Itsemääräämisoikeus ja sen rajoittaminen erityishuollossa

Laki kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain muuttamisesta

hallitusneuvos Pirjo Kainulainen, sosiaali- ja terveysministeriö, 30.5.2016

Yksilön itsemääräämisoikeus Oikeus määrätä itsestään ja toimistaan. Kuuluu perusoikeusjärjestelmäämme huolimatta siitä,

ettei sitä nimenomaisesti mainita perustuslaissa. Voidaan liittää erityisesti perustuslain 7 §:n säännöksiin

elämästä, henkilökohtaisesta vapaudesta, koskemattomuudesta ja turvallisuudesta sekä perustuslain 10 §:n säännöksiin yksityiselämän suojasta. Itsemääräämisoikeuden ja muiden perusoikeuksien

rajoitusten tulee perustua lakiin. Potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään tarkemmin

laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992). Sosiaalihuollon asiakkaan itsemääräämisoikeudesta

säädetään tarkemmin laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000).

2

Valmistelu edellisellä hallituskaudella

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus -työryhmän toimikausi 1.8.2010 - 28.2.2014. Hallituksen esitys laiksi sosiaalihuollon asiakkaan ja

potilaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 108/2014 vp) annettiin eduskunnalle 28.8.2014. Hallituksen esitys (HE 108/2014) raukesi eduskunnan

vaihduttua keväällä 2015.

3

Kehitysvammalain muutos (381/2016) Hyväksyessään 3.3.2015 vammaisten henkilöiden

oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan eduskunta edellytti, että ennen yleissopimuksen ratifioinnin loppuunsaattamista varmistetaan, että sopimuksen 14 artiklan ratifioinnin edellytykset täyttyvät kansallisessa lainsäädännössä. HE laiksi kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain

muuttamisesta (HE 96/2015) annettiin eduskunnalle 22.10.2015. Kehitysvammalakiin ehdotettiin tehtäväksi muutokset, joita

YK:n vammaissopimuksen ratifiointi edellyttää. Kehitysvammalainmuutos on hyväksytty eduskunnassa ja

se tulee voimaan 10.6.2016 samaan aikaan YK:n vammaissopimuksen kanssa.

4

Jatkovalmistelu kuluvalla hallituskaudella

Sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsemääräämis-oikeutta koskevan lainsäädännön valmistelua on tarkoitus jatkaa STM:ssä laajempana kokonaisuutena. – Valmistelussa hyödynnetään aiempaa lainvalmistelua. – Valmistelussa otetaan huomioon eri asiakas- ja

potilasryhmät (esim. kehitysvammaiset henkilöt, muistisairaat, sosiaali- ja terveydenhuollon kiireelliset tilanteet).

– Valmistelussa huomioidaan keskinäiset rajapinnat vammaislainsäädännön uudistamiseen ja mielenterveyslain ja päihdehuoltolain uudistamiseen.

5

Kehitysvammalakiin tehdyt muutokset (381/2016) Uudet säännökset itsemääräämisoikeuden

vahvistamisesta, itsenäisen suoriutumisen tukemisesta sekä rajoitustoimenpiteiden käytön vähentämisestä. Uudet säännökset rajoitustoimenpiteiden käytön

edellytyksistä sekä menettelystä, jota noudatetaan rajoitustoimenpiteestä päätettäessä. Uudet säännökset rajoitustoimenpiteiden kirjaamisesta

ja jälkiselvittelystä, rajoitustoimenpiteitä koskevasta selvitys- ja tiedoksiantovelvollisuudesta, virka- ja vahingonkorvausvastuusta sekä tehostetusta viranomaisvalvonnasta. Muutetut säännökset tahdosta riippumattomasta

erityishuollosta.

6

Kehitysvammalain soveltamisala

Kehitysvammalaissa säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluja. (1 §)

Sosiaalihuollon ammattihenkilöihin rinnastetaan sosiaalihuollon ammattihenkilön tehtäviä vastaavia tehtäviä hoitavat, soveltuvan sosiaalihuollon ammatillisen koulutuksen suorittaneet henkilöt (esim. kehitysvamma-alan ammattitutkinnon suorittaneet). (1 a §)

Itsemääräämisoikeuden vahvistamista koskevia säännöksiä (42 ja 42 a §) sovelletaan kaikkiin kehitysvammaisten erityishuollon palveluiden piirissä oleviin henkilöihin, joille on laadittu yksilöllinen erityishuolto-ohjelma.

7

Itsemääräämisoikeuden vahvistaminen (42 §)

Erityishuolto on järjestettävä ja erityishuollossa olevaa henkilöä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan. Erityishuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon

erityishuollossa olevan henkilön toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet. Erityishuollossa olevalle henkilölle on turvattava

mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan. Erityishuollossa olevan henkilön hyvinvointia, terveyttä

ja turvallisuutta on ylläpidettävä ja edistettävä.

