1

Matkaraportti Innovative Village -opintomatka Tarton seudulle 10.-13.9.2014

Innovative Village – Kekseliäät kylät -hanke on kansainvälinen Leader-hanke. Maaseudun Kehittämis-yhdistys Viisari ry, JyväsRiihi ry ja Jyväskylän ammattikorkeakoulu toimivat keskisuomalaisina part-nereina, Tartumaa Arendusselts (TAS) eli Tarton seudun kehittämisyhdistys virolaisena partnerina ja North East Rural Development Partnership (NER) pohjoisirlantilaisena eli brittiläisenä partnerina. Hanke auttaa kyliä palveluiden kehittämisessä. Matka oli Innovative Village – Kekseliäät kylät -hankkeen (lyhenne IV) viimeinen kansainvälinen opinto-matka. Matkalla oli kolme tarkoitusta:

1. kerätä arviointimateriaalia hankkeesta. 2. tarjota ajatuksia herättävä opintomatka hankeen kyläläisille. 3. järjestää ohjausryhmän kokous ja työpaja hankkeesta ja mahdollisesta jatkoyhteistyöstä.

Opintomatkan työpajoista vastasi Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja muusta ohjelmasta Leader-yhdistys Tartumaa Arendusselts www.tas.ee. Opintokohteemme liittyivät kolmeen maaseutureittiin, joita Tartumaa Arendusselts kehittää/rahoittaa parhaillaan: Sipulireitti, siihen liittyvä Innovaatioreitti, jota suunnitellaan mm. opintomatkakohteeksi, ja National Geographicin Keltaisten kehysten reitti nimeltään Elu kahe maailma piiril eli Elämää kahden maailman rajalla. Sitä kehitetään vähintään seuraavat viisi vuotta usean etelävirolaisen toimijan yhteistyöllä. Opintoretkemme toimi tulevan innovaatioreitin testaajana.

2 Matkailu voi olla monen pienen kylän pelastus. Se tuo työtä ja tuloa ja auttaa pitämään yllä myös monia kyläläisten tarvitsemia palveluita. Reitit ovat hyvä tapa tuoda esille kokonaista seutua, kehittää uusia verkostoja ja tuotteita verkostossa, markkinoida pieniä kohteita yhteistyössä laajemmin ja näkyvämmin kuin yksin pystyisi sekä luoda yhdessä niin houkutteleva kohde, että sinne tullaan varta vasten kauempaakin.

Työpaja Matka alkoi varhain: aamulento Jyväskylästä Helsinkiin, matkapalaveri (kuva) ja aamupäivälento Tarttoon.

Ensimmäinen päivämme kului Tarton luovien alojen keskuksessa www.loovtartu.ee, josta löytyy käsityöläisten työtiloja, myymälöitä, ruokapaikkoja ja kokoontumistiloja. Tarjontaan emme juuri ennättäneet tutustua, sillä päivän ohjelmassa oli Innovative Village –työpaja. Sen veti Rika Nakamura Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Hän oli jakanut työpajan kolmeen osaan. Heti tulopäivänä käytiin läpi Innovative Village -hankkeen palautetta Learning cafe -menetelmällä neljän teemapöydän kautta: Mikä hankkeessa oli hyvää ja miksi. Mitä olisi voitu tehdä paremmin?

1. Hyvät käytännöt kyläläisten aktivoimiseksi kansainvälisiin hankkeisiin? 2. Hankkeen hyödyt siihen osallistuneelle kylälle? 3. Kylän haasteet kolmen vuoden päästä?

Pöytien tuotokset tiivistettiin neljäksi laajemmaksi teemaksi, joihin osallistujat lisäsivät niin monta konkreettista keinoa kuin ehtivät. Lopuksi näistä äänestettiin. Yleisteemoiksi päätyivät

- palvelutuotanto - paikalliset resurssit Historian ja perinteiden siirtäminen - yhteistyö ja kommunikointi.

3 Seuraavana päivänä hankkeen ohjausryhmä jatkoi työpajaa saman materiaalin pohjalta:

4. Mahdolliset ideat uuteen kansainväliseen hankkeeseen ja 5. tulevan hankkeen looginen viitekehys, mihin asti ei aikataulun tiukkuuden vuoksi aivan päästy.

