KUNTA-ALANMONIOTTELIJA

KOULUMAAILMASSA TUULETETAAN RAKENTEITA

KIUSAAMINEN LOPPUI VIHDOIN

NÄIN ELÄKKEET RAHOITETAAN

DIAKONI AUTTAA HANKALASSA VAIHEESSA

KEVA PÅ SVENSKA S. 27

www.keva.fi2-15

Kevan hallituksen puheenjohtaja tuntee kunta-asiakkaat pormestarin työstään.

ANNA-KAISA IKONEN

JULKAISIJA Keva (33. vuosikerta) PÄÄTOIMITTAJA Tero Manninen, tero.manninen@keva.fi, p. 020 614 2688, Unioninkatu 43, PL 425, 00101 Helsinki TOIMITUSNEUVOSTO Keva: Tero Manninen, Frederik Forssell, Marjatta Ollila, Roman Goebel, Ulla Palmroos ja Leena Kymäläinen Fondamenta Media Oy: Susanna Cygnel, Helinä Hirvikorpi ja Kirsi Poikolainen TOIMITUS Fondamenta Media Oy, Fredrikinkatu 24 A 3, 00120 Helsinki TOIMITUSSIHTEERI Susanna Cygnel, susanna.cygnel@fondamenta.fi ULKOASU Marko von Konow SVENSK ÖVERSÄTTNING Översättningsenheten vid Keva PAINO Libris Oy, Helsinki ISSN 1455-4720, verkkojulkaisu ISSN 1979-5107 OSOITELÄHDE Keva, lehtirekisteri TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET keva-lehti@keva.fi

KANNEN KUVA Carl Bergman kuvasi Anna-Kaisa Ikosen

12 VaikuttajaTampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen valittiin viime syksynä Kevan hallituksen puheenjohtajaksi. Nuoren kunta-alan huippuammattilaisen tavoite on selvä: päätöksiä tehdään pitämällä asiakkaiden tarpeet tarkasti mielessä.

16 ReportaasiKuntien pitäisi karsia opetuskuluista, koska resurssit ovat tiukassa. Tulilinjalla on tällä hetkellä erityisesti toisen asteen koulutus. Moni pelkää, että nuoret joutuvat eriarvoisen asemaan asuinpaikan mukaan ja koulutuksen taso kärsii.

K oulutus on Suomen menestystekijä. Koulutukseen ja sen tuomaan menes-tykseen ei ole turvauduttu ainoastaan koko maan menestystekijänä, vaan se

on myös paikallinen menestystekijä. Koulutus luo edel-lytyksiä paikalliselle yrityselämälle ja vastaa osaamis-tarpeisiin ja niiden muutokseen.

Suomalainen koululaitos ja sen tuottamat oppimis-tulokset ovat maailman huippua. Koulutuksen myötä olemme pärjänneet maailmanlaajuisessa kilpailussa ja aikaansaaneet hyvinvointia.

Koulutus, kuten yhteiskuntamme, on murroskohdassa. Koulutuksen pitäisi vastata moninaistuvan maailman asettamiin tavoitteisiin ta-loudellisten voimavarojen niukentuessa. Työelämä on pitkälti samanlaisessa mur-roksessa.

Vaikka opetus on kou-luissamme maailman kärkikastia, osa tulevaisuuden toivoista ja yhteiskunnan rakentajista putoaa kelkas-ta kesken kaiken. Syrjäytyneitä tai syrjäytymisriskin alla olevia arvioidaan olevaan 14 000:sta 100 000:een nuorta. EVAn 2012 ilmestyneen raportin mukaan Suo-messa on reilu 50 000 iältään 15–29-vuotiasta nuorta, jotka ovat perusasteen tutkinnon suorittamisen jälkeen työttöminä työnhakijoina tai työvoiman ja koulutuksen ulkopuolella.

Syrjäytymistä ei voi ehkäistä, jos koulua ja opiske-lua ei koeta mielekkääksi. Koulumaailma ja sen haas-teet vastaavat tältä osin työelämää. Kuten koulussa-kin, myös työelämässä olisi viihdyttävä. Työuria ei voi pidentää, ellei työ ole sellaista, jossa jaksaa eläkeikään

saakka. Työkyvyttömyyseläkkeellä on tälläkin hetkellä noin 200 000 henkilöä.

Koulumaailmasta voi ottaa myös mallia työelämään. Oppimisen tavat monipuolistuvat. Vuorovaikutus, vies-tintätaidot ja oppimisen oppiminen ovat yhä tärkeäm-piä. Näin on myös työelämässä. Työ ja työn tekemisen tavat muuttuvat yhä nopeammin. Muuttuvassa maail-massa omasta työkyvystä ja osaamisen päivittämisestä huolehtiminen ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Koulutus ja työelämä ovat pitkien kehityskulkujen lopputulemia. Kun näitä kehitetään, emme elä tässä päivässä, vaan hyvin pitkällä huomisessa. Jotta yhteis-kuntamme hyvinvointi paranee, meidän on katsottava rohkeasti tulevaa kohden. Valitut ratkaisut näkyvät yh-teiskunnassamme laajasti ja useiden vuosien kuluttua.

twitter: @tajmanninen Tero ManninenPäätoimittaja

Oppia ikä kaikki

2 PÄÄKIRJOITUS

4 SUOMEN KUVIA. Aina valmiina.

6 OTTEITA. Kevalla vahva sijoitustulos. Ammatillinen kuntoutus ensisijaista työkyvyttömyyseläkkeisiin nähden. Eläkeuudistus rakentuu julkisella puolella pala kerrallaan. Markus Mankin on Kevan ensimmäinen Compliance Officer. Suomi ja työ muuttuivat käsi kädessä.

22 TALOUS. Näin kunnan, valtion, kirkon ja yksityisen sektorin eläkkeet rahoitetaan.

24 ELÄMÄÄ ARJESSA. Diakoni Merja Lehtisalo auttaa, kun hätä on suurin.

26 KOMMUUNISTI kirjoittaa eläkemaksujen kohdistumisen periaatteista.

27 KEVA PÅ SVENSKA. Ledaren. I Kilteri skola slutade mobbningen efter systematiskt arbete. Ordförande Anna-Kaisa Ikonen står på kundens sida i Kevas styrelse. Kommunerna måste minska kostnaderna för undervisningen – utan att pruta på kvaliteten. Men hur? Så här finansieras pensionerna inom kommunerna, staten, kyrkan och den privata sektorn.

PALSTAT

6 LUOTTAMUKSELLA. Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka haluaa, että lapsilla on koulussa kivaa.

9 NÄIN SEN TEIMME. Kilterin koulussa puututtiin koulukiusaamiseen sinnikkäästi, ja se loppui.

10 MITEN ON? Hannele Kantanen kertoo vanhuuseläkkeelle siirtymisestä suoraan vuorottelu- tai virkavapaalta.

11 TUTKITUSTI. Kiitos on töissä todella tärkeä sana.

Sisältö.Pääkirjoitus.

Koulumaailmasta voi ottaa mallia työelämään.

2 KEVA 2-15 2-15 KEVA 3

Aina valmiina

Maailmassa on yli 45 miljoonaa partiolasta kaikkiaan 200 maassa. Suomessa suurin joukko partiolaisia on 10–12-vuotiaita. He harrastavat partiota lippukunnissa, joita on Suomessa yhteensä noin 750 jopa 302 kunnassa, eli lähes jokaisessa Suomen kunnassa toimii partiolippukunta ja monessa kaksi tai useampikin. Yli puolet on yhteislippukuntia tytöille ja pojille.

Tässä kuvassa partiolapset ja -nuoret marssivat partiotapahtumassa Kouvolassa viime kesänä. Suomen Partiolaisten Suurjuhla järjestetään noin kuuden vuoden välein. Viime vuonna se vietettiin ensimmäistä kertaa Kymenlaaksossa.

– Valokuvaaja Moises Garibay, Kouvola

Suomen kuvia. Suomen kuvia.

2-15 KEVA 54 KEVA 2-15

Otteita.Luottamuksella.

Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka lausuu mullistavia ja provosoiviakin ajatuksia, kuten että lasten pitäisi viihtyä koulussa ja nauttia oppimisesta.

Miksi suomalaisen peruskoulun pitää muuttua?Yhteiskunta kehittyy ja muuttuu. Siksi myös koulutusta pitää ke-

hittää. Opettajien, opetuksen ja oppimisympäristöjen pitää seurata aikaa, sillä muuten koulutus jämähtää paikalleen.

Peruskoulumme voi hyvin, koska sitä kehitetään koko ajan. Meillä on maailman parhaiten koulutetut ja autonomiset opettajat, joilla on mahdollisuus elinikäiseen ammatilliseen kehittymiseen, kuten lääkäreillä.

Millaisia haasteita peruskoulussa pitää nyt ratkoa?Perinteisesti ajatellaan, että oppiminen tapahtuu luokkahuoneissa

apuvälineinä kynä ja ruutuvihko. Kyllä, sellainen oli maailma 1970-lu-vulla.

Nykymaailmaan kuuluvat sosiaalidigitaaliset vuorovaikutustaidot, some ja nettietiketti – ei näitä opita ruutuvihon ja kynän kanssa. Siinä ei ole mitään pahaa, että koulu valmistaa lapsia ja nuoria yhteiskun-taan.

Oppitunteihin tarvitaan vaihtelua. Suomessa lapset saavat leikkiä vapaasti seitsemänvuotiaiksi, kunnes heidät istutetaan koulun penkille pahimmillaan kuuntelemaan opettajan mo-nologia. Suomen koulut ovat muuttuneet paljon, mutta monin paikoin asetelma muistuttaa edelleen omia kou-luaikojamme. Työelämää on kehitetty jo jonkin aikaan viihtyisämmäksi, joten nyt olisi aika kehittää koulua radikaalisti: Tarvitaan liikettä, ei istumista. Istuminen ei ole lapselle lajityypillistä toimintaa!

Oppimisympäristön pitäisi tukea noita edellisiä asioita. Se tarkoittaa, että lapset johdatetaan pois ”kanakopeista” ja luokkien seiniä avataan.

 Millä tavoin mainitsemiasi haasteita ratkotaan?

Valtakunnallinen opetussuunnitelma on nyt tehty, ja parhaillaan koulut tekevät vuoden 2016 opetussuunnitelmia. Uudet OPSit otetaan käyttöön ensi vuoden syksynä. Niissä noste-taan esiin ajattelu ja oppimaan oppiminen, kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, moni-lukutaito, tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, työelämätaidot sekä yrittäjyys.

Oppimisympäristöjen pitää muuttua, sillä kun koulurakennus alkaa näyttää toiselta, yllättäen pedagogiikkakin alkaa muuttua. Opettajan perustehtävä on muuttunut ja koen sen innostavana. Myös opetta-jankoulutuslaitos on kehittänyt uusia oppimisen tiloja.

Voimmeko vielä olla ylpeitä suomalaisesta koulutusjärjestelmästä?Voimme olla koulustamme ylpeitä, mutta järjestelmä vaatii nyt

tuunausta. Pieni notkahdus Pisa-tuloksissa vuonna 2012 ei ole niin paha asia

kuin se, että Suomi putosi kouluviihtyvyydessä 12. sijalta 62:nneksi 65 OECD-maan joukossa.

Lapsi tai nuori ei saisi kokea, että kaikki koulussa on vaan velvolli-suutta, suorittamista ja vanhempien mieliksi tekemistä. Lukioaikana alkava koulu-uupumus ennustaa työuupumusta 20 vuoden päähän. Eli, jos halutaan säästää työkyvyttömyys- ja sairauskuluissa, hyvin-voinnin rakentaminen pitää aloittaa esikouluiästä. Pitääkö lasten ensin kärsiä 12 vuotta, ennen kuin he pääsevät töihin viihtymään? Sitä paitsi he saattavat sitten jo olla liian romuja työntekoon.

  Millainen olisi sinun haaveidesi peruskoulu vuonna 2030?

Tulevaisuuden koulussa ei istuta alistuneesti, vaan opitaan teke-mään töitä ja nautitaan tekemisestä. Oppilaat työskentelevät

innostuneesti ja keskittyneesti järkevän asian parissa. Tärkeää on myös taide, kulttuuri, käsillä tekeminen,

teknologia ja liikunta. Tutkimusten mukaan musiikki edistää muun muassa kielten oppimista ja liikunta

kokonaisvaltaista kehitystä.Lue lisää koulutusalan murroksesta

sivulta 16 alkaen.TEKSTI SUSANNA CYGNEL /

KUVA CARL BERGMAN

Kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka kuului Tulevaisuuden peruskoulu -työryhmään. Hän vai-kuttaa Helsingin yliopiston opetta-jankoulutuslaitoksella ja kirjoittaa Oivaltava oppiminen -teosta. Hän on kehittänyt uudenlaisia oppimis-ympäristöjä kouluihin ja yliopistoi-hin, esimerkiksi rym.fi.

ELÄKEUUDISTUKSEN KOLMIKANTAVALMISTELU on saatu päätökseen. Työmarkkinajärjestöt sopivat vain yksityisien alojen eläkeuudistuksesta, mutta STM käynnisti samalla vastaavan valmistelun julkisella sektorilla ja se on tarkoitus saada päätökseen toukokuun aikana. Julkisen puolen muu-tokset noudattelevat yksityisten alojen eläkeuudistusta.

