kamppaileva opiskelija 2014

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON

VIHREÄN VASEMMISTON LEHTI

OPISKELIJAK a m p p a i l e v a

2014

2 • KAMPPAILEVA OPISKELIJA

Onnea viisivuotiaalle Jyvivalle!Jyvivalaiset

Kamppailua, kuohuntaa ja kokemuksia: Jyvivan historia 1999-2014

Antti Seppänen 6

4

JYY tukee Lähi-idän apartheidiaVille Tikka 18

Päätoimittaja: Marjukka HuttunenTaitto: Pasi IkonenKannen kuva: Kirsi Salo

Kuva: Kirsi Salo

K a m p p a i l e v a

OPISKELIJASykSy 2014

KAMPPAILEVA OPISKELIJA • 3

Perustulo vai perustili?Arttu Säynäjäkangas 22

Oodi sitoutuneisuudelleRosa Heikkinen 21

Luovuttava opiskelijaAleksi Suuronen 24

Missä ovat tämän päivänsuomalaiset protestilaulut?

Taneli Tulkki 26

Kuva: Kirsi Salo


Jyväskylän yliopiston vihreä va-semmisto, tuttavallisemmin Jy-viva, perustettiin sitä edeltäneen Maltillisen äärivasemmiston eli

MÄÄ:n seuraajaksi vuonna 2009. Tuol-loin astui voimaan kuohuntaa aiheutta-nut uusi yliopistolaki, joka heikensi yli-opistodemokratiaa ja antoi lisää valtaa yliopistoyhteisön ulkopuolisille tahoille, kuten liike-elämän edustajille. Uusi yli-opistolaki on myös tarjonnut helpon tavan kaventaa yliopistojen julkista ra-hoitusta, joka on realisoitunut muun muassa yliopistoindeksin jäädytyksen muodossa.

Suuri osa nykyisistä opiskelijoista

ei tuolloin vielä ollut yliopistolla eikä muista kyseistä aikaa. Sittemmin kuo-hunta yliopistolain ympärillä on hieman laantunut, mutta toisaalta opintoetuuk-sien puolesta kamppailu on jatkunut sitkeänä puurtamisena. Opiskelijan toimeentulo on ollut jatkuvassa muu-toksessa. Ehkä on hyvä että ihmisen muisti on niin lyhyt: mitä siitä tulisi, jos muistaisimme kaikki opiskelijoille teh-dyt lupaukset ja tilanteen, joka vallitsi ennen kuin asemaamme heikennettiin lukuisilla pienillä uudistuksilla? Kenties barrikadeille nousemiselle nähtäisiin silloin enemmän syytä.

OPIntOtuKI MuutOKSESSA

Mitä opintotuelle sitten on viime vuosina tapahtunut? Ei ole montakaan vuotta siitä, kun asumislisän nostami-nen ei vielä kuluttanut opintotukikuu-kausia ja tukea sai nostaa 55 kuukautta yhtäjaksoisesti. Tutkinto ei vielä ollut kaksiportainen, eli kandidaatin tutkin-toa ei tarvinnut ottaa ulos ennen kuin sai tukikuukausia maisterivaiheeseen. Tämä teki luonnollisesti opiskelusta joustavampaa – nyt opiskelijan tulee suunnitella opintonsa paljon tarkem-min ja kerran vuodessa tarjottavat kurssit raamittavat valinnanvapautta.

Pääkirjoitus

OnneaviisivuotiaalleJyvivalle!

JyvivalaiSet

Kuva: Mindaugas D

anys, http://bit.ly/YHXD

Wn, CC BY 2.0


Vuonna 2011 opiskeluaika rajattiin seit-semään vuoteen, eli ikuiseksi opiskeli-jaksi ei enää voi ryhtyä.

Tämän syksyn uudistukset ovat vielä oma lukunsa. Opintotuki nousi uusilla opiskelijoilla 335,32 euroon, mutta tu-kikuukausia vähennettiin 55:stä 50:n. Meidät halutaan siis ulos yliopistosta putkitutkinnolla työmarkkinoille (tai akateemiseen työttömyyteen) entistä nopeammin. Sopii kysyä, kuinka tämä edistää yliopiston pyrkimystä oman kypsän ja kriittisen ajattelun kehittämi-seen. Toinen huolestuttava kehityskul-ku on toista korkeakoulututkintoa suo-rittavien tukikuukausien vähentäminen kuudella kuukaudella. Tämä tekee alan-vaihdon aiempaa hankalammaksi, vaik-ka se monelle olisi mielekkäin ja ehkä taloudellisestikin järkevin vaihtoehto.

Samalla opintolainan määrää nostet-tiin 300:sta 400:n euroon kuukaudessa. Lainapainotteisuutta lisätään siis pik-kuhiljaa, vaikka ylioppilasliike on sitä sitkeästi ja yhtenäisesti vastustanut. Mitään muuta ihmisryhmää kuin opis-kelijoita ei tällä hetkellä pakoteta ra-hoittamaan elämistään lainalla – opin-torahan tulisi olla riittävä sosiaaliturva opiskelijoille. Jo perustuslaki takaa kai-kille oikeuden riittävään toimeentu-loon.

Opiskelijan jaksamisen kannalta kenties pahin muutos on vuosittainen 20 opintopisteen minimisuoritusmää-rä. Sitä vähemmän suoritettaessa opin-totukea ei siis ole mahdollista nostaa. Tällainen suoritusvaatimus kertoo päät-täjien ummistaneen silmänsä opiskeli-joiden vaihtelevilta elämäntilanteilta.

Se vie joustovaran yllättävissä elämän-tilanteissa.

täSSä LEhdESSä

Tämä lehti on tekijöidensä näköinen. Kirjoittajina on niin uusia kuin vähän vanhempiakin Jyvivan toimijoita, joista kukin kirjoittaa omien kiinnostuksen kohteidensa pohjalta.

Lehdessä kartoitetaan Jyvivan his-toriaa suhteutettuna esimerkiksi yllä mainittuihin muutoksiin. Ne ovatkin paljolti raamittaneet niin Jyvivan kuin koko JYYssä harjoitetun opiskelijapo-litiikan suuntaa ja toimia, joihin olem-me keskittyneet. Opiskelijapolitiikalle on luonteenomaista toimijoiden tiuha vaihtuvuus. Tämä rikkaus näkyy myös Antti Seppäsen toimittamassa Jyvi-van ja MÄÄ:n historiikissa, jossa ää-neen pääsevät eri opiskelijasukupolvet 2000-luvun alusta nykypäivään. He osoittavat, että yliopistojärjestelmän parantaminen jaksaa kiinnostaa vuo-desta toiseen.

Opintorahan tasokorotus säällisen elämisen sallivaksi voisi ratkaista ky-symyksen opiskelijoiden toimeentu-losta, mutta kestävämpi ratkaisu olisi perustulo. Erilaisissa ja vaihtelevissa elämäntilanteissa olevien ihmisten toimeentulon turvaamisen lisäksi se selkeyttäisi nykyistä sosiaaliturvajär-jestelmää ja monessa tapauksessa kan-nustaisi myös työntekoon tai muuhun yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen. Pe-rustulomalleja on kuitenkin monenlai-sia ja erilaisista ideologisista perustoista

lähteviä. Vasemmistolaisten ja oikeisto-laisten perustulomallien erovaisuuksia hahmottelee tässä lehdessä Arttu Säy-näjäkangas.

Viime keväästä lähtien useiden yli-opistojen kampuksilla on kuohuttanut turvayhtiö G4S:n toiminta, Helsingin yliopiston henkilökunnan ja opiskeli-joiden vaadittua yliopistoa lopettamaan turvallisuusvarusteita Israelille myyvän yhtiön käyttämisen. Jyvivaakin tämä on keskusteluttanut sen verran, että päätimme selvittää asiaa juurta jaksain. Asialla on ollut Ville Tikka, jonka tut-kivan journalismin tuotoksia voi lukea tästä lehdestä. Syksyn aikana Jyvivan tavoitteena on saada myös JYY kilpai-luttamaan turvallisuusfirmansa.

Aktivismin lisäksi tulee myös opis-keltua. Yhteisöllisen opiskelun hyö-dyistä puhutaan, mutta mikä sitä käy-tännössä estää? Voidaan toki nähdä, että kiristyvät suoritusvaatimukset kannustavat menemään sieltä, mistä aita on matalin ja tekemään kirjatent-tejä, joiden osalta tieto menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus on kuitenkin syytä myös pohtia omaa toimintaansa ja opiskelijayhteisöä kriit-tisesti, kirjoittaa kolumnissaan Aleksi Suuronen.

Kaiken tämän ohella emme saa unohtaa kulttuurin raikastavaa vaiku-tusta. Mitäpä olisi elämä ilman musiik-kia? Taneli Tulkki sukeltaa jutussaan protestilaulukulttuurin sekaan löytäen myös nykypäivän kriittiselle musiikin-kuluttajalle oivaa kuunneltavaa ja lau-lettavaa.

JyVIVA PähKInänKuOrESSA

Jyvivan toiminta ei rajoitu tähän lehteen. Olemme opiskelijaryhmä, joka kamppailee tasa-arvoisen, ekologisen ja demokraattisen yhteiskunnan puoles-ta. Samalla Jyviva on edustajistoryhmä Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa.

Jyviva ei ole sitoutunut puolueisiin tai ryhmäkuriin, vaan pyrimme toi-mimaan ja oppimaan yhdessä. Tavoit-teenamme on, että entistä useampi opiskelija kiinnostuisi opiskelijoita ja yliopistoa koskevista tapahtumista ja ottaisi kantaa niihin. Tämän ei tarvitse tarkoittaa pelkkää sitoutumista opiske-lijapolitiikkaan. Jyviva haluaa kuitenkin olla tarjoamassa vihervasemmistolaisen

vaihtoehdon siellä, missä on mahdollis-ta olla vaikuttamassa ylioppilasliikettä ja koulutuspolitiikkaa koskeviin päätök-siin.

Yhtenä tavoitteenamme on, että opiskelu on mahdollista järjestää ja rahoittaa niin omaehtoisesti ja jous-tavasti, että opiskeluaikana on myös mahdollista toteuttaa itseään, harrastaa ja opiskella aidosti elämää varten eikä ulkoa opetellen. Tämä voi tapahtua esi-merkiksi luovan toiminnan puitteissa tai osallistumalla opiskelijapolitiikkaan ja järjestötoimintaan ja vaikuttamalla siten ympäristöönsä.

On siis vielä paljon jäljellä, mikä ei ole muuttunut MÄÄn ajoista, vaikka toimijat ovatkin vaihtuneet ja vaihtuvat toivottavasti vastakin yhä uusien ihmis-ten innostuessa kampusaktivismista.


Jyvivan historia 1999-2014

Kamppailua, kuohuntaaja kokemuksia

antti Seppänen


Vuoden 1999 syksyllä, kolme päivää ennen JYYn edustajis-tovaalien ehdokaslistojen pa-lauttamisen määräaikaa, syntyi

idea uudenlaisen edustajistoryhmän muodostamisesta. Edustajistosta tun-tui puuttuvan ryhmä jossa yhdistyisi radikaalius, vasemmistoliberaalius sekä ekologisiin kysymyksiin perehtynei-syys. Vasemmistolaisia ryhmiä edusti-vat tuolloin vain sosiaalidemokraattien sekä sosialistiopiskelijoiden ryhmät. Tä-mä uusi ryhmä muodostui pikemmin-kin kansalaisjärjestöaktiiveista, joille vasemmistolaisuus ei ollut dogmaattis-ta eikä puoluesidonnaista. Idea uudesta edustajistoryhmästä ei ollut lainkaan hullumpi: pikainen ehdokaslistojen täyttö tuotti lopulta 23 ehdokasta. Ryh-män nimeksi tuli Maltillinen äärivasem-misto (MÄÄ) ja paikkoja noista vuositu-hannen viimeisistä edustajistovaaleista heltesi kolme.

Jyväskylän yliopiston vihreä vasem-misto (Jyviva) täyttää tänä syksynä viisi vuotta, mutta sen historia ulottuu 15 vuoden taakse tuohon MÄÄ:n synty-hetkeen. Mikä näitä edustajistoryhmiä yhdistää ja miksi nimi on muuttunut? Onko nykyisellä Jyvivalla mitään samaa kuin tuolla ryhmällä, joka syntyi aikana jolloin opiskeluaikoja ei oltu rajoitettu ja tentit tehtiin paperille, eikä tiedettä oltu valjastettu markkinatalouslogiikan alaiseksi sillä intensiteetillä mitä se on nykyään? Nämä kysymykset ovat tämän artikkelin keskiössä.

