Oulunkylän Virkut ryHistoriikki 1928– 2010

Leiriläisiä Hollolassa vuonna 1930.

Oulunkylän Virkut ryHistoriikki 1928–2010

Päätoimittaja: Susanna “Suski” Oksanen

Kirjoittajat: Heidi Aarnisalo, Vilhelmiina Harja, Matti Hara, Arja ”Arjis” Isotalo-Teittinen, Annukka Kinnunen, Petra Krogerus, Mona Kärnä, Han-na Laakso, Karolina ”Karkki” Lamroth, Jaakko ”Jaska” Niva, Marianne ”Maru” Oksanen, Susanna ”Suski” Oksanen, Pauliina ”Pappe” Pirhonen, Marju Saarinen, Leena ”Lär-vä” Suviranta ja Petra Väkelä.

Kiitokset: Noora Huttula, Arja “Arjis” Isotalo-Teittinen, Pirta Karls-son, Anna Kolehmainen, Han-na-Leena “Hannis” Lehtinen, Outi “Oikku” Lepola, Jaana ”Nuusku” Lindström, Simo Liuha, Kaisa “Plintti” Lumikari, Jyrki “Pyni” Luoma, Paulii-na “Pappe” Pirhonen, Leena “Lärvä” Suviranta, Kaisa Tauru, Helinä Teittinen ja Hanna “Hani” Valtonen. Rahalahjoituksia antaneet yhteistyötahot.

Graafinen suunnittelu ja taitto: Eeva Kangas

Valokuvat: Eeva Kangas, Outi “Oikku” Lepola, Kaisa “Plintti” Lumikari, Jyrki “Pyni” Luoma, Susanna “Suski” Oksanen, Airi Sohlman, Annukka Sohlman, Lauri Tähtinen, Hanna “Hani” Valtonen ja lippukunnan arkistot ellei kuvan yhteydessä toisin mainita.

Kannen kuvankäsittelyt:Jukka Salminen

Paino: Painotalo Miktor

Historiikin tekijät

Sisältö

Seidi ”Isovirkku” Saxén 14Virkkulippu 16Mitä merkki merkitsee 19

Toiminnan alkuajat 26Oulunkylän Susiveikot 28Pyhäjärven leirilaulu 31

Tytti Suanto 36Kokoontumispaikat 38Kummiperhe Sallassa 42

Sinivuoren Tytöt 47Leirielämää ennen Mågelia 49Paraateista kahvipöytään 52

Kaisa ”Plintti” Lumikari 56Ykköset yllä 40-vuotisjuhlissa 62Virkut leireillä 65

Mågeli 70Uusi partiohuivi 76Leena ”Lärvä” Suviranta 82

Lippukuntalehti Sarana 86Veljemme Karhu-Veikot 94Vaeltajaryhmä Mel depurat 102

Savu, syyskuu ja juustoiivarit 108Oranssit energiapakkaukset 110Toimiva partiojohtaja Nelli Niemelä 112

Retkillä 118Taustayhteisö 125Virkkuhuutoja 136

Ryhmien nimet 138Jäsenmäärä 143Lippukunnanjohtajat 143

1920

1930

1940

1950

1960

1970

1980

1990

2000LIITTEET

Pääkirjoitus 8Partiotoimintaa Oulunkylässä 10

6

7Oulunkylän Virkut piirileikin pyörteissä ruskeat partiopuvut päällä vuonna 1931.

8

Minua kehotettiin ennen näitä juhlia hankkimaan uusi Virkku-huivi, kos-ka tämä on kuulemma jo niin kulunut ja rikki. No, täytyy kyllä myöntää, että se on jo kerran uudestaan ommeltu kasaan, mutta enpä hankkinut uutta huivia. Tälle huiville kun on viimeisten 16 vuoden aikana ehtinyt kertyä niin paljon tunnearvoa, että sitä ei voi enää millään mitata. Sitä paitsi meillä Virkuissa tunnistaa kauan partiossa olleen johtajan siitä, että huivi ”seisoo”. Jos siis tästä yhdestä kangaskappaleesta on vuosien varrella tullut korvaamaton, voin vain kuvitella kuinka paljon 80-vuotias lippukuntamme monelle tässä juhlasalissa istuvalle merkitsee.

Toissa talvena hiihdimme Haltin huipulle ja nukuimme seuraavana yönä Valdejokilaaksossa teltassa 20 asteen pakkasessa. Tämän vaelluk-sen aikana mietin monesti, kuinka joskus 50 vuotta sitten tunturissa on pärjätty. Varmasti aivan mainiosti, mutta nyt tuntuu hassulta, että joku olisi joskus vaeltanut ilman Gore-tex takkia, otsalamppua ja Therm-A-Restin puhallettavaa ilmamakuualustaa. Paljon on kulunut siitä, kun Virkut 20-luvulla perustettiin Oulunkylään.

Ajan kulumisesta kertoo myös seuraava tarina. Olimme kerran siivoa-massa johtajien kanssa koloa. Kaappien päältä kätköistä löytyi laatikko, johon emme aikaisemmin olleet törmänneet. Hetken miettimisen jälkeen yksi meistä avasi laatikon ja pian tuijotimme hiljaisina sen sisältöä. Olim-me löytäneet laatikollisen eri eläinten jätöksiä, jotka oli kerätty jollain leirillä, aseteltu hienosti lokeroihin ja nimikoitu. Meillä oli siis laatikol-linen kakkaa, ja mietimme hetken minkälaisen terveysriskin se mahtaa aiheuttaa. No, emme kuitenkaan hennoneet heittää laatikkoa pois, joten sinetöimme sen muovipussiin.

Ehkä kaikista hienointa partiossa on se, kun näkee omien vartiolaisten-sa kasvavan isoksi. Se, että vastuu siirtyy eteenpäin. Ja toisaalta: kasvaa itse johtajaksi. Se, että joku on tuntenut sinut kymmenen vuotta ja nähnyt

PartiomuistojaLippukunnanjohtaja Susanna ”Suski” Oksasen juhlapuhe Virkkujen 80-vuotisjuhlissa Oulunkylän yhteiskoululla keväällä 2008

Pääkirjoitus

9

sinun kasvavan, on harvinaista. Pysyvyys. Saan vieläkin kuulla siitä, että partionime-ni on sudenpennuissa ollut Tornado. Moni täällä tietää mistä tuo nimi on tullut. Nyt osaan jo itsekin nauraa partionimelleni, jo-ten saa tulla kysymään juhlien jälkeen mis-tä se oikein tuli.

Mutta sepä juuri onkin tämän harrastuk-sen vahvuus. Ei missään opi tuntemaan toi-sia ihmisiä yhtä hyvin kuin viettämällä vuo-si vuoden jälkeen leireillä ja retkillä aikaa yhdessä. Tiedän varmasti, kuka meistä syö eniten pullia, kuka hyppää ensimmäisenä avantoon ja kuka herää aamulla viimeisenä. Partio onkin vallan mainio kasvatusjärjes-tö. Ja yksi niistä harvoista harrastuksista, jossa ei tarvitse kilpailla. Me olemme täällä kehittämässä itseämme ihmisinä. Totesihan itse Ruotsin kuningaskin, että ”tässä ver-kostossa on mahtava voima”.

Jos retkeilyvarusteet ja keräilykohteet ovat vuosikymmenten aikana vaihtuneet,

ovat partiolaisen ihanteet pysyneet samoi-na. Lopulta niitä ei edes ajattele. Tunnen-han minä vastuuni, olen avuksi muille joka päivä ja kunnioitan toista ihmistä.

Joten samalla kun lopuksi vielä onnit-telen teitä, vanhemmat, tyttärienne oival-lisesta harrastusvalinnasta, varoitan teitä myös: Kerran meidän olohuoneessamme oli kokonaisen sudenpentujen telttaretken va-rustus odottamassa retkelle lähtöä. Ja kun sain ajokortin, olen monta kertaa palautta-nut auton täynnä mutaa ja sammalta. Ker-ran retkellä ajoin metsätiellä auton pohjan niin pahasti kiveen, että maantiellä täytyi pysähtyä irroittamaan kirveellä puoliksi irti iskeytynyt pohjalevy. No siitäkin selvit-tiin ja otettiin varmasti opiksi. Eli vanhem-mat - toivon teille paljon kärsivällisyyttä ja ymmärtäväisyyttä tämän harrastuksen suhteen. Paljon se ottaa, mutta enemmän se antaa. Olkaa maltillisia ja antakaa lastenne mennä ja kokea. Sitä varten partio on.

10

Virkut ja Susiveikot

Vuonna 1928 Oulunkylän Suomalaisessa Seurassa heräsi ajatus perustaa paikkakun-nalle partiolippukunta. Partiojohtaja Tau-no Pöyry saatiin esitelmöimään aiheesta, ja 18. maaliskuuta samana vuonna perus-tettiin tyttöpartiolippukunta Oulunkylän Virkut ja poikapartiolippukunta Oulunky-län Susiveikot.

Virkkujen ensimmäiseksi lippukunnan-johtajaksi ryhtyi Seidi ”Isovirkku” Saxén (os. Laitakari, ent. Inha). Jäseninä oli 40 tyttöä, ja lisäksi toiminnassa oli mukana vanhempainneuvosto. Virkut kokoontui-vat aluksi vanhalla Suomalaisella yhteis-koululla ja Isovirkun kotona Veräjämäessä. Kilpailujen, tapahtumien ja leirien lisäksi tehtiin paljon päiväretkiä Oulunkylässä, Pitkäkoskelle ja Vanhaan kaupunkiin. En-simmäinen yöretki tehtiin Vantaan Reko-laan. Aluksi Virkuissa oli vain vartiolaisia. Ensimmäiset tontut (nykyään sudenpen-nut) otettiin lippukuntaan vuonna 1948. Ensimmäisenä tonttujohtajana toimi Rit-va Laaksonen.

Oma lippu ja partiopuvut

Oman lipun Virkut hankkivat vuonna 1929. Alkuperäinen lippu lahjoitettiin Partiomuseoon sen jälkeen kun uusi lippu, vanhan lipun kopio, oli vihitty käyttöön Oulunkylän kirkossa 10.4.2005.

Alkuaikoina Virkut käyttivät ruskeaa partiopukua, koska lippukunta kuului Suo-malaiseen Partiotyttöliittoon. Pitkiä hou-suja ei käytetty koskaan.

Vireää toimintaa

Virkkujen ensimmäinen leiri pidettiin vuonna 1930 Hollolassa. Paluumatkalla säästyttiin telttapussien kantamiselta, kun ne saatiin heittää Oulunkylän kohdalla ulos junasta. Omien leirien lisäksi Virkut oli-vat mukana myös kansainvälisillä leireillä ulkomailla.

Toiminta sai lisää puhtia, kun vuodesta 1935 Virkut saivat alkaa kokoontua Oulun-kylän Susiveikkojen kololla Launialla Pel-lavakaskessa. Muuta yhteistoimintaa Susi-veikkojen kanssa ei ollut, ja yhteistä koloa käytettiin ehdottomasti vuorotellen.

Koska omaa koloa ei ollut, telttoja ja muita harvemmin tarvittavia tarvikkeita säilytet-tiin vanhan Suomalaisen yhteiskoulun vin-tillä. Niinpä arkistokin oli sihteerin kotona Helsingin keskustassa ja tuhoutui sodan aikana pommituksissa vuonna 1944. Sota-aikana Virkkujen toiminta vaikeutui, mut-ta ei keskeytynyt kokonaan. Sodan jälkeen toimintaa jatkettiin vanhalla Suomalaisella yhteiskoululla. Vuonna 1950 perustettiin Pukinmäen osasto, joka erkani Virkuista muuttuen Sinivuoren Tytöt -lippukunnak-si vuonna 1951. Sinivuoren Tytöt toimivat nykyään Malmilla.

Oma kolo 1950-luvulta

Ensimmäinen oma kolo ”Morkku” sijaitsi Heinon talossa Patolassa. Se oli käytössä vuosina 1956–60. 1960-luvun kolme en-simmäistä vuotta kokoonnuttiin Pellavakas-kessa ja hajallaan kaupungin kerhotiloissa, kunnes vuonna 1964 saatiin mahdollisuus

Partiotoiminta Oulunkylässä Teksti: Annukka Kinnunen

11

käyttää Vanhan kansakoulun (nyk. Puukou-lu) luokkia.

Vuonna 1968 Virkut pääsivät kokoon-tumaan Vanhan kansakoulun vieressä ol-leeseen opettajien asuntolaan, kahteen huoneeseen ensimmäisessä kerroksessa. Oulunkylän seurakunta oli tullut Virk-kujen taustayhteisöksi vuonna 1957, ja kun Oulunkylän uusi kirkko valmistui vuonna 1972, saivat Virkut kolon kirkon väestön-suojasta. Kolo onkin ollut jatkuvassa käy-tössä siitä lähtien.

1980-luvun puolivälissä Virkkujen jäsen-määrä kasvoi lähelle 170:ää, eivätkä kaik-ki ryhmät mahtuneet enää kokoontumaan kirkon kololla. Ahtautta helpottamaan saa-tiin käyttöön Vanhan kansakoulun opetta-jien asuntolan kellari, joka sai nimekseen ”Morkku” ensimmäisen oman kolon mu-kaan. Morkulla kokoonnuttiin aina vuoteen 2002 asti, jolloin asuntolarakennus tuhou-tui tulipalossa. Virkut ovat voineet kokoon-tua myös seurakunnan muissa tiloissa tar-peen mukaan: 1960-luvulla Kivalterintiellä seurakunnan kerhohuoneella, 1970-luvulla Metsälän seurakuntakodissa ja 2000-luvul-la Veräjämäen seurakuntakodissa.

Partiohuivi 1977

Oman partiohuivin Virkut saivat vuonna 1977. Entinen sininen huivi vaihtui vaalean-ruskeaksi lipun värin mukaan. Myöhemmin Virkkuja on saattanut nähdä Oulunkyläs-sä erivärisissä R-Collectionin anorakeissa: 80-luvulla punaisissa, violeteissa ja musta-harmaissa, 1993 oransseissa ja 2001 vaa-leanruskeissa.

Mågelin perustaminen 1974

1970-luvulla perustettiin paljon sekalippu-kuntia. Oulunkylässä ei ryhdytty lippukun-

tia yhdistämään tai perustamaan, mutta Virkut ja maunulalainen poikalippukunta Helsingin Metsänpojat alkoivat tehdä yh-teistyötä.

Lähentyneiden suhteiden seurauksena alettiin miettiä kaikkien Oulunkylän seu-rakunnan alueen lippukuntien koulutus-yhteistyötä. Syksyllä 1974 perustettiin lippukuntaryhmittymä, johon kuuluivat aluksi Oulunkylän Virkut, Helsingin Met-sänpojat, Karhu-Veikot ja Vuokot. Ryh-mittymä sai nimekseen Mågeli. Myöhem-min mukaan tuli vielä Maunulan Kiehiset, joka on sittemmin lopettanut toimintansa. 1990-luvulla Mågeliin liittyi vielä sisupar-tiolippukunta Onnikit, jonka toiminta on myös jo hiipunut. Vuoden tärkeimmäksi Mågelin tapahtumaksi on muodostunut kesäleiri Mågeli.

Jäseniä toista sataa

Virkkujen jäsenmäärä alkoi kasvaa 1950-luvulta lähtien ja 1960-luvun puo-livälissä Virkkuja oli jo 128. 1970-luvul-le tultaessa jäsenmäärä tippui hetkeksi 55:een, mutta nousi muutamassa vuodes-sa sataan. 1980-luvulla partio oli suosittu harrastus Oulunkylässä, ja jäseniä Vir-kuissa oli miltei jatkuvasti yli 150. Samal-le vuosikymmenelle ajoittuu Virkkujen eli Oviry:n oman lehden, Saranan, julkaisemi-sen aloittaminen vuonna 1982.

70-vuotisjuhlavuonna 1998 elettiin jäse-nistön suhteen huippuvuotta: Virkkuja oli jopa 180. Vuonna 2010 Virkkuja oli 146.

Lyhennetty artikkelista: Sohlman, Annukka. 2005. Partiotoimintaa Oulunkylässä. Oulun-kylän Virkut. Teoksessa: Eskelinen, Heikki J. 2005. Vireä idylli. Oulunkylää ja oulunkyläläi-siä. Oulunkylä-Seura ry, Helsinki. s. 173–176.

Äitienpäiväkukkia poimimassa vuonna 1928.12

13

1920-luku

14

Kun Oulunkylän Virkut perustettiin 18.3.1928, lippukunnanjohtajaksi ryhtyi Seidi Saxén, joka oli tuolloin 40-vuotias kouluhallituksen pääkirjanpitäjä. Hän oli jäänyt leskeksi ensimmäisestä miehestään varatuomari Aarne Inhasta vuonna 1921 seitsemän avioliittovuoden jälkeen. Iso-virkku toimi lippukunnanjohtajana vuoteen 1932, jolloin tehtävän otti opettaja Ester ”Teri” Hirvonen. Vuonna 1931 Isovirkku oli mennyt naimisiin kouluhallituksen oppi-kouluosaston matematiikan ja luonnonopin kouluneuvoksen Uno Saxénin kanssa. Uno Saxén oli 25 vuotta vaimoaan vanhempi, ja hän kuoli vuonna 1948. Isovirkku työskente-li kouluhallituksessa vuoteen 1950 ja oli sen jälkeen vuoden kamreerina, kunnes jäi eläk-keelle vuonna 1951 73-vuotiaana. (Jämbäck 2008, 108–109).

Jämbäckin (2008) mukaan ”Seidi Saxén syntyi Helsingin pitäjässä 1888. Hänen van-hempansa olivat hovineuvos Vihtori Ny-bergh ja Elin Kalm. Vuonna 1906 perheen nimi muuttui Laitakariksi. Seidi Saxén pääsi ylioppilaaksi Turun suomalaisesta tyttökou-lusta 1908. Sen jälkeen hän suoritti kirjan-pitotutkinnon 1910 ja seuraavana vuonna alemman hallintotutkinnon. Suoritettuaan tutkinnot Seidi Saxén hoiti senaatin yli-määräisen kopistin virkaa 1911. Hän toimi Vuorelan kasvatuslaitoksen virkailijana 1911–1913, josta hän siirtyi Prokuraattori-viraston (nykyisin oikeuskanslerinvirasto) kirjaajaksi 1913.”

Tytti Suannon (1978) mukaan Isovirkun kanssa alkuaikojen johtajina toimivat johtaja Anni Tikkanen, opettaja Elli Sievo ja neiti

Aili Sumio. Toiminta alkuvuosina oli hyvin vilkasta. Jäsenmäärä oli 40 tyttöä ja lisäksi tukena toimi vanhempainneuvosto. Isovirk-ku järjesti tyttöjä kaikkiin mahdollisiin par-tiotilaisuuksiin, leireille, kursseille ja kilpai-luihin. Isovirkku jaksoi väsymättä neuvoa ja opastaa partiotiedoissa ja -taidoissa. Hänen viihtyisään kotiinsa kokoonnuttiin usein luokkavaatimuksia oppimaan. Innokkaa-na retkeilijänä hän järjesti Virkuille monia hauskoja matkoja lähiympäristöön ja opetti huomaamaan luonnon kauneutta ja sen ih-meellisyyksiä. (Suanto 1978, s 10–11).

Isovirkku oli aktiivinen partiossa myös lippukuntavuosiensa jälkeen. Hän oli Suo-malaisen Partiotyttöliiton (SPTL) johto-kunnan jäsen ja rahastonhoitaja vuosina 1930–1942. Toinen hänen harrastuksensa oli suojelukasvatus. Hän lienee kiinnostunut lastensuojeluasioista toimiessaan Vuorelan kasvatuslaitoksessa 1910-luvun alussa. Hän teki opintomatkoja suojelukasvatusasioissa Pohjoismaihin 1911 ja Ranskaan ja Saksaan 1925. Lisäksi Isovirkku toimi Suomalaisen Konkordia-liiton rahastonhoitajana 1951–1957. (Jämbäck 2008, 108–109).

Lähteet:Jämbäck, Eija. 2008. Seidi Saxén 1888 - 1961. Teoksessa: Naiset valistuksen virittäjinä. Suo-malaisen Konkordia-liiton rahastolahjoittajien ja kunniajäsenten elämäkerrasto. Suomalainen Konkordia-liitto, Helsinki. s.108–109.Suanto, Tytti. Puhe Oulunkylän Virkut ry:n 20-vuotisjuhlassa 21.3.1948. Teoksessa: Ou-lunkylän Virkut ry 50 v. 1928–1978. 1978. s.10–11.

Ensimmäinen lippukunnanjohtaja Seidi ”Isovirkku” Saxén 1888–1961Teksti: Annukka Kinnunen

Seidi Saxén (vas.) Vuorelan leirillä vuonna 1929.15

16

Virkuille uusi lippuTeksti: Annukka Kinnunen (Heppu 4/2005)

”Perinteet kunniaan!” ajateltiin Oulun-kylän Virkuissa, kun lippuprojektia ke-väällä 2004 käynnistettiin. Oli aika saada 1990-luvulla hankitulle painokangaslipul-le alkuperäisen applikoidun lipun veroinen seuraaja. Ongelmana oli vain se, että alku-peräinen 1920-luvulla käsintehty Virkku-lippu kärkikoristeineen oli salaperäisesti kadonnut.

Salapoliisin työtä

Koska vanhaa lippua ei ollut käsillä, jou-duttiin lipun mittasuhteita ja yksityiskoh-tia etsimään vanhoista valokuvista. Van-hojen lippukunnanjohtajien muistikuvat olivat tärkeitä, kun tarkkoja piirustuksia lipusta ja kärkikoristeesta tehtiin. Kuvion applikointi nosti lipun hintaa, mutta se kannatti: tulos on kaunis ja perinteikäs.

Virkkujen lipun ovat suunnitelleet Tytti Suannon isä Jussi Suanto ja Kaapo Vir-tanen vuonna 1929. Lipun pohjaväri on vaaleanruskea, ja tummanvihreät kuviot on reunustettu kultanauhalla. Tangon päässä

komeilee hopeoitu kolmiapila. Lipun kuvio löytyy myös Virkkujen huivista.

Arvokas naulaus

Uuden lipun taival alkoi juhlavasti 10.4.2005 Oulunkylän kirkossa, jossa lippu naulattiin ja vihittiin käyttöön Partiomessun yhteydessä. Lipunnaulaajina toimivat entisten lippukun-nanjohtajien vanhin, nykyinen lippukunnan-johtaja, vartiolainen, sudenpentu ja edustaja jokaisesta Mågelin lippukunnasta. Lipun vihki seurakuntapastori Johanna Elo. Tilai-suuteen oli kutsuttu kaikki nykyiset Virkut vanhempineen, entiset lippukunnanjohtajat, mågelilaisia sekä muut yhteistyötahot. Ju-malanpalveluksen jälkeen seurakuntasalissa vietettiin vapaamuotoinen kahvihetki.

Kuten parhaissa salapoliisikertomuksissa ainakin, vanhan lipun arvoitus ratkesi viime hetkellä, lipunnaulauksen aattona. Henkäyk-senohut, ajan haperruttama Virkku-lippu löy-tyi kaappien kätköistä, ja se pääsi kuin pääsikin uuden lipun naulausta kunnioittamaan – tosin kauniisti flyygelille laskostettuna.

