Liite 4/2011 n 19.12.2011

Hyvä fiilis vaikuttaa myös eläimiinjukka olkkonen

EU:n komission sokeriarvio ei ole luotettava

Punajuuripaistos sopiijoulun makuun

EU:n komission tekemä arvio sokerikiintiöi-den poistamisen vaikutuksista ei ole uskotta-va, toteavat MTT:n tutkijat Ellen Huan-Nie-mi ja Petri Liesivaara. Tutkijoiden mukaan vaikutusarviossa on pienennetty sokerijuu-rikkaan tulevaisuuden satotasoja, jotta EU:n oma sokerin ylituotanto näyttäisi pienem-mältä ja vaikutukset kehitysmaihin jäisivät piiloon.

Sivu 3

Värikkäät kotimaiset juurekset lupaavat pi-ristystä jo ulkonäöllään. Ne ovat hyviä kui-dun, vitamiinien ja kivennäisaineiden läh-teitä. Lanttu ja nauris ovat lähes appelsiinin veroisia C-vitamiinin lähteitä, ja punajuures-ta saa tärkeitä, punasolujen uusiutumiseen ja aineenvaihduntaan vaikuttavia folaatteja. Joulun alla juureksista voi valmistaa muuta-kin kuin rosollia.

Sivu 16

MTT:n tutkijoiden mukaan EU:n komission laskelmat perustuvat malliin,

jota ei ole rakennettu arvioimaan sokerikiintiöiden poiston vaikutusta.

Punajuurta kannattaa kokeilla paistoksessa, jossa sen hurmaava maku

yhdistyy vuohenjuuston pehmeyteen.

Nurmen ensiniittoavoi myöhästyttääMyöhäistetty ensiniitto not-kahduttaa rehun sulavuus-arvoa, mutta heikennys kompensoituu jälkisadon suuremmassa määrässä ja paremmassa laadussa.

Sivu 6

Rypsi ja herneparansivat broileriaKotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen liha oli mehukkaampaa kuin soijal-la ruokittujen. Lihan rasva-happokoostumus myös pa-rani, vaikka tuotantotulokset heikkenivät.

Sivu 11

Tiedonhallinta yltää uuteenReaaliaikaisen säätiedon, kasvitautiennusteiden, vil-jelysuunnitelmien ja viljely-tietojen kerääminen samaan tietovarastoon tuo viljely-tilan arkeen uusia ulottu-vuuksia.

Sivut 12-13

Hellekesä helli kasvitautejaKasvitaudit rehottivat, ja tuo-mikirvat ja koloradonkuo-riaiset nauttivat helteisestä viime kesästä. Koloradon-kuoriainen levisi sen verran laajalle, että sen ensi kesän tarkkailuun varaudutaan jo.

Sivu 14

Vakuutus- järjestelmällä tasausta tuloihin

Sivu 4Kvinoa selviäähallasta Sivu 7

Luomu kannattaaparemmin Sivu 15

niina Pitkänen Pirjo Mattila

Navetan suunnitteluvaiheessa voi vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin. Kuvan hoitokäytävän pois jättämistä harkittiin kustannussyistä, mutta se helpottaa huomattavasti esimerkiksi nuorkarjan kuivitusta, kertoo Pasi Parvinen.

MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarviketut-kimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta teke-vä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yh-teistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

”Oma hyvä fiilis vaikuttaa myös eläimiin”, joutseno-lainen maidontuottaja Satu Parvinen sanoo. Vastavuo-roisesti hoitaja saa palkinnon työstään, kun näkee eläinten viihtyvän.

Maidontuottajat ovat omis-tautuneita työlleen, ja jaksa-maan auttaa perheen jälkeen eniten eläinten terveys.

Silti joka toinen on aina-kin lievästi uupunut, liki jo-ka kymmenes jopa vakavasti. Niin tuottajat vastasivat Mai-totilan hyvä vointi -tutkimuk-sen kyselyyn.

Raskainta maidontuottajil-le ei ole itse työ eläinten kans-sa. Eniten kuormittavat EU:n maatalouspolitiikka, viljeli-jöiden kohtelu yhteiskunnas-sa ja mediassa sekä huoli maa-talouden tulevaisuudesta.

Eläimet voivat tutkimuk-sen mukaan parhaiten tiloil-la, joilla on yli 40 lehmää ja jotka kuuluvat erilaisiin seu-rantoihin.

”Aina kannattaa kuunnella, mitä vinkkejä ulkopuolisilla on”, Pasi Parvinen sanoo.

Sivut 8–9

Viljelijää ei uuvuta niinkään työ kuin byrokratia, talous ja yleinen ilmapiiri.

2

Maatalous selviytyy politiikka- ja markkinamuutosten pyörteissä

Keskustelu vuonna 2014 alkavan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) sisällöstä pääsi todente-olla liikkeelle Euroopan komission esitettyä pitkään odotetut, CAPin uudistamista koskevat asetusehdo-tukset kuluvan vuoden lokakuussa.

Näillä näkymin uudistuksesta tuskin seuraa eri-tyisen dramaattisia muutoksia Suomen maatalo-usmarkkinoille ja -tuotannolle. MTT:n tekemät vaikutusanalyysit osoittavat maataloustuotteiden tuotannon pysyvän Suomessa keskimäärin nykyi-sellä tasolla vuoteen 2020, mikäli maataloustuot-teiden hintakehitys vastaa vähintään tuotantopa-nosten hintakehitystä ja maatalouden kansallinen tukijärjestelmä säilyy ennallaan.

Komission muutosesitykset CAP-järjestelmään ovat lähinnä hienosäätöä sekä jatkoa edellisille uu-distuksille ja linjaukselle vähentää maatalouden ympäristökuormitusta. Selvää kuitenkin on, että tukien määrä on laskussa, joten yhä suurempi osa tuloista pitää saada tuotteista markkinoilta. Näin ol-len markkinat ohjaavat yhä enenevässä määrin sitä, mitä maa- ja elintarviketaloudessa tapahtuu.

Kansainvälisillä maataloustuotemarkkinoilla puolestaan eletään nykyisin nopeiden muutosten aikaa. Maataloustuotteiden tarjonnan voimakkaat vaihtelut sekä niiden aiheuttamat suuret hinta-vaihtelut ovat tulleet osaksi markkinoiden jokapäi-väistä toimintaa. Tämän myötä maatalousyritysten markkinariskit kasvavat sekä tuotteiden myynneis-sä että raaka-aineiden hankinnoissa. Markkina- ja hintariskien kasvaessa niiden hallintaan onkin pa-nostettava elintarvikeketjussa nykyistä selvästi enemmän.

Maatalouden rakennekehityksen odotetaan puo-lestaan jatkuvan tulevina vuosina nopeana yksikkö-kokojen kasvaessa ja tilalukumäärän pienentyessä. Maatilojen määrä on vuodesta 1995 laskenut vuo-

sittain keskimäärin kolmen prosentin vauhtia ja kotieläintaloudessa tätäkin nopeammin, lähes seit-semän prosentin vuosivauhtia. Toistaiseksi ei ole merkkejä siitä, että rakennemuutos olisi pitkällä ai-kavälillä hidastumassa.

Suomalaisen maatalouden ja elintarvikesektorin kilpailukyvyn kehittäminen ja tuottavuuden paran-taminen edellyttävät nykyisen kaltaista, varsin ri-vakkaa rakennekehitystä ja yrityskoon kasvua. Jo yksin teknologinen kehitys johtaa siihen, että maa-tilojen koko kasvaa. Myönteinen tuottavuuskehitys on tärkeä tavoite yksittäiselle maatalousyrityksille ja se on samalla koko alan kasvun edellytys.

Tuottavuuden parantamisella on Suomen olo-suhteissa toki omat rajansa eikä maatalouden kil-pailukykytavoitteita voida saavuttaa vain lisäämäl-lä kustannustehokkuutta tai tehostamalla pääoman käyttöä. Jos vertailee maatalouden tuotantokustan-nuksia Suomessa ja Keski-Euroopassa, on vaikea nähdä, kuinka pystyisimme kilpailemaan pelkäs-tään hinnalla.

Rakennekehityksestä saatavat hyödytkin näyt-täisivät jäävän Suomen oloissa alhaisemmiksi kuin edullisemmilla tuotantoalueilla. Syynä on muun muassa se, että Suomessa pääoman ja kapasiteetin käyttöaste jää lyhyen kesän vuoksi alhaisemmaksi kuin Keski-Euroopassa.

Äärimmilleen viedyssä hintakilpailussa suoma-lainen maatalous ei pärjää. Ilman tukia esimerkiksi viljantuotantoa ei harjoitettaisi näillä leveysasteilla nykyisessä laajuudessa. Tukijärjestelmällä on siten tulevinakin vuosina keskeinen rooli maatalouden tuotantovolyymien säilyttäjänä.

Jyrki NiemiMaatalouspolitiikan professori,

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT

n Suomen maabrändityö-ryhmä määritteli viime vuonna maatalouden haasteeksi kehittää sellaisia tuotantotapoja, jotka me-nestyvät maailmantalouden heilahteluista riippumatta. Työryhmän mielestä luomu olisi tällainen tuotantotapa. Sen kehittämiseen tarvitaan kuitenkin tutkittua tietoa.

Työryhmän mukaan luomusta pi-täisi tehdä maatalouden kehittämi-sen standardi. Vuoteen 2030 men-nessä tavoitteeksi pitäisi asettaa 50 prosentin luomuviljelyalan saavut-taminen.

Tavoite on kova, kun ottaa huo-mioon, että edellisen kahdenkym-menen vuoden aikana on pääs-ty nykyiseen kahdeksan prosentin tuotantopinta-alaan ja yhden pro-sentin kulutusosuuteen. Tosin kaik-ki luomuna tuotetut elintarvikkeet eivät päädy markkinoille virallisesti luomusertifioituina.

Tanska monin kerroin edelläKun tilannetta verrataan Tanskaan, jossa samankokoisella alalla tuo-tetaan luomuelintarvikkeita koti-maan kulutuksen lisäksi vientiin, huomataan että Suomen luomusek-tori on toiminut tehottomasti.

Tanskassa jo lähes kolmannes kulutetusta maidosta on luomua. Tanska satsasi voimakkaasti luo-mumaatalouden edistämiseen jo 1990-luvun puolivälissä. Sen ansi-osta Tanska on Euroopan johtava luomumaa.

Jos tätä asemaa halutaan lähteä haastamaan, on luomututkimuk-seen panostettava erittäin paljon. Kun Suomessa luomuasioiden pii-rissä työskentelee muutama tutki-ja, on Tanskassa menossa jo kolmas systemaattinen luomun tutkimus-ohjelma, jota rahoitetaan useilla kymmenillä miljoonilla euroilla.

Suomessa oli 2000-luvun alussa erillinen 1,5 miljoonan euron luo-mututkimusohjelma, mutta sen jälkeen rahoitus lopahti. Tämän seurauksena myös tutkijat suun-

tautuivat muiden kysymysten pa-riin. Luomutuotannon volyymikin kääntyi samanaikaisesti laskuun. Valtion tuottavuusohjelman myötä MTT:n ainoa luomuun keskittynyt tutkimusasema lakkautettiin.

Luomutuotantopinta-ala on kui-tenkin lähtenyt uuteen nousuun. Nyt olisi tutkimuksenkin hyvä olla tukemassa uutta nousua.

Kasvintuotannosta maitoon ja lihaanSuomessa luomututkimus ja osit-tain tuotantokin liittyy pääasiassa kasvituotantoon. Nyt ollaan kuiten-kin siirtymässä entistä enemmän kotieläinpohjaiseen tuotantoon, varsinkin luomumaitoon ja -nau-danlihaan.

Luomualasta jo puolet on nurmi-viljelyssä, joko rehuntuotannossa tai viherkesantoina. Typensitoja-kasvipohjainen nurmiviljely onkin näissä olosuhteissa viljelykierron perusta, johon koko luomuvilje-ly perustuu. Toki viljaakin voidaan viljellä luomumenetelmillä, mutta viherlannoitukseen perustuva vil-jantuotanto ei ole kovin tehokasta. Taloudellisesti toimivan systeemin rakentaminen ilman massiivista tu-kea on mahdotonta, ja luomumark-kinoilta saatavat tuottajahinnat eivät ainakaan tähän saakka ole riit-täneet kompensoimaan sadon pie-nentymisestä johtuvia tappioita ta-vanomaiseen viljelyyn verrattuna.

Luomutuotannon ongelmat ovat vuodesta toiseen melko saman-tyyppisiä. Rikkakasvit, kasvitaudit ja tuholaiset vaivaavat. Kotieläin-tuotannossa optimaalinen, luomu-sääntöjen mukainen rehustus on vaikeaa.

Kun luomutuotanto on nyt va-kiinnuttanut asemansa omana tuo-tantotapanaan, olisi tarpeellista suunnata tutkimusta luomutuotan-toon suoraan soveltuvien, kotieläin-tuotantoympäristössä tutkittujen ratkaisujen etsimiseen. Näiden rat-kaisujen avulla kuluttajille saatai-siin laadukkaita luomutuotteita.

Kauko Koikkalainen, MTTLisätietoja:

kauko.koikkalainen@mtt.fiPuh. 040 485 9739

Luomutuotannon nostaminen uuteen

nousuun vaatii tutkimusta

Luomun tuotantoala notkahti 2000-luvun puolivälissä, mutta viime vuosina luomun suosio on lähtenyt jälleen uuteen nousuun.

020 00040 00060 00080 000

100 000120 000140 000160 000180 000200 000

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

ha

Luomualan kehitys 1995-2011

n Lue tiedotteet kokonaan: www.mtt.fi -> Ajankohtaista -> Uutiset

Viljelijän identiteetti ristiriitainen

Suomalaisen maanviljelijän identi-teetti on tasapainoilua talonpojan, tuottajan ja yrittäjän roolien välillä. Moni viljelijä mieltää ammattinsa yhä sukupolvelta toiselle siirtyväk-si elämäntavaksi, mutta yhä use-ammat myös kytkevät maatilaan yritystoimintaa muotoja. Tutkija Jarkko Pyysiäisen väitöstutkimuk-sessa selvisi muun muassa, että jos uusi liiketoiminta ei uhannut pe-rinteistä identiteettiä ja tilan totun-naisia toimintoja, siihen suhtaudut-tiin positiivisesti. Jos se taas näytti kovin erilaiselta, se torjuttiin. Toi-saalta yrittäjyyteen liittyvät riippu-mattomuus ja vapaus kuuluivat vil-jelijöille tärkeisiin arvoihin.

Biokaasu on vähäpäästöistä polttoainetta 170 000 henkilöautoa kulkisi pai-kallisista raaka-aineista tuotetulla vähäpäästöisellä biokaasulla Etelä-Suomessa. W-Fuel-hankkeessa teh-dyn kartoituksen mukaan biometaa-nin käyttö liikennepolttoaineena on varsin vähäpäästöistä, mutta pääs-töjä muodostuu tuotannon aikana esimerkiksi biojätteiden keräykses-tä, nurmen viljelystä, kasvitähteiden korjuusta sekä raaka-aineiden kulje-tuksista biokaasulaitokselle. Ympä-ristövaikutukset riippuvatkin pal-jon raaka-aineesta: esimerkiksi sian lietelantaa käytettäessä korostuvat lannan varastoinnin päästöt maati-lalla. Bensiinin ja dieselin korvaami-nen biokaasulla puolestaan pienen-tää kaasun päästötasetta.

Savimaa elää vuodenajan mukaanSavimaalla olevan suojavyöhykkeen maaperän rakenne, ominaisuudet ja kyky johtaa vettä elävät vuoden-aikojen mukaan. Vanhempi tutkija Kimmo Rasa kertoo, että savimaan pinta rakentuu murusista, joiden sisällä on mikroskooppisen pie-niä huokosia. Ne varastoivat vettä maahan. Murujen väliin jää huoko-sia, joita pitkin vesi liikkuu. Jos maa imee hyvin vettä, veden mukana liikkuviin maahiukkasiin sitoutu-neet ravinteet eivät pääse kulkeutu-maan suoraan vesistöihin. Tutki-muksessa selvisi myös, että karjan laiduntama maan pintakerros oli tii-vistynyttä, ja siinä oli vähän huoko-sia. Lisäksi huokoset suuntautuivat enemmän vaakasuoraan, jolloin ve-si ei imeydy hyvin maahan. Laidun-tamispaineen olisi siis oltava pientä, jotta se ei tuhoa maan rakennetta.

Kaupan asema vahvistunut ruokaketjussaKauppa lohkaisee aiempaa isom-man siivun ruuan hinnasta. Ko-timaisen elintarviketeollisuuden ja maataloustuottajien osuus on puolestaan pienentynyt. Suurim-pana syynä tähän on nopea vähit-täiskauppasektorin keskittymi-nen ja ketjuuntuminen. Maa- ja elintarviketalouden tutkimus-keskus MTT:n ja Pellervon talo-ustutkimus PTT:n yhteisessä tut-kimushankkeessa todetaan, että ostovoimaansa vahvistanut vä-hittäiskauppa on ottanut ohjauk-seensa koko ruuan arvoketjun. Tutkimustulokset antavat viitteitä epätäydellisestä kilpailusta, jossa vähittäiskaupalla on selkeä ylivoi-ma-asema suhteessa kotimaiseen elintarviketeollisuuteen ja maata-loustuotantoon, toteaa professori Jyrki Niemi MTT:stä.

MTT:ssä tutkittua

Punkalaitumelainen maaseutuyrittäjä Arvo Marttila pyörittää viljely- ja sikatilan lisäksi myös tilateurastamoa sekä lihatuotteiden jatkoja-lostusta.

taPio tuoMela

Kiitos lukijakyselyyn vastanneille!

Maaseudun Tiede -liitteen uudistukseen liittyvään lukijakyselyyn vas-tanneiden kesken arvottiin viisi MTT:n tuotepakettia.

Onni suosi tällä kertaa eteläpohjalaisia Maaseudun Tieteen lukijoita: tuotepaketin saavat Kari Alasaari Lapualta, Kalevi Rintala Evijärveltä, Matti Puisto Kauhavalta, Juha Kokko Jalasjärveltä sekä Kimmo Kuuppe-lomäki Seinäjoelta. Palkinnot toimitetaan voittajille postitse.

3

n EU:n komission tekemä vaikutusarvio sokerikiintiöi-den poistamisesta julkaistiin lokakuussa yhdessä Euroo-pan yhteisen maatalous- politiikan uudistuksen lain-säädäntöehdotusten kanssa. Tulokset aliarvioivat EU:n omaa sokerin ylituotantoa eivätkä ole luotettavia.