EduStAJIStO EI OLE MAAILMAn nAPA

Minttu Sillanpää toimii nykyään Vantaan vasemmistoliiton puheenjoh-tajana sekä vasemmistoliiton puoluehal-lituksen jäsenenä. Tilanne oli kuitenkin täysin toinen vuonna 2001, kun Sillan-

pää aloitti etnologian opinnot Jyväsky-län yliopistossa. Hän oli muuttanut kau-punkiin jo vuosi ennen opintojen alkua ja samalla myös löytänyt tiensä Vakio-paineen pöytiin. Siellä monenkirjavat aktivistit ja muutenkin aktiiviset nuoret viettivät aikaa. Vakiopaine oli paikka, jossa eläinaktivistit, kadunvaltaajat, Maan ystävät sekä anarkistit viettivät aikaa. Kun JYYn edustajistovaalien aika tuli, tehtiin opiskelijapolitiikkaa Maltil-lisen äärivasemmiston nimellä, joka toi kaikki nämä Vakiopaineessa norkoilleet yhteen.

“MÄÄ tuli automaationa, eikä eh-dolle lähtöä tarvinnut miettiä”, sanoo Sillanpää. Sillapää oli siitä erilaisessa asemassa muihin MÄÄ-aktiiveihin näh-den, että hän oli yksi ainoita määläisiä joka oli myös mukana vasemmistonuo-rissa. MÄÄ oli tuolloin vahvasti anarkis-tisempi kuin nykyään tai ainakin hyvin antiautoritäärisen toiminnan puolel-la. “Emme pitäneet pöytäkirjoja eikä MÄÄ:lla ollut puheenjohtajaa. Oikeas-taan MÄÄ:n toiminta oli vain sellaista hyvin vapaasti muodostuvaa Vakiopai-neessa istumista”. Silloin kun ei puhut-tu JYY-asioista, niin puhuttiin sitten muista vaikuttamismahdollisuuksista eikä “edarilla ollut siinä hirveän suurta painoarvoa”, summaa Sillanpää.

Ainoat MÄÄ-tapahtumat edustajis-ton ulkopuolella ennen vaaleja olivat vaalibileet, joissa juotiin kotiviiniä. Muuta varsinaista toimintaa ei ollut.

Ennen Sillanpään mukaan tuloa kuvioihin aktiivisia määläisiä ja perus-tajia olivat mm. Miira Rauhamäki (nyk. Hellsten), Jussi Hermaja, Mar-kus Termonen ja Jukka Peltokos-ki. Termonen ja Peltokoski toimittivat opiskelun ohella Megafoni-lehteä. Leh-den tarkoitus oli (jos Wikipediaan on uskomista) “tuottaa yhteiskunnallista teoriaa ja keskustella vaihtoehdoista kapitalistiselle yhteiskunnalle”. Lehden

kolmannesta numerosta löytyy myös MÄÄn haastattelu, joten vaihtoehtoja kapitalismille ei välttämättä tarvinnut hakea ulkomailta asti. Rauhamäen tie-detään nykyään työskentelevän eläin-koulututtajana, mutta erityisen mielen-kiintoinen näistä neljästä on Hermajan tarina.

Hermaja sai kansainvälistä - tai ai-nakin valtakunnallista - huomiota, kun hän vuonna 2002 pakeni ase- ja sivii-lipalvelusta Belgiaan. Hermaja yritti hakea turvapaikkaa mielipidevankina. Belgian korkein hallinto-oikeus hylkäsi Hermajan hakemuksen, mutta Suomi ei pyytänyt miestä luovutettavan takaisin Suomeen. Näin ollen Hermaja oleili rau-hassa Belgiassa kunnes tapaus vanheni. Hän työskenteli Belgiassa vegaanikokki-na ja vapaaehtoistöissä Maan ystävissä. Hän lopulta palasi myöhemmin Suo-meen ja perusti seksikaupan.*

Toki MÄÄ pääsi alkuaikoinaan parrasvaloihin ilman “tapaus Herma-jaakin”. MÄÄ oli mukana Maan ystä-vien kanssa järjestämässä Jyväskylän MM-rallien vastaisia tapahtumia, joita tuolloin pre-Neste-Oil-Rally -päivinä kutsuttiin Jyväskylän suurajoiksi. Vas-tatapahtumaksi syntyikin luontevasti “pienajot”, jossa neppiautokisat yhtyi-vät luontevasti kritiikkiin yhteiskunnan autoistumisesta sekä ralleista ympäris-töasenteen heikentäjänä. Asiasta uuti-soi ainakin Kaleva. **

Mutta miltä se JYYn toiminta noin muutoin vaikutti 2000-luvun alussa ja miten MÄÄ vaikutti kampuksella ja edustajistossa?

MÄÄ oli koko edustajistohistoriansa ajan oli hyvin pieni ryhmä. Kolmella tai neljällä edustajistojäsenellä ei vielä pää-se 41-jäsenisessä kamarissa kovinkaan merkittävään asemaan, mutta ei sitä Sillanpään mukaan myöskään odotettu. “Rooli oli oppositioräyhääjänä eikä siinä kukaan edes kuvitellut olevansa halli-

* [video Hermajasta http://bit.ly/1pXPK9e. Lue myös http://takku.net/article.php/20061010121838605 ]

** [http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/pienajot-arvostelee-suurten-rallihuumaa/128364/]


tuksessa tai mietitty mitään valtaanpää-systrategioita”, kuvailee Sillanpää.

Ylipäätänsä MÄÄ:n kokoontumisissa ei tarvinnut miettiä kovin tarkkoja yh-teisiä kantoja, koska odotusarvot tässä JYYn hiekkalaatikko-oikeisto-edarissa olivat yhdellä sanalla sanoen mitättö-mät. Vallassa olivat Kokoomusopiske-lijat, Poikkitieteilijät, Pörssi & Dumppi sekä kaikista näistä vielä oikealle me-nevä Akateeminen Siperia Seura. Mää-läiset kävivät toki esittämässä asiansa edustajistolle. Esimerkiksi vegaaninen lounas saatiin Ilokiven ravintolan listal-le, mutta yksinkertaisetkin ehdotukset vegaaniruoan laadun parantamisesta tyssäsivät joutavaan keskusteluun siitä, tarvitaanko kasvisruokaa ylipäätänsä. Eli sitä hyvin tuttua mantraa, jota voi kuulla vielä nykyäänkin. Yleismaailmal-liset asiat eivät tuntuneet kiinnostavan edustajistoa tuolloin.

“Ehkä tämä on jälkikäteen muodos-tettu kuva JYYn toiminnasta, mutta se opiskelijapolitiikka vaikutti monelle olevan sellaista, että vakavasti leikitään tekevän politiikkaa. Tehdään hampaat irvessä ja ollaan muka-merkittäviä. Hiekkalaatikkotyyppistä politiikkaahan se oli”, muistelee Sillanpää. “Maailmas-sa on isompiakin asioita pielessä, joten miksi keskittyä tämmöiseen. Oma in-

to keskittyi paljolti sitten vasemmis-tonuorten toimintaan, koska MÄÄ:n vaikuttamismahdollisuudet olivat niin pienet”.

Sillanpää jätti hiljalleen Jyväskylän ja MÄÄ-kuviot vuosien 2003-2004 välil-lä opiskelijavaihdon ja työn vuoksi.

POhJAtyö

Jos on mitään uskomista Fokuksen ai-nejärjestölehden Foguen (1/2006) leh-teen edustajistoryhmien haastatteluun ja erityisesti MÄÄ:n Sanni Männistön (nyk. Repo Männistö) vastauksiin haas-tattelussa, niin MÄÄ pyrki avoimuuden asenteella tekemään pesäeroa muihin edustajistoryhmiin. MÄÄ näyttäytyy haastattelussa politiikan teon alustaksi, jonka kautta asioita voidaan ajaa tehok-kaasti eteenpäin. Mutta kenelle MÄÄ sopisi? Männistö vastaa, että kaikki käy kunhan “sanan punavihreä kuvaa arvomaailmaasi jotenkin”. Tämä on yksi varhaisimpia mainintoja “punavihrey-destä” MÄÄ:n historiassa. Ensisijaisesti MÄÄ määriteltiin tässä haastattelussa kuitenkin liberaaliuden ja vasemmisto-laisten teemojen kautta, mutta vihreys tuli heti perässä:

“Vasemmistolaisia arvoja onkin kattavasti vaikea määritellä, mutta Määlle niitä ovat ainakin ympäristönäkökulman, ns. vihreyden painottaminen kaikissa asioissa. Liberaalius on meille moniäänisyyttä ja moninaisuutta, sitä että pyrimme nostamaan esiin margi-naalien äänen, esimerkiksi HLBT -oikeudet heteronormatiivisessa yliopistoyhteisössä ja yhteiskunnassa. Autoritääri-anarkisti -ak-selilla Mään sijoittuminen on selvä. Mää oli alunperin ns. kolmannen aallon aktivistien perustama ryhmä, hengeltään melko anar-kistinenkin.” -Sanni Männistö *

Lähimmiksi yhteistyökumppaneik-si Männistö nosti Gröniönin ja De-mariopiskelijat, mutta painotti haas-tattelussa heidän emopuolueissaan piileviä heikkouksia: vihreät olivat liian oikeistolaisia tulonjakokysymyksissä ja SDP:llä puuttui vihreä näkökulma.

Keskustan, Kokoomuksen ja Kris-tilliset opiskelijaryhmät saivat haas-tattelussa oman osuutensa kritiikistä. Männistön mukaan kaikissa puoluesi-doinnaisissa ryhmissä näytti piilevän kunnallis- ja eduskuntavaalipyrkyreitä. Edustajisto oli heille vain CV-merkintää varten.

Todellinen ryöpytys ei jutussa kui-tenkaan kohdistu niinkään edellä mai-nittuihin puoluesidoinnaisiin ryhmiin,

Kuva: 40100.net

Kuva

: Huo

lest

unee

t val

kola

kit -

blog

i

* [http://www.fokusry.net/dokumentit/pdf/Fogue2006-1.pdf ]

Autonominen tiedekunta -kollektiivi valtasiyliopiston Polaari-rakennuksen vuonna 2008.

Roihuava ylioppilaslakki kritisoi yliopistolakiuudistuksen seurauksia.

Ytimekkäästi sanottuna.


vaan hyytävimmän kritiikin kohteeksi joutuivat Poikkitieteilijät ja Pörssi & Dumppi. Männistö kertoi haastatte-lussa, että näihin sitoutumattomiin ryhmiin kohdistuu tietynlaista piilevää epärehellisyyttä. “Ryhmät väittävät olevansa sitoutumattomia mutta ää-nestävät kuitenkin yhdessä rintamassa hallitusryhmien, eli oikeistoryhmien kannan mukaisesti”, kuittaa Männistö. Tämän ristiriidan esille tuominen ja pa-himmat kärhämät nousivat pintaan hie-man myöhemmin, kun uudet poliittiset jakolinjat alkoivat muodostua JYYssä.

Jarno Miettinen aloitti vuonna 2005 valtio-opin opinnot. Heti fuk-sisyksynä hän päätyi MÄÄ:n uusien iltaan, mutta varsinainen aktiivisempi edustajistoaika sai vielä odottaa. Puolue ry vei ensimmäisinä vuonna suurim-man järjestöajan. Hän toimi ainejärjes-tön hallituksessa vuodet 2006 ja 2007, jälkimmäisessä ollessaan puheenjohta-jana. Vuonna 2007 olivat uudet tuulet puhaltamassa. Miettinen muistaa, että tuolloin käytettiin ensimmäistä kertaa “vihreä vasemmisto” -termiä vaalijulis-teessa.

MÄÄ pyrki edistämään kehitysyh-teistyöasioita, Reilun kaupan yliopis-toa ja tietysti kritisoi kaikenlaisten pönötysjuhlien järjestämistä, joista

jokavuotiset JYYn vuosijuhlat olivat malliesimerkki. Pröystäilevistä ja eli-tististen vuosijuhlien vastapainona MÄÄ alkoi järjestämään köyhänkansan vuosijuhlaa. Vuonna 2009 jaettiin ta-pahtumassa myös Muammar Gaddafi -demokratiapalkinto. Palkinto annettiin henkilölle, joka oli edistänyt autokratiaa käyttämällä demokraattista retoriikkaa. Rehtori Aino Sallinen oli ensimmäinen palkinnon saaja. Miettinen muistelee, että Sallinen otti palkinnon jopa vas-taan. Tiedä vaikka emerita-rehtori pitää tuota palkintoa kotona yhä palkintovit-riinissään. Tällaisia tunnustuksia kun tulee niin harvoin.

