Oppimisen tulevaisuus 2030

BAROMETRIN JAKAUMIA JA TULOKSIA 2009-2013 (LUKIO)

Kaukotulevaisuusargumentteja1. Katsotaan riittävän kauas jotta intressien vaikutus laimenee2. Nuuskitaan käännepisteitä ja paradigmamurroksia

(laadullinen ennakointi)3. Tähyillään ajopuita, liukumia ja valumisia käytäntöihin, joita

kukaan ei kerro haluavansa4. Etsitään systeemisiä malleja, vuorovaikutuksia, relaatioita ja

vipuvaikutuksia5. Lietsotaan, laajennetaan ja ylläpidetään argumenttien

markkinoita6. Käynnistetään dialogeja ja osallistetaan toimijoita (oppijat,

vanhemmat, koulut, kunnat)7. Metodiksi eDelfoi: asiantuntijuus, asianosaisuus,

argumentoinnin anonyymisyys ja iteratiivisuus8. Toimintaperiaatteiksi ”open source”, ”open data” ja ”open

argument”

Oppimisen tulevaisuudet 2016, 2030 (kehitysympäristö)

Ks. http://edelfoi.fi, http://www.ebarometri.fi

eBarometri

Puolesta Vastaan

Kilpailu tulee myös kouluihin, ja tulokset ratkaisevat. Huonot palveluntuottajat karsiintuvat ja opetuksen ostajat määrittelevät tavoitteet.

Ei kuulu reaalimaailmaan perusopetuksessa. Pieni koululainen tarvitsee oman ja pysyvän opettajan, joka voi rauhassa keskittyä kasvatukseen ja opetukseen vailla "suorituspaineita".

Väittämä on kovin arvolatautunut, mutta idea sisällä ihan hyvä. Itse en usko 2030 meille kellekään yhteen professioon (esim. vain ope) tai yhteen malliin – palkkatyö ja yrittäjyys lomittuvat ja värjäytyvät. Tämä on hyvä tulevaisuudenkuva!

En kannata missään tapauksessa. Ruotsissa on esimerkkejä, joissa koulujen tuottama voitto menee pääomasijoittajille. Koululaitoksen pitää olla yhteiskunnan peruspalvelua, ei yritystoimintaa!

Ostettujen opetuspanosten kohdalla on suuri riski opetuksen laadun ja toisaalta pysyvien opettaja-oppilaskontaktien säilymisen kannalta. Toisaalta ostetut opetusjaksot voivat parhaimmillaan nostaa oppilaiden opiskelumotivaatiota ja todella rikastuttaa oppimisympäristöä ja tilanteita.

Stor risk för att skolan därefter skulle vara mycket ojämlik och inte kunna garantera en likvärdig grundutbildning för alla. Mindre orter skulle lida mest. Finlands befolkning skulle än mera koncentreras till Nyland och huvudstads-regionen samt några få andra större orter ! Icke önskvärt - skulle medföra betydligt större samhälleliga problem.

Argumentaatio

ULKOISTETTU OPETUS

”Kunnat lakkauttavat opettajien vakanssit ja ostavat opetuspanokset keikkaopettajafirmoilta. Palkkiot on sidottu opetussuoritteisiin, opettajan osaamiseen, maineeseen ja kykyyn neuvotella sopimuksensa.”

Selite

Vuonna 2030 kollegiaalisesti opettajainhuoneisiin organisoitunut opettajakunta on purkautunut, kun mahdollisuudet toimia perinteisiä kansallisia ja kansainvälisiä rajoja - organisaatio, kieli, luokka, koulu, koulumuoto - ylittäen ovat lisääntyneet. Opettajat tarjoavat osaamistaan rajojen yli ja kilpailevat keskenään niin hinnalla kuin osaamisen laadulla. Samalla kuntien taloustilanne ja kustannussäästöt ovat johtaneet siihen, että pysyvien opettajavakanssien määrä on vähentynyt.

Tulevaisuusteesi (Delfoi-tekniikka)

Teesien kolmijako

Jakaumaesimerkki: oppivat ryhmät

ei-todennäköi

nen ja toivottava

todennäköinen ja

toivottava

ei-todennäköinen ja ei-toivottava

todennäköinen ja ei-toivottava

Oppiminen, koulu ja yhteiskunta 2013

Yhteiskunnalliset driverit muutoksen tekijöinä

1. Tarkoitus

TARKOITUS"Opiskellaan ei vain elämää varten, vaan tavoitteena on pystyä vaikuttamaan oman ja muiden elämän suuntaan.”

… yksilöllisyys ja itsekkyys on niin vahvasti arvotettu menestymiseksi yhteiskunnassamme että se kehitys ei nopeasti käänny.

