kirkkommeLähetys

kirkkommeLähetys1/2002

Vår

kyr

kas

mis

sion

Tampereeltamaailmalle

◆

Vanha, uusi missio◆ Lahjaksi olette saaneet,

lahjaksi antakaa

"Hello sister! Hello! Sinun pitää auttaa. Sinäolet rikas", kaikuivat lasten kirkkaat äänet.Etiopian lapsilla oli erilaisia ja samanlaisiatarinoita", Eija Kallinen kirjoittaa. Sivu 24.

Tampereelta maailmallePerinne ja muutos kohtasivat Tampereella. Tässä lehdessäesitellään Kirkon missio 2000 -kongressin antia.

Kokemuksia, tunnelmia, opetuksiaTampereen kongressista. Sivu 3.

Salvadorin kristityt etsivät Jumalanvaltakuntaa köyhyyden keskellä. Sivu 20.

Jakamisen juhlaa Hanna Salomäki...............................................................4

Pääkirjoitus Hannu Paavola.........................................................................9

Ledare Hannu Paavola................................................................................10

Raamatun tutkistelu ..................................................................................11

Arkkipiispa Jukka Paarma: Sana ja teko kuuluvat yhteen Vuokko Vänskä.12

Missio mukaan kasvatukseen ja koulutukseen Mia Wrang..........................14

Tampereelta Jyväskylään Jukka Keskitalon haastattelu..............................16

Lähetysteologin pöydältä: Rauhantekijät Timo Vasko ..............................18

Kolumni: Miespolvet vaipuvat unholaan Sakari Löytty..............................19

Vapautuksen teologiat haastavat lähetysajattelun Pauliina Kainulainen ...20

Avaimina yhteistyö ja verkostoituminen....................................................22

Toivon kipinöitä Eija Kallinen ...................................................................25

Lähetysnäystä seurakunnan toimintaohjelmaksi Jussi Mäkinen ................28

Viron kirkko etsii paikkaansa lähetystyössä Leevi Reinaru.........................30

Muslimien ja riippumattomien kirkkojen vuosikasvu voimakkainta

Timo Vasko................................................................................................32

Lähettitilasto..............................................................................................34

Uskontotutkijat koolla Höörissä. "Kukaan ei voi kannattaa

kahta uskontoa" ........................................................................................37

Lähetysyhteistyöstä puhuttiin jo 1940-luvulla Hannu Paavola ...................38

Kirja-arvostelut .........................................................................................40

Sisällysluettelo

4

Jakamisen juhlaaTampereella

Hanna Salomäki

Kirkon missio 2000-luvulla -kongressi kokosiseurakuntien edustajia - luottamushenkilöitä,lähetyssihteereitä, diakoneja, nuoriso-ohjaajiaja pappeja - pohtimaan lähetystyön ja kansain-välisen diakonian kysymyksiä Tampereelle tam-mikuun lopussa. Kongresssin kansainväliset vie-raat saapuivat mm. El Salvadorista, Etiopiasta jaNamibiasta.

Tapahtuma alkoi seurakunnan kansainväli-sen vastuun neuvottelupäivällä, johon kokoon-tui noin 400 lähetyssihteeriä ja Kirkon Ulko-maanavun edustajaa. Kahden seuraavan päivänaikana osallistujamäärän arvioitiin nousevan lä-hes 1300 kuulijaan.

Eräs tapahtumassa toistuvistakäsitteistä oli kokonaisvaltaisuus,joka ilmenee esimerkiksi diakoni-an ja lähetystyön läheisenä suh-teena. El Salvadorissa kokonais-valtaista missiota kutsutaan 'elä-män teologiaksi'. Se suuntautuu

kaikkeen elämään, koko luomakuntaan ja kokoihmiseen. Köyhyydessä elävä kansa tarvitseemyös aineellista apua.

"Minulla on kuusi lasta joita rakastan samallatavalla, mutta huolehdin eniten kahdesta nuo-rimmasta, jotka ovat heikoimpia ja tarvitsevateniten apua", vertasi El Salvadorin ev. lut. kir-kon piispa Gomez.

Samalla tavalla kirkko kiinnittää huomiotakaikkein köyhimpiin.

"Köyhät ovat kirkon aarre" Gomez kuvasi.

Siunatut, siunatut ovat sellaisen antajan lahjat joka osoittaa: ilo jaetaan

Ajatus köyhistä kirkon aarteena jäi puhuttele-maan päiville osallistuneita torniolaisia, diako-nissa Aila Ylihärsilää ja lähetyssihteeri MerviMustosta, jotka istuskelivat maanantaina odot-tamassa seuraavan tilaisuuden alkua Tampere-talon aulassa. Kongressin ohjelma tuntui heistäantoisalta.

Mitä on missio muuttuvassa maailmassa? Ainakin jakamista ja vastavuoroisuutta,

todettiin Tampereella.

5

"Ajatuksia on vielä vaikea selkeyttää. Paljonasioita on mielessä, nyt alkaa tiedostaminen jatyöskentely", Mustonen kuvasi.

Monia esillä olleita asioita voidaan soveltaaomassa työssä. Myös Torniossa on havaittu yksilähetyksen ongelmista, sitoutumisenhalun puu-te.

"Aikuiset saadaan mukaan projektityöhön,ne tullee hetkeksi mukaan. Se asia täytyy hyväk-syä", Mervi Mustonen kuvaa.

"Tämä on muutoksen aikaa. Nyt täytyy miet-tiä, millaisiin tapahtumiin ihmisiä pyydetään.Nyt on käymistila", Aila Ylihärsilä jatkaa.

Seitsemän tunnin junamatkan päästä Tam-pereelle saapunut pari korosti myös sosiaalisenkanssakäymisen merkitystä.

"Kohtaaminen ja jakaminen ovat myös tär-keitä. Sitäkään ei sovi väheksyä. Se on hengen-

nostatusta. Täältä tullaan hake-maan voimia ja uutta uskoa",Mervi Mustonen sanoo.

LäheisetlähetyskentätKongressissa olivat esillä uudenlaiset, omille ko-tiovillemme tulevat lähetyskentät. Seurakun-tien edustajat jakoivat kokemuksiaan maahan-muuttajatyöstä, joka monin paikoin vielä hakeeuomiaan perinteisten työmuotojen ohella.

Kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia kehotti vakavasti miettimään, missäpainopisteemme todella ovat. Maailma huutaakirkkoa olemaan kirkko, mutta me askartelem-me tyylikkyyskysymysten parissa ihmisten koh-taamisten sijaan.

Mer

ja O

jala

Iltajuhlassa kirkkojen edustajat kantoivat lahjoja Jeesus-lapsen seimelle. Piispa Gomezia haastattelee Ann-ChristineMarttinen.

6

Onko mukavuudenhalu hii-pinyt salakavalasti meihin? On-ko osallisuus kapeutunut vainomia varten? Olemmeko keskit-tyneet hengelliseen viihtyvyy-teen, jossa ulkomaalaiset ovatvain tilojemme ja tunteittem-me rasittajia? Laihia kyseli.

PoisputkikatseestaKongressissa korostettiin koko-naisvaltaisuutta sekä kirkonmission tasolla että seurakunta-tasolla. Missio nähdään kokokirkon työnä sen sijaan, että seolisi lokeroitunut esimerkiksierilaisiin järjestöihin. Seura-kunnan sisällä kokonaisvaltai-suus merkitsee sitä, että lähetys-työ ja kansainvälinen diakonialäpäisevät kaikki työalat.

Ajatuksesta oli innos-tunut myös raumalai-nen nuorisotyönohjaajaAinoleena Erkamaa.

"Kongressi on tuonutnäkökulmaa ja ajatusta

siihen, että joka työmuotoonvoi tuoda maailmanlaajuistanäkökulmaa ja vastuuta. Lähe-tystyötä ei ole yritetty lykätäputkeen."

Nuorisotyössä kansainväli-syyteen liittyvät kysymyksetovat ajankohtaisia, sillä nyky-nuoret ovat jo hyvin varhainmukana kansainvälisissä kuvi-oissa esimerkiksi opiskelujenkautta.

"Esimerkiksi pelastumineneri uskontojen kautta on nuo-rille kova kysymys, he miettivätoikeasti sitä."

Raumalla työalojen välinenyhteistyö näyttää toimivan. Kä-det käyvät ja puhe solisee vilk-kaana, kun lähetyssihteeri Eeri-ka Santaluoma suunnitteleenuorisotyönohjaajan kanssa tu-

levaa toimintaa: lähety-sillallisia, Salvarodinmatkaa, osallistumistaekumeeniseen nuorten-tapahtumaan… Kon-gressista tarttui mukaanmateriaalia, ajatuksia ja

konkreettisia yhteyksiä.Pastori Harri Erkamaa oli

ilahtunut kongressin dialogi-suutta korostavasta ilmapiiristä,johon hänen seurakunnassaan-kin on pyritty.

"Sinä saat olla sinä, minäsaan olla minä ja asiat voivatkohdata. Se voi toimia myöskansainvälisellä rintamalla."

Missioyllättää Vaikeuksista huolimatta Juma-lan missio yllättää. EsimerkiksiKiinassa kansallinen kirkko kas-vaa ja leviää voimakkaasti.

"Se ei voi olla totta. KunNanjingin raamattupainoasuunniteltiin ja varoja painoko-neeseen kerättiin, sanoivat mo-net lännessä: turhaa työtä, silläpainoa ei ikinä avata", kuvasiSuomen Pipliaseuran pääsihtee-ri Markku Kotila.

Kun tuotanto käynnistyi, sa-noivat jotkut: siellä ei ikinä pai-neta Raamattuja. Kun lähetyk-

Mer

ja O

jala

Arkkipiispa Jukka Paarma korosti yhteistyön lisäämistä kirkkojen välillä. "Yhteistyötä on lisättävä myös kirkkojen sisällä.Muun muassa Suomen seitsemän lähetysjärjestön yhteistyön tiivistäminen on tärkeää."

7

siä lastattiin kuljetusautoon, sa-nottiin: nuo kirjat eivät ikinäpäädy uskovien käsiin.

Nyt painossa on painettu yli27 miljoonaa Raamattua kasva-van kirkon tarpeisiin.

"Ystävyyden paino Nanjin-gissa on suuri Jumalan ihme,Joskus tuntuu että se on joiden-kin silmissä liiankin suuri ih-me".

Enemmän Jumala antaa Jokainen etsivä löytää

Tapahtumassa puhuttiin paljonvastavuoroisuudesta. Useissapuheenvuoroissa korostettiin si-tä, että Kristuksen ruumis onkokonaisuus, jossa kaikki osa-

puolet ovat antajia ja saajia. "Ilomme ei ole riippuvainen

olosuhteista", muistutti Tho-mas Shivute, jonka kansa Na-mibiassa kärsii suuresta aids-on-gelmasta.

Ongelmienkin keskellä tuleeShivuten mukaan muistaa Raa-matun neuvo: "Iloitkaa! Vieläkerran minä sanon teille: Iloit-kaa!" Hänen ilonaiheensa on se,että Namibiassa ihmiset tulevatkuuntelemaan evankeliumia jahaluavat jakaa hyvää uutista.

"Kärsimysten keskel-lä voimme nähdä, ettäilo ja toivo elävät. Vai-keista oloista huolimat-ta ihmiset ovat harvoinmasentuneita ja itse-murhia tehdään vä-

hän", Salvadorin piispa Gomezkertoi.

Kirkon lähetyssihteeri Han-nu Paavola puhui alkukirkonkristityistä, joilla näytti olleenrunsas pöytä evankeliumin lah-jaa ja iloa. Nykyisissä yhteistyö-sopimuksissa kirkot määrittele-vät, missä asioissa he tarvitsevatsuomalaisten apua.

"Myös meidän on laadittavaoma puutelistamme. Tiedetäänjo, että liikkeellä on 'yksilölli-syyden ja omien tarpeitteni yli-

korostusta' ja 'kulutustamarkkinavoimien ehdoil-la' - nimisiä tarttuvia tau-teja, jossa tarvitsemmekirkkojen apua tervey-denhoitotyöhön."

"En häpeä sanoa, että

Kongressissa oltiin koolla myös Ilon asemilla, joista eräässä asemapäällikkönä toimi piispa Eero Huovinen. Hän demons-troi lähetysjohtaja Juhani Lindgrenin kanssa eri uskontojen edustajien välistä kohtaamista.

Mar

kus M

alk

8

minulla, seurakunnallani tai omalla kirkollani eiole evankeliumin täyteyttä ilman toisten kristit-tyjen, toisten kirkkojen tuomaa rohkaisua ja ko-kemusta", Paavola totesi.

Juhlapöytäänovi avataanIlo jaetaan

Monenlaisten muutosten keskellä on myösasioita, jotka eivät muutu, muistutti LML:n Lä-

hetyksen ja kehityksen osaston johtaja, TT PériRasolondraibe.

"On asioita, jotka eivät muutu. Lähetys onJumalan lähetystä. Meidän käytäntömmemuuttuvat. Lähetys ei ole vain meidän aktivi-teettejamme, vaan se kuuluu kirkon olemuk-seen. Kirkko on lähetetty."

Kursiivilla painettu teksti on Lasse Heikkilän tekemästäkongressin tunnuslaulusta.

Mer

ja O

jala

"Lähetys ei ole joidenkin harvojenammattilaisten tai kirkkojen etuoikeus.Koko lähetys on tarkoitettu koko kirkolle",osaston johtaja Péri Rasolondraibepainotti.

9

Tampereen kongressissa kaivattiin selvyyttä kä-sitteisiin. Kongressin palautteessa on ehdittyesittää paluuta vanhoihin käsitteisiin: ulko- elipakanalähetys ja sisälähetys. En voi luvata kir-kon lähetystyön keskuksesta lähetystyöhön liit-tyvien käsitteiden selvät määritelmät sisältävääkäsikirjaa. Sellaisen yrityksen jälkeenkin jokai-nen käyttää ja ymmärtää käsitteitä omalla ta-vallaan. Sen sijaan uskallan luvata, että paluutavanhaan ei ole.

Käsitteet selviksi –iskulausetta tärkeämpi tai-taisi sittenkin olla "Käsitykset selviksi!". Tampe-reella kuultiin, että maailma ei pohjimmiltaanole muuttunut. Myöskään Jumalan lähetys eiole muuttunut eikä muutu. Sen sijaan kirkon jakristittyjen lähetyskäsitys muuttuu aikojen ku-luessa. Kuluneiden kahden vuosituhannen ai-kana muutoksia on tapahtunut sekä huonom-paan että parempaan suuntaan. Se tarina ei kui-tenkaan mahtuisi tälle palstalle. Pimeän keski-ajan sijasta olisi silloin ainakin Euroopassa pu-huttava pimeistä puhdasoppisuuden ja valistuk-sen aikakausista. Nyt ollaan jälleen menossa pa-rempaan suuntaan.

Tässä muutoksessa on kysymys paluusta al-kuperäiseen. Ajattelen evankeliumia, keskei-sintä käyttämistämme käsitteistä. Evankeliu-min jakamisesta kaikille ihmisille on kysymyssiinä, kun seurakunnat ja kristityt osallistuvatJumalan lähetykseen eli Jumalan pelastavaantyöhön maailmassa. Jeesuksen kerrotaan aloit-taneen evankeliumin julistamisen sanomalla:"Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta ontullut lähelle: Kääntykää ja uskokaa hyvä sano-ma!" (Mark.1:15).

Jumalan valtakunta ja evankeliumi ovat Uu-den testamentin kielenkäytössä lähellä toisiaan.Evankeliumissa on hyvin pitkälle kysymys Ju-malan valtakunnasta, sekä sen saapumisestaJeesuksessa tähän aikaan että valtakunnan to-dellisuudesta ylipäätään. Syyllisyydestä vapaut-taessaan evankeliumi antaa uuden elämän tä-hän maailmaan. Ei valmiina, mutta todellisena

alkuna ja lahjana kaikille jaettavaksi. Jumalanvaltakunta ei ole sama kuin taivas tai iankaikki-nen elämä. "Jumalan valtakunta on Jumalanläsnäoloa ja vaikutusta tässä maailmassa ja ikui-suudessa... Kaiken hyvän vaikuttaa Jumalan yk-sin. Rukouksessa pyydämme, että Hänen te-konsa vahvistuisivat koko Kristuksen kirkossa jaettä voisimme välittää hänen rakkauttaan maa-ilmaan jo nyt" (Katekismus Isä meidän -ru-kouksen toisesta pyynnöstä). Nykyisessä lähe-tyskäsityksessä tärkeitä sanoja ovat "tässä maail-massa" ja "jo nyt”, vaikka ne edustavatkin vainJumalan valtakunnan alkua.

Näin ymmärretystä evankeliumista todista-miseen kuuluvat Jeesuksen ensimmäisille seu-raajille annetut tehtävät: ”Julistakaa: Taivastenvaltakunta on tullut lähelle. Parantakaa sairaita,herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitaalisia jaajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saa-neet, lahjaksi antakaa.” (Matt.10:7-8). Näin ym-märrettyä evankeliumia me emme saa hävetäemmekä ujostella.

Käsitteet selviksi?

Hannu Paavolahannu.paavola@evl.fi

10

Hannu Paavola

På kongressen i Tammerfors efterlyste manklarhet i begreppen. I feedbacken efter konfe-rensen har man redan föreslagit en återgång tillde gamla begreppen: yttremission dvs. hedna-mission och inremission. Jag kan inte lova attkyrkans enhet för mission står för en handbokmed klara definitioner av begrepp i anknytningtill missionen. Var och en använder och förstårbegrepp på sitt eget sätt även efter ett sådant för-sök. Däremot vågar jag lova att det inte finns nå-gon återgång till det gamla.

