Liite 3/2011 n 24.10.2011

Maatilaympäristöä pitäisi hyödyntää hoivapalveluissa

Peltojen viljely muuttuu ilmaston mukana

Kokemuksesta tiedämme, että luon-nossa ja eläinten parissa liikkuminen rentouttaa. Tiede tulee kokemusten ymmärtämisessä kuitenkin vielä jälki-junassa. Viime vuosina tutkimustieto on lisääntynyt, ja vihreän hoivan peri-aatteisiin nojaavia, eläinavusteisia hoi-va- ja terapiapalveluja on otettu käyt-töön jopa sairaaloissa. Eläimet auttavat ihmistä oppimaan vuorovaikutusta.

Sivu 12

Lämpenevä ilmasto pidentää kasvu-kautta alkupäästä, mutta samalla li-sääntyvät tuholaiset, taudit ja rikkakas-vit. Ilmastonmuutos vaatii uudenlaisia viljelykiertoja ja laajempaa viljelykas-vien valikoimaa. Uudellamaall sijait-sevalle Lepsämänjoen valuma-alueel-le tehtiin tulevaisuuskuva 40 vuoden päähän.

Sivu 4

Eläinten luontaisia kykyjä hyvän mielen tuojina voisi ottaa paljon laa-

jemmin hoivapalvelujen käyttöön.

Villiviini villiintyi entisestään Elon-kierron kasvihuoneilmastossa.

Ilmastonmuutoksen vuoksi myös peltoviljelyä pitää sopeuttaa uusiin,

lämpimämpiin olosuhteisiin.

Nurmesta potkuabiokaasuunNurmirehun ylivuotiset erät sekä viherkesantojen, luon-nonhoitopeltojen ja suoja-vyöhykkeiden sato antai-sivat lisää tehoa biokaasun tuotantoon.

Sivu 3

Kierrätetty lantatuottaa tulojaLannan ympäristövaiku-tuksia voidaan vähentää lannan oikeanlaisella käsit-telyllä. Viljelijöille ja hallin-nolle on kehitetty työkaluja lannan energian hyödyntä-miseen.

Sivu 6

Kotitalousjätteissäpaljon kotiruokaaYli kolmannes suomalaisen kulutuksen ympäristövaiku-tuksista syntyy ruuasta. Sik-si sen tuhlaamista halutaan vähentää.

Sivu 10

Pihvirotujen risteytys kannattaa Herefordin ja charolais’n suuriksi kasvatetut risteytys-sonnit tuottivat hyvälaatuis-ta lihaa. Vertailussa tutkittiin puhdasrotuisten ja risteytys-ten eroja.

Sivu 13

MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarviketut-kimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta teke-vä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yh-teistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Biokaasua ja-etanolia autoihin

Sivu 14Prestarter avittaauntuvikkoja

Sivu 13Sivutuotteet voi nyt kompostoida

Sivu 11

Janne Lehtinen niina Pitkänen

Tiina Ahlqvist lämmittää Mäntsä-lässä tallitiloja lämmöllä, jota syn-tyy hevosten lannasta ja kuivik-keesta.

Järjestelmään tarvittiin vain ve-siputket ja pumppu. Kompostoitu-van kestokuivikelattian uumenista on mitattu jopa 60 asteen lämpö.

Heikki Junttila ottaa puoles-taan Nivalassa talteen 70 lehmän navetan lannan kaasut. 12 vuotta toiminut biovoimala polttaa kaa-sun lämmöksi, ja sähköä on tuo-tettu kuusi vuotta. Tänä syksynä se valmistuu uusi voimala.

”Tavoite on tuottaa itse 80 pro-senttia sähköstä.”

Kaasujen poiston jälkeen lanta siirtyy aikanaan pellolle. Se on sil-loin entistä ehompaa: hajutonta, ja ravinteet ovat kasvien hyödynnet-tävissä nopeammin kuin käsittele-mättömässä lannassa.

”Lannoitteet loppuvat maail-masta ennen kuin öljy”, uuden voi-malan Junttilalle toimittanut Jou-ko Vironen sanoo.

Itse asiassahan karjatalous levi-si Suomessa muinoin yhtä paljon lannan kuin maidon ja lihan takia: lehmä muunsi metsästä kerätyt kerput lannoitteeksi viljalle.

Sivut 8–9

Hevoskaverien kompostilattia lämmittää tallinLanta ei ole jäte, vaan ravinteita ja energiaa

Pinewood Griminal lämmittää Tiina Ahlqvistia sekä ystävyy-dellä että lattialämmöllä, joka

kerätään putkistoon karsinoissa muhivan kestokuivikkeen alta.

Jaana kankaanPää

2

Teollisesta ajasta biotalouden aikaan – ympyrä sulkeutuu

Suomi on osa globaalitaloutta hyvässä ja pahassa. Syrjäinen sijaintimme ei anna meille turvaa suurten yhteisten haasteiden kuten ilmastonmuutoksen, fossiilisten raaka-aineiden ja fosforin ehtymisen, luonnonvaraisen ympäristön katoamisen, ikäänty-misen ja väestöräjähdyksen sekä ruoan ja energian voimakkaiden hinnanvaihteluiden edessä.

Monien vaikuttajien summana teollisen ajan yh-teiskuntalogiikka ei enää kaikilta osin toimi. Bio-talouteen siirtyminen nähdään ratkaisuna öljyn ja muiden fossiilisten luonnonvarojen käytön aiheut-tamiin ympäristöongelmiin, hiilipäästöjen vähen-tämiseen, ilmaston lämpenemiseen, ympäristön ti-laan ja ruoan riittävyyteen.

Biotalous tarkoittaa uusiutuvia luonnonvaro-ja tuottavaa, käyttävää, jalostavaa ja markkinoivaa tuotantoa sekä uusiutuvista luonnonvaroista val-mistettujen tuotteiden kulutusta.

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisussa ”Koh-ti biotaloutta – Biotalous konseptina ja Suomen mahdollisuutena” arvioidaan, että jo vuonna 2040 yli puolet bruttokansantuotteestamme syntyy bio-taloudesta. Biotalouden sovellukset taas syntyvät liiketoimintaosaamisesta, eri alojen bioteknisestä osaamisesta sekä ekosysteemiosaamisesta.

Ruoka- ja maataloussektori on globaalisti nous-sut keskiöön kestävän biotalouden ja vihreän kas-vun haasteiden edessä. Näin siksi, että maan-käyttö on avainasemassa, kun pyritään riittävään uusiutuvan energian tuotantoon – se on avainase-massa myös ruoan riittävyyden takaamiseksi kas-vavalle väestölle. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kiina, joka on vahvasti vakiintumassa Afrikkaan turvatakseen tarpeisiinsa riittävän viljelykelpoi-sen maan.

Tuumasta toimeen. Kuinka me täällä vihreän kullan maassa, jossa maatalous ja kotimainen ruo-an tuotanto on ajettu aikamoiseen ahdinkoon, ete-nemme biotalouden toteuttamiseksi? Suomen bio-massavarat ovat globaalistikin mitaten merkittävät ja EU-mittakaavassa kuuluvat laajimpiin maakoh-taisiin biomassavaroihin. Jo seuraavien 20 vuoden kuluessa niiden arvioidaan olevan kokonaan käytös-sä. Maa- ja elintarviketalouden piirissä on Suomen monipuolisin, vuosittain uusiutuva biomassavara. Metsäbiomassat ovat huomattavasti hitaammin uu-siutuvia, vaikka volyymiltään suuremmat.

Ratkaisuna voidaan muun muassa nostaa maa-

ja elintarvikesektorin biomassojen hyödyntämistä nykyistä 25 prosenttia tehokkaammaksi kehittä-mällä sivuvirroille ja jätteille uusiokäyttöä esimer-kiksi lannoitteina tai biohajoavien komponenttien teollisuusraaka-aineina. Tähän tarvitaan uusia lo-gistisia ratkaisuja sekä hajautettuja biojalostamoja. Suljettujen ainekiertojen kautta voidaan vähentää vesistön likaantumista, typpi- ja fosforipäästöjä sekä ympäristön kemiallista kuormitusta. Samal-la logiikalla nykyisin huonosti hyödynnettyjä jou-tomaita ja kesantoja tulisi hyödyntää bioenergian tuotantoon, paikallisesti ja pienimuotoisesti.

Biotalouden yhteiskunnassa nousevat kunniaan myös luomuruoka ja lähiruoka. Yhteiskuntaraken-teen tulisi kehittyä hajautetun asumisen suuntaan koska kuljetusmatkoja tulisi minimoida – lähellä tuotettu ruoka, vaate ja energia olisivat arvostettu-ja ja turvallisiksi ja laadukkaiksi koettuja. Kaikki tä-mä tulisi toteuttaa niin, että koemme hyvinvointim-me lisääntyvän.

Aikuisväestö vielä tunnistaa perimätiedon kaut-ta sen Suomen, jossa valtaosa ihmisistä työskenteli maatalouden parissa. Viime vuosisata oli teollisen yhteiskunnan kulta-aikaa, jonka kestämättömyy-den seurauksia olemme jo päässeet näkemään. Biotalousyhteiskuntaan siirtyminen palauttaa meidät osin juurillemme: luonnonvarojen käyttö tapahtuu luonnon ehdoilla, lisääntyvässä määrin paikallisesti ja luonnollisia prosesseja hyödyntä-en. Kun tähän lisätään teollisen ajan insinööri- ja biotekniikkaosaaminen ja maatalouden materiaa-likierron sulkeminen, biomassan mahdollisimman monipuolinen käyttö ja jalostaminen tehostuvat.

Suurin haaste tämän uuden biotalousyhteiskun-nan ajatusmallin rakentamisessa löytyy kuitenkin aivan muualta. Kaikkialla maapallolla menestymi-nen elämässä tarkoittaa elintason kasvua, käytettä-vän rahan ja materian määrällistä kasvua.

Jos kehittyneimmissä ja vauraimmissa länsi-maissa ei pystytä keskustelemaan vakavasti kas-vun hallitsemisesta, luonnonvaramme yksinkertai-sesti ehtyvät. Tämä ei toki ole kenenkään toivoma vaihtoehto, koska silloin vaarana on, että siirrymme ajassa liiankin paljon taaksepäin.

Anu HarkkiTutkimusjohtaja, MTT

Lisätietoja: anu.harkki@mtt.fi

n Maaseudun Tulevaisuu-den ja MTT:n yhteistyössä tuottama Maaseudun Tiede -liite uudistuu loppuvuoden aikana.

Tavoitteena on uudistaa liitet-tä niin, että se tarjoaa Maaseudun Tulevaisuuden lukijoille mahdol-lisimman paljon helppolukuista ja tarpeellista tietoa maa- ja elintarvi-ketalouden tutkimuksesta.

Ennen uudistuksen toteutus-ta haluamme kuulla palautetta ja mielipiteitä liitteen lukijoilta. In-ternetiin luodussa lukijakyselys-

sä tiedustelemme muun muassa lukutottumuksia, mielipiteitä liit-teen sisällöstä ja ulkoasusta sekä toivomuksia kiinnostavista juttu-aiheista.

Yhteystietonsa jättäneiden vas-taajien kesken arvotaan viisi MTT:n tuotepakettia.

Lukijakyselyn linkkiin pääsee helposti MTT:n etusivulta osoit-teesta www.mtt.fi. Klikkaa oikeassa reunapalkissa näkyvää kysely -ku-vaketta, joka ohjaa sinut suoraan kyselyyn.

Lukijakysely löytyy myös suoraan Internet-osoittees-ta https://www.webropol.com/P.aspx?id=568956&cid=28244679.

Maaseudun Tiede uudistuu

– osallistu kyselyyn

n Biotalous on Suomelle merkittävä mahdollisuus saavuttaa kestävää kilpai-luetua, luoda hyvinvointia, innovaatioihin perustuvaa yritystoimintaa ja työpaikko-ja sekä houkutella ulkomai-sia investointeja.

Osaamisen ja teknologian viennil-lä Suomi vaikuttaa aloitteellisena edelläkävijänä luonnonvarojen kestävään käyttöön myös maail-malla.

MTT järjestää 11. marraskuuta Helsingin Messukeskuksessa Suo-mesta biotalouden huippu -tapah-tuman, jossa keskustellaan biota-louden kehittymisestä Suomessa.

– Yhdessä voimme tehdä Suo-mesta biotalouden huippumaan, jossa maa- ja elintarviketalo-us, teollisuus ja energiatuotanto, tutkimus sekä kuluttajat sitou-tuvat samoihin tavoitteisiin, us-koo MTT:n tutkimusjohtaja Anu Harkki.

Hän painottaa, että biotalouden kehittymiseen tarvitaan hallitus-

tason poliittista tukea. Investoin-teja tarvitaan tuotekehitykseen, tutkimukseen, infrastruktuuriin sekä koulutukseen.

Tilaisuudessa avataan keskuste-lua siitä, miten biotalouden visiot saadaan konkretisoitua toimin-naksi. Puhetta johtaa ja tilaisuu-den juontaa uutistoimittaja Tomi Einonen.

Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille. Ilmoittaudu tapahtumaan 31. lokakuuta mennessä osoittees-sa www.biotaloudenhuippu.fi

Biotalouden visiot toiminnaksi

MTT MAA- JA ELINTARVIKETALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

HUIPPUSUOMESTAbiotalouden

tapahtuma Helsingissä

miten elintarvikeketju luo kestävää hyvinvointia?

n Lue tiedotteet kokonaan: www.mtt.fi -> Ajankohtaista -> Uutiset

Herukoiden säilytyshanke löysi kadonneita lajikkeitaSuomalaisia vanhoja, etsintäkuu-lutetuiksi julistettuja karviaislajik-keita löytyi useista naapurimaista. Löytöjen myötä vanhat Olavi, K. F. Packalén ja Lepaan Valio saadaan takaisin Suomeen. Samalla muut-kin musta- ja punaherukoiden se-kä karviaisen geenivarat voidaan turvata tuleville sukupolville en-tistä paremmin. MTT:n johtama RIBESCO-hanke selvitti, kuinka varmistetaan arvokkaimpien vil-jeltyjen herukoiden säilyminen. Herukan pohjoiseurooppalaiseen ydinkokoelmaan valittiin 1 800 he-rukkakannasta noin 300 kantaa.

Maatalouden näkymät synkkenevätTuottajahintojen nousu ei riitä paikkaamaan kohonneita tuotan-tokustannuksia: MTT ennustaa, että tänä vuonna maatiloilla saa-vutetaan vain 35 prosenttia yrittä-jätulotavoitteesta. Jos yrittäjätu-losta vähennetään yrittäjäperheen työpanoksesta aiheutuva kustan-nus 14,3 euron tuntipalkkaa käyt-täen, jää kokonaispääoman tuot-toprosentti negatiiviseksi, -3,1 prosenttiin. Yksityiskohtaiset en-nustetulokset on nähtävissä MTT:n Taloustohtori -sivustolla maa- ja puutarhatalous-verkkopalvelussa www.mtt.fi/taloustohtori

Kotimainen valkuais-tuotanto voidaan kaksinkertaistaaKotimaista valkuaistuotantoa voi-si pikaisesti kasvattaa jopa puolella nykyisestä, mikä vähentäisi soijan tuontia. Kasviperäisen rehuvalku-aisen kotimainen tuotanto kattaa

nykyisellään selvästi alle neljän-neksen tarpeesta. MTT:n OMAVA-RA-tutkimuksen mukaan rypsin, rapsin, herneen ja härkäpavun tuo-tantoa voisi lisätä reilusti, ja tuotan-toalat olisi heti mahdollista kaksin-kertaistaa noin 200 000 hehtaariin. Tuotannon kasvattaminen on kan-sallisten ruokaturva- ja rehustrate-gioiden tavoite.

Euroopan velkakriisi piiskaa myös maatalouttaEU:n maatalouden velka on viime vuosina kasvanut tuplavauhtia ver-rattuna 1990-luvun lama-aikaan. Tanskan ja Hollannin viljelijöil-lä on suurin velkataakka, kun taas Kreikan ja Espanjan viljelijät ovat lähes velattomia, paljastui MTT:n tutkimuksessa. EU:n maatalouden kestävyys rahoituskriisiä vastaan riippuu paljolti siitä, mitä Ranskas-sa, Hollannissa ja Tanskassa tapah-tuu, sillä peräti 23 prosenttia EU:n maatalouden kaikista veloista on Ranskassa. Hollanti tulee toisena ja Tanska kolmantena, molemmat vajaan 20 prosentin velkaosuuksil-la, toteavat MTT:n tutkijat.

Lammastaloutta tuotteistetaan rannikolla ja saaristossaItämeren rannikko- ja saaristo-olosuhteissa on hyvät edellytyk-set kehittää lähellä tuotettuja ja laadukkaita lammastuotteita sekä niihin liittyviä palveluja. Saaris-to-olosuhteet asettavat kuitenkin erityisiä vaatimuksia lammase-linkeinolle ja rajoittavat kasvun mahdollisuutta. MTT:ssä keväällä alkanut KnowSheep-hanke pyr-kii tuotteistamaan Itämeren saa-risto- ja rannikkoalueen lammas-tuotantoa. Hankkeella halutaan parantaa lammaselinkeinon kehit-tymismahdollisuuksia ja synnyt-tää uusia innovaatioita ja yhteis-työverkostoja.

Musta- ja punahe-rukoille sekä kar-viaisille luodussa pohjoiseurooppa-laisessa ydinko-koelmassa lajik-keita säilytetään pääosin pelloilla, mutta Suomessa käytetään myös syväjäädytystä.

MTT:ssä tutkittua

3

n Alustavien arvioiden mu-kaan jo alle viisi prosenttia käytössä olevasta maatalous-maasta tuottaisi viidesosan kansallisesta liikennepolt-toaineiden bio-osuuden tavoitteesta.

Erilaisista peltoenergian tuotan-tomuodoista nurmella on monta etua. Se on viljelyvarma, ja sen vil-jely ja korjuu osataan. Nurmi so-veltuu hyvin osaksi viljelykiertoja, parantaa maan rakennetta ja vä-hentää viljelymaan eroosiota.

Nurmipalkokasvien typensi-dontaa hyödynnettäessä keinolan-noitteiden tarve on varsin niukka, sillä biokaasulaitoksen kautta nur-misadon ravinteet palaavat käsit-telyjäännöksen mukana lähes ko-konaisuudessaan takaisin pellolle. Nurmi on myös nopeasti otettavis-sa takaisin ruuantuotantoon.

Etelä-Suomeen lisää nurmea Selvin tilaus nurmirehun uusil-le hyödyntäjille on Etelä-Suomes-sa, jossa märehtijöiden lukumäärä peltopinta-alaan suhteutettuna on alhaisin. Peltoviljelytukiin sisältyy nurmien viljelyyn kannustavia toi-menpiteitä, ja luomuviljelyssä nur-mi on oleellinen osa viljelykiertoa. Tällä hetkellä nurmirehua tuote-taan karjanrehuksi noin 29 prosen-tilla peltopinta-alasta. Lisäksi vi-herkesantoja, pitkäikäisiä nurmia ja luonnonhoitopeltoja on lähes 10 prosenttia peltopinta-alasta.

