talous · hoaa 5,1 prosenttiin. suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin 1 ensi vuonna...

&3/2006

T a l o u sY h t e i s k u n t a

&3/2006

T a l o u sY h t e i s k u n t a

3 2006

Heikki TaimioPääkirjoitus ...................................................................................... 1

Talousennuste 2006–2007Suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin ....................... 2

Markku Lehmus, Eero Lehto ja Matti VirénEnnustaminen makromallilla: kokemuksia Palkansaajientutkimuslaitoksen ennustetyöstä .................................................... 8

Tuomas MatikkaJulkinen sektori ja hyvinvointivaltio – julkistalouden kansain-välistä vertailua .............................................................................. 14

Seppo Laakso ja Heikki A. LoikkanenKuntien peruspalvelujen kustannustehokkuus laajan kunta-aineiston ja sitä täydentävän case-tutkimuksen valossa ................ 20

Pekka KosonenEurooppalaiset hyvinvointimallit ................................................... 27

Tuomo AlasoiniTyönteon mielekkyys kaipaa ennakoivaa muutosturvaa ................. 31

Pertti Honkanen ja Jouko KajanojaVähimmäisturvan kehityksestä ja kehittämisestä .......................... 36

Helinä HirvikorpiKöyhyysloukun keksijä – VATTin ylijohtaja Reino Hjerppenhenkilöprofiili ................................................................................ 42

Suhdanteet yhdellä silmäyksellä .................................................... 47

34. vuosikerta4 numeroa vuodessa

Julkaisija:Palkansaajien tutkimuslaitosPitkänsillanranta 3 A (6. krs)00530 HelsinkiP. 09–2535 7330Fax: 09–2535 7332www.labour.fi

Toimitus:Päätoimittaja Reija LiljaToimittaja Heikki TaimioP. 09–2535 [email protected]

Taitto ja tilaukset:Irmeli HonkaP. 09–2535 [email protected]

Toimitusneuvosto:Ulla AittaPeter J. BoldtLea HaikalaTuomas HarpfPekka ImmeliEsa MäistiMarja-Liisa RajakangasJari Vettenranta

Tilaushinnat:Vuosikerta 22,00 €Irtonumero 7,00 €

Painopaikka:Jaarli Oy

Valokuvaus:Maarit Kytöharju

Kansi:Graafikko Markku Böök

Kannen kuva:Aimo Hyvärinen

ISSN 1236–7206

LISÄLUKEMISTA

� VM:n (www.vm.fi) sivuilta saayleiskuvan Suomen julkisesta sek-torista, ja Tilastokeskus julkaisee(www.tilastokeskus.fi/til/jul.html)siitä melko yksityiskohtaisia tilasto-tietoja. Valtion talousarvioesityksetovat VM:n sivuilla, mutta eduskun-nan hyväksymät budjetit löytyvätosoitteesta www.eduskunta.fi. Mi-nisteriön lisäksi valtiontalouden ke-hityksen seurannassa erityisen ajan-tasainen on tietopankki Netra (www.netra.fi), joskaan sen kuukausittai-set tilastot eivät noudata kansanta-louden tilinpitoa. Kuntien taloudenneljännesvuositilaston ja sen ennak-kotietojen (Tilastokeskus) lisäksiajankohtaiseen seurantaan sopivatKuntaliiton (www.kunnat.net) ja si-säministeriön (www.intermin.fi)Kuntatalous-sivut.� Valtion taloudellisen tutkimuskes-kuksen (www.vatt.fi) julkaisu ”Ta-louden rakenteet” sisältää vertailu-tietoja Suomena ja useiden muidenmaiden julkisesta sektorista. MyösTilastokeskuksen ”Maailma nume-roina”-tietokannassa (www.tilasto-keskus.fi/tup/maanum/index.html)on muutamia julkisen talouden ti-lastolukuja monista maista. Laajim-mat kansainväliset vertailutiedot jul-kisista menoista ja verotuksesta jul-kaisee OECD (www.oecd.org –Browse By Topic – Economics –Public Finance). EU:n osalta kan-nattaa katsoa myös Eurostatin ko-koamia tilastoja (http://epp.eurostat.ec.europa.eu – Special to-pics – Government Finance. Sivul-ta http://ec.europa.eu/index_fi.htm löytyy tietoa EU:n vaikutuk-sesta julkiseen sektoriin mm. vero-tuksen säätelyn ja talous- ja rahalii-ton kautta.� Valtioneuvoston kanslian julkai-susarjassa (numero 5/2005; www.vnk.fi/julkaisut/fi.jsp ) ilmestynyt”Julkinen hyvinvointivastuu sosiaa-li- ja terveydenhuollossa” sisältäätuoreen arvioinnin Suomesta poh-joismaisena hyvinvointivaltiona sekäviitteitä siitä käytyyn keskusteluun.

Maamme väestön ikääntymisen pelä-tään johtavan talouskasvun hyytymiseensekä eläke- ja hoivamenojen tuntuvaanpaisumiseen. Hyvinvointivaltion ylläpi-to uhkaa vaikeutua olennaisesti ja muitamaita nopeammalla aikataululla. Tälläon jo vuosia perusteltu julkisen talou-den tiukkaa säästölinjaa.

Näistä uhkista ei kuitenkaan vielä näymitään merkkejä. Jos niin ei käykään,niin joskus voidaan jälkiviisaasti moittia,että tehtiin isoja virheitä. Siksi olisi aina-kin akateemisesti viisasta tarjota vaihto-ehtoja yhden ja ainoan totuuden toitot-tamiselle. TINA-linja (”There Is No Al-ternative”) tukahduttaa keskustelun.

Esimerkiksi: Mihinkähän mahtaa joh-taa kaikkien muiden maiden meitäpaljon huonompi varautuminen väes-tön ikääntymiseen? Ehkä ne joutuvatennen pitkää kaivamaan takataskuis-taan jonkun välineen kestämättömästipaisuvan julkisen velan hoitamiseksi.Historiasta tunnetaan paljon tapauk-sia, joissa tähän tarkoitukseen on käy-tetty korkeaa inflaatiota.

Inflaatioskenaario on vielä niin kau-kana, ettei se näy odotuksina rahoi-

Sini-silmäisiähölmöjäkö?

tusmarkkinoilla. Mutta jos se toteutuu,niin suomalaiset osoittautuvat sinisil-mäisiksi hölmöiksi vaikka yrittivät ollamuita fiksumpia.

Ekonomistit rakastavat kaikenlaisiaekvivalensseja, yhtäpitävyyksiä, jotkamaallikoista usein tuntuvat akateemi-sen kaukaa haetuilta. Tällainen – jaehkei sittenkään niin kaukaa haettu –yhtälö asettaa tulevaisuuden eläke- jahoivamenoihin varautumisen vastak-kain nykyisten säästöjen kanssa. Pal-jonko me siitä jo nyt maksamme, jaketkä oikeastaan toimivat maksumie-hinä?

Politiikan avoimuutta ja rehellisyyttävoisi lisätä se, jos nämä maksumiehetosoitettaisiin selkeästi. Onkohan hei-dät tietoisesti ja oikeudenmukaisestivalittu? En tarkoita, että kärsijöinä onpelkästään nyt vähimmäisturvan varas-sa eläviä köyhiä, joiden sosiaalietuuk-sien on annettu rapautua ja joille tar-joillaan vain murusia. Valtiontaloudentiukat kehykset sitovat niin moniamuitakin määrärahoja.

Ollaanko tässä lietsomassa peräti ka-pinaa? No ei, sehän oli vain teoriaa…�

Heikki Taimio

2 TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006

PalkansaajientutkimuslaitosMarkku LehmusEero LehtoIlpo SuoniemiHeikki Taimio

Talousennuste 2006–2007

Suomen kokonaistuotannon nopeakasvu jatkuu myös tänä vuonna. Suo-tuisaa kehitystä on ylläpitänyt maail-mantalouden reipas kasvu ja Suomenteknologiateollisuuden yritysten hyvämenestys kansainvälisessä kilpailussa.Merkittävää on kasvun vauhdittuminenSuomen keskeisimmillä vientimarkki-noilla Euroopassa. Ulkomaankaupan li-säksi Suomen talouskasvun päätekijöitäon edelleen suhteellisen nopeasti kas-vava yksityinen kulutus, jota taas ontukenut parantunut työllisyystilanne.Myös investoinnit ovat kasvaneet reip-paasti. Viime vuoden metsäteollisuu-den seisokki on nostanut noin yhdelläprosenttiyksiköllä tämän vuoden brut-tokansantuotteen kasvulukua, joka ko-hoaa 5,1 prosenttiin.

Suomentalouskasvutänä vuonna yli 5 prosenttiin1

Ensi vuonna Suomen talouskasvu hi-dastuu 3,5 prosenttiin. Kasvu on edel-leen suhteellisen ripeää, koska Euroo-pan talouskasvun hienoinen nopeutu-minen tukee Suomen vientiä ja koti-maisen kysynnänkin – kulutuksen jainvestointien – kasvuvauhti pysyy edel-leen kohtalaisen korkeana. Suomentalouskasvua koskevat riskit liittyvätkansainväliseen talouteen. USA:n ta-louskasvun odotettu hidastuminen eiestä Euroopan kasvun nopeutumista.Jos USA:n kasvu kuitenkin taittuu jyr-kästi kohti taantumaa, voi kansainvä-linen talous ajautua kriisiin.

1 Tämän talousennusteen tekstin laajem-pi versio on luettavissa ja tulostettavissaPalkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuil-la osoitteessa www.labour.fi

3TALOUS & YHTEISKUNTA 3·2006

Suomen nopeaa talouskasvua vetää nyt vilkas tavaravienti.

Talouskasvu nopeutuuEuroopassa mutta hidastuuUSA:ssa

Palkansaajien tutkimuslaitos ennakoi,että euroalueen kokonaistuotanto kas-vaa tänä vuonna 2,4 prosenttia, kunse viime vuonna jäi 1,3 prosenttiin.Kasvun painopiste on edelleen ulko-maankaupassa ja investoinneissa. Yk-sityinen kulutuksenkin kasvu nopeu-tuu jonkin verran. Euroalueen tulevai-suuden näkymät ovat myös kohentu-neet, ei vain teollisuuden, vaan myösrakennusalan, palveluiden ja vähittäis-kaupan piirissä. Tähän liittyen kulut-tajaluottamus on vankistunut ja kapa-siteetin käyttöaste noussut. Talouskas-vun lievä kiihtyminen jatkuu pitkälleensi vuoteen, jolloin sen ennustetaanyltävän 2,6 prosenttiin.

Euroalueen kuluttajahinnat nousivattouko-heinäkuussa 2,5 prosenttiaedellisvuodesta. Kuluttajahintainflaati-on kiihtyminen 2 prosentin yläpuolel-le on aiheutunut öljyn kallistumisesta.Euroopan keskuspankki on nostanutohjauskorkoaan 0,25 prosenttiyksiköl-lä jo kolme kertaa tuon verran tämänvuoden aikana. Tänä vuonna Euroalu-een kuluttajahinnat ovat keskimäärin2,3 prosenttia ja ensi vuonna noin 2prosenttia edellisvuoden tason yläpuo-lella. Hidastuva inflaatio ja USA:n kes-kuspankin äskettäinen päätös olla nos-tamatta korkoaan vähentävät EKP:nhanakkuutta koronnostoihin. EKP kui-tenkin nostaa korkoaan vielä tämänvuoden aikana yhden tai kaksi kertaa0,25 prosenttiyksikköä kerrallaan.

USA:n kokonaistuotannon kasvu-vauhti jää tänä vuonna 3,3 prosenttiin.USA:n kasvua hidastaa ennen kaikkeaasuinrakentamisen mutta myös yksityi-sen kulutuksen hiipuminen. Kehityk-seen on vaikuttanut osaltaan rahapoli-tiikan kiristyminen reaktiona nopeutu-neeseen inflaatioon. USA:n keskus-pankki tasapainoileekin nopeaan inflaa-tioon ja talouskasvun pysähtymisen ris-kiin liittyvien huolien välillä vielä pit-kään. Näillä näkymin talouskasvun hi-dastuminen on vallitseva tendenssi,mikä myös taittaa inflaation, eikä ra-

hapolitiikkaa siten enää merkittävästikiristetä. USA:n kasvun hidastuminenja Euroopan samanaikainen elpyminenpyrkii heikentämään dollaria suhtees-sa euroon. Tämä on se keskeinen väli-tysmekanismi, jolla USA:n talouskas-vun hidastuminen vaikuttaa Euroop-paan.

Kiinan kasvu-vauhti pysyynopeana

Aasian talouskasvu py-syy edelleen nopeana.Kiinan kokonaistuo-tanto kasvaa tänävuonna runsaat kym-menen prosenttia edel-lisvuodesta, eikä kas-vuvauhti hidastu mer-kittävästi ensi vuonna-kaan. Kiinan kasvuntasapainoisuutta ku-vastaa se, että kulutta-jahintainflaatio on on-nistettu pitämään hi-taana, alle 2 prosentis-sa, vaikka nimellinenpalkkataso nousee jonoin 15 prosentin vuo-sivauhtia. VarsinkinEuroopan kilpailuky-vyn kannalta on suo-tuisaa, että palkkata-son nopea nousu toi-mii vastavoimana Kii-

Taulukko 1. Kansainvälinen talous.

Lähde: BEA, BOFIT, Eurostat, Palkansaajien tutkimuslaitos.

2005 2006e 2007e

Yhdysvallat ......................... 3,2 3,3 2,8Euro-12 .............................. 1,3 2,4 2,6

Saksa .............................. 1,0 2,1 2,0Ranska ............................ 1,2 2,2 2,6Italia ................................ 0,0 1,8 2,4

EU-25 ................................ 1,6 2,6 2,7Ruotsi .............................. 2,7 3,7 3,2Iso-Britannia ................... 1,9 2,3 2,5

Japani .................................. 2,6 3,0 2,8Venäjä ................................. 6,4 6,0 6,0Kiina ................................... 9,9 10,5 9,5

nan (dollariin sidotun) valuutan heik-kenemiselle euroon nähden.

Itä-Aasian nopea talouskasvu on luo-nut suotuisan ympäristön Japanin ta-louden elpymiselle. Japanin kauppaKiinaan pysyy edelleen reilusti ylijää-mäisenä. Menestyvä ulkomaankauppa


ja kohentunut työllisyystilanne varmis-tavat myös kotimaisen kysynnän kas-vun jatkumisen. Japanin kokonaistuo-tanto kasvaa tänä ja ensi vuonna noin3 prosenttia edellisvuodesta. Korkeal-la pysyvä öljyn hinta takaa sen, ettäVenäjän talouskasvu pysyy edelleenkuudessa prosentissa.

Vienti ja teknologiateollisuusvetävät Suomen taloutta

Suomen ulkomaankauppa kasvoivauhdikkaasti jo viime vuonna. Tänävuonna tavaroiden ja palveluiden vientikasvaa 12 prosenttia ja niiden tuontivajaat 9 prosenttia. Suomen vienninkasvua on nopeuttanut vientimarkki-noiden vahvistuminen EU-alueellasekä Venäjän nopeana jatkuva talous-kasvu. Myös laivatoimitusten merkit-tävä lisäys vuodentakaisesta sekä vii-me vuoden metsäteollisuuden seisok-ki nostavat viennin kasvulukua. Ensivuonna vienti kasvu on edelleen no-peaa, joskin se hidastuu 6,2 prosent-tiin. Tuonti kasvaa kuitenkin selvästivientiä hitaammin.

Kohonnut öljyn hinta nostaa Suomentavaroiden ja palveluiden tuonnin hin-toja tänä vuonna lähes 6 prosenttia vii-me vuodesta. Vientihinnat nousevatsamaan aikaan noin 3 prosenttia, jo-ten ulkomaankaupan vaihtosuhde heik-

kenee. Viennin määrän nopean kas-vun vaikutuksesta kauppataseen ylijää-mä kasvaa jo tänä vuonna merkittä-västi viime vuodesta, vaikka vaihtosuh-de heikkenee. Ensi vuonna kauppata-seen vahvistuminen jatkuu, kun ulko-maankauppahintojen kehitys ei enäätätä tendenssiä vaimenna.

Teknologiateollisuuden tuotannonkasvuvauhti kiihtyi jo viime kesänä. Var-mistus tästä käänteestä saatiin kuiten-kin vasta tänä kesänä valmistuneessakansantalouden tilinpidossa. Tänäkinvuonna teknologiateollisuuden tuotan-non määrän kasvu on nopeaa, lähes 10prosenttia. Mutta Suomen koko talou-den kasvu on leveällä pohjalla. Myössähkön tuotanto, kauppa, liikenne ja ra-kentaminen kasvavat yli viiden prosen-tin vauhtia tänä vuonna. Ensi vuonnatuotanto hidastuu muilla keskeisillä toi-mialoilla paitsi henkilökohtaisissa ja lii-ke-elämän palveluissa.

Ostovoimaa tuetaan veron-alennuksin, pääomatulojenosuus kasvaa

Kesäkuussa voimaan tulleiden sopimus-korotusten, palkkaperinnön ja liukumi-en seurauksena palkansaajien ansiota-so nousee tänä vuonna kaikkiaan 3,1prosenttia. Ripeä talouskasvu voimis-taa työvoiman kysyntää, ja tänä vuon-

na palkkasumma kasvaa 5 prosenttia.Tulopoliittinen kokonaisratkaisu on voi-massa ensi vuoden syyskuun loppuuneikä ensi vuodelle ole sovittu palkan-korotuksia. Tämän vuoden korotustenpalkkaperintö on kuitenkin selvästi yliprosentin, ja yritysten hyvä tuloskehi-tys mahdollistaa tulospalkkioiden jamuiden liukumien normaalia nopeam-man kasvun. Ensi vuonna palkkasum-man odotetaan kasvavan 4 prosenttia.

Viime vuonna kotitalouksien omai-suustulot supistuivat, koska osinkojenmaksuun vaikutti varautuminen pää-oma- ja yhteisöverouudistukseen.Tänä vuonna osinkotulot palaavat ai-emmalle tasolle. Metsätalouden tulotkääntyvät kasvuun hintojen nousunseurauksena. Lisäksi veronkevennyk-sillä tuetaan palkansaajien ostovoimankehitystä sekä tänä että ensi vuonna.Ennustamme, että kotitalouksien käy-tettävissä olevat reaalitulot kasvavattänä vuonna 3,2 prosenttia. Ensi vuon-na tulojen kasvu hidastuu vajaalla yh-dellä prosenttiyksiköllä.

Kulutuksen kasvu hidastuu jainflaatiovauhti nopeutuu

Tänä vuonna yksityisen kulutuksenmäärä kasvaa 3,3 prosenttia, muttaensi vuonna kasvu hidastuu 2,5 pro-senttiin. Tähän vaikuttavat tulokehi-tyksen ohella asuntolainojen korkojenkääntyminen nousuun ja velanhoito-menojen kasvu. Autokauppa on jo ta-saantumassa, ja myös muiden kesto-kulutustavaroiden hankinnat kasvavataiempaa hitaammin.

Heinäkuussa raakaöljyn hinta nousiuudelle ennätystasolle, joka on enem-män kuin keväällä ennustettiin. Häiri-öt öljyntuotannossa, kulutuksen kas-vu Kiinassa, poliittiset konfliktit ja vä-kivalta keskeisillä tuotantoalueilla pi-tävät yllä öljyn korkeaa hintaa. Asun-tojen hinnat jatkoivat nousuaan nope-ammin kuin keväällä arvioitiin. Ennus-tamme tämän ja ensi vuoden inflaati-oksi 1,4 prosenttia. Öljynhinnan aihe-uttamien inflaatiopaineiden hellittäes-sä etualalle tulee nousevan korkotason

Taulukko 2. Kysynnän ja tarjonnan tase.

Lähde: Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

2005 2005 2006e 2007e Mrd. € Määrän prosenttimuutos

Bruttokansantuote markkinahintaan ... 157,4 2,9 5,1 3,5Tuonti .................................................. 56,9 12,3 8,8 4,5Kokonaistarjonta .................................. 214,3 5,3 6,1 3,8

Vienti ................................................... 65,8 7,3 12,0 6,2Kulutus................................................ 116,3 3,2 2,8 2,3Yksityinen kulutus ............................... 81,5 3,8 3,3 2,5Julkinen kulutus ................................... 34,8 1,6 1,5 1,8Investoinnit .......................................... 29,5 3,3 6,5 4,0Yksityiset investoinnit .......................... 25,4 5,9 7,0 4,3Julkiset investoinnit .............................. 4,1 -10,4 -3,4 -1,8Varastojen muutos (ml. tilastollinen ero) 2,6 0,0 0,0 0,0Kokonaiskysyntä .................................. 214,3 5,3 6,1 3,8


vaikutus. Suomen inflaatio jää edelleenmuuta euroaluetta hitaammaksi.

Kone- ja rakennusinvestoin-nit jälleen nousussa

Investoinnit kasvavat kuluvana vuonnaselvästi. Eniten alkuvuonna on kasva-nut rakentaminen. Vaikka rakennuslu-vat ja aloitetut rakennukset antavatkinviitteitä siitä, että kasvu on pikku hiljaatasaantumassa, voidaan asuinrakenta-misen olettaa lisääntyvän tänä vuonna7,5 prosenttia ja muun talorakentami-sen 8 prosenttia. Teollisuuden vireyty-misen myötä myös investoinnit konei-siin ja laitteisiin kasvavat tänä vuonnatuntuvasti, kaikkiaan 8 prosenttia. Kaik-kiaan yksityisten investointien ennuste-taan kasvavan tänä vuonna 7 prosent-tia. Ensi vuonna investointien kasvu ta-

saantuu 4,3 prosenttiin,mutta niin asuin- ja talora-kentaminen kuin kone- jalaiteinvestoinnitkin kasvavatvielä noin 5 prosentin vauh-tia.

Työllisyys kohenee

Suomen työllisyysnäkymätnäyttävät valoisilta. Teolli-suuden ja rakentamisenkasvaessa vauhdilla miestentyömarkkinatilanne kohen-tuu hieman naisten tilannet-ta enemmän. Positiiviseltanäyttää myös pitkäaikais-työttömien määrän kehitys:se on vähentynyt kuluvanvuoden ensimmäisellä nel-jänneksellä 5,3 prosenttia jatoisella neljänneksellä jopa8,8 prosenttia vuodentakai-seen nähden.

Työllisten määrän kasvuon hidastunut jonkin verranviime kuukausina vuoden2005 lopun huiman kasvunjälkeen. On kuitenkin il-meistä, että voimakkaanajatkuva talouskasvu aikaan-

saa uuden työllisyyttä parantavan sy-säyksen kuluvan vuoden toisella puo-

liskolla. Tänä vuonna työllisiä ennus-tetaankin olevan keskimäärin 38 000henkilöä enemmän kuin viime vuon-na. Ensi vuonna talouskasvu hidastuuhieman ja työllisten määrän vuosikas-vu hidastuu 24 000 henkilöön.

Myös työvoiman kasvu on viime kuu-kausina hieman hidastunut. Hyvättyöllistymisnäkymät kuitenkin aktivoi-vat ihmisiä työmarkkinoille, minkä seu-rauksena tänä vuonna työvoima kas-vaa 23 000 henkilöllä ja ensi vuonna15 000 henkilöllä. Osaltaan työvoimankasvu selittyy puhtaasti väestöllisillä te-kijöillä.

Työllisyys- ja työvoimaennusteidenperusteella työttömyysaste laskee tänävuonna keskimäärin 7,7 prosenttiin jaensi vuonna 7,3 prosenttiin. Työllistenmäärän tuntuva kasvu nostaa työlli-syysasteen tänä vuonna keskimäärin69,0 prosenttiin ja ensi vuonna 69,4prosenttiin. Istuva hallitus näyttäisi jää-vän 100 000 uuden työpaikan tavoit-teestaan noin 10 000 työpaikan pää-hän.

Valtion ylijäämä kasvaa tänävuonna

Kuluvana vuonna valtiontalouden yli-jäämä kohoaa selvästi, noin 800 mil-joonalla eurolla. Tätä selittää ennen

Nopea talouskasvu tuo valtiolle ja kunnille runsaasti lisääverotuloja. Ennustepäällikkö Eero Lehto kehottaa kuiten-kin varovaisuuteen veropolitiikassa, koska kannattaa va-rautua suhdanteiden heikkenemiseen ja väestön ikäänty-misen aiheuttamiin menopaineisiin.

Kuvio 1. Kokonaistuotanto ja työllisyys 1991:01–2006:06


kaikkea jo tiedossa oleva valtion saa-mien osinkojen lähes 500 miljoonaneuron kasvu. Arvonlisäveron tuotonennustetaan kasvavan hyvää, noin 7prosentin vauhtia. Ansiotuloveron ke-vennykset ovat tänä vuonna melkosuuria ja varallisuusvero on lopetettu,mutta palkkasumman ja yritysten tu-losten hyvän kasvun ansiosta valtiontulo- ja varallisuusverokertymä nouseehiukan. Valtion kulutusmenot kasva-vat maltillisesti ja investoinnit supistu-vat hieman. Kuntien valtionosuudet li-sääntyvät 9 prosenttia.

Kuntien rahoitusalijäämä supistuukuluvana vuonna noin 350 miljoonal-la eurolla. Niiden verotulot kasvavatlähes 8 prosenttia, kun palkkasummakasvaa tuntuvasti, kunnallisverotustakiristetään hiukan ja yhteisöverotuk-senkin tuotto nousee selvästi. Samallakuntien kulutusmenojen voimakaskasvu jatkuu. Työeläkelaitosten jamuiden sosiaaliturvarahastojen ylijää-mä kasvaa tänä vuonna puolitoista mil-jardia euroa. Tähän vaikuttaa ennen

varahastoille siirrettävien varojen vah-va kasvu jatkuu.

Kuntien rahoitusalijäämä supistuujälleen noin 350 miljoonalla eurolla,kun niiden verotulot kasvavat edelleenvoimakkaasti. Tässä on ennakoitu kun-nallisverotuksen kiristyvän edelleenhieman. Työeläkelaitosten ja muidensosiaaliturvarahastojen maksutulojenennakoidaan kasvavan tämänvuotistaselvästi hitaammin. Niiden rahoitusyli-jäämä pysyykin ensi vuonna miltei en-nallaan. Julkisyhteisöjen EMU-ylijää-mä kääntyy lievään laskuun.

Kun vielä vuonna 2003 Suomen jul-kisyhteisöjen yhteenlaskettu velka (ns.EMU-velka) suhteessa bruttokansan-tuotteeseen kohosi kahdella prosent-tiyksiköllä, niin vuosina 2005-2007 sealenee peräti noin neljän prosenttiyk-sikön vuosivauhdilla ja on ensi vuodenlopussa enää 32 prosenttia, varsin kau-kana vakaus- ja kasvusopimuksen 60prosentin ylärajasta.

