanaa. Alkuperäinen aineisto

säilytetään Itä-Suomen yliopiston arkistonmuodostussuunnitelman (2015) mukaan 10-

25 vuotta. eCAP-hanke on osittain julkisin verovaroin rahoitettu hanke, jolloin open

science suosituksen mukaan hankkeen aineistoja suositellaan avattavaksi myös myö-

hempää jatkokäyttöä varten. (UEF 2017.)

Tutkimuksen eettisyyttä voidaan arvioida pohtimalla aiheen yhteiskunnallista merkittä-

vyyttä ja hyödynnettävyyttä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tämän tutkiel-

man eettisyyttä lisää sen ajankohtaisuus ja yhteiskunnallinen tarve, johon eCAP-pro-

jekti pyrkii laajemmalla kokonaisuudella vastaamaan kehittämällä lasten mielenter-

veyspalveluita Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella.

Kokonaisuudessaan tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa on mietittävä, tuliko tutki-

muksen tarkoitus ja tavoitteet saavutettua (Ronkanen ym. 2011). Tämän tutkimuksen

luotettavuutta lisää tutkimuskysymyksiin saadut vastaukset. Kyselystä saatujen vas-

tausten perusteella sekä aikaisempien tutkimustuloksiin verraten voidaan määritellä

edistäviä ja estäviä tekijöitä sähköisten etäsovellusten käyttöönotolle. Tämän tutkimuk-

sen tuloksia ei voida yleistää muihin sairaanhoitopiireihin tai edes kaikkiin kyselyyn

osallistuneisiin työyksiköihin, joka heikentää tutkimuksen laatua. Kuitenkin laaditulla

mittarilla voi tutkia muidenkin sairaanhoitopiirien työntekijöiden asenteita, valmiuksia

ja koulutustarvetta innovaatioiden käyttöönottoprosesseissa, joka taas lisää tutkimuk-

sen luotettavuutta.

Määrällisen tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa tarkasteltavia elementtejä ovat tut-

kimuksen tarkoitus, asetelma, otos, analyysi, tulkinnan refleksiivisyys, eettiset näkö-

kulmat ja tutkimuksen relevanssi. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tutki-

muksen kysely lähetettiin kokonaisotantana kaikille perusjoukkoon kuuluville henki-

löille. Pieni vastausprosentti kuitenkin heikensi tutkimuksen luotettavuutta. Kuitenkin

riittävän iso määrä vastauksia mahdollisti aineiston käsittelyn tilastollisesti, joka puo-

lestaan lisää tutkimuksen luotettavuutta. Mittarin voidaan katsoa mitanneen tutkittavaa

asiaa, sillä mittarin sisäinen johdonmukaisuus on ollut korkea testatuilta osilta.

48

Tämän tutkimuksen aineistoa käsitteli projektityöntekijä, joka koodasi kyselylomak-

keen SPSS-tilasto-ohjelmaan, lisäksi aineisto uudelleen käsiteltiin tutkimuksen kirjoit-

tajan taholta. Mikäli projektityöntekijällä on tullut aineiston ensimmäisessä koodausvai-

heessa virhe, kumuloituu se tässä tutkimuksessa, mikäli tutkimuksen tekijä ei ole sitä

huomannut. Lisäksi tutkimuksen tekijän vähäinen kokemus SPSS-ohjelmasta heiken-

tävät tutkimuksen laatua ja luotettavuutta. Avointen vastausten analyysin luotetta-

vuutta lisää tutkijan aikaisempi kokemus sisällönanalyysin tekemisestä. Lisäksi avoin-

ten vastausten pieni määrä helpotti tutkijan työtä sisällönanalyysiä tehdessä, joka pa-

rantaa analyysin laatua, mutta toisaalta vähäisten vastausten määrä heikentää ana-

lyysin luotettavuutta.

Kyselyn esitestaus lisää mittarin luotettavuutta (Metsämuuronen 2009).Tämän tutki-

muksen mittarin validiteettia ja reliabiliteettia lisää mittarin esitestaus, joka itsessään

parantaa tämän tutkimuksen luotettavuutta. Mittari oli rakennettu tarpeeksi pitkäksi ja

vastausvaihtoehtoja annettu vastaajille, mikä lisäsi mittarin luotettavuutta (Metsä-

muuronen 2009). Vastaajat ovat voineet kuitenkin ymmärtää osan kysymyksistä vää-

rin, jolloin tutkimuksen luotettavuus ja laatu heikkenevät.

Tutkimustulokset on raportoitu tarkasti ja huolella, mikä lisää tutkimuksen laatua ja luo-

tettavuutta. Raportoinnin avulla myös tutkimustulokset saatetaan osaksi julkista kes-

kustelua. Raportoinnissa on huomioitu vastaajien anonymiteetti. Tutkimustuloksia kä-

siteltäessä on huomioitu aikaisempi tutkimus ja kunnia aikaisemmasta tutkimuksesta

on osoitettu alkuperäisten tutkimusten laatijoille. Tämän tutkimuksen tuloksia on pyritty

reflektoimaan aikaisempiin tutkimuksiin peilaten.

Tutkijan ennakkoasenteet vaikuttavat tutkimuksen luotettavuuteen (Kankkunen & Veh-

viläinen-Julkunen 2013). Tämän tutkimuksen tekijä ei työskentele mielenterveystyön

parissa eikä asu tai työskentele Pohjois-Savossa. Myöskään sähköiset etäsovellukset

eivät ole tutkijan erikoisosaamista. Toisaalta tutkija toimii terveydenhuollon ammatti-

henkilönä ja on nähnyt, kuinka uudet teknologiset innovaatiot on otettu vastaan erilai-

sissa työyksiköissä, mikä saattaa lisätä ennakkoasenteita tutkittavien asenteita koh-

taan. Tärkeää onkin näiden ennakkoasenteiden tunnistaminen ja huomioiminen tutki-

musta tehdessä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013).

49

7 JOHTOPÄÄTÖKSET

Tutkimus antoi tietoa Pohjois-Savon kuntien perusterveydenhuollon työntekijöiden

asenteista, valmiuksista ja koulutustarpeista sähköisiä etäsovelluksia ja videoteknolo-

giaa kohtaan. Vastausten perusteella voidaan löytää aikaisempaan kirjallisuuteen ver-

raten edistäviä ja estäviä tekijöitä sähköisten etäsovellusten ja videoteknologian käyt-

töönotolle osaksi hoitotyötä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää etäsovellusten käyt-

töönottoa suunniteltaessa.

Tutkimustulosten pohjalta edistäviksi tekijöiksi etäsovellusten käyttöönotolle Pohjois-

Savon sairaanhoitopiirin alueella nousi perusterveydenhuollon ammattilaisten positii-

vinen asenne sähköisiä sovelluksia kohtaan. He näkivät sovellusten käytössä potenti-

aalia oman työnsä tehostamisessa, moniammatillisessa yhteistyössä sekä lasten-

nuorten- ja perheiden auttamisessa. Perusterveydenhuollon ammattilaiset olivat ha-

lukkaita käyttämään sekä kouluttautumaan käyttämään sähköisiä etäsovelluksia ja vi-

deoteknologiaa.

