luontos rantakaira rak posio 140907paikkatieto.airix.fi/tietopankki/posio/ranta_asemakaava/... ·...

POSION KUNTA

RANTAKAIRAN RANTA-ASEMAKAAVOITUS

LUONTO- JAMAISEMASELVITYS

Sepänkatu 9 A 7 90100

AIRIX Ympäristö OyPl 453 Salhojankatu 4233101 TamperePuh. 010-2414000Fax 010-241 [email protected]

AIRIX Ympäristö Oy Posion kunta 21979YKRantakairan ranta-asemakaavoitus 2

Luonto- ja maisemaselvitys 14.9.07

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO................................................................................................................. 3

2 AINEISTO JA MENETELMÄT .................................................................................... 3

2.1 Suunnittelualue ..................................................................................................................................................... 3

2.2 Aineisto ja menetelmät ......................................................................................................................................... 3

2.3 Kohteiden luokitus, kuvaus ja karttaesitykset ................................................................................................... 3

3 MAISEMA.................................................................................................................... 5

4 LUONTO...................................................................................................................... 5

4.1 Ilmasto ................................................................................................................................................................... 5

4.2 Maa- ja kallioperä................................................................................................................................................. 5

4.3 Vesistöt................................................................................................................................................................... 6

4.4 Kasvillisuus............................................................................................................................................................ 6

4.5 Kohteet................................................................................................................................................................... 7

4.6 Eläimistö .............................................................................................................................................................. 10

5 YHTEENVETO .......................................................................................................... 10

LÄHTEET ..................................................................................................................... 11

LIITE 1 MaisemarakenneLIITE 2 Kohdekartta



1 JOHDANTO

Tämä luonto- ja maisemaselvitys on laadittu Tampereen kaupungille Posion kun-nassa sijaitsevan Rantakairan alueen ranta-asemakaavoitustyön pohjaksi. Maan-käyttö- ja rakennuslaki sekä luonnonsuojelulaki edellyttävät maankäyttösuunnitel-mien vaikutusten selvittämistä. Luonto- ja maisemaselvitys on selvitys alueen ny-kytilasta. Tavoitteena on selvittää suunnittelualueen luonnon- ja maiseman yleis- jaerityispiirteet sekä arvokkaat kohteet. Selvityksessä esitetään suosituksia maan-käytölle. Tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden ja tärkeiden maisema-arvojen säilyminen alueella sekä edistää hyvän elinympäristön tavoitetta.

Selvityksen on laatinut FM biologi Sanna Tolonen AIRIX Ympäristö Oy:stä.

2 AINEISTO JA MENETELMÄT

2.1 Suunnittelualue

Rantakairan suunnittelualue sijaitsee Posion kuntakeskuksesta luoteeseen, noin20 kilometrin päässä. Suunnittelualueeseen kuuluu Särkivaaran läntinen, Timisjär-ven ja Vaajärven väliin jäävä harjanneosuus sekä tämän alueen pohjoispuolisenKuikankosken pohjoispuolinen osuus. Suunnittelualue on pääosin rakentamatontaympäristöä. Ainoastaan alueen keskiosassa, Kuikankosken rannassa sijaitseeTampereen kaupungin työntekijöiden virkistyskäyttöön tarkoitettu alue. Alueella onmökki ja muita erähenkistä lomailua palvelevia rakenteita, kuten grillauspaikkoja,kalanperkauspaikka sekä venelaitureita. Alueella on myös vapaata kenttää matkai-luvaunu- tai telttamajoittumista varten. Ympäristössä kulkee joitakin lyhyehköjävaellusreittejä. Alue on poronhoitoaluetta.

2.2 Aineisto ja menetelmät

Ennen maastokartoitusta tutustuttiin alueelta olevaan aiempaan luontotietoon jakarttamateriaaliin. Ympäristötietojärjestelmä Hertasta tarkistettiin alueen mahdolli-set arvokkaat luontokohteet. Uhanalaisten lajien esiintymistiedot tarkistettiin Lapinympäristökeskuksesta, Suomen ympäristökeskuksesta sekä Metsähallitukselta.