Kuva: Työpajassa pelattiin myös ”ihmisbingoa”.

Vierailukohteet Kõrvekulan lastentarha-koulu, joka käyttää aurinko-, tuuli- ja maalämpöenergiaa. Kõrveküla on IV-hankekylä, jonne on ideoitu musiikkiteemaisia palveluita, Muusikamaata. Muusikamaa on vielä suun-nittelu- ja rahankeruuvaiheessa, joten tutustuimme lastentarhaan ja sen uusiutuvan energian malliin. Koulu käytti alun perin venäläistä maakaasua. Sen hinta on ollut jatkuvasti nousussa, joten kunta haki koulun vaihtoehtoenergian pilottihankekohteeksi. 13 % omarahoituksella ja projektin hallinnointi-kuluilla sen katolle pystytettiin 40 aurinkopaneelia, joista auringonvaloon nähden puolet talvi- ja puolet kesäkulmassa. Paneelit lämmittävät koulukompleksin tarvitseman kuuman veden, jota kuluu paljon mm. lastentarhan uima-altaaseen ja koulun suihkuihin. Sähköä tuottamaan hankittiin koulun katolle tuuligeneraattori. Vanha lämmityslaitteistokin on yhä käyttökunnossa. Aurinkoenergiainvestointi on maksanut kunnalle 76 033 e ja tuulienergia 50 300 e. Lisäksi tulevat projektikustannukset. Koska energiaa tarvitaan talvella enemmän, kunta investoi vielä maalämpöön 324 000 euroa 50 % oma-kustannusosuudella. Lisäksi kattilahuoneeseen on investoitu 16 000 euroa. Kunnan mielestä aurinkoenergia on ollut kannattava investointi. Sen sijaan tuuligeneraattori ei olisi missään nimessä kannattanut, ellei siihen olisi saanut hanketukea. Maalämpö on hyvänä tukena. Kesäinen ylijäämäenergia menee hukkaan – sille ei ole kesällä käyttöä muuallakaan eikä kunta ylipäätään ole halunnut lähteä miettimään busineksen tekoa sillä.

4 Sipulitie - yksi seutu, kaksi kansaa, kolme kulttuuria www.sibulatee.ee Sipulitie, Sibulatee, kulkee pitkin Peipsijärven rantaa Emajoen suulta Kallasten kaupunkiin. Nimensä tie on saanut alueen sipulinviljelyperinteistä. Viljeltävä sipuli, makea Peipsisipuli, tekee poikasia kolmantena vuotena (siemenestä emä, emästä poikaset, isosta poikasesta siemenet jne.). Sitä on kasvatettu yli 100 vuotta ja se on tunnettu ja arvostettu lajike Virossa – oma brändinsä. Kahdenkymmenen kilometrin matkalla joka talossa ja mökissä viljellään sipulia käsityönä, sillä koneet eivät kannata pienillä pelloilla. Alue on köyhää: kylät ovat pieniä, nuoriso on lähtenyt kaupunkeihin ja jäljelle jääneet ikä-ihmiset viljelevät sipulia elääkseen, sillä eläkkeet ovat huonot. Sipulitien tuotteistaminen alkoi viisi vuotta sitten. 20 toimijaa – sipulin-viljelijää, kulttuuri-, majoitus jne. yrittäjää - liittyi hankkeeseen, joka brändää ja markkinoi Sipulitietä. Päämarkkinointialueet ovat Viron lisäksi naapurimaat Latvia, Suomi ja Venäjä. Tien slogan on ”Yksi seutu, kaksi kansaa, kolme kulttuuria”. Kaksi kansaa viittaa virolaisiin ja venäläisiin. Kolme kulttuuria viittaa venäläiseen vanhauskoiseen, virolaiseen talonpoikaiseen ja saksalaisperäiseen kartanokulttuuriin. Hankkeen myötä sipulitielle on kehitetty uusia tuotteita. Hanke markkinoi ja myy jäsentensä palveluja. Työ on kantanut hedelmää: jos aiemmin seudulta tiedettiin lähinnä Peipsijärvi ja Alatskiven linna, emäntiemme mukaan nykyään Virossa alue tunnetaan Sipulitienä. Uutena tuotteena kehitetään Innovaatioreittiä, jota tullaan tarjoamaan mm opintomatkojen ohjel-maksi. Kriteereinä mukaanpääsylle on ollut innovatiivisuus, yrityksen tarina, kyky opettaa jotain sekä paikallisuus eli liittyminen alueen kulttuuriin, luontoon, maisemaan, tapoihin ja perinteisiin.

