MISSION STATEMENT 1

JEREMY ”JAY” HENDERSON 2

TIMI PELTOMÄKI 4

UUDEN KATSOJAN OPAS 6

PELIPAIKAT OSA 1 8

COACH MIKA ”SPEEDY” AHONEN 14

MINKÄ NUORENA OPPII, SEN... 18

NÄKYMÄTTÖMÄT 22

OTTELUOHJELMA 25

SISÄLLYSLUETTELO

Helsinki Wolverines ry

PuheenjohtajaPeetja Mannilapeetja@kymppi-tili.com+358 (0) 400 645 555Peuramäenkuja 3 B 402750 Espoo

www.wolverines.fi

JULKAISUN TOIMITUS JA TAITTOMarcus Andersson Mark GarzaAntti Granqvist Lari LappalainenMarjaana Salomaa Sanna SuomalainenTuomas Tarvajärvi Tuomas Tuuli

PAINOHannun Tasapaino OyHiojankuja 2 A02780 ESPOO+358 (9) 819 0800

KANNEN KUVAT Jarkko Ylinen,LAYOUT Lari LappalainenTAKAKANNEN KUVA Lari Lappalainen

Winning is an attitude, we must work to establish a desi-re to practice, play and prepare with winning in mind.

This attitude is mandatory among players and coaches. This attitude will carry us through bad breaks; help us maintain poise in the face of adversity. Fundamentals must not be over-looked. Ignore them at your own peril.

Fundamentals are the cornerstone to any successful organi-zation. We must do the little things well. Every team can do the big things; champions do the little things. We must be prepared for all situations. We must dominate our opponent physically. This too is attitude. Tough practices, competitive practices will breed a physical team. We must be better condi-tioned than our opponents.

The fourth quarter is when we will win the game. We will have the ability to pursue to the ball and keep attacking when most teams are tired. As a team, we must utilize our practice time. Everyone gets the same amount of minutes. How we utilize them will make a difference? No part of the game is too small to practice, they all are important.■

Head Coach/Athletic Director Mark Garza KUVA Lari Lappalainen

2013 MISSION S T A T E M E N T

2

#2 JEREMY ”JAY” HENDERSONKalifornian San Diegosta kotoisin olevan Jeremy Hendersonin peliura alkoi jo seit-senvuotiaana, kun hänen äitinsä vei nuo-rukaisen pelikentille. Jay innostui lajista välittömästi. Pelatessa hän koki pääsevän-sä pakoon elämässään tapahtuvia asioita, mikä myös toimi vahvana kannustimena uran jatkamiselle.

3www.wolverines.fi

Nykyisin Jaylla on takanaan jo useiden vuosien koke-mus lajin parissa. Yliopistosta valmistumisen jälkeen

hän on pelannut lajia liigatasolla Suomen lisäksi myös Saksassa (GFL – German Football League) sekä lajin si-säkentillä pelattavaa versiota Arena Footballia Yhdysval-loissa (AFL – Arena Football League). Lisäksi mieheltä löytyy myös maajoukkuekokemusta Yhdysvaltain maa-joukkueesta vuodelta 2010.

Vuonna 2012 Jay siirtyi Saksalaisen Braunschweig Lion-sin riveistä Suomeen, Wolverinesin takakentälle. Ensim-mäinen kausi Wolverines-paidassa oli onnistunut ja mies keräsikin tilastomerkintöjä niin taklausten kuin puntin pa-lautustenkin saralla. Onnistunut kausi ei kuitenkaan yksin ollut syynä Amerikkalaisen jatkosopimuksen muodostu-miseen, vaan myös tunnelma joukkueen sisällä vaikutti päätökseen.

”I have been on bad teams with bad character people and I felt like family atmosphere with my teammates and coaches” - Jay toteaakin haastattelussaan.

Hendersonin mielipide Suomen pääsarjasta, Vaahtera-liigasta, on selkeä; Ulkomaalaispelaajien lisääntyminen on lisännyt pelin tasoa ja yhä taitavammat pelaajat kiin-nostuvat sarjasta. Tämä ajaa sarjaa kehittymään myös kansainvälisellä tasolla. Myöskään Wolverinesin uusi valmennustiimi ei jää Jaylta huomioimatta ja hän uskoo-kin valmentajien kokemuksen ja ammattitaidon nostavan koko ahmalauman yhdeksi Euroopan parhaista jalkapallo-organisaatioista.

