nuoren aito kohtaaminen, studia generalia -luentosarja

NUOR(T)EN AITO KOHTAAMINENStudia Generalia -luennot 25.-27.3.2014

Virrat, Ilmajoki, Kokkola

25.-27.3.20141

Filosofian tohtori (kasvatusfilosofia, etiikka,

arvokasvatus), Tampereen yliopisto

Perustanut vuonna 1996 Non Fighting Generation

ry:n, jossa nykyisin kehitysjohtajana ja hallituksen

varapuheenjohtajana

NFG on valtakunnallinen järjestö, joka on

erikoistunut nuorten arvo- ja väkivallattomuus-

kasvatukseen / nuorten elämäntaidolliseen ja

eettiseen kasvatukseen

25.-27.3.2014© Timo Purjo

Kuka olen?

2

Päivän aiheet

25.-27.3.2014© Timo Purjo

1. Näkökulmia kasvatukseen

2. Lähtökohtia ihmisenä olemiseen

3. Nuoren kasvatuksellisen kohtaamisen

taito

4. Nuoren tunnustaminen persoonaksi

5. Kasvatus yhteiskunnalliseen

arvovaikuttamiseen

3

1. Näkökulmia kasvatukseen

Kaikki, mutta erityisesti lapset ja nuoret, tarvitsevat

kasvatusta kasvaakseen

Kasvatusvastuu seuraavasta sukupolvesta kaikkien

aikuisten yhteinen, jakamaton

Kasvatusyhteistyö avainasemassa

Yhteinen ymmärrys kasvatusvastuusta ja

kasvatuksen olemuksesta olisi tärkeää

Ensimmäisenä askeleena kasvatusvastuullisten

välisen ymmärrysyhteyden luominen

25.-27.3.2014© Timo Purjo4

1. Kasvatusvastuu ja -vaikuttaminen

25.-27.3.2014© Timo Purjo5

Kaikella sillä, miten suhtaudumme toisiin ja

toimimme heitä kohtaan, on kasvatusvaikutuksia

Omat vakiintuneet suhtautumis- ja toimintatapamme,

vaikuttavat kaikkiin paikalla oleviin lapsiin ja nuoriin,

halusimme sitä tai emme

Vaikutukset sitä suurempia, mitä läheisempi ja

tiiviimpi suhde

Omien vanhempien ja jokaisen lasten tai nuorten parissa

toimivan suhtautumis- ja toimintatavoilla aina merkittäviä

kasvatusvaikutuksia, pyrittiin siihen tai ei

1. Kasvatusvastuu ja -vaikuttaminen

25.-27.3.2014© Timo Purjo6

Esimerkki on paras, tehokkain kasvattaja

Jokainen kasvattaa esimerkillään, jonka hän

antaa toisten ihmisten kohtaamisen tavoista,

toisten kohtelusta

Kaikkein tärkeintä on se, miten kohtaamme

lapsen tai nuoren itsensä…

1. Esimerkki on paras kasvattaja

Pohdittavaa

Millaista esimerkkiä tahdon näyttää ja millaista en?

Millaista esimerkkiä voisin ja millaista esimerkkiä minun

tulisi näyttää kohtaamisissani nuorten kanssa (tai muiden

työntekijöiden, nuorten vanhempien jne. varsinkin, kun

nuoret näkevät tai kuulevat)?

Missä olen nyt ja miten voisin päästä tavoitteeseeni?

Miten käyttäydyn urheilukatsomossa a) yleisesti, b) kun

lapseni on kentällä?

25.-27.3.2014© Timo Purjo7

1. Esimerkki on paras kasvattaja

Kohtele toisia (nuorta itseään, muita nuoria tai

aikuisia jne.), kuten tahtoisit nuoren vastaavasti

kohtelevan kaikkia toisia

– paitsi ehkä itseäsi sillä hetkellä, jos nuoren on

”kapinoitava” sinua vastaan itsenäistyäkseen…

– positiivinenkin kapinointi kuitenkin mahdollista, jos

nuoren on kapinoitava

kapinointi aikuisten kielteisiä odotuksia, leimoja

vastaan

25.-27.3.2014© Timo Purjo8

Väkivaltainen

nuori

Ongelma-

nuori

Haastava

nuori

Haasteellinen,

Hankala… Erityisnuori

Diagnosi

1. Kapinoin kasvatuksen puolesta ehkäisyä, puuttumista ja korjaamista vastaan

Koko sanasto korostaa nuoren kontrollointia

Nuori kohteena aikuisten toimenpiteille, joilla

nuoren ulkoista käytöstä pyritään hallitsemaan

Tavoitteena mahdollisimman varhainen

puuttuminen, jolla nuori pysäytetään

Toisten ihmisten suojeleminen nuoren

käyttäytymiseltä ensisijaista, ei nuoren itsensä

kasvun tukeminen ja ohjaus

Nuori ongelmana, joka hoidettava

25.-27.3.2014© Timo Purjo9

1. Ehkäisyn, puuttumisen ja korjaamisen nuorta tuhoavat vaikutukset

Kurinpitotoimenpiteet ja rangaistukset voivat saada

nuoren kapinoimaan negatiivisesti ja koettelemaan

rajojen ylittämisillä niiden asettajaa

Nuori saattaa myös hillitä itseään niin kauan kuin hän

katsoo sen hyödylliseksi, mutta paine voi purkautua

muualla erilaisena mielivaltana

Toisin sanoen, ongelma=nuori

siirtyy toisaalle ja toisille

Ongelman rajaus lopulta?