Hyvä talouskehitys antaamahdollisuuden varautuakasvun hidastumiseen

Suomen kokonaisverotusta on keven-netty tuntuvasti viime vuosina. Vuon-na 2000 kokonaisveroaste oli 48 pro-senttia, ja ensi vuonna se tulee olemaannoin 43 prosenttia. Verotuksen keven-tämisen myötä koko julkistalouden ra-hoitusylijäämä on myös supistunutmerkittävästi. Finanssipolitiikka on tä-ten ollut ekspansiivista ja talouskasvuatukevaa. Tästä huolimatta kansainvä-linen talous ja sen heijastuminen ulko-maankauppaamme on ollut merkittä-vin taloussuhdanteeseemme vaikutta-va voima. Verotulojen odotettua suu-rempi kertymä viime ja ilmeisesti myöstänä vuonna selittyy ennustettua no-peammasta talouskasvusta. Odotta-mattoman hyvän tulokertymän kan-nattaa antaa vahvistaa julkistaloudenrahoitusasemaa kuten tehtiin 1990-lu-vun loppupuolella. Tällöin voidaan sal-lia, että julkistalouden menoautoma-tiikka supistaa julkistalouden ylijäämää,kun suhdanteet heikkenevät, kuten ta-

kaikkea se, että näiden laitosten mak-sutulojen pohjana oleva palkkasummakasvaa tuntuvasti ja että sosiaaliedut ja-avustukset kasvavat hitaasti. Koko jul-kisyhteisöjen rahoitusylijäämä suhtees-sa bruttokansantuotteeseen kohoaa1,4 prosenttiyksiköllä.

Välillisen verotuksen tuotonkasvu hidastuu ensi vuonna

Vuonna 2007 valtiontalouden rahoitus-ylijäämän ennustetaan supistuvan liki500 miljoonalla eurolla. Veronkeven-nykset ovat edellisvuotta pienempiä,mutta palkkasumman kasvun hidastu-minen jättää ansiotuloveron tuotonedelleen lievästi negatiiviselle uralle, jayksityisen kulutuksen kasvun vaime-nemisen seurauksena myös välillistenverojen kertymän kasvu hidastuu sel-västi. Valtion saamien osinkojen tä-mänvuotisen korkean tason odotetaanjäävän suurelta osin tilapäiseksi ilmi-öksi. Valtionosuuksien ja sosiaalitur-

Taulukko 3. Ennusteen keskeisiä lukuja.

Lähde: Suomen Pankki, Tilastokeskus, Palkansaajien tutkimuslaitos.

2005 2006e 2007e

Työttömyysaste (%) ........................ 8,4 7,7 7,3Työttömät (1 000) .......................... 220 204 195Työlliset (1 000) ............................. 2 401 2 439 2 463Työllisyysaste (%) ........................... 68,0 69,0 69,4

Inflaatio, kuluttajahintaindeksi (%). 0,9 1,4 1,4Ansiotaso, ansiotasoindeksi (%) ...... 3,9 3,1 2,8Kotitalouksien käytettävissä olevatreaalitulot (%) ................................ 1,0 3,2 2,3

Vaihtotaseen ylijäämä (mrd. €) ....... 7,2 8,5 10,4Kauppataseen ylijäämä (mrd. €) ..... 7,7 9,6 11,7

Valtiontalouden rahoitusylijäämämrd. € ......................................... 0,6 1,4 0,9% bkt:sta ..................................... 0,4 0,9 0,5

Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämämrd. € ......................................... 3,9 6,5 6,3% bkt:sta ..................................... 2,5 3,9 3,6

Velkaantumisaste (Emu-velka)% bkt:sta ..................................... 40,5 36,1 32,0

Veroaste, % ..................................... 43,9 43,7 43,1

Lyhyet korot (3 kk:n euribor) .......... 2,2 3,1 3,8Pitkät korot (valtion obligaatiot, 10 v.) 3,4 4,0 4,6


pahtui vuosina 2001–2003. Väestöneläköitymisen vuoksi on syytä varau-tua myös pitemmällä aikavälillä julkis-talouden menopaineiden voimistumi-seen.

Valtion lähivuosien menokehitystäpyritään rajaamaan hallituksen päättä-millä kehyksillä valtion tulevien vuosi-en reaalimenoille, joihin ei kuulu kui-tenkaan suhdanteista riippuvaisia so-siaalimenoja. Menokehysten ei voi sil-ti odottaa täysin määräävän reaalime-nojen tulevaa kehitystä. Esimerkiksiviime maaliskuussakin aiempaa meno-kehystä tarkistettiin ensi vuoden me-nojen osalta. Vuosien 2007–2011 me-nokehykset ovat joka tapauksessa var-sin tiukat. Valtion menokehyksen pe-rusmenot (pl. korkomenot) kasvavatvuosina 2007–2011 reaalisesti keski-määrin 0,5 prosenttia, kun vuosina2004–2007 vastaavat menot kasvavatreaalisesti keskimäärin 1,5 prosenttia.Tämä tiukkuus heijastuu koko julki-seen sektoriin, jonka kulutusmenojenodotetaan kasvavan vuosina 2007–2011 keskimäärin 0,8 prosenttia vuo-dessa. Vuosina 2000–2005 nämä me-not kasvoivat keskimäärin noin pro-senttiyksikön nopeammin.

Lähinnä kuntien kulutusmenojen re-aalikasvu jaksolla 2007–2011 muodos-tunee menokehyslaskelmaoletuksianopeammaksi, jos kunnat pyrkivätedes likipitäen pitämään kiinni velvoit-teistaan. Aivan lähivuosina, kun talous-kasvu on nopeata, kunnat saattavatselviytyä menopaineistaan ilman, ettäniiden rahoitusasema heikkenee ja il-man että valtio joutuu niitä tukemaanenemmän kuin menokehykset sallivat.Mutta jos talouskasvu hidastuu parinprosentin tuntumaan vuosina 2008–2011, mikä on mahdollista, kuntata-lous voi jo heiketä merkittävästi. Täs-tä koituu välittömästi vaatimuksia val-tiolle, jonka kuitenkin pitäisi viime kä-dessä taata kuntatalouden tasapaino.

Edellä esitetyn perusteella on selvää,että valtion pitäisi varautua huonom-piin aikoihin, minkä vuoksi esimerkiksiveronalennusrintamalla ei kannata ede-tä lyhytnäköisesti. Veropolitiikassahuomio pitäisi suunnata verorakentee-

seen. Pääomatulojen veroprosentti onmatala ansiotuloverotuksen tasoonnähden. Tämä epäsuhta vääristää tu-lonjakoa ja aikaansaa verokeinottelua.Pääomatulojen verotusta voitaisiinmaltillisesti kiristää ja ansiotuloverotus-ta voitaisiin vastaavasti lieventää niin,ettei kokonaisverokertymä juuri muut-tuisi. Jos kokonaistaloudellinen tilan-ne pysyy hyvänä, niin kokonaisvero-tusta voitaisiin jonkin verran keven-tää.�


Suomessa julkaistaan vuosittain kym-menkunta kokonaistaloudellista ennus-tetta, joista pääosa on kotimaisten tut-kimuslaitosten ja pankkien tekemiä.Ennusteiden luonnetta esitellään kui-tenkin hyvin harvoin. Julkisuudessaennusteita kohdellaan hyvin samanar-voisina riippumatta siitä, miten ne ontehty – ennen kaikkea miten paljonniiden tekemiseen on panostettu.

Jos ennustaminen olisi pelkkää ar-vaamista, olisi tietenkin samanteke-vää, onko ennusteiden laadinnassamukana 1 vai 20 ekonomistia. Sama

koskee sekä ennustetyöhön käytettyäaikaa että taloustieteellistä ja teknistäkalustoa. Koska kuitenkin ollaan ver-raten yksimielisiä siitä, että kokonais-taloudellisissa luvuissa on yhä huo-mattavan suuri ennustettavissa olevakomponentti, ei “yhdentekevyys”-ar-gumentti ole kovin järkevä. Ennus-teiden laatua voidaan parantaa perus-teellisella lähtökohtatilanteen analyy-sillä, ennusteiden vertailulla ja syy-seu-raussuhteiden analyysillä. Kaikki tämävaatii resursseja ja ennen kaikkea tie-totaitoa.

Markku LehmusNuorempi tutkijaPalkansaajien [email protected]

Eero LehtoTutkimuskoordinaattori,ennustepäällikköPalkansaajien [email protected]

Matti VirénProfessoriTurun [email protected]

Ennustaminenmakromallilla:kokemuksia Palkansaajien tutki-muslaitoksen ennustetyöstä

Palkansaajien tutkimuslaitos on ottanut talous-

ennusteidensa tueksi makromallin, jolla voidaan

myös arvioida erilaisten talouspoliittisten toi-

menpiteiden vaikutuksia.


Syy-seuraussuhteita voi tietenkinkukin hahmottaa mielessään, muttakäytännössä mielekkäintä on muodos-taa malli, joka pitää sisällään keskeisetriippuvuudet. Tällaisia malleja on käy-tetty jo seitsemän vuosikymmentä ainaJan Tinbergenin (1939) Kansainliitossatekemistä töistä alkaen. Suomessa mal-likeskeinen ennustaminen ja talouspo-litiikan analyysi on huonosti juurtunutyleiseen käyttöön. Vain Suomen Pan-kissa mallit ovat olleet pysyvässä käy-tössä ja niitä on jatkuvasti kehitetty.Muissa tutkimuslaitoksissa ja valtiova-rainministeriössä mallien käyttö on ol-lut satunnaista ja sillä on ollut toissijai-nen asema koko analyysitoiminnassa.Suomen Pankin ennustetta lukuun ot-tamatta kaikki julkisuudessa olevatennusteet on tehty ilman formaalistamallikehikkoa tukeutuen useimmitenvain kansantalouden tilinpidon mukai-seen laskentajärjestelmään.

Ennusteiden käyttäjien kannalta olisitietenkin tärkeää tietää, miten “hyvin”ennusteet ja vaikutuslaskelmat on teh-ty. Hyvyys ei tietenkään näy suoraanennustenumeroista: useinhan ne ovatvielä hyvin lähellä toisiaan. Ilmiö ko-rostuu vielä siksi, että kaikki huomiokohdistuu bruttokansantuotteen kas-vulukuihin. Itse asiassa se, että “kaik-ki ennustavat samaa”, johtuu paljoltijuuri ennustejärjestelmien kehittymät-tömyydestä. Jos ei ole varaa panostaaennustetyöskentelyyn, on varminta jul-kaista ennusteena lukuja, jotka ovatasiallisesti ottaen samoja kuin muilla-kin ennustajilla.

Ennustetyö ei tietenkään tule “hyväk-si” vain mallia käyttämällä. Silti mallinja laskentajärjestelmän olemassaolo onjonkinlainen indikaattori siitä, mitenpaljon asiaan panostetaan ja miten so-fistikoitunutta ennuste- ja seurantatyöylipäätään on.

Palkansaajien tutkimuslaitoksessa(PT) on nyt pyritty uudistamaan en-nustetyöskentelyä. Laskentajärjestel-mää on uudistettu ja laajennettu siten,että se käsittää verraten yksityiskoh-taisen esityksen kansantalouden tilin-pidon mukaisista aikasarjoista. Esimer-kiksi julkinen sektori on mukana ver-

raten yksityiskohtaisesti. PT on myöspanostanut makromallin kehittämi-seen. Tätä työtä on tehty runsaan vuo-den ajan, ja pilottiversio mallista on käy-tettävissä.1

Seuraavassa esitellään lyhyesti mal-lin rakennetta ja toimintaa sekä senkytkentää PT:n laskentajärjestelmäänja ennustetyöhön. Mallista on tarkoi-tus tehdä oma raporttinsa, jossa esite-tään yksityiskohtaisempi kuvaus senrakenteesta ja yhtälöistä.2

Ennustetoiminta Palkansaaji-en tutkimuslaitoksessa

Palkansaajien tutkimuslaitos sai alkunsatyöväen osuusliikkeen tarpeesta arvi-oida kansantalouden kehitystä. Toimi-

essaan Kansan markkinatutkimuslai-toksen nimisenä vuosina 1951–1970laitos jo arvioi kokonaistaloudellista ke-hitystä muttei vielä tehnyt varsinaisiakokonaistaloudellisia ennusteita. Kunammattiyhdistysliike tuli mukaan lai-toksen rahoittajaksi 1971, nimi muut-tui Työväen taloudelliseksi tutkimus-laitokseksi. 1970-luvun alussa myöskäynnistyi varsinainen ennustetyö. Lai-tos teki vuosittain yhden kokonaista-loudellisen ennusteen. Ennustusmene-telmänä oli pääosin valistunut arvausedellisen vuoden tilinpidon tietojen jajoiden harvojen lähiajan kehitystä ku-vaavien tietojen pohjalta.

Vuodesta 1993 lähtien laitoksen taus-tajärjestökenttä laajeni kattamaan kaik-ki ammatilliset keskusjärjestöt, myösSTTK:n ja Akavan. Laitoksen nimimuuttui Palkansaajien tutkimuslaitok-seksi, ja ennustetyötä alettiin systema-tisoida. 1990-luvun puolivälissä otet-tiin käyttöön ennusteen laskentakehik-ko, joka kokoaa yhteen kansantalou-den tilinpidon, myös tulojen muodos-tuksen ja niiden käytön. Uudistuksenjälkeen ennusteet on tehty kansanta-louden tilinpidon kaikille keskeisilleerille ja tämän lisäksi kansainväliselletaloudelle, hinnanmuodostukselle ja

1 Mallin rakentamisesta on vastannutMarkku Lehmus. Muista makromalleistaks. Lehmus (2006), jonka laajahkoonkatsaukseen alla oleva taulukko 1 perus-tuu. Jonkinlainen esikuva PT:n mallin ra-kennustyössä on ollut Virén ym. (2003),jos kohta ”markkinoilla” on useita saman-laisia malleja.

2 Raportti julkaistaan PT:n verkkosivuil-la (www.labour.fi) Työpapereita-sarjassavuodenvaihteen tienoilla.

Professori Matti Virén (vasemmalla) ja nuorempi tutkija Markku Lehmus (oikealla) ovatkehittäneet Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustekäyttöön tarkoitettua makromallia.


työmarkkinoille. Ennusteen laskenta-kehikko takaa sen, että ennuste on si-säisesti johdonmukainen. Laskentake-hikko ei kuitenkaan ole sama kuin ta-loudellinen malli, sillä siihen ei sisällytaloudenpitäjien käyttäytymistä kuvaa-via yhtälöitä. Niinpä ennustejärjestel-mä ei tuota juuri mitään informaatiotatalouden sisäisestä dynamiikasta eikäsiitä, miten kansainvälisen taloudenvaikutukset välittyvät kotimaan talou-teen.

Viime vuosina tilastoviranomaisetovat ryhtyneet tuottamaan yhä moni-puolisempaa ja tuoreempaa tietoa ta-loudellisesta kehityksestä. Osin tämänvuoksi PT lisäsi vuoden sisäisten en-nusteiden lukumäärän kahteen vuodes-ta 2001 lähtien. Ennusteet tehdään ke-vättalvella ja syksyllä. Virallisen ennus-teen toteutumista arvioidaan lisäksi lai-toksen verkkosivuilla kesä- ja joulu-kuussa.

PT:n laatimien bruttokansantuotteenkasvuennusteiden poikkeama toteutu-masta on esitetty kuviossa 1. Ennuste

on yleensä tarkentunut, kun en-nustehorisontti on lyhentynyt.Ennustevirhe on odotetusti ol-lut suurin silloin, kun talouskas-vussa on tapahtunut tuntuvakäänne. Bkt:n kasvuennusteenvarianssi on lisäksi ollut selvästipienempi kuin toteutuman va-rianssi osoituksena ennustajalletyypillisesti pyrkimyksestä vält-tää riskejä ja asettaa ennuste lä-helle keskipitkän aikavälin kes-kiarvoa.

Palkansaajien tutkimuslaitok-sen ennusteiden osuvuus verrat-tuna muihin ennustajiin on ol-lut hyvä. Tämä käy ilmi muunmuassa Jaakko Pehkosen(2002) tekemästä vuosien1997–2001 talousennusteidenvertailusta. Palkansaajien tutki-muslaitoksen ennusteet BKT:nkasvulle olivat vuosina 1997–2003 keskimäärin myös selväs-ti Suomen Pankin vastaavia en-nusteita tarkempia silloin, kunennuste oli tehty saman vuodenkevättalvella. Edellisvuoden ke-vättalvella tehtyjen ennusteidenosumistarkkuus oli taas suurin

piirtein sama kuin Suomen Pankilla3,jonka ennuste nojaa malliin. Onkin il-meistä, että malliennuste on parhaim-millaan ennustettaessa yhdestä kol-meen vuotta eteenpäin. Kun ennuste-taan kuluvan vuoden lukuja samanvuoden alkupuolella, kaikki se infor-maatio, jota on kertynyt vuoden aika-na, voidaan ottaa huomioon myös ar-vionvaraisessa ennustamisessa. Se taasyleensä tuottaa kohtalaisen tarkan en-nusteen, jopa tarkemman kuin malli-ennuste.

PT:n päätös rakentaa oma makro-malli ja käyttää sitä hyväksi ennuste-työssä perustuu haluun lisätä ennuste-työn analyyttisyyttä ja tarjota ennuste-työlle selkeä lähtökohta. Suurin ongel-ma ennustamisessa on yleensä talou-den käännekohtien arviointi. Ilmanmallia käännekohtia ei yleensä rohjetaennustaa vaan jatketaan eteenpäin to-teutunutta kasvu-uraa tai seurataanmuiden laitosten ennusteita. Mallinkäyttö lisää myös ennusteen sisäistäjohdonmukaisuutta ja antaa mahdol-lisuuden jäljittää ne ajatuskulut, jotkaovat ennusteen tuottaneet.

On ilmeistä, että malliennustaminenpuoltaa ennustehorisontin lisäämistä

PT:n makromalli pitää tällä hetkellä sisällään noin 70yhtälöä. Makromalli ei kuitenkaan koskaan ole täysinvalmis, sillä se vaatii jatkuvaa tarkentamista ja uudista-mista, huomauttaa professori Matti Virén.

3 Suomen Pankin ennustetarkkuudestaon kirjoittanut Männistö (2004).

Kuvio 1. Palkansaajien tutkimuslaitoksen bkt:n kasvuennusteen virhe 1985–2005.


yhdellä vuodella. Malliin nojautuminenon taas silloin hankalinta, kun jokin jotietoon tullut ulkopuolinen shokki onravistellut kansantaloutta. Niinpä esi-merkiksi metsäteollisuuden viimevuo-tisen työnseisauksen vaikutukset voi-daan näennäisen helposti ottaa huo-mioon arvionvaraisessa ennusteessa.Sen sijaan malliennusteeseen tämänvaikutuksen rakentaminen on hanka-lampaa, tosin riippuen siitä, mitä tie-tokoneohjelmistoa/-ja malliratkaisus-sa käytetään.

Mallin rakenne ja ominaisuu-det

Rakennettu makromalli on kooltaanverraten pieni, jos mittapuuna pidetään

aikanaan rakennettuja 500–1 000 yh-tälön monen sektorin kokonaismalle-ja (ks. taulukko 1). PT:n mallin sek-torijako on melko yksinkertainen: ta-lous on jaettu yksityiseen ja julkiseensektoriin. Mallin yhtälöiden avulla voi-daan ratkaista kaikkiaan 71 eri muut-tujan arvot, ja lisäksi 72 muun muut-tujan arvot annetaan mallin ulkopuo-

lelta. Taloudenpitäjien käyttäytymistä(esim. kulutusta ja investointeja) ku-vaavia yhtälöitä on vain 14 kappaletta,mutta julkinen sektori on periaattees-sa kokonaan mukana mallissa, ja sentärkeimmillä tuloja menoerillä onmyös omat yhtälönsä. Malliin kuuluvaaikasarja-aineisto on neljännesvuosit-taista kattaen vuodet 1990–2005. Mallion lähtökohdiltaan empiirinen ja suun-niteltu ennustuskäyttöön, joten aika-sarjat nojaavat kansantalouden tilinpi-toon. Aineisto onkin kerätty lähinnä Ti-lastokeskuksen tiedoista.10

4 Viitteistä ks. Lehmus (2006).5 Austrian Institute of Economic Research/

Institute for Advanced Studies.6 Sekä Technical University of Wroclaw

& Wroclaw Regional Development Agency.7 Kehitetty Hollannin keskuspankin avus-

tuksella.8 National Institute of Economic and

Social Research (Englanti).9 Central Planning Bureau (Hollanti).

Taulukko 1. Esimerkkejä rakennetuista makromalleista4.

Malli nimi Omistaja Frekvenssi Koko Tyyppi

A-LMM WIFO/IHS5 vuosi 109 yhtälöä perinteinenADAM Tanskan keskuspankki vuosi 1400 yhtälöä perinteinenAINO Suomen Pankki neljännesvuosi keskikokoinen yleisen tasapainon malliAJKA HKKK vuosi 65 yhtälöä perinteinenAQM Itävallan keskuspankki neljännesvuosi 145 yhtälöä perinteinenAWM Euroopan keskuspankki neljännesvuosi 84 yhtälöä perinteinenBEQM Englannin keskuspankki neljännesvuosi 130 yhtälöä yleisen tasapainon malliBOF5 Suomen Pankki neljännesvuosi 360 yhtälöä perinteinenEDGE Suomen Pankki neljännesvuosi 42 yhtälöä yleisen tasapainon malliETLA ETLA vuosi 70 yhtälöä perinteinenFRB/GLOBAL USA:n keskuspankki neljännesvuosi 1440 yhtälöä kansainvälinen malliFRB/US USA:n keskuspankki neljännesvuosi n. 300 yhtälöä perinteinenHEIMDAL Arbejderbevaegelsens Erhvervsråd vuosi 1413 yhtälöä kansainvälinen malliHERMIN The Economic and Social Research

Instititute6 vuosi 261 yhtälöä perinteinenKESSU Valtiovarainministeriö vuosi 380 yhtälöä perinteinenKESSU IV Valtiovarainministeriö vuosi n. 950 yhtälöä perinteinenLIMA IHS vuosi 78 yhtälöä perinteinenMAKMODEL Makedonian keskuspankki7 vuosi 38 yhtälöä perinteinenBrazilian Macro-economic model. Brasilian keskuspankki vuosi 38 yhtälöä perinteinenMEMMOD Saksan keskuspankki neljännesvuosi 480 yhtälöä kansainvälinen malliMM Englannin keskuspankki neljännesvuosi 111 yhtälöä perinteinenMODAG Norjan tilastokeskus vuosi n. 4000 yhtälöä perinteinenMODUX STATEC vuosi 300 yhtälöä perinteinenMONA Tanskan keskuspankki neljännesvuosi 336 yhtälöä perinteinenMORKMON II Hollannin keskuspankki neljännesvuosi 360 yhtälöä perinteinenMULTIMOD MarkIII IMF vuosi laaja yleisen tasapainon malliMZE INSEE & Direction de la Prévision neljännesvuosi pieni perinteinenNIGEM NIESR8 neljännesvuosi laaja kansainvälinen malliNTZM Uuden-Seelannin valtiovarainministeriö neljännesvuosi 101 yhtälöä yleisen tasapainon malliOxford World Macro-economic model Oxford Economic Forecasting neljännesvuosi laaja kansainvälinen malliQPM Kanadan keskuspankki neljännesvuosi 329 yhtälöä yleisen tasapainon malliQPSFM Puolan valtiovarainministeriö neljännesvuosi 119 yhtälöä perinteinenQuarterly macro-econometric model ofthe Spanish economy Espanjan keskuspankki neljännesvuosi 59 yhtälöä perinteinenSAFE CPB9 neljännesvuosi 1920 yhtälöä perinteinenTRYM Australian valtiovarainministeriö neljännesvuosi 130 yhtälöä perinteinenWIFO-Macromod WIFO vuosi 134 yhtälöä perinteinen

10 Neljännesvuosittaiset aikasarjat mal-lissa ovat kausipuhdistettuja. Pyrkimykse-nä on ollut käyttää mahdollisimman pal-jon Tilastokeskuksen valmiiksi puhdista-mia sarjoja. Jotkin sarjat on kuitenkinpuhdistettu erikseen Tramo/Seats -kausi-


väestöä ja korkoja on nostettu pysy-västi yhdellä prosentilla (prosenttiyk-siköllä). Malli on ominaisuuksistaankeynesiläinen siinä mielessä, että esi-merkiksi ekspansiivinen finanssipoli-tiikka (julkisten menojen lisäys tai ve-rotuksen keventäminen) vaikuttaa po-sitiivisesti bruttokansantuotteeseen(lyhyen aikavälin kerroin on hiemanyli yhden). Pitkällä aikavälillä vaiku-tus kuitenkin nollaantuu – itse asias-sa pysyvän sokin tapauksessa semuuttuu negatiiviseksi.

Mallit eivät ole koskaan valmiita, vaanne vaativat jatkuvaa uudistamista ja tar-kentamista. Niin on myös PT:n mallintapauksessa ja sitä suuremmalla syyl-lä, kun malli on vielä pilottivaihees-saan.�

Malliin kuuluvienaikasarjojen lisäksisen aineiston kokoakasvattaa ulkomaan-sektori, joka on ra-kennettu varsinaisenmallin ulkopuolellaja nojaa erilliseen Ex-cel-pohjaiseen ke-hikkoon. Kehikkopitää sisällään sarjat29 maan bruttokan-santuotteelle, tuonti-hinnoille ja valuutta-kursseille. Tämänseurauksena vientimäärittyy mallissasuhteellisen hienoja-koisesti. Myös julki-sen sektorin taseeton rakennettu osit-tain mallin ulkopuo-lella.

PT:n malli on teo-reettisilta lähtökoh-diltaan uuskeynesi-läinen, joten hinnatovat jäykkiä ja ky-syntätekijöillä on kes-keinen rooli volyymien määräytymi-sessä. Hintojen jäykkyys näkyy käy-tännössä niin, että shokin seuraukse-na mallin muuttujat sopeutuvat uu-teen tasapainoonsa hitaasti. Puhtaas-ti keynesiläinen ei malli kuitenkaanole, sillä malli ratkaisee kokonaistuo-tannon myös tarjontaerien – eikäsuinkaan pelkästään kysyntäerien –perusteella. Kokonaistarjonnalla tar-koitetaan tuotantofunktion määrittä-mää tuotannon volyymia. Tuotanto-funktion ja pitkäaikaistyöttömien mää-rän avulla ratkaistaan myös tuotan-tokuilu, joka ilmaisee eroa potentiaa-lisen ja toteutuneen tuotannon välil-lä. Tuotantokuilu selittää osaltaan hin-toja ja palkkoja, mikä takaa sen, ettei

puhdistusmenetelmällä. Osa sarjoista onsaatavilla ainoastaan vuosiaineistona ja neon jouduttu disaggregoimaan referenssi-sarjojen avulla. Se on tehty Ecotrim -oh-jelmalla, jota mm. Eurostat käyttää. Eu-rostat vastaa myös ohjelman kehittämises-tä.

mallin tuottama kokonaiskysyntä ja -tarjonta eroa pitkällä tähtäimellä toi-sistaan.

Julkisen sektorin taseet ja kotitalo-uksien tulot on rakennettu PT:n en-nustejärjestelmän pohjalta, mikä tu-kee mallin käyttöä ennustamisessa.Samalla on pyritty varmistamaanmyös se, että ennusteluvut eivät oleristiriidassa kansantalouden tilinpidonkanssa. Verokertymät, julkisyhteisö-jen alijäämä ja velka on liitetty julki-sen sektorin kokonaisuuteen, jolloinvoidaan tutkia vaikkapa veroasteidentai finanssipolitiikan muutosten vaiku-tuksia julkisen sektorin vakauteen.Mallilla voidaan myös tarkastella po-litiikkasääntöjen vaikutusta kansanta-louden toimintaan.

