1

Kuvakertomus Tikkurilan rotaryklubin

Vienankarjalan retkeltä

11.-14.6.2007

Kuvat:

SH Seppo Heinänen

PM Pekka Myyrä

HP Heidi Peltonen

EP Eino Piri

JSE Juhani Selinheimo

TS Tuula Sillanpää

JS Jouko Syväjärvi

Teksti:

Jouko Syväjärvi

2

Kostamus

Kalevala

Kiestingin motti

Solovetski

Vienan

Kemi

Rukajärvi

Röhö

11.6.

12.6

13.6

Päivämatkat piirretty karttaan eri väreillä

14.6

JS

3

Tapaaminen oli Kajaanin lentoasemalla, josta lähdettiin

bussilla kohti rajaa. Ennen rajan ylitystä Vartiuksessa

pistäydyttiin ruokailemassa ja täydentämässä varastot

huoltoasemalla

JS

4

Kostamus on kaivosteollisuuskaupunki, josta

pelleteiksi käsitelty rautamalmi kuljetetaan

Raaheen jalostettavaksi. Kuvassa näkyvät

korkeat louhosten jätevuoret ovat kilometrien

pituisia.

JS

5

Tollonjoki on vuokkiniemeläinen jokivarsikylä. Kylän kalmismaa

joenvarren männikköharjulla on Suomesta päin tuleville

matkailijoille ensimmäinen kosketuskohta vienalaiseen

kulttuuriin. Tollonjoen kropnitsoilla - hautojen päällä olevilla

rakennelmilla - on oma arkkitehtuurinsa, joka poikkeaa selkeästi

muiden kylien hautausmaiden rakennustyylistä.

JS

6

Vuokkiniemen Martat olivat järjestäneet

matkalaisille yllätysohjelman vienankarjalaisine

pukuineen ja lauluineen.

SH

7

Martat tarjosivat vieraille maukkaat teet, kahvit,

keittopiirakat ja muut leivonnaiset lakkahillon ja

monien paikallisten herkkujen kera.

PM

8

Kuvan keskellä olevan puheenjohtajan mukaan

vierastarjoilupaikka oli Marttojen oma talo.

Jäseniä hän sanoi Vuokkiniemen Martoilla olevan 12.

JS

9

Vuokkiniemen nuorilla miehillä oli omat

lauluharjoitukset Marttatalon viereisen talon

pihamaalla

SH

10

Ylä-Kuittijärven maisemissa suopursu kukki

kauneimmillaan juhannusta odotellen.

HP

11

Juhani Vakkuri kertoi Lönnrotista ja Kalevala eepoksen runoista.

Vuonnista voidaan pitää yhtenä Vienan merkittävimmistä runokylänä.

Vuonnisen ovat tehneet maineikkaaksi ennen muita Ontrei Malinen

ja Vaassila Kieleväinen. Ontrein runot sinänsä olivat Lönnrotille

arvokas saalis, mutta keskustelu Vaassila Kieleväisen kanssa antoi

Lönnrotin idean rakentaa niistä eepos. Retkeläiset ostivat paikalliselta

yrittäjältä tuohituotteita.

JS

12

Venäläisten Vuonnisiin pystyttämä muistomerkki

paikalla, johon suomalaiset hautasivat 118

taistelussa kaatunutta venäläistä

JS

13

Kis-Kis kukkuloiden makkaralla oli edelleen hyvin nähtävissä

juoksuhautojen rakenteita (vas.) sekä saksalaisten

rakentamien korsujen jäänteitä sisäänmenoaukkoineen (oik.)

JS

Kis-Kis-kukkulat, on siellä munat sekä makkarat,

mutta se Muna kun se meni, niin se Makkara jäi vain, juu.

