1

Keskustanuorten jäsenlehti 1/13

2

Jalat valahtivat veltoiksi. Kylmä hiki kohosi otsalle. Nyt minut erotetaan. Tämä oli vasta ensimmäinen päivä, ja mokasin heti perusteellisesti. Re-

htori, apulaisrehtori ja hohtava näyttöpääte tuijottivat minua muutaman kymmenen sen-tin päästä. Muuten oli pimeää ja hiljaista. Aivan hetkeä aiemmin ympärilläni oli istu-nut ainakin kymmenen muuta lukiolaista tie-tokoneiden ääressä kanssani samassa puu-hassa. Vuotta vanhemmat opiskelijat olivat houkutelleet minut mukaan, jotta pääsisin piireihin ja oppisin pitämään hauskaa. Pe-lasimme tietokonepeli Counter Strikea.– Etkö tiennyt, että täällä matematiikan

luokassa ei saa pelata, tiukkasi apulaisre-htori.– Tiedätkö, että pelaamisesta menettää tunnukset?En minä tiennyt. Oivalsin sen kyllä heti, kun avain kääntyi luokan ovessa. Nimittäin sa-malla silmänräpäyksellä ympärilläni olleet pelaajat löivät tietokoneensa sammuksiin ja poistuivat huoneesta. Matematiikan luokka + CS + opettajat – muut pelaajat = hankalu-uksia. Ratkaisin yhtälön nopeammin kuin minkään laskutoimituksen koko lukioaikana. Jähmetyin hätääntyneenä paikoillleni, kun kaksi tuimailmeistä opettajaa teki ratsiaa. Minä olin ainut, joka napattiin. Heti ekalla kerralla! Ja olin hädin tuskin pelannut!Tuntui ihan Antti Kaikkoselta.

Vuoden ensimmäisessä NK:ssa sivuamme oikeutta ja kohtuutta, mutta pääpaino on demokratiassa. Siihen vaalirahoituskin liittyy olennaisesti. On ilmeistä, että rahoituskytkök-set on avattu vain muutamilta, mutta uusi lainsäädäntö takaa, että ainakin jatkossa avoimuus lisääntyy.

Avoimuutta kaipaisi myös valiokuntatyö. On sietämätöntä kuulla ministerin sanovan ”emme kommentoi keskeneräisiä asioita”, sillä päätöksenteon jälkeenhän on turha viilauksia lakiin vaatia. Kansanvaltaan kuuluu kansalaisten osal-listuminen, muuten se ei toimi. Kuntavaalit osoittivat, että umpisurkea väline lisätä osallistumista on kuntaliitos. Hallituksen määrittelemissä suurkunnissa osallistuminen limbosi alle 65 prosentin. Sen sijaan pienem-missä kunnissa uurnilla ahkeroitiin. Keskip-ohjalaisessa pikkukunnassa, Kinnulassa, oli valtakunnan komein aktiivisuus: 85%. Toinen osallistumisen edellytys on tiedos-taminen, lukeminen. Siitä puhuu hyvin Jari Sarasvuo:– Ystävä hyvä, älä rimpuile lukemista vas-taan. Sillä jos sinä et lue, olet samassa ase-massa kuin lukutaidoton.

Juhani OjalehtoPäätoimittajanuoret.paatoimittaja@keskustanuoret.fi

Teknologia on vahvistanut suoraa demokratiaa niin Suomessa kuin maailmalla. Lähi-idän ja Pohjois-Afri-kan kansat tekivät Twitterin ohjaami-

na ”arabikevääksi” kutsutun vallankumouk-sen. Suomessa uusi kansalaisaloite näyttää hitiltä. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa sosiaalisessa mediassa kuhisi. Kansalaisaloitteiden suosio on epäluot-tamuslause puolueille ja koko edustukselli-selle demokratialle. Sopii kysyä, miksi nyky-kansalainen mieluummin lähtee mukaan epämääräiseen FB-liikehdintään kuin liittyy puolueeseen tai ay-liittoon. Miksi ruotsin kiel-en kaltaista asiaa ei normaali parlamenta-rismi ole kyennyt hoitamaan?

”Uudessa vaikuttamisessa” on siinäkin pal-jon höttöä. Kansalaisaloite luotiin edustuk-sellista demokratiaa täydentäväksi. Tarkoitus ei ollut, että kaikista maailman epäkohdista koirankakasta lentokoneen istuinten ahtau-teen tehdään kansalaisaloite. Kuvaavaa suoran demokratian löpöydelle oli FB-kutsu mielenosoitukseen eduskuntatalon eteen. Tapahtumaan ilmoittautui tuhansia, mutta paikalla oli lopulta kourallinen. Poliitikon tilapäivitystä tykkäämällä ei maailmaa muuteta! Kansalaisaloite on hyvä avaamaan isoja kansakunnan solmuja. Sitä pitäisi kunnioittaa ja varata se vain todella isoja kysymyksiä varten. Suoraa kansanvaltaa tarvitaan var-masti nykyistä enemmän. Sveitsi on esimerkki suoran demokratian käyttämisestä luontev-asti. Yksi tapa tehdä kansanäänestyksistä järkevämpiä olisi ”kansanpäätös”-menette-lyn luominen. Siinä eduskunta voisi alistaa jonkin lakiesityksen sitovan kansanäänestyks-en vahvistettavaksi. Tästä voisi muodos-tua mielekäs vaihtoehto kansalaisaloit-teille. Paikallispolitiikassa somelle on tilaa.

Voitaisiin kerätä tietoa ja jopa järjestää mini-kansanäänestyksiä verkossa. Jopa osia kun-nan budjetista voisi ”joukkoistaa” eli antaa kansalaisten laadittavaksi. Uusi suora demokratia vaatii poliittisen johtajuuden vahvistamista. Nyt amatööri-yteen perustuva demokratia on antanut liikaa valtaa virkamiehille. Suoran kansan-vallan rinnalle tarvitaan kuntiin vaaleilla valitut pormestarit. Myös valtionhallinnossa ministeriön organisaation johto olisi annet-tava kansliapäällikön sijaan poliittiselle val-tiosihteerille. Toinen vaihtoehto olisi vara-ministerijärjestelmän luominen. Ei ole oikein, että vaalituloksesta huolimatta politiikan suunnan päättävät aina samat korkeat virkamiehet. Puolueidenkin pitää uudistua. Niistä on tullut entistä enemmän onttoja vaaliorgan-isaatioita. Aatteet on otettava esiin ja keksit-tävä moderneja toimintatapoja. Olli Rehnin 20 vuotta vanhat visiot liikepuolueesta ovat yhä ajankohtaisia.

Antti KurvinenKeskustanuorten puheenjohtaja

2

3

Päätoimittaja Juhani Ojalehto

UlkoasuMinna RantalaSalla Airaksinen

PainopaikkaPunaMusta Oy.Lehti on painettuympäristöystävälliselle paperille.

JulkaisijaSuomen Keskustanuoret

Osoite Apollonkatu 11 A, 00100 Helsinki

Sähköposti info@keskustanuoret.fi

Nuori Keskusta -lehtiISSN 0453-7769

Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. Nuori Keskusta on kulttuuri-, mielipide-,ja tiedelehtien liiton jäsen.

Seuraava lehti ilmestyy kesällä 2013.

2 Pääkirjoitus

2 Kurvailua

4 Uutiset

5 Piirien palsta

6 Muutakin kuin samanlaista mössöä

8 Vaalirahoitus ei ole rikos

10 Teinejä valtuustoissa

12 Demokratiahko Intia

16 Syvänvihreä Oregon

18 Kansanvallan uudistus

20 Raikasta ilmaa lumimyrskyssä

22 Kirjoittajavieras

23 Kolumni: Tuomo Puumala

24 Paljon puhetta , enemmän tekoja

26 Ulkosuhteissa Tsekki

27 Kolumni: Riikka Manner

28 Kolumni: Jaakko Kyllönen

29 Hentilä

30 Kulttuuri: Oman itsensä kokoinen

32 Kalpaperheen ihmelapsi

34 Nauramisiin!

36 Leffat ja kirjahylly

37 Sarjakuva

38 Piirien yhteystiedot

39 Palmusen pahat

KansikuvaiStockPhoto

AvustajatJanne LintiläMaija TahkolaVille BlomMaiju KorhonenJukka KoivulaMarkus YlimaaJussi ÄijäläTuomas MeriniemiJoonas HekkalaSalla AiraksinenKaisu AiraksinenTiina NyyssönenLauri PalmunenMinttu Sistonen

8

24

35

12

4

Kädessäsi oleva numero jättää hyvästit vuo-desta 1992 Keskustanuorten jäsenlehtenä toimineelle Nuori Keskusta -lehdelle. Keskus-tanuorten brändin päivityksen ja ilmeen uudistamisen myötä uudistus halutaan tuo-da myöskin jäsenlehteen.

- Keskustanuoret elävät vahvasti mukana nuorten arjessa ja nopeasti muuttuvassa mediakentässä. Halumme päivittää myös lehtemme palvelemaan jäsenistöä entistä paremmin, kertoo liittohallituksen jäsen Mari Mäki.

- Uusi lehti säilyttää tasapainon kovien poliit-tisten aiheiden ja kevyempien vapaa-ajan juttujen välillä, niin kuin se menee keskusta-nuorten elämässäkin, linjaa päätoimittajana vuoden alusta aloittanut Juhani Ojalehto.

Nuori Keskusta -lehti uudistuu

- Sisältö ilmentää nuorkeskustalaista luon-netta: maanläheisyyttä, kohtuullista radi-kaalisuutta ja itseironisuutta. Luova lehtityö saa lisää tilaa kuvituksen, reportaasien, ko-lumnien, pakinoiden ja piirrosten muodossa. Kiinnitämme luettavuuteen ja ulkoasuun eri-tyistä huomiota, Ojalehto jatkaa.

Uudistuken myötä on järjestetty myös nimikil-pailu, jonka kautta on saatu lehdelle varsin osuvia ja mielikuvituksekkaita nimiehdotuk-sia. Ensimmäinen uuden konseptin mukai-nen lehti ilmestyy kesökuussa 2013.

Euroopan liberaalinuorten kattojärjestö LYMEC aloittaa kampanjan eurooppalaista nuorisotyöttömyyttä vastaan. Kampanjan on tarkoitus herätellä tietoisuutta nuoriso-työttömyydestä Euroopan maiden hallituk-sissa. Keskustanuoret ovat kampanjassa mukana.

Ensimmäinen huhtikuuta aukeaa kampan-jasivusto, jonne kaikki jäsenorganisaatioiden jäsenet voivat käydä ehdottelemassa rat-kaisuja nuorisotyöttömyyteen. Ehdotusten

LYMEC kampanjoi eurooppalaista nuorisotyöttömyyttä vastaan

joukosta valitaan voittaja, joka pääsee osallistumaan toukokuussa järjestettävään korkeatasoiseen väittelytilaisuuteen asian tii-moilta. Tilaisuus järjestetään 28. toukokuuta Dublinissa, Irlannissa. Voittajan matkat mak-setaan.

Seuraa ilmoittelua keskustanuorten ja LYMECin nettisivuilla ja osallistu!

www.keskustanuoret.fiwww.lymec.eu

Vuoden 2013 toisen politiikan akatemi-aviikonlopun teemana on kuntapolitiikka, ja se järjestetään 13. – 14. huhtikuuta Helsin-gissä. Kurssi järjestetään Keskustan puolue-toimiston tiloissa (Apollonkatu 11 A, Helsinki).

Viikonloppu on tarkoitettu nuorkeskusta-laisille toimijoille, jotka ovat haluavat oppia kuntapolitiikan perustietoja ja -taitoja sekä syventää osaamistaan. Innostus ja kiinnostus aihetta kohtaan ovat tärkeimpiä vaadit-tavia ominaisuuksia. Viikonloppu koostuu alustuksista, työpajoista ja keskusteluista. Viikonlopun aikana työstetään myös 2013 hyväksyttävää periaateohjelmaa.

Kurssi kestää lauantaista 13.4 klo 10.00 sun-nuntaihin 14.4 kello 15.00. Kurssin hinta on 20 euroa (sisältää kurssin materiaaleineen ja ruokailut). Matkat kurssille kustannetaan

Politiikan akatemia - Kuntapolitiikka 13.-14.4.

halvimman julkisen liikennevälineen mu-kaan, omavastuu 30 euroa.

Ohjelma jakaantuu kuntien vastuiden pe-rehtymiseen, kuntauudistuksen kuvioihin ja kuntavaikuttajana kasvamiseen. Alusta-jina ovat mm. Tapani Tölli (kansanedustaja, aiemmin hallinto- ja kuntaministeri), Juha Rehula (kansanedustaja, aiemmin sosiaali- ja terveysministeri), Eeva-Liisa Hynynen (talo-ustoimittaja, mm. Suomen kuvalehden kun-takartta –artikkeli) ja Päivi Laajala (ylijohtaja, Valtiovarainministeriö kunta- ja aluehallinto-osasto). Tarkempi ohjelma ilmoitetaan lähi-aikoina.

Mukaan pääsee 50 ensimmäisenä ilmoittau-tunutta. Ilmoittautuminen päättyy sunnun-taina 7.4.2013. Ilmoittautuminen on mahdol-lista perua ilman kustannuksia sen aukiolon päättymiseen asti.

Muinoin lehti tunnettiin myös nimellä Kyntäjä.

Ilmoittaudu kurssille keskustanuorten nettisi-vuilla keskustanuoret.fi

Lisätietoja: Poiittinen suunnittelija Tuomas Meriniemi, tuomas.meriniemi@keskustanuoret.fi, 050 389 7258

Keskustanuoten vuoden 2013 teemana on työelämä ja yrittäjyys. Kampanja pureutuu talouden ja työelämän murrokseen. Kes-kus-tanuoret eivät vain seuraa muutosta sivusta, vaan ovat myös itse vaikuttamassa kehitykseen Kampanjassa tehdään lukuisia yritysvierailuja eri puolilla Suomea. Kysymys ei ole vaan perinteisistä vierailuista, vaan kaikilla halukkailla on mahdollisuus tehdä päivän mittainen taksvärkki suomalaisessa yrityksessä.

Kampanjan kasvoina toimivat yrittäjäveljek-set Ilmari ja Jalmari sekä bisnesenkeli Teddy Grönroos. Hahmot vierailevat vuoden aika-na monissa keskustanuorten tapahtumissa ja muissa näkyvissä tapahtumissa ympäri Suomen.

Seuraa ilmoittelua nettisivuiltamme sekä Ilmarin, Jalmarin ja Teddyn omalta face-book-sivulta Yrittäjyys muuttaa maailmaa.

Yrittäjyys muuttaa maailmaa

Meillä on ”hyvin desentralisoitunut” piiri, toisin sanoen me piirimme toimijat asumme kukin omilla su-unnillamme, moni piirialueen ul-kopuolellakin. Kuinka saisimme toiminnan pidettyä pyörimässä? Meitä on kuitenkin useita asialle ja aatteelle omistautuneita tekijöitä.

-Nimim. Syrjässä muihin nähden

Tässä on monia koskettava teema. Nykyaikana järjestöarjen sujuva rul-laaminen ei ole itsestään selvyys, vaikka

kaikki aktiivitoimijat asuisivat parin neliökilo-metrin sisällä toisiinsa nähden. Omassa piirissä matkakuluja on korvattu runsaasti – esimerkiksi kaikki piirin sisäiset matkakulut halvimman mukaan. Näin on varmistettu, ettei talous tulisi esteeksi, vaikka likviidi olisi tiukassa.

Tapahtumia on ihanteellista sijoittaa ympäri piirin aluetta. Missä määrin ja mihin minkä-laiset tapahtumat, on sitten se kysymys. Esimerkiksi väkimäärältään kookkaammaksi aiottuja tapahtumia, kuten vuosikokouk-sen, voi sijoittaa melko keskelle piiriä. Usein sekä kaupunki että maalaiskunta pystyvät tarjoamaan puitteet tapahtumamuodolle,

joka toisaalla jää haaveeksi. Ihmisten pi-dempään matkatessa on tapahtuma jär-kevä sijoittaa hetkeen, jolloin ihmiset ovat palautuneet työpäivästä/-viikosta, ja kun heillä on aikaa palautua myös seuraavaan työrupeamaan.

Etätoimintaa ei voi yliarvostaa. Internetin roolin kasvaessa organisaatioiden vaihto-ehdot ovat sopeutua aktiivisesti tai harata vastaan. Vaikka nuori polvi ei toteuta enää vanhoilla tavoilla järjestötoimintaa, he kaipaavat edelleen toistensa luo, yhteen. Spontaanius ei näin ole vain uhka järjestö-toiminnalle, se voi tarkoittaa myös mah-dollisuutta äkilliseen tekemiseen. Miksei kokousten lisäksi myös pikkujouluihin ja ke-säretkelle pääsisi osallistumaan viestinten avulla?

