10.12.2018

FARMASEUTIN ROOLI TERVEYDEN EDISTÄMISESSÄ

Apteekkien diabetesohjelman tavoitteiden toteutuminen

Susanna Hynninen

Pro Gradu

Kansanterveystiede

Itä-Suomen yliopisto

Lääketieteen laitos

Joulukuu 2018

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta

Lääketieteen laitos

Kansanterveystiede

HYNNINEN, SUSANNA: Farmaseutin rooli terveyden edistämisessä

Opinnäytetutkielma 65 sivua, 1 liite (5 sivua)

Ohjaajat: FT, dosentti Tiina Rissanen, FT, dosentti Irma Nykänen, FaL, proviisori

Johanna Salimäki Suomen Apteekkariliitto

Joulukuu 2018_________________________________________________________

Avainsanat: apteekki, diabetes, kansanterveys, terveyden edistäminen

Terveyden edistäminen on lääkelain mukaan mahdollista, mutta vapaaehtoista toimintaa

apteekeissa. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä apteekkien eettiset ohjeet kuitenkin

suosittavat elintapoihin liittyvän neuvonnan antamista sekä yhteistyötä muun

terveydenhuollon kanssa. Apteekeissa aloitettiin terveyden edistämiseen liittyvä

diabetesohjelma vuonna 2001. Sen tavoitteena on edistää diabeetikkojen hyvää hoitoa ja

diabeteksen ehkäisyä. Tässä tutkimuksessa selvitetään apteekkien diabetesohjelman

tavoitteiden toteutumista, toimintaan liittyviä esteitä ja edistäviä tekijöitä sekä yhteistyötä

muiden toimijoiden kanssa.

Tutkimusaineisto on Suomen Apteekkariliiton vuonna 2015 keräämä kysely, joka

kohdistettiin apteekkien diabetesohjelman yhdyshenkilöille. Heistä kyselyyn vastasi 170

henkilöä ja vastausprosentti oli 34,7 %. Kyselyn avoimet kysymykset on kvantifioitu.

Suljetuista kysymyksistä on laskettu keskiarvot ja prosenttiosuudet.

Elintapaneuvonta ja lääkeneuvonta ovat diabetesohjelman keskeisiä tavoitteita.

Tupakoinnin lopettamiseen liittyvä neuvonta toteutui hyvin tai melko hyvin 41 %:ssa

apteekeista. Ravitsemusneuvonta toteutui 58 %:ssa ja liikuntaneuvonta 48 %:ssa

apteekeista. Lääkeneuvonta toteutui useammin: noin 90 % farmasisteista kertoi, että

lääkkeen käyttötarkoituksesta ja vaikutustavasta kertominen sekä yhteisvaikutusten

huomioiminen toteutui hyvin tai melko hyvin. Yhteistyötä terveydenhuollon kanssa oli

tehnyt 38 % yhdyshenkilöistä ja diabetesyhdistyksen kanssa noin 26 %. Yhteistyössä

terveydenhuollon kanssa järjestettiin teemapäiviä ja terveysmittauksia, sovittiin reseptin

uusimisen periaatteista sekä toiminnasta ongelmatilanteissa.

Tärkeimmäksi ohjelman toteutumista edistäväksi tekijäksi koettiin kouluttautuminen,

toiseksi yleisimmin mainittiin oma motivaatio ja kiinnostus ja kolmantena toimiva

yhteistyö. Estävistä tekijöistä kolme eniten mainittua olivat kiire ja henkilökunnan

vähyys, yhteistyön vaikeudet sekä heikot taidot.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lääkehoitoon liittyviä palveluita ja neuvontaa saa

apteekissa yleisemmin kuin terveyden edistämiseen liittyviä. Farmasistit ovat

motivoituneita toimimaan diabetesohjelmassa, mutta lisää koulutusta, tukea ja aikaa

ohjelman toteuttamiseen sekä yhteistyön tiivistämistä terveydenhuollon ja kolmannen

sektorin kanssa tarvittaisiin.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences

School of Medicine

Public Health

HYNNINEN SUSANNA: The role of pharmacist in health promotion

Thesis, 65 pages, 1 appendix (5 pages)

Tutors: Tiina Rissanen, PhD, Docent, Irma Nykänen, PhD, Docent, Johanna Salimäki,

PhLic

December 2018________________________________________________________

Keywords: pharmacy, diabetes, public health, health promotion

According to the law, it is possible to make health promotion in pharmacies, but it is

voluntary. The Ministry of Social Affairs and Health and the ethical instructions of the

Association of Finnish Pharmacies recommend, that pharmacies could give lifestyle

advice and cooperate with other healthcare professionals. The Pharmacy Diabetes

Program has started in 2001 and the goal of it is to promote good care of diabetes patients.

This study aims at exploring how the goals of the Pharmacy Diabetes Program were

achieved and what kind of cooperation they have had. The purpose of the study is to

identify some contributing factors and problems in this program.

Association of Finnish Pharmacies has collected the survey data in 2015 from contact

persons of the Pharmacy Diabetes Program. 170 answers were collected, and the response

rate was 34,7 %. The open-ended questions of the survey were quantified. Means and

percentages were calculated from the close-ended questions.

There was studied what kind of lifestyle and drug counseling pharmacists had given to

diabetic patients and how they managed to meet the goals of the program. 40,8 % of

pharmacies estimated that they managed well or quite well when they had to talk about

smoking cessation, 58 % managed well or quite well with nutrition and 47,7 % with

exercise counseling. Drug counseling had managed better: about 90 % pharmacist

answered, that they managed well or quite well when they told about how to use diabetes

medicines, how these medicines are working or interactions with other medicines of the

patient. The cooperation with the health care had made 38 % of contact persons and with

the diabetes association about 26 %. They had arranged for example the theme days and

health measurements together, the principles of recipe renewal and action in problem

situations were agreed together too.

The most important factor contributing to the realization of the program was the

education, the second most commonly mentioned was own motivation and interest of

pharmacists, and the third was cooperation. Three most common problems were the rush

and the lack of staff, the difficulties of cooperation and the lack of training.

As the conclusion: drug-related services and counseling are provided more often than

lifestyle related. Pharmacists are motivated to implement the diabetes program, but they

have some problems: they would need enough education, support and time to do it.

Cooperation with other health care professionals and third sector organizations should

make tighter.

SISÄLTÖ

1 JOHDANTO................................................................................................................. 6

2 FARMASEUTTI TERVEYDEN EDISTÄMISEN KENTÄLLÄ ........................... 7

2.1 Terveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäiseminen ............................ 7

2.2 Farmaseutti terveydenhuollon ammattihenkilönä ............................................. 8

2.3 Apteekkien antaman neuvonta ja sen taloudelliset vaikutukset ..................... 10

3 APTEEKKIEN KANSANTERVEYSOHJELMAT JA MUU TERVEYDEN

EDISTÄMINEN............................................................................................................ 12

3.1 Apteekkien diabetesohjelma ............................................................................... 12

3.1.1 Diabetes Suomessa ...................................................................................... 12

3.1.2 Apteekin tehtävät diabetesohjelmassa ...................................................... 13

3.1.3 Koulutus ...................................................................................................... 14

3.1.4 Apteekin erityispalvelut diabeetikolle ...................................................... 15

3.1.5 Stop Diabetes -hanke .................................................................................. 16

3.2 Apteekkien astmaohjelma ja sydänohjelma...................................................... 16

3.4 Muu terveyden edistämistyö apteekeissa .......................................................... 18

3.4.1 Liikkujan apteekki ..................................................................................... 18

3.4.2 Tupakasta vieroitus .................................................................................... 19

4 TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ.............................................................................. 21

4.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vaikutukset apteekkeihin ............ 21

4.2 Farmaseutin muuttuva rooli ............................................................................... 21

4.3 Apteekkareiden näkemys muutoksen suunnasta ............................................. 22

5 APTEEKKIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN TUTKIMUSTEN VALOSSA 24

5.1 Terveyden edistäminen apteekeissa ulkomailla ................................................ 24

5.2 Apteekeissa tehdyt diabetestutkimukset Suomessa .......................................... 28

5.3 Apteekeissa tehtyjä diabetestutkimuksia ulkomailla ....................................... 29

6 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ........................................................................... 35

7 AINEISTO JA MENETELMÄT ............................................................................. 36

7.1 Tutkimusaineisto ................................................................................................. 36

7.2 Aineiston analysointi ........................................................................................... 36

7.3 Eettiset kysymykset ............................................................................................. 37

8 TULOKSET ............................................................................................................... 38

8.1 Terveyden edistäminen ja palvelut .................................................................... 38

8.2 Neuvonnan toteutuminen ja omahoidon tukeminen ........................................ 40

8.3 Yhteistyön toteutuminen ..................................................................................... 42

8.4 Diabetesohjelman tavoitteiden toteutumista edistävät ja estävät tekijät ....... 45

8.5 Yhdyshenkilöiden oma näkemys roolistaan ...................................................... 49

9 POHDINTA ................................................................................................................ 51

9.1 Tutkimustulokset ................................................................................................. 51

9.2 Menetelmien arviointi ......................................................................................... 54

9.3 Tulosten luotettavuus .......................................................................................... 54

10 JOHTOPÄÄTÖKSET............................................................................................. 55

11 TULOSTEN HYÖDYNNETTÄVYYS .................................................................. 56

LÄHTEET ..................................................................................................................... 57

Liite 1 Kysely diabetesyhdyshenkilöille ...................................................................... 66

1 JOHDANTO

Apteekeista on totuttu hakemaan apua terveyteen ja sairauteen liittyviin ongelmiin hyvin

matalalla kynnyksellä. Apteekeissa työskentelevillä farmaseuteilla ja proviisoreilla on jo

koulutuksensa puolesta hyvät valmiudet antaa neuvoja lääkehoidon toteutumiseen

liittyvien kysymysten lisäksi myös pienten vaivojen itsehoitoon ja tarvittaessa ohjata

asiakkaat lääkärin tai sairaanhoitajan luokse. Pitkäaikaissairauksiin ja elintapoihin liittyvä

terveyttä edistävä ohjaus on myös tullut osaksi apteekkien arkea etenkin apteekkien

kansanterveysohjelmien myötä. Suomessa oli vuonna 2017 kaikkiaan 812 apteekkia,

joten apteekit ovat useimmille suomalaisille lähipalveluita pienissäkin kunnissa. Luvussa

ovat mukana pääapteekit ja sivuapteekit sekä Helsingin ja Itä-Suomen yliopistojen

omistamat apteekit. (Apteekkariliitto 2017a). Apteekkien sijoittumista ohjaa,

apteekkiluvat myöntää ja uusien apteekkien perustamisesta päättää Lääkealan

turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea, joten ohjauksella pystytään takaamaan

apteekkipalvelut tasaisemmin eri puolille Suomea (Lääkelaki 395/1987 39-41§). Tiivis

apteekkiverkko varmistaa sen, että apua ja neuvoja on saatavilla monesti helpommin ja

lähempää kuin muilta terveydenhuollon ammattilaisilta.

Tässä tutkimuksessa selvitetään apteekkien toimia terveyden edistämisessä ja

kansanterveystyössä tarkastelemalla Apteekkariliiton kansanterveysohjelmista vuonna

2001 alkanutta diabetesohjelmaa. Mielenkiinnon kohteena on erityisesti ohjelman

tavoitteiden eli lääkeneuvonnan, elintapaohjauksen sekä yhteistyön toteutuminen sekä se,

mitkä tekijät estävät tai edistävät toimintaa. Lisäksi selvitetään, mitä terveyden

edistämiseen liittyviä palveluita apteekit tarjoavat.

Tämä tutkimus tehtiin yhteistyössä Suomen Apteekkariliiton kanssa: pro gradu -

tutkielmassa analysoitiin heidän vuonna 2015 keräämäänsä tutkimusaineistoa apteekkien

diabetesohjelman toteutumisesta. Aineisto koottiin kyselylomakkeella, johon linkki

lähetettiin diabetesohjelman yhdyshenkilöille sähköpostitse.

7

2 FARMASEUTTI TERVEYDEN EDISTÄMISEN KENTÄLLÄ

2.1 Terveyden edistäminen ja kansansairauksien ehkäiseminen

Terveyden edistämisellä tarkoitetaan kaikkea sitä toimintaa, jota tehdään väestön

terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Sen tarkoituksena on vähentää ja

ennaltaehkäistä terveysongelmia, lisätä ihmisten työ- ja toimintakykyä sekä kaventaa

väestöryhmien välisiä terveyseroja (Terveydenhuoltolaki 1326/2010 3§). Savola ja

Koskinen-Ollonqvist (2005) määrittelevät terveyden edistämisen arvoihin perustuvaksi

tavoitteelliseksi toiminnaksi, jonka tarkoituksena on terveyden ja hyvinvoinnin

lisääminen sekä sairauksien ehkäisy promotiivisin ja preventiivisin toimintatavoin.

Promootion tavoitteena on luoda yksilöille ja yhteisöille mahdollisuuksia terveyden

edistämiseen vahvistamalla suojaavia tekijöitä. Näitä tekijöitä voivat olla terveelliset

elämäntavat, mutta myös esimerkiksi yhteiskunnan ja ympäristön terveellisyyteen ja

turvallisuuteen liittyvät asiat. Promootio perustuu positiiviseen terveyskäsitykseen ja sen

tarkoituksena on aina vahvistaa voimavaroja eli se ei ole ongelmalähtöistä kuten

preventiivinen terveyden edistäminen (Savola ja Koskinen-Ollonqvist 2005). Preventio

puolestaan on sairauksien ehkäisemistä ja se jaetaan primääri-, sekundääri- ja

tertiääripreventioon eli ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen. Primääripreventiolla

pyritään vaikuttamaan jo silloin, kun sairaus ei ole vielä ehtinyt kehittyä, mutta

riskitekijöitä on havaittu. Sekundääripreventiosta puhutaan siinä vaiheessa, kun sairaus

jo on olemassa, mutta terveyden edistämisen toimilla vaikutetaan siihen, että sairaus ei

pahene. Tertiääripreventio puolestaan on kyseessä silloin, kun terveyden edistämisellä

pyritään säilyttämään ihmisen toimintakyky mahdollisimman hyvänä sairaudesta

huolimatta (Aalto-Kallio ja Mäkipää, 2010; Savola ja Koskinen-Ollonqvist 2005).

Apteekkien toiminta terveyden edistämisessä on preventiivistä.

Terveyden edistämisen tärkeä ja haastava tavoite on parantaa väestöterveyttä

vaikuttamalla kansansairauksien riski- ja suojatekijöihin. Kansansairauksiksi kutsutaan

sairauksia ovat yleisiä väestössä ja aiheuttavat paljon kuormaa terveydenhuollolle sekä

työkyvyttömyyden ja ennenaikaisen kuolleisuuden myötä myös kansantaloudelle.

Kansansairauksiin voidaan vaikuttaa elintapamuutoksin: liikunnan vähäisyys,

ravitsemuksen heikko laatu, tupakointi ja alkoholi ovat lähes kaikkien kansansairauksien

8

taustalla (THL 2015). Puhuttaessa terveyden edistämisestä apteekeissa, on kyse

tavallisesti pitkäaikaissairaiden sekundääri- tai tertiääripreventiosta, sillä yleensä

ihmisellä on jo joku sairaus tai vähintään riskitekijä, jota terveydenhuollossa on alettu

hoitaa lääkityksellä. Myös tässä vaiheessa toiminnalla on tarkoituksensa, sillä estämällä

sairauden paheneminen voidaan säilyttää ihmisen työ- ja toimintakykyä mahdollisimman

pitkään. Toisaalta esimerkiksi hankkeissa tehdään joskus myös primaaripreventiota ja

pyritään tunnistamaan apteekissa sairastumisriskissä olevia henkilöitä ja ohjaamaan heitä

eteenpäin tai antamaan elintapoihin liittyvää ohjausta (UEF 2017).

Terveyden edistämistä ja sen järjestämistä ohjaavat lait. Perustuslain (731/1999) 19 §

mukaan julkisen vallan on edistettävä väestön terveyttä ja tuettava perheitä lasten

hyvinvoinnin ylläpitämisessä, siten kuin sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevissa

erityislaeissa tarkemmin määrätään. Terveyden edistäminen on määritelty

terveydenhuoltolaissa (1326/2010) ja kuntalaissa (410/2005) kunnan tehtäväksi.

Edelleen, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen jälkeenkin, se jää todennäköisesti

kuntien järjestettäväksi, vaikka vastuu muun sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä

siirtyy maakunnille (THL 2017). Terveydenhuoltolain 12§:ssä määritellään myös, että

kunnan tulee tehdä kuntalaisten terveyden edistämisessä yhteistyötä kunnassa toimivien

julkisten, yksityisten ja yleishyödyllisten tahojen kanssa (Terveydenhuoltolaki

1326/2010).

2.2 Farmaseutti terveydenhuollon ammattihenkilönä

Apteekeissa toimivan farmaseuttisen henkilökunnan rooli terveydenhuollon

ammattikunnan jäsenenä mielletään usein melko kapeasti vain lääkkeiden

toimittamiseksi ja lääkehoitoon liittyvän neuvonnan antamiseksi. Lääkkeiden haitallisten

yhteisvaikutusten arviointi on myös yksi tärkeä osa-alue farmaseuttien ja proviisorien

työssä (Fimea 2016). Lääkelain (395/1987) mukaan farmaseuttisen henkilökunnan

keskeinen tehtävä on ohjata ihmisiä lääkkeen oikeaan ja turvalliseen käyttöön ja näin

varmistaa lääkehoidon onnistuminen parhaalla mahdollisella tavalla. Heidän tulee myös

antaa hintoihin liittyvää neuvontaa. Sen lisäksi laissa kuitenkin todetaan, että apteekissa

voidaan harjoittaa terveyden edistämiseen ja sairauksien ehkäisyyn liittyvää sekä muuta

9

hyvinvointia edistävää toimintaa (Lääkelaki 395/1987, 57§ ja 58a§). Laki antaa siis

mahdollisuuden terveyden edistämiseen, mutta ei velvoita siihen.

Yhteistyötä muun terveydenhuollon kanssa korostaa Sosiaali- ja terveysministeriön ja

lääkealan toimijoiden yhteistyössä laatima Lääkepolitiikka 2020 -asiakirja. Sen yhtenä

tavoitteena on tuoda lääkehuolto tiiviimmäksi osaksi sosiaali- ja terveyspalvelu-

järjestelmää siten, että palvelut toimivat saumattomasti asiakkaiden parhaaksi.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että terveydenhuollossa ja apteekeissa voidaan sopia

yhteisistä toimintatavoista, joilla voidaan varmistaa potilaan lääkehoidon onnistuminen.

Lisääntyneellä yhteistyöllä voidaan vaikuttaa hoidon onnistumiseen, mutta myös

parantaa kaikkien osapuolien asiantuntemusta sekä tehostaa terveydenhuollon toimintaa.

Toisena asiakirjan esiin tuomana tavoitteena on parantaa kansanterveyttä ja väestön

hyvinvointia sekä vähentää terveydenhuollon kustannuksia rationaalisen ja turvallisen

lääkehoidon avulla. Päämääränä on siis antaa enemmän vastuuta potilaalle itselleen

pitkäaikaissairauksien hoidossa, mutta samalla tarjota farmaseuttisen henkilökunnan

apua lääkehoidon toteuttamisen lisäksi itsehoidossa sekä terveyden edistämisessä ja

sairauksien ehkäisemisessä. Tärkeä tavoite on myös lisätä kansalaisten

terveydenlukutaitoa (STM 2011). Terveydenlukutaidolla tarkoitetaan henkilön kykyä

omaksua ja käyttää hyväkseen tietoa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä.

Suppeimmillaan se tarkoittaa kykyä vastaanottaa terveyteen liittyvää tietoa arkipäivän

tilanteissa. Terveyden lukutaidon kehittyessä, ihminen pystyy vuorovaikutukselliseen

toimintaan terveyteen liittyvissä kysymyksissä ja parhaimmillaan arvioimaan

terveysinformaatiota kriittisesti. Terveyden lukutaidon kehittymisestä ja henkilön

omavoimaisuuden lisääntymisestä on hyötyä yksilölle ja hänen lähipiirilleen (Nutbeam

2000, WHO 2016).

Apteekkariliiton visioima Ammattiapteekkistrategia 2012 – 2020 on samoilla linjoilla

Lääkepolitiikka 2020 -asiakirjan kanssa: tavoitteena on yhteistyön parantaminen muun

terveydenhuollon kanssa sekä asiakaskeskeisyys. Apteekkien tulisi toimia saumattomasti

osana terveydenhuoltoa ja niillä olisi tunnustettu asema lääkehoitojen ohjauksessa ja

hoidon onnistumisen varmistamisessa. Strategian mukaan apteekit myös auttavat ihmisiä

ottamaan vastuuta oman terveytensä edistämisestä ja ylläpitämisestä, mikä osaltaan

parantaa hoidon onnistumista (Apteekkariliitto 2011).