Kostjan sipulifarmi http://www.sibulatee.ee/kostja-sibulatalu on alueen ensimmäinen yritykseksi rekisteröitynyt sipulitila, joka myös esittelee seudun ainutlaatuista viljelymenetelmää vieraileville ryhmille. Isäntämme Konstantin kertoi, että sipulin viljely on hänelle merkittävä harrastus. Hänen vuosittainen tuotantonsa pieneltä pellolta on n. 3000 kiloa sipulia.

5 Ensimmäiset sipulin siemenet tulivat alueelle n. 150 vuotta sitten Venäjällä työssä käyvien miesten mukana. Venäjällä tämä lajike on nimeltään Kultainen sipuli, jota siellä viljellään vain kahdeksassa kylässä. Sipulista on Virossa risteytetty ja rekisteröity myös violetti ja pinkki lajike. Sipulipellot ovat entistä Peipsijärven pohjaa, sillä noin 8000 vuotta sitten järvi oli viisi metriä korke-ammalla kuin nyt. Siksi maaperä on hyvin hedelmällinen. Sipulitiellä kaikki viljelevät sipulia samalla tavalla. Sipulipenkit ovat n. 60 cm korkeat ja niiden välissä kulkee oja. Viljelykohtaa kierrätetään eli penkit pyöräytetään lapiotyönä ojien paikalle vuosittain. Keinolannoitteita tai hyönteismyrkkyjä ei käytetä, joten sipulit ovat luomua. Sipulit myydään leteissä. Syksyllä sipulin myyjiä on pitkin Sipulitien vartta lähes jokaisen talon edustalla. Kostjan sipulifarmi on tulevan innovaatioreitin yksi kohde. Innovaatioreitti ei välttämättä esittele maailmaa mullistavia innovaatioita - Konstantinin innovaatio on valmius matkailuyrittäjäksi, halukkuus esitellä tilaa ja kertoa viljelymenetelmästä. Varnjan rukoushuone www.sibulatee.ee/varnja-prayer-house. Varnjan kylä on vanhauskoisten kylä, jossa asuu noin 170 ihmistä. Kaikki kyläläiset eivät ole vanhauskoisia. Nuoret ovat muuttaneet pois työn perässä eikä kylässä ole enää yhtään koulua. Kylän lapset kuljetetaan kahteen lähis-töllä sijaitsevaan kouluun, joista toisessa 1-4-luokkalaiset voivat vapaa-ehtoisena opiskella myös vanhaa slaavia. Vanhauskoiset ortodoksit pakenivat Venäjältä uskonnollisiin erimielisyyksiin perustuvia vainoja 1600-1700-luvulla ja asettuivat Peipsijärven rantaan. Varnjan kylän rukoushuone on pieni vanhauskoisten kivikirkko, joka raken-nettiin talkoilla 1903 aiemmin paikalla sijainneen, 1782 rakennetun puu-kirkon tilalle. Kirkko on restauroitu 2009 alkuperäiseen kuntoon. Seura-kunnassa on noin 100 jäsentä, joista suuri osa asuu kuitenkin ympäri Viroa. Normaaliin messuun osallistuu 15-20 seurakuntalaista. Meille kerrottiin vanhauskoisten tavoista ja käyttäytymisestä. Esimerkiksi kirkossa ei ole soittimia, sillä vain laulu kuuluu kirkkoon. Vanhauskoisilla on oma kirja, jossa on elämänohjeita jokaiselle vuoden päivälle. Käyntipäivämme oli ollut pyhä ja kirkossa oli pidetty aamumessu, johon myös vieraat olisivat olleet tervetulleita. Päivän ohje kuului ”Tänään ei tule leikata kaalia” (koska se tuottaa huonoa onnea). Nimipäiväkalenterikin kirjassa on, mutta sitä käytetään eri tavalla kuin meillä: lapsen nimi määräytyy kastepäivän mukaan. Kirkko on myös osa Innovaatioreittiä. Kyläläiset ovat valmiita ottamaan väärin pukeutuneita turisteja kirkkoesittelyihin, sisällä kirkossa saa valokuvata yleisnäkymiä, messuissa saa käydä ja mm. kirkkolau-lusta järjestetään kursseja. ”Eksoottinen kokemus, vanha historia ja elämäntapa nykyhetkessä.” Voronja Galleria www.facebook.com/voronjagalerii oli Varnjan pääraitin varrella sijaitseva vanha ränsistynyt puutalo, jonka oli hiljan ostanut kaupunkilaispariskunta kesäpaikakseen ja galleriakseen. Tarkoitus on remontoida talo ajan kanssa, mutta ränsistyneisyys ei ole estänyt galleriatoimintaa. Kesän mittaan näyttelyssä Viron punk-liikkeestä oli käynyt tuhatkunta kävijää. Meidän ryhmämme ihmetteli näyttelyä ja nautiskeli makoisista omenista takapihan puutarhassa. Sepikoja Trahterissa www.sibulatee.ee/sepikojan-kievari söimme hyvän lounaan. Kievari sijaitsee aivan Alatskiven linnan tuntumassa kartanon mailla. Se on perustettu kaksi vuotta sitten. Työ

