LAAJOJEN TERVEYSTARKASTUSTEN TOTEUTUMINEN SEKÄ KOETUT

MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET ÄITIYS- JA LASTENNEUVOLASSA

Neuvolan osastonhoitajien näkemyksiä

Katja Riikonen

Pro gradu -tutkielma

Hoitotiede

Preventiivinen hoitotiede

Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Toukokuu 2019

SISÄLTÖ

TIIVISTELMÄ

ABSTRACT

1 JOHDANTO .......................................................................................................................... 1 2 PERHEIDEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA SEURANTA KUNTIEN

TEHTÄVÄNÄ ....................................................................................................................... 3 2.1 Tiedonhaun kuvaus ............................................................................................................. 3 2.2 Kunnat neuvolatoiminnan järjestäjinä ................................................................................ 3

2.3 Laajojen terveystarkastusten johtaminen ja järjestäminen kunnissa .................................. 5 2.4 Henkilöstövoimavarojen suunnittelu ja toteutuminen ehkäisevässä terveydenhuollossa ... 8

3 NEUVOLAN LAAJAT TERVEYSTARKASTUKSET .................................................. 12 3.1 Laajat terveystarkastukset äitiys- ja lastenneuvolassa ...................................................... 12 3.2 Lapsiperheiden tuen tarpeet ja avun antaminen laajassa terveystarkastuksessa ............... 14 3.3 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ............................................................................. 18 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET .......... 20

5 AINEISTO JA MENETELMÄT ....................................................................................... 21 5.1 Aineistonkeruu ja mittarit ................................................................................................. 21

5.2 Aineiston analyysi ............................................................................................................. 22 6 TULOKSET ......................................................................................................................... 26 6.1 Terveyskeskusten taustatiedot .......................................................................................... 26

6.2 Neuvolan laajojen terveystarkastusten asetuksen mukainen toteutuminen ...................... 32 6.3 Neuvolan laajojen terveystarkastusten koetut myönteiset vaikutukset ja haasteet ........... 36

6.4 Laajojen terveystarkastusten järjestämisen ja koettujen myönteisten vaikutusten eroja

selittävät tekijät ..................................................................................................................... 44

6.5 Yhteenveto tutkimustuloksista .......................................................................................... 45 7 POHDINTA ......................................................................................................................... 48

7.1 Tutkimustulosten tarkastelua ............................................................................................ 48 7.2 Tutkimuksen luotettavuus ................................................................................................. 54

7.3 Tutkimuksen eettiset näkökulmat ja tietosuoja ................................................................. 57 7.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet .............................................................................. 58 LÄHTEET............................................................................................................................... 60

LIITTEET

Liite 1. Tietokantahaku ja kirjallisuushaun valintaprosessi.

Liite 2. Artikkeleiden sisäänotto- ja poissulkukriteerit.

Liite 3. Artikkelien yhteenvetotaulukko.

Liite 4. Muuttujaluettelo.

Liite 5. Muuttujakohtaiset analyysimenetelmät.

Liite 6. Keskiarvosummamuuttujat, faktorianalyysin kuvaus ja mittarin sisäinen johdonmukai-

suus.

Liite 7. Taustamuuttujien yhteys kumppanuussuhteen vahvistumiseen ja vanhempien tyyty-

väisyyteen (n, ka, sd, p-arvo).

Liite 8. Taustamuuttujien yhteys tuen tarpeen tunnistamiseen (n, ka, sd, p-arvo).

Liite 9. Taustamuuttujien yhteys varhaisen tuen tarjoamiseen (n, ka, sd, p-arvo).

Liite 10. Laadullisen aineiston kvantifiointi.

Liite 11. Osastonhoitajien näkemyksiä laajojen terveystarkastusten haasteista (f, %).

TAULUKOT

Taulukko 1. Terveydenhoitajien ja lääkäreiden valtakunnalliset henkilöstömitoitussuositukset

äitiys- ja lastenneuvolassa.

Taulukko 2. Terveyskeskusten taustatiedot (f, %), N=152.

Taulukko 3. Neuvolatoimipisteiden lukumäärä terveyskeskuksessa (f, %), N=152.

Taulukko 4. Neuvoloiden asiakasmääräjakauma (f, %), N=152.

Taulukko 5. Terveydenhoitajien henkilöstömitoitussuosituksen täyttäneiden terveyskeskusten

osuudet väestömäärän ja alueen mukaan vuonna 2015 (%, n), N=152.

Taulukko 6. Lääkäreiden henkilöstömitoitussuosituksen täyttäneiden terveyskeskusten osuu-

det väestömäärän ja alueen mukaan vuonna 2015 (%, n), N=152.

Taulukko 7. Laajojen terveystarkastusten lukumäärä vuoden 2016 suunnitelmassa koko

maassa (N=152). Asetuksen velvoite, velvoitteen täyttäneiden osuus (%), terveystarkastusten

lukumäärän keskiluku (mediaani) ja vaihteluväli.

Taulukko 8. Terveydenhoitajan vastaanoton toteutuminen laajassa terveystarkastuksessa

vuonna 2015 asetuksen mukaisina ajankohtina terveyskeskuksen väestömäärän ja alueen mu-

kaan (%, n), N=152.

Taulukko 9. Lääkärin vastaanoton toteutuminen laajassa terveystarkastuksessa vuonna 2015

asetuksen mukaisina ajankohtina väestömäärän ja alueen mukaan (%, n), N=152.

Taulukko 10. Osastonhoitajien arviot laajojen terveystarkastusten myönteisistä vaikutuksista

(n, ka, kh).

KUVIOT

Kuvio 1. Lastenneuvolan terveydenhoitajamitoitus prosentteina suositellusta (n=150).

Kuvio 2. Lastenneuvolan lääkärimitoitus prosentteina suositellusta (n=148).

LYHENTEET

AVI, aluehallintovirasto

STM, Sosiaali- ja terveysministeriö

SVT, Suomen virallinen tilasto

THL, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

VNA, Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta

sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011)

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO TIIVISTELMÄ

Terveystieteiden tiedekunta

Hoitotieteen laitos

Hoitotiede

Preventiivinen hoitotiede

Riikonen, Katja Laajojen terveystarkastusten toteutuminen sekä koetut

mahdollisuudet ja haasteet äitiys- ja lastenneuvolassa.

Neuvolan osastonhoitajien näkemyksiä.

Pro gradu -tutkielma, 88 sivua, 11 liitettä (18 sivua)

Ohjaajat: Yliopistotutkija, dosentti Marjorita Sormunen, yli-

opistonlehtori, dosentti Päivi Kankkunen ja johtava

asiantuntija, dosentti Timo Ståhl, THL

Toukokuu 2019

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta (VNA 338/2011) velvoittaa kuntia tarjoamaan kai-

kille lapsiperheille suunnitelmalliset ja tasoltaan yhtenäiset äitiys- ja lastenneuvolapalvelut. Osa

lakisääteisistä määräaikaistarkastuksista toteutetaan laajoina terveystarkastuksina, joiden ta-

voitteena on lapsen, vanhempien ja koko perheen voimavarojen, terveyden ja hyvinvoinnin

vahvistaminen sekä tuen tarpeiden varhaisen tunnistamisen edistäminen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kuntien järjestämien laajojen terveystarkastusten toteu-

tumista äitiys- ja lastenneuvoloissa sekä äitiys- ja lastenneuvolayksikköjen osastonhoitajien nä-

kemyksiä laajojen terveystarkastusten koetuista myönteisistä vaikutuksista ja haasteista. Tut-

kielman tarkoituksena oli lisäksi selittää laajojen terveystarkastusten järjestämisen ja koettujen

myönteisten vaikutusten alueellisiin eroavaisuuksiin yhteydessä olevia tekijöitä.

Monimenetelmätutkimuksessa hyödynnettiin kahta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen

(THL) vuonna 2016 keräämää tutkimusaineistoa. Vastaukset saatiin kaikista Manner-Suomen

terveyskeskuksista (N=152).

Laajojen terveystarkastusten toteutumista tarkasteltiin frekvenssijakaumin sekä keski- ja hajon-

taluvuin. Laajojen terveystarkastusten myönteisiä vaikutuksia kuvaavista väittämämuuttujista

muodostettiin eksploratiivisella faktorianalyysillä keskiarvosummamuuttujat. Faktorianalyysi

toteutettiin käyttäen pääakselimenetelmää Varimax-rotaatiolla. Keskiarvosummamuuttujien

saamia arvoja vertailtavien taustamuuttujaryhmien välillä tarkasteltiin keskiarvotesteillä. Ter-

veyskeskusten taustamuuttujien yhteyttä laajojen terveystarkastusten järjestämiseen tarkastel-

tiin ristiintaulukoinnilla ja χ2-riippumattomuustestillä. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin in-

duktiivis-deduktiivisella sisällönanalyysilla.

Äitiys- ja lastenneuvolan laajat terveystarkastukset toteutuivat asetusta vastaavasti lähes kai-

kissa terveyskeskuksissa. Terveystarkastusten koettiin vahvistavan neuvolan ja perheiden vä-

listä kumppanuussuhdetta ja edistävän perheiden tuen tarpeen tunnistamista. Keskeisimmiksi

haasteiksi koettiin henkilöstöresurssin riittämättömyys, neuvolatyön osaamishaasteet sekä mo-

nitoimijaisen yhteistyön sujumattomuus. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ehkäisevien pe-

ruspalvelujen valvonnassa ja seurannassa sekä neuvolatyön kehittämisessä.

Asiasanat: neuvola, laaja terveystarkastus, terveyden edistäminen

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND ABSTRACT

Faculty of Health Sciences

Department of Nursing Science

Nursing Science

Preventive Nursing

Riikonen, Katja The implementation of extensive health examinations

and related opportunities and challenges at maternity

and child health clinics. Views of charge nurses at the

clinics.

Master’s thesis, 88 pages, 11 appendices (18 pages)

Supervisors: University Researcher, Docent Marjorita Sormunen,

University Lecturer, Docent Päivi Kankkunen and

Chief Specialist Timo Ståhl, THL

May 2019

Under the Government Decree on maternity and child health clinic services (VNA 338/2011),

municipalities are required to provide all families with children with systematic maternity and

child health clinic services that are equal in quality. Some of the statutory regular health exam-

inations are implemented as extensive health examinations, which aim at strengthening the re-

sources, health and wellbeing of children, their parents and the entire family as well as promot-

ing the early detection of needs for special support.

The purpose of this study was to describe the implementation of extensive health examinations

at maternity and child health clinics as well as the views of the charge nurses at the clinics on

the experienced positive effects and challenges of the extensive health examinations. A further

aim was to explain the factors connected to regional differences in organising extensive health

examinations and the experienced positive effects.

This mixed methods study utilised two sets of research data collected by the National Institute

for Health and Welfare (THL) in 2016. The data included responses from all health centres in

mainland Finland (N=152). The implementation of the extensive health examinations was ex-

amined as frequency distributions as well as measures of central tendency, and dispersion and

variability. Explorative factor analysis was used to form mean sum variables of statement var-

iables describing the positive impacts of the extensive health examinations. The factor analysis

used the principal axis method with varimax rotation. Mean comparison tests were used to ex-

amine the values given to the mean sum variables per background variable groups. The con-

nection between the background variables of health centres and the provision of extensive

health examinations were explored using cross-tabulation and the χ2 test of independence.

Qualitative data were analysed using inductive-deductive content analysis.

The implementation of the extensive health examinations by maternity and child health clinics

complied with the decree at all the health centres. The examinations were considered to

strengthen the partnership between the clinic and families, and promote identifying support

needs in the families. Main challenges experienced by the respondents included the insuffi-

ciency of human resources, challenges related to competence at the clinics, and unsmooth mul-

tiprofessional cooperation processes. The research findings can be utilised in the supervision

and monitoring of preventive primary services and the development of the work at the clinics.

Keywords: maternity and child health clinic, extensive health examination, health promotion

1 JOHDANTO

Neuvolatyö on keskeinen osa perusterveydenhuollon ehkäisevää ja terveyttä edistävää toimin-

taa. Neuvolapalvelut koostuvat määräaikaisista terveystarkastuksista ja terveysneuvonnasta,

joissa huomioidaan yksilöiden ja perheiden tarpeet. Palvelut ovat perheille vapaaehtoisia ja

maksuttomia. (STM 2019a.) Kunnat vastaavat äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen järjestämisestä

(Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta (VNA

338/2011) velvoittaa kuntia tarjoamaan kaikille lapsiperheille suunnitelmalliset ja tasoltaan yh-

tenäiset äitiys- ja lastenneuvolapalvelut. Vuoden 2017 lopussa Suomessa oli 566 000 lapsiper-

hettä, joista 143 000:ssa oli alle 3-vuotiaita lapsia. Lapsiperheisiin kuului 39 prosenttia väes-

töstä. (Tilastokeskus 2018.)

Osa lakisääteisistä määräaikaistarkastuksista toteutetaan laajoina terveystarkastuksina, joiden

järjestämisvastuu on asetuksen säätämänä ollut vuodesta 2011 alkaen kunnilla (VNA

338/2011). Äitiysneuvolassa on järjestettävä yksi (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013) ja las-

tenneuvolassa kolme laajaa terveystarkastusta lapsen ollessa 4 kuukauden, 18 kuukauden ja 4

vuoden ikäinen (Hakulinen-Viitanen ym. 2012). Terveystarkastusten sisältöä ja toimintatapoja

ohjeistetaan asetuksen (VNA 338/2011) tueksi laadituissa soveltamisohjeissa (STM 2009) sekä

neuvolatoimintaa ohjaavissa kansallisissa oppaissa ja suosituksissa (STM 2004, Hakulinen-Vii-

tanen ym. 2012, Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, Mäki ym. 2017).

Laajojen terveystarkastusten toteutumista kunnissa on seurattu osana asetuksen (VNA

338/2011) lakisääteistä seurantaa (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, STM 2019a) vuodesta

2010 lähtien. Vuonna 2013 äitiysneuvolan laaja terveystarkastus toteutui 95 prosentissa ter-

veyskeskuksista. Lastenneuvolassa neljän ja 18 kuukauden ikäisten laajat tarkastukset toteutu-

vat 97 prosentissa ja laaja nelivuotistarkastus 98 prosentissa terveyskeskuksista. (Wiss ym.

2014.) Asetuksen edellyttämän toiminnan toteutumisessa on havaittu myönteistä kehitystä,

mutta terveyskeskus- ja aluekohtaiset erot ovat yhä huomattavia (Wiss ym. 2014, Hakulinen

ym. 2017).

Kansalaisten yhdenmukainen ja tasavertainen kohtelu sekä palvelujen yhtäläinen saatavuus

ovat Suomessa kansallisen sosiaali- ja terveyspolitiikan keskeisimpiä tavoitteita (Wiss ym.

2018a, STM 2019b). Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan edustaessa keskeistä ehkäisevän

2

terveydenhuollon palvelua myös neuvolapalvelujen toteutumisen arviointi on merkittävässä

roolissa kansallisten tavoitteiden toteutumista ja nykytilaa arvioitaessa (Halme ym. 2013, Wiss

ym. 2018a).

Juuri käynnistetyn, YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen perustuvan Lapsistrategian (2040)

valmistelutyössä kiinnitetään huomiota lapsen kasvun, oppimisen, hyvinvoinnin ja osallisuuden

turvaamiseen yhteiskunnan eri toiminnoissa sekä perheiden ja vanhemmuuden tukeen (Perälä

ym. 2018, STM 2019c). Juuri päättyneen Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE)

tavoitteena oli luoda lapsille suotuisa kasvu- ja kehitysympäristö sekä tukea perheen hyvinvoin-

tia (STM 2019d) äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen saatavuutta, toimivuutta ja vaikuttavuutta

parantamalla (Kanste ym. 2018, STM 2019e). Lapsi- ja perhelähtöinen toimintakulttuuri vah-

vistaa myös kansallisesti yhteistä lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisen strategista tah-

totilaa (Perälä ym. 2018, STM 2019e).

Neuvolapalveluilla, ja erityisesti laajojen terveystarkastusten ohjeiden mukaisella toteutumi-

sella, on keskeinen rooli perheiden nopean tuen ja avun saannin edistäjänä (Hakulinen-Viitanen

ym. 2012). Jotta neuvolan laajat terveystarkastukset säilyttävät asemansa asiakkaiden tarpeita

vastaavana toimintatapana, niitä on kehitettävä pitkäjänteisesti ja eri osapuolten näkemykset

huomioiden (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Halme ym. 2013, Kanste ym. 2018, Perälä ym.

2018). Kehittämisnäkökulman lisäksi laajojen terveystarkastusten nykytilan arviointi on tär-

keää neuvolatyön sekä lasten ja perheiden palvelukokonaisuuden johtamisen uudistamiseksi

(Pelkonen ym. 2013, Kanste ym. 2018, Perälä ym. 2018).

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kuntien järjestämien laajojen terveystarkastusten

toteutumista äitiys- ja lastenneuvoloissa. Tutkimuksessa kuvataan myös terveyskeskusten äi-

tiys- ja lastenneuvolayksikköjen osastonhoitajien näkemyksiä laajojen terveystarkastusten koe-

tuista myönteisistä vaikutuksista ja haasteista. Tutkimuksen tarkoituksena on lisäksi selittää

laajojen terveystarkastusten järjestämisen ja koettujen myönteisten vaikutusten alueellisiin

eroavaisuuksiin yhteydessä olevia tekijöitä.

3

2 PERHEIDEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN JA SEURANTA KUNTIEN TEHTÄVÄNÄ

2.1 Tiedonhaun kuvaus

Tutkimuksen taustan tueksi haettiin äitiys- ja lastenneuvolan laajoja terveystarkastuksia sekä

lapsiperheiden tuen tarpeiden tunnistamista ja avun tarjoamista koskevia tutkimusartikkeleita

neljästä tietokannasta (CINAHL, Medic, PubMed, Scopus) maaliskuun 2019 aikana. Tietokan-

tahaku ja kirjallisuushaun valintaprosessi ovat kuvattuina liitteessä 1. Tiedonhaun hakulausek-

keisiin liittyvää konsultaatioapua saatiin Itä-Suomen yliopiston informaatikolta. Hakusanoja

tarkennettiin MeSH-asiasanaston ja koehakujen avulla. Relevantin ja monipuolisen tutkimus-

tiedon saavuttamiseksi hakulausekkeita täsmennettiin tietokantakohtaisesti. Tiedonhaku rajat-

tiin vuosina 2014-2019 julkaistuihin artikkeleihin. Tutkimusaiheen ainutlaatuisuuden vuoksi

kotimaisessa tietokannassa Medicissä julkaisuvuotta koskeva rajaus laajennettiin vuosiin 2010-

2019.

Tutkimusartikkelit arvioitiin otsikon, abstraktin ja kokotekstin sopivuuden perusteella. Koko-

tekstin lukemisessa kiinnitettiin erityistä huomiota tutkimuksen aihepiirin ja kohderyhmän so-

veltuvuuteen. Artikkeleiden sisäänotto- ja poissulkukriteerit ovat esitettyinä liitteessä 2. Saa-

duista 373 hakutuloksesta valittiin 12 artikkelia hyödynnettäväksi tässä tutkimuksessa. Yksi

artikkeli valikoitui manuaalisen haun kautta. Mukaan valikoitui kahdeksan kvantitatiivista,

kolme kvalitatiivista ja yksi monimenetelmätutkimus. Suurin osa tutkimuksista oli suomalaisia.

Tutkimukseen valitut artikkelit keskeisine tuloksineen esitetään liitteessä 3.

2.2 Kunnat neuvolatoiminnan järjestäjinä

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on kuntien perustehtävä (Kuntaliitto 2017). Terveyden

edistämisestä säädetään terveydenhuoltolaissa (1326/2010) ja kuntalaissa (365/1995). Sosiaali-

ja terveysministeriö (STM 2019f) ohjaa ja valvoo toimintaa, jolla lisätään väestön terveyttä ja

hyvinvointia sekä sosiaalista osallisuutta. Kuntien ja kuntayhtymien tulee arvioida ja huomioida

päätösten vaikutukset väestön terveyteen ja hyvinvointiin, asettaa terveyden ja hyvinvoinnin

tavoitteet sekä määritellä niitä tukevat toimenpiteet. (Kuntalaki 365/1995, Kuntaliitto 2017.)

Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnissa on seurattava asukkaiden terveyttä ja arvi-

oitava hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä toimenpiteitä, joilla vastataan hyvinvointitarpei-

siin. Terveysneuvonta ja terveystarkastukset muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden kun-

4

nan muiden järjestämien lakisääteisten palvelujen kanssa (STM 2019a). Lasten ja lapsiperhei-

den terveysneuvonnan ja terveystarkastusten järjestäminen perustuu kattavaan neuvolapalvelu-

järjestelmään (Terveydenhuoltolaki 1326/2010).

Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnat vastaavat väestöalueensa äitiys- ja lastenneu-

volapalvelujen järjestämisestä. Vuonna 2009 voimaan tullut, terveydenhuoltolakia täsmentävä

valtioneuvoston asetus (338/2011) neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta

sekä lasten ja nuorten suun terveydenhuollosta velvoittaa kuntia tarjoamaan alueensa lapsiper-

heille suunnitelmalliset, toimivat ja tasalaatuiset äitiys- ja lastenneuvolapalvelut. Asetuksen

(338/2011) tarkoituksena on varmistaa neuvolatoiminnan valtakunnallisesti yhtenäinen laatu-

ja palvelutaso, vahvistaa lasten ja perheiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä sekä eh-

käistä syrjäytymistä ja väestön terveyseroja.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa asetuksen toimeenpanon toteutusta. Aluehallintoviras-

tot vastaavat yhteistyössä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran kanssa ase-

tuksen mukaisen toiminnan valvonnasta. Asetuksen (338/2011) toimeenpanon toteutumista on

seurattu vertailukelpoisesti vuodesta 2010 alkaen. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.) Kuntien

velvoite määräaikaistarkastusten järjestämisestä alkoi vuonna 2011 (VNA 338/2011).

Neuvolatyö on keskeinen osa perusterveydenhuollon ehkäisevää ja terveyttä edistävää toimin-

taa. Neuvolapalvelut kattavat raskaana olevien naisten ja lasta odottavien perheiden äitiysneu-

volaseurannan ja alle kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä lastenneuvolaseurannan. (THL

2018a, THL 2018b, STM 2019a.) Neuvolapalvelut koostuvat määräaikaisista terveystarkastuk-

sista ja terveysneuvonnasta, joissa huomioidaan yksilöiden ja perheiden tarpeet. Palvelut ovat

perheille vapaaehtoisia ja maksuttomia. (Terveydenhuoltolaki 1326/2010.)

Äitiys- ja lastenneuvolapalvelut tavoittavat lähes kaikki lasta odottavat ja alle kouluikäisen lap-

sen perheet (THL 2018a, THL 2018b). Syntymärekisteritietojen perusteella äitiysneuvolapal-

veluita käyttämättömien osuus on vain 0,2-0,3 prosenttia synnyttäneistä (SVT 2018). Rokotus-

kattavuustietojen perusteella 99,6 prosenttia lapsiperheistä hyödyntää lastenneuvolapalveluita

(THL 2018b).

Neuvolatoiminnan yleisenä tavoitteena on perheiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen

sekä vanhemmuuden tukeminen (STM 2004, THL 2018a, STM 2019a). Varhaislapsuuden kas-

vuympäristönä perheen merkitys on monella tapaa ensisijainen lapsen suotuisan kasvun ja ke-

5

hityksen tukemisessa (Ristikari ym. 2018). Lapsuusikään ja perheiden hyvinvointiin investoi-

malla edistetään väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä ehkäistään syrjäytymistä (Gilmer ym.

2016, Poutiainen 2016, Wiss ym. 2018b). Suomen ainutlaatuisen neuvolajärjestelmän on to-

dettu edistävän sekä vanhempien subjektiivista hyvinvointia, että vauvojen ja pikkulasten ter-

veyttä (Yokoyama ym. 2018, Kanste ym. 2018).

Ehkäisevällä työotteella ja varhaisella puuttumisella edistetään väestön hyvinvointia ja ter-

veyttä säästäen myös kustannuksissa (Kiiskinen ym. 2008, Halme ym. 2013, Paakkonen 2015,

Wiss ym. 2018b). Suojaavien tekijöiden ja voimavarojen tunnistamisen merkitys on korostunut

erityistä tukea tarvitsevien perheiden kohdalla (Halme ym. 2013, Ristikari ym. 2018). Univer-

saaleissa palveluissa on mahdollista tunnistaa lapsiperheiden tuen tarpeita varhaisesti ja tarjota

heille tarpeisiin vastaavaa tukea (Mäkinen & Hakulinen 2016, Poutiainen 2016, Yokoyama ym.

2018, Wiss ym. 2018b). Laajoilla terveystarkastuksilla on täten merkittävä rooli perheiden tu-

kemisessa (Halme ym. 2013, Mäkinen & Hakulinen 2016).

2.3 Laajojen terveystarkastusten johtaminen ja järjestäminen kunnissa

Valtioneuvoston asetus (338/2011) säätää laajojen terveystarkastusten pääasiallisista suuntavii-

voista. Sosiaali- ja terveysministeriön (2009) laatimissa, kunnille osoitettujen asetuksen perus-

teluissa ja soveltamisohjeissa ohjeistetaan laajojen terveystarkastusten toteuttamista yleisellä

tasolla. Laajojen terveystarkastusten edellä mainittujen linjausten mukainen käytännön toteutus

on ohjeistettu ammattilaisille ja kuntien päättäjille osoitetussa, Terveyden ja hyvinvoinnin lai-

toksen laatimassa oppaassa (Hakulinen-Viitanen ym. 2012).

Johtamisen organisointi ja johtamisvastuiden määrittely vaihtelevat kuntien hallinnollisten rat-

kaisujen, kunta- ja organisaatiokoon sekä palvelujen tuottamistavan mukaan (STM 2009, Ha-

kulinen-Viitanen ym. 2012, Perälä ym. 2012). Strateginen ja operationaalinen vastuu voi olla

määritettynä terveyskeskuksen nimeämänä yhdelle henkilölle tai jakautuneena useammalle

vastuutaholle (STM 2009, Hastrup ym. 2012), joiden tehtävänä on toiminta- ja taloussuunnitel-

mien sekä toimintaohjelman laatiminen (Hakulinen-Viitanen ym. 2012). Suurimmassa osassa

(75−81 %) terveyskeskuksia oli vuonna 2015 nimettynä äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen vas-

tuuhenkilöiksi sekä hoitotyön että lääketieteen edustajia (Hakulinen ym. 2018). Vastuuhenkilö

vastaa palvelujen laadusta, toimivuudesta ja turvallisuudesta (STM 2009).

6

Kunnan kansanterveystyöstä vastaavan viranomaisen hyväksymä toimintaohjelma linjaa neu-

volatyön, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä lasten ja nuorten ehkäisevän suun tervey-

denhuollon suunnittelua, järjestämistä ja seurantaa. Toimintaohjelmassa kuvataan lasten ja lap-

siperheiden palvelukokonaisuus sisältöineen sekä hallintokuntien välinen, monialainen yhteis-

työ. (VNA 338/2011, Hastrup ym. 2012, Perälä ym. 2012.) Palvelukuvaus sisältää määräaikais-

tarkastusten ajankohtien ja pääasiallisten sisältöjen esittelyn ohella neuvolan muiden toiminto-

jen kuvauksen, kuten perhevalmennuksen ja vanhempainryhmätoiminnan järjestämisen (Hast-

rup ym. 2012, THL 2014). Toimintaohjelmaan kirjataan palvelujen vastuuhenkilöt, henkilöstö-

voimavarat ja työnjako, paikalliset hoitoketjut ja tiedonsiirtokäytänteet (Terveydenhuoltolaki

1326/2010, Perälä ym. 2012) sekä menettelytavat erityisen tuen tarpeen tunnistamiseksi, tuen

järjestämiseksi sekä tarkastuksista poisjääneiden tavoittamiseksi (THL 2014).

Toimintaohjelman ollessa osa kunnan laajempaa toiminta- ja taloussuunnitelmaa se päivitetään

vähintään valtuustokausittain (Terveydenhuoltolaki 1326/2010). Toimintaohjelman tulee liittyä

myös lastensuojelulain edellyttämään lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaan. Alle kou-

luikäisten lasten palveluja koskeva toimintaohjelma laaditaan yhteistyössä varhaiskasvatuk-

sen ja lastensuojelun kanssa. (Lastensuojelulaki 417/2007.) Yhteisvalmistelun etuna on, että

kunnan eri toimialojen palvelut tukevat toisiaan muodostaen lapsiperheiden näkökulmasta kat-

tavan, laadukkaan ja mielekkään palvelukokonaisuuden (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Perälä

ym. 2012, Kanste ym. 2018). Yhtenäinen toimintaohjelma suuntaa työtä sekä yksittäisen työn-

tekijän että moniammatillisen yhteistyön tasolla mahdollistaen myös toiminnan asetuksen mu-

kaisen toteutumisen seurannan (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, Hastrup ym. 2012).

Lähes kaikki terveyskeskukset laativat kirjallisen toimintamallin määräaikaistarkastusten jär-

jestämisestä. Vuonna 2016 yhteisistä toiminta- ja menetelmäkäytännöistä oli terveyskeskuk-

sissa sovittu parhaiten määräaikaistarkastusten ajankohtien (93 %) ja tarkastusten keskeisten

sisältöjen (96 %) osalta. Laajojen terveystarkastusten periaatteista oli erikseen sovittu 91 pro-

sentissa terveyskeskuksista. Monialaisen yhteistyön käytänteistä sopiminen on terveyskeskus-

ten välillä vaihtelevampaa. Neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyömalli laajojen terveystar-

kastusten arviointeihin oli laadittu 62 prosentissa terveyskeskuksista. Kirjallinen toimintamalli

terveyskeskuksen varautumisesta lisäkäyntien järjestämiseen oli laadittu 42 prosentissa ter-

veyskeskuksia. (Hakulinen ym. 2018.)

Toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä on tärkeää huomioida alueen lasten ja lapsiperhei-

den hyvinvoinnin tilanne ja muutossuunnat vaikuttavine tekijöineen (Terveydenhuoltolaki

7

1326/2010). Kuntakohtaiset selvitykset ja seurantatiedot, kuten yhteenvedot neuvolatoimin-

nasta, antavat tietoa mahdollisista lapsiperheiden erityisistä palvelutarpeista. Seurantatietojen

perusteella voidaan seurata myös monitoimijaisen verkostotyön määrää, laatua ja kohdentu-

mista. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Hastrup ym. 2012.) Myös toimintaohjelmassa kuvatun

toiminnan toteutumisesta ja tuloksista raportoidaan toimintakertomuksen muodossa vuosittain

kunnan kansanterveystyöstä vastaaville luottamuselimille (Terveydenhuoltolaki 1326/2010).

Kuntakohtaisten tietojen lisäksi kansalliset tietolähteet ovat keskeisessä asemassa lasten ja van-

hempien hyvinvoinnin arvioinnissa ja määrittelyssä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tuottaa

kuntakohtaisia seurantatietoja muun muassa asetuksen (VNA 338/2011) toimeenpanosta ja laa-

jojen terveystarkastusten toteutumisesta. Asiakas-, ikäryhmä- ja aluekohtaisten tietojen sovel-

taminen asiakaslähtöisen toiminnan suunnittelussa tukee lapsiperheiden palvelutarpeiden tun-

nistamista ja kohdentaa palveluja niitä eniten tarvitseville. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012,

Hastrup ym. 2012, THL 2014.)