Kehitys on pikemminkin kulkenut yksilöllistymistä kohden. Suuret mullistukset toki voivat muuttaa suunnan, mutta muutos on hidas. Ehkä muutosta tulisi tapahtua...

… tiedealojen ja aineenopettajuuteen liittyvät paineet ovat esteenä kehitykselle.

Tämä on arkea jo nyt lukioissa. Ei lukio

mikään aataminaikuinen instituutio ole!!

Yleissivistys ja sen edellyttämät avaintaidot muuttuvat ajassa. Entistä

tärkeämpää on että lukion OPS on maailman muuttumisen ja

yhteiskunnallisten haasteiden rajapinnassa yhä paremmin. Se ei voi toimia niin, ellei vastuuta anneta oppijalle itselleen tiedon käsittelyssä ja oppimisessa. Ongelmat ja

ilmiöt tulevat entistä keskeisemmiksi.Muistamispohjaisesta oppimistoiminnasta

siirrytään ongelma- ja oivaltamispohjaiseen

opiskeluun, jossa vallitseva työ- ja toimintatapa ei ole yksilöiden välinen kilpailu

vaan yhteistoiminta.

… resurssit ovat pikemminkin vähenemässä kuin

lisääntymässä. Koko lukiokentässä tuskin pystytään

menemään vahvasti tähän suuntaan, vaan koulut ovat

hyvin eriarvoisessa asemassa keskenään.

Koulun on myös otettava aktiivinen rooli yhteiskunnan muuttamisessa

demokraattisemmaksi ja ekologisemmaksi. Kriittinen pedagogiikka on tässä hyvä

lähtökohta.

Ihmisten asennoituminen yhteiskuntaan tuntuu kuitenkin olevan koko ajan vahvemmin yksilökeskeinen. Sen

kehityssuunnan kääntyminen tuntuu epätodennäköiseltä.

2. Koko ikäluokka

KOKO IKÄLUOKAN KOULUTUS“Putki on tiivistynyt koko ajan, myös vuoto.” “Väite on tavoitekuvauksena hyvä mutta normina huono.”

…työmarkkinoilta löytynee edelleen hommia, joissa vähäisemmillä koulutuseväillä pärjää

Jokaisessa systeemissä on vuotonsa. Fiksu systeeminsuunnittelija tekee tilaa hitaille prosesseille ja kypsymiselle. Tällä hetkellä ohjaava idea on lisätä kontrollia ja sanktioida yksilöratkaisuja. Oletuksena ei ole merkityksiään etsivä ja pohjiltaan järkevä ihminen vaan järjestelmän hyväksikäyttäjä, jota täytyy ulkoa ohjata.

Aloituspaikkojen lisääminen niillä aloilla, joilta ulos jäävien osuus on suuri, on tärkeää. Mekaanisella nostolla ei puututa niiden pudokkaiden perimmäisiin ongelmiin, jotka eivät edes hakeudu koulutukseen toisella asteella.

Aina on joukko ihmisiä, jotka eivät kulje normaalia polkua. Näin on tulevaisuudessakin.

Ennustan jopa, että tällainen joukko lisääntyy protestina

opiskeluun pakottamiselle ja elinikäisen oppimisen

vaatimukselle.

Ns. nuoruusiän nostaminen johtaa siihen, että työurien alku viivästyy entisestään.

Myös ns. turvavaltio kehitys jatkuu ja kattaa jo ihmisen aikuisuutta liikaa.

Heidän pitäisi päästä kiinni työelämään tavalla, joka mahdollistaa jatko-opinnot sitten

myöhemmin. Oppisopimuksen lisäksi tähän kannattaisi kehittää muitakin muotoja 2030

mennessä.Mistä rahoitus?

… ei eroteltaisi nuoria vielä peruskoulun jälkeen, vaan luotaisiin

yhtenäinen "toinen aste".

… teesi sulaa merkityksettömäksi, jos monenlaisten opintojen ja

hyväksilukemisten kudelmajärjestelmä toteutuu.

3. Tiedon tuottaminen

TIEDON TUOTTAMINEN“Sosiaalisen median varaan ei voida jättää yleissivistyksen oppimista.“

Kun tietoa on rajattomasti saatavilla

useista eri lähteistä, jää opettajan tehtäväksi

sen tiedon kokoamisen ja soveltamisen opettaminen.

Sosiaalinen media on valikoiva yleissivistyksen tuottaja. Toisaalta se mahdollista tiedon jakamisen ja tuottamisen, mutta nonformaalina oppimisympäristönä se ei pysty tuottamaan kattavaa ja laaja-alaista yleissivistystä kaikille. Koulun tehtävä on ajattelun taitojen opettamisen ohella paikata ja täydentää aikaisemmin opittua.