Röhössä on Tiltun tie, se kurasena murasena Uhtualle vie,

on täällä Bieloje-, Tshirni- ja Tschorneje-ozerot, juu

PM

14

Ensimmäinen yö vietettiin hotelli Veltissä Uhtualla, nyky-

nimeltään Kalevala. Kylä sijaitsee taivaanrantaan kaartuvan

Keski-Kuittijärven rannalla. Keski-Kuittijärvi on kolmesta

Kuittijärvestä suurin, sen pinta-ala on noin 500 km².

Järven pinta on 101 metriä merenpinnan yläpuolella.

JS

15

Tiistaina 12.6.2007 matka jatkui alkaen Kalevalan kiertoajelulla.

Jamasen aitta on ainoa Kalevalan rakennus, jonka yhteyteen

Lönnrotin nimi voidaan varmasti liittää. Kuudennella

runonkeruumatkallaan (1835) Lönnrot laulatti aitan omistajaa

Varahvontta Jamasta ja seitsemännellä (1836) hän asui

kolmisen viikkoa tämän luona yhdessä matkakumppaninsa

J. F. Cajanin kanssa.

JSE

16

Lönnrotin mänty Kalevalan kyläraitin

varrella. Perimätiedon mukaan

Lönnrot laulatti sen juurella runontaitajia.

HP

17

Elokuulla 1941 Ryhmä F:n/Os. Malm hyökkäys

pohjoisesta Uhtuaan pysähtyi Röhön ja Malviaisten tien

risteykseen. Nyt harjulle pystytetylle muistomerkille johti

espanjalaisin ratsuin reunustettu polku. Jussi kertoi

taistelujen kulusta ja vaimosa Leena antoi tukensa.

SH

18

TS

Harjun muistomerkille kaikki halusivat kiivetä.

19

Yhdessä ihmeteltiin

harjun laen

muistomerkin

sanomaa

PM

20

Elokuulla 1941 suomalaiset hyökkäsivät Uhtuaa

kohti saapuen luoteesta kuvassa vasemmalle

kaartuvaa Malviaisten tietä pitkin. Kuvan

retkeläiset marssivat koilliseen Röhön suuntaan.

JS

21

Sodan aikaisten puolustuslinjojen ruostuneet

piikkilankaesteet olivat maastossa koskemattomina

ja edelleen selvästi näkyvissä.

JS

22

”Ja ne kylät joihin tultiin, ne on muilutettu multiin,

mutta Röhökylä-rähjä oli polttamaton”. Niin

laulelmassa. Kuva kyläaukealta osoittaa, että

nykyisin kylä on olematon ja elää vain lauluissa.

Jussin mukaan Röhö oli sodan aikana monien

kaukopartioiden paluuasema.

JS

23

”Tule Röhön rantaan, siellä piirrän kuvas santaan.

Siellä tähdet loistaa ja Vienan kuu, puolikuu, täysikuu.

Siel´ on ansalangat mulla, sopis Miinan sinne tulla,

TULE Röhön rantaan, sinisillalle.”

Röhön rantahiekalla oli vielä hieman keväistä levää.

JS

24

PM

Sinisilta oli tuhoutunut, mutta lahdenpohjukkaan

tarkkaan katsoessa huomaa sillan tukipylväiden

päiden vielä näkyvän vedenpinnan yllä.

25

Ryhmä J ylitti Tuoppajärvestä Pääjärveen laskevan

Sohjanjoen 31.7.1941. Sodan arvet näkyivät paikoitellen

vieläkin joen törmillä. Tuoppajärven suuntaan uudelta

sillalta otetussa kuvassa vanhan, sodanaikaisen sillan

jäänteet.

JS

26

Sohjanan kyläraitilla kolme paimenta vartioi lehmätusinaa.

Punakirjavat ayrshiret lienevät geenitaustaltaan suomalaisia

ja mustat alunperin Arkangelin seudulta lähtöisin olevaa

venäläistä kholmogor rotua. Siis suomalaisia ja venäläisiä

sukujuurta.

