|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

ari kaveriani päätti kokeilla pien-viljelyä. Tosi pien, sillä olemme

kaikki hyvin urbaaneja. Miehistä ensim-mäinen istutti kerrostalokolmion olo-huoneessa perunoita kukkaruukkuun, toinen kylvi porkkanan siemeniä jukurt-tipurkkiin. Multaa ja vettä sekaan. Miten kävi? Eihän niistä tietenkään mitään tul-lut.Olen siis kaupunkilainen, mutta sisim-mässäni tunnen kuuluvani maalle. Sitä on tosin vähän vaikea vakuuttaa. Vain kerran olen käynyt navetassa, mutta se oli hieno kokemus. Hevosia olen hoitanut vuoden ja se oli jännää, koska pelkäsin niitä mel-kein koko ajan.Pidän kuitenkin maaseutumiljööstä ja kotimaisesta ruuantuotannosta. Arvostan sitä kovaa työtä, mitä ketjun alkupäässä tehdään ja nostan nuorille talikkomiehille ja –naisille fiktiivistä Hankkijan lippistäni. Totuus ei varmasti ole sitä, mitä Oikeutta eläimille –tyypit antavat ymmärtää. Heihin ei ole luottamista, sillä se maail-

mankuva on kovin mustavalkoinen.Mietin kaupungeissa kumpuavaa maaseu-tuvihamielisyyttä; resursseja kuluttavaa lihantuotantoa, päästöjä ilmakehään ja Itämereen ja maidon prosessointia sopi-mattomaksi.Tunnen harmillisen vähän maatalousyrit-

täjiä tai lähellä heitä olevia. Pääsin kuiten-kin vaihtamaan ajatuksia lammas- ja maitotilalla työskennelleiden kanssa. Kun kerroin näkökulmastani, sain kuulla vi-noilua, että olen sekaantumassa asioihin, joista en mitään ymmärrä.Maataloutta läheltä nähneiden mielestä sen oikea ongelma on EU-tukien pinta-alaperusteisuus, kun se pitäisi olla tuo-tantoperusteisuus. Toinen seikka, mistä

minun kuulemma mieluummin pitäisi kirjoittaa, on sukupolvenvaihdoksen vai-keus.Miettimäni asiat oli kuitenkin selvitettävä, vaikka sitten ruuantuotantomme main-een puhdistamiseksi. Ja puhdistuihan se, vaikka kehittämisenkin varaa on, näin

ajattelen.Entä kaverini, jotka perustivat huonosti menestyneet miniatyyrikasvimaat? Mitä he oikein ajattelivat? En tiedä, mutta aja-tus oli varmasti kaunis. Niinkuin tekokin. Maahenkinen.

atkoilla huomaa ul-komaalaisten ottavan aika tyynesti sen, että joutuvat

syömään epäpuhdasta ulkomaista ruokaa puhtaan suomalaisen sijasta.’ Näin tviit-tasi VATT:n ylijohtaja Juhana Varti-ainen kevään korvilla. Taloustieteilijän mielestä maataloustuet pitäisi lakkauttaa ja ape tuoda sieltä, missä tuottaminen on markkinaehtoisesti kannattavaa. Usein ruokaa ei ymmärretä samanlaiseksi huoltovarmuuden osaksi kuin esimerkik-si energia. Harva suomalainen jättäisi kotinsa lämmön tai sähkön ulkomaisen tuonnin varaan. Yhtä lailla kotimainen ruoantuotanto on tae yhteiskunnan vakaudesta. Puhtaasti kansainvälisen kaupan varassa jokapäiväinen leipä on

epävarma. Viljan hinnan nousu vuonna 2009 oli maailmalla monen kuohunnan taustalla. Lähiruoan arvostus ja erilaiset ruokatren-dit superfoodista karppaukseen kertovat, että suuhunpantava kiinnostaa kansalai-sia Punavuoresta Posiolle. Ruoan alkuperä on polttava poliittinen kysymys, sekä paikallisesti että globaalisti. Suomessa tuotetulta murkinalta kuluttajalla voi vaatia enemmän. Ketju tilalta pöytään on läpinäkyvä ja vastuullinen – ja työllistää kotimaassa. Keskustanuoret on käynnistänyt laajan vihreän talouden ohjelman laatimisen. Sen osa-alueet ovat energia, clean tech – ja ruoka. Ratkottavana on visaisia kysymyksiä, kuten suhtautumisemme

geenimuunteluun. GMO herättää aiheel-lisia väristyksiä Monsanton kaltaisten jättien takia, mutta voidaanko maailman ruokapulaa ratkaista ilman tehokkaam-paa jalostusta? Linjasta päättää syksyllä kokoontuva liittokokous. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO muuten patistaa meitä rouskuttamaan ötököitä. Hyönteisiä kun on helppo kasvattaa, ne ovat ravinteikkaita ja hiilijalanjälki on pieni. Juuri tekee jälleen pioneerityötä ja esit-telee tämän lehden sivuilla parhaat jauhomatore-septit.

| 2

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

| 3

| 5| 4

uomas Kettunen, 26, on ehkä maailman piristävin ilmestys. Mies juttelee innostuneena hy-

myssä suin asiasta kuin asiasta. Tuomak-sen tarina Keskustanuorissa alkoi poik-keuksellisen nopeasti. Näin se lähti.

Kuhmolaisella pian valmistuvalla ag-rologilla oli kova vaikuttamisen halu keväällä 2012.– Keskustalle haettiin uutta puheenjohta-jaa ja halusin antaa ääneni suuntaa-anta-vassa jäsenäänestyksessä. Piiritoimistolla sanottiin, että jäsenmaksun maksamalla saat antaa äänen ja liityt samalla Keskust-anuoriin.Tämän jälkeen oli hiljaisempaa. Meni kesä ja sitten tuli kunnallisvaalit. Niissä Tuo-mas tuli valituksi valtuustoon.– Syksyllä Lyyli Pokela soitti ja kertoi Anttalaisen Tommin aloittavan nuorten toiminnanjohtajana. Tommin kanssa oltiin paljon yhteydessä ja hän pyysi sit-ten tulemaan Kainuun Keskustanuorten syyskokoukseen, Tuomas muistelee.

Syksyisenä iltana Tuomas lähti ajelemaan sadan kilometrin päähän Kajaaniin kohti kokousta. Hän näki kokouspaikan pihalla nuoria tupakalla ja ajatteli, että nämä on varmaan niitä keskustanuoria. Tummiin pukeutunut iso hattupäinen mies ja muut nuoret tulivat kättelemään.– Kokouksessa mietittiin Kainuulle ehdokasta liittohallituskisaan Porin li-ittokokoukseen. Katseet kääntyivät minuun, uuteen innokkaaseen mieheen

Kuhmosta. Mietin yön yli ja lupasin lähteä kisaan.

Poriin Tuomas lähti avoimin mielin tu-tustuen ihmisiin ja katselemaan mein-inkiä. Sinä viikonloppuna liittohallitus-paikka sitten aukesi.– Olin vain oma itseni, sosiaalinen ja avoin niin tuttuja tuli helposti. Varsinkin kun kenujen tapahtumissa on niin sa-manhenkistä porukkaa, ja ihmiset sa-noivat, että mun kanssa on helppo kes-kustella, Tuomas tuumaa.

Ensimmäisen kerran Tuomas kertoo ku-ulleensa Keskustanuorista 14–15-vuoti-aana trumpettiharkoissa Kuhmossa.– Eräs tyttö lähti harkoista sanoen me-nevänsä Keskustanuorten kokoukseen. Jos hän olisi silloin haastanut mukaan, olisin tullut kenuihin ehkä jo kymmenen vuotta aikaisemmin.Nyt Tuomas haluaa varmistaa, että var-masti kysyy jokaista mukaan, kun hän itse lähtee kokouksiin tai tapahtumiin.– Haluan sanoa kaikille, että heittäkää en-nakkoluulot pois ja uskaltakaa lähestyä erilaisia tyyppejä. Kaikki ovat arvokkaita ja omanlaisiaan ihmisiä. Tehkää uusia tut-tavuuksia ja siinä rytäkässä voi porukkaa haastaa mukaan tapahtumiin tai kokouk-siin, Tuomas innostaa.– Toki Kainuu on varmasti helpompi maasto uusien jäsenten hankintaan kuin esimerkiksi pääkaupunkiseutu. Aktiivisel-la osastolla kuitenkin kaikki on mahdol-lista. Haluan erityisesti kiittää Kuhmon

aktiiveja, ilman heitä meidän homma ei toimisi näin hyvin.

Keskustanuoret ovat vieneet Tuomasta viimeiset puolitoista vuotta. Aikaa on ol-lut vähän opiskellakin ja tehdä töitä.– Kesät olen ajellut maitoautoa ja saanut katsella suomalaista maalaisidylliä, se on ollut mukavaa hommaa.Musiikkimiehiä hän on myös aina ol-lut. Tuomas soittaa trumpettia ja toimii Kuhmon Puhallinmusiikin Ystävät ry:n puheenjohtajana.– Halusin antaa kiitokseni nuoruusvuo-sistani yhdistykselle toimimalla siinä ak-tiivisesti mukana, ja toki se on kivaakin hommaa.– Vauhti Keskustanuorten toiminnassa osaltani vain kiihtyy. Haluan olla rohkea ja aktiivinen innostaja ja toivon muiden-kin tekevän samoin. Keskustanuoret tar-vitsevat uusia aktiiveja joka päivä, ja kuka heidät etsii jos emme me itse, Tuomas kysyy.

Keskustanuorilla on käynnissä jäsen-hankintakampanja nimeltä Operaatio 1000. Kampanjan tarkoituksena on kerätä uusia jäseniä ennen Oulun liittokokousta tuhannen kappaletta.

Jokainen voi osallistua kampanjaan hank-kimalla jäseniä ja ansaita jopa ilmaisen

liittokokouksen, sillä jokaisesta hanki-tusta jäsenestä vähennetään 10% liittokokousmaksusta. Myös paras jäsenhankkijapiiri palkitaan.

Jos haluat lähteä mukaan kilpailuun, ei sinun tarvitse muuta kuin alkaa hank-kimaan jäseniä ja pitämään kirjaa luku-

määristä, joka toimitetaan liittokokous-ilmoittautumisen yhteydessä.

