6

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 8 . v s k . – 1 / 2 0 0 2 E S I T E L M I Ä

EU:n itälaajeneminen jatyövoiman liikkuvuus1

Michael BurdaProfessori

Humboldt Universität

1 Kansantaloudellinen yhdistys ja Sitra järjestivät 13.12.2001 Talouspoliittisen paneelin. Pääpuhujana tilaisuudessaoli professori Michael Burda Humboldt -yliopistosta Berlii-nistä. Kansantaloudellinen aikakauskirja julkaisee Burdanesitelmän, jonka on kääntänyt Riitta Latvio ja toimittanutLeena Kerkelä.

Käsittelen esitelmässäni EU:n itälaajentumis-ta ja työvoiman liikkuvuutta. Kun Euroopanunionin potentiaalisia jäsenkandidaatteja nimi-tetään, joudutaan pohtimaan myös muuttolii-kettä, joka on prosessin välttämätön osa.

Henkilökohtaisesti siirtolaisuus on osaomaa ja perheeni historiaa. Isoisoisäni muuttiaikoinaan tuolloin Itävallan alaisuudessa olleel-ta, nykyään Ukrainaan kuuluvalta alueelta Tek-sasiin puhuen ainoana kielenään puolaa. MyösBerliini, kotikaupunkini, on kasvanut muutto-liikkeen pohjalta. Noin 150 vuotta sitten Ber-liiniä ei käytännöllisesti katsoen ollut olemas-sa. Tämä pätee myös monien muiden Euroo-pan kaupunkien suhteen. Siirtolaisuus on yksimeneillään olevan laajentumisprosessin olen-nainen osa.

Monien mielestä työvoiman liikkuvuudenuhka on vakavampi ja tärkeämpi asia kuin itsepäätös uusien valtioiden liittymisestä. He pel-

käävät, että siirtolaisten tulva vahingoittaa län-simaista yhteiskuntaihannetta. Se uhkaa toi-saalta eurooppalaista hyvinvointijärjestelmää jatoisaalta esimerkiksi keskitettyjä palkkaneuvot-teluja.

Nähdäkseni EU:n laajentuminen voi itseasiassa vahingoittaa Itä-Euroopan maita itseäänenemmän kuin auttaa niitä. Nykyisten jäsen-maiden kannalta taas laajeneminen hyödyntääenemmän kuin haittaa niitä. Päinvastoin kuinyleensä ajatellaan, siirtolaisvirta saattaa olla län-nelle eduksi ja idälle haitaksi monella tavalla.

Itälaajentumisen ongelmat

Ensimmäinen ilmeinen näkökohta Itä-Euroo-pasta puhuttaessa (tarkoitan tässä entisiä kom-munistiblokkiin kuuluneita maita) on, että neovat hyvin köyhiä. Tämän asian muuttaminensuorilla investoinneilla ja taitotiedon siirtämi-sellä on prosessi, joka vie aikaa. Suurinvestoi-jien siirtyminen alueelle ja alkavan taloudenkehittäminen ovat hyvin riskialtis operaatio,jossa pääoman tuotto on epävarma. Toisaaltaväestö on hyvin koulutettua ja saadessaan mah-dollisuuden voi hyvinkin saavuttaa Länsi-Eu-

7

M i c h a e l B u r d a

roopan tuottavuustason. Itä-Eurooppa on siistulevaisuudessa mahdollinen kilpailija Länsi-Euroopalle, ei ainoastaan tuen saaja.

Tarkasteltaessa EU:n jäsenten ja jäseniksipyrkivien maiden taloudellisia lähtökohtia (Ku-vio 1) havaitaan, että jäsenmaista Espanjan,Portugalin ja Kreikan kansantuote henkeä koh-den on selvästi EU-maiden keskiarvon alapuo-lella. Ne ovat silti aivan eri tasolla kuin pyrki-jämaat, joilla on parhaat mahdollisuudet pääs-tä jäseniksi vuonna 2005. Bulgarian, Albanianja Romanian kansantuotteiden taso on näitäkinvielä noin 20–30 prosenttia alhaisempi.Mitä tässä tilanteessa tulisi tehdä? Eurooppajoutuu tulemaan toimeen tämän taloudellisenepätasapainon kanssa, niin kuin se on joutunutkohtaamaan sen jo kymmenen vuotta. Kutenväitöskirjani ohjaaja Jeffrey Sachs sanoo: kysees-

sä on poliittinen imperatiivi; Eurooppa ei voisanoa ’ei’ näille maille. Kysymys on vain siitämiten Euroopan integraatio toteutetaan.

Vuosien kommunismin ja jopa taloudellisentyrannian jälkeen olisi täydellisen väärin jättäänämä maat siihen taloudellisen takapajuisuu-den tilaan, jossa ne nyt ovat. Euroopan velvol-lisuus on päästää nämä maat palaamaan osaksiEurooppaa, tekemään poliittinen paluu. Viisikandidaattimaata haluaa osaksi Eurooppaa.Vaikka Puola olisikin muuttamassa mieltäänEU-jäsenyydestä – eräiden viimeaikaisten mie-lipidemittausten mukaan yli 50% puolalaisis-ta ei haluaisi liittyä unioniin nykyisellään – sejoka tapauksessa haluaa olla osa Länsi-Euroop-paa ja sen traditioita.