Jonkinlaisen aavistuksen mallin käy-töstä ja ominaisuuksista saa tarkaste-lemalla kuvioita 2 ja 3. Kuviossa 2 onesitetty simulointi mallin perusversi-olla. Sen lisäksi kuviossa 3 on tehtyvaihtoehtoislaskelmia, joissa työikäistä

Kuvio 2. Toteutunut bruttokansantuote ja malliennuste.

Ylimmät kaksi kuvaa edustavat simulointeja (en-nusteita) BKT:n volyymille ja BKT–deflaattoril-le (baseline = perusratkaisu). Alin kuva edustaasimulointia ennusteuralle. Simuloiduista aikau-rista on laskettu keskiarvo ja sille luottamusvälit,jotka ovat kaksi kertaa standardipoikkeaminen(sd) suuruiset. Toistoja on tehty 1 000 kappalet-ta.


Kuvio 3. Esimerkkejä politiikkasimuloinneista: työvoiman tarjonta ja korko.

Simuloinneissa työikäistä väestöä on kasvatettu 1 % (ylimmät kuvat) ja lyhyitä korkoja nostettu 1prosenttiyksikköä (alemmat kuvat). Käyrät kuvaavat prosenttista poikkeamaa perus-ratkaisusta

KIRJALLISUUS

Lehmus, M. (2006), Suomen taloudenennustemallin rakentaminen, Pro gra-du -tutkielma, Turun yliopisto (talous-tiede).

Männistö, H.-L. (2004), Suomen Pan-kin ennusteiden ennustevirheistä, Euro&Talous, 12:3, 81–90.

Pehkonen, J. (2002), Valistuneita ar-vauksia: talousennusteiden osuvuus1997–2001, Kansantaloudellinen aika-kauskirja, 98, 115–136.

Tinbergen, J. (1939), Business Cyclesin the United States of America 1919–1932, Statistical Testing of BusinessCycle Theories: II, Geneva: League ofNations, Economic Intelligence Service.

Virén, M. & Pachucki, D. & Dudek, S.(2003), Quarterly Public Finance SectorModel of the Polish Ministry of Finance,julkaisematon käsikirjoitus.


Julkinen sektori on tulevina vuosinamonien vaikeiden haasteiden edessä.Lähitulevaisuudessa eläköityvät suuretikäluokat ja työvoiman vähentyminenmerkitsevät todennäköisesti lisäänty-viä julkisia menoja ja vähentyviä vero-tuloja. Suurten ikäluokkien osuus onSuomessa muita EU-maita keskimää-rin suurempi, joten julkisen taloudenmenot ja tulot sekä niiden tuleva ke-

Tuomas MatikkaTutkijaharjoittelijaPalkansaajien [email protected]

Julkinen sektorija hyvinvointi-valtio – julkistaloudenkansainvälistä vertailua1

Julkisen talouden ja hyvinvointivaltion nykytila jatulevaisuus ovat suurennuslasin alla työikäisenväestön ikääntyessä etenkin Euroopassa. MiltäSuomen julkinen sektori ja sen keskeisimmätmeno- ja tuloerät näyttävät kansainvälisessävertailussa?

hitys ovat Suomen osalta erityisenhuomion kohteena. Myös globalisaa-tio ja verokilpailu herättävät omat ky-symyksensä hyvinvointivaltion tulevai-suudesta. Synkimmissä ennusteissaeurooppalaisten hyvinvointivaltioiden

1 Artikkeli perustuu kirjoittajan laati-maan laajempaan selvitykseen, joka ilmes-tyy lähiaikoina Palkansaajien tutkimusla-toksen Raportteja-sarjassa.


tuloja menorakenteet ovat todellisellakoetuksella eläke-, sosiaali- ja tervey-denhuoltomenojen kasvaessa verotuk-sella saatavia julkisia tuloja reilusti no-peammin.

Suomessa on eurooppalaisit-tain keskisuuret julkiset me-not

Julkisen sektorin ja hyvinvointivaltionlaajuutta voidaan tarkastella monestaeri näkökulmasta. Yksiselitteistä tun-nuslukua julkisen sektorin koolle onvaikea määrittää. Julkisen sektorinyleistä suuruutta ja sen kehitystä erimaissa voidaan kuitenkin karkeahkostivertailla esimerkiksi julkisten kokonais-menojen bruttokansantuoteosuuksienavulla.

Suomen julkisen sektorin kokonais-menojen osuus bruttokansantuottees-ta oli 1990-luvun puolivälissä lamanseurauksena verrattain korkea (kuvio1). Menojen leikkausten ja talouskas-vun myötä julkisen sektorin meno-osuus laski vuosituhannen vaihteeseenmennessä kymmenisen prosenttiyksik-köä noin 50 %:n tasolle, jolla se on

sittemmin pysytellyt. Myös Ruotsin jaTanskan julkisten menojen kehitys onollut vastaavanlaista, joskin erityisestiRuotsin julkinen meno-osuus on py-sytellyt useita prosenttiyksikköjä Suo-mea korkeampana. Kuvion maistamyös Ranskalla on tällä hetkellä Suo-mea suurempi julkisten menojen bkt-

osuus. Perinteisesti pienen julkisen sek-torin mailla USA:lla ja Japanilla julki-set kokonaismenot ovat alle 40 %bruttokansantuotteesta.

2000-luvulla Suomen julkiset koko-naismenot ovat olleet vain hieman (2prosenttiyksikköä) euroalueen keski-arvoa suuremmat, joten Suomella voi-daan todeta olevan eurooppalaisittainkeskisuuret julkiset menot. EroOECD-maiden keskimääräiseen julki-seen meno-osuuteen on kuitenkin lä-hes 10 prosenttiyksikköä, joten laajem-massa vertailussa Suomi erottuu kes-kimäärin suuremmalla julkisella sek-torillaan.

Hyvinvointivaltion laajuutta vertaillaanusein myös julkisen palvelutuotannonja siten julkisen sektorin työllisten suh-teellisen määrän avulla. Suomessa olijulkisen sektorin palveluksessa 113henkeä tuhatta asukasta kohden vuon-na 20032. Ruotsissa ja Tanskassa osuuson vielä Suomea keskimäärin yli kol-misenkymmentä työllistä suurempi.Ero esimerkiksi keskieurooppalaisiin

Tampereen yliopistossa kansantaloustiedettä opiskeleva Tuomas Matikka toimi tutkijaharjoit-telijana Palkansaajien tutkimuslaitoksessa kesällä 2006.

Lähteet: Euroopan komissio, OECD.

Kuvio 1. Julkisen sektorin kokonaismenot suhteessa bruttokansantuotteeseeneräissä maissa v. 1995–2005.

2 Luvut perustuvat kansainvälisen työ-järjestön ILO:n tilastoihin. Niissä ei olemukana julkisen sektorin liikelaitoksissa taisen omistamissa liiketoimintaa harjoitta-vissa yhtiöissä työskenteleviä henkilöitä.


maihin on selvä; Saksassa ja Alanko-maissa julkisen sektorin työllisiä oli 52ja 64 tuhatta asukasta kohden. Yhdys-valloissa julkinen sektori työllisti 74 jaJapanissa vain 41 työllistä tuhatta kan-salaista kohden. Tällä tunnusluvullatarkasteltuna Suomen julkinen sekto-ri on selvästi keskimääräistä laajempimutta kuitenkin myös lähes yhtä sel-västi pohjoismaisen laajan hyvinvoin-tivaltion mallimaita Ruotsia (138) jaTanskaa (158) pienempi.

Julkisten menojen rakenne

Euroopan yhteisöjen tilastotoimistoEurostat tilastoi vuosittain julkistenmenojen tehtäväkohtaista jakoa Eu-roopassa. Viimeisin kaikkia EU-15-maita koskeva vertailutilasto on vuo-delta 2003.

Merkittävin osa EU-15-maiden jul-kisista menoista kuluu sosiaaliturvaan(taulukko 1). Sosiaalimenojen osuuson noin 19 % bkt:stäeli noin 40 % julkisistakokonaismenoista. Nii-den merkittävimmätyksittäiset erät ovatvanhuudesta johtuvatmenot (lähinnä eläk-keet), työttömyystur-vamenot sekä perhei-siin ja toimeentuloonliittyvät tulonsiirrot.Koulutus ja terveyden-huolto ovat korkome-not sisältävien yleistenhallintomenojen ohellamyös keskeisiä julkis-ten menojen kohteitaEU-15-maissa.

Suomen menoraken-ne on melko yhtenevä EU-15-maidenkanssa. Sosiaaliturvamenot ovat kui-tenkin Suomessa suuremmassa roo-lissa. Julkiset terveydenhuolto- ja kou-lutusmenot ovat EU-15-keskiarvontasolla suhteessa julkisiin kokonais-menoihin. Yleisen hallinnon sekä puo-lustuksen ja turvallisuuden osuudetovat Suomessa EU-15-maita pienem-pi ja vastaavasti elinkeinoelämän tu-

kipalkkiot hieman suurempi meno-erä.

Sosiaalimenojen vertailu

Julkisen sektorin merkittävimmän me-nokohteen, sosiaaliturvamenojen tar-kempi kansainvälinen vertailu ei oleyksiselitteistä. Maiden välisiä vertailu-ja vaikeuttavat sosiaaliturvan verotusja yksityiset sosiaalimenot. Muun mu-assa Pohjoismaissa saaduista tulonsiir-roista ja muista sosiaalietuuksista mak-setaan joko välitöntä tai välillistä ve-

roa. Suppeamman jul-kisen sektorin maissa(mm. USA:ssa ja Japa-nissa) kyseisiä etuuksiaei juurikaan veroteta.Lisäksi pienemmän jul-kisen sektorin maille ontyypillistä toteuttaa so-siaaliturvaratkaisuja eri-laisten verohelpotuksi-en avulla, jotka eivätnäy tavanomaisissa so-siaalimenotilastoissa.

Sosiaalimenojen käsit-täessä keskimäärin 40 %julkisista menoistaEU:ssa on sosiaalietuuk-sien verotuksella vaiku-tusta myös julkisten ko-

konaismenojen tilastoituun arvoon. Poh-joismaiden sosiaaliturvasta maksettavatverot kasvattavat niiden julkisten koko-naismenojen osuuksia verrattuna niihinmaihin, jotka eivät verota sosiaalietuuk-sia. Sosiaaliturvan verotus vaikuttaa sa-mansuuntaisesti myös kokonaisveroas-teisiin. Nämä julkistalouden tunnuslu-kujen tilastointiin liittyvät harhat aset-tavat yleisesti esitetyt kokonaismeno- ja

veroastevertailut hieman kyseenalaisik-si.

Myös yksityiset sosiaaliturvamaksutvääristävät todellisten sosiaalimenojenkansainvälistä vertailua. Erityisestisuppeamman julkisen sektorin mais-sa yksityiset järjestelyt ovat sosiaali-poliittisesti merkittävässä roolissa. So-siaaliturva- ja erityisesti eläkejärjestel-mien maittainen kirjavuus vaikeuttaalisäksi täysin vertailukelpoista tarkas-telua.

OECD on 1990–luvulla aloittamas-saan nettososiaalimenoprojektissa pyr-kinyt poistamaan sosiaalimenojen ver-tailun teknisluontoisia tilastollisia har-hoja. Vertailun parantamiseksi sosiaa-limenolaskelmissa on vähennetty jul-kisista bruttososiaalimenoista niistämaksettavat välittömät ja välilliset ve-rot sekä lisätty mahdolliset sosiaalisiintarkoituksiin suunnatut verohelpotuk-set (lukuun ottamatta eläkejärjestelmiinliittyviä veronalennuksia). Tämän jäl-keen lukuihin on lisätty vielä mahdol-liset pakolliset yksityisen sektorin hal-linnoimat sosiaalimenot maksetuillaveroilla vähennettynä, jolloin lopputu-lemana saadaan julkisen sektorin mää-rittämät nettososiaalimenot. Myös va-paaehtoisten yksityisten sosiaalimeno-jen osalta OECD on laskenut välittö-millä ja välillisillä veroilla vähennetynnetto-osuuden3.

Kuvion 2a julkisten bruttososiaalime-nojen vertailussa Pohjoismaat sekäRanska, Saksa ja Itävalta erottuvatmuista maista korkeammilla bkt-osuuk-sillaan. Yksityisten bruttososiaalimeno-

Lähde: Eurostat.

Taulukko 1. Julkiset menot tehtävittäin Suomessa ja EU-15-maissa, prosent-tia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Sosiaali- Yleinen Terveyden- Koulutus Elinkeino-Puolustus Muut Yhteensämenot hallinto huolto elämäja yleinen järj.

EU-15 19,2 6,7 6,4 5,3 3,9 3,4 2 47,7Suomi 21,6 6,6 6,5 5,9 4,6 2,9 1,9 50,1

3 Nettososiaalimenojen määrittelystä jalaskelmien yksityiskohdista sekä tehdyistäoletuksista tarkemmin ks. Adema ja Lada-ique (2005).

Joissakin maissamyönnetään run-saasti sosiaalisiaverohelpotuksia,kun taas Pohjois-maissa julkisetbruttomenot näyt-tävät suuremmilta,koska monistasosiaalietuuksista-kin maksetaanveroa.


jen mukaan ottaminen kuitenkin tasoit-taa tarkastelua. USA:n, Iso-Britannian,Japanin ja Alankomaiden korkeat yksi-tyiset sosiaaliturvamenot nostavat niitälähemmäs Pohjois- ja Keski-Euroopantasoa. Erityisen olennaisessa roolissa yk-sityiset sosiaalimenot ovat Yhdysvallois-sa. Yksityiset sosiaalimenot eivät ole mer-kittävässä roolissa pohjoismaissa Ruot-sin kohtalaista osuutta lukuun ottamatta.

Sosiaalietujen verotuksen ja verohel-potusten huomioiminen muuttaa ku-

vion 2a bruttotilannetta. Julkisia net-tososiaalimenoja tarkasteltaessa Rans-ka ja Saksa nousevat valituista maistasuurimpien sosiaalimenojen maiksi ohiRuotsin ja Tanskan (kuvio 2b). Suo-mella on nettotarkastelussa Pohjois-maiden pienimmät julkiset sosiaalime-not. Yksityisten menojen mukaan las-keminen muuttaa jälleen tilannetta.USA, Iso-Britannia, Alankomaat jaJapani nousevat julkisten ja yksityistennettososiaalimenojen tarkastelussa jopa

Suomen tason yläpuolelle yli 20 %:nosuuteen bruttokansantuotteesta. Suo-men nettososiaalimenot ovat keski-määrin samalla tasolla kuin laskelmis-sa mukana olleiden 23 OECD-maan,joten nettokäsitteellä tarkasteltunaSuomen sosiaalimenot ovat muihinteollisuusmaihin verrattuna vain kes-kitasoiset.

Tuorein OECD:n nettososiaalimeno-jen vertailu käsittelee vuotta 2001, jo-ten se ei välttämättä vastaa nykyhet-ken tilannetta, tulevaisuudesta puhu-mattakaan. Mikäli OECD jatkaa net-tososiaalimenoprojektiaan, ovat sentulevat vertailulaskelmat varmasti mie-lenkiintoisia juuri julkiseen sektoriintulevaisuudessa kohdistuvien menopai-neiden näkökulmasta.

Verotus ja työntekijän vero-rasitus

EU-maissa verot ja sosiaaliturvamak-sut käsittävät keskimäärin 90 % julki-sen sektorin rahoituksesta. Verotuk-sen merkittävästä roolista johtuen jul-kisen sektorin laajuutta voidaan ver-tailla myös verotuksen kireyttä tarkas-telemalla. Vuonna 2004 Suomen ko-konaisveroaste oli 44,3 % bruttokan-santuotteesta. Ruotsissa veroaste oli50,5 % ja Tanskassa 48,8 %. Saksan(38,7 %) ja Ranskan (43,4 %) vero-asteet ovat hivenen Suomea pienem-mät. Suppean julkisen sektorin mai-den Japanin ja USA:n veroasteet oli-vat vain hieman yli 25 % bkt:stä. Suo-men verotus on keskimäärin 5 pro-senttiyksikköä kireämpää kuin EU-15-maiden painotettu veroastekeskiarvo39,3 %.

Suomen julkisen sektorin kokonais-menot ovat kuitenkin vain noin 2 %Euroopan teollisuusmaiden keskiarvonyläpuolella. Menojen alempi taso ve-roihin nähden kertoo Suomen muutaEurooppaa tiukemmasta julkisestabudjettikurista sekä paremmasta va-rautumisesta tuleviin menopaineisiin.

Mistä edellä tarkasteltu julkisen sek-torin kokonaisverotus rakentuu?Vuonna 2004 EU-15-maissa toiseksi

Lähde: Adema & Ladaique (2005). OECD-23: Projektissa mukana olevien 23 OECD-maankeskiarvo.

Kuvio 2b. Julkiset ja yksityiset nettososiaalimenot suhteessa bkt:hen eräissämaissa v. 2001.

Kuvio 2a. Julkiset ja yksityiset bruttososiaalimenot suhteessa bkt:hen eräissämaissa v. 2001.


suurin veroluontoinen tuloerä oli sosi-aaliturvamaksut, painotettuna keskiar-vona noin 32 % kerätyistä kokonais-veroista. Luonnollisten henkilöidentuloverot tulevat seuraavana yli 23 %:nosuudellaan. Yhdessä sosiaaliturva-maksut ja yksityishenkilöiden tulove-rot muodostavat 56 % EU-15-maidenverotuloista. Kulutusverojen ja muidenvälillisten verojen osuus oli keskimää-rin suurin, 35 % kokonaisveroista. Yh-teisöverojen osuus oli 6 %.

Suomessa verotuksen rakenne onlähes samankaltainen EU:n keskimää-räisen verorakenteen kanssa, kuiten-kin sillä erotuksella että henkilökoh-taisen tuloverotuksen osuus kokonais-veroista on suurempi kuin sosiaalitur-vamaksujen. Lisäksi yhteisöveronosuus on noin 2 prosenttiyksikköä EU-15-keskiarvoa suurempi ja vastaavastivälillisten verojen noin 2,5 prosenttiyk-sikköä pienempi.

Luonnollisten henkilöiden tulovero-jen ja sosiaaliturvamaksujen yhdistel-mällä on merkittävin rooli julkisen sek-torin rahoituksen näkökulmasta. Työnverotuksen ohella myös kulutusvero-tuksen osuus julkisen sektorin tuloistaon Euroopassa yleisestihyvin merkittävä. Yh-teisötulojen verotukses-ta keskustellaan julki-sesti paljon, mutta nii-den osuus kokonaisve-rotuksesta ei kuiten-kaan ole yhtä merkittä-vä ansiotuloveroihinverrattuna. Vain muu-tamien EU-maiden(mm. Irlanti ja Espan-ja) yhteisöverotulot ovatyli 10 % kokonaisvero-tuloista. Toki yhteisö- japääomatulojen vero-pohjan liikkuvuus vero-kilpailun seurauksenaaiheuttaa epävarmuutta, mitä ei ole ha-vaittavissa esimerkiksi alhaisen vero-jouston omaavan työn verotuksenosalta4.

Verojen bkt-osuudella saadaan suun-taa-antava kuva julkisen vallan koko-naisverotuksen kireydestä, mutta eri

tulolajien erillisverotuksenarviointi on vaikeampaa.Verojärjestelmien eroistajohtuen yhtä ja oikeaa ve-rorasituksen tunnuslukuaon käytännössä hyvin vai-kea määrittää. Ansiotulo-jen verotusta tarkastelta-essa nimellisten veroastei-den avulla saadaan vainkarkea kuva verotuksenankaruudesta, sillä nimel-linen veroaste ei anna in-formaatiota verosta teh-tävistä vähennyksistä taiverohelpotuksista. Lisäksierot ansiotulojen prog-ressiivisissa veroasteikois-sa vaikeuttavat verorasi-tuksen vertailuja. Legaa-leja veroasteita voidaankuitenkin suuntaa-anta-vasti hyödyntää verratta-essa esimerkiksi enitenansaitsevien verotusta.Korkeasti koulutettu jahyväpalkkainen työvoimasiirtyy huonommin pal-kattua helpommin alhaisen

verotuk-sen hou-kuttelema-na muual-le, jolloin huippuosaa-jien verotus on pää-oma- ja yritystulovero-jen ohella kansainväli-selle verokilpailulle alt-tiimpaa.

Suomen ylin ansiotu-loveroluokka on kan-sainvälisesti vertaillenkorkea (taulukko 2).Taulukkoon valituistamaista vain kahdella(Ruotsilla ja Alankomail-la) on Suomen lisäksi yli

50 %:n korkein nimellinen ansiotulo-veroaste. Suomen ero EU-maiden kes-

kiarvoon on kymmenen prosenttia. Vi-rolla, Latvialla ja Kreikalla on taulukonmaista alhaisimmat ylimpien veroluok-kien tasot.

Parhaiten ansaitsevien todellisen tu-loverorasituksen selvittäminen vaatisienemmän informaatiota tuekseen. Esi-merkiksi Pohjoismaissa käytössä ole-van eriytetyn tuloverojärjestelmänalempi verokanta pääomatuloille jäätaulukossa 2 huomiotta, samoin kuinmahdolliset verovähennykset ja -edut.Veroeduista mainittakoon muuan mu-assa Suomessa, Ruotsissa ja Alanko-maissa olemassa olevat alennetut ve-roasteet ulkomaisten työntekijöiden elins. ekspatriaattien verotuksen osalta.

Ansiotulon keskimääräisen verorasi-tuksen mittaamiseen on olemassa use-ampia eri vaihtoehtoja. OECD vertai-lee keskipalkkaisen teollisuustyönteki-

4 Seppo Kari kirjoitti pääoma- ja yhteisö-tulojen verotuksesta ja niiden kansainväli-sestä vertailusta sekä verokilpailusta Talous& Yhteiskunta -lehden viime numerossa(2/2006).

Suomessa verotovat 5 prosenttiyk-sikköä ja julkisetkokonaismenot 2prosenttiyksikköäkorkeammat suh-teessa bruttokan-santuotteeseen kuinkeskimäärin EU:nvanhoissa jäsen-maissa.

Tuomas Matikka korostaa, että Suomen sosiaalimenot ovatvain teollisuusmaiden keskitasoa, kun otetaan huomioonsosiaalisten tulonsiirtojen verotus, sosiaaliset verohelpotuk-set sekä yksityiset sosiaalimenot.


jän verotusta vuosittain. Keskimääräi-sen teollisuustyöntekijän (Average Pro-duction Worker, APW) palkkatasoksikatsotaan OECD:n vertailussa jokai-sen maan teollisuussektorin keskimää-räinen bruttopalkka ilman luontoisetu-ja, joten keskiansiot eroavat euromää-räisesti eri maissa.

OECD:n APW-mallin laskelmat pe-rustuvat vallitseviin veroperusteisiin,jolloin myös verosta tehtävät vähen-nykset tulevat huomioiduiksi eivätkäsuhdanteet vaikuta herkästi tunnuslu-kuihin. OECD huomioi verojen lisäk-si myös saadut tulonsiirrot, jolloin voi-daan karkeasti vertailla keskituloisenpalkansaajan verorasitusta jonkinastei-sella nettokäsitteellä. Saatuihin tulon-siirtoihin lasketaan mukaan vain raha-na saatavat etuudet, jolloin sosiaalie-tuina saatavat muut etuudet jääväthuomioimatta. Jos myös sosiaalisetpalvelu- ja hyödyke-edut otettaisiin

tarkasteluun mukaan, niin tuloksettodennäköisesti muuttuisivat enemmänjulkisia palveluja tuottavien Pohjoismai-den osalta kevyemmän nettoverorasi-tuksen suuntaan.

Taulukossa 3 esitetään yksi keskitu-loisen palkansaajan verorasitusvertai-luista. Suomen julkisen sektorin net-toverorasite ei keskituloisen lapsetto-man työntekijän bruttoansioiden näkö-kulmasta ole yhtä ankara kuin edellätarkastellusta Suomen kokonaisvero-asteesta voisi karkeasti päätellä. Keski-tuloisen teollisuustyöntekijän nettove-rorasitus on Suomessa esimerkiksiUSA:han verrattuna 8 prosenttiyksik-köä kireämpää. OECD:n vertailussaSuomen ero EU-15-maiden keskiar-voon on alle 2 ja OECD:n keskiarvoonhieman yli 5 prosenttiyksikköä. Keski-tuloisen ansiotuloverotus saaduilla tu-lonsiirroilla oikaistuna on Ruotsissajopa hieman Suomea matalampi. Vas-taavasti Saksan verorasitus muodostuutällä mittarilla verrattain ankaraksi.

Tilanne muuttuisi, jos tarkasteltaisiinesimerkiksi keskituloisen lapsiperheentilannetta. Tällöin korkean verorasi-

Lähteet: Eurostat, OECD. EU-25 ja EU-12keskiarvot aritmeettisia.*vuosi 2004

Taulukko 2. Korkein nimellinen tu-loveroaste eri maissa vuonna 2006.

Suomi ........................... 51Ruotsi ........................... 56,6Norja* ........................... 47,5Tanska .......................... 49Viro .............................. 23Latvia ............................ 25Liettua .......................... 33Puola ............................ 40Espanja ......................... 45Saksa ............................ 42Ranska .......................... 48,1USA* ............................ 41,6UK................................ 40Japani* .......................... 50Alankomaat ................... 52Tshekki ......................... 32Unkari .......................... 38Irlanti ............................ 42Kreikka ......................... 23Portugali ....................... 40Itävalta .......................... 50EU-25 .......................... 41EU-12 .......................... 45,2

tuksen maat Saksa ja Tanska eivät enääeroaisi muista taulukon maista yhtä sel-keästi. OECD esittää julkaisussaan las-kelmia lapsiperheiden sekä myös kes-kituloista hieman pienempi- ja suu-rempituloisten verorasituksesta ja ve-rokiilasta.

Taulukosta 3 on lisäksi havaittavissaSuomen keskituloisen työntekijän net-toverotuksen kansainvälisesti tarkastel-tuna melko merkittäväkin keventymi-nen kuluvalla vuosikymmenellä. Myösmuut Pohjoismaat ovat alentaneet kes-kimääräistä palkkatyön nettoverorasi-tustaan.

Tulevaisuudessa ansiotuloverot ja so-siaaliturvamaksut ovat jälleen korotus-paineiden alla. Mikäli kiihtyvä kansain-välinen verokilpailu alentaa veroastei-ta ja sitä myötä verotuloja yhteisö- japääomatuloverotuksen osalta, niin riit-tävän rahoituksen keräämiseksi on jul-kisen vallan kiristettävä muita veroja.Työn verotuksen kiristäminen tuskinon toivottavin ratkaisu, mutta julkis-ten menojen kasvaessa se voi olla en-nemmin tai myöhemmin väistämä-töntä.�

Lähde: OECD (2006). EU-15- ja OECD-keskiarvot ovat painottamattomia.

Taulukko 3. Keskituloisen palkansaajan verorasitus eri maissa (ei avioliitossaeikä lapsia).Työntekijän palkkaverot ja sosiaaliturvamaksut vähennettynä saaduilla tulonsiir-roilla, % bruttopalkasta.