Maastokartoitus suoritettiin 5.-6.7.2007 välisenä aikana. Kartoitus oli kasvillisuus-painotteinen. Suunnittelualue kierrettiin ja valokuvattiin. Eläimistöä ja linnustoa ha-vainnoitiin kartoituksen yhteydessä, mutta varsinaista linnustoselvitystä ja muitaerillisselvityksiä ei tehty. Selvitystieto koostettiin raportiksi. Maastokartoitustuloksiaon kuvattu myös karttaesityksin.

2.3 Kohteiden luokitus, kuvaus ja karttaesitykset

Suunnittelualueen luontokohteita kuvataan biotooppeina eli kasvillisuustyyppeinä,jotka on esitelty raportissa tekstiosiossa sekä kartoilla. Kasvillisuuskuviokuvauksis-sa kerrotaan kohteen edustama biotooppi, kohteen kuvaus ja mahdollisia aikai-sempia tietoja alueesta, mahdollinen erityisarvo ja perustelut. Kasvillisuuskuviora-jaukset eivät seuraa aina puhtaasti luonnossa esiintyviä kasvillisuuskuviorajoja.Esimerkiksi alueella sijaitsevat toiminnot voivat vaikuttaa rajaukseen.

Kasvillisuustyyppeinä käytetään tavanomaisia tyyppejä kuten havumetsät, lehti-puuvaltaiset metsät jne. Kasvillisuustyypeillä voi tekstissä olla tarkempia lisämää-reitä, kuten tuore kangas (MT) tai erilaisia kuvaavia lisämääreitä, kuten heinäinentai kivikkoinen. Rakennetussa ympäristössä käytetään tyyppejä, kuten kaupunki-



metsät, viheralueet, puistot. Tällä halutaan tuoda esille rakennetun ympäristönluonnon kulttuurivaikutteisuutta ja poikkeavuutta luonnontilaisista luontoalueista.

Luontokohteiden arvottaminen perustuu kohteiden luonnonsuojelullisen arvonmäärittämiseen. Arvoluokituksella on tarkoitus osoittaa kohteiden rakennettavuusluontoarvojen näkökulmasta.

Luontokohteiden arvotusperusteetKohteen luonnonsuojelullista arvoa määrittävät selkeästi luonnonsuojelua ohjaavatlait. Kohteella voi olla myös laissa erikseen määrittelemätöntä luonnonsuojelullistatai luonnon monimuotoisuutta lisäävää arvoa.

Arvokkaita luontokohteita ovat:- Suojelualueet (suojelualueet, luonnonmuistomerkit, valtakunnalliset suojeluoh-jelmat ja Natura 2000-verkoston alueet)- Muut valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaat kohteet (seutukaavojensuojeluvaraukset, arvokkaat kallioalueet, pienvedet, perinnemaisemat ja kulttuuri-maisemat)- Luonnonsuojelulain suojeltavat luontotyypit (LsL 29 §)- Metsälain (MeL 10 §) erityisen tärkeät elinympäristöt- Vesilain mukaiset suojeltavat luontotyypit (1. luku 15a § ja 17a §)- Muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet

(geologisesti arvokkaat muodostumat, arvokkaat vesialueet, perin-nemaisemien luontotyypit, erityisesti suojeltavien lajien esiintymät,muiden uhanalaisten lajien esiintymät, luontodirektiivin liitteen IV (a)lajien esiintymät sekä lintudirektiivin liitteen I lajit, muut luonnonsuoje-lullisesti arvokkaat kohteet, kuten vanhat metsät)

Kohteiden arvotuskriteereinä käytetään kohteen edustavuutta, luonnontilaisuutta,harvinaisuutta, uhanalaisuutta, luonnon monimuotoisuutta sekä alueen toiminnal-lista merkitystä lajitasolle. Esimerkiksi edustavalla kasvillisuudella tarkoitetaanelinympäristölle tyypillistä, lajistoltaan monipuolista ja hyvin säilynyttä kasvillisuut-ta.

