Pallas-Yllästunturin kansallispuiston luontoa ja historiaa

Opas on tuotettu osana ESR-hanketta 7230 ”Puisto-oppaat ja yhteistyökumppanit luontomatkailun edelläkävijöinä 2013–2014”

Tekstit: Paavo Hellstedt, Heli Koivulahti, Pauliina Kulmala, Maarit Kyöstilä, Päivi Paalamo, Paula Pelttari, Pirjo Rautiainen, Saara Tynys, Mia Vuomajoki

Kuvat: Sari Alila, Olli Autto, U. Haapalainen, Paavo Hamunen, Paavo Hellstedt, Arto Juvonen, Asko Kaikusalo, Heli Koivulahti, Maarit Kyöstilä, Raimo Lietsala, Ari Meriruoko, Tomi Muukkonen, Jari Niskanen, Sulo Norberg, Seija Olkkonen, Päivi Paalamo, Juha Paso, Jari Peltomäki, Benjam Pontinen, Juuso Ritari, Markku Seppänen, Reijo Salminen, Markus Varesvuo, Sami Viljanmaa

Sivun 20 kuvitus on Museoviraston raportista ”Kittilä 53 Kurjenpolvi, Historiallisen ajan hautausmaan kunnostus ja kaivaus”, Aki Arponen 1993. Raportti löytyy Museoviraston arkistosta. Piirros: Pirjo Rautiainen.

Graafinen suunnittelu, taitto, kuvankäsittely: Juuso Ritari

Paino: Tunturi-Lapin kirjapaino, Kolari 1. painos

Julkaisija: Metsähallitus, Vantaa, 2014

ISBN: 978-952-295-086-4 (painettu) ISBN: 978-952-295-087-1 (pdf)

SISÄLLYS

Johdanto . . . . . . . . . 8

Kulkijan ohjeet . . . . . . . 10

Kasviretkikohteet top 10 . . . . . 11

Kulttuurikohteet . . . . . . . 16Saivo . . . . . . . . . . . . . . Sáiva . . . . . . . . . . . . . . . . .18Seita . . . . . . . . . . . . . . Sieidi . . . . . . . . . . . . . . . . 19Muut pyhät paikat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20Muut kulttuurikohteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .21

KasvitTunturilieko . . . . . . . . . Diphasiastrum alpinum . . . . 24Ketonoidanlukko . . . . . . Botrychium lunaria . . . . . . . 24Kotkansiipi . . . . . . . . . . Matteuccia struthiopteris . . . 26Kullero. . . . . . . . . . . . . Trollius europaeus . . . . . . . . 27Punakonnanmarja . . . . . Actaea erythrocarpa . . . . . . 28Purorentukka . . . . . . . . Caltha palustris . . . . . . . . . 29Niittyleinikki . . . . . . . . . Ranunculus acris . . . . . . . . . 30Vaivaiskoivu . . . . . . . . . Betula nana . . . . . . . . . . . . .31Lehtotähtimö . . . . . . . . Stellaria nemorum . . . . . . . 32Hapro . . . . . . . . . . . . . Oxyria digyna . . . . . . . . . . 32Korpiorvokki . . . . . . . . . Viola epipsila . . . . . . . . . . . 34Vaivaispaju . . . . . . . . . . Salix herbacea . . . . . . . . . . 35Sammalvarpio. . . . . . . . Cassiope hypnoides . . . . . . . .37Sielikkö . . . . . . . . . . . . Loiseleuria procumbens . . . . 37Kurjenkanerva . . . . . . . . Phyllodoce caerulea . . . . . . . 39Tähtitalvikki . . . . . . . . . Moneses uniflora . . . . . . . . 39Uuvana . . . . . . . . . . . . Diapensia lapponica . . . . . . 40Vilukko . . . . . . . . . . . . Parnassia palustris . . . . . . . 40Mesiangervo. . . . . . . . . Filipendula ulmaria . . . . . . . 42

Pohjanhorsma. . . . . . . . Epilobium hornemannii . . . . 42Ruohokanukka . . . . . . . Cornus suecica . . . . . . . . . . 44Väinönputki . . . . . . . . . Angelica archangelica . . . . . 45Lapinkuusio . . . . . . . . . Pedicularis lapponica . . . . . . 46Lääte. . . . . . . . . . . . . . Saussurea alpina . . . . . . . . . 47Pohjansinivalvatti . . . . . Cicerbita alpina . . . . . . . . . 48Tunturikeltanot . . . . . . . Hieracium Alpina -ryhmä . . . 48Herttakaksikko . . . . . . . Listera cordata . . . . . . . . . . 50Maariankämmekkä . . . . Dactylorhiza maculata . . . . . 50Tähkäpiippo . . . . . . . . . Luzula spicata . . . . . . . . . . 52Tunturivihvilä . . . . . . . . Juncus trifidus . . . . . . . . . . 53Villapääluikka . . . . . . . . Trichophorum alpinum . . . . . 54

KäävätPohjankääpä . . . . . . . . . Climacocystis borealis . . . . . 58Rusokantokääpä . . . . . . Fomitopsis rosea . . . . . . . . . 58Raidantuoksukääpä . . . . Haploporus odorus . . . . . . . 60Taulakääpä . . . . . . . . . . Fomes fomentarius . . . . . . . 61

Kalat, matelijat, sammakkoeläimetNieriä (rautu) . . . . . . . . Salvelinus alpinus . . . . . . . . 64Taimen . . . . . . . . . . . . Salmo trutta . . . . . . . . . . . 65Harjus . . . . . . . . . . . . . Thymallus thymallus . . . . . . 66Siika . . . . . . . . . . . . . . Coregonus lavaretus . . . . . . 67Hauki . . . . . . . . . . . . . Esox lucius . . . . . . . . . . . . . 68Ahven . . . . . . . . . . . . . Perca fluviatilis . . . . . . . . . . 69Sammakko . . . . . . . . . . Rana temporaria . . . . . . . . . 70Kyy . . . . . . . . . . . . . . . Vipera berus . . . . . . . . . . . .71

LinnutKuikka . . . . . . . . . . . . . Gavia arctica . . . . . . . . . . . 74Telkkä . . . . . . . . . . . . . Bucephala clangula . . . . . . . 74Laulujoutsen. . . . . . . . . Cygnus cygnus . . . . . . . . . . 75Haapana . . . . . . . . . . . Anas penelope . . . . . . . . . . 75Uivelo . . . . . . . . . . . . . Mergellus albellus . . . . . . . . 76Maakotka. . . . . . . . . . . Aquila chrysaetos . . . . . . . . 76Piekana . . . . . . . . . . . . Buteo lagopus . . . . . . . . . . 76Ampuhaukka . . . . . . . . Falco columbarius . . . . . . . . 77Riekko . . . . . . . . . . . . . Lagopus lagopus . . . . . . . . . 78Keräkurmitsa . . . . . . . . Charadrius morinellus . . . . . 78Liro . . . . . . . . . . . . . . . Tringa glareola . . . . . . . . . . 78Rantasipi . . . . . . . . . . . Actitis hypoleucos . . . . . . . . 80Pikkukuovi . . . . . . . . . . Numenius phaeopus . . . . . . 80Tunturikihu. . . . . . . . . . Stercorarius longicaudus . . . . 80Hiiripöllö . . . . . . . . . . . Surnia ulula . . . . . . . . . . . . .81Pohjantikka . . . . . . . . . Picoides tridactylus . . . . . . . 82Räystäspääsky . . . . . . . . Delichon urbicum . . . . . . . . 82Västäräkki . . . . . . . . . . Motacilla alba . . . . . . . . . . 83Sinirinta. . . . . . . . . . . . Luscinia svecica . . . . . . . . . . 83Koskikara . . . . . . . . . . . Cinclus cinclus . . . . . . . . . . 84Kivitasku . . . . . . . . . . . Oenanthe oenanthe . . . . . . 84Punakylkirastas . . . . . . . Turdus iliacus . . . . . . . . . . . 85Pajulintu . . . . . . . . . . . Phylloscopus trochilus . . . . . 85Kirjosieppo . . . . . . . . . . Ficedula hypoleuca . . . . . . . 86Lapintiainen . . . . . . . . . Parus cinctus . . . . . . . . . . . 86Kuukkeli. . . . . . . . . . . . Perisoreus infaustus . . . . . . . 86Korppi . . . . . . . . . . . . . Corvus corax . . . . . . . . . . . 86Järripeippo . . . . . . . . . . Fringilla montifringilla . . . . . 88

Urpiainen. . . . . . . . . . . Carduelis flammea . . . . . . . 88Pulmunen . . . . . . . . . . Plectrophenax nivalis . . . . . . 89Lapinsirkku . . . . . . . . . . Calcarius lapponicus . . . . . . 89

NisäkkäätMetsäpäästäinen. . . . . . Sorex araneus . . . . . . . . . . 92Pohjanlepakko. . . . . . . . Eptesicus nilssonii . . . . . . . . 94Euroopanmajava . . . . . . Castor fiber . . . . . . . . . . . . 95Orava . . . . . . . . . . . . . Sciurus vulgaris. . . . . . . . . . 96Peltomyyrä . . . . . . . . . . Microtus agrestis . . . . . . . . 97Harmaakuvemyyrä . . . . . Myodes rufocanus . . . . . . . . 98Tunturisopuli . . . . . . . . Lemmus lemmus . . . . . . . . . 99Metsäjänis . . . . . . . . . . Lepus timidus . . . . . . . . . . .100Susi. . . . . . . . . . . . . . . Canis lupus . . . . . . . . . . . . 101Kettu. . . . . . . . . . . . . . Vulpes vulpes . . . . . . . . . . . 102Naali . . . . . . . . . . . . . . Vulpes lagopus . . . . . . . . . . 103Supikoira . . . . . . . . . . . Nyctereutes procyonoides . . .104Karhu . . . . . . . . . . . . . Ursus arctos . . . . . . . . . . . . 105Lumikko. . . . . . . . . . . . Mustela nivalis . . . . . . . . . .106Kärppä. . . . . . . . . . . . . Mustela erminea . . . . . . . . .106Minkki . . . . . . . . . . . . . Neovison vison . . . . . . . . . .109Näätä . . . . . . . . . . . . . Martes martes . . . . . . . . . .109Saukko . . . . . . . . . . . . Lutra lutra . . . . . . . . . . . . . 110Ahma . . . . . . . . . . . . . Gulo gulo . . . . . . . . . . . . . 111Ilves . . . . . . . . . . . . . . Lynx lynx . . . . . . . . . . . . . 112Hirvi . . . . . . . . . . . . . . Alces alces . . . . . . . . . . . . . 112Poro . . . . . . . . . . . . . . Rangifer tarandus tarandus . . 114Metsäkauris . . . . . . . . . Capreolus capreolus . . . . . . . 115

JohdantoPallas-Yllästunturin kansal-lispuisto muodostaa Suo-men pohjoisen luonnon – metsien, soiden, tunturien ja vesistöjen – säilymisen kan-nalta erittäin merkittävän kokonaisuuden ja on lajistol-taan monilta osin kansainvä-lisesti ainutlaatuinen.