Trots allt torde "Klarlagda uppfattningar!"var viktigare än parollen – "klarlagda begrepp".I Tammerfors hörde vi hur världen inte i grun-den har förändrats. Inte heller Guds mission harförändrats eller förändras. Däremot har kyrkansoch de kristnas missionsuppfattning ändratsoch ändras med tiden. Under de två förflutnaårtusendena har den förändrats både till det bät-tre och till det sämre om man som utgångs-punkt tar den uppfattning som det första år-hundradets kristna hade. Den historian skulledock inte rymmas i denna spalt. I stället för denmörka medeltiden skulle man då i varje fall iEuropa vara tvungen att tala om epokerna denmörka ortodoxin och upplysningen. Nu hållervi på att på nytt gå i rätt riktning.

I denna förändring är det fråga om ett åter-vändande till det ursprungliga. Jag tänker påevangelium, det viktigaste av alla begrepp vi an-vänder. Då församlingarna och de kristna deltari Guds mission dvs. i Guds frälsande arbete i värl-

den, då är fråga om att sprida evangeliet till allamänniskor. Det berättas att Jesu började förkun-nelsen av evangelium med budskapet: ”Tiden ärinne, Guds rike är nära. Omvänd er och tro påbudskapet” (Mark 1:15).

I Nya testamentets språkbruk är Guds rikeoch evangelium mycket nära varandra. I evan-gelium är det i hör grad fråga om Guds rikesamt både om att det i Jesus infinner sig i dennatid och om dess verklighet överhuvud. Då evan-geliet befriar från skuld ingjuter det nytt liv idenna värld. Inte fullbordat men som en verkligbegynnelse och gåva att dela ut till alla. Guds ri-ke är inte samma sak som himmelen eller evigtliv.

”Guds rike är Guds närvaro och verksamhethär i tiden och i evigheten… Det är Gud ensamsom åstadkommer allt gott. I denna bön ber viatt hans stora gärningar skall synas allt tydligarei Kristi kyrka och att vi redan nu skall kunnaförmedla budskapet om hans kärlek till värl-den” (Katekesen, andra bönen i bönen Fadervår). Viktiga ord i utvecklandet av den rådandemissionsbefallningen är orden i tiden och redannu även om de bara företräder början på Gudsrike.

Till ett vittnesbörd om evangeliet förstått pådetta sätt, hör de uppgifter som Jesus gav sinaförsta efterföljare: ”Förkunna på er väg att him-melriket är nära. Bota sjuka, väck upp döda, görspetälska rena och driv ut demoner; ge som gåvavad ni har fått som gåva” (Matt 10:7-8). För ettevangelium förstått på detta sätt får vi inteskämmas och inte blygas.

Klarlagda begrepp?

11

”Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.”(Gal.5:6). Se kaikki, mitä me tarkoitamme kris-tillisellä elämäntavalla, valinnoilla, ihmissuhteil-la, mutta ennen kaikkea rakkauden teoilla, pu-huu lähiympäristössämme kovemmalla äänelläkuin sanamme. Eikö sitten sama päde laajem-missa puitteissa, vaikkapa globaalilla tasolla,maailman lähetystilanteessa.

****

Mitä kirkolle merkitsee sana: ”Älkää mukau-tuko tämän maailman menoon, vaan muuttu-kaa mieleltänne.” (Room.12:2)? Voiko kirkko jaluterilaisten kirkkojen yhteisö vaalia vaihtoeh-toista yhteisöllisyyttä, joka tarjoaisi toivon sata-man ja turvapaikan ihmisiä ja yhteiskuntaaraastavan markkinatalouden saalistukselta?

****

Kristuksessa Jumala on ilmoittanut itsensäjopa niin, että Jeesus itse sanoi, että ”joka onnähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh.14:9). Ihmi-nen voi monella tavalla kohdata Jumalan ole-massaolon ja todellisuuden, mutta vain Kristuk-sen kautta hän löytää yhteyden rakastavaan Ju-malaan.

****

Kristillisen uskon universaalisuuttakorostaa kullekin kielelle annettu kun-nia-asema. Fil.2:11 mukaanhan ”jokaisenkielen on tunnustettava Isän Jumalankunniaksi: Jeesus Kristus on Herra”.

****

Tämän päivän lähetystyöntekijälle on hyvintärkeää kyetä erottamaan kristillinen vapaus-kä-site maallisesta. Evankeliumissa Herra on osoit-tanut meille todellisen vapauden saamisen eh-don: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuuson tekevä teidät vapaiksi.” (Joh.8:32). Siksi va-pautta ei voi ymmärtää yksinkertaisesti, vainmahdollisuuksien ja valintojen samanarvoisuu-deksi.

****

Luukkaan evankeliumin 17. luvussa puhu-taan Jeesuksesta, joka matkallaan kohti Jerusale-mia ”kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla”(17:11). Kun nyt puhumme lähetyksen uusistasuhteista, pyydän teitä miettimään tätä kysy-mystä: Missä ovat ne rajaseudut ja ei-kenenkäänmaat missä Jeesus kulkee? En anna vastausta.Sen te tiedätte yhdessä paremmin.

****

”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mi-tään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei oleihmisille annettu koko taivaan kannen alla.”

(Apt.4:12). En häpeä tätä evankeliumia,vaikka jäisin sen kanssa yksin ja vaikkaminua pidettäisiin ahdasmielisenä tai pe-räti suvaitsemattomana.

Kirkon Missio 2000-luvulla kongressin eri hen-kilöiden puheista koonnut Hannu Paavola.

12

Teksti ja kuva:Vuokko Vänskä

Arkkipiispa Jukka Paarman mukaan opetuslap-seuteen kuuluu Jeesuksen kanssa oleminen,mutta myös julistamaan ja palvelemaan lähte-minen. Seurakunnan jäseniä on hoidettava,mutta elävä kirkko tuntee huolta myös ulko-puolella olevista.

”Kirkosta ja uskosta luopuneiden tai siitäosattomiksi aina jääneiden tavoittaminen evan-keliumilla on todellinen haaste, jota varten sisä-piirinkin tulee olla vahva”, Paarma sanoi.”Milloin tämä huoli hiipuu, on seurakunta kä-pertynyt itseensä ja on vain irvikuva siitä jou-kosta, jolle Jeesus sanoi: ’Menkää, julistakaa, pa-rantakaa, puhdistakaa.’”

Arkkipiispa Jukka Paarma korosti Jeesuksenseuraajien yhteyttä viinipuuhun –Kristukseen. ”Ilman yhteyttä häneen ei olemitään.”

Arkkipiispa Jukka Paarma

Sana ja tekokuuluvat yhteen

Sana ja teko ovat aina kuuluneet yhteen.Lähetys on Jumalan ja Hänen sanansa toimintaa.

Näin linjasi arkkipiispa Jukka Paarma Tampereen lähetyskongressissa.

13

Hän huomautti, että kansankirkkoperinteen maassasisäpiirin ja ulkopuolella olevien välissä on suuri joukkoihmisiä, jonka rajoja ei kukaan pysty arvioimaan. Tämäjoukko on erityinen haaste kirkon työlle.

Uskontojen viidakossaUskonnollinen tilanne maailmassa on muuttunut voi-makkaasti. Kun 1900-luvun alussa 80 prosenttia kristityis-tä oli eurooppalaisia tai pohjoisamerikkalaisia, nyt noin 60prosenttia kristityistä on Afrikasta, Aasiasta ja Latinalai-sesta Amerikasta. Näillä alueilla kristillinen kirkko kasvaavoimakkaimmin. Eurooppa sen sijaan kulkee kohti jäl-kikristillistä aikaa. Kristillinen kirkko joutuu elämään us-kontojen viidakossa.

1960-luvulla ennustettiin uskontojen olevan häviä-mässä tieteen edistyksen myötä. Arvostetussa Time-leh-dessä kyseltiin kolmekymmentä vuotta sitten, onko Ju-mala kuollut. Kolmekymmentä vuotta myöhemminlehti julkaisi jutun enkeleistä ja amerikkalaisen yhteis-kunnan uskonnollisesta kirjosta.

”Kun ihmisiltä loppuu usko Juma-laan, tilalle ei tulekaan usko ei-mihin-kään vaan usko mihin tahansa”, arkki-piispa Paarma siteerasi brittiläistä kirjaili-jaa G.K. Chestertonia.

Kokonaisvaltainen lähetysLähetys on toisaalta ymmärretty ahtaasti vain evankelioi-miseksi tai toisaalta niin avarasti, että lähes kaikki kristil-linen toiminta on lähetystä. Lähetysteologiassa on pyrittylöytämään yksimielisyys näiden kahden äärimmäisyydenvälille.

Julistuksen ja palvelun eli lähetyksen ja diakonian yh-teenkuuluvuus nousee kirkon todistustehtävän ymmär-tämisestä ja Jeesuksen antamasta kokonaisvaltaisesta lä-hettämisestä. Heti ensimmäisen helluntain jälkeen kristi-tyt alkoivat kantaa vastuuta köyhistä, sairaista ja muistaapua tarvitsevista. Diakonia nousi julistuksen rinnalleseurakunnan virkoja järjestettäessä.

Arkkipiispan mukaan lähetys ja diakonia ovat ajautu-neet kirkossamme liian kauas toisistaan. Tämä näkyy kir-kon rakenteissa ja käytännön työssä. Julistuksen ja palve-lun eriytyminen johtuu yksipuolisesta vanhurskautta-misopin tulkinnasta, joka korostaa vanhurskauttamistaihmisen ulkopuolella tapahtuvana oikeustoimena. Vii-meaikainen Luther-tutkimus on tuonut lisävaloa tähänkysymykseen.

”Tunnettua on, että luterilaisuus pian oppi-isänsäkuoleman jälkeen irtaantui hänen ajattelustaan, ja ns. lu-terilaista teologiaa leimasi sittemmin paljon enemmänMelanchthonin ja hänen oppilaittensa teologinen ajatte-lu. Siinä usko ja rakkaus erotettiin toisistaan aivan toisinkuin Luther oli opettanut”, arkkipiispa totesi.

Artikkeli perustuu arkkipiispa Jukka Paarman esitelmään ”Kutsu yhteistyöhön”.

TAMPEREELLASANOTTUA• Ilo ei synny siitä, että minä ta-voitan taivaat, vaan siitä, että tai-vas tavoittaa minut, ottaa minutarmolliseen syliinsä, yhdistää mi-nut läheisiin ja kaukaisiin, syn-nyttää pelastetun ihmisen ilonsanat ja ilon teot. Näen, että lä-hetyksen ja kristityn kansainväli-sen vastuun lähde on tässä. (JuhaPihkala)

• Meillä ei enää ole varaa jättäälähetyksen ja diakonian, tai julis-tuksen ja palvelun, tai uskon jarakkauden yhteenkuuluvuuttaakateemisten tai missiologistenväittelyiden tasolle tai vain yleis-kokousten ja kongressien puhei-siin. (Iteffa Gobena)

• Opetuslapset ottavat vastaanJumalan voiman ja myös valtuu-tuksen rakkaudentyöhön, jonkaperusta on Jumalan armo; tätäJumalan armoa ei osteta, ei myy-dä eikä vuokrata. Koska Jumalalahjoittaa rakkauden, on mei-dänkin lahjoitettava rakkauttaeteenpäin. (Medardo E. Gómez)

• Seurakunnallisessa elämässäusein kuvitellaan, että suoritta-minen olisi tärkeää ja hyväksy-tympää. Olemiseen uskaltautuusellainen, joka on saanut elämäs-sään kokea evankeliumin va-pauttavan sanoman. Hän tietää,että hänen ei tarvitse suorittaakelvatakseen Jeesuksen seuraan.(Laila Laukkanen)

• Toisaalta etelän kirkkoja onpainostettu kovasti, jotta niidentoiminta olisi markkinoiden mu-kaista ja jotta ne pääsisivät osalli-siksi pohjoisesta tulevasta ohjel-mien rahoituksesta. Kirkko onlähtenyt johonkin sellaiseen, jo-ka on sen olemukselle vierasta,kirkko ei voi olla kaupallinen yh-teisö. (Péri Rasolondraibe)

14

Mia Wrang

Sain osallistua Lähetystyön ja kansainvälisen diakoniankongressiin Tampereella. Se oli hyvä tilaisuus kuunnellalähetystyön ammattilaisten, lähetysjohtajien ja piispojenajatuksia ja samalla pohtia omaa näkemystäni lähetys-työn tulevaisuudesta.

Kongressin ohjelma rakentui pitkälti puheiden va-raan. Valitettavasti puhujien joukossa oli vain muutamanuori. Myös osallistujien joukossa nuoret (alle 35-vuoti-aat) olivat selkeä vähemmistö. En lähde arvailemaan syi-tä nuorten poissaololle, mutta se saattoi osaltaan vaikut-taa siihen, mihin sävyyn kongressissa puhuttiin lähetys-työn tulevaisuudesta.

Ilmassa leijui selkeä huoli siitä, löytyykö lähetystyö-hön lähtijöitä vielä tulevaisuudessa. Itseuskon, että evankeliumi menee eteen-päin joka tapauksessa, koska se on Juma-lan työtä. Mielestäni kysymys on enem-minkin siitä, saako Suomen ev. lut. kirk-ko työntekijöineen ja jäsenineen ollamyös tulevaisuudessa mukana Jumalanlähetyksessä niin lähettäjinä kun lähti-

jöinäkin. Mieleeni tulee Lutherin selitys Isä meidän -ru-kouksen toiseen pyyntöön. Jumalan valtakunta kyllä tu-lee ilman meitä ja rukoustammekin, mutta pyytämällä"tulkoon sinun valtakuntasi" me rukoilemme, että se tu-lisi meidänkin luoksemme. Uskallammeko rukoilla Ju-malan valtakunnan tulemista, jos vaikka Jumala kuulee-kin rukouksemme ja vastaa?

Kasvatuksen voimaaPitkän elämäntyön lähettinä tehneet kertovat koke-neensa etuoikeutena ja siunauksena sen, että ovat saanetolla lähetettyjen joukossa. Tilanteessa, jossa uusien lähti-jöiden saaminen ei ole itsestään selvää, pitäisi kirkostalöytyä tahtoa ja näkyä lähetyskasvatuksen vahvistami-seen.

Missio mukaankasvatukseenja koulutukseen

• Fundamentalismista on tullutuusi aikamme kirosana. Ihmisetkäyttävät sitä tietämättä mitä setarkoittaa. Jos fundamentalismil-la tarkoitetaan aggressiivista, kaa-voihin kangistunutta, ylimielistä,suvaitsematonta ajattelua, silloinvoidaan usein puhua yhtä hyvinateistien, skeptikkojen ja agnos-tikkojen fundamentalismistakuin ääri-islamin ja protestanttis-ten ääriliikkeiden vastaavasta.(Risto A. Ahonen)

• Eräs nuori pappi sanoi äsket-täin: ”Lähetys on kovien jätkienlaji, jolla on kovin vähän teke-mistä tavallisten työntekijöidenja seurakuntalaisten kanssa.” Mi-kä pitää yllä tätä ”kovien jätkienlajin” mielikuvaa? Voidaankoedes pitkällä tähtäimellä ja suun-nitelmallisella viestinnällä tätämielikuvaa muuttaa? (Antti Ku-janpää)

• Kiinan kristittyjen oli nopeastilöydettävä oma kansallinen kii-nalaisen kristillisyyden malli. Jot-ta kirkko voisi elää ja toimia Kii-nassa, sen täytyi kiinalaistua ja ir-rottaa länsimaiset riippuvuudensiteet. (Risto Cantell)

• Mitä merkitsee kirkolle ja senjäsenille, kun Raamatusta tuleeuskon ja seurakuntaelämän kes-kus? Mitä merkitsee Raamatustakasvava kirkko? Mitä vaikutustatällä on meidän seurakuntiemmelähetystyölle ja sen tulevaisuu-den suunnitelmille” (MarkkuKotila)

• Avain tulevaisuuteen liittyyyhteydenpitoon, kasvavaan yh-teydenpitoon, yhteysverkostonvahvistumiseen ja laajenemi-seen. Kiinan kirkossa tunnetaankäsite ”guanxi”, henkilökohtai-nen yhteys ja sitä kautta synty-nyt luottamus. Meille suomalai-sillehan tämä ei ole ihan tunte-maton käsite toisenkaan suurenitäisen naapurimme lähihisto-riasta. (Seikku Paunonen)

15

Itse sain ensimmäisen kosketuksen lähetystyöhönala-asteella, jonne seurakunnan nimikkolähetti tuli vie-railemaan ja tuomaan tuulahduksen kaukaisesta Nepa-lista. Jälkikäteen ajatellen se on ollut merkittävä koke-mus ja teki suuren vaikutuksen pieneen tyttöön. Osit-tain siitä syystä uskon kodeissa, kouluissa ja seurakun-nan kerhoissa annettavan varhaiskasvatuksen voimaan.

Lähetyskasvatus ei saa jäädä vain lasten ja varhais-nuorten etuoikeudeksi. Erityisen tärkeää olisi sisällyttääriittävästi missiologiaa kaikkiin kirkonvirkaan valmistaviin opintoihin. Jos kir-kon työntekijätkään eivät pidä lähetystäkirkon keskeisenä tehtävänä ja kirkonolemukseen kuuluvana, on vaikeaa ku-vitella, miten lähetysinnostus ja -kiin-nostus voisi levitä nykyistä laajemmin.

"Jaetaan ilo!" -kongressissa koin erityisen ilahduttava-na sen, että se oli aidosti koko kirkon yhteinen lähetys-kongressi (ainakin osallistujan näkökulmasta), jonnemahtuivat mukaan mm. kaikki kirkon lähetysjärjestöt.Tämä oli mielestäni hieno ja välttämätön askel kohtikirkkomme aidosti yhteistä todistusta. Jään vielä odotta-maan päivää, jolloin on mahdollista järjestää ekumeeni-nen lähetyskongressi.

