elinkeinoelÄmÄn keskusliitto ek€¦ · ja teollinen innovointi, sekä maailmanlaajuiset...

LOPPURAPORTTI

101002644-B23.6.2016

ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK

Selvitys taloudellisten ohjauskeinojen mahdollisuuksista jaedellytyksistä kiertotalouden edistämisessä

Copyright © Pöyry Finland Oy


Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentäämissään muodossa ilman Pöyry Finland Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

LOPPURAPORTTI1


Sisältö

1 TAUSTA JA TAVOITTEET 3

1.1 Taloudelliset ohjauskeinot 31.2 Euroopan komission kiertotalouspaketti 3

2 TALOUDELLISET OHJAUSKEINOT JA NIIDEN VAIKUTUKSET SEKÄHAASTEET KIERTOTALOUDEN EDISTÄMISESSÄ 5

2.1 Verotus 62.1.1 Arvonlisävero 62.1.1.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistä 62.1.1.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä 62.1.2 Ympäristöverot 82.1.2.1 Jätevero 92.1.2.2 Jätteenpolton vero 102.1.2.3 Kierrätyksen edistämiseksi säädetyt verot 112.2 Päästökauppajärjestelmä 122.2.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistä 122.2.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä 132.3 Maksut 132.3.1 Jätemaksut 132.3.1.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistä 132.3.1.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä 142.3.2 Laiminlyöntimaksut ja sakot 142.3.2.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistä 142.3.2.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä 152.4 Tuet ja rahoitus 152.4.1 Olemassa olevat ohjauskeinot 152.4.1.1 EU-tason rahoitus 152.4.1.2 Kansallinen rahoitus 162.4.1.3 T&K-vähennys 172.4.1.4 Investointituet 172.4.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä 182.4.3 Syöttötariffit ja sertifikaattijärjestelmät 182.4.3.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistä 182.4.3.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä 192.5 Kotitalousvähennykset 192.5.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistä 192.5.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä 202.6 Laajennettu tuottajavastuu 212.6.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistä 212.6.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä 242.6.2.1 Kemikaalien tuottajavastuu 242.7 Tuotetakuu 242.8 Ulkoisvaikutukset, julkiset ja innovatiiviset hankinnat 252.8.1 Ulkoisvaikutukset 252.8.2 Julkiset hankinnat 262.9 Pantillinen palautusjärjestelmä 27

LOPPURAPORTTI2


3 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 28

3.1 Yhteenveto 283.2 Johtopäätökset 34

LÄHTEET 36

LOPPURAPORTTI3


1 TAUSTA JA TAVOITTEETJoulukuussa 2015 Euroopan komissio julkaisi niin sanotun kiertotalouspaketin, jossa seesittelee keinoja kiertotalouden edistämiseksi EU-maissa. Kiertotalouspaketti pureutuukiertotalouden edistämiseen muutoksilla tuote- ja tuotantoprosessien suunnittelussa,kulutuksessa, jätehuollossa ja jätteiden uusiokäytössä. Lisäksi toimenpiteitä kohdistetaanniin kutsutuille prioriteettialueille, joita ovat muun muassa muovin, kriittisten raaka-aineiden, sekä rakennus- ja purkujätteen kierrätyksen lisääminen, elintarvikejätteenvähentäminen ja parempi hyödyntäminen, sekä biopohjaisten resurssien parempihyödynnettävyys tuotannossa.

Suomessa käydään parhaillaan keskustelua EU:n kiertotaloustavoitteisiin vastaamisestakansallisella tasolla. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien erilaistenohjauskeinojen arviointi on meneillään. Keskusteluissa on ollut esillä myös taloudellistenohjauskeinojen hyödyntäminen kiertotalouden toteutumisen edistämisessä. Taloudellisiinohjauskeinoihin luetaan verot ja maksut, rahoitustuet, sekä päästökaupan kaltaisethinnoittelujärjestelmät. Elinkeinoelämän Keskusliitto haluaa valmistautua aiheestakäytävään keskusteluun ja tämä taustaselvitys kartoittaa erilaisten taloudellistenohjauskeinojen soveltuvuutta ja edellytyksiä kiertotalouden edistämisessä.Tässä selvityksessä on tarkasteltu taloudellisten ohjauskeinojen mahdollisuuksia,edellytyksiä ja haasteita kiertotalouden edistämisessä Suomessa. Selvityksessä ontarkasteltu nykyisten taloudellisten ohjauskeinojen riittävyyttä ja tarpeita kehittää niitä,sekä arvioitu uusien keinojen hyödyntämisen mahdollisuuksia. Tarkastelussa on pyrittyarvioimaan muun muassa eri ohjauskeinojen vaikuttavuutta arvoketjun eri vaiheissa, sekäesteitä ohjauskeinojen hyödyntämiselle Suomen markkinoilla. Selvityksen taustaksi onkartoitettu Suomen nykytila ja analyysin tueksi on lisäksi selvitetty, miten Ruotsissa jaSaksassa edistetään kiertotaloutta nykyhetkessä, tai millaisia aloitteita muissa maissa onesitetty kiertotalouden toteutumisen edellytysten parantamiseksi. Selvityksessä onkeskitytty osa-alueisiin, joissa taloudellisilla ohjauskeinoilla arvioidaan olevansuurimmat mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä.

1.1 Taloudelliset ohjauskeinotTaloudellisilla ohjauskeinoilla pyritään taloudellisten keinojen avulla saavuttamaanhaluttua kehitystä. Taloudellisiksi ohjauskeinoiksi voidaan lukea keinot, joilla voidaanparantaa markkinoiden toimintaa niin, että myös haitalliset ulkoisvaikutukset tulevatparemmin huomioiduiksi. Kiertotaloudessa ohjauskeinot pyrkivät varmistamaanmateriaalien kierron ja arvon säilymisen. Taloudellisilla ohjauskeinoilla voidaan pyrkiäedistämään kiertotaloutta ohjaamalla toimintaa kiertotaloutta tukevaan suuntaan ja poiskiertotalouden kannalta haastavilta alueilta.

Tässä selvityksessä taloudellisina ohjauskeinoina tarkastellaan veroja, maksuja jarahoitustukia. Lisäksi tarkastellaan muun muassa panttimaksuja ja kannustinjärjestelmiä,kuten kotitalousvähennystä. Taloudellisten ohjauskeinojen taloudellinen hyöty jakustannusvaikutukset kohdistuvat eri keinojen osalta eri toimijoihin. Lisäksi esimerkiksimahdollisten tuotantoon kohdistuvien kustannusten siirto eteenpäin kuluttajille riippuumarkkinatilanteesta ja ohjauskeinon soveltamistavasta.

1.2 Euroopan komission kiertotalouspakettiEuroopan komissio on laatinut vuonna 2015 kiertotaloutta koskevantoimintasuunnitelman, jonka nimi on ”Kierto Kuntoon”. Suunnitelman tarkoituksena onedistää siirtymistä kohti taloutta, jossa tuotteiden, materiaalien ja resurssien arvo säilyy

LOPPURAPORTTI4


mahdollisimman kauan ja jossa jätteen syntyminen minimoidaan. EU:n laatimatoimintasuunnitelma on EU-tasoinen ja sen pyrkimyksenä on luoda kestävä, vähähiilinen,resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous. Yritykset ja kuluttajat ovat keskeisessäasemassa kiertotalouden edistämisessä. Paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaisetvoivat mahdollistaa muutoksen EU:n tuella. Tavoitteena on varmistaa se, että luodaanoikea sääntely-ympäristö, jotta kiertotaloudella on mahdollisuus kehittyäsisämarkkinoilla.

Kiertotalouspaketissa ehdotetaan toimia, joilla on tarkoitus tukea kiertotalouttaarvoketjun jokaisessa vaiheessa – tuotannosta kulutukseen, korjaukseen jauudelleenvalmistukseen, jätehuoltoon sekä uusioraaka-aineisiin, jotka palautetaantakaisin kiertoon.

Kuva 1-1. Kiertotalouden arvoketju.

Kiertotalouspaketissa keskitytään toimiin, jotka liittyvät tiiviisti EU:n prioriteetteihin:työllisyys ja kasvu, investointiohjelmat, ilmasto ja energia, sosiaalinen toimintaohjelmaja teollinen innovointi, sekä maailmanlaajuiset kestävää kehitystä koskevat toimet.Toimilla on tarkoitus edistää investointeja ja luoda tasapainoiset toimintaolosuhteet,poistaa EU:n lainsäädäntöä tai sen riittämättömästä täytäntöönpanosta johtuvat esteet,syventää sisämarkkinoita ja varmistaa suotuisat olosuhteet innovaatioille ja kaikkiensidosryhmien osallistumiselle. Lisäksi kiertotalouspaketissa ehdotetaan toimenpiteitä,joilla on tarkoitus edistää taloudellisia kannustimia ja parantaa laajennetuntuottajavastuun järjestelmää.Kiertotalouspaketissa esitetyt ehdotukset kattavat ekosuunnitteluun liittyvät sitoumukset,muoveja ja kemikaaleja koskevien strategisten lähestymistapojen laatimisen sekäkohdennetut toimet aloilla kuten muovit, elintarvikejäte, rakentaminen, kriittiset raaka-aineet, teollisuus- ja kaivosjäte, kulutus ja julkiset hankinnat. Kiertotalouspaketinhyväksymisen yhteydessä hyväksyttiin myös jätteitä koskevat lainsäädäntöehdotukset,

LOPPURAPORTTI5


jotka sisältävät pitkän aikavälin tavoitteita vähentää jätteiden sijoittamista kaatopaikalleja lisätä keskeisten jätevirtojen valmistelua uudelleenkäyttöön sekä edistää kierrätystä.

2 TALOUDELLISET OHJAUSKEINOT JA NIIDEN VAIKUTUKSET SEKÄHAASTEET KIERTOTALOUDEN EDISTÄMISESSÄSeuraavassa on esitelty Suomessa ja muualla käytössä olevia taloudellisia ohjauskeinoja,sekä arvioitu mahdollisuuksia niiden hyödyntämiseksi kiertotalouden edistämisessä.

Esimerkkinä muovikassitEuroopan parlamentti hyväksyi keväällä 2015 lakimuutoksen, jonka perusteella rajoitetaan tietynpaksuisten muovipussien käyttöä jäsenmaissa. Direktiivi antaa jäsenmaille kaksi vaihtoehtoamuovipussijätteen vähentämiseen. Ensimmäinen vaihtoehto on kieltää ilmaisten muovipussienantaminen kaupoissa vuoteen 2018 mennessä. Toisessa vaihtoehdossa ohuiden muovipussien määräpitää vähentää asteittain 40 kappaleeseen henkilöä kohden vuoteen 2025 mennessä.Ympäristöministeriö selvittää parhaillaan, mitkä toimenpiteet olisivat Suomessa järkevimpiä.Jäsenmaiden tulee tehdä tarvittavat toimet 27.11.2016 mennessä.

Eräs mahdollisuus muovikassien käytön vähentämiseksi on verotus. Muovikassien kohdallaverovelvollisia voisivat olla kassien valmistajat ja maahantuojat. Vero voi olla paino- taikappaleperusteinen. Tanskassa käytössä oleva painoperusteinen vero soveltuu hyvin käytettäväksi, kunhalutaan vähentää muovikassien valmistuksessa käytettävän muovin määrää. Irlannissa käytössä olevakappaleperusteinen verotus toimii taas roskaamisen vähentämisessä. Muovikasseille asetettavallaverolla voitaisiin hyvin todennäköisesti vähentää muovikassien kulutusta etenkin erikoiskaupoissa, mikälimuovikassin hinta on tarpeeksi korkea. (Ympäristöministeriö 2016)

Muovikassien käytön vähentämiseksi niille voidaan asettaa pakollinen maksu, jonka kauppa tai muutoiminnanharjoittaja perisi asiakkailtaan. Hinnoittelukeinojen käytön potentiaali saada kuluttajiamuuttamaan toimintatapojaan ja vähentämään muovikassien käyttöä on suuri. Jäsenvaltioidenvelvoitteet kaupoille muovikassimaksun perimiseksi ovat johtaneet muovikassien käyttömääränhuomattavaan vähenemiseen. Esimerkiksi Alko muutti muovikassinsa maksullisiksi vuonna 1996, jolloinvuosittainen muovikassien kulutusmäärä oli noin 40 miljoonaa muovikassia. Maksujen käyttöönotonjälkeen muovikassien kulutus ensin puolittui ja vuonna 2014 muovikasseja myytiin enää noin 10miljoonaa kappaletta. Muovikassien pakollinen maksu vähentäisi muovikassien kulutustakokonaisuudessaan todennäköisesti vain hieman, sillä nykyään maksuttomia kasseja on lähinnäerityiskaupan ja palveluiden piirissä ja ne muodostavat vain 15 % muovikassien kokonaiskulutuksestaSuomessa. (Ympäristöministeriö 2016)

Asettamalla tarpeeksi korkea minimimaksu muovikasseille saattaa olla hyvinkin merkittävä vaikutusmuovikassien kuluttamisen pienentymiseen. Ruotsissa Naturvårdsverket on tehnyt hallituksen pyynnöstäselvityksen (valmistunut 3/2016) mahdollisuuksista vähentää muovipussien käyttöä. Selvityksessäsuositeltu ohjausmekanismi on muovikassien minimihinta 5 kruunua (noin 0.5 EUR), jonka kuluttajamaksaa ostoksen yhteydessä.

Muovikassien kieltäminen on yksiselitteinen ohjauskeino maissa, joissa jätehuolto on puutteellista jamuovikassien aiheuttama roskaantuminen tästä syystä merkittävää. Suomi eroaa muovikassien osaltauseista maista siinä, että Suomessa muovikassit päätyvät usein uusiokäyttöön jätepusseina ja tätäkautta lopulta jätteenpolttoon. Kotimaiset sidosryhmät suhtautuvatkin muovipussien täyskieltoonyksimielisen kielteisesti. (Ympäristöministeriö 2016)

Voimakkaat rajoitustoimenpiteet heikentävät merkittävästi kotimaisten muovikassien valmistajientoimintamahdollisuuksia. Riskinä on myös muun muassa tilanne, jossa erityiskauppa tilaa muovikassinsanettikaupan kautta ulkomailta välttääkseen verotusta. Muovikassien vähentyminen voi johtaa jätepussienja vaihtoehtoisesta materiaalista valmistettujen kassien kysynnän lisääntymiseen. (Ympäristöministeriö2016)

LOPPURAPORTTI6


2.1 VerotusVerotus on usein esiin nostettu keino pyrkiä vähentämään esimerkiksi jotain haittaa taipäästöjä. Verotus ei rajaa valinnan mahdollisuutta, mutta pyrkii ohjaamaan esimerkiksikuluttajan tekemiä valintoja. Lisäksi verojen fiskaalinen luonne sitoo haitan fiskaaliseenhyötyyn.

2.1.1 Arvonlisävero

2.1.1.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäEuroopan Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (alv-direktiivi) säädetään EuroopanUnionin jäsenvaltioiden mahdollisuuksista säätää arvonlisäveron tasosta. Kaikkien EU-maiden on sovellettava tavaroihin ja palveluihin yleistä arvonlisäverokantaa, joka onvähintään 15 prosenttia. EU-maat voivat soveltaa direktiivin liitteessä III lueteltuihinerityisiin tavaroihin ja palveluihin yhtä tai kahta alennettua verokantaa, joiden on oltavavähintään 5 prosenttia. Huhtikuussa 2016 ilmestyi niin sanottu VAT Action Plan, jonkatavoitteena on siirtyä kohti yhtä arvonlisäveroaluetta. Komissio tulee antamaan uusialainsäädäntöehdotuksia, joissa alv-järjestelmä perustuisi verotukseen tuotteenkohdemaassa. Tavoitteena on myös modernisoida ja yksinkertaistaa valtioiden välisennettikaupan alv-säädöksiä, huomioida paremmin muun muassa innovatiivisetliiketoimintamallit ja teknologian kehitys digitaalisessa ympäristössä, sekä antaa EU-maille enemmän joustoa verokantojen määrittelyssä.Yleinen arvonlisäverokanta Suomessa on 24 % veron perusteesta. Joihinkintuotteisiin/palveluihin sovelletaan 10/14 %:n verokantoja. Suomessa ei ole sovellettualennettuja verokantoja tuotteen ympäristöystävällisyyden perusteella.