Henkilökohtaiset tavoitteet ovat Jaylla korkealla. Lyhyellä aikavälillä hän toivoo ja uskoo pystyvänsä yhdessä muun Wolverines-kaartin kanssa voittamaan sekä Vaahteramal-jan että Eurobowlin. Pitkällä aikavälillä hän toivoo nouse-vansa voitokkaan organisaation peruspilariksi niin kentäl-lä kuin sen ulkopuolellakin.■

Antti Granqvist KUVA Jarkko Ylinen

pettymys, eikä pelkästään finaalitappion takia. Mutta kyllä se pahaa teki, kun toiset tekivät maalin 3 sekuntia ennen loppua.”

”Tänä vuonna Eurobowliin lähdetään hyvällä meiningillä. Meillä kävi hyvä tuuri, että molemmat pelit ovat Suomessa ja kolmen joukkueen lohko, josta pitäisi päästä voitolla jat-koon. Mutta kaikki pelit lähdetään tietenkin voittamaan.”

Wolverinesin valmennustiimi alkoi jo muistuttaa pyörö-ovea, kunnes Mark Garza nostettiin puolustuksen koor-dinaattorista päävalmentajaksi. Sen jälkeen valmentajia onkin tullut ovista vain sisäänpäin, mitä Timi pitää posi-tiivisena asiana. ”On tärkeää, että joukkueella on hyvät valmentajat ja paljon tietotaitoa. Garza ja kumppanit pis-tävät paljon tunteja vastustajien scouttaamiseen ja treenien suunnitteluun, mikä tekee taas meidän hommista helpom-paa.”

”Päädyin pelaamaan Wolverinesiin tai oikeastaan jenkkifudista katsottuani Any given sundayn ja

googlettelin amerikkalaisesta jalkapallosta Suomessa. Wolverinesin sivut tulivat vastaan ja siellä luki, että seu-raan ollaan perustamassa uusia juniorijoukkueita. Innos-tuin heti ajatuksesta ja jengin nimi kuulosti hyvältä. Soitin silloiselle joukkueenjohtajalle Erkki Päivärinnalle ja hän toivotti heti tervetulleeksi treeneihin. Silloin pelasin vie-lä ”normifudista”, joka oli jo alkanut kyllästyttämään ja muutenkin kentällä tuli torpattua toisia pelaajia enemmän kun palloa. Jenkkifutis on alusta asti tuntunut omalta la-jilta ja hauskaahan tämä on! Jos en pelaisi jefua, harraisin varmaan eri kamppailulajeja ja enemmän salihommia.”

Vuonna 2011 Timi mietti jo nappulakenkien lyömistä na-rikkaan ja lajin lopettamista. Treenaamiseen löytyi kuiten-kin uusi into ja vaihde, ja Timi löysi itsensä jälleen sinikel-taisista. ”Siitä kaudesta tulikin paras kausi peliurani aikana - paljon peliaikaa ja onnistumisia. Mestaruus tietysti kruu-nasi kaiken. Viime kausi oli itselleni aikamoinen

#9 TIMI PELTOMÄKIKun puhutaan Wolverines keskushyökkääjistä, nousee esiin yleensä vain Stephen Stoke-sin nimi. Usein unohtuu, että monesti ensimmäisen esteen Stokesin tieltä raivaa Timi Pel-tomäki, kolmentoista vuoden ahmaveteraani, joka löysi jenkkifutiksen elokuvien kautta, ja oli jo lopettamaisillaan peliuransa ennen mestaruusvuotta.

4www.wolverines.fi

Timillä on ollut jo jonkin aikaa profiili Europlayers-si-vustolla. Kynnys lähtemiseen on kuitenkin suuri töiden ja muiden sitoumusten takia. ”Sitä kautta on tullut kyselyitä pelaamaan ulkomaille ja muualle kotimaassa. Ulkomailla pelaaminen on kuitenkin kiinnostusta herättävä ajatus. Jos tulee oikeanlainen tarjous ja asiat on kunnossa, niin mik-sikäs ei.”

