ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus...

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, TurvetutkimusTurveraportti 243

Timo Suomi

ILOMANTSISSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUSTURVETUOTANTOON

OSA II

Abstract :

The mires and their potentialities in peat production in the municipality of IIomantsi

Kuopio 1991

Suomi, Timo 1988 . Ilomantsissa tutkitut suot ja niidensoveltuvuus turvetuotantoon . Osa II . Geologian tutkimuskeskus,turveraportti 243 . 150 sivua, 73 kuvaa ja 6 liitettä . Abstract :The mires and their potentialities in peat production in themunicipality of Ilomantsi .

Geological Survey of Finland investigated the quantity andquality of the industrially exploitable peatlands in the municipali-ty of Ilomantsi in 1988 . Altogether 4 739 hectares of peatland werestudied . The study is a part of the total inventory of the peatresources of Finland that Geological Survey is undertaking .

Peat deposits were studied to determine the type andhumification of peat . Also were studied for example the cover typeand wetness of mire, amount of snags in the deposits and size andquantity of trees . Laboratory samples were taken from selected sitesto determine the pH value, ash content, sulphur content, heatingvalue and bulk density of peat .

The average depth of peat deposits is 2,2 m, including 0,4m of slightly humified surfical layer . The amount of peat of thestudied peatland is 105,29 mil j .m3 . The average net calorific valueof dry peat is 21,1 MJ/kg, bulk density 83 kg/m3 in situ, moisturecontent 91,6 % of wet weight and pH value 4,4 . The average ashcontent is 2,9 % and sulphur content 0 .30 % on dry bases .

The total peatland area suitable for fuel peat productionis 1 127 hectares . Useful peat resources are 27,054 milj . M3 insitu . The energy content is 47,952 milj . GJ or 13,331 milj . MWhas calculated for dry peat .

Key words : peat, mire, inventory, Ilomantsi .

Timo SuomiGeological Survey of FinlandP .O BOX 237SF - 70101 KUOPIO

ISBN 951-690-397-5ISNN 0782-8527

SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO 5

2 TUTKIMUSMENETELMÄT 72 .1 Kenttätutkimukset 72 .2 Laboratoriomääritykset 7

TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY 83.1 Laskelmat 83.2 Tulosten esitys 8

4 ARVIOINTIPERUSTEET 9

5 TUTKITUT SUOT JA NIIDENSOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON 11

1 . Kuikkavaara 112 . Syrjösuo 143 . Kalattomansuo 194 . Haukilamminsuo 245 . Ruokosuo 296 . Kurkelansuo 357 . Hullarinsuo 408 . Hukkasuo 479 . Pitkäsuo 53

10 . Mustanjoensuo 5711 . Sortosuo 6112 . Suokonsuo 6913 . Pötönvaara 7714 . Papinlamminsuo 8015 . Ahvenlamminsuo 8316 . Aukeasuo 8817 . Teronsuo 9318 . Veitsijoensuo 10019 . Reposuo 10420 . Kuikkasuo 11121 . Parilamminsuo 11422 . Kirkkosuo 12323 . Pienenvaaransuo 12624 . Suurisuo 130

6 TULOSTEN TARKASTELUYleistä Ilomantsin soistaTurvekerrostumien paksuus, turpeen määräja maatuneisuus 138

6 .3 Turvelajijakauma ja liekoisuus1436 .4 Laboratoriomääritysten tulokset1436 .5 Tutkittujen soiden soveltuvuus

turvetuotantoon 145

6 .16 .2

138138

7 YHTEENVETO 149

KIRJALLISUUTTA 150LIITTEET

1 JOHDANTO

Geologian tutkimuskeskus on tutkinut soita Ilomantsin kunnanalueella vuosina 1960, 1961, 1987 ja 1988 . Tutkimukset liittyvätvaltakunnalliseen turvevarojen kokonaisselvitykseen . Päätarkoitukse-na on selvittää soiden soveltuvuus turvetuotantoon . Vuosina 1960ja 1961 tutkittiin 22 suota, joiden yhteispinta-ala on noin 20 000ha . Näistä tutkimuksista ei ole julkaistu raporttia, muttatutkimusten tulokset ovat tarvittaessa käytössä . Vuonna 1987tutkittiin 24 suota, yhteispinta-alaltaan 5 027 ha . Tutkimustulokseton julkaistu turveraportissa no 226 . Yhteensä on Ilomantsin yli 20ha:n soiden 79 260 ha :n pinta-alasta tutkittu noin 30 000 ha(38 %) .

Tähän raporttiin on koottu vuoden 1988 tutkimustulokset .Vuonna 1988 tutkittiin 24 suota, joiden yhteispinta-ala on 4 739ha . Tutkittujen soiden sijainti on esitetty kuvassa 1 .

5

6

Kuva 1 . Ilomantsissa vuonna 1988 tutkitut suot .

1 . Kuikkavaara 9 . Pitkäsuo 17 . Teronsuo2 . Syrjösuo 10 . Mustanjoensuo 18 . Veitsijoensuo3 . Kalattomansuo 11 . Sortosuo 19 . Reposuo4 . Haukilamminsuo 12 . Suokonsuo 20 . Kuikkasuo5 . Ruokosuo 13 . Pötönvaara 21 . Parilamminsuo6 . Kurkelansuo 14 . Papinlamminsuo 22 . Kirkkosuo7 . Hullarinsuo 15 . Ahvenlamminsuo 23 . Pienenvaaransuo8 . Hukkasuo 16 . Aukeasuo 24 . Suurisuo

2 TUTKIMUSMENETELMÄT

2 .1 Kenttätutkimukset

Tutkittavalle suolle laadittiin linjaverkosto, joka koostuu

suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaankohtisuoraan olevista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö,1984) . Poikkilinjojen väli on yleensä 400 m . Tutkimuspisteet ovatlinjastolla 100 m:n välein ja reunaosissa usein tiheämminkin .Syvyysmittauksia tehtiin tutkimuspisteiden puolivälissä japoikkilinjojen välissä olevilla syvyysmittauslinjoilla 50 m :n

välein . Tutkimuslinjat on vaaittu ja korkeudet sidottu valtakunnal-liseen kiintopisteverkkoon .

Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen) sekämättäiden peittävyysprosentti ja mättäisyyden keskimääräinenkorkeus . Edelleen huomioitiin puuston puulaj isuhteet, tiheysluokka,kehitysluokka ja mahdolliset hakkuut .

Turvekerrostumien kairauksissa tutkittin pääturvelaji sekämahdollisten lisätekijöiden määrä (6-asteikolla) . Turpeen maatunei-suus määritettiin maastotöihin soveltuvalla von Postin menetelmällä(10-asteikko) . Lisäksi määritettiin kosteus (5-asteikolla) jakuituisuus (0-6 -asteikolla) sekä mahdolliset liejukerrokset japohjamaan laatu .

Suossa olevan lahoamattoman puuaineksen (liekojen) määränarvioimiseksi luodattiin kahden metrin tangolla kymmenen kertaakunkin tutkimuspisteen ympärillä .

Joillakin soilla mitattiin turpeen kosteutta suosondilla 200m:n välein syvyyssuunnassa 10 cm kerrallaan . Suosondin toimintaperi-aatteet on selostettu tarkemmin erillisessä raportissa (Hänninen,P. ja Lappalainen, E ., 1987) .

2 .2 Laboratoriomääritykset

7

Laboratoriotutkimuksia varten otettiin 19 suolta (33 tutkimus-pisteeltä) yhteensä 519 näytettä . Näytteistä määritettiin happamuus,vesipitoisuus prosentteina märkäpainosta (105 °C :ssä kuivaamalla),kuivatilavuuspaino tilavuustarkoista näytteistä ja tuhkapitoisuus

prosentteina turpeen kuivapainosta (815±25 °C :ssa hehkutettuna) .Lisäksi osasta näytteitä määritettiin lämpöarvo (Leco AC-300isotermisellä kalorimetrillä) ja rikkipitoisuus prosentteinakuivapainosta .

3 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY

3 .1 Laskelmat

Kenttätutkimusaineiston käsittely on tapahtunut atk :ta hyväksikäyttäen . Turvemäärät, maatuneisuudet sekä turvelajien ja turveteki-jöiden osuudet on laskettu ns . vyöhykelaskutapaa käyttäen . Siinäsuokartalle piirretyn kahden vierekkäisen syvyyskäyrän taisyvyyskäyrän ja suon reunan välinen alue käsitetään omana syvyys-vyöhykkeenään (0,3 - 1,0 m, 1,0 - 1,5 m jne .) . Jokaiselta syvyys-vyöhykkeeltä lasketaan erikseen turvemäärät kertomalla vyöhykkeenpinta-ala sillä olevien tutkimus- ja syvyyspisteiden keskisyvyydel-lä . Koko suon turvemäärä saadaan laskemalla vyöhykkeiden turvemäärätyhteen .

Liekoisuusprosentit on laskettu ns . Pavlovin menetelmänmukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen luokkaan : liekojaon erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0 - 2,0 %), kohtalaisesti(2,0 - 3,0 %), runsaasti (3,0 - 4,0 %) ja erittäin runsaasti (yli4 %) .

Tuotantoon soveltuvan alueen turvemääriä laskettaessa on suonpohjalle oletettu jäävän keskimäärin 50 cm paksu turvekerros .

Kuiva-aineen määrä on saatu kertomalla suokuutioiden määräyhden suokuution sisältämällä kuiva-ainemäärällä (kg/suo-m 3 ) .Energiasisältö on laskettu kertomalla kuiva-ainemäärä kuivan turpeentehollisella lämpöarvolla (MJ/kg) . Tulokset on ilmoitettu miljooninagigajouleina (milj . GJ) ja miljoonina megawattitunteina (milj . Mwh) .

3 .2 Tulosten esitys

Soiden turvekerroksia havainnollistetaan karttojen japrofiilien avulla . Suokohtaisista kartoista ilmenevät linjaverkostoja tutkimuspisteittäin heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintatur-peen ja koko kerrostuman paksuus sekä keskimääräinen maatuneisuus .

8

9

Karttoihin on piirretty myös turvekerroksen paksuutta osoittavatsyvyyskäyrät .

Maatuneisuusprofiileissa on von Postin 10-asteikko jaettuneljään osaan : heikosti (H1-3) maatunut, vähän (H4) maatunut,kohtalaisesti (H5-6) maatunut ja hyvin maatunut (H7-10) . Turvelaji-profiileissa on kunkin kairauspisteen yläpuolella suotyyppi jaliekoisuus . Turvelajit ja pohjamaalajit on esitetty symbolein(liite 1) .

Suosondilla mitatuista linjoista on esitetty profiilit, joissarasterin tummuus osoittaa kuiva-ainepitoisuuden .

Jokaisesta suosta on laadittu suoselostukset, joissa kuvataanmm. suon sijaintia, ympäristöä ja laskusuhteita sekä suotyyppejäja turvelajeja . Pinta-alat, keskisyvyydet ja turvemäärät ontaulukoitu koko suon, yli 1 m :n, yli 1,5 m :n ja yli 2 m :n osalta .

Laboratoriomääritysten tulokset on taulukoitu näyte- japistekohtaisesti . Suoselostusten yhteydessä on ilmoitettu näytteidenkeskiarvot . Keskiarvoja laskettaessa on suon pohjaosan runsastuhkai-set näytteet jätetty huomioimatta mikäli arvot selvästi eroavatmuusta turvekerrostumasta (suluissa olevat tiedot) .

Lopuksi arvioidaan suon soveltuvuutta turvetuotantoon .Tuotantoon soveltuvista soista esitetään arvio tuotantokelpoisestaalasta, soveltuvan turpeen määrästä ja energiasisällöstä . Yhteenve-totaulukot ovat sivuilla 139 - 147 .

4 ARVIOINTIPERUSTEET

Arvioitaessa turpeen soveltuvuutta polttoturvetuotantoonnojaudutaan Turveteollisuusliiton antamiin ohjeisiin turpeenlaatuvaatimuksista (liite 2) . Niiden mukaan turpeen tulee täyttäätietyt lämpöarvo-, tuhka- ja rikkipitoisuusvaatimukset .

Tuotantokelpoisena alueena on pidetty yli 1,5 m syvää aluetta .Turvemääristä on vähennetty laadullisesti kelpaamattomat alueet jasuon pohjalle jäävä keskimäärin 50 cm paksu runsastuhkainen kerros .