Vaikutusarvion mukaan sokerin-tuotanto lisääntyisi EU:ssa vain 1,7 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, jos sokerikiintiöt poistetaan vuon-na 2015 tai 2016. Sokerijuurikkaan tuotettu määrä kasvaisi 2,3 pro-senttia. Toisaalta sokerijuurikkaan viljelty pinta-ala kasvaisi EU:ssa jo-pa 12,7 prosenttia.

Käytetty malli ei sovellu sokeriinEU:n komission vaikutusarvios-sa käyttämä Aglink-Cosimo -malli ei pysty mallintamaan kiintiöiden poistoa EU:ssa. Mallia ei ole alun perin rakennettu arvioimaan soke-rikiintiöiden poistamista. Lisäksi malli ei ota huomioon eroja soke-rintuotannon kilpailukyvyssä EU:n jäsenmaiden välillä.

Miksi sokerijuurikkaan tuotan-to kasvaisi ilman kiintiöitä vain kaksi prosenttia, vaikka sokerijuu-rikkaan viljelty pinta-ala kasvaisi peräti 13 prosenttia? Vaikutusar-viossa käytettävässä mallissa soke-rijuurikkaan satotason on oletettu laskevan tuntuvasti. Aluksi satota-so laskee yhdeksän prosenttia vuo-teen 2015 mennessä.

Tämän jälkeen satotaso ei kohe-ne lainkaan viiteen vuoteen. Tämä oletus ei vastaa todellisuutta. Vuo-sina 2004–2010 sokerijuurikkaan satotasot ovat nousseet EU:ssa nel-jänneksellä. EU:n komissio siis olet-taa sokerijuurikkaiden satotasojen

laskevan samalla, kun se peruste-lee sokerikiintiöiden poistamista tuotannon tehostamisella.

Komission vaikutusarvion tulok-set ovat epäilyttäviä. Tulokset on manipuloitu laskemalla juurikkaan satotasoa, jotta sokerin ylituotanto EU:ssa näyttäisi pienemmältä.

Kiintiöiden poisto vetää maton kehitysmaiden altaAikaisempien tutkimusten mukaan kiintiöiden poiston seurauksena kasvava EU:n oma sokerintuotanto syrjäyttää kehitysmaiden sokerin

tuontia EU:hun. Jos sokerin ylituotanto EU:ssa

on suurta, kehitysmaiden sokerin-tuonti EU:hun voi laskea lähes ole-mattomaksi. Pienentämällä EU:n ylituotantoa vaikutusarvion tulok-sissa poistetaan se negatiivinen vai-kutus, jonka kiintiöistä luopuminen aiheuttaa kehitysmaille.

EU:n antamat kauppamyönny-tykset Afrikan, Karibian ja Tyynen-meren sekä vähiten kehittyneille maille ovat tuoneet niille tilaisuu-den kehittymiseen ja kasvuun kau-pankäynnin avulla. Todellisuudes-sa sokerikiintiöiden poisto EU:ssa vetää maton kehitysmaiden jalko-jen alta ja uhkaa niiden sokerintuo-tantoa.

Vaikutusarvion mukaan soke-rin vienti EU:sta vähenisi tuntu-vasti ilman kiintiöitä. Komission tavoitteena on kuitenkin sokerin viennin merkittävä kasvu. Edelli-nen EU:n sokeripolitiikan uudis-tus vähensi EU:n sokerin vientiä huomattavasti. Kiintiöiden pois-to siis mahdollistaa jälleen suuri-en sokerimäärien viennin EU:sta

maailmalle, vaikka vaikutusarvi-on tulokset toisin osoittavat. Brasi-lia ja Thaimaa saisivat EU:sta taas merkittävän kilpailijan maailman-markkinoille.

Sokerikiintiöt neuvoston ja parlamentin käsissäPystyykö EU:n komissio ajamaan läpi ehdotuksensa sokerikiintiöi-den poistamisesta uudessa yhteis-päätösmenettelyssä? Päädytäänkö kiintiöiden poistamiseen jo vuon-na 2015 vai lykätäänkö luopumista myöhemmäksi?

Euroopan neuvostossa sokeri-kiintiöjärjestelmää kannattavien jäsenmaiden äänimäärä ei välttä-mättä riitä muuttamaan nykyistä ehdotusta, mutta Euroopan parla-mentti on esittänyt kiintiöiden jat-kumista vuoteen 2020 asti.

Suomen tuottajat eivät pysty suojautumaanEU:n komission esitys palvelee iso-jen jäsenmaiden, kuten Ranskan, Saksan, Ison-Britannian ja Puo-lan etuja. Näiden maiden tuotan-

to-osuus koko EU:n sokerintuotan-nosta on lähes 70 prosenttia.

Edellinen EU:n sokeripolitiikan uudistus lopetti sokerintuotannon viidessä EU:n jäsenmaassa, mut-ta sokerikiintiöjärjestelmä on yl-läpitänyt tuotantoa vielä 18 jäsen-maassa. Komission esitys pitää huolta siitä, että tuotanto loppui-si tehottomimmilla alueilla kuten Suomessa.

EU:n komission esityksen tavoit-teena on tehostaa sokerintuotantoa EU:ssa keskittämällä sokerijuurik-kaan tuotanto viljelyolosuhteiltaan edullisimmille alueille poistamalla sokerikiintiöjärjestelmä. Kiintiöi-den poistumista seuraa pudotuspe-li. Suomen sokerijuurikkaan vilje-lijöiden heikon neuvotteluaseman takia suomalaiset sokerijuurikkaan tuottajat eivät pysty suojautumaan jyrkältä hinnan laskulta.

Ellen Huan-Niemi ja Petri Liesivaara, MTT

Lisätietoja: ellen.huan-niemi@mtt.fi

Puh. 040 861 3274

Sokerikiintiöiden poiston vaikutusarvio ei vastaa todellisuutta

Jos sokerikiintiöt poistetaan, sokerijuurikkaan tuottajat Suomessa eivät pysty suojautumaan sokerin hinnan laskulta.

jaana kankaanPää

Sokerin hinnan vaihtelu EU:ssa li-sääntyy tulevaisuudessa. Oma so-kerintuotanto ei ehkäise hinnan vaihtelua, mutta hidastaa hinnan nousujen välittymistä Suomen markkinoille.

Sokerin maailmanmarkkinahin-ta pysyi alhaalla 2000-luvun alku-puolella. Vuoden 2004 jälkeen so-kerin hinta on lähtenyt nousuun ja hinnan vaihtelu on voimistunut.

Sokerin hinta noudattaa omaa trendiään maailmanmarkkinoilla. Sokerin hinta ei seurannut maata-loustuotteiden hintapiikkiä vuon-na 2008, vaan sokerimarkkinoilla hintapiikki nähtiin jo vuonna 2006. Seuraava hintapiikki koettiin vuon-na 2009. Sen jälkeen hinta laski jyr-kästi, kunnes sokerin hinta nousi jälleen uuteen ennätykseen alku-vuodesta 2011.

Samaan aikaan EU:ssa kärsitään sokeripulasta. Siitä johtuen sokerin maailmanmarkkinahinnan nousut

välittyvät EU:n sisämarkkinoille. Sokerin hinta oli EU:ssa hyvin

vakaa ennen vuoden 2006 sokeri-politiikan uudistusta. Uudistukses-sa sokerintuotantoa vähennettiin EU:ssa yli 6 miljoonaa tonnia, ja vii-si jäsenmaata lopetti juurikassoke-rin tuotannon.

Sokeripula jatkuu hyvästä sadosta huolimattaOman tuotannon ansiosta sokerin hinta on pysynyt Suomessa lähiai-kana kohtuullisena. Oma tuotanto ei kuitenkaan suojaa hinnan nou-sulta. Sokeria käyttävä teollisuus on kertonut huimaavista hinnan-korotuksista. Oma tuotanto ei siis estä, vaan hidastaa hintanousun välittymistä maailmanmarkkinoil-ta. Sokerin hinnan nousu ei kuiten-kaan välity Suomessa sokerijuurik-kaan viljelijöille asti.

Tulevaisuudessa sokerin hinnan vaihtelu lisääntyy, kun EU:n maata-

louspolitiikka muuttuu yhä mark-kinasuuntautuneemmaksi. Soke-ripula EU:ssa saattaa jatkua tämän vuoden hyvästä sadosta huolimat-ta. Lisäksi tilanne sokerin maail-manmarkkinoilla pysyy tiukkana myös tulevaisuudessa.

Maailman sokerintuotanto on ol-lut kulutusta pienempi jo pitkään. Sokerin kulutus kasvaa erityisesti kehittyvillä markkinoilla ja tuotan-non kasvu maailmassa on epävar-maa. Esimerkiksi Brasilia pystyy li-säämään sokerintuotantoa, mutta tuotantokustannukset ovat nous-seet siellä jopa 40 prosenttia viime vuosina. Brasiliassakin luonnonva-rojen ja viljelysmaan rajat tulevat vastaan.

Ellen Huan-Niemi ja Petri Liesivaara, MTT

Lisätietoja: ellen.huan-niemi@mtt.fi

Puh. 040-8613274

Sokerin hintavaihtelun vaikutukset näkyvät Suomessa viiveellä

0

100

200

300

400

500

600

700

1/20

035/

2003

9/20

031/

2004

5/20

049/

2004

1/20

055/

2005

9/20

051/

2006

5/20

069/

2006

1/20

075/

2007

9/20

071/

2008

5/20

089/

2008

1/20

095/

2009

9/20

091/

2010

5/20

109/

2010

1/20

115/

2011

9/20

11

€

0 5 10 15 20 25 30

Iso-BritanniaPuolaSaksa

RanskaAlankomaat

BelgiaEspanja

ItaliaItävaltaTsekki

TanskaRuotsi

SlovakiaRomania

KreikkaUnkariLiettuaSuomi

Sokerin tuotanto-osuus EU:n jäsenmaissa. Vuoden 2006 EU:n sokeri-politiikan uudistuksen jälkeen Suomi on EU:n pienin tuottajamaa.

Valkosokerin maailmanmarkkinahinta (euroa/tonni) 2003–2011. Vuo-den 2004 jälkeen sokerin hinta on lähtenyt nousuun ja hinnan vaihtelu on voimistunut.

4

n EU-komissio julkisti lokakuussa lakiehdotuksensa yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi vuoden 2014 alusta. Komissio ei vielä esittänyt selkeää mallia Suomen kannalta ratkaisevi-en ympäristötuen ja luonnon-haittakorvauksen jaosta EU:n jäsenmaiden kesken.

Suomen maatalouden kannalta uudistuksen keskeisiä asioita ovat EU:n rahoittamien tukien koko-naistaso, maatalouspolitiikan eri pilareiden välinen painotus, tuo-tantosidonnaisten tukien tulevai-suus ja ehdot maataloustukien vi-herryttämiseksi.

EU-tuet muodostavat Suomen maatalouspolitiikan perustan. Niiden osuus on ollut viime vuo-sina noin 70 prosenttia maata-louden saamasta kokonaistuesta. Näitä tukimuotoja ovat unionin kokonaan rahoittamat I pilarin CAP-tulotuet (540 milj.euroa) sekä unionin osaksi rahoittamat II pilarin tuet, joista rahallises-ti merkittävimmät ovat luonnon-haittakorvaus (420 milj. euroa) ja maatalouden ympäristötuki (350 milj. euroa).

Komission ehdotus EU:n rahoi-tuskehykseksi vuosille 2014-2020 jäädyttäisi maatalous- ja maaseu-dun kehittämismenojen tason ni-mellisesti lähelle vuoden 2013 tasoa. Koska rahoituksen taso jää-dytetään vuoden 2013 tasolle, maa-talouden EU-rahoitus pienenee

Suomessa reaalisesti laskien, ellei Suomi pysty lisäämään suhteellis-ta osuuttaan EU:n maatalousbud-jetista.

Ympäristötuen jatko olennaistaKomission esitys CAP-tulotukien lievästä tasaamisesta jäsenmaiden välillä ei Suomeen käytännössä juurikaan vaikuta, koska Suomen

saama hehtaarituki on EU:n keski-tasoa.

Suomen kannalta ratkaisevaa on sitä vastoin II pilarin ympäristötu-en ja luonnonhaittakorvauksen jat-kuvuus. II pilarin tukien osuus on Suomessa moniin muihin EU-mai-hin verrattuna selvästi suurempi ja kyseisillä tuilla on suuri merkitys maatalouden kokonaistulonmuo-dostuksessa. Lakiesityksessään

komissio ei vielä esittänyt selkeää mallia II pilarin tukien jaosta jäsen-maiden kesken.

Suomi saa nykyisin maksaa 10 prosenttia EU:n suorista tuista tuo-tantoon sidottuna. Komissio lähtee siitä, että tämä mahdollisuus säi-lyy edelleen. Tuotantosidonnaisen CAP-tuen merkitys on Suomessa suuri erityisesti kotimaisen nau-danlihan tarjonnassa, koska emo-

lehmäpalkkioiden irrottaminen tuotannosta katkaisisi emolehmi-en määrän kasvun, mikä nopeut-taisi naudanlihan kokonaistuotan-non vähenemistä.

Viherryttäminen saattaa parantaa kilpailuasemaaKomission ehdotuksen mukai-sen maataloustukien viherryttä-misen suurimmat huolet liittyvät säännösten joustamattomaan so-veltamiseen sekä valvontatarpeen lisääntymiseen. Taloudelliset vai-kutukset olisivat suurimpia koti-eläintiloille, joilla maan käyttöä ohjaa rehu- ja lannanlevitysalan tarve. Uusien ehtojen täyttäminen voisi aiheuttaa lisäkustannuksia ja vaikeuksia juuri viljelysmaan saa-tavuuden takia, mikä hidastaisi ra-kennekehitystä.

Toisaalta suomalaisen maata-louden suhteellinen kilpailukyky-asema voisi jopa jossain määrin parantua yhteisen maatalouspoli-tiikan viherryttämisen myötä, jos maataloustuottajat myös muualla EU:ssa joutuvat sitoutumaan laaja-mittaisiin maatalouden ympäristö-kuormitusta vähentäviin toimenpi-teisiin.

Viherryttämisehdot rajoittaisi-vat pellonkäyttöä ja vähentäisivät tuotantoa absoluuttisesti eniten juuri EU:n suotuisimmilla ja voi-maperäisesti viljellyillä tuotanto-alueilla.

Jyrki Niemi ja Heikki Lehtonen, MTT

Lisätietoja: jyrki.niemi@mtt.fiPuh. 0400 753 011

Ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen jatkuminen auki

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa Suomen kannalta ratkaisevaa on II pilarin ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen jatkuvuus. Lakiesityksessään komissio ei vielä esittänyt selkeää mallia II pila-rin tukien jaosta jäsenmaiden kesken.

Veikko SoMerPuro

n Tehokkaasti toteutettu tulontasausväline pienentää maatilojen vaaraa joutua taloudellisiin vaikeuksiin tuloksen hetkellisen notkahtamisen takia.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen uutena elementtinä on esitelty tulontasausväline Income Stabilisation Tool, IST. Sen tavoit-teena on tasoittaa maatilojen vuo-sien välistä tulojen vaihtelua. Ris-kienhallintavälineet ovat tulleet ajankohtaisiksi lisääntyneen hin-tojen vaihtelun ja entistä markki-nasuuntautuneemman maatalous-politiikan myötä.

Viljelijöiden tuloissa rajua vaihtelua Suomalaiset maatalousyrittäjät toimivat ilmastollisissa ääriolois-sa. Säästä johtuvan satotason vaih-telun on ennustettu lisääntyvän il-mastonmuutoksen myötä. Myös hintojen vaihtelu on suomalai-silla, melko ohuilla markkinoilla erittäin voimakasta. Esimerkiksi ohran hinta kaksinkertaistui vuo-sina 2007–2008. Vuosina 2008–2009 hinta sen sijaan puolittui edellisinä vuosina saavutetusta tasosta.

Osaavalla maatalousyrittäjäl-lä on jo nyt käytettävissään kei-noja vuosien välisen tuloksen ta-saamiseksi. Tuotteiden ostoja ja myyntejä voidaan ajoittaa tulosta tasaavasti. Näihin talkoisiin ovat osallistuneet myös maatalouskau-pat ja tuotteita ostavat elintarvik-keiden jalostajat. Yrittäjien omilla toimilla tuloksen tasaaminen on-nistuukin nopeasti ja tehokkaasti. Kaikkea tuloksen vaihtelua ei näil-lä toimilla kuitenkaan pystytä eli-minoimaan.

Miten tulontasausväline toimii?Tulontasausväline on eräänlainen vakuutusjärjestelmä. Se perustuu tilakohtaiseen tulojen viiden vuo-den keskiarvoon ilman pienintä ja suurinta arvoa. Tulojen laskiessa alle 70 prosenttiin tilan keskiarvo-tulosta viljelijä saa korvauksia jär-jestelmästä.

Korvauksen enimmäismäärä on 70 prosenttia korvauskynnyksen alittavasta osuudesta. Järjestelmän rahoituksesta 65 prosenttia tulisi valtiolta ja 35 prosenttia viljelijöil-tä osallistumismaksuina.

Vakuutus voi tasata tuloja Laskelmien mukaan tulontasaus-

väline tasaa tulokuoppia melko tehokkaasti. Toisaalta laskelmat osoittavat myös vakuutukses-sa olevia heikkouksia. Nykymuo-dossaan olevaa vakuutusta on va-kuutuksen ottajan melko helppo manipuloida tuotteiden ostoja ja myyntejä ajoittamalla. Samalla se osoittautuu melko kalliiksi järjes-telmäksi.

Vaikka valtio maksaa suuren osan vakuutuksen kustannuk-sista, viljelijältä vaadittava osal-listumismaksu on noin 50 euroa jokaista käyttökatteen tuhatta eu-roa kohden. Jos tilan tulot ovat 30 000 euroa, viljelijän osallistumis-maksu on 1 500 euroa. Vakuutuk-sen korkea hinta ei ole pelkästään huono asia, sillä se avaa täysin uu-

den maatalouden tukimuodon.Tulontasausvälineen käyttöön

liittyy myös ongelmia. Esimerkik-si Espanjassa perunanviljelijöille suunnattu tulojentasausväline kaa-tui järjestelmään osallistuvien ti-lojen liian pieneen määrään. Oh-jelmaan osallistuvien on vaikea arvioida järjestelmään osallistumi-sen hyötyjä. Ohjelman hallinto ai-heuttaa omat vaikeutensa. Koska jokaisen vuoden tulot lasketaan ve-rotustietojen perusteella, korvauksi-en maksaminen tapahtuu viljelijöi-den kannalta usein liian myöhään.

Sami Myyrä ja Petri Liesivaara, MTT

Lisätietoja: sami.myyra@mtt.fiPuh: 040-5515904

Tulontasausvakuutuksella talouden epävarmuus hallintaan

Tulontasausvakuutus voisi olla uudenlainen järjestelmä tasata tuloja hetkellisten notkahdusten aikana. Kuvassa lakoontunut kaurapelto kärsii vesisateesta Liikolan kylässä Sysmässä syyskuussa 2007.