Yksi työmarkkinajärjestöjen jatkovalmistelussa tarkentu-nut osa eläkeuudistusta on työuraeläke. Työmarkkinajär-jestöt sopivat viime syksynä työuraeläkkeestä. Se antaisi 63 vuotta täyttäneelle mahdollisuuden jäädä eläkkeelle ennen vanhuuseläkeikää, jos tämä on tehnyt vähintään 38 vuotta rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavaa työtä.

Myös se tarkentui kolmikantaneuvotteluissa, että alin vanhuuseläkeikä nousisi nykyisestä 63 vuodesta vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneillä. Eläkeikä nousisi asteittain 3 kuukautta jokaista syntymävuosiluokkaa kohden, kunnes se on 65 vuotta. Vuonna 1962 syntyneet olisivat ensimmäi-nen ikäluokka, jolla eläkeikä on 65 vuotta.

Kaikki työeläkeuudistukseen liittyvät hallituksen laki-esitykset on tarkoitus antaa eduskunnalle loppukesästä, ja uudistus tulisi voimaan vuoden 2017 alusta. Uudistus ei koske jo maksussa olevia eläkkeitä eikä ennen vuotta 2017 karttuneita eläkkeitä. Uusi eläkeikä koskee vain vuonna 1955 ja sen jälkeen syntyneitä.

KEVAN SIJOITUKSET TUOTTIVAT tammi–maaliskuussa 7,5 prosenttia eli 3 143 miljoonaa euroa. Sijoitusten markkina-arvo oli maaliskuun lopussa 45,2 miljardia euroa (viime vuonna 38,6 miljardia euroa).

– Odotukset sijoitusvuodesta olivat hyvin ristiriitaisia. Korkotaso oli tuotto-odotusten suhteen painunut jo alle kaiken aiemmin koetun. Lisäksi osakemarkkinoilla oli takana jo monen vuoden nousu finanssikriisin jälkeen. Siksi voimmekin olla erittäin tyytyväisiä sijoitustulokseemme, toimitusjohtaja Jukka Männistö toteaa.

Korkosijoitusten osuus Kevan koko sijoitusvarallisuudesta oli 41,3 % (sisäl-täen johdannaisten vaikutuksen), noteerattujen osakkeiden ja osakerahasto-jen 40,1 % ja kiinteistösijoitusten 6,1 %. Pääomasijoitusten osuus oli 6,1 %, ja muiden sijoitusten, lähinnä hedgerahastojen 6,3 %.

– Vuoden alku on ollut muun muassa eurooppalaisille osakesijoittajille hyvin tuottoisa. Tämä kehitys on kuitenkin luonut kasvavan huolen jatkosta. Riskipitoisia sijoituksia on tukenut etenkin Euroopan keskuspankin toiminta markkinoilla. Edessä lienee jossain vaiheessa paluu karuun arkeen, myös sijoittajilla, arvelee sijoitusjohtaja Ari Huotari.

Kevalla vahva sijoitustulos

Eläkeuudistus etenee aikataulussa

Koulussa saa olla kivaa

KEVAN LUVUT

Vuoden alusta tuli voimaan lakimuutos, jonka tavoitteena on varmistaa työntekijän mahdollisuus ammatillisen kuntoutukseen: päätös oikeudesta ammatilliseen kuntoutukseen täytyy antaa ilman erillistä hakemusta kaikille niille henkilöille, jotka ovat hakeneet työkyvyttömyyseläkettä ja joilla ammatillisen kuntoutuksen kriteerit täyttyvät.

Päätöksiä oikeudesta ammatilli-seen kuntoutukseen onkin annet-tu vuoden alussa huomattavasti enemmän kuin edellisvuonna.

 – Lakimuutoksen tavoitteena oli varmistaa, että ammatillisen

kuntoutuksen vaihtoehdot on selvitetty.  Tämä on ikään kuin viimeisin tarkistuspiste. Ammatillisen kuntoutuksen tulokset ovat yleensä sitä paremmat, mitä aiemmin päästään liikkeelle, huomauttaa Kevan kuntoutuspäällikkö Ulla Palmroos.

– Selkeää kasvua on havaittavissa myös jo sairauspäivärahakauden aikana tulevissa kuntoutushake-muksissa. Ammatillisen kuntou-tuksen mahdollisuuksia osataan siis julkisella sektorilla käyttää ja työssä jatkamisen vaihtoehtoja selvitetään aiempaa aikaisemmassa vaiheessa. 

Ammatillinen kuntoutus ensisijaista

Eläkeuudistuksen yksityiskohdat ovat tarkentuneet kevään aikana. Julkinen sektori noudattelee yksityisten alojen eläkeuudistusta.

KU

VA

iS

TO

CK

64 869Keva teki viime vuonna 64 869 päätöstä. Näistä 58 895 oli varsinaisia eläkepäätöksiä, 5 490 kuntoutuspäätöksiä ja loput etuuspäätöksiä muun muassa taloudellisesta tuesta.

2-15 KEVA 76 KEVA 2-15

Vantaalaisen Kilterin koulun yhdeksäsluokkalaisella Santeri Pitkäsellä on kaikki hyvin. Koulunkäynti

maistuu, koulussa on kavereita ja hän tuntee kuuluvansa porukkaan.

Ennen oli toisin. Ala-asteella luokan pojat kiusasivat: sulkivat pois leikeistä ja peleistä, syrjivät, nimittelivät ja tönivät.

– Meni aika kauan, ennen kuin älysin itse, että minua kiusataan, Pitkänen sanoo.

Santeri ei puhunut asiasta kotona, vaan uppoutui Playstation-peleihin.

– Se oli tapa paeta todellisuutta. Kun van-hemmat sitten kielsivät pelaamisen ja käski-vät mennä ulos kavereiden kanssa, kaikki tuli kerralla ulos isona tunneryöppynä.

Kiusaamista ei kuitenkaan saatu loppu-maan. Opettaja huusi oppilaille, eikä sillä ollut minkäänlaista tehoa. Selvittelyjä käytiin tilanteissa, joissa Santerinkin pinna oli pala-nut – oli uhkailtu ja tönitty puolin ja toisin.

– Olin itse syytetyn penkillä ja sain jälki-is-tuntoa.

YLÄ-ASTEEN SANTERI aloitti positiivisin odotuksin. Hän kertoi luokanvalvojantunnilla kaikille kiusaamiskokemuksestaan.

Syksyn kuluessa Santeri huomasi, että taas häntä alettiin nimitellä ja jättää ulkopuolelle. Tällä kertaa hän kertoi kotona heti ja äiti otti yhteyttä luokanvalvoja Katja Engblomiin.

– Oli helpompi puuttua ja yrittää vaikuttaa oppilaiden empatiakykyyn, koska kaikki tiesi-vät, millainen Santerin alakoulutaival oli. Ei se kuitenkaan ensimmäisellä kerralla tehonnut, Engblom sanoo.

Kilterin koulussa on luotu oma malli, jonka mukaisesti toimitaan kiusaamistilanteis-sa. Kotiin otetaan aina yhteyttä. Opettaja keskustelee molempien osapuolten kanssa, ja asioita sovitaan yhdessä. Viikon tai parin päästä istutaan uudestaan pöydän ääreen ja katsotaan, missä mennään.

Compliance-toiminnot ovat työeläkealalla vielä suhteellisen tuore ilmiö, eikä niille ole edes suomankielistä nimitystä.

– Se on osa sisäistä valvontaa ja liittyy myös operatiiviseen riskienhallintaan, tiivistää Markus Mankin, 40. Hän on Kevan uusi ja ensimmäinen Compliance Officer.

Tehtävässään Mankin valvoo ja varmistaa, että Kevassa noudatetaan lainsää-däntöä, viranomaisten määräyksiä ja hallituksen hyväksymiä periaatteita. Hän arvioi sisäisiä menettelytapoja ja tekee parannusehdotuksia johdolle.

Koko talon toiminnot kuuluvat hänen vastuualueeseensa. – Kuitenkaan Compliance Officerin ei ole tarkoitus olla syvällinen asiantuntija

kaikessa, vaan hän nojautuu paljolti talon asiantuntijoiden tietämykseen ja näke-myksiin. Keskeinen tehtävä Kevassa on muodostaa hyvä kokonaiskuva julkisen eläkevakuuttamisen asioista.

Compliance Officerit ovat usein juristeja ja niin myös Mankin. Lisäksi hänellä on kauppatieteiden maisterin tutkinto ja 15 vuoden kokemus työeläkealalta.

Kevaan Mankin siirtyi KT Kuntatyönantajista, jossa hänen pääasiallinen tehtävänsä oli vastata vuoden 2017 eläkeuudistuksen neuvotteluista ja julkisen sektorin työnantajan edunvalvonnasta.

Kun eläkesopimus saatiin viime syyskuussa allekirjoitettua, alkoi mittava lain-valmistelu-urakka STM:n lainvalmisteluryhmissä.

– Eläkeratkaisulla on huomattava merkitys koko työeläkealalle ja myös Suo-men talouden ja työelämän tulevaisuudelle, joten tehtävä oli erittäin kiinnostava.

Ennen KT Kuntatyönantajia Mankin työskenteli Keskinäisessä eläkevakuutus-yhtiö Ilmarisessa lakiasioiden yksikön lakimiehenä. Siellä hän osallistui Comp-liance-toiminnon rakentamiseen.

Aiemmissa tehtävissään Mankin on jo päässyt tutuksi Kevan kanssa.– Minulle on ajan kuluessa muodostunut kuva Kevasta kunnolla hoidettuna ja

tehokkaana eläkelaitoksena. Olen tehnyt kevalaisten kanssa aikaisemmin oikein onnistunutta yhteistyötä. Odotan kiinnostavaa ja innostavaa työympäristöä, jossa tavoitteeni on juurruttaa compliance-toiminta normaaliksi osaksi talon arkea. TEKSTI SUSANNA CYGNEL KUVA CARL BERGMAN

Vihdoinkin rauhassa!

NÄIN KIUSAAMISTA KITKETÄÄN KILTERIN KOULUSSA

• Kaikkiin tietoon tulleisiin kiusaamistapauksiin puututaan.

• Luokanvalvoja soittaa vanhemmille ja pyytää ottamaan asian puheeksi kotona.

• Koulussa asia selvitetään molempien osapuolten ja kahden opettajan kesken. Kaksi opettajaa on mukana, jotta väärinymmärryksiltä vältyttäisiin.

• Parin viikon päästä kokoonnutaan uudestaan ja päivitetään tilanne.

• Kiusaamiseen puututaan keskustelemalla, ei rangaistuksilla.

tajua, miten paljon toista voi satuttaa omasta mielestään viattomalla sanomisella. Santeri taas on ollut hyvä kertomaan omista fiilik-sistään, mikä auttoi tilanteen selvittämistä, Engblom kertoo. TEKSTI KATARIINA KRABBE / KUVA RISTO TÖRRÖ

Koko talon asialla

Näin sen teimme.Otteita.

– Vaikeimmissa tilanteissa on pyydetty huoltajatkin mukaan koululle, Engblom kertoo.

Santerin kiusaaminen laantui välillä, mutta alkoi yhä uudestaan. Pääkiusaajien jo lope-tettua hännystelijät saattoivat jatkaa.

– Opettajan on todella vaikea nähdä kiu-saamista, joten Santerilla oli vastuullinen teh-tävä tulla heti kertomaan, jos jotain tapahtui.

SELVITTELY JATKUI OPPILAS kerrallaan sen mukaan, kuka oli kulloinkin kiusannut.

– Kaikkein tehokkainta on kuitenkin vai-kuttaa siihen porukkaan, joka seuraa sivusta, ja saada nämä oppilaan ymmärtämään, että he ylläpitävät kiusaamista. Kiusaamisesta menee pointti, kun sillä ei saa enää huomio-ta, Engblom sanoo.

Sinnikäs jauhaminen sekä yksilöllisesti että luokanvalvojan tunneilla tuotti lopulta tulosta, eikä yhdeksännellä luokalla Santeria ole enää kiusattu.

– Kiusaaminen alkaa useimmiten ajattele-mattomuudesta. Monesti oppilaat eivät edes

Kiusaaminen nostettiin pöydälle ja kiusaajat istutettiin pöydän ääreen niin usein ja niin pitkään, kunnes kiusaaminen loppui.

Suomalainen yhteiskunta muuttui no-peasti toisen maailmansodan jälkeen, ja se vaikutti työelämää sekä ammat-tien kehittymiseen.

Esimerkiksi opettajan ammatti vaa-timuksineen on muuttunut valtavasti viime vuosisadan alusta. Kansakoulu-laitoksen alkuvaiheissa maalaisopet-taja oli kansankynttilä, joka palveli paikallista kyläyhteisöä monella tavalla – hän saattoi olla seudullaan yksi harvoista kirjoitus- ja lukutaitoi-sista, joten vastuuta riitti koulussa ja sen ulkopuolella.

Kaupungistuminen muutti opettajan roolia ammatillisen erikoistumisen suuntaan. Tunnetyötaidot korostuivat, ja suhde oppilaisiin muuttui demo-kraattisemmaksi.

Maalaisopettajan elämää rajoitti korkean moraalin vaatimus, eivätkä esimerkiksi naimattomat opettajat-taret saaneet käydä kylätansseissa. Kesälomatkin kannatti viettää toisella paikkakunnalla, jos halusi hetken hen-gähdyksen yhteisön moraalipaineista. 1960-luvulla tällaisista sosiaalisista ongelmista ei enää puhuttu, vaan ti-lalle tulivat keskustelut työn haasteis-ta urbaanin ja toisinaan kurittoman nuorison kasvattajana. Opettajan yksityiselämän sijaan keskusteltiin työrauhasta.

