Page | 1

Taustaselvitys

Mangrovemetsien tila Indonesiassa ja Siemenpuun

mangroveohjelman potentiaali

Zainuri Hasyim1

joulukuu 2015 käännös suomeksi Otto Miettinen

Johdanto

Siemenpuu-säätiöllä on vuodesta 2002 ollut toimintaa Indonesiassa pienhankkeiden ja kansainvälisen kampanjoinnin muodossa. Indonesia-ohjelma on yksi Siemenpuun monista kehitysmaissa toteutettavista ojelmista.

Siemenpuun Indonesia-ohjelman tuki on keskitetty maan jäljellä olevien metsien suojeluun. Tähän mennessä Siemenpuu on tukenut toimintaa lännestä Acehin maakunnasta itään Papualle. Indonesia-ohjelman linjaukset ovat muuttuneet heijastaen Indonesian kehitystä ja järjestökentässä esille nousevia asioita. Esimerkkinä vuonna 2008 päätettiin keskittyä jäljellä olevien suosademetsien suojeluun. Tästä syystä myös Siemenpuun kumppanuusjärjestöt ovat vaihtuneet vuosien varrella.

Vuonna 2015 Siemenpuussa alettiin ideoida uutta ohjelmaa mangrove-ekosysteemien suojelemiseksi Indonesiassa. Ajatuksena on, että mangrovet eivät ole pelkästään metsiä, vaan ekosysteemi, jolla on laajempaa merkitystä. Mangrovemetsiä esiintyy Indonesiassa myös usein suosademetsien yhteydessä. Siemenpuussa todettiin, että uuden mangroveohjelman taustaksi tarvitaan tarkempaa tietoa aiheesta.

Raportin tavoite

Tämä raportti pyrkii antamaan yleiskuvan mangrove-ekosysteemien nykytilasta ja järjestöistä, jotka työskentelevät niiden suojelemiseksi. Raportti lisää ymmärrystä aiheesta Siemenpuun sisällä ja antaa eväitä tehdä päätöksiä Siemenpuun mangroveohjelman kehittämiseksi ja fokusoimiseksi Indonesiassa. Käyn läpi ohjelman kannalta potentiaalisia kohdealueet, minkä laatuiseen toimintaan tuki tulisi kohdentaa sekä tarvittavat kommunikaatio, evaluointi, seuranta- ja tukitoiminnot.

Raportti kattaa seuraavat teemat:

Yleisesittely mangrovemetsistä Indonesiassa Mangrovemetsien nykytila ja yhteydet muihin metsäekosysteemeihin kuten suosademetsiin Suositus Siemenpuun tuen kohdentamiseksi

1 Zainuri Hasyim (Zen) on indonesialainen ympäristö- ja yhteisöaktivisti. Hän on johtanut pitkään Yayasan Mitra Insani –järjestöä (YMI), joka keskittyy paikallisyhteisöjen tukemiseen Riaun jäljellä olevien luonnonmetsien pelastamiseksi. Järjestön toiminta kattaa metsiä vuoristosta suosademetsiin ja rannikoiden manrovealueille. Zen on tehnyt vaikuttamistyötä myös moniin muihin teemoihin liittyen, kuten yhteisömetsätalouden (social forestry), puun sertifiointijärjestelmien ja jokien valuma-alueiden parissa. Hän on myös toiminut konsulttina useille indonesialaisille ja kansainvälisille järjestöille osallistuen ohjelmien suunnitteluun, toteutukseen ja evaluointiin.

Page | 2

Menetelmät

Tätä selvitystä varten tein kirjallisuuskatsauksen mangrove-ekosysteemien tilasta Indonesiassa. Taustamateriaalina oli julkaisuja hallitukselta, akateemisesta maailmasta ja kansalaisjärjestöiltä. Lisäksi tein haastatteluja liittyen käynnissä olevien / toteutettujen mangrovehankkeiden toimintamalleihin, sijaintiin ja niistä opittuihin läksyihin. Haastattelin metsäministeriön (Kementerian Kehutanan), meri- ja kalastusministeriön (Kementerian Kelautan dan Perikanan), yliopistojen, Wetlands Internationalin Indonesian-toimiston sekä Mangrove for Future Indonesian-ohjelman edustajia. Tein haastattelut kasvokkain, puhelimitse ja sähköpostitse. Tämä selvitys on koostettu näiden haastattelujen ja kirjallisuuskatsauksen pohjalta.

Toteutuksen aikataulu

Tein selvityksen neljän kuukauden aikana välillä 15.8.-8.12.2015, pitäen sisällään kirjallisuuskatsauksen, haastattelut ja raportin kirjoittamisen.

Page | 3

1. Mangrovemetsät Indonesiassa

Indonesia on luonnonvaroiltaan maailman rikkaimpia valtioita. Myös sen mangrovemetsät ovat maailman laajimmat, niiden lajirikkaus on suurin ja ne ovat rakenteeltaan vaihtelevimpia.

Tarkkaa tietoa mangrovemetsien laajuudesta Indonesiassa ei ole saatavilla. Kirjallisuuslähteet mainitsevat varsin erilaisia lukuja. Eräiden lähteiden mukaan Indonesian mangrovealueiden pinta-ala on 3,2 miljoonaa hehtaaria eli lähes 21 % maailman mangroveista, ja maassa tavattavien mangrovepuiden lajimäärä on vähintään 75.

Metsäministeriön osaston Direktorat Jenderal Rehabilitasi Lahan dan Hutan Sosial (2001) mukaan mangrovemetsät peittivät vuonna 1999 arviolta 8,60 milj. ha, mutta tästä 5,30 milj. ha oli ekologisesti huonossa kunnossa. Sen sijaan FAO:n (2007) mukaan mangrovemetsien laajuus vuonna 2005 oli 3 062 300 ha eli 19 % maailman mangroveista. FAO:n mukaan Indonesiassa on enemmän mangrovemetsiä kuin missään muussa maassa – seuraavaksi suurimmat alueet löytyvät Australiasta (10 %) ja Brasiliasta (7 %).

Ympäristöministeriö (Kementerian Negara Lingkungan Hidup 2008) arvioi perustuen metsäministeriön tietoihin (Direktorat Jenderal Rehabilitasi Lahan dan Perhutanan Sosial 20002) mangrovemetsien laajuus oli 9 204 840 ha, josta 2 548 209 ha, oli hyvässä kunnossa, 4 510 456 ha välttävässä kunnossa ja 2 146 174 ha huonossa kunnossa.

Oheiseen taulukkoon on kerätty arvioita viranomaislähteistä mangrovemetsien laajuudesta maakunnittain. Erot luvuissa ovat silmiinpistävän suuria, mikä osaltaan osoittaa, ettei luotettavaa arviota mangrovemetsien peittävyydestä ei ole tehty. Kehotan käyttämään Bakosurtanalin (2009) lukuja peruslähteenä3.

Jokien valuma-alueiden koordinointielimiltä (Balai Pengelolaan Daerah Aliran Sungai) ja metsäministeriöltä (osasto Direktorat Jenderal Rehabilitasi Lahan dan Perhutanan Sosial Dephut) vuonna 2006 viidestätoista maakunnasta kerättyjen tietojen mukaan mangrovemetsien kokonaispinta-ala on 4 390 756 ha.