Länsi-Lapin tunturit ovat poh-joisen ja etelän kohtauspaik-ka, jossa ilmasto, maaperä ja tunturien korkeussuhteet luovat hienon kokonaisuu-den luonnonharrastajalle tutkittavaksi ja retkeilijälle koettavaksi.

Pallas-Yllästunturin kansal-lispuiston ydin, 100 km pitkä Ounasselänteen tunturiket-ju, ulottuu Ounastuntureilta Ylläkselle. Tunturiselänne on monien eläin- ja kasvilajien levinneisyyden joko eteläisel-lä tai pohjoisella äärirajalla.

Tunturit ovat myös vedenja-kajaseutua, sillä ne sijaitsevat kahden päävesistöalueen ra-jalla. Länsirinteiden joet las-kevat Tornion-Muonionjo-keen ja itäpuolen Ounasjokea myöten Kemijokeen.

Muinaiset vuoretTunturit ovat jäänne mui-naisista yli 2000 m korkeis-ta vuorista, jotka ovat vuosi-miljardien kuluessa kuluneet pyöreämuotoisiksi tuntureik-si. Kallioperä vaikuttaa alueen lajistoon. Emäksiset kivilajit luovat paremman kasvualus-tan kuin happamat kvartsiit-tikallioiden alueet. Maape-rän irtomuodostumat ovat pääosin viimeisen jääkauden kerrostamia.

Peräpohjolaa ja Metsä-Lappia

Peräpohjolan ja Metsä-Lapin raja ilmenee kuusen poh-

joisena metsänrajana, joka kulkee Pahakurun tienoilla. Havumetsät nousevat tun-turissa paikoin 550 m kor-keudelle. Sen yläpuolella on pohjoisessa vielä tunturikoi-vun muodostama vyöhyke. Kansallispuiston metsät ovat valtaosin vanhoja luonnon-metsiä. Viimeisen sadan vuoden aikana metsäpaloja ei ole juuri ollut, mutta sitä aiemmat palot ovat vaikut-taneet metsien rakenteeseen huomattavasti.

Natura 2000Natura 2000 on Euroopan unionin hanke, jolla säily-tetään luonnon monimuo-toisuutta. Pallas-Yllästuntu-rin kansallispuistossa Natura 2000 -luontotyypeistä eri-tyisen arvokkaita ovat luon-nonmetsät, tunturikankaat, tunturikoivikot, aapasuot, puustoiset suot, keidassuot,

tulvametsät, metsäluhdat, runsaslajiset kuivat ja tuo-reet niityt, palsasuot, ja huur-resammallähteet sekä karut kirjasvetiset järvet. Pallas-Yl-lästunturin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitel-massa on tavoitteeksi ase-tettu alueen luonnontilaisten metsien, soiden ja tunturei-den luonnontilaisuuden sekä uhanalaisten ja direktiivilaji-en populaatioiden elinvoi-maisuuden säilyttäminen ja parantaminen.

Muita tavoitteita ovat kes-tävän matkailukäytön, luon-to-opastuksen ja ympäristö-kasvatuksen kehittäminen, paikallisten asukkaiden luon-nonkäytön edistäminen kes-tävän käytön periaatteiden mukaan sekä saamelaiskult-tuurin ja tutkimuskäytön edel-lytysten turvaaminen suoje-luarvot huomioon ottaen.

8 9

Kulkijan ohjeetPallas-Yllästunturin kan-sallispuisto on jaettu vyö-hykkeisiin, joilla ohjataan alueen käyttöä. Eri vyöhyk-keillä on erilaiset liikkumis- ja leiriytymismääräykset.

Kansallispuistossa saa liik-kua vapaasti kävellen ja hiihtäen lukuun ottamat-ta rajoitusvyöhykkeitä, jois-sa liikkumista on rajoitettu. Maastopyöräily on sallittu sii-hen osoitetuilla reiteillä.

Moottoriajoneuvojen käyt-tö on kielletty. Luontaiselin-keinojen harjoittajia, poro-miehiä ja Metsähallituksen työntekijöitä koskevat erilli-set säännökset.

Tulenteko on sallittu erityis-, kulttuuri- ja virkistysvyöhyk-keellä vain merkityillä tulen-tekopaikoilla. Metsäpalova-roituksen aikaan tulenteko on kokonaan kielletty.

Erityis-, kulttuuri- ja virkis-tysvyöhykkeellä saa telttailla merkityillä telttailupaikoilla sekä autiotupien läheisyydes-sä. Erämaavyöhykkeellä telt-tailupaikan voi valita vapaas-ti, kun muistaa kunnioittaa luontoa ja muiden kulkijoi-den rauhaa.

Pyri roskattomaan retkeilyyn. Tuo kaikki roskat pois kansal-lispuistosta. Palavat jätteet voit polttaa tulentekopaikoil-la. Huomioi metsäpalovaara!

Marjastaminen ja sienestä-minen on sallittua, mutta jätä muuten kaikki kasvit rauhaan.

Älä häiritse puiston eläimiä. Lemmikit saavat kulkea mu-kana vain kytkettyinä. Kansal-lispuistossa koiran saa viedä autiotupaan vain muiden kul-kijoiden suostumuksella. Va-raus- ja vuokratupiin koiria ei saa viedä. Koiran kanssa ret-keilevän kannattaa siis ottaa teltta mukaan vaellukselle.

Kasviretkikohteet top 10 1. Varkaankuru ja Kesänki-

järvi: hienoa lehtolajistoa, kuten pohjansinivalvatti, väinönputki ja lehtotähti-mö sekä kuusikoissa pih-ka-, pursu-, rusokanto- ja pohjankääpä.

2. Totovaara: vanhat raita- ja kuusimetsät, erikoisuute-na raidantuoksukääpä.

3. Kukastunturi: vanhoja mäntymetsiä, harvinais-ta kanervatunturikangas-ta. Tunturivihvilä, riekon-marja ja kurjenkanerva.

4. Linkupalon tulivuoripuis-to ja Kalliokoski: erityistä geologiaa ja reheviä let-tosoita. Tunturiängelmä, piilovesiherne, lääte, kul-tasammal ja näsiä.

5. Ruoppaköngäs: rehe-vä jokivarsi. Lapinlei-nikki, pohjanpunahe-rukka, sudenmarja ja punakonnanmarja.

6. Pyhäjoen luontopolku ja Pallasjärven niityt: kot-kansiipi, alppikello, vel-holehti, tähtitalvikki, leh-tomatara, herttakaksikko, harajuuri. Kääpiä sinihap-

ra-, korpilude- ja aarnikää-pä. Niityillä keto- ja aho-noidanlukko, pikku- ja isolaukku.

7. Pallastunturin kerojen kierrokset ja Vatikurun luontopolku: ketonoidan-lukko, siniyökönlehti, vi-lukko, kumina, mähkä, hapro, tunturihärkki, uu-vana ja sielikkö.

8. Kyrön Vuontisjärveltä Montellin majalle: lehto-kuusikossa sudenmarja, lillukka ja kerrottu niit-tyleinikki. Tunturikankaal-la tähkäpiippo, tunturipa-ju, lapinkuusio ja lääte.

9. Ketomellasta Hietajärven kautta Hannukuruun: poimulehti, väinönput-ki, sudenmarja, huopa-ohdake, luhtalitukka ja tuoksusimake.

10. Ounastunturien Pyhäkero: sielikkö, uuvana, sammal-varpio, tunturilieko, närvä-nä ja riekonsara.

Kohteet on merkitty seuraavi-en sivujen karttoihin.

10 11

Ylläs-tunturit

Pallas-tunturit

Ounas-tunturit

Rauhala

Muotkavaara

JerisjärviPöntsö

Luosu

SärkijärviMuonionalusta, Ruotsi

Olos

Köngäs

Sirkka

Peltovuoma

Vuontisjärvi

Yli-Kyrö

Kyrö

Ketomella

Raattama

Torassieppi

Kerässieppi

Lainio

Levi

Ylläsjärvi

Tunturi-Lapin luontokeskus

Pallastunturin luontokeskus

Muonio

ÄkäslompoloKittilä

Kolari

EnontekiöHetta

Kilpisjärvi n. 150 km

Inari

Sodan-kylä

Yllästunturin luontokeskusKellokas

E8

E8

940

940

957

957

956

956

956

956

955

79

79

80

93

N

6.

7.

8.

9.

10.

Reittimerkinnät– Kesä & talvi– Kesä– Talvi--- Maastopyörä (Ylläs–Levi)--- Moottorikelkka

Ylläs-tunturit

Pallas-tunturit

Ounas-tunturit

Rauhala

Muotkavaara

JerisjärviPöntsö

Luosu

SärkijärviMuonionalusta, Ruotsi

Olos

Köngäs

Sirkka

Peltovuoma

Vuontisjärvi

Yli-Kyrö

Kyrö

Ketomella

Raattama

Torassieppi

Kerässieppi

Lainio

Levi

Ylläsjärvi

Tunturi-Lapin luontokeskus

Pallastunturin luontokeskus

Muonio

ÄkäslompoloKittilä

Kolari

EnontekiöHetta

Kilpisjärvi n. 150 km

Inari

Sodan-kylä

Yllästunturin luontokeskusKellokas

E8

E8

940

940

957

957

956

956

956

956

955

79

79

80

93

N1.

3.

2.

4.

5.

Kulttuurikohteet

Saivo SáivaSaivouskolla on ollut keskeinen asema saamelaisten uskomu-selämässä. Suomessa saivo liittyy järveen, jossa koettiin jotain erikoista ja joka käsitettiin henkiolentojen asuinpaikaksi. Nämä olennot auttoivat ihmistä, mutta vaativat vastapalvelukseksi uhreja. Saivojärven rannalla saattoi olla uhrauspaikka, mutta usein pelkästään kunnioittava käytös turvasi esimerkiksi hyvän kalaonnen. Tarinaperinteessä kerrotaan, että äänekäs kalasta-ja jäi yleensä aina ilman saalista. Joskus kalaa saatiin valtavia määriä, joskus ei lainkaan. Siksi uskottiin, että kalat katosivat syvälle saivon kaksoispohjan alle.

