globalisaatio ja palkkaneuvottelut

Globalisaatio ja palkkaneuvottelut

Miten teknologian muutos vaikuttaa työmarkkinoihin?

Veli-Pekka Heino

6·2007

Joulukuu 2007

Lisätiedot Olli Koski [email protected] puh. +358 20 774 0150

Tilaukset SAK puh. +358 20 774 000

SAK · Tutkimustieto 6/2007 1

Sisältö

1 JOHDANTO .............................................................................................. 3

1.1 OECD suositteli 90-luvulla palkkaerojen kasvattamista ......................... 3

1.2 Kritiikistä huolimatta ajattelu elää yhä Suomessa .................................. 5

1.3 Raportin rakenne .................................................................................... 5

2 TEKNOLOGIAN MUUTOS, PALKKAEROT JA TYÖTTÖMYYS ............. 7

2.1 Työntekijät ovat entistä koulutetumpia ................................................... 7 2.1.1 Koulutustaso on noussut sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa .... 7 2.1.2 Palkkaerot ovat kasvaneet eniten Yhdysvalloissa........................... 8 2.1.3 Työttömyysasteissa on maiden välillä suuria eroja ...................... 13

2.2 Teknologian muutos hyödyttää korkeasti koulutettuja ......................... 14 2.2.1 Mistä viimeaikainen koulutuksen kysynnän kasvu johtuu? .......... 15 2.2.2 Pääsyynä osaamispainotteinen teknologinen muutos .................. 16 2.2.3 Teknologinen muutos havainnollistettuna ..................................... 17

2.3 Uusliberalistinen yksimielisyys perustuu hatarille oletuksille ................ 19 2.4 Palkkojen alentaminen ei kannusta eikä työllistä ................................. 21

3 TYÖMARKKINAINSTITUUTIOMME AUTTAVAT GLOBALISAATIOSSA .......................................................... 22

3.1 Useammat pääsevät osalliseksi uuden teknologian hyödyistä ............ 22 3.2 Jokaiselle työntekijälle riittävä koulutustaso ......................................... 23

4 LOPUKSI: SUOMEN VALTIT GLOBAALISSA TALOUDESSA ............ 25

LÄHTEET ................................................................................................... 27

2 SAK · Tutkimustieto 6/2007


1 JOHDANTO Globalisaatio ja teknologian kehittyminen1 ovat ilmiöitä, jotka ovat vaikutta-neet maailmantalouteen mittaamattoman monilla tavoilla viime vuosikym-menten aikana. Ne ovat myös kietoutuneet toisiinsa. Kansainvälisen kau-pan lisääntyminen on levittänyt nopeasti uusia innovaatioita ja toimintatapo-ja maasta toiseen. Teknologian kehittyminen on synnyttänyt uusia hyödyk-keitä ja entistä tehokkaampia tuotantomenetelmiä, mutta se on yhdistetty myös palkkaerojen ja työttömyyden kasvuun. Keskustelu viimeaikaisen teknologisen muutoksen mahdollisista haitoista alkoi 1980-luvun lopussa. Tuolloin havainnot, jotka kertoivat palkkaerojen voimakkaasta kasvusta Yhdysvalloissa, saivat taloustieteilijät epäilemään, että teknologinen kehitys on tämän epätasa-arvoistumisen syy. Myöhem-min epäilyille on saatu myös todisteita. Tällä hetkellä tutkijoiden keskuu-dessa on yhteisymmärrys siitä, että edellisten vuosikymmenten aikana ta-pahtunut teknologinen muutos, kuten tietokoneiden yleistyminen, on hyö-dyttänyt korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Samalla matalasti koulutettujen asema työmarkkinoilla on heikentynyt. Ajatusta kutsutaan taloustieteessä nimellä osaamispainotteinen teknologinen muutos (engl. skill-biased tech-nological change). (Acemoglu 2002.)

1.1 OECD suositteli 90-luvulla palkkaerojen kasvattamista Atlantin tällä puolella palkkaerot eivät ole kasvaneet samalla tavalla kuin Yhdysvalloissa. Euroopassa ongelmana on sen sijaan ollut työttömyys. 1990-luvun alussa EU-15-maiden2 työttömyysaste oli keskimäärin 10 pro-sentin tasolla. Tuolloin työttömyys oli noussut 20 vuoden ajan ensimmäi-sestä öljykriisistä lähtien (ks. esim. Blanchard 2006). Suomessa työttö-myysaste oli 1980-luvun lopulla Euroopan alhaisimpia, mutta laman seura-uksena se nousi pahimmillaan 18 prosenttiin. Yhdysvalloissa työttömyysas-te on viimeisen viidentoista vuoden aikana ollut 4–8 prosentin tasolla. Suomen, kuten monien muidenkin EU-15-maiden, työttömyysaste on las-kenut huomattavasti 90-luvulta lähtien, mutta silti ongelma on edelleen olemassa. Jos teknologinen muutos on aiheuttanut palkkaerojen kasvua Yhdysvallois-sa, johtuuko Euroopan työttömyysongelma samasta syystä? Vuonna 1994 OECD julkaisi Jobs Study -raportin, jonka mukaan vastaus on kyllä. Rapor-tissa järjestö veti yhtäläisyysmerkin Euroopan ja Yhdysvaltojen työmarkki-naongelmien väliin: korkeat palkkaerot ja suuri työttömyys ovat saman ilmi-ön kaksi erilaista ilmentymää. OECD:n mukaan työttömyys oli syntynyt sii- 1 Teknologiasta ja sen kehittymisestä puhutaan tässä raportissa niiden laajassa merkityksessä. Tekno-logia-termiin sisältyy paitsi tuotantomenetelmät, -laitteet ja -koneet mutta myös tuotannon organisaatio. Teknologia on siis se tapa, jolla työ muutetaan tuotteiksi. 2 Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Tanska. Raportissa näihin maihin viitataan myös nimityksillä Eurooppa ja Länsi-Euroopan maat.


tä, etteivät Euroopan maat olleet sopeutuneet teknologian muutokseen ja globalisaatioon, jotka olivat vähentäneet matalasti koulutettujen työntekijöi-den tarvetta monissa työtehtävissä. Toisin sanoen, OECD:n mielestä työ-markkinainstituutiot3 ja ay-liike olivat työttömyyden syy, koska ne olivat es-täneet palkkaerojen hillittömän kasvun. (Howell–Huebler 2005.) Raportissa OECD esitti myös työllisyysstrategiansa, joka kiteytyi kymme-neen ohjeeseen, joiden avulla työttömyysongelma voitaisiin ratkaista ja lisä-tä työllisyyttä. Järjestön neuvot koskivat erityisesti työmarkkinoiden kehit-tämistä. Raportin mukaan työntekijöiden palkkojen piti antaa muuttua aikai-sempaa enemmän kysynnän ja tarjonnan mukaan. Samalla vähimmäis-palkkojen tasoa voisi laskea kokonaisuudessaan tai valikoiden esimerkiksi nuorille työntekijöille. OECD halusi muutosta myös palkanmuodostukseen. Palkoista piti järjestön mukaan neuvotella enemmän yritystasolla, jolloin palkat muodostuisivat työnantajan taloustilanteen perusteella. Näin työ-markkinat voisivat OECD:n mukaan sopeutua maailmantalouden muutok-siin palkkaerojen, ei työttömyyden kasvun avulla. OECD:n perustelujen taustalla oli näkemys siitä, että Yhdysvaltojen työ-markkinat ovat pärjänneet Eurooppaa paremmin sopeutumisessa teknolo-gian muutokseen. Tätä ajattelumallia alettiin 1990-luvulla kutsua uuslibera-listiseksi yksimielisyydeksi4. Muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on päätynyt samantyyppiseen analyysiin ja toistanut OECD:n esittämiä ohjeita omissa raporteissaan (ks. IMF 1999). Ajattelumallin mukaan samat neuvot pätevät kaikkiin maihin riippumatta näiden erityispiirteistä. OECD on seurannut maaraporttiensa (Economic Surveys) avulla sitä, onko strategian mukaisiin toimiin ryhdytty. Lisäksi niissä luetellaan maakohtaisia toimenpidesuosituksia, joita on esitetty myös Suomelle. Esimerkiksi vuonna 1998 (OECD 1998) järjestö suositteli, että Suomessa luovuttaisiin työehto-sopimusten yleissitovuudesta sekä tulopolitiikasta, lisättäisiin määräaikaisia työsuhteita ja heikennettäisiin työttömyysturvaa.

3 Työmarkkinainstituutioilla tarkoitetaan palkanmuodostusjärjestelmää, työntekijän irtisanomissuojaa ja työttömyysturvaa. Myös työnantajamaksut, tuloverotus ja eläkejärjestelmä lasketaan tähän joukkoon. Instituutioissa on suuria eroja maiden välillä. Esimerkiksi Suomessa työntekijöiden palkoista neuvotel-laan työmarkkinajärjestöjen välillä, kun Yhdysvalloissa palkanmuodostus tapahtuu työpaikkatasolla. 4 Muita ajattelumallista käytettyjä nimityksiä ovat muuan muassa transatlanttinen konsensus ja Wa-shingtonin konsensus.