Mangrovemetsät peittävät merkittävän osan Indonesian 95 000 km rantaviivasta. FAO:n (2007) mukaan Indonesian tärkeimmät mangrovealueet ovat Papualla, Kalimantanilla ja Sumatralla.

Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana Indonesia on menettänyt 40 % mangrovemetsistään. Häviämisvauhti on nopeinta maailmassa (Murdiyarso et al., 2015). Mangrovemetsien metsäkadon arvioidaan olevan 6 % Indonesian vuotuisesta kokonaismetsäkadosta, vaikka niiden osuus kokonaismetsäalasta on vain 2 %. Toisin sanoen vuosittain katoaa noin 50 000 ha mangrovemetsiä, kun kokonaismetsäkato on noin 840 000 ha (Kementerian Kehutanan Indonesia, 2014).

Mangrovemetsien häviämisestä aiheutuu keskimäärin 190 miljoonan hiilidioksiditonnin kokoiset vuotuiset päästöt. Tämä luku on 20 % Indonesian kaikista maankäytön muutoksista syntyvistä päästöistä (Murdiyarso et al., 2015), 700 milj. CO2–ekv. t (Kementerian Lingkungan Hidup, 2010). Ehkäisemällä mangrovemetsien kadon, Indonesia pystyisi saavuttamaan 26 % päästövähennystavoitteestaan vuoteen 2020 mennessä (Murdiyarso et al., 2015). Mangrovemetsien osuus rannikkoekosysteemien (myös muut kosteikot, rawa, ja leväniittyt ja -metsät) häviämisestä syntyvistä kasvihuonekaasupäästöistä on 42 % (Murdiyarso et al., 2015;

2 https://mbojo.wordpress.com/2009/01/01/hutan-mangrove-dan-luasannya-di-indonesia/

3 Kansallisen kartoituskeskuksen Badan Koordinasi Survey dan Pemetaan Nasional (Bakosurtanal) meriluonnon kartoituskeskus Pusat Survey Sumberdaya Alam Laut kartoitti vuonna 2009 mangrovemetsien laajuutta Indonesiassa maakunnittain käyttäen Landsat-satelliittikuvia. Sen tuloksena syntyi koko Indonesian kattava kartta mangrovealueista. Kartoituksen tulosten mukaan Indonesiassa on lähes 3,3 miljoonaa hehtaaria mangrovemetsiä jäljellä. Selvitys perustui satelliittikuviin vuosilta 2006-2009 sekä useista eri lähteistä koottuun vertailuaineistoon.

Page | 4

Pendleton et al., 2012).

Viimeisimmät tiedot osoittavat, että viime 20 vuoden aikana mangrovealueiden määrä on kutistunut 1,1 miljoonaa ha metsien raivauksen seurauksena. Tämä osoittaa, että mangrovet ovat yksi niistä rannikkoekosysteemeistä, joita kehitys uhkaa niin suoraan kuin epäsuorasti.

Taulukko. Mangrovemetsien laajuus Indonesiassa maakunnittain (ha).

Maakunta Bakosurtanal

(2009) RLPS-MOF

(2007) 1. Aceh 22 950 422 703 2. Pohjois-Sumatra (Sumatera Utara) 50 370 364 581 3. Bengkulu 2 321 0 4. Jambi 12 528 52 567 5. Riau 206 293 261 285 6. Riaun Saaristo (Kepulauan Riau) 54 682 178 418 7. Länsi-Sumatra (Sumatera Barat) 3 003 61 534 8. Bangka Belitung 64 567 273 693 9. Etelä-Sumatra (Sumatera Selatan) 149 707 1 693 112 10. Lampung 10 534 866 149 11. Jakarta 501 260 12. Banten 2 936 1 180 13. Länsi-Jaava (Java Barat) 7 933 13 883 14. Keski-Jaava (Java Tenggah) 4 858 50 690 15. Itä-Jaava (Java Timur) 18 254 272 230 16. Yogyakarta 0 0 17. Bali 1 925 2 216 18. Läntinen Nusa Tenggara (Nusa Tenggara Barat) 11 921 18 357 19. Itäinen Nusa Tenggara (Nusa Tenggara Timur) 20 678 40 641 20. Länsi-Kalimantan (Kalimantan Barat) 149 344 342 600 21. Keski-Kalimantan (Kalimantan Tengah) 68 132 30 498 22. Etelä-Kalimantan (Kalimantan Selatan) 56 552 116 824 23. -24. Itä-Kalimantan (Kalimantan Timur) &

Pohjois-Kalimantan (Kalimantan Utara) 364 255 883 379

25. Pohjois-Sulawesi (Sulawesi Utara) 7 349 32 384 26. Gorontalo 12 315 32 935 27. Keski-Sulawesi (Sulawesi Tengah) 67 320 29 622 28. Etelä-Sulawesi (Sulawesi Selatan) 12 821 28 978 29. Kaakkois-Sulawesi (Sulawesi Tenggara) 44 030 74 349 30. Länsi-Sulawesi (Sulawesi Barat) 3 182 3 000 31. Pohjois-Molukit (Maluku Utara) 39 660 43 887 32. Molukit 139 091 128 035 33. - 34. Papua & Länsi-Papua (Papua Barat) 1 634 003 1 438 421

Yhteensä 3 244 018 7 758 411

Page | 5

Kartta mangrovealueiden sijainnista Indonesiassa (KLHK, 2015)

Mangrove-ekosysteemien hyödyt

Mangrove-ekosysteemeillä on monia tärkeitä rooleja: ne toimivat ravinnonlähteenä, rannikon suojana, luonnon lajikirjon ylläpitäjinä, ja niillä on rooli globaalissa hiilen kierrossa hiilinieluina. Mangrovemetsien tarjoamat hyödyt/toiminnot voidaan jakaa biologisiin, sosiaalis-taloudellisiin ja ekologisiin.

Biologisia toimintoja ovat kalojen lisääntymisalueina toimiminen, kalanpoikasten kasvuympäristö ja ravintolähde eläimille. Veden alla mangrovemetsistä tulee kutualueita, joissa kalojen ja äyriäisten poikaset jatkavat kasvuaan kuoriuduttuaan. Juuret ja pehmeä pohja puiden alla tarjoavat ravintoa, varjoa ja suojaa saalistukselta (UNEP, 2014). Veden päällä puut ja latvuskerros ovat lintujen, hyönteisten, nisäkkäiden ja matelijoiden elinympäristöä. Mangrovemetsät ovat ensisijainen elinympäristö Indonesiassa tavattavalle uhanalaiselle nenäapinalle, jota tavataan vain Borneon saarella (Mangrove Action Project, 2015).