Kuinka kauan menee siihen, että kristityt muista kir-

koista nähdään veljinä ja sisarina, joiden kanssa meilläon yhteinen tehtävä ja kutsumus, sen sijaan että heidätnähtäisiin kilpailijoina? Ei varmasti ole sattuma, että aja-tus kirkkojen välisen yhteyden ja yhteistyön tarpeestaon syntynyt juuri lähetyskentillä. On kysymys kristilli-sen todistuksen uskottavuudesta, ei yhtään vähemmästäkuin siitä, "että maailma uskoisi".

Kirjoittaja toimii pastorinaOlarin seurakunnassa.

• Nuorimies meni kauppaan jayllätyksekseen huomasi, ettämyyjän paikalla oli enkeli. Sennähtyään nuorukainen muuttinopeasti ostoslistaansa parem-min myyjän mahdollisuuksiavastaavaksi ja pyysi maailmaanrauhaa ja puhdasta vettä kaikille.”Entä muuta?” kysyi enkeli.-”Kaikille riittävästi ruokaa, ih-misarvoista elämää turvallistalapsuutta”, luetteli nuorimies.Enkeli pudisti päätään: ”Nyt ontapahtunut väärinkäsitys. Täällämyydään vain siemeniä, teidäntulee itse kasvattaa hedelmät”,hän sanoi. (Inari Malinen)

• On selvä asia, että missionaari-nen identiteetti ei toteudu seura-kunnissamme haluamassammemäärässä eikä niitä ”läpäisten”,mutta seurakunnistamme löytyymittava määrä lähetyksen vapaa-ehtoisjoukkoa ja hallinnosta lä-hetystyötä ymmärtävää asennoi-tumista. (Jorma Laulaja)

• Talousarvio on erinomainenmittari sille, miten seurakuntanäkee lähetystyön; tekeekö se si-tä vaiko vain tukee sitä. Koska lä-hetystyö laajasti ymmärrettynäon seurakunnan perustehtävä,tulee jokaisen seurakunnan jäse-nen saada olla siinä mukana kir-kollisverojensakin kautta. (Soin-tu Kaikkonen)

• Itse ymmärrän lähetysjärjestö-jen toiminnan kirkkojen työnpalveluksi, ei hallitsemiseksi,vaikka ollaankin tietoisia lähe-tystyöhön kuuluvasta opetusteh-tävästä. En näe kirkkojen yhteis-työn lisääntymistä uhkana vaanmahdollisuutena. (Paavo Erelä)

• Jag hoppas att vi aldrig behöveruppleva den tid som kallas ”Eftermission”. Det vore en tid närkyrkan är död. I Bibeln kallaskyrkan Kristi kropp, och dennakropp har missionen med känsel-sinnet att göra. On känselsinnetfungerar kan en kropp orienterasig till och med i mörkret. (ErikVikström)

Uskallammeko rukoilla Jumalanvaltakunnan tulemista?

16

Millaisia olivat Sinun ja ryhmäsi ensivaikutelmatkongressista?Jyväskylän maaseurakunnasta (27.000 jäsentä) Tampereenkongressiin osallistunut ryhmä lienee ollut suurin yksit-täisen seurakunnan lähettämä delegaatio. Koimme asianyleisestikin tärkeäksi, mutta suurta joukkoa puolsi myösse, että seurakunnassamme käydään vuoden 2002 aikanatiivistä keskustelua ”koko kirkon missio -ajattelun” sovel-lutuksista seurakuntatasolla.

Yleisvaikutelmat ryhmässämme olivat positiivisia.Myönteistä oli sekin, että kongressista oli rakennettueräänlainen lähetyksen ja kansainvälisen diakonian katsel-mus, ilmassa oli sopivalla tavalla ”urheilujuhlan tuntua”.Omassa kokemuspiirissänikin tämä oli ensimmäinen ker-ta, kun koko kirkon missio -ajattelua konkretisoitiin. Tä-mä on tärkeää, koska pohdinnat ovat tähän asti tapahtu-neet ylätasolla. Kuulimme teologisesti painavia puheen-vuoroja. Itse nautin niistä, mutta samalla olin vähän huo-lissani liiasta teoreettisuudesta. Luulen, että puhun aikamonen puolesta sanoessani, että jotakin merkittävää nyt-kähti Tampereella liikkeelle, mutta jatko riippuu monestatekijästä.

Ryhmämme päällimmäiset vaikutelmat olivat myön-teisiä, osin innostuneitakin. Jonkun verran on tullut kri-tiikkiä liian monesta peräkkäisestä ja pitkästä esitelmästä.Myös musiikki jakoi mielipiteitä. Toiset pitivät äänekkääs-tä, jazz-tyyppisestä musisoinnista. Monet kuitenkin koki-vat sen hieman rasittavan pitempään jatkuessa. Virsiäkinja luterilaista perinnettä olisi toivottu enemmän – erityi-sesti päätöstilanteessa.

Mikä itsellesi jäi päällimmäiseksi anniksi?Itsekin missiologiaan perehtyneenä koin teologiset alus-tukset hyvinä. Arkkipiispa linjasi kirkon tulevaisuutta nä-kemyksellisesti. Vaikkei siinä mitään kokonaan uutta itsel-leni tullutkaan, koin tärkeäksi, että nimenomaan arkki-piispa käytti tuon puheenvuoron. Antti Kujanpään ja

TampereeltaJyväskyläänJyväskylän maaseurakunnan kirkkoherra,

TT Jukka Keskitalo toi Tampereen kongres-siin 11 hengen ryhmän. Kysyimme häneltäensivaikutelmia ja tulevaisuuden toiminta-

suunnitelmia kokouksen jälkeen.

• Mission i retur kunde hjälpa ossatt hitta ut ur administrations-,ämbetsmanna- och sammanträ-desdjunler till en högre priorite-ring av mänskokontakter, själa-vård och utåtriktad förkunnelse.(Carl-Gustav Henricson)

• Kunpa tunnistaisimme ratio-naalisuuden luomat puutostilat,pyhän nälän ihmisissä. Näkisim-me myös itsessämme miten riip-pumattomuuden ihanne, kaik-kialla koteihimme ja seurakun-tiimme ulottuva mukavuudenhalu ajaa meitä pois Jumalan val-takunnan osallisuutta tarjoavastayhteydestä. (Marja-Liisa Laihia)

• Jumalan ainutlaatuisuus ja eh-dottomuus saavat perustelunsahänen sanoistaan ja teoistaan.Vastakohta muihin itselleen ju-maluutta vaativiin ja jumaliksitekeytyviin on voimakas. Jumalahaastaa nämä jumalat olivat hekeitä tahansa tai minkä nimisiätahansa. (Juhani Lindgren)

• Yllättävät muutokset saattavatjoskus tulla yllätyksinä myös kir-kolle itselleen ja herättää siinähämmennystä. Muutokset eivätnäet tapahdu aina saman kaavanmukaan. Tällöin on syytä muis-taa, etteivät ihmiset ohjaile Ju-malan missiota vaan päinvastoin.(Tiina Ahonen)

• Velvollisuutenamme on yrittääkäydä yksittäisten muslimien jamuslimiryhmien kanssa evanke-liumin sisältävää uskontodialo-gia, joka samalla arvostaa suvait-sevaisuutta, eli pyrkii muittenesittämien käsitysten aitoon ym-märtämiseen ja edistää yhteistäkiinnostusta rauhasta ja hyvin-voinnista. (Timo Vasko)

17

Paula-Maria Lehtipuun käytännölliset, muttasamalla analyyttiset puheenvuorot jäivät myösmieleeni. On hyvä, että vihdoinkin saadaan ai-kaan integraatiota kirkon ulkomaille suuntau-tuvassa työssä.

En ole kuitenkaan varma, ratkeavatko asiatsillä, että lähetys, kansainvälinen diakonia, ystä-vyysseurakuntatyö ja maahanmuuttajatyö koo-taan seurakunnissa ja kirkossa saman sateenvar-jon alle ja ruvetaan nimittämään sitä kansainvä-liseksi työksi. Itseäni askarruttaa vielä enemmänse, ymmärretäänkö lähetettynä oleminen, mis-sionaarisuus todella kaikenkattavaksi ulottu-vuudeksi seurakunnissa ja koko kirkossa. On hy-vä, että ulkomaille suuntautuvaa toimintaa ni-votaan yhteen ja koordinoidaan paremmin häi-ritsevän kilpailuasetelman poistamiseksi. Muttavielä suurempi anti kongressilla on, jos se johtaasiihen, että missionaarisuus leimaa tulevaisuu-dessa seurakuntien ja koko kirkon strategiaa pu-naisena lankana.

Millä tavalla olette aikoneet työstää kon-gressin antia seurakuntasi toiminnassa?Kirkkoneuvostomme käynnisti viime vuonnalähetyksen ja kansainvälisen diakonian kehittä-misprojektin. Se asetti työryhmän pohtimaanlähetyksen ja kansainvälisen diakonian tilaaomassa seurakunnassamme koko kirkon missio-linjausten suuntaisesti. Meillä oli työryhmänkokous tuoreeltaan Tampereen jälkeen ja siinäoli jo nähtävissä, että kongressin tapa puhua kir-kon missiosta laaja-alaisesti oli avannut moniensilmiä ja ajatuksia. Jyväskylän maaseurakun-nassa ei ole havaittavissa kilpailua lähetysjärjes-töjen ja ulkomaanavun kesken, pikemminkinongelmana on hajanaisuus ja te-hottomuus. Koemme selvästi,että voimat on koottava ja pyrit-tävä siihen, että paljon puhutus-ta lähetyksen läpäisyperiaattees-ta vihdoinkin tulisi todellisuuttaeri työmuotojen osalta.

"Voimat on koottava ja pyrittävä siihen,että paljon puhutusta lähetyksen läpäisy-periaatteesta vihdoinkin tulisi todelli-suutta", sanoo kirkkoherra JukkaKeskitalo.

18

RauhantekijätTimo Vasko

Maailmassa tarvitaan kahdenlaista rauhaa. Tar-vitaan rauhaa, joka on seurausta syntien sovi-tuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Lisäksi tarvi-taan kaikkien ihmisten, niin kristittyjen kuinmuiden uskontojen kannattajien, jatkuvia yh-teisiä ponnistuksia ajallisen rauhan edistämisek-si ja konfliktien purkamiseksi. Nykyaikainenkristillinen lähetystyö pyrkii edistämään mo-lempia tavoitteita.

Nykyisen lähetysnäkemyksen mukaan eripuolilla maailmaa toteutettava lähetysyhteistyöpaikallisten kirkkojen kanssa on entistä enem-män seurakunnan ja kirkon missiota, jota kir-kon lähetysjärjestöt tukevat. Kun lähetystyötätehdään kokonaisvaltaisesta lähetysnäkemyk-sestä käsin, pyritään ottamaan huomioon kokoihminen juuri hänen elämäntilanteessaan jakontekstissaan ja välittämään hänelle evankeliu-min koko sanoma. Näin tapahtuva lähetystyöantaa parhaalla tavalla kokonaisvaltaisen todis-tuksen kolmiyhteisen Jumalan ihmisiä rakasta-vasta, uudistavasta ja vapauttavasta tahdosta, jo-ta lähetystyöntekijät ovat osaltaan toteuttamas-sa tässä maailmassa.

Yhdessä pohdittavaksi jää monia kysymyksiä:Miten kristitty voi parhaalla tavalla liittyä Juma-lan hyvää tarkoittavaan työhön ekumeenisestimuiden kristittyjen kanssa ja toisinaan myösevankeliumin sisältävässä uskontodialogissa ei-kristittyjen kanssa? Miten lähetystyössä osataanepäitsekkäästi asettua kenen tahansa toisen ih-misen sijaan ja ymmärtää, mitä toisen hyvä kul-loinkin on, ettei hyväksi tarkoitetusta toimin-nasta seuraisi sen vastakohtaa? Jokaisen ihmisenJumalalta saamien lahjojen on tässä maailmassatarkoitus välittyä eteenpäin lahjoja tarvitseville.Olemme siinä tehtävässä Jumalan työtovereita.(1 Kor. 3:9). Siksi lähetystyössä tarvitaan kaikkiaihmisiä kaikkine lahjoineen. Lähetystyö ja kan-sainvälinen diakonia ovat erinomaisia mahdolli-suuksia kanavoida näitä lahjoja lähimmäistenhyväksi hyviin tarkoituksiin kaikkialla maail-massa.

Terrori-iskut USA:ssa ja sen jälkeiset tapahtu-

mat ovat aiheuttaneet suunnatonta kärsimystäyksittäisille ihmisille ja kokonaisille kansakun-nille. Vastuulliset ihmiset ovat yhdessä sanoin jateoin tuominneet terrorismin. He etsivät aidostiyhteyttä muitten rauhaan pyrkivien ihmistenkanssa eri puolilla maailmaa, uskonnostaan riip-pumatta. Yhdessä voidaan saada paljon rakenta-vaa ja hyvää aikaan. Uskonto- ja kulttuurirajatylittäviä tulkkeja tarvitaan lisää.

Kristittyinä ankkuroimme uskon ja siitä seu-raava teot Jumalan ilmoitukseen JeesuksessaKristuksessa. Tällöin joudumme väistämättä ra-jankäyntiin monien suurten lähetystyön haas-teiden kanssa, joista yksi on maailman yli 1200miljoonan muslimin kohtaaminen. Islam sisäl-tää myös monia humaaneja elementtejä, ja senperustalta on noussut monipuolinen ja rikaskulttuuri. Velvollisuutenamme on yrittää käydämuslimien kanssa sellaista evankeliumin sisältä-vää uskontodialogia, joka arvostaa suvaitsevai-suutta eli pyrkii muitten esittämien käsitystenaitoon ymmärtämiseen ja edistää yhteistä kiin-nostusta rauhasta ja hyvinvoinnista. Halukkuustähän kohtaamiseen on viime aikoina selvästi li-sääntynyt.

Toinen ajankohtainen haaste on uskontoplu-ralismi, joka pyrkii vesittämään Kristuksessa il-moitetun pelastustien ja tarjoaa tilalle omate-koisia synkretistisiä yhdistelmäuskontoja. Erityi-sesti missiologian, uskontoteologian ja uskon-nonfilosofian tutkimuksella ja koulutuksella ontulevaisuudessa yhä enemmän kysyntää. Kristil-liset kirkot ja kirkkoliitot ovat viime vuosinaponnistelleet selventääkseen lähetystyönsä ta-voitteita. Niiden tuotta-mia hyviä lähetystyöndokumentteja löytyykirkkojen kotisivuilta,esimerkiksi Suomen ev.lut. kirkon (www.evl.fi)missiologia-osastosta.

Kirjoittaja on kirkon lähe-tysteologi ja Helsingin yliopis-

ton missiologian dosentti.

19

Sakari Löytty

...lauloimme taas joulun alla Windhoekin Kris-tus-kirkossa. En kuitenkaan toivoisi niiden vai-puvan unholaan, pikemminkin edellisten suku-polvien työtä pitäisi kunnioittaa ja ottaa siitä op-pia. Itse edustan jo toista, nuorempaa sukupol-vea Namibiassa, vaikka olenkin nyt vanhempikuin isäni hänen toimiessaan lähetystyössä Na-mibiassa.

Lähetystyöntekijöistä kulttuurivaikuttajinaon keskusteltu paljon. Vakavaksi keskustelumuuttuu, kun sitä käydään kohdemaassa ja sii-hen liittyy syytöksiä kulttuurin tuhoamisesta.Toimittaessa hengellisessä työssä vieraan kult-tuurin parissa on koettu tarpeellisena vetää rajakristinuskon etiikan ja sen kanssa ristiriidassaolevien asioiden välille. Näin on tultu sulke-neeksi kristillisen kulttuurin ulkopuolelle pai-kallisille ihmisille luontevia ja tärkeitäkin kan-sanperinteen tapoja.

Myöhemmin rajanvetoa on jouduttu tarkis-tamaan. Esimerkiksi Namibiassa ululointi tai li-golointi ts. riemukas korkeaääninen ilonpito,jonka lähetystyöntekijät aluksi kielsivät, on taaspalannut käyttöön. Siihen jopa kehotetaan ih-misiä esimerkiksi häissä sekä pappien ja piispojenvirkaanasettajaisissa. Tuskin se on koskaan ollutkovin pakanallista, kunhan on vain hihkuttuilosta.

Teemme työtämme ihmisten keskellä ja koh-taamme paljon erilaisuutta. Monesti reaktiom-me on torjuva, ja ihmettelemme, miksei asioitavoida tehdä niin kuin meillä Suomessa. Muttatoisaalta, miksi ihmeessä pitäisi? Eikö yhden lä-hetystyöntekijän pitäisi olla helpompi muuttaatapojaan ja käsityksiään kuin kokonaisen kansa-kunnan?

Pelkäänpä, että jos jossakin, niin kulttuurinalueella on lähetystyössä tehty virheitä. Namibi-an ev. lut kirkon jumalanpalveluksiin osallis-tuessani pohdin usein, miksi afrikkalaisten pitäi-si ylistää Jumalaansa entisten saksalaisten juo-malaulujen sävelin. Eivätkö afrikkalaiset melo-diat ole aivan yhtä arvokkaita? Monesti ne ovatpaljon kauniimpiakin. Toisaalta, lainatakseniOniipan seurakunnan vanhempaa pastoria EinoAmaamboa: "Kaikki afrikkalaisessa kulttuurissaei ole hyvää, mutta on paljon hyvää, jota voisisoveltaa kristillisyyteen”. Paikalliskulttuuri jakansanperinne toisivat uudenlaisia mahdolli-suuksia kristilliseen ilmaisuun.

Miten sitten kouluttaa uudet sukupolvet?Riittääkö uusille läheteille muutaman kuukau-den kurssi valmennukseksi uuteen kulttuurinsiirryttäessä? Ei. Riittääkö kolmen kuukaudenorientointijakso kohdemaassa? Enpä usko. Vaa-ditaan asennetta, joka on läsnä joka päivä siinä,mitä teemme. Avointa ja kyselevää mieltä, erilai-suuden ymmärtämistä, rakkautta ja hyväksyvääasennetta ihmistä kohtaan. Sekä tietoisuuttasiitä, että valitettavasti kuitenkin teemme niitävirheitä, joista tulevat sukupolvet sitten yrittä-vät ottaa opikseen.