1.2 Kritiikistä huolimatta ajattelu elää yhä Suomessa Uusliberalistisesta yksimielisyydestä ei nimestään huolimatta ole varsinais-ta yksimielisyyttä. OECD:n työllisyysstrategian päätelmiä on arvosteltu laa-jalti, ja osa kritiikistä on tullut järjestön sisältä. OECD:n vuosittaisissa työlli-syyskatsauksissa (Employment Outlook) on 1990-luvun loppupuolelta ky-seenalaistettu strategian suosituksia ja sitä lähtökohtaa, että palkkaerojen kasvattaminen parantaisi työllisyyttä (esim. OECD 1996). Kriittistä linjaa edustaa myös Euroopan unioni. EU:n omassa työllisyysstra-tegiassa ei lähdetä liikkeelle palkkojen ja työehtojen heikennyksestä vaan työpaikkojen määrän lisäämisestä ja niiden laadun parantamisesta. Samoin Euroopan komission työllisyystyöryhmän raportissa (Kok 2003) lähtökohta-na oli Euroopan maiden erityispiirteiden huomioon ottaminen, ei samojen lääkkeiden tarjoaminen jokaiselle maalle. (Boldt–Laine 2001.) Laajasta kritiikistä huolimatta ajatus palkkaerojen kasvattamisen hyödylli-syydestä elää yhä, myös Suomessa. Erityisesti työnantajapuoli ja heitä lä-hellä olevat tahot ovat esittäneet, että Suomessa voitaisiin luopua palkkojen yleiskorotuksista ja sitoa palkat entistä enemmän yritysten ja toimipaikkojen taloudelliseen tilanteeseen. Lisäksi vähimmäispalkkojen voitaisiin antaa laskea (ks. esim. EK 2007). Tällöin palkkaerot nousisivat yritysten ja alojen välisten tuottavuuserojen mukaan. Toisin sanoen jos yrityksellä tai alalla menisi huonosti, siitä kärsisi myös työntekijä. Perusteluna palkkaerojen kasvattamiselle Suomessa käytetään paitsi edel-lä mainittua työllisyyden kasvattamista myös ajatusta siitä, että palkkaerot kannustavat työntekijöitä nostamaan tuottavuuttaan (esim. EK 2007, Kork-man 2007). Jotta nämä tavoitteet toteutuisivat, Suomen palkanmuodostus-järjestelmää pitäisi näiden tahojen mukaan kehittää suuntaan, jossa pal-koista sovittaisiin työpaikoilla.

1.3 Raportin rakenne Tämä tutkimusraportti käsittelee teknologian muuttumisen vaikutusta työ-markkinoihin. Lähtökohtana käytetään sitä olettamusta, että viimeaikainen teknologinen muutos on heikentänyt matalasti koulutettujen työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla. Samalla selvitetään, pitävätkö ne väittämät paik-kansa, joilla esimerkiksi OECD on usein perustellut Euroopan maiden työ-markkinainstituutioihin haluamiaan muutoksia. Onko palkkaerojen kasvat-taminen oikea ratkaisu teknologisessa muutoksessa pärjäämiseen? Lisää-vätkö palkkaerot kannustavuutta? Raportin tarkoituksena on myös selvittää tarkemmin, miten palkanmuodos-tusjärjestelmä ja teknologinen kehitys liittyvät toisiinsa. Saneleeko tuotan-non ja työelämän kehittyminen palkkaneuvottelujen luonteen, vai voiko ti-lannetta ajatella myös toisin päin? Siis vaikuttavatko työmarkkinainstituutiot


teknologian kehitykseen yritysten sisällä? Raportissa pohditaan myös, mi-ten teknologinen muutos vaikuttaa työelämään ja eri työtehtäviin. Raportin rakenne on seuraava: Luvussa 2 tutustutaan ajatukseen osaamis-painotteisesta teknologisesta muutoksesta. Aluksi katsotaan, miten palkka-erot ja työttömyys ovat kasvaneet läntisissä teollisuusmaissa, minkä jäl-keen esitellään teoria, jolla ilmiöitä voidaan selittää. Pääsisältö luvussa on kuitenkin kahdessa viimeisessä kappaleessa, joissa tarkastellaan sekä uusliberalistista yksimielisyyttä että väitettä siitä, että palkkaerot kannustai-sivat työntekijöitä. Luvussa 3 esitetään vaihtoehtoinen näkemys työmarkkinainstituutioiden roolille. OECD:n vanhakantaisen ajattelun mukaan eurooppalaiset instituu-tiot vaikeuttavat sopeutumista globalisaation ja teknologisen kehitykset tuomiin muutoksiin. Luvussa käy ilmi, tilanne voi itse asiassa olla päinvas-tainen. Instituutioista on myös hyötyä. Luku 4 on tämän raportin yhteenveto. Siinä esitetään tärkeimmät havainnot ja palkanmuodostusjärjestelmää koskevat päätelmät. Lopuksi pohditaan ly-hyesti, miten teknologinen muutos vaikuttaa työelämään tulevaisuudessa ja miten se pitäisi huomioida politiikassa.


2 TEKNOLOGIAN MUUTOS, PALKKAEROT JA TYÖTTÖMYYS Mielipiteet, joiden mukaan myös Suomessa pitäisi kasvattaa palkkaeroja, perustuvat yhteen tulkintaan siitä, miten teknologinen muutos vaikuttaa työmarkkinoihin. Jotta nähtäisiin näiden mielipiteiden taakse, on tutustutta-va laajemmin teollisuusmaiden työmarkkinoilla tapahtuneisiin muutoksiin sekä ajatuksiin, joilla niitä on selitetty.

2.1 Työntekijät ovat entistä koulutetumpia Useimpien OECD-maiden työmarkkinoilla on viimeisten kolmen vuosikym-menen aikana tapahtunut rakenteellinen muutos työvoiman kysynnässä ja tarjonnassa. Erityisen näkyvää on ollut kysynnän aikaisempaa suurempi kohdistuminen korkeasti koulutettuun työvoimaan5 (ns. skill upgrading -ilmiö). Samalla työntekijöiden koulutustaso on noussut yleisesti. Koulutettu-jen työntekijöiden tarjonta ei ole kuitenkaan kasvanut yhtä voimakkaasti kuin heidän kysyntänsä. Tästä syystä palkkaerot ovat kasvaneet etenkin Yhdysvalloissa (esim. Machin–van Reenen 1998). Kuten aiemmin todettiin, Euroopassa työmarkkinoiden ongelmana on ollut työttömyys eikä niinkään palkkaerojen kasvu.

2.1.1 Koulutustaso on noussut sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa Yleisesti voidaan sanoa, että Yhdysvalloissa koulutettujen työntekijöiden määrä on noussut viimeiset 60 vuotta. Kehitys on näkynyt korkea-asteen koulutuksen saaneiden osuuden kasvussa. Vuonna 1960 noin 10,6 prosen-tilla työntekijöistä oli korkeakoulututkinto (college-tutkinto), ja vuonna 2005 luku oli yli 30 prosenttia (Autor ym. 2007). Samoin vuosina 1939–1996 vail-la lukion (high school) päästötodistusta olevien osuus putosi 68 prosentista alle 10:een (Acemoglu 2002). Koulutettujen työntekijöiden tarjonnan kasvu ei ole kuitenkaan ollut tasaista. Jos verrataan korkea-asteen koulutuksen saaneiden määrää ainoastaan toisen asteen suorittaneisiin, huomataan, että korkeasti koulutettujen osuus kasvoi Yhdysvalloissa kiihtyvästi kymmenen vuotta 1970-luvulta 1980-luvun alkuun saakka, jolloin kasvu hidastui. Sen jälkeen työntekijöiden koulutus-tason lisääntyminen on jatkunut epätasaisena. (Autor ym. 2007.) Koulutettujen työntekijöiden tarjonta on kasvanut myös Euroopassa. Päin-vastoin kuin Atlantin toisella puolella täällä tarjonnan kasvussa ei tapahtu-nut hidastumista 80-luvulla. (Mm. Katz 1994.) Viimeisen 15 vuoden aikana korkeasti koulutettujen määrä on noussut nopeasti EU:n sisällä, ja on alettu puhua jopa ylikouluttautumisesta. Koulutuksen kysyntä ei ole pysynyt tar-

5 Korkeasti koulutetulla (lyh. koulutetulla) työntekijällä tarkoitetaan tässä raportissa työntekijää, jolla on korkea-asteen (kolmannen asteen) opintoja tai tutkinto. Matalasti koulutetulla on taas korkeintaan toisen asteen tutkinto. Samankaltaisia määritelmiä käytetään yleisesti myös tutkimuksissa, joihin alla viitataan.


jonnan kasvun perässä siinä mielessä, että työtehtävät ja koulutus eivät ole aina vastanneet toisiaan. Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa tällaista yli-kouluttautumista ei sen sijaan ilmeisesti ole esiintynyt. (Vanhala 2007.) Suomi on esimerkki maasta, jossa koulutustaso on noussut merkittävästi lyhyessä ajassa. Vuonna 1975 maamme väestöstä 70 prosentilla oli vain perusasteen koulutus, mutta vuonna 2000 luku oli pudonnut noin 25 pro-senttiin. Myös korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus työvoimasta on kasvanut. Vuosina 1990–2000 heidän lukumääränsä työllisistä nousi 100 000:lla, ja samalla heidän osuutensa työllisistä kohosi 11 prosentista vajaaseen 16 prosenttiin. Suomessa koulutustaso vaihtelee huomattavasti ikäluokittain. Esimerkiksi korkeakouluikäisestä ikäluokasta kolmannen as-teen tutkinnon on suorittanut jopa 41 prosenttia. (Opetusministeriö 2004.)