Perusterveydenhuollon ammattilaiset kaipasivat eniten koulutusta lasten ja nuorten

mielenterveydenhäiriöistä yleisesti. Lisäksi koulutusta kaivattiin teknologian käytöstä.

Koulutusmuodoista eniten mieluisaksi koettiin lähiopetus, mutta myös internetin väli-

tyksellä tapahtuva koulutus sai kannatusta. Koulutus tulisi räätälöidä yksilöllisesti tar-

peiden mukaan, esimerkiksi kiinnostuksen ja aikaisemman osaamisen suhteen.

Estäviksi tekijöiksi sähköisten etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönotossa Poh-

jois-Savon sairaanhoitopiirin alueella perusterveydenhuollon ammattilaisten keskuu-

dessa muodostui tarvittavan välineistön puuttuminen, ajan puuttuminen uusiin työta-

poihin perehtymiseen, organisaatiomuutokset sekä tuen puuttuminen tai näiden ole-

massaolosta tietämättömyys. Sähköisten etäsovellusten ja videoteknologian onnistu-

nut käyttöönotto vaatiikin sairaanhoitopiiriltä koulutuksellisia sekä materiaalisia inves-

tointeja sekä selkeää tiedottamista saatavilla olevista koulutuksista, välineistä ja tekni-

sestä tuesta.

Tutkimuksen kannalta kiinnostavaa on, kuinka sähköisten sovellusten käyttöönottopro-

jekti lopulta on sujunut, jota voidaan tutkia jatkossa. Tämän tutkimuksen ja jatkotutki-

muksen pohjalta, voidaan tutkia ja kehittää käyttöönottoprosesseihin sopivia malleja.

Jatkotutkimusaiheiksi ehdotan:

50

1) Millaisia käyttökokemuksia perusterveydenhuollon työntekijöillä on sähköisten

etäsovellusten ja videoteknologian käytöstä kaksi vuotta sähköisten etäsovel-

lusten ja videoteknologian käyttöönoton julkaisun jälkeen?

2) Kuinka paljon etäsovelluksia ja videoteknologiaa käytetään Pohjois-Savon sai-

raanhoitopiirin alueella kaksi vuotta etäsovellusten käyttöönoton jälkeen?

3) Millaisia vaikutuksia perusterveydenhuollon työntekijät kokevat sähköisten

etäsovellusten ja videoteknologian tuoneen työhönsä?

4) Millaisia koulutustarpeita perusterveydenhuollon työntekijöillä on Pohjois-Savon

sairaanhoitopiirin alueella sähköisistä etäsovelluksista ja lasten- sekä nuorten

mielenterveydenhäiriöistä kaksi vuotta etäsovellusten käyttöönoton jälkeen?

51

LÄHTEET

Agbakoba R, McGee L, Bouamrane M-M, Watson N & Mari FS. 2016. Implementa-

tion factors affecting the large-scale deployment of digital health and well-being tech-

nologies: A qualitative study of the initial phase of the “Livinig-it-Up” prorgramme.

Health Informatics Journal 22(4), 867-877.

Ahmed MAA, Gagnon MP, Hamelien-Brabant L, Mbemba GIc & Alami H. 2017. A

mixed methods systematic review of success factors of mhealth and telehealth for

maternal health in Sub-Saharan Africa.

http://dx.doi.org/10.21037/mhealth.2017.05.04. Luettu 5.10.2017.

Boydell K, Hodgins M, Pingnatiello A, Teshima J, Edwards H & Willis D. 2014. Using Technology to deliver mental health services to children and youth: A scoping review. Journal of Canadian Academy of Child and Adolescent Psychiatry 23(2), 87-99.

Brwster L, Mountain G, Wessels B, Kelly C &Hawley M. 2014. Factors affecting front-

line staff acceptance of telehealth technologies: a mixed method systematic review.

Journal of Advanced Nursing 70(1), 21–33.

Buckley D & Weisser S. 2012. Videoconferencing could reduce the number of mental

health patients transferred from outlying facilities to a regional mental health unit.

Australian and New Zealand Journal of Public Health 36(5), 478-482.

Cegarra-Navarro J-G & Carrion GC. 2013. Implementing telemedicine technologies through an unlearning context in a homecare setting. Behavior and Information Tech-nology 32(1), 80-90. Chedid R, Dew A & Veitch C. 2013. Barriers to use of information and communica-

tion technology by occupational therapist working in rural area on New South Wales,

Australia. Australian Occupational Therapy Journal 60, 197-205.

De Weger E, Macinnes D, Enser J, Francis SJ & Jones FW. 2013. Implementing video conferencing in mental health practice. Journal of Psychiatric and Mental health Nursing 20, 448-454. Fortney J, Pyne J, Mouden S, Mittal D, Hudson D, Schroeder G, Williams D, Bynum

C, Mattox R & Rost K. 2003. Practice based versus telemedicine based collaborative

care for depression in rural federally qualified health centers: A pragmatic random-

ized comparative effectiveness trial. American Journal of Psychiatry 170, 414-425.

Gabriel MH, Jones EB, Samy L & King J. 2014. Progress and challenges: implemen-tation and use of health information technology among critical-access hospitals. Health Affairs 33(7), 1262-1270.

Heikkilä T. 2014. Tilastollinen tutkimus. Edita Publishing OY, 9. uudistettu painos. Helsinki. http://www.tilastollinentutkimus.fi/5.SPSS/Faktorianalyysi.pdf. Luettu 31.9.2017.

52

Hilty D, Ferrer D, Parish M, Jhonston B, Callahan E & Yellowlees P. 2013. The Effec-tiveness of Telemental Health: A Review 2013. Telemedicine and e-Health 19(6), 444-454.

Hirsjärvi S, Remes P & Sajavaara P. 2000. Tutki ja kirjoita. 3. painos. Kustannusyhtiö Tammi, Helsinki.

HUS 2017. Hus tietoa. Painonhallintatalo palkittiin kansanterveydellisesti merkittä-västä toiminnasta. http://www.hus.fi/hus-tietoa/uutishuone/Sivut/Painonhallintatalo-palkittiin-kahdesti.aspx. Luettu 18.10.2017.

Hyppönen H, Hämäläinen P & Reponen J. 2015. E-health and e-welfare of Finland. Chek point 2015. Raportti 18/2015. Sosiaali- ja terveysministeriö.

Innokylä 2017. Mikä on innokylä?. https://www.innokyla.fi/tietoa-innokylasta. Luettu 18.10.2017.

Jacob M, Larson J Craighead E. 2012. Establishing a telepsychiatry consultation

practice in rural Georgia for primary care physicians: A Feasibility report. Clinical Pe-

diatrics 51(11), 1041-1047.

Johansson AM, Lindberg I & Söderberg S. 2014. The views of health-care personnel about video consultation prior to implementation in primary health care in rural areas. Primary Health Care Research & Development 15, 170-179.

Kankkunen P. & Vehviläinen-Julkunen K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3 uudistettu

painos. WSOY, Helsinki.

Kärkkäinen S & Högmander H. 2008. Tilastomenetelmien peruskurssi TILP150. 5. uudistettu painos. Jyväskylän yliopisto, Matematiikan ja tilatotieteen laitos, Jyväskylä.

Kolltveit B-CH, Gjengedal E, Graue M, Iversen MM, Thorne S & Kirkevold M. 2017.