17

Kun uusi lippu oli naulattu huhtikuussa 2005, sen edeltäjä, alkuperäinen Virkku-lippu vuodelta 1929 päätettiin toimittaa Partiomuseoon. Se oli jo hauras ja haalistunut, joten museo-olosuhteet tulisivat säilyttämään sen parhaiten. Nina Sarnasto-Toivanen eli Hillis otti Partiomuseoon Tur-kuun yhteyttä ja sopi lipun viemispäiväksi joulukuisen lauantain samana vuonna.

Matkaan lähti perjantaina 9.12. parikymmentä Virkkua junalla. Saim-me yöpyä Turun Metsänkävijöiden kololla, joka on omaan koloomme ver-rattuna valtava rakennus monine huoneineen, toimistoineen, keittiöineen ja uima-allasosastoineen.

Partiomuseossa luovutimme vanhan Virkku-lipun arvokkaasti osaksi museon kokoelmia. Saimme myös kierroksen museon perusnäyttelyssä. Saatoimme lähteä kotiin tuntien, että vanha lippu on hyvässä tallessa. Uusi Virkku-lippu, vanhan lipun tarkka kopio, jatkaa tärkeää tehtäväänsä hulmuta tiennäyttäjänä tuleville Virkku-sukupolville.

Vanha Virkku-lippu PartiomuseoonTeksti: Annukka Kinnunen

Virkkujen lippu paraatissa.

18

Virkkuneitoja juhlissa ruskeat partiomekot päällä 1930-luvulla.

19

Mitä merkki merkitseeOulunkylän Virkkujen lippu tehtiin ja vihittiin käyttöön vuoden verran lippukunnan perustamisen jälkeen, vuonna 1929. Lipun ovat suunnitel-

leet taiteilijat Jussi Suanto ja Kaapo Virtanen. Merkistä ei ole olemassa – ainakaan nykyisissä arkistoissa – tark-

kaa selvitystä. Siinä on kuvattuna kolme partioliljaa ja V-kirjain, joka oletettavasti tarkoittaa Virkkuja. Kokonaisuudessaan merkki muistuttaa

kolmiapilaa, joka on Maailman partiotyttöjen tunnus. Kolmiapilan ja partioliljan vertauskuvallinen merkitys on sama.

Kolme osaa merkitsevät Jumalan, lähimmäisen, isänmaan ja ihmiskun-nan rakastamista, muiden auttamista ja partioihanteiden toteuttamista

elämässä. Toiseksi partiolilja näyttää suuntaa samoin kuin kompas-sinuoli. Sitä kantavien partiolaisten tulisi näyttää tietä täyttämällä

velvollisuutensa ja auttamalla muita, eli pitämällä kiinni tunnuksestaan ”Ole valmis”.

Lähde: Oulunkylän Virkut ry 60 vuotta 1928-1988. 1988. Oulunkylän Virkut ry, Helsinki. s.5.

OVIRY

Virkut kesäleirillä Hollolassa vuonna 1930.

20

Suomen partiotyttöjärjestön pohjoismainen leiri Loilanniemiessä Kolhossa vuonna 1949.

21

Virkut yöretkellä Rekolassa keväällä 1929. Kuva Professori L.Pihkalan huvilan portailta.

22

23

Virkkuneidot leiritavaroiden kanssa autonlavalla kesällä 1930

24

25

1930-luku

26

Näin sanoi Sirkka-Liisa Lohikarin (s.1921) isä tyttärelleen vuonna 1934 tai 1935 ja niin kolmentoista vanha Sirkka-tyttö liittyi Oulunkylän Virk-kuihin. Myös Eila Blomster os. Saraste (s.1915), Oulunkylän kunnanlää-käri Einar Sarasteen tytär, liittyi Virkkuihin jo alkuaikoina. Eila kertoo, että hänen veljensä olivat Oulunkylän Susiveikoissa ja Tytti Suannon vel-jet myös.

Johtajilla oli villaiset partiomekot kauluksineen, nappilistoineen ja paik-kataskuineen, muilla tytöillä puuvillaiset. Lisäksi käytettiin pillinauhaa ja sinistä huivia. Koska Virkut kuuluivat Suomen Partiotyttöliittoon eli SPTL:ään, käytössä oli ruskea partiopuku. Eila muistaa, että hänen en-simmäisen partiopukunsa ompeli Tapio Rautavaaran äiti. Vielä vuonna 1946 Virkut käyttivät Sirkan muistin mukaan ruskeaa partiopukua. Puvun värin vaihtumisen taustalla oli partiotyttöliittojen yhdistyminen Suomen Partiotyttöjärjestöksi vuonna 1943, jolloin tummansinisestä tuli partio-tyttöjen puvun pääväri. Pula-aikana siirtyminen uuden väriseen pukuun lienee ollut hidasta.

Vakituista koloa ei ollut, vaan Sirkan muistikuvien mukaan kokoonnut-tiin ainakin Haapasella, Launialla, Patolassa, Pellavakaskessa ja vanhalla Suomalaisella Yhteiskoululla eli Kummussa. Eila muistaa, että Patolassa kokoustilana oli Laneauksen kaupan kellari. Eila kertoo, että Seidi Saxén ei vetänyt kokouksia, vaan tytöt vetivät itse. Neuvoja kokousten pitämi-seen saatiin muun muassa Toimen Tytöiltä, joita oli samassa koulussa. Kokouksissa soitettiin ja laulettiin. Eila kuului Vuokot-vartioon, jossa oli viisi tyttöä. Uusille tytöille perustettiin omat ryhmät. Tavallista oli, että nuoremmat lapset olivat partiossa, vanhemmat nuoret suojelukunnassa. Eilakin liittyi Lotta Svärd -järjestöön 30-luvulla noin 15-vuotiaana.

Veräjämäki ja Oulunkylä olivat 30-luvulla melkoisen erinäköisiä kuin nykyään: esimerkiksi Veräjämäessä oli Sirkan mukaan kokonaista viisi kauppaa, kun nykyään siellä ei ole ainuttakaan. Keskustaan mentiin kuu-

”Siellä on partio ja liityt siihen!”Teksti: Annukka Kinnunen

Helsingin asemalla lähdössä Pyhäjärven leirille vuonna 1936. Raili Uusivirta, Sirkka Lohikari, Kylli Sairio, Aino ja Saintu Ailio.

27

lemma ”koiratarhan” kautta. Eilan mukaan juna Helsinkiin kulki joka kolmas tunti eikä busseja kulkenut ollenkaan. Eila kertoo, että Oulunkylä oli 30-luvulla kaunis paikka, jossa oli puutaloja ja puutarhoja. Ogelissa asui pal-jon taiteilijoita, jotka halusivat pois ahtaista kaupunkiasunnoista. Oulunkylä oli myös hy-vin ruotsinkielinen paikkakunta silloin. Eila huomauttaa, että suomen- ja ruotsinkielisten välit olivat kireät, mikä näkyi esimerkiksi lu-misotana vierekkäisten suomen- ja ruotsin-kielisten koulujen välillä.

Retkillä käytiin 30-luvulla ainakin Ruutin-koskella, ja lisäksi tapana oli kävellä keväisin Helsingin pitäjän kirkkoon. Sinne kertyy matkaa 7,5 kilometriä suuntaansa – matka on reippailta tytöiltä taittunut todennäköi-sesti noin puolessatoista tunnissa.

Ensimmäinen lippukuntaleiri vuonna 1930 pidettiin Eilan mukaan Hollolassa, kos-ka eräs oulunkyläläinen perhe omisti siellä maatilan. Sirkka puolestaan kertoo, että kos-ka lippukunnanjohtaja Tytti Suannon per-heellä oli kesäpaikka Pyhäjärvellä Haverin kylässä, järjestettiin siellä lippukuntaleiri vuonna 1936. Tytin isä oli taitelija Jussi Su-

anto ja äiti opettajana Suomalaisessa yhteis-koulussa. Tiettävästi Suomalaisen Partio-tyttöliiton SPTL:n kansainväliselle leirille Partiopoukamassa osallistui Sirkan lisäksi kolme muuta Virkkua. ”Saksalaiset ihmette-li, miten meillä on voita”, hymähtää Sirkka leiristä kertoessaan.

Sirkka toimi Virkuissa muonitusmestari-na ja sihteerinä. Erityisesti Sirkka muistaa erään helmikuisen päivän vuodelta 1944: hän asui Unioninkadulla ja koska hän oli sihtee-ri, hänellä oli tietysti kotonaan lippukunnan papereita ja arkistoa. Pommitukset osuivat hänen kotitaloonsa 6.2.1944. Päivämäärä on jäänyt tarkasti mieleen. Pommitusten aiheuttaman tuhon takia jäljellä on vain ha-janaisia dokumentteja Virkkujen alkuajoilta, niitä papereita, jotka eivät sattuneet olemaan sihteerin kotona kohtalokkaana päivänä.

Lähteet: Sirkka-Liisa Lohikari. Haastatte-lu 2007. Haastattelijat Annukka Kinnunen ja Vilma Lehti. Eila Blomster. Haastattelu 2005. Haastattelijat Annukka Kinnunen ja Sanna Mannonen os. Kujala.Teemu ”Eetu” Kujala. Sähköposti 14.9.2010.

Virkkujen leirillä Hollolassa 1930.

28

Mågeli on Maunulan ja Oulunkylän alu-eella toimivien partiolippukuntien ryhmit-tymä, johon kuuluvat: Oulunkylän Virkut, Vuokot, Karhu-Veikot, Onnikit ja Helsingin Metsänpojat. Nyt siihen on kaikella toden-näköisyydellä pyrkimässä uusi jäsen tai vähintään ulkojäsen. Se on Kannelmäessä toimiva partiolippukunta Susiveikot. Se on entinen Oulunkylän Susiveikot, minkä ny-kyinen Oulunkylä-Seuran puheenjohtaja Erwin Woitsch ja hänen veljensä Pertti veivät Kannelmäkeen. Vuonna 1928 pe-rustetulla Oulunkylän Susiveikoilla ei ollut enää 1970-luvun lopussa sijaa majatalossa Oulunkylässä.

Oulunkylän Virkut ja Oulunkylän Su-siveikot perustet tiin samaan aikaan vuonna 1928. Virkut jatkaa edelleen toimintaansa, mutta Susi veikoilla on ollut katkok sia. En-simmäinen katkos johtui sodistamme.

Sotiemme päätyttyä saatiin Susiveikko-jen toi minta uudelleen käyntiin, ja se jatkui 1960-luvun alkuun. Tässä vaiheessa voima-varat ehtyivät. Vuon na 1963 Karhu-Veikot tuli ja täytti Susiveikkojen Oulunkylään jättämän partiotyhjiön. Se tapahtui siten, että vuonna 1945 Helsingin Kalliossa perus-tettu Karhu-Veikot perusti päälippukunnan alaosaston Oulunkylään. Nykyään Karhu-Veikkojen koko toiminta on keskittynyt Ou-lunkylään.

Vuonna 1975 Erwin Woitsch ja hänen veljensä Pertti yrittivät elvyttää Susiveikot henkiin. Teko hengitystä jatkettiin kolme vuotta, mutta potilasta ei saatu Oulunky-lässä toipu maan. Niinpä Erwin, joka toimi Kannelmäessä opet tajana, vei Susiveikot Kan nelmäkeen, jossa aktiivista toimintaa on ollut vuodesta 1979 lähtien.

Kannelmäessä toimivilla susiveikoil-

la on hallussaan taiteilija Jussi Suannon suunnittelema ja partio ylijohtaja Werneri Louhi vuoren 8.12.1928 vihkimä lippu ja Susivartion viiri. Monissa Suomen partio-lippukunnissa Yrjönpäivän paraatia edeltä-vä päivä on omistettu perinteille. Kannel-mäessä toimiva partiolippukunta Susivei kot halusi tulla Oulunky lään tutustumaan omiin juuriinsa.

Tutustumisretki merkkipaikoille

Kannelmäkeläiset susi veikot pyysivät minut oppaakseen. Apuoppaina olivat Virkuista lippu kunnanjohtaja Annukka Sohlman ja sihteeri Anna Kettula. Tutustuimme muu-tamaan Oulunkylän Susiveikkojen entiseen kokoontumispaikkaan. Kävimme Vantaan-joen itäpuolella olevassa kallio kanjonissa, jossa oli har maidensusien riittipaikka. Sieltä matkasimme Pella vakaskeen, jossa Talvioit-ten entisen talon kohdalla (Pellavakaskentie 16), piharakennuksen vintillä sijaitsi Susi-veikkojen en simmäinen partiokämppä. Soti-en jälkeen sitä ei saatu käyttöön. Moliisien kanala (Pellavapellontie 4) toimi vähän aikaa Susiveikko jen kokoontumispaikkana. Lopul-lisen kokoontumis paikan saimme Rokkasten huvilan (Kinkerinpolku 2) saunan vintillä.

Meitä vanhoja oulun kyläläisiä, jotka asuimme Oulunkylässä, kun se oli vielä oma itsenäinen kunta, viehättää Mågelin kirjoi tusasussa ruotsinkielinen å-kirjain. Meille on lähes mahdoton tottua nykykir-joitusasuun Ogeli. Retken jälkeen on mah-dollista, että Susivei kot pyrkii joko ulko- tai täysjäseneksi Mågeliin. Suosittelen Mågelin täys jäsenyyttä.

Lähde: Oulunkyläinen 3/2005. s.16. Matti Hara.

Susiveikot liittyy Mågeliin?Teksti: Matti Hara, Oulunkylän Susiveikoissa 1950–1957

Susiveikot paraatissa vuonna 1953.

29

Partiopoukamassa piirileirillä vuonna 1938.

Hollolan leirillä vuonna 1930.

30

31

ITytöt joukko Virkkujenkoditon koloton.Leirill Pyhäjärvel onsekös hassua.Laineet lyövät rantahanTytöille se riemuahessun, heissun hei. jne.

IITytti suuri kotka ontotta on, totta onmeistä kaikist huoletonaina valmis on.Pientä joukkoo auttamaanneuvomaan ja valvomaanheisssun j.n.e.

IIIPänsli Aino neitonensorja on surutonkova ompi nauramaanjos vaikka haluttaamutto tosi todessaniin kuin pitää olla vaanheissun j.n.e

IVRomantti se äkseeräätouhuaa koluaaauta jos et totteleaika saarnat saatmutta tyttö villi ontosi se on korutonheissun j.n.e

VAamuneito mökyäälaulaa vaan, huutaa vaanmutta vaipuu mietteisiinusein toisinaan.Kauas lentää aatoksetmoiset viemät panoksetheissun j.n.e

VIJumi pieni rakki onei oo’ niin, ei oo’ niintyttö ompi Jumi seuskokaa se vaanlaulut kiirii huuliltaanyli vetten maiden taaheissun j.n.e

VIIIkka emännäksi onluotu niin luotu niinkyllä näkee keitostase vast makostasuklaat, kiisselit ja veetkaikki kiehuu yhdelleenhessun j.n.e

Pyhäjärven leirilaulu 1936 (Löydetty Plintin valokuva-albumin välistä)

Aino ja Tytti Ostproisenin kannella matkalla kohti Unkarin kansainvälistä Pax Ting- leiriä.

32

33

Laaksosen sisarukset lähdössä paraatiin.34

35

1940-luku

36

15-vuotias Tytti Suanto liittyi vasta perustettuun lippukuntaan kesä-kuussa 1928. Hän oli aluksi vartiolainen ja lipunkantaja. Myöhemmin hän siirtyi vartionjohtajaksi Leivoihin. Tytti antoi partiolupauksensa 8.12.1928 Oulunkylän vanhalla yhteiskoululla pidetyssä juhlassa. Lip-pukunnanjohtaja Tytistä tuli 23-vuotiaana vuonna 1935. Mannerheim-soljen hän sai vuotta myöhemmin 23.5.1936 Kaartin maneesissa, jolloin Mannerheim itse jakoi soljet viimeisen kerran ja kätteli soljensaajat. ”Siitä olen ollut hyvin ylpeä”, totesi Tytti vuonna 1988 ja jatkaa: ”silloin ajat-telin, että tätä kättä en pese vähään aikaan”. Lippukunnanjohtajana Tytti toimi vuosina 1935–53, mikä on pisin aika Virkkujen historiassa.

Yrjönpäivän paraati oli kevään kohokohta, ja kaukaa maalta Oulun-kylästä saapuneet Virkut saivat suoja- ja lepopaikan partiolippukunta Hesparton tiloista Töölöstä. Paraativaatetuksesta oltiin hyvin tarkkoja: puvun piti olla ehdottoman siisti, merkit oikein ommellut, kauluksen val-

Tytti Suanto 10.12.1912–20.2.2002Teksti: Annukka Kinnunen

37

koinen ja kenkien ja sukkien oikeanlaiset. Erityisesti isänmaallisuus oli korkealla ja sen korostus ilmeni lippukulttuurin ja maa-kuntalaulujen vaalimisessa. (Oulunkylän Virkut ry 50v 1978, 15.)

Virkut olivat aktiivisia myös hyvänte-keväisyydessä: ennen kuin oli varsinaisia kummiperheitä, joita jouluksi muistettiin, auttoivat partiolaiset Mannerheimin Las-tensuojeluliittoa jakamaan kerätyt vaatteet Oulunkylän köyhille. Tytti muistaa erityi-sesti joulun, jolloin Virkut yhdessä Punai-sen Ristin kanssa keräsivät ja veivät köy-hille ruokaa ja vaatepaketteja. ”Tuntui, että silloin se joulu vasta olikin, kun sai auttaa muita”, hän muisteli. (Oulunkylän Virkut ry 60v 1988, 22.)

Leirejä Tytille kertyi aktiiviaikaan kaksi-toista Suomessa ja ulkomailla. Oulunkylän Virkut ry:n 50-vuotishistoriikin mukaan ”Omista partiokokemuksistaan Tytti pitää jännittävimpänä Pyhäjärven leirillä pide-tyn nuotioillan seurauksia: kahdeksan ty-tön vahvuisen leirin ohjelmaan eräänä ilta-na kuului räiskäleiden paistoa nuotiotulella. Aika meni mukavasti, vatsat olivat täynnä ja leiriläisiä alkoi nukuttaa, he sammuttivat nuotion huolellisesti, peittivät sen ja köm-pivät teltoille, kääriytyivät huopiinsa ja vai-puivat uneen. Keskiyöllä nousi kova ukon-ilma ja raju tuuli puhalsi Pyhäjärven selän yli. Tytti nukkui kahden hengen teltassa, joka oli kokoonpantu neliönmuotoisista kangaspaloista. Tuulen painamana koko teltta romahti heidän päällensä. ’Ulos vain nostamaan telttaa, ei siinä mikään auttanut, ja kun vihdoin löysin oviaukon ja pistin pää-ni ulos, ainoa mitä säkkipimeässä myrskyssä

erotin, oli valtavasti punaisia kipinöitä len-tämässä mustalle taivaalle. Nopeasti pääsin ulos teltasta ja ryntäsin herättämään mui-ta ja sitten uudelleen syttynyttä nuotiota sammuttamaan. Ei tilanne lopulta niin paha ollut kuin miltä näytti, ja saimme me tulen sammumaan sen leviämättä pidemmälle. Mutta sai se touhu meidät niin hyvin hereil-le, ettei sinä yönä jatkossa paljon nukuttu.’” (Oulunkylän Virkut ry 50v 1978, 15.)

Juhlallisinta ja vaikuttavinta melkein kol-mekymmentä vuotta kestäneen partiouran aikana Tytin mielestä oli lupauksenanto. Joulukuussa 1930 pidettiin Oulunkylän vanhalla yhteiskoululla tilaisuus, jossa li-pun ympärille ryhmittyneet tytöt lausuivat partiolupauksen, joka kuului: ”Lupaan ko-ettaa parhaan kykyni mukaan elää elämäni Jumalalle, isänmaalle ja kodille, auttaa mui-ta ja totella partiolakia.” Tytille erityisesti lupaus, laki ja tunnus ovat olleet pohjana ja perustana työlle ja elämälle. 32 vuotta sit-ten Tytin Virkuille antamat ohjesanat ovat edelleen tuoreet: ”Oppaaksi matkalle hyvää tahtoa, innostusta ja ystävällistä mieltä.” (Oulunkylän Virkut ry 50v 1978, 15.)

Lähteet: Tytti Suanto. Puhe Oulunkylän Virkut ry:n 20-vuotisjuhlassa 21.3.1948. Teoksessa: Oulunkylän Virkut ry 50 v. 1928–1978. 1978. s.10–11.Tytti: Lähes 20 vuotta lippukunnanjohtajana. Teoksessa: Oulunkylän Virkut ry 50 v. 1928–1978. 1978. s.14–16.Meillä partiomieli tallella on. Teoksessa: Ou-lunkylän Virkut ry 60 vuotta. 1928–1988. 1988. s.20–22.

Kuvassa vasemmalta Raija Hagner, Raija Saikkola, Tytti Suanto ja Kaarina Peltonen vuonna 1947.

38

1928–35 Numero 1: Vanha Suomalainen yhteiskoulu, Kumpu 6; sittem-min Mikkolantie 3. ”Vanha Suomalainen Yhteiskoulu oli osoitteessa Kumpu 6, nykyisen Mikkolantien 3 kohdalla. Tuon ajanjakson muut osoitteet ovat kadonneet historian hämärään mm. siksi, että osa lippukunnan alkuajan papereista hävisi tu-lipalossa tai pommituksissako se oli, en ole enää varma. Siitä johtuu hatarat tiedot. Vanhan koulun jumppasalissa pidettiin lippukunnankokoukset ja 20-

sekä 25-vuosijuhlat sun muut isot tilaisuudet. Koulun vintillä puolestaan oli koko leirikalusto ja omaisuus mm. liput tankoi-neen (Suomen ja lpk:n lippu).”(Kaisa Lumikari 2010.)

1928–32Numero 2: Isovirkun, Seidi Saxénin, kotona Veräjämäessä (kartalla (samoin kuin muidenkin johtajien ja vartionjohtajien kotona). ”Tarkkoja osoitteita ei ole, Oulunkylä oli vain jaettu eri nimisiin alueisiin ja jos

numeroita oli, ne olivat melko vapaamuotoisessa sekamelskassa. Alueita olivat esim. Juhannusmäki, Arttula, Perkiö, Patola, Veräjämäki, Pellavakaski, Töllinmäki, Kumpu ja joitain muita.” (Lumikari 2010.)

1935–45Numero 3: Launialla Pellava-kaskessa yhteinen Kolo Ou-lunkylän Susiveikkojen kanssa, Pellavakaskentie 16. Numero 4: Suannoilla Pellava-kaskessa.