Samaan aikaan Länsi-Eurooppa vaistoaaintegraation uhkaavan sen yhteiskuntien saa-

Kuvio 1. Henkeä kohden laskettu tulo prosenttina EU:n keskiarvosta vuonna 1997 (Ostovoimapariteetilla mitattuna, EU =100)

8

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2002

vuttamaa status quota. Jos integraatio itäisenja Keski-Euroopan kanssa toteutetaan, tietyttraditiot ja yhteiskunnan piirteet saattavat ollauhattuna. Tästä uhasta pitää olla tietoinen; po-liitikkojen on pystyttävä kertomaan siitä äänes-täjilleen välttääkseen ongelmia ja tullakseenuudelleen valituiksi.

Hyvä esimerkki on Gerhard Schröder Sak-sassa. Hän on erittäin tietoinen siitä, että mo-net puolalaiset haluaisivat tulla Saksaan töihin.Jos puolalaisilla olisi rajoittamaton vapaus Sak-san työmarkkinoille, todella monet puolalaisetolisivat kiinnostuneita tulemaan Saksaan töi-hin. Schröderin mukaan puolalaisille tuleeasettaa seitsemän vuoden siirtymäaika, jokakieltää heidän työntekonsa Saksassa. Se olisivastaavanlainen ratkaisu kuin Ranska vaatiPortugalin liittyessä unioniin. Ranska vastustiportugalilaisten rajoittamatonta muuttovapaut-ta. Schröderin mukaan Saksan on nyt vaadit-tava samanlainen kohtelu.

Euroopan integraatio jaItälaajentuminen talous-tieteellisessä kehikossa

Tarkastellaan itälaajentumista kahden maanHeckscher-Ohlin -mallin avulla. Olkoon nämämaat Viro ja Suomi tai Itä- ja Länsi-Euroop-pa. Itä- ja Länsi-Eurooppa voidaan nähdä työ-voimavarantoina, jolloin lännessä on 320 mil-joonaa asukasta ja Itä-Euroopassa hieman yli100 miljoonaa. Molemmilla on fyysistä inves-tointipääomaa. Pääoman määrän suhde työvoi-man määrään on lännessä huomattavasti suu-rempi kuin idässä. Itä-Euroopassa on pulaamyös teknologiasta, mutta kriittisintä on pää-oman puute. Itä-Euroopalla ei ole tuotantovä-lineitä eikä infrastruktuuria saavuttaakseen esi-merkiksi Suomen tuottavuustason. Käytännös-

sä sekä Suomessa, Länsi-Saksassa että Itä-Sak-sassa on runsaasti pääomaa työvoimaan suh-teutettuna verrattuna Itä-Eurooppaan.

Miten integraatio tässä tapauksessa toteu-tuu? Miten pääomaa kaipaavat itäeurooppalai-set pystyvät nostamaan tulotasoaan ja saavut-tamaan Länsi-Euroopan kehityksessä mahdol-lisimman nopeasti ja kivuttomasti? Mieleenitulee neljä vaihtoehtoa.

Ensimmäinen on omarahoitteinen talous-kasvu. Itä-Eurooppa voi säästää ja investoidaitse. Virolaiset siis työskentelevät ahkerasti jasäästävät ja rakentavat tehtaansa omilla sääs-töillään. Tällä tavoin Suomi on rakentanutoman taloutensa. Se vei monta sataa vuotta,mutta se on tietysti mahdollista. Toinen mah-dollisuus on, että suomalaiset sijoittavat pää-omaansa Viroon. Esimerkiksi Nokia rakentaakännykkätehtaan Viroon käyttäen hyväksimaan halvempaa työvoimaa. Kolmas mahdol-lisuus on työvoiman siirtyminen Itä-Euroopas-ta Länsi-Eurooppaan eli muuttoliike. Neljäsmahdollisuus on entistä vilkkaampi kaupan-käynti maiden välillä mikä tietyissä olosuhteis-sa voi osittain korvata kaksi ensimmäistä vaih-toehtoa.

Omarahoitteisen talouskasvun tapauksessapääomaa ei siis siirtyisi Suomesta Viroon vaanvirolaiset keräisivät itse pääomansa. Nokiantuotantoa ei siis siirrettäisi Viroon, vaan he ra-kentaisivat omat tuotantolaitoksensa omillasäästöillään ja investoinneillaan. Se veisi todel-la kauan aikaa. Taloustieteessä on näyttöä sii-tä, että kestää 35 vuotta kuroa umpeen puoletrikkaiden ja köyhien maiden varallisuuserosta.On siis toiveajattelua uskoa, että virolaiset pys-tyisivät nostamaan omin voimin taloutensa län-nen tasolle. Jos virolaiset jätetään oman onnen-sa nojaan, kestää todella kauan ennen kuin healkavat päästä lähelle Suomen elintasoa. Se

9

M i c h a e l B u r d a

vaihtoehto voidaan siis unohtaa. Jäljelle jääpääoman liikkuvuus, työvoiman liikkuvuus jahyödykemarkkinoiden integraatio.

Pääoman liikkuvuus merkitsee tuotannonsiirtämistä maasta, uusien tuotantolaitosten ra-kentamista muualle ja tuotannon vähentämis-tä omassa maassa ja mahdollisesti jossakinmuualla. Muutos voi olla todella nopeaa. Itä-Saksa esimerkiksi sai kymmenen vuoden aika-na Länsi-Saksasta 1,5 biljoonaa D-markkaa, elinoin 750 miljardia euroa pääomasiirtoina. Seon huimaava summa ja uskomaton suoritus,jonka kaltaista ei ole tehty missään aikaisem-min. Pääoman liikkuvuus Saksassa on aivanomalla tasollaan. En voi kuvitella, että suoma-laiset olisivat valmiita siirtämään niin paljonrahaa Viroon. Vaikka kielenne ovat sukua jamaidenne välillä on olemassa sosiaalisia sitei-tä, ei ole kysymys samasta kansasta. Vaikka ul-

komaiset investoinnit Baltian maihin ovat ol-leet nousussa niitä ei ole tarpeeksi ratkaise-maan koko ongelmaa.