Conditions for success in introducing telemedicine in diabetes foot care: a qualitative

inquiry. BMC Nursing (2017) 16:2. https://bmcnurs.biomedcentral.com/arti-

cles/10.1186/s12912-017-0201-y. Luettu 5.10.2017.

Larsen SB, Sorensen NS, Petersen MG & Kjeldsen GF. 2016. Towards a shared ser-

vice centre for telemedicine: Telemedicine in Denmark and a possible way forward.

Health Informatics Journal 22(4), 815-827.

Levy S & Strachan N. 2013. Child and adolescent mental health service providers’

perceptions of using telehealth. Mental Health Practice 17(1), 28-32.

Liddy C, Afkham A, Drosinis P, Joschko J & Keely E. 2015. Impact of and satisfaction

with a new eConsult service: A Mixed methods study of primary care providers. Jour-

nal of the American Board of Family Medicine 28(3), 394-403.

MacFarlane A, Clerkin P, Murray E, Heaney DJ, Wakeling M, Pesola U-M, Water-

worth EL, Larsen F, Mäkiniemi M & Wimblad I. 2011. The e-health implementation

toolkit: qualitative evaluation across four European countries. Implementation Sci-

ence 6:122. https://implementationscience.biomedcentral.com/articles/10.1186/1748-

5908-6-122. Luettu 3.5.2016.

53

MacNeill V, Sanders C, Fizpatrick R, Hendy J, Barlow J, Knapp M, Rogers A, Bards-

ley M & Newman SP. 2014. Experiences of front-line health professionals in the de-

livery of telehealth:a qualitative study. British Journal of General Practice 64(624),

401-407.

May C, Finch T, Mair F, Ballini L, Dowrick C, Eccles M, Gask L, MacRadlane A, Mur-

ray E, Tapley T, Rogers A, Treweek S, Wallace P, Anderson G, Burns J & Heaven B.

2007. Understanding the implementation of complex interventions in health care: the

normalization process model. BMC Health Service Research 7:148.

https://bmchealthservres.biomedcentral.com/articles/10.1186/1472-6963-7-148. Lu-

ettu 5.5.2016.

Medhanyie AA, Little A, Yebyo H, Spigt M, Tadesse K, Blanco R & Dinant G-J. 2015.

Health workers’ experiences, barriers, preferences and motivating factors in using

mHealth forms in Ethiopia. Human Resources for Health 2015, 13:2. http://www.hu-

man-resources-health.com/content/13/1/2. Luettu 5.5.2016.

Metsämuuronen J. 2009. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Internati-

onal Methlep OY, Helsinki.

Montero-Marin J, Carrasco JM, Roca M, Serrano-Blanco A, Gili M, Mayoral F, Lu-

ciano JV, Lopez-del-Hoyo Y, Olivan B, Collazo F, Araya R, Banos R, Botella & Gar-

cia-Campayo J. 2013. Expectations, experiences and attitudes of patients and pri-

mary care health professionals regarding online psychotherapeutic interventions for

depression: protocol for a qualitative study. BMC Psychiatry. http://www.biomedcent-

ral.com/1471-244X/13/64. Luettu 6.5.2016.

Mäki P, Wikström K, Hakulinen-Viitanen T & Laatikainen T. toim. 2011. Terveystar-kastukset lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Menetelmäkäsikirja. Tervey-den ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print. Tampere.

Nilsen L 2011. Collaborative work by using videoconferencing: opportunities for

learning in daily medical practice. Qualitative Health Research 28(8), 1147-1158.

Odeh B, Kayyali R, Gebara SN & Philip N. 2014. Implementing a telehealth service:

nurses’ perceptions and experiences. British Journal of Nursing 23(21), 1133-1137.

Perry L. 2012. Using research evidence to change how services are delivered. Teo-ksessa Craig J.V & Smyth R.L. 2012. The Evidence-Based Practice Manual for Nurses. Third Edition. Elsevier Ltd, UK. Psshp. 2017. Phjois-Savon sairaanhoitopiiri. Kuopion yliopistollinen sairaala. https://www.psshp.fi/. Luettu 3.11.2017. Roberts A, Reponen J, Pesola U-M, Waterworht E, Larsen F, Mäkiniemi M, Heaneu

DJ, Wakeling M, McRaflane A, Winblad I & Christensen B. 2010. Orginal research.

Transnational compararison: a Retrospecive study on e-Health in sparsely populated

areas of northern periphery. Telemedicine and e-Health 16(10), 1053-1059.

Ronkainen S, Pehkonen L, Lindblom-Ylänne S & Paavilainen E. 2011. Tutkimuksen

voimasanat. WSOYpro, Helsinki.

54

Santalahti P & Sourander A 2008. Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? Duodecim 124(13), 1499-1506.

Santalahti P, Sourander A & Piha J. 2009. Lasten mielenterveyspalveluiden käyttö. Duodecim 125, 959-64.

Sarajärvi A, Mattila L-R & Rekola L. 2011. Näyttöön perustuva toiminta. Avain hoito-työn kehittymiseen. WSOYpro oy, Helsinki. Saurman E, Perkins D, Roberts R, Admin E, Roberts A, Patfield M & Lyle D. 2011.

Responding to mental health emergencies: Implementation of an innovative tele-

health service in rural and remote New South Wales, Australia. Journal of Emer-

gency Nursing 37(5), 453-459.

Sharama U & Clarke M. 2014. Nurses’ and community support workers’ experience

of telehealth: a longitudinal case study. BMC Health Services Research. http:/bio-

medcentral.com/1472-6963/14/164. Luettu 5.5.2016.

Singh G, MK Pichora-Fuller, Malkowski M, Borezki M &Launer S. 2014. A survey of

the attitudes of practitioners towards teleaudiology. International Journal of Audiology

53(12), 850-860.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2010. Teknologia ja etiikka sosiaali- ja terveysalan hoi-

dossa ja hoivassa. Etene julkaisuja 30. Yliopistopaino, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2014. Hyvinvointi on toimintakykyä ja osallisuutta. Sosi-

aali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkai-

suja 2014:13. Yliopistopaino, Helsinki.

Sosiaali- ja terveysministeriö 2016. Sote- ja aluehallintouudistus. SOTE-uudistuksen

tavoitteet: http://alueuudistus.fi/soteuudistus/tavoitteet. Luettu 19.4.2016.

Sotkanet.fi. 2016. Tilastotietoa suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Tervey-den ja hyvinvoinnin laitos. https://www.sotkanet.fi/sotkanet/fi/taulukko?indica-tor=s3b0izex1k20TjKPN_Gy1jUOtNb1dLd2NY83tNa1gBIA&re-gion=s07MBAA=&year=sy4rtTbR0zUEAA==&gender=t. Luettu 18.1.2016.

Stingley S & Schulz H. 2014. Helmsley trust support for telehealth improves acces to care in rural and frontier areas. Health Affairs 33(2), 336-341. Suvisaari J. 2013. Suomalaisten mielenterveys. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.terveydenhoitajaliitto.fi/easydata/customers/sthl/files/th-paivat2013esityk-set/suomalaisten_mielenterveys_suvisaari_08022013.pdf. Luettu 18.1.2016.

