päivi topo terve-sos 2012

Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE

Sosiaalinen ihmisarvo ja palvelut

Päivi Topo, dos., pääsihteeri Sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, ETENESosiaali- ja terveysministeriö[email protected]


Ihmisarvo ja haavoittuvuus

Eettisiä kysymyksiä auttaa hahmottamaan tilanteiden tarkastelu eettisten periaatteiden näkökulmasta.

Nämä periaatteet muodostavat hoidon etiikan perustan.

Taustalla on ajatus ihmisarvosta: jokainen syntyessään samanarvoinen ja tämä ihmisarvo on jakamaton.

Ihmisarvo on koetuksella erityisesti silloin, kun ihminen tarvitsee tavanomaista enemmän muiden apua ja tukea.


Ihmisarvo, haavoittuvuus ja palvelut

"Mitä perustavammanlaatuiset inhimilliset tarpeet ovat uhattuina ja mitä heikommat ovat yksilön omat voimavarat selvitä, sitä vahvemmat ovat yksilön oikeudet ja sitä selkeämpi on julkisen vallan velvollisuus järjestää toimeentulo ja sosiaali- ja terveyspalvelut."

(Oikeus ja kohtuus 2006) Tausta-ajatus: jokainen syntyessään samanarvoinen

ja tämä ihmisarvo on jakamaton. Ihmisarvo on koetuksella erityisesti silloin, kun

ihminen tarvitsee tavanomaista enemmän muiden apua ja tukea.


Kuinka perusoikeudet toteutuvat: yksityisyys, ilmaisuvapaus, itsemäärääminen, liikkuminen, hoidon ja palvelun saanti, oikeusturva

Ihmisarvo kansainvälisissä sopimuksissa ja kansallisessa lainsäädännössä

Ihmisarvo käytännön toiminnassa

Sosiaalinen ihmisarvo?


Laitosvanhus: ei arvokkuutta

”Hän oli tuskainen, häntä paleli, peittona oli vain ohut lakana, hän oli märkä – kukaan ei ollut ehtinyt auttamaan melkein liikuntakyvytöntä ihmistä vessaan. Kauhukseni huomasin, ettei hänellä ollut edes pyjamaa, pelkkä vaippa, mikä sekään ei ollut pysynyt paikoillaan! Hänen hampaansa oli otettu pois, silmälasit käden ulottumattomiin.”

Näin kuvailee helsinkiläinen AL 90-vuotiaan äitinsä alennustilaa, vain vuorokausi siitä kun hänet oli viety sydänkipujen takia sairaalaan. HS 15.10.2000


Haavoittuvuus on ihmisen osa

Oman kuolevaisuuden ja haavoittuvuuden tunnistaminen, kohtaaminen ja hyväksyminen osana ihmisen kohtaloa ovat tärkeitä kun työskennellään sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijä ei ole hyväksynyt tätä, saattaa hän siirtää tämän kieltämisen vuorovaikutukseen ja toimintatapaan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijänä.

Hän saattaa suhtautua vaikeassa tilanteessa oleviin asiakkaisiin ja potilaisiin mekanistisesti ja jopa niin, että heikentää heidän tilannettaan vaikka tietoinen tavoite olisikin toinen.


Eettiset periaatteet

Hyvän tekeminen ohjaa etsimään tilanteeseen aina sellaista ratkaisua, joka voi tukea apua tai hoitoa tarvitsevaa ihmistä.

Vahingon välttämisen periaate puolestaan ohjaa etsimään ratkaisua, josta ei koidu haittaa henkilölle tai hänen läheisilleen tai ainakin haitta on selvästi saavutettavaa hyötyä pienempi.

Itsemäärääminen, kyvykkyyden ja yksityisyyden kunnioittaminen

Oikeudenmukaisuus ohjaa pohtimaan reiluutta. Tehokkuus: ei tuhlata


Dilemmat ovat osa arkipäivää

Käytännössä eettiset periaatteet ohjaavat usein toimintaamme eri suuntiin.