Kolmas vaihtoehto on työvoiman liikku-vuus. Se merkitsisi työhaluisten virolaistenpäästämistä Suomen työmarkkinoille. Tällä het-kellä virolaiset pääsevät Suomeen turisteiksi il-man viisumia, mutta työluvan saanti on hanka-lampaa. Sama koskee Saksaa, jonka työmarkki-noille pääsyä odottaa 39 miljoonaa puolalaista.

Mitä mielipidetiedustelut kertovat ihmistenhalukkuudesta muuttaa? Taulukossa 2 näkyvätEuroopan unionin tekemän mielipidemittauk-sen tulokset. Niiden mukaan suuri osa itäeu-rooppalaisista on harkinnut työskentelyä jos-sain läntisen Euroopan maassa. Heistä muo-dostuu potentiaalisesti hyvin suuri siirtotyöläis-massa. Albaniassa ja Virossa potentiaalistenmuuttajien määrä on huomattavan suuri ver-

Taulukko 1. Nettopääomainvestoinnit Keski- ja Itä-Euroopan maihin sekä Baltiaan, miljardia dollaria

Investoinnit 1991 1992 1993 1994 1995

Yhteensä 8.8 16.1 16.2 10.7 21.1Yksityiset 2.6 12.7 12.6 6.4 19.4Suorat sijoitukset 2.4 3.2 4.2 3.8 9.5

Yksityisten sijoitusten osuus 29 % 79 % 77 % 60 % 92 %

Lähde: EBRD; IMF; Maailmanpankki.

Taulukko 2. Oletko koskaan harkinnut työskenteleväsi lännessä?

Maa Kyllä (%) Ei (%) On työskennellyt jo (%)

Albania 56,9 42,2 0,9Bulgaria 25,1 73,6 1,4T vsekin tasavalta 27,9 71,1 1,0Viro 32,2 65,1 2,6Unkari 24,6 73,4 0,7Puola 30,4 65,0 4,6Romania 32,9 65,7 1,4Venäjän Euroopan puoleiset osat 29,7 69,5 0,8

10

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2002

rattuna muihin maihin. Suuri osa ihmisiä onsiis harkinnut muuttoa, kysymys kuuluu teke-vätkö he sen?

Viimeinen sopeutumismekanismeista onkauppa. On tietyin ehdoin mahdollista, ettäEuroopan talous voidaan sopeuttaa kaupanavulla ilman voimakkaita työvoiman ja pää-oman liikkeitä. Tämä professori Mundellin aja-tus vuodelta 1957 oli yksi niistä ansioista, joil-la hän sai Nobelin palkinnon. Mundell esitti,että kauppa voi korvata työvoiman ja/tai pää-oman liikkeitä. Perusajatus on, että oletammeViron erikoistuvan työvoimavaltaisten tuottei-den tuottamiseen ja Suomen pääomavaltaisiintuotteisiin. Kaupan vaikutuksesta ja joidenkinoletusten vallitessa työn tuotto molemmissamaissa yhtäläistyisi. Suomessa ne teollisuuden-alat taantuisivat, joihin Viro erikoistuisi ja myösVirossa jotkin toimialat kärsisivät. Mutta se oli-si osa taloudellista ja rakenteellista muutosta jakorvaisi osan aiemmin mainituista vaihtoeh-doista.

Tutkimalla taulukkoa 3 voidaan havaita, ettäkauppa on hyvin tärkeä näkökohta taloudelli-selle integraatiolle. Maista, joista olen puhunut,erityisesti Viro on hyvin avoin talous. Virohanon venäläisille tuotteille kauppapaikka, josta neviedään muualle Eurooppaan. Euroopan mai-den kanssa käytävä kauppa on siellä jo melkokorkealla tasolla. Kauppa on kasvanut räjäh-dysmäisesti, heijastaen itse asiassa niitä luon-taisia taloudellisia lähtökohtia, joita Virolla onaina ollut. Viro on kauppareittinä käytetty pie-ni maa suuren vesireitin varrella. On itsestäänselvästi oletettavissa, että nyt saavutetaan samatmäärät ja suunnat kuin 1920-luvun kaupan-käynnissä. Sellaisten maiden kuin Viron, T vse-kin tasavallan ja Slovakian maantieteellis-talou-dellinen asema tekee niistä luontaisia kauppa-asemia Euroopan taloudellisessa integraatiossa.

Kauppamekanismi ei kuitenkaan aina toi-mi. Teoreettisesti voidaan osoittaa, että tuotan-nontekijähintojen yhtäläistyminen toteutuuvain jos Suomi ja Viro eivät erikoistu täydelli-

Taulukko 3. EU-viennin ja -tuonnin osuus kokonaisviennistä/-tuonnista

Maa Vienti Tuonti Avoimuus1991 1998 1991 1998 1996

Puola 55.6 64.0 49.7 63.8 26T vsekin tasavalta 43.3 64.2 39.8 63.3 60Unkari 58.6 73.0 56.7 64.0 33Slovenia 60.9 65.5 50.1 69.1 49Viro 0.5 54.7 3.0 60.2 80Slovakia 34.3 55.8 23.4 50.4 63Romania . 64.7 . 57.6 30Bulgaria 29 50.3 31 44.6 32Liettua 28 56.6 22.1 55.3 50Latvia 2.4 37.4 2.2 47.3 30Valko-Venäjä 9.8 7.1 8.3 18.5 39Ukraina . 16.9 . 22.7 44Venäjä 38.3 30.4 38.4 25.6 16