2.1.1.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäKorkeamman arvonlisäverotuksen avulla pystyttäisiin esimerkiksi nostamaan alhaisenkierrätysasteen ja merkittävien ympäristövaikutusten omaavien tuotteiden hintaa siten,että niiden käyttöä saadaan mahdollisesti vähennettyä. Vastaavasti materiaalitehokkaidentuotteiden ja palveluiden kevyemmällä verotuksella (esimerkiksi kevyempi alv-kohtelu)pystytään kehittämään niiden asemaa markkinoilla. Näin tuotteiden hinta heijastaa niidenympäristövaikutuksia, jolloin esimerkiksi kuluttajan on luontevampaa tehdäkiertotaloutta edistäviä ja ympäristömyönteisiä valintoja. Näiden keinojen käyttöönotonedellytyksenä on selkeiden, läpinäkyvien, luotettavien ja todennettavien kriteerien

Joissakin maissa on sovellettu kannustettavuuteen tähtääviä verokeinoja esimerkiksisoveltamalla ympäristöystävällisiin tuotteisiin alempaa alv-kohtelua.

Muun muassa Tsekin tasavallassa sovellettiin vuosina 1993–2004 alennettua alv-verokantaa esimerkiksi uusiutuvan energian laitteisiin, biopolttoaineisiin ja kierrätettäväänpaperiin. Portugalissa laitteita, joita tarvitaan uusiutuvan energian tuotannossa jauusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä verotetaan alemmalla (12 %) verokannalla.Nämä tapaukset olivat erityistapauksina poikkeuksia EU:n nykyisestäarvonlisäverosäätelystä.

Iso-Britanniassa sovelletaan alennettua alv-verotasoa joidenkin energiaa säästävienmateriaalien ammattimaiseen asentamiseen.

Näistä maista ei ole juurikaan saatavilla tietoa alhaisemman verokannan vaikutuksista.Yleisesti alv-alennuksen vaikutusta on kuitenkin pidetty pienenä. (IVM 2008)

LOPPURAPORTTI7


kehittäminen eri tuoteryhmille ja palveluille, jotta olisi mahdollista osoittaa veron oikeakohdistaminen.Kestäviä hyödykkeitä voitaisiin siirtää alempiin ja ympäristöä kuormittavia hyödykkeitävastaavasti ylempiin arvonlisäverokantoihin (Talouselämä 2015). Sitran mukaanarvonlisäverokantoja tulisi tarkistaa siten, että kierrätysmateriaaleista tehdyillä tuotteillaon pienempi vero. Ajatuksena on, että näistä tuotteista on maksettu veroa jo ensimmäisenvalmistuksen yhteydessä. Vastaavasti uusiutumattomista neitseellisistä materiaaleistavalmistetuilla tuotteilla ja kertakäyttötuotteilla tulisi olla korkeampi arvonlisävero.Palveluiden ja kiertotaloutta edistävän teollisuuden (kierrätys, keräys, uudelleenvalmistusja korjaus) toimintaedellytyksiä voitaisiin parantaa laskemalla niiden osaltaarvonlisäverotasoa. (Sitra 2015) Käytännössä arvonlisäveron korotus eiuusiutumattomista neitseellisistä materiaaleista tehtyjen tuotteiden jakertakäyttötuotteiden osalta ole mahdollista, sillä ko. tuotteet ovat jo korkeammassaverokannassa.Suomen kansalliset mahdollisuudet vaikuttaa arvonlisäverokantoihin ovat rajoitetut, silläniin sanottu alv-direktiivi asettaa reunaehdot arvonlisäveron vähimmäistasolle, sekämäärittelee tuotteet/palvelut, joihin voidaan soveltaa alempaa verotasoa. Direktiivi eihuomioi erityisesti kiertotaloutta (jätteen keräämistä ja kierrätystä lukuun ottamatta).Tarkistamalla luetteloa tavaroista ja palveluista, joihin voidaan soveltaa alennettuaverokantaa, annettaisiin enemmän liikkumavaraa ympäristöpohjaisenarvonlisäverotuksen toteuttamiselle EU:n jäsenmaissa.Alemman alv-tason soveltamisesta ympäristöperusteisesti ja sen todellisista vaikutuksistakuluttajiin löytyy vain vähän tietoa. Haasteena ympäristöperusteisessaarvonlisäverotuksessa on muun muassa se, miten määritellään kestävä / ei-kestävä tuote.Myös uudet innovaatiot aiheuttavat jatkuvan muutostarpeen verotasoihin, kun kehitetäänentistä ympäristöystävällisempiä tuotteita. Haasteena on myös tarvittavanveroalennuksen suuruus. (IVM 2008) Ympäristöperusteisen alv-kohtelun toteuttaminentodennäköisesti parantaisi ympäristöystävällisten tuotteiden kilpailukykyä verrattunamuiden tuotteiden kilpailukykyyn.Arvonlisäverotason vaikutukset kulutukseen ovat myös paljolti riippuvaisia siitä, kuinkatäysimääräisenä muutokset viedään kuluttajahintoihin. Vuonna 2009 elintarvikkeidenarvonlisäverokantaa laskettiin ja sen vaikutuksia kuluttajahintoihin tutkittiin vuonna2010. Hintaseurannan tulokset osoittivat, että arvonlisäveron alennus siirtyikuluttajahintoihin täysimääräisenä. Parturikampaamojen alv-kannan alennuskokeiluntulokset osoittivat, että hintoja alennettiin noin puolella veroalennuksen määrästä, eikämuutoksella ollut vaikutusta palveluiden kysyntään. (VATT 2011)

Ravintoloiden ruokapalveluiden arvonlisävero aleni vuonna 2010 22 prosentista 13prosenttiin. Take away -ruoan arvonlisävero nousi 12 prosentista 13 prosenttiin.Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin mukaan ravintolaruoan hinta aleniarvonlisäveron alentamisen seurauksena koko toimialalla keskimäärin 5,1 prosenttia.Veronmuutoksen mahdollistama alennusvara (ravintolassa nautittu ja ulosmyytävä ruoka)siirtyi kuluttajahintoihin koko toimialalla 74-prosenttisesti. Järjestäytyneissä ravintoloissaveron alentaminen siirtyi asiakashintoihin 86-prosenttisesti (Kuluttajatutkimuskeskus2011). Valviran ja tilastokeskuksen mukaan anniskeluravintoloiden ruoan kysyntäkasvoi 5 prosenttia. Laskennallisesti välittöminä vaikutuksina ruokapalveluidentyöpaikkojen kokonaismäärään kasvua tulisi noin 2000–2200 kappaleella(Kuluttajatutkimuskeskus 2011).

LOPPURAPORTTI8


Arvonlisäverovähennysten/muutosten näkyminen suoraan kuluttajahinnoissa on edellämainittujen tutkimusten valossa vaihtelevaa, mutta voidaan todeta, että ainakin osittainne todennäköisesti siirtyvät hintoihin ja sitä kautta niillä voisi olla merkitystä kuluttajientekemissä valinnoissa. Kuluttajille kohdistuvan arvonlisäveron yhtenä haasteena on, ettäsen vaikutus pienituloisille on suhteellisesti suurempituloisia korkeampi.

2.1.2 YmpäristöverotSeuraavassa on käsitelty ensin yleisesti ympäristöveroja ja niiden mahdollisuuksiakiertotalouden edistämisessä. Tämän jälkeen on lisäksi käsitelty tarkemmin tiettyjäkiertotalouden kannalta olennaisia ympäristöveroja.

Suomessa ympäristöverot koostuvat energiaveroista, erilaisista ajoneuvoista perittävistäliikenneveroista, päästöveroista (kuten jätevero) ja resurssiveroista (metsästyksen jakalastuksen lupamaksut). Nykyisin ympäristöverotuloista lähes puolet tuleeliikennepolttoaineiden ja kolmasosa ajoneuvojen verotuksesta. (Tilastokeskus 2016)Viime vuosina on kiristetty etenkin energiantuotannon, sähkönkulutuksen ja jätteidenverotusta.

Energiaverotus on esimerkki Suomesta, jossa polttoainevalintoja pyritään ohjaamaanvähemmän ympäristölle haitalliseen suuntaan hiilidioksidiveron avulla.

Lämmön- ja sähköntuotanto

Valmistevero, eli polttoainevero, koostuu energiasisältöverosta (lämpöarvo) jahiilidioksidiverosta (poltossa syntyvän hiilidioksidin ominaispäästö). Turpeelle sovelletaanerillistä verokäytäntöä, jonka taso on määritelty erikseen. Valmisteverotuksen yhteydessäsekä fossiilisista että bioperäisistä polttoaineista (polttoturvetta ja mäntyöljyä lukuunottamatta) maksetaan huoltovarmuusmaksua. Edellä mainitut verot liittyvät polttoaineidenkäyttöön lämmöntuotannossa, sähköntuotannossa käytettyjä polttoaineita ei verotetaSuomessa. Myös biopolttoaineiden käyttö energiantuotannossa on verotonta. Yhdistetynsähkön- ja lämmöntuotannon osalta sovelletaan kevennettyä verotustahiilidioksidiverokomponentin osalta.

Biopolttoaineet ovat nykytilanteessa verotuksen osalta houkuttelevin polttoainevaihtoehtoenergiantuotannossa. Verotus ohjaa lämmöntuotantoa näin ollen vähemmänhiilidioksidipäästöjä tuottavaan suuntaan.

Liikenteen polttoaineet

Nestemäisten liikennepolttoaineiden verotus on ympäristöperusteista, ja veron määräperustuu tuotteen energiasisältöön ja hiilidioksidipäästöihin. Energiasisällön ja päästöthuomioon ottava veromalli on yksi tärkeimmistä ohjauskeinoista polttoaineidenympäristökuormituksen vähentämisessä.

Kansallinen biopolttoaineiden jakeluvelvoitelaki koskee tällä hetkellä tieliikenteessäkäytettäviä biopolttoaineita. Sen perusteella liikennepolttoaineiden jakelijoilla on velvoitetoimittaa kulutukseen ennalta määritelty osuus biopolttoaineita. Velvoitteen tarkoituksenaon edistää biopolttoaineiden käyttöä liikenteessä. (Tulli 2016)

Tanskassa ympäristöveroja on sovellettu muun muassa kertakäyttöastioihin,muovipusseihin ja lamppuihin (OECD 2010).

Monissa maissa on käytössä veroja jätteille, kuten niiden kaatopaikkasijoittamiselle taipoltolle sekä akuille. (OECD 2010)

LOPPURAPORTTI9


Ympäristöpohjaisen verotuksen laajentamista pidetään yhtenä tehokkaimmista javaikuttavimmista tavoista tukea vihreää kasvua ja kiertotaloutta (OECD 2010). Kunympäristöhaitalle on määritetty hinta, toimijat pyrkivät vähentämään toimintaa, joka ko.haittaa tuottaa. Ympäristöverot kohdistuvat kiertotalouden arvoketjussa tyypillisesti jokotuotantoon tai jätehuoltoon.

Haittaveroja ympäristövaikutusten vähentämiseksi sovelletaan eri maissa eri tavoin.Tyypillisesti haittaverojen verotuotot ovat melko vähäisiä, mutta ne voivat saada aikaanmerkittävän kannustimen ympäristöhaitan vähentämiseksi. Päästöjen vähentämiseenliittyvät verot kannustavat myös innovaatioihin päästöjen vähentämismenetelmienkehittämiseksi. (OECD 2010)Haasteena voi olla, että ympäristöpohjaisen verotuksen lisäämisellä olisi negatiivinenvaikutus verotuksen vaikutusten piirissä olevien yritysten kilpailukykyyn lisääntyneidenkustannusten vuoksi (OECD 2010). Mikäli veron suuruus ei ole riittävän merkittävä, seei ohjaa kuluttajien valintoja ja lisää näin vähemmän ympäristövaikutuksia tuottavientoimijoiden kilpailukykyä. Lisäksi muu sääntely, kuten säädökset päästötasoista taikierrätysvelvoitteet, voivat olla kannatettavia toteutettavaksi ympäristöpohjaisenverotuksen rinnalla vaikutuksen lisäämiseksi.Ympäristöverojen kohdalla tulee pohtia tarkasti, mihin tuotteisiin verotusta sovelletaanmaakohtaisesti ja miten se vaikuttaa tuotteiden kilpailukykyyn kansainvälisesti.Sisämarkkinoiden yhtenevät käytännöt on huomioitava koska, jos esimerkiksi Suomessaverotetaan ympäristönäkökohtien perusteella tuotantoa, jota ei veroteta muissa EU-maissa, se voi huonontaa Suomessa verotettavan tuotannon kilpailukykyä. Lisäksiesimerkiksi Internetin välityksellä kuluttajat voivat vaivattomasti tilata tuotteita myösSuomen ja EU:n ulkopuolelta maista, joissa vastaavia tuotannon kustannuksia nostaviaympäristöveroja ei ole käytössä. Tämä heikentää niiden toimijoiden kilpailukykyä, jotkatoimivat alueilla, joilla korkeammat ympäristöverot ovat käytössä.

2.1.2.1 Jätevero

Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäNykyisellään Suomessa maksetaan jäteveroa jäteverolain (1126/2010 ja muutos1072/2014) perusteella kaatopaikalle sijoitettavasta jätteestä, mukaan lukienyhdyskuntajätteet. Verosta vapaita ovat esimerkiksi vaaralliset jätteet. Kaatopaikan pitäjäon velvollinen maksamaan jäteveron, joka määräytyy jätteen painon perusteella ja onriippumaton jätteen laadusta. Jäteveron tavoitteena on lisätä jätteiden hyödyntämistä javähentää jätteiden sijoittamista kaatopaikalle. (Ympäristöministeriö 2013) Kaatopaikalletoimitetusta jätteestä suoritettava vero oli vuonna 2010 30 €/tonni, jonka jälkeen sitä onkorotettu asteittain ja vuoden 2016 alusta lähtien vero on ollut 70 €/tonni jätettä. Vuonna2016 voimaantullutta veronkorotusta perusteltiin valtiontaloudellisilla syillä. Jo ennenvuoden 2016 alussa voimaantullutta muutosta, jäteveron ohjausvaikutuksen kaatopaikalletoimitettavan jätteen määrän vähentämisessä yhdessä muun ympäristöohjauksen kanssaon todettu toimineen tehokkaasti ja kaatopaikoille sijoitetun jätteen määrä on vähentynyt.(Hallituksen esitys 35/2015 vp)

Ruotsissa vero kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle (SFS 1999/673) otettiin käyttöönvuonna 2000. Veron määrä on noin 54 €/jätetonni (500 SEK/jätetonni). Suomenjäteverotuksen kiristymisen myötä verotetaan kaatopaikkajätettä Suomessa Ruotsiinverrattuna huomattavasti raskaammin.

LOPPURAPORTTI10


Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäJäteveroon voidaan tehdä muutoksia esimerkiksi nostamalla nykyistä kaatopaikallesijoitettavaa jätettä koskevaa veroa tai kohdistamalla korkeampia veroja tietyillejätejakeille, joiden kaatopaikkasijoitusta halutaan vähentää.

Jätevero siirtyy joko suoraan tai jätemaksujen kautta jätteiden tuottajien maksettavaksi.Elinkeinoelämän sektoreista teollisuus sekä rakennussektori tuottavat eniten jätettä.(Hallituksen esitys 35/2015 vp) Kiertotalouden arvoketjussa jätevero vaikuttaa enitentuotantoon, kun jätevero tulee elinkeinoelämässä syntyvien jätteiden osalta niidentuottajien kustannukseksi. Toisaalta jätevero tulee jätemaksujen (kappale 2.3.1) kauttamyös kuluttajien maksettavaksi heidän tuottamiensa jätteiden osalta. Korkeampi jäteveronostaa näin ollen tuotannon kustannuksia ja heikentää teollisuusyritysten kilpailukykyä.Jätevero kohdistuu tuottajille tuotantomaassa. Esimerkiksi Suomessa toimivatuotantoyritys maksaa Suomen jäteveron myös ulkomaan markkinoille saattamiensatuotteiden valmistuksessa syntyvistä jätteistä. Suomen korkea jätevero voi heikentää näinollen kilpailukykyä verrattuna tuotteisiin, jotka on valmistettu maissa, joissa jäteveroa eiole tai se on Suomea alhaisempi.Jäteveroa käytetään tyypillisesti muiden jätehuollon säätelytapojen tukena ja tämänvuoksi pelkän jäteveron vaikutusta on vaikea tunnistaa. Kuitenkin kaatopaikkasijoituksenkustannusten ja yhdyskuntajätteen kierrätyksen ja kompostoinnin välillä on todettukansainvälisesti selvä korrelaatio; mitä korkeampi kaatopaikkasijoituksen kustannus on,sitä enemmän yhdyskuntajätettä kierrätetään ja kompostoidaan. Esimerkiksi Saksassa onkuitenkin saavutettu yksi Euroopan korkeimmista yhdyskuntajätteen kierrätysasteista,vaikka maassa ei ole käytössä veroa kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle. Korkeakierrätysaste on saavutettu muun muassa tuottajavastuun ja esikäsittelemättömänyhdyskuntajätteen kaatopaikkakiellon myötä. (EEA 2013)

2.1.2.2 Jätteenpolton vero

Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäSuomessa nykyisin käytössä oleva jätevero koskee vain kaatopaikalle sijoitettavaa jätettä,eikä energiana käytettävä jäte ole jäteveron piirissä.

Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäJätteenpolton verottamisen fiskaalisen tarkoituksen lisäksi sillä voidaan tavoitella jätteensynnyn ehkäisyä, materiaalikierrätyksen edistämistä ja jätteen poltosta aiheutuvienkasvihuonekaasupäästöjen kompensointia. Vero ei kuitenkaan saisi heikentää jätteenenergiakäytön kilpailukykyä suhteessa kaatopaikkasijoitukseen jakeilla, joidenkaatopaikkasijoitusta ei ole kielletty.

Ruotsissa jätteenpolton verotus on ollut aiemmin käytössä. Se kuitenkin poistettiinkäytöstä vuonna 2010. Veron tarkoituksena oli lisätä materiaalikierrätystä, ja sen määrämääräytyi jätteen sisältämän fossiilisen hiilen määrän mukaisesti. Nykyään jätteitäenergiana hyödyntävät laitokset on Ruotsissa luokiteltu rinnakkaispolttolaitoksiksi ja ne ovatsiten mukana päästökaupassa.

LOPPURAPORTTI11


Jätteiden energiakäyttöä koskevan veron toteutukselle on lukuisia vaihtoehtoja. Veronperusteena voi olla energiana käytettävän jätteen määrä, jätteen sisältämän fossiilisenhiilen määrä tai jätteillä tuotettu energia. Jätteiden energiahyödyntämiselle asetettavahiilidioksidivero vastaisi päästökaupan tarkoitusta kasvihuonekaasupäästöjenvähentämiseksi. Jätteenpolton veron tulisi sopia lisäksi kansallisesti valittuihin energia-ja jäteverorakenteisiin.Jätteenpolttolaitokset voivat todennäköisesti siirtää verosta aiheutuvat lisäkustannuksetjätteen tuottajille suunnattuun porttimaksuun sekä osittain mahdollisesti tuotetun lämmönhintaan. Pääasiassa verosta aiheutuvat lisäkustannukset kohdistuisivat näin ollen jätteentuottajille.Jätteenpolttolaitoksissa käytetään pääasiassa yhdyskuntajätettä, jolle ei ole olluttaloudellisesti kannattavaa sekä teknisesti ja logistisesti toimivaa vaihtoehtoa jätteenmateriaalihyödyntämiseen. Suurin osa Suomeen suunnitellusta jätteenpolttokapasiteetinlisäyksestä on jo toiminnassa tai rakennusvaiheessa, eivätkä muutokset lainsäädännössävaikuttaisi näiden hankkeiden toteutukseen. Näin ollen jätteen energiakäytön verotuksenei arvioida vaikuttavan merkittävästi poltettavan jätteen määrään kapasiteetin ollessavalmiina. Merkittävä jätteenpolton verotus voisi kannustaa yhdyskuntajätteenkuljettamiseen hyödynnettäväksi energiana ulkomaille, kuten Ruotsiin, jossa on paljonylimääräistä jätteenpolttokapasiteettia.Pitkällä aikavälillä jätteenpolton merkittävä verotus parantaisi materiaalihyödyntämisenkustannuskilpailuasemaa, mutta ei välttämättä kannustaisi kustannustehokkaidenmateriaalikierrätysprosessien kehittämiseen. Kokemusten mukaan jätteiden poltonverotuksella ei ole havaittu selvää yhteyttä kierrätysasteen kasvuun (Ympäristöministeriö2015). Toisaalta jätteiden energiahyödyntämisellä voidaan korvata muiden polttoaineidenkäyttöä.

2.1.2.3 Kierrätyksen edistämiseksi säädetyt verot

Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäSuomessa on käytössä juomapakkausten valmistevero, jota peritään muun muassaalkoholi- ja virvoitusjuomapakkauksista. Veron tavoitteena on tehostaa näidenpakkausten kierrätystä ja vähentää kertakäyttöisten pakkausten määrää. Veroa ei kannetapakkauksista, jotka kuuluvat hyväksyttyyn pantilliseen palautusjärjestelmään ja jos se onuudelleen täytettävä tai pakkauksen materiaali kierrätetään. (Ympäristöhallinto 2016)

Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessä

Valmisteveron käytön laajentaminenJuomapakkausten lisäksi myös mahdollisesti muille materiaaleille, joiden määräähalutaan vähentää ja kierrätystä edistää, voitaisiin määrätä valmistevero. Mahdollisilleverotettaville materiaaleille tulisi olla joko vaihtoehtoinen, vähäisemmänympäristökuormituksen omaava materiaali tai toimiva yleinen kierrätysjärjestelmä, jottavero tukisi kiertotaloutta.Veron kustannukset kohdistuvat tuotteen valmistajalle tai markkinoille saattajalle, jotkavoivat kilpailutilanteesta riippuen siirtää ne edelleen kokonaan tai osittain kuluttajille.Kiertotalouden arvoketjussa taloudellinen vaikutus kohdistuisi tuotantoon. Ohjaava

LOPPURAPORTTI12


vaikutus toimisi lähinnä tuotesuunnittelun kautta, sillä tuotantovaiheessa materiaalienvaihtaminen ei yleensä ole mahdollista.Veron määrä tulisi olla riittävä, jotta se kannustaa ei-haluttujen materiaalien käytönvähentämiseen. Vaihtoehtoisten materiaalien tulee olla kustannuksiltaan riittävänkilpailukykyisiä.

Fyysiseen käyttöikään perustuva veroTuotteita voitaisiin verottaa myös esimerkiksi niiden fyysisen käyttöiän / kestävyydenperusteella. Tässä mallissa ohjaus kohdistuisi tuotantoon ja kulutukseen, sekä vähentäisimyös jätteiden syntymistä. Mallin toteuttaminen veroedun luomisella parantaisikiertotaloutta edistävien toiminnanharjoittajien kilpailuedellytyksiä. Tämän kaltainenmalli ei kuitenkaan soveltuisi kaikille tuoteryhmille. Mallia voitaisiin soveltaa tilanteissa,joissa esimerkiksi teknisesti käyttöiän pidentäminen on jo nykyisellään mahdollista,mutta taloudelliset kannustimet ohjaavat lyhytikäisempien tuotteiden valmistamiseen jamyymiseen. Mallin soveltamisalueiden määritteleminen on kuitenkin haasteellista.Tuotteen kestävyyden huomioiminen verotuksessa tuo mukanaan informaatiotarpeita:sääntelijän täytyy tietää muun muassa, mitkä tekijät vaikuttavat tuotteen kestävyyteen.Vaikka tämä tieto olisi saatavilla, on verottajan vaikea hahmottaa, mikä on tuotteenlopullinen käyttöikä. (Runkel 2004) Tuottaja voi taata tuotteelleen tietyn käyttöiän, jonkaaikana korjattavuus ja varaosien saanti on taattua. Siltikään ei voida arvioida tarkasti,kuinka kauan kuluttaja todellisuudessa tuotetta käyttäisi ennen kuin esimerkiksi haluaisiuuden tuotteen sen uutuusarvon tai uusien ominaisuuksien vuoksi. Näin ollen verotusperustuisi yrityksen arvioon tuotteen käyttöiästä. Tuotteen käyttöiän huomioiminenverotuksessa olisi mahdollista tuottajan määrittelemää käyttöikää hyödyntäen, muttakäytännössä verotus olisi aina tapauskohtaista ja riippuvaista yrityksen antamastainformaatiosta.Veroasteen pitäisi olla sellaisella tasolla, että se taloudellisesti kannustaisi käyttöiältäänpitkäaikaisempien tuotteiden tuottamiseen tilanteissa, joissa valmistajalla on teknisetvalmiudet tähän, muttei tällä hetkellä taloudellista kannustinta tuottaa kestävämpiätuotteita. Mallissa pitäisi myös huomioida, ettei tuotteen käyttöiän pidentäminen tuo etuaverrattuna aloihin, joissa tuotteen käyttöiän pidentäminen on mahdotonta. Tuotteenkestävyyden huomioiminen verotuksessa olisi ohjauskeinon sääntelijän näkökulmastahaasteellista (Runkel 2004).

2.2 Päästökauppajärjestelmä

2.2.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäPäästökaupalla tarkoitetaan markkinapohjaista järjestelmää päästöjen vähentämiseksi,jonka periaatteena on, että päästövähennykset tehtäisiin siellä, missä päästöjenvähentäminen on kustannustehokkainta.Yritysten välinen päästökauppajärjestelmä kasvihuonekaasuille on ollut käytössä EU:ssavuodesta 2005 lähtien. EU:n päästökauppajärjestelmä kattaa suurten teollisuus- jaenergiantuotantolaitosten hiilidioksidipäästöt. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2015)

Päästökauppadirektiivin (2003/87/EY ja 2009/29/EY) mukaan yhdyskuntajätteenpolttolaitokset eivät kuulu päästökauppaan. Sen sijaan rinnakkaispolttolaitokset kuuluvatpäästökaupan piiriin. Jätteenpolttodirektiivin (2000/76/EY) mukaanrinnakkaispolttolaitoksia ovat laitokset, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa

LOPPURAPORTTI13


energiaa tai aineellisia tuotteita. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin soveltaa halutessaanpäästökauppaa myös muihin kuin päästökauppadirektiivissä lueteltuihin toimintoihin(päästökauppadirektiivin artikla 24).

Lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa on ollut käytössä päästökauppajärjestelmiä rikki- jatypenoksidipäästöille.

2.2.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäJätteenpolttolaitokset voidaan sisällyttää päästökauppaan muuttamalla EU:npäästökauppalainsäädäntöä niin, että jätteenpolttolaitoksia koskeva erityissäädöspoistetaan. Tämä aiheuttaisi merkittäviä vaikutuksia koko Euroopassa, eikä luultavastiole todennäköinen vaihtoehto. Toisaalta jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaapäästökauppaa myös muihin kuin päästökauppadirektiivissä määriteltyihin toimintoihin.Toisena vaihtoehtona on seurata Ruotsin ja Tanskan esimerkkiä, jossajätteenpolttoasetuksen tulkintaa muutetaan niin, että energiantuotantoon tarkoitetutjätteitä käyttävät laitokset luokitellaan rinnakkaispolttolaitoksiksi ja ne tulevat näin ollenmukaan päästökauppaan. Jotta laitokset voidaan luokitella rinnakkaispolttolaitoksiksi,tulee energiantuotannon olla niiden pääasiallinen tarkoitus.

Päästökauppa lisäisi jätteen energiakäytön kustannuksia, ja näin ollen se lisäisi jätteenkierrätyksen ja muun hyötykäytön houkuttelevuutta. Jätteenpolttolaitos voinee siirtääpäästökaupan aiheuttamat lisäkustannukset myytävän lämmön hintaan sekä porttimaksunkautta jätteentuottajille. Muutos laitosten tulkinnassa rinnakkaispolttolaitoksiksi eimerkitse lainsäädännön muutoksia, mutta se vaatii muutoksia laitosten jo olemassaoleviin ympäristölupiin, sillä luokitus rinnakkaispolttolaitokseksi päästökaupassaperustuu ympäristölupaan. Määrittely rinnakkaispolttolaitokseksi ei aiheuta päästökaupanlisäksi muita merkittäviä muutoksia laitosten toimintaan tai ympäristövaikutuksiin.

Päästöoikeuksien hinnan ollessa suhteellisen alhainen ja kun jätteenpolttolaitos voi siirtääpäästökaupasta aiheutuvat kustannukset eteenpäin, ei päästökauppa vaikuta merkittävästipoltettavan jätteen määrään, eikä jätteenpolttolaitosten toimintaedellytyksiin.Jätteenpolton sisällyttäminen päästökauppaan olisi mahdollista vasta seuraavallapäästökauppakaudella vuoden 2020 jälkeen.

2.3 Maksut

2.3.1 Jätemaksut

2.3.1.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäSuomessa kunnallisten jätemaksujen tarkoitus on kattaa kunnan vastuulla olevanjätehuollon kustannukset, kuten jätteiden kuljetus, käsittelypaikkojen perustaminen,ylläpito, käytöstä poistaminen ja jälkihoito, sekä rekisterin ylläpidon ja jäteneuvonnankustannukset. Jätemaksu kattaa myös jäteveron. Jätemaksua peritään kiinteistön haltijaltatai muulta jätteen haltijalta. Tyypillisesti Suomessa jätemaksut perustuvat jätteentilavuuteen ja jäteastian tyhjennysväliin, eikä painoon. Monessa kunnassa kuitenkinlajitellusta, hyötykäyttöön kelpaavasta jätteestä peritään pienempi käsittelymaksu kuinsekajätteestä. (Ympäristöministeriö 2015)

On todettu, että Euroopassa maissa, joissa käytetään kotitalouksille Pay as you throw -järjestelmiä kierrätyksen edistämiseen, kierrätysaste on parempi kuin maissa, joissajätemaksut perustuvat esimerkiksi kiinteistön arvoon tai kiinteistön tai kotitalouden

LOPPURAPORTTI14


kokoon. Pay as you throw -järjestelmä voi olla esimerkiksi jätemaksun perustuminensekajätteen painoon, jäteastian kokoon tai jäteastian tyhjennysväliin. (EEA 2013)

2.3.1.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäJätemaksuilla kannustetaan vähentämään jätteiden määrää ja haitallisuutta, sekälisäämään jätteiden lajittelua ja hyödyntämistä. Sekajätemaksujen korottamista voidaanpitää yhtenä tukitoimenpiteenä syntypaikkalajittelun tehostamiseksi ja kierrätyksenlisäämiseksi (Ympäristöministeriö 2015). Samalla syntypaikkalajitellun, hyötykäyttöönkelpaavan jätteen maksua voitaisiin laskea keräämällä osa näiden jakeiden käsittelystäaiheutuvista kustannuksista sekajätemaksun mukana. Tämä kannustaisi lajittelemaanjätteet, mutta samalla pitää varmistua, ettei lajittelematonta jätettä sekoiteta alhaisemmanmaksun omaavien jakeiden joukkoon.Jätemaksujen suuruus tai niiden jakautuminen eri tavoin eri jätejakeille ei aina näyesimerkiksi kerrostaloyhtiöiden tai useiden asuntojen taloyhtiöiden asukkaille.Jätemaksuilla ei myöskään välttämättä koeta olevan suurta merkitystäasuinkustannuksissa. Näin ollen pienten jätemaksuihin tehtävien muutosten tai korotustenvaikutus kiertotalouden edistämisessä on vähäistä. Asunto- tai kotitalouskohtaiset, erijätejakeiden määrään perustuvat jätemaksut voisivat edistää lajittelua nykyistä enemmän.Käytännössä asuntokohtaisten jätejakeiden seurannan järjestäminen taloyhtiöissä vaatisikuitenkin huomattavia investointeja.Jäteveron (kappale 2.1.2.1) mahdolliset korotukset vaikuttavat kaatopaikkasijoitettavienjätejakeiden jätemaksuun.