Jos sinulla tulee mieleen kysymyksiä oper-aatiosta tai jotain jäi epäselväksi, voit ottaa yhteyttä osoitteeseen risto.lahti@keskusta-nuoret.fi

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

21-vuotias Salosta Rovanie-

melle tiensä löytänyt Noora

kirjoitti Juureen ensimmäistä

kertaa. Noora opiskelee Rollossa

julkisoikeutta ja toimii mm.

Keskustaopiskelijoiden Mentori-lehden päätoimittajana. Noora

on omien sanojensa mukaan ollut aina kova tyttö kirjoittamaan.

-Kirjoitan milloin mitäkin, runoja, novelleita, artikkeleita ja

ikuisuusprojektina kirjaa. Mieluiten kirjoitan pilke silmäkulmas-

sa!, Noora kertoo. Tähän lehteen Noora kirjoitti Kepun myytit

palstalle Etelän mediasta (s.23).

- Myyttiä oli hauska ja haasteellinen kirjoittaa, huumorin ja fak-

tan yhdistäminen on nuoralla tanssimista, Noora miettii.

Liina Hauru on 22-vuotias

sosiologian opiskelija Jyväsky-

lästä. Liinalle kirjoittaminen on

harrastus, ja kertoo sen kiehtovan

myös ammatillisessa mielessä

muodossa tai toisessa. - Olen aikaisemmin kirjoittanut muutamia

lehtijuttuja. Huumorijutun (s. 26) kirjoittaminen sujui rennosti ja

kuulin haastateltavilta hauskoja vitsejä. Huumori ei ole kuitenkaan

pelkkää vitsinkerrontaa, vaan paljon monipuolisempi juttu, Liina

miettii. - Ihmisten tarinat ovat mielenkiintoisia ja olen ihan kelpo

kuuntelija. Kirjoitan siksi mielelläni ihmisistä, mutta myös monen-

laiset muut aiheet ja ilmiöt kiinnostavat, Liina jatkaa.

TOIMITUSPäätoimittajaJuhani Ojalehto

Toimitussihteeri Minna Rantala

AVUSTAJATUnna Juujärvi

Onni Kilpeläinen

Noora Hammar

Liina Hauru

Hannu Savolainen

Annu Saukko

Elina Lappalainen

Jussi Äijälä

Maija Tahkola

Arttu Koivulahti

Hilkka Kemppi

Jonne Maaninka

Tiila Maaninka

Viljami Tervo

Punamusta OyLehti on painettu ympäristö-ystävälliselle Suomalaiselle Kuusankosken paperitehtaan UPM Fine paperille.

Suomen KeskustanuoretApollonkatu 11 A, 00100 HELSINKIinfo@keskustanuoret.fi

JUURI - Nuorkeskustalainen aikakau-silehti ISSN 2341-9350

Keskustanuoret on Suomen suurin poliittinen nuorisojärjestö. JUURI on kulttuuri-, mielipide-, ja tiedelehtien liiton jäsen.

Seuraava lehti ilmestyy syksyllä 2014.

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Kesä

hom

miss

a.

| 7| 6

Kuva: Onni Kilpeläinen

| 9| 8

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Kvartaalin kovimmat -palstalla lehti esittelee politiikan viimeisimmät villitykset.

Teksti: Jonne Maaninka Kuvitus: Unna Juujärvi

| 10

Lähteet: Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 2012, Norwegian.com, MTT 2007, WorldWatch Institute 2014, Euroopan komissio 2014, Maailman kuvalehti

| 11

HIILIYHDISTEITÄ (KG) RUOKAKILOA KOHTI :

RUISLEIVÄN KULUTTAJAHINNAN MUODOSTUMINEN 2000

RUISLEIVÄN KULUTTAJAHINNAN MUODOSTUMINEN 2010

Ruisreikäleipä 2,65e /kgMaataloustuottaja 4,9%

Alv 14,5%

Ruisreikäleipä 3,52e /kg

Kauppa 27,5%

Myllyt, leipomot ja logistiikka 53,1%

Maataloustuottaja 4,0%

Alv 11,5%

Kauppa 35,2%Myllyt, leipomot ja logistiikka 49,%

KANANMUNIEN KULUTTAJAHINNANMUODOSTUMINEN 2000

KANANMUNIEN KULUTTAJAHINNANMUODOSTUMINEN 2010

Kananmunat 2,28e /kgKananmunat 3,00e /kg

Maataloustuottaja 36,0%

Alv 14,5%

Kauppa 36,4%

Pakkaamo 13,2%

Pakkaamo 10%

Kauppa 49,2%

Maataloustuottaja 29,3%

Alv 11,5%

Yksi syy kuvien mukaiseen kehi-tykseen on suomalaisen kaupan vahvuus suhteessa arvoketjun mui-hin osiin. Kaupan neuvotteluasemaa vahvistaa kaupan keskittyminen kahdelle suurelle ketjulle.

Lannoitemäärien vähenemisestä huolimatta kuormitus Itämereen ei ole olennaisesti muuttunut 1990-luvulta tähän päivään.

SYITÄ SYÖDÄ ÖTÖKÖITÄ

KestävyysProteiinitason nostaminen hyönteisissä on 20 kertaa tehokkaam-paa kuin naudassa. Hyönteinen kuluttaa tuhat litraa vähemmän vettä. Karja tuhlaa energiaa karvapeitteeseen, luustoon ja ruumiinlämpötilaan.

TerveellisyysSadassa grammassa toukkia on 28 grammaa proteiinia, eli enem-män kuin useimmissa kaloissa. Muita hivenaineita: rautaa ja B1 ja B3 –vita-miineja. Se on myös rasvatonta.

MaukkausMuurahainen maistuu ruskistetulta sitruunankuorelta. Heinäsirkka- ja kointoukkapyree maistuu kalakastikkeelta. Mehiläisen toukista saa hyvää makeaa majoneesia ja lehdenleikkaajamuurahaisista makuelämyksen, joka muistuttaa pekonia ja pistaasia.

Peruna

Maito

Kana

Kala

Porsas

Katkarapu

Voi

Juusto

Nauta

Lammas

Vasikka

Auto 100/km

Joka viides suomalainen kärsii laktoosi-intoleranssista (Yle 21.2.2013)

Maidottomien tuotteiden myynti kasvaa kymmenen prosenttia vuodessa (Yle 4.8.2009)

Monen vatsa ei kestä kaupan maitoa, mutta raakamaito sopii. (Yle

21.2.2013)

ILMASTOVAIKUTUKSET

Maatalouden ilmastovaikutukset johtuvat metaanista ja typpioksidista. Maatalouden aiheuttamat päästöt vähenivät vuosien 1990 ja 2006 välisenä aikana 20 prosentilla EU 27 alueella. Maatalouden osuus kokonaispäästöistä on 10 prosenttia.

Yhdysvaltalaistutkimuksessa ruokaketjun kokonaispäästöistä 4 prosenttia aiheutui kuljetuksesta. Kuljetuspäästöjen vähenemisen lisäksi lähiruoan etuja ovat vähäisempi prosessointi ja suurempi sesonkipainotteisuus. Ruoan tuonnilla ympäristöhaittoja siirretään usein jo ennestään ylituotannon ja ilmastonmuu-toksen pahimmin rasittamille alueille.

Maaperä 5%

Lanta 1,5%

Suolistokäyminen 3%

MAATALOUDEN PÄÄSTÖT

2 4 6 8 10

REHUN JA LIHAKILON SUHDE10 kiloa rehua tuottaa:

1 kg naudanlihaa

3 kg sianlihaa

5 kg kanaa

jopa 9 kg heinäsirkkoja

Suomen osuus itämeren kuormituksesta kaikista

Itämeren maista on 15%

Suomen kuormituksesta maatalous aiheuttaa 52 prosenttia typestä

Suomen kuormituksesta maatalous aiheuttaa 60 prosenttia fosforista

RAVINNEPÄÄSTÖT

Muiden Itämeren maiden osuus kuormituksesta

on 85%

| 13| 12

aatalouden ympäristöhaitat ovat hyvin yleisesti tiedossa. Märehtijöiden tuottama metaani eli biokaasu kiihdyttää ilmastonlämpenemistä 20

kertaa nopeammin kuin hiilidioksidi.Lisäksi lannoitteiden valuminen järviin ja jokiin rehevöittää ve-sistöjä. Kritiikkiä herättää myös maidon prosessointi. Raakamaidon juonti on yleistynyt ja väitetään, että raakamaitoa voivat juo-da myös ihmiset, jotka eivät prosessoitua maitoa pysty käyt-tämään.Muun muassa näistä asioista sekä suljetun kierron maatilasta (ks. s. 14-15) kysyimme ajatuksia kolmelta tuottajalta.

Juhani GrönlundIkä: 20Paikkakunta: LohjaMaitotilallinen

Millainen on tuottajan asema markkinoilla?– Perinteisesti tuottajan asema on ollut sellainen, että kauppa määrää tuot-teiden hinnat. Hintaan ei

voi vaikuttaa itse, eikä omaa tuotettaan tarvitse markkinoida

ollenkaan. Maailman markkinahinta heilahtelee mutta Suomes-sa maidon hinta on ollut tasainen. Valio on hoitanut markkinat hyvin. Tulevaisuudessa maitokiintiön poistuminen saattaa vai-kuttaa hintaan.

Mikä on tuottajan vastuu ympäristöstä? Itämeren re-hevöitymisestä ja ilmastonmuutoksesta?– Tuottajat noudattavat säännöksiä. Vähän katsoo mihin aikaan ajaa lannan pellolle.

Voisiko kauramaito mielestänne korvata normaalin maidon?– En usko että voisi korvata. Lehmän maito on aito luonnon-tuote. Ainakaan itse en korvaisi oikeaa maitoa kauramaidolla.

Onko maito liian prosessoitua?– Maidon prosessointi on perusteltua. Maidossa on bakteereja, jotka voivat aiheuttaa muun muassa listeriaa. Listeria on niin herkkä säilytykselle. Jotkut laktoosi-intolerantikot voivat kyllä juoda raakamaitoa.

Mitä ajattelet suljetusta kierrosta? Olisitko kiinnostunut toteuttamaan samankaltaista toimintaa omalla tilallasi?– Maidon tuotannossa ravinteet ajetaan jo pellolle. Biokaasun voisi kyllä ottaa talteen, jos se olisi taloudellisesti kannattavaa. Varsinkin jos lehmiä olisi enemmän.