Piirien palstalla esitellään kenttätason aktiiveja askarruttavia asioita ja etsitään niihin vastauksia.

Onko sinulla lähettää kysymyksiä ja pulmia joko nimimerkillä tai omalla nimellä? Laita ne

osoitteeseen nuoret.paatoimittaja@keskustanuoret.fi, vastaamme valikoituihin tällä samalla palstalla.

5

6

Yli-Iin koulun oppilaat käyvät koulua väliaikaistiloissa, sillä varsinainen koulurakennus on purettu lähes kokonaan, ja uuden koulun raken-

taminen alkaa lähiaikoina. Parakit ja ulko-vessat asettavat sekä oppilaille että koulun henkilökunnalle haasteita ja vaativat totut-telua, mutta ne ovat hyvin konkreettinen esimerkki poliittisesta päätöksenteosta. Juuri lähemmäs ei politiikkaa voi ylä- ja alakoulun oppilaita tuoda!

Politiikka on arkipäivän asioitaEdellisellä oppitunnilla on taululle maalailtu asioita, joita nuoret haluaisivat muuttaa tai parantaa. Halutaan kunnollinen, tai edes kohtalainen julkinen liikenne Yli-Iin uuteen

keskustaan eli Ouluun. Lisäksi tarvitaan skeittiramppi, jonka rakentaminen nuorten oman aktiivisuuden kautta onkin jo lähtenyt käyntiin. Näihin ideoihin tartutaan heti.– Ei ole itsestään selvää, millaisia palveluita meillä on ja millaisessa maassa elämme. Katuvalot, kouluruokailu, koulunkäynti ja op-piaineet ovat kaikki tavalla tai toisella va-likoitu ja päätetty. Jos niissä on jotain vikaa, tai niitä pitää muuttaa taikka poistaa, on tehtävä vaikuttamistyötä. Asiat muuttuvat vain jos niihin vaikuttaa, painottaa Oskari Jaara, itsekin Yli-Iin keskuskoulun käynyt.– Te nuoret tiedätte teidän toiveenne ja tarpeenne parhaiten, joten teidän pitää käyttää ääntä ja kertoa mitä haluatte, niin kuin tässä skeittiramppi-asiassa, yli-iiläinen

jatkaa.– Pahimmassa tapauksessa vanhempi tai päättäväväki ei edes tiedä mitä esimerkiksi skeittiramppi tarkoittaa. Parhaitenhan nuoret itse tietävä nuorten asiat, korostaa Matias Ojalehto. – Eikä politiikkaa kannata pelätä, edes sa-nana. Se on ihan tavallisia asioita, niin kuin Oskari sanoi.

Vaikuttaminen on oppilaille tuttuaYli-Iin keskuskoululla toimii aktiivinen oppilas-kunta, jolle kuntalaisaloitteidenkaan teko ei ole vierasta. Kuntaliitosten myötä on kuiten-kin alkanut huolettamaan asioiden etene-minen, sillä tutut ja oman alueen valtuutetut ovat vähissä.

Pohjois-Pohjanmaan Keskustanuoret kävivät tutustuttamassa Yli-Iin keskuskoulun yhdeksäsluokkalaisia politiikan tekemiseen ja keskustanuoriin. Oppitunnilla keskityttiin siihen, miksi

nuorten kannattaa ja pitääkin olla mukana päätöksenteossa, ja mitkä ovat ne keinot, joita nuoret voivat käyttää. Luonnollisesti keskustanuoret halusivat ujuttaa mukaan keskustanuorten

toimintaa ja ideologiaa.

“Politiikkaa ei kannata pelätä edes sanana. Se on ihan tavallisia asioita”

- Matias Ojalehto

7

Reippaan osallistumisen sijaan oppilaat keskittyivät kuuntelemaan, eikä rohkeita yleisökysymyksiä liittyen politiikkaan juuri-kaan nouse esiin. Menneet kunnallisvaalit sekä tulevat eu-rovaalit ovat kuitenkin muistissa ja tiedossa. Myös kannanotto sosiaalisessa mediassa, kuten facebookissa on lähes kaikille tuttua. Ovathan jotkut osallistuneet koulussa peräti mielenilmauksiin. Puolueiden puheenjohtajat tulivat pienen pohdinnan jälkeen mieleen, ja kuvatkin oli-vat tuttuja.

Puolueissa on oikeasti erojaPoliittisten puolueiden erot ovat kuitenkin epäselvät: kaikki näyttäytyvät nuorille ”sa-manlaisena mössönä”. – Pitää kuitenkin muistaa, että jokaisessa puolueessa on ideologiset erot ja erilaiset ar-vot. Kaikki eivät pidä samoja asioita tärkeinä ja puolustettavina. Tästä hyvä esimerkki on se, että keskustanuoret ja keskusta pitävät tärkeänä, että koko Suomi pidetään asuttu-na, ei vain suuret kaupungit ja kasvukeskuk-set. Kaikki eivät pidä tätä hyvänä asiana, eikä keskusta ole varmastikaan silloin heille oikea puolue ja vaikuttamiskanava, Ojalehto muistuttaa. – On myös tärkeä muistaa, ettei kukaan tee muutoksia yksin, vaan tarvitaan erilaisia ih-misiä ja puolueita sekä tietysti niiden välistä

7

yhteistyötä ja yhdessä tekemistä, toteaa Jaara.

Keskustanuoret tukee kasvussaOjalehto muistelee ensimmäisiä vuosiaan keskustanuorissa.– Järjestötoiminta ja poliittiset nuorisojärjestöt tarjoavat paljon muutakin kuin vain mahdol-lisuuksia vaikuttaa yhteisiin asioihin. Keskusta-nuoret ovat ennen kaikkea kasvatusjärjestö, jossa jokainen saa olla oma itsensä, kasvaa vaikuttamaan ja tehdä omat virheensäkin.– En minä ainakaan olisi osannut kampan-joida yksin, ja ilman neuvoja, myöntää Jaara kerratessaan kunnallisvaalien aikaan saamaansa koulutusta.– Tietysti tämän toiminnan kautta on päässyt paikkoihin ja tilanteisiin missä ei muuten olisi, ja mikä tärkeinä, on saanut paljon kavereita eri puolelta Suomea. Nuorille pyrittiin jättämään viesti: käyttäkää ääntänne ja olkaa mukana kun päätöksiä tehdään.– Joku tekee ne päätökset kuitenkin, aina. Muistakaa meidät kaupungissa!Oppitunnin loputtua oppilaat vilistävät yllät-täen vauhdilla välitunnille, mutta muutama rohkea jää vaihtamaan parisen sanaa.– Ihan mielenkiintoisia juttujahan nuo on, mutta pittää kattua.., kuuluu nuoren miehen hymyilevästä suusta.

Keskustanuoret tapaavat lyhyesti myös koulun henkilökuntaa, ja viesti Oulun kau-pungille on selvä. – Muistakaa meidät. Elkää nyt ainakaan en-empää pois ottako, näette että täällä men-nään aika niukalla nytkin, vetoaa koulun rehtori Paula Taskila Oulun kaupungin siv-istys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohta-jaan, Matias Ojalehtoon väliaikaisen koulu-rakennuksen kapeilla käytävillä.

P-P:n Keskustanuoret jatkavat jalkautumista Pohjois-Pohjanmaan Keskustanuoret ovat tulevaisuudessakin liikkeellä yläkouluissa, lukioissa ja ammattikouluissa. Yhteistyötä muiden poliittisen nuorisojärjestöjen kanssa on aloitettu, ja pian pidetäänkin yhteistä järjestötoria ja esittelytunteja uuden Ou-lun oppilaitoksissa. Yhteistyö vaatii paljon kompromisseja, suunnittelua ja yhteisiä pe-lisääntöjä, mutta kaikilla järjestöillä on sama tavoite: kannustaa nuoria vaikuttamaan.

Teksti ja kuvat: Maija Tahkola

8

Kansanedustaja Antti Kaikkonen istuu syvällä tuolissaan Pikkupar-lamentin kabinetissa. Hän käyt-tää ääntään säästellen ja puhuu

verkalleen. Suuta kuivaa. Taas tämä aihe. – Jos vaalirahoitusta ei olisi saatavilla, ta-valliset ehdokkaat olisivat epätasa-ar-voisessa asemassa, hän aloittaa. Niinhän se on. Kampanjointi maksaa. Paitsi julkkisehdokkaille: heille kampanja on vain osa elämää. Pohatat puolestaan voivat rahoittaa julisteet ja videot itse. Tavisehdok-kaiden on kerättävä rahoitus sieltä täältä, pienistä puroista. –Rahoitus järjestyy esimerkiksi myymällä seminaarilippuja, taidetta tai arpoja. Tai sit-ten mennään eri tahoille hattu kourassa. Se on kova työ. Varsinkin nyt, kun rahoituksen maine on sitä mitä on. Siitä Kaikkonen on harmissaan. – Julkinen keskustelu on muuttanut ilmapii-rin kaikkea vaalirahoitusta kohtaan kriit-tiseksi. Moni pitää sitä yleisesti ottaen krimi-naalina, vaikkei pitäisi. Toisaalta Kaikkonen muistaa todeta use-amman kerran, että julkinen keskustelu myös selkeyttää ja puhdistaa ilmapiiriä. Rahoituksen ja kytköksien on oltava hänen mukaansa mahdollisimman avointa. Myös uuteen lainsäädäntöön hän on tyytyväi-nen.

Ei nokan koputtamista vaalirahoitukseenPalataan vielä entiseen. Kymmenen vuotta sitten vaalirahoitus oli tavallinen asia, jota harjoitettiin laajasti. Kaikkosen johtama Nuorisosäätiö osallistui siihen myös. 2000-lu-vulla se tuki ehdokkaita vuosittain NOIN 10 000 eurolla. Toiminnasta ei tuolloin ollut huomauttamista. Oli miten oli, ei kai isojen rahojen liikutte-luun saa suhtautua sokeasti? Onhan mah-dollista, että joku ehdokas tuntee jäävänsä kiitollisuudenvelkaan ison lahjoituksen teki-jälle. Kaikkonen pudistaa päätään. – Korruptio on rikos. Se on nähdäkseni harvi-naista Suomessa. Nythän rahalahjoituksista on tehtävä ilmoituskin. Sen valossa voi sitten arvioida, onko lahjoituksella ollut vaikutusta päätöksentekoon.Ei voitu ennen ilmoitusla-kia. Toisaalta 200 miljoonan euron varallisu-udella operoivan Nuorisosäätiön vaaliraha oli marginaalista säätiön kokoon nähden, vain noin 0,05 prosenttia liikevaihdosta. Vuodessa 10 000 euroa useille ehdokkaille jaettuna on varsin pieni summa kampan-joinnissa, tiedän sen. Kulttuurimurros tapahtuuVaikuttaa siltä, että ennen vuotta 2008 kaik-ki muut tiesivät vaalirahoituksesta, paitsi leh-

distö. Kun se heräsi, alkoi mittava rötösher-rajahti. Sen seurauksena käräjille joutui niin ehdokkaita kuin tukijoita. Aiheestakin. Kaikkonen koki omalle kohdalleen me-dian paheksunnan yllätyksenä.– Olen vieläkin hämilläni. Lakimiehetkin ovat tienneet vaalirahailmiöstä. Juridista osaamista löytyi myös säätiön hallinnosta. Aiemmin mikään ei viitannut siihen, että asi-assa olisi ongelma. Jos olisi ollut, joku taho olisi ilmaissut sen, ja olisi toimittu toisin, hän vakuuttaa. Hetkinen, seis. Kylläpä sitä ollaan viatonta. Poliitikothan ovat vain niin paatuneita, et-teivät tiedä milloin tekevät väärin.Väitteen kuultuaan Kaikkonen on hetken vaiti. Iso mies katsoo alas. Hän ei käy päälle, ei syytä eikä kiistä. – Luulen, että moni olisi toiminut samoin kuin minäkin. Kriittinen keskustelu on muut-tanut asian täysin.Tarkoitatko, että media keksi tämän? – Medialla on ollut iso rooli. Tiedotusvälineet ovat valinneet ketä höykyttää ja ketä ei. Pidän kulttuurimuutosta vaalirahalakiin ja avoimuuteen hyvänä, mutta se vain tun-tuu epäreilulta, että muutama nostetaan tikunnokkaan ja laitetaan kärsimään ison joukon puolesta, Kaikkonen kiteyttää näke-myksensä.

Kampanjointiin kuluu paljon rahaa. Rahaliikenteen pitää kuitenkin olla avointa. Siltä osin lainsäädäntö on mennyt parempaan suuntaan, toteaa kansanedustaja

Antti Kaikkonen. Hän on itse ollut raha-asioista syytettyjen penkillä - mielestään suotta.

9

Kanki-Kaikkosesta Kalteri-KaikkonenKäräjäoikeus katsoi, ettei säätiön säännöis-sä ollut riittävän selvästi mainittu vaalirahoi-tusta. Niinpä se tulkitsi, ettei rahoitus ollut sallittua. Kaikkoselle laista löytyi pykälä ”luotta-musaseman väärinkäyttö”, josta rapsahti 5kk ehdollista. Kun lausun rikosnimikkeen, syntyy pitkä hiljaisuus. Kaikkonen nyökyt-telee.– Niin. Vastaavaa laintulkintaa ei ole aiem-min tehty, hän toteaa. Ääni on entistä ohuempi. Otsa on voim-akkaassa rypyssä ja silmätkin siristelevät. Näkee, että miehellä ottaa lujille. Kaikkosen lakimies kannusti valittamaan tuomiosta, mutta kohussa rypeminen riitti. – Mietin käyttääkö tähän vielä kaksi vuotta ja kärvistellä löyhässä hirressä. Vaakakupis-sa pienemmän riesan tie oli koettaa nie-leskellä päätös ja jatkaa elämää eteen-päin. Ei muissa vikaa, mutta itselle kohtuuttaOnkohan Kaikkosen tapaus ihan perspek-tiivissä. Perään vastuuta suunnalta, johon valtamedia ei tietääkseni ole vielä katso-nut: säätiöiden rahaliikennettä valvovilta

tilintarkastajilta sekä patentti- ja rekisterihal-litukselta. Kaikkonen ei halua vierittää syytä muille.– Lait ja käytännöt muuttuvat. Henkilökoh-taisesti osuin kulttuurissa taitekohtaan, hän hyväksyy. Sitten Kaikkosen otsa siloittuu ja suupielet nousevat.

– Olen iloinen, että tavalliset ihmiset eivät näe tätä asiaa niin mustavalkoisena. Olen saanut paljon kannustavaa postia. Katso-taan seuraavissa vaaleissa, miten politiikan teko jatkuu.

Teksti: Juhani OjalehtoKuva: SIlvia Hentilä

NUORISOSÄÄTIÖ TUKEE NUORIA ITSENÄISTYMISESSÄ

Nuorisosäätiö on keskustanuorten vuonna 1961 perustama säätiö. Sen tehtävä on ra-kentaa nuorille kohtuuhintaisia asuntoja ja tukea arjessa muutenkin.

– On nuoria, jotka tarvitsevat ihan kädestä pitäen apua erilaisissa arkipäivän tilanteis-sa. Ilman nuorisosäätiötä Suomessa olisi muutama tuhat nuorisoasuntoa vähemmän. Työ on todella tärkeää, säätiön entinen puheenjohtaja Antti Kaikkonen kertoo.Kaikkonen on toiminut Nuorisosäätiössä yli kymmenen vuotta. Hän luonnehtii tointa aikaa ja vaivaa vaativaksi, mutta palkitsevaksi harrastukseksi.

– On hienoa nähdä, miten taloja nousee ja nuori saa ensimmäisen oman kodin. Siinä saa kokea, kuinka asioihin voi vaikuttaa, parantaa nuorten elämänlaatua ja antaa mahdollisuuden itsenäistyä. Aikaansaannoksista hän on ylpeä, mutta harmissaan hässäkästä mikä vaalirahoitukseen liittyy.

– Polemiikista päätellen säätiö ei ole muuta tehnytkään kuin vaalirahoitusta. Olisin iloinen, jos joku valtakunnan media olisi kiinnostunut Nuorisosäätiön hyvistä puolista. Se on mainettaan parempi. Niinkuin Antti Kaikkonenkin vaalisloganinsa mukaan.

10

Sitoutumiskammoisena ja välinpitämättömänä pidetty sukupolvi kävi rytinällä paikallisen päätök-senteon äärelle kuntavaaleissa. Etupäässä sosiaalisen median myötä nuoret ovat oppineet

elämään politiikan viihtellistyneissä kerroksissa kuin missä tahansa trendeissä. Pinja Valtanen, Timo Eskelinen, Mikko Hintsala ja Katri Kulmuni avaavat valtuustotyötä nuoren vinkkelistä.