Kaiken pitää lähteä pedagogiikasta ja opiskelijoita pitää tukea ja ohjata itseohjautuvaan oppimiseen. Pedagogisen mallin tulee olla systemaattinen, mutta opiskelun vapaata. Kaikki alkaa ajattelusta ja kysymyksistä, oppimiseen voidaan käyttää sosiaalista mediaa tai aivan uudenlaisia ratkaisuja.

Organisointia tarvitaan, ainakin jotkut tarvitsevat.

Vapaa keskustelukin ja organisoimattomalta vaikuttava voi olla

organisoitua.Koko koulutusjärjestelmä on vuonna 2030 kehittynyt integroituneeksi kokonaisuudeksi, jossa jo melko varhain on mahdollisuus siirtyä nykyisenkaltaisen korkeasteen opintopihin. Tavoitteena on koulutusiän (perusaste, toinen aste, korkea aste) lyhentäminen ja nopeampi siirtyminen työelämään, jossa itsessään on koulutusputkia ja koulutusrakenteita.

Nuoret ovat keskenään tulevaisuudessakin hyvin eriarvoisessa asemassa yleissivistyksen hankkimisen edellytysten suhteen. Yksi osa eriarvoisuutta on sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman periytyvyys perheissä.

Avainjuttu on se miten eri mahdollisuudet saadaan nivotuksi eheyttäväksi oppimiskokonaisuudeksi. Ei

some mitään itsestään tuota ja kaikista vähiten yleissivistystä.

Tietoyhteiskunta on jo nyt muuttanut

tietokäsitystämme aidosti konstruktiivisempaan suuntaan. Oppimisen

kannalta tämä tarkoittaa entistä yhteisöllisempiä

oppimistilanteita ja -ympäristöjä. Oppiminen

aletaan nähdä paitsi olemassa olevan

ymmärtämisenä myös sen arvioimisena ja

kokonaan uuden luomisena.

4. Osaamisen tunnistaminen

OSAAMISEN TUNNISTAMINEN JA TUNNUSTAMINEN“Arviointikäytännöt tulevat kaiken kaikkiaan suoritusperusteisesta osaamisperusteiseen suuntaan”

… arvelen, että tämä hyödyttäisi ennen kaikkea pientä joukkoa edistyneempiä opiskelijoita, eli ei

koituisi kaikkien opiskelijoiden hyväksi.

Kaiken kaikkiaan hyväksi lukemista on varaa ja järkevää laajentaa

paljon nykyisestään. Tämä voi olla hyvä ratkaisu myös pitkien

matkojen haasteisiin. Opintojen kansainvälinen hyväksymiskeskus on varmasti olemassa 2030 ja sen kautta suomalainen järjstelmä on linkittynyt muuhun länsimaiseen

vastaavan tason opetukseen nykyistä tiukemmin. Ratkaistavaksi

jää missä lähiopetus tapahtuu, jotta lukio ei mene vain

etäopiskeluksi. Lykeion edellyttää myös live-kontaktia.

… kohti yhä laajempia verkostolukioita (ensimmäiset ovat jo syntymässä). Nopeasti

kehittyvä tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa

maantieteellisesti hyvinkin hajaantuneiden toimipisteiden,

opettajien ja opiskelijoiden välisen vuorovaikutuksen.

Ainakin aktiivisimmat opiskelijat poimivat opinnot tarpeidensa

mukaan joustavasti eri tarjoajilta …

Tämä on syrjäseutujen iso menetys. Tässä mallissa on hyvää se, että hyväksiluvun

perusteet tulevat yhtenäisiksi, jolloin tutkinnot ovat yhtenevämpiä.

Hyväksi lukeminen jää ehkä historiaan ja pääasiaksi tulee saada tekijöitä, joilla on riittävä kompetenssi.

Suorittaminen ja hyväksyminen tulee olemaan yhä vähemmän tarkeää. Ehkä yliopistot tulevat pitkällä tähtäimellä häviämään. Automatisaatio ja koneet tulevat hoitamaan rutiiniasiat ja tekijöille jää aikaa erikoistua.

Muualla opitun hyväksilukeminen sinänsä toivottavaa, mutta isot yksiköt kuulostavat

ja muodostuvat helposti liian byrokraattiseksi toiminnaksi.

Osaamisen tunnistaminen ja tunnistaminen on ihan hyvä keino realisoida opintosuorituksia meriitiksi. Helposti se kääntyy itseään vastaan, kuten ammattitutkintojärjestelmä.

Tällaiset isot keskukset tyypillisesti lisäävät byrokratiaa. Voi toki osaltaan lisätä

tasavertaisuutta ja opitun tunnustamista.

5. Valinnaisuus

VALINNAISUUS“Opintojen määrä voisi olla jossain puolessa välissä väittämää ja nykyistä tilannetta.“

Kun kaikki muuttuu valinnaiseksi, korostetaan ajatusta siitä, että yksilö on oman onnensa seppä.

