YHDENVERTAISUUS-VALTUUTETUN

VUOSIKERTOMUS2019

SISÄLLYS

Yhdenvertaisuusvaltuutettu .............................................................................................................................. 5

Esipuhe.................................. ................................................................................................................................. 6

Syrjintään puuttuminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen .................................................................... 8

Tulli vahvistaa yhdenvertaisuusosaamistaan valvontakäytännöissään ....................................................... 8

Erilainen kohtelu etnisyyden perusteella voi vain harvoin olla hyväksyttävää ............................................ 9

Turvallisuusviranomaisten on edistettävä yhdenvertaisuutta ................................................................... 10

Perussuomalaisten nuorten Twitter-päivitys loukkasi tummaihoisten

ihmisarvoa ja oli yhdenvertaisuuslain kieltämää häirintää ....................................................................... 11

Romanien oikeusturva toteutuu yhä useammin ........................................................................................ 12

Saamelaisten oikeudet.................................. ............................................................................................. 15

Syrjintä on Suomessa merkittävä este työllistymiselle ja työssä etenemiselle........................................ 17

Syrjintä työelämässä alkaa jo TET-harjoittelussa ...................................................................................... 18

Starttiraha evätty terveydentilan perusteella ............................................................................................ 19

Kohtuulliset mukautukset ......................................................................................................................... 20

Koulukuljetuksissa edelleen haasteita vammaisille lapsille..................................................................... 21

Seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä ........................................................................................... 23

Yhdenvertaisuusvaltuutettu edisti sovintoa syrjintätapauksessa Ahvenanmaalla ................................... 23

Yhdenvertaisuus parantunut hedelmöityshoidoissa .................................................................................. 23

Miesten väliseen seksiin liittyvä verenluovutuskielto ................................................................................ 24

Vammaisurheilun kustannukset ................................................................................................................ 26

Yhdenvertaisuusvaltuutetun suositus uimahalleille:

Monimuotoisuutta uimahalleissa tuettava .............................................................................................. 27

Naisten oikeus pukeutua haluamallaan tavalla on myös tasa-arvokysymys ............................................ 28

Kirjastojen alaikärajat: ryhmää ei voi rangaista .........................................................................................30

Asiakaspalvelu ja tilastot.................................. ........................................................................................... 32

Haavoittuvassa asemassa olevien ulkomaalaisten oikeuksien edistäminen ...................................... 38

Suomelle tuomio EIT:ltä – valtuutetun selvitys nosti huolen esille jo edellisenä vuonna ......................... 38

Oleskelun laillistamisen edistäminen vaatii lainmuutoksia ...................................................................... 40

Ihmiskaupparaportoijan työ ............................................................................................................................ 42

Ihmiskaupparaportoijan 10 vuoden aikana tapahtunut paljon edistystä .................................................. 42

Oikeusasiamiehen ratkaisu ohjaa ihmiskaupan uhrien auttamista kunnissa .......................................... 44

Työperäisen hyväksikäytön yleistyminen lisää ihmiskaupan riskiä .......................................................... 46

Pakkotyön ja vastaavan työperäisen hyväksikäytön uhrit tarvitsevat suojaa ............................................ 48

Maastapoistamisen täytäntöönpanon valvonta.................................. ......................................................... 49

Yhteydenotot eduskunnan oikeusasiamiehelle .......................................................................................... 49

Lapsen oikeudet pitää ottaa huomioon myös säilöönotossa ..................................................................... 50

Lapsen etu.................................. ................................................................................................................ 52

AMIF-hanke – maastapoistamisen valvonnan vaikuttavuus.................................. .................................... 53

Eurooppalainen yhteistyö maastapoistamisen täytäntöönpanon valvonnassa

vahvistaa perusoikeuksia.................................. ......................................................................................... 53

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston henkilökunta ............................................................................... 57

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU4

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 5

Yhdenvertaisuusvaltuutettu edistää yhdenvertaisuut-ta ja puuttuu syrjintään. Valtuutettu on itsenäinen ja riippumaton viranomainen.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun puoleen voi kääntyä, jos on kokenut tai havainnut syrjintää iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdis-tystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vam-maisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Valtuutetun teh-täviin kuuluu myös syrjinnän vaarassa olevien ryh-mien oikeuksien ja aseman edistäminen. Tämän li-säksi valtuutettu valvoo ulkomaalaisten maasta pois-tamista ja toimii kansallisena ihmiskaupparaportoi-jana.

Käytännössä yhdenvertaisuusvaltuutetun työ on esi-merkiksi neuvontaa, yksittäisten tapausten selvittä-mistä, sovinnon edistämistä, kouluttamista, tiedon keräämistä, lainsäädäntöön ja viranomaisten käytän-töihin vaikuttamista sekä oikeudellista avustamista. Valtuutetun tehtävät ja oikeudet on kirjattu yhden-vertaisuuslakiin (1325/2014) ja lakiin yhdenvertai-suusvaltuutetusta (1326/2014). Yhdenvertaisuusval-tuutettu kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle.

Sukupuoleen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuo-len ilmaisuun liittyvää syrjintää käsittelee tasa-ar-vovaltuutettu https://www.tasa-arvo.fi/

YHTEYSTIEDOT

SÄHKÖPOSTI:

Asiakaspalvelu ja kirjaamo: yvv@oikeus.fi

Henkilökunnan sähköposti: etunimi.sukunimi@oikeus.fi

Media: viestinta.yvv@oikeus.fi

POSTIOSOITE:

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistoPL 24 00023 Valtioneuvosto

PUHELINNUMEROT:

Asiakaspalvelunumero:0295 666 817 (Puhelinpäivystys tiistai, keskiviikko ja torstai klo 10–12)

Vaihde: 0295 666 800Mediayhteydenotot: 0295 666 813Faksi: 0295 666 829

Internet: www.syrjinta.fiTwitter: @yhdenvertaisuusFacebook: www.facebook.com/yhdenvertaisuusInstagram: @yhdenvertaisuusvaltuutettuLinkedIn: yhdenvertaisuusvaltuutettu

Yhdenvertaisuusvaltuutettu

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU6

Eduskunta hyväksyi huhtikuussa 2019 lähes kaik-ki yhdenvertaisuusvaltuutetun eduskunnalle anta-mat suositukset lainsäädäntömuutoksista joko ko-konaan tai osittain. Valtuutetun vuonna 2018 edus-kunnalle antamaan kertomukseen sisältyneet suo-situkset koskivat muun muassa yhdenvertaisuus-lain osittaisuudistuksen käynnistämistä, ihmiskau-pan uhrien aseman parantamista, sekä turvapaikan-hakijoiden ja oleskeluvan saaneiden oikeuksien tur-vaamista. Lainsäädännön kehittämissuositukset ovat osa yhdenvertaisuusvaltuutetun lakiin kirjattua teh-tävää tehdä aloitteita yhdenvertaisuuden edistämi-seksi yhteiskunnassa.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu käyttää suurimman osan resursseistaan yhdenvertaisuuslain syrjinnän kiellon ja yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteiden valvon-taan. Valtuutetulle tulevat kantelut ja asiakasyhtey-denotot syrjinnästä (vuonna 2019 yhteensä 920) oh-jaavat pitkälle sitä, mihin syrjintään valtuutettu puut-tuu. Valtuutettu pyrkii näitä syrjintätilanteita selvit-tämällä ja syrjintään puuttumalla tuomaan oikeut-ta syrjinnän uhreille. Yhtä tärkeää on kuitenkin, et-tei kukaan muukaan joudu vastaavalla tavalla syrji-tyksi. Tämän takia valtuutettu viestii aktiivisesti syr-jinnän haitallisuudesta sekä seuraamuksista mitä syrjinnästä on, esimerkiksi valtuutetun johdolla ta-pahtuneen sovintomenettelyn jälkeen syrjinnän uh-reille maksetuista hyvityskorvauksista. Vuosikerto-muksen kuvaukset syrjintätilanteista ja niiden rat-kaisuista piirtävät kuvaa eri vähemmistöjen koh-taamasta syrjinnästä. Myönteistä on, että aikaisem-pia vuosia enemmän yhdenvertaisuusvaltuutettu voi myös raportoida siitä, miten eri toimijat ovat muut-taneet toimintaansa, kuten kehittäneet yhdenvertai-suussuunnitteluaan, ettei syrjintää enää tapahtuisi.

Ensimmäiset viisi vuotta uudistetun yhdenvertai-suuslain voimaantulon (2015) jälkeen ovat osoitta-neet, että uudistettu yhdenvertaisuuslaki on paran-tanut erityisesti vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista korostamalla velvollisuuksia kohtuulli-

siin mukautuksiin ja sitä, että rakennettu ympäristö on usein vammaisia henkilöitä välillisesti syrjivä. Uu-distettu laki on myös tuonut tehoa rasistiseen häirin-tään puuttumiseen (esimerkkinä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös kieltää natsilipun julkinen esittäminen) sekä etnisen profi loinnin kiel-toon (ei vielä lainvoimainen).

Kaikki kokemukset yhdenvertaisuuslain toimivuu-desta eivät kuitenkaan ole myönteisiä. Yhdenvertai-suuslain ja sen taustalla olevien direktiivien tavoite, että syrjintä johtaa tehokkaisiin ja varoittaviin seu-raamuksiin, on vielä pitkälti toteutumatta. Valtuutet-tu pitää suurimpana ongelmana sitä, että vaatiak-seen syrjinnästä yhdenvertaisuuslain mukaista hy-vitystä, uhrin on haastettava syrjintään syyllistynyt taho oikeuteen. Tähän vain harvalla syrjinnän uhril-la on resursseja, joten hyvityksiä on tuomittu mak-

Esipuhevuosikertomus 2019

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 7

settavaksi vuonna 2004 voimaan tulleen yhdenvertai-suuslain mukaan yhteensä vain joitakin kymmeniä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on esittänyt, että yhden-vertaisuus- ja tasa-arvolautakunta voisi syrjintäasiaa käsitellessään määrätä myös hyvityksestä.

Syrjintään puuttumisen ohella yhdenvertaisuusval-tuutetun tehtäviin kuuluvat myös poliisin toteutta-man ulkomaalaisten maasta poistamisen valvonta-tehtävä, ulkomaalaisten aseman edistäminen ja ih-miskaupparaportointi. Näissä erityisteemoissa val-tuutetun strategiana on tutkimuksilla ja selvityksillä paneutua ihmiskaupan uhrien ja maasta poistetta-vien henkilöiden oikeuksien toteutumisen esteisiin. Vuonna 2019 molempien erityistehtävien osalta teh-tiin vaikuttavuusanalyysi toiminnasta. Ihmiskaup-paraportoijan osalta selvitettiin, miten ihmiskaupan uhrien asema on muuttunut sinä kymmenenä vuote-na, kun valtuutettu on toiminut ihmiskaupparapor-toijana. Erityisen ilahduttavaa on, että monet valtuu-tetun esitykset ihmiskaupan uhrien aseman paran-tamiseksi ovat toteutuneet. Valtuutetun yhtenä vie-lä toteutumattomana tavoitteena on, että poliisin ih-miskaupparikosten tutkintaa tehostaan perustamal-la siihen erikoistunut yksikkö.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on eduskunnalle anta-massaan kertomuksessa korostanut tarvetta paran-taa syrjinnän uhrien asemaa. Kansainvälisesti vertail-len Suomessa puututaan huomattavan harvoin työelä-mässä tapahtuvaan syrjintään. Valtuutettu on esittä-nyt, että myös yhdenvertaisuusvaltuutettu voisi puut-tua työelämän syrjintää ja että syrjintäasian työelä-mässä voisi saattaa myös yhdenvertaisuus- ja tasa-ar-volautakunnan käsiteltäväksi. Tämän Suomea koske-van suosituksen esitti vuonna 2019 myös Euroopan neuvoston rasismin ja suvaitsemattomuuden vastai-nen komissio ECRI. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää keskeisenä, että yhdenvertaisuuslain osittaisuudistus saadaan eduskunnan käsiteltäväksi jo tämän hallitus-kauden aikana, jotta lainsäädännön ilmeiset puutteet voidaan korjata mahdollisimman pian.

Rainer Hiltunen

vs. yhdenvertaisuusvaltuutettu

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU8

tiedon keräämistä, lainsäädäntöön ja viranomaisten käytäntöihin vaikuttamista sekä oikeudellista avus-tamista. Valtuutettu voi myös viedä asian yhdenver-taisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaistavaksi. Val-tuutettu tekee myös sidosryhmäyhteistyötä ja vaikut-tamistyötä.

Valtuutettu otti keväällä 2019 yhteyden Tulliin sel-vitettäväkseen, miten Tulli valvontatoiminnassaan huomioi etnisen syrjinnän kiellon, ja edistääkseen Tullin käytäntöjen yhdenvertaisuutta. Taustalla oli Vaasan satamassa Tullin tekemän henkilöllisyystar-kastuksen nostattama keskustelu julkisuudessa. Yh-denvertaisuusvaltuutetun aloite johti useisiin tapaa-misiin ja keskusteluihin valtuutetun ja Tullin välillä.

Vaasan sataman tapauksessa oli kyse siitä, oliko Tulli toiminut yhdenvertaisuuslain mukaisesti tilan-teessa, jossa tavoittaakseen tietyn henkilön tullitar-kastukseen, Tulli oli pysäyttänyt osan laivasta nous-seista matkustajista. Pysäytetyt matkustajat olivat kaikki tummaihoisia henkilöitä. Tulli oli, valtuute-tulle annetun selvityksen mukaan, tehnyt oletuksen

etsittävän henkilön ihonväristä hänen nimeänsä ja kansalaisuutta koskevan tiedon perusteella. Tullilla oli valvontaa suorittaessaan ja kyseistä henkilöä et-siessään ollut käytettävissään henkilön nimi, suku-puoli, ikä ja kansalaisuus.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu esitti Tullille näkemyk-senään, että kyseisessä tilanteessa ei välttämättä ol-lut yhdenvertaisuuslain edellyttämällä tavalla oikea-suhtaista tukeutua olettamaan henkilön ihonväristä. Valtuutettu katsoo, että Tullin olisi tullut varmistaa, että yksittäisille tullivirkailijoille on annettu riittävää koulutusta ja ohjeistusta siitä, miten ja missä mää-rin etnisyyttä ja erityisesti oletetusta etsityn henki-lön ihonväristä voi käyttää valvontatoiminnassa se-kä milloin sitä ei tule tehdä. Tämän kaltaista tapaus-

Syrjintään puuttuminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen

Yhdenvertaisuusvaltuutetun laajin tehtävä on puuttua syrjintään ja edistää yhdenvertaisuutta, sekä valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamista. Suurin osa val-tuutetun resursseista käytetään tämän tehtävän hoi-tamiseen. Käytännössä yhdenvertaisuusvaltuutetun työ on esimerkiksi neuvontaa, yksittäisten tapausten selvittämistä, sovinnon edistämistä, kouluttamista,

Tulli vahvistaa yhdenvertaisuusosaamistaan valvontakäytännöissään

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 9

kohtaista punnintaa edellyttävää harkintaa on erit-täin vaikea tehdä ilman koulutusta, jossa käsitellään perusteellisesti syrjinnän kieltoa.

Prosessin tuloksena Tulli kehittää nykyistä koulustaan ja ohjeistustaan. Tulli toteuttaa valvontaa suorittaville henkilöille syrjinnän kieltoa käsittelevän koulutuksen ja laatii syrjinnän kiellon huomioivan ohjeistuksen. Li-säksi Tulli huomioi yhdenvertaisuusvaltuutetun kans-sa käymänsä keskustelut päivittäessään yhdenvertai-suussuunnitelmansa. Yhdenvertaisuussuunnitelma on yhdenvertaisuuslaissa kaikilta viranomaisilta vaa-dittu suunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

ERILAINEN KOHTELU ETNISYYDEN PERUSTEELLA VOI VAIN HARVOIN OLLA HYVÄKSYTTÄVÄÄ Syrjintää ehkäistäessä ja sitä myös konkreettisessa tilanteessa arvioitaessa on huomioitava yhdenvertai-suuslaki, perustuslaki sekä relevantti kansainvälinen ja EU-oikeus ja niitä koskeva oikeuskäytäntö. Syrjintä-perusteista etninen alkuperä on erityisen vahvasti lain-säädännössä suojattu ominaisuus ja siihen perustuva erilainen kohtelu voi vain harvoin olla hyväksyttävää.

Yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää arvioitaes-sa on tapauskohtaisesti arvioitava, onko menettelyl-le perusoikeusjärjestelmämme kannalta hyväksyttä-vä syy ja onko tilanteessa käytetyt keinot oikeasuh-taisia tuon hyväksyttävän tavoitteen saavuttamiseksi. Jos erilainen kohtelu perustuu etniseen alkuperään, edellytetään lisäksi lakia, jonka perusteella erilainen kohtelu on oikeutettua. Yksinomaan ihonvärin perus-teella ketään ei tule valita viranomaisen toimenpiteen kohteeksi – tämä olisi selvästi kiellettyä etnistä syr-jintää. Syrjinnän arvioinnissa ei ole merkitystä, onko tekijän tarkoituksena ollut syrjiä eli merkitystä ei ole sillä, onko toiminnalla ollut esimerkiksi rasistinen tai muu syrjivä motiivi.

Etsintäkuulutettua tai lainvastaisesta toiminnasta epäiltyä henkilöä etsittäessä turvallisuusviranomai-silla on tilanteesta riippuen erilaista taustatietoa käy-tettävissään. Käytettävissä saattaa olla melko tarkat tuntomerkit henkilön ulkonäöstä tai esimerkiksi nimi, sukupuoli, ikä ja kansalaisuus. Ellei etsitystä henki-löstä ole valokuvaa tai muutoin tuntomerkkejä hänen ulkonäöstään kuten ihonväristä, on yhdenvertaisuus-lain perusteella tilannekohtaista, saako viranomainen antaa merkitystä etsityn henkilön nimestä tai kansa-

laisuudesta tehdyille oletuksille henkilön ihonväristä.

Oletusta etsittävän henkilön ihonväristä ei ole lain mukaista käyttää, ellei tilanteessa ole riittävän paina-via yleiseen etuun liittyviä tavoitteita, joiden toteutta-miseksi on välttämätöntä käyttää oletusta etsittävän henkilön ihonväristä.

Merkityksellisiä seikkoja tässä punninnassa ovat vi-ranomaistoiminnalla turvattavan tavoitteen paina-vuus, kuten rikosepäilyn vakavuus, sekä valittujen keinojen oikeasuhtaisuus suhteessa kyseiseen ta-voitteeseen ja tilanteeseen. Ihmisten erilainen koh-telu alkuperän takia ei ole sallittua hyväksyttävässä-kään tarkoituksessa kuten rikoksesta epäillyn henki-lön löytämiseksi, jos käytetty keino on kyseisessä ti-lanteessa epäasianmukainen tai ylimitoitettu. Syrjin-tää on myös se, jos turvautuminen oletukseen ihonvä-ristä ei ole tarpeen sen vuoksi, että etsitty henkilö voi-daan tavoittaa jollakin muulla, yhdenvertaisen kohte-lun kanssa paremmin sopusoinnussa olevalla keinol-la. Se, kuinka laajasta joukosta henkilöä tavoitellaan, on myös olennainen seikka arvioinnissa.

Mikäli siis turvallisuusviranomainen harkitsee etsit-tävän henkilön tavoittamisessa merkityksen antamis-ta oletukselle ihonväristä, on tilanteessa aina tehtä-vä yhdenvertaisuuslain edellyttämä punninta hyväk-syttävästä tavoitteesta ja käytetyn keinon oikeasuhtai-suudesta.

Syrjintäperusteista etninen alkuperä on erityisen vahvasti lainsäädännössä suojattu ominaisuus ja siihen perustuva erilainen kohtelu voi vain harvoin olla hyväksyttävää.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU10

TURVALLISUUSVIRANOMAISTEN ON EDISTETTÄVÄ YHDENVERTAISUUTTATurvallisuusviranomaisten kuten poliisin, rajavartio-laitoksen ja Tullin on erityisen tärkeää varmistaa, et-tä niiden toimintatavoilla ei loukata etnisen syrjinnän kieltoa. Yleisesti puhutaan ns. etnisen profiloinnin kiellosta, mutta lainsäädännössä käsitettä ei kuiten-kaan ole. Etnisellä profiloinnilla viitataan yleensä ti-lanteisiin, joissa ainoa tai ratkaiseva syy siihen, mik-si esimerkiksi poliisi tarkistaa henkilöltä henkilölli-syyden on ihmisen oletettu etnisyys, uskonto tai kieli.

Vuoden 2019 aikana yhdenvertaisuusvaltuutettu kä-vi Tullin lisäksi Poliisihallituksen, Helsingin poliisi-laitoksen sekä Poliisiammattikorkeakoulun kanssa aiheesta keskusteluita. Valtuutettu korosti etnisen profiloinnin ennaltaehkäisemiseen liittyvän koulu-tuksen tarpeellisuutta ja käsittelyä osana yhdenver-taisuussuunnittelua.

Viranomaisilla on yhdenvertaisuuslaissa säädetty erityinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Vi-ranomaisten on siten muun muassa varmistettava, että henkilöstölle on annettu riittävä ohjeistus, jotta osataan toimia syrjinnän kielto huomioiden. Turval-lisuusviranomaisten on erityisen tärkeää varmistaa, että niiden toimintatavoilla ei loukata etnisen syrjin-nän kieltoa.

Jo pelkillä henkilöiden kokemuksilla etnisestä syr-jinnästä on vakavia, yksilöä laajemmalle ulottuvia kielteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tutkimus-ten mukaan etnisen syrjinnän kokemukset muun muassa vähentävät luottamusta viranomaisiin ja ai-heuttavat ulkopuolisuuden tunnetta yhteiskunnasta. Turvallisuusviranomaisten onkin varmistettava, et-tei niiden toiminnasta syntyisi tarpeettomasti koke-muksia etnisestä syrjinnästä. Toimenpiteen kohteek-si joutuneelle henkilöille on myös tärkeää perustel-la toimenpide, mikäli tämä kyseisessä tilanteessa on suinkin mahdollista.

LAUSUNTO OIKEUDELLE POLIISIA JA ETNISTÄ PROFILOINTIA KOSKEVAAN YHDENVERTAISUUS- JA TASA-ARVOLAUTAKUNNAN PÄÄTÖKSEENYhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoi 19.12.2018 tekemässään ratkaisussa Helsingin po-liisilaitoksen syyllistyneen etniseen syrjintään pros-tituutiovalvonnassa (337/2018). Lautakunnan päätök-sessä viitattiin etnisen profiloinnin kieltoon. Valtuu-tettu antoi asiasta Helsingin hallinto-oikeudelle YVL 27 §:n mukaisen lausunnon, jossa valtuutettu kat-soi lautakunnan lailla poliisin syrjineen toimenpiteen kohteeksi joutuneita henkilöitä.