8

Palvelu- ja hoitosuunnitelman laatiminen ja tarkistaminen (42 a §)

Palvelu- ja hoitosuunnitelma laaditaan, ellei siihen ole ilmeistä estettä – yhteistyössä erityishuollossa olevan henkilön ja hänen laillisen

edustajansa kanssa – yhteistyössä henkilön ja hänen laillisen edustajansa taikka hänen

palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvan omaisensa tai muun läheisensä kanssa, jos täysi-ikäinen asiakas ei sairauden, henkisen toimintakyvyn vajavuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi pysty osallistumaan sosiaalihuoltoonsa

Palvelu- ja hoitosuunnitelma on tarkistettava tarvittaessa, kuitenkin vähintään kuuden kuukauden välein, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. – arvioitava erityisesti käytetyn rajoitustoimenpiteen vaikutusta

palvelu- ja hoitosuunnitelmaan sekä erityishuolto-ohjelmaan

9

Palvelu- ja hoitosuunnitelmaan kirjattavat toimenpiteet (42 a §)

Henkilön palvelu- ja hoitosuunnitelmaan on kirjattava toimenpiteet, joilla tuetaan ja edistetään henkilön itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista:

1) toimenpiteet henkilön itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi ja edistämiseksi sekä itsemääräämisoikeuden vahvistamiseksi

2) kohtuulliset mukautukset henkilön täysimääräisen osallistumisen ja osallisuuden turvaamiseksi

3) henkilön käyttämät kommunikaatiomenetelmät 4) keinot, joilla henkilön erityishuolto toteutetaan ensisijaisesti

ilman rajoitustoimenpiteitä 5) rajoitustoimenpiteet, joita henkilön erityishuollossa arvioidaan

jouduttavan käyttämään

10

Erityishuollon palvelujen järjestäjän ja tuottajan

toimenpiteet (42 a §)

Erityishuollon toimintayksikössä on oltava sen toimintaan ja erityishuollossa olevien henkilöiden erityisiin tarpeisiin nähden riittävä määrä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja muuta henkilökuntaa. Henkilökunta perehdytetään ja ohjeistetaan työmenetelmiin

ja keinoihin, joiden avulla tuetaan ja edistetään erityishuollossa olevien henkilöiden itsenäistä suoriutumista ja itsemääräämisoikeuden toteutumista. Sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt koulutetaan

rajoitustoimenpiteiden käyttöä edellyttävien tilanteiden ennalta ehkäisemiseen ja rajoitustoimenpiteiden asianmukaiseen käyttämiseen.

11

Erityishuollon toimintayksikössä edistetään rajoitustoimenpiteille vaihtoehtoisten ja kuntouttavien toimintatapojen käyttöön ottamista. Erityishuollossa olevien henkilöiden itsenäistä

suoriutumista ja itsemääräämisoikeutta tuetaan ja edistetään asianmukaisin kalustein, välinein ja tilaratkaisuin.

12

Rajoitustoimenpiteiden käytön edellytykset ja virkavastuu

Erityishuoltoa toteutetaan ensisijaisesti yhteisymmärryksessä erityishuollossa olevan henkilön kanssa.

Erityishuollossa voidaan käyttää 42 f—42 n §:ssä tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä ainoastaan silloin, kun laissa säädetyt rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevat yleiset edellytykset ja kutakin rajoitustoimenpidettä koskevat erityiset edellytykset täyttyvät.

Rajoitustoimenpiteitä toteuttavat toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvat sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt (sosiaalihuollon ammattihenkilöön rinnastetaan esim. kehitysvamma-alan ammattitutkinnon suorittaneet)

Julkista valtaa (rajoitustoimenpiteitä) käyttävään henkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

13

Rajoitustoimenpiteitä käytettäessä sovellettava muu lainsäädäntö

Hallintoasiassa sovelletaan hallintolakia (434/2003) – hyvän hallinnon periaatteet – asianosaisten kuuleminen – tulkitseminen ja kääntäminen – päätöksen sisältö – päätöksen tiedoksianto

Kielilaki (423/2003) – kielelliset oikeudet

Muutoksenhakuun hallintoasiassa sovelletaan hallintolainkäyttölakia (586/1996) – valitusoikeus ja valitusosoitus – päätös voidaan täytäntöönpanna muutoksenhausta huolimatta

(hallintolainkäyttölaki 31 § 2 momentti)

14

Rajoitustoimenpiteitä koskevien säännösten soveltamisala (42 b §)

Rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää tahdosta riippumattomassa ja vapaaehtoisessa erityishuollossa järjestettäessä tehostettua palveluasumista tai laitospalveluja julkisessa tai yksityisessä toimintayksikössä. – tehostettu palveluasuminen ja laitospalvelut on määritelty

uuden sosiaalihuoltolain (1301/2014) 21 ja 22 §:ssä – toimintayksikössä on oltava henkilökuntaa

ympärivuorokautisesti – toimintayksiköllä on oltava käytettävissään riittävä lääketieteen,

psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten.

Pidempikestoista poistumisen estämistä (42 n § 3 momentti) voidaan käyttää vain tahdosta riippumattomassa erityishuollossa.

