Vu

osik

erto

mu

s 2015

Sisältö2 Yhteiskunnalliset muutokset näkyvät korkeimmassa hallinto-oikeudessa

5 Helsinki-Vantaan ympäristölupa – ympäristönsuojelun ja lentotoiminnan sääntelyn leikkauskohta

8 Julkiset hankinnat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä – kansallisen ja EU-oikeuden kehityksessä vahvasti mukana

11 Korkein hallinto-oikeus isännöi ACA-Europen kokouksen

12 Vammaispalveluasiat KHO:ssa – Oikeussuojaa vammaisille sekä hallinto- ja oikeuskäytännön ohjaamista

16 Kuka on saamelainen? Saamelaiskäräjävaalit 2015

20 Emoyhtiön arvonlisäveron vähennysoikeuteen uusi linjaus

24 KHO:n antamat lausunnot vuonna 2015

26 KHO teki kaksi ennakkoratkaisupyyntöä vuonna 2015

28 Tilastot

29 Korkeimman hallinto-oikeuden työtilasto vuodelta 2015

37 KHO:n työtilanne 2003–2015

38 Korkeimman hallinto-oikeuden henkilökunta 1.1.–31.12.2015

40 Asiointi ja yhteystiedot

Hallintotuomioistuimet ovat tehtävässään tekemisissä

oikeastaan koko yhteiskunnan ja sen jäsenten oikeus-

suojatarpeiden kanssa. Asiat ovat mitä moninaisimpia,

oikeusvaltion rakenteista aina ihmisten ja perheiden ar-

keen. Juttukirjo ulottuu valtiollisista ja kunnallisista vaa-

leista ja valtioneuvoston päätöksenteosta vaikkapa las-

tensuojeluun, rakentamiseen, verotuksen eri muotoihin,

vammaispalveluun ja julkisten toimintojen läpinäkyvyy-

teen. Tästä väistämättä seuraa myös, että yhteiskunnan

ja talouden muutokset, äkillisetkin sellaiset, heijastu-

vat nopeasti ja usein yllätyksellisestikin hallintotuomio-

istuinten tehtäväkenttään ja arkipäivään. Tuomioistui-

methan eivät juuri itse voi vaikuttaa omien palvelujen-

sa kysyntään ja sen vaihteluihin. Monet muistavat vie-

lä, miten vuosituhannen vaihteen tienoissa korkeimman

hallinto-oikeuden täyttivät – ainoana oikeusasteena ja

kaikkien muiden asiaryhmien ohella – valtioneuvoston

Natura-päätöksestä tehdyt pitkälti toista tuhatta muu-

toksenhakua yli viideltä tuhannelta muutoksenhakijalta

ja tuhannestakolmestasadasta alueellisesta kohteesta.

Vahvoja muistutuksia tuomioistuinten ja yhteiskun-

nan välisestä vaikutusyhteydestä on saatu myös vuoden

2015 aikana. KHO:een tuli elo-syyskuun vaihteen mo-

lemmin puolin lyhyessä ajassa yhteensä 182 valitusta,

jotka kohdistuivat saamelaiskäräjien hallituksen päätök-

siin olla hyväksymättä valittajia vuoden 2015 vaaliluet-

teloon. KHO, joka käsittelee tällaiset asiat poikkeukselli-

sesti ensimmäisenä ja ainoana oikeusasteena, organisoi

nopeasti oman toimintansa tilanteen vaatimalla uudella

tavalla. Tehokasta haltuunottoa ja valmistelua varten ke-

hitettiin oma projektiorganisaatio. KHO kuuli valitusten

johdosta saamelaiskäräjien hallitusta ja valittajia ja kä-

sitteli asiat poikkeuksellisen nopealla aikataululla. Rat-

kaisut annettiin syyskuun lopussa, ennen vaalien päätty-

mistä. Lisäksi vuoden aikana on tullut vireille useita kym-

meniä muitakin saamelaiskäräjävaaleihin liittyviä asioita,

jotka nekin on ollut otettava nopeaan käsittelyyn. Kaik-

ki tämä ei tietenkään voinut olla vaikuttamatta KHO:n

toimintaan muissa asiaryhmissä. Silti asioiden käsittelys-

sä kokonaisuutena on osaavan ja motivoituneen henki-

lökunnan työllä päästy lähes edellisen vuoden määrälli-

seen tulokseen.

Tämä kaikki kuitenkin on ollut vielä pientä verrattuna

siihen, minkä pian ymmärrettiin olevan maailman mullis-

tusten seurauksena tulossa. Turvapaikanhakijoiden en-

nen näkemättömän määrän suunnatessa etenkin Lähi-

idästä Suomeen oli välittömästi vahva syy ryhtyä enna-

koiviin toimiin. Ennusteet kyllä ovat muuttuneet lähes

viikoittain, ja hallintolainkäyttöön eteneviin juttuihin jo

suuruusluokkien tasolla vaikuttavat monet epävarmuus-

tekijät, näin varsinkin lainkäytön ylimmässä asteessa

KHO:ssa. Jokainen juttu edellyttää yksilöllistä käsittelyä

ja siten työtä. Näin on siitäkin huolimatta, että ulkomaa-

laisasioissa, kuten useimmissa muissakin asiaryhmissä,

on KHO:n käsittelyn pohjana jo perusteellinen käsitte-

ly alueellisessa hallinto-oikeudessa, ja vaikka KHO:ssa

on jo nyt käytössä kattava valituslupajärjestelmä. KHO

teki tulevaan kehitykseen ja suureen asiamäärän nou-

suun varautuen ja perustuslain mukaista esitysoikeut-

taan käyttäen täysistunnossaan syyskuun 2015 alussa

Yhteiskunnalliset muutokset näkyvät korkeimmassa hallinto-oikeudessa

2

valtioneuvostolle esityksen siitä, että KHO voi turva-

paikka-asiassa ja muussa kansainvälistä suojelua koske-

vassa asiassa ratkaista kysymyksen valitusluvan myöntä-

misestä kahden jäsenen kokoonpanossa säännönmukai-

sen kolmen sijasta. Hallituksen tätä tarkoittava lainmuu-

tosesitys on joulukuussa 2015 hyväksytty eduskunnassa

ja se tulee voimaan vuoden 2016 alusta. Muita turva-

paikka-asioiden menettelyä koskevia lainmuutoksia val-

mistellaan tätä vuodenvaihteessa kirjoittaessani.

Tapahtuneeseen varautumiseen on liittynyt kiinteäs-

ti myös tilanteen vaatimien lisävoimavarojen turvaami-

nen niin hallinto-oikeuksien kuin KHO:nkin osalta. Val-

tion vuoden 2016 talousarviossa osoitettujen määrära-

halisäysten pohjalta onkin jo vuoden 2015 puolella voi-

tu KHO:ssa aloittaa tarpeelliset toimet. Kysymys on niin

uudesta henkilöstöstä eri valmistelu- ja päätöksente-

kovaiheissa, tilajärjestelyistä kuin uudenlaisista menet-

telytavoistakin. Samalla on merkille pantavaa, että en-

simmäisen kerran on voimavaroja koskevassa päätök-

senteossa näin suoraan ja näin vaikuttavalla tavalla tun-

nistettu se suora yhteys, joka vallitsee oikea-aikaisen,

laadukkaan lainkäyttötoiminnan ja sen kulloinkin vaati-

mien voimavarojen välillä. On täysi syy toivoa, että tä-

män havainnon vaikutus ei jää väliaikaiseksi. Kehitys,

jossa tuomioistuintoiminnan väistämättä vaatimat voi-

mavarat vuotuisten leikkausten tuloksena vähitellen lä-

hestyvät nollaa, ei ole sen enempää perustuslain mu-

kaisen oikeussuojatehtävän kuin ihmisten ja yritysten

odotustenkaan mukainen. Tuomioistuimilla olisi myös

oltava riittävä ja niiden toiminnallisen itsenäisyyden tur-

vaava taloudellinen puskuri yllättäviä muutoksia ajatel-

len. Näin ei nyt ole.

Näinä aikoina on toteutunut tai on valmisteilla pal-

jon muutakin oikeusturvaan ja sen saatavuuteen eri ta-

voin liittyvää. Yhtenä esimerkkinä tästä on vuoden 2016

alusta voimaan tullut tuomioistuinmaksulaki, joka mer-

kitsee myös hallintolainkäytössä merkittävää maksuta-

son nousua ja oikeudenkäyntimaksujen käytön katta-

vuuden laajennusta. Tämän vaikutuksia kansalaisten ja

yhteisöjen tosiasialliseen tuomioistuimeen pääsyyn eri

asiaryhmässä on aihetta tarkkaan seurata. Vielä suurem-

malla syyllä sama koskee maksu-uudistuksen ja erilais-

ten muiden muutoksenhakua rajoittavien samanaikais-

ten, mutta toisistaan erillään valmisteltujen muutosten

ja muutoshankkeiden yhteisvaikutuksia.

KHO muuttuu vuoden 2016 alusta aiempaa katta-

vammin ennakkopäätöstuomioistuimen suuntaan, kun

valituslupakynnys laajenee uusiin asiaryhmiin, tosin käy-

tännössä vasta siirtymäkauden jälkeen. Toisaalta kaksi-

asteisessa hallintotuomioistuinjärjestelmässämme ylim-

män oikeusasteen tehtävä tuskin jatkossakaan voi kestä-

vällä tavalla rajoittua pelkkään hallinto- ja tuomioistuin-

käytännön yleiseen ohjaamiseen. Eri asiaryhmissäkin

tarpeet voivat olla keskenään erilaisia.

Pekka Vihervuori

Yksi vuoden 2015 yhteiskunnallisesti ja oikeudellises-

ti merkittävimmistä sekä samalla suuritöisimmistä pää-

töksistä oli Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristölu-

pa-asia. Korkein hallinto-oikeus ratkaisi asiassa tehdyt

yhdeksän valitusta vuosikirjapäätöksellään 2015:12. Asi-

an mittasuhteita kuvaa se, että yksin asianosaisten ja vi-

ranomaisten kuulemismenettely eri vaiheissa kesti lä-

hes vuoden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös on

313 sivua pitkä. Oikeudellisesti asia oli erittäin haastava

muun muassa EU-oikeudellisine piirteineen.

Lentomeluongelma keskiössä

Aluehallintovirasto oli 4.8.2011 myöntänyt Finavia

Oyj:lle vuoden 2000 ympäristönsuojelulaissa tarkoite-

tun ympäristöluvan lentoaseman toimintaan. Vaasan

hallinto-oikeus oli pääosin hylännyt sinne tehdyt valituk-

set. Hallinto-oikeuden päätöksestä valittivat korkeim-

paan hallinto-oikeuteen muun ohella eräät kunnat, asu-

kasyhdistykset ja yksityishenkilöt lentomeluun liittyvil-

lä perusteilla sekä ELY-keskus ja luvansaaja Finavia Oyj.

Keskeiseksi kysymykseksi asiassa muodostui se, miten

lentotoiminnan aiheuttamaa meluhaittaa voidaan ja tu-

lee rajoittaa ympäristönsuojelulain nojalla ympäristölu-

papäätökseen sisällytettävin lupamääräyksin.

Aluehallintovirasto oli sisällyttänyt lupapäätökseen

meluhaitan ehkäisemiseksi määräyksiä. Määräykset pe-

rustuivat ympäristönsuojelulakiin ja melusta aiheutuvan

ympäristön pilaantumisen torjuntaan. Lupamääräyksissä

oli muun ohella kielletty lentoonlähdöt ja laskeutumiset

kello 00.30–05.30 välisenä aikana muilla kuin vähäme-

luisilla suihkukoneilla ja potkurikoneilla. Ongelmallisek-

si asiassa osoittautui ympäristölainsäädännön ja EU-oi-

keuteen perustuvan ilmailulainsäädännön välisen suh-

teen määrittäminen.

Helsinki-Vantaan ympäristölupa –

Ympäristönsuojelun ja lentotoiminnan sääntelyn leikkauskohtaKari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen

5

Melunhallintadirektiivin merkitys

EU:n tuolloin voimassa olleen melunhallintadirektiivin

(2002/30/EY) mukaan jäsenvaltioiden oli omaksuttava

tasapainoinen lähestymistapa käsitellessään alueellaan

sijaitsevien lentoasemien meluongelmia ja varmistetta-

va, että niillä on toimivaltaiset viranomaiset, jotka ovat

vastuussa direktiivin soveltamisalaan kuuluvista asioista.

Direktiivi on Suomessa pantu täytäntöön ilmailulailla. Il-

mailulain mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi)

voi asettaa meluhaittojen ehkäisemiseksi toimintarajoi-

tuksia lentoasemalla. Toimintarajoitukset voivat koskea

suihkukoneiden pääsyä lentoasemalle, niukasti vaati-

mukset täyttävien suihkukoneiden liikennöinnin kieltoa

sekä suihkukoneiden liikennöintiaikoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lentoaseman toi-

minnasta aiheutuvasta pilaantumisesta, joka aiheutuu

erityisesti melupäästöistä, oli lähtökohtaisesti annetta-

va tarpeelliset määräykset ympäristönsuojelulain nojal-

la annettavassa ympäristöluvassa. Ympäristölupaharkin-

nan yhteydessä oli kuitenkin samalla selvitettävä, seu-

rasiko ilmailua koskevasta tai muusta erityissääntelystä

rajoituksia mahdollisuuksiin antaa ympäristönsuojelu-

lain nojalla ja ympäristölupa-asiassa toimivaltaisen vi-

ranomaisen päätöksellä lentoaseman toimintaa koske-

via lupamääräyksiä melupäästöjen vähentämiseksi tai

hallitsemiseksi.

Ainakin osa aluehallintoviraston antamista lupamää-

räyksistä oli sellaisia toimintarajoituksia, joiden asetta-

minen EU-oikeuden ja ilmailulainsäädännön mukaan

kuului yksinomaan Liikenteen turvallisuusviraston toi-

mivaltaan. Tällainen oli muun muassa määräys, jolla

kiellettiin siviili-ilmailukäytössä olevan ääntä hitaammin

lentävän suihkukoneen pääsy lentoasemalle tiettynä ai-

kana.

Korkein hallinto-oikeus kumosi ne meluhaittojen eh-

käisemiseksi annetut lupamääräykset, joiden todettiin

olevan aluehallintoviraston toimivaltaan kuulumatto-

mia toimintarajoituksia. Samalla Finavia Oyj:lle asetet-

tiin velvoite saattaa määräajassa Liikenteen turvallisuus-

6

viraston ratkaistavaksi kysymys ilmailulaissa tarkoitettu-

jen meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamisesta.