2000 2001 2002 2003 2004 2005

Suomi ................ 34,2 32,9 32,4 31,9 31,2 31,3Ruotsi ................ 33,7 32,4 30,6 31,2 31,5 31Norja ................. 30,7 31,4 30,8 30,2 30,1 29Tanska ............... 44,1 43,3 42,3 42,2 40,9 41Puola ................. 31,6 31,3 31,3 31,5 31,8 32Espanja .............. 19,8 20,1 20,4 19,7 20 20,3Saksa ................. 44,5 43,4 44 41,3 43,5 41,7Ranska ............... 28,8 29,1 29,1 28,9 28,8 29USA................... 24,1 24 23,9 23,6 23,6 23,6UK ..................... 25,4 25,2 25,3 26,3 26,3 26,5Japani ................. 17 17 20 18,2 18,3 18,5Alankomaat........ 33,2 30,5 30,6 31 32,2 32,2Tshekki .............. 22,6 22,5 22,9 23,3 23,8 24,1Unkari ............... 35,7 38,4 36,5 33 34,4 32,9Irlanti ................. 20,3 16,9 16,4 16 18,2 17,7Kreikka .............. 21,1 20,8 20,2 20,2 21 21,6Portugali ............ 22,4 21,3 21,6 21,7 21,8 21,1Itävalta ............... 31 31,4 31,6 32 32,3 32,1OECD ............... 26,6 26,3 26,1 25,9 26,2 26,2EU-15 ............... 30,6 29,7 29,3 29,1 29,5 29,4


KIRJALLISUUS

Adema, W. & Ladaique, M. (2005), NetSocial Expenditure, 2005 Edition. MoreComprehensive Measures of SocialSupport, OECD Social, Employmentand Migration Working Papers No. 29.

European Commission (2006),Structures of the Taxation Systems inthe European Union: 1995–2004.

Hietala, H. & Lyytikäinen, T. (2003),Työn, pääoman ja kulutuksen verorasi-tuksen mittaaminen, VATT-keskustelu-aloitteita 298.

Hjerppe, R.& Kari, S.& Kiander, J. &Poutvaara, P. (toim.) (2003), Verokilpai-lu ja Suomen verojärjestelmä, Helsinki:WSOY.

OECD (2005), Economic Outlook.OECD (2006), Taxing Wages 2004/

2005.Puoskari, P. & Taimio, H. (2002), Suo-

men julkisen sektorin tila ja tulevaisuu-den näkymät, Palkansaajien tutkimuslai-tos, Tutkimuksia 86.

Tilastot:EU:n komissio (2005), European

Economy. Public Finances in EMU 2005,Statistical Annex.

Eurostat (2006), Statistical Office ofthe European Communities. GovernmentFinance Statistics.

International Labour Organisation(2006), Laborsta Database, ILO PublicSector Employment.

OECD (2005), Revenue Statistics1965–2004.

OECD (2006) Tax Database.

Seppo LaaksoToimitusjohtaja, tutkijaKaupunkitutkimus TA [email protected]

Heikki A. LoikkanenProfessoriHelsingin [email protected]

Kuntien perus-palvelujen kustan-nustehokkuuslaajan kunta-aineiston jasitä täydentävän case-tutkimuksen valossa

Kirjoituksessa tarkastellaan kuntien peruspalvelu-tarjonnan kustannustehokkuuteen vaikuttaviatekijöitä kahden tutkimuksen valossa. Näintuodaan esille kuntareformihankkeiden haasteitaja mahdollisuuksia.

Kustannustehokkuus on yksi tavoit-teista, joita hallituksen palveluja kun-tarakennehanke (PARAS-hanke) pyr-kii edistämään. Tässä artikkelissa kus-tannustehokkuuteen vaikuttavien teki-jöiden roolia tarkastellaan kahden tut-kimuksen tulosten valossa. Ensimmäi-sessä niistä (Loikkanen ja Susiluoto2005a) kuntia arvioidaan päätöksen-tekoyksikköinä, jotka tarjoavat useita


palveluita kuntalaisille joko itse tuot-taen tai niitä muilta ostaen. Kustan-nustehokkuuden arviointi perustuukuntakohtaisten suorite- ja panostie-tojen käyttöön. Esille saatuja tehok-kuuseroja selitetään sitten kuntien ra-kenneominaisuuksilla.

Toinen tutkimus (Laakso ja Kilpeläi-nen 2006) sisältää yksityiskohtaisem-paa tietoa kuntien palvelutarjonnasta,joka tapahtuu tyypillisesti useiden yk-siköiden (päiväkotien, koulujen, ter-veyskeskusten jne.) verkoston kautta.Yksiköiden lukumäärät, koot ja sijain-nit sekä väestön sijainti vaikuttavat toi-minnan tehokkuuteen. Toisaalta kun-nan omalla organisaatiolla, johtamisellaja palvelujen järjestämistavalla on myösmerkitystä kunnan palvelutoiminnantehokkuudelle. Näistä tekijöistä esite-tään alustavia tuloksia neljää kuntaakoskevan case-tutkimuksen perusteel-la.

On korostettava, että kustannuste-hokkuus on eri asia kuin kuntien me-not asukasta kohti. Edellinen kuvaa sitä,kuinka paljon suoritteita määrätyllä ra-hasumma saadaan, kun taas jälkimmäi-nen riippuu sekä kustannustehokkuu-desta että toiminnan laajuudesta. Asu-

peruspalvelutarjonnan kustannuste-hokkuutta kaikkiaan 353 kunnassavuosina 1994–2002.2 Alle 2000 asuk-kaan kunnat, Ahvenanmaan kunnat jatutkimusperiodilla kuntaliitoksia teh-neet kunnat eivät kuuluneet tutkimus-aineistoon.

Tutkimuksen ensimmäisessä vaihees-sa kunnille laskettiin palvelutarjonnan3

suhteelliset kustannustehokkuusluvutns. DEA-menetelmää käyttäen. Aiem-mista sektorikohtaisista tutkimuksista4

poiketen tässä tutkimuksessa kuntiakäsitellään monituoteyrityksen tapaanuseiden peruspalvelujen tarjoajana.DEA antaa tehokkaimmille kunnillevertailuluvun 100 prosenttia. Muutkunnat saavat alhaisempia vertailulu-kuja riippuen siitä, mikä on niiden suh-teellinen asema tehokkaimpiin nähden.Kunkin kunnan saama prosenttilukumittaa sen tarjoamien palvelujen mää-rää suhteessa niiden kustannuksiin.Mukana oli kymmenen keskeistä so-siaali-, terveys- ja sivistystoimen pal-velua, jotka liittyivät lasten päivähoi-toon, perusterveydenhuoltoon, van-husten ja vammaisten laitospalveluihin,peruskoulu- ja lukio-opetukseen sekäkirjastotoimeen. Panoksina olivat näi-den palveluiden yhteenlasketut netto-kustannukset kunkin kunnan käyttö-taloudessa.

Peruspalvelutarjonnan kus-tannustehokkuus vaihteleehuomattavasti kuntienvälillä

Vuosittain suoritettujen tehokkuusana-lyysien perusteella keskimääräisen kun-nan tehokkuus oli 87 prosenttia, mut-ta kahdeksan heikointa jäi kustannus-tehokkuudeltaan alle 70 prosentin.Voidaan sanoa, että heikoimmat kun-nat tuottivat tietyllä rahamäärällä vain

kaskohtaisten menojen perusteella ei voitehdä päätelmiä kuntien palvelutarjon-nan kustannustehokkuudesta ja mah-dollisten mittakaavaetujen esiintymises-tä. Korkeat menot voivat toteutua kor-keiden kustannusten ja pienten määri-en tai alhaisten kustannusten ja suur-ten määrien tuloksena.1

Tutkimustuloksia 353 kun-nan peruspalvelutarjonnankustannustehokkuudesta

Syksyllä 2005 julkaistu Loikkasen jaSusiluodon (2005a) tutkimus arvioi

1 Tanskan kuntareformin yhteydessä teh-dyissä tutkimuksissa kuntien palvelutar-jonnassa esiintyviä suurtuotannon etuja ja-haittoja tutkittiin asukaskohtaisten me-nojen avulla. Alhaisimmat menot olivat10 000–40 000 asukkaan haarukassa eli“liian pienissä”, ja toisaalta yli 40 000asukkaan kunnissa tulkittiin esiintyvänskaalahaittoja (ks. Groes 2005). Tanska-laistutkimusten ongelmana on se, ettei tu-losten perusteella voi sanoa, onko kyse toi-minnan laajuuden eroista vai tehokkuus-eroista.

2 Tutkimuksesta on julkaistu myös eng-lanninkielinen artikkeli (Loikkanen jaSusiluoto 2005b).

3 Kunnan palvelutarjonta-termillä viita-taan siihen, että kunta voi joko tuottaapalvelut itse tai ostaa niitä muilta kunnil-ta ja kuntayhtymiltä tai yksityiseltä sekto-rilta.

4 Ks. Luoman ja Moision (2005) katsa-usta.

Seppo Laakso (vasemmalla) ja Heikki Loikkanen (oikealla) ovat pitkän linjan taloustutki-joita.


noin kaksi kolmasosaa siitä palvelujenmäärästä, minkä tehokkaimmat saivataikaan.

Kustannustehokkuuden kärkikuntiaolivat Rusko, Raisio, Toijala ja Kihniö.Yleisemminkin kärkeen sijoittuneetkunnat ovat pieniä, sijaitsevat pääasi-assa maan eteläosassa ja ovat useinsuurten kaupunkialueiden kehyskun-tia. Asukkaiden tulotaso kustannuste-hokkaimmissa kunnissa on yleensähyvä ja taajama-aste korkeahko. Te-hokkuusjakauman loppupäässä olivatKittilä, Muonio ja Enontekiö. Yleisem-minkin heikoimpia kuntia yhdistääpohjoinen sijainti ja korkea työttömyys-aste, ja myös ne ovat väkiluvultaan pie-nemmästä päästä.

Toisaalta mikään paristakymmenestäsuurimmasta kaupungista ei sijoitukustannustehokkuuden mukaisessa jär-jestyksessä kärkeen, muttei myöskäänaivan häntäpäähän. Mitään selväpiirteis-tä yhteyttä ei voi havaita, kun kuntienkustannustehokkuutta ja kunnan väki-lukua koskevia muuttujia tarkasteleeyhdessä, lukuun ottamatta sitä, ettäpienimpien kuntien joukossa kustan-nustehokkuutta koskevien lukujen ha-jonta on suurempi kuin keskisuurtenja suurten kuntien joukossa (kuvio 1).Kunnan koko voi kuitenkin vaikuttaatehokkuuteen yhtenä tekijänä muidentaustatekijöiden joukossa, kuten tässäartikkelissa edempänä nähdään.

Suurimmista kaupungeista Tampe-re, Oulu, Lahti, Kuopio ja Pori me-nestyivät hyvin. Näiden kaikkien kus-tannustehokkuus oli vähintään 90 pro-senttia. Sen sijaan Helsinki, Espoo,Vantaa, Turku ja Jyväskylä jäivät kes-kitason alapuolelle.

Mitä kustannustehokkuus-erojen taustalta löytyy?

Tutkimuksen toisessa vaiheessa kunti-en palvelutarjonnan kustannustehok-kuuden eroja selitettiin regressiomal-lien avulla, jolloin näiden erojen taus-talta löytyi kymmenkunta teoreettisestimielekästä ja tilastollisesti merkitseväätekijää.

Kustannustehokkuus jäi yleensä sitäalhaisemmaksi mitä korkeampi tulo-taso kunnassa oli. Tulotason tulkittiinilmentävän kunnan kustannustasoa.Toisaalta korkea koulutustaso nostitehokkuutta. Osoittautui myös, ettäsuurimmilla kaupungeilla on taakka-naan suuresta koosta johtuva tehotto-muushaitta, vaikka useat niistä menes-tyivät vertailussa varsin hyvin. Tulok-set eivät kuitenkaan paljastaneet, mis-tä konkreettisista seikoista kokoon liit-tyvä haitta seuraa. Toisaalta väestömää-rällä mitatulla kuntakoolla ei ole käy-tännön merkitystä vertailtaessa pieniäja keskikokoisia kuntia keskenään,koska väestömäärä selittää eroista var-sin vähän. Selväpiirteistä kunnan vä-estömäärän optimikokoa peruspalve-lutarjonnan näkökulmasta ei tutkimuk-sessa saatu esille.

Kunnan syrjäinen sijainti on huomat-tava haitta. Asutuksen keskittyminentaajamiin puolestaan kohottaa tehok-kuutta. Korkea työttömyysaste ja mo-nipuolinen palvelutarjonta ovat omiaanheikentämään tehokkuutta, kun taaskorkea parhaassa työiässä (35-49-vuo-tiaat) olevien osuus kohottaa sitä. Myösyksityisiltä tuottajilta hankittujen osto-palvelujen suuri osuus kunnan palve-lutarjonnassa paransi tehokkuutta. Li-säksi runsaat valtionavut heikensivät

kustannustehokkuutta 1990-luvunpuolivälin tienoille muttei sen jälkeen,kun uusi könttäsummatyyppinen jär-jestelmä oli vakiintunut.

Todettakoon, että politiikkaan liitty-vät muuttujat kuten valtuustojen voi-masuhteiden mittarit, niiden muutok-set tai äänestysaktiivisuus eivät selittä-neet tehokkuuseroja. Myöskään kes-kuskunnan osuus seutukunnan väes-töstä tai kunnan väestömäärän (pidem-män aikavälin) muutos eivät selittäneetkuntien tehokkuuseroja.

Tulosten tulkinta ja varaukset

Loikkasen ja Susiluodon tutkimus kat-toi vain peruspalvelut. Erikoissairaan-hoito, infrastruktuuri ja liikennepalve-lut eivät sisältyneet peruspalveluihin.Näillä aloilla mittakaavaetuja on enem-män kuin peruspalveluissa, joten kokokuntien toimintaa koskevia johtopää-töksiä ei tuloksista voi vetää. Kuntienperuspalveluitakin tarkasteltiin standar-doidulla tavalla eikä mahdollisia laatu-eroja voitu suoraan ottaa huomioon.Todettakoon kuitenkin, että peruspal-velutarjonnan tehokkuus ei toteudupalvelutarjonnan laadun kustannuksel-la. Suomen kuntaliiton 30 kunnanasukkaiden arvioihin perustuvien pe-

Kuvio 1. Kuntien kustannustehokkuus ja väkiluku (logaritminen) 1994–2002.

Lähde: Loikkanen ja Susiluoto (2005a).


ruspalvelujen tyytyväisyysindeksien jasamojen kuntien tehokkuuslukujenvälillä on positiivinen (noin +0,4) kor-relaatio.

Huolimatta erilaisista varauksista saa-dut tehokkuuserot ovat pääosin loo-gisia. Ne selittyvät suurelta osin aivanjärkeenkäyvillä muuttujilla, niiden vai-kutussuunnat olivat yleensä ennakko-odotusten mukaisia, ja tulokset sopi-vat myös hyvin yhteen aiempien sek-torikohtaisten tehokkuustutkimustenkanssa.

Case-tutkimus neljän kunnanperuspalvelutarjonnasta

Edellä esitelty Loikkasen ja Susiluodontutkimus valottaa kuntien kustannus-tehokkuuden eroja ja niitä selittäviätekijöitä, mutta kuntatason tutkimus-aineisto ei kata läheskään kaikkia te-kijöitä, joista kustannustehokkuus voiriippua. Seuraavassa esiteltävän case-tutkimuksen alustavat tulokset valot-tavat muun muassa palveluverkosto-jen ja väestön aluerakenteen rooliapalvelutarjonnan tehokkuuteen vaikut-

tavina tekijöinä. Siinä käytetään sekäkunta-aineistoja täydentävää tilastoai-neistoa että kyselyitä ja haastatteluitatutkimuksen kohteena olevissa kunnis-sa, jotka ovat Kirkkonummi, Mäntsä-lä, Nurmijärvi ja Vihti.

Case-tutkimuksen taustaksi tarkastel-laan näiden kuntien peruspalvelutar-jonnan kustannustehokkuutta Loikka-sen ja Susiluodon tulosten mukaan.Kuvion 2 perusteella pääkaupunkiseu-dulta Helsinki, Espoo ja Vantaa sekäkehysalueelta Kirkkonummi, Mäntsä-lä, Tuusula, Vihti ja Sipoo jäivät kokomaan (353 kuntaa) keskitason alapuo-lelle. Sen sijaan Kerava, Nurmijärvi,Järvenpää, Hyvinkää ja Pornainen oli-vat tehokkaimmassa neljänneksessä.Case-kunnista Nurmijärvi erottuumuista selvästi kustannustehokkuudenkärkipään kuntana, kun taas Vihti sekäerityisesti Mäntsälä ja Kirkkonummiovat koko maan ja myös Helsinginseudun mediaanin alapuolella.

Yksittäisen kunnan kannalta yllä esi-tetyn kaltaiset tulokset eivät ole riittä-vän konkreettisia, jotta voitaisiin tehos-taa toimintaa ja parantaa palvelutar-jontaa. Maantieteelliselle sijainnille yk-

sikään kunta ei voi mitään, mutta onmyös tekijöitä, joita kunnan omin pää-töksin ja toimenpitein voidaan muut-taa. Tällaisia ovat palveluverkosto,palveluiden järjestämistapa sekä pitem-män ajan kuluessa myös yhdyskunta-rakenne. Tästä näkökulmasta avain-asemassa on se, mitä kukin kunta voioppia niistä kunnista, jotka ovat sa-mantapaisia, mutta jotka tuottavat taihankkivat palvelunsa kustannustehok-kaammin.

Case-kunnat ja tutkimuksenlähestymistavat

Case-tutkimusta varten pyrittiin löytä-mään joukko kuntia, jotka ovat sijain-niltaan, rakenteeltaan, kooltaan ja ke-hitysvaiheeltaan samantyyppisiä. Kun-nat valikoituivat Helsingin seudun ke-hyskuntien joukosta tutkijoiden ja kun-tajohtajien keskustelujen perusteella.Case-kuntajoukon muodostumisessatärkeä tekijä oli kuntien välinen aikai-sempi yhteistyö. Tutkimuksessa tarkas-tellaan samoja palveluita kuin Loikka-sen ja Susiluodon tutkimuksessa.

Case-kuntien väkiluku vaihteleeMäntsälän 18 000:sta Nurmijärven37 000:een. Kaikki kunnat ovat kas-vaneet erittäin nopeasti viimeisten 20vuoden aikana. Kaikista kunnistaenemmistö työssäkäyvistä pendelöikunnan ulkopuolelle, useimmat pää-kaupunkiseudulle. Kuntien taajamaval-taisuudessa on suuria eroja: Mäntsäläja Vihti ovat selvästi pinta-alaltaan laa-jempia ja maaseutumaisempia kuintaajamavaltaiset Kirkkonummi ja Nur-mijärvi. Kirkkonummella ruotsinkielis-ten osuus väestöstä on selvästi suurem-pi kuin muissa kunnissa. Kaikissa kun-nissa lapsiperheisiin kuuluvien osuusväestöstä on erittäin suuri. Vastaavastieläkeikäisten osuus on melko pienimutta tulee kasvamaan nopeasti.

Case-tutkimusta varten hankittiinyksityiskohtaiset tilastotiedot tutkimuk-sessa käsiteltävien palveluiden suorit-teista ja kustannuksista vuosilta 2000–2005. Tämän lisäksi kustakin kunnastasaatiin tiedot kunkin palvelun palvelu-

Kuvio 2. Peruspalvelutarjonnan kustannustehokkuus Helsingin seudun 14 kun-nassa sekä koko maan ja Helsingin seudun kuntien mediaani 1994–2002,prosenttia.

Lähde: Loikkanen ja Susiluoto (2005a).


verkostosta, palvelujen kustannusra-kenteesta, maksutuloista, palveluidenorganisoinnista sekä ostopalveluidenkäytöstä ja kustannuksista. Jokaisenpalvelusektorin vastuuhenkilöidenkanssa käytiin henkilökohtaisissa kes-kusteluissa läpi kunnan palvelun kes-keiset piirteet, mahdolliset ongelmat,kuntien välisen vertailukelpoisuudenkysymyksiä sekä arvioita kuntien vä-listen erojen taustatekijöistä.

Palvelukustannusten erot janiiden taustatekijät

Suuri haaste kaikissa kuntien toimin-taa ja taloutta koskevissa tutkimuksis-sa on tietojen vertailukelpoisuus kun-tien välillä. On perusteltua arvioida,ovatko kuntien peruspalveluiden suo-ritteet ja niiden kustannukset vertailu-kelpoisia.

Suoritteiden vertailukelpoisuus:Loikkasen ja Susiluodon tutkimukseenalun perin mukaan otetut palvelut onvalittu sillä perusteella, että niissä pal-velusuoritteen sisältöä voidaan pitääkohtuullisen samanlaisena eri kunnis-sa. Jonkin verran eroja kuitenkin on:esimerkiksi perusterveydenhuollon avo-hoitokäynnit voivat painottua eri kun-nissa erilaisiin hoitotapahtumiin mm.väestörakenteesta (mm. ikärakenne jasairastuvuus) johtuen. Vanhusten lai-toshoitoon otetaan joissain kunnissavain suhteellisen hyväkuntoisia vanhuk-sia (huonokuntoiset ovat terveyskes-kuksen vuodeosastolla), kun taas toi-sissa kunnissa vaihtelu on suurempaa,mikä heijastuu yksikkökustannuksiin.

Erot palvelusuoritteiden sisällössäselittävät jossain määrin kuntien väli-siä yksikkökustannusten eroja, muttatämä on haastatteluissa kohtuullisenhyvin pystytty selvittämään. Lisäksi pal-veluissa voi olla laatueroja: esimerkik-si palveluhenkilökuntaa voi olla vaih-televa määrä asiakasta kohti tai palve-luhenkilökunnasta on suurempi tai pie-nempi osuus epäpäteviä tilapäistyön-tekijöitä. Tällaiset tekijät vaikuttavatsekä palvelun laatuun että yksikkökus-tannuksiin. Täydellistä laatukontrollia

tässäkään case-tutkimuksessa ei olepystytty tekemään.

Kustannusten vertailukelpoisuus:Palveluiden yksikkökustannusten kan-nalta avaintekijä on se, ovatko palve-lujen tuottamisen kustannukset lasket-tu eri kunnissa samalla tavalla. Suu-rimmat kustannuserät eli palkka- jamuut henkilöstökustannukset kirjataankunnissa samalla tavalla, mutta erojaon mm. kunnan sisäisten toimitila- jakiinteistökustannusten hinnoittelussa jakohdentamisessa, poistojen kohdenta-misessa sekä palveluiden ostojen kus-tannusten kohdentamisessa. Sisäistenpalveluiden hinnoittelun sekä kustan-nusten kohdentamisen erot kuntien ti-linpidossa ovat yksi tärkeimmistä te-kijöistä, jotka rajoittavat kuntien väli-siä vertailuja. Niiden selvittäminen onollut yksi suurimmista ongelmista täs-säkin case-tutkimuksessa, vaikka tut-kittavia kuntia on vain neljä.

Sen jälkeenkin, kun palvelusuorittei-den ja -kustannusten vertailukelpoisuuson saatu kohtuullisella tasolla varmis-tettua, palvelujen yksikkökustannuk-siin jää yllättävän suuria eroja kuntienvälillä. Tutkimus on vielä meneillään,joten varsinaisia tuloksia ei vielä voidaesittää. Seuraavassa havainnollistetaan

eroja parin esimerkin avulla sekä poh-ditaan yleisesti eroihin vaikuttavia te-kijöitä.

Kuvion 3 mukaan perusterveyden-hoidon yksikkökustannusten (euroa /avohoidon käynti) ero halvimman(Nurmijärvi) ja kalleimman (Mäntsä-lä) case-kunnan välillä oli noin 29 %(suhteessa halvimman kustannusta-soon) vuonna 2004. Lasten päiväko-tihoidossa (kuvio 4) ero halvimman(Nurmijärvi) ja kalleimman (Kirkko-nummi) välillä on 39 %.

Mistä näin suuret erot johtuvat? Seu-raavassa esitetään tekijäryhmiä, jotkaosaltaan ovat osoittautuneet merkittä-viksi tekijöiksi palvelukustannustenerojen taustalla, mutta tutkimuksenollessa kesken niitä ei kohdenneta yk-sittäisiin palveluihin tai kuntiin.

Kunnan sijainti ja yhdyskuntara-kenne: Kunnan sijainti metropolialu-eella vaikuttaa itsessään tiettyjen pal-veluiden kysyntään ja palveluiden jär-jestämiseen. Suurkaupunkialueellatyössäkäynti asuinkunnan ulkopuolel-la on yleistä. Metropolialueella on tar-jolla suuri valikoima yksityisiä palve-luita, ja myös kunnallisissa palveluissaon hyvät mahdollisuudet toteuttaa kun-tien välistä yhteistyötä, koska etäisyy-

Suomen kunta- ja palvelurakennetta ollaan uudistamassa, mutta uudistuksen todellinensisältö on vielä selkiintymättä.


det ovat kohtuullisen lyhyet. Helsin-gin seudun kunnissa käytetään asukastakohti keskimäärin selvästi vähemmänkunnallisia perusterveydenhuollon jahammashuollon palveluita kuin muunmaan kunnissa, mikä ensi sijassa joh-tuu yksityisten terveyspalveluiden (ml.työterveyshuolto) suuresta tarjonnas-ta ja laajasta käytöstä.

Kunnan yhdyskuntarakenne onavaintekijä palveluverkoston taustalla.Asutuksen keskittyminen suuriin taa-

jamiin mahdollistaa keskitetymmänpalveluverkoston kuin maaseutuvaltai-nen tai hajanainen yhdyskuntaraken-ne. Keskitetty palveluverkosto mahdol-listaa mittakaava- ja verkostoetujen(mm. palvelujen ja työntekijöiden ris-tikäyttö) hyödyntämisen ja siitä seu-raavat kustannussäästöt useimmissapalveluissa. Yhdyskuntarakenteeltaanhajanaisessa kunnassa palveluverkos-ton äärivaihtoehtoina ovat: (1) laajan,pienistä palvelupisteistä (kuten kylä-

koulut) koostuvan palveluverkostonylläpitäminen, ja (2) palveluiden kes-kittäminen suurimpiin taajamiin ja kul-jetuspalveluiden (mm. koulukuljetuk-set) tai liikkuvien palveluiden (mm.kirjastoauto) järjestäminen haja-asu-tusalueille. Kaikki tutkimuksen case-kunnat tasapainoilevat näiden vaihto-ehtojen välillä.

Väestörakenne: Kunnan väestöra-kenne vaikuttaa useiden palveluidenkysyntään ja heijastuu edelleen palve-luiden yksikkökustannuksiin. Lasten javanhusten lukumäärä ja alueellinen si-joittuminen määrittävät suoraan mm.päivähoito-, koulu- ja vanhuspalvelui-den tarpeen. Ikärakenne voi vaikuttaamyös palveluiden yksikkökustannuk-siin, esimerkiksi ikääntyneen väestönmäärä vaikuttaa siihen, minkälaisiavaivoja terveydenhuollon avohoidonkäynneissä hoidetaan. Väestön tulo- jakoulutustaso ovat yhteydessä sen ter-veydentilaan sekä yksityisten ja julkis-ten palveluiden käytön väliseen suh-teeseen. Tulotaso vaikuttaa myös mm.päivähoidon ja vanhusten laitoshoidonmaksutuloihin, sillä niiden taksat ovatsidoksissa tuloihin. Tämä heijastuuedelleen palveluiden nettomääräisiinyksikkökustannuksiin (kustannukset –maksutulot). Väestön kielijakaumallaon suuri merkitys palveluverkoston japalvelukustannusten kannalta, koskakuntien on ylläpidettävä myös ruotsin-kielistä palveluverkostoa.