Hallinto-oikeus antaa ratkaisunsa asiassa aikanaan, mahdollisesti kuluvana vuotena. Tapaus osoittaa jo-ka tapauksessa, että poliisin on otettava etnisen syr-jinnän kielto kaikessa toiminnassaan, mukaan lu-kien prostituutio- ja ulkomaalaisvalvonnassa, erityi-sen vakavasti ja pohdittava toimintatapojaan. Poliisi-asemien johdon on varmistettava, että arjen käytän-nöt ovat syrjimättömiä, ja lisäksi poliisien säännölli-seen kouluttamiseen on tarvetta panostaa.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 11

Ollakseen valtionapukelpoinen nuorisoalan järjestön tulee toteuttaa nuorisolain tavoitteita ja lähtökohtia, joita ovat mm. yhdenvertaisuus, tasa-arvo, kulttuurien moninaisuus ja kansainvälisyys.

Perussuomalaisten nuorten Twitter-päivitys loukkasi tummaihoisten ihmisarvoa ja oli yhdenvertaisuuslain kieltämää häirintääPerussuomalaiset nuoret ry julkaisi 18.5.2019 Twit-ter-tilillään rasistisen päivityksen. Opetus- ja kult-tuuriministeriö pyysi valtuutetulta lausuntoa siitä, oliko PS-nuorten toiminta loukannut yhdenvertai-suuslakia ja oliko se ristiriidassa nuorisolaissa mai-nitun yhdenvertaisuuden edistämistavoitteen kanssa.

Lausunnossaan ministeriölle valtuutettu katsoi, että PS-nuorten Twitter-päivityksestä saattoi perustellus-ti syntyä sellainen kuva, että siinä kehotetaan äänes-tämään perussuomalaisia, jotta Suomessa ei tulevai-suudessa asuisi niin paljon tummaihoisia henkilöitä. Toisin sanoen henkilöitä kehotettiin tekemään äänes-tyspäätös etniseen alkuperään perustuvaksi syrjin-näksi katsottavissa olevan toiminnan edistämiseksi.

Valtuutettu katsoi, että PS-nuorten Twitter-vies-ti loukkasi tummaihoisten henkilöiden ihmisar-voa ja oli luonut heitä kohtaan vihamielisen, halven-tavan ja nöyryyttävän ilmapiirin. Valtuutettu kiinnitti myös huomiota siihen, että Twitter-päivitystä seu-ranneessa keskustelussa PS-nuorten edustajat oli-vat täsmentäneet viestin sisältöä rasistisilla, valkoi-sen väestön asemaa korostavilla etnonationalistisil-la, kommenteilla. Myös monet muut henkilöt, jotka osallistuivat keskusteluun sosiaalisessa mediassa, kommentoivat PS-Nuorten Twitter-päivitystä erittäin loukkaavin ja vihamielisin kommentein. Valtuutettu katsoi kansainväliseen oikeuskäytäntöön perustuen, että PS-nuorilla oli selkeä vastuu Twitter-viestin var-sin todennäköisistä seurauksista. Tässä tapaukses-sa oli jopa ilmeistä, että viesti tulisi johtamaan kiel-letyksi vihapuheeksi luokiteltavaan kommentointiin.

Ollakseen valtionapukelpoinen nuorisoalan järjestön tulee toteuttaa nuorisolain tavoitteita ja lähtökohtia, joita ovat mm. yhdenvertaisuus, tasa-arvo, kulttuuri-en moninaisuus ja kansainvälisyys. Ministeriö voi pe-ruuttaa järjestön valtionavun, jos järjestön toiminta ei täytä valtionapukelpoisuuden edellytyksiä. Valtuutet-tu arvioi, että koska PS-nuorten voitiin perustellus-ti tulkita rikkoneen etniseen alkuperään perustuvan

syrjinnän kieltoa ja loukanneen tummaihoisten suo-malaisten ja Suomessa asuvien ihmisarvoa, PS-nuor-ten toiminta oli ollut selkeässä ristiriidassa nuoriso-lain yhdenvertaisuuden edistämistavoitteen kanssa.

Valtuutettu arvioi lausunnossaan asiaa myös sanan-vapauden näkökulmasta. Valtuutettu totesi, että sa-nanvapaus ei ole rajoittamaton oikeus, vaan sitä voidaan rajoittaa, jos se painavan yhteiskunnallisen tarpeen vuoksi on välttämätöntä. Euroopan ihmisoi-keustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön nojautuen valtuutettu totesi, että toiminta, jonka tarkoituksena on pyrkiä tekemään ihmisoikeudet tyhjiksi tai toimin-taa, joka on selvästi suunnattu ihmisoikeuksien taus-ta-arvoja, kuten suvaitsevaisuutta ja syrjimättömyyt-tä vastaan, ei nauti sananvapauden suojaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö päätti kesäkuussa 2019 lopettaa Perussuomalaiset Nuoret ry:n vuoden 2019 avustuksen maksamisen ja peri takaisin avus-tuksesta jo maksetun osuuden. Avustuksen peruut-tamisen syynä on se, että ministeriö katsoo järjestön toiminnassaan rikkovan nuorisolain tavoitteita.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU12

Romanien oikeusturva toteutuu yhä useammin

Yhdenvertaisuusvaltuutettu on jo pitkään nostanut esille ja puuttunut romaneihin kohdistuvaan syrjin-tään. Se on siitä huolimatta yhä vakava ihmisoikeus-ongelma Suomessa, mistä maamme myös saa jat-kuvasti moitteita kansainvälisiltä ihmisoikeuksia val-vovilta elimiltä. Euroopan neuvoston rasismin ja su-vaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) nos-ti syksyllä 2019 esiin romanien osallisuutta ja yh-denvertaista kohtelua estävät rakenteelliset esteet ja painotti paikallisten ja alueellisten viranomaisten osaa romanien yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu onkin kuluneena vuonna pyrkinyt määrätietoisesti edistämään yhdenvertai-suuslain 5-7 § edistämisvelvoitteiden noudattamis-ta ja kiinnittänyt erityistä huomiota toimijoihin, jot-ka voivat vaikuttaa romanien yhdenvertaisuuden to-teutumiseen. Työn vaikuttavuuden lisäämiseksi val-tuutettu on panostanut syyttäjille ja tuomioistuimil-le yhdenvertaisuuslain 27 §:n mukaisesti annetta-viin lausuntoihin, joilla pyritään kehittämään yhden-vertaisuuslainsäädäntöä koskevaa oikeuskäytäntöä. Valtuutetun arvion mukaan kyseiset lausunnot ovat edistäneet romaneihin kohdistuvan syrjinnän rikos-seuraamusten tehokkaampaa toteuttamista.

ROMANIT OTTAVAT YHTEYTTÄ ASUMISEEN LIITTYVISSÄ ONGELMISSASuurin osa romanien yhteydenotoista valtuutetul-le on viime vuosina koskenut asumista. Menneenä vuonna syrjintä yksityisten toimijoiden tavara- ja pal-velutarjonnassa nousi ensimmäistä kertaa asumi-sen rinnalle yhteydenottojen määrässä ja on nyt mo-lempien osalta 35 % kaikista (51:stä) yhteydenotois-ta, jotka koskevat romaneihin kohdistuvaa syrjintää. Romanit ovat edelleen yhteisötasolla muihin suoma-laisiin verrattuna selvästi heikommassa taloudelli-sessa ja sosiaalisessa asemassa.

Asumista koskeviin yhteydenottoihin liittyy usein ra-kenteellisia tekijöitä, joiden takia niitä on vaikea käsi-tellä yksittäisinä syrjintätapauksina. Valtuutettu arvi-oi siksi erityisen myönteisenä kehityksenä, että juuri asumiseen liittyvään syrjintään on puututtu jopa ri-

kosoikeudellisin keinoin tapauksissa, joissa vastaaja on yrittänyt puolustaa menettelyään viittaamalla esi-merkiksi asianomistajan taloudelliseen tilanteeseen tai muiden ennakkoluuloihin. Itä-Uudenmaan kärä-jäoikeus totesi tuomiossaan 7.6.2019 R 19/944, et-tä vastaajan väite asianomistajan puutteellisista ta-loudellisista edellytyksistä asunnon vuokraamiseen ei ollut ratkaiseva tekijä vastaajan päätöksessä si-vuuttaa asianomistaja, vaan palvelun lopettamisen syy oli nimenomaan se, että asianomistaja oli roma-ni. Etelä-Karjalan käräjäoikeus katsoi tuomiossaan 12.12.2019 R 19/1279 vastaajan vetoomuksen asun-to-osakeyhtiön muiden osakkaiden haluttomuuteen saada taloon romaniasukkaita lainvastaiseksi linja-ukseksi ja siksi syrjintärikoksen tunnusmerkistön täyttäväksi tahalliseksi syrjinnäksi.

Valtuutettu näkee tärkeäksi puuttua myös niihin ra-kenteellisiin esteisiin, jotka hidastavat romaniväes-tön sosioekonomisen aseman parantumista. Oikeus asuntoon on yksi tärkeimmistä perusoikeuksistam-me. Asunto-olosuhteet vaikuttavat mahdollisuuteen osallistua aktiivisesti työelämään ja muuhun yhteis-kunnalliseen toimintaan ja ovat myös tärkeä lähtö-

Romaneihin kohdistuva syrjintä johtaa yhä useammin seuraamuksiin, kuten vahingonkorvaukseen ja hyvitykseen, mutta rakenteellinen syrjintä vaatii määrätietoisia yhdenvertaisuuden edistämistoimia.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 13

kohta, jotta seuraavalle sukupolvelle voitaisiin taata edellytykset vakaaseen koulunkäyntiin. Yhdenvertai-suusvaltuutetun käynnistämällä vuoropuhelulla Asu-misen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) kans-sa yhdenvertaisuuden edistämisen huomioimiseksi ARA-rahoitteisen asuntokannan käytössä on toivot-tavasti myönteisiä vaikutuksia romanien yhdenver-taisen kohtelun edistämiseksi asumisessa.

Valtuutettu vaikutti myös yksityisten asuntomarkki-noiden yhdenvertaisiin käytäntöihin jatkamalla yh-

teistyötä kiinteistöalan valtakunnallisten toimijoi-den kanssa. Yhteistyön tuloksena yhdenvertaisuus-laki ja sen velvoitteet saatiin osaksi Kiinteistönvälit-täjän käsikirjaa ja koulutusta. Lisäksi valtuutetun pu-heenvuoro lokakuussa valtakunnallisilla välityspäi-villä tavoitti suuren joukon keskeisiä välitysalan toi-mijoita. Yhdenvertaisuuslainsäädännön sisällyttämi-nen vuokravälitysohjeeseen alkoi myös viime vuon-na. Yhdenvertaiset asuntomarkkinat auttavat paitsi romaneita myös muita vähemmistöryhmiin kuuluvia.

Yksityiset palvelut

Asuminen

Sote

Muut julkiset palvelut

Yksityis- ja perhe-elämä

Työelämä

Koulutus/Opetus

Vapaa-aika/Yhdistystoiminta

Ei tiedossa/Muu

VIREILLE TULLEET ROMANEJA KOSKEVAT SYRJINTÄYHTEYDENOTOT 2019

KAIKKI YHTEYDENOTOT 51 (3,3 % KAIKISTA YHTEYDENOTOISTA) SYRJINTÄYHTEYDENOTOT 47

0 5 10 15 20 25 30

10 kpl13 kpl20 kpl 18 kpl

27 kpl24 kpl28 kpl 18 kpl

9 kpl7 kpl7 kpl 5 kpl

5 kpl2 kpl6 kpl 3 kpl

3 kpl0 kpl0 kpl 3 kpl

1 kpl1 kpl2 kpl 1 kpl

3 kpl5 kpl1 kpl 1 kpl

0 kpl4 kpl1 kpl 1 kpl

1 kpl2 kpl7 kpl 1 kpl

2016

2017

2018

2019

Vuonna 2019 oli 51 romaneja koskevaa yhteydenottoa, joista 47 oli syrjintäyhteydenottoja. Kaikista yhteydenotoista 18 koski yk-

sityisiä palveluita (2 vähemmän kuin vuonna 2018) ja toiset 18 asumista (10 vähemmän kuin vuonna 2018). 5 koski sotea (2 vä-

hemmän kuin vuonna 2018). 3 koski muita julkisia palveluita (puolet vähemmän kuin vuonna 2018) ja 3 yksityis- ja perhe-elä-

mää (vuonna 2018 ei yhtään tapausta). 1 koski työelämää (puolet vähemmän kuin vuonna 2018), 1 koulutusta ja 1 vapaa-aikaa

tai yhdistystoimintaa. Muita ja ei tiedossa olevia syrjintäperusteita oli 1 (6 vähemmän kuin vuonna 2018).

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU14

ka mukaan mm. romaninaisten käyttämät perintei-set puvut eivät ole sallittuja. Ravintola perusteli käy-täntöään sillä, että kyseinen asu saattaisi provosoi-da muita asiakkaita ja voisi myös aiheuttaa sen va-hingoittuessa korvausvaatimuksia. Yhdenvertaisuus-valtuutettu ei katso ravintolan antamien selitysten muodostavan yhdenvertaisuuslain sallimaa perus-telua käytännölle.

Valtuutettu antoi lausunnon syyteharkinnassa ollee-seen rikosasiaan, jossa oli kyse romaniperheen, van-hempien ja kolmen lapsen, ihmisarvon loukkaami-sesta. Epäilty oli tivolissa laitteen ylläpitäjän tehtä-vässään perheen tullessa paikalle laittanut soimaan kappaleen, jossa on romaneihin kohdistuva pilkkaa-va sanoitus. Hän oli myös kappaleen soidessa eri elein kohdistanut muiden asiakkaiden huomion per-heeseen. Syyttäjä nosti asiassa syytteen syrjinnästä ja kunnianloukkauksesta yhdenvertaisuusvaltuute-tun lausunnon mukaisesti ja asia ratkaistiin tämän vuoden puolella. Teko tuomittiin syytteen mukaisesti.

Valtuutettu on saanut yhdenvertaisuuslain 27 §:n mu-kaisia lausuntopyyntöjä ja antanut niihin lausuntoja myös sellaisissa syyteharkinnassa olleista asiois-ta, joissa asianomistaja ei itse ole ollut yhteydes-sä valtuutettuun. Lisäksi valtuutetun asiakaspalve-lun kautta on neuvottu useita romanitaustaisia hen-kilöitä tekemään asiassaan rikosilmoitus poliisille.

Valtuutetun näkemyksen mukaan yksityisiä palvelui-ta koskevien yhteydenottojen lisääntyminen johtuu ennen kaikkea siitä, että romanit ovat entistä parem-min tietoisia oikeuksistaan ja, että valtuutettu pystyy niihin puuttumaan. Kehityksen voi sen vuoksi nähdä myös myönteisenä.

ROMANIT KOHTAAVAT SYRJINTÄÄ KAIKISSA ARJEN TILANTEISSASyrjintäepäilyissä yksityisessä palveluntarjonnassa on tyypillisesti kyse palvelun epäämisestä tai palve-lun tarjoamisesta rajoitetummin tai loukkaavin eh-doin. Vaikuttimena ovat usein stereotyyppiset käsi-tykset, joiden seurauksena romaniasiakkaita ei koh-della yksilöinä, vaan ryhmänsä edustajina. EU-ko-mission vuonna 2019 julkaisemassa, haastatteluihin perustuvassa Eurobarometri-tutkimuksessa tode-taan Suomea koskien asenteisiin romaneita kohtaan liittyvän yhä paljon kielteisiä piirteitä. Romaneihin ryhmänä kohdistuvat kielteiset ennakkoluulot tulevat näin esiin yksittäisinä syrjintätapauksina.

Tyypillistä palvelujen tarjontaan liittyvissä yhteyden-otoissa on se itsestäänselvyys ja avoimuus, jolla ro-manitaustaan on viitattu. Yhdenvertaisuusvaltuutettu edisti sovintoa asiassa, jossa suuren kauppakeskuk-sen vaateliikkeen myyjä perusteli romaniasiakkaille heidän peräänsä kutsuttua vartijaa myymälän linja-uksella seurata kaikkia romaniasiakkaita.

Valtuutettu on keskustellut kaupoissa tapahtuvan ro-maneihin kohdistuvan syrjinnän ja vuonna 2018 Hel-singin yliopiston tutkimuksen Pysäytetyt – etninen profilointi Suomessa vuoksi myös vartiointiliikkeit-ten kanssa. Valtuutettu tapasi keväällä 2019 yhdes-sä Suomen romaniyhdistys ry:n kanssa Suomen var-tioliikkeitten liiton ja sen jäsenyrityksiä. Keskustelu yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen toimeenpa-nosta vartioinnissa jatkuu.

Valtuutettu on myös edistänyt sovintoa tapauksessa, jossa romaneilta on evätty ravintolaan pääsy, joh-tuen ravintolan noudattamista pukukoodista, jon-

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 15

Saamelaisten oikeudet

Saamelaisten perustuslaillista asemaa alkuperäis-kansana kyseenalaistetaan. Vuonna 2019 YK:n ih-misoikeuskomitea katsoi ratkaisussaan, että Suo-men valtio on loukannut saamelaisten poliittisia oi-keuksia ja erityisesti itsemääräämisoikeutta. Vuon-na 2017 käynnistetty sovintoprosessi onneksi etenee edelleen ja nykyhallituksella on vielä mahdollisuus nimittää sovintokomissio selvittämään saamelaisten kokemia ihmisoikeusloukkauksia ja assimilaatiota.

Kielteisiä asenteita näkyy myös suhtautumisessa saamelaisiin kansallisena kielivähemmistönä. Val-tuutettu saa vuosittain yhteydenottoja saamelaisil-ta siitä, että esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalvelu-ja ei ole saatavana omalla kielellä. Yhdenvertaisuus-valtuutettu saa tapaamisissaan saamelaisten kans-sa runsaasti tietoja kielellisten oikeuksien toteutu-misen puutteista, mutta nämä ongelmat eivät täysin näy syrjintää kokeneiden henkilöiden yhteydenottoi-na valtuutetun toimistoon. Tietoisuuden lisäämisek-si ja yhteydenottojen rohkaisemiseksi valtuutettu jul-kaisi esittelyvideon tekstityksen ja paperisen esitteen toiminnastaan inarin-, koltan- ja pohjoissaameksi.

Sote-uudistuksen yhteydessä valtuutettu on ilmais-sut huolensa saamenkielisten palveluiden saatavuu-den turvaamisesta. Niiden täysimääräinen toteutumi-nen uudistuksissa edellyttää erityistä panostusta. Yh-denvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntakin on toden-nut lausunnossaan, että maakunnan on viranomai-sena otettava jo terveyspalveluja suunniteltaessa ja kilpailutettaessa huomioon niin saamen kielilain vel-voitteet kuin yhdenvertaisuuslain mukaiset velvoit-teet yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lautakunta katsoo myös, että saamen kielilain mukaisten kieli-taitovaatimusten asettaminen on osa niitä tarpeelli-sia toimenpiteitä, joihin vastuullisten viranomaisten on ryhdyttävä aktiivisesti ja riittävän ajoissa saamen-kielisten palveluiden asianmukaiseksi turvaamiseksi.

Saamelaislasten oikeus omakieliseen opetuk-seen on keskeinen sekä yksilön oikeuksien ja yh-denvertaisen kohtelun että saamen kielten säi-

lymisen kannalta. Saamen kielten säilyttämis-tä onkin tuettu hallituksen toimesta. Mutta saa-menkielisen opetuksen tilanteeseen sekä saa-men kielen opetuksen saatavuuteen myös saame-laisten kotiseutualueen ulkopuolella on kiinnittä-nyt huomiota myös muun muassa Opetushallitus.

Saamelaisten koulutuksen saralta on kuitenkin kan-tautunut runsaasti positiivisia uutisia. Vuosikym-menten kehitys suomalaistamiseen tähdänneistä asuntolakouluista saamenkielisen koulutuksen ny-kyiseen tarjontaan kotiseutualueen kunnissa on ollut huima. Perusopetuksessa Inarissa, Utsjoella, Enon-tekiöllä ja Sodankylässä saamen kieltä osaavilla op-pilailla on lakisääteinen oikeus saada ja kunnilla vel-vollisuus järjestää koulutus pääosin saamenkielellä.

Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut alkuperäiskansan kielellisten ja kulttuuristen oi-keuksien turvaamiseen. Viime vuosina on käynnis-tetty tai toteutettu useita saamelaista koulutusta tu-kevia hankkeita.

Valtuutettu saa vuosittain yhteydenottoja saamelaisilta siitä, että esimerkiksi terveys- ja sosiaalipalveluja ei ole saatavana omalla kielellä.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU16

Saamelaisen varhaiskasvatuksen kysynnän kasvu johti pulaan pätevistä saamenkielen taitoisista var-haiskasvatuksen opettajista. Pulaa paikattiin Ou-lun yliopiston ja Saamelaisalueen koulutuskeskuk-sen toteuttamalla ja Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittamalla koulutushankkeella 2016-19. Pätevien aineenopettajien puutteen vuoksi oppilaille ei ole tarjolla opetusta kaikissa aineissa, mutta pu-la johtaa myös siihen, että päteviä henkilöitä tuotta-maan ja päivittämään oppimateriaaleja kaikilla kol-mella Suomessa puhutulla saamenkielellä on todel-la vähän. OKM vastasi tarpeeseen myöntämällä Ou-lun yliopistolle rahoituksen kolmivuotiselle Ketterä korkeakoulu –hankkeelle.

Saamenkielistä koulutusta koskevat velvoitteet ovat vain kotiseutualueen kunnilla, mutta noin 70 % pe-rusopetusikäisistä saamelaislapsista ja –nuorista asuu kotiseutualueen ulkopuolella. Viimeisen vuo-den ajan Utsjoen kunta on OKM:n rahoittamassa pi-lottihankkeessa tarjonnut etäopetusta inarin-, kol-tan- ja pohjoissaamessa koko maahan.

TEKOÄLYN KÄYTTÖ PANKKI- JA VAKUUTUSSEKTORISSAValtuutettu jatkoi yhdenvertaisuuden edistämistyö-tään suhteessa pankki- ja vakuutussektoriin syrjivän algoritmisen päätöksenteon ja profiloinnin ennalta-ehkäisemiseksi. Valtuutetun toimisto keskusteli yh-denvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan 2018 anta-man päätöksen (216/2017) perusteella Finanssival-vonnan kanssa, kannustaen Finanssivalvontaa kiin-nittämään luottolaitosten valvonnassaan huomiota luottopäätöskaavojen syrjimättömyyteen. Lisäksi valtuutetun toimisto tapasi aiheen tiimoilta suurim-pien luottolaitosten ja Finanssialan edustajat.

Suomalainen koulujärjestelmä on rakennelma, jossa oikeuksiin, velvollisuuksiin, resursseihin ja valvon-taan liittyvät osat kiinnittyvät saumattomasti yhteen. Lainsäädännöllisten puutteiden vuoksi saamelainen koulutus on pitänyt rakentaa suomalaisen koulujär-jestelmän runkoon hankkeiden rautalanka- ja ilmas-tointiteippiviritelmillä. Esimerkiksi kielipesätoimin-nan lainsäädännöllinen asema on epäselvä. Tämä ei ole kestävä ratkaisu alkuperäiskansan kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien turvaamiseen.