Koemme tämän ristiriidan epämiellyttävänä tunteena ja ymmärryksenä siitä, että on valittava vähiten haitallinen vaihtoehto.

Haluaisimme esimerkiksi tarjota mahdollisimman hyvän ja oikea-aikaisen diagnostiikan tai kuntoutuksen kaikille sitä tarvitseville, mutta resurssit eivät siihen riitä. Keneltä silloin eväämme nämä mahdollisuudet?


Itsemääräämisoikeus

Valinnanvapaus ja päätöksenteko. Jotta voi tehdä päätöksiä itseään koskevissa asioissa, on tiedettävä riittävästi tilanteestaan ja käsillä olevista vaihtoehdoista. Lisäksi oltava tilaisuus tehdä päätös ja edellytykset saattaa päätös toimeksi.

Oikeus yksityisyyteen ohjaa kunnioittamaan henkilön oikeutta määritellä esim. kenelle hänen henkilökohtaisia tietojaan luovutetaan ja suojaamaan hänen fyysistä intimiteettiään.

Yksityisyyden suojaamisella turvataan myös ihmisen eheyttä eli hänen integriteettiään.

Oikeus omien kykyjen käyttöön eli oikeus kompetenssiin ja sen tunteeseen ohjaa tarkastelemaan apua ja tukea tarvitsevan ihmisen tilannetta siten, että auttaminen perustuu ihmisen oman toiminnan ja kyvykkyyden tukemiseen.


Toimintakyvyn kontekstuaalisessa tarkastelussa kyse ei ole kunkin yksilön tai edes ryhmän kohdalla yhdestä toimintakyvystä tai toiminnan rajoitteesta vaan ne vaihtelevat kussakin kontekstissa.

Mutta kuitenkaan varsinaista henkilön rakenteellista muutosta tai poikkeavuutta ei hyväkään ympäristö voi poistaa. (WHO: ICF-luokitus)

Optimaalinen ja nähtävissä oleva toimintakyky


Psykososiaalinen kysymys, johon vastaukset löytyvät yhteisön tasolta:

millainen ympäristö rakennetaan ja hyväksytään, millainen kuva sen käyttäjistä ja heidän toimintamahdollisuuksistaan on?

Millaiset asenteet vallitsevat ja miten syrjiviä käytäntöjä sallitaan tai voidaan estää?

Tarpeeton tai vältettävissä oleva vammaisuus


Onko perusongelmana se, että henkilön omaa panosta tilanteeseensa ei kyetä kuvaamaan yhtä hyvin kuin hänen ongelmiaan?

Mikäli kuulematta jää sairastuneiden, vammaisten ihmisten tai tukea tarvitsevien ihmisten omat näkemykset on riskinä tehottomuutta: ei osata kysyä olennaisia kysymyksiä, jotta voidaan tukea hyvinvointia.

(Topo: Eettiset kysymykset dementiaoireisien ihmisen palvelutarpeen arvioinnissa, Gerontologia 3/2007)

Mukaan ottavampi palvelutarpeen arviointi?


Itsemääräävän ihmisen ideaali on osa yksilökeskeistä ihmiskäsitystä

Päätöksentekokykyä ja oikeutta sen käyttöön hankitaan elämän varrella – aikuisuuden symboli

Ajattelun, tahdon ja toiminnan autonomia edellyttää tiettyä kyvykkyyttä

Sen menettäminen on uhka ihmisarvolle sellaisena kuin se toteutuu ihmisen elämässä

Itsemääräämisen jonkun alueen menettäminen on päätöksentekovallan menettämistä, sen siirtymistä jollekin toiselle itseä koskevassa asiassa

Itsemääräämisen menettämisen uhka = haavoittuvuus?