Palveluverkosto: Palveluverkostonrakenne vaikuttaa kunnan palvelujenjärjestämiseen, palveluiden saavutetta-vuuteen ja laatuun sekä palveluidentuottamisen kustannuksiin. Kuten edel-lä on todettu, kunnan sijainti, yhdys-kuntarakenne ja väestörakenne ovatkeskeisiä palveluverkostoa määrääviätekijöitä. Tästä huolimatta kunnilla onhuomattavasti valintamahdollisuuksiaverkoston toteuttamisessa, ja saman-tapaisen yhdyskuntarakenteen omaa-vissa kunnassa voi olla hyvinkin erilai-nen palveluverkosto. Kunnat voivathyödyntää myös eri palveluiden välisiäsynergiaetuja palveluverkoston järjes-tämisessä. Esimerkiksi sijoittamalla eripalveluita samaan kiinteistöön tai sa-

Kuvio 3. Perusterveydenhuollon suoritteen nettokustannukset (€) vertailukun-nittain, Helsingin seutu ja koko maa vuonna 2004.

Lähde: Tilastokeskus.

Kuvio 4. Lasten päiväkotihoidon suoritteen nettokustannukset (€) vertailukun-nittain, Helsingin seutu ja koko maa vuonna 2004.



moihin tiloihin voidaan onnistuneellajärjestelyllä saada säästöjä kiinteistökus-tannuksissa, ruokahuollossa ja muissatukipalveluissa. Case-tutkimuksen alus-tavien tulosten perusteella voidaan sa-noa, että kunnan palveluverkoston ra-kenne on yksi keskeisimmistä tekijöis-tä, joka vaikuttaa palvelujen tuottami-sen yksikkökustannuksiin.

Palvelujen järjestäminen: Palvelu-verkoston rakenteen lisäksi palveluidenjärjestämiseen liittyy paljon valintoja jaratkaisuja, jotka vaikuttavat niiden saa-tavuuteen, laatuun ja kustannuksiin.Tähän liittyy suuria, osin periaatteelli-sia ja jopa ideologisia valintoja, kutenkunnan oman tuotannon, kuntien vä-lisen yhteistyön (mm. kuntayhtymät)sekä ostopalveluiden (yksityisiltä tuot-tajilta tai muista kunnista) välinen työn-jako. Samoin vaihtoehtoisten palvelu-muotojen, kuten lasten päiväkotihoi-don ja perhepäivähoidon, välinen työn-jako on merkittävä kysymys. Myöspalveluiden laatuun ja hinnoitteluunliittyy tärkeitä kunnan valintoja, vaik-ka monien kunnallisten peruspalvelu-jen sisältö ja asiakkaalta perittävätmaksut ovat laeilla säädeltyjä. Se, hoi-detaanko palvelut lain edellyttämälläminimihenkilöstöllä esimerkiksi päivä-kodeissa vai panostetaanko henkilös-töön enemmän, vaikuttaa sekä laatuunettä kustannuksiin. Niissä palvelussa,joissa lainsäädännön asettamat vaati-mukset ovat muita palveluita väljem-mät, kuten vanhustenhuollossa ja kir-jastoissa, kunta voi varsin vapaastimääritellä, mitä palveluita ja kuinkapaljon ja minkä laatuisina se tarjoaaasukkaille. Edellä esitettyjen suurten lin-jausten ohella palvelujen laatu ja kus-tannukset määräytyvät lukemattomis-ta pienistä yksityiskohdista palveluver-koston organisoinnissa, toimipaikko-jen toiminnassa ja yksittäisten työnte-kijöiden arkisessa työssä.

Lopuksi

Sekä Loikkasen ja Susiluodon ettäLaakson ja Kilpeläisen tutkimustentulosten perusteella väestömäärältään

samanlaiset kunnat voivat poiketa yh-dyskuntarakenteeltaan ja palveluver-kostoltaan, mikä aiheuttaa eroja kus-tannustehokkuudessa. Tämän lisäksiyhdyskuntarakenteeltaan ja palveluver-kostoltaan samanlaisissa kunnissa voiolla suuria eroja palveluiden laadussaja kustannuksissa, koska palvelujenjärjestämistavoissa on eroja. Kustan-nustehokkuuteen vaikuttavien tekijöi-den moninaisuus on suuri haaste jasamalla mahdollisuus ajankohtaisessapyrkimyksessä uudistaa kunta- japalvelurakenteita.�

KIRJALLISUUS

Groes, N. (2005), Decentraliseringeller statsstyrning? – den danskakommunreformens innehåll ochutmaningar, Ekonomisk debatt, 5/2005,77–95.

Laakso, S. & Kilpeläinen, P. (2006),Case-tutkimus Helsingin seudun kunti-en palvelutarjonnan kustannustehok-kuudesta. Tekeillä, valmistuu syksyllä2006.

Loikkanen, H.A. & Susiluoto, I.(2005a), Paljonko verorahoilla saa? Kun-tien peruspalvelutarjonnan kustannus-tehokkuuden erot ja niitä selittävät teki-jät vuosina 1994–2002, Kunnallisalankehittämissäätiön tutkimusjulkaisunro.50.

Loikkanen, H.A. & Susiluoto, I.(2005b), Cost Efficiency of FinnishMunicipalities in Basic Service Provision1994-2002, Urban Public EconomicsReview, 4/2005, 39–64.

Luoma, K. & Moisio, A. (2005), Kun-takoko, kuntien menot ja palvelujen tuo-tannon palvelujen tuotannon tehokkuus-erot, VATT-muistioita 69.


Tässä artikkelissa käsite hyvinvointi-valtio on laaja-alainen. Sillä voi käsit-tää työnteon, toimeentulon ja yhteis-kunnalliset palvelut toisiinsa kytkevääjärjestelmää, joka koskee kaikkia tie-tyssä maassa tai tietyllä alueella asuviaihmisiä. Sen kehittämisen taustana ovaterilaiset sosiaaliset riskit ja ongelmat,

Pekka KosonenYliopistonlehtori, dosenttiHelsingin [email protected]

Eurooppalaisethyvinvointi-mallitEuroopassa on erilaisia hyvinvointivaltiomalleja.Kuinka pysyviä ne ovat ja onko näkyvissä yhteistäeurooppalaista sosiaalista mallia?

joita teollistuminen ja markkinatalou-den laajeneminen tuovat tullessaan.Markkinatalous on tärkeä taloudelli-sen kasvun perustana, mutta se tuot-taa myös sivu- ja seurausvaikutuksia,joita on ollut tarpeen korjata. Näitävaikutuksia ovat työttömyys, toimeen-tulo-ongelmat, työperäiset sairaudet,

Pekka Kosonen on tutkimuksissaan siirtynyt suomalaisesta kapitalismista pohjoismaistenmallien kautta eurooppalaisiin vertailuihin ja viime aikoina myös globalisaation haastei-den analysoimiseen.


ihmisten velkaantuminen sekä perin-teisen lähiyhteisön ja perhemallin ha-joaminen. Ongelmiin jälkikäteen rea-goiminen ei riitä, vaan keskeistä on ollutsosiaalisen turvallisuuden parantami-nen siten, että jo ennakolta ehkäistäänmonien ongelmien syntyä tai ainakinkärjistymistä. Tästä näkökulmasta työl-listäminen, työolojen ja työsuhteidenkehittäminen sekä toi-miva yhteiskunnallinenpalvelujärjestelmä kuu-luvat olennaisesti hyvin-vointivaltioon.

Hyvinvointivaltion kä-sitettä voi täsmentäätasa-arvon asteen jasosiaalisten oikeuksienkautta. Tasa-arvoa hyö-tyjen ja taakkojen jaos-sa eli tulojen, palvelu-jen ja verojen jaossa voi pitää tärkeänähyvinvointivaltion tunnusmerkkinä.Tämä ei merkitse täydellistä tasajakoavaan tasa-arvon jonkinasteista lisäämis-tä uudelleenjaon kautta ja takaamallakaikille mahdollisimman samanlaisetlähtökohdat. Tasa-arvoisuuden periaa-te koskee niin eri tulonsaajaryhmiäkuin eri sukupuoliakin.

Sosiaalisten oikeuksien aste viittaasiihen, kuinka laajasti ihmiset ovat oi-keutettuja sosiaalisiin tulonsiirtoihin japalveluihin sekä siihen, kuinka kor-vaavia tulonsiirrot ja laadukkaita pal-velut ovat. Etujen laaja kattavuus, uni-versalismi, on tärkeää väliinputoami-sen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi.Tärkeätä on myös se, että etuudeteivät jää hyvin nimellisiksi ja vaatimat-tomiksi vaan turvaavat riittävän toi-meentulon. Työnteko on toimeentu-lon ensisijainen perusta ja tätä kauttatyövoimapolitiikka kytkeytyy läheisestisosiaalipolitiikkaan, mutta riskienkohdatessa julkisen vallan vastuullejää ihmisten perusturvasta huolehti-misen.

Kansalaisten oikeudet ovat demokra-tioissa vähitellen laajentuneet siviilioi-keuksista (mm. elinkeinovapaus ja oi-keus yksityisomistukseen) poliittisiinoikeuksiin (kuten mielipiteenilmaisu-ja organisoitumisvapaus) ja sosiaalisiin

oikeuksiin. Voidaan puhua sosiaalisenkansalaisuuden vahvistumisesta. Senkeskeinen piirre on, että yksilöillä tairyhmillä on mahdollisuudet osallistuatäysivaltaisesti yhteiskunnan toimintaanja päätöksentekoon – tosiasiallisestieikä vain muodollisesti.

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytymi-nen voidaan myös nähdä sosiaalisen

kansalaisuuden poisvie-misenä. Kun köyhyy-dellä ei ymmärretä vainaineellista puutettavaan kaikkea sellaistatarpeiden tyydyttämät-tömyyttä, joka estää ih-mistä kehittymästä itse-näiseksi ja täysivaltai-seksi toimijaksi yhteis-kunnassa, se merkitseesamalla sosiaalisen kan-

salaisuuden vajaata toteutumista. Siksiköyhyyden ja syrjäytymisen eh-käiseminen on kehittyneen hyvinvoin-tivaltion tärkeä tunnusmerkki. Histo-riallisesti sosiaalinen kansalaisuus onollut vahvasti sidoksissa kansallisvalti-on muotoutumiseen ja yleiseen demo-kratian laajentumiseen, ja siten se onollut alueellisesti rajattua ja tässä mie-lessä myös poissulkevaa. (Ferrera2005)

Hyvinvointivaltion sosiaalinenperusta

Suomalaisessakin keskustelussa hyvin-vointivaltiota on paljolti arvioitu talou-den ja rahoituksen näkökulmasta.Onkin selvää, että sosiaalista turvalli-suutta voidaan edistää vain taloudel-listen resurssien ja rahoitusmahdolli-suuksien rajoissa. Kuitenkin hyvinvoin-tivaltion oikeutuksen perustelu onenemmän inhimillinen ja sosiaalinenkuin taloudellinen – kyse on jokaisellekuuluvasta ihmisarvosta ja mahdolli-suudesta osallistua yhteiskunnan toi-mintaan. Mutta taloudellisen ja sosi-aalisen lähtökohdan välillä ei välttämät-tä ole ylittämätöntä vastakohtaa. Ih-misten koulutuksen, sosiaalisen turval-lisuuden ja tasa-arvoisten edellytysten

tukeminen on pitkän päälle myös ta-loudellisen kehityksen kannalta tärkeäperusta ja voimavara. Näiden lähtökoh-tien yhteensovittamisessa on keskeistäkiinnittää huomiota sosiaaliturvan japalvelujen järjestämisen tapaan.

Hyvinvointivaltiolla on myös poliit-tinen perustansa. Se on yhteiskunnal-listen voimien ja poliittisten puoluei-den toiminnan tuloksena syntynyt jakehittynyt järjestelmä. Tästä kyllä seu-raa myös eroja eri maiden välille: sosi-aalipolitiikka on saanut jossain määrinerilaisen painotuksen ja sisällön myöseri EU-maissa. Erot johtuvat vain osaksitaloudellisista seikoista. Toisaalta hy-vinvointivaltiolla on varsin vahva po-liittinen perusta kaikissa maissa. Kes-keisillä tulonsiirto- ja palvelujärjestel-millä on kansalaisten kannatus taka-naan, vaikka yksityiskohdissa mielipi-teet vaihtelevatkin. Eläkeläisten tulotnäyttävät olevan tärkeämpiä kuin työt-tömien ja syrjäytyneiden (siis työtä vie-roksuvien) korvaukset.

Erilaiset eurooppalaisethyvinvointimallit

Hyvinvointivertailuissa pyritään varsinusein asettamaan vastakkain omanmaan hyvät olot ja muiden maidenhuonommat olot. “Me” olemme kil-pailukykyisimpiä, ja pohjoismainenmalli on malli kaikille (Kettunen 2006).Vaikka jokaisella maalla on ollut omatratkaisunsa ja omat instituutionsa, ver-tailevalla otteella on puolensa.

Oheisessa kaaviossa on tarkoituksel-lisen yksinkertaistavasti esitetty länsi-eurooppalaisten hyvinvointimallienpiirteitä. Mallien sisälläkin maat tokieroavat toisistaan; esimerkiksi Man-ner-Eurooppaan luettu Hollanti oneräiltä osin lähellä pohjoismaista hy-vinvointimallia (universalismin koros-tuminen, työllisyysaste). Hyvinvoinnintuottamisessa on eroteltu julkinen val-ta, markkinat, perhe ja yhteisöt, joistayhteisöillä viitataan osin lähiyhteisöönmutta paljolti myös sosiaali- ja terve-ysjärjestöihin, joilla usein on laajaa pal-velutoimintaa. “Mallimaat” ovat kirjal-

Köyhyyden ja syr-jäytymisen eh-käiseminen onkehittyneen hyvin-vointivaltion tärkeätunnusmerkki.


lisuudessa usein esitettyjä esimerkkejäkunkin hyvinvointimallin tyypillisestäedustajasta.

Eurooppalaisissa hyvinvointimalleis-sa on tullut jo tavaksi erottaa manner-eurooppalainen, anglosaksinen ja poh-joismainen malli toisistaan. ErityisestiEsping-Andersenin (1990, 1999) an-siosta tai vuoksi tutkimus on keskitty-nyt näiden kolmen regiimin vertailuunja myös kiistämiseen. Lisäksi sosiaali-turvan taso on Etelä-Euroopan mais-sa alempi kuin muussa Manner-Eu-roopasta, jos kohta ero on viime vuo-sikymmeninä kaventunut, ja eteläisenEuroopan maita voikin tarkastellaomana ryhmänään, vaikka Esping-Andersen haluaakin nähdä ne osanamannereurooppalaista mallia. EronaManner-Eurooppaan on perusturvanohuus ja suurempi perhekeskeisyys,jota tosin nykyinen syntyvyyden vähe-neminen heikentää.

Manner-Euroopassa sosiaaliturva onvahvasti kytketty perheenpään työ-markkina-asemaan, ja rahoitus tapah-tuu pitkälti työnantajilta ja palkansaa-jilta kerätyin maksuin. Työmarkkinoi-den ulkopuolelle jäävien turva onkinsitten heikompaa, joskin viimeistenvuosien aikana tilanne on ollut muut-tumassa.

Isossa-Britanniassa pääosin verova-roin rahoitettavaa sosiaaliturvaa luon-nehtii laaja tarveharkinta; valtio takaaperusturvan vain kaikkein puut-

teenalaisimmille. Tämä korostui 1980-luvulla pääministeri Thatcherin aika-na, eikä Blairin ’kolmas tiekään’ olenäiltä osin tuonut muutosta. Lisäksikansalaisia kannustetaan markkina-pohjaisiin ratkaisuihin; julkisen terve-ydenhoidon laajuus on tästä poikke-uksena.

Pohjoismaisille hyvinvointivaltioille onsen sijaan ollut leimallista laaja univer-saalisuus. Kaikki kansalaiset ovat oi-keutettuja vähintään verovaroin rahoi-tettuun perusturvaan, mitä täydentä-vät sosiaalivakuutusmaksuin rahoitetutansiosidonnaiset etuudet. Mallien eroa-vuus näkyy tulonjaon asteessa. Vertai-lukelpoisten aineistojen valossa Poh-joismaat ovat 1980- ja 1990-luvuillasekä vuosituhannenvaihteessa olleet pie-nimpien tuloerojen mai-ta. Manner-Euroopas-sa tuloerot ovat keski-tasoa, ja suurimmaterot OECD-maailmas-sa löytyvät Meksikosta,Turkista, Yhdysvallois-ta, Isosta-Britanniasta jaeteläisestä Euroopasta(OECD 2005).

Toisin kuin kansainvä-lisen keskustelun valossa voisi ajatella,pohjoismainen hyvinvointimalli on pe-rinteisesti nivoutunut työlinjaan. Sosi-aalivakuutuksessa etuudet ovat työhönsidottuja, ja myös suuri osa hyvinvoin-

tipalveluista, kuten päivähoito ja kou-lutus, ovat tukeneet työelämään osal-listumista. Tulojen tasaus on tapahtu-nut pitkälti yksilön eri elinvaiheidenvälillä. Järjestelmä on edistänyt korkeaatyöhön osallistumista, mutta samallasen rahoitus on edellyttänyt korkeaatyöllisyyttä. Ripeän talouskasvun ja ma-talan työttömyyden oloissa sekä kah-den tulonsaajan kokoaikatyöhön pe-rustuvassa huoltajuusmallissa univer-saali, lakisääteinen sosiaaliturvajärjes-telmä edisti sitä elinkeinorakenteenmuutosta, jota nopea taloudellinen kas-vu edellytti. Tehokkuuden ja oikeuden-mukaisuuden vaatimukset tukivat pit-kälti toisiaan. Nytkään kovin vahvaanäyttöä näiden olettamusten kumou-tumisesta ei ole esitetty.

Mannereurooppalaisissa hyvinvointi-valtioissa ongelmana on itse asiassaollut ansiotyön vähyys. Ne ovat tuke-neet naisten kotiin jäämistä (tai vaikeut-taneet heidän työhön osallistumistaan),ja ikääntyvästä työvoimasta on pyrittyeroon ennenaikaiselle eläkkeelle siir-tämällä. Tällainen “welfare withoutwork”-malli on vaikeuksissa taloudel-lisen perustan horjuessa esimerkiksijoukkotyöttömyyden oloissa, kutensuurissa mannereurooppalaisissa mais-sa on viime aikoina nähty.

Lisäksi itäisen Keski-Euroopan mais-sa oli jo sosialismin kaudella suhteelli-sen kehittyneitä sosiaalipoliittisia järjes-telmiä (Kosonen 1995). Kaiken perus-

tana oli ainakin viralli-sen määrityksen mukai-nen täystyöllisyys, vaik-ka se osaltaan olikinomiaan ylläpitämääntaloudellista tehotto-muutta. Myös muitasosiaalisia oikeuksiakuten eläketurvaa, lap-siperheiden tukia ja pal-veluja laajennettiin,monelta osin työpaik-kakeskeisesti. Valtiolla

oli ratkaiseva rooli sosiaalivakuutuksis-sa, eikä sosiaalivakuutusmaksuilla ol-lut merkitystä. Puolue-eliitillä oli etu-oikeutensa, mutta laajasti tarkastellensosiaalipolitiikka toimi suhteellisen tasa-

Kaavio 1. Hyvinvointimallien piirteitä ideaalityyppisesti.

Anglosaksinen Mannereur. Eteläeur. Pohjoismainenmalli malli malli malli

Hyvinvoinnin markkinat julkinen valta perhe julkinen valtatuottaminen perhe perhe yhteisöt näennäis-

yhteisöt markkinat(lisääntyvästi)

Sosiaaliturvan universaali tar- työmarkkina- työmarkkina- universaalikattavuus veharkintainen asemaan asemaan kattava

sidottu sidottu

Tuloerot suuret keskitasoa suuret pienet(kasvamassa)

“Mallimaa” Iso-Britannia Saksa Italia Ruotsi

Usein on eroteltutoisistaan anglo-saksinen, manner-eurooppalainen japohjoismainenhyvinvointivaltio-malli.


arvoistavasti. Siirtymä sosialismistamarkkinatalouteen muutti kertaheitollamonia asioita, vaikkakin eri maissa eritavoin ja eri tahdissa. Hyvinvointijär-jestelmät kohtaavat nykyoloissa koviahaasteita kahdesta suunnasta: uusi po-liittinen ajattelu pyrkii irti sosialisminperinnöstä, ja kapitalismiin siirtymisenvaatimat sosiaaliset kustannukset aset-tavat sosiaaliturvajärjestelmät ja niidenrahoituksen koetukselle. Ongelmanaon löytää sosiaalisille oikeuksille uusipohja uusissa oloissa, joissa tuloerot jasosiaaliset kuilut kasvavat.

Sosiaalinen Eurooppa?

Sosiaalisesta näkökulmasta on koettupulmalliseksi EU:n taloudellisen ja po-

liittisen painotuksenylikorostuminen –unionilla on ollut vainvähän tekemistä ihmis-ten perustavien ongel-mien ja oikeuksienkanssa. Sosiaaliset oi-keudet on paljolti nähtykilpailun esteinä, mikäon ahdas näkökulmamyös taloudelliseltakannalta. Sosiaalistenetuuksien alentamises-ta lyhyellä aikavälilläjoillekin yrityksille taimaille koituvat mah-dolliset hyödyt voivatjohtaa innovaatioidenja laadun kehittämisenlaiminlyömiseen ja si-ten taloudellisen kehi-tyksen heikkenemi-seen pidemmällä aika-välillä.

Unionin toimivaltasosiaalipolitiikassa onollut suhteellisen vähäi-nen: se on rajoittunutkysymyksiin, jotka liit-tyvät työvoiman liikku-vuuteen, työelämänsuhteisiin, työturvalli-suuteen, sukupuoltentasa-arvoon työelä-

mässä ja aluepolitiikkaan. Myös mai-den väliseen sosiaalipolitiikan koordi-nointiin liittyvä valtuus on koskenutvain jäsenmaasta toiseen siirtyvää työn-tekijää ja hänen perheenjäseniään, jos-kin koordinaation piiriin on vähitellentullut myös työmarkkinoiden ulkopuo-lella olevia, kuten opiskelijoita. Sosi-aalipolitiikan kehittäminen on ollut hi-dasta myös siksi, että direktiivien hy-väksyntä on vaatinut useissa asioissaneuvoston yksimielisen päätöksen. Hi-tauteen vaikuttaa myös se, että eri int-ressi- ja maaryhmät edistävät hyvinerilaisissa asioissa positiivista ja nega-tiivista integraatiota, jolloin tarvittavaakannatusta ei synny (Scharpf 1996).

Eräissä sosiaalipoliittisissa asioissa EUon toki kyennyt etenemään. Aluepoli-tiikassa rakennerahastot ovat mahdol-

listaneet jonkinasteista tasausta, vaik-ka rahastojen merkitystä ei tule liioi-tella – alueelliset erot ovat edelleen suu-ret. Direktiiveistä keskeiset koskevattyöterveyttä ja -turvallisuutta sekä su-kupuolten tasa-arvoa työelämässä. Siltion monia keskeisiä alueita, joilla EUei ole lainkaan edennyt tai on tyytynytvarsin yleisluontoisiin esityksiin ja suo-situksiin.1

EU:n joissakin asiakirjoissa ja ohjel-missa sosiaalisen Euroopan tärkeys ontuotu esiin. Eräänä ensimmäisistä ava-uksista voi pitää työntekijöiden sosiaa-listen perusoikeuksien peruskirjaa (So-cial Charter) vuodelta 1989, vaikka serajoittuikin työntekijöiden oikeuksiin jaoli luonteeltaan periaatejulistus. Vuon-na 1992 hyväksytyt kaksi suositustasosiaaliturvajärjestelmien tavoitteidenlähentämisestä toivat sosiaalipoliittisenkonvergenssin ainakin yhteisön piiris-sä tehtävän arvioinnin asiaksi. Komis-sion julkaisemat sosiaalipolitiikan vih-reä kirja (1993) ja valkoinen kirja(1994) olivat yrityksiä kehitellä haas-teisiin vastauksia, joskaan erityisenkonkreettisiksi ne eivät yltäneet.

Amsterdamin sopimuksen tultua voi-maan keväällä 1999 tilanne muuttuieräiltä osin. Uutta toimivaltaa toivatsen eräät artiklat, joiden pohjalta di-rektiivejä voidaan tehdä työelämästäsyrjäytyneiden integroimiseksi työelä-mään. Lisäksi tähdennetään miestenja naisten tasa-arvoa työelämässä. Siltipainopiste on työelämän kysymyksil-lä. Nizzan sopimus ei paljolti muutta-nut tilannetta, ja sopimus uudesta pe-rustuslaista on tunnetusti jäissä. Näis-tä syistä viimeisten kymmenen vuo-den aikana on alettu painottaa “softlaw” -tyyppistä eurooppalaista sosiaa-lipolitiikkaa, joka ei perustu asetuk-siin tai direktiiveihin vaan koordinaa-tioon ja parhaiden käytäntöjen esiin-tuomiseen.

EU:n sosiaalipolitiikan käsite ero-aa huomattavasti siitä, mihin suoma-laisessa ja muussa pohjoismaisessa kie-lenkäytössä on totuttu (Kosonen1998). Suuret kysymykset sosiaaliva-

Pekka Kososen mielestä on tärkeää tunnistaa hyvinvointi-mallien erot. Jokaisella mallilla on hyvät ja huonot puolensa,joten niiden asettaminen paremmuusjärjestykseen on kyseen-alaista. Liiallinen omahyväisyys ei edistä vertailevaa, kriittistätutkimusta.

1 Etenemisestä ks. Cousins (1999).


kuutuksista ja -palveluista eivät juuri-kaan kuulu sen alaan, ja pääosin tämäonkin luontevaa. (Palveludirektiivistäon käyty kiistaa varsinkin sosiaali- jaterveyspalveluiden “vapauttamisen”osalta.) Mutta rajauksena on myöstoimien painottuminen hyvin voitto-puolisesti työmarkkinoilla toimivienihmisten turvallisuuteen ja tasa-arvoon.Suurin osa Euroopan väestöstä onkuitenkin lapsia, nuoria, vanhuksia,vammaisia, opiskelijoita, perheenäite-jä (ja -isiä) tai työttömiä. Avoimenkoordinaation pohjalta on tosin siirryttyuudenlaiseen työllisyys- ja sosiaalipoli-tiikan yhteistyöhön, ja eläkekysymys onotettu koordinaatiomenettelyn piiriin.Perinteisiä hyvinvointimalleja tämä eikovin pian mullista. Kerran muotou-tuneet instituutiot ovat osoittautuneetvarsin kestäviksi, vaikka ne eroavat-kin huomattavasti toisistaan.�

KIRJALLISUUS

Cousins, C. (1999), Society, Work andWelfare in Europe, London: Macmillan.