JS

27

Muonantäydennystä ennen Kiestingin mottia

EP

28

Kiestinkiläisessä kyläkaupassa oli vara valita

eikä kassakone pitänyt turhaa kilinää.

JS

29

Kiestingistä reilu 20 km Louhen suuntaan pysähdyttiin venäläisen

muistomerkin kohdalla, ja retkeläisten iskujoukko lähti tutustumaan

Kiestingin motin maastoon. Sodan hyökkäysvaiheen aikana ev.luutn. Jussi

Turtolan JR 53 menetti motissa satoja miehiä kaatuneina, haavoittuneina tai

kadonneina, joukossa Jussi Turtola. Ev.luutn. Oras Selinheimo (Juhani

Selinheimon isoisä) kunnostautui tässäkin taistelussa ja johti motin

purkamisen Turtolan kaaduttua. Tähän pysähtyi suomalaisten ja saksalaisten

eteneminen. Muurmanskin radalle ei päästy.

JS

30

”Yksi näkymä, josta silmä

löysi uljuutta, oli itää

kohti luotisuorana

oikeneva kiskopari. Kiskot

samoin kuin radan aukko

näyttivät jatkuvan

äärettömyyteen

tasaisena leviävässä met-

sämaisemassa.”

Näin kertoo motissa

pahoin haavoittunut

Kalle Päätalo kirjas-

saan Liekkejä Laulu-

mailta.

Niin oli rata silloin ja

niin se näyttää

olevan nyt.

JSE

31

JSE

Juhani Selinheimo isoisänsä taistelumaastoon

tutustumassa

32

Juhani Vakkuri Jussi Turtolan komentopaikan äärellä.

Komentoteltta oli kaivettu noin metrin syvyyteen

turpeeseen. Jussin takana taistelupoteroja.

EP

33

Suomalaisjoukkoja pelotelleet panssarijunat

oli jo sodan aikana pommitettu tuusan nuuskaksi,

joten nyt motinkävijät uskaltautuivat rohkeasti

raiteille kuvattavaksi.

JSE

34

Näkymä Turtolan komentoteltan ja taistelupoteron

kohdalta etumaastoon.

EP

35

Motinkäyntireissulla Eino Piri havaitsi ja kuvasi

tuoreet karhun takajalkojen jäljet rautaitieradan penkalla.

Sytkärin pituus on n. kahdeksan cm.

EP

36

Muiden aika kävi pitkäksi motinkiertäjiä kylällä

odotellessa, ja aikaa tappaessaan pojat laskivat

liikennettä. Kahden ja puolen tunnin tulos oli viisi Ladaa,

puhelinmiesten työmaa-auto, kaksi kissaa, yksi koira

sekä kaupassa polkupyörää taluttaen käynyt mummo.

HP

37

Odottaessa levähdettiin myös puiston kivillä. Tuli

nälkä ja jano. Läheisestä kaupasta löytyi paikallista

herkkua, suolakurkkua. Vielä oli harkittava, käyttäisikö

viljasta valmistettua virvoitusjuomaa suolapalan

painikkeena.

JS

38

Lopulta motinkävijät palasivat kylän nuorten

saattamana

HP

39

HP

Taistelumaaston metsät olivat sodan aikana palaneet

ja kasvoivat hoitamattomina tiheinä. Eino Pirin

mukaan metsänhoitotyöllä olisi ollut mahdollisuus

saada moninkertainen kasvu ja metsät olisivat nyt

järeitä männiköitä.

40

Heti kun kahviautomaatti oli lakannut oikkuilemasta

klo 18.05 pidettiin tauko. Kylmäkköinä toimivat

Jussi ja Tapio. Siitä matka jatkui Vienan Kemin

sataman hotelliin.

JS

41

Näkymä hotellin ikkunasta Vienan Kemissä klo 01.00

EP

42

Aamulla 13.6 heti kahdeksalta lähdettiin kohti

Solovetskin luostarisaaria.