Jaakko UittoIkä: 28Paikkakunta: TyrnäväMaitotilallinen

Millainen on tuottajan asema markkinoilla?– Monet kustannukset ovat nousseet nopeammin kuin maidon hinta. Tuottajahin-ta saisi olla tietysti parempi, mutta Euroopan hintoihin nähden saa olla tyytyväinen. Suomessa hinta on vakaa lukuun ottamatta pieniä vuodenaika-heilahteluja.

Mikä on tuottajan vastuu ympäristöstä? Itämeren re-hevöitymisestä ja ilmastonmuutoksesta?– Nykypäivänä ympäristöasioihin on puututtu enemmän ja enemmän rajoituksilla. Viljelijän kannalta on tympeä lukea tilastoja, kun maatalous on aina korkein kuormittaja. Puhdas luonto on elinehto maataloudelle, joten kyllä me viljelijät py-rimme siihen, että rajoitukset ja suositukset täyttyvät, ja ravin-teet tulevat kasvin käyttöön eivätkä valu vesistöihin. Meidän tilallamme karjanlannan lisäksi muita lannoitteita käytetään mahdollisimman vähän.

Voisiko kauramaito mielestänne korvata normaalin maidon?– Kauramaidon ravintoarvot ovat oikeaa maitoa heikommat. Kauramaito on korvike, enkä usko, että sillä voidaan korvata oikeaa maitoa. Maito on terveellistä oikein ja puhtaasti tuotet-tuna.

Onko maito liian prosessoitua?– Ilmeisesti pastöroitu maito ei sovellu kaikille. Monet, joille se ei sovi, pystyvät juomaan raakamaitoa. Suosittelen lämpimästi raakamaitoa niille, joille se sopii. Raakamaitoa uskaltaa juoda, kunhan varmistaa, että tilalla on otettu tarvittavat näytteet ja todettu puhtaaksi.

Mitä ajattelet suljetusta kierrosta? Olisitko kiinnostu-nut toteuttamaan samankaltaista toimintaa omalla tila-llasi?- Kyllähän se hieno ele on, että omat jätteet hyödynnetään energiantuotannossa ja pyritään pienentämään kuormitusta. Eletään tietynlaista aikaa, eivätkä entisajan keinot enää toimi. On hyvä, että kehitetään uusia keinoja energiantuotantoon ja pyritään vähentämään ympäristökuormitusta, ettei homma karkaa käsistä. Kaikkeenhan sitä pitää olla valmis, mikä voi olla yhtä aikaa ekologisempaa ja taloudellisesti järkevämpää.

Tommi Hasu Ikä: 26Paikkakunta: KouvolaLuomuviljelijä

Millainen on tuottajan asema markkinoilla?– Tuottajan asema ei ole kummoinen. Tuottajalle tarjotaan sanelupolitiikkaa, itse ei voi vaikuttaa hintaan eikä arvottaa omaa työtään. Tuottajan arki on heilahtel-evaa. Luomutuottajalla on nyt hyvä asema. Hinnat ovat hyvät.

Käytätkö lannoitteita? Minkälaisia ympäristö vaikutuk-sia toiminnallasi on?– Käytän luomuhyväksyttyjä eläinperäisiä lannoitteita es-imerkiksi lihaluujauhoa. En käytä kemiallisia lannoitteita. Py-rin ympäristöystävällisyyteen.

Mikä on tuottajan vastuu ympäristöstä? Itämeren re-hevöitymisestä ja ilmastonmuutoksesta?– Tuottajalla on vastuu omasta työstään. Se on tilalle suuri tap-pio jos tulee valumia ja valuuttaa ravinteet pois. Jos rehellisesti sanotaan, niin Suomen maataloudella ei ole niin isoja vaiku-tuksia Itämereen. Turhaan syyllistetään suomalaista tuottajaa. Olin harjoittelussa ruotsissa ja tuntui, että siellä saastutetaan enemmän Itämerta kuin Suomessa. Samoin on Virossa ja Venäjällä.

Voisitko alkaa viljelemään yksinomaan kauraa kaura-juoman valmistukseen?– En, luomuviljely perustuu viljelykiertoon. Eri vuosina on eri kasvi kasvamassa.

Mitä ajattelet suljetusta kierrosta? Olisitko kiinnostu-nut toteuttamaan samankaltaista toimintaa omalla tila-llasi?– Uudet jutut aina kiinnostavat mutta pitää olla taloudellisesti kannattavaa ja ympäristöystävällistä.

Teksti: Jussi Äijälä

| 15| 14

uoantuotantoa kritisoidaan usein ympäristöhai-toista. Vaikka asian korjaamiseksi on tehty paljon,

elintarvikkeiden tuotantoketju aiheuttaa Suomessa edelleen vesistöjen rehevöitymistä ja kasvihuonekaasupäästöjä.

Ympäristövaikutusten ohella maataloutta vaivaa myös matala omavaraisuusaste. Suomi on elintarvikkeiden tuottamisessa tarvittavien panosten suhteen vain 60-prosenttisesti oma-varainen. Lämmitykseen, sähköön ja koneiden polttoaineiksi tarvittavan energian lisäksi ruoantuotannossa käytetään lannoitteita, joista etenkin fosfori on vähenevä ja kallistuva raaka-aine. Päästöttömässä ruoantuotannossa voitaisiin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ympäristöjalanjälkeä voitaisiin pienentää ja tuontitavaran tarvetta vähentää.

Elintarvikkeiksi kasvatetusta sadosta vain 25 prosenttia pää-tyy lautaselle – lopuista tulee erilaisia sivuvirtoja eli biojätteitä,

joita ei nykyään juurikaan hyödynnetä. Ruoantuotannon tule-vaisuutta ovatkin erilaiset suljetun kierron menetelmät, joilla jätteiden hyötykäyttö maksimoidaan ja päästöt minimoidaan.

Suomessa on paljon päästöttömässä ruoantuotannossa tarvit-tavaa osaamista, ja investointejakin on saatu liikkeelle.

Uusikaupunkilaisen Sybimar Oy:n toimitusjohtaja Rami Salm-inen on painiskellut pitkään kestävän elintarvike- ja energian-tuotannon kanssa. Uusimpana ratkaisuna on suljetun kierron konsepti, joka yhdistää kalanviljelyn, kasvihuonekasvatuksen ja bioenergian tuotannon.

Perinteisessä kalanviljelyssä ruokinta aiheuttaa ravin-nepäästöjä. Osa kalanrehun fosforista ja typestä siirtyy kalojen

Teksti: Hannu Savolaienn Kuvitus: Unna Juujärvi

ulosteen mukana veteen. Sekä kalanviljely että kasvihuonetuo-tanto vaativat suuria määriä energiaa, mistä seuraa hiilidiok-sidipäästöjä.

Suljetun kierron rakentaminen lähti Sybimarissa liikkeelle ongelmasta, mitä tehdä suurille määrille kalanperkuujätettä.

- Suurin oivallus oli yhdistää kalanviljely ja kasvihuonetek-niikka bioenergian tuotantoon. Samalla saatiin kaikki sivuvirrat käyttöön, Salminen kertoo.

Kalanviljelyaltaiden ravinnepitoinen vesi ohjataan kasvi-huonekasvien lannoitteeksi. Kalanviljelyn ja kasvihuoneen biojätteistä tehdään joko biodieseliä tai mädätetään biokaasua. Siitä tuotetaan lämpöä ja sähköä. Biopolttoaineita käyttävän voimalaitoksen hiilidioksidipäästöt ohjataan kasvihuoneisiin kiihdyttämään kasvua ja lämmöntuotanto hyödynnetään kala-altaiden lämmityksessä.

Tila tuottaa kirjolohta ja siikaa Kalakylä-tuotemerkillä, salaat-teja ja muita kasvihuonekasveja sekä biodieseliä ja biokaasua.

- Kyseessä on testausta ja tuotekehitystä varten rakennettu koelaitos, mutta sillä on mahdollista päästä korkeille tuotan-tasoille. Meillä on lupa kasvattaa vuosittain 400 tonnia kalaa, toteaa Salminen.

Täydellä kapasiteetilla toimiessaan koetila työllistää 10-15 hen-keä riippuen siitä, mitä kasvihuoneissa kasvatetaan ja kuinka pitkälle kala halutaan itse jalostaa. Pelkkä kalojen kasvatus vaatii kolmen ihmisen työpanoksen, samoin biokaasulaitoksen toiminta.

Sybimarin koelaitoksen tuotantoketju on vähäpäästöinen ja energian suhteen omavarainen. Biokaasulaitoksessa voidaan käyttää raaka-aineena omien sivuvirtojen lisäksi myös erilaisia eläin- ja kasviperäisiä raaka-aineita sekä yhdyskuntien bioojät-teitä.

Maito- tai lihatiloille suljetun kierron konsepti olisi kopioitavis-sa nimenomaan bioenergiantuotannon suhteen. Lantaa voisi kaasuttaa ja tuottaa siten lämpöä ja sähköä.Salmisen mukaan pienet biokaasulaitokset ovat pikemminkin jätteenkäsittely- kuin energiantuotantolaitoksia. Omaan käyt-töön tuotetulla bioenergialla voi kuitenkin korvata ostoener-giaa.

Suljetun kierron tilalla vesistöön ei pääse fosforia tai typpeä. Kala-altaiden vesi käytetään biokaasulaitoksen laimennukseen tai peltojen kasteluun tai johdetaan kunnalliseen jätevedenpuh-distukseen.

Salminen on aiemminkin ratkonut ravinnepäästöihin liit-

tyviä ongelmia. Niin sanotussa roskakalahankkeessa pyrittiin kalastajien pyytämistä lahnoista ja muista vähäarvoisista ka-loista valmistamaan biokaasua. Fosfori- ja typpipitoinen loppu-jae voitiin levittää pelloille lannoitteeksi.

Sybimarin pääasiallisena tavoitteena on luoda tuotantokonsep-ti, jota voidaan monistaa ja rakentaa paikallisiin olosuhteisiin sopivaksi. Parhaillaan haetaan sopivia paikkoja, jossa olisi valm-ista infrastruktuuria, kuten tarpeettomiksi jääneitä altaita. Oleellisin seikka on kuitenkin vedensaanti, vaikka sitä kuluukin vähemmän kuin perinteisessä kalanviljelyssä.

