luku 1 - kv.mpsmediasuite.comkv.mpsmediasuite.com/vu2_2011/assets/image/r9789526749112.pdf · set...

Luku 1

Antiikin maailmankartta

Sammon ryöstön pilvivene

Alisen eläinrata, keskisen kuunkierros ja ylisen kiintotähdet

Kalevalan Sisältö

Kalevalan tähtimaailma

KALEVALAN TÄHTIMAAILMA • 15

Kalevala on hämmästyttävä jär-

jestelmällisyydessään ja elä-

män kaikkien ulottuvuuksien

kuvauksessa. Numerot, jumal-

ten nimet ja urotyöt ovat sopusoinnussa kes-

kenään. Kalevala sisältää avaimet moneen

ulottuvuuteen, johonkin mitä Elias Lönnrot aa-

visti. Lönnrot tulkitaan usein vanhoilliseksi. Mi-

ten kaukana tämä onkaan uteliaasta nuoresta

Lönnrotista! Hän tuntui viihtyvän huonosti van-

haoppisessa kirkollisessa liturgiassa. Valamon

luostarissa vierailu oli hänelle ahdistuttava ko-

kemus.

Oppinut pappikin hän kyllä oli ja saarnas-

tuoli oli ahkerassa käytössä elämän ehtoolla.

Viimeiset kymmenen vuotta elämästään Sam-

matissa hän piti yllä omalla vuorollaan kirkon

toimintaa saarnaten, kun Sammatin kappelioi-

keudet oli peruttu. Eräässä Sammatin kirkon

saarnassa Lönnrot totesi:

”Jokainen, joka seuraa omaa tähteään – kuten vierasta uskontoa edustavat itämaan tietäjät – löytää itsensä lopulta seimen lap-sen ääreltä. Siellä jokainen ihminen kohtaa syvimmän kutsumuksensa.”

On kuin tarina kolmesta itämaan tietäjästä si-

sältäisi tiedon iättömästä kolminaisuuden sano-

masta, johon niin usein tässä kirjassa palataan.

Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ovat

osa kolminaisuuden oppia, johon kristinusko-

kin perustuu: Isään, Poikaan ja Pyhään Hen-

keen. Tähdissä on tieto. Lönnrot tiesi hyvin,

että seimi eli hevosten juottokaukalo symbo-

loi taivaan ylimpiä tähtiä. Sammatin hautaus-

maalla Elias Lönnrotin hautamuistomerkkinä

on obeliski, johon on hakattu nimen ja suo-

malaisten kansallissoittimen, kanteleen, lisäksi

vain tähti.

Lönnrotilla oli vaikuttimenaan iättömästä

totuudesta kertominen. Hänen yliopistokoulu-

tuksensa juuret ovat kreikkalaisissa tarustoissa

ja juuri uudelleen löydetyssä Egyptin kulttuu-

rissa sekä sen aarteissa. Tässä kirjassa etsitään

yhteyttä Kalevalan sankarihahmojen ja tai-

vaan tähdistöjen välillä. Tähdistöillä on omat

ominaispiirteensä kuten Kalevalan hahmoilla.

Kreikkalaisilla jumalat temmelsivät tähdistöissä

ja niin tekevät Kalevalan sankaritkin. Jo Kale-

valan ensisäkeistä voidaan löytää tähtitaivaan

sikermät. Voisiko ”vyö vanhan Väinämöisen”

olla muuta kuin tuo taivaalla loistava mahtipon-

tinen tähdistö, Orion, ja sen kolmen keskustäh-

den muodostama vyö?

Suomalaiset näkivät sumerien lailla tähtitai-

vaalla meriä ja jokia. Nämä olivat yhteydessä

16 • KALEVALA – MATKAOPAS TÄHTIIN

vedenjumalaan, Väinämöiseen, joka Orionin

lailla hallitsi suurta taivaallista merta, eläinra-

taa. Paltamossa tiedetään kertoa Rovasti K. J.

Aejmelaeuksen muistiinpanemassa Auringon

ja kuun päästö -runossa Väinämöisestä:1

”Hän tunsi johonkuhun määrään tähtien, kuun ja auringon eli päivän juoksut, jonka tähen yksinkertaiset, jotka piti häntä Puo-li-Jumalana, myös uskovat hänen päästä-neen auringon eli päivän kalliosta ja kuun kehästä. Hänen nimeltänsä mainitaan vielä

Kuva 3. Orion.


yhtä taivaan merkkiä eli tähteikkötä Väinä-möisen Viitakkeeksi (eli Viikatteeksi). Kuin linnut tulivat keväällä etelästä takaisin tälle maalle, pani hän muistoonsa kuinka paljon aikaa kunkin linnun tulosta oli kesään. Hä-nen Maan-miehensä, joilla ei ollut tietoa Ju-malan sanasta, eikä muuta ylös-valistusta, uskovat sentähen että hän lintujen viserte-lemisestä ymmärsi sen ja että hän puhui lin-tujen kanssa.”

Väinämöinen saattoi käsittää Väinämöisen Vii-

katteen eli Orionin ohella myös Kaksoset, joita

ei aina tähdistöinä erotettu Sumerissa, länsi-

maisen kulttuuri kehdossa. Väinämöisellä oli

veljespari Ilmarinen. Ilmarisen ahjona on kautta

vuosituhansien ollut Otava, joka pyörittää täh-

titaivasta ympäri pohjannaulaa, Pohjantähteä.

Otava takoo ajankulun ja ylläpitää järjestys-

tä. Otava on suunnannäyttäjä elämässä. Otava

takoo myös tähtitaivaan liikkeen Pohjantähden

ympäri. Kaisa Vilhunen, Ruotsin Vermlannin

metsäsuomalainen runontaitaja ja parantaja,

kertoo, että pohjoisessa on Pohjantähti, joka

ei ikään muutu paikaltaan. Se on asuntatähti.2

Pohjantähden toinen nimi on Pieni karhu, paik-

ka jossa karhunpoikaset viettävät talviaan. Ja-

kuutit uskoivat yltäkylläisyyden lähteen olevan

tällä maan navalla. Pohjantähti lepää paikallaan

ja oli Kalevalaisille rauhan tyyssija. Kaisa Vilhu-

nen oli kielitutkijan ja runojen tallentajan Lauri

Kettusen epäilyn mukaan salaisen koulun op-

pilaita todeten: ”Hyvä niinkin, että tiedoista,

joita ilmoille on pirahdellut, näkyy edes pilkah-

duksia esivanhempain salatuista maailmoista.”

Kaisa saikin kuulla Kalevalaa ja tähtitaivasta

koskevan salatun tietonsa opettajaltaan Puro-

Juholta. Kaisan opettajan Puro-Juhon mukaan

tätä tietoa ”kaikkien peä ei pitele”, eli moni

Kuva 4. Otava.


asia menee asiaan perehtymättömältä yli ym-

märryksen.

Seurattaessa Orionin tai Väinämöisen vyötä

oikealle vastassa on Härän tähdistö ja sen kirk-

kain tähti Aldebaran. Aldebaran on arabiaa ja

merkitsee ”näyttää tietä”. Tähti näyttää tietä

oikealle Seulasiin. Assyriologi Knut Tallqvistin

mukaan babylonialaisilla Seulaset ja Härkä kuu-

luivat myös usein samaan tähdistöön.3 Seulaset

olivat elämän antaja, joka hallitsi kuueläinrataa.

Kuu kuvaa elämän kiertokulkua ja elämän säi-

lyttävää voimaa. Seulaset nousivat esiin syksyl-

lä ja olivat näin talven kylmien tuulten antajia.

Uno Harva kertoo, miten jakuteilla taivaankaari

oli suuri telttakangas, johon tähdet muodosti-

vat reikiä:

”Kun siis taivas on teltanpeitteen kaltainen suojus, joka suuren paalun tai pylvään va-raan pingoitettuna leviää yli maan, on ym-märrettävää että tähdet tuolloin ovat olleet

ainoastaan jonkinlaisia reikiä tuossa peit-teessä. Pahin reikä on ollut Seulasten muo-dostama aukko, josta maan päälle on us-kottu virtaavan tuulta ja kylmää.”4

Orionin yläpuolella on Ajomiehen Auriga-täh-

distö ja sen kirkkain tähti, Capella. Capella on

yhdistettävissä taivaan paimeneksi, Jaakobiksi.

Ajomies kuvataan usein miekaksi, tosin hyvää

tuovaksi. Ajomies matkaa pitkin Linnunrataa.

Orionista vasemmalle näkyy iltataivaalla tal-

ven kynnyksellä tähtitaivaan kirkkain tähti, Ka-

levantähti Sirius. Tähdistön nimi on Iso koira.

Koira on kotieläin, jonka tehtävänä on vahtia

kotia. Sirius on läheinen seuralainen maan alai-

sille, Manalalle. Koirat ovat Manalan vahteja.

Voimme myös nähdä tähtitaivaalla Siriukses-

ta ylös Orionin vyölle ulottuvan sauvan. Siksi

Orionin vyötä kutsutaan myös sauvatähdiksi.

Orionista ylös vasemmalle ovat Orionille lähei-

set Kaksoset, jotka ovat talven yössä dioskuri-

Kuva 5. Eteläinen tähtitaivas.


kuninkaat Castor ja Pollux. Kaksoset ovat tun-

nettuja seikkailijoita, joiden on joskus kuitenkin

vaikea päättää, minne kulkea. Kansanrunouden

kerääjä Iivar Kemppinen rinnastaa nämä oma-

kustanteisessa kirjassaan Suomalainen myto-

logia veljespariksi Väinämöinen ja Ilmarinen.5

Kaksoset viitoittavat hevosellaan tietä Linnun-

radan suunnassa. Väinämöinen (Orion mukaan

lukien mahdollisesti Kaksoset) ohjasi alun perin

pilvivenettä tai taivaallista ajovaunua Otavaa.

Kaksoset on liikkuvainen kuin Linnunradan toi-

sella laidalla paistava Joukahaisen kauas kur-

kottava Joutsenen tähdistö. Seuranaan Joutse-

nen kirkkaimmalla tähdellä Denebillä (= Deneb

Adige) on kesäkolmion Lyyran tähdistön Vega

ja Kotkan (Hanhen) tähdistön Altair.

Äänisen alueen lähes 1300 kalliomaalauk-

sesta kolmasosa esittää Joutsenta. 5000 vuotta

sitten Joutsenen tähdistö oli enemmän vaaka-

suorassa. Syysiltana Joutsen osoitti kohti länt-

tä ja keväisenä iltana kohti itää. Joutsen lensi

samansuuntaisesti kuin mustat linnut keväällä

ja syksyllä, jotka Lönnrot nimitti ensimmäisenä

muuttolinnuiksi.

Kalevalassa puhutaan toistuvasti niemen

kolmesta neidosta. Miten upeat mittasuhteet

Tuonelan Lintukoto saakaan, kun Taivaan tyys-

sija on kesäkolmion kolme neitosta! Etnologi ja

sittemmin ensimmäinen suomen kielen profes-

sori, mutta varhain 39-vuotiaana tuberkuloosiin

menehtynyt Matias Aleksanteri Castrén sa-

maistaa toisiinsa Tapion vaaran ja Hiiden linnan

ja näin myös Hiitolan eli Tapiolan kolme tytärtä.