Nuorisolaki poiki nuorisovaltuustoja halki pohjolan tehden vaikuttamis-esta kiinnostuneille palveluksen. Nyt

vaaleissa kuin vaaleissa yhä useampi eh-dokaskaartin kuopus on ansainnut kannuk-sensa nuorisovaltuutettuna. Yksi heistä on 18-vuotias Pinja Valtanen Juvalta.– Kuuluin kuntamme nuorisovaltuustoon, jonka kautta kunnanvaltuustokin tuli tutuksi. Päätöksenteko valtuustossa vastasi odotuk-siani hyvin.

Tilastojen valossa nuorten on helpointa tulla valituiksi pienillä paikkakunnilla, joiden val-tapuolue on keskusta. Mikko Hintsalan tie päätöksentekijäksi on molemmissa suhteissa poikkeuksellinen. Hintsala, 28, muodostaa Espoossa yhdessä toverinsa kanssa kaksi-henkisen valtuustoryhmän. Silti hän vakuut-taa vaikutusmahdollisuuksien olevan kehut-tavat niin pienen ryhmän edustajana kuin ylipäätään espoolaisena.

– Valtuustotyössä olen omaksunut keskuste-levan tyylin. Yhteistyötä tehdään yli puolu-erajojen kunhan vain on ajatuksineen akti-ivisesti ja oikeaan aikaan liikkeellä. Kaiken kaikkiaan kaupunkilaisia kuullaan enemmän kuin lait edellyttäisivät. Osallisuuden edis-tämisen suhteen voi olla tosi toiveikas.

Koko maassa valtuutetuista alle 30-vuoti-aita on noin 10 prosenttia vaikka äänioikeu-tetuista nuoria on liki puolet enemmän. Kaupunkikeskuksissa suhteellinen osuus on pienin, mutta maaseutukunnista reilu vi-idennes on tyystin vailla nuorta valtuutettua.Nuori valtuutettu ei kuitenkaan välttämättä

kohtaa toimessaan ennakkoluuloja, vaikka muu valtuusto ei olisi nuoreen vaikuttajaan tottunutkaan.

– Nuorena ja uutena valtuutettuna on lu-nastettava paikkansa ja hankittava luot-tamusta valtuustokollegoilta. Nuoriin suh-taudutaan positiivisesti ja odottavaisesti. Olen saanut valtavasti tukea ja kannustusta vanhemmilta toimijoilta, näkee Katri Kulmuni Torniosta. 25-vuotias nuori nainen keräsi Peräpohjolan suurimman henkilökohtaisen äänimäärän ja johtaa nyt kotikaupunkinsa valtuuston puhetta.

Valituiksi tulleet nuoret kokevat usein edusta-vansa ennen muuta ikäryhmäänsä. Hintsala ajattelee, että nuoret voisivat toimia politii-kassa muillakin statuksilla, kuin nuorina: rohk-easti täysivaltaisina vaikuttajina.

Vaikuttamistyössään nuoret kohtaavat hyvin erilaisia haasteita. Politiikan päiväjärjestys jäsentyy usein kotiseudun kokoluokan ja si-jainnin mukaan. Tornio on kansainvälinen rajakaupunki ja perinteikäs kauppapai-kka. Espoo on metropolialueen kasvukeskus haasteiden ja mahdollisuuksien limittyessä toisiinsa. Juva kärvistelee sosiaali-, terveys-, ja aluehallintouudistusten äärellä. Yhteisiin asioihin vaikuttaminen on työlästä.– Asioiden taustat täytyy selvittää juurta jak-sain hyvin, jotta voi saada jotain aikaiseksi.

“Nuoriin suhtaudutaan positiivisesti ja odotta-

vaisesti”

Sen lisäksi täytyy pyrkiä jatkuvasti ajattele-maan pitkällä tähtäimellä, kertoo vuosikaus-ien kokemuksen omaava Kulmuni.

Vaikutusvaltaansa nuoret suhtautuvat malt-illisesti. Valtuustot ja lautakunnat koetaan vaikuttamisen, mutta ennen muuta ajatus-tenvaihdon ympäristönä. Juuri vaalien alla täysi-ikäisyyden rajan ylittänyt Timo Eskelinen Sonkajärveltä ajat-telee jatkavansa nuorisovaltuustossa aloit-tamaansa työtä nuorten näkökulman esit-täjänä. Pinja Valtanen puolestaan odottaa pääsevänsä tositoimiin eli jakamaan mielip-iteitä ja herättämään keskustelua.Hieman varttuneemmat Kulmuni ja Hintsala painottavat sovittelevampaa lähestysmista-paa.– Yksin on vaikea saada mitään aikaiseksi. Taito tehdä yhteistyötä yli ikäpolvi- ja puolu-erajojen ratkaisee.

Teksti Ville BlomKuvat: Ehdokkaiden arkistot

11

Keskustan valtuustoryhmän keski-ikä kas-voi Pukkilassa neljällä vuodella – istun-tokauden verran. Ryhmässä ei ole yhtään alle kolmikymppistä, mutta hopealatvaisia huomattavasti. Olisko jollakulla heistä ollut aika testamentata äänet y-sukupolven eh-dokkaalle?– Ei vanhoja poliitikkoja tarvitse pelätä, tuu-maa naurahtaen Pukkilan kunnanvaltuuston puheenjohtaja, 72-vuotias Eino Saarikko. Tivaukseen, miksi nuorille ei annettu Pukki-lassa tilaa, Saarikko suhtautuu tyynen rau-hallisesti.– Nuoria ei vaalien alla ilmaantunut, vaikka yritystä oli.Hän kehottaakin nuoria tarttumaan politiik-kaan rohkeasti.– Jos mielii päätöksentekijäksi, sitä täytyy itse haluta. Varttuneemmat ovat kyllä mielis-sään, jos joku kysyy neuvoa tai tahtoo mu-kaan. Kyvykkäitä nuoria autetaan mieluusti eteenpäin. Ehdolle asettuminen ei ollut enää konka-rille itselleenkään itsestäänselvyys.– Minulla on annettavana pitkä kokemus. Muisti kantaa sellaisiin asioihin, joista muut eivät tiedä. Sille oli vielä kannatusta, mutta toki oma jaksaminen pohdituttaa. Nuoria tarvitaan työn jatkajiksi.

Kuluva vuosi on Saarikolle järjestyksessään 45. valtuutettuna. Pitkä taival yhteisten asioiden äärellä alkoi vuonna 1969.– Alkuajoistani politiikka on muuttunut melkoisesti. Virkamiesten valta on lisään-tynyt, mutta toisaalta asioista ei päätetä enää leijonaklubissa tai mieskuorossa. Myös Saarikko tuntee uudistuneensa vuosien varrella.– Nuorena valtuutettuna piti esillä pysyäk-seen olla räväkkä, kun taas valtuuston puheenjohtajan tärkein tehtävä on sovitel-

len pitää valtuusto yhtenäisenä, eli myös roolilla ja tehtävällä on vaikutus. Kunnalliselämässä kohdattavat haasteet ovat kasvaneet. – Työnsarka on lisääntynyt ja aikaa kuluu enemmän. Rivivaltuutetulla se on helpom-paa, mutta puheenjohtajiston kuormitus on suuri, Saarikko kertoo ja mainitsee osallistu-vansa vuoden aikana jopa 90 tilaisuuteen.

Kuva: Jari Laukkanen

“Olen saanut valtavasti tukea ja kannustusta vanhemmilta toimijoilta”

- Katri Kulmuni

“Kaupunkilaisia kuunnellaan enemmän kuin laki sallii”

- Mikko Hintsala

12

13

Intia on maailman suurin demokratia. Demokratia suomennetaan yleensä kansanvallaksi, ja kansaa Intiassa

riittää – arvioiden mukaan noin 1,20 miljardia ihmistä. Kansa on valtava, mutta onko kansa vallassa?

14

Arviot Intian väkiluvusta vaihtel-evat 1,39 ja 1,25 miljardin välillä. Suomalaiseen tarkkuuteen tottu-nut voi ihmetellä väestönlasken-

nan suurpiirteisyyttä, mutta kun hahmottaa suuren ja moninaisen maantieteellisen koko-naisuuden, voi ehkä antaa anteeksi satojen tuhansien heitot. YK:n arvioiden mukaan Intian väestömäärä ohittaa Kiinan viimeistään vuonna 2030.Reissaajalla onkin totuttelemista siihen, että porukkaa on aina, joka paikassa ja paljon. Ensimmäinen ajatus kuuden viikon jälkeen Suomeen tultaessa olikin, että missä kaikki ihmiset ovat.

Toimiiko demokratia Intiassa?Yksi yleisesti hyväksytty demokratian tunnus-merkki on vapaat vaalit. Kun Intiassa järjes-tettiin parlamenttivaalit vuonna 2009, 700 miljoonaa äänioikeutettua valitsi yli viisi sa-taa Lok Sabhan eli parlamentin alahuoneen jäsentä vajaan kuukauden kestäneen äänestyksen aikana. Suomalaiset eduskun-tavaalit tuntuvat tämän rinnalla melkoiselta näpertelyltä. Intian demokratian toimivuus riippuu vas-taajasta. Faktalaatikossa listattujen lukujen valossa demokraattisen järjestelmän pitäisi olla mahdottomuus. Länsimaisilla mitta-reilla se toimii kuitenkin kohtuullisen hyvin. Äänestämällä on mahdollista saada muuto-sta aikaan. Intiassa köyhät ja rikkaat asettuvat sa-maan jonoon äänestyspaikoilla. Ääniä ei voi ostaa, vaikka lahjonta muuten on tavallista. Liikennerikkomuksista on voi päästä ilman merkintää sujauttamalla sopivankokoinen setelitukko huomaamatta konstaapelin käteen – jos siihen on varaa. Köyhyys ilmaisee onko kansa tullut kuulluksi. Köyhyys tuleekin Intiasta monella mieleen. Suurkaupungeissa äärimmäinen köyhyys

tulee silmille: ihmiset saavat elannon toisten roskista ja Chennaissa rautatieasema on sa-tojen ellei jopa tuhansien koti. Monilla heistä ei ole yhtään mitään, eikä ole olemassa sosiaaliturvaa, joka heitä auttaisi. Dalitiksi eli kastittomaksi synnytään ja ani harva siitä asemasta mihinkään ponnistaa.Silti väitän, että elintasoerot eivät ole mitään verrattuna moniin muihin Aasian valtioihin. Ökyrikkaita ei näy kuten Kambodzhassa, jossa kullatut portit täplittivät tavalliselta kan-salta suljettua, vartioitua asuinaluetta.

Tasa-arvoa on monenlaista. Se voi tarkoit-taa myös sitä, että kaikki ovat jokseenkin yhtä köyhiä. On hyvin mielenkiintoista, että demokraat-tinen järjestelmä on pysynyt pystyssä yhtä-jaksoisesti koko itsenäisyyden ajan. Yksi syy voi olla uskonnonvapaus. Intiassa ei ole valtionuskontoa, vaan jumalia, guruja ja palvottavia riittää enemmän kuin pystyy laskemaan. Silti kaikki elävät sulassa sovussa keskenään ja rasismi on tuntematon käsite.

Tasa-arvo ja naisten asemaDemokratian mittarina pidetään myös suku-puolten tasa-arvoa. Sen osalta intialaisilla on toden totta tekemistä. Intia on hyvin miehinen maa. Naisille on eri kriteerit kuin miehille, asiassa kuin asiassa. Naisten oletetaan peittävän itsensä julkisilla paikoilla kaulasta nilkkoihin. Varsinkin Poh-jois-Intiassa naista voidaan pitää maksulli-sena, jos hän kulkee olkapäät paljaana. Keralan osavaltion kuumuudessa en ky-ennyt samaan peittävyysasteeseen kuin paikalliset, mutta onneksi minulla ei ole har-mainta hajua mitä minulle huudeltiin.Toisaalta Intiassa on myös positiivista syr-jintää: naisille on asemilla omat odotush-uoneet ja lipputiskillä omat jonot. Järjestetyt avioliitot ovat 2010-luvulla yleisempiä kuin rakkausavioliitot. Myös omasta tahdosta avioituvien täytyy saada hyväksyntä perheeltään. Naistenlehdet

15

ovat pullollaan artikkeleja siitä, miten van-hempien valitseman puolison kanssa oppii elämään ja rakastamaan. Naimisiin mentyään naisen oletetaan ole-van miehen perheen käytössä ja myötäjäi-set ovat voimissaan. Vaikka kastijärjestelmä on virallisesti lakkautettu jo 1950-luvulla, jokainen tietää paikkansa ja liitot eri kastien välillä ovat harvinaisia. Jollei pysty jatkamaan sukua pojalla, on häpeäksi. Poikalapsettomat naiset tekevät edelleen itsemurhia. Luin lehdestä, että joku oli tehnyt 8 aborttia ennen kuin sai pojan. Naisten asema on ajankohtainen aihe siitä syystä, että pääsin juuri pois Delhistä ennen joukkoraiskausta, jonka uhri kuoli myöhem-

min singaporelaisessa sairaalassa. Myös 7-vuotias koulutyttö raiskattiin Goalla, kun liikuin sielläpäin. Kansa reagoi tapahtumiin. Delhissä oli val-tavat mielenosoitukset, joiden vuoksi kau-pungin keskusta suljettiin. Julkinen keskustelu pyöri raiskaustapausten ympärillä viikkokau-sia. Poliitikot lupailivat mm. sellaisten poliisia-semien perustamista, joissa olisi pelkästään naispuolisia poliiseja. Miespoliisit kun tup-paavat vähättelemään naisiinkohdistu-via seksuaalirikoksia ja saattavat pienten lahjusten avulla päästää raiskaajat men-emään rangaistuksitta. Demokratian toimivuuden näkökulmasta naisten nousu barrikadeille oli hyvä asia:

heikommaksi alistettu sukupuoli vaati oikeu-ksiaan äänekkäästi ja heidän annettiin se vapaasti tehdä. Lehdissä näkyi mielenosoit-tajia kylttiensä kanssa: ”My body – my right, My city – my right”.

Teksti ja kuvat: Maiju Korhonen

Lähteet:https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/in.html http://www.guardian.co.uk/world/2009/apr/16/indian-election-congress-polling Lonely Planet: India (14th edition)

INTIAN PARLAMENTTI-VAALIT NUMEROINA

715 miljoonaa äänioikeutettua

1 380 000 sähköistä äänestyskonetta

828 000 äänestyspaikkaa

250 000 poliisia turvaamassa äänestyksen sujuvuutta

28 päivää

543 Lok Sabhan eli parlamentin alahuoneen jäsentä viideksi vuodeksi

Intia on todellisuudessa turvallinen matka-kohde yksinmatkustavalle naiselle. Käsitys henkilökohtaisesta tilasta on hiukan toinen kuin Suomessa, mutta kiitettävästi reviiriäni kunnioitettiin. Pääsääntöisesti en kokenut in-tialaista uteliaisuutta ahdistavaksi. Fyysiseen koskemattomuuteeni ei kajottu, vaikka olin julkisissa kulkuvälineissä varau-tunut siihen, että intialainen mies voi seota vilahduksesta paljasta ihoa. Asiaan saattoi vaikuttaa länsimaisittain konservatiivinen

pukeutumiseni salwar kameeziin julkisilla pai-koilla tai kohtuullisen tuima ilmeeni. Paahta-van kuumassa ja täpötäydessä bussissa seisoskelu ei nimittäin kuulu lempipuuhiini. Kohtalainen nyrpeys sekoitettuna päät-täväisyyteen kannattaa: kun osoitat määrä-tietoisuutta, vaikka olisit eksynyt, huijarit tek-evät sinulle tietä. Delhin rautatieasemalla ukko yritti iskeä ja tuli muka-avuliaana kertomaan minulle, että lähtöraiteeni on vaihtunut ja hän voi ohjata

minut oikealle raiteelle maksua vastaan. Tapitin vihaisena ukkoa suoraan silmiin ja ärähdin, että ”I know exactly what my plat-form number is, don’t try to mess with me!”. Aika pikaisesti ”opas” lähti luikkimaan sinne, mistä oli tullutkin. Eikä se laituri tietenkään mihinkään ollut vaihtunut.

LÄNKKÄRINAINEN, YKSIN INTIASSA

16

Yhdysvaltain demokratiamalli on neliportainen. Valtaa on jaettu keskushallinnon, osavaltioiden, piiri-kuntien sekä kuntien kesken.