Nykyiset hankkeet tekevät erinomaista työtä saa-melaisessa koulutuksessa. Hankkeiden jatkuvuus on turvattava lähivuosina. Samalla on kuitenkin ke-hitettävä lainsäädäntöä niin, että hankkeet muuttu-vat turhiksi. Lainsäädäntöä on kehitettävä niin, et-tä saamelaisen koulutuksen resurssit ja organisointi mahdollistavat jokaiselle saamelaiselle kielelliset ja kulttuuriset oikeudet turvaavan koulutuksen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu keskusteli vuonna 2019 tekoälyn ja syrjinnän yhteyksistä monien eri toimi-joiden kanssa. Valtuutettu korosti ministeriöille ja muille viranomaisille niiden velvoitetta yhdenvertai-suuden edistämisvelvoitteen mukaisesti arvioida te-koälyn yhdenvertaisuusvaikutuksia jo tekoälyn käy-tön suunnitteluvaiheessa.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 17

Syrjintä on Suomessa merkittävä este työllistymiselle ja työssä etenemiselle

Syrjintä työelämässä rajoittaa yksilöiden oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua täysipainoisesti työ-elämään, ja on siksi haitallista myös koko yhteiskun-tamme yhteenkuuluvuutta ja tehokkuutta ajatellen. Syrjinnän estäminen ja yhdenvertaisuuden edistä-minen työelämässä on huomioitu sekä kansainväli-sissä sopimuksissa että Euroopan unionin oikeudes-sa, ja on yksi syrjintälainsäädäntömme tärkeimpiä osa-alueita. Nykyinen yhdenvertaisuuslaki perus-tuu sisällöltään suurilta osin Euroopan unionin sää-tämiin direktiiveihin, joissa vaaditaan muun muassa, että syrjinnän uhreiksi joutuneita henkilöitä avuste-taan ja että yhdenvertaisuutta edistetään yleisellä ta-solla. Suomessa tämä tehtävä on tasa-arvovaltuute-tulla ja yhdenvertaisuusvaltuutetulla. Toisin kuin ta-sa-arvovaltuutetulla, yhdenvertaisuusvaltuutetulla ei kuitenkaan ole toimivaltaa yksittäisten syrjintätapa-usten valvonnassa työelämässä.

Suomessa syrjintä on merkittävä este työllistymisel-le ja työssä etenemiselle. Syrjintä vaikuttaa haital-lisesti työntekijöiden hyvinvointiin, mikä työelämän syrjintää koskevien tutkimusten mukaan tulee sel-västi näkyviin myös ryhmätasolla. Lainsäädäntöm-me pirstoutuneisuus valvontaa koskien on valtuute-tun näkemyksen mukaan merkittävä osasyy nykyti-lanteeseen. Maassamme ei myöskään ole toimijaa, joka nostaisi työelämän yhdenvertaisuusasiat esil-le julkiseen keskusteluun. Suomi on saanut moit-teita kansainväliseltä taholta nykyisestä tilantees-ta.1 Syrjinnän vastaiset, yhdenvertaisuuden edistä-miseen tähtäävät toimet Suomen työelämässä ovat nyt yksittäisiä, eikä todettujen lakisääteisten velvoit-teiden laiminlyönnistä aiheudu aina seuraamuksia. Työnantajien edistämisvelvollisuuden toteutumises-ta ei ole kattavaa raportointia. Yhdenvertaisuuden

1 CRI(2019)38 10.9.2019 https://rm.coe.int/fifth-report-on-finland/1680972fa7

Yhdenvertaisuuden edistäminen työelämässä kaipaa tehostamista. Siksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on ehdottanut, että valtuutetulla olisi työsuojeluviranomaisen ohella toimivalta yksittäisten syrjintätapa-usten selvittämisessä ja työnantajien edistämisvelvoitteiden valvomisessa.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU18

kinäisissä sopimuksissaan, vaikkakin ammattiliitto-jen jäseniä koskevien yksittäisten syrjintätapausten käsittely tulee useimmiten ratkaistuksi tehokkaasti osapuolten kesken. Yksittäistapauksissa tehdyt so-vinnot jäävät yleensä salaisiksi, minkä vuoksi ne ei-vät osaltaan edistä keskustelua työelämän yhden-vertaisuuskysymyksistä. Tämän vuoksi yhdenvertai-suusvaltuutettu katsoo, että yhdenvertaisuuslakiin olisi tarpeellista lisätä EU-direktiivien 2 mukaisesti maininta työmarkkinaosapuolten mahdollisuudesta sopia työnantajan edistämisvelvollisuuteen liittyvis-tä toimenpiteistä.

SYRJINTÄ TYÖELÄMÄSSÄ ALKAA JO TET-HARJOITTELUSSA ”Äiti, elämä ei ole reilua.” Näin totesi 15-vuotias tyttö äidilleen TET-harjoittelun kaaduttua siihen, että hän käyttää pyörätuolia ja tarvitsee avustajaa. Valtuutettu kävi keskustelua tyttöä syrjineen työnantajan kans-sa syrjinnän kiellosta ja muun muassa työnantajan

2 2000/43/EY ja 2000/78/EY

edistäminen työelämässä kaipaa tehostamista. Sik-si yhdenvertaisuusvaltuutettu on ehdottanut, että val-tuutetulla olisi työsuojeluviranomaisen ohella toimi-valta yksittäisten syrjintätapausten selvittämisessä ja työnantajien edistämisvelvoitteiden valvomisessa.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu haluaa myös kiinnittää huomiota siihen, että yhdenvertaisuuslainsäädän-tömme ei, toisin kuin EU-direktiivit edellyttävät, kan-nusta työmarkkinaosapuolia edistämään yhdenvertai-suuden toteutumista. Työmarkkinaosapuolten tunte-mus alan ja tehtävien edellytyksistä sekä henkilökun-nan tarpeista olisivat erinomainen lähtökohta molem-pia osapuolia tyydyttävien yhdenvertaisuutta edistä-vien toimenpiteiden aikaansaamiseksi. Suomi on jää-nyt tässä verrattuna moniin maihin jälkeen, mikä on erityisen silmiinpistävää ottaen huomioon työmarkki-naosapuolten muutoin keskeinen asema työelämässä.

Suomessa työmarkkinaosapuolet eivät ole tuoneet esille yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteita kes-

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 19

velvollisuudesta toteuttaa kohtuullisia mukautuksia. Koulua neuvottiin, miten tällaisissa tilanteissa kou-lu voi puuttua tilanteeseen ja mikä on koulun velvol-lisuus tunnistaa syrjivä tilanne.

Koulun TET-jaksojen tarkoitus on mahdollistaa oppi-laan tutustuminen työelämään kouluaikana. Syrjintä on työpaikoilla kiellettyä, myös harjoittelijoiden syr-jintä. Vuoden aikana julkisuuteen nousivat esimerkit, joissa romaninuoret joutuvat perehtymään jo yläas-teikäisinä työelämän syrjintään mukavien työelämä-kokemusten sijaan. Pyörätuolin ja avustajatarpeen vuoksi nuoren työharjoittelu peruttiin ilman, että mukautuksia ja järjestelyitä olisi arvioitu, kuten yh-denvertaisuuslaki edellyttää.

TET-harjoittelu on osa peruskoulua. Opetuksen jär-jestäjien on tavoitteellisesti ja suunnitelmallises-ti edistettävä yhdenvertaisuuden toteutumista kai-kessa toiminnassaan. Ongelmatilanteissa koulun on tunnistettava syrjivät tai muuten yhdenvertaisuuden toteutumista vaarantavat tilanteet ja tuettava oppi-lasta tällaisissa tilanteissa. Haastavissa tilanteissa oppilas on alaikäisyytensä, tietojensa ja kokemuk-sensa vuoksi heikommassa asemassa suhteessa harjoittelupaikkaan. Myös siksi koulun tuki oppilaal-le on tärkeä.

Vaikka koulujen TET-harjoittelu on osa peruskoulua, koskee syrjinnän kielto yhtälailla myös TET-työnantajia.

Mitä kävi alun esimerkin tytölle? Hän sai lopulta har-joittelupaikan toiselta työnantajalta, mutta kokemus syrjinnästä jäi.

STARTTIRAHA EVÄTTY TERVEYDENTILAN PERUSTEELLAYhdenvertaisuusvaltuutettu lausui Helsingin kärä-jäoikeudelle asiassa, jossa henkilöltä evättiin start-tiraha terveydentilansa perusteella. Henkilö oli to-dettu muun muassa Kevan päätöksellä työkykyisek-si terveydentilansa sallimissa rajoissa. TE-toimis-to oli ensin hylännyt kantajan starttirahahakemuk-sen siksi, että hän ei terveydentilansa vuoksi kyke-ne toimimaan päätoimisena yrittäjänä hoitajan teh-tävissä ja oli jälkikäteen perustellut hylkäämistä li-sää vedoten myös muihin perusteisiin, kuten kanta-jan lapsen varhaiskasvatusjärjestelyihin sekä yritys-idean toteuttamiskelpoisuuteen liittyviin syihin. Hen-

kilö haki käräjäoikeudelta hyvitystä syrjinnästä. Val-tuutettu katsoi, että jos asiassa syntyy oikeuden ar-vion mukaan syrjintäolettama terveydentilan pe-rusteella, TE-toimiston täytyy osoittaa, että hakijan terveydentila on objektiivisesti arvioiden ollut es-teenä toimimiselle päätoimisena yrittäjänä hänen yrityskonseptinsa mukaisissa vähemmän raskaissa hoitoalan töissä. Lausunto on annettu vuoden 2019 loppupuolella (1.11.2019) eikä valtuutetulle ole tä-tä kirjoitettaessa vielä toimitettu tiedoksi käräjäoi-keuden ratkaisua.

KOHTUULLISET MUKAUTUKSET Viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnan-tajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on yhdenvertaisuuslain 15 § 1 momentin nojalla tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilan-teessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulu-tusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita.

Vammaisen henkilön oikeus kohtuullisiin mukau-tuksiin arvioidaan siis kulloinkin senhetkisen tar-peen perusteella, eikä oikeus mukautuksiin voi riip-pua mahdollisesta aiemmin ilmenneestä tuen tar-peesta tai aiemmin haetusta tuesta. Kohtuulliset mukautukset ovat luonteeltaan yksilöllisiä.

YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan vammaisiin henkilöihin kuuluvat ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruu-miillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten estei-den kanssa voi estää heidän täysimääräisen ja te-hokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenver-taisesti muiden kanssa. Vammaisuus voi siten mää-rittyä tapauskohtaisesti: sama henkilö saattaa olla yhdessä asiayhteydessä vammainen ja toisessa ei.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU20

KOHTUULLISET MUKAUTUKSET YLIOPPILASKIRJOITUKSISSAYlioppilastutkintolautakunta on uusinut määräyk-sensä siitä, miten kohtuullisia mukautuksia tulee to-teuttaa oppilaille ylioppilaskirjoituksissa. Yhdenver-taisuusvaltuutettu antoi lausunnon asiasta määräyk-sen luonnosvaiheessa.

Viranomaisella ja koulutuksen järjestäjällä on yh-denvertaisuuslain mukaan velvollisuus yhdenver-taisuuden edistämiseen toiminnassaan. Valtuutettu kiinnitti lausunnossaan huomiota erityisesti siihen, että ylioppilastutkinnon suoritustapojen yhdenvertai-suus edellyttää muun muassa, että sähköisen yliop-pilastutkinnon suorittaminen on tosiasiallisesti tek-nisesti mahdollista eri vammaryhmien tarvitsemil-la apuvälineillä, kuten näkövammaisten henkilöiden tarvitsemilla ruudunlukulaitteilla, ja että ylioppilas-tutkinto on mahdollista suorittaa paperisena perus-tellusta syystä, kuten vammaisuuden tai terveyden-tilan perusteella. Saavutettavuus voi edellyttää myös kokeen suoritusaikaan tehtäviä mukautuksia. Lisäksi yhdenvertaisuus edellyttää muun muassa, että koe-tehtävien materiaalit ovat yhtä korkeatasoisia kaikil-la koekielillä ja vammaisuuden perusteella tehtävis-sä korvaavissa tehtävissä.

Valtuutettu painotti lausunnossaan, että yhdenver-taisuuslain mukaisen tarvittavan kohtuullisen mu-kautuksen saamista ei voi estää se, että juuri tätä vammaisen henkilön tarvitsemaa järjestelyä ei voi-si kaikissa lukioissa toteuttaa. Mukautustarve lähtee aina yksilöstä ja sen toteuttamisen kohtuullisuus on arvioitava suhteessa kokelaan lukioon. Lopullises-sa määräyksessä erityisjärjestelyiden tapauskohtai-suuden huomioiminen tulee ilmi määräyksen yleisis-sä periaatteissa: ”Erityisjärjestelyiden sisältö mää-räytyy tapauskohtaisesti syiden luonteen ja niiden ai-heuttamien vaikeuksien asteen mukaisesti”.

Erityisjärjestelyiden kohdalla mainitaan, mitä koke-laalla saa olla käytössään ilman lautakunnan eril-listä lupaa. Valtuutettu kiinnitti lausunnossaan huo-miota siihen, että listaan olisi syytä lisätä vammai-suuden edellyttämät tavanomaiset apuvälineet. Asian tulisi olla itsestään selvää, mutta selvyyden vuoksi asia olisi hyvä mainita. Lopullisessa määräyk-sessä listaa on täydennetty vammaisuuden edellyttä-millä tavanomaisilla apuvälineillä.

Valtuutettu kiinnitti huomiota siihen, että erillisen pienryhmätilan tai kokonaan oman tilan tarpeen tu-lee lähteä kokelaan tarpeista. Sähköinen ylioppilas-tutkinto on vaikeuttanut tilajärjestelyiden tekemis-tä. Lopullisessa määräyksessä on kirjattu erillisen pienryhmätilan vaihtoehdoiksi erillinen pienryhmä-tila, jossa koetta suorittaa korkeintaan kahdeksan kokelasta, tai varsinaiseen koetilaan sermein rajattu erillinen pienryhmätila. Poikkeustapauksissa koke-laan on mahdollista suorittaa koe myös yksin omas-sa erillisessä yksilötilassa.

Kuulo- ja näkövammaisten henkilöiden oman kokeen laatuun on kiinnitettävä huomiota. Kuulovammaisel-le henkilölle voidaan myöntää ääniaineistoltaan ra-joitettu koe, jolloin kokelas ei suorita kuullunymmär-tämisen koetta. Valtuutettu huomautti lausunnos-saan pitävänsä jossain määrin ongelmallisena, ettei kuulovammaisille kokelaille ole muita vaihtoehtoja, vaikka kuulovamman aste vaihtelee. Sähköisen ko-

Kohtuulliset mukautukset

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että ylioppilastutkinnon erityisjärjestelyiden tulee pohjautua kokelaan mukautustarpeeseen.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 21

keen käyttöönotto mahdollistaisi uudenlaisia tapoja huomioida erityisryhmiä. Mahdollista voisi olla esi-merkiksi ottaa käyttöön osalle kuulovammaisia so-veltuva kuullunymmärtämiskoe, joka on kuulovam-maisille räätälöity ja selkeämpi, esimerkiksi video-na toteutettu. Lopullisessa määräyksessä ei ole mai-nittu muita vaihtoehtoja tai mahdollisuutta soveltu-vaan kuullunymmärtämiskokeeseen kuulovammai-selle henkilölle kuin ääniaineistoltaan rajoitettu koe.

Määräyksessä käydään läpi koesuoritusta heikentä-viä syitä. Valtuutettu pitää hyvänä, että erityisen vai-kea elämäntilanne katsotaan tällaiseksi syyksi. Val-tuutettu pitää tärkeänä, että erityisjärjestelyiden tar-peessa huomioidaan erilaiset tilanteet, ja että eri-tyisjärjestelyiden tarpeen saamiseksi syyluettelo on avoin. Tällöin voidaan huomioida esimerkiksi erilaiset neurokirjon tilanteet tai kielelliset erityisvaikeudet.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että ylioppilas-tutkinnon erityisjärjestelyiden tulee pohjautua koke-laan mukautustarpeeseen. Yhdenvertaisuuslaki tulisi nostaa esiin, jotta kohtuullisten mukautusten yksilöl-lisyys tulee huomioiduksi. Kokelaan tarvitsema mu-kautus voi olla muu yksilöllinen toimi kuin ne, joita määräyksessä on mainittu. Yleisesti ottaen erityisjär-jestelyiden myöntämisen kynnystä ei tule asettaa liian korkealle silloin, kun järjestelylle on selkeä tarve.

KOULUKULJETUKSISSA EDELLEEN HAASTEITA VAMMAISILLE LAPSILLEKoulukuljetus on yksi lapsen saaman tuen muoto. Jotta se toimisi todella tukena, kuljetus tulee toteut-taa lapsen tarpeista lähtien. Koulukuljetusten haas-teet näkyvät säännöllisesti yhdenvertaisuusvaltuu-tetun työssä.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu lausui korkeimmal-le hallinto-oikeudelle koulukuljetuksia koskevassa asiassa. Tapauksessa kaksosilla oli toimintarajoittei-den vuoksi oikeus koulukuljetukseen lähikouluunsa. Perheen muutettua lapset jäivät lääkärinlausunto-jen suositusten mukaisesti vanhaan kouluun. Vaik-ka matka kouluun ei pidentynyt, kaupunki eväsi oi-keuden koulukuljetukseen, koska kyseessä ei enää ollut lasten lähikoulu. Näennäisesti yhdenvertainen kuljetussääntö asettaa koulukuljetusta vamman tai terveyden vuoksi tarvitsevat epäedulliseen asemaan liittyen mahdollisuuteen nauttia oikeudestaan jat-kaa vanhassa koulussa muuton jälkeen. Lääkärin-lausuntojen perusteella kuljetus olisi ollut syytä tar-jota myös lasten toimintarajoitteiden vuoksi henkilö-kohtaisena mukautuksena. Yhdenvertaisuusvaltuu-tetun mukaan tapauksessa syntyy olettama sekä vä-lillisestä syrjinnästä että kohtuullisten mukautusten epäämistä.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu antoi koulukuljetus-asiassa myös lausunnon Hämeenlinnan hallinto-oi-keudelle. Kyse oli siitä, syrjiikö kunta vammaista las-

Koulukuljetusten tavoite on mahdollistaa se, että lapset pystyvät nauttimaan oikeudestaan perusopetukseen. Ongelmat koulukuljetuksissa voivat johtaa siihen, että lapsen oikeus perusopetukseen vaarantuu.

KOHTUULLISTEN MUKAUTUSTEN EPÄÄMINEN KORKEAKOULUOPINNOISSAYhdenvertaisuusvaltuutettu lausui syyteharkin-taan kohtuullisten mukautusten epäämisestä kor-keakouluopinnoissa. Opiskelijalle oli korkeakoulun toimesta myönnetty asianmukaisesti oikeus mu-kautuksiin tenttitilanteissa. Mukautukset eivät kui-tenkaan käytännössä toteutuneet eräässä tentis-sä. Korkeakoulu perusteli vaikeuksia mukautusten huomioimisessa mukautuksiin oikeutettujen opis-kelijoiden suurella määrällä. Yhdenvertaisuusval-tuutettu katsoi, että oikeudessa kohtuullisiin mu-kautuksiin on kyse juurikin niiden toteutumises-ta käytännössä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pai-notti erityisesti sitä, että yhdenvertaisuuslaki vel-voittaa suuria toimijoita, kuten korkeakouluja, jär-jestämään käytäntönsä niin, että se on ennakkoon varautunut tavanomaisimpiin mukautustarpeisiin. Yhdenvertaisuusvaltuutetun näkemyksen mukaan tapauksessa syntyi olettama kohtuullisten mukau-tusten epäämisestä.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU22

Epäselvyyksiä on syntynyt ehkä osittain sen vuoksi, että perusopetuslaki ei koulumatkoja koskevassa py-kälässä huomioi vammaisuutta. Tämä on näkynyt yh-denvertaisuusvaltuutetulle tulleissa yhteydenotois-sa. Joistain kuntien päätöksistä huomaa, ettei yhden-vertaisuuslakia ole osattu tai haluttu ottaa huomioon. Yhdenvertaisuuslaki kuitenkin koskee myös koulu-kuljetuksia sekä kaikkea opetusta ja varhaiskasvatus-ta. Koulutuksen järjestäjän päätökset voivat vaikuttaa vammaisiin lapsiin tavalla, joka estää heidän oikeuk-siensa yhdenvertaista toteutumista ja voi heiken-tää heidän hyvinvointiaan ja koulussa jaksamistaan.

Yhdenvertaisuuslain mukaan viranomaisilla ja kou-lutuksen järjestäjällä on velvollisuus edistää yhden-vertaisuutta. Tämä ei tarkoita, että toteutetaan vain lain vaatimaa minimitasoa – tai vähän alle. Se tarkoit-taa, että arvioidaan yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassa ja ryhdytään konkreettisiin toimenpitei-siin. YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7. artiklan mukaan kaikissa vammai-sia lapsia koskevissa toimissa on otettava ensisijai-sesti huomioon lapsen etu. Sopimuksen 24. artiklassa käsitellään vammaisten henkilöiden oikeutta koulu-tukseen. Sen mukaan vammaisten henkilöiden tulee saada yleisessä koulutusjärjestelmässä tuki, jota tar-vitaan helpottamaan heidän tehokasta koulutustaan.

ta, kun se on vakiintuneen oikeuskäytännön mukai-sesti katsonut, että lapsella on oikeus koulukulje-tukseen vain väestörekisteriin merkitystä osoittees-taan. Kunta hylkäsi vammaisen henkilön hakemuk-sen saada kuljetus toisen kunnan alueella sijaitse-vasta lasten kodista, jonne kunta on järjestänyt lap-selle vuoroasumista. Valtuutettu katsoi, että kyse on ollut kohtuullisten mukautusten epäämisestä, kos-ka kunta ei ole kyennyt esittämään seikkoja, joiden vuoksi olisi kohtuutonta myöntää kuljetus myös las-tenkodista. Hallinto-oikeus päätyi asiassa samaan lopputulokseen kuin valtuutettu.

Koulukuljetusten tavoite on mahdollistaa se, että lapset pystyvät nauttimaan oikeudestaan perusope-tukseen. Kuitenkin usein vaikuttaa, että kustannus-laskelmien rinnalla unohtuu oppilaan koulunkäynnin laadullinen takaaminen ja korostuu tekninen suori-tus toimittaa lapsi kouluun ja sieltä pois. Ongelmat koulukuljetuksissa voivat johtaa siihen, että lapsen oikeus perusopetukseen vaarantuu.