Uhanalaisuusluokituksena käytetään Ympäristöministeriön Suomen lajien uhan-alaisuus 2000 -arviointia. Se on laadittu IUCN:n uhanalaisuusluokkien ja kriteerienmukaisesti. Valtakunnalliset uhanalaisuusluokat ovat äärimmäisen uhanalaiset(CR), erittäin uhanalaiset (EN) ja vaarantuneet (VU). Luokkaan silmälläpidettävät(NT) kuuluvat lajit eivät ole vielä varsinaisesti uhanalaisia. Alueellista lajien uhan-alaisuutta käsiteltäessä käytetään vain kahta luokkaa, alueellisesti uhanalaiset(RT) ja hävinneet (RE).

MaisemaLuontoselvityksessä tutkitaan maisemasta pääpiirteittäin maisemarakennetta jasekä maiseman erityispiirteitä.

Maisemansuojelun kannalta arvokkaita kohteita ovat luonnon- ja kulttuurimaise-maltaan arvokkaat kohteet sekä perinnemaisemat. Luonnonmaisemaltaan arvok-kaat kohteet ovat esimerkiksi luonnonmaisemaltaan arvokkaita näkymiä ja näky-mäalueiden rajapintoja tai yksittäisiä luontokohteita.

Kulttuurimaisemaltaan merkittävät alueita ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksitodetut kohteet. Perinnemaisemat ovat maaseutumaisemaa, jossa on jokin erityis-laatu. Perinnemaisema on perinnebiotooppi silloin kuin maisemaan liittyy vanhanmaankäytön synnyttämiä biologisia arvoja. Maiseman erityispiirteinä voidaan käsi-tellä myös maiseman ongelmakohtia ja suoranaisia maisemavaurioita.



3 MAISEMA

Posio kuuluu Kainuun ja Kuusamon vaaramaa maisemamaakuntaan ja siinä tar-kemmin Kuusamon vaaramaahan. Kainuusta tuleva vaarajakso kaartaa kohti itääja laajenee pohjoista kohti mentäessä koko Kuusamon vaaraseudun käsittäväksijyrkkärinteiseksi vaaraylängöksi. Maisemamaakunnan eräät vaarat nousevat 500mmpy ja korkeuseroa ympäristön maanpinnan tasoon voi olla 200 metriä. Vaaro-jen ohella maakunnan pinnanmuotoja luonnehtii mannerjäätikön muotoilemat, luo-teesta kaakkoon suuntautuvat drumliinikentät ja harjujaksot. Harjanteiden välisissäpainanteissa maasto on soista ja usein näistä painanteista on usein myös järvi tailampi. Lukuisten pienten järvien, jokien ja purojen ohella seudulla on useita suuria-kin järviä, joiden ympäristössä maaston muodot loivenevat huomattavasti.

Suunnittelualuetta rajaa Särkivaaran eteläpuolella Vaajärvi, minne avautuvat laa-jimmat järvenselkänäkymät. Keskivaiheilla suunnittelualuetta rajaa itäpuolella ka-peahkot Timisjärvi ja länsipuolella Kuikka -järvi, joita yhdistää Kuikkakoski halkais-ten samalla suunnittelualueen ikään kuin pohjoiseen ja eteläiseen osaan. Suunnit-telualueen pohjoisosaa rajaa lännessä puromainen Väätimönjoki. Pohjoisessa,idässä ja kaakossa suunnittelualue jatkuu ulkopuolelle suo- ja metsämaastona.

Suunnittelualueella maasto on kumpuilevaa. Alueen maisemaa hallitsevat maas-tosta kohoavat valoisat, kangasmetsäiset harjanteet, Särkivaara alueen eteläosas-sa sekä useat pienemmät kumpareet alueen pohjoisosassa. Vastakohtaisestikumpareiden väliset alueet ovat tasaisia vähäpuustoisia suoalueita tai vesistöjä.Suunnittelualueen pohjoisella osalla on laaksoalueilla neljä suolampea: Heinälam-pi, Katajalampi, Pyöreälampi sekä Toltinlampi. Erityisesti alueen pohjoisosassavallitsee hyvin erämainen henki.