Suomen tunnetuimpia saivoja ovat jyrkkäreunainen Pakasaivo ja Äkässaivo Pallas-Yllästunturin kansallispuiston länsipuolella.

Seita SieidiSeita on saamelaisen maailmankuvan mukainen jumalan asuinsija tai mahtikeskittymä useimmiten luonnonmuodostu-massa, joka jollain tavalla eroaa ympäristöstään. Yleensä seita on erikoinen kivi, jossa nähdään ihmisen piirteitä. Jotkut seidat olivat monen suvun yhteisiä, mutta myös kotipiireissä oli omia seitoja. Niiden kautta hengiltä pyydettiin asioita, jotka olivat avuksi jokapäiväisessä elämässä. Seidalle uhrattiin yleisimmin saaliseläinten luita, minkä toivottiin lisäävän saalistusonnea.

Kristinuskon myötä seitoja tuhottiin, mutta niitä saatettiin tu-hota aiemminkin siksi, ettei saalista saatu uhrauksista huoli-matta. Tunnettuja alueen seitoja ovat esimerkiksi Keimiönie-men kalaseita sekä Seitapahta.

Äkässaivon seitapahtaPakasaivo

1918

Historiallisen ajan hautaus-maa ”Kurjenpolvi” Kittilässä.

Muut kulttuurikohteetPyyntikuopat ovat harvoja säilyneitä merkkejä kivikautisista metsästystavoista. Kuopat tehtiin peurojen luontaisille kulku-reiteille. Joskus kaivettiin yli sadan kuopan järjestelmiä, joskus vain kuoppa tai pari riitti. Ne näkyvät maastossa 2–4 metrin laajuisina ja metrinkin syvinä painanteina.

Kivikautisia asuinpaikkoja puolestaan on löydetty esimerkik-si Pallasjärven rannalta. Puistossa on merkkejä myös vanhas-ta niittytaloudesta. Tulvaniityiltä ja soilta korjattiin karjalle re-hua 1950-luvulle asti. Rehu nostettiin kuivumaan suoviin ja rakennettiin lato varastoimista varten. Puistosta löytyvistä ki-visistä rajamerkeistä jotkut liittyvät 1300-luvulla aloitettuun Tornion ja Kemin rajankäyntiin.

Muut pyhät paikat Saariin hautaaminen on ollut yleinen tapa, koska niissä pedot eivät päässeet vainajiin käsiksi. Ne olivat myös väliaikaisia ke-sähautapaikkoja kristinuskon aikana, kun vainajaa ei heti saatu vietyä siunattuun maahan pitkien välimatkojen takia. Esimer-kiksi Muuraissaarenmulkku Jerisjärvellä on vanha hautasaari. Samalla järvellä on myös uhripaikaksi sanottu Haltioletto, jo-hon on myös haudattu.

Jotkut paikat koettiin pyhiksi, vaikkei niissä tiettyä uhrauspaik-kaa ollutkaan. Luonnon sielu ja henget nähtiin monenlaisina ilmentyminä, joskus itse maisemassa. Tällaiset paikat paljas-tuvat usein paikannimissä ja tarinaperinteessä. Esimerkiksi Py-häkeroa on pidetty saamelaisten pyhänä paikkana.

Pippokaltion heinäsuovan pohja

KasvitKansallispuiston alueella on yli 250 putkilokasvilajia, joista vaarantuneita lajeja on kaksitoista ja valtakunnallisesti silmälläpidettäviä lajeja seitsemän.

Tunturilieko Diphasiastrum alpinumEN: Alpine Clubmoss SWE: Fjällummer DE: Alpen-Flachbärlapp FR: Lycopode des AlpesTunturilieko on pienikokoi-nen tunturissa kasvava sa-nikkainen, jonka varsi sui-kertaa maata myöten jopa 30–40 cm.

Ketonoidanlukko Botrychium lunariaEN: Moonwort SWE: Låsbräken DE: Echte Mondraute FR: Botryche lunaireKetonoidanlukko on kaikki lukot avaava ”elävä fossiili”, jonka lehti muistuttaa van-haa avainta ja lehdykät kuu-ta tai kirveen terää. Erikoisen ulkonäön vuoksi sitä on käy-tetty muinoin mm. kirveenis-kuhaavojen parantamiseen, ja se tehosi parhaiten kuuta-molla kerättynä.

Kotkansiipi Matteuccia struthiopterisEN: Ostrich Fern SWE: Strutbräken DE: Straußfarn FR: Matteuccie fougère-à-L’AutricheKotkansiipi on saanut nimensä isoista, upeista siivenkaltaisis-ta lehdistään. Sillä on erilliset tummanruskeat ja jäykät itiö-lehdet, jotka törröttävät pystyssä läpi talven.

Kullero Trollius europaeusEN: Globeflower SWE: Smörbollar DE: Europäische Trollblume FR: Trolle d’EuropeKullero on Lapin maakuntakukka, jonka muita nimityksiä ovat mm. pumpulakukka, juhannuskukka, mollonen, pallokukka, pulpukka ja kulkuskukka.

26 27

Punakonnanmarja Actaea erythrocarpaEN: Red Baneberry SWE: Röd trolldruva DE: Rotfrüchtiges Christophskraut FR: Actée rougePunakonnanmarjan ovat myrkyllisiä muille kuin linnuille, jot-ka levittävät siemeniä uusille kasvupaikoille. Saamelaisten ni-mitys punakonnanmarjalle on beatnatmuorji, koiranmarja.

Purorentukka Caltha palustrisEN: Kingcup, Marsh Marigold SWE: Kalvleka DE: Sumpfdotterblume FR: Populage des maraisRentukkaa on käytetty ulkoisesti paleltumiin ja reumaan. Sillä on useita kutsumanimiä, mm. sammakon-, vilu- ja kuolemankukka.

28 29

Niittyleinikki Ranunculus acrisEN: Meadow Buttercup SWE: Smörblomma DE: Scharfer Hahnenfuß FR: Renoncule âcreNiittyleinikki jää myrkyllisenä karjan laitumella syömättä. Sitä on käytetty iholle nosta-maan rakkoja luuvalon ja vi-lutaudin hoidossa; kerrotaan myös kerjäläisten käyttäneen saadakseen kasvoihinsa sää-liä herättävää ihottumaa.

Vaivaiskoivu Betula nanaEN: Dwarf Birch SWE: Dvärgbjörk DE: Zweirg-Birke FR: Bouleau nainTällä maailman pohjoisim-malla koivulajilla on kolikko-maiset pienet lehdet. Kasvu-paikasta riippuen se voi olla maanmyötäinen tai jopa tois-ta metriä korkea. Vaivaiskoivu tuottaa eteerisiä öljyjä ja pa-laa tuoreenakin. Se on tärkeä osa Lapin maaruskaa.

Lehtotähtimö Stellaria nemorumEN: Wood Stichwort SWE: Lundstjärnblomma DE: Waldsternmiere FR: Steillaire des boisVaatelias lehtotähtimö kas-vaa rehevimmissä puronvarsi-korvissa ja lehtopainanteissa. Kukkien syvään liuskoittuneet terälehdet saavat ne näyttä-mään hämyisässä lehdos-sa tuikkivilta valkeilta täh-diltä, mihin viittaa niin sana tähtimö kuin latinankielinen Stellaria-sukunimikin.

Hapro Oxyria digynaEN: Mountain Sorrel SWE: Fjällsyra DE: Alpensäuerling FR: Oxyrie à deux stigmatesHapro on ollut pohjoisissa oloissa tärkeä c-vitamiinin lähde ja mm. suolan korvike ja poronmaidon juoksetta-ja. Se sisältää oksaalihappoa kuten esim. raparperi, joten on runsaasti syötynä haital-linen. Hapro on ilmeisesti ol-lut jääkauden jälkeen ensim-mäisiä paljastuneelle maalle ilmaantuneita kasveja.

32

VaivaispajuSalix herbacea

EN: Dwarf willow SWE: Djärgvide

DE: Kraut-Weide FR: Saule herbacé

Vaivaispaju kuuluu pajukas-vien heimon kääpiöihin. Se kasvaa maanrajassa palja-

kalla karuilla lumenviipymil-lä, kallioilla ja rannoilla.

Korpiorvokki Viola epipsilaEN: Dwarf Marsh Violet SWE: Mossviol DE: Torfveilchen FR: Viola epipsilaKauniin lila korpiorvokki risteytyy helposti suo-orvokin kans-sa. Lajien risteymää sanotaan viitaorvokiksi.

34

Sielikkö Loiseleuria procumbensEN: Trailing Azale SWE: Krypljung DE: Alpenazalee FR: L’Azalée couchéeSielikkö esiintyy kuivilla ka-ruilla tunturikankailla ja -kal-lioilla. Mattomainen kasvu-tapa auttaa sitä selviämään kylmien tuulten ja pakkas-ten armoilla. Sielikkö kukkii varhain ja vaaleanpunerta-vat kukat värittävät tunturei-ta Nuorgamista Pallas-Ou-nastuntureille ja Saariselän alueelle, mutta etelämpänä se on jo harvinaisempi.

Sammalvarpio Cassiope hypnoidesEN: Moss Heather SWE: Mossljung DE: Moosähnliche Cassiope FR: Cassiope hypnoïdeTyypillisesti lumenviipymiltä tavattavan sammalvarpion tunnistaa putkilokasviksi vii-meistään kellomaisista pie-nistä kukista. Lehdet ovat var-renmyötäiset, eikä rento kasvi kohoa 5–10 cm maanpintaa korkeammalle.

37

Tähtitalvikki Moneses unifloraEN: One-flowered Wintergreen SWE: Ögonpyrola DE: Einblütiges Wintergrün FR: Pirole à une fleurTähtitalvikin pyöreäkärkiset lehdet ovat matalaan sahalai-taiset ja varren päässä nuok-kuu yksi valkoinen kukka. Se lymyilee varjoisissa tuoreissa kangasmetsissä, korvissa ja puronvarsissa koko maassa.

Kurjenkanerva Phyllodoce caeruleaEN: Blue Heath SWE: Lappljung DE: Moosheide FR: Phyllodoce bleueTunturipaljakalla ja -koivi-koissa kasvavan kurjenkaner-van lehdet ovat neulasmaiset ja kukat ruukkumaiset, nuok-kuvat. Sillä on myös oma tun-turikangastyyppi, kurjenka-nervakankaat. Paikoin siihen törmää alempanakin, jopa havumetsissä.

