Mikkelin kAUPUnGinTAlO • nAisvUOren TOrni

kAUPPAhAlli • sATAMAPAviljOnki • GrAniiTTiTAlO

MAAMERKIT 1912

EsipuhE

Mikkelin kaupunki voitti vuonna 2012 Vuoden paras kaupunkikeskusta -pal-

kinnon. Lähes samanlaista voimakkaan kehityksen kautta elettiin sata vuotta

aiemmin. Kaupunkiympäristöä parannettiin ja uusia liikerakennuksia raken-

nettiin. Tässä kirjasessa esitellään muutamia Mikkelille sadan vuoden aikana

merkityksellisiksi muodostuneista rakennuksia. Ne kertovat Mikkelin histo-

riasta ja nykypäivästä, yhden näkökulman siihen, miten Mikkelistä tuli Mikkeli.

Sata vuotta sitten Mik- kelissä rakennettiin kiivaas-

ti: vesijohtoverkko ja siihen liittyvä Naisvuoren

vesitorni valmistuivat 1911–12, kaupungin perusta-

misesta (1838) saakka palvelleet tukkipuodit kor-

vasi uusi Kauppahalli ja kaupungille rakennettiin

ensimmäinen oma kau- pungintalo. Samoihin aikoi-

hin liike-elämä raken- nutti uljaita kivitaloja; yksi

niistä oli nykyinen Mik- kelin taidemuseo.

Mikkelin satavuotias kaupungintalo seisoo torin etelälaidalla, lehmusten ja

tammien katveessa, ikään kuin hieman piilossa. Mikkelin hienon torin yhtey-

dessä yleensä mainitaan aina C.L. Engelin suunnittelema lääninhallitus sekä

torin pohjoislaidalla kaupungin symboliksi muodostuneet porttirakennukset,

kummallakin puolellaan 1940-luvun funktionalismia edustavat rakennukset.

Usein jugendia edustava kaupungintalo unohtuu. On aika antaa kaupungin

omalle talolle ääni.

Antoisia lukuhetkiä satavuotiaidemme parissa,

KiMMO MiKANderKAUpUNgiNjOhTAjA

sisäLLys

ONNeNpOTKU jA ONNeTTOMUUS 4

MOderNi SUUNNiTTeLijA – ArKKiTehTi SeLiM A. LiNdqViST 4

MiKKeLiN KAUpUNgiNTALO - SKOTLANTiLAiSeN jA iTäVALTA- LAiSeN ArT NOUVeAUN jäLjiLLä 5

TeräSbeTONiN LyriiKKAA – NAiSVUOreN TOrNi 20

KAUppAhALLi 22

SATAMApAViLjONKi 24

KAUppANeUVOS jA LääNiNArKKiTehTi 26

grANiiTTiTALOSTA TAideMUSeO 26

LähTeeT 31

OnnEnpOtku ja OnnEttOmuus

Mikkelin kaupunkia kohtasi vuonna 1910 onnen-

potku – mikäli sellaiseksi voi sanoa tilannetta, jos-

sa toista sortokautta eläneessä Suomen suuriruh-

tinaskunnassa oltiin. Kolmisenkymmentä vuotta

aiemmin kaupungin keskustan ulkopuolelle oli ra-

kennettu komea kasarmialue 6. Tarkk’ampujapa-

taljoonalle. Oma asevelvollinen sotaväki oli nosta-

nut kansallista henkeä, vaikka se olikin pieni ja riit-

tämätön maan todelliseen puolustamiseen. Kauan

kotimaisesta sotaväestä ei kuitenkaan saatu naut-

tia, sillä vuonna 1901 päädyttiin Suomen suuriruh-

tinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan välillä komp-

romissiin – koska suomalaiset eivät halunneet an-

taa nuorukaisiaan keisarikunnan sotaväkeen, lak-

kautettiin ”vanha väki”. Tilalle tulivat venäläiset

joukot, Mikkeliin 5. Suomenmaalainen Tarkk’am-

pujapataljoona.

