diakoninvirkakappeli.evl.fi/kkhasha.nsf... · 2012-06-04 · uksen sihteeri, dosentti jari...

Diakoninvirka

Kirkkohallituksen 15.8.2007 asettaman työryhmän mietintö

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon keskushallinto

Sarja C 2008:9

Kirkkohallituksen asettama Mietintö 1.9.2008 2 (166)Diakonaattityöryhmä 2007

KirkkohallitusHelsinki 2008

ISSN 1237-6973


Kirkkohallitukselle

Kirkkohallitus asetti täysistunnossaan 15.8.2007 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatiakirkkohallitukselle esitys virkarakenteen uudistamisesta kirkolliskokouksen (4.11.2003) an-taman toimeksiannon mukaisesti 31.8.2008 mennessä.

Työryhmään nimettiin puheenjohtajaksi professori Heikki Kotila, jäseniksi piispainkoko-uksen sihteeri, dosentti Jari Jolkkonen, diakoniasihteeri, diakonissa Ulla Kallio sekä pasto-ri, TM Henri Lehtola. Työryhmän sihteerinä on toiminut pastori Lehtola.

Työryhmä otti nimekseen diakonaattityöryhmä 2007. Työryhmä on kokoontunut 14 kertaaja se on kuullut työnsä aikana seuraavia henkilöitä: lakimies Timo von Boehm, toiminnan-johtaja Riitta Hiedanpää (Diakoniatyöntekijöiden liitto ry.), kirkkoneuvos Seppo Häkkinen,toiminnanjohtaja Arja Lusa (Kirkon Nuorisotyöntekijät ry.), lakimiesasessori Matti Mäki-nen, kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja, puheenjohtaja Kaisa Rauma (Diakoniatyöntekijöiden liittory.) ja lapsityönohjaaja Päivi Yli-Korpela (Kirkon lapsityönohjaajat ry.).

Saatuaan tehtävänsä suoritetuksi diakonaattityöryhmä 2007 jättää mietintönsä esityksineenkirkkohallitukselle.

Helsingissä 1. päivänä syyskuuta 2008

Heikki Kotila Ulla Kallio

Jari Jolkkonen Henri Lehtola


Esityksen pääasiallinen sisältö

Mietinnössä annetaan esitys diakonian, nuorisotyönohjaajan sekä lapsityönohjaajan ja -johtajan virkojen uudistamiseksi siten, että näihin virkoihin kutsuttaisiin ja vihittäisiin, javihityille annettaisiin hengellisiä oikeuksia ja velvollisuuksia.

Esitys pohjautuu Uuden testamentin, kirkon perinteen, luterilaisen teologian ja seurakunta-työn sisällön antamiin perusteisiin. Ehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa diakonian jakristillisen kasvatuksen virkojen yhteyttä palvelutehtävään, jonka lähtökohta on Uuden tes-tamentin diakonin virassa ja joka on saanut erilaisia muotoja kirkon historiassa. Tähän py-ritään selkeyttämällä vihkimyskäytäntöä, vihkimyksen ja vokaation suhdetta, seurakunnan,piispan ja tuomiokapitulin toimivaltasuhteita sekä virkanimikkeitä.

Uudistus toteutettaisiin säätämällä kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä pappisviran rinnallesiitä erillinen diakoninvirka. Diakoninvirkaan vihittäisiin (ordinaatio) henkilöitä, jotka onkutsuttu (vokaatio) hoitamaan diakonian tai kristillisen kasvatuksen tehtävää seurakunnanvirassa tai kristillisen säätiön, järjestön tai laitoksen palveluksessa. Vokaatio olisi virkaanvihkimisen edellytys.

Diakoninvirkaan vihittyä kutsuttaisiin diakoniksi. Diakoninviran tehtävänä olisi seurakun-nan rakkaudenpalvelu (karitatiivinen työ) sekä kristillinen kasvatus ja opetus (katekeettinentyö). Diakoninviran yhteyteen liitettäisiin nykyiset diakonian, nuorisotyönohjaajan sekälapsityönohjaajan ja -johtajan virat. Näiden virkojen pysyvän hoitamisen kelpoisuusehtonaolisi vihkiminen diakoninvirkaan. Eroaminen diakoninvirasta johtaisi eroon myös edellämainituista viroista. Sijaisena tai viran väliaikaisena hoitajana voisi toimia myös henkilö,jota ei ole vihitty diakoninvirkaan. Hänellä ei kuitenkaan olisi virassa toimiessaan oikeuk-sia, jotka annetaan diakoninvirkaan vihkimisessä. Diakoninvirkaan voitaisiin vihkiä myösmuulla virkanimikkeellä toimiva henkilö, mikäli tehtävä vastaisi edellä mainittuja virkojaja mikäli viran kelpoisuusehdoksi olisi määritelty vihkiminen diakoninvirkaan. Diakonin-virkaan voitaisiin lisäksi vihkiä henkilö, joka on saanut kutsun vastaavaan tehtävään oppi-laitoksessa, kristillisessä järjestössä, laitoksessa tai säätiössä.

Uudistuksen yhteydessä selkeytetään käsitteitä. Keskeiset käsitteet olisivat diakoninvirka,diakonian virka sekä uudet virkanimikkeet. Käsitteellä diakoninvirka tarkoitetaan pappisvi-ran rinnalla olevaa erillistä virkaa, johon vihitään. Käsite diakonian virka olisi rinnasteinenkäsitteelle papinvirka. Sillä tarkoitetaan yläkäsitteenä palvelussuhteen virkanimikkeitä, jot-ka liitetään diakoninviran yhteyteen. Virkanimikkeitä uudistettaisiin siten, että nykyinendiakonian virka muuttuisi seurakuntadiakonin viraksi, nuorisotyönohjaajan virka nuoriso-diakonin viraksi, ja lapsityönohjaajan ja -johtajan virat varhaiskasvatuksen diakonin virak-si. Nimikkeiden uudistuksella osoitetaan, että kyseiset virat ovat yhteydessä diakoninvir-kaan. Virkojen sisältö ja identiteetti eivät muuttuisi.

Diakoninvirkaan vihityllä olisi oikeus kirkkoherran kutsusta saarnata jumalanpalvelukses-sa, toimittaa sanajumalanpalvelus, avustaa ehtoollisen jakamisessa ja viedä ehtoollinenmessun jälkeen sairaille ja vanhuksille, jotka eivät voi osallistua jumalanpalvelukseen. Vas-tuu jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten hoitamisesta säilyisi pappisviralla.


Palvelussuhteen virkamiesoikeudellisia säännöksiä täsmennettäisiin. Seurakuntadiakonin,nuorisodiakonin ja varhaiskasvatuksen diakonin virkaan valinnasta annettaisiin keskeisetsäädökset kirkkojärjestyksessä. Virkojen henkilöstöhallinto säilytettäisiin pääosin seura-kunnassa. Diakoninvirkaan vihkimisestä ja eron myöntämisestä päättäisi tuomiokapituli.Virkaan valinnassa, irtisanomisessa ja eron myöntämisessä toimivaltaa keskeisissä kohdinjaettaisiin seurakunnan ja tuomiokapitulin kesken.

Diakoninvirkaan vihittyjen yhteyttä kirkon hallintoon ehdotetaan vahvistettavaksi muutta-malla kirkkohallituksen kokoonpanoa siten, että kirkkohallituksessa olisi kaksi diakoninvi-ran edustajaa.


Kirkkohallituksen asettama Diakonaattityöryhmä 2007Mietintö 1.9.2008

Diakoninvirka

SisällysEsityksen pääasiallinen sisältö ................................................................................................ 4

A. YLEISPERUSTELUT..................................................................................................91. Työryhmän asettaminen...................................................................................................... 9

1.1. Keskustelu virkarakenteen uudistamisesta 1970-luvulta 2000-luvun alkuun ................. 91.2. Asian käsittely kirkolliskokouksessa 2002-2003......................................................... 101.3. Asian valmistelu kirkkohallituksen asettamassa työryhmässä 2004-2006 ................... 13

1.3.1. Piispainkokouksen lausunto 2/2006..................................................................... 131.3.2. Virkarakennetyöryhmän työn päättyminen .......................................................... 15

1.4. Diakonaattityöryhmä 2007 ......................................................................................... 152. Mietinnön keskeiset periaatteet ......................................................................................... 173. Diakonian ja kristillisen kasvatuksen tehtävien historia ..................................................... 21

3.1. Diakonia Uudessa testamentissa................................................................................. 213.2. Diakonin viran kehitys uskonpuhdistukseen saakka.................................................... 233.3. Opettamisen virka ...................................................................................................... 253.4. Uskonpuhdistus ja diakonia........................................................................................ 263.5. Diakonin viran uudistaminen Saksassa 1800-luvulla .................................................. 283.6. Diakonia Suomessa 1800-luvulta lähtien .................................................................... 293.7. Kirkollisen nuorisotyön synty .................................................................................... 313.8. Diakonian ja nuorisotyön lähentyminen ..................................................................... 32

4. Teologiset ja hallinnolliset perusteet ................................................................................. 344.1. Diakonaattiin koottavat virat ja tehtävät ..................................................................... 344.2. Käsitteet..................................................................................................................... 36

4.2.1. Virka................................................................................................................... 364.2.2. Pappisvirka ja papin virka ................................................................................... 374.2.3. Yhteinen pappeus ja kirkon virka ........................................................................ 374.2.4. Diakonaatin yhteys kirkon virkaan ...................................................................... 384.2.5. Hengellinen työ ................................................................................................... 394.2.6. Diakoninvirka ..................................................................................................... 394.2.7. Diakoninvirkaan sisältyvät virkanimikkeet .......................................................... 414.2.8. Virkasuhdetta kuvaava kokoava käsite: diakonian virka ...................................... 424.2.9. Vihkimistoimitus................................................................................................. 434.2.10. Virkaan liittyvien käsitteiden taulukointi ........................................................... 43

4.3. Kirkon virka Kristuksen virkana................................................................................. 444.3.1. Kristus pappina, opettajana, palvelijana ja kaitsijana............................................ 444.3.2. Apostolien virka .................................................................................................. 46

4.4. Yhteinen pappeus....................................................................................................... 474.4.1. Luominen ja työ .................................................................................................. 474.4.2. Yhteisen pappeuden suhde kirkon virkaan ........................................................... 48

4.5. Kirkon tunnustus........................................................................................................ 49


4.5.1. Kirkon virka Sanan ja sakramenttien virkana....................................................... 494.5.2. Papin ja piispan virka .......................................................................................... 494.5.3. Diakoninviran yhteys kirkon virkaan ................................................................... 50

4.6. Diakoninviran pysyvät ja olennaiset tehtävät.............................................................. 524.7. Kutsu ja vihkimys ...................................................................................................... 53

4.7.1. Vokaatio.............................................................................................................. 534.7.2. Vihkiminen ......................................................................................................... 554.7.3. Kolme vihkimystä ............................................................................................... 56

4.8. Koulutus ja kelpoisuus ............................................................................................... 574.8.1. Kelpoisuus diakoninvirkaan ................................................................................ 574.8.2. Kelpoisuus diakonian virkaan.............................................................................. 584.8.3. Kelpoisuus hoitaa virkaa sijaisena tai tilapäisesti ................................................. 604.8.4. Kelpoisuusehdoista päättävä toimielin ................................................................. 604.8.5. Ordinaatiokoulutus .............................................................................................. 61

4.9. Virka-asu ja viran tunnukset....................................................................................... 654.10. Tuomiokapitulin kaitsennalliset toimet ..................................................................... 67

5. Uudistuksen toteuttaminen................................................................................................ 685.1. Diakoninviran säätämisen tapa................................................................................... 68

5.1.1. Uusi kirkkolain 5a-luku ja kirkkojärjestyksen 5a-luku ......................................... 685.1.2. Diakoninvirkaan vihkimisen edellytykset ............................................................ 695.1.3. Vokaation edellytys ja virkojen liittäminen diakoninvirkaan................................ 695.1.4. Vihkiminen kelpoisuusehtona.............................................................................. 705.1.5. Pakollinen seurakuntadiakonin virka seurakunnassa ............................................ 715.1.6. Diakonin kuuluminen hiippakuntaan ................................................................... 715.1.7. Nimikirja ja tuomiokapitulin oikeus tallettaa henkilötietoja ................................. 72

5.2. Diakoninviran oikeudet .............................................................................................. 735.2.1. Ehtoolliseen liittyvät oikeudet ............................................................................. 755.2.2. Saarna ja jumalanpalvelus ................................................................................... 775.2.3. Rippikoulu .......................................................................................................... 79

5.3. Diakoninviran velvollisuudet ..................................................................................... 815.3.1. Kirkon tunnustus ja järjestysmuoto...................................................................... 815.3.2. Vaitiolovelvollisuus............................................................................................. 825.3.3. Virkaan sopiva elämäntapa ja esikuvallisuus ....................................................... 84

5.4. Seurakunnan ja tuomiokapitulin jaettu toimivalta ....................................................... 855.4.1. Jaetun toimivallan perusteet................................................................................. 865.4.2. Toimivallan jakamisen mallit .............................................................................. 895.4.3. Valinta virkaan.................................................................................................... 915.4.4. Virkaero ja kurinpitomenettely ............................................................................ 925.4.5. Henkilöstöhallinto ............................................................................................... 94

5.5. Diakoninviran hallinnollinen edustus ......................................................................... 955.5.1. Edustus kirkkohallituksessa................................................................................. 955.5.2. Edustus kirkon työryhmissä ja ulkomaisessa edustuksessa................................... 96

5.6. Piispainkokouksen toimivalta antaa täydentäviä määräyksiä....................................... 965.7. Lehtorinvirkaa koskevat muutokset............................................................................ 975.8. Eläkeasiat................................................................................................................... 985.9. Taloudelliset vaikutukset............................................................................................ 995.10. Siirtymäsäännökset ................................................................................................ 103

5.10.1. Kirkkolain siirtymäsäännökset......................................................................... 1035.10.2. Kirkkojärjestyksen siirtymäsäännökset ............................................................ 105


5.11. Ehdotukset ............................................................................................................. 107

B. YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT ..................................................................108Kirkkolaki .......................................................................................................................... 108Kirkkojärjestys ................................................................................................................... 117

C. SÄÄNNÖSEHDOTUKSET .....................................................................................128KIRKKOLAKI................................................................................................................... 128KIRKKOJÄRJESTYS........................................................................................................ 135

D. RINNAKKAISTEKSTIT...........................................................................................143Kirkkolaki .......................................................................................................................... 143Kirkkojärjestys ................................................................................................................... 154


A. Yleisperustelut

1. Työryhmän asettaminen

1.1. Keskustelu virkarakenteen uudistamisesta 1970-luvulta 2000-luvun alkuun

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on keskusteltu virkarakenteen uudistamisesta ns.kolmisäikeisen viran näkökulmasta 1970 luvulta saakka. Keskustelu liittyi 70- ja 80-luvuilla lehtorin ja papin viroista käytävään keskusteluun. Järjestyksessään XX kirkollisko-kous asetti virkakomitean, joka antoi kaksiosaisen mietintönsä vuonna 1975.

Keskustelu on liittynyt myös ekumeenisiin suhteisiin, erityisesti Kirkkojen maailmanneu-voston BEM-asiakirjaan (kaste, ehtoollinen, virka). Kirkolliskokous antoi vastauksensaBEM-asiakirjaan 1985. Tuolloin kirkolliskokous totesi, että kirkon viran kolmijako on syy-tä tutkia uudelleen. Kirkolliskokous antoi vuosina 1987-88 piispainkokoukselle tutkittavak-si useita diakonian ja nuorisotyön virkojen kehittämistä koskevia aloitteita. Aloitteet tulivathiippakunnilta sekä seurakunta 2000 -työryhmältä ja lehtorikomitealta. Viran kolmisäikei-syyden tutkimista alettiin vähitellen kutsua diakonaatin luomiseksi tai uudistamiseksi.

Piispainkokous asetti vuonna 1988 piispa Kortekankaan johtaman työryhmän laatimaankokoavaa katsausta diakonaatista käydystä keskustelusta. Lisäksi se pyysi kirkon tutkimus-keskusta tutkimaan Suomessa ja ulkomailla asiasta käytyä keskustelua. Piispainkokouksentoimeksiannon pohjalta dosentti Risto A. Ahonen laati 1991 selvityksen Diakonaatin uu-distus – Diakonian viran kehittäminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja muissaluterilaisissa kirkoissa. Selvityksen saatuaan piispainkokous asetti piispa E. Vikströminjohtaman työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia piispainkokoukselle ehdotus selvityksiinperustuvaksi, teologisesti kestäväksi ja seurakuntaelämän uudistamisen kannalta käytän-nössä mahdolliseksi virkarakennemalliksi. Työryhmä jätti mietintönsä Kirkon virkaraken-teen kehittäminen (Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto Sarja B 1993:1) vuonna 1992.

Mietinnön perusteella piispainkokous teki kirkolliskokoukselle esityksen komitean asetta-miseksi (esitys 1/1994). Kirkolliskokouksen perustevaliokunta antoi piispainkokouksentyöryhmän selvityksestä mietinnön 1/1994, ja kirkolliskokous nimitti mietinnön pohjaltadiakonaattikomitean (1994). Diakonaattikomitea jätti mietintönsä Yhdessä kirkon virassa(Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto Sarja A 1997:9) kirkolliskokoukselle 10.8.1997.Komitea päätyi kaksisäikeiseen virkamalliin, jonka yhden säikeen muodostavat papin japiispan virat ja toisen säikeen laaja-alainen diakonaatti. Diakonaattiin kuuluisivat diakonianja kanttorin virka sekä erityinen kasvatuksen virka, johon liitettäisiin nuorisotyönohjaajanja nuorisotyönjohtajan, lapsityönohjaajan ja lapsityönjohtajan, lehtorin sekä lähetyssihtee-rin virat.

Kirkolliskokouksen perustevaliokunta antoi Yhdessä kirkon virassa -mietinnöstä omanmietintönsä 6/1996. Valiokunta korosti, että viran säikeitten tehtävät on syytä pitää selkeäs-ti erillisinä niin, että säikeiden omat keskeiset tehtävät ja erityisalat säilyvät. Kolmannensäikeen nimeksi perustevaliokunta esitti käsitettä ”erityisen palvelun virat” ja katsoi, ettäsen eri osia yhdistää kasvatuksen ja opetuksen muodostama ns. katekeettinen funktio. Tältäpohjalta se esitti asetettavaksi uuden komitean, jonka tehtävänä olisi ”koota nykyiset dia-


konian, musiikin ja kasvatuksen virat yhteen", ja tässä yhteydessä selvittää 11 erikseen lue-teltua avointa kysymystä.

Kirkolliskokous asetti perustevaliokunnan esityksen mukaisen uuden komitean tammikuus-sa 2000. Komitea otti nimekseen virkarakennekomitea (2000). Komitea jätti mietintönsäPalvelijoiksi vihityt kirkolliskokoukselle 2002. (Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto Sar-ja A 2002:1). Komitean mukaan kirkossa on yksi ministerium, kirkon hengellinen virka, jo-ta hoitavat niin piispa, pappi kuin diakonikin. Hengelliseen virkaan on yksi vihkimys, jotaei toisteta. Siirryttäessä virasta toiseen toimitetaan vihkiminen, joka kuitenkin tulkitaan vir-kaan asettamiseksi. Virkojen yhteisenä alana on yhteys sanan julistamiseen ja sakramentti-en jakamiseen. Komitea teki myös laajan esityksen diakonaatin virkojen hallinnollisista oi-keuksista. Virkarakennekomitea ehdotti, että diakonaatin virkoihin luettaisiin diakonian jakanttorin virka, sekä katekeetan virka, johon luettaisiin nuorisotyönojaajan, lapsityönohjaa-jan ja lähetyssihteerin virat.

Virkarakennekomitea (2000) on esittänyt mietinnössään Palvelijoiksi vihityt kohdassa 1.2.kattavan kuvauksen diakonaatista käydystä keskustelusta piispainkokouksen asettaman vir-karakennetyöryhmän (1992) perustamisesta lähtien.

1.2. Asian käsittely kirkolliskokouksessa 2002-2003

Kirkolliskokouksen perustevaliokunta antoi Virkarakennekomitean (2000) mietinnöstäPalvelijoiksi vihityt kaksi erillistä mietintöä. Mietinnössä 1/2003 on koottuna mietinnöstäkäyty keskustelu ja palaute. Perustevaliokunnan oma kanta on esitetty mietinnössä 3/2003.

Palvelijoiksi vihityt -mietinnöstä pyydettiin lausunnot rovastikuntakokouksilta, työntekijä-järjestöiltä, yliopistojen teologisilta tiedekunnilta ja työntekijöitä kouluttavilta laitoksilta,kirkkohallitukselta, tuomiokapituleilta ja piispainkokoukselta.

Perustevaliokunnan mietinnön 3/2003 taustalla näkyy piispainkokouksen antama lausunto1/2003. Piispainkokous totesi, että kirkon viran edellytyksenä on oikea kutsu hoitaa tehtä-vää. Piispainkokous myös halusi pitäytyä kirkon perinteisissä virkaa kuvaavissa sanoissapiispa, pappi ja diakoni, ja ehdotti, että yksittäisiä diakonaattiin liitettäviä virkoja voisi kut-sua seurakuntadiakonian tai nuorisodiakonian viroiksi.

Piispainkokous katsoi edelleen, että tunnustuskirjojen mukaan Jumala on asettanut kirkonviran. Sitä kutsutaan Augsburgin tunnustuksessa evankeliumin julistamisen ja sakramentti-en jakamisen viraksi (V ja VII artikla). Pappi on kutsuttu palvelemaan seurakuntaa sanallaja sakramenteilla. Piispan tehtäviin kuuluu edellisten lisäksi paikallisseurakuntaa laajempikaitsentavastuu ja kokonaiskirkolliset tehtävät. Tunnustuskirjat tuntevat myös diakonin vi-ran. Raamatun, varhaiskirkon käytännön, luterilaisen tunnustuksen ja kirkon käytännönpohjalta voidaan teologisesti perustella viran kolmijakoa. Myös kirkon elämä ja käytäntöovat pitäneet yllä viran kolmisäikeisyyttä. Tunnustuskirjoista ei voida suoraviivaisestihahmottaa virkakäsitystä, jossa kirkon erityisen viran yhteydessä on pappisvirasta erillisenädiakonin virka. Silti tällainen näkemys ei ole tunnustuskirjojen vastainen.

Piispainkokouksen mielestä virkarakennekomitean omaksuma käsitys ordinaatiosta merkit-sisi kirkon viran uutta tulkintaa. Piispojen kannan mukaan piispan, papin ja diakonin virko-


jen ei yleensä kristikunnassa ole katsottu muodostavan komitean tarkoittamaa yhtä hengel-listä virkaa. Yhden vihkimyksen malli siirtää painopistettä virkojen yhteyden suuntaan ta-valla, jonka seurauksena virkojen erityislaatuisuus kärsii. Sekä luterilaisen perinteen että si-tä edeltävän kirkon tradition näkemys on ollut, että vihittävä ordinoidaan konkreettiseenvirkaan, joita ovat pappisvirka, diakonin virka ja piispanvirka. Ordinaatiossa kokonaiskirk-ko julkisesti vahvistaa paikallisseurakunnan antaman vokaation, vahvistaa vihittävää viranhoitamiseen tarvittavilla armolahjoilla ja lähettää hänet tehtäväänsä. Ordinaation perusteel-la vihitty saa valtuutuksen hoitaa virkaansa julkisesti. Diakonian virkaan vihitty, joka suo-rittaa tarvittavat lisäopinnot ja saa seurakunnan vokaation, voi siirtyä pappisvirkaan kutennykyisin. Tällöin hänet ordinoidaan papiksi. Mikäli pappi kutsutaan piispanvirkaan, hänetordinoidaan piispaksi. Sen sijaan siirryttäessä diakonian viran sisällä tehtävästä toiseen eienää toimiteta ordinaatiota. Ordinaatio diakoniksi, papiksi tai piispaksi on kertakaikkinentapahtuma, jota ei toisteta. Siinä annettava valtuutus on elinikäinen ja paikallisseurakuntaalaajempi.

Piispainkokous suhtautui myös varauksellisesti diakonaattiin kuuluvien oikeuteen toimittaasairaan ehtoollinen, avioliiton siunaaminen ja hautaan siunaaminen. Piispainkokouksenmukaan sekä käsitys yhdestä ordinaatiosta että ehtoollisen toimittamisen laajentaminen oli-sivat jännitteessä kirkon ekumeenisten sitoumusten kanssa.

Kirkolliskokouksen perustevaliokunta totesi mietinnössään 3/2003, että mietinnöstä an-nettujen lausuntojen perusteella näyttää siltä, ettei kirkossa haluta sellaista viran uudistusta,joka ”nostaisi muurin” joko vihittyjen ja vihkimättömien työntekijöiden tai vihittyjen työn-tekijöiden ja seurakuntalaisten välille. Valiokunta kiinnitti huomiota lausuntojen erilaisuu-teen ja hajanaisuuteen. Lausunnoissa esitettiin mietintöä kohtaan kritiikkiä, mutta se oliepäyhtenäistä. Myös oikeuteen suorittaa kirkollisia toimituksia suhtauduttiin palautteessatorjuvasti. Kanttorien liittämisellä diakonaattiin oli vain vähän kannatusta.

Perustevakiokunta totesi, että piispainkokoukseen kanta ordinaatiosta poikkeaa mietinnössäesitetystä ratkaisusta. Perustevaliokunta totesi komiteamietinnön vastaanoton olevan siinämäärin hajanaisen, ettei uudistusta ole mahdollista sellaisenaan toteuttaa. Sen mielestä olikuitenkin edellytyksiä edetä sellaisen ratkaisun suuntaan, joka ainakin aluksi tähtää dia-konian viranhaltijoiden ja nuorisotyöntekijöiden vihkimiseen virkaan, jonka tehtävät ovatolennaisesti nykyisten työnkuvien kaltaiset. Joko tämän uudistuksen osana tai siitä riippu-matta on syytä tutkia, millä tavoin keskeisten viranhaltijaryhmien vaikutusmahdollisuuksiaja hallinnollisia oikeuksia voidaan lisätä.

Perustevaliokunta totesi, että komitea on osittain irtautunut keskustelusta, joka on aikai-semmin käyty virkarakenteen uudistamisesta. Aikaisempien selvitysten mukaan ”sanan ju-listaminen on teko ja tapahtuma, joka tuo varsinaisen Sanan eli itse Kristuksen todellisestiläsnä olevaksi. Jumalan sanaa palvellaan myös silloin, kun rakkauden evankeliumi toteutuutämän maailman aistittavassa todellisuudessa”. Keskeisimmässä kohdassa – viran laajanymmärtämisen teologisissa perusteissa – esiin nouseva epäjatkuvuus aikaisempaan keskus-teluun nähden vaikeutti valiokunnan mielestä komiteamietinnön perusratkaisun hahmotta-mista ja arviointia.

Perustevaliokunta piti perusteltuna ja hedelmällisenä virkarakennekomitean ratkaisua, jossamissiotaan toteuttavalla kirkolla on perusteluissa keskeinen rooli. Komitean mukaan kirkol-la on yksi Jumalan asettama (iure divino) hengellinen virka, ja uusien tehtävien hoitami-


seksi tarpeellisten virkojen perustaminen on mahdollista ymmärtämällä ne inhimillisen oi-keuden (iure humanum) eli tarkoituksenmukaisuusharkinnan perusteella tehdyiksi yhdenviran kehitelmiksi. Perustevaliokunta ei pitänyt mietinnössä esitettyjä diakonaatin uusiatehtäviä välttämättöminä siinäkään tapauksessa, että diakonaatin katsottaisiin olevan osasamaa todellisuutta kuin sanan ja sakramenttien virka. Nämä tehtävät kuuluvat pappisvir-kaan, kun taas diakonaattiin kuuluvat virat ovat sanan palveluksessa niille ominaisella ta-valla. Diakonaatin virkoihin voitaisiin liittää pysyvästi samat oikeudet, jotka kirkossa tällähetkellä voidaan erityisin päätöksin osoittaa kaikille kastetuille yhteisen pappeuden nojalla.

Perustevaliokunta totesi edelleen, että diakonian ja nuorisotyönohjaajan virkoihin olisimahdollista vihkiä sillä perusteella, että nämä tehtävät niiden luonteen ja vakiintuneisuudensekä elämäntehtävään viittaavan koulutuksensa vuoksi toteuttavat keskeisissä kohdin kir-kon kokonaistehtävää. Vihkimys perustuisi virkojen nykyisiin tehtäviin. Sitä vastoin virka-rakennekomitean tarjoama materiaali ja pohdinta eivät ole riittäviä, jotta diakonaatti voitai-siin tulkita osaksi sellaista kirkon virkaa, jonka perustelu olisi olennaisesti sama kuin pap-pisviran.

Perustevaliokunta ei pitänyt mahdollisena toteuttaa diakonaattiuudistusta mietinnön esittä-mällä tavalla. Kuitenkin piispainkokouksen vuonna 1994 esityksessään osoittamaan suun-taan oli edelleen mahdollista jatkaa: ”Tässä vaiheessa olisi edettävä realistisesti sen ole-massa olevan tilanteen pohjalta, mikä kirkossamme virkarakenteen osalta tällä hetkellä val-litsee.” Uudistus on mahdollinen sikäli kuin se ainakin ensi vaiheessa rajoittuu suppeaanvirkaryhmään ja se olennaisesti rakentuu näitten virkojen nykyisen identiteetin varaan, jasitä yleisesti pidetään tarpeellisena ja hyödyllisenä.

Perustevaliokunta ei nähnyt välttämätöntä tarvetta kirkolliskokouksen kokoonpanon muut-tamiseen, ennen kuin diakonian ja nuorisotyön virkojen teologinen luonne on periaatteelli-sesti ratkaistu, koska eri viranhaltijaryhmillä on kirkolliskokouksessa jatkuvasti ollut omiaedustajiaan. Kirkkohallituksen täysistunnon kokoonpanoon olisi sitä vastoin syytä lisätänäitten virkaryhmien edustaja. Erityisesti olisi syytä pitää huoli siitä, että asioita valmiste-levissa työryhmissä, komiteoissa ekumeenisissa yhteyksissä on jäseniä eri viranhaltijaryh-mistä.

Mietinnössään esittämiensä näkökohtien perusteella perustevaliokunta piti virkauudistustakirkossa tarpeellisena ja esitti, että kirkolliskokous antaisi kirkkohallitukselle tehtäväksiselvittää, miten diakonian ja nuorisotyönohjaajan virkoja voidaan uudistaa siten, että

virkoihin kutsutaan ja vihitään ja vihityillä on oikeus käyttää hyväksyttyjä viran tunnuksiavihkimyksen perusteena on virkojen nykyinen identiteetti kirkon kokonaismission toteuttajinaja virkojen tehtävät säilyvät pääosin nykyiselläänviranhaltijoiden mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon ja hallinnolliset oikeudet lisääntyvätsekä selvittää, millaisia muutoksia kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen uudistus edellyttää, jatehdä tarvittavat esitykset kirkolliskokoukselle.

Kirkolliskokous muutti päätöksessään 4.11.2003 perustevaliokunnan esitystä siten, ettäselvityksen tuli koskea myös kanttorin virkoja.


1.3. Asian valmistelu kirkkohallituksen asettamassa työryhmässä 2004-2006

Kirkkohallitus asetti 28.9.2004 työryhmän valmistelemaan esitystä diakonian ja nuoriso-työnohjaajan sekä kanttorin viran uudistamiseksi kirkolliskokouksen antamien suuntaviivo-jen mukaisesti. Työryhmän työn tulokset on julkaistu raportissa Virkarakennetyöryhmä2004:n esitys jatkotoimenpiteiksi (Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto Sarja C 2006:6).Julkaisu sisältää Virkarakennetyöryhmä 2004:n mietinnön ensimmäisen, virkateologiaa kä-sittelevän osan.

Työryhmän mietinnössä on laaja käsiteanalyysi, joka tuo esille keskustelussa käytettyjenkäsitteiden ongelmallisuuden ja epäjohdonmukaisuuden. Työryhmän haasteena oli kantto-rin viran liittäminen selvitettävien virkojen ryhmään, mikä näkyy muistion määrittelyissä jaratkaisussa. Työryhmä tekee käsitteellisen ratkaisunsa tekemällä erottelun ordinaatio – vih-kimys. Ordinaatio tarkoittaa kirkon yhteen virkaan vihkimistä, jota ei toisteta. Vihkimyspuolestaan tarkoittaa vihkimistä konkreettiseen virkaan piispaksi, papiksi tai diakoniksi.

Työryhmä tulkitsee vihkimyksen merkitystä seuraavasti: kun henkilö vihitään ensimmäisenkerran yhteen viran säikeistä (esimerkiksi papiksi) hänet ordinoidaan tällöin Augsburgintunnustuksen V artiklan tarkoittamaan kirkon hengelliseen virkaan ja sen yhteydessä pap-pisvirkaan. Vastaavasti, kun henkilö vihitään diakonaatin alaan kuuluvaan kanttorin vir-kaan, hänet ordinoidaan samoin kirkon hengelliseen virkaan ja sen yhteydessä kanttorinvirkaan. Mikäli jo aikaisemmin kanttorin virkaan vihitty vihitään papiksi, hänen pappisvih-kimyksensä luonne ei ole teologisesti arvioiden sama kuin henkilöllä, jota ei ole aikaisem-min ordinoitu kirkon hengelliseen virkaan. Tämä johtuu siitä, että kanttori on jo ordinoitukirkon hengelliseen virkaan eikä ordinaatiota toisteta. Kun henkilö vihitään ensimmäisenkerran joko pappisvirkaan tai diakonaatin alaan kuuluviin virkoihin, vihkimisen teologistamerkitystä luonnehtiva käsite on ordinaatio. Jos ordinoitu henkilö siirtyy säikeestä toiseen,hänet vihitään. Tällöin vihkimisen teologinen merkitys on ordinaatiota suppeampi. Perus-ratkaisuna virkarakennetyöryhmän näkemys on sama kuin virkarakennekomitean mietin-nössä Palvelijoiksi vihityt esittämä erottelu vihkimys – installaatio, vaikka työryhmä irtau-tuu virkarakennekomitean käyttämistä käsitteistä.

1.3.1. Piispainkokouksen lausunto 2/2006

Piispainkokous käsitteli virkarakennetyöryhmä 2004:n osamietintöä istunnossaan syys-kuussa 2005, jolloin se asetti työryhmän (pj. piispa Simo Peura) valmistelemaan piispain-kokouksen lausuntoa. Lausunto valmistui helmikuussa 2006 (Piispainkokouksen lausunto2/2006 kirkkohallitukselle).

Piispainkokouksen lausunnon lähtökohtana on ajatus, että virkarakennetta uudistettaessa eitule luoda liian ahdasta ja suljettua virkateologista mallia. Sen sijaan tulisi etsiä riittävänavoin ja keskusteleva teologinen ratkaisu. Tämä mahdollistaa virkarakenteen kehittämisensiten, että myös tulevaisuudessa kyetään vastaamaan kirkon toimintaympäristön muutok-siin ja ekumeenisiin haasteisiin.

Piispainkokous näkee työryhmän esityksessä teologisia ongelmakohtia. Ensinnäkin virka-teologia pyritään ratkaisemaan kolminaisuusopin avulla, vaikka perinteisempi ja toimi-vampi ratkaisu löytyisi kristologiasta. Kirkon viran lähtökohtana on se, miten Jeesus ym-


märsi oman tehtävänsä Isän lähettämänä ja miten hän itse lähetti opetuslapsensa. Toiseksipiispainkokous katsoo, ettei tunnustuskirjoista tule lukea enempää kuin mikä on historialli-sesti uskottavaa. Tunnustuskirjojen kannalta on olennaista, ettei diakonaattia koskeva vir-karatkaisu ole tunnustuskirjojen vastainen. Kolmanneksi piispainkokous kiinnittää huomio-ta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tekemiin ekumeenisiin sitoumuksiin, joista merkit-tävin on Porvoon sopimus. Piispainkokous katsoo, että työryhmän edustama näkemys vih-kimyksen luonteesta saattaisi vaikeuttaa ekumeenista vuoropuhelua. Neljänneksi piispain-kokous kritisoi ajatusta yhdestä kirkon virasta, jota työryhmä painottaa voimakkaasti ja jotamyös sen näkemys vihkimyksen luonteesta heijastaa. Piispainkokous korostaa, että yhdestävirasta voidaan puhua Kristuksen virkana. Sanan ja sakramenttien viran rinnalla kirkolla onollut eri aikoina erilaisia ja eri määrä virkoja. Virkarakennetyöryhmän esittämän mallinäyttäytyy lopulta yhden ordinaation mallina – samaan tapaan kuin virkarakennekomiteanmietinnössä. Tällaisen ordinaation ymmärtämisen tavan piispainkokous torjuu.

Piispainkokous katsoo, että yhteinen pappeus antaa kirkon eri viroille niiden hengellisenlähtökohdan. Kirkon eri virat palvelevat eri tavoin yhteistä pappeutta, jotta se voisi Kris-tuksen tavoin antaa itsensä "pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi" (Room.12:1). Virassa perimmäinen palvelija on Kristus, joka sitoutuu asettamaansa virkaan ja senhaltijoihin. Virka kaikissa muodoissaan tekee Kristuksen työtä.

Piispainkokous katsoo, että diakonaattiin tulevia virkoja ei pidä kytkeä väkinäisesti osaksipappisvirkaa. Tällä viitataan virkarakennetyöryhmä 2004:n ja virkarakennekomitean(2000) tapaan etsiä diakonaatin perusteita tulkitsemalla Augsburgin tunnustuksen V artik-lassa mainittua evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virkaa siten, että sii-hen sisältyvät paitsi pappeus ja piispuus myös diakonaatti eri virkoineen. Piispainkokouk-sen mielestä Augsburgin tunnustus tarkoittaa artiklassa pappisvirkaa.

Piispainkokous näkee kolmisäikeisen viran mahdollisena. Sen mielestä kirkossa on olemas-sa teologisesti kolme eri vihkimystä eli ordinaatiota. Siirryttäessä diakonaattiin sisältyvienvirkojen kokonaisuuden sisällä virasta toiseen vihkimystä ei uusita. Sen sijaan diakonin vi-rasta papiksi siirryttäessä henkilö vihitään, ja pappi vihitään piispaksi hänen siirtyessäänpiispan virkaan. Virkojen keskinäisestä yhteydestä puhuessaan piispainkokous korostaa en-sisijaisesti Kristuksen kirkolleen antamaa tehtävää, joka ilmenee kirkon elämässä ja käy-tännössä. Tästä syystä sekä diakonaattiin kuuluvien virkojen että piispan ja papin virkojenhengelliselle luonteelle on merkityksellistä kristittyjen yhteinen pappeus ja siitä avautuvasanan palvelu. Tämä myös yhdistää virkoja toisiinsa. Maallikkoudesta virat erottaa vokaa-tio, vihkimys ja yhteisen pappeuden tehtävien julkinen hoito.

Piispainkokous liittyy kirkolliskokouksen perustevaliokunnan mietinnössään 3/2003 esit-tämään tulkintaan ja katsoo, että sen avulla on saavutettavissa aiempaa laajempi yksimieli-syys. Näin kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä oleva käsite ”pappisvirka” tarkoittaa edel-leen Augsburgin tunnustuksen V artiklassa mainittua virkaa. Sen rinnalla kirkossa voidaanajatella olevan ”diakonaatti”, johon kirkko oman harkintansa ja ratkaisunsa perusteella vih-kii diakoneja, nuorisotyöntekijöitä sekä mahdollisesti myös lähetyssihteereitä ja kanttoreita.Diakonaattiin vihityt ”hoitavat kirkon elämänmuodolle olennaisia ja pysyviä tehtäviä”. Täl-laiset virat eivät siten ole luonteeltaan maallikkovirkoja.


1.3.2. Virkarakennetyöryhmän työn päättyminen

Virkarakennetyöryhmä 2004 antoi piispainkokouksen lausunnon jälkeen raportin(2.3.2006). Siinä virkarakennetyöryhmä toteaa, että sen osamietinnössä ilmaistun käsityk-sen mukaan Kristus on asettanut (iure divino) kirkkoonsa sanan ja sakramenttien palveluvi-ran, jota tarkoitetaan Augsburgin tunnustuksen V kohdassa. Tämä yksi virka voi ilmetäkirkon harkintaan perustuen (iure humano) kuhunkin historialliseen tilanteeseen parhaitensopivassa muodossa. Jo varhain kirkon virka sai kolmisäikeisen muodon. Työryhmä katsooedustavansa kolmisäikeistä virkanäkemystä ja sen käsityksen mukaan diakonaatti on ”kir-kon viran” yksi säie papin viran ja piispan viran rinnalla. Osamietinnön valmistumisen jäl-keen työryhmä tarkisti kantaansa virkaan vihkimisen osalta. Työryhmä päätyi siihen, ettäkäsitteet ordinaatio ja vihkimys ovat merkitykseltään identtisiä. Työryhmän lopullisen nä-kemyksen mukaan kuhunkin viran säikeeseen ordinoidaan eli vihitään erikseen.

Virkarakennetyöryhmä 2004:n mielestä piispainkokouksen lausunto poikkesi ratkaisevissakohdissa työryhmän osamietinnössä esitetystä teologiasta. Työryhmä esitti kuusi kysymys-tä, joihin se toivoi piispainkokouksen kantaa, ja katsoi, että asiaan liittyvien käytännönseikkojen selvittämiseen on mahdollista edetä vasta sitten, kun nämä virkateologiset kysy-mykset on ratkaistu. Kysymykset koskivat diakonaatin suhdetta Augsburgin tunnustuksenV artiklan tarkoittamaan sanan ja sakramenttien virkaan, käsitteistöä, viran ykseyden jamoneuden ymmärtämistä, vihkimyksen teologista luonnetta, virkaratkaisun ekumeenistavastuuta ja diakonaatissa yhteenkoottavia virkoja.

Työryhmä katsoi, ettei se voinut jatkaa käytännöllisten kysymysten selvittämistä ennen li-säselvityksen saamista. Työryhmä totesi 2.3.2006 päätyneensä umpikujaan.

1.4. Diakonaattityöryhmä 2007

Virkarakennetyöryhmä 2004:n työn päättymisen jälkeen kirkkohallitus antoi 15.8.2007valmistelun uudelle työryhmälle. Työryhmän asettamisen taustalla oli professori HeikkiKotilan kirkkohallitukselle laatima selvitys (2.3.2007), jossa ehdotettiin ratkaisua pääsemi-seksi pois teologisesta umpikujasta.

Professori Kotilan selvityksessä hahmotettiin virkarakennetta koskevassa keskustelussa2000-luvulla kaksi toisistaan poikkeavaa linjaa. Virkarakennekomitean mietintö Palveli-joiksi vihityt pyrki diakonaattikysymyksen laajaan kokonaisratkaisuun. Samalla komiteapainotti kirkon hengellisen viran ykseyttä siinä määrin voimakkaasti, että eri virkojen väli-nen ero kävi ohueksi. Ulkoisesti virkarakennekomitean esittämä ratkaisu edusti kol-misäikeistä virkamallia, sisällöllisesti kuitenkin siinä korostui virkojen ykseys niin, ettävirkojen ominaispiirteet ja erot olivat vaarassa hävitä. Virkarakennetyöryhmä 2004 rakensioman virkateologiansa olennaisesti virkarakennekomitean teologisten ratkaisujen varaan.Työryhmä korosti kirkon hengellisen virkan ykseyttä samaan tapaan kuin virkarakenneko-mitea.

Edelleen selvityksen mukaan virkarakennetyöryhmä 2004:n työn kariutumisen syynä näyttiolleen se, että työryhmä ei ottanut kylliksi huomioon perustevaliokunnan mietinnössä3/2003 esiin tuotua jännitettä, joka vallitsi perustevaliokunnan mietintöjen ja piispainkoko-


uksen lausuntojen sekä virkarakennekomitean (2000) mietinnön välillä. Virkarakennetyö-ryhmä 2004 oli omassa esityksessään vahvasti riippuvainen virkarakennekomitean (2000)mietinnöstä, mikä johti sen törmäyskurssille piispainkokouksen kanssa. Virkarakennetyö-ryhmä painotti virkateologisessa pohdinnassaan voimakkaasti Augsburgin tunnustuksen Vartiklan mainintaa sanan ja sakramenttien virasta, ja työryhmä ikään kuin juuttui virkara-kennekomitean edustamaan tulkintatapaan.

Selvityksen mukaan ratkaisua umpikujasta on mahdollista etsiä seuraavasti:

VirkateologiaDiakonaatti ymmärretään karitatiivis-katekeettisena virkana, joka hoitaa kirkon tehtävän kan-nalta olennaisia ja pysyviä tehtäviä ja johon tullaan vihkimyksen kautta.Suomen evankelis-luterilainen kirkko pidättäytyy antamasta senkaltaisia virkateologisia lau-sumia, jotka määrittävät diakonaatin ahtaasti. Virkateologisten perustelujen tulee jättää tilaaasian ekumeeniselle käsittelylle, johon Suomen evankelis-luterilainen kirkko on sitoutunut.Samalla ratkaisun tulee kuitenkin antaa riittävä perustelu diakonaatin ymmärtämiseksi ja pe-rustelu kirkossa vallitsevalle vihkimyskäytännölle, joka ilmaistaan Kirkollisten toimitustenkirjassa.Virkateologiset perustelut kirjoitetaan perustevaliokunnan ja piispainkokouksen linjaustenmukaisesti. Näin seurataan linjaa, joka on johdonmukainen kirkolliskokouksen kirkkohalli-tukselle antaman tehtävän kanssa ja jota seuraamalla on löydettävissä suurin mahdollinen yk-simielisyys.Pyritään käyttämään yksinkertaista ja klassista terminologiaa.Diakonaatin tehtävät suhteessa piispan ja papin tehtäviin ilmaistaan niin, että näiden virkojenkeskeiset erityisalat säilyvät. Diakonaatilla on oma paikkansa jumalanpalveluselämässä, mut-ta virkauudistuksen ei tule hämärtää pappisviran erityisluonnetta sananjulistuksen ja sakra-menttien hoitamisen virkana.

VihkimysVihkimyksen merkitys ja sitä seuraavat oikeudet ja velvollisuudet ilmaistaan selvästi.Diakonaattiin vihitään ainoastaan ne, joilla on vokaatio seurakuntaan. Vihityille annetaan to-distukseksi vihkimyksestä vihkimyskirja ja heistä pidetään vihittyjen luetteloa hiippakunnantuomiokapitulissa, vaikka henkilöstöhallinto hoidetaankin seurakunnissa.Diakonaattiin vihityillä on oikeus saarnata jumalanpalveluksessa, avustaa ehtoollisen jakami-sessa, toimittaa itsenäisesti sananjumalanpalvelus ja viedä seurakunnan yhteisessä messussakonsekroidut ehtoollisaineet seurakunnan jäsenille, jotka vanhuuden, sairauden tai jonkinmuun syyn takia eivät voi osallistua jumalanpalvelukseen.

Asteittainen eteneminenDiakonaatin uudistamisessa edetään asteittain. Uudistuksessa lähdetään liikkeelle nuoriso-työnohjaajista ja diakoneista, mutta muita keskustelussa mukana olleita virkaryhmiä ei rajatatulevaisuutta ajatellen ehdottomasti uudistuksen ulkopuolelle.

Mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon ja hallinnolliset oikeudetDiakonaattiin kuuluvien mahdollisuudet vaikuttaa päätöksentekoon ja hallinnolliset oikeudethahmotetaan yhtäältä lähtien liikkeelle siitä, mikä on kirkon nykyinen hallintomalli, toisaaltaottaen huomioon se mahdollisuus, että diakonaatti saattaa tulevaisuudessa laajentua.Kirkolliskokouksen ja hiippakuntavaltuuston vaaliin tai kokoonpanoon ei tehdä tässä vai-heessa muutoksia. Erityisesti kirkolliskokouksen kokoonpanon muuttaminen pakottaisi miet-timään uudella tavalla kirkollisen päätöksenteon kokonaisuutta, mikä osaltaan mutkistaisidiakonaatin uudistamista.


Diakonaatin edustus kirkon yhteisessä hallinnossa voidaan toteuttaa niin, että kirkkohallituk-sen täysistunnon toinen pappisjäsen korvataan diakonaattiin kuuluvalla henkilöllä tai että ko-koonpanoa laajennetaan niin, että mukana on kaksi pappia ja kaksi diakonaattiin kuuluvaa.Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, että diakonaatin edustus huomioidaan erilaisissa työ-ryhmissä ja valmisteluelimissä.

Yhteydet muihin kirkon hallintoa koskeviin uudistuksiinSelvitetään, miten kirkkolain, kirkkojärjestyksen sekä kirkon vaalijärjestyksen virkamiesoi-keudellisten säännösten muuttamista koskeva esitys (Kirkkohallituksen esitys 2/2006) jamahdollisesti muut kirkollisessa päätöksenteossa vireillä olevat asiat koskettavat suunniteltuadiakonaatin uudistamista, ja koordinoidaan asioiden valmistelua.

SiirtymäsäädöksetLaaditaan säännökset siitä, miten uusi vihkimyskäytäntö astuu voimaan ja miten menetelläänniiden viranhaltijoiden suhteen, jotka ovat tulleet nykyisiin virkoihinsa ilman vihkimystä.

Diakonaattityöryhmän 2007 tehtävänä on ollut laatia kirkkohallitukselle esitys virkaraken-teen uudistamiseksi kirkolliskokouksen toimeksiannon mukaisesti. Toimeksiannon esitte-lyssä viitataan siihen, että esitys tehdään professori Kotilan selvityksen (2.3.2007) pohjalta.

Diakonaatin uudistamista ovat valmistelleet kirkolliskokouksen asettama diako-naattikomitea (1994) ja virkarakennekomitea (2000).Kirkolliskokous antoi 4.11.2003 kirkkohallitukselle tehtävän selvittää diakonaatinuudistamista.Toimeksiantoa on kirkkohallituksessa aikaisemmin valmistellut virkarakennetyö-ryhmä 2004.Kirkkohallitus asetti 15.8.2007 työryhmän laatimaan ehdotuksen diakonaatinuudistamiseksi professori Heikki Kotilan laatiman selvityksen pohjalta.

2. Mietinnön keskeiset periaatteet

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pyritään uudistamaan diakonian virka laaja-alaiseksi diakonaatiksi. Tässä yhteydessä on laadittu useita eritasoisia selvityksiä, joissa onpyritty hahmottamaan uudistuksen periaatteita.

Tässä mietinnössä lähdetään siitä, että erilaisista painotuksista ja lähestymistavoista etsi-tään näkemykset, joista vallitsee mahdollisimman suuri yksimielisyys. Periaatteet on hah-moteltu perustevaliokunnan lausunnossa 2/2003 sekä piispainkokouksen lausunnoissa1/2003 ja 2/2006, jotka on annettu Virkarakennekomitean (2000) mietinnöstä Palvelijoiksivihityt. Mietinnön sisältöön vaikuttaa lisäksi professori Heikki Kotilan laatima selvitys(2007), jossa esitettyyn teologiseen ja hallinnolliseen ratkaisumalliin työryhmä liittyy.


Diakonaatin uudistaminen on työryhmän mielestä mahdollista seuraavien periaatteittenpohjalta:

a. Kirkon tehtävä

Diakonaatin virka on kristillisen palvelun ja kasvatuksen virka, joka hoitaa kirkon olennai-sia ja luovuttamattomia tehtäviä.

Tehtävänsä kirkko on ilmaissut kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä seuraavasti:Kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristilli-sen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisen rakkauden toteuttamiseksi (KL 1:2).Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunnan tulee huolehtia jumalanpalvelusten pi-tämisestä, sakramenttien toimittamisesta ja kirkollisista toimituksista, kristillisestäkasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muistakristillisistä julistus- ja palvelustehtävistä (KL 4:1).

b. Yhteinen pappeus

Kirkon tehtävän hoitaminen on koko kirkon vastuulla. Kasteessa Kristus kutsuu yhteiseenpappeuteen osallistumaan kirkon tehtävään. Kaste luo pelastavan Kristus-yhteyden, jotamikään virkaan vihkiminen ei sellaisenaan muuta eikä vahvista. Jokaisen kastetun tehtäväon seurata Kristusta ja edistää kirkon tehtävän toteutumista.

c. Erityiset virat

Kirkossa on erityinen virka, jolle yhteinen pappeus on luovuttanut kirkon tehtävän julkisenhoidon. Tämä virka on yksi siinä merkityksessä, että Kristus itse on ylimmäinen pappi,palvelija ja opettaja sekä viran antaja. Virka palvelee Kristuksen antamaa tehtävää.

Yhteisen tehtävän hoitamista varten on erityisiä virkoja. Virka kaikissa muodoissaan onosallinen Kristuksen antamasta tehtävästä. Niille on yhteistä osallistuminen Kristuksenpappeuteen palvelemalla seurakuntaa ja hoitamalla kirkon kannalta luovuttamattomia teh-täviä. Maallikkoudesta virat erottavat erityisesti kirkon kutsu virkaan, vihkimys ja yhteisenpappeuden tehtävien julkinen hoito.

d. Erillisyys ja omaleimaisuus

Diakonaattia ei kytketä väkinäisesti Augsburgin tunnustuksen viidennen artiklan yhteyteeneikä sille siirretä tässä artiklassa mainittuja pappisviran tehtäviä.

Artikla on nähtävä historiallisessa yhteydessään. Sen ensisijaisena tarkoituksena oli koros-taa vanhurskauttamisopin ja sakramenttien yhteenkuuluvuutta: Pyhä Henki lahjoittaa van-hurskauttavan uskon sanan ja sakramenttien kautta, ei niiden ohi. Sanan ja sakramenttienhoitamista varten kirkossa tulee olla virka. Samalla torjutaan erityisesti Thomas Müntzerinkannattajien spiritualistinen käsitys, jonka mukaan Pyhä Henki toimisi ulkoisesta sanasta ja


sakramenteista riippumatta ja jonka mukaan kirkossa ei tarvittaisi pappisvirkaa näiden hoi-tamista varten.

Augsburgin tunnustuksessa halutaan korostaa luterilaisten pyrkimystä jatkuvuuteen sekäopissa että käytännöissä. Tämä koskee myös kirkon virkoja. Vaikka piispojen toimia arvos-tellaan kärkevästi, heitä ei vaadita luopumaan kirkollisesta hallinto- ja tuomiovallasta. Piis-pan, papin ja diakonin virkoja ei kumota.

Augsburgin tunnustuksen V artiklaa ei siten ole pidettävä tyhjentävänä kuvauksena luteri-laisesta virkateologiasta. Siinä mainitun sanan ja sakramenttien viran rinnalla luterilaisessakirkossa voi olla myös karitatiivis-katekeettisiin tehtäviin keskittyvä diakoninvirka.

Virat ovat omaleimaisia. Pappien tehtävänä on sanan julistus ja sakramenttien hoitaminen.Piispan tehtäviin kuuluu sanan ja sakramenttien hoitamisen ohella kirkon ykseyden edistä-minen, seurakuntien ja pappien kaitsenta, uusien työntekijöiden vihkiminen ja kokonaiskir-kolliset tehtävät. Diakoni hoitaa kristilliseen kasvatuksen ja palveluun liittyviä kirkon teh-täviä ja todistaa siten Kristuksen rakkaudesta kaikkia luotujaan kohtaan.

e. Vihkimys.

Piispan ja papin virkaan sekä diakoninvirkaan on kuhunkin erillinen vihkimyksensä.

Diakonaattiin sisältyvään virkaan tullaan vihkimyksen kautta. Vihkimyksessä kirkko kut-suu virkaan, vahvistaa vihittävää viran hoitamiseen tarvittavilla armolahjoilla sekä valtuut-taa ja lähettää hänet tehtäväänsä. Vihkimys diakonaattiin on kertakaikkinen tapahtuma, jotaei toisteta. Siinä annettava valtuutus on elinikäinen ja paikallisseurakuntaa laajempi.

Diakoniksi vihitty, joka opintojensa perusteella saa pätevyyden toiseen sellaiseen virkaan,joka myös sisältyy diakoninvirkaan, saa uuden kelpoisuuden ammattikelpoisuuden nojalla.Tällaiseen virkaan siirryttäessä toimitetaan virkaan asettaminen tai tehtävään siunaaminen.

f. Kutsu virkaan

Vihkimyksen edellytyksenä on kutsu (vocatio) sellaiseen seurakunnan tai kirkon virkaan taimuuhun tehtävään, joka luetaan diakonaattiin sisältyväksi.

g. Perustelujen avoimuus

Diakonaattia uudistettaessa pyritään sellaiseen teologiseen avoimuuteen, jossa yhtäältälöydetään uudistukselle riittävä konsensus ja perustelu, toisaalta vältetään liian ahtaita japitkälle määriteltyjä, suljettuja ratkaisuja. Ratkaisun tulee mahdollistaa teologinen ja eku-meeninen keskustelu, sekä diakoninviran kehittäminen tulevaisuudessa siten, että tavoittee-na on diakonin viran entistä syvempi ymmärtäminen.

Diakonin virka on keskustelun alainen useissa kirkoissa. Erityisesti Porvoon sopimuksessalausuttu velvoite pyrkiä yhteiseen näkemykseen diakonian virasta on kirkolle tärkeä.


h. Käsitteiden yksinkertaisuus

Käytetään yksinkertaista ja klassista käsitteistöä, ja vältetään uustermejä tai vanhojen käsit-teiden uusia tulkintoja.

i. Oikeudet

Diakoniksi vihityllä on oikeus hoitaa julkisesti diakonian ja kasvatuksen tehtäviä, nauttiaviran tuomia etuisuuksia ja käyttää piispainkokouksen hyväksymiä viran tunnuksia.

Virkaan liitetään hengellisiä oikeuksia, jotka tällä hetkellä voidaan erityisin päätöksinosoittaa yhteisen pappeuden nojalla kaikille kastetuille. Diakonaattiin kuuluvaan virkaanvihityllä on oikeus avustaa ehtoollisen jakamisessa sekä viedä ehtoollinen seurakunnan jä-senille, jotka iän tai sairauden vuoksi eivät voi osallistua jumalanpalvelukseen ja kirkkoher-ran luvalla saarnata jumalanpalveluksessa ja toimittaa sanajumalanpalvelus. Vastuu juma-lanpalvelusten toimittamisesta säilyy pappisviralla. Diakoniksi vihityille turvataan vapauskeskittyä arjen jumalanpalvelukseen.

j. Velvollisuudet

Kirkko hoitaa tehtäväänsä tunnustuksensa mukaisesti. Viran hoidossa diakonin velvollisuu-tena on sitoutua kirkon tunnustukseen ja järjestysmuotoon sekä edistää seurakunnan tehtä-vien toteutumista (KL 1:2 §). Hänen tulee olla seurakunnalle esikuvana ja noudattaa kristil-listä elämäntapaa (KJ 1:5 §). Viran hoitoon liittyy erityinen vastuu, joka ilmenee luotta-muksellisuuden vaatimuksessa ja ammatillisuudessa.

k. Jatkuvuus

Diakoninvirkaan liittyvien virkojen nykyinen identiteetti ja tehtävät säilyvät pääosin ennal-laan. Virkanimikkeitä tarkistetaan maltillisesti siten, että ne heijastavat aidosti uudistetundiakonaatin luonnetta.

l. Uudistuksen asteittainen eteneminen

Diakonaattiin vihitään alkuvaiheessa diakonian, nuorisotyönohjaajan sekä lapsityönohjaa-jan ja -johtajan virkaan kutsuttuja. Diakoninvirka säilytetään avoimena myöhemmälle laa-jentamiselle.

m. Hallinnolliset uudistukset

Kirkon hallinto perustuu episkopaalisen ja synodaalisen edustuksen rinnakkaisuuteen. Dia-konaatti kuuluu kirkon erityisen viran osana episkopaaliseen rakenteeseen, jolla on edustus


kirkon hallinnossa. Läsnäolo hallinnossa ei perustu suoranaisesti ammattiin eikä palvelus-suhteeseen kirkossa. Koska kirkon hallinto on laaja kokonaisuus, diakonin viran edustuk-sen liittämisessä kirkon hallintoon on tässä vaiheessa mahdollista edetä vain vähäisin aske-lin.

Diakonaatin edustusta kirkon hallinnossa vahvistetaan. Kirkkohallitukseen täysistunnonkokoonpanoon lisätään diakonaatin edustus. Diakonaatin mukanaoloa kirkon työryhmissäja ulkomaisissa edustustehtävissä vahvistetaan.

Kirkolliskokouksen ja tuomiokapitulin rakennetta ei tässä vaiheessa muuteta eikä säädetäsellaisia hallinnollisia menettelyjä, jotka edellyttäisivät diakonaattiin kuuluvien viranhalti-joiden henkilökohtaisen äänioikeuden perustamista kirkollisissa vaaleissa sekä siitä seuraa-vaa äänioikeuden hallinnointia.

Diakonaatin virkojen hallinto järjestetään siten, että henkilöstöhallinto on pääsääntöisestiseurakunnassa. Virkaan vihkiminen ja ordinaatiokoulutus hoidetaan tuomiokapitulissa.Myös vihkimyksestä seuraavien oikeuksien ja velvollisuuksien valvonta järjestetään hiip-pakunnallisesti. Virkasuhteen osalta on keskeisissä kohdin jaettua toimivaltaa.

3. Diakonian ja kristillisen kasvatuksen tehtävien historia

3.1. Diakonia Uudessa testamentissa

Uudessa Testamentissa kuvataan diakonian ja palvelun tehtävää. Diakonisen palvelun al-kukohtana on Kristuksen oma toiminta. Kristus itse ei tullut palveltavaksi, vaan palvele-maan. Hän itse antoi palvelemisen tehtävän.

Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa,ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidänkeskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, jajoka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poi-kakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puo-lesta." (Mark. 10: 42-45),

Evankeliumeissa on runsaasti kuvauksia Jeesuksen karitatiivisesta toiminnasta. Jeesusruokki ihmisiä (Mt. 14: 13-21), paransi sairaita (esim. Mt. 8-9 luvut) ja pesi opetuslasten ja-lat (Joh. 13: 1-11). Jeesus otti seuraansa ja aterioi yhteiskunnassa hyljeksittyjen ihmistenkanssa. Jeesusta kutsuttiin publikaanien ja syntisten ystäväksi (Matt. 11: 19, Luuk,. 7: 36-50, Luuk. 19: 1-10). Matteuksen evankeliumin kuvauksessa viimeisestä tuomiosta ihmisiltäkysytään, mitä he ovat tehneet tai jättäneet tekemättä yhdelle vähäisimmistä (Matt. 25: 31-46). Nälkäisten, janoisten, köyhien, alastomien, sairaiden ja vangittujen auttamista kutsu-taan "diakoniaksi".

Lähimmäisen auttaminen ja toisten palveleminen kuului lähtemättömästi Uuden testamen-tin kuvaaman seurakunnan toimintaan. Paavali keräsi rahalahjaa Jerusalemin köyhille (1Kor. 16: 1-4), seurakunnissa oli palvelutehtäviä (Room. 12: 6-8) ja niissä pidettiin huolta


mm. leskistä (1 Tim. 5: 16). Diakoninen palvelu kuului kaikkien Kristuksen seuraajien vel-vollisuuksiin.

Uuden Testamentin mukaan palvelu kuuluu apostolisen viran tehtäviin. Apostolit luovutti-vat seitsemälle hyvämaineiselle miehelle ruuan jakamiseen liittyvän "pöytäpalvelutehtä-vän", joka oli kuulunut heille. (Ap.t. 6: 1–6).

Apostolien tekojen kuudennen luvun kertomusta pidettiin jo varhaiskirkossa diakonian vi-ran perustana, vaikka tehtävään valittuja ei kutsuta "diakoneiksi":

Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttäähepreankielisiä siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa. Sil-loin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei oleoikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan. Valitkaa siis, vel-jet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyt-tämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Silloin me voimme omistautua rukouk-seen ja Jumalan sanan jakamiseen." Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hy-vänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Fi-lippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisenkäännynnäisen. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensäheidän päälleen. (Ap.t. 6: 1-6)

Apostolien tehtäväkentän laajetessa annettiin valituille seitsemälle henkilölle vastuu huo-lehtia rakkauden aterioilla toteutuvasta pöytäpalvelusta ja siihen liittyvästä sosiaalisestapalvelusta. Heidät valittiin huolehtimaan jokapäiväisestä avunannosta eli päivittäisestä pal-velusta. Tutkimuksessa on esitetty, että seitsikon esikuvana oli juutalaisen diasporaseura-kunnan vanhemmisto (presbyteerit). Kyseessä on siten seurakunnan hallinnon kehittymi-nen. Olennaista on, että apostoliselle viralle kuului paitsi julistus- ja lähetystehtävä, myösrakkauden palvelu. Tällä on periaatteellista merkitystä arvioitaessa diakonian viran kehitys-tä. Diakonia on luovuttamaton osa apostolista viranhoitoa. Sen lähtökohta on seurakunnanyhteinen ateria ja toisten avustaminen. Apostolit halusivat irtautua pöytäpalvelusta (diako-nein trapezais) ja "omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen" (diakonia tou lo-gou). Pöytäpalvelu katsottiin silti sekä seurakunnan että apostolisen viran luovuttamatto-miin tehtäviin.

Valituilla seitsemällä oli myös laajempia tehtäviä. Apostolien tekojen mukaan Stefanoksensananjulistus johti marttyyrikuolemaan, ja Filippos saarnasi Samariassa ja kastoi ihmisiä.

Apostolien teoissa kuvataan virkaan vihkimisen olennaiset vaiheet. Seitsemän henkilöäkutsuttiin. Apostolit asettivat kätensä heidän päälleen ja rukoilivat. Kätten päälle panemi-nen ja rukous ovat molemmat virkaan vihkimisen olennaisia osia.

Uusi testamentti tuntee yleisen diakonisen tehtävän lisäksi erityisen diakonin viran. KirjeFilippiläisille ja 1. kirje Timoteukselle mainitsevat diakonin viran piispan viran yhteydessä.

Paavali ja Timoteus, Kristuksen Jeesuksen palvelijat, tervehtivät kaikkia Filippissä oleviaKristuksen Jeesuksen pyhiä sekä seurakunnan kaitsijoita (episkopos) ja palvelijoita (dia-konos). (Fil. 1:1).


Myös seurakunnanpalvelijoiden (diakonos) on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saakäyttää liikaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään. Heidän tulee tuntea uskon salaisuus japitää omatuntonsa puhtaana. Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moit-teettomiksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä. Samoin tulee naisten olla arvokkaita,eivätkä he saa puhua muista pahaa. Heidän on oltava raittiita ja kaikessa luotettavia. Seura-kunnanpalvelijan on oltava yhden vaimon mies, ja hänen on pidettävä hyvää huolta lapsis-taan ja perheväestään. Ne, jotka hoitavat virkansa hyvin, saavat arvostetun aseman ja voivatrohkeasti julistaa uskoa Kristukseen Jeesukseen (1 Tim. 3: 8-13)

Varhaisessa kirkossa eri viranhaltijoiden tehtävät eivät olleet tarkasti eriytyneet. Uuden tes-tamentin kuvauksista ei voida tarkasti selvittää, mikä oli diakonin viran ja seurakunnandiakonisen tehtävän suhde. Kuvauksista selviää, että seurakunta tunsi velvollisuudekseenköyhien ja yksinäisten auttamisen, mitä voi kutsua seurakunnan karitatiivis-sosiaaliseksitehtäväksi. Kirkossa oli lisäksi erityinen palvelutehtävä, jota kutsuttiin diakonin viraksi.Näiden kahden, tehtävän ja viran, välinen suhde jää jossain määrin epäselväksi. On mah-dollista, että diakonin tehtävä sisälsi myös muunlaista seurakunnan palvelua kuin sosiaalis-karitatiivista auttamista. Diakonin viran malli ei ole valmiina Uudessa testamentissa, muttasisältää sen lähtökohdat. Kirkon virkojen tehtävissä on kaikilta osin tapahtunut kehittymistäja täsmentymistä historian kuluessa.

Uudessa testamentissa esiintyy myös juutalaiskristillisissä seurakunnissa muotoutunutpresbyteerin (vanhimpien) virka. Vanhimmat muodostivat seurakunnan asioista päättävänvanhimpien neuvoston, jonka esikuvana oli synagoogan hallinto. Kun piispan virka eriytyiseurakuntaa laajemmaksi tehtäväksi, presbyteeri toimi seurakunnassa piispan sijaisena. Täl-löin diakoni sai tehtäväkseen piispan vastuulla olleen karitatiivisen palvelun. Nykyinenpappisvirka perustuu Uuden testamentin kuvaaman presbyteerin tehtäviin ja on kehittynytsiitä.

Uudessa testamentissa Jeesus on ensimmäinen palvelija, ja hän antaa kirkollerakkaudenpalvelun tehtävän.Uusi testamentti tuntee sekä diakonisen tehtävän että diakonin viran. Sen sijaannäiden keskinäistä suhdetta ei tarkasti määritellä. Uudessa testamentissa virkojenkokonaisuus on moninainen ja kehittyvä.Apostolien teoissa kerrotaan, että seitsemän henkilöä kutsutaan ja asetetaanrukouksella ja kätten päällepanemisella hoitamaan apostoleille kuulunutta pöytä-palvelusta.

3.2. Diakonin viran kehitys uskonpuhdistukseen saakka

Virkarakenne kehittyi voimakkaasti varhaisen kirkon läntisissä osissa 100- luvun alustalähtien. Muutos koski sekä diakonin tehtävää että diakonien asemaa papistossa (kleeros).

Klemens Roomalaisen mukaan piispat, diakonit ja presbyteerit muodostivat yhdessä papis-ton (kleeros). Klemens korostaa virkojen olevan Jumalan säätämä järjestys (1 Klem. 42).Ignatios Antiokialainen puolestaan edusti ensimmäisenä käsitystä, jota on sittemmin kut-suttu kolmijakoiseksi virkarakenteeksi. Ignatioksen virkakäsitys perustui monarkkiseenpiispuuteen, jossa piispan asema muodostui vahvaksi. Virka rakentui kolmiasteisesti piis-


pasta presbyteerin kautta diakoniin. Ignatiokselle piispa edusti Jumalaa, presbyteerit apos-tolien kollegiota ja diakoneille oli uskottu Kristuksen palveluvirka. Ignatioksen mukaandiakonit olivat “Jeesuksen Kristuksen mysteerien palvelijoita”.