39

Uuvana Diapensia lapponicaEN: Diapensia SWE: Fjällgröna DE: Diapensie FR: Diapensie de LaponieUuvana viihtyy tuntureitten tuulisilla ja kuivilla lakialueilla, sa-moilla paikoilla kuin sielikkö. Ankarista oloista selvitäkseen se tekee maanrajaan puolipallomaisia mättäitä, josta vain valkoi-set kukat kohoavat. Uuvanaa tavataan eteläisimmillään Pal-las-Ounastuntureilla ja Saariselän tuntureilla.

Vilukko Parnassia palustrisEN: Grass-of-Parnassus SWE: Slåtterblomma DE: Sumpf-Herzblatt FR: Parnassie des MaraisVilukon tunnistaa herttatyvi-sistä aluslehdistä ja kauniista valkoisesta kukasta, joka on kuultavasuoninen. Se esiintyy rehevillä soilla, järven ranta-niityillä sekä purojenvarsilla.

40

Pohjanhorsma Epilobium hornemanniiEN: Hornemann’s Willowherb SWE: Fjälldunört DE: Hornemanns Weidenröschen FR: Épilobe de HornemannMaitohorsmaa eli ”rentun-ruusua” huomattavasti pie-nempi pohjanhorsma kasvaa lähteikköjen ja lähdepurojen viileillä sammalikoilla. Sen lehdet ovat puhtaanvihreät ja pienihampaiset.

Mesiangervo Filipendula ulmariaEN: Meadowswee SWE: Älggräs DE: Großes Mädesüß FR: Reine-des-présMesiangervo on kookas ruo-ho, joka viihtyy lehdoissa sekä purojen ja ojien varsissa. Ku-kinnot ovat hyväntuoksuiset. Nuoria lehtiä on kerätty ja kuivattu mm. teen aineksiksi.

Pohjanhorsma

42

Ruohokanukka Cornus suecicaEN: Dwarf Cornel SWE: Hönsbär DE: Schwedischer Hartriegel FR: Cornouiller de SuèdeRuohokanukalla kukan ”valkoiset terälehdet” ovatkin kukinnon alla olevia suojuslehtiä ja itse kukat ovat vain pienet mustat pilkut. Tästä syystä sitä on sanottu myös kahvikukaksi. Punai-set marjat ovat syötäväksi kelvottomia.

Väinönputki Angelica archangelicaEN: Garden Angelica SWE: Kvanne DE: Arznei-Engelwurz FR: Angélique officinaleVäinönputki on ollut tärkeä Lapin ja Grönlannin vihannes- ja rohdoskasvi. Lappalaiset ovat käyttäneet väinönputkea sekä ruoaksi että lääkkeeksi vatsavaivoihin ja kuumeeseen. Sitä on viljelty ravintokasvina Etelä-Euroopan yrttitarhoissakin. Lehdet ja varret sopivat mm. salaattiin, makeisiin, hillon tekoon ja juu-ret mausteeksi likööreihin.

44 45

Lääte Saussurea alpinaEN: Alpine Saw-wort SWE: Fjällskära DE: Echte Alpenscharte FR: Saussurée des AlpesLäätteen voi löytää tunturialueella niin soilta, rannoilta, met-sistä kuin paljakaltakin. Kauniinvioletit kukat tuoksuvat miel-lyttävästi vaniljajäätelöltä. Ohdakkeensukuinen lääte ei ole piikkinen, vaan pehmeän karvainen.

Lapinkuusio Pedicularis lapponicaEN: Lapland Lousewort SWE: Lappspira DE: Lappländisches Läusekraut FR: Pédiculaire de LaponieTunturiniityillä ja puronvarsilla kasvavalla hauskakukkaisella la-pinkuusiolla on erikoinen elämäntapa: se kasvattaa imujuu-ria, joiden avulla se varastaa ravintoa naapurikasvin, vaikka-pa mustikan, juuristosta.

46 47

Pohjansinivalvatti Cicerbita alpinaEN: Alpine Sow-thistle SWE: Torta DE: Alpenmilchlattich FR: Laitue des AlpesUpeakukkainen, jopa miehen-mittaiseksi kasvava pohjansi-nivalvatti on tyypillinen laji nimenomaan Pallas-Ylläksen alueelle; ympäröivillä seu-duilla sitä ei juuri kasva. Porot rouskuttavat pohjansinival-vattia erityisen mielellään, ja tiedetäänpä sitä ennen käyte-tyn ihmisravinnoksikin.

Tunturikeltanot Hieracium Alpina -ryhmäEN: Alpine Sweetgrasses SWE: Fjällfibblor DE: Alpenhabichtskräuter FR: Épervière alpineKarulla kivikkoisella tunturi-paljakalla kasvava auringon-keltainen tunturikeltano näyt-tää sukulaiseltaan voikukalta, mutta on pehmeäkarvainen.

Herttakaksikko Listera cordataEN: Lesser Twayblade SWE: Spindelblomster DE: Kleines Zweiblatt FR: Listère à feuilles ovalesSydämenmuotoisista lehdis-tään nimensä saanut hertta-kaksikko kasvaa koko maas-sa mutta pikkuruisena se jää usein huomaamatta. Läheltä tarkasteltuna herttakaksikon minikokoiset kukat ovat yh-tä upeat kuin isommillakin orkideoilla.

Maariankämmekkä Dactylorhiza maculataEN: Heath Spotted Orchid SWE: Jungfu Marie nycklar DE: Gefleckte Kuckucksblume FR: Orchis tachetéSuloisen vaaleanpunakirja-va maariankämmekkä lienee tutuin kämmekkälajimme. Nimi viittaa Neitsyt Mariaan, jonka yhteenliitettyjä käsiä maariankämmekän juurimu-kuloiden arveltiin ennen ai-kaan muistuttavan.

50

Tunturivihvilä Juncus trifidusEN: Three-leaved Rush SWE: Klynnetåg DE: Dreispaltige Binse FR: Jonc trifideSitkeän tunturivihvilän ma-talia tupsuja löytää tunturi-alueiden kuivimmilta ja ka-ruimmilta alueilta, kallioilta ja tuulenpieksämiltä.

Tähkäpiippo Luzula spicataEN: Spiked Wood-rush SWE: Axfryle DE: Ähren-Hainsimse FR: Luzule en épisTähkäpiipon, kuten muutkin piipot, tuntee lehden tyven pitkistä karvoista. Karaistu-neen tunturikasvin tunturiso-raikosta kuin jokivarrestakin.

VillapääluikkaTrichophorum alpinumEN: Cotton Deergrass SWE: Snip DE: Wollige Rasenbinse FR: Scirpe HudsonVillapääluikat vaikutta-vat seisovan rivissä, sil-lä varret nousevat suon rimmessä suikertavasta juurakosta. Kesän kulues-sa villapääluikille kasvaa soma valkea liehutukka.

54

KäävätKääpälajeja tavataan puiston alueella toista sataa ja jäkäliä 260. Kääpien ja jäkälien elämälle vanhat luonnontilaiset metsät ovat elinehto.

Pohjankääpä Climacocystis borealisEN: Northern Polypore SW: trådticka DE: Nordische Porling FR: Polypore boréalValkoinen, pehmeän vetinen pohjankääpä esiintyy oikuk-kaasti: joinakin vuosina sitä ei löydy lainkaan, joinakin taas sitä löytyy vanhojen kuusi-koiden kätköistä runsaastikin.

Rusokantokääpä Fomitopsis roseaEN: Pink Polypore SW: rosenticka DE: Rosenrote Baumschwamm FR: Polypore roseRusokantokäävän kauniin vaaleanpunapilliset itiö-emät kasvavat hiljattain kaa-tuneissa kuusimaapuissa. Etelä-Suomessa se on har-vinainen, mutta Lapin van-hoissa kuusikoissa paikoin runsaskin.

58

RaidantuoksukääpäHaploporus odorusEN: Polypore SW: doftticka DE: Wohlriechender FR: Polypore odorantHerkullisen aniksentuoksuinen raidantuoksukääpä kelpuut-taa kasvualustakseen vain vanhan, usein ränsistyneen raidan. Tuoksu on etenkin kostealla säällä niin voimakas, että käävän voi löytää pelkästään sen perusteella. Entisaikaan itiöemiä on käytetty liinavaatekaapeissa ilmanraikastajina.

TaulakääpäFomes fomentariusEN: Tinder fungus SW: Fnösksticka DE: Zunderschwamm FR: Polypore allume-feu, AmadouvierKoko maassa koivulla yleisesti kasvava taulakääpä oli aikanaan varsin hyödyllinen sieni: siitä valmistettiin taulaa eli sytyket-tä, joka syttyi tuluksilla isketystä kipinästä. Taula myös kyti pitkään, joten sitä saattoi käyttää vaikkapa tulen siirtämises-sä paikasta toiseen.

60

Kalatmatelijatsammakkoeläimet

Taimen Salmo truttaEN: Brown trout SWE: Öring DE: Forelle FR: Truite commune

Taimen on hyvin himoittu saaliskala. Siitä löytyy niin me-ri-, järvi- kuin puromuotokin. Useat meritaimenkannat

ovat uhanalaisia ja sen vuoksi joissain taimenjoissa puis-ton ja sen lähialueilla on taimenen kohdalla kalastusrajoi-

tuksia. Meritaimenta esiintyy Tornio-, Muoniojoessa sekä Könkämäenossa sekä niiden sivujoissa. Taimen on suosittu

istutuskala ja sitä onkin istutettu moniin altaisiin Tuntu-ri-Lapin alueella. Myös lohi (Salmo salar: Lax, Salmon, At-

lantischer Lachs, Saumon atlantique) käyttää samaa väylää noustessaan merisyönnökseltä

kutuvesiin.

Nieriä (rautu) Salvelinus alpinusEN: Arctic char SWE: Fjällröding DE: Seesaibling FR: Omble chevalierNieriä, jota Lapissa kutsutaan yleisesti rauduksi, on maailman pohjoisimmak-si levinnyt sisävesikala. Rautujen keskinäisistä sukulaisuussuhteista ei ole vieläkään varmuut-ta ja saattaa olla, että myöhemmin määritel-lään useita rautulajeja. Raudusta löytyy myös meritaimenen kaltainen merimuoto – kotoi-set raudut eivät kylläkään vaella merelle. Rautu on melko huono kilpailemaan taimenen kans-sa. Se ei usein pärjää vesissä, joissa on vahva taimenkanta.