Mikkelin kaupunki oli antanut alueen vanhan väen

kasarmia varten käyttöön valtiolle ilmaiseksi ”niin

pitkäksi aikaa kuin tarvitaan”. Kotimainen sotaväki

oli tuonut mukanaan verotuloja kaupungille, mut-

ta uusista asukkaista niitä ei saatu – niinpä kau-

punki ryhtyi vaatimaan kasarmialueesta korvaus-

ta. Vuonna 1910 saatiin kuvernöörin päätös – alue

katsottiin pakkolunastetuksi ja kaupunki sai siitä

korvauksena 346 750 markkaa, mikä vastasi noin

neljän vuoden verotuloja. Korvaus maksettiin Suo-

men valtion varoista.

pääosa summasta rahastoitiin kaupungintalon ja

vesijohtolaitoksen rakennusrahastoon sekä pie-

nempi summa esikaupunkirahastoon tulevia maan-

hankintoja varten. Seuraavan kahden vuoden aika-

na Mikkelin kaupunki rakennutti ennennäkemättö-

mällä tavalla – kaupunkiin saatiin muun muassa ve-

sijohtoverkosto ja vesilaitos, kaupungintalo, kaup-

pahalli ja satamapaviljonki.

Onnenpotkun vuonna kaupunkia kohtasi myös on-

nettomuus – suuri kaupunkitulipalo. Kirkonportai-

den alapuolisessa korttelissa tuli levisi kauppias

halttusen keittiöstä ja poltti lopulta koko kortte-

lin. Savu näkyi ristiinassa ja juvalla saakka. yksi

palaneista taloista oli kauppaneuvos David pulkki-

sen omistama puutalo – sen tilalle valmistui vuon-

na 1913 jyhkeä jugendlinna.

mODErni suunnittELija

– arkkitEhti sELim a. LinDqvist

Mikkelin kaupungin rakennusbuumin suunnittelus-

ta vastasi helsinkiläinen arkkitehti selim a. Lind-

qvist (1867–1939). hänen taustansa oli vaatimaton,

isä oli vääpeli ja äiti piti leipomoa. Lindqvist opis-

keli arkkitehdiksi polyteknillisessä opistossa vuo-

sina 1884–88, jonka jälkeen hänellä oli oma toimis-

to helsingissä.

Lindqvist oli ahkera ja tuottelias arkkitehti, jolla oli

taito sopeuttaa taiteellinen muodonanto tehtävän

ja rakennuspaikan luonteeseen ja valittuihin raken-

neratkaisuihin. Aikalaisarvioissa Lindqvistin töitä

kuvattiin eleganteiksi, tyylikkäiksi ja käytännöllisik-

si. hänen suunnitelmansa edustivat erityisen hyvin

aikansa arkkitehtuurimakua ja tekniikkaa.

Merkittävä vaikutus Lindqvistin näkemyksiin ja

tuotantoon oli 1890-luvun alussa tehdyllä opin-

tomatkalla Saksan, itävallan ja Unkarin kautta ita-

liaan. Matkan jälkeen hän työskenteli vuoden ver-

ran berliiniläisessä arkkitehtitoimistossa.

Selim A. Lindqvist oli jo varhain kiinnostunut ra-

kennusteknisistä uutuuksista. Vuosisadan vaih-

teen kansallisromantiikasta poiketen hänen ark-

kitehtuurinsa edusti alusta alkaen rationalistis-

ta suuntausta. hän käytti ensimmäisenä Suomes-

sa monia teknisiä uutuuksia: betonipalkkien kan-

nattamaa vaakasuoraa betonilaattaa, pyöröteräs-

tä betoniraudoituksessa, asfalttihuopaa betonin

päällä vesieristyksenä, massalattiaa ja rikkakuilu-

ja asuintaloissa. Lindqvistin suuria työllistäjiä oli-

vat julius Tallberg ja helsingin kaupunki, joille hän

suunnitteli etupäässä teollisuus- ja liikerakennuk-

sia. Uudet tekniset keksinnöt otettiin usein ensim-

mäisenä käyttöön juuri näissä rakennustyypeissä.

Lindqvist suunnitteli useita liiketaloja helsingin

kasvavaan ydinkeskustaan, muun muassa Suo-

men ensimmäisen kokonaan liiketaloksi rakenne-

tun Aleksanterinkatu 13:n, edelleen Aleksi 13:na

tunnetun tavaratalon.

mikkELin kaupungintaLO -

skOtLantiLaisEn ja itävaLtaLai-

sEn art nOuvEaun jäLjiLLä

Mikkelin kaupungintalon rakentaminen oli ensim-

mäisen kerran esillä valtuuston kokouksessa vuon-

na 1886. Arkkitehti Werner polonilta tilattiin pii-

rustukset, ja päätös rakentamisesta tehtiin kolme

vuotta myöhemmin. Suunnitelma ei kuitenkaan

toteutunut, sillä tärkeämmäksi katsottiin avustaa

kaupunkiseurakunnan itsenäistymistä ja oman kir-

kon rakentamista. Kaupungintalon rakentamiseen

palattiin parikymmentä vuotta myöhemmin.