10

Apteekkien yhteistyö terveydenhuollon kanssa terveyden edistämisessä sekä

lääkehoitojen onnistumisessa on kirjattu myös Apteekkitoiminnan eettisiin ohjeisiin.

Ohjeet on laadittu yhteistyössä Suomen Farmasialiiton ja Suomen Apteekkariliiton

kanssa. Ohjeiden mukaan farmaseuttisen henkilökunnan tulee lääkeneuvonnan lisäksi

antaa asiakkaille tietoa myös terveyttä edistävistä elämäntavoista ja toimia yhteistyössä

muun terveydenhuollon kanssa väestön hyvinvoinnin edistämiseksi. Kouluttautuminen

on tärkeää, jotta apteekissa voidaan toimia ajantasaisin tiedon potilaan ja

terveydenhuollon hyväksi (Farmasialiitto 2017).

2.3 Apteekkien antaman neuvonta ja sen taloudelliset vaikutukset

Apteekin farmaseuttisen henkilökunnan tehtävänä on varmistaa lääkehoidon

onnistuminen ja antaa itsehoitoon liittyvää neuvontaa. Pitkäaikaissairauksien kohdalla

lääkeneuvonnan lisäksi omahoidon tukemisella voidaan parantaa potilaiden vointia ja

ennustetta sekä vähentää terveydenhoitopalveluiden tarvetta. Omahoidolla tarkoitetaan

potilaan itsensä toteuttamaa hoitoa, joka on suunniteltu hänen elämäntilanteeseensa ja

arvoihinsa sopivaksi terveydenhuollon ammattilaisen tuella. Omahoidossa potilas tekee

päätökset elämäntapojensa suhteen ja on myös itse vastuussa omasta hoidostaan ja

ammattilainen toimii hänen tukenaan ikään kuin valmentajana. Omahoidon tavoitteena

on potilaan voimaantuminen ja pystyvyyden tunteen lisääntyminen sekä

ongelmanratkaisutaitojen kehittyminen, mikä johtaa menestyksekkääseen hoidon

jatkumiseen. Terveydenhuollon ammattilaisen tehtävänä on antaa tietoa ja tukea potilasta

oman hoitonsa räätälöinnissä (Routasalo ja Pitkälä 2009). Omahoidon tukeminen on yksi

keskeinen tavoite myös apteekkien kansanterveysohjelmissa.

Apteekkien rooli terveyden edistämisessä ja pienten vaivojen itsehoitoon ohjaamisessa

näkyy myös taloudellisesti. Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki teettivät

vuonna 2015 asiantuntija-arvion siitä, kuinka paljon apteekeissa annettava neuvonta ja

ohjaus vähentävät terveyspalveluiden käyttöä ja tätä kautta myös terveydenhuollon

kustannuksia (Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki 2015). Tutkimus tehtiin

kyselytutkimuksena apteekeille ja lääkäreille sekä hyödyntämällä muun muassa Kelan,

Fimean, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Suomen Apteekkariliiton tuottamaa

tutkimus- ja tilastotietoa. Selvityksessä arvioitiin, että apteekin antamalla neuvonnalla

saatiin 965 miljoonan euron säästöt vuosittain. Pääosa säästöstä muodostui apteekeissa

11

annettavasta pienten vaivojen itsehoitoon liittyvästä neuvonnasta, sillä sekä lääkärit että

apteekkarit arvioivat, että lähes puolet apteekissa neuvontaa saaneista välttää

yleislääkärikäynnin vaivansa johdosta ja noin kolmasosa päivystyskäynnin. Erityisesti

päivystystoiminnan tarpeeton käyttäminen on kallista ja apteekkien neuvonnan ansiosta

voidaan tehokkaammin arvioida, onko kysymys vaivasta, joka hoituu itsehoidolla tai

käymällä lääkärissä seuraavana päivänä virka-aikaan. Säästöä syntyi myös lääkkeiden

yhteisvaikutusten havaitsemisesta, virheellisten lääkemääräysten korjaamisesta sekä

potilaiden motivoimisesta lääkkeen oikeaan käyttöön. Suurin osa näistä säästöistä

kohdistui julkiseen terveydenhuoltoon, sillä erityisesti tarve yleislääkäreiden

vastaanotolle hakeutumiseen väheni (Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki

2015).

Ylläolevan asiantuntija-arvion tulos on kuitenkin vain suuntaa antava, sillä todellisia

säästövaikutuksia on mahdotonta arvioida. Tässä selvityksessä ei myöskään arvioitu niitä

säästöjä, joita saadaan lääkevaihdosta tai muusta farmaseuttisen henkilökunnan

antamasta hintaneuvonnasta. Muita tutkimuksen rajoituksia olivat tilastotiedon vähäisyys

koskien virheellisiä lääkemääräyksiä, hoitomyöntyvyyttä lääkkeiden käyttöön liittyen tai

apteekkien itsehoidon tiedonhakua. Myös vastausaktiivisuus oli samankaltainen kuin

kyselytutkimuksissa tavallisesti on eli melko alhainen. Vastauksia saatiin 37 % ja

erityisesti lääkärien vastaukset olivat aliedustettuina. Apteekkien roolin merkitys

neuvonnan antajana ja samalla vaikutukset kustannussäästöihin poikkeavat myös maan

eri osissa, sillä pitkät välimatkat terveydenhuollon yksiköihin lisäävät apteekeissa

annettavan neuvonnan tarvetta (Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki 2015).

12

3 APTEEKKIEN KANSANTERVEYSOHJELMAT JA MUU TERVEYDEN

EDISTÄMINEN

Apteekkariliitolla on kolme kansanterveysohjelmaa, jotka on tarkoitettu tukemaan

valtakunnallisia terveyden edistämisen ohjelmia ja yhtenäistämään potilaan hoitopolkua.

Nämä ohjelmat keskittyvät suomalaisten keskuudessa yleisiin terveysongelmiin eli

diabetekseen, sydänsairauksiin sekä astmaan. Näissä valtakunnallisissa ohjelmissa

mukana on julkinen terveydenhuolto ja kolmannen sektorin toimijoita, kuten järjestöjä.

Tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti diabetesohjelmaan ja sen tavoitteiden

toteutumiseen.

3.1 Apteekkien diabetesohjelma

Apteekkien diabetesohjelma alkoi vuonna 2001 ja sen tarkoitus oli tukea Diabetesliiton

Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmaa DEHKO:a, joka käynnistyi vuonna

2000 (Apteekkariliitto 2017b). Aloitteen apteekkien osallistumisesta teki Suomen

Apteekkariliitto, koska taustalla oli hyvät kokemukset aiemmin alkaneesta

astmaohjelmasta. DEHKO:lle määritettiin kolme tavoitetta: tyypin 2 diabeteksen ehkäisy,

diabeteksen hoidon kehittäminen ja potilaiden omahoidon tukeminen (Aarne ym. 2011).

3.1.1 Diabetes Suomessa

Diabetes, ja erityisesti tyypin 2 diabetes, on koko ajan kasvava kansanterveysongelma

Suomessa, mutta myös muualla maailmassa. Tarkkaa tietoa diabetesta sairastavien

määrästä ei ole, sillä osa tyypin 2 diabeetikoista on diagnosoimattomia. Kelan tilastojen

mukaan vuoden 2017 lopussa diabeteksen vuoksi erityiskorvaukseen oikeutettuja

diabeetikkoja oli noin 336 400 ja diabeteslääkkeitä hankki yli 378 300 henkilöä (Kela

2017). Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, sillä myös diagnosoiduista tyypin 2

diabeetikoista osa hoitaa itseään muulla tavoin kuin lääkkeillä eli elintapahoidolla.

Lisäksi tyypin 2 diabetesta sairastaa tietämättään suuri joukko suomalaisia: diabeetikkoja

arvioidaan olevan yhteensä 500 000 – 600 000 (Koski 2011). Diabeetikoista noin 15 %

sairastaa tyypin 1 diabetesta ja noin 85 % tyypin 2 diabetesta (Sund ja Koski 2009).

13

Diabetes ja sen komplikaatiot aiheuttavat myös runsaasti kustannuksia: jopa 15 %

terveydenhuollon kustannuksista kuluu niihin. Diabeteksen Käypä hoito -suosituksen

mukaan suuri osa komplikaatioista olisi mahdollista välttää, joten diabeetikon

kokonaisvaltaiseen hyvään hoitoon kannattaa kiinnittää huomiota. Keskeistä diabeteksen

hoidossa on huomioida myös verisuonitautien riskitekijöitä, kuten verenpaine ja

kohonnut kolesteroli, sillä diabetes lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä

voimakkaasti. Diabeetikon hoidossa lääkkeiden lisäksi myös elintavoilla on erittäin

keskeinen merkitys (Diabetes: Käypä hoito -suositus 2016).

3.1.2 Apteekin tehtävät diabetesohjelmassa

Apteekin tehtäviksi diabeteksen ehkäisyohjelma DEHKO:ssa määriteltiin yhteistyön

vahvistaminen paikallisesti muiden toimijoiden ja kolmannen sektorin kesken,

diabeteksen ehkäisyn edistäminen, elintapamuutosten tukeminen, lääkeneuvonnan

antaminen ja motivointi säännölliseen hoitoon sekä diabeetikon ohjaaminen eteenpäin

ongelmatilanteissa (Hirvonen ym. 2005). Apteekkien diabetesohjelman tarkoituksena on

siis ohjata ja neuvoa sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetesta sairastavia henkilöitä

sairautensa omahoidossa. Ohjelman seurauksena muodostettiin tiivis

diabetesyhdyshenkilöiden verkosto, joka osaltaan täydensi potilaiden mahdollisuutta

saada matalan kynnyksen neuvontaa esimerkiksi elintapoihin liittyvissä asioissa.

Apteekkien diabetesohjelman tavoitteet voidaan jakaa kolmeen luokkaan:

lääkeneuvontaan, elintapaneuvontaan sekä yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa.

Taulukko 1 kuvaa tarkemmin näitä tavoitteita osa-alueineen.

14

TAULUKKO 1: Apteekkien diabetesohjelman tavoitteet (Apteekkariliitto 2017a)

Lääkeneuvonta Elintavat Yhteistyö

Lääkkeiden oikeaan käyttöön

ohjaaminen ja motivointi

Ruokavalion ja liikunnan

merkityksestä keskusteleminen

Sopiminen paikallisista

toimintamalleista muiden kanssa

Hoidon seurantaan ohjaaminen ja

motivointi

Painonhallinnan merkityksestä

keskusteleminen

Ennaltaehkäisevään paikalliseen

toimintaan osallistuminen

Lääkehoidon toteutumisen

seuranta

Motivoiminen tupakoinnin

lopettamiseen Materiaalien jakaminen

Ongelmien tunnistaminen ja

ratkaisu potilaan ja lääkärin kanssa

Elintapamuutosten tukeminen ja

sopivan materiaalin jakaminen

Diabetesyhdistyksen toiminnasta

tiedottaminen

Yhteisvaikutusten ja lääkitysten

päällekkäisyyksien havainnointi

Tiedottaminen paikallisesta

elintapoihin liittyvästä toiminnasta

Taloudellisten näkökohtien

neuvominen lääkkeiden ostossa

Riskipotilaan tunnistaminen ja

ohjaaminen hoitoon

Hoitoon ohjaaminen

Sopivien itsehoitotuotteiden

valitseminen diabeetikolle

Sosiaali- ja terveysministeriön (2018) rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelman

loppuraportissa todetaan, että moniammatillisuus lisääntyy lääkehoitojen toteutuksessa ja

farmaseuttisen henkilöstön keskeisiä tehtäviä ovat huolehtiminen lääkehoitojen

asianmukaisesta, turvallisesta ja taloudellisesta toteutumisesta sekä ongelmien

tunnistaminen. Lisäksi he voivat olla osana moniammatillisia tiimejä ja huolehtia myös

potilaan itselääkityksen rationaalisesta toteutumisesta (STM 2018). Tämä lausuma on

yhdenmukainen myös diabetesohjelman lääkeneuvontaan ja terveydenhuollon kanssa

tehtävän yhteistyön tiivistämiseen liittyvien tavoitteiden kanssa. Diabetesohjelmassa

yhteistyö suuntautuu tosin myös kolmannelle sektorille.

3.1.3 Koulutus

Diabetesohjelman alkaessa mukaan lähti 508 apteekkia, joista kustakin nimettiin 1-2

yhdyshenkilöä. Heidän tehtävänä oli kouluttautua ja päivittää tietonsa diabeteksen

hoidosta ja ehkäisystä, huolehtia siitä, että apteekin muu henkilökunta pysyy ajan tasalla

15

diabetekseen liittyvissä asioissa sekä huolehtia yhteistyön aloittamisesta muun

terveydenhuollon ja kolmannen sektorin kanssa. Apteekkariliitto koulutti ohjelman

alkaessa yhdyshenkilöitä koulutuskiertueella eri puolilla Suomea. Näissä koulutuksissa

on käsitelty tyypin 2 diabetesta, sen riskitekijöitä ja hoitoa, liitännäissairauksia,

elintapamuutoksia sekä muuta itsehoitoa sekä yhteistyötä muiden terveydenhuollon

ammattilaisten kanssa. Lisäksi Apteekkariliitto tukee osaltaan yhdyshenkilöitä

tiedottamalla heitä säännöllisesti diabetekseen liittyvissä asioissa yhdyshenkilökirjeillä

(Hirvonen ym. 2005). Tällä hetkellä Farmasian oppimiskeskus (FOK) järjestää

diabeteksen hoitoon liittyvää koulutusta, joka antaa valmiudet toimia yhdyshenkilönä

kansanterveysohjelmassa. FOK:n diabeteskoulutus on neliosainen verkkokoulutus, jossa

perehdytään tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin ja ehkäisyyn, lääkehoitoon,

komplikaatioihin sekä potilaan neuvontaan ja ohjaukseen apteekissa (FOK 2018).

Diabetekseen liittyvää koulutusta annetaan myös erillisillä kursseilla esimerkiksi

insuliinihoitoihin liittyen. FOK on yleishyödyllinen yhteisö, jonka taustalla vaikuttavat

Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot, Åbo Akademi, Fimea, Yliopiston Apteekki,

Apteekkitavaratukkukauppiaat, Lääketeollisuus ry, Suomen Apteekkariliitto ja Suomen

Farmasianliitto (FOK 2017). Apteekkien diabetesohjelma on edelleen toiminnassa,

vaikka DEHKO on päättynyt. Ohjelman toteutumista seurataan säännöllisesti

yhdyshenkilöille suunnatuin kyselyin, joista viimeisin on toteutettu vuonna 2015.

3.1.4 Apteekin erityispalvelut diabeetikolle

Apteekit voivat tarjota diabeetikkoasiakkailleen myös yksilöllisempiä maksullisia

palveluita, joita ovat diabetespalvelu ja terveyskontrolli. Ennen diabetespalvelun

aloittamista, joku farmaseuttisesta henkilökunnasta hankkii tarvittavan erityispätevyyden

kouluttautumalla. Erityispätevyys on 30 opintopisteen laajuinen ja se pitää sisällään

kliinistä farmasiaa, omahoidon tukemista, harjoituspotilaita sekä tietoa

terveydenhuollossa toimimisesta. Diabetespalvelu toimii yhteistyössä terveydenhuollon

kanssa, mikäli asiakas antaa luvan tietojen luovuttamiseen. Käytännössä palvelu koostuu

asiakkaan haastattelun perusteella tehtävästä tilanteen kartoituksesta ja kahdesta

asiakastapaamisesta, joiden aikana voidaan arvioida muutostarpeita, asettaa tavoitteita ja

antaa ohjausta sekä seurata tavoitteiden toteutumista (FOK 2018).

16

Terveyskontrollipalvelu sopii myös hyvin diabeetikoille. Aluksi tehdään

terveysmittaukset, diabeteksen riskitesti ja selvitetään asiakkaan elintavat sekä kirjataan

tiedot Duodecimin sähköiselle terveystarkastuslomakkeelle. Raportin tulostamisen

jälkeen voidaan arvioida, missä asioissa asiakas tarvitsisi tukea. Tämän jälkeen hänellä

on mahdollisuus sähköiseen terveysvalmennukseen elintapojen osalta.

Terveyskontrollipalvelua aloitettaessa joku farmaseuttisesta henkilökunnasta käy lyhyen

kurssin, mutta henkilöllä tulisi lisäksi olla muuta koulutusta. Sopiva henkilö on

esimerkiksi jonkun kansanterveysohjelman yhdyshenkilö tai vaihtoehtoisesti muu

henkilö, jolla koulutusta ja kokemusta ravitsemukseen, liikuntaan, painonhallintaan ja

muihin elintapoihin liittyen ja että hän on tutustunut motivoivan haastattelun

menetelmään (FOK 2018).

3.1.5 Stop Diabetes -hanke

Uusimpana diabetekseen liittyvänä hankkeena on aloitettu vuonna 2017 Stop Diabetes –

tiedosta ratkaisuihin (StopDia) -hanke, jossa tutkimusalueiden apteekit olivat mukana

rekrytoimassa tyypin 2 diabeteksen riskissä olevia ihmisiä tutkimukseen. Tutkimus toimii

Päijät-Hämeessä, Pohjois-Savossa ja Etelä-Karjalassa ja se on Itä-Suomen yliopiston,

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT:n yhteinen,

vuosina 2016 - 2019 toteutuva hanke (UEF 2017). Tutkimuksen suunnittelussa on

tiedostettu se, että apteekit tavoittavat hyvin jokapäiväisessä työssään henkilöitä, jotka

ovat riskissä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Taipumus sairastua tyypin 2 diabetekseen

on myös vahvasti perinnöllistä, joten on tärkeää tavoittaa myös jo sairastuneiden

henkilöiden perheenjäseniä. Myös se on mahdollista jakamalla materiaalia lääkkeitä

ostavien henkilöiden kautta kotiin vietäväksi. Apteekin rooli tämän tyyppisessä

toiminnassa tullee vahvistumaan edelleen, sillä valmiiden kanavien käyttö on helppoa ja

ammattitaitoinen henkilökunta apteekeissa voi toimia myös tutkittavien rekrytoinnissa.

3.2 Apteekkien astmaohjelma ja sydänohjelma

Ensimmäisenä apteekkien kansanterveysohjelmista aloitettiin vuonna 1997

astmaohjelma, joka oli osa Valtakunnallista astmaohjelmaa (Apteekkariliitto 2017c).

17

Valtakunnallisen astmaohjelman 1994-2004 tavoitteena oli tehostaa ja parantaa

potilaiden hoitoa, mutta myös vähentää hoitokustannuksia. Astma ja allergiset sairaudet

ovat lisääntyneet suomalaisten keskuudessa aina 1960-luvulta lähtien etenkin nuorten

aikuisten keskuudessa. Astman prevalenssi oli vuonna 2012 FINRISKI -tutkimuksen

mukaan miehillä 9,5 % ja naisilla 10,8 % (Jousilahti ym. 2016). Valtakunnallisen

astmaohjelman aikana perustettiin hoitojärjestelmä, jossa yhteyshenkilöitä oli

sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja apteekeissa. Tämän verkoston uudenlainen yhteistyö

yhdessä tutkimustiedon ja asennemuutoksen kanssa vähensi astman aiheuttamaa taakkaa

potilaille ja yhteiskunnalle: sairaalahoidon tarve ja työkyvyttömyyseläkkeet vähenivät ja

kustannukset kääntyivät laskuun, vaikka potilasmäärät kasvoivat (Haahtela ym. 2006).

Apteekkien astmayhdyshenkilöt ovat edelleen mukana 1 500 astmaan erikoistuneen

terveydenhuollon ammattihenkilön verkostossa, kun Kansallista allergiaohjelmaa 2008 -

2018 toteutetaan. Filhan (Finnish Lung Health Association) terveydenhuollon

ammattilaisille järjestämissä allergiaohjelmaa koskevissa koulutuksissa kävi vuosien

2008 - 2014 aikana noin 15 000 henkilöä, joista 1 200 oli farmaseutteja. Astman hoitoon

erikoistuneet farmaseutit ovat tukena astman ja allergian hoitojen toteuttamisessa, mutta

tärkeää työtä tehdään myös elintapaohjauksessa kuten tupakasta vieroittamisessa tai

liikuntaan rohkaisemisessa. Allergiaohjelman puoliväliarvoin tulokset ovat olleet

positiivisia, sillä allergian ja astman aiheuttamat kustannukset ovat pienentyneet vuoteen

2013 mennessä 5 % (Haahtela 2008 ja 2015).