Polttoturvetuotantoon soveltuvina on pidetty saravaltaisiaturpeita ja H5-10 -maatuneita rahkavaltaisia turpeita . Jos heikostimaatuneen rahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli 0,5 m on sitäpidetty turvetuotantoa haittaavana tekijänä . Turvekerrostuman

1 0

käyttökelpoisuuden määrää heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintaturpeen alla olevan pohjaturpeen laatu ja määrä .

Suon käyttökelpoisuutta arvioitaessa on turvetekijöiden ohellaotettu huomioon liekoisuus, turvekerrostuman paksuus, kuivatusmah-dollisuudet, puusto, suon koko ja muoto sekä pohjamaan laatu .

Palaturvetuotantoon suositellaan pääasiassa hyvin taikohtalaisesti maatuneita rahkavaltaisia turvekerrostumia . Heikostimaatunut turve ja rahkaa sisältämätön puhdas saraturve soveltuvatparemmin jyrsinturpeeksi . Jyrsinturvetuotanto vaatii laajahkojaturvekenttiä, kun taas palaturvetuotanto soveltuu pienillekintuotantoalueille .

Kasvuturvetuotantoon hyvin soveltuvia laajoja turvealueitaei tutkituissa soissa ole . Soiden pintaosien heikosti maatuneetrahkaturpeet on katsottu soveltuvan kuiviketurpeeksi tai maanparan-nusaineeksi .

1 1

5 TUTKITUT SUO JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

1 . Kuikkavaara (kl . 4243 03, x = 6941,5, y = 4540,7) sijaitseenoin 15 km Ilomantsin keskustasta lounaaseen . Suo rajoittuulounaassa Kuokanlampeenja muualla jyrkkäpiirteisiin moreenimäkiin .

Suon pinta on 158 - 164 m mpy ja viettää etelään . Vedetlaskevat pohjoisosasta Kuokanlampeen ja eteläosasta Heinäjokeen .

Tutkimuspisteitä on 6,2 kpl / 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä3,7 kpl / 10 ha (kuva 2)

Taulukko 1 . Kuikkavaaran pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

1) Heikosti maatunut pintarahkaturve .2) Polttoturpeeksi soveltuva turve .

Tutkimuspisteistä on 5 % avosuolla, 88 % rämeellä, 4korvessa ja 3 % pellolla . Yleisimmät suotyypit ovat suon poh-joisosassa lyhytkorsinevaräme ja eteläosassa tupasvillarämeojikko .Reunaosat ovat pääosin korpea ja pallosararämettä . Kuikkavaara onetelä- ja reunaosistaan ojitettu . Ojitetulla alueella on 74 %tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 64 % rahkavaltaista ja 36 % saravaltaista . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 %, tupasvillanjäännöksiä sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältävien 3 % .Yleisimmät turvelajit ovat CS 38 %, SC 36 % ja S 26 % . Saravaltaisetturpeet sijoittuvat pääosin suon eteläosaan . Eteläosassakin on suonpintakerros useinmiten rahkavaltainen .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,6 ja polttotur-peeksi soveltuvan osan 6,2 .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .suo-m3)

1)Pintak .H1-4 S-t

2)H1-10 C-tH5-10 S-t

Yht .H1-10

1)Pintak .H1-4 S-t

2)H1-10 C-tH5-10 S-t

Yht .H1-10

Koko suo 73 0,4 1,6 2,0 0,30 1,15 1,45Yli 1,0 m 50 0,5 2,1 2,6 0,26 1,03 1,29Yli 1,5 m 43 0,6 2,2 2,8 0,24 0,97 1,21Yli 2,0 m 33 0,5 2,6 3,1 0,17 0,86 1,03

14

Liekoja on vähän (1,2 %) . Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä0,6 - 1,0 m (1,8 -%) .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreenija hieta . Suolla olevienlampien (Peiponmeri ja Valkeinen) ympäristössä on suon pohjallamuutaman desimetrin paksuinen liejukerros (kuva 3)

Suon pohjoisosan (A-linjasto) polttoturvetuotannon estääheikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus . Myöspohjaturpeessa vuorottelevat hyvin ja heikosti maatuneet turveker-rokset . A-linjaston alueen noin metrin paksuinen pintakerros onpääosin H4-maatunutta tupasvillaa ja tupasluikkaa sisältäväärahkaturvetta . Pintaturve soveltuukin lähinnä kuiviketurpeeksi taimaanparannusaineeksi . Heikosti maatunutta turvetta on yli 1,5 msyvällä alueella yhteensä 0,24 milj .suo-m3 .

Suon eteläosassa (B-linjasto) on pienellä alueella laadultaankohtalaista polttoturvetta . Kuivatusvaikeuksia aiheuttaa kuitenkinalueen keskiosassa oleva Valkeisen lampi .

2 . Svrjösuo (kl . 4243 03, x = 6943,0, y = 4544,1) sijaitseenoin 12 km Ilomantsin keskustasta etelälounaaseen . Suon eteläosaanjohtaa metsäautotie ja länsireunaa sivuaa autotie . Muualla suorajoittuu moreenimäkiin . Moreenimäkien väliset suojuotit yhdistävätSyrjösuon itäpuolella sijaitsevaan Kalattomansuohon .

Suon pinta on 165 - 174 m mpy ja viettää etelään . Vedetlaskevat pohjois- ja keskiosasta lounaaseen Kauniinjärveen jaeteläosasta etelään Kauniinjokeen . Itäisimpien osien vedet virtaavatkaakkoon .

Tutkimuspisteitä on 10,1 kpl / 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä6,7 kpl / 10 ha (kuva 4) .

16

Taulukko 2 . Syrjösuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 19 % avosuolla, 64 % rämeellä, 14korvessa, 2 % karhunsammalmuuttumalla ja 1 % pellolla . Yleisimmätsuotyypit ovat eteläosan avosuoalueella lyhytkorsineva ja lyhytkor-sinevan ojikko . Keski- ja pohjoisosat ovat pääosin irovarpuräme-ja tupasvillarämemuuttumaa . Reunoilla on lisäksi korpia jasararämeitä . Syrjösuo on ojitettu lukuunottamatta A-linjaston alueenkeskiosaa . Ojitetulla alueella on 86 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 69 % rahka-, 30 % sara- ja 1 % ruskosammalval-taista . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 20 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 19 % ja varpuainesta sisältävien5 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS 48 %, SC 30 % ja S 21 % . Heikostimaatuneen tupasvillarahkaisen pintakerroksen alla on suoleväkköäsisältävää sararahka- tai rahkasaraturvetta . Hyvin maatuneet puunjäännöksiä sisältävät turpeet sijoittuvat useinmiten suon reuna-ja pohjaosiin .


Liekoja on erittäin vähän (0,8 %) . Runsaimmin liekoja onsyvyysvälillä 0,1 - 0,5 m (1,4 %) .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hieta . Suon pohjallaon A-linjaston alueella paksuimmillaan noin metrin paksuinenliejukerros (kuva 5) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteeltä A 1000+0 . Näytteiden tuhkapitoisuus onkeskimäärin 3,9 % ja pH-arvo 4,8 . Turpeen vesipitoisuus on 92,5 %

1 7

ja kuivatilavuuspaino 72 kg/m3 . Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvoon keskimäärin 20,9 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,2 MJ/kg(taulukko 3 .)

Kuva 5 . Syrjösuon maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

18

Polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintaturpeen paksuus . Lisäksi suo on kapea-altainen ja saarekkeinen .Runsaasti tupasvillaa ja suoleväkköä sisältävä heikosti maatunutpintakerros (0,8 m) soveltuu kuiviketurpeeksi tai maanparannusai-neeksi . Heikosti maatunutta turvetta on yli 1,5 m :n alueellayhteensä 0,62 milj . suo-m3 , josta H1-3 -maatunutta on 0,20 milj .suo-m3 .

Taulukko 3 . Laboratoriomääritysten tuloksia Syrjösuolta .

Syvyys Turve- Maatu- pH Vesi- Kuiva- Tuhka- Tehollinen lämpöarvo 1 Rikki-(cm) laji nei- pit . ainetta pit .

(MJ/kg)

pit .suus (%) (kg/m3 ) (%)

Kuiva

50 % :n

(%)(H) turve

kost .

19

3 . Kalattomansuo (kl . 4243 03, x = 6941,4, y = 4545,7)sijaitsee noin 15 km Ilomantsin keskustasta etelään ja senlänsiosaan johtaa metsäautotie . Suo rajoittuu moreenimäkiin .Moreenimäkien väliset suojuotit yhdistävät Kalattomansuon lännessäSyrjösuohon ja idässä Haukilamminsuohon .

Suon pinta on 161 - 166 m mpy ja viettää pohjoisosassapohjoiseen kohti Höyläpuroa . Keskiosista vedet virtaavat Kala-tonlampeen, josta edelleen itään Haukipuroon . Suon eteläosassa B-linjaston alueella pinta viettää luoteisosassa luoteeseen jakaakkoisosassa kaakkoon . Tutkimuspisteitä on 7,3 kpl / 10 ha jasyvyystutkimuspisteitä 4,3 kpl / 10 ha (kuva 6) .

Taulukko 4 . Kalattomansuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 30 % avosuolla, 67 % rämeellä ja 3 %korvessa . Yleisimmät suotyypit ovat pohjoisosassa lyhytkorsi- jarahkanevan ojikko ja eteläosassa lyhytkorsi- ja silmäkeneva . Muutoinsuo on pääosin tupasvilla- ja isovarpurämeen ojikkoa . Reunaosillavallitsevat sara-, korpi- ja kangasrämeet . Ojittamatonta aluettaon Kalatonlammen ympäristössä sekä suon eteläosassa . Ojitetullaalueella on 74 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 82 % rahkavaltaista ja 18 % saravaltaista . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 18 %, tupasvillanjäännöksiä sisältävien 30 % ja varpuainesta sisältävien 3 % .Yleisimmät turvelajit ovat CS 54 %, S 28 % ja SC 18 % . Saravaltaiset

22

turpeet sijoittuvat pienelle alueelle Kalatonlammen eteläpuolelle,sekä paikoin suon pohjaosiin .


Liekoja on vähän (1,4 %) . Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä0,6 - 1,0 m (2,4 %) .

Yleisin pohjamaalaji on moreeni . Kalatonlammen ympäristössäon suon pohjalla pienellä alueella paksulti liejua ja järvimutaa .Myös pohjois- ja lounaisosissa on suon pohjalla ohut liejukerros(kuvat 7 ja 8) .

2 3

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteeet tutkimuspisteiltä A 1000+0 ja B 400+0 . Näytteidentuhkapitoisuus on keskimäärin 2,0 % ja pH-arvo 3,9 . Turpeenvesipitoisuus on 91,8 % ja kuivatilavuuspaino 79 kg/m3 . Kuivanturpeen tehollinen lämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg ja 50 % :nkäyttökosteudessa 9,4 MJ/kg (taulukko 5) .

Taulukko 5 . Laboratoriomääritysten tuloksia Kalattomansuolta .

Syvyys Turve- Maatu- pH Vesi- Kuiva- Tuhka- Tehollinen lämpöarvo Rikki-(cm) laji nei- pit . ainetta pit .

(MJ/kg) pit .suus ($)

(kg/m3 ) (%)

Kuiva

50 % :n (%)(H) turve

kost .

2 4

Polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintaturpeen paksuus (0,7 m) . Lisäksi kuivattamista vaikeuttaa suonkeskiosassa oleva Kalatonlampi . Heikosti (H1-4) maatunuttarahkavaltaista turvetta on yli 1,5 m syvällä alueella 0,76 milj .suo-m3 , josta Hl-3 -maatunutta 0,35 milj . suo-m3 .

4 . Haukilamminsuo, (kl . 4243 03, x = 6941,7, y = 4546,8)sijaitsee noin 11 km Ilomantsin keskustasta etelään . Suon länsireu-naan johtaa metsäautotie ja itäosan poikki kulkee Haukivaaraanjohtava autotie . Suo rajoittuu lännessä loivapiirteiseen mo-reenimaastoon ja osittain Kalattomansuohon . Muualla suota ympäröivätjyrkähköt moreenimäet .

Suon pinta on 158 - 169 m mpy ja viettää eteläosassa eteläänja pohjoisosassa pohjoiseen . Suon itäosasta C-linjaston alueeltavedet valuvat etelään Haukipuroon .


Taulukko 5 . jatkoa .