Kirjoittaja toimii Suomen Lähetysseuran määräaikais-työntekijänä, musiikkikouluttajana Namibian Evankelis Lu-terilaisen kirkon palveluksessa Windhoekissa, Namibiassa.

Miespolvet vaipuvat unholaan...

Eikö yhden lähetin olisihelpompi muuttaa tapojaankuin kokonaisen kansakunnan?

20

Teksti ja kuvat Pauliina Kainulainen

Vuonna 1991 vietin puoli vuotta vapaaehtois-työssä El Salvadorissa, Keski-Amerikassa. Työnioli osallistumista ekumeenisen opiskelijajärjes-tön toimintaan. Asuin huoneistossa, jossa ko-koontui pieni baptistiseurakunta. Kyltti kertoi,että tässä on Campo Misionero "Sembradoresdel Reino" eli lähetyskenttä nimeltä "Valtakun-nan Kylväjät". Seurakunnan jäsenet olivat pää-asiassa pääkaupunkiin sotaa pakoon muuttanei-ta, juurettomia ihmisiä.

Salvadorilaisten kristittyjen uskontulkinnanmyötä oivalsin, miten keskeinen Jumalan valta-kunnan ajatus oli Jeesukselle. Valtakunta on ilo-sanoma köyhille, oikeudenmukaisuuden ja rau-han toivo sisällissodan runtelemalle kansalle japääsiäisilon tuokioita keskellä jokapäiväistä toi-meentulokamppailua. Nämä ovat niin kutsutunvapautuksen teologian perusajatuksia.

Kokonaisvaltainen vapautus

Vapautuksen teologia on hengellinen liike, jokasyntyi Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisenkuohunnan yhteydessä 1960-luvulla. Sittem-min samat ydinajatukset ovat saaneet vastakai-kua eri puolilla maailmaa, missä ihmiset kokevattulevansa sorretuiksi taloudellisesti, rotunsa, su-kupuolensa tai alkuperänsä vuoksi.

Nykyään puhutaankin mieluiten monikolli-sesti vapautuksen teologioista. Miltä kristillinenlähetystyö näyttää vapautuksen teologioidennäkökulmasta? Perinteisille lähetysnäkemyksilleei ole esitetty paljon suoraa kritiikkiä, muttamonissa vapautusteologisissa painotuksissa onvakavan kritiikin siemeniä. Vapautuksen teolo-gioissa korostetaan köyhiä ja marginalisoituneitavapautuksen subjekteina, evankeliointi tapah-tuu "alhaalta ylöspäin". Ajattelutavassa ei ole si-jaa toisten kulttuurien aliarvostamiselle. Toisiinuskontoihinkin suhtaudutaan kunnioittavasti,yhteisiä arvoja etsien.

Vapautuksen teologiathaastavat lähetysajattelun

Salvadorilaiset opiskelijat pohtivat maansa ongelmia Raamatun äärellä.

21

Kuitenkin vapautuksen teologiat ovat sel-keästi kristillistä teologiaa, jonka juurena onRaamatun tuore tulkinta. Vaikka vapautuksenteologiat nostavat yhteiskunnalliset kysymyksetuskontulkinnan polttopisteeseen, liittyy koko-naisuuteen vahva spiritualiteettipainotus. Koko-naisvaltainen vapautus on kolmitasoista: vapau-tusta yhteiskunnan ja kulttuurin tasolla sekähenkilökohtaisella tasolla vapautusta synnistä.

Lähetystyössä on pitkään ymmärretty ihmi-sen kokonaisvaltaisuus ja pyritty kohtaamaansekä ruumiillisia että henkisiä ja hengellisiä tar-peita. Vapautuksen teologioiden suuntaisia ovatmyös ajatukset lähetyksen kaksisuuntaisuudes-ta. Pohjoisella pallonpuoliskolla on jo alettu ha-vahtua siihen, että kristillisen kirkon painopisteon vähitellen siirtynyt etelään, köyhiin maihin.Siellä kirkko kasvaa voimakkaimmin ja sieltä tu-levat hengelliset virtaukset, joilla on annettavaakaikille kristityille.

Uusi lähetysteologia myösseurakuntiin Paikallisseurakunnissa suomalainen lähetystyöon rajoituksistaan huolimatta ollut merkittäväkansainvälisyyskasvatuksen kanava. Maailman-kuva on laajentunut käsittämään lähimmäisiäkaukaisissa maissa, erilaisten kulttuurien keskel-lä.

On tärkeää, että lähetysteologian uudet, en-

tistä nöyremmät ja kokonaisvaltaisemmat tuu-let saavuttavat paikallisseurakunnat. Myös yh-teistyö kansainvälisen diakonian kanssa auttaahahmottamaan kirkon missiota yhä pyyteettö-mämpänä keskinäisenä jakamisena. Parhaim-millaan eteläisen pallonpuoliskon kristittyjeninto välittyy henkilökohtaisten kohtaamistenkautta suoraan suomalaiseen arkikristillisyy-teen.

Jotain on lähetystyön toimintatavoissa ollutvialla, kun El Salvadorissa opiskelijanuoret en-simmäisellä tapaamiskerrallamme kysyivät va-rautuneina, olenko lähetystyöntekijä. Kun ker-roin, etten ole, vaan että olen opiskelija ja tullutoppimaan salvadorilaisilta, avautuivat ovet tasa-vertaiselle arvostukselle ja ystävyydelle. Yhtei-nen työskentely köyhimpien hyväksi sulattimyös kirkkokuntarajat ja monet muut erottavattekijät. Tällaista syvää yhteenkuuluvuudenhenkeä Kristuksen maailmanlaaja kirkko tarvit-see missiossaan keskellä maailman moniulottei-sia ja yhä syveneviä ongelmia.

Kirjoittaja on Värtsilän seurakunnan vt. kirkkoherra, teo-logian lisensiaatti ja tutkija Joensuun yliopistossa.

Lisätietoa vapautuksen teologioista: Tapio Saraneva: Oi-keudenmukaisuuden nälkä. Vapautuksen teologian haastemeille. Kirjapaja 1991

Elina Vuola: Köyhien Jumala. Johdatus vapautuksen teo-logiaan. Gaudeamus 1991.

El Salvadorin luterilaista kirkkoa arvostetaan köyhimpien puolestapuhujana. Kuvassa piispa Medardo Gómez.

22

Ilkka Kantola (Suomen Pipliaseura)

Haasteenauuslukutaidottomuus1. Monilla lähetyskentillä kansallinen lute-rilainen kirkko ottaa vähitellen kokonais-vastuun työstä ja pioneerivaihe lähetys-työssä on tällä alueella ohi.Miten lähetysjärjestönnereagoi tähän tilanteeseen?

Yhteistyö ja verkostoitu-minen ovat keskeisiä työtapo-ja riippumatta siitä, mitä vai-hetta raamattulähetystyössäeletään. Suomen Pipliaseurankansainvälinen toiminta onkanavoitu Yhtyneiden Raa-mattuseurojen verkostonkautta. Sillä on jäsenenään140 kansallista pipliaseuraa,jotka toimivat n. 200 maassa.Silloinkin, kun maassa ei vieläole kansallista pipliaseuraa,toimitaan kansallisen kirkko-jen yhteistyöelimen tai muunvalmiin verkoston kautta.

Yhtyneiden Raamattuseurojen piirissä onkäynnissä 672 käännöshanketta, joista 462 onensikäännöstä. Raamatunkäännöstyössä eletäänvielä pitkään pioneerivaihetta. Maailman noin6000:sta kielestä yksi Raamatun kirja on kään-netty 2261 kielelle, UT 987 kielelle ja koko Raa-mattu vasta 383 kielelle.

2. Miten lähetysyhteistyö muiden luteri-laisten lähetysjärjestöjen kanssa toimii?

Oman erityistehtävänsä takia Suomen Piplia-seuraa pidetään luontevana yhteistyökumppa-

nina. Raamatunkäännöstyö jajakelu ovat välttämätön edel-lytys kaikelle lähetystyöllekaikissa kristillisissä kirkoissaja tunnustuskunnissa. Piplia-seura on luonteeltaan yhteis-työjärjestö, joka tietoisestipyrkii entistä läheisempäänyhteistyöhön muiden lähetys-järjestöjen kanssa omastaekumeenisesta lähtökohdas-taan käsin.

3. Kuinka aiotte kehittäälähetys- ja kehitysyhteis-työtä?

Yhtyneet Raamattuseuraton asettanut tavoitteeksi vah-vistaa ekumeenista yhteistyö-tä raamattutyössä. Sillä on

Avaimina yhteistyöja verkostoituminen

Edellisessä Kirkkomme Lähetys -lehdessä lähetysjärjestöt esittelivät visioi-taan lähetystyön murroksessa. Nyt ovat vuorossa Suomen Pipliaseura ja

Svenska Lutherska Evangeliföreningen.

23

mahdollisuus reagoida hyvinkin nopeasti ja te-hokkaalla tavalla silloin, kun jossain päin maail-maa tarvitaan apua yllättävän katastrofin takia.Huolehtiminen Jumalan sanan saatavilla olostaon osoittautunut merkittäväksi tulevaisuudentoivon ja elämän mielekkyyden yläpitäjäksi javahvistajaksi. Katastrofitilanteissa tämä liittyyluontevasti kehitysyhteistyöhön nyt ja tulevai-suudessa.

4. Mihin asetatte painopisteet ulkomai-sessa työssä lähitulevaisuudessa?

Toimintasuunnitelman mukaan seura koh-dentaa sille uskotut raamattulähetyksen voima-varat ensisijaisesti Yhtyneiden Raamattuseuro-jen hankkeisiin. Yksittäisten projektien valin-nassa otetaan huomioon suomalaisten kirkko-jen ja lähetysjärjestöjen työ sekä alueet, joillamuu lähetystyö on mahdotonta tai hyvin rajoi-tettua. Toimintakauden erityisalueita ovat Suo-men suvun rinnalla Kiina, Lähi-itä ja Latinalai-nen Amerikka. Mahdollisia lisäresursseja koh-dennetaan erityisesti 10°/40° -ikkunan alueelle(sijaitsee päiväntasaajan pohjoispuolella 10. ja 40.leveyspiirin välissä, ulottuu Länsi-Afrikasta Itä-Aasiaan).

5. Mitä painotatte kotimaisessa toimin-nassa?

Keskeistä on lähetysjärjestöjen yhteistyönkehittäminen kirkkohallituksen asettaman Lä-hetystyön kehittämistoimikunnan puitteissa.Seurakuntia kutsutaan Pipliaseuran yhteisöjäse-niksi. Raamatunkäännöstyön onnistuminenedellyttää rinnallaan myös Raamatun käyttöäedistäviä projekteja. Tässä mielessä kotoinenSuomi on lähetyskenttä, joka alkaa kotiovelta.Kuluvana vuonna Pipliaseura juhlii 190-vuotistataivaltaan Suomen Turussa.

6. Mitkä ovat nyt suurimmat haasteetjärjestöllenne ja miten aiotte vastata niihin?

Lukutaidottomuus köyhemmissä maissa jaerityisesti Raamattua koskeva uuslukutaidotto-muus lännessä ja pohjoisessa antavat haastettajärjestölle, joka keskittyy Pyhän kirjan kääntä-miseen ja levittämiseen. Vanha kirja on puettavapakettiin, joka on helpompi avata. Tämä koskeeniin painettua sanaa kuin sähköisten välineidenennakkoluulotonta käyttöönottoa.

7. Mihin suuntaan yhteistyötä seurakun-tien, hiippakuntien ja KLK:n kanssa tulisikehittää?

Vastuu lähetystyöstä kuuluu periaatteessajokaiselle kristitylle. Käytännössä vastuu kuuluuseurakunnille, hiippakunnille ja kokonaiskirkol-le. Historiallisista syistä kristittyjen lähetysvas-tuu on kanavoitunut lukuisten lähetysjärjestö-jen kautta. Lähetystyön yhteyttä kirkon muu-hun kansainväliseen ja ekumeeniseen työhöntulisi vahvistaa. Pipliaseura odottaa luottavaisenaLähetystyön kehittämistoimikunnan ehdotuk-sia, jotka toivon mukaan vahvistavat lähetys-työn asemaa kirkon eri rakenteissa.

Huolehtiminen Jumalan sanan saatavilla olosta onosoittautunut merkittäväksi tulevaisuuden toivon jaelämän mielekkyyden yläpitäjäksi ja vahvistajaksi.

Vanha kirja on puettava pakettiin,joka on helpompi avata.

24

Ingvar Dahlbacka (SLEF):

Unga med imissionsarbet

1. På många missionsfält tar den nationel-la lutherska kyrkan småningom helhetsans-var för arbetet, och pionjärskedet i mission-sarbetet är på detta område förbi. Hur rea-gerar er missionsorganisation på en sådan si-tuation?

SLEF arbetar inom den lutherska kyrkan i Ke-nya. SLEF har sett det som viktigt att kyrkan ut-vecklas i riktning mot att bli en självstyrande,självunderhållande och självutbredande kyrka.Det är dock nödvändigt att i ett övergångsskedelägga ner arbete på att klargöra vilken mission-sorganisationens eventuella roll i framtiden bliroch – om missionen fortsätter att verka – attreglera förhållandet mellan den nationella lut-herska kyrkan och missionsorganisationen påett sätt som tillfredsställer bägge parterna.

2. Hur fungerar samarbetet med andralutherska missionsorganisationer?

SLEF samarbetar särskilt med andra lutherskamissionsorganisationer som stöder Kenyas lut-herska kyrka: SLEY i Finland, MissionssällskapetBibeltrogna Vänner i Sverige, Norsk LutherskMisjonssamband i Norge och World MissionPrayer League i USA. I regel sammanträffar dessaorganisationer och SLEF med Kenyas lutherskakyrka, ELCK, vartannat år för gemensammakonsultationer. Då behandlas bl.a. sådana frågorsom berör samarbetet organisationerna emellan.Överlag fungerar samarbetet mycket väl.

3. Hur har ni tänkt utveckla missions-och utvecklingssamarbetet?

SLEF har numera registrerat sig i Kenya ochhar på så sätt reglerat sitt förhållande till den na-tionella kyrkan, ELCK. SLEF har också under se-naste år fört diskussioner med ELCK om förhål-landet dem emellan. För tillfället är parternanöjda med förhållandet. I framtiden hoppasSLEF kunna vara till nytta för ELCK så längekyrkan så önskar.

4. Var läggs tyngdpunkten i utlandsarbe-tet inom den närmaste framtiden?

SLEF har strävat till att hjälpa människor bå-de på ett andligt och ett lekamligt plan. SLEFfortsätter i varierande uppgifter utgående frånde två missionsstationerna Atemo och Rukon-go. Församlingsarbete, undervisning, diakonioch hjälpverksamhet, byggnadsarbete av olikaslag är fortsättningsvis tyngdpunktsområden iSLEF:s arbete.

5. Vad betonas i hemlandsarbetet?SLEF vill genom barn- och ungdomsarbete,

familjearbete och predikoverksamhet verka föratt Kristi evangelium skall utbredas i hemlandet.

6. Vilka är nu de största utmaningarna iorganisationen och hur tänker ni svara pådem?

Den största utmaningen är att sporra denunga generationen till engagemang för missio-nen både i hemlandet och på missionsfältet.

7. I vilken riktning borde samarbetet medförsamlingarna, stiften och Kyrkans mis-sionscentral utvecklas?

SLEF verkar inom Borgå stift och samarbetetmed stiftet och församlingarna har fungeratmycket bra. SLEF strävar aktivt till att upprätt-hålla och vidareutveckla det goda samarbetetmed församlingarna och stiftet.

25

Toivon kipinöitä

Teksti ja kuvaat: Eija Kallinen

Suomen Lähetysseura järjesti nuorisotyössä toi-miville hiippakuntien, kirkon keskusten ja jär-jestöjen työntekijöille opintomatkan Etiopiaanvuosi sitten. Neljätoista matkalaista tutustui va-jaan kahden viikon ajan Etiopian luterilaisenkirkon toimintaan, Suomen Lähetysseuran työ-hön Addis Abebassa ja Hosainassa sekä Etiopianmaahan ja kansaan.

Kun lähdin matkaan, aavistelin, että matkamuuttaisi meitä kaikkia. Mihin Etiopian koke-mukset haastavat suomalaista nuorisotyötä nyt,kun matkasta on kulunut vuosi?

Palatessani ajatuksissani Etiopian matkaan,on ensimmäinen mielikuva aina sama: kuinkakaunis maa ja kansa! Uutiskuvat Etiopiasta ovat

niin toisenlaisia kuin kohtaamani ihmiset. Ku-vittelin kohtaavani vain kärsimystä ja puutetta,mutta toisin kävi. Olimmepa kuinka köyhässämajassa tai kurjassa slummissa, kohtasin ystä-vällisen uteliaasti silmiin katsovia ihmisiä. Olinälkää, likaa ja puutetta ja samalla tavattomansuurta arvokkuutta ja itsetuntoa. Nyreyttä, tyy-tymättömyyttä ja kyllästyneisyyttä kohtasinvasta matkan jälkeen helsinkiläisessä ruuhka-bussissa.

Kaikkein köyhimmätVaikeinta oli ja on kestää sitä, että ei voi auttaakaikkia. Vierailimme matkamme aikana päivä-kodeissa, kouluissa, sairaalassa, ihmisten kodeissaja kirkoissa. Suurimmat tunteet aiheutti kuiten-kin retki pohjoiseen, Lalibelaan.

Iloa köyhyyden keskellä, avuttomuutta hädän edessä.Mitä muuta sisälsi matka Etiopiaan?

Hosaina, kuurojen koulu. Matti Piitulainen (vas.), Pertti Frisk ja Eero Jokelainen seuraavat matematiikan tuntia.