64 65

Harjus Thymallus thymallusEN: Grayling SWE: Harr DE: Äsche FR: OmbreHarjus on suosittu perhokalastajien saaliskoh-de. Myös Pohjois-Suomessa se on ollut tärkeä kotitarvekalastuksen kohde. Harjusta esiintyy monin paikoin Suomessa, mutta sen levinnei-syys on pohjoispainotteinen. Lapissa monet harjuskannat ovat alkuperäisiä, eikä sitä ole is-tutettu. Harjus kutee keväällä, mikä on poikke-uksellista lohikaloille.

Siika Coregonus lavaretusEN: Whitefish SWE: Sik DE: Große Maräne FR: Corégone lavaret

Siika kuuluu lohikaloihin ja sillä on rasvaevä. Siioilla lajikysy-mys on vielä auki, sillä on olemassa useita erityyppisiä sii-

kakantoja. Yleensä ne jaotellaan joko siivilähampaiden mu-kaan tai käyttäytymisen mukaan. Erilaisilla siivilähampailla

eri siikakannat käyttävät toisistaan poikkeavaa ravintoa. Sii-ka on yleinen istutuskala. Sen lähisukulainen muikku (Core-

conus albula: Vendace, Siklöja, Kleine Ma-räne, Corégone blanc) ei

kasva niin isoksi kuin siika.

Mui-kun

erot-taa siias-

ta pidem-män alaleuan

perusteella.

66 67

Hauki Esox luciusEN: Pike SWE: Gädda DE: Hecht FR: BrochetHauki on yksi yleisimmistä kaloista vesistöissämme. Se on helppo tunnistaa petokalaksi sukkulamaisen muodon vuok-si. Hauki väijyy saalista hiljaa paikallaan, sopivan tilaisuuden tullen se syöksyy salamavauhtia saaliinsa kimppuun. Sille kelpaavat muiden kalojen lisäksi myös vesilintujen poika-set, sammakot tai vaikkapa uimaan lähteneet myyrät. Hau-ki on kevätku- tuinen kala. Historiallisella ajalla se oli suo- sittu kuivakalana ja sitä vietiin Tuntu- ri-Lapin alueelta Ruotsiin ja Sak-saan saakka.

Ahven Perca fluviatilisEN: Perch SWE: Abborre DE: Flussbarsch FR: Perche commune

Ahven on yleinen kala. Se on suosittu onki- tai pilkki-saalis ja varsin hyvänmakuinen. Se ei kuitenkaan ole

saavuttanut samanlaista suosiota matkailijoiden kes-kuudessa kuin komeammat lohikalamme. Ahven on

peto jo pienestä pitäen, tosin sen saalis nuorena poi-kasena koostuu pienen pienestä eläinplanktonista.

Kalaravintoon ahven siirtyy vasta myöhem-min, jolloin sen kasvunopeuskin kiih-

tyy. Ahven kärsii happamoi-tumisesta, ei vesistöjen

rehevöitymisestä.

68 69

Sammakko Rana temporariaEN: Common frog SWE: Groda DE: Frosch FR: GrenouilleSuomalainen tavallinen sam-makko on maailman pohjoi-sin sammakkoeläin. Sitä ta-vataan koko Suomessa aina Kilpisjärveä myöten. Sam-makkoeläimenä se tarvitsee vettä kuteakseen. Samma-kon toukat, nuijapäät, kehit-tyvät vedessä. Niiden muo-donvaihdoksessa kehittyvät neljä raajaa ja pyrstö häviää. Tällöin ne myös alkavat hen-gittää keuhkoilla ja iholla. Pohjois-Lapissa sammakon aktiivinen aika on lyhyt, sillä vaihtolämpöisenä eläimenä se tarvitsee tarpeeksi lämpi-mät ilmat kyetäkseen liikku-maan. Talvet sammakot viet-tävät horroksessa järvien ja lampien pohjamudissa.

Kyy Vipera berusEN: Viper, Adder SWE: Huggorm DE: Viper FR: VipéreKyy on Tunturi-Lapin alueella harvinainen laji. Ilmastonmuutos saattaa runsastuttaa kantoja. Kyy on Suomen ainoa myrkylli-nen käärme. Kyy on vaihtolämpöinen eläin ja sen vuoksi niitä saattaa keväällä kerääntyä suuria määriä paahteisille paikoil-le lämmittelemään. Talvet ne viettävät muiden kyiden kanssa kivilouhikoissa tai vastaavissa paikoissa. Kyy saalistaa myyriä ja päästäisiä, mutta niiden puuttuessa myös sammakot ja lin-nutkin kelpaavat. Matelijana kyyn poikaset kehittyvät munan sisällä, mutta munat rikkoutuvat jo emon munanjohtimessa ja näyttää kuin se synnyttäisi eläviä poikasia.

70

LinnutPallas-Yllästunturin alueella tavataan noin 180 lintulajia. Lajisto koostuu sekä havumetsien, soiden että tunturipaljakoiden ja -ylänköjen lajeista. Monet tunturilajeista, kuten kiiruna, keräkurmitsa, punakuiri, tunturikihu ja pulmunen ovat puistossa levinneisyysalueensa etelärajoilla. Puiston laajat metsät ovat linnustolle erityisen tärkeä kokonaisuus. Uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja on 48 kappaletta.

Kansallispuiston lintulajeista meille niinkin tutut kuin sinirinta, kurki, pohjantikka, kapustarinta, metso ja liro ovat EU:n lintudirektiivin ensimmäisen liitteen lajeja, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisiä suojelualueita. Keskieurooppalaiselle lintuharrastajalle niiden näkeminen voi tuottaa elämänpinnan.

Laulujoutsen Cygnus cygnusEN: Whooper Swan SWE: Sångsvan DE: Singschwan FR: Cygne chanteurSuomen kansallislintu. Laji kuoli liki sukupuuttoon, mut-ta selviytyi Yrjö Kokon käyn-nistämän ahkeran suojelu-työn ansiosta. Pitää tiukasti puoliaan pesimäalueilla mui-ta lajeja kohtaan.

Haapana Anas penelopeEN: Wigeon SWE: Bläsand DE: Pfeifente FR: Canard siffleurKeltapunapäinen sorsalintu, jonka levinneisyys painottuu taigametsien vesistöalueille. Haapanan tunnistaa tyypilli-sestä vihellyksestään. Runsas-lukuinen muuttolintu.

Kuikka Gavia arcticaEN: Black-throated Diver SWE: Storlom DE: Prachttaucher FR: Plongeon arctiqueSuomalaiset kuikat muut-tavat Euroopan merialueil-le. Viihtyy suuremmissa, ka-laisissa järvissä toisin kuin samaan sukuun kuuluva kaakkuri, joka suosii pesimä-altainaan pieniä erämaalam-pia. Liikkuu todella kömpelös-ti maalla.

Telkkä Bucephala clangulaEN: Goldeneye SWE: Knipa DE: Schellente FR: Garrot à œil d’orHyvin yleinen Tunturi-La-pin pesimälintu. Telkkä pesii pönttöön vesistöjen lähelle. Kuoriuduttuaan telkänpojat hyppäävät ensitöikseen pön-töstä maahan ja kiiruhtavat veteen turvaan.

74

Piekana Buteo lagopus

EN: Rough-legged Buzzard SWE: Fjällvråk DE: Raufußbussard FR: Buse pattue

Pohjoinen hiirihaukan vastine. Vaalea lintu, jolla on tyypillinen naukuva ääni, joka tekee kuulijaan vaikutuksen.

Piekanojen pesintäonni on pitkälti kiinni myyrämääristä.

Ampuhaukka Falco columbarius

EN: Merlin SWE: Stenfalk

DE: Merlin FR: Faucon émerillon

Tuntureiden alarinteiden koi-vikossa viihtyvä pienikokoi-nen jalohaukkalaji. Alueella pesii myös muita jalohauk-koja, kuten tuuli-, muutto- ja tunturihaukkoja. Ampu-haukka saalistaa pääasiassa pikkulintuja.

Uivelo Mergellus albellusEN: Smew SWE: Salskrake DE: Zwergsäger FR: Harle pietteKaunis, vaalea pohjoisten alueiden harvalukuinen pesimälintu. Suosii kirk-kaita vesistöjä. Muiden koskeloiden ta-paan pesii pöntössä tai palokärjen te-kemässä kolossa.

Maakotka Aquila chrysaetos

EN: Golden Eagle SWE: Kungsörn DE: Steinadler FR: Aigle royal

Tunturialueiden valtias, jol-la on huono maine poromiesten keskuudessa. Maakotkanpopulaation ovat hiljakseen nou-sussa sen seurauksena että petokorvauk-sia ruvettiin maksamaan alueella elä-vien kotkien mukaan.

Ampuhaukka Ampuhaukka Falco columbariusFalco columbarius

EN: Merlin SWE: Stenfalk

DE: MerlinFR:FR: Faucon émerillon

Tuntureiden alarinteiden koi-Tuntureiden alarinteiden koi-Tuntureiden alarinteiden koi-vikossa viihtyvä pienikokoi-vikossa viihtyvä pienikokoi-vikossa viihtyvä pienikokoi-nen jalohaukkalaji. Alueella nen jalohaukkalaji. Alueella pesii myös muita jalohauk-pesii myös muita jalohauk-

76

Riekko Lagopus lagopusEN: Willow Grouse SWE: Dalripa DE: Moorschneehuhn FR: Lagopède des saulesRiekko ja sen sisarlaji kiiru-na ovat Tunturi-Lapille tyy-pillisiä tunnuslintuja. Riekko viihtyy metsissä ja soilla, kii-runa paljakalla. Talvipuvus-sa ne erottaa parhaiten kii-runan mustan ohjaksesta ja riekkoa hennommasta no-kasta. Kesäpuku on riekol-la ruskea ja kiirunalla har-maa. Monien kanalintujen tapaan nämä viettävät tal-viyöt lumikiepissä.

Muut lajitKiiruna Lagopus mutaEN: Ptarmigan SWE: Fjällripa DE: Alpenschneehuhn FR: Lagopède alpin

Keräkurmitsa Charadrius morinellusEN: Dotterel SWE: Fjällpipare DE: Mornellregenpfeifer FR: Pluvier guignardPesii Suomessa vain tuntu-ripaljakalla. Pesää on vaikea löytää sillä se on vain pieni kuoppa. Kaunis Lapinlintu, jo-ka saattaa olla hyvin peloton.

Liro Tringa glareolaEN: Wood Sandpiper SWE: Grönbena DE: Bruchwasserläufer FR: Chevalier sylvainLevinneisyys on pohjoiseen painottuva. Tekee pesän soil-le tai muille kosteikoilla. Soi-dinäänenä kutsuu itseään ni-mellä ’liroliroliro’.