25.-27.3.2014© Timo Purjo10

1. Nuoren kohtaamatta jättämisen tuhovaikutus

Kun nuori jää itsenään, persoonana kohtaamatta

merkitsee se hänelle kokemusta kaiken muun hänessä

(vähintäänkin potentiaalisesti) olevan tunnustamatta

jättämisestä kuin hänen ulkoisen käyttäytymisensä

johtaa tulkintaan: koska käyttäydyn hankalasti, olen

hankala = huono ja arvoton ihminen

voi johtaa ulkopuolisuuden ja irrallisuuden tunteeseen,

nuoren syrjäytymiseen

Tehokasta nuoren syrjäyttämistä

25.-27.3.2014© Timo Purjo11

1. Rajojen ymmärtäminen on tärkeää

Miten nuorelle kasvatetaan käsitys tekojensa ja

toimintansa rajoista?

Miten nuorelle kasvatetaan yleisemminkin käsitys

omasta rajallisuudesta?

Miten nuoresta kasvatetaan vastuulliseen

ihmisyyteen ponnisteleva persoona?

”On vain kaksi tapaa asettaa rajoja,

nimittäin: oikea ja väärä.” vrt. Sleepy Sleepers / SPR 1989

25.-27.3.2014© Timo Purjo12

1. Rajat asetetaan ulkoa

Epäonnistumisten ja ”virheiden” seurausten ja

rangaistusten pelko ei ole vastuullisen vapauden alku

Nuoren elämä muodostuu tukahduttavaksi, jos hänen

pitää hillitä ja pidätellä itseään kaiken aikaa

Jos elämää on elettävä kaiken aikaa säästöliekillä tai

kokonaan sammutetuin lyhdyin, voivat seuraukset olla

kohtalokkaat

Nuori lannistuu ja nujertuu, passivoituu

Nuoren persoonallisuuden suotuisa kasvu lakkaa tai kutistuu

tai se voi kehittyä kielteiseksi tai räjähdysalttiiksi…25.-27.3.2014© Timo Purjo13

1. Rajat omaksutaan sisälle

Sisäiset rajat muodostuvat arvokasvatuksen kautta

selkeytyvän arvotajunnan ja herkistyvän omantunnon

avulla

Nuori itse toteuttajana, aktiivisena toimijana

luomassa sisäisiä rajoja itsellensä aikuisten

tukemana ja ohjaaman

Nuoren persoonallisuus kehittyy suotuisaan suuntaan

Kun vedotaan nuoren (potentiaalisiin) hyviin puoliin,

ne pääsevät esille: tulevat todellisiksi ja vahvistuvat

25.-27.3.2014© Timo Purjo14

1. Kasvua edistävän kasvatuksen perusta

25.-27.3.201415 © Timo Purjo

Rangaistuksia pahasta vai arvostusta hyvästä?

Nuoren (kuviteltuun olemukselliseen) pahuuteen

puuttuminen ja pyrkimys hillitä sitä tuloksetonta

Mikään ei kasva paitsi korkeintaan uhma ja viha

Kestäviä tuloksia saavutetaan vain yllyttämällä

nuorta hyvään (jota hän olemuksellisesti on)

Todellinen, oikein ymmärretty kasvatus on juuri tätä!

1. Arvo(stelija)”kasvattaja”

Aina huonolla tuulella. Aina arvostelemassa. Aina

vaatimassa jotakin enemmän.

”Ei käy! Ei kelpaa! Sinä et käy! Sinä et kelpaa! Yritä

enemmän! Yritä kovemmin! Miten sinä taas

mokasit?

Jos olisit huolellisempi, jos olisit varautunut

paremmin, jos olisit ennakoinut, miettinyt etukäteen

Jos et olisi tuollainen... tuollainen kuin olet.”

Lähde: Jani Kaaron kolumni 18.2.13

25.-27.3.2014© Timo Purjo16

1. Arvo(kkaaseen)kasvattaja

25.-27.3.2014© Timo Purjo17

Ohjaa nuorta kohti arvokasta ja hyvää

Lohduttaa silloin, kun tekeminen epäonnistuu

Rohkaisee ja kannustaa nuorta yrittämään jälleen

kaikesta huolimatta

Osoittaa innostusta, kun

nuori yrittänyt parhaansa

Jakaa nuoren kanssa ilon,

kun yrittäminen onnistuu

1. Mitä on kasvatus?

Kasvun tukemista ja ohjausta

Kasvun tukeminen = kaikki sellainen, mikä auttaa

nuorta todellistamaan sitä potentiaalia, jota hänessä on

Kasvun ohjaus = kasvun suuntaamista siten, että

nuoressa olevasta potentiaalista todellistuu kaikki

sellainen, mikä auttaa nuorta elämään arvokasta ja

hyvää elämää

Kasvatus aina suhteessa ”arvokkaaseen” ja ”hyvään”.

Kasvatus aina arvolähtöistä, ymmärryksen kehittämistä

sellaisesta, jota voidaan pitää aidosti arvokkaana.