Lisäksi yhtiö velvoitettiin päätöksen saatuaan toimitta-

maan aluehallintovirastolle selvitys, jossa arvioitaisiin

muun ohella kohtuuttoman rasituksen ja terveyshai-

tan aiheutumista lentomelualueella tilanteessa, jossa

noudatetaan ilmailulain nojalla mahdollisesti asetettu-

ja määräyksiä yhdessä muiden lentoaseman melunhal-

lintatoimien kanssa. Aluehallintoviraston oli selvityksen

perusteella annettava päätös, jossa arvioitaisiin sitä, oli-

vatko ympäristöluvan myöntämisen edellytykset ole-

massa ilmailulain nojalla mahdollisesti asetetut määrä-

ykset ja aluehallintoviraston toimivallassa olevat melun-

hallintatoimet huomioon ottaen.

Mitä tulevaisuudessa?

Lentoasematoimintaa Helsinki-Vantaan kentän alueel-

la on harjoitettu olympiavuodesta 1952 lähtien. Lento-

asemalla on kolme kiitotietä. Kolmannelle kiitotielle on

myönnetty terveydenhoitolaissa tarkoitettu sijoituspaik-

kalupa vuonna 1992. Aluehallintoviraston vuonna 2011

antamalla päätöksellä lentoaseman toiminta luvitettiin

kattavasti ympäristönsuojelulain pohjalta. Lehtitietojen

mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto on syksyllä 2015

antanut oman päätöksensä melurajoituksista. Tämän

jälkeen tulee arvioitavaksi, vastaavatko lentotoiminnas-

ta aiheutuvaa melua koskevat määräykset myös ympä-

ristönsuojelulainsäädännön vaatimuksia.

Lentotoiminta maamme päälentoasemalla on tär-

keää yleisen edun kannalta, mutta melun terveydelli-

set vaikutukset erityisesti asutusalueilla on saatava hal-

lintaan. Ympäristölupasääntelyn rinnalla kaavoituksella

on tässä keskeinen rooli. Osin samaan aikaan lentoase-

man ympäristölupa-asian kanssa korkeimmassa hallin-

to-oikeudessa käsiteltiinkin Tuusulan Rykmentinpuiston

yleiskaava-asiaa, jossa kaava osittain kumottiin Finavia

Oyj:n valituksesta. Asutuksen lisääminen lentomelun

kohdealueelle ei ollut hyväksyttävissä.

7

Julkiset hankinnat korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä – kansallisen ja EU-oikeuden kehityksessä vahvasti mukanaEija Siitari

Korkein hallinto-oikeus ratkaisi vuonna 2015 yhteensä

59 valitusta julkisista hankinnoista. Ratkaisuista yhdeksän

on julkaistu vuosikirjaratkaisuina, yksi lyhyenä ratkaisuse-

losteena ja kaikkiaan 16 päätöstä muina ratkaisuina.

Julkaistujen ratkaisujen suuri määrä osoittaa, että

oikeudellista tulkintaa tarvitaan monista aineellisista ja

menettelyllisistä kysymyksistä tällä oikeudenalalla, jos-

sa on odotettavissa vuonna 2016 jälleen lainsäädän-

tömuutoksia, kun eduskunnan käsiteltäväksi saatetaan

hallituksen esitys hankintalainsäädännön uudistamises-

ta. Uudistuksen taustalla on ennen kaikkea hankintadi-

rektiivien uudistaminen, mutta myös kansalliset tarpeet

keventää sääntelyä EU-kynnysarvojen alapuolelle jäävis-

sä hankinnoissa.

Vuoden 2015 vuosikirjaratkaisuissa on ollut kysymys

muun ohella puolustusvoimien lentokaluston sääsuoji-

en hankinnasta (KHO 2015:181), sähköenergian hankin-

nasta (KHO 2015:149), sotilasajoneuvojen häiveominai-

suuksien tutkimukseen käytettävän kääntöpöytälaitteen

hankinnasta (KHO 2015:94) ja kunnan sosiaali- ja perus-

terveydenhuollon palvelujen hankinnasta palvelut ko-

konaan ulkoistamalla (KHO 2015:64). Ratkaisussa KHO

2015:17 kysymys oli eräiden kuntien avoterveydenhuol-

lon lääkäri- ja vastaanottopalveluiden hankinnasta.

8

Ratkaisussa KHO 2015:152 ratkaistava oikeuskysymys

koski erityisesti sitä, mikä merkitys asiassa oli annetta-

va hankintayksikön menettelylle, jossa hankintayksikkö

oli ensin keskeyttänyt hankintamenettelyn, mutta seu-

raavana päivänä oli päättänyt olla keskeyttämättä han-

kintaa. Markkinaoikeus tulkitsi hankintaoikaisuna tehdyn

keskeytyksen tarkoittaneen, ettei hankintaa voitu enää

jatkaa uudella hankintaoikaisupäätöksellä, joten hankin-

tayksikön katsottiin tehneen hankintaa jatkaessaan lait-

toman suorahankinnan. Korkein hallinto-oikeus tulkitsi

toisin. Hankintaoikaisu on kansallinen oikeussuojakeino,

joka täydentää hankintojen muita oikeussuojakeinoja,

eikä hankintalaissa ole asetettu rajoitetta peräkkäisten

hankintaoikaisupäätösten tekemiseen.

Prosessikysymykset olivat pääosassa myös ratkaisus-

sa KHO 2015:151. Markkinaoikeus oli yhtiön valitukses-

ta kumonnut hankintapäätöksen tarjouspyynnön epä-

selvyyden vuoksi perusteilla joihin tuo yhtiö ei ollut ve-

donnut. Yhtiö oli valituksessaan markkinaoikeudessa

vaatinut hankintapäätöksen kumoamista sillä perusteel-

la, että valittujen kahden tarjoajan tarjoukset eivät olleet

tarjouspyynnön mukaisia. Valituksessaan korkeimmassa

hallinto-oikeudessa toinen tarjouksen voittaneista yhti-

öistä katsoi, että markkinaoikeus oli menetellyt virheel-

lisesti ratkaistessaan asian sitä kuulematta perusteella,

johon asiassa ei ollut vedottu.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen (äänes-

tys 3–2). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mark-

kinaoikeuden oli valitusperusteista riippumatta en-

sin ratkaistava tarjouspyynnön hankintalain mukaisuus.

Tarjouspyynnön epäselvyyttä ratkaistaessa huomioon

otettiin hankintailmoitus, tarjouspyynnön teksti sekä

hankintapäätösasiakirjoista ilmenevät seikat vertailu-

perusteiden soveltamisesta. Markkinaoikeus oli kuul-

lut yhtiön valituksen johdosta hankintayksikköä ja tar-

jouskilpailun voittaneita kahta muuta yhtiötä. Kaikkien

kuultujen ja myös muutoksenhakijan tiedossa oli, miten

hankintailmoituksessa ja tarjouspyynnössä oli ilmoitet-

tu valittavien toimittajien lukumäärä sekä mitä vertai-

luperusteita tarjouskilpailussa oli käytetty ja miten nii-

tä oli hankintapäätöstä tehdessä sovellettu. Markkina-

oikeuden menettely ei siten ollut ennakoimatonta sen

tulkittua, että tarjouspyyntö oli ollut epäselvä. Korkein

hallinto-oikeus korosti, että hankintojen seuraamusjär-

jestelmän asianmukaisen toiminnan kannalta markkina-

oikeuden toimivaltaa ei voitu sitoa vain esitettyihin vali-

tusperusteisiin asiaryhmässä, jossa tarjousmenettelyssä

hävinneen tarjoajan strategisena valintana ei juuri kos-

kaan ole vedota muutoksenhaussaan tarjouspyynnön

epäselvyyteen. Markkinaoikeuden ei katsottu tehneen

asiassa kuulemisvirhettä.

Ratkaisu KHO 2015:94 liittyy korkeimman hallinto-

oikeuden aikaisemmin pyytämään ennakkoratkaisuun

(asia C-615/10, Insinööritoimisto Instiimi Oy). Tuossa

asiassa unionin tuomioistuin katsoi, että hankinta kuului

hankintadirektiivin 2004/18/EY soveltamisalaan. Kan-

sallisesti ratkaistavaksi kysymykseksi jäi, oliko valittajal-

la oikeus hyvitysmaksuun tilanteessa, jossa EU-hankin-

tailmoitusta ei ollut julkaistu ja hankintaa koskeva so-

pimus oli jo tehty halvimman hinnan perusteella. Puo-

lustusvoimat oli pyytänyt neljältä suomalaiselta yhtiöltä

tarjoukset ja valittajayhtiö oli yksi näistä tarjoajista. Va-

littajayhtiön tarjous ei ollut ollut hinnaltaan halvin eikä

sen tarjousta voitu myöskään pitää ainoana hyväksyttä-

vänä tarjouspyynnön mukaisena tarjouksena. Kun lisäk-

si otettiin huomioon hankintailmoituksen laiminlyöntiin

liittyvät merkittävät epävarmuustekijät siitä, mitkä muut

yritykset olisivat osallistuneet tarjouskilpailuun ja millai-

sia muita tarjouksia hankintayksikkö olisi saanut, hyvitys-

maksua ei voitu määrätä valittajalle.

Unionin tuomioistuin antoi vuonna 2015 ratkaisun-

sa korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2014 teke-

mään ennakkoratkaisupyyntöön (asia C-269/14, Kan-

saneläkelaitos), joka koskee käyttöoikeussopimuksen

(palvelukonsessio) käsitteen tulkintaa (hankintadirektii-

vin 2004/18/EY 1 artiklan 4 kohta).

Kansaneläkelaitos ja Suomen Taksiliitto ry ovat kes-

kenään sopineet, että sairausvakuutuslain ja Kansanelä-

kelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuk-

sista annetun lain mukaan myönnettävä korvaus taksi-

matkakustannuksista maksetaan suoraan kuljetuksen

suorittavalle taksiautoilijalle sähköisellä suorakorvaus-

9

menettelyllä. Tämän lisäksi Kansaneläkelaitoksen va-

kuutuspiirit nimeävät kullekin sairausvakuutuspiirin alu-

eelle yhden taksiyhtiön, joka toimii tilausvälityskeskuk-

sena. Järjestelyssä vakuutettu maksaa matkan hinnasta

omavastuuosuutensa kuljettajalle, mutta muutoin mak-

sutapahtumat välittyvät sähköisesti tilausvälityskeskuk-

sen kautta Kansaneläkelaitokselle ja tältä takaisin tilaus-

välityskeskuksen kautta autoilijalle.

Unionin tuomioistuin piti sopimuskokonaisuutta

käyttöoikeussopimuksena. Kansallisen tuomioistuimen

tehtäväksi jäi kuitenkin varmistaa omalla tulkinnallaan,

että hankintaviranomainen on siirtänyt sille kuuluvan lii-

ketoiminnallisen riskin täysimääräisesti tai merkittävässä

määrin. Ennakkoratkaisun mukaan tulkinnassa on otet-

tava huomioon sopimuskokonaisuuden kaikki ominais-

piirteet.

Vuonna 2015 unionin tuomioistuin antoi ratkaisun

myös muun ohella siitä, voidaanko julkisissa hankin-

noissa velvoittaa tarjoajat sitoutumaan siihen, että ne

maksavat kansallisesti säädettyä vähimmäistuntipalkkaa

työntekijöilleen (tuomio asiassa C-115/14, RegioPost

GmbH & Co. KG). Unionin tuomioistuin tulkitsi, että si-

toumus voidaan luokitella hankintadirektiivin 26 artiklan

mukaisesti sosiaalisiin näkökohtiin liittyväksi hankintaso-

pimuksen toteuttamista koskevaksi ehdoksi. Koska di-

rektiivin mukaan erityisehtoja voidaan asettaa edellyt-

täen, että ehdot ovat EU-oikeuden mukaisia, asiaa oli

arvioitava unionin primäärioikeuden kannalta. Vähim-

mäispalkkavaatimus voi merkitä ylimääräistä taloudellis-

ta rasitusta muista jäsenvaltioista oleville työnantajille,

joten tällainen rajoitus voi olla SEUT 56 artiklassa tarkoi-

tettu rajoitus, joka voi sinänsä olla oikeutettu työnteki-

jöiden suojelun tavoitteen vuoksi. Unionin tuomioistuin

katsoi, että direktiivin 26 artiklaa on tulkittava siten, et-

tei se ole esteenä jäsenvaltion alueellisen yksikön an-

tamalle lainsäädännölle, jossa velvoitetaan tarjoajat ja

näiden alihankkijat sitoutumaan kirjallisesti maksamaan

sopimuksen kohteena olevien suoritusten toteuttami-

seen osallistuville työntekijöille kansallisen lainsäädän-

nön mukaista yleisesti sovellettavaa vähimmäispalkkaa.

Unionin tuomioistuimen tuomiossa C-61/14 (Oriz-

zonte Salute) ratkaistiin puolestaan kysymys Italian tuo-

mioistuinmaksujen suhteesta unionin oikeuteen, erityi-

sesti suhteesta tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteeseen.

Kansallisen lain mukaan hankinta-asian vireillepanosta

tuomioistuimesta on maksettava hankinnan arvoon si-

dottu oikeudenkäyntimaksu (2 000, 4 000 tai 6 000 eu-

roa). Sama maksu on maksettava myös liitännäiskantei-

den tai -valitusten taikka lisäperusteiden esittämises-

tä. Unionin tuomioistuimen mukaan kertautuvien ja ku-

muloituvien tuomioistuinmaksujen kantaminen samassa

hallintolainkäyttömenettelyssä ei lähtökohtaisesti ole

ristiriidassa hankintojen oikeussuojadirektiivin 89/665/

EY 1 artiklan kanssa, luettuna perusoikeuskirjan 47 artik-

lan valossa, eikä myöskään suhteessa vastaavuus- ja te-

hokkuusperiaatteeseen. Kertautuvien maksujen kanta-

minen edistää lähtökohtaisesti tuomioistuinjärjestelmän

toimivuutta, koska se hillitsee sellaisten vaatimusten

esittämistä, jotka ovat ilmeisen perusteettomia ja joil-

la pyritään ainoastaan oikeudenkäynnin viivästyttämi-

seen. Tavoitteilla voidaan kuitenkin oikeuttaa tuomiois-

tuinmaksujen kertautuminen ainoastaan, jos kanteiden

tai valitusten taikka lisäperusteiden kohteet todella ovat

erilaisia ja jos niillä laajennetaan huomattavasti jo vireil-

lä olevan riita-asian kohdetta. Jos näin ei ole, tällaiset

maksut ovat ristiriidassa oikeussuojadirektiivissä taatun

oikeussuojakeinojen käytettävyyden ja tehokkuusperi-

aatteen kanssa.