Taylor J, Coates E, Brewster G, Wessels B &Hawley MS. 2014. Examining the use of

telehealth in community nursing: identifying the factors affecting frontline staff ac-

ceptance and telehealth adoption. Journal of Advanced Nursing 71(2), 326-337.

Tekes 2017. Terveysteknologia on edelleen yski nopeimmin kasvavista korkean tek-

nologian vientialoista. http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/terveysteknologia. Luettu

18.10.2017.

55

THL 2012. Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalainen tautiluokitus ICD-10: psykiatri-aan liittyvät diagnoosit. Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet 1/2012. 2. painos. Tam-pereen yliopistopaino, Tampere.

THL 2016. Lasten ja nuorten mielenterveys. https://www.thl.fi/fi/web/mielenter-veys/mielenterveyden-edistaminen/lasten-ja-nuorten-mielenterveys. Luettu 18.1.2016.

THL 2016a. Toimintasuunnitelma. https://www.thl.fi/fi/thl/yhteistyo/kansainvalinen-thl/thln-kansainvaliset-yhteistyotahot/whon-mielenterveysalan-yhteistyokeskus/toi-mintasuunnitelma. Luettu 19.1.2016.

Trondsen MV, Bolle SR, Stensland GÖ & Tjora A. 2014. Video-confidence: a qualita-tive exploration of videoconferencing for psychiatric emergencies. BMC Health Ser-vice Research. http://www.biomedcentral.com/1472-6963/14/544. Luettu 6.5.2016.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2016. Hyvä tieteellinen käytäntö.

www.tenk.fi/fi/htk-ohje/hyva-tieteellinen-kaytanto. Luettu 23.2.2016.

UEF 2017. Tutkimusaineistojen avaaminen. http://www.uef.fi/web/open-uef/tutkimus-

aineistojen-avaaminen. Luettu 10.10.2017.

Valtioneuvoston kanslia 2017. Hallituksen toimintasuunnitelma vuosille 2017-2019.

Hallituksen julkaisusarja 5/2017. Helsinki.

Valvira 2017. Terveysteknologia http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/terveysteknolo-

gia. Luettu 17.10.2017.

Van Houwelingens C, Barakat A, Best R, Boot W, Charness N & Kort H. 2015. Dutch

nurses’ willingness to use home telehealth. Implications for practice and education.

Journal of Gerontological Nursing 41(4), 47-56.

Varsi C, Ekstedt M, Gammon D, Börösund E & Ruland CM. 2015. Middle managers’ experiences and role in implementing and interactive tailored patiend assessment eHealth intervention in clinical practice. Computers Informatics Nursing 33(6), 249-257.

Vehkalahti K 2000. Reliability of measurements scales. Tarkkone’s general method superseds Cronbach’s alpha. Helsingin yliopisto. Tummavuoren kirjapaino OY, Van-taa.

Wallis A 2012. Survey explores nurses’ use of e-health tools. Nursing Management

18(10), 14-19.

Wendal M, Brossart D, Elliot T, McCord C & Diaz M. 2011. Use of technology to in-

crease access to mental health services in rural Texas community. Family and Com-

munity Health 34(2), 134-140.

WHO 2013. Euroopan mielenterveyden toimintasuunnitelma. Euroopan aluekomitea 63. istunto. Turkki. https://www.thl.fi/documents/10531/115966/Euroopan_mielenter-veyden_toimintasuunnitelma_LOPULLINEN.pdf. Luettu 30.3.2016.

56

WHO 2016. Global diffusion of eHealth. http://apps.who.int/iris/bit-stream/10665/252529/1/9789241511780-eng.pdf?ua=1#page=16. Luettu. 15.10.2017.

Liitetaulukko 1. Tiedonhaku tietokannoista.

Tietokanta Hakusanat Hakutulos (uusintahaku)

Valitut artikkelit (uusintahaku)

Cinahl Videoconferenc* OR

videotechnology OR

telehealth OR ehealth

AND impelemnt*

218 (72) 13 (3)

PubMed Videoconferenc* OR

video technology OR

telehealth AND imple-

ment*

525 (52) 9 (1)

Medic Videoconferenc* OR

video technology OR

telehealth AND imple-

ment*

1 (10) 0 (0)

Asiantuntijoiden osoitta-

mat artikkelit

1

Manuaalinen haku 6

Yhteensä: 878 33

Liite 1. (1/2).

Vuo-kaavio

HAKUTULOKSET 2010-2017(N=878)

Cinahl (n=290)

PubMed (n=577)

Medic (11)

)

HYVÄKSYTTY OTSIKON

PERUSTEELLA (N= 200 )

Cinahl (n=107 )

PubMed (n=93)

Medic (n=0)

HYVÄKSYTTY TIIVISTELMÄN

PERUSTEELLA (N=80)

Cinahl (n=36)

PubMed (n=44)

Medic (n=0)

HYVÄKSYTTY KOKO TEKSTIN PE-

RUSTEELLA (N=33)

Cinahl (n=16)

PubMed (n=10)

Medic (n=0)

Asiantuntijoiden osoittama artikkeli (n=1)

Manuaalinen haku (n=6)

Sisäänottokriteerit:

-Julkaistu vuosina 2010-2017

-Suomen, englannin, ruotsin, nor-

jan tai saksankielinen artikkeli.

-Vertaisarvioitu artikkeli

-Teknologiaa tai sen implementoin-

tia käsittelevät

Poissulkukriteerit:

-Artikkeli keskittyi koulutuksellisiin, ta-

loudellisiin tai hoidollisiin tuloksiin.

-Koko teksti ei ole saatavilla il-

maiseksi e-versiona.

Hylätty otsikon pe-

rusteella (n=678)

Hylätty tiivistelmän

perusteella (n=120)

Hylätty koko tekstin

perusteella (n=47)

Kuvio 1. Vuo-kaavio.

Liite 1. (2/2).

Liite 2. (1/ 9).

Liitetaulukko 2. Artikkelien yhteenveto.

Tekijät, vuosi Tutkimuksen tarkoitus Aineisto ja tutkimusmenetelmät Keskeiset tulokset

Hilty D, Ferrer D,

Parish M, John-

ston B, Callahan

E & Yellowlees P.

2013.

Selvittää teknologiapalveluiden

vaikuttavuutta mielenterveyspal-

veluissa.

Kirjallisuuskatsaus.

70 tutkimusta

-eHealth mielenterveyspalvelut ovat tuloksellisia. -eHealth palvelut soveltuvat moneen ryhmän, ja joillakin ryhmillä

(esimerkiksi lapsilla) teknologiapalveluita käyttäen voidaan saada

jopa parempia hoitotuloksia kuin perinteisillä keinoilla.

-eHealth palvelut ovat kustannustehokkaita, mikäli se vähentää mat-

kustamista.

Cegarra-Navarro

JG & Carrion G.

2011.

Selvittää implementointia vaikeut-

tavia tekijöitä kotihoidossa.

63 hoitohenkilökunnan edustajaa 63

lääketieteen edustajaa – haastattelu.

Kyselylomake haastattelun lisäksi,

119 vastausta.

-ATK tuki oltava läsnä aluksi.

-Johdon edistettävä implementointia omalla asenteellaan ja toimin-

nallaan.

-Luomalla positiivinen ilmapiiri implementointi onnistuu paremmin.

-”Kaikki on asenteesta kiinni.”