Kaupungintalon tontti torin laidalla oli ollut va-

rattuna raatihuoneelle kaupungin perustamises-

ta saakka. Kokouksessaan tammikuussa 1910 val-

tuusto päätti, että uuteen taloon tulisivat tilat

maistraatille ja raastuvanoikeudelle, rahatoimika-

marille, kaupunginvoudille, valtuusmiehille, kirjas-

tolle ja lukusalille, terveys- ja vaivaishoitohallituk-

selle, tullikamarille sekä kaksi vahtimestarien asun-

toa. Tutkittavaksi jäi, olisiko taloon mahdollista si-

joittaa Mikkelin Säästöpankki ja 500 hengen juh-

lasali.

1

1

9

2

4

AM

Lindqvistin suunnittelema Mikkelin kaupunginta-

lo valmistui 1912. yleisjäsentelyltään symmetrinen

talo oli sovitettu läheisiin empirerakennuksiin, sa-

malla kun yksityiskohdat muistuttavat Skotlannin

ja itävallan art nouveausta. 1900-luvun alkupuolen

tyylisuuntaus sai useita eri nimiä: puhuttiin kansal-

lisromantiikasta, jugendista, art nouveausta. Mik-

kelin kaupungintalosta muodostui kokonaistaide-

teos, kun Selim A. Lindqvist suunnitteli myös kau-

pungintalon kiinteän ja irtaimen sisustuksen. huo-

nekalut valmisti huonekalutehdas evert invenius

Tampereelta ja kattokruunut Taidetakomo Koru,

kummatkin Lindqvistin suunnitelmien mukaan.

helsingissä toiminut Taidetakomo Koru val-

misti erilaisia taideteollisia takomotöitä, muun

muassa valaisimia yksityisiin ja julkisiin tiloihin.

yrityksellä oli omia suunnittelijoita, mutta myös

tilaajan piirustusten mukaan tehtiin tuotteita.

Samoihin aikoihin Mikkelin kaupungintalon va-

laisimien kanssa valmistuivat pörssitalon, Kai-

vohuoneen ja Maxim Teatterin valaisimet.

1

1

9

2

6

1

1

9

2

9

1

1

9

2

9

Säästöpankin ja juhlahuoneiston sijoittamises-

ta kaupungintaloon luovuttiin, ja se jäi kaupun-

ginhallinnon, kirjaston sekä raastuvanoikeuden ja

maistraatin taloksi. ensimmäisen kerroksen itä-

päässä torin puolella sijaitsi kaupungin kirjasto, pi-

han puolella oli kolme huonetta tullikamarin käy-

tössä sekä vahtimestarin asunto. Länsiosassa si-

jaitsivat kaupunginvoudin, rahatoimikamarin ja ka-

söörin huoneet sekä rakennuskonttori ja rokotus-

huone nykyisen kaupunginjohtajan huoneen pai-

kalla. yläkerrassa olivat valtuustosali, nykyisessä

lautakuntien huoneessa ”tupakka- ja tarjoiluhuo-

ne” sekä maistraatin ja raastuvanoikeuden tilat.

Nykyinen kaupunginhallituksen huone oli raastu-

vanoikeuden istuntosali, ja sitä vastapäätä sijaitsi-

vat huone vangituille, asianajajan ja notaarin huo-

neet sekä odotushuone. Valtuustosalin takana pi-

han puolella sijaitsi toinen, isompi vahtimestarin

asunto. Kellarissa oli kaksi isoa arkistohuonetta,

useita halkosäiliöitä ja pannuhuone.

Talo vaurioitui talvisodan pommituksissa talvella

1940. Vesikatto ja ullakko täytteineen paloivat, mil-

tei kaikki ovet ja ikkunat sekä sisä- ja ulkomaala-

ukset ja lattiapäällysteet kärsivät tuhoja. Osa si-

sä- ja ulkorappausta rikkoutui tai vaurioitui tulen

ja pommin sirpaleiden vaikutuksesta. Lisäksi räjäh-

dykset ja kuumuus aiheuttivat halkeamia muureis-

sa ja sortumia rautabetonivälikatossa ja vioittivat

keskuslämmityslaitteita. Talvisodan vielä jatkuessa

kaupungintaloon rakennettiin uusi vesikatto ja ik-

kunat peitettiin lautasuojauksilla.