Vasta kristinusko käänsi Hiiden asuinsijat pelot-

taviksi. Kesäkolmio on epäsymmetrinen niin,

että matka Joutsenesta Lyyran Vega-tähteen

on lyhyempi kuin matka Kotkan Altair-tähteen.

Antiikissakin tunnettiin hyvin tämä epäsymmet-

rinen kolmio, jonne Dionysoskin härkävankku-

reissaan oli matkalla pitkin Linnunrataa. Dionys-

os oli viinin jumala, mutta hänen härkänsä oli

itse Linnunrata ja matka taittui kohti kesäkolmi-

on tähdistön neitosia, kun kesäkolmio on Lin-

nunradan päässä. Dionysoksen härkävankkurit

on kuvattu upeasti suomalaisten arkeologien

tutkimassa Lucretiuksen talon vierashuonees-

sa Rooman ajan Pompeijissa. Linnunrataa on

kutsuttu myös nimellä mesikaari tai ukonkaa-

Kuva 6. Joutsenen tähdistö. Aspin, 1825, Image courtesy History of Science Collect-ions, University of Oklahoma Libraries; copyright the Board of Regents of the University of Oklahoma.


ri Lönnrotin toimittamassa Suomen kansan

arvoituksia -kirjassa vuodelta 1844. Kolmion

tähdistä Linnunradalla on Joutsenen tähdis-

tön Deneb, joka on näin itseoikeutettu hiitolan

metsän valtiatar Mielikki. Hän ei suinkaan hallit-

se vain metsiä vaan myös taivaanvuoren Lintu-

kotoa. Kesäkolmion kärkenä kuvassa 7 alhaal-

la vasemmalla on Kotkan Altair, joka on paitsi

Ison Tammen eli Linnunradan kaataja myös Ai-

no. Oikealla on Lyyran Vega, jolla tähtitaivaan

yhtenä kirkkaimpana tähtenä lienee suuri roo-

li Kalevalan Annikkina. Niemen kolme neitoa

ovat Mielikki, Annikki ja Aino.

Annikki, Vega, loistaa kolmion oikeassa ylä-

kulmassa yksinäisenä alkukevään iltana itä-

taivaalla. Annikki on Ilmarisen sisar. Otava Il-

marinen ja Lyyran Annikki ovat näin komea

tähtitaivaan sisar- ja veljespari. Mielikillä, De-

neb, oli poika Joukahainen, josta Joutsenen

tähdistö saa myös nimensä (Joukhainen=

Joutsen saamen kielellä). Mielikin mies Tapio

on metsän kuningas. Mielikin uhkuvista rinnois-

taan saadaan synnytettyä myös rauta. Lapsen-

kin oli turvallista matkata tätä Hiiden tietä ku-

ten nähtiin johdannon lapsen tuutulaulussa.

Joukahaisen sisko Aino on Kotkan tähdistön

Altair. Ukkona Kotkalla on Jupiter, joka saattoi

myös vierailla Mielikin luona. Jupiter on tun-

netusti salamoiden jumala, kuninkaallinen kot-

ka seuranaan. E. N. Setälän kauniisti kuvitettu

ja mahtipontinen eepos Sammon arvoitus si-

sältää kuvitusta myös kolmesta tyttärestä. Nie-

Kuva 8. Kolme neitoa, Sammon arvoitus -luku.

Kuva 7. Taivaan kesäkolmio.


men kolme neitoa ovat tuttuja kreikkalaisten

taiteiden ja tieteiden jumalattaria, joiksi myös

taiteilija Kalle Carlstedt heidät rinnastaa E. N.

Setälän Sammon arvoitus -kirjan kuvituksissa.

Saunan pesijä, Tapiolan piika mutta myös Ilma-

risen sisar on ainokainen Annikki, Vega, jolla

on kantele tai kanteleen kantamuoto jouhilyy-

ra kädessään. Miten kaunista onkaan harpun ja

jousilyyran sävel. Väinämöiselle kilpalaulannas-

sa lupautunut Joukahaisen sisar Aino/Ainikki

on Carlstedtin kuvituksissa taitava salamoiden

paukkeiden tahdissa lyövän rummun soittaja.

Mielikki on esitetty tieteiden ja taiteiden neito-

na, Pallas Athenena.

Antiikin maailmankartta

Kalevalan taivaankannella on juurensa antii-

kin uskonnoissa, jotka perustuivat kristinuskoa

selkeämmin taivaankannen järjestykseen. Ny-

kyajalle on jäänyt kuvauksia maailman järjes-

tyksestä neljännen vuosisadan loppupuolen

neoplatonistin Macrobiuksen kertomina. Kale-

valan eri vuodenaikojen juhlat nivoutuivat vas-

taavasti käytössä olleeseen kuu- tai aurinkoka-

lenteriin. Kuukaudet tahdittivat kalevalaisen

elämää aivan samoin kuin antiikissa. Astrologi-

an historian kirjoittanut tutkija Tim Tester kuvai-

lee kirjassaan A History of Western Astrology

maailmankarttaa Thema Mundia.6 Hellenistisen

astrologian Thema Mundi -maailmanhoroskoo-

pissa planeetat sijaitsevat hallitsemissaan kuu-

kausissa ja astrologisissa merkeissä, kuten ohei-

seen kuvaan on merkitty.

Kaikissa entisajan astronomisissa tai ast-

rologisissa tarkasteluissa havainnoitsijan aja-

tellaan olevan keskellä ja taivaan horisontin

vaakatasossa. Kuvassa vasemmalla on itäinen

horisontti eli suunta, josta aurinko nousee, ja

oikealla läntinen auringonlaskun horisontti,

kun havainnoija itse on asetettu keskelle ku-

vaa. Tärkeä osa myöhempää sampo-tulkintaa

onkin kokea idän aamurusko personoituneena

hahmona Kalevalassa. Tämä ajattelu palautuu

antiikin ajan maailmankäsitykseen. Maailma

syntyi kuvitteellisena päivänä, jolloin Osmo

Pellonpekoksi myöhemmin rinnastettava Rapu

oli itäisellä taivaalla. Runonlausuja Kaisa Vilhu-

sen mukaan ”Osmo asuu lonteilla”.7 “Lonteil-

la” on ymmärrettävissä alanteiksi tai lonkaksi

eli pilvimöhkäleeksi, mutta myös idän aamun-

kajoksi. Lontti tai lokki on kansanrunouden

tutkijan Iivar Kemppisen mukaan sotkeutunut

kansanrunoissa useimmiten esiintyvään Luo-

tola-sanaan, jonka kantasanana on luoto eikä

luode.8 Kemppinen pitää lokkia aamunkajona

tukeutuen Setälän kielellisen tutkinnan päätök-

siin: ”Lokki on taivaan kajo, aamun sarastus.”

Näin ”maailman syntyessä” heinäkuun merkki,

Rapu Y, on nousussa (kuvassa vasemmalla).

Ylhäällä oli Päivän poika, Otava-Oinas, joka sai

ensimmäisen eläinradan merkin aseman.

Huhtikuun Oinas E on keskitaivaalla. Oi-

naan asettumista keskitaivaalle juhlittiin mm.

Kuva 9. Thema Mundi -maailmankartta.


Egyptissä Niilin tulvan ajoittuessa samoihin ai-

koihin.

Maailmankartassa ylhäällä on näin eteläinen

tähtitaivas Oinaaseen suuntautuneena ja al-

haalla pohjoinen. Kutakin huonetta maailman-

kartassa vastaavat 12 eri kuukautta ja astrolo-

gista eläinradan merkkiä, joilla on kullakin oma

planeettahallitsijansa. Maailman synnyn kohtu-

na horoscopus on siis keskikesä Rapu Y, jona

hetkenä syntyy myös kuu 4. Maailmankartassa

on vaakasuoran horisontin tasolla tai alapuolel-

la, yön puolella, seitsemän kuukautta ja eläin-

radan merkkiä ja näitä hallitsevat planeetat.

Rapua seuraa itäisen horisontin alapuolella au-

rinko 3, johon voidaan liittää Kalevalan Viran-

kannos, Leijona U. Maailmansynnyn hetkellä

aurinko on näin siirtymässä päivänvalon puolel-

le, koska Leijona on Rapua seuraava merkki, jo-

ka nousee esiin horisontista. Suomalaista Egriä

vastaavaa Neitsyttä I hallitsee tuulispää Mer-

kurius 5. Köngäksen Vaa’an lokakuun merkissä

O sijaitsee Lemminkäinen, Venus 6. Taivaan-

takoja Ilmarista vastaa Roomalaisten Mars-ju-

mala 7marraskuun Skorpionissa P. Joulukuun

Jousimiestä { hallitsee salamaniskijä Ukko eli

Jupiter 8. Jäljelle jää Saturnus 0 vaeltamas-

sa talven merkissä, Kauriissa }. Kullekin kesän

(heinä-, elo- ja syyskuu), syksyn (loka-, marras-,

ja joulukuu) ja yhdelle talven kuukaudelle (tam-

mikuu) löytyi näin oma antiikin ajan tunnettu

planeettahallitsijansa.

Testerin mukaan Babylonialainen luomista-

rina ajalta 2200 eKr. kertoo saman tarinan kuin

mitä länsimaisen astrologian maailmankartta

kuvaa. Marduk eli Mars halkaisee Lohikäär-

meen pitkittäin niin, että eläinradan yläpuoli

Kaksosista Kauriiseen on päivän puolella hori-

sontin yläpuolella. Horisontin alapuolen muo-

dostavat eläinradan tähdistöt Jousimiehestä

Rapuun. Vastaavalla tavalla myös Egyptin Den-

deran tähtitaivaan kuvauksessa Rapu ja Kauris

muodostavat eläinradan vedenjakajan (kuvas-

sa 10 jana 30 astetta kallellaan Linnunradasta).

Kalevalassa Väinämöinen halkaisee kirvellään

Ison hauen moneen kertaan. Iso hauki on help-

po yhdistää eläinrataan, mutta halkaisukohtana

lienee hauen eli Skorpionin tähdistö Linnun-

radan päässä, joka vuosituhansia sitten osui

myös talvipäivänseisauksen aikaan. Rapu syn-

nyttää, Skorpioni aiheuttaa kuoleman ja Kauris

saattaa maanalaiseen. Rapu käsitetään univer-

saalisti elämän tuojaksi. Sen sijoittaminen nou-

sevan auringon itään kuvaa auringonnousun

merkitystä antiikissa ja Kalevalan kansoilla. Jo-

kainen päivä synnyttää uuden mahdollisuuden.

Sumereilla auringonnousu aloitti myös koko-

naan uuden vuorokauden. On hyvin mahdollis-

ta, että kalevalaisetkin aloittivat uuden päivän

auringonnoususta eivätkä suinkaan keskiyöstä.

Tämä korostaa entisestään auringonnousun,

aamunkajon, merkitystä.