26

Menimme Lalibelaan katsomaan yhtä maail-man seitsemästä ihmeestä. Kuningas Lalibelalouhitutti vuoren rinteeseen kaupungin 1100-luvulla. Tätä uutta Jerusalemia, jossa ei ole pa-latseja vaan kirkkoja, rakennettiin 23 vuotta.Siellä käsittämättömien rakennelmien keskellä,2600 metrin korkeudessa, kohtasimme kaikkeinköyhimmät. Pienissä luolissa asuvia miehiä janaisia, jotka rukoilivat yksinäisyydessään. Kirk-kojen porttien ulkopuolella kerjäsivät rujot jarammat, sokeat ja nälkäiset. Oli kuin olisimmeastuneet Raamatun kertomukseen spitaalisista.

Matkalla hotellille Lalibelan kalliokirkoistatapasimme kerjääviä lapsia. He olivat koululaisiasinisissä puvuissaan. "Hello sister! Hello! Sinunpitää auttaa. Sinä olet rikas", kaikuivat lastenkirkkaat äänet. Heillä oli erilaisia ja samanlaisiatarinoita. He halusivat käydä koulua, mutta kir-jat, paperit, kynät ja kengät puuttuivat. Ja ruo-ka. Puolet Etiopian 60-miljoonaisesta kansasta

elää nälkärajan alapuolella.Nälkääkin suurempi uhka Etiopiassa on aids.

Tauti leviää ja tappaa niin aikuiset kuin lapset-kin. Aids leviää osittain siksi, ettei tiedetä eikä vä-litetä, mutta myös siksi, ettei ole keinoja tai ra-haa hoitaa sairastuneita tai ennaltaehkäistä sensaamista.

Antamisesta voimavaraMitä yksi ihminen voi tehdä? Vaikka myisin kai-ken oman ja järjestönkin omaisuuden, ei se riit-täisi. Vaikka paastoaisin läpi vuoden ja jakaisinruokani, ei se olisi tarpeeksi. Köyhyyden kohtaa-minen ahdistaa.

Kuinka osaan kertoa pohjoisen kansan nuo-risolle etelässä nähtävästä nälästä ja puutteesta?Meillä nähdään niin toisenlaista nälkää. Kuinkaosaisin yhdessä kollegoideni kanssa kääntää aut-

tamisen ja antamisen nuorisotyön voimavarak-si? Kuinka osaisimme rakastaa omia nuoriammeniin, että he haluaisivat tuoda omat "leipänsä jakalansa" niiden ravinnoksi, joilla ei ole mitään?

Matka Etiopiaan nostaa mieleeni toistuvastimyös kysymyksen vastavuoroisuudesta. Mitä

me haluamme oppia etiopialai-silta? Törmään helposti ajatuk-seen, että täällä pohjoisessa,rauhan ja hyvinvoinnin kes-kellä, on kaikki. Me tiedämmekaiken ja osaamme kaiken.

Seurakuntien nuorisotyössävalmistaudutaan vuonna 2003Lähetysseuran kautta toteutet-tavaan Pula-keräykseen. Ke-räyksen yhtenä kohteena onEtiopia. Jos nuoret ovat keräyk-sessä vain antajia, ei vastavuo-roisuus toteudu ja tulemmevahvistaneeksi entisestään sitäkäsitystä, että meillä ei ole mi-tään opittavaa ja saatavaa kol-mannen maailman kansoilta.

Kun palautan mieleeni ku-van etiopialaisista lämpimästihymyilevistä kasvoista, tiedän,että nuorisotyöllä on paljonopittavaa ja saatavaa. Joudum-me miettimään tulevien vuosi-

Nälkää, likaa ja puutetta, muttasamalla suurta arvokkuutta jaitsetuntoa

Meillä nähdään niin toisenlaista nälkää

Lalibela, yksi kallioon hakatuista kirkoista.

27

Kuinka kaunis maa ja kansa!

en aikana yhdessä nuorten kanssa, kuinka voim-me oppia, että antaessaan saa vain jos haluaa ot-taa vastaan.

Särkyneiden majataloVierailimme Etiopian matkalla Hosainassa pros-tituoitujen ja aidsvalistuksen tukikeskuksessa,Armonlinnassa. Oppaanamme matkalla ollutKerttu Nygren kertoi tukikeskuksen perustami-sesta ja työstä siellä. Kuulimme kuinka monen-laiset kohtalot ajavat kouluttamattomat naisetprostituoiduiksi.

"Armonlinna on särkyneitten majatalo, uu-den toivon ja alkamisen paikka. Sielunhoitoa,sairaanhoitoa, käytännön apua uuden elämänaloittamisessa", kuvasi eräs matkallamme ollut.

Armonlinnassa minulle kiteytyi jotain lähe-tystyön ytimestä. Armoa viedään sinne, missä si-tä on kovin vähän muuten tarjolla. Sanoja seu-raavat tai edeltävät niiden kanssa sopusoinnussaolevat teot.

Ostin Armonlinnasta itselleni stolan. Uudentoivon löytäneet naiset olivat tehneet sen. Mus-tavalkoisessa stolassa ovat kuolema ja elämäkankaan kahden puolen, kiinni toisissaan. Niinkuin etiopialaisilla ja meillä suomalaisilla. Risti,joka on kirjailtu stolan liepeisiin on täynnä elä-män värejä. Ristin, toivon ja ylösnousemuksenmerkin kantajia olemme niin etelässä kuin poh-joisessakin.

Kirjoittaja on pastori ja Nuorten Keskus ry:n pääsihteeri.

28

Jussi Mäkinen

Näyttää siltä, että seurakunta, joka selviytyy ny-kyisestä lähetystyön murroksesta, päätyy kysele-mään peruskysymyksiä. Mikä on kirkkomme lä-hetysvastuu? Kenen tehtävänä on sen toteutta-minen? Etsitään lähetysnäkyä, ei vain uusia toi-mintaideoita.

Kestävä seurakunnallinen lähetysnäky onkokonaisvaltainen toimintaohjelma, joka hiou-tuu yhteiseksi vuosien vaivannäön jälkeen. Rat-kaisevassa roolissa ovat lähetystyöstä vastaavattyöntekijät. He herättelevät keskustelua lähetys-kenttien tarpeista luottamushenkilöiden ja seu-rakuntalaisten kanssa. Syvenevä vuorovaikutusja yhteydenpito työalueille havahduttaa meidätnäkemään, että lähetystyö on myös meitä it-seämme varten. Lähetystyössä on perimmältäänkysymys seurakuntiemme identiteetistä. Lähe-tystyö on aina hengellinen uudistumisliike jatoivon merkki seurakunnissa.

Periferiasta keskukseenLähetyksen tulee olla seurakunnan päätöksen-teon ulottuvilla, läsnä pieninä annoksina ja hy-vän mielen hankkeina. Ystävien asia ei aina ulo-tu päätöksenteon foorumeille. Palautteen anta-minen vapaaehtoistyön tuloksista ja vuoropu-helu tulevista hankkeista hallinnon kanssa tuolähetyksen periferiasta seurakunnallisen pää-töksenteon keskukseen.

Johdonmukainen hallinnollinen työskentelykokonaisvaltaisen lähetysnäkemyksen suuntai-sesti vaikuttaa vuosien myötä seurakunnallisenlähetysnäkemyksen vahvistumiseen. Tämä puo-lestaan näkyy mm. lähetysmarkkoina.

Rohkeita tavoitteita Lähetystyön nimikkosopimuksista on muotou-tunut vuosien varrella tärkein seurakunnallisenlähetystyön sitoumus. Sopimusten tavoitteitatulisi nostaa tasolle, joka vaatii toteutuakseenyhteisiä ponnisteluja niin päättäjiltä kuin vapaa-ehtoistyön toimijoiltakin. Tavoitteilla on taipu-mus toteutua. Yhteinen onnistumisen ilo ase-tettujen tavoitteiden saavuttamisesta vahvistaaseurakunnan lähetystietoisuutta.

Nimikkotyön yhteyksien monipuolinen hoi-taminen vaatii paljon työtä ja vaivannäköä. Lä-hetystyöstä vastaavien työntekijöiden määrätie-toinen työpanos on välttämätön. Lähetysjärjes-

töjen kokemus ja tietotaito ovat luovuttamatontuki seurakunnallisen lähetyspanoksen kanavoi-tumiseksi yhteistyökirkkojemme tueksi.

Mielikuva seurakunnan nimikkolähetistä ontärkeä. Hän on työtoverimme, jolla on paikkan-sa työyhteisössämme. Hänen tuolinsa on useintyhjä kokouksissamme, koska hän työskenteleemeistä etäällä, mutta meidän kanssamme. Rat-kaisevan tärkeitä ovat ne tilaisuudet, jolloinhän on keskuudessamme, omalla tuolillaan.

Lähetysnäystäseurakunnantoimintaohjelmaksi

Lähetti työskentelee meistä etäällä, mutta meidän kanssamme

29

Monimuotoiset verkostotLähetystyön murros näkyy selvästi perinteis-

ten toimintapiirien vähenemisenä. Uusi toimin-tarakenne näyttää muotoutuvan entistä lyhyt-jänteisemmin toimivaksi ja toimintatavoiltaanaikaisempaa monimuotoisemmaksi verkostoksi.

Lähetystyön vastuunkantajien verkostoahuolletaan yhteisellä informaatiokirjeellä. Lähe-tystyön kotisivu tavoittaa verkossa satunnaisestisamoilevia nuoria. Haasteita on tarjolla pitkinvuotta ja lähetystyöhön voi säännöllisesti tullamukaan vaikkapa lyhyin kontrahdein. Ideatnousevat toimijoilta.

Työntekijöiden kyky lukea uusia aloitteita jaantaa tilaa uusille toimijoille nousee ratkaisevantärkeäksi. Löytyykö uusien innovatiivisten toi-mintaryhmien ja nykyisen toimintakulttuu-rimme välille luonteva vuorovaikutuksen malli?Se jää nähtäväksi.

Toivon merkkejä ja hajaannuksen siemeniäkantavat mukanaan ne monet pienyhteisöt,jotka ovat aktivoituneet hyvän sanoman eteen-päin viemiseen lähellä ja kaukana. Nyt jos kos-kaan tarvitaan lähetystyön yhteyden vaalijoita.

Kirjoittaja on hiippakuntasihteeriTampereen hiippakunnassa.

Ratkaisevan tärkeäksi nouseetyöntekijöiden kyky lukea uusiaaloitteita

Apua tiedotukseen

Kirkon tiedotuskeskus on koonnut tietopaketinseurakuntien viestinnän tueksi. Internetsivujentavoitteena on antaa työkaluja, ajatuksia, yh-teystietoja ja vinkkejä käytännön viestintätyö-hön. Käsiteltäviä aiheita ovat mm. sisäinen jajulkinen viestintä ja mediayhteydet.

"Miltä kirkko näyttää, kuulostaa, vaikuttaa,tuoksuu vai haiseeko se? Onko kirkko sittenkinhajuton ja mauton? ", sivuilla kysellään.

Viestin eteenpäin viemiseen tarjotaan kon-kreettisia neuvoja. Tietoa löytyy esimerkiksi sii-tä, miten kirjoitetaan hyvä tiedote tai mitenseurakuntavaaleista kannattaa tiedottaa. Välitäviestiä -sivut löytyvät osoitteesta ww.evl.fi/vv

Kirkon lähetystyön toimikuntavv. 2002-2005Kirkon ulkoasiain neuvosto valitsi kirkon lähe-tystyön toimikunnan puheenjohtajaksi vuo-siksi 2002-2005 piispa Jorma Laulajan sekä jäse-niksi (ja heidän henkilökohtaisiksi varajäsenik-seen) seuraavat: dosentti Risto Ahonen (toimis-topäällikkö Jukka Huttunen), pastori MinnaKoistinen (kirkkoherra Sari Lindström), pääsih-teeri Markku Kotila (lähetysjohtaja Juhani Lind-gren), lääk.lis. Paula-Maria Lehtipuu (lähetys-sihteeri Sirpa Haapalainen), lähetysjohtaja Sep-po Rissanen (ulkomaanosaston johtaja TuulaSääksi), pääsihteeri Timo Rämä (lähetysjohtajaPer-Olof Malk), tuomiorovasti Lars Schmidt(lähetyssihteeri Hanne Matikainen) ja toimin-nanjohtaja Seppo Suokunnas (vs. lähetysjohtajaBrita Järn).

Kirkon lähetystyön toimikunnan tehtävänäon kehittää kirkon ja seurakuntien lähetystyötä,edistää kirkon lähetysjärjestöjen yhteistä toi-mintaa sekä huolehtia kirkon lähetystyön yhtei-sestä kasvatus-, koulutus- ja tiedotustoiminnas-ta.

30

Leevi ReinaruJeesuksen antama lähetyskäsky merkitsee VironLuterilaiselle Kirkolle (EELK) osallistumista kokomaailman lähetykseen. Meillä on oma osammeniin annettavana kuin saatavanakin.

Virolaisia lähetystyöntekijöitä on palvellutAfrikassa, Kiinassa, Intiassa ja Armeniassa. Kunsuhteet ulkomaailmaan loppuivat neuvostoval-lan aikana, lähetystehtävää toteutettiin omassamaassa ja Neuvostoliitossa saksalaisten ja inke-rinsuomalaisten keskellä. Itsenäistymisen jäl-keen olemme taas kehittämässä työmuotoja jaetsimässä paikkaamme lähetystehtävässä. Emmeole aloittamassa, vaan jatkamassa uusissa olo-suhteissa.

EELK palvelee lähetystehtävässä ensisijaisestiomassa maassa, mutta olemme avoimia myösulkolähetykselle. Ensimmäinen lähettimme,diakoni Anu Väliaho, aloitti työn vuonna 1993.Hän työskentelee puolisonsa Juha Väliahonkanssa Marinmaalla Joskar Olan kaupungissaSuomen Lähetysseuran työssä. Puolitoista vuot-ta sitten Kansanlähetyksen lähetti virolainen Li-liann Grynvald työn aloitti Mordvassa, Sarans-kissa.

Ensimmäisten kymmenen vapauden aikanainto on muuttunut karkeaan realismiin ja jopapessimismiin. Kysymyksemme on, mistä kirkkosaa resursseja, että sen jäsenmäärä voisi kasvaa(jäsenmäärä nykyisin noin 200 000). Jäsenmak-sua maksavien määrä vähenee jatkuvasti. Kas-vun edellytyksenä ovat tietenkin henkiset voi-mavarat, mutta emme voi ohittaa myöskään ta-loudellisia resursseja ja työntekijäresursseja.

Koulutusta seurakunnissa

Lähetyskeskuksessa korostamme kahta koulu-tusohjelmaa. Kasvunaika-seurakuntakoulunkautta seurakunnan jäsen löytää oman paikanseurakunnassa sekä saa rohkeutta ottaakseenvastuuta seurakunnan työssä. Luottamushenki-lökoulutuksen avulla haluamme motivoidaluottamushenkilöitä kantamaan aktiivisemminvastuuta ja toimimaan entistä paremmin yhteis-työssä toistensa kanssa.

Vuoden suurtapahtuma on lähetyspäivät,jotka järjestetään kerran vuodessa. Päivien kaut-ta pyrimme kannustamaan alueen rovastikun-taa ja seurakuntia kehittämään käytännössäomaa lähetysnäkemystään. Tapahtumaan sisäl-tyy lähetyskonferenssi, jossa käsittelemme ajan-kohtaisia missiologisia teemoja. Päivien järjeste-lyissä on mukana Pyhäkouluyhdistys, joka jär-jestää lapsille oma ohjelmaa. Rovastikunnatovat järjestäneet myös Missio-tapahtumia.

Evankelioinnin ja julistustyön muodot ovatkehittyneet Piiblibuss-projektin ja Lähetyskuo-

Viron kirkkoetsii paikkaansalähetystehtävässä

Kymmenen vuotta vapaudessa: intoa, realismia ja pessimismiä.

Haluamme ollavastaanottamassa ja jakamassaJumalan suurta rakkautta

31

ron kautta. Piiblibuss vie eri paikkakunnille in-formaatiota Raamatun synnystä ja kehityksestä.Mukana on hengellistä kirjallisuutta ja videoita.Bussissa on myös keskustelumahdollisuus. Pro-jekti palvelee erityisen hyvin kouluissa.

Järjestämme myös luentoja Teologisessa Ins-tituutissa. Työnkuvaamme kuuluu niinikäänvenäjänkielinen työ ja pienryhmätoimintaakaupunkialueilla, missä ei ole kirkkoa. Tätä työ-tä emme ole resurssien puutteessa kuitenkaanvoineet kehittää.

Ateistinen menneisyys näkyy yhä yhteiskun-nassamme, siksi kasvava sukupolvi on kirkontärkein lähetyskohde. Uskonnonopetus kou-

luissa sekä pyhäkoulu- ja nuorisotyö seurakun-nissa ovat alueet, joihin kannattaa ohjata resurs-seja. Noin 13 %:ssa kouluista opetetaan uskon-toa. Se on jatkuva haaste seurakunnille ja kokokirkolle.

Työmme on pieni osa koko maailman lähe-tyksestä. Meille eestiläisille se on tärkeä, koskarakastamme omaa kirkkoamme ja haluammeolla mukana vastaanottamassa ja jakamassa Ju-mala suurta rakkautta. Rakkauden varassa elä-mä on mahdollista ja jatkuu.

Kirjoittaja on Nõvan seurakunnan kirkkoherra jaViron Kirkon Lähetyskeskuksen johtaja.

Piiblibuss vie evankeliumia ympäri Viroa. Kuvassa Pentti Heinilä (vas.) ja Leevi Reinaru.

Uud

en T

ien

arki

sto

32

Timo Vasko

Muslimien määrä kasvaa paljon voimakkaam-min kuin kaikkien muiden suurten uskontojenkannattajamäärät, kertoo tammikuussa ilmes-tynyt David B. Barrettin and Todd M. Johnsonintekemä maailman uskontojen ja lähetystyönvuositilasto.