Lähde: DIW et al. (Wirtschaftslage und Reformprozesse in Mittel- und Osteuropa 1999); WTO 1998; IMF

11

M i c h a e l B u r d a

sesti. Eli jos Suomi keskittyy toimimaan vainpuhelimien tuotannossa ja Viro vaatteiden jatekstiilien tuotannossa, tuotannontekijähinnatpoikkeavat ja samat kannustimet muuttoliik-keeseen ovat edelleen jäljellä. Teoreettisestisama ongelma säilyy, jos työvoimaintensiivisyysvientisektorilla molemmissa maissa on hyvinsamanlainen. Lisäksi, jos näillä kahdella maal-la on monia suljetun sektorin toimialoja, jotkaeivät altistu kansainväliselle kilpailulle, vyöhy-ke, jolla tuotanto on hajautunutta kapeneemikä rajoittaa jo teoreettisestikin mahdolli-suuksia yhtäläisiin palkkoihin.

Taloudellinen integraatio on usean proses-sin yhdistelmä. Ilmiö ei tarkoita pelkästään sitä,että Suomeen tulee ihmisiä viemään suomalai-silta työpaikat. Asia on paljon monimutkaisem-pi ja oikealla politiikalla eli suorilla investoin-neilla sekä kaupalla voidaan helpottaa siirto-laisongelmaa. Tähän Euroopan unioni voi to-della myötävaikuttaa.

Eurooppalaisen muuttoliikkeenerityispiirteitä

Tällä hetkellä arvioidaan, että muuttoliikeEU:n jäsenvaltioiden sisällä on samaa luokkaakuin Yhdysvaltoihin, noin 1–1,5% vuodessa.Kaikki eurooppalaiset eivät suostu uskomaansitä, mutta he luultavasti asuvatkin Irlannissa,jonne ei juuri muuteta. Saksassa ja Itävallassasiirtolaisuus tuntuu selvästi. Vaikutus on siishyvin erilainen eri puolilla EU:ta. Samoin onYhdysvalloissa, jossa Texas, Kalifornia ja Ari-zona ottavat vastaan suurimman osan meksiko-laisista ja muista keskiamerikkalaisista siirtolai-sista. Suomessa luultavasti siirtolaisuuden pai-ne koetaan voimakkaammin Venäjän ja Baltianmaiden suunnasta. Kyse ei kuitenkaan ole vie-lä suurista muuttovirroista. Yksi syy ovat tie-

tysti voimassa olevat rajoitteet. Puolalaisen onhyvin vaikeata saada Saksasta töitä laillisesti.Monet työskentelevät Saksassa laittomasti,mutta laittomia siirtolaisia ei voi syyttää Sak-san ongelmista. Sama koskee varmasti Suomea.Toisaalta, jos muuttorajoitteet poistetaan, tilan-ne voi muuttua hyvinkin nopeasti.

Tiedämme, että palkka- ja työttömyysaste-erot maiden välillä vaikuttavat määräävästimuuttoalttiuteen. Ilmiö pätee maailmanlaajui-sesti, puhutaan sitten Bangladeshista, Unkaris-ta tai T vsekin tasavallasta. Tiedämme myös, ettäabsoluuttinen tulotaso vaikuttaa negatiivisestimuuttoalttiuteen. Se merkitsee, että mitä rik-kaampi maa absoluuttisesti on sitä vähemmänsieltä halutaan muuttaa. Tämä pätee erityisestiEtelä-Euroopan maihin. Alttiuteen ei vaikutavain suhteellinen palkka, vaan myös yleinenpalkkataso.

Eurooppa on kansojen mosaiikki, ei sula-tusuuni, kuten Yhdysvallat. Eurooppalaiset pi-tävät traditioistaan. Jokaisella Euroopan maal-la on omat traditionsa, oma historiansa, johonvedotaan keskusteltaessa muiden maiden kans-sa. Jopa maiden sisällä on alueellisia kulttuu-reita. Kiintymys paikallistapoihin tekee ihmi-sistä vastahakoisia lähtemään. Ihmiset haluavatasua kannattamansa jalkapalloseuransa lähellä.He haluavat käydä paikallisissa pubeissaan, jos-sa he ovat käyneet vuosikausia. He haluavatasua lähellä sukuaan. Nämä asiat eivät ole niinselväpiirteisiä Yhdysvalloissa. Tämä eurooppa-laisten piirre saattaa vähentää siirtolaisuusris-kiä Itä-Euroopasta huomattavasti.

Euroopan huono puoli verrattuna Yhdys-valtoihin on, että siirtolaisten on hyvin vaikea-ta sopeutua. Hän voi tuntea olonsa hyvin ko-toisaksi, ja ylittäessään tietyn rajan yhtäkkiätäysin ulkopuoliseksi. Tämä saattaa estää siir-tolaisuutta kaiken kaikkiaan. Kaikki nämä asiat

12

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2002

tulisi muistaa, kun ajatellaan työvoiman liikku-vuutta ja muuttoalttiutta. Hyvä esimerkki onSaksan yhdistyminen. Saksan yhdistymistä voi-daan pitää ääriesimerkkinä yhtenäisistä työ-markkinoista. Itä- ja länsisaksalaiset puhuivatsamaa kieltä. He olivat kuuluneet samaan val-tioon useita vuosikymmeniä Saksan yhdistymi-sestä asti vuonna 1871, mistä asti saksalaisetnähtiin kansakuntana. Sitä, kuinka paljon väkimuuttaa itäisen ja läntisen Saksan välillä, voi-daan ajatella ylärajana, jonka yli liikkuvuus tus-kin nousee esimerkiksi Suomen ja Viron rajal-la. Itäsaksalaisten tulotaso henkeä kohden olinoin 15–20% Länsi-Saksan tasosta vuonna1989. Taulukossa 4 näkyy muuttovirtojen ke-hitys itäisestä Saksasta läntiseen siitä lähtien,kun Berliinin muuri murtui vuonna 1989.