… liika valinnaisuus kasvattaa epävarmuutta ja lisää aikuistumisahdistusta.

… "lyhytnäköisyys" koskisi kaiketi tilastollisesti ennen kaikkea poikia,

joiden kehitysvaihe on tytöistä jäljessä.

Niin kauan kuin aineenopettajien palkkaus perustuu oman aineen

opetustunteihin, niin he kyllä taistelevat omista aineistaan ja opetustunneistaan. Näin tekee

myös Oaj.

… valinnaisuuden lisääminen voisi varmistaa opetuksen laadun pysymisen korkealla.

Laajassa valinnaisuudessa piilee myös monenlaisen erilaistumisen ja

sosiaalisen jakautumisen siemen.

Opintojen määrä voisi olla jossain puolessa välissä väittämää ja nykyistä

tilannetta. Tällä turvataan tietty yhteinen tietämyksen

taso kaikille. Yhteisiin opintoihin pitäisi sisällyttää ajattelun ja ymmärtämisen

opintoja.Valinnaisuus Ruotsissa on ainakin

johtanut hyvin pintapuolisiin valintoihin, joissa taktikoidaan

hyvien todistusten saamiseksi.

Ajattelu vaatii vapautta ja aikaa. Vapaaehtoisuus

tuottaa motivaatiota ja vapaus luovuutta. Työ ja

vapaa-aika tulevat yhä enemmän lomittumaan ja

ihmiset hakeutuvat motivoiviin ja innostaviin

tehtäviin, joita tehdään myös vapaa-aikana. Se tulee ehkä

vaikuttamaan varsinaisten opintojen varhaistumiseen ja

opintojen sekoittumisen jo lukiovaiheeseen.

Keskimäärin lukio-oppilaiden kyky

(16v) tehdä oman tulevaisuutensa

kannalta rationaalisia

ainevalintoja ei ole erityisen hyvä.

Lukio on vielä yleissivistävä koulu ja se vaatii yhtenäisyyttä joiltain osin. Yksittäisten kurssien valinnaisuuden tai pakollisuuden sijasta pitäisi

keskittyä ryhmittelemään lukio oppiaineita isommiksi teemakokonaisuuksiksi. Jos kunkin

oppiaineen sisäinen logiikka säätelee sekä oppisisältöjä että työmäärää, kokonaisuudesta

tulee sirpaleinen, työtaakasta liiallinen ja laajempaa ymmärrystä maailmasta ja tiedon

käytöstä ei pääse syntymään. Jos valinnaisuus menee liian pitkälle, on vaarana liian aikaisin

tehdä valintoja, jotka kaventavat mahdollisuuksia myöhemmin. Mitä pahaa siinä on jos

opiskelija valitsee mukavia opintoja? Ei

kukaan syytä ihmistä joka tekee työtä, josta hän

pitää.

6. Tieto- ja viestintätekniikka

TIETO- JA VIESTINTÄTEKNIIKKA“Tieto-ja viestintätekniikka on renki ei isäntä.“

Jo tietokoneiden alkuaikoina yritettiin opettaa opetusohjelmilla, joita opiskelija olisi tehnyt omaan tahtiinsa, mutta ei tämä menetelmä jäänyt elämään.

Yksilöllistä opinto-ohjausta on syytä lisätä, mutta ensisijaisesti inhimillisenä vuorovaikutuksena.

Opiskelijan opiskellessa sähköisellä alustalla tehtäviä ja tasoa sovitetaan hänelle sopivaksi OPETTAJAN kanssa.

Paras yhdistelmä on aina ihminen ja teknologia, ei vain jompikumpi.

Tämä toimii ehkä matematiikassa, mutta kontaktiopetus on tarpeen myös siinä. Ehkä myös kielissä tämänmuotoinen opiskelu voisi hyödyttää. Miltei kaikissa muissa aineissa ohjelman hoitama opetus on vitsi ja dystopia.

Blended learning olisi

ideaali

… järjestäminen edelläkuvatulla tavalla on

viisaampi ratkaisu kuin eriyttäminen tasoryhmiin.

Ihmisten kasvokkain tekemälle ohjaustyölle

jää resursseja paremmin.

tekniikka mahdollistaa tarkemman palautteen ja tehostaa ohjausta - tämä

on kuitenkin vain lisämauste, ei

pääasiallinen ohjauksen muotoEriyttäminen mahdollistaa

samalla heterogeenisten ryhmien muotoutumisen silloin, kun

sellaisissa työskenteleminen on mielekästä.

Tasoryhmien sijaan aletaan puhua täsmäryhmistä. Oppiminen siis yhtäältä yksilöllistyy ja toisaalta

yhteisöllistyy.