25.-27.3.2014© Timo Purjo18

1. Kasvatuksen päämäärä

Kasvatuksella on aina kasvattava tarkoitus, nuoren

on kasvatuksen avulla tarkoitus kasvaa ja kehittyä

johonkin määrättyyn suuntaan

Kasvatuksella on siten aina jokin ennalta asetettu

päämäärä, kokonaisvaltainen kasvatusihanne, jota

kohti nuoren on tarkoitus alkaa kasvatuksen avulla

suuntautua

25.-27.3.2014© Timo Purjo19


Kasvatukselle asetettu päämäärä ei voi olla

pelkkää tyhjää sanahelinää, vaan se on ilmaistava

niin selkeästi, että sen avulla voidaan johtaa

täsmälliset tavoitteet käytännön

kasvatustoiminnalle

Kasvatuspäämäärällä ja kasvatustavoitteilla on

säilyttävä looginen yhteys

25.-27.3.2014© Timo Purjo20


Kasvatuspäämäärä osoittaa ne rajat, joita

tavoitteenasettelussa ei voi ylittää ja sen, millainen

”kasvatus” on tämän asetetun päämäärän kannalta

ei-kasvatusta ja sellaisena virheellistä

Kasvatuspäämäärän ja siitä johdettujen

kasvatustavoitteiden avulla rajataan alue, jonka

puitteissa kukin kasvattaja voi ”vapaasti” asettaa

oman kasvatustoimintansa tavoitteita

25.-27.3.2014© Timo Purjo21

1. Kasvuyhteisöt

Kaikki sellaiset yhteisöt, joissa nuorella voi olla ja

pitäisi olla mahdollisuus kasvaa, ovat

kasvuyhteisöjä

Kaikilla kasvuyhteisöillä tulisi olla hyvin perusteltu

ja pohdittu kasvatuspäämäärä

– Päämäärästä pitää pystyä johtamaan konkreettiset

kasvatustavoitteet

– Lisäksi siitä tulee pystyä johtamaan käytännön

kasvatusvaikuttamisen keinovalikoima

25.-27.3.2014© Timo Purjo22

1. Kasvuyhteisön kasvatuspäämäärä

Kasvatuspäämäärän tulee osoittaa ennen kaikkea

se suunta, johon nuoren toivotaan kasvavan

ainakin kyseisen kasvuyhteisön vaikutuspiirissä

ollessaan

25.-27.3.2014© Timo Purjo23

1. Eräs hyvin perusteltu kasvatuspäämäärä nuorelle

Sydämensivistys eli ymmärrystä ottaa huomioon

muut ihmiset, kykyä kohdata muut ihmiset

silmiensä tasalta ja suoraselkäisesti, avoimuutta

maailmalle sekä vastuunottoa omasta ja yleisestä

ihmisyydestä…

Vastuullisena ihmisenä olemista maailmassa ja

yhteisvastuullisuutta maailman hyvyydestä

25.-27.3.2014© Timo Purjo24

2. Lähtökohtia ihmiseen

Ainutkertainen ja ainutlaatuinen persoona

yksi-lö

hänenlaisiaan on vain yksi maailmassa

Ainutlaatuinen epätäydellisyys ja vajavaisuus

kaksi-lo; suhde-lo

Ainutlaatuinen erilaisuus ja erityisyys

välttämättömyys, korvaamattomuus

Mosaiikki / palapeli

25.-27.3.2014© Timo Purjo25

2. Ihmisenä oleminen

Toisin olemista (yksilö)

Nuoren toiseuden tunnistaminen on välttämätöntä

aidolle persoonien väliselle kohtaamiselle

– Emme koskaan voi perustaa kohtaamistamme

kuvitelmalle, että voisimme etukäteen tietää toisesta

varmuudella jotain. Meidän olisi siis kyettävä toisen

kohtaamisessa luopumaan kaikista ennakko-

käsityksistämme, jopa sellaisista, jotka perustuvat

aiempiin kohtaamisiimme.

– Se ei kuitenkaan estä pyrkimystä yhdessäoloon,

harmoniaan ja ykseyteen omine ainutlaatuisuuksinemme25.-27.3.2014© Timo Purjo

Emme voi

koskaan

kokonaan

tuntea

itseämmekään

26


Toisilleen olemista (yksilöpersoonasubjekti)

”Yksilöllisen ihmisen, persoonan tarkoitus toteutuu

siinä, että hän suuntautuu ainutlaatuisena,

henkisenä ja eettisenä persoonallisuutena omien

rajojensa ulkopuolelle yhteisöön

Ihmisestä tulee persoona ja persoonallisuus vasta

ollessaan näin olemassa, eksistoidessaan

25.-27.3.2014© Timo Purjo27


1. Ihmisenä oleminen on maailmassa olemista

2. Olemisen perimmäinen olemus on suhteissa

olemista

Olemis-/olemuspuolet Lauri Rauhalan mukaan:

Kehollisuus olemusta

Tajunnallisuus kokemusta / kokemista

Situationaalisuus olemista

25.-27.3.2014© Timo Purjo28

2. Ihmiskäsitys

25.-27.3.2014© Timo Purjo

KT SMuu

maailma

Kokemismaailma Elämismaailma

Kohtaamisen rajapinta

29

2. Aikuisen ja nuoren välinen suhde

1) Nuori on ihminen

2) Aikuinen on ihminen

Aikuisen ja nuoren välinen suhde on aina

väistämättä ihmissuhde oltiin siinä missä

identiteetissä tai roolissa (vanhempi, opettaja,

nuoriso-ohjaaja tms. kasvattaja) tahansa

25.-27.3.2014© Timo Purjo30

2. Ihmiskäsitys suhteen laadun perustana

Onko nuorikin ihminen, jolla on vapaa tahto vai

onko hän tahdoton olento, joka toimii perimänsä

saneleman kohtalon sekä vaistojen ja viettien

viemänä?