Vihreä viiva kuvaa todellista tilojen käyttökatteen vaihtelua vuosina 1998-2009. Ruskea kuvaa katteen kehitystä, jos tulontasausväline IST olisi ollut käytössä. Kuviosta erottuvat esimerkiksi vuoden 1998 huono sato, vuoden 2003 matala sianlihan hintataso ja vuoden 2008 korkeiden viljan hintojen vaikutus.

Lihasikatilojen käyttökatteen vaihtelu suoriteperusteisen kirjanpidon mukaan vuosina 1998

–2009

0

10 000

20 000

30 000

40 000

50 000

60 000

70 000

80 000

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

Sikatilojen toteutunut käyttökateKäyttökate jos IST olisi ollut käytössä

Miten viljelijän saamat korvaukset muodostuvat?tilan keskimääräiset tulot ovat 30 000 euroa. Viljelijä saa korva-uksia, kun tilan tulot laskevat alle 70 prosenttiin keskimääräi-sistä tuloista eli 21 000 euroon. 70 % x 30 000 € = 21 000 €

Mikäli tilan tulot laskevat yhte-nä vuotena puoleen keskimää-räisistä tuloista eli 15 000 eu-roon, korvauksen määrä on 4 200 euroa. 21 000 € - 15 000 € = 6 000 € 70 % x 6 000 € = 4 200 €

kari Salonen

5

n Suomalaiset maidon- tuottajat ovat keskimäärin lievästi työuupuneita, ja miltei joka kymmenes maidontuottaja on vakavas-ti uupunut. Huolestuttava tulos selviää Maitotilan hyvä vointi -tutkimushankkeessa alkuvuodesta 2010 toteutetun postikyselyn vastauksista.

Kyselyn mukaan miltei puolella vastaajista (46 %:lla) ei ollut lain-kaan työuupumusta, mutta vastaa-vasti miltei puolella (45 %:lla) oli lievää työuupumusta. Yhdeksän prosenttia vastaajista poti vakavaa työuupumusta.

Yli puolella jonkinasteista työuupumustaTyössä jaksaminen on yksi tärkeim-piä yrityksen tuotannontekijöitä, jolla voi olla kerrannaisvaikutuksia esimerkiksi yrityksen kehittämi-seen, arjen pyörittämiseen, tapa-turmiin ja eläinten hyvinvointiin. Onkin huolestuttavaa, että työuu-pumuksen mittarin (Maslach MBI-GS) mukaan yli puolet (54 %) mai-dontuottajista poti jonkinasteista työuupumusta.

Työuupumuksen kolme ulottu-vuutta ovat uupumusasteinen vä-symys, kyynisyys ja heikentynyt ammatillinen itsetunto. Maidon-tuottajat olivat tilastollisesti merkit-sevästi useammin uupuneen väsy-

neitä ja kyynisiä kuin Jari Hakasen vuonna 1998 kokoaman vertailu-aineiston (N=532) 44–57-vuotiaat suomalaiset vastaajat keskimäärin. Ammatilliseen itsetuntoon liittyvi-en vastausten osalta aineistot eivät eronneet toisistaan.

Esimerkiksi tuntemus ”lopen uupumisesta” sekä epäily oman työn hyödyllisyydestä saivat mai-dontuottajilta enemmän kannatus-ta kuin suomalaisilta keskimäärin. Kahden tutkimuksen otokset kui-tenkin erosivat toisistaan ainakin ikä- ja sukupuolirakenteeltaan.

Työhön uppoutuminen voimakastaPostikyselyyn sisältyi myös mitta-ri työn imusta. Vastauksia verrat-tiin Työterveyslaitoksen isoon vii-teaineistoon, jossa vastaajina oli 16 335 suomalaista.

Työn imun kokemisen määrässä ei ollut eroja, mutta kun tarkastel-laan työn imun eri ulottuvuuksia, havaitaan maidontuottajilla enem-män työhön uppoutumista ja omis-tautumista. Vertailussa on jälleen otettava huomioon, että aineistot erosivat toisistaan.

Tiedustelimme myös, millaiset tekijät tuovat vastaajien arkeen po-sitiivista virettä ja jaksamista. Kes-kimäärin suosituimmiksi voima-varatekijöiksi sijoittuivat lapsi tai lapset, oma perhe ja eläinten terve-ys. Maidontuottajien voimavaro-jen keskeisimmät lähteet ovat siis omassa lähipiirissä.

Keskimäärin vähiten merkit-täviksi voimavaratekijöiksi jäivät luottamustehtävät, uskonto ja hie-man yllättäen viljelijöiden vertais-tuki, mutta yksilöllisissä vastauk-sissa oli toki vaihtelua.

Kuormittavuus viljelijöiden kohtelussa

Useisiin kuormitustekijöihin on haasteellista vaikuttaa. Merkityk-sellisimmiksi kuormitustekijöiksi nimittäin osoittautuivat EU:n maa-talouspolitiikka, viljelijöiden koh-telu yhteiskunnassa ja mediassa se-kä maatalousalan tulevaisuus.

Vastaajia keskimäärin vähiten kuormittaviksi tekijöiksi jäivät oma tai muun henkilön alkoholin tai päihteiden käyttö, kumppani puut-tuminen sekä suhteet vanhempiin tai appivanhempiin.

Marja Kallioniemi ja Janne Kaseva, MTT,

Ahti Simola, Työterveyslaitos ja Hanna-Riitta Kymäläinen,

Helsingin yliopistoLisätietoja:

marja.kallioniemi@mtt.fiPuh. 040 843 7237

Miltei joka kymmenes maidontuottaja on vakavasti uupunut

Maidontuottajat uppoutuvat ja omistautuvat työlleen, mutta maatalousalan tulevaisuus ja

viljelijöiden kohtelu aiheuttavat työssä uupumista.

Mikko jauhiainen

n Maidontuottajan täytyy jaksaa turvata sekä oma että hoitamiensa eläinten hyvin-vointi. Kyselyssä selvisi, että eläimet voivat paremmin järjestelmiin kuuluvilla tiloilla. Riittävän suuri eläinmäärä mahdollistaa hyvinvoinnista huolehtimisen.

Eläimet voivat Maitotilan hyvä vointi -hankkeen kyselytutkimuk-sen mukaan parhaiten tiloilla, jot-ka kuuluivat sekä nautojen terve-ydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan että tuotosseurantaan. Näillä tiloilla lehmät poikivat mui-ta tiloja harvemmin parteen ja leh-mien makuualustana on muita tilo-ja harvemmin pelkkä betoni.

Nasevaan ja tuotosseurantaan kuulumattomat kyselytutkimuk-sen tilat olivat lypsylehmämääräl-tään pieniä ja näiden tilojen tuot-tajat suhteellisen iäkkäitä. Näillä tiloilla ilmeni eniten sekä ihmisten että eläinten hyvinvointia heiken-täviä asioita. Nämä tilat ovat esi-merkiksi voineet jäädä katvealu-eeseen erilaisen avun suhteen.

Sopiva eläinmäärä edistää hyvinvointiaEläimet voivat keskimääräistä paremmin tiloilla, joilla oli kes-kimääräistä enemmän nauto-ja. Kyselyyn vastanneiden tilojen lehmäluvun mediaani (keskim-mäinen lukuarvo) oli 23 nautaa

ja suurimmat eläinmäärät olivat runsaat 200 per tila.

Parhaiten voitiin tiloilla, joil-la oli yli 40 lehmää, verrattuna al-le 20 ja toisaalta 20–40 lehmän ti-loihin. Riittävän suuri eläinmäärä mahdollistaa taloudellisesti eläin-

ten ja omasta hyvinvoinnista huo-lehtimisen sekä ammatillisen ke-hittymisen.

Yrittäjyyteen liittyvät myöntei-set asenteet edistävät sekä omaa jaksamista että eläimistä huolehti-mista. Omat asenteet ja arvot vai-

kuttavat taloudellisten tekijöiden lisäksi voimakkaasti siihen, mihin resursseja kohdistetaan.

Pienilläkin työtapojen tai olo-suhteiden muutoksilla voidaan parantaa eläinten hyvinvointia. Tilakoon ja eläinmäärän kasvat-

taminen useisiin satoihin nautoi-hin ei ole riskitöntä eläimen eikä myöskään ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Eläinten hyvinvoinnin tuki ei houkutteleKyselyyn vastanneista tiloista 49 prosenttia ei saanut tai ei edes ai-konut hakea eläinten hyvinvoin-nin tukea.

Tuki ei ehkä ole kaikilla tiloilla järkevä vaihtoehto parantaa eläin-ten hyvinvointia. Eläinten hyvin-vointiin liittyviä kannustimia tu-lisikin kehittää niin, että ne ovat kaikille tiloille mahdollisia ja kan-nattavia vaihtoehtoja.

Maitotilan hyvä vointi -kyselys-sä nautojen hyvinvointia mitattiin eläinten hyvinvointi-indeksillä (EHV-indeksi), joka muodostet-tiin 40 nautojen hyvinvointiin liit-tyvästä kysymyksestä. Lisäksi ky-syttiin tuottajan eläinsuhteesta. EHV-indeksin valintakysymyk-set ja väittämät painotettiin sen mukaan, miten niiden tutkimus-ten perusteella tiedettiin edistä-vän tai heikentävän nautojen hy-vinvointia.

Kati Saarinen, Itä-Suomen yliopisto, Satu Raussi,

Eläinten hyvinvointikeskus EHK, Janne Kaseva, MTT

ja Hanna-Riitta Kymäläinen, Helsingin yliopisto

Lisätietoja: kasaarin@ student.uef.fi

Puh. 044 533 4361

Lehmien ja maidontuottajien hyvinvoinnilla on yhteys

Kyselyn mukaan eläimet voivat keskimääräistä paremmin maitotiloilla, joilla on yli 40 lehmää. Riittävän suu-ri eläinmäärä mahdollistaa sekä tuottajan että eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen.

taPio tuoMela

Vuoden 2010 keväällä toteutettuun postikyselyyn vastasi 265 maidontuottajaa.kysely lähetettiin maaseutuelinkeinohallinnon rekis-teristä satunnaisesti poimituille 400 suomalaiselle

maitotilalle. analyysikelpoisia lomakkeita saatiin 47 prosentilta otoksen maitotiloista. tiloilla oli lehmiä keskimäärin 29, vaihteluväli 4–220 lehmää.

tutkimushankkeen Maitotilan hyvä vointi (2009–2011) toteuttavat helsingin ja itä-Suomen yliopistot, Mtt, työterveyslaitos sekä novetos oy. hanketta ra-hoittavat MMM, Mela ja Mtt.

Vastaajina 265 maidontuottajaa

6

n Säilörehu on lehmien ruo-kinnan selkäranka. Nykysuo-situsten mukaan säilörehun ensimmäinen niitto pyritään tekemään kohtuullisen aikai-sin. Suositusta voidaan olo-suhteiden mukaan hieman väljentää, mutta silloin säilö-rehun sulavuuteen syntyvä vaihtelu lisää vaatimuksia ruokinnan suunnitteluun.

Lypsykarjatila voi toukokuussa asettaa tavoitteeksi useita vaih-toehtoja tai yhdistelmiä nurmen korjuuajalle. Nurmi voidaan kor-jata suosituksen mukaisesti aikai-sin tai ensimmäistä niittoa myö-hästyttäen.

Yleinen lehmien ruokinnan suositus on, että säilörehun ensim-mäinen sato korjataan D-arvon ollessa 680-690g/kg ka. MTT:n

Karjatilan kannattava peltovilje-ly -hankkeessa lasketaan mitä ta-pahtuu, jos tästä yleissuositukses-ta poiketaan.

Tarkastelu on kokonaisvaltai-nen, koska huomioon otetaan lyp-sylehmien ruokinta, peltoviljely sekä talous. Näkökulma on yhden kasvukauden mittainen eli talous-vaikutuksista huomioidaan vain säilörehuntuotannon muuttuvat kustannukset.

Niittoaikojen erot yllättävän pieniäKARPE-hankkeessa ensimmäi-sestä niitosta oli mukana kolme eri niittoaikaa ja jälkikasvun niit-toajaksi oli valittu kiinteästi elo-kuun puoliväli. Näiden lisäksi mu-kana oli kolmen niiton strategia.

Yleisen oletuksen mukaan en-simmäisen niiton myöhästyttä-minen lisää nurmen koko satoa. Ruutukokeiden perusteella tämä

megajouleina mitattu sadonlisäys oli 15 prosenttia vertailussa olleen aikaisen (D710) niiton ja erittäin myöhäisen (D620) ensimmäisen niiton välillä.

Aikainen niittoajankohta tuot-ti tavoiteltua D690 sulavampaa rehua. Myöhäistetty ensimmäi-nen niitto (D660) ja kolmen nii-ton strategia lisäsi satoa kymme-nen prosenttia, kun sitä verrattiin suosituksen mukaiseen aikaiseen niittoon. Ero sadonmuodostuk-sessa oli siten yllättävän pieni.

Eri korjuuaikayhdistelmillä on-kin suurempi merkitys säilörehu-jen D -arvoihin. Pääsääntöisesti ensimmäisen niiton myöhästyttä-misestä johtuva sulavuuden heik-keneminen kompensoituu osittain jälkisadon määrässä ja laadussa.

Niittokohtaisen sadon määräl-lä painotettu sadon D-arvo ei mil-lään yhdistelmällä jäänyt alle 650 g/ kg ka. Erillisruokinnassa, jossa

Kolmen niiton strategiassa myöhäistetty ensimmäinen niittoajankohta lisäsi koko kasvukauden satoa kymmenen prosenttia, kun sitä verrattiin suosituksen mukaiseen aikaiseen niittoon.

Suomessa nurmihehtaarin energi-asato on helposti kaksinkertainen viljahehtaariin verrattuna. Tätä nurmen luontaista etua pitäisi tu-levalla ohjelmakaudella hyödyntää nykyistä enemmän.

Suomessa maidosta maksetaan kohtuullisen hyvää hintaa suhtees-sa rehukustannukseen. Hintasuh-teesta johtuen lehmien ruokinta kannattaa järjestää siten, että mai-totuotos pysyy korkeana.

Maitotuotos taas voidaan pitää korkeana käyttämällä suhteellisen korkeaa väkirehun osuutta ruokin-nassa. Tällöin väkirehun osuus re-hustuksessa nousee korkeammak-

si kuin mitä peltohehtaaria kohden laskettu biologinen optimi edellyt-täisi.

Tukipolitiikalla voidaan ohjata tuotantopanosten käyttöä. Pelto-viljelyn osalta on käytössä hehtaa-rikohtainen tuki, joka on riippuma-ton satotasosta. Käytännössä siten yhtä tuotettua nurmen kuiva-aine-kiloa kohti tukea maksetaan vain alle puolet viljakilon saamasta tu-esta. Lypsylehmien taloudellisesti kannattavaa ruokintaa suunnitel-taessa merkitystä on nimenomaan tällä tuetulla tuotantokustannuk-sella, joka nykyisellä tukipolitiikal-la ei suosi nurmea.

Nurmea suhteellisesti oikeu-denmukaisesti kohteleva järjestel-mä olisi maksaa enemmän tukea nurmihehtaarille kuin viljaheh-taarille. Poliittisesti tämä on vai-kea ratkaisu, koska se muuttaisi maksatusjakoa eri tukialueiden välillä. Vuonna 2014 alkavan kau-den tukiehdot ovat suunnitteilla ja keskustelua eri tukivaihtoeh-tojen vaikutuksesta olisi hyvä pi-tää yllä.

Nurmea auton tankkiinMaatilojen välillä käytettävissä oleva peltoala yhtä lehmää koh-ti vaihtelee paljon. Laajaperäi-

sillä tiloilla peltoa on muutenkin tarpeeksi, joten satotason mak-simointi ei ole kiinnostava vaih-toehto. Tilanne muuttuu, jos nurmihehtaareille löytyy mai-dontuotannon lisäksi kannattavaa vaihtoehtoiskäyttöä.

Biokaasun tuotanto on yksi po-tentiaalisimmista pellon vaihto-ehtoiskäytöistä. Yhden peltoheh-taarin nurmisadolla voidaan ajaa henkilöautolla 20 000–30 000 km vuodessa tai tuottaa yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa 15-20 MWh/ha (netto). Teknisesti biokaasun tuotannossa ja käytös-sä ei ole ylipääsemättömiä esteitä.

Biokaasun käyttöönottoa kuiten-kin hidastavat kannattavuuden haasteet ja heikot kannustimet.

CAP-uudistuksessa yhtenä vaihtoehtona on ollut vihertymi-nen, joka tarkoittaa muun muassa suojavyöhykkeiden ja nurmialan lisäämistä. Näitä aloja on hoidet-tava ja niitettävä joka tapauksessa, joten nurmituotannon tukeminen ja nurmen korjuu biokaasuksi olisi kansallisesti järkeenkäypää.

Auvo Sairanen, MTTLisätietoja: auvo.sairanen@mtt.fi

Puh. 017 264 4823

Tukipolitiikka voi avata nurmirehun tulevaisuutta uuteen suuntaan

Säilörehun D-arvon vaikutus energiakorjatun maidon tuotokseen kol-mella eri väkirehutäydennystasolla. Tulokset perustuvat kolmeen eril-liseen KARPE-hankkeen ruokintakokeeseen. Maitotuotokset laskevat jyrkkenevästi, kun D-arvo heikentyy.

Myöhäinen ensiniitto pitää huomioida ruokinnassa

20

22

24

26

28

30

32

34

36

38

600 620 640 660 680 700 720

Energiakorjattu maito, kg

Säilörehun D -arvo, g/ kg ka

8 kg

11 kg

14 kg

Säilörehun D-arvon vaikutus energiakorjatun maidon tuotokseen

janne lehtinen

7

n Suomessa viljellyn kvino-an ravitsemuksellinen laatu yltää muiden maiden tasolle, mutta kasvukauden pitene-minen toisi satoon lisäkiloja. Kvinoan poikkeavien ominaisuuksien ansiosta viljelyä viritellään eri puolilla maailmaa.

Kvinoa (Chenopodium album) kyl-vetään lämpimään maahan alkuke-hityksen nopeuttamiseksi ja rikka-kasvien hallinnan helpottamiseksi. Meillä kylvöt ajoittuvat touko-ke-säkuuhun ja sadonkorjuu syys-lo-kakuuhun.

Kasvi sietää suolamaita ja ku-kinnan jälkeistä hallaa. Sopeutu-mispotentiaalista kertoo se, että

perinteisten tuottajamaiden kuten Bolivian, Ecuadorin ja Perun lisäk-si uutta viljelyinnostusta on herän-nyt Australian Tasmaniassa, Eu-roopassa ja Mongoliassa.