Korkeusvaihtelut eivät ole alueella kovin suuret. Suunnittelualueen alin piste onTimisjärven vedenpinnan taso, joka on 251,1 mmpy. Alueen korkein piste onsuunnittelualueen pohjoisosassa Hautaamaan harjanteen laella, missä maastonkorkeus on 280 mmpy. Alueen eteläosassa korkein piste löytyy alueen kaakkoisra-jalta, missä on korkeutta 274 mmpy. Särkivaara kohoa tästä edelleen kaakonsuuntaan. Maisemarakennetta on kuvattu liitteessä 1.

Suunnittelualueelta avautuu kauniita näkymiä järville. Myös koillisosan korkeahkol-ta harjanteelta, Pyöreäkankaalta avautuu lounaaseen Pyöreänlammin ja Toltin-lammin yli Kuikan järvelle erämainen suonäkymä. Maisemallisesti merkittävät nä-kymät on esitetty liitteessä 2.

Kuikankosken rannalla on rakennettua ympäristöä. Sillä sijaitsee mökki ja leiriyty-mistä palvelevia rakenteita ja avoimehkoa kenttää.

4 LUONTO

4.1 Ilmasto

Posion seudulla vuoden keskilämpötila on 0 - +1 C ja vuotuinen sademäärä on600 - 650 mm. Kasvukausi kestää 135 vrk.

4.2 Maa- ja kallioperä

Suunnittelualue on maaperältään moreenia ja turvetta.



4.3 Vesistöt

Alueelle tyypillistä on pienten reittivesistöjen runsaus. Vesiuomia, lampia ja järviäon runsaasti. Järvet ovat enimmäkseen karuja. Tunnusomaista on myös vedenhumuspitoisuus, mikä johtuu turvemaiden runsaudesta. Tyypillistä vesiluontoa ovatmyös pienvedet, kuten erilaiset purot, pienet lammet ja järvet sekä lähteet. Myössuuria järviä on alueella.

Suunnittelualueella ei ole merkittäviä pohjavesialueita.

4.4 Kasvillisuus

YleispiirteetPosio kuuluu pohjoisboreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen, joka on havumetsä-vyöhykkeen ydinaluetta. Posio kuuluu Koillismaan eliömaakuntaan. Alueen luon-nolle on ominaista metsien ja soiden vuorottelu sekä pienehköjen reittivesien ja jär-vien runsaus.

Alueen metsät ovat tavallisimmin karuja variksenmarja-puolukkatyypin (EMT) män-niköitä tai (HMT) mustikkatyypin kuusikoita.

Suomaastoa on paljon. Suot edustavat alueella Perä-Pohjolan aapasoita, joistaseudulle luontaisen alatyyppinä on erotettu Kuusamon rinnesuot. Alueen kasvilli-suudessa esiintyy omia erityispiirteitä, johtuen lämpöolosuhteiltaan voimakkaastivaihtelevasta mantereisesta, mutta kosteusolosuhteiltaan taas tasaisen mereisestäilmastosta. Toisin sanoen talvet ovat kylmiä ja sadanta suhteellisen runsasta.

Yleensä karussa luonnossa on paikoin rehevää ja maan kalkkipitoisuuteen viittaa-vaa kasvillisuutta (lehtoja lettosoita, niittyjä) ja rikasta kasvistoa. Rehevyyttä esiin-tyy erityisesti Pohjois-Kuusamon lehtoja lettokeskuksen alueella.

Alueen metsä- ja suoluontoa muokkaa nykyään metsä-, karja- ja porotalous. Ai-emmin kaskiviljely oli alueella yleistä.