Esimerkiksi Eugenen kaupungilla on oma kunnallinen itsehallinto, joka pitää sisällään kaupunginhallituksen ja oman pormestarin. Eugene kuuluu Lanen piirikuntaan, joka pu-olestaan on osa Oregonin osavaltiota.Piirikunta tarkoittaisi Suomen olosuhteissa suunnilleen maakunnan kokoista aluetta. Piirikuntahallinto sijaitsee Yhdysvalloissa kun-nallisen itsehallinnon ja osavaltion välissä. Näin ollen ”maakuntamalli” on käytössä kai-kissa osavaltiossa. Eugenen pormestari Kitty Piercey on tyy-tyväinen työnjakoon eri hallinnon tasojen välillä ja pitää mallia loogisena ja toimivana.– Liittovaltiotasolla säädetään perustuslail-lisista asioista. Liittovaltio myös edellyttää osavaltioita hoitamaan tiettyjä peruste-htäviään. Osavaltiotasolla päätetään vero-tuksesta, laajamittaisista liikenne- ja infra-hankkeista sekä raskaista terveydenhuollon palveluista, Piercey esittelee. Alemmilla tasoilla, piirikunnissa ja kunnissa,

päätetään lähellä olevista asioista.– Piirikunta hoitaa esimerkiksi osan tervey-denhuollosta sekä kevyemmistä infrahank-keista. Osavaltio voi myös edellyttää piiri-kuntia hoitamaan joitakin tehtäviä, jotka lähtökohtaisesti ovat osavaltiotasolla. Kun-tatasolla hallinnoidaan kaavoitusta, kulttu-uripalveluita sekä kaupunki- ja vihersuunnit-telua.

Kotiseudun ja vaikuttamisen tärkeysPormestari Kitty Piercey löytää Suomen hal-lituksen ajamasta kuntauudistushankkeesta sekä hyviä että huonoja puolia.

– On totta, että joitakin palveluita saadaan varmasti tehostettua yhdistämällä kuntia. Toisaalta paikallisidentiteettiin liittyvät kysy-mykset ja lähidemokratian säilyttäminen ovat asioita, joita kannattaisi puntaroida tarkasti. Eugenella ja naapurikaupungilla Spring-fieldillä on tällä hetkellä käytössä yhteinen palokunta.– Silti on päivänselvää, etteivät ihmiset kum-massakaan haluaisi, että liityttäisiin yhdeksi kaupungiksi. Kotipaikka merkitsee ihmisille paljon. Ja voihan kattavaa ja hedelmällistä yhteistyötä tehdä ilman kuntaliitoksiakin.

Eugenen pormestari suurten metsien Oregonista puhuu kuin sisarpuolueen jäsen. Hän vastustaa kuntien pakkoliitoksia ja kannattaa maakuntamallia. Maakuntamalli itseasiassa toimii kaikkialla

Yhdysvalloissa.

” Joitakin palveluita saadaan varmasti tehostettua yhdis-

tämällä kuntia. Toisaalta paikallisi-dentiteettiin liittyvät kysymykset

ja lähidemokratian säilyttäminen ovat asioita, joita kannattaisi pun-

taroida tarkasti.”

“Occupy-liike vaati kau-punkia rakennuttamaan

asuntoja kodittomille. Lupasin henkilökohtaisesti viedä han-

ketta eteenpäin” - Kitty Pearcey

17

Oregonin osavaltion toiseksi suurin kaupunki Eugene on tullut tunnetuksi yliopistostaan ja vaihtoehtokulttuureistaan. Eugene oli aikoi-naan 1960-luvulla Yhdysvalloissa virinneen hippiliikkeen keskuspaikkoja, ja aikakauden perintö näkyy katukuvassa vielä tänäänkin.Persoonallisista piirteistään ja myönteisestä elämänasenteestaan huolimatta Eugene kärsii vaikeasta kodittomuusongelmasta. Yhä useampi amerikkalainen kautta maan luisuu työpaikkojen menetyksistä aiheutu-van köyhyyden vuoksi kadulle asumaan. Occupy-liike on nostanut kodittomuu-songelmaa aktiivisesti esille paikallistasolla.– Occupy-liike vaati kaupunkia varaamaan maa-alueen, johon rakennutetaan asun-toja kodittomille. Lupasin henkilökohtaisesti, että hanketta viedään eteenpäin. Olemme reagoineet ongelmaan Eugenessa käyn-

muodostama taloudellinen ja poliittinen liitto. Jäsenmaiden itsenäisyys mahdollistaa suuremman vaikutusvallan ja liikkumavaran EU:n sisällä, kuin mitä osavaltioilla on Yhdys-valloissa.

Teksti ja kuvat: Jukka Koivula

EU-maalla enemmän valtaa kuin osavaltiollaEuroopan unionin jäsenmaat ovat itsenäi-sinä valtioina ovat huomattavasti oma-ehtoisempia verrattuina Yhdysvaltojen yksit-täisiin osavaltioihin.Yhdysvaltoja ei voikaan suoraan verrata Eurooppaan, sillä EU:n bud-jetti ja päätäntävalta on rajallinen verrat-

tuna Yhdysvaltain liittovaltioon. Myös Yhdysvaltain osavaltioilla on huomat-tava itsemääräämisoikeus. Osavaltioilla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osaval-tioiden välillä on suuria eroja esimerkiksi lain-säädännössä. Euroopan unioni ei ole liittovaltio, kuten Yh-dysvallat. Kyseessä on 27 jäsenmaan

nistämällä edulliseen asumiseen tähtääviä projekteja, joista on saatu hyviä tuloksia, ker-too Eugenen pormestari Kitty Piercey.– Tämä niin sanottu ”pientaloprojekti” ete-nee Garfieldin kaupunginosassa. Sinne nou-sevat asumukset ovat pelkistettyjä ja riisut-tuja, mutta tyhjää parempia kodittomille ihmisille, pormestari sanoo.– Viimeisimpien arvioiden mukaan Euge-nessa elää vajaa 2 000 asunnotonta ihmistä. Heitä autetaan välittömässä hädässä kau-pungin ja paikallisten kirkkojen toimesta. Asunnottomille tarjotaan yösijoja esimerkiksi seurakuntien tiloista, Piercey taustoittaa.– Yösija ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu. Monet kadulla elävistä kärsivät vakavista huumeongelmista. Heidät täytyisi saada päihdekuntoutukseen ja sitä kautta uudel-leen elämänsyrjään kiinni. Itse uskon, että on

myös taloudellisesti tehokkaampaa auttaa näitä ihmisiä kuin jättää heidät oman onn-ensa nojaan. Asuntojen korkea hintataso aiheuttaa ongelmia kautta Yhdysvaltojen. Heikentynyt taloustilanne laajemmin näkyy kodittomien määrän kasvussa. Eugenessa kodittomilla on Yhdysvaltain mittakaavassa kohtuullisen hyvä olla. Suvait-sevaisessa kaupungissa ketään ei tuomita ulkonäön tai varallisuuden perusteella, joten kodittomat jätetään rauhaan. Joissakin Yh-dysvaltain kolkissa kodittomia on aktiivisesti karkotettu kaupungeista.

18

Vuonna 2012 voimaanastuneen uuden perustuslain myötä edus-tuksellisen demokratian rinnalle nousi uusi kansalaisdemokratian

muoto. Yli 50 000 allekirjoittajalla on mahdol-lisuus jättää eduskunnalle kansalaisaloite. Kansalaisaloite voi olla suora lakialoite tai vaatimus lainsäädäntötyöhön ryhtymisestä.

Ensimmäinen riittävän allekirjoittajamäärän kerännyt turkistarhauksen kieltoa koskeva kansalaisaloite on tulossa eduskuntakäsit-telyyn lähiaikoina. Tämän lisäksi nimiä kerätään aloitteisiin, jotka käsittelevät es-imerkiksi kannabishuumeen laillistamista, pakkoruotsin poistamista ja energiajuomien ikärajan asettamista 16 vuoteen.

Kiviniemi nuivanaJungner kannattaaSuuri osa kansanedustajista suhtautuu va-rauksellisesti kansalaisaloitteiden vaiku-tukseen. Esimerkiksi kansanedustaja, en-tinen pääministeri Mari Kiviniemi näkee, ettei kansalaisaloitteella ole suurta roolia eduskunnan työssä. Hän ei usko, että käsiteltäväksi nousisi sellaisia epäkohtia, jois-ta kansanedustajat eivät olisi tietoisia.– Käsiteltäväksi näyttää nousevan lähinnä niitä kysymyksiä, joilla ei ole eduskunnan en-emmistön kannatusta. Päinvastaisiakin mielipiteitä on esitetty. SDP:n kansanedustaja Mikael Jungner on yksi näkyvimmistä kansalaisaloitteen pu-olestapuhujista.

– Kansalaisilla on enemmän osaamista kuin poliitikoilla ja virkamiehillä, minkä vuoksi kansalaisaloitteelle on annettava tärkeä asema ja niiden käsittely tuotava eduskun-nan täysistuntoon. Kansalaisaloite on rinn-astettava yli sadan kansanedustajan aloit-teeseen. Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johta-jan Sami Borgin mielestä kansalaisaloitteen kohdalla on tehtävä selväksi, mistä on kysy-mys.– Kansalaisaloitteen tarkoituksena on tuoda poliittisen päätöksenteon piiriin kansalai-syhteiskunnan tärkeäksi kokemia asioita, joita puolueet ja kansanedustajat eivät nor-maalisti nosta esille. Kyseessä ei ole mikään kansanäänestys, eikä aloitteen jättäminen

demokratia

Perustuslain mukaan korkeinta valtaa Suomessa käyttää valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Vaikka poliittisen vallan on tilanteesta ja kysymyksestä riippuen sanottu siir-tyneen hallitukselle, Euroopan unionille, työmarkkinaosapuolille tai suuryrityksille, on ylin

vastuu edelleen kansalla ja sen neljän vuoden valitsemilla edustajilla.

“Kansalaisaloitteiksi näyttää nousevan kysy-myksiä, joilla ei ole eduskunnan enemmistön

kannatusta”. - Mari Kiviniemi

“Poliitikkojen halu nostaa omapärstänsä esille kansalaisaloitteen kautta on vastoin sen alkuperäistä

tarkoitusta” -Sami Borg

19

tarkoita, että se menisi eduskunnassa au-tomaattisesti täysistuntokäsittelyyn.

Riviedustajan valta on vähäinenMerkittävin aloitevalta on hallituksella, jonka takana kansanedustajien enemmistö on. Hallituksen roolia on vahvistanut myös se, että yhä merkittävämpi osa lainsäädän-nöstämme tulee Euroopan unionista. Hal-litus vastaa lainsäädännön valmistelusta ja EU-päätösten toteuttamisesta kansal-lisella tasolla sekä esittelee valtion tulo- ja menoarvion. Eduskunnan vähäistä vaikutusvaltaa ku-vastaa se, että viimeisen kymmenen vuo-den aikana vain kaksi kansanedustajien itsensä tekemää lakialoitetta on hyväk-sytty eduskunnassa. Toisessa säädettiin laki naskalipakosta jäällä liikkuville ja toisessa

parannettiin eduskunnan sisäistä turval-lisuutta. Sen suurempaa vaikutusta ei ole myöskään eduskunnan budjettityöllä, vai-kka siihen uhrataan lähes koko eduskunnan syysistuntokausi. Eduskunta muuttaa hallituk-sen esitystä vuosittain noin 50 miljoonan eu-ron verran. Tämä vastaa 53 miljardin tulo- ja menoarviosta vain promillea.

Kansalaisaloitteella liian suuret odotuksetKansalaisaloitetta on peilattava suhtees-sa eduskunnan valtaan. Borgin mukaan kansalaisaloitteesta ei ole ollut tarkoitus luoda ohituskaistaa, jolla asiat etenisivät es-imerkiksi kansanedustajien tekemiä lakialoit-

teita nopeammin.– Ymmärrän, että kansalaisaloitteiden kohtalo saattaa aiheuttaa turhautumista. Niihin on kohdistettu jopa liian suuria odotuk-sia. Poliittisessa kulttuurissamme niiden läpi-meno on vaikeaa. Toisena keskeisenä huomiona Borg ko-rostaa sitä, ettei kansalaisaloitteiden kautta ole tarkoitus nostaa esille poliitikkoja, vaan tuoda poliittisen päätöksenteon piiriin taval-listen ihmisten tärkeäksi kokemia kysymyksiä.– Nyt on ollut nähtävissä sitä, että poliitikot ja puolueita lähellä olevat toimijat ovat lähteneet mukaan kansalaisaloitteiden edistämiseen. Poliitikkojen halu nostaa oma pärstänsä esille kansalaisaloitteen kautta on vastoin sen alkuperäistä tarkoitusta.

Ovet auki valiokuntiinEduskunnan valta riippuu pitkälti sen toi-mintaedellytyksistä. Eduskunnan puhemie-henä Eero Heinäluoma on alkanut kehittää eduskunnan toimintatapoja. Oppositiopuol-ueiden tekemien varjobudjettien käsittelem-inen on otettu osaksi eduskuntakeskustelua. Tämän vuoden valtiopäivien avauskeskuste-lun osana kokeiltiin myös pääministeri Jyrki Kataisen ja oppositiopuolueiden puheen-johtajien Juha Sipilän ja Timo Soinin välistä kolmen välistä debattia. Tulevaisuuden kannalta pohdinnan arvoin-en kysymys on, miten pitkälle eduskuntatyön uudistuksessa ollaan valmiita menemään. Tähän mennessä uudistukset ovat olleet lähinnä täysistuntokäytäntöjen viilaamista.

Eduskuntatyön toinen tärkeä osa, asioiden valmisteluun keskittyvä valiokuntatyö, on jäänyt edelleen suljettujen ovien taakse. Myös suoran demokratian edistäminen on jäänyt edustuksellista demokratiaa täydentävän kansalaisaloitteen jalkoihin. Jungnerin mielestä perinteinen suljet-tu valmistelu on tehotonta. Hän näkisi kansalaisaloitteen vakinaistamisen rinnalla järkevänä kokeilla avoimien valiokuntako-kousten järjestämistä. Päätöksenteon taus-tat tulisivat näin paremmin ihmisten tietoon.– Tärkeintä on saada avoimuutta hallituk-sen valmisteluun ja päätöksentekoon. Kun hallitus ohjaa politiikan valmistelua, on sen toimintaa tuotava nykyistä avoimemmin esille. Se takaisi paremmat päätökset ja toisi läpinäkyvyyttä suomalaiseen politiikkaan.

Julkisuuden vaihtoehto on osallistuminenViime kädessä keskustelu palaa kysy-mykseen yhteiskunnan kokonaisedusta. Jun-gnerin teesit ovat tärkeitä, mutta eivät ain-oita oikeita ratkaisuja poliittisen valmistelun kehittämiseksi. Myös suljettujen ovien takana käydyillä valmisteluilla on oma arvonsa, vai-kka niissä on ongelmansa. Haasteena on politiikan muuttuminen teatteriksi, jossa to-imitaan vain julkisuuden ehdoilla. Pelkästään edustuksellisuuteen ja puo-lueiden toimintaan perustuva demokratia ei riitä. Sen rinnalle on tultava vaikuttamiska-navia, joilla kansalaisyhteiskunnan ääni kuu-luu nykyistä paremmin. Kansalaisaloitteen lisäksi on parannettava kansalaisten tietoi-suutta ja osallistumismahdollisuuksia.

Teksti: Markus YlimaaKuvat: Mikael Jungnerin ja Sami Borgin arkisto

20

Viikonloppu piti sisällään paljon. Valokuvaustyöpajan tuotoksia ja oppeja näkyy ja tulee näkymään niin Nuori Keskusta –lehdessä kuin netissä. Päivityksen alla oleva Keskustanuorten periaateohjel-maa ideoitiin ja pähkäiltiin au-ringonpaisteen kutsuessa rintee-seen. Houkutuksesta huolimatta ideoita ja huomioita maailman menosta syntyi runsaasti ja ennen kaikkea keskustelun muodossa. Kekkosen Haarikka synnytti toi-nen toistaan hienompia tuotoksia lumiveistoksina ja pulkkarallissa oli vauhtia parhaimmillaan kuin Kimillä seuraavana päivänä. Edes pitkämatka etelästä ei jarruttanut Helsingin ja Uudenmaan piirien joukkuetta, joka otti ensimmäisen erävoiton Kekkosen Haarikan ta-voittelussa. Ja mahtuipa viikonlop-

puun myös AfterSki –rasti lettujen kera. Iltatilaisuudessa vieraili niin maakunnan kansanedustaja Mirja Vehkaperä kuin Apilan kylän Il-mari. Veljeksistä Jalmari oli jäänyt kotikylään, ja Ilmari jutteli hetken mukavia Yrittäjyys muuttaa maail-maa –kampanjasta. Samalla en-simmäinen kampanjavideo sai ensi-iltansa. Ja saipa illan ylläty-späätteeksi väistynyt pääsihteeri Mika Hämeenniemi työkaverei-densa kiitoksen kuluneista vuosista.Tätä on nuorkeskustalainen yhteisöllisyys parhaimmillaan. Teksi: Tuomas MeriniemiKuvat: Minna Rantala

Keskustanuorten perinteinen talvitapahtuma Lumimyrsky järjestettiin 16.-17.3. Pudasjärven Pikku-Syötteellä. Luminen ja

aurinkoinen viikonloppu keräsi paikalle lähes 100 keskustanuorta joka puolelta Suomea.