Ehkä kannustaisin ihmisten välisen vuorovaikutuksen

organisointiin. Millä perusteella meidän pitäisi tavoitella

teknoutopioita?

7. Arviointi

ARVIOINTI“Nykyinen lukio on surullinen. Miten saadaan opiskelijat innostumaan ja innovoimaan …“

Meillä on vielä liian yksilökeskeinen maailmankuva. Itse mietin paljon yhteisöllista ja kollektiivista oppimista ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Toisaalta tässäkin väitteessä taustaolettamana on, että koulun on tarjottava tai ainakin kontrolloitava kaikki ihmisen elämässä.

Arvioinnin liikkuessa suoritus-perusteisesta

osaamisperusteiseen suuntaan tulevat myös lukio-opintojen

suorittamistavat monipuolistumaan. Tätä tukee myös lukioiden rakenteiden ja

sisältöjen siirtyminen pintaoppimista tuottavasta

bulimiaopiskelusta syväoppimista tuottavaan

projektiopiskeluun.

… jatko-opintoja varten olisi hyvä opetella tutkielmien tekemistä ja saada taitoja tulevia

opinnäytetöitä varten.

Tässä suhteessa erot eri oppijoiden välillä voivat ja saavat olla suuria. Joku voi

lukiovuosinaan rakentaa oman kattavan maailmanymmärryksen ja -taitojen kokonaisuuden, joka perustuu lähes

yksinomaan itsenäisistä tai itsevalituista oppimisprojekteista, jotka kerätään

näyttöjen ja osaamisten portfolioksi. Joku toinen taas saattaa turvautua

opetusvetoiseen oppiohjelmaan, jossa tutkinto rakennetaan asiantuntijoiden

(oppimisvalmentajien) johdolla systemaattisesti pala kerrallaan.Opinnäytepolut kuulostavat sellaisilta

sillisalaateilta että niiden arviointi on hankalaa. Lähinnä hankalaa on se, että minkä osan mikäkin polku korvaisi jostain oppi-kokonaisuudesta ja jääkö oppilalta silloin jotain oleellista vielä opiskelematta kurssista. Paljon yksinkertaisempi ja helpompi organisoida ja arvioida on nykysysteemi. Koulu ei ole eikä sen tarvitse olla

miniyliopisto.

Ei toteudu, ennen kuin yo-tutkinto muuttuu.

Ainoa kriteeri on että oppimisen tavoitteet on määritelty ennakolta tarkasti ja niiden saavuttaminen pystytään

siten arvioimaan ko. suoritteestaOlennaisin arviointi perustuu erilaisiin

näyttöihin ja portfolioihin, joista

merkittävä osa tuotetaan yhteisissä

projekteissa.Oppimisen organisoinnin

kannalta näyttöpohjainen opetus on ylivertaista

nykymalliin verrattuna. Erilainen oppija voidaan

ottaa huomioon joka vaiheessa.Osaamista mitataan laajempien tehtävien avulla, osa

näistä tehtävistä voi olla oppiainerajat ylittäviä. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota asian

ymmärtämiseen ja tiedon prosessointiin. Koeviikoista on luovuttu ja ne on korvattu esim. opinnäytetöillä.

Nykyinen opettajankoulutus ei anna tähän valmiuksia.

8. Opettajuus

OPETTAJUUS“Tämä suunta on jo nähtävissä mutta keinot ja kyky toteuttaa tällaista kokonaisvaltaista, laaja-alaista ja moniammatillista ohjausta puuttuvat vielä. Huomio opettajien koulutukseen.“

Vuosi 2030 on tähän muutokseen liian lähellä. Todella toivottavia avaintaitoja! Taitojen omaksumiseen tarvitaan omaehtoista kouluttautumista. opettajainkoulutus laahaa perässä. Virassa olevat ovat liikaa mukavuusalueella. Yksin perinteiseen tukeutuen -tyyli on helppoa eikä siinä tee virkavirheitä. Voit opettaa sitä mitä haluat ja sitä mitä osaat. Opetteleminen yhdessä muiden kanssa uusia taitoja on työlästä. Oma tietämättömyys ja osaamattomuus voi "paljastua", mikä "ei sovi" opettajalle. Perinteisellä opettaja-auktoriteetilla on edelleen paikkansa. Koululaiset ovat lapsia.

Tiimiorganisaatio ei toimi ylhäältäpäin annettuna, se on

nähty ja alkaa olla jo eilispäivää. Siten voi hyvinkin toteutua

kouluissa, joissa tullaan aika jäljessä verrattuna yritysmaailmaan.

Miksi kyselyssä ei haluta pohtia oppilaan roolia? Minusta nykyinen kurssimuotoinen lukio on katastrofi yhteisöllisyyden hukkaamisessa. Halutaanko tällä linjalla jatkaa?