Laajojen terveystarkastusten käytännön toteutumisen kannalta terveydenhoitotyön ja lääketie-

teellisen asiantuntemuksen mielekäs yhteensovittaminen johtamistehtävissä ja -vastuissa on

tärkeää. Hyvä johtaminen edistää myös näyttöön perustuvan tiedon soveltamista neuvolatoi-

minnassa ja hoito- ja toimenpidekäytännöissä sekä yhtenäistää käytäntöjä niin neuvolayksikkö-

, kuin työntekijätasollakin. (STM 2009, Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Perälä ym. 2012.)

Laajojen terveystarkastusten kuntatason järjestämistä ja toteutumista on seurattu osana asetuk-

sen (VNA 338/2011) lakisääteistä seurantaa (Terveydenhuoltolaki 1326/2010, STM 2019) vuo-

desta 2010 alkaen. Laaja terveystarkastus voidaan todeta toteutuneeksi, kun laajan terveystar-

kastuksen toteuttamiseen on osallistunut sekä terveydenhoitaja että lääkäri, ja kun tarkastuk-

sessa on tehty arvio koko perheen terveyden ja hyvinvoinnin tilanteesta. Koko perhe kutsutaan

mukaan laajaan terveystarkastukseen: äitiysneuvolassa raskaana olevan naisen puoliso ja las-

tenneuvolassa lapsen molemmat vanhemmat, joista ainakin toisen edellytetään osallistuvan tar-

kastukseen. (STM 2004, Hakulinen ym. 2012, Mäki ym. 2017.)

Äitiys- ja lastenneuvolat tavoittavat lähes kaikki lasta odottavat ja alle kouluikäisen lapsen per-

heet (SVT 2018, THL 2018a, THL 2018b), mutta pieni osa kyseisestä asiakaskunnasta jää il-

man laajaa terveystarkastusta (Hakulinen ym. 2017). Terveyskeskus- ja aluekohtaiset erot ase-

tuksen edellyttämän toiminnan toteutumisessa ovat huomattavia (Hastrup ym. 2012, Perälä ym.

2012, Wiss ym. 2014). Vuonna 2013 äitiysneuvolan laaja terveystarkastus toteutui 95 prosen-

tissa terveyskeskuksista. Lastenneuvolassa neljän ja 18 kuukauden ikäisten laajat tarkastukset

8

toteutuvat 97 prosentissa ja laaja nelivuotistarkastus 98 prosentissa terveyskeskuksista. (Wiss

ym. 2014.) Myös seuraavana vuonna lähes kaikki terveyskeskukset järjestivät edellytetyt laajat

terveystarkastukset äitiys- ja lastenneuvolassa, mutta niiden ajankohdalliset tavoitteet eivät täy-

sin toteutuneet (Hakulinen ym. 2017).

2.4 Henkilöstövoimavarojen suunnittelu ja toteutuminen ehkäisevässä terveydenhuollossa

Terveydenhuoltolaki (1326/2010) edellyttää riittävien voimavarojen toteutumista terveyden-

huollon palvelujen ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyön järjestämisessä. Henkilöstöra-

kenteen ja määrän on vastattava paitsi vastuuväestön palvelutarvetta, myös kansallisia henki-

löstömitoitussuosituksia (STM 2004). Tarkoituksenmukainen henkilöstömitoitus mahdollistaa

asetuksen (VNA 338/2011) mukaisten ehkäisevien palvelujen tarjoamisen.

Ehkäisevien terveydenhuollon palvelujen toimivuus ja laadukkuus edellyttävät riittävästi sekä

henkilöstöresursseja että osaamista (Halme ym. 2013, Wiss ym. 2018b, Tuominen ym. 2019).

Riittävät henkilöstöresurssit tukevat moniammatillisen yhteistyön ja ammattitaidon ylläpitä-

mistä sekä terveystarkastusten sisällöllisten tavoitteiden saavuttamista (Tuominen ym. 2019).

Laadukas ja tehokas toiminta ei toteudu ilman riittäviä, alueellisia tarpeita huomioivia henki-

löstövoimavaroja (Wiss ym. 2018a). Myös moniammatillisen ja -sektorisen työn suunnittelu

yhteistyössä muiden hallintokuntien ja toimijoiden kanssa on välttämätöntä toimivien käytän-

töjen ja asiakkaiden osallisuuden huomioivan toimintakokonaisuuden järjestämiseksi (Tervey-

denhuoltolaki 1326/2010).

Toiminnasta vastaavan johtajan tehtävänä on huolehtia riittävästä henkilöstömäärästä, osaami-

sen ylläpitämisestä ja kehittämisestä sekä työhyvinvoinnista (Terveydenhuoltolaki 1326/2010).

Laajojen terveystarkastusten ohjeen mukainen toteuttaminen edellyttää neuvolahenkilöstön

osaamisen jatkuvaa päivittämistä (Hakulinen-Viitanen ym. 2012). Keskeisiä laajojen terveys-

tarkastusten toteuttamisen osaamishaasteita ovat koko perheen elämäntilanteen laaja-alainen

arviointi, vaikeiden asioiden puheeksi ottaminen ja perhekohtaisen tuen järjestäminen (Hakuli-

nen-Viitanen ym. 2012, Halme ym. 2014, Poutiainen ym. 2015, Astbury ym. 2017). Johtajien

tehtävänä on suunnitella tarvittavat toimenpiteet koko työyhteisön osaamisen kehittämiseen ja

ylläpitämiseen (Hakulinen-Viitanen ym. 2012).

Laajojen terveystarkastusten edellyttämä osaamisen parantaminen on osa laajempaa henkilös-

tön kehittämistä. Laajojen terveystarkastusten toteuttaminen lainsäädännön velvoittamalla ta-

9

valla edellyttää neuvolan terveydenhoitajien, kätilöiden ja lääkäreiden sekä terveysalan johta-

jien suunnitelmallista täydennyskoulutuksen järjestämistä. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012.)

Yhteinen ja säännöllinen koulutus tukee eri ammattiryhmien yhteistä näkemystä lapsiperheiden

terveyden edistämiseen lisäten moniammatillista yhteistyötä ja työnjakoa (Terveydenhuoltolaki

1326/2010). Vuonna 2015 valtaosa (93 %) Suomen terveyskeskuksista järjesti terveydenhoita-

jille täydennyskoulutusta suosituksen mukaisesti eli 3–5 päivää vuodessa (Hakulinen ym.

2018).

Äitiysneuvolassa kokopäivätoimisen terveydenhoitajan tai kätilön asiakasmäärä (Taulukko 1)

tulee olla enintään 76 raskaana olevaa naista tai perhettä, sillä edellytyksellä, että työntekijällä

on loma-aikana sijainen. Riittävän osaamisen varmistamiseksi asiakasmäärän tulisi olla vähin-

tään 38 raskaana olevaa naista terveydenhoitajaa tai kätilöä kohden. Äitiysneuvolan lääkä-

reillä vastaava mitoitussuositus on enintään 600 raskaana olevaa. Lääkärin työskennellessä äi-

tiysneuvolassa ainoastaan osan työajastaan jaetaan kokopäivätoimista lääkäriä varten mitoitettu

raskaana olevien määrä kyseisellä osuudella. Jos terveydenhoitaja tekee yhdistettyä äitiys- ja

lastenneuvolatyötä siten, että puolet työajasta on äitiysneuvolatyötä, voi hänen vastuullaan olla

lastenneuvola-asiakkaiden lisäksi korkeintaan 38 raskaana olevaa naista. (Klemetti & Hakuli-

nen-Viitanen 2013.)

Lastenneuvolan kokopäivätoimisen terveydenhoitajan laskennallinen asiakasmitoitus (Tau-

lukko 1) on enintään 400 lasta silloin, kun työntekijällä on vuosiloman aikana sijainen. Mikäli

vuosilomasijaista ei ole, terveydenhoitajan hoidettava lapsimäärä saa olla enintään 340 lasta.

Neuvolatyötä tekevien lääkäreiden mitoituksen lähtökohtana on 2 800 lasta kokopäivätoimista

lääkäriä kohden, kun käytettävissä on sijainen. Jos sijaista ei ole, kokopäivätoimista lääkäriä

kohden saa olla enintään 2 400 lasta. (STM 2004.) Terveydenhoitajan tai lääkärin toimiessa

useammalla kuin kahdella sektorilla tai alueella, jossa on paljon maahanmuuttajia tai muita eri-

tyistä tukea tarvitsevia perheitä, työntekijäkohtaisen asiakasmäärän tulee olla pienempi (VNA

338/2011).

Neuvoloiden henkilöstömitoitusten suunnittelussa on huomioitava myös mahdolliset työyksik-

kökohtaiset työn erityispiirteet, kuten ammattilaisen työskentely useassa eri toimipisteessä ja

asiakaskunnan sosioekonomiset taustatekijät. Ammattilaiselle tulee järjestää riittävä aikare-

surssi erityisen tuen antamiseen ja yhteisölliseen työhön eri toimipisteissä. (STM 2004, VNA

338/2011.)

10

Taulukko 1. Terveydenhoitajien ja lääkäreiden valtakunnalliset henkilöstömitoitussuositukset

äitiys- ja lastenneuvolassa.

Vuosiloman aikana sijainen Ei vuosilomasijaista

Terveydenhoitaja

Äitiysneuvola (1 Enintään 76 raskaana olevaa Soveltaen

Lastenneuvola (2 Enintään 400 0–6-vuotiasta Enintään 340 0–6-vuotiasta

Yhdistetty äitiys- ja

lastenneuvola (1

Lastenneuvola-asiakkaiden

lisäksi enintään 38 raskaana

olevaa

Soveltaen

Lääkäri

Äitiysneuvola (1 Enintään 600 raskaana olevaa Soveltaen

Lastenneuvola (2 Enintään 2800 0–6-vuotiasta Enintään 2400 0–6-vuotiasta

Osa-aikainen

neuvolalääkäri (2

Kokopäivätoimista lääkäriä

varten mitoitettu asiakasmäärä

jaetaan kyseisellä osuudella**

Soveltaen

Taulukko 1 viitteet: (1 = Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013. (2 = STM 2004.

** Lääkärin työskennellessä äitiysneuvolassa esimerkiksi kaksi päivää viikossa, hänellä tulee olla korkeintaan 240 (600/5 x

2) raskaana olevaa vastuullaan.

Neuvoloiden henkilöstövoimavarojen toteutumista ja kehitystä on seurattu vertailukelpoisesti

vuodesta 2004 alkaen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta (Wiss ym. 2016). Vuosien

2004-2017 aikana neuvolapalvelujen voimavarat ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan, mutta

neuvoloissa jäädään yhä suositellusta tasosta sekä terveydenhoitajien, että lääkäreiden työpa-

nosten osalta. Seuranta-ajalla asetuksen mukaisen lastenneuvolan terveydenhoitajamitoituksen

toteuttavien terveyskeskusten osuus on kasvanut 38 prosentista 54 prosenttiin. Tavoitetason

saavuttaa siis puolet terveyskeskuksista. (Wiss ym. 2018a.)

Maakuntatasolla tarkasteltaessa terveydenhoitaja- ja lääkäriresursseissa on selkeitä maakuntien

välisiä eroja. Maakuntien väliset resurssierot ovat havaittavissa kaikissa ennaltaehkäisevissä

terveydenhuollon palveluissa. Mittavimmat erot ovat lääkärityöpanoksen toteutumisessa. (Wiss

ym. 2017, Wiss ym. 2018a, Wiss ym. 2018b.) Vuonna 2015 vähäisimmät äitiysneuvola-asiak-

kaiden määrät olivat yhtä kokopäiväistä terveydenhoitajaa kohti Lapin terveyskeskuksissa (59

raskaana olevaa) ja suurimmat Pohjois-Pohjanmaalla (79 raskaana olevaa). Suotuisin tervey-

denhoitajaresurssi oli Satakunnan lastenneuvolassa, missä 0–6-vuotiaita oli kokopäivätoimista

11

terveydenhoitajaa kohden 293 lasta. Pohjois-Pohjanmaalla vastaava asiakasmäärä oli 391 lasta.

(Wiss ym. 2018b.)

Työn erityispiirteiden huomioiminen henkilöstömitoituksissa on kehittynyt tavoiteltuun suun-

taan vuosien 2012-2016 seurantavälillä. Esimerkiksi vuonna 2012 äitiys- ja lastenneuvoloissa

yksikkökohtaiset asiakaskuntien sosioekonomiset taustat oli huomioitu 21-24 prosentissa ter-

veyskeskuksia, kun vuonna 2016 vastaavat lukemat olivat kaksinkertaistuneet (51-53 %). Myös

maahanmuuttajataustaisten perheiden osuuden huomiointi henkilöstömitoituksessa oli yleisty-

nyt. (Hakulinen ym. 2018.)

12

3 NEUVOLAN LAAJAT TERVEYSTARKASTUKSET

3.1 Laajat terveystarkastukset äitiys- ja lastenneuvolassa

Laajat terveystarkastukset ovat asetukseen (338/2011) perustuvia määräaikaistarkastuksia,

joissa selvitetään ja arvioidaan perheiden terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia teki-

jöitä laaja-alaisesti. Neuvolassa järjestetään neljä laajaa terveystarkastusta: äitiysneuvolassa

yksi ja lastenneuvolassa kolme terveystarkastusta. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Hakulinen-

Viitanen & Klemetti 2013.) Terveystarkastusten sisältöä, suositeltuja ajankohtia ja käytännön

toteutusta ohjeistetaan asetuksen (VNA 338/2011) tueksi laadituissa soveltamisohjeissa (STM

2009) sekä neuvolatoimintaa ohjaavissa kansallisissa oppaissa ja suosituksissa (STM 2004, Ha-

kulinen-Viitanen ym. 2012, Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, Mäki ym. 2017).

Laajojen terveystarkastusten tarkoituksena on yhteistyössä perheen kanssa muodostaa käsitys

lapsen, vanhempien ja koko perheen terveys- ja hyvinvointitilanteesta, sekä tarvittaessa sopia

perheen tukitoimenpiteiden toteuttamisesta ja muista palvelujärjestelmän jatkotoimista. Laajo-

jen terveystarkastusten tavoitteena on lapsen, vanhempien ja koko perheen voimavarojen, ter-

veyden ja hyvinvoinnin vahvistaminen sekä tuen tarpeiden varhaisen tunnistamisen edistämi-

nen. Laajoilla terveystarkastuksilla pyritään tehostamaan syrjäytymisen ehkäisyä ja terveysero-

jen kaventamista. (STM 2004, STM 2009, VNA 338/2011, Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Ha-

kulinen-Viitanen & Klemetti 2013, Mäki ym. 2017.)

Äitiysneuvolassa odottavan perheen laaja terveystarkastus suositellaan järjestettävän raskaus-

viikoilla 13-18, jolloin lapsen syntymään on vielä aikaa ja mahdollisiin huoliin pystytään puut-

tumaan riittävän ajoissa (STM 2009, VNA 338/2011, Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013).

Molemmat vanhemmat kutsutaan laajaan terveystarkastukseen äitiysneuvolan ensikäynnin yh-

teydessä. Laajan terveystarkastuksen tekee terveydenhoitaja tai kätilö yhteistyössä lääkärin

kanssa. Terveydenhoitajan tekemään tarkastukseen varattava ohjeellinen aika on puolitoista ja

lääkärille puoli tuntia. Mikäli tarkastukseen kutsutulla perheellä on etukäteen tiedossa erityisen

tuen tarvetta, perheelle tulee varata edellä mainittua pidempi aika. Laajan terveystarkastuksen

sisältö ja sen toteutukseen vaadittava aika arvioidaan perhekohtaisesti. (STM 2009, VNA

338/2011, Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013.)

Laajassa terveystarkastuksessa keskustellaan kattavasti syntyvän lapsen, vanhempien ja koko

perheen terveydestä ja hyvinvoinnista sekä niihin vaikuttavista tekijöistä. Terveydentilan ja ter-

13

veystottumusten ohella odottavan perheen tilannetta käsitellään puolisoiden keskinäisen suh-

teen ja vanhemmuuden sekä arjessa jaksamisen ja ympäröivän tukiverkoston näkökulmista.

Terveystarkastuksessa ennakoidaan lapsen syntymää ja keskustellaan muuttuvaan perhetilan-

teeseen liittyvistä odotuksista, perheen sosiaalisista suhteista ja voimavaroista. (STM 2009,

VNA 338/2011, Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013.)

Lastenneuvolan laajoissa terveystarkastuksissa hyödynnetään jo äitiysneuvolassa alkanutta jat-

kumoa lapsen ja koko perheen hyvinvoinnin seurannassa. Lastenneuvolassa järjestetään ikä-

kausittain yhteensä kolme laajaa terveystarkastusta lapsen ollessa 4 kuukauden, 18 kuukauden

ja 4 vuoden ikäinen. (STM 2009, VNA 338/2011, Hakulinen-Viitanen ym. 2012.) Muiden mää-

räaikaistarkastusten mukaisesti myös laajoissa terveystarkastuksissa lapsen hyvinvointia arvi-

oidaan ikävaiheen mukaisen kasvun ja kokonaiskehityksen näkökulmista (Mäki ym. 2017).

Lapsen ikätasoon liittyvien ajankohtaisten keskustelunaiheiden lisäksi laaja terveystarkastus

mahdollistaa kattavamman keskustelun koko perheen voimavarojen ja arjen sujuvuuden tarkas-

teluun (STM 2004, Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Yokoyama ym. 2018).

Laajojen terveystarkastusten tukena suositellaan hyödynnettävän vanhempien päihteidenkäyt-

töä kartoittavaa kyselyä sekä voimavaralomaketta, jonka tarkoituksena on toimia keskustelun

avaajana perheen yksilöllisten tarpeiden pohjalta. Ikäkausikohtaiset lomakkeet paikantavat per-

heiden tuen tarpeita ja edistävät tarvelähtöisen terveysneuvonnan tarjoamista. (STM 2004, Ha-

kulinen-Viitanen ym. 2012, Van Fossen ym. 2018.) Lomakkeissa kysytään perheiden elintapoi-

hin, vanhempien lapsuudenkokemuksiin ja parisuhteeseen, vanhemmuuteen ja tukiverkostoon

liittyvistä teemoista. Erityisesti vauvaperheiden elinolosuhteita kartoittavissa lomakkeissa ky-

sytään vauvan syntymän jälkeisestä uudesta elämäntilanteesta ja perheen tulevaisuudennäky-

mistä. (Mäki ym. 2017.) Väittämiin annettujen vastausten perusteella sekä vanhemmat itse,

kuin myös ammattihenkilöt saavat nopeasti käsityksen perheelle voimavaroja antavista ja kuor-

mittavista tekijöistä (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Mäki ym. 2017). Myös Eremitan ym.

(2017) ja Van Fossenin ym. (2018) Yhdysvalloissa teetetyissä tutkimuksissa saatiin viitteitä

siitä, että erityisesti matalammin koulutettujen vanhempien lasten tuen tarpeet tunnistettiin pa-

remmin, kun keskustelussa hyödynnettiin kirjallista lomaketta, sillä kyseisten vanhempien oli

helpompi ilmaista ammattilaiselle lapsensa mahdollisista kehityksellisistä haasteista kirjalli-

sesti kuin suullisesti.

14

Vanhempien omat havainnot lapsensa yksilöllisestä kehityksestä ovat merkittävässä asemassa

lapsen terveyden ja hyvinvoinnin arvioinnissa. Myös varhaiskasvatuksen henkilökunnan näke-

mys lapsen pärjäämisestä osana päivähoitoryhmää on tärkeä osa lapsen kasvun, kehityksen ja

hyvinvoinnin arvioinnissa ja tuen tarpeiden varhaisessa tunnistamisessa. (Hakulinen-Viitanen

ym. 2012, Mäki ym. 2017.) Lapsen kokonaiskehitystä arvioivan varhaiskasvatuskeskustelun

kirjallinen kooste toimitetaan vanhempien suostumuksella päivähoidosta neuvolan terveyden-

hoitajalle (Närve ym. 2018). Vastaavasti neuvolan palaute lapsen kehityksestä ja mahdollisista

tukitoimista siirtyy kirjallisena päivähoidolle (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Mäki ym. 2017).

Neuvolan ja varhaiskasvatuksen välisen yhteistyön lisäksi laajassa terveystarkastuksessa hyö-

dynnetään ammatillista yhteistyötä neuvolan ja terveyskeskuksen välillä. Laajoja terveystar-

kastuksia tekevä lääkäri on yleisimmin terveysasemalääkäri, joka tekee osa-aikaista neuvola-

lääkärin työtä. (STM 2004, Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Tuominen ym. 2019.) Kliinisen ar-

vion lisäksi myös lääkäri ottaa kantaa lapsen ja perheen kokonaistilanteen arvioon ja tarvitta-

essa jatkohoidon järjestämiseen (STM 2004, Hakulinen-Viitanen ym. 2012).

3.2 Lapsiperheiden tuen tarpeet ja avun antaminen laajassa terveystarkastuksessa

Neuvolaikäisten lasten vanhemmista noin puolet osallistuu laajaan terveystarkastukseen äitiys-

tai lastenneuvolassa. Äidit ja isät osallistuvat neuvolassa laajoihin terveystarkastuksiin yhtä

usein. Useimmin molemmat vanhemmat osallistuivat lasta odottavan perheen laajaan terveys-

tarkastukseen. (Hakulinen ym. 2014.) Vuonna 2016 lasta odottavan perheen laajaan terveystar-

kastukseen osallistui kaksi kolmasosaa isistä ja neljän kuukauden ikäisen lapsen laajaan ter-

veystarkastukseen noin puolet isistä (Hakulinen ym. 2018).

Laaja terveystarkastus antaa mahdollisuuden yksilön ja perheen voimavarojen tunnistamiseen

ja tukemiseen, muun muassa vanhempien mielenterveyden ja varhaisen vuorovaikutuksen, pa-

risuhteen ja vanhemmuuden tukemiseen (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013). Laajat ter-

veystarkastukset tarjoavat tilaisuuden myös vaikuttaviksi osoitettujen toimintamallien ja työ-

menetelmien, kuten terveysneuvonnan, kotikäyntien ja vertaisryhmätoiminnan, käytölle per-

heiden hyvinvoinnin edistämiseksi. (Kiiskinen ym. 2008, Hakulinen-Viitanen ym. 2012.)

Lapsiperheet kokevat huolta monenlaisista lapsen fyysiseen kasvuun ja kehitykseen, terveyteen

ja terveystottumuksiin liittyvistä asioista (Halme ym. 2014, Klemetti ym. 2018). McLeodin ym.

(2018) tutkimuksessa leikki-ikäisten vanhemmat olivat useimmin huolissaan lapsen kielellisistä

haasteista ja kommunikointitaidoista. Pienten lasten vanhemmista yli puolet on huolissaan

15

omasta jaksamisestaan vanhempana ja noin kolmannes omista vanhemmuuden taidoistaan.

Myös vanhempien parisuhdeongelmat, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet sekä per-

heessä esiintyvät päihde- tai mielenterveysongelmat, lähisuhdeväkivalta ja taloudelliset haas-

teet kuormittavat pikkulapsiperheitä. (Halme ym. 2013, Hakulinen ym. 2014, Perälä ym. 2014,

Klemetti ym. 2018, Närve ym. 2018.)

Keskustelussa ilmennyt tai terveystarkastuksen perusteella havaittu huoli nostetaan keskuste-

luun vanhempien kanssa (Poutiainen ym. 2013). Perheen kanssa tulee keskustella vaihtoehtoi-

sista tavoista tukea ja hoitaa todettua haastetta tai tuen tarvetta (Hakulinen-Viitanen ym. 2012,

Astbury ym. 2017). Yhteistyössä perheen kanssa arvioidaan, voisiko perhe hyötyä esimerkiksi

tiiviimmästä neuvolaseurannasta, muun perhetyön, moniammatillisen kuntoutustyöryhmän,

terveyskeskuksen erityistyöntekijöiden, erikoissairaanhoidon, erityispalvelujen tai jonkin muun

tahon tarjoamasta tuesta. Jatkosuunnitelman teossa perheelle annetaan aktiivinen rooli tuen tar-

peen arvioinnissa ja sopivan tukimuodon valinnassa. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Hakuli-

nen-Viitanen & Klemetti 2013, Poutiainen ym. 2013, Astbury ym. 2017.)

Äitiys- ja lastenneuvoloilla on keskeinen rooli lapsiperheiden tuen tarpeen tunnistamisessa ja

avun tarjoamisessa (Halme ym. 2014, Poutiainen ym. 2015). Arviolta neljäsosassa lastenneu-

volan terveystarkastuksissa terveydenhoitajalle nousee huoli lapsen tai perheen tilanteesta

(Poutiainen 2016). Lapsiperheiden huolten kohtaaminen on todettu yleisemmäksi neuvoloissa

kuin muissa toimipaikoissa. Erityisesti vanhemmuuden taitoihin liittyvien huolten puheeksi ot-

taminen on koettu luontevimmaksi sekä vanhempien että ammattilaisten arvioimina äitiys- ja

lastenneuvoloissa. Neuvolahenkilöstöllä on myös paremmat valmiudet käsitellä vanhempana

toimimiseen liittyviä haasteita kuin muissa terveydenhuollon toimipaikoissa. Neuvolassa tun-

nistetut tuen tarpeet johtavat myös useammin jatkotoimenpiteisiin. (Halme ym. 2014.)

Perheiden tarvitseman tuen muoto ja määrä vaihtelevat huolta aiheuttavan syyn sekä perheen

voimavarojen ja sosiaalisen tukiverkoston mukaan (Halme ym. 2013, Perälä & Halme 2014,

Klemetti ym. 2018). Arjen sujuvuuden haasteissa vanhemmat tukeutuvat yleisimmin lähipii-

riinsä tai lapsiperheiden palveluihin, joissa äitiys- ja lastenneuvolapalvelut ovat päivähoidon ja

esiopetuksen kanssa keskeisessä asemassa tavoittaessaan valtaosan perheistä (Halme ym. 2013,

Halme ym. 2014, Halme & Perälä 2014, Perälä ym. 2014, Kanste ym. 2018, Närve ym. 2018).

Noin kymmenesosa perheistä tarvitsee universaalien palvelujen ohella kohdennettuja palveluja

ja erityistason tukea (Perälä & Halme 2014, Närve ym. 2018).

16

Palvelujen yhdenvertaisuuden näkökulmasta neuvolapalvelut toimivat tasalaatuisesti koko

maassa, sillä perheiden arviot neuvolapalveluista ovat hyvin samansuuntaisia kaikkialla Suo-

messa. (THL 2017, Närve ym. 2018). Neuvolapalveluja käyttävät vanhemmat suhtautuvat laa-

joihin terveystarkastuksiin pääasiassa myönteisesti (Hakulinen ym. 2017) ja kokevat osallisuu-

tensa toteutuvan vastaanotolla hyvin (Mäkinen & Hakulinen 2016, Vuorenmaa ym. 2016).

Vuoden 2016 kansallisen neuvoloiden asiakaspalautekyselyn perusteella valtaosa kokee sekä

terveydenhoitajan, että lääkärin vastaanotoilla saadun tiedon ja tuen tarkoituksenmukaiseksi ja

neuvolapalvelut hyödyllisiksi (THL 2017, Klemetti ym. 2018, Närve ym. 2018). Keskiarvoi-

sesti äitien kokemukset vastaanotolla kuulluksi tulemisesta ovat isien kokemuksia myönteisem-

piä (Vuorenmaa ym. 2016, Närve ym. 2018).

Vuoden 2012 Lapsiperhekyselyn (THL) mukaan yksilapsisen perheen vanhemmat kokevat laa-

jan terveystarkastuksen olevan hyödyllinen useammin kuin useamman lapsen vanhemmat. Yh-

den lapsen vanhemmat kokevat monilapsisia perheitä useammin saaneensa laajassa terveystar-

kastuksessa riittävästi tietoa ja tukea vanhemmuuteen. Korkeammin koulutetut vanhemmat ko-

kevat laajan terveystarkastuksen ja sieltä saadun tuen jonkin verran vähemmän hyödyllisenä

kuin vähemmän koulutetut vanhemmat. (Halme ym. 2013, Hakulinen ym. 2014.) Matalammin

koulutetut vanhemmat kokevat vastaanotolla myös vahvempaa osallisuutta kuin korkeasti kou-

lutetut (Mäkinen & Hakulinen 2016). On myös todettu, että osittain heikommassa sosiaalisessa

asemassa olevat perheet osallistuvat muita sosiaaliryhmiä useammin laajoihin terveystarkas-

tuksiin ja ovat niihin erityisen tyytyväisiä (Halme ym. 2013).

Valtaosa laajoihin terveystarkastuksiin osallistuneista vanhemmista kokee saaneensa neuvo-

lasta tukea lapsen kasvua ja kehitystä koskeviin huoliin sekä vanhemmuuteen (Klemetti ym.

2018, Närve ym. 2018, Yokoyama ym. 2018). Klemetin ym. (2018) vauvaperheiden terveyttä

ja palvelutarpeita koskevassa tutkimuksessa lähes kaikki (98 %) vanhemmat kokivat omaa ras-

kautta sekä vauvansa terveyttä ja kasvua seurattaneen asiantuntevasti ja osaavasti. Perheiden

kokemukset asiakaslähtöisen tuen saannista olivat heikompia. Lasta odottavissa perheissä 88

prosenttia raskaana olevista ja 82 prosenttia heidän puolisoistaan kokivat vanhemmuuteen liit-

tyvän tuen saannin toteutuneen yksilöllisesti ja perheen tarpeita vastaavasti. Lastenneuvolassa

asioivien vanhempien kokemukset tuen saannista olivat vastaavat: kolmasosa vanhemmista kai-

pasi tukea vanhemmuuteensa ja heistä 80 prosenttia koki saamansa tuen riittäväksi. Neuvola-

palveluja hyödyntäneiden kokemukset olivat yhteneväisiä neuvolan maakunnallisesta sijain-

nista riippumatta. (Perälä & Halme 2014, Klemetti ym. 2018.)

17

Nelivuotiaiden lasten hyvinvointia ja palveluja kartoittavan Childcare-hankkeen (Närve ym.

2018) mukaan leikki-ikäisen laajaan terveystarkastukseen osallistuneista vanhemmista 75 pro-

senttia oli kokenut vastaanotolla keskusteltaneen perheelle itselleen tärkeistä asioista. Puolet

nelivuotiaiden vanhemmista koki laajassa terveystarkastuksessa selvitettäneen kattavasti koko

perheen hyvinvointia ja saaneensa tarvitsemaansa tukea vanhemmuuteen. Lähes 70 prosenttia

vanhemmista koki laajan terveystarkastuksen sisällön ja saamansa ohjauksen hyödylliseksi.

(Närve ym. 2018). Aina vanhemmuuteen (Klemetti ym. 2018) ja haastavaan perhetilanteeseen

(Perälä & Halme 2014) saatua tukea ei kuitenkaan koeta riittäväksi.

