t99 XX:2 Tampereen seudun sukututkimusseura ry Vuosikiria 1999 XX:2

Pekka Nuottajlirvi

I,{ im et j a suftututfti mu s

Sukututkijan nimiongelmia

Sukututkija joutuu jo heti tutkimustensa alku-vaiheessa tekemisiin erilaisten nimien, kutenhenkilO- ja paikannimien kanssa. Sukututki-muksen runkonahan ovat suurelta osin ihmistennimet, joten ne ovat varsin keskeinen asia sekiiitse tutkimuksessa etta niitii julkaistaessa. Suo-malaisetkin nimet ovat alkuperdisliihteissii1800-luvun lopulle saakka kirjoitettu ruotsin-kieliseen asuun, koska ruotsi oli maassammevirallinen asiakirjakieli siihen saakka. Tlimlitietenkin aiheuttaa lisiiongelmia tutkijalle. Ni-miasioista ei ole olemassa sukututkijalle mitaanehdotonta sii2intoti, suosituksia ja vakiintuneitatapoja on kylliikin hyvti noudattaa.

Julkaistavat sukututkimukset on tarkoitettumyos niille tavallisille lukijoille, jotka haluavattietdn jotakin kyseisestii suwsta. Sen vuoksi il-maisun on oltava selkeiid ja nimiasujen yksise-I itteisia. Tiimii edellytt66 nimien kirj oitusasuj enyhdenmukaistamista, ns. normaaliasun valin-taa, koska sekti sama nimi ettii saman henkilonnimi saatettiin kirjoittaa asiakirjoissa useam-malla eri tavalla.

Nimien osalta onkin tiirkeiiii erottaa a) itsenimi ja b) nimen asiakirjaan viety kirjoitusasu.Ne ovat kaksi eri asiaa. Asiakirjat laadittiin1800-luvun lopulle saakka keskushallinnoltasaatujen ohjeiden ja kaavojen mukaisesti. Kir-jureille ja papeille opetettiin tavat kirjata suo-malaisten nimet paitsi hallinnon vaatimallakielellii myos siin6 muodossa ja jiirjestyksessiikuin asiakirjat ja kieli edellyttivdt. Myos niii-den kielten vanha oikeinkirjoitus oli horjuvaa.Jos nimet esiintyiviit satunnaisesti suomeksi, eikirjoitusasu silloinkaan vastannut nykykieltii.

Tutkimuksia tehdessii muistiinpanot nimistiikirjoitetaan siind muodossa kuin ne alkupe-

riiisllihteissli ovat. Kirjoitettaessa sitten muis-tiinpanojen pohjalta tutkimusta (esim. sukujul-kaisua) normaalistetaan ja suomennetaan nimi-en kirjoitusasut. Vieraskielisen asun voi laittaasulkeisiin, jos niin haluaa. Suomalaisten vieras-kieliset kasityolais-, sotilas- siiltyliiis- ym. su-kunimet jiitetdiin tietenkin suomentamatta.

Kun Suomesta tulee 1800luvun lopulla vi-rallinen kieli, etunimia ei pidi enaa suomentaa.Silti nimien kirjoitusasu voi vaihdella ja jokinniistii on valittava normaaliasuksi. Aidinkiele-n66n ruotsia puhuvien suomalaisten nimi6 eitietenkaan suomenneta miniiiin aikakautena.Talonpoikaisvaeston maantieteellinen kielirajakyllii tunnetaan, mutta siiiityliiisten kohdallarajanveto on vaikeampaa.

Suomessa patronyymejd ei ole kaytetty kan-sanomaisesti (siis puhekielessii) kuten monissamuissa kielissii. Meillii patronyymit ovat eld-neet llihinnii asiakirjoissa, joiden laatimismallitja nimien kirjaamistavat olivat lainatavaraaPohjanlahden takaa. Suomenkielisten henkildi-den patronyymit suomennetaan kuten etunimet-kin. Sukunimeksi patronyymii voi epiiillii jossiihen ei sisiilly isiin nimed tai sorz-pdiite esiin-tyy myds naisilla. Kaikki sor-loppuiset suku-nimet eiv?it ole alkujaan aitoja patronyymejd,vaan otettuja nimiii viime vuosisadan vaihteenmolemmin puolin.

Sukututkimuksiin ei entiii 1900-luvulla elii-neen henkilOn nime6 pitaisi kirjata tyyllin AnttiJuhonpoika Anttila, jos hanella on sukunimi."Liikanimi" voidaan katsoa sukunimeksi (myosvanhempina aikoina) jos se esiintyy suwssaviihintiiiin kolmessa polvessa periikkiiin.