15

Tehostetussa palveluasumisessa ja laitospalveluissa voidaan käyttää laissa säädettyjen yleisten ja erityisten edellytysten täyttyessä seuraavia rajoitustoimenpiteitä: – kiinnipitäminen (42 f §) – aineiden ja esineiden haltuunotto (42 g §) – henkilöntarkastus (42 h §) – lyhytaikainen erillään pitäminen (42 i §) – välttämättömän terveydenhuollon antaminen vastustuksesta

riippumatta (42 j §) – rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö päivittäisissä

toiminnoissa (42 k §) – rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö vakavissa

vaaratilanteissa (42 l §) – valvottu liikkuminen (42 m §) – poistumisen estäminen (42 n §) 16

Osaa säädetyistä rajoitustoimenpiteistä voidaan käyttää järjestettäessä erityishuollossa päivä- tai työtoimintaa julkisessa tai yksityisessä sosiaalihuollon toimintayksikössä, jossa on riittävä määrä sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä. – voidaan käyttää kiinnipitämistä, aineiden ja esineiden

haltuunottoa, henkilöntarkastusta ja päivittäisissä toiminnoissa käytettäviä rajoittavia välineitä ja asusteita

– voidaan täytäntöönpanna rajoitustoimenpidepäätöstä, joka on tehty tehostetun palveluasumisen yksikössä tai laitoksessa olevalle henkilölle ja joka koskee rajoittavien välineiden tai asusteiden toistuvaa käyttöä päivittäisissä toiminnoissa, valvottua liikkumista tai pidempikestoista poistumisen estämistä tällöin toimintayksiköllä on oltava käytettävissään riittävä

lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus.

17

Rajoitustoimenpiteiden käytön yleiset edellytykset (42 d §)

Erityishuollossa voidaan käyttää rajoitustoimenpiteitä ainoastaan silloin, kun:

1) erityishuollossa oleva henkilö ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia,

2) rajoitustoimenpiteen käyttäminen on välttämätöntä hänen terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi taikka merkittävän omaisuusvahingon ehkäisemiseksi, ja

3) muut, lievemmät keinot eivät ole tilanteeseen soveltuvia tai riittäviä.

18

Rajoitustoimenpiteen on oltava henkilön hoidon ja huolenpidon kannalta perusteltu, tarkoitukseen sopiva ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden.

Jos henkilöön kohdistetaan useampia rajoitustoimenpiteitä samanaikaisesti tai peräkkäin, niiden yhteisvaikutukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Rajoitustoimenpide on toteutettava erityishuollossa olevan henkilön ihmisarvoa kunnioittaen, mahdollisimman turvallisesti ja hänen perustarpeistaan huolehtien.

Rajoitustoimenpiteen käyttö on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä tai jos se vaarantaa erityishuollossa olevan henkilön terveyden tai turvallisuuden.

Jos rajoitustoimenpide kohdistuu alaikäiseen, rajoitustoimenpidettä käytettäessä on otettava huomioon alaikäisen etu sekä hänen ikänsä ja kehitystasonsa.

19

Kiinnipitäminen (42 f §)

Henkilöstä voidaan pitää lyhytaikaisesti kiinni rauhoittamistarkoituksessa. Kiinnipitäminen voi sisältää myös henkilön

siirtämisen toimintayksikön tiloissa. Kiinnipitäminen on toteutettava hyväksyttävää

hoidollista menetelmää käyttäen. Ratkaisun kiinnipitämisestä tekee toimintayksikön

henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö. – Ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen.

20

Aineiden ja esineiden haltuunotto (42 g §) Henkilöltä voidaan ottaa toimintayksikön haltuun aineet ja

esineet, jotka ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vaarantamaan vakavasti terveyttä tai turvallisuutta taikka merkittävästi vahingoittamaan omaisuutta ja joita todennäköisesti käytettäisiin tähän tarkoitukseen.

Ratkaisun tekee toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö – ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen

Toimintayksikön vastaava johtaja tekee haltuunotosta kirjallisen valituskelpoisen päätöksen, jollei aineita tai esineitä palauteta erityishuollossa olevalle henkilölle 1 vrk:n kuluessa haltuunotosta.

Haltuun otettu omaisuus on palautettava henkilölle viimeistään toimintayksikössä annetun erityishuollon päätyttyä, jollei sen luovuttamisesta tai hävittämisestä muussa laissa toisin säädetä.

21

Henkilöntarkastus (42 h §)

Henkilölle voidaan tehdä henkilöntarkastus, jos on perusteltua syytä epäillä, että henkilöllä on vaatteissaan tai muutoin yllään taikka mukanaan olevissa tavaroissa vaarallisia aineita tai esineitä. Edellytyksenä on lisäksi, että erityishuollossa oleva tai

muu henkilö todennäköisesti käyttäisi aineita tai esineitä vaarantamaan vakavasti terveyttä tai turvallisuutta taikka merkittävästi vahingoittamaan omaisuutta. Henkilöntarkastus on tehtävä toisen sosiaali- tai

terveydenhuollon ammattihenkilön läsnä ollessa, jollei erityisestä syystä muuta johdu.

22

Tarkastuksen tekijän ja tarkastuksessa läsnä olevan henkilön on oltava pääsääntöisesti tarkastuksen kohteena olevan henkilön kanssa samaa sukupuolta. – Poikkeukset: – tarkastuksen tekijä ja tarkastuksessa läsnä oleva henkilö ovat

terveydenhuollon ammattihenkilöitä – toimenpiteen suorittaminen välittömästi on välttämätöntä

tarkastuksen kohteena olevan tai toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden varmistamiseksi

Henkilöntarkastusta koskevan ratkaisun tekee toimintayksikön vastaava johtaja. – ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen

Kiireellisessä tilanteessa ratkaisun voi tehdä toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka on viipymättä ilmoitettava asiasta toimintayksikön vastaavalle johtajalle. 23

Lyhytaikainen erillään pitäminen (42 i §)

Henkilö voidaan viedä lyhytaikaisesti, enintään kahdeksi tunniksi, erilleen muista henkilöistä rauhoittamis-tarkoituksessa (huoneen oven voi tarvittaessa lukita) sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön on

valvottava henkilöä koko erillään pitämisen ajan samassa tilassa tai sen välittömässä läheisyydessä – henkilökunnalla ja erillään pidettävällä henkilöllä on oltava

mahdollisuus saada yhteys toisiinsa Ratkaisun tekee toimintayksikön vastaava johtaja.

– ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen Kiireellisessä tilanteessa ratkaisun voi tehdä

toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka on viipymättä ilmoitettava asiasta toimintayksikön vastaavalle johtajalle.

24

Välttämätön terveydenhuolto vastustuksesta riippumatta (42 j §)

Erityishuollossa olevaa henkilöä on hoidettava terveydenhuoltoa annettaessa ensisijaisesti yhteisymmärryksessä hänen kanssaan potilaslain 6-9 §:ssä säädetyllä tavalla. Hoidostaan päättämään kykenemättömälle henkilölle

voidaan antaa lääketieteellisesti välttämättömän terveydenhuolto vastustuksesta riippumatta, jos hoitamatta jättäminen uhkaisi vaarantaa vakavasti henkilön terveyden. – Hoito- ja tutkimustoimenpidettä suoritettaessa henkilöstä

voidaan pitää lyhytaikaisesti kiinni tai hänen liikkumistaan voidaan rajoittaa rajoittavan välineen avulla lyhytaikaisesti, kuitenkin enintään tunnin ajan.

– Rajoittavien välineiden on täytettävä terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain (629/2010) mukaiset vaatimukset.

25

Henkilön tilaa on seurattava ja arvioitava jatkuvasti hänen terveytensä ja turvallisuutensa edellyttämällä tavalla. Rajoitustoimenpiteen voi toteuttaa henkilöä hoitava lääkäri

tai lääkärin ohjeiden mukaan toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva terveydenhuollon ammattihenkilö. Ratkaisun rajoitustoimenpiteestä tekee virkasuhteessa

oleva lääkäri – pyydettävä ja otettava huomioon toimintayksikön käyttämien

asiantuntijoiden (lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä) arviot rajoitustoimenpiteestä

– ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen Kiireellisessä tilanteessa ratkaisun rajoitustoimenpiteestä

voi tehdä henkilöä hoitava lääkäri tai toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka on välittömästi ilmoitettava asiasta henkilöä hoitavalle lääkärille.

26

Toistuva välttämätön terveydenhuolto vastustuksesta riippumatta (42 j §)

Jos on ilmeistä, että tarve välttämättömän terveydenhuollon antamiseen vastustuksesta riippumatta on toistuvaa, virkasuhteessa oleva lääkäri voi tehdä rajoitustoimenpiteen toistuvasta käytöstä kirjallisen valituskelpoisen päätöksen enintään 30 päiväksi kerrallaan. Rajoitustoimenpidettä voidaan kussakin tilanteessa tällöinkin

käyttää vain, jos rajoitustoimenpiteen käytön edellytykset täyttyvät. Kirjallista päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava

huomioon asiantuntijoiden arviot rajoitustoimenpiteestä. Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava

rajoitustoimenpiteen toistuvaa käyttöä.

27

Rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö päivittäisissä toiminnoissa (42 k §)

Jos henkilön terveys tai turvallisuus muutoin todennäköisesti vaarantuisi, henkilöllä voidaan käyttää:

1) sängystä putoamista estävää välinettä, joka ei rajoita henkilön raajojen tai kehon liikkeitä, henkilön yö- ja päiväaikaisen lepäämisen ajan ja lyhytaikaisesti muiden päivittäisten toimintojen ajan

2) tuolista putoamista estävää välinettä lyhytaikaisesti henkilön ruokailun ja muiden vastaavien päivittäisten toimintojen ajan

3) itsensä vahingoittamista estävää tai turvallisuutta lisäävää välinettä tai asustetta, joka ei rajoita henkilön raajojen tai kehon liikkeitä tai vähäistä enempää henkilön toimintaa, välttämättömän ajan.

Rajoittavien välineiden ja asusteiden on täytettävä terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain mukaiset vaatimukset.

28

Rajoittavaa välinettä tai asustetta voidaan käyttää vain välttämättömän ajan ja ainoastaan tarkoituksensa mukaisella tavalla.

Rajoittavaa välinettä tai asustetta käytettäessä erityishuollossa olevan henkilön tilaa on seurattava ja arvioitava hänen terveytensä ja turvallisuutensa edellyttämällä tavalla.

Rajoittavan välineen tai asusteen käyttö on lopetettava välittömästi, jos se vaarantaa henkilön terveyden tai turvallisuuden.

Ratkaisun tekee toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö toimintayksikön vastaavan johtajan ohjeiden mukaisesti. – Vastaavan johtajan on ohjeita antaessaan pyydettävä ja otettava

huomioon asiantuntijoiden arviot rajoittavan välineen tai asusteen käytöstä.

– ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen

29

Rajoittavien välineiden tai asusteiden toistuva käyttö päivittäisissä toiminnoissa (42 k §)

Jos rajoittavan välineen tai asusteen käyttö on säännönmukaista ja pitkäkestoista, tekee toistuvasta käytöstä kirjallisen valituskelpoisen päätöksen enintään kuuden kuukauden ajaksi toimintayksikön vastaava johtaja. Rajoitustoimenpidettä voidaan kussakin tilanteessa

tällöinkin käyttää vain, jos rajoitustoimenpiteen käytön edellytykset täyttyvät. Vastaavan johtajan on päätöstä tehdessään pyydettävä

ja otettava huomioon asiantuntijoiden arviot rajoittavan välineen tai asusteen käytöstä. Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava

rajoittavan välineen tai asusteen toistuvaa käyttöä.

30

Rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö vakavissa vaaratilanteissa (42 l §)

Henkilöllä voidaan käyttää liikkumista tai henkilön toimintaa merkittävämmin rajoittavaa välinettä tai asustetta vain, jos henkilö muutoin todennäköisesti vaarantaisi vakavasti oman terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden henkilöiden terveyden tai turvallisuuden. Rajoittavaa välinettä tai asustetta voidaan käyttää vain

välttämättömän ajan ja ainoastaan tarkoituksensa mukaisella tavalla. Rajoittavien välineiden ja asusteiden on täytettävä

terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain mukaiset vaatimukset. Rajoitustoimenpiteen aikana henkilön tilaa on seurattava ja

arvioitava hänen terveytensä ja turvallisuutensa edellyttämällä tavalla.

31

Rajoittavan välineen tai asusteen käyttö on lopetettava välittömästi, jos se vaarantaa henkilön terveyden tai turvallisuuden.

Muun kuin sitomiseen käytettävän rajoittavan välineen tai asusteen käytöstä tekee kirjallisen valituskelpoisen päätöksen toimintayksikön vastaava johtaja. – Päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon

asiantuntijoiden arviot rajoittavan välineen tai asusteen käytöstä.

Kiireellisessä tilanteessa ratkaisun muun kuin sitomiseen käytettävän rajoittavan välineen tai asusteen käytöstä voi tehdä henkilöä hoitava lääkäri tai toimintayksikön vastaavan johtajan ohjeiden mukaisesti toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö. – ilmoitettava välittömästi toimintayksikön vastaavalle johtajalle,

jonka jälkeen asiasta on päätettävä kirjallisella päätöksellä

32

Rajoittavien välineiden tai asusteiden toistuva käyttö vakavissa vaaratilanteissa (42 l §)

Jos muun kuin sitomiseen käytettävän rajoittavan välineen tai asusteen toistuvan käytön tarve on ilmeinen, voi toimintayksikön vastaava johtaja tehdä toistuvasta käytöstä kirjallisen valituskelpoisen päätöksen enintään 7 pv:n ajaksi. Tämän jälkeen toistuvasta käytöstä tekee kirjallisen

valituskelpoisen päätöksen enintään 30 pv:n ajaksi virkasuhteessa oleva toimintayksikön vastaava johtaja – jos toimintayksikön vastaava johtaja ei ole virkasuhteessa,

päätöksen tekee virkasuhteessa oleva lääkäri tai virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä.

Rajoitustoimenpidettä voidaan tällöinkin käyttää kussakin tilanteessa vain, jos rajoitustoimenpiteen käytön edellytykset täyttyvät.

33

Vakavissa vaaratilanteissa käytettävän rajoittavan välineen tai asusteen toistuvaa käyttöä koskevaan päätökseen on kirjattava – kuinka pitkän ajan rajoittavaa välinettä tai asustetta voidaan

kerrallaan enintään käyttää – mikseivät muut keinot ole tilanteeseen soveltuvia tai riittäviä

Päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon asiantuntijoiden arviot rajoittavan välineen tai asusteen käytöstä. Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava

rajoittavan välineen tai asusteen toistuvaa käyttöä.

34

Sitominen lepositein (42 l §)

Henkilö voidaan sitoa vain, jolleivät muut keinot ole riittäviä. Sidottuna voidaan pitää vain välttämättömän ajan,

kuitenkin yhtäjaksoisesti tai toistuvasti yhteensä enintään kahdeksan tunnin ajan. – Henkilöä hoitavan lääkärin on arvioitava sitomisen

edellytykset uudelleen vähintään kahden tunnin välein. Sidotun henkilön tilaa on jatkuvasti seurattava siten, että

terveydenhuollon ammattihenkilö on näkö- ja kuuloyhteydessä henkilöön.

35

Henkilön sitomisesta tekee kirjallisen valituskelpoisen päätöksen virkasuhteessa oleva lääkäri suorittamansa tutkimuksen ja psykiatrisen arvion perusteella. – päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon

asiantuntijoiden arviot sitomisesta Kiireellisessä tilanteessa kirjallisen valituskelpoisen

päätöksen sitomisesta voi tehdä virkasuhteessa oleva lääkäri tai toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva lääkäri suorittamansa tutkimuksen perusteella. – viimeistään kahta tuntia pidemmältä ajalta kirjallisen

valituskelpoisen päätöksen sitomisesta tekee tällöinkin virkasuhteessa oleva lääkäri, joka voi päättää asiasta kiireellisessä tilanteessa toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvan lääkärin esityksen perusteella puhelin- tai muun etäyhteyden välityksellä

36

Valvottu liikkuminen (42 m §) Henkilön liikkumista toimintayksikössä, poistumista

toimintayksiköstä ja liikkumista toimintayksikön tai sen yhteydessä olevan piha-alueen ulkopuolella voidaan valvoa, jos henkilö muutoin todennäköisesti vaarantaisi oman terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden henkilöiden terveyden tai turvallisuuden.