Riittämättömän avun saannin taustalla on usein perheiden epätietoisuus saatavilla olevista pal-

veluista, niukat ehkäisevien palvelujen resurssit sekä varhaiseen tunnistamiseen ja huolten pu-

heeksi ottamiseen liittyvät viiveet (Perälä & Halme 2014). Tuen tarpeiden tunnistaminen voi

jäädä vaillinaiseksi esimerkiksi kiireen tai luottamuksen ja avoimen keskustelun vähäisyyden

vuoksi (Hakulinen ym. 2014). Puutteet hoitoketjuissa ja lapsiperheiden palveluissa heikentävät

tuen kohdentamista sitä tarvitseville (Tuominen ym. 2011, Perälä & Halme 2014). Myös per-

hettä kuormittavan tekijän tai vaikean elämäntilanteen aiheuttama voimavarojen vähyys voi

heikentää perheen kykyä hakeutua palveluun tai vastaanottaa tarjottua apua (Tuominen ym.

2011, Hakulinen ym. 2014).

Kumppanuuteen ja avoimeen vuorovaikutukseen perustuva asiakassuhde tukee vanhempia

omien näkemysten ja ratkaisujen esilletuomista (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013). Van-

hemman ja ammattilaisen yhteisymmärrys tuen tarpeesta ja siihen vastaamisesta edistää per-

heelle tarkoituksenmukaisen tuen järjestämistä (Astbury ym. 2017). Vanhempien oma aktiivi-

nen rooli tuen tarpeen määrittämisessä ja sopivan tukimuodon järjestämisessä usein edistää per-

heiden sitoutumista tuen saantiin (Hakulinen ym. 2014, Vuorenmaa ym. 2016, Astbury ym.

2017) sekä tiivistää perheen ja ammattilaisen kumppanuussuhdetta (Astbury ym. 2017). Lapsi-

perheiden saadessa tukea varhaisessa vaiheessa edistetään paitsi lasten ja perheiden hyvinvoin-

tia, myös ennaltaehkäistään ongelmien monimutkaistumista ja vaikeutumista (Hakulinen-Vii-

tanen ym. 2012, Perälä ym. 2012, Halme ym. 2014, Ristikari ym. 2018). Oikea-aikaisen tuen

tarjoamisella voidaan säästää perheen tarvitsemaa kokonaisaikaa ja terveydenhuollon kustan-

nuksia (Kiiskinen ym. 2008, Paakkonen 2015, Ristikari ym. 2018).

Myös neuvolahenkilöstö kokee laajat terveystarkastukset tarpeellisiksi ja tavoitteitaan palvele-

viksi. Laajojen terveystarkastusten koetaan tiivistävän neuvolan terveydenhoitajan ja lääkärin

18

yhteistyötä. Neuvolahenkilöstö kokee laajojen terveystarkastusten nostavan keskusteluun van-

hempien tai koko perheen tarpeita tai ongelmia, joita ei ole aiemmin tunnistettu. (Hakulinen

ym. 2018.) Neuvolan ammattilaisten kokemina laajat terveystarkastukset tukevat kokonaisval-

taisen käsityksen saamista perhetilanteesta ja elinoloista, jolloin tuen tarpeiden varhainen tun-

nistaminen mahdollistuu ja avun kohdentaminen aikaistuu (Hakulinen ym. 2017). Yhteistyö

muiden lapsiperhetyötä tekevien kanssa koetaan tärkeänä. Moniammatillinen yhteistyö on vah-

vistunut, mutta sitä tarvitaan lisää etenkin sosiaalihuollon kanssa. (Tuominen ym. 2019.)

3.3 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista

Terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kuntien tehtävänä on järjestää väestöalueensa äitiys-

ja lastenneuvolapalvelut. Terveydenhuoltolakia täsmentää vuonna 2009 voimaan tullut valtio-

neuvoston asetus (338/2011) neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä

lasten ja nuorten suun terveydenhuollosta. Velvoitteen mukaisesti kuntien tulee tarjota alueensa

lapsiperheille suunnitelmalliset, toimivat ja tasalaatuiset äitiys- ja lastenneuvolapalvelut. Ter-

veyden ja hyvinvoinnin laitos seuraa asetuksen toimeenpanon toteutusta. Aluehallintovirastot

vastaavat yhteistyössä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran kanssa asetuk-

sen mukaisen toiminnan valvonnasta.

Äitiys- ja lastenneuvolassa järjestetään neljä, asetukseen (338/2011) perustuvaa laajaa terveys-

tarkastusta, joiden tarkoituksena on arvioida koko perheen terveyttä, hyvinvointia ja niihin vai-

kuttavia tekijöitä. Äitiys- ja lastenneuvolat tavoittavat lähes kaikki lasta odottavat vanhemmat

ja alle kouluikäiset lapset perheineen, mutta osa heistä jää ilman laajaa terveystarkastusta. Ter-

veyskeskus- ja aluekohtaiset erot asetuksen edellyttämän toiminnan toteutumisessa ovat huo-

mattavia. Myös terveydenhoitaja- ja lääkäriresursseissa on selkeitä maakuntien välisiä eroja.

Laajojen terveystarkastusten tarkoituksena on yhteistyössä perheen kanssa muodostaa käsitys

lapsen, vanhempien ja koko perheen terveys- ja hyvinvointitilanteesta, sekä tarvittaessa sopia

perheen tukitoimenpiteiden toteuttamisesta ja muista palvelujärjestelmän jatkotoimista. Laajo-

jen terveystarkastusten tavoitteena on lapsen, vanhempien ja koko perheen voimavarojen, ter-

veyden ja hyvinvoinnin vahvistaminen sekä tuen tarpeiden varhaisen tunnistamisen edistämi-

nen.

Perheiden arviot neuvolapalvelujen toimivuudesta ovat hyvin samansuuntaisia kaikkialla Suo-

messa. Valtaosa laajoihin terveystarkastuksiin osallistuneista vanhemmista kokee saaneensa

19

neuvolasta tarvitsemaansa tukea lapsen kasvua ja kehitystä koskeviin huoliin sekä vanhemmuu-

teen. Lapsiperheiden saadessa tukea varhaisessa vaiheessa edistetään paitsi lasten ja perheiden

hyvinvointia, myös ennaltaehkäistään ongelmien monimutkaistumista ja vaikeutumista.

20

4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kuntien järjestämien laajojen terveystarkastusten toteu-

tumista äitiys- ja lastenneuvoloissa sekä äitiys- ja lastenneuvolayksikköjen osastonhoitajien nä-

kemyksiä laajojen terveystarkastusten koetuista myönteisistä vaikutuksista ja haasteista.

Tutkielman tarkoituksena oli lisäksi selittää laajojen terveystarkastusten järjestämisen ja koet-

tujen myönteisten vaikutusten alueellisiin eroavaisuuksiin yhteydessä olevia tekijöitä. Tutki-

mustuloksia voidaan hyödyntää ehkäisevien peruspalvelujen lakisääteisessä valvonnassa ja

seurannassa sekä neuvolatyön kehittämisessä.

Tutkimusta ohjaavat tutkimuskysymykset olivat:

1. Miten kuntien järjestämät laajat terveystarkastukset toteutuvat äitiys- ja lastenneuvo-

lassa?

2. Minkälaisia koettuja myönteisiä vaikutuksia ja haasteita äitiys- ja lastenneuvolan laa-

joilla terveystarkastuksilla on osastonhoitajien raportoimana?

3. Mitkä tekijät selittävät eroja laajojen terveystarkastusten järjestämisessä ja koetuissa

myönteisissä vaikutuksissa osastonhoitajien raportoimana?

21

5 AINEISTO JA MENETELMÄT

5.1 Aineistonkeruu ja mittarit

Pro gradu -tutkielmassa hyödynnettiin kahta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2016

keräämää tutkimusaineistoa. Terveydenedistämisaktiivisuus (TEA) perusterveydenhuollossa

2016 -tiedonkeruu on TEAviisari-verkkopalvelun kuntien perusterveydenhuollon toimialueelle

kohdistettu tiedonkeruu. Tiedonkeruu on toteutettu parittomina vuosina vuodesta 2008 lähtien.

Tiedonkeruulomake lähetettiin sähköisenä ja paperisena kaikkiin Manner-Suomen terveyskes-

kuksiin (N=158) huhtikuussa 2016. Lomake osoitettiin vastattavaksi kunnan kansanterveys-

työstä vastaavan tahon toimesta. Tiedot toimitti 96 prosenttia (N=152) terveyskeskuksista.

Toinen aineisto, Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnalli-

nen seuranta 2016 – kysely osastonhoitajille, on äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan sekä koulu-

terveydenhuollon valtakunnalliseen selvitykseen sisältyvä tutkimus (Hakulinen ym. 2016). Tie-

donkeruulomake lähetettiin sähköisenä ja paperisena kaikille Manner-Suomen terveyskeskuk-

sille (N=158) syyskuussa 2016. Vastaukset saatiin 139 (88 %) terveyskeskuksesta.

Perusjoukon muodostuessa kaikista Manner-Suomen terveyskeskuksista kyseessä on kokonais-

tutkimus (N=152). Terveyskeskuksella tarkoitettiin tahoa, joka vastaa alueensa kansanterveys-

työn järjestämisestä kokonaisuutena. Kustakin terveyskeskuksesta pyydettiin vain yksi vastaus,

myös mikäli kyseessä oli usean kunnan yhdessä järjestämät palvelut kuntayhtymässä tai liike-

laitoksessa. Tutkimukseen osallistujat tavoitettiin hyödyntäen kuntien viranomaistoimintaa

koskevia rekisteritietoja. Vastaajilla oli mahdollisuus saada lisätietoja ja ohjausta lomakkeen

täyttämiseen puhelimitse tai sähköpostitse.

Strukturoitujen tiedonkeruulomakkeiden muuttujat oli johdettu lakien, asetusten ja säädösten

asettamista kuntien tehtävistä ja toiminnan tavoitteista. Kysymysten tietosisällöissä oli myös

vuosittaisia teemakohtaisia tai erityisiä tavoitteita koskevia painotuksia. Tässä tutkimuksessa

keskityttiin äitiys- ja lastenneuvolan toimintaa koskeviin tietosisältöihin: laajojen terveystar-

kastusten asetuksen mukaiseen toteutumiseen, sisältöihin ja tarkastuksia koskeviin väittämiin,

joiden tarkoituksena oli kartoittaa laajojen terveystarkastusten myönteisiä vaikutuksia ja haas-

teita henkilöstön kokemina.

22

5.2 Aineiston analyysi

Sähköiset tutkimusaineistot yhdistettiin ja tallennettiin IBM SPSS Statistics 25 for Windows -

ohjelmaan. Aineiston luovutuksen yhteydessä aineisto tarkistettiin yhteistyössä Terveyden ja

hyvinvoinnin laitoksen tilastotutkijan kanssa. Aineistosta poimittiin analysoitavaksi tätä tutki-

musta varten 43 taustatietomuuttujaa, 17 aineistoista muodostettua muuttujaa, 13 väittämä-

muuttujaa sekä seitsemän avointa kysymystä (Liite 4). Kouluterveydenhuoltoa koskevat tieto-

sisällöt poistettiin tarpeettomina. Avointen kysymysten vastaukset tallennettiin Word-tiedos-

toon. Aineisto mahdollisti sekä määrällisen että laadullisen metodologian hyödyntämisen, joten

kyseessä on monimenetelmätutkimus (White-Head & Schneider 2013, Heikkilä 2014, Fiorini

ym. 2016).

Aineiston mielekkään kuvailun ja tilastollisen testaamisen mahdollistamiseksi osa taustamuut-

tujista (kunnan asukasluku, terveyskeskuksen asiakasmäärä sekä äitiys- ja lastenneuvolan toi-

mipisteiden lukumäärä) luokiteltiin arvojen hajaantumista havainnollistaviin, epätasavälisiin

luokkiin (Heikkilä 2014, Karjalainen 2015). Luokitelluista taustamuuttujista laskettiin tilastol-

liset tunnusluvut, joista aineiston kuvailemiseksi sopivimmat olivat frekvenssi, suhteellinen

frekvenssi, keski- (keskiarvo, mediaani) ja hajontaluvut (keskihajonta, vaihteluväli). Kuvaile-

vien tunnuslukujen hyödyntäminen mahdollisti yleiskuvan saannin havaintoaineistosta. (Grove

ym. 2013, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, Leppälä 2017.)

Laajojen terveystarkastusten myönteisiä vaikutuksia koskevia, Likert-asteikollisia (1=täysin eri

mieltä, 2=osittain eri mieltä, 3=ei samaa eikä eri mieltä, 4=osittain samaa mieltä, 5=täysin sa-

maa mieltä) väittämämuuttujia tutkittiin eksploratiivisella faktorianalyysillä, jonka tarkoituk-

sena on järjestää aineistoa ja havaita muuttujajoukosta yhteisiä piirteitä (Munro 2005, Grove

ym. 2013). Aineistolähtöisenä analyysimenetelmänä eksploratiivinen faktorianalyysi mahdol-

listi mitattujen muuttujien antaman informaation tiivistämisen muutamaan faktoriin ilman, että

tutkijan omat aineistoa koskevat ennakko-oletukset ohjasivat faktorianalyysin tulosta. (Grove

ym. 2013, Heikkilä 2014.) Pearsonin korrelaatiokerroin osoittautui riittäväksi (r >0,3) alkupe-

räisten, määrällisten väittämämuuttujien välillä, joten faktorianalyysi soveltui käytettäväksi

analyysimenetelmäksi pienestä otoskoosta huolimatta (Leppälä 2017). Faktorianalyysi toteu-

tettiin käyttäen pääakselimenetelmää. Varimax-rotaatiolla pyrittiin ratkaisuun, jossa muuttujien

faktorilataukset olivat mahdollisimman suuria. (Metsämuuronen 2009, Grove ym. 2013.) Tu-

loksena rakentui kolmen faktorin malli.

23

Kommunaliteetti mittaa, kuinka suuri osa muuttujien variansseista pystytään selittämään fakto-

rien avulla (Metsämuuronen 2009). Käytetyllä pääakselimenetelmällä pyrittiin maksimoimaan

muuttujien kommunaliteetit (Metsämuuronen 2009), jotka vaihtelivat 0,36–0,71 välillä. Alle

yleisen raja-arvon (0,3) jääneet kaksi muuttujaa (”Tarkastukset tiivistävät yhteistyötä lääkärin

ja terveydenhoitajan välillä” ja ”Tarkastukset tiivistävät yhteistyötä varhaiskasvatuksen

kanssa”) poistettiin, minkä jälkeen faktorianalyysi toistettiin. Faktorin ominaisarvon olisi suo-

siteltavaa olla arvoltaan vähintään yksi (Heikkilä 2014). Kolmen faktorin ratkaisulla kolman-

nen faktorin ominaisarvoksi jäi 0,92 (Liite 6). Nämä kolme faktoria pystyivät selittämään 70

prosenttia muuttujien hajonnasta, joten faktorin selitysvoimaa voidaan pitää hyvänä. Neljän

faktorin ratkaisussa selitysaste olisi noussut 73 prosenttiin, mutta kyseisen faktorirakenteen tul-

kinta ei olisi ollut mielekäs.

Faktorianalyysin tuloksen linjassa jatkoanalyysinä kullekin faktorille parhaiten latautuneista

muuttujista muodostettiin kolme keskiarvosummamuuttujaa: Faktori 1: Kumppanuussuhteen

vahvistuminen ja vanhempien tyytyväisyys, Faktori 3: Tuen tarpeen tunnistaminen sekä Faktori

3: Varhainen tuen tarjoaminen. Reliabiliteettikertoimella mitattiin, kuinka hyvin muodostettui-

hin summamuuttujiin yhdistetyt muuttujat mittasivat samaa asiaa. Cronbachin alfa saa arvoja

välillä 0–1. (Grove ym. 2013, Heikkilä 2014.) Ensimmäisen keskiarvosummamuuttujan alfa-

kerroin oli 0,885, toisen 0,784 ja kolmannen 0,703 (Liite 6). Kaikkien alfakertoimien ylittäessä

arvon 0,7 (Munro 2005, Grove ym. 2013) mittarin reliabiliteettia eli sisäistä johdonmukaisuutta

voitiin pitää korkeana (Grove ym. 2013, Heikkilä 2014). Myös summamuuttujien sisällä olevat

muuttujat korreloivat hyvin keskenään eli mittasivat hyvin samaa tutkittavaa ilmiötä (Liite 6).

Keskiarvotestejä edeltävästi keskiarvosummamuuttujien normaalijakautuneisuus todettiin Kol-

mogorov-Smirnovin testillä ja muuttujien jakaumia histogrammeista tulkitsemalla (Grove ym.

2013, Heikkilä 2014). Keskiarvotesteillä tarkasteltiin keskiarvosummamuuttujan saamia arvoja

vertailtavien ryhmien välillä sekä mahdollisten keskiarvoerojen tilastollista merkitsevyyttä.

Keskiarvotestinä käytettiin riippumattomien otosten t-testiä silloin, kun vertailtavana oli kaksi

ryhmää, ja yksisuuntaista varianssianalyysiä, kun vertailtavia ryhmiä oli enemmän kuin kaksi

(Liite 5). (Grove ym. 2013, Karjalainen 2015.) Varianssianalyysissä varianssien yhtäsuuruus

varmistettiin Levenen varianssitestillä (Leppälä 2017).

Kahden kvalitatiivisen muuttujan välisessä riippuvuustarkastelussa (Liite 5) hyödynnettiin ris-

tiintaulukointia ja χ2-riippumattomuustestiä (Khiin neliö) (Grove ym. 2013, Leppälä 2017). Ti-

24

lastollisesti merkitsevien tulosten suuntaa tarkasteltiin standardoitujen residuaalien avulla. Re-

siduaali eli jäännös osoittaa havaittujen ja odotettujen frekvenssien erotuksen. Residuaali on

suuri, mikäli arvo on pienempi kuin -2 tai suurempi kuin 2. Suuri residuaali tukee tuloksen

tilastollista merkitsevyyttä. (Sharpe 2015.) Tilastollisesti merkitsevien tulosten tieteellisen vai-

kuttavuuden eli käytännön merkittävyyden arvioimiseksi laskettiin efektikoko Cohenin d, joka

saa arvoja 0–8 välillä. Cohenin d >0,2 osoittaa tuloksen pientä ja >0,5 kohtalaista käytännön

merkittävyyttä. Cohenin d:n ollessa vähintään 0,8 efektikoko todetaan suureksi ja käytännön

merkittävyys ilmeiseksi. (Cohen 1988.) Valitut muuttujakohtaiset tilastolliset analyysimenetel-

mät esitetään liitteessä 5. Tilastollisen merkitsevyyden tasona (p-arvo) käytettiin yleisesti hy-

väksyttyä merkitsevyystasoa < 0.05 (Polit & Beck 2010, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen

2013, Karjalainen 2015).

Laadullinen aineisto analysoitiin induktiivis-deduktiivisella sisällönanalyysilla. Sisällönanalyy-

sin tarkoituksena on informaatioarvon lisäämisen ohella tutkimusaineiston tiivistäminen ja sel-

keyttäminen (Graneheim & Lundman 2004, Tuomi & Sarajärvi 2004, Hsieh & Shannon 2005).

Induktiivisessa sisällönanalyysissa edetään aineistolähtöisesti (Graneheim & Lundman 2004,

Tuomi & Sarajärvi 2004, Elo & Kyngäs 2008), kun taas deduktiivista eli teorialähtöistä ana-

lyysiä ohjaa aikaisempi tutkimusilmiötä koskeva tieto (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen

2013).

Avoimia vastauksia oli kaikkiaan 626, joista poistettiin kouluterveydenhuoltoa koskevat vas-

taukset (113) ja virheelliset syötöt (67), jolloin analysoitavien vastausten määräksi jäi 494.

Näistä 83 vastausta koski laajojen terveystarkastusten myönteisiä vaikutuksia ja 363 niiden

haasteita. Ilmisisällön analysoimiseksi (Graneheim & Lundman 2004, Kyngäs ym. 2011) vas-

taukset siirrettiin Word-tiedostoon alkuperäisissä muodoissaan. Yhden vastaajan tuottama sa-

nallinen ilmaisu sisälsi 1-4 mainintaa, joista kertyi analysoitavaa tekstiaineistoa yhteensä 35

sivua (Times New Roman, fontin koko 12, riviväli 1). Tutkimuskysymysten mukaisesti aineis-

tosta löydettiin laajojen terveystarkastusten myönteisiä vaikutuksia ja haasteita koskevia käsi-

tyksiä ja kokemuksia. Tekstiaineistoa eriteltiin yhtäläisyyksiä ja eroja etsien (Kylmä ym. 2003,

Kyngäs ym. 2011). Alkuperäiset maininnat pelkistettiin ja kategorisoitiin. Vastausten kvantifi-

oinnin eli määrälliseen muotoon tiivistämisen kautta saatiin käsitys vastausten yleisyydestä vas-

taajajoukossa. (Tuomi & Sarajärvi 2004.) Kvantifiointi perustui tietyn asian maininneiden vas-

taajien lukumäärään (Kyngäs ym. 2011).

25

Aineiston tiivistämisen myötä laajojen terveystarkastusten myönteisiä vaikutuksia kuvaavia

alaluokkia muodostui 13 ja yläluokkia 6. Pääluokat (3) muodostuivat keskiarvosummamuuttu-

jien sisältöjen mukaisesti. Laajojen terveystarkastusten haasteita (=pääluokka) kuvaavia ala-

luokkia muodostui 14 ja yläluokkia 3. (Kylmä ym. 2003, Elo & Kyngäs 2008, Kyngäs ym.

2011.) Avointen kysymysten suoria lainauksia esitetään tulososiossa keskiarvosummamuuttu-

jien raportoinnin lomassa. Esimerkki aineiston käsittelystä ja mainintojen kvantifioinnista esi-

tetään liitteessä 10.

26

6 TULOKSET

6.1 Terveyskeskusten taustatiedot

Vastaukset saatiin 152 terveyskeskuksesta. Ahvenanmaata lukuun ottamatta kaikki maakunnat

olivat edustettuina otoksessa. Terveyskeskusten maakuntakohtainen määrä oli kuitenkin vaih-

televa. Osassa maakuntia vastanneita terveyskeskuksia oli yhdestä muutamaan, joten maakun-

tatason tarkastelun sijaan tulokset päätettiin raportoida aluehallintoviraston ja kunnan väestö-

määrän mukaan. Vastaajajoukossa on edustettuna sekä yksittäisten kuntien, että kuntayhtymien

liikelaitoksia.

Aluehallintovirastojen (AVI) toimialueet perustuvat maakuntajakoon. Vastanneet terveyskes-

kukset jakautuivat AVI-alueille melko tasaisesti (Taulukko 2). Sekä Etelä-Suomen että Länsi-

ja Sisä-Suomen AVI-alueille molempiin sijoittui reilu viidesosa terveyskeskuksista. Itä-Suo-

men ja Lounais-Suomen AVI-alueille molempiin sijoittui 15 prosenttia terveyskeskuksista. Vä-

hiten vastauksia saatiin Lapin ja Pohjois-Suomen AVI-alueilta.

Taulukko 2. Terveyskeskusten taustatiedot (f, %), N=152.

Taustamuuttuja f %

Väestömäärä (1

Alle 5 000

5 000-9 999

10 000-19 999

20 000-49 999

50 000 tai yli

Yhteensä

23

30

30

48

21

152

15

20

20

31

14

100

Aluehallintovirasto (2

Etelä-Suomi

Itä-Suomi

Lappi

Lounais-Suomi

Länsi- ja Sisä-Suomi

Pohjois-Suomi

Yhteensä

35

24

17

21

38

17

152

23

16

11

14

25

11

100

Taulukko 2 viitteet: (1Väestömäärä = Kunnan asukasluku 31.12.2015. (2Aluehallintovirasto = Ahvenanmaa ei mukana otok-

sessa.

Suurin osa (31 %) vastanneista terveyskeskuksista sijaitsi kunnissa, joiden väestömäärä oli

20 000-49 999 (Taulukko 2). Väestömäärältään pieniä tai suuria kuntia oli otoksessa vähiten:

27

terveyskeskuksista 15 prosenttia oli alle viiden tuhannen ja 14 prosenttia yli 50 000 asukkaan

kuntia. Puolet terveyskeskuksista oli väestömäärältään pienempiä ja puolet suurempia kuin me-

diaani.

Kunnan taustatietojen ohella kysyttiin neuvoloiden toimipisteiden lukumäärää ja neuvoloiden

asiakasmäärää. Tyypillisesti terveyskeskuksessa oli yksi äitiysneuvola ja useampia lastenneu-

voloita (Taulukko 3). Eniten oli 5-9 lastenneuvolan terveyskeskuksia. Yhdistettyjen äitiys- ja

lastenneuvoloiden toimispisteiden lukumäärää ei ollut eriteltynä.

Taulukko 3. Neuvolatoimipisteiden lukumäärä terveyskeskuksessa (f, %), N=152.

Neuvolatoimipisteiden

lukumäärä

f %

Äitiysneuvola

1

2

3

4

5-9

10 tai yli

Yhteensä

39

22

15

19

26

14

135*

30

16

11

14

19

10

100

Lastenneuvola

1

2

3

4

5-9

10 tai yli

Yhteensä

29

23

16

16

36

15

135*

22

17

12

12

26

11

100

*Puuttuvia havaintoja 17.

28

Taulukko 4. Neuvoloiden asiakasmääräjakauma (f, %), N=152.

Asiakasmäärä f %

Äitiysneuvola

alle 50

50-99

100-199

200-399

400-799

800 tai yli

Yhteensä

20

18

29

30

20

15

132*

15

14

22

23

15

11

100

Lastenneuvola

alle 500

500-999

1 000-1 999

2 000-3 999

4 000-7 999

8 000 tai yli

Yhteensä

24

19

31

37

12

8

131*

18

15

24

28

9

6

100

*Puuttuvia havaintoja 20-21.

Neuvoloiden asiakaskunnat olivat määriltään vaihtelevia (Taulukko 4). Yleisimmin äitiysneu-

volan kirjoilla oli 100-399 asiakasta. Tyypillisesti lastenneuvolan hoidettavana oli 1000-3 999

alle kouluikäistä lasta perheineen. Terveydenhoitaja- ja lääkärikohtaista asiakasmäärää kartoi-

tettiin henkilöstöresursseja mittaavilla kysymyksillä.

Neuvoloiden henkilöstövoimavaroja kartoitettiin kahdella kysymyksellä. Terveyskeskuksia

pyydettiin ilmoittamaan arvio terveysalan/hoitotyön koulutuksen saaneiden työntekijöiden työ-

panoksesta neuvolassa. Arvio keskimääräisestä työpanoksesta oli mahdollista ilmoittaa henki-

lötyövuosina tai työtunteina kuukaudessa. Kohdennetut työpanokset tuli ilmoittaa erikseen äi-

tiys-, lasten- ja yhdistetylle äitiys- ja lastenneuvolalle. Henkilöstömitoitusta osoittavat tunnus-

luvut on laskettu suhteuttamalla neuvolayksikön työpanos vastuuväestöön.

Henkilöstövoimavaroissa oli havaittavissa selkeitä eroja terveyskeskusten välillä. Koko maan

tilannetta arvioitaessa sekä äitiys- että lastenneuvolan terveydenhoitajamitoitukset toteutuivat

vuonna 2015 suositusta vastaavasti hieman alle puolessa terveyskeskuksia: 46 prosentissa äi-

tiysneuvoloita ja 47 prosentissa lastenneuvoloita. Lääkäreiden henkilöstömitoitussuosituksen

29

toteutumaluvut olivat terveydenhoitajien vastaavia selvästi heikommat. Koko maassa lääkärei-

den henkilöstömitoitus toteutui äitiysneuvolassa kolmasosassa (33 %) ja lastenneuvolassa 27

prosentissa terveyskeskuksista.

Kunnan väestömäärän mukaan luokiteltaessa terveydenhoitajan henkilöstömitoitussuositus to-

teutui äitiysneuvolassa useimmin alle viiden tuhannen asukkaan kunnissa (Taulukko 5). Myös

lastenneuvolan terveydenhoitajan mitoitussuositus toteutui yleisimmin alle viiden tuhannen

asukkaan kunnissa. Pienten kuntien terveydenhoitajien mitoitussuositus toteutui sekä äitiys-

että lastenneuvolassa selvästi useammin myös koko maan vastaavaan lukuun suhteutettuna.

Harvimmin terveydenhoitajan henkilöstömitoitussuositus toteutui suurimmissa kaupungeissa,

joissa 27 prosenttia terveyskeskuksista täytti suosituksen.

Taulukko 5. Terveydenhoitajien henkilöstömitoitussuosituksen täyttäneiden terveyskeskusten

osuudet väestömäärän ja alueen mukaan vuonna 2015 (%, n), N=152.

Terveydenhoitajan

henkilöstömitoitus-

suositus täyttyy

Äitiysneuvola

(%)

Lastenneuvola

(%)

n

Koko maa

46

47

150*

Väestömäärä (1 (2

Alle 5 000

5 000-9 999

10 000-19 999

20 000-49 999

50 000 tai yli

65

55

41

43

27

67

59

52

39

27

21

29

29

49

22

Aluehallintovirasto

Etelä-Suomi

Itä-Suomi

Lappi

Lounais-Suomi

Länsi- ja Sisä-Suomi

Pohjois-Suomi

42

50

59

40

44

47

36

59

65

45

44

35

33

22

17

20

34

17

Taulukko 5 viitteet: (1Väestömäärä = Kunnan asukasluku 31.12.2015. (2 Tuloksia raportoitu myös TEAviisari-verkkopalve-

lussa sekä julkaisussa Wiss ym. (2016). *Puuttuvia havaintoja 2.

Aluehallintovirastoittain tarkasteltuna terveydenhoitajien mitoitussuosituksen täyttäneiden ter-

veyskeskusten määrässä ei ollut niin suurta vaihtelevuutta kuin väestömäärään perustuvassa

tarkastelussa (Taulukko 5). Äitiysneuvolan osalta AVI-alueiden toteumaluvut olivat linjassa

koko maan toteumaluvun kanssa: AVI-alueesta riippumatta noin puolet terveyskeskuksista

30

täytti terveydenhoitajien mitoitussuosituksen. Sen sijaan lastenneuvolan terveydenhoitajamitoi-

tuksen toteutumisessa oli havaittavissa suurempaa vaihtelevuutta AVI-alueiden välillä. Esimer-

kiksi Lapissa 65 prosenttia terveyskeskuksista täytti lastenneuvolan terveydenhoitajamitoituk-

sen vastaavan luvun ollessa Pohjois-Suomen alueella 35 prosenttia.

Myös lääkäreiden suositeltu henkilöstömitoitus toteutui useimmin pienissä kunnissa ja harvim-

min kaikkein suurimmissa kaupungeissa (Taulukko 6). Ero pienten ja suurten kuntien välillä

on selkeä: väestömäärältään pienissä kunnissa puolet ja isoissa kaupungeissa reilu viidesosa

terveyskeskuksista täyttää lääkäreiden mitoitussuosituksen. Kaikissa neuvoloissa, niin väestö-

määrän kuin AVI-alueen mukaan tarkasteltuina, jäätiin runsaasti alle valtakunnallisten mitoi-

tussuositusten.

Taulukko 6. Lääkäreiden henkilöstömitoitussuosituksen täyttäneiden terveyskeskusten osuu-

det väestömäärän ja alueen mukaan vuonna 2015 (%, n), N=152.