Esping-Andersen, G. (1990), TheThree Worlds of Welfare Capitalism,Cambridge: Polity Press.

Esping-Andersen, G. (1999), SocialFoundations of Postindustrial Economies,Oxford: Oxford University Press.

Ferrari, M. (2005), The Boundaries ofWelfare. European Integration and theNew Spatial Politics of Social Protection,Oxford: Oxford University Press.

Kettunen, P. (2006), The Power ofInternational Comparison – A Perspectiveon the Making and Challenging of theNordic Welfare State, teoksessa Christi-ansen, N.F. ym. (toim.), The NordicModel of Welfare – a HistoricalReappraisal, Copenhagen: MuseumTusculamun Press.

Kosonen, P. (1995), Eurooppalaisethyvinvointivaltiot. Yhdentymistä ja ha-jaantumista, Tampere: Gaudeamus.

Kosonen, P. (1998), Pohjoismaiset mal-lit murroksessa, Tampere: Vastapaino.

OECD (2005), Income Distributionand Poverty in OECD Countries in theSecond Half of the 1990s, Paris: OECD.

Scharpf, F.W. (1996), Negative andPositive Integration in the PoliticalEconomy of European Welfare States,teoksessa Marks, G. ym., Governance inthe European Union, London: SAGE.

Tuomo AlasoiniTyömarkkinaneuvosTyöministeriö[email protected]

Työnteonmielekkyyskaipaa ennakoivaamuutosturvaaTyöolobarometrin mukaan suomalaiset palkan-saajat kokevat työnteon mielekkyyden vähentyneen,koska globaalin talouden uusien toimintamallienuskotaan leviävän työelämässä.

Työolobarometri on haastattelututki-mus, jonka tulokset voidaan yleistääSuomen kaikkiin palkansaajiin, joidensäännöllinen viikkotyöaika on vähin-tään 10 tuntia. Barometri on toteutet-tu vuosittain vuodesta 1992 lähtien.Siinä on kysymyksiä, joissa palkansaa-jat ottavat kantaa työoloihinsa ja työ-suhteisiinsa sekä niiden muutoksiin.Barometrin erityispiirre on, että semahdollistaa vuotuisten muutosten


seurannan, ja monet kysymyksistä onmuotoiltu niin, että ne reagoivat her-kästi toimintaympäristön muutoksiin.

Barometrissa kysytään palkansaajiennäkemystä siitä, onko työnteon mielek-kyys muuttumassa parempaan vai huo-nompaan suuntaan vai onko se ennal-laan. Tämän voi katsoa kuvaavan ba-rometrin kysymyksistä kokonaisvaltai-simmin heidän suhdettaan työtekoon.Palkansaajien näkemyksillä työnteonmielekkyydestä voi otaksua olevan en-nustearvoa myös heidän jaksamiselleenja jatkamiselleen työelämässä. Tämä onentistä tärkeämpi kysymys työikäisenväestön määrän kääntyessä pitkäksi ai-kaa laskuun. Tarkasteltavana seuraavas-sa on saldoluku eli parempaan ja huo-nompaan suuntaan vastanneiden ero-tus prosenttiyksikköinä.

Saldoluvun kehitys on ollut aalto-maista.1 Vuosina 1992–93 se oli ne-gatiivinen, 1994–2000 positiivinen jasen jälkeen taas negatiivinen (kuvio 1).Positiivisin luku oli vuonna 1997 (+12)

ja negatiivisin vuonna 2004 (-22).Saldoluku on ollut yksityisellä sekto-

rilla joka vuonna kuntasektoria positii-visempi. Ylemmillä toimihenkilöillä lukuon ollut pääsääntöisesti positiivisin jatyöntekijöillä negatiivisin. Miehillä lukuon ollut jatkuvasti naisia positiivisempi.Nuorimmilla saldoluku on ollut iäk-käämpiä selvästi positiivisempi. 35 vuot-ta näyttäisi olevan selvä rajapyykki.

Työnteon mielekkyyden muutoksillaei ole ollut yhteyttä yleisimpien työelä-

män laadun indikaattorien kehitykseen.Muutoksilla ei ole myöskään ollut yh-teyttä barometrin muiden vastaaviensaldolukujen kehitykseen, joissa arvi-oinnin kohteena ovat sukupuolten vä-linen tasa-arvo työelämässä, mahdol-lisuus vaikuttaa omaan asemaan työs-sä, esimiesten johtamistapa, itsensä ke-hittämisen mahdollisuudet työssä, tie-tojen saanti työpaikan tavoitteista ja tu-levaisuuden suunnitelmista sekä ym-päristökysymysten huomioon ottami-nen työpaikalla. Kaikki muut saldolu-vut ovat lisäksi olleet selvästi positiivi-sia myös vuosina 2001–05.

Työnteon mielekkyyden muutoksensaldoluvun ja talouskehityksen yhteyt-tä selvitettiin korrelaatioanalyysilla.Tarkasteltavina olivat barometrin ai-kasarjat koskien palkansaajien odo-tuksia yleisestä työllisyystilanteesta jaoman työpaikan taloustilanteesta,omakohtaisesta irtisanomis- ja lomau-tusuhasta ja mahdollisuuksista saadaammattitaitoa vastaavaa työtä työttö-mäksi jouduttaessa. Tarkasteluunotettiin myös työttömyysaste ja senvuotuinen muutos sekä barometrissaoleva henkilöstöä lisänneiden ja vä-hentäneiden työpaikkojen erotuksensaldoluku.

Yleistä työllisyystilannetta ja omantyöpaikan taloustilannetta koskevatodotukset korreloivat vahvimmin työn-

1 Artikkelissa käytettävä työolobaromet-riaineisto on saatu työministeriön erikois-suunnittelija Pekka Ylöstalolta, joka onmyös vastannut barometrin toteutuksestavuosina 1992–2005. Yksityiskohtaiset ar-tikkelissa esitettävät luvut ja analyysit löy-tyvät teoksesta Alasoini (2006).

Tuomo Alasoini on toiminut Työelämän kehittämisohjelman (Tykes) projektipäällikkönä vuo-desta 1996.

Kuvio 1. Työnteon mielekkyyden muutoksen saldoluku 1992–2005.


teon mielekkyyden muutoksiin. Mie-lenkiintoinen ilmiö on, että työnteonmielekkyyden muutoksen ja oman työ-paikan talouskehityksen saldolukujenvälillä oli vuosina 1992–2001 tilastol-lisesti merkitsevä korrelaatio, muttatästä eteenpäin korrelaatio on olennai-sesti heikentynyt eikä ole koko ajan-jaksolla enää edes melkein merkitse-vä. Korrelaatio vaihtelee palkansaaja-ryhmittäin. Yhteistä kaikille ryhmille onkuitenkin sen selvä pieneneminen vuo-desta 2001.

Psykologinen sopimus tulkin-nallisena käsitteenä

Työnteon mielekkyyden muutoksensaldoluvun laskua ja irtautumista omantyöpaikan talouden muutosodotuksis-ta tulkitaan seuraavassa psykologisensopimuksen käsitteen avulla. Käsitesyntyi 1960-luvulla, mutta tutkimuk-sessa se alkoi yleistyä vasta 1990-lu-vulla (Guest 1998;Smithson ja Lewis2005). Sillä tarkoite-taan palkansaajienomaksumien ja heidänaiempiin kokemuksiin-sa perustuvien usko-musten muodostamaakokonaisuutta siitä, mil-laisia palkkioita he ovatoikeutettuja saamaan työnantajalta työ-suhteen kautta vastineeksi työpanok-sestaan. Nämä uskomukset ovat taval-lisesti suurelta osin julkilausumattomia.Psykologiset sopimukset ovat myös yk-silöllisiä ja subjektiivisia.

Psykologisiin sopimuksiin voi sisältyäsekä transaktionaalisia että relationaa-lisia elementtejä. Edelliset tarkoittavattyösuhteen kautta saatavia suoraan taiepäsuoraan taloudellisilla arvoilla mi-tattavia palkkioita kuten palkkaa, luon-taisetuja, etenemismahdollisuuksia taityösuhteen pysyvyyttä. Relationaalisetelementit liittyvät työnantajien ja pal-kansaajien suhteeseen – esimerkiksiluottamus, lojaalisuus, turvallisuus jaarvostus. Transaktionaaliset elementitovat yleensä sisällöltään ja kestoltaan

tarkemmin määriteltyjä kuin relatio-naaliset elementit.

Eräs syy kasvaneeseen kiinnostukseenpsykologisia sopimuksia kohtaan liit-tyy kilpailuolojen muutokseen. On esi-tetty, että kiristyneessä kilpailutilan-teessa monet yritykset rikkovat enti-senlaisia paternalistisia psykologisia so-pimuksia, joiden ytimenä on ollut hen-kilöstön lojaalisuuden ja täyden työpa-noksen sekä näiden vastineeksi saata-van (suhteellisen) turvatun työsuhteenja ennustettavien ansioiden välinenvaihtosuhde. Keskustelua ovat virittä-neet yritysten uudelleenjärjestelyt, or-ganisaatioiden keventämiset, toiminto-jen ulkoistamiset ja epätyypillisten työ-suhteiden kuten osa- ja määräaikai-suuksien yleistyminen. Rikkoutumisenseurauksena palkansaajien työtyytyväi-syys ja luottamus työnantajiin voi hei-kentyä, työpanos laskea ja kynnys vaih-taa työpaikkaa alentua. On myös esi-tetty, että globalisoituvassa taloudessatransaktionaalisten elementtien merki-

tys suhteessa relationaa-lisiin kasvaa (Sennett2006; Smithson ja Le-wis 2005).

Palkansaajilla on nä-kemys työpanoksensaarvosta työnantajalle.Tätä vastaa uskomusniiden – transaktionaa-listen ja relationaalisten

– palkkioiden arvosta, joita he ovat oi-keutettuja saamaan vastineeksi. Pal-kansaajilla on myös käsitys siitä, min-kä arvoisia palkkioita he tosiasiassasaavat tai uskovat jatkossa pystyvänsäsaamaan. Jotta palkansaajat olisivat tyy-tyväisiä tähän vaihtoon, on saatavienja odotettujen palkkioiden oltava vä-hintään yhtä suuria kuin oikeutetuiksikatsotut palkkiot. Palkansaajat koke-vat psykologisen sopimuksensa häiriin-tyvän, mikäli suhde kääntyy toisin päin.Näin voi tapahtua esimerkiksi, kunodotukset oman työpaikan taloudestasynkentyvät. Edellä esitetyn pohjaltatämä vaikuttaa näkemyksiin työnteonmielekkyydestä.

Näin ajatellen ei työnteon mielekkyy-den muutoksen saldoluvun vaihtelu työ-

markkinoiden ja oman työpaikan ta-louden muutosodotusten mukaan oleyllättävää. Vahvistuva talous lisää liik-kumavaraa palkanmaksussa ja var-muutta työsuhteiden turvallisuudesta javoi parantaa ilmapiiriä työpaikalla.Työllisyyden paraneminen myös lisääpalkansaajien valinnanmahdollisuuksiaja vähentää riippuvuutta nykyisestätyönantajasta. Oman työpaikan talous-tilanteen ja työmarkkinatilanteen hei-kentyminen taas vaikuttaa toisin päin.Kyse on mekanismista, jossa palkan-saajat luottavat siihen, että oman työ-paikan menestyminen ja työsuhteenkautta saatavat erilaiset palkkiot kie-toutuvat läheisesti toisiinsa.

Psykologinen sopimus mur-roksessa?

Miksi työnteon mielekkyyden muutok-sen yhteys talouden muutoksiin on nytheikentynyt ja näkemykset työnteonmielekkyydestä synkentyneet? Palkan-saajien näkemykset työoloistaan ylei-sesti eivät ole viime vuosina synkenty-neet (Kauppinen ym. 2004; Lehto jaSutela 2004; Ylöstalo 2006). Työolo-tutkimuksessa ainoa selvästi yleistynytepävarmuustekijä oli ennakoimattomi-en muutosten uhka (1997: 33 %,2003: 40 %). Samanaikaisesti niidenosuus, jotka katsovat saavansa tietoatyötä koskevista muutoksista jo suun-nitteluvaiheessa, pieneni (1997: 41 %,2003: 34 %). Muutokset olivat suu-rimpia yksityisellä sektorilla.

Yhdysvalloissa keskustelu paternalis-tisten psykologisten sopimusten särky-misestä käynnistyi 1990-luvun yritysjär-jestelyihin, organisaatioiden keventämi-siin ja niitä seuranneisiin työvoimavä-hennyksiin liittyen. Myös Suomen1990-luvun alun laman myötä työvoi-ma väheni rajusti. Kuitenkin erityisestiviime vuosina on palkansaajien asemaollut turvatumpi kuin Yhdysvalloissa,jossa suurella osalla palkansaajia reaali-palkat ovat laskeneet, eikä alentunut-kaan työttömyys ole vähentänyt työsuh-dettaan uhattuna pitävien osuutta(Green 2006). Myös eurooppalaisessa

Nykyään palkan-saajat kokevatsaavansa yhä huo-nompia palkkioitatyöpanoksestaan.


vertailussa Suomi näyttäytyy vakaanayhteiskuntana. Sosiaalisen pääoman ta-sossa Suomi eroaa muiden Pohjoismai-den kanssa selvästi edukseen (Böhnke2005; van Oorschot ym. 2006).

EVAn tutkimuksen mukaan suoma-laiset suhtautuvat hyvin kriittisesti vii-meaikaisiin irtisanomisiin. Taloudelli-sesti välttämättöminä niitä piti vainrunsas 10 % ei-johtavassa asemassaolevista palkansaajista ja alle puolet joh-tavassa asemassa olevistakin (Torvi jaKiljunen 2005). Myös käsitykset siitä,millaisia yritysjohtajia tarvitaan, ovatmuuttuneet vuodesta 1992 vuoteen2004. Vastaajat pitävät nyt vähemmäntärkeänä kansainvälistä suuntautunei-suutta, rohkeutta uudistuksiin ja val-miutta syvällekäyviin muutoksiin, mut-ta kaipaavat enemmänihmisläheisyyttä, sosi-aalisuutta ja moraalisestikorkeita tavoitteita jatoimintatapoja.

Tulkintani mukaanpalkansaajien synkenty-neet käsitykset työnte-on mielekkyydestä ei-vät liity niinkään välit-tömiin oman työn arjenmuutoksiin kuin huo-leen uhkaavaksi koettu-jen toimintamallien le-viämisestä työelämässä. Uusia toimin-tamalleja pidetään seurauksena talou-den globalisoitumisesta ja verkostoitu-misesta ja muutosten katsotaan koh-distuvan työpaikoille nyt yllättävämpi-nä, rajumpina ja entistä enemmän nii-den taloudellisesta tilanteesta riippu-mattomasti. Viimeaikaisten irtisano-misten koetaan uhkaavan psykologis-ten sopimusten relationaalisia element-tejä, jotka ovat olleet suomalaisten pal-kansaajien keskuudessa viime vuosinakansainvälisesti verraten tärkeitä. Näyt-tävästi uutisoidut yt-neuvottelut ja yk-siköiden lakkauttamiset ovat omaltaosaltaan olleet vahvistamassa synkkääkuvaa työelämän yleisestä kehitykses-tä.

Suomen nopeaa talouskasvua 1990-luvun alun laman jälkeen voi pitää tu-loksena kansallisesta (kilpailukyky)-

projektista, johon palkansaajat ovat si-toutuneet vahvasti. Palkansaajien psy-kologiseen sopimukseen ja sen sisäl-tämiin tulkintoihin oman työpanoksenja sen perusteella saatavien palkkioi-den välisen vaihtosuhteen oikeuden-mukaisuudesta on vaikuttanut tämälaajempi konteksti. Se mahdollisti niinmonenlaiset työn organisointia, työeh-toja ja työmarkkinoita koskevat jous-tot kuin tulopolitiikan sääntelemätmaltilliset, työn tuottavuuden kasvuamatalammat palkankorotuksetkin.

Koistinen ja Sengenberger (2002)pitävät joustoja työajoissa, työsopimuk-sissa sekä ammatillisessa ja alueellises-sa liikkuvuudessa yhtenä Suomen toi-pumista edesauttaneena avaintekijänä.Ne toteutettiin ympäristössä, joka ta-

kasi palkansaajille vas-tineeksi suhteellisenvankan perusturvalli-suuden. EVAn tutki-muksen (Torvi ja Kilju-nen 2005) mukaan1990-luvun alussa irti-sanomisiin ei liittynyt sa-manlaisia moraalisestituomitsevia elementte-jä kuin viime aikoina.Ne mahtuivat osaksikansallista projektia ei-vätkä uhanneet samal-

la tavoin palkansaajien psykologistensopimusten relationaalisia elementte-jä.

Globaalissa taloudessa pääoma liik-kuu yhä enemmän yli kansallisten ra-jojen (Pitkänen ja Sauramo 2005). Pal-kansaajien voi olla vaikeampaa sitou-tua tällaiseen projektiin entisin ehdoin.Jos konteksti, jossa palkansaajat teke-vät tulkintoja työpanoksensa ja sen pe-rusteella saatavien palkkioiden välisenvaihtosuhteen oikeudenmukaisuudes-ta, muuttuu, voi sillä olla monenlaisiavaikutuksia psykologisille sopimuksil-le. Yksi vaikutus voi olla sopimustenmuuttuminen transaktionaalisemmik-si. Tällöin esimerkiksi heikentynyttätunnetta luottamuksesta ja turvallisuu-desta pyritään kompensoimaan korke-ammilla ansioilla tai muilla nopeastihankittavilla näkyvillä eduilla.

Kohti uudenlaista psykologis-ta sopimusta

Suomalaisten palkansaajien psykologi-nen sopimus on perustunut ajatuksel-le oman työpaikan taloudellisen me-nestymisen ja oman työsuhteen kaut-ta saatavien palkkioiden välisestä kiin-teästä yhteydestä. On kuitenkin merk-kejä sopimuksen säröilystä. Työnteki-jöiden ja työnantajien etua yhteneväi-sinä pitävien osuus oli vuonna 2004selvästi alempi kuin kertaakaan edelli-sen 10 vuoden aikana (Torvi ja Kilju-nen 2005). Säröily näkyy työnteon mie-lekkyyden muutoksen saldoluvun las-kuna. Samalla näkemykset työnteonmielekkyyden ja oman työpaikan ta-louden muutoksesta ovat irtautumas-sa toisistaan. Saldoluvun lasku ei liitysiihen, että palkansaajat olisivat koke-neet negatiivisia muutoksia työnsä ar-kikäytännöissä. Se näyttäisi liittyvänglobaalin talouden uusiin toimintamal-leihin, jotka uhkaavat entisenlaisenpsykologisen sopimuksen keskeisiä ele-menttejä ja joiden ennakoidaan leviä-vän työelämässä.

Miten käsitykset työnteon mielekkyy-destä voisivat muuttua positiivisem-miksi? Kysymys on työikäisen väestönsupistuessa tärkeä, koska näillä käsi-tyksillä voi otaksua olevan merkitystäpäätöksille työelämässä jatkamisesta.Työnteon mielekkyyden alenemisenvoi myös otaksua heikentävän työmo-tivaatiota ja tätä kautta työhyvinvoin-tia ja tuottavuutta.

Varmoja pitkäaikaisia työsuhteita onglobalisoituvassa taloudessa entistävaikeampaa taata. Entisenlaisen pater-nalistisen psykologisen sopimuksenvahvistaminen voi olla epärealististaympäristössä, jossa yritysten tulisi ha-kea kilpailuetua joustavuudesta, asia-kasräätälöinnistä ja innovaatioista.Työnteon mielekkyyden horjumiseenvoi tuskin vastata myöskään sillä, ettätransaktionaalinen orientaatio läpäisisipalkansaajakunnan. Pitkäaikaisenatrendinä palkansaajilla on ollut työnsisällön merkityksen korostuminen suh-teessa palkkaan. Tämä trendi toden-näköisesti jatkuu, sillä työn sisällön ko-

Suomalaisten pal-kansaajien mielestänykyään irtisano-misille on hyvinvähän perusteitaverrattuna 1990-luvun lama-ai-kaan.


rostuva merkitys näyttäisi liittyvän kou-lutustason kohoamiseen (Lehto ja Su-tela 2004), ja myös EVAn tutkimuk-sen mukaan suomalaiset kaipaavat joh-tamiselta lisää relationaalisuutta (Tor-vi ja Kiljunen 2005). Myös esimerkitYhdysvalloista viittaavat siihen, että ih-misillä on halu sitoutua työyhteisöihinemotionaalisesti vahvemmin kuin aja-tus ”vapaasta agentista” olettaa (Green2006; Heckscher 1995).

Ratkaisuna voisi olla uudenlainen ta-sapainotettu psykologinen sopimus. Seolisi väljä kuten relationaalinen sopi-mus mutta sisältäisi transaktionaalisellesopimukselle ominaisia spesifejä ja ajanmyötä muuttuvia työsuoritusta koske-via vaatimuksia. Siinä työnantaja pyr-kii johtamista ja työn organisointia ke-hittämällä luomaan palkansaajille pa-rempia mahdollisuuksia haasteelliseentyöhön ja osaamisen jatkuvaan kehit-

tymiseen ja tätä kaut-ta huolehtimaan hei-dän työllistettävyydes-tään. Palkansaajat ei-vät sitoudu niinkääntyönantajaan kuin it-sensä kehittämiseen.Työnantajan kannaltahyötynä on lisääntyvätyövoiman käytönjoustavuus ja toimin-nan yhteiskunnallinenlegitimiteetti.

Tällaisen ajatteluta-van leviäminen mer-kitsisi tosiasiallista as-kelta kohti oppiviaorganisaatioita ja op-pivaa yhteiskuntaa.Vaikka tilanne onkin1970-luvulta kohen-tunut, edelleenkäänselvä enemmistö pal-kansaajista ei koetyössään hyviä kehit-tymismahdollisuuksia(Lehto ja Sutela2004). Ajattelutavanleviäminen parantaisipalkansaajien edelly-tyksiä selviytyä työelä-män muutoksissa.

Uudenlainen psykologinen sopimussisältää ajatuksen ennakoivasta muu-tosturvasta. Pelkistyneesti ilmaistunakyse on työnantajan lupauksesta tukeapalkansaajan työmarkkinakelpoisuu-den ylläpitoa läpi koko työsuhteen.

Uudenlaisen psykologisen sopimuk-sen leviämiselle olisi Suomessa parem-pia edellytyksiä kuin esimerkiksi Yh-dysvalloissa. Suomi on luottamusyh-teiskunta, jossa johdon ja henkilöstö-ryhmien sosiaalinen etäisyys on vähäi-sempi eikä taylorismi ole juurtunut yhtäsyvälle. Maamme palkansaajien psyko-logisissa sopimuksissa on (yhä) jäljellärelationaalisia elementtejä, jotka edis-täisivät sitoutumista uudenlaiseen ajat-teluun. Uudenlaisen psykologisen so-pimuksen edistämiselle olisi Suomes-sa myös yhteiskuntapoliittinen perus-te. Työn mielenkiintoisuus ja haasta-vuus, vaikutusmahdollisuudet työssä,

kannustava esimiestyö ja toimiva työ-yhteisö ovat tärkeimpiä työssä jatka-miseen motivoivia tekijöitä (Tuominenja Pelkonen 2004). Juuri näihin tulisivaikuttaa, jotta Suomi selviäisi peh-meämmin rajusta ikärakenteen muu-toksesta.

Uudenlainen psykologinen sopimusvahvistaisi myös tes-järjestelmää luo-malla uutta sisältöä paikalliselle sopi-mistoiminnalle, joka on laajentunut vii-me vuosina pääosin työnantajien aloit-teesta, kun taas ay-liikkeen suhtautu-minen laajenemiseen on ollut ristirii-taisempaa (Uhmavaara ym. 2000).Hyvän johtamisen ja työn organisoin-nin periaatteet yhdessä ammattitaito-jen jatkuvaa kehittymistä edistävientyökäytäntöjen kanssa voisivat olla juurisellaisia kysymyksiä, jota kautta myöspalkansaajapuoli voisi löytää uusia vi-rikkeitä paikalliseen sopimistoimintaanja suomalaisen luottamusyhteiskunnanvahvistamiseen ruohonjuuritasolta kä-sin�.

KIRJALLISUUS

Alasoini, T. (2006), Työnteon mielek-kyyden muutos Suomessa vuosina1992–2005, Työministeriö, Tykes-ra-portteja 45.

Böhnke, P. (2005), First EuropeanQuality of Life Survey, Luxembourg:Office for Official Publications of theEuropean Commission.

Green, F. (2006), Demanding work.Princeton, N.J.: Princeton UniversityPress.

Guest, D.E. (1998), Is the psycho-logical contract worth taking seriously?Journal of Organizational Behavior, 19,649–664.

Heckscher, C. (1996), White-collarblues, New York: BasicBooks.

Kauppinen, T. ym. (toim.) (2004), Työja terveys Suomessa 2003, Helsinki: Työ-terveyslaitos.

Koistinen, P. & Sengenberger W. (Eds.)(2002), Labour flexibility, Tampere:Tampere University Press.

Lehto, A.-M. & Sutela, H. (2004),Uhkia ja mahdollisuuksia, Helsinki: Ti-lastokeskus.

van Oorschot, W. & Arts, W. &Gelissen, J. (2006), Social capital inEurope, Acta Sociologica, 49, 149–167.

Tuomo Alasoini pitää jatkuvaa työssä oppimista ainoana to-dellisena muutosturvana.


Pitkänen, R. & Sauramo, P. (2005),Pääoman lähtö – suomalaisten yritystenkansainvälistyminen ja tulopolitiikka, Pal-kansaajien tutkimuslaitos, Tutkimuksia98.

Sennett, R. (2006), The culture of thenew capitalism, New Haven: YaleUniversity Press.

Smithson, J. & Lewis, S. (2005), Thepsychological contract. A Sloan Workand Family Encyclopedia Entry. www.bc.edu/bc (otettu verkosta 12.7.2005).

Torvi, K. & Kiljunen, P. (2005), On-nellisuuden vaikea yhtälö, Helsinki: Ta-loustieto.

Tuominen, E. & Pelkonen, J. (2004),Joustava eläkeikä -tutkimus, Eläketurva-keskus: Monisteita 45.

Uhmavaara, H. & Kairinen, M. & Nie-melä, J. (toim.) (2000), Paikallinen sopi-minen työelämässä, Turun yliopiston oi-keustieteellinen tiedekunta, Yksityisoi-keuden julkaisusarja A:99.

Ylöstalo, P. (2006), Työolobarometrilokakuu 2005, Työministeriö, Työpoliit-tinen tutkimus 311.

Pertti [email protected]

Jouko KajanojaYhteiskuntatutkimuksen päällikkö[email protected]

Vähimmäis-turvankehityksestä jakehittämisestäRapautumaan päästetylle kansalaisten

vähimmäisturvalle kaivataan uutta kehittämis-

ohjelmaa.

Suomalainen sosiaaliturva voidaan ja-kaa ansiosidonnaiseen turvaan ja pe-rusturvaan. Ansiosidonnainen työttö-myys-, sairaus- ja eläketurva on sidot-tu edeltävään ansiotasoon ja säilyttääsen osittain. Perusturvassa, jota voidaankutsua myös vähimmäisturvaksi, py-ritään vähimmäistoimeentulon turvaa-miseen, ja siihen ovat oikeutettujamyös ne, joilla ei ole lainkaan työhis-toriaa tai työtuloja, joista sosiaaliturvavoitaisiin johtaa.