6 aloitettiin remontoimalla täysin ränsistynyt vanha sepän paja. Nykyään Sepikoja on majatalo, jossa on tunnelmallinen ravintola ja 6 majoitushuonetta. Lisäksi talossa on kauneussalonki, parturi ja hieroja. Alatskiven linna www.alatskiviloss.ee tuo Sipulitielle saksalaisten kartanoiden historiaa. Kartano on peräisin 1500-luvulta. 1800-luvulla se remontoitiin mallinaan Skotlannin Balmoral. Omistajaperhe muutti Saksaan venäläisvallan alla ja vei mukanaan irtaimistoa ja mm. ovien päällä sijainneet alkuperäiset maalaukset, joita nyt havitellaan takaisin linnaan. Linnan nykyiset huonekalut ovat peräisin 1910-luvulta. Ryhmällemme oli varattu kartanoon opastettu kierros. Opas kertoi paronin aikaisesta elämästä, jolloin paroni vastaanotti vieraat parvekkeelta orkesterin soittaessa ja juhlat kestivät viikon. 2005-2011 linna on muokattu ravintola-, majoitus-, kokous- ja juhlakäyttöön. Osa linnaa on museona, jossa valokuvin kerrotaan paronin ja perheen elämästä. Linnan kellarissa entisissä palvelijoiden tiloissa on keraamikon ja tekstiilitaiteilijan työpajat ja käsityöpaja sekä näyttely, joka kertoo kartanon palvelus-väen elämästä entisaikana. Linnassa on säveltäjä Eduard Tubinin pieni museo. Alatskivi on myös National Geographicin keltaisten ikkunoiden kohde. ”Hyvä valokuvakokoelma, omistajaperheistä ja heidän vaiheistaan olisi voinut kuulla enemmänkin.” Nina kylä on Peipsin kalastuskylistä vanhin. Ensimmäiset tiedot kalastajaperheistä kylässä ovat peräisin vuodelta 1582. Nina tarkoittaa itse asiassa viroksi nenää ja syy nimeen selviää kurkkaamalla karttaa. Kylästä on kehittymässä matkailukylä.