Nykyinen suomalainen yhten6inen ni-misysteemi syntyi vasta viime vuosisadan vaih-teen molemmin puolin. Se tiivistettiin suku- jaetunimilaeiksi vasta itseniisvvden aikana.

Sukujulkaisuihin nimet tulisi kirjata hake-mistoon samassa asussa kuin itse tekstiinkin.Ongelma nykypolvien viemisessd hakemistoonsaattaa syntyii silloin, kun kutsumanimi ei oleetunimistii ensimmliisen6. Sen voi ratkaistaaakkostamalla henkild kaksi kertaa hakemis-toon; sekii ensimmliisen ettii kutsumanimeniikiiytetyn etunimen mukaan.

Suomalaisten suku-.patronyymi- ja li ikanimet

Eri yhteiskuntaryhmilla oli erilaisia nimiii. Sejohtui siita, ettd ne olivat saaneet nimensd eriaikoina, eri siitintOjen ja muotien vaikutuksesta.

Aatelisnimet : Viimei stiiiin vuodesta | 626.' T AtAennen ei kaikilla aatelisilla ollut sukunime6,vaan he kiiyttivit etunimen lisiiksi patronyy-miii. Tyypillisiii aatelisnimiii ovat: Tm,vast,Kurh, Aminoff, Fleming, Uffi Sifuerswam,Klick, Armfelt.

Monien aatelissukujen alkujuuret ovat ul-komailla.

Siiiityliiis-, sivistyneistii- ja porvarisnimet:Virkamiehet, papisto, kaupunkien suurporvarit,upseeristo (oka oli usein aatelia) seka aliupsee-rit. T?imdn yhteiskuntaluokan nimia olivat esi-merkiksi Argi llander, Collanius, Frosterus, O l-lonqvist, Procopd.

Vieraskielisten nimien kdytt<l laajeni Suo-messa nopeasti 1600-luwlla, Ruotsi yritti ruot-salaistaa myds Suomea ja vierasnimestii tuli"status", joka oli valttiimaton jokaiselle jokaaikoi menestyii. Opiskelemaan ldhteva talolli-sen poikakin joutui ottamaan vieraskielisensukunimen. SiiAtylAis- ja aatelisnaiset sdilytti-viit 1800-luvun lopulle saakka oman sukuni-mens6 naimisiin mentyliiinkin.

Kiisityiiliisnimet: 1700luvun puoliviilistd liih-tien pakollinen kisiilleille ja mestareille maa-seudullakin, kaupungeissa jo aiemmin. Ktisi-ty6liiisnimet olivat liihes poikkeuksetta ruotsin-kielisiii 1800-luvun puoliviiliin saakka, jostaliihtien suomenkielisiiikin. Kiisitydliiisnimet ei-viit aina periytyneet ennen 1800-lukua.

Tyypillisia kasityolaisnimia: Holmstrdm,Lindkvist, Solin, Siren, Lindell, Sillgren.

Sotilasnimet: Sotilaiksi pestautuneille 1690lAhtien, mutta yleisemmin vasta 1720 jrilkeen.Lyhyt ruotsinkielinen nimi patronyymin sijaantai sen lisiiksi. Sotilasnimi oli ruotukohtainen jase muuttui jos sotilas vaihtoi ruotua. Saattoi pe-riytya lapsillekin, yleisemmin kuitenkin vasta1 8O0-luvulla. Sotilasnimess A saattaa olla myosvihje kotipaikasta. Esim. Kokkilan kyltin soti-las oli Kochnan ja Holman kartanon rakuunaHolmstrom. Linsi-Suomessa sotilasnimi jiiimiehelle armeijasta erottuakin loppuitiksi. Itii-suomalaisella nimistoalueella, jossa asukkaillaoli oikeat sukunimet jo vanhoinakin aikoina,sen sijaan sotilasnimi syrjeytti sukunimen vainpalvelusajaksi. Oma vanha sukunimi tuli kayt-toon taas armeijasta erottua.

Sotilasnimiii: Long, Pihl, Svcird, Orn, Jciger,Ehnan, Tapper, Lustig, Elg, Frielt, Harberg.

Patronyyminimet: Saattoivat muodostua su-kunimiksi 1800-luvun alkupuolelta lahtien. Jospatronyymi ei ole isin nimi, se on katsottavasukunimeksi. Samoin jos naisella on esim.Henriksson, se on sukunimi.

Matronyyminimi on iiidin nimestii johdettulisiinimi. Esimerkiksi aviottoman lapsen nime-nit Heikki Liisanpoika tu Maria Annantytcir.Aviottomat lapset ottivat sukunimen useinmuita aiemmin peittaakseen syntyperiinsd.