Kvinoaa tutkittiin pellolla ja kasvihuoneessa MTT:ssä kvinoa on ollut mukana tutkimuksissa lähes viidentoista vuoden ajan. Vuonna 2009 selvitet-tiin taimitiheyttä sekä kasvupoten-tiaalia. Kylvössä peltoon sijoitettiin 7 kiloa siementä hehtaarille, mikä vastasi 180 siementä neliölle. Suo-situksena oli antaa 80 kiloa typpeä hehtaarille.

Rikkakasvit torjuttiin tavan-omaista riviväliä leveämmästä kas-vustosta haraamalla. Tutkittavat kasvit kerättiin lokakuun alussa, jolloin osa oli tuleentunut. Kvinoaa

kylvettiin myös kasvihuoneeseen, jossa kasvukauden keskilämpötila oli noin kaksi astetta ulkolämpö-tilaa korkeampi. Ilmastoennustei-den mukaan tämä voi olla tilanne Suomessa vuonna 2055.

Harva kylvö ja lämmin eduksi Harvempi kasvusto tuotti rote-vampia kasveja, joissa sato oli pinta-alaa kohti laskettuna pa-rempi kuin tiheään kylvetyssä. Koealojen sadot olivat varsin kor-keat, mutta laajemmilta viljelyk-siltä sadot ovat olleet parhaimmil-laan noin 1500 kiloa.

Kiinnostavaa on se, että Ruotsis-sa ja Tanskassa sadot ovat koeolois-sakin olleet alle 400 kg:n, kun taas Italian (1375 kg/ha), Puolan (1650) ja Kreikan (2269 kg/ha) kokeet tuottivat enemmän.

Kasvihuoneessa kasvien pituu-det kaksinkertaistuivat ja biomas-sojen painot kaksitoistakertais-tuivat pelto-oloihin verrattuna. Mikäli siementen osuus röyhyn painosta on kasvihuoneessa pellon kanssa (70 %) samaa luokkaa, voisi sato moninkertaistua.

Näin suoraviivaisesti lämpöti-

lan nousu ei tule kuitenkaan kvi-noan satoa lisäämään, sillä pel-lolla kasvua rajoittavat veden ja ravinteiden saanti sekä ilmaston lämpenemisen ja viljelyn lisään-tymisen myötä yleistyvät kasvin-tuhoojat.

Terveystietoisuus mahdollistaa viljelyn Laatuanalyysit paljastivat kvinoas-sa olevan proteiinia 14,6 % (vaihte-lu 12,73–16,65 %), hiilihydraatteja 67 % ja rasvaa 7,14 %, mitkä vastaa-vat kirjallisuuden arvoja.

Kasvi voi olla yksi tulokkaista, joiden viljely lisääntyisi ilmaston lämpenemisen sekä kuluttajien terveystietoisuuden myötä. Lisää tutkimustietoa, jalostetumpaa sie-menainesta sekä jatkojalostuksen kehittämistä kuitenkin tarvitaan ennen kuin terveyspommina pi-detyn kvinoan tuotantoa kannat-taa lisätä.

Marjo Keskitalo, MTTLisätietoja:

marjo.keskitalo@mtt.fiPuh. 050 520 2296

1. ja 2. satoja ei voida yhdistää, on-gelmaksi tulee kuitenkin ensim-mäisen niiton matalan D-arvon säilörehujen väkirehutäydennys.

Euroihin ei suurta merkitystäTalouslaskelmien perusteella eri niittoaikayhdistelmillä ei ole mai-nittavaa merkitystä tuotannon euromääräiseen ylijäämään. Ko-ko sadon parhaasta sulavuudesta johtuen kolme niittoa tuotti syk-syn 2011 hintatasolla laskettuna hieman muita suuremman ylijää-män.

Pienet erot yhdistelmien välil-lä johtuvat siitä, että säilörehun-tuotannon muuttuvat kustannuk-set kompensoituvat ruokinnassa. Toisin sanoen aikaisin korjattua ja sulavaa säilörehua syötettäessä väkirehulasku on pienempi kuin matalan D-arvon säilörehuja syö-

tettäessä. Talouslaskelmat eivät kuitenkaan ota huomioon D-ar-von alenemisen vaatiman lisävä-kirehuruokinnan riskivaikutusta.

Oikean väkirehutäydennyksen laskenta vaatii huolelliset ana-lyysit säilörehusta. Jos analyysit puuttuvat, maitotuotoksessa voi tulla menetyksiä, tai liiallinen vä-kirehuruokinta voi aiheuttaa ha-panpötsistä johtuvia tuotantosai-rauksia.

Lisäksi jos pyritään 10 000 ki-lon karjakeskituotokseen, karke-arehun NDF-kuidun määrä rajoit-tava tekijä nimenomaan matalan D-arvon säilörehuilla, koska hei-kosti sulavan säilörehun osuus kokonaisdieetissä jää suhteellisen pieneksi.

Aikaista ensiniittoa ei tarvita väkisinMiten tuloksia sitten pitäisi tulki-

ta, jos talouslaskelmat osoittavat ylijäämän olevan sama riippumat-ta säilörehun D-arvosta?

Käytännössä ruokintasuunni-telman teko on helpointa, kun säi-lörehun D -arvo on kohtuullisen korkea. Korkeaan D-arvoon pääs-tään varmimmin kolmen niiton systeemillä. Kolmen niiton mii-nuspuolia on kuitenkin lisäänty-nyt työmäärä ja sadekelit syksyl-lä.

Kahden niiton strategioista tur-vallisinta on asettaa tavoitteeksi kohtuullisen aikainen ensiniitto. Sadekelillä rehua ei kuitenkaan kannata tehdä väkisin vaan voi odotella sateiden väistymistä ja antaa rehun vanhentua. Tässä ta-pauksessa täytyy säilörehusta ot-taa edustavat rehunkorjuunäyt-teet (katso ohjeet Nauta -lehti 3/2011), jotta D-arvo osataan huo-mioida ruokintasuunnitelmassa

oikein. D-arvon aleneminen al-le 650 g/kg ka alentaa jyrkkene-vässä määrin maitotuotosta, joten korjuutavoite saisi olla tämän ra-jan yläpuolella.

Esimerkiksi konerikkojen vuoksi rehua voidaan joutua kor-jaamaan alle tavoiterajan D650. Myös nämä rehut ovat lypsyleh-mille syöttökelpoisia, mutta ruo-kintasuunnitelmassa maitotuotos-tavoitteeksi ei voi asettaa paljoa yli 9 000 kg/v.

Esimerkkinä 34 kilon maitotuotosRuokintakokeiden perusteella laskettiin D-arvon vaikutus ener-giakorjattuun maitomäärään kol-mella eri väkirehumäärällä. Tu-loksista voisi esimerkkinä poimia maitomäärän 34 kg/pv.

Tähän tuotokseen tarvitaan D650 säilörehulla 14 kg väkire-

hua, kun taas D710 säilörehulla tarvitaan 8 kg väkirehua päivässä. Käytännössä näinkin laaja muu-tos D-arvossa voidaan siten kor-vata väkirehuruokinnalla.

Väkirehun valkuaispitoisuu-den lisäämisellä voi kompensoida säilörehun matalaa D-arvoa vain osittain. Matalan D-arvon säilöre-hujen yhteydessä väkirehun raa-kavalkuaispitoisuuden lisäämi-nen yli 180 g/kg ka on tuottanut vaatimattomia tuotoslisäyksiä. Matalaa D-arvoa täytyy kompen-soida väkirehun määrän nostolla, ei väkirehun valkuaispitoisuuden nostolla.

Auvo Sairanen, Elina Juutinen,

Maarit Hyrkäs, MTTLisätietoja: auvo.sairanen@mtt.fi

Puh. 017 264 4823

Kvinoa menestyy yllättävästi Etelä-Suomessa

Taimitiheyden ja siemensadon välinen yhteys vuonna 2009 otetuilla koealoilla.

Kvinoa ei ole kovin herkkänahkainen: se selviää jopa suolaisessa maassa ja sietää myös kukinnan jälkeistä hallaa.

Pääasiassa albumiinista ja globulii-nista koostuvaa valkuaista voi kvi-noan siemenessä olla 8-22 prosent-tia. Gluteiinia siemenissä ei ole.

Valkuaisessa on aminohappoja tasapuolisesti sisältäen runsaasti muun muassa lysiiniä, metionii-niä ja kysteiiniä. Kypsänä valku-ainen sulaa jopa maidon kaseiinia

helpommin. Rasvassa on soijaöljyn tapaan

välttämättömiä linoli- ja linolee-nihappoja. Myös thiamiinia, fooli-happoa ja C-vitamiinia sekä hiven-aineita on runsaasti. Haittana ovat siementen pinnalla olevat saponii-nit, jotka tulee poistaa ennen käyt-töä.

Siemenessä paljon terveysaineita

Pellolla ja MTT:n SILMU-kasvihuoneella vuonna 2009 viljellyn kvinoan erot. Lämmittämättömän kasvihuoneen kasvukauden keskilämpötila oli noin kaksi astetta ulkolämpötilaa korkeampi, mikä ilmastoennus-teiden mukaan vastaisi tilannetta Suomessa vuonna 2055.

Marjo keSkitalo

0

50

100

150

200

250

Pituus, cm Kasvin kuivapaino, g

Kukinnon kuivapaino, g

PeltoKasvihuone

0

50

100

150

200

250

300

350

0 20 40 60 80 100

Näytealan taimimäärä kpl/m2

Näytealan siemensato, g/m2

8

LAPPEENRANTA (MT)

Lappeenrannan Joutsenossa run-sasta 50 lehmää lypsäville Satu ja Pasi Parviselle sekä omasta että karjan hyvinvoinnista huolehtimi-nen ovat hyvin tärkeä osa työtä.

Tuotoksessa näkyy nopeasti, jos jokin on pielessä. Vesi, valo, ma-kuupaikat, ihan kaikki vaikuttaa, Parviset toteavat.

”Ja tottakai oma hyvä fiilis vai-kuttaa eläimiin myös”, emäntä li-sää. Kokonaisuus on selkeä ketju, sillä vuorovaikutus toimii myös päinvastoin. ”Eläin vastaa siihen, miten sitä käsitellään.”

Kun työstään tykkää ja siihen riittää motivaatiota, on helppo

myös keksiä pieniä parannuksia arkeen.

”Aina niihin ei mene edes rahaa”, Parviset huomauttavat. Esimer-kiksi navettatöiden taustalla soiva radio on pieni asia, mutta paran-taa huomattavasti työmukavuutta. Lehmienkin kannalta siitä on etua, sillä yllättävät kolahdukset eivät säikytä eläimiä yhtä herkästi kuin hiljaisessa ympäristössä.

Käytävämatot yksi parhaita investointejaPihaton käytävät päällystettiin muutama vuosi sitten käytäväma-toilla, joita Parviset pitävät yhtenä parhaista investoinneistaan. ”Niis-tä on ollut hyötyä sekä ihmisille et-tä eläimille.”

Matto maksoi verottomana noin 70 euroa neliöltä. ”Montaa tapatur-maa liukkaalla käytävällä ei tarvita, että se maksaa itsensä takaisin”, Pa-si Parvinen toteaa.

Navettaa rakennettaessa run-sas kymmenen vuotta sitten käy-

tävä tehtiin metalliristikon avulla rosoiseksi, mutta lantakone siloit-ti pinnan muutamassa vuodessa ja pari lehmää ehti käytävällä liukas-tellessa venäyttää jalkansa pahasti. Nykyisin lehmien näkee välillä jopa juoksevan.

Omia askelia säästävä hankin-ta on ollut myös valvontakamera, jonka ansiosta monta turhaa käyn-tiä navetalla on jäänyt tekemättä. Varastossa seisoo käyttövalmiina myös aggregaatti sähkökatkosten varalta. ”Tämä se vasta varmistaa-kin eläinten hyvinvointia”, isäntä sanoo.

Ylimääräisiä makuuparsiaParsipaikkoja navetassa on ylimää-rä lehmiin nähden. Kaikille löytyy makuupaikka, vaikka levolle halu-aisi koko karja yhtä aikaa.

”On ne laumaeläimiä, samaan ai-kaan haluavat syödä ja nukkua. Jos navetassa on liian täyttä, arimmat eivät löydä paikkaa, koska eivät us-

kalla kahden vanhan lehmän vä-liin”, isäntä kertoo.

Suosituimpia makuupaikkoja ovat selvästi ne parret, joihin pa-ri vuotta sitten hankittiin paksut parsipedit. Niihin saatiin inves-tointitukea, vaikka sen haku olikin emännän mukaan harvinaisen vai-valloista. Lopuissa parsissa on peh-musteena matot.

Tuottajia harmittaa, ettei par-sipetejä ja -mattoja tullut laitettua heti rakennusvaiheessa. ”Hankau-mat ovat niiden tultua vähenty-neet.”

Toinen jälkikäteen huomattu parannustarve on vasikkaosastol-

n Eläinten hyvinvointi riippuu kiinteästi hoitajista, mutta vuorovaikutus toimii myös päinvastoin, sillä eläin vastaa siihen, miten sitä käsitellään.

Parviset pitävät lantakäytävän mattoja yhtenä parhaista

investoinneistaan. Se on sekä hoitajan että eläinten etu ja

maksaa kaatumisia estämällä itsensä nopeasti takaisin, Pasi Parvinen suosittelee.

Hyvinvoivan karjan parissa tuottajat nauttivat työstään

jukka olkkonen

9

la, jossa pienimpien ryhmäkarsina tuli rakennettiin navetan päätyyn, lähimmäs vetoisaa oviaukkoa. ”Nyt sen tekisi keskemmälle.”

Vasikoiden oloja parantaa kui-tenkin paksu kestokuivikepatja ja navetan jatkeeksi myöhemmin ra-kennettu rehuvarasto. Lähtökoh-tana on huolehtia jo vasikoista niin hyvin, että niistä kasvaa kestäviä lehmiä. Yksi kikka on pitkä maito-juotto, joka on tuottanut vankkoja lehmiä.

Ulkopuoliset silmät arvossaanTilalle tehdään säännöllisesti ter-

veydenhuolto- ja hedelmällisyys-käynnit, joiden parhaana antina tuottajat pitävät ulkopuolisen nä-kemyksen saamista.

”Aina kannattaa kuunnella, mitä ulkopuoliset sanovat. Lomittajan-kin huomautuksissa voi olla paljon perää, sillä he näkevät monia eri-laisia paikkoja ja työtapoja.”

Terveydenhuoltokäynnit ovat saaneet kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota joidenkin sairauksien esiintymisen yleisyy-teen ja pohtimaan sen syitä. Käyn-tien tuloksena navettaan on myös lisätty yksi vesiallas, vaikka vesi-pisteitä oli tarvittava määrä.

”Se on tosi kovassa käytössä, leh-mät juovat mielellään altaasta.”

Lisäksi käynneistä on jäänyt it-selle tavoite kirjata välillä pape-rille, kuinka moni navetassa syö ja liikkuu, ja kuinka nopeasti eläimet käyvät makuulle.

Ajankohtainen mietinnän ai-he tilalla on luomu. Pellot ovat jo luomussa, ja lehmien siirtäminen siihen parhaillaan harkinnassa. Toteuttaminen ei vaatisi suuria muutoksia, mutta lähinnä tarkas-tusten määrän ja paperityön li-sääntyminen epäilyttävät.

”Kaikkea ei mitata rahassa”Satu ja Pasi Parvisen luotsaaman Mäkitalon tilan keskituotos on 9 000 kiloa ja lehmien keski-ikä hieman yleistä korkeampi. Ihan-nelehmä tuottaa mieluummin 10 vuotta hieman vähemmän, kuin valtavasti muutaman vuoden ja sai-rastuu sitten. Karjassa on yksi sata-tonnari ja toinen runsaan tuhannen litran päässä.

Emännälle tärkeä osa työviihty-vyyttä ovat muutamat alkuperäisro-tuiset lehmät. Lypsyssä on nyt yksi kyyttö ja kaksi länsisuomenkarjan edustajaa. Hiehojen joukossa kas-vaa kaksi kaunista lapinlehmää.

”Ne ovat luonteeltaan niin muka-via, piristävät joukkoa”, Satu perus-telee suomenkarjan pitämistä mu-kana.

Tuotokset eivät alkuperäiseläi-millä yllä aivan samaan muun kar-jan kanssa, mutta emäntä kokee tärkeäksi rotujen säilyttämisen.

”Ei kaikkea pitäisi aina mitata ra-hassa, ja minä tykkään työstäni kun ne on täällä joukossa.”

Työntekijä tuo joustoa arkeenParviset kokevat parsinavetasta pi-hattoon siirtymisen runsas kym-menen vuotta sitten parantaneen ratkaisevasti sekä eläinten että ih-misten oloja. ”Samalla työmäärällä hoituu nyt 50 lehmää kuin parressa 15”, Pasi sanoo.

Eikä lypsyasemaan tottumisen jälkeen ole juuri tehnyt mieli leh-män alle kyykistyä, Satu lisää. Ke-sällä karja pääsee edelleen laitu-melle, mutta kaikki lehmät eivät viihdy siellä.

Navettamuutoksen jälkeen toi-nen käännekohta tilalla koettiin neljä vuotta sitten, kun isäntä louk-kasi itsensä metsätöissä, eikä kyen-nyt töihin moneen kuukauteen. Tilalle tuli lomittajaksi Evastina Saira, joka sairasloman päättymi-sen jälkeen jatkoi vakituisena työn-tekijänä.

”Huolettahan tämän pyörittäisi kahdestaan, mutta miksi ajaa itsen-sä piippuun. Kyllä siitä mielellään maksaakin”, Satu sanoo painok-kaasti.

Hän tietää mistä puhuu, sillä isännän sairasloman aikaan työ uu-vutti emännän niin, että olon hel-pottamiseksi tarvittiin melkeinpä pari vuorokautta pelkkää unta.

Työntekijän pitäminen tuo ar-keen joustavuutta ja antaa mahdol-lisuuden harrastuksiin sekä nor-maaliarjesta poikkeaviin töihin kuten lumityöurakointiin.

”En enää luopuisi”, Satu toteaa.

”Loma on pidettävä lomana”Parviset kannustavat kaikkia mai-dontuottajia pitämään loman loma-na, vaikka ei kotoa lähdettäisikään pois. ”On luotettava lomittajiin, ei-kä viikon lomaa pidä käyttää rästi-hommiin.”

Pariskunta toteaa, että jo yhden

päivän loma kahdestaan tai koko kolmilapsisen perheen kesken voi olla hyvin antoisa.