Sosiaalis-taloudelliset hyödyt ihmisille pitävät sisällään puutavaran (rakennuspuu, puuhiilen raaka-aine, polttopuu), puiden ja pensaiden hedelmät (syötäviksi, lääkintään, potentiaalinen biopolttoaineiden ja ruokaöljyn raaka-aine) ja kukat (hajuvesien raaka-aine) 4. Sen lisäksi mangrovemetsät ovat elinympäristö monille eläimille, joita ihmiset kalastavat, kuten kalat, katkaravut ja ravut (Santoso, 2011),

Paikalliset ihmiset pyydystävät katkarapuja, rapuja, merietanoita, simpukoita ja monia kalalajeja myyntiin ja omaksi ravinnokseen. Lisäksi ne ovat paikallisesti tärkeitä polttopuun, rakennuspuun ja

4 On paljon kirjallisuutta, jonka mukaan mangrovepuiden hedelmät voivat toimia merkittävänä ravintolähteenä ja potentiaalisesti öljyn korvikkeena. Tästä voi lukea lisää ao. linkeistä: https://kesematindonesia.wordpress.com/2009/05/17/potensi-buah-mangrove-sebagai-alternatif-sumber-pangan/ http://berandainovasi.com/potensi-biji-mangrove-pongamia-pinnata-sebagai-energi-alternatif-penghasil-biodiesel/ https://www.mangrovesforthefuture.org/assets/Repository/Documents/KeSEMaT-Buku-Beragam-Produk-Olahan-Berbahan-Dasar-Mangrove2.pdf http://digilib.its.ac.id/public/ITS-paper-22560-2308100091-Paper.pdf http://herypurba-fst.web.unair.ac.id/artikel_detail-23214-Mangrove-Potensi%20Buah%20Mangrove%20Sebagai%20Alternatif%20Sumber%20Pangan.html

Page | 6

huonekalujen raaka-aineita. Kalastajat käyttävät mangrovemetsien tuotteita veneidensä ankkureiden ja liitosten tekemiseen ja verkkojen värjäämiseen (Armitage, 2002).

Mangrovepuiden puuainesta käytetään sellun ja puuhiilen raaka-aineeksi, hakkeeksi sekä polttopuuksi. Näitä tuotteita korjataan niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa, ja ne tukevat niin paikallistaloutta kuin kansallista vientiäkin (Evans, 2013). Mangrovemetsillä on myös sosiaalista ja kulttuurista merkitystä, kuten uskonnollisia ja henkisiä arvoja, esteettisiä arvoja sekä virkistyskäyttöä kuten ekoturismi (UNEP, 2014).

Ekologisiin hyötyihin lukeutuu mangrovemetsien toimiminen ilmakehän hiilen sitominen ja hiilivarastona toiminen. Mangrovemetsiin sitoutuneen hiilen määrä pinta-alayksikköä kohden on korkeimpia tropiikin ekosysteemeistä. Mangrovemetsiin on sitoutunut keskimäärin kolme kertaa enemmän hiiltä kuin sisämaan sademetsiin (Donato et al., 2011). Indonesian mangrovemetsät sitovat viisi kertaa enemmän hiiltä hehtaaria kohti kuin sisämaan sademetsät (Murdiyarso et al., 2015). Mangrovet synnyttävät 10–15 % maailman rannikoiden hiiltä sitovista sedimenteistä, kun niiden osuus rannikoista on vain 0,5 % (Alongi, 2014).

Indonesian mangrovemetsiin on sitoutunut 3,14 miljardia tonnia hiiltä (PgC) (Murdiyarso et al., 2015), mikä vastaa kolmannesta maailman rannikoiden hiilivarannoista. Suurin osa hiilestä on sitoutunut maaperään: Indonesiassa tehdyn tutkimuksen mukaan 78 % hiilestä on maanalaista, 20 % on sitoutunut eläviin puihin, juuriin ja muuhun elävään biomassaan ja 2 % kuolleisiin puihin (Murdiyarso et al., 2015).

Mangrovet toimivat suojavyöhykkeinä läheisille luonnonympäristöille kuten koralliriutat, leväniityt, mutapenkat ja hiekkarannat (UNEP, 2014). Mangroveilla on positiivinen vaikutus ympäristöönsä myös ravinteiden kierrätyksen ja tuoton kautta, saasteiden suodattimena sekä veden ja ilman laadun parantajana (Ruitenbeek, 1994). Mangrovemetsien tärkeä funktio on rantaviivan eroosion ehkäisy. Puiden juuret pidättävät maata ja muuttavat veden virtauksia ja siten ehkäiset sedimenttien poishuuhtoutumista rannalta (UNEP, 2014). Mangrovemetsät vähentävät myrskyjen, suurten aaltojen ja trooppisten syklonien tuulien vaikutuksia. Tiheät mangrovemetsiköt vähentävät aaltojen energiaa niiden kulkiessa metsän läpi ja toimivat osittaisena aallonmurtajana (UNEP, 2014).

Yhteenvetona voidaan todeta, että mangrove-ekosysteemi on tärkeä kosteikkotyyppi, jonka käyttö ja suojelu tulee suunnitella huolellisesti ja integroiden eri näkökulmat.

Mangrove-ekosysteemien uhat

Tutkimustulokset osoittavat, että mangrovemetsien pinta-ala kutistuu vuodesta toiseen. Wetlands Internationalin arvion mukaan vuonna 2005 mangrovemetsiä oli jäljellä 1,5 miljoonaa hehtaaria, kun vuonna 1982 metsiä oli vielä 4,25 miljoonaa hehtaaria pitkin Indonesian rannikkoa.

Tämä nopea häviämistahti kertoo suuresta mangrovemetsiin kohdistuvasta uhasta. Ei ole poissuljettua, että tulevaisuudessa tämä rannikkoalueiden luonnolle ja ihmisille tärkeä ekosysteemi katoaa kokonaan. Tilanne on huonoin Acehin maakunnan pohjoisrannalla, Lampunginlahdella, Tangerangin edustan Tanjung Pasirin alueella, Mahakamin suistossa Itä-Kalimantanilla, Länsi-Lombokilla ja Sumbawan saaren Salehin lahdella (Läntinen Nusa Tenggara). Yleisesti ottaen mangrovemetsien katoamiseen vaikuttaa kolme tekijää: ihminen, luontaiset tekijät ja biologiset tekijät.

Suurin häviämisen syy on ihminen. Suunnittelematon mangrovemetsien hyödyntäminen eli villit hakkuut ja raivaaminen kalanviljelyä, maanviljelyä, suolan tuotantoa ja asuntoja varten; alhainen tietoisuuden ja ymmärryksen taso mangrovealueiden hyödyistä; ja paikallisten negatiiviset asenteet mangrovealueita kohtaan ovat kaikki vaikuttaneet siihen, että ihminen on hävittänyt

Page | 7

laajoja alueita mangrovemetsiä (Wetlands International Indonesia, 2015).

Tärkeimpiä yksittäisiä hävittämisen syitä ovat katkarapujen kasvatus joka tunnetaan myös nimellä "sininen vallankumous" (Sumatra, Sulawesi ja Itä-Jaava), metsien raivaaminen maatalousmaaksi tai suolan tuotantoon (Jaava ja Sulawesi), sekä öljyvuotojen ja saastumisen aiheuttama ekosysteemin rappio (Itä-Kalimantan) (FAO, 2007).

Kansallinen strategia mangrove-ekosysteemien käytöstä ja suojelusta – toukokuu 20135 Ekologiset ongelmat Yli 50 % Indonesian mangrovealueista on huonossa kunnossa, jonka seurauksena luonnon

monimuotoisuus on kärsinyt ja mangroveiden tarjoamat ekosysteemipalvelut ovat heikentyneet maankäytön muutosten seurauksena, nostaen katastrofiriskiä.

Vaikka mangrove-ekosysteemien suojelun ja ennallistamisen eteen on tehty paljon töitä, eivät tulokset ole toiveiden mukaisia. Suojelutyö ei ole pysynyt häviämisen tahdissa.