2.1.2 Palkkaerot ovat kasvaneet eniten Yhdysvalloissa Koulutettuja työntekijöitä on siis entistä enemmän, mutta myös heidän ky-syntänsä työmarkkinoilla on lisääntynyt. Yhdysvalloissa, missä palkat rea-goivat herkemmin kysynnän ja tarjonnan muutoksiin kuin monissa Euroo-pan maissa, ilmiö näkyy selvimmin. Yhdysvalloissa palkkaero korkeasti ja matalasti koulutettujen työntekijöiden välillä onkin kasvanut. Jos koulutettu-jen työntekijöiden kysyntä ei olisi noussut, heidän lukumääränsä kasvun olisi pitänyt johtaa päinvastaiseen lopputulokseen, palkkaerojen pienene-miseen. Yksi tapa tarkastella kehitystä on verrata eri koulutustason saaneiden palk-koja toisiinsa. Kuviosta 1 nähdään, että korkeakoulun (collegen) käyneet työntekijät ansaitsivat Yhdysvalloissa 1980-luvun alussa noin 40 prosenttia enemmän kuin matalasti koulutetut. Vuonna 2005 tämä palkkaero oli jo yli 65 prosenttia. Muutoksen takana on palkkakehityksen eriarvoistuminen: korkeasti koulu-tettujen palkat ovat nousseet, muiden laskeneet. Vuosien 1979 ja 1995 vä-lisenä aikana toisen asteen koulutuksen saaneiden (12 vuotta opiskellei-den) keskimääräinen reaalipalkka laski yhteensä 13,4 %. Alle 12 vuotta koulussa olleilla palkka putosi jopa 20,2 %. Sen sijaan 16 vuotta tai enem-män kouluja käyneiden palkat nousivat 3,4 %. Eniten eli 14 % palkat koho-sivat vähintään maisteritason tutkinnon (18 vuotta koulua tai enemmän) suorittaneilla. (Feenstra–Hanson 2001.) Palkkaerojen kokonaismuutoksen tarkastelussa käytetään usein niin sanot-tua yleistä palkkaeroa (engl. overall wage inequality), joka saadaan ver-taamalla palkkajakauman alinta ja ylintä desiiliä6 keskenään. Katsotaan siis, kuinka suuri on palkkaero eniten ja vähiten ansaitsevien välillä. Kuvios-ta 1 nähdään, että yleinen palkkaero lähti Yhdysvalloissa nopeaan kasvuun

6 Desiili tarkoittaa palkkajakauman kymmenesosaa. Esimerkiksi 9. desiili on se palkka, jota vähemmän ansaitsee 90 % palkansaajista. 5. desiili on taas mediaanipalkka, joka on jakauman keskellä, eli sitä vähemmän ja enemmän ansaitsee 50 % palkansaajista.


1980-luvun alussa. Rivakkaa nousua jatkui vuoteen 1987, minkä jälkeen kehitys on ollut hieman hitaampaa.

Kuvio 1. Palkkaerojen kasvu Yhdysvalloissa 1963–2005

Kuvion lähde: Autor ym. 2007 Yleisen palkkaeron nopea kasvu Yhdysvalloissa 80-luvulla johtui pääasias-sa palkkajakauman alemman osan palkkaerojen hetkittäisestä kasvusta. Alimpien ja keskitason palkkojen välinen ero kasvoi, mikä havaitaan kuvios-ta 2b. Kehitys tasaantui 80-luvun lopulla, ja vuosina 1995–2005 palkkaerot ovat jakauman alaosassa jopa vähentyneet. Sen sijaan palkkajakauman ylimmissä palkoissa erot ovat kasvaneet tasaisesti vuosikymmenestä toi-seen, minkä voi nähdä kuviosta 2a. Kun palkkoja ei verrata toisiinsa vaan tarkastellaan niiden kehitystä erik-seen, huomataan, että palkkaerot rupesivat kasvamaan Yhdysvalloissa jo 70-luvun alussa. Kuviosta 3 nähdään, että tuolloin alimmat, keskimmäiset ja ylimmät palkat lakkasivat kasvamasta samaan tahtiin.

Ylei

nen

palk

kaer

o

Ylio

pist

on k

äyne

iden

palk

kaer

o m

atala

mm

in k

oulu

tettu

ihin

∆ Korkeastikoulutettujen palkkaetu

□ Yleisen palkkaeron jäännös

◊ Yleinen palkkaero

◊ Yleinen palkkaero, palkkajakauman 9. ja 1. desiili jaettuna (9/1)∆ Korkeakoulun (collegen) käyneiden palkkaetu □ Yleisen palkkaeron (9/1) jäännös


Kuvio 2a. Palkkahajonta Yhdysvalloissa palkkajakauman yläpuoliskossa (desiilit 9/5) 1963–2005

Palk

kojen

suhd

e, lo

g

Kuvioiden lähde: Autor ym. 2007.

Palk

kojen

suhd

e, lo

g

Kuvio 2b. Palkkahajonta Yhdysvalloissa palkkajakauman alapuoliskossa (desiilit9/5) 1963–2005

Kuvioiden 4a ja 4b käyrät on kolmesta eri Yhdysvaltojen Current Population Surveyn (CPS) työ-markkinadatasta. ◊: May (vuodet 1973–1978) ja ORG (1979–2005). ○: March (vuodet 1963–2005).


Kuvio 3. Palkkajakauman kehitys Yhdysvalloissa 1963–96

Kuvion lähde: Acemoglu 2002 70-luvun puolivälistä alkanutta palkkaerojen lisääntymistä voidaan katsoa myös palkkajakauman ääripäistä. Parhaiten palkattujen (eniten ansaitseva kymmenesosa työntekijöistä) saama osuus Yhdysvalloissa maksetusta palkkasummasta on noussut nopeasti. Osuus oli kolmanneksen luokkaa 80-luvulla, mutta 90-luvun lopussa he saivat jo yli 40 prosenttia maan kai-kista palkkatuloista (Pikkety–Saez 2003). Samalla kaikkein alimmat palkat ovat laskeneet niin, että ne alittivat 80-luvulla reaalisesti jopa 60-luvun alun tason (ks. kuvio 3). (Acemoglu 2002.) Matalimpien palkkojen laskuun kytkeytyy Yhdysvaltojen minimipalkkajärjes-telmään. Maassa sekä liittovaltio että useimmat osavaltiot ovat määritelleet matalimman laillisen nimellispalkan. Minimipalkkoja ei ole nostettu, joten niiden reaalinen arvo on laskenut. Näin matalasti koulutettujen työntekijöi-den kysynnän väheneminen on voinut siirtyä heidän palkkoihinsa. Palkkaerot ovat kasvaneet myös keskenään samankaltaisten työntekijöiden välillä. Työntekijät voidaan luokitella ryhmiin esimerkiksi koulutuksen, työ-kokemuksen, iän ja sukupuolen mukaan. Tämänkaltaisissa tarkasteluissa on havaittu, että niin sanottu palkkaerojen jäännös7 on kasvanut melko ta-

7 Jäännös eli residuaali on se osa palkkaerojen muutoksesta, jota ei voida havaita työntekijäryhmien välillä.

Inde

ksi,

1963

=10

0

□ Palkkajakauman 9. desiilin indeksi∆ Palkkajakauman 5. desiilin indeksi ○ Palkkajakauman 1. desiilin indeksi

Palkkajakauman tiedot koskevat yhdysvaltalaisia valkoihoisia miehiä..


saisesti Yhdysvalloissa 70-luvulta lähtien kaikkien ryhmien sisällä. Esimer-kiksi lääkäreiden väliset palkkaerot ovat lisääntyneet. Itse asiassa jäännök-sen muutoksen sanotaan selittävän suurimman osan yleisen palkkaeron noususta. (Acemoglu 2002.) Euroopassa palkkaerojen kehitys pysyi tasaisena 1990-luvun puoliväliin as-ti (Acemoglu 2002). Yksi syy tähän on se, että koulutettujen työntekijöiden määrä on kasvanut tasaisesti, kuten aiemmin todettiin. Toinen syy palkka-erojen maltilliseen kehitykseen löytyy alimmista palkoista. Euroopassa työntekijöiden matalimmat palkat ovat yleisesti korkeammalla tasolla kuin Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Saksassa matalapalkkaiset miestyöntekijät an-saitsivat yli kaksi kertaa enemmän kuin suhteessa yhtä matalaa palkkaa saavat amerikkalaiset (Nickell–Bell 1996). Voidaan sanoa, että Euroopan maissa palkkajakauma on leikattu alhaalta päin. Tämä johtuu muun muas-sa ay-liikkeen keskeisestä asemasta yhteiskunnissa. Suurimmat palkkaerot Euroopassa löytyvät siis palkkajakauman yläpäästä.

Taulukko 1. Palkkaerot (ansioiden mukaan) ja matalapalkkaisten osuus OECD-maissa 1995 ja 2005

Palkkaero

Yleinen:

9. ja 1. desiili Yläosa:

9. ja 5. desiili Alaosa:

5. ja 1. desiili Matalapalkkaisia,

% työvoimasta 1995 2005 1995 2005 1995 2005 1995 2005

Yhdysvallat 4,59 4,86 2,17 2,31 2,11 2,10 25,17 23,96 Kanada 3,50 3,74 1,74 1,87 2,01 2,00 22,01 22,24 Irlanti 4,01 3,57 1,98 2,07 2,02 1,72 20,40 17,60 Espanja 4,22 3,53 2,10 2,14 2,01 1,65 15,20 16,20 Iso-Britannia 3,48 3,51 1,88 1,96 1,85 1,79 20,00 20,68 Saksa 2,79 3,13 1,79 1,84 1,56 1,70 11,14 15,81 Ranska 3,08 3,10 1,93 2,01 1,59 1,54 .. .. Hollanti 2,77 2,91 1,71 1,76 1,62 1,65 13,81 .. Tanska 2,47 2,64 1,69 1,73 1,46 1,53 .. .. Suomi 2,34 2,42 1,66 1,70 1,41 1,43 .. 6,96 Ruotsi 2,20 2,33 1,59 1,68 1,39 1,39 5,70 6,40 Norja 1,89 2,21 1,40 1,50 1,35 1,48 .. ..

Palkkaeron tulkinta: esimerkiksi kun yleinen palkkaeron on 4,59, yhdeksäs desiilipalkka on 459 % suurempi kuin 1. desiilipalkka. Matalapalkkaiset ovat tässä niitä työntekijöitä, jotka ansaitse-vat alle kaksi kolmasosaa maan mediaanitulosta. Lähde: OECD 2007a. Taulukossa 1 verrataan palkkojen suhteellista kehitystä eri OECD-maissa vuosien 1995 ja 2000 välillä. Siitä nähdään, että yleinen palkkaero on kas-vanut lähes kaikissa maissa Irlantia ja Espanjaa lukuun ottamatta. Lisäksi voidaan havaita, että palkkaerojen kasvu on tapahtunut lähes yksinomaan ylemmissä palkkaluokissa. Palkkajakauman alaosassa palkkaerot ovat py-syneet likimäärin samoina jopa Yhdysvalloissa. Suomessa, kuten muissa Pohjoismaissa, palkkaerot ovat maailman pienimpien joukossa, mutta ne ovat nousseet tarkasteltavana ajanjaksona hieman, eniten korkeimmissa


palkoissa. Myös matalapalkkaisten osuuksissa voidaan nähdä mielenkiin-toista kehitystä. Erityisen huomionarvoista on matalapalkkaisten osuuden kasvu Saksassa.