21

Etelä-Pohjanmaa taiteili Kekko-sen Haarikassa komean Santeri Alkio-patsaan

Tuomas Meriniemi ja takana kurkkiva pääsihteeri Sallinen lumikenkäilyn lomassa

Kaisa Heikkilä nauttii auringosta

Itä-Suomen joukkue veisteli kuuluisan Mika Hämeenniemi -Sinun Puolellasi -peukun. Ku-vassa myös alkuperäinen

Yrittäjyys muuttaa maailmaa -kampanjan Ilmari teki yllätysvisiitin iltaohjelmaan

Ilmari Pokela veistopuuhissa

22

Ensinnäkin sen vuoksi, että raha on niin huonosti ymmärretty asia. Ih-miset eivät yleisesti ymmärrä, että rahan tärkein muoto eli pankkital-

letukset syntyvät pankkien myöntämistä lainoista. Kun pankki myöntää lainan, se luo tilikirjauksena pankkitalletuksen asiakkaan tilille ja toiselle puolelle kirjanpitoa pankki kir-jaa samansuuruisen saatavan asiakkaalta; näin yksinkertaista on rahan luominen ve-lasta. Mutta kuinka käsitellä demokraattisesti asiaa, jota ei edes ymmärretä?

Toisekseen, kun raha on päätetty luoda näin, se luodaan täysin demokratian ulkop-uolella. Kun yhteiskunnan rahoituspäätökset on jätetty pankeille, niiden päätöksistä joko rahoittaa tai olla rahoittamatta riippuu hyvin pitkälti, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu ja mitä ei. Demokratia ei voi vaikuttaa siihen, luodaanko rahaa infastruktuuriin ja tuot-taviin investointeihin, vai asuntojen hintojen paisuttamiseen ja rahamarkkinoilla speku-lointiin. Päätökset uuden rahan määrästä ja sen kohdentamisesta tehdään eduskunnan sijaan pankkien johtokunnissa.

Euroalueen valtiot eivät voi laskea liikeelle rahaa, ne voivat ainoastaan ottaa velkaa. Tämän myötä demokratian osaksi on jäänyt velanhoitosuunnitelmien tekeminen. Nämä suunnitelmatkin ja niiden toteuttaminen arvioidaan demokratian ulkopuolella, siitä

22

vastaavat luottoluokitusyhtiöt, ”markkinat” ja nykyisin euroalueella myös EKP.

Euroopan keskuspankki on myös epädemokraattinen laitos, joka toimii täy-sin itsenäisesti demokraattisen valvonnan ulkopuolella, pitää kokouksensa suljettu-jen ovien takana ja julistaa pöytäkirjansa salaisiksi.

Politikoilla ei ole mitään sanomista rahan painamiseen, mutta toimiiko sama myös toi-sin päin?

Kaikki tiedämme, että Berlusconi selvisi aika paljosta ilman, että mikään poliittinen proses-si Italiassa tai EU:ssa olisi johtanut siihen, että hän olisi menettänyt asemansa pääminister-inä, mutta heti kun hän kieltäytyi tottelemas-ta EKP:n velanhoitomääräyksiä, hänen tilal-leen nimitettiin täysin epädemokraattisesti rahamaailman edustaja, joka totteli EKP:a. Berlusconin aiemmat rikkomukset eivät ol-leet liikaa eurooppalaisen demokratian päämiehelle, mutta EKP:n uhmaaminen oli.

Euroopassa on meneillään konflikti rahan ja demokratian välillä. Toistaiseksi demokratia on kokenut tappion toisensa jälkeen: kriisi-

maat on pakotettu velkojien ja rahalaitos-ten ohjaukseen, budjettivaltaa on siirretty pois kansallisilta parlamenteilta ja on pe-rustettu EVM korvaamaan demokraattista päätöksentekoa. Ja miljoonat eurooppa-laiset tuntevat tämän nahoissaan.

Mutta demokratian vastaisku tekee jo tuloaan. Tällä kertaa Italiassa äänestet-tiin pelleä, mutta vaarana on, että pian Euroopassa äänestetään jo paljon synkem-piäkin hahmoja, elleivät maltilliset puolueet tarjoa mitään keinoja rahan demokratiso-imiseksi.

Demokratioiden suurin heikkous tässä konf-liktissa on, että ne eivät tajua voivansa luo-da rahaa. Siitä minä aloittaisin.

Ville IivarinenKirjoittaja on raha-aktivisti ja Suomen Talousdemokratia ry:n tiedottaja

KIRJOITTAJAVIERAS

Raha on demokraattisten yhteiskuntien instituutiosta kaikista vähiten demokraattisin.

23

Pekka Himasen nimi on tullut viime viikkojen aikana tutuksi jokaiselle suomalaiselle. Julkkisfilosofin uraa ja toimintaa on käsitelty lehtien

palstoilla päivästä toiseen. Mielestäni tämä keskustelu on lähtenyt täysin väärille urille. Himasen tarinan alle peittyy kysymys tiet-een ja tutkimuksen roolista yhteiskunnallisen päätöksenteon taustalla.

Tikunnokkaan joutuneelle Pekka Himaselle on ensinnäkin annettava ymmärrystä. Hän ei ole tehnyt mitään väärää. Lahjakkaan Himasen rinnalla kalpenevat jopa omatkin opintosuoritukseni (Valmistuminen 28-vuoti-aana ja gradun pituus nipin napin 80 sivua). Himanen väitteli tohtoriksi hyvin arvosanoin vain 20-vuotiaana ehdittyään saada en-sin valmiiksi 365-sivuisen gradunsa vuotta aiemmin. Myöhemmin Himanen on julkai-ssut mielenkiintoisia teoksia tietoyhteiskun-nan kehityksestä. Näiden julkaisujen tieteel-lisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta ennen kaikkea ne ovat olleet herättämässä tärkeää yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelua on herättänyt myös Himasen uusimman tutkimusprojektin väliraportti Sininen kirja. Valtioneuvoston 700 000 eurolla Himasen kansainväliseltä tutkimusryhmältä tilaaman selvitystyön ensimmäistä tuotosta on haukuttu kalliiksi kuplaksi, jossa vain to-istellaan muualta lainattuja itsestäänselvy-yksiä. Teos kuvaa yhteiskuntamme keskeisiä ongelmakohtia sekä etsii niihin luovia ratkai-sua. Lupaamaansa kestävän kasvun mallia väliraportti ei esitä, mutta vertailun vuoksi on paikallaan kysyä, missä sitten tehdään aidosti oivaltavaa ja yhteiskunnallista ym-märrystä parantavaa tutkimusta? Himas-gate paljastaa suomalaisen tut-kimuksen ongelmakohdat. Tutkimusketjun perustana tulisi olla yliopistoissa tehtävä pe-rustutkimus, jonka tuloksia tutkimuslaitokset ja ajatuspajat voivat kehittää käytännön ideoiksi ja toimenpide-ehdotuksiksi. Meidän yhteiskunnallisen päättäjien pitäisi käyttää näitä kertyneitä ajatuksia päätöksenteon tukena.

Ketju ei nykyisellään kuitenkaan toimi. Politiikan kentällä ei osata hyödyntää tut-kimusta. Kataisen hallitus on rapauttanut leikkauksillaan jo ennestään niukkuudessa elänyttä suomalaista tutkimusta sen kai-killa tasoilla. Pahaa verta on aiheuttanut entisestään se, että palkkaamalla Himasen kansainvälisen tutkimusryhmän Katainen päätti ohittaa tämän tutkimusketjun. Tämä on moraalisesti väärin ja ihmisten reaktiot on helppo ymmärtää. Aiemmat leikkauk-set ikään kuin kulminoituvat nyt Himasen tapaukseen, vaikka ongelmien syyt ovat paljon syvemmällä. Mielestäni meidän on otettava tehdy-istä virheistä opiksi ja ryhdyttävä toimeen suomalaisen tutkimuksen kehittämisek-si. Koulutus ja tutkimus sen osana ovat pienen kansamme voimavaroja, joihin hyvinvointimme perustuu. En-sinnäkin tutkimusketju on laitettava kuntoon. Ennen kaikkea perustut-kimukseen on satsattava nykyistä enemmän voimavaroja.

Tällä palstalla vuorottelevat kansanedustajat Tuomo Puumala ja Annika Saarikko

Lisäksi meidän poliitikkojen on hyödyn-nettävä tutkimustietoa nykyistä enemmän. Suomi on niin vaikeassa tilanteessa, että tarvitsemme kaiken tiedon ja tuen uuden kukoistuksen luomiseksi. Me politiikassa mu-kana olevat emme saa jäädä toistelemaan vain vanhoja fraaseja. Tuomo PuumalaKeskustan kansanedustaja

24

Olen Erik Svenssonin luona tekemässä haastattelua kier-rätyksestä ja ekologisemmasta kuluttamisesta. Erik opiskelee

ympäristötekniikkaa Luleåssa ja on tällä het-kellä vaihto-oppilaana Oulun Yliopistossa. Asunto on siisti, hieman omaperäinen, mutta tyylikäs. - Kaikki huonekalut täällä ovat kier-rätettyjä, Erik sanoo. Ihastelen leivänpaahdinta, joka on selvästi vanha, mutta samalla jotenkin uusi. - Löysin tuon kierrätyskeskuksesta. Se oli aika kulu-nut, mutta maalasin sen ja nyt se on hyvän-näköinen ja toimii moitteettomasti. Se on tyylikäs. Haastattelua sävyttää ruoanlaiton äänet: Erik tekee venäläistä kalakeittoa. Ruoanlaitto on yksi Erikin monista harras-

tuksista. Sanojensa mukaan hän pyrkii käyt-tämään mahdollisimman paljon luomu- ja lähiruokaa. Se on toisinaan vain liian hinta-vaa opiskelijalle. Toinen ympäristöstä välit-tävän ihmisen harrastus, tuunaus, taas sopii mainiosti opiskelijabudjetille. Tuunaus on sitä, että vanhoja, ehjiä ja käyttökelpoisia tavar-oita korjaillaan tai muokataan niin, että ni-istä saadaan taas tyylikkäämpiä ja oman-näköisiä.

Kierrätyksen kipinäErikille kierrättämisen esitteli oma isoäiti, joka työskenteli second hand-liikkeessä Etelä-Ruotsissa. Aluksi kierrättäminen kes-kittyi vaatteisiin, mutta muutettuaan omil-leen harrastus laajeni myös huonekaluihin.

Erikin mukaan on palkitsevaa sisustaa kier-rätystavaroilla. - Tuunamalla saa aikaan omaperäistä, itsensä näköistä ja uniikkia tun-nelmaa, joka poikkeaa siitä ikeamassasta, mitä joka paikka on pullollaan. Huomaan helposti mitä tällä tarkoitetaan. Asunto vaikuttaa persoonalliselta eikä siinä ole viitteitä valtavasta rahankäytöstä tai design-tuotteista. Silti kaikki on tyylikästä ja kertoo jotain Erikin luonteesta. Pöytä, jonka ääressä kirjoitan muistiinpanoja, on hankittu kierrätyskeskuksesta. Vähän maalia pintaan ja pöytä on kuin uudenveroinen. Vielä mielenkiintoisemman tarinan omaa makuuhuoneen perällä oleva kirjoituspöytä. Alettuaan sisustaa asuntoaan Ouluun muu-ton jälkeen Erik osti kierrätyskeskuksesta

PALJON PUHETTA

Ekologisuus puhuttaa nykyään paljon. Monet miettivät miten tehdä ekologisia valintoja arkipäiväisessä elämässä. Yksi tapa toteuttaa

ekologisuutta on kierrättäminen. Miksi ostaa uutta, kun hyviä käytettyjäkin tavaroita löytyy ja niitä voi muokata itsensä näköisiksi.

“CUF:ssä tunsin itseni heti tervetulleeksi,”

25

sohvapöydän. Asunnon pienuuden vuoksi pöydälle ei oikein ollut sijaa. Opiskelija tar-vitsee kuitenkin kirjoituspöydän. Sen sijaan, että olisi painellut suoraa päätä ostamaan kirjoituspöytää, Erik päätti muokata sellais-en tarpeettomasta sohvapöydästä. Jalat olivat liian lyhyet, joten Erik lähti metsään ja keräsi sieltä pudonneita oksia, joista sa-hasi pöytään sopivat jalat. Nyt pöytä toimii kirjoituspöytänä ja näyttää hyvin luonnon-läheiseltä. Vaikka second hand-liikkeet ovat Erikille yleensä ensimmäinen vaihtoehto, joskus täytyy myös ostaa jotain uutena. - Ostan uutena henkilökohtaiset tavarat kuten pyy-hkeet sekä tavarat, joita on hankala löytää käytettyinä. - Esimerkiksi tämän keittiöveitsen ostin uutena, Erik kertoo ja esittelee veistä.Erikin mielestä kattilat, aterimet ja muut keit-tiötarvikkeet, joilta ei vaadita niin korkeaa laatua, kannattaa hankkia käytettyinä. Eroiksi Suomen ja Ruotsin kierräty-skäytäntöjen välillä Erik mainitsee hinnan sekä kirpputorit. Suomessa yleiset kirpputorit, joilla jokainen voi myydä omia tavaroitaan, ovat harvinaisia Ruotsissa.- Ruotsissa käytöstä poistuneet tavarat lah-joitetaan kierrätysliikkeille jotka myyvät ne eteenpäin ja pitävät voitot itsellään. Erik sanoo. Johtuneeko siitä, että myös hinnat ovat Erikin mielestä jonkin verran suuremmat Ruotsissa.

Entinen kepunuoriRuoanlaiton edetessä keskustelumme syve-nee kohti politiikkaa ja arvoja. Käy ilmi, että Erik on keskustanuorten ruotsalaisen sisarpu-olueen CUF:n entinen jäsen. 16-vuotiaana Erik kuului vielä konservati-iviseen Kristdemokraterna-puolueen (Kristil-lisdemokraatit) nuorisojärjestöön. Kristilliset arvot tulivat kotoa, samoin kuin kiinnostus politiikkaan ja kristillisdemokraatteihin, jonka toiminnassa sisko oli mukana. CUF:n Erik liittyi, koska koki tärkeimmiksi ar-voikseen ekologisuuden, tasa-arvon ja kou-lutuksen. - CUF:ssä tunsin itseni heti tervetul-leeksi, Erik muistelee. Muutaman vuoden päästä nuoriso-järjestön radikaalius ja populistisuus alkoi kuitenkin tuntua turhalta. eikä nettipiratis-min salliminen tuntunut enää tärkeimmältä asialta politiikassa.Kysyessäni CUF:n viimeisimmästä kohau-tuksesta, moniavioisuuden sallimisesta, Erik hymähtää.- On hyvä, että nuorisojärjestöt ovat radi-kaaleja ja houkuttelevat näin nuoria aktii-visiksi politiikkaan. Jossakin vaiheessa täytyy kuitenkin huomata asioiden tärkeysjärjestys.Erik erosi CUF:stä vuonna 2010. - Koin, että arvoni edustivat useamman puolueen politiikkaa enkä halunnut sitoa itseäni

yhteen puolueeseen. Nykyisin liikkuvana äänestäjänä hän myöntää omaavansa paljon yhteisiä arvoja Ruotsin keskustapuolueen kanssa. Aktiivisuus ei ole hävinnyt minnekään.- Seuraan edelleen aktiivisesti Ruotsin, EU:n ja maailman politiikkaa. Vaihto-oppilasvuodet Ranskassa, Saksassa ja Suomessa ovat lisänneet kiinnostusta EU-politiikkaan.- Uskon vahvasti, että vuosien päästä EU tu-lee olemaan tiiviimpi ja laajempi. Myös Ruot-si, Norja, Islanti ja jopa Sveitsi tulevat kuulu-maan tähän liittoumaan ja euroalueeseen. Kalakeitto alkaa olla valmista ja käymme pöytään. Nikkaroimansa pöydän ääressä Erik kehottaa kaikkia tarttumaan rohkeasti pensseliin, sahaan ja vanhoihin tavaroihin.- Se on harrastus, josta saa paljon enemmän kuin huokean huonekalun ja tunnelmallisen kodin. Projektit antavat mahdollisuuden käyttää luovuutta, onnistua ja luoda jotain, jossa näkyy oma jälki. Tarvitaan vain hieman innokkuutta ja aikaa. Hyvin usein pelkällä maalaamisella saa jo paljon uutta ilmettä aikaan.

Teksti ja kuvat: Jussi Äijälä

“Tuunamalla saa aikaan omaperäistä, itsensä

näköistä ja uniikkia tunnel-maa, joka poikkeaa siitä ikeamassasta, mitä joka paikka on pullollaan.”

26

EU-myönteinen ja kansainvälinen Tsekki

sekä sen kaunis pääkaupunki Praha

tarjosivat Joonas Hekkalle rikastavan

vaihtokokemuksen.