Jolleivät muut keinot ole riittäviä, henkilön liikkumista voidaan valvoa henkilön ylle kiinnitettävän teknisen valvontalaitteen avulla, suunnitellusti saattajan avulla tai muulla vastaavalla tavalla. – esim. toimintayksikön ovet voidaan pitää lukittuna

Henkilön liikkumista koskeva suunnitelma on kirjattava henkilön palvelu- ja hoitosuunnitelmaan.

Valvottaessa henkilön liikkumista on erityisesti huolehdittava siitä, ettei muiden henkilöiden liikkumisvapautta rajoiteta.

37

Liikkumisen valvominen toimintayksikössä yöaikaan (42 m §)

Jolleivät muut liikkumisen valvonnan keinot ole riittäviä henkilön liikkumisen valvomiseksi yöaikaan, henkilön oman huoneen ovi voidaan lukita yöksi korkeintaan kahdeksan tunnin ajaksi – henkilöllä on oltava mahdollisuus tarvittaessa poistua

huoneesta saatettuna – Toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvan sosiaali- tai

terveydenhuollon ammattihenkilön on valvottava lukitussa huoneessa olevaa henkilöä koko lukitsemisen ajan olemalla hänen välittömässä läheisyydessään

– henkilökunnalla ja erillään pidettävällä henkilöllä on oltava mahdollisuus saada yhteys toisiinsa

38

Valvotusta liikkumisesta päättäminen (42 m §)

Valvotusta liikkumisesta enintään 7 pv:n ajaksi tekee kirjallisen valituskelpoisen päätöksen toimintayksikön vastaava johtaja. Tätä pidemmästä, yhteensä enintään kuusi kuukautta

kestävästä valvotusta liikkumisesta tekee kirjallisen valituskelpoisen päätöksen virkasuhteessa oleva toimintayksikön vastaava johtaja – Jos toimintayksikön vastaava johtaja ei ole virkasuhteessa,

päätöksen tekee virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä. – Päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon

asiantuntijoiden arviot henkilön valvotusta liikkumisesta. – Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava

rajoitustoimenpiteen käyttöä.

39

Poistumisen estäminen (42 n §)

Henkilöä voidaan estää poistumasta toimintayksiköstä tai toimintayksikön yhteydessä olevalta piha-alueelta, jos henkilö saattaisi poistumisellaan itsensä tai toisen henkilön alttiiksi välittömästi uhkaavalle ja vakavalle terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvalle vaaralle. Vastaavin edellytyksin henkilö voidaan noutaa takaisin

toimintayksikköön tai sen yhteydessä olevalle piha-alueelle, jos henkilö tavoitetaan sen välittömästä läheisyydestä. Poistumisen estämiseksi ja henkilön noutamiseksi

saadaan käyttää voimakeinoja, jos ne ovat välttämättömiä, kun otetaan huomioon vastustuksen laatu ja voimakkuus, tilanteen uhkaavuus sekä muut olosuhteet.

40

Kiireellisessä tilanteessa poistumisen estämistä koskevan lyhytkestoisen ratkaisun tekee toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka on viipymättä ilmoitettava asiasta toimintayksikön vastaavalle johtajalle. – ratkaisusta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen

Tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määrätyn henkilön poistuminen voidaan estää muutoin kuin lyhytkestoisesti, jollei valvottu liikkuminen ole toimenpiteenä soveltuva tai riittävä. – esim. toimintayksikön ovet voidaan pitää lukittuna

Poistumisen estämisen aikana tapahtuvaa henkilön ulkoilua ja muuta liikkumista koskeva suunnitelma on kirjattava henkilön palvelu- ja hoitosuunnitelmaan.

Poistumisen estämisen yhteydessä on erityisesti huolehdittava siitä, ettei muiden henkilöiden liikkumisvapautta rajoiteta.

41

Pidempikestoisesta poistumisen estämisestä päättäminen tahdosta riippumattomassa

erityishuollossa (42 n §) Enintään 7 pv kestävästä poistumisen estämisestä tekee

kirjallisen valituskelpoisen päätöksen toimintayksikön vastaava johtaja. Tätä pidemmästä, yhteensä enintään 30 päivää kestävästä

poistumisen estämisestä tekee kirjallisen valituskelpoisen päätöksen virkasuhteessa oleva toimintayksikön vastaava johtaja – Jos toimintayksikön vastaava johtaja ei ole virkasuhteessa,

päätöksen tekee virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä. – Päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon

asiantuntijoiden arviot henkilön poistumisen estämisestä. – Asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava

rajoitustoimenpiteen käyttöä. 42

Rajoitustoimenpiteen kirjaaminen (42 o §)

Erityishuollossa olevaa henkilöä koskeviin asiakas- tai potilasasiakirjoihin on kirjattava:

1) rajoitustoimenpiteen käyttö ja sen perusteet 2) henkilön näkemys rajoitustoimenpiteen käytöstä ja

sen perusteista 3) rajoitustoimenpiteen vaikutukset erityishuollossa

olevaan henkilöön 4) rajoitustoimenpiteen alkamis- ja päättymisajankohta 5) rajoitustoimenpidettä koskevan ratkaisun tai

päätöksen tehnyt ja toimenpiteen suorittanut henkilö

43

Rajoitustoimenpiteen jälkiselvittely (42 o §)

Jos erityishuollossa olevaan henkilöön on kohdistettu rajoitustoimenpide, rajoitustoimenpiteen käyttöä on arvioitava erityishuollossa olevan henkilön kanssa viipymättä sen käytön päättymisen jälkeen. Jälkiselvittelyssä on arvioitava rajoitustoimenpiteen

perusteita ja keinoja, joiden avulla voidaan jatkossa välttää rajoitustoimenpiteiden käyttö.