Vuoden 1989 muutto tapahtui käytännös-sä kahden kuukauden aikana, jonka jälkeenmuuttoliike alkoi nopeasti laantua. Näin onerityisesti, jos katsotaan nettomuuttoa, sillä

moni muutti takaisin itään. Nykyään ollaan lä-hestymässä ns. luonnollisia muuttovirtoja, joi-ta havaitaan läntisen Saksan osavaltioiden vä-lillä. Itäisestä Saksasta tulee paljon muuttajiaja toisaalta suuri muuttovirta suuntautuu myöstakaisin, joten nettomuutos on melko pieni.Tilanne on tämä, vaikka itäisessä Saksassa an-saitaan yhä vain 70–75% Länsi-Saksan palkois-ta. Itäsaksalaiset eivät siis ole vielä saavuttaneetLänsi-Saksan palkkatasoa. Jos ihmiset reagoi-sivat pieniinkin eroihin palkoissa, voitaisiinodottaa paljon useamman muuttavan länteen,kuin tilastot tällä hetkellä osoittavat. Jotkinmuut tekijät siis pidättelevät itäsaksalaisia. Ky-seessä voi olla parempien aikojen ennakointi taikotiseuturakkaus. Jos tunnette saksalaisia, tie-dätte että Saksissa ihmiset eivät puhu samallalailla kuin Reininmaalla, eivätkä samalla taval-la Pommerissa kuin Friisinmaalla.

Olemme kollegani Jennifer Huntin kanssa2

tutkineet palkkaerojen vaikutusta muuttoalt-

Taulukko 4. Saksan sisäinen muuttoliike 1987–1998

Vuosi Muuttovirta idästä länteen Muuttovirta lännestä itään Itäsaksalaistenkokonaismäärä

lännessä

absoluuttinen % koko absoluuttinen % kokoväestöstä väestöstä

1987 22 800 0,03 2 400 <0,01 20 4001988 43 300 0,06 2 500 <0,01 61 2001989 388 400 0,50 5 100 0,01 444 5001990 395 343 0,50 36 217 0,05 803 6261991 249 743 0,31 80 267 0,10 973 1021992 199 170 0,25 111 345 0,14 1 060 9271993 172 386 0,21 119 100 0,15 1 114 2131994 163 034 0,20 135 774 0,17 1 141 4731995 168 336 0,20 143 063 0,18 1 166 7461996 166 007 0,20 151 973 0,19 1 180 7801997 167 789 0,20 157 348 0,19 1 191 2211998 182 478 0,22 151 750 0,18 1 221 949

13

M i c h a e l B u r d a

tiuteen. Tuloksiksi saimme, että vuotuisenmuuttoliikkeen jousto Saksan eri osavaltioidenvälillä muuttoliikkeen kohteena olevan osaval-tion palkan suhteen oli 1.66, lähtöosavaltionpalkan suhteen –1.15, kohdeosavaltion työttö-myyden suhteen –0.20 ja lähtöosavaltion työt-tömyyden suhteen 0.01 (ei tilastollisesti mer-kitsevä). Kohdeosavaltion palkkatasolla oli siisodotettu positiivinen vaikutus muuttoliikkee-seen. Kun kohdeosavaltion palkkataso nousee1%, kasvaa muuttovirta sinne n. 1,7%. Läh-tötason palkkatason vaikutus oli myös hyvinvoimakas. Itäsaksalaisten tulojen nostaminen,oli se sitten vaikka tulonsiirroin, vähentäämuuttoa länteen. Työllisyystasolla oli myösoma, vaikkakin pienempi vaikutuksensa.

Tutkimme myös muuttovirtoja ikäluokit-tain ja osoittautui, että nimenomaan nuoretmuuttavat. Vuotuisen (brutto)muuttoliikkeenjousto palkkojen suhteen oli lähtöalueella –2.69ikäryhmässä 18–24-vuotiaat, –1.58 ikäryhmäs-sä 25–44-vuotiaat ja –0.62 ikäryhmässä 45–55-vuotiaat (viimeinen ei tilastollisesti merkitsevä).Nuorimmat ihmiset siis muuttavat kaikkein to-dennäköisemmin. Uskon, että tulos on yleistet-tävissä myös Viroon. Muuttajat ovat niitä, jot-ka sijoittavat omaan tulevaisuuteensa. 55-vuo-tias tuskin muuttaa, jollei hän ole todella pa-kon edessä.

EU:n itälaajentumisen merkitysidälle ja lännelle

Kaupan avulla on siis voitava tasoittaa talou-dellisia eroja ja sillä tuleekin olemaan merkit-

tävä rooli. Tämä tarkoittaa kuitenkin rakenteel-lista sopeutumista, joka voi olla hyvinkin tus-kallista. Mutta mitä EU:n laajeneminen merkit-see idälle ja lännelle? En usko, että EU:hun liit-tyminen on kovinkaan hyvä asia Itä-Euroopal-le, vaikka se merkitsee paluuta Eurooppaan jasiihen eurooppalaiseen patriotismiin, jota nytollaan hakemassa. Hakijamaiden kannalta vaih-toehto ei kuitenkaan ole välttämättä paras. Syytähän ovat juuri vaadittavat rakenteelliset muu-tokset.