Mutta vaikka monenlaista agitaatio-työtä tehtiin kuinka paljon, muutosta ei vielä tuolloin tullut, ja jos tuli, niin se oli hyvin pientä. Alkuvuosien aika, jolloin ehdokasmäärät yltivät yli 20 henkilön, oli nyt takana. Mutta hyviäkin merkkejä nähtiin. MÄÄ alkoi kasvamaan. Vuoden 2005 vaaleissa mukana oli 10 ehdokas-ta ja vuonna 2007 ehdokasmäärä nousi 15:een.

Samoin kritiikki ylioppilaskuntaa kohtaan vahvistui. Kaudella 2006–07 MÄÄ oli oppositiossa, jolloin ääntä pi-dettiin muun muassa yhteiskunnalli-sesta vaikuttamisesta, seksuaalisesta tasavertaisuudesta, kehitysyhteistyöstä

ja ylioppilaskunnan sijoitustoiminnas-ta. Eduskunnassa käsittelyssä olleen hedelmöityshoitolain aikoihin MÄÄ teki aloitteen yhteiskunnallisen vaikut-tamisen lisäämisestä. Tarkoituksena oli, että JYY alkaisi ottamaan kantaa

yhteiskunnallisesti relevantteihin muu-tostrendeihin, aivan kuten Helsingin yliopiston ylioppilaskunta teki. Esitys ei saanut tarpeeksi kannatusta ja oikeisto torppasi aikeet.

Tuomas Ylä-Anttila kertoo teok-sessaan Politiikan paluu, että 2000-lu-vun uutta protestiaaltoa kuvaavat hyvin erilaiset kadun- ja talonvaltaustapahtu-mat, joista ei jääty paitsi Jyväskylässä-kään. Rallien aikaan järjestetyn kadun-valtaustapahtuman lisäksi Jyväskylässä vallattiin yliopistorakennus aprillipäivä-nä 2008. Kohteena oli Polaari-rakennus.

Mielenosoitus ja vaalikampanjointia vuodelta 2009.

“Mitä opit MÄÄ:n ajoilta?

- Juomaan kiljua.

No ei vaitiskaan, sen opin

jo aiemmin.”


Valtauksen takana oli Autonominen tiedekunta -kollektiivi, joka olisi halun-nut vuodesta 2006 asti hylättynä olleen talon järkevämpään käyttöön. Valtaus päättyi kuitenkin heti seuraavana päivä-nä poliisin varsin ylimitoitettuun takai-sinvaltaus-operaatioon ja 35 000 euron korvausvaatimuksiin. *

Alkoi vaikuttaa siltä, että olipa mitä tahansa kuohuntaa tapahtumassa sit-ten mielipidevaikuttamisen tai talon-valtauksien saralla, aina paikalta löytyi joku määläinen. Ainakin yksi määläinen löysi itsensä putkasta valtauksen joh-dosta.

hALLItuSVAStuut EIVät PySäytä KrItIIKKIä

Vuonna 2008 MÄÄ eteni JYYn halli-tukseen, ja mitä ilmeisimmin tämä oli ensimmäinen vuosi kun määläinen ete-ni näin pitkälle JYYn valtahierarkiassa. Tästä alkoi myös harvinainen putki: MÄÄ / Jyviva on ollut ainoa edustajisto-ryhmä, joka on ollut hallituksessa yhtä-jaksoisesti tähän päivään saakka. Anni Wallenius nousi hallitukseen pitämään kansainvälisyys- ja kehitysyhteistyövas-

taavan salkkuja. Seuraavana vuorossa, vuonna 2009, oli Heidi Hummasten-niemi koulutuspolitiikkavastaavana.

JYYn hallituksessa ei paljoa pidetty kesälomaa noina vuosina, kun yliopis-tolakiuudistuksen synkät pilvet muo-dostuivat yliopiston ylle. Yliopistola-kiuudistus oli runnottu läpi ja puheet sivistysyliopistosta näyttäytyivät vain sanahelinäksi. Samalla kampuskirjasto-ja alettiin alas, yliopiston organisaatio- ja talousrakennelmat laitettiin uusiksi, eikä yt-neuvotteluiltakaan vältytty Suo-men yliopistoissa. Tiedettä valjastettiin markkinatalouslogiikan alaiseksi eikä tilanteen kurjuutta varmasti helpot-tanut rehtorin vahva rooli yliopiston hallinnossa. “Yliopisto on yritys, joka tarjoaa koulutuspalveluita”, kirjoitettiin osuvan kärkevästi Jyvivan nettisivuille 2010.

Yksi mielenkiintoisista mielenosoi-tuksista yliopistoa vastaan tapahtui samoihin aikoihin, kun yliopisto vietti 75-vuotisjuhliaan alkuvuodesta 2009. Tempaus sai omat nettisivut, jotka löy-tyvät yhä nimellä “Huolestuneet valko-lakit”. Kritiikin kohteena oli erityises-ti tuolloisen opetusministeri Henna Virkkusen läsnäolo juhlissa ja juhla-

paikan aulan ikkunoihin eksyikin “Alas hallitus” ja “Ministeri saa syyttää vain itseään” -kyltit. Mutta mielipiteenilma-us ei jäänyt pelkkään sanoihin. Kyltit enteilivät jotain muutakin.

Yliopiston kirjaston eteen oli nimit-täin puettu lumiukko vaatteisiin sekä valkolakkiin, joka päätettiin polttaa. “Huolestuneet valkolakit” -sivustolla “raportoidaan” tämän onnettoman yli-oppilaan huutaneen ilmeisesti varsin ironiseen sävyyn “Sivistys on paskaa, mä haluun vain lisää liksaa!” sekä “Ei oppi ojaan kaada, mutta ei sillä safkaa-kaan saada!

Lumiukko ei nimittäin jäänyt tuona iltana kuitenkaan ainoaksi, jonka pääs-sä ylioppilaslakki tuona iltana roihusi. Kirkkopuistossa sijaitseva Minna Cant-hin patsas oli myös saanut roihuvan yli-oppilaslakin.

Miettinen muistelee, että tempaus-ta brainstormatessa alkuperäinen idea taisi lähteä erään määläisen yksinker-taisesta tokaisusta “kaikki paskaksi ja palamaan”. Tämä kun ei kuitenkaan ol-lut ihan kaikkien mieleen, niin seuraava ehdotus oli ollut, että “polttakaa edes yksi lumiukko”.

Keskustelutilaisuuksia järjestettiin,

1999poikk. (11)

p&d (5)MÄÄ (4), jaettu 3. tila

2000poikk.(10)

p&d, jyko, jok (5) MÄÄ (4)

2001poikk. (8)

grön., jyko (6)MÄÄ (3)

2002poikk. (7)p&d (6)ko (5)

MÄÄ (3)

1

2

3

4

Mää:n JA JyVIVAn PAIKAt JyVäSKyLän yLIOPPILASKunnAn EduStAJIStOSSA JA hALLItuKSESSA VuOSInA 1999-2015


mielenosoituksiin osallistuttiin niin Jyväskylässä kuin Helsingissäkin. Kuo-hunnan tuloksena perustettiin “Yhtei-nen yliopisto” -ryhmä, joka muodostui opiskelijoista ja tutkijahenkilökunnas-ta, ja tietysti mukana oli runsaasti mää-läisiä. YY:n sivuilta voi edelleen lukea 2008–2009 vuosien liikehdinnästä ja kuinka yliopistomuutosta käsiteltiin kattavasti. **

JYYn 75-vuotisjuhlien aikaan orga-nisoitu tempaus jäi ehkäpä viimeiseksi varsinaiseksi mielenosoitukseksi, jota määläiset olivat järjestämässä.

28. maaliskuuta 2009 75-vuotisjuh-liaan juhliva JYY ja sen edustajat sekä kutsuvieraat olivat kerääntyneet Hotelli Rantasipi Laajavuoreen. Ulos pakkaseen

oli kerääntynyt myös mielen-osoittajajoukko, joka Miettinen mukaan lukien olivat keksineet monenlaista vaihtoehtoista aktiviteettia. Sallisen “Tiedolla tulevaan” -kirja oli miekkari-banderollissa väännetty muo-toon “Tiedotta tulevaan”. Muu-tama lumipallokin taisi tämän “köyhän kansan” toimesta len-tää ikkunaan asti. Vuosijuhlien pröystäilevää pöytäkattausta

kritisoitiin tarjoamalla paikalle tulleille nakkeja ja perunasalaatteja joita tarjot-tiin ulos tupakalle tulleelle juhlakansalle viinasten kera. Tilanne ei siis vaikutta-nut kovinkaan uhkaavalta ennen kuin hyvän etäisyyden päästä juhlapaikasta alettiin polttamaan Aino Sallisen kuvia. Tästä suivaantuneena juhlaväki kutsui lopulta poliisitkin paikalle. Mutta kuten aina, poliisit saapuivat liian myöhään, ja niille harvoille paikalle jääneille mielen-osoittajille jäi tehtäväksi vain virkaval-lan lepyttely.

Kaikki tämä liikehdintä enteili kui-tenkin hyvää syksyllä pidettäviä edusta-jistovaaleja varten, jolloin myös lopulli-nen päätös nimenvaihdosta syntyi. Oli aika ottaa tilanne haltuun Jyväskylän

yliopiston ylioppilaskunnan vihreänä vasemmistona (pari vuotta myöhem-min nimi sai ytimekkäämmän muodon Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmis-to). Miettinen muistelee, että viherpe-suväitteitä toki tuli vastustajilta heti alkuun, mutta se ei pysäyttänyt vääjä-mättömältä vaalivoitolta.

VAStAKKAInASEttELun AIKA OhI?

Susanna Kaartinen tuli Jyvivaan mukaan vuoden 2009 edustajistovaalei-hin. Hän ei tarvinnut erityistä houkut-telua, vaan tietty kypsyys oli jo muuan yliopistovuoden jälkeen saavutettu. “Se oli vasemmistolainen valinta”, sanoo Kaartinen. Varsinkin uusi ja uudistunut vihervasemmistolaisuus oli huokutte-leva konsepti, eikä pelkkä vihreys olisi riittänyt. “Tykkäsin varsinkin ‘elävän yliopiston puolesta’ -sloganista, joka taidettiin luoda heti ensimmäisessä ko-koontumisessa, jossa olin mukana”. Toi-voa herätettiin epätoivon keskellä. Uusi yliopistolaki oli saanut leuan rintaan monelta opiskelijalta kuin myös hen-kilökunnan väeltä. Epävarmuutta oli

2002poikk. (7)p&d (6)ko (5)

MÄÄ (3)2003

p&d (7)poikk., grön. (6)

MÄÄ (2)

2005dem., p&d (7)

ko (6)MÄÄ (3)

* Polaarin valtauksesta: Fifissä, http://fifi.voima.fi/artikkeli/2009/syyskuu/valtaajat-oi-keudessa-jyvaskylassa, ja Keskisuomalaisessa http://www.ksml.fi/uutiset/video-kuva/videot/kampuksen-valtaajien-tunnelmia-aamupaivalla/915676

** [http://avoinyliopisto.wordpress.com/ & http://yhteinenyliopisto.wordpress.com/ ]

“Jyvivaa kohtaan tuli toki viherpesu-

väitteitä vastustajilta. Jyvivan vaali-

voitto nousi esiin myös markkinoinnin

luennolla, kun puhuttiin onnistuneesta

mielikuvakampanjasta.”

Grafiikka: Pasi Ikonen


ilmassa. Huonot uutiset yliopistossa ta-pahtuvista yt-neuvotteluista ja kampus-kirjastojen lakkauttamisesta auttoivat luomaan yhä synkempiä tulevaisuuden kuvia. Niin ja oli se lamakin.

Jyvivan synty osui tähän epätoivon aikaan ja kokosi samalla monet kriitikot yhteen. “Sillon ensimmäisessä kokoon-tumisessa oli mukana monta sellaista koulutuspolitiikasta kiinnostunutta ih-mistä kuten Joonatan Virtanen, Joel Kaitila ja Anna-Mari Kaján. Minä olin selllaisen rönsyilevän tarinankerronnan ihmisiä ja kirjoitin juttuja Jyvivan net-tisivuille. Muut hoiti sen ‘teoriapuolen’ ja se jako tuli kuin itsestään”, muistelee Kaartinen. Erityisesti Kaartista Jyvi-vassa ilahdutti heti se, että näiden asia-tieto-osaajienkin seurassa jokainen sai mielipiteensä esille. Toiminnan suun-nittelua tehtiin yhdessä. Keikkoja ja puhetilaisuuksia pidettiin ja leffailltoja järjestettiin. Aino Sirén on mainittava tässä yhtenä tärkeänä henkilönä, joka oli luomassa sitä tärkeää yhteishenkeä, jolla vaaliporukka hitsautui uusista ja vanhoista toimijoista yhteen. Kuten Kaartinen asian ilmaisee: “sieltä löytyi kavereita, mutta ylipäätänsä Jyvivassa sai ihmetellä maailman menoa saman-henkisten ihmisten kanssa”.