Lääkärin henkilöstö-

mitoitussuositus

täyttyy

Äitiysneuvola

(%)

Lastenneuvola

(%)

n

Koko maa

33

27

148*

Väestömäärä (1 (2

Alle 5 000

5 000-9 999

10 000-19 999

20 000-49 999

50 000 tai yli

50

31

24

38

23

25

31

24

29

23

20

29

29

48

22

Aluehallintovirasto

Etelä-Suomi

Itä-Suomi

Lappi

Lounais-Suomi

Länsi- ja Sisä-Suomi

Pohjois-Suomi

38

41

33

20

27

47

32

23

20

30

18

53

34

22

15

20

33

17

Taulukko 6 viitteet: (1Väestömäärä = Kunnan asukasluku 31.12.2015. (2 Tuloksia raportoitu myös TEAviisari-verkkopalve-

lussa sekä julkaisussa Wiss ym. (2016). *Puuttuvia havaintoja 4.

Kuviossa 1 esitetään lastenneuvolan terveydenhoitajan henkilöstömitoituksen toteutumista pro-

senttiosuuksina suositellusta. Alle 100 prosentin jäävät luvut edustavat terveyskeskuksia, joissa

lastenneuvolan terveydenhoitajan mitoitussuositus jäi toteutumatta. Kuvio 1 havainnollistaa

31

myös terveydenhoitajamitoitussuosituksen epäsuhtaista jakautumista terveyskeskusten välillä.

Alle suositellun terveydenhoitajamitoituksen jäävien terveyskeskusten välillä oli suurta vaihte-

lua siinä, kuinka paljon alle mitoituksen neuvolassa jäätiin. Alle 80 prosentin mitoituslukeman

jäi 25 lastenneuvolaa. Noin kolmasosassa terveyskeskuksia mitoituslukema oli 80-100 prosent-

tia.

Kuvio 1. Lastenneuvolan terveydenhoitajamitoitus prosentteina suositellusta (n=150).

Lastenneuvolan terveydenhoitajien mitoitussuosituksen (ka 105 %, kh 38 %) täyttäneiden ter-

veyskeskusten mitoituslukema oli tyypillisimmin 100-120 prosenttia, johon ylsi lähes kolmas-

osa terveyskeskuksista (Kuvio 1). Muutamassa terveyskeskuksessa mitoitussuositus täyttyi kol-

minkertaisesti. Vastaava terveyskeskusten välinen suuri hajonta oli havaittavissa äitiysneuvo-

lan (ka 105 %, kh 37 %) ja yhdistetyn äitiys- ja lastenneuvolan (ka 104 %, kh 35 %) terveyden-

hoitajien mitoitusprosenttien jakaumassa.

Kuvio 2 esittää lastenneuvolan lääkäreiden henkilöstömitoituksen toteutumista prosenttiosuuk-

sina suositellusta (ka=105 %). Terveyskeskuksista 73 prosentissa mitoitussuositus ei toteutu-

nut. Muutamassa mitoituksen täyttävissä terveyskeskuksia mitoitusprosentti oli suositukseen

32

nähden moninkertainen, mikä selittää huomattavan suurta keskihajonnan lukua 165 %. Vas-

taava terveyskeskusten välinen suuri hajonta on havaittavissa äitiysneuvolalääkärin (ka 106 %,

kh 131 %) ja äitiys- ja lastenneuvolalääkärin (ka 104 %, kh 149 %) terveydenhoitajien mitoi-

tusprosenttien jakaumassa.

Kuvio 2. Lastenneuvolan lääkärimitoitus prosentteina suositellusta (n=148).

6.2 Neuvolan laajojen terveystarkastusten asetuksen mukainen toteutuminen

Terveyskeskuksia pyydettiin ilmoittamaan, kuinka monta laajaa terveystarkastusta äitiys- ja

lastenneuvolassa suunnitellaan järjestettävän vuoden 2016 toimintaohjelmien mukaan. Ter-

veyskeskusten tuli ilmoittaa äitiysneuvolassa yhdelle äidille tai lapselle lastenneuvolan aikana

tehtävien terveystarkastusten lukumäärä. Lähes kaikki terveyskeskukset suunnittelivat toteut-

tavansa laajat terveystarkastukset asetuksen edellyttämällä tavalla niin äitiys- kuin lastenneu-

volassakin (Taulukko 7).

Osa terveyskeskuksista suunnitteli järjestävänsä laajoja tarkastuksia ensisynnyttäjille enemmän

kuin asetuksen edellyttämän yhden tarkastuksen: 21 terveyskeskusta aikoi järjestää kaksi tar-

kastusta ja yksi terveyskeskus kolme tarkastusta (Taulukko 7). Uudelleensynnyttäjille ylimää-

33

räisä laajoja terveystarkastuksia suunniteltiin järjestettävän 17 terveyskeskuksen toimintaohjel-

massa. Kahdessa terveyskeskuksessa äitiysneuvolan laajaa terveystarkastusta ei suunniteltu jär-

jestettävän lainkaan.

Yhtä terveyskeskusta lukuun ottamatta kaikki terveyskeskukset suunnittelivat järjestävänsä nel-

jän kuukauden iässä tehtävän laajan terveystarkastuksen. Kaksitoista terveyskeskusta suunnit-

teli järjestävänsä kaksi tarkastusta ja neljä terveyskeskusta kolme tarkastusta lapsen ensimmäi-

sen ikävuoden aikana (Taulukko 7).

Taulukko 7. Laajojen terveystarkastusten lukumäärä vuoden 2016 suunnitelmassa koko maassa

(N=152). Asetuksen velvoite, velvoitteen täyttäneiden osuus (%), terveystarkastusten lukumää-

rän keskiluku (mediaani) ja vaihteluväli.

Asetuksen

velvoite

Velvoitteen

täyttäneiden

osuus (%)

Mediaani Vaihteluväli n

Ensisynnyttäjälle

1

99

1

(0-3)

139

Uudelleensynnyttäjälle 1 99 1 (0-3) 134

Ensimmäisen

ikävuoden aikana

1 99 1 (0-3) 139

1-6 vuoden iässä 2 93 2 (1-4) 140

Puuttuvia havaintoja 12-18.

Terveyskeskuksista 93 prosenttia täytti asetuksen velvoitteen järjestää laajat terveystarkastuk-

set 18 kuukauden ja 4 vuoden iässä (Taulukko 7). Näistä terveyskeskuksista 87 prosenttia aikoi

järjestää asetuksen edellyttämät kaksi tarkastusta. Loput kahdeksan (6 %) terveyskeskusta

suunnitteli toteuttavansa asetuksen velvoitetta useampia laajoja tarkastuksia. Kymmenen ter-

veyskeskusta (7 %) suunnitteli järjestävänsä kahden sijaan yhden tarkastuksen, eivätkä siten

täyttäneet asetuksen velvoitetta.

Terveyskeskuksilta kysyttiin muiden määräaikaistarkastusten toteutumisen ohella laajojen ter-

veystarkastusten asetuksen mukaisesta toteutumisesta äitiys- ja lastenneuvolassa vuonna 2015.

Tiedot pyydettiin erikseen terveydenhoitajan ja lääkärin käyntien toteutumisen osalta. Vastauk-

set pyydettiin antamaan terveystarkastuskohtaisesti: ensi- ja uudelleensynnyttäjille raskausvii-

koilla 13-18 sekä lapsen ollessa neljän kuukauden, 18 kuukauden ja neljän vuoden ikäinen.

Suurimmassa osassa terveyskeskuksia terveydenhoitajan vastaanottokäynnit laajoissa terveys-

tarkastuksissa toteutuivat asetuksen mukaisesti sekä äitiys- että lastenneuvolassa (Taulukko 8).

34

Terveydenhoitajan käynti lasta odottavan perheen laajassa terveystarkastuksessa toteutui en-

sisynnyttäjille 94 prosentissa ja uudelleensynnyttäjille 96 prosentissa terveyskeskuksista sekä

neljän kuukauden ikäisen tarkastuksessa 98 prosentissa terveyskeskuksista. Vastaava luku 18

kuukauden ikäisen tarkastuksessa oli 97 prosenttia. Parhaiten terveydenhoitajan käynti toteutui

laajassa 4-vuotistarkastuksessa, jossa terveydenhoitajan vastaanotto toteutui 99 prosentissa ter-

veyskeskuksista.

Taulukko 8. Terveydenhoitajan vastaanoton toteutuminen laajassa terveystarkastuksessa

vuonna 2015 asetuksen mukaisina ajankohtina terveyskeskuksen väestömäärän ja alueen mu-

kaan (%, n), N=152.

Rv 13-18

ensi-

synnyttäjä

(%)

Rv 13-18

uudelleen-

synnyttäjä

(%)

4 kuukauden

iässä

(%)

18 kuukauden

iässä

(%)

4 vuoden

iässä

(%)

n

Koko maa

96

94

98

97

99

152

Väestömäärä (1

Alle 5 000

5 000-9 999

10 000-19 999

20 000-49 999

50 000 tai yli

100

85

97

98

98

94

85

93

94

94

94

100

100

96

100

94

100

97

98

96

94

100

100

100

100

23

31

31

51

22

Aluehallintovirasto

Etelä-Suomi

Itä-Suomi

Lappi

Lounais-Suomi

Länsi- ja Sisä-Suomi

Pohjois-Suomi

97

91

100

96

100

94

91

91

100

96

97

88

100

95

100

100

97

94

100

95

100

100

91

100

100

95

100

100

100

100

35

23

18

22

35

18

Taulukko 8 viitteet: (1Väestömäärä = Kunnan asukasluku 31.12.2015. Rv = Raskausviikko.

Myös lääkärin vastaanottokäynnit laajoissa terveystarkastuksissa toteutuivat asetuksen mukai-

sesti lähes kaikissa (97 %) terveyskeskuksissa (Taulukko 9). Äitiysneuvolassa lääkärin käynnit

laajassa terveystarkastuksessa toteutuivat lastenneuvolaa harvemmin: ensisynnyttäjien lääkä-

rinkäynti toteutui 86 prosentissa terveyskeskuksia ja uudelleensynnyttäjien 83 prosentissa ter-

veyskeskuksia. Vertailtaessa terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanottojen toteutumista laajoissa

terveystarkastuksissa lastenneuvolan toteumaluvut olivat keskenään yhteneväisiä, mutta äitiys-

neuvolassa terveydenhoitajan käynti toteutui lääkärin vastaanottoa selvästi useammin (Tau-

lukko 8, Taulukko 9).

35

Taulukko 9. Lääkärin vastaanoton toteutuminen laajassa terveystarkastuksessa vuonna 2015

asetuksen mukaisina ajankohtina väestömäärän ja alueen mukaan (%, n), N=152.

Rv 13-18

ensi-

synnyttäjä

(%)

Rv 13-18

uudelleen-

synnyttäjä

(%)

4 kuukauden

iässä

(%)

18 kuukauden

iässä

(%)

4 vuoden

iässä

(%)

n

Koko maa

86

83

97

97

97

152

Väestömäärä (1 Alle 5 000

5 000-9 999

10 000-19 999

20 000-49 999

50 000 tai yli

94

85

83

88

82

82

85

83

84

82

94

95

97

98

100

94

95

97

98

100

94

95

97

98

100

23

31

31

51

22

Aluehallintovirasto

Etelä-Suomi

Itä-Suomi

Lappi

Lounais-Suomi

Länsi- ja Sisä-Suomi

Pohjois-Suomi

91

62

92

91

88

94

88

62

92

86

84

88

100

95

92

100

94

100

100

95

92

100

94

100

97

95

92

100

97

100

35

23

18

22

35

18

Taulukko 9 viitteet: (1Väestömäärä = Kunnan asukasluku 31.12.2015. Rv = Raskausviikko.

AVI-alueen mukaan tarkasteltuna terveydenhoitajan käynnin toteutumisessa laajoissa terveys-

tarkastuksissa oli jonkin verran vaihtelua (Taulukko 8). Lapin alueen terveyskeskuksissa ter-

veydenhoitajan käynti toteutui kaikissa äitiys- ja lastenneuvolan laajoissa terveystarkastuksissa.

Lapin lisäksi terveydenhoitajan käynti lasten laajoissa tarkastuksissa toteutui kaikissa Etelä-

Suomen ja Lounais-Suomen terveyskeskuksissa. Harvimmin (88 %) terveydenhoitajan käynti

toteutui uudelleensynnyttäjän laajassa tarkastuksessa Pohjois-Suomen terveyskeskuksissa.

Myös lääkärikäynnin toteutumisessa laajoissa tarkastuksissa oli havaittavissa aluekohtaisia

eroja (Taulukko 9). Esimerkiksi 94 prosenttia Pohjois-Suomen terveyskeskuksista ilmoitti lää-

kärikäynnin toteutuneen äitiysneuvolan laajassa tarkastuksessa ensisynnyttäjille asetuksen mu-

kaisesti, kun vastaava luku Itä-Suomessa oli 62 prosenttia.

Sekä terveydenhoitajan että lääkärin käynnit toteutuivat harvimmin väestömäärältään pienissä

kunnissa (Taulukko 8, Taulukko 9). Kuitenkin terveydenhoitajan käynti ensisynnyttäjän laa-

jassa tarkastuksessa toteutui kaikissa pienten kuntien terveyskeskuksissa. Lääkärin käynti las-

36

tenneuvolan laajoissa tarkastuksissa toteutui kaikissa suurten kuntien terveyskeskuksissa. Lää-

kärin käynti toteutui väestömäärästä riippumatta selvästi harvemmin äitiysneuvolan, kuin las-

tenneuvolan laajoissa tarkastuksissa.

6.3 Neuvolan laajojen terveystarkastusten koetut myönteiset vaikutukset ja haasteet

Lomakkeessa esitettiin yksitoista laajoja terveystarkastuksia koskevaa väittämää, joihin osas-

tonhoitajia pyydettiin vastaamaan viisiportaisella Likert-asteikolla (1 = täysin eri mieltä, 2 =

osittain eri mieltä, 3 = ei samaa eikä eri mieltä, 4 = osittain samaa mieltä, 5 = täysin samaa

mieltä). Väittämillä kartoitettiin osastonhoitajien mielipiteitä laajojen terveystarkastusten

myönteisistä vaikutuksista. Laajojen terveystarkastusten myönteisistä vaikutuksista kysyttiin

väittämien lisäksi avoimella kysymyksellä: ”Mitä muita myönteisiä vaikutuksia laajoilla ter-

veystarkastuksilla mielestänne on?”

Osastonhoitajien mielipiteitä laajojen terveystarkastusten myönteisistä vaikutuksista kuvataan

sekä keskiarvosummamuuttujien keskiarvojen (Taulukko 10), että taustamuuttujien mukaan

luokiteltujen jakaumien (Liitteet 7-9) avulla. Avointen kysymysten suoria lainauksia esitetään

niiden aihealuetta vastaavan keskiarvosummamuuttujan kohdalla.

Laajojen terveystarkastusten koettiin vahvistavan neuvolan ja vanhempien välistä kumppa-

nuussuhdetta (ka 4,21) ja rohkaisevan vanhempia ottamaan tarvittaessa yhteyttä neuvolaan (ka

4,37) (Taulukko 10). Alueellisessa keskiarvojen vertailuissa parhaimmat kumppanuussuhteen

rakentumista koskevat arviot olivat Lapin aluehallintoviraston alueella (ka 4,31) ja pienissä

kunnissa (ka 4,33). Heikoimmat arviot olivat asiakasmäärältään kaikkein suurimmissa lasten-

neuvoloissa (ka 4,03). (Liite 7.) Osastonhoitajat arvioivat vanhempien suhtautuvan laajoihin

terveystarkastuksiin myönteisesti (ka 4,27) (Taulukko 10).

37

Taulukko 10. Osastonhoitajien arviot laajojen terveystarkastusten myönteisistä vaikutuksista

(n, ka, kh).

Keskiarvosummamuuttujat (N=152) n ka(1 kh(2

Kumppanuussuhteen vahvistuminen ja vanhem-

pien tyytyväisyys

Vanhemmat suhtautuvat laajoihin terveystarkastuk-

siin myönteisesti.

Tarkastukset rohkaisevat vanhempia ottamaan

yhteyttä tarvittaessa myöhemmin.

Vanhemmat kokevat laajoihin terveystarkastuksiin

osallistumisen hyödylliseksi.

Tarkastukset vahvistavat kumppanuussuhdetta

vanhempien kanssa.

Tarkastukset lisäävät perheiden tyytyväisyyttä.

137*

135

135

135

135

135

4,20

4,27

4,37

4,06

4,21

4,07

0,58

0,70

0,70

0,70

0,74

0,68

Tuen tarpeen tunnistaminen

Perheen elinoloista ja perhetilanteesta saadaan hyvä

käsitys.

Tarkastukset auttavat vanhempaa tunnistamaan omia

voimavarojaan.

Lapsen ja vanhemman välisestä vuorovaikutuksesta

saadaan hyvä käsitys.

Esille tulee vanhempien tai koko perheen tarpeita tai

ongelmia, joita ei ole aikaisemmin tunnistettu.

137*

137

137

137

137

4,24

4,26

4,33

4,26

4,09

0,45

0,61

0,64

0,67

0,65

Varhainen tuen tarjoaminen

Tuen tarpeet tunnistetaan varhaisesti.

Tukea ja apua pystytään antamaan riittävän varhain.

138*

138

138

4,06

4,11

4,01

0,67

0,69

0,82

Taulukko 10 viitteet: ka(1 =keskiarvo, kh(2 = keskihajonta. Likert-asteikko: 1 = täysin eri mieltä, 2 = osittain eri mieltä, 3 = ei

samaa eikä eri mieltä, 4 = osittain samaa mieltä, 5 = täysin samaa mieltä. *Puuttuvia havaintoja 14-15.

Myös avoimissa vastauksissa (N=83) hoitosuhteen syveneminen (n=13) koettiin keskeisenä

laajojen terveystarkastusten myönteisenä vaikutuksena. Hyvän hoitosuhteen nähtiin edistävän

esimerkiksi perheiden sitoutumista tuen saantiin.

”Erilainen syvempi kohtaaminen mahdollistuu.”

38

”Alkuraskaudessa oppii tuntemaan perheen.”

”Antaa mahdollisuuden yksilöllisemmälle hoitosuhteelle.”

Laajojen terveystarkastusten koettiin helpottavan haastavien asioiden puheeksi ottoa ja mah-

dollistavan avoimen keskustelun perheiden kanssa (n=8).

”Asioista keskustellaan enemmän. Tulee esiin asioita mistä ei muuten olisi kes-

kusteltu.”

”Avoimuus ja vaikeista asioista keskustelu helpottunut.”

”Osataan/on opittu kysymään laajemmin perheen asioista. Myös muilla käyn-

neillä asiakkailla on helpompi ottaa vaikeammat asiat puheeksi.”

Laajojen terveystarkastusten koettiin edistävän perheiden tuen tarpeen tunnistamista. Laajassa

terveystarkastuksessa koettiin saatavan hyvä käsitys perheen elinoloista (ka 4,26) sekä lapsen

ja vanhemman välisestä vuorovaikutuksesta (ka 4,26). (Taulukko 10.) Kansalliseen keskiar-

voon (4,20) nähden Lapin alueella (ka 4,10) sekä asiakasmäärältään pienissä äitiysneuvoloissa

(ka 4,06) ja lastenneuvoloissa (ka 4,09) laajoilla terveystarkastuksilla oli hieman heikompi

asema perheiden tuen tarpeen tunnistamisessa. Sen sijaan Lounais-Suomen ja Länsi- ja Sisä-

Suomen alueilla tuen tarpeen tunnistamista koskeviin väittämiin oli vastattu erityisen myöntei-

sesti (vaihteluväli 1, minimi 4 - maximi 5). (Liite 8.)

Avoimissa vastauksissa koko perheen hyvinvoinnista keskusteleminen (n=28) nähtiin tuen tar-

peen tunnistamisen mahdollistumisen lähtökohtana. Koko perheen hyvinvoinnin kartoittamisen

koettiin antavan laajemman käsityksen lapsen kasvu- ja kehitysympäristöstä (n=11).

”Terveydenhoitaja saa laajempaa, yksityiskohtaisempaa tietoa koko perheen ti-

lanteesta.”

”Tarkastukset ovat kokonaisvaltaisia, koko perheen osallistuessa voidaan tukea

ja vahvistaa koko perheen roolia ja tukea vanhemmuutta. Saa laajemman käsi-

tyksen lapsen lähiympäristöstä.”

Laajoissa terveystarkastuksissa koko perheen hyvinvoinnin huomiointi ja edistäminen koettiin

merkitykselliseksi (n=17). Laajojen terveystarkastuksen koettiin vahvistavan perhekeskeistä

työotetta ja molempien vanhempien huomiointia.

”Molemmat vanhemmat tulee huomioitua, mikäli tulevat tarkastuksiin.”

”Perhekeskeinen työote vahvistuu.”

39

”Isät on saatu hyvin neuvolakäynneille mukaan ja silloin kokonaiskäsitys per-

heestä ja tilanteesta on parempi.”

Laajojen terveystarkastusten tukena käytettävä voimavaralomake koettiin hyödylliseksi työvä-

lineeksi (n=9). Voimavaralomakkeen koettiin orientoivan vanhempia terveystarkastukseen ja

avaavan kattavampaa keskustelua.

”THL:n kyselykaavake, jonka vanhemmat täyttävät ennen tuloaan tarkastukseen

herättävät vanhemmat pohtimaan lapsen hyvinvointiin vaikuttavia asioita.”

”Laajassa terveystarkastuksessa tehdyssä voimavaramittarissa ja sen läpikäyn-

nissä nousee keskusteluun tulevien vanhempien oman lapsuuden asiat ja suhteet

omiin vanhempiin ja pohdintaa omasta vanhemmuudesta.”

”Jos vanhemmat ovat yhteistyökykyisiä ja -haluisia heille etukäteen pohditta-

vaksi annetut kysymykset ja tehtävät antavat valtavan paljon sekä perheelle että

heidän kanssaan työskenteleville.”

Osastonhoitajien heikoimmat arviot liittyivät varhaisen ja oikea-aikaisen tuen tarjoamiseen

(Taulukko 10). Kansallista keskiarvoa (4,06) paremmin varhaisen tuen järjestäminen koettiin

onnistuvan Pohjois-Suomessa (ka 4,38) ja Itä-Suomessa (ka 4,20). Lapissa (ka 3,79) varhaista

tukea ei koettu pystyttävän tarjoamaan yhtä hyvin kuin muilla aluehallintovirastoalueilla. (Liite

9.)

Avoimissa vastauksissa laajojen terveystarkastusten koettiin edistävän perheiden tuen tarpeen

määrittämistä ja oikea-aikaisten tukitoimien tarjoamista (n=8).

” Tuen tarpeen tunnistaminen parantunut. On aikaa yhdessä sopia miten perhe

pääsee eteenpäin.”

”Kokonaiskuvan kautta selkiytyy myös mitä lisätutkimuksia tai lisätukea tarjo-

taan.”

”Varhaisen tuen antaminen ns. "huoliasiakkaiden" kanssa varhaisessa vai-

heessa.”

Moniammatillisen yhteistyön kehittyminen liitettiin sekä tuen tarpeen tunnistamiseen, että var-

haisen tuen tarjoamiseen (n=17). Esimerkiksi terveydenhoitajan ja lääkärin yhteisvastaanotto

(n=5) sekä vakiintunut yhteistyö varhaiskasvatuksen ja perheiden sosiaalipalvelujen kanssa

(n=9) koettiin tärkeiksi.

”Lääkäri ja terveydenhoitaja täydentävät toisiaan osaamisen suhteen.”

40

”Terveydenhoitajat ovat motivoituneita tekemään laaja-alaista työtä, koko per-

heen hyvinvoinnin turvaamiseksi, ja työtä ei tarvitse tehdä yksin, eli opitaan ym-

märtämään verkostotyön tärkeys.”

”Yhteistyö varhaiskasvatuksen kanssa lisääntynyt ja yhteiset koulutukset lisään-

tyneet koskien yhteistä toimintamallia.”

”On yhteisesti sovittu "lupa" perehtyä perheen kokonaistilanteeseen.”

Osastonhoitajilta kysyttiin avoimella kysymyksellä, millaisia laajoja terveystarkastuksia kos-

kevia haasteita neuvolatyössä on tullut esille. Haasteita pyydettiin erittelemään osastonhoitajan

oman työn, terveyskeskuksen ja yhteistyötahojen sekä vanhempien ja lasten näkökulmista.

Osastonhoitajilla oli mahdollisuus raportoida myös laajojen terveystarkastuksen muista, kuin

edellä mainituista haasteista.

Laajojen terveystarkastusten haasteita koskevat vastaukset (N=363) olivat jaettavissa koko-

naisprosessin organisointiin liittyviin (52 %), vastaanotoilla esiintyviin (29 %) ja jatkohoidon

toteutumiseen liittyviin (19 %) haasteisiin (Liite 11). Kokonaisprosessin organisointiin liittyviä

haasteita olivat henkilöstöresurssin riittämättömyys ja yhteisvastaanottojen toteutumattomuus

sekä vaatimus laajasta osaamisesta ja moniammatillisen toimintamallin hallinnasta.

”Resursointi yleisesti, laajat terveystarkastukset vie enemmän aikaa.”

”Valtakunnallinen ohjeistus, prosessi on raskas. Itse tarkastus ei ole haaste,

mutta siihen liittyvät valmistelut ja jälkityöt vievät kohtuuttomasti aikaa työnte-

kijöiltä.”

Yleisin osastonhoitajien mainitsema haaste koski henkilöstöresurssin riittävyyden turvaamista

(21 %). Henkilöstöresurssoinnin haasteet liittyivät henkilöstömitoituksen toteutumattomuu-

teen. Erityisesti lääkäriresurssin niukkuus koettiin huolestuttavana.

”Lääkäriresurssin vähyys, esim. tarkastuksia jää väliin kun ei ole lääkäriä.”

”Terveydenhoitajan ja lääkärin 4-vuotistarkastuksessa voi väli olla kuukausia,

kun lääkäri käytössä harvoin.”

”Lääkärityöpanoksen lisääminen ei ole onnistunut.”

Riittämättömän lääkäriresurssin ohella lääkärityön epätasainen laatu koettiin haasteellisena.

Lääkäreiden tiiviin vaihtumisen koettiin heikentävän neuvolalääkärityön jatkuvuutta.

41

”Vaihtuva lääkäriresurssi aika ajoin vaikeuttaa laajojen tarkastusten laadu-

kasta toteuttamista. Jatkossa toivottavasti alueelle tulisi neuvoloihin ja kouluter-

veydenhuoltoon keskittynyt lääkäri, jolloin osaaminen keskittyisi ja varmen-

tuisi.”

”Osalla lääkäreistä perinteinen työote, joka jää somaattiseen tutkimukseen.”

”Jos lääkärit vaihtuvat, hyöty saattaa jäädä ohueksi, ei välttämättä osaamista

tai työllistää terveydenhoitajia paljon.”

Myös riittämätön terveydenhoitajamitoitus nähtiin haasteena terveystarkastusten tavoitteiden

mukaisen toteutumisen kannalta. Osastonhoitajat nostivat esiin sekä terveystarkastusten järjes-

tämisen työläyden, että terveydenhoitajien keskeisen vastuun laajojen terveystarkastusten or-

ganisoinnissa. Terveydenhoitajien jaksaminen koettiin haasteena.

”Vievät hirveästi terveydenhoitajien työaikaa; kaikkia laajoja terveystarkastuk-

sia ei aina ehditä tekemään määräajassa.”

”Terveydenhoitajalle iso vastuu huolehtia kokonaisuudesta.”

”Tarkastusten suunnittelu niin että kaikki osapuolet voisivat osallistua tai olla

osallisena.”

”Terveydenhoitajien ajankäyttö, monilla on vakavia stressioireita ja uupumusta,

kun eivät voi/kykene/ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä pitäisi. Näin ei ollut takavuo-

sina: neuvolatoiminta on romuttumassa alkuperäisestä tarkoituksestaan.”

Moniammatillisen toimintamallin hallintaan liittyvät haasteet (4 %) koskivat paitsi monitoimi-

jaisen yhteistyön sujuvuutta, myös laajojen terveystarkastusten tavoitteiden toteuttamisen ja-

kautumista ammattilaisten kesken. Esimerkiksi terveydenhoitajan ja lääkärin yhteisvastaanot-

tojen toteutuminen oli vaihtelevaa. Yhteisvastaanottojen kehittäminen koettiin tarpeellisena (7

%).

”Alkuvaiheessa kun otettiin käyttöön (oli haasteita), lähinnä tiedottaminen ja or-

ganisoiminen, jotta kaikki tahot, perhe, päivähoito ja terveydenhuolto, tuntevat ja

tietävät käytännöt.”

”Moniammatillinen yhteistyö joissain tilanteissa voisi olla itseohjautuvampaa.”

”Oman reviirin ja toimenkuvan rajaaminen moniongelmaisissa tapauksissa.”

”Esim laajoissa tarkastuksissa lääkäri ja terveydenhoitajaresurssin optimaali-

nen yhteiskäyttö.”

42

Osastonhoitajat korostivat laajojen terveystarkastusten toteuttamisen edellyttävän laajaa amma-

tillista osaamista ja ennaltaehkäisevää työotetta (13 %). Asiakkaiden tuen tarpeiden kasvamisen

ja kasautumisen koettiin asettaneen uusia osaamishaasteita neuvolatyön ammattilaisille. Hen-

kilöstön riittävän osaamisen ylläpitäminen ja säännöllisen työnohjauksen järjestäminen koettiin

haastavana.

”Moniongelmaiset perheet ja ongelmien kasautuminen, erityisen tuen tarvitse-

vien määrä kasvanut.”

”Laajoissa tarkastuksissa käsitellään sellaisia asioita, joista osa työntekijöistä

kokevat, ettei heillä ole riittävästi osaamista (parisuhdeasiat, perheen taloudel-

listen ongelmien käsittely jne).”

”Ajoissa huomaaminen, oma ammatillinen herkkyys.”

Vastaanotoilla ilmenevät haasteet olivat yleisiä (29 %). Osastonhoitajat totesivat, että tavoit-

teesta poiketen lapsen molemmilla vanhemmilla oli harvoin mahdollisuus osallistua tarkastuk-

seen (6 %). Toisaalta myös perheiden motivaatio tarkastukseen osallistumiseen saatettiin kokea

heikkona (8 %). Esiin nousi myös vanhempien motivaatio kertoa perheen hyvinvointia koske-

vista asioista totuudenmukaisesti.

”Aikataulutus, sopivan ajankohdan löytäminen molemmille vanhemmille, työ-

elämän paineet poissaoloihin suhtautumisessa, poissaoloajan korvaamisen vaa-

timus / irrottautumisen vaikeus kesken työpäivän/ pitkä matka työpaikalta neu-

volaan joissakin työpaikoissa.”

”Alueella paljon suurperheitä, joille kohdentuu laaja tarkastus/ perheen hyvin-

voinnin selvittämien useita kertoja vuodessa eri työntekijän kanssa> eivät vält-

tämättä halua aina osallistua.”

”Huoltajilla on vapaus vastata haluamallaan tavalla. Joskus tiedämme, että

perheellä on haasteita, mutta vastausrivi on vasemmalla, kaikki hyvin. Se on

heidän valintansa. He nostavat ne asiat esille, mitkä kokevat tärkeiksi.”