Uuden laitoskokonaisuuden investointikustannukset riippuvat tavoiteltavasta mittakaavasta. Salminen pitää 200 tonnin vu-osittaista kalamäärää kuitenkin miniminä. Sellainen investointi maksaisi kolmesta miljoonasta eurosta ylöspäin.

- Perusinvestoinnit ovat samat kokoluokasta riippumatta. Tuo-tantoa voi sitten kasvattaa pienillä lisäkustannuksilla, Salminen arvioi.

Suljetun kierron konseptin kannattavuuden suurin ongelma on tällä hetkellä Salmisen mukaan fossiilisten polttoaineiden ja kivihiilellä tuotetun sähkön alhainen hinta. Ympäristöystäväl-linen tuotantotapa on numeroiden valossa vielä monelle liian kallista.

- Euro on liian kova konsultti. Mutta eikö tässä pitäisi miettiä myös, millaisia ympäristövaikutuksia ruoantuotannosta aiheu-tuu?

LANTAENERGIA

Suomessa on noin 65 800 maatilaa.

Noin neljännekselle eli 16 000 maatilalle riittäisi teoriassa sähköä lannasta.

Karjataloudessa syntyvällä lannalla voitaisiin teoriassa tuottaa 2400 Gwh - 5200 Gwh edestä bioenergiaa. Määrä vastaisi noin 0,6-1,3 prosenttia Suomessa käytetystä kokonaisenergiasta.

Teksti ja kuvat: Tiila Maaninka

avanomainen ruoka ei riitä maapallon koko ajan lisääntyvälle väestölle. On keksittävä uutta suuhun-

pantavaa, ja länsimaissa ne ovat hyönteiset. Rohkea rokan syö, uhkarohkea torakan! Itse valitsin siltä väliltä, ja kävin shop-pailemassa matoja.

On arvioitu, että maapallolla elää 40 000 kiloa hyönteisiä yhtä ihmistä kohti. Suurin osa niistä on ihmisravinnoksi sopivia. Hyönteiset muodostavatkin merkittävän osan ihmisen ravin-nosta eri puolilla maailmaa, mutta Euroopassa niitä ei kelpu-uteta ruuaksi yhtä laajamittaisesti.

Suomessa asiaan on innostunut Facebook-yhteisö nimeltä Ravintola Ötökkä. Sitä ylläpitää neljä ruokaturvasta ja ruuan tulevaisuudesta kiinnostunutta agronomia. Ryhmä perusti Helsingin Ravintolapäivään hyönteisravintolan ensimmäisen kerran toissavuonna ja se on myös käynyt puhu-massa hyönteisravinnosta Aalto-yliopistolla.– Haluamme herättää keskustelua siitä, olisiko hyönteisproteii-ni yksi mahdollisuus tulevaisuudessa, kun maailman väestö kas-vaa ja tarvitsee luonnollisesti myös entistä enemmän ruokaa.

Myös eläinten rehuna hyönteisproteiini olisi hyvä vaihtoehto, kertoo Tuula Lehtonen Ravintola Ötökästä.– Hyönteiskilo kuormittaa huomattavasti vähemmän kuin es-imerkiksi nauta tai sika.Hyönteisten kasvattaminen synnyttää vähemmän kasvihuone-päästöjä ja tarvitsee vähemmän viljelytilaa.

Päätän kokeilla itse ja suuntaan eläinkauppaan iltapala-aineksia ostamaan. Myyjä ojentaa minulle kaksi pakastusrasiaa. Toisessa on desilitran verran tavallisia jauhomatoja, toisessa kolmisen-kymmentä jättiläisjauhomatoa.Pikkuiset mönkivät melko rauhallisina, mutta jättikset vil-istävät vauhdilla pitkin purkin pohjaa toistensa lomitse. Pyöräil-lessäni kohti kotia tuntuu kuin repussa kuhisevat jauhomadot kutittelisivat selkääni. Toivon mielessäni, etteivät ne karkaisi ennen pakkaseen ja pannulle pääsemistä.

Jyväskyläläistä Johanna Puolitaivalta voi kutsua hyönteis-syöjäksi. Hänkin hankkii jauhomadot eläinkaupasta. Siellä

| 16 | 17

hyönteisten hinnat liikkuvat pilvissä. Desilitra pieniä jauhoma-toja maksaa viisi euroa.– Olen itse kasvattanut jauhomatoja ruuaksi, mutta valitetta-vasti kärsivällisyyteni ei riittänyt niiden hoitamiseen. Pitäisi löytää joku, joka kasvattaisi niitä minulle, Johanna miettii.Hyönteisten kotikasvatus onkin tällä hetkellä lähes ehdotonta, jos haluaa ryhtyä täysipäiväiseksi hyönteissyöjäksi.Johanna haaveilee, että 15 vuoden sisällä hyönteisproteiinia voisi ostaa tavallisista ruokakaupoista ja hyönteiset olisivat yleisesti hyväksyttyä ruokaa. Tällä hetkellä tilanne vaikea.Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan hyönteisiä ei tu-lisi valmistaa ihmisravinnoksi. Hyönteiset kuuluvat uuselintar-vikelainsäädännön piiriin ja niille vaaditaan EU:n lupa. Ilman pitkää hakuprosessia hyönteisiä ei saa tuoda maahan tai kasvat-taa myyntiin.Yksityishenkilö voi ostaa hyönteisiä itselleen, mutta esimerkik-si ravintoloissa hyönteisten valmistaminen ruuaksi on kiellet-tyä. Ravintola Ötökkäkään ei ole enää voinut pitää hyönteis-ravintolaansa.

Hyönteiset sisältävät hyvänlaatuisia proteiineja, B-vitamiineja ja mineraaleja jopa enemmän kuin nisäkkäät. Jauhomadot eli jauhopukin toukat ovat hyvin energiapitoisia. Koko energiamäärästä 60% on peräisin rasvasta, jopa 37% pro-teiinista ja 3% hiilihydraateista. Jauhomadot soveltuvat siis varsin hyvin ravinnoksi. Ne on kaiken lisäksi älyttömän helppo laittaa ruuaksi!

Valmistan jauhomadoista täytettä iltapalaleipiin. Ne laitetaan kohmeisina öljyyn paistumaan.Vaikka madot alkavat olla kypsiä, ruokahaluni ei ole edelleen-kään kasvanut. Tarvitsen tukijoukkoja.Kaverit tulevat rohkeasti mukaan maistelemaan, kun kuule-vat, mitä olen valmistanut. Kokoonnumme pöydän ääreen ihmettelemään iltapalaamme. Vatsassa on perhosia, vaikka mitään ei ole syöty!

En ole ainoa, jolla on ennakkoluuloja edessäni olevasta ateria-sta. Madot näyttävät vieläkin eläviltä, mutta samalla herkullisil-ta suolatikuilta. Ennakkoluulot ja kokemattomuus ovat suurin este hyönteisravinnon yleistymiselle.Ystäväni Karoliina Lämsä tarttuu rohkeasti jättiäisjauhoma-toon ja heittää sen suuhun. Itse aloitan pienistä. Maku muistut-taa maissia tai popcornin kuorta ja tuntuu rapealta. Karoliina rouskuttaa jättiksiä paljaaltaan.– Pienet madot ovat selvästi kuivakampia. Isot sen sijaan mehukkaampia ja oikeasti hyvänmakuisia! Voisin syödä uu-destaankin.Voi olla, että tarjoan seuraaville vierailleni friteerattuja heinä-sirkkoja.

JAUHOMATOTÄYTTEISET LEIVÄT JA KAURAMAITOKAAKAO

1 dl pieniä jauhomatoja (tai 30 jättiläisjauhomatoa, joista on poistettu päät)1 rkl öljyä1 valkosipulinkynsi1 tl paprikaa1 ml chiliä1 ml suolaa

mieleistä leipää ja levitettäsalaatinlehtiä1 tomaatti

kauramaitoakaakaojauhetta

Pidä jauhomatoja pakkasessa noin 15 minuuttia, jotta ne jäh-mettyvät. Kuullota valkosipuli öljyssä pannulla ja lisää sekaan jauhomadot joko kokonaisina tai pilkottuina. Paista madot keskilämmöllä rapeiksi eli noin 3 minuuttia. Mausta madot esimerkiksi paprikalla, chilillä ja suolalla. Täytä leivät sa-laatinlehdillä, tomaatilla ja maustetuilla madoilla. Nauti leivät kauramaitoon tehdyllä kaakaolla.

Karoliina Lämsä maistelee jauhomatoja.

Teksti: Vesa Ylipelkonen Kuvitus: Elina Kopsa

| 18

Kotihoidontuen muutosesitys on herättänyt suuttumusta ja ihmetystä. Muutos jakai-si kotihoidontuen puoliksi vanhempien kesken siten, että tuen menettäisi kokonaan

niiltä kuukausilta, joilla toinen vanhempi (isä) ei sitä käytä. Samalla hallitus aikoo tehdä rajauksia subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen.

uomi ei ole ihanteellisin paikka viljellä maata ja tuottaa ruokaa. Pohjoisesta sijainnista johtuva lyhyt

kasvukausi, alhaiset satotasot ja rajatut tuotantomahdollisu-udet ovat maataloutemme pysyvä kilpailuhaitta. Etäisyydet ovat pitkiä, ja korkeiden kuljetuskustannusten takia elintar-viketeollisuus on hyvin pitkälle riippuvainen kotimaisesta al-kutuotannosta.

Suomen liittymisestä Euroopan Unionin jäseneksi, vuodesta 1995, lähtien suomalain-

en maatalous on ollut osa Unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa. Sen yhtenä kes-

keisenä tavoitteena on turvata maatalous halki Euroopan, myös heikommilla

tuotantoalueilla. Ilman

kotimaista ruuantuotantoa olisimme täysin tuontielintarvik-keiden sekä -raaka-aineiden varassa. Tällöin maailmanmark-kinahintojen heilahtelut aiheuttaisivat ennakoimattomia menoeriä valtiontalouteen. Ilman kotimaista tuotantoa myös maamme huoltokyky olisi vakavasti uhattuna kriisitilanteen sattuessa. Maailman väkiluku jatkaa kasvuaan samaan aikaan, kun os-assa kehittyvistä valtiosta kärsitään edelleen ruokapulan aiheuttamasta nälänhädästä. Olisiko Suomen tässä tilantees-sa vastuullista käydä syömässä muiden eväitä, kun kyky tuot-taa kohtuullisesti omiin tarpeisiin löytyy?