De Weger E. ,

Maciness D. En-

ser J, Francis SJ

& Jones FW.

2013.

Antaa näyttöön perustuvaa kuvaa

VC teknologian implementoin-

nista ja käytöstä mielenterveys-

palveluissa.

Kirjallisuuskatsaus -VC on yhtä tehokasta kuin F2F viestintä. Niin hoitomuodoissa kuin

konsultaatioissa.

-Implementointi tapahduttava tapauskohtaisesti, kunkin osallistujan

tarpeiden mukaan.

-Osallistujat itse aktiivisessa roolissa implementoinnissa. Ei vain ”yl-

häältäkäsin.” Tavoitteet oltava selkeitä!

-Teknologian käyttö opeteltava käytännössä ”roolipelien avulla”. Li-

säksi ensimmäisten sessioiden aikana apu läsnä myös oikeasti

(esim. kollega joka jo osaa käyttää hyvin.)

-Riittävän hyvät laitteet teknologian onnistumiseksi.

-Salassapitovelvollisuus ja dokumentointi tiedettävä etukäteen. Sa-

moin ”etiketti”.

MacFarlane A,

Clerkin P, Murray

E, Heaney DJ,

Selvittää käyttäjien kokemuksia

e-HIT työkalun käytöstä.

Haastattelu, laadlullinen tutkimus. -Helppokäyttöinen.

-Helpottaa päätöksenteossa/tukee sitä.

Liite 2. (2/ 9).

Wakeling M, Pe-

sola U-M, Water-

worth EL, Larsen

F, Mäkiniemi M &

Wimblad I 2011.

-Helpotti implementoinnin seuraamista.

May C, Finch T,

Mair F, Ballini L,

Dowrick C, Eccles

M, Gask L,

MacRadlane A,

Murray E, Tapley

T, Rogers A,

Treweek S, Wal-

lace P, Anderson

G, Burns J &

Heaven B. 2007.

Ymmärtää implementointiproses-

sia interventioiden implementoin-

nissa.

Käsitteellisen mallin testaus. -Malli voidaan jakaa neljään osatekijään, jotka selittävät implemen-

toinnin onnistumista/epäonnistumista jokapäiväiseksi osaksi työtä:

toteuttamiskelpoisuus ammattilaisen ja potilaan vuorovaikutuksen

kannalta, vaikutus keskenäisiin suhteisiin, edellytetty käytän ja

osaamisen taso, vaikutus koko organisaation tasolla.

-Mallia voidaan hyödyntää implementointiprosesseissa.

Roberts A, Repo-

nen J, Pesola U-

M, Waterworht E,

Larsen F,

Mäkiniemi M,

Heaneu DJ,

Wakeling M,

McRaflane A,

Winblad I & Chris-

tensen B 2010.

Selvittää e-Health palveluita poh-

joisissa perifeerisissä alueissa.

Datan keräys neljästä eri maasta,

mitä palveluita käytettiin. Kesä-Syys-

kuu 2008.

148 erilaista e-health palvelua (4 maata)

-Suomessa videokonsultaatiota käytetään vain vain 17% (tarjotaan

66%).

-Kasvavia ryhmiä e-helath sovelluksissa on vanhukset ja kroonisesti

sairaat.

-Suomessa riittävät vaatimukset networkeille.

Wallis A 2012. Selvittää hoitajien teknologiatyö-

kalujen käyttöä työssään.

Kyselytutkimus 1313 hoitohenkilös-

töön kuuluvaa.

-Tuki tultava johdolta, johdon osattava myös käyttää teknologiaa.

-Tarvittavat välineet oltava helposti saatavilla.

-Koulutusta saatava: henkilöstö otettava mukaan koulutukseen, kat-

sottava että teknologia sopii tähän tarkoitukseen ja hyödyntää työs-

kentelyä.

-Tietoturvatekijät huolettavat työntekijöitä.

Liite 2. (3/ 9).

Saurman E, Per-

kins D, Roberts R,

Admin E, Roberts

A, Patfield M &

Lyle D. 2011.

Kehittää 24h palvelun mielenter-

veysasiakkaille harvaan asutuilla

alueilla.

Mixed methods. Haastattelut potilaille

ja henkilökunnalle, sekä kyselylo-

make.

-Implementoinnin aikana videoteknologian käyttö kasvoi kuusinker-

taiseksi 3kk aikana

-Videoteknologialla haastatellut potilaan ohjattiin todennäköisemmin

sairaalahoitoon kuin puhelinhaastatellut.

-Videoteknologian käyttö arkipäiväistyi noin kahdessa vuodessa.

-Videoteknologian implementoinnissa auttoi jatkuva koulutus sekä

teknologian saatavuus.

-Implementointi auttoi potilaita ohjautumaan oikeaan hoitoon ja klii-

nisessä päätöksenteossa.

-Yhteistyö henkilökunnan väliä parani videoteknologian avulla.

Van Houwel-

ingens C, Barakat

A, Best R, Boot

W, Charness N &

Kort H. 2015. i

Selvittää hollantilaisten hoitajien

halukkuutta/epähalukkuutta käyt-

tää teknologiaa hoitotyössään.

207hollantilaishoitajaa, kyselytutki-

mus.

-Hoitajat halukkaampia käyttämään teknologiaa kun kollegat tukevat

heitä, ovat tietoisia sen hyödyllisyydestä, käytettävyydestä ja ku-

luista.

-Hoitajat tulivat todennäköisemmin käyttämään teknologiaa, mikäli

teknologia hyödytti työssä ja se oli helppokäyttöistä

-Hoitohenkilöstön teknologia kokemus korreloi halukkuuden kanssa.

-Iäkkäämmät hoitajat käyttivät mieluummin teknologiaa kuin nuoret.

(Huom oletus!)

-Hoitohenkilöstö halusi käyttää teknologiaa enemmän, mikäli se oli

kustannustehokasta.

-Koulutusta lisättävä, jotta halukkuus teknologian käyttöön lisääntyy.

Nilsen L 2011. Miten perusterveydenhuollon ja

erikoissairaanhuollon työntekijöi-

den yhteistyö vt:n avulla vaikuttaa

potilaan hoitoon.

42 nauhoitettua videoconferenssia.

Kvalitatiivinen, etnografinen tutkimus.

-Videoteknologiaa käytetään ammattilaisten välillä informaation

vaihtoon, hoidon organisointiin ja konsultointiin.

-Yhteistyö vähentää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon

välistä kuilua. ”Tieto siellä, missä potilaskin”.

-Säännöllinen tiedon vaihto potilaasta lisää ammatillista yhteistyötä

ja hoidon jatkuvuutta.

Liite 2. (4/ 9).

-Videoteknologia tuo hoidon ”sosiaalisesti ja paikallisesti” sinne

missä sitä tarvitaan.

-Tiedon jako ja yhteistyö nostaa hoidon tasoa ja potilaan hyvinvoin-

tia.

Buckley D

&Weisser S 2012.

Tarkastella VT:n vaikutusta poti-

laiden siirtoon isompaan sairaa-

laan.

Retrospektiivinen pre-post interventio

analyysi.

-VT:n käyttö vähensi potilas-siirtoja merkittävästi ->

-Potilaat olivat tyytyväisempiä.

-Matka-ajat ja kulut pienenivät.