Muutos ei onnistu ilman että opettajien työsopimus perusteellisesti remontoidaan. Mikään väitteen töistä

eivät ole sellaisia, että ne luontevasti saataisiin nykyopettajan työn piiriin.

Jo nyt tämän suuntaisia opettajuuden taitoja tarvitaan - opettajien kyky ja osaaminen

(vanhan aineopettajakoulutuksen pohjalta) toteuttaa näitä odotuksia on vain hyvinkin

puutteellista ja hyvin vahvasti opettajan yksilöinä haettujen kokemusten ja osaamisen

varassa. Opettajien koulutus on perustunut tähän asti hyvin vahvasti oman aineen

aineenhallintataitojen opetteluun- opettajien pedagoginen koulutus onkin isojen uudistusten

tarpeessa tulevina vuosina.

Opettajan työnkuva muuttuu pitkälti teknologisen ja sen avaamien

pedagogisten mahdollisuuksien myötä tiedon siirtäjästä oppimisprosessin koordinaattoriksi. Opettaja pystyy

vastaisuudessa opetusteknologian avulla seuraamaan entistä

yksityiskohtaisemmin oppijan kehitystä sekä ryhmäyttämään toisiaan tukevia

oppijoita ja edistämään näin yhteisöllistä oppimista.

Meillä on jo nyt kouluja, joissa on otettu ratkaisevat askeleet.

Tämä edellyttäisi opettajankoulutuksessa aika radikaalia muutosta! Nykyään ei juuri painoteta

ohjaamista tai tutkivaa oppimista.

Esteenä aineenopettajien yksipuolinen koulutus ja painottuminen aineenhallintaan. Muutos hidasta, mutta tulee varmasti.

9. Tehokkuus

TEHOKKUUS“On vaikea kuvitella, että 2030 on jäljellä paljoakaan nykyisistä työelämän (ja erityisesti palkkatyön) rakenteista“

Tietoyhteiskunta luo tulevaisuushorisontteja, joissa on mahdollisuus erilaisiin merkitysvaliontoihin niin

työn kuin opintojen suhteen.

Lukion rakenteet ovat liian jäykät ja sisällöt liian tietopainotteiset ajatellen tietoyhteiskunnan osaamistarpeita. Rakenteita joustavoittamalla ja tietosisältöjä karsimalla pääsemme käsiksi oppimisen määrän sijasta sen laatuun. Tavoitteeksi on siis asetettava entistä laadukkaampi

ajattelu, mikä myös tarkoittaa entistä tehokkaampaa päättelykykyä ja tiedonhallintaa. Emme enää kilpaile sillä, kuka tietää eniten, vaan kuka taitaa eritellä olennaisen vähemmän olennaisesta

ja tehdä sillä vielä jotain uutta.

On vaikea kuvitella, että 2030 on jäljellä paljoakaan nykyisistä työelämän (ja erityisesti palkkatyön) rakenteista. Jo nyt on vastavoimia aistittavissa enkä puhu mistään slow-lifesta.Päinvastoin. Pitää pystyä hahmottamaan kokonaisuuksia, jotta tietää mitkä tiedot ovat relevantteja.

Tietoteknologia on oikeasti ongelmallinen asia, koska tutkimusten mukaan pureksiminen,

sulattaminen ja syväpohdinta tulee sitä hankalammaksi, mitä

enemmän käyttää hyperaktiiviseksi tekeviä

lyhyen jännitteen viestimiä, kuten hakukoneita ja

sosiaalista mediaa.

Tämä näkyy jo

yliopistoissa!

Näin ei käy, jos nykyisenkaltainen

sivistyslukio säilytetään.

… merkkejä on näkyvissä myös kiireen ja pinnallisuuden

"vastaliikkeestä"

Tieto syvenee vain aidossa

vuorovaikutuksessa ja kun on aikaa paneutua.

Mikäli taloudellisuusajttelu ja opetussuunnitelma ja tuntijako eivät kohtaa toisiaan, niin

päädymme tämänkaltaiseen tilanteeseen. On väistämättä tyydyttävä "vähempään"

Kiire ja rahan puute, sekä informaation puute ja sen runsas

käyttö tulevat ehkä aiheuttamaan juuri tuon. Määrä korvaa laadun ja

tyhmentää.Tässä ei tietotekniikka

enää kykene auttamaan.

Tehokkuusajattelu tulee väistämättä

tiensä päähän, kun työelämän

vaatimukset ja pineet opiskelussa kasvavat

kestämättömiksi.

Koulutuksen pitäisi voida toimia myös vastavoimana

eikä vain olemassa olevaan valmistavana ja

sitä vahvistavana instituutiona

10. Globaalisuus

GLOBAALISUUS“Kaunis ajatus, kallis toteuttaa.“

Ei tällainen olisi kasvamista vaan pakottamista.