Diakoneilla oli liturgisia, katekeettisia ja karitatiivisia tehtäviä. He ottivat vastaan seura-kuntalaisten tuomat uhrilahjat, jakoivat ehtoollisella leivän ja viinin ja veivät niitä puut-teenalaisille. He saarnasivat ja antoivat kasteopetusta sekä pitivät huolta seurakunnan köy-histä, sairaista ja muista hädänalaisista. Justinos Marttyyri oli ensimmäinen, joka mainitseediakonien tehtävät ehtoollisen vietossa (Apologia 1:65). Diakoneilla oli usein myös talou-dellista vastuuta, koska he vastasivat seurakuntalaisten avustamisesta.

Piispan, papin ja diakonin virkojen suhde alettiin vähitellen ymmärtää hierarkkisesti. Dia-konin ymmärrettiin olevan piispansa palveluksessa ja hänen ajateltiin saavan tehtävänsäsuoraan piispalta. Hippolytoksen Apostolisessa traditiossa (n. 215) uutta presbyteeriä vihit-täessä piispa pani kätensä vihittävän päälle yhdessä presbyteerien kanssa, mutta diakonitpiispa vihki yksin. Diakonia ei vihitty pappeuteen (sacerdotium) vaan palvelutehtävään(ministerium). Myös Syyrialaisessa Didaskaliassa (n. 230) diakoni kytketään läheisestipiispan työtoveriksi. Diakoni saatettiin nimittää piispaksi suoraan ilman edeltävää pappis-vihkimystä, ainakin kirkon läntisessä osassa. Diakonian viran sisällä eri asteet alkavat ke-hittyä lännen kirkossa 250-luvulta lähtien.

Kirkon viran kolmijakoisuus vakiintui lopullisesti 300-luvun alussa. Diakonin asema olijonkin verran vaihteleva. Jo Apostolisten isien kirjoituksissa viitataan diakonin tehtävänerityislaatuisuuteen mutta viran asemaan presbyteerejä alempana. Varsinainen käänne ta-pahtui, kun seurakunnat vainojen jälkeen kasvoivat voimakkaasti ja presbyteerit saivat seu-rakunnassaan piispojen toimivaltaa. Nikean ekumeenisessa kirkolliskokouksessa käsiteltiindiakonien asemaa (kaanon 18), minkä jälkeen diakonin viran muodollinen asema papistonkolmantena asteena alkoi vakiintua.

Diakonin virassa toimi sekä miehiä että naisia. Naisten ja miesten hoitamat tehtävät erosi-vat toisistaan jonkin verran, minkä vuoksi naisdiakonien vihkimys poikkesi miesten vihki-myksestä. Nimitys diakonissa esiintyy ensimmäisen kerran Nikean kirkolliskokouksenkaanoneissa v. 325. Lännessä diakonissan virka puolestaan kiellettiin Oranjen kirkollisko-kouksessa v. 430. Ortodoksisessa kirkossa diakonissoja oli 1000-luvun alkuun asti, ja nimi-tys diakonissa on säilynyt siten, että joitakin nunnia on vihitty diakonissoiksi. Lännen kir-kossa naisdiakonin tehtävät siirtyivät luostareihin.

Keskiajalla diakonian viran erityislaatuisuus oheni ja sen tehtävät kaventuivat. Idän kirkos-sa diakonin palvelutehtävä toteutui pääasiassa liturgiassa. Hänen erityistehtävänään oli esi-rukouspalvelun suorittaminen. Lännen katolisessa kirkossa diakonivihkimys säilyi, muttasiitä tuli käytännössä pappeuden esiaste. Pappeuden esiasteena se on säilynyt myös angli-kaanisessa kirkossa.

Kirkon virkarakenne kehittyi 100-luvulla kolmisäiseksi ja käsitti Uuden testamen-tin mainitsemat piispan, papin ja diakonin virat.Yhdessä nämä kolme ryhmää muodostivat papiston (kleeros). Lisäksi oli muitavirkoja.


Diakonit hoitivat jumalanpalvelukseen, karitatiiviseen toimintaan ja kristilliseenkasvatukseen liittyviä kirkon tehtäviä. He avustivat ehtoollisen jakamisessa ja vei-vät sen sairaille.

3.3. Opettamisen virka

Kirkossa on aina ollut opettamisen tehtävä. “Opettaminen” on keskeinen käsite Uudessatestamentissa. “Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää.”(Gal 6:6). Seurakunnan opettajat opettivat Jumalan sanaa ja Herran tietä (vrt. Apt. 18:25).Apostolien tekojen jakeessa 21:21 esiintyvät rinnan kuuluttamista merkitsevä verbi katek-heo ja opettamista kuvaava verbi didasko. Tämä sana esiintyy Matteuksen evankeliuminlähetyskäskyssä: “Opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidännoudattaa.” (Matt. 28:20). Samasta juuresta tulee opetustaitoa kuvaava käsite didaktiikka.

Paavali luettelee 1. Korinttilaiskirjeessä ja Efesolaiskirjeessä erilaisia virkoja ja mainitseeniiden joukossa opettajan (didaskalos): “Jumala on seurakunnassaan asettanut ensinnäkinjotkut apostoleiksi, toiseksi jotkut profeetoiksi ja vielä jotkut opettajiksi.” (1Kor 12:28, vrt.Ef. 4:11) Koska opettaja on saanut virkansa Jumalalta, hänen tuli hoitaa sitä vastuullisestija koko sydämestään. "Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jollaon profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävänsaanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon." (Room. 12:6-7).

Kolmas Uuden testamentin verbi on kasvattamista merkitsevä paideuo. Sen taustalla onlasta merkitsevä sana paidion. Sanasta on johdettu paidagogos, joka tarkoitti lapsia kou-luun saattavaa orjaa, mutta myös kasvattajaa. “Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tu-hansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä.” (1.Kor. 4:15). Seurakunnan pedagogin tehtävänäon kasvattaa Kristuksen opetuslapsia.

Diakonin viralla oli varhaisessa kirkossa liturgisia, karitatiivisia ja katekeettisia tehtäviä.Hänen tehtäviinsä kuului valmistaa kasteoppilaita kasteelle. Erityisen opettajan viran esi-kuvana on luultavasti ollut juutalainen rabbi. Kristillisen seurakunnan opettajan tehtävänäoli rabbin tavoin säilyttää turmeltumattomana oppi, jonka oli itse oppinut, ja välittää seeteenpäin seuraaville sukupolville. Paavali kuvasi omaa tehtäväänsä apostolina liittämällävastaanottamisen ja opettamisen termit yhteen: "Olen saanut Herralta tiedoksi tämän, min-kä olen myös opettanut teille" (1Kor 11:23); "Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, ei-kä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle"(Gal 1:12). Kirkon opettaja osallistuu tapahtumaan, jossa apostolinen usko siirtyy uusillevastaanottajille (kr. paradosis, lat. traditio).

Opettajan virkaan liittyi profeetallinen tehtävä. Opettaja puhui Jumalan ilmoittamaa sanaa.Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tie-toa (1Kor 12:8). Kristillisen seurakunnan opettajan virkaa tai sellaiseen asettamista kuvaa-via kirjoituksia ei ole säilynyt. Evankeliumissa Jeesus kielsi kutsumasta ketään opettajaksi(Matt 23:8). Opettajalla oli suuri vastuu (Jaak 3:1), koska hän puhui Jumalan valtuuttama-na. Siksi hänen oli tarkkailtava, puhuuko virkansa mukaisesti vai yksityishenkilönä (Barn.1:8, 4:9). Opettajat rinnastettiin joskus apostoliin (Herm. 102:2).


Opettajan virka kehittyi kahteen suuntaan. Yhtäältä se sulautui presbyteerin ja piispan teh-täviin, toisaalta taas oppineiden kansankerrosten liittyessä kirkkoon opettajan rooli siirtyifilosofikouluihin. Opettajan tehtävä edellytti opiskelua ja sitoutumista. Vaikka opettajan vi-ran alkuperä on karismaattisessa Jumalan sanan ilmoittamisessa, se ei ollut järjestäytymä-tön. Spontaanin ja kiertelevän profeetan viran kadottua järjestäytynyt opettajan virka säilyi.

Klassisen roomalaiskatolisen ajattelutavan mukaan opetustehtävä kuuluu erityisesti piispal-le, joka käyttää kolmenlaista valtaa: vihkimisvaltaa, opetusvaltaa ja hallintovaltaa (potestasordinis, potestas docendi / magisterium et potestas iurisdictionis). Myös luterilaisten piis-pojen tehtävät voidaan hahmottaa samalla tavalla. Piispan opetustehtävällä on luterilaisuu-dessa ollut aina keskeinen asema, sillä piispa vastaa kirkon opista ja sen valvonnasta.

Luterilaisessa kirkossa yhteisen pappeuden johdosta opettaminen, todistaminen ja julista-minen kuuluu kaikille kirkon jäsenille. Katekismuksessa tulee esille vahva kotiopettamisenperinne. Pieni katekismus on perheenisälle annettu väline, jolla hän voi opettaa lapsilleenkristinuskon keskeiset asiat.

Kristus antoi kirkolle evankeliumin opettamisen ja julistamisen tehtävän.Kirkossa oli varhaisina aikoina erityinen opettamisen tehtävä. Sen tarkoituksena oliantaa kasteopetusta ja varjella muuttumaton uskonkäsitys.Opettajan tehtävä sulautui papin tehtävään. Myöhemmin erityisesti piispan virantehtävänä on katsottu olevan oikean uskon varjeleminen. Diakonit osallistuivatkasteopetuksen antamiseen.

3.4. Uskonpuhdistus ja diakonia

Uskonpuhdistuksen aikana virkateologinen keskustelu kohdistui kysymykseen papin japiispan virasta. Augsburgin tunnustuksen klassinen virkaa käsittelevä artikla tarkoittaa juu-ri näitä virkoja, jotka ovat evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virkoja(CA 5).

Tunnustuskirjojen tulkinta piispuudesta on lähellä varhaisinta piispan virkaa, jolloin kaitsi-ja, piispa, toimi paikallisseurakunnan johtajana. Diakonin viran osalta tunnustuskirjojenmaininnat ovat lähinnä historiallisesti toteavia. Reformaatio vastusti viran hierarkisoitumis-ta. On jossain määrin kysymyksenalaista, missä määrin reformaatio katsoi pappisviran japiispan viran välisen eron perustuvan jumalalliseen säätämykseen. Augsburgin tunnustuk-sen epilogi edellyttää piispan viran olemassaoloa. Tunnustuksen 28. artiklassa vaaditaankäyttämään piispan virkaa oikein, ei kumoamaan sitä.

Uskonpuhdistuksen yhteydessä suunniteltiin diakonian viran uudistamista karitatiivisendiakonianäkemyksen pohjalta. Liturgista diakonin virkaa arvosteltiin siitä, että diakonitvain seisoivat lukupulpetin takana eivätkä auttaneet köyhiä kuten alkukirkossa. Luther suh-tautui diakonin virkaan myönteisesti tutkien monia aloitteita sen uudistamiseksi. Diakoninvirkaa ei kuitenkaan itsenäisenä virkana uudistettu, vaan uskonpuhdistuksen aikana vastuu


karitatiivisesta diakoniasta siirtyi pappisviralle. Papit johtivat yhteisen esirukouksen. Hei-dän tuli pappislupausten mukaan huolehtia myös köyhistä, sairaista ja turvattomista.

Ruotsi-Suomessa liturginen diakonaatti jatkui jossain muodossa 1600-luvulle asti. Ruotsinuskonpuhdistaja Olaus Petri oli aluksi diakoni. Hän toimi Tukholman suurkirkon saarnaa-jana parikymmentä vuotta ja hänet vihittiin papiksi vasta 1539. Myös Mikael Agricola jaPaavali Juusteen oli mitä ilmeisimmin vihitty diakoneiksi.

Uskonpuhdistus korosti lähimmäisvastuun tärkeyttä. Taustalla oli Lutherin ajatus uskon jarakkauden liittymisestä toisiinsa. Usko ei voi olla toimeton, vaan se johtaa väistämättä toi-mintaan lähimmäisen hyväksi. Luther ei kuitenkaan tyytynyt vain uskon spontaanin vaiku-tuksen korostamiseen, vaan näki tärkeäksi kristityn määrätietoisen ponnistelun lähimmäi-sen hyväksi. Tärkeitä lähtökohtia lähimmäisrakkauden toteuttamiselle ovat hänen mukaan-sa kultainen sääntö (Matt. 7:12) ja rakkauden kaksoiskäsky (Mark. 12:30–31). Näiden var-sinainen toteutuspaikka on arkisessa kutsumuksessa.

Uskonpuhdistajat katsoivat köyhyyden ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemisen vaativanmäärätietoista yhteistyötä esivallan kanssa. Luther halusi jakaa seurakunnat piireihin, joissasaarnaaja olisi vastannut julistuksesta ja diakonit rakkaudenpalvelusta. Erityisesti JohannesBugenhagen Pohjois-Saksassa ja Martin Bucer Strasbourgissa pyrkivät kehittämään seura-kunnallista diakoniatyötä. Bugenhagen korosti kaikkien kristittyjen vastuuta oman paikka-kuntansa kärsivistä. Työtä johtamaan valittiin diakoneja ja alidiakoneja. Nämä toimet olivatkuitenkin pääasiassa luottamustehtäviä. Tunnusomaista toiminnalle oli läheinen yhteistyökaupungin raadin kanssa. Bucer katsoi diakonian viran kuuluvan kirkon olemukseen ja ole-van kirkolle välttämätön.

Tulevaa kehitystä ohjasi luterilaisissa kirkoissa kahden regimentin opin ja siihen liittyvänkolmisäätyopin soveltaminen. Köyhistä huolehtimisen katsottiin kuuluvan ennen muutamaallisen regimentin piiriin. Kirkon tuli huolehtia sananjulistuksesta. Hyvä ruhtinas toteuttilähimmäisenrakkautta pitäessään huolta alamaisistaan. Lähimmäisenrakkauden varsinai-seksi toteuttamispaikaksi katsottiin arkinen työ, koti ja perhe (status economicus), jossaeletään todeksi yhteistä hengellistä pappeutta.

Luterilaisuudessa valittua ratkaisua diakonian toteuttamiseksi on pidettävä sinänsä joh-donmukaisena. Sen seurauksena kuitenkin kirkon oma aloitteellisuus diakonian kehittämi-sessä tyrehtyi. Köyhien auttamisessa palattiin uudelleen vanhaan ajattelutapaan almujen ke-räämisestä.

Uskonpuhdistuksessa pyrittiin uudistamaan diakonin virkaa siirtämällä painopistet-tä liturgisista tehtävistä karitatiivisiin tehtäviin.Tunnustuskirjojen maininnat diakonian virasta ovat lähinnä toteavia. Diakoninvirka säilyi reformaation seurakunnissa.Köyhien avustamisen katsottiin kuuluvan ensisijassa maallisen regimentin piiriin.


3.5. Diakonin viran uudistaminen Saksassa 1800-luvulla

Diakoniatyö kirkollisena työmuotona elpyi 1800-luvun alun Saksassa. Taustalla olivat vuo-sisadan alun vaikeat yhteiskunnalliset ongelmat sekä kirkon kyvyttömyys niiden kohtaami-sessa. Sisälähetyksen uudistaja Johann Hinrich Wichern (1808–1881) esitti, että nälkä, epä-toivo ja katkeruus rikkaita kohtaan vaikuttivat merkittävästi kristinuskosta luopumiseen,koska ihmiset olivat menettäneet elämästään kaiken toivon. Wichern korosti, että “rakkauskuuluu kirkolle yhtä hyvin kuin uskokin.”

Wichern perusti vuonna 1833 Hampuriin Rauhes Haus -nimisen turvakodin köyhien kotienpoikia ja orpoja varten. Samoihin aikoihin hän alkoi kouluttaa nuoria miehiä diakoneiksi.

Wichernin mielestä kirkon uudistamiseksi tarvittiin perusteellista asennemuutosta ja maa-ilman hädän näkemistä. Wichern piti tärkeänä diakonin viran elvyttämistä uudelleen. Virantulisi Wichernin mukaan löytää oma paikkansa seurakunnassa saarnaviran rinnalla. Hän ha-lusi, että kukin maakirkko kouluttaisi ja vihkisi diakonit virkaansa. Wichern halusi väliai-kaisesti antaa vastuun diakonien koulutuksesta perustamilleen veljeskodeille. Väliaikaisestaratkaisusta tuli kuitenkin pysyvä. Veljeskodit ottivat vähitellen diakonianimityksen käyt-töönsä ja niitä alettiin kutsua diakonialaitoksiksi.

Theodor Fliedner (1800–1864) järjesti diakoniatyön koulutuksen kauaskantoisella tavalla.Hän perusti vuonna 1836 Kaiserswerthin koulutuslaitoksen. Fliednerin laitoksessa vihittiindiakonissoja, jotka saivat vahvan kirkollisen ja sairaanhoidollisen koulutuksen. Vihityt dia-konissat sitoutuivat yhteisön palvelukseen loppuelämäkseen. Tämän mallin mukaisia lai-toksia perustettiin eri puolille Eurooppaa, myös Suomeen. Vuonna 1867 perustettu Helsin-gin diakonissalaitos oli 42. fliedneriläinen laitos.

Wilhelm Löhe (1808–1872) edusti toisenlaista diakonian uudistamista. Hän perusti Baije-riin Neuendettelsaun laitokset. Löhen tavoitteena oli diakoniatyön uudistaminen jumalan-palveluksesta käsin. Hän arvosteli Wichernin ja Fliednerin näkemyksiä tunnustuksetto-muudesta ja diakonian kirkollisen luonteen puuttumisesta. Löhe hyväksyi väliaikaisena rat-kaisuna kristillisen yhdistystoiminnan, mutta hänen varsinaisena päämääränään oli seura-kunnallisen diakonian kehittäminen. Hän korosti jumalanpalveluselämän merkitystä dia-konialle. Ehtoollinen on seurakunnan elämässä Kristuksen salatun läsnäolon paikka. Löhenmielestä ehtoollispöytä on alkukirkon tapaan palvelun lähtökohta.

Saksalaisten uudistajien pyrkimykset kirkollisen diakonian viran uudistamiseksi eivät to-teutuneet tarkoitetussa laajuudessaan. Laitoksissa tapahtuvan koulutuksen myötä kirkonrinnalle kehittyi itsenäinen diakoninen järjestelmä, jonka yhteydessä puhuttiin erikseen lai-tosdiakoniasta ja seurakunnallisesta diakoniasta. Diakoniatyön kehittäminen kirkon rinnak-kaiseksi organisaatioksi perustui pietistiseen seurakuntanäkemykseen, mikä jätti laajemmatkirkko-opilliset ulottuvuudet vähemmälle huomiolle.

Diakoniatyö elpyi Saksassa 1800-luvulla. Taustalla olivat yhteiskunnalliset ongel-mat.Saksaan perustettiin laitoksia, joista valmistui diakoneja ja diakonissoja karitatiivi-seen työhön.


Saksassa esiintyi myös pyrkimyksiä seurakunnallisen diakonin viran elvyttämisek-si.

3.6. Diakonia Suomessa 1800-luvulta lähtien

Suomessa diakonian ymmärrettiin kuuluvan esivallan tehtäviin regimenttiopin mukaisesti.Diakonia ilmeni köyhäinhoitona ja sairaalatoimena. Köyhäinhoidosta vastasivat periaat-teessa pitäjänkokoukset, mutta käytännössä tehtävät sulautuivat kirkonkokouksen tehtäviin.Yhtäältä 1800-luvulla elpyi ajatus kirkollisesta köyhäinhoidosta, joka on sekä ruumiillistaettä henkistä auttamista, toisaalta köyhäinhoitoasetus 1879 siirsi köyhäinhoidon kokonaanvastaperustetuille kunnille.

Tukholmaan perustettiin diakonissalaitos 1851 ja Pietariin evankelinen hospitaali ja dia-konissakoti 1859. Saksasta, Ruotsista ja Pietarista saatujen kokemusten myötä Suomeenperustettiin ensimmäinen diakonissalaitos 1867 Helsinkiin. Pietarin diakonissakodista olivalmistunut diakonissa myös Suomeen jo 1864. Viipuriin perustettiin diakonissalaitos1869.

Seurakunnissa alkoi keskustelu seurakuntadiakonian kehittämisestä. Kuopion ja Turunhiippakuntiin vahvistettiin 1893 kirkollisen diakonaatin säännöt; tällä ilmauksella tarkoitet-tiin toimintaa, jolla seurakunta järjesti alueellaan diakonia- ja sisälähetystoimintaa. Seura-kunnallinen diakonia kehittyi vapaaehtoistoiminnaksi, mutta tavoitteena pidettiin diakonis-sojen ottamista seurakunnan palvelukseen.

Sortavalan evankelinen seura alkoi 1894 kouluttaa diakonissoja seurakunnan palvelukseensitoutumatta sisarkotijärjestelmään. Seurakunnallisen diakonian luonnetta kehitti samaanaikaan kirjoituksissaan Otto Aarnisalo. Vuonna 1901 Sortavalassa ryhdyttiin kouluttamaanmiehiä diakoneiksi; tämä toiminta jatkui pari vuosikymmentä. Oulussa oli aloittanut Sorta-valan järjestelmän mukainen diakonissakoulutus 1896. Vuonna 1905 perustettiin Sortava-laan Suomen kirkon sisälähetysseura, joka otti tehtäväkseen myös kirjallisuuden kustanta-misen.

Diakonian organisoimisesta keskusteltiin vuoden 1913 kirkolliskokouksessa. Esillä oli eh-dotus, joka olisi antanut diakonian johtamisen tuomiokapitulien ja kirkkoneuvostojen teh-täväksi. Sisarkotijärjestelmän mukaisesti toimivat diakonissalaitokset vastustivat ehdotusta,koska se olisi tuonut diakonissat tuomiokapitulien ja seurakuntien alaisuuteen. Esillä olimyös ehdotus, jonka mukaan diakoniatyötä ei pitänyt sitoa määräyksiin. Kun kirkkolakiinotettiin säännös, jonka mukaan kirkkoherran tehtävänä oli edistää jatkuvaa laupeudentointaseurakunnassa, kirkko tunnusti diakonian omaksi toiminnakseen.

Toinen maailmansota aiheutti tarpeen tarkastella seurakuntadiakoniaa uudestaan. Kirkollis-kokous hyväksyi vuonna 1943 piispainkokouksen 1940 asettaman toimikunnan ehdotuksenmukaisesti, että jokaisen seurakunnan tuli harjoittaa kristillistä laupeudentointa ja ottaapalvelukseensa siihen tarvittavia henkilöitä. Vain vähävarainen seurakunta voitiin vapaut-taa tehtävästä. Erityisen tärkeä oli myös määräys, että palvelukseen tuli ottaa diakoneja jadiakonissoja, mikä määritteli tehtäviin otettavien henkilöiden koulutuksen. Seurakunnalli-


nen diakonia voimistuikin sodan jälkeen ripeästi. Poriin perustettiin sodan jälkeen dia-konialaitos. Seurakuntaopisto aloitti diakonikoulutuksen 1953, ja ensimmäinen kurssi val-mistui 1955. Tähän tapahtumaan liittyi mm. vihreän virkapaidan suunnittelu.

Diakonien työnkuva painottui seurakuntayöhön ja sosiaalityön viitekehykseen. Diakonia-työn luonne muuttui merkittävästi vuonna 1972, kun kansanterveyslaki siirsi kotisairaan-hoidon tehtävät kunnalle. Vuoteen 1973 saakka diakoni- ja nuorisotyöntutkinto antoi kel-poisuuden myös nuorisonohjaajan virkaan. Vuoden 1974 jälkeen koulutus jäsentyi pelkäs-tään diakonia- ja sosiaalityön tutkinnoksi ja antoi pätevyyden toimia diakoniatyön lisäksimyös yhteiskunnan sosiaalityön tehtävissä (vuoteen 1983 saakka). Tämän jälkeen diakoninkoulutuksen suorittaneilla on ollut yhteiskunnassa kelpoisuus sosiaaliohjaajan tehtäviin.Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet ovat kelpoisia yhteiskunnan aikuissosiaalityöntehtäviin. Terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain uudistuksen (2001) jälkeendiakonissoilla on ollut mahdollisuus toimia myös itsenäisinä ammatinharjoittajina.

Diakonin ja diakonissan virkaa on pidetty maallikkovirkana. Kysymys diakoniavihkimyk-sen luonteesta nousi esille vuonna 1959, jolloin diakoniapastori John Vikström esitti, ettädiakoniksi ja diakonissaksi vihkiminen oli samaan virkaan vihkiminen kuin pappisvirkaanvihkiminen, mutta kyseessä ovat viran eri tehtävät. Vuoden 1984 ja 2003 kirkollisten toimi-tusten kirjoissa on seurattu ns. sisarkotivihkimyksen luonnetta sikäli, että vihkimys ei edel-lytä vokaatiota ja vihkiminen kohdistuu kaikkiin vihkimystä haluaviin oppilaitoksista val-mistuviin henkilöihin.

Myös vihkimystä on uudistettu. Ordinaatiokoulutus on siirtynyt hiippakuntien vastuullevuonna 2005, minkä johdosta vihkimyksen painopiste on siirtynyt episkopaalisemmaksi.Vihkimykset eivät enää nykyään ole kurssikohtaisia.

Vuoden 2003 kirkollisten toimitusten kirjan vihkimistoimitus on varsin samanlainen kuinpappisvihkimys. Vihkiminen tuntee stolan pukemisen vihitylle diakonille, se sisältää yleis-luontoisen kutsun virkaan ja viittaa viran apostoliseen perinteeseen: "Kirkko on uskon jarakkauden yhteisö. Toteuttaakseen tehtäväänsä kirkko kutsuu työntekijöitä diakonian vir-kaan. Tänään heidät vihitään apostolisen perinteen mukaisesti kättenpäällepanemisella jarukouksella palvelemaan Kristuksen kirkkoa maailmassa."

Diakonin ja diakonissan virat yhdistettiin 1980 luvulla yhdeksi diakonian viraksi. Sen jäl-keen seurakunta on voinut erikseen määritellä, kumpaa koulutusta, diakonin vai diakonis-san, virkaan valittavalta edellytetään.

Suomeen perustettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla useita diakonissalaitoksia, joistavalmistui diakonissoja.Diakoniatyö alkoi vakiintua seurakuntien toimintamuodoksi, ja sitä varten hyväk-syttiin seurakunnallisia ohjeita. Vuonna 1913 diakoniatyön edistäminen annettiinkirkkolaissa kirkkoherran tehtäväksi.Vuonna 1943 säädettiin, että jokaisessa seurakunnassa tuli olla diakonian virka,johon tuli ottaa diakoni tai diakonissa.Seurakuntien diakoniatyö on muuttunut 1970-luvulta lähtien, kun yhteiskunta onottanut suurempaa vastuuta avun tarpeessa olevista. Diakonien koulutus on seu-


rannut yhteiskunnan koulutusjärjestelmien muutosta.

3.7. Kirkollisen nuorisotyön synty

Nykyisen kaltainen kristillinen nuorisotyö alkoi Suomessa kehittyä 1800-luvun loppupuo-lella. Lukkarinkouluihin, kiertokouluihin ja pyhäkouluihin hankittiin avustajia papiston tu-eksi. Kirkon kasvatustoiminnalla oli katekeettinen painotus ja luonne.

Kirkon yhteiskunnallisessa asemassa tapahtui muutoksia liberalismin, individualismin jatyöväenliikkeen tullessa Suomeen. Myös nuorten itsetietoisuus lisääntyi ja he alkoivat erot-tua omaksi ryhmäkseen. Seurakunnat yrittivät vastata muutokseen lujittamalla vanhoja käy-täntöjä. Nuoriso alkoi kokoontua vapaan kansalaistoiminnan piirissä kuten nuorisoseura-liikkeessä ja kristillisissä yhdistyksissä. Tällaisia yhdistyksiä olivat mm. NMKY ja NNKY,joiden ensimmäiset paikallisyhdistykset Suomessa perustettiin Joensuuhun ja Helsinkiin1880-luvulla.

Käsite nuorisotyö syntyi 1880-luvulla. Nuorisotyö oli erityisesti nuorten pappien toteutta-maa rippikouluopetusta, mutta myös avustajina toimineiden opettajien ja ylioppilaiden te-kemää vapaaehtoistyötä seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä. Päätoimisessa ja vapaa-ehtoisessa toiminnassa käytettiin nimikkeitä nuorukaistyöntekijä, nuorisotyöntekijä, tyttö-ja poikatyöntekijä. Kun ammatillinen koulutus myöhemmin alkoi, vahvistui ammattinimik-keen nuorisonohjaaja käyttö. Seurakunnissa ja järjestöissä olivat yleisiä tehtävänimikkeitämyös tyttötyöntekijä ja poikatyöntekijä.

Nuorisotyö alkoi näkyä kirkon hallinnossa ja toiminnan suunnittelussa 1920-luvulla. Kirk-kolakiin tuli vuonna 1925 maininta, että papiston tulee kiinnittää huomiota nuorison, erityi-sesti rippikoulun käyneiden nuorten kristilliseen kasvatukseen. Työtä tehtiin aluksi yhdis-tysmuotoisesti vapaaehtoisin voimin. Vastuuhenkilöinä oli mm. pappeja, opettajia ja yliop-pilaita. Ensimmäinen seurakunnallinen nuorisopappi Heimer Virkkunen aloitti tehtävässäänHelsingin Pohjoisessa suomalaisessa seurakunnassa 1.5.1930.

Suomen kirkon seurakuntatoiminnan keskusliitto (SKSK) ja Suomen Nuorten KristillinenLiitto (SLKL) järjestivät 1921 ensimmäiset varhaisnuorisotyöntekijöille tarkoitetut kurssit,jotka oli suunnattu tyttö- ja poikatyöntekijöille. Myös Poikien Keskus alkoi 1930-luvullakiinnittää huomiota työntekijäkoulutukseen. Se järjesti lyhyitä kursseja poikatyöntekijöilleeri puolella Suomea. Pastori Heimer Virkkusen johdolla järjestettiin syksyllä 1943 Helsin-gissä nuorisotyöntekijäkurssit, joihin osallistui n. 60 opiskelijaa.

Nuorisotyö laajeni ja sen vaatima ammattitaito kasvoi. Samalla tehtävänimikkeet monipuo-listuvat, ja käyttöön tuli myös musiikkityöntekijä ja partiotyöntekijä. Nuorisonohjaajakou-lutus alkoi vuonna 1949 Järvenpäässä ja Lärkkullassa yksivuotisena. 1950-luvulla myösHelsingin Raamattukoulu ja Suomen Raamattuopisto aloittivat oman koulutuksensa. Kou-lutus laajeni kaksivuotiseksi 1965 ja samalla laajennettu piispainkokous määräsi koulutuk-sen minimivaatimukset. Vuonna 1976 koulutus laajeni kolmivuotiseksi.


Nuorisotyön ammattinimike muuttui 1980-luvulla toteutetun keskiasteen koulutusuudistuk-sen yhteydessä. Nimikettä kirkon nuorisonohjaaja pidettiin kapea-alaisena, koska se koulu-tusjärjestelmässä rinnastettiin kunnan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaan. Kirkon antama kou-lutus oli koko ajan ollut vapaa-ajanohjaajaa laajempi. Kirkon nuorisonohjaajan työhön kuu-lui myös työn organisoimista, hallintoa, koulutusta ja muita välillisiä toimintoja. Kirkonnuorisonohjaajakoulutuksen saaneilla tuli olla sama mahdollisuus lasten- ja nuortenhuolto-laitoksissa toimimiseen kuin nuorisotoiminnan ohjaajakoulutuksen saaneilla. Seurakuntienvirkanimikkeet muuttuivat ajan myötä vastaamaan koulutusnimikettä, mitä Kirkon sopi-musvaltuuskunnan toiminta tuki.

Koulutus muuttui 1980-luvulla keskiasteen ammatilliseksi opintolinjaksi. Koulutus oli pe-ruskoulupohjalta nelivuotinen ja ylioppilaspohjalta kolmivuotinen. Opintolinja antoi kel-poisuuden kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan. Nuorisotyönohjaajan opintolinja kuului yh-teiskunnan nuorisotyökoulutuksen tavoin vapaa-aikatoiminnan koulutuskokonaisuuteen,mutta se ei kelpoistanut yhteiskunnan tehtäviin. Keskiasteen ammatillinen koulutus siirtyi1990-luvulla ammattikorkeakoulujärjestelmään. Vuonna 1996 piispainkokous hyväksyitutkintovaatimukset, joiden mukaan ammattikorkeakoulututkinto antoi kelpoisuuden nuori-sotyönohjaajan virkaan. Päätöksen mukaan ammattikorkeakoulututkinnon tuli sisältää 60opintoviikon laajuiset teologiset ja kirkollisen työn opinnot. Ammattikorkeakoulututkintoantoi ensimmäistä kertaa kelpoisuuden myös yhteiskunnan tehtäviin. Koulutus on kestol-taan 3,5 vuotta.

Kirkon nuorisotyönohjaaja on nykyisellään ammattiin valmistava ja seurakuntien nuoriso-työn alaan kuuluvien tehtävien virkanimike. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen tuoma päte-vyys on sisällöllisesti laajempi kuin -ohjaaja-päätteiset nimikkeet perinteisesti käsittävät.Seurakunnissa kuitenkin työskentelee kristillisen kasvatuksen työntekijöitämonilla eri virkanimikkeillä. Kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan valmistutaan tällä hetkel-lä suorittamalla joko sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto (sosionomiAMK) tai humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto (yhteisöpedagogi AMK), joka si-sältää piispainkokouksen päätöksen mukaisesti 90 op teologisia ja seurakunnan ja kirkontyöhön liittyviä opintoja.

Kirkollinen nuorisotyö alkoi 1880-luvulla yhdistystoimintana. Seurakunnallinenkasvatustyö kohdistui rippikoulunuorisoon.Työmuotoina olivat pyhäkoulut sekä tyttö- ja poikatyö.Tyttö- ja poikatyön kurssit aloitettiin 1920-luvulla, ja nuorisotyön kurssit 1940-luvulla. Nuorisotyön koulutus alkoi 1949, ja se on laajentunut yksivuotisesta kou-lutuksesta ammattikorkeakoulututkinnoksi.

3.8. Diakonian ja nuorisotyön lähentyminen

Diakonia- ja nuorisotyö olivat 1900-luvun alussa hyvin erillisiä työaloja. Diakoniatyö olitällöin pääasiassa diakonissojen työtä. Diakonissojen sisaryhteisö muodosti vahvan yhtei-sön, joka kiinteytti työnäkyä ja sisarten yhteenkuuluvuutta. Kirkollista nuorisotyötä ei täl-löin vielä ollut, vaan sitä tehtiin nuorisojärjestöissä. Voimakkaat järjestöt osallistuivatkummankin työalan toimintaan ja kehittivät niitä merkittävästi.


Ensimmäinen suuri työalojen yhteiseen kehitykseen vaikuttanut kausi ajoittuu toisen maa-ilmansodan jälkeiseen aikaan. Sodanjälkeisen tilanteen yhteiskunnalliset haasteet toivatnuoriso- ja diakoniatyön lähelle toisiaan. Diakonikoulutus luotiin 1950-luvulla nuorisonoh-jaajakoulutuksen pohjalle ja näillä koulutuksilla on nykyisinkin läheinen yhteys toisiinsa.Myös 1960-luvun suuri yhteiskunnallinen murros vahvisti nuorisotyössä sosiaalisen työnpainotuksia. Kouluissa syntyi yhteistyötä oppilashuollon kanssa ja erityisnuorisotyöllä py-rittiin tavoittamaan syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja niitä, jotka eivät osallistuneet seu-rakunnan kokoontuvaan toimintaan.

Toinen vaihe liittyy nuorisotyön ja diakonian läheiseen koulutusyhteistyöhön. Vuoteen1973 saakka diakonin koulutus antoi kelpoisuuden myös nuorisonohjaajan virkaan. Sisälä-hetysseuran opistosta ja muualla nuorisonohjaajatutkinnon ennen vuotta 1980 valmistuneil-la ja vihityillä oli samoin kaksoiskoulutus.

Vuonna 1972 Luther-opisto aloitti kolmivuotisen kasvatuksen, nuorisotyön sekä diakonia-ja sosiaalityön koulutuksen, jonka suorittaneet vihittiin diakonian virkaan. Näin ollen vuo-sina 1975-1980 Luther-opistosta valmistuneet nuorisotyönohjaajat ovat saaneet dia-konivihkimyksen.

Ammattikorkeakoulu-uudistus on vaikuttanut merkittävällä tavalla diakoniatyöntekijöidenja nuorisotyönohjaajien koulutukseen. Koulutusuudistukset ovat lähentäneet tutkintoja sekäkeskenään että yhteiskunnan nuorisotyön tutkintoihin. Aluksi kirkon nuorisonohjaajan kou-lutus kelpoisti vain kirkon tehtäviin. Myös diakonikoulutus oli suunniteltu kirkon omia tar-peita varten. Nykyisin tutkinnot ovat merkittäviltä osin yhdenmukaiset yhteiskunnan mui-den tutkintojen kanssa. Diakonin, diakonissan ja nuorisotyönohjaajan koulutusten keski-näinen lähentyminen on herättänyt kysymyksen työmuotojen lähentymisestä ja työn yhtei-sistä kiinnekohdista.

Pätevyyden diakonian virkaan antavat sosionomi (AMK) tai sairaanhoitaja (AMK) –tutkinnot, joihin sisältyy piispainkokouksen hyväksymät kirkon virkaan pätevöittävät opin-not (90 op). Nuorisotyönohjaajan virkaan pätevyyden antaa sosionomin (AMK) tai yhtei-söpedagogin (AMK) -tutkinnot, joihin sisältyy piispainkokouksen hyväksymät kirkon vir-kaan pätevöittävät opinnot (90 op). Sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneiden diakonienja nuorisotyönohjaajien opinnot eroavat toisistaan vain piispainkokouksen määräämienopintojen osalta. Niistäkin osa on samankaltaisia kirkollisia opintoja.

Aivan viimeaikaisin virkojen tehtävien lähentyminen liittyy yhteiskunnan murrokseen.Diakoniatyö ja nuorisotyö ovat joutuneet tehtäviensä leikkauspisteessä olevien yhteiskun-nan ja ihmisten kysymysten äärelle. Perheiden ja nuorten pahoinvointia tai syrjäytymistä onvaikea käsitellä yksipuolisesti joko nuorisotyönä tai diakoniana. Erityisiksi leikkauspisteik-si ovat muodostuneet erityisnuorisotyö ja perhetyö.

Työalojen sisällä on tosin edelleen erilaisia toimintakulttuureja. Tämä näkyy mm. suhtau-tumisessa vaitioloon ja työn luottamuksellisuuteen. Diakoniatyön piirissä vallitsee voimak-kaammin sielunhoidon alaan kuuluva käsitys työntekijän vaitiolosta ja siihen liittyvästävastuusta, kun taas nuorisotyössä on enemmän korostettu vastuuta lapsen hyvinvoinnista jasiihen liittyvistä velvollisuuksista.


On odotettavissa, että nuorisotyön ja diakonian yhteistyö edelleen tiivistyy. Tämä on näh-tävä ennen kaikkea mahdollisuutena. Nuorisotyö on menneiden vuosikymmenien aikanavoinut ajoittain olla läheisemmässä yhteistyössä kunnan ja muiden järjestöjen kanssa kuinseurakunnan diakonian kanssa. Työ on näiltä osin muuttunut ja tulevaisuudessa muuttuneeedelleen yhteistyöhakuisemmaksi.

Diakonian ja nuorisotyön kasvava yhteistyö ja läheneminen antaa perusteita kehittää virko-ja siten, että seurakunnan karitatiivinen ja kasvatuksellinen virka kootaan diakonaatissa yh-teen. Diakonaatti osaltaan vahvistaisi yhteistyötä ja antaisi yhteisen pohjan työalojen tule-vaa kehittämistä varten.

Diakonia- ja nuorisotyö ovat lähentyneet toisiaan viimeisen 50 vuoden aikana.Nuorisotyö on saanut 1960-luvulta lähtien sosiaalisen työn ulottuvuuksia.Merkittävä lähentymistä luova tekijä on ollut koulutusyhteistyö. Diakonien koulu-tus suunniteltiin nuorisotyön koulutuksen pohjalle. Myöhemmin sekä diakonin,diakonissan että nuorisotyönohjaajan koulutukset ovat ammattikorkeakoulu-uudistuksessa voimakkaasti lähentyneet toisiaan.Yhteiskunnan muutos on johtanut työaloja läheiseen yhteistyöhön. Tällaisiatyömuotoja ovat varsinkin erityisnuorisotyö ja perhetyö.

4. Teologiset ja hallinnolliset perusteet

4.1. Diakonaattiin koottavat virat ja tehtävät

Kirkolliskokous antoi kirkkohallitukselle toimeksiannossaan tehtäväksi laatia esitys dia-konian, nuorisotyön ja kanttorin virkojen uudistamiseksi siten, että niihin kutsutaan ja vihi-tään.

Mietintö perustuu siihen, että diakonaatissa kootaan yhteen aikaisemmin erillään olleitavirkoja. Uudistus voidaan ymmärtää nykyisen diakonian viran alan laajentamisena, joka to-teutuu niin, että sen yhteyteen otetaan muita virkoja ja niiden tehtäviä. Yhteen koottavienvirkojen ammatillista asemaa ja identiteettiä ei kuitenkaan muuteta.

Käsittelyn pohjana ollut perustevaliokunnan esitys ei sisältänyt kanttorin viran liittämistäuudistukseen. Kanttorin virka liitettiin toimeksiantoon kirkolliskokouksen äänestyksessä,eikä siinä sen vuoksi esitetty perusteluja kanttorin viran osalta.

Virkojen uudistaminen on osoittautunut teologisten ja hallinnollisten perustelujen osaltavaikeaksi tehtäväksi. Kirkkomusiikilla ja kanttorinviralla on luterilaisessa kirkossa kiistat-tomasti tärkeä asema. Kanttorinviralla on jossain määrin papinvirkoihin rinnastettu virka-miesoikeudellinen asema. Kanttorin virka on hengellinen tehtävä, jota hoidetaan yhteisenpappeuden pohjalta.

Työryhmä on laatinut esityksensä koskemaan diakonian ja kristillisen kasvatuksen virkoja.Tämä ratkaisu on kuitenkin avoin myöhemmälle laajentamiselle. Työryhmän menettelylleon seuraavat perustelut:


1. Kanttorin viralla on jo nyt kirkossamme vahva asema;2. luterilaisessa kirkossa hengellisiä tehtäviä on voitava hoitaa myös yhteisen pappeuden

perusteella;3. kanttorin viran liittämiseksi diakonaattiin ei esitetty kirkolliskokouksen toimeksiannos-

sa perusteluja;4. kanttorin viran liittäminen diakonaattiin edellyttäisi sellaisia jumalanpalveluksesta nou-

sevia perusteluja, jotka jäävät diakonian ja kasvatuksen virkojen kannalta ohuiksi;5. virkarakennekomitean (2000) mietinnöstä Palvelijoiksi vihityt annetun palautteen poh-

jalta työryhmä katsoo, että kanttorin viran yhteydestä diakonaattiin ei ole esitetty sellai-sia uusitestamentillisista ja historiallista perusteista, joiden varassa olisi tässä vaiheessamahdollista edetä;

6. kristillisen kasvatuksen ja diakonian viroilla on useita työn sisältöön liittyviä yhtymä-kohtia, joita on sen sijaan niistä vaikea löytää suhteessa kanttorinvirkaan.

7. kanttorien koulutus on eritasoinen ja erityyppinen verrattuna diakonian ja kasvatuksenvirkojen koulutukseen; sekä

8. kanttorien ammattikunta on sisäisesti jakautunut suhteessa diakonaattiin.

Kirkolliskokouksen toimeksiannossa mainitaan diakonian ja nuorisotyön virat. Kristillisenkasvatuksen virkojen osalta on jossain määrin vaikea ratkaista, mitkä virat diakonaattiin onmahdollista liittää. Aikaisemmin komiteamietinnöissä on esitetty myös lapsityönohjaajan ja-johtajan, lehtorin ja lähetyssihteerin virkojen liittämistä diakonaattiin. Seurakunnan run-saslukuisin työntekijäryhmä ovat lastenohjaajat, jotka hoitavat selkeästi hengelliseen työ-hön luettavaa kristillistä kasvatusta seurakunnissa.

Työryhmä katsoo, että on perusteltua koota diakonaattiin kristillisen kasvatustyön osaltamyös lapsityönohjaajat ja -johtajat. Virkojen tehtäväala kuuluu vahvasti kristillisen kasva-tuksen alaan. Koulutuksellinen kelpoisuusehto on korkeampi kuin diakonian viranhaltijoil-la ja nuorisotyönohjaajilla. Työn sisällön puolesta virat rinnastuvat selkeimmin nuoriso-työnohjaajiin. Erona on kasvatuksen kohderyhmä, lapset. Käytännössä näissä viroissa toi-mitaan vaativissa esimiestehtävissä. Hengelliseen virkaan kokoamisen kannalta ei ole mer-kitystä sillä, mikä työalan kohderyhmän ikä on, minkä johdosta näitä virkoja ei ole syytärajata uudistuksen ulkopuolelle.

Työryhmä pitää tarkoituksenmukaisena, että lastenohjaajat jatkavat kristillistä kasvatustyö-tä yhteisen pappeuden pohjalta. Lastenohjaajien työn sisältö, kristillinen kasvatus, puoltaisitehtävän liittämistä diakonaattiin. Kuitenkin lastenohjaajien koulutus- ja palvelussuhteenehdot ovat vakiintuneet vasta noin kymmenen viime vuoden aikana. Luterilaisessa kirkossakristillisen kasvatuksen tehtäviä tulee voida hoitaa myös yhteisen pappeuden pohjalta.

Lastenohjaajien yleisin koulutus nykyään on lapsi- ja perhetyön perustutkinto (120 ov.).Koulutustausta on kuitenkin vielä kirjava. Suurella osalla lastenohjaajista koulutus on vaa-timattomampi kuin mainittu perustutkinto. Myös lastenohjaajien palvelussuhteen ehdotovat kehittyneet vasta viime vuosina. Aikaisemmin lastenohjaajat luettiin kausityövoimaan,ja heidät lomautettiin kesäajaksi. Kohtuullisen suuri määrä lastenohjaajista on myös osa-aikaisia työntekijöitä. Lastenohjaajat ovat pääsääntöisesti työsuhteessa, toisin kuin yleensämuut vakituiset hengellisen työntekijät.

Edellä sanottu koskee myös lähetyssihteerin tehtävää. Komiteamietinnöissä lähetyssihtee-rin tehtävää on ehdotettu liitettäväksi diakonaattiin. Lähetys on keskeinen kirkon tehtävä.


Kuitenkin tehtävään kouluttautuminen ja palvelussuhteen muoto ovat olleet jonkin verranvakiintumattomia

Työryhmä on laatinut mietintönsä siten, että diakonaattiin kootaan diakonian, nuoriso-työnohjaajan sekä lapsityönohjaajan ja -johtajan virat.

Diakonaattiin liitetään nykyinen diakonian virka sekä kristillisen kasvatuksenviroista nuorisotyönohjaajan virka sekä lapsityönohjaajan ja -johtajan virat.Esitys laaditaan siten, että ratkaisu on avoin myöhemmälle laajentamiselle.

4.2. Käsitteet

Diakonaattiin liittyvät käsitteet ovat osittain monitahoisia. Asiaa käsitelleet komiteat ja työ-ryhmät ovat esittäneet käsitteille eri merkityssisältöjä. Myös teologiset ratkaisut ovat osit-tain perustuneet käsitteenmäärittelyihin.

Piispainkokous on lausunnossaan 2/2006 ottanut kantaa siihen, että diakonaatin sisällöllisiäja teologisia ongelmia ei pitäisi ratkaista käsitteillä. Ratkaisussa tulisi pyrkiä klassisen jayksinkertaisen luterilaisen käsitteistön käyttöön, ja uusien käsitteiden käyttö tulisi rajatakaikkein välttämättömämpään. Vaikka täyteen täsmällisyyteen ei voida päästä, käsitteidenmäärittely ja selkeys on uudistuksen onnistumisen kannalta erittäin tärkeää.

4.2.1. Virka

Kirkkohallituksen asettama virkarakennetyöryhmä (2004) kiinnitti huomiota käsitteen vir-ka monimerkityksellisyyteen ja viittasi jo virkakomitean (1974) esittämiin kysymyksiin.

Virka perusmerkityksessään tarkoittaa julkisoikeudellista palvelussuhdetta, jossa käytetäänjulkista valtaa. Viran yksityisoikeudellinen vastine on työsuhde, joka on luonteeltaan yksi-tyisoikeudellinen sopimussuhde. Nykyään myös valtion ja kunnan palvelukseen otetaanyhä useammin työsuhteeseen, mikäli tehtävään ei sisälly julkisen vallan käyttöä.

Viranhaltijalla ja virkamiehellä tarkoitetaan julkisoikeudelliseen palvelussuhteeseen (vir-kasuhteeseen) otettua työntekijää. Virkamiehellä viitataan henkilöön, joka suostumuksensamukaan on velvollinen hoitamaan viraksi muodostettua julkisten tehtävien kokonaisuutta.Virkamies voi olla nimitetty virkaan tai virkasuhteeseen. Valtion virkamiesoikeudessa vir-kasuhde on määritelty julkisoikeudelliseksi palvelussuhteeksi, jossa valtio on työn antajanaja virkamies työn suorittajana. Periaatteessa vain virkasuhteeseen sisältyy oikeus julkisenvallan käyttöön. Rikoslain mukainen virkavastuu ulottuu virkamiestä laajemmalle. Senmukaan virkamieheen rinnastetaan julkista luottamustehtävää hoitava tai julkista valtaakäyttävä henkilö (RL 40:12).


4.2.2. Pappisvirka ja papin virka

Kirkon järjestysmuoto erottaa toisistaan pappisviran ja papin viran. Näiden käsitteidenmerkitys on jonkin verran erilainen kuin niiden loppuosan sana "-virka" antaisi virkamies-oikeuden perusteella ymmärtää.

Pappisvirka saadaan papiksivihkimisessä. Papiksi vihittyä, pappisviran haltijaa, kutsutaanpapiksi. Papilla on pappisvirkaan kuluvat papin oikeudet ja velvollisuudet. Pappisvirka onvarsinaisesti teologinen käsite, mutta sillä on virkamiesoikeudellisia ulottuvuuksia. Pappis-virka ei muodosta palvelussuhdetta kirkkoon, mutta pappisvirassa käytetään kirkolle omi-naista julkista valtaa, ja siten sillä on myös virkamiesoikeudellisia piirteitä. Papilla on pa-pin oikeudet ja velvollisuudet kirkossa nimenomaan pappisvirassaan.

Papin virka on konkreettinen seurakunnan, seurakuntayhtymän, tai kirkon muun organisaa-tion virka, joka muodostaa palvelussuhteen. Papin virka on perustettu papillisia tehtäviävarten ja sen kelpoisuusehtona on pappisvihkimys. Papin virkaa ei voi hoitaa tilapäisesti-kään ilman pappisvihkimystä. Tästä on joitakin rajattuja virkamiesoikeudellisia poikkeuk-sia seurakuntayhtymässä ja kirkon keskushallinnossa. Käsite papin virka on apukäsite, jokakokoaa yhteen konkreettisten palvelussuhteiden virkanimikkeet. Seurakunnan papin virkojaovat kirkkoherran, kappalaisen ja seurakuntapastorin virat. Seurakunnissa, seurakuntayh-tymissä ja muualla kirkossa on myös muita virkanimikkeitä, joiden kelpoisuusehdoksi onmääritelty pappisvihkimys. Tällaisia ovat esimerkiksi sairaalapapin, oppilaitospapin ja use-at yhteisen seurakuntatyön virat. Yhteiskunnan palveluksessa on vankila- ja sotilaspappeja.Kirkollisissa järjestöissä on ollut toimia, joiden kelpoisuusehtona on pidetty pappisvihki-mystä.

Papin virka muodostaa palvelussuhteen. Henkilö voi olla pappi eli pappisviran haltija ilmantällaista palvelussuhdettakin. Palvelussuhteen päättyminen ei lakkauta henkilön pappeuttaja siihen kuuluvia oikeuksia. Pappisvirka oikeuksineen on rinnastettavissa esimerkiksi lää-kärin oikeuksiin. Papiksivihkimisen edellytyksenä on kuitenkin konkreettinen papin virkaseurakunnassa tai muualla kirkossa, toimi kristillisen järjestön, laitoksen tai säätiön palve-luksessa, tai uskonnonopettajana tai teologisen tieteen opettajana oppilaitoksessa tai kor-keakoulussa. Suuri osa kirkon papeista työskentelee papin virkojen ulkopuolella muuallakuin seurakunnassa, ja myös kokonaan sellaisten tehtävien ulkopuolella, joihin henkilö voi-si saada kirkkojärjestyksen mukaisen kutsun pappisvirkaan. Muissa kielissä voidaan tehdäsuomen kieltä selkeämmin ero pappisviran ja papinviran välillä (ruots. ämbete - tjänst).

Luterilaisessa kirkossa pappisvirka on pitkälti ymmärretty Augsburgin tunnustuksen V ar-tiklan mukaiseksi sanan ja sakramenttien viraksi.

4.2.3. Yhteinen pappeus ja kirkon virka

Kirkon virka on teologinen käsite. Sillä on käytännössä läheinen suhde käsitteeseen pap-pisvirka. Kirkon virka suppeassa merkityksessä (proprie dicta) palvelee kirkon olennai-simpien ja pysyvien tehtävien hoitamista ja on pitkälti samastettu pappisvirkaan. Kirkkokutsuu ja vihkii henkilöitä hoitamaan näitä tehtäviä. Kirkon virka laajassa merkityksessä(large dicta) tarkoittaa myös kirkon muita tehtäviä hoitavia henkilöitä.


Kirkon viran lähtökohtana on Kristuksen pappeus. Kristus antoi oman tehtävänsä kirkol-leen, jonka muodostaa kastettujen pyhien joukko. Kaste on vihkimys yhteiseen pappeuteen.Kaikilla kastetuilla on yhtäläinen oikeus lähestyä Jumalaa isänä ja toimia hänen nimessään.Yhteinen pappeus antaa hengellisen kelpoisuuden hoitaa tehtäviä kirkossa. Yhteisen pap-peuden nojalla kristityt muodostavat pyhien yhteisön (kommuunion).

Kirkon viralla tarkoitetaan yhteisestä pappeudesta erotettua hengellistä tehtävää, jonka tar-koituksena on julkisesti hoitaa kirkon olennaisia tehtäviä. Augsburgin tunnustuksen V jaVII artiklan mukaan kirkon virka on olemassa sanan ja sakramenttien hoitamista varten.Erityinen virka on kirkossa olemassa jumalallisen käskyn perusteella (iure divino). Kirkos-sa ei saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilman erityistä kutsua (vocatio) tähänvirkaan. Yhteinen pappeus on luovuttanut kirkon viralle olennaisten tehtävien julkisen hoi-don. Joskus kirkon virkaa kutsutaan kirkon erityiseksi viraksi.

Kirkon virka on palveluvirka (ministerium). Virka palvelee seurakuntaa. Sen tehtävänä onvarustaa kristittyjä kutsumuksensa toteuttamiseen: auttaa heitä tulemaan uskossa osallisiksiJumalan elämästä ja rakkaudesta, vahvistaa heitä pysymään rakkaudessa ja rohkaista jaka-maan Jumalalta lahjaksi saamaansa hyvyyttä.

Kirkon virkaa kutsutaan Porvoon sopimuksessa apostoliseksi viraksi. Ruotsin luterilainenkirkko käyttää vastaavassa merkityksessä käsitettä vigningstjänst, vihkimysvirka.

Kirkkolaissa tarkoitetaan erityistapauksissa kirkon viralla ”tuomiokapitulien, kirkkohalli-tuksen ja muihin yhteisiin tarpeisiin perustettuja virkoja” (KL 6:1). Puhekielisessä merki-tyksessä kirkon viroilla (mon.) voidaan tarkoittaa kaikkia kirkossa olevia virkoja ja vir-kasuhteita.

4.2.4. Diakonaatin yhteys kirkon virkaan

Diakonaattia koskevat mietinnöt (Yhdessä kirkon virassa 1997, Palvelijoiksi vihityt 2002)ovat enimmäkseen käsitelleet kysymystä, miten diakonaatti yhtäältä on osallinen kirkon vi-rasta, mutta on toisaalta samalla eri virka kuin piispan ja papin virka. Kirkon virka onAugsburgin tunnustuksen mukaan "sanan ja sakramenttien virka". Sanan ja sakramenttienhoitamista on pitkälti pidetty nimenomaan pappisviran tehtävänä. Komiteoiden tehtävänäon ollut uudistaa diakonian ja kasvatuksen virkoja siten, että virka kuuluu kirkon viran yh-teyteen, mutta on papin ja piispan viroista erillinen ja omaleimainen. Samalla myös käsit-teelle kirkon virka on etsitty vaihtoehtoja.

Kirkolliskokous antoi vuonna 1999 virkarakennekomitealle toimeksiannon, joka perustuiperustevaliokunnan mietintöön 6/1999. Mietinnön mukaan "perustevaliokunta pitää mah-dollisena muodostaa kirkon erityisen viran yhteyteen pappisvirasta erillinen virka, johonkootaan nykyiset diakonian, musiikin ja kasvatuksen virat."

Virkarakennekomitea (2000) kutsui kirkon erityistä virkaa kirkon hengelliseksi viraksi.Komitea samasti hengellisen viran samaksi sanan ja sakramenttien viraksi, jota Augsburgintunnustuksen V artikla käsittelee. Komitean perusratkaisun mukaan piispat papit ja diako-naattiin liitetyt henkilöt vihittään yhteen ja samaan hengelliseen virkaan, mutta hoitavat sensisällä erilaisia tehtäviä. Piispankokous katsoi lausunnossaan 1/2003, että piispan, papin ja


diakonin virat eivät muodosta yhtä hengellistä virkaa sillä tavoin kuin virkarakennekomiteaon mietinnössään esittänyt. Myöskään Porvoon sopimus ei tue käsitystä, että piispan, papinja diakonin virat muodostaisivat yhden hengellisen viran virkarakennekomitean edellyttä-mällä tavalla.

Virkarakennetyöryhmä (2004) liittyi valtaosin virkarakennekomitean määrittelyihin. Virka-rakennetyöryhmä käytti käsitteitä kirkon hengellinen virka ja kirkon virka kuvaamaanAugsburgin tunnustuksen V artiklan mukaista sanan ja sakramenttien virkaa. Työryhmäehdotti näiden vaihtoehdoksi myös käsitettä kirkon vihkimysvirka. Virkarakennetyöryhmäteki eron käsitteiden ordinaatio – vihkimys välillä. Ratkaisun mukaan on vain yksi ordinaa-tio, jossa papit ja diakonit ordinoidaan samaan hengelliseen virkaan. Hengellisen viran eritehtäviä kuvaa käsite vihkimys: papit ja diakonit vihitään eri tehtäviin.

Piispainkokous totesi lausunnossaan 2/2006, että uusien käsitteiden käyttäminen, kuten kir-kon hengellinen virka, ei selvennä asiaa. Piispainkokouksen mukaan "Ratkaisussa tuleepyrkiä mahdollisimman klassisen ja yksinkertaisen luterilaisen käsitteistön käyttöön. Uusi-en käsitteiden käyttö tulee rajata aivan kaikkein välttämättömämpään." Piispainkokousmyös huomautti, että kaikkien kirkon virkojen kokonaisuuden identiteettinä ei voi ollaidentifioituminen Augsburgin tunnustuksen V artiklaan. Piispainkokouksen mukaan artik-lan mukainen sanan ja sakramenttien virka viittaa pappisvirkaan.

Tässä mietinnössä käytetään käsitteitä kirkon virka ja kirkon erityinen virka kuvattessa yh-teisen pappeuden delegoimaa julkista sanan ja sakramenttien hoitamisen tehtävää, jota hoi-tavat tähän tehtävään erityisesti kutsutut ja vihityt henkilöt ja johon liittyy erityisiä valtuuk-sia ja velvollisuuksia. Sanan ja sakramenttien viran yhteydessä on diakoniaa ja kristillistäkasvatusta hoitava diakoninvirka, johon kutsutaan ja vihitään ihmisiä.

4.2.5. Hengellinen työ

Käsite hengellinen työ on käsitettä kirkon virka laajempi. Hengellistä työtä tekevät kaikkikirkon työntekijät, joiden tehtävä liittyy jumalanpalvelukseen, pyhiin toimituksiin, diakoni-aan, opettamiseen, kasvatukseen ja lähetykseen jne. Esim. lähetyssihteerit ja lastenohjaajattekevät hengellistä työtä. Myös diakoniatyö ja nuorisotyö ovat selkeästi hengellistä työtä,vaikka niitä ei ole luettu kirkon viran osaksi.

4.2.6. Diakoninvirka

Kirkolliskokous vältti toimeksiannossaan 2003 käyttämästä kokoavaa käsitettä uudistustakoskevien virkojen muodostamasta kokonaisuudesta. Toimeksiannon mukaan on selvitet-tävä, "miten diakonian ja nuorisotyönohjaajan sekä kanttorin virkoja voidaan uudistaa…".

Käsite diakonaatti alkoi vakiintua nykyiseen merkitykseensä dos. R. Ahosen tutkimuksesta"Diakonaatin uudistus" lähtien. Tätä käsitettä käytti myös diakonaattikomitea (1994). Kir-kolliskokous käytti diakonaattikomiteaa (1994) asettaessaan käsitettä laaja-alainen dia-konian virka. Diakonaattikomitea totesi, että tämä käsite johti ajatuksia liiaksi karitatiivi-seen diakoniaan ja aiheutti sekaannusta. Komitea totesikin, että kun tarkoituksena on liittäävirkaan musiikin, kasvatuksen ja lähetyksen tehtäviä, tarkoituksenmukaista olisi käyttääkäsitettä diakonaatti, jotta viran laaja-alaisuus tulisi paremmin esille. Diakonaattikomitea


(1994) käytti myös käsitettä laaja-alainen diakonaatti. Sanaa diakonaatti on 1800-luvunlopulla käytetty toisessa merkityksessä kuvaamaan seurakunnallista karitatiivista palvelu-työtä.

Kirkolliskokouksen perustevaliokunta ehdotti mietinnössään 6/1999 käsitettä erityisen pal-velun virat. Virkarakennekomitea (2000) pohti yksikkömuotoista käsitettä erityisen palve-lun virka, mutta päätyi käyttämään käsitettä diakonaatti. Kirkolliskokouksen perustevalio-kunta (3/2003) vältti erityiskäsitteiden käyttämistä, mutta käytti myös sanaa diakonaatti.

Piispainkokous katsoi lausunnossaan 1/2003, että käsite diakonaatti ei kuvaa parhaallamahdollisella tavalla yhteen koottavia virkoja. Tätä parempi tapa on käyttää kirkon perin-teessä vakiintuneita käsitteitä piispa, pappi ja diakoni. Viimeksi mainittu käsite toimisimyös uudistusta koskevien virkojen yleiskäsitteenä.

Kirkkohallituksen virkarakennetyöryhmä 2004 piti käsitettä diakonaatti parhaana ja vakiin-tuneimpana kuvaamaan yhteenkoottavia virkoja. Se tosin huomautti, että katolisessa kir-kossa käsitteen diaconatus alaan kuuluu yksinkertaisesti diakonin virka. Myöskään Por-voon sopimus ei tunne käsitettä diakonaatti, vaan puhuu piispan, papin ja diakonin virkojenmuodostamasta kolmisäikeisestä virasta.

Piispainkokous on viimeksi lausunnossaan 2/2006 viimeksi ottanut kantaa siten, että parasvaihtoehto olisi käyttää kokoavaa käsitettä diakonaatti. Se on piispainkokouksen mukaansaavuttanut käydyssä keskustelussa vakiintuneen aseman ja on ekumeenisesti käyttökelpoi-nen.

Työryhmä toteaa, että käsitteelle diakonaatti on olemassa latinankielinen vastine diacona-tus. Käsitettä ei kuitenkaan käytetä ekumeenisissa yhteyksissä sellaisessa merkityksessä,johon sitä on Suomessa sovitettu. Kirkon diakonaattihankkeessa on kyse erilaisia virkojakokoavasta käsitteestä, kun taas yleensä ekumeenisissa yhteyksissä sillä tarkoitetaan diako-nin virkaan vihittyjen diakonien kokonaisuutta. Erilaisten merkitysten vuoksi käsite onosittain harhaanjohtava.

Työryhmän kannan mukaan kaikkein perinteisin ja yksinkertaisin ratkaisu on kutsua ko-koavaa virkaa yksinkertaisesti käsitteellä diakoninvirka. Käsite diakoni kuuluu vanhaankirkolliseen käsitteistöön ja on ekumeenisesti tunnettu. Diakoninvirkaan vihittyä kutsutaandiakoniksi. Käsitteet diakoninvirka – diakoni vastaavat käsitteitä pappisvirka – pappi.

Käsite diakoninvirka ei poista ongelmaa, joka on myös käsitteellä diakonaatti. Suomessakäsitteet laaja-alainen diakonian virka ja diakonaatti yhdistetään helposti karitatiiviseendiakonian tehtävään. Tämä saattaa johtaa harhaan ja synnyttää identiteettiongelmia virois-sa, joiden tehtävä on kasvatuksellinen. Koska tätä ongelmaa ei voida poistaa käsitteellistenvalintojen avulla, on selvintä pitäytyä yksinkertaiseen ja perinteiseen käsitteeseen. Uudis-tuksen myötä diakoninvirka on sekä karitatiivinen että katekeettinen virka. Tälle tulkinnallekirkon viran historia antaa vahvan perustelun. On lisäksi tärkeä tiedostaa, että nykyisendiakonian viran ymmärtäminen vain karitatiivisesti on leimallisesti saksalais-pohjoismainen piirre. Katolisessa ja anglikaanisessa kirkossa diakonian virkaan ei liity ka-ritatiivista korostusta, vaan päinvastoin näissä kirkoissa diakonin viran karitatiivisen ulot-tuvuuden vahvistaminen on haaste.


Käsitteisiin liittyvässä ratkaisussa on kiinnitettävä huomiota siihen, että vihkimystä edellyt-tävä yläkäsite erottuu riittävästi virkasuhdetta kuvaavasta käsitteestä. Esimerkiksi nykyinendiakonian virka on sekä vihkimyksen nimi (diakonian virkaan vihkiminen) että seurakun-nan virkanimike.

Käsite diakoninvirka on pappisvirkaa vastaava yläkäsite. Henkilö vihitään diakoninvirkaanja hän saa siihen kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet. Vihkimyksen edellytyksenä on konk-reettinen palvelussuhde virassa tai toimessa, joka kelpaa kutsuksi (vokaatio) diakoninvir-kaan.

Tässä esityksessä käytetään tästä eteenpäin käsitettä diakoninvirka kuvaamaan uudistetta-vaa virkaa, johon kutsutaan ja vihitään, ja johon liitetään nykyinen karitatiivinen diakonianvirka sekä katekeettiset nuorisotyönohjaajan, lapsityönohjaajan ja -johtajan virat.

4.2.7. Diakoninvirkaan sisältyvät virkanimikkeet

Diakoninvirkaan liittyvien palvelussuhdetta kuvaavien virkojen nimistä on annettu vaihte-levia ehdotuksia. Karitatiivisen diakonian virkanimikkeeseen diakonian virka on oltu tyy-tyväisiä. Aikaisemmin on ollut erikseen diakonin ja diakonissan virkoja, jotka on 1980-luvulla yhdistetty diakonian viraksi. Diakonian virkaan on voitu valita sekä diakoneja ettädiakonissoja. Piispainkokous esitti lausunnossaan 1/2003, että mikäli uudistuksessa vihittä-viä henkilöitä kutsutaan diakoneiksi, voisi karitatiivisen tehtävän virkanimike olla esim.seurakuntadiakoni.

Käsitteet diakoni ja diakonissa eivät ole nykyisellään tutkintonimikkeitä eivätkä vir-kanimikkeitä. Niillä kuvataan tutkinnossa saatua identiteettiä siten, että sosionomi-amk -tutkinnon suorittanutta diakonian viran haltijaa kutsutaan diakoniksi ja sairaanhoitaja-amk -tutkinnon suorittanutta diakonissaksi. Seurakunnissa on tosin runsaasti käytössä vanhojavirkanimikkeitä, joissa esiintyy myös sana diakoni ja diakonissa. Erityisesti diakonissanvirkanimike on edelleen käytössä ja yhteydessä 1990-luvulla toteutettuun eläkeuudistuk-seen.

Nimikkeisiin diakoni ja diakonissa, joita voisi enimmäkseen kutsua ammatti-identiteettiinliittyväksi henkilön ammattinimeksi, liittyvät myös erilaiset virka-asut. Muutoin diakoni jadiakonissa ovat puhekielisiä ja epävirallisia nimityksiä. Niillä on kuitenkin vahva käytän-nön asema.

Virkanimikkeen nuorisotyönohjaaja on katsottu sopivan huonosti diakoninvirkaan. Sille onusein ehdotettu vaihtoehtoja. Nuorisotyönohjaaja-nimikkeen ilmeinen vaikeus on sen ka-pea-alaisuus, viittaaminen nuoriin. Nimityksellä ei myöskään ole suoraa vastinetta kirkonperinteessä eikä ekumeenisissa yhteyksissä.

Diakonaattikomitea (1994) ehdotti, että luotaisiin uusi kokoava virkanimike kasvatuksenvirka. Seurakunnassa tulisi olla diakonin ja kanttorin lisäksi yksi tällainen kasvatuksen vir-ka. Virkarakennekomitea (2000) ehdotti virkanimikkeeksi katekeetta, joka on kirkon histo-riassa tunnettu, mutta se ei ole ollut juurikaan käytössä Suomessa. Kumpikaan nimike eisaanut laajaa kannatusta.


Piispainkokous ehdotti lausunnossaan 1/2003 kokoavaksi käsitteeksi nimikettä diakoninvirka. Samalla se ehdotti, että virkanimikkeet muutettaisiin diakoni-päätteiseksi. Näin pu-huttaisiin seurakuntadiakoneista tai seurakuntadiakonissoista (nykyiset diako-nit/diakonissat), nuorisotyön diakoneista (nykyiset nuorisotyönohjaajat), lähetysdiakoneista(lähetyssihteeri) ja varhaiskasvatuksen diakoneista (lapsityönohjaaja ja -johtaja).