Apteekkien sydänohjelma aloitettiin kolmantena kansanterveysohjelmana syksyllä 2005.

Se tuki osaltaan Sydänliiton vuosien 2005 - 2011 toimenpideohjelmaa suomalaisten

sydän- ja verisuoniterveyden parantamiseksi. Toimenpideohjelmassa luotiin 14 väestöä

koskevaa toimenpidettä, joista yksi oli apteekkien sydänohjelman kehittäminen (Suomen

Sydäntautiliitto 2005). Ohjelman jatkoksi syntyi Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton

yhteinen Yksi elämä -hankekokonaisuus, jota apteekkien sydänohjelma nykyään tukee.

Sydän- ja verisuonitaudit on edelleen merkittävä kansanterveysongelma Suomessa,

vaikka ehkäisytyötä on tehty aktiivisesti 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2015 sydän- ja

verisuonisairauksiin kuoli yli 19 000 henkilöä, mikä oli 37 % sinä vuonna kuolleiden

määrästä (Tilastokeskus 2017). Muiden kansanterveysohjelmien tapaan sydänohjelmassa

mukana olevissa apteekeissa toimii yhdyshenkilö, joka on kouluttautunut tehtäväänsä ja

jonka tehtävänä on pitää muuta apteekin henkilökuntaa ajan tasalla sydän- ja

verisuonitauteihin liittyvissä asioissa. Apteekissa voidaan antaa liikuntaan,

18

painonhallintaan, tupakoinnin lopettamiseen ja ravitsemukseen liittyvää elintapaohjausta,

tunnistaa sairastumisriskissä olevia ihmisiä ja ohjata heitä eteenpäin, tukea omahoidossa

sekä jakaa tietoa alueella toimivista elintaparyhmistä. Lisäksi yhteistyö terveydenhuollon

ja kolmannen sektorin toimijoiden, kuten Sydänyhdistysten, kanssa on tärkeää

(Apteekkariliitto 2017d, Suomen Sydäntautiliitto 2005).

3.4 Muu terveyden edistämistyö apteekeissa

Kansanterveysohjelmiin liittyvien palveluiden lisäksi apteekeissa voidaan tarjota

esimerkiksi lääkehoidon kokonaisarviointi- ja lääkityksen tarkistuspalveluita,

lääkkeenoton muistutuspalvelua, inhalaatiotarkistusta, koneellista annosjakelua,

terveyskontrollipalveluita, Liikkujan apteekki -palvelua ja tupakasta vieroitukseen

liittyviä palveluita (Apteekkariliitto 2018). Lisäksi muutamat apteekit tarjoavat

terveyspisteissään hoitajan tai etälääkärin palveluita (Apteekkariliitto 2016). Myös muu

terveyden edistämiseen liittyvä toiminta on mahdollista, mikäli se toteutetaan siten, että

se ei haittaa tärkeintä tehtävää eli lääkkeiden toimittamista ja siihen liittyvää neuvontaa

tai lisää lääkkeiden tarpeetonta käyttöä (Lääkelaki 395/1987 58§). Osa erityispalveluista

on maksullisia asiakkaalle ja osa vaatii sitä toteuttavalle farmaseutille tai proviisorille

lisäkoulutusta.

3.4.1 Liikkujan apteekki

Kansanterveysohjelmia tukee erittäin hyvin Liikkujan apteekki -konsepti. Se alkoi 15

pilottiapteekissa vuonna 2010 kehittämishankkeena, johon osallistui Suomen

Apteekkariliiton lisäksi Kunnossa kaiken ikää -ohjelma, Hengitysliitto sekä Liikunnan

aluejärjestöt. Vuonna 2012 koulutettiin 517 henkilöä, joista puolet oli apteekeissa

työskenteleviä. Lisäksi liikuntakoulutus tuli osaksi apteekin astmapalvelukoulutusta ja

diabeteksen pätevöitymiskoulutusta, jolloin apteekkeihin saatiin lisää osaamista myös

näiden erityisryhmien kannustamiseen liikunnan pariin. Liikkujan apteekki -konseptin

tarkoituksena on edistää liikunnan puheeksi ottamista, tarjota tietoa kunnan ja lähiseudun

liikuntapalveluista, jakaa tietoa painonhallinnasta sekä tiivistää yhteistyötä muiden

toimijoiden kanssa esimerkiksi järjestämällä liikuntaan liittyviä teemapäiviä (Pajunen

19

ym. 2016). Tammikuussa 2018 Liikkujan apteekki -konsepti on käytössä 185 apteekissa

(Salimäki 2018).

3.4.2 Tupakasta vieroitus

Tupakasta vieroitus on yksi tärkeä osa apteekeissa tapahtuvaa terveyden edistämistä.

Käypä hoito -suosituksen mukaan farmaseuttien ja proviisoreiden tehtävänä on huolehtia

nikotiinikorvaushoidon oikeasta toteutuksesta, tuntea myös muiden vieroitukseen

käytettävien lääkehoitojen periaatteet ja pystyä ohjaamaan asiakas tarvittaessa

terveydenhuoltoon tupakasta vieroituksen toteuttamiseksi. Lisäksi farmaseuttisen

henkilökunnan pitäisi tuntea niin sanottu kuuden K:n menetelmä tupakasta vieroitukseen

eli kysy tupakoinnista, keskustele tupakoinnin lopettamisesta, kirjaa tupakointitavat,

kehota tupakoinnin lopettamiseen, kannusta ja kontrolloi lopettamista

(Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus: Käypä hoito -suositus 2012). Vuonna 2006

ja 2007 terveydenhuollon ammattilaisilta kysyttiin, miten hyvin he tunsivat tupakasta

vieroitusta koskevan Käypä hoito -suosituksen. Tämän kyselyn perusteella apteekkien

farmaseuttinen henkilökunta tunsivat suosituksen muita ammattilaisia paremmin: jopa

45 % tunsi suosituksen sisällön. Yli 90 % farmaseuteista ja proviisoreista keskusteli

asiakkaan kanssa tupakoinnin lopettamisesta, mikäli asiakas teki aloitteen. Sen sijaan

oma-aloitteisesti vain 9 % apteekkilaisista kehotti asiakasta lopettamaan tupakoinnin.

Paras tulos tupakasta vieroituksessa saadaan moniammatillisella toiminnalla, jossa

potilasta ohjaavat lääkärit, hoitajat ja apteekin henkilökunta (Sandström ym. 2010).

Apteekissa asiakkaan kanssa voidaan tehdä riippuvuustesti eli niin sanottu Fagerströmin

kahden kysymyksen testi, jonka perusteella arvioidaan nikotiiniriippuvuuden suuruutta ja

sen mukaan määritellä oikean vahvuinen ja riittävän pitkä nikotiinikorvaushoito (Pietilä

2011). Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa Tupakasta vieroituksen organisointi ja

käytännöt kehotetaan apteekkien farmaseuttista henkilökuntaa myös kysymään tuttujen

asiakkaiden kohdalla vieroituksen sujumisesta eli kontrolloimaan hoidon onnistumista

(Sandström ym. 2010). Käytännössä tupakasta vieroitus apteekeissa jakaantuu eri

tasoihin. Perustasona voidaan pitää tupakoinnin vieroitukseen liittyvä neuvonta sekä

korvaushoidoissa että muissa lääkehoidoissa. Seuraavalla tasolla aktiivisuus lisääntyy ja

tupakointi otetaan puheeksi useammin ja kehotetaan asiakkaita tupakoinnin

lopettamiseen. Lisäksi savuttomuusteemaa voidaan pitää esillä ja osallistua muiden

terveyden edistämistyötä tekevien tahojen kanssa kampanjointiin tai järjestää erilaisia

20

tapahtumia tai mittauksia. Kaikkein pisimmälle vietyjä toimia ovat mini-interventiot eli

farmaseuttisen henkilökunnan tarjoama lyhytneuvonta, joka sisältää motivoivan

keskustelun ja yksilöllisen maksullisen tupakasta vieroituspalvelun tarjoaminen

asiakkaille (Apteekkariliitto 2008, THL ym. 2016).

21

4 TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ

4.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen vaikutukset apteekkeihin

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2015 julkaiseman apteekkitoiminnan ja

lääkehuollon kehittämistä pohtineen työryhmän asettamissa tavoitteissa todetaan, että

apteekkien toimintaa tulee kehittää siten, että se tukee rationaalista lääkehoitoa, mutta

toisaalta myös muotoutuvaa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmää. Työryhmän mukaan

lääkehuolto tulisi sisällyttää sotealueiden järjestämispäätökseen, jotta pysytään

vastaamaan väestön muuttuviin tarpeisiin. Apteekit voivat olla osa terveydenhuollon

lähipalveluita tarjoamalla nykyistä enemmän kansanterveyttä edistäviä palveluita, sillä

apteekkiverkko on kattava ja farmaseuttisen henkilöstön ammattitaito riittää neuvonnan

ja ohjauksen antamisen. Raportissa todetaankin, että apteekkien farmaseuttisen

henkilökunnan asiantuntijuutta ei hyödynnetä tällä hetkellä riittävästi (STM 2015).

4.2 Farmaseutin muuttuva rooli

Sosiaali- ja terveysministeriön muistiossa (2015) todetaan että, väestön muuttuvat tarpeet

ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ohjaavat tulevaisuudessa sitä, mihin suuntaan

apteekkien rooli terveydenhuollon kentällä kehittyy. Apteekilla on tärkeitä lakisääteisiä

tehtäviä ja yhteiskunnallisia velvollisuuksia, mutta sen lisäksi apteekin tulee olla

kannattava liikeyritys. Onkin mahdollista, että apteekit erikoistuvat tuottamaan tiettyjä

lisäpalveluita, sillä ei ole mahdollista eikä järkevääkään, että pienet yritykset tarjoavat

kaikkia mahdollisia palveluita. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi erikoistumista johonkin

indikaatioalueeseen ja siihen liittyvän tuotevalikoiman, palveluiden ja osaamisen

kehittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriön apteekkitoiminnan kehittämistä koskevassa

muistiossa mainitaan myös, että apteekeilla on mahdollisuus keskittyä tiettyihin

asiakasryhmiin unohtamatta kuitenkaan varsinaista perustehtäväänsä (STM 2015).

Todennäköisesti kehitys johtaa siihen, että alalla luodaan myös uusia, innovatiivisia,

apteekeissa toteutettavia toimintamalleja kansanterveyden edistämiseksi.

Apteekkariliitto on vuonna 2018 julkistanut oman ehdotuksensa apteekkialan

tulevaisuudesta Uusi apteekki -ohjelmassaan (Apteekkariliitto 2018b). Ohjelma korostaa

apteekkien roolia terveydenhuollossa ja siinä kaavaillaan apteekeista matalan kynnyksen

lähiterveyspalveluita. Yksi tavoitteista on terveyden edistäminen ja terveyserojen

22

kaventaminen keskittyen nimenomaan nykyisten kansanterveysohjelmien indikaatioihin

eli diabetekseen, astmaan ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Yksi mahdollinen uusi alue

olisi mielenterveyden edistäminen. Apteekkariliitto ehdottaa, että apteekin roolista ja

tehtävistä kansanterveyden edistäjinä tehtäisiin kansallinen suositus, jossa määriteltäisiin

yhteistyön muodot ja tavoitteen. Lisäksi lääkelaissa olevaan apteekin määritelmään

lisättäisiin terveyden edistäminen (Apteekkariliitto 2018b).

Tällaiseen kehitykseen kannustaa myös farmasian alan kattojärjestö International

Pharmaceutical Federation (FIP). FIP ja Maailman terveysjärjestö WHO (2011) ovat

yhteistyössä julkaisseet standardeja ja ohjeita koskien farmasian alan tulevaisuutta.

Julkaisussa nostetaan esille apteekkien rooli lääkehoidon onnistumisen varmistajana,

mutta myös kokonaisvaltaisemman terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä. Apteekkien

tulisi toimia vahvemmin muun terveydenhuollon rinnalla erityisesti kansanterveyttä

koskevissa kysymyksissä. Asiakkaisen lääkityksen koordinointi, neuvonta ja

elintapaohjaus, tupakasta vieroitus, erilaiset testaukset ja paikallisten terveyden

edistämisprojektien tukeminen ovat FIP:n ja WHO:n mukaan tärkeitä kehittämiskohteita

(FIP / WHO 2011). Suomessa näiden tavoitteiden toteutus on jo pitkällä, sillä

kansanterveysohjelmien myötä meillä on valmiit verkostot ja toimintamallit.

4.3 Apteekkareiden näkemys muutoksen suunnasta

Jokinen kollegoineen (2014) on kyselytutkimuksessaan selvittänyt, millaisia näkemyksiä

apteekkareilla on apteekkien kehittämisestä tulevaisuudessa. Tätä näkökulmaa ei ole

aiemmin Suomessa tutkittu, vaikka esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt

linjauksia apteekin roolista (STM 2015). Jokisen mukaan mahdollisia kehityssuuntia on

kolme: perinteinen lääkejakeluun keskittynyt apteekki, terveydenhuoltoon suuntautunut

apteekki tai erikoiskauppaan suuntautunut apteekki. Suurin osa apteekkareista haluaa

apteekin profiloituvan osaksi terveydenhuoltoa, mutta toisaalta huolta herättivät

taloudelliset mahdollisuudet viedä apteekkitoimintaa tähän suuntaan. Terveydenhuoltoon

suuntautuneet apteekit voisivat tarjota monipuolisemmin maksullisia erityispalveluita,

kun taas erikoiskauppaan suuntautuneet apteekit olisivat valmiita kehittämään

tuotevalikoimaansa. Tutkimukseen osallistuneista apteekkareista suurin osa oli

terveydenhuoltoon suuntautumisen kannalla. Heistä 92 % oli apteekin tarjoamien

terveyttä edistävien tai lääketurvallisuutta ja lääkkeiden oikeaa käyttöä parantavien

23

palveluiden tuotteistamisen kannalla ja 92 % oli valmiita lisäämään farmaseuttisen

henkilökunnan erityispätevyyttä, mikäli tällaiselle toiminnalle saataisiin valtakunnalliset

kriteerit ja rahoitus. Rokotuspalveluista oli kiinnostunut 52 % vastaajista. Vastaajista

82 % oli sillä kannalla, että apteekeista voisi muodostua perusterveydenhuollon korvaavia

yksiköitä alueilla, joilla ei ole terveyspalveluita. Toisaalta samaan aikaan 92 %

apteekkareista oli sitä mieltä, että tuotevalikoiman laajentaminen on keino turvata

apteekin taloudellinen tilanne (Jokinen ym. 2014).

Apteekkariliiton Ammattiapteekkistrategiassa 2012 – 2020 todetaan, että yhteistyön

tiivistäminen terveydenhuollon kanssa ja farmasian alan ammattilaisten koko

ammattitaidon hyödyntäminen yhteiskunnan hyväksi, vaatii palveluiden kehittämistä,

yhteistyörakenteiden luomista, lainsäädännön uudistamista, mutta myös rahoitusmallien

pohdintaa. Keskeinen rooli ammattiapteekilla olisi nimenomaan lääkehoitojen

onnistumisen varmistamisessa, mutta samalla apteekit voisivat aiempaa laajemmin

vastata myös terveydenhuollon ammattilaisten tarpeisiin lääketiedon saamiseksi ja

pitkäaikaissairaiden hoidon onnistumiseksi. Vuoteen 2020 mennessä apteekkien roolin

toivotaan olevan osa sotepalveluiden järjestämissuunnitelmaa ja samalla palveluiden

saaminen asiakkaalle voisi olla mahdollista esimerkiksi palvelusetelein (Apteekkariliitto

2011).

24

5 APTEEKKIEN TERVEYDEN EDISTÄMINEN TUTKIMUSTEN VALOSSA

5.1 Terveyden edistäminen apteekeissa ulkomailla

Eri maiden apteekkijärjestelmät, apteekkien tehtävät ja henkilökunnan koulutus-

vaatimukset vaihtelevat, joten ne eivät ole täysin verrattavissa toisiinsa. Tätä

kirjallisuuskatsausta varten on pyritty löytämään esimerkkejä terveyden

edistämistoimista ulkomailla: millaisia toimia muualla toteutetaan ja miten ne koetaan.

Tiedonhaku on keskitetty kymmenen vuoden sisällä julkaisuihin tutkimuksiin, joissa

tarkasteltiin apteekkeja Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Länsi-Euroopan

maissa. Taulukkoon 2. on koottu muutamia aiheeseen liittyviä tutkimuksia.

Ruotsissa apteekit ovat todennäköisesti lähimpänä suomalaista mallia, vaikka siellä

apteekkitoiminta on vapautettu ja apteekkiluvan voi hakea kuka tahansa. Björkman ym.

(2008) tutkivat laadullisessa tutkimuksessaan ruotsalaisten apteekkien työntekijöiden

suhtautumista terveyden edistämiseen ja heidän roolinsa ulottamiseen

kansanterveystyöhön sekä siihen liittyviä mahdollisia edistäviä tai estäviä tekijöitä.

Tutkimuksen tekoaikaan apteekit olivat vielä kansallisen monopolin alla, joten on

mahdollista, että toiminnassa on tapahtunut muutoksia sen jälkeen. Ruotsissa terveyden

edistämistyö lanseerattiin apteekkeihin vuonna 2004, jolloin apteekit lääkkeiden myynnin

ja lääkeneuvonnan lisäksi saivat tehtäväkseen myös elintapoihin liittyvän neuvonnan. Osa

tutkimukseen osallistuneista koki uuden roolin luontevana ja mielekkäänä sekä arvosti

yhteistyötä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Toisaalta apteekin

työntekijät kokivat ongelmalliseksi neuvonnan, joka ei suoranaisesti liittynyt lääkkeisiin

ja lisäksi yhteistyötä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa kuvattiin

haastavaksi. Ongelmana pidettiin myös kiirettä ja tilojen sopimattomuutta

henkilökohtaiseen neuvontaan sekä tuen ja markkinoinnin puutetta, mikä johti siihen, että

ihmiset eivät tunteneet tätä apteekin uutta palvelua. Tutkimuksessa todettiinkin, että

apteekin työntekijät eivät olleet kovin nopeasti omaksuneet rooliaan terveyden edistäjinä

ja tukea kaivattiin enemmän (Björkman ym. 2008).

Dewsburyn ym. (2015), Lalibertén ym. (2012) ja Scottin ym. (2016) tutkimuksissa

tarkasteltiin kyselytutkimuksella, millaisia terveyden edistämisen palveluita tarjotaan

apteekeissa Englannissa, Kanadassa ja USA:ssa ja millaisia esteitä toimintaan on liittynyt.

Toimet ovat pitkälti saman kaltaisia maasta riippumatta. Tutkimuksissa oli mainittu

25

useimmiten tupakasta vieroitus, verenpaineen mittaus ja rokotukset. Kanadalais-

tutkimuksessa tuotiin esille myös primaaripreventio eli apteekeissa pyritään löytämään

diabetes-, dyslipidemia- tai verenpainetaudin riskissä olevia henkilöitä. Myös

seksuaaliterveyteen, kuten raskauden ehkäisyyn, liittyvät toimet mainittiin (Laliberté

2012). Yhdysvalloissa puolestaan apteekkien toimia kuvataan kokonaisvaltaisemmin

termein ja apteekeissa toteutetaan laajemmin kansansairauksiin ja lääkitykseen liittyvää

koordinointia ja hallinnointia. Lisäksi mainittiin esimerkiksi kivun hoidon kartoittaminen

(Scott 2016). Strand kollegoineen (2017) määrittää tutkimuksessaan kymmenen keskeistä

toimintoa, joiden toteutumisesta kysyttiin tutkimuksessa. Farmasistit pohtivat näin oman

terveyden edistämistyönsä merkitystä ja mitä he tekevät työssään. Tässä tutkimuksessa ei

kartoitettu palveluvalikoimaa. Tutkimuksen mukaan farmaseutit mainitsivat yleisimmin

tapahtuviksi toimiksi terveyttä edistävien ja suojelevien lakien noudattamisen,

terveyskasvatuksen ja ohjauksen sekä terveyden edistämiseen liittyvät kouluttautumisen

ja harjoittelun. Farmasistit kokivat oman roolinsa terveyden edistämisessä tärkeänä

(2017).

Näissä tutkimuksissa kerättiin tietoa myös siitä, mitkä tekijät estävät terveyden

edistämistä apteekeissa. Syinä mainittiin muun muassa kiire, sopivien tilojen,

ammattitaidon, valmiiden toimintamallien, tuen ja korvauksen puute. Lisäksi yhteistyön

vaikeus muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa oli haastavaa (Björkman ym.