Indonesian rannikko on altis katastrofeille ja ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Sosiaalis-ekonomiset ongelmat Erot ymmärryksessä mangrove-ekosysteemien arvosta, toiminnasta ja ennallistamistoimien

tarpeesta Paikallisyhteisöjen osallistuminen mangrovealueiden käytön suunnitteluun ja toteutukseen

ei ole optimaalista Suuri osa mangrovealueiden ympäristön väestöstä on köyhää Mangrovealueiden ympäristöystävälliset käyttötavat eivät ole kehittyneitä Väestön- ja talouskasvu aiheuttavat mangrovealueiden raivaamista ja rappeutumista

Institutionaaliset puutteet Koordinaatio eri mangrovealueiden käytöstä vastaavien tahojen välillä ei ole tehokasta Linjaukset sektorien välillä mangrovealueiden käytöstä eivät ole synergiassa keskenään Olemassa olevat hallinnon ja kansalaisten instituutiot eivät toimi ja kehity optimaalisesti Keskus- ja paikallishallinnon sekä sidosryhmien kapasiteetti tulkita ja toteuttaa

mangroveiden käytön ja suojelun linjauksia ei ole riittävä Kansallisella tasolla ei ole keskitettyä tietoa mangrovealueista Lainsäädännön puutteet Mangrovealueiden käyttöä koskevaa lainsäädäntöä ei ole toteutettu ja integroitu

optimaalisesti Lainvalvonta mangrove-ekosysteemien käyttöön liittyen ei ole tehokasta KANSALLINEN STRATEGIA Viitaten ekologiseen, sosiaalis-taloudelliseen, kulttuuriseen ja institutionaaliseen asiantilaan Indonesian mangrove-ekosysteemien käytön ja suojeluun liittyen tärkeitä periaatteita ovat: Mangrovealueiden käyttö tulee tasapainottaa ennallistamistoimilla, ja mangrovealueiden

raivaus tulee kompensoida siten, ettei synny nettohäviötä ("no net loss") Mangrove-ekosysteemien rooli luonnon monimuotoisuuden, rantaviivan ja

5 Strategi Nasional Pengelolaan Ekosistem Mangrove Indonesia. Tekijä on Kelompok Kerja Mangrove Nasional (KKMN, "Kansallinen mangrovetyöryhmä"), pohjautuen presidentin asetukselle PP 73/2012.

Page | 8

rannikkoalueiden luonnonvarojen suojelussa on hyvin tärkeä Mangrove-ekosysteemien käyttö ja suojelu toteutetaan keskeisenä osana

rannikkoalueiden ja jokien valuma-alueiden integroitua käyttösuunnittelua Mangrovealueiden käyttö ja suojelu vaativat vahvaa poliittista sitoutumista keskus- ja

paikallishallinnon sekä sidosryhmien osalta Koordinaatio ja yhteistyö toimijoiden välillä niin vertikaalisesti kuin horisontaalisesti ovat

erittäin tärkeitä sen takaamiseksi, että kansallinen strategia toteutuu Yhteisölähtöinen mangrovealueiden käyttö ja suojelu toteutetaan alueiden ekologisten,

taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen turvaamiseksi, jotta paikallisten tulotaso kohenisi, ja kestävän kehityksen tukemiseksi

Paikallishallinnolla on valta ja velvollisuus mangrovealueiden käytön ja suojelun toteuttamiseen paikallisten olosuhteiden ja toiveiden sekä kansallisen strategian mukaisesti

Tutkimuksen, teknologian ja informaatiojärjestelmien kehittäminen on tarpeen mangrove-ekosysteemien kestävän käytön tukemiseksi

Mangrove-ekosysteemien käyttö ja suojelu toteutetaan yhteistyössä sidosryhmien ja kansainvälisen yhteisön kanssa

Visio: Mangrove-ekosysteemin kestävä käyttö kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi Politiikan suuntaviivoja Tämän kansallisen strategian mukaisia poliittisia suuntaviivoja ovat: Mangrovealueiden käytön ja raivaamisen kompensoiminen suojelutoimilla ("no net loss") Mangrove-ekosysteemien roolin edistäminen luonnon monimuotoisuuden, rantaviivan ja

rannikon luonnonvarojen suojelussa sekä paikallis- ja valtiontaloutta tukevassa tuotannossa

Mangrove-ekosysteemien käytön integrointi rannikkoalueiden ja jokien valuma-alueiden käytön osaksi

Poliittinen sitoutuminen ja voimakas tuki hallinnolta ja sidosryhmiltä Koordinaatio ja yhteistyö toimijoiden välillä niin vertikaalisesti kuin horisontaalisesti sen

takaamiseksi, että kansallinen strategia toteutuu Yhteisölähtöinen mangrovealueiden käyttö ja suojelu toteutetaan alueiden ekologisten,

taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen turvaamiseksi, jotta paikallisten tulotaso kohenisi, ja kestävän kehityksen tukemiseksi

Paikallishallinnon kapasiteetin lisääminen vallankäyttäjänä mangrovealueiden käytön ja suojelun toteuttamiseen paikallisten olosuhteiden ja toiveiden mukaisesti

Tutkimuksen, teknologian ja informaatiojärjestelmien kehittäminen mangrove-ekosysteemien kestävän käytön vahvistamiseksi

Mangrove-ekosysteemien käyttö ja suojelu toteutetaan yhteistyössä hallinnon, paikallishallinnon, yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, kansainvälisen yhteisön ja järjestöjen tuella osana maailman ympäristöasioihin liittyen sitoumusten toteuttamista

Page | 9

2. Mangrovemetsien tila ja yhteydet muihin Indonesian maaekosysteemeihin kuten suosademetsiin

Mangrovemetsistä 30–50 % on hävinnyt viimeisen 50 vuoden aikana rantojen rakentamisen, kalanviljelyn ja liikahakkuiden seurauksena. Niiden katoamisesta aiheutuneet hiilipäästöjä ei vielä pystytä arvioimaan tarkasti, osin koska mangrove-ekosysteemien pääosin maanalaisia hiilivaroja ei ole kartoitettu laajasti (Donato et al., 2011).

Donato et al. (2011) tutkivat mangrovemetsien kokonaishiilimääriä mittaamalla niin elävien ja kuolleiden puiden biomassan sekä mangrovemaannoksen hiilipitoisuuden ja syvyyden 25 mangrovemetsässä Indopasifisella merialueella, jossa mangrovealueet ovat laajoja ja monimuotoisia. Heidän tietojensa mukaan mangrovemetsien hiilipitoisuus on korkeimpia tropiikin metsäekosysteemien joukossa, keskimäärin 1023 Mg hiiltä hehtaarilla. Korkean hiilipitoisuuden maannos ulottuu 0,5–3 m syvyyteen ja pitää sisällään 49–98 % mangrove-ekosysteemin hiilestä.

Yhdistämällä tutkimustuloksensa muuhun saatavilla olevaan tietoon Donato et al. (2011) arvioivat mangrovemetsien häviämisestä syntyneen 0,02–0,12 Pg hiilipäästöt vuosittain, noin 10 % vuotuisista metsäkadon päästöistä maailmanlaajuisesti, vaikka niiden osuus tropiikin metsistä vain 0,7 %.