-Poissaolot töistä/koulusta vähenivät.

-Lisäsi potilaiden osallistumista hoitoon ja vähensi ”tyhjiä tapaami-

sia”.

-Lisäsi hoidon jatkuvuutta sekä konsultointi mahdollisuutta.

Wendal M, Bross-

art D, Elliot T,

McCord C & Diaz

M 2011.

Kuvata telehealth terapiaa ja sen

hyötyjä sekä juurruttamista

osaksi hoitotyötä.

Implementointi raportti. -Partnerien tuki ja asiansa osaaminen (telehealthin) on tärkeä osa

implementointia.

-Tarvittavien välineiden/liittymien oltava riittävät. Lisäksi avun oltava

lähellä tarvittaessa. Lisäksi niitä on kehitettävä tarpeen mukaan.

-Opiskelijoiden on hyvä opetella telekommunikaatio taitoja jo opinto-

jen aikana.

Chedid R, Dew A

& Veitch C 2013.

Australia.

Identifioida teknologian vaiku-

tusta toimintaterapeuttien työssä

harvaan asutuilla alueilla.

Haastattelu. 13-puheterapeuttia.

Grouded-theory & teema analyysit

-Terapeutit käyttivät telekommunikaatota työssään konsultointiin ja

verkostoitumiseen enemmän kuin potilaskontakteihin.

-Käyttöön vaikutti ikä (nuoremmat enemmän), tietämys (oma osaa-

misen tunne) ja henkilökohtaiset mieltymykset (”halu” tehdä työtä

f2f), työpaikan tuki (tarjoaako koulutusta) ja mahdollisuudet (laitteet)

Halukkuutta kouluttautumiselle olisi – mutta sitä ei tarjota?

Levy S & Stra-

chan N 2013.

Kuvata henkilökunnan valmiuksia

ja asenteita telehealth työkaluihin

Skotlannin Pohjoisosassa.

Kyselytutkimus (online + paperi). 61

–vastausta. Huom. Vastausprosentti

alhainen kertooko jtn teknologian

kiinnostuksesta?

-Suurin osa vastaajista ei tuntenut oloaan ”comfortable” käyttäes-

sään videoteknologiaa.

-Suurin osa vastaajista uskoi teknologian hyödyllisyyteen ja kustan-

nustehokkuuteen.

-Pieni osa hoitajista uskoi teknologiasta olevan hyötyä potilaskon-

takteissa ja perheen sisäisten asioiden järjestämisessä.

Liite 2. (5/ 9).

-Suurin osa hoitajista uskoi teknologian parantavan koulutusta ja

verkostoitumista. Mutta myös 61% uskoi sen ”eristävän” työntekijää.

-Hoitajat uskoivat, että suurin syy teknologian käytölle oli ”kustan-

nusten vähentämisen tarve”, mikä koettiin huonona.

-Osa pelkäsi tietosuojan rikkoutumista.

-Teknologiaa oltiin kuitenkin halukkaita käyttämään (erityisesti rural-

areas), mikäli se edisti hoitoa ja oli tehokasta ja luotettavaa.

-Teknologian toimimattomuus koettiin turhauttavana.

-Positiivinen asenne ja henkilökunnan valmius ovat tärkeimpiä teki-

jöitä implementoinnin onnistumisessa.

-Henkilökuntaa tarvitsee kouluttautumista, osaamisen lisääntyessä

tahto käyttää teknologiaa lisääntyy.

-Teknisen tuen oltava läsnä.

-

Fortney J, Pyne J,

Mouden S, Mittal

D, Hudson D,

Schroeder G, Wil-

liams D, Bynum

C, Mattox R &

Rost K 2003.

Vertailla tuloksia potilaiden hoito-

maarayksista kahden eri yhteis-

työn (kasvokkain tapahtuva tai te-

lemedicine) valilla.

2007-2009. 346 masennuspotilasta

seurattiin 18 kuukauden ajan. Hoi-

don tuloksia mitattiin hoidon onnistu-

misella, kuntoutumisella ja masentu-

neisuuden muutoksilla. Kvantitatiivi-

set menetelmat.

Merkittävästi parempia hoidollisia tuloksia ryhmässä, jossa käytettiin

videoneuvottelu yhteistyötä psykologin ja psykiatrin välillä.

Implementointi on tarkeaa, silla rural areas have lack of menthal

healt experts.

Jacob M, Larson J

Craighead E

2012.

Selvittaa videkonferenssien

hyøtyja lasten mielenterveyspal-

velujen parantamiseksi in rural

areas.

15 konsultaatiota havainnointiin ja

analysoitiin. Lisäksi kyselylomakkeet

lapsille ja vanhemmille.

Harvaan asutuilla alueilla hoito oli hyvää ja perheet tyytyväisiä hoi-

toon pääsyn helppoudesta. Lisäksi asiantuntijat kokivat videokonfe-

rensseissa saadut neuvot hyödyllisiksi.

Odeh B, Kayyali

R, Gebara SN &

Philip N. 2014.

Tutkia hoitajien käsityksiä ja ko-

kemuksia langattomasta teknolo-

giasta ensihoidossa.

7 hoitajan haastattelu. Yleisesti positiivista palautetta. Haasteita oli resurssien puute, orga-

nisaation tuen puute, tekniset ongelmat ja potilaiden valinta. Jos im-

plementoinnissa kiinnitetään näihin kohtiin huomiota, tullaan tekno-

logiaa käyttämään todennäköisemmin arkipäiväisessä työssä.

Liite 2. (6/ 9).

Singh G, MK

Pichora-Fuller,

Malkowski M,

Borezki M

&Launer S. 2014.

Kartoittaa kuulontutkijoiden asen-

teita, halukkuutta käyttää ja sopia

tapaamisia teleaudiologia hyväksi

käyttäen eri potilasryhmien

kanssa.

46-osioinen survey tutkimus Cana-

dassa 202 vastausta.

Käyttö: Puhelinta ja e-mailia eniten konsultoinnissa, VC:tä vähän.

Asenteet: Nopeus, matkustuksen vähäisyys nähtiin positiivisena.

Negatiivisemmin taas henkilökohtaisten asioiden puhumisen mah-

dollisuudet tai suhteen luominen potilaaseen. Teknologiaa ei haluta

käyttää potilassuhteiden luomiseen tai seuontoihin. Sen sijaan kon-

sultointiin ja opettamiseen kyllä. Eniten teknologiaa haluttiin käyttää

18-65 vuotiaiden hoidossa. Suurin osa vastaajista ei uskonnot tek-

nologialla olevan suurta vaikutusta hoidon laatuun, positiivisena

nähtiin palvelujen saatavuuden helppoutena. Pieni osa piti teleau-

diologiaa heikkoutena terveydenhuollolle.

Taylor J, Coates

E, Brewster G,

Wessels B &Haw-

ley MS. 2014.

Tutkia hoitajien asenteita, edistä-

viä ja ehkäiseviä tekijöitä tele-

healthia kohtaan.

Haastattelujen pohjalta tehty temaat-

tinen analyysi. 84 kenttätyöntekijää,

21 johtajaa ja sidorsryhmät. Haastet-

telut vuoden ajalta.

Asenteet hoitajien keskuudessa vaihteli hylkivästä hyväksyvään.