KokoontumispaikatTeksti: Annukka Kinnunen

39

1945–56 Numero 1: Vanha Suomalai-nen yhteiskoulu, Kumpu 6; sittemmin Mikkolantie 3.Vartionjohtajien ja lippukun-nanjohtajan Tytti Suannon kotona, Taivaskalliontie 4 B, Käpylä.Numero 5: Kesäsiirtola Lupilukaali. ”Lupilukaali oli osoitteeton rakennus metsässä noin Hirsipadontien pohjois-puolella.” (Lumikari 2010.)Numero 6: Laaksosilla (Ritva, Kaisa ja Marketta) Patolassa, Patola 26; sittemmin Patolan-tie 10. ”Vuodet 1945-56 olivat edelleen tuuliajolla olemista. Meillä, Laaksosilla, oli parit-kin kokoukset samana iltana. Ritva, perustettuaan tont-tuparven v. 1949, meuhkasi tonttuineen yhdessä huonees-sa ja minä vartioni kanssa toisessa. Osoite oli silloin Patola 26, nykyisin Patolantie 10. Tänäpäivänähän Patolana pidetään entistä metsää ja van-han Patolan alue on nykyisin Patomäkeä.” (Lumikari 2010.)

1956–60Numero 7: Ensimmäinen oma Kolo ”Morkku” Heinon talossa Patolassa. ”Vuodet 1956-1960 oli hienoa aikaa Heinon talon meille annetussa huoneessa, siellä oli kaakeliuunikin, jota saimme käyttää tunnelman-tekijänä iltaisin. Osoite on ilmeisesti Patolantie 1 tänä päivänä, vanhaa numeroa en muista. Heinon vanhat ome-napuut ovat vieläkin olemassa Patolantien ja Torivoudintien kulmassa.” (Lumikari 2010.)

Numero 8: Lippukunnanko-koukset ja leiritavarat uudella Oulunkylän Yhteiskoululla, Siltavoudintie 24.

1960–63Pellavakaski, hajallaan kau-pungin kerhohuoneistoissaNumero 9: Kivalterintie 17–19, seurakunnan kerho-huone.

1964–68Numero 11: Jokiniementie 5, kaupungin kerhohuoneisto (Tinkkerit).Numero 10: Vanhan kansa-koulun (Puukoulun) luokat, Teinintie 8. ”Vanhalta kan-sakoululta saimme käyttöön yhden luokkahuoneen ennen kuin siirryttiin opettaji-en asuntolarakennukseen. Lienee ollut n. vuonna 1963 tai 1964. Sen luokkahuoneen maalasimme ja verhotimme vanhempainneuvoston hank-kimilla aineilla talkoovoimin.” (Lumikari 2010.)

1968–72Numero 10: Vanha kansakou-lu, opettajien asuntolaraken-nus, kaksi huonetta ensimmäi-sessä kerroksessa, Teinintie 8.Numero 12: Lippukunnanko-koukset ”Putkassa”, entisellä poliisiasemalla Veräjämäessä. ”Entinen poliisiasema sijaitsi Juhannusmäessä rautatiease-maa vastapäätä mäen päällä. Siinä vaiheessa olin jo muutta-nut pois Oulunkylästä, minkä vuoksi en sen jälkeisestä ajasta osaa kertoa mitään.” (Lumikari 2010.)

1972–Numero 13: Kolo, Oulunky-län uuden kirkon väestönsuo-ja, Teinintie 10.

1977–80 Numero 14: Metsälän Kolo: kaksi vartiota Metsälän seura-kuntakodissa Tinasepäntie 44.

1983–2002 Numero 10: Vanhan kansa-koulun (Puukoulun) opettajien asuntolarakennuksen kellari (kaksi huonetta ja vessa), Morkku, Teinintie 8.

2003– Myssyt pidetään Vertsun seuriksella eli Veräjämäen seurakuntakodilla Runoilijan-polku 2.

2010-Numero 13: Oulunkylän kir-kon entinen perhekerhon tila, Teinintie 10.

Lähteet:Eskelinen, Heikki J (toim.). 2005. Vireä idylli. Oulun-kylää ja oulunkyläläisiä. Oulunkylä-seura ry, Helsinki.Harmo, Maunu (toim.). 1987. Oulunkylä Åggelby. Vihreä idylli. Oulunkylä-seura ry, Hel-sinki. Timonen, Viljo. Tarinaa Metsälästä. 50-vuotishistoriikki 1978. Oulunkylän Virkut ry.60-vuotishistoriikki 1988. Oulunkylän Virkut ry.Lumikari os. Laaksonen, Kaisa ”Plintti”. Sähköposti 28.9.2010.

Suomen partiotyttöjärjestön pohjoismainen leiri Loilanniemiessä Kolhossa vuonna 1949.

40

Suomen partiotyttöjärjestön pohjoismainen leiri Loilanniemiessä Kolhossa vuonna 1949.

41

Kuvassa Tennilän perhe, vas. Jaakko, äiti, Ulla, Inkeri, Liisa, Antti ja ei vielä syntynyt Kaarina.

42

43

Vuonna 1947 Virkut saivat huollettavakseen kuusihenkisen kummiperheen Savukoskelta, Sallasta. Heille lahjoitettiin muun muassa itse tehty tilkkutäkki sekä vaatteita ja taloustavaraa.

Tontut lähdössä paraatiin vuonna 1950.

44

45

1950-luku

46

47

Sinivuoren TytötSinivuoren Tytöt perustettiin vuonna 1951. Viisi vuotta aikaisemmin Kaarina Peltonen, apulaislippukunnanjohtaja Oulunkylän Virkuista oli laajentanut vartio-toimintaa Pukinmäen puolelle. Vartiotoiminta kasvoi ja kasvoi ollen jo aktiivisempaa kuin Oulunkylän puolella. Silloin tuli aika erota omaksi lippukunnaksi.

Vuodesta 1950 uusi lippukunta toimi Pukinmäessä nimellä Metsätytöt. Suomalainen Partiotyttöliitto (SPTL) ei kuitenkaan hyväksynyt lippu-kunnan nimeä, sillä Pasilassa toimi jo lähes samanniminen tyttölippu-kunta; Metsäntytöt (perustettu 1931). Lippukunnan nimen tuli liittyä tarkemmin paikkakunnan luontoon.

Lopulta lippukunnan nimi keksittiin Pukinmäessä sijaitsevan Sinivuo-ren mukaan. Marraskuussa 1951 SPTL hyväksyi virallisesti uuden lippu-kunnan jäsenekseen. Toiminta oli jatkunut vilkkaana nimipohdiskeluista huolimatta. 50-luvun alussa lippukunnassa oli jo yli 60 jäsentä.

Vartiot kokoontuivat aluksi vartionjohtajien kodeissa, myöhemmin Pu-kinmäen vanhalla kansakoululla. Tonttu- ja vartiotoiminta käynnistyivät myös Malmilla ja Tapaninkylässä.

Lähde: Sinivuoren Tytöt 1951–2001. 2001. Autio, Anu et al. (toim.). Sinivuoren Tytöt, Helsinki. s.7-8.

Sinivuoren Tytöt leirillä. Kuva: SinTy:n arkistot

48

Pyhäjärven leiriTytti Suannon johtamalle leirille osallistui 6.-12.7.1953 yhteensä 19 Virkkua. Päiväohjelmaan kuului aamuteen, retkien ja iltanuotion lisäksi myös tietenkin telttatarkastus. Leiri jakaantui kolmeen telttakuntaan: Tanssiva merimakrilli, Domus insecticae ja Kikuja.

Valokuvissa Virkut Someron leirillä vuonna 1956.

49

Vilma ja Leila matkalla retkelle vuonna 1953.

50

Valokuvissa Virkut Pälkäneen leirillä 3.-13.8.1954.

51

52Lopen leirillä vuonna 1959.

Virkkujen 30-vuotisjuhlat vuonna 1958. Seidi Saxén ylärivissä toinen oikealta, Tytti Suanto kolmas oikealta.

Suomen liput Yrjönpäiväparaatissa 26.4.1953 53

54

Virkkujen 40-vuotisleiri Sotkamon Rytilahdessa 28.6–6.7.1968. Johtajistoa kahvilla.

55

1960-luku

Kaisa ”Plintti” Lumikari keväällä 1953.

56

57

”Koulunkäynnin lopetin keskikouluun, koska partio vei 9 iltaa viikossa ja oli ki-vempaa!”

Plintti liittyi Oulunkylän Virkkuihin 10-vuotiaana koulutyttönä vuonna 1945. Aluksi hän oli Ritva-sisarensa vartios-sa kunnes sai 14-vuotiaana oman vartion. Jäsenet vartioonsa Plintti värväsi koulun (OYK) välitunnilla alempien luokkien ty-töistä. Melkoista omatoimisuutta nuorelta tytöltä! Silloin Virkkuihin tulivat mm. Lah-tisen neljä tyttöä. Plintti oli itse Laaksosia, joita oli ”vain” kolme, kuten Suvirannan tyttöjäkin myöhemmin.

Lippukunnanjohtajaksi Plintti tuli heti 18 vuotta täytettyään vuonna 1953. Sa-mana vuonna hän sai Mannerheim-soljen. Lippukunnanjohtajan pestiin tuli pari kat-koa, ensin 1956–58, jolloin hän oli SPTJ:n ohjaajana ja myöhemmin 1960-luvulla Kal-lion Partiotyttöpiirin johtajana ollessaan. Toki hän oli silloinkin taustalla ja tukena Virkuissa. SPTJ:n ohjaajana oleminen antoi valmiuksia piirin johtamiseen ja tietenkin asiaan vaikuttivat hänen oma aktiivisuu-tensa sekä yhteistyö alueen lippukuntien ja johtajien kesken. Kaiken kaikkiaan Plintti toimi 24 vuotta aktiivisesti partiossa ja Vir-kuissa aina vuoteen 1969 asti. Lippukun-nanjohtajana Plintti oli 1953–57, 1960–62 ja 1967–68. Plintti on toiseksi pisimpään lippukunnanjohtajana toiminut Virkku Tytti Suannon jälkeen.

Lippukunnanjohtajuuden myötä Plintin syliin putosikin sitten kaikki paitsi tont-tutoiminta. Kun nuoremmat varttuivat, heistä oli iso apu vähitellen. Varoja kerä-täkseen Virkut järjestivät esimerkiksi kylän tenaville joitakin lastenjuhlia, oikein pääsy-

lipullisia. Ne olivat riemullisia yleisölle ja järjestäjille. Kaikessa oli kotikutoisuuden leima, ja ohjelma oli Plintin mukaan vähän reppanaa. Urakka oli hikinen, mutta rahaa tuli, koska tarjoilu ja onkimistavarat olivat lahjoituksia.

Työuransa Plintti aloitti 1953–56 Va-kuutusyhtiö Kalevassa ja jatkoi samassa paikassa 1958–61 kassa-kirjanpitäjänä. Vuosina 1961–64 hän työskenteli Helsin-gin kauppakamarissa ja vuodet 1964–80 Keskuskauppakamarissa. Vuonna 1980 hän muutti Noormarkkuun ja toimi yrittäjänä puolisonsa kanssa 1980–2005.

Plintti on lisäksi ollut järjestöaktiivi muuallakin kuin partiossa: Suomen Joo-galiiton jäsen hän on ollut vuodesta 1967 alkaen sekä Porin Joogakerhon jäsen 1980 alkaen. Porin Joogakerhon rahastonhoita-jana hän ollut kahdesti, vuosina 1982–84 sekä 2003–04 ja puheenjohtajana 1991–96. Joogaohjaajana Plintti on toiminut sekä Helsingissä että Porissa 1970–2005.

Plintti uskoo vahvasti, että partion an-tamat eväät ovat kantaneet häntä elämän kulussa hyvin paljon. Partio on tuonut käytännön taitoja, vastuunottoa, ihmis-suhdetaitoja, kotoa saatujen elämänarvojen vahvistumista – unohtamatta luonnossa liikkumisen iloa ja monipuolisuutta. Hän jatkaa: ”Oli aika lystiä, kun olin Haltin vael-luksella 1964 yksin tuntemattomien ihmis-ten ryhmässä. Parin vaelluspäivän jälkeen joku kysyi, olenko partiolainen, kun kaikki on niin helppoa minulle. Silloin ajattelin, että ai, se näkyy jo päältä päin.”

Lähde: Kaisa Lumikari. Sähköposti 4.10.2010

Kaisa ”Plintti” Lumikari os. Laaksonen s. 1935Teksti: Annukka Kinnunen

58

”Huvittavin leirimuistoni on Pohjakurun leiriltä 1948. Silloin sodan jälkeen voi oli aarre, ja jokaisella leiriläisellä oli oma voi-astia mukana. Minullakin oli voikippona kanneton posliiniastia, joka suljettiin voipa-perilla ja narulla. Näitä astioita säilytimme rinteeseen kaivetussa avonaisessa kuopas-sa.

Yöllä kuulimme, että variksilla oli kovasti hauskaa, muttei kukaan mennyt katsomaan, mistä räkätys johtui. Aamulla se selvisi: voi-paperit oli astioiden päältä puhkottu ja voit noukittu pois. Siihen loppui voin syönti siltä leiriltä...

Jännittävintä oli puolestaan Suomusjär-ven piirileirillä 1964, kun vieressä riehui metsäpalo ja tuuli meitä kohti. Olin leirin-johtajana ja vastuussa 140 lapsesta. Piti suunnitella valmiiksi, miten tytöt ja tavarat saataisiin pois, jos leiri olisi evakuoitava. Onneksi päästiin pelkällä säikähdyksellä.”

Näin kertoo leirimuistoistaan Plintti eli Oulunkylän Virkkujen entinen lippukun-nanjohtaja Kaisa Lumikari. Hänen par-tiouransa alkoi vuonna 1945, jolloin hän ”änkeytyi” (suora lainaus!) ison sisarensa Ritvan vartioon Hippiäisiin. Sitten Plintti sai luvan oman vartion perustamiseen - ja haali siihen muut Mirrit välitunnilla yhteis-koulun pihalta.

Siihen aikaan vartiokokoukset etenivät tarkan minuuttiaikataulun mukaan - ”jok-seenkin orjallisesti”, mutta ikävää ei silti ollut. Luokkasuoritusten opettelun lisäksi esimerkiksi valmisteltiin kummiperheen paketteja, liikuntaleikkejä oli paljon (esim.

Ade kade noova), ja nyyttikestit tulivat muotiin. Muistelipa Plintti lippukuntamme uutta huivia ihaillessaan, että hänen var-tionsa oli joskus suunnitellut omaa beige-vihreää hiihtopipoakin lippukuntalaisille, mutta suunnitelma ei koskaan toteutunut.

Vartioiden yöretkiä ei tehty, mutta lippu-kunnan päiväretkillä Pihlajamäkeen (”Aar-nikan metsään”) ja Ruutinkoskelle tuntui aina olevan aurinkoista. Silloin Tytti (Su-anto) opetti tuntemaan linnut äänestä ja ulkonäöstä.

Hippiäisistä alkanut partiolaisuus kesti yli 23 vuotta, joiden aikana Plintti oli yli 30 leirillä. Osan tästä ajasta hän tosin oli ammattipartiolaisena Suomen Partiotyttö-järjestössä, jolloin kesäisin tuli kuljettua leiriltä toiselle. Väliin – ennen toista kautta lippukunnanjohtajana 1967–68 – mahtui myös aika Kallion partiotyttöpiirin johta-jana.

Partiojohtajakausi oli antoisaa aikaa, mutta oli siinä omat vaikeutensakin. Plint-ti mainitsi joskus pettyneensä ja masentu-neensa nuorten johtajien vastuuntunnotto-muudesta, kun hänen antamiaan tehtäviä ei täytettykään. Suora ”en viitsi” olisi tun-tunut paremmalta kuin kaikenlaiset kier-telyt ja verukkeet. Toisaalta Plintti tuntee saaneensa partiolta erittäin paljon: ”Partio on ollut minulle voimakas tiennäyttäjä. En olisi ollut partiossa 23 vuotta, ellei tuo aika olisi jotain antanut!”

Tämän päivän partiointia Plintti tunnusti seuraavansa ”masentavan vähän”. Vanhoja tuttuja tavatessa kuulee joskus huhupuhei-

Kun varikset söivät voin, eli Plintti leirilläTeksti: Kirjoittaja ei tiedossa

59

ta, mutta esimerkiksi ”Iloitse Suomesta” ja adventtikalenterikampanjat herättävät aina vanhan yhteenkuuluvuuden tunteen. ”Vaik-ka ’kerran partiolainen, aina partiolainen’ onkin fraasi, pitää se silti paikkansa!”

Eräpartioinnin, vaellusten ja haikkien uudelleen löytyminen on Plintistä, van-hasta Lapin kävijästä, hyvä asia. Sen sijaan sopeutuminen yhteistoimintaan poikien kanssa voisi hänelle itselleen olla ensi al-kuun hämmentävää, mutta periaatteessa yhteistoiminta on hyvä: johtajavoimat kak-sinkertaistuvat, työnjako ja suunnittelu te-hostuvat. Tämän keskustelunaiheen Plintti päätti muistelemalla, että ”on sitä partio-

romantiikkaa ollut ilman yhteispartiointia-kin”...

Lopuksi Plintin korostamia seikkoja Virkkujen seuraavallekin 50-vuotis-kaudelle:

• Traditiot, tiedot ja historia talteen• Ulkoilu ja reipas partioelämä luonnossa• Yhteishengen luominen ja säilyttäminen sekä ryhmätyön oppiminen

Lähde: Oulunkylän Virkut ry 50 v. 1928-1978. 1978. Oulunkylän Virkut ry, Helsinki. s.17-19.

Leirielämää Sotkamon Rytilahdessa vuonna 1968.

Mörököllit eli Pirkko Kauste, Pirkko Jokela ja Pirkko Riipola vuonna 1968 Virkkujen 40-vuotisjuhlissa.

60

61

Karpalot-vartion päiväkirja vuodelta 1961.

62

Virkkujen 40-vuotisjuhlat 7.4.1968 Oulunkylän yhteiskoululla. Kuvassa Otselotit, vj Helena ”Sipsu” Ekberg ja avj Eva ”Emppu” Lindstöm.

Virkkujen johtajisto: Sinikka Hytti, Hilkka Pitkänen, Lea Noponen, Pirkko Alho, Marketta Laaksonen, Mirja Hanioja, Irma Aho ja Helvi Stenvall. Aukeaman kuvat: Kaisa Laaksonen

Tonttuparvi, johtajina Mirja Hanioja ja Maija Saarento.

Tonttuparvi, johtajina Anja Niera ja Pirkko Alho.

63

Aamupalapöydässä Virkkujen 40-vuotisjuhlaleirillä Sotkamon Rytilahdessa 28.6–6.7.1968.

64

65

Kaikkein aktiivisimmin Virkut ovat järjes-täneet leirejä ja osallistuneet leireille 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla. Erilaisia piiri-, jär-jestö- ja lippukuntaleirejä oli kyseisinä vuo-sikymmeninä taajaan. Mågeli-lippukunta-ryhmittymän perustaminen 1970-luvun puolessa välissä viimeistään varmisti sen, että leirille päästiin joka vuosi.

Lippukunnan alkutaipaleella 1920-luvun lopulta 1930-luvun loppuun omia lippu-kuntaleirejä pidettiin vain kaksi, mutta lei-rielämää saatiin viettää useilla Suomalaisen Partiotyttöliiton eli SPTL:n leireillä. 30-lu-vun huipensi osallistuminen kuuluisalle Pax Ting -leirille Unkarissa vuonna 1939, jonka jälkeen sota seisautti sekä kotimaan että kansainvälisten leirien järjestämisen moneksi vuodeksi.

1940-luvun lopussa leireiltiin taas ah-kerasti monen sotavuoden jälkeen. 50- ja 60-luvuilla lippukuntaleirejä järjestettiin vähintään joka toinen vuosi ja piiri- ja jär-jestöleireille osallistuttiin lisäksi melkein vuosittain.

1960- ja 70-lukujen vaihteessa lippu-kuntaleirien järjestäminen harveni, koska piiri- ja järjestöleirejä pidettiin taajaan. Suurleireille Virkut ovat myöhemminkin osallistuneet suurella joukolla: SP:n suur-leireistä esimerkiksi vuoden 1979 Kareli-alle, vuoden 1985 Miilulle ja vuoden 1990 Tervakselle Virkut osallistuivat kullekin noin neljänkymmenen hengen vahvuises-ti. Myös PäPan piirileirit Pyrske 1988, Je-

turkasti 1994, Kerkkä 2002 ja Aihki 2008 keräsivät osallistumaan 20-60 Virkkua. Niinä vuosina, jolloin järjestö- tai piirilei-rin kanssa samana kesänä on järjestetty myös Mågeli, suurleirien osallistujamäärä on Virkkujen osalta jäänyt melko pieneksi, keskimäärin alle viiteen (Kappadokia 1982, Tarus 2004, Kilke 2010). Niinä kesinä, jol-loin suurleireille pääsivät vain vartiolaiset ja sitä vanhemmat, ovat Virkkusudenpen-nut päässeet joko piirin tai lippukuntien sudenpentukesäleirille.

Mågelin perustamisen jälkeen Virkut ovat pitäneet vain kaksi omaa lippukunta-leiriä: Willityksen vuonna 1978 ja uuden Willityksen partioliikkeen 100-vuotisjuh-lavuonna 2008.

Kansainvälisille leireille osallistuttiin ahkerimmin 1960- ja 1970-luvuilla. Ajalle tyypillisiä olivat eri kielten leirit, esimer-kiksi englannin kielen leiri 1962 ja ruotsin kielen leiri 1971, joilla tytöt pääsivät har-joittelemaan kielitaitoaan.

1980-luvun lopulta 2000-luvun alkuun Virkut olivat hyvin aktiivisesti mukana jär-jestäjinä ja osallistujina PäPan sudenpentu-jen talvileireillä, joita järjestettiin hiihtolo-mien aikaan Kiljavalla.

Mågelista on muodostunut Virkkujen tärkein leiri, jolle lähtee vuosi vuodelta lu-kuisia Virkkuja. Virkuilla onkin ollut kun-nia olla jo pitkään – ellei aina – Mågelin runsaslukuisin lippukunta sekä pääluvul-taan että leirille osallistujien määrässä!