Trooppisten kosteikkometsien (kuten suosademetsien) luoma orgaaninen maaperä ulottuu useiden metrien syvyyteen ja muodostaa yhden suurimmista orgaanisen hiilen varannoista biosfäärin maa-alueilla.

Suosademetsien merkitys ilmaston kannalta tiedostettiin, kun Indonesian vuoden 1997 metsä- ja turvepaloissa ilmakehään vapautui 13–40 % maailman vuotoisista fossiilisten polttoaineiden polttamista vastaava hiilimäärä (Page et al., 2002). Tämän jälkeen suosademetsät ovat saaneet erityshuomiota kansainvälisissä strategioissa ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.

Mangrovemetsät ohitettiin tuossa keskustelussa, vaikka ne peittävät rantoja 118:n valtion alueella muodostaen 30–35 % tropiikin kosteikkometsistä pois lukien suosademetsät. Vaikka mangrovemetsien tarjoamat ekosysteemipalvelut tunnetaan, niiden määrä on silti laskussa erityisesti kalanviljelyn laajenemisen ja infrastruktuurin rakentamisen takia (Donato et al. 2011).

Häviämistahdin jatkuessa samanlaisena mangrovemetsät katoavat toiminnallisesti noin 100 vuodessa. Merenpinnan nousu 21. vuosisadalla tulee olemaan keskeisimpiä mangrovemetsien uhkia. Menneiden merenpinnan vaihtelujen perusteella voidaan päätellä, että mangrovemetsät pyrkivät vaeltamaan sisämaahan rantaviivan mukana, jos mahdollista.

Vaikka mangroveiden tiedetään kykenevän sitomaan hiiltä ja sopeutumaan tehokkaasti, vaikuttaa tietoa ekosysteemin kokonaishiilivarannosta on varsin vähän, lähinnä liittyen hiilipäästöihin, joita syntyy niiden puuston raivauksesta. Pelkästään puiden biomassaan perustuvat arviot hiilipäästöistä ovat mangrovemetsien kohdalla harhaanjohtavia, sillä suuri osa koko ekosysteemin hiilestä on sitoutunut maaperään. Mangrovemetsien maaperässä esiintyy vaihtelevan paksuinen suboksinen (suboxic) kerros (josta käytetään myös nimeä 'gambut' eli turve tai 'lendut' eli pohjasedimentti tms.), jossa vallalla on anaerobinen hajotus ja jonka hiilipitoisuus on korkea tai melko korkea. Hiilipitoisuuden mittaus maanpinnan alla on vaikeaa, eikä myöskään sen muutoksen määrän kvantifiointi ole helppoa – sillä se edellyttää sedimentaation, eroosion, häiriöiden ja muiden merenpinnan nousun ja laskun tuhansien vuosien aikana aiheuttamien muutosten sisällyttämistä arvioihin. Toistaiseksi ei ole tehty tutkimusta, jossa laajan mangrovealueen hiilivarastoja olisi arvioitu luotettavasti.

Alla on esitelty mangrovealueiden levinneisyyttä yhdeksän maakunnan alueella perustuen Bakosurtanalin (2009) tilastoihin ja metsäministeriön karttoihin (KLHK, 2015). Maakunnat on

Page | 10

valittu sen perusteella, että niissä on jäljellä suosademetsiä. Suosademetsiä on painotettu, koska niiden suojelu on ollut Siemenpuun Indonesia-työn pääkohde viime vuodet. Näiden yhdeksän maakunnan kohdalla mangrove- ja suosademetsäekosysteemit liittyvät toisiinsa läheisesti.

Toisaalta tämä fokus tarkoittaa, että monia maakuntia, joiden mangrovealueet ovat laajempia kuin osa näistä yhdeksästä, on jätetty pois. Näitä ovat esimerkiksi Riaun saaristo, Etelä-Kalimantan, Keski-ja Kaakkois-Sulawesi ja Molukit. Jos tarkastelun lähtökohdaksi otettaisiin jotain muuta, esimerkiksi pienempien saarten suojelu tai jäljellä olevien mangrovemetsien pelastaminen, olisi lista osin erilainen.

Riaun maakunnan mangrovet peittävät 206293 ha (Bakosurtanal, 2009), ja ovat jakautuneet epätasaisesti: Indragiri Hilirin piirikunnan (kabupaten) mangrovealueet ovat laajimmat.

Bengkalis: 59 230 ha

Indragiri Hilir: 120 896 ha

Pelalawan: 8 977 ha

Rokan Hilir: 19 704 ha

Siak: 1 416 ha

Riaun maakunnan mangrovekartta (KLHK, 2015)

Jambin maakunnassa mangrovemetsiä on kahden piirikunnan (kabupaten) alueella: Tanjung Jabung Barat (2 616 ha) ka Tanjung Jabung Timur (9 912 ha).

Jambin maakunnan mangrovekartta (KLHK, 2015)

Page | 11

Etelä-Sumatran mangrovemetsien laajuus 149 707 ha (Bakosurtanal, 2009) kolmen piirikunnan alueella:

Banyuasin: 131 318 ha

Musi Banyuasin: 518 ha

Ogan Komering Ulu: 17 872 ha

Etelä-Sumatran maakunnan mangrovekartta (KLHK, 2015)

Länsi-Kalimantanin mangrovemetsien laajuus 149 344 ha (Bakosurtanal, 2009):

Bengkayang: 226 ha

Ketapang: 34 931 ha

Kota Singkawang: 867 ha

Kuburaya: 99 261 ha

Pontianak: 69 ha

Sambas: 13 989 ha

Länsi-Kalimantanin maakunnan mangrovekartta (KLHK, 2015)

Page | 12

Keski-Kalimantanin mangrovemetsien laajuus 63 132 ha (Bakosurtanal, 2009):

Kapuas: 1 560 ha

Katingan: 17 214 ha

Kotawaringin Barat: 17 134 ha

Kotawaringin Timur: 12 607 ha

Pulangpisau: 15 067 ha

Seruyan: 3 409 ha

Sukamara: 1 141 ha

Keski-Kalimantanin maakunnan mangrovekartta (KLHK, 2015)

Itä- ja Pohjois-Kalimantanin mangrovemetsien laajuus 364 255 ha (Bakosurtanal, 2009):

Berau: 65 588 ha

Bulungan: 99 222 ha

Kota Balikpapan: 1 098 ha

Kota Bontang: 4 461 ha

Kota Tarakan: 736 ha

Kutai Kertanegara: 51 305 ha

Kutai Timur: 24 238 ha

Nunukan: 78 383 ha

Pasir: 26 942 ha

Penajam Pasir Utara: 12 273 ha

Itä- ja Pohjois-Kalimantanin maakuntien mangrovekartat (KLHK, 2015)

Page | 13

Länsi-Papuan mangrovemetsien laajuus 475 735 ha (Bakosurtanal, 2009):

Kota Sorong: 2 701 ha

Rajaampat: 28 050 ha

Sorong: 51 319 ha

Sorong Selatan: 76 306 ha

FakFak: 6 972 ha

Kaimana: 50 808 ha

Manokwari: 3 661 ha

Telukbintuni: 253 281, ha

Telukwondama: 2 636 ha

Länsi-Papuan maakunnan mangrovekartta (KLHK, 2015)

Papuan mangrovemetsien laajuus 1 158 269 ha (Bakosurtanal, 2009):

Asmat: 271 269 ha

Kota Jayapura: 288 ha

Mappi: 103 417 ha

Merauke: 293 061 ha

Sarmi: 21 101 ha

Jayapura: 135 ha

Biaknumfor: 4 795 ha

Mimika: 257 471 ha

Nabire: 14 638 ha

Supiori: 3 603 ha

Bakosurtanalin luvut indikoivat Papuan maakunnan etelärannikolla olevan erittäin laajoja mangrovealueita, joita tässä kartassa ei näy.