Kirkolliskokouksen toimeksianto ei edellyttänyt uudistuksia virkanimikkeisiin. Piispainko-kouksen lausunnossa 2/2006 todettiin, että olemassa olevien virkojen vanhat nimityksettehtävineen tulee säilyttää. "Näin ollen esimerkiksi kanttoria ei kutsuta diakoniksi, vaankanttoriksi, kuten tähänkin asti. Näiden virkojen keskinäinen erilaisuus aiheutuu niiden eri-laisista tehtävistä ja niihin valmistavan koulutuksen erilaisuudesta."

Nykyisten virkanimikkeiden säilyttäminen on mahdollista. Työryhmän käsityksen mukaanolisi kuitenkin tarkoituksenmukaista ja uudistuksen tavoitteen mukaista, että virkanimik-keet heijastaisivat diakoninvirkaa, johon ne liitetään. Uudistuksen tavoitteena on avartaadiakoninviran itseymmärrystä ja sisältöä, minkä vuoksi laajentunut merkitys tekee sanastakäyttökelpoisen myös virkanimikkeissä. Tätä ajatellen piispainkokouksen 1/2003 tekemäehdotus virkanimikkeistä seurakuntadiakoni, nuorisotyön diakoni ja lapsityön diakoni onkäyttökelpoinen. Virkanimike nuorisotyön diakoni voidaan lyhentää muotoon nuoriso-diakoni. Käsite lapsityö on väistymässä ja sen tilalle on tulossa käsite kristillinen varhais-kasvatus. Työryhmä sen vuoksi ehdottaa, että lapsityönohjaajan ja -johtajan virkanimikemuutetaan muotoon varhaiskasvatuksen diakoni. Diakoni-päätteisten virkanimikkeiden tar-koituksena ei ole muuttaa viran identiteettiä tai tehtävää, vaan ilmaista virkanimikkeenkautta, että virka kuuluu diakoninvirkaan, johon viranhaltija on vihitty. Diakoninvirkaankuuluisivat näin ollen seurakuntadiakonin virka, nuorisodiakonin virka ja varhaiskasvatuk-sen diakonin virka.

4.2.8. Virkasuhdetta kuvaava kokoava käsite: diakonian virka

Diakoninvirkaan kuuluville eri virkanimikkeille ei ole olemassa käsitteelle papinvirka vas-taavaa käsitettä, joka kuvaisi diakoninvirkaan vihittyjen palvelussuhdetta tietyn yhteisennimikkeen kautta. Virkojen yhdistämiselle ei ole käsitteellistä esikuvaa. Diakoninvirkaanliitettävien virkojen luonne on sikäli papinvirasta poikkeava, että pappisvirkaan liittyy sel-keitä oikeuksia, jotka on papinvirassa pitänyt ottaa huomioon. Lisäksi karitatiivisen dia-konian ja nuorisotyön virat ovat tehtävältään ja koulutukseltaan olleet eri virkoja, ja säily-vät identiteetiltään erillisinä myös uudistuksen jälkeen.

Kokoavaa käsitettä ei ole aikaisemmissa komiteamietinnöissä ehdotettu, mutta se olisi tar-peellinen. Kirkkojärjestyksen 6 luku sisältää alaotsikkona käsitteen papinvirka. On ilmeis-tä, että uudistuksen myötä kirkon järjestysmuodon tarpeita varten tulisi olla käsite.

Työryhmä ehdottaa, että tarkoitettaessa kaikkia diakoninvirkaan sisältyviä palvelussuhteitakäytettäisiin käsitettä diakonian virka. Tämä käsite on nykyään karitatiivisen diakonianvirkanimike. Käsitteen merkitys siten muuttuu virkanimikkeestä virkoja kokoavaksi käsit-teeksi. Muun kokoavan käsitteen löytäminen on osoittautunut vaikeaksi. Käsitteen ottami-nen uuteen käyttöön on eräs syy sille, että työryhmä päätyi esittämään uutta virka nimikettäseurakuntadiakoni. On helpompi löytää uusi virkanimike kuin kokonaan uusi käsite sellai-seen käyttöön, jonka tulisi olla kokoava ja perinteinen. Käsite diakonian virka on lähellä


käsitettä diakoninvirka. Näin se sopii kokoavaksi yläkäsitteeksi hyvin ja on paremmassakäytössä kuin yksittäisenä virkanimikkeenä.

Diakoninvirkaan voidaan vihkiä henkilö, joka on kutsuttu diakonian virkaan. Diakonianvirkaan kuuluvat konkreettiset virkanimikkeet ovat seurakuntadiakonin virka, nuoriso-diakonin virka ja varhaiskasvatuksen diakonin virka.

4.2.9. Vihkimistoimitus

Nykyisessä kirkollisten toimitusten kirjassa vihkimistoimituksen nimi on diakonian vir-kaan vihkiminen. Nimi vastaa kirkkojärjestyksen 6 luvun 49 §:ssä olevaa virkanimikettä.

Käsitteelle diakonian virka ehdotetaan uutta merkitystä, minkä jälkeen se toimisi palvelus-suhteita kuvaavana yläkäsitteenä. Näin ollen on tarpeellista, että vihkimistoimituksen nimimuutetaan vastaamaan hengellistä virkaa, johon toimituksessa vihitään. Pappien osalta vih-kimistoimituksen nimi on papiksi vihkiminen. Työryhmä ehdottaa, että diakoninviran osaltavihkimistoimituksen nimeksi muutetaan diakoniksi vihkiminen.

Vihkimistoimituksen nimen muutos tulisi ottaa huomioon, kun kirkollisten toimitusten kir-jaa seuraavan kerran uudistetaan. Uudistaminen ei ole tältä osin kiireellinen asia, ja se voijäädä odottamaan muita muutoksia. Käsitteellinen epäjohdonmukaisuus nykyisen kirkko-käsikirjan kanssa on luonteeltaan käytännöllinen.

Tässä mietinnössä käytetään nykyistä nimeä diakonian virkaan vihkiminen, kun kuvataannykyisin käytössä olevaa vihkimistoimitusta ja siihen liittyviä käytäntöjä, ja käsitettä dia-koniksi vihkiminen tai diakoninvirkaan vihkiminen, kun kuvataan uudistuksen tuomaa ti-lannetta.

4.2.10. Virkaan liittyvien käsitteiden taulukointi

Alla on esitetty virkaan liittyvien käsitteiden taulukointi ja keskinäinen rinnastus:

Yläkäsite piispuus pappisvirka diakoninvirkavihkimyksennimi

piispan virkaanvihkiminen

papiksi vihkiminen diakoniksi vihkiminen

vihityn nimitys piispa pappi diakoniammattinimike/arvo

piispa pastori, pappirovasti

diakoni, diakonissa

vihittyjenjoukko

piispakuntaepiskopaatti

papistopresbyteriaatti

diakonaatti(diaconatus)

virkanimikkeetkokoava käsite

- - papinvirka diakonian virka

virkanimikkeet piispan virka kirkkoherra, kappalai-nen, seurakuntapastori,oppilaitospappi, sairaa-lapappi jne.

seurakuntadiakoninuorisodiakonivarhaiskasvatuksen diakonimyös muilla virkanimikkeillä(esim. erityisdiakoni)

muut virat -- sotilaspappi, vankila-pappi

sotilasdiakonivankiladiakoni


vokaatio /työpaikka

hiippakunnantuomiokapituli

seurakunnathiippakunnatkirkon keskushallintovaltiokristilliset järjestötlähetysjärjestötoppilaitokset ja korkea-koulut

seurakunnathiippakunnatkirkon keskushallintokristilliset järjestötlähetysjärjestötoppilaitokset

koulutus sama kuin papeilla maisterin tutkinto(piispainkokouksenmääräyksin)

sosionomi amk,sairaanhoitaja amkyhteisöpedagogi amk(piispainkokouksen määräyk-sin)

Virka on julkisoikeudellinen palvelussuhde, jossa käytetään julkista valtaa.Pappisvirka tarkoittaa pappeutta, joka saadaan papiksivihkimisessä. Papilla onvirkaansa kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet pappisvirassa.Papinvirka on kokoava käsite, jolla tarkoitetaan seurakunnan papillisia tehtäviävarten perustettuja, palvelussuhteen muodostavia virkoja (esim. Merikummun seu-rakunnan kappalaisen virka). Seurakunnan papinvirkoja ovat kirkkoherran, kappa-laisen ja seurakuntapastorin virat.Kaste liittää ihmisen yhteiseen pappeuteen. Yhteinen pappeus antaa hengellisenkelpoisuuden hoitaa lähes kaikkia tehtäviä kirkossa.Yhteinen pappeus on luovuttanut sanan ja sakramenttien julkisen hoidon kirkonviralle, johon kutsutaan ja vihitään. Kirkon virka on luterilaisessa kirkossa pitkältisamastettu pappisviran kanssa. Kirkon virka palvelee yhteistä pappeutta.Augsburgin tunnustuksen V ja VII artiklojen mukainen sanan ja sakramenttienvirka tarkoittaa pappisvirkaa. Diakoninvirka hoitaa olennaisia ja pysyviä kirkontehtäviä ja on kirkon viran yhteydessä.Tässä mietinnössä käytetään käsitettä diakoninvirka kuvaamaan virkaa, johonkutsutaan ja vihitään. Käsitteet diakoninvirka – diakoni vastaavat käsitteitä pappis-virka – pappi.Diakonian viran virkanimike muuttuu nimikkeeksi seurakuntadiakoni, nuoriso-työnohjaajan virkanimike nimikkeeksi nuorisodiakoni ja lapsityönohjaajan ja -johtajan virkanimike nimikkeeksi varhaiskasvatuksen diakoni.Palvelussuhteita kuvaava ja virkanimikkeet kokoava käsite on diakonian virka. Sevastaa käsitettä papin virka.Vihkimistoimituksen nimi on diakoniksi vihkiminen.

4.3. Kirkon virka Kristuksen virkana

4.3.1. Kristus pappina, opettajana, palvelijana ja kaitsijana

Uudessa testamentissa ei esitetä yksiselitteistä kirkon viran mallia. Uudessa testamentissaon kuitenkin nähtävissä kirkon viran kehitykselle luonteenomaiset lähtökohdat. Eri kirkko-


kunnissa kirkon virkarakenne on saanut osittain erilaisia ratkaisuja. Erityisesti diakoninvirka on saanut historian kuluessa eri muotoja.

Luterilaisen teologian mukaan kirkon virka on ymmärrettävänä ensisijaisesti Kristuksenvirkana. Kirkon viralla on kristologinen perustelu, ja se saa sisältönsä Kristuksen tehtävästäja toiminnasta. Kirkon viran lähtökohtana on se, miten Jeesus Isän lähettämänä ymmärsioman tehtävänsä. Kristus itse on ylimmäinen pappi, opettaja, diakoni ja kaitsija. Kristuk-sessa yhdistyvät piispan, papin ja diakonin tehtävät.

Kristus on ylimmäinen pappi, ainoa varsinainen pappi (hiereus), joka on uhrannut itsensä jarukoilee joka hetki Isän edessä (Hepr. 7:23).

Asia käy vielä selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedekintavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain käskyn mukaan vaanhäviämättömän elämänsä voimasta. Hänestä kirjoitukset todistavat: -- Sinä olet pappi ikui-sesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta. […] Tästä näemme, kuinka paljon vah-vempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on. Muiden pappien määrä on jatkuvasti kasva-nut, kun kuolema on estänyt heitä pysymästä virassaan. Mutta Jeesus pysyy ikuisesti, hänenpappeutensa on muuttumaton. Siksi hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen vä-lityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan. Juuri täl-laisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisis-tä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päi-vittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanutkertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä. (Hepr. 7: 15-17, 22-27)

Kristus on palvelijan esikuva (Room. 15:8). Hän oli ensimmäinen palvelija (diakonos).Kristus ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan, ja antoi palvelemisen esimerkin

"Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavatpitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän jou-kossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija (diakonos), ja joka tahtoo tulla teidänjoukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palvelta-vaksi, vaan palvelemaan (diakonein) ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta."(Mark. 10: 42-45)

Tämän merkiksi hän ruokki ihmisiä (Mt. 14: 13-21), paransi sairaita (esim. Mt. 8-9 luvut)ja pesi opetuslasten jalat (Joh. 13: 1-11). Kristuksen esimerkki palvelijana heijastuu kirkonja sen jäsenten elämään sekä myös kirkon viran luonteeseen. Kirkon virkaa luonnehditaan-kin palvelutehtäväksi (ministerium). Myös Paavali kutsuu itseään Jumalan palvelijaksi japitää palvelutehtävänään olla kansojen apostoli (2 Kor. 6:3-4, Room. 11:13).

Kristuksen virka on myös paimenen ja kaitsijan virka. (1Piet 2:25). Jo Vanhan Testamentinmukaan Jumala itse on kansansa paimen (Ps. 23, Hes. 34:1-23, 37:24). Kristuksen asettamavirka on siten paimenvirka (lat. pastor). Johanneksen evankeliumissa Pietari saa tehtäväksi“kaita laumaa ja ruokkia karitsoita” (21:15-17). Paavali kutsuu Efeson seurakunnan van-himpia kaitsijoiksi (episkopoi), joiden tehtävänä on toimia “Jumalan seurakunnan paimeni-na” (Ap.t. 20:28).


4.3.2. Apostolien virka

Kirkon virka on vanhastaan ymmärretty alkavan apostolien lähettämisestä. Kristus antoitehtävänsä opetuslapsilleen, apostoleilleen. Isä lähetti Poikansa julistamaan hyvän sano-man, ja kuten Isä lähetti Pojan, Poika lähetti opetuslapsensa

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synago-gaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirja-käärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: --- Herran henki on minun ylläni, sillä hän onvoidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaanvangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julis-tamaan Herran riemuvuotta. […] "Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt to-teen." (Luuk. 4:16–21).

Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäteidät." Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. (Joh.20:21).

Kristus lähetti apostolit tekemään sitä, mitä hän itse on tehnyt ja tekee. He saivat osan teh-tävästä, joka Kristuksella itsellään on Isän lähettämänä. Tunnustuskirjojen mukaan Sanaapalvellessaan ”kirkon hengellisen viran” haltijat eivät edusta omaa persoonaansa, vaantoimivat ”Kristuksen puolesta ja hänen sijastaan”(lat. vice Christi; Apol. VII–VIII, 28).Kristus itse sitoutuu virkaan ja on siinä läsnä.

Apostolien tehtävässä ilmenee kirkon ja sen viran tehtävä. Jumala on itse asettanut tehtävänlähettämällä Kristuksen ja Pyhän Hengen (Ap.t. 13:4, 1Piet 1:12). Kristuksen lähetti apos-tolit ja “vihki” heidät antamalla heille Pyhän Hengen. Apostolit puolestaan vihkivät seuraa-jansa ja välittivät heille saman Pyhän Hengen lahjan.

Apostolin tehtävän ymmärtämisen taustalla on käsitys sanansaattajasta, joka edustaa lähet-täjäänsä (vrt. Joh 13:16). Kristus lähetti apostolit omalla auktoriteetillaan edustamaan häntäja jatkamaan hänen tehtäväänsä. Apostolit julistivat evankeliumia, todistivat Kristuksenkärsimyksestä ja ylösnousemuksesta, johtivat seurakuntaa, opettivat ja tekivät päätöksiäseurakuntakuriin liittyvissä asioissa ja pitivät huolta kirkon tarpeista lähettämällä uusia vi-ranhaltijoita. Apostoliseen virkaan kuului vastuu karitatiivisesta palvelusta. Apostolit huo-lehtivat yhteisestä pöytäpalvelusta seitsemän miehen valitsemiseen saakka (Ap.t. 6. luku).Valitut pöytäpalvelijat saivat tehtävänsä apostoleilta ja osallistuivat apostolisen viran hoi-tamiseen. Karitatiivinen palvelutehtävän lähtökohta on apostolisessa virassa. Diakoninentehtävä on erotettu apostolien tehtävästä ja annettu siihen erityisesti kutsuttujen henkilöidenvastattavaksi. Palvelutehtävä on kuitenkin apostolisen viran osa ja edelleen yhteydessä sii-hen.

Piispan viran on erityisellä tavalla katsottu jatkavan apostolin viran tehtäviä. Kirkon apos-tolisuuteen liittyy viran jatkumo (successio apostolica). Piispan virkaan kuuluu edelleentehtävä vaalia kirkon uskoa ja ykseyttä, vihkiä uusia pappeja ja diakoneja ja valvoa oikeaaevankeliumin opettamista.


Kristus on ylimmäinen pappi, palvelija ja paimen. Kirkon virka saa tehtävänsä jasisältönsä Kristuksen tehtävästä.Kristus antoi oman tehtävänsä apostoleilleen ja varusti heidät Pyhän Hengenlahjalla.

4.4. Yhteinen pappeus

Ihminen tulee kristityksi ja pysyy kristittynä Sanan ja sakramenttien välityksellä. Sakra-menteista kaste on vihkimys kuninkaalliseen papistoon. Kasteeseen perustuvaa Jumalankansan jäsenyyttä kutsutaan yhteiseksi pappeudeksi. Kasteen ja uskon välityksellä kristittytulee osalliseksi kolmiyhteisestä Jumalasta, joka on olemukseltaan itsensä lahjoittava rak-kaus.

Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa,määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ih-meelliseen valoonsa. (1 Piet 2:5, 9)

Kuninkuus ja pappeus korostavat käsitteinä sitä, että Jumala on valinnut kristityt. Ne täh-dentävät sekä oikeutta lähestyä Jumalaa rukouksin että oikeutta toimia hänen nimissään.Kristukseen uskovat ovat uusi Jumalan kansa, jonka kutsumuksena on julistaa evanke-liumia ja antaa rukouksessa hengellisiä kiitos- ja ylistysuhreja Jumalalle. Kuninkuus japappeus viittaavat Kristukseen itseensä. Uskovat tulevat osallisiksi Kristuksen kuninkuu-desta ja hallintavallasta. Valta on sidoksissa uhriin: Kristus ylimmäisenä pappina antaa it-sensä kaikkien puolesta syntien sovitusuhriksi.

Yhteinen pappeus merkitsee, että kristityt muodostavat yhteisön (communio), jossa heidäntehtävänään on lähimmäisen palvelu. Kirkon kaikki tehtävät palvelevat ja rakentavat omal-la tavallaan koko yhteisöä.

Seurakunnassa on erityisen palveluviran (ministerium) lisäksi muitakin tehtäviä, jotta seu-rakunnan tehtävä laajassa merkityksessä tulisi hoidetuksi. Näitä suorittavat seurakunnanmuut viranhaltijat ja työntekijät sekä luottamushenkilöt ja vapaaehtoiset.

4.4.1. Luominen ja työ

Kirkossa on tapana eritellä seurakunnan työ hengelliseen työhön ja muuhun työhön. Tällai-nen jaottelu ei tee oikeutta luterilaiselle käsitykselle työstä hengellisenä kutsumuksena.

Jumala on itsensä lahjoittava rakkaus. Lähimmäisiään palvellessa kristitty toteuttaa elämäs-sään kolmiyhteisen Jumalan lahjoittamaa rakkautta. Luterilainen kirkko on korostanut, ettätehdessään arkista työtä kristitty palvelee Jumalaa ja ihmisiä, ja toteuttaa siten hengellistäkutsumustaan.

Jo luomisessa ihmisen tarkoituksena oli tehdä työtä. Työllä ihminen saa elantonsa ja tuohyvinvointia. Työ palvelee Jumalan tarkoitusta maailman ylläpitämisessä. Kaikki oikea ja


kunniallinen työ on pyhää ja samanarvoista. Työn tarkoituksena on palvella yhteiskuntaa,kanssaihmisiä ja siten koitua kunniaksi Jumalalle.

Työhön liittyy kutsumus. Jumala on kutsunut kaikki ihmiset omassa tehtävässään palvele-maan lähimmäisiään ja yhteiskuntaa sekä siten Jumalaa. Hoitamalla oman maallisen työnsähyvin ihminen suorittaa kutsumustyötään.

Kirkossa kaikkea työtä ei voi eikä tarvitse perustella evankeliumista käsin. Kirkon työtätehdään lähtökohtaisesti kastettuna ihmisenä toisia ihmisiä varten. Ihmisillä on erilaisia ar-molahjoja, erilaisia kykyjä tehdä työtä, jotka kaikki voivat koitua lähimmäiselle hyödyksija avuksi. Hengellisesti merkittäviä asioita ja ihmisten kohtaamisia voi tapahtua missä ta-hansa seurakunnan työssä, ja myös seurakunnallisen työn ulkopuolella. Tehtävään vihki-minen tai sen nimittäminen hengelliseksi työksi ei muuta seurakunnassa tehtävän työn pe-rusluonnetta, jonka mukaan työ on lähimmäisen ja Jumalan palvelemista. Hengellinen teh-tävä ja kutsumus työhön syntyy kasteen kautta.

4.4.2. Yhteisen pappeuden suhde kirkon virkaan

Sanan ja sakramenttien hoitamista varten kirkossa on olemassa erityinen palveluvirka (mi-nisterium, ämbete), jolle yhteinen pappeus on luovuttanut kirkon viran julkisen hoidon. Eri-tyisen palveluviran tehtävänä on varustaa kristittyjä kutsumuksensa toteuttamiseen: auttaaheitä tulemaan uskossa osallisiksi Jumalan elämästä ja rakkaudesta, vahvistaa heitä pysy-mään tässä rakkaudessa ja rohkaista heitä jakamaan Jumalalta lahjaksi saamaansa hyvyyttä.

Kirkon virka perustuu yhteiseen pappeuteen ja se palvelee hoitamalla yhteisen pappeudenantamaa tehtävää. Yhteinen pappeus antaa sisällön kirkon viralle. Piispainkokous korostilausunnossaan 2006 yhteisen pappeuden perustavaa merkitystä luterilaisessa kirkossa jasen virassa:

Yhteinen pappeus tarjoaa kirkon eri viroille niiden hengellisen ominaislaadun ja luonteen.Jokaisella kristityllä on yhteiseen pappeuteen kuuluvat samat hengelliset tehtävät ja sananpalvelu, kuten Jumalan sanan vaaliminen (mm. perheenisän tehtävä opettaa katekismustaperhekunnalle), lohduttaminen ja Jumalan Sanan lupauksista muistuttaminen, esirukous oi-keutena ja tehtävänä, kilvoituksen ulottuvuudet, taistelu syntiä vastaan jne. Yhteisen pappeu-den luonne uhripappeutena kutsuu kaikki kristityt antamaan itsensä Kristuksen tavoin Juma-lan haltuun ja täyttämään ensimmäisen käskyn.

Kasteessa ihminen liitetään pyhien joukkoon. Kastettujen joukkoa kutsutaanUudessa testamentissa kuninkaalliseksi papistoksi. Tästä syystä puhutaan yhteises-tä pappeudesta.Yhteinen pappeus muodostaa pyhien yhteisön, jolla on yhteinen tehtävä todistaaKristuksesta, seurata häntä ja palvella lähimmäistä. Yhteinen pappeus tarkoittaaKristuksen seuraamista arjen keskellä vaalien sanaa, osallistuen jumalanpalveluk-siin ja kirkon pyhiin toimituksiin, rukoillen ja palvellen lähimmäisiä.Yhteinen pappeus on luovuttanut sanan ja sakramenttien julkisen hoidon kirkonviralle. Yhteinen pappeus antaa kirkon viralle tehtävän ja ominaisen luonteensa. Sehoitaa sanan vaalimista, palvelua ja rukousta kirkon viran rinnalla.


Kaikki työ seurakunnassa ja myös sen ulkopuolella on Jumalan ja lähimmäisenpalvelemista.

4.5. Kirkon tunnustus

4.5.1. Kirkon virka Sanan ja sakramenttien virkana

Augsburgin tunnustuksen kirkon virkaa käsittelevä V artikla ilmaisee, että kirkon virka onJumalan asettama. Virka on asetettu vanhurskauttavan uskon saamista varten. Se on evan-keliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka (saks. Prediktamt, lat. ministeriumverbi et sacramentorum).

Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakami-sen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä,jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisinsanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotkauskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14)saisimme luvatun Hengen (Gal. 3). Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, jotkakatsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien val-mistelujensa ja tekojensa avulla.

Tunnustuskirjoissa sanan ja sakramenttien viralla tarkoitetaan lähtökohtaisesti papin virkaa.Piispainkokous on lausunnossaan 2/2006 esittänyt kantanaan, että Augsburgin tunnustuk-sen V artiklan mukaista sanan ja sakramenttien virkaa ei tulisi väkinäisesti tulkita tarkoit-tamaan myös diakonian virkaa.

Kirkkojärjestyksen mukaan pappisviran erityisiä tehtäviä ovat julkisen jumalanpalveluksentoimittaminen ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitami-nen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi (KJ 5:1).

4.5.2. Papin ja piispan virka

Piispainkokous totesi lausunnossaan 1/1999, että diakonaattikomitean (1994) mietinnössäpiispan ja papin erityiset tehtävät jäävät perusteluissa vähäiselle huomiolle. Augsburgintunnustuksen V artiklan perusteella luterilaisessa perinteessä on usein ajateltu, että piispanvirka on pappeuden erityismuoto, papille annettu erityinen tehtävä. Näin piispan virkaa kä-sitteli myös virkarakennekomitea (2000).

Virkaa käsittelevä Augsburgin tunnustuksen V artikla korostaa kirkon viran ykseyttä. Tä-män yhden viran sisällä on kuitenkin havaittavissa eriytymistä. Tunnustuskirjoista Augs-burgin tunnustus, Apologia sekä Paavin valta ja johtoasema edellyttävät myös piispan viranolemassaolon. Piispat ja papit kuuluvat molemmat Kristuksen säätämän hengellisen viranpiiriin (Apol. VII, 47). Molemmilla on omat vastuualueensa, ja molemmat vihitään tehtä-viinsä. Schmalkaldenin opinkohdissa hyväksytään piispan ja papin viran ero inhimillisenäjärjestyksenä, mutta samalla korostetaan kaikkien piispojen keskinäistä yhdenvertaisuutta.Lutherin tiedetään toimittaneen piispan vihkimisiä.


Pappisviran ja piispuuden ymmärtäminen omiksi vihkimyksekseen osoittaa käytäntö, jonkamukaan piispaksi vihittyä on pidetty piispana myös piispan viran ulkopuolella. Piispaksivihittyjä on pidetty piispoina ja he ovat säilyttäneet piispan tunnukset, vaikka piispan vir-kaan liitettyä toimivaltaa ei virkaeron jälkeen ole ollut.

Diakonaattikomitean mietinnössä Yhdessä kirkon virassa (1997) kirkon "erityinen palvelu-virka" kuvataan kaksisäikeisenä. Mietinnön perusteluosa näyttäisi tukevan myös kol-misäikeistä ratkaisua, mihin myös piispainkokous kiinnitti huomiota. Kirkon erityinen pal-veluvirka suorittaa sanan palvelua käytännössä kolmella eri tasolla, joista piispan virkaaperustellaan kaitsennan tehtävällä. Lausunnossaan 1/2003 piispainkokous totesi, että piis-pan tehtäviin kuuluu papin tehtävien lisäksi paikallisseurakuntaa laajempi kaitsentavastuuja kokonaiskirkolliset tehtävät. Kirkossa on myös noudatettu yleistä kristillisten kirkkojentapaa, että piispaksi vihitään ja kyseessä on oma vihkimyksensä. Vain piispa voi vihkiäpappeja. Nykyinen KJ 18:2 § edellyttää käsitystä, että piispan vihkimys on oma ordinaa-tionsa. Myös Porvoon sopimus edellyttää, että piispaksi vihitään erityisessä piispan vihki-myksessä.

Kirkkojärjestyksen mukaan piispa on hiippakuntansa seurakuntien ja pappien ylin kaitsijaja toimittaa hiippakunnassa vihkitoimitukset. Hän valvoo seurakunnan työntekijöiden vir-katoimia, oppia ja elämää. Myös tuomiokapitulilla on valvontatoimiin liittyvää toimivaltaa.(KJ 18:1, KJ 19:1) Näiltä osin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispan toimivalta onkeskeisiltä osin yhtenevä piispan klassisen toimivallan kanssa, joka käsittää vihkimis-, ope-tus- ja tuomiovallan.

4.5.3. Diakoninviran yhteys kirkon virkaan

Luterilaisessa kirkossa kirkon virka ymmärretään Jumalan sanan palveluviraksi (ministerverbi Divini). Kun Apostolien teoissa kerrotaan “niiden seitsemän” valitsemisesta avusta-maan apostoleja seurakunnan diakonisissa tehtävissä, on ilmaistu, että rakkaudenpalvelu onalun perin kuulunut apostolisen viran tehtäviin.

Diakonaattikomitea (1994) totesi, että Lutherin sanakäsitys on laaja-alainen. Evankeliuminsaarna ei ole vain informaatiota ja tiedottamista. Evankeliumi on enemmän kuin uutinen,joka kertoo 2000 vuoden takaisista tapahtumista tai Jumalan taivaassa tekemistä päätöksis-tä. Sanan julistaminen on teko ja tapahtuma, joka tuo varsinaisen Sanan, itse Kristuksen,todellisesti läsnäolevaksi. Johanneksen evankeliumille tyypillinen Sana-teologia korostaatätä Jumalan sanan piirrettä (Joh. 1: 1–18). Sen mukaan Jeesus on varsinainen Jumalan Sa-na, Logos. Jeesuksessa jumalallinen viisaus, järki ja valo, Jumalan luova ja ylläpitävä voi-ma on tullut ihmiseksi. Hänessä Jumalan eheyttävät, oikeudenmukaisuuteen ja rauhaanjohdattavat ajatukset ja voimat ovat tulleet nähtäviksi ja koettaviksi (Joh. 1:14).

Jumalan sanaa tekona ja tapahtumana on korostettu myös diakonianteologisessa ja missio-logisessa keskustelussa. Jeesuksen omien sanojen mukaan “Herran Henki on minun päällä-ni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minutsaarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut va-pauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta” (Luuk. 4:17–19). Jeesuksen julistukseenkuuluu karitatiivinen ja eheyttävä tehtävä.


Evankeliumi on sanallista julistamista laajempi käsite. Se on sekä uskon että rakkauden to-dellistumista. Koska Kristus itse on Sana ja Rakkaus, ei sanan julistaminen ole irrallaanrakkaudesta. Sen vuoksi sanan ja sakramenttien virka on samalla uskon ja rakkauden virka.Tällaisen sanakäsityksen perusteella Sanan palvelu ei ole pelkästään saarnaa, kasteopetustatai sakramenttien toimittamista. Jumalan sanaa palvellaan aina, kun rakkauden evankeliumitoteutuu tässä maailmassa. Jumalan sana tulee läsnäolevaksi myös rakkauden tekoina jatoisen palvelemisena.

Lähimmäisen palvelu on auttamisen ja lähimmäisen rakastamisen lisäksi todistusta (marty-ria). Diakonia todistaa Kristuksesta, joka on kuollut ja herätetty kuolleista.

Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatteolevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä.Pysykää minun rakkaudessani. (Joh. 15: 8-9)

Diakonia todistuksena liittää sen vanhurskauttavan uskon saamiseen, mikä puolestaan onkirkon viran tarkoitus. Diakonialla on tällä tavoin yhteys kirkon missioon. Lähetystehtävänsisältönä on nykyään nähty kolme osa-aluetta: julistus, palvelu ja heikkojen puolesta pu-huminen. Joskus tähän on lisätty neljäntenä osa-alueena myös uskontojen välinen dialogi.Palvelu on kiinteä osa lähetystehtävää.

Diakonian todistavaan tehtävään sisältyy toiminta köyhien puolesta. Diakonian tehtäväksion yhä vahvemmin liitetty myös yhteiskunnallinen toiminta, jonka tavoitteena on vaikuttaaköyhien ja syrjäytyneiden asemaan. Diakonia käyttää kirkon profeetallista ääntä yhteiskun-nassa.

Kun sanan palveleminen ymmärretään edellä kuvatulla tavalla, diakoninvirka ei ole Juma-lan sanasta irrallinen. Se kuuluu sisältönsä puolesta, rakkauden palveluna, yhteyteen saar-naviran ja sakramenttien toimittamisen viran kanssa. Koska luterilaisen sana-käsityksenmukaan Jumalan sana on myös palvelua, ja sanan ja sakramenttien virka on sekä uskon ettärakkauden virka, diakoninvirka liittyy sanan ja sakramenttien viran yhteyteen käytännölli-sessä karitatiivisessa rakkaudenpalvelussaan sekä katekeettisessa opetuksessa.

Diakoninviran katekeettinen tehtävä jäsentyy luontevasti sanan ja sakramenttien viran yh-teyteen. Lähetyskäskyssä Kristus itse käski kastaa ja opettaa. Opettaminen on osa apostoli-sen viran tehtävää. Seurakunnan kasvatuksen virat hoitavat tältä osin sanan ja sakramentti-en viran yhteyteen jäsentyvää tehtävää.

Vastuu Jumalan sanan saarnasta ja sakramenttien hoidosta kuuluu papeille ja piispoille.Työryhmä yhtyy piispainkokouksen kantaan, jonka mukaan Augsburgin tunnustuksen Vartiklan mukainen kirkon viran perustelu koskee sellaisenaan pappisvirkaa.

Diakoninvirka on omalla erityisellä tavallaan sanan palveluksessa hoitaessaan kristillistäkasvatusta ja lähimmäisen palvelua. Rakkauden palvelu on näkyvää sanan julistamista. Sa-nan palvelu toteutuu konkreettisessa rakkauden palvelussa, jossa usko ja rakkaus tulevatnäkyviksi. Diakoninvirkaan sisältyvä katekeettinen tehtävä liittyy Sanan saarnaan opetus-tehtävänä. Diakoninvirka on Augsburgin tunnustuksen ilmaisemasta sanan ja sakramenttienvirasta erillinen virka, mutta se liittyy karitatiivisen ja katekeettisen tehtävänsä puolesta


laajasti ymmärrettyyn sanan palveluun ja rakkauden työhön. Diakoninvirka on siten yhtey-dessä sanan ja sakramenttien virkaan.

Augsburgin tunnustuksen V artiklan mukaan kirkon virka on sanan ja sakramentti-en virka. Virka on Jumalan asettama vanhurskauttavan uskon saamista varten. Sa-nan ja sakramenttien virka tarkoittaa lähtökohtaisesti pappisvirkaa.Augsburgin tunnustus tuntee piispan ja papin viran eron. Piispuus ja pappisvirkaovat eri vihkimyksiä. Piispan tehtävänä on seurakuntaa laajempi kaitsenta ja koko-naiskirkolliset tehtävät.Luterilaisen sana-käsityksen mukaan evankeliumi tuo Sanan, Kristuksen läsnäole-vaksi. Sana on sekä teko että tapahtuma, jolloin evankeliumi vapauttaa ja luo uutta.Evankeliumi on uskon ja rakkauden todellistumista, ja Sanan virka on uskon jarakkauden virka. Sanaa palvellaan, kun rakkauden evankeliumi toteutuu maailmas-sa.Diakoninvirka toteuttaa uskon ja rakkauden virkaa omassa toiminnassaan palvelu-na ja kristillisenä kasvatuksena, ja on siten yhteydessä sanan ja sakramenttien vir-kaan. Rakkauden palvelu todistaa Kristuksesta ja toteuttaa kirkon profeetallistaääntä.

4.6. Diakoninviran pysyvät ja olennaiset tehtävät

Historiallisessa osassa on tullut esille, että kirkossa on aina ollut karitatiivinen ja katekeet-tinen palvelutehtävä. Näiden tehtävien järjestäminen eri virkoihin on vaihdellut aikojen ku-luessa. Silloinkin, kun diakonian virkaa tai erillistä kristillisen kasvatuksen virkaa ei olekirkossa käytännössä ollut, näitä tehtäviä on hoidettu. Luterilaisessa kirkossa diakonia jakristillinen kasvatus oli pitkään käytännössä papin tehtävä.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa diakonian viralla on vahva karitatiivinen luonne.Viran tehtävänä on auttaa seurakunnan hädässä ja avun tarpeessa olevia sekä syrjäytyneitä.Diakonia ulottuu seurakunnan ulkopuolelle koko yhteiskuntaan.

Kirkon kasvatuksellinen ja opettava tehtävä on myös vahva. Alkuaan tehtävä on liittynytevankeliumin välittämiseen tuleville polville. Tehtävän motivaatio on ilmaistu lähetyskäs-kyssä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon koko kasvatustyö pienistä lapsista nuoriin ai-kuisiin saakka on elinvoimainen ja olennainen osa seurakunnan työtä.

Kristillisen kasvatuksen ja lähimmäisen auttamisen tehtävät ovat kirkon tämän hetken kes-keisiä painopistealueita. Ne ovat seurakunnan luovuttamattomia tehtäviä. Kirkkojärjestyk-sen 6 luvun 9 §:n mukaan seurakunnassa tulee olla vähintään yksi diakonian virka. Kasva-tuksen viroista ei ole erillistä säädöstä, mutta viranhaltijoiden kelpoisuusehdot päättää piis-painkokous (KJ 6:51). Se että piispainkokouksella on tässä asiassa toimivaltaa, korostaalapsi- ja nuorisotyön keskeistä asemaa kirkon hengellisessä työssä. Kirkon työntekijöistävarsin huomattava osa on kasvatuksen ja diakonian tehtävissä.


Näillä kummallakin, kasvatuksen ja lähimmäisen palvelun tehtävillä, on historiallinen yh-teys diakonin tehtävään. Diakonit ovat palvelleet lähimmäisiä, opettaneet ja kasvattaneetseurakuntalaisia sekä avustaneet heitä.

Keskeisten tehtäviensä ja historiallisen jatkuvuuden johdosta diakonian ja nuorisotyön teh-täviä voidaan uudistaa siten, että niiden pohjalta muodostetaan erityinen diakoninvirka.Vihkimyksen perusteena on virkojen nykyinen identiteetti kirkon tehtävän toteuttajina javirkojen tehtävät säilyvät pääosin nykyisellään.

Kirkossa on aina ollut lähimmäisen auttamisen ja kristillisen kasvatuksen tehtävä.Niiden järjestämisen muoto on kuitenkin vaihdellut.Diakonian viralla on Suomessa vahva karitatiivinen luonne. Sekä diakonia ettäkristillinen kasvatus ovat kirkon vahvoja ja pysyviä tehtäviä.Diakonian ja kristillisen kasvatuksen viroilla on historiallinen yhteys varhaisenkirkon diakonin tehtävään, joka sisälsi palvelua, opettamista ja kasvatusta.

4.7. Kutsu ja vihkimys

Kirkolliskokouksen toimeksiannon keskeinen osa liittyy siihen, että uudistuksen myötädiakonian ja nuorisotyönohjaajan virkoihin kutsutaan ja vihitään.

4.7.1. Vokaatio

Virka ja tehtävä kuuluvat yhteen. Tämän periaatteen mukaan ketään ei vihitä ilman kirkonkutsua (vokaatio) konkreettiseen tehtävään.

Jo nykyään diakonian virkaan vihitään. Vihkimys on ainutkertainen, mutta se ei edellytäkirkon kutsua virkaan. Diakonian virkaan on vihitty henkilöitä, jotka ovat valmistuneetalan oppilaitoksesta ja pyytäneet vihkimystä diakonian virkaan. Suomessa diakonian vir-kaan vihkiminen on ollut kiinteästi sidoksissa kurssin valmistumiseen, ja vihkiminen onsuoritettu oppilaitoksittain. Nykyisin kurssikohtaisesta vihkimisestä on irtauduttu. Vihki-minen on organisoitu hiippakunnan ja piispan tehtäväksi. Vihkimistä edeltää lyhyt ordinaa-tiokoulutus, jonka tuomiokapituli antaa.

Diakonian virkaan vihkiminen sisältää yleisellä tasolla olevan kutsun: "Toteuttaakseen teh-täväänsä kirkko kutsuu työntekijöitä diakonian virkaan." Tämä kutsu ei kuitenkaan ole kut-su konkreettiseen seurakunnan, kirkon tai kristillisen järjestön virkaan tai tehtävään, johonhenkilö vihkimisen jälkeen astuisi. Osa vihityistä on siirtynyt vihkimisen jälkeen konkreet-tiseen diakonian virkaan, mutta tämä ei ole ollut vihkimisen edellytys.

Augsburgin tunnustuksen XIV artiklan mukaan "Kirkollisesta järjestyksestä seurakuntam-me opettavat, ettei kirkossa kukaan saa julkisesti opettaa eikä hoitaa sakramentteja ilmanasianmukaista kutsumista."

Klassisen virkateologian mukaan vihkiminen kirkon virkaan edellyttää sekä sisäistä kutsuaettä ulkoista kutsua (vocatio interna, vocatio externa). Sisäinen kutsu on henkilön oma ha-


lu, kutsumus, tulla kirkon virkaan. Ketään ei pidä vihkiä kirkon virkaan vastoin omaa tah-toaan vaan kutsumuksensa mukaisesti.

Ulkoinen kutsu on kirkon henkilölle antama kutsu tulla hoitamaan vihkimyksessä annetta-vaa virkaa. Ulkoinen kutsu tarkoittaa yhtäältä kutsua hoitaa konkreettista tehtävää, jota hoi-tamaan vihittävä asetetaan. Henkilöä ei voida vihkiä virkaan, ellei tällaista tehtävää ja kut-sua siihen ole olemassa. Papin osalta vaatimus on esitetty kirkkojärjestyksen 5:5 §:ssä:

Papiksi voidaan vihkiä henkilö, joka1) on kutsuttu toimittamaan papinvirkaa;2) toimii viranhaltijana kirkkohallituksessa tai tuomiokapitulissa;3) on kutsuttu kirkon lähetysjärjestön tai 6 luvun 57 §:ssä mainituin edellytyksin muun kris-

tillisen yhteisön palvelukseen; tai4) toimii teologisen tieteen opettajana yliopistossa tai muussa korkeakoulussa taikka uskon-

nonopettajana oppilaitoksessa ja sitoutuu tuomiokapitulin harkitsemalla tavalla hoita-maan myös papinvirkaan kuuluvia tehtäviä seurakunnassa sen mukaan kuin hänen pää-toimensa sallii.

Toisaalta ulkoinen kutsu on kutsu hoitaa vihkimyksessä annettavaa virkaa (pappisvirkaa /diakoninvirkaa) aina ja kaikkialla.

Ulkoisen kutsun vaatimus estää vihkimästä henkilöitä ns. "ilmaan". Jokaisella vihittävälläpitää olla tehtävä, jota hän asettuu hoitamaan. Tähän sisältyy myös periaate, että kukaan eivoi vaatia vihkimystä virkaan. Virkaan tullaan kutsumalla, ja se annetaan henkilölle vihki-myksessä.

Kutsun liittämisestä diakoninvirkaan vihkimisen ehdoksi vallitsee suuri yksimielisyys.Diakonaattikomitea (1994) piti kutsua tehtävään olennaisena osana kirkon virkakäsitystä.Virkarakennekomitea (2000) myös edellytti pappisvirkaan vaadittavan vokaation kaltaistakutsua diakoninvirkaan vihittävälle. Piispainkokous ja kirkolliskokous ovat asettuneet mie-tintöjen kannalle.

Kutsun antaa kirkko. Evankeliumin julistaminen ja sakramenttien hoitaminen on kirkontehtävä. Kutsun antaminen voidaan jakaa paikalliseen kutsuun sekä tuomiokapitulin japiispan antamaan kutsuun. Konkreettinen virka tai tehtävä voi olla seurakunnassa, seura-kuntayhtymässä, hiippakunnassa tai kirkon keskushallinnossa.

Vanhastaan kirkko on vihkinyt pappeja muuallekin kuin seurakunnan tehtäviin. Tämän pe-rinteen alku voidaan jäljittää luostareiden syntyyn, kun niiden hengellisiä tarpeita vartenryhdyttiin vihkimiään pappeja. Vaikka luterilaisen kirkon järjestysmuoto ei tunne luostarei-ta eikä sääntökuntia, pappien vihkiminen kristillisten järjestöjen työhön on vastannut van-haa käytäntöä. Erityisen tarpeellista se on ollut lähetysjärjestöille, koska kirkko ei ole hal-linnollisesti itse järjestänyt lähetystyötä. Seurakuntien ulkopuolelle vihittyjen pappien sidekirkkoon on syntynyt kaikkien hiippakuntansa pappien toimintaa valvovan piispan kautta.Vaikka piispan kaitsema hiippakunta muodostuu varsinaisesti seurakunnista, ulottuu papis-ton kaitsennan kautta piispan työ seurakuntaorganisaatiota laajemmalle.

Vastaavalla tavalla diakonin tehtäviä voi olla kristillisissä järjestöissä ja oppilaitoksissa,diakonian viran osalta myös yhteiskunnan palveluksessa sairaaloissa ja hoitolaitoksissa.Koska diakoninvirka liittyy karitatiiviseen ja katekeettiseen työhön, joka on luonteeltaan


koko yhteiskunnan kattavaa, on pappisviran tavoin luontevaa ajatella, että se ei rajoitu pel-kästään seurakuntien työhön ja virkoihin. Tällaisen kannan otti myös piispainkokous lau-sunnossaan 1/2003. Kun tehtävää haetaan seurakunnasta tai järjestöstä, antaa paikallinenorganisaatio omalta osaltaan kutsun virkaan. Diakoni liittyy vihkimyksen kautta hiippakun-taan ja piispan kaitsennan piiriin.

Pätevä kutsu edellyttää paikallisen kutsun lisäksi kokonaiskirkon vahvistusta, jota edusta-vat tuomiokapituli ja piispa. Hiippakunnan tehtävänä on tutkia seurakunnan kutsun päte-vyys ja muut vihkimisen edellytykset, kuten hakijan pätevyys, sopivuus ja soveltuvuus.Tältä osin annetaan kokonaiskirkon kutsu virkaan. Tuomiokapitulin ja piispan hyväksyntäon pätevän kutsun olennainen osa. Kutsun antaminen on paikallisen organisaation ja vihki-jän välistä yhteistyötä, joiden yhteinen hyväksyntä muodostaa pätevän vokaation.

Uudistuksen yhteydessä on päätettävä, millaista kutsua diakoninvirkaan vaaditaan. Työ-ryhmä yhtyy tältä osin Virkarakennetyöryhmän (2000) mietintöön. Diakonian virkaan edel-lytetään kutsu vastaavista organisaatioista kuin pappisvihkimyksessä. Pätevän kutsun voiantaa henkilölle, joka

on kutsuttu hoitamaan seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin tai varhaiskasvatuksendiakonin virkaa (diakonian virat)on viranhaltijana tuomiokapitulissa tai kirkkohallituksessaon kutsuttu lähetysjärjestön tai muun kristillisen järjestön palvelukseentoimii diakonian opettajana korkeakoulussa tai oppilaitoksessa

Työryhmä ei pidä tässä vaiheessa perusteltuna, että kutsun voisi antaa yhteiskunnan palve-lukseen, esim. sairaalaan tai hoitolaitokseen. Sairaalat ja hoitolaitokset muodostavat tosintärkeän diakonien ja diakonissojen työalueen. Tältä osin rajanveto on vaikeaa, ja myös toi-senlaiselle ratkaisulle on perusteluja. Harkittaessa valtion ja kuntien ylläpitämiä hoitolai-toksia mahdollisina vokaation antajina on otettava huomioon mm., että valtion uskonnolli-nen neutraliteetti voi asettaa huomattavia rajoituksia valtion virassa tehtävälle uskonnolli-selle toiminnalle.

4.7.2. Vihkiminen

Diakoninvirkaan vihkimisen toimittaa piispa. Virkaan vihkiminen (potestas ordinis) onolennainen osa piispan toimivaltaa. Nykyisen kirkkojärjestyksen mukaan pappisvihkimyk-sen ja piispan virkaan vihkimisen toimittaa piispa. Sekä Diakonaattikomitea (1994) ettäVirkarakennekomitea (2000) ovat olleet yhtä mieltä, ja näiltä osin mietinnöt ovat saaneetmyönteisen vastaanoton kirkolliskokouksessa. Vihkimisestä päättävät piispa ja tuomiokapi-tuli yhdessä. Tämä tarkoittaa, että piispan ja tuomiokapitulin enemmistön on oltava asiastayhtä mieltä.

Vihkiminen on ainutkertainen toimi, jota ei toisteta. Se antaa valtuutuksen hoitaa julkisestivirkaan kuuluvia tehtäviä ja sisältää vastuun niiden oikeasta hoitamisesta. Valtuutus onvoimassa koko kirkossa, periaatteessa koko universaalissa Kristuksen kirkossa.

Päätökseen, joka koskee papiksivihkimistä, ei voi valittaa. Päätökseen on säädetty valitus-kielto kirkkolain 24 luvun 14 §:n 1 mom 2-kohdassa. Koska kirkon virkaan vihkiminen onkeskeinen osa kirkon hengellistä autonomiaa, on vastaava valituskielto tarpeen säätää myöspäätökseen, joka koskee hyväksymistä diakoninvirkaan.


4.7.3. Kolme vihkimystä

Keskeisin aikaisempiin mietintöihin kohdistunut kritiikki koski vihkimystä. Virkarakenne-komitea (2000) hahmotteli yhden vihkimyksen mallin. Sen mukaan sekä piispan, papin ettädiakonin vihkimys on perimmältään vihkimys yhteen ja samaan kirkon virkaan. Vihkimysyhteen kirkon virkaan on ainutkertainen. Mikäli diakoni saisi kutsun papin virkaan tai pap-pi piispan virkaan, hänet muodollisesti vihittäisiin virkaan, mutta teologisesti tällaisen vih-kimyksen katsottaisiin olevan virkaan asettaminen eli installaatio.

Piispainkokous ja kirkolliskokouksen perustevaliokunta arvioivat ratkaisua kriittisesti lu-vussa 1.3. esitetyllä tavalla. Samankaltaiseen arvioon päättyi myös kirkkohallituksen virka-rakennetyöryhmä 2004:n työ.

Klassinen virkateologia on erottanut toisistaan piispan, papin ja diakonin virat. Suomessaluterilainen kirkko säilytti reformaation jälkeen piispan ja papin virat, kun taas diakoninvirka vähitellen hävisi. Diakonin virka oli tosin kohdannut suuria muutoksia jo ennen re-formaatiota.

Piispainkokous on lausunnoissaan 1/2003 ja 2/2006 korostanut, että kirkon virka koostuukolmesta konkreettisesta virasta, joita ovat piispan, papin ja diakonin virat. Kuhunkin vir-kaan tulee olla oma teologisesti pohdittu ordinaationsa. Kirkolliskokouksen perustevalio-kunta ei ottanut asiaan vahvasti kantaa, mutta totesi tuomiokapitulien ja piispainkokouksenlausuntojen osoittavan periaatteellista kritiikkiä.

Työryhmä liittyy piispainkokouksen kantaan, että vihkiminen yhteen hengelliseen virkaan,joka kattaisi samanaikaisesti piispan-, papinja diakoninvirat, olisi kirkkohistoriallisesti jateologisesti uutuus, jonka kaltaista ei yleisesti tunneta kristikunnassa. Tällainen käsitys eiole myöskään kirkon tunnustuksen mukainen, kuten edellä luvussa 4.5. on osoitettu. Sentähden työryhmä katsoo, että kirkon virka muodostuu kolmesta virasta, joihin on eri vihki-mykset. Viroilla on omat tehtävänsä. Vihkimykset antavat valtuutuksen juuri siihen tehtä-vään, jota varten vihkimys toimitetaan. Mikäli diakoni kutsutaan papiksi tai pappi piispak-si, toimitetaan vihkiminen uuteen virkaan. Mikäli diakoninvirkaan vihitty siirtyy toiseenvirkaan, joka myös kuuluu diakonian virkaan (esim. seurakuntadiakoni nuorisodiakoniksitai päinvastoin), toimitetaan virkaan siunaaminen.

Diakoninvirkaan vihkimisen edellytyksenä on kutsu hoitaa diakonian virkaakirkossa. Kutsun antaa paikallinen organisaatio. Kokonaiskirkon kutsun antavatpiispa ja tuomiokapituli hyväksymällä henkilön diakoninvirkaan vihittäväksi.Kutsu voidaan antaa diakonian virkaan tai kristillisen järjestön palvelukseenvastaaviin tehtäviin.Diakoninvirkaan vihkii piispa. Vihkimys on ainutkertainen, ja siinä valtuutetaanhenkilö hoitamaan kutsun mukaista diakonian virkaa sekä diakoninvirkaa kaikkial-la kirkossa. Vihkimyksestä päättävät tuomiokapituli ja piispa yhdessä. Vihkimis-päätökseen ei voi hakea muutosta.Piispan, papin ja diakonin tehtävät ovat kolme eri tehtävää. Kuhunkin niistä on


oma vihkimyksensä, jossa kyseinen tehtävä annetaan. Kirkon virassa on kolmevirkaa ja kolme vihkimystä.

4.8. Koulutus ja kelpoisuus

4.8.1. Kelpoisuus diakoninvirkaan

Diakonian viran ja nuorisotyönohjaajan viran kelpoisuusehtona on tällä hetkellä piispain-kokouksen hyväksymä tutkinto. Uudistuksen jälkeen diakoninviran kelpoisuusehto tuleemääritellä erikseen. Kelpoisuusehto diakoninvirkaan tarkoittaa kelpoisuutta, joka henkilölläon oltava, jotta hänet voitaisiin vihkiä virkaan. Tämä kelpoisuusehto voi olla periaatteessaeri kuin konkreettisiin virkoihin (seurakuntadiakoni tai nuorisodiakoni) vaadittava kelpoi-suusehto. Uudistuksen alkuvaiheessa on tarkoituksenmukaista, että diakoninviran kelpoi-suusehto on sama kuin seurakuntadiakonin tai nuorisodiakonin virkan kelpoisuusehto. Kel-poisuusehdosta on laadittu luonnos KJ 5a:2 §:n yhteyteen.

Kutsu diakoninvirkaan voi tulla myös sellaisen viran kautta, jonka kelpoisuusehto on tätäkorkeampi. Koska tilanne on uusi, eikä tarvetta kelpoisuusehtojen muuttamiseen voi koh-tuudella ennakoida, on kirkkojärjestykseen kirjoitettu erillinen säännös siitä, että seurakun-tadiakonin ja nuorisodiakonin viran kelpoisuusehdon päättää piispainkokous (KJ 6:49).Kun piispainkokous päättää sekä diakoninviran että seurakunnan diakonian viran kelpoi-suusehdoista, on niiden keskinäinen yhdenmukaistaminen tarpeen mukaan helppoa.

Pappisviran osalta kelpoisuudesta pappisvirkaan on säädetty kirkkojärjestyksen 5 luvun 2ja 4 §:ssä. Pappisvirkaa vastaavalla kelpoisuusehdolla pappi voi vihkimisensä jälkeen hoi-taa seurakuntapastorin virkaa sekä muutakin virkaa, jonka kelpoisuusehdoksi on määrätty"kelpoisuus pappisvirkaan". Kappalaisen ja kirkkoherran viran kelpoisuusehto on tätä kor-keampi. Mikäli viran kelpoisuusehtona on, että virkaa hakevan tulee jo olla papiksi vihitty,kelpoisuusehtona on "kelpoisuus papin virkaan".

Diakoninviran kelpoisuusehto tulee määritellä kirkkojärjestyksessä. Työryhmä ehdottaasäädettäväksi kelpoisuudesta samankaltaisesti kuin pappisvirassa. Pappisvirkaa koskevatsäädökset määrittelevät kattavasti sen, mitä kirkon viran yhteyteen vihittävältä henkilöltävoidaan kohtuudella odottaa.

Näiden kelpoisuusehtojen mukaan diakoninvirkaan vihittävän tulee olla:jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen;suorittanut sellaisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt diakoninviran kel-poisuusvaatimukseksi;terveydeltään diakoninvirkaan kykenevä; sekämuutoinkin diakoninvirkaan soveltuva.

Lisäksi vihkimistä pyytävä tulee osoittaa piispalle ja tuomiokapitulille kykenevänsä hoita-maan diakoninvirkaa ja antaa sitä varten vaaditut näytteet. Hakemuksiin liitettävistä todis-tuksista on annettava erilliset määräykset.


Kelpoisuusehdot ovat jossain määrin väljiä. Kirkon jäsenyys, konfirmaatio ja vaadittavatutkinto ovat objektiivisesti määriteltävissä ja todennettavissa olevia kelpoisuusehtoja. Sensijaan henkilön kristillinen elämä, terveydentila ja yleinen soveltuvuus sisältävät monimuo-toisia ja vaikeastikin arvioitavia seikkoja. On tärkeää, että piispalla ja tuomiokapitulilla säi-lyy aito mahdollisuus harkita henkilön soveltuvuutta diakoninvirkaan. Tämä on pappisviranyhteydessä yleensä tutkittu ns. ordinaatiokoulutuksen yhteydessä.

4.8.2. Kelpoisuus diakonian virkaan

Työryhmän ehdottama virkanimikkeiden muutos ei vaikuta virkojen kelpoisuusehtoihin.Uudistuksen tavoitteena on, että virkojen luonne ja sisältö ei muuttuisi. Tästä seuraa, ettämyöskään virkojen kelpoisuusehdot eivät tutkinnon osalta muuttuisi nykyisen diakonian vi-ran tai nuorisotyönohjaajan viran kelpoisuusehdoista.

Diakonian viran, nuorisotyönohjaajan sekä lapsityönohjaajan ja -johtajan virkojen kelpoi-suusehtona olevasta tutkinnosta päättää piispainkokous (KJ 6:49, 6:51). Piispainkokous onviimeksi päättänyt kelpoisuutena olevat tutkinnot päätöksissään 11.2.2003 ja 14.9.2004lapsityönohjaajan ja -johtajan osalta (kirkon säädöskokoelman nro 90 ja 95) sekä 13.9.2005diakonian viran ja nuorisotyönohjaajan viran osalta (kirkon säädöskokoelma nro 90, 95 101ja 102).

Diakonian virkaan antaa kelpoisuuden 210 opintopisteen laajuinen sosiaali- ja terveysalanammattikorkeakoulututkinto (sosionomi AMK) ja 240 opintopisteen laajuinen sosiaali- jaterveysalan ammattikorkeakoulututkinto (sairaanhoitaja AMK). Mainittujen tutkintojen tuleetäyttää seuraavat ehdot:1. Tutkintoon kuuluvien opintojen tulee sisältää vähintään 90 opintopistettä teologisia se-

kä seurakunnan ja kirkon työhön liittyviä opintoja;2. Edellä tarkoitetut opinnot jakautuvat seuraavasti:

2.1. teologisia (Raamatun, kristinuskon ja kirkon hengellisen elämän tuntemukseenjohdattavia) opintoja vähintään 20 opintopistettä;

2.2. diakonian ammattiopintoja vähintään 40 opintopistettä;2.3. seurakunnan ja kirkon työelämään ja työyhteisöön liittyviä opintoja vähintään 15

opintopistettä, johon sisältyy päätoimista harjoittelua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnassa vähintään 12 opintopistettä;

2.4. seurakunnan tai kirkon työhön liittyvä opinnäytetyö 15 opintopistettä.

Kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan antavat kelpoisuuden 210 opintopisteen laajuinen so-siaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto (sosionomi AMK) ja 210 opintopisteen laa-juinen humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto (yhteisöpedagogi AMK).Mainittujen tutkintojen tulee täyttää seuraavat ehdot:1. Tutkintoon kuuluvien opintojen tulee sisältää vähintään 90 opintopistettä teologisia se-

kä seurakunnan ja kirkon työhön liittyviä opintoja;2. Edellä tarkoitetut opinnot jakautuvat seuraavasti:

2.1. teologisia (Raamatun, kristinuskon ja kirkon hengellisen elämän tuntemukseenjohdattavia) opintoja vähintään 20 opintopistettä;

2.2. kirkon lapsi- ja nuorisotyön ammattiopintoja vähintään 40 opintopistettä;2.3. seurakunnan ja kirkon työelämään ja työyhteisöön liittyviä opintoja vähintään 15

opintopistettä, johon sisältyy päätoimista harjoittelua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnassa vähintään 12 opintopistettä;

2.4. seurakunnan tai kirkon työhön liittyvä opinnäytetyö 15 opintopistettä.


Pätevyysvaatimuksena lapsityönohjaajan virkaan on jokin 2 momentissa mainittu tutkintosekä lisäksi kristillisen varhaiskasvatuksen erikoistumisopinnot 20 opintoviikkoa.Hyväksyttäviä tutkintoja ovat:

kirkon nuorisotyön ohjaajan tai diakonian (diakoni ja diakonissa) virkaan kelpoistavaammattikorkeakoulututkinto,kasvatustieteen kandidaatti (lastentarhanopettaja),kasvatustieteen maisteri (luokanopettajan virkaan kelpoinen),sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto (sosionomi AMK),teologian kandidaatti,teologian maisteri sekä kirkon nuorisotyönohjaajan, lastentarhanopettajan ja sosiaali-kasvattajan opistotasoiset tutkinnot.

Lapsityön johtajan virkaan kelpoistavat seuraavat koulutukset:a. soveltuva ylempi korkeakoulututkinto täydennettynä työalajohtamisen koulutuksessa ja

yhdessä kouluttavan oppilaitoksen kanssa sovittavilla lapsityönohjaajan erikoistumis-koulutukseen sisältyvillä opintokokonaisuuksilla (vähintään 8 opintoviikkoa), tai

b. kelpoisuus lapsityönohjaajaksi täydennettynä tarvittavilla korkeakouluopinnoilla siten,että opintojen yhteismäärä on 160 opintoviikkoa ja niihin sisältyy opintoja kasvatustie-teessä, psykologiassa ja teologisissa aineissa (kussakin vähintään 5 opintoviikkoa),minkä lisäksi edellytetään työalajohtamisen koulutus.

Kelpoisuusehdoista voi todeta, että vaikka tutkinnoissa on vaihtoehtoja, sekä diakonian ettänuorisotyönohjaajan virkoihin voi pätevöityä myös hyvin samankaltaisilla tutkinnoilla.Kumpaankin virkaan antaa pätevyyden sosionomi AMK -tutkinto, jolloin tutkintojen erilli-siä ammatillisia opintoja on harjoittelu mukaan lukien vain 52 opintopistettä. Viroilla onyhteisiä opintoja 90 opintopistettä.

Käytännössä on järkevää, että diakoninvirkaan vaadittava tutkinto vastaisi vokaatioksi kel-paavien virkojen kelpoisuusehtoja. Tällöin diakoninvirkaan vihitty voidaan nimittää seura-kuntadiakonin, nuorisodiakonin tai varhaiskasvatuksen diakonin virkaan.

Tällä hetkellä diakonian virkaan ja nuorisotyönohjaajan virkaan on pelkästään tutkintonailmoitettu kelpoisuusehto. Vaikka kirkossa on olemassa diakonian virkaan vihkiminen, eivihkiminen ole diakonian viran kelpoisuusehto. Vihkimyksen ja diakonian viran välillä onsiten kahdenlainen epäsymmetria: vihkimyksen ehtona ei ole vokaatio eli kutsu diakonianvirkaan, ja diakonian virkaa voi hoitaa ilman vihkimystä. On syytä pyrkiä siihen, että vih-kimys ja virka kuuluvat läheisesti yhteen.

Koulutukseen liittyvän pätevyyden lisäksi on syytä määrätä, että sekä seurakuntadiakoninettä nuorisodiakonin viran kelpoisuusehtona on vihkimys diakonianvirkaan. Ellei vihki-mystä jo ole, tulee virkaan valitun saada vihkimys diakonianvirkaan. Tällöin valinta vir-kaan on samalla kutsu (vokaatio) diakonianvirkaa varten. Ellei henkilöä jo ole vihitty dia-koninvirkaan, on vihkimystä varten hänen täytettävä myös diakoninvirkaan asetetut kelpoi-suusehdot. Tämä menettely vastaa tilannetta, jossa henkilö kutsutaan hoitamaan seurakun-tapastorin virkaa silloin, kun häntä ei vielä ole vihitty papiksi.

Työryhmän käsityksen mukaan diakonian virka ja diakoninvirka tulee kytkeä yhteen siten,että henkilö ei voi tulla pysyvästi nimitetyksi diakonian virkaan (seurakuntadiakonin, nuo-risodiakonin tai varhaiskasvatuksen diakonin virka), ellei häntä ole vihitty diakoninvirkaan.Pysyvä virkaan nimittäminen voi tapahtua vasta vihkimyksen jälkeen. Säädösehdotuksissa


kelpoisuus kytkeytyy diakoninvirkaan myös KJ 6: 49a §:n kautta, jonka mukaan virkaanvoidaan pysyvästi nimittää vain diakoninvirkaan vihitty.

Mikäli virkaan tulee valituksi henkilö, jota ei ole vihitty diakoninvirkaan, tulee seurakun-nan antaa hänelle kutsu kyseiseen virkaan ja pyytää tuomiokapitulilta hänen vihkimistäändiakoniksi. Henkilö voi vihkimiseensä saakka toimia viran väliaikaisena hoitajana tai sijai-sena.

Työryhmä on laatinut ordinaatiokoulutusta koskevat ehdotuksensa siten, että henkilön so-veltuvuus tulee arvioitua ennen valintaa, myös tutkinto ja hakijan terveydentila tutkitaanennen virkamääräyksen antamista. Näin ollen valinnan jälkeen ei ole syitä, joiden vuoksivihkimys jäisi toteutumatta.

4.8.3. Kelpoisuus hoitaa virkaa sijaisena tai tilapäisesti

Kirkon perinteen mukaisesti papin virkaa voi hoitaa vain papiksi vihitty. Tästä on virka-miesoikeudellisten säännösten puolesta mahdollista eräissä tapauksissa virkasäännön nojal-la tilapäisesti poiketa.

Diakonaattikomitea (1994) ehdotti, että viran väliaikaisen hoitajan valitsisi kirkko- tai seu-rakuntaneuvosto samoin kuin lehtorin ja kanttorin sijaisen. Komitea myös totesi, että vir-kaan vihkimättömälle sijaiselle voidaan antaa vain sellaisia tehtäviä, jotka eivät vihkimistäedellytä. Virkarakennekomitea (2000) ajatteli samalla tavoin.

Työryhmä yhtyy tältä osin komiteamietintöihin. Diakoninviran osalta on mahdollista poi-keta pappisviran periaatteista silloin, kun kyse viran väliaikaisesta hoitamisesta tai sijaises-ta. Tämä johtuu siitä, että diakoninvirkaan liittyvät oikeudet eivät välittömästi koske tavan-omaista viranhoitoa. On sen vuoksi pappisvirkaa selvemmin mahdollista, että seurakunta-diakonin tai nuorisodiakonin virkaa tilapäisesti hoitaa henkilö, jolla ei ole diakoninvirkaanliitettyjä oikeuksia. Nämä oikeudet eivät suoranaisesti vaikuta seurakuntadiakonin tai nuo-risodiakonin päivittäiseen perustyöhön. Papin viran osalta on toisin, koska papinviran pe-rustehtävät perustuvat suurelta osin vihkimisessä annettuihin valtuutuksiin. Diakoniatyö jakristillinen kasvatus on jossain määrin kaikkien seurakuntalaisten velvollisuus. Kristillinenkasvatus on mm. kasteen yhteydessä erityinen vanhempien ja kummien tehtävä. Sen vuoksion perusteltua, että seurakuntadiakonin ja nuorisodiakonin virkaa voi tilapäisesti hoitaamyös virkaan vihkimätön henkilö. Sijaisen kohdalla viran kelpoisuusehdoista voidaanmuutoinkin poiketa. Sijainen ei kuitenkaan voi hoitaa sellaisia yksittäisiä tehtäviä, jotkaedellyttävät diakoninviran oikeuksia. Sijaisen ja väliaikaisen hoitajan valitsee kirkko- taiseurakuntaneuvosto.

4.8.4. Kelpoisuusehdoista päättävä toimielin

Tällä hetkellä kirkon hengellisen työn virkojen kelpoisuusehdoista päättää piispainkokous.Näistä on säädökset kirkkojärjestyksen pykälissä 5:2 (pappisvirka), 6:35 (lehtori), 6:40(kanttori), 6:49 (diakoni) ja 6:51 (nuorisotyönohjaaja, lastenohjaaja, lähetyssihteeri, perhe-neuvoja).


Kirkkohallituksen 25.10.2005 asettaman kirkon keskushallinnon kehittämistyöryhmän mie-tinnössä (Kirkon keskushallinnon sarja C 2007: 4) ehdotetaan, että jatkossa piispainkokouspäättäisi pappisvirkaan vihkimisen kelpoisuusehtona olevan tutkinnon, mutta muilta osinkirkon virkojen kelpoisuusehtona olevista tutkinnoista päättäisi kirkkohallitus. Uudistuksentarkoituksena on kehittää piispainkokouksen ja kirkkohallituksen tehtävänjakoa siten, ettäpiispainkokous voisi keskittyä kirkon oppia ja toimintaa koskeviin asioihin ja kirkkohalli-tuksen tehtävä kirkon keskushallinnon yleisviranomaisena vahvistuisi.

Diakonaattiuudistusta koskien edellä mainitussa mietinnössä käsitellään diakonian virankelpoisuusehdosta päättävää toimielintä (s. 87). Mietinnön mukaan

Varsinaiseen diakonian virkaan vihitään ja vihkijöinä toimivat piispat. Tämän voisi ajatellapuoltavan sitä, että myös kelpoisuusehdot olisivat piispojen päätettävissä. Vihkijällä tulee ol-la oikeus päättää, kuka vihitään ja millä perusteella. Ratkaisu siitä, kuka vihitään, pysyy kui-tenkin piispalla, vaikka kelpoisuusehdoista päättäminen siirretään kirkkohallitukselle. Koskasekä nuorisotyönohjaajat että diakoniaviranhaltijat suorittavat nykyisin samantasoisen tut-kinnon (AMK), on luontevaa, että kirkkohallitus päättää mainittujen kelpoisuusehdoista.

Työryhmä yhtyy mietinnön ratkaisuun siltä osin kuin ehdotus koskee pappisviran kelpoi-suusehtoja. Papiksivihkiminen (ja vihkimystoimitukset yleensä) on keskeinen piispalliseentoimivaltaan kuuluva asia. Pappisvirkaan vihkimisen kelpoisuusehdot ja siihen soveltuvuu-den tutkiminen on olennainen osa vihkimisen toimivaltaan sisältyvää prosessia.

Uudistettu diakoninvirka on pappisvirasta erillinen mutta kirkon viran yhteydessä. Tästäsyystä tulee diakoninvirkaa kohdella pappisvirkaa toisiaan vastaavasti. Työryhmän mieles-tä diakoninvirkaan kelpoistavasta tutkinnosta päättäminen on sekä periaatteessa johdonmu-kaista että käytännössä luontevaa säätää piispainkokouksen tehtäväksi.