Lakisääteinen vähimmäisturvajärjes-telmä on kehittynyt vähitellen 1950-luvulta lähtien. Nykyinen vuoden 2000perustuslaki sekä erilaiset kansainväli-set sopimukset ihmis- ja sosiaalisistaoikeuksista antavat vähimmäisturvalleaikaisempaa vankemman, perusoi-keuksiin ankkuroidun pohjan. Perus-tuslain kirjaimen ja hengen mukaisestivoidaan edellyttää “ihmisarvoisen elä-män edellytykset” antavaa ja “sosiaali-sesti hyväksyttävää elintasoa” edistä-vää perusturvaa, joka on enemmänkuin fyysisen olemassaolon turvaavaminimitulo.1 Monet köyhyystutkijatmäärittelevätkin köyhyyden siten, ettäköyhän aineelliset resurssit eivät tar-joa edellytyksiä osallistua ympäröivänyhteiskunnan elämänmuotoon.

Ennen nykyaikaista sosiaaliturvaakunnallinen köyhäinapu oli miltei ai-

noa sosiaaliturvan muoto.Kansaneläkelaki antoivuonna 1957 oikeudenvähimmäiseläkkeisiin.Työttömyyskorvauksetsäädettiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, jamyöhemmin 1980-luvul-la peruspäiväraha määri-teltiin työttömien perus-turvaksi. Sairausvakuu-tuksen päivärahat vähim-mäistasoineen astuivatvoimaan vuonna 1964.Nykyisin vähimmäistuloaturvaavia järjestelmiä ovatkäytännössä myös lastenkotihoidon tuki ja sen hoi-tolisä sekä opintoraha. Onmuistettava myös asumis-tukijärjestelmät: yleinenasumistuki, eläkkeensaa-jien asumistuki ja opinto-tuen asumislisä, jotkamonissa tapauksissa täy-dentävät pieniä päiväraha-ja eläketuloja erilaistenhoito- ja vammaistukiensekä tietenkin lapsilisienohella.

Perusturvan kannaltatärkeää on ns. universaali sosiaalipo-litiikka, kuten lapsilisä, ilmainen pe-ruskoulu ja jatkokoulutus, subventoi-tu päivähoito ja terveydenhoito jamonet muut yhteiskuntapolitiikanmuodot, joissa kansa-laisia tuetaan tulohar-kinnasta riippumatta.Kirjoituksessamme kä-sittelemme tulosidon-naisia vähimmäisturvanmuotoja. Palaammekuitenkin lopuksi laa-jasti ymmärretyn sosi-aaliturvan suureen mer-kitykseen perusturvankannalta.

Usein ns. ensisijaisten eli syyperus-teisten etuuksien saaja on oikeutettumyös toimeentulotukeen, josta tuliosittain normitettu järjestelmä 1980-luvulla. Vuonna 1989 otettiin käyttööntoimeentulotuen ns. laaja perusosa,

joka vuonna 1994 tuli pakolliseksi kai-kissa kunnissa. Toimeentulotuenmyöntämisessä kuntien viranomaisillaon edelleen melko paljon harkintaval-taa, jota normitettu perusosa ja välttä-mättömyys asumiskulujen peittämiseenkuitenkin rajoittavat.

Vähimmäisturvan kehitys

Vähimmäisturva parani 1990-luvunalkuun asti, mutta lamavuosina järjes-telmään tehtiin myös leikkauksia. In-deksijäädytykset ja -leikkaukset hidas-tivat osaltaan vähimmäisturvan reaali-arvon kehitystä. Sairausvakuutuksenvähimmäispäivärahan merkitystä ka-vennettiin. Työttömyysturvan ehtojakiristettiin. Toimeentulotuen normejatiukennettiin eräiltä osin. Laman jäl-keen näitä leikkauksia on osittain pe-ruutettu tai paikattu erilaisissa “köy-hyyspaketeissa”, ja esimerkiksi paljonarvostelua herättänyt asumiskustan-nusten omavastuu poistetaan toimeen-tulotuesta syyskuussa 2006.

Vähimmäisturvan tasossa tapahtuumyös “hiljaisia” muutoksia, joihin po-liittisessa keskustelussa ei useinkaankiinnitetä huomiota. Yksi näistä pro-sesseista liittyy verotukseen. Kunnal-lisverotuksen perusvähennystä ei oletarkistettu vuoden 1991 jälkeen. Seon usein ainoa vähennys, johon pie-nen työttömyyspäivärahan tai muun

pienen sosiaalietuudenvarassa oleva on oi-keutettu. Käytännössäesimerkiksi pitkäai-kaistyöttömien verotuson kiristynyt samaanaikaan kun palkkatulo-jen verotusta on ylei-sesti kevennetty. Kun-nallisen veroprosentinnousu puree pienillä

tulotasoilla eivätkä sosiaalietuuksienvarassa elävät pääse hyötymään an-siotulovähennyksen laajentamisestaeivätkä valtion tuloveroasteikon alen-nuksista.

Toinen hiljainen prosessi liittyy in-deksisuojaan. Eräitä etuuksia kuten

Pertti Honkanen (vasemmalla) ja Jouko Kajanoja (oikealla)katsovat, että vähimmäisturva on aikaisempaa vankemminankkuroitu perus- ja ihmisoikeuksiin.

1 Vrt. Arajärvi (2002).

Suurin osa veroke-vennyksistä eikoske sosiaali-etuuksia, joidenindeksisuojakin onpuutteellinen.


sairaus- ja vanhempainpäivärahan vä-himmäismäärää, lasten kotihoidontukea ja opintotukea ei ole lainkaansidottu indeksiin. Joiltakin osin sosi-aalietuuksien tulorajojen indeksisuo-ja on puutteellinen. Ehkä tärkeintä onkuitenkin huomata, että silloinkin kunetuudet on sidottu kuluttajahintain-deksiin, ne jäävät jälkeen yleisestä tu-lokehityksestä. Pitkällä aikavälillätämä suhteellisen tason alennus voiolla huomattava, ellei etuuksiin tehdäaika ajoin riittävän suuria tasokoro-tuksia. Esimerkiksi kansaneläkkeisiintehdyt tasokorotukset eivät ole liki-mainkaan pitäneet kansaneläkkeitäansiotulojen kehityksen vauhdissa.Kansaneläkkeitä pitäisi nostaa yli nel-jänneksellä eli noin 135 eurolla kuu-

kaudessa, jotta kurottaisiin kiinni nii-hin vuosien 1993–2006 aikana muo-dostunut jälkeenjääneisyys suhteessaansiotulojen kehitykseen.

Kuvio 1 havainnollistaa vähimmäis-turvan tilaa ja kehitystä vuodesta1990.2 Siinä kuvataan kokonaan vä-himmäisturvan varassa elävien tulojaja niiden kehitystä suhteessa ns. köy-hyysrajaan.

Vaikka laman jälkeen työttömyys onvähentynyt merkittävästi, perusturvanvarassa olevien työttömien määrä ei olesupistunut samassa suhteessa. Työttö-myysturvassa ansiosidonnaista turvaasaavien suhteellinen osuus on pienen-

tynyt verrattuna lamavuosiin ja aikaanennen lamaa.

Nykyisen vähimmäisturvajärjestelmänongelmista on kirjoitettu monissa yh-teyksissä ainakin kymmenen viimevuoden aikana. Yksi perusongelma onjärjestelmän monimutkaisuus, mikävaatii kansalaisilta monella luukullajuoksemista, hankaloittaa kansalaistenperusoikeuksien ja oikeusturvan toteu-tumista sekä johtaa toisinaan myösväliinputoamiseen.

Tietämättömyys, monimutkaisuus jahankaluus ja myös etenkin toimeen-tulotuen hakemiseen liittyvä sosiaali-nen leimautuminen johtavat vähim-mäisturvan alikäyttöön. Moni vähim-mäisetuuksiin oikeutettu ei hae niitä.Kansalaisille säädetty toimeentulotur-va ei toteudu. Aihepiiriä on tutkittuvähän. 1990-luvun puolivälissä kerät-tyihin tietoihin perustuva laskelmaviittaa siihen, että vajaa puolet toi-meentulotukeen oikeutetuista hakeesitä.3

Ongelmat kasautuvat erityisesti työt-tömien perusturvan niukkuudessa.Peruspäiväraha tai toimeentulotukivaatii hyvin usein rinnalleen asumistu-en ja toimeentulotuen. Stakesin jaKelan selvityksen mukaan marras-kuussa 2004 työmarkkinatuen tai pe-ruspäivärahan saajista 46,4 prosenttiasai myös asumistukea, 30,2 prosent-tia toimeentulotukea ja 24,3 prosent-tia kumpaakin.

Nurinkuriselta tuntuu se, että pienis-täkin päivärahoista peritään kunnallis-veroa, joka sitten joudutaan korvaa-maan kunnalta anottavalla toimeentu-lotuella. Asian korjaaminen työttö-myysturvan täydellä verottomuudellatuskin on viisasta, koska se aiheuttaahelposti tilanteen, jossa lyhytaikaisestatyöttömyydestä tulee työntekoa kan-nattavampaa. Ei kuitenkaan ole uskot-tavaa, että verotettavan tulon alarajannostaminen jossakin muodossa olisimahdotonta.

Kuvio 1.Laskennallinen vähimmäistulo suhteessa köyhyysrajaan.

Laskennallinen vähimmäistulo: toimeentulotuen, asumistuen ja lapsilisien antamavähimmäistulo, kun asunto vastaa asumistuen normeja.Laskettu kunkin vuoden tammikuulle. Nelihenkinen perhe: puolisot ja yksi 3–9-vuotias jayksi 10–15-vuotias lapsi.“Kallis vaihtoehto”: kaksi vuotta vanha asunto, kansaneläkkeen 1. kuntaryhmä, asumistuenensimmäinen kuntaryhmä (Helsinki).“Halpa vaihtoehto”: 20 vuotta vanha asunto, kansaneläkkeen 2. kuntaryhmä, asumistuen 4.kuntaryhmä (maaseutu tai pikkukaupunki pääkaupunkiseudun ulkopuolella).Tulonsiirrot muunnettu kuluttajahintaindeksillä vuoden 2006 tammikuun tasoon.Köyhyysrajaan suhteutettaessa laskennallinen vähimmäistulo on jaettu kulutusyksikköjenlukumäärällä käyttämällä muunnettua OECD-kulutusyksikkömääritelmää.Yksinäinen henkilö on yksi kulutusyksikkö. Nelihenkinen perhe on 2,1 kulutusyksikköä,kun toisen lapsen oletetaan lisäksi olevan 10–13-vuotias. Jos toinen lapsi olisi vanhempi,kulutusyksikköjä olisi 2,3.Köyhyysraja Tilastokeskuksen tulonjakotilastojen mukaan = 60 % kotitalouksien käytettä-vissä olevista tuloista kulutusyksikköä kohden, kun käytetään OECD:n muunnettua kulutus-yksikkömääritelmää.Myös köyhyysraja deflatoitu tammikuun 2006 hintatasoon.

2 Laskelmasta tarkemmin ks. Honkanen(2006).

3 Ilkka Virjon (1999) laskelma toimeen-tulotuen alikäytöstä perustui vuonna1995 postikyselynä kerättyyn aineistoon(N=1859).


Kannustavuus

Perusturvan kannustavuus on moni-tahoinen kysymys, josta esitetään mo-nenlaisia arvioita ja ristiriitaisiakinjohtopäätöksiä. Toisinaan vaaditaanperusturvan tason heikentämistä, jot-ta työtulot olisivat houkuttelevampiasuhteessa sosiaaliturvaan. Kun tulon-jakotilastot kertovat tuloerojen kas-vusta ja köyhyyden lisääntymisestä, tä-hän on kuitenkin vaikea löytää vank-koja perusteita. Sitä paitsi perustur-van tason alentaminen helpottaa myöspienimpien palkkojen alentamista, jol-loin ajateltu ongelma voi uusintuaalemmalla tasolla. Voidaan päätyä alas-päin menevään kierteeseen: sekä pal-kat että sosiaaliturva heikkenevät niil-lä, jotka muutenkin ovat huonossaasemassa.

Sosiaaliturvan yleinen heikentäminenkannustavuuden lisäämiseksi saattaajohtaa tavoitteen vastaiseen tulokseen.Yhä useampi kansalainen joutuisi toi-meentulon minimin tuntumaan, jolloinperustarpeiden tyydyttyminen on ky-seenalaista eikä kannustavuuden ko-rostaminen ole enää inhimillistä. Kan-sainväliset vertailut viittaavat siihen,että vähimmäisturva on paremmallatasolla niissä maissa, joissa myös an-siosidonnainen ja muu sosiaaliturva onkorkealla tasolla. Laajan sosiaaliturvanja anteliaan vähimmäisturvan maissakannustavuusongelmat ovat vähäisem-piä kuin suppean sosiaaliturvan ja kit-saan vähimmäisturvan maissa.4

Kannustavuuteen vetoamalla voidaantoisaalta vaatia tuloharkinnan lieven-tämistä ja järjestelmän yksinkertaista-mista. Työttömien perusturvan varas-sa olevilla efektiivinen marginaalivero-aste eli verotuksen ja tulonsiirtojen tar-veharkinnan yhteisvaikutus voi koho-ta varsin ankaraksi. Jos työtön on toi-meentulotuen varassa, hänen tai hä-nen puolisonsa lisätulot eivät välttämät-tä lisää lainkaan käytet-tävissä olevia tuloja. Jostyötön saa asumistu-kea, hänen tai hänenpuolisonsa lisätuloista30-40 prosenttia pie-nentää asumistukea.Jos työmarkkinatuki ontarveharkintainen, puo-lison tulojen lisäyksestä50 prosenttia voidaanvähentää työttömän päi-värahasta. Myös sovi-telluissa päivärahoissaon 50 prosentin leikkuri. Kun lisäksiotetaan huomioon 20–30 prosentinmarginaaliveroasteet pienilläkin tuloil-la, efektiviinen marginaaliveroaste voikohota 100 prosentin tuntumaan ja senylitsekin, vaikka perhe ei olisikaan toi-meentulotuen piirissä. Tällaiset tilan-teet eivät ole välttämättä yleisiä, muttane ovat edelleen mahdollisia nykyises-sä järjestelmässä.

Kannustavuuteen vaikuttaa myös ns.byrokratialoukku: pienehkötkin lisätu-lot voivat vaatia toimeentulotuen, asu-mistuen, työmarkkinatuen ja verotuk-sen tarkistamista ja johtaa usean kuu-kauden viipeellä tukien takaisinperin-tään tai jälkiveroihin. Pienituloisilla, joi-den talous on tiukalla, tukien tarkista-misen ja takaisinperinnän perusteita jalainsäädännön viidakkoa voi olla vai-kea hallita ja ymmärtää, ja seuraukse-na voivat olla entistä vaikeammat ta-lousongelmat.

Edellä esitetyistä esimerkeistä voitai-siin johtaa useitakin erilaisia positiivi-sia vaatimuksia kannustavuuden lisää-miseksi. Jos ensisijaisen perusturvankuten työmarkkinatuen taso olisi kor-keampi, riippuvuus toimeentulotuestaja asumistuesta vähentyisi. Asumistu-essa voitaisiin myös loiventaa asteik-koa, jolla lisätulot vähentävät asumis-tukea. Tarveharkintaisen työmarkkina-tuen riippuvuus puolison tuloista voi-taisiin poistaa tai sitä voitaisiin edelleenlieventää. Lisäksi pienituloisten vero-

tusta voitaisiin keventääsiten, että kuvattu kan-nustusongelma lieven-tyisi.

Toimeentulotur-van mutkikkuus

Järjestelmän mutkik-kuudesta voisi kirjoittaapitkään. Eri järjestelmi-en etuustasoja ei olesovitettu yhteen. Tarve-

harkinnan tulokäsitteet ja asteikot vaih-televat. Lapsen ikärajasta on erilaisiamääritelmiä. Indeksisidonnaisuudetovat vaihtelevia tai puuttuvia. Saman-suuruista etuutta voi saada monella erinimellä. Pelkästään työttömien perus-turvassa on useita erilaisia statuksia taikategorioita: peruspäiväraha tai työ-markkinatuki, koulutustuki, koulutus-päiväraha, tarveharkintainen tai tarve-harkinnasta vapaa päiväraha, soviteltupäiväraha, osittainen päiväraha ja työ-markkinatuki maahanmuuttajien ko-toutumistukena.

4 Vertailuja ovat tehneet muun muassaKorpi ja Palme (1998) sekä Nelson(2003).

“Vähimmäisturvaon paremmallatasolla niissä mais-sa, joissa myösansiosidonnainen jamuu sosiaaliturvaon korkealla tasol-la.”

Vähimmäisturvajärjestelmän laajuutta kuvaavat seuraavat luvut:

– työttömien perusturvaetuuksien saajia oli vuonna 2005 kuukausittainkeskimäärin 165 000;– sairaus- tai vanhempainpäivärahan vähimmäismäärän saajia oli vuoden 2004aikana yhteensä 27 000;– lasten kotihoidon tukea saaneita perheitä oli vuoden 2005 lopussa 68 000,joista pienituloisille tarkoitettua hoitolisää sai 48 000;– yleisen asumistuen piirissä oli vuoden 2005 aikana keskimäärin 158 000ruokakuntaa ja 317 000 henkilöä;– täyden kansaneläkkeen saajia oli vuoden 2005 joulukuussa 97 000;– opintorahan saajia oli lukuvuoden 2005/2006 aikana keskimäärin 238 000;– vuoden 2005 aikana toimeentulotukea saaneita kotitalouksia oli 238 000 jahenkilöitä 380 000.


Kaikkein mutkikkain järjestelmä onyleinen asumistuki, jossa kunkin vuo-den lainsäädännön kuvaamiseen tar-vitaan useita tuhansia parametreja laa-jojen perusomavastuutaulukoidenvuoksi. Yleisessä asumistuessa herät-tää myös huomiota, että suoraan la-kiin sidottujen normien määrä on pie-ni ja ettei siinä ole minkäänlaista in-deksisidonnaisuutta (toisin kuin eläk-keensaajien asumistuessa). Seuraukse-na on ollut asumistuen arvaamaton japoukkoileva kehitys.

Pitkän aikavälin kehitysohjel-ma tarpeen

Suomessa on viime vuosina kiinnitet-ty paljon huomiota ansiosidonnaiseneläketurvan pitkän aikavälin kehityk-seen. Uudistuksia on perusteltu laajoil-la ja seikkaperäisillä laskelmilla. Yhteis-kunnassa vallitsee jonkin asteinen kon-sensus ansioeläkkeiden pitkän aikavä-lin kehityksestä. Perusturvan pitkänaikavälisen kehityksestä tai uudistamis-tarpeesta ei ole ollut yhtä laajaa kes-kustelua.

SOMERA-toimikunnan mietinnössävuodelta 2002 todetaan vähim-mäisetuuksista, että “ajan oloon tuki-en on myötäiltävä yleistä elintasonmuutosta”. Toimikunta ei perustelekirjaamaansa tavoitetta, ja toimikun-nan tuhdissa taustaraportissa on vainyksi laskelma, jossa arvioidaan vähim-mäisturvan kehitysvaihtoehtoja. Täs-sä kirjoituksessa esittelemämme kehi-tys osoittaa, että toimikunnan tavoiteei ole toteutunut.5

SOMERA-toimikunnan työ olienemmän laskelmien ja kehitysarvioi-den kuin ehdotusten tekemistä sosi-aaliturvan suuntaamiseksi. Viimeisim-mät suhteellisen laaja-alaiset esityksetsuunnata uudelleen Suomen perustoi-meentulon järjestelmää ovat vuosilta1986 ja 1994.6 Olisi siis varmaan aika

yrittää uudelleen perusturvan kehittä-misohjelmaa. Tässä kirjoituksessa teh-tyjen tarkastelujen perusteella ohjel-maan voisi sisältyä seuraavanlaisia nä-kökohtia vähimmäisturvan kehittämi-sestä:

– perusturvan tasoa mukautetaanSOMERA-toimikunnan kannanotonmukaisesti yleiseen tulokehitykseenriittävän usein tehtävillä tasokorotuk-silla tai mieluummin sitomalla perus-turvan taso indeksiin, jossa otetaanhuomioon ansiotulojen kehitys;

– eri etuuksien tasoa yhtenäistetäänsitomalla ne suoraan tai etuudesta riip-puen jollakin kertoimella täyden kan-

saneläkkeen määrään; tämä yksinker-taistaisi myös indeksiturvaa: kun kan-saneläkettä tarkistetaan, muitakinetuuksia tarkistettaisiin eikä etuuksienkehityksen välille syntyisi sellaista epä-suhtaa kuin nyt on mahdollista;

– pienten päiväraha- ja sosiaalitulo-jen verotusta kevennetään saattamallane kunnallisverotuksen eläketulovä-hennyksen tai vastaavanlaisen verovä-hennyksen piiriin; vaihtoehtoisesti ke-hitetään kunnallisverotuksen perusvä-hennystä ja vähintäänkin tarkistetaansitä rahan arvon muutosten huomioonottamiseksi;

– luovutaan vähitellen siitä, että työ-markkinatuki voi riippua puolison tu-loista, ja siirrytään yksilölliseen etuu-teen kuten valtaosassa muutakin sosi-aaliturvaa;

– myös muilta osin, lähinnä asumis-tuessa ja sovitelluissa työttömyyspäivä-rahoissa, tuloharkintaa loivennetaan;

– yleistä asumistukijärjestelmää yk-sinkertaistetaan pitämällä aluksi esi-merkkinä eläkkeensaajien asumistukeaja etsimällä pidemmällä aikavälillä ra-dikaalimpia yksinkertaistamisen mah-dollisuuksia;

– byrokratialoukkuja puretaan jat-kamalla tänä vuonna aloitettua linjaa,jossa asumistukea voidaan tietyin eh-

Pertti Honkasen ja Jouko Kajanojan mielestä vähimmäisturvajärjestelmä kaipaa selkeyttä-mistä ja yksinkertaistamista.

5 Ks. Sosiaalimenojen kehitystä ja sosi-aaliturvan rahoituksen turvaamista pitkäl-lä aikavälillä selvittäneen toimikunnanmietintö ja SOMERA-toimikunta(2002).

6 Professori Kyösti Urposen puheenjoh-dolla toiminut työryhmä laati toimeksian-tonsa mukaisesti selvityksen “perustoi-meentuloturvassa vallitsevista puutteistasekä mahdollisuuksista luoda kansalaisetnykyistä paremmin kattava perustoimeen-tuloturvan kokonaisuus”. Ks. Perustoi-meentulotyöryhmän muistio. Kansliapääl-likkö Markku Lehdon puheenjohdolla toi-minut työryhmä selvitti toimeksiantonsamukaisesti “viimesijaisen toimeentulotur-van uudistamista”. Se käsitteli siis Urpo-sen työryhmää kapeampaa sosiaaliturvanaluetta mutta oli ehdotuksissaan konkreet-tisempi. Ks. Vähimmäisturvatyöryhmänloppumuistio. Kummankaan työryhmänehdotukset eivät suunnanneet tulevaa pe-rusturvan kehittämistä.


doin jatkaa jonkin aikaa ennallaantyöttömän työllistyttyä ja etsimällämuita tehokkaita keinoja, jotta työt-tömän lyhytaikainenkaan työllistymi-nen ei aiheuta hänelle taloudellisia on-gelmia.

Tällaisilla uudistuksilla kohennettai-siin ja yksinkertaistettaisiin vähimmäis-turvaa, vähennettäisiin paperisotaa,tehtäisiin järjestelmä kannustavam-maksi ja supistettaisiin pienituloistenriippuvuutta holhoavasta ja kontrolloi-vasta toimeentulotuesta. Kaikki esittä-mämme näkökohdat lisäisivät julkisenvallan välittömiä menoja, mutta myöshyödyt olisivat tuntuvia. Ehdotuksiam-me voidaan puoltaa taloudellisin argu-mentein, mutta eniten on kysymys ar-vovalinnasta: millaisen yhteiskunnanhaluamme.

Ehdotuksemme selkeyttäisivät ja yk-sinkertaistaisivat vähimmäisturvaa.Paljon muutakin voidaan tehdä selkey-den ja yksinkertaisuuden hyväksi. Esi-merkiksi Norjassa toimeentuloturva onsuhteellisen hyvin koordinoitua ja seon johtanut Suomea selkeämpään jär-jestelmään. Toisaalta elämä ja työelä-mä ovat monimuotoistumassa. Onmuotia puhua “uusista sosiaalisistaongelmista”. Suureen yksinkertaista-miseen tuskin päästään, vaan päinvas-toin paine monimutkaistumiseen saat-taa kasvaa.

Niukka vastikkeeton ja automaatti-nen perustulo tai kansalaispalkka, jokaolisi esimerkiksi nykyisen peruspäivä-rahan tasoinen, tuskin yksinkertaistai-si tuntuvasti sosiaaliturvaa, sillä se vaa-tisi rinnalleen asumistuen, toimeentu-lotuen ja useimmat muut nykyiset so-siaaliturvajärjestelmät. Sikäli kuin se ontoteutettavissa, voidaan uskoa, että senykyistä paremmin kannustaisi otta-maan vastaan pienipalkkaisia pätkätöitä– mutta onko se kovin tavoiteltavaihanne? Jos taas suuntauduttaisiin ny-kyistä vähimmäisturvaa selvästi anteli-aampaan yleiseen perustuloon, edessäolisi niin suuri yhteiskunnallinen mul-listus, että sen edellytyksiä ja mahdol-lisia seurauksia on vaikea enää ryhtyäarvioimaan tämän artikkelin puitteis-sa. Siten pidämme tässä tärkeimpänä

tehtävänä nykyisen vähimmäisturvajär-jestelmän kehittämistä.

Köyhyys- vai hyvinvointipoli-tiikkaa?

Lopuksi pohdimme vähimmäistur-van asemaa yhteiskuntapolitiikassa.Saattaa näet olla jopa niin, että vähim-mäisturvaan liiaksi keskittyvä yhteis-kuntapolitiikka johtaa vähimmäistur-van kannalta huonoon tulokseen. Kunmaailman rikkaiden maiden köyhyys-asteita vertaillaan sen mukaan, mitentarkoin niissä sosiaalimäärärahat suun-nataan köyhimmille, ilmenee paradok-saalinen tosiasia. Niissä maissa, joissasosiaalimäärärahat suunnataan tiukim-min vain köyhimmille, köyhien osuuson suurin. Näitä maita ovat Yhdysval-lat, Australia ja Iso-Britannia. Niissämaissa, joissa sosiaalimäärärahoja jae-taan anteliaimmin myös keski- ja hy-vätuloisille, köyhien osuus on pienin.Näitä maita ovat selvimmin Pohjois-maat ja Hollanti.