Mikkelin kaupungintalo sai vuonna 1947 nykyisen

julkisivunsa, kun kaupungin ensimmäisen kaupun-

ginarkkitehdin Eero jokilehdon suunnitelman mu-

kaan talon ullakkokerrokseen tehtiin toimisto- ja

työtiloja. Myös sisätiloissa tapahtui muutoksia. Kir-

jasto laajennettiin käsittämään koko itäinen pääty

vahtimestarin asuntoa lukuun ottamatta. Länsi-

päädyssä kaupunginjohtaja sai nykyisen huoneen-

sa. Kirjaamo, kaupunginsihteeri ja konekirjoittajat

työskentelivät viereisessä huoneessa. Lisäksi sii-

vessä toimivat kaupungininsinööri ja rakennus-

mestarit sekä pihan puolella oli rahatoimiston ti-

lat. Toisessa kerroksessa valtuuston tarjoiluhuo-

ne muutettiin kaupunginhallituksen istuntosalik-

si. Maistraatti ja raastuvanoikeus pitivät edelleen

hallussaan toisen kerroksen länsisiipeä. Kolman-

teen kerrokseen julkisivun puolelle rakennettiin

viisi työhuonetta ja länsisiipeen piirustussali. Siel-

lä toimivat kaupunginarkkitehti, -geodeetti ja kar-

toittajat.

Toisen kerroksen kaakkoiskulmassa sijainnut vah-

timestarin asunto muutettiin vuonna 1954 raken-

nustoimistoksi. Samalla kolmanteen kerrokseen

suunniteltiin kookkaampi porras ja entiseen raken-

nustarkastajan huoneeseen tehtiin valokopiohuo-

ne. Kolme vuotta myöhemmin kaupunginarkkiteh-

1

1

9

2

10

Kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous pidettiin uudessa talossa lokakuussa 1912.

Kuva kaupungin 100-vuotisjuhlaistunnosta kevättalvella 1938. MMA

ti martti riihelän johdolla muutettiin valtuustosa-

lia, muun muassa laajennettiin yleisölehteriä ja kat-

kaistiin julkisivun parvekeovet 40 cm korkeudesta

ja rakennettiin lämpöpatterilla varustettu kynnys-

penkki. Salin katto akustoitiin.

Viimeisin suuri muutos kaupungintalon ulkoasus-

sa on vuosilta 1976–77. Lähtölaukauksena muutok-

sille oli uuden kirjastotalon rakentaminen kaupun-

gintalon viereen. Suurin muutos ulkoasussa oli pi-

hanpuolen korotus kolmanteen eli nykyiseen kor-

keuteensa. Tuolloin pihan puolen ullakkotilaan saa-

tiin työhuoneita. Talon seinät maalattiin ”tähkän-

keltaisella” ja muut osat ”liljanvalkoisella”. Aiem-

paan verrattuna keltaisen värin osuus lisääntyi ja

kontrasti valkoisten koristeosien ja seinän välillä

lisääntyi. Korjaukset suunnitteli silloinen kaupun-

ginarkkitehti hilkka vattulainen.

MKM

1

1

9

2

11

Muutoksen yhteydessä kaupungintalon sisätilat

saivat nykyiset muotonsa. itäsiipeen kirjaston tilal-

le rakennettiin työhuoneita, torin puolelle teknisel-

le apulaiskaupunginjohtajalle sekä hänen sihteeril-

leen ja pihan puolelle suunnitteluosaston henkilö-

kunnalle.

Talo jäi kokonaan

kaupungin käyt-

töön, kun maist-

raatti ja raastu-

vanoikeus muut-

tivat graniittita-

loon. entisestä

raastuvanoikeu-

den istuntohuo-

neesta tuli kau-

punginhallituksen

huone. Valtuus-

tosalin viereinen

huone tuli lauta-

kuntien käyttöön.

Valtuuston eteissali naulakoineen ja yläkerran kier-

reportaineen sai nykyisen muotonsa. Toisen ker-

roksen muut tilat tulivat kaupungingeodeetin ja

mittausosaston käyttöön. Kolmannen kerroksen

puolestaan valloitti kaupunginarkkitehti esikunti-

neen: asemakaavoitus-, liikenne- ja talonpiirustus

saivat omat tilansa. Kellarikerros otettiin käyttöön:

arkistotilojen lisäksi sinne tuli monistamo, mittaus-

osaston kuvaushuone sekä henkilökunnan ruoka-

la keittiöineen.

Kaupungin hallinnossa alkoi tilojen suhteen uusi

aika vuonna 1986, kun kaupungintalon taakse sa-

malle tontille valmistui kaupungin virastotalo. Ta-

losta järjestetyn arkkitehtikilpailun voitti hanne-

le storgårds. Kaupungintalon tilajärjestelyihin se

vaikutti kellariker-

roksen osalta, jos-

sa monistamoon

ja ruokalaan tuli

valtuustoryhmien

kokoushuoneita.