Erilaiset liikanimet: Sukunimen tavoin kiiytet-ty nimi, joka (varsinkin llntisessii Suomessa)vaihtui muuton yhteydessii. Oli usein talon-,torpan-, mrikin- tai asuinpaikan nimi. Saattoikuvata henkilon ulkomuotoa, luonnetta tai am-mattia. Siirtyi joskus sotilasnimeksi. Saattoimuodostua sukunimeksi myohemmin. Liika-eli lisiinimi voidaan katsoa sukunimeksi silloin,kun se on esiintynyt samassa suvussa kolmessaper6ttdisessd polvessa.

Talonpoikaisnimet (rahvaan nimet) liintises-sfl Suomessa: Itiiisen ja ldntisen nimistdalueenraja kulki eteliiisessd Suomessa halki maan Piii-janteen vaiheilla ja kaartui etelapeastiiAn Viipu-ria kohti.

Talon nimi ei ollut sukunimi vaan sijainninmddre, joka on katsottava vain liikanimeksiennen I 860-lukua. Liintiset nykyiset varsinaisetsukunimet ovat suurimmalta osalta syntyneet jakehittyneet vasta viimeisen 150 vuoden aikana.

Talonnimet Iovat muodostuneisiinn?in etunimesovat taloa jaettatIsotalo ja Vdhcitrmiten talon nimtpaljoa uusia nimLdnsi-Suomessalviela 1500-luwlt0st6 Suomea rucnesti talon- tai k1vedellii mm'. KorToriltu ja Lyytikk

Talonpoikaisnineli vanhat itiisutietiimyksen mu11200-luvun jalkilen sukunimi6. Ikuten Kekkonen,tainen jne. Eilolivat mm. Karhtlci, Kirves.

Asiakirjoissa rliseen muotoonHirfoin, Tikkonerhoin. Kekkonen -

Itiiisellb nin1800-luvun loplmentyiidnkin oma

Uudet otetut sulSuomessa, missiollut sukunimiii, isd innostaa kanssuomentamaan niden suomalaisuuritiisuomalaisen nrlaisen sukunimislv6t kuitenkaan ssuosiota Liinsi-Srtyi aivan uusi nin

Ns. Wrtanen-ty5liitettiin nen-lop1Saarinen. Tiihiin/a- ja /ri-loppuisMdkeld. Salmelcn6itti nimiii alettipuolella ja vuosisemmin maaseud

sstautuneille 1690rasta 1720 jblkeen.patronyymin sijaanii ruotukohtainen jaruotua. Saattoi pe-

rin kuitenkin vastai saattaa olla myOsokkilan kyliin soti-r kartanon rakuunasa sotilasnimi jdicin loppuitiksi. Ita-La, jossa asukkaillanhoinakin aikoina,tti sukunimen vainsukunimi tuli kayt-

Svrird, )rn, Jciger,Frielt, Harberg.

lat muodosfua su-ruolelta liihtien. JosLi, se on katsottavanaisella on esim.

n nimestii johdettuoman lapsen nime-Mmia Annantytrir.sukunimen usein

syntyperdnsii.

imen tavoin kaytet-ntisessd Suomessa). Oli usein talon-,rikan nimi. Saattoia" luonnetta tai am-lasnimeksi. Saattoirydhemmin. Liika-ukunimeksi silloin,a suwssa kolmessa

rn nimet) liintises-rtisen nimistoalueen;ssa halki maan Ptii-;teliiptiiistiiiin Viipu-

rnimi vaan sijainninr vain liikanimeksinykyiset varsinaisetr osalta syntyneet ja150 vuoden aikana.

Talonnimet Eskola, Eerola, Mattila yms.ovat muodostuneet yleensii jonkun 1600-luvunisinndn etunimestii. Alinen, Ylinen ja Keskinenovat taloa jaettaessa syntyneitii nimia. SamoinIsotolo ja Vahanlo. Pohjanmaalla tuli useim-miten talon nimestd sukunimi, siellii ei otettupaljoa uusia nimityyppejii l800luvun lopulla.Liinsi-Suomessakin oli vanhoja sukunimiiiviel6 l5O0luvulla, mutta ne jdiviit pois kiiy-tdstd Suomea ruotsalaistettaessa. Ne jiiiviit mo-nesti talon- tai kyliin nimeksi. Esimerkiksi Ori-vedelli mm: Korri, Soltti, Hortsd, Pehu, Unki,Torittu ja Lyytikld.