SuunnittelualueSuunnittelualueen maasto on kumpareista. Korkeusvaihtelut eivät ole suuret.Kumpareiden kasvillisuus on kangasmetsäkasvillisuutta. Kumpareitten välin jää-vissä painanteissa on soita, lampia ja järviä.

Alueen pohjoisosa on erämainen soineen ja lampineen. Suot ovat luonnontilaisia.Porotalous on jättänyt leimansa metsiin. Alueen eteläosaa hallitsee järvien rajaa-ma Särkivaaran länsiosa. Alueeseen on jättänyt jälkensä sekä poro- että metsäta-lous.

Alueella kulkee joitakin vaellusreittejä.

Ympäristötietojärjestelmä Hertan mukaan suunnittelualueella ei sijaitse erityisiäluonnonsuojelukohteita. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen lausunnon (LAP-2007-L-327-254) ja Suomen ympäristökeskuksen tietojen mukaan alueella eiesiinny uhanalaista lajistoa eikä perinnebiotooppeja. Metsähallituksen tietojen mu-kaan alueella ei esiinny suurten petolintujen pesiä.

Suunnittelualueen luontokohteet on esitetty liitteessä 2.



4.5 Kohteet

VirkistyalueMökkialueella sijaitsee erilaisia ra-kenteita, kuten mökki, kaksi grillika-tosta, kalanperkauspaikka, kaksivenelaituria jne. Alueella on avoin-ta, kulunutta hiekkakenttää leiriyty-mistä varten ja parkkipaikoiksi.Mökkialueelta lähtee polkuja erisuuntiin. Kosken yli johtaa siltaKoskenahon puolelle. Puron var-ressa on mustikkatyypin kuusikkoaaivan kapealti. Kuusen (Piceaabies) joukossa kasvaa jokunenkoivu (Betula sp.). Kenttäkerrok-sessa on katajaa (Juniperus communis), mustikkaa (Vaccinium myrtillus), puoluk-kaa (Vaccinium vitis-idaea) ja ruohokanukkaa (Cornus suecica).

Kuusivaltainen kangasTuoretta kangasta on Koskenahon koskelle laskevassa etelärinteessä. Metsä onharvaa kuusikkoa. Puustoon kuuluu myös joku mänty (Picea abies) ja koivu. Kent-täkerroksessa on mustikkaa, puolukkaa ja jonkin verran suopursua (Rhododen-dron tomentosum). Pohjalla kerros- ja seinäsammal (Hylocomiun splendens, Pleu-rozium schreberi) sekä kynsisammalia (Dicranum polysetum) ja jonkin verranmyös turvejäkälää (Ichmadophila ericetorum).

Mäntyvaltainen kangasHarjanteilla esiintyvät männikkö-kankaat ovat iäkkäämpiä, valoisiaja ilmavia variksenmarja-puolukkatyypin männikkökankaita.Joillakin paikoin on nuorempia, hie-man tiheämpiä ja matalampia män-niköitä. Mäntyjen (Pinus sylvestris)joukossa ei kasva juurikaan muitapuita. Kenttäkerrokseen kuuluvatpuolukka, mustikka, variksenmarja(Empetrum nigrum), kanerva (Cal-luna vulgaris) sekä satunnaisestimyös suopursu. Paikoin esiintyykangasmaitikkaa (Melampyrum pratense). Pohjakerroksessa vallitsevat tavan-omaiset mm. seinä- ja kerrossammal. Alueen pohjoisella osalla, pienillä alueilla onhyvin paljon kanervaa ja kasvillisuus muistuttaa kuivaa kangasta. Jäkälät puuttuvat(poronhoitoalue).

Raiskionniemen mäelle, mäen pohjoisrinteen kangas on poikkeuksellisen koivuval-taista.

Paikoin kankaat ovat hieman soistunutta.