2008, Laliberté ym. 2012, Scott ym. 2016, Strand ym. 2017). Englantilaistutkimus

puolestaan selvitti syitä terveyttä edistävien palveluiden tarjoamiseen apteekeissa. Syiksi

mainittiin ammatillisen vastuun kantaminen, asiakkaiden tyytyväisyyden lisääntyminen

sekä oman työn mielekkyyden lisääntyminen. Vain harva mainitsi syyksi taloudellisen

tuoton, mikä epäilemättä saattaa olla vain vähäinen kannustin (Björkman 2008).

27

TAULUKKO 2. Terveyden edistäminen apteekeissa, kansainvälisiä tutkimuksia

Viite Tutkimus-

tyyppi

N Maa Mitä tutkittiin Tutkimustulokset

Björkman I. ym.

2008

Haastattelu 35 Ruotsi Suhtautuminen

terveyden

edistämiseen ja esteet

Osa farmasisteista koki uuden roolin terveyden edistämisessä luontevana ja mielekkäänä, osa

haasteellisena. Yhteistyötä muiden terveydenhuollon ammattilaisten kanssa arvostettiin, mutta

toisaalta se oli usein vaikeaa saada toimimaan. Esteitä: ajan, tilan ja toimintamallin puute,

markkinoinnin vähäisyys, joten toimintaa ei tunneta

Dewsbury C.

ym. 2015

Kysely 206 Englanti Terveyden

edistämiseen liittyviä

palveluita ja syitä

niiden tarjoamiseen

Yleisimmin tarjottuja kansanterveyspalveluita olivat tupakasta vieroitus, verenpaineen mittaus,

lääkkeiden väärinkäytön kontrollointi ja pienten vaivojen hoito sekä raskauden ehkäisy. Syitä

palveluiden tarjoamiseen: ammatillinen vastuu, potilaiden tyytyväisyys, oma tyytyväisyys.

Vain harvoin mainittiin taloudellinen etu.

Laliberté M-C.

ym. 2012

Kysely 571 Kanada Terveyden

edistämisen

promotiivinen ja

preventiivinen

toiminta: palvelut,

työntekijöiden

osallistuminen, esteet

Yleisimmin tarjottuja terveyden edistämisen palveluita: tupakasta vieroitus, verenpaineen,

diabeteksen, dyslipidemioiden seulonta, raskauden ehkäisy. Esteitä: ajan, tilojen,

henkilöstöresurssien ja korvauksen puute sekä heikko yhteistyö muiden terveydenhuollon

ammattilaisten kanssa

Scott DM. ym.

2016

Kysely 602 Yhdysvallat Terveyttä edistävien

palveluiden

tarjoaminen ja esteet

Näyttöön perustuva kansanterveystyö (disease state management / population-based health),

lääkehoidon arviointi ja seuranta (mediacation therapy management) kivun hoidon ohjaus,

rokotukset, tupakasta vieroitus. Esteitä: tilan, tuen, ajan, korvauksen, ammattitaidon puute.

Strand MA ym.

2017

Kysely 649 Yhdysvallat Farmasistien

käsityksiä heidän

vaikutuksestaan

terveyden

edistämiseen sekä

esteet

Farmasistien yleisimmät toimet: Terveyttä ja turvallisuutta edistävien lakien ja määräysten

mukaan toimiminen työssä, terveyskasvatus ja tiedon välittäminen terveyteen liittyen sekä oma

jatkuva harjoittelu ja kouluttautuminen. Yksi vähiten mainituimmista oli yhteistyö muiden

terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Esteitä laajemmalle toiminnalle olivat kiire, tuen

puute, korvauksen puute ja kova kilpailu.

28

5.2 Apteekeissa tehdyt diabetestutkimukset Suomessa

Suomessa apteekkien terveyden edistämiseen liittyviä tutkimuksia on tehty vain vähän.

Yksi diabeetikkojen tukemiseen liittyvä tutkimus on apteekkari Stina Parkkamäen

väitöstutkimus vuodelta 2013. Interventiota edelsi kyselytutkimus mäntyharjulaisille

diabeetikoille ja siihen vastauksia saatiin 224. Varsinainen tutkimus oli vuoden kestänyt

Mäntyharjun Havu -apteekissa tehty tapaus-verrokkitutkimus, jossa interventioryhmään

otettiin satunnaisotannalla 20 henkilöä ja toiseen ryhmään heille verrokit. Tutkimuksessa

selvitettiin voimauttavan toimintamallin vaikutuksia diabeteksen omahoitoon sekä

hoitotuloksiin. Ohjelmaan sisältyi sekä luentoja että henkilökohtainen suunnitelma

diabeetikoille ja tapaamisia farmaseutin kanssa apteekissa. Tapaamisia oli kuusi ja kunkin

kesto oli yhden tunnin. Apteekkiryhmässä tilastollisesti merkitseviä tuloksia saatiin

painonpudotuksessa, vyötärön ympäryksen pienenemisessä sekä kokonais-

kolesteroliarvoissa. Apteekkitapaamisten tarkoituksena oli omavoimaistaa diabeetikkoja

ja motivoida heitä elintapojen kohentamiseen. Johtopäätöksenä todettiin, että apteekissa

annettava ohjaus paransi diabeteksen hoitotuloksia ja diabeetikkojen sitoutumista

omahoitoon sekä voimaannutti heitä hoitamaan sairauttaan paremmin (Parkkamäki

2013).

Suomen Apteekkariliitto on toteuttanut diabetesohjelmaan liittyviä kyselytutkimuksia

vuosina 2005 ja 2008. Alakoski ym. (2011) on kuvannut artikkelissaan apteekkien

diabetesyhteyshenkilöille tehty kyselyä diabetesohjelman tavoitteiden toteutumisesta

vuodelta 2008. Kyselyn mukaan 7 %:ssa ohjelmaan osallistuneista apteekeista oli laadittu

oma suunnitelma siitä, miten apteekki toteuttaa ohjelmaa. Sen sijaan 68 % apteekeista oli

selvillä siitä, millainen on diabeteksen hoitoketju omalla paikkakunnalla. Yhteistyötä

paikallisen terveydenhuollon kanssa oli tehnyt 45 %:lla apteekeista ja kolmannen sektorin

eli diabetesyhdistyksen kanssa 19 %:lla. Yhteistyö vähyys tai puuttuminen ja kiire

koettiin asioiksi, jotka estävät ohjelman toteuttamista. Yhteistyön tiivistäminen,

koulutuksen lisääminen, esimiehen antama tuki, tiedottaminen ja riittävän ajan

varaaminen diabetesyhteyshenkilön työhön nähtiin mahdollistaviksi tekijöiksi (Alakoski

ym. 2011).

29

5.3 Apteekeissa tehtyjä diabetestutkimuksia ulkomailla

Taulukkoon 3 on koottu apteekeissa tehtyjä diabetestutkimuksia ulkomailta.

Tiedonhaussa on huomioitu tutkimukset vuosilta 2007 – 2018 Euroopan maista,

Yhdysvalloista, Kanadasta ja Australiasta. Suomessa aivan vastaavia tutkimuksia ei ole

tehty, mutta näistä ulkomaisista tutkimuksista saa kuvan siitä, millaisia mahdollisuuksia

apteekeilla voisi tulevaisuudessa olla diabeetikkojen omahoidon tukemisessa ja

ohjauksessa.

Kjomen (2007) ja kumppaneiden kyselytutkimus antaa tietoa Norjan diabetesyhdistyksen

vuonna 2001 julkaiseman diabetesohjelman tunnettuudesta ja toimeenpanosta

norjalaisapteekeissa. Vastauksia saatiin 66 % apteekeista. Tämä tutkimusaihe on

lähimpänä Apteekkariliiton diabetesohjelman kyselytutkimusaineistoa, joten sen avulla

on mahdollista vertailla Suomen ja Norjan tilannetta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vain

37 % apteekeista oli tutustunut diabetesjulistukseen ja vain noin neljäsosassa apteekeista

työskenteli diabetekseen perehtynyt henkilö. Tutkimukseen osallistuneista apteekeista

77 % jakoi diabetekseen liittyvää tietoa ja 28 % järjesti teemapäiviä. Norjassa diabeetikot

saivat yleisimmin lääkkeisiin liittyvää neuvontaa, kun taas elintapoihin liittyvä ohjaus oli

harvinaisempaa. Tulevaisuudessa palveluvalikoimaa haluttiin laajentaa muun muassa

kurssitoimintaan (Kjome 2007). Toinen suomalaistutkimukseen osittain vertautuva

tutkimus on Fikri-Bembrahimin ym. (2015) tutkimus, jossa selvitettiin farmasistien

tekemän diabetesseulonnan toimivuutta. Tutkimuksessa 70 espanjalaisapteekissa tehtiin

riskikartoitusta yli 45-vuotiaille ja tutkimuksen tuloksia mitattiin potilaiden, lääkäreiden

ja farmasistien sitoutuneisuudella toimintaan. Tutkimuksen mukaan potilaisiin ja

lääkäreihin liittyvät vaikeudet vähensivät farmasistien sitoutuneisuutta. Toiminnan

esteiksi koettiin potilaiden rekrytoinnin vaikeudet, kiire, tekniset ongelmat sekä vaikeudet

yhteistyössä lääkäreiden kanssa. Farmasisteista 95,5 % koki seulontakäytännön

mahdolliseksi apteekin arjessa (Fikri-Bembrahim ym. 2015).

Useammassa tutkimuksessa selvitettiin farmaseuttisen henkilökunnan neuvonnan ja

ohjauksen vaikutusta diabeetikkojen hoitotasapainon paranemiseen. Alin ym. (2012) Iso-

Britanniassa tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa interventioryhmä

sai puolen vuoden ajan neuvontaa diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin liittyen.

Tapaamisissa tehtiin myös terveysmittauksia. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin,

että farmasistien antama neuvonta ja ohjaus vähentävät diabeetikkojen sydän- ja

30

verisuonitautiriskiä (Ali ym. 2012). Myös yhdysvaltalaisessa Cohenin ja kumppaneiden

(2011) satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa saatiin samanlainen tulos:

farmasistien antama puolen vuoden neuvonta- ja ohjausjakso vähensi sydän- ja

verisuonitautiriskiä ja paransi diabeetikkojen hoitotasapainoa (Cohen ym. 2011).

Botominon ja kumppaneiden (2008) sveitsiläisessä interventiotutkimuksessa

tutkimusryhmään kuului maanlaajuisen diabeteksen seulontakampanjan satunnaisotos

kohtalaisen tai korkean riskin potilaista. Tutkimuksessa saatiin selville, että farmasistien

antama välitön neuvonta seulonnan jälkeen voi saada aikaan riskipotilailla merkittäviä

elintapamuutoksia ja auttaa painonpudotuksessa (Botomino 2008). Australiassa tehdyssä

Mitchellin ym. (2011) tutkimuksessa tarkasteltiin apteekeissa järjestetyn puoli vuotta

kestäneen diabeteksen tukipalvelun toimintaa. Potilaista 87 % saavutti vähintään yhden

elintapoihin tai hoidon seurantaan liittyvän tavoitteen ja 90 % koki diabetestietoutensa

lisääntyneen. Myös kliiniset tulokset kohenivat neuvonnan ansiosta (Mitchell ym. 2011).

Belgialaisessa Mehuysin ym. (2011) satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa

tutkittiin farmasistien toimintaa sekä heidän antamansa ohjauksen vaikutusta

glykeemiseen kontrolliin pitkällä aikavälillä. Interventioryhmässä verensokeriarvot

paranivat, diabetestietoisuus ja omahoito paranivat. Uusintamittauksessa 1,5 vuoden

kuluttua, eroja ryhmien välillä ei ollut. Tässä tutkimuksessa todettiin, että lääkärien ja

farmasistien välisellä yhteistyöllä päästään parhaisiin hoitotuloksiin lääkkeen oikeassa

käytössä, hoitomyöntyvyydessä ja elintapaohjauksessa (Mehuys ym. 2011).

Muutamissa tutkimuksissa oli selvitetty uudenlaisia tehtäviä farmasisteille

diabetespotilaan tueksi. Shane-McWortherin ja kumppaneiden (2015) tutkimuksessa

selvitettiin farmasistien tekemän telemonitoroinnin vaikutuksia diabeteksen

hoitotasapainoon. Telemonitoroinnissa potilaille annettiin kotiin laite (Electronic House

Call), jolla verenpaine- ja verensokeriarvot siirtyivät farmasisteille päivittäin salatun

verkon kautta. Potilaille soitettiin, mikäli tuloksissa havaittiin jotain poikkeavaa.

Interventioryhmän pitkäaikaissokeriarvot ja fyysinen aktiivisuus paranivat. Lisäksi

vaikutuksia saatiin hoitomyöntyvyyteen (Shane-McWorther 2015). Martinez ym. (2017)

puolestaan tutki farmasistien mukana oloa kliinisissä lääketutkimuksissa parantamassa

hoitomyöntyvyyttä sekä tutkimusprotokollan toteutumista suunnitellusti. Farmasistit

tarjosivat apua potilaiden kysymyksiin puhelimitse vuorokauden ympäri ja puuttuivat

farmakoterapeuttisiin kysymyksiin. Farmasistit puuttuivat lääkityksen toteuttamiseen yli

90 %:lla potilaista. Johtopäätöksenä todettiin, että farmasistit paransivat potilaiden

31

hoitomyöntyvyyttä tutkimuksissa puuttumalla lääkitykseen liittyviin ongelmiin, kuten

yhteisvaikutuksiin ja haittoihin (Martinez ym. 2017). Langdanin ja kumppaneiden (2017)

tutkimuksessa farmasistit toimivat osana terveydenhuoltoa ja havainnoivat sitä, millaisia

puutteita diabeetikkojen hoidossa oli. Farmasistit poimivat tutkittavien joukosta ne, joilla

pitkä verensokeriarvo, kokonaiskolesteroli tai verenpaine olivat tavoitearvojen

yläpuolella ja antoivat näille henkilöille ohjausta ja neuvontaa elintapoihin ja lääkkeisiin

liittyen vuoden ajan. Farmasistien neuvonnan ansiosta tämä joukko pieneni (Langdan ym.

2017)

32

TAULUKKO 3.Kansainväliset apteekkien diabetestutkimukset

Viite Tutkimus-

tyyppi N Maa Mitä tutkittiin Tutkimustulokset

Ali M. ym.

2012

Satunnaistettu

kontrolloitu

tutkimus

46 Iso-

Britannia

Farmaseuttien

toteuttamaa

potilasohjausta ja

diabetesseurantaa

Interventioryhmässä painoindeksi, verenpaine, HbA1c ja verensokeri laskivat

kontrolliryhmään verrattuna. Lisäksi interventioryhmässä paranivat diabetekseen liittyvä

elämänlaatu, usko lääkityksen tarpeeseen ja diabetestietous. Huolet lääkitykseen liittyen

vähenivät. Johtopäätös: farmaseuttien antaman neuvonnan avulla diabeetikon sydän- ja

verisuonitautiriskiä voidaan vähentää.

Botomino A.

ym. 2008

Interventio 1370 Sveitsi Farmaseuttien antaman

neuvonnan vaikutusta

elintapamuutoksiin ja

painoon

Kaikissa kolmessa ryhmässä (korkea riski, kohtalainen riski intensiivinen tai

perusneuvonta) painonpudotus oli tilastollisesti merkitsevää, korkean riskin ryhmässä

suurinta. Lisäksi fyysinen aktiivisuus lisääntyi ja ruokavalio muuttui korkean riskin

ryhmässä yli 81 %:lla, intensiiviryhmässä 74 %:lla ja standardiryhmässä 67 %:lla.

Johtopäätös: farmaseuttisen henkilökunnan välittömästi seulonnan jälkeen antama

neuvonta voi tuottaa tuloksena merkittäviä muutoksia elintavoissa ja auttaa painon

pudotuksessa ylipainoisilla potilailla.

Cohen LE.

ym. 2011

Satunnaistettu

kontrolloitu

tutkimus

99 Yhdysvallat Farmaseuttivetoisen

neuvontaohjelman

vaikutusta tupakointiin,

rasva-arvoihin,

verenpaineeseen ja

verensokeriin

veteraaneilla, joilla tyypin

2 diabetes

Interventioryhmässä LDL-kolesteroli, verenpaine ja verensokeri laski, fyysinen

aktiivisuus ja jalkojen hoito paranivat. Johtopäätös: puolen vuoden pituinen

farmaseuttivetoinen interventio oli tehokas parantamaan diabeteksen hoitoa ja

vähentämään sydän- ja verisuonitautiriskiä

Fikri-

Benbrahim N.

ym. 2015

Interventio 559 Espanja Apteekissa tehtävän

tyypin 2

diabetesseulonnan

toteutettavuutta ja

toimivuutta

Farmasisteista 93 % koki seulontakäytännön käytännölliseksi tai erittäin käytännölliseksi

ja 96 % koki toimintatavan mahdolliseksi apteekin arjessa. Toimintaa estäviä tekijöitä

olivat yhteistyö lääkäreiden kanssa, laitteen käyttöön liittyvät asiat, potilaiden rekrytointi

ja kiire. Johtopäätös: Farmasistit olivat alkuvaiheessa erittäin sitoutuneita toimintaan,

mutta potilaisiin ja lääkäreihin liittyvät esteet vaikeuttivat toimintaa alkuvaiheen jälkeen.

33

TAULUKKO 3. jatkuu

Viite Tutkimus-

tyyppi N Maa Mitä tutkittiin Tutkimustulokset

Kjome RLS.

ym. 2007

Kyselytutkimus 358 Norja Norjan apteekkien

nykykäytäntöjä ja

diabetesjärjestön

julistuksen toimeenpanoa

diabetespotilaiden

hoidossa sekä sitä,

millaisia palveluita

diabeetikoille haluttaisiin

tarjota jatkossa

Norjan diabetesjärjestön vuonna 2001 julkaisemaan diabetesjulistukseen oli tutustunut 37

% apteekeista. Neljäsosassa apteekeista oli diabetekseen perehtynyt henkilö. 77 % jakoi

diabetekseen liittyvää materiaalia ja teemapäiviä järjestettiin 28 % apteekeista.

Elintapoihin liittyvä neuvonta oli vähäisempää kuin lääkitykseen liittyvä. Tulevaisuudessa

palveluita diabeetikoille halutaan tarjota laajemmin ja erityisesti haluttiin tarjota

lääkeneuvontaa, verensokeritasojen kontrollointia ja erilaisia kursseja.

Langran T.

ym. 2017

Interventio 5910 Iso-

Britannia

Mitä yhdeksästä tyypin 2

diabeetikon hoitoon

liittyvästä

avainprosessista potilailta

puuttuu

Tutkimuksen vaiheessa 1 kaikki osa-alueet (HbA1C, verenpaine, kokonaiskolesteroli,

silmänpohjatutkimus, jalkojen tarkistus, virtsan albumiini, seerumin kreatiniini, paino ja

tupakointi) olivat kontrollissa 46 %:lla potilaista ja vaiheen 2 lopussa heidän osuutensa oli

58 %. Farmasistit poimivat tutkittavien joukosta ne henkilöt, joilla HbA1c, verenpaine tai

kokonaiskolesteroli oli tavoitearvojen yläpuolella. Heidän määränsä saatiin laskemaan

vuoden kestäneen neuvonnan ja ohjauksen avulla. Vuoden kuluttua tutkimuksen

päättymisestä havaittiin, että saadut tulokset eivät olleet pysyneet täysin, mutta ne olivat

silti positiivisemmat kuin tutkimuksen alkaessa.

Martinez J.

ym.

2017

Interventio 3873 Yhdysvallat Miten farmasistit voivat

vaikuttaa diabeetikoille

suunnattujen kliinisten

tutkimusten

hoitomyöntyvyyteen ja

lääkkeiden oikeaan,

tutkimusprotokollan

mukaiseen käyttöön

92 %:n tutkittavan kohdalla farmaseutti puuttui vähintään kerran lääkityksen

toteutumiseen. Väliintulot koskivat useimmiten haittavaikutuksia, lääkkeen oikeaa

käyttöä, muiden lääkkeiden samanaikaista käyttöä tai potilaiden esiin tuomia muita

lääkitykseen liittyviä huolia. Johtopäätös: farmaseutit pystyivät neuvomaan lääkkeiden

oikeassa käytössä ja parantamaan hoitomyöntyvyyttä, mikä taas vähentää kustannuksia.

34

TAULUKKO 3. jatkuu

Viite Tutkimus-

tyyppi N Maa Mitä tutkittiin Tutkimustulokset

Mehuys E.

ym. 2011

RCT 288 Belgia Farmasistien toiminta

interventiossa ja

ohjauksen vaikutus

glykeemiseen kontrolliin

pidemmällä ajalla.