Vammaisten lasten kohdalla tilanne on erityisen herkkä. Kun koulunkäynti ei aina muutenkaan ole helppoa, ei koulukyydin lisäämä kuormitus tilannetta helpota. Kustannukset eivät ole hyväksyttävä perus-te vaarantaa lasten lakisääteinen oikeus opetukseen.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 23

Seksuaalivähemmistöihin kohdistuva syrjintä

Yhdenvertaisuuslaissa kielletään syrjintä seksuaali-sen suuntautumisen perusteella. Yhdenvertaisuus-valtuutetulle tulee kuitenkin vain vähän syrjintäyhtey-denottoja seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Vuonna 2019 yhdenvertaisuusvaltuutetulle tuli vireille yhteensä 920 uutta syrjintäyhteydenottoa, joista vain kuudessatoista oli syrjintäperusteena seksuaalinen suuntautuminen. Aliraportoinnin vuoksi viranomais-tilastoista jää piiloon suuri osa syrjinnästä. Euroopan komissio julkaisi vuonna 2019 syrjintää kos-kevan Eurobarometri-tutkimuksensa tulokset. Kysei-sessä Eurobarometri-tutkimuksessa selvitettiin muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liitty-viä asenteita ja syrjintäkokemuksia. EU:ssa seksuaalivähemmistöön kuuluvista henkilöis-tä 58 prosenttia oli kokenut syrjintää tai häirintää tut-kimusta edeltävän 12 kuukauden aikana. Syrjintää ko-keneista vastaajista 23 prosenttia kertoi syrjinnän ta-pahtuneen julkisissa tiloissa, 21 prosenttia työssä ja 13 prosenttia työtä hakiessa.

Valtuutetun työ yhdenvertaisuuden edistämiseksi tar-vitsee pohjakseen ajantasaista tietoa seksuaalivä-hemmistöihin kuuluvien ihmisten kokemuksista. Ali-raportoinnin vuoksi viranomaistilastoista jää piiloon suuri osa syrjinnästä. Valtuutettu osallistuu Pride-ta-pahtumiin muun muassa muistuttaakseen sateenkaa-riväkeä yhdenvertaisuuslain seksuaaliseen suuntau-tumiseen perustuvasta syrjinnän kiellosta sekä ker-toakseen valtuutetun toiminnasta syrjintää vastaan ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Yhdenvertaisuus-valtuutetun toimisto osallistui Oulu Pride -kulkuee-seen ja puistojuhlaan elokuussa 2019. Puistojuh-lassa yhdenvertaisuusvaltuutetulla oli esittelyteltta.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU EDISTI SOVIN-TOA SYRJINTÄTAPAUKSESSA AHVENANMAALLAYhdenvertaisuusvaltuutettu edisti vuonna 2019 sovin-toa syrjintätapauksessa Ahvenanmaalla, jossa valtion virasto Ahvenanmaalla oli syrjinyt samaa sukupuol-

ta olevaa paria. Pari halusi tulla vihityksi valtionviras-tossa, mutta viraston virkamies ohjasi parin käänty-mään käräjäoikeuden puoleen uskontoonsa liittyvistä syistä. Virkamiehen oma uskonnollinen vakaumus ei kuitenkaan ole laillinen ja hyväksyttävä peruste eri-laiselle kohtelulle virkatoiminnassa. Asiassa päästiin valtuutetun avustamana sovintoon. Valtionvirasto si-toutui ryhtymään suunnitelmallisiin yhdenvertaisuut-ta edistäviin toimenpiteisiin ja samaa sukupuolta ole-va pari sai virastolta yhteensä 6000 euron hyvityksen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu korostaa, että viranomai-silla on yhdenvertaisuuslain perusteella velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta sekä työnantajana että vi-ranomaistyössään.

Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla on mandaatti käsitellä Ahvenanmaalla tapahtuneita syrjintätapauk-sia, jotka koskevat valtion viranomaisia ja muuta toi-mintaa, jossa lainsäädäntövalta kuuluu Suomen val-tiolle. Syrjintäasioissa, jotka kuuluvat maakunnan toi-mivaltaan, ahvenanmaalaiset voivat ottaa yhteyttä Ah-venanmaan yhdenvertaisuusvaltuutettuun.

YHDENVERTAISUUS PARANTUNUT HEDELMÖITYSHOIDOISSATampereen ja Helsingin yliopistolliset sairaa-lat aloittivat hedelmöityshoidot vuoden 2019 lop-pupuolella lahjoitetuilla munasoluilla ja siittiöil-lä. Turun yliopistollinen keskussairaala alkoi tar-jota lahjasiittiöhoitoja vuoden 2020 alusta. Kuo-pion ja Oulun yliopistollisissa sairaaloissa lahja-sukusoluhoitoja ei vielä saa, mutta asiaa valmis-tellaan molemmissa sairaaloissa ja lahjasukuso-luhoidot on tarkoitus aloittaa vuoden 2020 aikana.

Tämä positiivinen muutos on monen vuoden työn tu-los. Juridinen prosessi hedelmöityshoitokäytäntöjen muuttamiseksi yhdenvertaiseksi on ollut pitkä, ja jo ennen sitä kansalaisjärjestöt olivat tehneet vuosien ajan vaikuttamistyötä asian eteen.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU24

Tutkimusmenetelmien kehittymisen ja tutkimustu-losten varmuuden lisäännyttyä näyttäisi perustellul-ta lyhentää nykyistä 12 kuukauden verenluovutus-kieltoa joissain tilanteissa. Valtuutetun käsityksen mukaan uuden, eri sukupuolta olevan seksikumppa-nin kanssa harjoitettu seksi aiheuttaa nykyisellään 4 kuukauden mittaisen verenluovutuskiellon. Valtuu-tettu katsoo, että vastaavaa 4 kuukauden luovutus-kieltoa on perusteltua soveltaa myös miehelle, joka harjoittaa seksiä uuden mieskumppanin kanssa.

Valtuutettu katsoo kuitenkin, että tässä yhteydes-sä tulisi arvioida myös niiden miesten luovutuskiel-toa, jotka elävät pysyvässä suhteessa toisen miehen kanssa. Nykyinen pysyvä luovutuskielto niille miehil-le, jotka elävät pitkäaikaisessa parisuhteessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa ei ole oikeasuh-teinen verrattaessa sitä vastakkaista sukupuolta ole-van henkilön kanssa parisuhteessa olevaan. Valtuu-tettu esitti, että asian valmistelua jatketaan selvittä-mällä osoittaako ajantasainen tutkimustieto, että va-kiintuneessa parisuhteessa miehen kanssa elävillä miehillä on kohonnut tartuntatautiriski sekä sitä, mi-ten mahdollista riskiä tulisi oikeasuhtaisesti torjua.

Syrjimättömyyden toteuttaminen edellyttää, että ar-vioitaessa erilaisen kohtelun tarpeellisuutta esi-merkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteel-la vertailu tehdään riittävän tarkkarajaisesti. Nykyi-

Jo kesäkuussa 2015 eräs pariskunta otti yhteyttä yh-denvertaisuusvaltuutettuun. He kertoivat, että sai-raanhoitopiiri oli kieltäytynyt antamasta heille hedel-möityshoitoa muun muassa siksi, että hoitoon tar-vittaisiin lahjoitettuja sukusoluja ja hoitoja ei anneta naisparille. Tapauksessa päätös hedelmöityshoidon epäämisestä oli tehty vedoten yliopistosairaaloiden johtajaylilääkäreiden linjaukseen. Yhdenvertaisuus-valtuutettu vei tapauksen yhdenvertaisuus- ja ta-sa-arvolautakuntaan, joka katsoi menettelyn syrjin-näksi. Oikeusprosessi on vielä kesken korkeimmassa hallinto-oikeudessa, vaikka syrjivät käytännöt ovat-kin jo muuttuneet.

Vuonna 2007 voimaan tullut hedelmöityshoi-tolaki vahvisti naisparien ja yksin hoitoa hake-vien naisten oikeutta hoitoihin. Sosiaali- ja ter-veysministeriö antoi vuonna 2014 sairaanhoito-piireille ohjeet, jossa muistutettiin, että hoitoja ei saa evätä syrjivästi. Käytännössä hoitoja ei kui-tenkaan ole annettu julkisessa terveydenhuol-lossa ennen vuoden 2019 käytäntömuutoksia.

MIESTEN VÄLISEEN SEKSIIN LIITTYVÄ VEREN-LUOVUTUSKIELTOLääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea valmistelee uutta määräystä verenluovutussoveltu-vuuteen liittyen. Määräys on tarkoitus antaa kesä-kuun 2020 loppuun mennessä. Fimea pyysi asian-tuntijoilta lausuntoja koskien miesten väliseen sek-siin liittyvää luovutuskieltoa. Fimean tällä hetkellä voimassa olevan määräyksen 6/2013 mukaan väliai-kainen verenluovutuskielto on 12 kuukautta edelli-sen miesten välisen seksin ajankohdan jälkeen. An-netuissa lausunnoissa kannatettiin miesten välises-tä seksistä johtuvan väliaikaisen verenluovutuskiel-lon lyhentämistä nykyisestä 12 kuukaudesta neljään kuukauteen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu totesi lausunnossaan, että verenluovutuskieltoa pitäisi arvioida nykyisin käytettävissä olevien testausmenetelmien ja muun tutkimustiedon valossa uudelleen. Jotta seksuaali-seen suuntautumiseen (ml. seksuaalinen käyttäy-tyminen) voi lainsäädännön mukaan liittyä erilaista kohtelua, tulee rajoitusten sen lisäksi, että ne perus-tuvat hyväksyttävään tavoitteeseen, olla myös oikea-suhtaisia käytettävien keinojen (kuten tässä varoai-kojen) osalta.

Syrjimättömyyden toteuttami- nen edellyttää, että arvioitaessa erilaisen kohtelun tarpeellisuutta esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella vertailu tehdään riittävän tarkkarajaisesti.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 25

sellään seksi vastakkaista sukupuolta olevan kump-panin kanssa ei aiheuta luovutuskieltoa miehelle parisuhteen aikana, mutta seksi samaa sukupuol-ta olevan kumppanin kanssa aiheuttaa luovutus-kiellon miehelle parisuhteen ajaksi. Jotta nykyisen kaltaista erilaista kohtelua voitaisiin pitää oikeasuh-taisena, tulee kohtelun perustua ajantasaiseen tie-toon ja vertailuun niiden miesten väliltä, jotka elävät parisuhteessa miehen tai vastaavasti naisen kans-sa. Riittävänä tietopohjana ei voida pitää yleistä tie-toa miesten välisessä seksissä tapahtuneista tartun-noista. Valtuutetun tiedossa ei ole sellaista ajanta-saista tutkimustietoa, joka osoittaisi vakiintunees-sa parisuhteessa elävien homomiesten aiheuttavan erityisen riskin verenluovutuksen turvallisuudelle.

Jos tutkimustieto osoittaa, että jossain tilanteessa verenluovutukseen liittyy kohonnut riski, tulee tätä riskiä pyrkiä vähentämään esimerkiksi määräaikai-silla luovutuskielloilla kuten nykyisinkin. Oikeasuh-taisuuden varmistamiseksi tulee Iuovutuskieltojen pituuksia myös verrata keskenään.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoo, että ne tärkeät tavoitteet, joihin veripalvelutoiminnan ohjaami-nen perustuu, voidaan saavuttaa nykyistä määräys-tä täsmentämällä. Mahdollisen Iuovutuskiellon pi-tuus on suhteutettava tartuntariskistä sekä nykyi-sistä testausmenetelmistä saatuun tietoon. Fimean nykyisessä määräyksessä (kohta 4.3.2.2.2) muu kuin miesten välinen seksi uuden kumppanin kanssa ai-heuttaa luovutuskiellon, joka käytännössä on ollut 4 kuukauden mittainen. Valtuutettu katsoo, että vas-taavaa määräaikaista luovutuskieltoa tulee sovel-taa miesten väliseen seksiin silloin kun kumppani on uusi ja samalla tulee poistaa yleinen miesten vä-liseen seksiin liittyvä luovutuskielto.

VerenIuovutuskieltojen yhdenvertaisuus on ollut pit-kään esillä yhdenvertaisuusvaltuutetun arvioidessa seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtu-vaa syrjintää Suomessa. Yhdenvertaisuusvaltuutet-tu toivoo, että Fimean oma-aloitteinen kehittämis-työ johtaa syrjimättömyyden nykyistä parempaan to-teuttamiseen veripalvelutoiminnassa.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU26

Yhdenvertaisuusvaltuutetun vuoden 2018 vuosiker-tomuksessa kerrottiin toimenpiteistä ja suosituk-sista vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden parantamiseksi huippu-urheilussa. Toimenpiteiden taustalla oli julkisuuteen noussut tieto paraurheilun EM-kisoissa perittävistä omavastuuosuuksista niiltä urheilijoilta, jotka eivät yltäneet kisoissa mitalisi-joille. Valtuutetun näkemyksen mukaan omavas-tuuosuudet olivat ongelmallisia yhdenvertaisuuden täysimääräisen toteutumisen näkökulmasta. Val-tuutettu suositteli omavastuuosuuksista luopumista sekä huippu-urheilun rinnastamista työntekoon vammaispalvelulain tulkinnassa.

Vuoden 2019 aikana saimme tietoja yhdenvertaisuut-ta edistävistä toimenpiteistä. Suomen urheiluliitto luopui paraurheilijoiden omavastuuosuuksista EM- ja MM-kisoissa sekä paralympialaisissa. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö ovat ryhtyneet toimenpiteisiin huippu-urheilijoiden aseman selkeyttämiseksi vammaispalvelulain uudis-

tamisen yhteydessä. Voimassaolevan lainsäädännön toimeenpanoon ja soveltamiseen liittyvää ohjeistus-ta on myös päivitetty. Terveyden ja hyvinvoinnin lai-tos on sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mu-kaisesti lisännyt vammaispalvelujen sähköiseen kä-sikirjaan ohjeistusta vammaisurheiluun liittyen. Oh-jeissa käydään läpi muun muassa sitä, että vammai-nen henkilö voi tarvita henkilökohtaisen avun palve-lua vammaispalvelulain tarkoittamalla tavalla urhei-lukilpailuihin osallistuessaan siitä riippumatta, jär-jestetäänkö kilpailut Suomessa vai ulkomailla. Myös kuljetuspalveluissa on huomioitava huippu-urheili-joiden tarpeet.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu jatkaa työtään yhdenver-taisuuden edistämiseksi huippu-urheilussa osallis-tumalla mm. valtion liikuntaneuvoston yhdenvertai-suuden, tasa-arvon ja kestävän kehityksen jaoston toimintaan.

Vammaisurheilun kustannukset

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 27

Burkinin käytön sallittavuus uima-asuna eri uima-halleissa vaihtelee. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tie-toon on tullut tapauksia uimahalleista, joissa ei ole sallittu uimista burkinia käyttäneille musliminaisil-le ja -tytöille. On tärkeää, että kaikilla ihmisillä, mu-kaan lukien musliminaisilla, on mahdollisuus pääs-tä yhdenvertaisesti uimahalleihin.

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto, Suo-men Uimaliitto ja Uimahalli- ja kylpylätekninen yh-distys ovat jo vuonna 2017 suositelleet, että burki-nien ja uimashortsien käyttö uima-asuna sallittai-siin kaikissa uimahalleissa. Suositukset on elokuus-sa 2019 päivitetty Tule uimahalliin -oppaan suomen, ruotsin ja englanninkielisiin versioihin.

Suosituksen mukaan burkinin tulee olla tehty ni-menomaan uimiseen tarkoitetusta materiaalista. Turvallisuussyistä burkinin mallia voidaan rajoit-taa siten, ettei siinä esimerkiksi ole liian lepattavia osia, jotka voisivat jäädä johonkin kiinni. Jokaiselta uimarilta voidaan edellyttää peseytymistä ennen al-taaseen menoa. Oletus henkilön hygieniakäyttäyty-misestä ei ole peruste rajoittaa tai kieltää burkinin käyttöä.

Kunnallisten liikuntapaikkojen sekä perusopetuk-seen kuuluvan uimaopetuksen osalta on huomioita-va, että viranomaisella sekä koulutuksen järjestäjäl-lä on yhdenvertaisuuslain mukaan velvollisuus edis-tää yhdenvertaisuutta. Turvallisuus ja hygienia ovat hyväksyttäviä tavoitteita rajoittaa tietynlaisten ui-ma-asujen käyttöä. Käytettyjen keinojen on kuiten-kin oltava oikeasuhtaisia, eivätkä ne saa turhaan ra-joittaa yhdenvertaisuutta ja yksilön oikeuksia.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittelee, että kaikki uimahallit sallivat burkinien käytön. Valtuutettu suo-sittelee myös erilaisten yksityisten peseytymistilojen rakentamista kaikkien ihmisten ja ihmisryhmien yh-denvertaisuuden edistämiseksi.

ONKO BURKININ KIELTÄMINEN SYRJINTÄÄ? Yhdenvertaisuuslaissa kielletään sekä välitön että välillinen syrjintä. Mikäli uiminen on sallittua mär-käpuvussa, mutta ei uimiseen tarkoitetussa burki-nissa, kyseessä voi olla välitön syrjintä. Yhdenver-taisuuslain 10 §:n mukaan syrjintä on välitöntä, jos jotakuta kohdellaan henkilöön liittyvän syyn perus-teella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta koh-dellaan vertailukelpoisessa tilanteessa. Jos uiminen

Yhdenvertaisuusvaltuutetun suositus uimahalleille: Monimuotoisuutta uimahalleissa tuettava

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU28

missään pitkälahkeisessa, -hihaisessa ja/tai hupul-lisessa uima-asussa ei ole sallittua, voi kyseessä ol-la välillinen syrjintä, joka kohdistuu tietyn uskonnol-lisen vakaumuksen omaaviin naisiin. Syrjintä on yh-denvertaisuuslain 13 §:n mukaan välillistä, jos näen-näisesti yhdenvertainen sääntö, peruste tai käytän-tö saattaa jonkun muita epäedullisempaan asemaan henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Koska burkinia käyttävät henkilöt ovat naisia, mah-dollinen syrjintä liittyy uskonnon lisäksi myös suku-puoleen. Kyse voi siis olla moniperustaisesta syrjin-nästä, jossa syrjintä ei perustu vain yhteen kiellettyyn syrjintäperusteeseen, vaan useampaan yhtäaikai-sesti: tässä tapauksessa uskontoon ja sukupuoleen.

MAHDOLLISUUS YKSITYISYYTEEN PESUTILOISSA PALVELEE KAIKKIA Eri henkilöillä on erilainen suhtautuminen alasto-muuteen ja joillekin on epämiellyttävää olla alasti muiden ihmisten edessä. Asia olisi helposti korjatta-vissa erilaisilla yksityisillä peseytymistiloilla, ja näi-den rakentaminen on suositeltavaa etenkin uudisra-kennusten ja remonttien yhteydessä. Yksityisyys voi-daan joissain tilanteissa tarvittaessa toteuttaa kevy-emminkin, esimerkiksi suihkuverholla.

Yksityiset suihkutilat eivät palvelisi ainoastaan erilai-sista kulttuurisista tai uskonnollisista taustoista tu-levia ihmisiä, vaan edistäisivät laajemmin erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien yhdenvertaisuuden toteu-tumista. Esimerkkeinä voidaan mainita henkilöt, joil-la on jokin vamma tai sairaus, tai sukupuolivähem-mistöihin kuuluvat henkilöt.

Vammaisten henkilöiden kohdalla siirtymiseen, pu-keutumiseen ja peseytymiseen voi liittyä sellaisia hoidollisia toimenpiteitä, jotka ovat vaikeita ja ar-kaluontoisia. Joskus vaaditaan myös suihkutuolin tai avustajan käyttöä, taikka sitä, että vammainen henkilö on hoidollisten toimenpiteiden aikana ma-kuuasennossa, mikä ei pukuhuoneiden normaaleil-la penkeillä onnistu. Lisäksi esimerkiksi pyörätuo-lilla liikkuminen voi olla yleisissä pukuhuonetilois-sa vaikeaa. Mahdollisten arkaluontoisten hoidollis-ten toimenpiteiden vuoksi ei myöskään välttämät-tä ole miellyttävää, että näitä toimenpiteitä tehdään muiden ihmisten nähden. On myös mahdollista, että

vammaisen henkilön avustaja on eri sukupuolta kuin avustettava henkilö. Tällöin uimahalliin ei ole mah-dollista mennä ilman yksityistä puku- tai peseyty-mistilaa. Yksityisten pesutilojen puuttuminen voi to-siasiassa estää vammaisilta henkilöiltä yhdenvertai-sen pääsyn uimahalleihin.

NAISTEN OIKEUS PUKEUTUA HALUAMALLAAN TAVALLA ON MYÖS TASA-ARVOKYSYMYSTasa-arvon ja naisten oikeuksien edistäminen on tär-keää. Kaikkien naisten oikeus pukeutua haluamal-laan tavalla on tasa-arvokysymys, samoin kuin nais-ten pukeutumiselle asetettavat rajoitukset. Ketään naista ei saa pakottaa pukeutumaan tavalla, jolla hän ei itse halua, ei yhteiskunnan (esimerkiksi ui-mahallien), ei uskonnollisen yhteisön eikä kenen-kään muunkaan toimesta. Musliminaisten oikeuksia ja tasa-arvoa ei kuitenkaan edistetä asettamalla hei-dän pukeutumiselleen rajoituksia tai sääntöjä. Kiel-lot saattavat johtaa siihen, että burkineja käyttävät musliminaiset eivät voi mennä uimaan. Esimerkik-si uskonnollisista syistä peittävästi pukeutuva mus-liminainen saattaa pitää uimisesta, mutta ei burki-nikiellon takia voi harrastaa uintia haluamallaan ta-valla. Kielloilla on myös kielteisiä seurauksia yksilön oikeudelle osallistua tasa-arvoisesti ja yhdenvertai-sesti yhteiskuntaan. Esimerkiksi YK:n ihmisoikeus-komitea on syksyllä 2018 ratkaisemissaan tapauk-sissa (F.A. v. Ranska, Miriana Hebbadj v. Ranska sekä

Yksityiset suihkutilat eivät palvelisi ainoastaan erilaisista kulttuurisista tai uskonnollisista taustoista tulevia ihmisiä, vaan edistäisivät laajemmin erilaisten ihmisten ja ihmis- ryhmien yhdenvertaisuuden toteutumista.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 29

Sonya Yaker v. Ranska) todennut, että sen sijaan, et-tä musliminaisen pukeutumiselle asetettavat kiellot suojelisivat musliminaisia, voivat kiellot johtaa hei-dän syrjäytymiseensä yhteiskunnasta.

Mikäli musliminaisten pukeutumiselle ehdotetaan rajoituksia, on syytä pohtia, ketä ja kenen oikeuksia kielloilla suojellaan. Parannetaanko näillä tosiasi-allisesti musliminaisten yhteiskunnallista asemaa? Musliminaisten pukeutumiselle asetettavat rajoi-tukset eivät edistä heidän yhdenvertaista ja tasa-ar-voista osallistumista yhteiskuntaan, vaan päinvastoin voivat johtaa heidän syrjäytymiseensä, mikä ei voi ol-la toivottu yhteiskunnallinen kehityssuunta.

Se, että mahdollisimman monenlaiset uima-asut sallitaan, mahdollistaa sen, että mahdollisimman monenlaiset ihmiset eri taustoista pääsevät uimaan ja harrastamaan liikuntaa. Tähän sallittujen ui-ma-asujen kategoriaan kuuluvat myös miesten ui-mashortsit ja muut mahdollisesti peittävämmät ui-ma-asut. Erilaisten uima-asujen salliminen ei ole musliminaisten erityiskohtelua, vaan kaikkien ih-misten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämistä.