Keskushallinnon kehittämistyöryhmän mietinnössä pohditaan tilannetta, jossa diakonianvirkaan vihittäisiin mutta nuorisotyönohjaajan virkaan ei. Tässä ehdotuksessa kuitenkinmolemmat virkaryhmät kuuluvat diakoninviran piiriin. Kirkkohallituksen päätettäväksi eisiten jäisi diakoninvirasta erillistä nuorisotyönohjaajan viran kelpoisuusehtoa, jota voitai-siin sellaisenaan soveltaa myös diakonian virkaan. Koska virat kulkevat yhdessä, on mo-lempien virkojen kelpoisuusehto syytä säätää piispainkokouksen tehtäväksi. Diakoninvirankelpoisuusehto ei muutenkaan voi merkittävästi eriytyä diakonian virkojen kelpoisuuseh-doista, minkä vuoksi kelpoisuusehdot tulisi lähtökohtaisesti päättää samassa toimielimessä.Ehdotuksella on tältä osin vaikutusta kirkon keskushallinnon kehittämistä koskevaan uudis-tushankkeeseen.

4.8.5. Ordinaatiokoulutus

Ordinaatiokoulutukseksi kutsutaan piispan ja tuomiokapitulin antamaa koulutusta, jota an-netaan pappisvirkaan kutsutulle ennen papiksivihkimistä. Ordinaatiokoulutusta on vähäi-semmässä määrin annettu myös diakonian virkaan vihittäville. Diakonian virkaan vihittävi-en ordinaatiokoulutus on siirtynyt hiippakuntien vastuulle vuonna 2005 ja sitä on kehitettypappisvirkaan annettavan koulutuksen suuntaiseksi.

Ordinaatiokoulutuksella on pappisvirkaan kutsuttujen osalta kaksi merkitystä. Sen tarkoi-tuksena on ensinnäkin perehdyttää henkilö pappisviran tehtäviin ja pappina toimimiseen


sekä muutenkin antaa tukea, tietoja ja taitoja virasta, johon henkilö ollaan vihkimässä jalaajemminkin pohtia pappisvirkaan liittyviä identiteettikysymyksiä. Papin viran tehtäviä onvaikea aidosti harjoitella ennen vihkimystä. Toiseksi koulutus on antanut tuomiokapitulillemahdollisuuden tutustua vokaation saaneisiin myös siinä tarkoituksessa, että heidän taito-jaan ja kykyä selviytyä pappisvirasta on voitu arvioida. Arvio on toiminut pohjana päätök-selle, voidaanko henkilö vihkiä papiksi.

Diakonian virkaan vihkimisen ordinaatiokoulutuksessa ei ole ollut tarpeen arvioida henki-löitä, koska vihkimiseen ei ole vaadittu vokaatiota eikä vihittävien soveltuvuudesta tehdätuomiokapitulissa päätöstä. Diakonien ordinaatiokoulutus ei ole muodollisesti ollut yhtey-dessä tuomiokapituliin, koska tuomiokapituli ei tutki soveltuvuutta eikä tee päätöksiä vih-kimisestä. Koulutus on painottunut piispan ja diakonian hiippakuntasihteerin antamaan oh-jaukseen ja tukeen.

Toimeksiannon pyrkimyksenä on vahvistaa virkaan kutsumisen, vihkimisen ja kaitsennanyhteyttä myöskin diakoninviran osalta. Piispa ja tuomiokapituli tutkivat henkilön soveltu-vuuden ja tekevät päätöksen vihkimisestä. Tällainen menettely edellyttää myös ordinaatio-koulutuksen vahvistamista samantasoiseksi kuin pappisvirassa.

Työryhmä on luonnostellut kaksi vaihtoehtoa ordinaatiokoulutusmalleiksi.

Perinteinen ja nykyistä pappisvirkaa vastaava malli on seuraava. Seurakunta antaa henki-lölle kutsun (vokaatio) tulla hoitamaan diakoninvirkaa valitsemalla hänet sellaiseen seura-kunnan virkaan, jossa voi tulla vihityksi diakoninvirkaan. Tuomiokapituli tutkii ensin vo-kaation pätevyyden, ja kutsuu sen perusteella henkilöt ordinaatiokoulutukseen. Ordinaatio-koulutus kestää tehokkaana työskentelynä noin kaksi viikkoa sisältäen tuomiokapitulinpyytämät näytteet. Koulutus jakaantuu noin puolentoista kuukauden ajalle. Koulutuksenjälkeen tuomiokapituli päättää, ketkä vokaation saaneista ja koulutuksen käyneistä voidaanvihkiä diakoninvirkaan. Piispa vihkii hyväksytyt henkilöt diakoninvirkaan.

Tämän mallin etuna on, että koulutukseen kutsutaan vain ne, joilla on kutsu todelliseenseurakunnan työhön. Koulutus on tehokasta, koska ketään ei kouluteta turhaan. Koulutusantaa myös mahdollisuuden arvioida henkilön soveltuvuutta, koska se tapahtuu aivan lähel-lä vihkimistä.

Perinteisen mallin heikkoutena on, että vihkimiseen liittyy tehtävään valinnan jälkeen epä-tietoisuutta. On mahdollista, että valinnasta ja vokaation saamisesta huolimatta tuomiokapi-tuli ei pidä henkilöä soveltuvana diakoninvirkaan. Valinnan jälkeen henkilö joutuu vieläuuteen tutkintaan, mikä aiheuttaa epävarmuutta. Piispalla ja tuomiokapitulilla on valta har-kita, kuka virkaan vihitään.

Mallin heikkoutena on pidettävä myös ordinaatiokoulutuksen suhdetta vaaliin ja sen lain-voimaisuuteen. Työryhmä ei esitä diakonian virkojen vaaleihin valituskieltoa. Siten vaaliolisi ordinaatiokoulutuksen aikoihin useimmiten lainvoimainen. Päätös olla vihkimättähenkilöä diakoninvirkaan edellyttäisi kirkkolakiin säädettävää ehtoa siitä, että virkaan va-linta on ehdollinen ja vahvistuu vain mikäli henkilö vihitään diakoninvirkaan. On mahdol-lista säätää ehdollisesta valinnasta. Tätä ei voi kuitenkaan pitää toivottavana ratkaisuna. Onmyös mahdollista, että vaalista valitetaan. Tästä seuraisi, että tuomiokapituli ei luultavastivoisi vihkiä henkilöä ennen kuin vaali on saanut lainvoiman. Tämä johtaisi nykyisellä


muutoksenhakujärjestelmällä viivytykseen, joka kestäisi vuodesta kahteen vuotta. Pappis-viran osalta nämä virkamiesoikeudelliset kysymykset on ratkaistu siten, että seurakuntapas-torin virkaan ei ole yleistä hakua, nimitysoikeus on tuomiokapitulilla itsellään ja virkamää-räyksestä on säädetty valituskielto. Nämä kolme seurakuntapastorin viran poikkeuksellistamenettelyä ovat yhteydessä siihen, että pappisvirkaan vihitään.

Edellä mainittujen ongelmien vuoksi työryhmä ehdottaa ordinaatiokoulutuksen järjestämi-seen ja soveltuvuuden tutkimiseen mallia, jota voidaan kutsua ennakkokoulutusmalliksi.

Ennakkokoulutusmallissa ordinaatiokoulutuksen pääosa ajoittuisi opintojen loppuvaihee-seen. Opiskelija, joka suunnittelee hakevansa diakonian virkaa seurakunnasta, hakeutuisituomiokapitulin ordinaatiokoulutukseen jo opintojen aikana tai pian niiden päätyttyä. Tuo-miokapituli antaa koulutukseen hakeutuneelle tavanomaisen ordinaatiokoulutuksen, jonkayhteydessä arvioidaan henkilön soveltuvuutta. Koulutuksen päätteeksi tuomiokapituli tekeesitovan päätöksen siitä, että henkilö voidaan vihkiä diakoninvirkaan, mikäli seurakunta taimuu yhteisö valitsee hänet tehtävään, jonka ehtona vihkimys on. Päätöksestä annetaan tar-peellinen todistus tai pöytäkirjaote.

Ordinaatiokoulutustodistus voi olla voimassa määräajan, esim. kolme vuotta. Todistuksenvoimassaolosta antaa määräyksen piispainkokous KJ 5a:2 §:n nojalla. Todistuksessa ote-taan kantaa KJ 5a:2 §:n 1 mom 1 ja 4 -kohdan mukaiseen kelpoisuuteen. Näiden kohtienmukaan virkaan vihittävän tulee olla jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästään tunnettukonfirmoitu kirkon jäsen, sekä muutoinkin diakoninvirkaan soveltuva. Todistuksessa eioteta kantaa henkilön muodolliseen ammatilliseen kelpoisuuteen eikä terveydentilaan senvuoksi, että osa koulutusta käyvistä ei ole vielä saattanut opintojaan loppuun. Riittävän ter-veydentilan tutkii seurakunta suorittaessaan valintaa. Tuomiokapitulin todistusta ei annetahenkilölle, jolta piispan ja tuomiokapitulin arvion mukaan puuttuu riittävä soveltuvuus dia-koninvirkaan. Henkilö voi ordinaatiokoulutuksen aikana myös itse päätyä siihen, ettei hänpyydä ordinaatiokoulutustodistusta.

Saatuaan ordinaatiokoulutustodistuksen henkilö voi hakea seurakunnan (tai vastaavan) dia-konian virkaa. Mikäli ordinaatiokoulutuksen käynyt tulee valituksi ja saa vokaation, hän onjo saanut ordinaatiokoulutuksen ja hänellä on päätös siitä, että hänet voidaan vihkiä dia-koninvirkaan. Valinnan jälkeen tuomiokapituli tutkii lähinnä vokaation pätevyyden. Koskatässä vaiheessa ei ole enää tarvetta ordinaatiokoulutukselle tai soveltuvuuden tutkimiselle,piispa vihkii vokaation saaneet diakoninvirkaan, kun vaali on saanut lainvoiman. Hakijanammatillinen kelpoisuus tutkitaan valinnan yhteydessä seurakunnassa. Terveydentila ja ri-kosrekisteriote tutkitaan valinnan jälkeen seurakunnassa ennen kuin seurakunta antaa vir-kanimitysesityksen tai vokaation tuomiokapitulille.

Ennakkokoulutusmallin etuna on pidettävä sitä, että seurakunta voi luottaa siihen, että vali-tuksi tullut voidaan vihkiä diakoninvirkaan, eikä valintaa tarvitse tehdä ehdollisesti. Tällöinkirkkolain 6 luvun 8b §:ään ei tarvitse säätää vihkimiseen liittyvää purkavaa ehtoa. Myösopiskelijan näkökulmasta malli poistaa valinnan jälkeisen epätietoisuuden vihkimisestä.Malli vahvistaa opiskelijan, ammatillisen koulutuksen ja hiippakunnan yhteyttä, ja sen pro-sessinomaisuus voi parantaa koulutuksen laatua.


Malli rakentuu siten, että virkaa hakevalla tulee olla tuomiokapitulin antama todistus siitä,että hänet voidaan vihkiä diakoninvirkaan. Tästä ehdosta tulee olla kelpoisuutta koskevasäännös.

Periaatteellinen ongelma liittyy siihen, että soveltuvuuden tutkiminen ja virkaan vihkimi-nen voivat tapahtua eri hiippakunnissa. Paikallisen piispan ja tuomiokapitulin toimivaltatutkia ja vihkiä oman hiippakuntansa papit ja diakonit on periaatteessa ehdoton. Ennakko-koulutusjärjestelmä edellyttää, että yhdessä hiippakunnassa suoritettu soveltuvuuden arvi-ointi on pätevä kaikissa hiippakunnissa. Yhtäältä tämä edellyttää sekä koulutuksen koor-dinointia että sen laajuuden ja tason määrittelyä, ja tuo sääntelyn tarvetta. Ordinaatiokoulu-tuksen yhtenäisyyttä voidaan pitää myös myönteisenä asiana. Mahdollisesti kaikki koulu-tukseen osallistuneet eivät lopulta hakeutuisi kirkon palvelukseen. Ennakkokoulutusjärjes-telmä ei poistaisi ongelmaa, joka johtuu mahdollisen valituksen aiheuttamasta viivytykses-tä. Olisi myös ratkaistava, kuinka kauan soveltuvuudesta annettava todistus on voimassa.

Työryhmä on päätynyt ehdottamaan ennakkokoulutusjärjestelmää. Ordinaatiokoulutus vaa-tii joka tapauksessa hiippakuntien välistä koordinaatiota. Kirkkojärjestyksen 6 luvun 49§:ään on kirjoitettu hakukelpoisuutta koskeva ehto, että hakijalla tulee olla todistus hyväk-sytysti suoritetusta ordinaatiokoulutuksesta. Sanamuodolla tarkoitetaan, että arvioiva en-nakkokoulutus on voitu käydä missä tahansa hiippakunnassa.

Ennakkokoulutusmallissa koulutettavien määrä ei seurakuntadiakonin virkaan hakeutuvienosalta olennaisesti poikkea nykyisestä ordinaatiokoulutuksesta, johon on otettu kaikki vih-kimykseen hakeutuvat, oppilaitoksista valmistuvat henkilöt. Uudistus toisi koulutuksen pii-riin myös nykyiset nuorisotyönohjaajat sekä lapsityönohjaajat ja -johtajat (nuorisodiakonitja varhaiskasvatuksen diakonit). Ordinaatiokoulutukseen osallistuvien määrä kaksinkertais-tuu nykyisestä. Tuomiokapitulissa suurin työmäärän lisäys kohdistuu työntekijöihin, jotkahenkilökohtaisesti haastattelevat koulutukseen hakeutuneet. Soveltuvan henkilöstön rekry-toinnilla on suuri merkitys. Soveltuvuuden arviointi on tuomiokapitulin ja piispan keskei-nen tehtävä, johon on syytä panostaa.

Diakoninviralla on oma kelpoisuusehtonsa, joka määrittelee sen, kuka siihenvoidaan vihkiä.Diakoninvirkaan vihittävän tulee olla jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästääntunnettu konfirmoitu kirkon jäsen; suorittanut sellaisen tutkinnon, jonka piispain-kokous on hyväksynyt diakoninviran kelpoisuusvaatimukseksi; terveydeltään dia-koninvirkaan kykenevä; sekä muutoinkin diakoninvirkaan soveltuva.Diakonin virkaan liitettävien virkojen (seurakuntadiakoni, nuorisodiakoni, varhais-kasvatuksen diakoni) kelpoisuusehdot eivät muutu. Ne ovat käytännössä samatkuin mitä edellytetään diakoninvirkaan vihkimisessä.Seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin ja varhaiskasvatuksen diakonin virkojenkelpoisuusehtona on kelpoisuus ja vihkiminen diakoninvirkaan. Viran sijaiseksi javäliaikaiseksi hoitajaksi voidaan ottaa henkilö, jota ei ole vihitty diakonian vir-kaan. Tällaisella henkilöllä ei ole diakoninvirasta seuraavia oikeuksia.Diakoninviran ja diakonian viran (seurakuntadiakoni, nuorisodiakoni, varhaiskas-vatuksen diakoni) kelpoisuusehdoista päättää piispainkokous.


Työryhmä ehdottaa ordinaatiokoulutukseen ennakkokoulutusmallia. Siinä ordinaa-tiokoulutus käydään ennen viran hakemista. Todistus koulutuksesta on viran ha-kemisen kelpoisuusehto. Valinnan jälkeen ei synny soveltuvuuden tutkimisen tar-vetta. Tuomiokaputuli tutkii vain vokaation oikeellisuuden ja piispa vihkii valitunvirkaan.

4.9. Virka-asu ja viran tunnukset

Piispan, papin ja diakonin virkaan liittyy tunnuksia, joista viranhaltijan voi tunnistaa. Osatunnuksista on hyvin vanhoja, osa niistä on kokenut ajan myötä suuriakin muutoksia. Suo-men evankelis-luterilaisessa kirkossa on tällä hetkellä suositusluonteiset ohjeet piispan japapin virka-asusta ja liturgisista tunnuksista sekä uuden kirkollisten toimitusten myötämyös diakoninvirkaan vihityn liturgisista tunnuksista.

Piispan viran tunnukseksi on vakiintunut violetti paita, jossa on valkoinen kaulus, ja rinta-risti. Liturgisina tunnuksina ovat lisäksi hiippa ja piispansauva. Piispan virkaan vihkimises-sä piispaksi vihitty puetaan kuorikaapuun ja hänelle "luovutetaan piispan viran tunnukset".

Papin tunnuksena on musta paita, jossa on valkoinen kaulus. Papin liturgisena tunnuksenaon stola, jota myös piispa käyttää. Pappisvihkimyksessä vihityn päälle puetaan stola jamessukasukka. Pappi kantaa stolaa niskan takaa molemman olan yli eteen. Pappi kantaaläntisissä kirkoissa stolaa suorassa, mutta stolan käytössä on myös hiippakuntakohtaisiaeroavuuksia.

Diakonian viranhaltijoiden stolan käyttö on elpynyt vähitellen 1990-luvulta alkaen. Dia-konian virkaan vihkimisen kaavaan on uudessa kirkollisten toimitusten kirjassa otettu mu-kaan diakonian virkaan vihityn pukeminen stolaan. Käytäntö on ekumeeninen. Diakonikantaa stolaa vasemman olan yli oikealle lanteelle kiinnitettynä. Diakonian viralla ei olemuita virallisia tunnuksia.

Piispan, papin ja diakonin viran tunnuksista on tällä hetkellä säädetty vain kirkollisten toi-mitusten kirjassa. Piispainkokouksella ei ole kirkkolain 3:2 pykälään perustuvaa oikeuttaantaa täytäntöönpanomääräyksiä piispan, papin tai muun hengellistä työtä tekevän viran-haltijan viran tunnuksista tai virka-asusta. Kirkkolain 21:2 mukaan piispainkokous tosinkäsittelee kirkon uskoa, julistusta ja työtä sekä hiippakuntien hallintoa ja hoitoa koskeviaasioita. Tähän liittyen piispainkokous on antanut pappien ja lehtorien virkapukeutumisestasuosituksia. Suositukset eivät ole pappia velvoittavia, niitä ei julkaista kirkon säädösko-koelmassa eivätkä ne ole sitovia muihin viranomaisiin nähden

Piispainkokous on viimeksi antanut suosituksen papin ja lehtorin virkapuvusta ja virkapu-keutumisesta 12.9.2001. Tällöin se päätti palata muiden hengellisen työn virkojen tunnuk-sia ja virkapukeutumista koskevan ohjeistuksen antamiseen, kun kysymys kirkon virkara-kenteesta on ratkennut. Tällä hetkellä naispapin virka-asuun on alustavasti suunnitteillamuutoksia.


Piispainkokouksen 12.-13.9.2000 asettama työryhmä julkaisi vuonna 2001 mietinnön Virantunnukset ja virkapukeutumisen ohjeet (Sarja B 2001:4). Mietinnössä selvitetään laajastivirkapukeutumisen historiaa.

Papin asu on traditionaalinen, vaikka se on kokenut historian myötä monia muutoksia. Pa-pin virka-asuun on vaikuttanut aika ja käytännön ekumeeniset vaikutteet. Yleisesti käytet-tävä pantapaita, joka kaulus sisältää vain lyhyen valkoisen etuosan, on varsin moderni. Pa-pin asun musta ja piispan punainen on kuitenkin nähtävissä perinteiseksi. Myös piispanasuun kuuluva risti on erittäin vanhaa perua.

Muiden hengellisen työn viranhaltijoiden virka-asusta ei ole kirkon päätöksiä. Diakonisso-jen musta juhla-asu on ammattikunnan sisällä syntynyt asu. Diakonien vihreä pantapaitamuistuttaa muuten paitsi väriltään papin virka-asua. Vihreä pantapaita suunniteltiin, kundiakonikoulutus aloitettiin 1953 kirkon omasta aloitteesta. Virka-asun luomiseen on myösvaikuttanut se, että diakonin viralla hengellisen työn virkana on jo uusitestamentillinen läh-tökohta. Vaikka diakonin virka on ymmärretty pääasiassa maallikkovirkana, on sen histori-allinen yhteys piispan ja papin virkaan antanut viralle kirkon erityiseen virkaan liittävääidentiteettiä. Samaan suuntaan ovat vaikuttaneet ekumeeniset esimerkit. Vihreällä paidallaei kuitenkaan ole virallista asemaa, minkä vuoksi sen käyttöä on koordinoinut diakonia-työntekijöiden liitto (DTL). Diakoneilla on myös erityinen vihityn diakonin rintamerkki.

Diakonissoilla on ollut käytössä omat diakonissalaitosten puvut, myssyt ja merkit. Vuonna1966 diakonissoille valmistui yhtenäinen musta juhlapuku. Juhlapukuun suunniteltiin eril-linen virkamerkki. Vuonna 1968 Suomen Kirkon Sisarliitto antoi seurakuntasisaren virka-puvusta ja diakonissamerkin käytöstä erilliset ohjeet. Vuonna 1985 valmistui Sisarliitonhyväksymä tummansininen paita miespuolisille diakonissoille.

Vuosien 1986-1993 aikana piispainkokous ja Kirkon jumalanpalvelus ja musiikkityön kes-kus valmistelivat yhtenäistä esitystä diakonian viranhaltijoiden virka-asusta. Piispainkoko-us päätti 14-15.9.1993, että uuteen suositukseen ei ole aihetta niin kauan kuin virkaraken-nekysymys on kesken. Tämän jälkeen Diakoniatyöntekijöiden liiton virkapukutyöryhmäantoi omat ehdotuksensa diakonian viranhaltijoiden virkapuvusta. Vihreä paita vapautettiinvirkasidonnaisuudesta, jolloin diakonissan asu jäi ilmaisemaan koulutusta. Liitto on muo-toillut linjaukset virkapukusuositukseksi vuonna 1998.

Kirkon nuorisotyöntekijöillä ei ole ollut virka-asua eikä liturgista tunnusta. Virka on kirkonhistoriassa varsin nuori, minkä vuoksi sen asema on ollut kehittymätön. Se ei myöskäänkanna sellaista historiallista yhteyttä kirkon virkaan, mikä diakonin viralla on ollut. Nuori-sotyönohjaajan viralta puuttuvat myös pitkälti vahvat ekumeeniset esimerkit. Tämän vuoksinuorisotyönohjaajan virka on diakonin virkaa selvemmin ymmärretty maallikkoviraksi,vaikka nuorisotyönohjaajien on samalla selkeästi ymmärretty tekevän hengellistä seurakun-tatyötä.

Kirkon Nuorisotyöntekijöiden liitto antoi tammikuussa 1999 oma-aloitteisesti suosituksennuorisotyönohjaajien virka-asuksi, joka on sininen ns. pantakaulusasu. Virka-asu hyväksyt-tiin ammattiliiton vuosikokouksessa. Koska paita muistutti kauluksensa osalta papin virka-asua, herätti päätös kirkossa kyselyjä sen asemasta ja merkityksestä. Keväällä 1999 liitonjohtokunta antoi erillisen tiedotteen, jossa vielä pyydettiin jäsenistöä pidättäytymään paidankäytöstä. Tiedotteessa viitattiin piispojen kanssa käytyyn neuvotteluun sekä virkarakenne-


uudistuksen keskeneräisyyteen. Osa nuorisotyöntekijöistä on kuitenkin ottanut paidan käyt-töönsä.

Piispainkokous pyysi 12.9.2001 järjestöjä pidättäytymään uusista järjestöpohjaisista pukeu-tumisohjeista.

Diakonin virka-asu tulee liittää virkaan vihkimisen tunnukseksi. Virka-asun tulee olla vainvirkaan vihittyjen tunnus. Virkarakennekomitea (2000) ehdotti, että diakonaattiin vihittysaisi oikeuden käyttää helmenharmaata pantakaulusasua. Työryhmän kannan mukaan kir-kon viran yhteydessä olevien virkojen virka-asusta on piispainkokouksen tehtävä. Lisäksikaikilla diakonin virkaan vihityillä virka-asun tulisi olla lähtökohtaisesti samanlainen.

Päätösvalta virka-asun ja viran tunnusten päättämisessä kuuluu kirkon nykyisen käytännönmukaan piispainkokoukselle. Koska kirkon erityiseen virkaan kytkeytyvä virka kuuluupiispallisen kaitsennan ja valvonnan piiriin, on piispainkokouksen toimivalta syytä säätääyksiselitteisesti. Vuonna 2001 annetussa mietinnössä esitetyillä perusteilla virka-asuja eivoida auktorisoida yksinomaan luterilaisen kirkon käyttöön. On sen sijaan mahdollista si-tovasti määrätä, millainen virka-asu luterilaisen kirkon piispoilla, papeilla ja diakoneilla on.Piispainkokous antaa myös tarpeelliset siirtymävaiheen ohjeet.

Virka-asusta päättämistä vaikeuttaa se, että toimivaltaa ei ole säädetty. Sen vuoksi työryh-mä ehdottaa KL 5 luvun 11 §:ään erillistä valtuutussäännöstä, jolla piispainkokous antaamääräykset piispan, papin ja diakonin virkapukeutumisesta. Valtuutussäännös saisi peruste-lunsa KL 2 luvun 3 §:ään ehdotetusta muutoksesta, että piispainkokous antaa tarkemmatmääräykset pappisvirkaa ja diakoninvirkaa koskevista säädöksistä.

Piispainkokous päättää piispan, papin ja diakoninvirkaan vihittyjen virka-asusta jaliturgisista tunnuksista.

4.10. Tuomiokapitulin kaitsennalliset toimet

Diakonit kuuluvat piispan ja tuomiokapitulin kaitsentaan. Piispa on seurakuntien, pappienja diakonien ylin kaitsija. Kaitsennalla on sekä työtä tukevia että valvovia elementtejä, ja seilmenee myös tehtävän hallinnollisissa suhteissa.

Diakonien työn tukeminen hiippakunnasta käsin on jo nyt hiippakuntien kasvava työmuoto.Ordinaatiokoulutus on siirtynyt tuomiokapitulien vastuulle vuonna 2005. Ordinaatiokoulu-tus ja diakonien identiteetin sekä hengellisen kasvun tukeminen lienee keskeisiä hiippa-kunnallisen toiminnan muotoja.

On oletettavaa, että diakoninviran luomisen jälkeen vastaavanlainen tarve kohdistuu myösnykyisen nuorisotyönohjaajien työn alalle. Kasvatus- ja nuorisotyö on vanhastaan ollut eräshiippakuntien hiippakuntasihteerien työala. Uudistuksen jälkeen tämä tarve korostunee.Diakoninviran uudistaminen ei ole yksinkertainen asia myöskään virkaan vihityille. Uudis-tuksesta seuraa hiippakuntien lisääntynyt tarve koota diakoninvirkaan vihittyjä yhteen, kes-kustella ajankohtaisista asioista ja muutenkin tukea vihittyjen ammatillista osaamista ja


hengellistä identiteettiä. Tämä edellyttää hiippakuntien toiminnan uudelleenjärjestelyä jon-kin verran, ja luultavasti myös lisäpanostuksen tarvetta.

Kirkkojärjestykseen ei ehdoteta synodaalikokouksen kaltaista säännöstä, jolla hiippakunnatvelvoitettaisiin kutsumaan diakonit yhteiseen kokoukseen. Tästä huolimatta epävirallisen jasääntelemättömän kokoontumisen tarve on ilmeinen. Samankaltaisten hiippakunnallistenkokoontumisten tarve on olemassa jo nyt, ja sitä ilmenee myös muiden viranhaltijaryhmi-en, mm. kanttorien keskuudessa. Ordinaatiokoulutusta vastaavan perehdyttämiskoulutuk-sen tarve kasvaa myös niissä työntekijäryhmissä, joihin ei ole ordinaatiota.

Uudistus tuo hiippakunnille kaitsennallisia tehtäviä. Hiippakunta vastaa ordinaa-tiokoulutuksesta. Se kokoaa viranhaltijoita yhteen ja tukee heidän tehtäväänsä,valvoo diakoninvirkaa ja diakonian virkaa, ja niiden hoitajia. Hiippakunta antaakoulutusta ja neuvontaa. Hiippakunnille tulee jonkin verran hallinnollisia tehtäviä.

5. Uudistuksen toteuttaminen

5.1. Diakoninviran säätämisen tapa

5.1.1. Uusi kirkkolain 5a-luku ja kirkkojärjestyksen 5a-luku

Uudistuksessa säädetään kirkkolain ja järjestyksen tasolla pappisviran ja piispan viran rin-nalle diakoninvirka. Teologisesti uudistuksessa on kyse diakonian viran alan laajentamises-ta ja eri virkojen kokoamisesta yhteen. Säädösten tasolla uudistus toteutetaan säätämällädiakonian virasta, johon nykyisiä virkoja liitetään. Diakoninviran ymmärretään olevan kir-kon viran yhteydessä. Sillä on oma erityinen tehtävänsä papin ja piispan virkojen rinnalla,omat oikeutensa ja velvollisuutensa. Virkaan kutsutaan ja vihitään.

Koska diakoninvirka rinnastuu monilla tavoin piispan ja papin virkaan, työryhmä ehdottaadiakoninvirasta säädettävän niitä vastaavalla tavalla. Diakoninvirkaa varten säädetään kirk-kolakiin ja kirkkojärjestykseen uudet 5a luvut.

Aikaisemmissa mietinnöissä diakoninvirkaa koskevat säädökset on suurelta osin esitetty si-joitettavaksi pappisvirkaa koskeviin kirkkolain ja kirkkojärjestyksen 5 lukuihin. Tämä rat-kaisu on heijastanut sitä, että sekä diakoniksi että papiksi vihkiminen on teologisesti ym-märretty vihkimykseksi samaan "kirkon virkaan". Sekä diakonaattikomitea (1994) että vir-karakennekomitea (2000) ehdotti tämän mukaisesti, että kirkkolain 5 luvun nimeksi tulisi"Kirkon virka", ja että diakoninvirkaa koskevat säädökset otettaisiin siihen.

Koska tässä mietinnössä pappisvirkaa ja diakoninvirkaa ei ymmärretä yhdeksi viraksi siinämerkityksessä, että vihkimys tapahtuisi yhteen ja samaan kirkon virkaan, on sekä teologi-sesti että säädösteknisesti selkeintä säätää diakoninvirasta omassa luvussaan. Tämä koros-taa sisällöllisesti sitä, että kyse on pappisvirasta erillisestä virasta, josta on myös omat sää-döksensä.


Diakoninvirkaa koskevissa säädöksissä viitataan joiltakin osin pappisvirkaa koskeviin sää-döksiin. Tämä johtuu siitä, että monet hallinnolliset menettelyt ehdotetaan säädettävän vas-taavalla tavalla kuin pappisvirassa.

Säädöksiä koskevissa ratkaisuissa otetaan huomioon, että diakoninvirka kuuluu kirkon eri-tyisen viran yhteyteen. Kirkon järjestysmuotoa koskevissa ratkaisuissa tulee esille, että dia-koninviralla on hallinnollisesti selkeä yhteys piispaan ja hiippakuntaan. Diakoninvirka jamyös palvelussuhteen synnyttävä diakonian virka siirtyvät joiltakin osin piispallisen kait-sennan piiriin.

Virkasuhdetta koskevat henkilöstöhallinnolliset rakenteet säädetään pääsääntöisesti seura-kunnan toimivaltaan. Piispallinen kaitsenta edellyttää kuitenkin jonkin verran jaettua toi-mivaltaa.

5.1.2. Diakoninvirkaan vihkimisen edellytykset

Diakoninvirkaan vihkimisen edellytykset säädetään uudessa kirkkojärjestyksen 5a-luvussapappisvirkaa vastaavasti. Edellytykset seuraavat kirkon perinteestä sekä tarpeesta huolehtiasiitä, että virkaan vihittävällä on riittävä ammatillinen kelpoisuus, henkilökohtainen taitosekä soveltuvuus hoitaa diakoninvirkaa.

Ammatillinen kelpoisuuden ehtona on ammatillinen tutkinto, jonka piispainkokous on hy-väksynyt kelpoisuusvaatimukseksi. Henkilökohtaista taitoa sekä soveltuvuutta arvioidaansillä, että henkilö on kristillisestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen, terveydel-tään virkaan kykenevä ja muutoinkin tuomiokapitulin arvion mukaan virkaan soveltuva.Taitoa on mahdollista arvioida tuomiokapitulin määräämissä näytteissä. Soveltuvuutta var-ten henkilö on mahdollista saattaa myös psykologiseen arviointiin.

Koska vihkimisen yhteydessä henkilöllä on oltava kutsu johonkin 5a luvun 4§:n mukaiseenvirkaan tai tehtävään, arvioidaan henkilöä tosiasiassa kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen ar-vio tapahtuu virkaan tai tehtävään valittaessa ja toinen vihkimystä arvioitaessa. Vihkimystäarvioidaan ordinaatiokoulutuksessa. Kirkkojärjestyksen 5a luvussa ilmaistujen kelpoisuus-ehtojen arviointi jää viimekädessä piispan ja tuomiokapitulin tehtäväksi, koska vihkimyk-sestä on heidän päätettävä kirkkolain 5a:1 §:n mukaisesti.

Mikäli vokaationa olevaan virkaan vaaditaan ennen pysyvää nimittämistä rikosrekisteriot-teen esittäminen, pyytää sen diakoninvirkaan vihkimistä varten seurakunta ennen vokaationantamista.

5.1.3. Vokaation edellytys ja virkojen liittäminen diakoninvirkaan

Ehdotettavassa kirkkojärjestyksen 5a luvun 4 §:ssä säädetään diakoninvirkaan vaadittavastakutsusta (vokaatio). Vokaatiosäännös säädetään pappisvirkaa vastaavalla tavalla.

Kyseisessä pykälässä tosiasiassa säädetään siitä, mitkä seurakuntien virat sisällöllisesti liit-tyvät diakoninvirkaan. Diakoninvirkaan kelpaavaksi vokaatioksi määritellään seurakunta-diakonin, nuorisodiakonin ja varhaiskasvatuksen diakonin virat. Nämä virat vastaavat ny-kyisiä diakonian, nuorisotyönohjaajan ja lapsityönohjaajan ja -johtajan virkoja. Vokaatioksi


hyväksytään myös virka kirkkohallituksessa ja tuomiokapitulissa. Seurakuntadiakonin,nuorisodiakonin ja varhaiskasvatuksen diakonin virkojen kuuluminen diakonian virkoihintulee esille myös uudistetussa kirkkojärjestyksen 6 luvun 49-49b §:ssä, jotka säätävät näi-den virkojen täyttämisestä.

Kirkkojärjestyksen 5a luvun 4 §:n 1 mom 1-kohdassa säädetään, että vokaatioksi hyväksy-tään myös muu virka, jonka kelpoisuusehtona on diakoninvirka. Tällä laajennuksella halu-taan välttää tilanne, että diakoninvirkaan vihkiminen estyy sen johdosta, että viran vir-kanimike ei ole seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin tai varhaiskasvatuksen diakonin vir-ka. Seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä on sisällöltään näiden virkojen kaltaisia virkoja,joilla on kuitenkin jonkin verran eri virkanimike. Yleensä ne ovat erikoisvirkoja tiettyätyöalaa varten. Seurakunnissa on myös käytössä suuri määrä näistä poikkeavia vanhoja vir-kanimikkeitä. Laajennus mahdollistaa sen, että on mahdollista käyttää muitakin vir-kanimikkeitä, mikäli viran kelpoisuusehdoksi on määritelty diakoninvirka tai kelpoisuusdiakoninvirkaan. Vastaavalla tavalla suurissa seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä on pa-pin viraksi määriteltyjä virkoja, joiden virkanimikkeessä ei ole sanaa pappi. Suositeltavintaolisi, että seurakunnat pitäytyvät kirkkojärjestyksessä mainituissa virkanimikkeissä, ja eri-tyiset työalat määritellään viran tehtäväalana. On kuitenkin joskus tarpeellista, esim. koro-tettujen kelpoisuusehtojen vuoksi, että virkanimikkeestä voidaan poiketa.

Diakoninvirkaan voidaan vihkiä myös henkilö, joka on kutsuttu lähetysjärjestön tai muunkristillisen yhteisön palvelukseen. Tällainen tehtävä ei voi olla mikä tahansa, vaan sillä onoltava selkeä yhteys kirkon karitatiiviseen ja kasvatukselliseen työhön. Tuomiokapituli jou-tuu tutkimaan onko tehtävä luonteeltaan ja sisällöltään sellainen, että se voidaan hyväksyädiakoninviran vokaatioksi.

Erikseen on mainittu myös toimiminen opettajana diakonian alan korkeakoulussa tai muus-sa oppilaitoksessa. Kirkon yhteys erilaisiin kouluihin ja oppilaitoksiin on vanha ja vahva.Pappisviran osalta yhteys liittyy ensin koululaitoksen syntymiseen kirkon piirissä ja myö-hemmin uskonnonopetukseen, jossa papeilla on ollut merkittävä osa. Diakonian alan kor-keakoulut ja oppilaitokset ovat Suomessa yleisesti ottaen varsin kiinteässä yhteydessä kirk-koon, minkä vuoksi on perusteltua, että diakonian alan opettajana toimiminen on myös vo-kaatioksi kelpaava toimi.

Vokaatio edellyttää konkreettista palvelussuhdetta, diakonian virkaa, jonka sisältönä on ka-ritatiivinen tai katekeettinen toiminta. Vokaatioksi ei kelpaa sisällöltään toisenlainen tehtä-vä siinäkään tapauksessa, että henkilöllä muilta osin olisi kelpoisuus diakoninvirkaan.

5.1.4. Vihkiminen kelpoisuusehtona

Diakoninvirkaan sisältyvät seurakunnan virat on määritelty kirkkojärjestyksen 5a luvun 4§:ssä. Vokaation saaminen näihin virkoihin mahdollistaa vihkimisen diakoninvirkaan. Sa-malla vihkiminen diakoninvirkaan on näiden virkojen kelpoisuusehto. Koska tämä ei suo-raa ilmene kirkkojärjestyksen 5a-luvusta, on kelpoisuusehdosta laadittu säädös kirkkojär-jestyksen 6 luvun 49a §:ään. Sen mukaan diakonian virkoihin voidaan pysyvästi nimittäävain henkilö, joka on vihitty diakoninvirkaan. Muotoilu mahdollistaa sen, että virkaa voi ti-lapäisesti tai sijaisena hoitaa myös muu henkilö. Mikäli virkaan valitaan henkilö, jota ei ole


vihitty diakoninvirkaan, voidaan hänet nimittää viran väliaikaiseksi hoitajaksi. Pysyvä vir-kamääräys annetaan diakoninvirkaan vihkimisen jälkeen.

5.1.5. Pakollinen seurakuntadiakonin virka seurakunnassa

Nykyisen kirkkojärjestyksen 6 luvun 9 §:n mukaan seurakunnassa tulee olla diakonian vir-ka. Seurakunta voi kirkkojärjestyksen 6 luvun 50 §:n mukaisesti perustaa yhteisen diakoni-an viran toisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän kanssa. Tuomiokapituli voi enintäänviideksi vuodeksi kerrallaan vapauttaa seurakunnan täyttämästä diakonian virkaa.

Uudistus liittää karitatiivisen diakonian viran ja nuorisotyönohjaajan viran yhteen. Dia-koninviran tehtävänä on sekä karitatiivinen palvelu että kristillinen kasvatus ja opetus. Senvuoksi on tarpeen erikseen määritellä, millainen diakonian virka seurakunnassa tulee olla.

Kirkolliskokous edellytti toimeksiannossaan, että virkojen identiteetti ja tehtävät eivätmuutu. Työryhmä on tulkinnut kirkolliskokouksen tehtäväantoa siten, kirkolliskokouksentarkoituksena ei ole ollut muuttaa tältä osin sitä, että seurakunnassa tulee olla nimenomaankaritatiivista palvelutyötä tekevä virka. Työryhmä ei sen vuoksi esitä muutosta kirkkojär-jestyksen 6 luvun 9 §:ään. Työryhmä on tehnyt pykälään virkanimikkeen uudistamisestajohtuvan korjauksen. Koska nykyinen diakonian virka muuttuu virkanimikkeeltään seura-kuntadiakonian viraksi, tulee uudistuksen jälkeen seurakunnassa olla vähintään yksi seura-kuntadiakonian virka.

5.1.6. Diakonin kuuluminen hiippakuntaan

Diakoninvirkaan vihkiminen on piispan ja tuomiokapitulin toimivaltaan kuuluva asia. Vir-kaan sisältyy hengellisiä oikeuksia ja niihin kuuluvia vastuita. Diakoninviran kaitsenta javalvonta järjestetään hiippakunnallisesti. Näistä syistä johtuen hiippakunnalla tulee olla tie-to siitä, ketkä ovat hiippakunnassa diakoninvirkaan vihittyjä. Sen lisäksi diakoni kuuluu ai-na johonkin hiippakuntaan ja diakoni on hiippakunnan diakoni. Hiippakunnan toimivallantulee olla selkeästi järjestetty.

Papin osalta hiippakuntaan kuuluminen säädetään kirkkojärjestyksen 5 luvun 10 §:ssä.Hiippakuntaan kuuluminen ei noudata seurakunnan jäsenyyden periaatteita. Pappi kuuluusiihen hiippakuntaan, jossa hänet on vihitty papiksi tai johon hänet on tuomiokapitulinsuostumuksella siirretty. Pappi siirtyy automaattisesti toiseen hiippakuntaan, mikäli hänetnimitetään siellä pysyvästi papin virkaan.

Pappien osalta hiippakuntaan kuulumisella on suuri merkitys, koska papilla on pappisvir-kansa nojalla eräissä vaaleissa äänioikeus. Myös papiston hiippakunnalliset kokoontumisetjärjestetään synodaalikokouksissa hiippakunnittain.

Pappi kuuluu erikseen määritellen myös rovastikuntaan. Tällä on merkitystä lääninrovastinvaalissa sekä pappien kokoontumisissa.

Työryhmä ei ehdota tässä mietinnössä hallinnollisia uudistuksia, jotka vaatisivat diakonin-virkaan vihittyjen henkilökohtaisen äänioikeuden seurantaa ja luettelointia. Aikaisemmissa


komiteamietinnöissä on todettu, että nimenomaan äänioikeuteen liittyvä hallinnon lisäysolisi tuomiokapituleille merkittävä lisätyö ja aiheuttaisi kustannuksia.

Diakoninvirkaan vihityille on tästä huolimatta tarpeen määritellä hiippakunta. Tämä johtuuedellä mainituista virkaan liittyvistä oikeuksista, vastuista ja hiippakunnan kaitsennallisistatehtävistä. Diakoni on aina jonkin hiippakunnan diakoni, silloinkin, kun hänellä ei ole pal-velussuhdetta seurakuntaan. Myös diakonien kokoontumisen kannalta hiippakunnalla onmerkitystä.

Työryhmä ehdottaa, että diakoninviran kuulumisesta hiippakuntaan säädetään pappisvirkaavastaavasti. Säädöksiin ehdotetaan otettavaksi myös säännöt kuulumisesta rovastikuntaan.Lääninrovasti voi kutsua rovastikuntansa diakonit yhteiseen kokoontumiseen.

5.1.7. Nimikirja ja tuomiokapitulin oikeus tallettaa henkilötietoja

Diakonian viranhaltijoista pidetään nimikirjaa. Nimikirjanpitovelvollisuus säädetään seura-kunnalle.

Kaikki diakoninvirkaan vihityt eivät työskentele seurakunnassa. Kirkko ei voi velvoittaamuuta työnantajaa pitämään diakonista yllä nimikirjan kaltaista henkilörekisteriä. Tästäseuraa, että kaikista diakoninvirkaan vihityistä ei tule olemaan nimikirjaa. Papiston osaltaongelmaa ei synny, koska nimikirjanpitovelvollisuus on tuomiokapitulilla.

Olisi tarkoituksenmukaista, että tietyissä olosuhteissa seurakunnalla olisi toimivaltaa pitääyllä nimikirjaa henkilöstä, joka ei ole seurakuntaan palvelussuhteessa. Tällainen tilannevoisi olla esim., että henkilö jää väliaikaisesti työttömäksi tai että henkilön palvelussuhdejatkuu kristillisessä järjestössä. Tällöin olisi tarkoituksenmukaista, että seurakunnan ja dia-konin yhteisymmärryksessä seurakunta voisi ylläpitää henkilön nimikirjaa. Tämä ei kuiten-kaan ole seurakunnan velvollisuus, eikä myöskään mahdollista ilman erityistä valtuutusta.Sen vuoksi kirkkolain 6 luvun 1 §:ään ehdotetaan säännöstä, että diakoneista, jotka eivätole diakonian viroissa, voidaan pitää nimikirjaa. Nimikirjan ylläpitäminen edellyttää henki-lön suostumusta.

Diakoninvirka on piispallisen kaitsennan alainen. Tuomiokapitulin on välttämätöntä tietäähiippakuntansa diakoneista henkilötietoja. Tuomiokapitulissa tulee sen vuoksi pitää dia-koninvirkaan vihityistä henkilörekisteriä. Rekisterissä on tarpeen olla ainakin yhteystietoja,palvelussuhdetietoja sekä koulutustietoja. Tiedot ovat luonteeltaan nimikirjan kaltaisia,mutta sisällöltään tarve on nimikirjaa suppeampi. Esim. koko palvelussuhdehistoriaa ei oletarpeen tallettaa.

Henkilötietojen tallettamisesta tulee säätää laissa. Henkilötietolain 8 §:n 1 mom 4 ja 5 koh-tien perusteella tuomiokapitulilla on rajatusti oikeus diakoninvirkaan vihittyjen henkilötie-tojen tallettamiseen. Tämä johtuu siitä, että diakoninvirka on piispan ja tuomiokapitulinkaitsennan alainen. Tästä huolimatta työryhmä ehdottaa kirkkolain 6 luvun 1 §:ään täsmen-tävää momenttia, jonka mukaan tuomiokapitulilla on oikeus tallettaa diakoninvirkaan vihi-tyistä henkilötietoja. Säännös on kirjoitettu siten, että kyseessä on tuomiokapitulille annettuoikeus, ei velvollisuus. Tuomiokapituli voi siten pitää rekisteriä siltä osin kuin pitää sitätehtävistään käsin tarpeellisena. Rekisterin alaksi on määritelty henkilö-, koulutus- ja pal-


velussuhdetiedot. Täsmennys on tarpeen, jotta tuomiokapitulin oikeus olisi sekä yksiselit-teinen että riittävästi rajattu ottaen huomioon rekisteröityjen oikeudet. Vaikka kyseessä eiole nimikirjan pitäminen, tietojen tallettamisessa, käyttämisessä ja poistamisessa sovelle-taan, mitä nimikirjalaissa (1010/1989) säädetään.

Henkilörekisterin pitämistä koskee yleislakina henkilötietolaki (523/1999). Siinä säädetääntietojen käsittelyn huolellisuus ja suunnitteluvelvoite, sekä rekisteröidyn oikeudesta tarkas-taa itseään koskevat tiedot.

Diakoninvirasta säädetään omassa 5a luvussa sekä kirkkolaissa että kirkkojärjes-tyksessä. Tällä ilmaistaan, että diakonivirka on pappisvirasta erillinen ja sitä kos-kee omat oikeutensa ja velvollisuutensa.Diakoninvirkaan vihittävän edellytyksistä säädetään pappisviran tavoin. Vihittäväntulee olla kristillisestä vakaumuksesta tunnettu kirkon jäsen, hänellä pitää olla piis-painkokouksen hyväksymä ammatillinen tutkinto, terveydeltään diakoninvirkaankykenevä ja muutoinkin diakoninvirkaan soveltuva.Diakoninvirkaan vihkimisen ehtona on vokaatio palvelussuhteeseen. Pätevänvokaation voi antaa seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin, varhaiskasvatuksen dia-konin virkaan, sekä myös muuhun virkaan, jonka kelpoisuusehtona on diakonin-virka. Vokaatioksi kelpaa myös kutsu kristillisen järjestön, säätiön tai laitoksentehtävään, jonka sisältö on karitatiivinen työ tai kristillinen kasvatus.Seurakunnassa tulee jatkossakin olla aina vähintään yksi seurakuntadiakonin virka.Tältä osin nykyinen käytäntö ei muutu.Diakonit kuuluvat aina johonkin hiippakuntaan. Hiippakuntaan kuuluminensäädetään samalla tavalla kuin pappisvirassa.Seurakunnat pitävät palveluksessaan olevista diakoneista nimikirjaa. Seurakuntavoi pitää nimikirjaa myös muusta diakonista. Tuomiokapitulilla on oikeus pitäähiippakuntansa diakoneista henkilörekisteriä.

5.2. Diakoninviran oikeudet

Diakoninviran liittäminen vihkimyksellä kirkon erityisen viran yhteyteen antaa mahdolli-suuden liittää virkaan erityisiä hengellisiä oikeuksia. Oikeuksista on laadittu aikaisemmissakomiteoissa luonnoksia.

Oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat yhteen. Oikeus suorittaa tietynlainen tehtävä johtaavelvollisuuteen suorittaa se oikein ja hyvin. Oikeus asettaa myös vastuun tehtävän suorit-tamisesta. Lisääntyvät oikeudet johtavat lisääntyviin velvollisuuksiin. Oikeuksien ja velvol-lisuuksien on oltava yhteismitallisia ja keskenään tasapainossa. Niiden on myös oltavaluonteeltaan sellaisia, että ne kuuluvat tehtävän sisältöön.

Diakonaattikomitea (1994) käsitteli kysymystä diakoninvirkaan vihityn oikeudesta saarnatajumalanpalveluksessa sekä jakaa ehtoollista. Komitea myös pohti myös yleisesti diakonaat-tiin vihittyjen tehtäviä jumalanpalveluksessa. Komitea suhtautui myönteisesti siihen, ettädiakoninvirkaan vihityillä olisi virkaansa sidottu lupa saarnata jumalanpalveluksessa, toi-


mittaa sanajumalanpalvelus ja opettaa rippikoulussa. Komitea suhtautui kielteisesti ehdo-tukseen laajentaa Kirkkojärjestyksen 2 luvun 10 §:n mukaista lupaa toimittaa ehtoollinenerityistilanteissa (ns. sairaanehtoollinen). Komitean mukaan ehtoollisen toimittaminen onpappisviran tehtävä, ja lehtorien oikeus tulisi poistaa kirkkojärjestyksestä. Sen sijaan komi-tea suhtautui myönteisesti siihen, että diakoninvirkaan vihitty voisi viedä messussa konse-kroidun ehtoollisen vanhuksille ja sairaille, jotka eivät pääse osallistumaan messuun.

Virkarakennekomitea (2000) yhtyi Diakonaattikomitean ehdotukseen, että diakoninvirkaanvihitty voisi saarnata ja toimittaa sanajumalanpalveluksen sekä opettaa rippikoulussa. Rip-pikoulun johtaminen säilyisi kuitenkin papeilla ja lehtoreilla (KJ 3:3). Komitea totesi, ettäseurakunnan muilla viranhaltijoilla on jo nyt mahdollisuus rippikoulun ohjesäännön mu-kaan opettaa rippikoulussa (KJ 3:3).

Virkarakennekomitea (2000) ei pitänyt tarkoituksenmukaisena, että diakoninvirkaan vihi-tyille annettaisiin erillinen oikeus viedä konsekroidut ehtoollisaineet sairaille ja vanhuksil-le. Sen sijaan komitea ehdotti, että diakoninvirkaan vihityille annettaisiin oikeus piispain-kokouksen määräämällä tavalla toimittaa ehtoollinen KJ 2:10 mukaisesti. Lisäksi komiteaehdotti, että avioliiton kirkollisen siunaamisen ja hautaan siunaamisen voisi toimittaa dia-koninvirkaan vihitty.

Diakonianvirkaan liitettäviä oikeuksia ja hengellisiä tehtäviä arvioitaessa on tässä yhtey-dessä syytä kiinnittää huomiota neljään seikkaan.

Ensimmäiseksi, kirkolliskokous on toimeksiannossaan edellyttänyt, että diakonian ja nuori-sotyönohjaajan virkojen identiteetti säilyy pääpiirteissään ennallaan. Myös kirkolliskoko-uksen perustevaliokunta totesi lausunnossaan 3/2003, että uudet tehtävät eivät ole välttä-mättömiä siinäkään tapauksessa, että virkojen katsottaisiin olevan samaa todellisuutta kuinsanan ja sakramenttien virka, koska diakoninvirkaan liitettävät virat ovat sanan palveluk-sessa niille ominaisella tavalla. Perustevaliokunta otti kielteisen kannan oikeuteen suorittaaavioliiton siunaaminen ja hautaan siunaaminen. Näitä hengellisiä oikeuksia pidettiin sellai-sina, jotka tehtävänsä ja vakiintuneen käytännön mukaan kuuluvat pappisvirkaan. Sen si-jaan sanajumalanpalveluksen toimittaminen ja avustaminen ehtoollisella on saanut varovai-sen myönteisen vastaanoton.

Toiseksi, piispainkokous on lausunnossaan 2/2006 esittänyt, että uudistettavia virkoja ei tu-le väkinäisesti liittää osaksi Augsburgin tunnustuksen mainitsemaa kirkon virkaa. Myöskirkolliskokouksen perustevaliokunta totesi, että virkojen uudistaminen tulisi tehdä siten,että sanan ja sakramenttien virka ymmärretään laaja-alaisesti uskon ja rakkauden viraksi.Tällainen tulkinta johtaa siihen, että oikeus toimittaa sanajumalanpalveluksia tai muita py-hiä toimituksia eivät muodostu viran perustelujen kannalta keskeisiksi.

Kolmanneksi, sekä diakonaattikomitea (1994) että virkarakennekomitea (2000) perustelivatdiakoninviran lähtien yhteydestä jumalanpalvelukseen ja jumalanpalvelustehtäviin. Tämänperustelun merkitys on ohentunut, kun viran perusteeksi katsotaan niiden omasta identitee-tistä nouseva yhteys evankeliumin opetukseen ja seurakunnan rakkaudenpalveluun. Viranperustelun kannalta ei ole oleellista, että viroilla olisi sellaisia oikeuksia, jotka nyt kuuluvatpappisvirkaan.


Neljänneksi, ainakin virkarakennekomitean (2000) esittämien laajojen toiminnallisten oi-keuksien taustalla on käsitys, että diakoninvirkaan vihkiminen on varsinaisesti vihkimyssanan ja sakramenttien virkaan pappisviran tavoin. Virkarakennekomitean esittämään yh-den vihkimyksen malliin on suhtauduttu varauksin sekä kirkolliskokouksen perustevalio-kunnan lausunnossa 3/2003 että piispainkokouksen lausunnossa 1/2003. Kun piispan, papinja diakonin vihkimys ymmärretään eri vihkimyksinä, joilla on omat perusteensa ja tehtä-vänsä, vähenee tarve liittää diakoninvirkaan pyhiin toimituksiin liittyviä oikeuksia.

5.2.1. Ehtoolliseen liittyvät oikeudet

Kirkkojärjestyksen mukaan ehtoollisen jakaa pappi. Lehtorilla on oikeus avustaa ehtoolli-sen jakamisessa ja jakaa ehtoollinen KJ 2:10 mukaisissa tilanteissa (ns. sairaanehtoollinen).Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle, kristillisestä va-kaumuksesta tunnetulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa. Jos joku onkuoleman vaarassa tai muuten erityisessä hätätilassa ja hän haluaa ehtoollista, saa jokainenkristitty antaa hänelle ehtoollisen, jos pappia ei ole saatavissa. (KJ 2:12).

Kirkkojärjestyksessä tarkoitetaan ehtoollisen jakamisella sen toimittamista eli konsekroi-mista. Avustaminen ehtoollisen jakamisessa tarkoittaa puolestaan konsekroidun leivän javiinin antamista ehtoolliseen osallistuvalle.

Ehtoollisen toimittaminen on papin tehtävä. Luterilaisessa kirkossa sakramenttien, kasteenja ehtoollisen toimittaminen liitetään kiinteästi sanan ja sakramenttien virkaan, joka onpappisvirka. Näistä on olemassa hätätilaa koskevat poikkeukset, joista on säädetty KJ 2:10mukaisessa sairaanehtoollisessa ja KJ 2:12 mukaisessa hätäehtoollisessa. Vastaava tilanneon kasteen osalta hätäkaste.

Piispainkokous ja Diakonaattikomitea (1994) suhtautuivat kielteisesti siihen, että diakonin-virkaan vihitylle annettaisiin säännönmukainen oikeus toimittaa ehtoollinen KJ 2:10 mu-kaisissa tilanteissa. Piispainkokouksen lausunnon 1/2003 mukaan "Erityistapauksissa ta-pahtuva ehtoollisen asettamisen osana diakonin työtehtäviä on teologisesti merkittävä ky-symys. Komitean ehdotus muodostaisi uuden käytännön ja merkitsisi erityistapausten mää-rän kasvua. Käytäntö olisi erillisratkaisu, joka poikkeaisi useiden luterilaisten kirkkojen,anglikaanisen kirkon, roomalaiskatolisen kirkon ja ortodoksisten kirkkojen käytännöstä."Piispainkokouksen mukaan on perusteltua, että ehtoollisen toimittaa pappi. Nykyinen leh-toreille annettu oikeus on annettu myönnytyksenä ennen pappisviran avaamista naisille.

Kirkolliskokouksen perustevaliokunta otti lausunnossaan 3/2003 kielteisen kannan diako-nien oikeuteen toimittaa ehtoollinen KJ 2:10 mukaisissa tilanteissa. Perustevaliokunnanmukaan diakoninviran haltijan mahdollisuus viedä ehtoollinen sairaille on syytä tutkia erik-seen. Valiokunnan mukaan samalla on tutkittava lehtoreilla nykyisin oleva oikeus. Peruste-valiokunnan kannan mukaan diakoninvirkaan voidaan liittää pysyvästi oikeudet, joita voi-daan tällä hetkellä osoittaa erityisin päätöksen kaikille kastetuille.

Kirkolliskokouksessa on keväällä 2004 tullut vireille edustaja-aloite diakonien oikeudestajakaa ehtoollinen KJ 2:10 mukaisissa tilanteissa (edustaja-aloite 1/2004). Aloitteesta onyleisvaliokunnan mietintö 1/2004 ja se on lähetetty kirkkohallitukselle. Asian ratkaisemi-nen on ollut tarkoitus liittää diakonaattiuudistukseen.


Työryhmä yhtyy piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen perustevaliokunnan kantaan, ettäehtoollisen toimittaminen on papin tehtävä. Luterilainen reformaatio sitoutui tietoisesti sii-hen vanhan kirkon oppiin, että ehtoollisen toimittaa aina pappi. Kirkkomme on sitoutunuttähän myös ekumeenisessa työskentelyssään. Piispainkokous totesi lausunnossaan 1/2003,että "Kirkkojen ykseyden etsinnässä virkateologiaan kytkeytyy erottamattomasti kysymysehtoollisen pätevyydestä". Vaikka diakoninvirka on kirkon erityisen viran yhteydessä, eh-toollisen toimittaminen (konsekrointi) säilyy papin tehtävänä. Sen sijaan ehtoollisella avus-taminen ja ehtoollisen vieminen messun jälkeen sitä tarvitseville on diakoninvirkaan kuu-luvaa pöytäpalvelusta.

Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle, kristillisestä va-kaumuksesta tunnetulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa. Uudistuksenmyötä on perusteltua, että diakoninvirkaan vihityllä on virkaan liittyvä yleinen oikeus avus-taa ehtoollisella. Oikeus toteutuisi yksittäistapauksina työnjohdollisen esimiehen tai messuajohtavan papin pyynnöstä. Oikeus olisi paikallista seurakuntaa laajempi ja voimassa kaik-kialla kirkossa. Kirkkojärjestyksen 2 luvun 12 §:ään ehdotetaan tätä koskevaa muutosta.

Virkarakennekomitea (2000) suhtautui varovaisen myönteisesti mahdollisuuteen viedäkonsekroidut ehtoollisaineet sairaille messun jälkeen. Se totesi, että Yksimielisyyden oh-jeen mukaan ehtoollisen sakramentin tarkoituksena on sen nauttiminen. Reformaatio kriti-soi tapaa säilyttää sakramenttia erikseen palvottavana. Virkarakennekomitean mukaan:

Luterilaisen ehtoollisteologian perusintentiot ovat kuitenkin yhdistettävissä ehdotukseen vie-dä edeltäkäsin messussa konsekroitu sakramentti sairaalle. Tunnustuskirjojen kritiikki ei ollutkohdistettu tähän vanhakirkolliseen käytäntöön, vaan ehtoollisaineiden jakamatta ja nautti-matta jättämiseen.

Virkarakennekomitean näkemyksen mukaan on yhtäältä ajateltavissa, että messusta vietäisiinsakramentti sairaalle, mutta toisaalta sen tulisi tapahtua niin, että toimituksen liittyminenjulkiseen jumalanpalvelukseen säilyisi mahdollisimman eheänä. Kotiin tuodun sakramentinja seurakunnan yhteisen messun välisen yhteyden on oltava tunnistettavissa. Sairastavat olisitällöin syytä sulkea myös kokoontuvan seurakunnan esirukouksiin.

Virkarakennekomitean mukaan käytäntö edellyttäisi, että seurakunnissa kiinnitettäisiinhuomiota ehtoollisaineiden jälkikäsittelyyn, ja että messun jälkeen tapahtuvaa ehtoollisenjakamista varten olisi ohjeet ja järjestys kirkollisten toimitusten kirjassa. Virkarakenneko-mitea totesi, että:

Viime vuosikymmenien ekumeenisissa keskusteluissa on saavutettu huomattavaa yhteisym-märrystä asiassa, joka ei koske ensisijaisesti sairaiden ehtoollista, vaan Kristuksen läsnäoloaja sen jatkumista ehtoollisaineissa jumalanpalveluksen jälkeen.

Komitea viittasi BEM-asiakirjaan:

Toisaalta olisi muistutettava erityisesti saarnoissa ja kirkon opetuksessa, että ehtoollisainei-den säilyttäminen ehtoollisenvieton jälkeen tähtää ennen muuta niiden jakamiseen sairaille janiille, jotka eivät voineet osallistua jumalanpalvelukseen, ja toisaalta olisi nähtävä, että ar-vokkain tapa käsitellä jumalanpalveluksessa käytettyjä ehtoollisaineita on nauttia ne, jolloin


ei tule sulkea pois mahdollisuutta käyttää niitä sairaiden ehtoollisessa. (BEM, Ehtoollinen, §32)

Ehtoollisen vieminen messusta sairaille on vanha kristillinen tapa. Apostolien teoissa dia-konien tehtäväksi kerrotaan pöytäpalvelu (Ap.t. 6: 1-6). Justinos Marttyyri (n. 100 – 162j.Kr.) kuvasi teoksessaan Apologia, että diakonit jakavat ehtoollisen ja vievät siitä osanmessun jälkeen sairaille (Apologia 1:65). Tapa tunnetaan edelleen katolisessa, ortodoksi-sessa ja anglikaanisessa kirkossa. Yhdysvaltojen luterilaisen kirkon (ELCA) käsikirjassaEvangelical Lutheran Worship on mahdollisuus, että pappi voi lukea messun lopussa eri-tyisen rukouksen, joka liittyy ehtoollisen viemiseen poissaoleville, sairaille, kotiin sidotuil-le ja vangituille.

Työryhmä toteaa, että diakonille annettava oikeus viedä ehtoollisaineet sairaille ja vanhuk-sille on käytäntönä vanha ja ekumeenisesti laajasti hyväksytty, mutta se on ollut Suomenluterilaisessa kirkossa vähän tai ei ollenkaan käytössä. Käytännön elvyttäminen selkeyttäisiluterilaisen ehtoollisopin realistista, Kristuksen todellista läsnäoloa, korostavaa luonnetta.Tavan elvyttäminen myös tukisi reformaation tavoitetta, että Kristuksen ruumis ja veri käy-tetään loppuun nauttimalla ne. Perustevaliokunta on lisäksi lausunut, että tapa olisi omiaankorostamaan Jumalan kansan yhteyttä.

Työryhmän kannan mukaan ehtoollisen vieminen messusta sairaille ja vanhuksille ei olenykyisten kirkkojärjestyksen säännösten tai kirkkokäsikirjan määräysten vastaista. Sen si-jaan se ei tiettävästi ole ollut kirkossamme tapana. Ehtoollisen vieminen ei edellytä kirkko-järjestyksen säädösten muuttamista, vaan ohjeita siitä, kuinka ehtoollinen viedään messustasitä tarvitseville sekä kuinka ehtoollisaineita säilytetään messun jälkeen. Ohjeitten antami-nen kuuluu piispainkokouksen toimivaltaan. Ehtoollisen vieminen voi myös edellyttäämuutoksia kirkollisten toimitusten kirjaan.

Työryhmä ehdottaa, että lehtorille annettu oikeus toimittaa ehtoollinen KJ 2:10 §:n mukai-sesti poistetaan, ja tätä koskeva muutos säädetään kirkkojärjestyksen 2 luvun 12 §:ssä.Muutos on linjassa ehdotettavan perusratkaisun kanssa, että ehtoollisen toimittaminen onpapin tehtävä. Kirkon ekumeeniset sitoumukset tukevat lehtorin konsekraatio-oikeudenpoistamista. Nykyisten lehtorien oikeudet turvataan siirtymäsäännöksellä.

5.2.2. Saarna ja jumalanpalvelus

Diakoninviralla säilytetään mahdollisuus keskittyä viran omiin karitatiivisiin ja katekeetti-siin tehtäviin. Jotta viran identiteetti ei muuttuisi, virkoihin ei liitetä suuressa määrin uusiavelvollisuuksia. Myös diakonian viran haltijat ovat esittäneet huolen, että uusien velvolli-suuksien myötä keskittyminen viran perustehtävään voisi kärsiä.

Piispankokous totesi lausunnossaan 1/2003, että diakonin oikeudet ja velvollisuudet hoitaajumalanpalvelustehtäviä on syytä rajata erityistilanteisiin:

Jatkossa diakoniksi vihityn oikeus toimittaa sanajumalanpalvelus päiväjumalanpalveluksenatulisi rajata kirkkojärjestyksen nykyisin määrittämään poikkeustilanteeseen (vain KJ 2:7 §:nja siihen liittyvän jumalanpalvelusten kirjan ohjeen mukaisessa erityistilanteessa). Ehdotetunuudistuksen myötä diakoniksi vihityt voisivat toimittaa sanajumalanpalveluksen, joka ei olepäiväjumalanpalvelus (esimerkiksi leiriolosuhteet). Piispainkokouksenkin mielestä on joh-


donmukaista, että diakoni kirkkoherran antamalla luvalla voi erityistilanteissa toimittaa sa-najumalanpalveluksen. Piispainkokous katsoo, että diakoniksi vihitty voisi myös toimittaa eri-laisia sanajumalanpalvelukseen rinnastettavia siunaamistoimituksia kuten kodin siunaamisentai yksityisen ripin.

Perustevaliokunta totesi (3/2003) näistä oikeuksista, että diakoniksi vihitylle voitaisiinosoittaa samat oikeudet, jotka voidaan erityisin määräyksin antaa kaikille kastetuille seura-kunnan jäsenille.

Valmisteluissa on yhtäältä todettu, että papin tulisi aina toimittaa päiväjumalanpalvelus, jadiakonin oikeus liittyisi poikkeustilanteisiin, joissa pappi ei esteen vuoksi voi saapua (KJ2:7). Diakoninvirkaan vihitty ei siten voisi toimittaa suunnitelmallisesti päiväjumalanpalve-luksena olevaa sanajumalanpalvelusta. Oikeus toteutuisi muissa sanajumalanpalveluksissa.Rajoituksen seurauksena nykyinen KJ 2:6, 1 mom ei muuttuisi, mutta KJ 2:7 §:ään lisättäi-siin diakoninvirkaan vihityt.

Toisaalta valmistelussa suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti siihen, että diakoninvir-kaan vihitty saisi oikeuden saarnata ja toimittaa kirkkoherran luvalla erityisissä tilanteissasanajumalanpalveluksen. Näistä lupa saarnata voi olla yleisempi, kun taas oikeus pitää sa-najumalanpalvelus on periaatteessa alaltaan rajatumpi. Piispainkokous mainitsee erityisolo-suhteina esimerkiksi leirit.

Nykyisen kirkkojärjestyksen 2:6 §:n 3 mom mukaan "Kirkkoherra voi yksittäistapauksessakutsua evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidun, kristillisestä vakaumuksesta tunnetunjäsenen saarnaamaan jumalanpalveluksessa." Laajentamalla tätä konfirmoidulle seurakun-nan jäsenelle annettua oikeutta voi diakoninvirkaan vihitty kirkkoherran kutsusta saarnatajumalanpalveluksessa. Tällöin diakonin virkaan vihitty voidaan lisätä KJ 2:6 §:n 2 mo-menttiin, jossa säädetään lehtorin oikeudesta saarnata jumalanpalveluksessa. Oikeus toteu-tuisi yksittäistapauksina kirkkoherran pyynnöstä. Oikeuden toteutumisen tulee luonteeltaansuunnitelmallinen. Oikeus on myös seurakuntaa laajempi ja voimassa kaikkialla kirkossa.Tällöinkin oikeus toteutuisi paikallisen kirkkoherran pyynnöstä. Työryhmä ehdottaa tätäkoskevan muutoksen tekemistä KJ 2:6 §:ään.

Oikeus toimittaa sanajumalanpalvelus on saarnaoikeutta laajempi oikeus. Kuten edellä ontodettu, piispainkokous suhtautuu lausunnossaan 1/2003 oikeuteen periaatteessa myöntei-sesti. Piispainkokous edellyttää, että sanajumalanpalvelus toimitetaan kirkkoherran luvalla,ja että kyseessä on erityinen tilanne (esimerkiksi leiriolosuhteet). Sen sijaan kirkolliskoko-uksen perustevaliokunta on oikeutta kohtaan rajoitetumpi, kun se rajaa annettavat oikeudetsellaisiin, jotka nykyisin on osoitettu erityisin määräyksin kaikille kastetuille. Seurakunnanjäsenelle ei ole annettu erityissäännöksin oikeutta toimittaa sanajumalanpalvelusta.

Oikeutta saarnata jumalanpalveluksessa on käytännössä tulkittu siten, että se sisällyttää oi-keuden koko sanajumalanpalveluksen toimittamiseen. Piispainkokous toteaa tämän tulkin-nan lausunnossaan 1/2003 lausumalla, että "Nykyisinkin esimerkiksi teologian opiskelijatovat toimittaneet sanajumalanpalveluksia…" Käytännössä oikeus saarnata ja oikeus pitääsanajumalanpalvelus ovat olleet samankaltaisia. Mahdollisuus pitää sanajumalanpalveluson kirkollisessa käytännössä johdettu oikeudesta saarnata jumalanpalveluksessa. Oikeus pi-tää sanajumalanpalvelus sisältää kuitenkin periaatteessa merkittävän oikeuden johtaa juma-lanpalvelusta ja vastata siitä.