Kesäaikaan Parvisten irtautu-mista töistä helpottaa kilometrin päässä lammen rannalla sijaitse-va yksinkertainen mökki, jota he kutsuvat leikkisästi kasinoksi. Sin-ne pääsee tarpeeksi nopeasti, joten saunomassa voi käydä vaikka yöllä rehuntekourakan päätteeksi, isäntä kertoo tyytyväisenä.

Parviset ovat hyvin tietoisia siitä, miten väsymys tai leipääntyminen voivat maitotilalla vaikuttaa. Silloin navetassa tulevat hoidetuksi usein vain pakolliset rutiinit, mutta yli-määräiset ongelmat, kuten eläinten sairastumiset tai paikkojen korjaa-minen saattavat jäädä rästiin. Tä-mä taas johtaa uusiin ongelmiin, ja kierre on nopeasti valmis.

”Kyllä omaan hyvinvointiin kan-nattaa panostaa. Eikä siinä ei ole mitään hävettävää, jos ei jaksa”, pa-riskunta toteaa vakavana.

Nollaamista muulla kuin kännilläSadulle irtautuminen merkitsee esimerkiksi pilatekseen tai kun-

tosalille lähtemistä. ”Vaikka se tuntuu hullulta ruumiillisen työn jälkeen, mutta se tekee niin hy-vää.” Myös ystävillä on sosiaalisen emännän elämässä iso rooli.

”Hartioista huomaa, etten ole uinut vähään aikaan”, isäntä tuu-maa. Hän nauttii vapaa-ajalla muun muassa urakoinnista sekä metsätöistä, asioista jotka eroa-vat normaalista arjesta. Lisäksi hän on paikallisen tuottajayhdis-tyksen puheenjohtaja ja tapaa sitä kautta paljon kollegoja.

”On tärkeää päästä irti työku-vioista, nollata muulla kuin pers-känneillä”, Satu kuvailee.

Tärkeää on myös pitää huolta parisuhteesta, kun yhdessä viete-tään se työ- että vapaa-aika. Par-visilla huumori on olennainen osa elämää molemmissa. ”Meillä on tapana iltaisin pöljäillä lasten kanssa ja nauraa paljon. Se antaa virtaa.”

Lisäksi kaikista asioista pyri-tään tietoisesti ajattelemaan posi-tiivisesti. ”Ja kyllä se jotta joskus, mieluiten joka päivä, kehuu tois-ta, auttaa parisuhteessa”, Satu to-teaa.

jukka olkkonen

Maidontuottajat Satu ja Pasi Parvinen jaksavat työssään hyvin. Eläinten hyvä hoito motivoi ja vastapainoa työlle tuovat harrastukset sekä runsaasti viljelty huumori.

Lypsyasema on suunniteltu niin, ettei lypsäessä tarvitse turhaan kuro-tella. Lattiamateriaalina on muoviritilä, joka on jalan alla betonia mu-kavampi, Satu Parvinen sanoo.

10

n Jos Euroopan rahoituskriisi rapauttaa pankkien välistä luottamusta ja rahan liike hidastuu, ongelmat alkavat tunkeutua väistämättä myös maatalouteen ja ruoan tuo-tantoon. Kriisin leviäminen Ranskaan olisi kohtalokasta

Syynä on se, että nykyaikaisen maatalouden pääomahuolto ja ra-havirrat ovat osa avoimia pääoma-markkinoita ja maatilat lainaavat vierasta pääomaa rahamarkkinoil-ta aikaisempaa enemmän.

EU:n maatalouden velkataakka on viime vuosina kasvanut tupla-vauhtia verrattuna 1990-luvun la-ma-aikaan. EU:n maatalouden kes-kimääräinen velkaisuusaste nousi yhdessä vuodessa, vuodesta 2007 vuoteen 2008 peräti 4 prosenttiyk-sikköä, 14 prosentista 18 prosent-tiin.

Edellisen, 1990-luvun alun laman aikaan maatalouden velkaisuusaste nousi vuodessa pahimmillaan alle puolet tästä. Velkaantumisen nope-aa nousua ei voi selittää yksin inves-toinneilla, koska Euroopan maata-louden nettoinvestoinnit ovat olleet jo pitkään kutakuinkin nollassa niin, että korvausinvestoinnit ovat vas-tanneet enintään poistoja.

Ranskan kriisi imee mukaan koko EU:n Mikäli valtioiden velkakriisi leviäisi myös Ranskaan, sillä olisi todennä-köisesti merkittäviä suoria vaiku-tuksia myös EU:n maatalouden va-kauteen ja pääomahuoltoon. Peräti 23 prosenttia koko EU:n maatalou-den kaikista veloista on Ranskas-sa. Hollanti tulee toisena ja Tanska kolmantena, molemmat vajaan 20 prosentin velkaosuuksilla.

Ranskalla, Hollannilla ja Tans-

kalla on yhdessä yli 60 prosenttia kaikista maataloussektorien ve-loista EU:ssa. EU:n maatalouden kestävyys rahoituskriisiä vastaan riippuukin paljolti siitä, mitä näis-sä kolmessa maassa tapahtuu.

Kriisimaiden viljelijät velattomiaVelat myös jakautuvat erittäin epä-tasaisesti. Tanskan ja Hollannin vil-jelijöillä on suurin velkataakka, kun taas Kreikan ja Espanjan viljelijät ovat lähes velattomia. Valtioiden ja maatalouden velkaantuneisuus vaihtelee EU-maissa, eikä maata-lousvelkojen jakauma noudata mil-lään tavoin myöskään valuutta-alu-eiden rajoja.

Kaikkein pahimpien valtionvel-kaongelmien kanssa painiskelevien maiden, kuten Kreikan ja Espanjan maataloudet ovat käytännössä ve-lattomia. Valtion velkaantumisesta aiheutuvan maariskin laukeaminen ei suoraan aiheuta dramaattista vel-kakriisiä näiden maiden viljelijöille.

Esimerkiksi kreikkalaisten vil-jelijöiden kaikista varoista vieraan pääoman osuus oli vuonna 2008 vain 0,6 prosenttia. Niinpä korko-jen nousu ei yksin aiheuta ylitse-pääsemätöntä ongelmaa Kreikan maataloudelle, vaikka sen korot olivat jo vuonna 2008 nousseet yli kymmeneen prosenttiin. Riskit realisoituvat näissä maissa valtion kassakriisin ja tukipolitiikan aihe-uttamien tuloriskien kautta, eikä niinkään taseessa olevan velkaris-kin kautta.

Espanjassa vastaava velkaisuus-aste oli 2,2 prosenttia, ja Irlannis-sakin se oli alle 5 prosenttia. Italian maataloudesta puuttuivat tutki-musta tehtäessä tilastotiedot, joten sitä ei saatu mukaan tähän vertai-luun. Sekin voi toki kieliä yleisestä taloudenpidon tarkkuudesta, että

tilastot valmistuvat liian hitaasti. Pohjois-Euroopan maiden maa-

taloussektorit ovat keskimääräistä velkaantuneempia. Kotieläintalou-den rakennekehitys ja investoin-nit ovat nostaneet maatilojen vel-kaisuutta näissä maissa. Erityisesti lypsykarjatilojen investoinnit ovat aiheuttaneet viimevuosina maiden välille eroja. Suomi ja Ruotsi sijoit-tuvat 28 prosentin velkaisuusasteil-laan kahdeksan velkaantuneimman maan joukkoon.

Maatalousvelka suurin Tanskassa ja Hollannissa Maatalousalan pahimmat velko-jen ja rahoituskriisien keskitty-mät löytyvät EU:ssa niin sanotusta Lontoon ryhmästä, joka on ennen ajanut maatalouden tukipolitiikan alasajoa ja maataloustuotannon keskittämistä kilpailukykyisim-piin erittäin pääomavaltaisiin yri-tyksiin.

Tanskan maatalouden keskimää-räinen velkaisuusaste on kivunnut jo 50 prosenttiin, ja Hollannissakin se ylittää 40 prosenttia. Tanskalai-nen viljelijä maksoi vuonna 2008 luotoistaan keskimäärin 7 prosen-tin korkoa, jossa on kotitalouksi-en asuntoluottoihin verrattuna 3,5 prosenttiyksikön riskilisä. Suoma-lainen viljelijä maksoi lainoistaan tuolloin keskimäärin 4,1prosentin korkoa.

Tulokset perustuvat EU:n FP7 -ohjelmasta rahoitettuun tutkimuk-seen nimeltä Comparative Analysis of Factor Markets for Agriculture accross the Member States.

Kyösti Pietola ja Sami Myyrä, MTT

Lisätietoja: kyosti.pietola@mtt.fiPuh. 0400 520 905

http://www.factormarkets.eu/

Euroopan rahakriisi voi tunkeutua myös maatalouteen Ville Porkola

20082004200019961992

19

18

17

16

15

14

13

12

11

10

Maatilojen velat prosentteina niiden kaikista varoista EU-maissa keskimäärin 1989-2008

Maatalouskiinteistöjen ja viljely-maan arvostuksissa on maittain suuria eroja. Esimerkiksi Rans-kassa pellon verotusarvo oli vuon-na 2008 maltilliset 5 474 euroa/ha, kun Tanskassa pelto arvostettiin samaan aikaan jo keskimäärin 25 000 euron hehtaarihintaan.

Tanskalainen viljelijä on saanut taseisiinkin kirjattujen kiinteistö-jen hintojen nousun kautta pää-omalleen jo kahdenkymmenen vuoden ajan keskimäärin yhdek-sän prosentin tuoton. Tämä odo-tettuihin myyntivoittoihin perus-tuva tuotto, joka ei ole investoivalle aktiiviviljelijälle koskaan realisoi-

tunut rahana, on kannustanut os-tamaan peltoa velkarahalla kovaan hintaan. Investoija on odottanut, että jo yksin hintojen nousu ylit-tää selvästi velkojen korkokustan-nuksen.

Kahtena viimeisenä vuotena pellon hehtaarihintoja on nostet-tu tanskalaistilojen taseissa lähes kymmenellä tuhannella eurolla vuodessa. Väistämättä herää kysy-mys, että onko pellon arvostusta vedätetty tarkoituksella ylöspäin velkaongelman siirtämiseksi tuon-nemmaksi. Ilmeistä on, että jossain vaiheessa tämä ketjukirje katkeaa ja Tanskan maatalous törmää maa-

talouskiinteistöjen korkean arvos-tustason ja hintakuplan aiheutta-miin yllätyksiin.

Tanskan tavoin myös Hollannis-sa kiinteistöjen hinnat ovat maati-lojen taseissa korkeat, mutta yksi maailman kovimmista väestöpai-neista pitänee Hollannissa maan hinnat korkealla myös jatkossa.

Ranska puolestaan edustaa maa-ryhmää, jossa kirjaukset maatalo-uskiinteistöjen arvonnousuista ovat olleet maltillisia. Melko korkeaan, 37 prosentin velkaantumisasteeseen ei todennäköisesti sisälly yhtä suurta maatalouskiinteistöjen hintakuplaa tai -riskiä kuin Tanskassa.

Tanskassa kiinteistöjen ja maan hintakuplaa

0

10

20

30

40

50

60

Rom

ania

Bul

gariaUK

Slo

veni

a

Slo

vaki

a

Sw

eden

Finl

and

Por

tuga

l

Pol

and

Aus

tria

Net

herl…

Mal

ta

Latv

ia

Luxe

m…

Lith

uani

a

Irela

nd

Hun

gary

Fran

ce

Est

onia

Spa

in

Gre

ece

Ger

man

y

Den

mar

k

Cze

ch …

Cyp

rus

Bel

gium

Maatilojen velat prosentteina niiden kaikista varoista eri EU maissa vuonna 2008

Peräti 23 prosenttia koko EU:n maatalouden kaikista veloista on Rans-kassa. Mikäli valtioiden velkakriisi leviäisi myös Ranskaan, se heiluttai-si koko EU:n maatalouden vakautta.

Viljelysmaan ja kiinteistöjen hintakupla on kasvanut Tanskassa, kun kohonnut myyntivoiton odotus on kannustanut ostamaan peltoa vel-karahalla kovaan hintaan.

janne lehtinen

11

n Tutkimustietoa ilmaston-muutoksesta löytyy runsaasti, mutta vain pieni osa tiedosta tuntuu maatalousyrittäjien mielestä tärkeältä käytännön tasolla. Yrittäjien painiessa kannattavuusongelmien kanssa ilmastonmuutos jää helposti kaukaiseksi, ja harva uskoo sen aiheuttavan muutoksia lähivuosien toimintaan.

Ilmastonmuutos liitetään maata-louskontekstissa usein kasvihuo-nekaasupäästöihin, uusiin viljely-kasveihin, kasvaviin satotasoihin ja tuholais- ja tautiongelmiin. Il-mastonmuutokseen liittyy epä-tietoisuutta ja ennakkoasenteita. Vaikutuksia odotetaan vasta vuosi-kymmenten päästä, ja omat keinot vaikuttaa tähän globaaliin ilmiöön nähdään rajallisina.

Maatilojen painiessa monien muutosten kuten tuotantopanosten hinnan nousun, kannattavuuden ja tukipolitiikan kanssa, ei aikaa usein riitä globaalien ongelmien pohdin-taan. Monet viljelijät ihmettelevät, miksi vaivautua selvittämään il-mastonmuutoksen vaikutuksia tai olla niistä kiinnostunut.

Huonoin vaihtoehto on kuiten-kin unohtaa koko ilmiö sen vai-keaselkoisuuden vuoksi ja jättää varautumatta lainkaan. Ilmaston-muutos ei tarkoita vain lämmen-nyttä maapalloa vaan myös nopeita epäsuoria vaikutuksia. MTT:n Il-mastonmuutos ja maaseutu -hanke pyrkii luomaan käytännönläheistä vuoropuhelua ilmastonmuutok-seen varautumisesta maaseudulla. Hankkeen toteuttamassa kyselys-sä etsittiin tiedontarpeita liittyen ilmastonmuutoksen suoriin ja epä-suoriin vaikutuksiin.

Odotuksena lisätulo ja kannattavuusVastaajat pitivät lisätuloa ja kan-

nattavuuden parantumista kan-nustimina, joilla maaseutuyrittäjät saataisiin huomioimaan ilmaston-muutos toiminnassaan. Vastaajat toivoivat selkeää esitystä eri sek-torien ja toimijoiden osuuksista ja rooleista ilmastonmuutoksen hil-linnässä, jotta maatalouden puo-lustusasemista päästäisiin ra-kentavaan yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa.

Vastaajien mielestä ilmaston-muutostiedon kiinnostavuutta voitaisiin edistää kertomalla asi-asta käytännönläheisesti, huomi-oiden sen vaikutus yrittäjän toi-mintaympäristöön, erityisesti tilan talouteen ja ajankäyttöön. Maaseu-dun merkityksen korostaminen il-mastonmuutoksen hidastajana on myös tärkeä näkökulma. Ilmaston-muutoksen näkemisen globaalina ongelmana vastaajat uskoivat jopa

ennemmin vähentävän kuin edis-tävän toimintaa.

Ennakoiminen vähentää muutoskustannuksiaYrittäjiä kiinnostavat etenkin ilmas-tonmuutoksen taloudelliset vaiku-tukset ja päättäjiä niiden ohella ym-päristövaikutukset. Yhteisen kielen löytyminen tutkijoiden, päätöksen-tekijöiden ja yritysten välillä voi olla vaikeaa, mutta ei mahdotonta.

Ennakoivaa sopeutumista aut-tava tiedonvälitys on sopeutumis-tutkimuksessa havaittu tärkeäksi keinoksi vähentää muutosten ai-heuttamia kustannuksia. Ilmas-tonmuutokseen varautuminen on jo nyt osa tilojen taloudellisen kan-nattavuuden, maaseudun kehityk-sen ja kansallisen politiikkaohjauk-sen arkipäivää.

Monet mieltävät ilmastonmuu-toksen tuovan lisäkuluja ja työtä. Ilmastonmuutokseen liittyvät tek-nologiset ja toimintaympäristön muutokset tulevat kuitenkin myös parantamaan monien yritysten kas-vu- ja kilpailukykyä.

Biokaasulaitosten kannattavaksi saaminen sekä kierrätysravinteiden hyödyntäminen ovat esimerkke-jä keinoista vähentää riippuvuutta panostuotannon hintakehitykses-tä. Samalla ne ovat keinoja hillitä ilmastonmuutosta. Muutoksiin so-peutuminen riippuu yhä enemmän yrittäjien ratkaisuista ja oikeasta ajoituksesta.

ILMASE-hanke kysyi alueittai-sista tiedontarpeista liittyen ilmas-tonmuutoksen biologisiin, talou-dellisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Kyselyyn vastasi 342 maaseudun yrittäjää, neuvojaa, päättäjää ja tut-kijaa. Hanke järjestää ensi vuonna useita alueellisia työpajoja, joista li-sätietoa löytyy www.mtt.fi/ilmase.

Sari Himanen ja Karoliina Rimhanen, MTT

Lisätietoja: sari.himanen@mtt.fiPuh. 040 738 9873

Ilmastonmuutokseen varautuminen kannattaa

Maatalousyrittäjän kannattaa miettiä oman tilan kehittämistä pitkäl-lä tähtäimellä ja tuotannon kestävyyttä taloudellisen kannattavuu-den ja riskinhallinnan parantajana.

Plugi

Maaseudun toimijat arvioivat, että tietoa ilmastonmuutoksesta tarvitaan eniten näistä teemoista. Yhteen-sä 65 esiin noussutta aihetta jaoteltiin kahdeksaan teemaan.

0 10 20 30 40 50

Kuluttajien ilmastonmuutostietoisuus ja vaikutukset kysyntään

Lannan varastointi ja hyödyntäminen

Nykyiset lajikkeet ja sään ääri-ilmiöt

Maan vesitalous ja sään ääri-ilmiöt

Kasvitautien hallinta

Bioenergia liiketoimintana

Energiatehokkuus tilalla

Yhteiskunnan tuki uusiutuvaan energiaan

Valkuaisomavaraisuus

Uudet liiketoimintamahdollisuudet

Kotimaisuus ruuantuotannossa

Muutokset maatilojen kannattavuuskehityksessä

Odotettavissa olevat muutokset tukipolitiikassa

% vastaajista piti tiedon tarvetta teemasta erittäin suurena

n Kokonaan kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen liha soveltuu hyvin ihmisten ravinnoksi. Lihan rasvahappokoostumus paranee kotimaista valkuaista syötettäessä, vaikka tuotantotulokset heikkenevät rajusti.

MTT:llä tutkittiin kokonaan ko-timaisista valkuaisrehuista, ryp-sirouheesta ja herneestä, val-mistettujen rehujen vaikutuksia broilereiden tuotantotuloksiin ja lihan laatuun. Kokonaan rypsiin perustuva ruokinta ei sovi sellai-senaan broilereille. Linnut jäävät heikoiksi, mikä nostaa karsinnan ja kuolleisuuden määrää huomat-tavasti. Herneen lisääminen kui-tenkin parantaa tuotantotuloksia.