Suomalaisen kansanrunoustieteen perus-

tajan ja ensimmäisen professuurin viranhalti-

ja Julius Krohn (Kaarle Krohnin isä) ja kansan-

runouden tutkija Eliel Aspelin (myöhemmin

Aspelin-Haapkylä) kuvasi sammon aurinkona,

jossa nimenomaan päivän eri vaiheet kuten

auringonnousu ja lasku saivat personoituneen

hahmon. Aspelin viittaa kirjassaan Kalevalan

Lokki on taivaan kajo, aamun sarastus.


tutkimuksia vuodelta 1882 myös runoihin, jot-

ka kuvaavat sampo-tarinoita osana auringon

päivittäistä liikettä. Nämä kuvaukset on hyvin

yhdistettävissä antiikin maailmankartan käsityk-

siin. Neito kertoo laulaen:9

Annoin kättä auringolle,annoin auringon pojalle,kumpi ehti ennen noustakumpi ennen ennätelläneitonenko, päivynenkö?

Neito aamunrusko ehti ennen päivyttään, kuten

aurinko nousee idästä ja saavuttaa keskipäiväl-

lä auringon pojan aseman. Neito otti kuiveet

(kuivaamaan pannut vehnät) kiukahasta aurin-

gonnousun merkiksi (sammon jauhomylly), seu-

loi ne, valoi ne vakkaan (sammon rahamylly),

vei ne huhmarhuoneeseen ja jauhoi vakan täy-

den (sammon suolamylly). Myöhemmin näem-

me, miten nämä sammon luonnin ajan hetkien

myllyt aamunkajosta keskipäivään ovat perua

sumerien almanakasta. Keskipäivän hetken jo

mentyä neito tähystää kuuta. Thema Mundissa

valmistaudutaan keskipäivän jälkeen auringon-

laskuun ja iltaan, jolloin kuu kulmiaan ylentää.

Meni katson päivyttään,tähystämään kuutamoistaan,viel ei päivyt päätä nosta,kuu ei kulmia ylennä.

Jos aamua kuvaa neito ja keskipäivää Päivän

poika, niin iltaa ja yötä kuvaavat varpaat ja jalat.

Sääret sängystä näkyvät,varpahaiset vaipan alta,jalat viljot vuotehesta,kyljet kyllin kattahesta.

Aamun kevään ja illan syksyn sadonkorjuulla

oli oma suojelijansa. Maija, Egrin ajan hallitsija,

suojeli syksyä. Häntä vastasi Egyptissä juma-

latar Isis, joka oli kuolleen Osiriksen vaimo ja

keskipäivän Horuksen äiti.10 Hathorin temppe-

lin Denderan tähtitaivaalla Neitsyt pitää kädes-

sään vehnäistä lyhdettä Ceres/Spica-tähteä.

Ceres suojeli elokuun sadonkorjuuta. Elokuun

täysikuu oli siis Maijalle omistettu.

Viimeisenä vaiheena päivän kierrossa on ai-

ka keskiyöstä aamuun. Tänä aikana neito palaa

sisään, keritsee karitsan, karstaa villat ja kehrää

ne langoiksi. Näin alkaa taas uusi päivä: Vas-

ta päivä päätä nosti, kuu kohotti kulmiaan.

Nämä neljä vaihetta vastaavat nuoruutta (aa-

munkajo), keski-ikää (keskipäivä), vanhuutta

(auringonlasku) ja viimeisiä elinvuosia (keski-

yö) ja vielä neljää vuodenaikaa. Näin antiikin ja

Kalevalan elämänfilosofia oli syklinen.

Sammon ryöstön pilvivene

Sammon ryöstössä matkataan pilviveneellä.

Mikä on tuo taivaalla matkaava pilvivene, jos

sampo kerran haetaan paistamaan taivaan-

vuorten kätköistä Otavasta päivän taas pide-

tessä talven jäljiltä? Tutkija I. L. Petrukhinin11

mukaan niin skandinaaveilla kuin Oseaniankin

kansoilla symbolit ovat yhteneväiset: pilvive-

neen linnunomainen keula muodostaa portin

yliseen, keskellä on maailmanpuu ja perä jät-

tää vanansa aliseen. Keula on kuin uusi aamu ja

keskipäivänä taivaan halkoo suuri purjeen mas-

to, maailmanpuu. Pilviveneen keskellä on Ota-

va mastopuineen. Keulan pää on Otavan katti-

lan jatkeen suunnalla. Veneen suunta on kohti

kesää ja etelää. Isona Karhuna Otava taasen

tallustaa kohti talvea ja pohjoista. Kalevalassa

on hajanaisia otteita Pilviin ryöstetyn -runon

kertomuksesta eli pilviin ryöstetystä tyttärestä.

Voimme Kalevalan Sammon ryöstössä nähdä

samoja kuvauksia kuin Pilviin ryöstetyn runos-

sa. Sammon ryöstö -runot eivät olleetkaan niin


laajalle levinneitä kuin sammon taonta -runot ja

niille voidaan löytää useita muita rinnastuksia.

Pilviveneellä pelastetaan aamunkajon tytär.

Maijan tytär on ryöstetty kuten sampo talven

ajaksi. Pilvitytön runoista vertailun tehnyt folk-

loristikko Aarne Anttila12 toteaa, että yleisim-

missä tulkinnoissa viisi tytärtä lähtee vihille ja

Maijan tyttäristä yksi jätetään kotiin. Tämä ko-

tiin jätetty Maijan tytär on rinnastettavissa An-

dromeda-tähdistöön, joka liian kauniina saa

muut jumalat kadehtimaan ja jättämään hänet

rannalle merihirviön saaliiksi. Kreikkalaisessa ta-

rustossa Andromeda on vaalea kaunis nainen,

ja kuninkaan vaimo Hera (Kassiopeia) tulee hä-

nestä mustasukkaiseksi. Kostoksi Andromeda

sidotaan kallioon meren rantaan merihirviön

saaliiksi. Perseus kuitenkin pelastaa hänet. Hin-

duilla on vastaava aurinkomyytti, jossa Andro-

medan nimikin on hyvin läheinen ”Antarma-

da”. Sanskritinkielisissä teksteissä Antarmada

sidotaan kallioon vierellään kala.13 Seulasten

esiinnousu yhdessä auringon kanssa keväällä

kuvasi kevätkauden alkua. Seulasten jälkeen

taivaalle nousi esiin pian myös Andromedan

tähdistö. Myös auringonlaskun aikaan syksyllä

Seulaset nousivat esiin horisontista.* Kaleva-

lassa aamunkajo Marketta on enemmän sidok-

sissa Otavan liikkeisiin. Andromedan ilmesty-

minen taivaalle ei ole niin selkeää pohjoisessa

kuin etelämpänä jossa tähdistöt nousevat jyr-

kemmin esiin horisontista. Taivaalla syksyn

Maijan tytär, Marketta, oli jäänyt kiinni pääs-

tään: ”En mie pääse, emosuieni: pilvi päästä-

ni pitävi, pilven poika polvistani. Hattarainen

hiuksistani (hartioista).” Pilvenä lieenne Ota-

va-pilviveneen purje. Maijan tytär on varastettu

ylös taivaaseen hiuksistaan kiinni: ”Pilvi pitää

hiuksistani, hattarainen hartioistani, pilven

poika polvistani.” Jälleen tulkinnat voidaan

ottaa taivaalta, vaikka kansanrunouden tutki-

jat eivät rinnastuksissa olekaan olleet näin suo-

rasukaisia. Pohjois-Siperiassa kerrotaan, miten

taivaallinen hirvi Otavan muodossa kätkee au-

ringon, minkä takia aurinko ei ole puoleen vuo-

teen näkyvissä pohjoisella napapiirillä.

Ymmärrämme näin suomalaista nimistöäkin

paremmin, kun osaamme yhdistää Maijan täy-

sikuun Neitsyeen Neitsyt Mariaan ja Marjatan

aamunkajoon. Marjatta on Neitsyt Marian ty-

tär ja Neitsyt Maria keskiyön täysikuu. Aamun-

kajo, Neito, kasvaa edelleen Päivän pojaksi,

keskipäiväksi. Sanotaan myös, että Marjatta

on syönyt aamunkajon puolukan ja tullut siitä

raskaaksi.

Aamunkajo on eittämättä yksi alkavan ke-

sän tunnusmerkeistä talvella, jota saattoi hy-

vin ihailla talvisena aamuna aamuaskareiden

aikana. E. N. Setälä toteaa, että aurinko ja kuu

eivät ole personoituneet mutta sen sijaan ta-

paamme päivänkajon Pohjolan ihanana neito-

na. Hän vihjaa Kalevalan kahdeksannen luvun

alun kauniin kuvauksen viittaavan aamunkajon

neitoon:14

* Suomen leveysasteilla Kuusamon korkeudella Seulaset eivät tosin koskaan laske horisontin alapuolelle.


Tuo oli kaunis Pohjan neiti,maan kuulu, ve’en valio,istui ilman vempelellä,taivon kaarella kajottipukehissa puhtai’ssa,

valke’isa vaattehissa;kultakangasta kutovi,hope’ista huolittavikultaisesta sukkulasta,pirralla hope’sella.

Myöhemmin näemme miten taivaan pilviä ku-

tovalla pohjanneidillä on vastineensa Kiinassa

Lyyran Vega-tähtenä. Kun Pohjolan neidolla on-

kin arvattavasti muitakin merkityksiä, kutsum-

me tässä kirjassa aamunkajon neitoa Marketak-

si. Marketta ymmärretään Kalevalassa nykyään

sekamuodoksi Margareetasta ja Neitsyt Mari-

asta. Mutta hänet on paremmin ymmärrettävä

edelliseksi eli marttyyrineidoksi ollen samaa

juurta kuin Andromeda. Marketan kristillinen

vastine on Margareta.* Pilviveneen alapuolel-

la Leijonan tähdistön alla virtaa Vesikäärmeen

eli Hydra- ja Eridanus-tähdistöjen muodosta-

ma Manalan joki, joka oli kuiva (Hydra oli osa

Eridanus-jokea). Kreikkalaisten mukaan joki

sijaitsi pohjoisessa ja oli runsas meripihkasta,

joka epäilemättä oli merkittävä kauppatava-

ra Kalevalan kansalle. Kalevalaiset saattoivat

matkata kysymään neuvoja esi-isiltään sekä

aliseen maailmaan Eridanus-joen virtaa pitkin

tai yliseen maailmaan, Tuonelaan, vastavirtaan.

Kummassakin tapauksessa piti matkustaa käär-

meenä tai kalana kuten Akonlahdessa lausut-

tiin: ”Meni mustana merehen, käärmehenä

kartanohon. Ei sieltä sanoa saanut. Kivenä

merehen vieri, sarana sarajahassa, saan tap-

po taimenia, tuhan eon alovehia.”15 Vesipu-

touksen tuolla puolen sijaitsi Manala, kun taas

joen lähteet ovat alkuisin taivaasta.