JS

43

Solovetskin luostarin perustivat 1400-luvulla

munkit Savvati, Herman ja Sosima. Ehkä parhaiten

luostarin kokonaisuus näkyy jo noustessaan merestä

pääsaarta lähestyttäessä vajaan kolmen tunnin

merimatkan jälkeen.

HP

44

Luostarin pihalla Kauko opasti naisia laittamaan

hameen ja huivin päälleen ortodoksisen

oikeaoppisesti.

JS

45

Luostarin pihan narsissit ja tulppaanit näyttivät

kävijä silmissä kauniin romanttisilta

TS

46

Luostarin kello

EP

47

Luostari oli aikanaan varustettu myös linnoitukseksi.

Seinät olivat 4-8 metriä paksut. Jussin mukaan

rakennustyömaan suurimpia kiviä raahaamaan

oli tarvittu 200 miestä. Monet vanhat seinäkivet

olivat ruskean jäkälän peittämiä.

JS

48

Hartaushetken päätyttyä seurakuntalaiset kulkivat

saattueena munkkien jäljessä ulos luostarin

muurin portista.

JSE

49

Luostarin kattorakenteita kannattelevat valtavat

pylväät. Yksi niistä oli keskellä 800 hengen

ruokasalia

HP

50

Ruokasalin seinän luukku, elämän luukku.

JS

51

Luostarialueen pienoismalli antoi hyvän käsityksen

itse luostarista ja myös sen linnoitusmuureista.

Vuosisatojen halki luostari kukoisti, sen talous voimistui,

se oli hengellisen ja taloudellisen elämän keskus.

Venäjällä se tunnettiin pyhänä kaupunkina.

SH

52

Luostaria tuettiin monin tavoin lahjoittamalla sille

ympäröiviä maa- ja metsäalueita sekä kalavesiä. Tärkeä

vaurauden lähde oli suolan keitto. Suola myytiin

Venäjälle. Kuvassa yksi vielä jäljellä olevista

arvoesineistä huoneessa, jossa oli menetettyjen

aarteiden näyttely.

JS

53

Lokakuun vallankumous 1917 merkitsi kuoliniskua luostarille.

Sen kammiot alkoivat nyt täyttyä uusista tulokkaista,

neuvostoyhteiskunnan vihollisista. Solovetskiin siirrettiin

tuhansia ja jälleen tuhansia poliittisia vankeja, tuhannet myös

kuolivat siellä. Kuvassa valtava huone, jossa vankeja

säilytettiin talvellakin lämmittämättömissä tiloissa.

JS

54

Solovetskin luostarikirkon ikonostaasi

HP

55

Ikonostaasin seinää

peittivät kauttaaltaan

pyhät kuvat.

JSE

56

Airi Heinänen sytytti hartain mielin kynttilän

ikonostaasin edessä

HP

57

Samoin tekivät Paavo ja Markku ja useat muutkin

JS

58

Myös kirkon holvit olivat pyhin kuvin koristeltuja

TS

59

Luostarin vesihuolto oli järjestetty vieläkin

toimivan kanavaverkoston avulla.

HP

60

Ylä- ja alamäkeä on ollut luostarin historia.

TS

61

Ankaran luostarin opastusretken jälkeen

matkalaisen oli hyvä levähtää luostarin nurmikolla.

JS

62

Paluumatkalle kohti satamaa lähdettiin

mietteliäinä bussissa istuen.

HP

63

Luostarikäynnin jälkeen Pentin ajatus suuntautui

kaukaisuuteen jonnekin luostarin puutarhan

himmeään kauneuteen

TS

64

Paluumatkalla yritettiin bongata maitovalaita, mutta ei

oikein onnistuttu. Rauno Lauhakankaan yhdessä amerikkalaismuusikko Jim Nollmanin kanssa tekemissä kokeissa Vienanmeren maitovalaat osoittautuivat musikaalisiksi eläimiksi. Ne vastasivat kitarointiin empimättä ja oikeassa sävellajissa.