(MJ/kg) pit .suns (%) (kg/m3 ) ($)

Kuiva

50 % :n ($)(H) turve

kost .

Taulukko 6 . Haukilamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 17 % avosuolla, 78 % rämeellä ja 5 %korvessa . Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämeenojikko . Ojittamattomat avosuoalueet lampien ympäristössä ovatlyhytkorsinevaa . Itäosat (C-linjasto) ovat pääosin sararämemuuttumaaja reunaosat kangasräme- ja korpirämemuuttumaa . Ojitetulla alueellaon 73 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 52 % rahkavaltaista ja 48 % saravaltaista . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 20 %, tupasvillanjäännöksiä sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältävien 6 % .Yleisimmät turvelajit ovat SC 47 %, CS 36 % ja S 16 % . Saravaltaisetturpeet sijoittuvat suon pohjaosaan sekä C-linjaston alueelle suonitäosaan .


Liekoja on keskimääräisesti (2,5 %) . Runsaimmin liekoja onsyvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (4,2 %) .

Yleisimmät pohjamaalajit ovat moreeni ja hiekka . Suoneteläosassa olevan Haukilammen ympäristössä on suon pohjalla yli2 m paksu järvimuta- ja liejukerros . Myös pohjoisosan lampienympäristössä on muutaman desimetrin paksuinen liejukerros (kuvat10 ja 11) .

Polttoturvetuotannon estää A- ja B-linjaston alueilla suonmataluus ja lampien aiheuttamat kuivatusvaikeudet .

28

2 9

Suon itäosassa (C-linjasto) on pienellä alueella laadultaankohtalaista polttoturvetta . Tuotantoa vaikeuttaa kuitenkinsuhteellisen kookas puusto ja paikoin runsas liekoisuus .

5 . Ruokosuo (kl . 4243 03, x = 6947,1, y = 4542,5) sijaitseenoin 9 km Ilomantsin keskustasta lounaaseen . Suon eteläosan poikkikulkee maantie ja keskiosan poikki rautatie. Suo rajoittuumoreenimäkiin .

Suon pinta on 158 - 168 m mpy ja viettää pohjois- jakeskiosassa itään ja eteläosassa luoteeseen kohti Rajapuroa .Länsiosan (D-linjasto) pinta viettää itään .

Tutkimuspisteitä on 5,1 kpl / 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä7,1 kpl / 10 ha (kuva 12, liite 3) .

Tutkimuspisteistä on 2 % avosuolla, 86 % rämeellä, 4 %korvessa ja 8 % turvekankaalla . Suon eteläisimmät osat ovatruohoturvekangasta, ruoho- ja heinäkorpimuuttumaa sekä sararämemuut-tumaa . Keskiosan ojittamattomat alueet ovat tupasvillarämettä jalyhytkorsinevarämettä ja ojitetut alueet isovarpu-, tupasvilla- jasararämeen muuttumaa . Pohjoisosat ovat pääosin korpirämemuuttumaa .Suon länsiosan (D-linjasto) yleisimmät suotyypit ovat lyhytkor-sinevaräme-, tupasvillaräme- ja isovarpurämemuuttuma . Ruokosuollaon vanha ojitus lukuunottamatta keskiosan pientä ojittamatontaaluetta. Ojitetulla alueella on 90 % tutkimuspisteistä .

32

Turpeesta on 64 % rahka-, 35 % sara- ja 1 % ruskosammalval-taista . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 43 %,tupasvillan jäännöksiä sisältävien 18 % ja varpuainesta sisältävien9 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS 47 %, SC 35 % ja S 17 % .Turvekerrostumat ovat pääosin puuta sisältävää hyvin maatunuttasararahka- ja rahkasaraturvetta . Runsaimmin saraa sisältävätturvekerrostumat sijoittuvat suon eteläosaan .

3 3

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5, 8 % ja polttotur-peeksi soveltuvan osan 6,0 .


Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni (kuvat 13 ja14) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteiltä A 800 ja A 1800 . Näytteiden tuhkapitoi-suus on keskimäärin 3,8 % ja pH-arvo 4, 6 . Turpeen vesipitoisuus on90,6 % ja kuivatilavuuspaino 87 kg/m3 . Kuivan turpeen tehollinenlämpöarvo on keskimäärin 21,6 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,6MJ/kg . Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 % kuiva-aineesta .Keskiarvoa nostaa näytepisteen A 800 pohjaturpeen korkea rikkipitoi-suus (taulukko 8) .

Turpeen laadun puolesta Ruokosuo soveltuu hyvin polttoturve-tuotantoon . Tuotantoon soveltuvaa yli 1,5 m syvää aluetta onyhteensä 134 ha . Tuotantoa haittaavia tekijöitä ovat pintakerroksensuurehko liekoisuus (3,4 % syvyysvälillä 0,1 - 1,0 m) sekä D-linjaston alueella paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainenpintakerros (keskimäärin 0,5 m) . Lisäksi suo on kapea-altainen jasaarekkeinen, joten mahdolliset tuotantokentät jäävät pienialaisik-si . Turve sopii sekä jyrsin- että palaturpeeksi .

Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen käyttökelpoisenturpeen määrä ja energiasisältö ovat :

Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- Energiasisältöalue ala milj . ainetta milj . GJ / milj . MWh

(ha) suo-m3 103 t Kuivaturve 50 % kostea(tehollinen)

yli 1,5 m 134 2,948 256 5,530/1,537 4,915/1,366

Taulukko 8 . jatkoa

6 . Kurkelansuo (kl . 4243 03, x = 6948,8, y = 4541,7) sijaitseenoin 12 km Ilomantsin keskustasta länsilounaaseen . Suon länsipuolel-la on autotie ja kaakkoisreunaa sivuaa metsäautotie . Muualla suotaympäröivät jyrkkäpiirteiset moreenimäet .

Suon pinta on 162 - 174 m mpy ja viettää voimakkaastikoilliseen . Vedet laskevat pohjoiseen Kimiinpuroon ja edelleenMustajokea myöten Ilomantsinjärveen .


Taulukko 9 . Kurkelansuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

3 5

3 6

KURKELANSUO , Ilomantsi k1.4243 03

Kuva 15 . Kurkelansuon suokartta .

Tutkimuspisteistä on 26 % avosuolla, 51 % rämeellä, 20 %korvessa ja 3 % turvekankaalla . Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkor-sineva- ja saranevamuuttuma . Paikoin on myös sararämemuuttumaa jasuon itäosassa isovarpurämeen ojikkoa . Reunaosat ovat pääosinkorpimuuttumaa ja korpirämemuuttumaa . Kurkelansuo on kokonaanojitettu .

Turpeesta on 49 % rahkavaltaista ja 51 % saravaltaista . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 28 %, tupasvillanjäännöksiä sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 5 % .Yleisimmät turvelajit ovat SC 51 % ja CS 45 % . Suon länsiosassapintakerros on useinmiten saravaltainen . Itäosassa saraturpeet ovatsuon pohjalla rahkavaltaisen pintakerroksen alla .



Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni (kuva 16) .

3 8

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteeltä A 600+0 . Näytteiden tuhkapitoisuus onkeskimäärin 2,8 % ja pH arvo 4,2 . Turpeen vesipitoisuus on 92,1 %ja kuivatilavuuspaino 74 kg/m3 . Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvoon keskimäärin 21,6 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,6 MJ/kg .Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,30 % kuiva-aineesta .

Turvekerrostuma on ojituksesta huolimatta paikoitellenvetinen, joten se tulee kuivatuksen aikana vielä painumaan (kuva17) . Rikkipitoisuuden keskiarvoa nostaa pohjaosan suuri rikkipitoi-suus . Pintaosassa arvot ovat selvästi alle 0,3 % :n . Tuhkapitoisuudetovat turvelajiin nähden alhaiset lukuunottamatta pohjaosaa sekäaivan suon pintaa (taulukko 10) .

Kuiva-aine kg/m3

Kuva 17 . Kurkelansuon A-selkälinjan kuiva-aineprofiili .

Kurkelansuon 43 hain suuruinen yli 1,5 m syvä alue soveltuupolttoturvetuotantoon . Turve soveltuu sekä jyrsin- että palaturpeek-si .

3 9




7 . Hullarinsuo (kl . 4244 01, 4243 03, x = 6950,2, y = 4543,0)sijaitsee noin 14 km Ilomantsin keskustasta länsilounaaseen . Suoneteläosaa sivuaa rautatie ja keskiosaan johtaa metsäautotie . Idässäsuo rajoittuu Mustajokeen, pohjoisessa Kimiinpuroon ja muuallamoreenimäkiin .

Suon pinta on 145 - 155 m mpy ja viettää koilliseen . Vedetlaskevat Kimiinpohjan ja Mustajoen kautta Ilomantsinjärveen .


Kuva 18 . Hullarinsuon suokartta .

4 0

43

Taulukko 11 . Hullarinsuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 13 % avosuolla, 75 % rämeellä, 4 %korvessa, 5 % turvekankaalla, 2 % karhunsammalmuuttumalla ja 1 %palaturpeennostoalueella . Yleisimmät suotyypit ovat saranevamuuttumaja sararämemuuttuma . Reunoilla on lisäksi korpia ja turvekankaita .Hullarinsuo on ojitettu lukuunottamatta pieniä alueita suonpohoisosassa . Ojitetulla alueella on 94 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 41 % rahka-, 58 % sara- ja 1 % ruskosammalval-taista . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 30 %tupasvillan jäännöksiä sisältävien 10 % ja varpuainesta sisältävien3 % . Yleisimmät turvelajit ovat SC 58 %, CS 34 % ja S 7 % .Turvekerrostumat ovat valtaosin saravaltaisia . Rahkaisimmat alueetovat suon etelä- ja länsiosassa . Turpeessa on yleisesti puuta jajärviruokoa lisätekijänä .



Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni . Suon pohjois-ja koillisosassa Kimiinpohjan ja Mustajoen läheisyydessä on suon

pohjalla muutaman desimetrin paksuinen liejukerros (kuvat 19 ja 20) .Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkat

näytteet tutkimuspisteiltä A 600+0 ja A 1800+0 . Näytteidentuhkapitoisuus on keskimäärin 3,8 % ja pH-arvo 4,6 . Turpeenvesipitoisuus on 91,0 % ja kuivatilavuuspaino 82 kg/m 3 . Kuivanturpeen teho]linen lämpöarvo on keskimäärin 22,0 MJ/kg ja 50 % :n

4 4

käyttökosteudessa 9,8 MJ/kg . Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin0,30 % kuiva-aineesta .

Näytepisteellä A 600 tuhkapitoisuudet ovat turvelajiin nähdenaika alhaiset ja rikkipitoisuus on alle 0,3 % . Sen sijaan näytepis-teellä A 1800 rikkipitoisuus on suon pintaosaa lukuunottamatta yli0,3 % . Myös tuhkapitoisuus on suurempi kuin näytepisteellä A 600(taulukko 12) .

Kuva 21 . Hullarinsuon kuiva-aineprofiili A-selkälinjalta .

Hullarinsuo soveltuu osittain polttoturvetuotantoon . Suonkoillis- ja itäosat on rajattu pois soveltuvasta alueesta kuivatus-vaikeuksien vuoksi (kuva 22) . Tuotantoon soveltuvaa aluetta onyhteensä 215 ha . Suon pintaosan korkea liekoisuus ja paikoin suuririkkipitoisuus ovat turvetuotantoa haittaavia tekijöitä . Turvesoveltuu parhaiten jyrsinturpeeksi .


4 6

Taulukko 12 . Laboratoriomääritysten tuloksia Hullarinsuolta .



Yli 1,5 215 4,945 405 8,910/2,477 7,938/2,207


(MJ/kg) pit .suns ($)

(kg/m3 ) (%)

Kuiva

50 % :n (%)(H) turve

kost .

Taulukko 12 . jatkuu

8 . Hukkasuo, (kl . 4243 03, x = 6948,5 y = 4544,8) sijaitseenoin 6 km Ilomantsin keskustasta lounaaseen . Suon eteläreunaa sivuaamaantie ja luoteisosan poikki kulkee rautatie . Idässä suo rajoittuuMustajokeen ja muualla loivapiirteiseen moreenimaastoon . Pohjoisessasuo jatkuu Hullarinsuona .

Suon pinta on 145 - 150 m mpy ja viettää koilliseen kohtiMustajokea .