Onko nuorikin ihminen, joka voi oppia, kasvaa,

kehittyä ja ymmärtää kaiken aikaa paremmin

itseään ja maailmaa vai pitääkö häntä itseä ja muita

ihmisiä suojella hänen pahuudelta rajoittamalla,

rankaisemalla, hoitamalla, eristämällä… ?

25.-27.3.2014© Timo Purjo31

2. Nuori on ihminen

Aina on ollut kasvattajia, jotka kunnioittavat ja arvostavat

lapsia sekä suhtautuvat avoimesti heidän olemukseensa

– Janusz Korczak (1878–1942) painottaa, ettei ole lapsia

sinänsä, vaan he ovat ihmisiä

– Ellen Key (1849–1926) on sitä mieltä, että lapsia on kohdeltava

yksilöinä, oman elämänsä aktiivisina luojina eikä erityisenä

lasten ja nuorten lajina

– Korczak in mukaan aikuisen kasvattajan pitää tiedostaa, ettei

voi tuntea lapsen tai nuoren käsitejärjestelmää ja

kokemismaailmaa ja siksi nuori pitää nähdä ihmeitä

aikaansaavana kumppanina, kanssataikurina

25.-27.3.2014© Timo Purjo32

2. Nuorella on henkisiä kykyjä

Beda Wicki perustelee, että lapsessa on jo

esikouluiässä henkistä kyvykkyyttä, joka voi myös

ilmetä käytännössä, mikäli siihen vedotaan

Wickin mukaan aikuisen ja nuoren välillä on vain

aste-ero

– Molemmilla on sama arvo ihmisenä

– Nuorellakin on kaikkien sellaisten henkisten kykyjen

välttämätön taso olemassa, joita on edellytettävä

persoonana olemisen

25.-27.3.2014© Timo Purjo33

2. Nuoren kasvattaminen vastuullisuuteen on mahdollista

Edellä esitetyn perusteella nuorelle voidaan

asteittain antaa itsenäistä vapautta ja siihen

kuuluvaa vastuuta

Immanuel Kantin (1724–1804) sanoin

kasvatustoiminnan perustavoite on ”kyky käyttää

omaa järkeä ilman johdatusta”

Miten itsenäistä järjen käyttöä oppii?

Käyttämällä järkeään – ajattelua ja harkintaa –

itsenäisesti

Nuorelle on siis annettava mahdollisuus tähän25.-27.3.2014© Timo Purjo34

2. Ihmisen kerrostuneisuus sekäkasvun ja kehityksen dynamiikka

25.-27.3.2014© Timo Purjo35

Edellisenkaltaiseen ihmiskäsitykseen kiinnittynyt

kasvattaja näkee nuoressakin persoonalle ominaista ja

sellaisena vaikuttavaa

Nuori ihminen on siis persoona, jossa on potentiaalia,

jonka avulla hän voi kehittää luonnettaan, kasvattaa

persoonallisuuttaan ja rakentaa identiteettiään.

Persoonan käyttäytymistä ja maailmassa olemista ei

määrää kohtalonomaisesti hänen luonteensa, vaan

viime kädessä hänen itsensä muokkaama

persoonallisuus ja sen uloin kokoava taso, identiteetti. 25.-27.3.2014© Timo Purjo

2. Ihmiskäsitys vaikuttamisen lähtökohtana

36

2. Ihmissuhteen tunnustamisen merkitys

Kasvatuksellisen kohtaamisen ja tietoisen

kasvatusvaikuttamisen lähtökohdaksi otettava, että

nuori on persoona, jossa on potentiaalia tulla

persoonallisuudeksi

Kasvattajan ja nuoren välisessä suhteessa siten

kyse kahden persoonan vastavuoroisesta

vaikutussuhteesta

Huom. aikuisella kuitenkin suurempi vastuu omista

ajatuksista, tunteista ja toiminnasta kohtaamistilanteessa

25.-27.3.2014© Timo Purjo37

2. Kasvattajan suhtautumisen merkitys

Kasvattajan suhtautumistavat ihmisiin yleisesti ja

suhtautuminen yksittäiseen nuoreen määrittävät

kohtaamisen laadun ja nuoren persoonallisuutta

kutistavan tai laajentavan vaikutuksen

25.-27.3.2014© Timo Purjo38

2. Kasvattajan suhtautumisen merkitys

25.-27.3.2014© Timo Purjo39

olemukselliset

3. Kohtaamisen ja siinä tapahtuvan kohtelun merkitys

Elämämme varrella lukuisia kohtaamisia, joilla suuri

merkitys itsellemme, kohdatulle henkilölle tai

molemmille

Hyvä kohtelu on sellaista kohtaamista, jossa

kehkeytyy jotain lapsen tai nuoren kasvua edistävää

– Persoonallisuuden myönteistä kasvua

– Kasvua kohti vastuullista ihmisyyttä

– Kasvua kohti arvopitoista ja tarkoituksentäyteistä elämää

– Kasvua kohti onnellista elämää = elämää, jonka nuori voi

kokea kokonaisvaltaisesti hyväksi25.-27.3.2014© Timo Purjo40

3. Aikuisen ja nuoren kohtaamisen haaste

Kaikkien nuorten kohtaaminen jollain tavalla

haasteellista aikuiselle, jonka elämismaailma ja

kokemistapa erilainen

Kohtaamisen tapahtuminen ensisijaisesti aikuisen

vastuulla – kiinnostuksen herättämisestä alkaen, vaikka

ja varsinkin, jos nuori ”haastaa” siihen

Nuoren kasvatuksellinen kohtaaminen aina haasteellista

Kasvatuksellisen kohtaamisen haaste = velvoittava ja

vaativa kutsu (nuorelta) kasvatusvastuuseen ja samalla

ainutkertainen mahdollisuus kasvatusvaikuttamiseen25.-27.3.2014© Timo Purjo41

A. Uskoa

Kasvatuksellisen kohtaamisen mahdollisuuteen

Rohkeutta aitoon sekä läheiseen nuoren kohtaamiseen

(= itsestä/itsensä antamiseen nuorelle sillä hetkellä,

siinä kyseeseen tulevassa asiassa)