Eläinten parempi kohtelu ja kohtuullinen lääkitys

Eläinsuojelulainsäädäntö on monelta osin EU-lainsäädäntöä tiukempaa, mikä takaa tuotantoeläimille inhimilliset elinolot sekä tekee niiden lihasta puhtaampaa kuin Euroopassa kes-

Teksti : Arttu Koivulahti Kuvitus: Unna Juujärvi

kimäärin. Sikojen häntien typistäminen sekä siipikarjan nok-kien katkaisu on Suomen eläinsuojelulaissa kielletty, mutta esimerkiksi Keski-Euroopassa täysin tavanomaista toimintaa. Suomessa tuotantoeläimille annetaan antibiootteja vain ku-udesosa EU:n keskiarvosta. Osassa EU:ta tuotantoeläimille annetaan antibiootteja ennaltaehkäisemään sairastumista. Mikrobilääkkeiden runsas käyttö saa bakteerit muodos-tamaan vastustuskyvyn näille lääkkeille. Antibioottiresist-entit bakteerit voivat myöhemmin levitä ihmisiin elintarvik-keiden välityksellä ja aiheuttaa vakavia sairauksia. Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistussa artikkelissa todetaan, että jopa 88% Tanskassa teurastettavista sioista kantaa ihmiselle vaar-allista MRSA- eli sairaalabakteeria. Sioista ihmisiin levinnyt bakteeri on tiettävästi aiheuttanut maassa ainakin kolmen ihmisen kuoleman.

Kotimaiset elintarvikkeet ovat laadultaan ja tuoteturvallisu-udeltaan huippuluokkaa. Maailmanlaajuisesti yksi merkit-tävimpiä ruokamyrkytyksiä aiheuttavia mikrobeja ovat eri salmonellakannat. Salmonellatilanne maassamme on pitkään jatkuneen kansallisen valvontaohjelman ansiosta erinomain-en. Tämä on todettu myös koko EU:n laajuisissa salmonellakar-toituksissa sikojen ja siipikarjan osalta. Ohjelman puitteissa maamme on sitoutunut pitämään salmonellatason eläinlaji-k o h - taisesti alle yhdessä prosentissa. Euroopan

elintarvikevirasto EFSA:n vuonna 2008 tekemän tutkimuksen

mukaan EU-26 maissa arvioitu sal-

m o n e l l a n esiintyvyys b r o i l e r i n ruhoissa oli 17,3%. Pa-hin tilanne oli Unka-rissa, jossa salmonel-

lapositiivisia parvia tutkimuksen mukaan oli yli 90%, Suomessa vas-taava luku oli alle yhden prosentin.

Kotimaisten elintarvik-keiden tuotannon kerran-naisvaikutukset ulottuvat maatalouden, jalostuksen sekä kaupan lisäksi käytännössä kaikille muille aloille näiden tuottaessa palveluita ja käydessä kauppaa yhdessä. Vuonna 2012 Elin-tarviketeollisuus oli sekä tuotannon bruttoarvolla että arvon-lisäyksellä mitattuna maamme kolmanneksi suurin teollisu-udenala heti kone- ja paperiteollisuuden jälkeen. Samana vuonna maatalouden vaikutus BKT:hen oli 2,0% ja yhdessä elintarviketeollisuuden kanssa ne muodostivat 3,6% maamme bruttokansantuotteesta. Moniportaisella elintarvikeketju-lla on myös merkittävä rooli valtiontaloudessa verokertymän sekä maatalouden tukien kautta. Pelkästään ketjun loppu-tuotteet eli elintarvikkeet kerryttävät 10% arvonlisäveron kokonaiskertymästä.

Maatilatalous on jatkuvasta rakennekehityksestä huolimatta edelleen tärkein yksittäinen maaseutuelinkeino. Suomalain-en maatalous työllisti vuonna 2012 suoraan sekä välillisesti muilla aloilla noin 103 000 henkilöä, elintarviketeollisuuden työllistäessä samaan aikaan 39 400 henkeä. Erityisen tärkeä työllistäjä kotimainen elintarvikeketju on maatalouden ydi-nalueilla Pohjanmaan maakunnissa sekä Pohjois-Savossa. Näiden maakuntien osuus maatalouden työllisistä oli 40%. Etelä-Pohjanmaalla elintarvikeketjusta elantonsa sai jopa 15% kaikista työllisistä.

Tutkimusten mukaan kuluttajien kiinnos-tus ruuan alkuperää kohtaan on korkea, mistä konkreettisena esimerkkinä on ajankohtainen innostus lähi- ja luomu-ruokaa kohtaan. Lisäämällä entisestään kotimaisen ruuan markkinointia, siihen

liittyvää koulutusta sekä Joutsenlippu-, Avainlippu- ja Kotimaiset kasvikset –merkkien tunnettuutta ja brändiarvoa saataisiin kuluttajat ymmärtämään miksi kotimaisuudesta kannattaa maksaa hie-man enemmän. Ainoastaan kotimaisen

ruuan kysyntää vahvistamalla pystymme varmistamaan sen, että suomalainen al-kutuotanto ja elintarviketeollisuus säi-lyvät vahvoina ja tuottavat kuluttajille laadukkaita sekä ennen kaikkea hyvän-makuisia elintarvikkeita.

Lähteet: MTT, Evira, Yle.fi, Ruokatiedon Tietohaarukka 2013, Maaseuduntulevaisuus.fi

| 20 | 21

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Teksti ja kuvat : HIlkka Kemppi

istä on opettavaiset tut-kimusmatkat tehty? Avo-

imuudesta ja rehellisyydestä, kulttu-ureista, positiivisuudesta ja aidoista persoonista. Tällä kertaa osallistujat koh-demaasta, Suomesta, Slovakiasta, Sri Lankasta ja Bangladeshista tapasivat Nepalissa Demo Finlandin matkassa ja heittivät kompostiin tulista politiik-kaa korruptiolla ja tasa-arvo-ongelmilla maustettuna. Uusi nepalilainen ystäväni tekee ristin-merkin menetettyjen läheistensä muis-tolle kysyessäni sisällissodasta. Ihmisiä on edelleen kateissa. Hän kuitenkin jat-kaa vannottaen demokratiaa ja tasavallan ajatusta. Nepalin kymmenen vuotta kes-tänyt verinen sisällissota saatiin päätök-seen 2006 maolaiskapinallisten ja hallituksen solmittua rau-han. Sodassa sai surmansa yli 17 000 ihmistä ja satoja tuhansia joutui pakenemaan. Nepalin politiikka on edelleen täynnä van-hoja jännitteitä, pysyvää perustuslakia ei ole saatu säädettyä, eikä maalla ole edes toimivaa parlamenttia.

Perustuslain suurin kiistakapula ovat etniset rajat. On ehdo-tettu, että osavaltioiden rajat vedettäisiin etnisten ryhmien mukaan, vastustajat taas pitävät sitä uutena epävakauden lähteenä. Maassa on yli sata etnistä ryhmää. Puolueet pääsivät sopuun pääministeristä vasta 2013.

Näkökulmastani kehitystä hidastaa politiikan konsensus-päätösten periaate. Päätöksiä ei saada aikaiseksi niin kauan kun vallanpitäjät hyötyvät konsensushakuisesta ajattelusta. Vaikeimpina ongelmina luokittelen myös poliittisen hierarkian

ja sensuurin, naisten aseman ja uskonnon soveltaman kasti-järjestelmän, jolla tuntuu olevan yhä paljon vaikutusvaltaa.

Tapaamiani Nepalilaisia nuoria on turha aliarvioida. He puhu-vat rohkeasti ääneen ja kritisoivat maan päätöksentekoa niin Bhairahawan tasa-arvotyöpajassa, nuorisofestivaaleilla Lum-binissa sekä vierailleessamme korruption vastaisessa työry-hmäseminaarissa. Kansanedustajien ja nuorten poliitikkojen keskustelu tuntuu välillä kieltä ymmärtämättömästä kiivaalta ja syyttävältä. Se on varmaa, että nuorten uudet maailmanku-vat ja rohkea asenne tuovat Nepalin politiikkaan uusia raikkaita näkökulmia.

Nepalissa on menossa paljon aktiivista uudistustyötä vaikka rikkaiden verottaminen tai oikeuksista nipistäminen näyttää ja kuulostaa olevan vaikeaa. Vauraus ei jakaudu Nepalissa eriar-

voisesti vain kastin, etnisen taustan ja sukupuolen perusteella, vaan köyhyyteen vaikuttavat myös muut seikat: Maaseudun köyhyysaste on yli kolme kertaa suurempi kuin kau-punkien.Euroopassa voimme kuitenkin kat-soa kateellisena kansan yhteistä työtä hyvinvoinnin puolesta. Asen-teet ovat ihailtavan positiivisia ja tulevaisuutta sekä perustuslakia rakennetaan huolellisesti. Nepalis-sa on valtava potentiaali ja ymmär-rys kehityksen tarpeesta.

Kyllä kiitos!Keskusta-

nuoret maksavat

postimaksun

| 23

Parlamenttikausi on lopussa. Kiitos sinulle yhteistyöstä!

Tavataan uusien haasteiden parissa!

Hyvästä yhteistyöstä kiittäen,Riikka

erhanan etelän media!” on tuttu manaus keskusta-laiselle. Kaiken takana ei ole nainen, vaan etelän me-

dia. Monen pahan alku ja juuri. Onko tätä epämääräistä etelän mediaa oikeasti olemassa?

Toimittajat ovat sitä mieltä, että puheet etelän mediasta ovat vain syyn vierittämistä omasta porukasta muualle. Toimitta-jien mukaan he ovat yhtä kriittisiä puoluetta kuin puoluetta kohtaan. Etelän media on kuitenkin keskusta-laisen silmin piikki lihassa, joka tekee kärpäsestä härkäsen tilaisuuden tullen. Jokaisen keskustalaisen muistissa on vielä tuoreena etelän median suurentele-mat vaalirahat, tuppeensahatuista laudo-ista puhumattakaan.

Nimensä mukaisesti etelän media koos-tuu Etelä-Suomessa ilmestyvistä lehdistä ja sähköisistä tiedotusvälineistä, jotka etsimällä etsivät keskustasta pahaa sanottavaa.– Maakuntia ymmärtämätön näkemys on yhtä kuin etelän me-dia. Etelän media katsoo kolmen sepän horisontista, eikä ym-märrä, eikä välitä ymmärtää, mitä elinehdot voivat olla maakun-nista käsin, tiivistää toimittaja Juha Mauno.