Virkut leireilläTeksti: Annukka Kinnunen

66

1929 Piirileiri, Vuorela, Kuopio1930 1. lippukuntaleiri, Hollola1930 Näyteleiri, Koulumäki, Oulunkylä1931 Pohjoismainen partio-tyttöleiri, Keuru-leiri, Keu-ruu, Pöyhölä (Anni Collan)1933 Näyteleiri (Lordi ja Lady Baden-Powellin vierai-lu), Kaivopuisto, Helsinki1933 Erstan piirileiri, Ersta, Nastola1936 Lippukuntaleiri, Pyhäjärvi, Haverin kylä1938 Piirileiri , Partiopou-kama (Eeva Saarinen)1939 Pax Ting, Gödöllö, Unkari1940 Siirtolaislapsileiri, Partiopoukama1945 Hipsujen leiri, Partio-poukama (Aili Pesonen)1946 Lippukuntaleiri, Hei-näsaari, Sipoo (Tytti Suanto)1946 Vj-leiri, Rytilahti, Sotkamo (Ilmi Laakkonen)1947 KFUK:n leiri, Norja, Eidskog (Josefine Barmar)1948 Lippukuntaleiri, Pohjankuru, Säteri (Tytti Suanto ja Kirsti Linkola)1948 Johtajaleiri II, Kolmi-apilaleiri, Kolho, Loilannie-mi (Kata Jouhki)1949 Pohjoismainen järjes-töleiri, Nokia, Loilanniemi, Kolho (Helvi Sipilä)1949 Piirileiri, Nokia, Loilanniemi, Kolho1950 Kustaa Vaasa -leiri Helsingin 400-vuotisjuhlan

kunniaksi, Helsinki, Seurasaari1951 Lippukuntaleiri yhdes-sä Kuusankosken tyttöjen kanssa, Valkeala, Lappala1953 Lippukuntaleiri, Pyhä-järvi, Haveri (Tytti Suanto)1953 Vj-jatkokurssileiri, Partiopoukama1954 Lippukuntaleiri, Pälkäne (Kaisa ”Plintti” Lumikari os. Laaksonen)1954 SPTJ:n Johtaja-tutkintoleiri, Rytilahti (K.Koskennurmi)1956 Lippukuntaleiri, Somero1956 Piirileiri, Vihtijärvi, Salme Kotkatlahti1957 Kolmiapilaleiri eli B-P:n juhlaleiri, Renko (Kata Jouhki ja Kirsti Kos-kennurmi)1958 Lippukuntaleiri yhdes-sä Tapion tyttöjen kanssa, Fiskars (Kaisa ”Plintti” Laaksonen)1959 Lippukuntaleiri, Loppi (Kaisa ”Plintti” Laaksonen)1960 Lippukuntaleiri, Fiskars (Kaisa ”Plintti” Laaksonen)1961 Lippukuntaleiri, Partiopoukama1961 Neljän tuulen leiri, Joutsa (Kata Jouhki)1962 Lippukuntaleiri, Kark-kila (Marketta Laaksonen)1962 Hiihtoleiri (SPTJ), Ylläs (Kerttu Kuusi)1962 Englanninkielen leiri, Kaartsalo1963 Piirileiri, Suomusjärvi

(Kaisa ”Plintti” Laaksonen)1964 Lippukuntaleiri, Ket-tula (Tuulikki Aaltonen)1965 Neljän tuulen leiri, Joutsa (Ulla-Maija Pasanen)1966 Lippukuntaleiri, Partiopoukama (Marketta Laaksonen)1967 Piirileiri, Angelniemi (Elna Sandvik)1967 FSFSF-leiri, Skutvi-ken, Tammisaari (Gunvor Leander)1968 40-vuotisjuhlaleiri, lippukuntaleiri, Rytilahti1968 MolleåDivision piiri-leiri, Tanska1970 Neljän tuulen leiri, Eno (Ritva Jussila)1970 Piirileiri, Tartlampi1971 Piirileiri, Lohja, Muumilaakso1971 13-v. pohjoismainen leiri (FSFSF), Skutviken1971 Ruotsinkielenleiri, Ahvenanmaa1972 Lippukuntaleiri, Partiopoukama1972 Pohjoismainen leiri (SPTJ), Tanska1973 Kolmiapilaleiri, Joutsa, (Ulla-Maija Pasanen, Ritva Jussila, Birgit Eriksson)1974 Lippukuntaleiri ”Ilves Jumboree”, Luumäki1974 Neljän tuulen leiri (SPTJ), Sauvo1974 KFUK:n landslejr, Seljord, Norja1975 Mågeli I, Antskog (Kaarlo ”Kaapo” Bergholm)1976 Mågeli II, Vihtijärvi, Ylimmäinen (Jaana ”Junnu”

Virkut leireillä

67

Heporauta os. Jylhänkangas1977 Mågeli III, Evo (?)1977 Mågelin talvileiri1978 Willitys-lippukuntalei-ri, Rytilahti, Sotkamo (Anu Kääriäinen)1979 Karelia, Koli, (Gunnel Palermaa ja Asko Rantti)1979 Mågelin sudenpentu-leiri1979 Mågelin talvileiri1980 Mågeli IV, Porvoo (Leena ”Lärvä” Suviranta)1981 Mågeli V, Ylimmäinen (Leena ”Lärvä” Suviranta)1981 Talvileiri1982 Mågeli VI, Loppi, Topeno, Kalaton (?)1982 PäPan piirileiri Kap-padokia1982 Mågelin talvileiri1983 Mågeli VII, Antskog, Simijärvi (Timo ”Simo” Liuha)1984 Mågeli VIII, Päijänne, Korpilahti1984 Pohjoismainen leiri, Ruotsi1984 PäPan sudarileiri I1985 Miilu, Jämijärvi (Marjaana Suosalmi ja Reijo Salmi)1985 Kiljavan sudaritalvilei-ri, Kiljava1985 Kiljavan sudarileiri, Kiljava1986 Mågeli IX, Korpirauha (Raili Suviranta)1987 Mågeli X, Päijän-ne, Kelvenne (Esko ”Essi” Torsti)1988 PäPan piirileiri Pyrske1988 PäPa sudenpentujen talvileiri

1988 PäPan sudarikesäleiri1989 Mågeli XI, Enontekiö, Hetta (?)1989 PäPan sudarileiri1990 Tervas, Kannonkoski (Risto Pyysalo ja Helena Ahonen)1991 Mågeli XII, Valkeala (Arja ”Arjis” Isotalo-Teit-tinen)1992 Mågeli XIII, Par-tiopoukama (Arja ”Arjis” Isotalo-Teittinen)1992 PäPa sudenpentujen talvileiri, Kiljava1993 Mågeli XIV, Räyskälä (Keijo ”Keke”)1994 Päpan piirileiri Jeturkasti, Meri-Teijo1994 Sudareiden viidakkoleiri (Mågeli,Kuksat,Käpytytöt), Kuuslampi1994 PäPa sudenpentujen talvileiri, Kiljava1995 Mågeli XV, Evo (Katri Punakivi)1995 Jamboree, Hollanti1995 PäPa sudenpentujen talvileiri Nuoskamuikkunen, Kiljava1996 Mågeli XVI, Meri-Teijo, Mathildedal (Katri Punakivi)1996 Loisto, Lappohja, Hanko (Pekka Saarela ja Sirpa Sarnasto)1996 PäPa sudenpentujen talvileiri, Kiljava1997 Mågeli XVII, Kylänie-mi, Puumala, Imatra (Petra Niinkoski)1997 PäPa sudenpentujen talvileiri, Kiljava

1998 Mågeli XVIII, Ka-valahti (Katri Punakivi ja Marika Nuikka)1998 PäPa sudenpentujen talvileiri, Kiljava1999 Mågeli XIX, Antskog (Antti Pottonen)1999 PäPa sudenpentujen talvileiri, Kiljava2000 Mågeli XX, Loppi (Antti Pottonen)2001 Mågeli XXI, Valkeala (Ville Reinikainen)2002 Päpan piirileiri Kerkkä, Räyskälä (Antti Kontiainen)2003 Mågeli XXII, Evo (Aura Suviranta)2004 Mågeli XXIII, Hamina (Lauri Tähtinen)2004 Tarus, Padasjoki (Marjukka Rehumäki ja Kaj Kanervavuori)2005 Mågeli XXIV, Evo, Valkea-Mustajärvi (Susanna ”Suski” Oksanen)2006 Mågeli XXV, Ristiina, Hietaniemi (Juuso Hämä-läinen)2007 Willitys-lippukun-taleiri, Fiskars, Antskog (Susanna ”Suski” Oksanen)2007 Jamboree, Englanti2008 Päpan piirileiri Aihki, Hämeenkangas, Jämijärvi (Eeva-Maija Ryymin)2009 Mågeli XXVI, Forssa, Tammela (Susanna ”Suski” Oksanen)2010 Mågeli XXVII, Kuru, Vaakaniemi (Susanna ”Sus-ki” Oksanen)2010 Kilke, Evo (Juha Lehto ja Sari Liikonen)

68

69

1970-luku

70

Vuonna 1900 arvosteli paikallislehti Uu-simaa Lucina Hagmanin teosta Kokemuk-sen yhteiskasvatuksesta seuraavasti: ”Se, joka tahtoo tutustua tähän teokseen, tulee var-maankin mieltymyksellä seuraamaan vil-kasta, innokasta esitystä, mikä on omiaan tutustuttamaan lukijaa työhön nuorison lä-hentämiseksi kohti tuota ’kaihottua yhteis-onnen aarretta’, kaikkien kansalaisten työ-tä yhteisvoimin, joka tulee uusilla voimilla rikastuttamaan yhteiskunnallisen elämänä monia aloja.”

Tätä varsin kaukaa haettua lainausta käytettiin helmikuussa 1973, jolloin lippu-kuntalaisten vanhemmat kutsuttiin koolle pohtimaan yhteispartiointia. Syksyllä 1972 perunannostotalkoista alkanut yhteistoi-minta Helsingin Metsänpoikien kanssa ei ollut saanut kaikkien vanhempien täyttä hy-väksymistä, mutta kun kokouksessa asiaa oli pohdittu monilta kannoilta, saimme jatkaa yhteisiä retkiämme, kuntoviikkojamme jne.

Metsänpoikiin oli yhteyksiä lähinnä tar-poja- ja vartionjohtajatasolla: yhdessä kan-nettiin tavaroita ja rakennettiin kirjahyllyjä ja varastohyllykköä uudelle kolollemme. Lastenkodissa vierailtiin pääsiäisnoitina, partiotaitokisoissa kilpailtiin kummat – ”Puskikset” vai ”Torkut” – keksivät kenkku-maisimmat tehtävät ja lumisimmat maastot, ja eräänä toukokuun viikonloppuna autoilijat ihmettelivät 16 pyöräilijän jonoa polkemassa Helsingistä Nummenkylän kautta Sammat-tiin, Karjalohjalle ja takaisin Helsinkiin.

Nummenkylään, Metsänpoikien Peuran-tuvalle, olemme tehneet myös omia vartio-, joukkue- ja parviretkiä. Koska meillä ei ole omaa kämppää, olemme olleet kiitollisia Nummari-vuoroistamme – olipa siellä sitten ”Ruoka-Rosvo” tai ei… Ja kerran on lippu-kuntalaistemme vanhempiakin ollut muka-na Nummarin vesakkotalkoissa.

Virkkujen ja Metsänpoikien yhteistoimin-nan keskittyessä lähinnä ohjelmatilaisuuk-siin alettiin syksyllä 1974 ajatella kaikkien Oulunkylän seurakunnan alueella toimivi-en partiolippukuntien koulutusyhteistyötä. Pidettiin nimittäin puutteena sitä, että Hel-singin partiopiirien järjestämillä vartion-johtaja- ja sudenpentujohtajakursseilla ja vihjepäivillä ei ollut tarpeeksi tilaa. Myös arveltiin, että muutaman lippukunnan yh-teenliittymällä olisi tarpeeksi voimavaroja kurssien järjestämiseen ja se pystyisi piiriä paremmin ottamaan huomioon kulloisenkin kurssitarpeen.

Näin syntyi ”Oulunkylän seurakunnan alueella toimivien partiolippukuntien yh-teistoimintaryhmä”, johon kuuluivat alun perin partiolippukunnat Helsingin Metsän-pojat ry., Karhu-Veikot ry., Vuokot ry. ja Ou-lunkylän Virkut ry. Myöhemmin mukaan on tullut vielä Maunulan Kiehiset ry.

”Oulunkylän Seurakunnan alueella toi-mivien partiolippukuntien yhteistoiminta-ryhmä” kävi ajan mittaan liian pitkäksi ja hankalaksi lausua ja kirjoittaa. Ideoinnin tuloksena syntyi Tuusulantien molempia puolia (”Månsas City” ja Ogeli”) tasapuoli-sesti kuvaava MÅGELI. Mågeli on saanut oman tunnuksenkin: teltasta ulos sojottovat laiskan näköiset jalkapohjat.

Ensimmäisenä Mågelin yhteisenä tapahtu-mana järjestettiin präisis (maastokisa) Mau-nulan hyppyrimäellä 1.2.1975, ja seuraavak-si oli vuorossa vartionjohtajien peruskurssi. Kevääseen 1978 mennessä on järjestetty kaikkiaan neljä vartionjohtajienperus- ja kol-me jatkokurssia, kahdet sudenpentujohtajien vihjepäivät, kaksi johtajien koulutusviikon-loppua ja kolme ensiapukurssia. Näillä kurs-seilla on oppia saamassa ollut noin 65 Virk-kua, ahkerimmat lasketaan tilastoon mukaan kolmelta tai neljältäkin kurssilta.

”Yhteistyöstä saimme innon uuden…”Teksti: Leena Suviranta

71

Kurssien ”paparitoiminnan” vastapainoksi on järjestetty monenlaista toimintaa: kunto-viikkoja, partiotaito- ja kaupungintuntemus-kilpailuja jne. Järjestelyjen päävastuu kunkin tapahtuman osalta vuorottelee lippukuntien kesken, mutta rastimiehinä tarvitaan aina kaikki mahdolliset. Virkut ovat vuorollaan järjestäneet Rreijo Rrrautaa – kaupungin-tuntemuskilpailut (1975) ja Alman Armot-tomat –partiotaitokilpailut (1977).

Taloudellisestikin laajimpia hankkeita ovat olleet Mågelin kolme kesäleiriä. Ant-skogissa, Vihdissä ja Evolla on vietetty unohtumattomia kesäpäiviä reippaan toi-minnan merkeissä. Evon leirillä oli 50 Virk-kua – kaikkien aikojen leiriläisennätyksem-me!

Arvioitaessa Mågelin toiminnasta saatua hyötyä Oulunkylän Virkkujen kannalta tu-lee mieleeni kaksi näkökohtaa. Ensimmäi-nen liittyy voimavaroihin. Lippukunnallam-me ei nimittäin olisi ollut tarpeeksi johtajia eikä näillä koulutusta ja kokemusta järjestää vartionjohtajaperuskursseja 23 tytölle tai jatkokursseja 18 tytölle vajaan neljän vuo-den aikana. Myöskään rahamme eivät olisi riittäneet saman määrän kouluttamiseen

piiriin kalliilla kursseilla, joihin kaikki eivät olisi edes mahtuneet. Omien kurssien avulla myös johtajiemme koulutusvalmius ja -ko-kemus ovat kehittyneet.

Toiseksi vaellusten ja partiotaitokilpai-lujen avulla on palattu ”kolopartioinnista” ulos luontoon, tosipartiotoimintaan. Mie-lestäni ei ole paljonkaan mieltä solmujen ja sidosten näpertelyllä, jos ei koskaan joudu tilanteisiin, missä näitä taitoja tarvitaan. Nyt, viimeisten vuosien aikana jopa me vel-tostuneet johtajatkin olemme huomanneet talsivamme räntäsateessa tai nousevamme tunturin kuvetta sisun voimalla – palatak-semme virkeinä takaisin kaupunkiin.

Tällä ”todistelullani” pyrin väittämään, että yhteistyötä Mågelin puitteissa toisten lippukuntien kanssa ovat hyötyneet kaikki osapuolet eikä niistä kenenkään ole tarvin-nut menettää omaa identiteettiään. Päin-vastoin, kilpailut, tempaukset ja muut vain korostavat kunkin lippukunnan yhteishen-keä – onhan meillä kaikilla nyt omat huivit-kin, joita voimme väittää naapurin huiveja upeammiksi!! Lähde: Oulunkylän Virkut ry 50 v. 1928-1978. 1978. Oulunkylän Virkut ry, Helsinki. s.26-28.

Mågeli I Antskogissa vuonna 1975 ja Mågeli V leiriportti vuonna 1981. Kuvat: Jyrki Luoma

72Aukeamalla 1970-luvun partiotoimintaa –ja tyyliä.

73

74

Oulunkylän Virkut 50-vuotisjuhlan kynnyksellä.

75

Sanat sisko ja veli kuvaavat meidän Virk-kujen suhdetta rakkaisiin sisar- ja veljeslip-pukuntiimme. Lippukuntaryhmittymämme Mågeli on jo ehtinyt 24 vuoden ikään. Pa-himmat murrosiänkriisit on toivottavasti ohitettu, ja elämä omin jaloin voi alkaa. Lippukuntaperheeseemme kuuluu kaksi tyttölippukuntaa ja kaksi poikalippukun-taa. Esikoinen olemme me, Virkut, joten Vuokot, Karhu-Veikot (eli Ka-Vet) ja Hel-singin Metsänpojat (eli HMP tai kotoisasti Hampparit) ovat pikkusisaruksiamme. Van-himpana ja kooltamme suurimpana me päi-hitämme sisaret ja veljet monella alalla ja tahdommekin usein sanoa, missä kaappi sei-soo. Onneksi perheessämme jokainen osaa tai omistaa jotain erityistä ja pienimmätkin osaavat pitää puolensa.

Nykyään perheemme kokoontuu aina elo-kuisin Mågeli-leirille viikoksi tai puoleksi-toista. Vuonna 1997 Mågeli järjestettiin Saimaan rannalla, paikalla, jolla Etelä-Kar-jalan partiopiiri on leireillyt. Vuonna 1994 lähdimme kaikki yhdessä Pääkaupunkiseu-dun Partiolaisten piirileirille Jeturkastille ja vuonna 1990 olimme valtakunnallisella Tervaksella, mutta muuten olemme olleet koko 90-luvun perheen parissa. Leireillä ja retkillä huomaamme, että osaamme kaikki erilaisia asioita ja yhdessä olemme kelpo perhe. Kun Virkut komentavat satapäi-sen lapsilaumansa kasaan ja alkavat vetää suunnittelemaansa sadevaraohjelmaansa, Vuokot ovat jo järjestämässä mitä erilaisim-pia kädentaitopisteitä seuraavaa ohjelmaa varten. Pojat pystyttävät keittokatosta tai huhkivat kylmäkuopan kimpussa ja kerto-

vat illalla teltoissa karmaisevia kummitus-juttuja. Toki me Virkut osaamme myös ha-kata puita soppatykkiin ja pojatkin osaavat laulaa Mandoliinimiehen.

Välillä meidän perheessämme riidel-läänkin; siskoilla ja veljillähän kuuluu olla sellainen viha-rakkaus-suhde. Me tarmok-kaat tytöt olemme toisinaan tuskastuneita pikkuveljiemme saamattomuuteen. Kerran jo mietittiin, että perhe ei kokoontuisikaan Mågelille, vaan kukin lähtisi omalle leiril-leen. Isosiskona emme henno jättää pienem-piä pulaan, emmekä itsekään välttämättä viihtyisi vain keskenämme. Nyt kuitenkin ovat Vuokot kokeilemassa omien siipiensä kantavuutta suunnittelemalla ihan omaa leiriä kesäksi 1998.

Veljien ja sisarten lisäksi meillä on myös serkkuja. Käpylän partiolaisten Kuksien ja Käpytyttöjen kanssa olemme tapailleet teh-dessämme yhteisiä vj-kursseja. Monet Vir-kut ovat myös vetäneet vartiota tai laumaa serkku- ja sisaruslippukunnissamme. Iso-siskoon luotetaan. Uusin tulokas suvussam-me on muutaman vuoden ikäinen Onnikit, joka kokoontuu myös Oulunkylän kirkolla. Olemme ylpeitä siitä, että sukuumme kuu-luu niin ainutlaatuisia jäseniä, ja olemme tutustuneet muun muassa yhteisissä lau-mojen ja vartioiden kokouksissa. Ja onhan Onnikkien lippukunnanjohtajakin entinen Virkku.

Lähde: Oulunkylän Virkut ry 70-vuotta. 1928-1998. 1998. Oulunkylän Virkut ry, Helsinki. s.18.

Rakkaat viholliset – Virkkujen siskot ja veikotTeksti: Vilhelmiina Harja

76

Virkut vaihtoivat sinisen huivinsa beigeen keväällä 1977. Sinistä partio-huivia Virkut olivat käyttäneet vuodet 1928–1976. Vuonna 1977 muilla Mågelin lippukunnilla oli jo omat huivinsa: Helsingin Metsänpojilla tum-manvihreä, Karhu-Veikoilla puna-musta ja Vuokoilla sininen huivi keltai-sin ja valkoisin nauhoin. Täytyihän Virkkujenkin saada ihan oma huivi.

Leena Suvirannan mukaan Katariina ”Kati” Joen piirtäjäsisko piirsi lipun kuvion millimetripaperille. Kuvio käännettiin pystyyn ja painatet-tiin taustamerkiksi. Merkki on kärjellään seisova kolmio, jonka yläsivu on kaareva. Virkku-logo on painettu beigelle pohjalle tummanvihreällä värillä. Logossa on v-kirjain ja kolme partioliljaa.

Huivin vaihto liittyi lippukunnan 50-vuotisjuhlavalmisteluihin, jotka oli aloitettu jo vuoden 1976 lopussa. Vuoden 1977 talousarvioon on esi-merkiksi kirjattu 1500 markan huivivaraus. Pakka sveitsiläistä huivikan-gasta tilattiin Stockmannilta. Kankaan materiaali oli villaa. Tarkoitus oli saada ensimmäinen erä uusia huiveja käyttöön kesän 1977 leiriin (Mågeli III Evolla) mennessä. Senpä tähden ensimmäiset 200 huivia ommeltiin talkoilla ja leirillä komeiltiinkin sitten uusissa huiveissa. Kantajilleen huivit maksoivat 15 markkaa. Elokuussa 1977 jo 50 Virkulla oli uusi huivi. Loput 150 huivia myytiin Virkuille 20 markan hintaan. Vuoden 1977 tuloslaskelman mukaan huivituotot olivat 2170 markkaa, huiviku-lut puolestaan 2559,90 markkaa. Vuoden 1978 talousarvioon on kirjattu huivituotoiksi 340 markkaa. (Suviranta 20.9.2010.)

Virkkuhuivikangasta on sittemmin ollut monenlaista: 80-luvulla huivi-kangas oli hyvin jäykkää ja nämä huivit tunnetaan edelleen siitä, ne että seisovat itsestään kaulasta pois ollessaan. 80-luvun lopulla eräs huivikan-gaserä oli jonkinlaista tekokuitua, ja nämä huivit ovat puolestaan kuului-sia siitä, että ne pysyvät kaulassa moitteettoman pyöreinä ja rypyttöminä. 90-luvulla huivikangas oli ohutta puuvillakangasta, jonka ominaisuutena oli vaalentua pesussa niin vaaleaksi, että väri muistutti lähinnä valkoista beigen sijaan. 2000-luvulla siirryttiin taas ostamaan laadukasta huivi-kangasta Stockmannilta ja Virkkuhuivit ovat jälleen paksua, ryhdikästä, beigeä kangasta kuten alkuperäiset.

Lähde: Leena Suviranta. Puhelinhaastattelu 20.9.2010.

Sinisestä huivista beigeen 1977Teksti: Annukka Kinnunen

Ansku Nuutila Porvoossa Mågeli IV-leirillä vuonna 1980. Kuva: Jyrki ”Pyni” Luoma

77

Susanna ”Suski” Homanen vanha sininen Virkku-huivi kaulassa Mågeli V-leirillä (1981)

78

79

Nuotinnos Pauliina ”Pappe” Pirhonen

80

Oviryn juhlaleiri: Viidenkymmenen WILLITYS Teksti: Mantan jengi

Ensimmäinen elokuuta 1978 kokoontui 47 Virkkua Helsingin rautatie-asemalle, laiturille 7. Matka kohti Sotkamon Rytilahtea alkoi. Yhteensä Willitykselle osallistui 53 Virkkua.

Kuvat: Vas ylh. Katriina Joki ja Anu Kääriäinen tarkistamassa nimilistoja Helsingin rauta-tieasemalla. Oik. ylh.Gaala-asuja iltaohjelmassa, Katriina Joki ja Anu Kääriäinen.Alh. Koko leiri, taustalla Sotkamon kirkko.