Talonpoikaisnimet itiiisellli nimisttialueellaeli vanhat itiisuomalaiset sukunimet: Nyky-tietdmyksen mukaan alkoivat muodostua jo1200-luvun jdlkipuoliskolla ja olivat alun alka-en sukunimid. Ne ovat usein nen-piiiitteisi6lsfien Kekkonen, Korhonen, Mustonen, Liima-tainen jne. Erityisesti kannakselaisia nimiiiolivat mm. Kqrhu, Susi, Repo sekd Saha, Hdy-ki. Kirves.

Asiakirjoissa nimet "v66ntyivdt" ruotsinkie-liseen muotoon mm. seuraavasti: Hirvonen -Hir/oin, Tiklmnen - Ticlmin, Korhonen - Kor-hoin, Kekkonen - Keckoin jne.

Itiisellii nimistoalueella nainen sailytti1800-luwn loppupuolelle saakka naimisiinmentydiinkin oman sukunimensii.

Uudet otetut sukunimet: Etup66ssd ldntisessiiSuomessa, miss6 talonpoikaisella viiestOllii eiollut sukunimiii, alettiin 1800-luvun puoliviilis-si innostaa kansaa ottamaan sukunimiii sekbsuomentamaan niita. Kansallisromanttisen kau-den suomalaisuuden henkiset johtajat nostivatitlsuomalaisen nen-loppuisuuden koko suoma-laisen sukunimistdn tunnusmerkiksi. Nimi ei-vat kuitenkaan saavuttaneet kovinkaan suurtasuosiota Ldnsi-Suomessa. Sen sijaan siella syn-tyi aivan uusi nimityyppi.

Ns. Wrtanen-tyyppi: Johonkin luonto-nimeenliitettiin nen-loppu. Esim. Virtanen, Lahtinen,Sqarinen. Tiihdn samaan nimityyppiin kuuluvatla- ja la-loppuiset sukunimet kuten Saarela,Mdkeld, Salmela, Vuorela jne. Kaupungeissaniiitii nimi6 alettiin ottaa jo l800Juvun loppu-puolella ja vuosisadan vaihteen tienoilla ylei-semmin maaseudullakin.

Luine-ffippi tuli hieman mydhemmin, sensuosio oli korkeimmillaan 1900-luvun alkuvuo-sina. Tiit6 nimityyppiii ovat esimerkrksi Laine,Niemi, Salo, Aho, Mriki.

Ruotsinkielisiii sukunimid muutettiin mydsVirtanen- ja Ialne-tyyppisiksi.

Suomennetut nimet: Suomalaisuusliikkeenaloitteesta oli jo 1800-luvun puoliviilistti liihti-en alettu suomentaa vieraskielisiii sukunimiii.Monet stiiityliiisetkin suomensivat nimensii jakansa seurasi esimerkkiii. Sukunimid sekd suo-mennettiin suoraan vieraskielisestd nimest?i,lnXen Stdhl - Tercis, Jdrnstrom - Rautqvirta,ettii otettiin aivan uusi suomalainen sukunimi.

Snellmanin satavuotis-juhlavuonna 1906 jasen jalkeen Suomalaisuuden Liiton ja JohannesLinnankosken aloitteesta yli 30 000 sukunimeiivaihdettiin suomalaiseksi. Toinen vastaava ni-mien suomennusaalto koettiin Kalevalan juhla-vuonna 1934, kdynnistijdnii taas Suomalaisuu-den Liitto.

Sinisalo-tyyppi: Tuli muotiin Virtanen- ja Lai-ne-tyypin jalkeen. Viela nykyisinkin sukuni-men vaihtajat suosivat tiiti nimityyppia. Esi-merkkejii: Sinisalo, Kythhonka, Juntumaa,Kataj amciki, Saari lampi .

Kaikille sukunimi

1800-luwn lopulla huomattiin sukunimenpuutteen aiheuttavan sekaannuksia mm. asia-kirjoissa, koska suppean nimivalikoiman vuok-si oli paljon samannimisia ihmisi6. Niinpd vi-ranomaiset ja papisto suosittelivat kaikille su-kunimen ottamista. Pakolliseksi suomalaisillesukunimi tuli vasta 1920-luvun alun sukunimi-lain myotii, mutta kaytannossa se alkoi kaikillaolla jo viime vuosisadan vaihteen tienoilla.

Jo aiemmin tehtaaseen tyohon mennessd taiopiskelemaan liihtiessii oli sukunimen ottami-nen ollut pakollista. Asevelvollisuusikiiisillemiehille pyrittiin antamaan sukunimi ennenkutsuntoja. Papit muodostivat sukunimia sitavailla oleville kotipaikan nimestd. Joku hienos-telunhaluinen otti viel6 tihdnkin aikaan ruotsa-laisperdisen sukunimen, joka sekin saattoi ollakotipaikan nimestii johdettu.