Ninan olkimökit www.sibulatee.ee/ninan-olkimokit on ekologisen elämäntavan kokeilu. Kielitaitoinen ja matkustellut ja mm. merikajakkiopettajana toiminut Mikk Suursild kertoi yrityksestään, jonka lähtökohtana oli unelma edullisesta ja yksinkertaisesta elämäntavasta kolmelapsisen perheen kanssa. He rakensivat ensimmäisen asunnon pahnapaaleista. Nykyisin he päällystävät paalit tervapahvilla. Yritystä ei ole edes liitetty valtakunnan sähköverkkoon, vaan aurinkokennot ja tuuligeneraattori tuottavat sähkön. Mökeissä on yksinkertaiset suihkut ja lomailijan on täytettävä 50 litran vesisäiliö lähtiessään mökistä. Kolmea vuokramökkiä vuokrataan kesälomalaisille ja kalastajille 270 e/vk. Lomailijat arvostavat puhdasta, kaunista, hiljaista luontoa. Parhaillaan rakennetaan savusaunaa, jossa vieraille on tarjolla puhdas vesi ja kuivat halot – ei muuta palvelua. ”Luonnonvarojen käyttäminen lämmitykseen ja sähköntuottamiseen ja mökkien rakentamiseen on todella hyvä idea – taloja halvoista materiaaleista.”

7 Vainon maatila www.sibulatee.ee/vainon-maatila Ninassa on erikoistunut kalastukseen Peipsijärvellä, jossa ”jokainen saa kalaa” ainakin talvella, sillä kesällä säät määräävät kalansaalista. Peipsissä on puhdas vesi ja runsaasti hyvänmakuista kalaa, kaikkiaan 36 kalalajia. Isoin saalis on ollut kahdenkymmenen kilon hauki. Yritys tarjoaa kalastajille myös mökkimajoitusta kolmessa mökissä. Vuonna 2012 rakennetut mökit maksavat 40 e/vrk viikolla ja 50 e/vrk viikonloppuna. Niissä on petit neljälle. Mökkien rakentamiseen yritys on saanut 60 % Leader-rahoitusta. Pääsesonki on talvi, jolloin asiakkaat käyvät pilkillä. Vaino vuokraa myös 12 hengen telaketjuilla kulkevaa ajoneuvoa, jolla pääsee järven jäälle. Asiakkaista 30 % on kotimaasta, loput lähinnä Latviasta, Liettuasta ja Venäjältä. Ninan kylässä on tarjolla useita majoittajia, mutta vain Vainon tila tarjoaa kalastusopastusta ja -välineitä. Vaino myös valmistaa kalan ruoaksi asti. Erikoisuus: kalan savustuk-sessa käytetään väriä antamaan sokerin sijaan nokkosta! Majatalo Nina Kordon www.sibulatee.ee/majatalo-nina-kordon on remontoitu kylän kouluun osin EU-rahoituksella. Remontoitaessa rakennus oli ollut tyhjillään 9 vuotta ja sisällä kasvoi sieniä… Rakennus toimii myös kylätalona ja yhdessä alakerran huoneessa on kylän venäjänkielinen kirjasto. Omistaja pyörittää majatalon lisäksi ravintolaa Alatskivessä. Koulun takana on yhä käyttökelpoinen rajavartio-torni, johon vieraatkin voivat kiivetä ihailemaan Peipsijärven maisemia. Omistajat, virolais-hollanti-lainen pariskunta, ovat remontoineet paikasta tyylikkään ja toimivanoloisen majatalon, jossa suurin osa vanhoista huonekaluista on myös myytävänä. Majoitushuoneita on 8 ja niissä on vuodepaikat yhteensä 28 asiakkaalle. Lisäksi käytössä on purjevene ja kanootti. Illastimme kellarin juhlatilassa grillaamalla pitkän pöydän ääressä kanaa ja possua pöytägrilleillä. ”Ei muuten jäänyt nälkä.”

- - Tõrvandin perhe- ja nuorisokeskus on Õnnemaa-yhdistyksen ja Ülenurmen kunnan yhteinen projekti, jonka suunnittelussa IV-hanke avusti. Ülenurmen kunta sijaitsee aivan Tarton kupeessa ja kasvaa koko ajan: koulunsa aloittavia lapsia on 80, joten perhekeskukselle on tarvetta. Alun perin yhdistyksen piti saada kokonaan uusi keskus Ülenurmeen, koska siellä toimiva vanha keskus oli auttamatta liian pieni. IV-opintoryhmä vieraili vanhassa keskuksessa toukokuussa 2013 ja vaikuttui keskuksen monipuolisesta toiminnasta ja yhteistyöstä mm. koulun kanssa. Kunta ei kuitenkaan lopulta ollut halukas investoimaan uuteen rakennukseen, vaan ehdotti lisäkerrosta Tõrvandin kylän liikuntahalliin. Tõrvandissa perhe- ja nuorisokeskus käsittää ison tanssisalin, joka on jaettavissa kahtia niin että perälle jää lapsille leikkihuone. Lisäksi tilassa on musiikkihuone. Leader-rahoitusta on käytetty varusteiden hankkimiseen. Keskus oli käydessämme vielä hieman kesken, sillä se oli avattu vasta 20.8. eivätkä kaikki huonekalut olleet vielä saapuneet. Toiminta oli kuitenkin jo vilkasta. Tiloja käyttävät koululuokat, kerhot, perhejumppa,