Cereksen tyttären, Andromedan, on talven

tullen vaellettava kurimukseen ja pitkin Eridanus-

jokea ollen kuin Manalan vankina. Marketan, sa-

moin kuin Andromedan tähdistön, on kuvattu

kohtaavan vaikeita vastuksia. Eridanus-joki saa

alkunsa merihirviön, Valaskalan tähdistön, suus-

ta. Merihirviön aikaansaama joen virta vie An-

dromedan aamun- ja illankajon mennessään.

Alisen eläinrata, keskisen kuunkierros ja ylisen kiintotähdet

Kalevalan kirjokantta on luettava taivaalta. Mie-

lenkiintoinen kuvaus tähtitaivaasta on Hathorin

temppelistä Egyptistä n. 50 eKr. Hathorin temp-

pelin kattoa kutsutaan Denderan tähtitaivaak-

si. Keskellä ovat tähtitaivaan ylimmät tähdet ja

pohjannaula. Pohjannaulaa eli Pohjantähteä ei

ole erityisesti merkitty vaan taivaankannella on

härän jalka ja kettu (jota oheisessa piirrokses-

sa ei ole merkitty). Hathorin temppeli sijaitsee

30 astetta pohjoista leveyttä ja temppelistä oli

mahdollista havaita tähtitaivaan liike pohjan-

naulan ympäri. Tätä ”Ukon ikkunaa” on myös

sanottu Härkätähdeksi, joka Egyptissä ilmenee

härän jalkana. Otavalla eli Seppo Ilmarisella on

vankkureiden vetäjänä härkä, joka antaa pot-

kua elämälle ja pyörittää taivaankantta. Den-

deran tähtitaivaalla Lohikäärmeen tähdistö on

kuvattu hedelmällisyyden symbolina, virtahe-

pona. Itämaisen kirjallisuuden professori ja ai-

kanaan Pohjoismaiden tunnetuin suomalainen

assyriologi Knut Tallgvist on kirjassaan Eläinra-

ta vuodelta 1943 hyvin yksityiskohtaisesti ku-

vannut Denderan tähtitaivasta.

Häränreisi keskellä on Otava. Virtahepo,

Lohikäärmeen tähdistö (Pohjolan Emäntä),

ja Otavan häränreisi (Ilmarinen) vartioivat yh-

* Marketta on muuntuma Margaretasta (kreikan kielessä ”helmi”). Margareta oli marttyyrineito, joka surmattiin keisari Diocletianuksen toimeenpanemissa vainoissa 300-luvulla Vähässä-Aasiassa.


dessä pohjannaulaa. Jousimiehen yläpuolel-

la, oikealla on hanhi, eli Aino-Kotka. Tämän

yläpuolella on Mielikki-Joutsen, jonka takana

on kyyhkynen. Kyyhkysen alapuolella on peli-

kaani, Annikki-Lyyra. Nämä ovat Jousimiehen

tähdistön yläpuolella kuten Linnunradallakin.

Linnut toivat viestejä taivaasta, Lintukodosta.

Kesäkolmiota hanhi (Kotka), kyyhkynen (Jout-

sen) ja pelikaani (Lyyra) seuraa oikealla päätön

eläin (ehkä kirahvi), joksi sopii Pegasuksen ne-

liön ruumis ilman päätä. Vesimiehen ja Kalojen

alapuolella on nainen, Venus. Härän ja Kaksos-

ten välissä on Orion. Kaksosten yläpuolella on

haukka pylväällä, Procyon. Ravun yläpuolella

on Sothis-lehmä, Sirius. Leijona matkaa käär-

meen, Hydran, päällä, joka on osa Eläinradan

alla olevaa Eridanus-jokea. Neitsyen ja Vaa’an

välissä on härkäpäinen kyntömies, Saturnus.

Saturnuksen vasemmalla puolella on viikate-

mies, Karhunvartija, jolla on puolikuu päässään

Kuva 10. Egyptin tähtitaivas Dendera.


(vrt. Tallqvist). Liitteessä on vielä tarkemmin ku-

vattu planeettojen sijaintia Denderan tähtikar-

talla.

Pohjantähden yli kulkee neljä janaa muo-

dostaen kaksi ristiä. Ylhäältä Procyon-Horuk-

sen haukasta alas Jousimieheen kulkee Lin-

nunrata. Tälle 90 asteen kulmassa on toinen

risti maailmanpylväs Neitsyen Spica-tähdestä

ja Karhunvartijan Arcturuksesta ylös Oinaan

alkuun. Tämä maailmanpylväs saattoi olla esi-

kuvana myös Egyptiläisten obeliskeille. Härän

kavio, Otavan kattilankahvan jatke, osoittaa

kohti Karhunvartijan tähdistöä ja Arcturusta,

josta myös kiinalaisilla sai alkunsa tähtitaivaan

28 kuuhuonetta. Karhunvartijan Arcturus on

myös viikatemies, joka vastaanotti kuolleet

matkalla yliseen. Lemminkäinen matkalla Päi-

völään asettuu juuri Päivölän taloon Karhunvar-

tijaan, josta matka jatkuu yliseen maailmaan.

Tallqvistin kirjassa on piirretty myös trooppi-

sen eläinradan jana, joka on kallellaan 30 as-

tetta Linnunradasta. Jana kulkee Siriuksen yli.

Sirius liikkuu tähtitaivaalla samaa vauhtia kuin

maapallon prekessio. Sirius on näin aina kesän

tähdistö. Sothis-lehmän eli Siriuksen (kuvassa

ylhäällä) nousu yhtä aikaa auringon kanssa ho-

risontissa oli suuri kalenterijuhla.

Tähtitaivaan kuva on vastaava 1500 vuotta

aikaisemmassa kuvauksessa Senmutin hauta-

kammiossa, joka on myöhemmin esillä luvussa

10 (kuva 47). Egyptin uuden valtakunnan ast-

ronomia oli rinnasteinen vanhan valtakunnan

mytologiaan ja sumerien tähtioppiin. Senmu-

tin hautakammiossakin keskeistä osaa esittää

sideerisen eläinradan muodostama risti, joka

saa alkunsa Spica-tähdestä ja ulottuu sieltä tar-

kasti Pohjantähden yli.

Sisimpään kuvaan merkityn ympyrän muo-

toisen piirin muodostavat sideerisen eläinradan

12 tähdistöä. Auringonkulun ja kevättasauspis-

teen määräämän trooppisen eläinradan Oinas

ja sitä seuraavat 36 dekaania (kukin 10 astetta)

eivät aivan osu sideerisen eläinradan kanssa

yhteen. Trooppinen eläinrata alkaa kevättasa-

uspisteestä, joka siis hitaasti liikkuu tähtitaivaal-

la eteenpäin. Kalojen tähdistön oikealla puolel-

la kuvassa ulommaisena oikealla Kaloissa oleva

viimeinen 36. dekaani on piirretty tuolilla istu-

vana miehenä ilman päätä. Tästä ehkä noin

5 astetta ylös on trooppisen eläinradan alku

Oinas. Tämä trooppisen eläinradan ja tähdis-

töjen määräämään sideerisen eläinradan ero

on varmasti ollut myös keskeinen keino ajoit-

taa Denderan tähtitaivaan tekohetki. Dende-

ran tähtitaivaan kuvauksen aikaan vuonna 50

eKr. eläinradan kevättasauspiste ei ollut vielä

aivan siirtynyt Kalojen tähdistöön vaan sijait-

si edelleen Oinaan tähdistössä. Antiikin astro-

logiassa sideerisen ja trooppisen eläinradan 0

astetta Oinasta ovat olleet samat noin vuonna

307 jKr.16

Kalevalaiset eivät Suomenniemellä toden-

näköisesti laskeneet näin tarkkaan planeetto-

jen ja eläinradan asemia. Kalevalaa lukiessam-

me voimme kuitenkin havaita, että eläinratojen

symboliikka on esillä moninaisesti. Kuten Ho-

rus Egyptissä, keskipäivän poika pyöritti Ota-

vaa. Talvipäivänseisauksen arviointi oli myös

hyvin tärkeää, koska se muodosti perustan

aurinkorattaalle ja vuoden ensimmäiselle nel-

jännekselle. Vuoden toisen neljänneksen alun

määräämisen tarkkuudeksi riitti arvioida pää-

siäinen eli se, milloin on kevätpäivänseisausta

seuraava lähin täydenkuun aika. Pääsiäinen oli-

kin sumerien suurin juhla, mitä selitti viljasadon

valmistuminen. Täydenkuun aika, pääsiäinen,

oli Rooman valtakunnassa omistettu Ištarin Ve-

nuksen Valolle. Juhlan kunniaksi kesän herra

voittaa talven herran ja päivät ovat jälleen pi-

dempiä kuin yöt.


Uno Harvan17 esittämä suomalaisten maail-

mankuva ja kansanrunouden professorin An-

na-Leena Siikalan18 tutkimukset kansankerto-

jista antavat yleiskuvan suomen kansanuskosta.

Suomalaisen muinaisuskon jako kolmeen maa-

ilmaan, alinen, keskinen ja ylinen, voidaan esit-

tää sumerilaisena kosmogoniana. Egyptin van-

han valtakunnan aikana Kaksoisvirranmaassa

kukoisti Sumerin muinaisusko. Miten tärkeää

onkaan ymmärtää, että suomalaisten mennei-

syys ei ole pelkästään Siperian märkien rämei-

den elämää! Esitän myöhemmin käsityksiä siitä,

että suomalais-ugrilainen kantakieli saattaa olla

nuorempaa, kuin tähän asti on pidetty, ja ehkä-

pä tiiviimmin yhteydessä sumerilaiseen kieleen

ja kanta-arjalaisuuteen, kuin mitä historiantut-

kimuksessa on tähän asti esitetty.* Sumerilai-

nen maailmankuva voidaan pelkistää jakoon

aliseen, keskiseen ja yliseen. Intialaisen Manun

lakikirjan mukaan Brahma muodosti munan

puolikkaista taivaankannen ja maan.

P alisen maailman pääilmansuunnat

E keskisen maailman maailmanvuori ja 7 planeettakehää

A, M alisen ja keskisen maailman kohtaamispaikat

Pilviveneen kolme kantta:

H1 Igigi Louhi

H2 Anu Ilmarinen

H3 Enlil Väinämöinen

HO maailmankaikkeuden ulappa

Uno Harva viittaa maakehän keskellä olevaan

korkeaan vuoreen, jonka huippu on taivaan-

navalla Pohjantähden kohdalla. Toisaalta tai-

Kuva 11. Sumerin maailmankuva.

* Monet, etenkin unkarilaiset tutkijat, ovat nähneet selviä yhteyksiä sumerilaisuuden ja suomalais-ugrilaisuu-den välillä, kuten professori Tibor Baráthin uskaliaat tutkimukset, esim.”Early Hungarians”, osoittavat.


vaanvuorella voidaan tarkoittaa taivasta, jonka

huippu on keskitaivas ja jota monet Euroopan

kansat ovat kuvanneet kristalli- tai lasivuoreksi.