Interventioryhmässä molemmat verensokeriarvot laskivat enemmän kuin

kontrolliryhmässä. Interventioryhmässä diabetestietoisuus ja itsehoitotottumukset

paranivat (ruokavalio, liikunta, jalkojen hoito). 1,5 vuoden kuluttua tutkimuksesta eroja

sokeritasoissa ei ryhmien välillä enää ollut. Johtopäätös: Lääkärien ja farmasistin välinen

yhteistyö on tuloksellista ajatellen lääkkeen oikeaa käyttöä, hoitomyöntyvyyttä ja

elintapaohjausta

Mitchell B.

ym. 2011

Interventio 387 Australia Apteekeissa toteutettavan

tyypin 2 diabeteksen

tukipalvelun toimintaa.

Potilaista 87 % saavutti vähintään yhden heille asetetuista tavoitteista täysin tai osittain.

Tavoitteet liittyivät elintapoihin, hoidon toteuttamiseen ja seurantaan. Glykeeminen

kontrolli ja hoitoon sitoutuminen paranivat. Yli 90 % potilaista ilmoitti diabetekseen

liittyvän tietouden lisääntyneen. Johtopäätös: Farmasistien antama tuki ja neuvonta tyypin

2 diabeetikoille parantaa heidän kliinisiä tuloksiaan.

Shane-

McWhorter

L. ym. 2015

Interventio 150 Yhdysvallat Miten farmasistien

tekemä telemonitotointi

vaikuttaa

pitkäaikaissairauksien,

kuten diabeteksen

hoitotasapainoon.

HbA1c-arvot olivat verrokkiryhmää paremmat. Myös potilaiden aktiivisuus lisääntyi,

heidän hoitomyöntyvyytensä verenpainelääkkeitä kohtaan lisääntyi, tietoisuus sekä

diabeteksesta että verenpaineesta lisääntyi. Johtopäätös: Telemonitorointia farmasistien

toteuttamana kannattaa harkita

HbA1c =

sokerihemogl

obiini

35

6 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET

Tutkimuksella on kolme tavoitetta:

1. Tutkia, millaista terveyden edistämistyötä apteekeissa tehdään.

2. Tutkia, miten apteekkien diabetesohjelman tavoitteet eli lääkeneuvonta,

elintapaohjaus ja yhteistyö muiden toimijoiden kanssa toteutuvat.

3. Tutkia, mitkä asiat estävät ja mitkä edistävät tavoitteiden toteutumista.

36

7 AINEISTO JA MENETELMÄT

7.1 Tutkimusaineisto

Tutkimuksen kohdejoukkoon kuuluvat kaikki apteekkien diabetesyhdyshenkilöinä

toimivat farmaseutit ja proviisorit. Aineistona on Suomen Apteekkariliiton vuonna 2015

keräämä kyselytutkimus, joka on toteutettu Webpropol -verkkokyselytutkimustyökalulla

(Webpropol Oy 2017). Diabetesohjelman kaikille yhdyshenkilöille lähetettiin

sähköpostitse linkki ja pyyntö osallistua kyselyyn. Jokaisesta apteekista pyydettiin

vastausta vain yhdeltä henkilöltä. Vastauksia saatiin 170 kappaletta (n = 490) ja

vastausprosentti oli 34,7 %. Eniten vastauksia kyselyyn tuli Uudeltamaalta (17,6 %

vastaajista), sillä siellä apteekkiverkko on tihein. Kysely on tämän tutkimuksen liitteenä.

7.2 Aineiston analysointi

Kyselytutkimus sisälsi sekä strukturoituja että avoimia kysymyksiä. Tutkimustiedon

analysoinnissa käytettiin kvantitatiivisia menetelmiä. Diabetesohjelman tavoitteiden

toteutumista estäviä ja edistäviä tekijöitä kysyttiin avoimin kysymyksin. Nämä vastaukset

on analysoitu luokittelemalla ne ja kvantifioimalla eli laskemalla, kuinka monta kertaa

kukin vastaus aineistossa esiintyi. Tulokset on esitetty kaaviossa prosentteina.

Aineistossa on usealla tavalla toteutettuja suljettuja kysymyksiä. Taustakysymykset ovat

suurelta osin muotoa kyllä/ei/en osaa sanoa. Lisäksi kyselyssä on Likertin asteikolla

toteutettuja mielipidettä mittaavia kysymyksiä. Asteikko on tässä neliportainen ja

vaihtoehto En osaa sanoa on erotettu erikseen. Puuttuvat vastaukset on useimmissa

kysymyksessä korjattu vastaamaan vaihtoehtoa En osaa sanoa / vastaus puuttuu.

Kysymyksissä Oletko kiinnostunut suorittamaan diabeteksen erityispätevyyskoulutuksen,

Vietettiinkö apteekissanne Maailman Diabetespäivää ja Tunnetko Yksi elämä -

hankekokonaisuuden puuttuva vastaus on korvattu vastauksella Ei. Yhteistyötä

koskevassa kysymyksessä puuttuva vastaus on korvattu vaihtoehdolla En ole tehnyt

yhteistyötä minkään tahon kanssa.

37

Tulosten tulkinnan selkeyttämiseksi neuvontaa kartoittavassa kysymyksessä Miten

mielestäsi diabetesasiakkaan neuvonta toteutuu seuraavissa lääkehoitoon liittyvissä

asioissa on yhdistetty luokat toteutuu hyvin ja toteutuu melko hyvin sekä luokat toteutuu

melko huonosti ja toteutuu huonosti. Myös diabetesyhdyshenkilön toimenkuvaa

koskevissa kysymyksissä Kuinka tyytyväinen olet toimenkuvaasi diabetesyhdyshenkilönä

ja Miten seuraavat väittämät toteutuvat mielestäsi diabetesyhdyshenkilön

toimenkuvassasi on tehty luokkien yhdistäminen siten että positiivista ja negatiivista

kantaa vastaa vain yksi vaihtoehto. Näistä kysymyksistä on laskettu frekvenssit

prosenttiosuuksina ja esitetty taulukoina tai kuvioina.

7.3 Eettiset kysymykset

Tutkittavien itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen kuuluu, että tutkimukseen

osallistuminen on vapaaehtoista ja että osallistujille annetaan tietoa siitä, mihin

tutkimustietoja käytetään. Tutkimukseen liittyvä aineistonkeruu on jo suoritettu Suomen

Apteekkariliiton toimesta ja se on perustunut täysin vapaaehtoisuuteen, sillä kuka tahansa

tutkimukseen kutsutuista on voinut osallistua tai jättää osallistumatta. Tutkimuseettisen

neuvottelukunnan ohjeiden mukaan tutkimukseen osallistujia on informoitava

tutkimuksen tarkoituksesta, aineiston keruusta ja sen käytöstä ja säilytyksestä sekä

mahdollisesta jatkokäytöstä. Vapaaehtoisuutta on korostettava (Tutkimuseettinen

neuvottelukunta 2009). Informaatio tulosten käytöstä on annettu kyselyn saatekirjeessä.

Tähän kyselytutkimukseen ei ole tarvittu tutkimuseettisen toimikunnan lupaa.

38

8 TULOKSET

8.1 Terveyden edistäminen ja palvelut

Apteekit tarjoavat vaihtelevassa määrin erilaisia lääkitykseen ja terveyden edistämiseen

liittyviä asiantuntijapalveluita. Kuvio 1 kuvaa diabetesyhdyshenkilöiden kyselyyn

osallistuneiden apteekkien palvelutarjontaa.

Kuvio 1: Apteekissa tarjottavia asiantuntijapalveluita

Palveluista yleisin oli annosjakelupalvelu, jota tarjosi 77 % apteekeista. Lääkityksen

tarkistuspalvelua oli 41 %:ssa ja lääkehoidon kokonaisarviointia 20 %:ssa apteekeista.

Diabetesohjelmaan liittyviä toimia, kuten diabetespalvelua tarjosi 17 % apteekeista.

Elintapoihin liittyviä palveluita kuten tupakasta vieroitusta tarjosi alle viidesosa ja

savuttomuuspalvelua tai painonhallinnan palveluita alle kymmenesosa tutkimukseen

osallistuneista apteekeista. Liikkujan apteekki -konseptissa oli mukana 27 % apteekeista.

39

Kuvio 2: Apteekissa tarjottavat terveysmittaukset

Kuviossa 2 kuvataan, miten apteekit tarjoavat erilaisia diabetesohjelmaan liittyviä

terveysmittauspalveluita. Mittauksia tarjottiin apteekista riippuen jatkuvasti eli palvelu

oli mainittu apteekin palveluvalikoimassa, erityisinä teemapäivinä, kuten maailman

diabetespäivänä, asiakkaan pyytäessä tai erityispalveluun liittyen. Yleisimmin saatavilla

oli verenpaineenmittaus, jota noin 80 % apteekeista tarjosi. Verensokerin ja kolesterolin

mittausta tarjottiin yleisimmin teemapäivinä, jolloin mukana mittausta toteuttamassa

saattoi olla yhteistyökumppani terveydenhuollosta, terveydenhuoltoalan oppilaitoksesta

tai kolmannelta sektorilta.

Avoimella kysymyksellä tutkittavilta kysyttiin, millaista diabetesohjelmaan liittyvää

toimintaa yhdyshenkilöt olivat järjestäneet apteekissa edellisenä vuonna. Eniten

mainittuja olivat teemapäivän tai teemaviikon viettäminen apteekissa Maailman

Diabetespäivänä. Diabetespäivään osallistui 84 % kyselyyn vastanneista apteekeista.

Toimintamuotoja olivat materiaalien jakaminen, riskitestien tekeminen ja

terveysmittaukset. Terveysmittauksien järjestämisessä yhteistyökumppaneita olivat

muun muassa terveydenhuolto, paikalliset diabetes- tai sydänyhdistykset sekä

oppilaitokset. Muutamassa apteekissa oli myös luento tai diabetesyhdistyksen edustaja

paikalla kertomassa paikallisesta yhdistystoiminnasta. Diabetesohjelmaan osallistuneista

apteekeista moni piti muulloinkin esillä diabetekseen ja elintapoihin liittyvää materiaalia.

40

Muuta diabetesohjelmaan liittyvää toimintaa oli kouluttautuminen ja muulle

henkilökunnalle järjestetty toimipaikkakoulutus. Yhdyshenkilöistä vähän yli puolet oli

osallistunut viimeisen vuoden aikana valtakunnalliseen diabetekseen liittyvään

koulutukseen. Paikalliseen koulutukseen tai toimipaikkakoulutukseen oli osallistunut

kolmasosa ja verkkokoulutukseen 12 % vastanneista. Koulutusta omassa apteekissaan

muulle henkilökunnalle oli järjestänyt 34 % kyselyyn osallistuneista yhdyshenkilöistä.

8.2 Neuvonnan toteutuminen ja omahoidon tukeminen

Neljäsosa apteekeista oli sopinut kirjallisesti tai suullisesti diabeetikon neuvontaan

liittyvistä asioista henkilökunnan kesken. Diabetesohjelman toteuttamissuunnitelman oli

laatinut 8 % apteekeista. Taulukko 4 kuvaa neuvonnan toteutumista yhdyshenkilöiden

näkökulmasta. Neuvonnan toteutumista on kartoitettu lääkitys- ja elintapaneuvonnan

toteutumiseen liittyvin kysymyksin siten, että vastausvaihtoehdot olivat hyvin tai melko

hyvin ja melko huonosti tai huonosti.

41

TAULUKKO 4: Diabeetikkoasiakkaiden neuvonnan toteutuminen

Hyvin tai melko hyvin

Huonosti tai melko huonosti eos

1. Kartoitetaan asiakkaan aikaisemmat tiedot ja tietotarpeet

neuvonnan räätälöimiseksi 54,1 35,3 10,6

2. Käydään läpi lääkkeen vaikutustapa ja käyttötarkoitus uutta

lääkehoitoa aloittavien asiakkaiden kanssa 87,6 11,1 1,3

3. Käydään läpi lääkkeen vaikutustapa ja käyttötarkoitus lääkettä

aiemmin käyttäneiden asiakkaiden kanssa 31,1 62,4 6,5

4. Käydään läpi lääkkeenottoon liittyvät asiat (kuten annostus,

ajoitus ja hoidon kesto) uutta lääkehoitoa aloittavien asiakkaiden

kanssa

92,4 6,5 1,1

5. Käydään läpi lääkkeenottoon liittyvät asiat (kuten annostus,

ajoitus ja hoidon kesto) lääkettä aiemmin käyttäneiden

asiakkaiden kanssa

41,1 54,7 4,2

6. Käydään läpi insuliinin annosteluvälineiden käyttö uutta

lääkehoitoa aloittavien asiakkaiden kanssa 61,2 35,3 3,5

7. Käydään läpi insuliinin annosteluvälineiden käyttö lääkettä

aiemmin käyttäneiden asiakkaiden kanssa 18,9 72,9 8,2

8. Kaikista myynnissä olevista insuliinikynistä löytyy demokynät

neuvontaa varten 60,0 34,7 5,3

9. Kerrotaan lääkkeen mahdollisista haittavaikutuksista ja miten

tulee menetellä, jos niitä esiintyy 74,7 21,2 4,1

10. Reseptilääkettä toimitettaessa otetaan huomioon asiakkaan

muu lääkitys ja mahdolliset interaktiot 92,9 5,9 1,2

11. Huomioidaan diabetespotilaan lääkkeet ja sairaudet

itsehoitolääkettä valittaessa 78,8 17,7 3,5

12. Varmistetaan, että asiakas tietää sairautensa kannalta

keskeiset tavoitearvot 30,6 59,5 9,9

13. Varmistetaan, että asiakas osaa toteuttaa hoitonsa

omaseurantaa (mm. verensokerin mittaus) 39,4 53,5 7,1

14. Varmistetaan, että asiakas tunnistaa matalaan ja korkeaan

verensokeriin liittyvät oireet 33,0 60,6 6,4

15. Selvitetään lääkehoidon toteutumista (esimerkiksi

reseptimerkinnöistä) ja puututaan epäkohtiin 79,4 18,3 2,3

16. Ohjataan selvästi hoidon tehostamisen tarpeessa olevat

potilaat hoitoon 72,3 22,9 4,8

17. Tuetaan tupakoivaa, diabeteslääkkeitä hakevaa asiakasta

tupakoinnin lopettamisessa 40,6 50,6 8,8

18. Keskustellaan liikunnan merkityksestä terveyden

edistämisessä ja diabeteksen hoidossa 47,6 47,6 4,8

19. Keskustellaan ravitsemuksen merkityksestä terveyden

edistämisessä ja diabeteksen hoidossa 57,7 37,6 4,7

20. Kerrotaan Diabetesliiton tai Diabetesyhdistyksen

paikallisesta potilasjärjestötoiminnasta 16,5 75,9 7,6

EOS = en osaa sanoa/ ei vastausta

42

Vastauksista voidaan havaita, että neuvonta toteutuu parhaiten diabeetikon lääkehoidon

onnistumiseen liittyvissä asioissa. Uutta lääkehoitoa aloitettaessa lääkkeenottoon

liittyvissä asioissa neuvonta toteutui hyvin tai melko hyvin 92,4 %:ssa ja lääkkeen

vaikutustapaan ja käyttötarkoitukseen liittyen 87,6 %:ssa apteekeissa. Interaktioiden

huomioiminen toteutui hyvin tai melko hyvin 92,9 %:ssa apteekeista reseptilääkkeitä

toimitettaessa. Myös haittavaikutuksista kertominen, itsehoitotuotteiden valinta diabetes

huomioiden sekä hoitoon ohjaaminen ongelmatilanteissa toteutui hyvin tai melko hyvin

yli 70 %:ssa vastanneista apteekeista. Elintapoihin liittyvä neuvonta onnistui parhaiten

ravitsemusasioissa: 57,7 % ilmoitti sen toteutuneen hyvin tai melko hyvin. Heikommin

neuvonta toteutuu aiemmin lääkettä käyttäneiden asiakkaiden kohdalla: lääkkeen

vaikutustapaa ja käyttötarkoitusta (31,1 %) tai insuliinin annosteluvälineiden käyttöä

(18,9 %) kerrataan heidän kanssaan harvemmin. Heikosti toteutui myös kolmannen

sektorin toiminnasta tiedottaminen apteekeissa (16,5 %).

8.3 Yhteistyön toteutuminen

Yhteistyön tiivistäminen sekä uusien yhteistyömuotojen kehittäminen on yksi tärkeä

tavoite apteekkien diabetesohjelmassa. Kuvio 3 kuvaa sitä, mitä mahdollisia

yhteistyökumppaneita vastaajien paikkakunnilla oli. Varsinaisten terveydenhuollon

toimijoiden lisäksi tähän oli otettu mukaan diabetesyhdistys kolmannen sektorin

terveydenhuollon edustajana.

Kuvio 3: Paikkakunnan terveyspalvelut

43

Yli 90 % vastaajista mainitsi, että paikkakunnalla on terveyskeskus, neuvola,

diabeteshoitaja ja työterveyshuolto. Näistä toimijoista yleisimmin apteekkien

yhteistyökumppaneita olivat julkiset terveyskeskukset ja paikalliset diabetesyhdistykset.

Jonkin verran yhteistyötä tehtiin myös erikoissairaanhoidon, yksityisen

terveydenhuollon, työterveyshuollon, valtakunnallisen potilasjärjestön, kunnan

liikuntatoimen tai liikuntajärjestöjen kanssa. Terveydenhuollon kanssa yhteistyötä oli

vastaajista tehnyt viimeisen vuoden aikana noin 38 %. Parhaiten apteekin ja

terveydenhuollon välinen yhteistyö toteutui Etelä-Karjalassa ja Pohjanmaalla, joissa

molemmissa 67 %:a vastaajista teki yhteistyötä jonkun terveydenhuollon toimijan kanssa.

Viidesosa vastaajista oli tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä yhteistyöhön terveydenhuollon

kanssa. Yhteistyö paikallisen Diabetesyhdistyksen kanssa on yksi apteekkien

Diabetesohjelman tavoitteista. Kokonaisuudessaan 26 % apteekeista teki yhteistyötä

diabetesyhdistyksen kanssa. Se onnistui parhaiten Etelä-Pohjanmaalla, Keski-

Pohjanmaalla ja Lapissa, joissa 40 - 60 % oli yhteistyössä. Tyytyväisiä tai melko

tyytyväisiä yhteistyöhön diabetesyhdistyksen kanssa oli vajaa kolmasosa vastaajista. Kun

tarkastellaan yhteistyötä yleensä muiden toimijoiden kanssa, aktiivisimmin yhteistyötä

tehtiin Etelä-Karjalassa, Pohjanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja

Pohjois-Pohjanmaalla. Näistä maakunnista jopa 70 - 80 % apteekeista teki yhteistyötä

jonkun muun toimijan kanssa. Heikoimmin puolestaan asiat olivat Päijät-Hämeessä,

jossa yhteistyötä ei ollut lainkaan muiden toimijoiden kanssa.

Kun tarkastellaan kuviosta 4 yhteistyön toteutumista asukasluvuiltaan eri kokoisissa

kunnissa, voidaan havaita, että yhteistyö sekä terveydenhuollon, että kolmannen sektorin

kanssa toteutui parhaiten pienissä ja keskisuurissa, alle 40 000 asukkaan kunnissa ja

kaupungeissa. Avoimissa vastauksissa tulivat esille yhteistyövaikeudet Helsingissä ja

Tampereella toimijoiden suuren määrän vuoksi.

44

Kuvio 4: Yhteistyön toteutuminen kunnan asukasluvun mukaan

Tutustuminen diabeetikon paikalliseen hoitopolkuun on yksi diabetesohjelman

tavoitteista. Kyselyyn vastanneista 47 % tunsi sen. Parhaiten hoitopolku oli vuonna 2015

tiedossa Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla, joissa yli puolet tunsi sen.

Heikoimmin se tunnettiin puolestaan Kymenlaaksossa, Kanta-Hämeessä ja Päijät-

Hämeessä.