8 yogilates jne. lapsille ja aikuisille ja nyt myös ikäihmisille. Seuraavaksi järjestetään tanssikurssi ja lasten robottikoulu. Uutena on alkanut myös seikkailukerho 8-10 -vuotiaille. Yhdistys toimii nyt sekä entisessä että uudessa pisteessä. Lisäksi se tekee liikkuvaa nuorisotyötä lähikylissä. Se ja Uuraisten 4H suunnittelevat yhteistä nuorisohanketta, johon toivottavasti tulee mukaan myös pohjoisirlantilainen Innovative Village -hankekylä Portglenone. ”Mukava huomata Torvandin perhe- ja nuorisokeskuksen innostunut ja aktiivinen toiminta, miten kaikki ikäryhmät huomioidaan erilaisilla toiminnoilla/aktiviteeteilla.” Uhti Inn www.uhti.ee on käsityöläisten yhteenliittymä aidossa vanhassa postitien majatalossa vuodel-ta 1841. Paikalla on sijainnut majatalo jo vuodesta 1638. Uhti Inn, jonka omistaa kunta, kunnostettiin osin EU-rahoituksella 2008. Yrittäjä Kai Paks kertoi, että yhä kylällä puhutaan ”vanhasta hyvästä Ruot-sin ajasta”, mutta kukaan ei puhu vanhasta hyvästä neukkuajasta... Nyt koko Uhti Innin porukan tavoitteena on, että tulevaisuudessa voidaan sanoa ”Se vanha hyvä vapaan Viron aika” ja että hän ja kumppanit ovat kuuluisia!

Tiloissa työskentelee ja myy tuotteitaan mm. keraamikko, tekstiilintekijä, nahkaseppä ja hopeaseppä. Lisäksi Uhti Innissä on kahvila ja varsinaisen majatalorakennuksen vieressä sepänpaja. Tarjoilut olivat itse tehtyjä ja maistuivat vieraille. Erityisesti paikalla työtä tehnyt keraamikko, nuori opiskelija, joka esitteli kierrätyssaven ja värien käyttöä, ja kielitaitoinen sujuvasanainen seppä tekivät vaikutuksen väkeen. ”Uhti Inn oli vaikuttava kokonaisuus.” ”Seppä teki suuren vaikutuksen, koska hän on kiertänyt maailmaa ja halunnut tulla takaisin kotimaahansa.

Mielestäni nämä ihmiset ovat tärkein vetonaula näissä paikoissa.” ”Jos joku kaipaa Uhti Innin sepän yhteystietoja, niin ne ovat puh. +372 53 64 66 33 tai e-mail ullortelliskivi@yahoo.com.” Hellenurmen myllymuseo www.veskimuuseum.ee sai opintoryhmämme innostumaan. Musiikin-opettaja ja kuoronjohtaja Mae Juske otti isoisänsä isän vanhan vesimyllyn – viimeisen laatuaan Virossa - hoitaakseen noin 15 vuotta sitten. Hän totesi suoraan ”Viimeiset 5 vuotta olen ollut onnellinen. Ensimmäiset 10 vuotta olivat surkeita”, sillä mylly oli huonossa kunnossa. Mylly kuului alun perin viereiseen kartanoon. Isoisän isä koneisti myllyn ja samat koneet toimivat yhä jauhaen lähipeltojen luomujyviä. 1940 venäläiset kansallistivat myllyn kolhoosin myllyksi. Itse-näisyyden jälkeen sen palauttaminen takaisin perheelle kesti 10 vuotta. Huonoon kuntoon päässyt rakennus on nyt pitkän työn tuloksena toimiva mylly ja matkailuyritys, joka tarjoaa tilauksesta ryhmille ruokailuja, perin-teisen ruisleivän leipomistyöpajan ja myllykierroksen: ”Ennen oli maanvilje-lijät ja isot säkit, nyt on turistit ja pienet säkit.” Hintataso on suomalaisittain edullinen: leivän leivonta ja myllykierros, kesto noin 2 h, maksaa 8-10 e/hlö ja lounas paikallisista tuotteista 8-15 e/hlö. Ryhmiä käy vähintäänkin viikoittain. Kesällä myllyssä järjestetään jopa joogaa. Myynnissä on ”matkamuisto-mannaryynejä” ja tilauksesta talon omaa luomuleipää.