10

Korkein hallinto-oikeus isännöi

ACA-Europen kokouksenAlice Guimaraes-Purokoski

Korkein hallinto-oikeus järjesti yhdessä Eurooppalais-

ten ylimpien hallintotuomioistuinten järjestö ACA-Euro-

pen kanssa julkisia hankintoja koskevan seminaarin 22.–

23.10.2015 Helsingissä. Korkeimman hallinto-oikeuden

suuressa istuntosalissa järjestetyn seminaarin teemana

oli Euroopan unionin tuomioistuimen ja eurooppalais-

ten ylimpien hallintotuomioistuinten viimeaikainen julki-

sia hankintoja koskeva oikeuskäytäntö.

Seminaariin osallistui unionin tuomioistuimen jaos-

ton puheenjohtaja, tuomari Christopher Vajdan ja unio-

nin tuomioistuimen julkisasiamiehenä toimineen, hallin-

toneuvos Niilo Jääskisen lisäksi kaikkiaan yli 20 euroop-

palaisen ylimmän hallintotuomioistuimen jäsentä sekä

Euroopan komission edustaja.

Presidentti Pekka Vihervuori lausui seminaarin ava-

ussanat. Tuomari Vajda luennoi unionin tuomioistuimen

ajankohtaisesta julkisia hankintoja koskevasta oikeus-

käytännöstä, jossa keskeistä on ollut aineellinen tulkin-

ta. Hallintoneuvos Jääskinen puolestaan valotti unionin

tuomioistuimen julkisia hankintoja koskevaa oikeuskäy-

täntöä menettelylliseltä kannalta. Euroopan komission

edustaja Marta Laszuk piti esitelmän julkisia hankintoja

koskevien direktiivien kokonaisuudistuksesta. Seminaa-

rissa kuultiin korkeimpien hallinto-oikeuksien edustaji-

en puheenvuorot oikeussuojadirektiivin toimeenpanos-

ta (tuomari Johan van de Gronden Alankomaiden Raat

van Statesta), korkeimman hallinto-oikeuden ja unionin

tuomioistuimen välisestä dialogista (tuomari Eskil Nord

Ruotsin HFD:sta sekä tuomari Clemens Mayr Itävallan

korkeimmasta hallinto-oikeudesta), horisontaalisesta

yhteistyöstä (tuomari Ivo Pilving Viron korkeimman oi-

keuden hallintolainkäyttöjaoston puheenjohtaja), asia-

kirjajulkisuudesta (hallintoneuvos Eija Siitari KHO:sta se-

kä tuomari Petr Mikes Tsekin tasavallan korkeimmasta

hallinto-oikeudesta) sekä julkisissa hankinnoissa nouda-

tettavia valintaperusteita koskevasta oikeuskäytännöstä

(esittelijä François Lelièvre Ranskan Conseil d’État’sta).

Seminaarille toivottiin jatkoa lähivuosina.

11

Vammaispalveluasiat KHO:ssa–

Oikeussuojaa vammaisille sekä hallinto- ja oikeuskäytännön ohjaamista

Vammaispalvelut ovat kuntien ja kuntayhtymien vam-

maisille henkilöille järjestämiä palveluja ja tukitoimia.

Palveluista säädetään laissa vammaisuuden perusteel-

la järjestettävistä palveluista ja tukitoimista. Vammais-

palveluilla pyritään vastaamaan vammasta tai sairaudes-

ta aiheutuviin pitkäaikaisiin erityisiin tarpeisiin. Osaan

vammaispalveluista vammaisella on niin sanottu sub-

jektiivinen oikeus: jos vammainen henkilö täyttää palve-

lun tai tukitoimen saamiselle lainsäädännössä asetetut

edellytykset, kunnan on palvelu hänelle järjestettävä.

Vammaispalvelujen tähän ryhmään kuuluvat muun ohel-

la kuljetuspalvelut, henkilökohtainen apu ja asunnon

muutostyöt. Toiset palvelut ja tukitoimet ovat enemmän

kunnan harkinnassa. Tällainen on esimerkiksi auton han-

kintaan ja muutostöihin myönnettävä tuki.

Vammaispalvelujen myöntämisestä päättävät ensi-

asteessa sosiaalitoimen viranhaltijat. Viranhaltijapäätök-

seen tyytymätön voi hakea siihen oikaisua kunnan so-

siaalilautakunnalta. Sosiaalilautakunnan päätöksestä voi

valittaa hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuden päätök-

seen tyytymätön asianosainen tai viranomainen voi va-

littaa päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos

asia koskee subjektiiviseksi oikeudeksi säädettyä vam-

maispalvelua. Näissä asioissa valittaminen ei siis edel-

lytä valituslupaa. Jos asia koskee muuta vammaispal-

velua, muutoksenhakua hallinto-oikeuden päätöksestä

on rajoitettu valituslupajärjestelmällä. Korkeimpaan hal-

linto-oikeuteen voi valittaa vain, jos korkein hallinto-oi-

keus myöntää valitusluvan. Valituslupa voidaan myön-

tää ainoastaan, jos valituksella on erittäin suuri merkitys

asianomaiselle tai jos lain soveltamisen kannalta muissa

samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtäläi-

syyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hal-

linto-oikeuden tutkittavaksi.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa vammaispalve-

luasiat ovat yksi sosiaali- ja terveydenhuollon asioiden

suurista asiaryhmistä. Vuonna 2015 korkeimpaan hallin-

to-oikeuteen saapui 893 sosiaali- ja terveydenhuollon

asiaa, joista 158 oli valituslupahakemuksia tai valituksia

vammaispalveluasioissa. Kaikista korkeimpaan hallinto-

oikeuteen vuonna 2015 saapuneista asioista sosiaali- ja

terveydenhuollon asioita oli 20,7 prosenttia ja vammais-

palveluasioita 3,7 prosenttia. Vuonna 2015 vammaispal-

veluasioissa annettiin 134 ratkaisua. Valtaosassa ratkai-

Outi Suviranta

12

suista, 111 asiassa, hallinto-oikeuden päätöstä ei muu-

tettu. Hallinto-oikeuden päätöstä muutettiin 15 asiassa

eli yhteensä 11,2 prosentissa asioista. Näistä 15 asiasta

kahdeksassa valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen

oli tehnyt viranomainen ja seitsemässä vammaispalve-

lua hakenut henkilö.

Suurin osa korkeimman hallinto-oikeuden käsitte-

lemistä vammaispalveluasioista koskee kuljetuspalve-

luja, henkilökohtaista apua tai asunnon muutostöitä.

Usein on ratkaistavana, onko palvelua tai etuutta hake-

vaa henkilöä pidettävä sellaisena vaikeavammaisena,

jolla lainsäädännön perusteella on oikeus haettuun pal-

veluun. Tavanomaisia ovat myös kysymykset palvelun

tai etuuden tarkemmasta sisällöstä tai järjestämistavas-

ta (esim. KHO 2015:108 koski henkilökohtaisen avus-

tajan ylityö- sekä matka- ja majoituskorvauksia; KHO

2015:131 kuljetuspalvelun saattajien yhdenvertaisuut-

ta; KHO 2014:171 läheisen toimimista henkilökohtaise-

na avustajana). Asioita ratkaistaessa arvioidaan tyypilli-

sesti hakijoiden toimintakyvystä saatua lääketieteellistä

ja muutakin selvitystä (KHO 2014:68 koski mahdollisuut-

ta edellyttää koematkaa selvitettäessä oikeutta kuljetus-

palveluun). Välillä esillä voi olla myös esimerkiksi raken-

nusteknisiä seikkoja, kun arvioidaan, millaiset asunnon

muutostyöt ovat laissa tarkoitetulla tavalla välttämättö-

miä tavanomaisista elämän toiminnoista suoriutumisen

kannalta (esim. KHO 29.4.2014 T 1446).

Hallinto-oikeuksien tehtävänä vammaispalveluasiois-

sa on ennen muuta varmistaa, että vammaiset henkilöt

saavat ne palvelut ja tukitoimet, joihin heillä lainsäädän-

nön perusteella on oikeus, ja että kuntien päätöksente-

ossa ei loukata myöskään perusoikeuksia, yhdenvertai-

suusperiaatetta eikä muitakaan hallinto-oikeudellisia oi-

keusperiaatteita. Hallinto-oikeuksien tehtävä liittyy siten

sen varmistamiseen, etteivät viranomaisten virheelliset

ratkaisut vaaranna vammaisten henkilöiden oikeudellis-

ta asemaa. Hallinto-oikeus saattaa esimerkiksi kumota

sosiaalilautakunnan päätöksen, jolla sosiaalilautakunta

on evännyt vammaiselta oikeuden kuljetuspalveluun tai

henkilökohtaiseen apuun, vaikka vammaisella lainsää-

dännön perusteella tällainen oikeus olisi. Hallinto-oikeus

saattaa palauttaa asian lautakunnalle uudelleen käsitel-

täväksi ja myös velvoittaa lautakunnan myöntämään ky-

seisen palvelun. Tämän jälkeen palvelun myöntämisestä

13

päätettäessä on usein päätettävä tarkemmin myös esi-

merkiksi palvelun tarkemmasta järjestämistavasta.

Korkeimman hallinto-oikeuden tehtävän voi nähdä

kaksijakoisena. Samoin kuin hallinto-oikeudet korkein

hallinto-oikeuskin varmistaa sitä, etteivät viranomaisten

virheellisinä pidettävät ratkaisut vaaranna vammaisten

henkilöiden pääsyä lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin-

sa. Tämän lisäksi korkeimman hallinto-oikeuden tehtä-

vänä on viranomaisten valituksesta myös arvioida, ovat-

ko hallinto-oikeudet päätöksillään asettaneet kunnille

sellaisia velvollisuuksia, joita kunnilla ei lainsäädännön

perusteella voida katsoa olevan. Korkein hallinto-oikeus

saattaa esimerkiksi kumota hallinto-oikeuden päätök-

sen, jolla kunta on velvoitettu järjestämään kuljetuspal-

veluja henkilölle, jota korkein hallinto-oikeus ei pidä sel-

laisena vaikeavammaisena, jolle kunnan on järjestettävä

kuljetuspalveluja vammaispalvelulain perusteella. Tältä

osin korkeimman hallinto-oikeuden tehtävän voi nähdä

liittyvän oikeuskäytännön yhtenäistämiseen eri hallin-

to-oikeuksien välillä. Vammaispalvelujen tarkastelemi-

nen kunnan velvollisuuksien näkökulmasta nostaa esil-

le myös vammaispalvelujen merkityksen julkisen talou-

den näkökulmasta.

Vammaispalveluista aiheutuu kunnille vuosittain sa-

tojen miljoonien eurojen kustannukset. Vammaislainsää-

dännön uudistamistyöryhmän loppuraportin (Sosiaali- ja

terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:21) mu-

kaan vuonna 2013 kokonaiskustannukset olivat 513,4

miljoonaa euroa. Julkisia palveluja ja etuuksia koske-

vaa lainsäädäntöä sovellettaessa jaetaan samalla rajal-

lisia julkisen talouden voimavaroja. Vammaispalvelu-

lain perusteella rajallisia voimavaroja käytetään haavoit-

tuvassa asemassa olevan erityisryhmän pitkäaikaises-

ta sairaudesta tai vammasta johtuviin, lainsäädännössä

määriteltyihin erityistarpeisiin. Tästäkään syystä ei olisi

ongelmatonta, jos tuomioistuimet soveltaisivat kovasti

laajentaen säännöksiä siitä, millaisia palveluja ja etuuk-

sia kuntien on lainsäädännön nojalla järjestettävä taikka

kenelle niitä tulee myöntää.

Vammaislainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Vam-

maislainsäädännön uudistamistyöryhmän loppurapor-

tista antamassaan lausunnossa (H 112/15) korkein hal-

linto-oikeus on pitänyt välttämättömänä, että muutok-

senhakua hallinto-oikeuden päätöksistä korkeimpaan

hallinto-oikeuteen rajoitetaan kattavalla valituslupa-

järjestelmällä. Näin korkein hallinto-oikeus voisi myös

vammaispalveluasioissa käyttää voimavarojaan nykyis-

tä tarkoituksenmukaisemmalla tavalla. Voimavarat voi-

taisiin keskittää aiempaa harvempiin, mutta julkaistaviin

ratkaisuihin, jotka perusteltaisiin mahdollisimman hyvin

ja joilla näin voitaisiin tehokkaasti ohjata oikeus- ja hal-

lintokäytäntöä. Voimavaroja ei ole perusteltua käyttää

sellaisiin asioihin, jotka asianomaisten oikeusturvaa vaa-

rantamatta hyvin voidaan jättää hallinto-oikeuden pää-

tösten varaan.

Korkein hallinto-oikeus on vammaislainsäädännön

uudistamisesta antamassaan lausunnossa painottanut

sitä, että lainsäädännön selkeyteen ja yksiselitteisyyteen

on kiinnitettävä erittäin paljon huomiota valmisteltaessa

ja säädettäessä esillä olevan kaltaista sosiaalisiin perus-

oikeuksiin liittyvää lainsäädäntöä, jolla yhtäältä pyritään

takaamaan haavoittuvassa asemassa oleville heidän

välttämättä tarvitsemiaan palveluja, mutta jolla saman-

aikaisesti on suuri merkitys julkisen talouden kannalta.

Lausunnossa on muistutettu siitä, että tuomioistuimet

joutuvat soveltamaan lainsäädäntöä laintulkinnan kei-

noin ja ne voivat tällöin kiinnittää vain rajoitetusti huo-

miota omaksuttavista laintulkinnoista johtuviin kustan-

nusvaikutuksiin.

Vammaispalvelujen asiakkaiden tarpeet ovat moni-

naisia ja usein yksilöllisiä. Tulevassa lainsäädännössä ei

ole tästäkään syystä mahdollista päästä eikä edes tar-

koituksenmukaista pyrkiä sellaiseen yksityiskohtaisuu-

teen, joka minimoisi viranomaisten harkinnan sovelta-

mistilanteissa. Hallintotoiminnan tuomioistuinkontrol-

lin merkitys tulee säilymään. Erittäin tärkeätä on kuiten-

kin, että yksilöiden oikeuksien perusteista säädetään

perustuslainkin edellyttämällä tavalla mahdollisimman

yksiselitteisesti lailla. Uuden lainsäädännön ja viimeis-

tään uudessa lainsäädännössä toivottavasti omaksutta-

van kattavan valituslupajärjestelmän myötä korkeimman

hallinto-oikeuden tehtävä hallinto- ja oikeuskäytännön

ohjaamisessa ja yksilöiden oikeusturvan varmistamises-

sa tulee entisestään vahvistumaan.

14

Vammaispalvelujen asiakkaiden tarpeet ovat moninaisia ja usein yksilöllisiä.