Avioliittoon mennessli naiset alkoivat 1800-luvun lopulta ltihtien ottaa miehen sukunimen,

mutta saann6nmukaiseksi se tuli vasta woden1920 avioliittolain myotii. Nykyisin naiset voi-vat taas pitaa avioiduttuaankin oman sukuni-mensii. Uuden sukunimilain mukaan mydsmies voi avioliittoa solmittaessa ottaa vaimon-sa sukunimen tai molemmat voivat vaihtaanimensd uuteen yhteiseen nimeen. Lapset ovatkaikkina aikoina piiiisiiiintoisesti saaneet isdnsdsukunimen.

N imet sukututkimuksessa

Sukututkimusjulkaisuihin suomenkielisten sekdetu- ettii patronyymi- ja suomalaiset sukunimetsuositellaan kirjoitettavaksi suomenkieliseenmuotoon. Samoin talon- ja paikannimet muute-taan nykykielen mukaiseksi. Vieraskieliset so-tilas-, kasitydliiis-, siiiityliiis-, ym. nimet jiite-taan tietenkin alkuperiiiseen asuunsa.

Kun Suomesta tulee 1800-luvun lopulla vi-rallinen kieli ja kirkonkirjat muuttuvat suomen-kielisiksi, niihin merkityt vieraskieliset etuni-met jiitetiiiin suomentamatta, koska katsotaanettd ne on tarkoitettukin sellaisiksi.

Aidinkielenaiin ruotsia puhuvien siiiityliiis-ten ja suomenruotsalaisten nimet jatetaiin tie-tenkin suomentamatta kaikkina aikoina.

Nimien normalisointi on sita, etti samannimen useammasta eri kirjoitusasusta valitaanyksi, jota kiiytetiiiin tutkimusta julkaistaessa.Esimerkkinii olkoon nimi Jussi,josta on montaeri versiota: Johannes, Johon, Juho, Jussi, Ja-ha, Jukks, Janne, Juhana, Juhani jne. Samastahenkilostii voidaan eri asiakirjoissa ja eri aikoi-na kiiytttiii useampaa nimimuotoa. Joku niistii

on valittava ktiytettiiviiksi. Mieluimmin se mitatiedet66n tai arvellaan hAnen itse kayttaneen.

Jos suomenkielisten henkilOiden nimia su-kujulkaisussa ei muuteta suomenkieliseen muo-toon, on lukijalle selvitettava miksi nliin ei oletehty. Samoin on esitettAva mitka ovat nimiensuomenkieliset muodot, joita puhekielessd onkiiyetty. Myos silloin, kun nimet ovat suomen-kielisessi muodossa, selvitet,iAn esim. teoksenalussa nimien asiakirjoissa olleet vieraskielisetmuodot.

Monissa sukututkimusoppaissa on hyviiineuvoja nimien suomentamiseen. Niiss6 onmyOs luetteloita paikkakuntien entisistii jaruotsinkielisistd nimistii.

"isttuttaKUau

Anneli Miikela-Alitalo ja Ilkka AJitalo: Suku-tutkimusnimisto. Sukuseurojen Keskusliittory:n julkaisuja. Gummerus 1998.

Suomen Sukututkimusseura: Sukututkimus as-kel askeleelta. Gummerus 1999.

Sirkka Paikkala: Etunimet sukututkimuksessa.Sukutietolehti I I 1997 .

Sirkka Paikkala: Patronyymit ja matrorytymitsakututkimuksessa. Sukutiet o 21 1997

Tqmpereen seudu

Eino Koskinen

Ka

Isiin puoleisessa rtietona. etta erasparantajana Suod,

Kun kuulin tialoin etsiii tietooreihin sellaista viriiiintyi poytilaatisanparannukseendonmurusia. T6mTampereen seudnistO kiinnostunusuuksia kansanpkysdisin seuran p'jarveltd kannattaimuokata esitelmviiksi. Pekka NumyOnteisesti ja tii

Tulkoon myOmuotoa ole asiantavallinen Matti ltunut kansanparatai kokemusta eimita joskus pikkrkupparin sarvine,touhussa. Samoirsuopursuja, joisttliotti reumaattisimuista oliko siitettii hyvZi tuoksuhaudutettiin kuun

Suopursu on}vistii ja salaisistrlehtiinsii kirpeinvimmat tuoksunrympiiristO0nsii. Itvi onkin jalon rlkaukainen sukulnista kansanparar