Etelä-Suomessa nurmirehulle ei kuitenkaan ole riittävästi käyttä-jiä, joten sato jää monesti hyödyn-tämättä. Etelä-Suomessa on myös tarjolla mahdollisuus liittyä maa-kaasuverkkoon ja taajamien läm-pöverkkojen läheisyyteen.

Ylimäärä biokaasuksiKarjatilat ovat yleensä mitoittaneet nurmirehutuotantonsa siten, että myös keskimääräistä huonompina vuosina selvitään eläinten ruokin-nasta ilman, että eläimiä pitää teu-rastaa rehunpuutteen vuoksi. Hy-vinä vuosina joustetaan jättämällä nurmen toinen sato lannoittamat-ta.

Tällöin kuitenkin hukataan hy-vien vuosien tuotantopotentiaa-lia. Lajikekokeiden perusteella sato jää keskimäärin joka kymme-nes vuosi alle 73 prosenttiin keski-määräisestä sadosta. Kokonaisuu-dessaan tuotantopotentiaalia jää hyödyntämättä jopa kolmannes

toteutuneeseen keskisatoon ver-rattuna, mikäli rehuntuotanto on mitoitettu siten, että edellisen ke-sän rehu riittää tulevaksi talveksi ainakin yhdeksänä vuonna kym-menestä.

Ylivuotisten rehuerien laatu vaihtelee, mutta biokaasulaitok-sen raaka-ainereserviin ne voitai-siin laskea mukaan. Lisäksi nur-mentuotannon sivutuotteena tulee yleensä jonkin verran heikompi-laatuista nurmirehua, jolle ei ny-kyisellään aina ole käyttäjää.

Nämä ylijäämäerät sekä koti-eläintilojen lanta mahdollistaisivat jonkin verran biokaasutuotantoa myös intensiivisen maidontuotan-

non alueella. Nurmentuotannon tehostamisella saataisiin myös tuo-tetun rehun keskimääräistä hintaa laskettua.

Tuotannossa haasteitaNurmea hyödyntävät biokaasulai-tokset ovat tähän asti olleet pää-asiassa pienikokoisia tai käyttä-neet myös muita raaka-aineita. Nurmibiomassan hyödyntämi-seen liittyy vielä monia haasteita, joita alan pioneerit joutuvat rat-kaisemaan.

Biokaasuteknologiaan, laaja-mittaiseen nurmensopimustuo-tantoon, nurmenkorjuun logis-tiikkaan sekä käsittelyjäännöksen

ravinteiden hyödyntämiseen liit-tyy kysymyksiä, joiden ratkaisut ovat oleellisia arvioitaessa nur-mea hyödyntävän biokaasulaitok-sen taloudellisia toimintaedelly-tyksiä.

Nurmibiomassalla toimivan biokaasulaitoksen toimintaedel-lytyksiä selvitetään Euroopan maaseudun kehittämisen maata-lousrahaston rahoittamassa Bio-nurmi-hankkeessa.

Arja Seppälä, Pellervo Kässi ja Teija Paavola, MTT

Lisätietoja: arja.seppala@mtt.fi

Puh. 040 742 0557

Nurmen mahdollisuudet polttoaineen lähteenä ovat kasvussa

Hyvä energiatuotos saadaan, kun ruohoa lisätään biokaasureaktoriin lannan joukkoon.

arJa SePPäLä

Timotein (Tammisto II) ja nurminadan (Kasper) keskimääräisen vuo-sisadon vaihtelu näkyy lajikekoeaineistossa. Kultakin paikkakunnal-ta mukana ovat vuodet, jolloin sekä Tammistolta että Kasperilta on satotieto. Havaintoja (vuosikeskiarvoja) oli 12-15 kappaletta kuvan paikkakunnilla.

10 %

50 %

15 %

15 %

10 %

Nurmisadon todennäköisyysjakauma paikkakunnittainkg ka /ha

0

3000

6000

9000

12000

15000

SotkamoRovaniemiYlistaroMaaninkaMikkeli

1palsta =47 mm, 2 palstaa = 99 mm, 3 palstaa = 151 mm4 palstaa=203 mm5 pl=255 mm

n Viherkesantojen, luonnon-hoitopeltojen ja suojavyöhyk-keiden sato on mahdollista hyödyntää tuottamalla siitä bioenergiaa.

Peltoenergiaa tuotetaan tällä het-kellä Suomessa noin 16 000 heh-taarilla. Tämä on polttolaitosten käyttämää kuivaa ruokohelpeä. Luonnonhoitopeltojen, viherke-santojen ja suojavyöhykkeiden yhteispinta-ala on tähän verrat-tuna yli kymmenkertainen. Kas-vustot ovat pääasiassa monivuoti-sia nurmia, ja sadon saa hyödyntää muilta paitsi riistapelloilta. Nykyi-sin sato hyödynnettäneen laidun-tamalla tai heinäksi vain pieneltä pinta-alalta.

Jos hehtaarilta saatava kuiva-ai-nesato olisi viisi tonnia, luonnon-hoitopeltojen ja viherkesantojen sato sisältäisi biokaaasuteknolo-gialla hyödynnettynä energiaa 3 terawattituntia eli 3 000 mega-wattituntia. Biokaasulaitoksen kä-sittelyjäännös palautuu pelloille lannoitteena.

Biomassasta hyvin metaaniaPeltobiomassa on keskimäärin pa-rempi biokaasun lähde kuin lanta. Karkean arvion mukaan lehmän lietelantatonnista syntyy biokaa-sureaktorissa 7–14 kuutiometriä metaania, kun tonnista peltobio-massaa sitä syntyy 30–150 kuutio-metriä.

Hyvä tulos saadaan, kun ruohoa tai säilörehua lisätään biokaasu-reaktoriin lannan joukkoon. Yk-

sinään biokaasutettuna nurmire-hu vaahtoaa ja kuorettuu helposti. Kasvimassan kuiva-ainesato ja su-lavuus ovat metaaninsaannon kan-nalta tärkeitä. Sulava rehu tuottaa hyvin biokaasua.

Satomääriä kartoitetaanHoidettujen, viljelemättömien peltojen satomääriä on kartoitet-tu viljelijöiden pelloilla Jokioisten ja Sotkamon ympäristössä kahtena vuonna. Eteläisen otanta-alueen kuiva-ainesadoiksi saatiin luon-nonhoitopelloilla keskimäärin 5 430–5 540 kg ka/ha ja pohjoises-sa 4 280–4 690 kg ka/ha. Lohkojen välinen vaihtelu on suurta.

Luonnonhoitopeltoja, viherke-santoja ja suojavyöhykkeitä saa lannoittaa vain perustamisvuon-na, joten niiden sadot ovat viljel-tyjä nurmia pienemmät. Kasvus-tot suositellaan niitettäväksi vasta loppukesästä, jotta pellolla pesivät linnut ja muut eläimet eivät häi-riinny.

Korjuukustannuksia ja korjuun vaikutusta ravinteiden kiertoon ja kasvuston monimuotoisuuteen tutkitaan Hoidettu viljelemätön pelto biokaasuksi -hankkeessa, jo-ta rahoittaa maa- ja metsätalous-ministeriö. Näytteiden keruu vil-jelijöiden pelloilta jatkuu vuonna 2012.

Oiva Niemeläinen ja Elina Virkkunen,

MTTLisätietoja:

oiva.niemelainen@mtt.fiPuh. 040 148 4657

Luonnonhoitopellot tuottavat biokaasun raaka-ainettaOiva niemeLäinen

MTT:llä Jokioisissa sijaitseva peltolohko on ollut jo useita vuosia luonnonhoitopeltona. Kirsi Raiskio ja Samu-li Klemelä ottivat näytettä heinäkuussa 2010. Kuiva-ainesato oli tuolloin 6 290 kg hehtaarilta.

Keskimääräiset kuiva-ainesadotKuiva-ainesato kg/ha

Sotkamo Jokioinen

2010 2011 2010 2011

Luonnonhoitopellot (2-vuotinen nurmi) 4280 4690 5540 5430

Suojavyöhykkeet - 3780 3950 5160

Viherkesannot 4050 4330 4100 5120

1palsta =47 mm, 2 palstaa = 99 mm, 3 palstaa = 151 mm4 palstaa=203 mm5 pl=255 mm

4

n Viljelyn aloittava sukupol-vi näkee työssään nykyistä lämpimämmät ja pidemmät kasvukaudet sekä leudommat ja vähälumisemmat talvet. Kun sääilmiöiden vaihtelut lisääntyvät, sopeutuminen on välttämätöntä. Talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisäämi-nen ja kipsin levitys voivat riittää torjumaan typen ja kiintoaineiden valumia, joita leudot talvet uhkaavat kasvattaa.

Viime vuosikymmenien aikana viljelijät ovat varovaisesti mukau-tuneet ilmaston vähittäiseen läm-penemiseen aikaistamalla kylvö-jä. Lämpenemisen edetessä kevät aikaistuu edelleen, ja kylvötöihin päästään aiemmin. Vuoteen 2040 mennessä kylvöjen odotetaan ai-kaistuvan viikolla nykyiseen ver-rattuna.

Lämpeneminen ja pitenevä kas-vukausi mahdollistavat peltovil-jelykasvien suuremmat sadot ja nykyistä laajemman viljelykasvi-valikoiman käyttöönoton. Tämä edellyttää kuitenkin viljelyn so-peuttamista uusiin olosuhteisiin: viljelykasveja on jalostettava ja vil-jelyjärjestelmiä kehitettävä.

Lämpimämmässä ilmastossa monet tuholaiset, taudit ja rikka-kasvit menestyvät entistä parem-min, ja uusia tuholaislajeja leviää Suomeen.

Talven ja kevään riskit kasvavatEntistä leudommat talvet mah-dollistavat syyskylvöisten lajik-keiden viljelyn lisäämisen, mutta myös talvehtimisen riskit lisään-tyvät talviolosuhteiden vaihtele-vuuden myötä. Useiden nykyisten viljely-kasvilajikkeiden satoisuus heikkenee lämpötilan noustes-sa, koska korkeampi lämpötila sadonmuo-dostusvaiheessa kiih-dyttää tuleentumisen ennenai-kaiseksi.

Suurten sato-odotusten kannal-ta alkukesän sateiden niukkuus on entistä haitallisempaa: suurem-mat sadot tarvitsisivat nykyistä enemmän vettä. Jatkossakin vil-jelykasveilta vaaditaan kylmän-kestävyyttä. Kotimaisen kasvinja-lostuksen on kyettävä tuottamaan uusiin olosuhteisiin sopeutetut la-jikkeet.

Typen kuormitusta hallittavaEntistä useammin toistuvat lämpi-mät, vesisateiset talvet sekä lisään-tyvät rankkasateet ja tulvat lisäävät eroosiota ja ravinteiden huuhtou-tumista. Lisäksi typen vapautumi-nen maaperästä kiihtyy, kun maa-perän eloperäinen aines hajoaa lämpimämmässä ilmastossa nope-ammin.

Esimerkkilaskelmassa Lepsä-mänjoen valuma-alueella Uudella-maalla ilmastonmuutos uhkaa lisä-tä peltomaan kulkeutumista vesiin 15 prosenttia ja liukoisen typen huuhtoutumista 6 prosenttia, jos pellonkäyttö pysyy vuoden 2009 kaltaisena.

Esimerkeissä on laskettu vuo-teen 2055 mennessä toteutunut viljelykasvivalikoiman muutos. Erityisesti siihen liittyvä talviai-kaisen kasvipeitteisyyden lisään-tyminen riittäisi lähes torjumaan kiintoaineskuormituksen kasvun, ja se riittäisi enemmän kuin kom-

pensoimaan liukoisen typen kuor-mituksen kasvun.

Kipsin levitys vähensi kuormitustaLaskelmissa tärkeäksi kuormitusta vähentäväksi toimenpiteiksi nousi talviaikaisen kasvipeitteisyyden li-säksi typpitaseen hallinta. Eräänä

keinona typen hallintaan korostuu lannoituksen jakaminen. Uusis-ta keinoista kipsin levitys vähensi mallilaskelmien kiintoaineskuor-maa jopa 50 prosenttia.

Vuosisadan loppupuolelle kään-nyttäessä lisätoimenpiteet ovat tarpeen, sillä ilmastonmuutos jatkuu ja voimistuu, ja sen myö-

tä kuormitusongelmat korostuvat edelleen.

Sopeutuminen edellyttää kannustustaJos muutokseen sopeutuminen on-nistuu, merkitsee ilmastonmuutos mahdollisuutta uusien kasvilajien ottamiseen viljelyyn sekä suurem-

pien satojen saamiseen. Samalla muutos entisestään lisää tarvetta peltomaiden rakenteen ja vesita-louden hyvään hoitamiseen, ravin-netaseiden hallintaan ja vesiensuo-jeluun.

Muutoksen oloissa sekä alu-eellinen että tilakohtainen eri-koistuminen on huono, moni-puolistuminen hyvä vaihtoehto. Ilmastonmuutokseen sopeutumi-nen edellyttää myös pitkäjänteisiä poliittisia pää-töksiä ja taloudelli-sia kannustimia.

Juha Helenius, Kati Komulainen ja

Torsti Schulz, Helsingin yliopisto,

Pirjo Peltonen-Sainio, Kaija Hakala,

Hannu Ojanen, MTT sekä Katri Rankinen,

Suomen ympäristökeskusLisätietoja:

juha.helenius@helsinki.fi, http://vaccia7.maat.helsinki.fi

Puh. 040 849 3025

n Kahdessa esimerkkilaskel-massa tarkasteltiin ilmaston-muutostietoja Lepsämänjoen valuma-alueella Uudella-maalla. Tarkastelussa oli se, mitä viljelykasveja alueen 720 peltohehtaarilla viljeltiin vuonna 2009, ja miltä pellon-käyttö voisi näyttää vuonna 2055.

Laskelmissa huomioitiin vilje-lykasvilajien sekä viljelykierron vaatimukset. Taustatietoina käy-tettiin lohkojen maalaji- ja kalte-vuustietoja sekä tietoja siitä, mi-ten lähellä vesiuomia kukin lohko sijaitsee. Lisäksi pellonkäyttö riippuu muun muassa markkina-tilanteesta sekä siitä, onko sovel-tuvia lajikkeita ja tarvittava laite-kanta saatavissa. Näitä seikkoja ei tulevaisuuskuvissa yritetty enna-koida.

Vuonna 2009 peltoalasta 49 pro-senttia oli ohralla, kevätvehnällä oli 15 prosenttia. Jonkin verran vil-jeltiin syysvehnää ja ruista, rypsiä ja rapsia, ja noin neljännes alasta erilaisia muita kasveja.

Valkuaisomavaraisuuteen oh-jaava maatalouspolitiikka mah-dollistaisi ilmaston muuttuessa pellonkäytön, jossa vuonna 2055 vallitsevaksi lajiksi 30 prosentin osuudella on vaihtunut syysveh-nä. Ohran osuus on pudonnut vii-dennekseen, ja sitä korvaamaan on noussut rapsi 13 prosentin osuudella. Kaura on mukana 10 prosentin osuudella, ja palkokas-vit härkäpapu, herne sekä lupiini kattavat yhdessä 12 prosenttia pel-toalasta.

Monipuolisuus vähentää riskejäToinen, monipuolistuvaa tuotantoa edustava tulevaisuuskuva otettiin tarkasteluun monimuotoisen pel-lonkäytön hyötyjen vuoksi.

Uusien ruokakasvilajien vilje-ly on mahdollista vain, jos niille on muodostunut markkinat, ja sopivia lajikkeita on saatavilla. Näillä eh-

doilla monipuolisuus vähentää nii-tä taloudellisia, viljelyvarmuuteen ja maan viljavuuden hoitoon sekä ympäristön kuormittumiseen liit-tyviä riskejä, joita nykyisin vallalla oleva yksipuolistumiskehitys tuo mukanaan.

Monipuolistuneen tuotannon ti-lanteessa esimerkkialue vuonna 2055 sisältää syysviljoja: syysveh-

nää, ruista ja ruisvehnää yhteensä 30 prosenttia alasta, rapsia 13 pro-senttia sekä palkokasveja samat lajit ja osuudet kuin valkuaisomavarai-suuden esimerkissä. Lisäksi lajiva-likoimaan ovat nousseet ruokohel-pi ja kumina kumpikin 10 prosentin osuudella sekä hamppu, rehumaissi ja auringonkukka kukin 5 prosentin osuudella.

Mitä viljellään Lepsämänjoen alueella 40 vuoden kuluttua?

Viljelyn monipuolisuutta korostava tulevaisuuskuva havainnollistaa, mitä viljelykasveja 720 hehtaarin laa-juisen uusmaalaisen viljelyalueen lohkoilla voisi kasvaa kasvukaudella 2055. Visiossa maatilat ovat koros-taneet monimuotoista kasvinvuorotusta ja vähentäneet yksipuolisuuden riskejä.

_̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂

_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂ _̂

Monimuotoisuus 2055Viljelykasvit

RapsiHärkäpapuHerneLupiiniOhraKaura

RuisvehnäSyysvehnäSyysruisRuokohelpiAuringonkukkaMaissiKumina

_̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂_̂ _̂ _̂ _̂ Hamppu Pohjakartta-aineisto

© Maanmittauslaitos 53/MML/11/ 0 0,5 10,25 km

Muuttuva ilmasto edellyttää monipuolisempaa peltoviljelyä ja typen hallintaa

Valkuaisomavaraisuus 2055Viljelykasvit

RapsiHärkäpapuHerneLupiiniKevätvehnäOhraKauraSyysvehnäLuonnonhoito Pohjakartta-aineisto

© Maanmittauslaitos 53/MML/11

/0 0,5 10,25 km

Valkuaisomavaisuutta korostava tulevaisuuskuva kertoo, mitä viljelykasveja 720 hehtaarin laajuisen uus-maalaisen viljelyalueen lohkoilla voisi kasvaa kasvukaudella 2055.

EU:n Life+ -ohjelman VAC-CIA-hanke kokosi tietoa sopeu-tumisen tarpeista ja keinoista. Esimerkkilaskelmassa on muo-dostettu yhteenveto 19 erilaisen laskentamallin tuloksista.

Työssä huomioitiin mahdolli-suus sekä hyvään että huonoon tulokseen ilmastonmuutoksen hillinnässä.

5

n Viimeisten sadan vuoden aikana viljelykasvien kasvu-kausi on kevään keskilämpö-tilojen nousun myötä pidentynyt havaittavasti. Vuotuinen keskilämpötila nousee 3–6 astetta, talvella enemmän kuin kesällä. Kevään ja kesän korkeammat keskilämpötilat kasvattavat kasvukauden lämpösummaa.