Voimavaralomakkeen käyttö koettiin usein tarpeellisena, mutta työläänä, sekä ammattilaisten

että perheiden näkökulmista (5 %). Lomakkeen ei koettu palvelevan kaikkia asiakasryhmiä.

Moni toivoi sähköisen voimavaralomakkeen käyttöönottoa.

”Neuvoloissa on voimavaralomakkeita useita ja jos perheessä odotetaan lasta

ja on vauvaa ja leikki-ikäistä, saman tyyppinen lomake tulee perheelle usein.

43

Heidän motivaationsa ei riitä lomakkeiden täyttämiseen. Silloin asioista toki

keskustellaan.”

”Maahanmuuttajille tarvitaan ehdottomasti oma selkeä ja yksinkertainen lo-

makkeisto, joka toimii myös keskustelun virittäjänä. Ehkä keinona on omakieli-

nen versio, johon on suomenkielinen käännös, mitä th voi seurata ja verrata

vastauksia.”

”Lomakkeet tulisi ehdottomasti saada sähköiseen muotoon ja integroitua osaksi

potilaskertomusjärjestelmiä soveltuvin osin. Nyt terveydenhoitajat tekevät tupla-

työtä kirjatessaan lomakkeilta pääkohdat potilaskertomukseen.”

Vastaanottoajan pituus laajan terveystarkastuksen tavoitteiden mukaiseen toteuttamiseen koet-

tiin riittämättömäksi (4 %). Kirjaamisen koettiin vievän paljon aikaa (4 %). Toisaalta pienten

lasten keskittyminen pitkällä vastaanotolla koettiin haasteellisena.

”Ei riittävästi aikaa vastaanotolle ja kaikkien tarkastusten sisältöjen läpikäymi-

seen.”

”Puolitoistavuotiaan laaja tarkastus on meillä tavallisesti puolen tunnin yhteis-

tapaaminen (th, lääkäri ja perhe) eikä se aika riitä läheskään aina. Aika voi

mennä lapsen tutkimiseen ja siihen, että hänet saadaan rauhoittumaan mahdol-

lisen ujostelun ja arastelun aiheuttaman itkeskelyn keskeltä.”

”Kirjaamisen laajuus suhteessa käytössä olevaan aikaan.”

”Laaja terveystarkastus vie pitkän ajan, lapsi saattaa väsyä helposti.”

Jatkohoidon toteutumiseen liittyvät haasteet olivat yleisiä (19 %). Jatkohoidon järjestymisen

koettiin ontuvan palvelujen heikon saatavuuden vuoksi. Lasten ja perheiden tuen tarpeet pyrit-

tiin tunnistamaan varhaisesti, mutta tuen tarpeeseen vastaaminen koettiin riittämättömäksi.

”Jos perhe tarvitsee tukea, ei sitä välttämättä pystytä antamaan (esim. jää jo-

noon odottamaan palveluihin pääsyä). Usein avuntarpeet ovat akuutteja.”

”Riittäviä asiantuntijaresursseja ei aina ole saatavilla, ne puuttuvat.”

”Tavoitteena on puuttua mahdollisiin ongelmiin mahdollisimman varhaisessa

vaiheessa. Haasteena on kuitenkin se, ettei hedelmällisestä ja monialaisesta yh-

teistyöstä huolimatta emme vielä ole päässeet tilanteeseen, jossa voisimme to-

teuttaa vain varhaiseen tukeen liittyviä asioita.”

44

”Mielenterveyspalvelujen tarve ja tuki on lisääntynyt raskauden aikana ja pik-

kulapsivaiheessa. Hoitopolut on laadittu, mutta ne eivät toteudu käytännössä.

Neuvolan terveydenhoitajat joutuvat kannattelemaan asiakasperheitä.”

Hoitoon ohjauksen haasteiden ohella monitoimijaisen yhteistyön onnistumisen haasteina koet-

tiin palvelujen ja hoitoketjujen hajanaisuus, tiedonkulkuhaasteet sekä yhteistyötahojen tavoit-

taminen (19 %). Kiinteämpää yhteistyötä toivottiin terveysaseman, varhaiskasvatuksen ja las-

tensuojelun kanssa.

”Hoitoketjut kartoitettavien asioiden osalta eivät ole tiedossa/ajan tasalla.”

”Laajojen terveystarkastusten hyödyntäminen yhteistyötahojen kanssa voisi olla

suunnitelmallisempaa.”

”Päiväkodin ja neuvolan yhteistyö kaipaa kehittämistä. Yhteistyökaavake on,

mutta asioita nähdään eri tavalla.”

”Yhteistyö sosiaalitoimen kanssa on aika ajoin haastavaa: erilaiset toimintata-

vat ja lainsäädäntö.”

6.4 Laajojen terveystarkastusten järjestämisen ja koettujen myönteisten vaikutusten eroja

selittävät tekijät

Tutkimuksessa tarkasteltiin terveyskeskusten taustamuuttujien yhteyttä laajojen terveystarkas-

tusten asetuksen mukaiseen järjestämiseen vuonna 2016. Yhteyttä tutkittiin tarkastus- ja ikä-

kausikohtaisesti: ensi- ja uudelleensynnyttäjien sekä ensimmäisen ikävuoden ja 1-6 vuoden

iässä järjestettävien terveystarkastusten osalta. Taustamuuttujilla ei todettu olevan tilastollisesti

merkitsevää yhteyttä laajojen terveystarkastusten järjestämiseen. Täten terveysaseman aluehal-

lintovirastoon perustuvalla sijainnilla, kunnan väestömäärällä tai äitiys- ja lastenneuvolan asia-

kasmäärillä ei ollut yhteyttä äitiys- tai lastenneuvolan laajojen terveystarkastusten asetuksen

mukaiseen järjestämiseen. Myöskään neuvolaterveydenhoitajan tai lääkärin henkilöstömitoi-

tussuosituksen toteutumisella ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä laajojen terveystarkas-

tusten järjestämiseen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin terveyskeskusten taustamuuttujien yhteyttä myös laajojen terveys-

tarkastusten koettuihin myönteisiin vaikutuksiin. Kahdella taustamuuttujalla oli tilastollisesti

merkitsevää yhteyttä kahdessa keskiarvosummamuuttujassa. Kaikkien taustamuuttujien yhteys

keskiarvosummamuuttujiin on kuvattuna liitteissä 7-9.

45

Äitiysneuvolan terveydenhoitajamitoituksen toteutumisella (p=0,021) oli tilastollisesti merkit-

sevä yhteys kumppanuussuhteen vahvistumisen ja vanhempien tyytyväisyyden keskiarvosum-

mamuuttujan keskiarvoisiin eroihin vertailtujen ryhmien välillä (Liite 7). Terveydenhoitajami-

toituksen toteutuessa suositusta vastaavasti (ka 4,07) laajojen terveystarkastusten koettiin vah-

vistavan neuvolan ja vanhempien välistä kumppanuussuhdetta heikommin kuin silloin, kun ter-

veydenhoitajamitoitus ei toteutunut suosituksen mukaisesti (ka 4,31). Efektikokona Cohenin d

0,4 osoittaa saadun tilastollisen tuloksen käytännön merkittävyyden kohtalaiseksi.

Lastenneuvolassa 1-6-vuotiaiden lasten laajojen terveystarkastusten asetuksen mukaisella jär-

jestämisellä (p=0,036) oli tilastollisesti merkitsevä yhteys perheiden tuen tarpeen tunnistamisen

summamuuttujan keskiarvoisiin eroihin ryhmissä. Terveystarkastusten ollessa toimintasuunni-

telmassa asetusta vastaavasti (ka 4,23) tuen tarpeen tunnistaminen mahdollistui keskiarvoisesti

heikommin kuin silloin, kun tarkastuksia ei suunniteltu järjestettävän asetusta vastaavasti (ka

4,58). Efektikoko 0,8 (Cohenin d) osoittaa tuloksen käytännön merkittävyyden suureksi.

Muissa tarkastelluissa taustamuuttujissa ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa laajojen ter-

veystarkastusten myönteisiä vaikutuksia kuvaavissa ryhmittäisissä keskiarvoissa (Liitteet 7-9).

Aluehallintovirastoon perustuvalla terveyskeskuksen sijainnilla ei ollut tilastollisesti merkitse-

vää yhteyttä neuvolan henkilöstömitoitusten toteutumiseen, mutta kunnan väestömäärän ja las-

tenneuvolan terveydenhoitajamitoituksen toteutumisen välillä havaittiin tilastollisesti merkit-

sevä yhteys (Khiin χ2 p=0,043, std.resid. vaihteluväli -1,4–1,3). Samoin lastenneuvolan asia-

kasmäärän ja terveydenhoitajamitoituksen toteutumisen välillä oli tilastollisesti merkitsevä yh-

teys (Khiin χ2 p=0,015, std.resid. vaihteluväli -1,9–1,7). Toteumalukujen mukaan henkilöstö-

mitoituksen asetuksen mukainen toteutuminen oli suurissa kaupungeissa harvinaisempaa kuin

pienemmissä kunnissa.

6.5 Yhteenveto tutkimustuloksista

Äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajamitoitukset toteutuivat vuonna 2015 suositusta vas-

taavasti hieman alle puolessa terveyskeskuksia. Lääkärimitoitusta osoittavat toteutumaluvut

olivat terveydenhoitajien vastaavia selvästi heikommat. Neuvolatyötä tekevien lääkäreiden

suositeltu henkilöstömitoitus toteutui kolmasosassa terveyskeskuksia. Henkilöstövoimavarojen

suositellussa toteutumisessa havaittiin selkeitä terveyskeskusten välisiä eroja. Sekä terveyden-

hoitajien että lääkäreiden henkilöstömitoitukset toteutuivat suositusta vastaavasti useimmin vä-

estömäärältään pienissä kunnissa.

46

Lähes kaikkien terveyskeskusten (99 %) toimintaohjelmissa oli suunnitteilla järjestää neuvolan

laajat terveystarkastukset asetuksen mukaisesti ensi- ja uudelleensynnyttäjille sekä alle vuoden

ikäisille lapsille vuonna 2016. Terveyskeskuksista seitsemän prosenttia ei suunnitellut järjestä-

vänsä laajoja terveystarkastuksia asetuksen velvoitteen mukaisesti 18 kuukauden ja neljän vuo-

den ikäisille lapsille. Terveystarkastusten vuoden 2015 toteumalukujen perusteella leikki-ikäis-

ten terveystarkastukset olivat toteutuneet vuoden 2016 suunnitelmaan nähden paremmin.

Suurimmassa osassa terveyskeskuksia terveydenhoitajan vastaanottokäynnit toteutuivat asetuk-

sen mukaisesti vuonna 2015 sekä äitiys- että lastenneuvolan laajoissa terveystarkastuksissa.

Vertailtaessa terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanottojen toteutumista laajoissa terveystarkas-

tuksissa lastenneuvolan toteumaluvut olivat keskenään yhteneväisiä, mutta äitiysneuvolassa

terveydenhoitajan käynti toteutui lääkärin vastaanottoa selvästi useammin. Käynnit toteutuivat

melko yhteneväisesti eri aluehallintovirastoalueilla. Terveystarkastusten toteutumisen keskei-

sin ero havaittiin väestömäärältään pienten ja suurten kuntien välillä. Väestömäärältään pienissä

kunnissa sekä terveydenhoitajan että lääkärin vastaanottokäynnit toteutuivat harvemmin kuin

suurissa kunnissa. Esimerkiksi lastenneuvolassa laajat terveystarkastukset toteutuivat kaikissa

suurissa kaupungeissa, mutta 94 prosentissa pienistä kunnista.

Terveysaseman aluehallintovirastoon perustuvalla sijainnilla, kunnan väestömäärällä tai äitiys-

ja lastenneuvolan asiakasmäärillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä äitiys- tai lasten-

neuvolan laajojen terveystarkastusten asetuksen mukaiseen järjestämiseen. Myöskään neuvo-

laterveydenhoitajan tai lääkärin henkilöstömitoitussuosituksen toteutumisella ei ollut yhteyttä

laajojen terveystarkastusten järjestämiseen.

Laajojen terveystarkastusten koettiin vahvistavan neuvolan ja perheiden välistä kumppanuus-

suhdetta ja edistävän perheiden tuen tarpeen tunnistamista. Myös perhekeskeisen työotteen vah-

vistuminen ja koko perheen hyvinvoinnin huomioinnin parempi mahdollistuminen koettiin laa-

jojen terveystarkastusten eduiksi. Voimavaralomakkeiden koettiin helpottavan haastavien asi-

oiden puheeksi ottoa ja kannustavan perheitä avoimeen keskusteluun, minkä arvioitiin edistä-

vän perheiden sitoutumista tuen saantiin.

Laajojen terveystarkastusten keskeisimmiksi haasteiksi koettiin henkilöresurssin riittämättö-

myys, neuvolatyön osaamishaasteet sekä monitoimijaisen yhteistyön sujumattomuus. Myös ta-

47

voite molempien vanhempien osallistumisesta laajaan terveystarkastukseen todettiin haas-

teeksi. Oikea-aikaisen tuen tarjoamisen kannalta haasteiksi koettiin palvelujen heikko saata-

vuus sekä tiedonkululliset ongelmat.

Osastonhoitajien mielipiteet laajoihin terveystarkastuksiin liitetyistä myönteisistä vaikutuksista

ja haasteista olivat melko yhteneväisiä terveysaseman taustamuuttujista riippumatta. Ainoas-

taan kahdella taustamuuttujalla todettiin tilastollisesti merkitsevä yhteys laajojen terveystarkas-

tusten koettuihin myönteisiin vaikutuksiin. Äitiysneuvolan terveydenhoitajamitoitussuosituk-

sen toteutuessa laajojen terveystarkastusten koettiin vahvistavan neuvolan ja vanhempien vä-

listä kumppanuussuhdetta heikommin kuin silloin, kun terveydenhoitajamitoitus ei toteutunut

suosituksen mukaisesti. Lastenneuvolassa perheen tuen tarpeen tunnistamisen koettiin mahdol-

listuvan keskiarvoisesti paremmin silloin, kun leikki-ikäisten laajoja terveystarkastuksia ei oltu

suunniteltu järjestettävän asetusta vastaavasti.

48

7 POHDINTA

7.1 Tutkimustulosten tarkastelua

Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos seuraavat kuntien kykyä

järjestää lakisääteisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Neuvolatoimintaa ohjaavan val-

tioneuvoston asetuksen (338/2011) ja sen tueksi laaditun soveltamisohjeen (STM 2009) lisäksi

neuvolatoiminnan tulee täyttää kansallisten äitiys- ja lastenneuvolan oppaiden (Klemetti & Ha-

kulinen-Viitanen 2013, Mäki ym. 2017) ja suositusten (STM 2004, Hakulinen-Viitanen ym.

2012) asettamat kriteerit. Lasten ja lapsiperheiden palvelujen järjestämistehtävän toteutumista

arvioidaan palvelujen saatavuuden, laadun ja yhdenvertaisuuden sekä asiakaslähtöisyyden ja

rahoituksen riittävyyden näkökulmista (Terveydenhuoltolaki 1326/2010).

Tämän tutkimuksen ensimmäisenä tarkoituksena oli kuvata kuntien järjestämien laajojen ter-

veystarkastusten toteutumista äitiys- ja lastenneuvoloissa. Tutkimusaihe on yhteiskunnallisesti

merkittävä, koska neuvolapalveluilla, ja erityisesti laajojen terveystarkastusten ohjeiden mu-

kaisella toteutumisella, on keskeinen rooli perheiden nopean tuen ja avun saannin edistäjänä

(Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Halme ym. 2014, Poutiainen ym. 2015). Kuntien todettiin jär-

jestäneen laajat terveystarkastukset vuonna 2015 kansallisen ohjeistuksen edellyttämällä tavalla

lähes kaikissa äitiys- ja lastenneuvoloissa. Aiempien tutkimusten (Hastrup ym. 2012, Perälä

ym. 2012, Wiss ym. 2014) mukaisesti kuitenkin myös tämä tutkimus osoitti eroja laajojen ter-

veystarkastusten järjestämisessä sekä aluehallintovirastoalueiden sisällä että yksittäisten kun-

tien välillä.

Keskeisimmät erot todettiin ikäkohtaisten terveystarkastusten ajankohdallisten tavoitteiden

noudattamisessa. Lähes kaikki terveyskeskukset järjestivät laajat terveystarkastukset velvoite-

tun (VNA 338/2011) minimimäärän mukaisesti. Osa terveyskeskuksista järjesti useampia laa-

joja terveystarkastuksia kuin mitä asetus määräsi. Jopa 12 prosenttia terveyskeskuksista suun-

nitteli järjestävänsä ensimmäisen ikävuoden laajoja terveystarkastuksia asetuksen velvoittee-

seen nähden kaksin- tai kolminkertaisen määrän. Samaan aikaan seitsemän prosenttia terveys-

keskuksista ei toimintaohjelmassaan suunnittelut järjestävänsä asetuksen (VNA 338/2011)

edellyttämiä kahta leikki-ikäisten laajaa terveystarkastusta lainkaan. Tämä kuvaa neuvolapal-

velujen epäsuhtaista saatavuutta terveyskeskusten välillä, mikä liittynee kuntien vaihtelevaan

suorituskykyyn terveyspalvelujen järjestämisessä. Tämä asettaa asiakkaat eriarvoiseen ase-

maan palvelujen saannissa.

49

Tässä tutkimuksessa saadut laajojen terveystarkastusten valtakunnallista toteutumista osoitta-

vat luvut olivat melko yhteneväisiä edeltävien lähivuosien toteumalukujen kanssa. Esimerkiksi

vuosien 2013 (Wiss ym. 2014) ja 2015 toteutumalukuja vertaillessa lastenneuvolan laajat ter-

veystarkastukset toteutuivat molempina vuosina yhtä hyvin: 97-98 prosentissa lastenneuvo-

loista. Kuitenkin äitiysneuvolassa sekä terveydenhoitajan että lääkärin vastaanotot toteutuivat

vuonna 2015 vuotta 2013 (Wiss ym. 2014) heikommin.

Vaikka laajat terveystarkastukset toteutuivat asetuksen mukaisesti valtaosassa kuntia, palvelu-

jen yhdenvertaisen saatavuuden ja tasalaatuisuuden näkökulmasta on huomioitava osan neuvo-

lapalveluja käyttävistä jäävän ilman laajaa terveystarkastusta. Vuonna 2015 neljä prosenttia en-

sisynnyttäjistä ja kuusi prosenttia uudelleensynnyttäjistä jäi ilman terveydenhoitajan tekemää

laajaa terveystarkastusta. Vielä useampi jäi ilman äitiysneuvolalääkärin vastaanottoa: 14 pro-

senttia ensisynnyttäjistä ja 17 prosenttia uudelleensynnyttäjistä. Valtakunnallisessa arviossa

puutteet neuvolapalvelujen kattavuudessa on arvioitu erittäin vähäisiksi (Hakulinen ym. 2018).

Laajojen terveystarkastusten määrällisten ja ajankohdallisten eroavaisuuksien lisäksi niiden si-

sällöissä ja toteuttamistavoissa on todettu vaihtelua terveyskeskusten välillä (Hakulinen ym.

2017). Kansallisista ohjeista ja suosituksista huolimatta terveyskeskusten tulkinnat laajan ter-

veystarkastuksen käytännön toteutuksesta saattavat vaihdella. Laajojen terveystarkastusten toi-

mintakäytäntöjen yhtenäistämisen kehitystyö on edelleen tärkeää sekä kansallisella tasolla että

kuntien omassa toiminnassa. Myös kuntien välinen yhteistyö tukee neuvolapalvelujen tasalaa-

tuisempaa toteutusta.

Tämän tutkimuksen toisena tarkoituksena oli kuvata terveyskeskusten äitiys- ja lastenneuvo-

layksikköjen osastonhoitajien näkemyksiä laajojen terveystarkastusten koetuista myönteisistä

vaikutuksista ja haasteista. Neuvolan osastonhoitajat toivat vastauksissaan esiin laajojen neu-

volatarkastusten lukuisia koettuja etuja, joista keskeisimpänä nähtiin perhekeskeisen työotteen

vahvistuminen. Tämä tukee myös tutkimuksissa (Halme ym. 2014, Poutiainen ym. 2015, Yo-

koyama ym. 2018) saatuja tuloksia sekä yleistä käsitystä (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Ha-

kulinen-Viitanen & Klemetti 2013) siitä, että laaja terveystarkastus mahdollistaa koko perheen

hyvinvoinnin laaja-alaisemman huomioinnin. Laajaan terveystarkastukseen varattava, taval-

lista pidempi vastaanottoaika mahdollistaa lapsen terveystarkastuksen ohella kattavamman kes-

kustelun koko perheen terveydestä ja hyvinvoinnista.

50

Laajojen terveystarkastusten laatu on riippuvainen monesta eri tekijästä, kuten neuvolahenki-

löstön voimavarojen toteutumisesta, työntekijöiden osaamisesta ja johtamisen tarjoamasta tu-

esta (STM 2004, Terveydenhuoltolaki 1326/2010, Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Halme ym.

2013, Wiss ym. 2018b, Tuominen ym. 2019). Tässä tutkimuksessa laajojen terveystarkastusten

merkittävimmiksi haasteiksi koettiinkin henkilöresurssin riittämättömyys ja neuvolatyön osaa-

mishaasteet suhteessa lasten ja perheiden tarpeisiin.

Äitiys- ja lastenneuvolan henkilöstövoimavarojen toteutumisesta ja kehityksestä raportoidaan

osana perusterveydenhuollon toimialueen tuloksia TEAviisari-verkkopalvelussa. Wissin ym.

(2016, 2017, 2018a, 2018b) julkaisujen mukaisesti myös tässä tutkielmassa erityisesti lääkäri-

työpanoksen todettiin jäävän reilusti alle valtakunnallisten suositusten valtaosassa terveyskes-

kuksia. Vuonna 2015 vain kolmasosassa terveyskeskuksia lääkärityöpanos toteutui suosituksen

mukaisesti. Neuvolatyön arjessa heikko lääkäriresurssi aiheuttaa lääkärin vastaanottoaikojen

riittämättömyyttä ja ikäkausikohtaisten terveystarkastusten myöhästymistä, mikä voi johtaa esi-

merkiksi hoidon tarpeen arvioinnin, erikoissairaanhoidon lähetteiden ja varhaisen avun tarjoa-

misen viivästymiseen.

Äitiys- ja lastenneuvolapalvelujen nykytilasta ja kehittämishaasteita on raportoitu vuoden osas-

tonhoitajien ja palveluesimiesten näkemysten pohjalta myös Hakulisen ym. (2018) julkaisussa.

Neuvolapalvelut ovat kehittyneet 2010-luvulla toimintatavoiltaan ja sisällöiltään merkittävästi,

mutta äitiysneuvolaa lukuun ottamatta ajanmukaista neuvolatyön henkilöstömitoitussuositusta

ei ole päivitetty vuosiin (Wiss ym. 2018a). Kun osa määräaikaistarkastuksista muuttui vuonna

2011 laajoiksi terveystarkastuksiksi, myös tavoite perheen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnin

arvioinnista ja tukemisesta vahvistui. Erityisen tuen tarpeessa oleville perheille tuli kohdentaa

entistä tarkemmin lisä- ja seurantakäyntejä. Myös monialaiseen yhteistyöhön tuli panostaa en-

tistä laajemmin. (STM 2009, VNA 338/2011, Hakulinen ym. 2012.) Toimintakulttuurin muutos

ja uudet työtavat vaativat neuvolan ammattilaisten osaamisen päivittämistä ja henkilöstöresurs-

sien uudenlaista kohdentamista. On myös huomioitava, että tavoitteita palvelevan laajan ter-

veystarkastuksen tekeminen jo itsessään on vaativaa. Riittämättömillä henkilöstövoimavaroilla

on erityisen vaikeaa toteuttaa perhelähtöistä ja laadukasta ehkäisevää työtä.

Tutkimuksen kolmantena tarkoituksena oli selittää laajojen terveystarkastusten järjestämisen

alueellisiin eroavaisuuksiin yhteydessä olevia tekijöitä. Sekä terveydenhoitajien että lääkärei-

den suositeltu henkilöstömitoitus toteutui useimmin väestömäärältään pienissä kunnissa. On

51

mielenkiintoista, että laajojen terveystarkastusten havaittiin kuitenkin toteutuneen parhaiten vä-

estömäärältään suurissa kunnissa, joissa vain reilussa viidesosassa henkilöstösuositukset toteu-

tuivat. Äitiys- ja lastenneuvola-asiakkaiden määrillä tai henkilöstömitoitussuosituksen toteutu-

misella ei todettu yhteyttä laajojen terveystarkastusten asetuksen mukaiseen järjestämiseen.

Vaikuttaa siltä, että suurissa neuvolayksiköissä työtahti on tiiviimpi. Tässä tutkimuksessa ei

kuitenkaan saatu tietoa laajoihin terveystarkastuksiin varattujen vastaanottoaikojen pituuksista,

terveydenhoitajan ja lääkärin välisestä työnjaosta tai muiden määräaikaistarkastusten toteutu-

misesta. Organisaatiokohtaiset erot neuvolatoiminnan johtamisessa ja laajan terveystarkastuk-

sen toteutumiskriteereiden tulkitsemisessa voivat olla merkittäviä. Myös laajaan terveystarkas-

tukseen kutsumisen käytännöt ja perheiden osallistumismotivaatio voivat vaihdella. Saatu tulos

antaa viitteitä siitä, että laajojen terveystarkastusten merkitys tunnistetaan hyvin, koska ne ha-

lutaan järjestää ohjeen mukaisesti myös niissä kunnissa, joissa henkilöstövoimavarat ovat hei-

kommat. Osassa kuntia laajojen terveystarkastusten mahdollisuudet ennaltaehkäisevään työhön

jäävät hyödyntämättä.

Neuvolatoiminnan vahva kansallinen ohjaus tukee äitiys- ja lastenneuvoloiden vahvaa roolia

perheiden huolten kohtaamisessa ja vanhemmuuden tukemisessa (Halme ym. 2014). Tämä tut-

kimus vahvistaa aikaisempaa käsitystä (STM 2004, STM 2009, VNA 338/2011, Hakulinen-

Viitanen ym. 2012, Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013, Mäki ym. 2017, Hakulinen ym.

2018) siitä, että laajat terveystarkastukset tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden lasten ja lap-

siperheiden terveyden ja hyvinvoinnin säännölliseen arviointiin, seurantaan ja yksilölliseen

edistämiseen. Vanhempien hyvinvointia arvioitaessa neuvolan vastaanotolla keskustellaan van-

hempien jaksamisesta, perheen tukiverkostosta ja tuensaannista sekä arjen hallinnasta ja per-

heen arkirytmistä (Hakulinen-Viitanen ym. 2013).

Lapsen elinympäristön sekä vanhempien terveyden ja hyvinvoinnin merkityksestä lapsen hy-

vinvoinnille on lisääntyvästi tutkimusnäyttöä. Varhaislapsuuden kasvuympäristöllä on keskei-

nen vaikutus kehittyvän lapsen terveyteen ja hyvinvointiin pitkälle aikuisuuteen saakka (Haku-

linen-Viitanen ym. 2012, Poutiainen 2015, 2016). Pikkulapsiperheiden terveydelliset ja talou-

delliset ongelmat ovat tämän päivän Suomessa valitettavan yleisiä. Valtaosa lapsista voi hyvin,

mutta eriarvoistumiskehitys koskettaa vahvasti myös lapsiperheitä. (Ristikari ym. 2018.) Per-

heiden arkea kuormittavien tekijöiden kasautumisen ehkäisemiseksi palvelujärjestelmältä odo-

52

tetaan oikea-aikaista tuen tarpeen tunnistamista ja siihen vastaamista. Tässä tutkielmassa laajo-

jen terveystarkastusten koettiin helpottavan perheiden tuen tarpeen tunnistamista. Vastaava joh-

topäätös saatiin Poutiaisen ym. (2014, 2015, 2016) tutkimuksissa, joissa huolellisesti toteutet-

tujen neuvolan terveystarkastusten todettiin mahdollistavan tuen tarpeiden laaja-alaisen tunnis-

tamisen varhain sekä tuen kohdentamisen sitä tarvitseville.

Luottamuksellinen hoitosuhde rohkaisee sekä asiakasta että ammattilaista ottamaan puheeksi

arkoja ja vaikeitakin asioita. Laajan terveystarkastuksen erityisenä voimavarana on terveyden-

hoitajan ja lääkärin yhteistyö, joka parhaimmillaan mahdollistaa ja tukee perheiden haasteiden

kanssa työskentelyä perustasolla. Yhteisvastaanottotoiminta ei kuitenkaan ole vakiintunut käy-

täntö. Tässä tutkimuksessa osastonhoitajat kokivat terveydenhoitajan ja lääkärin yhteisvastaan-

ottojen toteutumisen vaihtelevana ja neuvolalääkäreiden tiiviin vaihtuvuuden haasteellisena.

Lääkäreiden liittäminen vahvemmin mukaan neuvolan työyhteisöön voisi sitouttaa neuvola-

työtä tekeviä terveysasemalääkäreitä neuvolatyöhön.

Neuvolatyö elää jälleen voimakasta muutosvaihetta, kun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja

kehitetään asiakaslähtöisemmiksi ja vaikuttavimmiksi (STM 2019c). Perusterveydenhuollon

palvelujen käytön painopistettä pyritään siirtämään korjaavista palveluista ehkäiseviin palve-

luihin (STM 2019b). Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa vuosina 2016-2018 kehitetyt

perhekeskukset yhteensovittavat kuntien ja kuntayhtymien palveluja sekä kolmannen sektorin

toimintaa. Perhekeskus on palvelukokonaisuus, joka sisältää lapsille ja perheille suunnatut hy-

vinvointia ja terveyttä edistävät, kasvua ja kehitystä tukevat sekä varhaisen tuen ja hoidon pal-

velut. (STM 2019e.) Tämän tutkimuksen aineistonkeruun aikana osa neuvolayksiköistä oli siir-

tynyt perhekeskuksiin. Avoimissa vastauksissa perhekeskusmallia sivuttiin yhteistyörakentei-

den paranemisen näkökulmasta.

Haasteet palvelujen saatavuudessa nousivat tässä tutkimuksessa keskeisiksi varhaisen tuen tar-

joamisen esteiksi. Aiempia käsityksiä (Tuominen ym. 2011, Perälä & Halme 2014) vastaten

osastonhoitajat kokivat, että perheiden tuen tarpeet tunnistetaan melko onnistuneesti, mutta

tuen tarpeeseen vastaaminen voi viivästyä. Osastonhoitajat arvioivat tarjolla olevan avun ole-

van osalle perheistä riittämätön. Vanhempien kokemuksia kartoittaneissa tutkimuksissa (Perälä

& Halme 2014, Klemetti ym. 2018, Närve ym. 2018) on todettu, että kolmasosa neuvolatarkas-

tukseen osallistuneista vanhemmista todella kokee saamansa tuen riittämättömänä. Palvelujen

saatavuuden näkökulmasta on huomioitava, että riittävän ja vaikuttavan tuen puutteen vuoksi

huolilla on taipumus kasautua ja monimutkaistua (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, Perälä ym.