Vuoden 2009 vaalit nostivat Jyvi-van korkeammalle sijalle kuin mihin MÄÄ oli ikinä pystynyt. Jotain uutta oli tekeillä ja meneillään. Ajat olivat muuttuneet, eikä suosion äkillinen nousu jäänyt ennakoimatta jo puolta vuotta aiemmin mediassakaan. Jyvi-van vaalivoitto nousi esiin myös mark-kinoinnin luennolla, kun puhuttiin onnistuneesta mielikuvakampanjasta. Mutta olihan sitä pohjatyötäkin tehty.

“Suunta JYY:ssa on taas poliittisten opiskeli-jajärjestöihin. Vihreät on edustajiston suurin ryhmä. Mukana on myös ”maltillinen ääriva-semmisto”. Opiskelijoiden politikointi on jo-takin aivan muuta kuin silloin ennen. Ja niin pitääkin olla.” -KSML 2.4.2009

Vuoden 2009 edustajistovaaleissa Maltillinen äärivasemmisto oli jäänyt historiaan ja Jyvivana ryhmä nosti jälleen kerran ehdokasmääränsä, nyt 23:een. Vasemmistonuorten Libero-leh-ti, hehkutti Jyvivan vaalivoittoa lehdes-sään seuraavasti:

“Suurinta voittoa juhlittiin Keski-Suomessa, jossa JYYn vihreä vasemmisto, entinen Mal-tillinen äärivasemmisto, tuplasi kolme paik-kaansa. Jyviva muodostaa nyt edustajistos-

sa yhdessä demareiden ja vihreiden kanssa punavihreän enemmistön. Menestys poiki Jyvivalle edustajiston puhenjohtajuuden sekä kaksi hallituspaikkaa. Hallikseen vali-tut Anna-Mari Kaján ja Matti Lahdenmäki toteavat, että pohjatyö vaalimenestykselle tehtiin jo viime kevään aktiivisella yliopisto-liikehdinnällä, joka näkyi myös vaaliteemois-sa. “Sisällöt olivat konkreettisia ja osoitimme, että vastakkainasettelua löytyy myös yliopis-topolitiikasta. Vasemmistonuorten lisäänty-nyt aktiivisuus vaikutti vaalimenestykseen”, Kaján kertoo.” -Libero 4/2009

2009 vaalien jälkeen e d u s t a j i s t o n puheenjoh-t a j a k s i

2007grön. (8)p&d (7)jyko (5)

MÄÄ (3)

2009grön. (9)

dem., p&d (7)JYVIVA (6)

2008Anni Walleniuskansainvälisyys & kehitysyhteistyö

2009Heidi Hummastenniemikoulutuspolitiikka

“Vaikka MÄÄ oli tyylikkäämpi

nimi, niin nimenvaihto oli hyvä

veto. Tuntui siltä, että nyt oli

lähdetty tekemään

opiskelijapolitiikkaa tosissaan.”


nousi Jarno Miettinen, jolloin hän myös sai liikanimen “el presidente”. Hän toimi myös aktiivisesti Jylkkärin johtokun-nassa: kaksi vuotta puheenjohtajana ja kaksi vuotta jäsenenä.

Susanna Kaartisenkaan ei tarvin-nyt tyytyä pelkästään Vakiopaineessa kokoustamiseen tai blogiin kirjoitta-miseen. Hän oli Jyvivan ääniharava vuoden 2009 vaaleissa ja sitä myötä heltisi ryhmävastaavan pesti. “Kyllä-hän se JYYn edustajiston näkeminen läheltä ravistutti tietynlaisen hohdokkuuden politiikan ym-päriltä. Kun piti puhua miljoo-nista euroista, asiat menivät kyseenalaistamatta, mutta sen sijaan nämä surullisenkuului-sat paljupuheet ja Opinkiven saunan seinästä keskustelemi-nen tuntuivat olevan joillekin edustajiston jäsenille paljon tär-keämpiä”.

Mitä vuoden 2009 edustajistovaali-en poliittisesta pommista seurasi? No ainakin yksi oudoimmista ja samalla myös legendaarisimmista purkauksista syntyi, kun “porvariston hillitty char-mi” purkautui uudella käsitteellä. JYY oli nyt “vihreiden vassaripaskojen hau-tausmaa”, kuten edarissa toiminut ko-koomusopiskelija ja kaupunginjohtajan tytär pamautti sosiaalisessa mediassa. Tämä kilvoitti kampuksella - jos ei muu-ta niin ainakin - vessakirjoittelun uudel-

le kukoistuskaudelleen. *Miettinen korostaa,

että vuoden 2009 vaalit olivat ensimmäiset, joissa sosiaalinen media nousi merkittäväksi tekijäksi. Jyviva teki todella kovaa työtä myös tällä saralla

ottaen somen haltuun - ja se palkitsi. Miettinen

sinäänsä ymmärtää kokoo-

musopiskelijan purkauksen, sillä hekin tekivät paljon työtä vaalikojuilla. Sitkeä ulkona seisoskelu ei kuitenkaan näyttä-nyt tuottavan tulosta.

PunAVIhErtäVä hALLItuS JA VALtAA EduStAJIStOLLE

Edustajistokauden 2010–2011 ai-kana saatiin aikaan - ensimmäisen jy-vivalaisen hallituksen puheenjohtajan Joonatan Virtasen ja talousvastaavana toimineen Jukka Ruokasen lisäksi - paljon progressiivista uudistustyötä, joka ei olisi ollut aiemmin mahdollis-ta. Nyt Jyvivan, Demariopiskelijoiden ja Gröniönin valtaama JYYn hallitus rekrytoi uudeksi sihteeriksi jäsenpal-velusihteerin, loi tasa-arvoja yhden-vertaisuussuunnitelman sekä eettisen toiminta- ja hankintaohjeistuksen ja valmisteli demokratiauudistuksen. Tä-

2011JYVIVA (7)

luonnont., p&d (6)poikk. (5)

2013p&d (9)

JYVIVA (7)jyko, jok, luonnont., yk (4)

2010Jarno Miettinenedustajiston puheenjohtajaAnna-Mari Kajánsosiaalipolitiikka & Kampus KustannusMatti Lahdenmäkitalous

2011Joonatan Virtanenhallituksen puheenjohtajaJukka Ruokanentalous, yritysyhteistyö & ylioppilaskylä

2012Iiris Hosiakulttuuri & viestintäSusanna Koistinenkoulutuspolitiikka

2013Antti Seppänenkoulutuspolitiikka & Kampus Kustannus

2014Selma Vidgrentalous & järjestötTaneli Tulkkikulttuuri, Jylkkäri & Kampus Kustannus

dem.: Demariopiskelijatgrön.: Gröniöni (Jyväskylän yliopiston vihreät opiskelijat)

jyko: Jyväskylän kokoomusopiskelijatjok: Jyväskylän keskustaopiskelijat

jyviva: Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto (2009-)ko: Kristilliset opiskelijat

luonnont.: Luonnontieteilijätmää: Maltillinen äärivasemmisto (1999-2009)

p&d: Pörssi&Dumppipoikk.: Poikkitieteilijät

yk: Yhdistyneet kieltenlukijat

1

2

3

4

5

6

7

* ks. http://tosine.fi/wp-content/uploads/2014/02/Tosine209.pdfja http://www.jylkkari.fi/2009/11/vastakkainasettelun-aika-on-ohi/


mä demokratiareformi liittyi erityisesti toimintasuunnitelman luontiin. Aikai-semmin oli JYYn hallitus tehnyt vuo-sittaisen hallitusohjelman bunkkerin uumenissa, ilman minkäänlaista kon-sultointia edustajiston kanssa. Miet-tisen mukaan hallitusohjelma luotiin pienessä piirissä ja tuotiin edustajistolle pelkästään tiedoksi.

Nyt hallitusohjelma sysättiin sivuun ja tilalle tuli toimintasuunnitelma, jon-ka luonnissa edustajistolle annettiin valta. Miettinen kuitenkin harmitte-lee näin jälkeen päin sitä, että toimin-tasuunnitelma paikoiten sitoo liiaksi “hallitustyrkkyjen” rekrytointia halli-tusneuvotteluissa. “Parlamentaarisuus on parantunut, mutta ongelmia löytyy yhä”, kiteyttää Miettinen.

Miettinen myös muistaa yhden “Think Tankin”, joissa näitä ideoita valmisteltiin. Vuodesta 2009 lähtien kokoontui ns. Ylä-Ruthin hallitus, jos-sa istuskeltiin Demariopiskelijoiden ja Grönionin jäsenten kanssa. Kokoontu-misia oli “suht usein”. Ylipäätään Jyvi-vassa alettiin muokkaamaan omiakin toimintamalleja uusiksi. Siinä missä määläiset olivat aina pitäneet kiinni konsensushakuisuudesta, vasta Jyvi-van synnyttyä äänestettiin tietyistä

ideologisista jakolinjoista, kuten vaa-liohjelman sisällöstä, muistaa Mietti-nen. Yhteiset linjat mietittiin entistä tarkemmin ennen kuin ne tuotiin julki. Silti Jyviva piti kiinni antiautoritääri-sestä luonteestaan: puheenjohtajaa ei nimetty eikä ryhmää rekisteröity yh-distysrekisteriin. Niin kuin ei ole tehty vielä tänäkään päivänä.

Paljon muutosta saatiin aikaan, mut-ta yksi jäi muuttamatta. Vuosijuhlat jäi-vät elämään jokavuotisena perinteenä vaikka niitä oli kritisoitu monta vuotta. Punavihreän hallituksen aikana vuosi-juhlan kuluja leikattiin rajusti ja niistä tehtiin tavoitettavammat nykyisille jyyläisille. Vaikka juhlien lipun hinta puolittui, kritiikkiäkin esitettiin, ja osa vanhoista tutuista juhlien osanottajis-ta jäi kotiin. Lieneekö aiempien vuosi-en mielenosoituksilla ollut vaikutusta, mutta näyttävin poisjäänti oli tietysti rehtori Sallinen, joka jätti tulematta juhliin, sattumoisin juuri näinä kahtena vuotena (2010 ja 2011). Ehkä tämä oli vain osoitus siitä, että mielenosoitusten viesti oli onnistuneesti mennyt perille yliopiston ylintä johtoa myöten. Var-masti jotain oli siis tehty oikein.

Lisäksi alumnitoimijoilta saatiin kri-tiikkiä, etteivät juhlat enää tarpeeksi ot-

taneet huomioon “sidosryhmiä”. Tähän voi esittää vastakysymyksen juhlien tär-keimmästä sidosryhmästä: pidetäänkö juhlia ylioppilaskunnan eläköityneelle kermalle vai opiskelijoille?

VAStAISKu. KuKA VOIttI?

Jyviva oli noussut vallan ytimeen, mutta uusi aikakausi porskutti vääjää-mättä kohti. Vuoden 2011 vaaleissa Jy-vivan listalta löytyi hämmästyttävät 47 ehdokasta ja joilla kerättiin huima 501 äänen saldo. Edustajistopaikkoja saatiin 7 ja Jyviva nousi ensimmäistä kertaa edustajiston suurimmaksi ryhmäksi. JYYn hallitukseen valittiin vuodeksi 2012 kaksi jyvivalaista, Iiris Hosia ja Susanna Koistinen.

Vaalivoitto jätti kuitenkin siinä mie-lessä kitkerän maun suuhun, että nyt Pörssin & Dumpin johtama sitoutu-mattomien edustajistoryhmien koalitio lähti vastaiskuun. ”Järjestöjen ääni” -nimisen vaalirenkaan johdossa P&D ar-gumentoi tuolloin voimakkaasti oman rationaalisen päätöksentekonsa puo-lesta kehystäen poliittisesti värittyneet ryhmät epärationaalisiksi.

Kamppailua käytiin mm. Jylkkä-

Edustajistovaalien julisteita 2007-2013


Mitä Minttu Sillanpää, Jarno Miettinen ja Susanna Kaartinen oppivat MÄÄn / Jyvivan ajoilta?

“Juomaan kiljua, no ei vaitis-kaan, sen opin jo aiemmin”. Sillan-pään ääni vakavoituu ja hän jatkaa: “Opin järjestötoiminnan perus-teet, vaikka MÄÄn toiminta ei niin virallista ollutkaan. Opin toimi-maan erilaisten ihmisten kanssa. Lisäksi, niiltä vuosilta syntyi halu tehdä politiikka ja halu vaikuttaa asioihin - ei vain perinteisin parla-mentaarisin keinoin”.