Syyspuolella kasvukausi pitenee vähemmän kuin keväällä, sillä päi-vänpituuteen ilmastonmuutos ei vaikuta. Kasvukauden sademää-riin ei odoteta suuria muutoksia: kuivuus tulee edelleen olemaan kevään ja alkukesän sekä liiallinen märkyys syksyn kiusana.

Satoja uhkaavien sään ääri-ilmi-öiden kuten rankkasateiden, pitki-en sadejaksojen, tulvien, myrsky-jen ja kuivuusjaksojen odotetaan lisääntyvän, samoin epätavallisen korkeiden kesä- ja talvilämpötilo-jen.

Talvet leudontuvat ja lumipei-te ohenee. Talviaikainen valunta pelloilta ojiin lisääntyy. Talvisin lumipeite tulee entistä useammin sulaan maahan, ja sula- ja pakkas-jaksot vuorottelevat. Tämä heiken-tää syyskylvöisten lajien talvehti-mista.

Kevätpakkaset eivät kokonaan häviä, vaan hallat ovat edelleen mahdollisia. Maan kasvukunto on

vaarassa heikentyä, kun vähälu-miset, vesisateiset talvet ja rank-kasateet sekä tulvat lisäävät eroo-

siota ja maaperän tiivistymisen riskiä.

Parhaassa tapauksessa ilmaston-

muutosta onnistutaan hillitsemään kansainvälisesti sovittujen tavoit-teiden mukaan. Pahimmassa tapa-uksessa ihmiskunta ei onnistu vä-hentämistalkoissa, ja päästöt vain lisääntyvät.

Ilmatieteen laitos laskee muuttujatIlmatieteen laitos tuottaa laskelmia odotettavissa olevista muutoksista. Ilmastoon vaikuttavat kuukausien ja vuodenaikojen keskilämpötilat, minimi- ja maksimilämpötilat sekä sademäärät.

Samoin muuttujia ovat tuulten nopeus, pilvisyyden vaikutus au-ringon säteilyn määrään, maan kosteus ja talven lumisuus.

Ilmastonmuutoksen hillitsemi-sen onnistumista koskevat arviot otetaan laskelmissa huomioon.

Juha Helenius, Kati Komulainen ja

Torsti Schulz, Helsingin yliopisto,

Pirjo Peltonen-Sainio, Kaija Hakala,

Hannu Ojanen, MTT sekä Katri Rankinen,

Suomen ympäristökeskus

Lisätietoja: juha.helenius@helsinki.fi,

http://vaccia7.maat.helsinki.fiPuh. 040 849 3025

Mihin ilmastonmuutosarviot perustuvat?

Lepsämänjoen alueella kevät- ja syysvalumat ovat runsaita. Kipsin levitys auttoi vähentämään kiintoainek-sen valumista jokeen.

Petri ekhOLm

n Kuumuus heikensi tattarin satoa ja kasvatti satoindeksin ennätyskorkeaksi vuonna 2010. Suorakylvö saattaa kak-sinkertaistaa sadon kuivina kasvukausina.

Tattarin biomassa- ja pähkyläsadon vaihteluita jäljitettiin Pirkanmaal-la kymmenen peltolohkon avulla. Lohkoista rajattiin muutaman ne-liömetrin koeruutuja tarkempia mittauksia varten. Lohkot kylvettiin suoraa tai tavanomaista kylvömene-telmää käyttäen.

Ennen tavanomaista kylvöä pel-lot tasoitettiin lautasäkeellä kevät-kosteuden säilyttämiseksi ja muo-kattiin S-piikkiäkeellä. Hehtaaria kohti siementä kylvettiin 50–55 kg, mikä vastasi noin 200 kappaletta/m2. Vain kolme peltoa sai pienen lannoitelisän (maksimissaan 20 ki-logrammaa typpeä hehtaarille), kun muita seitsemää multamaata viljel-tiin ilman lannoitusta.

Satoindeksi huomattava Neliötä kohti kasvustot tuottivat biomassaa keskimäärin 400 gram-maa, josta pähkyläsato käsitti noin 170 grammaa vaihtelun ollessa 86-213 grammaa neliömetrillä.

Korjattavan sadon osuutta bio-massasta ilmaistaan satoindeksin avulla. Tässä kokeessa indeksi oli keskimäärin 0,42. Tulos oli aiem-missa MTT:n tutkimuksissa saatu-ja 0,15–0,30 indeksejä selvästi kor-keampi.

Pähkylöiden suuri osuus biomas-sasta johtui todennäköisesti kuivas-ta ja kuumasta kesästä yhdistettynä vähäiseen lannoite- ja maaperäty-pen saantiin, mikä rajoitti varsiston kasvua.

Suorakylvöruudut satoisampiaKymmenen koeruudun neliönäyt-teistä laskettu satoarvio hehtaaria

kohti olisi yltänyt 1 700 kilogram-maan, mutta viljelijöiltä saadun tie-don mukaan satoa kertyi todellisuu-dessa noin puolet tästä.

Kun viljelymenetelmien taus-tatiedot käsiteltiin, havaittiin, että suorakylvettyjen koeruutujen päh-kyläsato oli keskimäärin 196 gram-maa ja tavanomaisten ruutujen sato 130 grammaa neliömetriä kohti.

Kylvömenetelmistä johtuva ero oli suurin harvaan taimettuneissa

kasvustoissa, jolloin suorakylvetyt ruudut tuottivat lähes kaksinkertai-sesti satoa.

Viileässä ilmassa paras satoVuosi 2010 oli varsin lämmin ja haihtuminen oli suurta, mikä saat-toi vaikuttaa suorakylvön parem-muuteen viljelymenetelmänä. Ulko-maisten lähteiden mukaan kuivuus voi verottaa satoa, jos sateeton kausi

ajoittuu ennen kukintaa. Koeruuduille asennettiin lämpö-

tilamittareita, jotka mittasivat kas-vuston lähellä olevaa mikroilmastoa noin kymmenen minuutin välein. Kun näistä mittauksista laskettiin keskiarvo, havaittiin, että viileässä mikroilmastossa kasvaneet tatta-rit tuottivat enemmän biomassaa ja pähkyläsatoa kuin lämpimässä kas-vaneet.

Kasvupaikan valinta mutkikastaTattari on hallanarka kasvi, ja kas-vupaikaksi valitaan siksi yleensä lämmin pelto. Kasvukauden lämpö-tilaa on tarkasteltu tattarin kohdalla lähinnä minimitekijänä. Kasvupai-kan valintaa saattaakin mutkistaa se, että keväthallojen lisäksi tulisi varautua myös kuiviin ja kuumiin jaksoihin.

Tattarin tutkimus jatkui kasvu-kaudella 2011. Tällä kertaa tutkittiin suorakylvön vaikutusta tattarisadon

kohottajana myös muissa kuin kui-vissa kasvuoloissa.

Marjo Keskitalo, MTT Lisätietoja: marjo.keskitalo@mtt.fi

Puh. 050 520 2296

Suorakylvö auttoi tattaria kuumalla ja kuivalla kasvukaudella

Tattarin pellonpiennarpäivä keräsi vilppulalaiselle pellolle paljon tat-tarista kiinnostuneita ihmisiä. Tattarin pähkylät olivat elokuun alussa hyvässä kasvussa.

marJO keSkitaLO

Tattarin satovaihtelut syynissäTattarin viljelyala Suomessa on kaksinkertaistunut. Vuosi-na 2010 ja 2011 tattaria viljeltiin noin 1 400 hehtaarilla. Tästä 60 prosenttia viljellään Pirkan-maalla.

Vuonna 2010 alkaneen Tat-tarituotannon kehittäminen Ylä-Pirkanmaalla -hankkeen ta-voitteena on jäljittää tattarin sa-tovaihteluita parempien viljely-menetelmien kehittämiseksi.

0

50

100

150

200

250

100 120 140 160 180 200 220

Taimitiheys kpl/m2

Pähkyläsato g/m2

Taimitiheyden vaikutus pähkyläsatoon

Neliöt kertovat sadon määrän; vihreän ellipsin sisällä olevat näytteet kerättiin suorakylvöruuduilta ja punaisen ellipsin sisällä olevat näyt-teet tavanomaisesti kylvetyiltä ruuduilta. Keltaisen katkoviivan si-sällä olevien koeruutujen esikasvina oli rypsi, muiden esikasvina oli tattari. Vain punaisen katkoviivan sisällä olevia ruutuja lannoitettiin. Harvaan taimettuneet, suorakylvetyt koeruudut tuottivat lähes kak-sinkertaisesti satoa perinteiseen kylvömenetelmään verrattuna.

6

n Hyötylanta-tutkimusohjel-ma tuotti työkaluja lannan ja muiden eloperäisten mate-riaalien hallintaan. Lannan paremman hyödyntämisen kautta Suomen maataloustu-lo voi nousta 5-10 miljoonaa euroa.

Uusiutumattomien raaka-ainei-den ehtyminen, lannoitetuotan-non energiankulutus ja päästöt sekä maatalouden ympäristövaikutusten vähentämistarpeet ohjaavat kohti suljetumpaa ravinnekiertoa ja uu-siutuvaa energiaa.

Lantafosfori on suurelta osin kas-veille käyttökelpoista, mutta hel-posti huuhtoutuvaa. Fosforia myös sitoutuu maahiukkasiin. Runsaassa levityksessä se varastoituu ja nostaa maan fosforilukua.

Liukoinen lantatyppi on kasveil-le käyttökelpoista, mutta haihtuu ja huuhtoutuu herkästi. Kasvukauden ulkopuolella levitettynä se huuh-toutuu erityisen helposti. Lannan orgaanisesta typestä osa vapautuu maassa hitaasti liukoiseksi typeksi.

Ruokinta ja prosessointi avuksiLantafosforin pitoisuutta voidaan pienentää fosforiruokintaa opti-moimalla sekä käyttämällä kasvipe-räisen fosforin käyttökelpoisuutta parantavaa fytaasientsyymiä sioilla ja siipikarjalla.

Lannan ravinnepitoisuuksia voi-daan muuttaa myös prosessoimal-la lantaa yksin tai yhdessä muiden eloperäisten materiaalien kanssa. Prosessoinnilla pyritään päästöjen minimointiin sekä ravinteiden te-hokkaampaan kierrättämiseen ja energiantuotantoon. Sopiva proses-si tai prosessiketju on valittava ta-pauskohtaisesti.

Jakeistaminen on yksinkertai-sin keino jakaa lantaravinteita kah-teen jakeeseen: kuivajae sisältää yleensä enemmän fosforia ja nes-tejae liukoista typpeä. Jakeistus-laite vaikuttaa tulokseen. Linko on

tehokkaampi fosforin erottaja kuin ruuvipuristin, vaikka molemmil-la menetelmillä kuiva-aine erottuu hyvin.

Biokaasuteknologiaa voidaan so-veltaa tilakohtaisissa laitoksissa, ti-lojen yhteislaitoksissa tai keskite-tyissä laitoksissa. Lietelannan typen liukoisuus nousee biokaasuproses-sissa 20–30 prosenttia, ja fosfori säi-lyy kasveille käyttökelpoisena. Lie-telanta tuottaa enemmän biokaasua kuin siitä jakeistettu kuivajae, sil-lä nestejakeeseen jää merkittävästi biokaasupotentiaalia.

Lannan kanssa voidaan käsitellä myös muita eloperäisiä materiaa-leja. Esimerkiksi pienikin nurmi-lisä nostaa biokaasutuottoa mer-kittävästi ja parantaa jäännöksen ravinnetasetta kasville. Myös jään-nös voidaan jakeistaa ja esimerkiksi nestejakeesta voidaan jatkojalosta-

malla tuottaa väkilannoitteita vas-taavia orgaanisia lannoitevalmis-teita.

Oikea aika ja tekniikka tarpeenLannan tai prosessoitujen orgaanis-ten lannoitevalmisteiden pintalevi-tystä tulisi välttää. Sijoituslevitys vie ravinteet suoraan kasvin saataville, mikä on edullista sekä viljelijälle et-tä ympäristölle: ravinteet menevät tehokäyttöön eivätkä päädy ilmaan ja vesiin.

Levitys kannattaa tehdä aina kas-vukauden aikana, sillä vain kasvava kasvi ottaa ravinteita. Syyslevityk-sen jälkeen sateet ja talven sulamis-vedet huuhtovat liukoisia ravinteita vesistöihin.

Tilojen yhteistyö parantaa kannattavuuttaYksikkökoon kasvaessa lannan le-vitysalan tarve ja kuljetusmatkat nousevat. Tämä ja lannoitehintojen vaihtelu tekevät lantaravinteiden kierrätyksen ja prosessoinnin talo-udellisesti mielekkääksi.

Laskelmien mukaan jo 2-3:n nau-ta- ja sikatilan yhteistyö laskee ja-keistuslaitteen takaisinmaksu-ajan alle viiteen vuoteen. Samalla lantatyppi voidaan hyödyntää te-hokkaammin, ja pienempään tila-vuuteen väkevöity lantafosfori kan-nattaa kuljettaa kauemmaksi.

Lantafosforin erottaminen vä-hentää pellon hankinnan ja lannan-levityksen kokonaiskustannusta ko-tieläintilalla. Näiden toimenpiteiden

ansiosta koko Suomen maataloustu-lo nousee laskelmien mukaan 5-10 miljoonaa euroa vuosittain.

Väkilannoitefosforin myynti voi laskea jopa puoleen nykyisestä, mutta vaikutus typen myyntiin on vähäisempi, alle 5 prosenttia. Li-säksi fosforitaseet laskevat jopa 90 prosenttia tiheän eläintuotannon alueilla.

Sari Luostarinen, Heikki Lehtonen,

Johanna Logrén, Teija Paavola, Jukka Rintala, Tapio Salo,

Kari Ylivainio ja Markku Järvenpää, MTT

sekä Juha Grönroos ja Katri Rankinen,

Suomen ympäristökeskus Lisätietoja:

sari.luostarinen@mtt.fiPuh. 040 355 7028

Hyödyllinen lanta kierrättää ravinteita, tuottaa energiaa ja nostaa maataloustuloa

Biokaasuprosessi tuottaa lannasta ja muista eloperäisistä materiaaleista uusiutuvaa energiaa ja kierrätys-ravinteita. Kuvassa saksalainen biokaasulaitos Bioenergie Laupheim.

Sari LuOStarinen

Tutkimuksen pohjalta syntyi suosi-tuksia niin viljelijöille kuin hallin-nolle. Molempien on tarpeen tuntea lannan ominaisuudet, kun tavoit-teena on lannoitekäytön tarkenta-minen ja lannan prosessointi.

Viljelijä: tunne mahdollisuudetLantafosforin määrää voidaan pie-nentää ruokinnan optimoinnilla, ja fosfori voidaan hyödyntää ny-kyistä tehokkaammin jakeistamal-la lanta. Myös biokaasuprosessi te-

hostaa lannan hyödyntämistä sekä energiana että ravinteina.

Lannan käsittelyn kannatta-vuutta saa nostettua tilojen välisel-lä yhteistyöllä ja huolellisella suun-nittelulla. Lantavarastot kannattaa kattaa, käyttää sijoittavaa levitys-laitteistoa ja välttää syyslevitystä, jottei typpi mene hukkaan haih-duntana tai huuhtoumana. Kas-vi- ja eläintilojen väliseen yhteis-työhön kannattaa panostaa, jotta ravinteet saadaan sinne, missä nii-tä tarvitaan.

Hallinto: tue ja kannusta

Lantafosforin käyttökelpoisuus kasveille vastaa väkilannoitefos-foria, minkä vuoksi lantafosfori tulisi levityksessä huomioida täys-määräisenä. Samoin lantafosfo-rin käyttöpoikkeuksista tulisi luo-pua, sillä ne estävät sekä lannan ohjautumista prosessointiin et-tä orgaanisten lannoitevalmistei-den markkinoille tuloa. Orgaanis-ten lannoitevalmisteiden käyttöä

edistäisi myös nitraattiasetuksen kevyempi tulkinta sekä fosforin käyttökelpoisuusarvion yhtenäis-täminen kokonaisfosforiin perus-tuvaksi.

Syyslevityksestä luopumista, lantaloiden kattamista ja etävaras-tointia tulisi edistää ravinteiden te-hokkaamman käytön edistämisek-si sekä päästöjen vähentämiseksi. Myös kotieläin- ja kasvitilojen tii-viimpää yhteistyötä tulisi tukea. Taloudelliset kannustimet sijoi-tuslevitykseen, jakeistamiseen,

biokaasuteknologian laajempaan käyttöönottoon sekä kierrätysra-vinteiden tuotantoon ovat ympä-ristöllisesti perusteltuja.

Myös viranomaisten ymmär-rys prosessoinnin kokonaisuuksis-ta edesauttaa ravinteiden ja ener-gian yhteistuotannon lisäämistä. Lisäksi on huomattava, että har-kitsemattomat rajoitukset lannan käytössä voivat johtaa ympäristö-tuesta luopumiseen, jolloin lannan hyödyntäminen ei tehostu ja ym-päristön tila heikkenee.

Viljelijät ja viranomaiset kaipaavat rohkaisua lannan tehokäyttöön

Lannan ja muiden eloperäisen materiaalien energia ja ravinteet voidaan hyödyntää erilaisilla, tapauskohtai-sesti valittavilla prosessiketjuilla.

Raaka-aineet:lanta, kasvikset, biojäte, teollisuuden sivutuotteet, puhdistamon liete jne.

Raaka-aineet:lanta, kasvikset, biojäte, teollisuuden sivutuotteet, puhdistamon liete jne.

Biokaasu-prosessi

Biokaasu-prosessi

Kompostointi

Terminenkaasutus

Terminenkäsittely

Biokaasuenergiaksi

Orgaaninenravinnetuote

Orgaaninen ravinnetuote

Orgaaninen ravinnetuote

Suotovesi

KaasuenergiaksiTuhka

Epäorgaaninen ravinnetuote

Epäorgaaninen ravinnetuote

Ilmastus, fosforin saostus ja biologinen typen poisto

Purkuvesistöön

Biokaasuenergiaksi

Mekaaninenerotus lingolla

Kuivajae

Nestejae

Ammoniakinstrippaus

Eloperäisten materiaalien hyödyntäminen

N

Lannan jakeistaminen mahdollistaa lantaravinteiden tehokkaamman käytön.

Perttu virkaJärvi

Hyötyä lannastaMaa- ja metsätalousministeriön ti-laama Hyötylanta-tutkimusohjel-man toteutettiin 2008–2010.

Sitä koordinoi MTT partnerei-naan SYKE, TTS, Helsingin yli-opiston Agroteknologian laitos se-kä ProAgria keskusten liitto.

Hyötylanta-työtä jatkava, MTT:n vetämä Baltic Manure-hanke tekee lannasta liiketoimin-taa Itämeren maissa.