Papuan maakunnan mangrovekartta (KLHK, 2015)

Page | 14

3. Mangrovemetsien suojelukentän toimijat Indonesiassa

Indonesian hallinnossa ympäristö- ja metsäministeriö (Kementerian Lingkungan Hidup dan Kehutanan, aiemmin metsäministeriö, Kementerian Kehutanan, KLHK) ja meri- ja kalastusministeriö (Kementerian Kelautan dan Perikanan, KKP) vastaavat kaikista mangrovealueiden käyttöön ja suojeluun liittyvistä ohjelmista. Näistä ohjelmista osa on itsenäisiä ja osa toteutetaan yhteistyössä tutkimusorganisaatioiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Vaikuttaa siltä, että ministeriöiden välillä ei ole selvää työnjakoa, mikä näkyy ohjelmien toteutuksessa, joskin mangrovealueet jakautuvat hallinnollisesti metsäministeriön alaisiin metsäalueisiin ja meriministeriön alaisiin viljelyalueisiin (kawasan budidaya).

Mangrove-ekosysteemien suojelutyöhön erikoistuneita tutkimuslaitoksia ja kansalaisjärjestöjä on varsin vähän Indonesiassa. Järjestöjen työ voidaan jakaa kolmeen teemaan: poliittiseen työhön eli hallintoon vaikuttamiseen, ennallistamiseen ja paikallisyhteisöjen tukemiseen. Nämä teemat ovat läpileikkaavia (cross-cutting) ja ovat läsnä useimmissa hankkeissa. Myös työn taso vaihtelee: kansallisesta alueelliseen, maakunnalliseen, kaupunkitason, piirikuntatason (kabupaten) ja kylätason työhön.

Kansallisella tasolla Wetlands International Indonesia (WII) on tunnettu toimija, jonka työ kosteikkojen parissa on laaja-alaista ja jatkunut pitkään. WII:n toimialueita ovat Itäinen Nusa Tengara (Kabupaten Timor Tengah Selatan), Aceh, Banten, Keski-Jaava, Etelä-Sumatra ja Kalimantan. WII:n tärkein fokus on politiikkatyötä, ennallistamista ja paikallisyhteisöjen tukemista yhdistävä ohjelma Strengthening Coastal Resilience for Communities.

Muita kansallisen tason toimijoita ovat Kelompok Kerja Mangrove Nasional (KKMN, "Kansallinen mangrovetyöryhmä"), joka on yhteistyöelin hallinnon (talouskoordinaatioministeriö, Menko Perekonomian, sisäministeriö Departemen Dalam Negeri, meri- ja kalastusministeriö Kementerian Kelautan dan Perikanan, ympäristö- ja metsäministeriö Kementerian Lingkungan Hidup dan Kehutanan, ja johtoa maakunta- ja piirikuntatasolla), tutkimuslaitosten (Lembaga Ilmu Pengetahuan Indonesia) ja Wetlands International Indonesia. KKMN toimisto sijaitsee ympäristö- ja metsäministeriössä (Kementerian Lingkungan Hidup dan Kehutanan).

Tämän lisäksi kansainvälisellä IUCN:llä on ohjelma Mangroves for the Future (MFF), joka toimii WII:n toimistolta käsin. MFF tarjoaa rahoitusta pienille ja keskisuurille kansalaisjärjestöhankkeille6. Nimensä mukaisesti MFF:n toiminnan pääfokus ovat mangrovealueet, unohtamatta ihmislähtöisiä ja muita ympäristönäkökulmia. Alueellisella tasolla MFF:n slogan on from reef to ridge.7 Kansallisella tasolla MFF:n koordinaattorina toimii kansallisen kehityksen suunnitteluelin (Badan Perencanaan Pembangunan Nasional, Bappenas) ja sen jäseniä ovat meri-, metsä- ja sisäministeriöt, WII, UNDP ja useampi yliopisto.8

MFF:n kohdealueet valitaan sen perusteella, missä mangrove-ekosysteemien tilanne on kaikkein huonoin. Kohdealueita on vain muutama: vuonna 2014 Tomininlahti (Teluk Tomini, Sulawesi Tengah) ja Jaavan pohjoisranta kolmen maakunnan ja neljän piirikunnan (kabupaten) alueella. MFF pyrkii tietoisesti välttämään konfliktialueita, joten sen toimialueet ovat 'turvallisia'. Vuonna 2014 MFF rahoitti 16 pienhanketta ja yhtä keskikokoista. Yhden MFF:n työntekijän mukaan

6 Löysin vain vähän tietoa MFF:n tukitasosta hankkeille. Sivulla https://www.mangrovesforthefuture.org/countries/members/indonesia/ mainitaan, että rahoitetaan kolmea projektia (Gorontalo, Itä-Jaava ja Länsi-Jaava), joiden budjetti vaihtelee välillä 157-199 milj IDR ( 7 Lisätietoa: https://www.mangrovesforthefuture.org/topics/apply-knowledge/reef-to-ridge/ 8 Lisätietoa: http://indonesia.wetlands.org/Portals/28/PDF/SK_KKMN.pdf

Page | 15

paikallishallintoa koskevaan lakiin UU 23/2014 liittyen suurin haaste on lain vaikutus säädöksiin liittyvään vaikuttamistyöhön, joka tulee syömään aiempaa enemmän aikaa.9

Tutkimuslaitoksista CIFOR tukee mangrovensuojelutyötä tutkimuksellaan. Moni taho ehdotti, että tutkimuksen tulosten hyödyntämiseksi käytännössä olisi tärkeää tehdä yhteys paikallisten ihmisten tilanteeseen.

WWF tekee myös mangrovensuojelutyötä, joskin aktiviteetteja on melko vähän. Aiemmin mangrovet kuuluivat järjestön meriohjelman alaisuuteen. Saamani tietojen mukaan vuodesta 2014 järjestö on alkanut kohdistetun mangrovesuojelutyön Itä-Indonesiassa10.

Muita järjestöjä, jotka tekevät mangrovesuojelutyötä, ovat Yayasan Hutan Biru, joka toimii Etelä-Sulawesilla, Itä-Kalimantanilla, Acehissa ja Papualla. Järjestö suunnittelee yhteistyötä USAID:in LESTARI-ohjelman11 kanssa. Muita järjestöjä ovat Samdhana Institute, joka tukee alkuperäiskansojen maa-alueiden, mukaan lukien mangrovemetsien, kartoittamista Papualla, Yayasan Mangrove Indonesia ja Kesemat Semarangissa Itä-Jaavalla.