Ulkomailla olo veisi helposti perusturvallisuuden monelta tuon ikäiseltä ja olisi painajaismainen siihen haluttomille.

Mahtava ja kannatettava idea. Monessa tapauksessa vasta toisen rooliin asettuminen avartaa ja auttaa

sisäistämään tietoa ja muuttamaan asenteita.

Näin kun tehtäisiin kaikkialla maailmassa,

ennakkoluulot vähenisivät ja kansainvälisyydestä tulisi itsestäänselvyys.

Toisen nahkoihin ja toisen maan ongelmiin

asettuminen muuttaa ymmärrystä.

Tämä on yksi tulevaisuuden

lukion keskeisin

kehittämissuunta.

Nopeimmat koulu ovat jo (kenties) rakentamassa

yhteyksiä kouluihin, joiden kanssa voisivat olla systemaattisessa

vaihdannassa? Ellei ole niin kohta on. Eiköhän siitä tule

yksi muuttuja, jolla kouluarvostusta muodostetaan.

Monialainen järjestöyhteistyö voisi mahdollistaa käytännön toteutuksen.

Tämä on hyvä ajatus, mutta välttämättä sen ei pitäisi olla pelkästään ulkomaanjakso, vaan se voisi sisältää mahdollisuuden tehdä jotain oman yhteisön ja/tai yhteiskunnan eteen myös kotimaassa.

Tuskinpa on ulkomaillemenopakkoa, ei ainakaan kuulosta kestävältä kehitykseltä.

Ja ehkä ulkomaan harjoittelu voisi antaa vielä enemmän myöhemmissä ammattiin valmistavissä oppilaitoksissa.

Uskon, että koti- tai ulkomainen yhteiskuntapalvelu tulee jossain

muodossa opetussuuunnitelmaan

Verkossakin voi saada tuntumaa

globaali-kansalaisuuteen

Kulttuurien homogenisoituminen ei enää vaadi tulevaisuudessa matkustamista. Amerikka on jo täällä. Oman pikantin lisänsä

tulee tuomaa lisääntyvä väkivalta ja terrorismi. Kiina tulee tuomaan

oman sanansa talouteen. Kansallisen identiteetin arvo

tullaan ehkä nostamaan seuraavana vastapainona tämän hetkiseen Eurooppayhteistyölle.

When there is a will there is a way

Öljyvarantojen nopea väheneminen johtaa matkustuskustannusten nopeaan kasvuun, jolloin nykyisen kaltainen massaturismi ei ole enää mahdollista. Tämä ei kuitenkaan

tarkoita sitä, että nuorilla olisi nykyistä vähemmän monikulttuurisia kontakteja. Kontaktit vain siirtyvät virtuaalimaailmaan. Lisäksi ympäristöongelmat ovat aiheuttaneet laajaa

muuttoliikettä, jolloin periferisetkin alueet, kuten Suomi, ovat muuttuneet monikulttuurisemmiksi.

11. Lukioverkko

LUKIOVERKKO“Suomalainen maksuttomuuden ja yhdenvertaisuuden periaate koulutuksessa säilyy.“

Koulutus on pienen yhteiskunnan voimavara, eikä maksullisuus tue tavoitetta kaikkien koulutustasosta.Eikä niitä rahoittajia kasva

myöskään puissa.

… tämäntyyppinen yksityistymis-kehitys vaarantaisi koko koulu-järjestelmän perustana olevan ajatuksen yhdenvertaisuudesta, ja lisäisi koulujen ja siten opiskelijoiden välistä eriarvoisuutta sekä kilpailu-henkisyyttä entisestään.

Johtavat eri alojen yritykset voisivat toki pitää oman

alansa kursseja lukioissa ilman yksityistämistäkin.

Elinkeinoelämälle tarjottiin

mahdollisuutta nyt rahoittaa yliopistoja ja miten kävi, pelkät omat bisnesintressit jyräsivät. Vastustan rahan määräämiä

arvoja.

Kansainvälinen verkottuminen etenee varmasti ja

elinkeinoelämäkin tulee osallistumaan rahoitukseen.

Taloudellinen liberalismi johtanee tähän, sen näkee yliopistoista.

Tämä on yksi kehityssuunta, joka vahvistuu vielä seuraavana 20 vuoden

ajan muttei ainoa. Kulutusmaailman mallista brändäystä voivat loiventaa monet vastatrendit ja kansalliset (ja kansainväliset) koulutusinstituutiot,

jotka tuottavat transparentteja arviointeja ja hyväksilukemisia.Vallalla oleva

talousajattelu johtaa varmaan väestörikkailla

seuduilla uudenlaisten yksityisten lukioiden

syntyyn, jotka kilpailevat opetuksella, tiloilla ja

kansain-välisillä mahdollisuuksilla.