Leiripäiväkirja 9.8.1978

Heräsimme koleana aamuna tavalliseen tapaan puoli kahdeksalta. Riensimme aamupesulle ja jyns-sättyämme hampaat siirryimme lippuaukiolle lippujen nostoon. Tämän jälkeen riensimmekin jo puurolle ja teelle.

Aamiaisen ja päivällisen välillä oli kilpailu, jossa 30 lappua oli piilotettu maastoon. Lapuissa oli kysymyksiä, ja löysimmekin kaikki paitsi yhden, jonka Kati oli taidokkaasti piilottanut. Kilpailun jälkeen meidät kutsuttiin päivälliselle, joka oli iki-ihania kalapullia ja perunoita. Päivällisen jäl-keen olimme Pitkälammen rannalla ja juoksimme Outin luonnonsuojeluun liittyvät rastit.

Lounaalla oli jauhelihakeittoa ja makkaraleipiä. Lounaan jälkeen meillä oli rokkia ja jytää. Ohjelman vetivät Markka ja Ansku. Ensin oli venyttelyä, jonka jälkeen oli humpan pikakurssi. Kun olimme aikamme tanssineet (noin 1½ tuntia) oli iltanotskin aika. Sen jälkeen menimme nuk-kumaan.

Ruokarastille taivaltamassa Anu Ukkonen, Katriina Joki ja Anu Kääriäinen.81

82

Aloitin partion 10-vuotiaana syksyllä 1964, siis suoraan vartiossa – en ole koskaan ollut sudari tai tonttu, kuten niitä silloin kutsut-tiin. Äitini oli sitä mieltä, että luin liikaa – joskus myöhemmin opiskeluaikana hän oli ilmeisesti sitä mieltä, että voisi lukea enem-mänkin… Olin vartiolainen mm. Tinkkerit-vartiossa, sitten avj (vartionjohtajan apu-lainen) ja Tatti-vartion vj (vartionjohtaja). Tinkkerien matkassa olin mm. vuonna 1968 leirillä Tanskassa.

Sitten olin tarpojana ja erilaisissa joh-tajatehtävissä, kunnes minusta tuli lippu-kunnanjohtaja vuonna 1974. Toimin siinä tehtävässä vuoteen 1978 eli 50-vuotisjuh-lavuoteen saakka. Juhlavuoteen liittyi mo-nenlaisia tapahtumia huivista ja historiikin tekemisestä alkaen. Muita erityisiä muistoja lippukunnanjohtajan vuosiltani ovat leirien lisäksi kaksi Haltille suuntautunutta Måge-lin hiihtovaellusta keväällä 1975 ja -76.

Willityksen eli 50-vuotisjuhlaleirin jäl-keen lähdin Belgiaan opiskelemaan. Sieltä palattuani Karhu-Veikot Ape ja Kaarlo houkuttelivat minut asettumaan ehdolle Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirihal-litukseen, jossa toimin 1980-1983. Minut pyydettiin myös Partiojohtaja-lehden toi-mituskuntaan ja sitten Partio-lehden pää-toimittajaksi, ja vuosina 1983-1988 olin Suomen Partiolaisten hallituksen jäsen, samalla järjestön viestintävaliokunnas-sa. Tältä ajalta on muistona esimerkiksi Miilu-leirikirjan päätoimittajuus (1985).

Näiden vuosien jälkeen pidin hetken taukoa aktiivipartiosta, mutta 1991 minut pyydet-tiin järjestön kansainväliseksi asiamieheksi (WAGGGS), missä erittäin mielenkiin-toisessa tehtävässä olin kuusi vuotta. Tä-män kauden aikana oli mm. WAGGGSin maailmankonferenssit Tanskassa ja Nova Scotiassa Kanadassa (ensimmäiseen maa-ilmankonferenssiini USA:ssa osallistuin ollessani järjestön hallituksessa), samoin kuin Eurooppa-konferenssit Ruotsissa ja Itävallassa sekä Suomen puheenjohtajuus Nordisk Samarbetskommittéssa.

Seuraavat partiotehtäväni ovat liittyneet talouteen ja partiotoiminnan taloudellisten resurssien varmistamiseen: Olin SP:n ta-lousvaliokunnassa vuosina 2002-04. Vuo-desta 2002 olen toiminut Partiosäätiön hal-lituksessa, ja se on nykyinen partiopestini. Eli olen siirtynyt aina vaan kauemmaksi varsinaisesta partiotoiminnasta tukitehtä-viin (marmeladipartiolaiseksi, sanoi aika-naan eräs ystäväni…) – ja hyvä niin. Kau-empaa olen ihaillen seurannut aktiivisia Virkkuja eri hankkeissaan. Nykyään kuulun myös kansainväliseen Olave Baden-Powell Societyyn, ja sen toiminnan kautta on säi-lynyt yhteys kansainvälisen partiotyttötoi-minnan tukemiseen.

En muista mitä perusteita sanottiin Ho-peajoutsenen (1996) saadessani. Oma ole-tukseni on, että se tuli nimenomaan par-tiotyttötoiminnasta eli kaudestani SP:n kansainvälisenä asiamiehenä (WAGGGS);

Leena ”Lärvä” Suviranta s. 1954Teksti: Leena Suviranta

83

sain merkin vuonna 1996 kv-asiamieskau-teni päätyttyä. Toinen asiaan vaikuttava seikka lienee se, että olin jo saanut muu-tamia partiokunniamerkkejä (Mannerheim-solki 1972, SPTJ:n kiitollisuusmerkki 1978, PäPan hopeinen ansiomerkki 1983 ja SP:n hopeinen ansioristi 1992 ja Partioplaketti hallituskauteni päätyttyä), ja Hopeajout-senta ehkä pidettiin siinä tilanteessa minul-le sopivana merkkinä. Sen jälkeen olen vie-lä saanut SP:n kultaisen ansioristin (2004) ja – ehkä erikoisimpana – Sankarimerkin Suurjuhlassa vuonna 2007. Vaikka en ole-kaan mikään ”merkki-ihminen”, arvostan niitä kaikkia - mutta Hopeajoutsen on niistä mielestäni kaunein.

Pestit ovat hyödyttäneet mielestäni muutenkin ammatillisesti: partiossa saa-duista erilaisista valmiuksista, erityisesti johtajakoulutuksesta ja kansainvälises-tä kokemuksesta on ollut hyötyä urallani henkilöstöhallinnon erilaisissa tehtävissä. Ehkä ne myötävaikuttivat aikanaan jopa opiskelupaikan ja ammatin valintaani. Kan-sainvälisenä asiamiehenä toimiessani sain monia hyviä ystäviä, joiden kanssa pidäm-me edelleen tiiviisti yhteyttä – aivan kuten useiden niiden ystävienkin kanssa, jotka olivat samaan aikaan Virkkujen johtoteh-tävissä 70-luvulla. Myös nämä ovat parti-on kautta saatuja positiivisia kokemuksia ja elämyksiä.

Leena ”Lärvä” Suviranta vuonna 1981 Ylimmäisen Mågelilla. Kuva: Jyrki ”Pyni” Luoma

84

Mel Depurat -tyyliä, Johanna ”Jonna” Vuori os. Pirhonen, Seija Bergman os. Rannikko, Susanna ”Suski” Heugenhauser os. Homanen ja Arja ”Arjis” Isotalo-Teittinen. Kuva: Jyrki ”Pyni” Luoma

85

1980-luku

86

Lippukuntalehden nimikilpailu julistettiin 13.4.1982 uudessa A5-kokoi-sessa valkoisessa monistetussa lehdessä. Kolme parasta ehdotusta lu-vattiin asettaa äänestykseen periaatteella ääni/virkku. Toimitus kehotti virkkuja seuraavasti: ”Heittäkää ikkunasta pihalle kaikki itsekritiikki, ryhtykää hommaan mahdollisimman myöhään yöllä, olkaa tuotteliaita ja kantakaa lopuksi kaikki ehdotukset kirjekuoressa johonkin kolmesta postilaatikosta (löytyvät koloilta).”

Seuraavassa lehden numerossa 13.9.1982 nimikilpailun tulokset jul-kistettiin. Ylivoimaiseksi voittajaksi nousi OVI R.Y:N Sarana, joka sai 37 ääntä. Muut kaksi ehdotusta olivat Beige unelma (19 ääntä) ja Painajainen (12 ääntä). Noin puolet virkuista osallistui äänestykseen. Sarana-nimi on kestänyt hyvin aikaa – edelleenkin on täysin katu-uskottavaa lukea Sara-naa. Toisin voisi olla Beigen unelman laita. Sitä ei ehkä kehtaisi Karhu-Veikon silmien alla lukea.

Lehden kultakausi lienee ollut 80-luvulla, jolloin Saranoita ilmestyi säännöllisesti monta kertaa vuodessa. Voi vain kuvitella kuinka monta hikistä tuntia silloinen toimitus on ahertanut saadakseen lehden kokoon. 90-luvulla lehti ilmestyi epäsäännöllisen säännöllisesti ja 2000-luvulla lienee netti lopullisesti voittanut tehokkuudessaan Saranan ainakin tie-dottamisen välineenä, mutta edelleen lehti aina tuon tuosta ilmestyy ja jakaa partioiloa jokaisen Virkun sydämeen.

Saranan suosikkiaiheita ovat ehdottomasti olleet partioretket, Mågeli ja pojat (= Karhuveikot). Vuonna 1982 Saranassa pohdittiin: ”Koska saam-me kuulla Ka-Ve:n puhallinorkesterin konsertoivan? Lippukunnalla on todistettavasti varastossaan venttiilipasuuna, klarinetti, kornetti, kaksi trumpettia, tuuba ja englannin käyrätorvi.” Ainakaan vuoteen 2008 men-nessä tätä ei ole tapahtunut, joskin kirjoittajakin muistaa myös huvitel-leensa ajatuksella joskus.

Lippukuntalehti OVI RY:n SARANATeksti: Petra Väkelä os. Niinikoski

87

88

Leirielämää: Ylimmäisenä Mågeli V (1981) ja Lopen Mågeli VI (1982). Aukeaman kuvat: Jyrki ”Pyni” Luoma

89

90

14 vuotta Virkkujen veljeslippukunnassa Karhu-Veikoissa partioelämää takana. Koko tuon ajan olen ollut tekemisissä Virkkujen kanssa ihan ensimmäisestä sudarivuodesta.

Ensimmäiset mielikuvat tuolta ajalta ovat, että Virkkuja on paljon. Kyllähän Vir-kut ovat suuri lippukunta, mutta varmasti-kaan tuota paljouden mielikuvaa ei vähennä yhtään se, että Virkkuja on kaikkialla hyö-rimässä. Ei ole toimintaa partiossa, johon Virkut eivät olisi nenäänsä työntäneet tai jollain tapaa sekaantuneet ja se on aina nä-kynyt ja kuulunut. Toisin sanoen mieliku-vaan Virkut liittyy automaattisesti aktiivi-suus ja ulospäin suuntautuvuus. Virkkuja ei todellakaan voi syyttää sisäänpäin lämpene-väksi lippukunnaksi.

Parhaita muistoja ovat myös ne, kun itse pienen pienenä olen saanut apua, tukea ja turvaa vanhemmilta Virkuilta ja myöhem-min myös erinomaisia neuvoja ja ennen kaikkea esimerkkiä siitä millainen on hyvä johtaja. Tästä suuri kiitos vanhemmille Virkkujohtajille ketään erityisemmin nime-ämättä.

Huippuhetkiä tässä partiollisessa symbi-oosissa ovat kiistatta olleet Mågelin yhtei-set leirit, joiden järjestäminen olisi varmas-ti ollut lähes mahdotonta ilman Virkkuja tai ainakaan en osaisi kuvitella millaista se olisi ollut. Ja taas kuuluu kiitos aktiivisuudelle,

joka on aina ollut leimana Virkkujen toi-minnassa. Vuosien varrella on ollut mukava huomata miten niistä pienistä tytöistä, joi-ta on ollut auttamassa ja joille näitä leirejä on tehty, ovat nyt itse tekemässä leirejä ja kokemuksia partiossa uusille pienille par-tiolaisille.

Kun tätä kirjoittaa, niin sitä helposti muistelee vain niitä hyviä hetkiä, vaikkei kaikki oikeasti ole aina ollutkaan ”ruusuilla tanssimista” Virkkujen kanssakaan. Tosin huonot hetketkin, kun ne on koettu ja ehkä myös niistä on opittu, on helppo silotella ja kuitata, kun vastapainona on niin paljon positiivista.

Toivottavasti tämä reippaus ja positiivi-suus tulevat olemaan kaikille myös jatkossa mieleen nousevia asioita Virkuista puhut-taessa. Veljentyttäreni aloitti partion Vir-kuissa noin vuosi sitten (1997) ja toivon, että Virkut pystyvät tarjoamaan hänelle ja kaikille muille uusille Virkuille partion harrastuksena, josta saa yhtä paljon irti kuin itsekin olen näiden 14 vuoden aikana saanut.

Erittäin hauskaa tulevaa kaikille Virkuille ja myös kiitos!

Lähde: Oulunkylän Virkut ry 70 vuotta. 1928–1998. 1998. Oulunkylän Virkut ry, Helsinki. s.14.

Sisaremme VirkutTeksti: Jaakko ”Jaska” Niva

Arjis, Suski ja Riina Ylimmäisen Mågeli V-leirillä (1981).

91

Johtajiston leirielämää: Ylimmäisen Mågeli V (1981) ja Lopen Mågeli VI (1982). Aukeaman kuvat: Jyrki ”Pyni” Luoma

92

93

94

Sarana 3/1982Virkkujen johtajat menettivät leirillä sydä-mensä Ka-Ven vartioikäisille. ”Ne on niin herkkiksii!”Ansku seurustelee MÅGELIN ULKO-PUOLISEN herrashenkilön kanssa. Ans-ku, Ansku! Tokko partiomieles tallella on?

Sarana 2/1982”Mågelin VJ-redun yllä häilyi murheen mustapilvi; Turre myöhästyi bussista eikä tullut ollenkaan Moksiin.””Sudaritytöt ovat ihan onnettomia, koska Mågelissa on niin vähän sudaripoikia. Mi-ten käy Mågelin tulevaisuuden?”

Sarana 1/1983Mågeli baby-news: Railista tulee äiti ja Ripasta isä. Mikähän lapsesta tulee?”Olethan jo ilmoittautunut leirille? Turre on…”

Sarana 2/1983”Punainen huivi sinun kaulassasi, tuskai-nen sydän minun rinnassani” J. Karjalainen

Sarana 1/1984”Keken sydämeen ei mahdu kahta Virkkua (sen sijaan SE yksi mahtuu vallan mai-niosti..) mutta tietäisittepä miten monta lirkunlirkkua Keken taskuihin mahtuu!!!”

Sarana 3/1984”Oulunkylän Virkkujen ja Karhu-Veikkojen välit ovat viime aikoina kehittyneet kovin Likeisiksi”

Sarana 1/1985”Entinen Virkku on aina VIRKKU ja minkälainen on kunnon VIRKKU? No, tietysti sellainen, joka on ainakin kerran elämässään ollut rakastunut komeaan (?) Karhu-Veikko atleettiin.”

Sarana 1/1986”IN: KuksatOUT: KaVe”

Sarana 1/1990”IN: SusiveikotOUT: Karhuveikot”

Sarana 2/1990”Oletko aito Virkkuneito?3. Liityin Wirkkuihin, koskaa) Olin rakastunut yhteen Karhuveik-koonb) Halusin päästä piireihinc) Tunsin sisäistä vetovoimaa Wirkkuja kohtaan”

Sarana 1/1992”IN: Ka-VeOUT: Santiksen siltavahti”

Sarana 1/1998”Testaa: Have you got the B-P SPIRIT right in your head?1. Olen ollut ihastunuta) vain yhteenb) vain Jaskaan ja Reiskaanc) Lähestulkoon jokaiseen Karhu-Veik-koon partiourani aikana”

Karhu-Veikot Saranan sivuilla

95

Karhu-Veikot telttatarkastuksessa Mågeli VIII-leirillä (1984). Kuva: Hanna ”Hani Valtonen

Sarana 1/2000Yleinen sanonta Virkku-neitojen parissa 2000 luvun loppupuolella: ”Tomi hoitaa”Lisäsäkeistö lauluun Metrin pitkä makaroni”Ihmeen kaunis Virkkuneito, Virkkuneito ihmeen kaunis, ihmeen kaunis Virkkuneito, Virkkuneito ihmeen kaunis 1, 2, 3!”

Vuosien varrella sanottua:”VJ-kurssilla huomattiin myös, että vartionjohtajien päähän mahtuu muuta-kin kuin partio ja koulu, nimittäin Turre. Huokauksia…””Virkkujen vaeltajat kiittävät kaikkia osallistujia ja onnittelevat voittajavartiota! (Hyvä Möhköt, hoiditte homman kotiin, vaikka tärkeintä ei olekaan voitto vaan Ka-Ven häviö.)”

96Hanna ”Hani” Valtonen Mågelin hiihtovaelluksella vuonna 1988.

97

Ensimmäiseltä hiihtovaellukseltaan vuon-na 1982 Hanna-Leena ”Hannis” Lehtinen muistaa parhaiten suksenkärjet, joita hän etukumarassa tuijotti koko matkan Hetta-Pallaksen hangilla. Hän muistaa ajatelleen-sa, että ei pääse enää koskaan mukaan, jos ei nyt pysy poikien tahdissa. Esko ”Essi” Torsti pysähtyi kerran ja kehui upeita maisemia, jolloin Hannis nosti katseensa suksiensa kärjistä ja huomasi, että tosiaan, onpa kaunista, enpä ole huomannutkaan! Tytöt nauroivatkin joskus rankkaa tunturin rinnettä kavutessaan, että tämähän on oikea Mågelin kiinteytyskurssi kesää varten!

Hiihtovaellusten osallistujat

Kyseisellä Mågelin talvivaelluksella Han-nis oli 16-vuotias 9.-luokkalainen. Vanhem-mat mågelilaiset olivat käyneet keväisin hiihtovaelluksilla Mågelin perustamisesta 1970-luvun puolesta välistä lähtien ja pe-rinne jatkui 80-luvulla. 70-luvulla vaellus-ten kantavina voimina olivat ainakin Han-niksen veli Jorma ”Jore” Saarimaa, Pekka ”Pukki” Paalasmaa ja Kaarlo ”Kaapo” Bergholm ja Jyrki ”Pyni” Luoma Karhu-Veikoista sekä Leena ”Lärvä” Suviranta Virkuista.

Hiihtovaellusten osallistujat olivat 16–20-vuotiaita. Suurin osa oli 17–18-vuo-tiaita ja mukana oli aina pari, joilla oli ajo-kortti. Vanhemmat Karhu-Veikot auttoivat reitin suunnittelussa. Hannis oli vaelluk-silla mukana vuosina 1982 ja 1984–87. Näinä vuosina mukana olivat Virkuista ai-nakin Hanniksen sisko Mirja-Liisa ”Mir-ris” Marttila os. Saarimaa, Arja ”Arjis” Isotalo-Teittinen, Hanna ”Hani” Valto-nen, Outi Suviranta, Sari ”Nalle” Koski ja Minna ”Minttu” Koskinen. Hannis nau-

raa, että Nalle ja Minttu halusivat kuunnel-la ajomatkalla koko ajan Doorsia, mikä alkoi välillä hieman hermostuttaa muita.

Vuosien aikana vaelluksille osallistui mui-takin Mågelilaisia: Ainakin Vuokoista Sirpa Sääski, HMP:stä Ari Haukkala, Ka-Ve:sta Esko ”Essi” Torsti, Juha Lehtinen, Jari ”Kankka” Kannisto, Jyrki ”Pyni” Luoma, Jaakko ”Jaska” Bertell, Jaakko ”Jasu” Tuominen, Pekka ”Peku” Ahlqvist, Jyrki ”Lyrtsi” Nummela, Olli ”Ola” Majamäki, Timo ”Tinde” Löppönen ja Kimmo Man-ninen, jota kutsuttiin Manniseksi ja jonka etunimi siitä syystä selvisi Hannikselle vas-ta aikain päästä.

Lappiin ajettiin läpi yön

Hiihtovaelluksilla oltiin huhtikuussa. Aja-maan lähdettiin yötä myöten perjantai-ilta-na. Se ajoi, jolla oli kortti. Alkuvuosina Ka-Ven silloinen taustayhteisö SLEY, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, lainasi pakua tai pikkubussia. Ruoat ja bensat mak-settiin itse. Oltiin Saariselällä, Käsivarressa, Lemmenjoella, Kevolla, Hetta-Pallaksella ja Muotkatunturilla.

Yön ajon jälkeen lauantaiaamuna lähdet-tiin hiihtämään, hiihdettiin viikon verran ja tultiin perjantaina tai lauantaina aamu-päivällä autolle. Sitten saunottiin, syötiin ja lähdettiin taas yötä myöten ajamaan ko-tiin. Usein autossa oli kaksi porukkaa: en-simmäinen porukka jäi autosta pois reitin alkupäässä ja loput ajoivat loppupäähän ja jättivät auton sinne. Sillä tavalla ei tarvin-nut hiihtää ympyrälenkkiä. Alkupäähän jäänyt porukka ajoi sitten autolle päästy-ään hakemaan toiset. Koska kännyköistä ei siihen aikaan vielä edes haaveiltu, oli auton, avaimien ja noutopaikan löytämisessä aina

Mågelin hiihtovaellukset 1980-luvullaTeksti: Annukka Kinnunen

98

oma pieni jännityksensä. Ennakkoon kartan perusteella sovitut asiat eivät aina olleet-kaan maastossa niin selviä. Porukat jaettiin yhteistuumin, niin että esimerkiksi suun-nistustaitoisia oli molemmissa porukoissa. Yhdessä porukassa oli 3–5 henkeä.

Vaellusten varusteet

Hiihtovaellukset järjestettiin 1980-luvun alussa melko järjestelmällisesti ja niiden ajankohta luki toimintasuunnitelmassakin. Ensin katsottiin, ketkä haluavat lähteä ja sitten tehtiin ryhmäjako fiksusti yhteistuu-min. Kuukautta ennen h-hetkeä vaellusta suunniteltiin yhdessä Ka-Ven Kallion ko-lolla. Jotkut kävivät keskitetysti kaupassa ja ostivat ruuat, jotka jaettiin ja pakattiin yhdessä ennen lähtöä. Sittemmin vaelluk-sille lähdettiin enemmän kaveriporukan ideasta.

Jokaisella oli omat metsäsukset ja huopa-kumisaappaat, makuualusta ja -pussi. Ahki-on ja rinkan suhteen oli kaksi koulukuntaa: toiset vannoivat rinkan nimeen, koska sil-loin sai laskea tunturilta alas vauhdikkaas-ti. Osa piti enemmän ahkiosta, koska silloin rinkka ei painanut selässä hiihtäessä.