4 7

49

Taulukko 13 . Hukkasuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 15 % avosuolla, 73 % rämeellä, 2 %korvessa, 9 % turvekankaalla ja 1 % karhunsammalmuuttumalla .Yleisimmät suotyypit ovat sararämeojikko ja -muuttuma . Suon itäosanavosuoalueet ovat pääasiassa saranevaojikkoa . Hukkasuo on läheskokonaan ojitettu . Ojitetulla alueella on 88 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 52 % rahkavaltaista ja 48 % saravaltaista . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 43 %, tupasvillanjäännöksiä sisältävien 10 % ja varpuainesta sisältävien 8 % .Yleisimmät turvelajit ovat SC 48 %, CS 45 % ja S 7 % . Turvekerrostu-mat ovat runsaasti puuta sisältävää sararahka- ja rahkasaraturvetta .Saravaltaisimmat turpeet sijoittuvat suon pohjoisosiin . Myösjärviruokoa on turpeessa yleisesti lisätekijänä .


Liekoja on keskimääräisesti (2,5 %) . Runsaimmin liekoja onsyvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (4,7 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovathieta ja moreeni (kuva 24) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteeltä A 1400+0 . Näytteiden tuhkapitoisuus onkeskimäärin 4,3 % ja pH-arvo 4,8 . Turpeen vesipitoisuus on 89,8 %ja kuivatilavuuspaino 89 kg/m 3 . Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvoon keskimäärin 22,1 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,9 MJ/kg .Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,31 % kuiva-aineesta .

Rikkipitoisuuden keskiarvoa nostaa pohjaturpeen suuririkkipitoisuus . Suon pintaosassa rikkipitoisuus jää alle 0,3 % :n .

52

Tuhkapitoisuudet ovat korkeat pohjaturpeessa ja aivan suonpintaosassa . Muuten tuhkapitoisuus on turvelajille tyypillinen(taulukko 14) .

Hukkasuon yli 1,5 m syvästä alueesta osa sopii poittoturve-tuotantoon (45 ha) . Yli 1,5 m syvän alueen itäosat on rajattukuivatusvaikeuksien vuoksi pois tuotantoon soveltuvasta alueesta(kuva 26) . Tuotantoa haittaa suon pintaosassa liekojen suuri määräja pohjaosassa korkea rikkipitoisuus . Turve soveltuu parhaitenjyrsinturpeeksi . Varsinkin suon pintaosa on usein heikostimaatunutta saraturvetta .

Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen käyttökelpoisen

Taulukko 14 . Laboratoriomääritysten tuloksia Hukkasuolta .

turpeen määrä ja energiasisältö ovat :


(ha) suo-m3 10 3 t Kuivaturve 50 % kostea(tehollinen)

Yli 1,5 45 0,900 80 1,768/0,492 1,584/0,440


(MJ/kg) pit .suus (%)

(kg/m3 ) (%)

Kuiva

50 % :n ($)(H) turve

kost .

5 3

9 . Pitkäsuo (kl . 4243 03, x = 6946,6, y = 4545,9) sijaitseenoin 6 km Ilomantsin keskustasta etelälounaaseen . Suon pohjoisosanpoikki kulkee autotie . Luoteessa Pitkäsuo rajoittuu maantiehen,koillisessa Pertunpuroon ja lounaassa Alajokeen . Muualla suonympäristö on jyrkkäpiirteistä moreenimaastoa .

Suon pinta on 147 - 153 m mpy ja viettää luoteeseen . Vedetlaskevat Pohjoisosasta Mustajokeen ja eteläosasta Alajokeen, jokapohjoisempana yhtyy Mustajokeen . Tutkimuspisteitä on 4,7 kpl / 10ha ja syvyystutkimuspisteitä 3,1 kpl / 10 ha (kuva 26) .

Taulukko 15 . Pitkäsuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Turpeesta on 88 % rahkavaltaista ja 12 % saravaltaista . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 16 % ja tupasvillanjäännöksiä sisältävien 14 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS 82 % jaSC 12 % . Turve on valtaosin hyvin maatunutta sararahkaturvetta .Turpeessa on suoleväkköä ja pohjaosassa myös kortetta yleisestilisätekijänä .


Liekoja on runsaasti (3,2 %) . Runsaimmin liekoja on syvyysvä-lillä 0,1 - 0,5 m (4,3 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta jamoreeni (kuva 27) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteeltä A 400 . Näytteiden tuhkapitoisuus onkeskimäärin 2,8 % ja pH-arvo 4,2 . Turpeen vesipitoisuus on 90,2 %ja kuivatilavuuspaino 95 kg/m 3 . Kuivan turpeen tehollinen lämpöarvo

5 5

on keskimäärin 21,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,4 MJ/kg .Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,25 % kuiva-aineesta .

Kuiva-ainepitoisuudet ovat suhteellisen korkeat lukuunottamatta 1 - 1,5 m :n syvyydessä olevaa vetistä kerrosta jossakuivatilavuuspainot jäävät alle 70 kg/m3 . Tuhka- ja rikkipitoisuudetovat alhaiset kasvaen kuitenkin suon pohjaa kohti (taulukko 16) .

56

Pitkäsuon pohjoisosan yli 1,5 m syvä 55 ha :n alue soveltuupolttoturvetuotantoon . Tuotantoa vaikeuttaa runsas liekoisuus . Turvesoveltuu sekä pala- että jyrsinturpeeksi .




57

10 . Mustanjoensuo (kl . 4243 03, x = 6948,4, y = 4546,0)sijaitsee noin 5 km Ilomantsin keskustasta lounaaseen . IlomantsistaJoensuuhun johtava maantie jakaa suon kahteen osaan . Pohjoisessasuo rajoittuu rautatiehen, lännessä Mustajokeen ja koillisessaRiihijokeen. Muualla suota ympäröivät moreenimäet .

Suon pinta on 145 - 152 m mpy ja viettää luoteeseen kohtiMustajokea . Vedet laskevat koillisosasta itään Riihijokeen jalounaisosasta lounaaseen Pertunpuroon . Tutkimuspisteitä on 4,5 kpl/ 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 3,2 kpl / 10 ha (kuva 28) .

Taulukko 17 . Mustanj oensuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 87 % rämeellä ja 7 %korvessa . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämeenojikko. Ravinteisilla reunaosilla on korpia ja sararämettä .Mustanjoensuo on ojitettu lukuunottamatta suon koillisosaa .Ojitetulla alueella on 82 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 53 % rahkavaltaista ja 47 % saravaltaista . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 27 %, tupasvillanjäännöksiä sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältävien 6 % .Yleisimmät turvelajit ovat SC 47 %, CS 38 % ja S 14 % . Saravaltaisetturpeet sijoittuvat pääosin suon pohjaosiin .


Liekoja on keskimääräisesti (2,6 %) . Runsaimmin liekoja onsyvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (4,4 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovathieta ja moreeni (kuva 29) .

60

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteiltä A 600 ja A 1200 . Näytteiden tuhkapitoi-suus on keskimäärin 3,1 % ja pH-arvo 4,6 . Turpeen vesipitoisuus on91,5 % ja kuivatilavuuspaino 81 kg/m 3 . Kuivan turpeen tehollinenlämpöarvo on keskimäärin 21,3 MJ/kg ja 50 % :n käyttökosteudessa 9,4MJ/kg . Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,23 % kuiva-aineesta(taulukko 18) .

Mustanjoensuon polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneenrahkavaltaisen pintaturpeen paksuus ja kuivatusvaikeudet . Länsipuo-lella oleva Mustajoki ja itäpuolella oleva Riihijoki vaikeuttavatsuon pohjaosan kuivattamista .

Pintaturve (0,66 milj . suo-m3 , josta puolet H1-3 maatunutta)on suurelta osin silmäketurvetta ja sisältää runsaasti tupasvillaa .Heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros soveltuu lähinnäkuiviketurpeeksi tai maanparannusaineeksi .

Taulukko 18 . Laboratoriomääritysten tuloksia Mustanjoensuolta .


(MJ/kg) pit .suns (%) (kg/m3 ) (%)

Kuiva

50 % :n (%)(H) turve

kost .

6 1

11 . Sortosuo (kl . 4244 04, x = 6951,7, y = 4551,3) sijaitseenoin 4 km Ilomantsin keskustasta itään . Suon länsireunaa sivuaaautotie ja eteläosaan johtaa metsäautotie . Etelässä suo rajoittuuharjuun ja idässä paikoin Isoon Hiislampeen . Muualla suo rajoittuu



(MJ/kg) pit .suns ($) (kg/m3 ) (%)

Kuiva

50 % :n (%)(H) turve

kost .

6 3

moreenimäkiin . Pienet lammet ja moreenimäet tekevät suoalueenrikkonaiseksi . Pohjoisosastaan Sortosuo on yhteydessä Suokonsuohon .

Suon pinta on 147 - 158 m mpy ja viettää pohjoiseen . Vedetlaskevat pohjoiseen Isosuokkoon ja lampien kautta Nuorajärveen .Lounaisosasta vedet virtaavat länteen Hepopuroon ja edelleenIlomantsinjärveen . Tutkimuspisteitä on 5,5 kpl / 10 ha ja syvyystut-kimuspisteitä 6,8 kpl / 10 ha (kuva 30) .

Taulukko 19 . Sortosuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 18 % avosuolla, 75 % rämeellä, 2 %korvessa, 4 % turvekankaalla ja 1 % karhunsammalmuuttumalla .Keskiosan yleisimmät suotyypit ovat sara-, tupasvilla- ja lyhytkor-sinevaräme sekä neva-alueilla lyhytkorsi- ja saraneva . Ravinteisillaetelä- ja kaakkoisosilla vallitsevat sararämemuuttumat ja ruohotur-vekankaat . Lounais- ja reunaosat ovat pääosin isovarpu-, korpi- jatupasvillarämeen ojikkoa. Sortosuo on etelä- ja reunaosistaanojitettu . Ojitetulla alueella on 60 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 57 % rahkavaltaista ja 43 % saravaltaista . Puunjäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 25 %, tupasvillanjäännöksiä sisältävien 15 % ja varpuainesta sisältävien 4 % .Yleisimmät turvelajit ovat CS 42 %, SC 40 % ja S 15 % . Saravaltaisetturpeet sijoittuvat pääasiassa suon etelä- ja kaakkoisosiin .


66

Liekoja on vähän (1,5 %) . Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä0,6 - 1,0 m (2,6 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hietaja moreeni (kuvat 31, 32 ja 33) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteiltä A 1200+0 ja B 800 . Näytteiden tuhkapitoi-suus on keskimäärin 2,9 % ja pH-arvo 4,3 . Turpeen vesipitoisuus on91,4 % ja kuivatilavuuspaino 81 kg/m3 . Kuivan turpeen tehollinenlämpÄarvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttÄkosteudessa 9,4MJ/kg . Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,54 % kuiva-aineesta .

Kuva 33 . Sortosuon maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

67

Näytepisteeltä B 800 tehdyt rikkimääritykset osoittavatpitoisuuksien varsinkin pohjaturpeessa olevan suuria . Tuhkapitoisuu-det ovat turvelajiin nähden tyypillisiä (taulukko 20) .

A-linjaston alueella polttoturvetuotannon estää liian paksuheikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros (0,6 m) ja pohjaosankuivatusvaikeudet . B-linjaston alueella rikkipitoisuus (0,54 %)ylittää koko turvekerrostumassa Turveteollisuusliiton antaman 0,3% :n ohjearvon . C- ja D-linjastojen alueilla on paikoin laadultaanpolttoturpeeksi soveltuvaa turvetta . Rikkimäärityksiä tulisikuitenkin tehdä lisää ennen alueiden käyttÄÄnottoa . Lisäksi C-linjastolla tuotantoa haittaavana tekijänä on heikosti maatuneenrahkavaltaisen pintaturpeen paksuus .

Kuva 3 4 . Sortosuon kuiva-aineprofiili A-selkälinjalta .

6 9

12 . Suokonsuo(kl . 4244 04, x = 6954,1 y = 4551,2) sijaitseenoin 4 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Hattuvaaraan johtavantien itäpuolella . Suo rajoittuu etelässä Sortosuohon ja lännessämaantiehen sekä osittain peltoihin . Muualla suo rajoittuu lukuisiinlammikoihin ja moreenimäkiin . MyÄs suolla on lampia ja moreenisaa-rekkeita .

Suon pinta on 147 - 152 m mpy ja viettää loivasti itään kohtiIso-Suokkoa . Tutkimuspisteitä on 5,9 kpl / 10 ha ja syvyystutkimus-pisteitä 3,5 kpl / 10 ha (kuva 35) .