Soija kasvatti nopeamminSoijapohjaisella rehulla ruokittu-jen lintujen tuotantotulokset oli-vat kauttaaltaan parempia kuin kotimaista valkuaista saaneiden ryhmien tuotantotulokset. Soijalla kasvu oli nopeampi, elopaino suu-rempi, rehunhyötysuhde parempi ja kuolleisuus matalampi.

Pelkkää rypsirehua syöneet lin-nut taas olivat pieniä ja kasvoivat huonosti sekä rehunhyötysuh-

de oli huonompi. Heikkoja lintuja jouduttiin myös karsimaan huo-mattavasti soijaa saaneiden ryh-mää enemmän, yli 20 prosenttia.

Herneen osuus rehussa nosti lin-tujen painoa ja myös kasvu oli no-peampaa. Samoin rehunkulutus nousi ja rehunhyötysuhde parani. Hernettä saaneissa ryhmissä kar-sinta ja kuolleisuus olivat matalia.

Kotimaisella mehukkaampi lihaMakutestissä kotimaisella valku-aisella ruokittujen lintujen liha sai paremmat tulokset mausta ja me-hukkuudesta kuin soijalla ruokit-tu ryhmä.

Rasvahappoanalyysin perus-teella kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen lihassa tyy-dyttymättömien rasvahappojen kokonaismäärä oli suurempi ja tyydyttyneiden määrä pienempi kuin soijaa saaneella ryhmällä. Ko-

timaisella valkuaisella ruokittujen lintujen lihassa oli myös enemmän ihmisen terveydelle edullisia ome-ga-3- ja omega-6- rasvahappoja.

Kotimaisissa kasveissa hyvää ja huonoaSiipikarjan valkuaisruokinta pe-rustuu lähes täysin ulkomai-sen soijan varaan ja kotimaisten vaihtoehtojen löytäminen oli-si mielenkiintoista. Kotimaisten vaihtoehtojen löytäminen ja oma-varaisuuden lisääminen on nous-sut jälleen keskustelunaiheeksi, kun soijan hintataso nousee ja sen saatavuus vaihtelee maailmanlaa-juisesti.

Herne ja rypsi ovat helposti saa-tavia ja kotimaisia valkuaiskasve-ja, joiden valkuaispitoisuus on sii-pikarjalle sopiva. Ne sopivat hyvin täydentämään viljapohjaista re-hua. Rypsi sisältää myös runsaasti ihmisen terveydelle edullisia ome-ga-3- rasvahappoja.

Kuitenkin rypsissä on runsaasti kuitua ja herneessä haitta-aineita, jotka heikentävät rehun sulavuut-ta, saattavat aiheuttaa anemiaa ja heikentävät lintuja.

Petra Tuunainen, Jarmo Valaja ja

Erja Koivunen, MTTLisätietoja:

petra.tuunainen@mtt.fiPuh. 03 4188 3695

Kotimainen valkuainen tuotti hyviä rasvahappojaPetra tuunainen

3 palstaa

1palsta =47 mm, 2 palstaa = 99 mm, 3 palstaa = 151 mm4 palstaa=203 mm5 pl=255 mm

Käsittely

Starttirehu Soija Rypsi+Herne Rypsi+HerneKasvatusrehu Kontrolli Rypsi 100 % Rypsi 50 % /Herne 50 %

Rasvahapot, % rintalihassa

tyydyttyneet 31,31 24,38 25,43

tyydyttymättömät 68,69 75,62 74,57

Omega-3 4,74 8,49 8,15

Omega-6 19,41 20,50 21,94

Kotimaisella valkuaisella ruokittujen lintujen lihassa oli enemmän ih-misen terveydelle edullisia omega-3- ja omega-6- rasvahappoja kuin linnuissa, joita ruokittiin soijalla.

12

n MTT:n CropInfra -hank-keessa kehitetty konsepti kasvinviljelytilan tuotanto- ja tiedonhallinnan infrastruk-tuuriksi palvelee nykyistä paremmin viljelijän arkea. Se tukee kestävän ja tehostetun ruoantuotannon tarpeita myös tulevaisuudessa.

Konseptissa viljelykalustoon liite-tään Internet-pohjainen tiedonhal-linnan palvelukerros. Palveluker-roksen tehtävänä on yksinkertaistaa viljelykaluston käyttöä ja huoltoa sekä tuoda reaaliaikaista avustei-suutta viljelijän päätöksentekoon riippumatta siitä, työskennellään-kö toimistossa, pellolla, varastossa, tai etätyönä tilan ulkopuolelta.

Viljelyyn liittyvien tietojen ku-ten laitteita kuvaavan datan, paik-kakohtaisen mittausdatan sekä lait-teiden asetusarvokäskyjen keruu ja tallentaminen datavarastoon tu-levia käyttötarpeita varten käy au-tomaattisesti työn ohessa. Tämä prosessidata hyödyttää sekä vilje-lyn suunnittelua että raportointia hallinnolle tai tuotteiden ostajalle. Tarvittaessa tiedot palvelevat myös tuotteen jäljitettävyyttä esimerkiksi ruokakriisitilanteissa.

Pohja anturoidussa viljelykalustossaTiedonhallinnan palvelukerros ja-kaantuu useaan eri osaan, joista ensimmäinen koostuu tyypillises-ti viljelykaluston kuten traktorin ja

työkoneen sisältämistä mittausan-tureista. Näitä ovat esimerkiksi GPS sekä työkoneen asentoa, työkonee-seen kohdistuvia voimia, akselei-den pyörimistä ja polttoaineenku-lutusta mittaavat anturit.

Lisäksi tähän palvelukerrok-seen kuuluvat mahdolliset kiinte-ät mittalaitteet kuten sääasemat ja maaperän ominaisuuksia ja valu-mavesien laatua mittaavat anturit. Kaluston automaation taso on maa-tilan tarpeiden mukainen.

Kaluston anturikerroksen päällä on tiedonkeruukerros, joka kokoaa antureiden mittaustiedot ja välittää ne edelleen raakadatavarastoon In-ternet-palvelimelle. Tämän kerrok-sen laitteet voidaan myös valjastaa toimimaan ohjeiden välittäjänä ta-kaisin päin kalustolle. Tästä on esi-merkkinä ISOBUS -tehtäväohjain.

Raakadata jalostuu palveluiksiKerättyä raakadataa jatkojalos-tetaan useiden erilaisten viljeli-jää avustavien Internet-palvelujen tarpeisiin. Viljelijää avustavat pal-velut perustuvat erilaisiin tieto- ja tietämysmalleihin, jotka yhdistele-vät maatilakohtaista ja maatilan ul-kopuolista tietoa kuten toimialan sääntöjä, alueellista ympäristöda-taa, tutkimustietoa ja markkinati-lannetietoja. Jotta palvelujen tuot-taminen täysin automaattisesti olisi mahdollista, tulisi kaikki tieto olla konekielistä.

Palvelukerros käsittää vielä var-sinaisen tietovaraston, jonne tal-

lennetaan raakadatasta jalostettua sekä palveluiden tuottamaa tietoa, kuten työohjeita kalustolle sekä en-nusteita käytettäväksi edelleen eri sovelluksissa ja eri työtilanteissa.

Palvelukerroksen eri osat vaih-tavat dataa keskenään avointen tiedonsiirtorajapintojen kaut-

ta, ja kukin osapalvelu voi olla eri toimittajan tarjoamaa. Näin Cro-pInfra tukee elintarvikeketjujen ja niiden arvoketjujen muuntumista tasa-arvoisiksi, kaikkien osapuo-lien liiketoimintaa tukeviksi ver-kostoiksi.

Liisa Pesonen, Frederick Teye, Ari Ronkainen,

Raimo Linkolehto, Markku Koistinen,

Pasi Suomi ja Jere Kaivosoja, MTT

Lisätietoja: liisa.pesonen@mtt.fiPuh. 0400 733 539

Kasvinviljelytilan tiedonhallinta avustaa reaaliajassa

Tulevaisuuden maatilalla tiedonhallinnan infrastruktuuri on osa maatilan perusrakennetta. Se jakaantuu eri palvelukerroksiin, joissa koneiden ja laitteiden mittaamaa tietoa käsitellään ja jalostetaan viljelijän päätök-sentekoa avustaviksi palveluiksi.

Peltoprosessit

Ulkoiset, avustavat palvelut

Raakadatavarasto

Tiedonkeruu

Koneet ja mittalaitteet

Tiedon jalkautus

Tietovarasto

ISOBUStehtäväohjain

ISOBUStehtäväohjain

Paikallis-sääasema

Paikallissäätilanseurantapalvelu

Sääennuste-palvelu

Sääennusteenmuokkaus

Interpoloidun säätilan palvelu

Viljelytehtävän suunnittelu ja luonti

Viljelyn hallintaohjelmisto

Kasvinsuojelu- ennuste

TehtävävarastoSäätila ja -ennuste

Tehtävädokumentti

TraktoriKasvinsuojelu-ruisku

On-board sääasema GPS

Matkapuhelin

Urakoitsijan työnhallinta-ohjelmisto

Kasvinsuojelu- hälytys

Datavarastot

n Lähiympäristön säätilaa ja lähiajan sääennusteita hyödynnetään yhä tarkem-min kasvinviljelyssä. Uudet Internet-teknologiat ja traktori-työkoneyhdistel-mien lisääntyvä automaatio tarkoittavat kuljettajan työtä helpottavia ja päätöksiä tukevia ominaisuuksia.

Esimerkiksi lähitulevaisuuden kas-vinsuojeluruiskutuksissa ruisku säätää pisarakoon optimaaliseksi ruiskutettavan kohteen ja ympäris-töolosuhteiden mukaan minimoi-den samanaikaisesti pisaroiden tuulikulkeuman.

MTT:llä pian päättyvässä Envi-sense-hankkeessa demonstroitiin, kuinka säätilaa ja sääennusteita on mahdollista hyödyntää kasvinsuo-jeluruiskutuksessa.

Ohran tautiruiskutusdemonst-raatio toteutettiin MTT Vakolassa Vihdissä kesällä 2011. Kehitteillä oleva kasvitautien ennustepalve-lu lähetti tautiruiskutuksesta ke-hotuksen viljelijän kännykkään. Tämän jälkeen viljelijä päivitti lo-pulliset ruiskutussuunnitelmat kas-vuston tilan, sääasematietojen ja sääennusteiden perusteella.

Vielä ruiskun tankkausvaiheessa kuljettajan oli mahdollista tarken-taa lohkojen ruiskutusjärjestystä, tankkiseosta ja ruiskun säätöjä pai-kallissääasemien muodostaman ha-vainnointiverkoston ja sääennus-teiden avulla.

Pisarakoko tuulen mukaiseksiRuiskutuksen aikana kuljettaja tarkkaili tuulen nopeutta sekä il-man lämpötilaa ja kosteutta teh-täväohjaimeen kehitetyn sääkäyt-töliittymän avulla. Tietojen avulla kuljettajalla oli mahdollisuus muut-

taa ajonopeuttaan ja säätää pisara-kokoa niin, että pisaroiden tuuli-kulkeuma minimoitiin.

Ilmatieteenlaitoksen tuottama paikkakohtainen lähiajan kolmen tunnin sade-ennuste siirrettiin kuljettajan päätöksenteon tuek-si. Kuljettaja pystyi huomioimaan eri aineiden vaatimat sateenkestä-vyysrajat ja päättämään ruiskutuk-sen jatkamisesta.

Kun ruiskutus oli tehty, kuljet-tajalla oli mahdollisuus lähettää dokumentti työstä joko tautien-nustepalvelulle tai ruiskutuspal-velun ostajalle. Dokumentti sisäl-tää toteumatietojen lisäksi myös olosuhdetiedot, joista urakoitsija ja palvelun ostaja voivat todentaa ruiskutuksen onnistumisen.

Pasi Suomi, Frederick Teye ja Raimo Linkolehto, MTT

Lisätietoja: pasi.suomi@mtt.fiPuh. 040 745 1317

Säätiedot tukevat päätöksiä kasvinsuojeluruiskutuksista

Demonstraatiossa käytettiin trak-tori-kasvinsuojeluruiskuyhdis-telmää, jonka prototyyppi on kehitetty MTT:llä yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa.

Ruiskun ohjain (I-ECU) lataa käyttöliittymänsä traktorissa ole-vaan ISOBUS-yleisterminaaliin (UT). Sen avulla kuljettaja voi hal-lita kaikkia ruiskun ominaisuuk-sia.

Traktoriohjain (T-ECU) lähet-tää ajonopeustiedon ISOBUS-väy-lälle. Ruisku käyttää ajonopeustie-toa hyväksi säädöissään .

ISOBUS-järjestelmään kytke-tään prototyyppimallinen tehtävä-ohjain (TC), jonka avulla ruiskuyh-distelmä liitetään keskustelemaan ulkomaailman kanssa 3G/Gprs-yhteydellä.

Envisense-hankkeessa PC-poh-jaiseen tehtäväohjaimeen raken-nettiin ja ohjelmoitiin ominai-suudet, joiden avulla tarvittavat säätiedot ja ennusteet saatiin kul-jettajan tueksi kasvinsuojeluruis-kutuksiin.

ISOBUS-komponenttien lisäk-si järjestelmää laajennettiin trak-torin katolle asennetulla sääantu-rilla, jonka mittaustieto näytetään tehtäväohjaimen avulla kuljetta-jalle.

ISOBUS on tietoväylästandardi, joka yhdistää traktorin ja työko-neiden ohjausjärjestelmät. Isobus mahdollistaa työkoneen hallinnan valmistajasta ja koneesta riippu-matta. Tähän asti yksittäiset lait-teet ovat vaatineet oman ohjai-mensa traktorin hyttiin.

Kaiken pohjana työlaitteita ohjaava Isobus-sovellus

Lähisäätietojen avulla kuljettaja voi muuttaa ajonopeuttaan ja säätää ruiskutuksen pisarakokoa reaaliajas-sa niin, että tuulikulkeuma saadaan minimoitua.

Sääanturi

Paikallissääasemat&

Sääennusteet

TC UT

I-ECU

GPS

TC UTT-ECU

ISOBUS

janne lehtinen

PaSi SuoMi

janne lehtinen

Tulevaisuuden internetin pilvipalvelut ja langattomat, nopeat tiedon-siirtoyhteydet luovat mahdollisuuden käyttää säätietoja luotettavas-ti kasvinsuojeluruiskutuksessa.

13

n Tänäänkö teen kasvin- suojeluruiskutukset? Tässä yksi monista arkisista kysymyksistä, joiden harkinnassa tarkat säätiedot ja säätietoja käyttävät mallit kuten kasvu- ja kasvitauti- mallit voivat tuoda tiedon oikeaan aikaan oikeaan paik-kaan. Siten ne tukevat viljeli-jää parempiin päätöksiin.

Säätietoja voidaan tarvita niin pel-lolla kesken töiden kuin toimistol-lakin. Mittaukset saadaan tehok-kaaseen käyttöön vasta silloin, kun ne ovat saatavilla siellä missä niitä tarvitaan ja silloin kun tarvitaan. Toimiva tiedonsiirto yhdistettynä seurannan automaattisuuteen ja reaaliaikaisuuteen auttavat myös reagoinnissa muuttuviin olosuh-teisiin ja äkillisiin tilanteisiin.

Lämpötila-, tuuli- tai maankoste-usanturin tai sademittarin tuotta-ma mittaustieto saattaa jo sinällään olla arvokasta viljelijälle. Mittauk-siin pohjautuvat hälytyspalvelut li-säävät tiedon käyttökelpoisuutta.

Uusia käyttömahdollisuuksia avautuu, kun paikallinen, reaali-aikainen mittaustieto yhdistetään taustalla toimiviin malleihin kuten kasvitautiennusteisiin tai nurmen D-arvomalleihin.

Tieto jaettavaksi yhteisesti saatavilleSääparametrejä mitataan eri yh-teyksissä ja erilaisilla laitteistoilla niin maatiloilla kuin tutkimuslai-toksissakin. Tiloilla tehtävän sään

seurannan arvo voi kasvaa, jos mit-taaja haluaa jakaa mittaustiedot myös muiden käyttäjien saatavil-le. Tällöin mittausten luotettavuut-ta voidaan kasvattaa vertailemalla mittaustietoja keskenään.

Sovellukset ovat myös vähem-män haavoittuvia vikatilanteissa, kun esimerkiksi tietokatkojen ai-kana voi hyödyntää toisen, lähellä sijaitsevan mittalaitteen tietoja, tai turvautua suurpiirteisempään kan-salliseen sääaineistoon.

Yhteyksien toimivuus ei itsestään selvääYmpäristömittaustiedon käyttä-minen maatilalla mahdollistetaan varmistamalla toimivat yhteydet viljelysuunnitteluohjelmaan tai muuhun tilan tietojärjestelmään.

Kun toimijoita on useita, tieto-jen jouheva ja häiriötön kulku jär-jestelmästä toiseen ei ole mikään itsestäänselvyys. Tietojen yhteis-käyttöä tukevia standardeja ja tek-nologisia ratkaisuja on olemassa, mutta niitä ei ole vielä otettu kat-tavasti käyttöön. Myös tietosuojan turvaaminen voi olla työlästä.

Yhteiskäyttöisyyden tarve on huomattu laajemminkin. EU:n suunnasta Inspire-direktiivin avulla kannustettu kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin ra-kentuminen on jo yksinkertaista-nut kansallisesti tuotettujen ym-päristötietojen käyttöönottoa Suomessa.

Hanna Huitu ja Sirpa Thessler, MTT

Lisätietoja: hanna.huitu@mtt.fiPuh. 040 484 0310

Sään ja ympäristön mittaustiedot palvelevat viljelyä

Karjaanjoen valuma-alueelle 2007–2008 rakennettu, MTT:n ja Suomen ympäristökeskuksen omistama Maasää-havainnointiverkko koostuu yli 50 sääasemasta sekä paristakymmenestä veden laadun mittauspis-teestä. Asemat tuottavat mittauksia 15 minuutin – tunnin välein, ja mit-taukset ovat saatavilla käyttöön lähes reaaliaikaisina.

hanna huitu

n Viljelylohkon ilmasto-olosuhteet joko edistävät tai hillitsevät pellolla esiintyvien taudinaiheuttajien esiinty-mistä. Kasvitauti ilmenee, kun taudinaiheuttaja, sopivat lämpö- ja kosteusolot sekä taudinaiheuttajalle altis isän-täkasvi kohtaavat yhtä aikaa.

Kasvitautien ennustemallit arvioi-vat kasvitautien esiintymisen to-dennäköisyyttä. Ennustemallien taustatietona ovat lohkokohtaiset sää- ja viljelytiedot. Tieto kasvitau-tiriskistä tukee viljelijää tarpeen-mukaisessa kasvitautien torjun-nassa.