Vaelluksilla yövyttiin kämpillä ja teltas-sa, kerran lumikuopassakin, kun ei ehditty määräpaikkaan illaksi. ”Ei siel kylmä ollut”, Hannis muistelee. Aamupalaksi oli mysliä ja mustikkakeittoa ja silloin syötiin niin paljon kuin jaksettiin. Välipalaksi oli rusi-noita, pähkinöitä ja suklaata. Perille päästyä ruokana oli Blå Band -kuivamuonaa tai si-kanautasäilykkeitä, illalla teetä, näkkileipää ja meetvurstia. Ensimmäiset vuodet men-tiin pelkästään säilykkeillä. Kun Blå Bandit tulivat markkinoille, kevenivät rinkatkin huomattavasti. Elämä oli yksinkertaista, sellaista ”vaihdanko vaihtopaidan nyt vai huomenna -elämää”, Hannis naurahtaa, ja lisää, että ”se oli kauheeta se haiseminen.” Majapaikkaan päästyä joku alkoi tehdä

ruokaa, joku haki vettä avannosta. Iltaisin pelattiin korttia, katsottiin karttaa ja mie-tittiin seuraavan päivän reittiä.

Mågelin erätoiminta muutenkin vilkasta

Virkuilla oli valmiuksia lähteä viikon kestä-ville hiihtovaelluksille, koska 1980-luvulla erätoimintaa oli Mågelilla muutenkin pal-jon: Esimerkiksi talvisia erätaitoja pääsi harjoittelemaan Mågelin järjestämillä tal-vileireillä hiihtolomaviikolla. Talvileireillä nukuttiin talviteltassa, hiihdettiin ja pidet-tiin muunmuassa talviolympialaisia. Måge-lin kesäleiritkin kestivät peräti 10 päivää. Karhu-Veikot tekivät omin käsin myös vih-reät kanootit, jotka ovat edelleenkin Måge-lin lippukuntien käytössä. Kanootteja olivat tekemässä ainakin Juha Lehtinen, Jaakko ”Jaska” Bertell ja Kai ”Kaide” Blomqvist.

Lisäksi Karhu-Veikot järjestivät partio-taitokisa Karhunvaelluksen joka syksy ja lippukunnat myös vuorottelivat PT-skabo-jen järjestämisvastuusta keväisin. PT-kisat alkoivat lauantaiaamuna ja ne järjestettiin usein Ka-Ven kämpän lähellä Vihdin Mok-sissa. Hannis muistaa, miten kerrankin oli Virkkujen vuoro järjestää kisat. Oli päätetty tehdä vanhoille kisaajille ylimääräinen B-rasti reitin vaikeuttamiseksi. Lopulta kävi niin, että rastimiehet eivät löytäneet rastil-le ajoissa vaan kisaajat olivat paikalla ensin. Tästä kömmähdyksestä tytöt saivat jälkeen-päin kuulla monta monituista kertaa…

Mågelin hiihtovaelluksia on ollut 80-lu-vun aikojen jälkeenkin, joskin pienimuotoi-sempana kaveriporukan juttuna 1990- ja 2000-luvuilla. Talvisia erätaitoja hallitsevia mågelilaisia on siis edelleen!

Lähteet: Hanna-Leena ”Hannis” Lehtinen os. Saarimaa. Puhelinhaastattelu 19.9.2010 ja sähköposti 26.9.2010. Hanna ”Hani” Valto-nen. Sähköposti 27.9.2010.

Virkkujen Lapin-vaellus Pallas-tuntureilla kesällä 2007. Kuvassa vas. ylh. Mariia Kukkakorpi ja Noora Nummelin. Oik. alh. Hanna Laakso, Viliina Juntunen ja Paula Pennanen.Kuva: Susanna ”Suski” Oksanen

Susanna ”Suski” Oksanen Mågelin Lapin-vaelluksella hiihtämässä kohti Haltia talvella 2007. Kuva: Lauri Tähtinen.

99

100

Mågelin johtajistoa yhteiskuvassa Vas. ylh. Otto, Keke, Turre, Nuusku, Arjis. Vas. alh. Ville ja Marko.

Kuvassa vas. ylh. Aku, Hannis, Arjis, Apina, vas. kesk. Minttu, Pappe, Kasu, Tuuli, vas. alh. Nalle, Sokru, MirrisKuva: Hanna ”Hani” Valtonen

Virkkua toimintaaTeksi: Arja ”Arjis” Isotalo-Teittinen

Hei, muistatko minut – sienipallin? Sen kärpässienihattuisen vihreäkan-taisen puisen jakkaran, joka kököttää kololla liikkumattomana ja tyynen rauhallisena. Maalini on ehkä pikkuisen rapistunut, mutta muuten olen säilynyt muuttumattomana – toisin kuin ne virkeästi kasvavat Virkut. Olen tässä monikymmenvuotisen koloeloni varrella seuraillut kiinnostu-neena Virkkujen vaiheita, ja mikäpä olisi ollut sen hauskempaa.

Vanhalla Morkulla silloin 70-luvun alussa leijaili pehmeä puulämmit-teisen uunin tuoksu, kun parvi-illan lopuksi isopöllö Korppi istahti la-killeni ja alkoi kertoa Virkkutontuille iltatarinaa. Tontut, joita nykyään kutsutaan sudenpennuiksi, kuuntelivat hiiren hiljaa, vaikka olivat hetkeä aiemmin leikkineet tohkeissaan ensiapuviestiä ja kiljahdelleet, jotta naa-puritkin kuulivat.

Pian tämän jälkeen tuli muutto minullekin uudelle kololle väestön-suojaan Oulunkylän uuden kirkon valmistuttua. Vipinä ja vilske jatkui ja kasvoi: suorituksia ja naamiaisia, suunnitelmia ja hullutuksia, hou-kipoukia ja lätkimistä. Toiminta on sitä Virkkua varsinkin silloin, kun Virkut antavat luovuutensa rönsyillä ja tekevät ja toimivat rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ja tomerasti.

Mutta sienimieleni vetää juhlavaksi aina hetki, kun vartio-laiset alkavat opetella partiolupaustaan: ”Tahdon rakastaa Jumalaani ja lähimmäistäni, isänmaatani ja ihmiskuntaa toteuttaen elämässäni partioihanteita.” Joskus jotkut py-sähtyvät oikein pohtimaan lupauksen toteuttamista käy-tännössä. Vaativalta ja tärkeältä on tuntunut lupauksen alku – tahdon rakastaa… Että olisi sellainen mieli, jotta tahtoisi ja yrittäisi parhaansa – se ei ole aina helppoa. Että huomaisi muitakin. Että olisi valoisa ja luottavainen mieli. Jotta voisi valita sen oman tiensä toteuttaa partiolupausta.

Toivon 80-luvun Virkuille tahtoa ja yritystä etsiä partiolupa-uksen sisältöä nyt ja tulevaisuudessa.

terv. Se Wanha kärpässienipalli kolonnurkasta (sienikieltä suomensi Arjis)

Lähde: Oulunkylän Virkut ry 60 vuotta. 1928–1988. 1988 Oulunkylän Virkut ry, Helsinki. s.4.

101

102

Vaeltajaryhmä Mel depurat vas. Kati Kalsta os. Nuutila, Susanna ”Suski” Heugenhauser os. Homanen, Elina Lundström, Sanna ”Sokru” Rannikko, Seija Bergman os. Rannikko, Merja ”Enna” Hautala os. Pitkänen, Johanna ”Jonna” Vuori os. Pirhonen, Outi ”Oikku” Laari nyk. Lepola, Arja ”Arjis” Isotalo-Teittinen. Kuvasta puuttuu Hanna-Leena ”Hannis” Lehtinen os. Saarimaa. Kuvan on ottanut Hanna ”Hani” Valtonen.

Mel depuratTeksti: Susanna Oksanen Matka Virkkumuistoihin- tekstien sekä Arjiksen, Oikun ja Hanin haastattelujen pohjalta

103

Virkkujen ensimmäinen varsinainen vael-tajaryhmä perustettiin 1980-luvun alussa. Rannikon siskosten äidin vanhasta ruske-asta apteekkipurkista napattu nimi Mel de-purat on lyhennys sanoista Mel depuratus, joka tarkoittaa puhdistettua hunajaa. Ryh-mään kuului paljon eri-ikäisiä Virkkuneito-ja, jotka kaikki toimivat lippukunnassa myös erilaisissa tehtävissä: Virkkujen lippukunta-lehti Sarana perustettiin vaeltajaryhmän jä-senten toimesta vuonna 1982. Seija, Outi ja Kati osallistuivat piirin toimittajakurssille, jonka jälkeen Saranan ensimmäinen nume-ro pian ilmestyi. 1980-luvulla lippukunnan vartiot oli jaettu kahteen joukkueeseen, joil-le joukkueenjohtajien vetäminä järjestettiin retkiä ja koulutusta. Sudenpentujohtajina vuosia toimineet Suski ja Elina taas pitivät lippukunnan pienimmistä hyvää huolta. Arjis aloitti lippukunnanjohtajana 1986 ja Hani jatkoi pestissä vuonna 1990.

Mel depurat -tyyliä

Aktiivinen vaeltajaryhmä hankki jäsenilleen tummanvihreät peltipaidat, joihin painettiin vasempaan hihaan valkoisella itse suunni-teltu Mel depurat- hunajapurkkilogo. Vuo-sien kuluessa paidat kuluivat pehmeiksi ja melkein valkoisiksi. Peltipaitaa käytettiin paljon ison puuvilla-anorakin alla, joka tuli 80-luvulla muotiin. Paksusta langasta itse kudotut islantilaisvillapaidat kuuluivat myös joillakin kokonaisuuteen - kesät talvet tarpeen mukaan. Jonkin verran käytettiin myös USA:n armeijan ylijäämävarastosta ostettuja puoleen sääreen ulottuvia kapeita

maastohousuja sekä vanhoja haalistunei-ta flanellipyjamahousuja. Muodissa olivat myös käppyräkärkiset lipokkaat. Vaeltaja-ryhmän jäsenet saattoi myös tunnistaa rus-keista suikista.

Retket

Mel depikset tai tuttavallisemmin Mellik-set tekivät useita retkiä lähelle ja vähän kauemmaksikin. Erityisen rakkaaksi pai-kaksi muodostui Helsingin Metsänpoikien kämppä: ”Oon kotona taas…Nummarissa. Viikonloppu täällä on aina puhdasta onnea, vaikka mitään muuta puhdasta ei koko pai-kassa olisikaan, kuten yleensä. Parhaassa tapauksessa jo viimeisiä voimia koettelevan mäen päällä silmien eteen aukeava piha am-mottaa mitä epämääräisintä rautaromua, jonka menneisyyttä on mahdoton edes ar-vailla. Jääkaappi kuusen juurella on jo niin tuttu näky, että sitä tuskin huomaa.

--- Jos saa kamiinan syttymään, selviää voittajaksi (onneksi vuosien mittaan tottuu olemaan hyvä häviäjä) ja illalla voi jo läm-mitellä käsiään ritilän vienossa hehkussa.” (Sarana 2/1982)

Sitten on vielä mainittava syksyinen hil-leriretki Käpytyttöjen kämpälle Veikkolaan. Kämppää lähdettiin etsimään jonkun nume-roidun lyhtypylvään kohdalta metsään päin eikä meinattu löytää. (Toimituksen huo-mautus: 2000-luvulla etsittiin täsmälleen samaa kämppää pimeässä metsässä.) Vuoden 1984 Saranan toinen numero tiivistää vaeltajaryhmän retken Sipoonkorpeen: Mel de-puratus i Sibbo socken 5.-6.5.–84.

104

Onni, onni, onni - iloa on tonni! Onni-lauma vuonna 1993. Kuvassa vas. alakulmasta myötä-päivään Norppa, Fiku, Tilli, Maria, Iines, Vilhe, Tintti, Hampurilainen, Tikku ja Pähkinä.

105

1990-luku

106

Muutamia vuosia on kulunut siitä, kun minut valittiin tähän vastuulli-seen, mutta silti niin mukavaan tehtävään toimia Oulunkylän Virkkujen lippukunnanjohtajana. Nämä vuodet ovat olleet täynnä mieleenpainuvia hetkiä, lukuisia kahvituokioita kokoustelun merkeissä ja muuten vain iloi-sia yhdessäolon tuokioita.

Roolini lippukunnanjohtajana on varsin monipuolinen. Yhdessä aisapa-rini Vilhelmiinan kanssa olemme saaneet touhuta monenmoisissa projek-teissa tavallisten arkirutiinien lisäksi. Ehkä yksi suurimmista yhteisistä projekteistamme on ollut näiden juhlavuoden tapahtumien suunnittelu. Yhdessä askarointimme sai aivan uusia muotoja näiden vuosien aikana. Havaitsimme esimerkiksi, että junamatkat voi käyttää tehokkaasti hyö-dyksi ja niinpä lukuisien Myssyjen jälkeen junassa voitiin havaita kaksi kikattelevaa nuorta neitiä syli täynnä papereita suunnittelemassa jotain seuraavaa kokousta. Myös Helsingin kahvilakulttuuri on tullut meille tutuksi näiden vuosien aikana. Nyt haluankin kiittää Vilheä siitä, että hän on aina jaksanut olla tukenani ja turvanani silloin, kun olen meinan-nut sotkeutua suurien paperikasojen syövereihin, ja ollut vara-aivoinani lukuisien kahvituokioiden aikana suunnitellessamme monia monia pro-jekteja. Kiitos rakas ystäväni, olet ollut minulle kultaakin kalliimpi näinä vuosina.

Seuraavaksi haluan kiittää kaikkia muita lippukuntamme johtajia. Il-man teitä ei Virkkuja olisi olemassakaan eikä me oltaisi näin Suuri ja Mahtava lippukunta kuin me nyt olemme. Te olette se voimavara, mitä ilman ei mistään tulisi mitään. Toivottavasti jaksatte vielä lukuisia vuo-sia jatkaa iloista ahkerointianne, niin näemme vielä 80-vuotisjuhlatkin yhdessä kirkuvan oransseihin anorakkeihin pukeutuneena.

Kiitos teille kaikille, että olette antaneet minulle mahdollisuuden kokea tämänkin puolen partioelämästä. Lämpimin muisto näiltä vuosilta on vii-me kevätkauden päättäjäisissä saamani lahja teiltä: kukkaseppele ja kortti, jossa luki: ”On mukava olla sinun.”

Virkkuhalauksin, Pirta Niinikoski

Lähde: Oulunkylän Virkut ry 70 vuotta. 1928–1998. 1998. Oulunkylän Virkut ry, Helsinki. s.11.

”On mukava olla sinun…”Teksti: Pirta Karlsson os. Niinikoski

107

Kaisa Mussaari, Anna Kettula, Anna Kolehmainen ja Annukka Sohlman eli Minäkin haluaisin olla prinsessa -vaeltajaryhmä matkalla Hiipivät Haamu -partiotaitokilpailuun vuonna 1996. Valokuva: Airi Sohlman.

108

Savu, syyskuu ja juustoiivarit - partiosta ajat sitten eronnut muisteleeTeksti: Karolina ”Karkki” Lamroth

Liityin Oulunkylän Virkkuihin parhaan ystäväni Milka Nuikan (tun-netaan myöhemmin Mixuna) vanavedessä. Pääsimme Kissanviikset-su-denpentulaumaan, jota veti ihana Riina Meittamo. Riinan hymyä en unohda koskaan. Kokouksissa leikittiin, opeteltiin solmuja ja kuunneltiin iltapiirissä Pelastakaa kummitukset -iltasatua ja laulettiin kitaranrämpy-tyksen tahdissa.

Nimet ja sanasto

Parasta partiossa oli partionimi. Sehän oli niin käsittämätöntä, että nimi sai olla mikä vain ja sen sai itse keksiä. Mikä vapaus! Olin jonkin aikaa Ina, samaa nimeä käytettiin kotona. Kaipasin kuitenkin jotain repäisevämpää. Tilanne ratkesi itsestään. Olin eräästä kokouksesta poissa. Seuraavana päivänä koulussa Mixu ilmoitti: ”Me keksittiin Hepulin kanssa sulle nimi. Sä oot Karkki.”

Nimet herättivät keskustelua myös partion ulkopuolella. Isoveljeni mielestä partio itsessään oli jo naurettavuuden huippu, puhumattakaan partionimistä. Hillosipuli, Mustikka, Nappi, Ressu, Karkki olivat veljen käsityskyvylle liikaa. Vartiomme nimi Sammalgåtit aiheutti pitkään rä-känaurua eri tahoilla. Mökkinaapurit muistelevat vieläkin ”Sähän olit pienenä jossain Igelgotti-ryhmässä?”

Liityttyäni partioon aloin puhua uudella tavalla. Retki- ja leiriker-tomuksissani vilisi sellaisia sanoja kuin trangia, haikki, Mågeli, Kolo, Morkku, Hiipivä haamu. Oli mahtavaa puhua asioista, joista tiesivät vain partiokaverit. Ihan kuin olisi kuulunut salaseuraan. Kotona partiosanasto teilattiin äänekkäästi, veljen mielestä olin keksinyt sanat itse. ”Ei trangi-aa ole olemassa, sehän on retkikeitin.”

Partiotaidot

Varsinaisissa partiotaidoissa en koskaan kunnostautunut, ellei laulutaito-ja lasketa. Retkien rasteilla sammutin nuotion nopeasti – en aina ehtinyt kuunnella, mitä ryhmää oli pyydetty sammuttamaan tuli. Suunnistus-tilanteissa kartan ympärillä kävi melkoinen sutina, keskityin suosiolla maisemien tarkkailuun. Eräälläkin Karhunvaelluksella oli todella kauniit

109

poutapilvet, jotka lipuivat kuusien yli kirk-kaansinisellä taivaalla.

Ruoka

Partioretkille ja -leireille lähtiessäni kiinni-tin erityistä huomiota eväisiin. Huonoa ret-kikokemusta saattoi edesauttaa vääränlaiset tai riittämättömät eväät. Varsinaisessa ruo-kailussa korostuivat ruokien yksinkertai-suus ja valmistamisen helppous trangialla. Yhtä ateriaa en unohda: Lapin leirin haikin juustoiivarit. Vaelluksen päätteeksi autio-kämpällä kaivettiin rinkasta jauhelihasta tehdyt, muutaman päivän rinkassa muhi-neet pihvintapaiset, jotka kai paistettiin. Juustoiivarit eivät koskaan maistuneet yhtä hyviltä kaupunkioloissa.

Hajut

Ummehtuneen makuupussin, kostean tel-tan ja huonosti kuivaneiden vaatteiden li-säksi savun haju kuuluu partioon. Vähän

aikaa sitten istuin työpaikkani auditoriossa kuuntelemassa business-esitystä. Varoitta-matta mieleeni pulpahtivat partioretkien iltanuotiot ja laulu Meill’ on metsässä nuo-tiopiiri. Ihmettelin, miten sujuvasti siirryin työelämästä taas Virkkuihin, kunnes keksin savun hajun. Työpaikkamme lähellä oli ol-lut tulipalo ja savun haju oli tunkeutunut ilmastointijärjestelmää pitkin auditorioon.

Erosin partiosta yläasteella muiden har-rastuskiireiden takia. Silti partio ei koskaan täysin karissut elämästäni. Partion ansios-ta omistan kitaran ja vähän soittotaitoja, mustat Kontio-saappaat, erittäin kestävän makuupussin ja rinkan. OEK-laulukirjan ansiosta osaan vieläkin ulkoa kappaleet Por-voon bussi, Kolme cowboyta sekä Syyskuu. Partionimestä tuli pysyvä osa identiteet-tiäni. Partiosta jäi myös paljon kavereita ja kokemuksia, joiden hienoudet eivät avaudu partioon kuulumattomille.

Sudenpentujen itse valitsemat partionimet on ommeltu Rokkitatit-lauman viiriin.

110

Oranssit energiapakkaukset

Pieni lettipää syö Marianne-karkkeja koti-ikävätabletteinaensimmäisellä Mågeli-leirillään,sade ropisee teltan kattoon, ”mikä ihmeen sokeritoppa, koska mennään uimaan ja koska on leirikaste?”onneksi laumajohtajilla on isot lämpimät sylit!

Iso jääkiekkokassi täynnä ruokaaLinja-autoaseman Valtsusta,vessapaperia ja ranskalaisia Myllylammen baarista,sydämentykytyksiä.. tuleeko KaVeja,Syttyykö kamina, hyökkäävätkö naamio-miehet…

Nummari – toinen koti!Vastuuta jo nuorenaorganisoimiskykyä,oikeudenmukaisuutta, mcgyverin kekseliäisyyttä ja kädentaitoja,luovaa hulluutta käsikädessä johtajuuden kanssa, eväät tulevaisuutta varten!

Rakkaita ystäviä ympärillä,kitara soi iltanuotiolla, huomenna vaatteet tuoksuvat savulle! Sydämentäydeltä hyvääoloa,unohtumattomia elämyksiä ja kokemuksia,muistoja, jotka kulkevat mukanani aina!

Kerran Virkku – aina Virkku

PartioelämääTeksti: Pauliina ”Pappe” Pirhonen

Lähde: Oulunkylän Virkut ry 70 vuotta. 1928–1998. Oulunkylän Virkut ry, Helsinki. s.10.

Sini Tanner tiskaa Virkkuanorakki päällä Kiljavan yläkämpällä vuonna 1996. Kuva: Annukka Sohlman

Oulunkylän Virkku on taitava ja tomera, vänkä ja vekkuli ja sitä paitsi aikamoinen epeli. Lisäksi Virkku on kaunis, ahkera, reipas, suloinen, viisas, kikattava, rakastettava, jämäkkä, tyrmäävä ja tehokas. Meitä postilaati-kon värisiin pukeutuneita kauniimman sukupuolen edustajia palloilee Oulun-kylässä (ja nykyään myös Punavuoren sekä Kannelmäen ja Pukinmäen tie-noilla) melkein parisataa. Aikamoisen hurja joukko siis.

111

Hei Virkkuneito!Teksti: Heidi Aarnisalo ja Petra Krogerus

Ehkäpä muistat nähneesi minut aikaisemmin… Nurkassa jököttämässä, vihreä asuni melkein riepaleina, yksinäisenä ja hyljeksittynä.

Luulinkin jo loppuni tulleen, kun minut eräänä päivänä raahattiin ulos kololta. Yllätyin kovasti nähdessäni taas pit-kästä aikaa rakkaan auringon ja saadessani haistaa raitista ulkoilmaa. Sitten aivan yht’äkkiä se alkoi…

Pehmusteeni revittiin niin, että vain kupruinen peltilevy jäi suojakseni. Vihreä asunikin riistettiin päältäni kovakou-raisesti. ”Mitä tämä tarkoittaa?” ajattelin. ”Mitä he minulle oikein tekevät?”

En ehtinyt pohtia sitä kauaakaan, kun minua taas vietiin! ”Pahoinpitelijäni (myöhemmin sain kuulla, että heidän ni-mensä olivat Petra ja Heidi) muuttuivatkin lempeiksi: he antoivat minulle uuden, entistä mehevämmän ja trendik-käämmän pinkin asun ja loihtivat minulle upean ja vaaralli-sen (eläimellinen puoleni pääsee valloilleen) leopardikuvioi-sen päällysteen uusin pehmustein.

Enää en tunne itseäni hyödyttömäksi, vanhaksi seinäruu-suksi. Olen nuorekas, menevännäköinen ja itsevarma! Ja vaikka nyt olenkin suosikkinne, haluan, että minua pide-tään jatkossakin hyvänä.