53

2012, Halme ym. 2014, Ristikari ym. 2018, Nikupeteri 2019). Oikea-aikaisen tuen tarjoamisella

voidaan säästää terveydenhuollon kustannuksia merkittävästi (Kiiskinen ym. 2008, Paakkonen

2015, Ristikari ym. 2018).

Tässä tutkimuksessa monitoimijaisen yhteistyön sujumattomuus koettiin keskeiseksi laajojen

terveystarkastusten kehittämiskohteeksi. Saumaton yhteistyö esimerkiksi perus- ja erityistason

palvelujen sekä varhaiskasvatuksen kanssa koettiin tärkeiksi sekä lapsen tuen tarpeen tunnista-

misessa että sopivan avun ja tuen tarjoamisessa. Kokemus moniammatillisen yhteistyön mer-

kityksestä on yhteneväinen Tuomisen ym. (2019) tutkimustulosten kanssa. Palvelujen tiiviimpi

verkostoituminen, vastuutahojen nimeäminen ja yhteisistä käytännöistä sopiminen vahvistavat

yhdyspintatyötä eri palvelujen ja toimijoiden välillä. Toiminnan yhteensovittaminen on erityi-

sen tärkeää palvelujen nivelvaiheissa: lapsen ja perheen siirtyessä äitiysneuvolasta lastenneu-

volan palvelujen piiriin ja aikanaan lastenneuvolasta kouluterveydenhuoltoon (THL 2014). Te-

hokkaasti toimiva monialainen työ tukee myös käytettävissä olevien voimavarojen tarkoituk-

senmukaista hyödyntämistä (Hakulinen ym. 2018).

Lasten ja vanhempien huolet ovat harvoin sellaisia, että niihin puuttuminen koskettaisi ainoas-

taan terveydenhuollon, sosiaalihuollon tai varhaiskasvatuksen henkilöstöä (Perälä ym. 2011b,

Halme & Perälä 2014). Vanhemmuuden tukeminen tai lapsiperheiden huolten tunnistaminen ja

niihin vastaaminen eivät ole yksin äitiys- ja lastenneuvolan tehtävä. Myös Nikupeterin (2019)

tutkimuksessa todettiin pikkulapsiperheiden ongelmien ennaltaehkäisyn ja hoidon edellyttävän

sosiaali- ja terveystoimen moniammatillista osaamista. Neuvolan terveydenhoitajan rooli onkin

kehittynyt ja on edelleen muuntumassa itsenäisestä ja passiivisesta ohjaajasta aktiiviseksi tuen

kokoajaksi ja osallistujaksi.

Neuvolapalvelujen uudistumisen ja lapsiperheiden lisääntyneiden tuen tarpeiden myötä laajo-

jen terveystarkastusten merkitys perheiden voimavarojen tukemisessa tulee tulevaisuudessa

olemaan yhä keskeisempi. Valmisteilla oleva kansallinen lapsistrategia (2040) korostaa lapsuu-

den ja varhaisten vuosien merkitystä lapsen tasapainoiselle kehitykselle ja myöhemmälle hy-

vinvoinnille ja elämässä pärjäämiselle (OKM 2019). Laajoja terveystarkastuksia on kehitettävä

edelleen pitkäjänteisesti, erityisesti asiakkaiden tarpeet ja näkemykset huomioiden (Hakulinen-

Viitanen ym. 2012, Halme ym. 2013, Kanste ym. 2018, Perälä ym. 2018). Lapsistrategian

(2040) tavoitteen mukaisesti myös neuvolapalvelujen kehitystyössä tulee edistää näyttöön pe-

rustuvaa toimintakulttuuria (OKM 2019).

54

7.2 Tutkimuksen luotettavuus

Tutkimusprosessin etenemisen tarkka kuvaus lisää tutkimuksen luotettavuutta (Kankkunen &

Vehviläinen-Julkunen 2013). Tämän tutkimuksen lähtökohdat ja kirjallisuushaun toteutuminen

kuvattiin kattavasti. Tiedonkeruun toteutuminen ja muut aineistoa koskevat tiedot raportoitiin

avoimesti (Grove ym. 2013).

Tutkimuksen validius oli tutkimusorganisaation toimesta varmistettu huolellisella etukäteisval-

mistelulla ja tarkoin suunnitelluilla tiedonkeruulomakkeilla. Tiedonkeruulomakkeet oli lähe-

tetty kuntiin kirjallisesti ja sähköisesti. Sähköisen lomakkeen täyttämisen sujuvoittamiseksi

vastaajia oli suositeltu esitäyttämään vaaditut tiedot, kuten käyntitilastoja tai henkilöstömitoi-

tuksia kuvaavat lukumäärät, ensin paperiselle lomakkeelle. Vastaajilla oli ollut mahdollisuus

toimittaa vastaukset myös paperiversiona. Aineistonkeruun aikana oli huolehdittu kuntien mah-

dollisuudesta saada tarvittaessa lisätietoja tai apua kyselylomakkeen täyttämiseen puhelimitse

tai sähköpostitse. Aineistonkeruun päätyttyä vastaajajoukosta oli poimittu kunnat, jotka olivat

jättäneet vastaamatta tai joiden antamissa vastauksissa oli selkeä virheen mahdollisuus. Näihin

kuntiin oltiin oltu yhteydessä aineiston luotettavuuden edistämiseksi.

Vakiintunut, säännöllisesti toteutettava tiedonkeruuprosessi vahvistaa tutkimusilmiön kannalta

kattavien ja relevanttien kokonaisuuksien mittaamista. Tiedonkeruulomakkeita oli päivitetty ja

muokattu ajankohtaisten tavoitteiden ja painopisteiden mukaisesti. Kysymykset olivat yksise-

litteisiä ja kysymyksiin vastaaminen tarkasti ohjeistettu. Tiedonkeruun toteuttamisen vakiintu-

neella ajankohdalla tai muilla vastaamiseen liittyvillä olosuhteilla ei oletettavasti ole ollut vai-

kutusta tuloksiin. Toki osa vastaajista saattoi vastata tiedonkeruulomakkeeseen vasta ensim-

mäistä kertaa. Nimenomaan lomakkeen täyttäneistä henkilöistä ei kerätty taustatietoja. Sähköi-

sen kyselylomakkeen ansiosta aineistoa ei tarvinnut syöttää käsin SPSS-ohjelmaan, jolloin väl-

tyttiin mahdollisilta aineiston siirtovirheiltä.

Kahden aineiston yhdistäminen ja analysointi mahdollisti rikkaan ja syventyneen kokonaisku-

van saannin tutkimusilmiöstä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Aineistojen analy-

sointi edellytti sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmällistä osaamista.

Aineistojen analysoinnissa noudatettiin huolellisuutta ja tarkkuutta (Grove ym. 2013), ja käy-

tetyt analyysimenetelmät tuloksineen kuvattiin tarkasti (Liitteet 5-9). Tutkimuksen menetel-

mällistä luotettavuutta edistäviä tekijöitä olivat myös yliopistolta ja Terveyden ja hyvinvoinnin

55

laitokselta saatu ohjaustuki. Kvantitatiivisen aineiston analyysiin saatiin lisäohjausta konsultoi-

malla tilastotieteilijää.

Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuutta tarkastellaan paitsi reliabiliteetin ja validiteetin pe-

rusteella, myös käytettyjen mittareiden validiuden ja reliabiliteetin eli sisäisen johdonmukai-

suuden, pysyvyyden ja vastaavuuden näkökulmista (Grove ym. 2013, Kankkunen & Vehviläi-

nen-Julkunen 2013). Tässä tutkimuksessa käytetyn mittarin, eli Likert-asteikollisten väittämä-

muuttujien, reliabiliteettia eli sisäistä johdonmukaisuutta voitiin pitää korkeana, sillä kaikkien

muodostettujen keskiarvosummamuuttujien alfakertoimet (0,703–0,885) ylittivät suositellun

0,7:n raja-arvon (Liite 6). Myös summamuuttujien sisällä olevien muuttujien todettiin korreloi-

van hyvin keskenään, eli ne mittasivat samaa tutkittavaa ilmiötä samansuuntaisesti. (Munro

2005, Grove ym. 2013, Heikkilä 2014.)

Mittarin sisältövaliditeettia arvioidaan mittarin kyvyllä mitata juuri sitä ilmiötä, jota sen halu-

taan mittaavan (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Tutkimuksessa käytettyä mittaria

ei oltu esitestattu, mutta mittarin muuttujat koostuivat laajojen terveystarkastusten asetukseen

(VNA 338/2011) perustuvista tavoitteista, joihin liittyviä tietosisältöjä tutkimusorganisaatio on

tutkinut vakiintuneesti vuodesta 2004 alkaen. Mittarin sisältäneen tiedonkeruun erityispiirteenä

oli vastaajajoukon ja kohderyhmän välinen asetelma: neuvoloiden osastonhoitajat arvioivat laa-

jojen terveystarkastusten sisällöllisten tavoitteiden toteutumista sekä koettuja hyötyjä ja haas-

teita sekä henkilöstön, että osittain myös neuvolatarkastuksiin osallistuvien perheiden näkökul-

mista. Osastonhoitaja ei yleisesti itse tee vastaanottotyötä. On huomioitava, että osa osaston-

hoitajista on saattanut tarkistaa vastaamisen edellyttämiä tietoja moniammatillisessa yhteistyö-

tiimissään, kuten lääkärityöpanoksen yksityiskohtia neuvolalääkäritoiminnasta vastaavalta esi-

mieheltä. Yksittäinen vastannut osastonhoitaja on myös saattanut toimia useamman kuin yhden

äitiys- ja lastenneuvolan lähiesimiehenä.

Mittarin ulkoinen validiteetti kertoo mittaamisesta riippumattomista, mahdollisesti tutkimustu-

loksiin vaikuttavista tekijöistä (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013). Kunnat terveyskes-

kuksineen olivat perusjoukkona selkeästi määritelty ja yksiselitteinen. Myös korkea vastaus-

prosentti (88–100 %) ja kokonaisotoksen hyvä edustavuus lisäävät tutkimuksen luotettavuutta.

(Grove ym. 2013.) Aineistossa havaittiin kuitenkin sisäistä katoa eli osalta vastaajista ei saatu

vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Muuttujakohtaiset puuttuvien tietojen osuudet raportoitiin

taulukoissa avoimesti. Kokonaistutkimuksen tulokset ovat yleistettävissä perusjoukkoon.

56

Tutkimuksessa vertailtiin erikokoisten terveyskeskusten vastauksia. Tuloksia tarkastellessa on

syytä huomioida, että vastaajajoukossa oli edustettuna sekä yksittäisiä, asukasluvultaan pieniä

kuntia, että asukasluvultaan selkeästi isompia kuntayhtymien liikelaitoksia. Aineiston tasapai-

nottamiseksi tulokset päädyttiinkin raportoimaan terveyskeskuksen väestömäärän ja aluehallin-

toviraston mukaisen sijainnin mukaan. Näin ryhmien suhteelliset osuudet havainnollistavat hy-

vin koko perusjoukon tilannetta. Suuresta keskihajonnastaan huolimatta esimerkiksi lastenneu-

volan henkilöstömitoitusten prosentuaalista toteutumista osoittavat lukemat (Kuviot 1-2) ha-

vainnollistavat myös henkilöstömitoitusten todellista, erittäin hajaantunutta toteutumista maas-

samme.

Kvalitatiivisen analyysin yhdistäminen kvantitatiiviseen analyysiin lisäsi saatujen tutkimustu-

losten luotettavuutta (Polit & Beck 2010). Laadullisen aineiston käsittelyn luotettavuutta arvi-

oidaan analyyttisen täsmällisyyden, prosessin selkeyden ja kategorisoinnin loogisuuden onnis-

tuneisuuden osalta (Kyngäs ym. 2011, Grove ym. 2013).

Avoimilla kysymyksillä saavutettiin sanallisesti ilmaistuja osastonhoitajien näkemyksiä laajo-

jen terveystarkastusten myönteisistä vaikutuksista ja haasteista. Myönteisiä vaikutuksia kysyt-

tiin yhdellä avoimella kysymyksellä. Haasteita kysyttiin kuudella kohdennetulla kysymyksellä:

haasteet omassa organisointityössä, terveyskeskuksessa, vanhempien, lasten tai yhteistyötaho-

jen kanssa tai mahdolliset muut haasteet. Kouluterveydenhuoltoa koskevat vastaukset poistet-

tiin. Vastausten antaminen ei täysin ollut onnistunut osoitetun erittelyn mukaisesti. Esimerkiksi

yhteistyötahojen kanssa ilmenneistä haasteista oli kerrottu muita haasteita koskevassa vastauk-

sessa. Täten vastausten pelkistämisen jälkeen kaikki maininnat yhdistettiin samaan Word-tie-

dostoon luokiteltaviksi, jotta kategorisoinnista tuli looginen. Kaikki haasteita kuvaavat vastauk-

set analysoitiin siis eriteltyjen tekstiaineistojen sijaan yhtenäisenä aineistona, mikä mahdollisti

kokonaiskuvan saannin aineistosta.

Induktiivis-deduktiivinen sisällönanalyysi pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman selkeästi ja lu-

kijaystävällisesti. Aineistoa kuvattiin monipuolisesti. Avointen vastausten suoria lainauksia esi-

tettiin tulosten raportoinnin lomassa, mikä elävöitti tekstiä lisäten samalla analyysin luotetta-

vuutta.

57

7.3 Tutkimuksen eettiset näkökulmat ja tietosuoja

Tutkimuslupa sekä aineiston käyttö- ja säilytysoikeudet haettiin Terveyden ja hyvinvoinnin lai-

toksessa toukokuussa 2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on sitoutunut tutkimuseettisen

neuvottelukunnan laatimiin ihmistieteisiin luettavien tutkimusalojen eettisiin periaatteisiin

(TENK 2019). Valtioneuvoston neuvolatoimintaa koskevan asetuksen (338/2011) toimeenpa-

non toteutumisen seuranta on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lakisääteinen tehtävä (STM

2004, Terveydenhuoltolaki 1326/2010), joten tutkimuseettisen toimikunnan lausuntoa ei edel-

lytetty (TENK 2019). Neuvolan laajojen terveystarkastusten tavoitteiden ja järjestämisen laki-

sääteisyys toimii myös tämän tutkimuksen aiheenvalinnan eettisenä oikeutuksena.

Tutkimuksen teon kaikissa vaiheissa noudatettiin hyvää tieteellistä käytäntöä ja hoitotieteelli-

sen tutkimuksen eettisiä ohjeita (Tutkimuslaki 488/1999, TENK 2012). Tutkimuksessa nouda-

tettiin yleisiä tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja: rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja

tarkkuutta tutkimustyössä, tulosten tallentamisessa ja esittämisessä sekä tutkimusten ja niiden

tulosten arvioinnissa. Analyysiprosessin eteneminen kuvattiin kattavasti. Muuttujakohtaisten

analyysimenetelmien valinta ja toteutus perusteltiin tutkimusprosessin läpinäkyvyyden edistä-

miseksi. Huolellisesti laaditut lähde- ja viitemerkinnät osoittavat lähteiden asianmukaisen hyö-

dyntämisen (TENK 2012).

Euroopan unionin yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR 679/2016) ja tietosuojalakia (1050/2018)

noudattaen aineiston säilytyksessä ja käsittelyssä huomioitiin tarkoin aineistojen salassapito.

Aineistosta luovutettiin sopimuksen mukaisesti ainoastaan tutkimusnäkökulmaan vaadittavat

muuttujat, ja aineistoa hyödynnettiin vain tutkimustarkoituksessa. Aineisto ei ollut tunnisteel-

linen tai sisältänyt henkilö- tai muita arkaluonteisia tietoja. Tutkimuksessa keskityttiin väestö-

määrään ja aluehallintovirastojakoon perustuvaan raportointiin, jolloin pystyttiin välttämään

riski terveyskeskustason tunnistettavuudesta. Myös laadullisen aineiston raportoinnin yhtey-

dessä esitettyjen alkuperäismainintojen anonymiteetin säilyminen huomioitiin. (Tutkimuslaki

488/1999, GDPR 679/2016, Tietosuojalaki 1050/2018.)

Molemmat tutkimusaineistoina toimineet tiedonkeruut olivat olleet osa valtakunnallisia, kai-

kille kunnille säännöllisesti osoitettuja tutkimuksia. Tutkimusta johtava organisaatio oli tiedon-

keruulomakkeiden saatekirjeessä informoinut tutkittavia asianmukaisesti tutkimuseettiset ja

lainsäädännölliset vaatimukset huomioiden. Täten osallistujien tietoinen suostumus tutkimuk-

seen osallistumisesta voitiin todeta toteutuneeksi kyselyyn vastaamisen perusteella (TENK

2012, GDPR 679/2016, Tietosuojalaki 1050/2018).

58

Yhteistyötahojen kanssa sovittiin tekijyyttä koskevista periaatteista, vastuista ja velvollisuuk-

sista sekä aineistojen käyttöä ja tietosuojakäytäntöjä koskevista yksityiskohdista. Tutkimusai-

neistoa säilytettiin tieteelliselle tiedolle asetettujen vaatimusten edellyttämällä tavalla. (Tutki-

muslaki 488/1999, GDPR 679/2016, Tietosuojalaki 1050/2018.) Alkuperäisten tutkijoiden te-

kemää työtä ja merkitystä kunnioitettiin esimerkiksi kertomalla avoimesti aineiston alkuperä.

Sekundääriaineiston hyödyntämisen oikeutuksen lähtökohtana oli laadukkaasti kerättyjen tut-

kimusaineistojen hyödyntäminen uudesta tutkimusnäkökulmasta. (Tutkimuslaki 488/1999,

TENK 2012.) Yhdistämällä kaksi eri aineistoa saatiin mahdollisuus tutkia laajojen terveystar-

kastusten toteutumisen ohella niiden koettuja myönteisiä vaikutuksia ja haasteita sekä niissä

mahdollisesti ilmeneviä alueellisia eroavaisuuksia. Aineisto hävitetään tutkijan hallusta aineis-

ton käyttöoikeuden päättyessä tutkimusprosessin loppuun saattamisen jälkeen.

7.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimusaiheet

Tämän tutkielman keskeiset johtopäätökset ovat:

1. Valtakunnallisesti tarkasteltuna laajat terveystarkastukset toteutuivat äitiys- ja lasten-

neuvoloissa vuonna 2015 laadukkaasti ja asetuksen (338/2011) edellyttämällä tavalla.

Keskeisimmät terveyskeskusten väliset erot todettiin ikäkohtaisten terveystarkastusten

ajankohdallisten tavoitteiden noudattamisessa.

2. Laajat terveystarkastukset toteutuvat melko yhteneväisesti eri aluehallintovirastoalu-

eilla. Parhaiten laajat terveystarkastukset toteutuvat väestömäärältään suurissa kun-

nissa. Neuvolan asiakasmäärällä tai henkilöstömitoituksen toteutumisella ei ole väli-

töntä vaikutusta äitiys- tai lastenneuvolan laajojen terveystarkastusten asetuksen mukai-

seen järjestämiseen.

3. Terveydenhoitajien ja lääkäreiden henkilöstömitoitussuositukset toteutuvat useammin

väestömäärältään pienissä kunnissa. Erityisesti neuvoloiden lääkärityöpanos jää reilusti

alle valtakunnallisten suositusten valtaosassa terveyskeskuksia.

4. Neuvolan osastonhoitajien arvioimana laajoilla terveystarkastuksilla on lukuisia myön-

teisiä vaikutuksia lapsiperheiden hyvinvoinnin ja arjen tukemisessa. Laaja terveystar-

kastus vahvistaa perhekeskeistä työotetta ja neuvolan ja perheiden välistä kumppanuus-

suhdetta sekä edistää perheiden tuen tarpeen tunnistamista.

59

5. Neuvolan henkilöresurssin riittämättömyys, neuvolatyön osaamishaasteet sekä monitoi-

mijaisen yhteistyön sujumattomuus ovat laajojen terveystarkastusten keskeisiä haas-

teita. Myös palvelujen heikko saatavuus ja tiedonkululliset ongelmat heikentävät oikea-

aikaisen tuen tarjoamista.

Jatkotutkimusaiheina esitetään:

Terveydenhuollon ehkäisevien peruspalvelujen toteutumista valvotaan ja seurataan lakisäätei-

sesti. Myös neuvoloiden henkilöstövoimavarojen riittävyyden jatkuva seuranta ja arviointi ovat

keskeisessä asemassa asetuksen mukaisen neuvolatoiminnan arvioinnin seurannassa. On tar-

peellista tutkia myös käytössä olevien resurssien ja voimavarojen optimaalista käyttöä ja koh-

dentamista lasten ja lapsiperheiden palveluissa.

Neuvolatoiminnan käytäntöjen yhtenäistämiseksi laajojen terveystarkastusten sisältöjä ja to-

teuttamistapoja tulee edelleen selvittää. Tarvitaan myös tutkimustietoa lasten ja lapsiperheiden

palvelujärjestelmän toimivuudesta ja palvelukokonaisuuksien johtamisesta. Pikkulapsiperhei-

den terveyden edistämisen ennaltaehkäiseviä vaikutuksia ja neuvolatoiminnan vaikuttavuutta

koskeva tutkimus on tärkeää.

Neuvolassa asioivien perheiden asenteita, odotuksia ja kokemuksia erityisesti laajoihin terveys-

tarkastuksiin osallistumisesta olisi hyvä tutkia osallisuuden toteutumisen ja palvelujen oikea-

aikaisen saatavuuden näkökulmista. Lapsiperheiden näkemysten kartoittaminen on merkittävää

tarpeita vastaavan neuvolatoiminnan kehittämiseksi.

60

LÄHTEET

Astbury R, Shepherd A & Cheyne H. 2017. Working in partnership: the application of shared

decision-making to health visitor practice. Journal of Clinical Nursing 26(1-2), 215-224.

Cohen J. 1988. Statistical Power Analysis for the Behavioral Sciences. 2. painos. Lawrence

Erlbaum Associates, New Jersey.

Elo S & Kyngäs H. 2008. The qualitative content analysis process. Journal of Advanced

Nursing 62(1), 107-115.

Eremita M, Semancik E, Lerer T & Dworkin PH. 2017. Can we identify parents who do not

verbally share concerns for their children's development? Journal of Developmental & Behav-

ioral Pediatrics 8(3), 224-227.

Fiorini L, Griffiths A & Houdmont J. 2016. Mixed methods research in the health sciences: a

review. Malta Journal of Health Sciences 7, 37-45.

GDPR 679/2016. Euroopan parlamentin ja neuvoston yleinen tietosuoja-asetus luonnollisten

henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuu-

desta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta.

Gilmer C, Buchan J, Letourneau N, Bennett C, Shanker S, Fenwick A & Smith-Chant B.

2016. Parent education interventions designed to support the transition to parenthood: A real-

ist review. International Journal of Nursing Studies 59, 118–133.

Graneheim UH & Lundman B. 2004. Qualitative content analysis in nursing research: con-

cepts, procedures and measures to achieve trustworthiness. Nurse Education Today 24, 105-

112.

Grove SK, Burns N & Gray JR. 2013. The practice of nursing research: appraisal, synthesis,

and generation of evidence. 7. painos. Elsevier, St Louis, Missouri.

Hakulinen T, Hietanen-Peltola M, Vaara S, Merikukka M & Pelkonen M. 2018. Ajanmukai-

set käytänteet ja pitkät perinteet neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Palvelujen seuranta-

tutkimus 2016-2017. Raportti 11/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. PunaMusta Oy,

Helsinki.

Hakulinen T, Hietanen-Peltona M, Vaara S, Merikukka M & Pelkonen M. 2017. Laajoista ter-

veystarkastuksista hyötyvät sekä perheet että neuvolahenkilöstö – ammattilaisten kokemuksia.

Tutkimuksesta tiiviisti 33/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M & Pelkonen M. 2014. Äitiys- ja lastenneuvola

sekä kouluterveydenhuolto perheen tukena. Teoksessa: Lammi-Taskula J & Karvonen S.

(toim.) 2014. Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes

Print, Tampere, 242-256.

Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Hastrup A, Wallin M & Pelkonen M. 2012. Laaja

terveystarkastus. Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Opas 22. Juvenes Print, Tampere.

61

Halme N & Perälä ML. 2014. Lapsiperheiden kokemus palvelujen saatavuudesta ja tuen riit-

tävyydestä. Teoksessa: Lammi-Taskula J & Karvonen S. (toim.) 2014. Lapsiperheiden hyvin-

vointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print, Tampere, 216-227.

Halme N, Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M, Pelkonen M & Perälä M-L. 2013. Laa-

jat terveystarkastukset vanhempien näkökulmasta. Teoksessa: Pelkonen M, Hakulinen-Viita-

nen T, Hietanen-Peltola M & Puumalainen T. Hyvinvointia useammille – Lasten ja nuorten

palvelut uudistuvat. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin neuvottelukunnan loppura-

portti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:36. Helsinki. 68-74.

Halme N, Vuorisalmi M & Perälä ML. 2014. Tuki, osallisuus ja yhteistoiminta lasten ja per-

heiden palveluissa - Työntekijöiden näkökulma. Raportti 4/2014. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos. Juvenes Print, Tampere.

Hastrup A, Rigoff AM & Päivärinne M. 2012. Hyvinvointitiedon hyödyntäminen lasten ja

nuorten palveluja tuotettaessa – mallina neuvolan laaja terveystarkastus. Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos. Raportti 11/2012. Juvenes Print, Tampere.

Heikkilä T. 2014. Tilastollinen tutkimus. Edita, Porvoo.

Hsieh H & Shannon S. 2005. Three approaches to qualitative content analysis. Qualitative

Health Research 15(9), 1277-1288.

Kankkunen P & Vehviläinen-Julkunen K. 2013. Tutkimus hoitotieteessä. 3. Painos. Sanoma

pro OY, Helsinki.

Kanste O, Joronen K, Halme N, Perälä ML & Pelkonen M. 2018. Lasten ja nuorten terveyttä,

hyvinvointia, kasvua ja oppimista edistävät palvelukokonaisuudet – kokemuksia eri maista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiiviisti 28/2018.

Karjalainen L. 2015. Tilastotieteen perusteet. 2. painos. Otavan Kirjapaino Oy. Keuruu.

Kiiskinen U, Vehko T, Matikainen K, Natunen S & Aromaa A. 2008. Terveyden edistämisen

mahdollisuudet. Vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus. Sosiaali- ja terveysministeriön jul-

kaisuja 2008:1. Yliopistopaino, Helsinki.

Klemetti R & Hakulinen-Viitanen T. 2013. Äitiysneuvolaopas. Suosituksia äitiysneuvolatoi-

mintaan. Opas 29. Juvenes Print, Tampere.

Klemetti R, Vuorenmaa M, Ikonen R, Hedman L, Ruuska T, Kivimäki H & Rajala R. 2018.

Mitä vauvaperheille kuuluu? LTH-tutkimuksen 3–4-kuukautisten vauvojen ja heidän per-

heidensä pilottitutkimuksen perusraportti. Työpaperi 8/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin lai-

tos. Verkkojulkaisu.

Kuntalaki 365/1995.

Kuntaliitto. 2017. Palveluiden järjestäminen ja tuottaminen. https://www.kuntaliitto.fi/asian-

tuntijapalvelut/sosiaali-ja-terveysasiat/palveluiden-jarjestaminen-ja-tuottaminen Luettu

5.2.2019.

Kylmä J, Vehviläinen-Julkunen K & Lähdevirta J. 2003. Laadullinen terveystutkimus mitä,

miten ja miksi? Duodecim 119(7), 609-615.

62

Kyngäs H, Elo S, Pölkki T, Kääriäinen M & Kanste O. 2011. Sisällönanalyysi suomalaisessa

hoitotieteellisessä tutkimuksessa. Hoitotiede 23(2), 138-148.

Leppälä R. 2017. Ohjeita tilastollisen tutkimuksen toteuttamiseksi IBM SPSS Statistics -oh-

jelmiston avulla. Tampereen yliopisto. Informaatiotieteiden yksikön raportteja 55/2017. Tam-

pere 2017.

McLeod S, Crowe K, McCormack J, White P, Wren Y, Baker E, Masso S & Roulstone S.

2018. Preschool children's communication, motor and social development: Parents' and edu-

cators' concerns. International Journal of Speech-Language Pathology 20(4), 468-482.

Metsämuuronen J. 2009. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 1. painos. Internati-

onal Methelp Ky ja Jari Metsämuuronen, Jyväskylä.

Munro B. 2005. Statistical methods for health care research. 5. painos. Lippincott Williams &

Wilkings, Philadelphia.

Mäki P, Wikström K, Hakulinen-Viitanen T & Laatikainen T. 2017. Terveystarkastukset las-

tenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa: Menetelmäkäsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos. Opas 14. Tampere.

Mäkinen A & Hakulinen T. 2016. Vanhempien osallisuus lastenneuvolan laajassa terveystar-

kastuksessa. Tutkiva Hoitotyö 4, 21-30.

Nikupeteri A. 2019. Lasten ja nuorten palvelutarpeiden tunnistaminen ja osallisuuden tukemi-

nen muuttuvassa yhteiskunnassa. Poikkihallinnolliset toimenpiteet, interprofessionaalinen asi-

antuntijuus ja monialaisten erityispalveluiden saatavuus. Teoksessa: Välijärvi J. (toim.) Edel-

lytykset kasvuun, oppimiseen ja osallisuuteen kaikille. Tutkijoiden havaintoja ja suosituksia

lasten ja nuorten monipuolisen kehityksen, terveyden ja vaikuttamisen mahdollisuuksien edis-

tämiseksi. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:7. Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja ter-

veysministeriö, Helsinki, 78-84.

Närve J, Lammi-Taskula J, Hietamäki J, Malander J & Repo K. 2018. Nelivuotiaiden lasten

hyvinvointi ja palvelut. Childcare-hankkeen NEVA-kyselytutkimuksen tuloksia viidestä kun-

nasta. Työpaperi 24/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print, Tampere.

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). 2019. Hankkeet ja säädösvalmistelu. Lapsistrategia.

https://minedu.fi/lapsistrategia Luettu 4.5.2019.

Paakkonen T. 2015. Ehkäisevän työn kustannusvaikuttavuus lapsiperhepalveluissa – syste-

maattinen kirjallisuuskatsaus. Työpaperi 12/2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes

Print, Tampere.

Pelkonen M, Hakulinen-Viitanen T, Hietanen-Peltola M & Puumalainen T. 2013. Hyvinvoin-

tia useammille – Lasten ja nuorten palvelut uudistuvat. Lasten ja nuorten terveyden ja hyvin-

voinnin neuvottelukunnan loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muisti-

oita 2013:36. Helsinki.

Perälä ML, Halme N & Kanste O. 2014. Lapsiperheiden huolet ja avunsaanti. Teoksessa:

Lammi-Taskula J & Karvonen S. (toim.) 2014. Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveyden

ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print, Tampere, 228-239.

63

Perälä ML, Halme N & Nykänen S. 2012. Lasten, nuorten ja perheiden palveluja yhteensovit-

tava johtaminen. Opas 19. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Juvenes Print, Tampere.

Perälä ML, Pelkonen M, Halme N, Joronen K & Kanste O. 2018. Kansainvälisistä ratkaisuista

oppia lasten ja nuorten palvelujen ohjaukseen. Näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin

kysymyksiin ja päätöksenteon tueksi. Policy Brief 29/2018. Valtioneuvoston selvitys- ja tutki-

mustoiminta.