Muun maussa tällaisia asioita Erkko Anttila nostaa esille opettajien työn-kuvan muutoksesta Ari Väänäsen ja Jussi Turtiaisen toimittamassa kirjassa Suomalainen työntekijyys 1945–2013. Artikkelikokoelma käsittelee suoma-laisen työelämän muutoksia eri näkö-kulmista, kuten työpaikkailmoitusten työntekijäkuvan ja työntekijäihanteen muuttuminen vuosien varrella. Kirjoit-tajat ovat työelämän, työpsykologian ja historian tutkijoita Työterveyslai-toksella.

Suomi ja työ muuttuivat käsi kädessä

Markus Mankin on Kevan ensimmäinen Compliance Officer. Hänen tehtävänsä kuuluu valvoa Kevan toiminnan lainmukaisuutta.

UUSI PÄÄTOIMITTAJA

VTM Jouni Kempas on valittu Kevan viestintäpäälliköksi 1.5.2015 alkaen. Hän siirtyy Kevaan RAY:stä.

Kempas vastaa Kevan viestin-täkokonaisuudesta ja on myös Keva-lehden uusi päätoimittaja

syksyn numerosta alkaen.  

Kiletrin koulun oppilas Santeri Pitkänen ja opet-taja Katja Engblom saivat katkaistua kiusaamisen kierteen puhumalla ja puuttumalla.

2-15 KEVA 98 KEVA 2-15

Nollaako uusi avioliitto leskeneläkkeeni?KYSYMYS: Olen jäänyt leskeksi vuonna 2007 ja saan leskeneläkettä. Nyt olen aikeissa solmia uuden avioliiton, mutta miten käy les-keneläkkeeni? Olen saanut ristiriitaista tietoa siitä, lakkaako eläkkeeni vai ei. Täytän tänä vuonna 70 vuotta.

VASTAUS: Leskeneläkkeesi ei lakkaa, vaikka solmit uuden avioliiton. Mutta tästä uudesta avioliitosta sinulle ei tule uutta leskeneläke-oikeutta. Jos siis jäät leskeksi uudelleen, et saa uutta leskeneläkettä.

Leskeneläke lakkaa uuden avioliiton solmi-misen johdosta silloin, jos leski on avioliittoa solmittaessa alle 50-vuotias. Koska täytät tänä vuonna 70 vuotta, olet ollut leskeksi jää-dessäsi yli 60-vuotias, joten leskeneläkkeen lakkauttaminen ei koske sinua.

Vaikuttaako irtisanominen osa-aika eläkkeeseeni?KYSYMYS: Olen tällä hetkellä osa-aikaeläk-keellä ja työskentelen joka toinen viikko. Olen valtion palveluksessa ja henkilökohtainen elä-keikäni on 64 vuotta, jonka täytän heinäkuus-sa 2016. Jos työnantaja irtisanoo minut tuo-tannollisista ja taloudellisista syistä enkä enää työllisty ennen henkilökohtaista eläkeikääni, millainen vaikutus tällä on eläkkeeseeni?

VASTAUS: Vaikutus riippuu siitä, milloin työ loppuu. Sinulle on karttunut ns. lisäeläkettä vuoden 1994 loppuun saakka, mutta sen saaminen edellyttää joko työ- tai virkasuh-teen jatkumista henkilökohtaiseen eläkeikään saakka tai sitä, että olet saanut minimi-

Kevan eläke-tiedottaja Hannele Kantanen vastaa tällä palstalla lukijoiden kysymyksiin.

Työtoverin kiittäminen hyvästä työstä voi olla tehokas tapa tukea omaa työyhteisöä, ja esimieheltä aika ajoin saatu kiitos on omiaan nostamaan työmotivaatiota.

Suomen työyhteisökulttuuri on muuttunut ilahduttavaan suuntaan, sillä noin seitsemän kymmenestä palkansaajas-ta kokee saavansa kiitosta esimieheltään tai työtovereilta. Suunnilleen yhtä usein kiitosta tulee työtovereilta ja asiakkail-ta. Tilanne on selvästi parantunut 2000-luvun alusta, jolloin kiiteltiin nihkeämmin.

– Tämä kuvastaa osaltaan henkilöjohtamisen arvon nousua suomalaisissa organisaatioissa, sanoo työelämänasiantuntija Riku Perhoniemi Kevasta.

– Esimieheltä odotetaan keskustelevaa otetta ja kykyä joh-taa ihmisiä, mikä näkyy myös esimieskoulutusten sisällöissä. Suomalaisilla työpaikoilla on lisäksi tehty johdonmukaista työ-yhteisöjen kehittämistä; yhä useammin teemoiksi nostetaan myönteinen palaute ja kommunikointitaidot.

KUITENKIN MELKEIN JOKA KOLMAS palkansaaja ei saa riittä-västi kiitosta työstään.

Kiitoksen puute heikentää työmotivaatiota ja työn tulosta, sillä työssä saatavalla kiitoksella on selkeä myönteinen yhteys työtyytyväisyyteen. Kiitos näyttäisi olevan työtyytyväisyyden kannalta jopa yhtä tärkeää kuin fyysinen kuormitus, kiire tai mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä.

– Kiitos kertoo vastaanottajalle henkisestä ja sosiaalisesta arvostuksesta sekä tuesta. Omasta työpanoksesta saatu kiitos saattaa olla erityisen voimauttavaa, Perhoniemi huomauttaa.

Kiittäminen siis vaikuttaa henkilöstön hyvinvointiin vahvasti. – Työntekijöiden välisen myönteisyyden merkitystä hyvälle

työlle saatetaan yhä vähätellä, mikä voi vaikeuttaa työyhtei-sötaitojen edistämistä Suomessa. Se on kuitenkin ”kustan-nustehokas resurssi”, jonka tiedetään edistävän tuloksellista työtä. Eihän lähiesimiestaitojen kehittäminen maksa valtavasti, Perhoniemi korostaa.

KIITOKSEN ANTAMISTA VOIDAAN työpaikoilla edistää koulu-tuksella sekä esimiesten ja henkilöstön omilla aktiivisilla teoilla.

– Kiinnostava kysymys kuuluu, voidaanko myönteistä kom-munikointia tai kiittämistä opetella työyhteisöissä. Ainakin eräässä amerikkalaistutkimuksessa lisääntynyt toisten huo-miointi näkyi organisaatiossa lisääntyneenä työtyytyväisyyte-nä ja vähentyneenä kyynisyytenä.

– Innostavaa on myös ajatus, että yksittäisen työntekijän teoilla on tässä todellisia vaikutuksia. Myönteinen palautteen antaminen lisää muiden työntekijöiden todennäköisyyttä an-taa kiitosta takaisin ja eteenpäin. TEKSTI SUSANNA CYGNEL / KUVITUS ANNA-KAISA JORMANAINEN

KEVAN HENKILÖASIAKKAAT saavat entistä parempaa ja asiantuntevam-paa palvelua, sillä kukin asiakasneu-voja erikoistuu kuluvan vuoden aikana omaan erityiseen osa-alueeseensa.

– Syvennämme nimenomaan sel-laisten asiakkaiden palvelua, joiden asiat vaativat paljon tukea ja ohjausta, kertoo asiakaspalvelupäällikkö Taina Uronen. Kaikilta asiakasneuvojilta saa toki edelleen apua yleisissä asioissa oman erikoisalueen lisäksi.

Yksi tuore uudistus on, että hen-kilöasiakkaiden palautteita kerätään entistä laajemmin ja ne otetaan tehok-kaasti palvelun kehittämisen avuksi. Nyt siis kannattaa antaa palautetta!

Myös henkilöasiakkaiden verkkopal-velua kehitetään.

– Uutuutena asiakas voi jättää verkon kautta esimerkiksi vanhuuselä-kehakemuksen ja nähdä hakemuksen käsittelyn tilan. Lisäksi asiakas näkee itseään koskevia asiakirjoja, kuten päätöksiä ja kirjeitä. Niitä voi tulostaa ja tallentaa omalle koneelleen.

KEVAN HENKILÖASIAKKAAT voivat nyt tilata Kevasta tulevat kirjeet Netpostin sähköiseen postilaatikkoon. Netpostin palvelu on ilmainen. E-kir-jeet säilyvät Netpostissa seitsemän vuotta maksutta.

Kun asiakas on ottanut Netpos-ti-palvelun käyttöönsä, Kevasta lähetetyt kirjeet ilmestyvät ainoastaan Netpostiin, eikä niitä lähetetä enää paperisena kotiin.

Vuosikirjeet ja maksukirjeet toimi-tetaan kuitenkin toistaiseksi postitse asiakkaille, jotka ovat jo tilanneet Netpostin.

Tilaa kirjeet sähköisesti

OMAAN ELÄKKEESEEN vaikuttavat työsuhde- ja ansiotiedot voi kätevästi tarkistaa Omat eläketietosi -verkko-palvelussa. Tiedot ovat palvelussa aina ajan tasalla ja tietojen täydentä-minen on helppoa.

Varsinkin ennen eläkkeen hakemista Omat eläketietosi -palvelusta kannat-taa tarkistaa, että kaikki työsuhteet ja palkat ovat mukana, ja puuttuvat tie-dot voi täydentää samassa paikassa.

Tarkista eläketietosi verkossa

VOIT ANTAA PALAUTETTA osoitteessa keva-lehti@keva.fi.

Kiitos

määrän työansioita jokaisena kalenterivuote-na. Tänä vuonna minimi on 8 178 euroa. Kun eläkeikäsi täyttyy ensi vuoden heinäkuussa, sinun pitää saada ensi vuonna työansioita vähintään 7/12 ensi vuoden minimimäärästä. Se ei kuitenkaan vielä ole tiedossa, koska se muuttuu palkkakertoimen muutoksen mu-kaan ja ensi vuoden palkkakerroin saadaan vasta vuoden lopulla. Jos ansioraja täyttyy myös ensi vuonna, voit jäädä vanhuuseläk-keelle täytettyäsi 64 vuotta, vaikka sinut olisi irtisanottu ennen eläkeikäsi täyttymistä. Työ- tai virkasuhteesi ei siis tarvitse jatkua eläke-iän täyttymiseen. Eläkkeeseesi ei myöskään tule mitään ylimääräisiä vähennyksiä.

Jos sinut irtisanotaan siten, että ensi vuo-den ansio jää alle minimin tai ei ole ansioita ollenkaan, menetät ainakin edellä mainitun lisäeläkkeesi. Jäljelle jää karttunut peruseläke ja voit saada sen täytettyäsi 63 vuotta. Sitä kuitenkin pienennetään, mikäli otat vanhuu-seläkkeesi ennen 65 vuoden ikää. Sinulla on kuitenkin oikeus työttömyyspäivärahaan, joten eläkettä ei välttämättä tarvitse ottaa heti työn päätyttyä.

Miten työkyvyttömyys-eläkkeen käy irtisanomisessa?KYSYMYS: Olen osatyökyvyttömyyseläk-keellä ja teen noin 50-prosenttista työaikaa. Työpaikallani on yt-neuvottelut ja irtisanomi-sia on tulossa. Miten osatyökyvyttömyyselä-ke käyttäytyy irtisanomisissa? Vaikuttaako työttömyyspäiväraha eläkkeeni määrään?

VASTAUS: Osatyökyvyttömyyseläkkeen saaminen ei edellytä työssä olemista, joten eläkkeellesi ei tapahdu mitään, vaikka työsi loppuisi. Työttömyyspäiväraha ei myös-kään pienennä eläkettäsi. Jos sitten löydät taas työtä, voit tehdä sitä samoilla ehdoilla kuin ennen irtisanomista, eli kun työansiosi pysyvät annetuissa rajoissa, eläkkeesi jatkuu ennallaan. Osatyökyvyttömyyseläke muut-tuu täydeksi eläkkeeksi, kun täytät vanhuu-seläkeikäsi. Ja näin tapahtuu, vaikka olisit työttömänä eläkeikäsi täyttyessä.

Toisinaan osatyökyvyttömyyseläke ja osa-aikaeläke sekoitetaan keskenään. Vaikka molemmissa tapauksissa henkilö on yhtä aikaa eläkkeellä ja osa-aikatyössä, eläkkeen saamisen edellytykset ovat erilaiset. Osa-ai-kaeläkkeen jatkuminen edellyttää aina, että osa-aikatyö jatkuu. Osa-aikatyön päättymi-nen merkitsee siten aina osa-aikaeläkkeen päättymistä ja vaikuttaa myös eläkkeen mää-rään, jos henkilö ei työllisty enää lainkaan.

miten on?

Kollegan tai pomon lausuma kiitos lisää työtyytyväisyyttä. Suomalaisessa työkulttuurissa osataan kiittää, mutta ei vieläkään riittävästi.

Tutkitusti.Otteita.

MIKÄ TUTKIMUS? Kevan työelämänasiantuntija Riku Perhoniemi tutki suomalaisten palkansaajien saamaa kiitosta työssä. Tutkimuksessa tarkasteltiin työstä saatavan kiitoksen yleisyyttä vuosina 2003, 2008 ja 2013 sekä saadun kiitoksen yhteyttä palkansaajien työtyytyväisyyteen. Tutkimus perustuu tilastokeskuksen käyntihaastatteluina toteuttamiin työolotutkimuksiin Suomessa.