Pääsääntöisesti telehealthin ottaminen osaksi työtä on hidasta ja

haurasta hoitajien keskuudessa. Edistävinä tekijöitä olivat: Toimiva

ja joustava teknologia sekä riittävät resurssit käyttää teknologiaa. Li-

säksi koulutus ja kliininen oppiminen tärkeässä roolissa teknologian

hyväksymiseen. Aikainen onnistuminen lisäsi käyttöönottoa päivittäi-

seen työhön. Juurruttamisessa auttaa hoitajien huomatessa teknolo-

gian hyödyn.

Montero-Marin J,

Carrasco JM,

Roca M, Serrano-

Blanco A, Gili M,

Mayoral F, Lu-

ciano JV, Lopez-

del-Hoyo Y, Oli-

van B, Collazo F,

Araya R, Banos

R, Botella & Gar-

cia-Campayo J.

2013

.

Kuvata potilasryhmää, joka hyö-

tyy parhaiten on-line terapiasta.

Lisäksi identidioida, odotuksia,

kokemuksia ja asenteita online-

terapiaa kohtaan niin potilaiden

kuin terveydenhuolto henkilöstön

näkökulmasta.

Haastatteluja intervention aikana. Si-

sällön analyysi menetelmänä.

Tietoisuus työntekijöiden asenteista voi helpottaa uuden teknologian

implementointia työyhteisöön.

Ammattilaiset vastustavat enemmän uuden teknologian käyttöönot-

toa kuin potilaat.

MacNeill V, Sand-

ers C, Fizpatrick

R, Hendy J, Bar-

low J, Knapp M,

Tutkia pitkäaikaispotilaiden hoi-

dossa käytettävää telehealtia

hoito alan ammattilaisten näkö-

kulmasta.

32 semistructured haastattelua eri

hoitoalan ammattiryhmien kesken.

Analyysi grounded theoryn avulla.

Hoitotyön johtajilla ristiriitaisia näkemyksiä teknologiasta, nämä hei-

jastivat paljon heidän sitoutumistaan teknologiaan. Hoitajat pitivät

pääasiassa teknologiaa hyvänä, silloin kuin se edisti työtä ja poti-

laan hyvinvointia. Lääkärit pääasiassa kokivat teknologian lisäävän

Liite 2. (7/ 9).

Rogers A, Bards-

ley M & Newman

SP 2014.

heidän työtään ja vähentävän itsenäisyyttään. Teknologiaa sitoudut-

tiin käyttämään paremmin, kun asenteet sitä kohtaan olivat positiivi-

sia.

Brwster L, Moun-

tain G, Wessels

B, Kelly C &Haw-

ley M 2014.

Syntetisoida kvantitatiivista ja

kvalitatiivisia tutkimuksia siitä,

kuinka hoitohenkilöstö suhtautuu

ja hyväksyy tele-health teknolo-

gian tiettyjä sairauksia hoidetta-

essa.

Kirjallisuuskatsaus. -Henkilöstön suhtautuminen teknologiaan on avain tekijä implemen-

toinnin onnistumisessa. Pelkoa herättää potilassuhteen kärsiminen.

-Suunnatut implementointi toimet käyttäjille ovat avaintekijänä on-

nistuneessa implementoinnissa.

-Teknologian helppokäyttöisyys, toimivat laitteet, yhteistyö palvelun

tarjoajien kanssa, koulutus ja tuki lisäävät teknologian käyttöä.

Medhanyie AA,

Little A, Yebyo H,

Spigt M, Tadesse

K, Blanco R & Di-

nant G-J 2015

Selvittää hoitajien kokemuksia,

mielipiteitä ja motivaatiota käyttää

elektronista kyselylomaketta äly-

puhelimen avulla.

Semisturkturoitu haastattelu. -Kyselylomaketta pidettiin hyvänä muistin tukijana oleellisista asi-

oista.

-Työkalua pidettiin kattavana ja opettavaisena.

-Laitteen käyttö vapaa-aikana edisti myönteistä suhtautumista uu-

teen työkaluun.

-Suurin osa työntekijöistä halusi käyttää työkalua omalla kielellään.

-Esteitä havaittiin teknisissä valmiuksissa ajoittain sekä henkilöstön

suuressa liikkuvuudessa.

Liddy C, Afkham

A, Drosinis P,

Joschko J & Keely

E. 2015

Tutkia perusterveydenhuollon

työntekijöiden tyytyväisyyttä etä-

konsultaatio työkaluun.

Kyselylomake palvelun käyttäjille. -Palvelu koettiin hyvänä, joustavana ja hyödyllisenä. Nopeat va-

saukset ohjasivat työssä eteenpäin ja vähensi matkustus aikaa ja

rahaa.

-Hyvät tulokset potilashoidossa paransi asenteita teknologiaa koh-

taan.

-Helppo käyttöisyys lisäsi myönteistä asennetta.

-Haasteita toi tekniset ongelmat ajoittain.

Trondsen MV,

Bolle SR, Stens-

lad GÖ & Tjora A

2014.

Tutkia potilaiden, psykiatrien ja

hoitajien kokemuskia VC:n käy-

töstä psykiatrisissa hätätilan-

teissa

Kvalitatiivinen tutkimus, 29 haastatte-

lua.

VC:n käyttö lisää potilaiden itseohjautuvuutta ja kuuluvuutta hoitoon.

Lisäksi se lisää hoitajien varmuutta hoidosta, vastuusta ja päätök-

senteosta. VC:n olemassaolo koettiin hyvänä turvaverkkona, vaikkei

sitä käytettykään.

Liite 2. (8/ 9).

Johansson AM,

Lindberg I & Sö-

derberg S 2014.

Kuvata terveydenhuolto henkilö-

kunnan näkemyksiä VC:stä

Kvantitatiivinen. Keskustelu fokusryh-

män kanssa. Sisällönanalyysi.= mi-

xed method

Teknologian käytön on oltava potilaslähtöistä, f2f kontaktia ei saa

unohtaa. VC tärkeässä roolissa kuluja ja resursseja arvioitaessa,

koettiin hyvänä ja huonona. Tärkeää, että teknologia toimii, eikä

tuota lisää työtä hoitajille. Teknologialle keksittiin myös paljon uusia

käyttötarkoituksia.

Gabriel MH,

Jones EB, Samy

L & King J. 2014.

Tutkia teknologian implementoin-

nin haasteita sairaaloissa.

Kvalitatiivinen tutkimus. Kyselylo-

make. 1342 vastausta.

Keskeisiä haasteita taloudelliset haasteet, henkilöstöä koskevat

haasteet (koulutuksen puute, muutosvastarinta uusissa työtavoissa,

IT-tuen puute), teknisten ongelmien tuovat ongelmat ja salassapito-

velvollisuus/turvallisuus haasteet ja kysymykset.

Sharama U &

Clarke M. 2014

Selvittää kuinka uuden teknolo-

gian lanseeraaminen koetaan on-

gelmallisena/sekoittavana teki-

jänä työyksiköissä

Kvalitatiivinen pitkittäistutkimus

(1vuosi). Semisruktoidut haastattelut.