RämeAlueella on erilaisia karuja rämeitä, kuten pallosararämettä, kangasrämeitä ja iso-varpurämeitä. Rämevyöt kiertävät metsän ja suon rajalla ja lampien rannoilla. Pai-koin rämettä esiintyy laajemmin. Rämeiden kasvillisuuteen kuuluu mäntypuusto.Kenttäkerroksessa on mm. puolukkaa, mustikkaa, vaivaiskoivua (Betula nana),



suopursua, juolukkaa (Vaccinium myrtillus), suokukkaa (Andromeda polifolia), va-riksenmarjaa, lakkaa (Rubus chamaemorus), kanervaa, tupasvillaa (Eriophorumvaginatum) ja pallosaraa (Carex globularis) sekä katajaa. Lajisto vaihtelee riippuenrämetyypistä. Pohjalla esiintyy rahkasammalia ja kangasmetsäsammalia. Nevojenreunoilla esiintyy paikoin myös oligotrofista lyhytkorsinevarämettä.

SaraluhtaToltinlammen rantaa kiertää saraluhtavyö. Hyllyvällä rahkasammalmatolla kasvaasaroja, kuten mm. mutasaraa (Carex limosa) ja pullosaraa (Carex rostrata). Lisäk-si esiintyy tupasvilla, leväkkö (Scheutzeria palustris) ja raate (Menyanthes trifolia-ta).

NevaHarjanteiden välisissä painanteissaon avoimia puuttomia soita. Oligotro-fista kalvakkanevaa edustavilla alu-eilla kasvaa tupasluikka (Trichopho-rum cespitosum), mutasara, suokuk-kaa (Andromeda polifolia), rah-kasaraa (Carex pauciflora), tupasvil-la ja luhtavillaa (Eriophorum angusti-folium), leväkköä sekä pyöreä- japitkälehtikihokkia (Drosera rotundifo-lia ja D. anglica). Pohjalla mm. kal-vakkarahkasammal (Sphagnum pa-pillosum), vajorahkasammal (Sphagnum majus). Nevalla on hieman rimpipintaa,jolla esiintyy paakkurahkasammal (Sphagnum compactum) ja sirppisammalta(Warnstorfia sp.).

Lähellä puroa sijaitsevilla neva-osuuksilla on rimpistä oligotrofistasuursaranevaa enemmän. Lajistoonkuuluu esim. tupasvillaa ja rantaluik-kaa (Eleocharis palustris) sekä hen-tosuolake (Triclochin palustre).

Osa nevoista on karurimpistä kal-vakkanevaa, jossa esiintyy kutakuin-kin samoja lajeja kuin edellä, muttarimpipinnan osuus on suurempi.

Kuikankosken lähellä suunnittelualu-een itäosassa on hyvin rimpistä ne-vaa, erityisesti raatetta esiintyy rimmissä.

Kangasmetsäsaarekkeiden rajaamat, lampien ympärille sijoittuvat neva-alueetmuodostavat maisemallisesti viehättävän alueen.

PuronrantakorpiPuron rannassa on pienialaisesti korpea (luhtaista ruohokorpea). Puustoon kuulu-vat kuusi, mänty ja koivu. Pensaskerroksessa esiintyy pohjanpajua (Salix lap-ponum) ja katajaa. Monilajisessa kenttäkerroksessa on mustikkaa, ruohokanuk-kaa, lakkaa, kultapiiskua (Solidago virgaurea), kurjenjalkaa (Potentilla palustris),raatetta, riidenliekoa (Lycopodium annotinum), metsätähteä (Trientalis europaea),mesimarjaa (Rubus arcticus), korpiorvokkia (Viola epipsila), herttakaksikko (Listeracordata), metsäkorte (Equisetum sylvaticum), harmaasaraa (Carex canescens),



tupassaraa (Carex nigra subsp. juncel-la), riippasara (Carex magellanica) se-kä pallosaraa. Paikoin on pajuluhtaapieninä aloina.

Lisää alueen luonnon monimuotoisuut-ta. Voisi olla metsälain tarkoittama eri-tyisen tärkeä elinympäristö (ruoho- jaheinäkorvet), mutta ei kovin edustava.Pienialainen. Alueelle ei suositella ra-kentamista.