Toivottavasti tuon teille paljon iloa ja rakkautta. Ja lo-puksi vielä Kaunis Kiitos kunnostajilleni ja sinulle, joka pidät minusta huolta.

Terveisin, Tuolinne

Lähde: Sarana 1/1999

Nelli ja Matleena Niemelä Mågeli XXVI perheleirillä Forssassa vuonna 2009. Kuva: Susanna ”Suski” Oksanen

112

113

Nelli Saariahosta vuoden päpalainen partiojohtajaTeksti: Marju Saarinen

Nelli on kuin syntynyt partiolaiseksi

Kesällä 20 vuotta täyttävä Nelli Saariaho valittiin vuoden 1997 toimi-vaksi partiojohtajaksi. Nimitys julkistettiin piirin Yrjönpäiväjuhlassa Temppeliaukion kirkossa viime tiistaina. Valintakriteereissä tätä Oulun-kylän Virkkua kuvattiin muun muassa aktiiviseksi. Sen lisäksi että Nelli toimii kahdessa lippukunnassa, on hän suorittanut Nuorten Akatemian tutorkoulutuksen ja toimii piirin Sisutoimikunnassa. Ja kyllä Nellin elä-mään muutakin kuin partio mahtuu.

Aloittaessaan partion Nelli oli ”jo” 16-vuotias. Sopeutumisvaikeuksista tämä toimiva partiojohtaja ei ole kuitenkaan joutunut kärsimään. Ystä-vät ovat sanoneet Nellille, että hän on suorastaan syntynyt partiolaisek-si, joten pääseminen toiminnan ”sisälle” ei ollut vaikeaa. ”Hyvät kaverit auttavat aina asiaa”, Nelli nauraa. Nellin partioura alkoi vartionjohtajan tehtävissä Oulunkylän Virkuissa. Joitakin vuosia sitten tuli seurakunnan taholta puhetta siitä, että myös kehitysvammaiset haluaisivat partioon. Niinpä sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen: Nelli oli mukana perustamas-sa Onnikit-sisulippukuntaa parin muun kanssa vuonna 1995.

Erityisesti Nellin sisutoiminnan hyväksi tekemää työtä arvostettiin va-linnassa suuresti.

Tämän vuoden toimiva partiojohtaja toimii myös Pääkaupunkiseu-dun Partiolaisten sisutoimikunnassa. Parhaillaan toimikunnassa suun-nitellaan mm. sisupartiolaisten Valborg-purjehdusta. Seuraavan kesän suunnitelmiin kuuluvat myös muonitustehtävät Oulunkylän Virkkujen kesäleirillä.

Toimiva partionjohtaja osaa myös sanoa ei

Vaikka partioon kuluukin paljon aikaa, ehtii toimiva tehdä paljon muu-takin. Nelli käy töissä, opiskelee avoimessa yliopistossa ja lukee pääsyko-keisiin. Seurakunnan toiminnassa Nelli on ollut mukana jo kauan. Par-tio on Nellin mielestä ”tosi hyvä juttu”. Mahtavaa partiossa on suuri yhteenkuuluvaisuuden tunne. Kun on aktiivinen, riittää kysyntää. Nelli sanoo kuitenkin oppineensa sanomaan ei. ”Toimi- mutta älä polta itseäsi kuitenkaan loppuun”, sopii hyvin vuoden toimivan partiojohtajan Nelli Saariahon tunnuslauseeksi.

Lähde: Heppu 3/1997

Noora Nummelin ja Kitte Kokkonen Pääkaupunki-seudun Partiolaisten piirileiri Aihkilla kesällä 2008. Kuva: Susanna ”Suski” Oksanen

114

115

2000-luku

116

2000-luvun VirkkutoimintaaTeksti: Susanna ja Marianne Oksanen

Keväällä 2008 Oulunkylän Virkut juhlistivat 80-vuotista taivaltaan Ou-lunkylän yhteiskoululla. Syntymäpäivälahjaksi lippukunta sai vanhoilta Virkuilta kitaran, joka asetettiin kololla kunniapaikalle. Juhlien jälkeen tuo kitara on ehtinyt olla mukana retkillä ja leireillä sekä ilahduttanut monesti kokouksissa.

Musiikki kuuluu olennaisesti Virkkuneitojen retki- ja leirielämään, ja moni osaakin OEK:n kannesta kanteen. 2000-luvulla myös monet lau-luleikit on opittu ulkoa. Mötti, Naapurintäti, Kolme kuuroa meduusaa, Masa-mato, Salla, Vauvahai, Metro sekä monet muut kajahtavat aina so-pivan tilaisuuden tullen.

Viestintäkanavat

Virkkujen viestintä siirtyi sähköiseen muotoon 2000-luvun alussa. Hel-mikuussa 2001 perustettiin Virkkujohtajiston oma sähköpostilista, jonka kautta ruvettiin aktiivisesti tiedottamaan lippukunnan tapahtumista. En-simmäisen viestin listalle lähetti 25.2.2001 kello 10.27 Aura Suviranta: ”tämä on siis (mikäli olen niin loistava kuin luulen) virkkujen meiliringin ensimmäinen viesti. historiallinen hetki. kun lähetätte virkkujohtajille sähköpostia, kirjoittakaa vain osoitteeksi virkut@yahoogroups.com, niin menee kaikille teille.”

Vuosina 2001–2010 listalle lähetettiin yli 800 Virkkuviestiä. Syyskuus-sa 2010 Virkut siirtyivät käyttämään Googlen vastaavaa toimintoa, ja nykyisin johtajiston tavoittaa osoitteesta virkut@googlegroups.com.

Virkkujen ensimmäiset nettisivut avattiin 1990-luvun puolivälissä. Uu-det sivut päivitettiin ajan tasalle kesällä 2008. Virkut löytyvät nykyisin osoitteesta www.virkut.fi.

Lokakuussa 2007 Facebookiin perustettiin Virkkujen oma ryhmä, ja 2008 Mågeli seurasi perässä. Nykyisin Virkkujohtajiston tiedotus toimii Facebookin inbox-viestien avulla varsin näppärästi, ja yleensä ensimmäi-set vastaukset ilmestyvät ruudulle muutamissa minuuteissa. Facebook-profiilin julkinen ”seinä” on myös varsin oivallinen paikka muistuttaa johtajia esimerkiksi tiskaamatta jääneistä trangioista.

Sähköposti ja Facebook-viestit ovat siis kännyköiden tekstiviestien lisäksi kätevin tapa nykypäivänä tavoittaa Virkkujohtajisto. Toki leiri-kirjeet ja Sarana postitetaan perinteisellä tavalla kaikille kotiin. Lisäksi lasten mukana kulkee kokouksista erilaisia tapahtumalappuja kotiin.

117

Tämä talo on meidän… hmm, ei nyt ihan…

Syyskauden 1983 alussa lippukuntamme sai käyttöön uuden kokoontumispaikan. Van-han kansakoulun päärakennus, joka on tä-hän asti ollut kutomakerhon käytössä, muu-tettiin asuintaloksi ja sen kellarikerroksessa olevista huoneista seurakunta luovutti kak-si meille. Kololle mennään talon Teinintien puoleisesta päädystä. Kahdesta ovesta va-litaan vasemman puoleinen. Huoneet ovat pienempiä, mutta mukavampia kuin nykyi-nen kolo. (Sitä emme toki menetä, saamme vain lisää tilaa.) Niissä on ikkunat ja oma sisäänkäynti ulkoa yhteisen eteisen kautta. (Sarana 3/1983 jutun pohjalta kirjoittanut Susanna Oksanen)

Oulunkylän Virkkujen kolo paloi

Perjantai 29.11.2002 oli surullinen päi-vä Oulunkylän Virkuille. Vanha puutalo, jonka kellarissa lippukunnan kolo oli ollut vuodesta 1956, tuhoutui tulipalossa (Toi-mituksen huomio: Morkku oli lippukunnan käytössä vuodesta 1983 lähtien). Talossa asuneet kuusi perhettä menettivät kotinsa. Palon syttymissyy ei ole vielä varmistunut, mutta syyksi epäillään sähkövikaa.

Menetetty kolo, ”Morkku”, oli toinen Oulunkylän Virkkujen koloista ja ehdotto-masti suositumpi kokouspaikkana viehät-tävän tunnelmansa ja pitkän historiansa takia. Morkulla oli vasta pari vuotta sitten maalattu seinät ja aloitettu keittiön remon-toiminen. Onneksi aiemmin syksyllä oli Morkulla säilytetty lippukunnan kalusto siirretty toiselle kololle Oulunkylän kirkon tiloihin. Palossa menetettiin kuitenkin kaik-ki huonekalut ja kaikki muu irtain ja kaksi kaminaa. Mitään ei saatu ulos, vaan kaikki mikä Morkulla oli, jäi sinne.

Tällä hetkellä kaikki Oulunkylän Virk-kujen vartiot ja laumat kokoontuvat kirkon kololla. Ahtaampaa on kuin ennen, ja koko-usaikojen suhteen on jouduttu joustamaan. Tarkoituksena on etsiä uutta koloa, joten yhden kolon tilanne on toivottavasti vain väliaikainen.

Morkku oli kymmenien vuosien ajan tär-keä paikka kohta 75-vuotiaille Oulunkylän Virkuille. 46 vuotta (toim. huom. 19 vuot-ta) samalla kololla on pitkä aika, jota tuskin monellakaan lippukunnalla on ollut. Mor-kulle ei enää koskaan voi mennä. Muistot meillä silti on. Lähde: Heppu 1/2003

Kokoontumispaikat, MorkkuTeksti: Annukka Sohlman

Kuva: Annukka Sohlman

118

Retkitoiminta2000-luvulla Virkkujen retket ovat suun-tautuneet moniin eri kohteisiin. Suosittuja retkikohteita ovat olleet Pääkaupunkiseu-dun Partiolaisten kämpät. Kiljavan Kassu on ainoa rakennus, jonne kaikki Virkut lip-pukuntaretkiviikonloppuna mahtuvat. Ikä-kausien retket ovat piirin kämppien osalta suuntautuneet myös Kavalahteen, Kuusitu-valle sekä Nuuksioon. Ahkerassa käytössä ovat olleet myös Karhu-Veikkojen kämppä Vihdin Moksissa Hauklammen rannalla sekä Helsingin Metsänpoikien Peurantupa Vihdin Nummenkylässä.

Muita retkikohteita ovat olleet mm. Re-kolan Metsäsiskojen -ja veljien partioma-ja Vantaan Rekolassa, Haukka-Veikkojen Haukan pesä Vihdin Huhmarissa, Mustien

Veljien ja Kirisiskojen Kirilä Vihdin Ojak-kalassa, Partiopoukama Porvoon saaristos-sa, HeSS:n partiomaja Lärkans Nuuksiossa, Vaaran Vaeltajien Vavakka Nuuksiossa sekä Ossy ry:n Elämännokka Sammatissa.

Retkille kuljetaan yleensä tilausbusseilla, mutta välillä myös julkisilla kulkuvälineil-lä. Kiitokset myös vanhemmille, jotka ovat kyydinneet partiolaisia retkille!

Ikäkausiretkillä on lähes poikkeuksetta jokin teema, jonka innoittamina johtajat ideoivat retkelle ohjelmaa. 2000-luvulla on retkeilty muun muassa agentteina, prinses-soina, intiaaneina sekä peikkoina. Tunnettu televisio-ohjelma Idols sai johtajiston myös testaamaan omia laulukykyjään retkiylei-sön edessä.

Kevään 2007 vartioretkellä Kavalahdessa päästiin nauttimaan auringosta.Mikä olisikaan parempaa kuin pyöriä makuupussissa mäkeä alas?

Aukeaman kuvat: Susanna ”Suski” Oksanen

119

Helinä ”Hellu” Teittinen melomassa kevään 2007 vartioretkellä.

Lippukunnanjohtaja Marianne ”Maru” Oksanen antaa ohjeita yhteiskuvaan asettuneille Virkuille. Kevään 2010 lippukuntaretkelle osallistui 64 Virkkua.

Sini-Pilvi Silén ja Mona Kärnä seikkailijaretkellä Kiljavalla syksyllä 2010.

120

Leiritoiminta2000-luvulla Mågelin lippukuntien yhteistyö on säilynyt tiiviinä. En-simmäisen vuosikymmenen aikana järjestettiin jopa kahdeksan leiriä, Mågelit XX-XXVII. Välillä Virkut leireilivät yhdessä Mågelin muiden lippukuntien kanssa Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirileireillä, ku-ten 2002 Kerkällä ja 2008 Aihkilla. Muutama Virkku osallistui myös Suomen Partiolaisten suurleiri Tarukselle vuonna 2004 sekä Kilkkeel-le vuonna 2010. Kansainvälinen partiotoiminta tuli tutuksi Englannin Jamboreella 2007 kolmen Virkun voimin. Kesällä 2011 viisi Virkkujoh-tajaa suuntaa maailmanjamboreelle Ruotsiin.

Ella ”Elge” Väisänen Mågeli XXVI:n haikilla Liesjärven kansallispuistossa.

Kuva vas. ylh. Aino Pulkkinen vetää aamujumppaa yli sadalle leiriläiselle Mågeli XXVI-leirillä Forssassa kesällä 2009. Kuva vas. alh. Maitokorikiipeily kuului seikkailijoiden ja tarpojien ohjelmaan Mågeli XXVII-leirillä kesällä 2010. Henrik Aalto varmistaa. Kuva oik alh: Pääkaupunkiseudun Partiolaisten jäsenlehti Hepun syksyn ensimmäisen lehden kansikuva syntyi Mågeli XXVI-leirillä sudenpentujen viimeisen ilta-nuotion jälkeen. Hanna Laakso ja Aino Pulkkinen Karhu-Veikkojen soittokunnan vanhojen torvien kanssa.

121

122

WILLITYS 2007Teksti: Susanna Oksanen

30 vuoden tauon jälkeen Oulunkylän Virkut järjestivät partion 100-vuotisjuhlan kunni-aksi oman kesäleirin. Leirin nimi, Willitys, napattiin lippukunnan historian kirjoista. Leiripaikaksi valittiin edeltävänä syksynä Fiskarsin Antskogissa sijaitseva Keinunok-ka.

Maanantaiaamuna 27.7. bussi kuljetti leiripaikalle Helsingistä monta innokasta sudenpentua ja vartiolaista rinkkoineen. Yhteensä Virkkuneitoja vuoden 2007 Willi-tyksellä oli 53. Ensimmäinen päivä elokuu-ta 2007 partiolaiset kaikkialla maailmassa

viettivät partioliikkeen satavuotisjuhlapäi-vää. Meillä juhlapäivää vietettiin aamulla lipunnoston merkeissä. Iltapäivällä luvassa oli tietenkin kakkukisa, jonka aikana jo-kainen telttakunta sai valmistaa saaduista aineksista täytekakun. Sadan kynttilän sy-tyttäminen osoittautui haasteelliseksi tuu-lisessa säässä, mutta tunnelmaa kyllä riitti. Illalla vielä istuimme järven rannalla ilta-nuotion ääressä.

Toimituksen huomautus: Hauska yhteen-sattuma – Willityksellä 1978 oli myös 53 Virkkua!

Auk

eam

an k

uvat

: Sus

anna

”Su

ski”

Oks

anen

123

Kuva edellisellä sivulla:Virkkujohtajistoa Wil-lityksellä kesällä 2007 uudet Virkkuhupparit päällä, vas. Anna Kon-tuniemi, Hanna Laakso, Maria Kannisto, Paula Pennanen, Marianne Oksanen, Mona Kärnä, Aino Pulkkinen, Viliina Juntunen sekä Noora Nummelin ja Susanna Oksanen

Kuva vasemmalla:Ogelista tulee Virk-kutyttö vahva: Noora Nummelin pystyttämässä ruokailukatosta.

Kuva alla:Maailman partioliikkeen satavuotista taivalta juh-listettiin kakkukisalla. vas. Carita ”Kettu” Roti, Regina ”Susi” Viertonen, Kaisa ”Sulka” Krabbe, Emma ”Nala” Laumola, Elina ”Lintunen” Ahonen, Milja ”Lintu” Lerber

124

VaellustoimintaMågelin hiihtovaellukset ovat 2000-luvulla suuntautuneet Evon kansallispuistoon, Turun saaristoon sekä Lapin tuntureille.

Lauri Tähtinen Helsingin Metsänpojista Kevon tuntureilla.Aukeaman kuvat: Susanna ”Suski” Oksanen

125

Taustayhteisö

Ki-Vi palkintoKi-Vi palkinto eli Kiitos Virkku -palkinto on jaettu vuodesta 2005 perinteisellä Viatto-mienlastenpäivänlounaalla. Idea palkintoon lähti halusta kiittää mahtavia johtajiamme ja osoittaa arvostusta heidän panokselleen. Oli panos sitten ahkera puurtaminen, yh-teishengen nostatus tai pitkä työ Virkkujen parissa.

Kiitettävät Virkut tai Virkun valitsevat johtajat äänestämällä, mutta lopullisen päätöksen – äänten perusteella tietenkin – tekevät edellisvuoden Ki-Vet. Palkinnoksi

Kiitos-Virkku saa diplomin ja kivipinssin, jonka voi kiinnittää huiviin.

2009 Anna-Sofia Lehto ja Aino Pulkkinen2008 Sini-Pilvi Silén.2007 Noora Nummelin, Hanna Laakso ja Mona Kärnä 2006 Marianne Oksanen 2005 Nina ”Hillis” Sarnasto-Toivanen, Annukka Sohlman, Kaisa Silén ja Susanna Oksanen

Oulunkylän Virkkujen taustayhteisönä toi-mii Oulunkylän seurakunta. Yhteistyö nä-kyy erityisesti itsenäisyyspäivänä, jolloin Oulunkylän uudessa kirkossa järjestetään perinteinen lupauksenantotilaisuus. Lisäksi seurakunnan edustaja on käynyt kesäleireil-lä pitämässä leirijumalanpalveluksen.

Lippukunnat kokoontuvat seurakunnan yhteyshenkilöiden johdolla kaksi kertaa

vuodessa. Kokouksissa päivitetään kuulu-miset ja sovitaan tulevista tapahtumista. Näkyvin tempaus on Mågelin järjestämä joulukuusien myynti. Myyntipaikkana toimii Oulunkylän kirkon Norrtäljentien puoleinen parkkipaikka. Kuustenmyynnis-tä saatavilla tuotoilla rahoitetaan Mågelin toimintaa aina kesäleireistä partiotaitokil-pailuihin.

Kirkkoherra Heikki Järvinen pitämässä lupauksenantotilaisuutta Oulunkylän kir-kossa 6.12.2009.

Lippukuntien liput itsenäisyyspäivänä Oulunkylän kirkossa.

126

Syksyllä 2008 Virkut siirtyivät käyttämään Suomen Partiolaisten uutta ohjelmaa. Ny-kyisin mukana toiminnassa ovat sudenpen-nut, seikkailijat, tarpojat, samoajat, vaelta-jat ja aikuiset.

Uuden partio-ohjelman Virkkusanasto

Sukka = sudenpentuikäkauden vastaavasukka = Vanha LJN, laumanjohtajainneu-vosto. Sudenpentujohtajien kokous, jonka Sukka vetääSaapas = seikkailijaikäkauden vastaavasaapas = Vanha VJN, vartionjohtajainneu-vosto. Seikkailijajohtajien kokous, jonka Saapas vetääTarpojaluotsi = tarpojaikäkauden vastaavaTossu = Tarpojaluotsin johtama kokous, jonne tulevat tarpojia johtavat samoajat.

Tumpussa käsitellään tarpojien ohjelmaaKITT = Koko Ikäkauden TarpojaTapaami-nen. eli tarpojien yhteinen retki tai tapaami-nen, johon osallistuvat kaikki tarpojatSamoajaluotsi = samoajaikäkauden vastaavaSäärystin = Samoajien tapaaminen, jonka samoajaluotsi vetääVaeltajaluotsi = vaeltajaikäkauden vastaavaViltti = Vaeltajaikäkauden yhteinen ko-kousMyssy = Noin kerran kuussa järjestettä-vä kokous, jonne osallistuvat kaikki Virkut samoajista ylöspäin. Lippukunnanjohtaja vetää.LuLu = Luotsien Luotsi tukee ikäkausi-luotseja ja ikäkausien toimintaaROK = Samoajille suunnattu RyhmänOh-jaajaKoulutus eli vanhan ohjelman mukai-nen VJ-kurssi.

Partio-ohjelma

Kuva vasemmalla: Christa Mä-kelä ja Mea Matilainen Mågelin tarpojaretkellä Karhu-Veikko-jen kämpällä syksyllä 2009.

Kuvat oikealla: Koko sudenpen-tuikäkauden yhteisiä tapahtu-mia järjestetään pitkin vuotta. Syksyllä 2009 Rokkitatit, Kuplapuplat ja Pikku-Karhu valloittivat Oulunkylän suorit-taessaan kotiseutujälkeä.Aukeaman kuvat: Susanna ”Suski” Oksanen

127

128

JohtajatoimintaaTalvella 2007 Mågelin johtajisto kokoontui Mustien Veljien ja Ki-risiskojen kämpälle Kirilään. Joh-tajaretken huipennus oli Karhu-Veikkojen järjestämä hiililläkävely. Tuntikausia palanut nuotio muuttui lopulta hiiliksi, ja johtajat pääsivät testaamaan rohkeuttaan. Jouluna 2009 suunnattiin Pyhtäälle, ja joh-tajien voimin syntyi toinen toistaan hienompia piparkakkuja sekä pipar-kakkutalo.

Lassi Laumola hyppäämässä rantakivillä.

Kuvassa Lassi Laumola, Hanna Laakso ja Milena Holstein leipovat piparkakkuja. Aukeaman kuvat: Susanna ”Suski” Oksanen

129

Up kohti korkeuksia! -elokuvan ennakkonäytös TennispalatsissaPartioaiheinen elokuva Up kohti korkeuksia! keräsi Tennispalatsiin 4.10.2009 satoja lapsia vanhempineen. Mågelin johtajat olivat au-lassa esittelemässä partio-toimintaa ja ohjasivat lapset kiertämään elokuvateatteris-sa partioseikkailun rasteja. Kiitokseksi pääsimme pre-sidenttisviittiin katsomaan elokuvaa, ja saimme popparit ja limut kaupanpäälle. Unohtumaton päivä!

Kuvassa vas. ylh. Kaisa Tauru, Milena Holstein, Marianne Oksanen, Tomi Niemi, Aino Pulkkinen, Lauha Lindholm, vas. kesk. Ella Lind, Mona Kärnä, Hanna Laakso, Oona Honkimaavas. alh. Linda Pitkänen, Liina Isto, Helinä Teittinen, Sini-Pilvi Silén

Maria Talkshow!Keväällä 2010 Virkut pää-sivät yleisöksi suosittuun Maria talkshow!- ohjelmaan. MTV3:n studioilla Pasilas-sa kuvattu suora lähetys jäi monelle varmasti mieleen – vieraina olivat Johanna ”Tuksu” Tukiainen, Rakel Liekki sekä Olavi Uusivirta.