On myös mahdollista tehdä ero sanajumalanpalveluksen ja rukoushetken välillä. Uusi kir-kollisten toimitusten kirja on rikastuttanut rukoushetkien pitämisen mahdollisuutta. Ruko-ushetken voi toimittaa kuka tahansa seurakunnan jäsen. Sanajumalanpalvelus on lähtökoh-taisesti pappisviralle osoitettu tehtävä. On luontevaa, että diakonien toimittamat hartaudetolisivat enemmän luonteeltaan rukoushetken kaltaisia.

Pappisvirka sanan ja sakramenttien virkana on myös uudistuksen jälkeen varsinainen virkajumalanpalveluksia varten. Kun diakoninviran perusteena ovat sille ominaiset tehtävät, eioikeus saarnata ja pitää sanajumalanpalvelus ole viran identiteetin ja perustelujen kannaltakeskeisin. Diakonian ja nuorisotyön koulutuksen antamat liturgiset ja homileettiset valmiu-det ovat vähäiset.

Diakonian ja nuorisotyön viroissa on tärkeää liittyminen jumalanpalvelukseen, mutta kui-tenkaan keskeistä ei ole, että niillä olisi säännöllisesti tehtäviä jumalanpalveluksessa. Vir-kojen liittyminen jumalanpalvelukseen toteutuu niiden varsinaisessa tehtävässä, arjen ju-malanpalveluksena ja palveluna. Tällöin on olennaista, että diakoninvirkaan vihitty voisisaarnata ja pitää sanajumalanpalveluksen silloin, kun se luontevasti liittyy hänen tehtävään-sä. Tällaisia tilanteista voi olla leiriolosuhteissa ja muutoinkin työalaan kohdistuvissa juma-lanpalveluksissa.

Työryhmä on laatinut esityksensä siten, että diakoninvirkaan vihityllä on oikeus saarnatajumalanpalveluksessa ja pitää sanajumalanpalvelus. Oikeus toteutuu kirkkoherran kutsustayksittäisissä tilanteissa. Esitys on laajempi kuin piispainkokouksen lausunnossa 1/2003 japerustevaliokunnan lausunnossa 3/2003 on esitetty. Oikeuden toteutuminen jää kirkkoher-ran harkintaan. Kutsu on yksittäistä sanajumalanpalvelusta koskeva eikä yleinen valtuutustai määräys pitää sanajumalanpalveluksia seurakunnassa.

Päiväjumalanpalvelusta (KJ 2:6 §) koskevasta rajoituksesta on säädöstasolla mahdollistaluopua diakonin osalta. Kirkkokäsikirjan mukaan KJ 2:7 §:n mukaisissa erityistilanteissanoudatetaan sanajumalanpalveluksen järjestystä. Koska diakoni voi ehdotettavan KJ 2:6§:n mukaan toimittaa sanajumalanpalveluksen, ja koska KJ 2:7 §:n mukaisissa erityistilan-teissa toimitetaan kirkkokäsikirjan mukaan sanajumalanpalvelus, olisi merkityksetöntä sää-tää, että diakonin virkaan vihitty ei voisi toimittaa päiväjumalanpalveluksena sanajumalan-palvelusta. Säädöstasolla riittää, että KJ 2:7 §:ään lisätään diakoninvirkaan vihitty. Erityis-tilanne on asiallisesti sama kuin ehdotettavan KJ 2:6 §:n mukainen oikeus toimittaa sana-jumalanpalvelus.

5.2.3. Rippikoulu

Diakonaattikomitea (1994) katsoi, että diakonaattiin vihitylle annetaan oikeus opettaa rip-pikoulussa. Virkarakennekomitea (2000) totesi, että rippikouluopetus kuuluu jo nyt kantto-rien, nuorisotyönohjaajien ja “muiden seurakunnan viranhaltijoiden” virkavelvollisuuksiin(KJ 3:3).

Rippikoulun johtajana voi toimia pappi tai lehtori (KJ 3:3). Samoin oikeus toimittaa kon-firmaatio on papilla ja lehtorilla (KJ 3:5). Rippikoulun johtajalla on vastuu rippikoulunopetussisällöstä sekä konfirmaatioon oikeutettavien nuorten tiedoista kristinopin alalla.


Kirkon virkaehtosopimuksella on sovittu, että ns. turvallisuusvastaavana voi toimia myösmuu henkilö.

Virkarakennetyöryhmä (2000) totesi, että papin ja lehtorin virat ovat saarna- ja opetusvir-koja. Niihin vihittävältä vaaditaan teologian tuntemusta, jota vastuu kristinopin ja tunnus-tuksen mukaisesta opetuksesta edellyttää. Siksi komitea ei ehdottanut rippikoulun johtamis-ta ja konfirmaation toimittamista koskevien oikeuksien laajentamista muille viroille.

Piispainkokous totesi lausunnossaan 1/2003, että "Lisäksi tässä yhteydessä voidaan harkitalehtorin erityistehtävien (konfirmaatio, rippikoulun johtaminen ja sairaan ehtoollisen jaka-minen) tarpeellisuutta ja mielekkyyttä."

Työryhmä yhtyy virkarakennekomitean kantaan, että rippikoulun johtaminen on teologistaasiantuntemusta vaativa papin tai lehtorin tehtävä. Sen sijaan rippikoulussa voi olla osa-alueita, joita voivat hoitaa myös muut viranhaltijat. Työryhmä ei sen vuoksi ehdota tältäosin muutosta KJ 3:3 §:ään.

Työryhmä sen sijaan ehdottaa, että KJ 3:3 §:ään lisätään erikseen mainiten diakonit rippi-koulun opettajina. Kun diakoninviran perusteena on seurakunnan karitatiivinen ja katekeet-tinen tehtävä, on luontevaa, että diakonit mainitaan erikseen rippikoulun katekeettisissatehtävissä.

Papin velvollisuus toimittaa konfirmaatio sisältää pääsääntöisesti myös konfirmaatiossa pi-dettävän saarnan. Piispainkokous totesi lausunnossaan 1/2003, että "Rippikouluopetukseenosallistunut diakoni tai nuorisotyönohjaaja voi nykyjärjestelmän tapaan hoitaa joitain kon-firmaatiojumalanpalveluksen osia." Silloin kun konfirmaatio toimitetaan messun yhteydes-sä, antaa KJ 2:6 §:ään ehdotettu muutos kirkkoherralle harkintavaltaa antaa diakonille lu-van saarnata konfirmaatiossa. Tämä voi olla luontevaa erityisissä tilanteissa, joissa diako-neilla on ollut rippikoulusta suurehko vastuu.

Työryhmä esittää, että lehtorille osoitettu oikeus toimittaa konfirmaatio poistetaan. Piis-painkokous totesi lausunnossaan 1/2003, että " Konfirmaatio on vanhastaan kuulunut piis-pan tehtäviin. Käytännön syistä se on uskottu pappien hoidettavaksi. Siksi on perusteltua,että vain pappi voi toimittaa konfirmaation." Työryhmä yhtyy piispainkokouksen kantaan.Sen jälkeen kun diakoninvirka on uudistettu ja pappisvirka on avattu naisille, ei lehtorin oi-keudelle toimittaa konfirmaatio ole enää perusteita. Nykyisten lehtorien oikeus toimittaakonfirmaatio turvataan siirtymäsäännöksellä.

Diakoninvirkaan liitetään hengellisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Keskeisiäoikeuksia ovat oikeus saarnata jumalanpalveluksessa, toimittaa sanajumalanpalve-lus, mahdollisuus viedä ehtoollinen messusta vanhuksille ja sairaille, sekä oikeusopettaa rippikoulussa.Hengelliset oikeudet eivät muodostu keskeisiksi perusteluiksi sille, että diakonin-virka voidaan uudistaa.Diakoninvirkaan vihityille annetaan yleinen oikeus avustaa ehtoollisen jakamises-sa. Ehtoollisen vieminen sairaille edellyttää piispainkokouksen antamia ohjeita.Diakoninvirkaan vihityille annetaan oikeus saarnata jumalanpalveluksessa ja


toimittaa sanajumalanpalvelus. Oikeus toteutuu kirkkoherran kutsusta yksittäista-pauksissa.Diakonit osallistuvat rippikouluopetukseen. He voivat myös osallistua konfirmaa-tion osien toimittamiseen. Rippikoulun johtaminen on papin tai lehtorin tehtävä.

5.3. Diakoninviran velvollisuudet

5.3.1. Kirkon tunnustus ja järjestysmuoto

Kirkkolaki edellyttää, että kirkko hoitaa kaikkia tehtäviään "tunnustuksensa mukaisesti":

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä us-koa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnus-tuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä. (KL 1:1)

Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimiimuutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. (KL1:2)

Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalanpyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja jokaon ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsbur-gin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustus-kirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaik-kea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.(KJ 1:1)

Kirkkolain 1 luvun 2 §:ssä kirkon toiminta on sidottu kirkon tunnustukseen. Sen vuoksikirkon työntekijöiden kaiken toiminnan tulee olla sopusoinnussa tunnustuksen kanssa. Tä-män johdosta diakoninvirkaan vihityn velvollisuutena on pysyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa ja noudattaa sen järjestysmuotoa. Kirkolle on välttämä-töntä, että sen erityiseen virkaan vihittävät henkilöt sitoutuvat kirkon uskoon.

Kirkkolain 6 luvun 1 §:n mukaan "kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa sekäjumalanpalvelukseen, kirkollisiin toimituksiin, diakoniaan tai opetukseen liittyvässä pysy-väisluonteisessa työssä voi olla vain evankelis-luterilaisen kirkon jäsen". Työtekijän tuleeolla lojaali työnantajalle eikä hän saa toimia työnantajan tavoitteitten vastaisesti. Näidensäädösten nojalla diakonian ja nuorisotyön viranhaltijan on jo nykyään sitouduttava kirkontunnustukseen. Diakonian virkaan vihittävät antavat nykyisin vihkimyksessä lupauksenkirkon uskoon sitoutumisesta vastaamalla kysymykseen: "Tahdotteko Jumalan avulla py-syä lujina tässä kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia?"

Pappisviran osalta on erikseen säädetty, että papiksi vihittävän tulee olla konfirmoitu kir-kon jäsen (KJ 5:2). Lisäksi on erikseen säädetty velvollisuudesta pysyä kirkon tunnustuk-sessa (KL 5:3). Pappi antaa pappislupauksen (KJ 5:6). Näistä velvollisuuksista on säädettyerikseen pappisviran tasolla, koska osa papeista työskentelee kirkon palvelussuhteen ulko-puolella. Velvollisuudet, jotka on säädetty kirkkoon palvelussuhteessa oleville, eivät koski-si kaikkia pappeja.


Tunnustukseen ja järjestysmuotoon sitoutuminen ilmaistaan juhlallisesti diakonin lupauk-sessa, joka annetaan diakoninvirkaan vihkimisessä tai muulla tavalla ennen vihkimistä. Lu-pauksesta ehdotetaan säännöstä kirkkojärjestykseen. Myös diakonin tulee olla konfirmoitukirkon jäsen, mistä laaditaan säädös diakoninvirkaan vihkimisen edellytyksenä. Kirkkoonkuuluminen ja konfirmaatio ovat ulkoisesti todennettavia asioita, jolla sitoutumista kirkonuskoon voi tarkastella.

Kirkon tunnustuksen osalta diakoninvirkaan säädetään pappisvirkaa vastaavasti (kirkkolain5:3 §:n kaltaisesti) pykälä, joka säätää tuomiokapitulin oikeudesta pidättää diakoni dia-koninviran toimittamisesta tai myöntää hänelle hakemuksetta ero, mikäli diakoni ei ole py-synyt kirkon tunnustuksessa. Itsestään selvästi tämän tulee koskea kirkkolain 6 luvun 1 §:nnojalla myös tilannetta, jolloin diakoni eroaa kirkon jäsenyydestä riippumatta siitä, onkodiakoni ollut palvelussuhteessa kirkkoon vai ei.

5.3.2. Vaitiolovelvollisuus

Kirkon viranhaltijoita ja työntekijöitä koskee vaitiolovelvollisuus asioista, jotka on määrät-ty salassapidettäviksi. Vaitiolovelvollisuuden perussäännös on kirkkolain 6 luvun 3 §:ssä.Sen mukaan vaitiolovelvollisuudesta on voimassa kirkkolain määräysten lisäksi, mitä siitäsäädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa tai muussa laissa.

Kirkkolain 25 luvun 8 §:ään on implementoitu viranomaisen toiminnan julkisuudesta an-nettu laki. Sitä sovelletaan, ellei 5 luvun 2 §:stä, 6 luvun 3 tai 12 §:stä taikka 24 luvustamuuta johdu. Säännöksessä on lisäksi kirkkoa koskeva salassapidon laajennus, jonka mu-kaan salassa on pidettävä myös asiakirja, joka koskee yksityiseen henkilöön kohdistuvaasielunhoitoa tai diakoniatyötä.

Kirkkolain 5 luvun 2 § säätää papin velvollisuudesta pitää salassa sielunhoidossa tai ripissäilmaistu asia. Pappi ei saa ilmaista asiaa tai henkilöä, joka hänelle on uskoutunut. Vaitiolo-velvollisuus on murtumaton myös todistajana kuulusteltaessa. Mikäli pappi saa kuulla ylei-sen lain mukaan ilmiannettavan rikoksen, papin velvollisuutena on kehottaa henkilöä il-maisemaan asia viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa. Ellei henkilö siihen suostu, papinon kerrottava asiasta hyvissä ajoin ja varovasti viranomaisille, kuitenkin niin, ettei asian-omainen suoraan tai välillisesti tule siitä ilmi. Kirkkolain 6 luvun 12 §:ssä lehtorin velvolli-suudeksi on säädetty vastaava rippisalaisuus.

Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta säätää seikkaperäisesti salassapidosta lain 24§:ssä. Lain 23 §:ssä säädetään viranomaisen palveluksessa olevan henkilön ja luottamus-tehtävää hoitavan vaitiolovelvollisuudesta. Tällainen henkilö ei saa paljastaa asiakirjan sa-lassa pidettävää sisältöä tai tietoa. Myös muulla tavoin saatu tieto on pidettävä salassa, josse asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä. Vaitiolovelvollisuus koskee muitakin seik-koja, joista lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus.

Salassapito voidaan murtaa lain nojalla. Laissa säädetyillä perusteilla henkilön on ilmaista-va salassapidettäväksi määrätty asia. Tällaisia murtamisperusteita on mm. lastensuojelu-laissa. Papin ja lehtorin rippisalaisuus on kuitenkin murtamaton.


Vaitiolovelvollisuudesta on laadittu opas "Kirkon työntekijän vaitiolovelvollisuus" (Kirk-kohallituksen julkaisuja 2002:2).

Yhteenvetona voidaan todeta, että kirkon toiminnassa salassapidettäviä asioita ovat jul-kisuuslain 24 §:n ilmaisemat asiat sekä kirkkolain 25 luvun 8 §:ssä säädetty salassapito sie-lunhoitoa ja diakoniatyötä koskevissa asioissa. Salassapidosta ja vaitiolosta on sisällönpuolesta säädetty kattavasti. Salassapidettävät asiat kattavat kirkon kannalta keskeiset sisäl-löt: ripin, sielunhoidon ja diakonian, ja muilta osin noudatetaan julkisuuslain 24 §:ää.

Salassapidossa ja vaitiolossa on yksi merkittävä rajoitus. Julkisuuslaki koskee vain viran-omaisia ja siihen palvelussuhteessa tai luottamustoimessa olevia. Kirkkolain 25 luvun 8 §säätää julkisuuslain periaatteet noudatettavaksi "kirkollishallinnossa". Kirkkolain 6 luvun 3§ koskee lähtökohtaisesti kirkon työntekijöitä.

Vaitiolon ja salassapidon ulkopuolelle jäävät henkilöt, jotka eivät ole kirkkoon palvelus-suhteessa tai luottamustoimessa. Julkisuuslaki tosin säätää, että palvelussuhteen aikana tie-doksi saatu salassapidettävä asia on pidettävä salassa myös palvelussuhteen päättymisenjälkeen. Se kuitenkin koskee vain palvelussuhteessa, harjoittelussa tai toimeksiantosuhtees-sa olleita henkilöitä. Pappien osalta rippisalaisuus on säädetty kirkkolain 5 luvun 2 §:ssäkoskemaan pappisvirkaa. Papin rippisalaisuus koskee kaikkia pappisvirkaan vihittyjä riip-pumatta siitä, ovatko he kirkkoon palvelussuhteessa vai ei. Tällä on erittäin suuri merkitys.

Diakoninvirkaan sopii vokaatioksi myös muu tehtävä kuin kirkon palvelussuhde. On lisäksiodotettavaa, että diakoninvirkaan vihittyjä myöhemmin työskentelee muissa tehtävissä,kristillisissä järjestöissä tai oppilaitoksissa. Tällainen henkilö on diakoni ja voi sekä esiin-tyä että toimia kirkon diakonina. Sen vuoksi on välttämätöntä säätää diakoninvirkaa koske-va erityinen vaitiolovelvollisuus palvelussuhteesta riippumattomaksi pappisviran tavoin.Vaitiolovelvollisuus koskee tällöin kaikkia diakoneja vihkimyksen perusteella.

Työryhmä esittää säädettäväksi diakoninvirkaan vihittyjen velvollisuudesta pitää salassayksityisessä ripissä ja sielunhoidossa ilmaistu asia siten, että se koskee kaikkia diakonin-virkaan vihittyjä. Salassapito koskee myös diakoniatyötä. Salassapito on säädettävä lain ta-solla.

Diakonien osalta säännökseen ei ehdoteta salassapidon ehdotonta murtamattomuutta.Säännökseen ei oteta kirkkolain 5 luvun 2 §:n 2 ja 3 momenttien kaltaista määräystä, jokakoskee papin rippisalaisuuden murtamattomuutta. Diakoninvirkaan vihityn vaitiolovelvol-lisuus on siten murrettavissa laissa esitetyillä perusteilla. Jotta vaitiolovelvollisuuden eri-lainen luonne olisi ilmeinen, ehdotetaan KJ 5a luvun 2 §:ään selventävää mainintaa, ettävaitiolon murtamisesta säädetään erikseen lailla.

Papin ja diakonin erilaiselle vaitiolovelvollisuudelle on kaksi perustetta. Diakonia- ja nuo-risotyössä toimitaan alueilla, joissa lapsiin ja nuoriin kohdistuvat vaarat ja uhat ovat kes-keinen osa työtä. Sen vuoksi erityisesti lastensuojelun kannalta on tärkeää, että diakonin-virkaan vihitty voi toimia täydessä yhteistyössä viranomaisten kanssa. Toiseksi, yksityinensielunhoito ja rippi ovat papille säädettyjä erityisiä tehtäviä (KJ 4:1, KJ 5:1). Sen vuoksi onperusteltua, että murtamaton rippisalaisuus koskee pappia ja lehtoria, mutta ei enää muitatyöntekijöitä.


5.3.3. Virkaan sopiva elämäntapa ja esikuvallisuus

Diakoninvirkaan sisältyy kirkon olennaisten ja keskeisten tehtävien julkista hoitoa. Dia-koninvirka on luonteeltaan ihmisiä kohtaava. Kirkon jäsenet ja muut ihmiset asioivat seu-rakunnassa pitkälti pappeja, diakoneja ja muita työntekijöitä kohdaten. Diakonilla on tehtä-vässään erityinen velvollisuus toimia siten, että hänen elämänsä ja toimintansa on so-pusoinnussa viran tehtävien kanssa. Velvollisuus ulottuu varsinaisten työtehtävien ulko-puolelle eikä ole sidottu kirkon palvelussuhteeseen.

Apostolien tekojen mukaan diakonin tehtävään valitun tuli olla hyvämaineisia, hengen javiisauden täyttämiä (Ap.t. 6:3). Ensimmäinen kirje Timoteukselle ulottaa edellytykset ar-vokkuuteen, eettiseen käyttäytymiseen ja uskoon. Diakonit oli myös tutkittava ennen tehtä-vän antamista.

Myös seurakunnanpalvelijoiden on oltava arvokkaita ja vilpittömiä. He eivät saa käyttää lii-kaa viiniä eivätkä tavoitella omaa hyötyään. Heidän tulee tuntea uskon salaisuus ja pitääomatuntonsa puhtaana. Myös heidät on ensin tutkittava, ja kun heidät on todettu moitteetto-miksi, he saavat ryhtyä hoitamaan tehtäväänsä (1 Tim. 3: 8-10).

Kirkkojärjestyksen 1:5 §:ssä on säädetty kirkon jäsenen velvollisuuksista:

Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä jaedistää seurakunnan tehtävän toteuttamista. Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elä-mäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidänkristillisestä kasvatuksestaan.

Säännöksessä on kuvattu kristillisen elämänmuodon perustavia tekijöitä. Kyseessä on ihan-nepykälä, jonka rikkomisesta ei seurakunnan jäsenelle ole seurauksia. Samalla säännös il-maisee välillisesti, mitä kirkolla on lupa odottaa papilta. Papin ohella myös diakoninvir-kaan vihittävältä voidaan odottaa sitoutumista pykälässä mainittuihin asioihin. Kirkkojär-jestyksen 4 luvun 2 §:n mukaan papin tulee oikaista niitä, jotka aiheuttavat pahennustaelämällään ja laiminlyövät kirkon jäsenen velvollisuuksia, ja kirkkoherran tulee oikaistakirkon tunnustuksen vastaisesti opettavia jäseniä.

Kirkkojärjestyksen 6 luvun 3 §:n mukaan "Viranhaltijan on suoritettava virkatehtävätasianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja työnvalvontamäärä-yksiä. Viranhaltijan on käyttäydyttävä virka-asemansa edellyttämällä tavalla." Työntekijänvastaavankaltaisesta velvollisuudesta on säädetty työsopimuslain 3 luvun 1 §:ssä.

Kirkko voi kohtuudella odottaa, että diakoninvirkaan vihityt noudattavat kirkon jäsenenvelvollisuuksia. Pappi lupaa pappisvihkimyksessä edistää kaikkea, mikä rakentaa seurakun-taa, ja elää niin, että on esikuvana seurakunnalle. Sen lisäksi pappi voi saada kurinpitome-nettelyn mukaisesti rangaistuksen, mikäli toimii vastoin virkavelvollisuuksia, laiminlyö nii-tä, käyttäytyy virka-asemalleen sopimattomalla tavalla tai saa tuomioistuimessa tai kurinpi-tomenettelyssä rangaistuksen. Pappia koskevat kurinpidolliset rangaistuksen on säädettykirkkolain 23 luvun 9 §:ssä. Toimiminen vastoin pappisviran velvollisuuksia voi johtaapappisviran menettämiseen.


Diakonin viran osalta työryhmä esittää säädettäväksi pappisvirkaa vastaavat velvollisuudet.Nykyisessä diakonian virkaan vihkimisessä diakoni lupaa elää esikuvallisesti:

"Tahdotteko elää niin, että olette esikuvana seurakunnalle? Vastaus: Tahdon."

Työryhmä pitää tärkeänä, että pappis- ja diakoninvirkaan vihityillä on velvollisuus vaaliakristillistä elämäntapaa ja toimia esikuvana. Tämä velvollisuus koskee kaikkia virkaan vi-hittyjä ja ulottuu jossain määrin myös virkatoimien ulkopuolelle. Vaikka tarve käyttää hal-linnollisia toimia ei ole yleinen eikä toivottava, tulee tuomiokapitulilla olla tarpeelliset hal-linnolliset välineet puuttua pappien ja diakonien toimintaan.

Työryhmä toteaa, että kirkon virkasuhdeuudistuksessa 2007 oli tarkoitus lakkauttaa kurin-pitomenettely ja siirtyä keveämpiin hallintomenettelyn alaisiin toimiin, mikäli pappi taikirkon viranhaltija toimii vastoin virkansa velvollisuuksia. Työryhmä pitäisi toivottavana,että diakoninvirkaa koskevasta valvonnasta olisi mahdollista säätää virkasuhdeuudistuksenhahmottelemalla tavalla. Koska osa papeista ja diakoneista toimii kirkon palvelussuhteenulkopuolella, parasta olisi säätää kirkkolain 23 luvun 9 §:n mukaisesta tuomiokapitulintoimivallasta pappis- ja diakoninvirkaa koskevien säädösten yhteydessä. Koska se ei olenyt mahdollista, työryhmä on luonnostellut diakoninviran osalta kirkkolain 23 lukuun pap-pisvirkaa vastaavan kurinpitomenettelyn.

Diakoninvirkaan vihityllä on velvollisuus pysyä kirkon tunnustuksessa. Velvolli-suus on riippumaton palvelussuhteesta.Tuomiokapituli voi pidättää diakonin määräajaksi tai erottaa hänet kokonaandiakoninvirasta, ellei hän ole pysynyt kirkon tunnustuksessa.Diakoninvirkaan vihitty on salassapitovelvollinen kaikesta, mitä hän on saanuttietää sielunhoidossa, ripissä ja diakoniatyössä. Salassapito on riippumaton palve-lussuhteesta.Diakoninvirkaan vihityn tulee käyttäytyä ja toimia virkansa edellyttämällä tavallaja elää esikuvallisesti. Velvollisuus ulottuu virkatoimia ulommalle.Tuomiokapituli voi kurinpitomenettelyssä määräajaksi tai kokonaan erottaadiakonin, joka toimii vastoin diakoninvirkansa velvollisuuksia.

5.4. Seurakunnan ja tuomiokapitulin jaettu toimivalta

Piispallisesti johdetussa kirkossa virkaan vihityt ovat piispan kaitsennassa. Piispalla jatuomiokapitulilla on yhdessä toimivaltaa, joka sekä tukee ja auttaa että valvoo ja kontrolloipappisvirkaa. Kaitsennallinen toimivalta sisältää myös virkamiesoikeudellisia ja hallinnol-lisia välineitä hoitaa sekä pappis- että papinvirkaan liittyviä asioita. Vastaavankaltaisia jär-jestelmiä on kaikissa piispallisissa kirkoissa.

Kirkossa on käyty pitkään keskustelua kanttorin viran asemasta. Kanttorin virka on osittaintuomiokapitulin toimivallan piirissä. Kirkossa on ollut periaatteellista valmiutta siirtääkanttorin virka kokonaan seurakunnan päätösvaltaan. Kanttorin virkaan ei vihitä. Työryh-mä ehdottaa, että kanttorinvirkaa ei koota diakoninvirkaan, vaan se säilyy itsenäisenä, yh-teisen pappeuden pohjalta hengellistä työtä tekevänä virkana.


Diakonivirkaa koskevassa valmistelussa on pitkälti lähdetty siitä, että diakoninvirkaa kos-keva toimivalta on hiippakunnalla ja palvelussuhteen luovaa diakonian virkaa koskeva toi-mivalta seurakunnalla.

Diakonaattikomitea (1994) totesi, että silloisena pyrkimyksenä oli laajentaa seurakunnanpäätösvaltaa henkilöstöhallinnollisissa asioissa. Komitea totesi laaja-alaisesta diakonaatista,että 2700 henkilön (silloisen valmistelun mukaisesti kanttorit, lähetyssihteerit jne. mukaanlukien) siirtäminen tuomiokapitulin toimivallan piiriin olisi erittäin suuri muutos tuomio-kapituleille. Komitea esitti, että sijaisen määrääminen olisi seurakunnan toimivallassa, vi-ranhaltijat olisivat muutoinkin seurakunnan päätösvallan alaisia ja heihin sovellettaisiinvirkasääntöä. Seurakunnalla olisi virantäytöistä ilmoittamisvelvollisuus tuomiokapitulille.Tuomikapitulin päätösvallassa olisivat vihkimykseen liittyvät oikeudet. Komitea tosin tote-si, että virasta erottaminen tulisi säätää erikseen. Komitean mukaan

Henkilöstöhallinnon jakaminen tuomiokapitulin ja seurakunnan kesken on erittäin vaikeavirkamiesoikeudellinen kysymys, jota ei ole papistonkaan osalta pystytty ratkaisemaan täy-sin tyydyttävällä tavalla.

Virkarakennekomitea (2000) totesi, että uudistus lisää välttämättä tuomiokapitulien työtä.Virkojen henkilöstöhallinto olisi virkasäännön mukaisesti seurakunnassa, ja virkasääntöäsovelletaan, ellei toisin ole säädetty tai määrätty. Viranhaltijoiden työnantajana on seura-kunta. Virkaan valinnasta on ilmoitettava tuomiokapitulille. Komitea totesi, että virkasuh-teesta ja vihkimysvirasta erottamisen jakaminen seurakunnan ja tuomiokapitulin kesken onongelmallista. Lisäksi opillisiin ym. syihin vetoavan kurinpidon ja irtisanomisen tulee ta-pahtua tuomiokapitulin kautta kuten papeillakin.

Kun diakoninvirka on kirkon viran yhteydessä, virkaan liittyy piispan ja tuomiokapitulintoimivaltaa episkopaalisen perinteen mukaisesti. Virkarakennekomitean (2000) perusrat-kaisun mukaan diakoninvirkaa koskeva toimivalta on hiippakunnalla ja diakonian virkaakoskeva toimivalta seurakunnalla. Tätä ratkaisua on vahvimmin perusteltu sillä, että tuo-miokapitulille ei tulisi kohtuutonta hallinnollista rasitusta. Valmisteluissa on myös todettu,että toimivallan jakaminen on vaikeaa. Tämä koskee erityisesti diakonian virasta tai dia-koninvirasta erottamista, mutta valmistelussa näkyy myös virkaan valinnan ja vihkimiseenliittyvät toimivallan yhteensovittamisen vaikeudet.

Kirkon virkasuhdeuudistuksen käsittelyssä vuonna 2007 ehdotettiin, että seurakunnan vir-kasääntö lakkaisi ja tarpeelliset säännökset otettaisiin kirkkolakiin. Koska uudistusta ei hy-väksytty, on virkasääntö edelleen olemassa. Työryhmä pitää mahdollisena, että diakonianviroista säädettäisiin pääosin virkasäännössä. Tärkeänä periaatteena on kuitenkin pidettäväsitä, että kirkon erityisen viran yhteydessä olevilla palvelussuhteilla on kirkossa riittävänyhtenevät menettelytavat. Tämän johdosta kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen on otettavakeskeiset diakonian virkoja koskevat hallinnolliset säädökset.

5.4.1. Jaetun toimivallan perusteet

Diakonian, nuorisotyönohjaajien sekä lapsityönohjaajien ja -johtajien työstä ja tehtävistäsäädetään tällä hetkellä palvelussuhteen tasolla. Sekä diakonian virasta että kristillisen kas-vatuksen viroista on vain vähän kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä säädettyjä normeja.


Säännökset ovat virkasäännössä. Nykytilanteessa palvelussuhde määrää tehtävän sisällön,vastuut ja velvollisuudet. Diakonian virkaan vihkiminen ei tuo virkaan nähden lisää oike-uksia eikä velvollisuuksia, eikä muodosta myöskään kelpoisuusehtoa, ja on sikäli diakonintyöhön nähden irrallinen.

Uudistuksen seurauksena diakoninviran ja diakonian viran periaatteellinen asema kääntyynykyiseen verrattuna toisin päin. Diakoninvirka on tehtävien kannalta ensisijainen virka.Vihkimyksessä annetaan valtuutus hoitaa diakoninvirkaa ja sen tehtäviä paikallista seura-kuntaa laajemmin, koko kirkossa. Diakoninvirkaan vihityn tehtävä, vastuut ja velvollisuu-det nousevat vihkimyksestä ja siinä annetusta diakoninvirasta. Seurakuntien palvelussuh-teet, diakonian virka, ovat diakoninviran tehtäville alisteisia. Ne muodostavat työnantajaannähden palvelussuhteen, jossa diakoninvirkaa hoidetaan seurakunnassa. Työnantajalla onpalvelussuhteessa operatiivinen ohjausvalta ja työntekijällä sen mukaiset yksityiskohtaisetvastuut, mutta palvelussuhde ei tuo uutta sisältöä diakoninviran tehtäväalaan, sen mukaisiinvastuisiin ja velvollisuuksiin.

Koska diakoninvirka on palvelussuhteeseen nähden ensisijainen työn sisältöä määriteltäes-sä, syntyy piispalle ja tuomiokapitulille periaatteellinen vastuu kaikesta siitä, miten dia-koninvirkaan vihityt tehtäväänsä hoitavat. Piispalla ja tuomiokapitulilla on jo tällä hetkellätehtävänä valvoa seurakuntien työntekijöiden virkatoimia ja elämää (KJ 18:1, KJ 19:1).Papiston osalta kaitsenta- ja valvontavelvollisuus on seurakunnan muita tehtäviä vahvempi,ja uudistuksen myötä diakoninvirka tulee pappisviran tavoin piispan ja tuomiokapitulinkaitsennan alaiseksi. Kun diakoni hoitaa tehtäväänsä seurakunnassa, hän hoitaa sitä sekädiakoninvirassaan että diakonian virkaan lukeutuvassa palvelussuhteessa (seurakunta-, nuo-riso- tai varhaiskasvatuksen diakonin tms. virassa). Piispan ja tuomiokapitulin velvollisuustukea, ohjata ja valvoa papistoa koskee kirkkojärjestyksen säännösten mukaan pappisviranlisäksi myös varsinaista työtä ja jossain määrin myös virkatoimien ulkopuolista toimintaa.Diakoninviran ja palvelussuhteen yhtäaikainen hoitaminen johtaa siihen, että niitä on myöshallinnoitava yhdessä. Ratkaisu on tuomiokapitulin ja seurakunnan jaettu toimivalta. Jaetuntoimivallan keskeiset kohdat koskevat virkaan nimittämistä ja virasta erottamista.

Pappisvirkaan vihittävillä on palvelussuhteen syntymisessä erityinen suhde tuomiokapitu-liin. Papinvirkojen osalta tuomiokapituli antaa valtakirjan kirkkoherran ja kappalaisen vir-koihin ja nimittää harkintansa perusteella seurakuntapastorit. Kirkkoherran virkaan tuo-miokapituli tekee vaaliehdotuksen. Kappalaisen valinnassa seurakunta on kaikkein itsenäi-sin. Kirkkoherran ja kappalaisen virkojen täytössä tuomiokapituli tutkii hakijoiden kelpoi-suuden. Vaalimenettelyyn liittyy tuomiokapitulin suorittamaa arviointia, joka kohdistuuhakijan papinviran ja pappisviran aikaisempaan hoitamiseen.

Papinviran osalta toimivalta on jaettu siten, että tuomiokapitulilla on järjestelmän myötäaina tieto siitä, mikä on pappien palvelussuhdetilanne. Tämä on olennainen osa tuomioka-pitulin kykyä hoitaa kaitsennallinen tehtävänsä tehokkaasti. Erityiskysymys on papin kuu-luminen hiippakuntaan. Kun tuomiokapituli nimittää papinvirkaan, hiippakuntaan kuulumi-sesta ja hiippakunnan toimivallasta ei synny epäselvyyttä. Papin siirtymisestä toiseen hiip-pakuntaan on säädetty erikseen kirkkojärjestyksen 5 luvun 10 §:ssä.

Virkamiesoikeudelliset säännökset eivät ole helposti sovitettavissa yhteen virkaan vihkimi-sen kanssa. Virkamiesoikeus perustuu yhteiskunnan sääntelyyn, vihkimisen edellytyksetpuolestaan kirkon uskonkäsitykseen. Ne koskevat samaa asiaa, virkaan valintaa ja kelpoi-


suutta siihen, mutta ovat periaatteiltaan keskenään erilaisia. Papinvirkojen, erityisesti seu-rakuntapastorin viran, poikkeukselliset virkamiesoikeudelliset menettelytavat johtuvat pap-pisvihkimyksen sovittamisesta yhteen virkaan nimittämisen kanssa. Seurakuntapastorinvirkaan on säädetty kolme virkamiesoikeudellista poikkeusta: virkaa ei julisteta avoimestihaettavaksi, viranhaltijan valitsee ja nimittää seurakunnan sijaan tuomiokapituli (seurakun-ta antaa lausunnon), ja virkanimityksestä on säädetty valituskielto. Poikkeusten tarkoituk-sena on varjella kirkon oikeutta itsenäisesti päättää, kenet se kutsuu ja vihkii tehtäväänsä.Muutoin virkamiesoikeudelliset säännökset voisivat rajoittaa kirkon itsenäistä päätösvaltaa,koska muutoksenhaun myötä tuomioistuin ratkaisisi viime kädessä, kuka voidaan vihkiäpapiksi.

Aikaisemmissa komiteamietinnöissä on haluttu poiketa pappisviran mallista siten, että dia-koninvirassa on haluttu säilyttää nykyisin voimassa olevat virkamiesoikeudelliset periaat-teet, jotka liittyvät yleiseen viranhakuun, seurakunnan valintaoikeuteen ja muutoksenha-kuun. Tällöin on jäänyt ratkaisematta, kuinka tuomiokapitulin suhde vihkimiseen sekä dia-koninviran suhde paikalliseen palvelussuhteeseen voidaan järjestää niin, että tuomiokapitu-lilla säilyy riittävä toimivalta päättää diakonivirkaan liittyvistä asioista, ja että vihkimys taisen edellytykset eivät mahdollisesti kumoudu oikeusteitse. Erityinen ristiriitatilanne voisyntyä, mikäli seurakunta valitsee sitovasti virkaan henkilön, jota tuomiokapituli ei arvioivoitavan vihkiä diakoninvirkaan.

Virkasuhteen päättyminen ja diakoninviran valvonta muodostavat toisen vaikeasti yhteensovitettavan kohdan. Papit ovat irtisanomismenettelyn ulkopuolella. Kirkossa käynnissäolevassa virkasuhdeuudistuksessa papit ollaan saattamassa tavanomaisen irtisanomismenet-telyn piiriin. Irtisanomistoimivalta on suunniteltu annettavan tuomiokapitulille. Nykyisinvoimassa oleva kurinpitomenettely on myös annettu tuomiokapitulin toimivaltaan. Kurinpi-tomenettelystä ollaan luopumassa.

Tuomiokapitulin irtisanomistoimivalta seuraa siitä, että pappi hoitaa yhtä aikaa sekä papin-virkaansa että pappisvirkaansa. Ensisijainen vastuiden synnyttäjä on pappisvirka, ja papin-virka on palvelussuhde, jossa pappisvirkaa toteutetaan. Mikäli papin toiminta aiheuttaa tar-vetta arviointiin, on arvioijana tuomiokapituli. Vaikka papinviran hoitamisen operatiivinenvastuu kuuluu seurakunnan kirkkoherralle, toimii pappi aina pappisvirassaan ja hoitaa teh-täviään sen kautta. Vaikka pappisvirka ja papinvirka voidaan virkamiesoikeudellisesti erot-taa toisistaan, ei henkilön tosiasiallista toimintaa voida helposti jakaa sen mukaan, toimiikohenkilö pappisvirassaan tai pelkästään papinvirassaan. Lähinnä yksinkertaiset virkavelvol-lisuuden laiminlyönnit ovat pelkästään virkasuhdetta koskevia asioita. Muilta osin erotteluaon vaikea tehdä.

Diakoninviran osalta joudutaan samankaltaisiin vaikeuksiin diakoninviran ja palvelussuh-teen erottamisessa. Koska diakoni toimii diakoninvirassaan ja sen antamin oikeutuksin, ontoimivallan jakamisen kannalta luontevaa ja perusteltua, että arviointi tehdään ensisijassadiakoninviran kautta, jossa henkilö on vastuunsa ja velvollisuutensa saanut.


5.4.2. Toimivallan jakamisen mallit

Periaatteessa voidaan erottaa kolme seuraurakunnan ja tuomiokapitulin toimivallan jakami-sen mallia:

1. seurakuntapainotteinen malli2. jaetun toimivallan malli3. tuomiokapitulipainotteinen malli

Seurakuntapainotteinen malli tarkoittaa puhtaimmillaan sitä, että diakonian virkojenkaikki virkamiesoikeudelliset asiat hoitaa seurakunta täysin itsenäisesti. Seurakunta asettaaviran hakuun, suorittaa valinnan, virkanimityksen ja irtisanomisen. Piispan tehtäväksi jäävihkiä diakoneja niiden joukosta, jotka on seurakunnissa valittu pysyvään diakonian vir-kaan. Piispa ja tuomiokapituli voisi arvioida henkilön toimintaa diakoninvirassa, mutta eipalvelussuhteen tasolla.

Seurakuntapainotteisen mallin etuna on se, että ei toisi muutoksia nykyiseen virkamiesoi-keudelliseen käytäntöön. Mallin heikkoutena kuitenkin on, että diakoninviran suhde seura-

Kaavio 1: virkaan valinnan yleinen kulku:

1 Julkinenhaku

2 vaali

muutoksenhaku

3 Virkanimitys

Kaavio 2: seurakuntapainotteinen malli:

1Julkinenhaku

2 vaali

muutoksenhaku

3 virkanimitys

seurakunta

tuomiokapituli

4 viranhoito

vokaatio

vihkiminen

5 virkaero

5 virkaero

4 Viranhoito


kunnan diakonian virkaan jää etäiseksi, suorastaan irralliseksi. Tuomiokapituli voisi vihkiädiakonian virkoihin valittuja diakoninvirkaan. Vihkimys ei voisi olla viran kelpoisuusehto,koska seurakunta voisi vapaasti valita ja nimittää myös henkilön, jota ei ole vihitty dia-koninvirkaan tai jota tuomiokapituli ei pitäisi diakoninvirkaan soveltuvana. Virkamiesoi-keudelliset säännökset pääsääntöisesti estävät virkanimityksen jälkeen tapahtuvan vir-kasuhteen purkautumisen. Henkilö voisi jatkaa diakonian virassa, vaikka tuomiokapituliolisi erottanut hänet diakoninvirasta. Mallissa tuomiokapitulille ei myöskään tulisi järjes-telmällisesti tietoa siitä, millainen diakonien palvelussuhdetilanne on.

Myös diakonin kuuluminen hiippakuntaan irtautuisi hiippakunnan seurakuntien viroista jatulisi epäselväksi. Seurakunnille tulisi säätää joukko ilmoitusvelvollisuuksia, jotka on ai-kaisemmissa komiteamietinnöissä todettu vaikeiksi ja raskaiksi. Niiden käytännön toimi-vuutta on myös syytä epäillä. Mallissa diakoninvirka irtautuisi niin vahvasti palvelussuh-teesta, että sitä ei voi pitää uudistuksen tavoitteitten mukaisena. Järjestelmä toimisi palve-lussuhteen virkamiesoikeudellisten oikeuksien ja velvollisuuksien ehdoilla.

Tuomiokapitulipainotteinen malli tarkoittaa seurakuntapastorin viran kaltaista ratkaisua.Siinä on ordinaation johdosta säädetty poikkeus viran yleiseen hakuun. Tuomiokapituli ni-mittää virkaan vihkimisen yhteydessä. Virkaan nimittämisestä säädetään valituskielto. Vir-kaero ja kurinpitomenettely on samoin säädetty tuomiokapitulin toimivaltaan.

Tuomiokapitulipainotteisen mallin vahvuutena on pidettävä sitä, että viran vihkimisluonneon täysimääräisesti ulotettu virkamiesoikeudellisiin säädöksiin. Se periaatteessa turvaapiispan ja tuomiokapitulin päätösvallan vihkimistä koskevissa asioissa.

Mallin heikkoutena on, että tuomiokapituleilla ei nykyisin ole voimavaroja hoitaa tämänkaltaista virkamiesoikeudellista järjestelmää. Ei myöskään ole tarkoituksenmukaista siirtääkaikkia diakonian virkoja tässä laajuudessa tuomiokapitulin toimivallan piiriin. Koska dia-konian virassa ei ole seurakuntapastorin ja kappalaisen virkojen kaltaista erottelua, tulisivat

Kaavio 3: tuomiokapitulipainotteinen malli

seurakunta

tuomiokapituli

julkinenhaku

1 rekrytointi 2 vokaatio /lausunto

3 vihkiminen4 virkanimitys

5 viranhoito

muutoksenhaku

6 virkaero


käytännössä kaikki diakonian virat virkamiesoikeudellisesti seurakuntapastorin viran kal-taiseen asemaan. Tätä ei voi pitää tavoiteltavana eikä tarkoituksenmukaisena.

Jaetun toimivallan mallissa on säilytetty seurakuntapainotteisessa mallissa oleva jako,jonka mukaan diakonian virkoihin liittyvät palvelussuhteen asiat kuuluvat pääsääntöisestiseurakunnan toimivaltaan, ja diakoninvirkaan liittyvät asiat ovat tuomiokapitulin toimival-lassa. Toimivallan jakaminen tarkoittaa sitä, että keskeisissä ja uudistuksen kannalta vält-tämättömissä kohdin tuomiokapitulille annetaan nykyisellään seurakunnalle kuuluvaa toi-mivaltaa virkaan nimittämisessä ja virasta erottamisessa. Samalla tuomiokapitulilla on jär-jestelmän tuoma yhteys diakonien palvelussuhteiden alkamiseen ja lopettamiseen. Toimi-vallan jakaminen johtuu vihkimyksestä ja siihen sisältyvistä vastuista. Virkaan vihkiminenon pysyvän viranhoidon edellytys. Uudistuksen kannalta on tarpeen, että teologisista perus-teista tehdään välttämättömät johtopäätökset virkamiesoikeudellisiin säädöksiin, mutta hal-linnolliset rakenteet säilyvät kevyenä. Varsinainen henkilöstöhallinto säilytetään jokseen-kin täysin seurakunnissa.

Työryhmä on päätynyt ehdottamaan jaetun toimivallan mallia, joka perustuu seuraavillenäkökohdille:

Diakoninvirkaa koskevien päätösten toimivalta on piispalla ja tuomiokapitulilla.Diakonian virkaa koskevan palvelussuhteen toimivalta on pääsääntöisesti seurakunnas-sa. Virkoihin sovelletaan virkasääntöä ellei virasta tai palvelussuhteesta ole kirkkolais-sa tai kirkkojärjestyksessä muuta säädetty.Tuomiokapitulin toimivalta ulottuu virkasuhteeseen kohdissa, joilla on suora yhteys vi-ran vihkimysluonteeseen. Tuomiokapitulilla on tällöin toimivaltaan selkeä intressi.Näitä kohtia ovat virkaan nimittäminen, eron myöntäminen, irtisanominen ja kurinpi-tomenettely. Virkaan nimittäminen järjestetään kuitenkin siten, että seurakunnalla onerittäin suuri tosiasiallinen toimivalta.

5.4.3. Valinta virkaan

Työryhmä ehdottaa, että virkaan valinta säädetään erittäin pitkälle seurakunnan toimival-taan. Kirkkojärjestykseen otetaan määräys, että täytettävä virka on julistettava haettavaksi.

Kaavio 4: jaetun toimivallan malli

seurakunta

tuomiokapituli

1 julkinenhaku

2 valinta

muutoksenhaku

3 vokaatio

4 vihkiminen 5 virkanimitys

6 viranhoito

7 virkaero


Tämä tukee avoimuutta ja julkisuutta, sekä korostaa diakonian virkojen kokonaiskirkollistaluonnetta. Mikäli seurakunnassa on useampi seurakuntadiakonin virka, seurakunta voipäättää itsenäisesti, että vapautunutta virkaa ei sillä erää täytetä ja jätetään julistamatta ha-ettavaksi. Seurakunta valmistelee vaalin ja valitsee virkaan yhden pätevistä hakijoista. Pä-tevyys ja kelpoisuus arvioidaan seurakunnassa, mutta siitä ei tehdä erillistä päätöstä. Vaalinjälkeen valinta annetaan hakijoille tiedoksi valitusosoituksineen. Hakemusasiakirjat ja otepöytäkirjasta toimitetaan tuomiokapitulille. Mikäli valittu ei ole diakoni, on valinta osoitet-tava vokaatioksi diakoninvirkaan.

Vaalissa on mahdollista valita pätevistä hakijoista joku varalle. Varahenkilö valitaan erivaalilla. Tällä halutaan estää se, että virka jouduttaisiin henkilön kieltäytymisen tai muunvastaavan syyn vuoksi julistamaan uudelleen haettavaksi.

Mikäli virkaan on vain yksi pätevä hakija, seurakunta voi julistaa viran uudelleen haetta-vaksi. Tämä vastaa nykyistä kappalaisen viran käytäntöä. Pappisvirankin osalta on pidettytärkeänä, että seurakunta ei ole pakotettu ottamaan ketään henkilöä palvelukseensa.

Seurakunnalle ehdotetaan toimivaltaa julistaa virka muutoinkin uudelleen haettavaksi, mi-käli se arvioi, että kenelläkään hakijoista ei ole viran hoitoon tarvittavia edellytyksiä. Tällähalutaan korostaa diakonian virkojen vaativuutta ja vastuuta. On tärkeää, että seurakunta eiole pakotettu ottamaan henkilöä palvelukseensa silloinkaan, kun muodollisesti päteviä ha-kijoita on kaksi tai enemmän mutta hakijoilla ei ole viran muutoin edellyttämiä taitoja.Vastaavia aloitteita kirkossa on tehty myös kappalaisen viran osalta.

Vaalista on mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen. Seurakunta antaa valitusosoituksenluottamuselimessä käydystä vaalista. Valituksen käsittelyssä vastaajana on seurakunta.

Tuomiokapituli antaa virkaan virkamääräyksen, kun vaali on saanut lainvoiman. Virkamää-räyksen perusteluna on seurakunnan toimittama vaali ja siinä esitetyt perustelut. Tältä osinmenettely vastaa nykyistä kappalaisen valtakirjan antamista (KJ 6:32c) sekä seurakuntayh-tymän papin virkaan virkamääräyksen antamista (KJ 6:33). Tuomiokapituli ei voi poiketavaalista.

5.4.4. Virkaero ja kurinpitomenettely

Eron diakoninvirasta myöntää tuomiokapituli hakemuksesta. Ehdotuksessa on tätä vartenuusi kirkkolain 5a luvun 3 §. Eron diakonian virasta myöntää samoin tuomiokapituli (KJ6:6 §). Vaikka eron myöntäminen pyynnöstä on varsin yksinkertainen toimi, on syytä pitäävirasta erottaminen kaikissa muodoissaan yhden toimielimen toimivallassa. Eron myöntä-misen jälkeen seurakunta julistaa viran haettavaksi.

Tuomiokapituli voi myöntää eron diakoninvirasta hakemuksetta, mikäli diakoni ei ole py-synyt kirkon tunnustuksessa. Tämä vastaa pappisvirassa olevaa menettelyä.

Irtisanomiseen työryhmä ehdottaa alistusmenettelyä. Alistusmenettely pitää toimivallanseurakunnalla, mutta antaa samalla tuomiokapitulille hallinnollisen mahdollisuuden arvioi-da irtisanomisen perusteita. Viranhaltijan irtisanominen on mahdollista kirkkolain 6 luvun8a §:n mukaisilla perusteilla. Yleiset irtisanomisperusteet on säädetty 2 momentissa:


Viranhaltija saadaan irtisanoa seuraavilla perusteilla:1) asianomainen virka lakkautetaan, eikä viranhaltijaa voida kohtuudella sijoittaa muuhun

virkaan, jonka kelpoisuusehdot hän täyttää, tai ottaa sellaiseen työsuhteeseen tai tilapäi-seen virkasuhteeseen, jonka tehtävät eivät olennaisesti poikkea viranhaltijan tehtävistä,tahi kouluttaa uusiin tehtäviin;

2) viranhaltija ei kykene asianmukaisesti suorittamaan virkatehtäviään;3) viranhaltija toimii esimiehen todistettavasti antamasta huomautuksesta huolimatta jat-

kuvasti tai olennaisesti vastoin virkavelvollisuuksiaan tahi huomautuksesta huolimattajatkuvasti tai olennaisesti laiminlyö niitä; tai

4) viranhaltijan irtisanomiseen on muu, viranhoidollisiin näkökohtiin perustuva erityisenpainava syy.

Irtisanomistoimivaltaa käyttää seurakunta. Päätös on alistettava tuomiokapitulin ratkaista-vaksi. Tuomiokapituli tällöin arvioi päätöksen lainmukaisuuden ja voi muutenkin arvioidapäätöksen tarkoituksenmukaisuutta. Tuomiokapitulin harkintavalta on tärkeä, koska vir-kasuhteen irtisanomiseen kuuluu lähes poikkeuksetta asioita, jotka vaikuttavat myös dia-koninviran arviointiin. On myös tärkeää, että hiippakunnassa muodostuu diakoninviranosalta yhtenäinen linja siitä, millä tavalla kirkon viran yhteydessä olevan viran palvelus-suhdetta arvioidaan.

Alistusasian yhteydessä valitus osoitetaan alistusviranomaiselle eli tuomiokapitulille. Tuo-miokapitulin päätöksestä voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Tällä hetkellä tuomiokapitulilla ei ole irtisanomistoimivaltaa mihinkään virkaryhmään.Tämä johtuu siitä, että papit ja kanttorit ovat irtisanomismenettelyn ulkopuolella. Papillevoidaan hakemuksetta myöntää ero harhaopin johdosta (KL 5:3). Muutoin pappi voidaanerottaa papinvirasta tai pappisvirastaan kurinpitomenettelyssä, joka kuuluu tuomiokapitulintoimivaltaan. Kirkossa meneillään olevassa virkasuhdeuudistuksessa papisto saatetaan irti-sanomisen piiriin ja irtisanomistoimivaltaa käyttää tuomiokapituli. Diakoninvirkaan vihit-tyjen osalta ehdotettu menettely antaa enemmän toimivaltaa seurakunnalle.

Kurinpitomenettelyyn liittyvä toimivalta ehdotetaan säädettäväksi tuomikapitulin toimival-taan. Komiteamietinnöissä on todettu, että virkasuhteeseen ja diakoninvirkaan liittyvän ku-rinpidon jakaminen on vaikeaa. On lisäksi vaikeaa erottaa henkilön käytännön työssä asioi-ta, jotka liittyisivät joko vain virkasuhteeseen tai diakoninvirkaan. Perustelut ovat useimmi-ten limittäisiä ja koskevat samaan aikaan kumpaakin. Sen vuoksi on tärkeää, että sama toi-mielin voi arvioida henkilön toimintaa sekä diakoninviran että palvelussuhteen näkökul-masta.

Diakoninviran haltijaan ehdotetaan sovellettavaksi vastaavia kurinpidollisia toimia kuinpappiinkin. Diakonille voidaan antaa varoitus, erottaa määräajaksi diakoninvirasta tai dia-konian virasta, erottaa pysyvästi seurakunnan diakonian virastaan sekä kovimpana rangais-tuksena erottaa diakoninvirasta. Erottaminen diakoninvirasta johtaa myös diakonian viranvirkasuhteen purkautumiseen. Sen sijaan erottaminen diakoninvirasta määräajaksi ei johdasuoraan vastaavanpituiseen erottamiseen diakonian virasta. Tämä johtuu yleisperiaatteesta,että diakonian virkaa on mahdollista väliaikaisesti hoitaa ilman diakoninvirkaan liittyviäoikeuksia. Vastaava ei ole pappisvirassa mahdollista.


Seurakunnalla on mahdollisuus laittaa vireille diakonian virassa olevan henkilön kurinpi-tomenettely tekemällä moitteista ilmoitus tuomiokapitulille. Tämä ei lisää seurakunnantyömäärää, koska vastaavankaltainen selvitys olisi tehtävä myös siinä tapauksessa, että ku-rinpitomenettely kuuluisi seurakunnan toimivaltaan.

Mikäli kirkon virkasuhdeuudistus etenee, lakkautetaan kurinpitomenettely. Tällöin irtisa-nominen muodostuu tavanomaiseksi tavaksi erottaa henkilö diakonian varastaan. Kurinpi-tomenettelyn mahdollisen poistumisen johdosta on tuomiokapitulille säädettävä toimivaltaerottaa henkilö diakoninvirasta, mikäli hän toimii vastoin virkansa velvollisuuksia tai käyt-täytyy viralleen sopimattomasti. Erottaminen voi olla määräaikainen tai pysyvä.

5.4.5. Henkilöstöhallinto

Henkilöstöhallinnon järjestäminen kuuluu seurakunnan toimivaltaan. Tällaisia asioita ovatmm.

Viran perustaminen ja lakkauttaminen. Viran perustamista ei alisteta kuten ei nykyisiä-kään diakonian, nuorisotyönohjaajan ja lapsityönohjaajan ja -johtajan virkoja. Seura-kunnassa pitää olla vähintään yksi seurakuntadiakonin virka.Viran julistaminen haettavaksi ja vaalin toimittaminen. Täytettävä virka julistetaan ainahaettavaksi. Seurakunnalla ei ole velvollisuutta täyttää virkaa, ellei kyseessä ole seura-kunnan ainoa seurakuntadiakonin virka. Erivapaus kielitaidosta myönnetään seurakun-nassa. Rikosrekisteriotteen virkaan valitulta pyytää seurakunta, mikäli virassa on työtälasten ja nuorten parissa.Sivutoimiluvan myöntäminen.Viranhaltijoiden vuosiloma ja virkavapaus. Kirkkoherran toimivaltaa suhteessa diako-neihin vahvistetaan siten, että kirkkoherralla on oikeus myöntää lyhyet virkavapaudetja vuosilomat pappien lisäksi myös diakoneille. Kirkkoherran yleistä toimivaltaa lisä-tään yhdestä kuukaudesta kahteen kuukauteen.Viran väliaikaisen hoitajan ja viransijaisen nimittäminenDiakonille annetaan pappisviran tavoin velvollisuus hoitaa vapaa-aikanaan kiireellisetja välttämättömät tehtävät. Tehtävät antaa tarvittaessa kirkkoherra.Diakonin lomauttaa seurakunta. Lomauttaminen annetaan tuomiokapitulille tiedoksi.Operatiivinen työnjako. Diakoneille ei ehdoteta erillistä työnjakokirjaa.Nimikirjaa pitää seurakunta.

Diakonien ylimpänä esimiehenä seurakunnassa on kirkkoherra. Kirkkoherra vastaa dia-koniatyöstä. Diakoniatyö nostetaan KJ 6:34 § 2 mom osaksi. Diakoniatyötä koskee nyt py-kälän 3 mom. Muutos säädöksissä ei ole asiallisesti suuri, mutta se jonkin verran korostaasitä, että diakoninvirka on kirkon viran yhteydessä ja sitä johdetaan kirkkoherran välityk-sellä.

Diakoninvirkaa koskevat vastuut ja velvollisuudet annetaan vihkimyksessä.Palvelussuhteen tarkoituksena on hoitaa vihkimyksessä annettua tehtävää seura-kunnassa. Diakoninvirka on vastuisiin ja velvollisuuksiin nähden ensisijainen ver-rattuna palvelussuhteeseen. Sen vuoksi diakoninvirkaa ja palvelussuhteen synnyt-tävää diakonian virkaa tulee tarkastella yhdessä, ja ensisijassa diakoninviran kaut-ta. Koska henkilön toimintaa ei voida helposti jakaa diakoninviran ja palvelussuh-teen välillä, on diakoninviran hallinnossa tuomiokapitulin ja seurakunnan keskenjaettua toimivaltaa. Tuomiokapitulin keskeinen toimivalta koskee virkaan nimittä-


mistä ja virasta erottamista.Virkaan vihkiminen synnyttää virkamiesoikeudellisia jännitteitä tavanomaisiinvirkamiesoikeudellisiin menettelyihin nähden. Diakoninviran hallinnollinen hoi-taminen järjestetään siten, että piispalla ja tuomiokapitulilla on tosiasiallinen toi-mivalta päättää vihkimisestä, sekä huolehtia diakoninviran velvollisuuksien ja vas-tuiden hoitamista.Henkilöstöhallinnon hoitaa seurakunta.Diakoninvirkaan ja palvelussuhteeseen ehdotetaan seurakunnan ja tuomiokapitulinjaetun toimivallan mallia. Pääsäännön mukaan tuomiokapituli päättää diakoninvir-kaa koskevat asiat ja seurakunta palvelussuhdetta koskevat diakonian viran asiat.Virkaan nimittämisessä, virkaerossa ja kurinpitomenettelyssä annetaan tuomioka-pitulille toimivaltaa, joka nykyisin kuuluu seurakunnalle.

5.5. Diakoninviran hallinnollinen edustus

5.5.1. Edustus kirkkohallituksessa

Työryhmä on laatinut ehdotuksensa siten, että diakoninviran kehittäminen ei monimutkais-taisi hallintoa eikä vaatisi uusia hallinnollisia voimavaroja. Tämän johdosta työryhmä eiehdota diakoninvirkaan vihityille henkilökohtaiseen äänioikeuteen perustuvaa edustustakirkolliskokouksessa, tai äänioikeutta muissa vaaleissa, esim. lääninrovastin vaalissa.

Uudistukseen kohdistuu hallinnollisia odotuksia. Diakoninvirkaan vihittyjen hallinnollisiaoikeuksia on ehdotettu laajennettavaksi. Luterilaisen kirkon hallinto perustuu episkopaali-sen ja synodaalisen hallinnon rinnakkaisuudelle. On perusteltua, että kirkon viran yhtey-dessä oleva diakoninvirka on edustettuna niissä kirkon toimielimissä, jotka liittyvät dia-koninviran tehtäväalaan ja joissa se on mahdollista ilman mittavaa hallinnollista työtä.Tuomiokapituleilla ei ole voimavaroja järjestää diakonien henkilökohtaiseen äänioikeuteenperustuvaa hallintoa. Voimavarojen lisääminen ei ole tällä hetkellä realistinen vaihtoehto.Hallinnollinen osallistuminen on sen vuoksi mahdollista järjestää niissä rajoissa, joissahenkilökohtaista äänioikeutta ei tarvitse järjestää. Diakoninviran edustus kirkkohallitukses-sa toteuttaa uudistuksen tavoitteita ja olisi melko yksinkertaista järjestää.

Kirkkohallituksen jäsenet valitsee kirkolliskokous. Kirkkohallituksen kokoonpanon uudis-tus on kohtuullisen yksinkertaisesti järjestettävissä siten, että kirkolliskokous valitsee kirk-kohallituksen jäseniksi diakoninvirkaan vihittyjen edustajat samalla tavalla kuin pappisvi-ran edustajat. Koska kyseessä ei ole maallikoiden eikä papiston edustaja, valintaan osallis-tuu koko kirkolliskokous.

Työryhmä ehdottaa, että kirkkolain 22 luvun 1 §:ään lisätään säännös, että kirkolliskokousvalitsee kirkkohallituksen jäseneksi kaksi diakonia. Uudistuksen jälkeen kirkkohallituksenjäseninä olisi arkkipiispan lisäksi kaksi valittua piispaa, kaksi pappia ja kaksi diakonia sekäyhdeksän hiippakunnittain valittua maallikkoa. Kirkkohallituksen kokoonpanon laajentu-mista ei voi pitää pelkästään hyvänä asiana, mutta uudistuksen luonteen vuoksi kirkkohalli-tuksen laajentaminen on perusteltua.


5.5.2. Edustus kirkon työryhmissä ja ulkomaisessa edustuksessa

Työryhmä pitää tärkeänä, että diakoninvirka otettaisiin huomioon nimitettäessä hiippakun-nallisia tai kirkon keskushallinnon työryhmiä ja komiteoita piispainkokouksessa, kirkko-hallituksessa ja kirkon ulkoasiain toimikunnassa. Valmisteluryhmissä diakoninvirka saaäänensä kuuluville asioissa, jotka koskevat viran tehtäväalaa. Työryhmät ja muut toimieli-met ovat tärkeitä eri uudistusten toteuttamisessa. Diakoniatyöntekijöillä ja nuorisotyönoh-jaajilla on ollut edustuksia jo nykyään joissakin työryhmissä. Diakoninviran huomioonot-taminen tulisi kuitenkin olla nykyistä järjestelmällisempää.

Työryhmistä ei voi antaa kokoonpanoa koskevia hallinnollisia säädöksiä. Diakoninviranuudistamisen tulisi ulottaa vaikutuksensa sellaisiin valmisteluelimiin, joissa diakoninviranläsnäolo on perusteltua ja tarkoituksenmukaista.

Kirkkohallitukseen ehdotetaan diakoninviran edustusta.Kirkolliskokous valitsee kirkkohallitukseen kaksi diakonijäsentä.Diakoninviran edustus tulisi ottaa huomioon hiippakunnallisissa ja kirkon kes-kushallinnon työryhmissä. Niistä ei kuitenkaan voi antaa hallinnollisia määräyksiä.

5.6. Piispainkokouksen toimivalta antaa täydentäviä määräyksiä

Diakoninviran uudistusta koskevissa lausunnoissaan piispainkokous on todennut, että piis-painkokouksen olisi tarpeen pystyä antamaan erinäisistä asioista ohjeita tai täytäntöön-panomääräyksiä. Tämän mietinnön yhteydessä on tullut esille useita kohtia, joissa kirkko-järjestykseen tulisi täsmentää erityinen valtuutus antaa soveltavia ohjeita.

Tällaisia yksityiskohtia ovat:Pappis- ja diakoninvirkaKelpoisuusvaatimuksetSaarnaaminen, ehtoollinen ja sanajumalanpalvelusVirka-asu

Kirkkolaki (KL 2:3) antaa piispainkokoukselle toimivallan antaa soveltavia ohjeita tai täy-täntöönpanomääräyksiä asioista, joista kirkkolaissa on niin erikseen määrätty. Piispainko-kous voi lisäksi antaa tarkempia määräyksiä kirkkojärjestyksen säännöksistä, mikäli kirk-kojärjestyksen säännös koskee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tai opetusta tai nii-hin liittyviin tehtäviin pyrkivältä vaadittavaa koulutusta ja kielitaitoa. Valtuutussäännös pi-tää olla kirkkolaissa. Kirkkolaissa valtuutussäännös pitää aina olla yksilöity, sen sijaankirkkojärjestystä koskeva toimivalta on yleinen silloin kun se koskee edellä mainittuja asi-oita.

Työryhmä ehdottaa kirkkolain 2 luvun 3 §:ään valtuutussäännöksen täsmentämistä siten,että piispainkokous antaa täytäntöönpanomääräykset ja tarkempia määräyksiä, mikäli sään-nös koskee pappisvirkaa tai diakoninvirkaa. Tällainen täsmentävä säännös on tarpeen senvuoksi, että nykyinen valtuutussäännös koskee vain joitakin näiden virkojen tehtäviä taiyksityiskohtia. Pappisvirka ja diakoninvirka ovat kuitenkin kokonaisuudessaan piispallisen


kaitsennan alaisia. Kun valtuutussäännös säädetään tällä tavoin, jäävät sen ulkopuolellepalvelussuhdetta ja sen velvollisuuksia koskevat asiat.

Diakoninvirkaan liitettävien oikeuksien vuoksi työryhmä on ehdottanut kirkkojärjestyksen2 luvun 6, 7 ja 12 §:ään muutoksia, jotka koskevat saarnaamista, sanajumalanpalvelusta jaehtoollista. Näistä säädöksistä piispainkokous voi antaa tarkempia määräyksiä nykyisen KL2:3 §:n nojalla.

Diakoninvirkaan, sekä siihen liittyviin seurakuntadiakonin ja nuorisodiakonin viran kelpoi-suusehdoista päättää piispainkokous. Niistä työryhmä ehdottaa säädökset KJ 5a: 2 §:ään jaKJ 6:49 §:ään. Diakoninviran kelpoisuusehto tulee käytännössä olla sama kuin seurakunta-diakonin, nuorisodiakonin ja varhaiskasvatuksen diakonin virkojen kelpoisuusehdot. Onjonkin verran tulkinnanvaraista, voidaanko diakoninviran katsoa olevan sellainen virka, et-tä siinä hoidetaan jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia. Diakoninvirkaan ei sisällysuoraan jumalanpalvelustehtäviä tai kirkon pyhiä toimituksia. Diakoninvirka on kiistattakristillistä opetusta antava virka. Jotta toimivallasta ei syntyisi epäselvyyttä ja jotta dia-konian virkojen kelpoisuusehto pysyy läheisessä yhteydessä diakoninviran kelpoisuuseh-don kanssa, kummastakin ehdotetaan erillistä säännöstä. Työryhmä katsoo, että diakonin-virka on luonteeltaan sellainen, että koulutusta ja kielitaitoa koskevien määräysten antami-nen kuuluu piispainkokoukselle.

Kirkkojärjestyksen 5 lukuun on lisätty uusi säännös 11 §:ään, joka koskee viran tunnuksiaja virka-asua. Säännöksessä ehdotetaan, että piispainkokous antaa määräykset papin virka-asusta ja pappisviran tunnuksista. Diakoninvirkaa koskevassa KJ 5a: 5 §:ssä viitataan tähänuuteen pykälään. Valtuutussäännös nousee ehdotettavasta KL 2:3 §:n täsmennyksestä, jokakoskee pappis- ja diakoninvirkaa.

Kirkkolain 2 luvun 3 §:ään ehdotetaan piispainkokoukselle yleistoimivaltaatäydentäviä määräyksiä kirkkojärjestyksen säännöksistä, jotka koskevat pappis- jadiakoninvirkaa.Piispainkokoukselle säädetään toimivalta antaa tarkempia määräyksiä diakonivir-kaan pyrkivän henkilön koulutuksesta ja kielitaidosta sekä viran tunnuksista ja vir-ka-asusta.

5.7. Lehtorinvirkaa koskevat muutokset

Kirkon virkasuhdeuudistus, joka kariutui vuonna 2007, sisälsi yhtenä osanaan lehtorin vi-ran lakkauttamisen. Nykyiset lehtorit säilyttäisivät kirkkojärjestyksessä säädetyt oikeutensasiirtymäsäännöksen nojalla.

Tässä mietinnössä ei ehdoteta lehtorin viran liittämistä diakoninvirkaan. Siltä osin mietintöei koske lehtoreita eikä lehtorin virkaa. Työryhmä ehdottaa kuitenkin puuttumista kahteenlehtorille annettuun oikeuteen, joilla on läheinen yhteys uudistukseen.

Työryhmä ehdottaa, että lehtorilla ei enää olisi oikeutta toimittaa ns. sairaanehtoollista (KJ2:10 §). Tästä johtuva muutos säädettäisiin kirkkojärjestyksen 2 luvun 12 §:ään. Muutos on


perusteltu mietinnön ehtoollista koskevien oikeuksien yhteydessä. Ehtoollisen toimittami-nen on papin tehtävä ja lehtorille ollut oikeus on ollut tästä periaatteesta ainoa merkittäväpoikkeus. Poikkeusta ei ole enää perusteltua jatkaa.