44

Rajoitustoimenpidettä koskeva selvitys ja rajoitustoimenpidepäätöksen tiedoksianto (42 p §) Henkilölle on viipymättä annettava selvitys

rajoitustoimenpiteen sisällöstä ja perusteista sekä käytettävissä olevista oikeusturvakeinoista. – Jos henkilöön on kohdistettu rajoitustoimenpide hänen ollessaan

tilassa, jossa hän ei ole kyennyt ymmärtämään toimenpiteen merkitystä, hänelle on annettava selvitys heti, kun hän kykenee ymmärtämään asian merkityksen.

Henkilön lailliselle edustajalle taikka hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvalle omaiselleen tai muulle läheiselleen selvitys on annettava vähintään kuukausittain. Selvitys on annettava ymmärrettävässä muodossa ja

saavutettavalla tavalla ottaen huomioon vastaanottajan käyttämät kommunikaatiomenetelmät.

45

Selvitys käytettyjen rajoitustoimenpiteiden sisällöstä ja perusteista on annettava lisäksi sosiaalihuoltolain 42 §:ssä tarkoitetulle henkilön omatyöntekijälle kuukausittain. Rajoitustoimenpidettä koskeva kirjallinen

valituskelpoinen päätös on annettava hallintolain mukaisesti tiedoksi niille, joilla on oikeus hakea siihen muutosta – henkilölle itselleen – henkilön lailliselle edustajalle – jollei täysi-ikäisellä henkilöllä ole laillista edustajaa,

hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvalle omaiselleen tai muulle läheiselleen

46

Rajoitustoimenpiteiden käytön arviointi (42 e §)

Jos rajoitustoimenpidettä on käytetty, toimintayksikössä on viipymättä arvioitava rajoitustoimenpiteen käyttöön johtaneita syitä ja keinoja, joiden avulla voidaan jatkossa vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä yksikössä.

Toimintayksikössä on arvioitava, täyttyvätkö vapaaehtoisessa erityishuollossa olevan henkilön kohdalla tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset ja saatettava kysymys tarvittaessa sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen arvioitavaksi, jos on käytetty toistuvasti tai pitkäaikaisesti seuraavia rajoitustoimenpiteitä: – välttämättömän terveydenhuollon antaminen vastustuksesta

riippumatta – rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö vakavissa vaaratilanteissa – valvottu liikkuminen – lyhytkestoinen poistumisen estäminen

47

Rajoitustoimenpiteiden käytön valvonta (75 a §)

Aluehallintoviraston on erityisesti valvottava rajoitustoimenpiteiden käyttöä. – Aluehallintovirasto voi valvontaa toteuttaessaan varata

erityishuollossa olevalle henkilölle tilaisuuden luottamukselliseen keskusteluun aluehallintoviraston edustajan kanssa.

Jos toimintayksikössä on käytetty sitomista, toimintayksikön on tehtävä siitä kahden viikon kuluessa ilmoitus aluehallintovirastolle. – Ilmoituksessa on mainittava henkilön tunnistetiedot, tiedot

toimenpiteestä ja sen syystä sekä toimenpiteestä päättäneen lääkärin nimi.

– Aluehallintoviraston tulee hävittää henkilöä koskevat tunnistetiedot kahden vuoden kuluttua tietojen saamisesta.

48

Tahdosta riippumattoman erityishuollon edellytykset (32 §)

Henkilö voidaan määrätä erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta, jos: 1) hän ei kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia, 2) hän todennäköisesti vakavasti vaarantaa terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta, ja 3) hänen hoitoaan ja huolenpitoaan ei voida järjestää muulla tavoin

=> ts. henkilö vastustaa vapaaehtoisen erityishuollon antamista

49

Toimintayksikkö, jossa tahdosta riippumattoman erityishuolto ja tutkimus

toteutetaan (32 §) Tahdosta riippumaton erityishuolto ja siihen liittyvä

tutkimus toteutetaan julkisessa tai yksityisessä tehostetun palveluasumisen yksikössä tai laitoksessa. – tehostettu palveluasuminen on määritelty uuden

sosiaalihuoltolain (1301/2014) 21 §:n 4 momentissa – laitospalvelujen sisältö on määritelty sosiaalihuoltolain 22

§:ssä – toimintayksikössä on oltava henkilökuntaa

ympärivuorokautisesti Toimintayksikössä on oltava riittävä lääketieteen,

psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten.