Kevan palvelut asiakas lähtöisimmiksi

10 KEVA 2-15 2-15 KEVA 11

Ihmisten pormestari

Tampereen pormestari ja Kevan hallituksen puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen antaa kasvot

yhdessä tekemiselle. Hän haluaa, että Kevan hallituksessa ajatellaan asiakasta.

TEKSTI VIRPI MELLERI / KUVAT CARL BERGMAN

K un Tampereen pormesta-ri Anna-Kaisa Ikonen, 38, valittiin viime syksynä Kevan hallituksen puheen-johtajaksi, eläkeyhtiö sai johtoonsa kunta-alan mo-

niottelijan – ja asiastaan innostuneen vaikuttajan. – Ikääntyvä yhteiskuntamme on suuressa murrok-

sessa ja Keva on merkittävä yhteiskunnallinen toimija. Se, miten huolehdimme eläkevaroista ja koko eläkejär-jestelmän kestävästä kehittämisestä, vaikuttaa kaikkien suomalaisten elämään. On äärimmäisen motivoivaa päästä vaikuttamaan kehitykseen tällaisen organisaa-tion kautta, Ikonen sanoo.

Ikosen ansioluetteloa katsoessa ei tarvitse ihmetellä, miksi hänen uransa on ollut nousukiidossa ja miksi juuri hänet valittiin luottamustoimeen.

Julkisen hallinnon kehittäminen tuli tutuksi 2000-lu-vun vaihteessa, jolloin Ikonen työskenteli yhdessä Suo-men johtavista julkisen hallinnon konsulttitoimistoista. Merkittävä näköalapaikka oli myös pesti valtiovarain-ministeriössä kunta- ja hallintoministeri Henna Virk-kusen valtiosihteerinä. Ikosta on kutsuttu myös kunta-remontin kakkosarkkitehdiksi.

Työssään Tampereen apulaispormestarina ja sittem-min pormestarina Ikonen on katsonut samaa kenttää uudesta näkökulmasta: kunnan sisältä. Eläkeasioihin Ikonen perehtyi syvällisesti valmistellessaan väitös-kirjaansa, jossa hän tutki työttömyyseläkejärjestelmän roolin muutosta.

– Kaikki Kevan hallituksen jäsenet tuovat työhön oman persoonansa ja painotuksensa. Minulla varmas-ti painottuu se, että edustan samalla yhtä isoa kunta-

työnantajaa. Toisaalta tunnen valtiovarainministeriön, valtionhallinnon ja seurakunnatkin, eli Kevan suuret asiakkaat ovat minulle tuttuja. Pystyn tuomaan työhön asiakkaiden näkökulmaa.

Anna-Kaisa Ikonen on ollut koko työuransa ajan jol-lain tavalla tekemisissä organisaation kehittämisen kanssa. Kevassakin on meneillään paljon asiakkuuksien kehittämistoimia. Hallituksen puheenjohtajan ei pa-rane sekaantua liikaa operatiiviseen toimintaan, mut-ta hän toivoo pystyvänsä vaikuttamaan sparraajana ja tahtotilojen luojana.

– Kevassa on tehty paljon uudistustyötä viimeisen vuoden aikana. Julkisen keskustelun sävy on välillä ol-lut negatiivinen, mutta kun katsoo organisaatiota erilai-silla mittareilla, tulokset ovat olleet erinomaisia. Viime vuoden sijoitustuotto oli loistava, asiakastyytyväisyys oli oikein hyvä ja käsittelyajat kestävät hyvin vertailun muiden eläkeyhtiöiden kanssa. Myös omaa tutkimus-tietoa tuotetaan runsaasti, eli Kevassa tehdään hyvää ja laadukasta työtä. Se on oppiva ja kehittyvä organisaatio.

URAANSA HÄN EI OLE KOSKAAN suunnitellut. Lapsena Ikosen unelma-ammatti oli kirjastonhoitaja. Myöhem-min kiinnostivat arkkitehtiopinnot, mutta jossain vai-heessa yhteiskunnallinen vaikuttaminen vei mukanaan.

– Olen kova innostumaan asioista ja haastamaan it-seäni. Jos ovia avautuu ja haasteita tulee vastaan, tartun niihin.

Anna-Kaisa Ikonen edustaa uuden ajan kuntajohtajia. Hän on ensimmäinen nainen kaupungin ohjaksissa ja oli kunnanäidiksi noustessaan vasta 35-vuotias.

Pormestarina Ikonen on sekä kaupunginjohtaja että kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Titteli voi kuulos-

Vaikuttaja.Vaikuttaja.

Anna-Kaisa Ikonen oli Tampereen pormestariksi tullessaan vasta 35-vuotias ja ensimmäinen nainen kau-pungin johdossa.

12 KEVA 2-15 2-15 KEVA 13

taa vanhanaikaiselta, mutta työnkuva on moderni. – Meillä ajatellaan, että virastotalon väki tai kaupun-

ginhallitus ei yksin rakenna tulevaisuuden Tamperetta, vaan kaupunkia rakennetaan yhdessä kaupunkilaisten, yhteisöjen, yritysten ja yliopiston kanssa. Iso osa por-mestarin työstä suuntautuukin ulospäin organisaatios-ta. Mietimme yhdessä uusia tapoja tehdä asioita.

Suoraa yhteyttä tamperelaisiin haetaan muun muassa valtuuston ja pormestarin asukasiltojen avulla. Ikonen kokeekin, ettei hän ole vain kaupungin johtaja, vaan yh-teisön johtaja tai verkostojen johtaja. Pormestari antaa tällaiselle yhdessä tekemisen ihanteelle kasvot.

Ihmislähtöisyys näkyy myös hallinnon rakenteissa. Tampereelta ei löydy koulutuslautakuntaa tai sosiaa-li- ja terveyslautakuntaa, vaan lautakuntajako perus-tuu elämänkaariajatteluun. Lasten ja nuorten palveluja pohditaan yhdessä lautakunnassa, ikäihmisten asioita toisessa.

Kunnanäiti on onnistunut voittamaan kaupunkilais-ten luottamuksen, vaikka edustaakin kokoomusta. Tam-pereella vasemmiston ja oikeiston välisellä epäluulolla on pitkät historialliset juuret, mutta pormestaristaan kaupunkilaiset ovat ylpeitä, puoluekantaan katsomatta.

PORMESTARI IKOSEN MIELESTÄ on hyvä, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa eli so-te-uudistuksessa on otettu aikalisä.

– Kannattaa analysoida, miten sosiaali- ja terveyden-huollon irrottaminen kunnan muusta toiminnasta vai-kuttaa kuntiin. Vaikutuksia täytyy tarkastella nimen-omaan asiakkaan näkökulmasta.

Tampereella on otettu strategiseksi tavoitteeksi tu-kea ikäihmisten kotona asumista. Tämä tarkoittaa, että koko palvelurakenteen on tuettava pärjäämistä. Tarvi-taan muun muassa esteetöntä kaupunkisuunnittelua sekä harrastus- ja viriketoimintaa.

– Terveyden edistäminen ja toimintakyvyn ylläpi-täminen eivät ole pelkästään sote-kysymys, vaan mitä suurimmassa määrin myös liikunta- ja kulttuuripalve-luiden kysymys. On huolestuttavaa, jos sote-uudistus kaventaa ikääntyvät ihmiset ainoastaan hoitokokonai-suudeksi.

– Sote-uudistus tavoittelee sitä, että myös pienten kun-tien asukkailla on tasavertaiset mahdollisuudet sosiaa-li- ja terveydenhuollon palveluihin, ja tämä on hyvä asia. Samaan aikaan minua huolestuttaa, että uudistus pirs-too nykyiset hyvinvointikunnat. Isolla kaupungilla voi olla hyvät välineet tukea ihmisten elämää kokonaisval-taisesti. Jos sote eriytetään, on riskinä, että rakennetaan uusia raja-aitoja ja menetetään paljon synergiaetuja.

Ikosen mukaan kaikki merkit viittaavat siihen, että

KANSALAISJÄRJESTÖTYÖ on rakas harrastukseni ja olen toiminut kymme-nen vuotta NNKY:n Maailmanliitossa muun muassa varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Järjestö pyrkii naisten ja tyttöjen aseman kohentamiseen esimerkiksi Afrikassa ja Kaukoidässä. Jäseniä on 25 miljoonaa.

Olen kiitollinen siitä, että minulle on avattu ovia, joten haluan itsekin toimia samoin. Minuun on luotettu nuoresta pitäen ja olen saanut kasvaa tehtävissäni. Meillä kaikilla on kyky kasvaa ja ottaa vastuuta, kun vain on joku joka luottaa ja antaa mahdollisuuksia.

NNKY luo näitä mahdollisuuksia muun muassa auttamalla tytöt koulupolun alkuun. Naisten kouluttaminen on parasta yhteiskunnan kehittämistyötä.

Maailmanliitossa vaikuttaminen tuntuu merkitykselliseltä hyvin konkreettisel-la tavalla. Myös meidän oman hyvinvointivaltiomme haasteet asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin, kun näkee, millaisten asioiden kanssa muualla maailmassa kamppaillaan.”

Kuka: Anna-Kaisa IkonenMikä: Tampereen pormestari, Kevan hallituksen puheenjohtajaSyntynyt: Tampereella vuonna 1977Koulutus: Yhteiskuntatieteiden tohtoriMotto: Älä arvioi päivää korjaamasi sadon vaan istuttamiesi taimien perusteella.

SIVUPERSOONA

– Tulevaisuuden Tamperetta rakennetaan kaupunkilaisten, yhteisöjen ja yliopiston kanssa, pormestari Anna-Kaisa Ikonen kertoo.

”Edustan isoa kuntatyönantajaa, eli pystyn tuomaan Kevan hallitukseen asiakkaiden näkökulmaa.”

Vaikuttaja.Vaikuttaja.

sote-uudistuksessa päädytään jonkinlaiseen maakun-nalliseen ratkaisuun.

– Itse olisin toivonut, että olisi löytynyt vielä jokin kuntaperusteinen tapa ratkaista sosiaali- ja terveyden-huollon haasteet.

ELÄKEUUDISTUKSEEN PORMESTARI on tyytyväinen. Hän harmittelee hieman, ettei ratkaisu ollut yksimieli-nen, mutta uudistus oli välttämätön.

Kun eläkeikä nousee ja työurat pitenevät, suureksi haasteeksi tuleekin työssä jaksaminen. Miten ihmiset viihtyisivät töissä pitempään? Ikonen puhuu ikääntymi-sen johtamisesta.

– Itse uskon yhteisölliseen johtamiseen – siihen, että ihmisiä otetaan mukaan ja annetaan heille mahdolli-suus vaikuttaa omaan työhön. Myös ihmisten erilaiset elämäntilanteet pitää ottaa huomioon ja joustaa tarpeen mukaan. Ihmisten jaksamista tukevat asiat voivat olla hyvin pieniä ja inhimillisiä.

Esimerkiksi pienten lasten vanhemmat saattavat kai-vata joustoa. Tai omia ikääntyviä vanhempiaan hoita-van työntekijän töitä voisi järjestellä uudella tavalla.

14 KEVA 2-15 2-15 KEVA 15

TEKSTI SARI ALHAVA / KUVAT CARL BERGMAN

Kaikkein tärkeintä on koulutus

Reportaasi.Reportaasi.

Opetus nousee keskeisimmäksi kuntien järjestämäksi palveluksi. Kuinka se hoidetaan

yhä niukemmilla resursseilla? Tulilinjalla on nyt erityisesti toisen asteen koulutus.

H allituksen esitykset toisen asteen kou-lutuksen toimilupauudistuksista ja kou-lutuksen rahoituksen järjestämisestä kaatuivat eduskunnassa maaliskuussa.

Suurimpana syynä oli liian vähäinen aika lain käsitte-lylle ja keskustelulle ennen vaalitauon alkamista.

– Vaikka uudistukset kaatuivat nyt, asia ei jää tähän. Poliitikot ovat linjanneet, että rakenteille on tehtävä jo-takin, jotta pystytään turvaamaan laadukas opetus ja sel-viämään tehtävästä myös taloudellisesti, sanoo Kuntalii-ton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päivärinta.

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä (PKKY) on kohdannut kovia leikkauksia muutaman viime vuoden ai-

kana. Parin vuoden takaisten YT-neuvottelujen seurauk-sena toimitiloja on vähennetty ja henkilökuntaa lomautet-tu sekä irtisanottu. Työvoimapoliittisen koulutuksen ostot ovat pudonneet 10 miljoonan euron tasolta alle 4 miljoo-naan. Ammatillisen perustutkintokoulutuksen järjestä-mislupaa leikataan 460 paikalla vuosina 2013–2016.

– Sopeuttamista on vaadittu. Viime vuonna YT-neu-votteluissa tehdyt 2,8 miljoonaa euroa saatiin eläköity-misistä, kiinteistökustannuksista ja palvelujen ostoista. Pienistä puroista syntyy isot säästöt, toteaa Pohjois-Kar-jalan koulutuskuntayhtymän johtaja Ilkka Pirskanen.

Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä kuvaa tä-mänhetkistä leikkauspolitiikkaa tuhoisaksi.

2-15 KEVA 1716 KEVA 2-15

HELSINGIN SIVISTYSTOIMEN nimittämä työryhmä laati Tulevaisuuden koulu -rapor-tin, joka julkaistiin maaliskuun lopussa. Siinä korostuu koulujen kehittäminen kohti ilmiö-pohjaisempaa, tutkivaa ja oppilaslähtöi-sempää opetusta. Erilaiset oppimisympä-ristöt metsistä museoihin hyödynnetään ja tieto- sekä viestintäteknologia sisällytetään opetukseen nykyistä monipuolisemmin.