Hyvä esimerkki tästä on Espanja. Franconvaltakauden jälkeen Espanja liittyi EU:hunvuonna 1986, minkä seurauksena työttömyyskasvoi huomattavasti. EU:hun liittyminen saat-taa rasittaa maan taloutta, koska se pakottaamaan sopeutumaan EU:n maailmankauppajär-jestelmiin. Espanjan lisäksi samoin on käynytSuomessa, Ruotsissa, Irlannissa ja Isossa-Bri-tanniassa.

Olen tarkastellut eri maiden työttömyysas-teen muutoksia ennen niiden pyrkimistäEU:hun ja niiden liityttyä jäseniksi. Taulukos-sa 5 on esitetty kunkin maan ensimmäinen ha-kemisajankohta ja ajankohta, jolloin maa on

2 Burda M. and J. Hunt (2001) ”Let the Desert Bloom, La-bor Markets and German Integration”, Paper prepared forBrookings Papers on Economic Activity Conference Septem-ber 2001. (toim. lisäys)

Taulukko 5. 1. hakupäivä ja hyväksymisajankohtaEU:iin (EC)

Maa 1. hakemuksen Hyväksymis-jättöpäivä ajankohta

UK 10.05.1967 01.01.1973Irlanti 10.05.1967 01.01.1973Tanska 11.05.1967 01.01.1973Kreikka 12.06.1975 01.01.1981Portugali 28.03.1977 01.01.1986Espanja 28.07.1977 01.01.1986Itävalta 17.07.1989 01.01.1995Ruotsi 01.07.1991 01.01.1995Suomi 18.03.1992 01.01.1995

Lähde: W. Weidenfels und W. Wessels.

14

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2002

liittynyt jäseneksi. Kuvioissa 2 ja 3 kuvataankeskimääräistä työttömyysastetta ennen ja jäl-keen näiden ajankohtien.

Kysymys on yksinkertainen: mitä jäsenyysja EU:n jäsenyyshakemus merkitsevät hakija-maille? Jo hakuvaiheessa maan odotetaanuudistavan talouttaan Brysselin toivomaansuuntaan. Kuvioissa näkyy suhdannevaihteluis-ta puhdistettu keskimääräinen työttömyysasteennen ja jälkeen jäsenhakemuksen. Joillakinmailla on ollut vähemmän vaikeuksia, kun taasIrlanti ja Espanja ovat joutuneet kamppaile-maan enemmän työttömyyden kanssa. Jos tar-kastellaan työttömyyttä ennen ja jälkeen liitty-mispäivämäärän havaitaan nousua jo viisi vuot-ta aikaisemmin, minkä täytyy liittyä jäsenhake-mukseen. Tällöin olisi tietysti osoitettava, ettämaa tulee muuttamaan lainsäädäntöään EU:nvelvoittamaan suuntaan.

Yksi seikka, joka tekee liittymisestä vaikeanovat länsieurooppalaiset työmarkkinaehdot.Ne mm. oikeuttavat jokaisen nauttimaan so-siaaliturvasta, säätelevät lomaoikeuksia, yötyö-ehtoja, irtisanomissuojaa ja palkkasaatavia.Näitä sosiaalisia oikeuksia oletetaan nyt sovel-lettavan sellaisia maihin kuin Puola, Tsekki,Unkari ja tietysti Viro. Hakijamaiden oletetaanomaksuvan välittömästi samanlaiset käytännöttyömarkkinoilla kuin rikkaissa länsieurooppa-laisissa maissa. Voi vain kuvitella millaisia on-gelmia tämä synnyttää. Paras esimerkki on jäl-leen Espanja, joka kärsi todella huomattavastatyöttömyyden kasvusta suurimmaksi osaksimaataloussektorilla, jota EU-jäsenyys verottirankasti. Jotain saman tapaista tulee tapahtu-maan Puolassa. Puola on samassa tilanteessakuin Espanja oli 80-luvun alussa. 25% Puolantyövoimasta on tällä hetkellä maataloussekto-rilla. Nämä maanviljelijät eivät tule selviämäänjäsenyydestä. He tulevat menettämään työpaik-

kansa ja muuttamaan kaupunkeihin, jossa työ-paikan löytäminen on hankalaa. Osa heistä to-della muuttaa länteen.

Integraatio sisältää sekä hyviä että huonojapuolia. Vaikka länsieurooppalaiset ovat niinhuolissaan siirtolaisuudesta, luulen että se tu-lee itse asiassa hyödyttämään länttä. Perustanarvioni lähinnä Saksan kokemuksiin siirtolai-suudesta. Siirtolaisuutta voidaan verrata Troi-jan hevoseen. Samalla tavoin kuin troijalaisetsaivat kaupunkiaan puolustaessaan lahjaksi he-vosen, jonka sisään oli kätketty vihollisen jouk-koja, on suurempi markkina-alue tuo lahjaksisaatu Troijan hevonen länsieurooppalaisille.Mutta seurauksena voikin olla, että sen sijaan,että Länsi-Eurooppa asettaisi standardit Itä-Euroopan työmarkkinainstituutioille, itä-eurooppalaiset kyseenalaistavat lännen käytän-nöt, kuten kollektiiviset palkkaneuvottelut jakysyvät miksi työntekijöiden ei anneta neuvo-tella palkkoja yritystasolla. Miksi on olemassairtisanomissanktioita, erorahoja yms., jotka jäy-kistävät työmarkkinoita? Puolalainen metalli-teollisuusalan yritys, joka yrittää rakenteellisestisopeutua uusiin markkinoihin, joutuu ehkä ir-tisanomaan joitakin työntekijöitä. Jos yrityksenoletetaan nostavan tuottavuuttaan hetkessä, onselvää, että sen on muutettava tapaansa tehdäbisnestä.