Ennustemalli hälyttää riskistäReaaliaikainen tieto lohkon läm-pötilasta, kosteudesta ja sademää-rästä mahdollistavat arvioinnin taudinaiheuttajien leviämistä, in-fektiosta ja itiöiden muodostukses-ta. Säätietoa tuottavat esimerkiksi tilojen omat sääasemat tai Ilmatie-teen laitoksen kehittämä sovellus, joka arvioi paikallissäätä yhden ne-liökilometrin tarkkuudella.

Lohkokohtaisen säätiedon mer-kitys korostuu kasvitautien esiin-tymistä arvioitaessa. Erityises-ti ilman suhteellinen kosteus voi vaihdella merkittävästi eri kasvus-tojen välillä.

Säätiedon lisäksi kasvitautien-nustemalli arvioi taudinaiheuttaji-en esiintymistä ja etenemisvauhtia lohkon viljelytietojen perusteella. Ennustemalli poimii viljelysuun-nitelmaohjelmasta tiedot esikas-vista, muokkausmenetelmästä, lajikkeesta ja kylvöpäivästä. Kun taudinaiheuttajan eteneminen saa-

vuttaa määrätyt riskitasot, saa vil-jelijä puhelimeensa tai sähköpos-tiinsa hälytyksen.

Paikallissää riittää, tilasää tarkentaaKasvukaudella 2011 viljojen kas-vitautien ennustemallia testattiin yhdeksällä ohralohkolla ja yhdek-sällä vehnälohkolla. Ilmatieteen laitoksen kehittämä, neliökilomet-rin tarkkuudella saatava säätieto todettiin riittäväksi mallin toimi-vuuden kannalta.

Lisäksi tilan oma sääasema tar-kentaa ennustemallin oikeellisuut-ta erityisesti niiden taudinaiheut-tajien osalta, joille sademäärällä on ennustemallissa merkitystä.

Taudit levisivät hyvissä oloissaEnemmistöllä testitiloista olosuh-teet suosivat kasvitautien etene-mistä, ja taudinaiheuttajat levisivät ripeästi lippulehdille asti. Vaihtelu tilojen välillä oli kuitenkin suu-ri. Sääolosuhteiden lisäksi taudin esiintymiseen vaikuttivat merkit-

tävästi esikasvi ja lajikkeen taudin-kestävyys.

Terveimmällä vehnälohkolla pistelaikkua esiintyi vain vajaal-la 20 prosentilla lehdistä, kun voi-makkaimman tartunnan lohkolla ei terveitä lehtiä esiintynyt.

Viljojen kasvitautien ennuste-mallia kehittävät ProAgria, Ny-lands Svenska Lantbruksällskap, Maatalouden Laskentakeskus ja MTT:n EnviSense hanke. Envi-sense-hanke on selvittänyt viljo-jen taudinaiheuttajien etenemistä eri sääolosuhteissa sekä testannut mallin toimivuutta yhteistyössä viljelijöiden sekä maatalousoppi-laitosten kanssa.

Marja Jalli, MTT, Patrik Erlund, Nylands Svenska

Lantbrukssällskap, Jani Kivipelto ProAgria

Maatalouden Laskentakeskus ja Sari Peltonen,

ProAgria Keskusten LiittoLisätietoja: marja.jalli@mtt.fi

Puh. 040 763 5055

Lohkokohtainen säätieto tukee kasvitautien torjuntapäätöstä

Ennustemallia esiteltiin Marja ja Heikki Jallin vehnäpellolla kesällä 2010.

Pauliina laitinen

Ennustemalli käyttää säätietonaan joko tilan oman sääaseman tietoa tai Ilmatieteen laitoksen kehittämää lähisäädataa. Tilatestien mu-kaan säätiedon lähde ei vaikuta ennustemallin laskemaan verkkolaik-kuriskiin. Kuvan riskikertymät ovat lapualaiselta ohrapellolta kasvu-kautena 2011. Hälytys viljelijälle annetaan riskin savuttaessa tasot 50 (kohtalainen), 75 (suuri) ja 90 (erittäin suuri riski).

Paikallissäästä tukea kannattavuuteenenviSense -hankkeessa haetaan kannattavuutta ja lisäarvoa maa-talouteen kehittämällä ympäristön automaattista, reaaliaikaista seu-rantaa ja siihen pohjautuvia neu-vontapalveluja.hankkeessa kehitettiin viljojen ja perunan kasvinsuojeluennusteita ja nurmen korjuuaikaennustetta (artturi) sekä tuotiin säätieto ja sa-de-ennuste reaaliaikaisesti trakto-rin tehtävänohjaimeen.lisäksi parannettiin menetelmiä, joilla kansallisista sääaineistosta sekä paikallisista säämittauksista voidaan johtaa sovellusten tarvit-semaa tietoa.hankkeessa ovat mukana Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskes-kus Mtt, Suomen ympäristökes-kus ja ilmatieteen laitos. hanke sai Maa- ja metsätalousministeriön Makera-rahoitusta.

hankkeessa hyödynnetyt säätie-dot ovat saatavilla osoitteessa http://maasaa.a-log.net.

Suomen ohrapeltojen yleisin tau-dinaiheuttaja ohranverkkolaikku etenee kasvustossa, vaikka päivän keskilämpötila olisi alle 5 °C.

Kun kosteutta on riittävästi, en-simmäiset taudin leviämisen mah-dollistavat itiöt muodostuvat jo seitsemän vuorokauden kuluttua tartunnasta. Lämpötilan nousu edistää oireiden leviämistä ja uusi-en itiöiden muodostusta.

Vehnällä yleistyneen pistelaikun eteneminen on viileässä hidasta. Alle 15 °C:n lämpötilassa oireet ke-hittyvät verkkolaikkuun verrattu-na vain puolella nopeudella.

Uusien itiöiden muodostus pää-see vauhtiin, kun keskilämpötila ylittää 10 °C. Runsainta itiönmuo-dostus on kosteissa olosuhteissa keskilämpötilan ollessa 20 °C.

Ohranverkkolaikku etenee viileissäkin oloissa

0

10

20

30

40

50

60

70

80

90

100

20.6. 28.6. 4.7. 12.7. 20.7.

Sääasema-data IL-säädata

Verkkolaikkuriski

14

n Viime kesänä rehottivat viljojen lehtilaikkutaudit. Kirvoja oli enemmän vasta keskikesällä, mutta kirpat vaivasivat sekä viljoja että öljykasveja jo keväällä. Koloradonkuoriaisia löydettiin laajalla alueella lähes 40 viljelmällä, joten ensi kesänä pitää varautua valppaaseen tarkkailuun ja torjuntaan.

Viime keväänä toukokuun keski-lämpötila oli koko maassa tavan-omaista korkeampi ja suuressa osassa maata oli myös normaalia sateisempaa. Maan etelä- ja keski-osissa oli kuitenkin laajoja alueita, joilla sademäärä oli tavallista niu-kempi.

Koloradonkuoriaisia tavattiin viime kasvukaudella poikkeuksel-lisen laajalla alueella 38 eri paikka-kunnalla. Todennäköisesti kuori-aiset tulivat ilmavirtojen mukana juhannuksen aikaan. Ensimmäi-nen havainto tehtiin 14. heinäkuuta ja viimeinen havaittiin 14. syyskuu-ta. Kuoriaisten määrä ei ilmeisesti ollut kovin suuri.

Kaikkia pesäkkeitä ei välttämät-tä löydetty, joten ensi kesänä Evira varautuu tarkkailuun, torjuntaan ja tiedottamiseen.

Viljojen lehtilaikkutaudeilla hyvät olotSyysvehnän alalehdillä elellyt har-maalaikku ei kolean kevään takia päässyt heti leviämään. Syysveh-nässä esiintyi myös härmää ke-säkuun alkupuolella sekä ruskea-ruostetta kuten rukiissakin.

Siemenlevintäiset verkko- ja kauranlehtilaikku levisivät ensim-mäisestä kasvulehdestä ylempiin lehtiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Myös siemenlevintäiset nokitaudit hyötyivät alkukesän sääoloista. Pistelaikkua tavattiin jo orasvaiheessa erityisen run-saasti vehnän monokulttuuriloh-koilla.

Sateet hidastivat härmän ete-nemistä syysvehnällä, mutta leh-tilaikkutauteja sade ei estellyt. Juhannuksen aikainen sää oli ihanteellinen lehtilaikkutaudeil-le. Ohraa vioittivat verkko- ja ren-gaslaikku ja vehnää pistelaikku. Kasvitautien lisäksi oraspelloissa tavattiin eri ympäristötekijöistä johtuvia värimuutoksia sekä man-gaaninpuutosoireita.

Rehevät kasvustot houkuttelivat homeitaHeinäkuulla kasvitaudit valtasivat lisää tilaa rehevissä kasvustoissa. Mustatyviset yksilöt erottuivat kas-vustossa valkeina. Kevätviljoissa

ohran verkkolaikku, rengaslaikku, vehnän pistelaikku ja kauran leh-tilaikku tavoittelivat lippulehteä. Kostean ja kuivan vaihtelu edisti myös härmän leviämistä.

Kostea ja lämmin sää loppu-kesällä suosi Fusarium -sienten ai-heuttamia punahomeita. Ensi oi-re oli jyvän värinmuutos tähkässä rusehtavaksi. Kesä suosi myös sie-menlevintäisen haisunoen oirei-den voimistumista kasvuston tu-leentuessa. Tartunnan saaneen yksilön tunnisti helpeiden epänor-maalista harottamisesta.

Öljykasveja kiusasivat kirpatÖljykasvimailla vipelsi runsaas-ti kirppoja toukokuun puolivälis-tä alkaen. Hitaasti taimettuneissa ja kuivuudesta kärsineissä ryp-si- ja rapsikasvustoissa kirpoista oli huolta vielä kesäkuullakin lä-hes juhannukseen asti. Paikoin oli pakko turvautua moniin torjunta-aineruiskutuksiin ja jopa uusinta-kylvöihin.

Rapsikuoriaiset ilmaantuivat, kun nuppuja alkoi muodostua leh-tiruusukkeen keskelle. Rypsi- ja rapsilohkojen kehitysvaihe vaih-teli paljon vielä kesäkuun lopulla.

Uusikaarlepyyn ja Kruunupyyn havaintopisteissä oli kesäkuun lo-pulla vaihtelevia määriä kaalikoi-ta. Litusääsken aiheuttamaa litujen käyristymistä ja aukeamista tavat-

tiin heinäkuun loppupuolella epä-tavallisen paljon.

Rypsin ja rapsin pahkahome-riski oli alkukesän sateiden vuoksi suuri. Myös kumina kärsi paikoin pahkahomeesta. Ensimmäinen ruttohavainto perunalla tehtiin Jo-kioisilla 4. heinäkuuta. Rutto levisi nopeasti kostean sään ansiosta. So-pivana ruiskutusvälinä suositeltiin 7 vuorokautta.

Kirvat kiusasivat viljojaEnsimmäiset tuomikirvat tuli-vat Vihdin ja Nummi-Pusulan vii-rihaaveihin toukokuun lopulla. Tuomikirvat tulivat ilmavirtojen mukana, koska tuohon aikaan ko-timaiset kirvat viipyivät vielä tuo-men oksilla.

Uusi rypäs tuomikirvoja tuli ju-hannuksen alla, jolloin Seutulan ja Vihdin viirihaaveissa tuomikirvoja oli useita satoja. Vasta keskikesällä tuomikirvaa ja viljakirvaa oli vilja-pelloilla paikoin huomattavia mää-riä. Tuomikirvojen runsas määrä ja vihreyttä ylläpitänyt kostea lop-pukesä voivat ennakoida kirvojen yleisyyttä ensi kesänä.

Oraspelloilla oli aikaisin kevääl-lä yleisesti kirppoja, mutta sade ja kolea sää hidastivat niiden tehok-kuutta. Torjunta oli harvoin tar-peen. Kahukärpäsiä, ripsiäisiä ja kaskaita oli liikkeellä yleisesti.

Alkukesän kuivuus vähensi täh-kä- ja vehnäsääskiriskiä, mutta paikalliset erot sademäärissä oli-vat suuria.

Mansikalla harmaahometta, omenalla muumiotautiaKeväällä mansikka kärsi talvivau-rioista ja tyvimätääkin tavattiin usein. Mansikalla oli viime kesänä erityisen paljon harmaahometta.

Omenalla esiintyi paljon muu-miotautia ja omenaruvella oli eri-tyisen hyvät olot. Omenakääriäis-tä oli tavallista enemmän, mutta pihlajanmarjakoita oli vaihtele-vasti.

Irmeli Markkula, MTT Lisätietoja:

irmeli.markkula@mtt.fiPuh. 040 551 7561

Koloradonkuoriainen levisi viime kesänä kymmenille viljelmille

Viime kesä tarjosi otolliset olot tuomikirvoille. Kirvojen runsas määrä ja kostea loppukesä voivat ennakoida kirvojen yleisyyttä myös ensi kesänä.

Viljellyltä kuminalta ensimmäiset havainnot rengaspunkista tehtiin vuonna 2003 Savonlinnassa. Vii-me kesänä kuminan rengaspun-kin vioituksia havaittiin erittäin paljon Etelä-Suomen kuminaloh-koilla. Paikoin jopa 80 prosenttia kuminan kukinnoista oli punkin vioittamia. Pohjanmaalla tilanne oli parempi, vaikka sieltäkin ren-gaspunkkia löytyi.

Punkin vioittamat kasvit erot-tuivat muusta kasvustosta vaalei-na tai vaaleanpunertavina laikkui-na, joissa oli kukkakaalimaisesti epämuodostuneita kukintoja, joi-hin ei siemeniä tullut. Kemiallista torjuntaa ei ole, vain riittävä kas-

vinvuorotus tehoaa. Punkit siirtyvät uuteen kumi-

nakasvustoon jo kylvövuonna ja talvehtivat aikuisina kasvin kas-vupisteissä. Vuodessa syntyy usei-ta sukupolvia. Kuminan viljelyn laajeneminen, monivuotiset kas-vustot ja ilmaston lämpeneminen painottavat punkin merkitystä tu-holaisena Suomessa.

Kuminakoin lento alkoi touko-kuun puolivälin tienoilla. Ensim-mäiset kuminakoin toukat havait-tiin Jokioisilla 23. toukokuuta. Kevään lämpötilavaihtelut vai-keuttivat parhaan torjunta-ajan-kohdan valintaa. Kesäkuun toisel-la viikolla kumina kukki jo monin

paikoin Lounais-Hämeessä, eikä kuminakoin torjunta enää ollut sallittua.

Hernekääriäinen lensi uutterastiHernekääriäistä tavattiin reip-paasti yli torjuntakynnyksen 20. kesäkuuta Lapinjärven, Inkoon ja Lounais-Hämeen tarkkailupis-teissä. Kesä/heinäkuun vaihteessa alkoi hernekääriäisen lentohuip-pu Etelä-Suomessa. Heinäkuun ensimmäisen viikon aikana pyy-dyksiin tuli erittäin paljon her-nekääriäisiä. Rehevissä härkäpa-pukasvustoissa esiintyi yleisesti suklaalaikkua.

Kuminan rengaspunkki levittäytyi

Kuminanrengaspunkki on vain 0,2 mm mittainen punkki. Se havaitaan vasta persiljamaisiksi käpertyneistä lehdistä ja kukkakaalimaisesti äkämöityneistä kukinnoista, joihin ei kehity siemeniä.

Kostea ja lämmin loppukesän sää suosi punahomeita. Ensimmäi-nen taudin oire oli jyvän värin-muutos tähkässä rusehtavaksi.

erja huuSela-VeiStola

erja huuSela-VeiStola

irMeli Markkula

15

Koloradonkuoriainen levisi viime kesänä kymmenille viljelmille n Luonnonmukainen tuotan-to on kannattavampaa kuin tavanomainen. Vuonna 2011 luomutilojen ennustetaan saavuttavan 60 prosenttia yrittäjäperheen palkkata-voitteesta ja oman pääoman korkotuottotavoitteesta. Tavanomaiset maatilat pääsevät vain 37 prosenttiin tavoitteesta.

Luomutiloilla yrittäjätuloa syn-tyy 31 300 euroa ja tavanomaista tuotantoa harjoittavilla tiloilla 18 600 euroa. Yrittäjätulo jää kustan-nusten vähentämisen jälkeen kor-vaukseksi yrittäjäperheen omal-le työlle ja yritykseen sijoitetulle omalle pääomalle.

Yrittäjätulolle asetetaan vuosit-tain tavoite sen perusteella, mon-tako tuntia yrittäjäperhe tekee maataloustyötä ja paljonko omaa pääomaa toimintaan on sitoutu-nut.

Vuonna 2011 tuntipalkkatavoi-te on 14,30 euroa. Oman pääoman korkotuottotavoite luomutiloilla 6,5 prosenttia ja tavanomaisilla ti-loilla 6,2 prosenttia. Kannattavuus-kerroin osoittaa, montako prosent-tia näistä tavoitteista yrittäjätulo kattaa.

Yrittäjätulo ei yllä tavoitteeseenLuomutilojen yrittäjäperheet te-kevät vuonna 2011 maataloustyötä 2 380 tuntia. Tästä aiheutuu palk-katavoitteen mukaan 34 100 euron kustannus. Toimintaan on sitoutu-nut 286 000 euron oma pääoma,

jonka korkotuottotavoite on 18 500 euroa. Palkka- ja korkovaati-mukset ovat tavanomaisessa tuo-tannossa likimain samansuuruiset kuin luomutuotannossakin.

Vuonna 2011 luomutilat saavutta-vat 60 prosenttia yrittäjätulotavoit-teesta, eli kannattavuuskerroin on 0,60. Luomutilan yrittäjäperhe saa työtunnilleen 8,50 euron palkan ja omalle pääomalle 4,2 prosentin ko-ron. Tavanomaisessa tuotannossa joudutaan tyytymään 37 prosent-tiin tavoitellusta, eli 5,30 euron tun-tipalkkaan ja 2,3 prosentin korkoon omalle pääomalle.

Luomuvilja ja -maito kannattavintaLuomutuotannossa tuotteiden myyntituotot ja maataloustuet ovat yhteensä 1 960 euroa hehtaa-

rilta, ja tuotantopanosten kustan-nukset 1 520 euroa. Tavanomai-sessa tuotannossa myyntituotot ja tuet ovat 2 610 euroa ja kustan-nukset 2 270 euroa. Tuottojen ja kustannusten erotuksena lasket-tava yrittäjätulo on luomutiloilla siis sata euroa tavanomaisia tilo-ja suurempi eli 440 euroa hehtaa-rilta.