B. Tahtoa

Kasvatusvastuuseen (= nuoren hyvän elämän

edellytyksiin vaikuttavaan toimintaan osallistumiseen)

A. Kasvamiseen itse ihmisenä (= itsekasvatus) ja

B. kehittymiseen kasvattajana (= nuori kasvun tarpeen

osoittajana) 25.-27.3.2014© Timo Purjo42

3. Mitä nuoren aito kohtaaminen vaatii?

B. Tahtoa

Nuoren yksilölliseen näkemiseen, kuulemiseen,

ottamiseen todesta

Nuoren oman elämismaailman ja kokemismaailman

ymmärtämiseen

Nuoren omasta parhaasta välittämiseen, nuoren henkilö-

kohtaisista kasvumahdollisuuksista innostumiseen

Nuoren auttamiseen kasvamaan sellaiseksi, mitä hän voi

henkilökohtaisten mahdollisuuksien mukaisesti olla ja mitä

hänen tulisi kaikkein korkeimmassa arvokkuudessaan olla

25.-27.3.2014© Timo Purjo43


C. Uskoa

Nuoren tahtoon kasvaa ja kehittyä sekä hänen kykyihinsä siihen

Ilman tällaista suhtautumista lapsen ja nuoren persoonallisuuden

kasvu ja kehitys vaikeutuu tai peräti estyy – ainakin sinä aikana,

kun hän on suhteissa kyseiseen aikuiseen

Seurauksena on, että nuoresta tulee entistä haasteellisempi

sekä kasvattajalle että toisille

Aikuisten suhtautumisen ja toiminnan vaikutuksena saattaa

pahimmillaan olla syrjäytetty nuori, josta tulee koulupudokas,

väkivaltainen, itsetuhoinen tai erilaisiin riippuvuuksiin ajautuva

25.-27.3.2014© Timo Purjo


44


Kasvattajalla on oltava lehmän hermot

”Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä”

Suomen paras iskulause 2000

25.-27.3.2014© Timo Purjo45

3. Kahden persoonan välinen kohtaaminen

25.-27.3.2014© Timo Purjo

Persoonallisuutta myönteisesti kehittävät asenteet

Kunnioitus

Rakkaus

Arvostus

Persoonal-

LISUUS

Per-

soona

Ihminen

Luonne

Kunnioitus Rakkaus Arvostus

Epätäydellisyys Keskeneräisyys

Valmis = †46

Jokainen tarvitsee muiden tunnustusta (Axel Honneth)

Kasvattava aikuinen tunnustaa kunnioituksen,

kasvatuksellisen/pedagogisen rakkauden ja

arvostuksen asenteillaan nuoren persoonaksi

Vain kasvattajan tunnustuksen kautta nuorelle aukeaa

mahdollisuus itsensä ja muiden kunnioittamiseen,

rakastamiseen ja arvostamiseen. Ja vain olemalla

näillä tavoilla persoona, hänellä on perusedellytykset

lähteä suuntautumaan kohti arvopitoista ja

tarkoituksentäyteistä elämää25.-27.3.2014© Timo Purjo

4. Nuoren tunnustaminen persoonaksi

47

Kunnioitus → Kasvatuksellinen rakkaus → Arvostus

– Kunnioitus: nuoren käsittämistään sellaisena, että

hänessä on mahdollisuuksia arvokkaaseen ja hyvään

– Kasvatuksellinen rakkaus: sellaista suhtautumista

nuoreen ja sellaisia aktiivisia kasvatustekoja, että hänessä

oleva arvokas ja hyvä tulee esiin

– Arvostus: rohkaisun ja kannustuksen osoittamista nuorelle

kaikista sellaisista teoista, joilla hän edistää kaikille

yhteisesti arvokasta ja hyvää

25.-27.3.2014© Timo Purjo

4. Persoonallisuutta kehittävät asenteet

48

4. Kunnioituksen tunnustusasenne

Vain kunnioittavalla suhtautumisella nuoreen voi

kasvattava aikuinen saavuttaa nuoren

kunnioituksen ja tarvitsemansa arvovallan häneen

vaikuttamiseen

25.-27.3.2014© Timo Purjo49


Kunnioitetaan nuoren ihmisarvoa, sitä luovuttamatonta

itseisarvoa, jota hän edustaa pelkästään olemalla ihminen

Ilmaistaan asennoitumisellamme, että nuori on yhtä paljon

ihminen kuin itsekin olemme

Molemmilla on samat ihmisoikeudet, molemmat ovat

samanarvoisia, tasavertaisia

Molemmilla on oikeus vaatia toisiltaan hyvää kohtelua,

kohteliaisuutta

Ihmisarvon kunnioitus on eettinen velvoite ja sen tunnustavaan

asenteeseen ei millään tavoin saa vaikuttaa nuoren kulttuurinen,

sosiaalinen tms. tausta eikä myöskään hänen käyttäytymisensä,

itsestään antamansa vaikutelma tai aikaansaannostensa laatu25.-27.3.2014© Timo Purjo50