Suomalainen jenkkifutis on ollut jo muutaman vuoden nosteessa, mikä ei jää Wolverinesin kahdessa miesten joukkueessakaan huomaamatta, sillä uusia pelaajia tulee jatkuvasti kokeilemaan lajia. ”On mahtavaa, että koko ajan syntyy uusia joukkueita eri puolille Suomea. Jefua pi-täisi kuitenkin saada vielä enemmän näkyville lehdissä ja netissä”, Timi linjaa.

”Timi Peltomäki vuosimallia 2013 on vahvempi, nope-ampi ja treenatumpi. Olen tehnyt paljon enemmän lajin-omaisia treenejä ja olen oppinut enemmän treenaamises-ta. Lisäksi olen myös peräänantamaton ja teen kaikkeni joukkueen eteen. Heikkouksia ei ole, tai niistä en ainakaan kerro. Shoutoutit hyökkäyksenlinjalle ja kaikille hatereil-le. Terkkuja vanhemmille kans! ”■

Lari Lappalainen KUVA Lari Lappalainen

Usein hyökkäys käyttää neljännen yrityksensä lentopot-kuun eli potkaisee pallon mahdollisimman kauas omasta maalialueestaan.

Pallon kanssa voi edetä juosten tai heittäen. Juoksupelis-sä pallo annetaan yleensä keskushyökkääjälle, joka yrittää juosta kohti vastustajan maalialuetta. Heittopelissä pelin-rakentaja heittää pallon toiselle hyökkääjälle. Jos kukaan ei saa heittoa kiinni, on kyseessä epäonnistunut heitto ja seuraava yritys lähtee samasta paikasta kuin edellinen.

Molemmilla joukkueilla on kentällä 11 pelaajaa. Hyök-käävän joukkue yrittää kuljettaa pallon heittäen tai

juosten vastustajan maalialueelle. Pelin lopussa eniten pis-teitä kerännyt on voittaja. Amerikkalaisessa jalkapallossa kenttä on 100 jaardia pitkä ja 53 jaardia leveä (jaardi = 0.91 metriä).

ALOITUSPOTKUPuoliajat alkavat aloituspotkulla, jossa puolustava joukkue potkaisee pallon mahdollisimman pitkälle vastustajan pää-tyyn. Hyökkäävä joukkue palauttaa palloa juosten kohti maalia. Hyökkäysvuoro alkaa paikasta jossa palloa palaut-tava pelaaja taklataan. Mikäli pallo menee päätyrajan yli, hyökkäysvuoro alkaa automaattisesti 20 jaardin kohdalta.

HYÖKKÄYSVUOROHyökkäävän joukkueen on tarkoitus kuljettaa pallo vas-tustajan maalialueelle. Tätä ei tarvitse tehdä kerralla, sillä hyökkäävällä joukkueella on aina 4 yritystä edetä 10 jaar-din matka tai tehdä maali. Mikäli joukkue onnistuu etene-mään vähintään 10 jaardia, saa se uudet 4 yritystä. Näin edetään kunnes kymmentä jaardia ei saada täyteen tai syntyy maali. Jos vaadittua jaardimäärää ei saada täyteen neljällä yrityksellä, vaihtuu puolustava joukkue hyökkää-väksi ja toisinpäin.

UUDEN KATSOJAN OPAS

6www.wolverines.fi

Kun hyökkäävä joukkue kuljettaa pallon vastustajan maali-aluelle, tai saa heiton kiinni siellä, on kyseessä touchdown eli maali. Pisteitä voi hankkia neljällä eri tavalla:

1) Touchdown, 6 pistettä. Hyökkääjä tai puolustaja vie pallon vastustajan maalialueelle.2) Lisäpiste, 1 tai 2 pistettä. Touchdownin jälkeen joukkue saa yhden lisäpisteyrityksen 3 jaardin päästä maaliviivas-ta. Potkaisemalla pallon haarukan läpi saa 1 pisteen, heit-tämällä tai juoksemalla pallo maaliin 2 pistettä.3) Potkumaali, 3 pistettä. Pallo potkaistaan maalihaarukan läpi.4) Safety, eli oma maali, 2 pistettä. Pallonkantaja taklataan omalla maalialueella.