2.1.3 Työttömyysasteissa on maiden välillä suuria eroja Länsi-Euroopassa työttömyys on ollut 1980-luvulta lähtien keskimäärin suu-rempi kuin Yhdysvalloissa (ks. kuvio 4). Joissain maissa, kuten Tanskassa ja Hollannissa, työttömyysaste on kuitenkin alhaisempi kuin USA:ssa. Eu-roopan työttömyys eroaa amerikkalaisesta myös rakenteeltaan. Kun Yh-dysvalloissa työttöminä on enimmäkseen matalasti koulutettuja työntekijöi-tä, Euroopassa työttömyyden kasvu 1970–90-luvuilla kosketti myös korke-asti koulutettuja (Nickell–Bell 1996).

Kuvio 4. Työttömyys Yhdysvalloissa ja EU-15:ssä 1980–2006

Lähde: OECD (2007b). Viimeisen kymmenen vuoden aikana tilanne näyttää muuttuneen hieman. Työttömyysasteen alentuessa ongelma on joissain Euroopan maissa kes-kittynyt aikaisempaa enemmän matalasti koulutettuihin (Sener 2005). Kor-keasti koulutettujen työttömyys on siis laskenut muita nopeammin. Tämän-hetkinen tilanne voidaan nähdä taulukosta 2, jossa on esitetty OECD-maiden työttömyysasteita koulutustasojen mukaan vuonna 2005. Esimer-kiksi Belgiassa kolmannen asteen koulutuksen saaneiden työttömyysaste on 3,7 %, mutta matalimmin koulutetuilla vastaava luku on 12,4 %. Yhdys-valloissa nämä työttömyysasteet ovat 2,6 % ja 9,0 %. Kuitenkin monissa

0

2

4

6

8

10

12

14

16

18

1980

1981

1982

1983

1984

1985

1986

1987

1988

1989

1990

1991

1992

1993

1994

1995

1996

1997

1998

1999

2000

2001

2002

2003

2004

2005

2006

pros

entt

ia ty

övoi

mas

ta

EU15 Yhdysvallat Suomi Ruotsi Tanska


maissa kuten Tanskassa, Espanjassa ja Italiassa koulutustasoille mitatut työttömyysasteet ovat hyvin lähellä toisiaan.

Taulukko 2. Työttömyysasteet koulutusluokittain OECD-maissa 2005

Vähemmän kuin ylempi toisen asteen

koulutus

Ylempi toisen asteen koulu-

tus

Kolmannen asteen koulu-

tus Hollanti 5,8 4,1 2,8 Irlanti 6,0 3,1 2,0 Iso-Britannia 6,6 3,2 2,0 Tanska 6,8 4,0 3,7 Norja 7,3 2,6 2,1 Portugali 7,5 6,7 5,4 Italia 7,7 5,3 5,7 Kreikka 8,2 9,2 7,0 Ruotsi 8,5 6,0 4,5 Itävalta 8,6 3,9 2,6 Yhdysvallat 9,0 5,1 2,6 EU-15 9,1 5,9 4,3 Espanja 9,3 7,3 6,1 Kanada 9,8 5,9 4,6 Suomi 10,7 7,4 4,4 Belgia 12,4 6,9 3,7 Ranska 12,4 7,3 6,0 Saksa 20,2 11,0 5,5

Lähde: OECD 2007a. Suomen työttömyysaste on viime vuosien talouspolitiikan ansiosta laskenut EU-15-maiden keskiarvon alapuolelle. Maamme ongelmana on erityisesti matalasti koulutettujen työttömyysaste, joka vuonna 2005 oli 10,7 prosent-tia (ks. taulukko 2). Keskeisin syy tähän löytyy 90-luvun lamasta, joka loi mittavan kohtaanto-ongelman työmarkkinoille. Laman yhteydessä irtisano-tuille, matalasti koulutetuille työntekijöille ei ole löytynyt paikkaa kasvavilta aloilta, joilla on aikaisempaa korkeammat koulutusvaatimukset (Koskela–Uusitalo 2004).

2.2 Teknologian muutos hyödyttää korkeasti koulutettuja Arkipäiväisessä ajattelussa teknologian kehittymistä pidetään joskus haital-lisena asiana. Pelätään, että työntekijät korvataan tietokoneilla ja roboteilla, jolloin syntyy työttömyyttä. Kansantalouden kannalta teknologian kehittymi-nen on kuitenkin välttämätöntä, sillä se pitää yllä talouskasvua ja lisää hy-vinvointia. 250 vuotta sitten alkanut teollistuminen on perustunut nimen-omaan innovaatioihin ja uusiin tuotantokoneisiin. Mikäli uusi teknologia te-kisi työntekijät tarpeettomiksi, työttömiä olisi varmasti paljon enemmän kuin nyt. Suomessa ay-liike onkin suhtautunut myönteisesti teknologian kehityk-seen.


Teknologian kehittyminen kasvattaa työntekijöiden tuottavuutta. Voidaan ajatella, että uudet koneet ja laitteet auttavat työntekijöitä ja tekevät heistä entistä tehokkaampia. Teknologian vaikutus talouteen ei kuitenkaan ole näin suoraviivaista. Niin sanottua teknologista työttömyyttä syntyy, kun työntekijöiden taidot muuttuvat tarpeettomiksi ja heidän työsuorituksensa korvataan koneilla. Toisaalta työttömyys on vain väliaikainen sivutuote. Loppujen lopuksi teknologian kehitys lisää vanhojen työpaikkojen tuotta-vuutta ja luo uusia. Innovaatiot tehostavat tuotantoa, alentavat tuotantokus-tannuksia ja nostavat näin yritysten voittoja ja työntekijöiden palkkoja. Myös työllisyys lisääntyy kehittyvillä ja uusilla aloilla. Teknologian kehitys sanelee osaltaan sen, mihin suuntaan talous muuttuu. Rakennemuutoksen ohella teknologia vaikuttaa työntekijöiden välisiin palk-kaeroihin. Samalla kun koneet korvaavat työtä, ne synnyttävät uusia työteh-täviä, jotka voivat sopia paremmin joko korkeasti tai matalasti koulutetuille työntekijöille. Aloilla, joilla tuottavuus kasvaa nopeimmin, jaetaan myös suu-rimmat palkankorotukset. Ay-liikkeen keskeisiä haasteita on, miten kaikki palkansaajat pääsevät osallisiksi tuottavuuden kasvun hyödyistä.

2.2.1 Mistä viimeaikainen koulutuksen kysynnän kasvu johtuu? Edellä mainitut havainnot ovat käynnistäneet tutkimukset siitä, mikä on ollut korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysynnän kasvun taustalla. Selitystä on haettu kolmesta eri suunnasta: teknologisesta muutoksesta, kansainvä-lisen kaupan kasvusta ja työmarkkinainstituutioista. Vaikka jokaisella seli-tyksellä on kannattajansa, on melko selvää, ettei mikään niistä ole yksinään voinut synnyttää kysynnän kasvua. Kuten aiemmin todettiin, globalisaation ja teknologian kehittyminen kulkevat käsi kädessä. Globalisaation vaikutus liittyy kansainvälisen työnjaon kehittymiseen. Se on muuttanut työvoiman kysynnän rakennetta niin länsimaissa kuin kehittyvis-sä talouksissa. Teollisuusmaissa alat, jotka käyttävät matalasti koulutettuja työntekijöitä, ovat ulkoistaneet tuotantoaan Aasiaan halvan työvoiman mai-hin. Samaan aikaan johto- ja suunnittelutehtävät, joissa tarvitaan korkeam-paa koulutus- ja osaamistasoa, ovat kasvattaneet suhteellista merkitystään. Pääsyyksi on kuitenkin nostettu teknologian kehitys (esim. Acemoglu 2002). Oletetaan, että niin sanottu osaamispainotteinen teknologinen muu-tos (skill-biased technological change) suosii koulutetumpia, osaavampia8 työntekijöitä. Samalla matalasti koulutettujen, vähemmän osaavien työnte-kijöiden asema työmarkkinoilla heikkenee. Kehitys näkyy muun muassa palkka- ja työllisyyserojen kasvussa.

8 Vaikka työntekijän osaamis- ja koulutustaso eivät aina täysin vastaa toisiaan, tässä raportissa puhu-taan selkeyssyistä vain työntekijän koulutustasosta.


Teknologian ja globalisaation aiheuttamia muutoksia on vaikea erottaa toi-sistaan. Tilastollisessa tarkastelussa apuna käytetään palkkojen muutoksen jakamista työntekijäryhmien välisiin (engl. between) ja ryhmien sisäisiin (within, myös edellä mainittu jäännös) muutoksiin. Voidaan siis tarkastella lääkäreiden ja terveydenhoitajien välisiä palkkaeroja, tai sitten voidaan kat-soa, miten palkkaerot ovat muuttuneet esimerkiksi terveydenhoitajien kes-ken. Ryhmien sisäinen palkkaerojen muutos liitetään usein osaamispainot-teiseen teknologiseen muutokseen. Sen oletetaan lisäävän koulutukseltaan samankaltaisten työntekijöiden välisten, vaikeammin havaittavien osaa-miserojen merkitystä. Globalisaatiolla, joka vaikuttaa nimenomaan tuotan-non rakennemuutokseen, katsotaan olevan enemmän vaikutusta työntekijä-ryhmien välisiin palkkaeroihin. Työmarkkinainstituutioiden rooli liittyy siihen, miten ja missä työmarkkinoi-den epätasa-arvo kasvaa. Uusliberalistista yksimielisyyttä edustavien mieli-piteiden mukaan globalisaation ja teknologian kehittyminen ovat näkyneet länsimaiden työmarkkinoilla joko palkkaerojen kasvuna tai työttömyytenä. Tuloksena on ollut siis joko työtätekevien köyhien joukko (working poor) Yhdysvalloissa tai sitkeä työttömyys Euroopassa. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, miten instituutiot vaikuttavat.