KHO:ssa tuli vuonna 2015 näkyvästi esille, että kysy-

myksessä oli saamelaiskäräjien vaalivuosi. KHO käsitteli

vuoden aikana yhteensä 224 vuoden 2015 saamelaiskä-

räjävaalia koskevaa asiaa.

Saamelaiskäräjät toteuttaa saamelaisten perustusla-

kiin kirjattua oikeutta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään

ja kulttuuriaan. Saamelaiskäräjien toimintaa ja vaalia

sääntelee laki saamelaiskäräjistä (974/1995). Vaalit jär-

jestetään joka neljäs vuosi ja äänioikeutettuja ovat täy-

si-ikäiset saamelaiset, jotka on merkitty saamelaiskäräji-

en vaaliluetteloon. Vaaliluettelon laatii saamelaiskäräji-

en vaalilautakunta.

KHO totesi ensimmäisessä vuoden 2015 saamelais-

käräjävaaleihin liittyvässä ratkaisussaan, ettei saamelais-

käräjien vaalilautakunnan asettamista koskeva päätös

ollut valituskelpoinen (KHO 2015:110).

Seuraavaksi KHO:een saapui 24.8.–17.9.2015 vä-

lisenä aikana 182 vaaliluetteloon pyrkineiden saame-

laiskäräjien hallituksen päätöksestä tekemää valitus-

ta. Asiat ratkaistiin kuulemismenettelyn jälkeen KHO:n

30.9.2015 antamilla päätöksillä. Käsittely oli poikkeuk-

sellisen nopeaa, jotta myönteisen päätöksen saavilla

olisi vielä mahdollisuus äänestää.

Valituksissa oli kysymys siitä, oliko valittaja saame-

laiskäräjälain 3 §:n mukainen saamelainen. Saamelainen

ja siten äänioikeutettu on pykälässä säädetyn määritel-

män mukaan sellainen henkilö, joka pitää itseään saa-

melaisena, edellyttäen lisäksi, että hän täyttää jonkun

seuraavista vaatimuksista:

1. että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan

tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensim-

mäisenä kielenään,

2. että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on

merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-,

veronkanto- tai henkikirjassa, tai

3. että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty

tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaiskäräji-

en vaaleissa.

Perusedellytyksenä saamelaisuudelle siis on, että

henkilö itse pitää itseään saamelaisena. KHO piti täs-

Kuka on saamelainen? Saamelaiskäräjävaalit 2015Kristina Björkvall

16

sä suhteessa vaaliluetteloon pyrkivän ilmaisemaa näke-

mystä lähtökohtaisesti riittävänä. Valituksen hyväksymi-

nen edellytti kuitenkin, että valittaja lisäksi täytti ainakin

yhden kohtien 1–3 mukaisen edellytyksen.

Saamelaismääritelmän 1. kohdan mukainen kie-

liedellytys on pitkälti näyttökysymys. KHO lähti, toisin

kuin saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja hallitus, siitä,

ettei kieliedellytyksen täyttymisen osoittamiseksi voi-

da aina edellyttää virallisselvitystä. Kieliedellytys riit-

ti tästä huolimatta valituksen hyväksymisen perusteek-

si vain kolmessa tapauksessa. Kahdessa näistä valitta-

ja täytti myös 3. kohdan mukaisen kriteerin (esim. KHO

2015:148).

Määritelmän 2. kohdan täyttämiseksi riittäisi sen sa-

namuodon mukaisen tulkinnan mukaan se, että vaali-

luetteloon hakeutuva osoittaisi polveutuvansa lappa-

laiseksi merkitystä esi-isästä, riippumatta siitä, kuinka

vanhasta merkinnästä on kysymys. Tämä ei ole saame-

laiskäräjälain taustalla olevan hallituksen esityksen (HE

248/1994 vp) mukaan ollut lain tarkoitus vaan aikomuk-

sena oli säätää asetuksella vuoden 1875 maa-, veron-

kanto- tai henkikirjat ensimmäisiksi huomioon otetta-

viksi asiakirjoiksi. Perustuslakivaliokunta (PeVM 17/1994

vp) ei pitänyt kysymyksessä olevan säännöksen perus-

teella tällaisen asetuksen antamista mahdollisena. Ai-

karajoitusta näiden aina 1500-luvulta olevien luetteloi-

den osalta ei siten sisälly lakiin tai asetukseen. KHO läh-

ti näin syntyneessä tulkintatilanteessa siitä, että vuotta

1875 vanhempi merkintä ei yksin riitä, mutta sellaiseen

vetoavaa henkilöä voidaan silti pitää kokonaisharkin-

nan perusteella saamelaisena riippuen hänen siteistään

saamelaiskulttuuriin. KHO hyväksyi kokonaisharkinnan

perusteella 39 valitusta (esim. KHO 2015:145 ja KHO

2015:147), mutta päätyi noin kaksinkertaisessa määräs-

sä kokonaisharkinnalla ratkaistuista asioista valituksen

hylkäämiseen (esim. KHO 30.9.2015 T 2709).

Saamelaismääritelmän 3) kohdan perusteella saa-

melaisena tulee pitää henkilöä, jonka ainakin toinen

vanhempi on saamelainen. KHO:n valittajan kannalta

myönteisistä päätöksistä suurimmassa osassa eli 53:ssä

17

KHO:ssa tuli vuonna 2015 näkyvästi esille, että kysymyksessä oli saamelaiskäräjien vaalivuosi.

tapauksessa perusteena oli valittajan vanhemman saa-

melaisuus (esim. KHO 2015:146).

Yhteensä 182 valituksesta KHO siis hyväksyi 93.

Osalla saamelaismääritelmän 3. kohtaan vetoavi-

en valittajien asioilla oli yhteys saamelaiskäräjien vaali-

lautakunnan vuoden 2011 vaaliluetteloa koskeviin pää-

töksiin, joilla kymmenen henkilöä oli kieliperusteella hy-

väksytty merkittäväksi vaaliluetteloon. Saamelaiskäräji-

en hallitus haki näiden päätösten purkamista KHO:een

4.9.2015 saapuneella hakemuksella. Hakemus hylättiin

(KHO 30.9.2015 T 2507).

Saamelaiskäräjien vaalilautakunta haki puolestaan

29.9.2015 saapuneella hakemuksella neljän KHO:n

vuonna 2011 tekemän päätöksen purkamista. KHO

oli tuolloin tarkistanut tulkintalinjaansa johtuen en-

nen muuta YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittele-

vän komitean toistuvista suosituksista siitä, että henki-

lön itseidentifikaatiolle tulisi antaa enemmän merkitys-

tä kuin Suomessa oli tehty, sekä korostanut valittajan

itseidentifikaatiota ja siitä johdettavaa kokonaisharkin-

taa. Purettaviksi haetuilla päätöksillä valittajat oli lap-

palaisperusteeseen pohjautuvan kokonaisharkinnan tu-

loksena määrätty merkittäväksi vaaliluetteloon (esim.

KHO 2011:81). Näilläkin päätöksillä oli heijastusvaiku-

tus vuoden 2015 vaaliluetteloon pyrkineiden saamelai-

suuden arviointiin. Purkuhakemus hylättiin (esim. KHO

13.1.2016 T 73).

KHO noudatti vuoden 2015 vaaliluetteloa koskevia

asioita ratkaistessaan samaa tulkintalinjaa kuin vuonna

2011 sekä katsoi, ettei saamelaiskäräjien vaalilautakun-

nan ja saamelaiskäräjien hallituksen vuoden 2015 vaali-

luetteloa koskevissa päätöksissään erityisesti korostama

ryhmähyväksyntä tarkoittanut vaalilautakunnan oikeut-

ta vailla oikeudellista kontrollia päättää, ketkä hyväksy-

tään, vaan valitukset oli ratkaistava saamelaiskäräjälain

3 §:ää tulkitsemalla.

Saamelaiskäräjävaalit toimitettiin ajalla 7.9.–

4.10.2015. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta vahvisti

vaalien tuloksen 7.10.2015.

Vahvistamispäätöksestä tehtiin viisi oikaisuvaatimus-

ta, joiden pääasiallisena perusteena oli käytetty KHO:n

päätöksillä äänioikeutensa saaneiden 93 uuden ääni-

oikeutetun pääsemistä äänestämään vastoin saame-

laiskäräjien vaalilautakunnan ja hallituksen päätöksiä.

Saamelaiskäräjien hallitus hyväksyi oikaisuvaatimukset

18.11.2015 tekemällään päätöksellä ja määräsi vaalit

uudelleen toimitettaviksi. Tästä päätöksestä KHO:een

saapui 27.11.–23.12.2015 välisenä aikana yhteensä 27

valitusta (valittajina 42 henkilöä).

KHO hyväksyi näistä ensiksi käsittelemänsä valituksen

katsoen, ettei saamelaiskäräjien hallitus ollut voinut ottaa

ratkaistavakseen asiaa, jonka korkein hallinto-oikeus oli jo

ratkaissut, eikä hyväksyä vaalien tuloksen vahvistamista

koskevia oikaisuvaatimuksia perusteilla, joilla KHO:n pää-

töksissä oleva oikeudellinen arviointi oli kiistetty (KHO

13.1.2016 T 61). KHO:n kumottua ja poistettua saame-

laiskäräjien hallituksen 18.11.2015 tekemän päätöksen

vuoden 2015 saamelaiskäräjävaalien tulos jäi pysyväksi.

Tämän vuoksi muissa valituksissa esitetyistä vaatimuksista

lausuminen raukesi (esim. KHO 13.1.2016 T 85).

Vuoden aikana ratkaistiin saamelaiskäräjävaaleja

koskevien asioiden lisäksi kolttasaameja koskeva vaali-

asia, jossa oli kysymys Kolttien luottamusmieheksi vali-

tun henkilön kielitaidosta. KHO myönsi asiassa valitus-

luvan ja pysytti Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden pää-

töksen, jonka mukaan valitun henkilön koltan kielen tai-

toa oli täsmällisten säännösten puuttuessa pidettävä

riittävänä (KHO 28.12.2015 T 3858).

19

Emoyhtiön arvonlisäveron vähennysoikeuteen uusi linjaus

Konsernin emoyhtiön tai vastaavassa asemassa olevan

verovelvollisen oikeutta arvonlisäveron vähentämiseen

selvitettiin peräti viidessä vuosikirjaratkaisussa (KHO

2015:134, 135, 183, 184 ja 188). Konsernirakenne muo-

dostaa arvonlisäveron ongelmakohdan sen vuoksi, et-

tä emoyhtiön oma varsinainen liiketoiminta on liikevaih-

dolla mitattuna usein vaatimatonta ja suuntautuu lähin-

nä konsernin sisälle. Samalla emoyhtiö saattaa tehdä

taloudellisesti hyvinkin merkittäviä, koko konsernin lii-

ketoiminnan tarpeita palvelevia hankintoja. Herää kysy-

mys, onko ja millä edellytyksin emoyhtiöllä oikeus vä-

hentää hyödykehankintoihinsa sisältyvä arvonlisävero

joko kokonaan tai joiltain osin.

Vuoden 2015 päätöksissä annettiin vähennysoikeu-

den kannalta ratkaiseva merkitys sille, myykö emoyh-

tiö muille konserniyhtiöille hallinto- tai muita palvelui-

ta niin, että juuri emoyhtiötä itseään – muiden konser-

niyhtiöiden toiminnan tarkastelusta riippumatta – on pi-

dettävä arvonlisäverovelvollisena. Tämän edellytyksen

täyttyessä emoyhtiöllä on oikeus vähentää myös uuden

tytäryhtiön hankkimiseen liittyviin kustannuksiin, kuten

erilaisiin asiantuntijapalkkioihin, sisältyvä arvonlisävero,

vaikka osakkeiden hankkimisella ei ole suoraa ja välitön-

tä yhteyttä juuri niihin palveluihin, joita emoyhtiö kon-

serniyhtiöilleen myy. Katsottiin, että osakkeiden han-

kintaan liittyviä kustannuksia on tällöin pidettävä emo-

yhtiön yleiskustannuksina, joilla on suora ja välitön yh-

teys emoyhtiön koko taloudelliseen toimintaan (KHO

2015:134 ja 188).

Sitä vastoin silloin, kun emoyhtiö ei myy konsernin si-

säisesti palveluita, se ei voi vähentää osakehankintojen

arvonlisäveroja miltään osin. Näin katsottiin tapaukses-

sa KHO 2015:135. Arvonlisäveron tiivistä suhdetta eu-

rooppaoikeuteen osoittaa se, että omaksuttu rajanve-

to perustui keskeisesti tuomioon, jonka Euroopan unio-

nin tuomioistuin oli samana vuonna antanut yhdistetyis-

sä asioissa C-108/14 ja C-109/14, Larentia + Minerva.

Unionin tuomioistuin on arvonlisäverodirektiivin ylin tul-

kitsija, ja KHO on velvollinen ottamaan sen kannanotot

huomioon omassa ratkaisutoiminnassaan.

Ratkaisussa KHO 2015:134 vahvistettiin, paitsi vä-

hennysoikeuden olemassaolo, myös tämän täysimää-

räisyys sen estämättä, että emoyhtiö oli saanut konser-

niyhtiöiltään palkkioveloitusten lisäksi osinkotuloja ja

konserniavustusta. Sellainen vaihtoehto siis torjuttiin,

jossa vähennysoikeus olisi myönnetty esimerkiksi sa-

massa suhteessa kuin arvonlisäverolliset palkkioveloi-

tukset muodostivat yhtiön kaikista tulovirroista. Tämä-

kin kannanotto perustui suoraan unionin tuomioistui-

men oikeuskäytäntöön. Jos emoyhtiö osallistuu tytäryh-

tiöidensä hallinnointiin, emoyhtiön koko taloudellisen

toiminnan katsotaan muodostuvan tästä hallinnoinnista,

Mikko Pikkujämsä

20

eivätkä arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolelle jää-

vät rahasuoritukset, kuten osingot ja konserniavustuk-

set, supista vähennysoikeutta.

Tytäryhtiöille annetuista lainoista saadut korot ovat

sikäli eri asemassa, että niitä on unionin tuomioistuimen

oikeuskäytännön mukaan pidettävä vastikkeina emoyh-

tiön myymästä ja siten arvonlisäveron soveltamisalaan

kuuluvasta mutta erikseen verottomaksi säädetystä ra-

hoituspalvelusta. Korkoja ei siis voida sivuuttaa emoyh-

tiön vähennysoikeuden laajuutta pohdittaessa samal-

la perusteella kuin kokonaan soveltamisalan ulkopuo-

lelle jääviä osinkoja ja konserniavustuksia. Tapauksessa

KHO 2015:188 kuitenkin katsottiin, että korkotulotkaan

eivät supistaneet emoyhtiön osakehankintoihin liitty-

vää vähennysoikeutta. Kannanotto perustui siihen, et-

tä osakkeiden hankintaan liittyvillä palveluilla ei ole juuri

yhteyttä lainojen myöntämiseen ja korkotuloihin. Mikä-

li korot, toisin kuin osingot ja konserniavustukset, otet-

taisiin huomioon osakehankintojen vähennysoikeuden

suhdelukua määritettäessä, suhdeluku vääristyisi.