Baltic Manure on Euroopan komission Itämeristrategian lip-pulaivahanke. Suomesta mukana ovat MTT, SYKE, Helsingin yli-opiston Agroteknologian laitos ja Turku Science Park Oy.

www.balticmanure.eu https://portal.mtt.fi/portal/pa-

ge/portal/mtt/kestavatuotanto/fossiilisestauusiutuvaan/hyoty-lanta

7

n Tehokkaampi käyttö, kä-sittely ja kuljetus keventävät lannan aiheuttamaa ympäris-tön kuormitusta.

Lannan tehokkaamman käytön elinkaarisia ympäristövaikutuksia arvioitiin Hyötylanta-tutkimusoh-jelman esimerkkialueella Satakun-nassa.

Esimerkissä tarkasteltiin kolmea erilaista tulevaisuusnäkymää koko-naisuuksina ja niitä verrattiin ny-kytilaan. Tulevaisuusnäkymät oli-vat: ympäristötuesta luopuminen, lannan jakeistus ja tehostettu lan-noitekäyttö sekä lannan biokaasu-käsittely, jakeistus ja tehostettu lan-noitekäyttö.

Prosessointi auttaa vähentämään kuormitustaYmpäristötuesta luopumisen havait-tiin nostavan fosfori- ja typpitasei-ta ja lisäävän merkittävästi vesistö-kuormitusta. Lannan prosessoinnit taas auttoivat vähentämään vesistö-kuormitusta. Ne mahdollistivat lan-taravinteiden tehokkaamman käy-tön sekä ajallisesti ja paikallisesti toimivammat levityskäytännöt.

Lannan merkittävimmät ympä-ristövaikutukset tulevat typestä. Haihtuvan ammoniakin rehevöity-mis-, happamoitumis- ja pienhiuk-kasvaikutus on yhteen laskettuna vielä merkittävämpi kuin typen ve-sistövaikutus. Lisäksi typen haihtu-minen heikentää lannan lannoitear-voa.

Typen haihtumista voidaan vä-hentää tihentämällä lannanpoisto-väliä ja jäähdyttämällä lantakanavia, kattamalla lantavarastot sekä käyt-tämällä lietelannan sijoituslevitystä ja kuivalannan multausta mahdol-lisimman pian levityksen jälkeen. Liukoisen lantatypen huuhtoutu-mista voi vähentää tarkentamalla levitysmääriä sekä välttämällä syys-levitystä.

Fosforin käyttöä järkeistettäväLantafosforin merkittävin ympä-

ristövaikutus on sen rehevöittävä vaikutus vesistöissä. Huuhtoumat juontavat juurensa aiemmasta liial-lisesta lannan ja väkilannoitteiden levityksestä ja maan fosforiluvun noususta.

Tilanteen korjaaminen vie ai-kaa ja edellyttää lantafosforin jär-kevää peltokäyttöä. Järkeistäminen on tarpeen sekä uusiutumattoman fosforin kierrättämiseksi että maan fosforiluvun alentamiseksi.

Lannan kuljetus voi kannattaaLantaketjun ilmastovaikutus on suhteellisen pieni verrattuna ket-jun muihin ympäristövaikutuksiin. Ilmastovaikutusta voidaan tehok-kaimmin vähentää dityppioksidi- ja metaanipäästöjen hallinnalla.

Sen sijaan kuljetusten hiilidiok-sidipäästöjen merkitys lantaketjun ilmastovaikutuksessa on suhteelli-

sen pieni. Lantaa kannattaakin kul-jettaa pitempiä matkoja, mikäli sillä saavutetaan muita ympäristöetuja, kuten ravinnekuormituksen vähe-nemistä.

Biokaasusta etuja ympäristölleBiokaasuprosessi voi vähentää lan-taketjun ilmastovaikutusta erityi-sesti silloin, kun lantaa käsitellään yhdessä kasvimassan kanssa. Bio-kaasulla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita ja parantaa energia-omavaraisuutta. Myös typpihuuh-toumaa voidaan pienentää lanta-typen liukoistumisen vuoksi, jos se kyetään ottamaan lannoituksessa huomioon. Jäännöksen jakeista-minen voi edelleen tehostaa ravin-teiden hyödyntämistä ja vähentää päästöjä.

Ympäristöhyötyjen saavuttami-nen edellyttää kuitenkin käsittely-

jäännöksen katettua varastointia ja sijoittavaa, oikea-aikaista levitystä sekä biokaasun koko energiasisäl-lön hyödyntämistä.

Juha Grönroos ja Katri Rankinen,

Suomen ympäristökeskus, Sari Luostarinen, Miia Kuisma,

Jarkko Leppälä, ja Markku Järvenpää, MTT,

Reetta Palva ja Sakari Alasuutari, TTS sekä Laura Alakukku,

Helsingin yliopistoLisätietoja:

juha.gronroos@ymparisto.fiPuh. 040 526 3139

Lannan ympäristövaikutuksia voidaan vähentää

Lannan tehokkaamman käytön vesistövaikutuksia arvioitiin esimerk-kivaluma-alueella Loimijoella.

katri rankinen

n Suomessa tuotetun ketun-nahan hiilijalanjälki on kolme kertaa minkinnahan ympäris-tövaikutusta suurempi.

Yhden minkinnahan hiilijalanjäl-ki vastaa suunnilleen yhden suo-malaisen ihmisen keskimäärin päi-vässä aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Ketunnahan hiilijalanjälki on puo-lestaan noin kolminkertainen min-kinnahkaan nähden. Tämä ilmenee MTT:n turkistuotteiden ympäris-tövaikutuksia selvittäneessä tutki-muksessa.

Happamoittavia päästöjä turkis-tuotannossa syntyy eniten lannan käsittelyssä. Rehevöittäviä päästö-jä suurempi vaikutus oli kuitenkin turkiseläinten rehuksi kalastetul-la silakalla, jonka mukana merestä poistuu typpeä ja fosforia.

Hyödyt rehukalan kalastuksestaTurkistuotteiden hiilijalanjäljestä lähes puolet aiheutuu turkiseläin-ten lannan käsittelyssä vapautu-vasta typpioksiduulista. Myös hap-pamoittavat päästöt aiheutuvat pääasiassa eläinten lannan käsit-telystä, jossa vapautuu ammoniak-kia.

Turkiseläinten tuotannon am-moniakkipäästöt olivat seitsemän

prosenttia koko Suomen maatalou-den ammoniakkipäästöistä. Happa-moittavat päästöt eivät kuitenkaan aiheuta enää niin suuria ongelmia kuin takavuosina.

Turkistuotteen raaka-aineeksi eli ketun tai minkin ravinnoksi kalas-tettavan Itämeren silakan mukana poistuu merestä satoja tonnia typ-peä ja fosforia. Typpeä poistui 1,3 prosenttia vesistön kokonaiskuor-mituksesta ja fosforia 3,7 prosent-tia kokonaiskuormituksesta. Nämä merestä poistuvat ravinnemäärät ovat suuremmat kuin turkistuotan-totilojen ravinnepäästöt.

Lannan käsittelyssä varaa parantaaKoska suurimmat päästöt aiheu-tuivat lannan käsittelyssä ilmaan

vapautuvista typpiyhdisteistä, ym-päristöhaittoja voidaan vähentää tutkimalla mahdollisuuksia pie-nentää rehun typpipitoisuutta, op-timoimalla eläinten ruokintaa se-kä kehittämällä erilaisia tekniikoita turkistilojen lannankäsittelyssä syntyvien typpiyhdisteiden käsit-telyyn.

Itämeren silakan rehukäytöstä aiheutuva ympäristöhyöty oli huo-mattava, ja vesistöjen hoitotoimen-piteissä kalastettavan vähempiar-voisen kalan hyötykäyttö rehuna voisi myös olla huomattava tulevai-suuden ympäristöetu. Tutkimuk-sessa todettiin turkiseläintuotannon hyödyntävän kustannustehokkaasti erilaisia sivuvirtoja, kuten lihantuo-tannon teurassivutuotteita ja kalan perkuusivutuotteita.

Kaikki vaiheet mukana laskuissa

Turkistuotteiden ympäristövaiku-tuksia selvittänyt MTT:n tutkimus kattoi kaikki turkisten tuotanto-vaiheet: rehujen ja niiden raaka-ai-neiden valmistamisen, turkistilan, nahkonnan, muokkaamon ja om-pelimon. Tutkimus sisälsi kaikissa tuotantovaiheissa kulutetun ener-gian ja sen tuotannossa syntyneet päästöt sekä kaikki kuljetuksissa ja muissa toimenpiteissä kulutetun polttoaineen käytöstä aiheutuneet päästöt. Tutkimuksessa selvitettiin myös tuotteiden rehevöittävät ja happamoittavat päästöt.

Tutkimuksessa hyödynnettiin

Maa- ja elintarviketalouden tutki-muskeskuksen laaja-alaista osaa-mista, joka liittyi elinkaarilasken-taan, maataloustoimenpiteisiin, turkis- ja kotieläintutkimukseen se-kä lannoite-, lanta- ja maaperätut-kimukseen. Lisäksi tutkimukseen saatiin tietoja Riista- ja kalatalou-den tutkimuslaitokselta ja Suomen ympäristökeskuksesta. Tutkimusta rahoittivat Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry ja Turkistuot-tajat Oyj.

Frans Silvenius, Nita Koskinen ja Sirpa Kurppa, MTT

Lisätietoja: frans.silvenius@mtt.fi,

Puh. 040 847 2689

Minkinnahan hiilijalanjälki vastaa yhden päivän kulutusta

Turkiseläinten lannan käsittelyssä syntyy päästöjä, joita voi vähentää muun muassa pienentämällä rehun typpipitoisuutta.

nita kOSkinen

Turkistuotteiden hiilijalanjälkeä verrattiin henkilöautolla ajamiseen ja suomalaisen keskimääräisen kulutuksen päästöihin.

Turkistuotteiden ympäristövaikutuksetCO2-ekv, kg (hiilijalanjäki)

PO4-ekv, kg (rehevöityminen)

AE-ekv, kg (happamoituminen)

Minkinnahka 28 -0,17 0,23Ketunnahka 83 -0,22 0,55Suomalaisen keski-määräiset päästöt

27 0,01 0,05

100 km:n henkilöautolla ajo

18 0,009

Turkistuotteiden ympäristövaikutuksetCO2-ekv, kg (hiilijalanjäki)

PO4-ekv, kg (rehevöityminen)

AE-ekv, kg (happamoituminen)

Minkinnahka 28 -0,17 0,23Ketunnahka 83 -0,22 0,55Suomalaisen keskimääräiset päästöt 27 0,01 0,05100 km:n henkilöautolla ajo 18 0,009

Lannan tehokkaampi hyödyntäminen prosessoimalla mahdollistaa tehostetun ravinnekäytön ja vähentää lannan ympäristövaikutuksia. Kuvissa nykytilan lisäksi vertailussa skenaariot 1 (ympäristötuesta luopuminen) sekä 2 (jakeistaminen) ja 3 (biokaasu ja jakeistaminen).

P-kuormitus

2 palstaa

-10

-8

-6

-4

-2

0Skenaariot 2/3Skenaario 1Nykytila

%

liuk-P tot-P

N-kuormitus

2 palstaa

%

-10

-5

0

5

10

15

20

Skenaario 3Skenaario 2Skenaario 1Nykytila

8

NIVALA (MT)

n Junttilan tilalla Nivalassa on käytetty biokaasua jo toista-kymmentä vuotta. Kuuden vuoden ajan kaasusta on tuo-tettu myös sähköä.

Kaikki biovoimaan liittyvä on ra-hoitettu peilirahoituksella, Heikki Junttila kertoo.

”Aluksi etsin rahoitusta ja mah-dollisia tukia, mutta kun olin viikon soitellut virkamiehille ja saanut aina kehotuksen soittaa jollekin toiselle, kyllästyin. Kävelin peilin eteen ja sieltä näin rahoittajan.”

Sama rahoitusmalli on ollut käy-tössä myös tänä syksynä, kun Juntti-la on rakentanut uutta voimalaa jau-hamaan sähköä biokaasusta.

”Tavoite on tuottaa itse 80 pro-senttia ja ottaa Vattenfallilta verkos-ta 20 prosenttia tilan sähköstä.”

Lisäksi maatalousyhtymän 70 lehmän navetta aputiloineen lämpi-ää biokaasulla.

Sähkön myynti ei lyö leivilleKun sähköä välillä syntyy yli oman tarpeen, se syötetään valtakunnan verkkoon – ilman korvausta.

Sähkön myynti verkkoon on pe-riaatteessa mahdollista mutta käy-tännössä mahdotonta. Siihen tarvit-taisiin sen seitsemän maksut, jotka veisivät enemmän kuin myytävästä sähköstä kertyisi tuloja.

Junttila on kuitenkin tyytyväinen nykyisen sähköntoimittajan suhtau-tumiseen.

”Sähköyhtiö ymmärtää tässä oman etunsa. Kun tila varmistaa it-se sähkön saannin, yhtiö pääsee vä-hemmällä”, arvioi toimitusjohtaja Jouko Vironen EU-Global Trading Oy:stä, joka toimitti Junttilalle ny-kyisen voimalan laitteet.

Virosen mukaan syöttötariffista on rakennettu tuloautomaatti lähin-nä välittäjälle, ei energian pientuot-tajalle. Esimerkiksi Saksassa asia on päinvastoin.

Yksinkertaista ja edullistaJunttilan biokaasulaitos on ollut

alunperin Joensuun yliopiston käy-tössä ja sieltä käytettynä ostettu 12 vuotta sitten.

”Siitä asti se on puksuttanut.”Junttila seuraa prosessia lämpöti-

lan avulla ja säätää tarvittaessa AIV-rehulla.

Myös kaasun muunto sähköksi toimii yksinkertaisesti. Kaasun syöt-tö tapahtuu pressuautomaatilla.

Suojapressun päällä oleva paino aiheuttaa pienen paineen, joka riit-tää siirtämään kaasua putkistossa. Yhtään pumppua ei tarvita. Ei lii-oin lambda-antureita tai muita kal-liita ja helposti rikkoutuvia hieno-uksia.

Vanha aggregaatti, joka käytti kaasua ja tuotti sähköä, toimi hyvin kuusi vuotta, mutta korvaajan löy-täminen sille kesti pitkään. Laitteita oli, mutta ”peilirahoituksella” han-

kittaviksi ne olivat aivan liian kal-liita.

Vuoden kesti myös löytää laitteis-to säätämään sähkön kulkua. Erityi-sen herkkä kohta on valtakunnan verkon ja oman tuotannon raja.

Lopulta sopivat laitteet löytyivät Viroselta, ja ne ovat toimineet nyt kolmisen viikkoa. 30 kilowatin teho riittää hyvin.

Hukkalämpö ohjataan lämmittämään reaktoria Junttila laskee, että näin rakennet-tuina uudet laitteet maksavat itsen-sä parissa vuodessa.

”Jos oltaisiin rakentamassa uutta navettaa, biokaasuvoimala säästäisi lisäksi siinä, että pääsulake voitai-siin mitoittaa pienemmäksi”, Viro-nen muistuttaa.

JOUKO RÖNKKÖ

Biovoimalasta ei lähde hajuja. Pa-kokaasu on niin puhdasta, että poistoputkeksi riittää muoviput-ki.

Jouko Vironen ylistää Heikki Junttilaa ympäristöteosta, kun tä-mä ottaa talteen pahan kasvihuo-nekaasun ja korvaa sen käytöllä fossiilisia polttoaineita.

”Pelkästään tästä kannattaisi antaa ympäristöpalkinto”, Viro-

nen hehkuttaa. Lisäksi vähenne-tään jyrkästi hajuhaittoja.

Merkittävää on myös karjanlan-nan muokkaaminen ympäristöys-tävälliseen muotoon. Kun lanta levitetään reaktoinnin jälkeen peltoon, se on hajutonta.

”Naapurit tässä välillä jo luuli-vat, ettei meillä ole lantaa levitet-tykään, kun ei ollut hajua”, Juntti-lakin kertoo.

Hajuttomuuden lisäksi lanta muuttuu myös toiselta osin: Kas-vit voivat käyttää sen ravinteet nopeammin hyödyksi.

Typpi on käytössä kasvukauden aikana eikä valu syksyllä sateiden mukana vesistöihin. Lisätyppeä ei tarvitse ostaa.

”Meillä vilja lakoontuu jo ju-hannukselta eikä puintiaikaan niin kuin ennen”, Junttila kuvaa

hymyssä suin.”Eikä puintiaikaan tarvita kor-

ren vahvistajaa”, Vironen lisää.Karjanlannan tehokkaampi

käyttö on merkittävämpi asia kuin ensi näkemältä huomaakaan.

”Lannoitteet loppuvat maail-masta ennen kuin öljy”, Vironen muistuttaa.

JOUKO RÖNKKÖ

Ympäristöpalkinnon arvoinen teko

Junttilan biovoimala rakennettiin peilirahoituksella

kuvat: Pekka FaLi

Heikki Junttila laskee voimalan laitteiston maksavan itsensä parissa vuodessa.

Automatiikka vahtii sähkön liikennettä.

Aggregaatti puksuttaa muutaman tunnin päivässä.

9

MÄNTSÄLÄ (MT)

n Lanta lämmittää sosiaali-tilat ja satulahuoneen Pine-wood-tallissa Mäntsälässä.

Muoviputkessa kiertävä vesi kerää lämmön hevosten karsinoissa kuu-kausia muhivasta kestokuivikepoh-jasta ja siirtää sen lämmittämään sosiaalitilojen lattioita.

”Olemme saaneet lattialämmön nousemaan 25 asteeseen”, tallin omistaja Tiina Ahlqvist kertoo.

”Käyttämällä varsinaista latti-alämmitysputkea ja sijoittamalla se lähemmäs betonilattian pintaa, lämpöteho voisi olla vieläkin pa-rempi, sillä olemme mitanneet jo-pa 60 asteen lämpöjä kestokuivike-pohjasta.”

Talli ja lattialämmitys on raken-nettu vuonna 2004. Jos Ahlqvist rakentaisi nyt, hän käyttäisi veden sijasta glykolia ja sijoittaisi putken noin viisi senttiä lattian alle.

Hän on kuitenkin tyytyväinen myös nykyiseen järjestelmään.

”Se on toiminnaltaan idioottivar-ma ja paljon paloturvallisempi kuin perinteinen patterilämmitys, eikä maksanut oikeastaan kuin vesiput-kien ja kiertovesipumpun verran.”

Lämmön talteenotto oma ideaKestokuivikepohja tarkoittaa, että karsinan lattia on rakennettu sel-västi käytävän lattiaa matalammal-le, jotta hevosten lantaa mahtuu kertymään siihen ja maatumaan, eikä karsinoita tarvitse puhdistaa päivittäin.

Mäntsäläläistallissa tyhjennys-väli on noin kolme kuukautta.