2.2.2 Pääsyynä osaamispainotteinen teknologinen muutos Tuotantoteknologiassa on epäilemättä tapahtunut suuria muutoksia viimei-sen 30 vuoden aikana sekä teollisuudessa että palvelualoilla. Kehityksestä puhutaan usein kolmantena teollisena vallankumouksena, jolla tarkoitetaan modernin tietotekniikan syntyä ja nopeaa kehittymistä 70-luvulta lähtien. Käytännössä tietokoneet ovat valloittaneet monia työpaikkoja ja korvanneet työsuorituksia, joita ennen tehtiin ihmisvoimin. Toisaalta tietokoneet ovat luoneet uusia työpaikkoja ja muuttaneet monien muiden luonnetta vaati-vammaksi. Koska samalla on havaittu, että koulutetun työvoiman suhteellinen palkka ja työllisyys ovat kasvaneet, ilmiöiden välille on vedetty enemmän tai vähem-män suora viiva. Kysymys on siitä, täydentävätkö uusi teknologia ja korke-asti koulutetut työntekijät toisiaan. Niin näyttäisi olevan. Esimerkiksi tieto-koneiden yleistyminen ja yliopistotutkinnon saaneiden työntekijöiden ky-synnän kasvu liittyvät tutkimusten mukaan toisiinsa (mm. Autor 2007). Teknologian kehittyminen ei välttämättä muuta työvoiman kysyntää mihin-kään suuntaan. Se, että muutos olisi viime vuosina suosinut koulutettua työvoimaa, perustuu kahteen oletukseen. Ensinnäkin ajatellaan, että kehi-tys on ollut nopeinta nimenomaan siinä teknologiassa, jota koulutetut työn-tekijät käyttävät työssään. Heille on myös syntynyt uusia työpaikkoja suh-teellisesti enemmän kuin muille. Näin koulutettujen työntekijöiden tuotta-vuus olisi kasvanut nopeammin kuin muiden.


Toinen oletus liittyy siihen, että koulutetut työntekijät ovat sopeutumiskykyi-sempiä teknologian muutoksiin9. Uusien laitteiden hyödyntäminen ja orga-nisaatioiden muutokset vaativat opettelua ja soveltamista. Suuret teknolo-giset harppaukset lisäävät siis aina koulutettujen työntekijöiden kysyntää. Koska koulutettujen työntekijöiden saama etu perustuu nopeampaan so-peutumiseen, vaikutus kestää niin kauan, kunnes uusi teknologia ei ole enää uutta. (Acemoglu 2002.) Mutta mikä määrää teknologian kehityksen luonteen? Minkä vuoksi tekno-logia on muuttunut koulutetumpia työntekijöitä suosivaksi? Vaihtoehtoja on tähänkin mainittu kaksi. Ensinnäkin voidaan ajatella, että teknologia muut-tuu omalla painollaan satunnaisesti ja ennustamattomasti (exogenous technical change). Osaamispainotteisuus olisi sattuman tulosta, mannaa taivaasta. Toisaalta teknologian kehitys voidaan käsittää niin, että muutoksen suunta riippuu siitä, mitä muuta talouden sisällä tapahtuu (endogenous technical change). Täten esimerkiksi markkinoiden koko ja saatavilla oleva työvoima vaikuttavat siihen, minkälaista teknologiaa kehitetään tuotantoon ja loppu-tuotteisiin. Tämän ajattelun mukaan työntekijöiden koulutustason nousu it-sessään vaikuttaa teknologian kehitykseen. Koska koulutettuja työntekijöitä on enemmän, heidän käyttöönsä on kannattavampaa kehittää uusia konei-ta. (Esim. Acemoglu 1998, 2002.)

2.2.3 Teknologinen muutos havainnollistettuna Osaamispainotteista teknologista muutosta kuvaavissa teoreettisissa mal-leissa työntekijät jaetaan usein kahteen ryhmään: korkeasti koulutettuihin (skilled) ja matalasti koulutettuihin (unskilled) työntekijöihin. Jako on monel-la tapaa karkea, mutta samalla se yksinkertaistaa analyysia. Aineistoihin perustuvissa tutkimuksissa voidaan ottaa huomioon muitakin tekijöitä, ku-ten työntekijän ikä. Myös teknologia jaetaan malleissa usein kahteen ryhmään. Korkeasti kou-lutettujen ja matalasti koulutettujen työntekijöiden ajatellaan käyttävän omia laitteitaan. Teknologinen kehitys ei välttämättä tehosta kaikkien työntekijöi-den laitteita samaan tahtiin. Esimerkiksi korkeasti koulutettujen työntekijöi-den teknologian kehittyminen nostaa heidän tuottavuuttaan. Se taas lisää heidän kysyntäänsä työmarkkinoilla ja lopulta myös heidän palkkojaan. Teknologian muutoksen sanotaan olevan painottunut, mikäli jommankum-man ryhmän teknologia kehittyy nopeammin kuin toisen. Samalla myös palkkaerot kasvavat. Teknologian ohella palkkaeroihin vaikuttaa tarjonta eli se, kuinka paljon työmarkkinoilla on toisaalta korkeasti ja toisaalta vähemmän koulutettuja työntekijöitä. Alla olevassa tarkastelussa oletetaan, että palkat muodostuvat 9 Tätä ajatusta kutsutaan Nelson–Phelps-hypoteesiksi. Se esitettiin ensimmäisen kerran artikkelissa Nelson, Richard–Phelps, Edmund (1966): Investments in Humans, Technological Diffusion and Eco-nomic Growth. American Economic Review, Vol. 56, No. 2.


vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan ja työntekijät saavat aina tuotta-vuuttaan vastaavan palkan. Kuviossa 5 nähdään, että yksinkertaisella mallilla voidaan tutkia melko te-hokkaasti, miten teknologian ja työvoiman koulutustason muutokset peri-aatteessa vaikuttavat palkkaeroihin. Kuvion alkutilanteessa ollaan pistees-sä A, jossa koulutuksen kysyntää ja tarjontaa kuvaavat käyrät kohtaavat. Korkeasti ja matalasti koulutettujen työntekijöiden välinen palkkaero on suuruudeltaan 2. Jos korkeasti koulutettujen määrä kasvaa, tarjontaa ku-vaava pystysuora viiva siirtyy oikealle ja uusi tasapaino löytyy pisteestä B. Samalla palkkaero laskee 1:een10.

Kuvio 5.Osaamispainotteinen teknologinen muutos

Teknologian kehittyminen vaikuttaa työvoiman kysynnän kautta. Mikäli ta-loudessa tapahtuu osaamispainotteista teknologista muutosta, korkeasti koulutetun työvoiman tarve kasvaa, koska heidän suhteellinen tuottavuu-tensa paranee. Kuviossa kysyntää kuvaava käyrä liikkuu oikealle, mikä kasvattaa työntekijöiden välistä palkkaeroa. Uusi tasapainopiste on D, jos-sa palkkaero on sama kuin lähtötilanteessa. Jos korkeasti koulutetun työ-voiman tarjonta ei olisi lisääntynyt, teknologian muutos olisi nostanut tasa-painon pisteeseen C ja palkkaeron 3:een.

10 Työvoiman tarjonnasta johtuvan palkkaeron muutoksen voi tulkita kahdella tavalla. Jos ajatellaan, että työntekijäryhmät valmistavat eri tuotteita, koulutettujen työntekijöiden, joita on nyt aikaisempaa enem-män, täytyy tehdä myös matalasti koulutettujen töitä. Toisaalta, mikäli kumpikin työntekijäryhmä tuottaa omaa hyödykettään, vaikutus näkyy hyödykkeiden kysynnän kautta.

Palk

kaer

o ko

rkea

sti j

a m

atala

sti k

oulu

tettu

jen v

älillä

Korkeastikoulutettujen kysyntää kuvaavat käyrät

Osaamispainotteinen teknologinen muutos siirtää kysyntäkäyrää

A

Korkeasti koulutettujentyöntekijöiden määrä kasvaa

Koulutuksen tarjonta. Korkeasti koulutettujen osuus työntekijöistä

B

C

D2

3

1


2.3 Uusliberalistinen yksimielisyys perustuu hatarille oletuksille Edellä esitelty malli kuvaa sitä, millä tavalla Yhdysvaltojen työmarkkinoiden arvellaan toimineen teknologisessa muutoksessa. Samaan ajatuskehikkoon perustuvat myös edellä mainittu uusliberalistinen yksimielisyys sekä OECD:n 1990-luvulla esittämät suositukset palkkaerojen kasvattamiseksi. Näkemyksen juuret ovat niin sanotussa Krugmanin oletuksessa11, jonka mukaan Euroopan ja Yhdysvaltojen poikkeavat työmarkkinaongelmat ovat saman kolikon kaksi puolta. Olettamus vihjaa, että yhteiskunnat voivat vali-ta kahdesta vaihtoehdosta, jotka ovat palkkaerojen tai työttömyyden kasvu. Lopputulos riippuu maan työmarkkinainstituutioista ja erityisesti siitä, kuinka vapaasti palkkojen annetaan määräytyä (Acemoglu 2003). Kuviossa 6 näkyy, miten Euroopan työmarkkinainstituutiot vaikuttavat Krugmanin oletuksen mukaan palkkaeroihin. Alkutilanteessa E sekä Yh-dysvaltojen että Euroopan palkkaero on suuruudeltaan 2. Euroopassa työ-markkinainstituutiot ovat asettaneet vähimmäispalkan, joka sitoo palkka-eron tuolle samalle tasolle. Kun teknologinen muutos siirtää koulutuksen kysynnän käyrää oikealle, palkkaero kasvaa Yhdysvalloissa pisteeseen F. Sen sijaan Euroopassa työmarkkinainstituutiot estävät palkkaerojen hillit-tömän kasvun. Tämä synnyttää työvoiman kysyntään ja tarjontaan epäsuh-dan, joka ilmenee työttömyytenä pisteiden E ja G välisellä alueella.