Kunnioitetaan nuoren erillisyyttä, toiseutta

Nuorella on oikeus olla toinen, erillinen sellaisena kuin

hän on

Nuori ei ole itsesi jatke tai väline toteuttaa itseäsi

Uskotaan ja luotetaan nuoressa oleviin

mahdollisuuksiin kasvaa ja kehittyä hänessä

piilevien yksilöllisten potentiaaliensa mukaiseksi

persoonallisuudeksi

”Persoonassa on potentiaalia, jonka avulla hän voi

kehittää luonnettaan ja kasvattaa persoonallisuuttaan”

25.-27.3.2014© Timo Purjo51


Kohdellaan nuorta arvostelukykyisenä kommunikaatio-

kumppanina

Myönnetään, että nuorella on monenlaisia kokemuksia

elämästä ja oma katsomuksensa maailmasta sekä ajatuksia,

jotka ovat kuulemisen arvoisia

Tämän perusteella nuorelta voidaan myös edellyttää

arvostelukykyisyyttä ja autonomista järjenkäyttöä

Tämä tarkoittaa, että nuori käsitetään itsenäiseksi ajattelijaksi

ja toimijaksi, jolloin

Nuoren esittämät väittämät otetaan vakavasti ehdolle

päteviksi väittämiksi 25.-27.3.2014© Timo Purjo52


Otetaan huomioon nuoren erityisyys

Nuori ei voi pohtia aikuisen tavoin aikuisten olennaisina

pitämiä kysymyksiä, mutta hän voi ajatella niitä nuorelle

ominaisella tavalla ja on siihen myös pakotettu oman

maailmankuvansa mukaisesti

Aikuisen pitää tiedostaa, ettei hän voi tuntea nuoren käsite-

järjestelmää ja kokemismaailmaa ja siksi hänen on

asennoiduttava nuoreen kumppaninaan,

kanssaihmettelijänään

Nuoren voi saada kiinnostumaan haluamastaan asiasta

osoittamalla kiinnostusta nuoreen ja innostuneisuutta itse

asiaan25.-27.3.2014© Timo Purjo53


Haastava nuori on paras mahdollinen

ihmissuhdetaitojamme kehittävä konsultti

– Asiakas tms. vs. Ihminen, joka konsultoi meitä

– Lisää kokemustamme sekä kykyjämme kohdata nuoria

yksilöinä, sekä intuitioon ja improvisaatioon tukeutuen

Haastava nuori ohjaa meitä kasvamaan ja

kehittymään vastuullisena ihmisenä

olemisessamme kaikilla elämämme alueilla

– Maailmassa olemista suhteissa olemista

kanssaolemista toisilleen olemista toiselle olemista

25.-27.3.2014© Timo Purjo54

4. Rakkauden tunnustusasenne

Nuoren erilaisen oireilun perimmäinen syy on

erittäin usein rakkauden vähyys tai jopa

puuttuminen kokonaan hänen elämästään

Sen seurauksena nuori kokee maailman

mielettömänä, oman paikkansa siinä

merkityksettömänä ja koko elämänsä

tarkoituksettomana

25.-27.3.2014© Timo Purjo55


Rakkaudellisen asenteen avulla on mahdollista

päästä niin lähelle toisen ymmärtämistä kuin se

yleensäkään on mahdollista. Rakkaudellinen

suhtautuminen toiseen on siten aidon kohtaamisen

keskeinen keino. Rakkaudellisen kohtaamisen

avulla kehkeytyy edellytykset sellaiseen

kokonaisvaltaiseen toisilleen olemiseen, jonka

kautta voidaan saavuttaa kokonaan uusi

kohtaamisen taso.

25.-27.3.2014© Timo Purjo56


Nuoren elämästä ja hänen hyvästään välittämistä

ehdoitta, nuoren itsensä vuoksi (Aristoteles, Kant)

”Rakkaus on hyvinä pitämiemme asioiden toivomista toiselle

juuri tuon toisen eikä itsemme vuoksi sekä toimimista

voimiemme mukaan niiden toteutumiseksi käytännössä.” (Aristoteles: Retoriikka)

”Rakkaudessa emme näe ihmistä vain sellaisena kuin hän

on, vaan myös sellaisena mitä hän voi olla ja millaiseksi

hänen on mahdollista tulla.”(Max Scheler / Viktor E. Frankl)