Syvyys Turve- Maatu- pH Vesi- Kuiva- Tuhka- Tehollinen lämpÄarvo Rikki-(cm) laji nei- pit . ainetta pit .


Kuiva

50 %:n ($)(H) turve

kost .

7 1

Taulukko 21 . Suokonsuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 25 % avosuolla, 70 % rämeellä, 4 %korvessa ja 1 % turvekankaalla . Yleisimmät suotyypit ovat A- ja B-linjastojen keskiosissa silmäkeneva, joka reunoja kohti vaihettuulyhytkorsinevaksi ja lyhytkorsinevarämeeksi . Suon etelä- jareunaosissa vallitsevat isovarpu- ja tupasvillarämeen ojikot .Ojitetulla alueella on 53 % tutkimuspisteistä . Ojittamattomiaalueita on suon länsi- ja eteläosissa .

Turpeesta on 69 % rahkavaltaista ja 31 % saravaltaista . PuunjäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 14 %, tupasvillanjäännÄksiä sisältävien 20 % ja varpuainesta sisältävien 8 % .Yleisimmät turvelajit ovat CS 46 %, SC 31 % ja S 23 % . Suon pohjois-ja itäosan turvekerrostumat ovat pääosin rahkavaltaisia . Eteläosassaon pintakerroksen vallitseva turvelaji tupasvillarahka, jonka allavuorottelevat suoleväkkÄä sisältävät sararahka- ja rahkasarakerrok-set .


Liekoja on erittäin vähän (0,5 %) . Runsaimmin liekoja onsyvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (0,9 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovatmoreeni ja hiekka (kuvat 36 ja 37) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteiltä A 1300, B 500 ja C 400 . Näytteidentuhkapitoisuus on keskimäärin 2,5 % ja pH-arvo 4,7 . Turpeenvesipitoisuus on 93,8 % ja kuivatilavuuspaino 59 kg/m 3 . Kuivanturpeen tehollinen lämpÄarvo on keskimäärin 20,6 MJ/kg ja 50 % :n

7 2

käyttÄkosteudessa 9,1 MJ/kg . Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin0,22 % kuiva-aineesta (taulukko 22) . Vesipitoisuudet ovat suuriaja kuivatilavuuspainot alhaisia koko turvekerrostumassa (kuva 38) .

Kuva 36 . Suokonsuon maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

7 4

Kuva 38 . Suokonsuon A-selkälinjan kuiva-aineprofiili .

Polttoturvetuotannon estävät kuivatusvaikkeudet ja heikostimaatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus (keskimäärin 0,7 m) .Varsinkin suon pohjoisosassa heikosti maatunut pintakerros on paksuja myÄs pohjakerroksessa on heikosti maatuneita rahkavaltaisiaturvekerroksia . Pintakerros on valtaosin vetistä silmäketurvetta,jossa on saraa ja tupasvillaa, joten se sopii lähinnä kuiviketur-peeksi tai maanparannusaineeksi . Heikosti maatunutta turvetta onyhteensä 1,58 milj . suo-m3 , josta H1-3 maatunutta noin puolet .


13 . PÄtÄnvaara (kl . 4244 01, x = 6953, 7, y = 4549,5) sijaitseenoin 2 km Ilomantsin keskustasta koilliseen . Suo rajoittuu idässäpeltoon ja muualla moreenimäkiin . Kaakossa autotie erottaaPÄtÄnvaaran Suokonsuosta .

Suon pinta on 148 - 152 m mpy ja viettää koilliseen . Vedetlaskevat Kurenjokeen ja edelleen Ilomantsinjärveen . Tutkimuspisteitäon 5,7 kpl / 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 8,7 kpl / 10 ha (kuva39) .

Taulukko 23 . PÄtÄnvaaran pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

77

1) Heikosti maatunut pintarahkaturve .2) Polttoturpeeksi soveltuva turve .

Tutkimuspisteistä on 2 % avosuolla, 80 % rämeellä, 3 %korvessa, 12 % turvekankaalla ja 3 % pellolla . Yleisimmät suotyypitovat länsiosassa sararämeojikko ja itäosassa isovarpurämemuuttuma .

Syvyys-alue

Pinta-ala(ha)

Keskisyvyys (m) Turvemäärä (milj .suo-m3)

1)Pintak .Hl-4 S-t

2)H1-10 C-tH5-10 S-t

Yht .H1-10

1)Pintak .H1-4 S-t

2)H1-10 C-tH5-10 S-t

Yht .H1-10

Koko suo 70 0,4 1,5 1,9 0,25 1,06 1,31Yli 1,0 m 60 0,4 1,7 2,1 0,24 1,00 1,24Yli 1,5 m 44 0,5 1,9 2,4 0,22 0,83 1,05Yli 2,0 m 31 0,4 2,3 2,7 0,14 0,68 0,82

Itäosassa on paikoin myÄs mustikkaturvekangasta . PÄtÄnvaara onkokonaan ojitettu .

Turpeesta on 86 % rahkavaltaista ja 14 % saravaltaista . PuunjäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 57 %, tupasvillanjäännÄksiä sisältävien 14 % ja varpuainesta sisältävien 7 % .Yleisimmät turvelajit ovat CS 64 %, S 22 % ja SC 14 % . Turvekerros-tumat ovat pääosin puuta sisältävää rahkaturvetta tai sararahkatur-vetta . Suon itäosassa on paikoin myÄs rahkasaraturvetta .

PUTONVRRRR

ILOMRNTSI _.R-SELKOLINJA

M "FY

MRRTUNEISUUS

7 9

Kuva 40 . PÄtÄnvaaran maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

8 0



Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hieta ja moreeni (kuva40) .

PÄtÄnvaaran polttoturvetuotannon estää liian paksu heikostimaatunut rahkavaltainen pintakerros . Lisäksi liekoisuus on paikoinrunsasta . Suon itäosassa on pieniä turpeen laadun puolestapolttoturvetuotantoon sopivia alueita . Moreenisaarekkeet ja suuriliekojen määrä haittaavat turvetuotantoa näilläkin alueilla .

14 . Papinlamminsuo (kl . 4244 01,04, x = 6955,2, y = 4549,4)sijaitsee noin 5 km Ilomantsin keskustasta pohjoiskoilliseen . Suonpohjoispuolella on metsäautotie . Etelässä suo rajoittuu Kurenjokeenja muualla moreenimäkiin .

Suon pinta on 145 - 148 m mpy ja viettää lounaaseen kohtiKurenjokea . Luoteisosasta vedet laskevat luoteeseen Pitkälahteenja edelleen Kätkäjärveen . Tutkimuspisteitä on 5,5 kpl / 10 ha jasyvyystutkimuspisteitä 6,1 kpl /10 ha (kuva 41) .

Taulukko 24 . Papinlamminsuon pinta-alat, keskisyvyydetja turvemäärät syvyysalueittain .

8 1

Tutkimuspisteistä on 14 % avosuolla, 83 % rämeellä ja 3korvessa . Yleisimmät suotyypit ovat lyhytkorsinevaräme, tupasvilla-räme ja isovarpuräme. Papinlamminsuo on ojitettu ainoastaanpohjoisreunastaan . Ojitetulla alueella on 5 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 87 % rahka-, 11 % sara- ja 2 % ruskosammalval-taista . Puun jäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 16 %,tupasvillan jäännÄksiä sisältävien 23 % ja varpuainesta sisältävien1% . Yleisimmät turvelajit ovat CS 70 %, S 17 % ja SC 11 % .



Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta ja moreeni . KurenjoenlähistÄssä on suon pohjalla noin puolen metrin paksuinen liejukerros(kuva 42) .

PAPINLAMMINSUO, Ilomantsi k1.4244 01,04

Kuva 41 . Papinlamminsuon suokartta .

8 2

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteeltä A 300 . Näytteiden tuhkapitoisuus onkeskimäärin 2,3 % ja pH-arvo 4,2 . Turpeen vesipitoisuus on 91,7 %ja kuivatilavuuspaino 81 kg/m3 . Kuivan turpeen tehollinen lämpÄarvoon keskimäärin 21,1 MJ/kg ja 50 % :n käyttÄkosteudessa 9,3 MJ/kg(taulukko 25) .

Papinlamminsuon polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneenrahkavaltaisen pintakerroksen paksuus (0,6 m) ja pohjaosankuivatusvaikeudet . Lisäksi pohjaturpeessa on paikoin polttoturpeidenvälissä heikosti maatuneita rahkavaltaisia turvekerroksia .

Runsaasti tupasvillaa sisältävä pintaturve soveltuu lähinnäkuiviketurpeeksi tai maanparannusaineeksi . Heikosti maatuneenturpeen kokonaismäärä yli 1,5 m syvällä alueella on 0,35 milj . suo-ma , josta H1-3 maatunutta 0,22 milj . suo-m3 .

8 3

15 . Ahvenlamminsuo (kl . 4244 01, x = 6956,3, y = 4549,6)sijaitsee noin 5 km Ilomantsin keskustasta pohjoiskoilliseenPitkälahteen johtavan tien kaakkoispuolella . Suo rajoittuu kaakossaAhvenlampeen ja muualla moreenimäkiin .

8 4

Suon pinta on 146 - 151 m mpy ja viettää länteen . Vedetlaskevat Pitkälahteen, mistä edelleen Kätkäjärveen . Tutkimuspisteitäon 7,8 kpl / 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 6,5 kpl / 10 ha (kuva43) .

Taulukko 26 . Ahvenlamminsuon pinta-alat, keskisyvyydetja turvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 17 % avosuolla, 80 % rämeellä ja 3 %korvessa . Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa silmäkeneva,joka reunoillepäin vaihettuu lyhytkorsineva-, tupasvilla- jaisovarpurämeeksi . Pohjoisosassa on myÄs sararämettä . Ahvenlamminsuoon ojitettu ainoastaan eteläreunastaan . Ojitetulla alueella on 15% tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 66 % rahkavaltaista ja 34 % saravaltaista . PuunjäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 23 %, tupasvillanjäännÄksiä sisältävien 17 % ja varpuainesta sisältävien 3 % .Yleisimmät turvelajit ovat CS 57 %, SC 33 % ja S 10 % . Tupasvillaasisältävän pintarahkaturpeen alla vuorottelevat rahka- ja saraval-taisen turpeen kerrokset . Runsaimmin saraa sisältävät turpeetsijoittuvat pääosin suon pohjoisosiin .



8 5

Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiesu, hieta ja moreeni .Ahvenlammen länsipuolella sekä suon keskiosan pohjalla on noinmetrin paksuinen järvimuta- ja liejukerros (kuva 44) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteeltä A 500+0 . Näytteiden tuhkapitoisuus onkeskimäärin 2,9 % ja pH-arvo 4,8 . Turpeen vesipitoisuus on 92,6 %ja kuivatilavuuspaino 71 kg/m3 . Kuivan turpeen tehollinen lämpÄarvoon keskimäärin 21,2 MJ/kg ja 50 % :n käyttÄkosteudessa 9,4 MJ/kg(taulukko 27) .

Kuva 43 . Ahvenlamminsuon suokartta .

8 7

Taulukko 27 . Laboratoriomääritysten tuloksia Ahvenlamminsuolta .

Ahvenlamminsuon polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneenrahkavaltaisen pintakerroksen paksuus ja pohjakerroksen kuivatusvai-keudet . Pintaturve (0,8 m) on suurelta osin silmäketurvetta jasisältää runsaasti tupasvillaa ja suoleväkkÄä . Yli 1,5 m syvänalueen heikosti maatuneen rahkavaltaisen turpeen kokonaismäärä on0,33 milj . suo-m3 , josta kolmasosa H1-3 maatunutta .

8 8

16 . Aukeasuo (kl . 4244 01, x = 6958,6, y = 4548,8) sijaitseeKätkäjärven eteläpuolella noin 8 km Ilomantsin keskustastapohjoiseen . Suon eteläosaan johtaa autotie . Lännessä suo rajoittuuIlomantsinjokeen, pohjoisessa hiekkakankaaseen ja muualla mo-reenimäkiin .

Suon pinta on 145 - 148 m mpy ja viettää luoteeseen kohtiIlomantsinjokea . Eteläosasta vedet laskevat etelään Pitkälahteen .Tutkimuspisteitä on 4,6 kpl / 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 7,5kpl / 10 ha (kuva 45) .