PajuluhtaPohjanpajuvaltaista pajuluhtaa esiintyy kapealti läntisen rajapuron varressa. Poh-janpajukoissa esiintyy erityisesti tupassaraa, lisäksi vaihtelevasti mm. suo-orvokki(Viola palustris), rantamatara (Galium palustre), kurjenjalka, mesiangervo (Filipen-dula ulmaria), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), rönsyleinikki (Ranunculus repens),luhtavilla, jouhisara (Carex lasiocarpa) ja jouhivihvilä (Juncus filiformis), riippasara,juurtosara (Carex chordorhiza), vesisara (Carex aquatilis), nurmilauha (De-schampsia cespitosa). Pohjalla esiintyy mm. rahkasammalia ja korpilehväsammal-ta (Plagiomnium ellipticum). Paikoin tämän kuvin sisällä on myös on hyvin pienia-laisesti nevaa, saraluhtaa sekä korpea. Puron pohjoisemmalla osuudella pajuluh-taa on paikoin leveältikin pohjoisessa. Lajistoa rikastuttaa tähtitalvikki (Monesesuniflora).

PuronrantalehtoPienialaisen, varjoisan puronrantalehdon puus-toon kuuluu kuusta, koivua ja harmaaleppää (Al-nus incana). Kenttäkerroksessa esiintyy met-säimarre (Gymnocarpium dryopteris), kurjenjal-ka, ruohokanukka, mustikka, puolukka, metsä-korte, kultapiisku, nuokkutalvikki (Orthilia secun-da), harajuuri (Corallorhiza trifida), riidenlieko,isokarpalo (Vaccimium oxycoccos), harmaasara,jouhiluikka, rentukka (Caltha palustris), mesian-gervo, kurjenjalka sekä raate. Pohjakerroksessaesiintyy mm. lettolehväsammalta (Rhizomniumpseudopunctatum). Paikoin on pieniä rah-kasammallaikkuja.

Hyvin pienialainen, lajistollisesti vaatimaton leh-tolaikku. Lisää alueen luonnon monimuotoisuuttaja vaihtelevuutta. Voisi olla metsälain erityisen tärkeä elinympäristö (mutta hyvinpienialainen). Ei suositella rakentamista.

LähteikköPienialainen, viehättävä (mesotrofinen)lähteikkö, jonka lajistoon kuuluu mm.pohjanhorsma (Epilobium horneman-nii), metsäkorte, särmälähdesammal(Philonotis seriata), otasammal (Cal-liergonella cuspidata), kultakuirisammal(Sarmentypnum sarmentosum) sekä(Palustriella falcata).

Lisää alueen luonnon monimuotoisuut-ta ja tuo oman pienen lisänsä sisäiseen



lähimaisemaan. Metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. Vesilain luon-totyyppi. (Vaikka Pohjois-Suomessa lähteisyys ja luonnontilaiset lähteet yleisempiäkuin maan eteläosassa.) Alue ei sovellu rakentamiseen.

VesiuomatLuoteeseen johtavassa, mutkittelevassa, puromaisessa Väätimönjoessa esiintyyvaihtelevasti ranta- ja vesikasvillisuutta. Lajistoon kuuluu rentukkaa (Caltha palust-ris), pullosaraa, palpakkoa (Sparganium sp.), rantaluhtalitukkaa (Cardamine pra-tensis subp. palusoda) sekä vesisammalia. Pohjoisella puron leveämmällä osallaesiintyy rentukka hyvin runsaana. Paikoin on pieniä suvantoja ja pienen pieniäkoskikivikoita, jotka tuovat maisemal-lista lisäväriä puron ranta-alueille.

Virkistysalueen rannassa suunnitte-lualueen pohjoisen ja eteläisen osanvälissä on Kuikankoski. Molemminpuolin vesiuomaa on kuusikkoa jaaivan rannassa pajukkoa, pohjanpa-jua ja kiiltoppajua (Salix phylicifolia)ja saraikkoa. Lajistoon kuuluvat vaih-televasti pieninä laikkuina mm. pal-losara, harmaasara, vesisara, joka-paikansara (Carex nigra), jouhiluik-ka, rantamatara sekä mesimarja.