2.3.2 Laiminlyöntimaksut ja sakot

2.3.2.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäLaiminlyöntimaksu tai sakko on rahallinen rangaistus, joka seuraa esimerkiksi kieltojenja sääntöjen rikkomisesta. Suomessa on esimerkiksi jätehuollon tuottajavastuun piirissäkäytössä laiminlyöntimaksu. Mikäli tuottajavastuuvelvolliseksi todettu yritys ei liitytuottajayhteisön jäseneksi tai tee hakemusta tuottajarekisteriin huomautuksestahuolimatta, määräytyy siitä laiminlyöntimaksu. Maksun suuruus on 1 % yrityksenliikevaihdosta (kuitenkin vähintään 500 euroa ja enintään 500 000 euroa). (PirkanmaanELY-keskus 2015)

Ruotsissa kunnat saavat itse päättää jätemaksujen tyypeistä ja suuruudesta. Osallakunnista on käytössä jätteen painoon perustuva maksu (veloitus/kg). Osassa näistätapauksista biojätteen maksut ovat alhaisempia kuin poltettavan jätteen. Joissakin kunnissabiojätteiden lajitteluun ohjaa myös mahdollisuus alempaan (kiinteään) jätemaksuun, mikälikotitalous lajittelee biojätteen ja energiajätteen. Aiemmin Ruotsissa on ollutinvestointitukiohjelmia (LIP, KLIMP ja Klimatklivet), joiden avulla on rakennettu esimerkiksibiokaasulaitoksia.

LOPPURAPORTTI15


2.3.2.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäMerkittävät laiminlyöntimaksut ja sakot toimivat kannustimena kieltojen ja velvoitteidennoudattamiseksi, mutta niitä ei voida pitää varsinaisena kiertotalouden edistämiseksikäytettävänä taloudellisena ohjauskeinona. Laiminlyöntimaksujen ja sakkojen käytönhaasteena on toiminnan valvonta siten, että rikkeet huomataan ja sakot ja maksutmäärätään asianmukaisesti.

2.4 Tuet ja rahoitusSiirtymistä tehokkaampaan kiertotalouteen rahoitetaan EU-tason rahoituksella sekäkansallisella tasolla tehtävillä investoinneilla ja rahoituksella. EU rahoittaa monenlaisiahankkeita ja ohjelmia etenkin tutkimuksen ja innovaatioiden aloilla. Innovaatiot ovatkinkeskeisessä asemassa EU:n kasvua ja kehitystä edistävässä strategiassa. Kiertotaloudenkehittyminen edellyttää myös yksityisiä rahoituslähteitä.Rahoituksen suuntaamisella uusien ympäristöystävällisempien teknologioiden jaesimerkiksi uudentyyppisten palvelukonseptien tutkimukseen ja demonstrointiinmahdollistetaan uuden innovointi. Materiaali- ja resurssitehokkuuden parantaminenkannustavat yrityksiä luontaisesti tekemään uusia innovaatioita. ’Ei tavoitellut’toimenpiteet, esimerkiksi uusien kaatopaikkojen perustaminen, voidaan sulkea yleisestitukirahoituksen ulkopuolelle.

2.4.1 Olemassa olevat ohjauskeinot

2.4.1.1 EU-tason rahoitusVuonna 2014 EU käynnisti seitsenvuotisen tutkimusohjelman, Horisontti 2020, jonkakautta rahoitetaan eurooppalaisia tutkimus- ja innovaatiohankkeita. Rahoituksesta noin650 miljoonaa on varattu innovatiivisiin demonstrointiprojekteihin, jotka tukevatkiertotalouden tavoitteita ja teollisuuden kilpailukykyä EU-alueella. Ohjelman kauttatuetaan kiertotalouden kannalta innovatiivisia projekteja liittyen esimerkiksi jätehuoltoonja jätteen välttämiseen, uudelleen valmistukseen, teollisiin symbiooseihin ja biotalouteen.Suomessa rahoituksen hakua tukee Tekes.

Koheesiopolitiikka on myös yksi EU:n rahoitusohjelmista, jossa varat ohjataan yhäenenevässä määrin ohjelmiin, joilla tuetaan kiertotaloutta. Tuet ohjautuvat seuraaville

Saksassa on käytössä ankarat sakkomaksut yrityksille, jotka maahantuovat/toimittavattuotteita, mutta eivät ole VerPackV -pakkausjätteen keräysjärjestelmän jonkin virallisentoimittajan jäseniä. Mahdolliset sakkomaksut voivat olla jopa 100 000 euroa rikettäkohden. Saksassa kaikki pakatun tavaran toimittajat kuuluvat pakkausjätteenkeräysjärjestelmän piiriin koosta riippumatta (myös verkkokaupat).

Uusi laki Ranskassa kieltää ruokakauppoja heittämästä myymättömiä elintarvikkeitaroskiin. Kauppojen on lahjoitettava myymättömät syömäkelpoiset elintarvikkeethyväntekeväisyyteen, eläinrehuksi tai kompostoitavaksi. Lain rikkomisesta voi seurata 75000 euron sakko tai jopa vankeutta. Lakia halutaan nyt laajentaa koskemaan kokoEuroopan Unionia. Uusi laki on herättänyt arvostelua Ranskassa, sillä ruokakauppojamuun muassa ärsyttää, että heidät leimataan ruoan tuhlaajiksi jahyväntekeväisyysjärjestöt kaipaisivat lisäresursseja ruoan turvalliseen jakeluun. (HS2015)

LOPPURAPORTTI16


alueille: uudelleenkäyttö ja korjaukset, parannetut tuotantoprosessit, tuotesuunnittelu japk-yritykset.Muita kiertotaloutta tukevia rahastoja ovat muun muassa Euroopan rakenne- jainvestointirahastot (ERI-rahastot), joiden tuella edistetään innovointia Euroopassa.Euroopan strategisten investointien rahasto tukee puolestaan yksityisiä sekä julkisen jayksityisen tahon kumppanuuksia eli public-private-partnership-hankkeita (PPP).Euroopan Unionin ympäristöalan LIFE-ohjelma tukee suurimpia kansallisiaympäristöhankkeita. LIFE-ohjelman taustalla on sitä säätelevä EU:n LIFE-asetus(1293/2013) ja monivuotinen työsuunnitelma 2014–2017. EU:n COSME-ohjelmantavoitteena on parantaa pk-yritysten rahoituksen saantia pääoma- ja velkarahoituksenmuodossa, sekä pääsyä Euroopan Unionin ja globaaleille markkinoille. Lisäksi ohjelmantarkoituksen on muun muassa edistää EU:n yritysten kilpailukykyä, kestävyydentoimintaedellytyksiä sekä yrittäjyyttä ja yrityskulttuuria.

2.4.1.2 Kansallinen rahoitusSuomessa innovaatiorahoituskeskus Tekes toimii muun muassa yritysten jatutkimuslaitosten haastavien tutkimus- ja kehitysprojektien ja innovaatiotoiminnanrahoittajana ja aktivoijana. Tekes tarjoaa rahoitusta ja asiantuntijapalveluita muuttamaankehittämiskelpoisen idean liiketoiminnaksi. Tekesin tavoitteena onkin luodamahdollisuuksia globaaliin kasvuun, tukea nousevia liiketoimintaekosysteemejä jarakentaa kumppaneiden kanssa huipputason innovaatioympäristö Suomeen. (Tekes2016a) Tekesillä on yhdessä muiden Team Finland -toimijoiden kanssa parhaillaankäynnissä ohjelma BioNets, jonka kautta haetaan asiakaslähtöisiä ratkaisujabiomassapohjaisiin uusiin tuotteisiin, kiertotalouden toimintatapoihin ja esimerkiksidigitaalisuutta hyödyntäviin palveluihin, jotka vähentävät merkittävästiuusiutumattomien materiaalien ja energian käyttöä. BioNets-ohjelman tavoitteena onsynnyttää Suomeen bio- ja kiertotalouden alueelle innovatiivisia kansainvälisiäliiketoimintaekosysteemejä, uusien liiketoimintojen kehitysalustoja, digitaalisuuden jakiertotalouden kautta uusia toimijoita biotalouteen, sekä pilotti- ja demohankkeita.

Toinen Suomessa toimiva tukija ja rahoittaja on Sitra. Sitra on julkisoikeudellinenrahasto. Se tuottaa tietoa, kehittää uusia toimintamalleja ja rahoittaa liiketoimintaa. Tällähetkellä Sitra panostaa Suomen kehittämiseksi kiertotalouden kärkimaaksi. Sitra onkäynnistänyt kansallisen kiertotalouden toimintaohjelman laatimisen yhteistyössä maa- jametsätalousministeriön, ympäristöministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön,elinkeinoelämän sekä muiden merkittävien sidosryhmien kanssa. Tavoitteena on luodayhtenäinen tahtotila ja tiekartta tehokkaimmista keinoista, joilla vauhditetaan Suomensiirtymää kiertotalouden edelläkävijäksi. Työn tuloksena on tarkoitus syntyätalouskasvua ja uusia vientikonsepteja. (Sitra 2016)Myös muun muassa Suomen Akatemia rahoittaa korkealaatuista, innovatiivista sekäuusiin tieteellisiin läpimurtoihin tähtäävää tutkimusta. Lisäksi valtion myöntämäätutkimusrahoitusta suunnataan suoraan yliopistoille ja valtiollisille tutkimuslaitoksille.

Hollannissa on käytössä Green Deal -järjestelmä, jossa yksityiset yritykset, organisaatiot jajulkinen hallinto kehittävät yhdessä tapoja kestävälle kasvulle. (Green Deal 2016)

Eräässä Green Deal -järjestelmään liittyvistä hankkeista toimijoiden ryhmä kehittää yhdessäosaamistaan liittyen kiertotaloutta tukevaan ostotoimintaan (Green Deal CircularPurchases).

LOPPURAPORTTI17


2.4.1.3 T&K-vähennysTutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennyksestä annetun lain (992/2012) mukaankotimaisella elinkeinotoimintaa harjoittavalla osakeyhtiöllä ja osuuskunnalla sekävastaavan ulkomaisen oikeushenkilön Suomessa olevalla kiinteällä toimipaikalla oliverovuosina 2013–2015 oikeus tehdä lisävähennys työntekijöilleen maksamiensatutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen perusteella. Tutkimus- jakehittämistoiminnan verokannustimet ovat laajalti käytössä muissa EU-maissa. Yleisestiottaen t&k -verokannustimien on arvioitu tehokkaasti lisäävän investointeja t&k -toimintaan, mutta vaikutuksen suuruus vaihtelee laajalti eri maiden välillä. T&k -verokannustimien vaikutusta innovointiin ja tuottavuuteen on tutkittu melko vähän.Olemassa olevan tutkimuksen perusteella niillä on kuitenkin arvioitu olevan positiivinenvaikutus innovointiin. Ranskan verokannustinjärjestelmää nuorille innovatiivisilleyrityksille on pidetty yhtenä toimivimmista. Myös esimerkiksi norjalaista SkatteFUNN-järjestelmää on pidetty toimivana. (European Commission 2014)Vuoden 2013 verotietojen perusteella tukea haettiin odotettua vähemmän ja tukikohdistui pääosin yrityksiin, jotka olivat odotettua suurempia, vanhempia javoitollisempia. Pääsääntöisesti tukea hakeneiden yritysten toimialat olivat ohjelmistoala,sekä koneiden ja laitteiden valmistus. Vuonna 2013 210 yrityksestä kolmannes olikäyttänyt verotukea, vajaalla kolmanneksella kannustimen käyttö ei ollut onnistunut siitäsyystä, että hankkeeseen saatiin muuta tukea tai, että hanke ei täyttänyt muusta syystätuen ehtoja. (ETLA 2015)Suomessa t&k -vähennyksestä luovuttiin, koska verotuki ei kohdistunut etukäteenoletetulla tavalla ja sen vastaanotto yrityksissä oli odotettua laimeampaa. EsimerkiksiSuomessa tappiolliset yritykset eivät kokeneet tuella rahoitettavaa tutkimustakannattavaksi. (ETLA 2015)Sähkö- ja maakaasuverkkotoiminnassa sovelletaan innovaatiokannustinta. Kannustimeenhyväksytään t&k -kustannuksista osuus, joka vastaa enintään 1 %:a verkkotoiminnanliikevaihdosta. Innovaatiokannustimen vaikutus vähennetään oikaistua tulostalaskettaessa liikevoitosta (liiketappiosta). (Energiavirasto 2014 & 2015)

2.4.1.4 InvestointituetSuomessa Työ- ja elinkeinoministeriö myöntää yrityksille, kunnille ja muille yhteisöilleenergiatukea ilmasto- ja ympäristömyönteisiin investointi- ja selvityshankkeisiin.Energiatuella pyritään edistämään uuden energiateknologian käyttöönottoa jamarkkinoille saattamista, eli se pyrkii parantamaan ko. teknologian taloudellistakannattavuutta ja pienentämään uuden teknologian käyttöönottoon liittyviä taloudellisiariskejä.

Kaupallistamisen instrumentit

Kaupallistamisessa suunnitellaan ja toteutetaan uuden tuotteen markkinoille vieminen.Suomessa Tekes rahoittaa uusien tuotteiden kaupallistamista. Ruotsissa vastaavanlainenrahoittaja on Vinnova. Tekes ja Vinnova tekevät yhteistyötä selvittääkseen Suomen ja Ruotsineroja, samankaltaisuuksia ja yhteistoimintamahdollisuuksia.

LOPPURAPORTTI18


2.4.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäTekesin innovaatiotoiminnan rahoituksen vaikutuksia on arvioitu vuonna 2014 javaikutusarvioinnin perusteella yhtä Tekesin panostamaa euroa kohti yritykset lisäsivättutkimus- ja kehitysmenojaan kahdella eurolla. Yli 80 % innovaatiotoiminnassaanonnistuneista yrityksistä sanoi, että Tekesin rahoitus on ollut merkittävä tekijämenestyksessä. (Tekes 2014) Tämän perusteella panostamalla julkisella rahoituksellaesimerkiksi kiertotaloutta edistävien ratkaisujen innovaatiotoimintaan voi ollamerkittäväkin vaikutus alan innovaatiotoimintaan ja kehitykseen Suomessa.Innovaatiorahoituksella voidaan vaikuttaa kiertotalouden arvoketjun kaikissa vaiheissayrityksiin (tuotesuunnittelu ja tuotantoprosessit, jätehuolto ja jätteestä resursseja).Rahoitus parantaa yritysten innovointimahdollisuuksia ja kilpailukykyä.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (2015) laatiman selvityksen mukaan tutkimus-ja kehitystoiminnan verotuilla ja suorilla tuilla näyttää olevan positiivinen vaikutusyritysten innovaatiotoimintaan. Erityisesti pienten yritysten osalta vaikutukset ovatmerkittäviä. Selvityksen mukaan niillä ei kuitenkaan arvioida olevan merkittävää uusiainvestointeja lisäävää vaikutusta. Lisäksi suurten yritysten saama julkinen tuki syrjäyttääusein yksityistä rahoitusta investoinneissa. (VATT 2015)Verotuet voivat vaikuttaa yritystoimintaan suoraan tai välillisesti. Elinkeinoverotuksessaainoa merkittävä yritysverotuki on nopeutettujen poistojen kautta annettu tuki, joilla eiole todettu olevan vaikutuksia yritysten investointeihin. VATT:n tekemän selvityksenmukaan vastaava tuki voitaisiin toteuttaa ympäristöverotuksen tukirakennettauudistamalla. (VATT 2015)

Investointitukimahdollisuuksia pystyttäisiin implementoimaan laajemminkinkiertotaloutta edistävien investointien ja tutkimus- ja kehitystoiminnan piiriin, jolloinniillä olisi todennäköisesti kannustava vaikutus kiertotalouden ja sitä edistävänteknologian kehittämisessä. Investointituilla voidaan mahdollistaa esimerkiksi uusiamateriaaleja jalostavien pilottilaitosten perustaminen sekä laitosten riskirahoitus. Lisäksiinvestointituilla voidaan kannustaa uusiomateriaalien hyödyntämiseen ja käyttöönottoon.

2.4.3 Syöttötariffit ja sertifikaattijärjestelmät

2.4.3.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäSuomessa uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle maksetaan tuotantotukeasyöttötariffina. Järjestelmä on otettu käyttöön vuonna 2011. Syöttötariffijärjestelmä onhyväksytty tuulivoimaloille, biokaasuvoimaloille ja puupolttoainevoimaloille, sekämetsähakkeeseen perustuvalle sähkön tuotannolle. Tukea maksetaan laissa määritellyntavoitehinnan ja sähkön markkinahinnan erotuksena tai päästöoikeuden markkinahinnanja turpeen veron perusteella (metsähake). (Motiva 2015) Biokaasuvoimaloiden raaka-aineena voidaan käyttää muun muassa yhdyskunnissa syntyvää biojätettä jajätevedenkäsittelyssä syntyvää lietettä. Syöttötariffit ovat kansainvälisesti laajastikäytössä erityisesti uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämisessä, mutta Suomessane ovat suhteellisen uusia.