Keräkurmitsa

RiekkoKiiruna

78

Hiiripöllö Surnia ulula

EN: Hawk Owl SWE: Hökuggla

DE: Sperbereule FR: Chouette épervière

Hiiripöllö, tai pissihaukka kuten Lapin asukkaat sitä kutsuvat, on Tuntureiden pohjoisten taigametsien

pesimälintu. Lennossa haukkamainen. Hiiripöllö on selvästi muita pöllöjä

enemmän päiväaktiivinen. Saalistaa myyriä ja

pikkulintuja.

Rantasipi Actitis hypoleucosEN: Common Sandpiper SWE: Drillsnäppa DE: Flussuferläufer FR: Chevalier guignetteRantasipi pesii metsissä, mutta usein vesistön välit-tömässä läheisyydessä. Soi-timella lentää veden pinnan tuntumassa ja laulaa pitkän soidinlaulusarjan.

Pikkukuovi Numenius phaeopusEN: Whimbrel SWE: Småspov DE: Regenbrachvogel FR: Courlis corlieuPikkukuovin levinneisyys on pohjoiseen painottuva. Se on pienempi ja lyhytnok-kaisempi kuin kuovi. Pe-sii paljakalla ja soilla sekä tunturien pienten vesistöjen äärellä.

Tunturikihu Stercorarius longicaudusEN: Long-tailed Skua SWE: Fjällabb DE: Falkenraubmöwe FR: Labbe à longue queueTunturikihu on lentoakrobaatti. Se talvehtii ulkome-rellä mutta saapuu keväisi tunturipaljakoille pesi-mään. Aloittaa pesinnän jos ravintoa, myyriä, on riittävästi tarjolla. Myyrien mää-rällä on suuri merkitys kihunpoi-kasten selviytymiseen.

80

Västäräkki Motacilla albaEN: White Wagtail SWE: Sädesärla DE: Bachstelze FR: Bergeronnette griseVästäräkki on eräs tunne-tuimmista kevään merkeistä Tunturi-Lapissa. Västäräkki on yleisesti tunnettu mutta alueella elää kaksi muutakin harvalukuisempaa västäräk-kilajia. Virtavästäräkki on pi-dempipyrstöinen ja pyrstön tyvialue on alapuolelta kel-tainen ja keltavästäräkillä on pään alueella keltaista sekä keltainen rinta ja vatsa.

Sinirinta Luscinia svecicaEN: Bluethroat SWE: Blåhake DE: Blaukehlchen FR: Gorgebleue à miroirSinirinta kuuluu satakieliin, ja sen laulu onkin yksi La-pin lintujen kauneimmista. Se pesii usein lähellä puu-rajaa koivikoissa. Tekee pe-sän maahan, juurakon tai ki-ven suojaan. Sinirintakannat ovat selvästi vähentyneet vii-me vuosikymmeninä.

Pohjantikka Picoides tridactylusEN: Three-toed Woodpecker SWE: Tretåig hackspett DE: Dreizehenspecht FR: Pic tridactyleMustavalkea punaniskainen ja -vatsainen tikka. On selväs-ti pikkutikkaa suurempi. Syö hyönteisiä ja käpyjen sieme-niä. Saattaa ryöstää pikkulin-tujen pesistä munat tai poi-kaset ravinnokseen.

Räystäspääsky Delichon urbicumEN: House Martin SWE: Hussvala DE: Mehlschwalbe FR: Hirondelle de fenêtrePesimäaikaan suosii raken-nuksia, joiden räystäslipan al-le tekee savipesän. Voi pesiä myös jyrkänteillä tai muissa sopivissa paikoissa jotka ovat tarpeeksi korkealla. Pesii yh-dyskunnissa. Aktiivisia hyön-teisten lentoaikaan.

82

Punakylkirastas Turdus iliacusEN: Redwing SWE: Rödvingetrast DE: Rotdrossel FR: Grive mauvisKaunis kevään laulaja, tyypilli-nen havumetsävyöhykkeen lin-tu. Pienikokoinen rastas, jonka siiven alta pilkottaa selvät pu-naiset laikut. Alueen muita rastaita ovat kulo-, laulu- ja rä-kättirastaat sekä hyvin harvalu-kuisena sepel- ja mustarastas.

Pajulintu Phylloscopus trochilusEN: Willow Warbler SWE: Lövsångare DE: Fitis FR: Pouillot fitisSuomen yleisin lintulaji, joka kuitenkin on monelle suhteelli-sen tuntematon. Ulkonäöltään vaatimaton mutta keväisin tyy-pillinen laulu tuntuu kuuluvan miltei joka paikassa. Lähilaji la-pinuunilintu on hyvin harvalukuinen Tunturi-Lapin alueella.

Koskikara Cinclus cinclusEN: Dipper SWE: Strömstare DE: Wasseramsel FR: Cincle plongeurKoskikara elää virtapaikois-sa. Se sukeltelee kiviltä saa-listaen jokien selkärangat-tomia. Koskikara on alueella talvisin yleisempi lintu kuin pesimäaikaan.

Kivitasku Oenanthe oenantheEN: Wheatear SWE: Stenskvätta

DE: Steinschmätzer FR: Traquet motteuxPaljakan tyyppilintu. Istuu usein kivellä tarkkailemassa

kulkijaa. Pesii myös kivikkoisilla viljelysmailla, laitumilla ja rantaniityillä. Pitkänmatkan muuttaja.

84 85

Kirjosieppo Ficedula hypoleucaEN: Pied Flycatcher SWE: Svartvit flugsnappare DE: Trauerschnäpper FR: Gobemouche noirVarsin yleinen muuttolintu joka hyötyy suuresti linnun-pöntöistä. Pesimämenestys vaihtelee vuosittain, koska kylmät ja sateiset kesät verot-tavat poikasia. Saattaa vallata erityisesti sinitiaisen pönttö-jä itselleen.

Lapintiainen Parus cinctusEN: Siberian Tit SWE: Lappmes DE: Lapplandmeise FR: Mésange laponeLapintiainen suosii mänty-metsiä, mutta esimerkik-si käsivarressa viihtyy hyvin tunturikoivikossa. Muistuttaa hömötiaista, mutta lapintiai-sen päälaki on ruskea kun hö-mötiaisella se on musta. Mui-ta tiaslajeja alueella ovat tali-, hömö- ja sinitiainen.

Kuukkeli Perisoreus infaustusEN: Siberian Jay SWE: Lavskrika DE: Unglückshäher FR: Mésangeai imitateurMonen retkeilijän kaveri kuuluu varislintuihin, jotka ovat lintumaailman älykköjä. Kuukkelimäärät ovat vähen-tyneet koko maassa, mut-ta Tunturi-Lapissa niitä vielä löytyy, ne viihtyvät etupääs-sä havumetsissä. Varoitusää-ni viehko vihellys.

Korppi Corvus coraxEN: Raven SWE: Korp DE: Kolkrabe FR: Grand corbeauSuurikokoinen musta erä-maan ja monien tarinoiden lintu. Vanhoissa kertomuk-sissa usein mielletään en-nelinnuksi. Muita varislintu-ja korpin ja kuukkelin lisäksi alueella elää harakka, varis ja närhi.

86

Järripeippo Fringilla montifringillaEN: Brambling SWE: Bergfink DE: Bergfink FR: Pinson du NordPeipon pohjoinen sisarlaji, molemmat löytyvät Tuntu-ri-Lapin alueelta. Järripeippo on melko arka laji. Se suosii lehtipuisia havumetsiä.

Pulmunen Plectrophenax nivalisEN: Snow Bunting SWE: Snösparv DE: Schneeammer FR: Bruant des neigesPallas-Yllästuntu-rin kansallispuiston tunnuslintu. Saapuu keväisin ensimmäis-ten pälvien auettua lumipeitteeseen. Pe-sii paljakalla kivenkoloissa. Viime vuosina Suomen eteläisim-mät varmat pesimähavainnot on tehty Ylläksellä.

Lapinsirkku Calcarius lapponicusEN: Lapland Bunting SWE: Lappsparv DE: Spornammer FR: Bruant laponPohjoisten avomaiden ja paljakoiden la-ji. Pesii Tunturi-Lapin alueella Pal-laksen ja Ounaksen alueella sekä Käsivarressa. Arka la-ji, joka pakenee usein juoksemalla. Pohjan-sirkku pesii Pallak-selta etelään.

Urpiainen Carduelis flammeaEN: Redpoll SWE: Gråsiska DE: Birkenzeisig FR: Sizerin flamméUrpiainen on pohjoinen pesimälintu. Pienikokoinen ja rauhat-toman oloinen laji. Vaelluslintu joka hyvinä siemenvuosina on hyvin yleinen. Vielä pohjoisempi lähilaji tundraurpiainen elää Käsivarren ja Utsjoen tunturikoivikoissa.

88 89

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston nisäkäslajisto tunnetaan pitkäaikaisten tutkimusten ansiosta tarkoin. Kaikkiaan alueella tavataan n. 30 nisäkäslajia. Myyrä- ja sopulilajisto tunnetaan erityisen hyvin. Kansallispuiston alueella asuu vakituisesti saukkoja, ilveksiä ja karhuja.

Suomalaisille niin tavallisia, mutta jo keskieurooppalaisille erityisiä lajeja ovat orava, metsäjänis, näätä, lumikko, kärppä, poro ja hirvi.

P: pituus K: korkeus H: häntä Sv/lrv: siipi-/lenninräpyläväli

Nisäkkäät

Metsäpäästäinen Sorex araneusEN: Common Shrew SWE: Vanlig näbbmus DE: Waldspitzmaus FR: Musaraigne CarreletP 5,5–8 cm H 3,5–4,5 cm 4–14 gPäästäiset ovat pienikokoisia hyönteissyöjiä. Niiden elämän-rytmi on hyvin kiivas. Pienimmät lajit syövät vuorokaudessa yli oman painonsa verran ravintoa ja unet kestävät maksimis-saan puoli tuntia. Yleensä päästäiset elävät vain yksivuotiaak-si. Syntymävuonnaan ne eivät lisäänny vaan vasta talvehtimi-sen jälkeen ne aloittavat lisääntymisen.