Sukupuolten välinen syrjintä kuuluu tasa-arvovaltuute-tun toimivaltaan, mutta moniperusteinen syrjintä – sil-loinkin kun on yksi syrjintäperuste on sukupuoli – kuu-luu yhdenvertaisuusvaltuutetulle.

Se, että mahdollisimman monenlaiset uima-asut sallitaan, mahdollistaa sen, että mahdollisimman monenlai-set ihmiset eri taustoista pääsevät uimaan ja harrasta-maan liikuntaa.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU30

Vuoden 2019 aikana julkisessa keskustelussa poh-dittiin kirjastojen asettamia alaikärajoja. Muun muassa Kouvolan kirjasto harkitsi kirjastoonsa ikä-rajaa. Syyn tähän sanottiin olevan nuorison ilkivalta ja häiritsevä käyttäytyminen.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tietoon tulee säännöllisin väliajoin samankaltaisia tapauksia. Nuorisoa halu-taan ryhmänä sulkea ulos tietystä tilasta sen takia, et-tä jotkut ikäluokan edustajat ovat häiriköineet tiloissa.

On selvää, että epäasialliseen käyttäytymiseen saa ja pitää puuttua. Kirjastolain nojalla kunta voi aset-taa kirjaston käyttäjän määräaikaiseen kirjastokoh-taiseen kirjaston käyttökieltoon, jos asiakas toistu-vasti aiheuttaa häiriötä kirjaston toiminnalle tai va-hingoittaa kirjaston omaisuutta. Käyttökielto voi kui-tenkin olla enintään kuukauden pituinen ja olennais-ta on, että se koskee aina yksittäistä asiakasta.

Nuorille annettu kirjaston käyttökielto tietyn kellona-jan jälkeen olisi jonkinlainen ryhmärangaistus, joka ei ole hyväksyttävissä. Jokainen ihminen vastaa vain ja ainoastaan omasta käytöksestään, eikä ole viran-omaisen tehtävä jaotella kirjastonkäyttäjiä kielletty-jen syrjintäperusteiden, kuten iän, alkuperän, tervey-dentilan tai vammaisuuden perusteella.

Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on tur-vattava jokaiselle sivistykselliset oikeudet eli tässä tapauksessa oikeus käyttää kirjaston palveluja. Kir-

jastoon pääsyn ikärajalla puututtaisiin alaikäisten perusoikeuteen sivistää itseään verovaroin järjeste-tyssä toiminnassa.

Kirjastot ovat myös viranomaisia ja niillä on velvolli-suus edistää yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnas-saan. Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien sopimus edel-lyttää, että lapsen oikeutta osallistua kaikkeen kult-tuuri- ja taide-elämään edistetään.

Yhdenvertaisuuslaki kieltää ikäsyrjinnän. Jotta ikä-rajan käyttäminen viranomaistoiminnassa ei olisi syrjintää, on kiellolle löydyttävä lainsäädännöllistä perustaa. Ja tämäkään ei yksinään riitä: kiellolla on oltava hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saa-vuttamiseksi eivät saa olla ylimitoitettuja. On siis va-littava keino, joka rajoittaa mahdollisimman vähän yhdenvertaista kohtelua.

Rauhallinen kirjastoympäristö on toki hyväksyttävä tavoite, mutta voitaisiinko siihen päästä vähemmän kirjastokäyttäjien yhdenvertaisuutta rajoittavin kei-noin kuin sulkemalla ulos alaikäiset palveluista il-taisin?

Ilman henkilökuntaa toimivien itsepalvelukirjasto-jen ylläpito voi olla kunnalle edullista ja houkutte-levaa. Taloudelliset syyt eivät kuitenkaan ole kestä-vä perustelu sille, että viranomaistoiminnassa voitai-siin tinkiä yhdenvertaisuudesta ja lasten oikeuksista.

Kirjastojen alaikärajat: ryhmää ei voi rangaista

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 31

Poste restante -palvelu on yhdenvertaisuus-kysymys

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi, että Postin ilmoittama Poste restante –uudistus olisi toteutuessaan yhdenvertaisuus- lain vastainen ja johtaisi tässä muodossaan asunnottomien ja turvakiellon omaavien henkilöiden välilliseen syrjintään.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu sai helmikuussa 2019 useita yhteydenottoja liittyen Postin ilmoitukseen Poste restante –palvelun uudistamisesta, jonka myötä Poste restante -palvelu muuttuisi maksulli-seksi. Yhteydenottajat pyysivät yhdenvertaisuusval-tuutettua selvittämään, olisiko uudistus toteutues-saan yhdenvertaisuuslain (1325/2014) vastainen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu katsoi, että Postin il-moittama Poste restante –uudistus olisi toteutues-saan yhdenvertaisuuslain vastainen ja johtaisi tässä muodossaan asunnottomien ja turvakiellon omaa-vien henkilöiden välilliseen syrjintään.

Poste restante –uudistus olisi näennäisesti yhden-vertainen, mutta sen epäedulliset vaikutukset koh-distuisivat sellaisiin henkilöihin, joilla Poste restante on ainoa mahdollinen tapa ottaa vastaan postia. Täl-laisia ryhmiä ovat ainakin asunnottomat sekä sellai-set turvakiellossa olevat henkilöt, joilla ei ole väestö-tietorekisteriin ilmoitettuna julkista osoitetta, johon henkilölle osoitetut postilähetykset voidaan toimittaa.

Postilla on harkintavaltaa siihen, miten se palvelun-sa järjestää. Postin tulee kuitenkin varmistaa, että sen toiminta on sopusoinnussa yhdenvertaisuuslain vaatimusten kanssa, ja varsinkin, ettei se palveluita kehittäessään tai palveluita tarjotessaan päädy linja-uksiin, jotka johtaisivat laissa kiellettyyn syrjintään. Siltä osin, kun kyse on julkisen hallintotehtävän (vi-ranomaistehtäviin rinnastettavia tehtäviä) toteutta-misesta, tulee Postin aktiivisesti ottaa huomioon toi-mintansa yhdenvertaisuusvaikutukset ja pyrkiä edis-tämään yhdenvertaisuuden toteutumista.

Posti ilmoitti selvityksessään päättäneensä lykätä Poste restante -palvelua koskevan muutoksen voi-maantuloa.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU32

Yhdenvertaisuusvaltuutetun asiakaspalvelussa anne-taan päivittäin neuvontaa puhelimitse tai chat-neuvon-tana. Valtuutettuun otetaan yhteyttä myös kirjallisesti – verkossa olevan yhteydenottolomakkeen, sähköpos-tin tai kirjeen välityksellä. Suurin osa vuonna 2019 vi-reille tulleista yhteydenotoista 40 % päätettiin neuvon-tana, jossa asiakkaalle annettiin oikeudellista neuvon-taa tai muuta ohjausta asiassa.

Muut kuin neuvontana päätetyt yhteydenotot päätyvät menettelyyn, jossa asiaan annetaan arvio siitä, nou-seeko asiassa syrjintäolettama. Riippuen arvioinnin tuloksesta ja asian vakavuudesta sekä yleisestä mer-kityksestä, asiat joko päätetään tämän jälkeen vas-tauksella asiakkaalle, jossa annetaan samalla tarvitta-vat neuvot, tai lisäselvittämällä asiaa jatkokäsittelyssä.

Vuonna 2019 vireille tuli yhteensä 1 439 yhteydenottoa, 20 yhteydenottoa vähemmän kuin vuonna 2018.

Suurin osa yhteydenotoista (64 %) liittyi koettuun syr-jintään eri palveluissa ja elämänalueilla. Muihin yksi-tyisiin palveluihin liittyvät syrjintäyhteydenotot kasvoi-vat edellisvuoteen verrattuna ja olivat edelleen suu-rin syrjintäyhteydenottojen elämänalue. Näitä palve-luja olivat esimerkiksi kauppaliikkeet, huoltoasemat, vartiointi, pankki- ja vakuutuspalvelut. Muissa yksityi-sissä palveluissa koetussa syrjinnässä eniten otettiin yhteyttä vammaisuuden (44 kpl), muun henkilöön liit-tyvän syyn (40 kpl) ja alkuperän (35 kpl) vuoksi.

Asiakaspalvelu ja tilastot

VIREILLE TULLEET SYRJINTÄYHTEYDENOTOT 2014–2019

1000

800

600

400

200

0

2014

289 kpl

496 kpl

770 kpl824 kpl

984 kpl920 kpl

20162015 2017 2018 2019

Vuonna 2019 syrjintäyhteydenottoja oli 920 kappaletta (64 vähemmän kuin vuonna 2018). Yhteydenotoista ilmenneistä syrjintä-

perusteista 68 koski ikää, 138 koski alkuperää, 67 koski kansalaisuutta, 50 koski kieltä, 37 koski uskontoa tai vakaumusta, 21

koski mielipidettä, poliittista toimintaa tai ammattiyhdistystoimintaa, 20 koski perhesuhteita, 96 koski terveydentilaa, 191 koski

vammaisuutta, 16 koski seksuaalista suuntautumista ja 150 koski muita henkilöön liittyviä syitä. Ei tiedossa olevia ja syrjintä-

perusteettomia tapauksia oli yhteensä 66.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 33

SYRJINTÄYHTEYDENOTOT ELÄMÄNALUEITTAIN 2019

Muut yksityiset palvelut

Työelämä

Koulutus/opetus

Muut julkiset palvelut

Sosiaali- ja terveyspalvelut

Asuminen

Muu/ei tiedossa

Vapaa-aika/Yhdistystoiminta

Yksityis- ja perhe-elämä

21 %

16 %

14 %

13 %

12 %

9 %

8 %

6 %

1 %

Vuonna 2019 vireille tulleita yhteydenottoja oli 1439 (20 kappaletta vähemmän kuin vuonna 2018). Yhteydenotoista 920 koski syr-

jintää, 159 koski yleistä tietopyyntöä, 132 koski ulkomaalaisen asemaa ja oikeuksia ja 34 koski yhdenvertaisuuden edistämistä.

Yhteydenotoista 33 ei kuulunut yhdenvertaisuusvaltuutetun toimialaan. 161 yhteydenottojen syistä oli muita tai ei tiedossa.

Vuonna 2019 vireille tulleista syrjintäyhteydenotoista prosentti koski yksityis- ja perhe-elämää, 6 prosenttia koski vapaa-aikaa

tai yhdistystoimintaa, 9 prosenttia koski asumista, 14 prosenttia koski koulutusta tai opetusta, 12 prosenttia koski sosiaali- ja

terveyspalveluita, 13 prosenttia koski muita julkisia palveluita, 16 prosenttia koski työelämää ja 21 prosenttia koski muita yksi-

tyisiä palveluita. Muita ja ei tiedossa olevia aihepiirejä oli 8 prosenttia kaikista syrjintäyhteydenotoista.

VIREILLE TULLEET YHTEYDENOTOT 2019

Syrjintä920 kpl • 64 %

Yleinen tietopyyntö159 kpl • 11 %

Ulkomaalaisten asema ja oikeudet132 kpl • 10 %

Muu/ei tiedossa161 kpl • 10 %

Yhdenvertaisuuden edistäminen34 kpl • 2 %

Ei kuulu toimialaan33 kpl • 2 %

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU34

SYRJINTÄYHTEYDENOTOT ELÄMÄNALUEITTAIN

Vuonna 2019 vireille tulleista syrjintäyhteydenotoista 17 koski yksityis- ja perhe-elämää, 58 koski vapaa-aikaa tai yhdistystoi-

mintaa, 78 koski asumista, 125 koski koulutusta tai opetusta, 111 koski sosiaali- ja terveyspalveluita, 120 koski muita julkisia

palveluita, 148 koski työelämää ja 194 koski muita yksityisiä palveluita. Muita ja ei tiedossa olevia aihepiirejä oli 69.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU34

SYRJINTÄYHTEYDENOTOT ELÄMÄNALUEITTAIN

147 kpl

130 kpl137 kpl

175 kpl148 kpl

139 kpl156 kpl

162 kpl120 kpl

99 kpl94 kpl

132 kpl111 kpl

39 kpl

66 kpl100 kpl99 kpl

125 kpl

83 kpl

48 kpl

19 kpl11 kpl11 kpl

17 kpl

40 kpl43 kpl

58 kpl

76 kpl82 kpl

78 kpl

68 kpl101 kpl

69 kpl

142 kpl179 kpl

194 kpl

Muut yksityiset palvelut

Työelämä

Muut julkiset palvelut

Sosiaali- ja terveyspalvelut

Muu/ei tiedossa

Koulutus/opetus

Asuminen

Vapaa-aika/yhdistystoiminta

Yksityis- ja perhe-elämä

0 10050 150 200

2016 (n=770)

2017 (n=824)

2018 (n=984)

2019 (n=920)

Vuonna 2019 vireille tulleista syrjintäyhteydenotoista 17 koski yksityis- ja perhe-elämää, 58 koski vapaa-aikaa tai yhdistystoi-

mintaa, 78 koski asumista, 125 koski koulutusta tai opetusta, 111 koski sosiaali- ja terveyspalveluita, 120 koski muita julkisia

palveluita, 148 koski työelämää ja 194 koski muita yksityisiä palveluita. Muita ja ei tiedossa olevia aihepiirejä oli 69.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 35

Vuonna 2019 oli yhteensä 920 syrjintäyhteydenottoa. Niistä koski: ikää 8 %, alkuperää 15 %, kansalaisuutta 7 %, kieltä 5 %, us-

kontoa tai vakaumusta 4 %, mielipidettä, poliittista toimintaa tai ammattiyhdistystoimintaa 2 %, perhesuhteita 2 %, terveyden-

tilaa 11 %, vammaisuutta 21 % ja seksuaalista suuntautumista 2 %. Muita henkilöön liittyviä syitä oli 16 %. Ei tiedossa olevia

tai syrjintäperusteettomia tapauksia oli 7 % kaikista vireille tulleista syrjintäyhteydenotoista.

SYRJINTÄYHTEYDENOTOT SYRJINTÄPERUSTEITTAIN

2017 (n=824)

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU36

Vuonna 2019 oli yhteensä 920 syrjintäyhteydenottoa. Niistä koski: ikää 8 %, alkuperää 15 %, kansalaisuutta 7 %, kieltä 5 %, us-

kontoa tai vakaumusta 4 %, mielipidettä, poliittista toimintaa tai ammattiyhdistystoimintaa 2 %, perhesuhteita 2 %, terveyden-

tilaa 11 %, vammaisuutta 21 % ja seksuaalista suuntautumista 2 %. Muita henkilöön liittyviä syitä oli 16 %. Ei tiedossa olevia

tai syrjintäperusteettomia tapauksia oli 7 % kaikista vireille tulleista syrjintäyhteydenotoista.

SYRJINTÄYHTEYDENOTOT SYRJINTÄPERUSTEITTAIN

Ikä

Alkuperä

Kansalaisuus

Kieli

Uskonto, vakaumus

Mielipide, poliittista toiminta tai ammattiyhdistystoiminta

Perhesuhteet

Terveydentila

Vammaisuus

Seksuaalisnen suuntautuminen

Muu henkilöön liittyvä syy

Ei tiedossa, ei syrjintäperustetta

8 %

15 %18 %

18 %20 %

21 %

21 %

10 %7 %

7 %

7 %

7 %

5 %6 %

5 %

5 %4 %4 %

4 %3 %

3 %

2 %

2 %

2 %1 %

16 %

16 %13 %

2 %

2 %

5 %6 %

9 %

7 %8 %

11 %

2019 (n=920)

2018 (n=984)

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU36

Työelämään liittyvät syrjintäyhteydenotot muodos-tivat toiseksi suurimman yhteydenottojen elämän-alueen, yhteensä 148 kpl eli 16 % kaikista syrjintä-yhteydenotoista, siitäkin huolimatta, että yhdenver-taisuusvaltuutetulla ei ole toimivaltaa yksittäisten työelämän syrjintätapausten käsittelemiseen. Työ-elämän tapauksissa asiakas ohjataan yleensä ot-tamaan yhteyttä aluehallintoviraston työsuojeluun, hakemaan tukea omasta ammattiliitostaan tai työ-suojeluvaltuutetulta. Joissakin tapauksissa valtuu-tettu siirtää asian työsuojelun käsiteltäväksi hallin-tolain nojalla. Työelämän yhteydenottojen syrjintä-perusteista suurimmat olivat muu henkilöön liittyvä syy (31 kpl), terveydentila (23 kpl), alkuperä (17 kpl) ja vammaisuus (16 kpl). Suurimmat muut henkilöön liittyvät syyt ovat olleet asuinpaikka ja ulkonäköön liittyvät seikat.

Myös koulutukseen ja opetukseen liittyvät yhtey-denotot lisääntyivät vuoteen 2018 verrattuna. Eniten kouluympäristössä koettiin syrjintää vammaisuuden (34 kpl) vuoksi.

Eniten syrjintäasiassaan yhteyttä valtuutettuun ot-tivat vammaiset henkilöt ja henkilöt jotka olivat ko-keneet syrjintää etnisen alkuperänsä takia. Syrjin-täperusteista vammaisuuden osuus onkin tasaises-ti ollut kasvussa, kun taas alkuperän osuus on hie-

man laskenut. Etninen tausta on jo vähemmistöval-tuutetun ajoilta vakiinnuttanut paikkaansa yhteyden-otoissa. Vammaisuuden osuuden kasvuun sen sijaan saattaa vaikuttaa vammaissopimuksen ratifiointi ja vahva vammaisyhdistysten osaaminen ja oikeustie-toisuus sekä luonnollisesti yhdenvertaisuusvaltuu-tetun toimivallan laajeneminen vuoden 2016 alussa.

Vammaisuuden ja terveydentilan osuus kaikista syr-jintäyhteydenotoista oli yhteensä 31 %. Yhtälail-la useasti kansalaisuus, alkuperä, uskonto ja kieli muodostavat kokonaisuuden, joista joku yksittäinen peruste tai useampi yhdessä asettavat yksilön huo-nompaan asemaan. Näiden kaikkien osuus syrjintä-yhteydenotoista oli 32 %.

Etniseltä taustaltaan suurin yksittäinen yhteyttä otta-va asiakasryhmä on edelleenkin romanit, jotka otti-vat yhteyttä syrjintään liittyvässä asiassa yhteensä 51 kertaa. Romanien yhteydenotot liittyivät pääosin syr-jintään asumisessa tai yksityisissä palveluissa kuten kauppakeskuksissa, huoltoasemilla tai ravintoloissa. Alkuperäiskansa saamelaisiin kirjattuja yhteydenot-toja oli vain kolme. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pyrkii panostamaan tietoisuuden lisäämiseen avusta saa-melaisille syrjinnän uhreille mm. kääntämällä esit-teensä ja tekstittämällä esittelyvideonsa sekä ina-rin-, koltan- että pohjoissaameksi.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 37

Valtaväestöön kuuluvien henkilöiden yhteydenotto-ja oli 633 kpl. Ulkomaalaistaustaisten yhteydenottoja oli 262 kpl, joista syrjintäasioissa suurimpana yhtey-denottajaryhmänä olivat viro- ja venäläistaustaisten yhteydenotot (29 kpl). Yhteydenottajan tausta ei tul-lut tietoon 490 tapauksessa.

Afganistanilaisiin (37), irakilaisiin (12) ja nigerialai-siin (13 kpl) liittyvät yhteydenotot liittyivät lähes kaik-ki henkilöiden maastapoistamiseen, ulkomaalaisen asemaan ja oikeuksiin tai ihmiskauppaan. Heidän puolestaan otti yhteyttä pääosin suomalaistaustai-

nen ystävä, avustaja, perheenjäsen tai vapaaehtois-työntekijä, sillä asiakkaiden haavoittuva asema ja esimerkiksi mahdollinen maastapoistamisen tilan-ne vaati usein ulkopuolisen tukea asian selvittämi-seksi ja eteenpäin viemiseksi.

Kuntien palveluissa koettiin eniten syrjintää koulu-tuksessa ja opetuksessa sekä sosiaali- ja terveyspal-veluissa. Yksityisissä palveluissa yhteydenotot liittyi-vät palveluihin kuten ravintolat, pankki- ja vakuutus-palvelut, kauppakeskukset ja esimerkiksi vartijoiden toiminta kauppakeskuksissa.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU38

Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtäviin sisältyy ulko-maalaisten aseman ja oikeuksien edistäminen. Hal-lituksen esitöiden (HE 19/2014) mukaan valtuute-tun tehtävän sisältävät ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen samoin kuin muiden syrjinnän vaa-rassa olevien ryhmien olojen, aseman ja oikeuksien seuraamista sekä näiden ryhmien yhdenvertaisuu-den edistämistä ja syrjinnän ehkäisemistä.

Valtuutetulla on lisäksi ulkomaalaislain mukaan muun muassa oikeus saada tiedoksi kaikki ulkomaa-laislain nojalla tehdyt päätökset, ja oikeus lausua vi-ranomaisille ja tuomioistuimille turvapaikanhakijaa tai ulkomaalaisen karkottamista koskevissa asioissa.

Valtuutetun ulkomaalaisten asemaan ja oikeuksiin liittyvä työ pitää sisällään sekä yksittäisten kante-luasioiden käsittelyä että ulkomaalaisten oikeuk-sien täysimääräisen toteutumisen edistämistä ylei-semmällä tasolla. Valtuutetun tavoitteena on edis-tää haavoittuvimmassa asemassa olevien ulkomaa-laisten oikeuksien toteutumista. Valtuutetun erityi-nen tehtävä on tunnistaa lainsäädännössä ja sen so-veltamisessa ilmeneviä epäkohtia.

ULKOMAALAISTEN OIKEUKSISSA TAPAHTUNUT KEHITYSTÄ Nykyisessä hallitusohjelmassa on runsaasti kirjauk-sia ulkomaalaisten oikeuksien paremmaksi toteutu-miseksi. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tavoitteena on, että turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa parannettai-siin korjaamalla etenkin 2016 tehdyn oikeusapua kos-keneen lainmuutosten aiheuttamat oikeusturvaon-gelmat. Hallitusohjelmaan kirjattiinkin turvapaikan-hakijoiden oikeusturvaa parantava lainmuutostarve ja korostettiin perusoikeuksien toteutumisen turvaa-mista turvapaikkaprosessissa. Myös näyttökynnyk-sen kohtuullisuutta tulee ohjelman mukaan arvioida.

Valtuutettu painottaa perheenyhdistämisen tärke-yttä kansainvälistä suojelua saaneiden elämässä ja on ehdottanut toimeentuloedellytyksen poistamista eduskunnan 28.2.2019 hyväksymän ponnen mukai-

sesti. Tavoite toteutui hallitusohjelmassa siten, että tulorajojen kohtuullisuutta tullaan sen mukaan sel-vittämään ja toimeentuloedellytys kirjattiin poistetta-vaksi alaikäisiltä. Lisäksi selvitetään perheenyhdistä-miseen liittyviä ongelmia ja lapsen edun toteutumis-ta. Hallitusohjelmassa on myös kirjaus, jonka mu-kaan hallitus kehittää lainsäädäntöä ja soveltamis-käytäntöä sen edistämiseksi, että työllistyneet kiel-teisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella.