EU-jäsenmaat voivat tukea uusiutuvien energianlähteiden käyttöä vihreidensertifikaattien avulla, joilla taataan tietty kysyntämäärä markkinahintaa korkeampaanhintaan. Sertifikaattien hinta määräytyy markkinoiden mukaan.

LOPPURAPORTTI19


2.4.3.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäSyöttötariffeja tai muita vastaavia tuotantotukia voidaan mahdollisesti hyödyntääerityisesti sähköntuotannon tukemisessa myös muissa kiertotaloutta edistävissätuotantomuodoissa kuin biokaasun tuotannossa.Investointien varmistamiseksi tukien tulee olla riittävän korkeita ja niiden tulee olla taatturiittävän pitkäksi ajaksi. Esimerkiksi Ranskassa ja Itävallassa uusiutuvan energiantariffijärjestelmät eivät ole toimineet toivotusti näistä syistä johtuen. Tyypillisestiuusiutuvan sähköntuotannon tukemiseksi luotujen tariffien kustannukset tulevatsähkönkuluttajien maksettavaksi. Biokaasulla tuotetun sähkön osuus Suomessa onarvioitu pieneksi, mutta sillä voidaan edistää muun muassa biojätteen, jätevedenkäsittelyssä syntyvän lietteen ja maatiloilla syntyvän lannan hyödyntämistä energiana.Toisaalta näiden jakeiden energiakäytön tukeminen voi nostaa ko. materiaalien hintoja janäin vaikuttaa kielteisesti niiden hyödyntämiseen muissa tarkoituksissa. Lisäksisyöttötariffijärjestelmän luomisesta ja ylläpidosta aiheutuu kustannuksia. (Työ- jaelinkeinoministeriö 2007) Näin ollen mahdolliset uusien syöttötariffin piiriin liitettävienmallien tulee olla laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan riittävän merkittäviä, jottakannustavuus ja hyödyt ovat järjestelmän kustannuksia ja muita mahdollisia haitallisiavaikutuksia merkittävämmät.

Sähköntuotantoon liitettävät tuotantotuet parantavat energiahyödyntämisenkannattavuutta. Energiahyödyntämisen tukeminen ei kannusta jätteiden synnynvähentämiseen, eikä suoraan niiden materiaalihyödyntämiseen, joskin esimerkiksipuhdistamolietteiden tapauksessa ravinteiden kierrätys voi olla biokaasutuksen jälkeenhelpompaa. Lisäksi biohajoavien jätteiden kaatopaikkakielto estää niidenkaatopaikkasijoittamisen.

2.5 Kotitalousvähennykset

2.5.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäSuomessa kotitalousvähennyksiä on mahdollista hyödyntää verotuksessa, jos esimerkiksiostaa palveluita liittyen kotitalous- tai hoitotyöhön, asunnon kunnossapitoon taitietolaitteiden asennukseen. Kotitalousvähennyksen määrä on riippuvainen siitä,teetetäänkö työ yrityksellä vai palkataanko työntekijä.

Kotitalousvähennys on vuonna 2016 2 400 euroa vuodessa ja se koostuu pelkästäänkotitalous-, remontti- tai tietotekniikkatöistä tai näistä kaikista. Vähennys on mahdollistasaada, jos työ tehdään omassa kodissa tai vapaa-ajan asunnossa. Kiinteistöönkohdistuvista huoltotoimenpiteistä on mahdollista saada myös kotitalousvähennyksiä,kodinkoneiden ja laitteiden korjausta tai asennusta ei kuitenkaan pidetä vähennykseenoikeuttavana työnä, ellei sitä tehdä suuremman korjaustyön yhteydessä. (Verohallinto2016)

Vuonna 2015 Ruotsin ympäristöviranomainen Naturvårdsverket ehdotti niin sanottujakorjausvähennyksiä uusiksi toimiksi jätteiden ehkäisemisessä. Korjausvähennyksettoimisivat verovähennyksinä, joita saisi korjauspalveluista (esimerkiksi vaatteet, kengät,huonekalut, polkupyörät ja sähkölaitteet). Korjauspalveluvähennys käsittäisi myös huollon.

LOPPURAPORTTI20


2.5.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäOlemassa olevaa verotuksen kotitalousvähennysoikeutta voitaisiin laajentaa ja hyödyntääkannustinmekanismina esimerkiksi korjauspalveluiden (kestokulutushyödykkeet) osalta.Tämä edistäisi kiertotalouden toteutumista, kun kuluttajia kannustettaisiin korjaamaantuotteet mikäli mahdollista (kotitalouksien materiaalitehokkuuden parantaminen).Huollon lisääminen näkyisi ostettavien uusien tavaroiden ja laitteiden myynninvähenemisenä. Näin kulutus kohdistuisi tuotteen ostamisen sijaan tuotteen käyttöikääylläpitävien huoltopalveluiden ja varaosien ostamiseen. (Mela & Kautto 2007)Korjauspalveluiden käytön lisäämisen avulla luotaisiin uusia työpaikkoja jayritystoimintaa samalla periaatteella kuin kotitalouksissa suoritettavien palveluiden osaltanykyistä kotitalousvähennystä hyödyntäen. Haasteena korjauspalveluiden kysynnänkasvattamiselle on muun muassa varaosien saatavuus ja tuotteiden korjauspotentiaalimuiden kuin esimerkiksi tuotteen maahantuojan tai valmistajan omien kanavien kautta.Esimerkiksi edellä esitetyt haasteet saattavat vähentää kotitalousvähennyksen todellistaohjaavaa vaikutusta, mikäli korjauspalveluiden saatavuus on rajoitettua.Korjauspalveluiden hinnoittelulla on myös suuri merkitys kuluttajan päätöksellekorjauttaa tuote, vaikka kotitalousvähennys pyrkisi tukemaan sitä. Laajempikorjauspalvelutarjonta toisaalta takaisi kilpailukykyisemmät hinnat ja olisihoukuttelevampi vaihtoehto kuluttajalle.Kiertotalouden palvelujen, esimerkiksi korjauspalvelut, oston kannustinmekanismi tukisitavaroiden käyttöiän pidentämistä ja muuttaisi siten myös kuluttajien kulutustottumuksia.Korjauspalveluiden käytön yleistyminen heijastuisi myös tuotteiden valmistajiin:kuluttajien alkaessa vaatimaan aiempaa useammin laitteelta korjattavuutta japäivitettävyyttä, valmistajilla on kannustin alkaa parantamaan näitä ominaisuuksia, sekälaajentaa toimintaansa tuotteiden varaosa-, huolto- ja päivityspalveluiden myymiseenpelkän tuotteen sijasta ja tuotteen rinnalla. (Mela & Kautto 2007)

Kotitalousvähennyksen käyttöä huolto- ja korjauspalveluissa rajoittaa merkittävästi se,että vähennysoikeus koskee nykyisin ainoastaan kotona teetettävää työtä, eikä korjattavantuotteen kuljettaminen muualle huoltoon kuulu kotitalousvähennyksen piiriin.Kotitalousvähennyksen laajentaminen korjaus- ja huoltopalveluihin edellyttäisi, ettäpalvelun tarjoaja voisi hoitaa työn paikan päällä. Tämä rajoittaa useiden tuotteidenkorjaamista. Tarvitaankin uusia toimintatapoja ja palveluita, jotka mahdollistavat työntekemisen asiakkaan kotona. (Mela & Kautto 2007) Vaihtoehtoisesti etu tulee laajentaakoskemaan myös korjausliikkeissä tehtävää työtä.

Kotitalousvähennyksen laajentamiseen liittyy myös esimerkiksi seuraavankaltaisiahaasteita:

- korjattavan tuotteen suunnittelussa ei ole huomioitu korjattavuutta,- joissain tilanteissa uuden tuotteen hankkiminen on halvempaa kuin vanhan

korjauttaminen,- kuluttaja voi haluta vanhan tilalle uutta teknologiaa vaikka vanha olisikin vielä

toimiva ja- uudet laitteet ovat vanhoja laitteita energiatehokkaampia ja näin uuden laitteen

hankinta on ympäristön kannalta mahdollisesti parempi vaihtoehto.

Kotitalousvähennyksen laajentamisen arvioidaan kuitenkin olevan merkitykseltään pieniohjauskeino (Mela & Kautto 2007), sillä keinon vaikuttavuutta pienentää esimerkiksiuuden tuotteen ostamisen halpuus (onko vanhan tuotteen korjaaminen kilpailukykyinenvaihtoehto uuden tuotteen hankinnalle). Lisäksi merkittävä vaikuttavuus edellyttäisinykyisiltä tuotteilta parempaa korjattavuutta ja päivitettävyyttä. (Mela & Kautto 2006)

LOPPURAPORTTI21


2.6 Laajennettu tuottajavastuu

2.6.1 Olemassa oleva säätely ja esimerkkejä muiden maiden käytännöistäTuottajavastuulla tarkoitetaan jätelaissa (646/2011) sitä, että tuottajan on järjestettävämarkkinoille saattamiensa tuotteiden jätehuolto sekä vastattava siitä aiheutuvistakustannuksista. Erona tuottajavastuuseen laajennettu tuottajavastuu velvoittaa tuotteenmarkkinoille saattajaa. Tuotteen valmistajilla ja maahantuojilla on velvollisuus järjestäätuotteiden jätehuolto ja vastata sen kustannuksista, kun tuotteet poistetaan käytöstä.

Ajatuksena laajennetussa tuottajavastuussa on se, että vastuu siirretään taholle, joka voivaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin, jolloin hänellä on kannustin minimoida tuotteestasyntyvä jäte. Lisäksi toimijan, joka sijaitsee lähellä jätteen syntypaikkaa, on helpompivastata jätteiden hyödyntämisestä tai käsittelystä verrattuna tuotteen valmistajaan, jokavoi sijaita kaukana tuotteen käyttöpaikasta. Tuottajavastuun tavoitteena on myösuudelleenkäytön lisääminen sekä se, että tuottaja tarkastelee tuotteensaympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren ajalta. Tuottajavastuuta sovelletaanesimerkiksi romuajoneuvoissa, ajoneuvojen renkaissa, sähkö- ja elektroniikkalaitteissa,sekä akuissa ja paristoissa. Suomessa yritykselle tyypillisesti helpoin tapa tuottajavastuunhoitamiseen on siirtää se tuottajayhteisölle, joita Suomessa on noin parisenkymmentä.Suomen tuottajayhteisöt keskittyvät kukin tiettyyn materiaaliin tai tuoteryhmään.

Pakkauksia ja pakkausjätettä koskee Suomessa laajennettu tuottajavastuu. Pakkauksiakoskeva tuottajavastuu eroaa muista tuottajavastuujärjestelmistä siten, että vastuullisiaeivät ole pakkausten valmistajat, vaan pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat,joiden liikevaihto on vähintään miljoona euroa. Vuonna 2014 Valtioneuvosto hyväksyiasetuksen pakkauksista ja pakkausjätteistä, jonka tavoitteena oli helpottaa kuluttajienmahdollisuuksia toimittaa pakkausjäte maksuttomaan keräykseen, sekä lisätäpakkausjätteen kierrätystä. Asetuksen seurauksena tuottajavastuullisten on täytynytvuoden 2016 alusta alkaen perustaa alueellisia jätteen vastaanottopisteitä siten, ettämuovipakkausjätteen erilliskeräystä varten on vähintään 500 vastaanottopaikkaa niin, ettäyli 10 000 asukkaan taajamassa on ainakin yksi vastaanottopaikka. Muillepakkausjätteille on täytynyt järjestää 1 850 vastaanottopaikkaa. (Ympäristöministeriö2014a)

Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy vastaa tuottajien ja pakkausalan tuottajayhteisöjenpuolesta ekopisteverkoston toiminnasta, jossa vähintään 500:ssa keräyspisteessä tullaankeräämään muovipakkauksia. Nykyisin muovipakkausten keräys on käytössä noin200:ssa keräyspisteessä. (Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy 2016) HSY:n alueellaaloitetaan lisäksi muovipakkausten kiinteistökohtainen keräyskokeilu toukokuussa 2016kiinteistöillä, joilla on jo energiajätteen keräys. Kokeiluun osallistuvien kiinteistöjenenergiajätteen keräyspiste muuttuu muovipakkausten keräyspisteeksi. Tavoitteena onsaada kerättyä sellaista muovipakkausjätettä, joka kelpaa teollisuudelle uusien tuotteidenraaka-aineeksi ja vähentää siten neitseellisen muoviraaka-aineen tarvetta tuotannossa.

LOPPURAPORTTI22


Ruotsissa on vuodesta 1994 asti toiminut tuottajavastuujärjestelmä FTI (Förpacknings- ochtidningsinsamlingen), jossa tuottajavastuuyhteisö vastaa materiaalikeräyksen järjestämisestä jamateriaalien jatkokäsittelystä. Pakkausmateriaalien keräys on organisoitu siten, että FTI kontrolloi kokoketjua. Kotitalouksien materiaali kerätään FTI:n keräysasemilta ja kiinteistöissä sijaitseviltakeräysastioilta, joista se kuljetetaan jatkokäsittelyyn. FTI:n keräyssysteemi rahoitetaan FTI:n jäsentenmaksamilla pakkausmaksuilla, jotka riippuvat liikkeelle lasketun materiaalin määrästä ja lajista.

Ruotsissa pakkausmateriaalin lisäksi tuottajavastuun piirissä ovat akut, autot, renkaat, sähkö- jaelektroniikkatuotteet, lääkkeet sekä radioaktiiviset tuotteet. Vapaaehtoisia organisaatioita on perustettumaatalousmuoville ja toimistopaperille. Osa materiaalijakeista (esimerkiksi lasi ja metalli) ovatonnistuneet saavuttamaan taloudellisen nollatuloksen ja alhaiset pakkausmaksut, kun taas esimerkiksimuovin kohdalla pakkausmaksut ovat korkeammat, sillä sekä keräysaste että keräysmuovin hinta ovatalhaisempia.

Tärkeä osa FTI:n toimintaa on informaatiokampanjat pakkausmateriaalikierrätyksestä ja sen hyödyistä.Esimerkkejä satsauksista ovat tv- ja radio-, lehti- ja kadunvarsimainokset, kotiin jaettavat tiedotuslehdet,netissä oleva koulutusmateriaali ja lapsille suunnattu kierrätysaiheinen Maailman vahvin nalle (Bamse)-sarjakuvalehti.

Keräysvastuun siirtämistä kunnille suunnitellaan parhaillaan. Siirto olisi lähinnä ideologinen; vuonna2014 uusi hallitus asetti työryhmän selvittämään asiaa. Alustavien tulosten mukaan siirto voisi tapahtuaaikaisintaan vuonna 2020 ja sitä ennen on paljon avoimia kysymyksiä liittyen esimerkiksituottajayhteisön kunnalle maksamiin keräysmaksuihin, keräyksen tehokkuuteen ja palvelun laatuun.Tilannetta mutkistaa myös Ruotsin poliittinen tilanne, jonka vuoksi muutos saattaa jäädä toteutumatta.

FTI pelkää kunnallisen keräyksen johtavan siihen, että enemmän kerättyä materiaalia päätyyenergiakäyttöön (kunnalliset lämpö yms. -laitokset saisivat ilmaista polttoainetta) materiaalikierrätyksensijaan.

LOPPURAPORTTI23


Saksassa on käytössä kaksoissysteemi jätteiden keräykselle. Pakkausjäte kerätään erikseenyhdyskuntajätteen rinnalla. Pakkausjäte kerätään yksityisesti järjestelmän puitteissa kiintiöihinperustuen. Saksalaiset ruoka- ja pakkausalan yritykset perustivat vuonna 1990 monopoliyrityksen, jokavastasi jätteen keräämisestä. Verpackungsverordnung (VerpackV) aloitti toimintansa 1991.