Hevoset eivät kuitenkaan seiso lannassa, vaan jalkojen alla on puh-das ja kuiva olkikerros.

Suomalaistalleissa kestokuivike-pohjat ovat harvinaisia, mutta niitä on paljon muualla Euroopassa. Idea lämmön talteenotosta ja sen toteu-tustavasta oli Ahlqvistin oma.

”Lämmön talteenotto tuntui jär-kevältä, mutta mitään valmiita rat-kaisuja ei ollut tarjolla. Esimerkik-si lvi-liikkeissä asiasta oltiin ihan kuutamolla.”

Tärkein syy hevosten hyvinvointiKuivikepohjaa ei kuitenkaan teh-ty lämpötalouden takia, vaan se va-littiin ensisijassa hevosten hyvin-voinnin näkökulmasta. Hevoset

nauttivat olostaan olkipatjalla ja omistajalla on aikaa viettää hevos-ten kanssa, kun karsinoita ei tarvit-se puhdistaa päivittäin.

”Kasvatettaville hevosille on vain eduksi, että karsinan lattia on käy-tävää alempana. Näin hevonen tot-tuu, että ihminen on sitä ylempänä, jolloin satuloiminen ja selkään me-no sujuu heti alusta.”

Myös työnsäästön edut ovat mer-kittäviä. Karsinoiden väliseinien avaaminen, lantapatjan tyhjennys bobcatilla suoraan lantalaan ja uu-den olkipatjan teko vie 15 karsinan tallissa 6–8 tuntia.

Yksi tyhjennys maksaa Ahlqvis-

tin mukaan noin 400 euroa eli ko-ko vuoden tyhjennykset yhteensä 1 600 euroa.

”Jos karsinat puhdistettaisiin jo-ka päivä käsin, se maksaisi varmasti moninkertaisesti enemmän.”

Lantalassa jo tallissa maatumaan päässyt pohja muhii vielä jopa yh-deksän kuukautta, jonka jälkeen se hyödynnetään joko omalla tilalla tai naapurin mansikkaviljelmillä.

Ahlqvist viljelee pääasiassa he-vosheinää luonnonmukaisesti. Omaa peltoa on kaikkiaan 35 heh-taaria.

TIINA TAIPALE

n Uusi tilastollinen mene-telmä auttaa torjumaan eläintauteja ja parantamaan toleranssia eläinjalostusoh-jelmissa.

Tuotantoeläinten hyvä terveys on perusta kestävälle elintarviketuo-tannolle. Kasvi- ja eläintaudit ai-heuttavat vuosittain merkittävän taloudellisen tappion elintarvike-ketjulle, ja niiden torjuminen on kallista.

Eläinterveyttä ja tuotannon kannattavuutta voidaan paran-taa vähentämällä tautien oireita ja taudinaiheuttajien vaikutusta eläinten ja kasvien menestymi-seen. Tähän tähtää toleranssin pa-rantaminen.

Toleranssia voidaan tutkia mit-taamalla, kuinka paljon yksilön terveys heikkenee, lisääntyminen alenee tai kasvu hidastuu taudinai-heuttajien määrän noustessa.

Korkea toleranssi tarkoittaa, että yksilön ilmiasu pysyy muuttumat-tomana, vaikka taudinaiheuttajien määrä nousee. Matala toleranssi tarkoittaa, että yksilön ilmiasu hei-kentyy taudinaiheuttajien määrän noustessa.

Kotieläintautien torjunnassa on perinteisesti keskitytty tautiresis-tenssin parantamiseen. Toleranssi ja resistenssi ovat kuitenkin kaksi erilaista, mutta toisiaan täydentä-vää puolustuskeinoa taudinaiheut-tajia vastaan.

Resistenssi tarkoittaa yksilön ky-kyä välttää taudinaiheuttajien eli bakteerien ja virusten tartunta ko-konaan tai heikentää taudinaihe-uttajan leviämistä ja lisääntymistä isännässä. Kokonaan resistentit yk-silöt eivät saa tartuntaa.

Toleranssi puolestaan paljastaa, kuinka paljon taudinaiheuttajat

heikentävät isäntäyksilön terveyt-tä, lisääntymistä ja kasvua. Tole-ranssi ilmenee vasta, kun yksilö saa tartunnan, ja kun taudinaiheuttajat alkavat vaikuttaa isäntään.

Toleranssista poiketen tautire-sistenssin parantamiseen on ollut keinoja jo pitkään.

Simulaatio varmistaa tilastomenetelmääUuden simulaatiotutkimuksen avulla kehitettiin tilastollinen sa-tunnaisregressio -menetelmä yksi-lön toleranssin mittaamiseksi.

Simulaatiossa tietokoneella luo-daan havaintoaineisto, jonka tulos on tiedossa. Simuloitu aineisto analysoidaan uudella tilastome-netelmällä, ja saatua tulosta ver-rataan tiedossa olevaan, simuloi-tuun tilanteeseen. Näin voidaan varmistaa tilastomenetelmien toi-mivuus.

Satunnaisregressiolla yksilön to-leranssin mitaksi saadaan regres-sioyhtälön kulmakerroin, joka ku-vaa, kuinka paljon yksilön ilmiasu muuttuu, kun taudinaiheuttajien paine nousee. Tämän menetelmän käyttö on loogista, koska toleranssi on määritelmänsä mukaan yksilön vaste nousevaan taudinaiheuttaji-en paineeseen.

Uuden menetelmän avulla voi-daan laskea yksilöille toleranssin jalostusarvo. Korkean jalostusar-von yksilöt periyttävät korkeaa to-leranssia.

Menetelmän avulla on mahdol-lista jalostaa toleranssia valinnan avulla ja parantaa tuotannossa käy-tettävää eläinmateriaalia. Menetel-mää voidaan käyttää sekä kotieläi-millä että viljellyillä kasveilla.

Antti Kause, MTTLisätietoja: antti.kause@mtt.fi

Puh. 040 844 9128

Toleranssin mittaaminen auttaa

parantamaan jalostusarvoa

Taudinaiheuttajan määrä

Eläi

men

ilm

iasu

Toleranssi taudinaiheuttajia vastaan

Kestävä (korkea toleranssi)

Herkkä (matala toleranssi)

Korkean toleranssin yksilöt kestävät taudinaiheuttajia paremmin, jolloin yksilön ilmiasu pysyy hyvänä, vaikka taudinaiheuttajat lisääntyisivät.

Lanta lämmittää tallia Mäntsälässä

Jaana kankaanPää

Etanoli oli polttoaineena, kun Ni-kolaus Otto aloitti kokeilut polt-tomoottorilla 1860.

Pähkinäöljy oli polttoaineena, kun Rudolf Dieselin moottori esiteltiin Pariisin maailmannäyt-telyssä 1900.

Henry Fordin visio oli, että vil-jelijä tuottaa itse polttoaineen se-kä omiin koneisiinsa että ohikul-kijoille.

Öljyteollisuus vastasi pelotte-lemalla, että etanolia suosimalla hallitus ”ryöstää veronmaksajat

tehdäkseen viljelijöistä rikkaita”.Etanolin valtit olivat tasalaa-

tuisuus, turvallisuus ja vähäinen nakutus. Bensamoottori taas oli helpompi rakentaa ja käynnistyi kylmässä paremmin.

Öljyteollisuus sai tuekseen rait-tiusaatteen: etanolin taakaksi tuli alkoholivero.

Vastavuoroisesti nyt biopoltto-aineita ja auton kasvikuituraken-teita kannattaa Amerikan hamp-puyhdistys.

HEIKKI VUORELA

Etanoli oli ensin

Hevoset nauttivat olostaan kuivalla ja puhtaalla olkipatjalla, joka peittää maatuvaa kuivikepohjaa. Lämpöä keräävät putket kulkevat lattian alla.

Karsinat puhdistetaan ja kuivikepohja työnnetään bobcatilla suoraan lantalaan avattavien väliseinien kautta.

10

n Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa pois kes-kimäärin 23 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Suurin osa ruokahävikistä on nopeasti pilaantuvaa tuoretavaraa ja ruoanlaitosta yli jäänyttä ruokaa.

MTT:n Foodspill -tutkimuksen mu-kaan kotitaloudet heittävät ruokaa pois noin viisi prosenttia kaikesta ostetusta ruoasta.

Hävikkiin joutuu keskimäärin 23 kiloa ruokaa henkilöä kohti. Yhteensä Suomen kotitalouksissa ruokaa heitetään pois noin 130 mil-joonaa kiloa. Tämä on noin kaksi kertaa enemmän kuin kauppojen pois heittämä ruokamäärä.

Syömäkelpoisen ruoan joutumi-nen roskikseen on ekologisesti ja taloudellisesti kestämätöntä: raa-ka-aineiden ja ruoan jalostuksesta aiheutuneet ympäristövaikutukset ovat syntyneet täysin turhaan. Yk-sinkertaisin keino vähentää ruoan ympäristövaikutuksia onkin eh-käistä ruokahävikkiä.

Yhteensä Suomen kotitalouksissa heitetään ruokaa roskiin noin 500 miljoonan euron edestä. Hävikin estäminen vastaisi hiilijalanjälkenä samaa kuin noin 100 000 henkilö-autoa poistettaisiin liikenteestä.

Yli kolmannes suomalaisen ku-lutuksen aiheuttamista ympäristö-vaikutuksista syntyy ruoasta.

Ilmastovaikutuksista neljäsosa syntyy ravinnon eli elintarvikkei-den, kaupan, ravintoloiden ja ko-titalouksien toiminnan vuoksi. Ravinnon vaikutus vesistöihin on rehevöitymisen kautta jopa suu-rempi.

Eniten pois vihanneksia ja kotiruokaaFoodspill-tutkimukseen osallis-tuneet kotitaloudet heittivät ruo-

kaa roskiin vaihtelevasti: hävikkiin meni 0–160 kiloa ruokaa henkilöä kohti vuodessa.

Eniten pois heitettiin vihanneksia (19%), kotiruokaa (18%), maitotuot-teita (17%), leipää (13%) sekä hedel-miä ja marjoja (13%). Lihaa, kalaa ja kanamunia heitettiin pois 7 prosent-tia ja valmisruokia 6 prosenttia.

Kotiruoka tarkoitti kotona val-mistettuja erilaisia ruokalajeja ku-ten laatikoita, patoja, kastikkeita, puuroja ja keittoja. Valmisruoka si-

sälsi laatikoiden ja muiden aterioi-den lisäksi muun muassa hampuri-laisia, pizzaa ja vauvanruokia kuten korvikemaitoa. Säilykkeitä ja muuta hyvin säilyvää kuten napostelutuot-teita heitettiin pois suhteellisen vä-hän, vain 2,5 prosenttia.

Poisheiton suurin syy oli, että ruoka oli jollain tavoin pilaantunut, esimerkiksi homehtunut (29%). Päi-väys oli usein vanhentunut (19%), ruokaa jäi lautastähteeksi (14%) tai ruokaa valmistettiin liikaa (13%).

Yksin asuvilla eniten hävikkiäTalouden koolla oli selkeä yhte-ys syntyneeseen hävikkiin: mitä enemmän taloudessa oli henkilöi-tä, sitä enemmän hävikkiä syntyi. Toisaalta henkeä kohti tarkastel-tuna paljastui, että yksin asuvat tuottavat enemmän hävikkiä kuin muut taloudet. Eniten ruokahävik-kiä syntyi nimenomaan yksin elä-villä naisilla.

Tilastollisesti merkittäviksi te-kijöiksi nousivat muun muassa kotitalouksien käsitykset mahdol-lisuuksistaan vähentää hävikkiä. Kotitaloudet, jotka uskoivat voi-vansa vähentää ruokahävikkiä, tuottivatkin enemmän ruokahä-vikkiä kuin taloudet, jotka eivät us-koneet voivansa vähentää hävikin määrää tai arvioivat, ettei hävikkiä synny lainkaan.

Lisäksi kotitalouksissa, jois-sa biojätteet lajitellaan päivittäin, ruokahävikkiä syntyi vähemmän

kuin talouksissa, jotka lajittelivat biojätteensä harvemmin.

Asuinalueen tai sen kaupun-kimaisuuden, perheen aikuisten koulutustason, asumismuodon, asuntotyypin, ruokaostosten päivit-täisyyden, kauppamatkan pituuden, kulkutavan tai ruoanlaiton kotona ei havaittu vaikuttavan ruokahävikin määrään.

Myös pakkausten koolla oli vai-kutusta hävikin määrään. Niissä kotitalouksissa, joissa uskottiin hä-vikin pienenevän pakkauskokoja pienentämällä, syntyi myös eniten hävikkiä.

Kirsi Silvennoinen, Juha-Matti Katajajuuri, Heta-Kaisa Koivupuro,

Hanna Hartikainen, Lotta Jalkanen ja

Anu Reinikainen, MTTLisätietoja:

kirsi.silvennoinen@mtt.fiPuh. 040 179 4875

Kotitaloudet tuhlaavat ruokaa yli 100 miljoonaa kiloa vuodessa

Kotitalouksien tuottamaa ruokahävikkiä estämällä voitaisiin välttää jopa 100 000 auton tuottama hiilijalanjälki.

Sakari kiuru/mtt arkiStO

Keväällä 2010 alkanut MTT:n Foodspill -hanke selvittää elintar-vikeketjussa syntyvää ruokahävik-kiä. Tarkastelussa ovat kotitalou-det, ravitsemispalvelut, kauppa ja elintarviketeollisuus.

Syyskuussa 2010 toteutetus-sa seurantatutkimuksessa selvi-tettiin suomalaisten kotitalouksi-en ruokahävikkimääriä ja hävikin laatua.

Tutkimuksessa selvitettiin vas-taajien ikä, koulutus ja elämänti-lanne. Lisäksi kysyttiin ruokailu- ja ostotottumukset ja lemmikkieläi-met sekä arvioitiin, miten nämä tekijät vaikuttavat ruokahävikkiin. Tutkimukseen osallistui 420 koti-taloutta Turun, Tampereen ja Jy-väskylän alueilta.

Kotitaloudet punnitsivat ruo-kahävikin kahden viikon ajan päi-vittäin aina, kun poisheitettävää syntyi. Tulokset kirjattiin päiväkir-jaan. Päiväkirjaan merkittiin ruoan painon ja laadun lisäksi pois heit-tämisen syy, kuten pilaantunut tai päiväys vanhentunut. Jos pois hei-tetty ruoka annettiin lemmikille, se merkittiin omaan kohtaansa.

Tutkimuksessa arvioitiin vain vältettävissä olevaa ruokahävik-kiä, eli sitä poisheitettyä ruokaa ja raaka-ainetta, joka olisi voitu toisin säilyttäen tai valmistaen syödä.

Muuta biojätettä kuten kahvin-poroja tai luita ei tutkimuksessa mitattu. Nestemäisistä elintarvik-keista mukana oli käytännön syis-tä vain maito.

Foodspill tutki ruokajätteen sisällön

Kotitalouksissa pois heitetään eniten tuoreita vihanneksia, kotona valmistettua ruokaa ja maitotuotteita.

0 5 10 15 20

Muut

Riisi tai pasta

Valmisruoka

Liha, kala ja kanamuna

Leipä ja viljatuotteet

Hedelmät ja marjat

Maitotuotteet

Kotiruoka

Vihannekset sis. peruna

Ruokahävikin jakautuminen prosentteina

19

18

17

13

13

7

6

4

Foodspill-hanketta rahoittavat MTT, MMM:n Laatuketju ja yhteis-työyritykset.

Hankkeessa mukana ovat Jätelai-tosyhdistys, Motiva, Arla Ingman, Valio, Ingman Ice Cream, Atria, HK Ruokatalo, Saarioinen, Kokkikarta-no, Kauppapuutarhaliitto, Palmia, Tampereen Ateria liikelaitos ja Uni-Cafe sekä Pakkaustutkimus – PTR.

Uusissa ruokahävikkiin liittyvis-sä hankkeissa on selvitetty Pohjois-maisten kauppojen ruokahävikkiä ja sen vähentämismahdollisuuk-sia.

Lisäksi ovat alkamassa kotitalo-uksien hävikin syitä ja vähentämi-sen mahdollisuuksia sekä pakka-uksen ja pakkauskoon merkitystä selvittävät hankkeet.

Hävikki kiinnostaa ruokaketjua

11

n Yksinkertaisilla välineillä voidaan kompostoida pienteu-rastamolla syntyviä luokan 3 sivutuotteita ja suolensisältöä. Valmis komposti käy tilalle maanparannusaineeksi.

Suomessa on noin 400 teurastus- ja lihanjalostusyritystä, joista noin 90 on pienteurastamoja.

Pienissä teurastamoissa yksi kes-keinen haaste on teurastuksen sivu-tuotteiden käsittely kustannuste-hokkaasti. Mahdollisimman suuri osuus halutaan hyötykäyttöön hä-vittämisen sijaan.

Sivutuotteiden käsittely uudistuiEurooppalainen sivutuotelainsää-däntö uudistui maaliskuussa ja toi mukanaan sivutuotteiden käsit-telyyn uusia mahdollisuuksia. Ai-emmin käytännössä ainoa mah-dollisuus oli toimittaa luokan 3 sivutuotteet kuten veri, karvat, suo-li ja suolen sisältö hyväksyttyyn kä-sittelylaitokseen.

Nyt luokan 3 sivutuotteet voidaan kompostoida tai mädättää, kunhan niiden turvallisuus on varmistettu lämpökäsittelyllä. Hygienisoitu si-vutuote voidaan kompostoida sel-laisenaan tai maatilalla lannan jou-kossa.

Hygienisointia on mahdollis-ta toteuttaa myös erillisenä palve-lutoimintana esimerkiksi pienteu-rastamoille ja kalankäsittelijöille. Hygienisoitu luokan 3 sivutuote voi-daan toimittaa sellaisiin yhdyskun-tabiojätettä käsitteleviin laitoksiin, jotka eivät voi vastaanottaa käsitte-lemättömiä luokan 3 sivutuotteita.

Kompostointia kokeiltiin pienteurastamollaKompostointikoe toteutettiin kesän 2009 ja talven 2010 aikana pienteu-rastamolla Ulvilassa. Ensimmäinen kompostointijakso aloitettiin kesä-kuussa ja toinen lokakuun lopussa. Kompostointikokeella oli oma vai-kutuksensa uuteen sivutuotease-tukseen.

Kokeessa kompostoitiin luokan 3 sivutuotteita, joita muodostui noin 1 000 kg viikossa. Ensin sivutuotteet jauhettiin myllyllä palakokoon <12 mm, minkä jälkeen niitä kuumen-nettiin tunnin ajan 70o C lämpöti-lassa kippikattilassa.

Tämän jälkeen sivutuotteiden se-kaan lisättiin suolen sisältö ja olki. Seoksessa oli noin puolet suolen si-sältöä, 3–4 prosenttia olkea ja loput sivutuotteita. Seokseen lisätty rasva paransi kompostin lämpiämistä.