The Sustainable Trade Initiative (IDH) –järjestöllä on hanke Länsi-Kalimantanin Kubu Rayan alueella internetistä löytyvien tietojen mukaan. Hanke alkoi heinäkuussa 2015 ja päättyy heinäkuussa 2018. Kyseessä on yhteistyö WWF Indonesian ja seuraavien yhtiöiden PT Bina Silva Nusa (BSN), PT Kandelia Alam (KLIA) ja PT Ekosistem Khatulistiwa Lestari (EKL) sekä Indonesian metsäteollisuusyhdistyksen (Asosiasi Pengusaha Hutan Indonesia, APHI) välillä.

Alla on listattu paikallisia kansalaisjärjestöjä, jotka toimivat mangrove-ekosysteemien suojelemiseksi.

JÄRJESTÖ KOHDEALUE 1. Simphoni Akar Rumput (SAR) Desa Peleyan, Kecamatan Panarukan, Kabupaten

Situbondo, Provinsi Jawa Timur 2. Institute for The Study and

Empowerment of Society (ISES) Desa Randutatah, Kecamatan Paiton, Kabupaten Probolinggo, Provinsi Jawa Timur

3. Kelompok Tani Tambak Sido Agung (KTTSA)

Desa Sidopekso, Desa Kebonagung ja Desa Kalibuntu, Kecamatan Kraksaan, Kabupaten Probolinggo, Provinsi Jawa Timur

4. Kelompok Tani Sinar Pagi (KTSP) Kelurahan Ketapang ja Pilang, Kecamatan Kademangan, Kabupaten Probolinggo, Provinsi Jawa Timur

5. Yayasan Bina Swadaya (YBS) Desa Cangkring, Kecamatan Cantigi, Kabupaten Indramayu, Provinsi Jawa Barat

6. Kelompok Sadar Lingkungan (KSL) Desa Torosiaje Jaya, Kecamatan Popayato, Kabupaten Paddakauang Pohuwato, Provinsi Gorontalo

9 MFF tuke aloitetta asetusten säätämiseksi suojelemaan Sulawesin Tomininlahden mangrovealueita kolmen maakunnan alueella. Lisätietoa: http://www.wetlands.org/LinkClick.aspx?fileticket=PG0YfBdqoII%3D&tabid=56 10 Valitettavasti minulla ei ole tarkempaa tietoa WWF:n mangrove-ennallistamistyön kohdealueista Itä-Indonesiassa. 11 https://www.fbo.gov/index?s=opportunity&mode=form&id=f77646bbc2fdedfcb3bf8e75f685c80e&tab=core&_cview=0

Page | 16

7. Pusat Kajian Ekologi Pesisir Berbasis Kearifan Lokal (PKEPBKL)

Desa Torosiaje, Torosiaje Jaya, ja Bumi Bahari Kecataman Popayato, Kabupaten Pohuwato, Provinsi Gorontalo

8. Kelompok Swadaya Masyarakat Pantai Lestari Karangsong (KSMPLK)

Desa Karangsong, Kecamatan Indramayu, Kabupaten Indramayu, Provinsi Jawa Barat

9. KOPESDA Desa Limbula, Kecamatan Wonggarasi, Kabupaten Pohuwato, Provinsi Gorontalo

10. Perkumpulan JAPESDA Desa Siduwonge, Kecamatan Randangan, Kabupaten Pohuwato, Provinsi Gorontalo

11. Woman Institute for Research and Empowerment of Gorontalo (WIRE-G)

Desa Mootilango, Kecamatan Duhiadaa, Kabupaten Pohuwato, Provinsi Gorontalo

12. Aliansi Jurnalis Independen (AJI) Kota Gorontalo

Desa Mootilango, Kecamatan Duhiadaa, Kabupaten Pohuwato, Provinsi Gorontalo

13. Yayasan Insan Cita (YASCITA) Desa Bulili, Kecamatan Duhiadaa, Kabupaten Pohuwato, Provinsi Gorontalo

14. Perkumpulan KELOLA Desa Deaga, Kecamatan Pinolosian Tengah, Kabupaten Bolaang Mongondow Selatan, Provinsi Sulawesi Utara

15. Pusat Kegiatan Belajar Masyarakat (PKBM) TOMINI LESTARI

Desa Motandoi Selatan, Kecamatan Pinolosian Timur, Kabupaten Bolaang Mongondow Selatan, Provinsi Sulawesi Utara

16. Destructive Fishing Watch (DFW) Indonesia

Kecamatan Lemito, Kabupaten Pohuwatu, Provinsi Gorontalo

17. Yayasan Mitra Insani Kabupaten Indragiri Hilir Provinsi Riau 18. Perkumpulan Gita Buana Kabupaten Tanjung Jabung Timur Provinsi Jambi 19. Mitra Bentala Lampung Kabupaten Pesawaran Provinsi Lampung 20. LSM KEMPRa (Kawasan Ekosistem

Mangrove Pantai Sumatera) Desa Sungai Kuruk 3, Kecamatan Seruway, Kabupaten Aceh Tamiang

21. LSM Siklus Kabupaten Indramayu Jawa Barat 22. LSM Komunitas Anak Pesisir dan

Nelayan (Kail) Kabupaten Batubara Provinsi Sumatera Utara

23. Kelompok Mangrove Sari Brebes Jawa Tengah 24. Gerakan masyarakat peduli alam dan

lingkungan hidup (LSM-GEMPAL) Kp.Beting Desa Pantai bahagia Kec. Muara Gembong Kab. Bekasi

25. Komunitas Peduli Mangrove Bali Bali 26. LSM Keluarga Pencinta Alam Pantai Petengoran, Dusun Gebang Induk, Kecamatan

Padangcermin, Kabupaten Pesawaran, Lampung 27. LSM Nol Sampah Kecamatan Wonorejo, Rungkut, Sukolilo, dan

Gununganya Surabaya 28. LSM Air Lingkungan dan Manusia

(Alim) Kepulauan Riau

29. Mangrove Information Centre Desa Reroroja Kecamatan Magepanda Kabupaten Sikka Flores

Page | 17

4. Suositus Siemenpuun tuen kohdentamiseksi

Siemenpuun olisi tärkeää aloittaa mangroveohjelmansa järjestämällä tapaaminen niiden tahojen kesken, jotka ovat tehneet työtä mangrove-ekosysteemien suojelun eteen. Tapaamisen myötä saataisiin ajantasainen kuva kentästä ja löydettäisiin toivon mukaan Siemenpuulle sopiva rooli siinä.

Siemenpuun yksi rooli voisi olla paikallishallinnon tasolla toimiminen hyödyntäen kansallisen tason linjauksia vaikuttamistyössä. Toinen mahdollinen fokus on paikallisyhteisöjen kapasiteetin nostaminen ja ennallistamistyö yhdessä niiden kanssa. Yhteistyö niiden tahojen välillä, jotka tähän mennessä ovat tehneet mangrovesuojelutyötä, olisi tarpeen synergiaetujen saamiseksi työssä asiatasolla, kentällä aluetasolla ja yhteisten onnistumisten saamiseksi.

Yksi täyttämätön aukko toimijakentässä on taho, joka pystyisi edistämään paikallishallintoa säätelevän lain UU 23/2014 (tentang Pemerintahan Daerah) toteuttamista antamalla teknistä ohjeistusta. Tämä laki, joka antaa enemmän valtaa paikallishallinnolle, tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa paikallistasolla annettaviin asetuksiin, joita annetaan seuraavien 1-2 vuoden aikana. Valitettavasti paikallishallinnossa on vain vähän tahoja, jotka ovat tästä laista tietoisia ja halukkaita sitä toteuttamaan. Siemenpuu voi tukea vaikuttamistyötä maakuntien ja alueiden tasolla, jotta saataisiin aikaan muutoksia tai uusia, ympäristön ja paikallisväestön kannalta parempia säädöksiä paikallistasolla (kabupaten- eli piirikuntatasolta kylätasolle, desa).