Kenen valta lisääntyy kun asiakkaan tai potilaan itsemäärääminen heikkenee?

Onko valta mahdollisuus tehdä päätöksiä vai onko se vasta päätöksien tekeminen toisen ihmisen puolesta?

Sosiaali- ja terveydenhuollossa työntekijöiden vallankäyttöä ohjataan hyvän tekemisen ja vahingon välttämisen periaatteilla eli pyri maksimoimaan hyvä ja minimoimaan paha

Silti valtatasapainossa on ongelmia, jotka johtaneet potilaiden ja sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuksia turvaavin lakiuudistuksiin vasta vähän aikaa sitten. Nyt valmisteilla laki, joka kohdistunee iäkkäiden potilaiden ja asiakkaiden tilanteen turvaamiseen lisää.


Kenen valta lisääntyy kun asiakkaan tai potilaan itsemäärääminen heikkenee?

Vallan epätasapainon seuraukset käytännössä vaativat jatkuvaa tarkkailua, tärkein tarkkailija on se, jolla valtaa on enemmän kuin muilla.

Pääpaino pitää olla heikoimmassa asemassa olevan tilanne.

Nopeat keinot korjata virhe tai vahinko ovat kaikkien osapuolten etu


Hoitoympäristöissä riskien välttämisen perusteella potilaiden/asiakkaiden/asukkaiden toimintaa rajoitetaan

Tilanteissa, joissa potilaan toimintaa rajoitetaan siksi että ajatellaan hänen olevan vaaraksi itselleen tai muille, tulee olla pelisäännöt siitä

miten henkilöä itseään kuullaan, kuka rajoittamisesta päättää, milloin sitä on hyväksyttävää käyttää, miten pitkään henkilön toimintaa rajoitetaan, miten tilannetta seurataan ja millä ehdoin rajoittamisesta voidaan luopua.

Kun henkilö kyky ymmärtää tilanteensa on heikentynyt, on olennaista, että hänen edustajansa tietää rajoittamisesta ja siihen liittyvistä pelisäännöistä ja voi halutessaan kieltää sen.

Näitäkin olennaisempaa on se, että ennen rajoittamiseen ryhtymistä muita keinoja on kokeiltu.


Kasvavan tiedonkeruun haasteet

Teknologioiden avulla voidaan henkilöistä kerätä aikaisempaa enemmän tietoa ja sitä voi olla saatavilla niin paljon, että olennaisen seulominen vie aikaa ja suurta osaa tiedosta ei ehkä koskaan käytetä asiakkaan hyväksi.

Esimerkiksi erilaiset seurantateknologiat voivat koota jatkuvasti tietoa henkilön toiminnasta. Seurannan perusteluina on turvallisuus. Sitä voidaan toisinaan myös perustella liikkumisvapauden säilyttämisellä henkilön kasvaneesta avuntarpeesta huolimatta.

Onko kaikki tehty tiedonkeruu kuitenkaan tarpeellista?


Itsemääräämisoikeus ja yksityisyys hoitoympäristöjen haasteena

Poliklinikoilla , sairaalahoidossa ja

pitkäaikaishoidossa potilaan/asiakkaan yksityisyyden suojaaminen usein tilojen ja toimintatapojen vuoksi olla vähäistä.

Myös sosiaalisten suhteiden ylläpitoa vaikeuttaa yksityisyyden puute.

Yksityisyyden kannalta heikkolaatuiset hoivan ja hoidon ympäristöt voivat toimia kokonaistehokkuuden tavoitetta - hyvinvoinnin lisääminen kohtuullisin kokonaiskustannuksin - vastaan ja samalla heikentää henkilön mahdollisuuksia toimia oman tilanteensa edistämiseksi.


Oikeudenmukaisuus palvelujen arjessa

Palveluiden avulla voidaan tietoisesti puuttua rakenteellisen eriarvoisuuden kysymyksiin, mikäli sitä hyödynnetään entistä enemmän terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen erityisesti alimpien sosioekonomisten ryhmien hyväksi.