Uusi teknologia koettiin epämiellyttävänä koska se toi muutoksen

rutiiniin, lisäsi työtaakkaa, loi uuden tavan kommunikoida ja tarpeen

uusien taitojen opettelulle. Nämä on otettava huomioon implemen-

toinnissa ja tarjottava apua: kuten koulutusta ja teknistä tukea.

Varsi C, Ekstedt

M, Gammon D,

Börösund E & Ru-

land CM. 2015.

Tutkia keskitasonjohtajien odo-

tuksia, kokemuksia ja tekoja

eHealth palvelujen implementoin-

nissa.

Kvalitatiivinen tutkimus. Haastattelu

implementointiprosessin jälkeen.

Implementointiin vaikutti keskitasonjohtajien oma asenne, positiivi-

nen asenne paransi implementointia. Samoin hyvät implementointi

strategian käytöt ja yhteistyö implementointi ryhmien kanssa. Haas-

teina oli ajan puute, organisaatiomuutokset ja työntekijöiden halutto-

muus tai taidot. Kehitettävä työkaluja haasteisiin, jotta implemen-

tointi olisi sujuvampaa.

Agbakoba R,

McGee L,

Bouamrane M-M,

Watson N & Mari

FS. 2016. UK

Selvittää Living-it-up palveluiden

käyttöönottoon vaikuttavat tekijät.

Kvalitatiivinen tutkimus -Monet sidosryhmät tekevät implementoinnista haastavampaa.

-> Selkeä työnjako ja roolit helpotti tätä.

- Teknologiamyönteinen kulttuuri ja työtavat helpottivat implemen-

tointia.

-Selkeä roolien ja vastuun jako, sekä yhteiset tavoitteet helpotti im-

plementointia.

-Personoitu ja henkilökohtainen palvelu/tarve lisäsi käyttöä

-Käyttäjien sitouttaminen

-Rerurssit ja tarvittavat välineistöt

-Hyödyn mitattavuus.

Liite 2. (9/ 9).

Larsen SB,

Sorensen NS, Pe-

tersen MG &

Kjeldsen GF.

2016. Den.

Miten saada paras hyöty irti tele-

medicinestä. Miksi piloottiprojek-

tien jälkeen innovaatiot jatkavat

toimintaansa.

Kvalitatiivinen. -Telemedicinen hyödyn vuoksi hoitoon pystyi osallistumaan useam-

mat tahot.

-Onnitunut telemedicine vaatii:

-teknisen tuen ja välineistön

-informaation ja koordinoinnin jako: tiedetään kuka tekee ja mitä.

-Henkilökohtainen ote, eikä vaan seurantaa.

-Innovaation kehittäminen kokemusten perusteella.

-Laki ja kustannukset otettu huomioon etukäteen.

-Ymmärtää vastustus osa projektia

Kolltveit B-CH,

Gjengedal E,

Graue M, Iversen

MM, Thorne S &

Kirkevold M.

2017. Nor.

indentifioida tekijöitä, jotta hoito-

henkilöstö käyttäisi telemedicineä

osana työtään

kvalitatiivinen -käyttäjäystävällinen välineistö ja koulutus

-työntekijöiden ja johdon tuki

-Hyvät viestintäkanavat organisaation tasolla

-asiantuntijan apu

Ahmed MAA,

Gagnon MP,

Hamelien-Brabant

L, Mbemba GIc &

Alami H. 2017.

CAN

Syntetisoida onnistuneen imple-

mentoinnin osatekijöitä

kirjallisuuskatsaus -Toimiva ja riittävä teknologia.

-Tekninen tuki

-Koulutus (myös ongelmatilanteita varten)

-Käyttäjäystävällisyys mm. ottaa huomioon erilaiset taustatekijät

(mm. lukutaito, aikaisempi kokemus)

-Lyhyt ja pitkäaikaisvaikutukset

-Hyvä organisointi organisaation tasolla mm. tehokas koordinointi

implementoinnista.

-Ympäristön (päättäjät, hallinta) tuki ja mahdollistaminen

-

Liitetaulukko 3.

Perusterveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä sähköisten etäsovellusten käyttömahdollisuuksista.

Faktorin nimi Faktoripisteet Cronbahin alfa Muuttujien lukumäärä

Selitysaste

Yleinen hyöty (Faktori 1) 0,903 9 57 % Vaikuttavat luotettavilta 0,706 Vaikuttavat käyttäjäystävällisiltä 0,699 Sopivat hyvin mt-palveluissa käytettäväksi

0,678

Voivat parantaa ajankäytön tehokkuutta työssäni

0,523

Voivat parantaa moniammatillista yhteistyötä

0,547

Voivat hyödyntää psyykkisesti oireilevia lapsia ja heidän perheitään

0,590

Voivat hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia

0,659

Voivat hyödyttää palvelunjärjestäjiä 0,591 Voivat vähentää peruutuksia ja käyttämättä jääviä aikoja

0,352

Hyöty asiakkaille (Faktori 2) 0,91 7 6,4 % Voivat parantaa vuorovaikutusta perheiden kanssa

0,729

voivat parantaa lasten ja perheiden hoitomyönteisyyttä

0,664

Voivat parantaa mt-palvelujen laatua 0,637 Voivat parantaa palvelujen saatavuutta 0,561 Voivat parantaa palvelujen vaikuttavuutta

0,630

Voivat edistää yksityisyyttä ja luottamusta

0,603

Voivat lyhentää jonotusaikoja tutkimuksiin ja hoitoihin

0,559

Hyöty moniammatillisuudelle (Faktori 3)

0,908 4 5 %

Voivat edistää varhaisen puuttumisen oikea-aikaisuutta

0,716

Voivat parantaa eri ammattiryhmien keskenäistä luottamusta

0,784

Voivat lisätä perusterveydenhuollon toimijoiden osaamista ja ammattitaitoa

0,592

Voivat vähentää perusterveydenhuollon eristenyisyyden tunnetta

0,492

Hyöty työn tehokkuudelle (Faktori 4) 0,809 2 4,7 % Voivat vähentää kustannuksia 0,917 Voivat vaikuttaa työnjakoon eri ammattiryhmien kanssa

0,472

Liite 3. (1/1).

Liitetaulukko 4. Muuttujaluettelo.

Tutkimuskysymys Kyselylomakkeen kysymykset*,**

Mitkä tekijät edistävät etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönottoa lasten ja nuorten mielenterveystyössä perusterveydenhuollon ammattilaisilla Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella?

20, 21, 22, 24, 25, 27, 28, 29, 30, 31, 38, 39

Mitkä tekijät estävät etäsovellusten ja videoteknologian käyttöönottoa lasten ja nuorten mielenterveystyössä perusterveydenhuollon ammattilaisilla Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella?

20, 21, 22, 24, 25, 27, 28, 29, 30, 31, 38, 39, 40

Millaisia koulutustarpeita lasten ja nuorten mielen-terveystyötä tekevillä perusterveydenhuollon am-mattilaisilla on videoteknologian ja etäsovellusten käyttöönottoon liittyen.

32, 33, 34, 35, 36,

Millaisia hyötyjä perusterveydenhuollon ammattilaiset uskovat sähköisten etäsovellusten tuovan työhönsä?

37

* Tutkimuksessa on käsitelty ainoastaan tutkimuskysymyksien kannalta oleelliset kysymykset.

** Taustamuuttuja kysymykset 1-6

Liite 4. (1/1).