Kuvassa vas. Kaisa Tauru, Mona Kärnä, Johanna Oksa-nen, Sini-Pilvi Silén, Maria Kannisto, Marianne Oksanen, Aino Pulkkinen, Johanna ”Tuksu” Tukiainen, Hanna Laakso, Oona Honkimaa, Tomi Niemi, Noora Nummelin ja Maria Veitola.

130

Kuvassa vas. Hanna Laakso, Noora Nummelin, Mona Kärnä ja Marianne Oksanen Suomenlinnan lautalla.Aukeaman kuvat: Susanna ”Suski” Oksanen ja Annukka Sohlman

Kevätkauden päättäjäisetVirkkujohtajisto kerääntyy vuosittain toukokuun lopussa yhteen viettämään kevätkauden päättäjäisiä. Tapana on grillata herkkuja ja syödä hyvin (paljon). Keväällä 2010 suunnattiin Suomenlinnaan.

131

Rinnakkaisluokkalaiset Mona ja Hanna aloittivat vuonna 1998 sattumalta partion samassa Mandariinipuu-laumassa. Mona houkutteli luokkakaverinsa Nooran Tapii-rit-vartioon vuonna 2000. Aluksi Tapiireita oli iso ryhmä, mutta vuosien varrella vain kolme sitkeintä jäi jäljelle. Maru on kuulu-nut Virkkuihin vuodesta 1995, joten Tapii-rit tapasivat häntä erinäisissä lippukunnan tapahtumissa jo kauan ennen varsinaista ystävystymistä. Kukaan ei oikeastaan muis-ta milloin ja miten Maru päätyi joukkoom-me, mutta 2007 Tapiirit adoptoivat hänet lopullisesti.

Kasvotusten tapaamme toisiamme vähin-tään kerran viikossa esimerkiksi yhteisen lauman, hallituksen tai muun johtajiston kokouksissa. Pidämme tiiviisti yhteyttä myös partion ulkopuolella. Teemme yhdes-sä kaikkea mahdollista lippukunnan hallin-nosta lumisukelteluun ja sudareiden satu-hetkistä saunailtoihin. Porukallemme on muutenkin tunnusomaista yllytyshulluus ja erinomainen ruokahalu. ”Et varmaan pysty syömään seitsemää pullaa!”

Olemme kaikki aivan yhtä äänekkäitä ja

sekopäisiä, joten riippuu kokouksen pitäjäs-tä, kuka joutuu kulloinkin pitämään jöötä. Varsinaisia rooleja porukassamme ei kuiten-kaan ole. Meidät tunnistaa jo hyvin kaukaa kovasta äänestä ja naurusta. Esimerkiksi kaupassa emme koskaan eksy toisistamme, vaan suunnistamme meteliä kohti.

Olemme kokeneet yhdessä vaikka kuin-ka ja paljon, joten yhtä ainoaa huippuhet-keä on vaikea valita. Meitä on esimerkiksi luultu lappalaisemänniksi Hiipivä Haamu-kilpailussa, olemme matkanneet Tampe-reelle Antti Tuiskua katsomaan, katsoneet elokuvan Tennispalatsin Presidenttisviitis-sä, matkustaneet limusiinilla ympäri Hel-sinkiä... kaikki tämä, kiitos partion! Uusia upeita muistoja syntyy koko ajan lisää!

Vaikka olemme tutustuneet partiossa, meidät pitää yhdessä aito ystävyys itkui-neen ja nauruineen. Toki partioharrastus värittää suhdettamme. Haaveilemme tällä hetkellä ensi vuoden Ruotsin Jamboreesta, jonne lähdemme loistavalla johtajaporukal-la. Seuraava yhteinen isompi projekti on lip-pukuntaretki, jossa riittää tekemistä meille kaikille.

Ihanaa, Tapiirit ihanaa!Teksti: Hanna Laakso 19, Mona Kärnä 20, Noora Nummelin 19, Marianne ”Maru” Oksanen 21, Oulunkylän Virkut ry

Joka kevät perinteisesti jär-jestetty Ogelipäivä kokoaa oulunkyläläiset yhteen. Vir-kut olivat keväällä 2009 esittelemässä toimintaansa Mäkitorpan leikkipuistossa. Naapuritalon asukkaat sai-vat serenadeja kitaran säes-tyksellä osakseen, teltassa sai nikkaroida omat flower-stickit ja nuotiolla pääsi pais-tamaan vaahtokarkkeja. Aino Pulkkinen poseeraa upouu-det Virkkuvaatteet päällä: mustat verkkarit, joissa on Virkkulogo oikeassa reidessä sekä tummansininen vetoket-jullinen huppari, jonka seläs-sä on isolla Virkkulogo sekä hihassa teksti ”Ogelista tulee Virkkutyttö vahva”.

Ogelipäivä

132

133

Partioliike 100 vuotta SuomessaHelmikuussa Virkut ja Karhu-Vei-kot kokoontuivat yhdessä Kuksien ja Käpytyttöjen kanssa Taivaskal-liolle avaamaan partion satavuotis-juhlaa Suomessa.

Kuvassa 2010 Partio 100 vuotta Suomessa avaustempaus. Taustalla Virkkujen uusi lippu ja vasemmassa reunassa Virkku-kitara (soi hyvin myös pakkasessa, kitaristia vain piti välillä vaihtaa)

Mågelin PT-skabat NuuksiossaKarhu-Veikon opastuksella uskaltaa laskeutua vaikka kalliolta. Juuso Hämäläinen opastaa, Alina Rynö keskittyy suoritukseen. Aukeaman kuvat: Susanna ”Suski” Oksanen.

134

Lippukuntalehti SaranaVuonna 1982 perustettu lippukuntalehti Sarana sai värit syksyllä 2009. Nykyään Sarana ilmestyy nelivärisenä lehtenä keväällä ja syksyllä.

Aukeaman kuvat: Susanna ”Suski” Oksanen

Kohtaaminen ja paraatitVuosittain järjestettävä paraati kokoaa Helsingin kaduille tu-hansia partiolaisia. Virkut osallistuvat perinteiseen paraatiin joka vuosi, ja keväällä 2010 Senaatintorilla rikottiin zumban Suomen ennätys! Paraatin jälkeen nautitaan vielä hetki tun-nelmasta ja syödään piknik-eväitä.

ROK – RyhmänOhjaajaKoulutusUuden partio-ohjelman myötä VJ-kurssit jäivät historiaan. Samoajille suunnattu ROK korvaa nyt vanhan ohjelman vartionjohtajakurssin. Sisältö on päivitetty uuden partio-ohjelman mukaiseksi. Mågelin nuoret johtajat kokoontuivat keväällä 2010 historian ensimmäiselle ROK:ille Partiopouka-maan yhdessä Sinivuoren Tyttöjen kanssa.

135

136

Virkkuhuutoja”Mitä on ovessa?Ovessa on sarana,ovessa on kahvaOgelista tulee virkkutyttö vahva,OVIRY!”

”Viu vau Virkutonpi maailman parhaita!”

”Virkku – aitoa nahkaa”

” Virkut ei oo sokerista, me ollaan Ogelista!”

Virkkukävely1,2,3,4,5,6,7,8,9,10. (10 askelta eteenpäin, oikea jalka astuu ensin)

Hetkinen! (Seis, jono pysähtyy, oikea käsi heilahtaa)Me (vasen jalka astuu sivuun) Ollaan (oikea jalka astuu sivuun)Vähän (kyykistytään hieman)Virkkuja! (kumarretaan eteenpäin)

1,2,3,4,5,6,7,8,9,10 (aloita alusta)

Noora Nummelin ja Lotta Lindberg Senaatintorilla valmistautumassa paraatiin keväällä 2010 Kuva: Susanna ”Suski” Oksanen

137

s. 138-142LIITTEET

138

Ryhmien nimetTeksti: Annukka Kinnunen

Virkuissa toimineiden ryhmien nimistä on tietoa vuodesta 1949 alkaen. Tärkeimpänä lähteenä ovat olleet vanhat kokouspäivä-kirjat ja vanhat Virkut. Samat teemat ovat puhutelleet nimien keksijöitä vuosikym-menestä toiseen: Suosittuja ovat olleet niin eläin- ja satuolentoaiheiset nimet kuin syö-tävät asiatkin. Sellaisiakin nimiä on paljon, jotka eivät ainakaan päällisin puolin tarkoi-ta mitään.

Eläinnimet ovat olleet suosittuja, kuten osoittavat nisäkkäät Mirrit, Tapiirit, Puput, Kurret, Pantterit ja Erämaarotat, lentävät otukset Papukaijat ja Sinipiiat sekä vesieläi-met Ameebat, Norpat, Hylkeet ja Kulta-kalat. Syötäviä asioita edustavat Karpalot, Pähkinät, Hodarit, Tusinarusina ja Sipulit. Satuolennot, sarjakuvahahmot ja kirjojen sankarit näkyvät ainakin nimissä Peikot, Gulliverit, Smurffit, Svengi Jengi ja Röllit.

Joitakin kestosuosikkeja on ollut. Niis-tä ylivoimainen suosikki on Ressut, jonka niminen ryhmä on ollut jopa neljä kertaa: vuosina 1977, 1978, 1997 ja 2002. Kah-teen kertaan ryhmien nimeksi on päätynyt Hattivatit (1963 ja 1982), Tenavat (1971 ja 1984), Karviset (1984 ja 1998), Mörököllit

(1968 ja 1993) ja lyhennys Möröt (2002). Toki nimen keksimisen yhteydessä on tä-hyilty myös kolon kattoon, jossa ryhmien viirit ovat roikkuneet , ja kukaties sieltä on saatu idea nimeksi.

Kummitusaiheisia nimiä on ollut kolme kautta aikain: Kummitukset (1986), Haa-mujengi (1990) ja Haamut (2003). Nalle-teema on myös ollut suosittu, mistä kerto-vat nimet Upponallet (1986), Nallekarkit (1992), Nallen onni (1995) ja Pikku-Karhu (2007). Myös sienet ovat inspiroineet ai-nakin vuosina 2000 (Samulisienet) ja 2008 (Rokkitatit.)

Ei mitään tarkoittavien nimien kulta-aikaa oli 80-luvun loppu ja 90-luku, jolloin mm. Sammalgotit (1988), Sturzit (1991), Fiffelit (1991) ja Snuskelit (1994) kokoon-tuivat. Englannin kieli on vaikuttanut aina-kin vartioiden Flying Hearts (1985), Smilet (1998) ja Anyway (1999) nimeämiseen. Ö-kirjainten suosio on ollut merkittävä läpi vuosikymmenten, mistä todistavat esimer-kiksi Pronssiprööpelit (1975), Möttöset (1978), Möhköt (1982), Örkkidörkit (1993) ja Ödöt (1995).

Liitteet

139

Vartion nimi Vuodet Johtajat Mirrit 1949- Kaisa ”Pippuri” Lumikari Tonttu 1954- Mirrit 1957- Kikka ja Tuikka Lumikko 1960- Pupu 1960- Siku ja Tutte Karpalot 1961- Pippi ja Plintti Hattivatit 1963- Tutte Papukaijat 1965- Mokki ja Peppi Tinkkerit 1965- Kassu Riipola Plankat 1966- Riitta ”Nekku” Hämä ja Kati Joki Pähkinät 1967- Outi, Miri ja Nappula Tatit 1968- Pom-pom ja Leena ”Lärvä” SuvirantaMörököllit 1968- Pom-pom ja Leenis Monnit 1968- Sipsu Minni 1969- Helen Plankat 1971- Marjo Karikoski Tenavat 1971- Pirkko Jokela Peikot 1971- Anu Kääriäinen Tonnikeijut 1972- Raili Suviranta Tarpojat 1972- Helena Ekberg Sinipiiat 1974- Nonna Pronssiprööpelit 1975- Leena ja Tellu Ressut 1977- Riitta Jipposet 1977- Kati ja Jonna Tonnarit 1977- Markka ja Tatti Ameebat 1977- Ankka ja Arjis Sinipiiat 1977- Ansku ja Helena Pronssiprööpelit 1977- Manta ja Auli Yrjänät 1977- Sanna ja Anna Tähdet 1977- Riitta ja Tuula RessutCalimerot 1977- Odeli ja Taina Ressut 1978- Lilli ja Arjis Möttöset 1978- Hani, Hannis ja Seija Hermot 1978- Krisse ja Pärskä Ressut 1978- Naaja ja Camu Gulliverit 1978- Nanna Lätyt 1978- Sanna ”Sokru” Rannikko Piit 1979- Nanna Jipposet 1979- Kati ja Jonna ”Perhonen” Pirhonen Napaketut 1981- Enna ja Oikku Kipparit 1981- Suomu ja Josa Norpat 1981- Lilli ja Pampe Olemattomat 1982- Minttu ja Sari Kipparit 1982- Josa ja Suomu Hattivatit 1982- Aku ja Nana

140

Smurffit 1982- Kasu Hintikka ja Paula Norpat 1982- Lilli Karkit 1982- Sarkka ja Apina Möhköt 1982- Pappe, Taape, Kata Ryps-rapsit 1982- Apina, Karita ja Anna Napaketut 1982- Enna ja Oikku Lilliputit 1984- Riisi ja Sisu Raitapaidat 1984- Laku Seitola ja Tiia Tupsut 1984- Tipuli ja Sopuli Karviset 1984- Inkka ja Miukku Murmelit 1984- Marjis Grandell ja Pikka Salo Jämät 1984- Minni Erämaarotat 1985- Santtu Wallenius ja Tuikku Ruutu Flying Hearts 1985- Siru Haila, Salla Laari ja Sari Huhtala Mähelöt 1985- Mari Taivainen Kummitukset 1986- Nakki Juvonen ja Tanja Lahtinen Hottentotit 1986- Sanna Helminen ja Susanna Laari Irvikissat 1986- Minttu Koskinen, Jill Gustafsson ja Suski MainelakeusPepperit 1988- Milka Eskola ja Reeta ”Riepu” Karppinen Hodarit 1987- Sanna ja Susse Rämäpäät 1988- Sanna Mäkelä ja Minna SahlmanTsupparit 1988- Laura Seitola, Noora Vuorikallas ja Anu Kekkonen Sammalgotit 1988- Nina ”Hillis” Sarnasto, Johanna ”Mustikka” Halonen ja Pia Nissinen Nimettömät 1990- Outervo ja Minni Hunajapuput 1990- Mari Taivainen Tse Tse Kärpiset eli TTK 1990- Pirta Niinikoski ja Vilhelmiina ”Vilhe” Harja Nami-Nallugat 1990- Jonna, Sanna ja Hanna Lindblom Haamujengi 1990- Outi ja Mimi Svengi Jengi 1990- Eeva ”Eppu” Mussaari ja Marja ”Mandu” Kulokari ja Pauliina ”Paukku” Pirhonen Sturzit 1991- Milka Nuikka, Heidi Palomaa ja Niina ”Lettu” Ekman Fiffelit 1991- Anu ”Arkka” Koivikko ja Soile TapioHyppivät hupakot 1991- Sanna Aittola ja Marika Nuikka Mörököllit 1993- Leena ”Lettu” Lehtinen ja Suski Örkkidörkit 1993- Torsti ja Nina ”Hillis” Sarnasto Zazikit 1993- Anna, Laura ja Outi Cookos-Gårillat 1993- Annika Stenberg ja Anu Anttinen HYH 1993- Sanna Aittola ja Marika Nuikka OYAB 1993- Liisa ja Hanna Karjalainen Lamalapset 1994- Eeva , Merja ”Mämmi” ja Liisa Snuskelit 1994- Helena ”Myy” Palomaa ja Linda ”Limppu”

Liitteet

141

Kisikset 1994- Laura Meittamo ja Hanna Karjalainen Ödöt 1995- Henna, Johanna ”Jode” Wirtanen, Jenni Tusinarusina 1995- Anna Kolehmainen ja Kaisa Mussaari Hylkeet 1995- Petra Krogerus ja Heidi Aarnisalo Pottulan porukka 1995- Sari Ohvo ja Reeta Luomanpää ja Susanna Leskinen Punkit 1996- Karo ja Mia Spöökit 1996- Henna, Ona ja Nina Sykeröt 1996- Suvi Launonen ja Heidi ”Heikka” LuhtasaariRessut 1997- Laura ”Lapa” Tittonen ja Katja ”Kake” HeinonenSmailit 1997- Anne Saine, Laura ja Kirsi SivénPunkit 1998- Ansku, Tiia ja Laura Karviset 1998- Saila Saarinen, Saara Kärkkäinen ja Elisa Metsovuori Smilet 1998- Kirsi Jokinen, Anne Saine ja Laura harju Nasut 1998- Satu Tanner, Ritva Rajala ja Sanna PouramoTurbomummot 1998- Paula Tommila, Ansu Elo ja Heli PessalaAnyway 1999- Aura Suviranta ja Paula TommilaTapiirit 2000- Susanna Oksanen ja Saara KärkkäinenKultakalat 2000- Kaisa Mussaari Pallokalat 2000- Satu Tanner, Ritva Rajala ja Sanna Pouramo Puupäät 2001- Liisa EloMörköcoloradot 2001- Taru Tanner ja Veera PouramoSipulit 2002- Anne Savolainen ja Netta Kuisma Ressut/Fisut/Tatti-aivot/Museokamat 2002- Ida Ruuhonen ja Marianne OksanenPuupäät 2002- Haamut 2003- Tryffelit 2003- Paniikkipillerit 2003- Liisa Elo Rontit 2004- Kaisa Silen ja Jenni Saukkonen Liskot 2004- Noora Nummelin, Hanna Laakso ja Mona Kärnä Lehmäjengi 2005- Kaisa Silén ja Mariia Kukkakorpi EMCP 2005- Sini-Pilvi Silén, Sara Krogerus ja Susanna Juselius Safiirit 2005- Camilla Lönnberg ja Jenni SaukkonenAgentit 2006- Aino Pulkkinen, Paula Pennanen, Viliina Juntunen ja Maria KannistoSopapu 2006- Anna Kontuniemi, Vilma Lehti, Iida-Kaisa Manninen Supertiikerit ent. Safiirit 2006- Anna Kontuniemi ja Vilma Lehti Käpylehmät 2007- Viliina Juntunen ja Maria Kannisto Pikku-Possut 2008- Aino Pulkkinen, Paula Pennanen ja Viliina Juntunen Suklaakeksit 2009- Minh Thu Makkonen ja Cecilia Wallenius RaxuPoxut 2010- Oona Honkimaa, Kaisa Tauru, Lauha Lindholm Chilipopparit 2010- Helinä Teittinen, Noora Huttula ja Linda Pietilä

142

Liitteet

Lauman nimi Vuodet Johtajat Tontut 1971- Pirkko AlhoSudarit 1979- Suski, Inkku, MeikkuPantterit 1979- Hande ja HennaLeijonat 1979- Hande ja HennaSudarit 1984- Suski ja JonnaSudarit 1984- InkkuNessut 1984- Rina ja EvitaPirpanat 1984- SariTenavat 1984- Pappe PirhonenKissanviikset 1986- Rina MeittamoUpponallet 1986- Pappe Pirhonenlauma 1986- Apina Huttunen, Sarkka Tissari, Tiina LahtivirtaNiiskuneidit 1990- Pappe Pirhonen ja Mari TaivainenWommelit 1989- Salla Laari ja Tiina LahtivirtaMinimimmit 1990- Mari TaivainenMamiskuukkelit 1990- Vilma "Vipe" Rannikko ja Johanna "Nanna" BrandtNallen onni 1995- Petra Niinikoski ja Tiia LehtinenOnni 1993- Vilhelmiina HarjaPikku Myyt 1992- Eeva Mussaari ja Vilhelmiina HarjaNallekarhut 1992- Petra Niinikoski, Pirta Niinikoski, Minna Tanninen ja Tiia LehtinenKirput 1994- Milka NuikkaMerkkarit 1997- Petra Krogerus ja Heidi AarnisaloMiksi miestenpyörässä Mämmi, Liisa ja Eeva sekä Annukkaon tanko 1995- Sohlman ja Anna KettulaMandariinipuu 1999- Anna Kettula ja Annukka SohlmanSamulisienet 2000- Maiju Linkosalmi ja Paula TommilaRöllit 2001- Aura SuvirantaKilpparit 2002- Möröt 2002- Pommit 2003- Saara Kärkkäinen ja Susanna OksanenKurret 2004- Petra Niinikoski, Anna-Sofia Elo, Annukka Sohlman ja Anna Kettula Kurret 2006- Saara Kärkkäinen ja Susanna OksanenMustikanpennut 2005- Marianne Oksanen ja Netta KuismaIlvekset 2006- Mariia Kukkakorpi, Marianne Oksanen ja Mona KärnäPikku-Karhu 2007- Noora Nummelin, Hanna Laakso ja Mona KärnäRokkitatit 2008- Sini-Pilvi Silen ja Susanna OksanenKuplapuplat 2009- Mona Kärnä ja Susanna OksanenMöhiläiset 2010- Aino Pulkkinen, Paula Pennanen ja Maria Kannisto

143

1938 161939 1940 1941 1942 1943 221944 201945 221946 321947 311948 401949 491950 1951 1952 53

1953 601954 881955 671956 671957 1958 861959 771960 621961 431962 411963 631964 1011965 1281966 1191967 110

1968 881969 611970 581971 491972 561973 551974 731975 961976 1231977 1271978 1061979 1311980 1581981 1481982 152

1983 1671984 1601985 1671986 1611987 1331988 1441989 1211990 1301991 1371992 1851993 1994 1981995 1801996 1791997

1998 1401999 1582000 1312001 1332002 1172003 1062004 1252005 1292006 1302007 1202008 1362009 1412010 146

Jäsenmäärä

1928–1932Seidi Saxén os. Laitakari, ent. Inha

1932–1935Ester ”Teri” Hirvonen

1935–1953Tytti Suanto

1953–1957Kaisa Lumikari os. Laaksonen

1957–1959Anja Paatelma os. Koskivirta

1960–1962Kaisa Lumikari os. Laaksonen

1962Marketta ”Tetta” Kärkkäinen os. Laaksonen

1963Mirja ”Mirkku” Tuomiranta os. Rossander

1964–1965Marketta ”Tetta” Kärkkäinen os. Laaksonen

1966Mirja ”Mirkku” Tuomiranta os. Rossander

1967–1968Kaisa Lumikari os. Laaksonen

1969Lea Noponen os. Toivonen

1970 kevätRaija Rantaheikka os. Lahtinen

1970 syksyLea Noponen os. Toivonen

1971 kevätRaija Rantaheikka os. Lahtinen

1971 syksy –1974 Pirkko ”Korppi” Alho

1974–1978Leena ”Lärvä” Suviranta

1978–1982Raili Suviranta

1983–1985Anu Ukkonen

1986–1989Arja ”Arjis” Isotalo-Teittinen

1990Hanna ”Hani” Valtonen

1991–1993Pauliina ”Pappe” Pirhonen

1993–1998Pirta Karlsson os. Niinikoski

1998–2000Marika ”Markka” Nuikka

2001–2003Petra Krogerus

2004–2006Annukka Kinnunen os. Sohlman

2007–2009Susanna ”Suski” Oksanen

2010-Marianne ”Maru” Oksanen

Lippukunnanjohtajat 1928-2010

144Viulisti partioleirillä.

OU

LU

NK

YL

ÄN

VIR

KU

T R

Y H

istoriikki 1928–

2010

Oulunkylän Virkut rywww.virkut.f i