Edellä mainittujen lisäksi tarvitaan tukea paikallisten kansalaisjärjestöjen kapasiteetin nostamiselle. Useampi järjestö ja ohjelma, mukaan lukien Mangroves For Future, kertoi, että paikallisten kansalaisjärjestöjen ymmärrys luonnonvarojen käytöstä rannikkoekosysteemien (coastal ecosystem) kontekstissa on varsin heikkoa.

Wetlands International (WII) neuvoi Siemenpuuta rahoittamaan demonstraatioprojektin mangroven ennallistamisesta, pitäen sisällään yhdistetyn metsä-kalatalousnäkökulman12 (silvo-fishery) erityisesti alueilla, joissa mangrovet on raivattu kalan- tai katkaravunviljelyn tieltä. Demonstraatiokohteen tulokset tukisivat toivottavasti parhaiden toimintamallien (best management practices) leviämistä paikallisväestön keskuudessa, erityisesti maakunnissa, joissa mangrove- ja turvemaita on vielä jäljellä nimittäin Riaussa, Jambissa, Etelä-Sumatralla, Länsi-, Keski-, Itä-Kalimantanilla sekä Papualla. Tämä neuvo tarkoitettiin tilanteeseen, jossa Siemenpuu pyrkii yhdistämään mangrovetyön suosademetsien suojeluun, joka on ollut tärkein fokus viime vuosina. Aloite turvemaiden mangrovealueiden suojelusta olisi hyvä askel ja sopisi hyvin nykyiseen mangrovetyötä tekevien kansalaisjärjestöjen kenttään.

Potentiaalisia kohdealueita ovat Sumatra (Riau, Jambi, Etelä-Sumatra, Lampung, Pohjois-Sumatra, Länsi-Sumatra ja Bengkulu), Kalimantan (Länsi-, Keski- ja Itä-Kalimantan), Sulawesi (Keski- ja Etelä-Sulawesi), Itäinen Nusa Tengara ja Papua. Erityisesti Papuaa koskien annettiin neuvo, että korkeiden kustannusten takia projektien pitäisi olla rahoitukseltaan vähintään keskikokoisia (medium grant).

12 eli yhdistelmä metsitystä mangrovepuita istuttamalla ja kalan- tai katkarapujen viljelyä. Lisää aiheesta: http://www.wetlands.org/Portals/0/Indonesia%20Flyer%20Silvofishery.pdf

Page | 18

Viitteet

Alongi, D. M. (2014). Carbon cycling and storage in mangrove forests. Annual review of marine science, 6, 195-219.

Armitage, D. (2002). Socio-institutional dynamics and the political ecology of mangrove forest conservation in Central Sulawesi, Indonesia. Global Environmental Change, 12(3), 203-217.

Bakosurtanal, 2009. Peta Mangrove Indonesia.

Campbell, A., & Brown, B. (2015). Indonesia’s vast mangroves are a treasure worth saving. The Conversation. http://theconversation.com/indonesias-vast-mangroves-are-a-treasure-worth-saving-39367

Donato, D. C., Kauffman, J. B., Murdiyarso, D., Kurnianto, S., Stidham, M., & Kanninen, M. (2011). Mangroves among the most carbon-rich forests in the tropics. Nature Geoscience, 4(5), 293-297.

Evans, K. (2013). Could sustainable logging save Indonesia’s mangroves? Forest News: A blog by the Center for International Forestry Research. http://blog.cifor.org/14229/could-sustainable-logging-save-indonesias-mangroves#.VZIkIlxTDhI

FAO. (2007). The world’s mangroves 1980-2005. Rome: Food and Agriculture Organization of the United Nations.

Giri, C., Ochieng, E., Tieszen, L. L., Zhu, Z., Singh, A., Loveland, T., . . . Duke, N. (2011). Status and distribution of mangrove forests of the world using earth observation satellite data. Global Ecology and Biogeography, 20(1), 154-159.

Gunarto. 2004. Konservasi Mangrove Sebagai Pendukung Sumber Hayati Perikanan Pantai. Jurnal Litbang Pertanian, 23 (1). 15-21.

http://ekologi-hutan.blogspot.co.id/2011/10/ekosistem-hutan-gambut.html

http://nationalgeographic.co.id/berita/2012/05/hutan-mangrove-indonesia-terus-berkurang

http://pinterdw.blogspot.co.id/2012/01/kondisi-mangrove-di-indonesia.html

Kelompok Kerja Mangrove Nasional, 2013. Strategi Nasional Pengelolaan Ekosistem Mangrove Indonesia.

Kementerian Lingkungan Hidup, 2008. Proper Hijau 2011-2013.

Mangrove Action Project. (2015). Endangered Specied Associated with Mangroves. http://mangroveactionproject.org/endangered-species/

Kementerian Lingkungan Hidup dan Kehutanan (KLHK) (2015). Peta Tutupan Hutan Mangrove Indonesia (tidak dipublikasikan)

Kementerian Lingkungan Hidup (2010). Indonesia second national communication under the United Nations Framework Convention on Climate Change. Jakarta.

Kementerian Kehutanan Indonesia (2014). Recalculation of Indonesia’s land cover in 2013 (in Indonesian): Direktorat Jenderal Planalogi Kehutanan.

Murdiyarso, D., Purbopuspito, J., Kauffman, J. B., Warren, M., Sasmito, S., Donato, D., . . . Kurnianto, S. (2015). The potential of Indonesian mangrove forests for global climate change mitigation. Nature Climate Change. Vol.5, DOI: 10.1038/NCLIMATE2734.

Page SE, Siegert F, Rieley JO, Boehm HDV, Jaya A, Limin S (2002) The amount of carbon released from peat and forest fires in Indonesia during 1997. Nature 420: 61–65.

Pendleton, L. Donato, D.C., Murray, B.C.et al. (2012) Estimating global “Blue Carbon” emissions from conversion and degradation of vegetated coastal ecosystems. PLoS ONE 7 (9):e43542.

Rusila Noor, Y., M. Khazali, dan I N.N. Suryadiputra. 1999. Panduan Pengenalan Mangrove di Indonesia. PHKA/WI-IP, Bogor.

Page | 19

Santoso, H. (2011). Seminar Nasional Penyelamatan Ekosistem Mangrove dalam Mewujudkan Kelestarian Hutan. Direktur Jenderal Bina Pengelolaan DAS dan Perhutanan Sosial, Kementerian Kehutanan

UNEP. (2014). Importance of Mangroves to People: A Call to Action: United Nations Environment Programme World Conservation Monitoring Centre, Cambridge.

Haastattelut kasvokkain, puhelimen tai sähköpostin välityksellä: Iwan Tri Cahyo Wibisono (Wetlands International Indonesia), Rahman Dako (Teluk Tomini Project), Fini (Mangrove for Future), Eko, Kementerian Kelautan dan Perikanan, Erry Damayanti (Telapak),

www.blog.cifor.org