“Olen oppinut tuntemaan hy-vän määrän hienoja ihmisiä. Lisäk-si koulutuspolitiikasta, taloudesta ja organisaation pyörittämisestä olen oppinut”, pohtii Miettinen.

“Kyllä Jyviva opetti itseluotta-musta ja järjestökokemusta”, vas-

taa Kaartinen.Entä mitä haluaisitte sanoa ny-

kyisille ja tuleville Jyvivalaisille?“Opiskelijapolitiikka on tär-

keää, mutta ei se ollut kaikki kai-kessa. Jos häviää äänestyksen edustajistossa niin ei se ole maail-manloppu. Ihan samanlaista se on ollut kaupunginvaltuustossa kuin JYYssä. Monet olettavat sen val-tuuston olevan maailmannapa. Ei sitä odota kääntävän kokoomus-laisten päitä omilla puheenvuoroil-laan. Toivon, että joskus oma puo-lue olisi sen verran iso, että niillä mielipiteillä olisi painoarvoa”, sa-noo Sillanpää.

“Toiminta on tärkeää, ehkä jos-kus jopa suora toiminta on suota-vaa. Pitäkää punainen lippu korke-alla! … ja vihreä. Kokonaan vihreä

lippu olisi Gaddafin Libyan, joten sitä vähemmän”, tykittää Mietti-nen.

“Nykyisille ja tulevilla jyviva-laisille haluan sanoa, että pitäkää lippu korkealla, ääntä itsestänne ja bileet yhtä hyvinä kuin ennekin!”, haastaa Kaartinen.

Mutta viimeiseksi on kysyttävä, että miltä se vanhan MÄÄ-alumnin korvaan Jyvivan nykyinen toimin-ta kuulostaa? Sillanpää myöntää miettineensä asiaa jo aiemmin: “Vaikka Maltillinen äärivasemmis-to oli tyylikkäämpi nimi, niin ni-menvaihto oli hyvä veto. Tuntui sil-tä, että nyt oli lähdetty tekemään opiskelijapolitiikkaa tosissaan”.

VIhrEän VASEMMIStOn OPPEJA ELäMään


Edustajiston kokoonpano on muuttunut moneen otteeseen Jyvivan historian aikana. Jyvivan historia, kuten olen kuvannut,

voidaan hahmottaa neljään periodiin. Näistä kaksi ensimmäistä liittyy MÄÄ:n aikaan: oli oppositiokausi ja sitten hal-lituskausi. Kolmas kausi alkoi, kun Jy-viva onnistui murtamaan sen täysin oikeistohegemonisen JYYn, jossa viher-vasemmistolaiset näkökulmat voitiin pelkällä olankohautuksella vaientaa. Tätä voisi kutsua Jyvivan enemmistö-hallituksen kaudeksi. Lopulta tullaan neljänteen kauteen, jota voisi nimittää kumppanien kaudeksi.

Tämä neljäs kausi, joka on yhä meneillään, kutsun kumppanien kau-deksi siksi, että ilman selkeää poliit-tista edustajiston enemmistöä va-

semmisto-oikeisto -linjalla on Jyviva joutunut eräänlaiseen pakkoavioliit-toon “sateenkaarikumppanien” kanssa.

Väitän että “kumppanuuden” vuoksi päätöksenteko on siirtynyt yhä kauem-maksi edustajistoa. Tämä uusi “kump-panuus” ei ainoastaan näy siinä, että entisen poliittisen vastustajan kanssa joudutaan jakamaan se sama “poliit-tinen peti”, joka oli aiemmin varattu vain niille, joiden kanssa oltiin suurista kysymyksistä aidosti samaa mieltä. Tä-mä nykyinen - ehkä hieman kiusallinen - poliittinen kumppanuus on aiheutta-nut tietyn distinktiivisen eron Jyvivan kamppailun luonteeseen. Kamppailusta on tullut auktoriteettista, henkilöihin keskittyvää ja kiertoilmauksin kylläs-tettyä.

Jyvivan poliittiset tavoitteet ja

kamppailun kohteet ovat lyhykäisyy-dessään kaikille tarjottavan ja saavu-tettavan maksuttoman koulutuksen tarjoaminen, ekologisesti kestävän yh-teiskunnan puolustaminen sekä perus-tulon käyttöönotto parempana tapana varmistaa toimeentulo ja hyvinvointi. Se, viedäänkö asiaa eteenpäin osoitta-malla mieltä vai vaikuttamalla viralli-sissa kokouksissa, on jokseenkin irrele-vanttia niin kauan kuin toiminnalla on suunta eteenpäin.

Onnistumiset innostavat ja antavat suuntaa, mutta mitä tehdä silloin, kun asiat tuntuvat junnaavan? Jyvivan his-toriassa on koettu kumpaakin, mutta silti yksi tärkeä ominaisuus on säilynyt läpi historian: toiminnan avoimuus ja suorapuheisuus.

Politics makes strange bedfellowsantti Seppänen

rin mielipidesivuilla (11/2011), jossa Jyviva otti kantaa P&D:n väitteisiin järjestöille suunnattujen varojen vä-hentymisestä ylioppilaskunnassa sekä kyseenalaistaen sen ketkä lopulta ovat JYYn “järjestöjen ääni”.

Lyhykäisyydessään Jyvivan vasta-argumentti oli, että väitteet ainejär-jestöjen unohtamisesta olivat tuulesta temmattua populismia, varsinkin kun otetaan huomioon millaisen panoksen Jyviva ja muut hallituspuolueet olivat antaneet JYYn piirissä oleville aine-järjestöille. JYY oli saanut jäsenpalve-lusihteerin, jonka työnkuva koostui järjestöjen palvelusta. Tämän lisäksi Ilo-kiven peruskorjauksen suuntaviivojen hahmottamiseen oli otettu erityisesti ainejärjestöt huomioon: Ilokiveen tulisi lisää ainejärjestöille suunnattuja tiloja. Jyviva ei jäänyt vain puolustuskannalle tässä “järjestön ääni” -debatissa vaan vaati, että nimenomaan “Vihervassa-rit ovat järjestöjen ääni!”. Suurimmalla osalla jyvivalaisia oli ainejärjestötausta, mutta sen lisäksi Jyviva antoi vaihtoeh-tona enemmän:

“Edustajistossa päätetään vaikkapa koulu-tuspolitiikkaan, opintotukijärjestelmään, Kortepohjan ylioppilaskylään ja JYYn ke-

hitysyhteistyöhön liittyvistä kysymyksistä. Äänestäjällä on oikeus tietää äänestämänsä ryhmän kanta myös näihin kysymyksiin. Esi-merkiksi oikeistolaisia tai vasemmistolaisia ryhmiä äänestävä tietää mitä äänestää. Sen sijaan ainejärjestöpohjaisia ryhmiä äänestä-vä antaa äänensä tietyn alan opiskelijoille, mutta ääni saattaa nostaa edustajistoon eh-dokkaan, jonka poliittiset arvot ovat äänestä-jälle täysi arvoitus.” -Jyvivan mielipidekirjoi-tus, Jylkkäri 11/2011.

Debatista huolimatta “Järjestöjen ääni” -vaaliliittouma tuotti sitoutumat-tomille edustajistoryhmille enemmis-töaseman JYYssä. Jyvivan vaalivoitto mahdollisti hallitukseen menon, mutta nyt entiset hallituskumppanit Demari-opiskelijat ja Grönioni olivat tippuneet entisistä huippuvuosistaan marginaali-ryhmiksi.

Vuoden 2013 vaalit olivat samaa sar-jaa. Ehdokkaita löytyi listalta hieman vähemmän, mutta silti hyvin runsas joukko. 41 ehdokkaan turvin Jyviva säi-lytti 7 paikkaa edustajistossa. Aiemman kauden trendi oli kuitenkin selvä: mille-kään poliittiselle vasemmisto-oikeisto -jaolle syntyvää enemmistöä ei edusta-jistoon enää syntynyt.

Vuodesta 2012 asti Jyviva on ollut

satenkaarihallituksissa mukana, mm. Pörssin & Dumpin kanssa. Vuoden 2013 hallituksessa Antti Seppänen vas-tasi muun muassa koulutuspolitiikas-ta. Vuoden 2014 hallitukseen nousivat vastikään Jyvivan toimintaan mukaan tulleet Selma Vidgren ja Taneli Tulk-ki.

Nähtäväksi jää millaiseen tilantee-seen kaksi edustajistokautta sateenkaa-rihallituksia muokkaa JYYn poliittisen kentän. Mikä on tämän aikakauden päätös ja kenen juhliin aikakausi päät-tyy seuraavissa vaaleissa? Tulevatko tulevaisuudessa poliittisesti orientoitu-neet ryhmät hallitsemaan JYYtä? Ja jos tulevat, niin kallistutaanko vasemmalle vai oikealle?

Mahdollista tietenkin on sekin, että sateenkaarihallitusten kausi ei ole vielä ohi ja tietynlainen poliittinen tasapai-noilu tulee jatkumaan vielä yhden tai useamman kauden. Houkuttelevaa oli-si tietää, mitä nykyinen tilanne tekee JYYlle? Mitä se tekee Jyvivalle?


Kun ei olla oppositioräyhääjiä tai ei saada edustajiston automaattista enemmistöä puolelleen, joutuu jokai-nen ryhmä turvautumaan poliittisesti umpikorrektiin kielenkäyttöön, jolloin pyritään häivyttämään ristiriidat pää-töksistä pois. Syntyy kahtiajako niiden sisäpiiriläisten kanssa, jotka keskuste-levat asioista niiden oikeilla nimillä ja se ulkopuolinen väki, joka kuulee vain kabinetissa äänestetyn tuloksen jälkei-sen julkisen korrektiuden. Tällainen toimintamalli on lopulta vihamielistä juuri avoimuutta ja suorapuheisuutta kohtaan.

Ylioppilaskunnan asiakysymyksistä kamppailu tapahtuu yhä enemmän sul-jettujen ovien sisäpuolella, epämuodol-lisessa ympäristössä samalla kun henki-lökemiat määrittävät suurimman osan

työn tuloksista. Politiikasta tulee näin ollen jatkuvaa neuvottelua.

Neuvottelukulttuurin nousu ja eu-femistisen sanaston hallinta eivät vain vie edustajistoa kauemmas tapahtumi-en keskiöstä vaan vievät myös tavalliset jyyläiset entistä kauemmas tapahtumi-en keskiöstä. Kehitys on lähtökohtai-sesti epädemokraattista. Satenkaarihal-litus vaatii toki enemmän tasapainoilua, eikä politiikan tekeminen toki aina helppoa olekaan. Sen sijaan, että asioi-den tila annetaan olla ja sille annetaan hiljainen hyväksyntä, ikään kuin “busi-ness as usual”, täytyy se kyseenalaistaa. Onko tämä sellaista demokratiaa, jota Jyviva haluaa edustaa? Onko tämä de-mokratiaa?

”Demokratia ei ole kunnollisten kansalaisten toimintaa, jossa kiltit kansalaisaktiivit ja kansalaisyhteiskunnan toimijat kiikuttavat yhdessä harkittuja ja mietittyjä näkemyksiä päättäjille päätettäväksi [...] Demokratia on sitä, että kansa tekee mitä se tahtoo ja vaa-tii itselleen sitä kaikkivoipaa paikkaa, jonka eliitti tai yläluokka omii itselleen aristokraat-tisesti. Demokratia on lähtökohtaisesti anta-gonismia.” -Mikko Jakonen

“Johtajavallasta demokratiaan!” -Jyvivan vaaliohjelma 2013

Tapahtumia ja kulttuuria unohtamatta. Vasemmalla

ylhäällä jyvivalaisten ja mui-den samanhenkisten kanssa järjestetty Paska kaupunki

-tapahtuma vuodelta 2010. Oikealla ylhäällä vuoden 2013

vaalibileet, nimeltään Puna-vihreä kulttuurispektaakkeli.