VerpackV:n vastuulla oli organisoida pakkausjätteen talteenotto, sekä perusraaka-aineiden kierrätys japalautus laillisten kiintiöiden mukaan. Kierrätyksestä aiheutuu korkeammat kustannukset kuinesimerkiksi jätteen poltosta tai kaatopaikalle sijoittamisesta. Yrityksen saamilla maksuilla, joita maksavatkaikki pakkausjätettä markkinoille tuovat yritykset, katetaan nämä kierrätyksestä aiheutuvatlisäkustannukset siten, että pakkausjätteet saadaan kerättyä. Maksun suuruus on riippuvainenpakkausmateriaalista ja sen määrästä.

Vuonna 2004 monopolijärjestelmä avattiin ja vuonna 2013 pakatun tavaran toimittajalla oli mahdollisuusvalita kymmenen keräyspalveluita tarjoavan toimijan väliltä. Näistä suurimmat ovat DSD, Belland Vision,Redual ja Interseroh.

Viimeisimmissä VerpackV:n ja kiertotalouslain (KrWG) muutoksissa säädettiin oikeasta tavasta tuottaapakkausmateriaalia, kirjanpidosta, merkinnöistä ja jakelusta. Järjestelmän perusteella on mahdollistasakottaa yrityksiä, jotka maahantuovat/toimittavat tuotteita, mutta eivät ole VerpackV pakkausjätteenkeräysjärjestelmän jonkin virallisen toimittajan jäseniä. Mahdolliset sakkomaksut voivat olla jopa100 000 EUR per rikkomus. Saksassa kaikki pakatun tavaran toimittajat kuuluvat pakkausjätteenkeräysjärjestelmän piiriin koosta riippumatta (myös verkkokaupat).

Kotitaloudet maksavat roska-astiastaan koon mukaan, millä tavalla heidät on motivoitu viemäänpakkausjätteensä näille tarkoitettuihin keräyspisteisiin. Järjestelmän ylläpitäjä järjestää jätteidenkuljetukset yksittäisillä alueilla julkisen tarjousmenettelyn kautta. Kevyt pakkausmateriaali kerätäänkeltaisissa pusseissa kotitalouksilta, kun taas lasi ja metalli kerätään keräyspisteiden kautta.

Saksan jätteenkeräyksen kaksoissysteemiä on pidetty onnistuneena, vaikka siihenkin liittyy joitakinongelmia. Ongelmat liittyvät vapaamatkustajiin, väärin lajitteluun, sekä yhdistelmäpakkauksiin, ja niidenaiheuttamiin ongelmiin järjestelmässä, joka perustuu kiintiöihin. Vapaamatkustajat vaikuttavat kahdellatavalla; he saavat kilpailuedun järjestelmään osallistuviin yrityksiin nähden, sekä vinouttavat kiintiöitä.Kiintiöt perustuvat lisensioituihin jätemääriin, jota käytetään jakajana. Määrän ollessa pienempi,keräysmaksut kasvavat.

Yhdistelmäpakkausten ominaisuudet ovat yleensä paremmat kuin yhdestä materiaalista tehtyjenpakkausten (esimerkiksi kevyempiä), mutta ne on useasti hankalampi kierrättää. Tämä on ongelmallistasiinä mielessä, että pakkausmateriaalin määrää pitäisi pienentää (kevyempi) ja toisaalta pitäisi taassuunnitella helpommin kierrätettäviä pakkauksia. Vaikka molemmat teemat on huomioitu kiertotaloudenedistämisessä, nykyinen järjestelmä seuraa pelkästään kiintiöitä, jotka suosivat pakkausmateriaalinvähentämistä.

Yhdysvalloissa on osassa osavaltioita käytössä kuluttajatuotteiden käytössä syntyvien maalijätteidenvastaanottojärjestelmä, josta vastaa maalien ja pinnoitteiden valmistajien yhdistys ACA. Jätteillä ei olevastaanottomaksuja, vaan järjestelmän kustannukset kattavat tuottajat. Vastaanottojärjestelmään voipalauttaa myös sellaiset maalijätteet, joiden valmistajaa ei ole enää olemassa. Lisäksi jälleenmyyjät ovatsitoutuneet olemaan myymättä tuotteita, joiden valmistajat eivät ole sitoutuneet vastaanottojärjestelmään.(Ympäristöministeriö 2014b)

LOPPURAPORTTI24


2.6.2 Mahdollisuudet kiertotalouden edistämisessäLaajennettu tuottajavastuu vaikuttaa kiertotalouden arvoketjussa tyypillisesti tuotantoon,jätehuoltoon ja jätteiden hyödyntämiseen. Laajennettu tuottajavastuu, jossa vastuu ontuotteiden markkinoille saattajilla, vaikuttaa tuottajiin ja tuotteiden maahantuojiin jaheille kohdistuviin kustannuksiin. Kansainvälisesti kotitalouksille suunnattujenpakkausten tuottajavastuun on arvioitu vaikuttaneen kierrätysjärjestelmien markkinoidenkehittymiseen ja pakkausten kehittämis- ja tutkimustoimintaan myönteisesti(Ympäristöministeriö 2014b).Tuottajavastuujärjestelmien toimivuudelle ja taloudelliselle kannattavuudelle tuohaastetta kasvava kansainvälinen nettikauppa, jossa tuotteiden alkuperä on usein muuallakuin mihin esimerkiksi pakkausjäte päätyy, mutta tuottajavastuu määritellään tuotteenalkuperämaassa. Saksassa toimiva pakkausjätteen keräysmenetelmä huomioi myös tämänsisällyttämällä myös nettikaupan pakkausjätteen tuottajavastuun alaisuuteen. VaikkaSaksan järjestelmää on pidetty onnistuneena, ei se silti ole pystynyt kokonaan välttymäänvapaamatkustajilta tai vain osittain järjestelmän kustannuksiin osallistuvilta yrityksiltä.Tuottajavastuun kehittämisessä myös kuluttajien valveutuneisuuden lisääminen onavainasemassa tuotteiden ympäristön kuormituksen ja tehokkaan loppukäytön kannalta,sillä kuluttajan keskeisiin velvollisuuksiin kuuluu maksaa vain kauppahinta, eikä heidäntarvitse sitoutua esimerkiksi tuotteen loppukäytön sitoumuksiin. Panttijärjestelmät taikorkeat jätemaksut kannustavat pelkkää tuottajavastuuta enemmän kuluttajia materiaalienkierrätykseen.

2.6.2.1 Kemikaalien tuottajavastuuSuomessa on tarkasteltu tuottajavastuun soveltumista kemikaalin käytöstä syntyvänkemiallisen jätteen käsittelyyn. Ohjauskeino vaikuttaa kemikaalien valmistajiin jamaahantuojiin, joille lisäkustannukset aiheutuvat. Valmistajat ja maahantuojat voivatsiirtää lisäkustannukset tuotteiden myyntihintaan maissa, joissa kaikki toimijat ovattuottajavastuujärjestelmän piirissä, eikä se vääristä kilpailua. Tuotteen hintaan sisältyväkierrätysmaksu kannustaa myös kemikaalin käytön optimointiin. (Ympäristöministeriö2014b)Ohjausvaikutus kohdistuu kiertotalouden arvoketjussa jätehuoltoon ja jätteidenhyödyntämiseen. Kansainvälisesti tuottajavastuujärjestelmien on arvioitu vaikuttavanpääasiassa kierrätyksen järjestämiseen ja kierrätystavoitteiden saavuttamiseen, mutta eikemikaalien ympäristömyönteiseen tuotesuunnitteluun. Kemikaalien hallinnanpalvelukonseptien on arvioitu edistävän materiaali- ja resurssitehokkuuttatuottajavastuuta paremmin. Tuottajavastuujärjestelmän toimivuus edellyttää, ettäkierrätyksen lisäämiseksi on käytettävissä soveltuvaa teknologiaa ja riittävästikapasiteettia jätevirtojen käsittelemiseksi. Lisäksi haasteena on, että kemikaalit ovatusein sekoittuneena muihin aineisiin tai jätevirtoihin, jonka vuoksi niiden kierrätys onvaikeaa. (Ympäristöministeriö 2014b)

2.7 TuotetakuuEU:n lainsäädännössä kuluttajalle taataan oikeus kahden vuoden vähimmäistakuuseen.Pidempiä takuuaikoja voidaan kuitenkin edellyttää kansallisessa lainsäädännössä.Antamalla takuun yritys sitoutuu vastaamaan tuotteen käyttökelpoisuudesta tai muistaominaisuuksista määrätyn ajan. Takuunantaja vastaa siis takuuaikana ilmenevistä vioistaja muista takuussa määritellyistä asioista. Takuu on aina tuotekohtainen. Se pysyyvoimassa, vaikka tuote vaihtaisi omistajaa. (Europa 2016)

LOPPURAPORTTI25


Pidentämällä tuotteiden takuuaikoja voidaan edistää kiertotaloutta luomalla yrityksillepainetta kestävämpään suunnitteluun, tuotantoon, sekä tuotteen korjattavuudenhelpottamiseen. Takuuaikojen pidennykset omalta osaltaan tukevat myös Ecodesign -ajattelun implementointia tuotesuunnittelussa. Tuotetakuiden pidentäminen lisääkorjauspalveluiden tarvetta ja luo uusia liiketoimintamalleja, kun yhä useamman tuotteenympärille rakennetaan palvelukonsepti/kattavampi palvelukonsepti. Tämä osaltaanedistää kiertotalouden toteutumista siirtymällä pelkästä tuotteen myymisestäpalvelukokonaisuuksien myymiseen (esimerkiksi tuotteen koko elinkaaren kattavakokonaisuus). Palvelukokonaisuudet kannustavat usein toimimaan resurssitehokkaamminja kestävämmin, sillä muun muassa resurssitehokkuudesta koituvat kustannussäästötkohdistuvat suoraan palvelukokonaisuuden tarjoajaan. Tuotetakuiden tuomat muutoksetliiketoimintamalleissa ja palveluiden lisääntymisessä voisivat tuoda Suomeen lisäätyöpaikkoja ja parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä, kun ei tarvitse kilpaillapelkällä tuotteen hinnalla. Esimerkiksi Saksassa ei kuitenkaan ole toistaiseksi esitettytuotetakuun erityistä huomiointia tai kehittämistä kiertotalouden edistämiseksi.Useat yritykset tarjoavat kuluttajille myös vapaaehtoisia pidempiä tuotetakuita, joistakuluttajat maksavat erikseen. Vapaaehtoisesti pidennetyllä tuotetakuulla voidaan edistääerityisesti niiden yrityksien liiketoimintaa, joiden liiketoimintamallina ei ole pelkkätuotteen myyminen, vaan liiketoimintaa pystytään laajentamaan esimerkiksi erilaisillapalveluilla.

Tuotetakuu sekä kauppojen tai valmistajien tarjoamat kaupalliset lisätakuut vaikuttavatihmisten kulutustottumuksiin. Laajemmassa mittakaavassa tuotetakuuaikojenpidentämisellä voi olla merkitystä kiertotalouden kannalta, kun lyhytikäisten tuotteidenkohdalla tuottajalla ei ole taloudellista kannustinta tuottaa paremmin kestävää tuotetta(vaikka se olisikin esimerkiksi teknisesti mahdollista), jollei sitten verotuksella tai muillakeinoin toisin ohjata. Kuitenkin kuluttajien kulutustottumusten muuttuessa yhäympäristöystävällisempään suuntaan, on tuottajien huomioitava ympäristönäkökohdatyhä enenevässä määrin tuotteensa suunnittelussa ja tuotannossa, sekä kestävyydessä.Myös kilpailu luo tähän painetta.

2.8 Ulkoisvaikutukset, julkiset ja innovatiiviset hankinnat

2.8.1 UlkoisvaikutuksetUlkoiskustannuksilla tai ulkoisvaikutuksilla tarkoitetaan toiminnasta aiheutuvia haittojaja hyötyjä, jotka vaikuttavat toiseen tai useampiin osapuoliin. Ulkoisvaikutus voi ollaesimerkiksi toiminnan aiheuttama ympäristöhaitta, joka ei näy tuotannon kustannuksena.Sääntelyllä voidaan pyrkiä tällaisten ulkoisvaikutusten vähentämiseen.Ulkoisvaikutuksille voidaan asettaa hinta, joka vastaa aiheutuvan vahingon määrää. Näintoiminnan aiheuttama ulkoinen kustannus saadaan osaksi markkinoiden hinnoittelua.Esimerkiksi mikäli tehdas kykeni aiemmin valmistamaan tuotteitaan erittäin halvallajohtuen puutteellisista päästöjen vähentämistoimista, joutuisi tehdas tässä tapauksessajoko maksamaan korvauksia ympäristövaikutuksista, tai investoimaan päästöjenvähentämiseen tai muuten muuttamaan toimintaa vähemmän kuormittavaan suuntaan.Molemmissa tapauksissa aiheutettu vahinko tulee korjattua tai kompensoitua. Eräsvaihtoehto ko. tilanteessa on, että tehdas muuttaa toimintansa paikkaan, jossa vastaaviavelvoitteita ei ole (kansallisten ohjauskeinojen vaikutus).

LOPPURAPORTTI26


2.8.2 Julkiset hankinnatVaihtoehto kannustaa ulkoisvaikutusten huomiointiin on, että ulkoiskustannuksethinnoitellaan erikseen esimerkiksi julkisissa hankinnoissa (niin sanottu Green PublicProcurement). Julkiset hankinnat voivat olla merkittävässä roolissa kiertotaloudessa,minkä vuoksi komissio edistää kestävien julkisten hankintojen lisäämistä. EU:n tasollalaadituissa kriteereissä on kiinnitetty huomiota kiertotalouden kannalta merkittäviinkestävyys ja korjattavuus -näkökohtiin. Kriteerit ovat vapaaehtoisessa käytössä, muttakomission pyrkimyksenä on, että viranomaiset ottaisivat nämä kriteerit vakituiseenkäyttöönsä. Hankinnassa voitaisiin esimerkiksi vähäpäästöisemmälle taikierrätysmateriaaleja hyödyntävälle ratkaisulle antaa enemmän pisteitä, jolloinympäristönäkökohtien huomioimisesta on etua hankinnan kokonaispisteytyksessä ja selisää kiertotaloutta edistävien toimintamallien kilpailukykyä.Kierrätyksen kasvu edellyttää kierrätysmateriaalien kysyntää myös raaka-aineena uusientuotteiden valmistuksessa. Kierrätysmateriaaleja hyödyntävien tuotteiden kilpailukykyävoisi vahvistaa julkisten hankintojen avulla. Haasteena kierrätysmateriaalien käytönedistämiselle voi olla tasalaatuisen ja puhtaan kierrätysraaka-aineen saanti riittävissämäärin hyödynnettäväksi. (Ympäristöministeriö 2015)

Julkisissa hankinnoissa voidaan myös painottaa niin sanottuja innovatiivisia hankintoja.Julkisilla hankinnoilla voidaan parantaa innovaatioiden leviämistä ja niitä onkin käytettyinnovatiivisuuden edistämisen välineenä useissa maissa, joskin innovaationäkökulma onpääosin melko uusi. Erityisen pitkällä innovatiivisten hankintojen kehittämisessä ollaanIsossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Esimerkkejä hankintaprosesseista, joita voidaanpitää innovatiivisina, voidaan löytää myös muista maista kuten esimerkiksi Saksasta,Ruotsista, Norjasta, Italiasta ja Alankomaista. Erityisen lupaavina sektoreinainnovatiivisten julkisten hankintojen hyödyntämiselle voidaan pitää sektoreita, joissajulkisen puolen rooli tilaajana ja/tai sääntelijänä on merkittävä. Tällaisia ovat esimerkiksienergia-, ympäristö-, liikenne-, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä turvallisuus- jamaanpuolustussektorit. (Tekes 2008)

Suomessa hallituksen kärkihankkeet korostavat puhtaiden teknologioiden edistämistä jayrittäjyyden vahvistamista. Innovaatioiden kehittämisessä ja kaupallistamisessarahoituksella ja sääntelyn ratkaisuilla on keskeinen rooli. (Tekes 2016b) Vaikka Tekes onpyrkinyt innovatiivisten julkisten hankintojen rahoituksellaan nopeuttamaaninnovaatioiden pääsyä markkinoille ja lisäämään innovatiivisten hankintojen osuuttakaikista julkisista hankinnoista levittämällä tietoa innovatiivisten julkisten hankintojenmahdollisuuksista (Tekes 2008), on Suomessa julkisten hankintojen merkitysinnovaatiotoiminnalle ollut vielä toistaiseksi varsin satunnaista. Haasteeksi ontunnistettu, että esimerkiksi kunnilta puuttuu hankintaosaaminen liittyenekoinnovaatioihin. Lisäksi cleantech-hankintojen hyötyjä ei ole tunnistettu riittäväksi

Helsingin Seudun Liikenne (HSL) on käyttänyt ympäristöperusteista ulkoiskustannustenhinnoittelua osana bussiliikenteen kilpailutusta jo noin 10 vuoden ajan, jolloinvähäpäästöisen kaluston korkeampaa kustannusta on kompensoitu alentuneidenulkoiskustannusten osalta. Tämä on johtanut liikennöitsijöiden nopeampaan kalustonuudistamiseen ja täten pienempiin hiukkas- ja typenoksidipäästöihin taajama-alueilla.