Samoin palveluiden kehittäminen asiakkaiden tarpeiden mukaan paremmin joustaviksi, voivat vähentää eriarvoisuutta.

Tällä hetkellä trendinä kuitenkin palvelujärjestelmän hajanaisuuden kasvu

Lisäksi niiden ihmisten tukeminen teknologian ja palvelujen avulla, joille terveysongelmia ja toimintakyvyn vajeita on kasautunut paljon, on keino vähentää eriarvoisuutta


Tehokkuus: panoksen ja tuotoksen välinen suhde on usein määrittelykysymys

Mikäli esimerkiksi teknologian käytön tai muun palveluissa tapahtuneen muutoksen seurauksena palveluiden kokonaislaadun voidaan olettaa heikkenevän tai mikäli heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden tai potilaiden tilanne voi heikentyä, ei ole eettisesti kestävää perustetta tehdä muutosta.

Esimerkiksi yöhoidon korvaaminen valvontalaitteilla ei ole perusteltua välittömiin kustannuksiin vedoten, jollei ole selvää näyttöä siitä, että yöllä apua tarvitsevat potilaat tai asukkaat saavat apua yhtä nopeasti ja laadukkaasti kuin aikaisemminkin.

Entä miten teknologian käyttöönotto vaikuttaa työntekijöiden tilanteeseen?


Hyvän kohtaamisen perusta on yhdenvertaisuus, esimerkkejä

1. Aikuinen, tasaveroinen suhtautuminen

2. Yksilöllinen huomiointi ja toiminta

3. Myönteisen palautteen antaminen ja kannustaminen

4. Viihtyisä ja turvallinen fyysinen ympäristö ja tunnelma

5. Huumorin käyttö ja yhteinen nauru

6. Sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteisyyteen

kannustaminen

7. Vieraanvaraisuus ja omaisten huomioonotto

8. Lohdutus, turvallisuuden ylläpito ja läheisyys

(Topo ym. Kohtaamisia dementiahoidon arjessa, Stakes 2007)

23 Päivi Topo


9. Tilanteen seuranta, ennakointi ja toiminta sen mukaan

10. Tahdikkuus, hienotunteisuus, yksityisyys

11. Annetaan aikaa, tekemisen tahti on sopiva

12. Asiakkaan todellisuuden kunnioittaminen

13. Omien voimavarojen käytön ohjaus ja kannustus

14. Virikkeellisyys

15. Edellytysten luominen yhteiselle tekemiselle, asiakkaan

mukaan saaminen luovasti

16. Asiakkaiden toiminnallisuutta tukeva ympäristö

17. Asiakas ulkoilee

(Topo ym. Kohtaamisia dementiahoidon arjessa, Stakes 2007)

24 Päivi Topo


Oikeudet , velvollisuudet ja ihmisarvo

Palveluiden perusta universalismissa: oikeuksissa Viime aikoina velvollisuuksia korostettu enemmän: osa

itsemääräämisoikeuden vahvistumista? valinnan vapaus vai valinnan pakko? itsenäinen vai yksinäinen suoriutuminen?

Samalla palveluiden järjestämisen tavat muuttuneet ja palvelut pirstaloituneet

Omavastuita kustannuksista lisätty tai ne lisääntyvät helposti

Riittääkö motoksi ”näyttöön perustuva toiminta” vai tarvitaanko jotain joka paremmin perustuu omien voimavarojen ja toimijuuden pohjalle - yhteistyölle?


ETENEn julkaisuja aiheesta:

Mielenterveysetiikka

Vanhuus ja hoidon etiikka

Teknologia ja etiikka sosiaali- ja terveysalan hoidossa ja hoivassa

Sosiaali- ja terveysalan eettinen perusta

www.etene.fi

päivi topo terve-sos 2012

Documents