Lehtorilla ei myöskään olisi oikeutta toimittaa konfirmaatiota. Tätä koskeva muutos teh-dään kirkkojärjestyksen 3 luvun 5 §:ään. Muutos on perusteltu mietinnön rippikoulua kos-kevassa kohdassa.

Lehtorin virka säilyy katekeettisena virkana. Lehtorilla on edelleen oikeus johtaa rippikou-lua. Lehtorin oikeutta saarnata jumalanpalveluksessa täsmennetään siten, että lehtori voisidiakonin tavoin toimittaa sanajumalanpalveluksen.

Lehtorin viran nykyiset laajat oikeudet on annettu myönnytyksenä tilanteessa, jossa pap-pisvirkaa ei oltu avattu naisille. Koska pappisvirkaan voi nykyään tulla vihityksi sukupuo-lesta riippumatta, ei ole perusteita jatkaa sellaisia lehtorin viran tehtäviä, jotka kuuluvatselkeästi pappisviralle.

Nykyisten kirkkojärjestyksen 35 §:n mukaisten lehtorien oikeudet turvataan siirtymäsään-nöksellä. Tärkeä siirtymäsäännös on lehtorille, jonka pääasiallisena tehtävänä on sairaa-lasielunhoito.

Lehtoreilta poistetaan oikeus toimittaa konfirmaatio sekä ehtoollinen KJ 2:12 §mukaisissa tilanteissa (ns. sairaanehtoollinen).Lehtori säilyttää oikeuden johtaa rippikoulua. Oikeutta saarnata täsmennetäänsiten, että lehtorilla on oikeus toimittaa sanajumalanpalvelus.Nykyisten lehtorien oikeudet turvataan siirtymäsäännöksellä.

5.8. Eläkeasiat

Esitykseen sisältyy virkanimikkeiden muutoksia. Työryhmän saaman selvityksen mukaanmuutoksilla ei pitäisi olla vaikutusta eläke-etuihin. Aikaisemmin erityisiä eläkeoikeuksiaon ollut mm. diakonissoilla, jotka ovat voineet 1990-luvun alun eläkeuudistuksessa säilyt-tää aikaisemmat eläke-etunsa. Diakonissojen eläke-edut oli sidottu diakonissan virkaan si-ten, että etu on voimassa ko. virassa. Etu poistuu, mikäli henkilön virka vaihtuu. Viimei-simmässä eläkeuudistuksessa edut on turvattu, mikäli diakonissa pysyy eläkeikään saakkakirkon palvelussuhteessa.

Vastaavankaltainen muutos syntyi myös silloin, kun tuomiokapitulit siirtyivät valtiolta kir-kon vastuulle. Tuolloin sovittiin eläke-etujen säilymisestä ennallaan. Kuuromykkäin mat-kapapin virkanimike muuttui samalla virkanimikkeeksi kuurojenpappi. Tiettävästi vir-kanimikkeen muutos johti aikaisempien eläke-etujen menettämiseen siitä huolimatta, ettäsiirtymässä oli sovittu eläke-etujen säilymisestä.

Uudistuksen tarkoituksena ei ole vaikuttaa aikaisemmin sovittuihin eläke-etuihin. Vir-kanimikemuutoksilla pyritään käsitteelliseen johdonmukaisuuteen. Virkojen tehtävät säily-vät pääosin entisellään. Siirtymäsäännöksellä diakonian viran virkanimike muuttuu seura-


kuntadiakonin viraksi. Diakonian viranhaltijoita oli vuonna 2007 kaikkiaan 831 henkilöä.Seurakunnassa palvelee vastaavankaltaisessa työssä henkilöitä myös muilla virkanimikkeil-lä (diakoniatyöntekijöitä 41, diakoneja 100, diakonissoja 297, lisäksi lukuisia muita vir-kanimikkeitä). Koska nimikkeitä on paljon, niiden kaikkien yhdenmukaistaminen ei olemahdollista. Vaikka virkanimikemuutoksella ei pitäisi olla vaikutusta eläke-etuihin, työ-ryhmä ei myöskään esitä pakottavaa muutosta diakonissan virkanimikkeeseen. Diakonin-virkaa koskevat säädökset on laadittu siten, että sitä voidaan soveltaa osittain myös muihinvirkanimikkeisiin kuin seurakuntadiakoni, nuorisodiakoni tai varhaiskasvatuksen diakoni.

Työryhmä pitää tärkeänä varmistaa, että uudistuksen seurauksena eläke-edut eivät muutu.Tästä syystä kirkkolain siirtymäsäännöksiin on laadittu erityinen kohta, joka turvaa aikai-semmat eläke-edut. Aikaisemmat uudistukset ovat osoittaneet, että niiden tuomat muutok-set voivat tulla ilmeiseksi vasta jälkeenpäin.

Uudistuksella ei ole tarkoitus vaikuttaa sovittuihin eläke-etuihin, siitä huolimatta,että virkanimikkeet muuttuvat johdonmukaisiksi. Virkanimikkeiden muutoksella eimuuteta virkojen tehtäviä.Eläke-etuudet varmistetaan siirtymäsäännöksellä.

5.9. Taloudelliset vaikutukset

Virkarakenneuudistuksen taloudelliset vaikutukset syntyvät diakonien vihkimisestä, koulu-tuksesta ja kaitsennasta sekä hallinnosta. Virkarakennekomitea (2000) arvioi, että siirtymä-vaiheen kustannukset vuonna 2001 olisivat olleet:

yhteensä 440.000 € siirtymäkauden ordinaatiokustannuksina2.000.000 € viiden vuoden siirtymäkauden henkilöstökuluina (viiden vuoden ajan kus-sakin hiippakunnassa yksi virka; 5 x 9 x 45.000 €)jatkuvina ordinaatiokuluina 80.000 € vuodessa hiippakunnissa yhteensäerikseen arvioimaton kulu virkaan opiskelevien hengelliseen tukemiseen.

Mikäli siirtymäkausi arvioidaan viideksi vuodeksi, virkarakennetyöryhmän esittämä talou-dellinen vaikutus olisi ollut siirtymävaiheen kuluina n. 55.000 € vuodessa hiippakuntaakohden. Pysyvät kulut olisivat olleet hiippakunnasta riippuen 6.000 – 13.000 € vuodessa.

Arvion luotettavuutta vähentää se, että komitean työskentelyn jälkeen on perustettu Espoonhiippakunta. Vuoden 2002 alusta vuoden 2007 heinäkuuhun elinkustannusindeksin muutoson ollut 12 %. Indeksillä korjaten siirtymävaiheen nykyiset kulut olisivat n. 61.600 € vuo-dessa hiippakuntaa kohti, ja pysyvät kulut hiippakunnasta riippuen 6.700 € - 14.500 € vuo-dessa hiippakuntaa kohden, yhteensä 89.600 € vuodessa.

Taloudelliset vaikutukset ovat huomattavat uudistusta seuraavina vuosina. Tämä johtuunuorisotyönohjaajien ja lapsityönohjaajien vihkimisestä diakoninvirkaan sekä hallinnollis-ten rakenteiden luomisesta. Seurakuntien palveluksessa on n. 1300 diakonian viranhaltijaaja saman verran nuorisotyönohjaajia. Lapsityönohjaajia on muutamia kymmeniä.


Diakonian virkojen ja nuorisotyönohjaajan virkojen koulutuksessa on 90 op. kirkollisiaopintoja, joista 60 op. muodostaa varsinaiset ammatilliset opinnot. Määrää on pidettävävaatimattomana, ja on luontevaa pohtia, missä määrin tämä vastaa erityisen viran yhteyteenvihittävien henkilöiden kirkon uskoon, tunnustukseen ja hengelliseen elämään liittyviä tai-toja. On oletettavaa, että hengelliseen elämään, kirkon uskoon ja kirkon erityisen viranidentiteettiin liittyvät kysymykset nousevat keskeisiksi ordinaatiokoulutuksessa ja viran-hoidon aikana. Tuki ja ohjaus näiden kysymysten käsittelyyn on hiippakuntien annettava.

Diakonian virkaan vihkimisen yhteydessä oleva ordinaatiokoulutus on siirtynyt kouluttavil-ta laitoksilta tuomiokapitulien vastuulle vuonna 2005. Koulutuksen siirtyminen on tehtyhyvässä yhteisymmärryksessä hiippakuntien kanssa ja sitä on pidetty periaatteessa tärkeä-nä. Muutos tehtiin kuitenkin ilman resurssien lisäystä ja on kuormittanut hiippakuntienhenkilöstöä. Ordinaatiokoulutus ei ole laajuudeltaan täysin vastannut papiksi vihittävilleannettavaa koulutusta. Koulutus keskittyy kirkon hengellisen viran mukanaan tuomiin teo-logisiin ja käytännöllisiin kysymyksiin.

Ordinaatiokoulutuksen toteuttamisen tapa vaihtelee. Yhdestä vihittävästä syntyy noin 500 €täysihoito- ja matkakulut. Tähän ei ole laskettu kouluttavan henkilökunnan palkkoja. Mikä-li ensimmäisinä vuosina vihittäisiin 1250 nuorisotyönohjaajaa sekä lapsityönohjaajaa ja -johtajaa diakoninvirkaan, aiheutuisi tästä n. 635.000 € kertaluontoiset siirtymävaiheen ku-lut. Summa ei sisällä kouluttajien palkkoja. Siirtymävaiheen jälkeen diakoninvirkaan vihit-täviä olisi vuosittain karkeasti ottaen saman verran kuin papiksi vihittäviä, n. 130 vuosit-tain. Suuri eläkkeelle jäävien lukumäärä saattaa kuitenkin nostaa vihittävien lukumäärää.Vuosikulut ordinaatioista olisivat koko kirkossa n. 65.000 €. Vaikka yleinen kustannustasoon noussut, virkarakennekomiteaa alhaisempi arvio johtuu siitä, että diakoninvirkaan liitet-täisiin vain kaksi suurta virkaryhmää.

Työryhmä ehdottaa, että virassa olevien nuoriso- ja varhaiskasvatuksen diakonien vihkimi-sestä aiheutuvat siirtymävaiheen ordinaatiokulut hoidettaisiin seurakuntien koulutussuunni-telmien kautta. Tämä edellyttäisi asian huomioonottamista kirkon henkilöstökoulutussopi-muksessa. Mikäli näin voitaisiin menetellä, pienentäisi se hiippakuntien korvattaviksi tule-via siirtymävaiheen kustannuksia. Hiippakuntien kustannukset maksaa kirkon keskusrahas-to.

Ordinaation jälkeen seuraa työhön perehdyttäminen. Perehdyttäminen on jo varsin vakiin-tunutta toimintaa seurakunnissa, mutta sen kesto ja taso vaihtelee. Diakoninvirka asettaaentistä suurempia vaatimuksia sille, että perehdytys on riittävää ja pitkäjänteistä. Osa pe-rehdyttämisestä tapahtuu seurakunnassa, osa perehdyttämisvastuusta jää hiippakunnalle.

Diakoninvirkaan ja kaitsentaan liittyy myös muunlaista koulutusta ja neuvottelupäiviä, jot-ka liittyvät diakoninviran luonteeseen ja tehtäviin. Diakonian viranhaltijoille, nuoriso-työnohjaajille ja lapsityönohjaajille järjestetään ammatillista lisäkoulutusta ja kursseja. Onoletettavaa, että varsinaiseen ammatilliseen koulutukseen ei synny muutostarpeita.

Diakoninvirka edellyttää myös kirkon erityiseen virkaan liittyvää kaitsentaa, opastusta janeuvontaa, joka jossain määrin voidaan toteuttaa koulutusmuotoisesti. Siltä osin kuin se eiole mahdollista, toteutuu ohjaus pienryhmissä tai henkilökohtaisesti asioiden lähinnä tuo-miokapitulin kautta.


Työryhmä ei ole luonnostellut pastoraalitutkinnon kaltaista pätevöitymiskoulutusta, koskasuunnitteilla ei ole jakaa diakoninvirkaan kuuluvia tehtäviä eri virkoihin, joiden pätevyys-vaatimukset olisivat toisistaan poikkeavia. Erityisen pätevöitymiskoulutuksen luominenkirkon omana koulutuksena toisi huomattavia kustannuksia. Ammattikorkeakoulututkinto-jen jatkotutkinnot periaatteessa mahdollistavat eriasteisen pätevöitymiskoulutuksen.

Koulutuskaaren merkittävä osa on opiskelijoiden kirkon virkaan orientoitumisen tukemi-nen. Yhteydet opiskelijoihin ja kouluttaviin laitoksiin ovat keskeinen osa hengellistä tukea,joka nousee diakoninviran hengellisestä luonteesta. Koska diakonian virkaan kutsutaan javihitään ja viran ymmärretään olevan kirkon erityisen viran yhteydessä, korostuu hengelli-sen ohjauksen tarve. Orientaatio ja ohjaus on syytä järjestää samankaltaisesti kuin teologianopiskelijoiden parissa on tehty. Mentoriverkoston luominen ei ole onnistunut kovin laajassamuodossa, mutta hiippakunnat järjestävät opiskelijoiden kanssa erityyppisiä tapaamisia jakeskustelutilaisuuksia. Laajamittaisen ohjaajaverkoston luominen edellyttäisi kokonaiskir-kon tasolla luotavaa organisaatiota ja yhteyksiä oppilaitoksiin, sekä myös varoja ohjauksenjärjestämiseen. Opiskelijoiden tukemiseen liittyvät kustannukset eivät voi jäädä seurakunti-en suoraan kannettaviksi, vaan ne tulisi kattaa hiippakunnan talousarviosta kirkon keskus-rahaston kautta. Täsmällisiä summia on kuitenkin hyvin vaikea esittää. Opiskelijoiden tu-keminen kohdistuu hiippakuntiin, joiden alueella on kouluttavia oppilaitoksia. Tässä mie-tinnössä esitetty ordinaatiokoulutuksen ennakkomalli yhdistää jossain määrin ordinaation jaopiskelijoiden tukemisen toisiinsa.

Työryhmä pitää tärkeänä, että piispainkokous asettaisi diakoninvirkaa varten koulutustyö-ryhmän, joka yhdessä kirkon koulutuskeskuksen kanssa suunnittelisi ja koordinoisi dia-koninvirkaan liittyvien tehtävien koulutuskaarta. Erityisen haasteen muodostaa se, että teh-tävien ammattiosaaminen säilyy erillisenä, mutta diakoninvirka asettaa niille yhteisiä kehit-tämistarpeita.

Diakoninviran luomisesta aiheutuu hallinnollisia tehtäviä, jotka lisäävät työtä hiippakuntientuomiokapituleissa. Työtä aiheuttavat ennen kaikkea ordinaation järjestäminen ja virkaanvihittyjen erityyppinen ohjaus ja tukeminen. Tätä ns. kaitsentaa on vaikea täsmällisesti yk-silöidä. Diakoninviran hyvä hoitaminen ja sen haltijoiden tukeminen on piispan ja tuomio-kapitulin vastuulla. Kaitsenta sisältää tukea, opastusta, neuvontaa koulutusta ja valvontaa.Suoranaista hallintoa ovat virkaan vihittävien tutkinta ja siihen liittyvien päätösten tekemi-nen, vihittyjen rekisterien ylläpitäminen ja jaetusta toimivallasta seuraavien päätösten val-mistelu. Työryhmä ei esitä sellaisia hallinnollisia ratkaisuja, jotka johtaisivat diakoninvir-kaan vihittyjen henkilökohtaisen äänivallan järjestämiseen. Tämä vähentää hallinnollisiakustannuksia merkittävästi verrattuna virkarakennekomitean (2000) arvioon.

Siirtymävaiheessa diakonien luettelon laadinta on suhteellisen työläs tehtävä. Siirtymä-säännöksen nojalla kaikki nykyiseen diakonian virkaan aiemmin vihityt katsotaan dia-koninvirkaan vihityksi. Vihkimykset ovat pitkään olleet muodoltaan oppilaitoskohtaisiakurssivihkimyksiä. Luotettava vihittyjen luettelon laadinta vaatinee paljon tutkimustyötä.Hiippakunnilla on valmiita luetteloita hiippakunnassa työskentelevistä diakoneista, mutta eivihityistä. Toisen haasteen muodostaa alkuvaiheessa vihittyjen hiippakunnan määrääminen.Diakoni kuuluu siihen hiippakuntaan, jossa hänet on vihitty. Oletettavasti suuri osa diako-neista työskentelee nykyään pysyvästi jossakin muussa hiippakunnassa, mistä seuraa hiip-pakunnan vaihtuminen. Hiippakunnan määrääminen vaatii tuomiokapitulien yhteistä selvi-tystyötä. Nimenmuutokset luultavasti hankaloittavat selvitystä. Luotettavien luetteloiden


laadintaan ei ole tässä yhteydessä voitu arvioida määrärahaa. Kyse lienee kunkin hiippa-kunnan osalta kuukauden kokoaikaisesta työstä. Kertaluontoinen kokonaiskustannus on yh-teensä noin 40.000 €

Kokonaisuutena arvioiden suurin kustannus aiheutuu ordinaatiokoulutuksesta sekä virkaanvihittyjen tukemiseen ja opastamiseen liittyvästä kaitsennasta. Hallinnollisista kuluista re-kistereiden ylläpitäminen on suurin yksittäinen kulu. Jaetusta toimivallasta johtuva n. 20virkamääräyksen ja virkaeron vahvistamiseen / hiippakunta liittyvä työmäärä on varsin vä-häinen, eikä muodosta kokonaiskustannuksista kuin vähäisen osan. Mahdolliset kurinpito-toimet puolestaan ovat hyvin työllistäviä, mutta niiden oletetaan olevan hyvin harvinaisia.Vastentahtoisen irtisanomisen ratkaiseminen alistusasiana on kurinpitomenettelyä huomat-tavasti kevyempää. Varsinaisesta hallinnosta aiheutuva kustannus on pyritty pitämään kai-ken puolin vähäisenä.

Työryhmä arvioi, että henkilötyömäärän lisäyksenä kuvattava kustannusvaikutus olisi n.puoli henkilötyövuotta hiippakuntaa kohden. Mikäli tämä laskettaisiin hiippakuntasihteerinpalkkakuluna (keskimääräinen vaativuusryhmä 602½), olisi kustannus n. 27.000 € työnan-tajakuluineen hiippakuntaa kohden, kirkossa yhteensä 245.000 €. Tämä summa olisi tarkoi-tuksenmukaista osoittaa pysyväksi lisämäärärahaksi hiippakuntien talousarvioon, jonkakäytöstä päättää hiippakuntavaltuusto.

Kokonaiskustannukset muodostuvat siten seuraavasti:Siirtymävaiheen kertaluonteiset ordinaatiokulut 635.000 € (viiden vuoden ajan n.14.000 € vuodessa hiippakuntaa kohden) sekä kertaluontoinen diakonien luettelon sel-vittäminen ensimmäisenä vuonna 40.000 €, yhteensä 675.000 €.Jatkuvat ordinaatiokulut 65.000 € vuodessa (keskimäärin 7.200 € vuodessa hiippakun-taa kohden, mutta jakautuisi vihittävien määrän mukaan hiippakuntien kesken).Kaitsentaan ja hallintoon liittyvä henkilötyömäärän lisäys 245.000 € vuodessa (27.000€ hiippakuntaa kohden).

Pysyvät kulut olisivat kaikkiaan n. 310.000 € vuodessa, keskimäärin 34.200 € hiippakuntaakohden.

Uudistukseen sisältyy kertaluontoisia ja pysyviä kuluja. Kertaluontoiset kulutjohtuvat nuorisotyönohjaajien sekä lapsityönohjaajien ja -johtajien (n. 1250 henki-löä) ordinaatiokoulutuksesta sekä ordinaatiosta. Pysyvät kulut aiheutuvat vuosittai-sista ordinaatioista, ordinaatiokoulutuksesta, kaitsennasta ja hallinnosta.Kertaluontoiset ordinaatiokulut ovat 635.000 €; viiden vuoden ajan keskimäärin14.000 € vuodessa hiippakuntaa kohden.Pysyvät kulut ovat kaikkiaan 310.000 € vuodessa, keskimäärin 34.200 € vuodessahiippakuntaa kohden. Kulut jakautuvat hiippakunnittain epätasaisesti ja se riippuudiakoniksi vihittävien sekä hiippakunnan diakonien määrästä.


5.10. Siirtymäsäännökset

Mietintöön sisältyy kaikkiaan kahdeksan siirtymäsäännöstä, joista kolme koskee kirkkola-kia. Siirtymäsäännösten tarkoituksena on turvata henkilöiden oikeuksia, säätää tarpeellisetsiirtymävaiheen toimintatavat sekä antaa määräajat, joiden kuluessa viranhaltijoilla onmahdollisuus toimia nykyisten säännösten mukaisesti.

5.10.1. Kirkkolain siirtymäsäännökset

1. Diakonian virkaan aiemmin vihitty katsotaan diakoninvirkaan vihityksi. Tällainen dia-koni kuuluu siihen hiippakuntaan, jossa hänet on vihitty diakoniksi, jollei hän ole dia-konisia tehtäviä hoitavassa pysyvässä palvelussuhteessa toiseen hiippakuntaan kuulu-vassa seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä.

Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on, että nykyiset diakonian virkaan vihityt diakonit jadiakonissat katsotaan sekä teologisesti että oikeudellisesti pätevästi vihityiksi diakoneiksi.Heitä ei vihitä erikseen diakoninvirkaan.

Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää diakoninvirkaan liittyvän vihkimyksen suhdetta sekäseurakunnan antamaan kutsuun että seurakuntien diakoninvirkoihin. On mahdollista esittääteologinen kysymys, onko nykyinen diakonian virkaan vihkiminen laadullisesti sellainen,että se olisi katsottava hengellisesti päteväksi diakonian virkaan vihkimiseksi myös uudis-tuksen jälkeen. Mikäli vastaus tähän kysymykseen olisi kielteinen, tulisi myös nykyisetdiakonian virkaan vihityt katsoa maallikkoviranhaltijoiksi ja vihkiä diakoninvirkaan. Rat-kaisu olisi samantyyppinen kuin silloin, kun lehtorin virkaan vihityt vihittiin pappisvirkaan.

Työryhmä katsoo, että vaikka nykyinen diakonian virkaan vihkiminen ei vokaation, tuo-miokapitulin roolin ja kaitsennan eikä myöskään virkaan kytkeytyvän konkreettisen tehtä-vän suhteen vastaa sitä mitä kirkko ymmärtää erityisen viran antamisella ja siihen vihkimi-sellä, epäselvyys ei kuitenkaan ulotu itse vihkimiseen ja sen pätevyyteen. Diakonian vir-kaan vihityt on pätevästi vihitty kirkon diakoneiksi. Vihkiminen on tapahtunut (pääsääntöi-sesti) piispallisesti ja siitä on säädetty kirkkokäsikirjassa. Uudistuksessa hahmotettu dia-koninvirka ei ole eri hengellinen virka kuin mihin diakonit on kirkossa vihitty, vaikkakinsen muotoa ja suhdetta kirkon viran laadullisiin kriteereihin on täsmennetty.

Koska diakonian virkaan vihityt katsotaan diakoninvirkaan vihityiksi, heitä ei vihitä uudel-leen. Tuomiokapitulien tehtäväksi jää selvittää, ketkä hiippakunnassa on vihitty diakonianvirkaan ja keiden katsotaan tällä perusteella olevan hiippakunnan diakoneja.

Diakonian virkaan vihityistä ei tiettävästi ole kattavia luetteloita. Tuomiokapituleissa ontiedot siitä, keitä kulloinkin on vihitty diakoneiksi. Heidän sijoittumisestaan kirkossa taimuualla yhteiskunnassa ei ole kattavaa tietoa.

Diakonian virkaan vihitty katsotaan lähtökohtaisesti kuuluvan siihen hiippakuntaan, jossahänet on vihitty. Mikäli diakoni kuitenkin on uudistuksen voimaantullessa diakonisia teh-täviä hoitavassa pysyvässä palvelussuhteessa toiseen hiippakuntaan kuuluvassa seurakun-nassa tai seurakuntayhtymässä, kuuluu hän tähän hiippakuntaan. Palvelussuhde määritel-


lään väljästi diakonisia tehtäviä sisältäväksi, koska määräyksen sitominen tiettyihin virka-tai palvelussuhdenimikkeisiin on niiden suuren määrän johdosta epätäsmällistä.

Diakonien hiippakunnan selvittäminen edellyttää tuomiokapitulien välisiä neuvotteluja, ei-kä luultavasti ole yksinkertainen tehtävä. Diakoneista merkittävä osa on vihitty ns. kurssi-vihkimysten aikana, jolloin vihkimykset olivat oppilaitoskohtaisia ja kytkentä hiippakun-taan ohut. On oletettavaa, että vuosien mittaan tapahtuneista henkilön nimenmuutoksistaseuraa vaikeasti selvitettäviä tilanteita.

2. Tämän lain voimaan tullessa palvelussuhteessa olevat henkilöt säilyttävät neeläke-etuudet, jotka hänellä on tämän lain tullessa voimaan.

Kirkollisissa uudistuksissa eläke-edut ovat muodostaneet oman erityiskysymyksensä, koskaeläke-edut on usein sidottu tietyssä virassa tai tietyllä virkanimikkeellä olevaan virkaan.Joskus eläke-edut on myös uudistuksen jälkeen sidottu virkanimikkeisiin tavalla, jota ei olevoitu uudistuksessa ottaa huomioon.

Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on, että tässä yhteydessä tehtävillä virkanimikemuutok-silla ei ole tarkoitus vaikuttaa aikaisemmin sovittuihin eläke-etuihin eikä myöskään mah-dollisesti tulevaisuudessa tehtäviin eläkeuudistuksiin. Siirtymäsäännös seuraa asiallisestisiitä, että uudistuksessa ei ole tarkoitus muuttaa virkojen identiteettiä eikä sisältöä.

3. Ennen tämän lain voimaantuloa diakonian, nuorisotyönohjaajan sekä lapsityönohjaa-jan tai -johtajan virkaan nimitetyt viranhaltijat säilyttävät oikeutensa ennen lain voi-maantuloa vallinneen lainsäädännön mukaisina niin kauan, kuin he ovat kyseessä ole-vassa virassa. Edellä mainitut viranhaltijat voivat lain voimaantulopäivästä lukien vii-den vuoden ajan hakea toiseen seurakunnan, seurakuntayhtymän, hiippakunnan taikirkkohallituksen pätevyyttään vastaavaan virkaan siten, että heiltä ei edellytetä vihki-mistä diakoninvirkaan.

Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on turvata, että diakonian, nuorisotyönohjaajan, lapsi-työnohjaajan ja -johtajan virkaan valittujen oikeudet säilyvät ennallaan siinä virassa, jossahe ovat uudistuksen tullessa voimaan. Oikeudet säilyvät niin kauan kuin he hoitavat ko.virkaa. Heillä on viiden vuoden ajan oikeus hakea myös muuta diakonian virkaa (seurakun-tadiakonin, nuorisodiakonin tai varhaiskasvatusdiakonin virkaa) ilman, että heiltä vaaditaanvihkimistä diakoninvirkaan.

Uudistuksen tullessa voimaan diakonian viran kelpoisuusehtona on vihkiminen diakonin-virkaan. Siirtymävaiheessa osa nuorisodiakoneista, varhaiskasvatusdiakoneista ja myös osaseurakuntadiakonin viranhaltijoista on vailla vihkimystä diakoninvirkaan. Heillä on oikeuspysyä virassaan ilman muutoksia. Heillä on myös viiden vuoden ajan oikeus hakea muutadiakonian virkaa, johon ko. henkilöllä on ammatillinen pätevyys, ilman että vihkiminendiakoninvirkaan on tälle henkilölle ehdoton pätevyysehto. Siirtymäsäännös pitää virassaolevat henkilöt pätevinä omassa virassaan ja viiden vuoden ajan mahdollisuuden vaihtaavirkaa kirkossa.

4. Henkilön, jolla on kelpoisuus diakoniantai nuorisotyönohjaajan tai lapsityönohjaajantai -johtajan virkaan ja joka ei ole lain voimaantulleessa seurakunnan palveluksessakelpoisuuttaan vastaavassa tehtävässä, on diakonian virkaan valituksi tultuaan velvol-


linen hakemaan vihkimystä diakoninvirkaan viiden vuoden kuluessa lain voimaan tu-losta.

Siirtymäsäännöksen tarkoituksena on säätää määräaika hakea diakoniksivihkimystä niillehenkilöille, jotka on valittu diakonian virkaan siirtymäaikana uudistuksen jo tultua voi-maan. Siirtymäsäännös yhtäältä asettaa velvollisuuden hakea vihkimistä diakoninvirkaanviiden vuoden kuluessa. Toisaalta henkilöllä on mahdollisuus hoitaa virkaansa viiden vuo-den ajan ilman vihkimistä. Siirtymäaika on syytä säätää, koska tuomiokapituleilla on siir-tymäaikana vihittävänään hyvin suuri määrä henkilöitä.

Siirtymäajan syynä on myös se, että uudistuksen jälkeen virkaa voi hakea vain mikäli haki-jalla on tuomiokapitulin antama todistus siitä, että henkilö voidaan vihkiä diakoninvirkaan(KJ 6:49). Uudistuksen alkuvaiheessa tällaista todistusta ei ole käytettävissä. Henkilö voi-daan sen vuoksi valita virkaan, ja hänen on viiden vuoden kuluessa haettava vihkimystädiakoninvirkaan. Seurakunta nimittää valitun viran väliaikaiseksi hoitajaksi. Tuomiokapitu-li antaa pysyvän virkamääräyksen sen jälkeen kun henkilö on vihitty diakoniksi. Ellei hen-kilö hae vihkimystä diakoninvirkaan viiden vuoden kuluessa tai häntä ei hyväksytä dia-koninvirkaan vihittäväksi, väliaikainen virkasuhde päättyy.

5.10.2. Kirkkojärjestyksen siirtymäsäännökset

1. Tämän kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säädöksiä diakoninvirasta sovelletaan sellaisiindiakonian virkoihin, jotka on julistettu haettavaksi uudistuksen tultua voimaan.

Uudistuksessa annettavat määräykset diakoninvirasta ja siitä aiheutuvat muutokset diakoni-an virkoihin ulotetaan sellaisiin haettavaksi julistettaviin virkoihin, jotka julistetaan haetta-vaksi uudistuksen tultua voimaan. Virat, jotka on julistettu haettavaksi nykyisillä säädöksil-lä, täytetään ennen tämän kirkkolain ja -järjestyksen voimaantuloa voimassa olleiden nor-mien perusteella.

2. Diakonian viran virkanimike muuttuu nimikkeeksi seurakuntadiakoni, nuorisotyönoh-jaajan virkanimike muuttuu nimikkeeksi nuorisodiakoni, sekä lapsityönohjaajan ja -johtajan virkanimikkeet muuttuvat nimikkeeksi varhaiskasvatuksen diakoni.

Virkanimikkeiden muutosta on perusteltu mietinnön perusteluosassa. Tarkoituksena onluoda yhtenäiset virkanimikkeet, joista on kaikesta tunnistettavissa, että ne liittyvät dia-koninvirkaan. Virkanimikkeiden muutoksella ei ole tarkoitus vaikuttaa palvelussuhteenetuihin eikä myöskään virkojen tehtäväsisältöön.

3. Seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin ja varhaiskasvatusdiakonin viran haltijalla, jotaei uudistuksen tullessa voimaan katsota vihityksi diakoninvirkaan, on viiden vuodenajan oikeus hakea piispalta diakoniksivihkimistä. Vihkimisen edellytyksistä on voimas-sa, mitä kirkkojärjestyksen 5a luvussa säädetään.

Uudistuksen tullessa voimaan diakonian virat, nuorisotyönohjaajan virat sekä lapsityönoh-jaajan ja -johtajan virat saavat uudet virkanimikkeet. Nämä virat ovat diakonian virkoja,


joiden uutena kelpoisuusehtona on vihkiminen diakoninvirkaan. Ne myös muodostavat pä-tevän vokaation tulla vihityksi diakoninvirkaan.

Osa viranhaltijoista katsotaan ensimmäisen siirtymäsäännöksen nojalla diakoninvirkaan vi-hityksi. Muiden on sitä erikseen haettava.

Henkilö, joka on uudistuksen voimaantullessa nimitetty seurakuntadiakonin, nuorisodiako-nin tai varhaiskasvatuksen virkaan, voi viiden vuoden ajan hakea piispalta diakoniksivih-kimistä. Kyseinen virka muodostaa viiden vuoden ajan pätevän vokaation virkaan. Siirty-mäajalla on syytä olla päättymisaika, koska mm. virkojen ammatilliset kelpoisuusehdotsaattavat muuttua. Viisi vuotta on arvioitu riittävän pitkäksi ajaksi turvaamaan henkilönmahdollisuus hakea diakoninvirkaan vihkimistä. Määräaika lasketaan uudistuksen voi-maantulosta. Henkilön hakemuksen on pitänyt saapua piispalle määräajan kuluessa. Mikälivirka vielä määräajan jälkeen muodostaa pätevän vokaation KJ 5a:3 §:n mukaisesti, viran-haltija voidaan vihkiä diakoniksi myös sen jälkeen.

Virkaan valittu ei ole osallistunut tuomiokapitulin suorittamaan tutkintaan eikä siten olevarmuutta siitä, että hänet katsotaan soveltuvaksi diakoninvirkaan. Vaikka henkilöllä onoikeus hakea vihkimistä diakoninvirkaan, piispalla ja tuomiokapitulilla ei ole velvollisuuttahyväksyä henkilöä diakoninvirkaan vihittäväksi. Mikäli henkilöä ei vihitä diakoninvirkaan,säilyttää hän virassa olevat oikeutensa neljännen siirtymäsäännöksen nojalla. Vihkimistähakeva on velvollinen antamaan tuomiokapitulin määräämät näytteet ja muutoinkin osallis-tumaan tuomiokapitulin määräämään ordinaatiokoulutukseen ja osoittamaan soveltuvuu-tensa diakoninvirkaan.

4. Henkilö, joka on saanut oikeuden toimia lehtorina ennen lain voimaantuloa ja on laintullessa voimaan kirkkojärjestyksen 6 luvun 35 §:n mukainen lehtori, säilyttää oikeudentoimittaa ehtoollinen ennen muutosta voimassa olleen kirkkojärjestyksen 2 luvun 12 §mukaisesti ja toimittaa konfirmaatio kirkkojärjestyksen 3 luvun 5 §:n mukaisesti.

Mietinnössä esitetään muutoksia lehtorin viran haltijan oikeuksiin. Lehtoreilta ehdotetaanpoistettavaksi oikeus toimittaa ehtoollinen kirkkojärjestyksen 2:12 §:n mukaisissa tilanteis-sa sekä oikeus toimittaa konfirmaatio. Siirtymäsäännöksellä turvataan niiden lehtorien oi-keus, jotka ovat saaneet oikeuden toimia lehtoreina ennen uudistuksen voimaantuloa jaovat kirkkojärjestyksen 6:35 §:n mukaisia lehtoreita uudistuksen tullessa voimaan. Siirty-mäsäännös ei koske niitä, jotka ovat saaneet oikeuden toimia lehtorina mutta eivät hoidalehtorin virkaa.

Siirtymäsäännöksen antamasta oikeudesta on syytä antaa tuomiokapitulin päätös, jokamerkitään nimikirjaan.


5.11. Ehdotukset

Diakonaattityöryhmä 2007 esittää kirkkohallitukselle, että se tekisi kirkolliskokoukselleesityksen, joka sisältää seuraavat ponnet:

1. Kirkolliskokous hyväksyisi liitteen mukaiset kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muu-tokset siirtymäsäännöksineen;

2. kirkolliskokous antaisi piispainkokoukselle tehtäväksi laatia ja hyväksyä ohjeet dia-koninvirkaan vihityn virka-asusta ja viran tunnuksista.


B. Yksityiskohtaiset perustelut

Kirkkolaki

2 luku. Kirkkolaki ja muut kirkkoa koskevat säädökset

3 §. Kirkon vaalijärjestys ja täytäntöönpanomääräykset. Säädösten julkaiseminen. Pykälässäsäädetään kirkkolain ja kirkkojärjestyksen täytäntöönpano- ja soveltamismääräyksistä. Täytän-töönpano- ja soveltamismääräysten toimivalta on säädettävä kirkkolaissa. Tarkemmat määräykset antaa lähtökohtaisesti kirkolliskokous. Milloin kirkkolaissa on erik-seen säädetty, määräykset antaa kirkkohallitus tai piispainkokous. Kirkkohallituksen ja piispain-kokouksen välistä toimivaltajako on säädetty siten, että kirkkojärjestyksen jumalanpalvelusta,kirkollista toimitusta tai opetusta tai niihin pyrkivältä vaadittavaa koulutusta ja kielitaitoa koske-vista säännöksistä määräykset antaa piispainkokous. Kirkkolain säännökset on tässä yhteydessäsuljettu piispainkokouksen yleistoimivallan ulkopuolelle. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että piispainkokouksen antaa kirkkojärjestyksenpappisvirkaa ja diakoninvirkaa koskevista säännöksistä täytäntöönpano- ja soveltamismääräyk-set. Pappisvirka ja diakoninvirka eivät ole niinkään kirkon tehtäviä, vaan ne edustavat kirkonvirkaa. Pappisviran ja diakoninviran tehtävänä on hoitaa tehtäviä, jotka niille erityisesti onuskottu. Kun diakoninviran ymmärretään olevan kirkon erityisen viran yhteydessä, on tarpeellista, ettäpiispainkokous voi antaa kirkon erityistä virkaa koskevista normeista soveltavia määräyksiä.Kun toimivalta määritellään pappis- ja diakoninvirasta käsin, vältytään näiden virkojen tehtävienluetteloilta. Pykälässä ehdotettu toimivalta koskee käytännössä kirkkojärjestyksen 5 ja 5a luvussa säädet-tyjä asioita.

5a luku. Diakoninvirka

1 §. Diakoninvirka ja diakoniksi vihkiminen. Kirkkolakiin ehdotetaan säädettäväksi kokonaanuusi 5a luku, jossa säädetään diakoninvirasta. Luku on jossain määrin rinnasteinen kirkkolain 5luvulle, joka koskee pappisvirkaa. Luvussa on myös viittauspykälä niihin 5 luvun asioihin, joitasovelletaan myös diakoninvirkaan, koska niistä ei ole tarpeen säätää erikseen diakoninvirkaakoskien. Pykälän 1 momentissa määritellään diakoninviran tehtävät. Diakoninvirka on kirkossa lä-himmäisenrakkauteen perustuvaa palvelua ja kristillistä kasvatusta varten. Diakoninvirka onyhteydessä kirkon virkaan ja sillä on kirkossa pysyviä ja luovuttamattomia tehtäviä. Koskadiakonivirka on annettu kirkolle, kirkon tehtävänä on säätää sen muodosta ja tehtävistä. Diakoninvirka on pappisviran ohella ns. vihkimysvirka. Se saadaan vihkimisessä, jonka piispatoimittaa. Viran vihkimisluonne tarkoittaa, että kirkko itse kutsuu henkilöitä diakoninvirkaan javihkii siihen oman tahtonsa mukaisesti. Diakoninvirkaan liittyy valtuutus ja oikeuksia, jotkasaadaan vain vihkimisessä. Vaikka henkilöllä on mahdollista ilman vihkimystä tilapäisesti taisijaisena hoitaa virkasuhdetta (ks. KJ 6:49a), jonka kelpoisuusehtona on vihkiminen diakonin-virkaan (diakonian virka), ei tällaisella henkilöllä ole diakoninvirassa annettavaa valtuutusta taioikeuksia.


Diakoninvirkaan vihittäväksi hyväksymisestä päättävät piispa ja tuomiokapituli. Säännösvastaa pappisviran vastaavaa normia. Vakiintuneen tulkinnan mukaan pykälän muotoilu tarkoit-taa, että päätettäessä henkilön hyväksymisestä diakoninvirkaan piispan on yhdyttävä tuomiokapi-tulin enemmistön kantaan. Piispa on tuomiokapitulin jäsen, ja hänen äänensä on oltava hyväksy-vän kannan mukana. Ordinaatiokoulutus diakoninvirkaan annetaan ennen diakonian viran hakemista KJ 6:49 §:nmukaisesti. Piispa ja tuomiokapituli tekevät tosiasiallisen päätöksen hyväksymisestä diakonin-virkaan antaessaan ordinaatiokoulutukseen osallistuneelle todistuksen, että hänet voidaan vihkiädiakoninvirkaan. Epäävän päätöksen myötä henkilö ei voi hakea diakonian virkaa. Diakoninvirkaan vihkimisen edellytyksistä määrätään kirkkojärjestyksessä. Kirkkojärjestyk-seen säädetään erillinen 5a-luku, jossa säädetään diakoninvirasta tarkemmin.

2 §. Vaitiolovelvollisuus. Pykälä säätää diakoninvirkaan vihityn vaitiolovelvollisuudesta.Vaitiolovelvollisuus säädetään koskemaan kaikkia diakoninvirkaan vihittyjä. Kirkon nykyisetvaitioloa ja salassapitoa koskevat säännökset koskevat kirkon luottamuselimiä ja kirkkoonpalvelussuhteessa tai luottamustoimessa olevia henkilöitä papille säädettyä rippisalaisuuttalukuun ottamatta (KL 5:2 §). Koska on oletettavaa, että suuri määrä diakoninvirkaan vihittävistäei ole kirkkoon palvelussuhteessa, tulee vaitiolosta säätää diakoninviran osana. Tällöin vaitiolokoskee kaikkia virkaan vihittyjä riippumatta palvelussuhteen muodosta tai työnantajasta. Vaitiolo koskee diakoninvirkaan vihityn diakoniatyötä. Henkilön taloudellinen asema onsäädetty salassa pidettäväksi myös julkisuuslain 24 §:ssä. Kirkossa annettu diakonia on säädettysalassapidon alaiseksi kirkkolain 25:8 §:ssä. Vaitiolo koskee myös sielunhoitoa ja rippiä. Rippi tarkoittaa erityistä rippitoimitusta, josta onannettu ohjeet kirkollisten toimitusten kirjassa. Sielunhoito on puolestaan vaikeammin yksiselit-teisesti määriteltävissä. Sielunhoito on luonteeltaan yksityistä. Siinä käsitellään asioita, joita eimitä ilmeisimmin tulisi esille ilman, että vastapuolena on nimenomaan pappi tai diakoni ja ettähenkilö voi luottaa tilanteessa vaitioloon. Vaikka pykälässä ei erikseen mainita, että vaitiolokoskee sekä ilmaistua asiaa että henkilöä, on se säännöksen tarkoitus. Diakoni ei saa paljastaa,kuka hänelle on uskoutunut ja missä asiassa. Vastaava sisältö on säädetty yksityiskohtaisemminpappisvirkaa koskevassa KJ 5:2 §:ssä. Pappia koskee erityinen murtamaton rippisalaisuus. Pappi ei saa todistajanakaan ilmaista,mitä hänelle on ripissä tai sielunhoidossa ilmaistu ja kuka hänelle on uskoutunut. Diakoninviranrippisalaisuuteen ei uloteta erityistä murtamattomuutta. Jotta diakonin vaitiolovelvollisuudenerilainen luonne tulisi selväksi, pykälässä on selventävä lause siitä, että diakonin vaitiolovelvolli-suuden poikkeuksista ja ilmoitusvelvollisuudesta on voimassa, mitä siitä on erikseen laillasäädetty. Diakoni on mm. ilmoitusvelvollinen lastensuojelua koskevissa asioissa siten kuinlastensuojelulaki säätää. Säädöksen kirjoitusasu on erilainen kuin pappisvirkaa koskeva KJ 5:2 §. Tämä johtuu siitä,että diakoninviran vaitioloa ei säädetä murtamattomaksi kuten pappisvirassa. Diakonin vaitiolo-velvollisuuden erilainen luonne johtuu diakoninviran tehtävistä. Toisin kuin pappi, diakonintehtäväalana on mm. kristillinen kasvatus ja siten työ lasten ja nuorten parissa. Vaikka rippi jasielunhoito on myös diakonin tehtävä, diakonien erityinen velvollisuus on huolehtia lasten januorten hyvinvoinnista.

3 §. Ero diakoninvirasta. Pykälässä säädetään erosta diakoninvirasta. Eron myöntää tuomio-kapituli hakemuksesta. Diakoninvirkaa koskevat päätökset säädetään kauttaaltaan tuomiokapitu-lin toimivaltaan. Säädökset ovat vastaavia kuin pappisvirassa. Mikäli diakoni ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli voi pidättää hänet dia-koninviran toimittamisesta. Virasta pidätetyllä diakonilla on kuusi kuukautta aikaa osoittaatuomiokapitulille, että hän tahtoo pysyä kirkon tunnustuksessa. Kuuden kuukauden määräajanjälkeen tuomiokapituli voi myöntää henkilölle eron diakoninvirasta hakemuksetta.


Kirkkolain 6 luvun 1 §:n mukaan viranhaltijan ja kirkon hengellisessä työssä olevan tulee ollakirkon jäsen. Diakoninvirkaan vihityn tulee olla kirkon jäsen, vaikka diakoni ei välttämättä olekirkkoon palvelussuhteessa. Mikäli diakoni eroaa kirkon jäsenyydestä, on se objektiivinenilmaus siitä, että henkilö ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa. Virantoimituksesta pidättäminen ja virasta erottaminen ilman hakemusta ovat valituskelpoisiapäätöksiä. Päätös virantoimituksesta pidättämisestä tulee noudatettavaksi valituksesta huolimatta(KL 6:10).

4 §. Vaalikelpoisuuden menettäminen. Pykälässä säädetään vaalikelpoisuuden menettämisestädiakonin viran luottamustehtävissä. Säädös on vastaava kuin pappisvirassa. Vaalikelpoisuudenrajaus on yhteydessä siihen, että uudistuksessa vahvistetaan diakoninvirkaan vihittyjen edustustakirkon hallinnossa. Pykälässä ei säädetä äänioikeuden menettämisestä, koska diakoninviranhaltijoille ei säädetä henkilökohtaista äänioikeutta. Vaalikelpoisuus koskee vaaleilla valittavia luottamustehtäviä. Diakoninviran ainoa varsinai-nen luottamustehtävä on kirkkohallituksen jäsenyys. Vaalilla valittavia luottamustehtäviä voilisäksi olla hiippakunnallisissa johtokunnissa ja neuvottelukunnissa, sekä kirkon keskushallin-nossa. Säädöksen merkitys jää tässä vaiheessa suhteellisen vähäiseksi. Asialla on kuitenkinperiaatteellista merkitystä sille, milloin diakoni voi osallistua hallinnollisiin luottamustehtäviin. Luottamus edellyttää nuhteettomuutta. Luottamustehtäviin ei ole kelpoinen sellainen dia-koninvirkaan vihitty, joka on pidätetty tai määräaikaisesti erotettu diakoninviran toimittamisesta.Vaalikelpoinen ei myöskään ole sellainen diakoni, joka on pidätetty, määräaikaisesti erotettu taiviraltapantuna hoitamastaan diakonian virasta. Sekä diakonian virkaa että diakonian virkoja koskevat erottamis- ja virastapidättämispäätök-set säädetään tuomiokapitulin toimivaltaan (KL 5a:3; KL 6: 8a, 6 mom; KL 6:10; KL 23:3),minkä johdosta tuomiokapitulissa on tieto siitä, onko diakoni vaalikelpoinen.

5 §. Kuuluminen hiippakuntaan ja rovastikuntaan. Pykälän mukaan diakonin kuulumisestahiippakuntaan säädetään kirkkojärjestyksessä. Pappisvirkaa koskevassa KL:n 5:5 §:ssä säädetäänlisäksi äänioikeuden rajoituksista. Äänioikeudesta ei ole tarpeen säätää, koska diakoninviralle eisäädetä henkilökohtaista äänioikeutta. Hiippakuntaan kuulumisella on tärkeä merkitys, koska sitä kautta määräytyy kunkin diakoninvastuullinen hiippakunta sekä tuomiokapitulin ja piispan toimivalta.

6 luku. Viranhaltijat ja työntekijät.

1 §. Viranhaltijat ja työntekijät. Pykälän toisessa momentissa säädetään, että kirkon tietyissätehtävissä voi olla vain evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Tuomiokapituli voi myöntää papilletästä kelpoisuusvaatimuksesta erivapauden toisen kirkon tai kristillisen yhdyskunnan papille,mikäli kirkolliskokous on hyväksynyt sopimuksen pappisviran vastavuoroisesta hyväksymisestä. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi pappien lisäksi diakonit. Koska diakoninvirka on kirkonerityisen viran yhteydessä, on välttämätöntä, että sen haltijat ovat kirkon jäseniä. Pappisvirkaavastaavalla tavalla tuomiokapituli voi myöntää toisen kirkon diakonille erivapauden, mikälikirkkojen kesken on hyväksytty sopimus diakoninviran vastavuoroisen hoitamisen edellytyksis-tä. Sanamuotoja muutetaan siten, että papin ja diakonin sijasta käytetään muotoa pappisvirkaantai diakoninvirkaan vihitty. Tällä hetkellä evankelis-luterilaisella kirkolla ei ole sopimustadiakoninviran vastavuoroisesta hyväksymisestä minkään toisen kirkkokunnan kanssa. Porvoonsopimukseen sisältyy yhteinen velvoite etsiä diakonianvirkaa koskevaa yhteisymmärrystä. Kuudennessa momentissa säädetään nimikirjan pitämisestä. Nimikirjaa diakoninvirkaanvihitystä pitää seurakunta tai seurakuntayhtymä Tältä osin nykyinen toimivalta ei muutu. Nimi-kirjan ylläpitäjästä on erillinen säännös kirkkojärjestyksen 6:7 §:ssä, johon ei ehdoteta muutosta.


Nimikirjan pitäminen edellyttää palvelussuhdetta. Pykälään ehdotetaan muutosta, että myössellaisesta diakonista, joka ei ole seurakuntaan palvelussuhteessa, voidaan pitää nimikirjaa. Tämäjohtuu siitä, että osa diakoneista ei ole kirkkoon palvelussuhteessa. Mikäli seurakunnalla ei olisivaltuutusta pitää nimikirjaa yllä, palvelussuhteen päätyttyä nimikirjan ylläpitäminen lakkaisi. Onkuitenkin tärkeää, että säädökset eivät suoranaisesti estäisi nimikirjan ylläpitämistä. Ylläpitämi-nen edellyttää asianomaisen henkilön yksiselitteistä suostumusta. Sanamuoto "voidaan" onymmärrettävä luvaksi pitää nimikirjaa yllä silloin, kun henkilö on itse antanut siihen suostumuk-sen. Diakoninviran luonteen vuoksi olisi luontevaa, että nimikirjaa pitäisi yllä tuomiokapituli.Tällöin ei tarvittaisi tämän kaltaista erityismääräystä. Nimikirjan ylläpitovelvollisuus säädetäänseurakunnille sen johdosta, että tuomiokapituleilla ei ole voimavaroja ottaa tehtävää hoitaakseen.Esityksessä on muutoinkin pyritty pitämään diakonien henkilöstöhallintoa mahdollisimmanpaljon seurakunnissa. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi seitsemäs momentti. Momentissa tuomiokapituleilleannetaan oikeus pitää yllä luetteloa diakoninvirkaan vihityistä. Luettelo on välttämätön, jottatuomiokapituli voi tehokkaasti hoitaa sekä toimivaltaansa tulevaa diakonien henkilöstöhallintoaja että diakoninvirkaan liittyviä kaitsennallisia tehtäviä. Henkilötietojen käsittelystä on säädettä-vä laissa. Luettelon on tarpeen sisältää soveltuvin osin samoja tietoja kuin nimikirjassa, mutta ei yhtäkattavasti. Tuomiokapituleilla on tarve tallettaa henkilötietoja (täydellinen nimi, henkilötunnus,yhteystiedot, kotipaikka) sekä koulutus- ja palvelussuhteen historiatietoja. Tietojen tallettamises-sa, käyttämisessä ja poistamisessa on kuitenkin noudatettava, mitä nimikirjalaissa (1010/1989)säädetään. Tällä viittauksella turvataan, että tiedot ovat oikeellisia ja että henkilörekisteriin ei jäävanhoja tietoja. Henkilöllä on myös oikeus tarkastaa itseään koskevat tiedot.

6 §. Papin, diakonin, lehtorin ja kanttorin virkavapauden, vuosiloman ja vapaa-ajan järjes-täminen. Kirkkohallituksella on toimivalta antaa tarkempia määräyksiä papin, lehtorin ja kantto-rin virkavapaudesta, vuosilomasta ja vapaa-ajasta. Näiden virkaryhmien erityinen kohtelu johtuusiitä, että ne eivät ole virkasäännön alaisia. Diakoninviran haltijat on tarkoitus säilyttää pääsääntöisesti seurakunnan virkasäännön alaise-na siltä osin kuin kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä ei ole muuta säädetty. Virkavapauden,vuosiloman ja vapaa-ajan suhteen diakoninvirkaan vihittyjä on johdonmukaista kohdella samallatavalla kuin pappeja. Tämä johtuu siitä, että tehtäviin liittyy kirkon viran johdosta erityistäsääntelyä, joka on tarpeen pitää koko kirkossa yhtenäisenä. Diakoninvirkaan ehdotetaan myösulotettavan erityinen velvollisuus hoitaa kiireelliset ja välttämättömät virkatehtävät myös vapaa-ajalla (ehdotuksen KJ 6:14 §), mikä nousee samalla tavalla diakoninviran tuomista velvollisuuk-sista.

6b §. Lomautusmenettely. Pykälä koskee lomauttamismenettelyä. Lomauttamisesta kirkkohal-lituksella on toimivalta antaa tarkempia määräyksiä KL 6:6a §:n nojalla. Kirkkohallitus onantanut tarkempia määräyksiä päätöksessään 2.6.1994 (kirkon säädöskokoelma nro 65). Pykälään ehdotetaan uutta kolmatta momenttia, että päätös papin ja diakonin lomauttamisestaannetaan tuomiokapitulille tiedoksi. Kirkkohallituksen päätöksessä 2.6.1994 on tällä hetkellävastaava määräys papin osalta. Tieto lomauttamisesta on tuomiokapitulille keskeinen voidakseenhoitaa tehtäviään hyvin. Tuomiokapitulin kaitsennallisiin mahdollisuuksiin kuuluu huolehtiapappis- ja diakoninvirkaan vihityistä myös palvelussuhteen tasolla silloin, kun palvelussuhteessatapahtuu muutoksia. Sen vuoksi ilmoittamisesta on tarpeen säätää korkeammalla säädöstasolla.Kirkkojärjestys olisi muutoin riittävän korkea säädöstaso, mutta lomauttamisesta on sen luonteenvuoksi säädökset kirkkolaissa.

8 §. Eroaminen virasta. Pykälässä säädetään virasta eroamisesta. Toisessa momentissa sääde-tään, että viranhaltija on velvollinen eroamaan virasta, jos hänen työkykynsä on sairauden, vian


tai vamman vuoksi olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Papille, lehtorinvirkaan tai kanttorin-virkaan nimitetylle voidaan hakemuksetta myöntää ero, mikäli hänellä on oikeus työkyvyttö-myyseläkkeeseen eikä hän kehotuksesta eroa. Momenttiin ehdotetaan lisäystä, että pappia, lehtoria ja kanttoria vastaavaa menettelyä nouda-tetaan myös diakoninvirkaan vihittyyn. Tämä johtuu diakoninviran rinnastamisesta pappisvir-kaan.

8a §. Virkasuhteen irtisanominen. Pykälässä säädetään virkasuhteen irtisanomisesta. Senkuudennen momentin mukaan papin, lehtorin ja kanttorin virkaan nimitettyjen virkasuhdetta eivoida irtisanomisella katkaista. Seurakuntapastorin virkamääräyksen tuomiokapituli voi peruut-taa, milloin siihen on perusteltu syy. Kuudenteen momenttiin ehdotetaan säädettävän diakonian viran haltijan irtisanomisen alis-tusmenettelystä. Esityksen mukaan diakonian virkaan nimitettyyn käyttää irtisanomistoimivaltaaseurakunta. Irtisanomiseen sovelletaan tuomiokapitulin ja seurakunnan kesken jaettua toimival-taa siten, että irtisanominen on alistettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi. Tuomiokapitulilla onKL 24:2 §:n mukainen toimivalta tutkia päätöksen laillisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Alistusvi-ranomainen voi muutenkin muuttaa päätöstä silloin, kun päätös on alistettu sen ratkaistavaksi.Toimivalta on tarkoituksenmukainen, koska irtisanomiseen liittyviä diakonian virkaan ja dia-koninvirkaan liittyviä perusteita on tosiasiassa erittäin vaikea erottaa toisistaan koskemaan jokovain palvelussuhdetta tai diakoninvirkaa. Irtisanomisen perusteet ovat useimmiten sellaisia, ettäne tosiasiassa ulottuvat myös henkilön hengelliseen virkaan, diakoninvirkaan. Alistusmenettelyantaa tuomiokapitulille mahdollisuuden harkita irtisanomisen perusteita ja tutkia, miltä osin nevaikuttavat henkilön palvelussuhteeseen tai diakoninvirkaan, ja tuomiokapituli voi tehdä niidenvälillä kokonaisvaltaisen ratkaisun.

9 §. Virantoimituksesta pidättäminen. Pykälän ensimmäisessä momentissa säädetään viran-toimituksesta pidättämisen perusteista. Säädöstä sovelletaan viranhaltijoihin sekä papin pappis-virkaan. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi papin ja pappisviran rinnalle diakoni ja diakoninvirka.Diakoninvirka muodostaa pappisviran tavoin palvelussuhteesta erillisen oikeuksia ja velvolli-suuksia sisältävän suhteen kirkkoon. Diakoninvirkaan vihitty voidaan pidättää sekä palvelussuh-teestaan että diakoninvirastaan momentissa säädetyillä perusteilla.

10 §. Menettely virantoimituksesta pidätettäessä. Pykälässä säädetään virantoimituksestapidättämismenettelystä. Kolmannen momentin mukaan päätös virantoimituksesta pidättämisestätulee voimaan siitä tehdystä valituksesta huolimatta. Tämä koskee sekä viranhaltijoita ettäpappisvirkaa. Kolmanteen momenttiin lisätään pappisviran rinnalle diakoninvirka, jotta diakoninvirkaakoskisi sama menettely kuin pappisvirkaakin.

17 §. Virat erityisiä tarpeita varten. Pykälässä säädetään viroista, jotka on perustettu erityisiätarpeita varten. Tällaisilla viroilla tarkoitetaan vankilapapin tai -lehtorin virkoja, kuurojen sie-lunhoitoa varten perustettuja papin tai lehtorin virkoja sekä muitakin virkoja, jotka on perustettuerityisiä tarpeita varten. Pykälän ensimmäisen momentin mukaan kaikessa, mikä koskee pappisvirkaa tai lehtorintoimintaa lehtorina, viranhaltijat ovat tuomiokapitulin alaisia. Pykälän ensimmäiseen momenttiin lisätään papin ja lehtorin ohella diakonian virat. Säädök-sellä on merkitystä, koska se valtuuttaa perustamaan pykälässä mainittuja diakonian virkojaerityisiä tarpeita myös muualle kuin seurakuntaan tai kirkkoon. Pykälään ehdotetaan diakonianvirkojen osalta rajausta, että kaikessa, mikä koskee diakoninvirkaa, diakoni on tuomiokapitulinalainen. Pykälän toisessa momentissa säädetään, että erityisiä tarpeita varten perustetun papin virantäyttää tuomiokapituli. Toiseen momenttiin ei ehdoteta muutosta, minkä johdosta diakonian


viran täyttö jäisi ko. muulle toimielimelle kuin tuomiokapitulille. Tämä vastaa esityksessämuualla otettua kantaa, että seurakunnan diakonian viroissa seurakunnalla on suuri sisäinentoimivalta.

19 luku. Tuomiokapituli

4 §. Päätösvaltaisuus. Tuomiokapituli on päätösvaltainen, kun enemmän kuin puolet jäsenistäon saapuvilla. Pykälän toisessa momentissa säädetään, että tuomiokapitulin tulee tehdä päätöstäysilukuisena silloin kun käsitellään kirkkoherran vaalin vaaliehdotuksesta tehtyä oikaisuvaati-musta tai käsitellään papin tai lehtorin pysymistä kirkon tunnustuksessa. Tuomiokapituli voi KL5:3 §:n nojalla pidättää papin pappisvirasta ja lopulta erottaa hakemuksetta pappisvirasta, elleipappi ole pysynyt kirkon tunnustuksessa. Sama koskee KL 6:12 §:n nojalla myös lehtoria. Pykälän 2 momentin 2 kohtaa muutetaan siten, että tuomiokapitulin tulee olla täysilukuinenmyös silloin, kun se käsittelee diakonin pysymistä kirkon tunnustuksessa. Kirkkolain 5a:3 §:äänehdotetaan KL 5:3 §:n kaltaista säädöstä, jonka mukaan tuomiokapituli voi erottaa diakoninmääräajaksi diakoninviran toimittamisesta sekä lopulta hakemuksetta myöntää eron diakoninvi-rasta, ellei diakoni ole pysynyt kirkon tunnustuksessa. Erottaminen diakoninvirasta hakemuksetta harhaopin johdosta on periaatteessa tärkeä tuomi-kapitulin toimivaltaan kuuluva asia, jolla tuomiokapituli voi ääritilanteessa puuttua diakonintoimintaan. Koska toimivalta on vahva, edellyttää päätöksen tekeminen tuomiokapitulissariittävän laajaa hyväksyntää. Tämä turvataan tuomiokapitulin täysilukuisuudella. Harhaopintoteaminen diakoninvirassa on syytä säätää samanlaiseksi kuin pappisvirassa. Päätösvaltaisuudenvaatimus koskee sekä KL 5a:3 §:n 2 momentissa mainittua määräaikaista erottamista että eronmyöntämistä diakoninvirasta hakemuksetta. Täysilukuisessa tuomiokapitulissa voi jäsenenä ollaKL 19:2 §:n mukaisia varajäseniä varsinaisen jäsenen estymisen tai esteellisyyden johdosta.

22 luku. Kirkkohallitus, kirkon keskusrahasto ja kirkon työmarkkinalaitos.

1 §. Kirkkohallituksen kokoonpano. Pykälä säätää kirkkohallituksen kokoonpanosta. Kirkko-hallituksen jäseniä ovat arkkipiispa, kaksi muuta piispainkokouksen valitsemaa piispaa, kirkol-liskokouksen valitsemat kaksi pappia ja yksi maallikkojäsen kustakin hiippakunnasta. Kirkkohal-lituksen jäsenmäärä on tällä hetkellä 14. Pykälän ensimmäisen momentin kolmatta kohtaa ehdotetaan muutetavaksi siten, että kirkko-hallituksen jäseniksi tulee kaksi diakonijäsentä. Diakonijäsenet valitsee kirkolliskokous samallatavalla kuin pappisjäsenet. Kahden diakonijäsenen myötä diakoninvirka saa edustuksen kirkonkeskushallinnossa. Diakonijäsenet edustavat periaatteessa diakoninvirkaa, eivät esim. kirkollistatyöalaa tai ammattiryhmää. On mahdollista, että diakonijäseneksi valitaan henkilö, joka ei olepalvelussuhteessa kirkkoon. Kirkkohallituksen jäsenmäärä kasvaa 16 jäseneen. Äänioikeutettuja diakonijäsenten vaalissa ovat kaikki kirkolliskokouksen jäsenet. Vaalikel-poisia diakonijäseneksi ovat diakoninvirkaan vihityt henkilöt, kuitenkin siten, että KL 5a:4 §:nmukaisesti vaalikelpoinen ei ole diakoni, joka on pidätetty tai määräaikaisesti erotettu diakonin-viran toimittamisesta, tai on pidätetty, määräaikaisesti erotettu tai viraltapantuna hoitamastaandiakonian virasta.

23 luku. Kurinpitomenettely.

2 §. Tuomioistuiminen ilmoittamis-velvollisuus. Pykälä säätää tuomioistuimen ilmoitusvelvol-lisuudesta. Kun pappia syytetään yleisessä tuomioistumisessa, tuomioistuimen on ilmoitettava


syytteestä tuomiokapitulille. Tuomiokapitulilla on oikeus määrätä asiamies olemaan läsnä asiankäsittelyssä. Ilmoitusvelvollisuus ei koske rangaistusmääräys tai rikesakkomenettelyä. Jos pappi tai kirkon viranhaltija on tuomittu virkarikoksesta tai vapausrangaistukseen muus-takin rikoksesta, on tuomioistuimen annettava pappia koskeva päätös tiedoksi tuomiokapitulilleja muuta viranhaltijaa koskeva päätös sille kirkon viranomaiselle, jonka palveluksessa viranhalti-ja on. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuus koskeemyös diakoninvirkaan vihittyjä. Tuomiokapitulilla on saaman ilmoituksen johdosta mahdollisuuskurinpitomenettelyssä arvioida KL 23:3 §:n nojalla rangaistuksen vaikutusta henkilön diakonin-virkaan. Tuomioistuimen käsittelyssä tuomiokapituli voi määrätä asiamiehen olemaan saapuvillaasian käsittelyssä. Tällöin tuomiokapituli voi arvioida KL 6:9 § mukaisesti, onko aihetta pidättäähenkilö virantoimituksesta tai diakoninviran toimituksesta syytteen käsittelyn ajaksi. Koskadiakoninvirka osaltaan edustaa kirkon virkaa, tulee tuomiokapitulilla olla mahdollisuus tehdänopeasti päätöksiä asioiden vaikutuksesta henkilön diakoninviran toimittamiseen.

3 §. Kurinpitoasioita käsittelevät viranomaiset. Pykälässä säädetään toimivaltaisesta toimie-limestä kurinpitomenettelyssä. Tuomiokapitulin toimivaltaan kuuluu käsitellä kurinpitoasia, jokakoskee seurakunnan tai seurakuntayhtymän papin- tai lehtorinviran haltijaa sekä myös muunpapin tekemää virka- tai käytösvirhettä taikka hänen tekemänsä rikoksen tai rikkomuksen vaiku-tusta hänen pappisvirkaansa. Kolmannessa momentissa säädetään seurakunnan toimielimentoimivallasta, joka ei koske pappisvirkaa. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuomiokapituli käsittelee diakoninviran haltijoitakoskevat kurinpitoasiat. Ensimmäisen momentin 1-kohtaan lisätään seurakunnan tai seurakun-tayhtymän diakonian viran haltijat ja 3-kohtaan myös muun diakonin tekemät virka- tai käytös-virheen tai rikoksen tai rikkomuksen vaikutuksen arvioimisen hänen diakoninvirkaansa. Muutoksen johdosta diakonian viran haltijat siirtyvät seurakunnan toimivallasta tuomiokapi-tulin toimivallan piiriin. Muutos on perusteltu, koska henkilöt hoitavat diakonian virkaansadiakoninviran vastuista ja velvollisuuksista käsin. Diakonin kurinpitomenettely edellyttää pap-pisviran tavoin diakoninviran ja diakonian viran velvollisuuksien yhtäaikaista arvioimista.Kirkkolain 23:9 §:n mukaisesti viranhoidolla on yhteys pappisvirkaan tai diakoninvirkaan.Virkavelvollisuuksien laiminlyönnin tai niiden vastaisen toiminnan johdosta pappi voidaanerottaa myös pappisvirasta ja diakoni diakoninvirasta. Viranhoidolla on yhteys Tällöin on tärke-ää, että perusteet yhtäältä virkasuhteen ja toisaalta pappisviran tai diakoninviran kohtelun välillämuodostuvat linjakkaiksi ja yhteismitallisiksi.

9 §. Pappia ja diakonia koskevat kurinpitorangaistukset. Pykälässä säädetään pappisvirkaakoskevista kurinpitorangaistuksista. Pappi, joka on kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymänviranhaltija ja joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyypappisviran haltijan asemaan sopimattomalla tavalla, voi saada 8 §:ssä säädetyn rangaistuksen.Sen lisäksi pappi voi 9 §:n nojalla saada pappisvirkaa koskevaa rangaistuksen, joka sisältäämääräaikaisen erottamisen pappisvirasta 1-6 kuukaudeksi. Mikäli rikkomus tai velvollisuuksienvastainen toiminta osoittaa henkilön oleman ilmeisen sopimaton toimimaan pappina, henkilövoidaan määrätä menettämään pappisvirkansa.

Toinen momentti säätää, että mikäli pappi saa tuomioistuimessa rikostuomion tai kurinpito-rangaistuksen muualla kuin tuomiokapitulissa, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämäänpappisvirkansa, mikäli sille on 1 momentissa mainittu peruste. Kolmannen momentin mukaan tuomiokapituli voi antaa kirjallisen varoituksen, tai 1 momen-tin mukaisesti erottaa määräajaksi tai määrätä menettämään pappisvirkansa myös sellaisen papin,joka ei ole seurakunnan tai kirkon viranhaltija. Tuomiokapitulilla on pappisvirkaan ulottuvaakurinpitotoimivaltaa kaikkia pappisvirkaan vihittyjä kohtaan.


Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että pappisvirkaa koskevat kurinpitorangaistuksetkoskevat myös diakoninvirkaa. Mikäli diakoni saa kurinpitorangaistuksen virkavirheestä taivirkavelvollisuuksien laiminlyönnistä, hänet voidaan lisäksi erottaa diakoninviran toimittamises-ta määräajaksi 1-6 kuukaudeksi. Mikäli toiminta osoittaa henkilön ilmeisen sopimattomaksitoimimaan diakonina, hänet voidaan määrätä menettämään diakoninvirkansa. Toimivalta ulottuumyös sellaisiin diakoneihin, jotka eivät ole seurakunnan tai kirkon viranhaltijoita. Mikäli diakonisaa rangaistuksen rikoksesta, hänet voidaan myös silloin määrätä menettämään diakoninvirkansa.

24 luku. Alistaminen ja muutoksenhaku.