Vesiuomat tuovat vaihtelua suunnittelualueen maisemaan. Väätimönjoki tuo pai-koin vaihtelua suunnittelualueen luonnonmaisemaan ja Kuikankoski on erityisenmerkittävä nykyisen virkistysalueen lähimaisemassa.

4.6 Eläimistö

Alueen eläimistöstä ja linnustosta ei tehty varsinaista erillisselvitystä. Maastossa eihavaittu erityisiä jälkiä tai jätöshavaintoja. Porotalouden harjoittaminen alueella nä-kyi metsäkasvillisuudessa jäkälien puuttumisena.

5 YHTEENVETO

Suunnittelualueen maasto on kumpuilevaa. Harjanteet ovat kangasmetsävaltaisia.Painanteet ovat soistuneet. Suot edustavat pääosin karuja avoimia nevoja ja rä-meitä.

Alueen huomattavin luontokohde on lähteikkö, joka on sekä metsälain tarkoittamaerityisen tärkeä elinympäristö että vesilain mukainen luontotyyppi. Vaikkakin Poh-jois-Suomessa luonnontilaisten lähteiden osuus on suurempi kuin Etelä-Suomessa. Lähteikön alue ei sovellu rakentamiseen.

Muita suunnittelualueen luonnon monimuotoisuutta lisääviä ja luonnonmaisemaamonipuolistavia kohteita ovat puronrantakorpi ja puronrantalehto luoteeseen johta-van puromaisen Väätimönjoen varressa. Itse vesiuoma tuo paikallisesti pientä mai-semallista lisäväriä. Näille alueille ei suositella rakentamista.

Myös Kuikankoski on merkittävä nykyisen virkistysalueen lähimaisemassa ja Kan-gasmetsäsaarekkeiden rajaamat, lampien ympärille sijoittuvat neva-alueet muo-dostavat maisemallisesti viehättävän alueen.



Merkittäviä näkymiä avautuu harjanteilta Vaajärvelle, Kuikka -järvelle ja Timisjär-velle sekä Heinälammille.

AIRIX Ympäristö OyTampereella 14.9.2007

Sanna TolonenBiologi, FM

LÄHTEET

Eurola, S., Huttunen, A. & Kukko-oja, K. 1995: Suokasvillisuusopas. Oulanka Re-ports 14. Oulanka Biological Station. Oulun yliopisto. Oulu.

Kirjeenvaihto 8.6.2007. Tolonen / Heidi Kaipainen, Suomen ympäristökeskus.

Kirjeenvaihto 11.6.2007. Tolonen / Tuomo Ollila, Ylitarkastaja, Metsähallitus, Luon-topalvelut.

Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Maisemanhoito. Mietintö 66/1992. Maisema-aluetyöryhmä. Ympäristöministeriö.

Maaperäkartta http://geotieto.gtk.fi 2007

Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsä-lehtikustannus. Tapio. Hämeenlinna.

Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri pohjolan kasvio. Tammi. Helsinki.

Posion kunnan Vaajärven ja Timisjärven rantaan sijoittuvan ranta-asemakaava-alueen perinnebiotoopit ja jokihelmisimpukkaesiintymät. 8.6.2007. Vastaus (LAP-2007- L-327 -254). Lapin ympäristökeskus.

Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajienuhanalaisuus 2000. Uhanalaisten lajien II seurantaryhmä. Ympäristöministeriö,Suomen ympäristökeskus, Helsinki.

Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi – kaavoituk-sessa, YVA -menettelyssä ja Natura -arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomenympäristökeskus.

Valtion ympäristöhallinnon ympäristötietojärjestelmä Hertta, 3.7.2007.

www.ymparisto.fi

luontos rantakaira rak posio 140907paikkatieto.airix.fi/tietopankki/posio/ranta_asemakaava/... ·...

Documents