Kuvio 6. Krugmanin hypoteesi

11 Krugmanin hypoteesi on saanut nimensä Paul Krugmanilta, jonka artikkelissaan (1994) esittämät nä-kemykset Euroopan työttömyyden syistä saivat nopeasti suosiota.

Suhteellinen työttömyys Euroopassa

Työmarkkinainstituutioiden asettama palkkaerojen enimmäistaso

Palk

kaer

o ko

rkea

sti j

a m

atala

sti k

oulu

tettu

jen v

älillä

Osaamispainotteinen teknologinen muutos siirtää kysyntäkäyrää

Koulutuksen tarjonta. Korkeasti koulutettujen osuus työntekijöistä

2

3

E

F

G


Krugmanin oletusta voidaan kritisoida monelta puolelta. Yksi kritiikin kohde liittyy työttömyyden rakenteeseen. Krugmanin olettamuksen mukaan mata-lasti koulutettujen työttömyyden pitäisi nousta Euroopassa selvästi enem-män kuin korkeasti koulutettujen silloin, kun teknologia kehittyy osaamista painottavaan suuntaan (Acemoglu 2002). Kuten aiemmin todettiin, Euroo-pan työttömyys on kuitenkin laaja ongelma, joka on koskettanut myös kor-keasti koulutettuja. Viimeaikainen kehitys on muuttanut tilannetta hieman, kun koulutettujen työttömyys on vähentynyt muita nopeammin. Matalasti koulutettujen korkeammaksi jääneelle työttömyydelle voidaan kuitenkin osoittaa muita syitä kuin teknologian muutos (ks. esim. Blanchard 2006). Krugmanin oletus perustuu uusklassiseen talousteorian näkemykseen, jon-ka mukaan vähimmäispalkkojen nosto laskee matalasti koulutettujen työlli-syyttä. Osittain siksi, että kysymys on poliittisesti ajankohtainen, vähim-mäispalkkojen työllisyysvaikutuksia on tutkittu paljon 90-luvulta lähtien. Yh-teenvetona voidaan todeta, että tutkimuksista saadut tulokset eivät ole vah-vistaneet uusklassista perusnäkemystä. (Neumark–Wascher 2007.) Toinen kritiikin näkökulma liittyy palkkaerojen kasvuun. Vaikka taloudessa olisi asetettu vähimmäispalkat korkealle tasolle, osaamispainotteisen tekno-logisen muutoksen pitäisi siitä huolimatta kasvattaa korkeasti ja matalasti koulutettujen välistä palkkaeroa (Acemoglu 2002). Kuten aiemmin nähtiin, Euroopassa palkkaerojen kasvu on kuitenkin pysynyt hyvin maltillisena Yh-dysvaltoihin verrattuna. Monissa Euroopan maissa palkkaerot pysyivät 90-luvulle asti lähes muuttumattomina. Senkin jälkeen nähdyt palkkaerojen muutokset ovat olleet vähäisiä. Mikäli Euroopan maat olisivat käyneet läpi samanlaisen teknologisen muu-toksen kuin Yhdysvalloissa, palkkaerojen olisi pitänyt kasvaa enemmän. Käytännössä se olisi tapahtunut esimerkiksi palkkaliukumien avulla. Esi-merkiksi kuviossa 6 näkyvä instituutioiden asettama palkkaerotason käyrä olisi tällöin nouseva, jolloin palkkaerot kasvaisivat, kun teknologian osaa-mispainotteisuus lisääntyisi. Todellisuudessa näin ei ole kuitenkaan käynyt, ainakaan merkittävässä mittakaavassa. Ylipäätään voidaan todeta, että Krugmanin oletus ja täten myös uuslibera-listinen yksimielisyys näyttävät tarjoavan epärealistisen ja liian yksinkertais-tetun kuvan Euroopan työmarkkinoista. Instituutioiden rooli maiden välisten erojen ymmärtämisessä on varmasti merkittävä, mutta niiden vaikutus ei ole yhtä suoraviivaista kuin hypoteesi antaa ymmärtää. Yksi lisätodiste täs-tä on se, että Euroopan maiden työttömyysasteissa on suuria eroja. Esi-merkiksi Tanskassa, jossa on korkea ja kattava työttömyysturva, työttö-myysaste oli 3,9 prosenttia vuonna 2006, kun samaan aikaan Yhdysvallois-sa luku oli 4,6 prosenttia (OECD 2007a).


2.4 Palkkojen alentaminen ei kannusta eikä työllistä Palkkaeroja on haluttu kasvattaa myös sillä perusteella, että niiden sano-taan kannustavan työntekijöitä. Puheenvuoroissa (esim. EK 2007) esite-tään palkkaerojen ja kannustavuuden lisäämisen yhdeksi keinoksi vähim-mäispalkkojen laskemista reaalisesti. Myös OECD (1994, 1998) on ehdot-tanut, että vähimmäispalkkoja voisi Suomessa ja muualla Euroopassa ko-rottaa muita palkkoja hitaammin. Toisena perusteluna on käytetty sitä, että samalla työllisyys paranisi matalapalkkaisten työpaikkojen lisääntyessä. OECD:n näkemyksen mukaan palkkojen laskeminen kohentaisi erityisesti nuorisotyöttömyyttä. Vähimmäispalkkojen alentamisen työllisyysvaikutuksista Suomessa on jon-kin verran tutkimustietoa. Vuosina 1993–95 maassamme kokeiltiin alimpien palkkojen laskua nuorilla työntekijöillä. Tuolloin työnantajilla oli mahdolli-suus laskea alle 25-vuotiaiden palkkaa 20–40 prosenttia alimpaan tauluk-kopalkkaan verrattuna ensimmäisen työvuoden aikana. Tämänkaltaisen kokeilun tehokkuus on suurempi siellä, missä palkat ovat yleisesti lähellä vähimmäistasoa, kuten kaupan alalla. Tuoreesta tutkimuksesta käy kuiten-kin ilmi, että Suomen kokeilun vaikutus jäi pieneksi. Kaupan alan nuorten työntekijöiden palkat alenivat noin 1,5 % muihin verrattuna, eikä kokeilulla ollut merkittävää vaikutusta työllisyyteen. (Böckerman–Uusitalo 2007). Tutkimustulos kertoo myös siitä, että yritykset eivät ole halukkaita kasvat-tamaan palkkaeroja yrityksen sisällä joidenkin työntekijöiden, esimerkiksi nuorten, kustannuksella. On vaikea perustella työntekijöille, miksi samasta työstä ei makseta samaa palkkaa kaikille. Voidaan ajatella, että ajan kulu-essa vähimmäispalkkojen taso muodostuu työntekijöiden matalimpien palk-kojen reiluksi tasoksi, jonka alentamista ei pidetä oikeudenmukaisena (Falk ym. 2006). Tästä syystä matalimpien palkkojen alentaminen heikentää myös työmoraalia ja työntekijöiden tuottavuutta (Agell 1999). Samalla herää kysymys siitä, voiko yritysten sisäistä tilannetta yleistää kansantalouden laajuudelle. Jos palkkaerot kasvavat kaikkialla eivätkä matalimmat palkat ole enää reilulla tasolla, heikkenevätkö moraali ja tuottavuus koko yhteis-kunnassa?


3 TYÖMARKKINAINSTITUUTIOMME AUTTAVAT GLOBALISAATIOSSA Globalisaatio ja teknologinen muutos vaikuttavat työmarkkinoihin eri tavoin eri maissa. Voidaan sanoa, että työntekijöiden välinen epätasa-arvo ei ole kasvanut Euroopassa yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa. Palkkaerojen kasvu on jäänyt vähäiseksi, eikä työttömyysongelma ole jäänyt yksinomaan mata-lasti koulutettujen harteille. Samalla varsinkin Pohjoismaiden talouskasvu on ollut viime vuosina vahvaa. Mutta mikä tekee Euroopan työmarkkinoista tasa-arvoisemman? Useat tutkijat ovat sitä mieltä, että vastaus löytyy niistä samoista työmarkkinainstituutioista, joita muun muassa OECD on arvostel-lut.