Etelän media syntyi sanomalehtien julistautuessa lehti lehdeltä puolueettomiksi. Jo Kekkonen näki lasiensa läpi median uh-kana ja rajoitti sitä. Etelän media alkoi saada kunnolla jalansi-

jaa Lipposen hallituksen aikana, jolloin ns. etelän puolueet eli kokoomus, vihreät ja sosiaalidemokraatit olivat vallassa ja loivat otollisen pohjan etelän medialle. Esimerkiksi Helsingin sano-mien, iltapäivälehdistön ja MTV3:n, vaikutusvalta on vuosi vuo-delta lisääntynyt, ja sitä mukaa etelän media on saanut aikai-seksi yhä enemmän harmaita hiuksia keskustalaiseen päähän.

Vainoamisen lisäksi etelän media näyttää jättävän palstoillaan huomiotta keskustalaiset keskustelu-navaukset ja vaihtoehdot verrattuna ver-rattuna etelän puolueisiin. Tunnetuin etelän median yksittäinen uhri on Paavo Väyrynen. Onpa mies keksinyt kokonaan uuden käsitteen leh-distön aiheuttamalle kiusalle: se on me-diapeliä se.– Mediapelin ilmenemismuoto on tietyn-lainen puolueellisuus, joka ei koske vain minua, hän luonnehtii.Jonkin verran kiusaa etelän media

aiheuttaa muillekin kuin keskustalaisille, ainakin perussuoma-laisten kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen mukaan.– Etelän media on naapuripellon mullilauma, joka hyppii perässä ja mölisee kun kävelen ohi, hän kertoo.

On etelän mediassa hyviäkin puolia. Myytti tai ei, se toimii hy-vänä iskulauseena ja se antaa käsitteestä gradun kirjoittaneen Katariina Porasen mukaan keskustalaisille yhteisen vihol-lisen.

Etelän media alkoi saada kunnolla jalansijaa Lipposen hallituksen aikana, jolloin ns. etelän puolueet eli kokoomus, vihreät ja sosiaalidemokraatit

olivat vallassa ja loivat otollisen pohjan etelän medialle.

“P

Kepun myytit murtaa tai vahvistaa maalaisliitto-keskustalaisuuteen liittyviä myyttejä. Sarjassa pureudutaan kepeisiin, koviin ja jopa arkoihin aiheisiin.

Teksti: Noora Hammar

ollut asioiden hoitaja ja järjestäjä. Kehityskaareni on ollut nuor-isopoliitikolle varsin perinteinen: olin tukioppilas, oppilaskun-nan hallituksessa ja pidin nuorten puheenvuoroja erilaisissa tilaisuuksissa. Toimin rahastonhoitajana milloin missäkin, järjestin diskoja ja retkiä. Kunnallisvaalit sitten sattuivat sop-ivasti siihen vuoteen kun täytin 18. Olin etukäteen päättänyt, että jos Keskusta pyytää, niin lähden ehdokkaaksi. Siitä puolue-politiikka minulla alkoi.

Aloittaessani oikeustieteiden opinnot minulla oli selvä suun-nitelma: en sekaannu mihinkään järjestöihin, vaan opiskelen kuten kuuluu. Suunnitelma kesti tasan vuoden. Toisena opiskel-uvuotena olin ainejärjestöni lehden päätoimittaja, mukana kansainvälisessä opiskelijatoiminnassa ja pian löysin itseni Ro-vaniemen Keskustaopiskelijoistakin. Päädyin vielä pyrkimään Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajaksi. Sitten se viimeistään oli menoa, ja opiskelusta tuli harrastus.

Politiikan parhaita hetkiä on monia: suurimpina tapahtumina varmaankin valintani Keskustanuorten puheenjohtajaksi. Mol-emmat kerrat olivat hienoja, ja kovin erilaisia. Erityisesti vuo-den 2011 Tahkovuoren liittokokous on tuntunut erityisen hien-olta: sain yksimielisen tuen ja luottamuksen tekemälleni työlle. Tunsin aidosti onnistuneeni.Hyviä hetkiä tulee jatkuvasti vastaan: Viimeksi Kauhavan bud-jetin teko tuntui äärettömän vaikealta ja työläältä. Hallitus istui päiväkausia vääntämässä toimivaa pakettia, mutta lopputulos hyväksyttiin yksimielisesti. Tilanteet, joissa saadaan ratkaisuja

aikaan, ovat erityisen hienoja. Toki tähän kohta kymmenvuoti-seen taipaleeseen mahtuu huonojakin hetkiä. Karvaimmat tappiot ovat olleet vuoden 2011 eduskuntavaalit sekä Rovanie-men puoluekokouksen puheenjohtajakisa, jossa kannattamani Tuomo Puumala ei tullut valituksi. En ole kummastakaan enää harmissani, vaan näen, että molemmat tappiot olivat erittäin opettavaisia. Siinä tilanteessa harmittaa, kun on tehnyt kovasti töitä ja häviää.

Kun katselen taaksepäin, ymmärrän, miten ohuella pohjalla on välillä lähdetty olemaan jotain mieltä. En varmasti moneenkaan hommaan ole ollut täysin valmis. En usko, että olisi edes pitänyt olla. Yhä enemmän luotan sanontaan: herra antaa viran, herra antaa järjen. Kyllä kaikki asiat voi hoitaa, kun perehtyy ja tekee töitä. En tiedä, olisinko enää yhtä rohkea ja tarttuisin tilaisu-uksiin samalla tavalla. Oikeastaan muistelen vähän ikävoiden sitä yllytyshullua, joka lähti kokeilemaan asioita, kun se tuntui oikealta.

Politiikka on antanut minulle valtavan paljon! En varmasti ole ainut, joka sanoo, että parasta ovat olleet ihmiset ja yhteisöl-lisyys. Olen saanut tavata lukuisia erilaisia ihmisiä, ja luotan siihen, että monet ihmissuhteet kantavat läpi elämän. Vaikka politiikka on vienyt, ja vie paljon aikaa, en näe, että olisin jäänyt yhtään mistään paitsi. Päin vastoin!Alkuperäinen valmistumissuunnitelma meni uusiksi pariinkin kertaan, mutta ei se olisi pitänyt kuitenkaan. Tekeminen, järjestäminen ja asioiden hoitaminen ovat minulle, ja varmasti kymmenille muillekin keskustalaisille tapa olla. Jos en olisi pur-kanut tekemisen riemua politiikkaan, olisin varmaan perusta-nut opiskeluaikana jonkun pikku nakkikioskin tai keksinyt jonkin muun aikaavievän harrastuksen. Eikä politiikanteko ole loppumassa, vaikka pääpaino on siirtynyt takaisin kotiin, Etelä-Pohjanmaalle.

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

| 25

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

nsimmäinen keskustan tapahtuma, johon osallistuin, taisi olla joku Ylihärmän kunnallisvaaliohjelman suun-nitteluilta. Minut valittiin vaaliohjelman tekoon, ko-

ska tarvittiinhan ohjelmassa myös nuorten näkökulmaa. Olin tuolloin 18-vuotias, heti ehdolla kunnallisvaaleissa ja vuosi oli 2004. Keskustassa aloitin siis liittymällä ensin puolueeseen. Opiskeluaikana mukaan tuli Keskustaopiskelijat ja vasta sen jälkeen Keskustanuoret.

Olen entisestä Ylihärmästä, nykyiseltä Kauhavalta. Alue on hy-vin keskustamyönteistä, mutta en koe, että Keskusta valikoitui puolueekseni sen vuoksi. Myöskään äidinmaidosta tai veren-perintönä se ei ole tullut. Perhetaustani on perin keskiluokkain-en. Taustaani peilaten voisin ihan hyvin olla kokoomuslainen tai demarikin, mutta keskusta tuntui tuolloin omimmalta. Kun sain ensimmäisiä poliittisia heräämisiäni, tajusin, että keskusta oli ainut puolue, joka aidosti välitti maaseudusta ja siellä asuvis-

ta ihmisistä. 2000-luvun taitteessa maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelu näkyi silmiini voimakkaasti. Muistan, että esimerkiksi niihin aikoihin startanneessa Salatuissa elämissä esiintyi hahmo, joka tuli Jyväskylästä. Hänet näytettiin maal-aistollona, jolle internetkin on vieras väline.

Yksi selittävä tekijä poliittiseen innokkuuteeni on varmasti kiinnostukseni historiaa kohtaan. Luin jo ala-asteella maail-manhistoriaa ja 8-vuotiaana osasin luetella Rooman keisareita pitkät pätkät, taisin olla ehkä jopa vähän outo lapsi. Ajan kanssa aloin ymmärtää, että historia on muodostunut päätösten sar-joina, joku tai jotkut ovat päättäneet tai tehneet jotain, ja siitä taas on seurannut jotain. Ratkaisut ja päätökset ovat synnyt-täneet tekoja, jotka ovat ajoittain muuttaneet maailmaa suur-estikin.

Toinen syy on varmasti ollut sellainen ajautuminen. Olen aina

Kasvun paikka -palstalla kerrotaan nuorkeskustalaisia kasvutarinoita.

Teksti : Maija Tahkola Kuvat: Keskustanuorten arkistot

| 24

Antti kotipiirinsä, Etelä-Pohjanmaan Keskustanuorten, kanssa puoluekokouksessa Rovaniemllä 2012.

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

| 27

Teksti ja kuvat: Elina Havu

| 26

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||LIFESTYLE: MATKAILU

auru ei suoranaisesti pidennä ikää, mutta keventää arkista oloa ja tekee elämästä nautittavampaa. He-kotus muun muassa laskee verenpainetta, rentout-

taa ja virkistää. Fyysiset vaikutukset tosin ovat lyhytkestoisia ja elämän pidentäjinä verrattavissa kuorolauluun ja ahkeraan kirjastossa asiointiin. Nauru tarttuu samalla tavalla kuin hau-kotus. Ryhmässä ihminen eläytyy vallitsevaan tunnelmaan.