Toinen voimakkaasti kasvava ryhmä on riip-pumattomat kirkot, joihin kuuluu valkoihois-ten johtamia kirkkoja sekä alkuperäiskansojenkristittyjä, muun muassa Afrikassa ja Kiinassa.

Vuosikasvut vertailussaKirkkojen kasvua voidaan verrata niiden vuosi-kasvun perusteella. Kiinnostavia tietoja antaaesimerkiksi vertailu uskontokuntien vuosikas-vun ja maailman väestön vuosikasvun välillä.Maailman väkiluku kasvaa vuosittain 75 miljoo-nalla ja maailman väestön (6.203.789.000) vuosi-kasvu on 1,22 %. Eri uskontojen kasvuprosentitovat seuraavia: muslimit 2,11 %, sikhit 1,84 %,hindut 1,54 %, kansanuskontojen (ethnoreligio-nists) kannattajat 1,30 %, kristityt 1,27 %, budd-halaiset 1,04 %, uususkontojen kannattajat0,94 %, juutalaiset 0,81 %, ei-uskonnolliset 0,80 %ja ateistit 0,24 %.

Barrettin ja Johnsonin tilasto sisältää 79 erilais-ta kategoriaa, joiden avulla voi tarkastella maail-man uskontotilannetta. Kategorioita ovat uskon-nollisten ryhmien lisäksi esimerkiksi Raamattujenja kristillisen kirjallisuuden levinneisyys.

Maailman väestön vuosikasvua pienempikasvuprosentti on 20 kategorialla ja suurempi 57kategorialla. Mielenkiintoisia ovat myös katego-riat, jotka osoittavat korkeimpia kasvun lukuja.Viidessä kategoriassa kasvu on suurempi kuin 6 %, josta seuraa määrän kaksinkertaistuminenjoka 12 vuosi. Muutamat suuntauksista kyseena-laistavat joitakin nykyisistä negatiivisista stereo-tyypeistä, jotka koskevat globaalin lähetystyönetenemistä.

21. vuosisadan suuntauksiaKasvuprosentin merkitys tulee ilmi verrattaessaesimerkiksi hindujen ja ei-uskonnollisten (non-religious) määrää. Vuonna 1970 ei-uskonnollisiaoli noin 70 miljoonaa enemmän kuin hinduja.Suunta kuitenkin kääntyi ja jo vuonna 2000 hin-duja oli noin 40 miljoonaa enemmän kuin ei-us-konnollisia.

Vuoteen 2000 mennessä hindujen määränvuosittainen kasvu oli 1,54 %, mutta ei-uskon-nollisten vain 0,80 %. Eron odotetaan kasvavanedelleen niin, että vuonna 2025 hinduja on to-dennäköisesti 175 miljoonaa enemmän kuin ei-uskonnollisia. Muutos selittyy muun muassaeroilla väestönkasvussa eri alueilla. Enimmäk-seen hindujen asuttamassa Intiassa odotettavissaoleva vuosittainen väestönkasvu on 0,90% vuo-teen 2025 mennessä. Esimerkiksi Kiinassa, jossaon merkittävä määrä ei-uskonnollisia, vuosittai-nen väestönkasvu on vuoteen 2025 mennessä0,35%.

Muslimien jariippumattomienkirkkojen vuosikasvuvoimakkainta

33

Kolmannes kristittyjäVuonna 2002 kristittyjen määrä on 2.050 miljoo-naa eli 33,05 % maailman väkiluvusta.

Muita kuin kristittyjä on maailmassa 4. 153miljoonaa. Vielä evankeliumilla saavuttamatto-mien ihmisten määräksi arvioidaan 26.5 % maa-ilman väestöstä (1.645 milj.).

Vuosikasvu kristillisten yhteisöjen kohdallaon seuraava: ”riippumattomat” kristilliset yhtei-söt 2,17 % (402 miljoonaa kannattajaa vuonna2002), helluntailaiset, karismaattiset tai uuskaris-maattiset kristityt 1,87 % (543 milj.), protestantit1,36 % (351 milj.), anglikaanit 1,34 % (81 milj.),roomalaiskatoliset 1,24 % (1.083 milj.) ja orto-doksit 0,52 %, (217 milj.)

David B. Barrett and Todd M. Johnson julkai-sivat vuositilastonsa 17. kertaa. Tämänkertaiseentilastoon on otettu mukaan myös uusia katego-rioita, joista eräs on kaikkien selvästi erottuvienuskontojen lukumäärä. Vuonna 1900 niitä oli 1000, vuonna 2000 jo 9 900 ja vuonna 2002 luku-määrä on 10 200. Uusina tietoina mukana ovatmyös denominaatioiden ja kongregaatioiden lu-

kumäärät. Niissä on tapahtunut voimakastakasvua. Vuonna 1900 denominaatioita (uskon-nolliset yhteisöt / kirkkokunnat) oli 1900, vuon-na 2000 jo 33 800 ja vuonna 2002 peräti 35 500.Kongregaatioita (jumalanpalveluspaikat, worshipcenters) puolestaan oli vuonna 1900 noin 400 000ja vuonna 2000 jo 3 448 000. Vuonna 2002 kon-gregaatioiden lukumäärä on 3 554 000.

Muita uusia kategorioita tilastossa ovat kus-tannustehokkuus, kristillisen kirjallisuudenmäärä, kristillistä lähetystyötä käsittelevän kir-jallisuuden määrä ja raamattumäärän tiheys(kappalemäärä tietyllä alueella).

Tilasto antaa myös mahdollisuuden tehdävertailuja ja missiologisia tulkintoja vuosien1900, 1970, 2000, 2002 ja 2025 tietojen välillä.

Lähde: International Bulletin of Missionary ResearchVol. 26, No. 1 January 2002, 22-23.

Kirjoittaja on lähetysteologi, dosenttiKirkon lähetystyön keskus (KLK)

34

Tilastoon on otettu työalueella oleva lähetys-työntekijä tai määräaikaistyöntekijä sekä työalu-eelle lähtöä odottava tai korkeintaan kahdenvuoden kotimaankaudella oleva lähetystyönte-kijä. Kokonaismäärästä noin 20-30 % kotimaan-kaudella olevia. Suomen Pipliaseuran (SPS) osal-ta Yhtyneet "Raamattuseurat vastaavat Raama-tun käännös-, tuotanto- ja levitystyöstä."

SUOMEN LÄHETYSSEURA (SLS)31.12.2000 12/31/2001

Angola 11 14Botswana 17 15Etiopia 27 29Namibia 10 11Senegal 27 30Tansania 30 24Afrikassa yht. 122 123

Venäjä 19 15Ranska 6 5Saksa 4 4Euroopassa yht. 29 24

Israel 20 17Jordania 1 0Kambodza 0 2Kiina 3 4Hongkong 10 11Mongolia/MAF 4 4Nepal 13 13Pakistan 15 13Taiwan 16 12Thaimaa 21 14Aasiassa yht. 103 90

Papua-Uusi-Guinea 7 7Oseaniassa yht. 7 7

Kolumbia 2 0Venezuela 16 16Lat.Amerikka yht.18 16

SLS yhteensä 279 260

SUOMEN LUTERILAINEN EVANKELIUMIYHDISTYS (SLEY)

31.12.2000 12/31/2001Kamerun 4 5Kenia 15 10Sambia 4 4Afrikassa yht. 23 19

Venäjä 6 6Euroopassa yht. 6 6

Japani 18 17Aasiassa yht. 18 17

SUOMEN LUTERILAINEN EVANKELIUMIYHDISTYS (SLEY)

47 42

SVENSKA LUTHERSKA EVANGELI-FÖRENINGEN I FINLAND (SLEF)Kenia 9 9Afrikassa yht. 9 9

SLEF yht. 9 9

SUOMEN EVANKELISLUTERILAINENKANSANLÄHETYS (SEKL)

Etiopia 13 12Kenia 2 2Afrikassa yht. 15 14

Englanti 4 3Itävalta 1 1Saksa 6 8Venäjä 24 26Viro 4 2Euroopassa yht. 39 40

Papua-Uusi-Guinea 5 5Oseaniassa yht. 5 5

Kirkon lähetysjärjestöjentyöalat ja ulkomailla olevientyöntekijöidenmäärät 31.12.2001

35

Filippiinit 2 2Japani 12 13Lähi-itä 30 28Aasiassa yht. 44 43

SEKL yhteensä 103 102

EVANKELISLUTERILAINEN LÄHETYS-YHDISTYS KYLVÄJÄ ( ELK)Etiopia 8 4Tansania 2 2Afrikassa yht. 10 6Venäjä 3 4Eurooppa yht. 3 4

Aasian islamilaisetmaat 15 16Bangladesh 10 11Israel 3 3Japani 9 10Mongolia 3 5Aasiassa yht. 40 45

ELK yhteensä 53 54

SANANSAATTAJAT (SANSA)Ranska 2 2Kroatia 4 4Kypros 0 1Slovakia 1 1Euroopassa yht. 7 8

Japani 2 2Aasiassa yht. 2 2

SANSA yhteensä 9 10

LÄHETIT MAANOSITTAIN

31.12.2000 31.12.2001AASIA 207 197AFRIKKA 183 171EUROOPPA 84 82LAT.AMERIKKA 18 16OSEANIA 12 12YHTEENSÄ 504 478

Kirkon lähetystyön keskuksentoiminta-ajatus ja painopisteetvv. 2002-2004

Vuosille 2002-2004 hyväksytyssä kirkkohallituk-sen toiminta- ja taloussuunnitelmassa kirkon lä-hetystyön keskuksen (KLK) toiminta-ajatus onmääritelty seuraavasti: Osana kirkkohallituksenulkosasiain osastoa KLK edistää kirkon tehtäväntoteutumista

• kehittämällä ja koordinoimalla kirkon ko-konaisvaltaista lähetystyötä,

• ohjaamalla sitä koskevaa yhteistyötä ja yh-teistä suunnittelua lähetysjärjestöissä, seura-kunnissa, hiippakunnissa ja kokonaiskirkossa,sekä

• vastaamalla kirkon lähetystehtävään kuu-luvasta yhteisestä kasvatuksesta, koulutuksestaja tiedotuksesta.

KLK:n toiminnan painopistealueiksi suunni-telmassa on nimetty

• lähetys kirkkojen yhteisenä tehtävänä• yhteistyö oman kirkkomme lähetystyössä

ja kansainvälisessä diakoniassa• lähetys missiologisena ja uskontoteologise-

na tutkimuksena ja uskontojen kohtaamisena• lähetykseen kouluttaminen ja varustami-

nen• lähetyksen julkisuuskuva ja tunnettuus.

Kiinan työn 100-vuotisjuhlavuosiTänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä,kun pastori Hannes Sjöblom ja hänen vaimonsaEllen aloittivat ensimmäisinä Suomen Lähetys-seuran (SLS) työntekijöinä lähetystyön Jinshinkaupungissa keskisessä Kiinassa. Kiina oli SLS:lleAmbomaan (nyk. Namibia) jälkeen toinen maa,jossa se aloitti työn vuonna 1902.

Juhlavuoden ”Sata Kiinan-vuotta 1902-2002”merkeissä SLS on valmistellut monipuolisenvaltakunnallisen ja hiippakunnallisen ohjel-man, näyttelyitä ja näytelmäesityksiä. Pääjuhlaavietetään valtakunnallisilla lähetysjuhlilla Hä-meenlinnassa 7.-9.6.2002.

Kaikki juhlavuotta koskeva aineisto on haet-tavissa SLS:n www-palvelusta osoitteessawww.mission.fi/kiina.

36

Henkilövalintoja Kylväjässä jaSanansaattajassa

Nuorimmissa kirkon lähetysjärjestöissä, Ev. lut.Lähetysyhdistys Kylväjässä (ELK) ja Sanansaat-tajassa (Sansa) on tehty tärkeitä henkilövalinto-ja.

ELK:in hallitus on kutsunut uudeksi lähetys-johtajaksi 1.3.2003 alkaen lähetyssihteeri PekkaMäkipään, joka on toiminut 11 vuotta järjestönlähetystyössä Etu-Aasiassa. SANSAN:n hallituspuolestaan on kutsunut uudeksi apulaislähetys-johtajaksi 1.4.2002 alkaen pastori Juha Auvisen.Auvinen on toiminut mm. kuusi vuotta Evan-keliumiyhdistyksen palveluksessa Papua-Uu-dessa-Guineassa, ja viimeksi KLK:n projektisih-teerinä Kirkon Missio 2000-luvulla kongressinpääsihteerin tehtävässä.

Molemmat valinnat liittyvät järjestöissä me-nossa olleeseen sukupolvenvaihdokseen. Sekälähetysjohtaja Juhani Lindgren (ELK) että lähe-tysjohtaja Per-Olof Malk (SANSA) ovat johta-neet järjestöjensä toimintaa niiden perustami-sesta lähtien 1970-luvun alkupuoliskolta.

Viron kirkko kutsuulähetystyöntekijöitä SuomestaViron evankelisluterilaisen kirkon konsistori(kirkkohallitus) on tehnyt päätöksen kutsua lä-hetystyöntekijöitä Suomen evankelisluterilai-sesta kirkosta auttamaan lähinnä seurakuntiennuorisotyössä ja kirkon venäjänkielisessä työssä.Arkkipiispa Jaan Kiivit on lähettänyt asiaa kos-kevan kirjeen kirkon lähetysjärjestöille.

NELJÄ LAUANTAITAUSKONNOISTA

Muuttoliikkeen ja uususkontojen myö-tä suuret maailmanuskonnot ovat tul-leet keskuuteemme ja kristittyinä jou-dumme pohtimaan suhdettamme nii-hin. Tarvitsemme oikeaa ja ajankoh-taista tietoa toisista uskonnoista, jottavoimme aidosti kohdata niiden edustajia.

20.4. BUDDHALAISUUS - mietiskelyn uskonto?

Käsiteltäviä teemoja ovat buddhalai-suuden peruskäsitteet, kansanbudd-halaisuus ja Japanin buddhalaisuus tänään. Mukana päivässä mm. teol.triPekka Huhtinen ja uskontosihteeri Pekka Hiltunen.

18.5. JUUTALAISUUS - LÄHELLÄ VAI KAUKANA?

Käsiteltäviä teemoja ovat Nikodemuk-sen toverit, Jeesuksen vastaväittäjätja muita juutalaisia ryhmiä, oksa jaoliivipuu ja kysymys Messiaasta. Päi-vässä mukana mm. teol. tri Timo Es-kola, opettaja Heikki Nurminen ja pas-tori Jukka Koistinen.

Syksyn ohjelmassa ovat hindulaisuus(26.10.) ja islam (24.11.). Kunkin päivän aikataulu klo 9.30-16.

Luentopäivät pidetään Helsingin kris-tillisellä opistolla Laajasalossa. Yhden päivän osallistumismaksu 20euroa (120 mk), sisältää lounaan jakahvit.

Ilmoittautuminen puh. (09) 6219 0049.Tiedustelut Kirsti Kosonen (09) 129 7296.

Järjestäjät: Helsingin hiippakunta, Helsingin kristillinen opisto, Kirkon lähetystyön keskus ja SuomenLähetysseura

37

Risto Kuismanen

"Kukaan ei voi olla yhtä aikaa kahden uskon-non täydellinen kannattaja. Jokaisella on omataustansa, jota hän kantaa mukanaan", totesi Ja-ques Scheuer Euroopan buddhalais-kristillistentutkimusten verkoston konferenssissa Höörissä,Etelä-Ruotsissa.

Scheuer vertasi toisiinsa kahta ihmistä: Kii-nassa syntynyttä englannin kielen, kulttuurin,uskontojen ja yhteiskunnan opiskelijaa ja Eng-lannissa syntynyttä opiskelijaa, joka on perehty-nyt syvästi Kiinan kulttuuriin ja uskontoon. Nä-mä kaksi voivat tulla lähelle opiskelemaansakohdetta, mutta molemmilla on kuitenkin omataustansa. He eivät lopulta ole lainkaan saman-laisia. Vaikka ihminen haluaisi sisäistää toisen us-konnon kuin minkä keskellä on kasvanut, hänkantaa kuitenkin mukanaan omaa historiaansa,Scheuer totesi.

Eshin Nishimura, Japanissa asuva buddhalai-nen sensei, vietiin 2-vuotiaana zen-temppeliin,jossa hän aloitti buddhalaisen elämänsä. Eshintotesi, ettei hänen uskonsa muutu koskaan.Hänellä on syvä luottamus mestariinsa.

Dialogi kristittyjen kanssa on merkinnyt hä-nelle omassa uskossa syvemmälle pääsemistä.Tämä on hänen mukaansa kuin vuoren kiipeä-

mistä omalla polullaan. Kiivetessä ei tiedä muis-ta poluista, mutta mitä korkeammalle pääsee, si-tä lähemmäs muut polut tulevat.

Jos ei tunne muita uskontoja kuin omansa, eitunne yhtään uskontoa.

Kristillisyydessä, kuten buddhalaisuudessa-kin, on olemassa monta erilaista suuntausta.

Dialogi tapahtuu keskustelemalla ja tutustu-malla toisiin ihmisiin. Ennen Eshin halusi tietääkristillisyydestä, nyt hän haluaa ainoastaan tun-tea kristittyjä, että itse tulisi rikkaammaksiomassa uskossaan.

Eshin Nishimuran mielestä kristillisyydenrikkaus on sen korostus ihmisen heikkoudesta.Kun buddhalaisuudessa korostetaan, että jokai-sella on buddha-luonto, ja pyrkimys on löytäätosi itsensä, unohdetaan helposti ihmisen synti-syys.