3.1 Useammat pääsevät osalliseksi uuden teknologian hyödyistä Daron Acemoglu on yksi niistä tutkijoista, joiden mielestä Euroopan maiden palkanmuodostusjärjestelmä vaikuttaa yritysten käyttämään teknologiaan, eli tuotantokoneisiin ja organisaatioon. Acemoglun mukaan Yhdysvaltoihin nähden korkeat vähimmäispalkat antavat yrityksille kannustimen hankkia uutta teknologiaa myös matalasti koulutetuille työntekijöille (Acemoglu 2002, 2003). Näin teknologia olisi Euroopassa muuttunut niin, että se ei hyödyttäisikään korkeasti koulutettuja työntekijöitä, tai ei ainakaan niin pal-jon kuin Yhdysvalloissa. Vaikka teknologisen kehityksen kärjessä kulkevat teollisuusmaat käyttävätkin pitkälti samoja tuotantotapoja, Acemoglun ajat-telun perusteella myös maiden erityispiirteillä on merkitystä. Acemoglun esiin nostama investointikannustin seuraa siitä, että vähim-mäispalkkojen ansiosta matalan koulutustason työntekijöille maksetaan Eu-roopassa kohtuullista palkkaa. Jossain tapauksissa palkka voi olla suurem-pi kuin, mitä vastaavasta työstä maksettaisiin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Eurooppalaisten yritysten kannattaa siis parantaa matalan koulutustason työntekijöiden tuottavuutta niin, että maksettu palkka vastaa työsuoritusta. Yrityksiä kannustaa se, että ne saavat itselleen kaiken hyödyn tuottavuu-den nostosta. Palkkoja nimittäin ei tarvitse muuttaa, vaikka työntekijän tuot-tavuus nousee. Kannustimeen vaikuttaa myös työntekijöiden koulutustaso. On arvioitu, että työntekijöiden koulutustaso on korkeampi Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Tämä näkyy erityisesti matalasti koulutettujen työntekijöiden osaamistasoja mitattaessa eri maiden välillä. Esimerkiksi Saksan työntekijöiden yleinen osaamistaso on todettu korkeammaksi kuin Amerikassa (Freeman–Schettkat 2000). Tästä syystä heihin kannattaa panostaa enemmän Euroo-passa kuin Yhdysvalloissa (Pischke 2005). Oletukselle, että Euroopassa investoitaisiin Yhdysvaltoja enemmän mata-lasti koulutettuihin työntekijöihin, on olemassa todisteita. Koeniger ja Leo-nardi (2007) ovat verranneet sitä, miten työntekijöiden käytettävissä olevien


laitteiden määrä (pääoma) ja palkkaerot liittyvät toisiinsa Saksan ja Yhdys-valtojen teollisuudessa 1980-luvulla. Saksan kohdalla tutkijat havaitsivat, että samalla kun pääoman määrä investointien myötä kasvoi, korkeasti ja matalasti koulutettujen palkkaero laski 5–8 prosenttia. Yhdysvalloissa sen sijaan kehitys oli päinvastainen: palkkaero nousi investointien myötä 7–8 %. Tämä viittaa siihen, että Yhdysvalloissa suurempi osa uusista tuotanto-laitteista on hankittu korkeasti koulutetuille työntekijöille. Se että yrityksillä on kannustin investoida työntekijöihin tasapuolisesti, liittyy läheisesti pohjoismaiseen solidaarisen palkkapolitiikan perinteeseen. Tasa-arvovaikutuksen lisäksi palkkaerojen säilyttäminen kohtuullisena edistää tuotannon rakennemuutosta ja tuottavuutta. Koska yritykset investoivat kaikkiin työntekijöihinsä, tuottavuus kasvaa laaja-alaisesti. Pienistä palkka-eroista hyötyvät erityisesti yritykset, joissa tuottavuus kasvaa nopeimmin. Solidaarinen palkkapolitiikka johtaa siihen, että menestyvien yritysten voitot kasvavat, koska ne eivät ajaudu palkkakilpailuun työntekijöistä. Suomessa solidaarista palkkapolitiikkaa on toteutettu tulopoliittisten kokonaisratkaisu-jen (tupojen) yhteydessä (Ks. esim. Sipiläinen–Valve 2004.)

3.2 Jokaiselle työntekijälle riittävä koulutustaso Sen lisäksi, että kohtuulliset vähimmäispalkat lisäävät investointeja työnte-kijöiden käyttämään teknologiaan, ne kasvattavat houkutinta työntekijöiden kouluttamiseen. Onkin havaittu, että Euroopan yrityksissä koulutetaan enemmän matalasti koulutettuja työntekijöitä kuin Yhdysvalloissa (Pischke 2005). Henkiseen pääomaan sijoittamisella on samalla tavalla merkitystä työnteki-jän osaamistason nostossa kuin fyysiselläkin pääomalla. Nämä väylät tuot-tavuuden nostoon eroavat kuitenkin yhdessä seikassa: jos työntekijä vaih-taa työpaikkaa, hankitut koneet jäävät, mutta koulutuspanokset lähtevät työntekijän mukana. Siksi taloustieteessä ajatellaan usein, että yritys järjes-tää työntekijälle sellaista koulutusta, joka liittyy kyseisen yrityksen toimin-taan ja jota ei voi helposti hyödyntää muualla. Sen sijaan yleisempi koulu-tus, josta on laajempaa hyötyä, jää työntekijän itsensä hankittavaksi. (Pischke 2005.) Voidaan kuitenkin väittää, että Euroopassa perinteinen ajattelu ei päde suo-raan. Havaintojen mukaan eurooppalaiset yritykset kouluttavat työntekijöi-tään laajemmin kuin Yhdysvalloissa. Acemoglu ja Pischke (1999) ovat omassa tarkastelussaan päätyneet siihen, että syyt tasa-arvoisempaan koulutuksen jakautumiseen löytyvät juuri niistä Euroopan maiden piirteistä, joita uusliberalistisen yksimielisyyden kannattajat ovat kritisoineet. Esimer-kiksi Suomessa irtisanomissuoja ja muut työmarkkinoiden instituutiot sitout-tavat työntekijät ja yritykset toisiinsa tiukemmin kuin Yhdysvalloissa. Tällöin yritykset uskaltavat antaa myös yleisluonteisempaa koulutusta. Acemoglun ja Pischken mukaan työntekijöiden tasapuoliseen kouluttamiseen kannus-taa sekin, jos palkkaerot ovat yritysten sisällä matalalla tasolla.


Eurooppalaisten vähimmäispalkkojen suhteellisen korkea taso amerikkalai-siin verrattuna on myös yhteiskunnallinen ja koulutuspoliittinen kysymys. Esimerkiksi Suomessa vähimmäispalkoilla on haluttu varmistaa, että jokai-nen tulee toimeen työstä saamillaan tuloilla. Näin maassamme ei ole sa-mankaltaista matalasti koulutettujen, työtätekevien köyhien luokkaa kuin Yhdysvalloissa. Toisaalta koulutusjärjestelmän täytyy pitää huoli siitä, että kaikkien työntekijöiden koulutustaso on sellainen, että he saavat töitä. Yhdysvaltojen ja Suomen kaltaisen maan erilaisia tilanteita voidaan hah-mottaa kuviolla 7. Tilanteessa 1, jossa vähimmäispalkat ovat alhaisella ta-solla, tuloerot ovat suuret. Talouden matalimmilla portailla on työntekijöitä, jotka eivät välttämättä tule toimeen palkallaan. Tässä tilanteessa myös kou-lutuserot ovat suuret, koska myös työtehtävien vaativuustaso vaihtelee suu-resti.

Kuvio 7. Vähimmäispalkkojen vaikutus tuloeroihin ja osaamiseen

Tilanne 2 esittää Suomen tyyppistä maata, jossa vähimmäispalkat ovat kohtuullisella tasolla. Ketään ei ole jätetty matalimmille portaille, vaan työn-tekijöiden osaamistasoa on parannettu koulutuksella. Myös tuotantokonei-siin tehdyt investoinnit nostavat työntekijöitä portailla ylöspäin. Voidaan aja-tella, että tässä tilanteessa varsinkin nuorilla, tulevilla työntekijöillä on kan-nustin nostaa omaa osaamistaan ennen työmarkkinoille menemistä (Agell 2004).

Palkka

Osaaminen, työn vaativuus

Palkka

Osaaminen, työn vaativuus

Ilman vähimmäispalkkoja tai niiden ollessa alhaisia matalasti koulutetut työntekijät aloit-tavat työuransa vähäpalkkaisista töistä, por-taiden alkupäästä. Tämä kasvattaa tuloeroja. Monet eivät pääse etenemään portaita ylös, mikä synnyttää työtätekevien köyhien ryh-män.

Vähimmäispalkka (pystysuora viiva) pitää huolen siitä, että palkkaerot pysyvät pieninä ja kaikille maksetaan palkkaa, jolla tulee toi-meen. Työntekijöiden osaamistasoa noste-taan koulutuksella ja muilla investoinneilla niin, ettei kenenkään tarvitse aloittaa työ-uraansa alimmalta portaalta.

Koulutus ja investoinnit nostavat

Tilanne 1. Suuret tuloerot Tilanne 2. Pienet tuloerot

Vähimmäis-palkka


4 LOPUKSI: SUOMEN VALTIT GLOBAALISSA TALOUDESSA Vanhakantaisen uusliberalistisen ajattelun pohjalta monet tahot ovat halun-neet muuttaa Suomen ja Euroopan maiden palkanmuodostusjärjestelmiä. Näkemysten tavoitteena on ollut palkkaerojen kasvattaminen. Kuten aiem-min nähtiin, ajattelu ei pohjaudu millään tavalla kiistattomiin perusteisiin, ja sitä voidaan kritisoida monelta kantilta. Instituutioiden vaikutusta on katsot-tava avoimemmin silmin eikä vain amerikkalaisten silmälasien läpi. Luvun 3 perusteella voidaan sanoa, että uusi taloustieteellinen tutkimus tar-joaa aikaisempaa rikkaamman näkemyksen. Sen mukaan instituutioiden rooli globalisaation ja teknologisen muutoksen kanavoimisessa on moni-puolisempi, kuin on ajateltu. Esimerkiksi suomalaiset työmarkkinainstituutiot luovat kannustimia, joiden ansiosta myös matalasti koulutettujen työnteki-jöiden tuottavuus kasvaa nopeasti. Samalla kun tuotantoteknologia ja työ-elämä ovat Suomessa tasa-arvoisempia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, tuotannon tehokkuus on korkealla tasolla. Työmarkkinainstituutiomme ovat siis auttaneet meitä pärjäämään maailmantalouden muutoksissa. Alhaiset palkkaerot ja viime vuosina nopeasti laskenut työttömyys kertovat juuri siitä. Mitä nämä johtopäätökset sanovat Suomen palkanmuodostusjärjestelmäs-tä? Mihin suuntaan sitä on kehitettävä? Yhteenvetona voidaan todeta, ettei palkkaerojen kasvattamisesta ole selvää hyötyä. Varsinkin matalimpien palkkojen laskusta on haittaa. Sen sijaan näyttää siltä, että Suomen valtti-kortit löytyvät sopimusyhteiskunnasta ja palkkakoordinaatiosta. Ne antavat taloudellista ja sosiaalista etua sekä työntekijöille että yrityksille. Palkka-neuvottelujen vieminen paikallistasolle poistaisi nämä hyödyt.12 Entä mitä voidaan todeta koulutuspolitiikan näkökulmasta? Koska teknolo-gian muutos ja globalisaatio lisäävät korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysyntää, voidaan päätellä, että tulevaisuudessa heitä tarvitaan aikaisem-paa enemmän työmarkkinoilla. Koulutuspolitiikan suurin ongelma liittyy kou-lutuspaikkojen määrien arvioimiseen, mikä vaatii käytännössä tulevaisuu-den ennustamista. Työntekijöiden osaamisen täytyy lisääntyä teknologisen muutoksen tahdissa, mutta mihin suuntaan kehitys menee ja miten tämän-hetkisiä työmarkkinailmiöitä pitäisi tulkita? Viime vuosina esimerkiksi Yh-dysvalloissa yliopistotason jatko-opintoja suorittaneiden palkat ovat olleet rajussa nousussa (esim. Autor ym. 2007). Pitäisikö siis kouluttaa enemmän tohtoreita? Vastaus piilee osaamisessa. Hyvä koulutus tekee työntekijästä osaavan, sellaisen, joka pärjää vaihtuvissa ja uusissa työympäristöissä, joita teknolo-ginen kehitys ja globalisaatio tuovat tullessaan. Mutta koulutus ei ole ainoa 12 Palkkakoordinaatiolla on edelleen keskeinen asema muissa Pohjoismais-sa, vaikka neuvottelut ovatkin niissä viime vuosina hajautuneet (ks. Leino 2007).