50

Tahdosta riippumatonta erityishuoltoa koskeva hakemus (32 §)

kirjallinen hakemus tehdään erityishuollon johtoryhmälle hakemuksen voi tehdä henkilön laillinen edustaja

taikka hänen omaisensa tai muu läheisensä hakemuksen voi tehdä myös sosiaalihuollosta

vastaava toimielin, jonka alueella henkilö oleskelee, taikka tehtävään määrätty viranhaltija rangaistuslaitoksessa olevan osalta hakemuksen voi

tehdä laitoksen johtaja

51

Tahdosta riippumatonta erityishuoltoa edeltävään tutkimukseen määrääminen (33 §)

Erityishuollon johtoryhmän on määrättävä henkilö toimitettavaksi tutkimukseen, jos on ilmeistä, että edellytykset tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon ovat olemassa.

Tutkimukseen määräämisestä päätetään tahdosta riippumatonta erityishuoltoa koskevan hakemuksen ja muiden tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusten ja selvitysten perusteella.

Tutkimukseen määräämistä koskeva päätös on tehtävä kiireellisissä tilanteissa viivytyksettä ja muulloin viimeistään seitsemän päivän kuluessa hakemuksen saapumisesta.

Tutkimukseen määräämisestä on tehtävä kirjallinen päätös, josta on valitusoikeus hallinto-oikeuteen.

Päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta (hallintolainkäyttölaki 31 § 2 momentti)

52

Kuuleminen ennen tutkimukseen määräämistä (33 § )

Ennen tutkimukseen määräämistä on selvitettävä henkilön oma mielipide

Henkilön ja hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kuulemisesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Jollei täysi-ikäisellä henkilöllä ole laillista edustajaa, on henkilön palvelujen suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvalle omaiselle tai muulle läheiselle varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Alaikäisen henkilön vanhemmille ja henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa alaikäinen on ollut välittömästi ennen tutkimukseen määräämistä, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

53

Tutkimuksen suorittaminen ja tutkimuslausunnon antaminen (33 §)

Henkilöä voidaan pitää tutkittavana enintään 14 päivää tutkimukseen määräämistä koskevan päätöksen tekemisestä. – tänä aikana on suoritettava tutkimus, annettava

tutkimuslausunto ja päätettävä tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämisestä

Tutkittavana pitäminen on lopetettava heti, jos tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon ei ole edellytyksiä.

Tutkimuksen suorittavat – laillistettu lääkäri, laillistettu psykologi ja laillistettu

sosiaalityöntekijät, jotka ovat virkasuhteessa ja perehtyneet kehitysvammahuoltoon

– edellä mainittujen lisäksi tarvittaessa muut sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt

54

Tutkimusta suoritettaessa on otettava huomioon henkilön sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeen taikka toimintakyvyn arviointia varten aiemmin tehdyt selvitykset. Tutkimusta suoritettaessa on selvitettävä henkilön oma

mielipide ja varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi kuten ennen tutkimukseen määräämistäkin. Tutkimuksesta on laadittava tutkimuksen suorittaneiden

lääkärin, psykologin ja sosiaalityöntekijän allekirjoittama tutkimuslausunto. Tutkimuslausunnon on sisällettävä perusteltu kannanotto

siitä, ovatko edellytykset henkilön määräämiselle erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta olemassa.

55

Päätös tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämisestä (33 §)

Kun tutkimus on suoritettu, erityishuollon johtoryhmä päättää, määrätäänkö henkilö tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon. – Kirjallisen päätöksen on sisällettävä perusteltu kannanotto siitä,

ovatko edellytykset henkilön määräämiselle erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta olemassa.

Tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämistä koskevaan päätökseen on valitusoikeus hallinto-oikeuteen ja edelleen KHO:een.

Tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämistä koskeva päätös on alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi välittömästi, kuitenkin viimeistään 14 päivän kuluessa sen tekemisestä. – Hallinto-oikeuden tulee käsitellä asia kiireellisenä.

Päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.

56

Tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkaminen ja lopettaminen (37-38 §)

Tahdosta riippumaton erityishuolto on lopetettava erityishuollon johtoryhmän tai THL:n päätöksellä heti, kun siihen ei ole enää edellytyksiä Tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisen

edellytykset on arvioita vähintään puolen vuoden välein. – Henkilölle on tehtävä ilman erillistä tutkimukseen määräämistä

koskevaa päätöstä uusi tutkimus ja hänestä on annettava uusi tutkimuslausunto.

– Erityishuollon johtoryhmä päättää tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisesta kirjallisella päätöksellä, josta on valitusoikeus hallinto-oikeuteen.

– Tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamista koskeva päätös on alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi välittömästi, kuitenkin viimeistään 14 päivän kuluessa sen tekemisestä.

57

Henkilön oikeus saada tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisen

edellytykset arvioitavaksi (38 §)

Erityishuollon johtoryhmän on arvioitava tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisen edellytykset erityishuollon kestäessä myös ennen puolen vuoden enimmäisajan täyttymistä, jos henkilö tai hänen laillinen edustajansa sitä pyytää.

Jollei täysi-ikäisellä henkilöllä ole laillista edustajaa, myös hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvalla omaisellaan tai muulla läheisellään on oikeus pyytää arviointia.

Arviointi voidaan jättää tekemättä, jos aiemmin tehdystä arvioinnista on kulunut alle kuukausi, ja on ilmeistä, että muutosta henkilön tilassa ei ole tapahtunut. – Arvion tekemättä jättämisen peruste on kirjattava

asiakasasiakirjoihin.

58