Hallitusohjelmaan kirjattiin tavoitteet ehkäistä ja torjua paperittomuutta laaja-alaisella viranomaisyh-teistyöllä sekä turvata välttämätön hoito kaikille pa-perittomille. Valtuutetunkin esittämä näkemys siitä, että perustuslain 19 §:ssä säädetystä välttämättö-mästä toimeentulosta ja huolenpidosta tulee säätää lailla, näyttää olevan toteutumassa käynnissä olevan lainsäädäntöhankkeen myötä.

SUOMELLE TUOMIO EIT:LTÄ – VALTUUTETUN SELVITYS NOSTI HUOLEN ESILLE JO EDELLISENÄ VUONNA Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) katsoi 14.11.2019 antamassaan tuomiossa, että Suomi rik-koi Euroopan ihmisoikeussopimusta irakilaisen per-heenisän turvapaikkahakemuksen käsittelyssä. Ta-pauksessa Maahanmuuttovirasto (Migri) ja Helsin-gin hallinto-oikeus katsoivat, etteivät kansainvälisen suojelun edellytykset miehen kohdalla täyttyneet. Korkein hallinto-oikeus ei myöntänyt asiassa vali-tuslupaa ja mies käännytettiin takaisin Irakiin.

Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin ja yhdenvertai-suusvaltuutetun vuonna 2018 tekemän selvityksen mukaan Migrin ratkaisukäytäntö muuttui huomatta-vasti tiukemmaksi turvapaikanhakijamäärien nousun jälkeen, eikä kiristynyttä käytäntöä voitu selittää ul-komaalaislainsäädännön muutoksilla.

Selvityksessä havaittiin, että aiemmin monissa pää-töksissä myönnettiin kansainvälistä suojelua, jos ei

Haavoittuvassa asemassa olevien ulkomaalaisten oikeuksien edistäminen

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 39

voitu osoittaa, että hakija ei ole vaarassa. Todistus-taakka näytti sittemmin kääntyneen, eikä hakijoiden esittämiä perusteita uskottu yhtä usein kuin aiem-min. Lisäksi aiemmin koettujen oikeudenloukkausten ei enää katsottu ennustavan tulevien oikeudenlouk-kausten vaaraa kuten vuonna 2015, vaan aiemmat oi-keudenloukkaukset arvioitiin yksittäisinä tapahtumi-na, joilla ei ole liittymäkohtaa tulevaisuuden uhkaan.

Selvityksessä Migrin todettiin argumentoineen usein muun muassa, että yhteys hakijan tai hänen lähei-sensä kokeman oikeudenloukkauksen ja hakijan mainitseman vainoa harjoittavan tahon välillä pe-rustui hakijan omiin olettamuksiin, eikä henkilö ol-lut henkilökohtaisesti profiloitunut minkään tahon silmissä eikä siten ole henkilökohtaisessa vaaras-sa. Migrin ja hallinto-oikeuden perustelut olivat sa-mankaltaiset myös EIT:n käsittelyssä olleessa ta-pauksessa.

Valtuutettu vaati tuomion jälkeen Suomelta konk-reettisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei oi-keutta elämään loukata enää yhdenkään Suomesta turvaa hakeneen kohdalla. Valtuutettu esitti muun muassa, että tiettyjen jo kielteisen päätöksen saa-neiden turvapaikkaprosessi on arvioitava uudelleen EIT:n tuomion valossa. Migri päättikin tuomion seu-rauksena muun muassa käydä läpi noin 400 jo lain-voimaiseksi tullutta tuomiota. Näistä kymmenessä tapauksessa Migri päätyi suosittelemaan maasta-poistamista odottavaa hakijaa hakemaan turvapaik-kaa uudelleen havaittujen puutteiden vuoksi.

Turvapaikka-asioita koskeneiden aiempien selvitys-ten, EIT:n tuomion ja sitä kautta löytyneiden muiden puutteellisten tapausten löytyminen ovat selvästi osoittaneet ongelmat turvapaikkaprosessissa. Ko-tiinpaluu ei välttämättä ole turvallista, vaikka Suomi olisi katsonut, että hakija ei ole kansainvälisen suo-

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU40

kohdan mukaan oleskelulupa voidaan jättää myön-tämättä muun muassa silloin, jos ulkomaalaisen katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä tai turval-lisuutta, tai jos on perusteltua aihetta epäillä ulko-maalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämi-nen. Valtuutetun havaintojen mukaan pykälä jättää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta liian laajan harkintavallan viranomaiselle. Käytän-nössä esimerkiksi maahan tullessa annettu väärä tieto kotipaikkakunnasta voidaan katsoa kymme-nenkin vuoden jälkeen siinä määrin moitittavaksi toiminnaksi, ettei jatkoa oleskeluluvalle enää myön-netä. Toisaalta sakkorangaistuksen saaminen rikok-sesta, jolla ei ole aiheutettu vaaraa muille ihmisille eikä tavoiteltu taloudellista hyötyä, voidaan katsoa esteeksi myöntää oleskelulupa Suomeen täysin ko-toutuneelle työssäkäyvälle lapsiperheen isälle.

Valtuutettu lausui hallinto-oikeudelle perheenisän karkottamisesta. Valtuutettu katsoi, ettei miehen saama sakkorangaistus rikoksesta, jolla ei aiheu-tettu vaaraa muille ihmisille eikä tavoiteltu talou-dellista hyötyä tulisi johtaa karkottamiseen. Mies on kotoutunut Suomeen hyvin, hän puhuu suomea, käy töissä ja hänellä on Suomessa suomalainen puoliso ja pieni lapsi. Oikeus katsoi päätöksessään valtuute-tun tavoin, ettei puuttuminen perhe-elämän suojaan ollut Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista ja kumosi Migrin päätöksen.

Ulkomaalaislaissa on pykälä, joka näyttää tarjoavan mahdollisuuden madaltaa oleskelun laillistamisen esteitä. Lain 52 §:n mukaan oleskelulupa voidaan myöntää, ”jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmei-sen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimil-lisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hä-nen haavoittuva asemansa”. Soveltamiskäytännös-sä kynnys luvan myöntämiseksi tällä perusteella on kuitenkin noussut hyvin korkeaksi. Toisin kuin lain-kohdan sanamuoto antaisi kenties olettaa, oleskelua on lähes mahdotonta saada laillistetuksi esimerkik-si Suomeen syntyneiden siteiden (ml. työ, perhesi-teet, opiskelu) perusteella.

Valtuutettu lausui Korkeimmalle hallinto-oikeudel-le tapauksessa, jossa oli kyse Suomeen alaikäise-

jelun tarpeessa. Turvapaikkaprosessin kehittämisen lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on esittänyt yh-deksi ratkaisuvaihtoehdoksi kielteisten turvapaikka-päätösten saaneiden oleskelun laillistamisen edistä-mistä tarvittavin lainmuutoksin.

OLESKELUN LAILLISTAMISEN EDISTÄMINEN VAATII LAINMUUTOKSIASuomessa aiempaa merkittävästi suurempi osa oles-kelulupahakijoista on ajautunut tilanteeseen, jossa heillä on heikot mahdollisuudet laillistaa oleskelunsa Suomessa. Tilanteeseen ovat vaikuttaneet sekä vuo-sina 2015–2016 voimaantulleet lainmuutokset, joil-la oleskelulupakategoriaa typistettiin ja edellytyksiä kiristettiin, ja lainsoveltamisen tiukkeneminen, jo-ka on osoitettu muun muassa edellä mainitussa yh-denvertaisuusvaltuutetun tekemässä selvityksessä.

Oleskelulupaa hakevan tulee täyttää jonkun tietyn oleskelulupatyypin edellytykset, jotta luvan saami-nen on mahdollista. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka esimerkiksi Afganistanista tai muusta epävakaasta maasta kotoisin oleva hakija puhuisi suomea, hänel-lä olisi Suomessa perheenjäseniä ja työ- ja opiske-lupaikka, hänelle ei myönnetä oleskelulupaa, mikäli yhdenkään tapaukseen sopivan yksittäisen lupatyy-pin edellytykset eivät täyty.

Pelkästään tietyn oleskelulupatyypin vaatimusten täyttäminen ei myöskään riitä, vaan ulkomaalaislais-sa on asetettu myös muita edellytyksiä luvan saami-seksi. Oleskeluluvan myöntäminen edellyttää yleen-sä sitä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu ja että hänellä hallussaan voimassaoleva matkus-tusasiakirja. Esimerkiksi Suomessa asuvan lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa voi jäädä toteutu-matta siitä syystä, että vanhempien tulot katsotaan liian pieniksi. Myös matkustusasiakirjavaatimus on tosiasiassa voinut muodostua ylitsepääsemättömäk-si esteeksi Suomessa jo oleskelevalle hakijalle. Tie-tyistä epävakaista maista passia voi olla vaikeaa saa-da, ja Somalian valtion myöntämiä passeja ei Suo-messa pidetä luotettavina. Tämänhetkinen oikeusti-la tarkoittaa muun muassa sitä, että somalialainen ei voi lainkaan saada oleskelulupaa Suomeen esimer-kiksi työn tai opiskelun perusteella.

Ulkomaalaislaissa on lisäksi erillinen pykälä yleisis-tä edellytyksistä oleskeluluvan myöntämiselle. Lain-

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 41

nä tulleen, täällä aikuistuneen ja maahan parhaalla mahdollisella tavalla kotoutuneen nuoren oikeudes-ta jatko-oleskelulupaan. Kyseessä oleva nuori afgaa-nimies puhui Suomea ja opiskeli parhaillaan ammat-tiin, eikä hänellä ollut kotimaahansa sosiaalisia sitei-tä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei edellä mai-nittu riitä täyttämään UlkL 52 § vaatimuksia oleske-luluvan myöntämiseksi tällaisessakaan tapauksessa. Nykyisessä hallitusohjelmassa on asetettu useita kannatettavia tavoitteita, joiden tausta-ajatuksena on oleskelun laillistamisen edistäminen silloin kun tä-mä on sekä suomalaisen yhteiskunnan kannalta tar-koituksenmukaista, että yksilön näkökulmasta inhi-millistä. Afgaaninuoren esimerkki on kuitenkin yksi osoitus siitä, ettei tavoitteita voida saavuttaa ilman lainmuutoksia.

Ulkomaalaislaissa 52 §:ää muuttamalla yksilölliset syyt voitaisiin paremmin ottaa huomioon oleskelu-lupaharkinnassa. Pienellä ja tarkasti rajatulla muu-toksella voitaisiin myös pitää huolta siitä, ettei esi-merkiksi työoleskeluluvan saanti jää pelkästään ha-

kijan kansalaisuudesta kiinni (UlkL 34 §). Oleskelu-lupaprosesseja sujuvoittaisi ja inhimillistäisi myös se, että laissa olisi tarkemmin rajattu se, minkälais-ta toimintaa ulkomaalaisen kohdalla ylipäätään pide-tään moitittavana (36 §).

Valtuutettu lausui korkeimmalle hallinto-oikeudel-le karkotusasiassa, joka koski Suomessa kymmenen vuotta asunutta ja tänne hyvin kotoutunutta nuorta afgaanimiestä. Migri ja hallinto-oikeus ovat katso-neet asiassa, että mies tulee karkottaa siitä syystä, että hän oli kansalaisuutta hakiessaan kertonut an-taneensa Suomeen tullessaan viranomaisille väärän tiedon kotipaikkakunnastaan. Asiassa sovellettiin maahantulosäännösten kiertämistä koskevaa Ulkl 36.2 §:ää. Valtuutettu katsoi, että Suomeen hyvin ko-toutuneen ulkomaalaisen karkottaminen 10 vuotta sitten antamansa väärän kotipaikkatiedon vuoksi on kohtuutonta. Lisäksi valtuutettu katsoi, että maahan-tulosäännösten kiertämistä koskevan pykälän sovel-tamisen kannalta asia on tärkeä saattaa korkeim-man hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Asian käsit-tely on vielä kesken.

Nykyisessä hallitusohjelmassa on asetettu useita kannatettavia tavoitteita, joiden tausta-ajatuksena on oleskelun laillistamisen edistäminen silloin kun tämä on sekä suomalaisen yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaista, että yksilön näkökulmasta inhimillistä.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU42

Yhdenvertaisuusvaltuutettu toimii Suomen kansal-lisena ihmiskaupparaportoijana. Valtuutettu seuraa ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä, sekä laatii ja teet-tää ihmiskauppaa ja siihen liittyviä ilmiöitä koskevia selvityksiä.

Valtuutetun tehtäviin kuuluu seurata ihmiskaupan osalta, miten Suomi noudattaa kansainvälisiä ihmis-oikeusvelvoitteita ja miten ihmiskauppaa koskeva lainsäädäntö toimii. Valtuutettu voi myös antaa oi-keudellista neuvontaa ja poikkeuksellisesti avustaa ihmiskaupan uhreja oikeudessa. Valtuutetulla on ih-miskaupparaportoijana laajat tiedonsaantioikeudet.

Raportoijan työn tavoitteena on edistää ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja auttamista, uhrien oikeuk-sien turvaamista, rikosvastuun toteutumista ja ih-miskaupan ehkäisemistä.

IHMISKAUPPARAPORTOIJAN 10 VUODEN AIKANA TAPAHTUNUT PALJON EDISTYSTÄKansallisena ihmiskaupparaportoijana toimivalle yh-denvertaisuusvaltuutetulle vuosi 2019 sisälsi men-neiden onnistumisten äärelle pysähtymistä sekä odotusta muutoksesta monilla eri ihmiskaupan vas-taisen työn osa-alueilla. Valtuutettu juhli 10-vuotis-ta taivalta ihmiskaupparaportoijana nostamalla esiin menestystarinoita.

Työ eri ilmiöiden nostamiseksi esiin näyttää vaikutta-van. Eduskunta käsitteli yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomusta (K 6/2018, EK 45/2018 vp) keväällä 2019. Kertomuksen pohjalta annetun kannanoton kohdis-ta kolme kuudesta koski ihmiskauppaa. Eduskunta nosti esiin ihmiskaupan uhrien yhdenvertaisuuden avunsaannissa, auttamisen ja rikosprosessin kyt-köksen heikentämisen, auttamisen uhrilähtöisyyden vahvistamisen, ihmiskaupan uhrin oleskelulupape-rusteiden tarkastelun sekä työsuojeluviranomaisen toimivallan laajentamismahdollisuuden ihmiskaup-parikoksiin liittyen.

Eduskunnan kannanotot näkyvät myös hallitusohjel-massa. Hallitusohjelmaan on kirjattu ihmiskaupan uhrin aseman parantaminen rikosprosessin etene-

misestä riippumatta, ja vastaanottolain päivittämi-nen niin, että kytkentä rikosprosessiin heikkenee kansainvälisten velvoitteiden edellyttämällä taval-la. Ihmiskaupan uhrien auttamisesta laaditaan la-ki ja sosiaali- ja terveydenhuollon lakeihin lisätään tarvittavat viittaukset ihmiskaupan uhreihin. Lisäksi ihmiskaupparikosten paljastamiseen ja tutkimiseen perustetaan ryhmä. Hallitusohjelman mukaises-ti valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koor-dinaattori on jo nimitetty oikeusministeriöön. Edus-kunnan kannanotoista ainoastaan oleskelulupape-rusteista ei ole mainittu.

Eduskunnan oikeusasiamies antoi kesällä ratkaisun, joka tukee sekä ihmiskaupan uhrien asemaa erityis-ten palveluiden saajina että tarvetta uudistaa aut-tamista koskevaa lainsäädäntöä. Valtuutetun näke-myksenä on ollut, että ihmiskaupan vastaista toimin-taa tulisi uudistaa niin, että uhrit voisivat saada yh-denvertaisesti apua koko valtakunnan alueella ja et-tä ihmiskaupan uhrien turvallinen asuminen järjes-tettäisiin ja siitä säädettäisiin lailla – jälkimmäinen on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Keskeistä olisi myös se, että ihmiskaupan uhrien auttaminen näh-täisiin kokonaisuutena ja että uudelleen uhriksi jou-tumista ehkäistäisiin tehokkaasti.

Ihmiskaupparaportoijan työ

- Monille uhreista ihmiskaupan käsite on tuntematon, mutta he kertovat unelmien murskautumi- sesta ja siitä, miten heidän haavoittuvaista asemaansa on käytetty hyväksi oman edun tavoittelun nimissä. Mikaela Goad, sosiaalityöntekijä

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 43

- Monille uhreista ihmiskaupan käsite on tuntematon, mutta he kertovat unelmien murskautumi- sesta ja siitä, miten heidän haavoittuvaista asemaansa on käytetty hyväksi oman edun tavoittelun nimissä. Mikaela Goad, sosiaalityöntekijä

Kansallinen ihmiskaupparaportoija asetettiin seu-raamaan ihmiskauppaa ja siihen liittyviä ilmiöi-tä vuonna 2009. Raportoijan asettamisen taustalla oli ajatus siitä, että ihmiskaupan vastainen toimin-ta hyötyisi ulkopuolisesta seurannasta ja arvioinnis-ta sekä analyysiin perustuvista kehittämisehdotuk-sista. Raportoijan ajateltiin myös voivan tuoda ih-miskauppakysymys poliittiseen ja julkiseen keskus-teluun, minkä arvioitiin edistävän ihmiskaupan vas-taista työtä. Raportoijan työn tavoitteena on viime kä-dessä edistää ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja auttamista, uhrien oikeuksien turvaamista, rikosvas-tuun toteuttamista ja ihmiskaupan ehkäisemistä.

Vuonna 2019 juhlistettiin ihmiskaupparaportoijan kymmenvuotista taivalta. Raportoijan pitkäjänteinen, tavoitteellinen vaikuttamistyö, selvityksineen, kan-nanottoineen ja koulutuksineen on tuottanut tulosta. On tapahtunut näkyvä, pysyvä muutos Suomen ihmis-kaupan vastaisessa toiminnassa yhteistyössä mui-den ihmiskaupan vastaisen työn tekijöiden kanssa.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu julkaisi juhlavuoden kunniaksi tarinoita ihmiskaupan vastaisesta työstä blogin muodossa. Blogissa haluttiin nostaa esiin ja kiittää ihmiskaupan vastaisen työn tekijöitä, joiden ansiosta ihmiskaupan vastaisessa työssä on saatu paljon aikaan.

Ihmiskauppa oli kymmenen vuotta sitten julkisuu-dessa ja viranomaisjärjestelmissä lähes tuntema-ton ilmiö, vaikka tutkimuksissa oli tultu siihen joh-topäätökseen, että myös Suomessa on ihmiskaup-paa. Myös kansainvälinen paine asiaan puuttumisek-si oli kasvanut. Ihmiskaupparaportoijan ensimmäi-sessä kertomuksessa eduskunnalle todettiin, ettei ihmiskauppa-asioissa rikosvastuu toteudu, eivätkä uhrit pääse oikeuksiinsa juuri koskaan. Kertomus toi ihmiskaupan julkiseen ja poliittiseen keskusteluun. Nyt julkaistut tarinat antavat kuvan siitä, mitä eri ih-miskaupan vastaisen työn ammattilaiset ovat tahoil-laan tehneet ja mitä konkreettista muutosta on saa-tu aikaan. Tarinoiden joukossa on kertomuksia mm.

- Ihmiskauppa on kertomus sellaises ta maailmasta, jota suurin osa ihmisistä ei koskaan näe – ehkä hyvä niin. Se on kerto-mus taloudellisen hyödyn tavoittelusta, jul-muudesta, väkivallasta ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten hyväksikäytös-tä. Ihmiskauppa järkyttää, saa aikaan epä-uskoa ja toivottomuutta, ja se saa monet ih-miskaupasta kuultuaan kysymään, miten tämä on mahdollista, voiko tämä olla totta – Suomessa.

Venla Roth

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU44

seksuaaliväkivallan, pakkotyön ja pakkoavioliittojen uhrien auttamisesta, rikosvastuun toteutumisesta, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välisestä yh-teistyöstä ja ihmiskaupan dynamiikan ymmärtämi-sen merkityksestä.

Yhteistyö toimijoiden välillä nousi tarinoita kootessa keskeiseksi tekijäksi. Yhteistyö mahdollistaa onnis-tuneen ihmiskaupan vastaisen toiminnan, uhrien te-hokkaan auttamisen ja tuloksellisen rikosprosessin. Yhteistyölle on tarvetta, sillä sama henkilö voi tarvita esimerkiksi sosiaalityön, rikosprosessin ja oleskelu-lupatilanteen erikoistunutta osaamista. Keskeistä on toimijoiden välisen luottamuksen lisäksi se, että uh-ri voi luottaa toimijoihin ja heidän ammattitaitoonsa. Ihmiskaupan monien muotojen ymmärrys ja tunnis-taminen ovat mahdollistaneet sen, että yhä useam-pi uhri saa apua.

Tarinat ovat luettavissa osoitteessa www.syr jinta.fi/ihmiskauppatarinoita

OIKEUSASIAMIEHEN RATKAISU OHJAA IHMIS-KAUPAN UHRIEN AUTTAMISTA KUNNISSA Suomessa vastuu ihmiskaupan uhrien auttamisen järjestämisestä on jaettu kahdelle viranomaista-holle. Niin kutsutun auttamislain 1 mukaan kotikun-ta vastaa auttamistoimien järjestämisestä niille uh-reille, joilla on kotikunta Suomessa. Muiden uhrien osalta auttamistoimista vastaa Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä (Joutsenon vastaanottokeskus). Molemmat tahot voivat järjestää auttamistoimet it-se, kunta esimerkiksi normaalien kuntapalveluiden muodossa, tai ostaa ne julkiselta tai yksityiseltä pal-velun tuottajalta. Auttamistoimet tulee lain mukaan järjestää ihmiskaupan uhrien yksilöllisen tuen tar-peen arvioinnin perusteella.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on vuosien saa-tossa kiinnittänyt huomiota siihen, että Suomessa toimiva kaksijakoinen malli palveluiden saamiseksi toimii valitettavan huonosti erityisesti niiden uhrien 1 Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettu laki 746/2011, 38b §.

- Vuosien varrella on tapahtunut suuri muutos avioliiton kaltaisissa olosuhteissa tapahtuvan hyväksikäytön tunnistamisessa: aiemmin rikosilmoitukseen saatettiin vas-tata, että kyseessä oli vain epäonnistunut avioliitto. Nykyään ymmärretään, että avio-liitto on voitu solmia harkitusti hyväksikäyt-tötarkoituksessa, että aitoa parisuhdetta ei ole koskaan ollutkaan.

Natalie Gerbert, Kriisikeskus Monikan johtaja

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 45

osalta, joilla on kotikunta Suomessa. Raportoijalle on syntynyt käsitys, että kunnat tuntevat huonosti vel-voitteensa järjestää tai hankkia palveluita ja tukitoi-mia ihmiskaupan uhreille.

