Tulisijojen testaaminen

Tulisijojen testaaminenVoimassa olevat tulisijojen standardit ovat SFS-EN

13240 (kamiinat), SFS-EN 13229 (takkasydämet),

SFS-EN 15250 (varaavat uunit), SFS-EN 15821

(saunan kiukaat), SFS-EN 14785 (pellettikamiinat),

SFS-EN 12815 (liedet) ja SFS-EN 12805

(residential independent boilers) (ei Suomessa).

Standardit ovat kuitenkin uusiutumassa ja ne

julkaistaan lähivuosina.

Standardit koskevat EU-maita ja joitakin EU:n ulkopuolisia maita

• CEN-järjestelmään kuuluvat maat ovat Belgia,

Bulgaria, Espanja, Hollanti, Irlanti, Islanti, Iso-

Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia,

Liettua, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali,

Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa,

Slovenia, Slovakia, Sveitsi, Suomi, Tanska,

Tšekki, Unkari ja Viro.

Standardien sisältö• Standardit sisältävät vaatimukset suunnittelulle, valmis-

tukselle, rakenteelle, turvallisuudelle sekä hyötysuhteelle ja CO-päästölle.

• Näissä tulisijoissa voidaan polttaa kiinteitä, fossiilisia polttoaineita, turvebrikettejä, klapeja tai teollisesti valmistettuja klapeja tai niissä voidaan polttaa useita polttoaineita tulisijan valmistajan ohjeiden mukaisesti. Saunan kiuasstandardi sallii vain puupolttoaineen ja pellettistandardi puupelletin.

• Useimmissa laitteissa voi olla myös veden lämmitystä.

Testauksen suoritus• Testauksissa mitataan yleensä laitteen lämmitysteho, mutta

varaavasta uunista varautunut energiamäärä.

• Savukaasuista mitataan lämpötila sekä savukaasun

pitoisuudet, joita käytetään savukaasujen lämpöhäviöiden

määrittämiseen.

• Käyttöturvallisuustestissä poltetaan laitetta kovemmalla

teholla. Ympäröivien, palamiskelpoisten materiaalien lämpötila

ei saa nousta liian korkeaksi (65 astetta + ympäristön

lämpötila). Saunoilla oma testinsä, joka poikkeaa muiden

laitteiden testistä.

Päästöjen mittauksissa on eroja

• Varaavien uunien ja saunan kiukaiden

päästöjen mittaaminen aloitetaan

polttoaineen sytyttämisestä lähtien, mutta

muut laitteet lämmitetään ensin käyttö-

lämpötilaan.

• Päästöjen mittauksissa on siis suuria

eroja.

Savupiipun veto testauksen aikana

• Testauksen aikana savupiipussa pide-

tään koneellinen veto. Tällä saatetaan

eri testilaitosten olosuhteet vertailu-

kelpoisiksi.

• Testaustilan olosuhteissa on muitakin

vaatimuksia.

Käyttöturvallisuustestistä

• Suojaetäisyydet palaviin materiaaleihin

mitataan standardissa määritellyllä

”trihedron” rakenteella.

• Mittaus tehdään sekä normaalitestin että

käyttöturvallisuustestin aikana.

• Uusittavana olevaan standardiin tulee

parannuksia tulisijan etupuolen osalta.

CE merkintä ei välttämättä riitä ulkomailla• Monissa maissa (esim. Saksa, Itävalta, Tanska, Iso-Britannia

jne.) vaaditaan standardien edellyttämän hiilimonoksidipitoisuuden (CO) mittaamisen lisäksi mm. hiilivetyjen, hiukkasten ja typen oksidien mittaustietojen antamista ja annettujen rajojen alittamista. Hiukkasmittausmenetelmiä on useita ja poikkeavat toisistaan antaen erilaisia tuloksia.

• Kun uudet standardit (16510-1-1 ja 2-x) tulevat voimaan muutaman vuoden kuluttua, ne tulevat sisältämään myös em. päästöjen mittausmenetelmät.

Savukaasujen lämpötila

• Standardit eivät edellytä savukaasun lämpötilan mittaamista

käyttöturvallisuustestin aikana.

• Suomessa ohjeelliseen kansalliseen soveltamisstandardiin

SFS 7021 on kirjattu, että savukaasuista pitää mitata

korkein lämpötila käyttöturvallisuustestin aikana. Ja sitä

käytetään savupiipun T-luokan valinnan perusteena.

Tulisijoissa savukaasujen piikkilämpötilat ovat kuitenkin

lyhytaikaisia, joten on ehdotettu myös turvallisuustestin

keskimääräistä lämpötilaa savupiipun T-luokan

määräämiseksi.

EcoDesign direktiivi 1.1.2022

• Ecodesign-direktiivin vaatimusten voimaantulo

koko EU-alueelle vuoden 2022 alusta alkaen

tuo erittäin tiukat vaatimukset päästöille ja

hyötysuhteelle (ei koske kiukaita). Monissa

maissa siirrytään tiukkoihin vaatimuksiin jo

ennen tuota päivämäärää. Suomessahan ei

toistaiseksi ole mitään vaatimuksia.