Terveiset Prahasta! Vaihtojaksoni alkaa jo olla lopuillaan tätä kirjoitet-taessa. Viiteen kuukauteen mahtuu paljon uusia asioita, joita olen nähnyt

ja kokenut. Vaikka ensimmäisenä iltana viisi kuukautta tuntuikin pitkältä, on aika mennyt todella nopeasti. Maahan saapuessani ensivaikutelma ei ol-lut paras mahdollinen lievästi rapistuneiden rakennusten ja teiden vuoksi. Täällä kun-nossapitoon liittyvät asiat eivät ole kaikista tärkeimpiä asioita. Matkalla lentokentältä asunnolleni näkemäni maisemat eivät olleet parasta Prahaa, mutta eivät todellakaan pahintakaan. Prahan keskusta itsessään on yksi kauneimpia näkemiäni paikkoja. Tšekkiläiset ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä toisilleen. Jos joku tarvitsee apua, niin sitä kyllä tarjotaan. Tai niin minä ainakin luulen äänensävyn ja eleiden perusteella. Kieli itsessään on haastavaa. Välillä kuulo-staa, etteivät ihmiset vedä edes henkeä välillä puhuessaan niin paljon yhteen me-noon. Ulkomaalaisiin suhtautuminen ei aina ole yhtä mutkatonta. Jos osaa tervehtiä tšekiksi, niin voi saada heti parempaa palve-lua. Englannin kielen taito ei sen sijaan ole yleisesti ottaen kovinkaan hyvä. Etenkään vanhemmat ihmiset eivät sitä juuri osaa. Koulussa kaikki asiat pystyi hoitamaan eng-lanniksi. Ruokalistat koulun ruokalassa tosin eivät aina olleet saatavilla englanniksi, joten välillä tuli syötyä sellaista, mistä en tiedä mitä se oli. Opiskeluni tapahtui kokonaan englanniksi. Tšekkiläiset opiskelevat itse tšekin kielellä, joten kursseilla kanssani oli pelkästään muita vaihto-opiskelijoita. Ainoa poikkeus oli eng-lannin kielen kurssi, jossa olin ainoa vaihto-opiskelija. Opiskelu erosi hieman suomalais-esta tavasta. Esimerkiksi kurssien aikataulut elivät jatkuvasti syksyn aikana. Vaikka syksyn alussa olisi sanottu, että luentoja on joka toinen viikko, saattoi niitä olla siltikin jokai-sella viikolla. Tšekin presidentinvaalit sattuivat tammiku-ulle. Minulle ne eivät ole juurikaan näkyneet,

sillä kielimuurin takia en ole seurannut pai-kallisia tiedotusvälineitä. Katukuvassa sen on huomannut ehdokkaiden suurista tien-varsimainoksista. Presidentiksi valittu en-tinen pääministeri Milos Zeman sekä toisella kierroksella vastassa ollut Krumlovin herttua Karel Schwarzenberg ovat molemmat EU-myönteisiä. Se ei liene yllätys, että toisella ki-erroksella on EU-myönteiset ehdokkaat, sillä tapaamani tšekkiläiset olivat pääsääntöises-ti EU:n kannalla. Siinä tšekkiläiset poikkeavat naapureistaan slovakeista ja unkarilaisista. Euromaa Slovakia ei osallistunut Kreikan tuki-pakettiin ja on suhtaunut kriittisesti vakaus-mekanismiin. Unkari puolestaan on muutta-nut perustuslakia EU-sopimuksen vastaiseksi. Tšekki ei kuulu euroon ja hallituksen eu-linja on ollut tähän asti suomalaisesta näkökul-masta varovainen. Itse koin Tšekin kansainväliseksi. Tutustuin eri maiden kansalaisiin, paransin kielitaitoani ja näin myös jonkin verran Keski-Eurooppaa. Vaihtojakso oli erittäin hieno kokemus. Voin

suositella vaihtoon lähtemistä kaikille sitä hiemankin harkitseville.

Teksti ja kuvat: Joonas Hekkala

27

mitataan. Meillä jokaisella Suomenkin edustajalla on asioiden käsittelyvaiheessa täysi mahdollisuus olla aktiivisia ja korostaa kansallisesti tärkeitä näkökulmia ja pyrkiä näin ollen vaikuttamaan ryhmämme kan-toihin. Meillä ei myöskään ole ns. hallitus-oppositio asetelmaa, joka ennalta muo-vaisi päätettäviä kantoja äänestettäessä.

Esimerkkinä onnistuneesta vaikuttamistyöstä on maatalouspolitiikan uudistukseen liit-tyvä turvemaiden raivauskieltoesityksen poisto. Maatalousvaliokunnan kan-nassa näkyy ja kuuluu Suomen ääni. Tämä asiakokonaisuus oli myös yksi tärkeimmistä prioriteeteista vaikut-tamistyössäni kuluneen syksyn ai-kana. Tehty päätös näytti sen, että ensiksikin yksittäiset mepit todella voivat saada suuriakin muutoksia aikaan ja toisekseen parlamentti ei sulje silmiä yksittäisen jäsenmaan erityisoloilta. Mutta ei päätös valiokunnassa tapah-tunut ilman hurjaa taustatyötä. Se vaatii lukuisia tapaamisia, puhelinsoit-toja ja viestejä. Ja kyllähän se itsensä likoon laittaminen kannatti, sillä jopa maatalousvastaista leimaa kantavan liberaaliryhmämme tuki kantoja meille suomalaisille keskeisimmissä kysymyksis-sä. Nyt vielä toivotaan, että tämä saa parlamentin täysistunnon hyväksynnän.

Instituutiona parlamentti on demokraat-tinen. Totta kai voimme aina kyseenal-aistaa sen demokraattisuuden, parlamen-tin ollessa ainut vaaleilla valittu instituutio. Meidän edustuksellinen valta suhteessa komissioon ja neuvostoon on kapea, ver-raten puhtaasta demokratian näkökul-masta. Mutta kyllä kokonaisuudessa pi-enenkin maan ääni saadaan kuuluviin, kun edustaja ahkeroi kovasti, asiansaosaavasti ja työlleen antautuen. Suomenkin ääni siis ei vain voi, vaan tulee kuulluksi, kun aktiivis-esti työtä tekee.

Riikka MannerKeskustan varapuheenjohtajaEuroparlamentaarikko

Mitä väliä suomalaisuudella on Euroopan parlamentissa? Onko mahdollista, että yksit-täinen, pienen maan edusta-

ja todella vaikuttaa johonkin parlamentissa. Vieläpä niin, että se olisi kotimaalle positiivis-ta. Voiko täällä ajaa omien etuja oikeasti?

Olen kokenut kuluneen kauden aikana, että parlamenttityön vaikutusvalta- ja mahdollisuudet ovat vaikeita asioita ku-vattavaksi suomalaisille. Järjestelmän demokraattisuutta arvostellaan ja se saa ansaittuakin kritiikkiä osakseen. Eikä ihme-kään, sillä parlamentin monikerroksellisuus, laajuus ja yksinkertaisesti ulospäin näyt-täytyvä sekavuus vievät vähemmästäkin kansalaisen mielenkiinnon päätöksenteon kulusta ja tekevät siitä vaikean.

Kun minulta kysytään, niin kuitenkin väitän parlamentin olevan joiltain osin jopa demokraattisempi kuin kansal-linen eduskuntamme, jossa yksittäisen edustajan vaikutusmahdollisuudet ovat lainsäädäntöprosessin osalta tietyissä ta-pauksissa melko rajalliset. Sillä siinä, missä eduskunta tarjoaa edustajalle käytännössä vaikuttamisväylän valiokuntansa kautta, niin parlamentissa yksittäisenä meppinä omistan täyskäden vaikutuskanavia. Kysy-mys on enemmän siitä, kuinka niitä osaa taitavasti hyödyntää, ja mikä on edustajan halu niitä käyttää.

Parlamentissa valmisteltavat lain-säädäntökokonaisuudet jaetaan poliittisten ryhmien kesken, joista ryhmästä valitaan raportoija ja jokaisesta ryhmästä varjora-portoija. Mepillä on mahdollisuus olla akti-ivisesti heihin yhteydessä ja pyrkiä vaikut-tamaan kokonaisuuteen tätä kautta. Myös jokaisella edustajalla on henkilökohtaisesti mahdollisuus jättää muutosesityksiä omissa nimissään vireillä oleviin asioihin. Parlament-tityössä verkostojen luominen on kaiken a ja o, vuorovaikutteiset suhteet muihin edustaji-in helpottavat omaakin työtä merkittävästi.

Ajatus siitä, että päätöksenteossa laimin-lyödään kansallisia mielipiteitä, perustuu siihen todellisuuteen, että me euroedusta-jat useimmiten äänestämme puolueryh-mämme kannan mukaan. Meillä ei kuiten-kaan kansalliseen tapaan ole puoluekuria, joten voimme myös poiketa poliittisen ryh-mämme äänestyssuosituksista. Täytyy myös muistaa, että ryhmien kantoja raken-nettaessa meidän edustajien aktiivisuus

28

Britannian pääministerin David Cameronin tammikuinen ulostulo koskien kansanäänestystä Britann-ian EU-jäsenyydestä aloitti kiivaan

keskustelun EU-jäsenyydestä ympäri Euroop-paa unionin jäsenmaissa.

Euroopan unionin liittovaltiokehitys on kiihtynyt aivan viime vuosina. Vasallimaaksi joutuneen Suomen tulisi erota EU:sta mah-dollisimman pian. Edelleen jatkaisimme kansainvälisten suhteiden ylläpitoa muihin kansakuntiin osana ihmiskuntaa. Omalla valuutalla kelluisimme Ruotsin ja Norjan ta-voin globaalimarkkinoilla.

Miksi Suomi ei selviytyisi yksin? Historiaa vas-ten voimme todeta, että Suomi on selvinnyt vuosisadat Ruotsin ja Venäjän puristuksessa

” Täysi itsenäisyys on meidän oikeutemme.”

yksin. Suomalaiset ovat sitkeää ja sisukasta kansaa. Me selviämme yksin. EU:hun kuulu-mattomana Suomi jatkaisi edelleen puolueettomuuspolitiikkaansa ja luovimista idän ja lännen välissä – ei kuitenkaan kump-aakaan vastaan.

Suomalaisella kansansivistyksellä on pitkät juuret ja perinteet. Kansallishengen perusta on isänmaallisuudessa, joka sammuu moni-kulttuurisessa ja juurettomassa eurooppa-laisuuden hengessä. Älkäämme sammut-tako isänmaan soihtua.

Suomen kieli on nauha, joka kulkee kaikkien suomen kieltä arvossa pitävien kansalaisten

kautta. Vain vahvasti ylläpidetty suomen kielen asema voi taata kansamme jatkuvan sivistystyön, joka on tie ihmisyyteen ja sitä kautta koko kansakunnan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Euroopan unioni on kielten ja kansojen sulatusuuni. Siihen pätsiin emme halua.

Täysi itsenäisyys on meidän oikeutemme. Emme halua jatkaa EU-kansalaisina. Jou-lukuun 2011 perustuslakimuutoksessa Suomen itsemääräämisoikeutta muokattiin Brysselin herroille sopivaksi. Me suomalaiset tahdomme pitää suomalaiset päämme. Siksi suomalaisiksi jäämme!

Jaakko KyllönenKirjoittaja on aatteenisänmaallinen FM ja Nuoren Keskustan lukija

29

”Haluamme sinut!” Öö – minutko? No enpä usko. Korkeakoulujen kosiskelu on taas alkanut. Tiedättehän ne mainokset. Hyvännäköiset, sliipatut ja menestystä joka solultaan huokuvat nuorukaiset hymyi-levät koko naamallaan sitä aseistariisuvaa hymyä. Näiden soidinkutsujen ristitulessa tulevaisuuskysymysten kanssa kamppai-levan pienen ihmisen pää uhkaa ajautua sekasortoon. Sivustaseuraajana olen to-distanut, miten urasuunnitelmat voivat ris-teillä hammaslääkäristä astronautin kautta muusikoksi, ja lopulta kotiutua sosiaalityön opintoihin. Mikäs siinä. Tarvitaan nimittäin melkoinen määrä mielistelyä ja hunajaisia mielikuvia, että nuoruuttaan vipattavat jalat saadaan asettumaan työpöydän alle jopa kuukausiksi.

Moni vastaa tuohon kutsuun. Juuri tällä hetkellä tuhannet nuoret aloittelevat soidinmenojaan liehitelläkseen pääsykoe-lautakuntia. Suitaan ja pörhistellään ti-etotaidon höyhenpeitettä. Fiksuimmat omistavat vapaa-aikansa yksinomaan tälle pitkäjänteiselle trimmausoperaatiolle, toiset sukivat vähän sieltä sun täältä. On odotettavissa hävyttömän paljon molem-

SILVIA HENTILÄKirjoittaja on maailmankuvaansa rakenteleva tytönhupakko ja seikkailija, joka viihtyy epämukavuusalueella kuten Helsingissä.

minpuolista kosiskelua, huippusuorituksia, rimanalituksia ja rukkasia ennen kuin syksyn opiskelijalistat ovat selvillä. Moni läpäisee tulikokeen, mutta vielä useampi jää nuole-maan musteen tahraamia näppejään.

Silloin edessä on väistämättä tiedätte-ky-llä-mikä. Välivuosi. Kun loputtomat koulute-htävät eivät ole huohottamassa niskaan, on aikaa toteuttaa unelmiaan. On mah-dollisuus kurkistaa vaikkapa Suomineidon hameenliepeiden ulkopuolelle ja todeta, että siellähän on varsin korkeakulttuurista elämää. Älkää kertoko opetusministerille, mutta itse en tyytynyt vain yhteen väli-vuoteen... vaan sukelsin (kirjaimellisesti) surutta toisenkin sapattivuoden suomiin seikkailuihin... ja lipsahdin vielä kolman-teen. Ensimmäinen välkkä vei minut Italian Alpeille itsenäistymään ja puhumaan kiel-iä. Sitä seurasi pitkä ja tarmokas työputki työssä, jota ei moni tekisi. Palkkiona siitä hyvinvointivaltion kasvatti matkusti Intiaan todistamaan, mitä on kun hyvinvointia ei ole. Tai kun sen jakautuminen on niin radi-kaalia, että sydämeen sattuu. Kolmas vuosi on ollut silkkaa työtä, työtä, työtä.

Siinä teille, moralistit! Kaiken tämän aikaa olen – uskokaa tai älkää – pohtinut koulu-tuskysymyksiä aivot tuhannen sykkyrällä. Viimein kolmannen vuoden keväässä on tullut aika hakea kouluun.

Nuoria yritetään väsymättä houkutella kat-keamattomaan, toistaiseksi voimassa ole-vaan koulunpenkkikierteeseen. Välivuosia kannattaa välttää kuin ruttoa, sanotaan. Minä sanon, että heittäkää kalenterit ja herätyskellot roskikseen ja vetäkää hen-keä! Olen ehkä valinnoillani häpäissyt hyvämaineisen lukioni vahvat perinteet päämäärätietoisesta ja urakeskeisestä elämäntyylistä ja näyttänyt sentteriä yhteiskunnan ihanteille. Mutta se ei ole ollut itsetarkoitus. Elämäni käsikirjoitus ei vain ole kirjoitettuna opinto-oppaisiin. Päämääräni on ollut toteuttaa unelmiani, ja sen olen totta vie tehnyt!

30

Helmikuinen kirpsakka pakkaspäivä saa ytimessä asti viluttamaan ja mieli tekisi vain käpertyä peiton alle lämpimään pehmeyteen.

Sen sijaan olen töissä ja odotan seuraavaa tapaamista suurella mielenkiinnolla. Ovikello soi. Tiedättekö ne ihmiset, jotka säteilevät hy-vää oloa, terveyttä ja energiaa? Aurinkoisia isolla A:lla. Ovesta tupsahti sisään juuri täl-lainen henkilö, 30-vuotias elintarviketekno-logiaa sekä personal traineriksi opiskeleva Anna.

Kun ei näytä enää itseltäänAnnan ylipaino kertyi kahden raskauden kiloista, joten monen naisen on helppo sa-maistua hänen tarinaansa. Mutta miksi jot-kut onnistuvat ja toiset eivät? Anna pitää tärkeimpänä laihdutusprosessissa omaa motivaatiota ja sen ylläpitoa. – Sisälläni tunsin olevani se sama hoikka ja urheilullinen tyttö, joka olin ennen raskauk-sia. Halusin sen näkyvän jatkossa myös ulo-späin. Kun jotain haluaa oikein paljon, tekee sen eteen mielellään töitä. Näkyvät tulokset palkitsevat konkreettisesti ja motivaatio kan-taa silloin pitkälle.