Taulukko 28 . Aukeasuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain

Tutkimuspisteistä on 35 % avosuolla, 62 % rämeellä ja 3 %korvessa . Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassa lyhytkorsineva,joka vaihettuu reunoja kohti lyhytkorsinevarämeeksi ja tupasvillarä-meeksi . Eteläosat ovat pääosin isovarpu- ja tupasvillarämettä .Ojitusta on reunaosissa sekä A- ja B-linjastojen välisellämoreenimäkien luonnehtimalla alueella . Ojitetulla alueella on 29% tutkimuspisteistä .

9 0

Turpeesta on 55 % rahka-, 43 % sara- ja 2 % ruskosammalval-taista . Puun jäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 11 %,tupasvillan jäännÄksiä sisältävien 17 % ja varpuainesta sisältävien6 % . Yleisimmät turvelajit ovat SC 42 %, CS 38 % ja S 17 % . Suonpintaosassa olevan heikosti maatuneen rahkaturpeen alla on yleensäsararahkaturvetta ja pohjimmaisena rahkasaraturvetta .

Kuva 46 . Aukeasuon maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

9 1


Liekoja on vähän (1,2 %) . Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä1,1 - 1,5 m (1,5 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, hiekkaja moreeni (kuvat 46 ja 47) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteeltä A 400+0 . Näytteiden tuhkapitoisuus onkeskimäärin 1,5 % ja pH-arvo 4,2 . Turpeen vesipitoisuus on 94,1 %ja kuivatilavuuspaino 54 kg/m3 . Kuivan turpeen tehollinen lämpÄarvoon keskimäärin 20,5 MJ/kg ja 50 % :n käyttÄkosteudessa 9,0 MJ/kg(taulukko 29) .

RUKERSUU

ILOMANTSI B-SELKnLINJA

Kuva 4 7 . Aukeasuon maatuneisuus ja turvelajiprofiili .

9 2

Polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintaturpeen paksuus . Lisäksi suon pohjaosien kuivattaminen onvaikeaa .

Taulukko 29 . Laboratoriomääritysten tuloksia Aukeasuolta .

Pintaturpeen laatua kasvuturpeena heikentää paikoin esiintyvätupasvilla ja suoleväkkÄ . Lisäksi pintaturve on monin paikoinsilmäketurvetta . Lähinnä kuiviketurpeeksi tai maanparannusaineeksisoveltuvaa heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista turvetta onyli 1,5 m syvällä 110 ha :n alueella keskimäärin 0,8 m paksu kerroseli 0,88 milj . suo-m3 , josta H1-3 maatunutta 0,46 milj . suo-m3 .

9 3

17 . Teronsuo (kl . 4244 01, x = 6958,3, y = 4543,8) sijaitseenoin 8 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen Enoon johtavan maantienpohjoispuolella . Idässä suo rajoittuu paikoin autotiehen ja muuallamoreenimäkiin . Lukuisat moreenisaarekkeet tekevät suoalueenrikkonaiseksi . Kapeat suojuotit yhdistävät Terosuon ympärÄiviinsoihin .

Suon pinta on 147 - 156 m mpy ja viettää pohjoiseen kohtiVeitsijokea, joka virtaa itään Veitsilahteen . Veitsijoen pohjoispuo-liselta alueelta vedet laskevat etelään Veitsijokeen .


Taulukko 30 . Teronsuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 20 % avosuolla, 68 % rämeellä, 4 %korvessa, 6 % turvekankaalla ja 2 % karhunsammalmuuttumalla .Yleisimmät suotyypit ovat isovarpu- ja tupasvillarämeen muuttuma .Suon keskiosassa on laajalla alueella sararämemuuttumaa . Lisäksisuon koillisosassa on lyhytkorsinevamuuttumaa ja länsiosassa paikoinrahka- ja keidasrämettä . Ravinteisilla reunaosilla on korpi- jasararämettä sekä korpityyppejä . Teronsuo on ojitettu lukuunotta-matta länsiosan keidasrämealuetta sekä pientä neva-aluetta suonkaakkoisosassa . Ojitetulla alueella on 90 % tutkimuspisteistä .

96

Turpeesta on 82 % rahka-, 17 % sara- ja 1 % ruskosammalval-taista . Puun jäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 31 %,tupasvillan jäännÄksiä sisältävien 13 % ja varpuainesta sisältävien4 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS 62 %, S 20 % ja SC 16 % .Turvekerrostumat ovat pääosin sararahkaturvetta . Runsaimmin saraasisältävät turpeet sijoittuvat suon keskiosiin välille A500 -A1700 .



Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiekka . A-linjaston alueella on suon pohjalla paikoin muutaman desimetrinpaksuinen liejukerros (kuvat 49 ja 50) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteiltä A1200+0, A 2400+0 ja B 500+0 . Näytteidentuhkapitoisuus on keskimäärin 2,8 % ja pH-arvo 4,1 . Turpeenvesipitoisuus on 91,1 % ja kuivatilavuuspaino 82 kg/m3 . Kuivanturpeen tehollinen lämpÄarvo on keskimäärin 20,7 MJ/kg ja 50 % :nkäyttÄkosteudessa 9,1 MJ/kg . Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin0,37 % kuiva-aineesta . Pintaturpeen rikkipitoisuus on alle 0,3 %,kun taas pohjaturpeessa näytepisteen A 1200 rikkipitoisuus ylittääselvästi kyseisen arvon . Turvekerrostuman vesipitoisuus vaihteleesyvyyssuunnassa huomattavasti . Kaikilla näytepisteillä on vetistenkerrosten välissä kuivempia kerroksia, joissa kuiva-ainepitoisuudetylittävät 120 kg/m3 . Tuhkapitoisuudet ovat alhaisia kaikillanäytepisteillä aivan pohjaturvetta lukuunottamatta . Korkeintuhkapitoisuus on näytepisteellä A 1200+0 (taulukko 31) .

Teronsuo soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon . Tuotantoavaikeuttaa paikoin paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintaker-ros . Turpeen laatu vaihtelee alueellisesti hyvin jyrkästi .Paikoitellen on hyvälaatuista polttoturvetta, ja paikoin pintaosanheikosti maatuneen rahkaturpeen paksuus on yli metrin (keskimäärin0,4 m) .

Tällaisia heikkolaatuisia polttoturvealueita ovat A 12ö0 -A12-400 välinen yli 4 m :n syvänne ja A 1900 - A 2700 välinen alue .MyÄs B-linjaston alueella on heikosti maatuneen rahkaturpeen paksuuspaikoin suuri (keskimäärin 0,6 m) .

Tuotantoon soveltuu Veitsijoen eteläpuolinen yhtenäinen yli1,5 m syvä 330 ha:n alue . Turve soveltuu parhaiten jyrsinturpeeksi .

100

18 . Veitsijoensuo (kl . 4244 02, x = 6960,5, y = 4543,4)sijaitsee noin 12 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen . Suorajoittuu etelässä Teronsuohon, kaakossa metsäautotiehen ja muuallamoreenimäkiin .

Suon pinta on 150 - 155 m mpy ja viettää etelään kohtiVeitsijokea, joka laskee koilliseen Veitsilahden kautta Kätkäjär-veen . Tutkimuspisteitä on 8,4 kpl / 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä5,1 kpl / 10 ha (kuva 51, liite 5) .

Taulukko 32 . Veitsijoensuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .




Kuiva

50 % :n (%)(H) turve

kost .

1 0 1

Tutkimuspisteistä on 5 % avosuolla, 72 % rämeellä, 7 %korvessa, 14 % turvekankaalla ja 2 % karhunsammalmuuttumalla .Yleisimmät suotyypit ovat itäosassa tupasvillarämemuuttuma jalänsiosassa sararämemuuttuma . Reunaosissa on korpirämettä, korpiaja turvekankaita . Veitsijoensuo on kokonaan ojitettu .

Kuva 51 . Veitsijoensuon suokartta .

1 03

Turpeesta on 74 % rahka-, 25 % sara- ja 1 % ruskosammalval-taista . Puun jäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 42 %,tupasvillan jäännÄksiä sisältävien 16 % ja varpuainesta sisältävien2 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS 68 %, SC 24 % ja S 6 % .Turvekerrostumat ovat valtaosin puuta sisältävää sararahkaturvetta .Saravaltaiset turpeet sijoittuvat pääosin suon länsiosaan .


Liekoja on runsaasti (3,5 %) . Runsaimmin liekoja on syvyysvä-lillä 0,6 - 1,0 m (4,3 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta jamoreeni (kuva 52) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteeltä A 600 . Näytteiden tuhkapitoisuus onkeskimäärin 2,7 % ja pH-arvo 4,3 . Turpeen vesipitoisuus on 92,0 %ja kuivatilavuuspaino 77 kg/m 3 . Kuivan turpeen tehollinen lämpÄarvoon keskimäärin 21,4 MJ/kg ja 50 % :n käyttÄkosteudessa 9,5 MJ/kg .Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,29 % kuiva-aineesta .Keskiarvoa nostaa pohjaturpeen korkea rikkipitoisuus (taulukko 33) .

Veitsijoensuo soveltuu välttävästi polttoturvetuotantoon .Tuotantoa haittaavana tekijänä on korkea liekoisuus ja paikoin paksuheikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros ja korkea liekoisuus .Tämän pintakerroksen paksuus yli 1,5 m syvällä alueella onkeskimäärin 0,4 m .

Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen käyttÄkelpoisenturpeen määrä ja energiasisältÄ ovat :

Syvyys- Pinta- Turvetta Kuiva- EnergiasisältÄalue ala milj . ainetta milj . GJ / milj . MWh


Yli 1,5 33 0,825 64 1,370/0,381 1,216/0,338

104

Taulukko 33 . Laboratoriomääritysten tuloksia Veitsijoensuolta .

19 . Reposuo (kl . 4244 02, x = 6961,8, y =4543,2) sijaitseenoin 13 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen . Suon läheisyydessäsen itäpuolella on autotie . Pohjoisessa ja koillisessa suo rajoittuuharjuselänteeseen ja muualla moreenimäkiin .

Suon pinta on 148 - 159 m mpy ja viettää pohjoisosassa itäänja eteläosassa etelään . Vedet laskevat pohjoisosasta TÄrisevänpuroonjoka virtaa pohjoiseen Säkäjärveen . Eteläosasta vedet laskevatVeitsijokeen . Tutkimuspisteitä on 7,7 kpl / 10 ha ja syvyystutkimus-pisteitä 6,7 kpl / 10 ha (kuva 53, liite 5) .

106

Taulukko 34 . Reposuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 29 % avosuolla, 64 % rämeellä, 4 %korvessa, 2 % turvekankaalla ja 1 % karhunsammalmuuttumalla .Yleisimmät suotyypit ovat pohjoisosassa lyhytkorsi- ja saranevanmuuttuma . Eteläosassa on isovarpuräme- ja sararämemuuttumaa .Sararämettä on lisäksi Vehkalammen länsipuolella . Reposuo onojitettu lukuunottamatta pientä aluetta suon eteläosassa . Ojitetullaalueella on 84 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 82 % rahka-, 17 % sara- ja 1 % ruskosammalval-taista . Puun jäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 29 %,tupasvillan jäännÄksiä sisältävien 11 % ja varpuainesta sisältävien3 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS 57 %, S 24 % ja SC 17 % .Saravaltainen turve on pääosin Vehkalammen pohjoispuolella sekä B1200 - B 1700 välisellä alueella .

Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 5,4 ja polttotur-peeksi soveltuvan osan 5,8 % .

Liekoja on vähän (1,3 %) . Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä0,6 - 1,0 m (2,0 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreenija hiekka . Suon keskiosassa olevan Vehkalammen länsipuolella on suonpohjalla pienellä alueella noin metrin paksuinen liejukerros (kuvat54 ja 55) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteiltä A 400 ja B 1200+0 . Näytteiden tuhkapitoi-suus on keskimäärin 3,2 % ja pH-arvo 4,7 . Turpeen vesipitoisuus on91,9 % ja kuivatilavuuspaino 75 kg/m3 . Kuivan turpeen tehollinenlämpÄarvo on keskimäärin 21,5 MJ/kg ja 50 % :n käyttÄkosteudessa

1 0 7

9,5 MJ/kg . Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,18 % kuiva-aineesta (taulukko 35) .