Viime toukokuussa pidetyn konferenssin tee-mana oli "Kristittyjen käsitykset Buddhasta".Forumin tarkoituksena on levittää uutisia us-kontojen välisestä keskustelusta ympäri maail-maa, pitää esillä dokumentteja ja kirjallisuutta,pitää yllä keskustelua ja koota yhteen tutkijoita.

Lisätietoa verkoston kotisivuilta www.budd-hist-christian-studies.org.

Uskontotutkijat koolla

"Kukaan ei voi kannattaakahta uskontoa"

38

Lähetysyhteistyöstäpuhuttiin jo1940-luvulla

Hannu Paavola

Koko kirkon missio ja lähetysyhteistyönkehittäminen eivät ole uusia asioita kirkos-samme. Suomen Kansanlähetyksen ulko-maisen työn johtaja pastori Henry Liivolalletarjoutui teologian opintojen yhteydessätilaisuus kurkistaa yhteistyön historiaan.Hänen pro gradu -tutkielmansa "Kirkon lä-hetysasiain neuvottelukunta lähetysyhteis-työn rakentajana 1954-1975" (huhtikuu2001) käsittelee Kirkon lähetystyön keskustaedeltävää aikaa lähetysyhteistyön näkökul-masta. Tutkimuksen taustana oli kirkos-samme 1940-luvulla virinnyt keskustelu jakehitys, josta tänään puhutaan Koko kirkonmissiona.

Mitä yllättävää tutkimus paljasti?"Mielenkiintoista on se, että lähetysjär-

jestöt eivät tehneet aloitetta tiivistää kirkonlähetysrintamaa, vaan aloite tuli kirkonpuolelta. Sama piirre näkyi myöhemmin1960-luvulla, kun kirkolliseen kenttään il-maantui uusia lähetysjärjestöjä."

Hallinnollisella tasolla lähetysyhteistyölaajeni vasta, kun kirkolliskokous asetti syk-syllä 1971 Kirkon lähetyskomitean kehittä-mään lähetystyön asemaa kirkon hallinnos-sa. Lähetyskomiteaan valitut jäsenet edusti-vat kirkon lähetysrintamaa laaja-alaisem-min kuin kirkon lähetysasiain neuvottelu-kunta. Kirkon oma panos lähetysyhteis-työn kehittämisessä on siis ollut ilmeinen.

Läpinäkyvyyttä toimintaanKirkon tekemät ratkaisut lähetysyhteistyönkehittämiseksi rakentuivat sekä 1950- että1970-luvuilla sille pohjalle, että järjestöt säi-lyvät itsenäisinä. Samanaikaisesti esiintyi hy-

Oman kirkkomme lähetyshistorian tunteminen kasvattaakunnioitusta muita järjestöjä kohtaan, sanoo SEKL:en ulko-maisen työn johtaja Henry Liivola.

Ast

a Li

us

39

vinkin selkeitä ääniä tiiviimmän kirkollisen lä-hetysorganisaation puolesta. Aina konkreettisenratkaisun kynnyksellä tiivistämisen aikeista kui-tenkin luovuttiin, koska kirkon nähtiin toteut-tavan lähetysvastuutaan hedelmällisimmin itse-näisten lähetysjärjestöjensä kautta.

Kirkon lähetysasiain neuvottelukunta onnis-tui lisäämään kirkon omaa vastuuta lähetystyös-tä seurakunta- ja hiippakuntatasolla. Toisaalta seloi – heikkouksistaan huolimatta – seurakun-tien kaipaamaa läpinäkyvyyttä, käytäntöjen yh-tenäisyyttä ja keskinäistä yhteyttä järjestörinta-maan. Neuvottelukunta pystyi käytännössä tu-kemaan tätä toimintaa ”Kirkkomme lähetys” -lehden kautta, joka alkoi ilmestyä vuonna 1959.

Neuvottelukunta yhtenäisti lähetysjärjestö-jen käytäntöjä, mikä helpotti seurakuntien työs-kentelyä useamman lähetysjärjestön kanssa sa-manaikaisesti. Neuvottelukunta koordinoi jär-jestöjen keskenään kirjavia talouskäytäntöjä ai-kaisempaa yhdenmukaisemmiksi. Läpinäkyvyy-den kehitystä tuki myös se, että neuvottelukun-ta ryhtyi julkaisemaan lähetyskannatustilastojavuonna 1964. Vuodesta 1968 lähtien avoimuuskasvoi, kun neuvottelukunta alkoi järjestäähiippakunnallisia neuvottelupäiviä.

Vastakkainasettelu ei lisää yhteistyötäLiivolan mukaan kirkon lähetysasiain neuvotte-lukunta harjoitti korostetusti ekumeenista lähe-tysteologiaa, jota alkuvaiheissaan saattoi luon-nehtia varsin kritiikittömäksikin. Uusista järjes-töistä varsinkin Kansanlähetys vastusti tältä osinneuvottelukunnan työskentelyä.

Vaikka neuvottelukunta myöhemmin sel-västi osoitti asettuvansa ekumeenisen liikkeenkonservatiiviselle laidalle, Kansanlähetyksenkriittisyys ei laantunut. Tämä johti siihen, että

aluksi järjestö jättäytyi 70-luvun puolivälissäneuvottelukunnan työtä jatkamaan suunnitel-lun Kirkon lähetystoimikunnan ulkopuolelle.

"Nähtävästi järjestön silloinen voimakkaankriittinen asenteellisuus esti sitä näkemästä uu-distuvan lähetysyhteistyön positiivisia puolia.Järjestö jäi kirkon lähetysyhteistyön kannaltaharmittavasti eräänlaiseen kriittiseen oppositio-asemaan."

"Tämän perusteella voisi sanoa, että voimak-kaat vastakkainasettelut eivät edistäne lähetys-yhteistyön kehittymistä positiiviseen suuntaan -ainakaan parhaalla mahdollisella tavalla", Liivo-la kuvaa.

Tutkimus avartaaHenry Liivolan mukaan kirkon lähetystyön his-torian tunteminen on jo sellaisenaan omiaankasvattamaan kunnioittavaa asennetta muitajärjestöjä kohtaan ja laajentamaan yhteisym-märrystä.

Tutkimus avasi lähetystyötä kokonaiskirkonnäkökulmasta. Henry Liivola haluaa työsken-nellä sen hyväksi, että kirkon lähetysvastuu sy-venee ja laajenee eri toimintatasoilla. Hän toi-voo, että lähetyksen asema vahvistuu kirkossa,sillä se on kirkon perustehtävä.

Tutkimus avasi tarkastelemaan lähetystyötäkokonaiskirkon näkökulmasta. Henry Liivolahaluaa työskennellä sen hyväksi, että kirkon lä-hetysvastuu syvenee ja laajenee eri toimintata-soilla. Hän toivoo, että lähetyksen asema vahvis-tuu kirkossa, sillä se on kirkon perustehtävä.

"Toivoisin voivani työskennellä lähetysyh-teistyön kehittämiseksi ja lähetystyön läpinäky-vyyden lisääntymiseksi paitsi omassa järjestössä-ni myös kirkon ja sen lähetysjärjestöjen yhteis-toiminnan eri tasoilla", Kansanlähetyksen ulko-maisen työn johtaja sanoo.

40

Islaminperuskäsitteetselviksi Jaakko Hämeen-Anttila: Is-lam-taskusanakirja. BasamBooks: Helsinki 2001. 103 s.

Maailmaa järkyttäneet terrori-teot Yhdysvalloissa 11.9.2001 he-rättivät laajan kiinnostuksen is-lamin perustietoja kohtaan.Helsingin yliopiston arabiankielen ja islamin tutkimuksenprofessori Jaakko Hämeen-Ant-tila sai julkisuudessa vastata lu-kuisiin islamia koskeviin kysy-myksiin. Tässä tilanteessa hänkirjoitti lyhyessä ajassa ensim-mäisen suomenkielisen hakute-oksen islamista (7-9).

Teos on tiivis opas islamilai-sen maailman ajankohtaisiinkysymyksiin ja palvelee erin-omaisesti paitsi yleensä islamistakiinnostuneita lukijoita myösniitä, jotka ovat käytännössä te-kemisissä muslimien kanssa.Suppeana esityksenä kirja antaahyvät perustiedot islamista jaluo osaltaan edellytyksiä rau-hanomaiselle muslimien koh-taamiselle.

Aluksi kirjassa selitetään 37keskeistä käsitettä ’ajatollasta’’ummaan’ (10-30). EsimerkiksiAlláhista mainitaan seuraavaa:”’Jumala’. Useat eurooppalaisetja samoin suomalaiset musli-mit suosivat sanan Allah säilyt-tämistä myös eurooppalaisissakielissä, joskaan asiassa ei vallit-se yksimielisyyttä. Allah ei kui-tenkaan arabiassa ole erisnimivaan tarkoittaa yksinkertaisesti

’Jumalaa’ määräisessä muodossa(der Gott, the God). Samaa sa-naa käyttävät myös arabiankie-liset kristityt puhuessaan kris-tinuskon Jumalasta. Samoinmonissa islamilaisissa kielissä,kuten ennen muuta persiassa,Jumalasta käytetään omankie-listä nimitystä (esim. pers. Khu-dá). Tältä kannalta on perustel-tua käyttää suomessa vastaavaasuomenkielistä sanaa Jumala.”(11).

Lisäksi kirja sisältää 11 laa-jempaa kirjoitelmaa, aiheinaesimerkiksi ”Islamin pilarit” ja”Kulttuurien konflikti?” (31-64).Kirjan kolmantena osana on ”Ji-had Koraanissa”, johon onkoottu Koraanin jihadia käsitte-levät kohdat (65-98). Tässä yh-teydessä Hämeen-Anttila myöstoteaa: ”On kuitenkin paikal-laan muistuttaa lukijaa siitä, et-tä Koraanin yleisilme on rau-hanomainen ja armahtava. Ku-vaavaa on, että Koraanin 114suurasta 113 alkaa sanoilla: ’Ju-malan, Armeliaan Armahtajannimeen’.”

Kirjan lopussa on arabian-kielen ääntämystä koskevia oh-jeita (99-101) ja luettelo kirjalli-

suudesta. Hämeen-Anttila ontehnyt jo ennen tätäkin kirjaatähän mennessä suomalaisellelukijakunnalle merkittävän pal-veluksen islamia käsittelevilläteoksillaan, joita luettelossamainitaan yhdeksän nimikettä.Osa niistä on suomennoksia.Jotkut teoksista ilmestyvätvuoden 2002 aikana (102-103).

Todella suositeltava taskusa-nakirja. Tämän jälkeen voi-daankin odottaa ensimmäisensuomenkielisen laajan islam-hakusanakirjan ilmestymistä, inspe.

Timo VaskoMissiologian dosentti

Moderniateologiaa avaavatietosanakirjaModernin teologian ensyk-lopedia. Toim. Alister E.McGrath. Theologia syste-matica -sarja. Kirjapaja: Hel-sinki 2000. 898 s.

Tämä alun perin angloamerik-kalaiselle lukijakunnalle laadit-tu ensyklopedia ilmestyi vuon-na 1993. Ensyklopedian artikke-leiden asiantuntevia kirjoittajiaon 93, näiden joukossa RistoSaarinen. Seitsemän vuottamyöhemmin ensyklopediastailmestyi suomenkielinen laitos.Suomennoksen ovat tehneetSatu Norja ja Kia Sammalkorpi-Soini, asiantuntijatarkastuksenPauli Annala, Petri Järveläinen

’ajatollasta’ ’jihadiin’

41

ja Antti Saarelma ja kielenhuol-lon Aarre Huhtala.

Toimitus on lisännyt laitok-seen Markku Heikkilän protes-tanttista teologiaa Suomessakoskevan osuuden. Toimituk-sen osuus näkyy myös siinä, ettäesim. asiahakusanaan ’sovitus’on lisätty viittaus Mikael Agri-colaan, mutta alkutekstissämainittu William Tyndale onjätetty pois.

Ensyklopedia on epäilemättäapuneuvo kaikille, jotka ovatkiinnostuneet modernin ajankristillisestä ajattelusta. Se myösohjaa esitettyjen tietojen läh-teille. Termi ”moderni aika”merkitsee tässä yhteydessä sitälänsimaisen kulttuurin aika-kautta, joka alkoi valistuksesta1700-luvun alussa. ”Kristilliselläajattelulla” puolestaan tarkoi-tetaan sekä yliopistoissa harjoi-tettua teologiaa että niitä talou-dellisia, sosiaalisia, esteettisiä jakulttuurisia näkemyksiä, joitakristinuskon piirissä on moder-nilla ajalla esiintynyt. Tavoit-teeksi on asetettu ”mahdolli-simman objektiivinen ja kiihko-ton esitys”. Pyrkimyksessä ononnistuttu hyvin. Kirjan perus-rakenteen muodostavat laajatartikkelit. Oman ryhmän muo-dostavat artikkelit, joissa esitel-lään kristillisen ajattelun keskei-simpien teemojen kehitystä.Tällöin esitellään asiaan ja ajan-jaksoon liittyvät koulukunnat,huomattavimmat vaikuttajat jakeskeinen kirjallisuus.

Toisen ryhmän muodostavatkristilliseen ajatteluun vaikutta-neiden filosofisten virtaustenesittelyt. Kolmas ryhmä esitte-lee valikoidun joukon yksittäisiäteologeja. Näiden lisäksi esitel-

lään myös kristillisen ajattelunkannalta merkittäviä muitaajattelijoita.

Teoksessa on joukko laajastikäsiteltyjä aihealueita, joistavain esimerkkeinä seuraavat: aa-sialainen kristillinen ajattelu,ekumenia, evankelikalismi, lä-hetysteologia, raamattukritiikkija raamatuntulkinta, valistus jakristillinen ajattelu.

Vastaavaa ensyklopediaa eiole aikaisemmin ilmestynytsuomeksi. Kyse on uudesta jamerkittävästä hankkeesta, jon-ka lopputulokseen voi olla var-sin tyytyväinen.

Timo Vasko

YleisesitysLutherinteologiastaJohdatus Lutherin teologi-aan. Toim. Pekka Kärkkäi-nen. Julkaisija Helsingin yli-opiston systemaattisen teo-logian laitos. Theologia sys-tematica -sarja. Kirjapaja:Helsinki 2001. 344 s.

Kauan kaivattu uusimpaan tut-kimukseen perustuva selkeäyleisesitys luterilaisen teologianjuurista ja vaikutushistoriastaon nyt saatavilla. Teoksen pai-nopiste on siinä, mitä refor-maattori Martti Luther (1483-1546) itse ajatteli ja miten hänsovelsi teologista ajatteluaankäytäntöön. Vähitellen Luthe-rin jälkeinen luterilaisuus onjälleen löytänyt tien takaisin

Lutherin alun perin viitoitta-mille lähteille.

Kirjan taustalla on prof.Tuomo Mannermaan 1970-lu-vulla käynnistämä suomalainenLuther-tutkimus, joka on kulu-neina vuosina kehkeytynytkansainvälisesti arvostetuksiLuther-tutkimuksen koulu-kunnaksi. Lutherin teologisenajattelun kehittyminen ja kes-keiset piirteet esitetään teokses-sa hyvin monipuolisesti ja yh-teydessä aikansa filosofisiin jateologisiin virtauksiin. Kiinnos-tavasti tuodaan esiin myös Lut-herin teologian vaikutushistori-an pääpiirteet ja sovellutuksetoppikeskusteluihin nykypäi-vään saakka.

Kokonaisvaltaisen, syvällisenja kiehtovan käsityksen saami-nen Lutherin teologiasta onnis-tuu käymällä ajatuksella läpiteokseen sisältyvät merkittävientutkijoiden kirjoitukset. RistoSaarinen, joka toimii ekumenii-kan professorina Mannermaanjälkeen, antaa lukijalle orientoi-van yleiskatsauksen Lutherinteologian tulkintahistoriastanykypäivään asti.

Lutherin ajattelun taustaavalaistaan neljällä kirjoituksella.Ne käsittelevät mm. Lutherinfilosofianopintoja (Pekka Kärk-käinen) ja renessanssia ja hu-manismia (Kari Kopperi).

Teologia-pääluvussa käsitel-lään mm. logiikkaa ja ilmoitus-ta (Simo Knuuttila) ja Lutherinraamattukäsitystä (Miikka Ruo-kanen).

Seuraavassa pääluvussa Lut-herin jumalakäsitystä tarkaste-levat Tuija Mannström (Kolmi-yhteinen Jumala), SammeliJuntunen (Kristologia) ja Pekka

42

Kärkkäinen (Pyhä Henki).Uskon, rakkauden ja ristin

teologia -osassa tarkastellaanseuraavia Lutherin teologiallekeskeisiä näkökulmia, kutenrakkauden teologiaa (AnttiRaunio) ja vanhurskauttamis-oppia (Simo Peura). Kirkko jasakramentit -osa sisältää JariJolkkosen ja Eero Huovisen ar-tikkelit jumalanpalveluksesta,rukouksesta, ehtoollisesta jasakramenttien vaikutuksesta.

Viimeisessä pääluvussa tar-kastellaan poliittista etiikkaa jaekumeenista työskentelyä.

Teoksen epilogissa TuomoMannermaa kirjoittaa Lutheril-le keskeisestä, mutta useinunohdetusta näköalasta: Kris-tuksen kuvan kaltaisuuteenmuuttuminen. Se on samallaMannermaan jäähyväisluento.

Lutherin teologiasta löytyymuutamia perustavia ja mones-sa yhteydessä vaikuttavia kes-keisiä käsitteitä ja ulottuvuuk-sia, jotka lukemisen myötä val-kenevat lukijalle. Näitä ovatmm. trinitaarisuus, käsitys Kris-tuksen reaalisesta läsnäolosta,opus operatum ja sakramen-taalisuus.

Monin tavoin ansiokkaanteoksen luettuaan jää kuitenkinkaipaamaan alalukua, jossa olisitarkasteltu Lutherin suhdettauskontoihin (juutalaisuus ja is-lam) ja lisäksi Lutherin teologi-an peruspiirteistä avautuviajohtopäätöksiä lähetystehtäväntoteuttamiseksi.