Katsotaan mitä tapahtui Saksassa. Yhdisty-misen jälkeen ammattijärjestöjen edustajat me-nivät Itä-Saksaan ja pyysivät itäsaksalaisia liit-tymään heidän liittoihinsa. Vuonna 1991 työn-tekijöiden järjestäytymisasteet Itä-Saksassa oli-vat huomattavasti korkeammalla tasolla kuinLänsi-Saksassa. Itä-Saksa oli erittäin teollistu-nut talous.3 Itä-Saksan sopeutuessa Länsi-Sak-

3 DGB:n (Deutscher Gewekshaftsbund) ja Statistiches Bun-desamtin tilastojen mukaan.

15

M i c h a e l B u r d a

Kuvio 2. Kausitasoitettu työttömyysaste EU-hakemuksen hakupäivän ympärillä

Kuvio 3. Kausitasoitettu työttömyysaste sen ajankohdan ympärillä, jolloin maa on hyväksytty EU:n jäseneksi.

16

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2002

san työmarkkinoille teollisuustyöpaikkojenmäärä romahti ja samaan aikaan on ollut ha-vaittavissa huomattava pudotus järjestöjen jä-senmäärissä yli 50 prosentista tämän hetkiseenvähempään kuin 30 prosenttiin.

Vielä mielenkiintoisempaa on se, mitä ta-pahtui työnantajapuolella. Tämä näkyy taulu-kosta 6. Länsi-Saksan työnantajat yrittivät saa-da Itä-Saksan työnantajat liittymään työnanta-jajärjestöön, minkä ne alussa tekivätkin. Sak-sassa tulosopimuksessa sovittuja palkkoja mak-setaan vain yrityksissä, jotka osallistuivat neu-votteluihin eli työnantajaliittoon kuuluvat yri-tykset maksavat sopimuksen mukaisia palkko-ja. Jos yritys ei kuulu työnantajaliittoon, se voimaksaa minkä suuruisia palkkoja tahansa.Työntekijät eivät tietysti siitä pidä, ja voi syn-tyä ongelmia, mutta kokonaisuudessaan palk-kojen muodostus Saksassa perustuu työnanta-jaliittoon. Nykyään itäsaksalaiset yritykset kui-tenkin eroavat joukoin työnantajaliitosta. Vii-me vuosina jäsenyritysten osuus kaikista yrityk-sistä on pudonnut 36 prosentista alle 20 pro-senttiin. Villeillä työnantajilla työskentelevienmäärä on kasvanut huomattavasti. Itä-Saksayrittää siis luoda vapaita työmarkkinoita. Nii-

den työnantajien osuus, jotka maksavat alle so-pimuspalkkojen on nyt noin 40%. Tätä eivätlänsisaksalaiset todellakaan odottaneet, kunSaksa yhdistyi. He ovat huolissaan, sillä itäsak-salaisten tapa hoitaa asioita uhkaa koko 40-vuotiasta työmarkkinainstituutiota.

On selvää, että integraatio aiheuttaa jännit-teitä. Olen tässä esityksessä viitannut vain Sak-san tilanteeseen, sillä siellä jännitteet ovat nä-kyvillä. Nämä jännitteet voivat kuitenkin levi-tä yli Itä- ja Länsi-Euroopan. On mielenkiin-toista miten erityisesti Länsi-Euroopassa tul-laan hoitamaan tämä tilanne. Münchenin yli-opiston professori Hans-Werner Sinn kutsuutätä aikapommiksi. Hän ajattelee, että hyvinmonet ihmiset tulevat muuttamaan länteen.Vaikka he eivät muuttaisikaan, kauppa tuleeasettamaan monia uusia haasteita länsieuroop-palaiselle systeemille, erityisesti hyvinvointival-tiolle. Voidaan kysyä, onko rakennemuutoksenaikana varaa samanlaiseen hyvinvointijärjestel-mään kuin vakaan kehityksen aikana. Toisaal-ta on huoli siitä, että Itä-Euroopan maat tule-vat menettämään osan kyvykkäintä väestöään.Tilanne on siis kaiken kaikkiaan hyvin haasteel-linen.

Taulukko 6. Työnantajajärjestön jäsenmäärä ja sopimusten ulkopuoliset palkat Itä-Saksassa

1993 1995 1998

Työnantajajärjestöihin kuuluvien yritysten osuus kaikista 36 27 21yrityksistä (%)

Työntekijäjärjestöihin kuuluvien työntekijöiden osuus kaikista 76 64 45työntekijöistä (%)

Niiden yritysten osuus, jotka maksavat alle liittojen suosittelemia 35 33 41palkkoja toimialallaan tai alueellaan (%)

Niiden työtekijöiden osuus, jotka saavat palkkaa vähemmän kuin 12 16 28liittojen suositukset (%)

Lähde: DIW(1999).

17

M i c h a e l B u r d a

Onko muuttoliike vakavin kaikista inte-graatioon liittyvistä ongelmista? Tämän puoles-ta puhuu tulevien EU-maiden suuri asukas-määrä, joista mahdollisesti suuri osa ajatteleemuuttavansa. Maantieteellisesti he ovat myöshyvin lähellä. Viro on Suomesta 15 minuutinlentomatkan päässä. Samoin Moskova on hy-vin lähellä. Muuttoliikkeestä voi tulla ongelmaSuomen kaltaiselle maalle, jonka sosiaaliturvaon houkutteleva.