14 §. Oikaisuvaatimus- ja valitusoikeuden rajoittaminen. Pykälässä säädetään valitusoikeudenrajoituksista. Sen ensimmäisen momentin 2-kohdan mukaan muutosta ei saa hakea piispan jatuomiokapitulin yhdessä tekemään päätökseen pappisvirkaan hyväksymisestä. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi, että muutosta ei saa hakea piispan ja tuomiokapitulinyhdessä tekemään päätökseen diakoninvirkaan hyväksymisestä. Valitusoikeuden rajoittaminen on poikkeus yleiseen pääsääntöön, että hallintopäätöksiin saahakea muutosta. Kaikkiin muutoksenhaun rajoituksiin tulee suhtautua periaatteessa pidättyvästija ne on pidettävä mahdollisimman suppeina. Rajoitukset on perusteltava ja niiden on oltavavarsin painavia. Pappisvirka on sanan ja sakramenttien hoitamista varten. Diakoninvirka on kirkon viranyhteydessä ja osaltaan edustaa sitä. Diakoninvirka on karitatiivista palvelua ja kristillistä kasva-tusta varten. Molemmat virat hoitavat kirkon keskeisiä hengellisiä tehtäviä, jotka ovat kirkolleluovuttamattomia. Pappisvirkaan ja diakoninvirkaan valitseminen on keskeinen kirkon sisäistä autonomiaaedellyttävä päätös. Perustuslain 11 §:ssä säädetty uskonnonvapaus sisältää oikeuden tunnustaa taiolla tunnustamatta uskontoa. Uskonnonvapauteen luetaan uskonnollisen yhdyskunnan vapausharjoittaa uskontoa. Uskonnonharjoittamisen vapauteen luetaan yhdyskunnan vapaus valitauskonnolliset opettajansa. Evankelis-luterilainen kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, muttauskonnollisen luonteensa vuoksi sillä on KL 6:1 §:n mukainen oikeus edellyttää, että kirkonviranhaltijat ja hengellisessä työssä olevat henkilöt ovat kirkon jäseniä. Kirkon autonomia näkyymyös siten, että lakia miesten ja naisten tasa-arvosta (609/1986) ei sovelleta evankelis-luterilaisen kirkon uskonnonharjoitukseen liittyvään toimintaan. Yhdenvertaisuuslakia (21/2004)sovelletaan sekä julkiseen että yksityiseen toimintaan, myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon.Sen sijaan laissa ei ole säädetty kirkolle velvollisuutta laatia yhdenvertaisuussuunnitelmaa, koskaitsehallinnollisena yksikkönä kirkon hallinnosta säädetään kirkkolaissa. Kirkon uskonnonharjoitus ja siihen otettavien henkilöiden palvelussuhteen muodostaminennauttivat siten uskonnonvapauden nojalla vahvaa autonomiaa. Kirkon itsehallinnon eräs ilmauson, että päätöstä pappisvirkaan hyväksymisestä ei voida saattaa muutoksenhaun alaiseksi yleises-sä hallintotuomioistuimessa. Diakoninvirka on kirkon uskonnonharjoitusta keskeisesti palveleva tehtävä. Sen vuoksidiakoninvirkaan hyväksyminen edellyttää kirkon vahvaa uskonnollista autonomiaa. Tämänjohdosta KL 24:14 §:ään ehdotetaan lisäystä, että diakoninvirkaan hyväksymistä ei voi saattaamuutoksenhaun alaiseksi hallintotuomioistuimessa. Rajoitus ei poista mahdollisuutta ylimääräi-seen muutoksenhakuun hallintolainkäyttölain (586/1996) mukaisesti.

25 luku. Täydentäviä säännöksiä.

8 §. Julkisuus ja salassapito. Pykälässä säädetään julkisuudesta ja salassapidosta. Ensimmäi-sen momentin mukaan kirkossa sovelletaan lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta, ellei


kirkkolaista muuta johdu. Salassa pidetään myös asiakirja, joka koskee yksityiseen henkilöönkohdistuvaa sielunhoitoa tai diakoniatyötä. Pykälän ensimmäiseen momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi kirkkolain 5a luvun 2 §, jokasäätää diakoninvirkaan vihityn vaitiolovelvollisuudesta. Lisäyksen johdosta diakoninvirkaanvihityn vaitiolovelvollisuus kuuluu niihin säännöksiin, jotka tulevat sovellettavaksi julkisuuslainohella.


Kirkkojärjestys

2 luku. Kirkon pyhät toimitukset

6 §. Pykälän toiseen momenttiin säädetään diakoninvirkaan vihitylle oikeus kirkkoherran lu-valla saarnata jumalanpalveluksessa ja toimittaa sanajumalanpalvelus. Diakoninvirkaan liitetäänpysyvä oikeus saarnata jumalanpalveluksessa. Oikeus kuitenkin toteutuu yksittäisinä tehtävinäkirkkoherran kutsusta. Tarkoituksena ei ole, että diakoninvirkaan vihittyjä säännönmukaisestimäärättäisiin saarnatehtäviin. Päävastuu jumalanpalveluksesta säilyy pappisviralla. Pykälässä ehdotetaan täsmennettäväksi sitä, että diakonin oikeuteen kuuluu myös toimittaasanajumalanpalvelus. Tällöin diakoni vastaa jumalanpalveluksen toimittamisesta. Tämäkinoikeus toteutuu yksittäisinä tehtävinä kirkkoherran kutsusta. Käytännössä saarnaoikeudella jaoikeudella toimittaa sanajumalanpalvelus ei ole ollut selväpiirteistä eroa tähänkään saakka. Oikeus toimittaa sanajumalanpalvelus on täsmennys, joka koskee myös lehtorin oikeudetsaanutta henkilöä. Tämä ei tosiasiassa muuta nykyistä käytäntöä. Lehtorin virka on opetusvirkaja lehtorilla on teologinen koulutus. Pykälään ehdotetaan säädettäväksi uusi neljäs momentti, jonka mukaan piispainkokous antaatarkemmat määräykset 2 ja 3 momentin tarkoittamista tilanteista. Kolmas momentti koskeekirkkoherran oikeutta kutsua evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoitu, kristillisestä vakaumuk-sesta tunnettu jäsen saarnaamaan jumalanpalveluksessa. Tarkempien määräysten antaminen onilmeisen tarpeellista, koska diakonille annettava oikeus koskee varsin suurta määrää henkilöitä.

7 §. Pykälä koskee tilanteita, joissa toimitettavaksi sovittu ja ilmoitettu jumalanpalvelus uhkaaperuuntua sen johdosta, että papilla on este. Tällöin jonkun paikalla olevista viranhaltijoista taikirkko- tai seurakuntaneuvoston jäsenistä tulee toimittaa jumalanpalvelus niin kuin kirkkokäsi-kirjassa määrätään. Kirkkokäsikirjan ohjeen mukaan tällöin toimitetaan sanajumalanpalvelus(sanajumalanpalveluksen johdanto). Pykälää muutetaan siten, että papin esteen johdosta paikalla olevalla diakonilla olisi ensisijai-nen vastuu toimittaa sanajumalanpalvelus. Sen vuoksi seurakunnan diakoni mainitaan pykälässäerikseen. Koska diakoninvirka on kirkon erityisen viran yhteydessä, on luontevaa, että diakonion ensisijainen vaihtoehto papin sijalle. Kirkkojärjestyksen 2:6 §:ään ehdotetaan muutoinkindiakonille oikeutta kirkkoherran luvalla saarnata jumalanpalveluksessa ja toimittaa sanajumalan-palvelus. Pykälää ehdotetaan myös teknistä tarkennusta, että siinä mainitaan kirkkoneuvoston jäsenenlisäksi myös seurakuntaneuvoston jäsen. Tarkennus koskee seurakuntayhtymän seurakuntia.

12 §. Pykälään ehdotetaan ehtoollisen toimittamista koskevia muutoksia. Ensimmäiseenmomenttiin ehdotetaan muutosta, jonka mukaan ehtoollisen toimittaa aina pappi. Momentinnykyinen loppuosa, joka koskee lehtoria, siirretään toisen momentin alkuun. Toiseen momenttiin ehdotetaan muutosta, jonka mukaan diakoninvirkaan vihityllä ja lehtoril-la on oikeus avustaa ehtoollisella. Diakoninvirkaan vihityt lisätään lauseeseen, joka siirretäännykyisestä ensimmäisestä momentista. Lehtorin virkaa nykyisin koskeva oikeus toimittaa ehtool-linen kirkkojärjestyksen 2:10 § mukaisissa tilanteissa (ns. sairaan ehtoollinen) ehdotetaan pois-tettavaksi. Toisen momentin tehtäväksi jää määritellä, kenellä on oikeus avustaa ehtoollisella.Ehtoollisen jakaa (toimittaa, konsekroi) aina pappi. Nykyisten lehtorin virkaa hoitavien oikeustoimittaa ehtoollinen KJ 2:10 §:n mukaisissa tilanteissa turvataan siirtymäsäännöksellä. Nykyinen toinen momentti säilyy muuttumattomana uuden toisen momentin loppuosana. Sekoskee kirkkoherran oikeutta antaa seurakunnan jäsenelle oikeus avustaa ehtoollisen jakamises-sa.


3 luku. Kristillinen kasvatus ja opetus sekä konfirmaatio

3 §. Pykälän toiseen momenttiin ehdotetaan muutosta, että diakonit lisätään rippikoulunsäännönmukaisten opettajien joukkoon. Koska nuorisotyönohjaajan virka muuttuu nuorisodiako-nin viraksi ja sen haltijat vihitään diakoninvirkaan, on nuorisotyönohjaajan viran mainitseminenturha ja se voidaan poistaa. Diakoninvirkaan vihittyjen osallistuminen rippikouluun on tarkoituk-senmukaista, ja nousee suoraan diakoninviran tehtävästä.

5 §. Pykälään ehdotetaan lehtorinvirkaa koskevaa muutosta, jonka mukaan lehtori ei enää oleoikeutettu toimittamaan konfirmaatiota. Konfirmaation toimittaa pappi. Konfirmaatio on vanhas-taan kuulunut piispan toimivaltaan. Lehtorin viran oikeus toimittaa konfirmaatio on kuulunuthistorialliseen tilanteeseen, jossa pappisvirkaan ei vihitty naisia. Oikeus on siten nykyään perus-teeton. Nykyisten lehtorien oikeus toimittaa konfirmaatio turvataan siirtymäsäännöksellä.

4 luku. Sielunhoito ja rippi; kirkkokuri; diakonia ja lähetystyö

1 §. Pykälä koskee sielunhoitoa. Sen mukaan sielunhoito on erityisesti seurakunnan pappienja lehtorien tehtävä, mutta kuuluu myös seurakunnan muille jäsenille. Sielunhoito on papinerityinen tehtävä (KJ 5:1 §). Pykälään ehdotetaan muutosta, että sielunhoito kuuluu myös seurakunnan diakoneille jamuille jäsenille. Diakoneilla on siten virastaan käsin vastuuta seurakunnan sielunhoidosta.Päävastuu kuuluu edelleen papeille ja lehtoreille. Diakonisessa auttamistyössä ja seurakunnankasvatustyössä on diakoninviran ydintehtävistä nouseva mahdollisuus harjoittaa sieluhoitoa.Asian kirjaaminen kirkkojärjestykseen on lähinnä nykyisen tosiasiallisen toiminnan vahvistami-sena, mitä tukee diakoninviralle määritelty tehtävä.

5 luku. Pappisvirka

11 §. Pappisvirasta säätävään kirkkojärjestyksen 5 lukuun ehdotetaan säädettäväksi uusi 11 §.Sen mukaan piispainkokous antaa määräykset papin virka-asusta ja pappisviran tunnuksista. Kirkkojärjestyksen 5a:5 §:ään ehdotetaan viittaussäännöstä, jonka perusteella tätä säännöstäsovelletaan myös diakoninvirkaan. Viittaussäännöksen johdosta piispainkokous saa toimivallanpäättää diakonin virka-asusta ja diakoninviran tunnuksista. Piispainkokouksen toimivalta on tarpeen, koska tällä hetkellä piispan, papin ja diakonin virka-asusta ei ole säädetty. Piispainkokous on antanut niistä suositusluontoisia ohjeita. On tarpeen,että toimivalta antaa määräyksiä virka-asusta ja viran tunnuksista on yksiselitteinen.

5a luku. Diakoninvirka

1 §. Pykälän ensimmäisessä momentissa määritellään diakoninviran tehtävä. Diakoninvirkaankuuluu kristilliseen lähimmäisenrakkauteen perustuva diakonia, sielunhoito sekä kristillinenkasvatus ja opetus. Lähimmäisenrakkauteen perustuva eli karitatiivinen diakonia on nykyisendiakonian viran tehtävä. Kristillinen kasvatus on nykyisen nuorisotyönohjaajan viran sekälapsityönohjaajien ja -johtajien alaan kuuluva tehtävä. Sielunhoito on osa kummankin virantosiasiallista tehtävienhoitoa jo nykyisin. Sielunhoidosta päävastuu on papeilla ja lehtoreilla KJ 4:1 §:n mukaisesti, mutta sielunhoitokuuluu myös diakoninviran tehtäviin. Kristillisen kasvatuksen osalta seurakunnan papit jalehtorit kantavat päävastuun rippikoulusta KJ 3:3 §:n mukaisesti, mutta diakoninvirkaan vihityil-lä on keskeinen tehtävä rippikoulussa.


Toisessa momentissa säädetään, että diakoninvirkaan vihkimisen toimittaa piispa. Toimivaltaon ehdoton ja poikkeukseton. Hiippakunnan vihkimistoimitukset, erityisesti pappisvirkaan jadiakoninvirkaan vihkiminen, muodostavat keskeisen osan piispan toimivallasta. Mikäli piispa on estynyt toimittamasta vihkimystä tai virka on avoinna, tuomiokapituli voikutsua toisen piispan toimittamaan diakoninvirkaan vihkimisen. Vastaava menettely on mahdol-linen myös pappisvirkaan vihkimisessä. Tällaista tilannetta on pidettävä poikkeuksellisena,koska piispan toimivalta ulottuu KJ 18:1 mukaisesti omaan hiippakuntaan. Kutsun antamiseen eiole velvollisuutta, eikä toisella piispalla ole velvollisuutta vastata siihen myöntävästi. On kuiten-kin tärkeää, että piispan este tai viran oleminen avoimena ei tee uusien työntekijöiden vihkimistäkokonaan mahdottomaksi. Arkkihiippakunnassa diakoninvirkaan hyväksymistä koskevaan päätökseen ja vihkimiseensovelletaan mitä KJ 5:1 §:n 3 momentissa on säädetty vastaavasta asiasta pappivihkimyksenosalta. Sen mukaan sovelletaan mitä kirkkojärjestyksen 18:1a §:ssä on määrätty tehtävien jaostaarkkipiispan ja piispan välillä. Toimivalta ensisijaisesti jaetaan alueperiaatteen mukaisestikirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti.

2 §. Pykälässä säädetään diakoninvirkaan vihittävän kelpoisuusehdoista. Ehdot mukailevat KJ5:2 §:ssä säädettyjä pappisviran kelpoisuusehtoja. Kelpoisuusehtoja on neljä, ja ne jakautuvatkristilliseen elämäntapaan ja jäsenyyteen liittyviin, ammatilliseen tutkintoon, terveyteen jamuuhun soveltuvuuteen liittyviin ehtoihin. Diakoniksi vihittävän tulee olla jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästä tunnettu kirkonjäsen. Kirkon jäsenyys on kirkon virkojen ja hengellisessä työssä olevien henkilöiden yleinenkelpoisuusehto KL 6:1 § nojalla. Diakoninvirkaan vihittävän tulee lisäksi olla konfirmoitu, jaerityisellä tavalla tunnettu kristillisestä elämästään. Kyseessä on henkilön hengellistä elämääkoskeva laatuvaatimus. Kun kyse on kirkon viran yhteydessä olevasta virasta, johon kuuluutehtäviä diakonian ja kristillisen kasvatuksen alalla, kirkon uskoa ja elämäntapaa koskevatedellytykset voivat olla korkeita. Eräänä arviointiperusteena voi olla KJ 1:5 §. Vihittävällä tulee olla ammatillinen tutkinto, jonka piispainkokous on hyväksynyt diakoninvi-ran kelpoisuusvaatimukseksi. Mahdollisia ammatillisia tutkintoja voi olla useita, koska dia-koninvirkaan liittyy useita eri diakonian virkoja (seurakuntadiakoni, nuorisodiakoni, varhaiskas-vatuksen diakoni, ja mahdollisesti myös muilla virkanimikkeillä olevia virkoja), joiden ammatil-linen tutkinto voi olla erilainen. Kelpoisuusehtona olevat tutkinnot hyväksyy piispainkokous. Vihittävän tulee olla terveydeltään sellainen, että hän kykenee hoitamaan diakoninvirkaa.Terveydentila osoitetaan lähtökohtaisesti lääkärintodistuksella. Tuomiokapitulin tehtävänä onratkaista, millainen terveydentila on riittävä. Vihittävän tulee olla muutoinkin diakoninvirkaan soveltuva. Tällä tarkoitetaan henkilökoh-taista ja persoonallista soveltumista diakoninvirkaan, mitä on pidettävä eri asiana kuin kristillistäelämäntapaa ja uskoa, koulutusta ja terveydentilaa. Henkilökohtainen soveltuvuus on sellaistahenkilökohtaista taitoa ja persoonallista kykyä, joka on tarpeen viran tehtävien suorittamiseen. Piispan ja tuomiokapitulin tehtävänä on arvioida, täyttääkö vihittävä säädetyt kelpoisuuseh-dot. Ammatillinen tutkinto voidaan objektiivisesti osoittaa, mutta muut kelpoisuusehdot sisältä-vät yksityiskohtaista arviointia, joka on aina jossain määrin subjektiivista. Tuomiokapitulilla onkelpoisuusehtoja arvioidessaan harkintavaltaa. Mahdollinen kielteinen päätös on pystyttäväasiallisesti perustelemaan. Päätöksen kelpoisuusehtojen täyttymisestä tekee piispa ja tuomiokapituli yhdessä KL 5a:1 §:nmukaisesti. Vihkimistä diakoninvirkaan on haettava. Piispainkokoukselle annetaan toimivalta antaatarkempia määräyksiä, millaisilla todistuksia diakoninvirkaan hakeutuva on velvollinen esittä-mään hakiessaan vihkimystä diakoninvirkaan. Piispainkokous antaa myös määräykset siitä,kuinka kauan todistukset ovat voimassa. Esim. todistus, joka annetaan ordinaatiokoulutukseen


osallistumisesta, voi olla voimassa piispainkokouksen määräämän ajan. Vastaava toimivaltapiispainkokouksella on pappisvirkaan vaadittavista todistuksista.

3 §. Pykälässä säädetään, millainen kutsu eli vokaatio henkilöllä tulee olla hakiessaan vihki-mistä diakoninvirkaan. Diakoninvirkaan voidaan vihkiä vain, mikäli henkilö on saanut kutsunjohonkin sellaiseen tehtävään, jotka on määritelty tässä pykälässä. Pätevän kutsun arvioiminenjää viime kädessä tuomiokapitulin tehtäväksi, vaikka yleensä arvioinnin perusteet ovat selviä.Pätevä kutsu on määritelty jokseenkin samalla tavoin kuin pappisvirassa. Ensimmäisen ryhmän muodostavat seurakunnan ja seurakuntayhtymän diakonian virat.Diakonian virkoja ovat seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin ja varhaiskasvatuksen diakoninvirat. Näiden virkojen pysyvän hoitamisen edellytyksenä on aina diakoninvirka. Kutsu voidaan antaa myös muuhun seurakunnan tai seurakuntayhtymän virkaan, jonkakelpoisuusehdoksi on määritelty diakoninvirka. Tällöin virkanimike voi olla jokin muu kuinaiemmin mainittu. On mahdollista, että seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä on tarkoituksen-mukaista perustaa erikoisvirkoja, joiden virkanimike ei vastaa tässä mainittuja diakonian virkoja,mutta joiden luonne on kuitenkin sellainen, että virkaan edellytetään kelpoisuusehtona vihkimis-tä diakoninvirkaan. Pätevän kutsun ehtona ei ole virkanimike, vaan pätevää kutsua arvioidaanviran sisällön perusteella. Sisällön kriteerinä on, että virkaan otettavan edellytetään olevandiakoni ja viran tehtävät liittyvät diakonian virkojen tehtäviin. Toisen ryhmän muodostaa kirkkohallitus ja tuomiokapituli. Kirkkohallituksen ja tuomiokapi-tulin virkaan kutsuttu voidaan vihkiä diakoniksi. Kutsun sitominen virkanimikkeeseen ei olisitarkoituksenmukaista. Virka ei sisältönsä puolesta voi olla millainen tahansa, vaan sillä on oltavatehtävänsä puolesta yhteys diakoninviran tehtäviin. Kolmannen ryhmän muodostavat kirkon lähetysjärjestöt sekä muut kristilliset yhteisöt.Näiden järjestöjen palveluksessa on ollut sekä pappeja että diakoneja. Myös järjestöjen antamas-sa vokaatiossa tehtävän sisällöllä tulee olla selkeät kiinnekohdat diakonian virkojen sisältöön.Tuomiokapituli joutuu arvioimaan, onko tehtävän sisältö riittävässä määrin sellainen, että sitävoidaan pitää pätevänä vokaationa diakoninvirkaan. Säännöksen sanamuoto poikkeaa jonkinverran pappisvirkaa koskevasta KJ 5:3 §:n muotoilusta, koska diakoninvirassa ei ole tarpeentehdä eroa lähetysjärjestöjen ja muiden kristillisten järjestöjen välillä. Ero pappisviran ja dia-koninviran välillä on ilmaistu myös KJ 6:57 §:ssä. Diakonin oikeuttaminen kristillisen järjestönpalvelukseen ei edellytä kahden vuoden palvelusta seurakunnassa. Neljännen ryhmän muodostavat korkeakoulut ja muut oppilaitokset. Toimiminen diakonianalan opettajana korkeakoulussa tai oppilaitoksessa muodostaa pätevän kutsun diakonianvirkaan.Koska palvelussuhde ei ole kirkkoon, henkilöltä voidaan edellyttää sitoutumista diakoninvirantehtävien hoitamiseen seurakunnassa sen mukaan kuin hänen päätoimensa sallii. Tämän tarkoi-tuksena on synnyttää yhteys seurakunnan diakoniatyöhön. Pykälässä mainitut tehtävät muodostavat pätevän vokaation, jonka saanut voidaan vihkiädiakoninvirkaan. Pykälässä mainitun tehtävän saaminen ei synnytä oikeutta saada vihkimistädiakoninvirkaan. Piispa ja tuomiokapituli on oikeutettu harkintaan, joka voi olla myös kielteinen. Vokaatioksi käyvällä palvelussuhteella on yleensä ollut jonkinlainen määrällinen ehto. Palve-lussuhteen kestosta ei ole säädettyjä normeja, vaan ne ovat piispan ja tuomiokapitulin harkinnas-sa. Pappisvirassa suhteellisen yleinen käytäntö on ollut, että palvelussuhteen on tullut ollavähintään puolen vuoden mittainen, ja osa-aikaisessa palvelussuhteessa pitempi. Tehtävän onyleensä tullut olla päätoiminen (vähintään 50 %).

4 §. Pykälässä säädetään diakoninlupauksesta. Diakonin tulee vihittäessä antaa lupaus, jossahän ilmaisee ottavansa tehtävän vastaan vapaaehtoisesti. Lupauksessa vihittävä ilmoittaa sitoutu-vansa diakonina toimiessaan kirkon tunnustukseen ja säädettyyn järjestysmuotoon. Lupauksessailmaistaan diakoninviran keskeiset tehtävät, joita ovat karitatiivinen auttaminen ja evankeliumin


opettaminen. Lupauksessa sitoudutaan myös yleisellä hyvään työyhteyteen. Lupauksessa mainit-tuja asioita voidaan pitää vihityn virkavelvollisuuksien minimi-ilmaisuna.

5 §. Pykälä on viittaussäännös, jonka mukaan diakoninvirkaan sovelletaan mitä vastaavastipappisvirasta on säädetty kirkkojärjestyksen 5 luvun 4 ja 7-11 §:ssä. KJ 5:4 §:ssä säädetään, että pappisvihkimystä hakeva on velvollinen osoittamaan, että kyke-nee hoitamaan pappisvirkaa ja hänen on annettava tuomiokapitulin määräämät näytteet. KJ 5:7 §:ssä säädetään, että papiksi vihitylle annetaan pappeuskirja. Diakoniksi vihitylleannettaneen vastaavasti diakoninkirja. Diakoninkirja on todistus siitä, että henkilö on kutsuttu javihitty diakoninvirkaan. Todistuksen käytännön merkitys on vähäinen, vaikka sillä voidaankatsoa olevan myös oikeudellista merkitystä. Yleensä on katsottu, että mahdollisesti erotessaantai saadessaan muuten eron pappisvirasta henkilön tulisi palauttaa pappeuskirjansa. Palauttamattajättämisen ei kuitenkaan ole katsottu vaarantavan sitä oikeudellista tilaa, että henkilöllä ei enääole pappisoikeuksia, koska henkilöllä ei tällöin ole lupaa esiintyä eikä toimia pappina. Pappisoi-keuksien samoin kuin diakonin oikeuksien luotettava rekisteröiminen on tuomiokapitulin tehtä-vä. KJ 5:8 § säätää pappisoikeuksien myöntämisestä toisen kirkon papille. Pykälää sovelletaandiakonin oikeuksien myöntämiseen toisen kirkon diakonille. Oikeuksien myöntäminen tutkitaanhakijakohtaisesti ja sisältää harkintaa. Oikeudet myöntää piispa ja tuomiokapituli yhdessä.Hakijan on annettava KJ 5:4 §:ssä mainitut näytteet ja KJ 5a:4 §:ssä oleva lupaus. Lisäksi onnoudatettava, mitä diakoniksi vihkimisen edellytyksistä on muutoin määrätty. Henkilöllä tuleesiten olla KJ 5a:2 §:ssä mainittu kelpoisuus ja KJ 5a:3 §:ssä mainittu kutsu diakoninvirkaan.Mikäli henkilö on vihitty diakoniksi jossakin sellaisessa kirkossa, joka ei ole luterilainen taijonka kanssa Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ei ole ehtoollisyhteyttä, hänet on vihittävädiakoninvirkaan. Mikäli Suomen evankelis-luterilainen kirkko on hyväksynyt kirkkokunnankanssa sopimuksen diakoninviran vastavuoroisesta hyväksymisestä, riittää, että oikeuksia hakevaantaa 4 §:ssä mainitut näytteet. Tällä hetkellä kirkolla ei ole hyväksyttyä sopimusta diakoninvi-ran vastavuoroisesta tunnustamisesta. Kirkkojen kesken, myös luterilaisten kirkkojen kesken, onerilaisia käsityksiä diakoninvirasta. KJ 5:9 § säätää, että "Jos pappia pyydetään tekemään papillista palvelusta muulle kuin evan-kelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvalle kristitylle, hän ei saa siitä kieltäytyä, ellei sellaisenpalveluksen tekeminen ole ristiriidassa lain, kirkkojärjestyksen tai kirkon tunnustuksen kanssa.Toimitus on suoritettava kirkkokäsikirjan mukaan." Säädöksen soveltaminen diakoninvirkaantarkoittaa mahdollisesti tilanteita, joissa diakonia pyydetään esim. sielunhoitoon, rippiin taitoimittamaan kodin siunaaminen. Diakoni ei saa pyynnöistä kieltäytyä, ellei kieltäytymiseen olepykälässä mainittu peruste. KJ 5:10 säätään papin hiippakunnasta ja rovastikunnasta. Hiippakuntaan kuulumisella onerittäin suuri merkitys, koska se määrää piispan ja tuomiokapitulin kaitsennallisen toimivallan.Rovastikuntaan kuulumisella on pappisvirassa suuri merkitys papillisten vaalien vuoksi. Koskadiakoninvirkaan ei ehdoteta säädettäväksi henkilökohtaista äänioikeutta, rovastikuntaan kuulu-misen merkitys jää vähäiseksi. Lääninrovasti voi kutsua rovastikunnan diakonit neuvotteluun KJ19:10 §:n mukaisesti. Diakoni kuuluu siihen hiippakuntaan, jossa hänet vihitään diakoniksi, taijohon hän tuomiokapitulin suostumuksella on siirtynyt. Jos diakoni valitaan diakoninvirkaantoisessa hiippakunnassa, hän siirtyy tähän hiippakuntaan. Seurakuntayhtymässä diakoni voikuulua myös siihen hiippakuntaan, johon seurakuntien kielellinen vähemmistö kuuluu. KJ 5:11 on uusi pykälä, jonka perusteista ks. yllä.


6 luku. Viranhaltijat ja työntekijät

6 §. Pykälässä säädetään eron myöntämisestä kirkon viranhaltijalle. Nykyisen säännöksenmukaan papin-, lehtorin- ja kanttorinviran haltijalle eron myöntää tuomiokapituli. Kirkon muulleviranhaltijalle eron myöntää virkasäännössä mainittu viranomainen. Pykälään ehdotetaan muutosta, että diakonian viran haltijalle eron myöntää tuomiokapituli.Muutos on perusteltu diakoninviran johdosta. Diakonian viroissa on seurakunnan ja tuomiokapi-tulin kesken jaettua toimivaltaa siten, että virkasuhteen alkaminen ja päättyminen kuuluu kaikiltaosin tuomiokapitulin toimivaltaan. Tältä osin diakonian virkojen hallinto on vastaava kuinpapinvirkojen hallinto.

9 §. Pykälään ehdotetaan virkanimikkeestä johtuvaa muutosta. Nykyisen säännöksen mukaanseurakunnassa tulee olla vähintään yksi kanttorin virka ja yksi diakonian virka. Diakoninvirkaakoskevassa uudistuksessa ei ole tarkoitus muuttaa tätä säännöstä. Diakonian viran virkanimikemuuttuu seurakuntadiakonin viraksi, minkä johdosta säännöksen sanamuotoa muutetaan. Seura-kunnassa on siten edelleen oltava vähintään yksi karitatiivisen diakonian virka.

11 §. Pykälässä säädetään, että haettaessa kirkkoherran, kappalaisen, vakinaista lehtorin taikanttorin virkaa on hakemukseen liitettävä ansioluettelona ote nimikirjasta ja muut tarvittavatselvitykset. Pykälän tarkoituksena on antaa näistä seurakunnan vakiintuneista viroista riittävätyhtenäiset määräykset. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi diakonian virat: seurakunta-, nuoriso- ja varhaiskasvatuksendiakonin virat. Lisäyksen myötä myös näitä diakonian virkoja koskee samat yhtenäiset vähim-mäismääräykset kuin pykälässä aiemmin mainittuja virkoja. Koska diakonian virkojen kelpoi-suusehtona on diakoninvirka, antaa nimikirjaote luotettavan selvityksen henkilön virkahistoriastaja myös diakoninvirasta.

12 §. Pykälän ensimmäisessä momentissa säädetään virkavapauden, vuosiloman ja vapaa-ajan myöntämistä koskevasta toimivallasta. Diakonian viranhaltijalle, joita ovat seurakunta-,nuoriso- ja varhaiskasvatuksen diakonin viran haltijat, virkavapauden ja vuosiloman myöntääkirkko- tai seurakuntaneuvosto. Diakonian viranhaltijat kuuluvat tältä osin seurakunnan henki-löstöhallinnon toimivaltaan. Kirkkoherralla on toimivalta myöntää alaiselleen papille vuosilomat, vapaa-ajat ja eninkäänkuukauden pituiset virkavapaudet. Kirkkoherran toimivalta ulotetaan myös diakonian viranhalti-joihin papin virkojen tavoin. Kirkkoherralla on siten samanlaista rinnakkaista toimivaltaa suh-teessa kirkko- tai seurakuntaneuvostoon kuin hänellä on papinviran haltijoiden osalta suhteessatuomiokapituliin. Toimivallan perusteena on, että diakonit kuuluvat lähtökohtaisesti piispan jatuomiokapitulin kaitsentaan. Henkilöstöhallinnossa on tuomiokapitulin ja seurakunnan välistäjaettua toimivaltaa. Kirkkoherra edustaa virkavapautta myöntävänä viranomaisena piispallistahallinnon linjaa. Kirkkoherran toimivalta keventää ja joustavoittaa hallintoa. Kirkkoherralla eiole oikeutta usealla eri päätöksellä ketjuttaa samanperusteisia virkavapauksia. Kirkkoherran toimivalta myöntää pappien ja diakonien virkavapauksia ehdotetaan lisättävänkahteen kuukauteen. Nykyinen yhden kuukauden raja on varsin lyhyt. Toimivallan lisääminen ontarkoituksenmukaista ja vähentää tosiasiallisesti vähämerkityksisten virkavapaitten viemistäkirkko- tai seurakuntaneuvoston tai tuomiokapitulin ratkaistavaksi. Kirkkoherralla voi olla myöskirkkoneuvoston ohjesäännön nojalla delegoitua päätösvaltaa myöntää diakoneille ja lehtoreillevuosilomaa ja virkavapautta. Ohjesäännöllä delegoitu päätösvalta on seurakunnan harkinnassa. Momentin lopussa säädetään, että diakonin ja lehtorin virkavapautta koskeva päätös tuleeantaa tuomiokapitulille tiedoksi. Tieto virkavapauksista ja sen jälkeen mahdollisesti viransijaisis-ta tukee tuomiokapitulin kaitsennallista työtä.

13 §. Pykälässä säädetään toimivallasta määrätä viransijainen tai viran väliaikainen hoitaja.Tuomiokapitulilla on toimivalta määrätä sijainen tai viran väliaikainen hoitaja papin virkaan.


Diakonian virkaan kirkko- tai seurakuntaneuvosto määrää sijaisen tai viran väliaikaisen hoitajan.Henkilöstöhallinnollinen toimivalta pidetään tältä osin seurakunnassa. Seurakunnalle säädetään velvollisuus antaa sijaista tai viran väliaikaista hoitajaa koskevapäätös tuomiokapitulille tiedoksi. Vaikka päätösvalta asiassa säädetään seurakunnalle, tuomio-kapitulilla on tehtävistään nouseva tarve saada tietoonsa diakonian ja lehtorinvirkojen palvelus-suhteen tila. Muutoin tuomiokapitulin kaitsennallinen tehtävä vaikeutuu jo lähtökohdissaantarpeettomasti.

14 §. Pykälässä säädetään papin, lehtorin ja kanttorin velvollisuudesta hoitaa vapaa-aikanaanvälttämättömät ja kiireelliset virkatehtävät, jollei niiden hoitoa ole voitu muulla tavalla järjestää.Lisäksi näillä viranhaltijoilla on velvollisuus toimia oman virkansa ohella toisen viranhaltijansijaisena vuosiloman ja vapaapäivien aikana. Diakonian viranhaltijalle säädetään em. viranhaltijoita vastaava velvollisuus hoitaa välttämät-tömät ja kiireelliset virkatehtävät, sekä toimia toisen diakonin sijaisena vuosiloman ja vapaapäi-vien aikana. Velvollisuus seuraa diakoninviran tehtävästä, joka sisältää karitatiivista diakoniaa,sielunhoitoa ja kristillistä kasvatusta. Seurakunnan on pystyttävä turvaamaan niiden saantiseurakuntalaisille myös vuosilomien ja vapaapäivien aikana. Kiireellisen ja välttämättömän virkatehtävän määrittelee esimies, yleensä kirkkoherra. Velvol-lisuus koskee erikseen annettuja virkatehtäviä. Kirkkoherra voi määrätä diakonin työtehtäviinsääkillisen onnettomuuden tai muun ennakoimattoman tapahtuman vuoksi. Virkaehtosopimuksellavoidaan sopia menetetyn vapaa-ajan korvaamisesta. Vapaa-aika tarkoittaa vapaapäiviä. Velvollisuus ei ulotu vuosilomaan eikä virkavapauteen,esim. sairauslomaan.

34 §. Pykälässä säädetään kirkkoherran tehtävästä ja toimivallasta. Sen 2 momentissa sääde-tään, millaisesta seurakunnan toiminnasta kirkkoherra on vastuussa, ja 3 momentissa, mitäseurakunnan työtä kirkkoherra valvoo. Kristillinen kasvatus ja opetus kuuluvat tällä hetkellä 3momentin valvontavelvollisuuden piiriin. Diakonia ja kristillinen kasvatus siirretään 2 momenttiin kirkkoherran vastuussa olevanseurakunnan toiminnan ryhmään. Tämä johtuu siitä, että diakoninvirka ja sen tehtävät – karitatii-vinen diakonia ja kristillinen kasvatus – ymmärretään olevan kirkon viran yhteydessä ja kirkonluovuttamaton tehtävä. Kirkkoherra itse on pappina kirkon viran haltija. Kirkkoherrana hänedustaa piispan ja tuomiokapitulin kaitsennallista tehtävää seurakunnassa. Kirkkoherralla onesimiehenä vastuu seurakunnan karitatiivisen diakonian ja kristillisen kasvatuksen hoitamisesta.Vastuu antaa suoremman mahdollisuuden johtaa ja hoitaa seurakunnan diakonista ja kasvatuk-sellista työtä.

49 §. Pykälässä säädetään diakonian virkoihin kelpoistavista tutkinnoista. Seurakuntadiako-nin, nuorisodiakonin ja varhaiskasvatuksen diakonin virkoihin edellytetään piispainkokouksenhyväksymä tutkinto. Piispainkokous hyväksyy myös diakoninviran kelpoisuusehtona olevan tutkinnon KJ 5a:2 § 1momentin 2 kohdan mukaisesti. Diakoninviran ja diakonian viran kelpoisuusehdot ovat muodol-lisesti eri asioita, mutta tosiasiassa ne ovat yhtenevät. Tilanne vastaa pappisviran kelpoisuudensuhdetta seurakuntapastorin viran kelpoisuuteen. Diakonian viroista on annettava omat kelpoi-suusehtonsa, koska virkoja on kaikkiaan kolme, ja niillä on keskenään eri kelpoisuusehdot. Onmyös periaatteessa mahdollista, että jokin diakonian virka edellyttäisi diakoninvirkaa korkeam-paa koulutuksellista kelpoisuutta. Pykälässä säädetään lisäksi tuomiokapitulin antamasta todistuksesta, jonka tuomiokapituliantaa henkilölle, joka on käynyt ennakoivan ordinaatiokoulutuksen. Ordinaatiokoulutukseenhakeudutaan ennen diakonian viran hakemista. Piispa ja tuomiokapituli antavat koulutuksensuorittaneelle todistuksen, että hänet voidaan vihkiä diakoninvirkaan. Todistuksen myötä henki-lö, jota ei ole vielä vihitty diakoninvirkaan, voi hakea diakonian virkaa. Mikäli tällainen hakija


tulee valituksi, on ordinaatiokoulutus jo käyty ja piispa vihkii henkilön diakoninvirkaan. Mikälituomiokapituli ei ole antanut todistusta, henkilö ei voi hakea diakoninvirkaa. Tuomiokapituli voi arvioida, että koulutukseen osallistunut ei täytä diakoninviran kalpoisuus-ehtoja. Tällöin tuomiokapitulilla ei ole velvollisuutta antaa sellaista todistusta, jonka mukaanhenkilö voidaan vihkiä diakoninvirkaan. Todistuksen antaminen on tosiasiallinen päätös dia-koninvirkaan vihkimisestä, eikä päätökseen saa hakea muutosta (ks. KL 24:14 §). Nykyinen 2 momentti siirtyy 6:49a §:ään.

49a §. Pykälässä säädetään, että pysyvä nimittäminen diakonian virkaan edellyttää vihkimistädiakoninvirkaan. Mikäli valittu ei ole diakoni, on hänet vihittävä diakoninvirkaan ennen kuinvirkanimitys voidaan antaa. Virkanimityksen antaa tuomiokapituli KJ 6:49b §:n mukaisesti senjälkeen kun vihkiminen on toimitettu. Diakonian virkaan ei ole kelpoinen hakija, joka on pidätetty tai erotettu diakoninvirasta taidiakonian viran toimittamisesta. Vastaava ehto on pappisviran osalta säädetty kappalaisen virankelpoisuuteen KJ 6:32a §:ssä. Koska kaikki diakonian virat ovat luonteeltaan pysyviä virkoja,vaikka niihin ei anneta valtakirjaa, on kappalaisen virkaan sovellettava kelpoisuusehto tarkoituk-senmukainen myös diakonian virassa.

49b §. Pykälässä säädetään diakonian viran haettavaksijulistamisesta, hakumenettelystä,valinnasta ja virkaan nimittämisestä. Kirkkojärjestykseen on tarkoituksenmukaista ottaa yhtenäi-set säädökset valintamenettelystä, koska diakonian viroissa työskentelevät diakonit ymmärretäänolevaan kirkon viran yhteydessä. Kirkon virka luo tarpeen antaa riittävät yhteiset säädökset kokokirkossa siitä, kuinka valintamenettely hoidetaan. Valintamenettely noudattaa pääsääntöisestikappalaisen virasta annettuja säännöksiä. Pykälän 1 momentissa säädetään, että seurakunta-, nuoriso- ja varhaiskasvatuksen diakoninvirka on julistettava haettavaksi 30 päivän ajaksi. Säännös koskee tilannetta, jossa virka onavoinna tai tulemassa avoimeksi. Säännös ei koske sijaisen tai viran väliaikaisen hoitajan hake-mista. Seurakunta voi perustellusta syystä päättää, että virkaa ei julisteta haettavaksi, ja virka jääsillä erää täyttämättä. Mikäli kyseessä on seurakunnan ainoa seurakuntadiakonin virka, seura-kunta ei voi päättää olla täyttämättä virkaa. Tuomiokapituli voi KJ 6:50 §:n mukaisesti antaaseurakunnalle luvan olla täyttämättä seurakunnan ainoa seurakuntadiakonin virka enintään viidenvuoden ajaksi kerrallaan. Pykälän 2 momentissa säädetään, että kirkko- tai seurakuntaneuvosto valitsee virkaan yhdenpätevistä hakijoista. Kirkko- tai seurakuntaneuvosto on toimielin, joka pääsääntöisesti valitseeseurakunnan työntekijät. Diakonian viran osalta ei ole perustetta poiketa tästä yleistoimivallasta.Mikäli kyseessä on kappeliseurakunnan diakonian virka, valinnan suorittaa kappelineuvosto.Valinnan yhteydessä on tosiasiassa arvioitava hakijoiden kelpoisuutta, mutta siitä ei tehdäerillistä päätöstä. Valitun kieltäytymisen tai muun vastaavan seikan varalta voidaan valita jokupätevistä hakijoista varalle. Varahenkilö valitaan eri vaalilla. Kappalaisen vaalissa ei voida valitahenkilöä varalle, vaan valitun kieltäytymisen johdosta virka tulee julistaa uudelleen haettavaksi(KJ 6:32c). Vastaavan rajoituksen säätämiseen diakonian virkaa koskevaan vaaliin ei ole perus-teita. Vaali suoritetaan tavanomaisena enemmistövaalina, jossa enimmät äänet saanut henkilötulee valituksi. Pykälän 3 momentissa säädetään viran julistamisesta uudelleen haettavaksi. Virka voidaanluonnollisesti julistaa uudelleen haettavaksi, mikäli virkaan ei tule yhtään pätevää hakijaa. Virkavoidaan julistaa uudelleen haettavaksi, mikäli virkaan on vain yksi pätevä hakija. Vastaavasäännös on kappalaisenvaalissa (KJ 6:32b). Mahdollisuus julistaa virka uudelleen haettavaksisuojaa seurakunnan oikeutta valita hengellisen virkansa hoitaja. Seurakunnalle ei synny velvolli-suutta ottaa viran ainoaa hakijaa palvelukseensa. Seurakunta voi julistaa viran uudelleen haetta-vaksi myös siinä tapauksessa, että se katsoo viran hakijoilta puuttuvan viran hoitoon tarvittavatedellytykset. Tällöin kyse ei ole muodollisista kelpoisuusehdoista vaan henkilön kokemukseen,


taitoon ja soveltuvuuteen liittyvistä asioista. Vastaavankaltainen säännös on kappalaisenvaalissasäädetty muodollisten kelpoisuusehtojen yhteyteen (KJ 6:32a). Kappalaisenvaalissa tuomiokapi-tuli arvioi hakijoiden taitoa, ja voi tehdä hakijan osalta päätöksen, että hän ei ole viran kelpoinenhakija. Diakoninviran osalta viranhoidon edellytysten arvioiminen jää vaalin yhteydessä kirkko-tai seurakuntaneuvoston arvioitavaksi. Koska vaalissa ei tehdä erikseen kelpoisuuspäätöstä,riittää, että seurakunta päättää haettavaksijulistamisesta erikseen vain siinä tapauksessa, ettei sekatso kenelläkään hakijoista olevan viranhoitoon tarvittavia edellytyksiä. Päätös on perusteltava.Koska seurakunnan päätös ei ratkaise vaalia, vaan asettaa viran uudelleen haettavaksi, ei päätösole valituskelpoinen. Pykälän 4 momentissa säädetään, että viran hakemusasiakirjat ja ote vaalipöytäkirjasta lähete-tään tuomiokapitulille. Otteeseen liitetään ilmoitus siitä, milloin päätös valitusosoituksineen onannettu hakijoille tiedoksi. Kun vaalin suorittaa seurakuntaneuvosto ja muutoksenhaku tehdäänensivaiheessa oikaisuvaatimuksella, asiakirjat toimitetaan tuomiokapitulille sen jälkeen kunoikaisuvaatimusaika on kulunut tai seurakunta on käsitellyt oikaisuvaatimuksen ja antanutvalitusosoituksen. Pykälän 5 momentissa säädetään, että vaalin saatua lainvoiman tuomiokapituli antaa virkaanvalitulle virkamääräyksen. Mikäli virkaan valittu ei ole diakoni, tulee hänet ensin vihkiä dia-koninvirkaan KJ 6:49a johdosta. Tällöin virkaan valinta on valitulle KJ 5:3 §:n mukainen vokaa-tio.

50 §. Pykälän 1 momentti siirretään KJ 5:52 §:ään, joka käsittelee seurakuntien yhteisiävirkoja. Pykälän 2 momentti siirtyy ensimmäiseksi ja ainoaksi momentiksi. Pykälään tehdään virkanimikettä koskeva muutos. Tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston taiseurakuntaneuvoston anomuksesta antaa luvan jättää täyttämättä diakonian virka enintään viidenvuoden ajaksi. Diakonian viran virkanimike muuttuu virkanimikkeeksi seurakuntadiakoni, minkäjohdosta virkanimike muutetaan. Säännös koskee seurakunnan ainoaa täytettyä seurakunta-diakonian virkaa. Tuomiokapitulin toimivalta on yhteydessä KJ 6:9 §:n määräykseen, ettäseurakunnassa tulee olla vähintään yksi seurakuntadiakonin virka. Mikäli seurakunta haluaajättää ainoankin täytettynä olevan seurakuntadiakonin viran täyttämättä, on sen saatava siihentuomiokapitulin lupa. Mikäli seurakuntadiakonin virkoja on useita, voi seurakunta näiden mui-den virkojen osalta päättää KJ 6:49a, 1 mom nojalla, että virkaa ei täytetä.

51 §. Pykälässä säädetään piispainkokouksen toimivallasta antaa määräyksiä seurakunnanviranhaltijoilta vaadittavista tutkinnoista. Pykälästä poistetaan viittaus nuorisotyöhön. Nuoriso-työnohjaajan virka muuttuu nuorisodiakonin viraksi. Nuorisodiakonin virkaan vaadittavastatutkinnosta päättää piispainkokous KJ 6:49 §:n nojalla.

52 §. Pykälässä säädetään seurakuntien yhteisistä viroista. Sen 2 momentin pohjana onkanttorinvirkaa koskeva nykyinen KJ 6:52 § 2 mom. Siihen yhdistetään KJ 6:50 §:n nykyinen 1momentti, joka koskee diakoninvirkaa. Pykälien yhdistämisen myötä yhteisten virkojen tietyt määreet tulevat noudatettavaksi sekädiakonian että kanttorinvirassa. Yhteistä kanttorinvirkaa koskeva määräys, että viran voivatperustaa samaan hiippakuntaan kuuluvat seurakunnat, tulee koskemaan myös diakonian virkaa.Rajoitus on tarkoituksenmukainen, koska diakonian virkaa hoitava diakoni on diakoninvirassaanpiispan ja tuomiokapitulin alainen. Eri hiippakuntaan kuuluvien seurakuntien yhteinen virka eisen vuoksi ole helposti hoidettavissa. Samalla diakonian virkaa koskeva määräys, että seurakuntavoi perustaa viran myös yhdessä seurakuntayhtymän kanssa, tulee koskemaan myös kanttorinvirkaa. Koska kanttorinvirkoja voi olla vain seurakunnassa (KJ 6:9; KJ 6:39), on yhteinenkanttorin virka perustettava seurakunnan viraksi.

54 §. Pykälässä säädetään yhteisen diakonian viran tai kanttorinviran täyttämisestä. Säännök-seen tehdään diakonian virkaa ja kanttorinvirkaa koskevien määräysten yhdistämisestä johtuviakorjauksia. Pohjana on kanttorinvirkaa koskeva nykyinen 6:54 §.


Virkojen täyttämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä seurakunnan vastaavien virkojentäyttämisestä on määrätty. Viranhaltija valitaan eri seurakuntien toimielimien yhteisessä kokouk-sessa. Kanttori valitaan kirkkovaltuustojen tai seurakuntaneuvostojen yhteisessä kokouksessa jadiakoni kirkko- tai seurakuntaneuvostojen yhteisessä kokouksessa. Kun virka perustetaan yhdessä seurakuntayhtymän kanssa, saattaa tilanne olla jossain määrinepätavallinen. Tällöin kanttorin vaalin suorittaa seurakunnan kirkkovaltuusto yhdessä seurakun-tayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston kanssa, tai diakonin vaalin seurakunnan kirkkoneuvostoyhdessä seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston kanssa. Tilanne, jossa seurakuntayhty-mään kuuluvan seurakunnan seurakuntaneuvosto valitsee viranhaltijaa yhdessä seurakuntayhty-män yhteisen kirkkovaltuuston tai yhteisen kirkkoneuvoston kanssa, voi olla epäsuhtainen jaepäkäytännöllinen. Menettely kuitenkin vastaa sitä miten nykyisen KJ 6:50 §:n nojalla on dia-konian virassa menetelty.

55 §. Pykälässä säädetään yhteisen viran asioista päättämisestä seurakuntien kesken. Yhteisenviran asioista päättävät seurakuntien kirkko- tai seurakuntaneuvostot yhteisessä kokouksessa.Pykälään lisätään diakonian virat, jotta myös niiden virkojen osalta noudatetaan samaa menette-lyä kuin kirkkoherran- ja kanttorin viroissa. Pykälän jälkimmäisen virkkeen sanamuotoa on muutettu nykyistä yksinkertaisemmaksi senjohdosta, että pykälässä säädetään useaa eri virkaa koskevasta menettelystä.

57 §. Pykälässä säädetään, että tuomiokapituli voi oikeuttaa papin tai lehtorin toimimaankristillisen säätiön, laitoksen tai järjestön palveluksessa. Oikeuttamisen edellytyksenä on, ettäpappi on toiminut seurakunnan tai seurakuntayhtymän palveluksessa vähintään kaksi vuotta.Tästä edellytyksestä voidaan poiketa, mikäli kyse on lähetysjärjestöstä tai sille on painavia syitä. Pykälään lisätään, että pappia ja lehtoria koskeva oikeuttaminen koskee myös diakonianvirkaan vihittyjä. Säännös on tärkeä, koska se on yhteydessä mahdollisuuteen saada vokaatio javihkimys diakoninvirkaan myös kristillisen järjestön diakoniseen tehtävään. Tuomiokapitulilla eiole toimivaltaa yksityisoikeudellisen yhdistyksen, laitoksen tai säätiön toimintaan. Oikeuttamis-menettely luo muodollisen välineen hoitaa diakoninvirkaa koskevia asioita järjestöjen ja tuomio-kapitulin välillä. Oikeuttaminen on ilmaus kirkon ja järjestöjen yhteistyöstä ja yhteisymmärryk-sestä karitatiivisen diakonian ja kristillisen kasvatuksen hoitamisessa. Diakoninviran osalta oikeuttamista ei rajoita pappisvirkaan säädetty kahden vuoden palvelus-aika seurakunnan tai seurakuntayhtymän palveluksessa. Diakoninvirka rinnastuu lehtorinvirkaan,jota määräaika ei myöskään koske. Papin virassa palvelusaika on perusteltu, koska papinvirkaankuuluu jumalanpalveluksen ja pyhien toimitusten hoitaminen. Niistä voi saada kokemustaparhaiten juuri seurakunnan ja seurakuntayhtymän palveluksessa. Koska diakoninviran tehtäväänei keskeisesti kuulu jumalanpalveluksia tai pyhiä toimituksia, oikeuttamisen ehdoksi ei oletarpeen säätää palvelusaikaa seurakunnassa.

18 luku. Piispa

1 §. Pykälässä säädetään piispan tehtävistä. Diakoninvirkaa johdetaan, tuetaan, valvotaan jakaitaan piispallisesti. Sen vuoksi diakonien tukeminen ja valvonta ovat piispan keskeisiä tehtä-viä. Pykälän 1 momenttiin lisätään, että piispa on seurakuntien ja pappien lisäksi myös diakonienylin kaitsija. Lisäyksellä todetaan diakonianviran piispallinen johto ja kaitsenta. Pykälän 2 momentin 3- ja 4-kohdassa säädetään tarkemmin, mitä piispallinen kaitsenta on.Piispan tehtävänä on tukea ja ohjata diakoneja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat sekädiakonin- että diakonian virkansa velvollisuudet. Piispan tehtävänä on lisäksi valvoa, että diako-nit ovat oppinsa puolesta nuhteettomia ja käyttäytyvät elämässään kristillisesti. Piispan tuki javalvonta ulottuu diakoninviran lisäksi myös diakonian virkaan sekä myös varsinaisten virkatoi-


mien ulkopuolelle. Kaitsennallisen lähtökohdan laaja-alaisuus on keskeinen peruste, että dia-konian virkaan sovelletaan seurakunnan ja tuomiokapitulin jaettua toimivaltaa. Pykälässä ei säädetä tarkemmin tukemisen, ohjaamisen ja valvonnan välineistä. Ne jäävätpiispan harkintaan.

19 luku. Hiippakunnan muu hallinto

1 §. Pykälässä säädetään tuomiokapitulin tehtävistä. Pykälän 1 momentin 3-kohdan mukaantuomiokapitulin tehtävänä on hoitaa papiston henkilöstöasioita ja valvoa pappien ja seurakunnanmuiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää. Kohtaan lisätään diakonit,koska kirkon virka on piispan ja tuomiokapitulin erityisenä vastuualueena. Valvonta ulottuu diakoninvirkaa laajemmalle diakonian viran virkatoimiin ja henkilöidenelämäntapaan. Virkatoimia koskevan valvonnan johdosta tuomiokapitulilla on diakonian viranhallinnossa jaettua toimivaltaa seurakunnan kanssa virkasuhteen alkamista ja päättymistä koske-vissa asioissa. Koska henkilöstöhallinto on valtaosaltaan säilytetty seurakunnan tehtävänä,kohdassa ei säädetä, että tuomiokapituli hoitaisi diakonien henkilöstöasioita. Siitä huolimattatuomiokapitulilla on erikseen säädettyä toimivaltaa, joka ulottuu palvelussuhteen asioihin.

6 §. Pykälässä säädetään ratkaisuvallan delegoimisesta tuomiokapitulin viranhaltijalle. Pykä-län 1 momentin 1- kohtaan lisätään, että diakoninvirkaan hyväksymistä ei voida delegoidaviranhaltijan ratkaistavaksi. Myöskään pappisvirkaan hyväksymistä ei voida delegoida viranhal-tijalle. Pappisvirkaan ja diakoninvirkaan hyväksyminen ovat luonteeltaan keskeistä tuomiokapi-tulin toimivaltaa. Päätös pappis- ja diakoninvirkaan hyväksymisessä tehdään piispan ja tuomio-kapitulin yhteisellä päätöksellä, minkä johdosta ratkaisuvallan delegoiminen ei ole mahdollista.

10 §. Pykälässä säädetään lääninrovastin toimivallasta kutsua rovastikunnan papit ja lehtoritkeskustelemaan teologisista kysymyksistä sekä seurakunnan toimintaa koskevista asioista.Pykälään lisätään lääninrovastille toimivalta kutsua koolle rovastikunnan diakonit käsittelemäändiakonian ja kasvatuksen alaan kuuluvia asioita. Rovastikunta on diakonien työn kannaltakeskeinen yhteistyöalue, minkä vuoksi lääninrovastilla on tarpeen olla toimivaltaa kutsua diako-nit kokoukseen. Toimivalta vahvistaa diakoninviran kosketuskohtaa kirkon hallintoon rovasti-kuntatasolla. Diakonin kuulumisesta rovastikuntaan säädetään KJ 5:10 §:ssä KJ 5a:5 §:ssä olevan viittaus-säännöksen kautta. Lääninrovastin mahdollisuus kutsua rovastikunnan diakonit kokoukseen onainoa tilanne, jossa rovastikuntaan kuuluminen tulee säädösten tasolla sovellettavaksi.


C. Säännösehdotukset

Diakonaattityöryhmä 2007 esittää kirkkohallitukselle seuraavien kirkkolakia ja kirkkojär-jestystä koskevien säännösesitysten tekemistä:

KIRKKOLAKI

Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lainsäätämiseksi, jolla muutetaan 26 päivänä marraskuuta 1993 annetun kirkkolain (1054/1993) 2 luvun 3 §:n 2momentti, II osan otsikko, 6 luvun 1 §:n 2 ja 6 momentti, 6 §, 8 §:n 2 momentti, 8a §:n 6momentti, 9 §:n 1 momentin johdantokappale, 10 §:n 3 momentti, 17 §:n 1 momentti, 19luvun 4 §:n 2 momentin 2 kohta, 22 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohta, 23 luvun 2 §, 3 §:n 1momentin 1 ja 2 kohta ja 3 momentti, 9 §, 24 luvun 14 §:n 1 momentin 2 kohta sekä 25 lu-vun 8 §:n 1 momentti, sellaisena kuin niistä ovat 6 luvun 1 §:n 2 momentti laissa 1473/2001, 19 luvun 4 §:n 2momentin 2 kohta laissa 1274/2003, 22 luvun 1 §:n 1 momentti laissa 626/2003, 24 luvun14 §:n 1 momentti laissa 1274/2003 sekä 25 luvun 8 §:n 1 momentti laissa 706/1999, sekä lisätään uusi 5a luku, 6 luvun 1 §:ään uusi 7 momentti ja 6b §:ään uusi 3 momentti seu-raavasti:

2 Luku

Kirkkolaki ja muut kirkkoa koskevat säädökset

3 §

Kirkon vaalijärjestys ja täytäntöönpanomääräykset. Säädösten julkaiseminen

- - - - - - - - - - Kirkolliskokous voi antaa kirkkolain ja kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta ja sovel-tamisesta tarkempia määräyksiä. Milloin kirkkolaissa on niin säädetty, määräykset antaakirkkohallitus tai piispainkokous. Jos kirkkojärjestyksen säännös koskee pappisvirkaa, dia-koninvirkaa, jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tai opetusta tai niihin liittyviin tehtä-viin pyrkivältä vaadittavaa koulutusta ja kielitaitoa, määräyksen sen täytäntöönpanosta jasoveltamisesta antaa piispainkokous.- - - - - - - - - -

II OSA PAPPISVIRKA, DIAKONINVIRKA, VIRANHALTIJAT JA TYÖNTEKIJÄT

5a luku

Diakoninvirka


1 §

Diakoninvirka ja diakoniksi vihkiminen

Lähimmäisenrakkauteen perustuvaa palvelua ja kristillistä kasvatusta varten kirkossa ondiakoninvirka, joka saadaan diakoninvirkaan vihkimisessä. Diakoninvirkaan vihittäväksi hyväksymisestä päättävät piispa ja tuomiokapituli. Dia-koninvirkaan vihkimisen edellytyksistä määrätään kirkkojärjestyksessä.

2 §

Vaitiolovelvollisuus

Diakoni on vaitiolovelvollinen asiasta, joka koskee toiseen ihmiseen kohdistuvaa dia-koniatyötä. Vaitiolo koskee myös sielunhoitoa ja yksityistä rippiä. Vaitiolovelvollisuudenpoikkeuksista ja ilmoitusvelvollisuudesta on voimassa, mitä siitä on erikseen lailla säädet-ty.

3 §

Ero diakoninvirasta

Eron diakoninvirasta myöntää tuomiokapituli hakemuksesta. Jos diakoni ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli voi pidättää hänet dia-koninviran toimittamisesta. Jollei diakoninviran toimittamisesta pidätetty diakoni ole kuu-den kuukauden kuluessa pidättämisen jälkeen pyytänyt eroa diakoninvirasta tai osoittanuttahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli voi häntä kuultuaan hakemuksettaantaa hänelle eron diakoninvirasta.

4 §

Vaalikelpoisuuden menettäminen

Diakoninvirassa oleva, joka on pidätettynä tai määräaikaisesti erotettuna diakonian virastatai diakoninviran toimittamisesta taikka viraltapantuna diakonian virasta, ei ole vaalikel-poinen diakoninviran luottamustehtäviin kirkossa.

5 §

Kuuluminen hiippakuntaan ja rovastikuntaan

Diakonin kuulumisesta hiippakuntaan ja rovastikuntaan määrätään kirkkojärjestyksessä.


6 Luku

Viranhaltijat ja työntekijät

1 §


- - - - - - - - - - Kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa sekä jumalanpalvelukseen, kirkolli-siin toimituksiin, diakoniaan tai opetukseen liittyvässä pysyväisluonteisessa työssä voi ollavain evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Tuomiokapituli voi myöntää tästä kelpoisuusvaa-timuksesta erivapauden muun kristillisen kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnan papille taidiakonille, jos kirkolliskokous on hyväksynyt tuon kirkon tai uskonnollisen yhdyskunnankanssa tehdyn sopimuksen pappisviran tai diakoninviran vastavuoroisen hoitamisen edelly-tyksistä. Erivapaus voidaan myöntää toistaiseksi tai määräajaksi.- - - - - - - - - - Kirkon, tuomiokapitulien, seurakuntien ja seurakuntayhtymien viranhaltijoista ja työnte-kijöistä sekä myös papeista, jotka eivät ole papinvirassa, pidetään nimikirjaa. Diakoneista,jotka eivät ole diakonian virassa, voidaan pitää nimikirjaa. Nimikirjaan merkittävien tieto-jen tallettamisessa, käyttämisessä ja poistamisessa on noudatettava, mitä nimikirjalaissa(1010/89) on säädetty. Tuomiokapituli pitää luetteloa hiippakunnan diakoninvirkaan vihityistä. Sillä on tehtävi-ään varten oikeus tallettaa diakoninvirkaan vihityistä henkilö-, koulutus- ja palvelussuhde-tietoja. Tietojen tallettamiseen, käyttämiseen ja poistamiseen sovelletaan, mitä nimikirja-laissa (1010/89) on säädetty.

6 §

Papin, diakonin, lehtorin ja kanttorin virkavapauden, vuosiloman ja vapaa-ajan järjestäminen

Kirkkohallitus antaa tarkempia määräyksiä papin, diakonin, lehtorin ja kanttorin virka-vapauden, vuosiloman ja vapaa-ajan järjestämisestä.

6 b §

Lomautusmenettely

- - - - - - - - - - Päätös papin ja diakonin lomauttamisesta annetaan tuomiokapitulille tiedoksi.

8 §

Eroaminen virasta


- - - - - - - - - - Viranhaltija on velvollinen eroamaan virasta, jos hänen työkykynsä on sairauden, viantai vamman vuoksi olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Jollei pappi, diakoni tai lehtorin-virkaan tai kanttorinvirkaan nimitetty viranhaltija tällöin kehotuksesta eroa ja hänellä onoikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, hänelle voidaan hakemuksetta myöntää ero. Muu vi-ranhaltija voidaan samalla edellytyksellä irtisanoa virasta.

8 a §

Virkasuhteen irtisanominen

- - - - - - - - - - Seurakunta tai seurakuntayhtymä ei voi irtisanomisella katkaista papin-, lehtorin- taikanttorinvirkaan nimitetyn viranhaltijan virkasuhdetta eikä papille annettua määräystä seu-rakuntapastoriksi tai papinviran hoitajaksi. Tuomiokapituli voi keskeyttää tai peruuttaa pa-pille seurakuntapastoriksi tai papinviran hoitajaksi antamansa määräyksen, milloin siihenon perusteltu syy. Seurakunnan ja seurakuntayhtymän päätös irtisanoa diakonian viran vi-ranhaltija on alistettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi.- - - - - - - - - -

9 §

Virantoimituksesta pidättäminen

Viranhaltija voidaan tarvittaessa pidättää virantoimituksesta sekä pappi lisäksi pappisvi-ran toimittamisesta ja diakoni diakoninviran toimittamisesta:- - - - - - - - - -

10 §

Menettely virantoimituksesta pidätettäessä

- - - - - - - - - - Päätös viranhaltijan pidättämisestä virantoimituksesta tai papin pidättämisestä pappisvi-ran ja diakonin pidättämisestä diakoninviran toimittamisesta tulee noudatettavaksi siitätehdystä valituksesta huolimatta.

17 §

Virat erityisiä tarpeita varten

Vankilassa sekä kuurojen sielunhoitoa ja muita erityisiä tarpeita varten voi olla papin-virkoja, diakonian virkoja ja lehtorinvirkoja. Kaikessa, mikä koskee pappisvirkaa, dia-koninvirkaa tai toimintaa lehtorina, viranhaltija on tuomiokapitulin alainen.- - - - - - - - - -


19 luku

Tuomiokapituli

4 §

Päätösvaltaisuus

- - - - - - - - - -Tuomiokapituli käsittelee kuitenkin asian täysilukuisena, jos se koskee- - - - - - - - - -2) papin, diakonin tai lehtorin pysymistä kirkon tunnustuksessa.- - - - - - - - - -

22 luku

Kirkkohallitus

1 §

Kirkkohallituksen kokoonpano

Kirkkohallituksen jäseniä ovat- - - - - - - - - - 3) kirkolliskokouksen samaksi toimikaudeksi valitsemat kaksi pappia ja kaksi diakonia;sekä- - - - - - - - - -

23 luku

Kurinpitomenettely

2 §

Tuomioistuimen ilmoittamisvelvollisuus

Kun pappia tai diakonia syytetään yleisessä tuomioistuimessa, oikeuden on ilmoitettavasiitä asianomaiselle tuomiokapitulille, joka voi määrätä asiamiehen olemaan saapuvilla asi-an käsittelyssä. Ilmoitusta ei tarvita asiassa, joka käsitellään rangaistusmääräys- tai ri-kesakkomenettelyä noudattaen taikka joka on tullut vireille tällaisessa menettelyssä, muttasiirretty käsiteltäväksi tuomioistuimessa syytetyn ilmoituksesta. Jos tuomioistuin on tuominnut papin, diakonin taikka kirkon, seurakunnan tai seurakun-tayhtymän viranhaltijan rangaistukseen virkarikoksesta tai vapausrangaistukseen muustarikoksesta, jäljennös päätöksestä on viivytyksettä lähetettävä pappia tai diakonia koskevas-sa asiassa tuomiokapitulille ja muuta viranhaltijaa koskevassa asiassa sille seurakunnalle taikirkolliselle viranomaiselle, jonka virassa hän on.


3 §

Kurinpitoasioita käsittelevät viranomaiset

Tuomiokapituli käsittelee kurinpitoasian, joka koskee 1) seurakunnan tai seurakuntayhtymän papin-, diakoniantai lehtorinviran haltijaa; 2) myös muun papin pappisvirassa tai diakonin diakoninvirassa tekemää virka- tai käy-tösvirhettä taikka hänen tekemänsä rikoksen tai rikkomuksen vaikutusta hänen pappis- taidiakoninvirkaansa;- - - - - - - - - - Kirkkoneuvosto, yhteinen kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto käsittelee kurinpito-asian, joka koskee seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijaa, ei kuitenkaan papin-,diakoniantai lehtorinviran haltijaa.

9 §

Pappia ja diakonia koskevat kurinpitorangaistukset

Pappi tai diakoni, joka on kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija ja jo-ka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy pappisviran taidiakoninviran haltijan asemaan sopimattomalla tavalla, voidaan 8 §:ssä säädetyn seuraa-muksen lisäksi erottaa pappisviran tai diakoninviran toimittamisesta vähintään yhdeksi jaenintään kuudeksi kuukaudeksi. Milloin rikkomus tai velvollisuuksien vastainen käyttäy-tyminen osoittaa asianomaisen ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina tai diakonina,tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappis- tai diakoninvirkansa. Jos papin tai diakonin on tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä todettu syyllisty-neen rikokseen tai hänelle on muualla kuin tuomiokapitulissa vireillä olleessa kurinpitome-nettelyssä määrätty kurinpitorangaistus, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämäänpappis- tai diakoninvirkansa, jos siihen on 1 momentissa tarkoitettu peruste. Jos pappi tai diakoni, joka ei ole kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhalti-ja, toimii vastoin pappis- tai diakoninvirkansa velvollisuuksia, tuomiokapituli voi antaa hä-nelle kirjallisen varoituksen tai määrätä 1 momentissa säädetyn seuraamuksen.

24 luku

Alistaminen ja muutoksenhaku

14 §

Oikaisuvaatimus- ja valitusoikeuden rajoittaminen

Muutosta ei saa hakea oikaisuvaatimuksella tai valittamalla:- - - - - - - - - -


2) piispan ja tuomiokapitulin yhdessä tekemään päätökseen pappisvirkaan tai diakonin-virkaan hyväksymisestä eikä piispan yksin muutoin kuin 19 luvun 5 §:n nojalla tekemäänpäätökseen;- - - - - - - - - -

25 luku

Täydentäviä säännöksiä

8 §

Julkisuus ja salassapito

Kirkollishallinnossa sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussalaissa säädetään, jollei 5 luvun 2 §:stä, 5a luvun 2 §:stä, 6 luvun 3 tai 12 §:stä taikka 24 lu-vusta muuta johdu. Salassa on pidettävä myös asiakirja, joka koskee yksityiseen henkilöönkohdistuvaa sielunhoitoa tai diakoniatyötä.- - - - - - - - - -

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Siirtymäsäännökset

Diakonian virkaan aiemmin vihitty katsotaan diakoninvirkaan vihityksi. Tällainen dia-koni kuuluu siihen hiippakuntaan, jossa hänet on vihitty diakoniksi, jollei hän ole diakoni-sia tehtäviä hoitavassa pysyvässä palvelussuhteessa toiseen hiippakuntaan kuuluvassa seu-rakunnassa tai seurakuntayhtymässä. Tämän lain voimaan tullessa palvelussuhteessa olevat henkilöt säilyttävät neeläke-etuudet, jotka hänellä on tämän lain tullessa voimaan. Ennen tämän lain voimaantuloa diakonian, nuorisotyönohjaajan sekä lapsityönohjaajantai -johtajan virkaan nimitetyt viranhaltijat säilyttävät oikeutensa ennen lain voimaantuloavallinneen lainsäädännön mukaisina niin kauan, kuin he ovat kyseessä olevassa virassa.Edellä mainitut viranhaltijat voivat lain voimaantulopäivästä lukien viiden vuoden ajan ha-kea toiseen seurakunnan, seurakuntayhtymän, hiippakunnan tai kirkkohallituksen pätevyyt-tään vastaavaan virkaan siten, että heiltä ei edellytetä vihkimistä diakoninvirkaan. Henkilön, jolla on kelpoisuus diakoniantai nuorisotyönohjaajan tai lapsityönohjaajantai -johtajan virkaan ja joka ei ole lain voimaantulleessa seurakunnan palveluksessa kelpoi-suuttaan vastaavassa tehtävässä, on velvollinen hakemaan vihkimystä diakoninvirkaan vii-den vuoden kuluessa lain voimaan tulosta tultuaan valituksi virkaan, jonka kelpoisuusehto-na on diakoninvirka.