Viimeisen parin-

kymmenen vuo-

den aikana Mik-

kelin kaupungin-

talon kokemat

muutokset ovat

olleet pienimuo-

toisia. eri toimi-

aloja on tullut ja

mennyt, ja jonkin

verran uusia tilaratkaisuja on tehty. Kaupungin kes-

kushallinto sekä tilat kaupunginvaltuustolle ja -hal-

litukselle ovat kuitenkin sijainneet aina kaupungin-

talolla.

Kaupungintaloon on sijoitettu Mikkelin kaupungin

taidekokoelman teoksia. Valtuustosalia hallitsevat

Emil rautalan maalaamat muutamat kaupungin-

valtuuston puheenjohtajien muotokuvat. Kaupun-

ginhallituksen salissa puolestaan näkyy 1800-lu-

vun Mikkeli johan knutsonin ja thorsten Waener-

bergin maalauksissa.

victoria Åberg (1824-92) vietti kesiään ristiinan puntalassa, jossa hänen sisarensa oli aviossa

suomalaisuusmies, käräjäoikeuden tuomari Karl Ferdinand Forsströmin kanssa. Åberg oli en-

simmäisiä pitkän uran tehneitä suomalaisia naistaiteilijoita. ”Maisema” kuvaa italialaista vuo-

ristonäkymää vuodelta 1881. MKM/Timo Kilpeläinen

1

1

9

2

14

thorsten Waenerbergin ”Maisema

Mikkelistä” vuodelta 1873 kuvaa pien-

tä kaupunkia, jossa erottuvat läänin-

hallitus, -sairaala ja -vankila. Vaalean-

punainen Kenkäveronniemen pappi-

la erottuu vasemmalla. Teos on lah-

joitus hanna ja märtha hällströmiltä.

MKM/Timo Kilpeläinen

rehtori, kaupunkineuvos martti rafael jauhiainen toimi kaupun-

ginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1929–45, 1948–56 ja 1960–

64. emil rautalan maalaus on vuodelta 1941.

1

1

9

2

17

tEräsbEtOnin Lyriikkaa

– naisvuOrEn tOrni

Alun perin kaupungin laitamilla sijainnut Naisvuori

oli 1900-luvun alussa jäänyt kasvavan kaupungin

sisään kaupunkilaisten vihreäksi vyöhykkeeksi. Sen

reunamille alkoi asutuksen sijasta tulla kaupunkien

keskustoille tyypillisiä julkisia toimintoja. Mikkelin

Telefooniyhdistyksen toimitalo valmistui vuonna

1903 Naisvuoren kupeeseen Mikonkadun varrel-

le ja Mikkelin Työväenyhdistys oli ostanut vuon-

na 1900 huvilan vuoren rinteeltä toimitiloikseen.

Suomen kaupungeissa rakennettiin 1900-luvun

alussa innokkaasti vesijohtolaitoksia kasvavien

kaupunkien tarpeisiin. Mikkelissä laitoksen raken-

taminen tuli ajankohtaiseksi vuosisadan vaihtees-

sa. Anniskeluyhtiön voittovaroja ryhdyttiin vuo-

desta 1900 lähtien siirtämään vesijohtolaitoksen

pohjarahastoon. Suunnittelutyöhön ryhdyttiin syk-

syllä 1908. Tarvittavat pohjavesitutkimukset vei-

vät kaksi vuotta, ja syksyllä 1910 lisätty valtuusto

tilasi insinööri a. skogin suunnitelman vesijohto-

laitosta varten.

Naisvuorelle rakennettavan vesitornin piirustuk-

set päätettiin samassa kokouksessa tilata arkkiteh-

ti Selim A. Lindqvistilta, joka suunnitteli samaan

aikaan Mikkelin kaupungintaloa. Naisvuorella si-

jainnut paviljonki- ja palotornirakennus jouduttai-

siin purkamaan vesitornin tieltä. paviljonki oli ra-

kennettu paitsi palotorniksi, myös kaupunkilaisten

virkistykseksi tohtori r. salingren antamilla lahjoi-

tusvaroilla, ja senpä vuoksi myös uuden vesitor-

nin pohjakerrokseen päätettiin rakentaa ravinto-

lahuoneisto.

Vesitornin piirustukset hyväksyttiin helmikuussa

1911 ja rakentaminen aloitettiin heinäkuussa sama-

na vuonna. Lindqvistin suunnitelmasta puuttuivat

kaikki ajan vesitorneissa yleiset viittaukset keski-

aikaisiin torneihin. Täysin modernissa muotoilussa

on korkeintaan viittauksia itävaltalaisen Otto Wag-

nerin arkkitehtuuriin.