Tavoitteena unelmaOn selvää, että laihduttamisen aloittaminen on helppoa, mutta päätöksessä pysyminen ei. Terveys on sille hyvä lähtökohta. Itse olen ollut tähän asti onnekas, koska en ole jou-tunut koskaan laihduttamaan. Kuitenkin ar-

vostan suuresti ihmisiä, jotka ovat tehneet onnistuneen elämäntaparemontin. Kuten kaikissa projekteissa, on tässäkin muistettava asettaa itselleen selkeät tavoit-teet. Niin teki myös Anna. – Aloitin elämäntaparemonttini poikkeuk-sellisesti uuden vuoden aattona. Muut juhli-vat, kun minä punnitsin tyytyväisenä kanaa ja vihanneksia. Viikkoa myöhemmin perustin laihdutuspäätökseni tueksi blogin nimeltä Too big to be me. Tavoitteeksi otin 26 kilon painonpudotuksen.

Blogista tukea ja tsemppiäAnna kirjoittaa myös suosittua laihdutus- ja treeniblogia, jossa hän kertoo avoimesti on-nistumisista ja vastoinkäymisistä. Blogin ensisi-jainen tavoite oli tehdä laihduttamisesta ju-lkista ja saada sitä kautta tukea ja tsemppiä painonpudotustavoitteeseen pääsemiseksi. Ja se toimi! Anna kokee, että juuri blogin kautta saatu palaute ja tuki on korvaama-tonta ja kätevästi myös hillitsee herkuttelua valvovien silmien alla. Annan blogissa pyörii myös jonkin verran sponsoreita. Hän ei kuitenkaan tavoitellut diilejä tarkoituksella. Yhteistyöpyyntöjä on tullut kun blogiin eksyneet ovat ihastuneet Annan avoimuuteen ja tarinaan. Maino-spaikaksi Anna ei halua blogin muuttuvan ja harkitsee yhteistyön aina tapauskohtaisesti ja tarkkaan. Hän haluaa voida olla aidosti sitä mieltä, mitä tuotteista ja palveluista kir-joittaa. Sanoisin, että rehellisyys ja avoimuus ovat sanoja, jotka kuvaavat Annan blogi-

moraalia parhaiten. – Tarjouksia on tullut nettipelisivustoista kotijumppalaitteisiin ja laihdutuskapseleihin, mutta eihän niillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että minä onnistuisin, kertoo Anna.

Tasapaino on parempi kuin alipainoTrendit kulkevat aaltoina ja treenaaminen on selkeästi yksi tämän hetken kuumimmista. En puhu siis laihuudesta tai pelkästään laih-duttamisesta, vaan lihasten tavoitteellisesta kasvattamisesta. On erilaisia valmiita treeni- ja ruokavalio-ohjeita, joita voi ostaa netistä ja seurata omaa kehitystään superdietissä. Kuntosalilla käyminen on pop, varusteet pitää olla kun-nossa ja kotoa löytyä vähintäänkin gramma-vaaka ruokailun tarkkailua varten. Tämän päälle lisäravinteiden viidakko. Mitä mieltä personal traineriksi opiskeleva on kaikesta tästä tuotteistamisesta? – Kun tavoitteena on tasapainoinen var-talo ja hyvä lihaskunto, on se ehdottomasti parempi kuin pitkään vallinnut alipainoihan-ne. Kannatan ehdottomasti treenaamista ja sitä, että huolehditaan omasta hyvinvoin-nista. Mitään pikadieettejä en suosittele ja rahat kannattaa säästää mieluummin siihen koulutettuun personal traineriin kuin pussikeittokuureja tarjoavaan yritykseen tai tuotteisiin. Unelmavartalon tavoittelussa ei ole oikotietä onneen.

Naisilla yleisimpiä syitä laihduttaa ovat huono vaateostosreissu, lomamatka, juhlat sekä ulkoa tule-vat paineet. Miehet päätyvät laihduttamaan epätyydyttävän valokuvan tai ulkonäköodotusten vuoksi. Miehillä uuden vuoden lupaukset ovat yleisempi syy aloittaa laihdutus kun naisilla. Anna

Liljeroos teki sen mihin kaikki eivät pysty. Hän piti uuden vuoden lupauksensa ja pudotti painoaan 14 kuukaudessa 26 kiloa!

31

kulttuuri

Kohti kevyttä elämääYksin on vaikea onnistua, myös laihdutuk-sessa. Jos haluaa elämäänsä muutoksen, ei sitä tietoa kannata pantata vain omassa päässä, vaan kertoa koko maailmalle. Tai vähintään lähipiirille. Anna muistuttaa, että avoimesti asiasta puhumalla voi saada tukea yllättäviltä tahoilta ja ääneen sanot-tuna syntyy pieni sosiaalinen paine, jolla välttää myös monet pullarepsahdukset. – Laihduttamisen kanssa ei varmasti ole yksin! Mieti miten ihanaa laihduttaminen on ja nauti matkasta kohti kevyempää var-taloa, Anna tsemppaa kanssalaihduttajia.Ammattikosmetiikkaa maahantuova yritys, jossa työskentelen, tekee usean tahon kans-sa sponsorointiyhteistyötä ja Annasta tulee mahdollisesti uusi Académie -ihonhoitosar-jan kasvo.

Annan Blogin löydät: toobigtobeme.blogs-pot.fi

Teksti: Salla AiraksinenKuvat: Anna Liljeroos ja Petri Mast /Gazoz

32

Vuosi 2012, nuorten talviolympia-laiset Innsbruckissa, Itävallassa. Suomen voittoisan joukkueen lai-turi, 15-vuotias Kasperi Kapanen

hurmaa pelillään. Eivät vain ne vastus-tamattomat harhautukset ja tärkeät maalit, vaan se valtava riemu mikä pienessä mie-hessä räjähtää kun verkko heiluu. Tuuletus on epäsuomalaisen antaumuksellista ja ilo tarttuu katsojiinkin. – Olen aika värikäs tuolla kentällä. Peli on minulle iloa ja pelleilyä kavereiden kanssa, ja se varmaan näkyy. Maalin tehtyä pitää tietenkin näyttää miltä tuntuu, maalit ovat tässä vaiheessa iso juttu. Oikeastaan elän niistä, Kasperi kuvailee.

Harppaus B-junnuista liigan kakkoskenttäänNyt eletään kevättä 2013. Kuluneella kaudella Kasperi on ottanut kehityksessä suuria harppauksia. Tavallisesti 16-vuotias pelaa Suomessa C- tai B-juniori-ikäluokassa. Niinpä Kasperikin lähti kauteen odotuksin, että saisi kokeilla hyvillä peliminuuteilla A-junioreissa. Toisin kävi – paljon paremmin. Jo joulukuus-sa nuorukainen teki liigadebyytin. Neljän-nessä liigaottelussaan hän iski ensimmäisen maalin ja lopulta 27. helmikuuta syntyi se historiallinen osuma, kun isä ja poika, Sami ja Kasperi iskivät molemmat limpun häkkiin.Runkosarjan päätyttyä Kasperi on pelannut

13 ottelua tehoin 4+0. Saatu vastuu ja hyvä tulos yllätti kolmannen polven kiekkoilijan it-sensäkin.– Peli paranee koko ajan eikä tarvitse jännit-tää enää. Tuntuu hienolta, että olen oikeasti osa joukkuetta enkä täytemies A-junioreista. Roolini kakkoskentässä on iso, mutta mie-lestäni olen vastannut huutoon erittäin hyvin.Kova harjoittelu on kehityksen tekijä. Har-joituksissa on käytävä päivittäin, tehdä punt-tia, jäätä ja omatoimisia harjoitteita. Vaneri ja maali löytyvät Kapastenkin kotoa, johon lätkitään kiekkoja jääkauden ulkopuolella. Vapaapäiviä jää vähän ja se aika levätään – vaikka vanhempien mielestä koulukin pitäisi käydä.

Kasperi Kapanen on lahjakkuus ja osa suomalaista kiekkohisto-riaa. Jo 16-vuotiaana hän pelaa SM-liigaa ja mättää maaleja isänsä Samin kanssa. Mikään ei tule ilmaiseksi, sillä jääkiekko

on työ.

33 33

– Urheilulukiossa opiskelen sen minkä ehdin. Kun treenit ovat kello 9-13, niin siinä alkaa koulupäivä olla ohi. Yritän suorittaa kurssit itsenäisesti.

Sami Kapanen on idoli myös pojalleenKasperi kiittää kehityksestä isäänsä. Maail-manmestarina ja NHL:n tähdistössäkin pelanneena Sami Kapanen onkin mitä vakuuttavin mentori. Itse asiassa hän on Kas-perille paljon enemmänkin.– Isä on mun idoli ja kuin paras kaveri. On ihan totta, että jäähallin sisäpuolella en olisi ilman häntä. Hän on auttanut kiekkoural-lani niin paljon, etten osaa kiittää siitä. Olen nähnyt mihin Sami pystyy, ja tiedän, että

kun teen kovasti töitä, minusta tulee joskus sama mies, parempikin. Haluan tietysti olla parempi! Tämä isä-poika-suhde on aika epäta-vanomainen. Usein 16-vuotias ottaa isäänsä etäisyyttä ja saattaa suhtautua yhteisiin esi-intymisiin häpeillen.– Jos isä alkaisi siviilissä pelleilemään, niin sit-ten tulisi varmaan reaktio: no niin, rauhoitu! Muuten olen ylpeä isästäni.

Kapteenin poika ei saa kopissa isältään mitään erityiskohtelua. Isän rooli jää hallin ulkopuolelle. Toisaalta joukkueen pienin saa aina osansa isompien herjanheitosta. Se ku-uluu joukkuehenkeen ja Kasperi nauttii siitä. Hän on kasvanut jo osaksi kalpaperhettä.– Pienenä poikana kävin joka pelin jälkeen kopissa, niin tunnemme pelaajien kesken toisemme aika hyvin ja he ovat tosi mukavia minulle. Isommat hyväksyy mut joukkoon ja voidaan luottaa toisiimme. Se auttaa pal-jon, että on vanhempia pelaajia, jotka tu-kee ja neuvoo asioissa.

Hölmöilyistä pitäärangaista kovemminVanhemmat pelaajat eivät voi olla tuke-na joka paikassa. Kasperia vuotta van-hempi joukkuekaveri Artturi Lehkonen jäi kiekottomana 37-vuotiaan Jarkko Ruudun jyräämäksi. Lehkonen sai aivotärähdyksen, Ruutu neljä ottelua pelikieltoa.– Siinä on hyvä esimerkki pelaajasta, joka osaisi pelata, jos vain haluaisi. Tuntuu, et-tei Ruutu halua tehdä muuta kuin harmia. Ruutu on hölmöillyt monta kertaa ja siihen nähden pelikiellot ovat olleet laimeita. Kun koko ajan rötöstelee, niin seuraukset pitää koventua. Myös Sami Kapanen jäi NHL-ural-laan ikimuistoisen pahasti jyrän alle. Darcy Tucker ajoi isä-Kapasen laitaan niin rajusti,

etteivät Philadelphia-tähden jalat meinan-neet kantaa.– Tucker on likainen kaveri. En viitsi puhua siitä tämän enempää, muuten alkaa raiv-ostuttaa. Kasperi ei pidä jääkiekkoa vaarallisena la-jina. Vahingot eivät hänen mukaansa koidu fyysisistä eroista, sillä ne ovat niin pieniä. On tosin muistettava, että esimerkiksi Jarkko Ruudulla on pituutta 188cm, Artturi Lehko-sella lähes kymmenen senttiä vähemmän ja painoerokin on 24kg Ruudun eduksi.– On väärin alkaa puhumaan taklausten hill-itsemisestä. Kovat, puhtaat taklaukset kuulu-vat jääkiekkoon. Minulle paras pelitapa on sopivasti taktiikkaa ja tunnetta. Siihen kuu-luu, että välillä on kiva taklatakin.

KalPan hallitsijasuvun perintöprinssi?Roolimalliuttakin nuorukainen on pysähtynyt ajattelemaan ja tuntee siinä vastuunsa.– Koetan olla sellainen jääkiekkoilija, josta voi ottaa mallia. Kaukalossa tietysti sattuu ja tapahtuu, kun tunteet tulevat peliin, mutta kaukalon ulkopuolella pitää olla ihmisiksi. En halua antaa junnuille kuvaa, että hölmöilisin.Kapasten kohdalla on otettava puheeksi seurauskollisuus. Oikeastaan on puhuttava jo hallitsijaperheestä. Kasperin isoisä Hannu Kapanen toimii KalPan hallituksessa, setä Kimmo toimitusjohtajana ja Sami-isä on pait-si hallituksen puheenjohtaja myös kuopio-laisseuran suuromistaja. Sami on yhtä kautta lukuunottamatta pelannut Suomessa vain KalPassa, käväisipä jopa mestistasolla. – KalPa on hieno seura. En näkisi itseäni muualla, olen niin kotona täällä. Haluan seu-rata isän jalanjälkiä myös seuran johdossa, Kasperi Kapanen visioi.

Teksti: Juhani OjalehtoKuvat: Teemu Soini

34

– Naurujoogan jälkeen tulee nukuttua tosi hyvin, Henriikka kertoo. Naurujooga tukee arkista hyvinvointia, aut-taa jaksamaan ja tuo elämään positiivisuut-ta. Naurujoogassa uskalletaan nauraa ark-isille asioille, joille ei tavallisesti saisi nauraa.Tarkoituksena on rohkaista ihmisiä nau-ramaan tilanteissa, joissa muuten saattaisi menettää hermonsa, vihastuttaa tai tuntea olonsa surulliseksi. Yhtenä naurujoogan tarkoituksena on kehittää omaa myönteistä elämänasennetta.

Naurun voimaa koko porukallaHenriikan naurujoogatunnilla on tällä kertaa ainoastaan ensikertalaisia.– Nyt jos on kysyttävää, saa kysyä, mutta tunnin aikana sanottavansa saa ainoastaan

kertoa nauramalla, Henriikka ohjeistaa.Vaikka naurujooga vaatii tietynlaista heit-täytymistä tilanteeseen ja oman itsensä tunnustelua, on ryhmän voima aina tukena. Alussa onkin tärkeää poistaa ryhmältä estot. Estot poistuvat totuttelemalla nauramaan erilaisten harjoitusten avulla. Harjoitukset voivat liittyä arkisiin tilanteisiin. Pareittain voidaan esimerkiksi käynnistää toisen nauru pitämällä kädestä kiinni ja tekemällä sa-manlainen liike kuin ruohonleikkuria käyn-nistettäisiin. Tunnin aikana voidaan nauttia myös mie-likuvitusteetä ja upotella teelippua toisessa kädessään olevaan mukiin. Oman teelajinsa saa kertoa ainoastaan nauramalla vierus-toverilla. Toisaalta otetaan käteen myös kuviteltu

Naurujoogassa löydetään tapa nauraa ilman syytä. Opettajaopiskelija Henriikka Puolitaival kävi ensimmäisen kerran naurujoogassa 8 vuotta sitten.

Kokemuksesta innostuneena hän alkoi vetää naurujoogaa ystävilleen ja pian erilaisille ryhmille.

kuminauha, joka kuvastaa ikävää tai vai-keaa asiaa. Kuminauhaa venytetään ja venytetään ratkeamispisteeseen asti, jotta saadaan kunnon naurunrämäkkä aikaiseksi.Tunnilla huomaa, miten nauru tarttuu. Kun vi-erustoveri hekottaa täysillä, niin pian hohot-taa itsekin vieressä.

Nauru karkaa käsistäOsallistujat tuntuvat eläytyvän ja lähtevän kunnolla mukaan. Loppuvaiheessa on va-paanauruosio, jossa naurua ei useinkaan enää tarvitse tekemällä tehdä. On päästy syvänauruun, jolle ei meinaa tulla loppua millään.– Tässä tuli enemmän hiki kuin jumpassa, naurujoogailijat tuumaavat.– Niinpä, tämähän on urheilua, Henriikka

Naurujoogatunneilla ainoa sallittu yhteinen kieli on nauru

35

naurahtaa.Toisinaan ensimmäistä kertaa mukana ole-vat saattavat jännittää tilannetta jonkin ver-ran.– Täytyy hyväksyä kaikki tunteet mitä nauru-joogassa tulee. Jos nauru ei lähde, niin hy-väksytään se, eikä pakoteta.Henriikka itse säikähti omaa nauruääntään aloittaessaan naurujoogan.– Miten se onkaan niin matala ja möreä, il-oinen nauruohjaaja tuumaa.Tunteilla kuuluukin siis revitellä ja antaa nau-run tulla itsestään.

Teksti ja kuvat Minttu Sistonen

Intialaisen Madam Katarian kehittämä metodi

Essi Tolonen toi Suomeen 1995

Nauru lisää hyvää oloa ja jaksamista

Sisältää erilaisia nauruharjoituksia, syvähengitystä ja vapaanauruosio

Aluksi keinotekoinen nauru tarttuu pian koko ryhmään aitona naurun voimana

Sopii säännölliseksi hyvinvoinnin ylläpitäjäksi tai vain virkistykseksiKaikenlaisille naurajille ja nauruäänille

Naurujoogatunneilla ainoa sallittu yhteinen kieli on nauru

Henriikka Puolitaival innostui naurujoogasta ja ryhtyi viemään naurun voimaa eteenpäin ohjaajana.