Polttoturvetuotannon estää A-linjaston alueella sekä B-linjaston pohjoisosassa (B 0 - B 1000) heikosti maatuneen rahkaval-taisen pintaturpeen paksuus . Lisäksi näiden alueiden kuivattamistavaikeuttaa Vehkalampi . Pintaturve sisältää tupasvillaa, suoleväkkÄäja paikoin myÄs saraa . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintatur-peen paksuus tällä yli 1,5 m syvällä alueella on keskimäärin0,7 m .

Kuva 54 . Reposuon maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

1 0 9

Suon eteläosa (B 1000 - B 2400 välinen syvänne) soveltuuvälttävästi polttoturvetuotantoon . Aivan eteläisimpien osien (B1900 - 2400) turvetuotantoa haittaa heikosti maatuneen rahkavaltai-sen pintaturpeen paksuus ja paikoin korkea liekoisuus . Tuotantoonsoveltuvan alueen pinta-ala on 38 ha .

Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen käyttÄkelpoisenturpeen määrä ja energiasisältÄ ovat :

1 1 1

20 . Kuikkasuo, (kl . 4244 02, x = 6963,1, y = 4542,3) sijaitseenoin 20 km Ilomantsin keskustasta luoteeseen . Suon länsipuolellejohtaa autotie . Pohjoisessa suo rajoittuu harjuun ja muuallamoreenimäkiin .

Suon pinta on 157 - 162 m mpy ja viettää pohjoiseen lukuunot-tamatta eteläisimpiä osia, mistä vedet virtaavat etelään . Tutkimus-pisteitä on 7,0 kpl / 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 5,8 kpl / 10ha (kuva 56, liite 5) .

Taulukko 36 . Kuikkasuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 7 % avosuolla, 89 % rämeellä ja 4 %turvekankaalla . Yleisimmät suotyypit ovat pohjoisosassa lyhytkor-sinevarämeen ojikko ja eteläosassa tupasvillarämemuuttuma. Reunoillaon korpi- ja sararämeen muuttumaa . Kuikkasuo on kokonaan ojitettu .

Turpeesta on 52 % rahka-, 47 % sara- ja 1 % ruskosammalval-taista . Puun jäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 %,tupasvillan jäännÄksiä sisältävien 20 % ja varpuainesta sisältävien6 % . Yleisimmät turvelajit ovat SC 46 %, CS 34 % ja S 17 % .Saravaltaiset turpeet ovat yleensä suon pohjakerroksessa tupasvilla-rahka- ja sararahkaturpeen alla .


Liekoja on vähän (1,1 %) . Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä0,6 - 1,0 m (1,7 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka ja hieta(kuva 57) .

1 1 2

Polttoturvetuotannon estää heikosti maatuneen rahkavaltaisenpintakerroksen paksuus . MyÄs pohjaturpeessa on polttoturpeeksisoveltuvien turpeiden välissä heikosti maatunutta rahkaturvetta .

Heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta on yhteensä 0,23milj . suo-m3 , josta valtaosa H4-maatunutta .

1 1 4

21 . Parilamminsuo (kl . 4244 02, x = 6964,2, y = 4545,5)sijaitsee noin 15 km Ilomantsin keskustasta pohjoisluoteeseen . Suonlänsireunaa sivuaa autotie ja sen koillispuolelle johtaa metsäauto-tie. Suo rajoittuu idässä Parinpuroon, Parilampeen ja osittainKorvinsuohon sekä koillisessa Mekrijärveen . Lounaassa on harjuse-länne ja kaakossa Kätkäjärven Okkulanselkä . Muualla suota ympärÄivätmoreenimäet .

Suon pinta on 145 - 150 m mpy ja viettää pohjoisosastaParilampeen ja eteläosasta Parilampeen, Paripuroon ja Okkulansel-kään. Tutkimuspisteitä on 5,0 kpl / 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä4,7 kpl / 10 ha (kuva 58, liite 5) .

Taulukko 37 . Parilamminsuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 92 % rämeellä ja 2 %korvessa . Yleisimmät suotyypit ovat tupasvilla- ja isovarpurämeenoj ikko . Paikoin suotyypit ovat muuttuma-asteella . Sararämemuuttumaaon reunaosien lisäksi laajahkolla alueella suon pohjoisosassa .Parilamminsuo on ojitettu lukuunottamatta Parilammen koillispuolellaolevaa aluetta, joka on myÄs soidensuojelun perusohjelmassa .Ojitetulla alueella on 81 % tutkimuspisteistä .

117

Turpeesta on 75 % rahka-, 20 % sara- ja 5 % ruskosammalval-taista . Puun jäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 16 %,tupasvillan jäännÄksiä sisältävien 24 % ja varpuainesta sisältävien8 % . Yleisimmät turvelajit ovat CS 48 %, S 25 % ja SC 18 % .Saravaltaiset turvekerrostumat sijoittuvat pääosin A-linjastonalueen keski- ja pohjoisosiin, missä sara- ja rahkavaltaiset turpeetvuorottelevat kerroksittain .

1 18



Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta, moreeni ja hiesu . Suoneteläosassa sekä Parilammen koillispuolella on suon pohjalla liejua(kuvat 59, 60 ja 61) .

Kuva 61 . Parilamminsuon maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

1 1 9

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteiltä A 600 ja B 800+0 . Näytteiden tuhkapitoi-suus on keskimäärin 1,9 % ja pH'-arvo 3,7 . Turpeen vesipitoisuus on90,7 % ja kuivatilavuuspaino 82 kg/m 3 . Kuivan turpeen tehollinenlämpÄarvo on keskimäärin 20,8 MJ/kg ja 50 % :n käyttÄkosteudessa 9,2MJ/kg . Turpeen rikkipitoisuus on keskimäärin 0,19 % kuiva-aineesta(taulukko 38) . Kuivatilavuuspainot ovat molemmilla näytepisteilläselvästi korkeammat suon pintaosassa kuin pohjaosassa (kuva 62) .

Kuva 6 2 . Parilamminsuon A- ja B-selkälinjan kuiva-aineprofiilit .

1 2 1

Polttoturvetuotannon estää B-, C- ja D-linjastojen alueellaliian paksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros . LisäksiB-linjaston alueen pohjaosien kuivattaminen on vaikeaa . Kuivatus-vaikeudet estävät turvetuotannon Parilammen läheisyydessä senpohjois- ja länsipuolella . Polttoturvetuotantoon soveltuu A-linjaston alueen yli 1,5 m syvä noin 105 ha :n suuruinen alue (kuva63) . Tuotantoa haittaa paikoin liian paksu heikosti maatunutrahkavaltainen pintakerros, joka tuotantoon soveltuvalla alueellaon keskimäärin 0,4 m .

Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen käyttÄkelpoisen

Laskelmissa on käytetty laboratoriotulosten osalta näytepis-teen A 600 keskiarvoja .

turpeen määrä ja energiasisältÄ ovat :



Yli 1,5 105 2,730 248 5,332/1,482 4,712/1,310

1 2 3

22 . Kirkkosuo(kl . 4244 03, x = 6972,5, y = 4547,2) sijaitseenoin 25 km Ilomantsin keskustasta pohjoiseen Naarvaan johtavan tienlänsipuolella . Lännessä suo rajoittuu moreenimaastoon ja muuallahiekkakankaisiin .

Suon pinta on 165 - 173 m mpy ja viettää etelään, mistä vedetlaskevat itään Isoon Ahvenjärveen . Tutkimuspisteitä on 8,1 kpl /10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 4,3 kpl / 10 ha (kuva 64) .

Taulukko 39 . Kirkkosuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 27 % avosuolla, 71 % rämeellä ja 2 %korvessa. Yleisimmät suotyypit ovat eteläosan avosuoalueellalyhytkorsineva, joka reunoja kohti vaihettuu tupasvilla- jaisovarpurämeeksi . Reunaosissa on yleisesti korpi- ja sararämettä .Suon pohjoisosassa B- ja C-linjastojen alueilla vallitsevattupasvilla- ja sararäme . Kirkkosuo on eteläosastaan ojitettu .Ojitetulla alueella on 15 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 77 % rahkavaltaista ja 23 % saravaltaista . PuunjäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 12 %, tupasvillanjäännÄksiä sisältävien 41 % ja varpuainesta sisältävien 3 % .Yleisimmät turvelajit ovat CS 40 %, S 37 % ja SC 23 % . Saravaltaisetturvekerrostumat ovat suon pohjoisosassa rahkavaltaisen turpeenalla .


1 2 5

Liekoja on vähän (1,7 %) . Runsaimmin liekoja on syvyysvälillä0,6 - 1,0 m (4,0 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hiekka, hietaja moreeni (kuva 65) .

Polttoturvetuotannon estää suon mataluus ja liian paksurahkavaltainen pintakerros . Tupasvillaa ja suoleväkkÄä sisältäväkeskimäärin 0,5 m paksu pintaturve soveltuu lähinnä kuiviketurpeeksija maanparannusaineeksi .

Kuva 65 . Kirkkosuon maatuneisuus- ja turvelajiprofiili .

12 6

23 . Pienenvaaransuo (kl . 4244 05, x = 6963, 0, y = 4555,2)sijaitsee noin 16 km Ilomantsin keskustasta koilliseen Hattuvaaraanjohtavan tien kaakkoispuolella . Suo rajoittuu jyrkkäpiirteisiinmoreenimäkiin .

Suon pinta on 155 - 165 m mpy ja viettää etelään . Vedetlaskevat Nuorajärveen. Suon itäosasta vedet virtaavat itäänSalpapuroon ja edelleen Viinijärveen . Tutkimuspisteitä on 6,1 kpl/ 10 ha ja syvyystutkimuspisteitä 4,0 kpl / 10 ha (kuva 66) .

Taulukko 39 . Pienenvaaransuon pinta-alat, keskisyvyydetja turvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 11 % avosuolla, 85 % rämeellä, 2 %korvessa ja 2 % turvekankaalla . Yleisimmät suotyypit ovat etelä-ja pohjoisosassa isovarpurämemuuttuma ja pallosararämemuuttuma .Suon keskiosat ovat lyhytkorsinevaa ja reunaosat sara- ja korpirä-meen muuttumaa . Pienenvaaransuo on keskiosiaan lukuunottamattaojitettu . Ojitetulla alueella on 85 % tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 58 % rahka-, 40 % sara- ja 2 % ruskosammalval-taista . Puun jäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 29 %,tupasvillan jäännÄksiä sisältävien 19 % ja varpuainesta sisältävien8 % . Yleisimmät turvelajit ovat SC 40 %, CS 34 % ja S 23 % .Saravaltaiset turvekerrostumat sijoittuvat pääosin suon eteläosaan .


Liekoja on keskimääräisesti (2,6 %) . Runsaimmin liekoja onsyvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (3,0 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovathiekka, moreeni ja hieta (kuva 67) .

129

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteiltä A 800+0 ja A 2000+0 . Näytteidentuhkapitoisuus on keskimäärin 3,7 % ja pH-arvo 5,0 . Turpeenvesipitoisuus on 91,3 % ja kuivatilavuuspaino 82 kg/m3 . Kuivanturpeen tehollinen lämpÄarvo on keskimäärin 21,2 MJ/kg ja 50 % :nkäyttÄkosteudessa 9,4 MJ/kg (taulukko 40) .

Polttoturvetuotantoa haittaa suon keskiosan syvänteellä ylimetrin paksuinen heikosti maatunut pintarahkaturve . Vetisenpintaturpeen alla on kuivempi kerros, jossa turve on laadultaanpolttoturpeeksi soveltuvaa . Pohjaturpeessa on paikoin heikostimaatuneita rahka-ja ruskosammalturpeita . Yli 1,5 m syvällä alueellaon heikosti maatunutta rahkavaltaista pintaturvetta 0,33 milj . suo-m3 , josta noin puolet H1-3 maatunutta .

Suon eteläosassa on pienellä alueella laadultaan polttotur-peeksi soveltuvaa turvetta . Tuotantoa haittaavana tekijänä on alueenmataluus ja runsas liekoisuus .

Taulukko 40 . Laboratoriomääritysten tuloksia Pienenvaaransuolta .


(MJ/kg) pit .suus (%)

(kg/m ) (%)

Kuiva

50 % :n (%)(H) turve

kost .

1 3 0

24 . Suurisuo (kl . 4244 07, x = 6957,6, y = 4563,0) sijaitseeSysmän länsipuolella noin 30 km Ilomantsin keskustasta itään . Suonetelä- ja keskiosan poikki kulkee metsäautotie . Lännessä suorajoittuu Mustajokeen ja kaakossa Sysmäjärveen . Muualla suotaympärÄivät moreenimäet .