KIRKKOJÄRJESTYS

Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti

kumotaan 8 päivänä marraskuuta 1991 hyväksytyn kirkkojärjestyksen (1055/1993) 6 lu-vun 49 §:n 2 momentti ja 50 §:n 1 momentti, sellaisena kuin 6 luvun 50 §:n 1 momentti on kirkolliskokouksen päätöksessä1305/1997,

muutetaan 2 luvun 6 §:n 2 momentti, 7 §, 12 §:n 1 ja 2 momentti, 3 luvun 3 §:n 2 mo-mentti, 5 §:n 2 momentti, 4 luvun 1 §, III osan otsikko, 6 luvun 6 §:n 1 momentti, 9 §:n 1momentti, 11 §:n 1 momentti, 12 §:n 1 momentti, 13 ja 14 §, 34 §:n 2 ja 3 momentti, 49 §:nedellä oleva väliotsikko, 49 §:n 1 momentti, 50 §:n 2 momentti, 51 §, 52 §:n 2 momentti,54 §, 55 §, 57 §:n edellä oleva väliotsikko, 57 §, 18 luvun 1 §:n 1 momentti, 2 momentin 3ja 4 kohta, 19 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohta, 6 §:n 1 momentin 1 kohta, sekä 10 §, sellaisina kuin niistä on 2 luvun 12 §:n 2 momentti kirkolliskokouksen päätöksessä855/1999, 6 luvun 12 §:n 1 momentti kirkolliskokouksen päätöksessä 1248/1996, 50 §:n 2ja 52 §:n 2 momentti ovat kirkolliskokouksen päätöksessä 1305/1997, 55 § kirkolliskoko-uksen päätöksessä 822/2004 sekä 19 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohta ja 6 §:n 1 momenttiovat kirkolliskokouksen päätöksessä 1275/2003, sekä

lisätään 2 luvun 6 §:ään, josta 4 momentti kumottu kirkolliskokouksen päätöksellä1234/1999, uusi 4 momentti, 5 lukuun uusi 11 §, uusi 5a luku, 6 lukuun uusi 49a § ja 49b §seuraavasti:

2 luku

Kirkon pyhät toimitukset

6 §

- - - - - - - - - - Diakoni, sekä henkilö, joka on saanut oikeuden toimia lehtorina, voi kirkkoherran luval-la saarnata jumalanpalveluksessa ja toimittaa sanajumalanpalveluksen.- - - - - - - - - - Piispainkokous antaa tarkemmat määräykset 2 ja 3 momentin tarkoittamista tilanteista.

7 §

Jos sairauden tai muun esteen vuoksi ei ole pappia jumalanpalvelusta pitämään, tuleediakonin tai jonkun paikalla olevista seurakunnan viranhaltijoista tai kirkko- tai seurakun-taneuvoston jäsenistä menetellä, niin kuin siitä kirkkokäsikirjassa määrätään.

12 §


Ehtoollisen jakaa pappi. Diakonilla ja lehtorilla on oikeus avustaa ehtoollisen jakamisessa. Kirkkoherra voimyöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle, kristillisestä vakaumuksesta tunne-tulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa.- - - - - - - - - -

3 luku

Kristillinen kasvatus ja opetus sekä konfirmaatio

3 §

- - - - - - - - - - Rippikoulua johtaa pappi tai lehtori. Opettajina toimivat heidän lisäkseen diakonit, kant-torit ja muut seurakunnan viranhaltijat siten kuin seurakunnan rippikoulun ohjesäännössämäärätään. Tarvittaessa pidetään rippikoulu yksityisesti.- - - - - - - - - -

5 §

- - - - - - - - - - Konfirmaatiossa tunnustaudutaan kirkon uskoon ja saadaan oikeus käydä itsenäisesti eh-toollisella. Konfirmaation toimittaa pappi.

4 Luku

Sielunhoito ja rippi; kirkkokuri; diakonia ja lähetystyö

1 §

Seurakunnan tulee huolehtia alueellaan asuvien sielunhoidosta, kristillisestä uskosta jaelämästä sekä tarjota tilaisuus yksityiseen rippiin. Tämä on erityisesti seurakunnan pappienja lehtoreiden tehtävä, mutta kuuluu myös seurakunnan diakoneille ja muille jäsenille.

III OSA

PAPPISVIRKA, DIAKONINVIRKA, VIRANHALTIJAT JA TYÖNTEKIJÄT

5 Luku

Pappisvirka

11 §

Piispainkokous antaa määräykset papin virka-asusta ja pappisviran tunnuksista.


5a Luku

Diakoninvirka

1 §

Diakonin erityisenä tehtävänä on kristillisen diakonian, kasvatuksen ja opetuksen hoita-minen sekä sielunhoito. Diakoninvirkaan vihkimisen toimittaa piispa. Piispan viran ollessa avoinna tai piispanollessa estyneenä tuomiokapituli voi kutsua toisen piispan toimittamaan diakoninvirkaanvihkimisen. Arkkihiippakunnassa noudatetaan soveltaen mitä KJ 5:1, 3 mom on säädetty.

2 §

Diakoninvirkaan vihittävän tulee olla 1) jumalaapelkäävä ja kristillisestä elämästään tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen; 2) suorittanut sellaisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt diakoninvirankelpoisuusvaatimukseksi; 3) terveydeltään diakoninvirkaan kykenevä; sekä 4) muutoinkin diakoninvirkaan soveltuva. Piispainkokous antaa tarkemmat määräykset vihkimistä hakevalta vaadittavista todistuk-sista.

3 §

Diakoninvirkaan voidaan vihkiä henkilö, joka 1) on kutsuttu hoitamaan seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin tai varhaiskasvatuksendiakonin virkaa, tai muuta virkaa, jonka kelpoisuusehtona on diakoninvirka; 2) toimii viranhaltijana kirkkohallituksessa tai tuomiokapitulissa; 3) on kutsuttu 6 luvun 57 §:ssä mainituin edellytyksin kirkon lähetysjärjestön tai muunkristillisen yhteisön palvelukseen; tai 4) toimii diakonian alan opettajana korkeakoulussa tai muussa oppilaitoksessa ja sitou-tuu tuomiokapitulin harkitsemalla tavalla hoitamaan myös diakoninvirkaan kuuluvia tehtä-viä seurakunnassa sen mukaan kuin hänen päätoimensa sallii.

4 §

Diakoniksi vihittävän on annettava virkaan vihittäessä seuraava lupaus: Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani diakoninvirkaa,jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perus-tuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Tahdon palvella seurakuntaa autta-malla apua tarvitsevia ja opettamalla evankeliumia Kristuksen esikuvan ja käskyn mukaan.Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä tukea työtovereitani yhteisessä palvelu-


tehtävässä. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä ihmisten ja Jumalanedessä. Tähän Jumala minua auttakoon.

5 §

Diakoninvirkaan sovelletaan mitä vastaavasti pappisvirasta on säädetty kirkkojärjestyk-sen 5 luvun 4 § ja 7 – 11 §:ssä

6 luku


6 §

Seurakunnan tai seurakuntayhtymän papinja lehtorinvirkaan, diakonian virkaan taikanttorinvirkaan nimitetylle viranhaltijalle myöntää eron tuomiokapituli. Muulle kirkon,seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijalle myöntää eron virkasäännössä määrättyviranomainen, jollei asian ratkaiseminen kuulu tuomiokapitulille.- - - - - - - - - -

9 §

Seurakunnassa tulee olla, ottaen huomioon mitä 40, 50 ja 52 §:ssä määrätään, vähintäänyksi kanttorin ja yksi seurakuntadiakonin virka.- - - - - - - - - -

11 §

Haettaessa kirkkoherran, kappalaisen, vakinaista lehtorin, seurakunta-, nuoriso- tai var-haiskasvatusdiakonin virkaa tai kanttorin virkaa on hakemukseen liitettävä ansioluettelonaote nimikirjasta ja muut tarvittavat selvitykset.- - - - - - - - - -

12 §

Vuosiloman ja virkavapauden myöntää seurakunnan papinviran haltijalle tuomiokapitulisekä diakonian viran, lehtorintai kanttorinviran haltijalle kirkkoneuvosto tai seurakunta-neuvosto. Kirkkoherralla on kuitenkin oikeus myöntää seurakunnan muun papinviran jadiakonian viran haltijalle vapaa-ajat, vuosilomat ja enintään kahden kuukauden pituisetvirkavapaudet. Vuosilomaa ja virkavapautta koskevasta kirkkoherran päätöksestä tulee lä-hettää ilmoitus lääninrovastille ja tuomiokapituliin, sekä diakonin ja lehtorin virkavapauttakoskevasta päätöksestä tuomiokapituliin.- - - - - - - - - -


13 §

Kun kirkkoherran- tai kappalaisenvirka on avoinna tai kun papinvirkaan muutoin tarvi-taan väliaikaista hoitajaa, tuomiokapituli määrää virkaa hoitamaan sopivaksi katsomansapapin. Diakonian viran, lehtorin-, tai kanttorinviran osalta kirkkoneuvosto tai seurakunta-neuvosto määrää viran väliaikaiseksi hoitajaksi tehtävään sopivan henkilön. Kirkko- taiseurakuntaneuvoston päätös, joka koskee diakonian tai lehtorinvirkaa, tulee antaa tuomio-kapitulille tiedoksi.

14 §

Vapaa-aikanaan papin-, diakonian viran, lehtorin- ja kanttorinviran haltijan on hoidetta-va välttämättömät ja kiireelliset virkatehtävät, jollei niiden hoitoa ole voitu muulla tavallajärjestää. Viranhaltija on velvollinen toimimaan oman virkansa ohella toisen papin, diako-nin, lehtorin tai kanttorin sijaisena tämän vuosiloman ja vapaapäivän aikana.

34 §

- - - - - - - - - - Kirkkoherra on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimi-tusten, sananjulistuksen sekä kristillisen kasvatuksen ja opetuksen oikeasta hoitamisesta,diakoniasta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta. Kirkkoherran tulee myös valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa, kuten (poist) evan-kelioimis- ja lähetystyötä, harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti.- - - - - - - - - -

4. Diakonian virat

49 §

Seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin ja varhaiskasvatuksen diakonin viran kelpoisuus-ehtona on piispainkokouksen hyväksymä tutkinto. Ellei hakijaa ole vihitty diakoninvirkaan,hänellä tulee olla tuomiokapitulin antama todistus, että hänet voidaan vihkiä diakoninvir-kaan.

49a

Diakonian virkaan voidaan pysyvästi nimittää vain henkilö, joka on vihitty diakoninvir-kaan. Diakonian virkaan ei ole kelpoinen hakija, joka on pidätetty tai erotettu diakoninvi-rasta tai diakonian viran toimittamisesta

49b §

Seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin, varhaiskasvatuksen diakonin tai muun diakonianviran tultua avoimeksi kirkko- tai seurakuntaneuvoston on julistettava virka haettavaksi 30


päivän ajaksi. Ellei kyse ole seurakunnan ainoasta seurakuntadiakonian virasta, kirkko- taiseurakuntaneuvosto voi perustellusta syystä päättää, että virkaa ei julisteta haettavaksi. Kirkko- tai seurakuntaneuvosto valitsee seurakunta-, nuoriso- tai varhaiskasvatusdiako-nin virkaan jonkun pätevistä hakijoista. Kappeliseurakunnan diakonin valitsee kuitenkinkappelineuvosto. Valitun henkilön kieltäytymisen tai muun vastaavan seikan varalta voi-daan valita eri vaalilla joku pätevistä hakijoista varalle. Jos virkaan on vain yksi pätevä hakija, kirkko- tai seurakuntaneuvosto voi julistaa viranuudelleen haettavaksi. Mikäli kirkko- tai seurakuntaneuvosto katsoo, että viran hakijoiltapuuttuvat viran hoitoon tarvittavat edellytykset, virka voidaan julistaa uudelleen haettavak-si. Viran hakemusasiakirjat ja ote kirkko- tai seurakuntaneuvoston taikka kappelineuvostonpöytäkirjasta on viipymättä toimitettava tuomiokapitulille. Pöytäkirjan otteeseen on liitet-tävä ilmoitus siitä, milloin päätös valitusosoituksineen on annettu tiedoksi hakijoille. Vaalin saatua lainvoiman tuomiokapituli antaa virkaan valitulle virkamääräyksen.

50 §

Tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston anomuksesta enintään vii-deksi vuodeksi kerrallaan vapauttaa seurakunnan täyttämästä ainoaa seurakuntadiakoninvirkaa.

51 §

Piispainkokous antaa tarvittaessa määräyksiä lapsityöhön tai muuhunkin seurakunnalli-seen työhön otettavilta viranhaltijoilta vaadittavista tutkinnoista.

52 §

- - - - - - - - - - Samaan hiippakuntaan kuuluvat seurakunnat voivat perustaa yhteisen diakonian viran taikanttorinviran. Seurakunta voi perustaa viran myös yhdessä seurakuntayhtymän kanssa.Seurakuntien lisäksi aloitteen yhteisen viran perustamisesta voi tehdä myös tuomiokapituli.- - - - - - - - - -

54 §

Yhteisen diakonian viran tai kanttorinviran täyttämisestä on soveltuvin osin voimassa,mitä vastaavien seurakunnan virkojen täyttämisestä on määrätty. Viranhaltijan valitsevatseurakuntien kirkkovaltuustot, kirkkoneuvostot tai seurakuntaneuvostot yhteisessä kokouk-sessa, jossa puheenjohtajana on väkiluvultaan suurimman seurakunnan kirkkovaltuuston taikirkko- tai seurakuntaneuvoston puheenjohtaja.


55 §

Yhteistä kirkkoherranvirkaa, diakonian virkaa tai kanttorinvirkaa koskevista asioistapäättävät seurakuntien kirkkoneuvostot tai seurakuntaneuvostot yhteisessä kokouksessakirkkoherran puheenjohdolla, jollei erikseen toisin ole säädetty tai määrätty. Jos kirkkoher-ran virka ei ole yhteinen, puheenjohtajana toimii väkiluvultaan suurimman seurakunnankirkkoherra.

D. Muissa yhteisöissä toimivat papit, diakonit ja lehtorit

57 §

Tuomiokapituli voi hakemuksesta antaa papille, diakonille tai lehtorille oikeuden toimiapappina, diakonina tai lehtorina kristillisen yhdistyksen, säätiön tai laitoksen palveluksessa.Papille annettavan oikeuden edellytyksenä on lisäksi, että hän on pappina palvellut seura-kunnassa tai seurakuntayhtymässä vähintään kaksi vuotta, jollei hakemuksessa ole kysy-mys palvelusta kirkon lähetysjärjestössä tai jollei muutoin ole olemassa painavia syitä.

18 luku

Piispa

1 §

Piispa, kukin hiippakunnassaan, on seurakuntien, pappien ja diakonien ylin kaitsija. Piispan tehtävänä on- - - - - - - - - - 3) tukea ja ohjata hiippakuntansa pappeja ja diakoneja heidän työssään sekä valvoa, ettähe hoitavat pappis- ja papinvirkansa sekä diakonin- ja diakonian virkansa velvollisuudet; 4) edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa ja valvoa, että papit, diakonit ja seurakuntienmuut viranhaltijat ja työntekijät ovat oppinsa puolesta nuhteettomia ja käyttäytyvät elämäs-sään kristillisesti,- - - - - - - - - -

19 luku

Hiippakunnan muu hallinto

A. Tuomiokapituli

1 §

Kirkon tehtävän edistämiseksi hiippakunnassa tuomiokapitulin tulee, jollei kirkkolaissatai kirkkojärjestyksessä toisin säädetä- - - - - - - - - -


3) hoitaa papiston henkilöstöasioita ja valvoa pappien, diakonien ja seurakunnan muidenviranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää;- - - - - - - - - -

6 §

Tuomiokapitulin viranhaltijan kirkkolain 19 luvun 5 §:n mukaan ratkaistavaksi ei voidaantaa asioita, jotka koskevat 1) pappisvirkaan tai diakoninvirkaan hyväksymistä;- - - - - - - - - -

10 §

Lääninrovasti kutsuu tarvittaessa rovastikunnan papit ja lehtorit tai diakonit kokoukseenja toimii niissä puheenjohtajana. Pappien ja lehtorien kokouksessa käsitellään teologisiakysymyksiä ja seurakuntien toimintaa ja diakonien kokouksessa kristillistä diakoniaa jakasvatusta koskevia asioita.

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan samana päivänä kuin kirkolliskokouksen päivänäkuuta 20 hyväksymä kirkkolain muutos.


Tämän kirkkojärjestyksen säädöksiä diakoninvirasta sovelletaan sellaiseen diakonian vi-ran täyttöön, joka on julistettu haettavaksi säännösten tultua voimaan. Diakonian viran virkanimike muuttuu nimikkeeksi seurakuntadiakoni, nuorisotyönoh-jaajan virkanimike muuttuu nimikkeeksi nuorisodiakoni, sekä lapsityönohjaajan ja -johtajan virkanimikkeet muuttuvat nimikkeeksi varhaiskasvatuksen diakoni. Seurakuntadiakonin, nuorisodiakonin ja varhaiskasvatusdiakonin viran haltijalla, jota eiuudistuksen tullessa voimaan katsota vihityksi diakoninvirkaan, on viiden vuoden ajan oi-keus hakea piispalta diakoniksivihkimistä. Vihkimisen edellytyksistä on voimassa, mitäkirkkojärjestyksen 5a luvussa säädetään. Henkilö, joka on saanut oikeuden toimia lehtorina ennen kirkkojärjestyksen muutostenvoimaantuloa ja on sen voimaantullessa kirkkojärjestyksen 6 luvun 35 §:n mukainen lehto-ri, säilyttää oikeuden toimittaa ehtoollinen ennen muutosta voimassa olleen kirkkojärjes-tyksen 2 luvun 12 § mukaisesti ja toimittaa konfirmaatio kirkkojärjestyksen 3 luvun 5 §:nmukaisesti.


D. Rinnakkaistekstit

Kirkkolaki

Kirkkohallitus esittää, että kirkolliskokous ryhtyisi toimenpiteisiin sellaisen lainsäätämiseksi, jolla muutetaan 26 päivänä marraskuuta 1993 annetun kirkkolain (1054/1993) 2 luvun 3 §:n 2momentti, II osan otsikko, 6 luvun 1 §:n 2 ja 6 momentti, 6 §, 8 §:n 2 momentti, 8a §:n 6momentti, 9 §:n 1 momentin johdantokappale, 10 §:n 3 momentti, 17 §:n 1 momentti, 22luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohta, 19 luvun 4 §:n 2 momentin 2 kohta, 23 luvun 2 §, 3 §:n 1momentin 1 ja 2 kohta ja 3 momentti, 9 §, 24 luvun 14 §:n § momentin 2 kohta sekä 25 lu-vun 8 §:n 1 momentti, sellaisena kuin niistä ovat 6 luvun 1 §:n 2 momentti laissa 1473/2001, 19 luvun 4 §:n 2momentin 2 kohta laissa 1274/2003, 22 luvun 1 §:n 1 momentti laissa 626/2003, 24 luvun14 §:n 1 momentti laissa 1274/2003 sekä 25 luvun 8 §:n 1 momentti laissa 706/1999, sekä lisätään uusi 5a luku, 6 luvun 1 §:ään uusi 7 momentti ja 6b §:ään uusi 3 momentti seu-raavasti:

Voimassa oleva laki Ehdotus

2 luku

Kirkkolaki ja muut kirkkoa koskevat säädökset

3 § 3 §

Kirkon vaalijärjestys ja täytäntöön-panomääräykset. Säädösten julkaise-

minen

Kirkon vaalijärjestys ja täytäntöön-panomääräykset. Säädösten julkaise-

minen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Kirkolliskokous voi antaa kirkko-

lain ja kirkkojärjestyksen täytäntöön-panosta ja soveltamisesta tarkempiamääräyksiä. Milloin kirkkolaissa onniin säädetty, määräykset antaa kirk-kohallitus tai piispainkokous. Jos kirk-kojärjestyksen säännös koskee juma-lanpalvelusta, kirkollista toimitusta taiopetusta tai niihin liittyviin tehtäviinpyrkivältä vaadittavaa koulutusta jakielitaitoa, määräyksen sen täytän-

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Kirkolliskokous voi antaa kirkko-

lain ja kirkkojärjestyksen täytäntöön-panosta ja soveltamisesta tarkempiamääräyksiä. Milloin kirkkolaissa onniin säädetty, määräykset antaa kirk-kohallitus tai piispainkokous. Jos kirk-kojärjestyksen säännös koskee pappis-virkaa, diakoninvirkaa, jumalanpalve-lusta, kirkollista toimitusta tai opetustatai niihin liittyviin tehtäviin pyrkivältävaadittavaa koulutusta ja kielitaitoa,


töönpanosta ja soveltamisesta antaapiispainkokous.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

määräyksen sen täytäntöönpanosta jasoveltamisesta antaa piispainkokous.- - - - - - - - - - - - - - - - - - -- - - - - - - -

II OSA

PAPPISVIRKA, VIRANHALTIJATJA TYÖNTEKIJÄT

PAPPISVIRKA, DIAKONINVIRKAVIRANHALTIJAT JA

TYÖNTEKIJÄT

5a luku

Diakoninvirka

1 §

Diakoninvirka ja diakoniksi vihkiminen

Lähimmäisenrakkauteen perustuvaapalvelua ja kristillistä kasvatusta vartenkirkossa on diakoninvirka, joka saa-daan diakoninvirkaan vihkimisessä.

Diakoninvirkaan vihittäväksi hyväk-symisestä päättävät piispa ja tuomioka-pituli. Diakoninvirkaan vihkimisen edel-lytyksistä määrätään kirkkojärjestykses-sä.

2 §

Vaitiolovelvollisuus

Diakoni on vaitiolovelvollinen asias-ta, joka koskee toiseen ihmiseen kohdis-tuvaa diakoniatyötä. Vaitiolo koskeemyös sielunhoitoa ja yksityistä rippiä.Vaitiolovelvollisuuden poikkeuksista jailmoitusvelvollisuudesta on voimassa,mitä siitä on erikseen lailla säädetty.

3 §

Ero diakoninvirasta

Eron diakoninvirasta myöntää tuo-


miokapituli hakemuksesta.Jos diakoni ei ole pysynyt kirkon

tunnustuksessa, tuomiokapituli voi pi-dättää hänet diakoninviran toimittami-sesta. Jollei diakoninviran toimittami-sesta pidätetty diakoni ole kuuden kuu-kauden kuluessa pidättämisen jälkeenpyytänyt eroa diakoninvirasta tai osoit-tanut tahtovansa pysyä kirkon tunnus-tuksessa, tuomiokapituli voi häntä kuul-tuaan hakemuksetta antaa hänelle erondiakoninvirasta.

4 §

Vaalikelpoisuuden menettäminen

Diakoninvirassa oleva, joka on pidä-tettynä tai määräaikaisesti erotettunadiakonian virasta tai diakoninvirantoimittamisesta taikka viraltapantunadiakonian virasta, ei ole vaalikelpoinendiakoninviran luottamustehtäviin kir-kossa.

5 §

Kuuluminen hiippakuntaan ja rovastikuntaan

Diakonin kuulumisesta hiippakun-taan ja rovastikuntaan määrätään kirk-kojärjestyksessä.

6 Luku


1 § 1 §

Viranhaltijat ja työntekijät Viranhaltijat ja työntekijät

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Kirkon, seurakunnan tai seurakun-

tayhtymän virassa sekä jumalanpalve-lukseen, kirkollisiin toimituksiin, dia-

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Kirkon, seurakunnan tai seurakun-

tayhtymän virassa sekä jumalanpalve-lukseen, kirkollisiin toimituksiin, dia-


koniaan tai opetukseen liittyvässä py-syväisluonteisessa työssä voi olla vainevankelis-luterilaisen kirkon jäsen.Tuomiokapituli voi myöntää tästä kel-poisuusvaatimuksesta erivapaudenmuun kristillisen kirkon tai uskonnolli-sen yhdyskunnan papille, jos kirkollis-kokous on hyväksynyt tuon kirkon taiuskonnollisen yhdyskunnan kanssatehdyn sopimuksen pappisviran vasta-vuoroisen hoitamisen edellytyksistä.Erivapaus voidaan myöntää toistaiseksitai määräajaksi. (28.12.2001/1473)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Kirkon, tuomiokapitulien, seura-

kuntien ja seurakuntayhtymien viran-haltijoista ja työntekijöistä sekä myöspapeista, jotka eivät ole papinvirassa,pidetään nimikirjaa. Siihen merkittävi-en tietojen tallettamisessa, käyttämi-sessä ja poistamisessa on noudatettava,mitä nimikirjalaissa (1010/89) on sää-detty.

koniaan tai opetukseen liittyvässä py-syväisluonteisessa työssä voi olla vainevankelis-luterilaisen kirkon jäsen.Tuomiokapituli voi myöntää tästä kel-poisuusvaatimuksesta erivapaudenmuun kristillisen kirkon tai uskonnolli-sen yhdyskunnan papille tai diakonille,jos kirkolliskokous on hyväksynyt tuonkirkon tai uskonnollisen yhdyskunnankanssa tehdyn sopimuksen pappisvirantai diakoninviran vastavuoroisen hoi-tamisen edellytyksistä. Erivapaus voi-daan myöntää toistaiseksi tai määrä-ajaksi.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kirkon, tuomiokapitulien, seura-kuntien ja seurakuntayhtymien viran-haltijoista ja työntekijöistä sekä myöspapeista, jotka eivät ole papinvirassa,pidetään nimikirjaa. Diakoneista, jotkaeivät ole diakonian virassa, voidaanpitää nimikirjaa. Nimikirjaan merkit-tävien tietojen tallettamisessa, käyttä-misessä ja poistamisessa on noudatet-tava, mitä nimikirjalaissa (1010/89) onsäädetty.

Tuomiokapituli pitää luetteloa hiip-pakunnan diakoninvirkaan vihityistä.Sillä on tehtäviään varten oikeus tallet-taa diakoninvirkaan vihityistä henkilö-,koulutus- ja palvelussuhdetietoja. Tie-tojen tallettamiseen, käyttämiseen japoistamiseen sovelletaan, mitä nimikir-jalaissa (1010/89) on säädetty.

6 § 6 §

Papin, lehtorin ja kanttorin virkava-pauden, vuosiloman ja vapaa-ajan jär-

jestäminen

Papin, diakonin, lehtorin ja kanttorinvirkavapauden, vuosiloman ja vapaa-

ajan järjestäminen

Kirkkohallitus antaa tarkempiamääräyksiä papin, lehtorin ja kanttorinvirkavapauden, vuosiloman ja vapaa-ajan järjestämisestä.

Kirkkohallitus antaa tarkempiamääräyksiä papin, diakonin, lehtorin jakanttorin virkavapauden, vuosilomanja vapaa-ajan järjestämisestä.

6 b § (15.5.1998/347) 6 b §

Lomautusmenettely Lomautusmenettely


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Päätös papin ja diakonin lomaut-

tamisesta annetaan tuomiokapitulilletiedoksi.

8 § 8 §

Eroaminen virasta Eroaminen virasta

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Viranhaltija on velvollinen eroa-

maan virasta, jos hänen työkykynsä onsairauden, vian tai vamman vuoksiolennaisesti ja pysyvästi heikentynyt.Jollei pappi taikka lehtorinvirkaan taikanttorinvirkaan nimitetty viranhaltijatällöin kehotuksesta eroa ja hänellä onoikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen,hänelle voidaan hakemuksetta myöntääero. Muu viranhaltija voidaan samallaedellytyksellä irtisanoa virasta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Viranhaltija on velvollinen eroa-

maan virasta, jos hänen työkykynsä onsairauden, vian tai vamman vuoksiolennaisesti ja pysyvästi heikentynyt.Jollei pappi, diakoni tai lehtorinvirkaantai kanttorinvirkaan nimitetty viranhal-tija tällöin kehotuksesta eroa ja hänelläon oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen,hänelle voidaan hakemuksetta myöntääero. Muu viranhaltija voidaan samallaedellytyksellä irtisanoa virasta.

8 a § (29.11.1996/936) 8 a §

Virkasuhteen irtisanominen Virkasuhteen irtisanominen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Seurakunta tai seurakuntayhtymä ei

voi irtisanomisella katkaista papin-,lehtorintai kanttorinvirkaan nimitetynviranhaltijan virkasuhdetta eikä papilleannettua määräystä seurakuntapasto-riksi tai papinviran hoitajaksi. Tuo-miokapituli voi keskeyttää tai peruut-taa papille seurakuntapastoriksi tai pa-pinviran hoitajaksi antamansa määrä-yksen, milloin siihen on perusteltu syy.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Seurakunta tai seurakuntayhtymä ei

voi irtisanomisella katkaista papin-,lehtorintai kanttorinvirkaan nimitetynviranhaltijan virkasuhdetta eikä papilleannettua määräystä seurakuntapasto-riksi tai papinviran hoitajaksi. Tuo-miokapituli voi keskeyttää tai peruut-taa papille seurakuntapastoriksi tai pa-pinviran hoitajaksi antamansa määrä-yksen, milloin siihen on perusteltu syy.Seurakunnan ja seurakuntayhtymänpäätös irtisanoa diakonian viran vi-ranhaltija on alistettava tuomiokapitu-lin ratkaistavaksi.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § 9 §

Virantoimituksesta pidättäminen Virantoimituksesta pidättäminen

Viranhaltija voidaan tarvittaessa pi- Viranhaltija voidaan tarvittaessa pi-


dättää virantoimituksesta ja pappi li-säksi pappisviran toimittamisesta:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

dättää virantoimituksesta sekä pappi li-säksi pappisviran toimittamisesta jadiakoni diakoninviran toimittamisesta:- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § 10 §

Menettely virantoimituksesta pidätet-täessä

Menettely virantoimituksesta pidätet-täessä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Päätös viranhaltijan pidättämisestä

virantoimituksesta tai papin pidättämi-sestä pappisviran toimittamisesta tuleenoudatettavaksi siitä tehdystä valituk-sesta huolimatta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Päätös viranhaltijan pidättämisestä

virantoimituksesta tai papin pidättämi-sestä pappisviran ja diakonin pidättä-misestä diakoninviran toimittamisestatulee noudatettavaksi siitä tehdystä va-lituksesta huolimatta.

17 § 17 §

Virat erityisiä tarpeita varten Virat erityisiä tarpeita varten

Vankilassa sekä kuurojen sielunhoi-toa ja muita erityisiä tarpeita varten voiolla papinvirkoja ja lehtorinvirkoja.Kaikessa, mikä koskee pappisvirkaa taitoimintaa lehtorina, viranhaltija ontuomiokapitulin alainen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vankilassa sekä kuurojen sielunhoi-toa ja muita erityisiä tarpeita varten voiolla papinvirkoja, diakonian virkoja jalehtorinvirkoja. Kaikessa, mikä koskeepappisvirkaa, diakoninvirkaa tai toi-mintaa lehtorina, viranhaltija on tuo-miokapitulin alainen.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

19 luku

Tuomiokapituli

4 § 4 §

Päätösvaltaisuus Päätösvaltaisuus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Tuomiokapituli käsittelee kuitenkinasian täysilukuisena, jos se koskee- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -2) papin tai lehtorin pysymistä kirkontunnustuksessa.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Tuomiokapituli käsittelee kuitenkin asi-an täysilukuisena, jos se koskee- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -2) papin, diakonin tai lehtorin pysymis-tä kirkon tunnustuksessa.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


22 luku

Kirkkohallitus

1 § 1 §

Kirkkohallituksen kokoonpano Kirkkohallituksen kokoonpano

Kirkkohallituksen jäseniä ovat- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3) kirkolliskokouksen samaksitoimikaudeksi valitsemat kaksi pap-pia; sekä- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kirkkohallituksen jäseniä ovat- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3) kirkolliskokouksen samaksi toi-mikaudeksi valitsemat kaksi pappia jakaksi diakonia; sekä- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

23 luku

Kurinpitomenettely

2 § 2 §

Tuomioistuimen ilmoittamisvelvolli-suus

Tuomioistuimen ilmoittamisvelvolli-suus

Kun pappia syytetään yleisessätuomioistuimessa, oikeuden on ilmoi-tettava siitä asianomaiselle tuomioka-pitulille, joka voi määrätä asiamiehenolemaan saapuvilla asian käsittelyssä.Ilmoitusta ei tarvita asiassa, joka käsi-tellään rangaistusmääräys- tai rikesak-komenettelyä noudattaen taikka jokaon tullut vireille tällaisessa menettelys-sä, mutta siirretty käsiteltäväksi tuo-mioistuimessa syytetyn ilmoituksesta.

Jos tuomioistuin on tuominnut pa-pin taikka kirkon, seurakunnan tai seu-rakuntayhtymän viranhaltijan rangais-tukseen virkarikoksesta tai vapausran-gaistukseen muusta rikoksesta, jäljen-nös päätöksestä on viivytyksettä lähe-tettävä pappia koskevassa asiassa tuo-miokapitulille ja muuta viranhaltijaa

Kun pappia tai diakonia syytetäänyleisessä tuomioistuimessa, oikeudenon ilmoitettava siitä asianomaiselletuomiokapitulille, joka voi määrätäasiamiehen olemaan saapuvilla asiankäsittelyssä. Ilmoitusta ei tarvita asias-sa, joka käsitellään rangaistusmääräys-tai rikesakkomenettelyä noudattaentaikka joka on tullut vireille tällaisessamenettelyssä, mutta siirretty käsiteltä-väksi tuomioistuimessa syytetyn ilmoi-tuksesta.

Jos tuomioistuin on tuominnut pa-pin, diakonin taikka kirkon, seurakun-nan tai seurakuntayhtymän viranhalti-jan rangaistukseen virkarikoksesta taivapausrangaistukseen muusta rikokses-ta, jäljennös päätöksestä on viivytyk-settä lähetettävä pappia tai diakonia


koskevassa asiassa sille seurakunnalletai kirkolliselle viranomaiselle, jonkavirassa hän on.

koskevassa asiassa tuomiokapitulille jamuuta viranhaltijaa koskevassa asiassasille seurakunnalle tai kirkolliselle vi-ranomaiselle, jonka virassa hän on.

3 § 3 §

Kurinpitoasioita käsittelevät viran-omaiset

Kurinpitoasioita käsittelevät viran-omaiset

Tuomiokapituli käsittelee kurinpi-toasian, joka koskee

1) seurakunnan tai seurakuntayhty-män papin- tai lehtorinviran haltijaa;

2) myös muun papin pappisvirassatekemää virka- tai käytösvirhettä taik-ka hänen tekemänsä rikoksen tai rik-komuksen vaikutusta hänen pappisvir-kaansa;

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Kirkkoneuvosto, yhteinen kirkko-

neuvosto tai seurakuntaneuvosto käsit-telee kurinpitoasian, joka koskee seu-rakunnan tai seurakuntayhtymän vi-ranhaltijaa, ei kuitenkaan papin- tailehtorinviran haltijaa.

Tuomiokapituli käsittelee kurinpi-toasian, joka koskee

1) seurakunnan tai seurakuntayhty-män papin-, diakoniantai lehtorinvi-ran haltijaa;

2) myös muun papin pappisvirassatai diakonin diakoninvirassa tekemäävirka- tai käytösvirhettä taikka hänentekemänsä rikoksen tai rikkomuksenvaikutusta hänen pappis- tai diakonin-virkaansa;- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kirkkoneuvosto, yhteinen kirkko-neuvosto tai seurakuntaneuvosto käsit-telee kurinpitoasian, joka koskee seu-rakunnan tai seurakuntayhtymän vi-ranhaltijaa, ei kuitenkaan papin-, dia-konian- tai lehtorinviran haltijaa.

9 § 9 §

Pappia koskevat kurinpitorangaistukset Pappia ja diakonia koskevat kurinpitoran-gaistukset

Pappi, joka on kirkon, seurakunnantai seurakuntayhtymän viranhaltija jajoka toimii vastoin virkavelvollisuuk-siaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäy-tyy pappisviran haltijan asemaan so-pimattomalla tavalla, voidaan 8 §:ssäsäädetyn seuraamuksen lisäksi erottaapappisviran toimittamisesta vähintäänyhdeksi ja enintään kuudeksi kuukau-deksi. Milloin rikkomus tai velvolli-suuksien vastainen käyttäytyminenosoittaa asianomaisen ilmeisen sopi-mattomaksi olemaan pappina, tuomio-

Pappi tai diakoni, joka on kirkon,seurakunnan tai seurakuntayhtymän vi-ranhaltija ja joka toimii vastoin virka-velvollisuuksiaan tai laiminlyö niitätaikka käyttäytyy pappisviran tai dia-koninviran haltijan asemaan sopimat-tomalla tavalla, voidaan 8 §:ssä sääde-tyn seuraamuksen lisäksi erottaa pap-pisviran tai diakoninviran toimittami-sesta vähintään yhdeksi ja enintäänkuudeksi kuukaudeksi. Milloin rikko-mus tai velvollisuuksien vastainenkäyttäytyminen osoittaa asianomaisen


kapituli voi määrätä hänet menettä-mään pappisvirkansa.

Jos papin on tuomioistuimen lain-voimaisella päätöksellä todettu syyllis-tyneen rikokseen tai hänelle on muual-la kuin tuomiokapitulissa vireillä ol-leessa kurinpitomenettelyssä määrättykurinpitorangaistus, tuomiokapituli voimäärätä hänet menettämään pappisvir-kansa, jos siihen on 1 momentissa tar-koitettu peruste.

Jos pappi, joka ei ole kirkon, seura-kunnan tai seurakuntayhtymän viran-haltija, toimii vastoin pappisvirkansavelvollisuuksia, tuomiokapituli voi an-taa hänelle kirjallisen varoituksen taimäärätä 1 momentissa säädetyn seu-raamuksen.

ilmeisen sopimattomaksi olemaan pap-pina tai diakonina, tuomiokapituli voimäärätä hänet menettämään pappis- taidiakoninvirkansa.

Jos papin tai diakonin on tuomiois-tuimen lainvoimaisella päätöksellä to-dettu syyllistyneen rikokseen tai hänel-le on muualla kuin tuomiokapitulissavireillä olleessa kurinpitomenettelyssämäärätty kurinpitorangaistus, tuomio-kapituli voi määrätä hänet menettä-mään pappis- tai diakoninvirkansa, jossiihen on 1 momentissa tarkoitettu pe-ruste.

Jos pappi tai diakoni, joka ei olekirkon, seurakunnan tai seurakuntayh-tymän viranhaltija, toimii vastoin pap-pis- tai diakoninvirkansa velvollisuuk-sia, tuomiokapituli voi antaa hänellekirjallisen varoituksen tai määrätä 1momentissa säädetyn seuraamuksen.

24 luku

Alistaminen ja muutoksenhaku

14 § (30.12.2003/1274) 14 §

Oikaisuvaatimus- ja valitusoikeudenrajoittaminen

Oikaisuvaatimus- ja valitusoikeu-den rajoittaminen

Muutosta ei saa hakea oikaisuvaa-timuksella tai valittamalla:- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2) piispan ja tuomiokapitulin yhdes-sä tekemään päätökseen pappisvirkaanhyväksymisestä eikä piispan yksinmuutoin kuin 19 luvun 5 §:n nojalla te-kemään päätökseen;

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muutosta ei saa hakea oikaisuvaa-timuksella tai valittamalla:- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2) piispan ja tuomiokapitulin yh-dessä tekemään päätökseen pappisvir-kaan tai diakoninvirkaan hyväksymi-sestä eikä piispan yksin muutoin kuin19 luvun 5 §:n nojalla tekemään pää-tökseen;- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


25 luku

Täydentäviä säännöksiä

8 § (28.5.1999/706) 8 §

Julkisuus ja salassapito Julkisuus ja salassapito

Kirkollishallinnossa sovelletaan,mitä viranomaisten toiminnan julki-suudesta annetussa laissa säädetään,jollei 5 luvun 2 §:stä, 6 luvun 3 tai 12§:stä taikka 24 luvusta muuta johdu.Salassa on pidettävä myös asiakirja,joka koskee yksityiseen henkilöönkohdistuvaa sielunhoitoa tai diakonia-työtä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kirkollishallinnossa sovelletaan,mitä viranomaisten toiminnan julki-suudesta annetussa laissa säädetään,jollei 5 luvun 2 §:stä, 5a luvun 2 §:stä,6 luvun 3 tai 12 §:stä taikka 24 luvustamuuta johdu. Salassa on pidettävämyös asiakirja, joka koskee yksityi-seen henkilöön kohdistuvaa sielunhoi-toa tai diakoniatyötä.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänäkuuta 20 .


Diakonian virkaan aiemmin vihittykatsotaan diakoninvirkaan vihityksi.Tällainen diakoni kuuluu siihen hiip-pakuntaan, jossa hänet on vihitty dia-koniksi, jollei hän ole diakonisia tehtä-viä hoitavassa pysyvässä palvelussuh-teessa toiseen hiippakuntaan kuuluvas-sa seurakunnassa tai seurakuntayhty-mässä. Tämän lain voimaan tullessa palve-lussuhteessa olevat henkilöt säilyttävätne eläke-etuudet, jotka hänellä on tä-män lain tullessa voimaan. Ennen tämän lain voimaantuloadiakonian, nuorisotyönohjaajan sekälapsityönohjaajan tai -johtajan virkaannimitetyt viranhaltijat säilyttävät oi-keutensa ennen lain voimaantuloa val-


linneen lainsäädännön mukaisina niinkauan, kuin he ovat kyseessä olevassavirassa. Edellä mainitut viranhaltijatvoivat lain voimaantulopäivästä lukienviiden vuoden ajan hakea toiseen seu-rakunnan, seurakuntayhtymän, hiippa-kunnan tai kirkkohallituksen pätevyyt-tään vastaavaan virkaan siten, että heil-tä ei edellytetä vihkimistä diakoninvir-kaan. Henkilön, jolla on kelpoisuus dia-konian- tai nuorisotyönohjaajan tailapsityönohjaajan tai -johtajan virkaanja joka ei ole lain voimaantulleessaseurakunnan palveluksessa kelpoisuut-taan vastaavassa tehtävässä, on velvol-linen hakemaan vihkimystä diakonin-virkaan viiden vuoden kuluessa lainvoimaan tulosta tultuaan valituksi vir-kaan, jonka kelpoisuusehtona on dia-koninvirka.


Kirkkojärjestys

Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti

kumotaan 8 päivänä marraskuuta 1991 hyväksytyn kirkkojärjestyksen (1055/1993) 6 lu-vun 49 §:n 2 momentti ja 50 §:n 1 momentti, sellaisena kuin 6 luvun 50 §:n 1 momentti on kirkolliskokouksen päätöksessä1305/1997,

muutetaan 2 luvun 6 §:n 2 momentti, 7 §, 12 §:n 1 ja 2 momentti, 3 luvun 3 §:n 2 mo-mentti, 5 §:n 2 momentti, 4 luvun 1 §, III osan otsikko, 6 luvun 6 §:n 1 momentti, 9 §:n 1momentti, 11 §:n 1 momentti, 12 §:n 1 momentti, 13 ja 14 §, 34 §:n 2 ja 3 momentti, 49 §:nedellä oleva väliotsikko, 49 §:n 1 momentti, 50 §:n 2 momentti, 51 §, 52 §:n 2 momentti,54 §, 55 §, 57 §:n edellä oleva väliotsikko, 57 §, 18 luvun 1 §:n 1 momentti, 2 momentin 3ja 4 kohta, 19 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohta, 6 §:n 1 momentin 1 kohta, sekä 10 §, sellaisina kuin niistä on 2 luvun 12 §:n 2 momentti kirkolliskokouksen päätöksessä855/1999, 6 luvun 12 §:n 1 momentti kirkolliskokouksen päätöksessä 1248/1996, 50 §:n 2ja 52 §:n 2 momentti ovat kirkolliskokouksen päätöksessä 1305/1997, 55 § kirkolliskoko-uksen päätöksessä 822/2004 sekä 19 luvun 1 §:n 1 momentin 3 kohta ja 6 §:n 1 momenttiovat kirkolliskokouksen päätöksessä 1275/2003, sekä

lisätään 2 luvun 6 §:ään, josta 4 momentti kumottu kirkolliskokouksen päätöksellä1234/1999, uusi 4 momentti, 5 lukuun uusi 11 §, uusi 5a luku, 6 lukuun uusi 49a § ja 49b §seuraavasti:

Voimassa oleva kirkkojärjestys Ehdotus

2 luku

Kirkon pyhät toimitukset

6 § 6 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Henkilö, joka on saanut oikeuden

toimia lehtorina, voi saarnata jumalan-palveluksessa kirkkoherran luvalla.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Diakoni, sekä henkilö, joka on saa-

nut oikeuden toimia lehtorina, voikirkkoherran luvalla saarnata jumalan-palveluksessa ja toimittaa sanajuma-lanpalveluksen.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Piispainkokous antaa tarkemmatmääräykset 2 ja 3 momentin tarkoitta-mista tilanteista.


7 § 7 §

Jos sairauden tai muun esteen vuok-si ei ole pappia jumalanpalvelusta pi-tämään, tulee jonkun paikalla olevistaseurakunnan viranhaltijoista tai kirk-koneuvoston jäsenistä menetellä, niinkuin siitä kirkkokäsikirjassa määrä-tään.

Jos sairauden tai muun esteen vuok-si ei ole pappia jumalanpalvelusta pi-tämään, tulee diakonin tai jonkun pai-kalla olevista seurakunnan viranhalti-joista tai kirkko- tai seurakuntaneuvos-ton jäsenistä menetellä, niin kuin siitäkirkkokäsikirjassa määrätään.

12 § 12 §

Ehtoollisen jakaa pappi. Lehtorillaon oikeus avustaa ehtoollisen jakami-sessa ja jakaa ehtoollista 10 §:ssä tar-koitetussa tapauksessa.

Kirkkoherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle,kristillisestä vakaumuksesta tunnetullejäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisenjakamisessa. (7.5.1999/855)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ehtoollisen jakaa pappi.

Diakonilla ja lehtorilla on oikeusavustaa ehtoollisen jakamisessa. Kirk-koherra voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle,kristillisestä vakaumuksesta tunnetullejäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisenjakamisessa.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 luku

Kristillinen kasvatus ja opetus sekä konfirmaatio

3 § 3 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Rippikoulua johtaa pappi tai lehtori.Opettajina toimivat heidän lisäkseenkanttorit, nuorisotyönohjaajat ja muutseurakunnan viranhaltijat siten kuinseurakunnan rippikoulun ohjesäännössämäärätään. Tarvittaessa pidetään rippi-koulu yksityisesti.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Rippikoulua johtaa pappi tai lehto-

ri. Opettajina toimivat heidän lisäk-seen diakonit, kanttorit ja muut seura-kunnan viranhaltijat siten kuin seura-kunnan rippikoulun ohjesäännössämäärätään. Tarvittaessa pidetään rip-pikoulu yksityisesti.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


5 § 5 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Konfirmaatiossa tunnustaudutaan

kirkon uskoon ja saadaan oikeus käydäitsenäisesti ehtoollisella. Konfirmaationtoimittaa pappi tai lehtori.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Konfirmaatiossa tunnustaudutaan

kirkon uskoon ja saadaan oikeus käy-dä itsenäisesti ehtoollisella. Konfir-maation toimittaa pappi.

4 luku

Sielunhoito ja rippi; kirkkokuri; diakonia ja lähetystyö

1 § 1 §

Seurakunnan tulee huolehtia alueel-laan asuvien sielunhoidosta, kristillises-tä uskosta ja elämästä sekä tarjota tilai-suus yksityiseen rippiin. Tämä on eri-tyisesti seurakunnan pappien ja lehto-reiden tehtävä, mutta kuuluu myös seu-rakunnan muille jäsenille.

Seurakunnan tulee huolehtia alu-eellaan asuvien sielunhoidosta, kristil-lisestä uskosta ja elämästä sekä tarjotatilaisuus yksityiseen rippiin. Tämä onerityisesti seurakunnan pappien ja leh-toreiden tehtävä, mutta kuuluu myösseurakunnan diakoneille ja muille jä-senille.

III OSA

PAPPISVIRKA, VIRANHALTI-JAT JA TYÖNTEKIJÄT

III OSA

PAPPISVIRKA, DIAKONIN-VIRKA, VIRANHALTIJAT JA

TYÖNTEKIJÄT

5 luku

Pappisvirka

11 §

Piispainkokous antaa määräyksetpapin virka-asusta ja pappisvirantunnuksista.

5a luku

Diakoninvirka


1 §

Diakonin erityisenä tehtävänä onkristillisen diakonian, kasvatuksen jaopetuksen hoitaminen sekä sielunhoi-to.

Diakoninvirkaan vihkimisen toimit-taa piispa. Piispan viran ollessaavoinna tai piispan ollessa estyneenätuomiokapituli voi kutsua toisen piis-pan toimittamaan diakoninvirkaanvihkimisen.

Arkkihiippakunnassa noudatetaansoveltaen mitä KJ 5:1, 3 mom on sää-detty.

2 §

Diakoninvirkaan vihittävän tuleeolla

1) jumalaapelkäävä ja kristillisestäelämästään tunnettu konfirmoitu kir-kon jäsen;

2) suorittanut sellaisen tutkinnon,jonka piispainkokous on hyväksynytdiakoninviran kelpoisuusvaatimuksek-si;

3) terveydeltään diakoninvirkaankykenevä; sekä

4) muutoinkin diakoninvirkaan so-veltuva.

Piispainkokous antaa tarkemmatmääräykset vihkimistä hakevalta vaa-dittavista todistuksista.

3 §

Diakoninvirkaan voidaan vihkiähenkilö, joka

1) on kutsuttu hoitamaan seura-kuntadiakonin, nuorisodiakonin taivarhaiskasvatuksen diakonin virkaa,tai muuta virkaa, jonka kelpoisuuseh-tona on diakoninvirka;

2) toimii viranhaltijana kirkkohal-lituksessa tai tuomiokapitulissa;

3) on kutsuttu 6 luvun 57 §:ssä


mainituin edellytyksin kirkon lähetys-järjestön tai muun kristillisen yhteisönpalvelukseen; tai

4) toimii diakonian alan opettajanakorkeakoulussa tai muussa oppilai-toksessa ja sitoutuu tuomiokapitulinharkitsemalla tavalla hoitamaan myösdiakoninvirkaan kuuluvia tehtäviäseurakunnassa sen mukaan kuin hä-nen päätoimensa sallii.

4 §

Diakoniksi vihittävän on annettavavirkaan vihittäessä seuraava lupaus:

Minä N.N. lupaan kaikkitietävänJumalan edessä, että toimittaessanidiakoninvirkaa, jonka olen valmis ot-tamaan vastaan, tahdon pysyä Juma-lan pyhässä sanassa ja siihen perus-tuvassa evankelis-luterilaisen kirkontunnustuksessa. Tahdon palvella seu-rakuntaa auttamalla apua tarvitseviaja opettamalla evankeliumia Kristuk-sen esikuvan ja käskyn mukaan. Tah-don noudattaa kirkon lakia ja järjes-tystä sekä tukea työtovereitani yhtei-sessä palvelutehtävässä. Kaikkea tätätahdon noudattaa niin, että voin vas-tata siitä ihmisten ja Jumalan edessä.Tähän Jumala minua auttakoon.

5 §

Diakoninvirkaan sovelletaan mitävastaavasti pappisvirasta on säädettykirkkojärjestyksen 5 luvun 4 § ja 7 –11 §:ssä

6 luku


6 § 6 §

Seurakunnan tai seurakuntayhtymän Seurakunnan tai seurakuntayhty-


papin-, lehtorintai kanttorinvirkaannimitetylle viranhaltijalle myöntää erontuomiokapituli. Muulle kirkon, seura-kunnan tai seurakuntayhtymän viranhal-tijalle myöntää eron virkasäännössämäärätty viranomainen, jollei asian rat-kaiseminen kuulu tuomiokapitulille.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

män papinja lehtorinvirkaan, dia-konian virkaan tai kanttorinvirkaannimitetylle viranhaltijalle myöntääeron tuomiokapituli. Muulle kirkon,seurakunnan tai seurakuntayhtymänviranhaltijalle myöntää eron virka-säännössä määrätty viranomainen,jollei asian ratkaiseminen kuulu tuo-miokapitulille.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

9 § 9 §

Seurakunnassa tulee olla, ottaenhuomioon mitä 40, 50 ja 52 §:ssä mää-rätään, vähintään yksi kanttorin ja yksidiakonian virka.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Seurakunnassa tulee olla, ottaenhuomioon mitä 40, 50 ja 52 §:ssämäärätään, vähintään yksi kanttorin jayksi seurakuntadiakonin virka.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § 11 §

Haettaessa kirkkoherran, kappalai-sen, vakinaista lehtorin tai kanttorinvirkaa on hakemukseen liitettävä ansio-luettelona ote nimikirjasta ja muut tar-vittavat selvitykset.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Haettaessa kirkkoherran, kappalai-sen, vakinaista lehtorin, seurakunta-,nuoriso- tai varhaiskasvatusdiakoninvirkaa tai kanttorin virkaa on hake-mukseen liitettävä ansioluettelona otenimikirjasta ja muut tarvittavat selvi-tykset.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12 § 12 §

Vuosiloman ja virkavapauden myön-tää seurakunnan papinviran haltijalletuomiokapituli sekä lehtorintai kantto-rinviran haltijalle kirkkoneuvosto taiseurakuntaneuvosto. Kirkkoherralla onkuitenkin oikeus myöntää seurakunnanmuun papinviran haltijalle vapaa-ajat,vuosilomat ja enintään kuukauden pitui-set virkavapaudet. Vuosilomaa ja virka-vapautta koskevasta kirkkoherran pää-töksestä tulee lähettää ilmoitus läänin-rovastille ja tuomiokapituliin.(8.11.1995/1248/1996)

Vuosiloman ja virkavapaudenmyöntää seurakunnan papinviran hal-tijalle tuomiokapituli sekä diakonianviran, lehtorintai kanttorinviran hal-tijalle kirkkoneuvosto tai seurakunta-neuvosto. Kirkkoherralla on kuitenkinoikeus myöntää seurakunnan muunpapinviran ja diakonian viran haltijal-le vapaa-ajat, vuosilomat ja enintäänkahden kuukauden pituiset virkava-paudet. Vuosilomaa ja virkavapauttakoskevasta kirkkoherran päätöksestätulee lähettää ilmoitus lääninrovastilleja tuomiokapituliin, sekä diakonin jalehtorin virkavapautta koskevasta


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -päätöksestä tuomiokapituliin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § 13 §

Kun kirkkoherran- tai kappalaisen-virka on avoinna tai kun papinvirkaanmuutoin tarvitaan väliaikaista hoitajaa,tuomiokapituli määrää virkaa hoitamaansopivaksi katsomansa papin. Lehtorintai kanttorin viran osalta kirkkoneuvos-to tai seurakuntaneuvosto määrää viranväliaikaiseksi hoitajaksi tehtävään sopi-van henkilön.

Kun kirkkoherran- tai kappalaisen-virka on avoinna tai kun papinvirkaanmuutoin tarvitaan väliaikaista hoita-jaa, tuomiokapituli määrää virkaa hoi-tamaan sopivaksi katsomansa papin.Diakonian viran, lehtorin-, tai kantto-rinviran osalta kirkkoneuvosto tai seu-rakuntaneuvosto määrää viran väliai-kaiseksi hoitajaksi tehtävään sopivanhenkilön. Kirkko- tai seurakuntaneu-voston päätös, joka koskee diakoniantai lehtorinvirkaa, tulee antaa tuo-miokapitulille tiedoksi.

14 § 14 §

Vapaa-aikanaan papin-, lehtorin- taikanttorinviran haltijan on hoidettavavälttämättömät ja kiireelliset virkatehtä-vät, jollei niiden hoitoa ole voitu muullatavalla järjestää. Viranhaltija on velvol-linen toimimaan oman virkansa ohellatoisen papin, lehtorin tai kanttorin sijai-sena tämän vuosiloman ja vapaapäivänaikana.

Vapaa-aikanaan papin-, diakonianviran, lehtorin- ja kanttorinviran halti-jan on hoidettava välttämättömät jakiireelliset virkatehtävät, jollei niidenhoitoa ole voitu muulla tavalla järjes-tää. Viranhaltija on velvollinen toi-mimaan oman virkansa ohella toisenpapin, diakonin, lehtorin tai kanttorinsijaisena tämän vuosiloman ja vapaa-päivän aikana.

34 § 34 §

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Kirkkoherra on vastuussa jumalan-

palveluksen, pyhien sakramenttien, kir-kollisten toimitusten ja sananjulistuksenoikeasta hoitamisesta sekä yksityisensielunhoidon harjoittamisesta.

Kirkkoherran tulee myös valvoa, ettäseurakunnan muuta toimintaa, kutenkristillistä kasvatusta ja opetusta, dia-koniaa sekä evankelioimis- ja lähetys-työtä harjoitetaan kirkon tunnustuksen

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Kirkkoherra on vastuussa jumalan-

palveluksen, pyhien sakramenttien,kirkollisten toimitusten, sananjulis-tuksen sekä kristillisen kasvatuksen jaopetuksen oikeasta hoitamisesta, dia-koniasta sekä yksityisen sielunhoidonharjoittamisesta.

Kirkkoherran tulee myös valvoa,että seurakunnan muuta toimintaa, ku-ten evankelioimis- ja lähetystyötä,harjoitetaan kirkon tunnustuksen jatehtävän mukaisesti.


ja tehtävän mukaisesti.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Muut virat 4. Diakonian virat

49 § 49 §

Diakonian viran kelpoisuusehtona onpiispainkokouksen hyväksymä tutkinto.

Diakonian viranhaltijan valitseekirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto.

Seurakuntadiakonin, nuoriso-diakonin ja varhaiskasvatuksen dia-konin viran kelpoisuusehtona on piis-painkokouksen hyväksymä tutkinto.Ellei hakijaa ole vihitty diakoninvir-kaan, hänellä tulee olla tuomiokapitu-lin antama todistus, että hänet voi-daan vihkiä diakoninvirkaan.

(poistetaan)

49a

Diakonian virkaan voidaan pysy-västi nimittää vain henkilö, joka onvihitty diakoninvirkaan. Diakonianvirkaan ei ole kelpoinen hakija, jokaon pidätetty tai erotettu diakoninvi-rasta tai diakonian viran toimittami-sesta

49b §

Seurakuntadiakonin, nuoriso-diakonin, varhaiskasvatuksen diako-nin tai muun diakonian viran tultuaavoimeksi kirkko- tai seurakuntaneu-voston on julistettava virka haettavak-si 30 päivän ajaksi. Ellei kyse ole seu-rakunnan ainoasta seurakunta-diakonian virasta, kirkko- tai seura-kuntaneuvosto voi perustellusta syystäpäättää, että virkaa ei julisteta haet-tavaksi.

Kirkko- tai seurakuntaneuvosto va-litsee seurakunta-, nuoriso- tai var-haiskasvatusdiakonin virkaan jonkunpätevistä hakijoista. Kappeliseura-


kunnan diakonin valitsee kuitenkinkappelineuvosto. Valitun henkilönkieltäytymisen tai muun vastaavanseikan varalta voidaan valita eri vaa-lilla joku pätevistä hakijoista varalle.

Jos virkaan on vain yksi pätevähakija, kirkko- tai seurakuntaneuvostovoi julistaa viran uudelleen haetta-vaksi. Mikäli kirkko- tai seurakunta-neuvosto katsoo, että viran hakijoiltapuuttuvat viran hoitoon tarvittavatedellytykset, virka voidaan julistaauudelleen haettavaksi

Viran hakemusasiakirjat ja otekirkko- tai seurakuntaneuvoston taik-ka kappelineuvoston pöytäkirjasta onviipymättä toimitettava tuomiokapitu-lille. Pöytäkirjan otteeseen on liitettä-vä ilmoitus siitä, milloin päätös vali-tusosoituksineen on annettu tiedoksihakijoille.

Vaalin saatua lainvoiman tuomio-kapituli antaa virkaan valitulle vir-kamääräyksen.

50 § (16.5.1997/1305) 50 §

Seurakunnat voivat perustaa yhtei-sen diakonian viran. Seurakunta voi pe-rustaa tällaisen viran myös yhdessäseurakuntayhtymän kanssa.

Tuomiokapituli voi kirkkovaltuustontai seurakuntaneuvoston anomuksestaenintään viideksi vuodeksi kerrallaanvapauttaa seurakunnan täyttämästä dia-konian virkaa.

(poistetaan)

Tuomiokapituli voi kirkkovaltuus-ton tai seurakuntaneuvoston anomuk-sesta enintään viideksi vuodeksi ker-rallaan vapauttaa seurakunnan täyttä-mästä ainoaa seurakuntadiakonin vir-kaa.

51 § 51 §

Piispainkokous voi tarvittaessa antaamääräyksiä lapsi- ja nuorisotyöhön taimuuhunkin seurakunnalliseen työhönotettavilta viranhaltijoilta vaadittavistatutkinnoista.

Piispainkokous antaa tarvittaessamääräyksiä lapsityöhön tai muuhun-kin seurakunnalliseen työhön otetta-vilta viranhaltijoilta vaadittavista tut-kinnoista.

52 § 52 §


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Samaan hiippakuntaan kuuluvat seura-kunnat voivat perustaa yhteisen kantto-rinviran. Seurakuntien lisäksi aloitteenyhteisen kanttorinviran perustamisestavoi tehdä myös tuomiokapituli.(16.5.1997/1305)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -Samaan hiippakuntaan kuuluvat

seurakunnat voivat perustaa yhteisendiakonian viran tai kanttorinviran.Seurakunta voi perustaa viran myösyhdessä seurakuntayhtymän kanssa.Seurakuntien lisäksi aloitteen yhteisenviran perustamisesta voi tehdä myöstuomiokapituli.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

54 § 54 §

Yhteisen kanttorinviran täyttämisestäon soveltuvin osin voimassa, mitä seu-rakunnan kanttorin viran täyttämisestäon määrätty. Viranhaltijan valitsevatseurakuntien kirkkovaltuustot tai seura-kuntaneuvostot yhteisessä kokouksessa,jossa puheenjohtajana on väkiluvultaansuurimman seurakunnan kirkkovaltuus-ton tai seurakuntaneuvoston puheenjoh-taja.

Yhteisen diakonian viran tai kant-torinviran täyttämisestä on soveltuvinosin voimassa, mitä vastaavien seura-kunnan virkojen täyttämisestä onmäärätty. Viranhaltijan valitsevat seu-rakuntien kirkkovaltuustot, kirkko-neuvostot tai seurakuntaneuvostot yh-teisessä kokouksessa, jossa puheen-johtajana on väkiluvultaan suurimmanseurakunnan kirkkovaltuuston, kirkko-tai seurakuntaneuvoston puheenjohta-ja.

55 § (9.5.2003/822/2004) 55 §

Yhteistä kirkkoherran- tai kanttorin-virkaa koskevista asioista päättävät seu-rakuntien kirkkoneuvostot tai seurakun-taneuvostot yhteisessä kokouksessakirkkoherran puheenjohdolla, jolleierikseen toisin ole säädetty tai määrätty.Jos vain kanttorinvirka on yhteinen, pu-heenjohtajana toimii väkiluvultaan suu-rimman seurakunnan kirkkoherra.

Yhteistä kirkkoherranvirkaa, dia-konian virkaa tai kanttorinvirkaa kos-kevista asioista päättävät seurakuntienkirkkoneuvostot tai seurakuntaneu-vostot yhteisessä kokouksessa kirkko-herran puheenjohdolla, jollei erikseentoisin ole säädetty tai määrätty. Joskirkkoherran virka ei ole yhteinen,puheenjohtajana toimii väkiluvultaansuurimman seurakunnan kirkkoherra.

D. Muissa yhteisöissä toimivat papitja lehtorit

D. Muissa yhteisöissä toimivat pa-pit, diakonit ja lehtorit

57 § 57 §

Tuomiokapituli voi hakemuksestaantaa papille tai lehtorille oikeuden toi-

Tuomiokapituli voi hakemuksestaantaa papille, diakonille tai lehtorille


mia pappina tai lehtorina kristillisen yh-distyksen, säätiön tai laitoksen palve-luksessa. Papille annettavan oikeudenedellytyksenä on lisäksi, että hän onpappina palvellut seurakunnassa tai seu-rakuntayhtymässä vähintään kaksi vuot-ta, jollei hakemuksessa ole kysymyspalvelusta kirkon lähetysjärjestössä taijollei muutoin ole olemassa painaviasyitä.

oikeuden toimia pappina, diakoninatai lehtorina kristillisen yhdistyksen,säätiön tai laitoksen palveluksessa.Papille annettavan oikeuden edelly-tyksenä on lisäksi, että hän on pappinapalvellut seurakunnassa tai seurakun-tayhtymässä vähintään kaksi vuotta,jollei hakemuksessa ole kysymys pal-velusta kirkon lähetysjärjestössä taijollei muutoin ole olemassa painaviasyitä.

18 luku

Piispa

1 § 1 §

Piispa, kukin hiippakunnassaan, onseurakuntien ja pappien ylin kaitsija.

Piispan tehtävänä on- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -3) tukea ja ohjata hiippakuntansa pap-peja heidän työssään sekä valvoa, ettähe hoitavat pappis- ja papinvirkansavelvollisuudet;4) edistää hyvää työyhteyttä seurakun-nissa ja valvoa, että papit ja seurakun-tien muut viranhaltijat ja työntekijätovat oppinsa puolesta nuhteettomia jakäyttäytyvät elämässään kristillisesti,

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Piispa, kukin hiippakunnassaan, onseurakuntien, pappien ja diakonienylin kaitsija.

Piispan tehtävänä on- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3) tukea ja ohjata hiippakuntansapappeja ja diakoneja heidän työssäänsekä valvoa, että he hoitavat pappis- japapinvirkansa sekä diakonin- ja dia-konian virkansa velvollisuudet;

4) edistää hyvää työyhteyttä seura-kunnissa ja valvoa, että papit, diakonitja seurakuntien muut viranhaltijat jatyöntekijät ovat oppinsa puolesta nuh-teettomia ja käyttäytyvät elämässäänkristillisesti,- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

19 luku

Hiippakunnan muu hallinto

A. Tuomiokapituli

1 § (9.11.2002/1275/2003) 1 §


Kirkon tehtävän edistämiseksi hiip-pakunnassa tuomiokapitulin tulee, joll-ei kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessätoisin säädetä- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -3) hoitaa papiston henkilöstöasioita javalvoa heidän ja seurakunnan muidenviranhaltijoiden ja työntekijöiden teh-tävien hoitoa ja elämää; viranhaltijat ja työntekijät,- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kirkon tehtävän edistämiseksi hiip-pakunnassa tuomiokapitulin tulee, joll-ei kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessätoisin säädetä- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -3) hoitaa papiston henkilöstöasioita javalvoa pappien, diakonien ja seura-kunnan muiden viranhaltijoiden jatyöntekijöiden tehtävien hoitoa ja elä-mää;- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § (9.11.2002/1275/2003) 6 §

Tuomiokapitulin viranhaltijan kirk-kolain 19 luvun 5 §:n mukaan ratkais-tavaksi ei voida antaa asioita, jotkakoskevat1) pappisvirkaan hyväksymistä;

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiokapitulin viranhaltijan kirk-kolain 19 luvun 5 §:n mukaan ratkais-tavaksi ei voida antaa asioita, jotkakoskevat1) pappisvirkaan tai diakoninvirkaanhyväksymistä;- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § 10 §

Lääninrovasti kutsuu tarvittaessarovastikunnan papit ja lehtorit kokouk-seen ja toimii siinä puheenjohtajana.Kokouksessa käsitellään teologisia ky-symyksiä sekä seurakuntien toimintaakoskevia asioita.

Lääninrovasti kutsuu tarvittaessarovastikunnan papit ja lehtorit tai dia-konit kokoukseen ja toimii niissä pu-heenjohtajana. Pappien ja lehtorienkokouksessa käsitellään teologisia ky-symyksiä ja seurakuntien toimintaa jadiakonien kokouksessa kristillistä dia-koniaa ja kasvatusta koskevia asioita.

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan samanapäivänä kuin kirkolliskokouksen

päivänä kuuta 20 hyväk-symä kirkkolain muutos.


Tämän kirkkojärjestyksen säädöksiädiakoninvirasta sovelletaan sellaiseen


diakonian viran täyttöön, joka on julis-tettu haettavaksi säännösten tultua voi-maan.

Diakonian viran virkanimike muut-tuu nimikkeeksi seurakuntadiakoni,nuorisotyönohjaajan virkanimikemuuttuu nimikkeeksi nuorisodiakoni,sekä lapsityönohjaajan ja -johtajan vir-kanimikkeet muuttuvat nimikkeeksivarhaiskasvatuksen diakoni.

Seurakuntadiakonin, nuorisodiako-nin ja varhaiskasvatusdiakonin viranhaltijalla, jota ei uudistuksen tullessavoimaan katsota vihityksi diakoninvir-kaan, on viiden vuoden ajan oikeushakea piispalta diakoniksivihkimistä.Vihkimisen edellytyksistä on voimas-sa, mitä kirkkojärjestyksen 5a luvussasäädetään.

Henkilö, joka on saanut oikeudentoimia lehtorina ennen kirkkojärjestyk-sen muutosten voimaantuloa ja on senvoimaantullessa kirkkojärjestyksen 6luvun 35 §:n mukainen lehtori, säilyt-tää oikeuden toimittaa ehtoollinen en-nen muutosta voimassa olleen kirkko-järjestyksen 2 luvun 12 § mukaisesti jatoimittaa konfirmaatio kirkkojärjestyk-sen 3 luvun 5 §:n mukaisesti.

diakoninvirkakappeli.evl.fi/kkhasha.nsf... · 2012-06-04 · uksen sihteeri, dosentti jari...

Documents