Sumerilaista nuolenpääkirjoitustakin tulkitessa

on vaikea erottaa tarkoittaako sana kur alista

maailmaa vai vuorta tai suurta tuntematonta.

Alinen saattoi ulottua tapomäkenä tai Linnun-

ratana ylös taivaaseen saakka. Kehittyneem-

mässä astronomisessa järjestelmässä lasket-

tiin tietysti myös keskitaivaan meridiaani, joka

yhdistää keskitaivaan ja taivaannavat toisiinsa.

Tämä kosmogonia eroaa perustaltaan folkloris-

tiikan nykykäsityksestä, joka rakentuu pelkäs-

tään maailmankupua kannattavan sampopyl-

vään varaan. Pylvään päässä on pohjannaula,

jossa on nykyisin Pohjantähti. Tapomäkenä on

pidettävä ennen muuta Linnunrataa.

Kuvassa taivaankansia on viisi, josta ylinen

taivas on jaettavissa kolmeen kanteen: Igi-

gi (Louhen emäntä), Anu (Ilmarinen), ja En-

lil (Väinämöinen). Vastaavasti pilviveneessä

on kolme osaa Joukahainen (Louhin paikalla)

edessä, Ilmarinen keskellä ja Väinämöinen pi-

tämässä perää. Maan ympärillä keskisen maail-

man ylimpänä elementtinä oli vielä atmosfääri.

Maan alinen oli jaettavissa Apsun mereen ja

Kuolleiden maahan.

Sumerilaisten mukaan vainajien oli Tuone-

laan matkatessaan kuljettava Khubur-nimisen

virran yli. Alinen maailma on lappalaisilla maa-

histen maailmaa. Paulaharju19 kertoo alisen

maailmasta seuraavaa:

”Maanpäällisiä veljiään ja sisariaan kohtaan ovat maanalaiset Aatamin lapset yleensä suopeita, jos vain nämä ylemmät vapaan ilman asukkaat antavat maanalaisille suku-laisilleen rauhan. Ja se niille tavallisesti an-netaankin. Mutta hyvin useasti sattuu niin onnettomasti, että maanpäällinen eläjä on pystyttänyt talonsa maanalaisen asunnon kohdalle, sillä harva ymmärtää etukäteen

ottaa selvää, millä kohdalla maahiaisperhe majailee, vaikka sen kyllä huomaa, kun vain tarkastelee maanpintaa: siinä kohdassa, missä on maahiaisasunto, nousee maasta haileata savua niin kuin hieno höyryä. …Yö-puulle asettuessa on vanhojen tavalla pyy-tää: Maahiainen, maanalainen, maata pyy-än maatakseni, mutta en iäkseni.”

Knut Tallqvistin mielestä kuoleman joki on

juuri kuvassa esillä oleva maailmanvuorta ym-

päröivä meri tai piirijoki (marratu), joka niin

kuin egyptiläisten ”suuri piiri” ja kreikkalais-

ten eläinradan Okeanos virtaa maan ympäri.20

Maailmanvuorta ympäröivä meriulappa voinee

olla myös maan sfääri, horisontaalinen taso, jo-

hon maan ja taivaan meret asettuvat. Taustalla

oli Eläinradan tähdistöt. Yläpuolella Linnunra-

dan alla oleva Tuonelan virta kohtasi tämän tai-

vaanmeren ja jatkui vesiputouksen kurimuksen

jälkeen maan alla eli painui taivaanhorisontin

alapuolelle. Suomalaisessa mytologiassa us-

kottiin Tuonelanjokeen, joka on Linnunradan

alapuolella ja jonka lähde on taivaassa. Yleensä

sen katsottiin olevan kytköksissä Linnunrataan

Kaksosen ja Jousimiehen suuntaisena, mutta

mahdotonta ei ole, että se viittaa alun perin

maailmanpylvääseen Vaa’an alusta (Neitsyen

Spicasta) Oinaaseen.

Sumerilaisessa maailmankuvassa keskisen

maailman elementti on vesi, joka sekin on

”veen emon” Väinämöisen hallitsema. Väinä-

möisen olemuksesta on myös paljon puhetta.

Miten viisain ja vanhin kaikista voi olla myös

keskisen maailman ja veden elementin hallitsi-

ja? Tässä tutkimuksessa Väinämöinen rinnaste-

taan Orioniin, joka on kuolevainen eli ajoittain

aina horisontin alle matkaava. Mutta unohtaa

ei sovi Väinämöistä myöskään maailmanpyl-

vään päällä.

Näemme että keskisessä maailmassa on

meri, jonka keskellä on osa tätä muuttumaton-


ta alista maailmaa maailmanvuori, ja sitä ympä-

röi joko kuun tai auringon siivittämä eläinrata.

Ylinen maailma on ylisen maailman tähdet ja

se oli kiinnitetty kiintotähtiin. Ylistä

taivasta kuvaa tähtikartan

sideerinen eläinrata

neljän kiintotähden

kautta, jotka

ovat liitoksissa

neljään kiin-

teään merk-

kiin: Här-

kä, Leijona,

Skorpioni

ja Vesimies.

Astronomi-

an historiaa

tutkivan Ro-

bert van Gentin

mukaan sideerinen

eläinrata oli horoskoo-

peissa yleinen aina 5. vuosi-

sadalle saakka. Tärkeitä kiintopistei-

tä sideerisen horoskoopin teossa olivat Härän

Aldebaran (15º Härkä), Kaksosen Pollux (0º

Rapu), Leijonan Regulus (5º Leijona), Neitsyen

Spica (0º Vaaka), Skorpionin Antares (15º Skor-

pioni) ja Deneb Algedi (0º Vesimies).21

Alinen maailma oli myös muuttumaton.

Trooppisen eläinradan johtavat merkit Oinas,

Rapu, Vaaka, Kauris hallitsivat alisen maailman

määräämiä muuttumattomia pääilmansuuntia,

kun taas muuttuvat merkit Kaksonen, Neitsyt,

Jousimies ja Kalat kuvasivat keskistä maail-

maa.

Denderan tähtitaivaalla sisimmän sideeri-

sen eläinradan piirin ja uloimman trooppisen

eläinradan piirin välissä on vielä kolmas piiri,

kuun piiri. Denderan tähtitaivaalla kuunkierron

alkupiste Seulaset on merkitty täysikuuna eli

ympyränä, jonka sisällä on Ištar-hahmo. Eräs

tärkeä tämän kirjan oivallus on nähdä uusikuun

ja täydenkuun personoituvan hyvin erilaisina.

Myöhemmin Saamelaista shamaanirum-

pua tarkastellessamme (kuva 55,

s. 278) näemme, miten kuu

vaeltaa uutena kuuna

alisessa maailmas-

sa ja täytenä kuu-

na ylisessä maa-

ilmassa. Maaäiti

näin uudistaa

maan kuun ol-

lessa uutena

kuuna. Ylisen

tähtien loisto ja

värinä vavisutta-

vat eniten täyden-

kuun aikaan. Kun

puhutaan Isä-kuusta,

tarkoitetaan juuri täysikuu-

ta hallitsemassa tähtitaivasta.

Uusikuu sen sijaan uudistaa maan elä-

män ollen personoituma maaäidistä. Keskistä

maailmaa hallitsi sen sijaan puolikuu eli kuu-

ukko. Kuun etenemistä seurattiin sen liikkuessa

tähtitaivaan eläinradan merkistä toiseen, mutta

kuun vaellukset tapahtuivat myös alisen, keski-

sen ja ylisen maailman välillä. Voimme ajatella,

että kalevalaisilla oli myös instrumentteja täh-

titaivaan tutkimiseen. Saksassa läheltä Nebran

kaupunkia on löydetty noin 3600 vuotta vanha

kiekko tai levy. Nebran levy on pronssityöstön

perusteella nykyisen Tanskan kulttuurialueen

seppien tuotantoa. Tässä kiekossa on tunnis-

tettavissa alinen, keskinen ja ylinen maailma.

Suosikkitulkinnan mukaan levyä on käytetty

astronomisten havaintojen apuvälineenä. Kes-

kellä vasemmalla on täysikuu. Tätä on väitet-

ty auringoksi, mutta oikealla oleva kuunsirppi


osoittaisi tällöin poispäin auringosta. Myöhem-

min luvun 12 shamaanirummussa (kuva 55) uu-

sikuu on samoin kääntyneenä kohti täysikuuta.

Täysikuun ja uudenkuun välillä keskellä ylhäällä

ovat seitsentähtiset Plejadit eli Seulaset. Reu-

nojen kaarilla määritetään auringon ääripaikat

löytöalueen leveysasteella (Mittelberg). 82 as-

teen kaari oikealla osoittaa alueen, jossa aurin-

ko nousee idästä talvi- ja kesäpäivänseisauksen

välillä. Näitä auringonnousuaikoja oli paras tut-

kia uudenkuun aikaan. Nebran sivukaaret ovat

näin aamunkajon ja iltaruskon symboleja. Ala-

reunan ”venekaarta” on ehdotettu sateenkaa-

reksi tai veneeksi, joka kuljettaa auringon aa-

mun idästä illan länteen.

Uusikuu kuvaa alista maailmaa ja täysikuu

ylistä maailmaa. Kiekkoa näin tulkittaessa oi-

kealla on uudenkuun hallitsema alinen maail-

ma. Keskellä on keskinen maailma kuueläinra-

dan Seulasineen. Vasemmalla on täydenkuun

ylinen maailma ja sen vasemmalla puolella on

seitsentähtinen Otava.

Levyn uloimmalla reunalla on 39 pistettä.

Martin Doutré väittää 39 reikää sisältävästä kie-

kosta, jonka läpimitta on 1 kreikkalainen jalka

(12,6 tuumaa eli 32 cm), että jalan ja tuuman

mitat ovat olleet mittayksikkönä tuhansia vuo-

sia. Kiekon läpimitta 12,6 tuumaa antaa kiekon

ympyrän pituudeksi 39,6 tuumaa, mikä selittää

39 reikää. Tämä puolestaan vastaa 36:ta 1,1

tuuman levyistä aluetta. Martin Doutrén mu-

kaan kiekon piiri kuvaa 360 asteen ympyrää,

jota voitiin käyttää merenkulkuun.22

Voimme palata takaisin Kalevalan tekstiin.

Näimme jo Väinämöisen Orionina ja Joukahai-

sen Jousimiehenä. Lemminkäinen tulivaunui-

neen lienee oikukas Venus sekä aamu- että ilta-

tähtenä. Mukana on vielä taivaan takoja Otava

Ilmarinen, mutta senhän kaikki tuntevat. Elias

Lönnrot liittää Kalevalan alkurunossa runot lau-

luiksi tähtitaivaasta. Kalevalan ensimmäinen lu-

ku kertoo (runo 1, säkeet 30–59).

Lyökäämme käsi kätehen,sormet sormien lomahan,lauloaksemme hyviä,parahia pannaksemme,kuulla noien kultaisien,

tietä mielitehtoisien,nuorisossa nousevassa,kansassa kasuavassa:noita saamia sanoja,virsiä virittämiä

vyöltä vanhan Väinämöisen,alta ahjon Ilmarisen,päästä kalvan Kaukomielen,Joukahaisen jousen tiestä,Pohjan peltojen periltä,

Kalevalan kankahilta.Niit’ ennen isoni lauloikirvesvartta vuollessansa;niitä äitini opettiväätessänsä värttinätä.