Saksassa ‘älykkäästä julkisesta hankinnasta’ on säädetty laissa. Julkisten tahojen onhuomioitava esimerkiksi pitkäikäisyys ja kierrätettävyys hankinnoissaan. Ko. piirteidenhuomioimisen mittaamisessa on kuitenkin ollut haasteita, eikä niin sanotun ‘vihreänhankinnan’ toteuttamisen onnistumisesta ole juuri saatavilla olevaa tietoa.

LOPPURAPORTTI27


kuntien päätöksenteossa, eikä myöskään uudenlaisia rahoitusmalleja käytetä riittävästi.(Tekes 2016b)Innovaatioiden edistäminen ei ole tavallisesti ollut hankintojen erityisenä tavoitteena,vaan se on ollut pikemminkin sivutuote. Suurimmat esteet innovaatioita tukevienhankintojen tekemiselle ovat hankinnoista vastaavien tahojen edellytyksissä perehtyä jasoveltaa menettelyjä, jotka sallivat innovatiivisten ratkaisujen tarjoamisen. Jottaekoinnovaatiot kehittyvät, tulisi kokeilukulttuuria hyödyntää uusien innovaatioidenkäyttöönotossa ja levittämisessä, sillä esimerkiksi julkisten ja yksityisten toimijoidenkunnianhimoinen ja ympäristömyötäisiä ratkaisuja edistävä kokeilutoiminta on varsinvähäistä. (Tekes 2016b)

2.9 Pantillinen palautusjärjestelmäSuomessa toimii juomapakkausten pantillinen palautusjärjestelmä, joka on jätelainmukainen järjestelmä. Siinä juomien pakkaaja tai maahantuoja ja jätelaissa tarkoitettutuottaja huolehtii juomapakkausten uudelleenkäytöstä tai kierrätyksestä siten, ettäpakkaus voidaan uusiokäyttää tai raaka-aine on hyödynnettävissä. (Saario & co. 2014)Panttijärjestelmä on tehokas keino kierrätykseen haluttavien materiaalien keruulle. Se onesimerkiksi kierrätyksen tehostamisen näkökulmasta nähty ylivoimaisena raaka-aineveroihin, jätemaksuihin, tuotekohtaiseen pakkausveroon ja kierrätystukijärjestelmäänverrattuna. Panttijärjestelmään kuulumalla juomapakkausten pakkaajan tai pakatuntuotteen maahantuojan on mahdollista välttää juomapakkausten valmistevero ja samallajätelain mukaan hoitaa tuottajavastuuvelvoitteensa. (Saario & co. 2014)Suomessa PALPAn panttijärjestelmä on ainoa avoin panttijärjestelmä. Muistajärjestelmistä Lidlin ylläpitämä panttijärjestelmä on suurin. Muut panttijärjestelmät ovatyhden liikkeen tai hotelli- ja ravintola-alan panttijärjestelmiä. (Saario & co. 2014)

Panttijärjestelmä toimii hyvänä tapana saada laadukasta materiaalia uudelleenhyödynnettäväksi, minkä vuoksi panttijärjestelmää tai muita palautusta palkitseviajärjestelmiä voitaisiin kehittää esimerkiksi muille pakkausmateriaaleille tai niukoilleuusiutumattomille resursseille. Juomapakkausten osalta panttijärjestelmään liittymisellekannustin on vapautuminen valmisteveron piiristä. Juomapakkausten panttijärjestelmänkustannukset ovat olleet vuonna 2014 tuottajavastuujärjestelmää edullisemmat, muttatähän on vaikuttanut se, että tuottajayhteisöt eivät ole joutuneet ylläpitämäänkeräyspisteiden verkostoa (Ympäristöministeriö 2014c). Tuotteiden valmistajien taimaahantuojien maksamalla valmisteverolla on merkittävä rooli juomavalmistajien ja -maahantuojien valitessa nykyisten pantti- ja tuottajavastuujärjestelmien välillä. Koskavalmistevero on niin korkea, ohjaa se käytännössä kaikki tuotantovolyymiltäänmerkittävät tuottajat ja maahantuojat panttijärjestelmän piiriin.

Panttijärjestelmän laajentumismahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset, mutta sen etunaon laadukkaan kierrätysmateriaalin keräys tehokkaasti. Panttijärjestelmän laajentamisenhaasteena ovat materiaaliin ja puhtauteen liittyvät ongelmat. Yksittäisen materiaalieränlaatu voi esimerkiksi olla niin heikkotasoista, että se vaarantaa järjestelmän kauttakerätyn materiaalin laadun kokonaisuudessaan. Lisäksi esimerkiksi Suomessakierrätysmateriaaleille ei ole tällä hetkellä riittävästi markkinakysyntää, minkä vuoksipanttijärjestelmän laajeneminen muihin pakkausmateriaaleihin ei ole edistynyt. Mikälikierrätysmateriaalien kilpailukykyä ja markkinakysyntää saataisiin lisättyä, syntyisisamalla tarve saada uusia materiaaleja hyödynnettäväksi ja siten panttijärjestelmänlaajentamiselle olisi yhä kannattavampia perusteita. Myös se, miten panttijärjestelmäsaadaan riittävän houkuttelevaksi ja kannattavaksi, sekä miten materiaalin palautusaste

LOPPURAPORTTI28


saadaan riittävän korkeaksi, kun siihen vaikuttavat käyttötilanne, palautuksen helppoussekä ostajan tottumukset ja arvot, ovat haasteita, jotka on otettava huomioon.Ympäristöministeriön (2014c) julkaisemassa raportissa ”Juomapakkausten pantillistenpalautusjärjestelmien toimivuus ja kehittämistarpeita” potentiaalisimmiksi uusiksipakkauksiksi panttijärjestelmän piiriin tunnistettiin hedelmä- ja kasvismehujen muovi- jalasipullot. Haasteeksi nostettiin kuitenkin hedelmä- ja kasvismehupullojen muovilaadunvaihtelevuus ja siitä aiheutuva kierrätysmateriaalin laadun heikkeneminen.

3 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

3.1 YhteenvetoKiertotalouden taloudelliset ohjauskeinot kohdistuvat nykyään pääasiassa jätteenkäsittelyyn ja uusiutuvan energian tuotantoon. Teollisuuteen ja kauppaan vaikuttaviensuorien taloudellisten ohjauskeinojen määrä on rajallinen. Käytännössä näitä ovatjäteverot ja -maksut, sekä rahoitusinstrumentit ja tuet. Myös tuotetakuut jatuottajavastuun laajentaminen nostavat kustannuksia kaupalle ja tuottajille. Kustannuksetnousevat eniten lyhytkäyttöikäisten ja ympäristöä paljon kuormittavien tuotteidenkohdalla. Ohjaus tulee käytännössä kuluttajakysynnän kautta, koska kustannuksetsiirtyvät käytännössä kuluttajahintoihin. Jäteverojen ja -maksujen nosto parantaakilpailukykyä niille yrityksille, joiden tuotanto on materiaalitehokasta ja vähän jätettätuottavaa. Tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemisella voidaan edistää kiertotalouteenliittyvien innovaatioiden syntyä.

Yhteenveto tässä selvityksessä tarkastelluista taloudellisista ohjauskeinoista on esitettytaulukossa 4-1.

LOPPURAPORTTI29


Taulukko 3-1. Yhteenveto tarkastelluista taloudellisista ohjauskeinoista.

OHJAUSKEINOTAVOITE JA KOHDISTUMINENKIERTOTALOUDENARVOKETJUSSA

MAHDOLLISUUDET HAASTEET

VEROTUS

Arvonlisävero · Tavoitteena edistääkiertotalouden mukaistenpalveluiden ja tuotteidenkilpailukykyä

· Kohdistuu kuluttajaan javälillisesti myös tuotantoonkilpailuedun/-haitan myötä

· Arvonlisäverokannan keventäminen kiertotaloudenedistämiseksi tietyille tuotteille/palveluille (esim.kierrätysmateriaaleista valmistetut tuotteet) jajättämällä nykyiselle vakioverokannalle ei-kiertotalouden mukaiset tuotteet: lisää kiertotaloudenmukaisten tuotteiden/palveluiden kilpailukykyä ja toimiikannustimena niiden tuottamiseen/kuluttamiseen

· Veron kohdistaminen oikeisiin tuotteisiin/palveluihin jaympäristömyötäisten tuotteiden määrittely on vaikeaa

· Arvonlisäverokannan korottaminen vaikuttaaelinkeinotoimintaan kilpailukykyä heikentävästi

· EU-säädökset rajoittavat ohjauskeinon soveltamista

Ympäristöverot yleisesti · Tavoitteena ohjata toimintaaei halutusta kiertotaloudenmukaiseksi

· Kohdistuu tyypillisestituotantoon ja jätehuoltoon

· Pidetään yleisesti tehokkaana ohjauskeinona· Parantaa mahdollisten vaihtoehtoisten, kiertotaloutta

edistävien toimintamallien kilpailukykyä· Edistää puhtaampien toimintatapojen ja ratkaisujen

innovaatioita· Tuotteiden hinta heijastaisi tuotteiden

ympäristövaikutuksia, jos kustannus voidaan siirtääkuluttajahintoihin

· Vaikuttaa pääsääntöisesti elinkeinotoimintaankilpailukykyä heikentävästi

· Maakohtainen soveltaminen vaikuttaa tuotteidenkansainväliseen kilpailukykyyn heikentävästi

Jätevero · Tavoitteena vähentääjätteidenkaatopaikkasijoittamista

· Kohdistuu suoraanjätehuoltoon, jostavaikutukset voidaankäytännössä siirtää jätteidentuottajille (tuotanto jakuluttajat)

· Lisää jätteiden hyödyntämistä ja vähentääkaatopaikkasijoittamista

· Vaikuttaa jätteitä tuottavaan elinkeinotoimintaankilpailukykyä heikentävästi

LOPPURAPORTTI30




Jätteenpolton vero · Tavoitteena edistää jätteidenmateriaalihyödyntämistä

· Kohdistuu suoraanjätehuoltoon/jätteidenhyödyntämiseen ja välillisestituotantoon ja jätteidenmateriaalihyödyntämiseen

· Polttolaitokset voivat todennäköisesti siirtääkustannukset jätteiden tuottajille: kannustaa jätteensynnyn ehkäisyyn ja materiaalihyödyntämiseenenergiakäytön sijaan

· Jätteen energiakäytön kilpailukyvyn heikkeneminensuhteessa kaatopaikkasijoitukseen, muttakaatopaikkasijoitusta rajoitetaan muilla keinoin, muunmuassa kielloin

· Merkittävä verotus voi muiden jätteenkäsittelykeinojenpuuttuessa johtaa jätteiden viemiseen ulkomaillehyödynnettäväksi energiana

· Vaikutus kierrätysasteen kasvuun on arvioituvähäiseksi

Valmistevero · Tavoitteena edistääkierrätystä

· Kohdistuu tuotantoon,erityisesti tuotesuunnitteluun

· Valmisteveron laajentaminen uusiin jakeisiin voiedistää kierrätystä

· Kohteena oleville materiaaleille tulee ollakäyttökelpoinen kierrätysjärjestelmä tai vaihtoehtoinenmateriaali

Fyysiseenkäyttöikäänperustuva vero

· Tavoitteena tuotteidenkestävyyden pidentäminen janäin ollen jätteiden määränvähentäminen

· Kohdistuu tuotantoon(tuotesuunnittelu) jakulutukseen

· Parantaa kiertotaloutta edistävientoiminnanharjoittajien kilpailuedellytyksiä

· Soveltamisalueiden määritteleminen on vaikeaa· Soveltuu vain tietyntyyppisille tuotteille· Vaatii säätelijältä laajaa tuotteiden ominaisuuksien

tuntemusta· Tuotteen lopullisen käyttöiän määrittäminen on

haastavaa

PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄ

Päästökauppajärjestelmäjätteenpoltolle

· Tavoitteena edistää jätteidenmateriaalihyödyntämistä

· Kohdistuu suoraanjätehuoltoon/jätteidenhyödyntämiseen ja välillisestituotantoon ja jätteidenmateriaalihyödyntämiseen

· Kannustaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen· Toimii markkinaehtoisesti· Tavoitteena lisätä jätteen energiakäytön kustannuksia

ja näin ollen parantaa jätteen kierrätyksen ja muunhyötykäytön houkuttelevuutta

· Päästöoikeuden hinnan ollessa alhainen ja koskaSuomessa jätteenpolttokapasiteetti on varsin uutta jalisäkustannukset voidaan siirtää jätteen tuottajille, eiarvioida olevan merkittäviä vaikutuksia siihen, ettäsiirryttäisiin jätteenpoltosta materiaalihyötykäyttöön

· Voidaan ottaa käyttöön todennäköisesti aikaisintaanseuraavalla päästökauppakaudella vuonna 2021

LOPPURAPORTTI31




MAKSUT

Jätemaksut · Tavoitteena vähentääjätteidenkaatopaikkasijoittamista

· Kohdistuu suoraan jätteidentuottajiin ja kuluttajiin

· Edistää jätteiden määrän vähentämistä jasyntypaikkalajittelua, sekä ohjaa yhä enemmän jätettähyötykäyttöön

· Eri jakeille erisuuruisten maksujen määrääminenmahdollistaa haluttavien jakeiden lajitteluunkannustamisen

· Kannustavuus kuluttajille vähäinen

Laiminlyöntimaksut jasakot

· Tavoitteena valvoaohjauskeinojennoudattamista

· Kohdistuu kiertotaloudenarvoketjun kaikkiin osa-alueisiin

· Kieltojen ja sääntöjen rikkomisen minimointi · Vaikutukset kiertotalouden edistämiseksi vähäisiä

TUET JA RAHOITUS

Rahoitus · Tavoitteena edistääkiertotalouden mukaistentoimintamallien/tuotteiden/palveluiden innovointia jakäyttöönottoa

· Kohdistuu kiertotaloudenarvoketjun kaikkiin osa-alueisiin

· Tukee tutkimus- ja kehitysprojekteja sekäinnovaatiotoimintaa

· Asiantuntijapalvelujen mahdollistaminen

· Rajallinen rahamäärä ja tuettavien kohteidenvalintaperusteiden määrittely haastavaa

· Innovoinnin/hankkeen jatkuminen rahoituksenpäätyttyä ei ole taattua

T&k -vähennys · Tavoitteena kannustaatutkimus- jakehittämistoiminnanlisäämiseen

· Kohdistuu tuotantoon,jätehuoltoon ja jätteidenhyödyntämiseen

· Parantaa innovointimahdollisuuksia ja kilpailukykyä · Verovähennyksellä on pieni suora vaikutus tehtyihininvestointeihin

· Suurten yritysten saama julkinen tuki saattaasyrjäyttää yksityistä rahoitusta investointeihin

LOPPURAPORTTI32




Investointituet · Tavoitteena edistää uudenteknologian käyttöönottoa jamarkkinoille saattamista

· Kohdistuu tuotantoon,jätehuoltoon ja jätteidenhyödyntämiseen

· Parantaa uusien tekniikoiden ja uusiomateriaalienhyödyntämisen kannattavuutta ja vähentää niidenkäyttöönottoon liittyviä taloudellisia riskejä

· Investointitukikohteiden rajaaminen on haastavaa· Investointituet voivat vääristää yritysten välistä

kilpailuasetelmaa

Syöttötariffi jasertifikaattijärjestelmät

· Tavoitteena edistääuusiutuvien raaka-aineidenkäyttöä sähköntuotannossa

· Kohdistuu uusiutuvanenergian tuotantoon

· Kannustaa uusiutuvan energian hyödyntämiseen · Rajoitetut mahdollisuudet sähköntuotannonulkopuolella