Timo Vasko

Veli-VilleseikkaileeElma Aaltonen- Martti Pent-ti: Veli-Villen kolme maail-maa. SLS 2001. 130 s.

Onpa hauska kirja! Pari kertaaoli luettava ennen kuin aikui-nen mieli pääsi mukaan, sittenkirja avautui. Eikä ärsyttänyt,vaikka Veli-Villen kirjaimet jasanat välillä menivät sekaisin:dyynistä tuli dyyny, JoonastaNooja ja aravalaivalla Veli-Villetarkoitti avaruuslaivaa. Ainahän tuli ymmärretyksi. Kielen-ja silmänkääntämisjuttu taisisaada minut kokeilemaan, mi-ten tuo sujuisi itseltäni.

Kirjoittajien hauska huumo-ri siivittää päivien tapahtumia.Jännitystä ja vaarojakin onkoettavana erämaan vaarojenkeskellä. Kirjoittajat ovat oivallatavalla sovittaneet yhteen kult-tuurin opetusta, lähetystyötä jamaantietoa. Se on tehty lapsen-tajuisesti ja uteliaisuutta herät-täen. Kirjassa äiti ohjaa lapsiaanerilaisten ystävien kohtaami-seen ja rakastamiseen, avoimel-la ja lämpimällä tavalla. Taivas-maailma on lasten elämässä ar-jen keskellä leikeissä ja vaarois-sa. Iltarukous antaa rauhaa, tur-vaa ja levollisuutta jännittävän-kin päivän päätyttyä.

"Äiti, satama on Taivas maa-ilmassa, eikö olekin?" Elli-Allikysyi.

"On", vastasi äiti. "Sinneolemme matkalla, jos meillä onoikea kapteeni."

Aikuisena jäin miettimään,miten perhe oli Namibiaan läh-tenyt ja mikä oli heidän tehtä-vänsä siellä, entä isän kuolema?Lapsen kannalta nuo lienevätsivuseikkoja.

Kirjan värikäs kuvitus tukeehauskalla tavalla tapahtumia.Kirjaa voisi mielestäni käyttääjatkokertomuksen tavoin isom-pien päiväkerholaisten sekä py-häkoululaisten kanssa. Pientärekvisiittaa, karttoja, afrikkalai-sia esineitä ja lähetyslaulujamukaan liittäen saa oivallistatietoa siitä, millaisia asioita suo-malainen ystävämme Veli-Villekoki matkallaan Namibiassa jaAmbomaalla.

Kaarina RautiainenHausjärven seurakunnan

lähetys- ja pyhäkoulusihteeri

43

Klo 8.30 Ilmoittautuminen ja aamukahviKlo 9.15 Avaus "Uudistukaa mieleltänne"

(Room. 12:2) Pyhä Henki ja elämän uudistuminen, piispa Juha Pihkala

Klo 9.45 Esitelmä Lähetys kulttuurien välisten jännitteiden keskellädosentti Risto A. Ahonen. Pyydetyt puheenvuorot lähetystyöntekijä Anneli Hukari ja pastori Mari Pöntinen. Keskustelua.

Klo 13 Kiinan kirkko suurten haasteiden keskelläKiinan-vieraat ja rovasti Heikki Hilvo

Klo 15 Suomen Lähetysseuran teologinen linja - mitä SLS pitää tärkeänä kirkon missiossa?lähetysjohtaja Seppo RissanenSymposiumin päätös

Symposiumin järjestävät Tampereen hiippakunta, Hämeenlinnan ev.-lut. seurakunnat ja Suomen Lähetysseura.Osallistumismaksu 30 e (sis. lounaan, kahvit ja jaettavan materiaalin).

IlmoittautuminenNimi- ja laskutusosoite sähköpostitse, postitse tai puhelimitse 31.5.2002 mennessä osoitteellaRaija Kotaviita, Hiippakunnan lähetystoimisto, PL 142, 00121 Helsinki, s-posti raija.kotaviita@evl.fi, puhelin (09) 709 2584 (klo 9-15).

LÄHETYS KULTTUURIEN VÄLISTEN JÄNNITTEIDEN KESKELLÄ

MISSIOLOGINEN SYMPOSIUMI 7.6.2002 HÄMEENLINNASSA

HOTELLI RANTASIPI AULANGOSSA

MAAHANMUUTTAJATYÖN KURSSEJA

Pohjoismainen ekumeeninen kokous Oslossa. Pakolaistyönkonsultaatio 15.-17.3. Pääteemana uskonto ja integraatio.

Kulttuurien väliset avioliitot 13.-14.5.2002 Kirkon koulutuskeskus,Järvenpää. Kurssi on tarkoitettu virastojen työntekijöille

ja koskeeavioliiton solmimiseen liittyviä asioita.

Kirkon maahanmuuttajatyön päivät 14.-15.11. Ilkon kurssikeskus, Kangasala.

Tiedustelut ja ilmoittautuminen: Marja-Liisa Laihia, puh. (09) 1802 410, e-mail: marja-liisa.laihia@evl.fi

44

KIRKON MISSIO 2000-LUVULLA -KONGRESSIN RAPORTTIKIRJA

ILMESTYY KEVÄÄLLÄ 2002.

RAPPORTBOKEN FRÅN KONGRESSEN KYRKANS MISSION PÅ 2000-TALET

UTKOMMER PÅ VÅREN 2002.

Kirja sisältää lähetystyön ja kansainvälisen diakonian kongressin 28.-29.1.2002 puheenvuorot ja työskentelyn keskeiset tulokset.

I boken ingår anförandena och de viktigaste resultaten av arbetet under kongressen för mission och internationell diakoni 28-29.1.2002.

Hinta/ Priset 10 euroa + postituskulut / porto

Lähetä tilauksesi osoitteeseen Kirkon julkaisu- ja AV-myynti,

PL 185, 00161 HELSINKI, faksi (09) 1802 454.

Sänd din beställning till Kyrkans publikations- och AV-försäljning,

PB 185, 00161 HELSINGFORS, telefax (09) 1802 454.

Tilaan / Jag beställer _______ kpl Kirkon missio 2000-luvulla -kongressin raporttikirjaa / ex. av rapportboken Kongressen Kyrkans mission på 2000-talet.

Nimi / Namn:

______________________________________________________________

Osoite / Adress:

______________________________________________________________

______________________________________________________________

45

Perjantai 10.5.10.00 Avaus, Seppo Väisänen ja

Pauli Runolinna10.30 City Jumalan suunnitelmissa

Raamattuluento, Charles Van EngenPuheenvuoro, Timo Keskitalo

13.00 Suurkaupunkien tavoittaminen maailmanevankelioimisen avai-menaLuento, Charles Van EngenPuheenvuoro, Jukka Koistinen

15.00 Evankelioiva cityseurakuntaMartti Pitkänen, Klaus Rytö-honka ja Ari Vehosmaa

16.00 Työpajat1. Uudet seurakunnat ja yhtei-söt – haaste vai uhka? 2. Lähiöevankeliointi city-ympäristössä3. Evankelioimis- ja lähetystyö maahanmuuttajien parissa kaupungissa4. Etnisten ja eri kielillä toimivi-en seurakuntien järjestäytymi-nen Helsingissä5. Katulapsityö Pietarissa6. Joh 4 kaupunkilähetyksen mallina - Ilosanomapiiri7. Nuoret – saavuttamaton

kansa kaupungissa8. Media – kaupunki valveilla

19.00 Mission Celebration -iltaPuhe: Charles Van Engen. Juonto: Jussi Miettinen.Musiikki: Brian Houston. Transformations –video.

Lauantai 11.5.09.00 Paavali suurkaupunkityön uran-

uurtajanaRaamattuluento, piispa Erik Vikström

10.00 Kohderyhmän kartoitus, valinta ja yhden ihmisen löytyminen suurkaupunkityössä, luento Charles Van EngenCase study: Sinkkutyö kaupungissa, Marja Mäkelä

13.00 Seurakunta suurkaupungissa – uudenlainen dynaaminen yhteisöLuento, Charles Van EngenCase studies: Ilkka Salminen ja Timo Keskitalo

Päivien päätös

CITY JUMALAN SUUNNITELMISSA

Lähetyskonferenssi10.-11.5. 2002

Kansanlähetysopistossa Ryttylässä

Lähetyskonferenssi on tarkoitettu erityisesti seurakuntien ja järjestöjen lähetys- ja evankeli-oimistyön vastuunkantajille, mutta se on avoin myös muille kaupunkityön kysymyksistä kiin-nostuneille.

Konferenssin pääluennoitsijaksi on tulossa tri Charles Van Engen USA:sta. Hän on ollut lä-hetystyöntekijänä Meksikossa, väitellyt tohtoriksi Amsterdamin yliopistossa ja vuodesta1988 lähtien toiminut lähetysteologian professorina Fullerin Teologisen Seminaarin Maail-manlähetyksen koulussa (School of World Mission) Kaliforniassa. Van Engen tunnetaankansainvälisesti paitsi syvällisenä teologina ja monien missiologisten kirjojen kirjoittajanamyös innostavana luennoitsijana ja karismaattisena puhujana.

Järjestäjä: Maailmanevankelioimisen Suomen keskus (MESK)Kurssimaksu 30 euroa (opiskelijat 10 euroa).

Ilm. ja esitteet: Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, 12310 Ryttylä; puh. (019) 779 20.

46

Maanantai 8.4.17.00 MajoittuminenPäivällinen18.00 Johdanto Islamin perusteisiin. Islamin pilarit ja opinkohdat, Reino Saarelma

Tiistai 9.4.08.30 Aamurukous09.00 Koraanin historialli-nen luotettavuus, Jay SmithKoraanin kokoaminen jahistorialliskriittinen tutkimus10.00 Aiheen käsittely jatkuu10.45 Rukous ja ryhmätyö11.30 Ryhmien purku jakeskustelu15.00 Islamilaisen kulttuurinvaikutus länsimaiseen kulttuuriin, Kai ÖhrnbergEsimerkkinä 900-luvun arabialainen keittokirja16.00 Kommenttipuheen-vuoro, (10 min), Päivi Wekström16.15 Todistuspuheenvuoro18.00 Kuulumisia työ-aloiltamme. Yhteistä jaka-mista.

Keskiviikko 10.4.08.30 Aamurukous09.00 Jay Smith10.00 Jay Smith10.45 Ryhmätyö alkaen rukouksella11.30 Ryhmien purku jakeskustelu15.00 Muslimien parissa toimineiden lähetystyönteki-jöiden henkilöhistorioita,Heikki Nurminen16.00 Keskustelua16.15 Todistuskertomus,Liisa Häkkinen

Torstai 11.4.08.30 Aamurukous

09.00 Jay Smith10.00 Jay Smith10.45 Ryhmätyö alkaen rukouksella11.30 Ryhmien purku jakeskustelu15.00 Rehellisyys vai suku?Lojaliteetti ja arvot, Marja-Liisa Laihia16.00 Kommentti (10 min),Paula Mäkipää16.15 Todistuskertomus

Perjantai 12.4.08.30 Aamurukous09.00 Islamilainen keskus-telukulttuuri, Jay Smith10.00 Aiheen käsittely jatkuu10.45 Ryhmätyö alkaen rukouksella11.30 Ryhmien purku jakeskustelu15.00 Päätöksenteko. Mikäohjaa ja sitoo muslimia, joka haluaa kääntyä kristityksi? Mark Saba16.00 Kommentti (10 min),Liisa Kingma16.15 Todistuskertomus18.00 Debatti, Jay Smith javastapuoli

Kurssimaksu 65 euroa.

Kurssin järjestää Muslimi-työn Suomen toimikunta(MUST). Kurssille on haku-menettely. Lähetä vapaa-muotoinen hakemuksesi, johon liität suosittelijan lausunnon 30.3. 2002 mennessä Paula Pennasel-le osoitteella:

Suomen RaamattuopistoPL 15, 02701 KauniainenPuh. 09-512 3910S-posti: Info@sro.fi;paula.pennanen@sro.fi

Islam-symposium pidetäänmaanantaina 4.11.2002 klo10-16 Helsingin yliopistonpienessä juhlasalissa, Fa-bianinkatu 33, 4. krs.

Alustukset ja keskustelu kä-sittelevät mystiikan, uskonja rationaalisuuden proble-matiikka kolmessa mono-teistisessa uskonnossa.

Jaakko Hämeen-Anttila:Uskon ja tiedon suhde isla-min mystiikassaTaneli Kukkonen: Tiedontuolla puolen - Mystiikka jamuslimifilosofitTimo Vasko: SchalomBen-Chorinin näkemys Ju-malan dialogista kansansakanssaIsä Serafim: "Juopunutmieli ja vaiennut kieli" -Mystisen kokemuksen ku-vaus ja tulkinta syyrialai-sessa ja suufilaisessa kirjal-lisuudessa

Symposiumiin on vapaapääsy eikä ennakkoilmoit-tautumista tarvita. Ajankoh-taista tietoa islamin, juuta-laisuuden ja kristinuskonperuspiirteistä opiskelijoille,uskonnonopettajille, seura-kuntien työntekijöille jamuille kiinnostuneille. Ter-vetuloa! Järjestäjät: Arabiankielen ja islamin tutkimuk-sen oppiaine, Systemaatti-sen teologian laitos, Kirkonulkoasiain neuvoston islam-työryhmä. Yhteyshenkilö:Dos. Timo Vasko, 050-3268457

ISLAM-KURSSI8.-12.4.2002

Suomen Raamattuopisto, Kauniainen

ISLAM-SYMPOSIUM4.11.2002

MYSTIIKKA, USKO JA RATIONAALISUUS

KOLMESSA MONOTEISTI-SESSA USKONNOSSA

47

kirkkomme

LähetysVår kyrkas missionkirkkomme.lahetys@evl.fi

JULKAISIJA / UTGIVARE Kirkon lähetystyön keskusPL 18500161 HelsinkiPuhelin: (09) 18021Faksi: (09) 1802 436www.evl.fi/kkh/kuo/klk

PÄÄTOIMITTAJA /CHEFREDAKTÖRHannu Paavolahannu.paavola@evl.fi

TOIMITUSSIHTEERI /REDAKTIONSSEKRETERAREHanna Salomäkihasalom@hotmail.com

TOIMITUS / REDAKTIONVuokko Vänskä (pj),Lisa EnckellChristine ErikssonPekka KarvanenHannu PaavolaMaila RanckenHanna SalomäkiLeena SuominenTimo Vasko

TAITTO / OMBRYTNINGCredoNet Oy, Silva Lehtinen

KUVANKÄSITTELY /FOTOBEARBETNINGCredoNet Oy, Heimo Nertamo

KUSTANTAJA /FÖRLÄGGAREKustannus-Oy Kotimaa

PAINO / TRYCKERIUusimaa, Porvoo 2002

PAINOS / UPPLAGA6000 kpl

KANSIKUVA / PÄRMBILDEtiopialaisia lapsiaKuva: Eija Kallinen

LEHTI ILMESTYYkaksi kertaa vuodessa ja lähetetään ilmaiseksi ev.lut. kirkon papeille ja lehtoreille, uskonnon-opettajille, lähetystyöntekijöille ja lähetyssihteereille.

SEURAAVA NUMEROilmestyy syyskuussa 2002

ISSN 0789-5135

Perjantai 12.4.17.00 Ilmoittautuminen, päivällinen18.00 Debatti, Jay Smith ja vastapuoli

Lauantai 13.4.08.30 Aamuhartaus, Katri Kuokka09.00 Kidutetun kohtaaminen, Martti Ranta10.00 Muslimikulttuurin kohtaaminen Suo-messa, Marjatta KyyhkynenKeskustelua13.30 Vierauden ja turvattomuuden koke-mus, Marja-Liisa Laihia15.30 Muslimin mukana kulkevat haavat jaKristuksen haavat, Ben Kingma 16.30 Hänen haavojensa hinnalla me olem-me parantuneet, Heini Mäkilä19.00 Rohkaistu ja nosta katseesiKertomuksia, musiikkia ja rukousta, JaySmith ja Ben Kingma

Sunnuntai 14.4.09.00 Muslimin elämänkaari. Syntymä, tytötja pojat, elämän taitekohdat, häät, vanhuusja hautajaiset, Liisa Kingma11.00 Jumalanpalvelus (HPE)13.30 Muslimimiehen uskonnollinen herää-minen ja kypsyminen kunnioitetuksivaikuttajaksi, Jay Smith

Kurssi on tarkoitettu kaikille, jotka kohtaavatmuslimeja naapureina, sukulaisina, ystävi-nä ja työtovereina, ja niille, jotka haluavattuntea islamia pintaa syvemmältä. Etsimmeyhdessä tapoja ymmärtää muslimeja ja ta-poja viestittää evankeliumia selkeällä ja ym-märrettävällä tavalla. Kurssilla on luentojenlisäksi varattu aikaa keskusteluun, omienongelmatilanteiden luotaamiseen, ilonaihei-den jakamiseen ja rukoukseen.

Kurssin järjestää Muslimityön Suomen toi-mikunta (MUST). MUST on kirkon piirissätoimivien järjestöjen yhteistyöelin, jonka tar-koituksena on tarjota kurssimuotoista koulu-tusta kaikille muslimeja kohtaaville.MUST:iin kuuluvat mm. Evankeliumiyhdis-tys, Kansanlähetys, Kirkon lähetystyön kes-kus, Kylväjä, Lähetysseura, Raamattuopis-to ja Sanansaattajat.

Kurssimaksu koko ajalta 12 euroa. Ilmoit-tautuminen 30.3. 2002 mennessä:

Suomen Raamattuopisto, Paula PennanenHelsingintie 1002700 Kauniainenpuh. 09-512 3910 s-posti: Info@sro.fi

MUSLIMIN KOHTAAMINEN SUOMESSA12.-14.4. 2002

Suomen Raamattuopisto, Kauniainen