Mikä sitten saa meidät nauramaan? Harvemmin ainakaan koululaisvitsit, vaikka niitä olisi kasattu tuhat yksiin kansiin. Huumori ei ole pelkkää vitsien kertomista, toteaa psykologian tohtori Paavo Kerkkänen, joka on yksi Suomen harvoista huu-morin tutkijoista. Parhaissa vitseissä on jotain odottamatonta, ne etenevät toisin kuin voisi olettaa. Lopulta kuitenkin vain pi-eni osa huumorista syntyy vitsinomaisista jutuista.– Vitsit ovat vain säilykeruokaa. Paras huumori syntyy käsillä olevassa hetkessä ja käyttää taitavasti hyväkseen tilannetta ja läsnäolijoiden jakamia kokemuksia.

”Miten saa poliitikon aktiiviseksi? Antamalla hänelle paperin, jonka kummallakin puolella lukee käännä.” Tällaisia vitsejä on kerrottu jokaisesta poliitikosta. Parempia ovat vitsit, jotka ku-vaavat hyväntahtoisesti kohteena olevan henkilön luonnetta. – Erityisen hyvää huumorintajua osoittaa hän, joka pystyy nau-ramaan itselleen. Tällaista henkilöä myös arvostetaan. Hyvä tapa hauskuuttaa on kertoa itselle sattuneista kommelluksista. Paraskin tarina voi kuitenkin lässähtää, jos sitä ei osaa kertoa hyvin, Kerkkänen huomauttaa.

Huumori voidaan jakaa kahteen lajiin. Koomisen huumorin tarkoitus on naurattaa, mutta satiirista huumoria voidaan käyt-tää keinona asettaa toinen naurunalaiseksi osoittamalla kuinka tyhmä, epämoraalinen tai taitamaton hän on.– Huumori on vallatonta meininkiä. Hyvä huumorintaju tarkoittaa sitä, että pystyy pidättäytymään leikinlaskusta, joka voidaan kokea loukkaavana. Kaikista näkyvistä tai vallassa olevista henkilöistä vitsaillaan. Osa vitseistä myös unohtuu, kun aikaa kuluu. – Virolaisesta oli Kyllikki-vitsejä, Kekkonen kävi ihmisten puheissa usein Lapissa ja Ahti Karjalaisesta on tankerojuttuja, muistelee Kerkkänen. Sillä on väliä, onko vitsin kohde itse paikalla. Itsestä kerrotut tai yleisellä tasolla liikkuvat jutut ovat turvallisia, koska niistä ei voi kukaan toinen loukkaantua.

– Lopulta kuulija määrittelee missä menee huumorin ja pilkan raja. Esimerkiksi penkkaripäivänä opettaja saattaa joutua pure-maan hammasta. Iloisessakin hupilaulussa saattaa olla piilotet-tuna tilkkanen katkeruutta, Kerkkänen sanoo.

Huumori on pohjimmiltaan sosiaalinen ilmiö. Yhdessä nau-raminen vahvistaa yhteenkuuluvuutta. – Esimerkiksi puolueen sisäisessä vitsailussa erottaudutaan muista ryhmistä ja tehdään ne huumorin avulla vähemmän pelottaviksi saattamalla ne naurunalaisiksi ja kuvaamalla huu-morin kohde hiukan yksinkertaisena, kuvaa Kerkkänen. Huumori on myös kulttuurinen ilmiö; eri maissa, puolueissa tai ammattiryhmissä nauretaan erilaisille asioille. – Uusi tulija on tavallaan koeajalla ennen kuin pääsee sisään ryhmän omaan huumoriin. Aluksi on viisainta vain vienosti hymyillä. Mistään ryhmästä ei kannata heti aluksi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä huumorin perusteella, neuvoo Kerkkänen.

Parhaimmillaan huumori luo positiivista ryhmähenkeä ja aut-taa jopa ongelmanratkaisussa. – Satuin kerran Alivaltiosihteereiden kanssa samaan ravinto-laan, jossa he olivat suunnittelemassa uutta jaksoaan. Palaveri oli paljolti vitsin heittoa, mutta kyllä siinä joku valmis juttukin syntyi samalla. Huumori rikkoo tavanomaisen ajattelun rajat ja vapauttaa ihmiset sanomaan ääneen uudenlaisia ajatuksia, sa-noo Kerkkänen. Huumori voi siis synnyttää vaikka niitä paljon kaivattuja inno-vaatioita.

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

Teksti: Liina Hauru

LIFESTYLE: HARRASTUS|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

| 29

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||LIFESTYLE: HARRASTUS

| 28

“Menen kotiin. Asun muistaakseni Tuusulassa. #eläm䔓Tästä mitään tule. Palaan Suomeen. #Strasbourg”“Päädyin turvesuolle Keski-Viroon. Voiko enää huonommin mennä?”“Piti tämäkin vielä nähdä: Sonnivasikka, joka sai nimekseen

Kaikkonen.”

”Yrittää liittyä puolueeseen: On jo jäsen!””Kevyttä small-talkia Keskustanuorten tapahtumassa: Meneeks teidän maidot Valiolle?””Kokousajankohdat määräytyvät navettatöiden mukaan.””Kotikuntasi on kunta, jossa minkään muun puolueen ehdokas ei edes kampanjoi.””Mistä entisestä kunnasta olet kotoisin?””Vihreiden edustaja leveilee internetpaneelissa tehdyn gallupin tulok-sella. Tajuat: äänestäjilläsi ei ole edes internet-yhteyttä””Absurdit tilanteet sairaalassa: poissuljetaan keuhkoveritulppa””Tänään mun keskustalaisuus horju, kun jouduin ohittamaan kak-sikymmentä matelevaa traktoria matkalla työhaastatteluun””Aletaan olla niin korvessa, että kohta on pakko tulla vastaan joku kepunuori””Hengaa vapaa-aikanaan keski-ikäisten setien kanssa osuuspankin kerhohuoneessa”

eski-Suomen piirin toiminnanjohtaja Pauliina Mau-konen-Kärkkäinen kokoaa keskustalaista kaskukir-

jaa. Edellinen vastaava on 1960-luvulta. Tarkoituksena on tal-lettaa myös tuoreempia keskustalaisia kaskuja ja vitsejä ja saada kirjasta piirin varainhankintatuote.

- Keskustalainen huumori on politiikan tilannekomiikkaa sekä tunnettuja poliittisia henkilöitä rakkaudella ja pienellä ilkikuri-sella silmänpilkkeellä parodioivaa hyväntahtoista huumoria.

Keskustassa nauretaan omalle maalaisuudelle ja kansanliik-keen suurelle jäsenmäärälle. Vitsien valossa poliitikoille sattuu ja tapahtuu normaalia enemmän ja tästä syntyy myös hauskoja väärinymmärryksiä.

- Lähes kaikki henkilöihin liittyvät vitsit koskevat miehiä, mikä kertonee siitä, että politiikan maailma on edelleen kovin miehinen. Politiikan maailma on myös julkinen, henkilöiden perheellä tai kodilla ei ole tapana vitsailla. Poliittiset vitsit ovat myös korrekteja eli niissä ei ole tehty pilaa kenenkään ul-konäöstä vaan enemmänkin tavasta toimia politiikassa, hen-kilöiden ajamista asioista ja hauskoista luonteenpiirteistä.

Esimerkkeinä Maukonen-Kärkkäinen mainitsee Lauri Oinos-en susipolitiikan ja tavan tervehtiä sama henkilö useampaan kertaan. Toiminnanjohtajaa ihmetyttää, miksi legendaarisesta

jyväskyläläisestä poliitikosta Mauri Pekkarisesta ei ole tullut yhtään vitsiä ja arvelee sen johtuvan Pekkarisen vahvasti asial-lisesti persoonasta.

Keskisuomalainen kansanedustaja Anne Kalmari on tähän mennessä ainoa nainen, josta kerrotut vitsit ovat päätyneet Maukonen-Kärkkäiselle asti. Paikallisuuden hän toivoo näky-vän vahvasti uudessa kaskukirjassa. Vitsejä on kerätty erityis-esti jäsenistöltä ja niitä on tähän mennessä koossa noin sata.

Kaskukirjan kokoajan oma huumori on brittiläistä kuivaa huu-moria ja hän pyrkii käyttämään hyödykseen tilannekomiikkaa. Huumori on myös keino selvitä politiikan rankasta arjesta.

- Vastuullisesti politiikkaan suhtautuvat keskustalaiset osaavat nauraa itselleen ja puolueelleen. Kyky nauraa itselle on lahja, Maukonen-Kärkkäinen toteaa.

Lopuksi Maukonen-Kärkkäinen jakaa Timo Laaniselta saamansa vitsin, jonka tämä taas oli kuullut kuntavaalikier-tueella syksyllä 2012.

- Mistä tietää, että keskustalla ei ole hätää tulevaisuudessa? Oletteko nähneet ne tuhannet valkoiset munat pitkin peltoja ympäri Suomen? Ne ovat kuoriutumattomia keskustalaisia.

Teksti: Liina Hauru ja Juhani Ojalehto

Sipilä on toiminut hallituksen neuvonantajana esimerkiksi sote-sotkussa.

Paavo Väyrysen ja koomikko Stan Saanilan joukkue sai kiperän tehtävän, kun heiltä kysyttiin: Kuka sauraavista henkilöistä ei kuulu joukkoon ja miksi: Muammar Gaddafi, Che Guevara, Antti Tuisku ja Vladimir Putin. Kului tuskin hetkeäkään, kun Väyryen sanoi:– Stan, minä luulen, että tiedän tämän! Heistä Putin on ainoa, joka on tavannut minut, hän sanoi itsevarmasti.

Juontaja Baba Lybeck kysyy Paavolta, onko hän usein Venäjällä vier-ailtuaan joutunut antamaan ja samaan poskisuudelmia tervehtiessä.– Ulkonäköni on suojellut minua niiltä.

Taru Tujunen, Mikael Jungner ja Jarmo Korhonen olivat mar-jametsässä. Junger poimi koriinsa punaisia puolukoita ja Tujunen sinisiä mustikoita, mutta Korhosen kori oli täynnä muurahaisia.– Miksi ihmeessä sinä keräät muurahaisia, ihmettelivät Tujunen ja Junger.– Näistä tehdään jäseniä, myhäili Korhonen.