Teräsbetonista rakennetun vesitornin urakoi Viipu-

rin Sementtivalimo Oy insinööri taavi siltasen joh-

dolla. Se oli 29,4 metriä korkea ja siinä oli 300 000

litran vesisäiliö. Tornin huippu oli noin 64 metriä

Saimaan vedenpinnan yläpuolella. Tornin huipul-

le asennettiin sähköllä toimiva hälytyssireeni ja

merkkivalot, joiden määrällä voitiin ilmaista missä

kaupunginosassa tulipalo oli.

Vanha paviljonkirakennus purettiin talvella 1912.

Käyttökelpoiset rakennustarpeet siirrettiin Lam-

posaareen ja niistä rakennettiin sinne paviljonki

Lindqvistin ja kaupungininsinööri Lennart von Fie-

andtin piirustusten mukaan. Tapahtumasta kertoo

seuraava värssy:

”Missä ennen pekka pietiläinen onki,

sinne siirrettiin Naisvuorelta se vanha paviljonki”.

Toisen maailmansodan aikana Naisvuoren tor-

nin huippu poistettiin, ja sinne sijoitettiin ilmavar-

tio. Nykyisen muotonsa tornin huippu sai vuonna

1946, kun eero jokilehto suunnitteli uuden vesi-

katon ulottuvaksi entisen avoimen näköalatasan-

teen päälle. Naisvuoren torni jäi nähtävyydeksi ja

matkailukohteeksi 1950-luvun alussa, jolloin vesi-

laitokselle rakennettiin uusi vesitorni Kirjalan mäel-

le. Naisvuoren tornin alaterassi lasitettiin vuonna

1969, jolloin ravintolapalvelut paranivat. Naisvuo-

ren torni on yksi Mikkelin kuvatuimpia kohteita ja

keskeinen kaupungin symboli.

1

1

9

2

20

MKM

kauppahaLLi

Mikkelin ensimmäiset kaupalliset rakennukset oli-

vat hallitustorin ja Kirkkotorin väliseen kortteliin

”Kauppamiehenkujan” varrelle rakennetut tuk-

kipuodit ja niiden jatkeeksi rakennetut lautara-

kenteiset puodit. Alueesta muodostui kaupungin

Kauppatori, jota myöhemmin kutsuttiin pikkutorik-

si. Vuonna 1898 terveydenhuoltolautakunta esitti

lautarakenteisten puotien purkamista, sillä sade-

vedet johtivat nii-

den alle ja kauppi-

aat joutuivat sei-

somaan lätäkös-

sä. Tästä alkoi mo-

nivaiheinen, tois-

takymmentä vuot-

ta kestänyt proses-

si, joka päättyi uu-

den Kauppahallin

avajaisiin 2.1.1913.

Valtuuston nimittä-

miä rakennusvalio-

kuntia tuli ja meni,

suunnitelmia tehtiin, kunnes vuonna 1908 päätet-

tiin, että suunnitelmat ”piti hankkia sellaiselta am-

mattimieheltä, joka on niitä ennen laatinut ja on

spesialisti alalla”. Ammattimieheksi valittiin Selim

A. Lindqvist, jonka suunnittelemat hägnäsin hallit

helsingin Siltasaarenkadulla olivat olleet jo 1898

Mikkelin suunnitelmien esikuvana. Sen jälkeen hän

oli suunnitellut kauppahallit helsingin hietalah-

dentorille (1903), Kaartintorille (1906) ja hankoon

(1909).

Maaliskuussa 1909 valtuusto teki päätöksen kaup-

pahallin rakentamisesta idänpuoleisten tukkipuo-

tien paikalle. päätöksestä valitettiin, ja rakenta-

maan päästiin kolme vuotta myöhemmin. Tammi-

kuussa 1912 Lindqvistiltä tilattiin täydelliset piirus-

tukset – nyt lisättynä myös neljä huoneistoa kä-

sittävällä päätymyymälällä. 24 myymälää käsit-

täneen hallin pohjakaava säilyn entisellään, mut-

ta julkisivussa ta-

pahtui muutoksia –

joko mikkeliläisten

kustannuspainei-

den vuoksi tai sik-

si, että Lindqvist oli

siirtymässä omassa

tuotannossaan yhä

enemmän rationaa-

lisemman wieniläis-

jugendin suuntaan.