Näyttää siis siltä, että keskittyminenvähimmäisturvaan eli ns. köyhyyspo-litiikka tuottaa köyhyyttä. Köyhyys onvähäisintä siellä, missä kansalaistentoimeentulosta pidetään laaja-alaisestihuolta. Pohjoismaissa ja Hollannissajulkinen valta rahoittaa kaikkien kan-salaisten hyvää koulutusta, ylläpitääkattavaa terveydenhuoltoa ja pitäähuolta korkeasta työllisyysasteesta jatoimeentulon turvaamisesta kaikenlais-ten riskien kohdatessa. Samalla valtiohuolehtii kokonaisvaltaisesti toiminta-kyvystä ja luo edellytyksiä itsenäiselleselviytymiselle. Sosiaaliturva ei ole ar-mopaloja vaan kansalaisen autonomi-aa luova subjektiivinen oikeus. Sen si-jaan köyhyyspolitiikan maissa keskity-tään tapahtuneiden epäonnistumistenlievittämiseen, surkeimmassa asemas-sa olevien avustamiseen, vuotavan ve-neen paikkailuun.

Kattavan sosiaaliturvan maissa – siissiellä, missä sosiaalimäärärahoja ohjau-tuu myös keski- ja hyvätuloisille – vä-himmäisturvakin on paremmalla tasollakuin köyhyyspolitiikan maissa. Niissä

maissa myös vaikeimmassa asemassaolevista pidetään parasta huolta. Se onhelpompaa ja halvempaa, koska vai-keimmassa asemassa olevia on vähem-män kuin köyhyyspolitiikan maissa.Köyhyyttä on ennaltaehkäisty.�

KIRJALLISUUS

Arajärvi, P. (2002), Toimeentuloturvanoikeellisuus. Toimeentuloturvaa koske-van lainsäädännön suhde perustuslakiin,erityisesti perusoikeuksiin, ihmisoikeuk-siin ja yhteisöoikeuksiin, Sosiaali- ja ter-veysturvan tutkimuksia 68, Helsinki:KELA.

Honkanen, Pertti (2006), Työttömienperusturvan perusturvan ongelmia. So-siaali- ja terveysturvan selosteita 54.Helsinki: Kelan tutkimusosasto

Korpi, W. & Palme Joakim (1998), TheParadox of Restriribution and Strategiesof Equality: Welfare Institutions,Inequality, and Poverty in WesternCountries, American SociologicalReview, 63, 661–687.

Nelson, K. (2003), Fighting Poverty:Comparative Studies on SocialInsurance, Means-tested Benefits andIncome Redistribution, Stockholm:Akademitryck.

Perustoimeentulotyöryhmän muistio,Sosiaali- ja terveysministeriö, Työryhmä-muistio 1986:2.

Sosiaalimenojen kehitystä ja sosiaali-turvan rahoituksen turvaamista pitkälläaikavälillä selvittäneen toimikunnan mie-tintö, Komiteanmietintö 2002:4, Helsin-ki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

SOMERA-toimikunta (2002), Sosiaa-limenojen kehitys pitkällä aikavälillä.SOMERA-toimikunnan taustaraportti,Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö,Julkaisuja 2002:21.

Virjo, I. (1999), Toimeentulotuen ali-käytön laajuus ja syyt. Sosiologian progradu –tutkielma, Tampereen yliopisto,Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos.

Vähimmäisturvatyöryhmän loppu-muistio, Työryhmämuistioita 1994:25,Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö1995.


Mikä VATT?

Valtion taloudellinen Tutkimuskeskus VATT perustettiin vuonna 1990, kun Taloudellinensuunnittelukeskus (Tasku) ja valtiovarainministeriön suunnittelusihteeristö yhdistettiin.Reino Hjerppestä tuli sen ensimmäinen ylijohtaja. Seuraaja aloittaa tulevana syksynä. VATTon julkisen talouden tutkimuslaitos. Toimeksiantoja tulee valtionhallinnosta eri ministeri-öistä. Budjetti on noin neljä miljoonaa euroa. Se on yksi prosentti valtion tutkimuslaitos-ten menoista ja yksi kymmenestuhannesosa valtion budjetin loppusummasta.


Helinä Hirvikorpi

Taloustoimittajaja tietokirjailija

KöyhyysloukunkeksijäTutkimus ja tiede auttavat ymmärtämään,

miten maailma toimii. Mikä on totta, mikä ei.

Siinä Reino Hjerppeä motivoinut voima työhön.

Valtion taloudellisentutkimuskeskuksen, VATT:nylijohtaja Reino Hjerppe voikatsoa nyt taakseen uraansa,sillä hän jää eläkkeellemarraskuussa.

S aako tutkimus aina selville, mikäon totta? Ei toki. Tiede muut-tuu myös uusien löytöjen mu-

kaan. Joskus vanhat totuudet paljas-tuvat vääriksi. ”Uskon, että myös yh-teiskunnallisessa tutkimuksessa men-nään muiden tieteenalojen tapaaneteenpäin”, ylijohtaja Reino Hjerppesanoo.

Istumme kahvikupposen ääressäeduskuntatalon uudisrakennuksen ta-kana, Arkadiankadun alkupäässä, mis-sä talon seinässä lukee Economicum.Samassa talossa sijaitsevat yliopiston jakauppakorkeakoulujen kansantalous-

tieteen laitokset. Talon iskulauseeksisopisi Eero Tuomaisen kirjan nimi Brut-tokansantuote – rakastettuni.

Hjerppe mainitsee, että ennen kaik-kea empiirisen tutkimuksen etenemi-nen auttaa soveltavaa tutkimusta. Ta-loustieteissä on edetty makrotasoltakohti mikromaailman lainalaisuuksia.”Kotitalouksien ja kuluttajien tasoltasaadaan parempien aineistojen ja me-netelmien myötä uutta tietoa. Kokeel-linen tutkimus tuo uutta näkemystä ih-misen taloudelliseen käyttäytymiseen.Esimerkiksi käsityksemme siitä, mitenverotus ja tuet vaikuttavat tulonjakoon,


säästämiseen ja työllisyyteen, vähitel-len tarkentuvat. Palvelujen tutkimus jalaatumittaukset ovat tulevaisuudenhaasteita”, Hjerppe arvioi.

Miten Hjerppe tuli valinneeksi kan-santaloustieteen? Yhtenä pontimena olikansantaloustieteen vanhan klassikko-teoksen selailu nuorena poikana Lap-peenrannan kaupunginkirjastossa.Hän ei ymmärtänyt suomeksi kään-netystä kirjasta juuri mitään. Niinpähän päätti ottaa selvää ja opintosuuntaoli valmiina.

Silmät avautuivat myös Yhdysvallois-sa 1960-luvun lopulla, jolloin hän opis-keli vuoden Rochesterissa ja suorittiMasters-tutkinnon. Yhdysvalloissa kan-santalous oli tutkimusalana pidemmälläkuin Suomessa.

Kansainvälisyyttä hakemassa

Työuransa Reino Hjerppe on tehnytvaltiovarainministeriön hallinnonalalla.Tilastollinen päätoimisto, nykyinen Ti-lastokeskus, oli hänen ensimmäinentyöpaikkansa. Sen johtajat Eino H. Lau-rila ja Olavi Niitamo osasivat kannus-taa lisäopintoihin. Helsingin yliopistos-sa hän hoiti kolme vuotta vt. profes-suuria, ja vuodesta 1980 hän oli VM:ssäsuunnittelusihteeristön päällikkö. Väliinmahtui vuoden tutkijavierailu Stanfor-din yliopistossa Yhdysvalloissa.

Kansainvälistä kokemusta Hjerppehaki Brysselistä ennen kuin Suomi oliEU:ssa. Hän oli siellä 1980-luvun lo-pulla kolme vuotta valtiovarainminis-teriön lähettämänä talousasioiden eri-tyisasiantuntijana ulkoministeriön pal-veluksessa. Tuolloin hän sai kurkistaamyös kansainvälisten neuvottelujen il-mapiiriin ja ongelmiin: Suomi kävi neu-votteluja Efta-maiden kanssa ETA-so-pimuksesta, mikä edelsi varsinaista EU-prosessia.

VATT:n aikana Hjerppe oli kaksivuotta YK-yliopistossa Widerissä. Ke-hitysmaiden taloudesta hän oli kiinnos-tunut jo 1960-luvulta lähtien. ”Maail-

mantalous avautui siellä todella uudel-la tavalla. Siitä on hyötyä nyt globali-saation aikana.”

Hjerppe korostaakin kansainvälistenkontaktien merkitystä tutkimustyössäsekä ideoiden leviämisen että tutkimuk-sen laadun vertailun kannalta. ”Poh-jimmiltaan erot ihmisten välillä eri puo-lilla maailmaa ovat varsin pienet – weare all human beings – vaikka insti-tuutiot ja maiden kehitystasot poikke-avat suuresti toisistaan.”

Koheesio tärkeää

”VATT eroaa muista tutkimuslaitok-sista siinä, että keskitymme julkiseentalouteen ja integraatiotutkimukseen.Emme tee kuitenkaan suhdanne-en-nusteita, joita on Suomessa tekemäs-sä yhdeksän eri laitosta pankit mukaanlukien. Sen sijaan laadimme taloudenpidemmän aikavälin skenaariolaskel-mia”, Hjerppe sanoo.

Hänen mielestään ei ole riippumat-tomuusongelmaa, vaikka hallitus ja eri-tyisesti talousneuvosto teettääkin tut-kimuksia päätöksien tueksi. ”Sovituttehtävät VATT voi ratkoa varsin itse-näisesti vaikka yhteistyössä muiden tut-kimuslaitosten kanssa.” VATT sopiivuosittain tutkimusohjelmista valtiova-rainministeriön kanssa. Tulostavoittei-den ja budjetin teon yhteydessä sovi-taan aihepiirit ja projektit. Budjetti onnoin neljä miljoonaa euroa.

Valtion taloudellisen tutkimuskes-kuksen rooliin Hjerppe laskee nimen-omaan soveltavan tutkimuksen, jollaon merkitystä käytännön päätöksen-teon näkökulmasta. Pyrkimyksenä onmyös edistää keskustelua talouspolitii-kasta.

Hjerppe on vetänyt taloudellista tut-kimuslaitosta 16 vuotta. Työuran ai-kana Suomi on muuttunut radikaalis-ti. Sodanjälkeinen talouskasvu on ol-lut huikea. Vielä 1970-luvun alussaSuomen kansantuote oli Ruotsia kol-manneksen jäljessä, nyt Ruotsi on otet-tu kiinni. ”Elämisen laatu on parantu-

nut, mutta ovatko ihmiset tyytyväisem-piä? Tyytyväisyys ei välttämättä kasvasamaa tahtia, ihminen sopeutuu uu-teen asemaansa ja pitää itsestään sel-vänä, mitä on saavutettu”, Hjerppe sa-noo. Hän pitää tärkeänä koheesion säi-lyttämistä, että ihmisillä olisi tasaveroi-set mahdollisuudet ja lähtökohdat. Hänperää solidaarisuutta aikana, jolloin eri-arvoisuus on lisääntynyt.

Tehdessään kehitysmaatutkimustaWider-instituutissa Hjerppe havaitsikonkreettisesti, miten suuri merkitysyhteiskunnan koheesiolla on. Suomion pärjännyt hyvin kansainvälisissä kil-pailukykymittauksissa, mutta vasta nytkilpailukyky on alettu ymmärtää laa-jemmin, niin että siihen kuuluu myössosiaalinen ulottuvuus.

Reino Hjerppe on silminnähden tyy-tyväinen uraansa VATT:ssa, missä onvoinut katsoa yhteiskuntaa tutkimus-linssien läpi. Pieni asia sodan aikanasyntyneelle ei ole myöskään rauhan säi-lyminen Euroopassa.

Hienoja työtovereita ja esimiehiä onollut matkan varrella useita. Heistä hännimeää esimerkiksi valtiosihteeri Tee-mu Hiltusen. Arvostettujen ekonomis-tien O-ryhmä, johon kuuluivat Mau-no Koivisto, Jaakko Lassila, Olavi Nii-tamo, Jouko Paunio, Erkki Laatto,Jussi Linnamo, Pentti Viita, Lauri Kor-pelainen ja Jaakko Railo, otti Hjerp-pen ”nuoreksi ottopojaksi”.

Tuloloukku tutkittavaksi

Omista tutkimuksistaan hän muistaamonia. 1970-luvulla hän oli kiinnostu-nut finanssipolitiikan makrotaloudelli-sesta roolista. Oli lama, ja hän alkoitutkia finanssipolitiikan vaikutusta la-maan ja miten se toimii laman aikana.Hän kirjoitti, että finanssipolitiikka voisiauttaa ulospääsyä lamasta 1970-luvul-la. Tästä keskusteltiin paljon ja valtio-valta järjesti ns. Korpilampi-seminaarinvuonna 1977, josta konsensusyhteis-kunnan synnyn on katsottu alkaneen.


Toinen ahaa-elämys Hjerppen mukaanoli köyhyysloukkujen havaitseminen elimiten verotus ja tulonsiirrot toimivatyhdessä. Hän kirjoitti tästä Kansanta-loudelliseen aikakauskirjaan jo vuon-na 1977. ”Tutkin tulonjakotilastojaSuomessa ja havaitsin, että kun ihmi-set siirtyvät tuloasteikossa ylöspäin, käy-tettävissä olevat tulot eivät välttämättänouse, vaan verotusprogressio lisään-tyy ja samalla tulonsiirrot vähenevät.Huomasin, että tässähän voi olla kan-nustinongelma”, Hjerppe kertoo.

Sittemmin 1990-luvulla hallitus pe-rusti kannustinloukkutyöryhmän, jokaetsi keinoja pienentää kannustinvaiku-tuksia. ”Tämä on edelleen tutkimuk-sellisesti haastava asia. Siihen voisi pa-

lata uudelleen, vieläkin tiedetään liianvähän”, Hjerppe sanoo.

1980-luvun alussa valtiosihteeri Tee-mu Hiltunen pani Hjerppen tutkimaantyöryhmän kanssa maatalouden tuki-järjestelmää. Havaintona oli, että jär-jestelmä oli äärimmäisen monimutkai-nen ja sen hallitsi vain muutama ihmi-nen Suomessa, lähinnä maa- ja met-sätalousministeriössä.

Verotuksen rakenne oli tutkimusoh-jelmassa, ja 1980-luvulla havaintonaoli, että verotusta käytettiin – enem-män kuin verojen keräämiseen valtiolle– kaikenlaiseen ohjauspolitiikkaan an-tamalla verohelpotuksia. Vuonna 1988tutkimusryhmä teki raportin, jota hal-litus hyödynsi suuressa verouudistuk-

sessa. Verotukia karsittiin ja veropoh-jaa laajennettiin. Verotulot alkoivat kas-vaa, erityisesti yritysverotuksen tuottoon siitä lähtien suurentunut.

Sosiaalista pääomaa

Reino Hjerppeä kiinnostaa edelleenkehitysmaatutkimus, miksi toiset maatjäävät jälkeen ja toiset kehittyvät. Kyseon muun muassa sosiaalisesta pää-omasta. Se on luottamusta kanssaih-misiin ja yhteiskunnan instituutioidentoimivuuteen. ”Työmarkkinajärjestel-mä Suomessa on eräänlaista sosiaalis-ta pääomaa, joka toimii institutionaa-lisena rakenteena”, hän luonnehtii.”Sen pitäisi kuitenkin kyetä sopeutu-maan joustavasti muuttuviin olosuhtei-siin.”

Kilpailukykyä arvioitaessa ennen olitärkeää hintakilpailukyky. Nyt kan-sainvälisessä kilpailuasetelmassa onkyse eräänlaisesta kokonaisvaltaisestajärjestelmäkilpailusta. ”Nyt pitää kilpail-la verotuksella, koulutuksella, infra-struktuurilla, palvelulla, yhteiskunnaninstituutioilla ja turvallisuudella. Kilpai-lukyvyn käsitettä on syytä laajentaa”,Hjerppe sanoo.

Uusimpia avauksia on työmarkkina-tutkimus. Siinä VATT käyttää tilasto-keskuksen ja työministeriön suuria ai-neistoja ja pyrkii arvioimaan työvoima-politiikan tehokkuutta ja vaikuttavuut-ta. Infrastruktuuritutkimuksissa tutki-

Reino Hjerppen mielestä Suomi voi menestyä glo-baalissa kilpailussa tehokkuudellaan ja kyvylläänsopeutua uusiin tilanteisiin.

”Elämisen laatu on

parantunut, mutta ovatko

ihmiset tyytyväisempiä?

Tyytyväisyys ei välttämättä

kasva samaa tahtia, ihminen

sopeutuu uuteen

asemaansa ja pitää itsestään

selvänä, mitä on saavutettu”


muskeskus arvioi esimerkiksi liikenne-väylien kansantaloudellisia vaikutuksia.

Kehitetyistä tutkimustyökaluistaHjerppe mainitsee tuja-mallin, tulon-jakomallin, jolla voidaan laskea vero-tuksen ja tulonsiirtojen budjettivaiku-tuksia. ”Valtiovarainministeriö käyttääsitä miltei päivittäin, kun eduskuntapyytää selvityksiä.”

”Viime vuosina on kehitetty globaa-litalouden laskentamalleja ja meillä onmyös oma Suomen kansantaloutta ku-vaava malli. Meillä on hyvä arsenaali,laskentavälineistö, jolla voidaan ratkoamaailmantalouden kysymyksiä, kan-santalouden kysymyksiä ja aluetalou-den kysymyksiä”, Reino Hjerppe ke-huu.

Viime vuonna VATT julkisti tutkimuk-sen EU-jäsenyyden vaikutuksesta kym-menvuotisen jäsenyyden aikana. Siinäpeilattiin 1990-luvun alun odotuksia;missä meni oikein, missä väärin. Mo-net uhkakuvat eivät toteutuneet, ja jä-senyydessä Suomi on menestynyt tä-män selvityksen mukaan hyvin.

Laatu ja tuottavuus

VATT:ssa aloitettu julkisten alojen tuot-tavuus- ja tehokkuustutkimus jatkuu.Tutkimusohjelmassa ovat terveyskes-kukset ja koulut. ”Tuottavuustutki-muksiin liittyy se ongelma, että josmitataan terveyskeskuksen hoitotoi-menpiteitä, miten ne tilastojen mukaantapahtuvat, emme tiedä, miten ihmi-set asiat kokevat. Tulevaisuudessa oli-si kiinnostavaa yhdistää tähän asiakas-tyytyväisyysmittauksia.” Palvelun laa-tu ja vaikuttavuus ei näy tilastoissa, vaintilastollinen tehokkuus. Tuottavuustut-kimusta Hjerppe pitää VATT:n haas-teena edelleen.”Keväällä Brysselin talousfoorumissaPohjoismaat nostettiin jalustalle. Tämäon hämmästyttävää, kun kymmenenvuotta sitten mollattiin Ruotsin mallia.Nyt Tanska on esimerkkinä ja Suomimenestynyt erilaisissa kilpailukykyindi-

kaattoreissa hyvin”, Hjerppe huomaut-taa. Hänen mielestään terveydenhoitoon Suomessa tehokasta, sillä rahaa eikulu paljon suhteessa kansantalouteenja ihmiset ovat kuitenkin aika tyyty-väisiä palveluihin.

Ympäristöä voi verottaa

Missä muualla Hjerppe on ollut mu-kana? Esimerkiksi valtion liikelaitos-uudistusta suunnittelevan työryhmänpuheenjohtajana 1980-luvulla. Ryhmätuli siihen tulokseen, että valtion liike-laitosten johtojärjestelmä oli vanhan-aikainen ja raskas. Johtaminen pitäisiuudistaa. Liikkeelle lähti prosessi, mikäjohti yhtiöittämiseen ja julkisen yhtiönmalliin.

Ympäristötalouskomitea, sellainenkinelin toimi 1980-luvulla. Siellä ReinoHjerppe sanoo nostaneensa keskuste-luun ympäristöveron. Ajatus, että ym-päristön parantamista varten kerättäi-siin veroa, oli tuolloin uusi Suomessa.Nykyisin ympäristöveroja pidetään ta-vanomaisina ja ympäristökäyttäytymis-tä ohjataan jo luontevasti veroilla.

Tulevaisuuden haasteista Hjerppemainitsee kuntauudistuksen, valtion jakuntien taloussuhteiden järjestämisen,mikä ei ole yhdentekevää tehokkuu-den näkökulmasta. Ajankohtaisia tut-kimuskohteita ovat myös markkinoi-

den toimivuus ja toimintavapaudet.Hänen mielestään markkinoiden toi-mintaedellytyksiä on syytä aina jolla-kin tavalla säädellä, mutta pitäisi ana-lysoida ensin, toimivatko ne niin kuinniiden kuvitellaan toimivan.

Verotuksen ja sosiaalipoliittisten uu-distusten yhteisvaikutuksia kannattaisiedelleen analysoida, kun keskustellaanperustulosta ja uusista veromalleista.”Laaja kysymys on tietysti, miten Suo-mi pärjää globaalissa kilpailussa. Pitäälöytää oma rooli, missä ollaan vahvo-ja. Innovaatioita pitää syntyä, niidenmyötä myös pieni voi menestyä. Vah-vuus voi olla vaikka tehokkuudessa.Suomi on taloushistoriallaan osoitta-nut kykenevänsä sopeutumaan uusiintilanteisiin”, Reino Hjerppe sanoo.

Maailma paranee

Reino Hjerppe oli nuorena maailman-parantaja ja ”sitä vikaa” on ollut myöstyöuran aikana. Tutkijan työn pohjallese kuuluu hänen mielestään luontevas-ti. Sitä paitsi hän on ollut erittäin in-nostunut työstään, mitä ominaisuuttahän toivoo myös seuraajalleen.

Savitaipaleella syntynyt Hjerppe käviSaimaan yhteislyseon ja siirtyi opiske-lemaan Helsingin yliopistoon tilasto-tiedettä ja kansantaloustiedettä. Kuneläkepäivät koittavat, Vantaan Reko-lan omakotitalo odottaa remontointia.Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi kevääl-lä, joten sieltäkin suunnalta on odo-tettavissa toimintaa. Vaimo, RiittaHjerppe jatkaa Helsingin yliopiston ta-loushistorian professorina.

Tennistä, golfia, hiihtoa, kävelysau-vatkin on ostettu. Syksyn pimeinä voikuunnella klassista musiikkia tai käy-dä oopperassa. Mutta varsin mielui-saa on istua dx-kuuntelun pariin ha-vainnoimaan maailmaa sattumanva-raisten yhteyksien avulla. Joku voi ra-portoida vaikka Intiasta.

Kiinnostus maailmaan ei ole mihin-kään kadonnut.�

“Työmarkkinajärjestelmä

Suomessa on eräänlaista

sosiaalista pääomaa. Tätä

pääomaa pitää osata

tulevaisuudessakin käyttää

kansantalouden kehityksen

dynaamisena voimavarana

eikä kehityksen jarruna.”


Suhdanteet yhdellä silmäykselläSuhdannetilanne Suomessa barometrien mukaan

1995:01–2006:08

Lähde: Teollisuus ja Työnantajat, Tilastokeskus.

Työttömyysaste Suomessa1995:01–2006:07


Korot1997:01–2006:08

Lähde: Suomen Pankki.

Kansainvälisiä suhdanneindikaattoreita1995:01–2006:08

Lähde: Conference Board, Euroopan komissio.

Suomen kokonaistuotannon kuukausikuvaaja2000:01–2006:08


Lähde: Eurostat, Tilastokeskus.

Inflaatio Suomessa ja euroalueella1997:01–2006:07


Nimi

Uusi toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Uusi laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Osoitteenmuutos lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Osoitteenmuutos

Tilauskortti lähetetään osoitteeseen:Palkansaajien tutkimuslaitos / Tilaukset tai faxilla numeroon:Pitkänsillanranta 3 A, 00530 Helsinki 09–2535 7332

Tilaus 2006Tilaan Talous & Yhteiskunta -lehden vuosikerran hintaan 22,00 €

Tilaukseni on vuositilaus kestotilaus

Toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Laskutusosoite, jos eri kuin toimitusosoite Postinumero ja -toimipaikka

Puhelinnumero Telefax Sähköpostiosoite

Nimi

P a l k a n s a a j i e n t u t k i m u s l a i t o k s e n j u l k a i s u t

T a l o u s & Y h t e i s k u n t a- l e h t iTalous & Yhteiskunta -lehteä julkaisee Palkansaajientutkimuslaitos neljä kertaa vuodessa. Lehden tavoit-teena on välittää tutkimustietoa, valottaa ajankohtai-sen kehityksen taustoja sekä herättää keskusteluakansantaloudellisista ja yhteiskunnallisista kysymyk-sistä. Vuosina 1972–1993 lehti ilmestyi nimellä TTTKatsaus.Lehden toimitus p. 09-2535 7349.

Tilaukset p. 09-2535 7338.

Tu t k i m u k s i aTutkimuksia-sarjassa ilmestyvät valmiiden tutkimus-ten laajat ja perusteelliset loppuraportit. Valmistuvis-ta tutkimuksista lähetetään lehdistötiedotteet, joidenvälityksellä tutkimustuloksia esitellään tiedotusvälineilleja suurelle yleisölle. Hinta 13,50 €.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Ty ö p a p e r e i t aTyöpapereita-sarjassa esitellään meneillään olevientutkimushankkeiden väliraportteja sekä kansain-väliselle tutkijakunnalle suunnattuja keskustelualoitteita.Työpaperit julkaistaan kokonaisuudessaan verkossalaitoksen kotisivuilla.

WWW.LABOUR.FI

Palkansaajien tutkimuslaitoksen kotisivuilla onajankohtaista tietoa laitoksen henkilökunnasta,tutkimuksista, talousennusteista ja seminaareista.Siellä julkaistaan myös Talous & Yhteiskunta-lehden pääkirjoitukset ja sisällysluettelot, laitoksenlehdistötiedotteet sekä kuukausittain vaihtuviakolumneja. Lisäksi laitoksen tutkijat kommentoivatkotisivuilla ajankohtaista talouskehitystä. Laajataloustietopaketti sisältää aikasarjoja lukuina jakuvioina mm. tuotannosta, työmarkkinoista, inflaati-osta, ulkomaankaupasta, koroista ja julkisestataloudesta.

R a p o r t t e j aRaportteja-sarjassa ilmestyy erilaisia laajemmalleyleisölle tarkoitettuja kirjoja ja selvityksiä.

Tilaukset: p. 09-2535 7338.

Pitkänsillanranta 3A, 6.krs 00530 Helsinki Finland

p. 09-2535 7330 (Tel. +358-9-2535 7330)fax 09-2535 7332 (Fax +358-9-2535 7332)www.labour.fi

Palkansaajien tutkimuslaitos harjoittaakansantaloudellista tutkimusta, seuraataloudellista kehitystä ja laatii sitä koskeviaennusteita. Laitos on perustettu vuonna1971 Työväen taloudellisen tutkimuslai-toksen nimellä ja on toiminut nykyisellänimellä vuodesta 1993 lähtien. Tutkimuk-sen pääalueita ovat työmarkkinat, julkinentalous, makrotalous ja talouspolitiikka.Palkansaajien tutkimuslaitosta ylläpitääkannatusyhdistys, johon kuuluvat kaikkiSuomen ammatilliset keskusjärjestöt,SAK, STTK ja AKAVA sekä suurin osanäiden jäsenliitoista. Vuosikerta 22,00 €

Irtonumero 7,00 €

ISSN 1236-7206

talous · hoaa 5,1 prosenttiin. suomen talouskasvu tänä vuonna yli 5 prosenttiin 1 ensi vuonna...

Documents