– Aiemmin suomalaiset ovat olleet aina edellistä sukupolvea koulutetumpia ja osaavampia. Viimeisen kymmenen vuoden aikana näin ei enää ole ollut. Kaikkein koulutetuimpia ovat meidän nelikymppiset. Suomalaiset ovat tietoteknisiltä taidoil-taan OECD-maiden heikoimpien joukossa.

Nyt on aika katsoa kriittisesti koulutuksen suuntaan, sanoo Helsingin kaupungin sivis-tystoimen apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen.

Tietotekninen kehitys on niin nopeaa, ettei koulutusjärjestelmä ole pysynyt kehityksen kelkassa. Kaikilla ei ole mahdol-lisuuksia kehittää osaamistaan kotona. Jos kouluissa ei pystytä opettamaan tietotek-nisiä valmiuksia, osa oppilaista jää vaille tietoyhteiskunnan taitoja, joita voidaan kutsua jo kansalaistaidoiksikin.

– Ensi syksyn ekaluokkalaiset ovat työ-elämässä vielä 2070-luvullakin. On tarpeen saada oppilaille sellaiset tulevaisuuden tai-dot, joilla he pärjäävät sekä jatko-opinnois-

sa että työelämässä, Viljanen huomauttaa.Helsingin opetusviraston kehittämisjoh-

taja Pia Setälä lisää, että digitalisaation hyödyntäminen opetuksessa vaatii kun-nollisen välineistön sekä toimivat verkko-yhteydet ja oppimisympäristöt.

Raportin tavoitteiden saavuttaminen vaatii hyvää johtajuutta sekä niin sanot-tuja kehittäjäopettajia, jotka vievät asioita eteenpäin omassa koulussaan. Niitä opetta-jia, jotka eivät käytä vielä teknologiaa ope-tuksessaan, koulutetaan tarpeen mukaan.

– Kynnyksen ylittäminen vaatii rohkeutta, mutta kun opettajat ovat kokeilleet tieto-tekniikan ottamista mukaan opetukseen, ei ole paluuta vanhaan, Setälä sanoo.

Tulevaisuuden koulun suuntaviivat 2015–2020

Jos koulurakennukset rakennetaan ja saneerataan julkisin varoin, niiden käyttöasteen on oltava nykyistä korkeampi.

– Meillä tulisi olla monitoimirakennuksia. Koulura-kennuksiin voisi yhdistää kirjaston, liikunta- ja nuoriso-tilat sekä päivähoitopaikan, Pitkälä lisää.

RAKENNEMUUTOKSELLE ON TARVE, sillä ikärakenne muuttuu ja resurssit ovat tämänhetkisessä taloudelli-sessa tilanteessa tiukassa. Kovissa säästöpaineissa on keskusteltava, halutaanko opetuksen laatu pitää leik-kauksista huolimatta korkeana ja onko se mahdollista nykyisellä koulumäärällä ja vähenevällä opiskelijamää-rällä.

Korjaustarvetta olisi vähemmän ja koulutuksen vähe-nevät resurssit riittäisivät paremmin, jos osa kouluista päätettäisiin lakkauttaa tai yhdistää kouluja isommiksi yksiköiksi. Perusopetuksen puolella halutaan pitää kiin-ni siitä, että lapset pääsevät opiskelemaan mahdollisim-man lähellä kotiaan. Painetta koulujen lakkauttamiseen onkin lähinnä toisen asteen koulutuksessa – etenkin pieniä lukioita on Pitkälän mukaan todella paljon.

– Lukioihin kohdistuu valtionosuuksissa uusi 100 mil-joonan euron leikkaus. On pakko hakea tehoa henki-löstö- ja toimitilakuluja vähentämällä. Ammatillisten oppilaitosten puolella tähän suuntaan on jo menty, mut-ta myös lukioiden on oltava nykyistä isompia ja tehok-kaampia, Pitkälä sanoo.

Opettajien ammattijärjestö OAJ:n neuvottelujohtaja Petri Lindroos ei näe lukioiden lakkauttamisia ja yhdis-tämisiä järkevänä.

– Toki ikärakenne muuttuu ja säästöjä täytyy tehdä. Toisen asteen koulutuksen ja peruskoulun pitäisi kui-

– Koulutuksesta ja kunnilta ylipäätään on leikattu ra-julla kädellä. On päätettävä, mihin suuntaan tästä jatke-taan. Nyt kuljemme tuhontietä, ja Suomi leikkaa tule-vaisuuttaan, Pitkälä toteaa.

Hän muistuttaa, että osaaminen ja koulutus ovat aina olleet Suomelle kaikki kaikessa.

– Nyt ne ovat unohtuneet. Ne täytyy nostaa uuteen hallitusohjelmaan. Suomen on parannettava kilpailuky-kyään, ja sen eteen on käännettävä jokainen kivi.

TAANTUMAN AIKAAN PITÄISI nimenomaan tukea kou-lutusta ja tutkimusta. Sieltä olisi löydettävissä avain nousuun. Leikkausten aika ei ole kuitenkaan ohi Poh-jois-Karjalassakaan.

– Meiltä häviää ensi vuonna 220 perusopetuspaikkaa, joten ikävä kyllä ensi syksynä on taas YT-neuvottelujen aika. Noin kolme miljoonaa euroa pitää leikata lisää, Pirskanen kertoo.

Valtionvarainministeriön budjettikehyksessä on vielä 260 miljoonan leikkaus.

– Tässä vaiheessa ei tiedetä, tiedetä, paljonko on käy-tettävissä per oppilas ja mihin summa kohdistuu: lupien määrään vai molempiin. Joka tapauksessa opetukses-ta ja toiminnasta joudutaan säästämään. On absurdia odottaa, että sellainen säästö saataisiin yhdistämällä toisen asteen hallintoja.

Maamme koulurakennusten massiivinen korjausvel-ka ei tuo helpotusta tilanteeseen. Koulujen korjaamisen on arvioitu maksavan noin neljä miljardia euroa, jonka rahoittamiseksi on keksittävä ratkaisuja.

– Yksi vaihtoehto on, että jokin muu taho kuin kunta rakennuttaa ja ylläpitää koulut, ja koulutuksen järjestäjä maksaa kiinteistön käytöstä, Pitkälä visioi.

Reportaasi.Reportaasi.

”Jospa jokin muu taho kuin kuntarakennuttaa ja ylläpitää koulut.”

tenkin olla lähipalveluita eli niissä pitäisi pystyä käy-mään omasta kodista. Muutoksia tehtäessä on hyvä hakea yhteinen maakunnallisen tason näkemys sii-tä, miten tämä turvataan.

OAJ:n näkemys on, että kaikille pitää turvata mahdol-lisuus kehittää itseään.

– Motivoituneet ja vahvat pärjäävät aina. Mutta jos toisen asteen koulutusta ei ole tarjolla kodin lähistöllä, juuri ne tuen tarvitsijat jäävät helpommin kotiin. Vaara-na on eriarvoistumisen lisääntyminen ja yhteiskunnan polarisaatio kasvukeskuksiin ja syrjäseutuun, Lindroos huomauttaa.

Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymällä (PKKY) on toimintaa kuudella kampuksella: Valtimolla, Lieksassa, Nurmeksessa, Outokummussa, Kiteellä ja Joensuussa.

– Tuskin kaikki näistä ovat jatkossa taloudellisesti kannattavia. On poliittinen arvopäätös, halutaanko val-tion tukevan koulututusta saatavuuden nimissä eli halu-taanko isojen yksiköiden voitot siirtää pienten hyväksi, Pirskanen sanoo.

PKKY ei ole joutunut sulkemaan säästöjen vuoksi yk-siköitä, mutta neljästä opintoalasta on luovuttu.

– Jos säästöt johtavat kampusten vähentämiseen ja koulumatkojen merkittävään pitenemiseen, erilaisten ongelmien riski kasvaa. Kaikilla ei ole uskallusta, halua tai taloudellista mahdollisuutta muuttaa 16-vuotiaana pois kotoa. Voi käydä niin, että, että jotkut jättävät sen takia tulematta toisen asteen koulutukseen, Pirskanen arvelee.

PITKÄLÄ MYÖNTÄÄ, ETTÄ TOISEN asteen koulutuksen keskittyminen isoihin kasvukeskuksiin voi olla ongelma.

– Jos matka on pitkä ja yhteydet huonot, koulutukseen ei välttämättä haeta. Koulumatkojen pidentyminen on ongelma jo joissakin osissa Itä- ja Pohjois-Suomea. Mut-ta se ei ole niinkään koululaitoksen vaan yhteiskunnalli-

sen muutoksen aiheuttama ongelma, hän toteaa.Päivärinta muistuttaa, että asiassa on monta näkökul-

maa. Opiskelijan näkökulmasta on toki tärkeää pystyä valitsemaan lukion tai ammatillisen koulutuksen eri alavaihtoehdoista itselleen mieluisa riittävän läheltä ko-toa. Tosin kukaan ei kyseenalaista ammatillisessa kou-lutuksessa olevan 16-vuotiaan 30 kilometrin koulumat-kaa, mutta samanikäiselle lukiolaiselle se ei tunnukaan olevan mahdollista.

– Kuntien näkökulmasta voi tuntua imagollisesti tär-keältä, että kunnassa on lukio. Olemme rohkaisseet kun-tia keskustelemaan, kuinka koulutus olisi omalla alueella järkevä järjestää. Voisiko osa opetuksesta olla etäopiske-lua? Tai voisiko lukion ensimmäisen luokan käydä omal-la paikkakunnalla ja matkustaa seuraavina vuosina jo kauemmaksikin, Päivärinta heittää pohdittavaksi.

Myös Pitkälä kehottaa miettimään erilaisia tapoja jär-jestää toisen asteen koulutus.

– Palvelunjärjestäjien olisi nyt katsottava rohkeasti yli kuntarajojen ja vanhojen toimintatapojen. Yksi mah-dollisuus pienten lukioiden säilymiselle voisi olla verk-ko-opetuksen kehittäminen. Joissakin tapauksissa saat-taisi olla järkevintä pyörittää toisen asteen koulutusta osakeyhtiömallisena, Pitkälä ideoi.

Pirskanen ehdottaa vaihtoehdoiksi myös toimimisen kahdessa vuorossa tai lukukauden jatkamisen hieman pidemmäksi, jolloin opiskeluaika lyhenisi.

JOILLAKIN ALUEILLA PARAS ratkaisu voi olla, että yksi koulutuksenjärjestäjä hoitaa kaiken ammatillisen kou-lutuksen. Näin on Etelä-Karjalassa, jossa perustettiin koulutuskuntayhtymä jo kymmenen vuotta sitten.

– Tämä muutos oli aikanaan viisas päätös kuntiemme poliitikoilta. Nyt kun rakenne on kunnossa, on mahdol-lista keskittyä laadun kehittämiseen. Meillä koulutuksen järjestää yksi oppilaitos, jolloin saamme synergiahyöty-

18 KEVA 2-15 2-15 KEVA 19

Reportaasi.Reportaasi.

vat ja uskaltavat kyseenalaistaa aikuisen. Opetus lähtee dialogista eikä luennosta. Tämäkin on hankalaa isossa ryhmässä, Lindroos lisää.

Ammatillisella puolella opettajalla on entistä vähem-män aikaa oppilaan ohjaukseen.

– Tämä on alkanut jo näkyä perustaitojen heikkene-misenä, mikä on luettavissa esimerkiksi työharjoittelu-jen palautteista.

Lukioiden määrän karsimisella voi olla vaikutusta perusopetukseenkin. Monien pienten lukioiden aineen-opettajat opettavat myös yläasteella. Jos lukio lakkau-tetaan, ei yläasteen tuntimäärä riitäkään kokopäivätyö-hön. On siis vaarana, että nämä opettajat lähtevät työn perässä muualle, jolloin yläasteen opetuksen järjestämi-nen vaikeutuu huomattavasti.

– Sekin huolestuttaa, että jos perusopetuksesta tulee sote-uudistuksen jälkeen kuntien perustehtävä ja kun-tien taloustilanne jatkaa heikkenemistään, on jossakin vaiheessa pakko alkaa leikata myös perusopetukses-ta. On kyse koulutuksellisen tasa-arvon vaalimisesta, Lindroos painottaa.

AMMATTIKORKEAKOULUTKIN OVAT olleet kovilla. Vuo-den alussa ne siirrettiin yhtiöittämisen myötä kokonaan valtion rahoitukseen, josta on leikattu parikymmentä prosenttia. Rahoitusjärjestelmän lisäksi uusittiin toimi-

luvat. Uudistukset ovat vaatineet sopeuttamisia, muun muassa lomautuksia ja irtisanomisia.

Ammattikorkeakoulujen määrän vähentämistäkin on väläytelty.

– Ammattikorkeakoulut ovat luonteva jatkoväylä toisen asteen koulutukselle. Niiden katoamisella maakunnis-ta olisi järisyttävät aluepoliittiset vaikutukset, varoittaa Saimaan ammattikorkeakoulun rehtori Anneli Pirttilä.

Hänestä on järkevämpää, että ammattikorkeakoulut ja yliopistot tiivistävät yhteistyötään. Lappeenrannassa on tehty näin. Lisätehoa on saatu muun muassa yhtei-sestä kampuksesta ja tiloista.