45

TAULUKKO 5: Apteekin ja terveydenhuollon toimijoiden yhteistyön muodot

Apteekkien diabetesohjelmassa

Kyllä Ei EOS

Käyty läpi paikallisia hoito-ohjeita ja hoitopolkuja 30,0 64,7 5,3

Sovittu apteekkien tehtävistä diabetespotilaiden hoidossa / hoitoketjussa 17,6 76,5 5,9

Sovittu diabetespotilaiden lääkeneuvonnassa esiin otettavista asioista 12,9 80,6 6,5

Sovittu lääkehoidon onnistumisen tukemisesta ja seurannasta 12,9 81,2 5,9

Sovittu toimenpiteistä potilaskohtaisissa ongelmatilanteissa (esim.

lääkehoidossa ilmenneet interaktiot, vasta-aiheet tai haasteet hoitovasteen

saavuttamisessa)

24,7 69,4 5,9

Sovittu reseptien uusimisen periaatteista 60,0 35,3 4,7

Sovittu, milloin asiakas ohjataan lääkärin tai hoitajan vastaanotolle 31,2 62,9 5,9

Sovittu apteekin tehtävistä tupakasta vieroituksen tukena 2,4 91,8 5,9

Sovittu apteekin tehtävistä painonhallinnan tai muun elämäntapaneuvonnan

tukena 3,5 90,6 5,9

Järjestetty yhteistä koulutusta 8,8 84,7 6,5

Sovittu diabetespotilaiden hoitoa tukevan materiaalin jakamisesta 29,4 65,3 5,3

Järjestetty teemapäivä tai -viikko 49,4 46,5 4,1

Järjestetty mittauksia (esim. verensokeri, kolesteroli, verenpaine) 50,6 43,5 5,9

Järjestetty muu paikallinen kampanja 12,9 78,2 8,8

Kun tarkastellaan taulukossa 5 esitettyjä yhteistyön muotoja, yleisimmin yhteistyössä

terveydenhuollon kanssa oli sovittu reseptin uusimisen periaatteista (60,0 %).

Seuraavaksi yleisimpiä yhteistyömuotoja olivat teemapäivän tai -viikon järjestäminen

(49,4 %) tai yhdessä järjestetyt mittaukset (50,6 %). Erittäin harvoin puolestaan oli

yhteistyössä sovittu tupakasta vieroitukseen (2,4 %) tai muuhun elintapaneuvontaan

liittyvistä asioista (3,5%) tai kouluttauduttu yhteisesti (8,8 %). Yhdyshenkilöt kokivat,

että diabeteshoitajat olivat ammattitaitoisia ja huolehtivat hyvin kokonaisvaltaisesti

diabeetikkojen tarpeista. Näin ollen apteekkien rooliksi jäi omahoidon tukeminen.

8.4 Diabetesohjelman tavoitteiden toteutumista edistävät ja estävät tekijät

Tutkimuksessa selvitettiin avoimilla kysymyksillä diabetesyhdyshenkilöiden näkemystä

siitä, mitkä olivat tärkeimmät ohjelman tavoitteiden toteutumista estävät ja edistävät

tekijät heidän työyhteisöissään. Kumpaankin kysymykseen oli mahdollista laittaa 1-3

vastausta ja osa yhdyshenkilöiden vastauksista sisälsi useampia edistäviä tai estäviä

seikkoja. Luokkien frekvenssit prosentteina on kuvattu kuvioissa 5 ja 6.

46

Kuvio 5: Diabetesohjelman toteutumista edistävät tekijät

Edistävistä tekijöistä eniten mainittu oli koulutuksen ja riittävän ammattitaidon merkitys,

joka toistui 31,2 %:ssa vastauksista. Vastauksissa korostettiin sekä ulkopuoliseen

täydennyskoulutukseen osallistumisen että apteekin henkilökunnan pitämän

toimipaikkakoulutuksen tärkeyttä. Koulutuksen saatavuus tasapuolisemmin eri puolille

Suomea mainittiin vastauksissa ja myös verkkokoulutuksen lisäämistä ehdotettiin. Kanta-

Hämeessä ja Pohjanmaalla kaikki vastanneet diabetesyhdyshenkilöt olivat päässeet

vuoden sisällä vähintään kerran valtakunnalliseen koulutukseen diabetekseen liittyen.

Suurin valtakunnallinen farmaseuttien ja proviisorien koulutustapahtuma on vuosittain

järjestettävä Farmasian Päivät. Heikoin tilanne oli Satakunnassa, jossa vain neljäsosa

yhdyshenkilöistä oli osallistunut valtakunnalliseen koulutukseen. Paikalliseen

koulutukseen pääseminen oli valtakunnallista heikompaa. Kouluttautumis-

mahdollisuuksiin tyytyväisiä tai melko tyytyväisiä oli 57,1 % vastaajista.

Toiseksi tärkeimpänä edistävänä tekijänä pidettiin farmaseuttien ja proviisorien omaa

motivaatiota, aktiivisuutta, kiinnostusta ja innostuneisuutta diabetesohjelmaa kohtaan

(19,7 %). Mainintoja tuli nimetyn yhdyshenkilön aktiivisuudesta, motivoituneisuudesta

ja taidosta innostaa työyhteisöä: koko henkilökunnan innostuneisuus varmistaa ohjelman

paremman toteutumisen. Yhdyshenkilön aktiivisuutta vaadittiin myös yhteistyön

31,2

19,7

13,3

9,3 9,0 8,2

4,7 4,3 0,30

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

%

Koulutus

Motivaatio

Yhteistyö

Aika

Materiaalit

Esimiehen tuki

Halu auttaa

Tapahtumat

Muu

47

järjestämisessä, sillä useampi vastaaja koki, että yhteistyön toteutuminen oli pitkälti

apteekin aktiivisuuden varassa. Toisaalla kyselyssä oli väittämiä diabetesyhdyshenkilön

toimenkuvasta ja väitteessä Olen motivoitunut toimimaan diabetesyhdyshenkilönä samaa

mieltä tai osittain samaa mieltä oli 61,8 % vastaajista.

Kolmanneksi tärkeimmäksi tekijäksi nousi yhteistyö terveydenhuollon sekä kolmannen

sektorin, kuten paikallisen diabetesyhdistyksen, kanssa. Vastauksissa mainittiin hyvä

yhteys diabeteshoitajan kanssa, apteekin mukanaolo hoitoketjuissa sekä

toimintamalleista sopiminen. Lisäksi muutamassa vastauksessa otettiin esille yhteistyö

diabetesyhdistyksen kanssa sekä yhteistyökumppaneille tiedottaminen apteekin

asiantuntijuudesta.

Muita edistäviä tekijöitä olivat diabetestyölle annettu aika ja tähän liittyen riittävät

henkilöstöresurssit, sopivien materiaalien saanti esimerkiksi Diabetesyhdistyksiltä ja

Apteekkariliitolta, apteekkarin antama tuki asialle, halu auttaa ja antaa parempaa palvelua

diabeetikoille sekä erilaisten sidosryhmien kanssa yhteisten tai apteekin omien

tapahtumien järjestäminen diabetesteemalla. Apteekkariliiton materiaaleihin tyytyväisiä

tai melko tyytyväisiä oli jopa 86,8 % vastaajista. Esimiehen tukeen oli tyytyväisiä

44,3 % vastaajista.

Kuvio 6: Diabetesohjelman toteutumista estävät tekijät

44,0

15,6 15,2

10,5

4,4 4,0 3,6 2,80

5

10

15

20

25

30

35

40

45

50

%

Kiire ja henkilöstön puute

Yhteistyön vaikeudet

Vähäinen koulutus

Motivaation puute

Esimiehen tuen puute

Suunnitelmallisuuden puute

Asiakkaat eivät kiinnostuneita

Resurssien puute

48

Diabetesohjelman tavoitteiden toteutumista estävistä tekijöistä eniten mainittu oli kiire ja

liian vähäinen henkilöstömäärä (44,0 %) (kuvio 6). Vastauksissa tuli esille apteekkien

arjen kuormittavuus monine tehtävineen. Aikaa ei osoitettu diabetesohjelman

toteuttamiseen ja työn suunnitteluun tai yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa.

Henkilökunnan vähäisyys johti siihen, että asiakaspalvelun ulkopuolisille tehtäville ei

riittänyt aikaa. Muutamissa vastauksissa mainittiin myös asiakkaiden kiire ja siitä johtuva

haluttomuus ottaa vastaan neuvontaa.

Toisena estävänä tekijänä (15,6 %) tuli esille yhteistyön vaikeuden terveydenhuollon ja

kolmannen sektorin kanssa. Yhteistyötä vaikeuttivat terveydenhuollon toimijoiden kiire

tai haluttomuus yhteistyöhön, pitkät välimatkat, vaihtuvat hoitajat ja lääkärit tai

diabeteshoitajan puuttuminen kokonaan. Myös diabetesyhdistyksen puuttuminen

lähiseudulta mainittiin hankaloittavana tekijänä. Yhteistyöhön terveydenhuollon

toimijoiden kanssa oli tyytymättömiä tai melko tyytymättömiä 68,8 % vastaajista ja

yhteistyöhön diabetesyhdistysten kanssa 45,3 %.

Kolmantena estävänä tekijänä oli koulutuksen puute ja farmasistien heikot taidot liittyen

diabetesasioihin. Tämä vaikutti siihen, että toiminnan järjestämiseen ei ollut halua tai

uskallusta. Koulutuksiin pääseminen oli vaikeaa resurssien puutteen vuoksi tai siksi, että

sopivia koulutuksia ei ollut kohtuullisen matkan päässä. Lisää tietoa kaivattiin

diabeteksesta sairautena, uusista lääkkeistä, mutta myös diabetesohjelmasta itsestään.

Tyytymättömiä tai melko tyytymättömiä omaan osaamiseensa oli 61,8 %

yhdyshenkilöistä.

Muita esiin tulleita estäviä tekijöitä olivat motivaation ja kiinnostuksen puute

diabetesohjelmaa kohtaan, apteekkarin tai muun esimiehen tuen puuttuminen ohjelman

toteuttamiseksi, suunnitelmallisuuden puute, resurssien puute ja se, että asiakkaat eivät

olleet kiinnostuneita diabetesasioista. Motivaation puute ilmeni asenneongelmina,

välinpitämättömyytenä, passiivisuutena ja kaavoihin kangistumisena tai jopa

vastustuksena. Resurssien puute ilmeni rahan, sopivien tilojen ja ajantasaisten

materiaalien puuttumisena. Muutamissa vastauksissa nousi esiin suunnitelmallisuuden

puuttumisen vaikutus: selkeät toimintaohjeet ja yhteiset toimintamallit helpottaisivat

ohjelman toteuttamista. Myös apteekkien arjessa tapahtuvat muutokset vähensivät

49

suunnitelmallisuuden toteutumista diabetesohjelmassa. Suunnitelmallisuuteen puutetta

omassa toiminnassaan koki 77,1 % vastaajista. Asiakkaiden kiinnostuksen puute näkyi

siinä, että informaatiota ei haluttu ottaa vastaan tai siihen suhtauduttiin

välinpitämättömästi.

8.5 Yhdyshenkilöiden oma näkemys roolistaan

Kolmasosa yhdyshenkilöistä oli ollut mukana ohjelmassa jo vähintään kymmenen vuotta.

Yhdyshenkilön rooliin oli päädytty eri tavoin: neljäsosa oli halunnut siihen itse, 62 % oli

nimetty tehtävään ja loput oli katsottu tehtävään sopiviksi esimerkiksi oman

diabeetikkotaustansa tai koulutuksensa vuoksi.

Taulukko 6 kuvaa yhdyshenkilöiden näkemystä omasta toiminnastaan

diabetesohjelmassa ja taulukko 7 heidän tyytyväisyyttään toimenkuvaansa ja saamaansa

tukeen.

TAULUKKO 6: Yhdyshenkilöiden toiminta

1 2 EOS

Toimintani diabetesyhdyshenkilönä on suunnitelmallista 15,8 77,1 7,1

Olen motivoitunut toimimaan diabetesyhdyshenkilönä 61,8 44,7 6,5

Olen kehittänyt diabetesohjelmaan liittyviä toimintoja oman

kiinnostukseni ja innostukseni pohjalta 31,8 58,8 9,4

Olen kouluttautunut diabeteksen hoitoon liittyviin asioihin 63,5 33,0 3,5

Olen kouluttautunut tupakasta vieroitukseen liittyviin asioihin 21,7 74,2 4,1

Olen kouluttautunut terveysliikuntaan liittyviin asioihin 27,0 67,7 5,3

Koulutan suunnitelmallisesti apteekkimme muuta farmaseuttista

henkilöstöä 16,5 77,6 5,9

Olen luonut yhteyksiä muuhun paikalliseen terveydenhuoltoon

diabetesohjelman puitteissa 20,6 73,9 5,9

Teen aktiivista ja järjestelmällistä yhteistyötä muun

terveydenhuollon kanssa diabetesohjelmaan liittyen 6,5 86,4 7,1

1= täysin tai osittain samaa mieltä, 2= täysin tai osittain eri mieltä, EOS= en osaa sanoa / ei vastausta

Kyselyn mukaan 61,8 % yhdyshenkilöistä on motivoituneita toimimaan tehtävässään ja

63,5 % on kouluttautunut diabeteksen hoitoon liittyviin asioihin. Tupakasta vieroitukseen

(21,7 %) ja terveysliikuntaan (27,0 %) kouluttautuneita oli paljon vähemmän, vaikka

neuvonta myös näissä asioissa kuuluu diabetesohjelman tavoitteisiin. Tuloksista voidaan

50

havaita suunnitelmallisuuden ja järjestelmällisyyden puute, joka tuli esille myös

toiminnan esteenä: suunnitelmallisuus on vähäistä yhdyshenkilöiden toiminnassa

(15,8 %), toimipaikkakoulutuksissa (16,5 %) sekä yhteistyössä muiden toimijoiden

kanssa (6,5 %).

TAULUKKO 7: Yhdyshenkilöiden tyytyväisyys toimenkuvaansa

1 2 EOS

Yhdyshenkilönä toimimisen mielekkyyteen 55,9 32,3 11,8

Omaan osaamiseeni diabetesyhdyshenkilönä 35,3 61,8 2,9

Saamaani vastuuseen diabetesyhdyshenkilönä 54,7 63,5 18,2

Esimieheltä saamaani tukeen diabetesyhdyshenkilön roolissa 43,5 37,7 18,8

Työyhteisöltä saamaani tukeen diabetesyhdyshenkilön roolissa 54,4 27,4 18,2

Mahdollisuuteen kouluttautua diabeteksen hoitoon liittyvissä

asioissa 57,1 35,3 7,6

Diabetesohjelman toteuttamiseen apteekissanne 16,5 71,1 12,4

Diabetesta sairastavien hoitoon liittyvään yhteistyöhön paikallisen

terveydenhuollon kanssa 20,6 68,8 10,6

Yhteistyöhön paikallisen diabetesyhdistyksen kanssa 28,8 45,3 25,9

Apteekkariliiton tuottamiin diabetesohjelmaan liittyviin

materiaaleihin ja tiedottamiseen 85,3 7,1 7,6

Apteekkien diabetesohjelmaan kokonaisuutena

68,8 16,5 14,7

1= tyytyväinen tai melko tyytyväinen, 2= tyytymätön tai melko tyytymätön, EOS= en osaa sanoa / ei

vastausta

Yhdyshenkilöt olivat kaikkein tyytyväisimpiä Apteekkariliiton tuottamiin materiaaleihin

ja tiedottamiseen (85,3 %) sekä diabetesohjelmaan kokonaisuutena (68,8 %).

Tyytymättömimpiä he olivat yhteistyöhön terveydenhuollon kanssa (68,8 %) sekä

diabetesohjelman toteuttamiseen apteekissa (71,1 %).

51

9 POHDINTA

9.1 Tutkimustulokset

Tutkimuksessa tarkasteltiin, mitä palveluita ja terveysmittauksia apteekit tarjosivat ja

toteutuiko diabetespotilaiden neuvonta ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Tuloksista

havaittiin, että lääkehoidon toteuttamiseen liittyvät palvelut ja neuvonta olivat yleisempiä

apteekeissa kuin terveyden edistämiseen liittyvät. Tällä hetkellä apteekit pystyvät

tehokkaasti huomioimaan lääkehoidon liittyvät ongelmat ja poikkeamat, minkä tämä

tutkimuskin osoittaa. Sen sijaan tavoitteiksi asetetut elintapaneuvonta ja diabeetikon

omahoidon ohjaaminen toteutuivat heikommin. Nykyistä laaja-alaisempi diabeetikkojen

hyvinvointiin liittyvä koulutus vahvistaisi farmaseuttisen henkilökunnan taitoja

omahoidon tukemisessa ja parantaisi apteekkien mahdollisuuksia vastata potilaiden,

mutta myös yhteiskunnan tarpeisiin kokonaisvaltaisemmin. Myös aiemmat

tutkimustulokset osoittavat, että apteekkien antamalla elintapaohjauksella on merkitystä

ja sitä kannattaisi kehittää. Parkkamäen (2013) Mäntyharjun Havu -apteekissa tekemän

tutkimuksen mukaan, yksilöllisellä neuvonnalla oli myönteisiä vaikutuksia tyypin 2

diabeetikkojen rasva-arvoihin, painon pudotukseen sekä vyötärön ympärysmittaan. Myös

liikunta- ja ravitsemustottumukset kohenivat verrokkeja paremmin (Parkkamäki 2013).

Kannustavia tuloksia on saatu myös muutamista ulkomaalaistutkimuksista, joissa

apteekkien antamaan elintapaneuvontaa on tutkittu (Ali 2012, Botomino 2008, Cohen

2011, Mitchell 2011). Diabetesohjelman toimintaa olisi hyvä suunnata

elintapaneuvonnan suuntaan vahvemmin.

Yhteistyön vaikeudet haittasivat ohjelman toteutumista ja tilanteeseen oltiin

tyytymättömiä. Aiemman, vuonna 2008, toteutetun tutkimuksen mukaan 45 %

vastanneista apteekeista teki yhteistyötä terveydenhuollon toimijoiden kanssa ja tässä

vuonna 2015 toteutetussa kyselyssä enää 38 %. Diabetesyhdistysten kanssa tehtävän

yhteistyön määrä oli lisääntynyt: vuonna 2008 yhteistyötä teki 19 % ja vuonna 2015 noin

26 % ohjelmassa mukana olevista apteekeista (Alakoski 2011). Yhteistyö toteutui

parhaiten keskisuurissa kunnissa. Osasyy siihen voi olla se, että aivan kaikkein

pienimmissä kunnissa ei välttämättä ole omaa terveydenhuollon yksikköä tai kolmannen

sektorin toimijoita ja kaikkein isoimmissa kaupungeissa puolestaan toimijoita ja

apteekkeja on paljon, joten yhteistyö voi olla hajanaisempaa. Yhteistyön vahvistamisessa

tärkeää olisi kehittää uusia, toimivia yhteistyön muotoja entisten lisäksi. Sen lisäksi olisi

52

tärkeää lisätä tietoa apteekkien terveyden edistämisen mahdollisuuksista ja jo nyt tarjolla

olevista palveluista muille toimijoille. Kyselyn avoimissa vastauksissa tuli esille, että

apteekin toiminnasta terveyden edistämisessä ei nykyisellään tiedetä riittävästi

terveydenhuollossa ja kolmannella sektorilla, mikä vaikeuttaa toimivan yhteistyön

luomista. Björkmanin ym. (2008) ruotsalaistutkimuksessa havaittiin sama ongelma ja sitä

pidettiin yhtenä toiminnan keskeisenä esteenä. Apteekkariliitto ehdottaa Uusi apteekki -

ohjelmassaan ratkaisuksi kansallisia suosituksia apteekin roolista terveyden

edistämisessä ja yhteistyön tekemisessä terveydenhuollon toimijoiden kanssa.

(Apteekkariliitto 2018b). Tämä vakiinnuttaisi apteekkien asemaa kansanterveystyössä ja

parantaisi yhteistyömahdollisuuksia. Samalla apteekin rooli nimenomaan

terveydenhuoltoon suuntautuneena ammattiapteekkina vahvistuisi.

Tämä tutkimus vahvistaa aiempien ulkomaisten tutkimusten tuloksia siitä, mitkä tekijät

estävät terveyden edistämisen toimia apteekeissa. Suurimpia ongelmia sekä tässä

tutkimuksessa, että ulkomaisissa tutkimuksissa olivat ajan, resurssien, tuen ja

suunnitelmallisuuden puute sekä liian vähäinen ammattitaito omahoidon tukemiseen

nimenomaan elintapojen osalta (Björkman 2008, Laliberté 2012, Scott 2016, Strand

2017). Vuonna 2008 toteutetussa yhdyshenkilökyselyssä suurimmiksi esteiksi nousivat

kiire ja yhteistyön puute. Myös koulutuksen puute ohjelman toteutumisen esteenä on ollut

ongelmana jo aiemmin tehdyissä kyselyissä (Alakoski 2011). Paikallista koulutusta

tarvittaisiin lisää eri puolille Suomea tai vaihtoehtoisesti mahdollisuuksia osallistua

verkkokoulutukseen. Myös apteekkien omalla toimipaikkakoulutuksella on tärkeä rooli

siinä, että ohjelman käytännöt saadaan toimimaan koko henkilökunnan keskuudessa. Sen

määrä oli kuitenkin laskenut voimakkaasti, sillä vuonna 2008 toimipaikkakoulutusta

muulle henkilökunnalle järjesti noin 70 % vastanneista, kun vuonna 2015 vain noin 34 %

(Alakoski 2011).