Suon pinta on 145 - 154 m mpy ja viettää etelään . Vedetlaskevat itäosasta Sysmäjärveen ja muualta Mustajokeen, jostaedelleen Nuorajärveen. Tutkimuspisteitä on 4,4 kpl / 10 ha jasyvyystutkimuspisteitä 5,1 kpl / 10 ha (kuva 68) .

13 2

Taulukko 41 . Suurisuon pinta-alat, keskisyvyydet jaturvemäärät syvyysalueittain .

Tutkimuspisteistä on 6 % avosuolla, 76 % rämeellä, 4 %korvessa, 3 % turvekankaalla, 10 % karhunsammalmuuttumalla ja 1 %palaturpeennostoalueella . Yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosassasaranevamuuttuma ja karhunsammalmuuttuma . Pohjois- ja eteläosat ovatpääosin isovarpu- ja tupasvillarämeen ojikkoa ja muuttumaa .Reunoilla vallitsevat sara- ja korpirämemuuttumat . Ojittamatontaaluetta on vain suon lounaisosassa . Ojitetulla alueella on 85 %tutkimuspisteistä .

Turpeesta on 58 % rahkavaltaista ja 42 % saravaltaista . PuunjäännÄksiä sisältävien turpeiden osuus on 38 %, tupasvillanjäännÄksiä sisältävien 21 % ja varpuainesta sisältävien 6 % .Yleisimmät turvelaj it ovat SC 41 %, CS 37 % j a S 21 % . Saravaltaisetturvekerrostumat sijoittuvat A-linjaston alueen itä- ja poh-joisosiin, missä sara- ja rahkavaltaiset turpeet vuorottelevatkerroksittain . Muualla saraturpeet ovat yleensä rahkavaltaisenpintakerroksen alla .


Liekoja on keskimääräisesti (2,6 %) . Runsaimmin liekoja onsyvyysvälillä 0,6 - 1,0 m (4,0 %) . Yleisimmät pohjamaalajit ovathieta, moreeni ja hiekka (kuvat 70 ja 71) .

Laboratoriomäärityksiä varten on otettu tilavuustarkatnäytteet tutkimuspisteiltä A 1200+300, A 1900+100 ja D 250+0 .Näytteiden tuhkapitoisuus on keskimäärin 3,1 % ja pH-arvo 4,5 .Turpeen vesipitoisuus on 91,0 % ja kuivatilavuuspaino 85 kg/m 3 .

135

Kuivan turpeen tehollinen lämpÄarvo on keskimäärin 20,9 MJ/kg ja50 % :n käyttÄkosteudessa 9,2 MJ/kg . Turpeen rikkipitoisuus onkeskimäärin 0,23 % kuiva-aineesta (taulukko 42) . Kuiva-ainepitoi-suuksissa on suurta vaihtelua A-linjaston alueella, missä kuivatja vetisemmät turpeet vaihtelevat kerroksittain (kuva 71) .

Polttoturvetuotannon estää B-linjaston alueella suon mataluusja C, D ja E-linjastojen alueilla suon syvyyteen nähden liian paksuheikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros . Lisäksi liekoisuuson paikoin suuri . Kuivatusvaikeudet ovat suurimmat E-linjastonalueella .

A-linjaston 140 ha:n suuruinen yli 1,5 m syvä alue soveltuuvälttävästi polttoturvetuotantoon . Tuotantoa vaikeuttaa paikoinpaksu heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros . Laadultaan hyvääpolttoturvetta on suon pohjois- ja itäosassa . Etelä- ja länsiosassaturvelajit vaihtelevat suuresti ja paikoin heikosti maatuneenrahkavaltaisen pintakerroksen paksuus on yli metrin . Suon kaak-koisosan kuivattamista vaikeuttaa Sysmäjärvi . Turve soveltuuparhaiten jyrsinturpeeksi .

Polttoturvetuotantoon soveltuvan alueen käyttÄkelpoisen

Laskelmissa on käytetty laboratoriotulosten osalta A-linjastonalueelta otettujen näytteiden keskiarvoja .

turpeen määrä ja energiasisältÄ ovat :



Yli 1,5 140 2,800 227 4,722/1,313 4,177/1,161

6 . TULOSTEN TARKASTELU

6 .1 Yleistä Ilomantsin soista

Vuonna 1988 tutkittiin yhteensä 24 suota yhteispinta-alaltaan4739 ha . Suurin tutkittu suo on kooltaan 565 ha ja pienin 45 ha .Soiden keskikoko on 197 ha .

Tutkitut suot sijaitsevat pääosin Ilomantsin keskustanympäristÄssä . Ne rajoittuvat useinmiten moreenipeitteisiin mäkiin .MyÄs vesistÄihin rajoittuvia soita on varsinkin kirkonkylänpohjoispuolella runsaasti . Yleisimmät pohjamaalajit ovat hieta,moreeni ja hiekka .

Ilomantsin suot kuuluvat suokasvillisuusaluejaossa keidassoi-den ja aapasoiden vaihettumisvyÄhykkeeseen . Tutkittujen soidenkohdalla ovat keidassoiden piirteet vallitsevampia kuin aapasoiden .Rämeitä on 75 %, avosuota 15 %, korpia 5 %, turvekankaita 3 % jakarhunsammalmuuttumaa 2 % . Rämeistä yleisimpiä ovat isovarpu- jatupasvillaräme . Avosuoalueet ovat pääosin lyhytkorsinevaa .

Luonnontilaista aluetta on yhteensä 24 % . Eniten luonnonti-laista aluetta on Papinlamminsuolla, Ahvenlamminsuolla, Aukeasuollaja Kirkkosuolla . Muut suot ovat valtaosin ojitettuja (taulukko43) .

6 .2 Turvekerrostumien paksuus, turpeen määrä ja maatuneisuus

Tutkittujen soiden turvekerrostumien keskipaksuus on 2,2 m,josta heikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista pintaturvetta onkeskimäärin 0,4 m . Yli metrin syvyisen alueen keskisyvyys on 2,7m, yli 1,5 m syvän 3,1 m ja yli 2 m syvän alueen 3,3 m . Tutkitustaalasta on yli metrin syvyistä aluetta 3 635 ha (77 %), yli 1,5 msyvyistä 2 971 ha (63 %) ja yli 2 m :n syvyistä 2 500 ha (53 %) .Kokonaisturvemäärä tutkituissa soissa on noin 105 milj . suo-m3 ,josta yli metrin syvillä osilla 98 milj . suo-m3 , yli 1,5 m syvillä91 milj . suo-m3 ja yli 2 m syvillä osilla 83 milj . suo-m3 .Polttoturpeeksi soveltuvaa saravaltaista tai H5-10 maatunuttarahkavaltaista turvetta on yhteensä 88 milj . suo-m3 . Turvekerros-tumien keskimaatuneisuus on 5,4 ja hyvin maatuneiden pohjaturpeiden5,8 (taulukko 44) .

138

143

6 .3 Turvelajijakauma ja liekoisuus

Turpeista on rahkavaltaisia 65 %, saravaltaisia 34 % jaruskosammalvaltaisia 1 % . Yleisin turvelaji on sararahkaturve (CS-t), jota on 47 % kaikista turpeista . Puhdasta rahkaturvetta on 18% . Saravaltaisista turpeista (C-t) yleisin on rahkasaraturve (SC-t), jota on 33 % kaikista turpeista .

Tutkittujen soiden keskimääräinen liekoisuus eli maatumattomi-en puunjäännÄsten määrä on yli 1 m :n syvyysalueella 2,0 % .Pintaosassa liekoisuus (0,1 - 1,0 m:n syvyysvälillä 2,6 %) onyleensä suurempaa kuin syvemmällä (1,0 - 2,0 m :n syvyysvälillä 1,3%) . Runsainta liekoisuus on Veitsijoensuolla ja Pitkäsuolla(taulukko 45) .

6 .4 Laboratoriomääritysten tulokset

Taulukossa 46 on esitetty suokohtaiset laboratoriomääritystentulokset vaihteluväleineen sekä kaikkien tulosten keskiarvotturvemäärillä painotettuna .

Suokohtaiset keskimääräiset lämpÄarvot vaihtelevat Suokonsuon20,6 :sta Hukkasuon 22,1 :een . Kaikkien soiden keskiarvo on 21,1MJ/kg .

Kuivatilavuuspainot ovat suurimmat Pitkäsuolla (95 kg/m 3 ),Hukkasuolla (89 kg/m 3 ) ja Ruokosuolla (87 kg/m 3 ) . Alhaisin keskiarvoon Aukeasuolla (54 kg/m3 ), missä koko turvekerrostuma on erittäinvetinen . Kaikkien näytteiden keskiarvo on 83 kg/m 3 . Useimmillasoilla kuiva-ainepitoisuuden vaihtelut ovat suuria vetisten jakuivien kerrostumien vuorotellessa turpeessa .

Tutkittujen soiden tuhkapitoisuudet alittavat Turveteollisuus-liitto ry :n laadunmääritysohjeessa antamat ohjearvot (liite 2) .Korkein tuhkapitoisuus on Hukkasuolla (4,3 %) ja alhaisin Aukeasuol-la (1,5 %) . Kaikkien näytteiden keskiarvo on 2,9 % .

Suokohtaiset rikkipitoisuudet vaihtelevat Parilamminsuon 0, 19% :sta Sortosuon 0,54 % :iin, keskiarvon ollessa 0,30 % . Turveteolli-suusliiton asettaman 0,30 % :n rajan ylittävät Sortosuon lisäksiTeronsuo (0,37 %) ja Hukkasuo (0,31 %) . Molemmissa tapauksissakeskiarvoa nostaa pohjaturpeen suuri rikkipitoisuus (taulukko 46) .

14 5

6 .5 Tutkittujen soiden soveltuvuus turvetuotantoon

Tutkituista 24 suosta on tuotantoon soveltuvaa aluetta 10suolla . Yhteensä soveltuvaa aluetta on 1 127 ha, joka on noin 24% tutkitusta pinta-alasta (kuva 72) . Suurimmat tuotantoa rajoittavattekijät ovat kuivatusvaikeudet ja suon pintaosan heikosti maatuneenrahkaturpeen paksuus . Tuotantokelpoinen pinta-ala on viidellä suollayli 100 ha ja viidellä alle 50 ha . Kahdella suurimmalla tuotantoonsoveltuvalla alueella Teronsuolla (330 ha) ja Hullarinsuolla (215ha) on noin puolet tuotantokelpoisesta turvemäärästä (taulukko 50) .

Tuotantokelpoisen turpeen energiasisältÄ on ilmoitettumiljoonina GJ :na ja miljoonina MWh :na . Jonkinlaisen vertailuperus-teen antaa turpeen energiasisällÄn tarkastelu pinta-alayksikkÄäkohden . Hehtaaria kohden laskettu energiasisältÄ on suurinParilamminsuolla . Alhaisin arvo on Suurisuolla, jonka keskisyvyyson selvästi pienin . Suokuution sisältämä energiasisältÄ on suurinPitkäsuolla ja pienin Reposuolla .

Yhteensä on tuotantokelpoisen turpeen määrä 27,054 milj . suo-m3 , kuiva-ainemäärä 2,253 milj . tn ja energiasisältÄ 47,952 milj .GJ eli 13,331 milj . MWh .

Kuvaan 73 on koottu vuosina 1987 ja 1988 tutkitut turvetuotan-toon soveltuvat suot . Ympyrän koko kuvaa suon pinta-alaa javiivoitettu alue turvetuotantoon soveltuvaa pinta-alaa . Kaikkiaanon 1987 ja 1988 tutkituissa soissa polttoturvetuotantoon soveltuvaaaluetta 3 086 ha . Tuotantokelpoinen turvemäärä on 69,844 milj . suo-m3 ja kuiva-aineen määrä 5,818 milj . tonnia .

7 .

YHTEENVETO

Ilomantsin alueella tutkittiin vuonna 1988 24 suota, joidenyhteispinta-ala on 4 739 ha . Soiden keskisyvyys on 2,2 m, jostaheikosti maatunutta (H1-4) rahkavaltaista pintaturvetta onkeskimäärin 0,4 m . Tutkitut suot ovat valtaosin ojitettuja .Luonnontilaista aluetta on 24 % . Rämeitä on 75 %,

ilomantsissa tutkitut suot ja niiden soveltuvuus...

Documents