Polit DF & Beck CT. 2010. Essentials of Nursing Research: appraising Evidence for Nursing

Practice. 7. painos. Wolters Kluwer Health, Lippincott Williams & Wilkins, Philadelphia.

Poutiainen H, Hakulinen T, Mäki P & Laatikainen T. 2016. Family characteristics and par-

ents’ and children’s health behaviour as reasons of public health nurses’ concerns at chil-

dren’s health examinations. International Journal of Nursing Practice 22(6), 584-595.

Poutiainen H, Hakulinen-Viitanen T & Laatikainen T. 2014. Associations between family

characteristics and public health nurses' concerns at children's health examinations. Scandina-

vian Journal of Caring Sciences 28(2), 225-234.

Poutiainen H, Hakulinen-Viitanen T & Laatikainen T. 2015. Public health nurses’ concerns in

preschool-aged children’s health check-ups. Journal of Research in Nursing 7(20), 536-549.

Poutiainen H. 2016. Mikä herättää terveydenhoitajan huolen? Huolen tunnistamisen ja toimi-

misen haasteet lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa. Helsingin yliopisto. Lääketie-

teellinen tiedekunta. Väitöskirja, ISBN 978-951-51-2476-0.

Ristikari T, Keski-Säntti M, Sutela E, Haapakorva P, Kiilakoski T, Pekkarinen E, Kääriälä A,

Aaltonen M, Huotari T, Merikukka M, Salo J, Juutinen A, Pesonen-Smith A & Gissler M.

2018. Suomi lasten kasvuympäristönä. Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 synty-

neistä. Raportti 7/2018. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. PunaMusta Oy, Helsinki.

Sharpe D. 2015. Your chi-square test is statistically significant - now what. Practical Assess-

ment Ressearch & Evaluation 20(8), 2-10.

STM. 2004. Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Suuntaviivat lastenneuvolatoiminnan jär-

jestämisestä kunnille. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 13. Helsinki.

STM. 2009. Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä ehkäisevä suun tervey-

denhuolto. Asetuksen (380/2009, uusi numero 338/2011) perustelut ja soveltamisohjeet. Sosi-

aali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009: 20. Helsinki.

STM. 2019a. Sosiaali- ja terveyspalvelut. Neuvolat. http://stm.fi/neuvolat Luettu 5.2.2019.

STM. 2019b. Strategia 2030. Visiona eheä yhteiskunta ja kestävä kehitys. https://stm.fi/visio

Luettu 5.2.2019.

STM. 2019c. Lapsistrategia 2040. https://stm.fi/lapsistrategia Luettu 5.2.2019.

STM. 2019d. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Ohjelman kuvaus.

https://stm.fi/lapsi-ja-perhepalvelut/kuvaus Luettu 5.2.2019.

64

STM. 2019e. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma. Näin LAPE uudistaa palvelut. Per-

hekeskukset. https://stm.fi/lape/perhekeskukset Luettu 5.2.2019.

SVT. 2018. Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2017. Tilastora-

portti 38/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010.

THL. 2014. Toimintaohjelma neuvolatoiminnalle sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollolle.

Toiminnan ja menettelytapojen kuvaus. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/johtami-

sen_tueksi/mika_ohjaa_toimintaa/toimintaohjelma_neuvolatyolle/toimintaohjelman-si-

salto/toiminnan Luettu 4.2.2019.

THL. 2017. Kansalliset asiakaspalautekyselyt. Neuvoloiden asiakaspalaute.

https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/sade/neuvolakysely/summary_tiiviste4 Luettu 4.2.2019.

THL. 2018a. Äitiysneuvola. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/ai-

tiys_ja_lastenneuvola/aitiysneuvola Luettu 4.2.2019.

THL. 2018b. Lastenneuvola. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/ai-

tiys_ja_lastenneuvola/lastenneuvola Luettu 4.2.2019.

Tietotuojalaki 1050/2018.

Tilastokeskus. 2018. Tilastot. Väestö. Perheet 2017. Perheiden määrä kääntyi laskuun.

http://www.stat.fi/til/perh/2017/perh_2017_2018-05-25_tie_001_fi.html Luettu 5.2.2019.

Tuomi J & Sarajärvi A. 2004. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Jyväskylä: Gummerus

Kirjapaino Oy.

Tuominen A, Kettunen T, Lindfors P, Hjelt R & Hakulinen-Viitanen T. 2011. Varhaisen avun

viiveet lasten kehityksellisissä ja psyykkisissä vaikeuksissa. Sosiaalilääketieteellinen Aika-

kauslehti 3(48), 182–195.

Tuominen M, Hakulinen T, Pelkonen M & Rautava P. 2019. Neuvolalääkäri työstään: Mo-

niammatillinen yhteistyö parantunut. Lääkärilehti 7(74), 388-391.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkaus-

epäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2012. Helsinki

2013. https://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK). 2019. Eettinen ennakkoarviointi. Sitoutuneet or-

ganisaatiot. http://www.tenk.fi/fi/sitoutuneet-organisaatiot-ieea Luettu 5.2.2019.

Tutkimuslaki 488/1999.

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten

ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011).

Van Fossen C, Pratt K, Murray R & Skelton J. 2018. Family functioning in pediatric primary

care patients. Clinical Pediatrics 57(13), 1549-1557.

65

Whitehead D & Schneider Zevia. 2013. Mixed-methods research. Teoksessa Whitehead D,

LoBiondo-Wood G & Haber J. (toim.) Nursing & midwifery research: methods and appraisal

for evidence-based practice. 4. painos. Elsevier, Mosby, 263-284.

Wiss K, Frantsi-Lankia M, Pelkonen M, Saaristo V & Ståhl T. 2014. Neuvolatoiminta, koulu-

ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto 2014. Ase-

tuksen (338/2011) toimeenpanon seuranta ja valvonta. Ohjaus 21/2014. Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos.

Wiss K, Hakamäki P, Hakulinen T, Hietanen-Peltola M, Ikonen J, Saaristo V, Saukko N &

Ståhl T. 2018a. Äitiys- ja lastenneuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon henkilöstö-

voimavarat terveyskeskuksissa 2004–2017. Tutkimuksesta tiiviisti 32. Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos, Helsinki.

Wiss K, Hakamäki P, Hakulinen T, Hietanen-Peltola M, Koskinen H, Saaristo V & Ståhl T.

2016. Äitiys- ja lastenneuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon henkilöstövoimava-

rat terveyskeskuksissa 2004–2015. Tutkimuksesta tiiviisti 19. Terveyden ja hyvinvoinnin lai-

tos, Helsinki.

Wiss K, Hakamäki P, Hakulinen T, Hietanen-Peltola M, Saaristo V & Ståhl T. 2017. Äitiys-

ja lastenneuvolan sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitaja- ja lääkärivoima-

varat maakunnissa vuonna 2015. Tutkimuksesta tiiviisti 14. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos,

Helsinki.

Wiss K, Hakulinen T & Hietanen-Peltola M. 2018b. Henkilöstövoimavaroissa eroja maakun-

tien välillä. Terveydenhoitaja 2, 26-28.

World Health Organization (WHO). 2019. Research. https://www.who.int/tdr/research/en/

Luettu 5.2.2019.

Vuorenmaa M, Halme M, Perälä ML, Kaunonen M & Åstedt-Kurki P. 2016. Perceived influ-

ence, decision-making and access to information in family services as factors of parental em-

powerment: a cross-sectional study of parents with young children. Scandinavian Journal of

Caring Sciences 30(2), 290-302.

Yokoyama Y, Hakulinen T, Sugimoto M, Silventoinen K & Kalland M. 2018. Maternal sub-

jective well-being and preventive health care system in Japan and Finland. European Journal

of Public Health 28(4), 652-657.

Liite 1. Tietokantahaku ja kirjallisuushaun valintaprosessi.

Liitetaulukko 1. Tietokantahaku ja kirjallisuushaun valintaprosessi.

Tietokanta Hakusanat Rajaukset Haku-

tulokset

Otsikko,

valitut

Abstrakti,

valitut

Koko

teksti,

valitut

CINAHL

(29.3.2019)

AB("maternity health clinic" OR "child health clinic"

OR "public health nurs*" OR "health examination" OR

“primary health care”) AND AB(famil* OR parent* OR

mother* OR father* OR child* OR infant* OR new-

born* OR preschool-aged*) AND TI("family health"

OR "child health" OR well-being OR "health concern"

OR family support OR “family coping*” OR “family

health promotion”)

Vertaisarvioitu

Vuosiväli 2014-2019

Abstrakti saatavilla

Kieli: suomi, englanti

73 20 11 2

Medic

(25.3.2019)

OTSIKKO/ABS/ASIAS äitiys- ja lastenneuvola*

AND (perhe* OR vanh* OR terveydenhoitaj* OR lää-

kär* OR asiantuntija-perhesuh* OR ammattilaisten väli-

set suh*) AND (hyvinvoin* OR tervey* OR tarpeiden

arvioin* OR potilaan tutkimi* OR potilaan osallistumi*

OR kokemu* OR terveystarkastu*)

Vuosiväli 2010-2019

Asiasanojen synonyymit

käytössä

Kieli: suomi, englanti

79 15 5 3

Pubmed

(27.3.2019)

TITLE/ABS/KEY ("maternity health clinic" OR "child

health clinic" OR "public health nurs*" OR "health ex-

amination") AND (famil* OR parent* OR mother* OR

father* OR child* OR infant* OR newborn* OR pre-

school-aged*) AND ("family health" OR "child health"

OR well-being OR "health concern" OR support)

Julkaisuaika < 5 vuotta

sitten

Maksuton kokoteksti

Kieli: suomi, englanti

133 10 5 4

Scopus

(27.3.2019)

TITLE/ABS/KEY ("maternity health clinic" OR "child

health clinic" OR "public health nurs*" OR "health ex-

amination") AND (famil* OR parent* OR mother* OR

father* OR child* OR infant* OR newborn* OR pre-

school-aged*) AND ("family health" OR "child health"

OR well-being OR "health concern" OR support)

Artikkelihaku

Vuosiväli 2014-2019

Subject area: Nursing

Keyword: Public Health

Nursing

Kieli: suomi, englanti

88 22 10 2

Manuaalihaku 1

Yhteensä 373 67 31 12

Liite 2. Artikkeleiden sisäänotto- ja poissulkukriteerit.

Liitetaulukko 2. Artikkeleiden sisäänotto- ja poissulkukriteerit.

Sisäänottokriteerit Poissulkukriteerit

- Aiheena äitiys- ja lastenneuvolan (laajat)

terveystarkastukset, lapsiperheiden tuen

tarpeen tunnistaminen tai avun tarjoami-

nen

- Kohderyhmänä neuvolapalvelun piiriin

kuuluvat perheet: raskaana olevat ja alle

kouluikäiset lapset

- Sovellettavissa suomalaiseen neuvola-

kontekstiin

- Vuosirajaus: 2014-2019

- Suomalaisessa tietokannassa poikkeuk-

sellisesti vuosirajaus 2010-2019

- Tutkimusartikkeli vertaisarvioitu

- Suomen- tai englanninkielinen

- Tutkimuskohteena tietty perussairauden

tai muun tekijän määrittämä asiakas-

ryhmä, esimerkiksi astmaa sairastava

lapsi, ylipainoinen lapsi, masentunut äiti,

imetyshaasteinen äiti

- Tutkimuksen konteksti perusterveyden-

huollon sijaan erikoissairaanhoidossa

- Kohderyhmänä peruskouluikäiset lapset

ja heidän vanhempansa

- Kirjallisuuskatsaus

- Väitöskirja

- Maksullinen artikkeli

- Päällekkäinen tutkimus aiemman haun

kanssa

Liite 3. Artikkelien yhteenvetotaulukko (1/3).

Liitetaulukko 3. Artikkelien yhteenvetotaulukko.

Viite Tutkimuksen tarkoitus Aineisto / Otos Menetelmä Keskeiset tulokset Astbury R, Shepherd

A & Cheyne H.

2017, Iso-Britannia.

Kuvata perheiden ja ammattilaisten

välistä kumppanuussuhdetta sekä

prosesseja, jotka tukevat vanhem-

pien ja ammattilaisten yhteistä pää-

töksentekoa vauvojen ja lasten ter-

veyden edistämistyössä.

Haastattelu- ja havainnointi-

tutkimus. Ääninauha ammat-

tilaisen ja vanhemman väli-

sestä, sopivan tukitoimen jär-

jestämistä koskevasta keskus-

telusta (n=2) sekä puolistruk-

turoitu haastattelu (n=9 van-

hempaa, n=9 terveydenhoita-

jaa).

Kvalitatiivinen,

kuvaileva tutki-

mus.

Vanhemman ja ammattilaisen yhteisymmär-

rys tuen tarpeesta ja siihen vastaamisesta edis-

tää perheelle tarkoituksenmukaisen tuen jär-

jestämistä. Yhteinen päätöksenteko sitouttaa

perhettä tuen vastaanottamiseen sekä tiivistää

perheen ja ammattilaisen kumppanuussuh-

detta.

Eremita M, Seman-

cik E, Lerer T &

Dworkin PH. 2017,

Yhdysvallat.

Tunnistaa vanhemmat, joilla on vai-

keuksia verbaalisesti ilmaista oman

lapsensa kehitykseen liittyvistä huo-

lista ammattilaiselle vastaanottoti-

lanteessa.

Alle vuoden ikäisten lasten

vanhemmille teetettiin kysely

hoitajan vastaanoton yhtey-

dessä (n=86 perhettä).

Kvantitatiivinen

poikkileikkaus-

tutkimus.

Matalammin koulutettujen vanhempien lasten

tuen tarpeet tunnistettiin paremmin, kun kes-

kustelussa hyödynnettiin kirjallista lomaketta,

sillä kyseisten vanhempien oli helpompi il-

maista ammattilaiselle lapsensa mahdollisista

kehityksellisistä haasteista kirjallisesti kuin

suullisesti.

McLeod S, Crowe K,

McCormack J, White

P, Wren Y, Baker E,

Masso S &

Roulstone S. 2018,

Australia, Iso-Britan-

nia.

Vertailla vanhempien ja ammatti-

laisten mielipiteitä lapsen mahdolli-

sista tuen tarpeista. Samalla tutkit-

tiin vanhempien huolestuneisuuden

tasoa.

4–5-vuotiaiden lasten van-

hemmille (n=1205) teetettiin

kysely. Mikäli vanhempi oli

huolissaan lapsensa kielelli-

sestä kehityksestä, lapselle

(n=680) teetettiin lisätutki-

muksia kielellisen kehityksen

arvioimiseksi.

Kvantitatiivinen

poikkileikkaus-

tutkimus.

Lapsen kielellinen kehitys ja kommunikointi-

taidot huolestuttivat vanhempia useammin

kuin muut kehityksen osa-alueet. Lapsille tee-

tetyt lisätestit osoittivat lapsen kielellisen ke-

hityksen tasoa luotettavasti. Ammattilaiset tu-

keutuivat testien tuloksiin ja olivat vähemmän

huolissaan kuin lasten vanhemmat.

Mäkinen A & Haku-

linen T. 2016,

Suomi.

Kuvata vanhempien osallisuutta ja

siihen yhteydessä olevia tekijöitä

lastenneuvolan laajassa terveystar-

kastuksessa.

Kerättiin puolitoistavuotiaan

lapsen vanhemmilta (n=86)

laajan terveystarkastuksen

jälkeen.

Kvantitatiivinen

poikkileikkaus-

tutkimus.

Vanhempien osallisuus perheessä oli vahvaa

ja osallisuus palvelutilanteissa melko vah-

vaa. Neljä viidestä piti kohtaamisia terveys-

tarkastuksissa tasa-arvoisina.

Liite 3. Artikkelien yhteenvetotaulukko (2/3).

Poutiainen H, Haku-

linen-Viitanen T &

Laatikainen T. 2014,

Suomi.

Kuvata terveydenhoitajien huolia ja

selvittää huoliin yhteydessä olevia

perhetekijöitä lastenneuvolan ter-

veystarkastuksissa.

Terveystarkastuksen yhtey-

dessä terveydenhoitajilta ja

lasten vanhemmilta kerätty

kyselyaineisto (n=6506).

Kvantitatiivinen

poikkileikkaus-

tutkimus.

Perherakenteiden muutokset (vanhempien

ero, yksinhuoltajuus ja uusperhetilanteet) ja

näiden vaikutukset lasten terveyteen ja psyko-

sosiaaliseen kehitykseen huolestuttivat ter-

veydenhoitajia. He olivat myös huolissaan

isän matalan koulutuksen, vanhempien huo-

non työllisyyden ja tulojen riittämättömyyden

vaikutuksista lasten terveyteen ja hyvinvoin-

tiin.

Poutiainen H, Haku-

linen-Viitanen T &

Laatikainen T. 2015,

Suomi.

Kuvata neuvolaterveydenhoitajien

lastenneuvola-asiakkaita koskevia,

vastaanotoilla ilmeneviä huolia.

Neuvolan terveydenhoitajien

haastattelututkimus, avoin

ryhmähaastattelu (n=12).

Kvalitatiivinen

poikkileikkaus-

tutkimus.

Terveydenhoitajat olivat huolissaan lasten

terveen kasvun ja kehityksen mahdollistumi-

sesta haastavissa perheolosuhteissa. Keskei-

simmät huolet koskivat vanhemmuuden taito-

jen puutetta, vauvan ja äidin välisen vuorovai-

kutuksen haasteita sekä leikki-ikäisten psyko-

sosiaalisia kehityshaasteita.

Poutiainen H, Haku-

linen T, Mäki P &

Laatikainen T. 2016,

Suomi.

Kuvata terveydenhoitajien huolia

lastenneuvolan terveystarkastuk-

sissa sekä selvittää huoliin yhtey-

dessä olevia perheen terveyttä ja ter-

veyskäyttäytymistä.

Kohderyhmänä 3–5-vuotiaat

lapset perheineen (n=1684).

Kyselytutkimus neuvolavas-

taanoton yhteydessä.

Kvantitatiivinen

poikkileikkaus-

tutkimus.

Lasten ja vanhempien ylipaino, vanhempien

ja nuorten tupakointi sekä lasten ruutuajan

suuri määrä olivat yhteydessä terveydenhoita-

jan huoleen lasten ja nuorten fyysisestä ter-

veydestä ja psykososiaalisesta kehityksestä.

Yksihuoltajaäitien tupakointi oli yhteydessä

terveydenhoitajan huoleen tyttöjen psyko-

sosiaalisesta kehityksestä.

Tuominen M, Haku-

linen T, Pelkonen M

& Rautava P. 2019,

Suomi.

Selvittää työn toimintaedellytyksiä

ja kehittämistarpeita lääkärien näkö-

kulmasta.

Sähköinen kyselyyn (n=123

neuvolalääkäriä).

Monimenetel-

mätutkimus:

kvantitatiivinen

poikkileikkaus-

ja kvalitatiivi-

nen, kuvaileva

tutkimus.

Lääkärit pitivät tärkeimpinä neuvolatyön ke-

hittämiskohteina henkilöstövoimavaroja, yh-

teistyötä muiden lapsiperhetyötä tekevien ta-

hojen kanssa ja asiakastietojen kirjaamista.

Liite 3. Artikkelien yhteenvetotaulukko (3/3).

Tuominen A, Kettu-

nen T, Lindfors P,

Hjelt R & Hakuli-

nen-Viitanen T.

2011, Suomi.

Kuvata lapsen varhaisen avun saa-

vuttamisessa esiintyvää viivettä alle

kouluikäisen lapsen kehityksen pul-

matilanteissa.

Tutkimusaineisto muodostui

yhden terveyskeskuksen las-

tenneuvolatyötä tekevien ter-

veydenhoitajien (n= 8) ja eri-

tyistyöntekijöiden (n= 3) tee-

mahaastatteluista sekä ter-

veyskeskuspsykologin vas-

taanotolla kehityksellisten tai

psyykkisten vaikeuksien

vuoksi käyneiden lasten poti-

lasasiakirjoista (n= 10) ja näi-

den lasten äitien (n= 8) teema-

haastatteluista.

Kvalitatiivinen,

kuvaileva tutki-

mus.

Ammattilaisten näkemysten mukaan viivee-

tön avun saaminen toteutuu melko hyvin.

Sekä potilasasiakirjojen että lasten vanhem-

pien käsitysten mukaan useiden lasten avun

saannissa oli esiintynyt viiveitä. Viiveen seli-

tyksenä ammattilaiset korostivat vanhempien

osuutta viiveeseen ja vanhemmat puolestaan

ammattilaisten. Molemmat nostivat esiin

myös oman toimintansa osuutta viiveen syn-

tymiseen.

Van Fossen C, Pratt

K, Murray R & Skel-

ton J. 2018, Yhdys-

vallat.

Pilotoida perheen arjen toimivuutta

ja voimavaroja kartoittavan kysely-

lomakkeen käyttöä (Family Assess-

ment Device–General Functioning -

mittari) osana lääkärin tekemää per-

heen tuen tarpeen arviointia.

Lomake annettiin 2–18-vuoti-

aiden lasten vanhemmille täy-

tettäväksi lääkärin vastaan-

otolla (n=400 perhettä).

Kvantitatiivinen

poikkileikkaus-

tutkimus.

Noin 13 %:lla perheistä todettiin kyselyn pe-

rusteella olevan erityisen tuen tarvetta. Mitta-

rin soveltuvuudesta käyttöön lääkärin päätök-

senteon tueksi saatiin alustavaa näyttöä. Ky-

selyn todettiin nostavan esiin sekä perheen

vahvuuksia että heikkouksia.

Vuorenmaa M,

Halme M, Perälä

ML, Kaunonen M &

Åstedt-Kurki P.

2016, Suomi.

Kuvata äitien ja isien osallisuuden

toteutumista sekä selittää, miten lap-

sen palveluihin sekä lasten ja perhei-

den palvelujärjestelmään liittyvät te-

kijät ovat yhteydessä vanhempien

osallisuuteen.

Aineisto kerättiin postiky-

selynä alle 9-vuotiaiden las-

ten äideiltä (n = 571) ja isiltä

(n = 384).

Kvantitatiivinen

poikkileikkaus-

tutkimus.

Vanhempien riittävät mahdollisuudet vaikut-

taa päätöksentekoon ja osallistua oman lapsen

palvelutapaamisiin sekä riittävät vaikuttamis-

mahdollisuudet kunnan lasten ja perheiden

palveluihin ja tiedonsaanti niistä olivat osalli-

suuteen yhteydessä vahvistavasti.

Yokoyama Y, Haku-

linen T, Sugimoto M,

Silventoinen K &

Kalland M. 2018, Ja-

pani, Suomi.

Tarkentaa 4 kk ikäisten vauvojen äi-

tien subjektiivista hyvinvoinnin il-

miötä ja vertailla subjektiivista hy-

vinvointia suomalaisten ja japani-

laisten äitien välillä neuvolakon-

tekstissa.

Sähköinen kysely vauvan 4

kk terveystarkastuksen yhtey-

dessä (n=101 suomalaisäitiä,

n=505 japanilaisäitiä). Suo-

messa perhe tapasi toistuvasti

samaa terveydenhoitajaa; Ja-

panissa 4 kk terveystarkastus

toteutui ryhmämuotoisena ja

perheellä ei ollut omaa hoita-

jaa.

Kvantitatiivinen

poikkileikkaus-

tutkimus.

Suomalaisäitien subjektiivisen hyvinvoinnin

kokemus oli tilastollisesti merkitsevästi pa-

rempi kuin japanilaisäitien. 85 % suomalais-

ja 8 % japanilaisäideistä koki saaneensa neu-

volasta tukea, kuten vauvanhoito-ohjeita.

Suomen ainutlaatuisen neuvolajärjestelmän

arvioitiin edistävän sekä vanhempien subjek-

tiivista hyvinvointia, että vauvojen ja pikku-

lasten terveyttä.

Liite 4. Muuttujaluettelo (1/4).

Liitetaulukko 4. Muuttujaluettelo.

Taustamuuttujat (43) Mitta-asteikko

Taustatiedot

Kuntakoodi (2

Sote-järjestäjä (2

Kunta tai kuntayhtymä (1

Maakunta 2016 (2

Maakunta 2017 (2

Kunnan asukasluku 31.12.2015 (2

Terveyskeskuksen aluehallintovirasto (1

Terveyskeskuksen äitiysneuvolan toimipisteiden lukumäärä (1

Terveyskeskuksen lastenneuvolan toimipisteiden lukumäärä (1

Terveyskeskusten vastuuväestötietoja vuonna 2015. Ilmoittakaa asiakkaiden lukumäärä yhteensä ja maahanmuuttajataus-

taisten osuus em. lukumäärästä. (1

Terveyskeskusten vastuuväestötietoja vuonna 2015: raskaana olevia

Terveyskeskusten vastuuväestötietoja vuonna 2015: lastenneuvolaikaisiä

Maahanmuuttajataustaisten raskaana olevien asiakkaiden osuus prosentteina

Maahanmuuttajataustaisten alle kouluikäisten asiakkaiden osuus prosentteina

Onko maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden joukossa ns. paperittomia henkilöitä? Jos on, arvioikaa kuinka suuri osuus

(%) maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden käynneistä on ns. paperittomien käyntejä. (1

Maahanmuuttajataustaisten raskaana olevien asiakkaiden joukossa on paperittomia henkilöitä.

Maahanmuuttajataustaisten alle kouluikäisten asiakkaiden joukossa on paperittomia henkilöitä.

Paperittomien käyntien osuus alle kouluikäisten asiakkaiden käynneistä

Paperittomien käyntien osuus alle kouluikäisten asiakkaiden käynneistä

Järjestettiinkö terveyskeskuksenne äitiysneuvolassa seuraavat määräaikaiset terveystarkastukset vuonna 2015? (1

Terveyskeskuksessa järjestettiin äitiysneuvolan laaja terveydenhoitajan tarkastus ensisynnyttäjille vuonna 2015.

Terveyskeskuksessa järjestettiin äitiysneuvolan laaja terveydenhoitajan tarkastus uudelleensynnyttäjille vuonna 2015.

Terveyskeskuksessa järjestettiin äitiysneuvolan laaja lääkärin tarkastus ensisynnyttäjille vuonna 2015.

Terveyskeskuksessa järjestettiin äitiysneuvolan laaja lääkärin tarkastus uudelleensynnyttäjille vuonna 2015.

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Suhdeasteikko

Luokitteluasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Liite 4. Muuttujaluettelo (2/4).

Järjestettiinkö terveyskeskuksenne lastenneuvolassa seuraavat määräaikaiset terveystarkastukset vuonna 2015? (1

Terveyskeskuksessa järjestettiin lastenneuvolan 4 kk määräaikaiset terveydenhoitajan tarkastukset vuonna 2015.

Terveyskeskuksessa järjestettiin lastenneuvolan 18 kk määräaikaiset terveydenhoitajan tarkastukset vuonna 2015.

Terveyskeskuksessa järjestettiin lastenneuvolan 4 v määräaikaiset terveydenhoitajan tarkastukset vuonna 2015.

Terveyskeskuksessa järjestettiin lastenneuvolan 4 kk määräaikaiset lääkärintarkastukset vuonna 2015.

Terveyskeskuksessa järjestettiin lastenneuvolan 18 kk määräaikaiset lääkärintarkastukset vuonna 2015.

Terveyskeskuksessa järjestettiin lastenneuvolan 4 v määräaikaiset lääkärintarkastukset vuonna 2015.

Arvio terveysalan/hoitotyön koulutuksen saaneiden työntekijöiden työpanoksesta (tunteina kuukaudessa tai henkilötyövuo-

sina) terveyskeskuksessa vuonna 2015 omana toimintana tai ostopalveluna. (2

Terveydenhoitajien henkilötyövuodet 2015 äitiysneuvolassa

Terveydenhoitajien henkilötyövuodet 2015 lastenneuvolassa

Terveydenhoitajien henkilötyövuodet 2015 äitiys- ja lastenneuvolassa yhteensä

Terveydenhoitajien henkilötyövuodet 2015 ehkäisyneuvola

Terveydenhoitajien henkilötyövuodet 2015 äitiys-, lasten- ja ehkäisyneuvola yhteensä

Terveydenhoitajien henkilötyövuodet 2015 äitiys- ja ehkäisyneuvola yhteensä

Arvio lääkärihenkilöstön työpanoksesta (tunteina kuukaudessa tai henkilötyövuosina) terveyskeskuksessa vuonna 2015

omana toimintana tai ostopalveluna. (2

Lääkäreiden henkilötyövuodet 2015 äitiysneuvolassa

Lääkäreiden henkilötyövuodet 2015 lastenneuvolassa

Lääkäreiden henkilötyövuodet 2015 äitiys- ja lastenneuvolassa yhteensä

Kuinka monta määräaikaista terveystarkastusta järjestetään vuoden 2016 suunnitelmien/toimintaohjelman mukaan? Koko

jakson aikana yhdelle äidille äitiysneuvolassa tai lapselle lastenneuvolan aikana tehtävien terveystarkastusten lukumäärä. (2

Laajoja terveystarkastuksia vuoden 2016 suunnitelman mukaan ensisynnyttäjälle

Laajoja terveystarkastuksia vuoden 2016 suunnitelman mukaan uudelleensynnyttäjälle

Laajoja terveystarkastuksia vuoden 2016 suunnitelman mukaan ensimmäisen ikävuoden aikana

Laajoja terveystarkastuksia vuoden 2016 suunnitelman mukaan 1–6 vuoden iässä

Tehdäänkö neuvolan laajoista terveystarkastuksista yhteenvetoja? (1

Laajoista terveystarkastuksista tehdään yhteenvetoja äitiysneuvolassa

Laajoista terveystarkastuksista tehdään yhteenvetoja lastenneuvolassa

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Liite 4. Muuttujaluettelo (3/4).

Aineistosta/alkuperäisistä muuttujista muodostetut muuttujat (17)

Suositukseen (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013, STM 2004) vaadittava terveydenhoitajatyöpanos äitiysneuvolassa (2

Suositukseen vaadittava terveydenhoitajatyöpanos lastenneuvolassa (2

Suositukseen vaadittava terveydenhoitajatyöpanos äitiys- ja lastenneuvolassa (2

Äitiysneuvolan terveydenhoitajamitoitus prosentteina suositellusta (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013) (2

Lastenneuvolan terveydenhoitajamitoitus prosentteina suositellusta (2

Äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajamitoitus prosentteina suositellusta (2

Äitiysneuvolan lääkärimitoitus prosentteina suositellusta (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013)

Lastenneuvolan lääkärimitoitus prosentteina suositellusta (2

Äitiys- ja lastenneuvolan lääkärimitoitus prosentteina suositellusta (2

Äitiysneuvolan terveydenhoitajamitoitussuositus (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013) toteutuu (2

Lastenneuvolan terveydenhoitajamitoitussuositus toteutuu (2

Äitiysneuvolan lääkärimitoitussuositus (Klemetti & Hakulinen-Viitanen 2013) toteutuu (2

Lastenneuvolan lääkärimitoitussuositus toteutuu (2

Laajat tarkastukset asetuksen edellyttämällä tasolla vuoden 2016 suunnitelmassa ensisynnyttäjälle (2

Laajat tarkastukset asetuksen edellyttämällä tasolla vuoden 2016 suunnitelmassa uudelleensynnyttäjälle (2

Laajat tarkastukset asetuksen edellyttämällä tasolla vuoden 2016 suunnitelmassa ensimmäisen ikävuoden aikana (2

Laajat tarkastukset asetuksen edellyttämällä tasolla vuoden 2016 suunnitelmassa 1–6 vuoden iässä (2

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Välimatka-asteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Suhdeasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Luokitteluasteikko

Väittämämuuttujat (13)

Mitä mieltä olette seuraavista laajoja terveystarkastuksia koskevista väittämistä? (1

Tarkastukset auttavat vanhempaa tunnistamaan omia voimavarojaan.