Muut lajit

Mustapäästäinen Sorex isodonEN: Taiga Shrew SWE: Taiganäbbmus DE: Taigaspitzmaus FR: Musaraigne Sombre

Idänpäästäinen Sorex caecutiensEN: Masked Shrew SWE: Lappnäbbmus DE: Lapplandspitzmaus FR: Musaraigne Masquée

Vaivaispäästäinen Sorex minutusEN: Pygmy Shrew SWE: Dvärgnäbbmus DE: Zwergspitzmaus FR: Musaraigne Pygmée

Kääpiöpäästäinen Sorex minutissimusEN: Least Shrew SWE: Mindre dvärgnäbbmus DE: Knirpsspitzmaus FR: Musaraigne Naine

Vesipäästäinen Neomys fodiensEN: Eurasian Water Shrew SWE: Vattennäbbmus DE: Wasserspitzmaus FR: Crossope Aquatique

92

PohjanlepakkoEptesicus nilssoniiEN: Northern bat SWE: Nordisk fladdermus DE: Nordfledermaus FR: Sérotine de NilssonP 5–7 cm Lrv 24–28 cm 8–14 gPohjanlepakko on Suomes-sa yleisin lepakkolaji ja se on levinnyt myös Lappiin asti. Pohjanlepakko on tummasä-vytteinen, sen naama ja len-ninräpylät ovat ruskeanmus-tat. Kullankeltaisen sävyä voi havaita sen selkäpuolel-la ja kaulaa koristaa keller-tävä alue. Se lentelee 5–10 metrin korkeudessa, mielui-ten pihoilla ja teiden varsilla. Päivät se viettää rakennuk-sissa. Teksti: Suomen Lepak-kotieteellinen yhdistys ry.

Euroopanmajava Castor fiber

EN: Eurasian beaver SWE: Europeisk bäver

DE: Europäischer Biber FR: Castor D’Eurasie

P 75–90 cmH 23–33 cm

14–35 kg

Majava hävitettiin 1800-lu-vulla sukupuuttoon Suomes-ta. Myöhemmin kahta eri majavalajia siirtoistutettiin maahamme. Etelä-Lappiin tuotiin pohjoisamerikkalaista amarikanmajavaa, joka myö-hemmin hävisi. Viime vuosi-kymmeninä euroopanmaja-va on siirtynyt omin voimin Ruotsista Torniojokilaaksoa myöten pohjoiseen ja puis-ton lähialueille. Sitä esiintyy Tornijoen sivujoissa, muun muassa Äkäsjoessa.

Orava Sciurus vulgarisEN: Red squirrel SWE: Ekorre DE: Eichhörnchen FR: ÉcureuilP 18– 25 cm H 15–20 cm 200–400 gOrava on yleinen ja usein nähty laji. Se on kaikkiruokainen, sil-le kelpaavat niin siemenet, silmut, kävyt kuin linnunpojatkin. Syksyisin se herkuttelee marjoilla ja sienillä. Myös marjat ja sienet maistuvat syksyisin. Orava on päiväaktiivinen eläin, jo-ka viihtyy kaikenlaisissa metsissä. Tuuheaa häntäänsä se käyt-tää tehokkaasti hyväkseen hypyissä ja kiipeilyssä. Vielä muuta-ma vuosikymmen sitten oravannahkaa arvostettiin turkiksena mutta nykyään metsästys hyvin vähäistä. Kesyyntyy helposti.

Peltomyyrä Microtus agrestisEN: Field Vole SWE: Åkersork DE: Erdmaus FR: Campagnol AgresteP 6–14 cm H 2–4 cm 15–80 gPeltomyyrän suvun myyrät ovat harmaita, myyrämäisiä, lyhyt-häntäisiä ja hieman kömpelön oloisia myyriä. Tunturi-Lapin alueella elää kaksi suvun edustajaa, jotka saattavat olla mel-ko vaikeita erottaa toisistaan. Lapinmyyrä on hieman pidem-pihäntäinen ja vatsapuolelta kellanharmaan, kun taas pelto-myyrän vatsa on harmaa. Peltomyyrän suvun edustajat voivat huippuvuosina aiheuttaa suuria taimituhoja, erityisesti leh-tipuutaimikoissa. Suvun lajeilla on pohjoisessa voimakkaat kannanvaihtelut.

Muut lajit

Lapinmyyrä Microtus oeconomusEN: Root vole SWE: Mellansork DE: Nordische Wühlmaus FR: Campagnol Nordique

96

Harmaakuvemyyrä Myodes rufocanusEN: Grey-sided vole SWE: Gråsiding DE: Graurötelmaus FR: Campagnol De SundevallP 6,5–13,5 cm H 2–4 cm 20–50 gMetsämyyrän suvun lajeja elää puistossa ja lähialueilla kol-me. Eteläisen metsämyyrän pohjoinen levinnäisyysraja menee kuusirajan mukaan. Punamyyrä ja harmaakuvemyyrä taas ovat pohjoisia lajeja. Punamyyrä ja metsämyyrä ovat läheistä su-kua toisilleen ja niiden elintavat ovat samantapaisia, ne ovat mm. hyviä kiipeilemään. Punamyyrä on selkäpuolelta selvästi punaisempi ja sen häntä on lyhyt ja paksu. Harmaakuvamyy-rä on elintavoiltaan enemmän peltomyyrän oloinen, eikä se kiipeile yhtä innokkaasti kuin pienemmät sukulaisensa. Har-maakuvemyyrän kupeet ovat harmaan, ja harmaa alue ulot-tuu silmän ympärillekin.

Muut lajitPunamyyrä Myodes rutilusEN: Northern red vole SWE: Rödsork DE: Polarrötelmaus FR: Campagnol Boréal

MetsämyyräMyodes glareolusEN: Bank vole SWE: Skogssork DE: Rötelmaus FR: Campagnol Roussatre

Tunturisopuli Lemmus lemmusEN: Norway lemming SWE: Fjällemmel DE: Fjellemming FR: Lemming Des ToundrasP 7–15 cm H 1–2 cm 100–130 gTunturisopuliin liittyy paljon myyttejä, joista suurin osa on virheellisiä. Ne eivät tee massavaelluksia eivätkä itsemurhaa. Vaeltaessaan ylisuuressa populaatiossa ne yksinkertaisesti yrit-tävät päästä muista sopuleista erilleen. Tunturisopuli elää vain Fennoskandiassa ja Kuolan niemimaalla ja sen alkukotialueet sijaitsevat korkealla tunturialueella lumenviipymäpaikoilla. Ke-väisin ne laskeutuvat laaksoihin ja syksyisin siirtyvät takaisin tunturiin. Tunturisopuli on siitä erikoinen nisäkäslaji, että sen pääasiallinen ravinto on sammal.

98

Susi Canis lupusEN: Wolf SWE: Varg DE: Wolf FR: LoupP 90–140 cm H 35–50 cm 25–60 kgSusi on yksi suurista pedoista, joka satunnaisesti voi liikkua puistossa ja sen lähialueilla. Alueella susi on harvalukuinen ja sitä myös vainotaan. Osa vainosta johtuu porovahingoista. Sutta pidetään myyttisenä erämaan symbolina ja monilla ih-misillä onkin haaveena joskus nähdä villi susi omassa ympä-ristössään. Sudella on merkittävä tehtävä ylläpitää luonnon tasapainoa rajoittamalla suurikokoisten kasvinsyöjien määrää. Kotoinen koiramme on alun perin sudesta periytynyt.

Metsäjänis Lepus timidusEN: Mountain hare SWE: Skogshare DE: Schneehase FR: Lièvre VariableP 50–60 cm H 4–7 cm 2,5–7 kgMetsäjänis on hyvin sopeutunut Lapin lumisiin olosuhteisiin. Se vaihtaa talveksi kokovalkean talvikarvan ja pystyy levittä-mään takajalkansa suureksi lumikengäksi. Jäniksille tyypillinen hyppyjälki on jokaisen helppo tuntea. Metsäjänis on puhtaasti kasvinsyöjä. Se ei tee pesää lainkaan, vaan jättää poikasen päi-väksi hyvään piiloon ja saapuu vain harvakseen imettämään sitä. Metsäjänis on sekä yleinen että näkyvä laji.

101

Kettu Vulpes vulpesEN: (Red) Fox SWE: Räv DE: Fuchs FR: RenardP 60–85 cm H 35–55 cm 5–8 kgKettu repolainen on yksi tutuimmista nisäkäslajeista, johtu-en pitkälti sen tarunomaisuudesta niin legendoissa kuin las-tenkirjoissakin. Se on myös melko yleinen laji. Kaikki tuntevat punaisen ketun, mutta Käsivarren tunturialueella se on saa-nut enemmän ”tunturinvärisen” turkin, joskus matkaajat ovat-kin luulleet nähneensä naalin vaikka kyse on kummallisen vä-risestä ketusta. Kettu on tyypillinen yleispeto, eli sille kelpaa melkein mikä vain ruoaksi. Yleispetona kettu pystyy sujuvasti vaihtamaan ravintokohdetta, jos vaikka myyräkannat romah-tavat. Kettukannat ovat vahvistuneet myös lisääntyneen ihmis-toiminnan seurauksena. Myös ilmastonmuutos tarjoaa ketulle paremmat edellytykset yleistyä myös paljakalla.

Naali Vulpes lagopusEN: Arctic fox SWE: Fjällräv DE: Polarfuchs FR: Renard PolaireP 50–75 cm H 25–50 cm 2,5–8 kgÄärimmäisen uhanalainen naali on kärsinyt lämpimimmästä turkista nisäkäsmaailmassa, sen vuoksi se on ollut suosittu tur-kiseläin. Nykyään suurimpana uhkana Fennoskandiassa on il-maston lämpeneminen, suurpetojen vähyys ja kilpailija kettu, joiden populaatiot ovat runsastuneet viime vuosikymmeninä. Tällä hetkellä arvioidaan, että Suomessa on vain noin 10–20 naalia, ja nekin liikkuvat sujuvasti Norjan ja Ruotsin puolelle rajaa. Puistossa ja sen lähialueilla on mahdollista havaita naa-li, mutta sen todennäköisyys on hyvin pieni.

Supikoira Nyctereutes procyonoidesEN: Raccoon dog SWE: Mårdhund DE: Marderhund FR: Chien ViverrinP 50–70 cm H 15–25 cm 5–8 kgSupikoira on uusi tulokas Tunturi-Lappissa. Laji ei ole alun pe-rin eurooppalainen laji, vaan sitä siirtoistutettiin Länsi-Venä-jälle Kauko-Idästä viime vuosisadalla. Venäjältä laji on levin-nyt länteen ja pohjoiseen. Vasta viime vuosina on supikoiria havaittu puiston lähialueilla. Supikoira on helppo tuntea eri-koisen ulkonäkönsä vuoksi.