Matti Vanhasen puhelin soi. Vanhanen vastaa:– Matti Vanhanen.Soittaja on vanhempi rouva maakunnasta, joka kysyy:– Saanko puhua pääministerin kanssa?– Minä en ole pääministeri, Vanhanen sanoo ja sulkee puhelimen.Hetken kuluttua puhelin soi taas, Vanhanen painaa vihreää luuria ja esiteltyään itsensä kuulee saman naisäänen:– Saanko puhua pääministerin kanssa?– Ette saa, koska minä en ole pääministeri, Vanhanen vastaa ja painaa punaista luuria.On tovin taas hiljaista, mutta kohta Vanhasen puhelin jälleen soi. Vanhanen sanoo puhelimeen kireällä äänellä:– Matti Vanhanen!Maakunnan vanhempi rouva on jälleen asialla.– Saanko puhua pääministerin kanssa?– Kuulkaa nyt hyvä rouva! Minä en ole Suomen enkä minkään muunkaan maan pääministeri! Ettekö te nyt ymmärrä sitä?– Kyllä minä ymmärrän, mutta haluan kuulla sen yhä uudelleen ja uudelleen.

Tiukan tilanteen sankari Kaikkonen.

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

| 30

Halusin opiskella yliopistossa, mutta en kuitenkaan Suomessa. En ole koke-nut itseäni varsin suomalaiseksi aikoihin, joten päätin toteuttaa unelmani ja muu-tin Uuteen-Seelantiin. Päätös oli minulle paras mahdollinen valinta. Kiwit, kuten uusi-seelantilaiset itseään kutsuvat, ovat rentoa kansaa, eikä sopeutuminen tuot-tanut hankaluuksia sillä kulttuurilliset erot ovat pieniä.

Ulkomailta saapuneita on paljon ja kaikki sopeutuvat elämään yhdessä. Su-urin osa tulee Aasiasta. Itse asun pääkau-pungissa Wellingtonissa, joka on mitä parahin valinta. Kaupungissa on noin 400000 asukasta, mutta kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Mäkisen maas-ton johdosta kunto kohoaa väkisin. Luonto on tärkeässä roolissa, eikä sen kauneutta ja uskomattomuutta pääse pakoon. Sa-nonta kuuluukin “is this heaven, or just New Zealand?”.

Victoria University of Wellington, missä opiskelen, on korkeatasoinen yliopisto, jolla on yhteyksiä ympäri maailmaa, eikä Euroopasta, Aasiasta ja Amerikoista saapuvia vaihto-oppilaita voi välttää. Täällä vimeistään huomaa kuinka saman-laisia ihmiset ovat syntymäasta riippu-matta.

Teksti ja kuvat:

Viljami Tervo

Sarja esittelee Keskustanuorten lehtiä 60 vuoden takaa. Jutut kerätty Kyntäjän numeroista 4-6/1954

eskustan puoluekokousta ja Kaustisen festareita ei juuri erot-taisi toisistaan, ellei festareilta

puuttuisi politiikka. Yhtäläisyyksiä löytyy kansallispukuun pukeutuneista ihmisistä ja juurevuudesta niin väen paljouteen kuin erilaisiin musiikkiesityksiin rockista kansanmusiikkiin, virsiin ja iskelmään. Molemmat tapahtumat alkavat hieman rauhallisemmin ja mahdollisuudella osal-listua jumalanpalvelukseen.

Festareiden kävijämäärät ovat vaihdelleet valtavasti. Ensimmäisen vuoden tavoite oli 6 000 henkeä, mutta paikalle kokoon-tui kolminkertainen määrä vieraita. Nykyisin kävijämäärät pyörivät sadan tu-hannen kieppeillä.Festivaalit ovat musiikin ystävälle koke-mus, jota ei tulisi jättää väliin. Jos ha-luat ilmaiseksi sisään, liity talkooväkeen! Keskustalaisen yhdessä tekemisen, yrit-

täjyyden ja sivistyksenkin näkökulmasta se on suositel-tava tapa tutus-tua paikalliseen elämään ja per-inteiseen kult-tuuritapahtu-maan.

Toinen vaihtoehto osallistua on pyrkiä esiintyjäksi. Itse olen kerran ollut päätähtenäkin – ainakin melkein. Soitin yläaste- ja lukioaikana puhallinorkester-issa tuubaa. Osallistuimme kilpailuihin ja teimme edustusmatkoja ulkomaille saakka. Eräänä vuonna esiinnyimme Kaustisen festareilla päälavalla. Tosin emme illalla vaan aamupäivällä.. emmekä lauantaina, vaan päätöskonsertissa juma-lanpalveluksen jälkeen sunnuntaina.

Tunnelma oli korkealla ja aplodit raikui-vat, hiki virtasi tumman sinisen paidan, mustien housujen ja vihreän kravatin muodostamassa orkesteriasussa. Muuta-mia kansallispukuun pukeutuneita lap-sia tanssi musiikin tahtiin festarialueella ja fiilis tuskin poikkesi suuresti muista megatähdistä, jotka lavalla esiintyivät. Kansantajuista musiikkia koko kropan täydeltä, suosittelen!

Kaustinen folk music festival järjestetään 7.-13.7.2014

imo Soini sanoo kirjoittaneensa kirjansa Peruspomo kahdesta syystä. Ensinnäkin hän on halun-

nut kertoa miksi ja miten Perussuoma-laisista on tullut merkittävä puolue. Toinen syy on henkilökohtainen, hän haluaa kertoa mitä perussuomalaisten johtaminen on vaatinut ja miltä se on tuntunut. Omien sanojensa mukaan hän on nähnyt ja kokenut sekä politiikan taivaan että helvetin.Kolmanneksi voisi todeta, että hän on kirjoittanut kirjan osoittaakseen että hänen käsissään Perussuomalaiset on valmis ja kelvollinen hallituspuolueeksi. Sen lisäksi että kirja on kuvaus puolueen kasvusta yhdeksi suurista, Peruspomo on vahvasti maineenhallintaoperaatio. Kirjansa kautta Soini pyrkii viestit-tämään, ettei hyväksy julkisuudessa ol-leita puolueväen töppäilyjä ja painottaa että puolueen jokainen kansanedustaja tietää, missä raja kulkee ja rajan määrit-telee viime kädessä hän itse, hallituskel-

poisuuden takuumies. Neljäntenä syynä kirjoittaa kirja, alkaa lukijalle välittyä Soinin oma profiilinnosto. Soini osoit-taa vahvasti, että puolueessa on vain yksi pomo, hän itse. Puolue elää hänestä.Soini on kirjoittanut suorapuheisen kir-jan, jonka arvasi kiinnostavan. Hän nos-taa niminä esiin omia henkilökohtaisia suosikkejaan puolueväestä. Kuvatessaan puolueen nousua rätkii hän sivussa myös armotta omiaan, niin harmia aiheutta-neita kansanedustajia kuin ”seitsemän äänen varavaltuutettuja”. Omat saavat kirjassa kovemman kohtelun kuin muut, mikä toki voi olla viisasta, jos tähtäin on hallitusneuvotteluissa. Keskustasta hän tyytyy toteamaan että puolue pärjää kyllä, sekä Sipilällä että ilman. Suurin selittävä tekijä Keskustan nosteelle Soinin mukaan on se, että hallitus on kerta kaikkiaan niin huono.Soini on taitava kynänkäyttäjä ja suorapuheisuus viehättää lukijaansa. Kirjan henkilökohtainen, rehellinen ja

avoin ote pitää lukijan mukanaan alusta loppuun. Peruspomo on syytä lukea, kuuluipa puolueen ja sen puheenjohta-jan tukijoihin tai ei, onhan tosiasia, että Perussuomalaisten tarina on vertaansa vailla suomalaisessa poliittisessa histo-riassa.

Timo Soini: Peruspomo, WSOY, 2014

K

T

|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||Te

ksti

: El

ina

Lapp

alai

nen

Kuv

a: S

anna

Uus

ivir

taTe

ksti

: A

nnu

Sauk

ko

| 32

| 35| 34

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

/keskustanuoret

||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||

ohjois-Karjalan Keskusta-nuoret viettivät toukokuisen lauantaipäivän seikkaillen Kolin

kansallispuiston maisemissa. Ajatus ret-kestä syntyi alkutalven suunnitteluillas-sa, joskin asiaa oli pohdiskeltu jo aiem-minkin epävirallisemmissa yhteyksissä.

Aamun aluksi kokoonnuttiin yhdessä matkailutila Paimentuvalle, jossa Markus Kallieksen johdolla aloitettiin kevyellä tutustumisella varmajalkaisiin islanninhevosiin, kuultiin lyhyt kerto-mus yrityksen taipaleesta ja lopulta jaettiin porukka kahtia siten että osa retkeili Kolin maastossa patikoiden, osa ratsain. Vaikka harvemmalta löytyi rat-

sastuskokemusta, sujui retki silti ilman kommelluksia ja hevosen selässä istut-tiin kuin vanhat tekijät.

- Ratsastus on mukava tapa päästä naut-timaan luonnosta hieman erilaisesta näkökulmasta yhdessä eläinten kanssa, opas Markus tuumaili. Kohta jo joukko islanninhevosia viiletti töltäten pitkin Karjalan kunnaita keväisen auringon helliessä ratsastajien nenänpäitä.

Ratsastusreitti kulki kansallispuiston läheisessä maastossa, sillä itse kansal-lispuistossa hevosilla ei saa kulkea. Parin tunnin seikkailun jälkeen palattiin Pai-mentuvan pihapiiriin ja vedettiin hetki

henkeä mehun ja makkaran merkeissä. Iloisista ilmeistä ja hyväntuulisista nuor-ista saattoi päätellä että retki oli kaikin puolin onnistunut ja odotusten arvoin-en.

Pohjois-Karjalassa seuraava retki on jo suunnitteilla kesäkuun alussa, jolloin lähdetään Ilomantsiin tutustumaan van-haan kaivosperinteeseen Möhköön, nau-titaan perinteisen karjalaisen pitopöy-dän antimista sekä tutustutaan Suomen vanhimpaan viinitilaan. Pohjois-Karja-lan Keskustanuoret toivottavat retkil-leen tervetulleiksi kaikki kiinnostuneet!

Teksti: Katja Asikainen Kuvat: Outi Hännikäinen

Jylhät kansallismaisemat sekä Pielinen ihmetyttivät tekivät vaikutuksen. Koli on valittu vuoden 2013 retkikohteeksi.

ELINA

ILMARIPOKELA

OVASKA

SEURAA ILMOITTELUA facebook.com/keskustanuoret