Aina täysimääräinen vähennysoikeus ei tule kysy-

mykseen. KHO:n ratkaisemissa tapauksissa otettiin kan-

taa myös niihin perusteisiin, joiden mukaan vähennys-

oikeus on tarvittaessa jaettava. Tällöin tuli vastaan, että

EU:n oikeuden suoralla soveltamisella on myös rajansa.

EU:n arvonlisäverodirektiivissä pääsäännön muodostaa

vähennysoikeuden suhdeluvun laskeminen arvonlisäve-

rollisten ja -verottomien liikevaihtojen perusteella (pro

rata -sääntö). Meillä vähennysoikeuden määrittäminen

perustuu sen sijaan hankittujen hyödykkeiden tosiasial-

liseen käyttöön vähennykseen oikeuttavassa toiminnas-

sa, mikä sekin on direktiivin sallima vaihtoehto.

Ratkaisut KHO 2015:183 ja 184 koskivat juoksevi-

en yleiskulujen, kuten toimisto- ja henkilöstökulujen, ar-

vonlisäverokäsittelyä tilanteessa, jossa emoyhteisön toi-

minta oli vain osaksi arvonlisäverollista sen takia, että

se myi palveluita vain osalle tytäryhtiöistään. Mainittuun

lähtökohtaan nojautuen päätösten perusteluissa todet-

tiin, että yleiskulujen osalta periaatteessa oikeimpaan

lopputulokseen Suomen arvonlisäverolain kannalta joh-

taisi ostolaskukohtainen jako eri käyttötarkoitusten välil-

lä. Kun tämä ei käytännössä ole useinkaan mahdollista,

hankintojen arvonlisävero voidaan jakaa vähennyskel-

poiseen ja vähennyskelvottomaan osaan sellaisella ylei-

sellä perusteella, joka arvion mukaan parhaiten kuvaa

hankintojen todellisen käytön jakautumista vähennyk-

seen oikeuttaviin ja siihen oikeuttamattomiin toimintoi-

hin. Tarkkaa ohjetta jakoperusteen määrittämiseen KHO

ei antanut, vaan se korosti, että jakoperuste saattaa olla

eri tilanteissa erilainen. Tapauksista jälkimmäisessä hal-

linto-oikeus oli käyttänyt jakoperusteena emo-osuus-

kunnan palveluksessa olleiden henkilöiden eli toimitus-

21

johtajan ja assistentin työajan kohdistumista osuuskun-

nan arvonlisäverollisiin palvelusuorituksiin. Tämä hallin-

to-oikeuden soveltama tapauskohtainen jakoperuste

hyväksyttiin, kun osuuskunta tai Veronsaajien oikeuden-

valvontayksikkö ei ollut esittänyt vähennysten jakautu-

miselle muutakaan perustetta.

Myös tapauksessa KHO 2015:188 emoyhtiön osta-

mia palveluita oli alemmissa asteissa tarkasteltu lähinnä

sellaisina yleiskuluina, joihin liittyvä vähennysoikeuden

suhdeluku ratkaistaisiin saman kaavan mukaan. KHO

päätyi kuitenkin siihen, että ostetut palvelut olivat kes-

kenään eri asemassa ja niitä oli tarkasteltava erikseen

– periaatteessa siis ostolaskukohtaisesti. Osalla hankin-

noista havaittiin olevan suora ja välitön yhteys muiden

konserniyhtiöiden rahoittamiseen liittyviin, arvonlisäve-

ron soveltamisalan ulkopuolelle jääviin tai verosta va-

pautettuihin liiketoimiin. Tältä osin yhtiöllä ei ollut lain-

kaan arvonlisäveron vähennysoikeutta. Asia palautettiin

Verohallinnolle sitä varten, että tarkemmin selvitetään,

paljonko yhtiön ostamista arvonlisäverollisista hyödyk-

keistä oli hankittu toisaalta yhtiön vähennykseen oikeut-

tavaan toimintaan ja toisaalta vähennykseen oikeutta-

mattomaan toimintaan.

Tarkastelluista viidestä tapauksesta ilmenevät kannan-

otot merkitsevät irtautumista sellaisesta konsernitason

tarkastelusta, jossa emoyhtiön oikeutta arvonlisäveron

vähentämiseen tarkastellaan koko konsernin verollisuus-

asteen perusteella. Niinpä tapauksessa KHO 2015:188,

kun ratkaistiin osakehankintoihin liittynyttä ja siis vain vä-

lillisesti emoyhtiön omaa arvonlisäverollista toimintaa

palvelleiden yleiskulujen vähennysoikeutta, ei annettu

merkitystä sille, että koko terveysalan konsernin kaikki-

en yhtiöiden toiminta yhdessä tarkasteltuna oli vain vä-

häiseltä osin (2,35 %) arvonlisäverollista ja siten vähen-

nykseen oikeuttavaa. KHO huomautti, että Suomi ei ole

terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden tarjoajien osalta

hyödyntänyt arvonlisäverodirektiivistä ilmenevää mah-

dollisuutta käsitellä yhtenä verovelvollisena sellaisia jä-

senvaltion alueelle sijoittautuneita henkilöitä, jotka ovat

oikeudellisesti itsenäisiä, mutta joilla on läheiset rahoi-

tukselliset, taloudelliset ja hallinnolliset suhteet toisiinsa.

Aiemmin konserniajatteluun on Suomessa tukeudut-

tu. Tapauksessa KHO 1999:15 oli katsottu, että moni-

toimialakonsernin emoyhtiön toiminta oli arvonlisävero-

laissa tarkoitettua liiketoimintaa siltäkin osin kuin yhtiö

ei ollut erikseen veloittanut tytäryhtiöitään näille suorit-

tamistaan palveluista ja että yhtiöllä oli oikeus vähentää

koko toimintaansa varten suorittamiinsa hankintoihin si-

sältyvä arvonlisävero. Koska tätä oikeusohjetta oli sit-

temmin noudatettu vakiintuneesti verotuskäytännössä,

tämä jouduttiin ottamaan huomioon vielä tapauksessa

KHO 2015:183. Vaikka KHO:n kanta nyt muuttui, kat-

sottiin, että emoyhtiö oli menetellyt vakiintuneen vero-

tus- ja oikeuskäytännön mukaisesti vähentäessään yleis-

kuluihinsa sisältyneen arvonlisäveron myös arvonlisäve-

ron soveltamisalaan kuulumattoman toiminnan osalta.

Luottamuksensuojaa koskeva arvonlisäveron säännös

esti sen, että vähennyksiin olisi voitu verotarkastuksen

jälkeen enää taannehtivasti puuttua. Verohallinnon toi-

mittamat maksuunpanot kumottiin.

Kaikkiaan vuoden 2015 aikana julkaistiin hiukan yli

40 verotusta koskenutta vuosikirjaratkaisua ja lisäksi

muutamia lyhyitä ratkaisuselosteita. Ne kaikki on tar-

koitettu kansalaisten avuksi ja ammattilaisten työkaluik-

si verokysymysten selvittelyssä. Vaikka kukin ratkaisu oli

lopullinen kannanotto juuri siinä asiassa, jossa se an-

nettiin, koko oikeuskehityksen kannalta moni niistä tai-

si sittenkin jäädä vain välipuheenvuoroksi. Tämä lienee

myös tässä käsiteltyjen arvonlisäveropäätösten kohtalo.

Oikeusalan eri toimijoiden välinen keskustelu konserni-

en ja niissä toteutettavien yritysjärjestelyiden verokoh-

telusta tulee epäilemättä jatkumaan.

22

Konsernin emoyhtiön tai vastaavassa asemassa olevan verovelvollisen oikeutta arvonlisäveron vähentämiseen selvitettiin viidessä vuosikirjaratkaisussa.

Oikeusministeriö

Lausunto korkeimpien oikeuksien organisatorista

yhdistämistä arvioineen työryhmän mietinnöstä

Lausunto tuomioistuinten keskushallinnon uudista-

mista koskevasta selvitysmiesten arviomuistiosta

Lausunto tuomioistuinmaksutyöryhmän mietinnös-

tä ”Tuomioistuinmaksulaki”

Lausunto parlamentaarisen työryhmän raportista

”Suomen sisäisen turvallisuuden ja oikeudenhoi-

don tulevaisuus - pitkän aikavälin tavoitteet”

Lausunto Ahvenanmaan itsehallinnon kehittämi-

sestä - Ahvenanmaa-komitean 2013 välimietintö

Lausunto Oikeusavun kokonaissuunnitelmasta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi tuo-

mioistuinlaiksi sekä eräiksi siihen liittyviksi laeik-

si sekä mietinnöstä ”Tuomareiden koulutuksen ke-

hittäminen”

Lausunto hallituksen esitysten laatimisohjeiden

(HELO) uudistamisesta

Sosiaali- ja terveysministeriö

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi mie-

lenterveyslain muuttamisesta

Lausunto vammaisia henkilöitä koskevan sosiaali-

huollon erityislainsäädännön uudistamista selvittä-

neen työryhmän loppuraportista

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi kehi-

tysvammaisten erityishuollosta annetun lain muut-

tamisesta

Työ- ja elinkeinoministeriö

Lausunto hankintalainsäädännön kokonaisuudis-

tuksen valmisteluryhmän mietinnöstä

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laik-

si tilintarkastajan vuosimaksusta ja laadunvalvon-

nan maksuista

Lausunto kilpailuoikeudellisia vahingonkorvauksia

koskevan työryhmän mietinnöstä

Ulkoasiainministeriö

Lausunto valitusoikeudesta korkeimpaan hallinto-

oikeuteen viisumin epäämistä, mitätöimistä ja ku-

moamista koskevissa asioissa

Valtiovarainministeriö

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi vero-

tusmenettelyn ja veronkannon uudistamista koske-

vaksi lainsäädännöksi

KHO:n antamat lausunnot vuonna 2015

24

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi

arvo-osuusjärjestelmästä ja selvitystoiminnasta se-

kä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi la-

eiksi kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain ja

kunnallisen virkaehtosopimuslain muuttamisesta

Ympäristöministeriö

Lausunto luonnoksesta maakuntakaavojen vahvis-

tusmenettelyn vaihtoehtoja koskevasta selvityk-

sestä

Lausunto raportista ”Ympäristömenettelyjen suju-

voittaminen ja tehostaminen” - Arvio toteuttamis-

vaihtoehdoista

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi

ympäristönsuojelulain muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi

maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi

maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta ja ke-

vennettyjen rakentamis- ja kaavamääräysten kokei-

lusta annetun lain 3 §:n kumoamisesta

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi luon-

nonsuojelulain muuttamisesta

KHO:n esitys lainsäädäntötoimeen ryhtymiseksi

Esitys valtioneuvostolle ulkomaalaislaissa tarkoitet-

tujen turvapaikkaa ja kansainvälistä suojelua kos-

kevien valituslupahakemusten käsittelystä korkeim-

massa hallinto-oikeudessa

25

KHO teki kaksi ennakkoratkaisupyyntöä vuonna 20151. Eläketulon lisävero – KHO 2015:30, C-122/15

Eläketulon lisäveroa koskevaa lakia tuloverolain muut-

tamisesta (785/2012) on sovellettu ensimmäisen kerran

vuodelta 2013 toimitetussa verotuksessa. Luonnollisen

henkilön on mainitun lain 124 §:n 1 momentin ja 4 mo-

mentin nojalla suoritettava valtiolle progressiivisen tu-

loveroasteikon perusteella määräytyvän tuloveron li-

säksi eläketulosta eläketulon lisäveroa 6 prosenttia siltä

osin kuin eläketulo vähennettynä eläketulovähennyksen

määrällä ylittää 45 000 euroa.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa oli verovelvolli-

sen valituksesta ratkaistavana muun ohella kysymys sii-

tä, kuuluuko mainittu eläketulon lisäveroa koskeva tu-

loverolain sääntely unionin oikeuden soveltamisalaan

ja siitä, ovatko unionin oikeuden ikään perustuvan syr-

jinnän kieltoa koskevat säännökset esteenä mainitulle

sääntelylle.

Korkein hallinto-oikeus päätti esittää unionin tuomio-

istuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun en-

nakkoratkaisupyynnön:

1. Onko yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa

koskevista yhteisistä puitteista annetun neuvoston di-

rektiivin 2000/78/EY 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan

säännöksiä tulkittava siten, että eläketulon lisäveroa

koskevien tuloverolain 124 §:n 1 ja 4 momentin sään-

nösten kaltainen kansallinen sääntely kuuluu unionin oi-

keuden soveltamisalaan ja tätä myöden Euroopan unio-

nin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu

ikään perustuvan syrjinnän kieltoa koskeva säännös tu-

lee asiassa sovellettavaksi?

Kysymykset 2 ja 3 on esitetty vain siinä tapauksessa, et-

tä unionin tuomioistuin vastaa kysymykseen 1 siten, että

asia kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan:

2. Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on myöntei-

nen, onko direktiivin 2000/78/EY 2 artiklan 1 kohdan ja

2 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdan sekä Euroopan

unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdan säännök-

siä tulkittava siten, että ne ovat esteenä eläketulon li-

säveroa koskevien tuloverolain 124 §:n 1 ja 4 momen-

tin säännösten kaltaiselle kansalliselle sääntelylle, jonka

perusteella luonnollisen henkilön saamasta eläketulos-

ta, jonka saaminen perustuu ainakin välillisesti henkilön

ikään, kannetaan tietyissä tilanteissa enemmän tulove-

roa kuin vastaavan suuruisesta palkkatulosta kannettai-

siin?

3. Mikäli mainitut direktiivin 2000/78/EY ja Euroopan

unionin perusoikeuskirjan säännökset ovat esteenä elä-

ketulon lisäveron kaltaiselle kansalliselle sääntelylle, tu-

lee asiassa vielä arvioitavaksi, onko mainitun direktiivin

6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että eläketulon lisä-

veron kaltaista kansallista sääntelyä voidaan kuitenkin

pitää tavoitteeltaan mainitussa direktiivin säännöksessä

tarkoitetulla tavalla objektiivisesti ja asianmukaisesti pe-

rusteltuna, erityisesti työllisyyspoliittisen, työmarkkinoi-

ta tai ammatillista koulutusta koskevan oikeutetun ta-

voitteen perusteella, kun tuloverolain esitöissä julkituo-

tuna tavoitteena on eläketulon lisäveron avulla kerätä

verotuloja maksukykyisiltä eläketulon saajilta, kaventaa

eläketulon ja palkkatulon veroasteiden eroa sekä paran-

taa ikääntyneiden kannustimia töissä jatkamiseen?