Voimme heti nähdä viittaukset tähtitaivaa-

seen:

Vyöltä Orionin,

alta ahjon Otavan,

Jousimiehen jousen tie.


vyöltä vanhan Väinämöisen (Orionin vyö)alta ahjon Ilmarisen (Otava)päästä kalvan Kaukomielen (Ajomies Capella)Joukahaisen jousen tiestä (Joutsen, Linnunradan kaari)Pohjan peltojen periltä (Eteläinen tähtitaivas )Kalevalan kankahilta (Kalevalan eläinrata)

Näistä kaikista saadaan äidin laatima värtti-

nä, joka on vaskena pivossa, kämmenellä, ja

samalla eräs sammon tekovälineistä ja aurin-

korattaan puola. Värttinän katketessa myös

elämänlanka on poikki ja näin sampokin van-

henee. Lönnrot jatkaa:

Vanheni sanoihin sampo (aurinko)katoi Louhi luottehisin (kuu/Lohikäärme)virsihin Vipunen kuoli (maa)Lemminkäinen leikkilöihin (Venus)

Kalevalaisrunojen ikää on arvioitu myös luon-

nonkuvausten mukaan. Saarelaisrunot, kuten

Ahdin ja Kyllikin runo, Kaukamoisen virsi ja Kil-

pakosintaruno, olisivat näin nuorempaa perua.

Saarelaisrunot sisältävät lukuisia ”merellisiä”

kuvauksia. Ahti asuu saarella, Kaukamoinen

purjehtii merentakaiseen saareen surmatyönsä

jälkeen. Saarelaisrunot voitaisiin Matti Kuusen

mukaan ajatella ajoittuvan Lounais-Suomen ja

Saarenmaan esihistoriallisten yhteyksien poh-

jalle. Mutta kansanrunouden tutkija Eliel As-

pelin saattaa jo Lönnrotin aikalaisena vuonna

1882 todeta, että:

”Lukuisat toisinnot esittävät Saarta ja Päi-völää samaksi paikkakunnaksi – niin esimer-kiksi kerrotaan yleisesti, että se ’savu’, joka ilmaisee oluenpanon häitä varten, nousee Saarelta: Savu Saarella palaapi, tuli niemen tutkamessa.”23

Saari sijaitsee Aspelinin mukaan merenä kuva-

tun tähtitaivaan ulapoilla. Saaret näkyvät myös

aamunkoissa eli tähtien ilmestyessä kaakosta

taivaalle: ”Kyll’ on meillä niitä koissa, kun ju-

mala saattais Saaren maalle.” Aspelin yhdis-

tää saaren nimenomaan Päivölään, jota valai-

see aamunkajo.

Saaret ovat näin taivaan ulapalla, joista Pie-

nen Karhun tähdistö muodosti aivan oman liik-

kumattoman saarensa. Taivaanmeressä uisken-

telee ahven, lohi, hauki ja siika. Tähdistöt ovat

kalanpyydyksiä. Alkuperäisissä runoissa Lem-

minkäisen sijalla on Ahti Saarelainen. Ahto-

sana kuvaa yleisesti kalapyydyksiä, joista tun-

netuin on lohipyydys Otava. Merten valtiaan,

Ahdin, tausta on hyvinkin kaukana ihmiskunnan

historiassa. Kaukainen Ahdin valtakunnan saari

saattoi olla muinainen Atlantion, vaikka tämä

onkin kielellistä leikkiä. Kreikkalaisen mytolo-

gian mukaan Atlantion ”valloitti suurimman

osan asuttua maata, erityisesti alueet län-

nessä ja pohjoisessa”.24 Meri oli heidän mu-

kaansa nimeltään Atikos okeanos. Näin Ahti,

muinaissuomalainen meren jumala ja kalasta-

misen valtija, hallitsee taivaankin valtameriä ja

niiden syvyyksien aarteita. Tästä syntyy Ahdin

poika, Väinämöinen, veen emonen. Saarissa

on myös kyliä, joita mainitaan kymmenen. Lu-

vussa kahdeksan palataan taivaan ruorirattaan

kymmeneen tähdistöön. Kymmenennessä ky-

lässä asuu ilman impi rukka. Kymmenes kylä

saaressa on Otava, joka on viimeinen tähdistö

ennen aamunkoiton Leijonaa, ennen kuuta tai

aamun kukkoa.


Siitä Lieto Lemminkäinen käveli kyliä myöten saaren impien ilossa, kassapäien kauneussa. Kunnepäin on päätä käänti,

siinä suuta suihkatahan, kunne kättänsä ojenti, siinä kättä käpsätähän.Kävi öillä öitsimässä, pime’illä pilkkoisilla.

Ei ollut sitä kyleä, kuss’ ei kymmenen taloa, eik’ ollut sitä taloa, kuss’ ei kymmenen tytärtä, eikäpä sitä tytärtä,

ei sitä emosen lasta, kunk’ ei vierehen venynyt, käsivartta vaivutellut. Tuhat tunsi morsianta, sa’an leskiä lepäsi.

Kaht’ ei ollut kymmenessä, kolmea koko sa’assa piikoa pitämätöintä, leskeä lepäämätöintä. Niinpä lieto Lemminkäinen

eleä nutustelevi koko kolmisen keseä saaren suurissa kylissä; ihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti.

Jäi yksi lepyttämättä, yksi vanha impi rukka. Se on päässä pitkän niemen, kymmenennessä kylässä. Jo oli matka mielessänsä

lähteä omille maille. Tuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki: “Kauko rukka, miesi kaunis! Kun et muistane minua,

annan täältä mennessäsi juosta purtesi kivehen.” Ei kuullut kukotta nousta, kanan lapsetta karata senki impyen ilohon,

naisen raukan naurantahan. Niin päivänä muutamana, iltana moniahana laati liiton noustaksensa ennen kuuta, kukkoaki.

Olemme tietysti tottuneet tavallisempaan seik-

kailutarinaan Lemminkäisen ja Kyllikin suhtees-

ta. Kalevalan sanojen merkityksestä kirjoittanut

Aimo Turunen kuvaa Ahdin ja Kyllikin yhteis-

eloa:25

”Ahti Saarelainen ja hänen nuorikkonsa Kyl-likki vannovat valan, jossa juhlallisesti lupaa-vat luopua aikaisemman elämänsä hallitse-vista mieliteoista: Ahti sotaisista retkistä ja Kyllikki kylän neitojen iloisesta seurasta. Seuraa jännittynyt hiljaiselon kausi, jolloin Ahdin pursi valitaan: Ei Ahti sotia souda, muut purret sotaa käyvät ja enemmän ra-haa tuovat kuin kuningas kuutena vuonna, seppä seitsemänä kesänä! Kun Kyllikki ah-din kalastusmatkan aikana rikkoo valansa ja menee kylän neitojen kisoihin, mikään ei voi pidättää Ahtia varustautumasta so-taretkelle.”

Luvussa kahdeksan taivaan tähdistöjen ruori-

rattaassa kymmenes kylä on Otava, mutta tässä

kyseessä lienee yhdeksäs tähdistö Louhi, joka

saa pilviveneen ajamaan kiveen. Talvipäivän-

seisauksen aikana päivät pitenevät aluksi hyvin

hitaasti vain muutamia minuutteja päivässä ja

pilvivene on pysähdyksissä.

Kalevalan sisältö

Kalevalan hahmojen vastaavuudet tähdistöis-

sä on lueteltu liitteessä sivulla 299. Kalevalan

kertomukset ovat vahvasti sidoksissa eri vuo-

denaikojen ja taivaankannen riitteihin, mitä on

tutkimuksessa varsin vaillinaisesti tarkasteltu.

Kristinuskon aikaan Jeesuksen syntymäpäiväksi

määrättiin 25.12., kun Konstantinus Suuri oli

kohottanut kristinuskon Rooman valtakunnan

valtionuskonnoksi. Tämä päivä oli aikaisemmin

ollut talvipäivän seisauksen kunniaksi auringon

juhlapäivä. Talvipäivänseisauksen Sammon

ryöstössä ollaan jo hakemassa uutta aurinkoa


uudeksi vuodeksi. Tästä alkoi kalevalainen uu-

si vuosi ja sen neljä neljännestä. Sanotaan:

”Kahiksi häitä pietäh: kerta männessä mie-

holah, toini hautah pannessa.”26 Kekri ja jou-

lu ja häät ovat juhlat, joita kaikkia kutsuttiin

häiksi.

Kalevalan runojen järjestys, joka noudattaa

luonnon kiertoa ja eri vuodenaikojen riittejä

voidaan asettaa seuraavaksi:

1 Kekri-juhlien karjanhoitovuoden päätös

= Sammon ryöstö ja talvipäivän

seisauksen pilvivene

2 Iso tammi pystyssä

= talven taittuminen

3 Kilpalaulanta

= Joukahaisen ja Väinämöisen

kohtaaminen

4 Raudan synty

5 Maailman luominen, muniminen

= Kalevalan 12 pojan ja planeettojen

luominen

6 Sammon luonti ja kultaneidon taonta

= uusi kevät

7 Ison sonnin surma

8 Lemminkäisen matka Päivölään

9 Karhun syntyminen heinäkuun juhla,

Marjatta-runo

10 Iso tammi kaatuu loppukesällä maan

antimiksi

11 Hiiden hirven hiihdäntä Linnunradan

hiihtoladulla

12 Lemminkäinen Pohjantähden saarella

Vuoden aloittavat kekrijuhlat, jotka olivat kau-

kaisina aikoina likellä talvipäivänseisausta eivät-

kä marraskuun alussa. Aurinko kulki Skorpionin

ja Jousimiehen tähdistöjen puoleisen pään Lin-

nunrataa ja koitti Sammon ryöstön aika uudek-

si päiväksi ja vuodeksi. Kekrinä laulettiin Ison

tammen Linnunradan laulua. Kekrin viettoaika

oli sittemmin uusikuu 1. marraskuuta. Martti

Haavion mukaan juhlan tarkoitus oli karjan me-

nestyksen edistäminen.27 Aikaisemmin syksyllä

vietettiin myös maanviljelysvuoden kekriä, jos-

sa juhlittiin sadonkorjuun päättäjäisiä. Linnun-

radan häntä tai Ison tammen tyvi on pohjoiseen

päin tätä aikaisemmin keskiyöllä elokuussa:

”Hämehessä härkä syntyi etelässä, kun hän-

tä vielä torkku Torniossa.” Tätä Linnunradan

härkää ja sen pisintä Perseus-tähdistöä pitkin

pääskyset lentävät elokuussa valmistautues-

saan muuttoon etelään ja kerääntyessään par-

viin hyville ruokailu- ja yöpymispaikoille.