Kokeiluvaiheessa ei haluttu in-vestoida laitteisiin, joten komposti perustettiin kärryyn, jonka pohjal-la oli kuormalava ja metalliverkko. Komposti pitäisi eristää hyvin, jotta jyrsijät ja muut eläimet eivät pääse kompostiin. Talvella kärry lämpö-eristettiin styrox-levyillä.

Kompostin hygienia ja sekoittaminen tärkeääVaatimukset valmiin kompostin laa-dulle säädetään lannoitevalmiste-laissa 539/2006 ja maa- ja metsäta-lousministeriön asetuksissa 24/11 ja 13/07. Lopputuotteessa ei saa esiin-tyä salmonellaa eikä Escherichia co-li-bakteerien määrä saa olla yli 1 000 pmy/g.

Kompostoinnin jälkeen otetuissa näytteissä mikrobimäärät olivat pie-niä. Komposti myös lämpeni hyvin: lämpötila vaihteli 40:n ja 65:n celsi-us-asteen välillä.

Sivutuotteiden jauhamiseen kului aikaa noin puoli tuntia ja kuumenta-miseen 2,5–3 tuntia erää kohden.

Kompostiainesten sekoittami-seen ja kompostin kokoamiseen ku-

lui noin kaksi tuntia. Komposti on käännettävä säännöllisesti, jotta ko-ko massa kompostoituisi tasaisesti. Tässä kokeessa komposti käännet-tiin käsin, aluksi kerran viikossa. Yh-teen kääntökertaan kului aikaa noin yksi tunti.

Sekoitusruuvi helpottaa kompostointiaJos kompostointi olisi osa pienteu-rastamon normaalia toimintaa, me-netelmä, laitteet ja välineet pitäisi suunnitella sellaisiksi, että materi-aalin käsittely sujuisi joustavasti, ei-kä siitä aiheutuisi haittaa yrityksen toiminnalle.

Koska luokan 3 sivutuotteet pi-tää kuumentaa 70 asteeseen tunnin ajaksi, tarvitaan tätä varten sopiva ja hyväksytty laitteisto. Komposto-rin tulee olla suljettu, lämpöeristet-ty ja riittävän tiivis, jotta eläimet ei-vät pääse kompostiin.

Kompostoitava seos pitäisi myös sekoittaa tehokkaasti. Eläinperäi-set sivutuotteet ovat hankalasti se-koittuvaa, sitkeää ja kokkareista

materiaalia, joten sekoittaminen on hankalaa. Tehokas sekoitusruuvi ja rumpukompostori olisivat hyvä, mutta aika kallis ratkaisu tilatason kompostointiin. Kompostointi on-nistuu kuitenkin myös yksinkertai-sessa, eristetyssä laatikossa.

Kuukauden kompostoitumisjak-so suljetussa kompostorissa on riit-tävä, jos kompostoitava materiaali saadaan tehokkaasti sekoitettua ja massa kompostoituu tasaisesti.

Jälkikompostointia varten tarvi-taan tiivis ja riittävän suuri alusta eli kompostointikenttä. Riittävän pitkä, vähintään puolen vuoden mittainen jälkikompostoitumisjakso on välttä-mätön, jotta komposti myös stabiloi-tuu riittävästi ennen levitystä.

Marja Lehto, MTT, Heidi Valtari Turun yliopisto/ Ruoka-Suomi -teemaryhmä,

Olli Venelampi, Evira ja Pirjo Salminen, MMM.

Lisätietoja: marja.lehto@mtt.fiPuh. 040 354 8894

Pienteurastamon sivutuotteet kompostoimalla hyötykäyttöön

Juha Vuorenmaa ja MTT:n tutkija Marja Lehto mittaavat kompostin lämpötilaa Vuorenmaan pienteurastamolla Ulvilassa.

heidi vaLtari

Kompostointikoe toteutettiin Ju-ha Vuorenmaan pienteurastamol-la Ulvilassa. Vuorenmaa pitää kom-postointia yrittäjälle mahdollisena keinona sivutuotteiden käsittelyyn. Hän arvioi, että kuljetusmatkojen lyhenemisen pitäisi näkyä myös tu-lopuolella.

– Prosessi, koneet ja laitteet kan-nattaa suunnitella sen mukaisesti, että työ helpottuu ja aikaa jätteiden käsittelyyn kuluu mahdollisimman vähän. Voin suositella samaa myös muille, varsinkin jos kuljetusmat-kat käsittelylaitokselle ovat pitkiä, hän kertoo.

Hän uskoo, että sivutuotteiden hygienisointiyritys voisi olla mah-dollinen, jos lähistöllä on riittävä määrä alan yrityksiä, ja jos materi-

aalia tulee riittävän paljon ja sopi-valla tahdilla.

– Käsiteltyä sivutuotetta vastaan-ottavan laitoksen pitäisi olla myös riittävän lähellä ja porttimaksujen kilpailukykyisiä, hän pohtii.

Sivutuotteiden käsittely ja käyttö ovat säädeltyjäPienteurastamosivutuotteiden hy-gienisointi ja käsittely lannoiteval-misteeksi on tehtävä hyväksytyssä laitoksessa. Kompostoinnin, bio-kaasulaitosten sekä sen yhteydessä olevan hygienisointiyksikön hyväk-synnästä vastaa Elintarviketurvalli-suusvirasto Evira.

Myös erillisen hygienisointitoi-minnan on oltava viranomaisen hyväksymä. Valmisteilla olevan

asetuksen mukaan tehtävä tuli-si kunnaneläinlääkärille. Hygieni-soidut sivutuotteet on aina toimitet-tava hyväksyttyyn kompostointi- tai biokaasulaitokseen.

Laiduntaminen tai rehun ke-rääminen eläimille on kielletty 21 vuorokauden ajan pienteurasta-mosivutuotteita sisältävän kom-postin tai mädätysjäännöksen le-vittämisestä maahan. Käytöstä on oltava myös kirjanpito, jossa on tiedot käyttökohteista, tuotteen käyttöajankohdasta ja sadon ke-räämisen tai laiduntamisen ajan-kohdasta.

Lisätietoja kompostointi- ja bio-kaasulaitosten toiminnan vaatimuk-sista saa Elintarviketurvallisuusvi-rasto Eviran Internet-sivuilta.

Kompostointi vaikuttaa yrittäjälle sopivalta toiminnaltaPien- teurastamon sivutuotteetLuokan 1 sivutuotteet on aina hä-vitettävä vaatimusten mukaisesti.

Luokan 2 sivutuotteet tulee toi-mittaa vaatimukset täyttävään lai-tokseen. Käsiteltyinä ne voidaan hyödyntää lannoitevalmisteena tai turkiseläinten ruokintaan.

Luokan 3 sivutuotteet voidaan kompostoida tai käsitellä biokaa-sulaitoksessa. Lisäksi niitä voidaan käyttää lemmikkieläinten ruokana tai turkiseläinten rehuna.

Kaikki sivutuotteet voidaan hä-vittää myös polttamalla jätteen-polttolaitoksessa.

Pienteurastamon sivutuotteet kuumennettiin kippikattiloissa +70o C:een tunnin ajaksi.

marJa LehtO

12

n Luonto, eläimet ja maati-laympäristö tarjoavat monia mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palve-luihin. Suomessa on jo alan edelläkävijöitä, mutta ko-konaisuutena vihreän hoi-van tarjonta on meillä vielä vähäistä.

Moni meistä tuntee luonnon elvyt-tävät ja parantavat voimat oman kokemuksensa kautta. Yhdelle ren-toutumisen keinona voi olla puutar-hanhoito, toinen saa lemmikkieläi-mistä tukea omaan jaksamiseensa. Kolmannelle kalastusretket luon-non helmassa ovat keino oman mielenterveyden vaalimiseen. Luonnon parissa mieli virkistyy ja ajatuksenjuoksu selkiintyy, sielu le-pää ja voimavarat palautuvat.

Tiede tulee tässä asiassa selväs-ti jälkijunassa. Kun kysymys on ih-misen ja luonnon kohtaamisesta, yksittäisen osatekijän vaikutusta kokonaisuuteen on vaikea saada esille. Tutkitun tiedon puute yhdis-tettynä teknistä osaamista painot-tavaan kulttuuriimme on johtanut lääketieteellisten menetelmien ko-rostumiseen sairauksien hoidossa ja perinteisen luonto-osaamisen syrjäytymiseen.

Lääketiede on pystynyt merkit-täviin saavutuksiin, mutta silläkin on rajansa. Muun muassa mielen-terveysongelmat, alkoholismi, so-siaaliset ongelmat ja lastensuojelu ovat esimerkkejä tilanteista, joissa tarvitaan laaja-alaisempaa otetta. Huomion kohteeksi nousee silloin

ihminen kokonaisuudessaan ja hä-nen kykynsä selviytyä kohtaamis-taan ongelmatilanteista.

Luonto rauhoittaa Viime vuosina tutkimustieto luon-to- ja eläinavusteisten menetelmi-en vaikuttavuudesta on vahvistunut nopeasti. Tiedämme luonnonym-päristöllä olevan ennen kaikkea stressireaktioita lieventäviä ja kes-kittymiskykyä lisääviä sekä mieli-alaa parantavia vaikutuksia.

Vihreys rauhoittaa, sillä ympä-ristön peruspiirteiden tulkinta ta-pahtuu automaattisesti. Jo aivo-rungon alemmilla tasoilla, missä aistihavainnot alustavasti luokitel-laan, kokemus luonnonympäristös-tä liitetään turvaan ja rauhoittumi-seen. Tutkitusti luontokokemukset auttavat myös palauttamaan kes-kittymiskykyä, joka nykypäivän kiivastahtisessa elinympäristös-sä saattaa ajoittain olla koetuksel-la. Myös mieliala kohenee luonnon parissa: pelon ja vihan tunteet heik-kenevät ja myönteiset tunteet vah-vistuvat.

Rauhoittuminen ja hyvä olo saat-tavat ensi kuulemalta vaikuttaa pehmeiltä keinoilta lääketieteen täsmämenetelmiin verrattuna. Tar-kemmin ajatellen ollaan kuitenkin sosiaalisten ja psyykkisten ongel-matilanteiden ytimessä: ihmisen omassa voimaantumisessa ja hä-nen kyvyssään löytää ongelmiinsa ratkaisuja.

Stressi heikentää terveyttäStressi, joka väistämättä liittyy kaikkiin haastaviin elämäntilan-teisiin, heikentää kykyä uusien asi-

oiden omaksumiseen ja käyttäyty-mismallien muuttamiseen. Myös ärsytyskynnys alenee, eikä olennai-sia asioita välttämättä pystytä enää tunnistamaan. Kaikki nämä reakti-ot ovat omiaan heikentämään yksi-lön mahdollisuuksia ulospäästytien löytämiseen silloin, kun haasteet kaatuvat päälle.

Stressillä on selkeät yhteydet myös fyysiseen sairastumiseen. Ly-hytaikaisina stressireaktiot auttavat ihmistä sopeutumaan ympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Ongelmia syntyy vasta, kun stressitila on lii-an voimakas tai pitkäaikainen. Täl-löin elimistön toimintakyvyn kan-nalta olennainen palautumisvaihe jää toteutumatta. Vakava ja pitkäai-kainen stressi on yhdistetty muun muassa sydän- ja verisuonitautei-hin, diabetekseen, syöpäsairauk-siin, psykooseihin ja dementiaan. Lapsuuden aikaiset traumat saat-tavat jättää jälkensä myös aivojen kehitykseen, ja herkistää elimistön reagoimista myöhemmissä stressi-tilanteissa.

Turvalliset ja luotettavat ihmis-suhteet ovat luonnollisesti tärkein tuki vaikeissa elämäntilanteissa. Näiden ohella ihmisillä on käytet-tävissään laaja selviytymiskeinojen valikoima. Luonto eri muodoissaan on yksi mahdollisuus, jota voitaisiin käyttää nykyistä paljon laajemmin ja monipuolisemminkin stressin säätelyssä.

Tukea ja lohtua eläimiltäEläimen läsnäolo, kosketus ja lähei-syys rauhoittavat ihmistä ja tuovat lohtua ja tukea, joka on alati saata-villa. Siten se on omiaan täydentä-

mään ihmissuhteiden kautta saata-vaa turvaa. Vuorovaikutus eläimen kanssa poikkeaa ihmissuhteista sii-näkin, että eläimeltä puuttuvat so-siaaliset arvoasetelmat. Eläin arvioi kohtaamiaan olentoja käyttäytymi-sen, ei ulkonäön tai sosiaalisen ase-man perusteella.

Eläinten luontaiset kyvyt elä-mänilon ja hyvän mielen tuojina on ulkomailla otettu käyttöön jo-pa lastensairaaloissa. Tuomalla eläimiä paikan päälle on voitu hel-pottaa lasten oloa jopa niin paljon, että kipulääkityksiä on voitu vä-hentää.

Eläinavusteisessa terapiassa puolestaan käytetään eläimiä sosi-aalisen vuorovaikutuksen peileinä

ja harjoituskumppaneina. Eläin-ten käyttämä kieli on kehonkiel-tä, ja siksi ne pystyvät lukemaan ihmisen olemukseen ja käyttäyty-miseen liittyvää tunnetason tietoa. Eläimen peilaamia ja esille tuomia tuntemuksia pystytään terapeutin tuella ottamaan tietoiseen käsitte-lyyn. Terapiassa pystytään vaikka-pa harjoittelemaan erilaisia tapoja tunnetilan kohtaamiseen. Eläinten kanssa toimittaessa harjoitustilan-ne ei ole niin vakava kuin ihmisten välillä. Eteenpäin päästään välillä naurunkin avulla.

Anja Yli-Viikari, MTTanja.yli-viikari@mtt.fi

Puh. 03 4188 3183

Luonto ja eläimet lääkitsevät läsnäolollaan

Eläimistä pitävä opiskelija Elina Kuisma viihtyi kesätöissä MTT:n Elonkierto -maaseutupuiston lampaiden keskellä Jokioisissa.

Janne Lehtinen

Maatiloja käytetään monissa Eu-roopan maissa kuntoutusympä-ristöinä, jotka tekevät yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon am-mattilaisten kanssa. Maatilakun-toutus soveltuu esimerkiksi poti-laille, jotka palaavat pitkäaikaisesta laitoshoidosta, ja jotka tarvitsevat turvallisen ympäristön omien voi-mavarojen palautumiseen. Maa-tilalla voidaan opetella arjen pe-rustaitoja kuten säännöllistä päivärytmiä tai vuorovaikutustai-toja muiden ihmisten kanssa.

Suomessakin on muutamia kehi-tysvammaisten laitoksia, jotka jär-jestävät työtoimintaa ja asumista maatilaympäristössä. Maatila tarjo-aa monimuotoisen toimintaympä-ristön, jossa huomio voidaan siirtää

pois potilaan vajavuuksista ja on-gelmista, ja onnistumiskokemus-ten kautta voidaan rakentaa hänen itsetuntoaan. Myös yhteisöön kuu-luminen on tärkeää: muilta ihmi-siltä saadulla tuella ja palautteella kehitystä voidaan ohjata myöntei-seen suuntaan.

Oma osuutensa on silläkin, et-tä maatilalla toimitaan jatkuvasti luonnon parissa. Elämän, kasvun, lisääntymisen ja kuolemankin ilmi-öt ovat läsnä arjessa ja antavat sil-le sisältöä. Oman tekemisen jäljet näkyvät, mikä tekee työstä ja omas-ta olemassaolosta merkityksellistä. Nälkäiset eläimet rauhoittuvat saa-dessaan ruokaa, ja kasvimaa ku-koistaa, kun sitä hoidetaan hyvin. Työ kiittää tekijäänsä.

Maatila kuntouttaa

13

n Pihvirotuisten nautojen vä-lillä on selkeitä eroja lihan-tuotanto-ominaisuuksissa. Suunnitelmallisella risteytyk-sellä on mahdollista hyödyn-tää rotujen hyviä puolia, sillä mikään ei ole ylivertainen kaikissa ominaisuuksissa. Ris-teytyseläinten yksilölliset erot voivat kuitenkin olla suuret.

Kotimaista tutkimustietoa liharo-tuisten nautojen lihantuotanto-omi-naisuuksista on vähän. Suomalainen nurmisäilörehuvaltainen ruokinta poikkeaa jonkin verran ulkomailla käytetyistä rehustusmalleista. Li-säksi meillä teurasruhojen hinnoit-telu suosii suuria teuraspainoja. MTT:n InnoNauta Kehitys -hank-keessa vertailtiin charolais (ch), he-reford (hf ) ja charolais-hereford (ch×hf) -sonneja tilakokeessa.

Suuret teuraspainotKoesonnit kasvatettiin korkeisiin teuraspainoihin, koska hyvin suur-ten ruhojen osalta on olemassa vähi-ten tutkittua tietoa. Hf-sonnien teu-raspaino oli kokeessa keskimäärin 414 kg, ch×hf -risteytysten 476 kg ja puhtaiden ch-sonnien 507 kg.

Odotetusti puhtaiden ch-sonnien kasvutulokset ja teurasprosentti oli-vat korkeammat kuin hf-sonneilla. Risteytyssonnit sijoittuivat tulok-sissaan puhtaiden eläinten väliin, kuitenkin lähemmäksi ch-eläinten tuloksia.

Pitkä kasvatusaika ja korkea teu-raspaino eivät olleet helppo yhdis-telmä hereford-sonnien kasvatuk-sessa. Ensimmäisessä teuraserässä hereford-sonnien teurasikä oli 17,8 kuukautta ja teuraspaino hieman yli 390 kg, tällöin rasvaluokka oli 3,3. Pidempi 14 kuukauden kasvatusai-ka toi hereford-sonneille yli 420 kg teuraspainon, mutta samalla rasva-luokka nousi neljään.

Charolais-sonnit pystyttiin kas-vattamaan 19,5 kuukauden teura-sikään ja yli 500 kg teuraspainoon rasvaluokan pysyessä kohtuullisena kolmosena. Charolais-hereford-ris-teytyssonneilla pitkä kasvatusaika ja korkeampi teuraspaino lisäsi ras-van muodostumista puhtaita cha-rolaisia enemmän. Ensimmäisessä teuraserässä risteytyssonnien teu-raspaino oli 471 kg ja rasvaluokka 2,5. Teurasiän noustessa lähemmäs 20 kuukautta ja teuraspainon olles-sa yli 480 kg rasvaluokka oli keski-määrin 3,25.

Lihan laadussa erojaLihan mehukkuuteen vaikuttaa li-han marmoroitumisaste ja veden-

sitomiskyky. Jos lihalla on hyvä ve-densitomiskyky, pihvi luovuttaa mehunsa vasta syöjän suussa. Lihan maku tunnistetaan paremmin mar-moroituneesta lihasta, koska ras-va kuljettaa ihmisen suussa maun muodostumiseen tarvittavia mole-kyylejä.