26

2. Postitoimilupa - KHO 2015:112, C-368/15

Valtioneuvosto oli myöntänyt valittajayhtiölle toimilu-

van sopimusasiakkaille suunnattuun kirjelähetyksiä kos-

kevaan postitoimintaan. Toimilupaan oli asetettu lupa-

ehtoja, joita oli perusteltu palvelujen laadun, saatavuu-

den tai tehokkuuden turvaamisella. Kyseiset lupaehdot

koskivat postipalvelun toimitusehtoja, lähetysten jakelu-

kertoja, osoitteenmuutos- ja jakelunkeskeytyspalvelua,

lähetysten merkitsemistä sekä keräilypisteitä lähetysten

palauttamista ja noutamista varten.

Valittajayhtiön mukaan sille myönnetty toimilupa

koski postidirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja

yleispalvelun piiriin kuulumattomia palveluja. Näin sen

harjoittamalta postitoiminnalta ei voida edellyttää yksit-

täistä toimilupaa ja toimilupaan voidaan asettaa lupa-

ehtoja vain postidirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoi-

tettujen olennaisten vaatimusten noudattamisen takaa-

miseksi.

Korkein hallinto-oikeus päätti esittää unionin tuomio-

istuimelle seuraavan SEUT 267 artiklassa tarkoitetun en-

nakkoratkaisupyynnön:

1. Onko postidirektiivin 97/67/EY, sellaisena kuin se on

muutettuna direktiiveillä 2002/39/EY ja 2008/6/EY, 9 ar-

tiklaa tulkittaessa sopimusasiakkaiden postilähetysten

jakelua pidettävä mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoi-

tettuna yleispalvelun piiriin kuulumattomana palveluna

vai 2 kohdassa tarkoitettuna yleispalvelun piiriin kuulu-

vana palveluna tilanteessa, jossa postiyritys sopii asiak-

kaidensa kanssa postilähetysten jakelun ehdoista ja las-

kuttaa erikseen sovittavan maksun asiakkailta?

2. Jos edellä tarkoitettu sopimusasiakkaiden postilähe-

tysten jakelu on yleispalvelun piiriin kuulumaton palve-

lu, onko 9 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 14 kohtaa tul-

kittava siten, että tällaisten postipalvelujen tarjoamisen

edellytykseksi voidaan pääasian kaltaisissa olosuhteissa

asettaa postilaissa säädetyn mukainen yksittäinen toimi-

lupa?

3. Jos edellä tarkoitettu sopimusasiakkaiden postilähe-

tysten jakelu on yleispalvelun piiriin kuulumaton palve-

lu, onko 9 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisiä

palveluja koskevassa toimiluvassa voidaan asettaa lupa-

ehtoja ainoastaan postidirektiivin 2 artiklan 19 kohdassa

tarkoitettujen olennaisten vaatimusten noudattamisen

takaamiseksi ja ettei direktiivin 9 artiklan 2 kohdassa tar-

koitettuja palvelujen laatua, saatavuutta ja tehokkuut-

ta koskevia lupaehtoja voida asettaa kyseisiä palveluja

koskeviin toimilupiin?

4. Jos edellä tarkoitettuihin sopimusasiakkaiden posti-

lähetysten jakelua koskeviin toimilupiin voidaan asettaa

lupaehtoja ainoastaan olennaisten vaatimusten nou-

dattamisen takaamiseksi, voidaanko pääasiassa kysees-

sä olevan kaltaisia lupaehtoja postipalvelun toimituseh-

doista, lähetysten jakelukerroista, osoitteenmuutos- ja

jakelunkeskeytyspalvelusta, lähetysten merkitsemisestä

sekä keräilypisteistä pitää 2 artiklan 19 kohdassa tarkoi-

tettujen olennaisten vaatimusten mukaisina ja 9 artiklan

1 kohdan tarkoittamalla tavalla tarpeellisina olennaisten

vaatimusten noudattamisen takaamiseksi?

27

Tilastot

Korkeimman hallinto-oikeuden työtilasto vuodelta 2015

A. Asiaryhmittäin SiiRTY

nEiTä EdElli

SElTä

VUOdElTA

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

PääTö

STä On M

UUTETT

U

VAliT

USlUPA

A Ei OlE

MYönnETTY

ASiA POiST

ETTU

diAARiST

A

ViREillä VUOdEn

lO

PUSSA

PääTö

S On KUMOTT

U

JA PA

lAUTE

TTU

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

Pä

äTöSTä

Ei OlE M

UUTETT

U

MUUTOKSE

nHAUn AlAiSE

n

PääTö

KSEn lO

PPUTUlO

STA

Ei O

lE MUUTE

TTU

ASiA Jä

TETT

Y TUTK

iMATTA

TAi R

AUEnnUT

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

MEdiAAni, KK

Valtio-oikeus ja yleishallinto 463 546 388 145 51 38 106 16 32 10 611 12,6 12,7

Valtio-oikeus 83 105 48 36 4 5 2 1 140 17,9 18,0

Valtiolliset vaalit 1 3 3 2 1 1 2,3 0,9

Kansalaisuusasiat 82 102 45 34 4 4 2 1 139 18,9 18,4

Yleishallinto-oikeus 218 278 204 62 33 25 59 12 13 7 285 11,3 11,0

Maksuvapautus 10 6 6 4 6,2 5,9

Edunpalautus ja vahingonkorvaus 1 1 2 2 27,7 27,7

Asiakirjajulkisuus 67 78 56 20 18 6 8 4 89 14,2 14,9

Tietosuoja 6 8 5 4 1 9 14,9 15,9

Tasa-arvoasiat / muut kuin itsehallinto 2 4 2 1 1 4 9,6 9,6

Harkinnanvaraiset ja muut valtionosuudet ja -avustukset 27 35 11 2 5 3 1 51 13,5 8,6

Holhoustoimen edunvalvonta 1 1 1 14,4 14,4

Passiasiat 9 4 9 4 3 1 1 4 10,5 9,6

Väestötietoasiat 14 6 4 1 1 2 16 8,9 7,8

Nimiasiat 3 2 1 1 4 30,4 30,4

Oikeusavun myöntäminen, avustajan määrääminen ja palkkio 67 96 85 16 3 12 49 5 7 71 9,2 8,1

Oikeusapupäätöksen muuttaminenja lakkaaminen 2 2 1 1 3 15,7 15,7

Oikeudenkäyntimaksua koskeva valitus 6 2 5 4 1 3 11,7 13,9

Valtion perintö 1 1 1 1 1 11,6 11,6

Vankeinhoitoa koskevat asiat 3 17 8 5 3 12 4,3 2,7

Muu yleishallintoasia 9 12 7 3 1 2 1 14 12,3 12,3

Opetus- ja sivistystoimi 37 35 22 9 4 1 1 7 2 48 13,6 13,2

Perusopetus ja lukio 26 27 14 7 2 1 1 3 2 37 14,6 13,9

Ammattiopetus 2 2 2 1 1 2 14,5 14,5

Ammattikorkeakoulut 2 2 3 1 1 1 1 13,0 10,5

29

Itsehallinto 231 410 384 101 136 116 4 27 257 8,1 1,2

Ahvenanmaa 3 1 1 2 2,1 2,1

Ahvenanmaan itsehallinto / ellei muussa asiaryhmässä 3 1 1 2 2,1 2,1

Kunnallisasiat 206 165 172 83 48 23 4 14 199 15,6 18,0

Kuntajako 4 3 1 2 1 2,8 2,7

Kunnan toimiala 1 1

Kunnan talous 11 16 10 1 6 2 1 17 17,1 20,8

Kunnalliset säännöt ja taksat 2 1 2 1 1 1 8,4 8,4

Virkavaali / kunnat ja kuntayhtymät 38 31 26 15 6 3 2 43 19,9 21,8

Palvelussuhdeturva / kunnat ja kuntayhtymät 49 25 28 18 6 3 1 46 18,9 20,0

Palkkaus, työaika ja vuosiloma / kunnat ja kuntayhtymät 7 4 7 4 1 2 4 15,0 19,0

Muu henkilöstöasia / kunnat ja kuntayhtymät 14 7 10 4 4 2 11 18,8 19,4

Muu kunnallisasia 85 76 86 39 25 13 4 5 75 13,4 12,8

Kirkollisasiat 24 18 17 8 6 3 25 13,3 15,6

Palvelussuhde / kirkko 8 6 5 3 1 1 9 18,2 22,5

Muu henkilöstöasia / kirkko 4 2 1 1 5 16,7 16,7

Muu kirkollisasia 12 10 11 4 5 2 11 10,8 8,9

Saamelaisasiat 1 224 194 10 82 93 9 31 1,0 1,0

Saamelaiskäräjävaalit 1 223 193 10 81 93 9 31 1,0 1,0

Muu saamelaisasia 1 1 1 6,3 6,3

Yliopistot ja korkeakoulut 4 3 2 1 1 5 8,1 8,1

Muu opetus- ja sivistystoimiasia 3 1 1 1 3 10,0 10,0

Valtion virkamiehet 69 45 39 26 5 3 5 75 17,6 20,8

Virka- ja työsuhde 44 38 30 19 3 3 5 52 16,4 20,3

Palkkaus, työaika ja vuosiloma / valtion virkamiehet 10 2 1 1 11 28,1 28,1

Muu virkamiesoikeusasia 15 5 8 7 1 12 20,8 21,9

Työvoima-asiat 13 27 16 8 1 2 1 4 24 11,7 13,0

Palkkaturva ja muu toimeentuloturva-asia 2 4 3 1 1 1 3 12,5 5,1

Työsuojelu 10 18 11 7 1 1 2 17 12,2 13,1

Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus

Muu työvoima-asia 1 5 2 1 1 4 8,0 8,0

Turvallisuus, yleinen järjestys 43 56 59 4 4 2 47 2 1 39 9,7 10,4

Palo- ja pelastustoimi sekä väestönsuojelu 2 3 3 2 1 2 10,4 13,4

Ampuma-aseasiat 35 49 52 2 1 47 2 1 31 9,2 9,7

Arpajais- ja rahankeräysluvat 1 1 1 1 1 15,8 15,8

Muu turvallisuutta, yleistä järjestystäja eräitä lupia koskeva asia 5 3 3 3 5 15,5 15,5

SiiRTY

nEiTä EdElli

SElTä

VUOdElTA

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

PääTö

STä On M

UUTETT

U

VAliT

USlUPA

A Ei OlE

MYönnETTY

ASiA POiST

ETTU

diAARiST

A

ViREillä VUOdEn

lO

PUSSA

PääTö

S On KUMOTT

U

JA PA

lAUTE

TTU

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

Pä

äTöSTä

Ei OlE M

UUTETT

U

MUUTOKSE

nHAUn AlAiSE

n

PääTö

KSEn lO

PPUTUlO

STA

Ei O

lE MUUTE

TTU

ASiA Jä

TETT

Y TUTK

iMATTA

TAi R

AUEnnUT

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

MEdiAAni, KK

30

Rakentaminen 367 395 424 144 98 35 104 7 36 1 337 10,7 11,5

Maankäyttö- ja rakennusasiat 346 364 393 133 85 32 104 6 33 1 316 10,8 11,6

Maakuntakaava 32 10 14 6 6 1 1 28 16,9 18,0

Yleiskaava 65 78 63 27 20 6 10 80 13,3 16,0

Asemakaava 37 52 57 20 9 4 22 2 32 8,2 7,2

Ranta-asemakaava 22 9 21 4 10 6 1 10 15,9 17,0

Rakennuskielto ja toimenpiderajoitus 1 1

Tonttijako 1 1 2 1 1 9,1 9,1

Kadut ja yleiset alueet 2 11 5 1 3 1 8 6,4 6,6

Lunastaminen kaavan perusteella 3 1 3 3 1 15,2 15,2

Poikkeaminen / maankäyttö- jarakennusasiat 53 52 60 12 12 3 29 2 2 45 10,5 10,5

Suunnittelutarveratkaisu 23 34 33 14 4 14 1 24 10,0 7,7

Rakennuslupa 43 58 63 16 5 8 25 1 8 1 37 9,4 10,5

Toimenpidelupa 11 17 12 2 2 5 1 2 16 10,6 10,2

Ympäristönhoito ja rakennuksen kunnossapito 1 1 1 0,4 0,4

Purkamislupa 4 1 5 2 3 8,6 9,9

Maisematyölupa 5 2 5 2 3 2 17,6 17,2

Yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittaminen 4 4 4 2 2 4 10,5 11,4

Tilapäinen rakennus 1 1 1 4,4 4,4

Rakennusvalvonta 33 25 37 22 5 1 4 1 4 21 9,1 9,2

Muu maankäyttö- ja rakennusasia 7 7 7 2 4 1 7 11,9 17,2

Tieasiat 11 14 15 5 5 3 2 10 8,2 4,2

Maantie 8 13 13 5 5 1 2 8 6,7 4,1

Yksityinen tie 1 1 2

Muu tieasia 2 2 2 18,4 18,4

Kiinteistöasiat 10 17 16 6 8 1 1 11 10,8 10,4

Lunastusasiat 4 11 10 3 5 1 1 5 8,7 10,0

Etuosto-oikeus 6 6 6 3 3 6 14,1 13,7

Ulkomaalaisasiat 478 892 852 18 7 8 732 53 34 2 516 7,6 6,2

Oleskeluluvat perheidenyhdistämisen perusteella 152 237 239 4 1 2 193 29 10 1 149 9,6 9,8