Kuva: Ida Kauppinen Kuva: Antti Seppänen


Jyy tukee Lähi-idän apartheidia

ville tikka

ISrAELIn tErrOrIStIJAhtI – PALEStIInALAISEt SIVuLLISInA uhrEInA

Tätä juttua kirjoitettaessa, elo-kuussa 2014, Israelin ja Palestiinan vä-linen konflikti on luisunut historiansa väkivaltaisimpaan ajanjaksoon. Israe-lin valtion ja Hamas-järjestön välisis-sä iskuissa kuolleita on viimeisimpien YK:n tietojen mukaan yli 2 000, joista noin 70 israelilaissotilasta lukuunotta-matta kaikki palestiinalaisia.[1] Gazan pommitukset ovat jättäneet jopa 100 000 koditta, tuhonneet alueen ainoan voimalaitoksen toimintakyvyttömäk-si ja muuttaneet Beit Hanounissa niin sairaalan kuin moskeijankin kiviröykki-öiksi.[1][2] YK:n suojakoulutkaan eivät ole välttyneet pommituksilta ja lastenjär-jestö Unicefin raportit kertovat synkkiä lukemiaan: yli 400 palestiinalaislasta on

menettänyt henkensä ja sadat tuhannet ovat traumatisoituneet ja terapian tar-peessa.[3][4]

Itsessäänkin surullisten uhrilukujen taakse kätkeytyy vuosikausia jatkunut traumatisoitumisen kierre. Gazalainen mielenterveysjärjestö Gaza Community Mental Health Programme (GCMHP) on vuosia hoitanut mielenterveydel-lisiä ongelmia alueella, jossa järjestön viimeisimpien tietojen mukaan 75% yli kuusivuotiaista lapsista kärsii yh-destä tai useammasta traumaperäisen stressihäiriön oireista.[5][6] Monet näistä lapsista ovat eläneet kolmen konfliktin keskellä, lähes jatkuvan uhan alla. Pom-mitusten, tuhoutuneiden kotien sekä kuolleiden omaisten ja läheisten lisäksi myös vankilassa vietetty aika voi olla osasyynä mielenterveydellisille ongel-mille.[7]

Palestiinalaisalueita on kutsuttu

itsessäänkin avovankiloiksi, Israelin keskustiedustelupalvelu Shin Betin toi-mittaessa vartijoiden virkaa. Viimeisin kansainvälistä huomiota herättänyt vapaudenriisto nähtiin, kun palestiina-laistaiteilija Khaled Jarrarilta päätettiin evätä lupa matkustaa Suomeen toteut-tamaan taideteosta (viimeisten tietojen mukaan Jarrar on lopulta saamassa luvan matkustaa Suomeen).[8] Palestii-nalaisalueiden vankiloista puhuttaessa vangituksi tulemisesta vallitsee pales-tiinalaisten keskuudessa kahtiajakoi-nen käsitys: toiset pelkäävät vankilan muurien takana tapahtuvia kidutuksia ja kuulusteluita, sekä pitävät lähes vää-jäämättömänä sinne joutumista edes kerran eläessään. Toiset taas pyrkivät tietoisesti hankkimaan itsensä vangi-tuksi, sillä esimerkiksi vankiloissa jär-jestettävä koulutus on haluttua.[9][10]


On mahdotonta tietää varmasti, mi-tä vankiloiden suljettujen ovien takana tapahtuu. Israel on toistuvasti kiistä-nyt kidutuksen vankiloissaan – vuon-na 1999 voimaan astunut kidutuksen kieltävä laki toki salliikin voimakeinot äkillisissä ja yllättävissä tapauksissa – mutta palestiinalaislähteet kertovat toiminnan jatkuneen läpi miehityksen, ja että myös lapsia on kidutettu.[11][12][13] Teknologian, erityisesti videokuvaami-sen kehittyminen, on onneksi helpotta-nut liiallisen voimankäytön, kidutuksen ja ihmisoikeusloukkausten dokumen-tointia. Videotodisteiden päätyminen Israelin television uutislähetyksiin on pakottanut myös maan johdon otta-maan kantaa julkiseen keskusteluun.[14] On perusteltua olettaa, että julkisissa tiloissa dokumentoitu toiminta jatkuu myös kameroilta piilossa, esimerkiksi vankeja kuulusteltaessa.

yLIOPIStOMAAILMAn yhtEyS KOnfLIKtIIn

Turvallisuusalan yritys G4S nou-si hetkeksi Suomen yliopistomaailman puheenaiheeksi, kun Helsingin yliopis-ton henkilökunta, etunenässä profes-sori Teivo Teivainen sekä lehtori Syksy Räsänen, vaati yliopistoa lopettamaan yhteistyönsä yhtiön kanssa.[15] Syy: G4S toimittaa miehitetyille alueille laitteis-toa tarkastuspisteisiin sekä vankiloihin.[16] Teivaisen ja Räsäsen kirjoittamassa adressissa vaaditaan yliopistolta eet-tistä selkärankaa tilanteessa, jossa sen käyttämä palveluntarjoaja on osallisena ihmisoikeusloukkauksiin. Kyseinen so-pimus päättyy lokakuussa 2014, johon mennessä Helsingin yliopiston johto on sanonut selvittävänsä G4S:n taustoja. Näin ollen päätös asiaan saadaan vasta viime hetkillä.

Jyväskylän kampusalueella G4S:n autot ovat usein liikkeellä ylioppilas-kunnan omistamien kiinteistöjen alu-eella. JYYn (Jyväskylän yliopiston yli-oppilaskunnan) pääsihteeri Sami Tuori varmisti kysyttäessä tiedon: G4S vastaa kaikkien JYYn omistamien kiinteistöjen vartioinnista. Jyviva haluaakin nyt sel-vityksen JYYltä sen sopimuksesta kysei-sen palveluntarjoajan kanssa. Erityises-ti: miten tämän turvallisuusalan yhtiön käyttäminen sopii yhteen JYYn eettisen toiminta- ja hankintaohjeistuksen koh-dan 5 kanssa?

“[K]oko JYY-konsernin palveluhankinnassa on otettava huomioon ulkopuolelta ostetta-vien tai muutoin hankittavien palveluiden taloudellinen, sosiaalinen ja ekologinen kes-tävyys.” [17]

Onko sosiaalisen kestävyyden periaat-

Satelliittikuva: NA

SA G

oddard Space Flight Center, http://bit.ly/1pXA46b, CC BY 2.0


teen mukaista ostaa palveluita yhtiöltä, joka toimittaa vangitsemis-, valvonta- ja partiointitarkoitukseen tarkoitettu-ja laitteita palestiinalaisalueille? Näin myös JYY on osallisena pitkittämässä saartoa, jonka muun muassa EU on tuo-minnut kansainvälisen lain vastaisena.[18] Ylioppilaskunnan toimitusjohtaja Marko Huttusen mukaan sopimus on JYYn ja G4S:n välinen, liikesalaisuuden piirissä oleva asia. Tietoja sopimuksen yksityiskohdista, esimerkiksi sopimuk-sen päättymispäivästä, ei tulla siis an-tamaan ulkopuolisille. Tällä hetkellä sopimukseen ei ole ilmeisesti tulossa muutosta.

Mielenkiintoista olisi kuitenkin kuulla, miten JYY määrittelee ohjeis-tuksessaan mainitun sosiaalisen kestä-vyyden, ja kuinka tässä valossa voidaan selittää sellaisen yhtiön käyttö, joka hyötyy taloudellisesti Gazan ja Länsi-rannan ihmisoikeusrikkomuksista.[19]

VäKIVALtA VS. KuLuttAJAn VALtA

Israel ilmoitti 5.8.2014 vetävänsä joukkonsa Gazan alueelta, saatuaan vii-mein tuhottua konfliktin oikeuttaneet

Hamasin tunnelit.[20] Viimeisimmän tulitauon kestoon lisättiin viisi vuoro-kautta, tosin tästä vain hetken päästä sekä Hamas että Israel syyttivät toisi-aan tulitauon rikkomisesta.[21] Egyptin johtamat rauhanneuvottelut eivät ole saaneet Israelin ja palestiinalaisten edustajia samaan tilaan, eikä tämän hetkisen tilanteen perusteella vaikuta siltä, että rauhaa olisi Lähi-Itään luvas-sa. Vuosikymmeniä jatkunut konflikti on globaalin oikeuden häpeäpilkku ja Jyviva kannustaakin opiskelijoita toi-miin konfliktin rauhanomaisen ratkai-sun edistämiseksi.

“Every coin is a bullet” luki nuoren palestiinalaisnaisen paidassa Helsin-gissä järjestetyssä mielenosoituksessa; epäeettisissä olosuhteissa miehitetyillä alueilla tuotettujen tuotteiden ostami-nen tukee konfliktin jatkumista. Israeli-laisina myytyjen, miehitetyillä alueilla tuotettujen tuotteiden tulot kilahtavat palestiinalaisten kukkaron sijasta Isra-elin valtion kirstuun.[22] Ei ole yhden-tekevää, että Israel on kieltänyt niin kutsutulla boikottilailla kansalaisiltaan kaiken israelilaistuotteiden boikotoin-tiin pyrkivän toiminnan.[23] Kuluttajalla on valtaa – käytetään sitä!

Jokainen miehitetyllä alueella tuotettu tuote, jonka ostat ja jokainen yhtiö, jonka toimintaa miehitetyillä alu-eilla tuet käyttämällä heidän palvelui-taan – jokainen sentti pidentää konflik-tia ja sitoo kuluttajan tiedostamattaan osaksi yhtä aikamme räikeimmistä ih-misoikeusrikkomuksista. Oli ratkaisu-na sitten yhden valtion, kahden valtion tai – kuten suomalaiset anarkistit ovat ilmoille heittäneet – “nollan valtion” mallista, selvää on kuitenkin, että Lähi-Idän tilanteen ratkeamisessa ja Gazan saarron lopettamisessa kansainvälisellä painostuksella ja varsinkin laajoilla boi-koteilla on suurempi merkitys kuin mitä Israelin johto tahtoisi antaa ymmärtää.

Jyviva nostaa kissan pöydälle G4S-asi-an eteenpäin viemiseksi syksyn ensimmäi-sessä edustajiston kokouksessa.

Lähteet:[1] http://www.ochaopt.org/documents/ocha_opt_sitrep_14_08_2014.pdf[2] http://www.nytimes.com/interactive/2014/08/03/world/middleeast/assessing-the-damage-and-destruction-in-gaza.html[3] http://www.unicef.org/infobycountry/oPt_74589.html[4] http://www.unicef.org/infobycountry/oPt_74698.html[5] http://www.gcmhp.net/en/index.php?option=com_k2&view=item&id=344:press-release-issued-by-gaza-community-mental-health-programme-on-the-occasion-of-world-mental-health-day--community-mental-health-is-a-right-for-all[6] http://www.theguardian.com/world/2014/aug/11/gaza-children-israel-new-generation-enemies-najia-warshagha?CMP=fb_gu[7] http://link.springer.com/article/10.1007/BF02103668[8] http://www.re-aligned.net/breaking-news-travel-ban-khaled-jarrar-unexpectedly-reversed-hopefully/?lang=fi[9] http://www.middleeasteye.net/news/exclusive-when-palestinian-prisoners-slip-through-net-1013427321[10] http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/nuoret-palestiinalaiset-haluavat-vankilaan-opiskelemaan/82208/[11] http://www.haaretz.com/news/national/israel-high-court-denies-bid-to-probe-alleged-torture-by-shin-bet-1.456438[12] http://www.addameer.org/files/Palestinian%20Political%20Prisoners%20in%20Israeli%20Prisons%20(General%20Briefing%20January%202014).pdf[13] http://www.al-monitor.com/pulse/originals/2014/07/israel-torture-children-prisons-detainees.html#[14] http://maailma.net/artikkelit/kidutus_ja_vankien_pahoinpitely_yleista_israelin_vankiloissa[15] http://teivo.net/2014/04/21/g4s/[16] http://www.corporatewatch.org.uk/company-profiles/g4s-palestine[17] http://jyy.fi/wp-content/uploads/2011/09/JYY-eettinen-ohjeistus.pdf?9d7bd4[18] http://euobserver.com/tickers/125210[19] http://www.whoprofits.org/company/g4s-israel-hashmira[20] http://www.reuters.com/article/2014/08/05/us-mideast-gaza-idUSKBN0G008720140805[21] http://www.theguardian.com/world/2014/aug/13/gaza-conflict-israel-hamas-extend-ceasefire[22] http://www.dontbuysettlementproducts.org.au/whats-wrong-with-the-settlements/[23] http://www.jnews.org.uk/news/israels-anti-boycott-law-%E2%80%93-basic-information

Boikotoitavista tuotteista:http://www.boycottisraelnetwork.net/http://boycottisraeltoday.wordpress.com/boycott-israel/

Vasemmistonuorten, ViNon ja Demarinuorten yhteinen kannanotto Israelin sotatoimia vastaan:http://www.vasemmistonuoret.fi/?/site/vasemmistonuoret_vino_ja_demarinuo-ret_suomen_on_toimittava_israelin_sotatoi/


Perheessäni poliitiikka ja aktivis-mi ovat aina olleet luonnollinen osa arkea. Olen mielelläni jo kas-vuikäisenä auttanut vanhempia-

ni jakamaan vaalilehtiä ja jutellut estoit-ta maailman tilasta kiusaantuneiden kavereiden luona illallispöydissä. Teini-nä luulin, että ikätoverini eivät puhu-neet politiikkaa siksi, että olimme niin nuoria. On turhauttavaa ottaa selvää tai kantaa, kun ei saa vielä äänestääkään.