Kaikkien rotujen ulkofilee ja ent-recote olivat hyvin vähän marmo-roituneita. Lihaksien marmoroi-tumisen määrä oli jonkin verran yhteydessä rasvaluokkaan, mutta huomattavasti enemmän marmo-roituminen on yksilöllinen ominai-suus. Tulosten mukaan hf-sonnien liha oli marmoroitunut merkittä-västi enemmän kuin ch- tai ch×hf-nautojen. Hf-ulkofileellä lihan leik-

kuuvaste oli pienin ja aistinvarainen laatu paras. Hereford ja charolais-rotujen risteytyksellä näytti olevan suotuisa vaikutus lihan syöntilaa-tuun puhtaaseen ch-rotuun verrat-tuna.

Charolais painoi enemmänLihasaanto oli hereford-sonneilla 348,6 kg, charolais-hereford-ristey-tyksillä 406,3 kg ja charolais-son-neilla 425,6 kg. Ch×hf- ja ch-sonnien ruhot olivat myös merkittävästi pai-navampia kuin hf-ruhot, mikä osal-taan selittää eroja lihasaannossa.

Teurasruhot leikattiin kaupal-lisen leikkuun mukaan. Ch-son-neilla useiden arvopalojen (paah-

topaisti, kulmapaisti, ulkopaisti, sisäpaisti, trimmattu ulkofile, trim-mattu sisäfile) lihasaannot oli-vat suuremmat kuin hf-sonneilla. Ch×hf-risteytykset sijoittuivat liha-saannoissa puhtaiden rotujen vä-liin. Ruhokilon kaupallinen arvo oli suurin ch-sonneilla (3,39 e/kg) ja pienin hf-sonneilla (3,08 e/kg). Ris-teytyssonneilla ruhon kaupalliseksi arvoksi muodostui 3,28 e/kg.

Maiju Pesonen, Maarit Kärki, Sirpa Lunki ja

Arto Huuskonen, MTTLisätietoja:

maiju.pesonen@mtt.fiPuh. 050 542 4569

Risteytys kannattaa pihvilihantuotannossa

n Untuvikkojen prestarter-ruokinta vauhditti broilerien kasvua koko kasvatuskauden ajan ja paransi tuotantotulok-sia. Kasvatusrehun valkuaispi-toisuutta alentamalla tuotanto puolestaan heikkeni, mutta ympäristöä kuormittavaa typ-peä erittyi vähemmän.

Rehuvalkuaisen määrän ja amino-happokoostumuksen optimoinnil-la pyritään mahdollisimman hyviin tuotantotuloksiin ja samalla mah-dollisimman pieniin ympäristöä kuormittaviin typpipäästöihin.

Rehuvalkuaisen määrä ja laatu vaikuttavat valkuaisen hyväksikäy-tön tehokkuuteen ja erittyvän typen määrään, mutta vaikutus on suh-teessa eläimen valkuaisentarpee-seen. Linnut eivät pysty hyödyntä-mään huonolaatuista valkuaista, vaikka sen pitoisuus rehussa olisi-kin suuri. Tällöin valkuaista huk-kaantuu ympäristöä kuormittavana typpenä.

Prestarter-rehussa on tavallista starttirehua suurempi energia- ja valkuaispitoisuus, ja sen tarkoituk-sena on untuvikkojen elinvoiman ja parven tasaisuuden parantaminen. Suomessa prestarter-rehun käyttö on vielä harvinaista.

Untuvikoille kahta eri rehua MTT:n broilerikanalassa toteutet-tiin ruokintakoe, jossa tutkittiin

prestarter-rehun ja kasvatusrehun valkuaispitoisuuden vaikutuksia tuotantotuloksiin. Kokeessa linnut saivat starttirehua ensimmäisen vii-kon ajan. Puolet linnuista sai tavalli-sen starttirehun sijaan ensimmäiset kolme päivää prestarter-rehua.

Linnut jaettiin kasvatusrehukau-deksi (7–40 vuorokautta) neljään ruokintaryhmään. Raakavalkuaista rehuissa oli kasvatusrehukaudella keskimäärin 215, 201, 186 tai 172 g/kg. Tärkeimpien aminohappoja pi-toisuus rehuvalkuaisessa oli kaikissa ryhmissä sama. Rakeistetut rehut si-

sälsivät vehnää, soijarouhetta, ryp-siöljyä sekä tarvittavia kivennäisiä ja vitamiineja.

Rakeistetun rehun lisäksi linnut saivat kokonaisia vehnänjyviä kes-kimäärin 25 prosenttia rehumää-rästä. Kokeessa mitattiin lintujen tuotantotulokset. Kokeen lopussa määritettiin turvepehkun koko-nais- ja liukoisen typen pitoisuu-det.

Tasaisempi parviPrestarter-ruokinta vaikutti ko-ko kasvatuskauden ajan: prestar-ter-rehua syöneet linnut kasvoivat paremmin kuin starttikauden ajan tavallista starttirehua syöneet lin-nut.

Prestarter-ruokinta ei paranta-nut rehunhyötysuhdetta eikä sillä

ollut vaikutusta kokonaispoistu-maan eli kuolleiden ja karsittujen lintujen määrään. Prestarter-rehua syöneiden lintujen painot vaihteli-vat vähemmän kuin tavallista start-tirehua syövien lintujen painot.

Kokeen tulosten perusteella prestarter-ruokinnan etu normaa-liruokintaan verrattuna on lintu-jen kasvun ja parven tasaisuuden parantaminen. Lisäksi kokeen tu-lokset osoittavat, että untuvikko-jen ruokinnalla voidaan vaikuttaa koko kasvatusajan tuotantotulok-siin.

Valkuaislisä hukkasi typpeäLintujen kasvu ja rehunhyötysuh-de heikkenivät, kun kasvatusrehun valkuaispitoisuus pieneni. Ero oli suurin kahden pienimmän valku-aispitoisuuden välillä. Kokonais-poistumaan valkuaispitoisuudella ei ollut vaikutusta.

Pehkun typpipitoisuus suureni eli typpeä hukkaantui enemmän, kun dieetin valkuaispitoisuus li-sääntyi. Tulevaisuudessa tarvitaan lisätutkimuksia valkuaisruokinnas-ta ympäristötavoitteiden ja ruokin-nan suunnittelun yhteen sovittami-seksi.

Erja Koivunen, Jarmo Valaja ja Petra Tuunainen, MTT,

Eija Valkonen, Hankkija-Maatalous Oy ja

Eija Talvio, HK Agri OyLisätietoja: erja.koivunen@mtt.fi

Puh. 03-4188 3656

Rehuvalkuaisen optimointi parantaa kasvua jo alkuvaiheessa

Prestarter-rehua saaneet untuvikot kasvoivat paremmin

kuin normaalia starttirehua syöneet linnut.

Risteytyssonnit kasvoivat hyvin. Niiden liha sai hyvät pisteet myös aistinvaraisessa maku- ja laatuarviossa.

maiJu PeSOnen

Ruokintakokeen tuotantotuloksetTavallinen starttiruokinta Prestarter

Raakavalkuainen (g/kg )* 215 201 186 172 215 201 186 172

Rehunkulutus (g/lintu/pv) 104,9 104,3 104,5 103,8 105,9 106,0 106,3 104,6

Rehunhyötysuhde (kg rehua/kasvu kg) 1,7 1,8 1,9 2,1 1,7 1,8 1,9 2,1

Elopaino (g) 2496 2369 2214 1979 2513 2384 2270 2036

Teuraspaino (g) 1796 1699 1566 1402 1812 1728 1575 1408

Kokonaispoistuma %** 4,0 5,8 5,0 3,3 4,0 2,3 5,5 4,2

*Keskimääräinen pitoisuus kasvatusrehuissa, joissa energiaa keskimäärin 12,07 ME MJ/kg** sisältää kuolleet ja karsitut linnut

Ruokintakokeessa linnut jaettiin valkuaisen saannin perusteella neljään ruokintaryhmään. Puolet untuvi-koista sai kolmen ensimmäisen päivän ajan prestarter-rehua.

Sonnien kasvu- ja teurastulokset

Rotuhf ch × hf ch

Kasvatusaika, päivät 394 385 376Teurasikä, kk 18,9 18,9 18,8Alkupaino, kg 254 289 312

Loppupaino, kg 764 827 865Teuraspaino, kg 414 476 507Päiväkasvu, g/pv 1300 1391 1476Nettokasvu, g/pv 729 861 937Teurasprosentti 54,1 57,6 58,6Lihakkuus, EUROP R U- U+Rasvaisuus, EUROP 3,8 2,9 2,9Marmoroituminen•Ulkofile 1,5 1,25 0,88

• Entrecotee 1,19 0,69 0,56Ulkofileenvaluma,% 0,49 0,54 0,76Leikkuuvaste,kg/cm2 10,0 10,5 11,9Aistinvarainen arvio• Mureus 6,1 5,6 5,2• Mehukkuus 5,6 5,3 5,2• Maku 5,8 5,5 5,5

Yhteispisteet 17,5 16,4 15,9Lihakkuus: P- on heikon lihakkuus, E+ on paras lihakkuus teurasruholle.Rasvaisuus: 1 on vähärasvaisin, 5 on runsasrasvaisin ruho.Teurasruhojenlihanlaatuominaisuudet:0=eimarmoroitumista,5=erittäinpaljonmarmoroi-tunut.Leikkuuvasteonmureallalihalla4,2-11,30.Aistinvarainenarvio:mitäkorkeammatpisteet,senparempi

kimmO haimi

14

n Energiakasveista, oljesta ja lannasta olisi mahdollista tuottaa biometaania polttoai-neeksi kymmenille tuhansille henkilöautoille. Tämä selviää W-Fuel -hankkeen tähänasti-sista tuloksista.

Jätehuollon kehitys ja uusiutuvan energian edistämistoimet ovat li-sänneet kiinnostusta tuottaa bio-kaasua jätteistä ja hyödyntää sitä energian tuotannossa.

MTT:n koordinoimassa Jättees-tä liikennepolttoaineeksi- eli W-Fuel -hankkeessa tutkitaan bio-kaasun tuotantoa biojätteiden ja jätevesilietteiden lisäksi energia-kasveista, lannasta ja maatalouden sivuvirroista.

Lupaava polttoaineen lähdeAlustavien tulosten perusteella merkittävä määrä biokaasupoten-tiaalista on saatavissa energiakas-veista, oljesta ja lannasta. Turun, Salon ja Kymenlaakson alueilla noin 90 prosenttia kokonaispo-tentiaalista tulee näistä materiaa-leista.

Jokaiselle kolmella alueella pel-tobiomassoista tuotettu biome-taani riittäisi polttoaineeksi noin 70 000–80 000 henkilöautolle.

Kotitalouksien ja teollisuuden biojätteiden osuus biokaasun ko-konaispotentiaalista näillä alueil-la on 2–5 prosenttia, mikä vastaa 1 000–3 000 auton vuosikulutus-ta. Pääkaupunkiseudulla kotitalo-uksien ja teollisuuden biojätteiden osuus kokonaispotentiaalista on lä-hes 40 prosenttia, mikä vastaa yli 10 000 auton vuosikulutusta.

Biokaasua muodostuu muun muassa kaatopaikoilla, ja sitä tuo-tetaan jätevedenpuhdistamoiden lietteistä sekä yhdyskuntien bio-jätteistä. Biokaasua voidaan tuot-taa myös lannasta, peltobiomas-soista sekä elintarviketeollisuuden sivutuotteista.

Energiakasvien biokaasupoten-

tiaali lasketaan peltopinta-alojen ja keskimääräisten satotietojen avulla. Peltopinta-aloja määritet-täessä on huomioitu nykyiseen ru-oantuotantoon tarvittava peltoala. Lantamäärä on laskettu maatilojen eläinmäärien mukaan.

Biokaasusta polttoainettaBiokaasulaitosten kannattavuu-teen vaikuttavat monet tekijät, kuten vertailupolttoaineen hinta. Lisäksi jätepohjaisen materiaalin saatavuuteen vaikuttavat muun muassa kuljetuskustannukset se-

kä biojätteen erilliskeräyksen te-hokkuus.

Alueille tehtävissä suunnitel-missa katsotaan, mikä osuus alu-een biokaasupotentiaalista on teknistaloudellisesti hyödynnet-tävissä sekä selvitetään ympäris-tövaikutukset. Biokaasun käytöl-lä ajoneuvojen polttoaineena on tutkitusti merkittäviä etuja, kun sen koko elinkaarta verrataan muihin, niin kutsuttuihin ensim-mäisen sukupolven biopolttoai-neisiin.

Liikenne on toiseksi suurin kas-vihuonekaasupäästöjen lähde ja

merkittävä ilmanlaatuun vaikut-tava tekijä Suomessa. Euroopan yhteisö on edistänyt vaihtoehtois-ten polttoaineiden käyttöä etenkin ympäristönäkökohtiin vedoten, mutta riippuvuuden vähentämi-nen fossiilisiin polttoaineisiin on korostunut yhä enemmän viime vuosina.

EU:n tavoitteiden mukaan bio-polttoaineiden tai muun uusiutu-van energian tulisi vuoteen 2020 mennessä kattaa kymmenen pro-senttia tieliikenteessä käytetystä polttoaineesta.

Saija Rasi, Maarit Hellstedt, Jukka Rintala, MTT

Lisätietoja: saija.rasi@mtt.fi

Puh. 040 570 1596

Maatalouden biomassoista polttoainetta tuhansille ajoneuvoilleLakeuden Etapin biokaasu- laitoksella Ilmajoella käsitellään jätevesilietteitä ja biojätteitä. Laitos on Suomen suurimpia biokaasulaitoksia.

SaiJa raSi

n Ruisvehnästä povataan uutta potkua kotimaisen bioetanolin valmistukseen. Forssalainen jätehuolto-yhtiö Envor Group luottaa hyväsatoiseen rehuviljaan, jonka energia voitaisiin hyö-dyntää viimeistä pihausta myöten.

Kanta-Hämeessä toimiva jäte-konserni Envor Group selvittää parhaillaan mahdollisuuksia pe-rustaa Forssaan bioetanolilaitos. Kotitalouksien ja teollisuuden biojätteistä kompostimultaa ja biokaasua tuottava yhtiö on kiin-nostunut bioetanolista, sillä EU:n uusiutuvan energian direktiivin myötä etanolin käyttö polttoai-neena näyttää entistä houkuttele-vammalta.

Envorin suunnitelmien mukaan etanolia ei kuitenkaan valmistet-taisi biojätteistä vaan pääosin ruis-vehnästä. Risteytyslaji kiinnostaa sen hyvän satoisuuden ja viljely-varmuuden vuoksi.

– Meidän oloissamme ruisveh-nä on ekologisin vaihtoehto etano-lin raaka-aineeksi. Siitä saa vähim-millä panoksilla eniten etanolia hehtaaria kohti, kertoo Envor Bio-techin projektipäällikkö Pertti Pärssinen.

Suuri sato, paljon etanoliaRuisvehnästä on odotettavissa sa-toa jo suhteellisen alhaisella lan-noitustasolla 5 000 kiloa heh-taarilta. Pertti Pärssisen nopean laskelman mukaan se tuottaisi 1 900 litraa etanolia.

– Ruokohelpi ei normaalisadolla pysty tuottamaan sellaista määrää etanolia, hän toteaa.

Ruisvehnän jalostus on myös edennyt isoin askelin. Lajikkeiden etanolisaanto ja talvenkestävyys

ovat parantuneet. – Kotimaisella jalostuksella on

hyvin lupaavia linjoja, jotka ovat talvehtineet hyvin jopa Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Samoin ruotsalaisilla ja keskieu-rooppalaisilla on erittäin mielen-kiintoisia lajikkeita, Pärssinen ker-too.

MTT:n virallisissa lajikekokeis-sa testataan parhaillaan seitsemää uutta ruisvehnälajiketta.

Ei vähennä ruokapeltoa

Viljelymaan käyttäminen energi-antuotantoon on kuitenkin iso eet-tinen kysymys maailmassa, jonka toisella reunalla kärsitään nälän-hädästä ja toisella ylensyömisestä.

Tällä hetkellä lähes kaikki Suo-messa käytettävä bioetanoli tuo-daan ulkomailta, pääosin USA:sta. Siellä bioetanolin tuotantoon käy-tetään maissia, jonka hiilijalanjälki ei täytä EU:n RES-direktiivin mää-räyksiä.

Pertti Pärssisen mukaan ruis-vehnästä tehty bioetanoli ei olisi pois ruuantuotannon pinta-alasta.

– Suomessa on tänäkin vuonna 270 000 hehtaaria peltoa kesan-

nolla. Laitoksemme tarvitsisi 40 000 hehtaaria viljeltyä ruisvehnää. Suomessa on siis potentiaalia lisä-tä uusiutuvan energian käyttöä, ja tämä on yksi tapa, jolla maatalous voisi osallistua talkoisiin.

Ensi vuodeksi Envor valmistelee viljelydemonstraatioita viidelle ti-lalle. Jos yhtiön suunnitelmat ete-nevät aikataulussa, laitos on valmis vuonna 2013.

– Tosiasia on, että kun lähdem-me nollasta, käytämme aluksi veh-nää ja ohraa. Vuodesta 2017 alkaen ruisvehnä olisi sitten pääasiallinen vilja.

Niina Pitkänen, MTT

Ruisvehnässä orastaa kotimainen bioetanoli

Envor Biotechin projektipäällikkö Pertti Pärssinen uskoo, että bioeta-nolin kysyntä kasvaa lähivuosina. Jätteet eivät kuitenkaan riitä täyt-tämään kysyntää.

niina Pitkänen

W-Fuel -hanke tutkii biokaa-sun tuotantoa ja käyttöä liiken-nepolttoaineena Turun, Salon, Helsingin ja Kymenlaakson alu-eilla sekä Pohjois-Virossa Harjun ja Lääne-Virun maakunnissa.

Kohdealueille tehdään käy-tännön suunnitelmat, joiden avulla paikalliset energia- ja ra-vinnevarat voidaan parhaalla

mahdollisella tavalla hyödyntää biokaasuksi.

Suunnitelmissa biokaasulai-toksille ja biometaanin tankka-usasemille haetaan parasta si-jaintia.

Hankkeen tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2012. Hanketta ra-hoittaa EU:n Central Baltic IN-TERREG IV A -ohjelma.

Etanolin tuotantoprosessissa vil-ja mäskätään paksuksi liemeksi ja käytetään, jolloin siihen syntyy al-koholia toistakymmentä prosent-tia. Kun mäskistä tislataan etanoli pois, jäljelle jää vielä nestemäistä rankkia.

Yhdysvalloissa rankki kuivataan ja myydään pelletteinä karjan re-huksi. Envorin ajatusten mukaan rankistakin voisi tuottaa energiaa biokaasulaitoksessa.