Säästöpaineissa näyttää väistämättömältä, että toisen asteen koulutukseen on tulossa rakennemuutoksia. Pit-kälä ja Päivärinta korostavat johtamisen olevan tällöin keskeisessä asemassa ja tarkastelun tarpeessa.

– Vain johtamalla saadaan muutos aikaan ja henkilö-kunta motivoitua, Pitkälä toteaa.

Päivärinta muistuttaa suurimman osan rehtoreista olevan opettajataustaisia.

– Heidän koulutukseensa ei ole kuulunut talous- ja henkilöstöasioiden hoitoa. Siihen pitäisi saada koulutus-ta. On välttämätöntä, että kaikilla hallinnon portailla on osaavia henkilöitä, jotka kykenevät johtamaan vastuul-lisesti ja näkemään, mihin suuntaan yksikköä pitäisi viedä. Samaa vaaditaan myös poliittisilta päättäjiltä.

Mitä voidaan jättää tekemättä ilman, että opiskelijan työelämävalmiudet kärsivät?

jä, kuntayhtymän johtaja Antti Lehmusvaara sanoo.Leikkauksista on selvitty muun muassa eläkejärjeste-

lyin. Lehmusvaara toteaa säästöpaineiden vaativan ennen kaikkea luopumisosaamista: mitä voidaan jättää tekemät-tä ilman, että opiskelijan työelämävalmiudet kärsivät.

Kuntaliitto korostaa toisen asteen ja aikuiskoulu-tuksen merkitystä alueen elinvoimalle, ja siksi hallittu muutos olisi sen mielestä parempi kuin muutos esimer-kiksi markkinoiden ehdoilla.

– Muuten voisi käydä niin, että joltakin alueelta pois-tuisi jokin koulutusala kokonaan, Päivärinta varoittaa.

Ratkaisut pitäisi hänen mielestään tehdä paikallisesti.– Olisi luotettava siihen, että alueen aikuiset tietävät,

mikä on heidän nuorilleen parasta.

VALTIO ON AIEMMIN korvamerkinnyt osan koulutus-rahoituksesta ryhmäkokojen pitämiseksi maltillisina. Lisäleikkauksia on tulossa, jolloin opetuksen määrään oppilasta kohden on käytössä entistä vähemmän rahaa.

– Tämä tarkoittaa käytännössä, että ryhmäkokoja on kasvatettava. Jotkut vaativat lakia ryhmäkokojen mää-rittämiseksi. Minusta olisi parempi, ettei niitä määrät-täisi mekaanisesti, vaan koulut saisivat päättää ryhmien koot itse, Pitkälä toteaa.

Ryhmäkoolla voi olla vaikutusta opetukseen.– Lähiopetuksen määrään se vaikuttaa varmasti. Pal-

jon riippuu siitä, kuinka paljon luokassa on erityisoppi-laita ja millaista tukea he tarvitsevat.

OAJ näkee ryhmäkoon merkityksen oppimiseen ja luokan ilmapiiriin suureksi.

– Pienemmässä ryhmässä sekä opettaja että oppilaat viihtyvät ja voivat paremmin. Opettajan on helpompi luoda rauhallinen ilmapiiri, joka puolestaan näkyy posi-tiivisina oppimistuloksina, Lindroos sanoo.

KESKI-IKÄISTEN MIELEEN MUISTUVAT omat kouluajat, jolloin yli 30 oppilaan luokat olivat hyvin tavallisia, eikä kukaan valittanut ryhmien olevan liian isoja. Nyt ta-voitellaan parinkymmenen oppilaan luokkia. Mikä on muuttunut?

– Ensinnäkin oppilasjoukosta on tullut heterogeeni-sempää. Suurimpana syynä on se, että erityistä tukea tarvitsevilta on purettu erityisluokkia ja heidät integroi-daan lähikoulun perusopetusluokkiin, joissa he saavat tarvitsemaansa tukea. Pieni ryhmä kestää erityistilan-teet paremmin kuin iso, Lindroos selittää.

Opetusmenetelmät ovat ylipäätään kehittyneet parin vuosikymmenen aikana yksilöllisyyden huomioiviksi. Ryhmäkokojen kasvaessa saisi yksilölliselle opetukselle jopa vilkuttaa hyvästiksi.

– Lisäksi lasten suhtautuminen auktoriteettivetoi-seen ohjaamiseen on muuttunut. Nykykoululaiset osaa-

20 KEVA 2-15 2-15 KEVA 21

Valtiosektorilla on vakuutettuja nyt noin 150 000 ja kuntasektorilla 520 000. Silti valtion eläkkeitä ennen Kevaa hoitanut Valtiokonttori oli Suomen suurin työ-eläkkeitä maksava eläkelaitos vielä vuoteen 2009 asti.

– Kaikissa näissä eläkejärjestelmissä työntekijöiden eläkemaksut ovat samansuuruiset. Työnantajien maksut sen sijaan vaihtelevat. Kirkko on lisäksi ottanut käyttöön kirkollisveropohjaisen eläkerahastomaksun, jolla se ke-rää lisää rahaa eläkerahastoonsa, Roman Goebel kertoo.

Kirkon työnantajamaksu poikkeaakin varsin pal-jon muiden työnantajien maksusta: se on 28 prosenttia palkkasummasta. Yksityisillä työnantajilla työantaja-maksu on noin 18 prosenttia palkkasummasta.

Työeläkkeissä yksityisaloilla rahastointia on vain pal-kansaajien eläkejärjestelmässä. Yrittäjien YEL on jako-

järjestelmä, eli kaikki maksutulot käytetään YEL-eläk-keiden maksuun. Jos ja kun maksutulot eivät riitä, pieni osa tulee valtion budjetista.

Työeläkkeen saaja ei joudu setvimään monimuotois-ta rahoitusta itse, vaan hän saa eläkkeen tililleen yhte-näisenä summana. Viimeisen työnantajan eläkelaitos maksaa työeläkkeen saajalle koko eläkkeen, ja Eläke-turvakeskus selvittää kustannusten jaon eläkelaitosten kesken.

TEKSTI HELINÄ HIRVIKORPI

Talous. talous.

Eläkkeiden monisyinen rahoitus

Työeläke karttuu aina työstä, mutta eläkkeiden rahoitusperiaatteet

eroavat toisistaan.

”Työntekijöiden eläkemaksut ovat samansuuruiset.”

K aikki työeläkevarat on kerätty suoma-laisten työstä syntyneestä tulosta. Työ-eläkelaitokset säästävät ja sijoittavat osan työntekijän ja työnantajan maksa-

mista työeläkemaksuista. Kun työssä käynyt ihminen jää eläkkeelle, osa eläkkeestä rahoitetaan säästetyillä varoilla ja niiden tuotoilla.

Jokainen sukupolvi vuorollaan kasvattaa ja purkaa eläkevaroja. Jokaisella sukupolvella on rahastoissa osuutensa, joka vaihtelee sukupolven elinvaiheen mu-kaan. Eläkerahastot eivät näin liioin tyhjene: aina on säästämisvaiheessa olevia, eivätkä eläkkeellä olevat-kaan ole vielä käyttäneet kaikkia rahastoituja varojaan, kertoo johtaja Reijo Vanne Telasta.

Kunnan, valtion, kirkon ja yksityisen sektorin eläk-keet karttuvat työtä tehden ja nykyisin myös pitkälti keskenään samoin säännöin, mutta rahoitusperiaatteet ovat erilaiset. Oleellista on ymmärtää, mikä taho kun-kin eläkkeestä vastaa.

– Kunta ja kirkko ovat samankaltaisia. Seurakunnat maksavat eläkemaksuja keskusrahastoon ja kuntasekto-rilla on yhteinen Keva, jonne eläkemaksut maksetaan. Keva hoitaa rahastoinnin ja maksaa eläkkeet eläkkeen-saajille, selvittää aktuaaripäällikkö Roman Goebel Ke-vasta.

– Valtion puolella eläkkeet maksetaan valtion talous-arviosta, mutta työnantajilta kerätään rahaa Valtion Eläkerahastoon (VER), josta varoja myös tuloutetaan valtion talousarvioon.

HISTORIALLISISTA SYISTÄ VALTION eläkejärjestelmään kuuluu myös valtiosektorin ulkopuolisia työnantajia. Aikaisemmin valtiollisia järjestelmiä on kunnallistettu, kuten koulut opettajineen. Lisäksi valtion eläkejärjes-telmässä on monia yksityisiä valtionapulaitoksia.

Valtion työnantajat maksavat rahastoon eläkemaksuja, jotka mitoitetaan vastaamaan vuosittain kertyvää uutta eläkeoikeutta. Eläkemaksujen taso on aivan eri mitassa kuin eläkemeno. Eläkemeno on nykyisin yli 4,4 miljar-dia, mutta eläkemaksujen taso vain 1,7 miljardia.

talous.

– Kevan jäsenyhteisöt eli kunnat ja kirkon työnantajat käytännössä kantavat itse eläkerasituksen, mutta val-tion eläkejärjestelmässä näin ei ole, Goebel huomauttaa.

Yksityinen eläkejärjestelmä aloitti rahastoinnin heti taipaleensa alussa vuonna 1962. Kunnallinen eläkejär-jestelmä aloitti rahastoinnin vuonna 1988, valtio vuon-na 1990 ja kirkko samoihin aikoihin.

Osittain rahastoiva järjestelmä merkitsee, että osa kertyvistä eläkemaksuista käytetään eläkkeiden mak-samiseen ja osa myöhempiä eläkkeitä varten. Osa eläk-keistä voidaan myös maksaa rahastoiduista varoista.

KUNNAT, KIRKKO JA VALTIO rahastoivat puskuria, mut-ta varat eivät kohdistu suoraan yhden henkilön eläkkee-seen, eli ei ole olemassa henkilökohtaista rahastoitua osaa, kuten yksityisen puolen TyEL-eläkkeissä.

TyEL:ssä rahastointi nimittäin perustuu siihen, että kukin eläkelaitos on vastuussa kullekin vakuutetulle eläkkeen rahastoidusta osasta, jonka se on saanut työn-tekijän palkasta. Säännöt määräävät, minkä osan saa sijoittaa ja minkä osan käyttää maksussa oleviin eläk-keisiin.

Osittain rahastoiva järjestelmä sitoo varallisuutta, kun rahaa kerätään enemmän kuin mitä menee eläkkei-den maksamiseen. Päinvastaisessa tilanteessa rahastoja ja rahastojen tuottoja käytetään eläkemaksujen alenta-miseen, mikä on ollut vallitseva tila yksityisellä sekto-rilla vuodesta 2013 alkaen.

Kunnallisessa eläkejärjestelmässä rahastointi on vielä ylittänyt maksutulon ja tilanne säilyy tällaisena jonkin aikaa, mutta arvioiden mukaan vuonna 2017 Keva alkaa käyttää rahastojen tuottoja eläkkeiden maksuun. Sama tilanne on myös kirkon eläkejärjestelmässä.

TÄLLÄ HETKELLÄ KUNTIEN ja valtion eläkemenot ovat käytännössä samansuuruiset. Julkisen sektorin eläke-menot ovat noin yhdeksän miljardia. Eläkevakuutettu-jen määrä on valtiolla huomattavasti supistunut vuo-desta 1990, minkä jälkeen on yhtiöitetty muun muassa posti, VR ja monia valtion laitoksia.

YKSITYISET ALAT

ELÄKKEIDEN RAHOITUS SUOMESSA

JULKISET ALAT

Kuntien eläkkeet

Työntekijöiden eläkelait

Rahastoiva järjestelmä:Rahastoitu osaEläkelaitoksen vastuu

Jakojärjestelmä:TasausosaEläkelaitosten yhteisvastuu

Jakojärjestelmä:Eläkelaitosten yhteisvastuuja valtion takaus

Jakojärjestelmä japuskurirahasto

Jakojärjestelmiä ja puskurirahastoja

Valtion budjetti

Yrittäjien eläkelait

Valtion eläkkeet

Muut

22 KEVA 2-15 2-15 KEVA 23

TYÖN SUOLA ON LUOTTAMUS ihmiseen. – Luotamme ihmisten voimavaroihin ja vilpittömyy-

teen niin pitkään, kun epäilykseen ei anneta erityistä aihetta, Lehtisalo toteaa.

Useille avain monien ongelmien ratkaisuun on miele-käs tekeminen. Lääkkeeksi Lehtisalo saattaa ehdottaa asiakkaalleen vapaaehtoistyötä, jota voi olla esimerkiksi Yhteisvastuukeräykseen tai Lähimmäispalveluun osal-listuminen tai työskentely kirpputori-kahvio Unelman-kammarissa.

– Moni on noussut melko huonosta tilanteesta vapaa-ehtoistyön voimin.

Diakonin työ sisältää inhimillisen ahdingon ja ahdis-

tuksenkin näkemistä, ja päivän mittaan tunnetilojen kirjo vaihtelee usein laidasta toiseen.

Välillä tunnelman vapauttaa hurtti huumori työkave-reiden kesken. Työpaikan hyvä henki luo vankan pohjan jaksamiselle.

– Parasta on, että työnantaja luottaa osaamiseeni ja minulla on mahdollisuus kehittää sitä yhteiskunnan murroksen keskellä.

Jaksamista helpottaa sekin, että osaa rajata työasiat kodin ulkopuolelle.

– En kanna ihmisten asioita kotiin. Vapaalla nautin omasta perheestäni, eläimistäni, luonnosta ja liikun-nasta.