Mikkelin kauppa-

halleja laajennet-

tiin vuonna 1929

kangashallilla ja uusilla päätymyymälöillä – tuol-

loin syntyivät Mikkelin symboliksi muodostuneet

porttirakennukset. Lindqvistin halli tuhoutui pää-

tymyymälää lukuun ottamatta talvisodassa, ja vä-

liaikainen halli rakennettiin vanhan tilalle. Väliai-

kaisuus kesti vuoteen 2011, jolloin Mikkelin kolmas

kauppahalli avattiin pikkutorilla osana Kauppakes-

kus Stellaa – samalla paikalla, johon kauppahallia

oli soviteltu jo vuonna 1898.

1

1

9

2

22

satamapaviLjOnki

Kaupungin kehittämisaallossa oli-

vat mukana myös satamapalvelut

– laivaliikenne oli vilkastunut ja sa-

taman uudistaminen tuli ajankoh-

taiseksi. Kesällä 1911 nimitettiin sa-

tamavaliokunta ”suunnittelemaan

järjestystä ja puhtautta” kaupungin

satamassa. Kehittämisehdotus tuli-

kin seuraavassa maaliskuussa, ja sa-

tamassa aiemmin olleet neljä myyn-

tikojua esitettiin purettaviksi, koska

ne ”häiritsevät sataman kauneutta

eivätkä voi tyydyttää laivoja odot-

tavan ja virvokkeita nauttivan ylei-

sön mukavuutta.”

esitettiin rakennettavaksi uusi pa-

viljonki, johon tulisi satamakontto-

ri, ravintoloitsijan huone ja avonai-

nen odotus- ja ravintolahuone. jäl-

leen kerran suunnittelijaksi pyydet-

tiin Selim A. Lindqvistiltä, jolta va-

liokunta oli jo tilannut luonnospii-

rustukset. rakennus päätettiin teh-

dä, ja se valmistui purjehduskauden

alkuun 1912.

paviljongin ravintolatoiminta an-

nettiin vuokralle. Sekä Naisvuorel-

la että Satamapaviljongissa tuoreet

vohvelit mansikkahillolla ja kerma-

vaahdolla ovat olleet mikkeliläistä

kulttuuriperintöä jo sadan vuoden

ajan.

1

1

9

2

25

kauppanEuvOs ja

LääninarkkitEhti

Myös yksityisrakentaminen oli vauhdissa 1900-lu-

vun alkuvuosien Mikkelissä. eräs tuon ajan näky-

vimmistä hahmoista oli kauppaneuvos David pulk-

kinen (1851–1925). Käsityöläisen poikana syntynyt

pulkkinen palveli ensin mikkeliläisissä kauppaliik-

keissä, kunnes 1870-luvulla perusti oman yrityksen.

Toiminta laajeni pian laivanvarustukseen ja tukku-

kauppaan. 1890-luvulla mukaan tulivat tiilitehdas

paukkulassa – siellä valmistettiin tuomiokirkon tii-

let –, tupakkatehdas ja Mikkelin Viina- ja juoma-

tehdas. pulkkisen laivat veivät voita ja vuotia, ja

toivat viljaa ja jauhoja. Saksalankadulla toimi mylly,

jossa jauhatettiin tuontiviljaa. Vuosina 1911–13 pulk-

kinen rakennutti kaksi isoa kivitaloa hallituskadun

molempiin päihin. ensimmäisenä valmistui vuonna

1911 hallituskadun ja porrassalmenkadun kulmaan

kivitalo, johon sijoittuivat muun muassa Suomen

pankki, rob. huberin Vesijohtoliike sekä Mikkelin

lääninarkkitehdin toimisto, joka tarkoitti arkkiteh-

ti Armas rankan yksityistä toimistoa.

armas rankka (1878–1953) toimi Mikkelin läänin

lääninarkkitehtina vuosina 1911–24. hän oli valmis-

tunut arkkitehdiksi vuonna 1905 helsingin poly-

teknillisestä opistosta. Mikkelin kauden jälkeen hän

toimi Uudenmaan läänin lääninrakennuskonttorin

esimiehenä. rankan tuotannolle Mikkelissä tyypil-

listä olivat kansallisromanttiset ja jugend-piirteet,

jotka näkyivät myös hänen asuinrakennuksissaan.

graniittitaLOsta taiDEmusEO

Kun ankara kaupunkipalo oli polttanut kauppa-

neuvos pulkkisen puurakenteisen talon hallitus-

kadun ja ristimäenkadun kulmauksessa elokuus-

sa 1910, sai rankka häneltä tehtäväksi suunnitella

uuden asuin- ja liiketalon. graniittitalona tunnettu

rakennus valmistui 1912–13. hallituskadun puolei-

sessa siivessä ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi

kaupungin postitoimisto. Sen lisäksi rakennukses-

sa oli kolme isoa asuntoa: kaksi yläkerrassa ja yksi

ristimäenkadun puoleisessa siivessä. pohjakerrok-

sessa oli pieni asunto, kahvila, leipomo sekä halko-

kellari ja vaunuliiteri.