Suurin osa esteistä liittyi puutteelliseen resurssointiin muun muassa

henkilökuntamitoituksen osalta ja sitä kautta ohjelman toteuttamisen taloudelliseen

kannattavuuteen. Henkilökunnan vähyys näkyi arjessa kiireenä ja sen vuoksi

mahdollisuudet diabetesohjelman toteuttamiseen olivat heikentyneet. Apteekin rooli

onkin tässä suhteessa kaksijakoinen, sillä halua apteekkareilla kehittää apteekkia

terveydenhuollon osana olisi, mutta toisaalta yritys on oltava taloudellisesti kannattava.

Tähän toimivia ratkaisuita olisivat joko apteekin terveyden edistämiseen liittyvien

53

palveluiden tuotteistaminen ja tarjoaminen asiakkaille maksullisina tai siten, että

yhteiskunta osallistuisi palveluiden rahoittamiseen. Apteekeista voitaisiin hankkia

ostopalveluna palveluita, joita terveyskeskus ei tarjoa, esimerkiksi tupakasta vieroitusta.

Nyt maksullisia, yksilöllisiä palveluita on jo saatavana, mutta ongelmana on ollut usein

se, että potilaat eivät ole valmiita maksamaan niistä sellaista hintaa, joka kattaisi todelliset

kustannukset. Ostopalvelu mahdollistaisi palvelut useammalle tulotasosta riippumatta.

Vaihtoehtoisesti apteekin tuotevalikoimaa ja myyntiä kehittämällä voitaisiin rahoittaa

osittain myös palveluita ja niihin vaadittavaa henkilökuntaresurssia. Jokisen ym. (2015)

tutkimuksessa tämäkin vaihtoehto tuotiin esille: erikoiskauppaan suuntautunut apteekki

voi olla samaan aikaan myös terveydenhuoltoon orientoitunut. Apteekkarit näkivät sen

usein ainoana vaihtoehtona, koska toistaiseksi rahoitusta ei ulkopuolelta tule.

Kansanterveysohjelman toteuttamisessa ongelmina koettiin myös suunnitelmallisuuden

ja tuen puute ohjelman toteuttamisessa apteekin arjessa. Apteekkariliiton materiaalit

saivat kiitosta, mutta enemmän kaivattiin käytännön toteutukseen liittyvää ohjeistusta ja

kokemuksia muilta ohjelmassa toimivilta apteekeilta. Tähän tarpeeseen voisi vastata

yhdyshenkilöiden vapaassa käytössä oleva vinkkipankki ja Apteekkariliiton vahvempi

ohjaus apteekeille. Monen diabetesohjelmaan kuuluvan apteekin vuoden ainoa tapahtuma

oli maailman diabetespäivän vietto ja muuten ohjelman toiminta rajoittui materiaalien

esilläpitoon. Ohjelmassa työskentelyyn kaivattiin tukea apteekkarilta, mutta myös muulta

työyhteisöltä. Tuen puute voi johtua siitä, että kansanterveysohjelman merkitystä ei täysin

ymmärretä ja sitä ei koeta tärkeäksi. Tämä voi johtaa siihen, että aikaa työlle ei löydy

kiireisessä apteekkiarjessa ja sen takia ohjelma jää hyvin vähäiseen rooliin. Ohjelman

toteuttaminen on tällöin hyvin haastavaa eikä se leviä koko työyhteisön keskuuteen.

Suunnitelmallisuuden puute toiminnan esteenä kertoo myös suuresta käyttämättömästä

potentiaalista apteekeissa, sillä suurin osa yhdyshenkilöistä oli kuitenkin motivoituneita

tehtävässään ja halukkaita kehittämään toimintaa. Näin ollen lisäämällä toiminnan

suunnitelmallisuutta, voidaan farmasistien tiedot ja taidot valjastaa paremmin

kansanterveysohjelman käyttöön. Koulutus sekä tuen ja ajan antaminen luovat perustan

ohjelman toteutumiselle tavoitteiden mukaisesti. Lisäksi yhdyshenkilön oma

motivoituneisuus ja innostuneisuus takaavat sen, että ohjelma näkyy arjessa. Tarvitaankin

asennemuutosta kansanterveysohjelmia kohtaan: arvostuksen nouseminen näkyisi

varmasti ulospäin suunnitelmallisuuden ja toiminnan monipuolisuuden lisääntymisenä.

54

Apteekkariliitto on avainasemassa tässä, sillä apteekkeihin kaivattiin lisää valmiita

toimintamalleja ja -ideoita, joita olisi helppoa toteuttaa apteekin arjessa. Myös

tiedottamisen lisääminen mahdollisille yhteistyökumppaneille ja palveluiden käyttäjille

olisi tärkeää.

9.2 Menetelmien arviointi

Kyselytutkimus oli toteutettu Webpropol -työkalulla siten, että siinä oli teknisesti

mahdollista jättää vastaamatta osaan kysymyksistä, mikä aiheuttaa korjaamattomana

katoa. Nämä puuttuvat vastaukset on analyysin yhteydessä korjattu, mutta on vaikeaa

tietää, onko puuttuva vastaus tarkoittanut vaihtoehtoa ei vai en osaa sanoa. Se saattaa

aiheuttaa virheellisiä tulkintoja vastuksiin eli reliabiliteetti heikkenee. Toisaalta

korjaamaton versio antaisi vielä virheellisemmän tuloksen, sillä silloin tarkasteltavana

kussakin kysymyksessä olisi vain osa tutkimusjoukosta. Vaikka kysymysten muotoilu on

selkeää ja vastaajille yksiselitteistä, aiheuttaa heikentynyt reliabiliteetti myös validiteetin

heikentymistä.

9.3 Tulosten luotettavuus

Tutkimus on kokonaistutkimus eli se kattoi koko perusjoukon, joten siinä vaiheessa ei

valikoitumista vielä tapahtunut. Kyselyn vastausaktiivisuus jäi 34,7 %:iin ja se saattaa

vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Kyselytutkimuksissa kato eli vastaamatta jättäneiden

määrä voi olla suuri. Toisaalta vastaukset eivät olleet painottuneet vain kaikkein

aktiivisimmin ohjelmassa toimiviin yhdyshenkilöihin. Lisäksi vastaukset jakaantuivat

monipuolisesti taustamuuttujien suhteen: vastauksia saatiin myös eri puolilta maata,

erikokoisilta paikkakunnilta ja erikokoisista apteekeista. Aliedustettuna vastaajien

joukossa olivat kaikkein pienimmät apteekit, joissa reseptuuri eli vuotuinen reseptien

määrä oli alle 20 000. Vuonna 2015 näitä pienimpiä apteekkeja oli vähän alle viidesosa

kaikista apteekeista, mutta vastanneiden joukossa niitä oli vain 1,8 %. On mahdollista,

että pienimmistä apteekeista harvempi on ylipäätään mukana ohjelmassa. Huomattavan

korkea vastausaktiivisuus (17,8 %) puolestaan oli niissä apteekeissa, joiden reseptuuri oli

100 000 – 120 000 reseptiä vuodessa. Näitä apteekkeja oli vuonna 2015 noin 7 %.

Muuten vastausaktiivisuus noudatteli apteekkien kokojakaumaa melko hyvin.

55

10 JOHTOPÄÄTÖKSET

1. Apteekkien palvelut keskittyvät enimmäkseen lääkehoitoon ja terveyden edistämiseen

liittyviä palveluita tarjotaan toistaiseksi harvoin. Yleisimpiä asiantuntijapalveluita ovat

annosjakelu ja lääkityksen tarkistus.

2. Diabetesohjelman tavoitteista diabetekseen liittyvä lääkeneuvonta toteutuu apteekeissa

hyvin, mutta elintapaneuvonnan osalta tilanne on huomattavasti heikompi.

3. Apteekkien diabetesohjelman yhdyshenkilöt ovat pääosin motivoituneita toimimaan

tehtävässään ja arvostavat ohjelmaa ja sen materiaaleja, mutta edellytykset toiminnan

toteuttamiselle apteekin arjessa vaihtelevat suuresti. Suurimmat ongelmat ovat kiire,

koulutuksen puute ja yhteistyön vaikeudet terveydenhuollon ja kolmannen sektorin

toimijoiden kanssa. Myös tuen puute työyhteisössä koetaan hankalana.

56

11 TULOSTEN HYÖDYNNETTÄVYYS

Tuloksia voidaan hyödyntää Suomen Apteekkariliitossa apteekkien kansan-

terveysohjelmia ja muita terveyden edistämistoimia kehitettäessä. Selvittämällä

terveyden edistämistyön mahdollistavia puolia, voidaan hyviä käytäntöjä viedä kaikkiin

toiminnassa mukana oleviin apteekkeihin. On tärkeää nähdä myös toimintaa estävät

tekijät, sillä niitä ratkomalla voidaan toimintaa kehittää ja muokata paremmin apteekin

arkeen sopivaksi. Nämä tulokset koskevat diabetesohjelmaa, mutta niitä voidaan soveltaa

myös muihin kansanterveysohjelmiin, koska ohjelmien toimintaperiaate on sama.

Tulosten perusteella voidaan kehittää myös yhdyshenkilöiden ja muun farmaseuttisen

henkilökunnan täydennyskoulutusta diabetekseen ja terveyden edistämiseen liittyen.

Tutkimustulosten mukaan koulutustarvetta olisi ainakin lääkkeettömän omahoidon

ohjauksessa.

Lisäksi tuloksista voi olla hyötyä kehitettäessä apteekkeja ammattimaisempaan suuntaan

eli vahvistettaessa apteekkien roolia nimenomaan yhtenä terveydenhuollon toimijana.

Uusien palveluiden tarjoaminen ja yhteistyömuotojen kehittäminen terveydenhuollon

yksiköiden ja kolmannen sektorin kanssa toisi ratkaisuita myös väestön ikääntymisen

aiheuttamaan palvelutarpeen lisääntymiseen.

57

LÄHTEET

Aalto-Kallio M, Mäkipää E. Käytäntöjä terveyden edistämiseksi – Katsaus terveyden

edistämisen rakenteiden kehittämistyöhön. Terveyden edistämisen keskus ry

(Tekry). Julkaisu 2/2010. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:

www.soste.fi/media/pdf/julkaisut/kaytantoja_terveyen_edistamiseksi_2010.pdf

Aarne M, Koski S, Huttunen J, Bierganns E, Telford K. Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon

kehittämisohjelman (DEHKO 2000-2010) Loppuraportti. Osa 1. sisäinen

arviointi. Pori 2011 Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:

www.diabetes.fi/files/1373/Dehkon_loppuraportti.pdf

Alakoski A, Dormischian T, Koskinen K, Saarikallio E, Teinilä T, Airaksinen M. Peura

S. Apteekkien osallistuminen kansalliseen diabeteksen ehkäisyn ja hoidon

kehittämisohjelmaan (DEHKO). Farmaseuttinen Aikakauskirja Dosis. 2011; 27;

114-24

Ali M, Schifano F, Robinson P, Phillips G, Doherty L, Melnick P, Laming L, Sinclair A

Dhillon S. Impact of community pharmacydiabetes monitoring and education

programme on diabetes management: a randomized controlled study. Diabet

Med. 2012: 29:e326-3 33

Apteekkariliitto. Ammattiapteekkistrategia 2012 – 2020. 2011. Saatavilla pdf-muodossa

osoitteessa: www.apteekkariliitto.fi/media/pdf/ammattiapteekkistrategia_2012-

2020.pdf

Apteekkariliitto. Apteekki.fi Terveyttä ja hyvinvointia tukevat palvelut. Saatavilla

www-muodossa osoitteessa: www.apteekki.fi/apteekki-palvelut.html (Luettu

27.1.2018a)

Apteekkariliitto. Apteekkien astmaohjelma. Suomen Apteekkariliitto, Allergia- ja

astmaliitto, Filha ja Hengitysliitto. 2017c. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:

www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/ohjelmat/

apteekkien _ astmaohjelma_lowres_.pdf

58

Apteekkariliitto. Apteekkien diabetesohjelma. 2017b. Suomen Apteekkariliitto ja

Diabetesliitto. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:

www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/ohjelmat/

apteekkien_diabetesohjelma_ lowres_.pdf

Apteekkariliitto. Apteekkien sydänohjelma. Suomen Apteekkariliitto ja Suomen

Sydänliitto. 2017d. Saatavana pdf-muodossa osoitteessa:

www.apteekkariliitto.fi/ media/3-apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/

ohjelmat/apteekkien sydanohjelma_ lowres_.pdf

Apteekkariliitto. Toimenpideohjelma – Apteekit tupakasta vieroituksen tukena.

28.5.2008. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa www.apteekkariliitto.fi/

media/3-apteekkariliitto.fi/apteekkitieto/ohjelmat/toimenpideohjelma_

tupakasta_vieroitus.pdf

Apteekkariliitto. Uusi apteekki -ohjelma. 2018b. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa

www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/uusiapteekki/

uusi_apteekki_julkaisu_sec.pdf

Apteekkariliitto. Vuosikatsaus 2016. 2016. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa

http://www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/liitto/vuosikatsaukset/

apteekkariliitto_vuosikatsaus_2016.pdf

Apteekkariliitto. Vuosikatsaus 2017. 2017a. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa

www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/liitto/vuosikatsaukset/

vuosikatsaus_2017.pdf

Björkman I, Viberg N, Rydberg L, Stålsby Lundborg C. Health promotion at Swedish

pharmacies – views of staff. Pharmacy Practice (internet) 2008; 6:211-218

Botomino A, Bruppacher R, Krähenbühl S, Hersberger KE. Change of body weight and

lifestyle of persons at risk for diabetes after screening and counselling in

pharmacies. Pharm World Sci. 2008 Jun; 30:222-226.

59

Cohen LB, Taveira TH, Khatana SA, Dooley AG, Pirraglia PA, Wu WC. Pharmacist-

led shared medical appointments for multiple cardiovascular risk reduction in

patients with type 2 diabetes. Diabetes Educ. 2011 Nov-Dec; 37:801-812

Dewsbury C, Rodgers RM, Krska J. Views of English Pharmacists on Providing Public

Health Services, Pharmacy (Basel). 2015; 3: 154-168

Diabetes (online). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin,

Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston

asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016.

www.kaypahoito.fi

Farmasialiitto. Apteekkitoiminnan eettiset ohjeet. Saatavana www-muodossa

osoitteessa: www.farmasialiitto.fi/kuka-olemme/farmasian-ammattilaisen-

etiikka /apteekkitoiminnan-eettiset-ohjeet.html (Luettu 10.4.2017)

Fikri-Benbrahim N, Martínez-Martínez F, Saéz-Benito L, Luque BS, Corpas JP,

Moullin JC, Sabater-Hernández D. Assesment of screening protocol for type 2

diabetes in community pharmacy. The DiabNow study. Diabetes Res Clin Pract.

2015; 108:e49-52.

Fimea. Järkevä lääkehoito. Lääkityksen tarkistus. 2016. Saatavilla pdf-muodossa

osoitteessa: http://www.fimea.fi/documents/160140/758926/28386_

Laakityksen_tarkistus_9.2.2015.pdf

FIP / WHO. Joint FIP/WHO guidelines on good pharmacy practice: standards for

quality of pharmacy services. WHO Technical Report Series, No. 961, 2011.

Geneva: World Health Organization, 2011. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:

www.fip.org/www/uploads/database_file.php?id=331&table_id=

FOK. Farmasian oppimiskeskus. Tietoa FOKsta. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

www.fok.fi/tietoa-fokista/fok.html. (Luettu 26.12.2017)

60

FOK. Farmasian oppimiskeskus. Diabeteksen hoito. Verkkokurssi. (Kurssille

osallistuttu 09/2018).

Haahtela T, Pietinalho A, Tuomisto LE, Klaukka T, Erhola M, Kaila M, Nieminen MM,

Kontula E, Laitinen LA. Suomalainen astmaohjelma 10 vuotta – suuri muutos

parempaan. Suomen Lääkärilehti 2006; 61:4369-4378

Haahtela T, von Hertzen L, Mäkelä M, Hannuksela M. sekä allergiatyöryhmä.

Kansallinen allergiaohjelma – aika muuttaa suuntaa. Suomen Lääkärilehti. 2008;

63:9-21

Haahtela T, Valovirta E, Hannuksela M, von Hertzen L, Jantunen J, Kauppi P, Ketola T,

Laatikainen T, Lindström I, Mäkinen-Kiljunen S, Linna M, Pajunen S, Pelkonen

A, Petman L, Puolanne M, Repo I, Saarinen K, Savolainen J, Tommila E,

Vasankari T, Mäkelä MJ. Kansallinen allergiaohjelma 2008-2018 puolivälissä –

suunnanmuutos tuo tuloksia. Suomen Lääkärilehti 2015; 70: 2165-2172

Hirvonen A, Siiskonen S, Peura S. Apteekkien diabetesohjelma – Apteekit Dehkon

tavoitteita toteuttamassa. DEHKO-raportti 2005:2. Diabetesliitto. Tampere.

Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: www.diabetes.fi/files/1055/Dehko-

raportti_2005_2.pdf

Jokinen L, Puumalainen I, Airaksinen M. Terveydenhuollon toimipiste vai

erikoiskauppa: apteekkareiden näkemyksiä apteekkitoiminnan strategisesta

kehittämisestä ja apteekkipalveluista vuoteen 2020. Farmaseuttinen

aikakauskirja Dosis. 2014; 30: 177-189

Jousilahti P, Haahtela T, Laatikainen T, Mäkelä M, Vartiainen E. Asthma and

respiratory allergy prevalence is still increasing among Finnish young adults.

Eur.Respir.J. 2016; 47:985-7

Kela. Kelasto-raportit. Voimassa olevat, alkaneet ja päättyneet lääkekorvausoikeudet

korvausnumeroille 103 ja 215 vuonna 2017. Kela / Tilasto- ja tietovarastoryhmä.

61

http://raportit.kela.fi/ibi_apps/WFServlet?IBIF_ ex=NIT084AL (Luettu

16.7.2018)

Kjome RL, Sandberg S, Granås AG. Diabetes care in Norwegian pharmacies: a

descriptive study. Pharm World Sci. 2008;30:191-198

Koski S. Diabetesbarometri 2010. Suomen Diabetesliitto ry. 2011. Saatavilla pdf-

muodossa osoitteessa: www.diabetes.fi/files/1377/Diabetesbarometri_2010.pdf

Kuntalaki. 410/2015. Annettu Helsingissä 10.4.2015. Saatavilla sähköisesti osoitteessa:

www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2015/20150410

Laliberté M-C, Perreauolt S, Damestoy N, Lalonde L. Ideal and actual involvement of

community pharmacists in health promotion and prevention: a cross-sectional

study in Quebec, Canada. BMC Public Health 2012; 12: 192

Langran T, Nanda N, Bataveljic A, Gonzalez-Durio J. Supporting the management of

type 2 diabetes with pharmacist-led reviews: an observational analysis. BMJ

Open. 2017; 3:e013451.

Lääkelaki 395/1987. Annettu Helsingissä 10.4.1987. Saatavilla sähköisesti osoitteessa:

www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1987/19870395#L1P2

Martinez J, Laswell E, Cailor S, Ballentine J. Frequency and Impact of Pharmacist

Interventions in Clinical Trial Patients with Diabetes. Clin Ther. 2017; 39:714-

722

Mehuys E, Van Bortel L, De Bolle L, Van Tongelen I, Annemans L, Remon JP, Giri M.

Effectiveness of a community pharmacist intervention in diabetes care: a

randomized controlled trial. J Clin Pharm Ther. 2011;36:602-613

Mitchell B, Armour C, Lee M, Song YJ, Stewart K, Peterson G, Hughes J, Smith L,

Krass I. Diabetes medication Assistance Service: the pharmacists’s role in

62

supporting patient self-management of a type 2 diabetes (T2DM) in Australia.

Patient Educ Couns. 2011;83:288-294

Nutbeam D. Health literacy as a public health goal: a challenge for contemporary health

education and communication strategies into the 21st century. Health Promotion

International. 2000; 15: 259-267

Pajunen L, Kivimäki S. ja Haarala J. Liikuntaa lääkkeeksi – terveysliikunta apteekin

neuvontapalveluna. Liikkujan Apteekkien kokemuksia konseptin toteutuksesta

ja toimivuudesta. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES.

Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 321. Jyväskylä. 2016.