Se on melko huono metsästäjä, ja tämän vuoksi suuri osa su-pikoiran ravinnosta koostuu marjoista ja selkärangattomista. Se saalistaa myös myyriä ja syö linnunpoikasia. Haaskalla su-pikoira vierailee mielellään. Erikoisena piirteenä supikoiralla on talviuni ja kyky näytellä kuollutta.

Karhu Ursus arctosEN: Bear SWE: Björn DE: Bär FR: Ours brunP 130–250 cm H 5–10 cm 60–230 kgSuomen kansalliseläin karhu on saanut kertomuksissa lähes tarunomaisen maineen. Sitä on palvottu metsän kuninkaana ja sille on annettu peräti 200 kutsumanimeä – osin sen vuoksi, että mainitsemalla sanan ”karhu” kutsui sitä luokseen. Karhu on suurikokoinen peto, jonka ravinto koostuu pääosin kasvisra-vinnosta. Erityisesti syksyisin se tankkaa suuria määriä hiilihyd-raattipitoista ravintoa kasvattaakseen rasvakerrostaan talven varalta. Karhu nukkuu talviunta ja synnyttää avuttomat poika-sensa sinne. Välillä se toki saattaa käydä ulkona kesken unien.

104 105

Lumikko Mustela nivalisEN: Least weasel SWE: Småvessla DE: Mauswiesel FR: Belette d’EuropeP 11–20 cm H 2–4 cm 25–80 gPohjoiseurooppalainen lumikon alalaji pikkulumikko on maa-ilman pienin petoeläinten lahkoon kuuluva laji. Aikuinen naaraslumikko voi painaa 35 grammaa, joka on vain hieman enemmän kuin saaliseläimensä myyrät. Lumikko on talvel-la kokovalkea ja kesällä kaksivärinen. Se viettää suurimman osan aikaa joko lumen alla tai myyrien tunneleissa. Sen suk-kulamainen muoto sopii erityisen hyvin näihin tunneleihin. Pienen kokonsa vuoksi lumikko tarvitsee vähintään yhden myyrän päivässä ravinnokseen. Lumikko on myyriin erikoistu-nut peto, ja sillä on suuri merkitys vuosien välisiin myyrien kannanvaihteluihin.

Kärppä Mustela ermineaEN: Stoat SWE: Hermelin DE: Hermelin FR: HermineP 16–30 cm H 6–12 cm 100–400 gKärppä ja lumikko muistuttavat paljon toisiaan. Ulkonäöllises-ti ne voidaan erottaa koon ja hännän perusteella. Kärppä on suurikokoisempi kuin lumikko. Kärpällä ja lumikolla on suku-puolten välinen kokoero erityisen suuri. Erikokoiset urokset ja naaraat saalistavat eri saaliseläimiä ja näin ne vähentävät su-kupuolten välistä kilpailua. Kärpällä on pitkä häntä mustalla hännänpäällä. Kun kärppä juoksee paljakalla tai lumen päällä se pyrkii välttämään petolintujen saalistuksen pitämällä hän-tää pystyssä. Petolinnut kohdistavat iskunsa häntään, jolloin kärppä saa uuden tilaisuuden paeta.

106

Minkki Neovison visonEN: American mink SWE: Mink DE: Amerikanischer mink FR: Le Vison d’AmériqueP 30–45 cm H 15–20 cm 0,5–2 kgAmerikasta Eurooppaan tuodusta minkistä harva pitää. Hyvin tehokkaana petona se voi aikaansaada suuriakin muutoksia muun muassa vesilintukannoissa. Ensimmäiset minkit tuotiin Suomeen jo ennen toista maailmansotaa, mutta vasta 1970-luvulta lähtien se on yleistynyt ja levinnyt koko maahan, myös Lappiin. Minkkiä pidetään kalansyöjänä, ja sen talviravinnosta iso osa onkin kalaa. Kesäaikaan minkki käyttää ravinnokseen pääasiassa myyriä ja muita pikkunisäkkäitä, sekä lintuja ja niiden poikasia. Minkkiä ei enää juurikaan metsästetä, johtuen luonnonturkiksen arvon laskusta.

Näätä Martes martesEN: Pine marten SWE: Mård DE: Edelmarder FR: Martre Des PinsP 40–60 cm H 20–30 cm 1–2 kgKultakurkkuinen näätä on ollut hyvin suosittu turkiseläin hienon turkkinsa vuoksi. Näätäkannat kokivat takavuosina aallonpohjan, mutta tätä nykyä kannat ovat jälleen vahvistuneet. Näätä pysyttelee havumetsissä ja sen vuoksi sitä on turha etsiä tunturikoivikosta tai paljakalta. Näätää pidetäänkin erämaiden eläimenä, mutta viime vuosina ne ovat yleistyneet talousmetsissä. Sitä pidetään yleisesti oravien kauhuna, mutta uusimmissa tutkimuksissa oravien osuus sen ravinnosta on melko pieni. Pääsääntöisesti se elää myyrillä sekä lintujen pesimäaikaan linnuilla ja niiden poikasilla. Syksyisin se syö melko runsaasti marjoja.

109

Ahma Gulo guloEN: Wolverine SWE: Järv DE: Vielfraß FR: GloutonP 70–80 cm H 15–25 cm 10–25 kgSuurikokoisin näätäeläimemme ahma on saanut erilaisia kut-sumanimiä joista eräs, ”karhun neljäs pentu”, kuvaa ahman ul-konäköä melko hyvin. Pääasiassa ahma on raadonsyöjä, mutta sopivan tilaisuuden tullen saalistaa itsekin. Kun hanki kantaa ahmaa muttei poroa, saattaa ahma tappaa useankin poron to-kasta. Ahma käyttää mielellään ravinnokseen pikkunisäkkäitä, siksi myyrähuiput näkyvät niiden pesimämenestyksessä. Ah-ma on poronhoitoalueella ristiriitainen laji ja sen vuoksi sitä on siirtoistutettu etelämmäs Pohjanmaalle.

Saukko Lutra lutraEN: Otter SWE: Utter DE: Otter FR: Loutre d’EuropeP 50–100 cm H 30–55 cm 5–15 kgSaukon ravinto tulee käytännössä puhtaasti vedestä, se syö kaloja ja rapuja. Siksi se on pitkälti vedestä riippuvainen laji. Saukko on muodoltaan hyvin virtaviivainen, torpedomainen, sen häntä kapenee tasaisesti. Saukkokanta on pohjoisessa pie-nentynyt viime vuosina, mutta sen arvellaan olevan osa nor-maalivaihtelua, pitkäaikaistrendeissä on hyvinkin mahdollista, että se runsastuu taas laskun jälkeen. Saukko on uhanalai-suusluokittelussa silmälläpidettävä laji. Talvisin saukko tarvit-see paikan mistä pääsee veteen. Se onkin helpoin havaita tal-vella, kun ne eivät ole hajallaan suurilla alueilla, vaan liikkuvat sulakohdissa. Saukot ovat useimpien petoeläinten tapaan leik-kisiä, ne kisailevat ja laskevat mäkeä talvisin.

110 111

Ilves Lynx lynxEN: Lynx SWE: Lodjur DE: Luchs FR: Lince BorealP 70–140 cm H 15–23 cm 8–25 kgLuoteis-Lapissa ilveskannat ovat viime aikoina runsastu-neet. Ilves viettää hyvin piilot-televaa elämää, mutta sen kyn-nettömiä suuria pyöreitä jälkiä saattaa toisinaan nähdä. Ilves saalistaa väijymällä ja rynnis-tämällä salamavauhtia saaliin pe-rään. Se ei kuitenkaan pysty ylläpi-tämään pitkään huippuvauhtia, joten saaliseläimen pitää olla tarpeeksi lähel-lä. Supikoirakannat pysyvät harvoina niillä alueilla, joilla ilveskannat ovat runsaat, sil-lä ilves syö mielellään myös supikoiria ket-tujen, metsäkauriiden ja jänisten lisäksi.

Hirvi Alces alcesEN: Elk, Moose SWE: Älg DE: Elch FR: ÉlanP 200–300 cm K 150–220 cm H 9 cm 240–600 kgSuomen suurikokoisin maanisäkäs, hirvi, asustaa metsissä. Ke-säisin ne hakeutuvat vesistöjen läheisyyteen ja käyttävät run-saasti vesikasvillisuutta ravinnokseen. Talvisin niiden on tulta-va toimeen pitkälti havupuiden vuosikasvainten avulla. Tällöin ne voivat aiheuttaa taimikoissa laajojakin tuhoja. Hirvi on ol-lut aikoinaan tärkeä saaliseläin ihmiselle, nykyään se on ar-vostetuimpia riistaeläimiä.

112

Poro Rangifer tarandus tarandusEN: Reindeer SWE: Ren DE: Rentier FR: RenneP 150–210 cm K 85–120cm H 10–15 cm 60–160 kgAlkuperäinen villi tunturipeura on hävinnyt Suomesta. Kaikki nykyiset peurat eli porot ovat puolivillejä ja ne ovat paliskun-tien osakkaiden omistuksessa. Suuri osa niistä kuitenkin liik-kuu melko vapaasti metsissä ja tuntureilla. Villiä tunturipeuraa löytyy vielä muun muassa Etelä-Norjasta ja Kuolan nimimaal-ta. Ihmisten selviytyminen pohjoisilla alueilla on ollut pitkäl-ti peurojen ansiota. Niitä metsästettiin aikoinaan ruoaksi ja myöhemmin niiden perässä vaellettiin Suomen tunturialueen ja Norjan rannikon välissä vuodenkierron aikana.

Metsäkauris Capreolus capreolusEN: Roe deer SWE: Rådjur DE: Reh FR: Chevreuil EuropéenP 100–130 cm K 65–70cm H 3 cm 15–30 kgMetsäkauris on Suomessa paluumuuttaja. Se on historiallisel-la ajalla hävinnyt täältä, mutta palasi alueellemme 1900-lu-vulla omin jaloin, että siirtoistutuksien ansiosta. Luoteis-Lapin metsäkauriit ovat saapuneet Torniojokilaaksoa pitkin Ruotsin puolelta. Niitä voi havaita joka puolella puistoa. Metsäkauriin talviselviytyminen on melko heikkoa, sillä sen sorkat eivät ole kovin suuret, joten upottavassa lumihangessa metsäkauriiden liikkuminen on vaikeaa.

114 115

Julkaisut.metsa.fiISBN 978-952-295-086-4 (painettu) ISBN 978-952-295-087-1 (pdf)