Muut oleskeluluvat 83 154 146 2 1 130 7 6 91 9,4 7,2

Karkottaminen 34 65 56 2 1 51 2 43 6,7 5,4

Ulkomaalaisen käännyttäminen 16 25 27 1 1 24 1 14 7,2 3,9

Turvapaikka-asiat 125 237 221 5 1 192 11 12 1 140 6,8 5,2

Turvapaikka-asiat / nopeutettu käsittely 52 146 136 2 2 2 123 4 3 62 3,7 2,7

Muukalaispassit ja muut matkustusasiakirjat 8 15 13 1 12 10 7,8 6,0

Muu ulkomaalaisasia 8 13 14 3 1 1 7 1 1 7 12,9 9,4

SiiRTY

nEiTä EdElli

SElTä

VUOdElTA

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

PääTö

STä On M

UUTETT

U

VAliT

USlUPA

A Ei OlE

MYönnETTY

ASiA POiST

ETTU

diAARiST

A

ViREillä VUOdEn

lO

PUSSA

PääTö

S On KUMOTT

U

JA PA

lAUTE

TTU

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

Pä

äTöSTä

Ei OlE M

UUTETT

U

MUUTOKSE

nHAUn AlAiSE

n

PääTö

KSEn lO

PPUTUlO

STA

Ei O

lE MUUTE

TTU

ASiA Jä

TETT

Y TUTK

iMATTA

TAi R

AUEnnUT

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

MEdiAAni, KK

31

Ympäristö 412 349 410 146 138 76 9 16 25 1 350 12,6 13,0

Ympäristönsuojelu 222 169 206 54 68 56 9 6 13 1 184 13,3 15,1

Ympäristölupa / metsäteollisuus 4 4

Ympäristölupa / energian tuotanto 1 2 2 1 1 1 6,5 6,5

Ympäristölupa / kemikaaliteollisuusja kemikaalien käsittely 2 1 1 1 7,9 7,9

Ympäristölupa / malmien louhintaja mineraalien tuotanto 4 1 4 1 1 1 1 1 15,1 15,0

Ympäristölupa / jätteiden käsittely 14 11 14 5 8 1 11 14,0 15,3

Ympäristölupa / polttonesteenjakeluasema / -varastointi 5 1 6 3 3 13,4 14,5

Ympäristölupa / louhinta, murskaus,asfalttiasema, betoniasema 34 31 41 11 10 18 2 1 23 13,6 14,2

Ympäristölupa / jätevesienjohtaminen / -puhdistamo 8 5 12 3 8 1 1 10,8 13,4

Ympäristölupa / eläinsuojat 12 2 13 4 6 1 1 1 1 15,0 15,3

Ympäristölupa / turkistarhaus 5 4 1 2 1 1 18,8 19,3

Ympäristölupa / moottorirata,veneiden harjoittelurata 9 5 9 2 4 2 1 5 18,1 15,7

Ympäristölupa / turvetuotanto 51 30 34 6 15 12 1 47 15,3 16,5

Muu ympäristölupa-asia 16 15 21 7 4 9 1 10 12,9 15,7

Meluilmoitus 3 3 5 1 3 1 1 4,0 3,6

Ympäristönsuojelulain mukainenvalvonta ja hallintopakko 15 16 14 7 3 1 1 2 17 13,0 13,6

Ympäristönsuojelulain mukaisetmaksu- ja korvausasiat 1 4 1 1 4 14,9 14,9

Muu ympäristönsuojelulainmukainen asia 2 1 2 1 1 1 17,6 17,6

Jätemaksut 6 6 10 9 1 2 5,5 5,6

Järjestetty jätteenkuljetus 19 7 26

Muu jätelain mukainen asia 4 10 4 1 2 1 10 14,7 15,0

Terveysvalvonta 3 8 4 2 2 7 14,4 13,4

Öljyvahinkojen torjunta 1 1 1 8,5 8,5

Päästökauppalain mukaiset asiat 4 4

Maasto- ja vesiliikenne 2 4 6

Ydinenergialain mukainen asia 1 1 1 1,2 1,2

Muu ympäristönsuojeluasia 3 3 1 1 1 9,4 11,1

Vesitalous 100 98 107 54 31 10 4 8 91 12,2 12,0

Rakentaminen vesistöön 24 10 27 14 5 4 1 3 7 13,2 12,0

Vesivoiman hyväksikäyttö 3 25 3 3 25 14,7 14,7

Ojitus 5 10 11 5 5 1 4 9,2 8,8

Vesistön järjestely 1 1

Vesistön säännöstely 3 2 3 3 2 17,1 17,0

Veden johtaminen nesteenä käytet-täväksi ja pohjaveden ottaminen 10 5 6 3 3 9 10,0 9,5

Vesilain mukaiset maksu- jakorvausasiat 4 4 2 2 6 16,6 16,6

SiiRTY

nEiTä EdElli

SElTä

VUOdElTA

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

PääTö

STä On M

UUTETT

U

VAliT

USlUPA

A Ei OlE

MYönnETTY

ASiA POiST

ETTU

diAARiST

A

ViREillä VUOdEn

lO

PUSSA

PääTö

S On KUMOTT

U

JA PA

lAUTE

TTU

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

Pä

äTöSTä

Ei OlE M

UUTETT

U

MUUTOKSE

nHAUn AlAiSE

n

PääTö

KSEn lO

PPUTUlO

STA

Ei O

lE MUUTE

TTU

ASiA Jä

TETT

Y TUTK

iMATTA

TAi R

AUEnnUT

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

MEdiAAni, KK

32

Sosiaali- ja terveydenhuolto 698 893 718 448 71 37 88 13 61 6 867 11,7 11,9

Sosiaaliasiat 592 694 524 311 50 30 83 10 40 3 759 13,6 14,3

Toimeentulotuen myöntäminen 78 124 79 3 1 69 6 123 10,1 10,1

Toimeentulotuen takaisinperintä 4 7 7 5 2 4 13,5 12,1

Elatusturva 1 1

Kehitysvammaisten erityishuolto 4 3 3 3 4 10,8 10,2

Vammaispalvelu 163 158 134 95 14 8 2 7 8 187 14,9 16,2

Omaishoidon tuki 1 5 6

Lasten päivähoidon järjestäminen 3 1 1 1 3 17,1 17,1

Lastensuojelukustannusten korvaaminen 13 17 16 2 1 2 11 14 13,7 7,3

Muu sosiaalihuollon kustannustenkorvaaminen 6 8 1 1 13 31,3 31,3

Sosiaalihuollon asiakasmaksut 16 31 18 1 14 3 29 19,3 21,0

Huostaanotto ja sijaishuoltoonsijoittaminen 170 198 132 115 13 4 3 233 14,2 14,7

Kiireellinen sijoitus ja sen jatkaminen 4 7 9 7 2 2 6,8 2,8

Huostassapidon lopettaminen 37 38 34 19 7 2 6 41 13,1 14,6

Yhteydenpidon rajoittaminen 59 62 61 44 14 2 1 60 12,8 14,0

Muu rajoitus sijaishuollossa 1 1 1 18,7 18,7

Muut lastensuojeluasiat 23 25 24 16 2 1 5 24 14,7 14,5

Muu sosiaaliasia 9 10 4 1 1 1 1 15 20,7 22,7

Terveydenhuolto ja sairaanhoito 100 183 187 136 21 5 1 3 21 3 93 6,7 5,2

Hoitoon määrääminenmielenterveysasiassa 59 150 150 124 10 1 15 3 56 5,5 4,8

Itsemääräämisoikeudenrajoittaminen mielenterveysasiassa 1 5 5 3 2 1 5,5 4,4

Vesilain mukainen valvontaja hallintopakko 19 8 20 12 6 2 7 12,3 10,9

Vesihuoltolain mukainen asia 28 30 33 18 7 1 3 4 25 11,6 12,9

Muu vesitalousasia 3 4 2 2 5 14,6 14,6

Ympäristönsuojelulaissa ja vesilaissa tarkoitettua yhteiskäsittelyä koskevat asiat 7 10 4 3 1 13 12,2 15,0

Yhteiskäsittelyn piiriin kuuluvalupa-asia / kalankasvatus 4 7 1 1 10 2,7 2,7

Muu ympäristönsuojelulain ja vesilainyhteiskäsittelyn piiriin kuuluva asia 3 3 3 3 3 15,4 16,0

Luonnonsuojelu 80 72 90 38 36 9 4 3 62 11,5 11,6

Luonnonsuojelulain mukaiset asiat /paitsi Natura 2000 -verkosto 17 12 19 8 9 1 1 10 13,0 13,1

Eläinsuojelu 13 24 20 8 8 3 1 17 9,3 8,8

Maa-ainesasiat 49 33 50 21 19 5 3 2 32 11,9 11,6

Rakennussuojelu 1 3 1 1 3 6,7 6,7

Asuntotuotanto ja asuntoasiat 3 3 1 2 20,0 16,1

Arava-asiat 3 3 1 2 20,0 16,1

SiiRTY

nEiTä EdElli

SElTä

VUOdElTA

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

PääTö

STä On M

UUTETT

U

VAliT

USlUPA

A Ei OlE

MYönnETTY

ASiA POiST

ETTU

diAARiST

A

ViREillä VUOdEn

lO

PUSSA

PääTö

S On KUMOTT

U

JA PA

lAUTE

TTU

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

Pä

äTöSTä

Ei OlE M

UUTETT

U

MUUTOKSE

nHAUn AlAiSE

n

PääTö

KSEn lO

PPUTUlO

STA

Ei O

lE MUUTE

TTU

ASiA Jä

TETT

Y TUTK

iMATTA

TAi R

AUEnnUT

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

MEdiAAni, KK

33

Taloudellinen toiminta mukaanlukien liikenne- ja viestintäasiat 361 323 270 88 74 38 31 13 26 1 413 13,3 11,5

Oikeushenkilöt ja teollisoikeudet 56 37 25 11 5 3 1 1 4 68 13,3 13,2

Yhtiöoikeudelliset hallintotoimet 9 4 8 4 1 1 2 5 13,0 13,3

Siviilioikeudelliset oikeushenkilöt 3 2 2 1 17,5 17,5

Kauppa- ja yhdistysrekisteriasiat 2 2 1 1 5,8 5,8

Patentti, hyödyllisyysmallija integroitu piiri 3 6 2 1 1 7 17,9 17,9

Mallisuoja ja tavaramerkki 38 24 9 3 4 1 1 53 12,9 11,3

Verkkotunnus 2 1 1 1 2 5,0 5,0

Muu oikeushenkilöihinja teollisoikeuksiin liittyvä asia 1 1 1 24,6 24,6

Elinkeinoasiat 160 106 93 28 41 13 1 1 9 173 15,9 16,6

Rahoitusmarkkinoiden valvonta 1 1

Vakuutustoiminta 1 1

Kaivostoiminta 12 12 10 3 5 1 1 14 14,8 16,5

Elintarvikekauppa 1 1

Sähkömarkkinat 4 1 1 1 4 29,6 29,6

Sähköturvallisuus 1 3 1 1 3 9,1 9,1

Räjähdysaineet ja palavat nesteet 1 1 1 12,9 12,9

Kiinteistöjen ja asuntojen välitys 3 3 3 14,4 14,0

Majoitus- ja ravitsemisliikkeet,anniskelulupa-asiat sekä alkoholinvähittäismyynti 10 10 9 5 1 2 1 11 11,9 9,3

Kilpailuoikeus 5 2 1 1 3 17,6 17,6

Julkiset hankinnat 111 73 59 11 31 9 1 7 125 16,9 18,4

Kuluttajansuoja 3 3 2 1 14,4 11,5

Muu elinkeinoasia 9 5 4 2 1 1 10 13,4 11,8

Maa- ja metsätalous 44 20 48 13 7 3 18 5 2 16 13,9 14,2

Muu mielenterveysasia 3 2 4 1 3 1 7,6 9,3

Sairaalalaitos 1 1 1 12,3 12,3

Terveydenhuollon jasairaanhoitotoimen harjoittaminen 25 15 20 7 3 4 1 5 20 12,1 14,9

Elintarvikevalvonta 1 1 2 1 1 11,4 11,4

Terveydenhuollon kustannustenkorvaaminen 9 4 4 1 1 1 1 9 17,8 15,9

Terveydenhuollon asiakasmaksut 1 1

Muu terveydenhuolto- jasairaanhoitoasia 1 5 1 1 5 21,4 21,4

Lääkeasiat ja apteekkilaitos 6 16 7 1 2 4 15 2,9 3,1

Lääkkeiden myyntilupa ja hintavalvonta 4 9 2 1 1 11 1,7 1,7

Muu lääkeasia 1 1 2

Apteekkiasiat 1 6 5 1 4 2 3,4 4,0

SiiRTY

nEiTä EdElli

SElTä

VUOdElTA

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

PääTö

STä On M

UUTETT

U

VAliT

USlUPA

A Ei OlE

MYönnETTY

ASiA POiST

ETTU

diAARiST

A

ViREillä VUOdEn

lO

PUSSA

PääTö

S On KUMOTT

U

JA PA

lAUTE

TTU

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

Pä

äTöSTä

Ei OlE M

UUTETT

U

MUUTOKSE

nHAUn AlAiSE

n

PääTö

KSEn lO

PPUTUlO

STA

Ei O

lE MUUTE

TTU

ASiA Jä

TETT

Y TUTK

iMATTA

TAi R

AUEnnUT

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

MEdiAAni, KK

34

Verot 632 489 551 66 19 51 369 25 20 6 565 13,0 12,2

Tulo- ja varallisuusvero 429 292 380 39 8 34 276 9 14 3 338 12,3 11,3

Henkilökohtaisen tulon verotus 187 156 202 27 2 14 146 5 8 1 140 11,8 10,5

Elinkeinotulon verotus 91 57 77 4 5 62 2 4 2 69 13,1 12,6

Maatilatalouden verotus 1 1 1 16,6 16,6

Lähdeverot 2 1 1 1 12,3 12,3

Kansainvälinen verotus 36 11 21 1 1 19 26 11,2 11,5

Keskusverolautakunnan ennakko-ratkaisu tulo- ja varallisuusveroasiassa 16 8 15 6 3 6 9 14,7 11,1

Verohallinnon ennakkotieto tai ratkaisu tulo- ja varallisuusveroasiassa 12 29 6 1 5 35 8,3 9,3

Veroviraston ennakkotieto tai-ratkaisu tulo- ja varallisuusveroasiassa 12 10 5 4 1 2 16,0 16,6

Ennakonpidätyksen jaennakonkannon muuttaminen 26 4 5 4 1 25 6,9 5,9

Ennakkoperintä ja sosiaaliturvamaksu 39 20 38 1 3 2 31 1 21 12,3 9,7

Maataloustuotannon ohjaaminen /mm. kansalliset tuet 33 5 28 11 4 1 11 1 10 17,3 19,4