Mielenkiintoinen haaste tasa-arvoiselle

koulusysteemille.

Tämä tasa-arvon mantra on niin

loppuunkaluttu - iso osa kansasta ei edes halua sitä. Halutaan muutosta

muuttumatta?

Nk. yksityisten koulutuksen järjestäjien

lukiot voivat toimia vaihtoehtoisten opetus- ja

oppimistapojen laboratorioina ja viedä

siten osaltaan lukiokoulutuksen

kehitystyötä eteenpäin.

Sivistysvaltioon kuuluu riippumaton tiedon jakaminen.

12. Akateeminen polku

AKATEEMINEN POLKU“Tutkintotasoja ei kahdenkymmenen vuoden päästä enää mielletä niin tutkinto- ja tasokohtaisesti kuin nykyään vaan tutkinnoissa voi olla aineksia monesta.“

Tarvitaan paljon erilaisia työtehtäviä suorittavia ihmisiä, jolloin lukio-korkeakoulu -väylä ei ole hyvä. Toisaalta nuorille pitäisi antaa mahdollisuus hankkia lukiokoulutus,

vaikka ei vielä tiedäkään, mihin aikoo jatkossa.

Tarvitaan paljon erilaisia työtehtäviä suorittavia ihmisiä, jolloin lukio-korkeakoulu -väylä ei ole hyvä. Toisaalta nuorille pitäisi antaa mahdollisuus hankkia lukiokoulutus,

vaikka ei vielä tiedäkään, mihin aikoo jatkossa.

Tämänhetkinen "meno" ei tue tätä, lukion jälkeiset vaihtoehdot ovat lisääntyneet,

pirstaloituneet ja sirpaleinen elämänmeno saattaa tukea lyhyitä koulutuksia

yhdistettynä. Jonkin verran on myös ilmassa korkeakoulutuksen arvostuksen

laskua …”

työn ja koulutuksen käsitteen muutos on niin vahva, ettei teoreettisilla

korkeakouluopinnoilla ole 2030 vastaavaa statusta kuin tällä hetkellä.

Fifty/fifty olisi hyvä. Minne ne kaikki akateemikot pannaan? Työllistyminen on siis tärkein kriteeri, ja toinen kriteeri on valtion määrärahojen käyttö. Ylikoulutus

vie turhaa rahaa kiristyvältä valtiontaloudelta.

15-vuotias ei useinkaan tiedä, mikä on se oma juttu

Tällä hetkellä lukiokoulutukseen "joutuu" paljon myös niitä, joilla ei opintojen

päättyessä ole halua / tai kykyä jatkaa opintojaan korkeakouluissa.

Julkisen talouden rahoitusongelmat ovat vaatineet koulutusjärjestelmältä

tehokkuutta. Yksi keino on ollut karsia ns. kahden samantasoisen tutkinnon

suorittajia. Tämä on johtanut siihen, että lukioista ei enää hakeuduta ammatilliseen

koulutukseen, vaan lähes 100 % lukiolaisista jatkaa korkeakouluissa.

… 2020 mennessä noin puolet 30-vuotiaista on suorittanut korkeakoulututkinnon. Tällöin

on tärkeätä pitää kiinni lukiosta korkeakouluun selkeästi valmistavana

toisen asteen koulutusväylänä ja keskittyä lukion tämänkaltaisen profiilin

kirkastamiseen. Konkreettisesti tämä edellyttää lukioiden ja korkeakoulujen

yhteistyön tiivistämistä siten, että entistä useampi rivilukiolainen saisi jo lukioaikana

perehtyä korkeakouluopintoihin. Opetuksen sähköistyminen tulee parantamaan

korkeakoulutuksen saavutettavuutta ja siten myös tasa-arvoistamaan lukioita tässä

suhteessa.

Ei toteudu ellei korkeakouluille anneta lisää resurssia …

Lukion tulevaisuus 2030

Jotta Pisa-menestys jatkuisi …

Suomessa pitäisi • keventää opetussunnitelmia,• tehdä koulusta paikka, jossa opitaan sosiaalisia taitoja, • kouluttaa uutta opettajakuntaa taitojen opettamiseen, • yhdessä tekemiselle ja yhdessä oppimiselle pitää raivata enemmän

aikaa kuin nykyisin,• ylioppilastutkinnon uudistaminen on avainasemassa opetuksen

kehittämisessä

PISA-tutkimus tulevaisuudessa vertailee oppilaiden taitoja tietotason sijasta. Nyt opettajien aika kuluu tietojen opettamiseen taitojen opettamiselle ei jää aikaa.

- Maailman rehtorijärjestön puheenjohtaja Ari Pokka