36

Miten ruokamme eli elämänsä

Toimittaja Elina Lappalainen (s. 1984) on tarttunut esikoiskirjassaan tärkeään, mutta vielä melko vähän käsiteltyyn aiheeseen: tuotantoeläinten hyvinvointi-in. Kirjan käsittelemät tilat toimivat täysin laillisesti, mutta laillisuus ei takaa eläint-en hyvinvointia. Lehmät voivat viettää koko talven navetassa pääsemättä liik-kumaan ja seurustelemaan muiden laji-tovereidensa kanssa. Broilerit ripustetaan jaloistaan pää alaspäin kuljetushihnalle ja tainnutetaan kastamalla pää al-taaseen, johon johdetaan sähköä. Ema-

kot ovat oikeita synnytyskoneita: ne siemennetään välittömästi, kun edelliset porsaat on vieroitettu. Emakko viettää suurimman osan elämästään ahtaassa häkissä voimatta liikkua. Emak-kohäkit ovatkin vakava hyvinvointiongelma, mutta häkeistä luopuminen tulisi tuottajille kalliiksi.Lappalainen ei ole kasvissyöjä, eikä sellaiseksi halua. Kirja ei siis yritä käännyttää ketään kasvissyöjäksi, mutta saa lukijan pohti-maan, kannattaisiko omaa lihankulutusta vähentää – ja valitse-maan lihan tarkemmin ja eettisemmin. Lappalaisen teksti on sujuvaa ja järjestelmällistä luettavaa. Kirja on jaettu selkeisiin aihepiireihin. Faktalaatikot ovat ytimekkäitä. Lappalainen on tehnyt paljon taustatyötä kirjansa eteen: hän on vieraillut useissa tuotantolaitoksissa ja ottanut huomioon niin tuottajien kuin eläintensuojelijoiden kannat.Syötäväksi kasvatetut voitti esikoiskirjallaan sekä Tieto-Finland-ian että Kanava-tietokirjapalkinnon vuonna 2012. Se on hieno saavutus esikoiskirjalta – ja signaali siitä, että eläinten hyvinvoin-tia ei voi enää ohittaa olankohautuksella.Kirjalla on tutustumisen arvoiset nettisivut: www.syotavaksikas-vatetut.fi.

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut. Miten ruokasi eli elämänsä Atena. 355 s.Arvostelija: Tiina Nyyssönen

Aluepolitiikka laukaisee sisäisen konfliktin

Mikko-Pekka Heikkisen uutuusteos Terveisiä Kutturasta on kertomus kah-tiajakautuneesta Suomesta. Sorretulle Pohjois-Suomelle on viimeinen niitti, kun maalaisille asetetaan muuttokielto Hel-sinkiin. Pohjois-Suomi eroaa omaksi val-tiokseen ja syttyy sisällissota. Terveisiä Kutturasta omaa erinomaisen yhteiskunnallisen romaanin ainekset. Taitavaan kerrontaan on yhdistetty merkittävän mutta kirjallisuudessa vähemmän käsitellyn yhteiskunnal-

lisen aiheen, aluepolitiikan, käsittely. Kuntauudistus, keskittäm-ispolitiikka sekä alueellisen eriarvoisuuden kasvu ovat meidän suomalaisten jokapäiväistä arkea. Heikkinen kuvaa taitavan liioitellusti, mihin kehitys saattaa pahimmillaan johtaa. Jotain jää kuitenkin puuttumaan. Heikkinen pyrkii kirjoittamaan satiirisesti kertoen stereotypioita niin citykaneista kuin pohjoisen potuista. Tässä piilee myös romaanin heikkous. Vaikka vitsit jak-savat naurattaa alkuun, jäävät päähenkilöt lopulta kovin pin-nalliseksi. Terveisiä Kutturasta ei onnistu näin inhimillistämään keskittämispolitiikan ongelmia. Aineksia Heikkisen teoksessa kuitenkin on. Se nostaa esille ajan-kohtaisia teemoja, kuten Pohjois-Suomen mahdollisuuksia ja paikallisuuden tärkeää merkitystä. Samalla se on puheenvuoro sen puolesta, että koko Suomen asia on tärkeä. Terveisiä Kut-turasta on siis tutustumisen arvoinen teos, vaikka lukukokemus jättää toivomisen varaa.

Mikko-Pekka Heikkinen. Terveiset Kutturasta. 268 s. Johnny Kniga 2012.

21 tapaa pilata avioliitto

Anna (Armi Toivanen) on reipas, vahva ja itsenäinen nainen. Hän työskentelee erotutkijana, eikä usko avioliittoon. Hänen ystävänsä Aino (Essi Hellén) on Annan vastakohta ja uskoo vaalean-punaiseen rakkauteen, kuten myös radiosta ennustamiseen. Sannan as-sistentti Jouni (Aku Hirviniemi) ei pu-olestaan usko enää mihinkään, koska hänen vaimonsa Elli (Pamela Tola) te-

kee elämästä sietämätöntä mustasukkaisuuskohtauksillaan. Aleksi (Riku Nieminen), jonka avioliittoa Anna on tutkinut, ei tunnu tietävän mihin uskoisi, koska hänen vaimonsa löysi itsensä toisen miehen luota. 21 tapaa pilata avioliitto on moneen makuun sopivaa suoma-laista komediaa. Elokuvassa on hyviä oivalluksia, hauskaa tilan-nekomiikkaa ja se ratsastaa selkeästi tosiasioiden liioittelulla. Roolihahmojen ominaispiirteet ja elokuvan kohtaukset on kari-katyyrimaisesti yli kuvattuja, jolloin jokainen katsoja löytää heistä itseään tai tilanteista omia epäonnistuneita parisuhteitaan. Jo pelkkä kuumimmista suomalaisista näyttelijänimistä koos-tuva näyttelijäkaarti tekee elokuvasta katsomisen arvoisen. Omaan top kolmoseeni kotimaisten komedioiden listalla eloku-va ei aivan yllä, mutta kyllä sen uudelleenkin katsoo hyvässä seurassa. Loistavaa treffimatskua huumorintajuisille!

Ohjaus: Johanna VuoksenmaaPääosissa: Aarre Karén, Aku Hirviniemi, Armi Toivanen, Eila Roine, Essi Hellén, Hannele Lauri, Jarkko Niemi, Krisse Salminen, Miia Nuutila, Pamela Tola, Riku Nieminen, Vesa VierikkoGenre: KomediaArvostelu: Salla Airaksinen

Pilvikartasto (2012)Cloud Atlas

Cloud Atlas, suomalaisittain Pilvikartasto, on vaikuttava eri aikakausiin syventyvä elokuva, joka käsittelee menneisyyden vaikutusta tulevaisuuteen. Pilvikartasto sai ensi-iltansa Suomessa 1.3.2013, vai-kka ensin tiedotettiin, ettei elokuvaa tulisi lainkaan Suomen elokuvateattereihin.Pilvikartasto on ehdottomasti ”pakko nähdä” –elokuva Tom Hanks faneille, sillä Tomin ollessa remmissä, ei leffa vain

voi olla huono. Elokuvassa on myös useita muita nimeä kerän-neitä näyttelijöitä, kuten Halle Berry ja Hugh Grant. Elokuvassa esitetään kuusi toisiinsa enemmän tai vähemmän liittyvää tarinaa. Juonen tarkoitus on näyttää, että pienistä asioista voi myöhemmin seurata jopa vallankumous. Kuiten-kin joidenkin tarinoiden osuutta elokuvan kokonaisuuteen on hankala ymmärtää. Suuremman kuvan hahmottaminen vaatisi luultavasti toisen katselukerran. Hauska ja erikoisempi piirre elokuvassa on se, että eri ai-kakausilla esiintyviä hahmoja näyttelee kuitenkin samat näyt-telijät, osa jopa eri sukupuolta. Maskeeraukset on niin taitavasti tehty, että ajoittain saa arvuutella kuka näyttelijöistä milloinkin on kyseessä. Elokuva on myös visuaalisesti erittäin näyttävä.Väsyneenä tätä elokuvaa ei kannata katsoa, sillä ainakin omal-la kohdallani se vaati reilummin aivosolujen käyttöä, kuin perus kevyen komediapläjäyksen kanssa. Suosittelen kaikille, jotka ha-luavat hieman haastetta elokuvan katseluun.

Ohjaus: Tom Tykwer, Andy Wachowski, Lana WachowskiPääosissa: Tom Hanks, Halle Berry, Hugo Weaving, Jim Sturgess, Susan Sarandon, Hugh Grant, Jim Broadbent, Ben Whishaw, James D’ArcyGenre: Draama, sci-fiArvostelu: Kaisu Airaksinen36

37

Kakkaran tarina. Kuten tiedämme, puheenjohtaja Sipilä esitteli mielenkiintoisesti nimetyn kakkaramallin Suomen

pelastussuunnitelmaksi.

38 38

Suomen Keskustanuoret ryApollonkatu 11 a00100 Helsinkiinfo@keskustanuoret.fiwww.keskustanuoret.fi

Etelä-Karjalan Keskustanuoret Valtakatu 5453100 Lappeenrantapuh: 044 3122 982fax: 05-4156 105 etela-karjala@keskustanuoret.fi

Etelä-Pohjanmaan KeskustanuoretKeskuskatu 11 a60100 Seinäjokigsm: 045 878 6300fax: 06-2233 330etela-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Etelä-Savon KeskustanuoretPorrassalmenkatu 3350100 Mikkelipuh: 044 369 9601etela-savo@keskustanuoret.fi

Helsingin KeskustanuoretApollonkatu 11 a00100 Helsinkipuh: 044 5144 361helsinki@keskustanuoret.fi

Hämeen KeskustanuoretHämeenkatu 9 A 5 krs.15110 Lahtipuh: 040 418 1150 hame@keskustanuoret.fi

Itä-Savon KeskustanuoretTottinkatu 1557130 Savonlinnapuh: 015-5311 45gsm: 050 347 3556fax: 015-5355 373 ita-savo@keskustanuoret.fi

Kainuun KeskustanuoretKauppakatu 26 A / 2. krs87100 Kajaanipuh: 040 8289 147fax: 08-6121 148kainuu@keskustanuoret.fi

Keski-Pohjanmaan KeskustanuoretIsokatu 267100 Kokkolapuh: 040 7769 338fax: 06-8314 993keski-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Keski-Suomen KeskustanuoretCygnaeuksenkatu 12 B 1640100 Jyväskyläpuh: 014 214 997, 040 7210 636fax: 014-214 448keski-suomi@keskustanuoret.fi

Kymenlaakson KeskustanuoretKivimiehenkatu 7 as 1245100 Kouvolapuh: 05-3752174, 040 831 8972fax: 05-3752530kymenlaakso@keskustanuoret.fi

Lapin KeskustanuoretKansankatu 12 A 496100 Rovaniemipuh: 040 579 2056fax: 016-313358lappi@keskustanuoret.fi

Pirkanmaan KeskustanuoretNäsilinnankatu 23 A 133210 Tamperepuh: 045 1274 794 pirkanmaa@keskustanuoret.fi

Pohjois-Karjalan KeskustanuoretSiltakatu 2280100 Joensuupuh: 044 3122 982 pohjois-karjala@keskustanuoret.fi

Pohjois-Pohjanmaan KeskustanuoretKoulukatu 31 A 290100 Oulupuh: 08-5711740, 040 591 9006fax: 08-5711790pohjois-pohjanmaa@keskustanuoret.fi

Piirien yhteystiedotPohjois-Savon KeskustanuoretSuokatu 3170110 Kuopiopuh: 017 369 9601, 044 369 9601fax: 017 369 9611pohjois-savo@keskustanuoret.fi

Satakunnan KeskustanuoretItäpuisto 928100 Poripuh: 044 0336 588fax: 02-6335599satakunta@keskustanuoret.fi

Uudenmaan KeskustanuoretApollonkatu 11 a00100 Helsinkipuh: 044 7514 363 uusimaa@keskustanuoret.fi

Varsinais-Suomen KeskustanuoretLinnankatu 21 B 3520100 Turkugsm: 044 5322 332puh: 02-2322 332fax: 02-2312 036varsinais-suomi@keskustanuoret.fi

Mikä lehdessä ihastutti, mikä vihastutti?

Mitä haluaisin kuulla lisää?

Lähetä palautetta ja juttuideoita osoitteeseen

paatoimittaja@keskustanuoret.fi

39

palmusenpahat

1. Tänä vuonna (2013) Suomessa ei ole yleisiä vaaleja. Mikä oli edellinen vaaliton vuosi?

2. Mikä on Täällä Pohjantähden alla kirjassa räätäli Halmeen etunimi?

3. Sisu -pastillissa on kirjain S. Mikä kirjain on Läkerol -pastillissa?

4. Kenen maailmankuulun historiallisen henkilön mukaan on nimetty Aku Ankan koira?

5. Millä Euroopan sisämaavaltiolla on naapurinaan vain sisämaavaltioita?

6. Kenen Yhdysvaltain presidentin mukaan on nimetty NASA:n avaruuskeskus?

7. Missä iässä Suomessa alkaa kansalaisen rikos-oikeudellinen vastuu?

8. Kuinka monta ihmistä Raamatun mukaan pelastui vedenpaisumuksesta?

9. Montako kuukautta kestää lehmän raskaus?

10. Mikä on jalkapallojoukkue Benfican kotikaupunki?

Turkulaisen visakonkari Lauri Palmusen kiperät kysymykset

pistävät pääkopan aivonystyrät liikkeelle.

Vastaukset:

1. 2010

2. Aadolf

3. A. Pastillin kehitti Adolf Ahlgren.4. Simon Bolivarin (engl. Bolivar, suom. Pulivari)

5. Lichtensteinilla. Naapurimaat ovat Sveitsi ja Itävälta.

6. John F. Kennedyn (Kennedy Space Center)

7. 15-vuotiaana

8. kahdeksan (Nooa, hänen vaimonsa, heidän kolme poikaansa ja näiden puolisot)

9. yhdeksän

10. Lissabon

Nuori Keskusta on Keskustanuorten jäsenlehti

Jos sinulle tulee Nuori Keskusta -lehti kotiinkannettuna, olet Kes-

kustanuorten jäsen. Jäsenenä voit myös osallistua

tapahtumiimme ja koulutuksiimme ja saat mahdollisuuden vaikut-

taa sinulle tärkeisiin asioihin yhteiskunnassamme.

Mikäli yhteystietosi muuttuvat, teethän ilmoituksen

osoitteeseen info@keskustanuoret.fi, jotta lehti löytää

luoksesi jatkossakin.

Lisätietoja Keskustanuorten toiminnasta löydät osoitteesta

www.keskustanuoret.fi

40

Kyllä! Haluan tietoa Keskustanuorista Haluan liittyä jäseneksi Keskustanuoriin Haluan ilmaisen näytenumeron Nuori Keskusta -lehdestä

Nimi......................................................................................................... Lähiosoite............................................................................................... Postinumero ja postitoimipaikka......................................................... Sähköposti............................................................................................. syntymävuosi.........................................................................................

Allekirjoitus..............................................................................................

Voit täyttää lomakkeen myös osoitteessa www.keskustanuoret.fi

Keskusta-nuoret

maksavatpostimaksun

KeskustanuoretTunnus 5005576 00003 Vastauslähetys

Keskustanuoret järjestää viikonlopun mittaisia eri aihealueisiin keskittyviä koulutuksia vuoden aikana kuusi jokaiselta eri politiikan lohkolta. Kurssin aikana kuullaan alan asiantuntijoiden alustuksia, tehdään erilaisia harjoituksia sekä käydään poliittista keskustelua ja vedetään johtopäätöksiä. Tavoitteena on kouluttaa osallistujia ja syventää heidän osaamistaan.

Eri aihepiiriin keskittyvät kurssit on suunnattu laajasti Keskustanuorten toimijoille ja muille nuorille, joita aihe kiinnostaa. Nuori voi osallistua jokaiselle kurssille tai vaihtoehtoisesti osallistua vain niille kursseille, jotka kiinnostavat ja sopivat aikatauluun. Kurssien erityisenä tavoitteena on paitsi lisätä osallistujien tieto-taito-tasoa, kasvattaa myös ajattelemaan, kyseenalaistamaan ja keskustelemaan syvällisesti.

TULE MUKAAN!

KURSSIAIKATAULU

13.-14.4. Politiikan akatemia - Kuntapolitiikka

18.-19.5. Politiikan akatemia - Ympäristö ja luonnonvarat

5.-6.10. Politiikan akatemia - Kansainvälisyys

16.-17.11. Politiikan akatemia - Arvot ja aatteet

7.-8.12. Politiikan akatemia - Koulutus