väylä osaamiseen vaan kyseessä on elinikäinen polku, jonka varrella voi olla katkoksia ja sivupolkuja. Tarvitaan siis nykyistä kokonaisvaltaisempaa osaamispolitiikkaa. Sen avulla on varmistettava, että jokainen työntekijä pääsee osalliseksi tuottavuutta parantavista innovaatioista. Työssä tapah-tuva koulutus on tähän tärkeä väline, ja se on tuotava kaikkien ulottuville entistäkin voimakkaammin. Osaamispolitiikkaan kuuluu myös se, että työn-tekijöitä autetaan työuran katkoskohdissa. Muutosturvan kaltaisia element-tejä tarvitaan lisää. Työntekijöiden osaamistason nosto ei välttämättä johda osaamisen tehok-kaampaan hyödyntämiseen. Suomalaiset ovat nyt koulutetumpia kuin kos-kaan, mutta samalla inhimilliseen pääomaan tehdyistä investoinneista on otettava aikaisempaa enemmän irti. Tavoite luo paineita yritysten organi-saatioille ja henkilöjohtamiselle. Niissä onkin paljon kehitettävää. Paras ta-pa tässä tehtävässä on pitää kiinni reiluuden periaatteesta. Se edistää yri-tysten ja työntekijöiden välistä luottamusta ja avoimuutta, joita tarvitaan etenkin silloin, kun talouden rakenteet muuttuvat.


LÄHTEET Acemoglu, Daron (1998): Why Do New Technologies Complement Skills? Directed Technological Change and Wage Inequality. The Quarterly Jour-nal of Economics, Vol. 113 (1998), No. 4, 1055–1089. Acemoglu, Daron – Pischke, Jörn-Steffen (1999): The Structure of Wages and Investment in General Training. The Journal of Political Econ-omy, Vol. 107, No. 3 (Jun., 1999), 539-572. Acemoglu, Daron (2002): Technical Change, Inequality, and the Labor Market. Journal of Economic Literature. Volume XL (March 2002), s. 7-72. Acemoglu, Daron (2003): Cross-Country Inequality Trends. Economic Journal, Volume 113, s. 121-149. Agell, Jonas (1999): On The Benefits From Rigid Labour Markets: Norms, Market Failures, and Social Insurance. The Economic Journal, Vol. 109, February 1999, s. 143-164. Agell, Jonas (2004): Efficiency and Equality in the Labour Market. CESifo Economic Studies, Vol. 50, 2/2004, s. 255-278. Autor, David H. – Katz, Lawrence F. – Kearney, Melissa S. (2007): Trends in U.S. Wage Inequality: Revising the Revisionists. http://econ-www.mit.edu/files/586. Julkaistaan 2008 aikakauskirjassa Review of Eco-nomics and Statistics. Blanchard, Olivier (2006): European Unemployment: The Evolution of Facts and Ideas. Economic Policy, January 2006, 5–59. Boldt, Peter J. – Laine, Pekka (2001): Joustavuus, työmarkkinarakenteet ja työttömyys. Tutkimustieto 1/2001. SAK. Böckerman, Petri – Uusitalo, Roope (2007): Heikentävätkö vähimmäis-palkat työllisyyttä? Tuloksia unohdetusta kokeilusta. Artikkeli lehdessä Ta-lous & yhteiskunta, 3/2007. Elinkeinoelämän keskusliitto EK (2007): Palkkauksen suunta Suomessa – kohti oikeudenmukaista ja kannustavaa palkkausta. Huhtikuu 2007. Falk, Armin – Fehr, Ernst – Zehnder, Christian (2006): Fairness Percep-tions And Reservation Wages – The Behavioral Effects of Minimum Wage Laws. The Quarterly Journal of Economics, November 2003, 1347–1381. Feenstra, Robert C. – Hanson, Gordon H. (2004): Global Production Sharing and Rising Inequality: A Survey of Trade and Wages. NBER Work-ing Paper 8372. Howell, David R. – Huebler, Friedrich (2005): Wage Compression and the Unemployment Crisis: Labor Market Institutions, Skills, and Inequality-Unemployment Tradeoffs. Teoksessa HOWELL, DAVID R. (toim.): Fighting


Unemployment: The Limits of Free Market Orthodoxy. Oxford University Press, 2005. IMF (1999): Chronic Unemployment in the Euro Area: Causes and Cures. Kappale IV teoksessa World Economic Outlook (May). IMF, Washington DC. Katz, Lawrence F. (1994): Active Labor Market Policies to Expand Em-ployment and Opportunity. Reducing Unemployment: Current Issues and Policy Options, Federal Reserve Bank of Kansas City, 1994, 239–290. Koeniger, Winfried – Leonardi, Marco (2007): Capital Deepening and Wage Differentials: Germany versus US. Economic Policy, Vol. 22, Issue 49, s. 71-116, January 2007. Kok, Wim (2003): Jobs, Jobs, Jobs – Creating More Employment in Europe. Euroopan komission työllisyystyöryhmän raportti. Korkman, Sixten (2007): Onko TUPOlla tulevaisuutta? EVA-raportti 2007. Taloustieto Oy. Koskela, Erkki – Uusitalo, Roope (2004): Unintended convergence – How Finnish Unemployment reached the European level. Bank of Finland Discussion Papers, 6/2004. Krugman, Paul (1994): Past and Prospective Causes of High Unemploy-ment. Economic Review, Vol. 79, No. 4, 23–43. Leino, Topias (2007): Katsaus ruotsalaiseen ja tanskalaiseen palkanmuo-dostukseen – Tarkastelussa palkanmuodostuksen mallit, palkkaerot ja näitä selittävät tekijät. Tutkimustieto 2007. SAK. Machin, Stephen – van Reenen, John (1998): Technology And Changes In Skill Structure: Evidence From Seven OECD Countries. The Quarterly Journal of Economics, Vol. 113 (1998), No. 4, 1215–1244. Neumark, David – Wascher, William (2007): Minimum Wages and Em-ployment. IZA Discussion Paper No. 2570. Nickell, Stephen – Bell, Brian (1996): Changes in the Distribution of Wages and Unemployment in OECD Countries. The American Economic Review, May 1996, Vol. 86, No. 2, 302–308. OECD (1994): OECD Jobs Study: Facts, Analysis, Strategies. OECD Pub-lications. Paris. OECD (1996): OECD Employment Outlook 1996. OECD Publications. Paris. OECD (1998): OECD Economic Surveys Finland 1997–1998. OECD Publi-cations. Paris. OECD (2006): OECD Employment Outlook 2006: Boosting Jobs And In-comes. OECD Publications. Paris.


OECD (2007a): OECD Employment Outlook 2007. OECD Publications. Paris. OECD (2007b): OECD Economic Surveys: European Union. Volume 2007/11. September 2007. OECD Publications. Paris. Opetusministeriö (2004): Koulutus, tutkimus ja työllisyys. Valtion tiede- ja teknologianeuvostolle laadittu seurantaraportti. Opetusministeriön julkaisuja 2004:17. Pikkety, Thomas – Saez, Emmanuel (2003): Income Equality in the United States 1913–1998. Quarterly Journal of Economics Vol. 118 (Feb-ruary 1998), 1–39. Pischke, Jörn-Steffen (2005): Labor Market Institutions, Wages, and In-vestment: Review and Implications. CESifo Economic Studies, Vol. 51, 1/2005, 47-75. Sener, Fuat (2006): Labor Market Rigidities And R&D-Based Growth in the Global Economy. Journal of Economic Dynamics & Control, Vol. 30, Issue 5, May 2006, 769–805. Sipiläinen, Jyrki – Valve, Juhana (2004): Kehittyvät palkkasopimukset. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK 2004, Helsinki. Vanhala, Juuso (2007): Skill-Biased Technological Change, Skill Determi-nation and Labor Market Participation. Teoksessa Vanhala, Juuso: Essays on Labor Market Frictions, Technological Change and Macroeconomic Fluctuations, Kansantaloustieteen laitoksen tutkimuksia, No. 108:2007, Helsingin yliopisto.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAKHakaniemenranta 1, PL 157 FI-00531 Helsinkipuh. +358 20 774 000fax +358 20 774 0225www.sak.fi

globalisaatio ja palkkaneuvottelut

News & Politics