9 Kodikas keittiö oli remontoitu täysin rämähteeneestä tilasta ja se on ollut toiminnassa kolme vuotta. Pidimme siitä: perinteisen oloinen, tyyliin sopivat sekalaiset astiat ja tekstiilit, ruoka keitetään itse puuhellalla asiakkaan näkyvissä ja leipä paistetaan huoneen keskellä olevassa leivinuunissa sillä aikaa kun ryhmä kiertää yläkerroksissa tutustumassa myllyyn. Ja omatekoinen leipä oli hyvää: ”Ensimmäinen leipä, josta olen tykännyt tällä matkalla.” ”Niin, kun me sanottiin että taikinaan ei saa laittaa sokeria eikä kuminaa!” Hellenurmi kuuluu Elvan virkistysalueeseen, johon tutustuimme edellisellä IV-hankkeen opintomatkalla. Virkistysalue on matkailu- ja ohjelmapalvelu-yritysten tuotteistus- ja markkinointiverkosto puolivälissä Tarttoa ja Otepäätä. ”Mae näytti Wagnerin oopperan Brunhildeltä. Ei ollut yllätys, että hän on laulaja! Hänen rakkautensa myllyyn ja yksinkertaiseen elämään oli koskettavaa.” ”Myllyssä olisi voinut olla pieni kauppa, josta olisi voinut ostaa jauhoja ja ryynejä ja muita tuotteita, ja ehkä pieniä leipänappeja.” Tarton observatorio www.aai.ee Tõraveren kylässä herätti ihmetystä: mitä tämä tekee kylälähtöisten palvelujen opintomatkallamme? Syynä oli National Geographicin keltaisten ikkunoiden reitti, johon se kuuluu. Observatorio on Viron koulutus- ja tutkimusministeriön alainen aktiivinen avaruuden tutkimuskeskus, joka on Tarton yliopiston vuonna 1808 perustetun observatorion jatkaja. Sen omaa alaa ovat astro-nomia, kaukokartoitus ja avaruusteknologia - se mm. seuraa ja kerää tiedot Viron omasta satelliitista, Estcubesta, mihin vierailijatkin voivat tutustua. Estcube ja Proba-V, joka seuraa mm. Ganges-joen suistoa, auttavat valvomaan metsiä, peltoja, vesistöä ja ilmakehää. Opastetun kierroksemme rakenne oli mielenkiintoinen. Se yhdisti uutta ja vanhaa. Ensin kuulimme talon toiminnasta ja kehittämisestä. Sitten opimme satelliiteista: Estcube kiertää maapallon noin 10 kertaa vuorokaudessa ja observatoriolla on siihen yhteys vain noin 10 minuuttia kerrallaan. Niinpä yhden kuvan siirtäminen satelliitista kestää vähintään kymmenen ylilennon ajan. Tämän jälkeen mei-dät pysäytettiin kivimosaiikkiseinän eteen. Seinään oli kuvattu tähtikuviot niin kuin vanhat virolaiset ne ovat ymmärtäneet. Mm. meidän pohjantähtemme on viroksi pohjanneula. Kuulimme, että linnunrata on nimetty linnun mukaan vain pohjoisten fennougrien kielissä ja esim. englanninkielinen ”Milky way tulee vanhasta kreikasta. Koska fennougrien kansat ovat eriytyneet niin kauan aikaa sitten, linnunrata on todella vanha nimitys, vanhempi kuin Milky way. Vierailumme päättyi ison teleskoopin esittelyyn. Se on Pohjoismaiden suurin, vaikka maailman mittakaavassa vain keskikokoinen – putken läpimitta 1,5 m ja paino 11 000 kg, Parhaat teleskoopit sijaitsevat päiväntasaajan tuntumassa, mutta niihin on niin pitkät jonot, että tutkimusaikaa saa korkeintaan muutaman tunnin. Tartossa tehdäänkin pitkää seurantaa vaativia tutkimuksia. Keskus on satsannut muutaman viimeisen vuoden aikana vieraileviin ryhmiin: tiloissa on näyttelyitä, elokuvia, satelliittia pääsee seuraamaan ja ison kaukoputken esittelyyn on panostettu. Mm. kouluille tarjotaan 4,5 päivän ”avaruuspakettia”. Tarkoitus on täydentää sisätilojen näyttelyitä ja laajentaa tiedottamista yksittäisiä kävijöitä varten piha-alueelle, sillä tällä hetkellä siellä on lähinnä vain Keltai-seen ikkunaan liittyvä infotaulu. Suunnitelmia toteutetaan sitä mukaa kun niihin saadaan ulkopuolista rahoitusta. ”Menisin mielelläni seuraavan kerran yöllä tutkimaan avaruutta.”