Parkkamäki S. Voimaantumiseen pohjautuva tyypin 2 diabeteksen omahoidon tuki

apteekissa: Esimerkkinä Mäntyharjun Havu-apteekki. Väitöskirja. Helsingin

yliopisto. 2013. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/40695/parkkamaki_vaitoskirja.p

df?sequence=1

Perustuslaki. 731/1999. Annettu Helsingissä 11.6.1999. Saatavilla sähköisesti

osoitteessa: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731

Pietilä K. Apteekissa toteutettu tupakasta vieroittamisen yksilöohjaus ja

ryhmävieroituskurssit. Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus. Käypä hoito-

suositus. Lisätietoa. 2011. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix00267&suositusid

=hoi40020

Routasalo P. ja Pitkälä K. Omahoidon tukeminen – Opas terveydenhuollon

ammattihenkilöille. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. 2009. Saatavilla pdf-

muodossa osoitteessa:

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/docs/f1969335532/omahoidon_tukem_op

as_12_09.pdf

63

Salimäki J. Suullinen tiedonanto Apteekkariliiton ylläpitämästä yhdyshenkilö-

rekisteristä, 23.1.2018

Sandström P, Leppänen A. ja Simonen O. (toim.). Tupakasta vieroituksen organisointi

ja käytännöt. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009:15, STM. Helsinki

2010. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://docplayer.fi/4661078-

Tupakasta-vieroituksen-organisointi-ja-kaytannot.html

Savola E. ja Koskinen-Ollonqvist P. Terveyden edistäminen esimerkein – Käsitteitä ja

selityksiä. Terveyden edistämisen keskuksen julkaisuja -sarja 3/2005. Edita

Prima Oy. Helsinki. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: www.soste.fi/media/

pdf/terveyden_edistaminen_esimerkein_2005.pdf

Scott DM, Strand MA, Undem T, Anderson G, Clarens A, Liu X. Assesments of

pharmacists delivery of public health services in rural and urban areas of Iowa

and North Dakota. Pharmacy Practise. 2016; 14:836

Shane-McWhorter L, McAdam-Marx C, Lenert L, Petersen M, Woolsey S, Coursey

JM, Whittaker TC, Hyer C, LaMarche D, Carroll P, Chuy L. Pharmacist-

provided diabetes management and education via a telemonitoring program. J

Am Pharm Assoc (2003). 2015 Sep-Oct;55:516-526

STM. Apteekkitoiminnan ja muun lääkehuollon kehittäminen. Työryhmän

loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:4.

Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/

bitstream/handle/10024/70325/URN_ISBN_978-952-00-3554-9.pdf

STM. Lääkepolitiikka 2020 – Kohti tehokasta, turvallista, tarkoituksenmukaista ja

taloudellista lääkkeiden käyttöä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja

2011:2 Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: https://julkari.fi/bitstream/handle

/10024/111974/URN%3aNBN%3afi-fe201504226219.pdf?sequence=1

STM. Rationaalisen lääkehoidon toimeenpano-ohjelma. Loppuraportti. Sosiaali- ja

terveysministeriön raportteja ja muistioista 15/2018. Saatavilla pdf-muodossa

64

osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160659/

15_RATI_toimeenpano_ohjelma_loppuraportti.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Strand MA, Scott DM, Undem T, Anderson G, Clarens A, Liu X. Pharmacists

contributionsto the ten essential services of public health in three National

Association of Board of Pharmacy regions. Journal of the American Pharmacists

Association 2017; 57:395-401

Sund R. ja Koski S. FinDM II. Diabeteksen ja sen lisäsairauksien esiintyvyyden ja

ilmaantuvuuden rekisteriperusteinen mittaaminen. Tekninen raportti. Suomen

Diabetesliitto. 2009. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa: www.diabetes.fi/

files/274/FinDM_II._Diabeteksen_ja_sen_lisasairauksien_esiintyvyyden_ja_ilm

aantuvuuden_rekisteriperusteinen_mittaaminen_Tekninen_raportti_pdf_361_kt.

pdf

Suomen Apteekkariliitto ja Yliopiston Apteekki. Apteekin neuvonnan tuottamat säästöt

yhteiskunnalle ja terveydenhuollolle. Asiantuntija-arvio maaliskuu 2015.

PricewaterhouseCoopers Oy. 2015. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:

www.apteekkariliitto.fi/media/3-apteekkariliitto.fi/media/tiedotteet/pwc-

raportti_27.3.2015.pdf

Suomen Sydäntautiliitto. Toimenpideohjelma suomalaisten sydän- ja

verisuoniterveyden edistämiseksi vuosille 2005 – 2011: sydän ja

verisuoniterveyden edistämistä ja -sairauksien ehkäisyä koskeva osa Suomen

sydänohjelmasta. Suomen Sydäntautiliiton julkaisuja 2005:1. Helsinki: STM

Terveydenhuoltolaki. 1326/2010. Annettu Helsingissä 30.12.2010. Saatavilla

sähköisesti osoitteessa: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326

THL. Sote ja terveyden edistäminen. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Saatavilla

www-muodossa osoitteessa: www.thl.fi/fi/web/terveyden-edistaminen/toimijat/

aluetason-toimijat/sote-ja-terveyden-edistaminen (Päivitetty 19.1.2017)

65

THL, Hengitysliitto, Suomen ASH, STM. Tupakasta vieroituksen mini-interventio.

2016. Saatavilla pdf-muodossa osoitteessa:

https://www.julkari.fi/handle/10024/129965

THL. Yleistietoa kansantaudeista. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos. Saatavilla www-

muodossa osoitteessa: www.thl.fi/fi/web/kansantaudit/yleistietoa-

kansantaudeista (Päivitetty 28.4.2015).

Tilastokeskus. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt. Helsinki.

Saatavilla www-muodossa osoitteessa www.stat.fi/til/ksyyt/ (Luettu 23.9.2017)

Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus (online). Suomalaisen Lääkäriseuran

Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä.

Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2012. www.kaypahoito.fi

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. Humanistisen, yhteiskuntatieteellisen ja

käyttäytymistieteellisen tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotus eettisen

ennakkoarvioinnin järjestämiseksi. 2009. Helsinki. Saatavilla pdf-muodossa

osoitteessa: www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/eettisetperiaatteet.pdf

UEF. Ota riski haltuun – testaa tyypin 2 diabetesriskisi. Itä-Suomen yliopisto. Saatavilla

www-muodossa osoitteessa: www.uef.fi/web/stopdia (Luettu 29.12.2017)

Webropol Oy, Saatavilla www-muodossa osoitteessa: http://webropol.fi/ (Luettu

17.4.2017)

WHO. The mandate for health litaracy. 9th Global Conference on Health Promotion.

Shanghai 2016. Saatavilla www-muodossa osoitteessa:

www.who.int/healthpromotion/conferences/9gchp/health-literacy/en/ (Luettu

25.1.2018)

66

Liite 1 Kysely diabetesyhdyshenkilöille

Hyvä Diabetesyhdyshenkilö,

Tervetuloa vastaamaan diabetesyhdyshenkilökyselyyn! Kyselyssä kartoitetaan apteekkien ja

diabetesyhdyshenkilöiden toimintaa Apteekkien diabetesohjelman puitteissa. Kyselyn

tarkoituksena on selvittää apteekkien diabetesohjelman vaikuttavuutta ja saada tietoa sen

toteutuksesta apteekeissa. Tulosten perusteella voimme kehittää ohjelman sisältöä ja viestiä sen

saavutuksista.

Toivomme yhtä vastausta jokaisesta apteekista. Jos apteekissanne on useita diabetesyhdys-

henkilöitä, sopikaa keskenänne kuka vastaa kyselyyn.

Vastaamisen voi keskeyttää ja jatkaa myöhemmin. Halutessasi keskeyttää paina ”keskeytä”-

painiketta. Pääset siitä ikkunaan, johon lisäät sähköpostiosoitteesi ja painat Lähetä. Voit jatkaa

keskeneräistä lomaketta sähköpostiisi lähetetystä linkistä.

1. Apteekki

2. Montako diabetesyhdyshenkilöä apteekissanne on yhteensä?

3. Diabetesyhdyshenkilön aloittamisvuosi diabetesyhdyshenkilön tehtävässä?

4. Diabetesyhdyshenkilön aloittamisvuosi diabetesyhdyshenkilön tehtävässä? 2. henkilö

5. Diabetesyhdyshenkilön aloittamisvuosi diabetesyhdyshenkilön tehtävässä? 3. henkilö

6. Mikä oli apteekkinne reseptuuri vuonna 2014?

alle 20 000

20 001 – 40 000

40 001 – 60 000

60 001 – 80 000

80 001 – 100 000

100 001 – 120 000

120 001 – 140 000

yli 140 000

7. Minkä sairaanhoitopiirin alueella apteekkinne toimii?

8. Kuinka monen asukkaan kunnassa / kaupungissa apteekkinne toimii?

alle 5000

5001 – 15 000

15 001 – 40 000

40 001 – 100 000

yli 100 000

9. Mitä seuraavia terveyspalveluita on paikkakunnalla, jossa apteekkinne toimii?

Terveysasema tai terveyskeskus

Terveyskeskuksessa diabeteslääkärin vastaanotto

Terveyskeskuksessa diabeteshoitajan vastaanotto

Neuvola

Yksityinen lääkäriasema

Työterveyshuolto

Sairaala

67

Diabeteksen hoitoon erikoistunut hoitoyksikkö

Potilasjärjestö (Diabetesyhdistys)

Muita apteekkeja

10. Mitä asiantuntijapalveluita apteekkinne tarjoaa?

Annosjakelupalvelu

Terveyskontrolli

Lääkityksen tarkistus

Lääkehoidon kokonaisarviointi

Lääkkeenoton muistutuspalvelu

Tupakasta vieroitus

Painonhallinta

Apteekin diabetespalvelu

Apteekin astmapalvelu

Inhalaatiohoidon tarkistus

Savuttomuuspalvelu

Apteekin terveyspiste

11. Onko apteekkinne mukana Liikkujan apteekki -konseptissa?

12. Mitä mittauksia apteekkinne tarjoaa?

Verenpainemittaus

Kolesterolimittaus

Verensokerimittaus

Vyötärön ympäryksen mittaus

13. Onko diabeteslääkkeitä hakevan asiakkaan neuvontakäytännöistä sovittu apteekissanne?

Kyllä, suullisesti

Kyllä, kirjallisesti

Ei

En osaa sanoa

14. Miten mielestäsi diabetesasiakkaan neuvonta toteutuu seuraavissa lääkehoitoon liittyvissä

asioissa? 1 = toteutuu hyvin, 2 = toteutuu melko hyvin, 3 = toteutuu melko huonosti, 4 = toteutuu

huonosti EOS = en osaa sanoa

1. Kartoitetaan asiakkaan aikaisemmat tiedot ja tietotarpeet neuvonnan räätälöimiseksi

2. Käydään läpi lääkkeen vaikutustapa ja käyttötarkoitus uutta lääkehoitoa aloittavien asiakkaiden

kanssa

3. Käydään läpi lääkkeen vaikutustapa ja käyttötarkoitus aiemmin lääkettä käyttäneiden

asiakkaiden kanssa

4. Käydään läpi lääkkeenottoon liittyvät asiat (kuten annostus, ajoitus ja hoidon kesto) uutta

lääkehoitoa aloittavien asiakkaiden kanssa

5. Käydään läpi lääkkeenottoon liittyvät asiat (kuten annostus, ajoitus ja hoidon kesto) lääkettä

aiemmin käyttäneiden asiakkaiden kanssa

6. Käydään läpi insuliinin annosteluvälineiden käyttö uutta lääkehoitoa aloittavien asiakkaiden

kanssa

7. Käydään läpi insuliinin annosteluvälineiden käyttö lääkettä aiemmin käyttäneiden asiakkaiden

kanssa

8. Kaikista myynnissä olevista insuliinikynistä löytyy demokynät neuvontaa varten

9. Kerrotaan lääkkeen mahdollisista haittavaikutuksista ja miten tulee menetellä, jos niitä esiintyy

10. Reseptilääkettä toimitettaessa otetaan huomioon asiakkaan muu lääkitys ja mahdolliset

interaktiot

68

11. Huomioidaan diabetespotilaan lääkkeet ja sairaudet itsehoitolääkettä valittaessa

12. Varmistetaan, että asiakas tietää sairautensa kannalta keskeiset tavoitearvot

13. Varmistetaan, että asiakas osaa toteuttaa hoitonsa omaseurantaa (mm. verensokerin mittaus)

14. Varmistetaan, että asiakas tunnistaa matalaan ja korkeaan verensokeriin liittyvät oireet

15. Selvitetään lääkehoidon toteutuminen (esimerkiksi reseptimerkinnöistä) ja puututaan

epäkohtiin

16. Ohjataan selvästi hoidon tehostamisen tarpeessa olevat potilaat hoitoon

17. Tuetaan tupakoivaa, diabeteslääkkeitä hakevaa potilasta tupakoinnin lopettamisessa

18. Keskustellaan liikunnan merkityksestä terveyden edistämisessä ja diabeteksen hoidossa

19. Keskustellaan ravitsemuksen merkityksestä terveyden edistämisessä ja diabeteksen hoidossa

20. Kerrotaan Diabetesliiton tai Diabetesyhdistyksen paikallisesta potilasjärjestötoiminnasta

15. Kuinka monta kertaa olet itse osallistunut diabetekseen tai sitä sairastavien asiakkaiden

neuvontaan liittyvään koulutukseen viimeisen 12 kuukauden aikana?

a) valtakunnalliseen koulutukseen (FOK, Farmasian Päivät)

b) Paikalliseen koulutukseen

c) Apteekissa järjestettyyn toimipaikkakoulutukseen

d) Verkkokoulutukseen

1-2 krt, 3-5 krt, yli 5 krt, en ole osallistunut

16. Kuinka monta kertaa olet järjestänyt diabetekseen liittyvää toimipaikkakoulutusta

farmaseuttiselle henkilöstölle viimeisen 12 kuukauden aikana?

0 krt, 1-2 krt, 3-5 krt, yli 5 krt

17. Perehdytätkö uudet työntekijät Apteekin diabetesohjelmaan ja sen soveltamiseen

apteekissanne?

18. Oletko kiinnostunut suorittamaan diabeteksen erityispätevyyskoulutuksen?

19. Onko apteekkinne tehnyt diabetespotilaiden hoitoon liittyvää yhteistyötä paikallisten

terveydenhuollon toimijoiden kanssa viimeisen 12 kk aikana?

20. Minkä paikallisten toimijoiden kanssa apteekkinne on tehnyt diabetespotilaiden hoitoon

liittyvää yhteistyötä viimeisen 12 kuukauden aikana?

Julkinen terveyskeskus

Julkinen erikoissairaanhoitoa toteuttava sairaala

Yksityinen terveydenhuolto

Työterveyshuolto

Palveluasumisyksikkö

Valtakunnallinen potilasjärjestö

Paikallinen diabetesyhdistys

Kunnan liikuntatoimi

Liikunnan aluejärjestö

Toinen apteekki

Muu toimija, mikä?

21. Onko apteekkinne farmaseuttinen henkilökunta tietoinen diabetespotilaan paikallisesta

hoitoketjusta?

69

22. Millaista yhteistyötä apteekkinne on tehnyt muiden terveydenhuollon toimijoiden kanssa

Apteekin diabetesohjelmaan liittyen? kyllä / ei

Käyty läpi paikallisia hoito-ohjeita / hoitopolkuja

Sovittu apteekin tehtävistä diabetespotilaiden hoidossa / hoitoketjussa

Sovittu diabetespotilaiden lääkeneuvonnassa esille otettavista asioista

Sovittu lääkehoidon onnistumisen tukemisesta ja seurannasta.

Sovittu toimenpiteistä potilaskohtaisissa ongelmatilanteissa (Esim. lääkehoidossa ilmenneet

interaktiot, vasta-aiheet tai haasteet hoitovasteen saavuttamisessa)

Sovittu reseptien uusimisen periaatteista

Sovittu, milloin asiakas ohjataan lääkärin tai hoitajan vastaanotolle

Sovittu apteekin tehtävistä tupakasta vieroituksen tukena

Sovittu apteekin tehtävistä painonhallinnan tai muun elämäntapaneuvonnan tukena

Järjestetty yhteistä koulutusta

Sovittu diabetespotilaiden hoitoa tukevan materiaalin jakamisesta

Järjestetty teemapäivä tai -viikko

Järjestetty mittauksia (esim. verensokeri, kolesteroli, verenpaine)

Järjestetty muu paikallinen kampanja

23. Mitä muuta yhteistyötä on tehty / mistä muista asioista on sovittu Apteekin diabetesohjelmaan

liittyen?

24. Onko apteekissanne diabetesohjelman toteuttamissuunnitelma?

25. Hyödynnättekö apteekissanne diabetesyhdyshenkilön käsikirjaa?

26. Luen yhdyshenkilökirjeestä aina/useimmiten/harvoin/en koskaan

Etusivun

Ajankohtaista -osion

Täydennyskoulutus -osion

Artikkeliyhteenvedot

Kampanjaliitteet

Sähköisen yhdyshenkilöviestin

27. Hyödynnättekö apteekissanne yhdyshenkilökirjeen mukana lähetettävää

kansanterveysohjelmien yhteistä vuosikalenteria toiminnan suunnittelussa?

28. Vapaa sana yhdyshenkilökirjeestä ja sen kehittämisestä

29. Kuinka tyytyväinen olet toimenkuvaasi diabetesyhdyshenkilönä? 1=tyytyväinen / 2=melko

tyytyväinen / 3=melko tyytymätön / 4=tyytymätön / En osaa sanoa

Yhdyshenkilönä toimimisen mielekkyyteen

Omaan osaamiseesi diabetesyhdyshenkilönä

Saamaasi vastuuseen diabetesyhdyshenkilönä

Esimieheltä saamaasi tukeen diabetesyhdyshenkilön roolissa

Työyhteisöltä saamaasi tukeen diabetesyhdyshenkilön roolissa

Mahdollisuuteen kouluttautua diabeteksen hoitoon liittyvissä asioissa

Diabetesohjelman toteuttamiseen apteekissanne

Diabetesta sairastavien hoitoon liittyvään yhteistyöhön paikallisen terveydenhuollon kanssa

Yhteistyöhön paikallisen diabetesyhdistyksen kanssa

Apteekkariliiton tuottamiin diabetesohjelmaan liittyviin materiaaleihin ja tiedottamiseen

(yhdyshenkilökirjeet ja -tiedotteet, tiedottaminen teemaviikoista, koulutuksista ym.)

Apteekkien Diabetesohjelmaan kokonaisuutena

70

30. Miten seuraavat väittämät toteutuvat mielestäsi diabetesyhdyshenkilön toimenkuvassasi? 1

=täysin samaa mieltä / 2= osittain samaa mieltä / 3 =osittain eri mieltä / 4 =eri mieltä / en osaa

sanoa

Toimintani diabetesyhdyshenkilönä on suunnitelmallista

Olen motivoitunut toimimaan diabetesyhdyshenkilönä

Olen kehittänyt diabetesohjelmaan liittyviä toimintoja oman kiinnostukseni ja innostukseni

pohjalta

Olen kouluttautunut diabeteksen hoitoon liittyviin asioihin

Olen kouluttautunut tupakasta vieroitukseen liittyviin asioihin

Olen kouluttautunut terveysliikuntaan liittyviin asioihin

Koulutan suunnitelmallisesti apteekkimme muuta farmaseuttista henkilöstöä

Olen luonut yhteyksiä muuhun paikalliseen terveydenhuoltoon diabetesohjelman puitteissa

Teen aktiivista ja järjestelmällistä yhteistyötä muun terveydenhuollon kanssa diabetesohjelmaan

liittyen

31. Miksi olet diabetesyhdyshenkilö? Halusin itse / minut nimettiin / muu syy, mikä?

32. Mitä toimenpiteitä olet tehnyt/olette tehneet apteekissanne diabetesohjelman puitteissa

vuosina 2014–2015?

33. Vietettiinkö apteekissanne Maailman Diabetespäivää?

Ei

Kyllä, jaoimme materiaaleja

Kyllä, apteekissamme tehtiin terveysmittauksia

Kyllä, järjestimme muuta, mitä?

34. Vapaa sana Diabetespäivästä

35. Tunnetko Yksi elämä -hankekokonaisuuden? Kyllä / en / tarvitsen lisätietoa

36. Vapaa sana Yksi elämä -hankekokonaisuudesta

37. Mainitse kolme mielestäsi tärkeintä tekijää, jotka edistävät apteekkien diabetesohjelman

toteutumista apteekissasi?

38. Vapaa sana diabetesohjelman toteutumista edistävistä asioista

39. Mainitse mielestäsi kolme tärkeintä tekijää, jotka estävät apteekkien diabetesohjelman

toteutumista apteekissanne

40. Vapaa sana diabetesohjelman toteutumista estävistä asioista

41. Millaisia havaintoja olet tehnyt työssäsi diabetesyhdyshenkilönä?

42. Mitä toivoisit Apteekkariliitolta diabetesyhdyshenkilötyösi suhteen / muuta palautetta

Apteekkariliitolle?