T ehtävänäni on tarjota asiakkaille apuani niin pitkään, että he pääsevät hankalas-ta elämänvaiheesta eteenpäin, summaa diakoni Merja Lehtisalo työnkuvaansa.

Diakoniatyö seurakunnassa on monipuolista. Diakonin voi nähdä esimerkiksi kirkossa messuavustajana, huoleh-timassa Yhteisvastuu-keräyksen koordinoinnista tai pi-tämässä hartauksia ja oppitunteja rippikoululaisille.

– Olemme sellaisia joka paikan höyliä, Lehtisalo hy-myilee.

Suurin osa työajasta kuluu asiakkaiden parissa. Ihmi-set tulevat diakonin vastaanotolle yleensä tarvitessaan taloudellista tukea.

KAUKLAHDEN ALUEEN AINOANA diakonina Lehtisalolla riittää asiakkaita.

– Luonani käy pitkäaikaistyöttömiä, yksinhuoltaja-äitejä ja henkilöitä, joilla on jokin elämänkriisi. Usein ongelmat kietoutuvat isoksi vyyhdiksi, jonka selvittä-miseksi asiakas tarvitsee apua.

Tällöin ongelmia ratkotaan yhteistyössä eri tahojen kanssa.

– Otan herkästi yhteyttä esimerkiksi Espoon kaupun-gin velkaneuvontaan, lastensuojeluun, aikuissosiaali-työhön ja maahanmuuttajapalveluihin sekä perheiden asunnottomuutta ehkäisevään Voimanpesä-hankkee-seen, Lehtisalo kertoo verkostostaan.

Monien tahojen kanssa yhteistyö sujuu saumatto-masti, mutta parannettavaakin olisi.

– Aikuissosiaalityön kanssa teemme hyvää verkosto-työtä, mutta ihmisten kohtaamisessa on nykyään suuria alueellisia eroja kaupungin sisällä. Kaikilla pitäisi olla tasavertainen mahdollisuus saada tukea asuinpaikasta huolimatta, Lehtisalo pohtii.

Sitten, kun asiakas on päässyt elämässään eteenpäin

eikä käy enää vastaanotolla, Lehtisalo tuntee onnistu-neensa työssään.

– Tavoitteenani on tehdä itseni tarpeettomaksi.

LEHTISALO ALOITTI DIAKONIN työt noin 23 vuotta sitten oltuaan ensin kolme vuotta sosiaalityöntekijänä Lasten-linnan sairaalassa. Hän halusi työskennellä ihmisten kanssa.

Tällä Lehtisalo työskentelee etenkin nuorten, työ-ikäisten ja vanhusten syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä auttaakseen maahanmuuttajanuorten kotouttami-sessa. Syrjäytymisvaarassa oleville henkilöille järjeste-tään erilaisia ryhmiä, retkiä ja leirejä.

– Esimerkiksi maahanmuuttajat tarvitsevat apua ai-van perusasioihin, kuten vuokra-asunnon hakemiseen, Lehtisalo kertoo.

Diakoniatyön perusajatuksena on mennä sinne, missä hätä on suurin. Maahanmuuttajat ovat iso ryhmä, jossa apua kaivataan.

– Jopa 75 prosenttia Espoon alueelle muuttavista ih-misistä on maahanmuuttajia. Heidän kanssaan ei ole välttämättä yhteistä kieltä, joten auttaminen voi välillä olla hiukan haastavaa.

Eräänä keinona on sosiaalipedagoginen hevostoimin-ta, jota Lehtisalo järjestää yhdessä seurakunnan erityis-nuorisotyönohjaajan kanssa.

Ryhmä viedään tallille, jossa päästään muun muassa hoitamaan hevosia ja ratsastamaan. Samalla tuetaan suomen kielen oppimista ja tutustutaan suomalaisiin ihmisiin sekä maan kulttuuriin.

Käsitys läheisyydestä ja luottamuksesta vahvistuu. Monet huomaavat myös voittavansa erilaisia pelkojaan hevosten parissa.

– Hevoset ovat todella hyvä apu silloin, kun yhteistä kieltä ei ole.

Siellä, missä hätä on suurin

TEKSTI SUSANNA HAANPÄÄ / KUVA CARL BERGMAN

Harrastukset ovat diakoni Merja Lehtisalolle yksi henkireikä. Hän haluaisi tehdä monia asioita, jos vain aika riittäisi. – Ehkä sitten eläkkeellä saan aikaa rakastamalleni musiikille, laulamiselle. Haaveenani on myös viettää aikaa Ranskassa. Käyn ranskantunneilla elvyttääkseni ruostunutta kielitaitoani.

Elämää arjessa. Elämää arjessa.

Diakoni Merja Lehtisalo tuntee onnistuneensa työssään, kun on tehnyt

itsensä tarpeettomaksi.

Ihmiset tulevat diakonin luo tarvitessaan taloudellista tukea.

24 KEVA 2-15 2-15 KEVA 25

KU

VIT

US

LO

TTA

NIE

MIN

EN

Keva på svenska28 Ledaren28 I Kilteri skola slutade mobbningen efter

systematiskt arbete.29 Ordförande Anna-Kaisa Ikonen står på

kundens sida i Kevas styrelse. 30 Kommunerna måste minska kostnaderna för

undervisningen – utan att pruta på kvaliteten. Men hur?

31 Så här finansieras pensionerna inom kommunerna, staten, kyrkan och den privata sektorn.

BIL

D C

AR

L B

ER

GM

AN

Kommuunisti.

KOMMUUNISTI on innovatiivinen taustavaikuttaja, joka ei kumartele kuvia. Hän tuntee julkisen puolen työeläkejärjestelmän kuin omat taskunsa ja kokee velvollisuudekseen kyseenalaistaa.

JOIDENKIN PÄÄTÖSTEN HYVÄKSYMINEN on vaikeaa. Varsinkin, jos jokin tekijä päätöksessä ei tunnu oikeu-denmukaiselta. Ja varsinkin, jos ei itse ole voinut vai-kuttaa päätöksen syntyyn.

Tai ehkä meillä ihmisillä vain on voimakas tarve vai-kuttaa meitä koskeviin päätöksiin. Tai ehkä meillä vain on jokin syvä epävarmuuden tunne siitä, miten päätös lopulta pitää.

Eläkemaksujen kohdistuminen on yksi näitä ikui-suusaiheita. Kollegaltani Hesarin Torstilta nimittäin kysyttiin tässä pääsiäisen korvilla, kuinka pitkään meil-

le voitaisiin maksaa eläkkeitä, jos ajateltaisiin, että kaikki työ-aikanamme perityt eläkemak-sut olisikin kokonaan rahastoitu omia eläkkeitämme varten. Ku-ten arvata saattaa, Torsti loihti tähänkin vaikeaan kysymykseen yksinkertaisen vastauksen. Ky-syjällä maksut olisivat riittäneet vanhuuseläkkeen maksamiseen 86 vuoden ikään asti.

SUOMALAISTA TYÖELÄKEJÄRJESTELMÄÄ sanotaan osittain rahastoiduksi järjestelmäksi, koska osa työ-aikanamme kerätyistä eläkemaksuista on rahastoitu omia eläkkeitämme varten. Valtaosa eläkemaksuista on kuitenkin jo käytetty aikaisempien eläkkeiden mak-samiseen. Vastaavasti odotamme tulevien sukupolvien maksavan meille eläkkeistä sen osan, jota vielä ei ole ra-hastoitu. Silti hyvin vahvassa tuntuu olevan mielipide, että olemme eläkkeemme maksaneet. Olisiko oikeampi sanoa, että olemme eläkkeemme ansainneet? Työeläke-järjestelmämmehän lähtee tästä eläkelupauksesta. Ja tuo eläkelupaus antaa turvaa myös muiden elämänoik-kujen kuin vanhuuden varalle.

Eläkkeiden täysi rahastointi ei ole mikään itseisarvo. Toisaalta vastuutonta olisi myös eläkelupauksen anta-minen ilman selvää suunnitelmaa siitä, miten lupauk-sesta pidetään kiinni. Koko työeläkejärjestelmän tasolla kaksi selvästi keskeisintä tekijää ovat kai eri sukupol-vien väliset mittasuhteet sekä elinikien kehittyminen. Rahastoimalla eläkkeistä osa eläkejärjestelmän eri su-kupolvien välisiä kuormitustekijöitä saadaan tasoitet-tua. Tasaamisen lisäksi rahastoinnilla yleensä tavoitel-laan sijoitustuottoa, joskin tällöin on pakko hyväksyä myös sijoitusriski. Ja rahastointi myös sitoo yhteiskun-nan varoja.

ON OLEMASSA JOITAIN sellaisia päätöksiä, joissa siir-tyminen toiselle uralle on myöhemmin hyvin raskas tai lyhyellä aikavälillä jopa ylitsepääsemätön tehtävä.

Julkisen sektorin eläkejärjestelmät aloittivat osittaisen rahastoinnin vasta 1990-luvun taitteessa. Mutta jos nyt haluttaisiin siirtyä täysin rahastoituun eläkejärjestel-mään, se edellyttäisi mittavaa satsausta työtä tekevältä sukupolvelta. Kuriositeettina sanottakoon, että päin-vastaisessa tilanteessa siirtyminen tuleviin sukupolviin nojaavaan jakojärjestelmään saattaisi jopa olla helpom-pi ratkaisu, vaikkakin kyseenalainen ja lyhytnäköinen.

Mutta mitä jos Suomeen olisi jo alusta alkaen luotu täysin rahastoitu työeläkejärjestelmä? Tällöin meidän olisi ajateltava, että koko menneen 50 vuoden ajan työ-eläkemaksut olisivat olleet suurin piirtein samalla tasol-la kuin ne viimeaikoina ovat olleet – tai ehkä hivenen matalammalla sijoitustuoton mukaan. Jos tuttuun ta-paan ajatellaan, ettei rahaa voi luoda tyhjästä, niin jos-tain tuo sidottu varallisuus olisi ollut pois. Pakostakin se olisi viime kädessä otettu koulutuksesta, terveyden-huollosta ja muista yhteiskunnan tukirakenteista.

Entä olisiko työeläkejärjestelmämme tällöin turva-tumpi? Mitä, jos yhä eläisimme pitempään? Ruoho ei aina ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Anna Kommuunistille palautetta: kommuunisti@keva.fi

Vaihtoehtoinen maailma

Olisiko oikeampi sanoa, että olemme eläkkeemme ansainneet?

26 KEVA 2-15 2-15 KEVA 27

Då Tammerfors borgmästare An-na-Kaisa Ikonen, 38, i höstas val-des till Kevas styrelseordförande

fick pensionsanstalten en mångsidig kom-munexpert som ledare – och en påverkare som brinner för sin sak.

– Vårt samhälle åldras och konfronteras med stora förändringar, och Keva är en be-tydande samhällelig aktör. Hur vi sköter pensionsmedlen och hela pensionssyste-mets hållbara utveckling inverkar på alla finländares liv. Det är ytterst motiverande att kunna inverka på utvecklingen genom en organisation som Keva, säger Ikonen.

En snabb titt på Ikonens meritförteck-ning förklarar hennes karriärsprång och varför just hon fick förtroendeuppdraget.

Kring millennieskiftet arbetade Iko-nen hos en av de ledande konsultbyråerna inom den offentliga förvaltningen och då blev hon förtrogen med utvecklingen av den offentliga förvaltningen. Också hennes uppdrag vid finansministeriet som förvalt-nings- och kommunminister Henna Virk-kunens statssekreterare bidrog till hennes insikt i branschen. Ikonen har också kal-lats andra arkitekt för kommunreformen.

I sitt arbete som biträdande stadsdirek-tör i Tammerfors, och numera borgmästa-re, har Ikonen sett samma fält ur ett nytt perspektiv: inifrån kommunen. Ikonen blev insatt i pensionsärenden då hon beredde sin doktorsavhandling som handlade om änd-ringen av invalidpensionssystemets roll.

– Alla Kevas styrelsemedlemmar bidrar med sin personlighet och sina insatsområ-den till arbetet. Jag tror att jag lägger ton-vikt på att jag samtidigt företräder en stor kommunarbetsgivare. Å andra sidan kän-ner jag till finansministeriet, statsförvalt-ningen och även församlingarna, vilket be-tyder att Kevas stora kunder är bekanta för mig. Jag kan ge jobbet en kundsynvinkel.

Anna-Kaisa Ikonen har under hela sin yr-keskarriär på något sätt sysslat med utveck-ling av organisationer. Också på Keva är flera åtgärder som siktar på utveckling av kundrelationerna aktuella just nu. Styrel-seordföranden ska helst inte ingripa alltför mycket i den operativa verksamheten men Ikonen vill gärna sparra och skapa mål.

– Keva har genomfört flera reformer un-der det senaste året. Diskussionen i offent-

Man lär så länge man lever

Borgmästare för invånarnaTammerfors borgmästare och Kevas styrelseordförande Anna-Kaisa Ikonen har gett samarbetet ett ansikte. Hon vill att Kevas styrelse ska tänka på kunden.

U tbildning är Finlands trumfkort. Utbildningen och den framgång den leder till är en framgångsfaktor

för hela landet men också på ett lokalt plan. Utbildning skapar förutsättningar för de lokala företagen och svarar mot behoven av kompetens och ändringarna i dem.

Det finska skolväsendet och dess resul-tat är bland de bästa i världen. Tack vare utbildningen har vi klarat oss i den globala konkurrensen och skapat välfärd.