Luomutuotannon tuotantosuun-nista kannattavin on viljanviljely. Viljanviljelyn kannattavuustulok-set vaihtelevat vuosittain erittäin paljon. Vuonna 2006 kirjanpitoai-neiston luomuviljatiloista vaihtui suuri osa, mikä vaikutti radikaalisti tuloksiin. Sen jälkeen tulokset an-tavat todennäköisesti luomuviljati-loista liian kannattavan kuvan.

Vuonna 2011 luomuviljatilojen kannattavuuskerroin on 1,54 ja

tavanomaisten viljatilojen 0,28. Muista tuotantosuunnista mai-dontuotanto on kannattavin 0,55:n kannattavuuskertoimellaan. Mai-totilat, joilla sekä peltoviljely et-tä karjatalous on luonnonmu-kaista, kannattavat parhaiten. Vuonna 2011 muun kasvinvilje-

lyn kannattavuuskerroin alenee 0,3:een ja muun nautakarjatalou-den 0,47:ään.

Jukka Tauriainen, MTTLisätietoja:

jukka.tauriainen@mtt.fi Puh. 0440 739 397

Luomu pesee kannattavuudessa tavanomaisen

Luomutuotannossa kannattavin tuotantosuunta on viljanviljely. Ku-vassa puidaan luomuohraa Heimalan kylässä Luumäellä.

kari Salonen

-0.2

0.0

0.2

0.4

0.6

0.8

1.0

1.2

1.4

1.6

1.8

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

e

2011

E

Kannattavuuskerroin

Tavanomainen keskim.Luomu keskim.Luomu, maitoLuomu, nautakarjaLuomu, viljaLuomu, muu kasvinviljely

n Itämeren rannikko- ja saaristoalueen lammas-tuotantotilat ovat pääosin monialaisia perheyrityksiä, jotka hyödyntävät lampaita kokonaisvaltaisesti. Alueella lammastalous on useimmiten yksi tulonlähteiden osa ja tuo lisäarvoa muulle yritystoiminnalle.

MTT selvitti Suomen ja Viron Itä-meren rannikko- ja saaristoalueen lammastalouden tilaa ja kehittämis-tarpeita KnowSheep -hankkeessa kesällä 2011.

Kyselyyn vastanneet yrittäjät pitivät lammastuotannon ympä-ristöystävällistä imagoa tärkeä-nä. Yritystoiminnassa arvostettiin luonnon monimuotoisuuden säi-lyttämistä, vapautta, vihreitä arvoja ja kiireettömyyttä. Vaikka yritysten kasvu ja voiton maksimointi eivät olleet yrittäjille tärkeintä, kannat-tavuutta seurataan ja se on merkit-tävää monialayrittäjyydessäkin.

Vahvuudet ammattitaidossa, huoli jaksamisessaSaaristo- ja rannikkoseudun lam-mastalousyrittäjät kokivat yritys-toiminnan vahvuuksiksi kasvavan kysynnän, yrityksen sijainnin ja maiseman. Yrittäjät olivat ammat-titaitoisia ja innovatiivisia. He hyö-dynsivät osaamistaan joko lam-mastuotannossa tai tilan muussa yritystoiminnassa.

Useat yrittäjät kokivat vahvuu-deksi yrityksen sopivan koon, jat-kuvuuden ja verkottumisen mah-dollisuuden. Monialaisuus on saaristossa usein ainoa mahdolli-

suus taloudellisen toimeentulon saavuttamiseksi.

Yrityksen heikkouksia olivat pie-ni tuotanto sekä yrittäjän ikäänty-minen. Moni yrittäjä markkinoi tuotteitaan vain lähialueelle. EU-tuet olivat Suomessa 70 prosentille vastaajista ja Virossa 100 prosentil-le vastaajista hyvin tai erittäin tär-keitä lammastalouden jatkumisek-si, ja tuet ohjaavat osaltaan tilan toimintaa.

Yrittäjät olivat syvästi huolis-saan omasta jaksamisesta runsaan työmäärän ja ajan puutteen vuok-si. Yritystoiminnan uhkiksi koettiin EU, byrokratia, oma jaksaminen, lammastalouden kannattamatto-muus, eläinriskit ja tulevaisuuden

epävarmuus. Yli puolet kyselyyn vastanneis-

ta näki tulevaisuuden positiivise-na. Noin 70 prosenttia arvioi tuo-tannon jatkuvan nykyisellään tai lisääntyvän lähivuosina. Yrittäjät kokivat monialaisuuden mahdolli-suudeksi toteuttaa itseään ja kehit-tää yritystoimintaa kannattavam-maksi.

Kehittämisen mahdollisuudet suunnittelussaMarkkina- ja toimintaympäristö-selvityksiä oli tehty hyvin vähän. Yrittäjiltä puuttui eniten osaa-mista maatalouspolitiikan enna-koinnissa ja ajan hallinnassa. Yri-

tystoimintaa voidaan kehittää parantamalla liiketoimintaosaa-mista markkinoinnissa, tuotesuun-nittelussa ja toiminnan pitkäntäh-täimen suunnittelussa.

Yrittäjät tekivät yhteistyötä vain vähän. Kustannusten alentamisen, resurssien ostamisen, verkostoi-tumisen ja toimivien markkinaka-navien luomiseen kautta voidaan löytää keinoja yritysten kannatta-vuuden parantamiseksi. Aluetta voidaan kehittää myös vastuulli-suus- ja ympäristöasioiden, laadun parantamisen ja tuotteiden vaki-oinnin kautta.

Maaseudun monialayritysten osalta byrokratiaa voitaisiin vä-hentää yhdenmukaistamalla eri

toimialojen hallintomenettely-jä. Pieniä yrityksiä koskeva riski-peruste tulisi huomioida parem-min, kun tuotantomäärät ovat pieniä ja jäljitettävyys on mahdol-lista. Yritystoiminnan kehittymi-sen kannalta toiminnalle asetetut vaatimukset eivät saa kasvaa yli-voimaisiksi.

Maaseutuyritysten monialaisuus on yhteiskunnalle hyödyllistä ja ar-vokasta etenkin harvaanasutuilla, syrjäisimmillä alueilla maaseudun palvelujen säilyttämiseksi ja elin-voimaisuuden ylläpitämiseksi.

Raija Räikkönen, MTTLisätietoja: raija.raikkonen@mtt.fi,

Puh. 040 685 6932

Lammastalouden monialaisuus valaa uskoa tulevaisuuteenraija räikkönen

Tavanomaisen tuotannon ja luomutuotannon kannattavuuskehitys 2000-luvulla. Tiedot ovat peräisin MTT:n kannattavuuskirjanpidosta.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 %100 %

Yrityksen kasvu

Kustannus tehokkuus

Kannattavuus

EU-tuet

Voiton maksimointi

Tuotekehitys

Asiakaskeskeisyys

Luonto

Vapaus

Kiireettömyys

Yritystoiminnan siirtäminen seuraavalle sukupolvelle

Perheen ja työn yhdistäminen

Oma henkinen kasvu

Ei lainkaan tärkeää Hieman tärkeää Hyvin tärkeää Erittäin tärkeää

3palstaa, tuleeko otsikko?

Kannattavuuskirjanpidossa luomu-tiloiksi luokitellaan maatilat, jotka saavat luomutukea. Luomukoti-eläintiloissa on mukana myös tilo-ja, joilla vain peltoviljely on luon-nonmukaista ja kotieläintalous on hoidettu tavanomaisesti.

Kannattavuuskirjanpidossa on mukana vähän yli sata luomutilaa,

joista puolet on nautakarjatiloja ja neljännes kasvinviljelytiloja.

Keskikokoisella luomutilalla on peltoa noin 70 hehtaaria. Ne ovat kolmanneksen suurempia kuin ta-vanomaiset maatilat. Luomumai-totilojen eläinmäärä on 47 eläinyk-sikköä ja muiden nautakarjatilojen 55 eläinyksikköä.

Luomutilat suurempia

Lampaat estävät tehokkaasti heinittymistä myös vaikeakulkuisessa maastossa.

Rannikko- ja saaristoalueen lammastaloudessa tärkeitä asioita ovat muun muassa luonto, vapaus ja kiireettömyys, mutta myös kannattavuus ja kustannustehokkuus.

16

MTT: Jyrki Aakkula Sari Forsman-Hugg Markku Järvenpää Pirjo Mattila Hilkka Vihinen Anu Harkki Titta Tapiola Niina PitkänenMaaseudun Tulevaisuus: Heikki Vuorela

vuosikerta ISSN 1796-8763 (painettu) ISSN 1796-8771 (verkkoversio)

Yhteistyössä:

Toimituskunta:

Toimittanut: Niina Pitkänen, MTT Maaseudun Tieteen verkkoversio: www.mtt.fi/julkaisut/maaseuduntiede/haku.html

jaMaa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, 31600 Jokioinen Puhelin (03) 41 881 Telekopio (03) 4188 2339 Sähköposti: etunimi.sukunimi@mtt.fi Internet www.mtt.fi

Seuraava liite ilmestyy

Liite 4/2011 19.12.2011 68.

12.3.2012

n Juuresten maku ja vita-miinit säilyvät oikein varas-toituna satokauden jälkeen pitkälle kevääseen. Joulu- valojen syttyessä juuresten sesonki on huipussaan. Kokei-le jouluisten perinneherkku-jen ohella punajuuri-vuohen-juustopaistosta. Punajuuren ja vuohenjuuston trendikäs liitto paistoksen muodossa saa taatusti ansaitsemansa huomion joulupöydässä.

Juurekset ovat maukasta, ravit-sevaa, vähäkalorista, edullista ja ekologista lähiruokaa. Ne ovat hy-viä kuidun, vitamiinien ja kiven-näisaineiden lähteitä, ja ne sisäl-tävät myös muita ravitsemukseen positiivisesti vaikuttavia yhdisteitä kuten karotenoideja ja antioksida-tiivisia kasvifenoleja.

Juureksista voi valmistaa mo-nipuolisesti erilaisia ruokia kuten keittoja, paistoksia, patoja, höys-töjä, laatikoita ja jopa leivonnaisia. Juuresten runsas värikirjo antaa visuaalista ilmettä annokselle kuin annokselle. Suomalaisten suosimia juureksia ovat porkkana, lanttu, punajuuri, bataatti, nauris, palster-nakka, selleri ja retiisi.

Porkkanasta ja lantusta vitamiinejaPorkkana on suomalaisten lempi-

juures. Sen väri on peräisin keltai-sista ja oranssin värisistä rasvaliu-koisista karotenoideista. Etenkin beeta-karoteenia porkkanat sisäl-tävät runsaasti.

Beeta-karoteenilla on kyky muuntua elimistössä A-vitamiinik-si tarpeen mukaan. A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka osal-listuu muun muassa näköaistimuk-sen syntyyn, solujen kasvuun ja eri-laistumiseen sekä lisääntymiseen.

Kaikki karotenoidit ovat antiok-sidatiivisia ja saattavat näin suojata elimistöä haitalliselta hapettumi-selta. Karotenoideja on porkkanan lisäksi runsaasti mm. bataatissa. Beeta-karoteenia myös eristetään porkkanasta ja käytetään elintar-vikkeiden lisäaineena (E160) nii-den väriä parantamaan.

Lanttu ja nauris ovat sen sijaan hyviä, lähes appelsiinin veroisia C-vitamiinin lähteitä. C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, joka edis-tää kasvua sekä luuston ja hampai-den muodostumista. Se toimii myös antioksidanttina kuten rasvaliukoi-set karotenoidit.

Trendikäs ja hurmaava punajuuriAiemmin melko vaatimattoma-na pidetystä punajuuresta on tullut muutamassa vuodessa trendijuures. Punajuuri on tutuimmillaan säilyk-keenä, mutta nykyisin sitä jo osataan käyttää monipuolisesti mitä erilai-simpien ruokien valmistukseen.

Punajuuren hurmaava makeus korostuu, kun sen valmistaa uunis-sa. Kuten muutkin juurekset pu-najuuret sisältävät useita terveyt-tä edistäviä yhdisteitä. Erityisen paljon punajuuressa on folaatte-ja, joita suomalaisten tulisi saada enemmän. Folaatit vaikuttavat pu-nasolujen uusiutumiseen ja aineen-vaihduntaan sekä verisuonten ah-tautumiseen.

Punajuuri saa värinsä antioksi-dantteihin kuuluvista betalaiineis-ta. Betalaiinien terveysvaikutuksia

ei vielä tunneta, mutta niillä saattaa olla merkitystä hapettumiseen liit-tyvien sairauksien estossa. Kuten beeta-karoteenia myös punajuu-resta eristettyä betalaiinia käyte-tään elintarvikelisäaineena (E162). Punajuuri sisältää nitraatteja, jonka takia sitä ei suositella alle yksivuo-tiaille lapsille.

Pirjo Mattila, MTTLisätietoja: pirjo.mattila@mtt.fi

Puh. 040 705 7708

Joulu maistuu punaisissa juureksissa

Uunissa valmistetun punajuuren makeus ja vuohenjuuston pehmeys pääsevät oikeuksiinsa jouluvalojen loisteessa.

Pirjo Mattila

n Laadun merkitys vehnän viljelyssä on korostunut. Kotimaisten kevätvehnä- lajikkeiden leivontalaatu onkin hyvällä, myllyjen ja leipomoiden edellyttämällä tasolla.

Kotimaisten kevätvehnälajikkei-den jalostuksessa panostetaan vahvasti laatuun agronomisten ominaisuuksien rinnalla. Uusien lajikkeiden laatu varmistetaan esi-merkiksi käyttämällä risteytysvan-hempia, joiden leivontalaatu tiede-tään hyväksi.

Risteytykset ja testaukset suun-nitellaan niin, että uusi lajike on ominaisuuksiltaan käyttötarkoitus-taan vastaava. Lajikekandidaattien leivontalaatua analysoidaan koko jalostusprosessin ajan, ja näin var-mistetaan parhaiden linjojen ete-neminen.

Kotimaiset vehnälajikkeet ovat lähes poikkeuksetta joko korkean valkuaispitoisuuden omaavia ai-kaisia tai niin sanottuja päätyypin lajikkeita. Laadun jalostustavoit-teena näissä lajiketyypeissä on ai-na hyvä myllyvehnälaatu.

Viljakaupassa myllyvehnän ar-viointikriteereinä ovat hehtolitra-paino, valkuaispitoisuus sekä sa-koluku. Myllyvehnän jalostuksessa huomioidaan silti useita muitakin leivontalaatuun vaikuttavia omi-naisuuksia kuten sitkon määrää ja laatua.

Yhteistyö myllyjen kanssa varmistaa laatuaYksi osoitus kotimaisten lajikkei-den vahvasta laadusta on pari vuot-ta sitten markkinoille tuotu Wana-mo-vehnä, jonka laatu saa kiitosta myös myllyteollisuuden puolelta. Wanamo edustaa premiumlaatuis-ta vehnää, jonka leivontalaatu on

normaalia myllyvehnää parempaa. Wanamo onkin hyvä esimerkki sii-tä laatupotentiaalista, joka kotimai-sesta vehnästä löytyy.

Vehnän kohdalla jalostustavoit-teita asetettaessa yhteistyötä teh-dään satoa käyttävän teollisuuden kanssa. Laadun merkitys on koros-tunut ja vaatimukset vehnän laa-

dulle ovat myllyissä ja leipomois-sa kovat. Suuressa mittakaavassa ja pitkälti automatisoiduissa leipo-moissa on tärkeää, että raaka-ai-neen laatu on tasaisesti hyvää.

Lajikevalinta ratkaisee paljonViljelijän kannattaa tavoitel-

la vehnäsadostaan myllykelpois-ta. Viljelysuunnitelmia ja kylvöjä tehtäessä ei kenelläkään ole var-maa tietoa tulevasta sadosta, sen määrästä ja laadusta. Leipävehnä-laadun tavoitteleminen oikeiden lajikevalintojen ja viljelytoimien kautta on paras tapa varmistaa sa-dolle myyntikanava.

Korkean valkuaispitoisuuden tavoitteleminen on suositeltavaa, sillä valkuaispitoisuuden ja sitkon välillä on voimakas korrelaatio. Korkea valkuaispitoisuus merkit-see myös korkeaa sitkopitoisuut-ta. Lisäksi hyvän myllyvehnäla-jikkeen sitkon rakenteen on oltava leivontaan soveltuva. Nämä sitkon ominaisuudet ovat vahvasti lajike-sidonnaisia ja niihin viljelijä voi vaikuttaa lajikevalinnalla.

Kasvintuotanto on aina riippu-vainen kasvuoloista ja vehnän-kin laatu vaihtelee vuosittain. Tä-mä korostuu, kun viljely tapahtuu kasvintuotannon kannalta ääriolo-suhteissa. Paikallisiin oloihimme jalostettujen lajikkeiden merkitys onkin keskeinen. Sadon määrän li-säksi olennaista on sen stabiliteetti. Viljeltävistä lajikkeista on saatava irti paras mahdollinen tulos vaih-televissakin kasvuoloissa.

Anna Perttu ja Mika Hyövelä,

Boreal Kasvinjalostus OyLisätietoja: anna.perttu@boreal.fi

Puh. 040 356 1778

Myllykelpoisen sadon tavoittelu alkaa lajikevalinnasta

Pari vuotta sitten markkinoille tuotu Wanamo-vehnä on osoitus kotimaisten lajikkeiden vahvasta laadusta. Sen laatu saa kiitosta myös myllyteollisuuden puolelta.

anna Perttu

Punajuuri-vuohenjuustopaistos

Noin 1 kg punajuuria4 perunaa1 hapan omena2 sipulia4-5 valkosipulin kynttä150-200 g vuohenjuustoaoliiviöljyäpilkottuja tuoreita yrttejä (timjami, rosmariini, basilika) 0,5 dlsuolaamustapippuria4 dl ruokakermaa

Kuori punajuuret ja perunat ja vii-paloi noin 0,5 cm paksuiksi vii-paleiksi. Kuori omena ja pilko se kuutioiksi. Leikkaa sipulit ren-kaiksi.

Sekoita kasvikset isossa kul-hossa, lisää loraus oliiviöljyä, pil-kotut valkosipulit, yrtit ja muut mausteet. Lado voideltuun laake-aan vuokaan kerroksittain kasvis-seosta ja vuohenjuustoa ja kaada kerma päälle. Voit käyttää makusi mukaan joko mietoa vuohen tuo-rejuustoa tai vahvempaa, kypsy-tettyä juustoa.

Paista noin 1 tunti 200-astei-sessa uunissa. Tarkista kypsyys ja paista tarvittaessa vielä hetki. An-na vetäytyä noin 15 minuuttia fo-lion alla ennen tarjoilua. Tarjoile joulupöydässä, lihan lisukkeena tai kasvisruokana raikkaan salaa-tin kanssa.