25.-27.3.2014© Timo Purjo57


Rakkaudellisuus kasvatuksellisessa suhteessa on

sekä eettinen velvoite kasvattajalle että keskeinen

ehto kasvatusvaikuttamisessa onnistumiseen

Kasvattajan rakastava asennoituminen on paras

mahdollinen tapa auttaa nuorta toteuttamaan omaa

potentiaaliaan, jota hän usein ei itse ole itsessään

tiedostanut

Kyse on siis ennen kaikkea niiden korkeimpien arvojen

rakastamisesta, joiden mukainen nuori voisi olla ja joiden

mukaiseksi nuoren on mahdollista tulla

25.-27.3.2014© Timo Purjo58


Pedagoginen (Haavio, Skinnari) tai

kasvatuksellinen rakkaus

Kasvatuksellisen rakkauden mieli on tahto, että toinen

tulisi siksi, mitä hän olemukseensa piilevän potentiaalin

mukaisesti voi olla ja mitä hänen ihmisyyden

arvokkuuden mukaisesti tulisi olla

Nähdään toisen perimmäinen henkis-eettinen olemus

sekä autetaan häntä itseään näkemään ja toteuttamaan

sen luomat mahdollisuudet kokonaisvaltaiseen

kokemukseen hyvästä elämästä

25.-27.3.2014© Timo Purjo59


Rakkaus on siis tässä yhteydessä ennen kaikkea

suhtautumistapa ja toimintatapa

Tunteet kohdistuvat siihen arvokkaaseen, joka nähdään

nuorelle mahdolliseksi, mutta jota nuori ei itse tiedosta

itsessään (huono itsearvostus, huono itsetiedostus)

Annetaan itsestämme/itsemme – antaudutaan ja

omistaudutaan – nuoressa piilevälle arvokkaalle sekä

tehdään kaikki voitava, jotta se tulisi hänessä esiin

Voidaan puhua myös asiallisesta rakkaudesta, jossa

keskitytään siihen asiaan, joka on keskustelun keskiössä25.-27.3.2014© Timo Purjo60


Kiintymys ei kuulu tässä tarkoitettuun suhteeseen.

Jos olen kiintynyt nuoreen, toivon, että hän jäisi

suhteeseemme. Kun toimin rakkaudesta, kehotan

häntä lähtemään heti, kun hän on kykenevä

vastuullisena olemiseen.

Tätä voidaan pitää jopa kasvatuksen syvimpänä

tarkoituksena ja korkeimpana mahdollisena

tuloksena eli onnistumista nuoren rinnalla

kulkemisessa niin, että tämä saavuttaa tienhaaran,

josta selviää eteenpäin ilman ulkopuolista tukea.25.-27.3.2014© Timo Purjo61

4. Arvostuksen tunnustusasenne

Arvostuksen kokemuksen puute aikamme syvin

eksistentiaalinen ongelma (Richard Sennett)

Arvostetuksi tuleminen yksi ulottuvuus, jotta jollain

olisi sosiaalisessa elämässä täysi asema

persoonana

Toisten arvio jonkun kykyjen tai saavutusten

arvosta yhteisölle itsearvostuksen keskeinen

perusta

25.-27.3.2014© Timo Purjo62


Arvostuksen tunnustamisen perustana on yleisen

hyvän, tai myös muiden kuin oman hyvän,

edistäminen

Kasvattaja tunnustaa, että nuori kykenee edistämään

muiden hyvää

Ihmistä ei voi eikä pidä arvostaa sellaisten tekojen tai

kykyjen vuoksi, joista vain hän itse hyötyy tai saa hyvää

25.-27.3.2014© Timo Purjo63


Nuorta arvostetaan sikäli ja siinä määrin kuin hän

edistää myös muiden hyvää omasta vapaasta

tahdostaan

Sopiva reaktio vain silloin kun nuoren vapaaehtoinen

aikaansaannos hyödyksi muiden ihmisten hyvinvoinnille

Vahvistaa nuoren käsitystä siitä, että hän on tärkeä, eli

hän voi ja saa olla joku jollekin toiselle – ei vain pelkkä

tyhjä näennäinen ”Joku”

25.-27.3.2014© Timo Purjo64


Kasvattajan tunnustama arvostus antaa nuorelle

varmistuksen siitä, että häntä pidetään vastuullisena

persoonana, ”hyvänä ihmisenä”

Pedagogisesti on tärkeää antaa myönteistä palautetta

myös pelkästä parhaansa yrittämisestä, vaikka nuoren

aikaansaannos olisi keskinkertainen tai epäonnistunut

Nuorta on kannustettava ja rohkaistava vastuullisena

olemiseen antamalla hänelle myös uusia vastuutehtäviä

Kun kasvattaja suhtautuu kiinnostuneesti ja innostuneesti

nuoreen, on hänen mahdollista saada myös nuori itse

kiinnostumaan ja innostumaan ottamaan vastuuta itsestään25.-27.3.2014© Timo Purjo65


Tärkeää Ilmaista, että myös haastava, haasteelliseksi

tai häiriökäyttäytyväksi koettu (leimattu/tuomittu) nuori

on kyvykäs toimimaan yhteiseksi hyväksi eikä täysin

kyvytön, hyödytön tai tarpeeton

Ei vain palkita tottelevaisia nuoria antamalla heille luottamus-

tehtäviä, vaan järjestetään mahdollisuuksia hyviin tekoihin

myös haastaviksi tai peräti ”haasteellisiksi” koetuille nuorille

Mahdollisuuksien ja konkreettisten tilaisuuksien luominen

aluksi kokonaan kasvattajan vastuulla

Vähitellen itsenäistä vastuuta toisten hyvästä, nuorten

keskinäisestä sovusta ja koko yhteisön yhteisestä hyvästä25.-27.3.2014© Timo Purjo66