– Se kattaisi kaiken energian, jota etanolitehdas tarvitsee mäs-

kin käyttämiseen ja tislaamiseen. Energiaa jää vielä ylikin. Konsepti on järkevä sekä taloudellisesti että kasvihuonekaasutaseen optimoin-nin kannalta, Pertti Pärssinen sel-vittää.

Ruisvehnän valkuainen puoles-taan voidaan käyttää hyväksi typ-pilannoitteena

MTT on mukana Envor Groupin projektissa muun muassa asiantun-tija-avun antajana sekä kenttäko-keiden ja virallisten lajikekokeiden järjestäjänä.

Kaikki osat hyödyksi

W-Fuel etsii tulevaisuutta

15

n Biokaasulaitoksista saata-vat lopputuotteet soveltuvat lannoitevalmistekäyttöön, ja niiden käyttöä eri muodoissa tulisi tehostaa. Osa tutkituista lopputuotteista sai biotestissä jopa paremman tuloksen kuin lanta, johon tuloksia verrat-tiin.

Biokaasulaitosten lopputuotteet so-veltuvat peltokäyttöön, selviää Evi-ran, MTT:n, VTT:n ja Jyväskylän yliopiston Biovirta-tutkimushank-keen tuloksista. Lopputuotteet ei-vät aiheuta merkittäviä haittavaiku-tuksia testikasveille. Laatua voidaan seurata biotestien avulla.

Biovirta-tutkimushankkeessa verrattiin kolmen erityyppisen bio-kaasulaitoksen käsittelyjäännöksiä ja niiden soveltuvuutta lannoiteval-misteeksi. Testattavaksi valittiin lai-tosten mädätysjäännöstä, mädätys-jäännöksestä erotettua kuivajaetta ja rejektivettä sekä kuivattua, pelle-teiksi puristettua kuivaraetta.

Raaka-ainepohja vaihteli jonkin verran: yksi laitoksista käytti raaka-aineena pääasiassa sian lietelantaa, kun taas kahdessa muussa laitok-sessa oli pääasiallisena raaka-ainee-na puhdistamoliete. Myös käsittely-prosessit poikkesivat toisistaan.

Osa tuotteista stabiilimpia kuin lantaMaa-ainekseen sekoitetut loppu-tuotteet osoittautuivat hiilidioksi-din tuottotestin perusteella stabii-leiksi yhden laitoksen kuivajaetta lukuun ottamatta. Sen sijaan ver-tailuna käytetty lietelanta osoittau-tui maaperään sekoituksen jälkeen epästabiiliksi eli sen mikrobiologi-nen hajoaminen jatkui lannoittami-sen jälkeen. Hajoamisen jatkuminen voi heikentää kasvien kasvua, koska osa hajoamistuotteista on kasveille haitallisia.

Merkittävää myrkyllisyyttä bio-kaasulaitosten tuotteissa ei pellolla käytettävissä pitoisuuksissa havait-tu, kun saatuja tuloksia verrattiin lietelantaan. Tutkimuksen perus-teella tuotteiden raaka-ainepohjal-la ei näyttänyt olevan merkittävää myrkyllisyysvaikutusta kasveille.

Kasvi- ja valobakteeritestien tu-losten tulkinta on kuitenkin haasta-vaa, koska monet tekijät voivat vai-kuttaa toksiseen vasteeseen.

Testikasvit reagoivat eri tavoinKasvit reagoivat herkästi ravinne-poikkeamiin ja muutoksiin kasvu-olosuhteissa, kuten kuivuuteen. Myös haihtuvat yhdisteet, kuten ammoniakki ja haihtuvat rasvaha-pot voivat aiheuttaa kasvuhäiriöi-tä. Kasvitestejä voidaan kuitenkin käyttää hyvin muiden testien tu-kena.

Kasvatuskoetulokset osoittivat, että eri kasvilajien välillä oli herk-kyyksien eroja: kiinankaali oli tes-tikasvina selvästi ohraa herkempi ja näytti selvemmin eroja eri tuot-teiden välille.

Nopea, yksinkertainen ja herk-kä krassin itävyystesti osoittau-tui myös käyttökelpoiseksi loppu-tuotteiden laadun testaamisessa. Lantaan verrattuna itävyys oli kai-kissa biokaasulaitosten lopputuot-teissa hyvä.

Yhden laitoksen mädätysjään-nöstä ja kuivajaetta lukuun otta-matta biokaasulaitosten lopputuot-teet edistivät krassin siementen itämistä ja juuren kasvua parem-min kuin lietelanta. Kemiallisella lannoitteella saadut tulokset oli-vat samaa suuruusluokkaa kuin biokaasulaitosten lopputuotteiden tulokset.

Hygieniavaatimukset täyttyivätLaitoksista saatavien lopputuottei-den hygieniataso täytti kaikilla lai-toksilla lainsäädännön vaatimukset. Hygieniataso arvioitiin määrittä-mällä eri prosessinvaiheista otetuis-ta näytteistä taudin aiheuttajia ja in-dikaattoribakteereja.

Tehokkaimmaksi käsittelyksi

osoittautui terminen kuivaus, jos-sa lopputuotteena saatiin kuivaa pellettiä. Terminen käsittely tuho-si hyvin myös itiöitä muodostavia bakteereita, joita todettiin kahden muun laitoksen lopputuotteissa.

Ilman hygienisointia ei missään laitoksessa saavutettu mikrobiologi-sesti riittävän hygieenistä lopputuo-tetta. Näin ollen tautia aiheuttavien

bakteerien tuhoutuminen edellyt-tää aina riittävää kuumennuskäsit-telyä tai muuta lopputuotteen jatko-käsittelyä ennen sen luovuttamista lannoitevalmistekäyttöön.

Tuotteiden käyttömahdollisuudetTuotteita olisi mahdollista hyödyn-tää tehokkaasti niiden sisältämän

ravintosisällön mukaan ja käyttö-kohteen vaatimusten mukaisesti, kun myös erityyppiset viljelymaat ja kasvit huomioidaan.

Eri jakeiden erottaminen tuo pro-sessiin lisäkustannuksia, eikä pienil-lä laitoksilla ole tällä hetkellä siihen mahdollisuuksia. Suurissa laitoksis-sa sen sijaan eri jakeiden erottami-nen antaa lisämahdollisuuksia uu-sien, runsaasti typpeä sisältävien lannoitevalmisteiden valmistami-seen. Muutamilla laitoksilla on Suo-messa tästä jo hyviä kokemuksia.

Biovirta-hankkeessa tutkittiin biokaasulaitosten lopputuotteiden erilaisia käyttömahdollisuuksia. Jatkotutkimushankkeessa saadaan lisätietoa biokaasulaitosten loppu-tuotteiden sisältämistä kemiallisista haitta-aineista sekä niiden aiheutta-mista mahdollisista riskeistä.

Merja Torniainen, Liisa Maunuksela ja

Mirkka Herranen, Evira sekä Anu Kapanen ja

Minna Vikman, VTTLisätietoja:

liisa.maunuksela@evira.fiPuh. 020 772 5263

Biotestatut lopputuotteet sopivat pelloille lannoitteeksi

Kasvatuskokeissa tutkittiin ohran ja kiinankaalin itävyyttä ja taimettumista sekä kasvien tuorepainoa, lehtien väriä ja yleiskuntoa. Kiinankaali näytti ohraa herkemmin eroja biokaasulaitosten lopputuotteiden välille.

merJa tOrniainen

MLV %120

100

80

60

40

20

0

Lanta NPK

MJ MJMJ RVKJa KJ KJRV RV RAE RAE+NPK

Laitos 1 Laitos 2 Laitos 3

KJb

Biotestien avulla voidaan selvit-tää lopputuotteiden säilyvyyttä ja myrkyllisyyttä.

Säilyvyyttä eli lannoitevalmis-teen stabiilisuutta eri olomuodoissa testattiin hiilidioksidin tuottotes-tillä. Testi mittaa lannoitevalmis-teen mikrobiologista aktiivisuutta ja kuvaa sitä, jatkuuko hajoaminen

tuotteessa edelleen vai onko tuote hyvin säilyvässä olomuodossa.

Myrkyllisyyttä ja kasvien kas-vuun vaikuttavia ominaisuuksia testattiin krassinsiementen itä-vyystestillä ja bakteerin valon-tuottokykyyn perustuvalla testillä. Biotesteissä jäljiteltiin pelto-olo-suhteita sekoittamalla lopputuo-

tetta maa-ainekseen siten, että se-os vastasi mahdollisimman hyvin todellista käyttötarkoitusta.

Maa-aineksina käytettiin run-sasmultaista hietamoreenia eli la-boratoriossa valmistettua stan-dardimaata ja turvepohjaista kasvualustaa. Näin saatiin selvil-le eri lopputuotteiden vaikutuk-

set niiden erilaisissa kasvuolosuh-teissa.

Biokaasulaitosten lopputuottei-den lisäksi testattiin myös lietelan-nasta ja kemiallisesta peltolannoit-teesta tehtyjä seoksia. Näin saatiin verrattua biokaasulaitoksen loppu-tuotteiden laatua jo käytössä ole-viin lannoitevalmisteisiin.

Mitä biotestit mittaavat?

Krassin elinkykyindeksi (MLV %) kuvaa näytteen mahdollista fytotoksisuutta eli haitallisuutta kasveille kontrolliin verrattuna. Indeksi on kolmen näytteenottokerran tulosten keskiarvo. Lyhenteet: NPK= kemial-linen lannoite, MJ= mädätysjäännös, KJ= kuivajae, RV= rejektivesi, RAE= kuivarae.

16

MTT: Jyrki Aakkula Sari Forsman-Hugg Markku Järvenpää Pirjo Mattila Hilkka Vihinen Anu Harkki Titta Tapiola Niina PitkänenMaaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkkoversio)

Yhteistyössä:

Toimituskunta:

Toimittanut: Niina Pitkänen, MTT Maaseudun Tieteen verkkoversio: www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

jaMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 41 881 Telekopio (03) 4188 2339 Sähköposti: etunimi.sukunimi@mtt.fi Internet www.mtt.fi

Seuraava liite ilmestyy

Liite 3/2011 24.10.2011 68.

19.12.2011

n Puusta saa muutakin kuin paperia, lankkua ja klapia. Jopa kolmannes puusta on he-miselluloosaa, jonka käyttöä rehuksi MTT, Åbo Akademi ja METLA ovat selvittäneet. Puhdas hemiselluloosa on kiinnostava rehukomponent-ti, koska se ei sisällä käy-tännössä lainkaan typpeä ja fosforia.

Märehtijät ovat kehittyneet käyt-tämään heinäkasvien soluseinän kuitua energian ja ravintoaineiden lähteenä. Pötsin mikrobit pystyvät hajottamaan myös puuvartisten kasvien kuitua.

Jos rehussa on liikaa typpeä ja fos-foria eläimen tarpeisiin nähden, nii-tä erittyy lantaan runsaasti, ja ympä-ristökuormituksen riski kasvaa.

Rehuannosta voidaan laimentaa käyttämällä hyväksi hemiselluloo-san sulavaa kuitua, sillä se ei sisäl-lä käytännössä lainkaan typpeä ja fosforia.

Metsäteollisuuden sivutuottei-den käyttöä märehtijöiden rehuna on tutkittu jo vuosikymmenien ajan, mutta tuotteiden käyttö ei ole yleis-tynyt. Tutkimuksen ja tuotannon kehittyessä myös puuaineiden, eri-tyisesti hemiselluloosan käyttö re-huna avaa uusia mahdollisuuksia.

Vihreä tekniikka erottelee hemiselluloosanPuusta 40–45 prosenttia on sellu-loosaa, 25–35 prosenttia hemisel-luloosaa ja 20–30 prosenttia lig-niiniä. Hemiselluloosa on usein sidoksissa ligniinin ja selluloosan kanssa. Ne kaikki yhdessä muodos-

tavat kasvin joustavan tukirangan. Hemiselluloosa saadaan erotel-

tua puusta paine-kuumavesiuutol-la, joka tehdään vedellä ilman kemi-kaaleja. Raaka-aineeksi voi käyttää haketta tai sahapurua, mutta myös muu biomassa voi soveltua käytet-täväksi.

Paine-kuumavesiuuton avulla puuhake tai sahapuru voidaan ero-tella erilaisiin jakeisiin, joita voi-daan käyttää energiantuotannos-sa, funktionaalisina materiaaleina kuten luonnonmukaisina biokemi-

kaaleina tai jopa elintarvikkeiden ainesosina.

Hemiselluloosa sulaa pötsissä hyvinKun eri puulajeista eristettyjä he-miselluloosajakeiden sulamista pöt-sissä simuloitiin inkuboimalla niitä koeputkissa pötsinesteen kanssa, kuusesta peräisin oleva galaktoglu-komannaani ja koivun ksylaani suli-vat lähes täydellisesti.

Lehtikuusesta eristetty arabino-galaktaani sen sijaan vaikutti pöt-

simikrobeille huonommin sopival-ta aineelta.

Lampaiden ruokinnassa galak-toglukomannaani myös maistui eläimille, kun sitä annettiin nur-misäilörehun kanssa. Korkeimmil-laan annos oli 15 prosenttia rehuan-noksen kuiva-aineesta.

Rehun sulavuus ei kuitenkaan ollut yhtä korkea kuin laboratorio-määrityksessä. Tämä johtui mah-dollisesti siitä, että vesiliukoinen kuitukomponentti viipyi pötsissä vain lyhyen ajan.

Metsästä lisävoimaa ruoan tuotantoonPuukuidun muuttaminen märehti-jöiden avulla maidoksi ja lihaksi on kutkuttava ajatus. Jos hemisellu-loosarehua pystytään tuottamaan edullisesti, ruoantuotannon kus-tannuksia voitaisiin pienentää. Sa-malla voidaan vapauttaa peltomaa-ta suoraan ihmisten ravinnoksi käytettävien kasvien tuotantoon.

Tämän toteutuminen edellyttää vielä lisäkokemusten saamista re-hukäytöstä lypsävillä lehmillä. Sa-malla on ratkaistava hemiselluloo-sajakeen säilytykseen, käsittelyyn ja kuljetukseen liittyvät kysymyk-set.

Marketta Rinne, Kaisa Kuoppala,

Riitta Sormunen-Cristian ja Erkki Joki-Tokola, MTT sekä

Stefan Willför, Åbo AkademiLisätietoja: marketta.rinne@mtt.fi

Puh. 050 570 0811

Puusta voisi lypsää maitoa märehtijöiden avulla

Tulevaisuudessa puuperäinen hemiselluloosa voi muodostaa osan märehtijöiden rehuannoksesta.

eeva SaariSaLO

n Tyrnin marjoja on hankala kerätä, mutta pensaan keskel-lä viitseliästä poimijaa odottaa varsinainen terveyspilleri.

Tyrni kasvaa Suomessa luonnonva-raisena meren rannoilla. Luonnon-varaisen marjan maku ja ravintoai-nepitoisuudet vaihtelevat kannan ja kasvupaikan mukaan.

Vielä enemmän vaihtelevat viljel-tyjen lajikkeiden ominaisuudet. Ja-lostetut tyrnit ovat yleensä kahden tai kolmen eri alalajin risteytyksiä.

Marjan väri voi olla kirkkaankel-tainen tai voimakkaan oranssinpu-nainen tai kaikkea niiden väliltä. Maku voi olla miedon tai voimak-kaan hapan ja makeuskin vaihtelee. Tyrnissä on erikoista sokeria, etyyli-glukoosia, joka antaa tyrnille tyypil-lisen aromin.

Marjassa paljon potkuaTyrnin makuun vaikuttaa myös sen öljy . Öljyä on sekä hedelmälihassa (1,4–13,7 %) että siemenissä (noin 10 %). Siemenöljyssä on molempia vält-tämättömiä rasvahappoja eli linoli-happoa ja alfalinoleenihappoa.

Tyrnissä on yleensä runsaas-ti C-vitamiinia, mutta pitoisuudet

vaihtevat 1–1329 mg/100g. Myös E-vitamiinia on runsaasti, 57–1100 mg/100g. Muutama ruokalusikalli-nen saattaa siis turvata päivittäisen C- ja E-vitamiinin saannin.

Tyrnin marjoissa on myös A-vi-tamiinin esiasteita eli karotenoide-ja ja monia muitakin bioaktiivisia yhdisteitä. Kaikkien marjojen ta-voin tyrni sisältää paljon antioksi-datiivisia polyfenoleja. Tyrnille tyy-pillisisiä polyfenoleja ovat tanniinit ja flavonoideihin kuuluvat flavono-lit. Polyfenolit ehkäisevät elimistös-sä haitallisia hapettumisreaktioita ja tehostavat immuunijärjestelmän toimintaa.

Myös lääkitsevä vaikutusErityisesti kiinalaiset tyrnin alalajit sisältävät runsaasti sekä ravintoai-neita että muita bioaktiivisia aineita. Kiinassa tyrnin marjoja, siemenöl-jyä ja lehtiuutetta käytetään lääk-keenä esimerkiksi iho-ongelmiin ja erilaisiin tulehduksiin.

Tyrnin uskotaan myös auttavan elimistöä sopeutumaan rasitukseen ja kylmään ympäristöön. Suomessa

viljellyn tyrnin on osoitettu vähen-tävän tulehdusreaktioita ja iho-oi-reita. Tyrniöljyn on todettu helpot-tavan kuivasilmäisyyden oireita.

Maku voi yllättääTyrnimarjaa voidaan käyttää me-huina tai hilloina tai monenlaisiin jälkiruokiin. Kuivattua tyrnimarjaa voi syödä rouheena puuron, myslin tai viilin kanssa.

Tyrnin voimakasta makua voi laimentaa omenalla, banaanilla tai porkkanalla. Tyrnin lehdistä voi hauduttaa teetä.

Raija Tahvonen, MTTLisätietoja: raija.tahvonen@mtt.fi

Puh. 040 481 9750

Tyrni on luonnon vitamiinipommi

Tyrnismoothien voimakasta makua pehmentävät banaani ja

maustamaton jogurtti.

taPiO tuOmeLa

Mikä hemiselluloosa?Hemiselluloosa on joukko po-lysakkarideja, jotka muodostuvat haaroittuvista sokereista kuten mannoosi, ksyloosi, glukoosi, ga-laktoosi, ja arabinoosi.

Hemiselluloosien rakenne vaih-telee eri kasvilajeilla. Kuusessa yleisin hemiselluloosa on galak-toglukomannaani ja koivussa glu-kuroniksylaani.

Heinäkasveissa vallitseva hemi-selluloosa on ksylaani. Sen raken-ne eroaa hiukan puuksylaanista.

Tyrnismoothie 2 rkl tyrnimarjoja 1/2 omenaa tai banaania 1 1/2 dl maustamatonta jogurttia (Asidophilus-Bifidus)tarvittaessa 1 tl sokeria, ripaus vaniljasokeria

Paloittele hedelmä, lisää tyrni-marjat ja jogurtti. Sekoita tasai-seksi sauvasekoittimella tai teho-sekoittimella. Tarjoa heti.