Sammon ryöstössä ollaan keskitalven juh-

lassa. Talvipäivänseisaus oli merkittävä juh-

lan aihe, kun päivä vihdoin pitenee. Pilvive-

ne Otava matkaa yliseen päästämään päivän.

Tätä ajanjaksoa seuraa sydäntalvi, tammikuu,

Ison tammen Linnunradan loisto taivaalla. Ty-

venään Tammella ovat kaksi haaraa, Skorpio-

nin ja Jousimiehen tähdistöt. Latvuksena ovat

eteläisen taivaan kirkkaat tähdistöt Härästä Lei-

jonaan. Pakkanen ei kuitenkaan vielä pakene,

vaikka kevät on jo koittamassa maaliskuussa.

Kilpalaulannassa Linnunradan Joutsen eli Jou-

kahainen lauletaan lopulta suohon eli järviin ja

meriin. Joukahainen edustaa mennyttä talvea.

Väinämöinen on kesän herra ja voittaa lopulta

kilpalaulannan, vaikka putoaakin Otava-vank-

kurin ohjaksista alas Orioniksi Joukahaisen am-

pumana. Väinämöinen, sekä eläinradan hallit-

sija, Orion, että Pohjannaula, ja Joukahainen,

Joutsen-Isis, käyvät kilpaa herruudesta, jonka

kesällä voittaa Väinämöinen ja talvella Jouka-

hainen. Suomessa ja Ruotsissa oli vielä keski-

ajalla traditio, jossa talven herra ja kesän herra

ottavat mittaa toisistaan.

Suomen Kansan Vanhojen Runojen koko-

elmia tarkasteltaessa on helppo päätellä, että


kilpalaulantarunot on laulettu ennen maailman

synty -runoja. Tähän ovat päätyneet myös tut-

kijat, vaikka Kalevalassa järjestys onkin päin-

vastainen. Kansanrunouden tutkijan ja nimi-

merkillä P. Mustapää runoilleen Martti Haavion

nelijaottelussakin ensi vaiheessa on kilpalau-

lanta ja toisessa vaiheessa maailman syntyru-

not. Kilpalaulantaruno on näin myös kosmolo-

ginen kuvaus, johon Kalevalaan taltioitu versio

hyvin antaa tilaa. Väinämöinen isä Jumalana,

hyvän edustajana, ja Joukahainen mitättömä-

nä tietäjänä ja pahana on varsin mustavalkoi-

nen typistys.

Sammon taonta keväällä herättää luonnon

huhtikuussa. Luomiskertomus toteutuu omalla

tavallaan joka keväänä. Jäiden lähtö järvistä va-

pauttaa lopulta sammon energian, joka talvella

on kätketty järvien ja merien syvyyksiin. Vas-

taavasti antiikin Rooman taruissa keväällä Ce-

reksen (kreikan Demeter) tyttären Proserpinan

(kreikan Persephones) vapautuminen Manalan

joesta Eridanus-virrasta loi maan vihannan, ku-

ten sampo toi kevään suomalaisille.

Iso härkä surmataan toukokuussa eli kun

Aurinko kulkee eläinradan Härän ja Kaksosten

puolta. Taivaallisella jättiläissonnilla oli pää-

nään Härän tähdistö. Tällä Härän aikakaudel-

la noin 4000–2000 eKr. taivaan jumala luovutti

jättiläissonnin Ištarille, jotta se kukistaisi tämän

vihaaman tarunomaisen Gilgames–sankarin

(Orion). Ystävykset Gilgames ja Enkidu kui-

tenkin surmaavat jättiläissonnin. Suomalaises-

sa runossa eläinradan Antiikin Rooman Mithra

vastannee Venus/Ištaria, jolla on päässään Ota-

van hattu. Kalevalassa Härän iskijänä on ehkä-

pä Ukko apunaan kaukomieli Lemminkäinen,

jotka surmaavat Otavan avulla Ison sonnin rai-

teiltaan. Vaassilassa sanotaan: ”Hioin viidellä

vironkivellä, kuudella kovasimella.”28 Sam-

mon ryöstössä Ištaria vastaava hahmo on siis

Lemminkäinen tai yön tytti (Venus) apunaan

Otavan pilvivene ja iskijänä on Ukko. Iso härkä

kuitenkin pakenee iskijäänsä molemmissa ta-

pauksissa. Arhippa Perttunen lauloi:29

Hämehessä härkä synty, sonni Suomessa sikesi, häntä torkku Torneossa, pää keikku Kemijoella. Päivän lenti pääskylintu

härän sarvien väliä, kuukauden orava juoksi härän selkäluuta myöten, sekä selkä että häntä. Tuotu ukko iskemäh,

Virokannas viilemäh, Palvanen pitelemäh; härkä päänsä häilähytti, mustat silmänsä mulisti, Ukko kuuseh kavahti,

Palvanen pajuille pääsi, Virokannas vitsasille. virren laulajalle, saparo sanan sepille, kuulla noien kultaseni, tietä mielitehtoseni.


Ukko kuuseen kavahti ja palvanen pajuille

pääsi ja kesä on vihdoin koittanut. Vironkannas

astuu esiin vielä vihkimään kesän elokuussa.

Heinäkuussa jo aiemmin juhlitaan Karhun syn-

tymää, Ilmarista, Otavaa. Tätä varten tanssitaan

karhunpeijaisia. Kevään Otavan pilvivene suun-

tana etelä on vaihtamassa suuntaa ja Otava on

muuttunut Isoksi karhuksi suuntana pohjoinen.

Syntymäriiteillä taataan hyvä viljasato. Kaleva-

lassa ei sen sijaan ole kertomuksena mukana

keskikesän juhlaa, Karhun syntyä, tai se on kyt-

ketty erillisesti karhun metsästysrunoihin ja 50.

runoon, Marjatan syntymä. Karhuemo tulee ke-

sä/heinäkuussa raskaaksi tuoden näin kaadetun

Karhun hengen jälleen takaisin maan päälle.

Heinäkuun lopussa seuraa myös tärkeä Ison

tammen kaato kesän sadon antimiksi. Jouka-

hainen lupaa sisarensa Ainon lunnaaksi Väi-

nämöiselle. Aino on Lönnrotin antama nimi

Ainikille, jotta Joukahaisen sisar erottuisi sel-

vemmin Ilmarisen sisaresta Annikista. Aino on

myös Ison tammen kaatajan, pienen mustan

miehen vaimo. Pieneksi mustaksi mieheksi esi-

tetään tässä kesäkolmion tähdistä lähinnä ho-

risonttia oleva Kotkan tähdistön Altair. Tämä

pieni musta mies on kirveellään vastuussa tär-

keästä Ison tammen kaadosta, jonka ansiosta

Tammen latvuksen hedelmät antavat runsaan

viljankorjuun sadon.

Keväästä alkaen Lemminkäinen, toinen at-

tribuutti Venukselle, on jo matkannut ja Viron-

kannaksen Leijonan maiden eli elokuun jälkeen

on matkalla kohti Päivölän isäntää. Päivölän

isäntänä toimii Karhunvartijan tähdistön kuk-

kotähti Arcturus, vaikka Pohjan kruunulla lä-

histöllä lienee myös oma kuninkaallinen säde-

kehänsä. Arcturus on Otavan kattilan varren

jatkeella. Suomalaiset olivat merenkulkijakan-

saa ja heille tärkein tiennäyttäjä Otava katti-

lanvarren jatkeella on Arcturus. Lemminkäinen

katkaisee Päivölän isännältä pään, jota seuraa

syksyn kuolema pitkin maailmanpylvästä Neit-

syen merkissä. Arcturuksen lähellä on Neitsyt,

jonka kirkkain tähti Spica kuvaa seipäitä Päivö-

län mäellä. Kalevalaisille Spica oli vaikeammin

havaittava myöhäiskevään tähti. Tämä Sume-

rien Elonleikkaaja ja egyptiläisten Suuri äiti ni-

mitettiin kristinuskon kaudella Maariaksi, jonka

syntymäpäiväksi nimettiin 8.9. Näihin aikoihin

Neitsyen tähtikuvion sirppitähti tuli esiin aurin-

gon takaa.

Lemminkäisen Hiiden hirven hiihdäntä ta-

pahtuu talvella pitkin hiihtopolkua eli Linnun-

rataa, mutta tässä Lemminkäinen nimenä on

korvannut alkuperäisen hiihtäjän, Lauri Lap-

palaisen. Lemminkäinen on myös oikukas Ve-

nus, joka loistaa vuoroin aamutähtenä ja vuo-

roin illan ilona. Folkloristikko Niilo Valonen oli

ensimmäinen suomalainen tutkija, joka uskal-

si liittää Lemminkäisen ”tulivaunuineen” juuri

Venukseen.30 Lemminkäinen / Ahti Saarelainen

seikkailee taas taivaan tähdistöissä.

Lönnrot on tiivistänyt Uudessa Kalevalas-

sa maailman syntyä seuraavien kilpalaulanta-

runojen sisältöä seuraavasti:

Runot 3–4: Joukahainen haastaa Väinämöi-

sen tietojen mittelöön ja häviää. Väinämöinen

laulaa hänet suohon. Pelastaakseen henkensä

Joukahainen lupaa sisarensa Ainon Väinämöi-

selle vaimoksi. Aino hukuttautuu.

Näkemykseni on, että tähtitaivaan liikkei-

den laajempana kuvauksena Joukahainen on


rinnastettavissa talvikauteen ja Linnunrataan

ja Väinämöinen hallitsee kesää ja eläinrataa.

Linnunradan Joutsenen tähdistön häviäminen

kevään myötä kuvaa Kalevan pojan Joukahai-

sen väistymistä aurinkoa ja päivää hallitsevan

Väinämöisen tieltä. Kiuruvedellä on arveltukin

Joukahaisen tarkoittavan Jousimiestä.31 Jouka-

hainen on näin taivaan kaarta kantamassa mie-

henä kuudentena ja uroona seitsemäntenä.

Runot 1–2: Ilmatar laskeutuu veteen ja te-

keytyy veden emoksi. Sotka munii hänen pol-

velleen. Munat särkyvät ja palasista syntyy

maailma. Väinämöinen syntyy veden emosta.

Sampsa Pellervoinen kylvää puita. Yksi kasvaa

niin isoksi, että peittää auringon ja kuun näky-

vistä. Merestä nousee pieni mies ja kaataa tam-

men. Aurinko ja kuu voivat taas paistaa.

Runot 5–7: Väinämöinen etsii Ainoa meres-

tä, saa hänet kalana veneeseen, mutta menet-

tää saaliinsa. Hän lähteekin kosimaan Pohjolan

neitoa. Kostonhimoinen Joukahainen ampuu

Väinämöisen hevosen. Väinämöinen suistuu

mereen. Kotka pelastaa hänet Pohjolan ran-

nalle. Pohjolan emäntä Louhi hoivailee häntä.

Päästäkseen kotiin Väinämöinen lupaa seppä

Ilmarisen takomaan Pohjolaan sammon. Tako-

jalle luvataan palkkioksi Pohjolan neito.