Pysyvä itsearvostus voi perustua vain siihen, että

ihminen pyrkii edistämään omasta vapaasta

tahdostaan muiden ja kaikkien yhteistä hyvää

Taustalla ihmisen olemuksellinen tahto tarkoitukseen,

olla merkityksellinen muille ihmisille ja laajemminkin

maailmallemme

Kun nuori kokea olevansa tarpeellinen muille, saavansa

aikaan jotakin toisille hyvää, hyödyllistä tai iloa tuottavaa,

hän myös ponnistelee etsiäkseen tilaisuuksia, joissa hän

voi edistää yleistä, yhteistä hyvää

25.-27.3.2014© Timo Purjo67

4. Arvokkaan kasvatuksen kaava

Rakasta

Arvosta

Kunnioita

Kiitä niin usein kuin siihen on edes pientä aihetta

Auta nuorta kohtaamaan itsensä

Usko kasvun ja kehittymisen mahdollisuuteen

Salli epätäydellisyys ja erehtyväisyys

25.-27.3.2014© Timo Purjo69

5. Kasvatus arvo- ja eettisyyskasvatuksena

Yhteiskunnassa korostuva materialismi ja sen

mukaiset tavoitteet, kuten ”kansallista kilpailukykyä

edistävien huippuyksilöiden tuottaminen” eivät

luontevasti mahdu arvofilosofiselta, eettiseltä

perustalta asetettuihin kasvatuspäämääriin

Kasvatuksen päämääränä voisi sen sijaan olla, että

kasvatusvaikuttamisen piirissä oleva yksilö, nuori,

toimii aikuistuessaan tien rakentajana yhteisen

kulttuurin kehitykselle ja sen nousulle aiempaa

korkeampien henkisten ja eettisten arvojen tasolle25.-27.3.2014© Timo Purjo70

Yksilöllisen persoonan arvoon liittyy velvollisuus

toteuttaa yleisinhimilliset arvot omalla

ainutlaatuisella ja erityisellä tavalla (ei pelkästään

itsensä, vaan myös ja ennen kaikkea) toisten

hyväksi – tätä kutsutaan tarkoitukseksi, sen

etsimiseksi, löytämiseksi ja toteuttamiseksi

päivittäisessä, arkisessa kanssakäymisessä toisten

kanssa

25.-27.3.2014© Timo Purjo

5. Kasvatus arvo- ja eettisyyskasvatuksena

71

5. Mitä on tarkoitus, tarkoituksellisuus?

Ihmisen olemassaolon tarkoitus toteutuu siinä, että

ihminen suuntautuu yksilöllisenä persoonana omien

rajojensa ulkopuolelle yhteisöön

– Ihmisenä oleminen on suhteissa olemista ja toisilleen

olemista

Ihmisen henkilökohtaisen ainutlaatuisuuden tarkoitus

on sen merkityksellisyydessä kokonaisuudelle

Vain kokonaisuudesta yksilöllinen persoona saa

merkityksensä ja vasta kokonaisuudelle kukin

ainutlaatuinen ihminen merkitsee jotain25.-27.3.2014© Timo Purjo72

25.-27.3.2014© Timo Purjo73

Yhteisen hyvän edistäminen johtaa samalla oman itsearvostuksen kestävään lisääntymiseen.

Muiden suosiota tavoittelemalla ei sen sijaan voida saavuttaa kestävää itsearvostusta.

5. Yhteisen hyvän ja itsearvostuksen (oman arvon tunnon) keskinäinen suhde

5. Yhteisen hyvän ja oman hyvinvoinnin keskinäinen suhde

25.-27.3.2014© Timo Purjo74

Yhteisen hyvän edistäminen johtaa samalla oman hyvän lisääntymiseen. Itsekeskeisiä

pyrkimyksiä toteuttamalla ei sen sijaan voida saavuttaa kestävää hyvinvointia.

5. Onnellisuus tarkoituksen löytämisen automaattisena sivuvaikutuksena

25.-27.3.2014© Timo Purjo75

Onni ei löydy etsien, mutta jos onneen on aihetta, onni seuraa automaattisesti kuin itsestään.

Yhteisen hyvän edistäminen elämän päämääränä antaa ihmiselle aiheen olla onnellinen.

25.-27.3.2014© Timo Purjo78

5. Voisiko maailma muuttua inhimillisemmäksi paikaksi elää?

Edelläkävijä,

tiennäyttäjä

Kyllä!

5. Vastuullinen ihmisyys

Vastuullisena oleminen yleisestä, kaikille yhteisestä

hyvästä, on tärkein tarkoitus, mikä elämällämme voi olla

”Minä ja sinä emme tietenkään voi yksin ratkaista

maailman ongelmia, mutta se ei estä meitä toimimasta

niin kuin koko maailman kohtalo olisi harteillamme.

Tämän näkemyksen mukaan jokaisen on kannettava

oma osuutensa vastuusta maailmasta. Meidän on

aloitettava itsestämme ja ymmärrettävä

tehtäväksemme, että jätämme maailman jonakin

päivänä vähän parempana kuin se oli tullessamme.” Stefan Einhorn: Ihmisen tehtävä

25.-27.3.2014© Timo Purjo79

TAUSTAMATERIAALIA

NFG:n Kasvatus arvoihin – arvoa kasvatukseen

-kirja (2013)

NFG:n Arvojen ja tarkoitusten pedagogiikka

-kirja (2011)

NFG:n Tappelusta jutteluun – nuoren kohtaamisen

taito -kirja (2009)

Timo Purjon Viktor Franklin logoteoria -kirja (2012)

Timo Purjon väitöskirja (2010)

25.-27.3.2014© Timo Purjo80

www.nfg.fi

Verkkokauppa

http://www.nfg.fi/

nuoren aito kohtaaminen, studia generalia -luentosarja

Education