Nu står dock utbildningen i likhet med hela samhället inför en förändring. Ut-bildningen borde tillgodose de behov som globaliseringen medför samtidigt som de ekonomiska resurserna minskar. Arbets-livet är utsatta för en likadan omvälvning.

Trots att undervisningen i våra skolor är på toppnivå globalt sett, hoppar en del av våra framtidslöften och samhällsbyggare av skolan mitt i allt. Antalet marginaliserade ungdomar, eller som löper risk att margina-liseras, uppskattas vara mellan 14 000 och

100 000. Enligt EVA:s rapport 2012 fanns det i Finland drygt 50 000 ungdomar i ål-dern 15–29 år som efter att ha avlagt exa-men på grundnivå antingen var arbetslösa arbetssökande eller som stod utanför ar-betslivet och saknade studieplats.

Det går inte att förebygga marginalise-ring om skolan och studierna inte anses vara meningsfulla. Till denna del motsva-rar skolvärlden och dess utmaningar ar-betslivet. På samma sätt som i skolan borde man också trivas i arbetslivet. Yrkeskarriä-rerna kan inte förlängas om man inte orkar fortsätta i arbetet fram till pensionsåldern. Också i detta nu är omkring 200 000 per-soner invalidpensionerade.

Skolan kan också visa vägen för arbets-livet. Inlärningsmetoderna blir allt mång-sidigare. Växelverkan, kommunikation och att lära sig att lära blir allt viktigare. Detsamma gäller i arbetslivet. Arbetet och arbetssätten ändras i en allt snabbare takt. I en föränderlig värld är det essentiellt att

värna om den egna arbetsförmågan och i synnerhet om kompetensen och uppdate-ringen av den.

Utbildningen och arbetslivet är resultat av en lång utveckling som pågått i flera ge-nerationer. När dessa utvecklas, ska vi inte titta på dagsläget utan långt framåt. För att vårt samhälle ska må bättre, måste vi reso-lut rikta blicken mot framtiden.

twitter: @tajmanninen Tero ManninenChefredaktör

LEDAREN

T idigare var det inte så. I lågstadiet mobbades Santeri av pojkarna i klassen: han fick inte vara med i de

andras lekar, de var hånfulla och elaka och knuffades. Santeri hade trots det positiva förväntningar när han började i högsta-diet. På klassföreståndartimmen berättade han om sina erfarenheter av mobbning.

Under hösten märkte Santeri att han igen började bli retad och utfryst. Den här gången berättade han genast om det hem-ma och mamman kontaktade klassföre-ståndaren Katja Engblom.

– Det var lättare att ingripa och försöka inverka på elevernas empatiförmåga efter-som alla visste hur Santeri hade haft det i början av skolgången. Det funkade ändå

inte direkt med en gång, säger Engblom. Kilteri skola har skapat en egen modell

som tillämpas i mobbningsfall. Hemmet kontaktas alltid. Läraren talar med båda parterna och de kommer tillsammans överens om saken. Efter ett par veckor ses man igen och kollar läget.

– I de svåraste fallen har vi också bett vårdnadshavarna komma till skolan, be-rättar Engblom.

Utredningen fortsatte med varje elev som mobbade Santeri.

Det systematiska arbetet både individu-ellt och på klassföreståndartimmarna gav slutligen resultat och nu i nian har Santeri inte längre blivit mobbad. TEXT KATARIINA KRABBE / BILD RISTO TÖRRÖ

Keva på svenska. Keva på svenska.

Äntligen i fred!Allt är okej med Santeri Pitkänen, elev i åk 9 i Kilteri skola i Vanda. Det är trevligt att gå till skolan, han har kompisar och känner att han är en i gänget.

ligheten har ibland varit negativ men om man granskar organisationen med olika mätare är resultatet utmärkt. Placerings-avkastningen var lysande, kundnöjdheten väldigt bra och behandlingstiderna på en bra nivå jämfört med övriga pensions-bolag. Keva tar också fram mycket egen forskningsinformation, och det arbete som görs på Keva är bra och högklassigt. Det är en dynamisk organisation.

SIN KARRIÄR HAR IKONEN aldrig planerat. Som barn ville hon bli bibliotekarie. Senare var hon intresserad av att arbeta som arki-tekt men i något skede blev hon engagerad i samhälleliga frågor.

– Jag blir lätt ivrig och tycker om att ut-mana mig själv. Om nya dörrar öppnas och nya utmaningar dyker upp så tar jag vara på dem.

Anna-Kaisa Ikonen representerar den nya generationens kommundirektörer. Hon

är den första kvinnan i stadsledningen och var bara 35 år då hon blev borgmästare.

I egenskap av borgmästare är Ikonen både stadsdirektör och stadsstyrelsens ordförande. Titeln kan låta lite gammal-modig men själva arbetet är modernt.

– Vi anser att de anställda på ämbets-huset eller stadsstyrelsen inte själva byg-ger upp framtidens Tammerfors, utan att staden byggs i samarbete med invånarna, organisationerna, företagen och universi-tetet. En stor del av borgmästarens arbete sker utanför organisationen. Vi funderar tillsammans på nya sätt att göra saker.

Bland annat fullmäktiges och borgmäs-tarens invånarkvällar är ett sätt att komma direkt i kontakt med Tammerforsborna. Ikonen upplever att hon inte bara är stads-direktör utan en ledare av en organisation eller ett nätverk. Borgmästaren ger detta samarbete ett ansikte. TEXT VIRPI MELLERI / BILD CARL BERGMAN

28 KEVA 2-15 2-15 KEVA 29

Regeringens propositioner om till-ståndsreform inom utbildningen på andra stadiet och om finansiering-

en av utbildningen avslogs i riksdagen i mars. Den främsta orsaken var att tiden för behandlingen av lagen och diskussionen kring den blev för knapp före valpausen.

– Trots att reformen inte blev av nu så är saken inte slutbehandlad. Politikerna har fastställt att strukturerna måste ses över för att säkerställa högklassig utbildning och att också klara av det finansiellt, säger direktör Terhi Päivärinta vid Kommunför-bundets undervisnings- och kulturenhet.

Utbildningssamkommunen Pohjois-Kar-jalan koulutuskuntayhtymä (PKKY) i Nor-ra Karelen har drabbats av hårda nedskär-ningar under de senaste åren. För ett par år sedan fördes samarbetsförhandlingar som ledde till att antalet lokaler har minskat

och anställda har permitterats och sagts upp. Köpen av tjänster inom arbetskrafts-politisk utbildning har sjunkit från 10 mil-joner euro till knappa 4 miljoner.

– Anpassning har varit ett måste. Vid fjolårets samarbetsförhandlingar spara-des 2,8 miljoner av fastighetskostnader och köpta tjänster och på grund av pensi-oneringar. Många bäckar små blir stora in-besparingar, säger PKKY:s direktör Ilkka Pirskanen.

Generaldirektör för Utbildningsstyrel-sen Aulis Pitkälä beskriver den aktuella nedskärningspolitiken som destruktiv.

– Utbildningen och kommunerna över huvud taget har förlorat en massa pengar. Nu måste man fatta beslut om fortsätt-ningen. Den väg vi nu har valt är förödan-de och Finland håller på att skära ned sin framtid, säger Pitkälä.

Han påpekar att utbildning och kompe-tens alltid har varit väldigt viktiga för Fin-land.

I EN RECESSION BORDE man uttryckligen satsa på utbildning och forskning. Detta kan vara nyckeln till ett uppsving. Men nedskärningarna är inte slut heller i Norra Karelen.

– Nästa år kommer 220 platser inom grundläggande utbildning att försvinna, vilket betyder att vi nästa höst tyvärr igen får börja med samarbetsförhandlingar. Vi måste spara ytterligare cirka 3 miljoner euro, säger Pirskanen.

Enligt finansministeriets budgetram ska ännu 260 miljoner euro skäras ned men i detta skede är det oklart hur summan ska sparas: är det summan per barn eller anta-let tillstånd eller båda som ska minskas.

Utbildning framför alltUtbildning är en av de viktigaste tjänsterna som kommunerna ordnar. Hur ska den fungera när resurserna bara minskar? Nu är i synnerhet utbildningen på andra stadiet i riskzonen.

A lla arbetspensionsmedel har sam-lats av inkomster som finländarna intjänat i sitt arbete. Arbetspensi-

onsanstalterna sparar och placerar en del av de arbetspensionsavgifter som arbets-tagaren och arbetsgivaren betalar. När en arbetstagare går i pension finansieras en del av pensionen med sparade medel och avkastningen på dem.

– Varje generation samlar och får pen-sionsmedel i tur och ordning. Varje gene-ration har en egen fondandel som varierar enligt generationens livsskede. Pensions-fonderna töms alltså aldrig på pengar: det finns alltid arbetstagare som sparar, och pensionärerna har inte heller ännu använt alla fonderade medel, berättar direktör Reijo Vanne från Tela.

Pensionerna inom kommunerna, staten, kyrkan och den privata sektorn tillväxer

genom arbete och numera huvudsakligen också enligt samma regler, men finansie-ringsprinciperna är olika. Det väsentliga är att inse vilken instans som ansvarar för pensionen.

– Kommunerna och kyrkan har stora likheter. Församlingarna betalar pensions-avgifter till en centralfond och inom kom-munsektorn betalas pensionsavgifterna till den gemensamma pensionsanstalten Keva. Keva sköter fonderingen och betalar pensionerna till pensionstagarna, berättar aktuariechef Roman Goebel från Keva.

– Inom staten betalas pensionerna ur statens budget men av arbetsgivarna sam-las pengar till Statens pensionsfond (VER), därifrån pengar också intäktsförs till sta-tens budget.

Av historiska skäl omfattar statens pen-sionssystem också arbetsgivare som inte

ingår i statliga sektorn. System som tidi-gare hörde till staten har kommunaliserats såsom skolorna och lärarna. Det statliga pensionssystemet omfattar också flera pri-vata statsunderstödda institutioner.

De statliga arbetsgivarna betalar pen-sionsavgifter till fonden, och avgifterna motsvarar den nya pensionsrätt som till-växer årligen.

Pensionsavgifterna är på en helt annan nivå än pensionsutgiften. Pensionsutgiften är i detta nu över 4,4 miljarder, men pen-sionsavgifterna uppgår endast till 1,7 mil-jarder.

– Kevas medlemssamfund, det vill säga kommunerna och kyrkans arbetsgivare, bär pensionsansvaret i praktiken själva, medan detta inte är fallet i det statliga pen-sionssystemet, säger Goebel. TEXT HELINÄ HIRVIKORPI

Läget förvärras ytterligare av det massi-va reparationsbehovet i skolbyggnaderna i landet. Reparationen av skolorna uppskat-tas kosta omkring 4 miljarder euro och fi-nansieringen borde lösas på något sätt.

– Ett alternativ är att någon annan in-stans än kommunen bygger och under-håller skolorna medan den som ordnar utbildningen betalar för användningen av fastigheten, säger Pitkälä.

– Vi borde ha allaktivitetsbyggnader. Skolbyggnaderna skulle också kunna inhy-sa bibliotek, idrotts- och ungdomslokaler och dagis, anser Pitkälä.

STRUKTURREFORMEN BEHÖVS eftersom åldersstrukturen förändras och resurser-na i det aktuella ekonomiska läget är knap-pa. När spartrycket är så hårt som det är, måste man diskutera om kvaliteten på ut-bildningen trots nedskärningarna ska vara hög och huruvida det är möjligt med det nuvarande antalet skolor och de allt färre eleverna.

Inom den grundläggande utbildningen är det viktigt att barnen får gå i skola så nära hemmet som möjligt. Trycket att stänga skolor är desto större i utbildningen på an-dra stadiet – enligt Pitkälä är i synnerhet antalet små gymnasier mycket stort.

– Gymnasiernas statsandelar kommer att skäras ned med ytterligare 100 miljo-ner euro. Då måste kostnaderna för perso-nal och lokaler minskas. Vid yrkesläroan-stalterna har detta redan skett men också gymnasierna måste bli större och effekti-vare än nu, säger Pitkälä.

Förhandlingsdirektör Petri Lindroos vid undervisningssektorns fackorganisa-

tion OAJ anser inte att nedläggningarna och sammanslagningarna är förnuftiga.

– De som är motiverade och starka kla-rar sig alltid. Men om det inte finns möj-lighet till utbildning på andra stadiet nära hemmet är det just de som mest behöver stöd som lättast stannar hemma, säger Lindroos. TEXT SARI ALHAVA / BILDER CARL BERGMAN

Keva på svenska. Keva på svenska.

Finansieringen av pensionerna är komplexArbetspension intjänas alltid av arbete men principerna för finansieringen av pensionerna varierar.

30 KEVA 2-15 2-15 KEVA 31

20 vuotta sittenSIJOITUSSTRATEGIAN PERUSLÄHTÖKOHTANA ON, että sijoitustoiminnan

avulla voidaan tehokkaasti alentaa pitkällä aikavälillä jäsenyhteisöille

eläketurvan hoidosta aiheutuvaa maksurasitusta.

Rahoitusjohtaja Erkki Pekkarinen, Kuntien eläkevakuutus 2/1995

NytOSITTAIN RAHASTOIVA JÄRJESTELMÄ merkitsee, että

osa kertyvistä eläkemaksuista käytetään eläkkeiden

maksamiseen ja osa myöhempiä eläkkeitä varten.

Osa eläkkeistä voidaan myös maksaa

rahastoiduista varoista.

Keva-lehti 2/2015