Runot 8–9: Kotimatkallaan Väinämöinen

näkee Pohjolan neidon ja kosii tätä. Avioliiton

ehtona tyttö määrää Väinämöisen yliluonnolli-

siin työkokeisiin. Venettä veistäessään Väinä-

möinen lyö kirveellä haavan polveensa. Ukko

ylijumala tyrehdyttää verenvuodon loitsuin.

Maailman syntyä käsitellään tarkemmin

seuraavassa luvussa. Sitä seuraavat runot 5–9

voidaan nähdä hyvin eteläisen tähtitaivaan ja

idästä nousevien eläinradan tähdistöjen kuva-

uksina. Väinämöinen kalastaa merestä ensin

lohen eli Leijonan tähdistön, joka paistaa alku-

kevään tähdistönä etelässä. Väinämöinen hala-

jaa Ainoa, joka on Kotkan tähdistö, joka näkyy

etelässä elokuussa ja kohtaa Skorpionin hauen.

Hän menettää saaliinsa Kalojen tähdistön, joka

nousee näkyviin idässä myöhäisellä keväällä,

kun Orion Väinämöinen jo katoaa horisontin

taakse. Väinämöinen kosii Pohjolan neitoa ja

aamunkajoa, kevään Härän tähdistöä, jota on

ahveneksi kuvattu.

Runo 10: Väinämöinen lähettää taikakeinoin

Ilmarisen vastoin tämän tahtoa Pohjolaan. Ilma-

rinen takoo sammon. Louhi sulkee sen kivimä-

keen. Kalevalassa Ilmarinen joutuu palaamaan

takaisin ilman hänelle luvattua morsianta.

Monissa alkuperäisissä runoissa Ilmarinen

on onnekkaampi ja Ilmarisen epäonni ilmenee

vasta Väinämöisen ja Ilmarisen kilpalaulannas-

sa. Kymmenes runo, Sammon taonta, on kaik-

kia meitä kiehtova aihe. Mikä on sampo, tuo

kummallinen kahdeksankulmainen esine Akse-

li Gallén-Kallelan maalauksissa? Jos kilpalau-

lannassa laulettiin itse tähtitaivas, niin sammon

luonnissa seurataan tarkoin auringon kulkua.

Sampo-runostot liittyvät auringon tahditta-

miin neljään vuodenaikaan. Sampo on myös

myllynpyörä eli maapallon vuorokautinen pyö-

rähdys, jolle on vastaavuutensa vuodenajoilla.

Sammon kolme myllyä heijastavat kolmea het-

keä auringon kulussa aamunsarastuksesta kes-

kipäivään.

Runot 11–12: Lemminkäinen lähtee kosin-

tamatkalle Saareen, ilkamoi neitojen kanssa ja

ryöstää Kyllikin. Lemminkäinen hylkää Kyllikin


ja lähtee kosimaan Pohjolan neitoa. Hän laulaa

Pohjolan väen ulos tuvasta, mutta jättää laula-

matta karjapaimenen. Lemminkäinen Saarella

on Ahti Saarelaisen runostoa. Ahti on meren

valtias, mutta mereksi voidaan ymmärtää myös

tähtitaivaan ulappa. Lemminkäisen tai Ahti Saa-

relaisen matka taittuu tähtitaivaan tähdistöissä,

joita saariksi kutsutaan. Saaren tyttö Kyllikki on

itse Pohjantähti.

Runot 13–15: Lemminkäinen kosii Louhen

tytärtä, joka vaatii häntä pyytämään hiiden

hirven, sitten tulisuisen Hiiden ruunan ja kol-

manneksi joutsenen Tuonelan joelta. Kostoa

himoinnut paimen tappaa Lemminkäisen ja

syöksee hänet Tuonelan jokeen. Äiti saa mer-

kin poikansa kuolemasta ja lähtee etsimään

häntä. Hän haravoi poikansa palaset Tuonelan

joesta, sovittaa ne yhteen ja virvoittaa poikan-

sa henkiin.

Lemminkäisen Kyllikin ryöstö on Lönnrotin

lisäys runostoon Vanhaan Kalevalaan verrattu-

na. Hiiden hirven hiihdännän runoissa 13–15

Lemminkäisen tilalla on Kauppi Lappalainen.

Hiihdännässä matka taittuu talven hiihtopolulla

Linnunradalla.

Runot 16–17: Väinämöinen ryhtyy raken-

tamaan venettä ja käy Tuonelassa pyytämäs-

sä veneen veistoon tarvittavia sanoja, mutta ei

saa niitä. Väinämöinen hakee puuttuvat sanat

kuolleen tietäjän, Antero Vipusen, vatsasta ja

saa veneen valmiiksi. Antero Vipunen on maa-

pallo taikoineen ja loruineen. Antero Vipunen

kuvannee samalla vipua, maapallon pyörimistä

vivun eli taivaantolpan ympäri, joka yöllä näkyy

pohjannaulan ympäri pyörähdyksenä.

Runot 18–19: Väinämöinen lähtee veneel-

lään kosimaan Pohjolan tytärtä. Ilmarinenkin

lähtee kosiomatkalle. Pohjolan neito valitsee

sammon takojan. Ilmarinen selviytyy kolmesta

yliluonnollisesta työkokeesta: hän kyntää kyi-

sen pellon, pyydystää Tuonelan karhun ja Ma-

nalan suden sekä lopulta suuren hauen Tuone-

lan joesta. Louhi lupaa tyttärensä Ilmariselle.

Sammon juuret on kynnettävä käärmepel-

losta. Linnunradan pohjoispuolinen taivaanho-

risontin pää oli skandinaavisissa taruissa käär-

meitä täynnä olevaa kynnettävää peltoa. Sinne

päästäkseen shamaani matkaa käärmeen hah-

mossa. Ilmarisen ansiotyöt muistuttavat monel-

la tavoin Herkuleksen ansiotöitä ja Herkuleskin

on hieno taivaan hahmo. Herkuleen urotöitä

oli kaksitoista, ja niillä lienee paikkansa Kale-

valassakin, joita ei tässä kuitenkaan tarkemmin

tarkastella.

Runot 20–25: Pohjolassa valmistetaan häi-

tä. Muut kutsutaan paitsi Lemminkäinen. Sul-

hanen ja sulhaskansa saapuvat Pohjolaan.

Vieraita kestitään. Väinämöinen viihdyttää hää-

väkeä laulullaan. Morsiamelle annetaan neu-

voja avioliittoa varten, sulhastakin neuvotaan.

Morsian hyvästelee kotiväkensä ja lähtee Ilma-

risen kanssa kohti Kalevalaa. Saavutaan Ilmari-

sen kotiin, missä vieraita jälleen kestitään. Väi-

nämöinen laulaa kiitoslaulun.

Häät liittyvät kehittyneeseen kyläkulttuu-

riin tai maatalouskulttuuriin, jossa on runsaasti

maan antimia mitä juhlia ja jakaa useana päivä-

nä. Häät ovat suvun jatkuvuuteen liittyvä mer-

kittävä riitti, mutta myös hautajaiset olivat oma

häämenonsa. Pohjolan häät ovat ainakin osin

toisintoa Lemminkäisen Päivölän matkasta, joi-

hin emme tarkemmin perehdy. Neuvot sulholle

ovat ehkäpä kuvauksia kuunkierrosta, eläinra-

dasta tai eri vuodenajoista.

Runoja 26–38: ei myöskään tarkemmin ku-

vata. Ilmarisen ja Väinämöisen kilpakosinta,

kultaneidon taonta ja Ilmarisen/Väinämöisen

ansiotyöt ovat osittain toisintoa sammon ryös-

tölle. Kilpakosinta on tutkijoiden keksimä kä-

site. Kalevalassa on myös juonellisten syiden


takia asetettu kilpakosinnan voittajaksi nuori

Ilmarinen eikä jo ikääntynyt vanha herra Väi-

nämöinen. Kuitenkin alkuperäisissä runoissa

juuri Väinämöinen ehtii Pohjolan tiluksille en-

nen Ilmarista ja suorittaa Ilmarisen ansiotyöt.

Iivar Kemppinen päätteleekin Pohjan neidon,

kultaneidon, auringon ja sammon ryöstön

kuvaavan samaa myyttiä.31 Kuten Sammon

ryöstössä, Väinämöinen laulaa morsiamensa

lopulta lokiksi eli kajavaksi. Useissa runoissa

Väinämöinen nukuttaa Pohjolan väen ennen

kilpakosintaa aivan kuten Sammon ryöstössä-

kin. Keskeisimpänä erotuksena on se, että täl-

lä kertaa Ilmarinen jää ensimmäisellä matkalla

ilman morsianta, joka on naitu Väinämöiselle.

Tästä syystä hän takoo kultaneidon Väinämöi-

sen suosiollisella avustuksella, mutta valittaa

neidon kylmyyttä.

Runot 39–41: Väinämöinen, Ilmarinen ja

Lemminkäinen lähtevät ryöstämään sampoa

Pohjolasta. Matkalla vene takertuu jättimäisen

hauen hartioille. Väinämöinen tappaa hauen

ja rakentaa sen leukaluusta kanteleen. Kukaan

muu ei pysty soittamaan sillä, mutta Väinämöi-

nen lumoaa luomakunnan soitollaan.

Sampo matkaa yöllisellä taivaalla pilvive-

neen huostassa. Ennemmin tai myöhemmin

Pohjolan väki herää, kun pilvivene ylittää keski-

yön ja Otavan ja Louhi-Lohikäärmeen tähdistöt

nousevat yhä lähemmäksi taivaan keskikantta.

Louhi lähtee takaa-ajoon ja muuntautuu jätti-

läiskotkaksi. Taistelun tuoksinassa sampo rik-

koutuu ja putoaa mereen. Sammon muruista

osa jää meren aarteiksi, osa ajautuu rantaan

Suomen rikkaudeksi. Louhelle jää kansi, mut-

ta Kalevalan kansalle jää aamunkajo ja tulevan

kesän uuden sammon taonta. Sampoa ollaan

Sammon ryöstössä uudelleen hakemassa uut-

ta kesää varten. Taivaalla on pilvivene (oma ru-

nonsa jota ei ole Kalevalassa), jossa nämä hah-

mot liikkuvat sampo mukanaan.

Runoissa 40 ja 44: kuvataan koivuisen ja

hauenluisen kanteleen tekoa. Mukana on myös

46. Runo, Karhunpeijaiset, runot 47 ja 48, Tu-

likipuna ja Tulen tuhotyöt, sekä Sammon ryös-

töön nivoutuva Päivän päästö. Kanteleen te-

koa tarkastelemme Lönnrotin ainutlaatuisena

sommitelmana, jossa on taidokkaasti erotet-

tu syksyn tuova kalanluinen kannel ja kevään

tuova koivuinen kannel. Karhunpeijaiset ovat

osa Karhun symboliikkaa kuvaamassa elämän

kiertokulkua. Kalevalassa Marjatan pojan syn-

tymä päättyy 49. runoon ja lopetussanat 50.

runoon.

luku 1 - kv.mpsmediasuite.comkv.mpsmediasuite.com/vu2_2011/assets/image/r9789526749112.pdf · set...

Documents