Talo kärsi vaurioita talvisodan pommituksissa, ja

sen nykyinen ulkoasu on peräisin noilta ajoilta.

jatkosodan aikana ylipäällikkö, marsalkka Man-

nerheim asui talossa olleessa tohtori dahlströmin

huoneistossa.

Mikkelin taidemuseo aloitti toimintansa graniitti-

talossa vuonna 1970 johannes haapasalon mu-

seona. Vuonna 1976 nimi muutettiin Mikkelin tai-

demuseoksi, kun museo sai lahjoituksena lehtori

martti airion taidekokoelman. Tuolloin museon ti-

lat laajenivat nykyisen Airion peruskokoelmanäyt-

Kuvat: MKM/harri heinonen

1

1

9

2

28

LähtEEt

Mikkelin kaupungin arkisto, Mikkelin kaupungin vuosikertomukset 1910–12.www.mikkeli.fi/fi/museot/01_mikkelin_taidemuseo

Arkkitehtuurimuseo, www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=3837

enqvist, petri, Kauppahalli – Mikkelin kauppahallisuunnitelmia. Näyttely Suur-Savon museossa 2009.

gyllenberg, petra, Tuoksuja ja tunnelmia, Kauppahallit Suomessa. jyväskylä 2007.

hellahuoneesta kerrostaloelämään. Asumisen ja elämisen murros 1900-luvulla mikkeliläisten kertomana. Mikkeli-Seura ry. jyväskylä 1994.

Kuujo, erkki, entisajan Mikkeliä. Mikkelin kaupungin vaiheita 1938–1917. jyväskylä 1989.

Kuujo, erkki – Väänänen, Kyösti – Lakio, Matti – hassinen, esa, Muuttuvaa Mikkeliä. Mikkelin kaupungin historia ii 1918–1986. pieksämäki 1988.

Suomen Kansallisbibliografia, www.kansallisbiografia.fi

TeKSTi: piA pUNTANeN

VALOKUVAT jA pOSTiKOrTiT: MiKKeLiN KAUpUNgiNMUSeOT (MKM) i MiKKeLiN MAAKUNTA-

ArKiSTO (MMA) i ArKKiTehTUUriMUSeO (AM) i reijO TiUSASeN jA peKKA piTKäSeN KOKOeLMAT

MUUT VALOKUVAT: KiMMO iSO-TUiSKU jA iLpO AALTO

LAyOUT: AALTO Oy i pAiNATUS: TerOpriNT Oy

telyn puolelle. Samana vuonna ta-

loon muuttivat maistraatti ja raas-tuvanoikeus. Taidemuseo nimitet-tiin etelä-Savon aluetaidemuseok-si vuonna 1981. Vuonna 1995 talo tuli museon käyttöön kokonaan, kun Mikkelin käräjäoikeus muut-ti valtion virastotaloon. graniitti-talossa sijaitsevat taidemuseon näyttelytilojen lisäksi museon toi-

misto ja henkilökunnan työtilat.

Suomen kielen lehtori Martti Airio

(1890-1973) oli keräilijä, jonka kiin-

nostus suuntautui kotimaiseen ku-

vataiteeseen, Septem-ryhmään ja

Marraskuulaisiin, antiikkihuoneka-

luihin ja itämaisiin mattoihin. Airio

testamenttasi kokoelmansa Mik-

kelin kaupungille, koska hän ha-

lusi edustavan kotimaisen taiteen

kokoelman esille pääkaupunkiseu-

dun ulkopuolelle. Vastaanottaes-

saan kokoelman kaupunki lupautui

pitämään Airion taidekodin esillä

eheänä kokonaisuutena.

Kuvanveistäjä johannes haapa-

salo (1880–1965) syntyi Mikkelin

rantakylässä, opiskeli ja työsken-

teli muualla maassa ja palasi koti-

seudulleen elämänsä loppuvuosik-

si. julkiset veistokset ja erityises-

ti sankaripatsaat ovat hänen tun-

netuinta tuotantoaan. hän lahjoitti

kaikki hallussaan olleet teoksensa

Mikkelin kaupungille vuonna 1963.

Kuvat: MKM/harri heinonen

1

1

9

2

31