Totuus valkeni, kun täytimme kah-deksantoista. Silloinen heilani ei suos-tunut kertomaan ketä oli äänestänyt, enkä ymmärtänyt lainkaan, mistä oli kysymys. Olin hieman loukkaantunut ja hämmentynyt -- miksi ihmeessä kukaan haluaisi salata tuollaisen asian, vieläpä läheisiltään? Onko omissa mielipiteissä jotain hävettävää?

Myöhemmin aloin epäillä, että kyse ei ollut niinkään häpeästä, vaan pyhäs-tä vaalisalaisuuden vaalimisen periaat-teesta, joka usein periytyy sukupolvelta toiselle. Väriä ei tunnusteta, siitä voi koitua ongelmia.

Niin koituukin. Varsinkin hallinnos-ta voi olla vaikeaa saada työpaikkoja, jos otsassa on vaikkapa punainen tai vihreä merkki. Toisaalta poliittiset virkanimi-tykset ovat edelleen maan tapa. Kuvani puoluepolitiikan ja työelämän suhteesta ei ole valoisa.

Eihän toisin ajatteleviin kannata edes tutustua, saati maksaa palkkaa. Vassariporukoissa ollaan yllättyneitä, jos joku porvari onkin aidosti mukava. Anarkistin on vaikea uskoa, että kukaan mistään puolueesta voisi olla viisas. Erään ystäväni kiinnostus lopahti en-sitreffien jälkeen, koska hänen deittinsä tykkäsi vain nolon puolueen* mieseh-dokkaista Facebookissa.

Minua nauratti taannoin, kun kaveri kysyi minulta tohkeissaan, kuin skan-daalinkäryä haistellen, miten vanhem-pani mahtavat suhtautua siihen, että lensin pesästä myös poliittisessa mie-lessä. He suhtautuvat oikein hyvin. He ymmärtävät, että ihmisiä voi arvostaa jo pelkästään aatteen, älyn tai intohimon vuoksi - huolimatta siitä, onko heidän kanssaan samaa mieltä. (Päivi Räsänen on oikeastaan aika cool.)

En enää ihmettele, miksi ”tavallinen kansalainen” pysyttelee koko touhusta erossa. Pahimmillaan puolueet vetävät meidät poteroihin, tekevät meistä epä-luuloisia ja ilkeitä ja sokeita. Pahimmil-laan oikeassa oleminen, oikealla puolel-la oleminen ja oikealta näyttäminen on tärkeämpää kuin varsinainen vaikutta-minen.

Puolueen jäsenkirjan ei pitäisi olla hautakivi, jonka alle maadutaan mui-

den silmissä ja omassa mielessä. Leiriä voi aina vaihtaa ja virheitä pitää koettaa ymmärtää. Mikään puolue tai kukaan poliitikko ei ole täydellinen eikä säily muuttumattomana. Parasta on se, et-tä kuka tahansa voi olla osa muutosta. Puolueiden sisällä voi äänestää, keskus-tella, huudella, ottaa vastuuta.

Ei jätetä puoluepolitiikkaa tyystin liskoille ja änkyröille, vaikka vaarana olisikin sellaiseksi muuttuminen. Sitou-tumattomuudessa ei ole mitään hienoa. Taidan virallistaa omankin suhteeni puolueeseen ennen seuraavia vaaleja.

*Kirjoittaja tukee itsekin somessa Oras Tynkkystä.

Oodisitoutuneisuudelle

RoSa Heikkinen

Kuva: Juho Salo


Perustulovai

perustili?aRttu SäynäJäkangaS

Piirros: Pasi Ikonen


Perustulo on asia joka on kiehto-valla tavalla yhdistänyt poliittis-ta vasemmistoa ja oikeistoa. Sitä on kannattanut niin vasemmis-

tolaiset intellektuellit kuin esimerkiksi oikeistoliberalismin juhlittu hahmo Milton Friedmankin. Yksi syy tähän on tapa, jolla perustulossa yhdistyy vapau-den ja tasa-arvon ihanteet tavalla johon nykyinen syyperusteinen ansioturva ei kykene. Oikeistolaisen liberalismin ihanteita kannattava ajatuspaja Libera esitti muutama vuosi sitten oman pe-rustuloehdotuksensa jota ylisti muun muassa Liberan taustavoimissa toimiva Björn Wahlroos. Mistä siinä on oikein kyse?

Ehdotelmassa jokaiselle 18-vuotta täyttäneelle Suomen kansalaiselle avat-taisiin automaattisesti tili, jonka saldo olisi laskennallisesti 20 000 euroa. Tilil-tä saa nostaa ehdotelman mukaan 400 euroa kuussa vaikka tilin saldo olisi ne-gatiivinen. Näin perustili toimisi paljolti perustulon tapaisesti. Liberan Perustili-pamfletin mukaan perustilistä voi, sää-tämällä esimerkiksi nostorajaa, saada niin oikeistolaisen tai vasemmistolaisen kuin haluaa.

Perustilin pohjana on tekijöiden

mukaan halu kannustaa ihmisiä seu-raamaan omia menojaan koko elämän-kaaren mukaisesti ja yksi keskeisistä motiiveista on havainto, jonka mukaan valtaosa tulonsiirroista voidaan nähdä tapahtuvan yksilön oman elämänkaa-ren sisäisinä. Esimerkiksi opiskellessa ihminen on tulonsiirroissa nettosaaja, työelämässä nettomaksaja ja taas eläk-keellä nettosaaja. Nämä tulonsiirrot voisi perustilillä niputtaa yksilön omak-si taloudenpidoksi sen sijaan, että yh-teiskunta arvioisi eri elämäntilanteissa tuen tarpeen ja määrän.

Suurin ero perustilin ja perustulon välillä on pohjimmiltaan ideologinen. Kun perustulo olisi kuukausittain mak-settava kansalaispalkka eli korvaus kan-salaisena olemisesta vastaisi perustili enemmänkin monopoli-pelin alkuase-telmaa. Kun jokainen aloittaa itsenäi-sen elämänsä samankokoisella alkupää-omalla kertoo tilillä kulloinkin oleva loppusumma ihmiselle hänen arvonsa tai velkansa yhteiskunnalle.

Kuten perustili-raportissa todetaan: “Perustilin alijäämä kuvaa sen rahoitus-vajetta, eli tilannetta, jossa henkilö on nostanut yhteiskunnan varoja enem-

män kuin mitä on maksanut” (Perusti-li-raportti s. 30). Esimerkiksi pitkään työttömänä tilinsä saldon negatiiviseksi nostaneen olisi helppo ajatella olevan yhteiskunnalle velkaa tilin negatiivisen saldon verran vaikkei tätä summaa tar-visikaan koskaan maksaa takaisin.

Perustilin taseesta voitaisiin suoraan arvioida ihmisen toteutunut arvo yh-teiskunnalle. Näin oltaisiin lähellä Jussi Halla-ahon ajatusta instrumentaalisesta ihmisarvosta: ihmisen arvo määräytyy sen mukaan, kuinka hyödyllinen hän on yhteisölleen (Scripta 13.4.2005). Hel-singin Sanomien kolumnisti Jani Kaaro kirjoitti tästä ajattelutavasta oivallisesti kolumnissaan (HS 4.3.2013):” Halla-ahon kirjoitus paheksuttiin aikoinaan kuoliaaksi, mutta hän vain kirjasi ylös perussuomalaiskokoomuslaisen yhteis-kunnan julkilausumattoman säännön: yhteiskunta on vähän niin kuin hotelli. Jos olet asunut siellä ja hyötynyt sen palveluista, olet sille velkaa.”. Perustili-ehdotus edustaa pohjimmiltaan tällais-ta oikeistolaista hotelli-ajattelua.

Pidetään siis kiinni perustulosta.

Perustulo

”kaikille yhteiskunnan täysi-ikäisille jäsenille ehdoitta ja vastikkeetta maksettava kuukausittainen rahasumma, joka korvaisi pitkälti nykyisen vähimmäissosiaaliturvan eri muodot.”

Perustulon puolustajien mukaan tulo lisäisi ihmisten vapautta, purkaisi byrokratiaa, tunnustaisi nykyaikaisten työmarkkinoiden sirpaleisuuden ja turvaisi ihmisoikeuksia.

Perustulon rahallinen määrä olisi mallista riippuen n. 540 € / kk (Vihreiden malli) tai 620 + 130 € / kk (Vasemmiston perustulomalli).

Perustili

”jokaisen työikäisen ja -kykyisen kansalaisen henkilö-kohtainen sosiaaliturvan muoto. Tarjoaa turvaverkon tilanteissa, joissa henkilö opiskelee, on alityöllistetty tai työtön. Tarveharkinta jätetään perustilimallissa mahdolli-simman pitkälti yksilölle itselleen.”

Perustilin puolustajien mukaan tili kannustaisi työn-tekoon ja työllistämiseen sekä rahan säästämiseen ja pääoman kerryttämiseen.

Perustilin alkupääoma olisi 20 000 euroa. Jos tilin pääoma on alkupääoman suuruinen tai sitä pienempi, nostoille on kuukausittainen yläraja. Nostoja voi tehdä myös silloin kun tilin pääoma on nolla tai negatiivinen. Silloin tili käyttäytyy kuin perustulo. Jos alkupääoma on tallella ja tilille on kertynyt lisäsäästöjä, tilillä olevia ns. vapaita varoja voi ohjata haluamiinsa sijoituksiin tai vakuutuksiin tai niillä voi ostaa palveluita ja “vaihtaa työtä työksi” eli työllistää joku toinen henkilö esimerkiksi kotitalousavuksi.

Määritelmät ja perustelut koottulähteistä perustulo.org ja libera.fi.


Tavallisesti opiskelijoiden kir-joittamat kriittiset tekstit ovat suunnattuja heistä ulkopuoli-siin henkilöihin, instituutioihin

tai käytänteisiin. Tapa on ymmärret-tävä ja hyvä käytäntö kehitysmielessä, mutta yksi ansaittu kritiikin kohde on tuntunut jääneen paljon pienemmäksi julkisessa keskustelussa. Tuo kohde on ihminen itse, eli itsekritiikki.

Tämä kirjoitus on yritys paikata kyseistä puutetta ja pyrin nyt pääsään-töisesti kritisoimaan kaikkien muiden sijasta itseäni. Kokonaisvaltaista it-sekritiikkiä en tähän kirjoita, se voisi kestää hivenen liian pitkään, vaan kri-

tiikkini kohteeksi spesifioin oman ak-tiivisuuteni minulle hyvin tärkeän asian edistämisessä.

yKSInäISEt PuurtAJAt yLIOPIStOLLA

Asiani koskee yhteisöllistä oppi-mista, eli oppimista opiskelijoiden väli-sen vuorovaikutuksen kautta. Tavallisin esimerkki tästä on lukupiirit, mutta yhteisölliseksi oppimiseksi voisi laskea myös eri kursseilla tehtävät ryhmätyöt, yhdessä toteutettavat kirjoitustehtävät tai vain muiden kanssa keskustelemi-

nen opintoihin liittyvissä asioissa. Ym-märränkin yhteisöllisen oppimisen var-sin laajasti ja minulle se voi tarkoittaa mitä tahansa oppimistilannetta, jossa opiskelija on aktiivisesti vuorovaikutuk-sessa vähintään yhden muun opiskeli-jan kanssa.

Yliopisto-opiskelijan urani aikana yhteisöllinen oppiminen on ollut minul-le ongelma, sillä en ole kokenut pääs-seeni siitä osalliseksi kovinkaan paljon. Olen sosiologian opiskelija ja alaani liittyvät opinnot ovat olleet minulle hy-vin pitkälti yksin puurtamista. Kurssit suoritan tavallisesti kirjatentteinä tai esseesuorituksina, muutamilla luentoti-

Luovuttavaopiskelija

alekSi SuuRonen

Kuva: Pasi Ikonen


laisuuksilla höystettynä.Kursseja suorittaessani työskentelen

pitkälti oman pääkoppani sisuksissa. Tällöin vain työni tarkastaja näkee pro-sessin lopputuloksen, mutta hänkään ei tavallisesti näe itse prosessia. Siksi en ole ollut todella vuorovaikutuksessa ke-nenkään kanssa, enkä siis luultavasti ole kovinkaan tarkasti reflektoinut omaa työskentelyäni tai tapaani ajatella.

En halua tässä lähteä tarkemmin selventämään, mitä etuja lukupiireillä on tenttimiseen tai yksinkirjoittami-seen verrattuna. Haluan kuitenkin to-deta aiheesta kaksi väitettä: ensinnä-kin väitän, että en ole läheskään ainut yliopisto-opiskelija, joka opiskelee pää-sääntöisesti yksin. Väitän myös, että lähes jokainen opiskelija saisi omasta opiskelualastaan enemmän irti, jos yh-teisölliseen oppimiseen panostettaisiin enemmän ja se olisi yleisempää.