KANTELU EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLEKansallisen ihmiskaupparaportoijan tietoon tuli vuon-na 2015 rikosoikeudellisena neuvontapyyntönä tapaus, joka koski Suomessa tapahtunutta seksuaaliseen hy-väksikäyttöön liittyvää ihmiskauppaa. Tapauksessa oli kyse valtaväestöön kuuluvasta nuoresta naisesta, jo-ka oli joutunut Suomessa törkeän seksuaalisen hy-väksikäytön sekä seksuaaliseen hyväksikäyttöön liit-tyvän ihmiskaupan kohteeksi ollessaan 14–17-vuo-tias. Tapaus on rangaistuksen mittaamisen, hyväk-sikäytön törkeyden, sekä asianomistajalle aiheutu-neiden vammojen osalta yksi törkeimmistä Suomes-sa oikeudessa käsitellyistä ihmiskauppatapauksista.

Rikosoikeudellisen prosessin ohella raportoija seu-rasi tapausta myös auttamislakiin liittyvien uhrin oi-keuksien toteutumisen kannalta. Raportoijalle syntyi

käsitys, että asiakkaan saama tuki oli monelta osin riittämätöntä. Asiakkaan tukipalveluiden tarve oli huomattava: hän tarvitsi apua esimerkiksi toimeen-tulotukihakemuksen käsittelemiseen, lääkäripalve-luita, tukihenkilöä, terapiaa ja apua arjessa selviy-tymiseen. Useat viranomaistahot olivat tuoneet tu-kipalveluiden tarpeen lukuisia kertoja esille kunnan asioista vastaaville viranomaisille, mutta kunta ei ol-lut ryhtynyt riittäviin toimiin tuen järjestämiseksi asi-akkaalle. Tämän johdosta raportoija vei vuonna 2017 asian eduskunnan oikeusasiamiehen arvioitavaksi. Raportoija pyysi eduskunnan oikeusasiamiestä sel-vittämään, onko asiakkaan asuinkunta noudattanut auttamislakia ja järjestänyt palvelut sen mukaises-ti, mitä auttamislaki velvoittaa ja mitä asiakkaan yk-sittäinen tuen tarve edellytti. Raportoija pyysi oike-usasiamiestä myös linjaamaan sosiaalihuoltolain ja auttamislain välistä suhdetta.

- Ihmiskauppa seksuaalisen hyväksikäytön muodossa on ongelma, joka yhteiskunnan tulee ratkaista. Välillä nousee esiin kysy-mys, onko meillä rikoslaji nimellisesti ole-massa, mutta johon ei puututa? Ihmiskaup-pa on viimeisen päälle järjestäytynyttä ri-kollisuutta ja kannattavaa. Kiinnijäämisessä on pienet riskit ja seuraukset ovat pienet, esimerkiksi törkeästä parituksesta saa yh-den tai kaksi vuotta vankeutta.

Kenneth Eriksson, rikosylikonstaapeli

EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHEN RATKAISUEduskunnan oikeusasiamies antoi asiaa koskevan ratkaisunsa (EOAK/3489/2017) 28.6.2019. Oikeus-

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU46

asiamies arvosteli kovin sanoin kunnan menettelyta-poja ja katsoi, että kunnan sosiaalitoimi oli vakavalla tavalla ja monin tavoin laiminlyönyt auttamislain mu-kaiset velvollisuutensa. Asiakkaan palvelun tarpeen arviointi oli puutteellista, kunta oli laiminlyönyt asi-akkaan palveluiden saamista koskevan neuvonta- ja ohjausvelvollisuutensa, tuen antaminen ei ollut yksi-löllistä, asiakas ei saanut tarvitsemiaan palveluita ja tukitoimia, eikä sosiaalitoimen asiakkuudessa otet-tu huomioon sitä, että asiakas oli ihmiskaupan uhri. Eduskunnan oikeusasiamies piti erityisen moitittava-na sitä, että vaikka ihmiskaupan uhrien auttamisjär-jestelmä oli toistuvasti selvittänyt kunnan viranhalti-joille kunnan velvollisuutta järjestää palveluita, kun-ta ei ollut ryhtynyt toimeen asian eteenpäin viemi-seksi. Kunnan laiminlyönti vaaransi vakavalla tavalla asiakkaan oikeusturvan. Kunta sai useista lainvastai-sista menettelyistä ja laiminlyönneistä vakavan huo-mautuksen. Oikeusasiamies esitti myös, että kunnan tulisi maksaa perusoikeuksien loukkauksesta asiak-kaalle hyvitys, koska asiassa rikottiin myös perustus-lain turvaamia oikeuksia.

Koska kunnan laiminlyönnit olivat vakavia, oikeus-asiamies velvoitti kunnan antamaan selvityksen sii-tä, miten ihmiskaupan uhrien auttaminen kunnas-sa jatkossa järjestetään. Oikeusasiamiehelle herä-si myös huoli siitä, että auttamisen järjestämisessä olevat puutteet eivät koske ainoastaan kyseistä yksit-täistä kuntaa. Tämän johdosta eduskunnan oikeus-asiamies pyysi sosiaali- ja terveysministeriötä anta-maan selvityksen siitä, miten valtioneuvosto toteut-taa tarvittavat toimenpiteet, joilla turvataan ihmis-kaupan uhrien yhdenvertaisuus avun saannissa. Mi-nisteriötä pyydettiin myös selvittämään lainsäädän-nön mahdolliset muutostarpeet ihmiskaupan uhrien auttamisen ja auttamisen uhrilähtöisyyden varmis-tamiseksi.

Yksittäisen tapauksen arvioinnin ohella ratkaisus-sa linjattiin merkittävällä tavalla auttamislain sovel-tamista: kunnan velvoitteita järjestää apua ja tukea ihmiskaupan uhrille, lain soveltamiseen liittyviä ra-kenteellisia kysymyksiä sekä auttamislain suhdetta sosiaalihuoltolakiin. Ratkaisusta tulee hyvin ilmi se, että kuntalaisten kohdalla auttamislain sisältö syn-tyy todellisuudessa sosiaalihuoltolaista. Auttamisla-ki tekee ihmiskaupan uhrien kohdalla sosiaalihuolto-

lain soveltamisesta kuitenkin ehdottomampaa ja tuo palveluiden järjestäjälle myös avun tarpeen mukaisia lisävelvoitteita. Sen lisäksi, että ihmiskaupan uhri on oikeutettu samoihin yleisiin sosiaali- ja terveyspal-veluihin kuin muutkin kuntalaiset, on ihmiskaupan uhrilla oikeus saada myös uhriutumisensa johdosta tarvitsemansa erityinen tuki ja palvelut. Ratkaisusta tulee hyvin esille se, että julkisella vallalla, viime kä-dessä siis valtiolla, on velvollisuus järjestää palve-lut uhrille. Mikäli kunnan palveluvalikoimasta ei löy-dy asiakkaan tarpeeseen sopivia palveluita, kunta voi järjestää palvelut muulla tavoin, esimerkiksi ostopal-veluna ja periä viime kädessä kulut valtiolta. Kunta ei voi vedota palveluvalikoiman puutteeseen tai talou-dellisiin perusteisiin olla järjestämättä apua ja tukea.

Rakenteellisella tasolla eduskunnan oikeusasiamie-hen ratkaisu linjasi merkittävällä tavalla auttamislain sisältöä. Se antaa hyvät askelmerkit kunnille ihmis-kaupan uhrien auttamiseen liittyvien velvoitteiden selkiyttämiseksi. Myös kunnan viranomaisten keski-näinen vastuu palveluiden järjestämisessä määritel-tiin ratkaisussa. Kunnan sosiaalitoimen vastuu ko-rostui ratkaisussa. Sosiaalitoimella on velvollisuus koordinoida palvelukokonaisuutta ja järjestää myös asiakkaan tarvitsemat terveydenhuollon palvelut.

Eduskunnan oikeusasiamies otti kantaa myös siihen, että ihmiskaupan uhrin auttamista ei saa kytkeä ri-kosprosessiin. Uhrille on tarjottava tarpeen mukaisia auttamistoimia heti, kun mahdollinen uhriutuminen on tullut viranomaisten tietoon. Avun antaminen ei saa riippua esimerkiksi rikosprosessin vaiheesta tai esimerkiksi käräjäoikeuden tuomion lopputulokses-ta. Kansallinen ihmiskaupparaportoija on kiinnittänyt auttamisen rikosprosessiyhteyteen huomiota ja pitää eduskunnan oikeusasiamiehen antamaa kannanot-toa merkittävänä linjanvetona. Raportoija katsoo, et-tä auttamista tulee kehittää EOA:n päätöksen mukai-sesti ja irrottaa avunsaanti rikosprosessista.

TYÖPERÄISEN HYVÄKSIKÄYTÖN YLEISTYMINEN LISÄÄ IHMISKAUPAN RISKIÄKansallinen ihmiskaupparaportoija on kiinnittänyt parin viime vuoden aikana huomiota kasvaviin signaa-leihin työperäisen hyväksikäytön kasvamisesta. Vuo-den 2019 aikana raportoija on käynyt keskusteluja eri tahojen kanssa aiheesta. Näiden asiantuntijakeskus-

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 47

-Ihmiskaupan uhrin luotta- muksen rakentaminen avustajaan, poliisiin ja muihin auttajatahoihin voi viedä aikaa, ja sille pitäisi varata riittävästi aikaa. Rikosprosessin onnistumisella on suuri merkitys uhrin toipumisen kannalta. Emilia Kaikkonen, asianajaja

teluiden pohjalta voidaan todeta, että Suomessa on jo eriytyneet työmarkkinat ja tietyillä aloilla työvoiman hyväksikäyttö on ennemmin sääntö kuin poikkeus.

Hyväksikäyttöä tapahtuu eri muodoissa, eikä se usein tule ilmi viranomaisille. Sanktioiden vähäisyys ja tuomioiden harvinaisuus suhteessa hyväksikäytös-tä saatavaan hyötyyn tekee työvoiman hyväksikäytös-tä kannattavaa. Riskialoja ovat monet matalapalk-ka-alat, esimerkiksi ravintola-ala, siivousala, partu-rit, autopesulat ja palvelualat. Pitkät alihankintaket-jut vaikeuttavat sitä, että tilaaja tuntisi työn tekevän henkilön tilanteen ja ehdot. Alustatalous on luonut uusia työnteon muotoja, jotka mahdollistavat myös henkilöiden hyväksikäytön. Henkilö voi tahtomattaan tai tietämättään olla yrittäjän asemassa, mutta erit-täin riippuvainen työn teettäjästä.

Ulkomaalaiset työntekijät erityisesti matalapalkka- ja työvoimaintensiivisillä aloilla voivat olla haavoittu-vassa asemassa monista syistä. Kielitaito ja työeh-tosopimusten tai lain tuntemus voi olla puutteellis-ta. Heillä ei ole verkostoja yhteiskunnassa ja he saat-tavat asua työnantajan järjestämässä asunnossa. Työntekijät voivat pelätä kostotoimenpiteitä, jos he eivät suostu vaadittuihin asioihin, eikä työn vaihtami-nen ole helppoa työnantajien tuntiessa usein toisen-sa tietyllä alalla. Työntekijä voi olla velkaantunut ja riippuvuussuhteessa työnantajaan jo Suomeen saa-puessaan. Lisäksi perheenyhdistämisen toive voi pi-tää riippuvaisena työnantajasta ja (nimellisesti) mak-setusta palkasta.

Turvapaikanhakijoiden ja vailla oleskelulupaa oles-kelevien tilanne on erityisen haavoittuva, sillä heille työpaikka voi merkitä mahdollisuutta oleskelun lail-listamiseen, hinnalla millä hyvänsä. Toisaalta mikä tahansa työ millä tahansa ehdoin voi olla vailla oles-kelulupaa olevalle ainoa tapa saada elätettyä itsensä.

Apua hakevien ihmisten määrä on kasvanut Ihmis-kaupan uhrien auttamisjärjestelmässä ja kansalais-järjestöissä. Voidaan pitää positiivisena, että riski-ryhmien tiedossa on esimerkiksi heitä auttavia kan-salaisjärjestötahoja. Työperäisen ihmiskaupan uh-rille rikosilmoituksen tekeminen ja sen myötä työ-paikan jmenettäminen voi olla kuitenkin myös hen-kilökohtainen riski. Työperäisen hyväksikäytön tutki-minen on haastavaa ja vaatii erityisosaamista. Myös

näytön saaminen voi olla haasteellista: yrityksessä ei ole välttämättä työvuorolistoja, henkilö ei ole vi-rallisesti palkkalistoilla tai paperit ovat näennäises-ti kunnossa.

Ulkomaalaislain 52 a §:n mukaan ihmiskaupan uhril-la on oikeus saada tilapäinen lupa silloin, kun maas-sa oleskelu on perusteltua rikosprosessin vuoksi. Lupaharkinta voi kuitenkin kestää, ja oleskelulupaa odottaessa työssään hyväksikäytetyllä ei ole välttä-mättä oikeutta enää tehdä työtä. Valtuutettu pitää on-gelmallisena, ettei poliisin päätös esitutkinnan aloit-tamisesta tai asian siirtyminen ihmiskauppana polii-silta syyttäjälle riitä tilapäisen oleskeluluvan saami-seen, vaan Maahanmuuttovirasto tarvitsee lausun-non siitä, että uhrin läsnäolo Suomessa on tarpeen esitutkinnan suorittamiseksi. Tosiasiassa on vaikea kuvitella sellaista tilannetta, jossa näin vakavan ri-koksen asianomistajan läsnäoloa Suomessa ei tarvit-taisi rikosprosessin loppuunsaattamiseksi ja rikos-vastuun toteuttamiseksi, jos esitutkinta aloitetaan.

Kokonaisuutena vaikuttaa, että nykyinen järjestel-mä ei kannusta työssä tapahtuvista väärinkäytöksis-tä ilmoittamiseen. Työperäisen hyväksikäytön uhriksi joutunutta tulisi tukea nykyistä paremmin.

Ongelmaan vastaamiseksi tarvitaan erilaisia raken-teellisia ratkaisuja. Työperäistä hyväksikäyttöä tulee ehkäistä tunnistamalla esimerkiksi haavoittuvuut-ta aiheuttavia rakenteita, kuten työntekijöiden tosi-asiallista riippuvuutta työnantajasta. Seuraamus-ten on oltava tehokkaita ja esimerkiksi työsuojeluvi-

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU48

ranomaisten mahdollisuutta määrätä hallinnollisia sanktioita tulee arvioida. Rakenteellisia ratkaisuja tulee kehittää hyväksikäytön ehkäisemiseksi riskia-loilla, esimerkiksi siivous- sekä majoitus- ja ravin-tola-alalla. Lisäksi tulee kehittää moniammatillisia toimintatapoja työperäisen hyväksikäytön tutkinnas-sa ja taata siihen riittävät resurssit.

PAKKOTYÖN JA VASTAAVAN TYÖPERÄISEN HY-VÄKSIKÄYTÖN UHRIT TARVITSEVAT SUOJAAEduskunta hyväksyi vuonna 2016 lain pakollista työ-tä koskevaan sopimukseen liittyvän pöytäkirjan lain-säädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan-saattamisesta. Samalla eduskunta edellytti, että hal-litus seuraa, esiintyykö sellaista ihmiskaupan kal-taista pakkotyötä tai vastaavaa työperäistä hyväksi-käyttöä, joiden uhrit eivät saa suojaa, koska rikokset eivät täytä ihmiskaupparikoksen tunnusmerkistöä rikosoikeudellisessa mielessä, ja ryhtyy tarvittaes-sa toimenpiteisiin. Työ- ja tasa-arvovaliokunta pyysi vuonna 2019 valtuutetulta lausuntoa asiaa koskien.

Valtuutettu nosti lausunnossaan esiin ongelman, jo-ka liittyy ihmiskaupan uhrin auttamisen ja rikospro-sessin väliseen yhteyteen. Ihmiskaupan uhrien aut-tamisjärjestelmästä poistamisen perusteena on käy-tetty sitä, että tutkintanimike vaihtuu ihmiskaupasta toiseen nimikkeeseen, syyte nostetaan toisesta rikok-sesta tai tuomioistuin hylkää ihmiskauppasyytteet, mutta tuomitsee vastaajat muiden rikosnimikkeiden perusteella. Yli kolmasosa auttamisjärjestelmän asi-akkuuksien päättymisistä vuosina 2014–2016 johtui siitä, että esitutkinnassa tai syyteharkinnassa rikos-

nimikkeeksi valikoitui jokin muu kuin ihmiskauppa. Tällainen rikosnimike voi olla esimerkiksi kiskonnan-tapainen työsyrjintä, joka on ihmiskaupan lähirikos.

Esitutkintaviranomainen ei kuitenkaan ota esitut-kinnassa kantaa siihen, onko ihmiskaupparikos ta-pahtunut vai ei, vaan voiko asiaa tutkia ja saada sii-tä riittävästi näyttöä, jotta asia voidaan saattaa syy-teharkintaan ja tuomioistuimeen ratkaistavaksi juu-ri ihmiskaupparikoksena. Ongelma kansainvälisen oikeuden ja EU-lainsäädännön näkökulmasta liit-tyy ensisijaisesti siihen, että moni ihmiskaupan tai ihmiskaupan kaltaisen rikoksen uhri nykyisen lain-säädännön ja sen soveltamiskäytännön seuraukse-na putoaa viranomaisavun piiristä ulos silloinkin, kun hänellä olisi siihen tarve. Kun tähän kokonaisuu-teen lisätään se, ettei tarjolla näytä olevan riittävää apua viranomaisavun ulkopuolelle jääville ihmiskau-pan uhreille, ei oikeustila näytä olevan täysin sopu-soinnussa Suomea sitovan kansainvälisen oikeuden ja EU-lainsäädännön kanssa.

Eduskunta on valtuutetun em. kertomuksesta anta-massaan ponnessa (EK 45/2018 vp) velvoittanut val-tioneuvoston selvittämään lainsäädännön mahdolli-set muutostarpeet muun muassa ihmiskaupan uhri-en auttamisen ja rikosprosessin kytköksen heikentä-misen sekä auttamisen uhrilähtöisyyden vahvistami-sen osalta. Valtuutettu katsoo, että yksi mahdollisuus turvata pakkotyön ja vastaavan työperäisen hyväksi-käytön uhrien oikeuksien toteutuminen on sisällyt-tää kysymys osaksi edellä mainittua laajempaa lain-säädännön muutostarpeiden selvittämishanketta.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 49

Vuonna 2019 poliisi palautti saattamalla 421 henki-löä. Näistä yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoi 34 pa-lautusta, joissa palautettiin tai yritettiin palauttaa yhteensä 81 henkilöä. Valvontojen keskiössä olivat haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, ku-ten psyykkisesti tai fyysisesti sairaiden, ihmiskau-pan uhrien sekä lapsiperheiden palautukset Euroop-paan sekä kolmansiin maihin. Valvontoja kohden-nettiin myös haastaviin palautusmaihin, kuten Af-ganistaniin, Iraniin ja Somaliaan tehtäviin palautuk-siin. Näihin palautuksiin kohdistuu paljon yhteiskun-nallista mielenkiintoa ja yhdenvertaisuusvaltuutet-tu saa näistä palautuksista säännönmukaisesti huo-lestuneita yhteydenottoja. Valvonnassa tehtyjen ha-vaintojen mukaan näihin maihin palautettavat myös vastustavat usein palautuksia, minkä vuoksi palau-tuksiin saattaa liittyvä poliisin voimankäytön tarvet-ta. Vuonna 2019 valvonnassa kiinnitettiin huomiota, että Suomesta palautettiin haavoittuvassa asemas-sa olevia henkilöitä erityisesti Etelä-Euroopan mai-hin. Kyseiset palautettavat olivat ihmiskaupan uh-reja ja heillä oli fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia tai vammoja. Tähän ryhmään kuuluvilla palautettavilla oli usein suojeluasema tai esimerkiksi perhesidelu-pa jossain toisessa EU-maassa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun yleiskuva poliisin opera-tiivisesta toiminnasta palautusten täytäntöönpanossa vuonna 2019 oli myönteinen. Palautettavien tarpeet otettiin palautuksissa hyvin huomioon, lasten kohtelu oli hyvää ja saattajien toiminta asiallista ja ammatti-taitoista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu pitää tärkeänä, että tarpeen vaatiessa palautusmatkoilla oli mukana terveydenhuollon ammattilainen ja että saattajia va-littaessa otettiin huomioon palautettavien sukupuoli. Valvojat kiinnittivät huomiota myös poliisin velvol-lisuuteen ottaa vastaan turvapaikkahakemuksia ja valvojien mahdollisuuteen päästä palautusten yh-teydessä kaikkiin tilanteisiin. Valvonnassa havaittiin viranomaisten tiedonkulkuun liittyviä ongelmia, jot-ka vaikeuttavat sekä saattopoliisien toimintaa että altistavat palautettavat oikeusturvan loukkauksille.

Tiedonkulun haasteet johtuvat osittain tietoteknisis-tä seikoista. Yhdenvertaisuusvaltuutettu antoi asian johdosta tiedonsiirtoa koskevan suosituksen Migrille ja poliisille vuoden 2020 alkupuolella. Saattopartioiden yhteistyö valvojien kanssa oli pää-sääntöisesti avointa ja rakentavaa. Haasteita ilmeni esimerkiksi siinä, miten hyvissä ajoin ja minkä sisäl-töisinä yhdenvertaisuusvaltuutettu sai tiedon tulos-sa olevista palautuksista.

YHTEYDENOTOT EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLEYhdenvertaisuusvaltuutettu pyysi vuonna 2019 yhden palautuksen osalta eduskunnan oikeusasiamiestä ar-vioimaan maastapoistamisen täytäntöönpanon oikeel-lisuutta. Tapauksessa oli kyse Maahanmuuttoviraston antamasta sisäisen paon päätöksestä, jossa palautet-tavan ei katsottu voivan palata kotialueelleen maan pääkaupunkiin, mutta hänen katsottiin voivan elää turvallisesti muualla kotimaassaan. Poliisi palautti henkilön maan pääkaupunkiin ja katsoi, että palautet-tava voi hänelle annetun matkarahan turvin itse mat-

Maastapoistamisen täytäntöönpanon valvonta

Vuonna 2019 poliisi palautti saattamalla 421 henkilöä. Näistä yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoi 34 palautusta, joissa palautettiin tai yritettiin palauttaa yhteensä 81 henkilöä.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU50

kustaa valitsemaansa paikkaan maan sisällä. Yhden-vertaisuusvaltuutettu pyysi eduskunnan oikeusasia-miestä arvioimaan, onko kyseinen palautus toteutet-tu Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaisesti. Asia on edelleen vireillä eduskunnan oikeusasiamiehellä.

Toisessa tapauksessa yhdenvertaisuusvaltuutettu lähetti eduskunnan oikeusasiamiehelle tiedoksi pa-lautteen valvonnasta, jossa poliisi puuttui palautetta-van suulliseen vastustamiseen (huutamiseen) fyysi-sin hallintakeinoin.