Perheen elinoloista ja perhetilanteesta saadaan hyvä käsitys.

Lapsen ja vanhemman välisestä vuorovaikutuksesta saadaan hyvä käsitys.

Esille tulee vanhempien tai koko perheen tarpeita tai ongelmia, joita ei ole aikaisemmin tunnistettu.

Tuen tarpeet tunnistetaan varhaisesti.

Tukea ja apua pystytään antamaan riittävän varhain.

Tarkastukset vahvistavat kumppanuussuhdetta vanhempien kanssa.

Vanhemmat suhtautuvat laajoihin terveystarkastuksiin myönteisesti.

Vanhemmat kokevat laajoihin terveystarkastuksiin osallistumisen hyödylliseksi.

Tarkastukset rohkaisevat vanhempia ottamaan yhteyttä tarvittaessa myöhemmin.

Tarkastukset lisäävät perheiden tyytyväisyyttä.

Tarkastukset tiivistävät yhteistyötä lääkärin ja terveydenhoitajan välillä.

Tarkastukset tiivistävät yhteistyötä varhaiskasvatuksen kanssa.

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Järjestysasteikko

Liite 4. Muuttujaluettelo (4/4).

Avoimet kysymykset (7)

Mitä muita myönteisiä vaikutuksia laajoilla terveystarkastuksilla mielestänne on? (1

Laajojen terveystarkastusten muut myönteiset vaikutukset

Millaisia laajoja terveystarkastuksia koskevia haasteita on tullut esille? (1

Laajoja terveystarkastuksia koskevia haasteita omassa työssä

Laajoja terveystarkastuksia koskevia haasteita terveyskeskuksessa

Laajoja terveystarkastuksia koskevia haasteita vanhempien kanssa

Laajoja terveystarkastuksia koskevia haasteita lasten/nuorten kanssa

Laajoja terveystarkastuksia koskevia haasteita yhteistyötahojen kanssa

Laajoja terveystarkastuksia koskevia muita haasteita

Liitetaulukko 4 viitteet: (1 = Äitiys- ja lastenneuvolatoiminnan sekä kouluterveydenhuollon valtakunnallinen seuranta 2016, Kysely osastonhoitajille (Hakulinen T, Hietanen Peltola M & Pelko-

nen M. THL). (2 = Terveydenedistämisaktiivisuus (TEA) perusterveydenhuollossa 2016 -tiedonkeruu (TEAviisari, THL, https://teaviisari.fi/teaviisari/content/file/50/Lomake_PTH_2016).

Liite 5. Muuttujakohtaiset analyysimenetelmät.

Liitetaulukko 5. Muuttujakohtaiset analyysimenetelmät.

Selittävä muuttuja Selitettävä muuttuja Valittu tilastollinen

testi

Väestömäärä

Aluehallintovirasto

Äitiysneuvolan asiakasmäärä

Lastenneuvolan asiakasmäärä

Laajojen terveystarkastusten

myönteisten vaikutusten keskiar-

vosummamuuttujat

Yksisuuntainen

varianssianalyysi

Henkilöstömitoitussuosituksen to-

teutuminen:

- äitiysneuvolan terveydenhoitaja

- lastenneuvolan terveydenhoitaja

- äitiysneuvolan lääkäri

- lastenneuvolan lääkäri

Laajojen terveystarkastusten ase-

tuksen mukainen järjestäminen

vuonna 2016:

- ensisynnyttäjä

- uudelleensynnyttäjä

- ensimmäisen ikävuoden aikana

- 1-6 vuoden iässä

Laajojen terveystarkastusten

myönteisten vaikutusten keskiar-

vosummamuuttujat

Kahden riippumatto-

man otoksen t-testi

Väestömäärä

Aluehallintovirasto

Äitiysneuvolan asiakasmäärä

Lastenneuvolan asiakasmäärä

Henkilöstömitoitussuosituksen to-

teutuminen:

- äitiysneuvolan terveydenhoitaja

- lastenneuvolan terveydenhoitaja

- äitiysneuvolan lääkäri

- lastenneuvolan lääkäri

Laajojen terveystarkastusten ase-

tuksen mukainen järjestäminen

vuonna 2016:

- ensisynnyttäjä

- uudelleensynnyttäjä

- ensimmäisen ikävuoden aikana

- 1-6 vuoden iässä

Ristiintaulukointi ja

Khiin neliö -testi

Väestömäärä

Aluehallintovirasto

Äitiysneuvolan asiakasmäärä

Lastenneuvolan asiakasmäärä

Henkilöstömitoitussuosituksen to-

teutuminen:

- äitiysneuvolan terveydenhoitaja

- lastenneuvolan terveydenhoitaja

- äitiysneuvolan lääkäri

- lastenneuvolan lääkäri

Ristiintaulukointi ja

Khiin neliö -testi

Liite 6. Keskiarvosummamuuttujat, faktorianalyysin kuvaus

ja mittarin sisäinen johdonmukaisuus.

Liitetaulukko 6. Keskiarvosummamuuttujat, faktorianalyysin kuvaus ja mittarin sisäinen joh-

donmukaisuus.

Keskiarvosummamuuttuja Faktori-

lataus(1

Kommuna-

liteetti

Faktorien

selitysosuus(2

(%)

Cronbachin

alfa

Kumppanuussuhteen vahvistuminen

ja vanhempien tyytyväisyys

47,8 0,885

Vanhemmat suhtautuvat laajoihin ter-

veystarkastuksiin myönteisesti.

0,837 0,710

Tarkastukset rohkaisevat vanhempia

ottamaan yhteyttä tarvittaessa myö-

hemmin.

0,784 0,687

Vanhemmat kokevat laajoihin terveys-

tarkastuksiin osallistumisen hyödyl-

liseksi.

0,755 0,691

Tarkastukset vahvistavat kumppanuus-

suhdetta vanhempien kanssa.

0,646 0,557

Tarkastukset lisäävät perheiden tyyty-

väisyyttä.

0,581 0,619

Tuen tarpeen tunnistaminen 14,0 0,784

Perheen elinoloista ja perhetilanteesta

saadaan hyvä käsitys.

0,788 0,674

Tarkastukset auttavat vanhempaa tun-

nistamaan omia voimavarojaan.

0,685 0,621

Lapsen ja vanhemman välisestä vuoro-

vaikutuksesta saadaan hyvä käsitys.

0,491 0,451

Esille tulee vanhempien tai koko per-

heen tarpeita tai ongelmia, joita ei ole

aikaisemmin tunnistettu.

0,468 0,357

Varhainen tuen tarjoaminen 8,3 0,703

Tuen tarpeet tunnistetaan varhaisesti. 0,805 0,527

Tukea ja apua pystytään antamaan riit-

tävän varhain.

0,541 0,710

Liitetaulukko 6 viitteet: (1 = Faktorianalyysi pääakselimenetelmää ja Varimax-rotaatiota käyttäen. (2 = Analyysin selitysaste 70,1 %.

Liite 7. Taustamuuttujien yhteys kumppanuussuhteen vahvistumiseen

ja vanhempien tyytyväisyyteen (n, ka, kh, p-arvo).

Liitetaulukko 7. Taustamuuttujien yhteys kumppanuussuhteen vahvistumiseen ja vanhempien

tyytyväisyyteen (faktori 1; n, ka, kh, p-arvo), N=152.

Taustamuuttuja n ka(1 kh(2 p-arvo(3

Väestömäärä 138 4,20 0,58 ns.(4

Alle 5 000 17 4,33 0,51

5 000-9 999 21 4,12 0,68

10 000-19 999 30 4,07 0,74

20 000-49 999 48 4,29 0,51

50 000 tai yli 22 4,17 0,40

Aluehallintovirasto 138 4,20 0,58 ns.(4

Etelä-Suomi 34 4,01 0,62

Itä-Suomi 21 4,24 0,47

Lappi 13 4,31 0,54

Lounais-Suomi 22 4,15 0,65

Länsi- ja Sisä-Suomi 32 4,35 0,48

Pohjois-Suomi 16 4,25 0,68

Äitiysneuvolan asiakasmäärä 131 4,19 0,58 ns.(4

Alle 50 20 4,30 0,51

50-99 18 4,14 0,60

100-199 29 4,13 0,63

200-399 29 4,21 0,70

400-799 20 4,22 0,53

800 tai yli 15 4,19 0,33

Lastenneuvolan asiakasmäärä 131 4,20 0,59 ns.(4

Alle 500 24 4,26 0,55

500-999 19 4,16 0,57

1 000-1 999 31 4,18 0,69

2 000-3 999 37 4,21 0,61

4 000-7 999 12 4,27 0,43

8 000 tai yli 8 4,03 0,20

Äitiysneuvolan terveydenhoitaja-

mitoitus toteutuu

132 0,021(5

Kyllä 60 4,07 0,65

Ei 72 4,31 0,51

Lastenneuvolan terveydenhoitaja- 132 ns.(5

mitoitus toteutuu

Kyllä 60 4,21 0,62

Ei 72 4,20 0,55

Äitiysneuvolan lääkärimitoitus to-

teutuu

131 ns.(5

Kyllä 42 4,22 0,58

Ei 89 4,21 0,58

Lastenneuvolan lääkärimitoitus to-

teutuu

131 ns.(5

Kyllä 35 4,29 0,54

Ei 96 4,19 0,59 Liitetaulukko 7 viitteet: ka(1 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(2 = keskihajonta, p-arvo(3 = tilastollisen merkit-

sevyyden raja p < 0,05, ns.= ei merkitsevä, (4 = yksisuuntainen varianssianalyysi, (5 = kahden riippumattoman otoksen t-testi.

Liite 8. Taustamuuttujien yhteys tuen tarpeen tunnistamiseen (n, ka, kh, p-arvo).

Liitetauluko 8. Taustamuuttujien yhteys tuen tarpeen tunnistamiseen (faktori 2; n, ka, kh, p-

arvo), N=152.

Taustamuuttuja n ka(1 kh(2 p-arvo(3

Väestömäärä 138 4,24 0,50 ns.(4

Alle 5 000 17 4,21 0,52

5 000-9 999 21 4,24 0,57

10 000-19 999 30 4,15 0,55

20 000-49 999 48 4,29 0,45

50 000 tai yli 22 4,15 0,48

Aluehallintovirasto 138 4,24 0,50 ns.(4

Etelä-Suomi 34 4,14 0,47

Itä-Suomi 21 4,30 0,41

Lappi 13 4,10 0,51

Lounais-Suomi 22 4,41 0,46

Länsi- ja Sisä-Suomi 32 4,23 0,66

Pohjois-Suomi 16 4,17 0,49

Äitiysneuvolan asiakasmäärä 131 4,21 0,50 ns.(4

Alle 50 20 4,06 0,52

50-99 18 4,25 0,44

100-199 29 4,29 0,53

200-399 29 4,11 0,51

400-799 20 4,35 0,43

800 tai yli 15 4,23 0,51

Lastenneuvolan asiakasmäärä 131 4,22 0,49 ns.(4

Alle 500 24 4,09 0,54

500-999 19 4,28 0,42

1 000-1 999 31 4,23 0,47

2 000-3 999 37 4,22 0,54

4 000-7 999 12 4,38 0,43

8 000 tai yli 8 4,19 0,51

Äitiysneuvolan terveydenhoitaja-

mitoitus toteutuu

132 ns.(5

Kyllä 60 4,20 0,50

Ei 72 4,28 0,52

Lastenneuvolan terveydenhoitaja- 132 ns.(5

mitoitus toteutuu

Kyllä 60 4,25 0,44

Ei 72 4,24 0,56

Äitiysneuvolan lääkärimitoitus to-

teutuu

131 ns.(5

Kyllä 42 4,18 0,44

Ei 89 4,26 0,53

Lastenneuvolan lääkärimitoitus to-

teutuu

131 ns.(5

Kyllä 35 4,34 0,45

Ei 96 4,19 0,52 Liitetaulukko 8 viitteet: ka(1 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(2 = keskihajonta, p-arvo(3 = tilastollisen merkit-

sevyyden raja p < 0,05, ns.= ei merkitsevä, (4 = yksisuuntainen varianssianalyysi, (5 = kahden riippumattoman otoksen t-testi.

Liite 9. Taustamuuttujien yhteys varhaisen tuen tarjoamiseen (n, ka, kh, p-arvo).

Liitetaulukko 9. Taustamuuttujien yhteys varhaisen tuen tarjoamiseen (faktori 3; n, ka, kh, p-

arvo), N=152.

Taustamuuttuja n ka(1 kh(2 p-arvo(3

Väestömäärä 138 4,06 0,67 ns.(4

Alle 5 000 17 4,29 0,53

5 000-9 999 21 4,12 0,76

10 000-19 999 30 3,88 0,84

20 000-49 999 48 4,07 0,62

50 000 tai yli 22 4,02 0,48

Aluehallintovirasto 138 4,06 0,67 ns.(4

Etelä-Suomi 34 4,00 0,66

Itä-Suomi 21 4,20 0,68

Lappi 13 3,76 0,68

Lounais-Suomi 22 4,08 0,61

Länsi- ja Sisä-Suomi 32 4,06 0,79

Pohjois-Suomi 16 4,38 0,46

Äitiysneuvolan asiakasmäärä 131 4,05 0,67 ns.(4

Alle 50 20 4,20 0,73

50-99 18 4,08 0,77

100-199 29 4,00 0,69

200-399 29 3,97 0,69

400-799 20 4,08 0,63

800 tai yli 15 4,00 0,42

Lastenneuvolan asiakasmäärä 131 4,05 0,67 ns.(4

Alle 500 24 4,23 0,72

500-999 19 4,05 0,76

1 000-1 999 31 4,02 0,61

2 000-3 999 37 3,96 0,73

4 000-7 999 12 4,21 0,50

8 000 tai yli 8 3,88 0,35

Äitiysneuvolan terveydenhoitaja-

mitoitus toteutuu

132 ns.(5

Kyllä 60 4,06 0,67

Ei 72 4,06 0,69

Lastenneuvolan terveydenhoitaja- 132 ns.(5

mitoitus toteutuu

Kyllä 60 4,08 0,63

Ei 72 4,03 0,71

Äitiysneuvolan lääkärimitoitus to-

teutuu

131 ns.(5

Kyllä 42 4,14 0,60

Ei 89 4,01 0,75

Lastenneuvolan lääkärimitoitus to-

teutuu

131 ns.(5

Kyllä 35 4,17 0,75

Ei 96 4,01 0,64 Liitetaulukko 9 viitteet: ka(1 =keskiarvo (1 ”täysin eri mieltä” – 5 ”täysin samaa mieltä”), kh(2 = keskihajonta, p-arvo(3 = tilastollisen merkit-

sevyyden raja p < 0,05, ns.= ei merkitsevä, (4 = yksisuuntainen varianssianalyysi, (5 = kahden riippumattoman otoksen t-testi.

Liite 10. Laadullisen aineiston kvantifiointi.

Liitetaulukko 10. Laadullisen aineiston kvantifiointi.

Alkuperäinen teksti, pelkistetyt ja luokitellut vastaukset sekä vastausten lukumäärä.

”Mitä muita myönteisiä vaikutuksia laajoilla terveystarkastuksilla mielestänne on?”

Luokitellut, pelkistetyt vastaukset sekä vastausten

lukumäärä (N=83)

Alkuperäinen teksti

KUMPPANUUSSUHTEEN VAHVISTUMINEN

(n=21)

HOITOSUHTEEN SYVENEMINEN (n=13)

Hoitosuhteen kehittyminen (n=5)

Yhteistyön syveneminen perheiden kanssa (n=2)

Tutustuminen omaan terveydenhoitajaan (n=2)

Yksilöllisen hoitosuhteen kehittyminen (n=1)

Perheen sitoutuminen yhteistyöhön (n=8)

Lapsen edun korostuminen (n=1)

Vanhempien kokemus kuulluksi tulemisesta (n=1)

Vanhempien luottamus neuvolaan tärkeä (n=3)

Terveyspalvelut tulevat tutuksi lapsille ja vanhemmille

(n=1)

Perheiden sitoutuminen tuen saantiin (n=1)

Perheiden osallisuuden lisääntyminen (n=1)

Perheiden kanssa yhteistyö syventyy ja lapsen etu

nousee esille paremmin.

Tarkastukset tutustuttavat terveydenhoitajan vanhem-

piin, hoitaja saa "kasvot”.

Antaa mahdollisuuden yksilöllisemmälle hoitosuh-

teelle

Tarkastukset lisäävät perheiden osallisuutta

Erilainen syvempi kohtaaminen mahdollistuu.

Alkuraskaudessa oppii tuntemaan perheen.

Föräldrarna tycker att vi verkligen bryr oss om dem.

En del föräldrar anser att deras ekon bekymmer inte

hör till rådgivningen och då får vi förklara detta med

helhetssyn.

Paljon riippuu siitä miten rehellisiä vanhemmat ovat

Epäkohtiin tarjotaan apua ja perheen aktiivisuus vai-

kuttaa sitten siihen, otetaanko tarjottu apu vastaan -

näin ei aina ole. Sen takia saattaa mennä vuosia

'hukkaan', kun emme saa motivoitua huoltajia. Palve-

lujen kohdentaminen siis onnistuu paremmin saadun

tiedon avulla.

Puute on siinä, kun varhain perheen ongelmia tunnis-

tetaan, miten saadaan perhe sitoutumaan apuun ja

ohjeistuksiin

MAHDOLLISUUS PUHEEKSIOTTOON JA

AVOIMEEN KESKUSTELUUN (n=8)

Vaikeiden asioiden puheeksiotto (n=3)

Vaikeiden asioiden puheeksi otto helpompaa (n=2)

Vaikeista asioista keskustelu helpompaa (n=1)

Avoimen keskustelun mahdollisuus (n=5)

Enemmän keskustelua (n=1)

Avoin keskustelu (n=1)

Mahdollisuus keskustelulle (n=1)

Vanhempien keskinäinen keskustelu (n=1)

Vanhemmilla enemmän aikaa nostaa asioita keskuste-

luun (n=1)

Asioista keskustellaan enemmän. Tulee esiin asioita

mistä ei muuten olisi keskusteltu.

Osataan/on opittu kysymään laajemmin perheen asi-

oista. Myös muilla käynneillä asiakkailla on hel-

pompi ottaa vaikeammat asiat puheeksi

Ehdottomasti tulee säilyttää laajat tarkastukset, van-

hemmilla on aikaa silloin tuoda asioita esille.

Avoimuus ja vaikeista asioista keskustelu helpottunut.

Antaa mahdollisuuden keskustelulle

Vanhemmat keskustelevat keskenään; tasavertaisuus.

Laajoihin tarkastuksiin liittyvien lomakkeiden poh-

jalta päästään keskustelemaan hyvin eri asioista ja

jos huoltajat vastaavat todenmukaisesti, voimme tar-

jota apua ja tukea perheelle.

Asioita on helpompi ottaa keskusteluihin kuin aiem-

min. Alkuvaikeuksin jälkeen laajat terveystarkastuk-

set sujuvat hyvin.

TUEN TARPEEN TUNNISTAMINEN

(n=37)

KOKONAISVALTAINEN PERHEEN HYVIN-

VOINNIN TUKEMINEN (n=28)

Laajempi käsitys perheen tilanteesta (n=11)

Koko perheen hyvinvoinnin kartoittaminen (n=1)

Perheen tilanteen selventäminen (n=1)

Laajemman ja yksityiskohtaisemman tiedon saaminen

perheen tilanteesta (n=2)

Koko perheen hyvinvoinnista keskustelu

Koko perheen hyvinvoinnin edistäminen

Älnla: Huomioidaan koko perheen tilanne.

koko perheen hyvinvoinnin huomioiminen

Omfattande hälsoundersökningar ger oss en bra hel-

hetsbild av familjen och deras närmiljö.

Kun vanhemmat saadaan mukaan tarkastukseen, niin

saadaan kokonaisvaltaisempi näkemys perheen hy-

vinvoinnin tilasta.

Liite 10. Laadullisen aineiston kvantifiointi.

Laajemman kuvan saaminen lapsen ja perheen tilan-

teesta (n=1)

Laajemman käsityksen saaminen lapsen lähiympäris-

töstä (n=1)

Kokonaisvaltaisempi näkemys perheen hyvinvoinnista

(n=5)

Koko perheen hyvinvoinnin huomiointi ja edistämi-

nen (n=17)

Koko perheen hyvinvoinnista keskustelu (n=1)

Koko perheen hyvinvoinnin huomioiminen (n=4)

Asiakkaan tilanteen kokonaisvaltainen käsittely (n=2)

Perhekeskeisen työotteen vahvistuminen (n=1)

Molempien vanhempien huomioiminen (n=2)

Isien parempi huomioiminen (n=2)

Koko perheen hyvinvoinnin edistäminen (n=2)

Koko perheen roolin ja vanhemmuuden tukeminen ja

vahvistaminen (n=2)

Mahdollisuus vaikuttaa koko perheen myönteisiin elin-

tapoihin (n=1)

Perheiden kokonaistilanteen hahmottaminen helpot-

tuu, sijaisten tiedot perheestä parantuvat

(Tarkastukset) Ovat kattavia. Auttavat luomaan koko-

naisvaltaisemman kuvan lapsen ja perheen tilan-

teesta.

Perhekeskeinen työote vahvistuu.

Perheen kokonaisvaltaisempi huomioiminen

Terveydenhoitaja saa laajempaa, yksityiskohtaisem-

paa tietoa koko perheen tilanteesta

Koko perheen hyvinvoinnin kartoittaminen.

Selventää perheiden tilannetta

Saa melko hyvän kuvan lapsen ja perheen hyvinvoin-

nista.

Saadaan kokonaisvaltaisesti asiakkaan (tilannetta)

käsiteltyä

Tarkastukset ovat kokonaisvaltaisia, koko perheen

osallistuessa voidaan tukea ja vahvistaa koko per-

heen roolia ja tukea vanhemmuutta. Saa laajemman

käsityksen lapsen lähiympäristöstä.

Koko perheen elintapojen tarkastelun myötä mahdol-

lisuus vaikuttaa myönteisiin elintapoihin.

Vanhemmuuden tuki mahd.

Tietoa perheen kokonaistilanteesta, lapset ja van-

hemmat kertovat vähän eri asioista

molemmat vanhemmat tulee huomioitua, mikäli tule-

vat tarkastuksiin

Isien huomioiminen parempaa.

isät on saatu hyvin neuvolakäynneille mukaan ja sil-

loin kokonaiskäsitys perheestä ja tilanteesta on pa-

rempi

VOIMAVARALOMAKKEEN HYÖDYLLISYYS

(n=9)

Voimavaralomake orientoi vanhempia terveystar-

kastukseen (n=3)

Kyselykaavake herättää vanhemmat pohtimaan lapsen

hyvinvointiin vaikuttavia asioita ennen tarkastusta

(n=2)

Terveystarkastuksiin keskitytään paremmin (n=1)

Voimavaralomake keskustelun avaajana (n=6)

Voimavaralomakkeesta saa tärkeää tietoa (n=1)

Kysytään perheen asioista laajemmin (n=3)

Kysymykset ja tehtävät palvelevat sekä perheitä että

heidän kanssaan työskenteleviä (n=1)

Voimavaramittarin läpikäynti herättää keskustelua van-

hemmuuteen kasvusta (n=1)

THL:n kyselykaavake, jonka vanhemmat täyttävät en-

nen tuloaan tarkastukseen herättävät vanhemmat

pohtimaan lapsen hyvinvointiin vaikuttavia asioita.

Neuvolassa on käytössä ns. voimavaralomakkeet,

jotka useimmat vanhemmat täyttävät huolellisesti.

Näistä saa tärkeää tietoa.

Laajassa terveystarkastuksessa tehdyssä voimavara-

mittarissa ja sen läpikäynnissä nousee keskusteluun

tulevien vanhempien oman lapsuuden asiat ja suhteet

omiin vanhempiin ja pohdintaa omasta vanhemmuu-

desta

Terveystarkastuksiin keskitytään paremmin / tarkem-

min.

Jos vanhemmat ovat yhteistyökykyisiä ja -haluisia

heille etukäteen pohdittavaksi annetut kysymykset ja

tehtävät antavat valtavan paljon sekä perheelle että

heidän kanssaan työskenteleville.

VARHAINEN TUEN TARJOAMINEN

(n=25)

VARHAINEN PUUTTUMINEN JA

AUTTAMINEN (n=8)

Tuen tarpeen määrittäminen (n=4)

Saadaan käsitys lapsen tarvitsemista palveluista (n=1)

Lapsen kokonaistilanne terveydenhuollon tiedossa

(n=1)

Tuen tarpeen tunnistaminen parempaa (n=1)

Kokonaiskuva selkeyttää lisätutkimusten ja tuen tar-

peen määrittämistä (n=1)

Saadaan kuva lasten tarvitsemista palveluista

Erityisesti korostaisin lapsen hyvinvoinnin edistäjänä

ja sitouttavana tekijänä, jos on ongelmia/sairauksia.

Lapsen kokonaistilanne on terveydenhuollon tiedossa

Tuen tarpeen tunnistaminen parantunut

Kokonaiskuvan kautta selkiytyy myös mitä lisätutki-

muksia tai lisätukea tarjotaan.

Varhaisen tuen antaminen ns. "huoliasiakkaiden"

kanssa varhaisessa vaiheessa.

Tarvittaessa tukitoimet voidaan kohdentaa oikea-ai-

kaisesti

Liite 10. Laadullisen aineiston kvantifiointi.

Tukitoimien oikea-aikaisuus (n=4)

Varhaisen tuen tarjoaminen (n=1)

Tukitoimien oikea-aikainen kohdentaminen (n=1)

On aikaa sopia yhdessä perheen tukitoimien järjestymi-

sestä (n=1)

Lapsen hyvinvoinnin edistämiseen sitouttaminen (n=1)

On aikaa yhdessä sopia miten perhe pääsee eteen-

päin. Näin saadaan asioita etenemään lähetteiden

osalta.

Terveyspalvelut tulevat tutuksi lapsille ja vanhem-

mille.

MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ (n=17)

Yhteisvastaanottojen edut (n=5)

Lääkärin ja terveydenhoitajan osaamisen yhdistyminen

(n=4)

Yhteisvastaanottojen lisääntyminen (lääkäri-terveyden-

hoitaja) (n=1)

Monitoimijuuden hyödyntäminen (n=9)

Verkostoyhteistyön merkityksen ymmärtäminen (n=1)

Monialaisen yhteistyön hyödyntäminen (n=2)

Moniammatillisen yhteistyön paraneminen ja kehittä-

minen (n=1)

Yhteistyön ja tiedonkulkukäytäntöjen vakiintuminen

(n=1)

Yhteistyön lisääntyminen varhaiskasvatuksen kanssa

(n=1)

Yhteistyön mahdollisuus Perhetyön kanssa (n=1)

Yhteisten koulutusten lisääntyminen varhaiskasvatuk-

sen kanssa (n=1)

Toimijoilla lupa yhteistyöhön (n=1)

Terveystarkastusten tavoitteiden täsmentyminen

(n=3)

Laajojen terveystarkastusten merkityksen korostumi-

nen. (n=1)

Neuvolatoiminnan imagon vahvistuminen. (n=1)

Työn sisältöön on tullut uutta ulottuvuutta (n=1) (Tut-

kijan tulkinta: työn sisällöllisten tavoitteiden syvenemi-

nen).

Lääkäri ja terveydenhoitaja täydentävät toisiaan

osaamisen suhteen.

Yhteistyö varhaiskasvatuksen kanssa lisääntynyt ja

yhteiset koulutukset lisääntyneet koskien yhteistä toi-

mintamallia. Neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa

yhteisvastaanotot lisääntyneet (terveydenhoitaja-lää-

kärityöpari).

Terveydenhoitajat ovat motivoituneita tekemään

laaja-alaista työtä, koko perheen hyvinvoinnin tur-

vaamiseksi, ja työtä ei tarvitse tehdä yksin, eli opi-

taan ymmärtämään verkostotyön tärkeys.

Laajoja terveystarkastuksia pystytään hyödyntämään

monialaisessa yhteistyössä

Neuvolassa koetaan yhteistyön ja tiedonvälittymisen

olevan hyvällä tasolla käytössä olevien tiedonsiirto-

käytänteiden takia. Vuosien hyvä yhteistyökokemus,

tosin varhaiskasvatuksen henkilöstö vaihtuu usein ja

välillä tietokatkoja tulee.

Palveluohjauksen mahdollisuus. Perhetyön mukaan-

tulo mahdollista > nopeuttaa varhaisen tuen järjestä-

mistä.

Moniammatillinen yhteistyö on parantunut ja siinä

huomattu kehittämistarpeita.

Ä/lnla: Hyvinvointineuvolan moniammatilliseen tii-

miin ohjaaminen tehostuu.

On yhteisesti sovittu "lupa" perehtyä perheen koko-

naistilanteeseen.

Vanhemmat kuulevat kahden ammattilaisen mielipi-

teitä/ ajatuksia samaan aikaan.

(Annettu) Tieto on yhdenmukaisempaa ja siihen voi-

vat kaikki ottaa kantaa tarkastuksissa.

Samanaikainen tiedonsaanti koko perheelle

Laajojen terveystarkastusten myötä tarkastukset ovat

tulleet merkittävimmiksi ainakin kouluterveydenhuol-

lossa ja lastenneuvolassa (erit. 4v-tarkastus).

Neuvolatoiminnan ja kouluterveydenhuollon imagon

kohotusta.

Työn sisältöön on tullut uutta ulottuvuutta.

Liitetaulukko 11. Osastonhoitajien kokemuksia laajojen

terveystarkastusten haasteista (n, %).

Liitetaulukko 11. Osastonhoitajien näkemyksiä laajojen terveystarkastusten haasteista (f, %).

Koettu haaste

(N=363)

f

%

Kokonaisprosessin organisointi 163 52

Henkilöstöresurssin riittävyys 79 21

Moniammatillisen toimintamallin hallinta 14 4

Vaatimus laajasta osaamisesta 46 13

Tarkastuksen järjestämisen työläys 27 7

Yhteisvastaanottojen toteutuminen 24 7

Vastaanotoilla ilmenevät haasteet 130 29

Molempien vanhempien mahdollisuus osallistua

tarkastukseen

23 6

Perheiden motivaatio tarkastukseen osallistumiseen 28 8

Voimavaralomakkeen käyttö 16 5

Riittämätön vastaanottoajan pituus 14 4

Yhteistyön onnistuminen lapsen kanssa 9 2

Kirjaamiskäytäntöjen haasteet 13 4

Jatkohoidon toteutuminen 70 19

Palvelujen heikko saatavuus 14 4

Monitoimijaisen yhteistyön onnistuminen 39 10

Tiedonkulkuhaasteet 17 5