Nämä kaksi väitettä kuuluvat vah-vasti omaan ajatusmaailmaani ja siksi haluaisin nähdä yliopisto-opiskelun muuttuvan yhteisöllisempään suun-taan. Tästä huolimatta en ole ollut ko-vin aktiivinen toimissani muuttaa tätä tilannetta.

ItSEKrItIIKIn PAIKKA?

Kehittämisyritykseni ovat hyvin pitkälti pysyneet muiden kritisoimises-sa: kritisoin laitostani liiallisesta kirja-tenttien painottamisesta, lukupiirien järjestämistä käsittelevän ohjeistuksen puutteesta ja erityisesti liian vähäisestä rohkaisusta suorittaa kursseja yhteisöl-lisesti.

Kritiikin esittäminen on minulle luontevaa opintotaustani takia, mutta siitä eteneminen ei niinkään. Muita on usein helppo haukkua ja sitten jäädä omahyväisesti odottamaan muutosten tapahtuvan jonkun muun toimesta. Laitoksemme voisi parantaa opinnois-sa jokaista esittämistäni osa-alueista, mutta jatkuvan kritiikkini keskellä olen muuttunut sokeaksi sille, että minulla itselläni on jo mahdollisuuksia muuttaa tilannetta.

Ajatusmaailmaani on jonkin ikä-vän seuraamuksen takia iskostunut toimintamalli, joka noudattaa jo lähtö-kohtaista luovuttamista. Jos asiat ovat huonosti, niistä voidaan kyllä puhua, mutta niiden muuttamista ei nähdä helppona tai edes mahdollisena. Tällöin motivaatio tehdä konkreettisia toimen-piteitä muutosten aikaansaamiseksi ei

koskaan nouse kovin korkealle. Asiaa ei myöskään paranna se kieltämätön fak-ta, että olen monella tavalla perin laiska ihminen.

Itsekritiikkini alkaa nyt kulminoi-tua yksinkertaiseen kysymykseen: Mitä mahdollisuuksia minulla on saada muu-tos aikaan omassa oppimisessani? Tä-män kysymyksen pohjalta haluaisinkin esittää pari uutta väitettä. Väitän, että työkaluja yhteisölliseen oppimiseen on jo olemassa paljon, ja että opiskelijoilla itsellään on valtaa muuttaa opiskelu-jaan yhteisölliseen suuntaan.

yhtEISöLLISyyttä ALhAALtA yLöSPäIn

Yhteisöllisyys riippuu lopulta yhteisön omasta aktiivisuudesta. Ulko-puoliset tahot voivat edistää ja tukea sitä, mutta mikäli yhteisö itse ei ota vastuuta omasta toiminnastaan, ei sen kehitys voi olla toimivaa tai luontevaa. Suomen yliopisto-opiskelijoilla on siinä suhteessa ainutlaatuinen opiskeluym-päristö, että meillä on todella vahva opiskelijoiden etuja valvova sektori, jos-ta ainejärjestöt ja ylioppilaskunnat ovat loistavia esimerkkejä.

Tämän lisäksi myös opiskelijoiden ja henkilökunnan väliset suhteet ovat avoimia. Yliopistojemme henkilökunta on pääsääntöisesti hyvin auttavaista ja rohkaisevaa, jos heiltä suoraan pyytää apua. Sama auttavaisuus on pätenyt, ainakin omalla kohdallani, myös yhtei-söllisessä oppimisessa, ja opintopiirien järjestämiseen suhtaudutaan pääsään-töisesti positiivisesti.

Minulla on siis hyvä ympäristö läh-teä muokkaamaan opintojani yhteisölli-sempään suuntaan, jos vain hyödyntäi-sin ympäristöni mahdollisuuksia. Voisin saada paljon aikaan jo muuttamalla ai-kaisempia mielikuviani ainejärjestöni toiminnasta ja hyödyntämällä sitä muu-tenkin kuin vain osallistumalla sen jär-jestämiin tapahtumiin. Ainejärjestöt jäävät monille turhan usein pelkiksi tapahtumageneraattoreiksi, kun niitä voisi hyödyntää vapaa-ajanvieton lisäk-si myös suoraan opintoihin liittyvissä asioissa.

Ainejärjestöni kautta pystyisin luomaan yhteyden muihin oman alani opiskelijoihin, jotka myös haluaisivat muodostaa yhteisiä opintopiirejä. Yh-teisöllisen oppimisen olisi luontevam-paa alkaa yhteisöstä itsestään kuin jostain ulkopuolisesta instituutiosta,

koska silloin sosiaaliset siteet toimivat paljon vahvempina kannustimina. Täl-löin ainejärjestöt toimisivat loistavasti monien opiskelijayhteisöjen organi-soivana tahona ja takaisivat sen, ettei yhteisöllisen oppimisen ylläpitäminen kaatuisi vain yhden ihmisen niskaan.

Ainejärjestöjen hyödyntäminen yh-teisöllisessä oppimisessa vaatisi vain sen, että joku ottaisi asian omakseen ja lähtisi rakentamaan konkreettista mal-lia. Lähes kaikissa ainejärjestöissä on aktiivisia tapahtumavastaavia, mutta monessako panostetaan samalla innolla opintojen kehittämiseen?

Sosiaali- tai koulutuspolitiikan vas-tuualueita voisi muokata pidemmälle ja luoda myös niiden toiminnasta jäse-nistölle konkreettisemmin näkyvää toi-mintaa, jonka tarkoituksena olisi luoda jäsenistölle enemmän tilanteita oppia yhdessä. Toisena vaihtoehtona olisi luo-da kokonaan uusi vastuualue.

yLöS, uLOS JA OPPIMAAn

En halua yllä esittämilläni mielipi-teillä ja näkemyksillä lähteä syyttämään ketään siitä, että yhteisöllistä oppimista ei tunnu paljoa yliopistosta löytyvän. En edes itseäni, koska syyttäminen it-sessään ei useinkaan johda muutoksiin. Syyllisten paikallistamisella voidaan parhaimmassa tapauksessa ymmärtää tilannetta. Pahimmillaan se voi taas johtaa tilanteen hyväksymiseen, jos sen perusteella todetaan, että asialle ei voi tehdä mitään.

Syyllistämisen sijasta haluan pai-nottaa minun ja kaikkien muidenkin mahdollisuuksia. Oli syy sitten mikä ta-hansa, uskon että opiskelijoilla itsellään on mahdollisuus muuttaa yliopisto-opiskelua yhteisöllisemmäksi. Se var-masti vaatii paljon aikaa ja työtä, mutta jos asian kokee tärkeäksi, niin oman ajan ja vaivan uhraaminen ei koskaan ole hukkaan heitettyä.

Minun ei tarvitse jäädä odottamaan, että yliopiston hallinto muuttaisi oppi-mistani yhteisöllisemmäksi, kun voin lähteä itse rakentamaan samaa muu-tosta. Siihen minulla olisi jo kaikki puit-teet: tukeva opiskelijaympäristö, avoin ja auttavainen henkilökunta ja kaiken mahdollistava organisaatio. Oma luo-vuttamiseni on suurin ja mahdollisesti ainut esteeni tässä muutoksessa.


Protestilaulu on laulu, jonka kes-keinen tehtävä on kritisoida vallitsevaa yhteiskunnallista tai ongelmia. Protestilaulussa on

latausta. Kuuluisia suomalaisia pro-testilauluja ovat aikoinaan tehtailleet esimerkiksi Irwin Goodman, Reino Helismaa ja Junnu Vainio. Lisäksi pro-testilaulajien klassikoina voidaan pitää vasemmistolaisia työväenlauluyhtyeitä, kenties kuuluisimpana Agit Propia. Laa-jemman kuvan protestilaulutarjonnasta utelias yksilö saa esimerkiksi käymällä

vasemmisto-opiskelijoiden tapaamisis-sa, joiden illanvietot usein kulminoi-tuvat näiden klassikoiden laulamiseen voimaannuttavassa ja vapaamuotoises-sa kuoroasetelmassa.

Tällaisen kuvauksen jälkeen herää lähes väistämättä kysymyksiä: Miksi 2010-luvun suomalainen nuoriso laulaa puolen vuosisadan takaisia poliittisia protestilauluja? Eikö nykyään enää teh-dä tarpeeksi kantaaottavaa musiikkia? Ovatko nykyajan vasemmistonuoret liian laiskoja etsimään uutta lauletta-

vaa? Syitä voi olla monia, mutta tämän päivän protestilaulukatalogia on syytä vilkaista tarkasti, sillä melko terävää materiaalia syntyy koko ajan. Kenties kuuluisin tämän päivän protestilaula-ja Suomessa on tällä hetkellä Palefa-ce, joka levyllään Helsinki Shangri-La käänsi kerrasta itsensä kantaaottavan suomalaisen musiikin suunnannäyttä-jäksi. Myös rap-artisti Asa ja nuorempaa polvea edustava Mercedes Bentso eivät sanoituksissaan salli yhteiskunnallisa vääryyksiä.

Missä ovat tämän päivän suomalaiset protestilaulut?

taneli tulkki

Irwin


Entä mistä nykypäivän protestilau-luissa pitäisi laulaa? Pätevätkö samat teemat edelleen ja onko uusia ilmes-tynyt? On suorastaan hämmentävää huomata, miten tuloerot, rasismi, suku-puolten välinen epätasa-arvo ja syrjäy-tyminen ovat edelleen täysin validia ja tarpeellista laulettavaa. Maailma ei to-tisesti ole tullut valmiiksi laulamalla ja ongelmia korjattavaksi riittää edelleen. Laajentamalla protestilaulun käsitettä voi löytää myös uutta ja mielenkiintois-ta musiikkia. Esimerkkinä punk-yhtye Nyrkkitappelu, jonka herjaavan humo-

ristisesta materiaalista voi löytää yh-teiskunnallisiakin teemoja. Esimerkiksi kappale “Mun Tekis Mieli Ryöstää Siwa” on tulkittavissa yhteiskunnan jäsenen henkilökohtaisen turhautumisen ja ka-tarsiksen etsimisen tunnussävelmäksi. Myös toinen punk-yhtye Pää Kii on voi-maannuttava kokemus itseään etsivälle ja syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle aikuiselle. Ongelmien esiin tuomista ja positiivisen utopian maalaamista har-rastaa myös musiikin avantgardempaa laitaa edustava Dxxxa D. Protestia on siis musiikkitarjontamme nykypäivän-

kin Suomi täynnä, on vain osattava kuunnella.

Protestilaulujen ei siis voida sanoa hävinneen musiikilliselta kartalta tä-nä päivänä missään määrin. Vanhan toistoon väsähtäneen on syytä pitää korvansa auki, kerätä lista 2010-luvulle päivittyneestä musiikillisesta kannan-otosta ja jakaa tietonsa lähipiirilleen seuraavissa yhteisissä iltamissa. Jos musiikilla vielä halutaan maailmaa muuttaa, rattaat pyörivät vain yhdessä laulamalla.

protestilauluja Suomesta

Klassikoita:1. Agit Prop - Kenen Joukoissa Seisot2. Hector - Tuulisina Öinä3. Irwin Goodman - Haistakaa Paska Koko Valtiovalta4. Juha Vainio - Mä Voisin Olla Amerikkalainen5. Reino Helismaa - Ajankohtaista Loiskiehuntaa

Tuoreempia mielenilmauksia:1. Asa - Sairaus Nimeltä Viha2. Mercedes Bentzo - Personal Raineri3. Nyrkkitappelu - Pamputa Mua Kumisella Pampulla4. Paleface - Miten Historiaa Luetaan?5. Pää Kii - Ees Jotain Positiivista

Tuomas Vitikainen, http://bit.ly/1m

owdKt, CC BY-SA

3.0

Jarkko Metsälammi / Stupido RecordsNyrkkitappelu Paleface

jyviva.wordpress.comfacebook.com/jyviva

OPISKELIJASYKSY 2014

K a m p p a i l e v a

Järjestämme kuukausittain kaikille avoimia tilaisuuksia,

joissa suunnitellaan toimintaa ja keskustellaan

mielenkiintoisista aiheista. Tervetuloa tutustumaan!

ke 17.9.ke 15.10.ke 19.11.

klo 17RavintolaYlä-Ruth

Kahvia tarjolla!

Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto Jyviva

on opiskelijaryhmä, joka kamppailee

tasa-arvoisen, ekologisen ja demokraattisen

yhteiskunnan puolesta.

Kuva: Kirsi Salo

kamppaileva opiskelija 2014

Documents