· Ei kannusta materiaalihyödyntämiseen· Kannustavuuden tulisi olla merkittävä uusien

investointien tekemiseksi

MUUT TARKASTELLUT OHJAUSKEINOT

Kotitalousvähennykset · Tavoitteena edistääkiertotalouden mukaistenpalveluiden kilpailukykyä

· Kohdistuu kuluttajaan javälillisesti kasvavankysynnän myötäkiertotalouden mukaistenpalveluiden tuottajiin

· Toimii kannustinmekanismina korjauspalveluidenhyödyntämiseen

· Luo uusia työpaikkoja ja uutta yritystoimintaa· Tukee yritysten uusien liiketoimintamallien kehittymistä· Tukee tavaroiden käyttöiän pidentämistä· Kuluttajan kulutustottumuksien muuttaminen

· Vähennysoikeus pätee vain kotona teetettävääntyöhön

· Korjattavan tuotteen suunnittelussa ei ole huomioitukorjattavuuttaà uuden tuotteen hankkiminen onhalvempaa

· Teknologian nopea vanheneminen· Ohjausvaikutuksen arvioidaan olevan kiertotalouden

edistämisen kannalta vähäinen

Laajennettu tuottajavastuu · Tavoitteena kohdistaajätehuollon kustannuksettuotteiden markkinoillesaattajille

· Kohdistuu suoraantuotantoon (markkinoillesaattaja), välillisestijätehuoltoon ja jätteidenhyödyntämiseen, sekäkuluttajiin kasvavienjätehuollon kustannustenmyötä

· Kannustaa minimoimaan tuotteesta syntyvää jätettä· Uudelleenkäytön lisääminen· Ympäristövaikutuksien huomioiminen

· Kierrätettyjen tuotteiden laatuhaasteet· Kasvava kansainvälinen nettikauppaà tuotteiden

alkuperämaa· Kuluttajien valveutuneisuuden lisääminen à

kuluttajien ei tarvitse tuotetta ostaessaan sitoutuaesimerkiksi loppukäytön sitoumuksiin

LOPPURAPORTTI33




Tuotetakuut · Tavoitteena kannustaakestävien ja korjattavientuotteiden tuotesuunnitteluunja tuotantoon

· Kohdistuu tuotantoon(tuotesuunnittelu jajälleenmyyjät)

· Kannustaa pitkäikäisten tuotteiden valmistukseen jakorjauspalveluiden kehittämiseen

· Edistää uusien liiketoimintamallien syntymistä

· Vaatii kuluttajakäyttäytymisen muutoksen

Ulkoisvaikutukset/-kustannukset, julkiset jainnovatiiviset hankinnat

· Tavoitteena edistääkiertotalouden mukaistentuotteiden/palveluiden/toimintamallien kilpailukykyäja innovaatioiden syntymistä

· Kohdistuu tuotantoon(tuotesuunnittelu)

· Parantaa kiertotalouden periaatteiden mukaisestitoimivien yritysten kilpailukykyä

· Kannustaa hankkimaan kiertotaloustuotteita/-palveluita· Kannustaa innovaatiotoimintaan

· Ulkoiskustannusten oikea hinnoittelu on haastavaa· Julkisissa hankinnoissa ulkoiskustannusten

arvottaminen/määrittäminen ja ristikkäisvaikutustenhuomiointi saattaa olla haastavaa

Pantillinenpalautusjärjestelmä

· Tavoitteena lisätä kierrätystä· Kohdistuu suoraan

kuluttajaan ja järjestelmänkustannusten kauttatuotantoon

· Voimakas kannustin erilliskeräykseen (kuluttajat) · Laajentamisen haasteena materiaalien laadunvarmistaminen

· Keräyslogistiikan järjestäminen on kallista

LOPPURAPORTTI34


3.2 JohtopäätöksetTällä hetkellä varsinaisesti kiertotalouden edistämiseen suunniteltuja ohjauskeinoja eiole. Parhaimmillaan kiertotalouden ohjauskeinoilla voi olla taloutta piristävä vaikutus.Näin erityisesti, jos taloudelliset ohjauskeinot parantavat kiertotalouden tavoitteidenmukaisesti toimivien yritysten kilpailukykyä, eikä kuluttajien ostovoima heikkene.Tällaista vaikutusta ei saada, mikäli ohjauskeinoissa turvaudutaan ainoastaantavoitteiden vastaisen toiminnan rankaisemiseen.

Kiertotalouden edistäminen kansallisilla toimenpiteillä on haastavaa. Yhtäältä EU:nsisämarkkinasäädökset rajoittavat käytettävissä olevia keinoja ja toisaalta kotimaistenyritysten kilpailukyvyn turvaaminen rajoittaa ohjausta verojen ja maksujen muodossa.Taloudellisen ohjauksen lisääminen kiertotalouden edistämiseksi vaatiikin EU-tasonmuutoksia lainsäädäntöön, esimerkiksi liittyen arvonlisäverokantojen rajoituksiin.Lisäksi tarvitaan selkeitä tavoitteita ja linjanvetoja yhtenäisten ohjauskeinojenluomisessa, jotta turvataan eri jäsenmaiden tasavertaisuus sisämarkkinoilla. Olennaistaon huomioida vaikutukset myös kansainvälisesti, jotta ei heikennetä kotimaassa/EU-alueella toimivien yritysten kilpailukykyä verrattuna niissä maissa toimiviin yrityksiin,joissa kiertotaloutta edistäviä ohjauskeinoja ei ole käytössä.Kiertotalouden laaja-alaisuuden vuoksi merkittäviä muutoksia aikaansaavientaloudellisten ohjauskeinojen määrittäminen ja kohdistaminen on haastavaa niin,etteivät toisaalla kiertotaloutta tukevat ohjauskeinot heikennä toisten kiertotalouden osa-alueiden edellytyksiä. Nykyisen kiertotaloutta edistävän taloudellisen ohjauksenkiristämiselle aiheuttaa haastetta muun muassa EU-lainsäädännön määrittelemät rajatesimerkiksi arvonlisäverotasoille. Julkinen panostus esimerkiksi rahoituksen ja tukienmuodossa kannustaa innovointiin ja vähentää yksityisen sektorin riskiä uusientoimintamallien ja -palveluiden luonnissa. Taloudellisen ohjauksen lisäksi on muillaohjauskeinoilla (esimerkiksi kaatopaikkakiellot, kierrätystavoitteet) merkittävä roolikiertotaloutta edistävän toimintaympäristön luomisessa.Suurin osa ohjauskeinoista kohdistuu elinkeinoelämään joko suoraan tai epäsuorastikuluttajakäyttäytymisen ohjauksen muodossa. Elinkeinoelämä voi siirtää osanohjauksesta aiheutuvista lisäkustannuksista kuluttajille markkinatilanteesta riippuen,jolloin kiertotalouden mukaisten tuotteiden kilpailuetu paranee. Erilaisten haitta- javalmisteverojen hyödyntäminen ohjauksessa on käytössä ja voidaan olettaa, että niidenkäyttö lisääntyy rajoitetusti. Kiertotalouteen kannustavia ohjauskeinoja, jotka ovatnykyisellään käytössä muissa maissa, voisivat olla esimerkiksi kotitalousvähennystävastaava korjausvähennys. Pehmeämmät keinot kuten innovaatiotuet jainvestointiavustukset vaativat markkinoiden kehittymistä ja kuluttajakäyttäytymisenmuutosta ollakseen tehokkaita. Kuluttajakäyttäytymisen ohjaus on mahdollista veroillaja maksuilla, mutta samalla heikkenee kuluttajien ostovoima. Kun tarkoituksena onhinnoitella ulkoiskustannukset, ei tältä tosin voine välttyä.Sekä kannustimet että pakkokeinot vaikuttavat lopulta tuotesuunnitteluun ja tuotantoon.Kuluttajakäyttäytymisen ohjaus, jätemaksujen korotus, innovaatiotuet ja takuuaikojenpidentäminen ohjaavat yrityksiä suunnittelemaan tuotteita ja valmistusprosesseja, joillamuuttuvaan kysyntään vastataan ja tuotannon kokonaiskustannukset saadaan pidettyämahdollisimman alhaisina. Kannustimien ohjaaminen suunnitteluun olisi sitentehokasta, mutta kriteerien määrittäminen toivotun lopputuloksen saavuttamiseksi onvaikeaa – ellei mahdotonta.

LOPPURAPORTTI35


Kiertotalouden monimutkaisuudesta ja laaja-alaisuudesta johtuen sen edistäminenkokonaisuutena taloudellisilla ohjauskeinoilla on haastavaa. Taloudellisillaohjauskeinoilla voi kuitenkin olla merkittävä rooli valittavien kiertotalouden osa-alueiden (esimerkiksi tietyn uusiomateriaalin käyttö) edistämisessä erityisesti yhdessämuiden ohjauskeinojen kanssa.

LOPPURAPORTTI36


LÄHTEETEEA 2013. Managing municipal solid waste - a review of achievements in 32 Europeancountries. EEA Report No 2/2013. Luettavissa:http://www.eea.europa.eu/publications/managing-municipal-solid-wasteEnergiavirasto 2015. Suuntaviivojen tilannekatsaus. Sähköverkkotoiminnan jamaakaasuverkkotoiminnan valvontamenetelmät 2016–2023. Simo Nurmi. 7.1.2015.Energiavirasto 2014. Energiaviraston esitykset. Verkkopäivä 4.11.2014.Sähköverkkotoiminta ja maakaasuverkkotoiminta.ETLA, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos 2015. Tutkimuksen ja tuotekehityksenverotuet. Muistio 31.3.2015. Luettavissa: https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Kotitalousvahennys

European Commission 2014. A Study on R&D Tax Incentives. Taxation papers,working papers n. 52-2014.

Green Deal 2016. Internetsivusto. Luettavissa: http://www.greendeals.nl/HS 2015. Ruoan heittämisestä roskiin uhkaa Ranskassa jopa vankilatuomio – poliitikkohaluaa ulottaa lain koko EU:n alueelle. 19.8.2015. Luettavissa:http://www.hs.fi/ruoka/a1439952656378IVM 2008. The use of differential VAT rates to promote changes in consumption andinnovation.Kuluttajatutkimuskeskus 2011. Ravintoloiden ruokapalveluiden alv-alennus jahintakehitys vuonna 2010. Ari Peltoniemi ja Johanna Varjonen. Julkaisuja 1/2011.Luettavissa:http://www.mara.fi/site/attachments/Ravintoloiden_ruokapalveluiden_alv_alennus_ja_hintakehitys_vuonna_2010.pdf

Mela, H. & Kautto, P. 2007. Ohjauskeinoehdotusten vaikutusten arviointi.Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016. Taustaselvitys Osa VI. SuomenYmpäristökeskuksen raportteja 9/2007.Mela, H. & Kautto, P. 2006. Materiaalitehokkuuden edistämisen vaikutusten arviointi.Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016. Taustaselvitys Osa II. Suomenympäristökeskuksen raportteja 9/2006.

Motiva 2015. Syöttötariffi. Luettavissa:http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/uusiutuva_energia_suomessa/uusiutuvan_energian_tuet/syottotariffiOECD 2010. Taxation, Innovation and the Environment. OECD Publishing 2010.Luettavissa: http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/environment/taxation-innovation-and-the-environment_9789264087637-en#page1Pirkanmaan ELY-keskus 2015. Tuottajavastuu jätehuollossa. Ympäristöhallinnonyhteinen verkkopalvelu. Luettavissa: http://www.ymparisto.fi/tuottajavastuuRunkel M. 2004. Environmental and Resource Policy for Consumer Durables. 534:Lecture notes in economics and mathematical systems. Springer. Luettavisssa:https://books.google.fi/books?id=JL8PBwAAQBAJ&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false

LOPPURAPORTTI37


Saario M., Descombes L., Raivio T., Ryynänen E. & Larvus L. 2014.Juomapakkausten pantillisten palautusjärjestelmien toimivuus ja kehittämistarpeita.Ympäristöministeriön raportteja 21/2014.

Sitra 2016. Kotisivut. Luettavissa: http://www.sitra.fi/Sitran muistio 2015. Kiertotalous Euroopan teollisuuden kilpailukyvyn veturiksi.20.7.2015. Luettavissa: http://www.sitra.fi/uutiset/kiertotalous/kiertotalous-euroopan-teollisuuden-kilpailukyvyn-veturiksi

Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy 2016. Internet-sivusto. Luettavissa:http://rinkiin.fi/

Talouselämä 2015. Kiertotaloutta voi vauhdittaa verotuksella. 12.6.2015. Luettavissa:http://www.talouselama.fi/tebatti/kiertotaloutta-voi-vauhdittaa-verotuksella-3365696

Tekes 2016a. Kotisivut. Luettavissa: http://www.tekes.fi/Tekes 2016b. Ekoinnovaatioiden edistäminen – ehdotuksia politiikkatoimiksi.Luettavissa: http://www.tekes.fi/globalassets/global/ohjelmat-ja-palvelut/kampanjat/innovaatiotutkimus/policybrief_3_2016_scinno.pdfTekes 2014. Tekesin ja innovaatiotoiminnan vaikutukset 2014.

Tekes 2008. Innovatiiviset julkiset hankinnat. Tekesin katsaus 225/2008. Helsinki.Luettavissa:https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/innovatiiviset_julkiset_hankinnat.pdfTilastokeskus 2016. Ympäristöverot. Luettavissa: http://www.stat.fi/til/yev/index.html

Tulli 2016. Internetsivut. Luettavissa: www.tulli.fiTyö- ja elinkeinoministeriö 2015. Päästökauppa. Luettavissa:http://www.tem.fi/energia/paastokauppaTyö- ja elinkeinoministeriö 2007. Biokaasulla tuotettavan sähkön syöttötariffiSuomessa – Perusteita järjestelmän toteuttamiselle, työryhmän mietintö. Luettavissa:https://www.tem.fi/files/18256/Biokaasutariffi_tr_raportti_191207.pdf

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT 2015. Yritystukien arviointi javaikuttavuus. Luettavissa: http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/vaikuttavaa-vai-tarpeetonta-selvitys-yritystukien-vaikutuksista-valmistunut?_101_INSTANCE_3wyslLo1Z0ni_groupId=10616

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT 2011. Alennettujen arvonlisäkantojentaloudelliset vaikutukset. Juha Honkatukia, Jouko Kinnunen & Timo Rauhanen. TEMraportteja 12/2011. Luettavissa:https://www.tem.fi/files/29689/ALVkannat_Loppuraportti.pdf

Verohallinto 2016. Kotitalousvähennys. Luettavissa: https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Kotitalousvahennys

Ympäristöhallinto 2016. Jätemaksut ja -verot. Luettavissa: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Jatteet_ja_jatehuolto/Jatemaksu_ja_verot

Ympäristöministeriö 2016. Tarkoituksenmukaiset toimet kevyiden muovistenkantokassien kulutuksen vähentämiseksi. Hanna Salmenperä, Kaarina Saramäki & PäiviMunne. Ympäristöministeriön raportteja 11/2016. Luettavissa:http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/64978/YMra_11_2016.pdf?sequence=1

LOPPURAPORTTI38


Ympäristöministeriö 2015. Jätemäärien ennakointi vuoteen 2030. Luettavissa:https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/155189/YMra_17_2015.pdf?sequence=1

Ympäristöministeriö 2014a. Pakkausjätteen keräysjärjestelyt muuttuvat pakkaustentuottajavastuun laajetessa. Tiedote 3.7.2014. Luettavissa: http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Pakkausjatteen_keraysjarjestelyt_muuttuv%2830300%29Ympäristöministeriö 2014b. Teollisuuden materiaalitehokkuuden ohjauskeinot:esimerkkinä teollisuuskemikaalit ja kemialliset jätteet. Ympäristöministeriön raportteja13/2014.

Ympäristöministeriö 2014c. Juomapakkausten pantillisten palautusjärjestelmientoimivuus ja kehittämistarpeita. Ympäristöministeriön raportteja 21/2014.

Ympäristöministeriö 2013. Jätemaksut ja – verot. Ympäristöhallinnon yhteinenverkkopalvelu. Luettavissa: http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kulutus_ja_tuotanto/Jatteet_ja_jatehuolto/Jatemaksu_ja_verot

elinkeinoelÄmÄn keskusliitto ek€¦ · ja teollinen innovointi, sekä maailmanlaajuiset...

Documents