Kuva ja teksti Virve Pohjanpalon artikkelista Valaiden vaalijat. Yliopistolainen

9/2000

65

Sen sijaan kuvaan saatiin hylkeitä

HP

66

JSE

Illan tullen Laatokan uimaseura laajensi toimintaansa

myös Vienanmeren viileään syleilyyn. Kapuaminen

Kemin satamalaiturilta mereen ja sieltä pois vaati

ketteryyttä. Onneksi järeänpuoleinen pelastusrengas

oli varattu laiturin viereen valmiiksi.

67

Seuran jäsenet pääsivät polskuttelemaan Valkessa

meressä vain yksi kerrallaan, koska merestä laiturille

johti vain yhdet portaat. Kokouspöytäkirjasta

ei löydy mainintaa, olisiko joku hypännyt mereen

suoraan laiturilta

PM

68

PM

Vuosikokoukseen osallistuneet seuran jäsenet

olivat iloisia ja tyytyväisiä, kun toimintapiiri oli

nyt kertaheitolla laajentunut käsittämään kaikki

Karjalan järvet ja meret.

69

Varmuuden vuoksi pari

Laatokka-Vienanmeri

uimaseuran jäsenistä

filmautti itsensä uuden

satamatsasounan

edustalla kiitollisina

pääsystään takaisin

satamalaiturille.

JSE

70

Neljännen päivän aamuna lähdettiin Vienan Kemistä

ajaen aluksi noin 100 km Muurmanskista tulevaa

tietä Petroskoin suuntaan ja kääntyen Sumakylän

kohdalla länteen kohti Rukajärveä. Tie oli

jo totuttua parempaa ajella.

JS

71

Tienvarren maastossa harju ja suot vuorottelivat.

Suot olivat männynkäkkärää ja tupasvillaa kasvavia

hetteisiä rämeitä. Oli helppo kuvitella niiden kautta

etenemisen olleen sodan aikana erittäin rankkaa.

HP

72

Eversti Erkki Raappanan johtama 14 D oli kesän

1941 aikana edennyt Repolan, Omelian ja Ontosenvaaran

kautta Rukajärvelle. 6.11.1941 Mannerheim käski olla

jatkamatta hyökkäystä itään, ja linjat jäivät tälle tasalle.

Sodanaikaisen korsun kattohirret ja suuaukko näkyivät

edelleenkin hyvin maastossa.

HP

73

Myös taisteluhaudat näkyivät edelleen selvinä urina

maastossa. Asemistaan tuhoamispartiot tekivät

sissiretkiä Muurmannin radalle. Esim. talvella 1942

majuri Majewskin ryhmä kävi tuhoamassa

Majguban rata-aseman perinpohjin.

HP

74

Rukajärven sodanaikaisen taistelumaaston

yhdyshaudassa klubin uusi presidentti esitteli

tulevan rotaryvuoden etenemistyyliä.

JS

75

Muutamat tutkivat vieläkö pesäkkeistä

löytyy hylsyjä tai huokuuko korsun ilma

TS

76

Rukajärven valtauksen jälkeen suomalaisjoukot

pitivät voitonparaatin 13.9.41 Rukajärven

urheilukentällä. Kuvassa näkymä Rukajärven

kyläraitilta Rukajärvelle.

HP

77

Rukajärven sodanaikainen vanha tie on vähitellen

kasvamassa umpeen, mutta näkyy silti selvästi

monin paikoin uudelle tielinjallekin.

JS

78

Rukajärveltä bussimatka jatkui Kostamuksen kautta

Kajaanin lentoasemalle. Juhani Vakkurin opastuksella

olimme saaneet taas rautaisannoksen sota- ja ortodoksi-

historiaa, Kalevalaista kulttuuria, 1200 km välillä

keikkuvaakin linja-autokyytiä ja voineet ihailla 6 tunnin

ajan Vienanmeren valkeita pilviä ja sinisiä laineita.

HP