Metsätalous 5 1 6 2 1 3 10,6 10,7

Porotalous 2 1 2 1 1 1 20,0 20,0

Metsästys ja kalastus 4 13 12 2 1 7 1 1 5 6,5 4,4

Muu maa- ja metsätalousasia

EU:n rakennerahastojen tukitoimet 4 29 8 5 1 1 1 25 11,6 6,1

Euroopan aluekehitysrahasto / EAKR 2 2 2 7,1 7,1

Euroopan maatalouden ohjaus- jatukirahasto / EMOTR-O 2 2 1 1 30,4 30,4

Euroopan maataloustuki- jamaaseuturahastot 2 27 4 3 1 25 4,4 4,2

Liikenne ja viestintä 97 131 96 31 20 18 10 6 11 1 131 10,8 10,6

Ajokortti, ajo-oikeusja ammattiajolupa 17 40 32 18 6 8 25 6,1 4,2

Ammattimainen moottoriajoneuvoliikenne 20 36 18 5 10 1 2 38 12,2 14,1

Rautatieliikenne, merenkulku ja ilmailu 22 4 17 1 1 14 1 9 12,2 10,6

Televisiomaksut 1 1

Tietoliikenne 4 9 13

Merimiehiä, lentäjiä yms. koskeva asia 2 3 3 1 2 2 14,3 10,7

Ajo- ja vesikulkuneuvojenkatsastus ja rekisteröinti 2 4 1 1 5 11,5 11,5

Liikennevakuutusmaksua vastaava hyvike 4 2 4 3 1 2 8,9 7,4

Pysäköintivirhemaksut 18 23 15 1 3 9 2 26 15,1 11,9

Ylikuormamaksut 1 1

Ajoneuvon siirtämistä koskeva maksu 1 3 1 1 3 8,2 8,2

Muu liikenneasia 6 6 5 1 1 2 1 7 17,4 24,0

SiiRTY

nEiTä EdElli

SElTä

VUOdElTA

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

PääTö

STä On M

UUTETT

U

VAliT

USlUPA

A Ei OlE

MYönnETTY

ASiA POiST

ETTU

diAARiST

A

ViREillä VUOdEn

lO

PUSSA

PääTö

S On KUMOTT

U

JA PA

lAUTE

TTU

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

Pä

äTöSTä

Ei OlE M

UUTETT

U

MUUTOKSE

nHAUn AlAiSE

n

PääTö

KSEn lO

PPUTUlO

STA

Ei O

lE MUUTE

TTU

ASiA Jä

TETT

Y TUTK

iMATTA

TAi R

AUEnnUT

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

MEdiAAni, KK

35

Kiinteistövero 6 6 4 3 1 8 15,4 13,8

Muu tulon tai varallisuudenperusteella kannettavaa veroatai maksua koskeva asia 1 1 2

Arvonlisävero 89 72 79 9 7 11 42 6 3 83 13,6 13,2

Arvonlisäveroa koskevat valitukset 65 40 59 7 4 5 36 6 1 46 14,6 13,2

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu arvonlisäveroasiassa 10 11 6 1 2 3 15 12,6 14,4

Verohallinnon ennakkoratkaisuarvonlisäveroasiassa 4 17 5 1 3 1 16 6,9 5,2

Veroviraston ennakkoratkaisuarvonlisäveroasiassa 5 3 1 2 2 12,7 12,5

Arvonlisäverovelvolliseksirekisteröinti ja ryhmärekisteröinti 3 4 4 1 2 1 3 3,8 4,0

Vakuutusmaksuvero 2 1 1 1 35,7 35,7

Ajoneuvoja koskevat verot ja maksut 46 22 41 6 1 4 22 8 2 25 21,6 19,2

Autoverovalitukset 25 20 21 3 13 5 2 22 21,9 20,0

Autoveroa koskevat ennakkoratkaisut 1 1

Autoveron palautus 3 1 4 3 1 14,7 12,2

Ajoneuvovero 10 9 4 5 1 19,3 18,4

Polttoainemaksu 8 7 3 1 1 2 1 28,0 23,1

Valmisteverot ja tulliasiat 20 28 14 1 12 1 34 12,4 12,0

Tullausvalitukset 15 21 7 7 29 15,2 14,0

Ennakkoratkaisut valmistevero- jatulliasioissa 1 1 1 21,1 21,1

Tullin suorittama valvonta / mm. EU-tuet 1 1

Valmisteverot 4 6 6 1 4 1 4 7,7 6,5

Muut verot ja verotusmenettely 48 75 37 11 3 2 17 2 2 1 85 10,1 7,6

Perintö- ja lahjavero 16 18 18 9 1 5 1 2 16 8,2 7,5

Varainsiirtovero 9 24 7 1 6 26 12,7 12,5

Muut valtiolle perittävät maksut /mm. maksuperustelakiin perustuvat 5 8 1 1 12 3,4 3,4

Ennakkotieto tai -ratkaisumuussa veroasiassa 9 21 5 2 3 25 13,8 15,7

Verotusmenettely 3 1 1 2 10,0 10,0

Veronkanto 3 4 3 2 1 4 7,5 5,6

Muu veroasia 3 2 2 1 16,7 16,7

Muut asiat 8 22 14 9 3 2 16 6,9 6,1

Eläkeasiat 4 12 6 4 2 10 9,7 10,3

Muut asiat 4 10 8 5 1 2 6 4,9 4,6

Yhteensä 3650 4319 4010 1165 597 399 1439 147 263 27 3932 10,9 10,5

SiiRTY

nEiTä EdElli

SElTä

VUOdElTA

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

PääTö

STä On M

UUTETT

U

VAliT

USlUPA

A Ei OlE

MYönnETTY

ASiA POiST

ETTU

diAARiST

A

ViREillä VUOdEn

lO

PUSSA

PääTö

S On KUMOTT

U

JA PA

lAUTE

TTU

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

Pä

äTöSTä

Ei OlE M

UUTETT

U

MUUTOKSE

nHAUn AlAiSE

n

PääTö

KSEn lO

PPUTUlO

STA

Ei O

lE MUUTE

TTU

ASiA Jä

TETT

Y TUTK

iMATTA

TAi R

AUEnnUT

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

MEdiAAni, KK

36

Lue lisää korkeimmasta hallinto-oikeudesta verkkosivuilla

WWW.KHO.FI

Valitus 2129 2252 2063 944 564 305 10 65 174 8 2311 12,1 12,9

Valituslupa 1295 1789 1682 15 32 61 1426 82 66 9 1393 9,3 8,4

Purku 183 230 214 164 1 26 3 20 3 196 11,9 10,6

Menetetyn määräajan palauttaminen 22 24 29 27 2 2 15 9,6 8,2

Kantelu 12 5 10 7 3 1 6 9,0 7,2

Muu hakemus 9 19 13 8 5 4 11 5,8 4,4

Yhteensä 3650 4319 4010 1165 597 399 1439 147 263 27 3932 10,9 10,5

B Muutoksenhakulajeittain SiiRTY

nEiTä EdElli

SElTä

VUOdElTA

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

PääTö

STä On M

UUTETT

U

VAliT

USlUPA

A Ei OlE

MYönnETTY

ASiA POiST

ETTU

diAARiST

A

ViREillä VUOdEn

lO

PUSSA

PääTö

S On KUMOTT

U

JA PA

lAUTE

TTU

MUUTOKSE

nHAUn AlAiST

A

Pä

äTöSTä

Ei OlE M

UUTETT

U

MUUTOKSE

nHAUn AlAiSE

n

PääTö

KSEn lO

PPUTUlO

STA

Ei O

lE MUUTE

TTU

ASiA Jä

TETT

Y TUTK

iMATTA

TAi R

AUEnnUT

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

MEdiAAni, KK

KHO:n työtilanne

2003–2015

2003 3806 3879 3372 11,0

2004 3719 3848 3167 11,9

2005 3931 4009 3095 11,3

2006 3793 4006 2866 10,3

2007 3891 3797 2924 9,8

2008 4298 3734 3438 9,9

2009 4379 3965 3818 10,2

2010 4587 4202 4173 11,1

2011 4044 4225 3967 12,2

2012 3947 3928 3960 12,8

2013 4126 4303 3757 12,1

2014 4201 4271 3650 11,2

2015 4319 4010 3932 10,9

SiiRTY

nYT SEURAAVA

llE

VUOdEllE

SAAPUnUT V

UOdEn AiKAnA

RATKAiST

U VUOdEn AiKAnA

KESKiM

. KäSiT

TElYA

iKA

KUUKAUSin

A

37

Presidentti Pekka Vihervuori

Hallintoneuvokset Heikki Kanninen (vv.)

Kari Kuusiniemi

Niilo Jääskinen (vv. 1.1.–31.10.)

Ahti Vapaavuori

Irma Telivuo

Matti Pellonpää (vv. 1.3.–30.6.)

Anne E. Niemi

Matti Halén

Sakari Vanhala

Eila Rother

Riitta Mutikainen

Hannele Ranta-Lassila

Hannu Ranta

Timo Viherkenttä 1.1. –14.1.

Eija Siitari

Alice Guimaraes-Purokoski

Tuomas Lehtonen

Mika Seppälä

Outi Suviranta

Leena Äärilä

Mikko Pikkujämsä 1.8.–

Määräaikaiset hallintoneuvokset Janne Aer 1.1.–31.12.

Liisa Heikkilä 1.1.–30.9.

Vesa-Pekka Nuotio 1.2.–31.12.

Heikki Harjula 17.8.–31.12.

Ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen

Mikael Hildén

Olli Dahl

Olli Varis

Juha Kaila

Timo Kairesalo

Rauno Pääkkönen

Riku Vahala

Jukka Horppila

Harri Koivusalo

Seppo Rekolainen

Taina Nystén

Yli-insinöörineuvokset Kenneth Holmberg

Raimo Sepponen

Petri Kuosmanen

Markku Kulomaa

Kansliapäällikkö Päivi Pietarinen (vv. 1.1.–31.1.)

Ann-Mari Pitkäranta 1.1.–31.1.

Esittelijäneuvokset Ilpo Havumäki 1.1.–28.2.

Tuulia Träskelin

Kristina Björkvall

Kai Träskelin

Anne Nenonen

Mikko Rautamaa

Kari Honkala 1.1.–30.6.

Marjo Snellman 1.1.–31.8.

Liisa Tähtinen

Anneli Tulikallio

Marja-Liisa Judström

Riitta Kreula

Irene Mäenpää

Arja Niemelä 1.1.–31.7.

Freja Häggblom

Hannele Klemettinen

Toni Kaarresalo 1.12.–

Tuula Pääkkönen (vv.)

Petteri Leppikorpi

Outi Siimes (vv.)

Arto Hietaniemi (vv.)

Leo Kaasinen

Riitta Hämäläinen 1.12. (vv. 1.12.–31.12.)

Jukka Reinikainen 1.12.–

Paula Makkonen 1.12.–

Määräaikainen esittelijäneuvos Toni Kaarresalo 1.1.–30.11.

Oikeussihteerit Kari Nieminen

Marja Leena Kemppainen 1.1.–31.8.

Marita Eeva

Petri Leinonen

Elisabeth Vuorenhela

Jukka Reinikainen 1.1.–30.11.

Mia Ekman (vv. 1.10.–31.12.)

Korkeimman hallinto-oikeuden henkilökunta 1.1.–31.12.2015

38

Camilla Sandström

Lea Alén

Toni Kaarresalo (vv.)

Riitta Hämäläinen 1.1.–30.11. (vv. 1.1.–30.11.)

Henna Rintala

Juhana Niemi (vv. 1.8.–31.12.)

Esa Hakkola

Pirita Pesonen (vv. 1.7.–31.12.)

Määräaikaiset oikeussihteerit Saija Laitinen (vv. 7.10.−31.12.)

Antti Jukarainen

Liisa Selvenius-Hurme

Tuire Taina 1.4.–31.12.

Minna Wilander 1.5.–31.12.

Riikka Innanen 1.6.–31.12.

Paula Makkonen 1.8.–30.11.

Antti Huotari 1.8.–31.12.

Ari Koskinen 17.8.–31.12.

Suvi Leskinen 1.9.–31.12.

Elina Nyholm 1.9.–31.12.

Jani Taskila 1.10.–31.12.

Tietohallintopäällikkö Pekka Tuominen

Tietopalvelupäällikkö Satu-Maarit Tarkkanen

Viestintäpäällikkö Päivi Musakka

Kirjastonhoitaja-informaatikko Piia Rautiala

Kirjaaja Leena Kokko

notaarit Elisa Aukeela 15.8.–4.10.

Nina Hytönen

Johanna Jokela

Paula Kilponen

Eeva Ryytty

Anne Sahlman

Katri Sokka 16.9.–31.12.

Soili Tolvanen

Johdon sihteerit Tanja Matilainen

Elina Tukiainen

Arkistonotaari Annika Aroharju

Taloussihteeri Arja Mikkelinen

Atk-suunnittelija Minna Ronkainen 1.1.–30.4.

Jaoston yleissihteeriMinna Ronkainen 1.5.–31.12.

Jaostosihteerit Merja Ahlfors

Marko Ek 13.3.–30.4.

Tarja Ekman

Mari Heikkinen 22.1.–28.1.

Ella Heinonen 25.8.–30.9.

Heidi Jylhänkangas 1.9.–31.12.

Tero Jyrhämä 1.1.–31.8.

Heli Kalajainen

Nora Klemola

Päivi Koivurova, vastaava jaostosihteeri

Liisa Martikainen

Vuokko Mattila

Ritva Monto 1.1.–22.6.

Erik Muurinen 6.12.–31.12.

Tuula Niilo-Rämä

Tuula Pelkonen

Laura Pihlamaa 1.1.–31.1.

Juha Rekola 20.7.–31.12.

Irma Reunanen (vv. 1.4.–27.9.)

Marjut Riipinen (vv.)

Anneli Ronimus

Katri Sokka 1.1.–15.9.

Jani Taskinen 1.4.–31.12.

Ville Tuominen 1.1.–31.12.

Nelli Vaara 1.11.–31.12.

Kirjaamosihteerit Heli Hietala

Tiina Kaplas

Viestintäsihteeri Virve Pesonen

Ylivirastomestari Kari Joutsenlahti

Virastomestarit Antti Meriläinen

Timo Rousku

Tapani Ruostela

Korkeimman hallinto-oikeuden henkilökunnasta siirtyi eläkkeelle:

esittelijäneuvos

Ilpo Havumäki 1.3.2015

esittelijäneuvos

Kari Honkala 1.7.2015

esittelijäneuvos

Arja Niemelä 1.8.2015

esittelijäneuvos

Marjo Snellman 1.9.2015

oikeussihteeri

Marja Leena Kemppainen 1.9.2015

39

Asiointi ja yhteystiedot

Korkein hallinto-oikeusPL 180

00131 Helsinki

KirjaamoFabianinkatu 15

Avoinna arkisin klo 8 –16.15

Asiakaspalvelu 029 564 0233

Vaihde 029 564 0200

Faksi 029 564 0382

Sähköpostiosoite korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

www.kho.fiSivuilla on tietoa suomen, ruotsin,

englannin ja saamen kielillä.

Taitto Hanna Uuksulainen

Valokuvat Risto Silvola

iStockphoto

Paino Lönnberg Painot Oy

Paperi MultiArt Silk

40