10

”Keltaiset ikkunat olisi voinut reissulla hyödyntää paremmin.”

Matkapalautetta mm. Kaikissa paikoissa hyvä tunnelma ja ihanat ihmiset. Monissa paikoissa tuotteistamista voisi vielä viedä eteenpäin. Esim. myytäviä tuotteita voisi olla enemmän/tarjolla paremmin. Kierrätysasiat jäi paitsioon. Jos vain mahdollista niin aina pitäisi yrittää keksiä miten kävijät saa osallistumaan johonkin tekemiseen. Se antaa elämyksiä, muistoja, oppii paremmin, sisäistää asiat. Tällä reissulla oli käyntikohteissa vähemmän kyläyhteisölähtöisiä palveluita. Painopiste oli matkailullisessa verkostoitumisessa ja reiteissä.

Mall Türk, Seija Talaskivi, Riitta Kolari ja Arja-Leena Peiponen työpajassa .

11 Osallistujat Mia-Riitta Allik Kangashäkki, Suomen IV-ohjausryhmä Anne Hakala JAMK, Suomen IV-ohjausryhmä Heli Hytönen Konginkangas Matti Hytönen Konginkangas Pirjo Ikäheimonen JyväsRiihi ry:n toiminnanjohtaja, IV-ohjausryhmät Riitta Kolari Viisari ry:n hallitus Kari Lehtinen JyväsRiihi ry:n hallitus Kauno Lehtomäki Säynätsalo Sanni Louniala Vesanka Pekka Louniala Vesanka Olli-Pekka Louniala Vesanka Tiina Martelius-Louniala JAMK tutkimus- ja kehityspäällikkö, IV-ohjausryhmien puheenjohtaja Iida Moisio Pylkönmäki Rika Nakamura JAMK, työpajan fasilitaattori Jori Onnela Vesanka Arja-Leena Peiponen Viisari ry:n toiminnanjohtaja, IV-ohjausryhmät Leila Piippa Uurainen, Suomen IV-ohjausryhmä Mari Puro Viisari ry:n talous-/hankesihteeri Outi Raatikainen IV-projektipäällikkö ja kansainvälisen hankkeen koordinaattori Helena Simonaho Konginkangas Seija Talaskivi Pylkönmäki Anni Tuikkanen Uurainen Margaret Vainio Pylkönmäki Kirsti Äijänen Viisari ry:n hallitus Raportin kuvat Outi Raatikainen, Pirjo Ikäheimonen, Helena Simonaho, Kari Lehtinen ja Mari Puro. Kauno Lehtomäki on kuvannut matkasta videomateriaalia. Sitä samoin kuin edellisen Viron opintomatkan videota voi tilata tuotantokulujen hinnalla suoraan Kaunolta sähköpostitse kauno.lehtomaki at gmail.com.

http://www.jamk.fi/innovative-village

http://issuu.com/innovative-village