LAPSEN OIKEUDET PITÄÄ OTTAA HUOMIOON MYÖS SÄILÖÖNOTOSSA Yhdenvertaisuusvaltuutettu pyysi Eduskunnan oike-usasiamiestä selvittämään viranomaisten toimintaa turvapaikanhakijana Suomeen tulleen naisen ja hä-nen kuusivuotiaan tyttärensä maastopoistamisen täytäntöönpanoa edeltäneessä säilöönotossa ja lap-sen sijoittamisessa.

Tapauksessa äiti ja hänen lapsensa olivat hakeneet kansainvälistä suojelua Suomesta, sillä äidin veljille oli myönnetty pakolaisasema ja he asuivat Suomes-sa. Äidin ja lapsen asiassa Maahanmuuttovirasto te-ki kuitenkin kielteisen päätöksen ja päätti käännyt-tää heidät niin sanotun vastuunmäärittämisasetuk-sen1 nojalla Italiaan. Helsingin hallinto-oikeus hyl-käsi turvapaikkaa koskevan valituksen ja päätös oli täytäntöönpanokelpoinen.

Poliisi päätyi tapauksessa käyttämään säilöönottoa 1 Vastuunmäärittämisasetus määrittelee, mikä jäsenvaltio on vastuussa turvapaikkahakemuksen tutkinnasta. Dublin-menettely, Euroopan parla-mentin ja Neuvoston asetus(EU)604/2013

turvaamistoimena maastapoistamisen varmistami-seksi. Säilöönoton toimeenpanossa poliisi nouti äidin ja lapsen ennalta ilmoittamatta äidin veljen asunnos-ta ja heidät erotettiin toisistaan. Äiti vietiin poliisivan-kilaan, koska säilöönottoyksiköt olivat täynnä ja kuu-sivuotias lapsi toimitettiin lastensuojeluviranomais-ten huostaan. Lapsen ja äidin ero kesti neljä vuoro-kautta, jonka jälkeen heidät sijoitettiin perheille tar-koitettuun säilöönottoyksikköön. Käsillä olevassa ta-pauksessa säilöönotto toteutettiin lähes kaksi viik-koa ennen maastapoistamisen täytäntöönpanoa.

Valtuutettu pyysi oikeusasiamiehen kannanottoa sii-tä, rajoitettiinko viranomaistoiminnalla äidin ja lap-sen oikeuksia enemmän kuin olisi ollut välttämätön-tä ja otettiinko lapsen etu asianmukaisesti huomioon.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi ratkai-sussaan Helsingin poliisilaitoksen menetelleen vir-heellisesti käännytystä edeltävissä täytäntöönpa-notoimissa. Haavoittuvassa asemassa olevan yksin-huoltajaäidin ja hänen lapsensa erottaminen neljäksi päiväksi toisistaan on rajoittanut heidän oikeuksiaan enemmän kuin on ollut välttämätöntä. Käännytyksen täytäntöönpanossa lapsen etua ei arvioitu ja otettu huomioon riittävällä tavalla.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 51

TURVAPAIKANHAKIJAN SÄILYTTÄMINEN POLIISIVANKILASSAÄitiä säilytettiin useita päiviä poliisivankilassa, vaikka kansainväliset ihmisoikeuksien valvontaelimet, mm. Kidutuksen vastainen komitea CPT, ovat lukuisia ker-toja arvostelleet Suomea turvapaikanhakijoiden säi-lyttämisestä poliisivankiloissa ja esittäneet käytän-nöstä luopumista.

Ulkomaalaislain 123 a §:n mukaan poliisivankilaa voidaan käyttää säilöön otetun henkilön sijoituspaik-kana vain poikkeuksellisessa lain määrittämässä ti-lanteessa. Lapsia ei saa sijoittaa poliisivankilaan. Lainsäädännön perusteluista käy selvästi ilmi se, et-tä lapsiperheet tulee aina sijoittaa säilöönottoyksik-köön. Yksinhuoltajaperheen osalta hallituksen esi-tyksessä (HE172/ 2014) todetaan, että jos pienen lap-sen huoltaja otetaan säilöön, lapsen edun mukaista ei olisi joutua erilleen ainoasta huoltajastaan. Halli-tuksen esityksen perusteluissa arvioidaan, että tämä pystytään toteuttamaan hyvällä viranomaisten väli-sellä yhteistyöllä ja ennakoimalla perheisiin kohdis-tuvia säilöönoton tarpeita. Tässä tapauksessa polii-si ei ole voinut sijoittaa äitiä ja lasta yhdessä säilöön, koska lapsiperheille soveltuva Joutsenon vastaanot-tokeskus oli täynnä.

ÄIDIN JA LAPSEN EROTTAMINENEduskunnan oikeusasiamies totesi päätöksessään, että Suomessa lapsen ja hänen vanhempansa tur-vapaikka-asia käsitellään yleensä yhdessä ja hei-dän kansainvälistä suojelua koskeva hakemuksensa ratkaistaan samassa päätöksessä. Myös nyt käsillä olevassa tapauksessa äidin ja lapsen turvapaikkaha-kemus on käsitelty yhdessä sekä Maahanmuuttovi-rastossa että hallinto-oikeudessa. Tässä tapaukses-sa poliisi erotti äidin ja lapsen asian käsittelyn tur-vaamistoimen osalta toisistaan erillisiin prosessei-hin. Äidin kohdalla poliisi teki säilöönottopäätöksen ja ilmoitti sosiaaliviranomaiselle asiasta ja lapsi si-joitettiin kiireellisesti lastensuojelulaitokseen.

Vanhemman ja alle kouluikäisen lapsen erottami-nen toisistaan on syvälle perusoikeuksiin ja lapsen oikeuksiin puuttuva päätös. Lapsen erottamisella vanhemmastaan voi olla tuntuvia vaikutuksia lap-seen. Lapsen ja vanhemman erottamisen pitäisi ol-la ainoastaan viimeinen vaihtoehto silloin, kun lap-si on vaarassa kokea välitöntä vahinkoa tai kun tämä

on muutoin välttämätöntä. Oikeusasiamiehen arvion mukaan asiassa on menetelty virheellisesti, kun lap-sen etua ei ole arvioitu vanhemman säilöönottoa toi-meenpantaessa.

Turvapaikanhakijana lapsi on aina erityisen haavoit-tuvassa asemassa, mikä antaa aiheen lasten erityi-seen suojeluun. Haavoittuva asema on otettava huo-mioon arvioitaessa säilöön ottamista ja käännytyk-sen täytäntöönpanoa. Lapsen edun ensisijaisuus ja vanhemman ja lapsen perheyhteyden suojeleminen tulee olla lähtökohtana silloin, kun poliisi tekee täy-täntöönpanovaiheen ratkaisun perheen hakemisesta ja turvaamistoimista. Apulaisoikeusasiamies kiinnit-ti erityistä huomiota siihen, ettei lapsen ja äidin erot-tamista tai erottamisen välttämättömyyttä ja lapsen edun mukaisuutta ole arvioitu poliisin tai tuomiois-tuimen säilöönottoasiassa tehdyissä päätöksissä. Vasta siinä vaiheessa, kun äiti ja tytär voitiin yhdessä sijoittaa säilöönottoyksikköön, ilmestyi maininta lap-sen edusta päätöksiin.

Vaikka poliisilla on ollut lainmukainen velvollisuus ryhtyä toimiin täytäntöönpanossa, olisi eduskunnan oikeusasiamiehen käsityksen mukaan asiassa voi-tu toimia toisin siten, että haavoittuvassa asemas-sa olevan yksinhuoltajan ja hänen lapsensa oikeuk-sia olisi kunnioitettu paremmin ja toisaalta täytän-töönpanotoimissa olisi voitu edetä. Käännytys on ol-

Turvapaikanhakijana lapsi on aina erityisen haavoittuvassa asemassa, mikä antaa aiheen lasten erityiseen suojeluun.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU52

lut toiseen EU-valtioon, jolloin täytäntöönpanon jär-jestämistä ei voida pitää erityisen monimutkaisena tai aikaa vievänä.

Poliisin antamassa selvityksessä ei ole esitetty hy-väksyttäviä perusteita sille, miksi haavoittuvassa asemassa oleva yksinhuoltaja kuusivuotiaan lapsen kanssa on noudettu, vaikka heille soveltuvaa säi-löönottopaikkaa ei ollut vapaana. Eduskunnan oike-usasiamiehen näkemyksen mukaan, mikäli säilöön ottaminen on ollut välttämätöntä, poliisin olisi tullut noutaa äiti ja lapsi vasta sen jälkeen, kun paikka haa-voittuvassa asemassa oleville henkilöille ja lapsiper-heille soveltuvasta säilöönottoyksiköstä olisi vapau-tunut. Tämä olisi turvannut sekä täytäntöönpanoa, että ottanut huomioon yksinhuoltajaperheen tarpeet ja erityisesti lapsen edun. Ennen kaikkea lasta ja hä-nen äitiään ei olisi tarvinnut erottaa toisistaan.

Apulaisoikeusasiamies ei pidä hyväksyttävänä sitä, että lapsen oikeudet jäävät toteuttamatta sen vuoksi, ettei säilöönottoyksikössä ole tilaa. Lapsen oikeuk-sien ja lapsen edun sekä haavoittuvien ryhmien eri-tyistarpeiden huomioon ottaminen vaatii myös täy-täntöönpanovaiheessa poliisilta erityisiä toimia. apu-laisoikeusasiamiehen näkemyksen mukaan poliisin käännyttämistä ja maasta karkottamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa koskevassa ohjeessa (POL- 2018-24625) on käsitelty puutteellisesti turva-paikanhakijan haavoittuvan aseman ja lapsen edun ensisijaisuuden merkitystä täytäntöönpanovaihees-sa tehtäviin ratkaisuihin.

LAPSEN ETULapsen edun huomioon ottamista ja ensisijaisuut-ta edellyttävät useat direktiivit sekä Euroopan uni-onin perusoikeuskirja. Ulkomaalaislain 6 §:ssä sää-detään lain soveltamisesta alaikäisiin. Sen mukaan ulkomaalaislain nojalla tapahtuvassa päätöksente-ossa, joka koskee alle 18-vuotiasta lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen ke-hitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan 1 koh-dan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaa-lihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Saman sopimuksen 9 artiklan mukaan sopimusvaltiot takaa-vat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahton-sa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tut-kittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelyta-pojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista.

Lapsen oikeuksien sopimusta valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea ohjaa lapsen oikeuksien so-pimuksen tulkintaa yleiskommenteillaan. Lapsen edun arviointi ja määrittäminen on välttämätön-tä tilanteessa, jossa lapsi saatetaan erottaa van-hemmistaan. Lapsen oikeuksien komitea on use-assa yhteydessä korostanut lapsen edun arvioin-nin ehdottomuutta: Artikla ei jätä jäsenvaltioil-le harkintavaltaa asiassa. Komitean mukaan kaik-kien hallintoviranomaisten, muun muassa maa-hanmuuttoviranomaisten, on tekemissään yksit-täisissä päätöksissä arvioitava lapsen etua, jonka on ohjattava niin päätöksiä kuin täytäntöönpanotoi-menpiteitäkin. Koska vanhemmista erottamisel-la on tuntuvia vaikutuksia lapseen, tällaisen erot-tamisen pitäisi olla ainoastaan viimeinen vaihto-ehto silloin, kun lapsi on vaarassa kokea välitön-tä vahinkoa tai kun tämä on muutoin välttämätöntä.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 53

AMIF-HANKE – MAASTAPOISTAMISEN VALVONNAN VAIKUTTAVUUSMaastapoistamisen täytäntöönpanon valvonta on ol-lut yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä vuodesta 2014 lähtien. Kuuden vuoden aikana palautuksia on valvottu 189 kertaa. Meneillään olevassa hankkees-sa (johon on myönnetty rahoitusta Euroopan unionin sisäasioiden rahastojen Turvapaikka-, maahanmuut-to- ja kotouttamisrahastosta) yhdenvertaisuusval-tuutettu toteuttaa vuosina 2014–2019 tehtyjen yksit-täisten valvontojen arvioinnin ja tuottaa suosituksia maastapoistamisen täytäntöönpanon kehittämisek-si yhä läpinäkyvämpään ja palautettavien perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavampaan suuntaan. Hanke tuottaa ehdotuksia ja toimenpiteitä myös valvonnan kehittämiseksi ja etenkin sen vaikuttavuuden vahvis-tamiseksi. Vaikuttavuutta parannetaan myös sisäis-tä ja ulkoista viestintää parantamalla. Euroopan uni-onin tavoitteena on lisätä palautuksia, jolloin valvon-nan merkitys ja jäsenvaltioiden yhteistyön tarve kas-vaa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun kehittämishank-keessa tiivistetään lisäksi yhteistoimintaa Frontexin ja jäsenvaltioiden valvontaorganisaatioiden kanssa, jotta kansallinen valvonta ja sen vaikuttavuus vahvis-tuisivat EU-tavoitteiden suuntaisesti.

EUROOPPALAINEN YHTEISTYÖ MAASTAPOIS-TAMISEN TÄYTÄNTÖÖNPANON VALVONNASSA VAHVISTAA PERUSOIKEUKSIA

Yhdenvertaisuusvaltuutettu Frontexin valvojareservissä Palauttamisdirektiivi (2008/115/EY) velvoittaa Eu-roopan unionin jäsenmaita valvomaan palautuksia tehokkaasti. Palautusten täytäntöönpanon valvon-taa on edelleen tarkennettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksilla. Lokakuussa 2016 annettiin Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexia koske-va asetus (EU 2016/1624), jossa ensimmäistä kertaa vahvistettiin palautusten valvojan läsnäolo yhteispa-lautuksissa. Sen mukaan jokaista Frontexin palau-tusoperaatiota on valvottava palauttamisdirektiivin mukaisesti objektiivisten ja avoimien kriteerien pe-rusteella, ja valvonnan on katettava palautusoperaa-tio kokonaisuudessaan lähtöä edeltävästä vaihees-ta siihen asti, kunnes palautettavat henkilöt luovute-taan kolmannessa maassa.

Asetuksella myös perustettiin Frontexin yhteyteen jäsenvaltioiden yhteinen valvojareservi (pool of mo-nitors). Jäsenvaltioiden on nimettävä reserviin pak-

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU54

kotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden valvojien kansallisen lainsäädännön mukaista riippumattomuutta. Reser-vistä pyydetään valvoja, mikäli operaation järjestä-vällä maalla ei ole kansallista valvontajärjestelmää, tai kansallinen valvoja ei osallistu lennolle. Suomes-sa yhdenvertaisuusvaltuutettu valvoo maastapoista-misen täytäntöönpanoa ja yhdenvertaisuusvaltuu-tetun valvoja on nimetty Frontexin valvojareserviin.

Marraskuussa 2019 annettiin uusi Frontex-asetus (EU 2019/1896). Siinä vakiinnutetaan pakkotoimin ta-pahtuvien palautusten valvonta osaksi yhteiseuroop-palaista palautustoimintaa. Se tarkentaa jäsenvalti-oiden velvoitetta asettaa palautusoperaatioihin pak-kotoimin tapahtuvan palauttamisen valvojia. Jäsen-valtioiden on pääsäännön mukaan asetettava valvo-jat viraston käyttöön. Virasto puolestaan antaa jä-senvaltion pyytäessä sen käyttöön pakkotoimin ta-pahtuvan palauttamisen valvojia, jotka valvovat palau-tusoperaation täytäntöönpanoa koko sen keston ajan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Italias-ta tai Romaniasta voi tulla valvoja valvomaan suoma-laisten poliisien organisoimaa yhteispalautusta. Yh-denvertaisuusvaltuutettu puolestaan on toiminut tois-taiseksi neljä kertaa reservistä pyydettynä valvojana valvomassa Saksan ja Ruotsin viranomaistoimintaa, näiden maiden järjestämillä yhteispalautuslennoilla.

Asetus edellyttää myös perusoikeuksien huomioi-mista maastapoistamisessa. Säädöksen mukaan osallistuvat jäsenvaltiot ja virasto varmistavat, että perusoikeuksien kunnioittaminen, palauttamiskiel-lon periaate, pakkotoimien oikeasuhteinen käyttö ja palautettavan henkilön ihmisarvon kunnioittaminen taataan koko palautuksen ajan.

Yhteispalautusoperaatioissa lennolla on mukana usean eri maan palautettavia ja viranomaisia. Näis-sä olosuhteissa on tärkeää, että noudatetaan samoja sääntöjä ja yhteistyö sujuu saumattomasti. Kansain-välistä yhteistyötä, toimintatapojen harmonisaatioita, Frontexin valvojapoolin toimintaa ja valvojien ammat-titaitoa on kehitetty International Centre for Migra-tion Policy Developmentin (ICMPD) hallinnoimissa Forced Return Monitoring (FReM)- hankkeissa, jois-sa osallistuvien maiden lisäksi on mukana myös Eu-roopan perusoikeusvirasto FRA sekä Frontex.

Vuosina 2016–2018 yhdenvertaisuusvaltuutettu osal-listui 15 jäsenvaltion FReM II-projektiin. Tällä hetkel-lä valtuutettu on mukana 1.12.2018 käynnistynees-sä FReM III- hankkeessa yhdessä 21 Euroopan maan kanssa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun edustaja osal-listui ensimmäistä kertaa myös kouluttajana FReM III:n puitteissa Oslossa järjestettyyn eurooppalaisten valvojien koulutukseen. Koulutettavina oli 24 henki-löä 16 Euroopan maasta. CPT toimi koulutuksessa tarkkailijana.

FReM III jatkaa EU:n palautusjärjestelmän kehittä-mistä, vahvistamalla ja turvaamalla riippumattoman ja läpinäkyvän valvonnan avulla palautettavien henki-

Säädöksen mukaan osallistuvat jäsenvaltiot ja virasto varmista-vat, että perusoikeuksien kunni-oittaminen, palauttamiskiellon periaate, pakkotoimien oikea-suhteinen käyttö ja palautetta-van henkilön ihmisarvon kunni-oittaminen taataan koko palau-tuksen ajan.

Palautukset ja niiden valvonta eurooppalaisessa yhteistyössä Valtaosa käännytys- tai karkotuspäätöksen saaneis-ta henkilöistä poistuu Suomesta omatoimisesti tai kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n avusta-mana. Poliisin tehtävänä on poistaa pakkotoimin ne henkilöt, jotka eivät lähde vapaaehtoisesti. Matka palautusmaahan voidaan järjestää kansallisesti tai Frontexin koordinoimilla yhteislennoilla.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 55

löiden perusoikeudet. Hankkeeseen osallistuvat maat jatkavat yhteistyössä sekä Frontexin valvojapoolin, et-tä kansallisten valvontajärjestelmien kehittämistä. FReM-hankkeiden tavoitteena on edistää hyviä pa-lautus- ja valvontakäytäntöjä. Niiden järjestämissä koulutuksissa keskitytään vahvistamaan perus- ja ihmisoikeusosaamista ja tunnistamaan mahdolliset oikeudenloukkausriskit palautuksen eri vaiheissa.

FReM järjestää tällä hetkellä myös Frontex-asetuk-sen vaatiman peruskoulutuksen eurooppalaisille valvojille, kunnes hankkeen päättyessä vuonna 2021 vastuu koulutuksesta siirtyy Frontexille. Kaikki yh-denvertaisuusvaltuutetun valvontatyötä tekevät vir-kamiehet ovat suorittaneet asetuksen edellyttämän koulutuksen.

FReM yhteistyössä on kehitetty ja yhdenmukaistet-tu mm. valvonnan raportointia. Frontex-asetuksen mukaan valvoja toimittaa jokaisesta pakkotoimin ta-pahtuvasta palautuksesta selvityksen sekä Frontexin pääjohtajalle, että perusoikeusvastaavalle ja kaik-kien kyseiseen operaatioon osallistuneiden jäsen-valtioiden viranomaisille. Perusoikeusvastaava laa-tii yhteenvedon valvojien havainnoista ja se julkais-taan kaksi kertaa vuodessa. Hankkeiden työpajoihin osallistuvat eri maiden valvojat ovat laatineet yhtei-

sen raportointipohjan, josta käy ilmi valvojien havain-not ja operaation kulku.

FReM III projektin ulkopuolella valvojat ovat seuran-neet nk. Nafplion ryhmän toimintaa. Palautusope-raatioita valvova valvojareservi on sijoitettu palautuk-sia koordinoivan viraston, Frontexin yhteyteen. Tämä järjestely on herättänyt huolta valvonnan riippumat-tomuudesta. Kreikan oikeusasiamies sekä useiden muiden maiden vastaavat viranomaiset ovat Euroo-pan neuvoston tuella perustaneet työryhmän suun-nittelemaan toimintoja, jotka vahvistaisivat valvon-tapoolin itsenäistä ja palautusten toimeenpanosta erillistä asemaa. Ensisijaisena tarkoituksena on tur-vata palautettavien oikeuksien toteutuminen.

Valvonta perustuu yhteiseen eurooppalaiseen kehyk-seen, standardeihin, hyviin käytäntöihin ja yhdenmu-kaisiin menettelyihin. Osallistuttaessa yhteispalau-tuksiin on tärkeää tuntea yhteiset eurooppalaiset toi-mintatavat, mutta tämän lisäksi kansainvälisessä yh-teistyössä luodaan suoria kontakteja muiden maiden valvontaorganisaatioihin. Valvojat pääsevät seuraa-maan muiden maiden parhaita käytäntöjä ja pyrkivät viemään niitä eteenpäin myös kansallista palautus-toimintaa ja valvontaa kehitettäessä.

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU56

YHDESSÄyhdenvertaisuuden

asialla!

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU 57

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa ovat vuoden 2019 aikana työskennelleet seuraavat henkilöt vaki-tuisessa virkasuhteessa, määräaikaisessa virkasuh-teessa tai harjoittelijoina.

Erityisasiantuntija Robin HarmsToimistopäällikkö Rainer HiltunenYhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä

Johdon assistentti Miia MäkeläKorkeakouluharjoittelija Elsa KorkmanKorkeakouluharjoittelija Soile HeikkiläOsastosihteeri Elena LeinonenSuunnittelija Massimo ZanasiTarkastaja Merilii MykkänenTarkastaja Päivi Al-TameemiTarkastaja Toni TuomiTarkastaja Vinh PanhTiedottaja Mirka MokkoViestintäharjoittelija Anni KyröläinenViestintäharjoittelija Katariina SaikkuViestintäharjoittelija Petteri KeränenViestintäpäällikkö Maria SwanljungYlitarkastaja Aija SaloYlitarkastaja Anni ValovirtaYlitarkastaja Joonas RundgrenYlitarkastaja Jussi AaltonenYlitarkastaja Katri LinnaYlitarkastaja Matti JutilaYlitarkastaja Maija KoskenojaYlitarkastaja Merja NuutinenYlitarkastaja Michaela MouaYlitarkastaja Pamela SarasmoYlitarkastaja Pirjo KruskopfYlitarkastaja Päivi KeskitaloYlitarkastaja Venla RothYlitarkastaja Tiina Valonen

Yhdenvertaisuusvaltuutetuntoimiston henkilökunta

YHDENVERTAISUUSVALTUUTETTU58

- TAKAKANSI -

- TAKAKANSI -