Mahdollinen palkkojen joustamattomuuslännessä voi myös muodostua ongelmaksi. Kunpuolalaisia tulee Saksan työmarkkinoille ja pal-kat eivät jousta, osa saksalaisista tulee menet-tämään työpaikkansa. Tämä asia huolestuttaamonia, etenkin niissä maissa, jotka tulevat vas-taanottamaan siirtolaisia. Toisaalta tiedämme,että absoluuttinen tulotaso vähentää siirtolai-suutta. On siis kysymys kisasta Itä-Euroopantalouskehityksen ja muuttoliikkeen välillä.

Toisaalta on myös joitakin valoisia ennus-teita: demografisesti katsoen itäeurooppalaiseteivät ole niin halukkaita muuttamaan, silläidässä on enemmän iäkkäitä ihmisiä kuin län-nessä. Iäkkäät ihmiset muuttavat vähemmänhanakasti, kuten ilmeni itäsaksalaisten muuttoa

kartoittaneessa tutkimuksessa, johon viittasinaiemmin. Lisäksi puhutaan eurooppalaisista.Huolimatta samantyyppisistä kulttuureista,kuten Virossa ja Suomessa, eurooppalaiset asu-vat sittenkin mieluiten kotimaassaan. Tämä onnäkökohta, josta voi olla integraatiossa hyötyä.

Odottaminen saattaa myös kannattaa eli onehkä järkevää odottaa ja katsoa muuttuvatkoasiat omassa maassa huonompaan suuntaanennen kuin muuttaa. Tiedämme aikaisemmas-ta kokemuksesta EU:n kohdalla, että sellaisis-sa maissa kuten Irlanti, Portugali ja jopa Es-panja, maastamuutto on ajan mittaan pienen-tynyt, kun maat ovat kehittyneet. Irlanti itseasiassa ottaa nykyään vastaan siirtolaisia. Irlantion nykyään henkeä kohdella lasketulla BKT:llamitattuna rikkaampi kuin Britannia. Monet ir-lantilaiset, jotka asuivat Liverpoolissa tai Yh-dysvalloissa, ovat nyt muuttamassa takaisin.Tällaista käännettä kukaan ei voinut kuvitella25 vuotta sitten.

Taulukon 7 valossa tilanne ei näytä toivot-tomalta. Ihmiset, jotka ovat hyvin varmoja läh-döstään rajoittuvat suureksi osaksi yhteen maa-han: Albaniaan, joka on hyvin köyhä ja samal-la hyvin pieni maa. Venäjän Euroopan puolei-

Taulukko 7. Onko todennäköistä että muutatte maasta?

Maa Ehdottomasti Ehkä (%) Luultavasti ei Ehdottomasti ei(%) (%) (%)

Albania 38,0 25,1 8,3 28,6Bulgaria 1,8 9,1 17,1 72,1Tsekin tasavalta 0,4 3,9 12,6 83,0Viro 2,2 11,1 30,6 56,0Unkari 0,8 3,2 16,5 79,6Puola 1,4 3,4 18,7 76,6Romania 2,8 14,2 16,4 66,6Venäjän Euroopan puoleiset osat 0,6 5,8 23,2 70,4

18

E S I T E L M I Ä KAK 1 / 2002

sissa osissa on ainoastaan pieni murto-osa, jokaon erittäin kiinnostunut muuttamaan. Suurinosa sijoittuu ”ehdottomasti ei” -ryhmään. Jostaloudellinen kehitys on suotuisaa, mitä voi-daan auttaa kauppaa tehostamalla – tilanne voiparantua paljonkin.

Onko itälaajentuminen siis kirous vai Troi-jan hevonen? Väitän, että se on sekoitus mo-lempia. Itä-Euroopan maille laajentuminen voiolla ongelma. Ne pääsevät läntisen Euroopanmarkkinoille, mutta toisaalta joutuvat vastaa-maan odotuksiin omaksua Länsi-Euroopanvaltioiden instituutiot välittömästi. Onko Puo-lan siis järkevää omaksua työsuojelulainsäädän-tö, sosiaaliset turvaverkot jne., jos siihen ei olevaraa. Puolan pitäisi saavuttaa Saksan, Suomentai Ruotsin kehitystaso, ennen kuin se olisi ta-loudellisesti mahdollista. Integraatio on myöstuo Troijan hevonen: etu joka voi muuttua elä-mäntapaa ja tapoja kohtaavaksi uhaksi. Väitän,

että siirtolaisuus on keskeisessä asemassa inte-graatioprosessissa.

Työttömyyden noustessa muuttoliike tuleevielä keskeisemmäksi. Noususuhdanne Puolas-sa on ohi. Kun työttömyys nousee, muuttolii-ke voi vilkastua. Jos talouskasvu Puolassa lop-puu, riski nousee entisestään. Se tuntuu erityi-sesti rajavaltioissa, kuten Saksassa. Siksi onmeidän etujemme mukaista auttaa Puolaa kas-vamaan niin nopeasti kuin mahdollista ja sii-hen tarvitsemme kauppaa. Meidän täytyy pääs-tää heidät markkinoillemme, jotta he voivatmyydä meille tuotantoaan. Jos katsotaan vii-meistä kymmentä vuotta, Puolan talouskasvuon ollut nopeinta kaikista hakijamaista. Euroo-pan integraatio on haaste, poliittinen mutta eri-tyisesti taloudellinen haaste. Vastataksemmetähän meidän on mietittävä, kuinka estämmeintegraation uhkaamasta elämäntapaamme. "