Pistesuorituksen jälkeen peli jatkuu aina aloituspotkulla.

PUOLUSTUSPuolustuksen tehtävä on estää hyökkäyksen eteneminen. Puolustus yrittää myös saada hyökkäysvuoron omalle joukkueelleen hankkimalla pallon itselleen. Pallon voi saada haltuunsa jos se pelitilanteessa tippuu vastustajalta, eli vastustaja rähmää pallon. Rähmätyn pallon saa poimia kuka tahansa kenttäpelaaja. Toinen tapa hankkia pallo on tehdä syötönkatko, eli ottaa vastustajan heittämä pallo kiinni ilmasta.

Peliaika on jaettu neljään neljännekseen, joista jokainen kestää 12 minuuttia. Kaksi ensimmäistä neljännestä muo-dostavat ensimmäisen puoliajan ja kaksi viimeistä toisen puoliajan. Ensimmäisen ja kolmannen neljänneksen jäl-keen on vain lyhyet tauot joiden aikana joukkueet vaihta-vat kenttäpäätyjä. Puolenvaihdon jälkeen peliä jatketaan samasta tilanteesta mihin se jäi neljänneksen loppuessa. Toinen puoliaika aloitetaan aloituspotkulla. Pelikello py-säytetään epäonistuneen heiton tai sivurajan ylityksen seurauksena ja lähtee uudestaan käyntiin tuomarin vihel-lyksestä.

RANGAISTUKSETAmerikkalaisessa jalkapallossa on kolmen tasoisia ran-gaistuksia: 5, 10 ja 15 jaardia. Kun kentällä tapahtuu jokin rike, heittävät tuomarit kentälle keltaisen liinan merkiksi virheestä. Yrityksen jälkeen palloa siirretään rangaistuk-sen verran kohti rikkoneen joukkueen maalialuetta.

Mikäli pelattu yritys tuottaa rikotun joukkueen kannalta paremman tuloksen kuin rangaistus, rangaistuksen voi hy-lätä.■

SAJL.fi

7www.wolverines.fi

TM

MIELIPITEESI MUUTTAA MAAILMAA

How long have you played football?-I started playing football when I was 7 years old, so I have been playing for 20 years. And I have been playing quarterback for 18 years. I have also played running back and safety. I chose to play quarterback because I just liked throwing when I was a younger and that’s how it started.

What is the best part about playing at QB? Or the worst?-The best thing about playing quarterback is that you have an important role on the team, and you touch the ball on nearly every offensive play and have a great deal of res-ponsibility both in calling plays and making decisions du-ring the play. The worst thing about playing quarterback is that when the team loses a game, the quarterback is the one that gets blamed.

What is your personal goal this season?-My goal for the season is to be better than I was last sea-son, and lead my team to Eurobowl and Maplebowl cham-pionships.

PELIPAIKAT, OSA 1: QB, WR, DB

Sanomattakin on selvää, että pelinrakentaja on kutsu-muspelipaikka. Se vaatii sekä suunnatonta omistautu-

mista ja panostusta lajiin, että urheilullista lahjakkuutta. Paikalle ei siis ole käytännössä kauheasti tunkua. Säännöt on tunnettava läpikotaisin, osattava pelikirjat eri kutsui-neen ja variaatioineen, on opittava lukemaan puolustusta, sekä oltava rautaisessa fyysisessä kunnossa. Hermojen on pysyttävä kurissa ja tilanteesta riippumatta kyettävä joh-tamaan hyökkäystä läpi kaiken, mitä vastustaja keksiikin vastaan heittää. Palloa pitäisi osata heittää, ei vain pitkälle, mutta myös luodintarkasti, eikä liikkuvuudesta ole aina-kaan haittaa. Ominaisuuksien ja kykyjen lista, jonka täyt-tämistä pelinrakentajalta vaaditaan, tuntuu olevan loputon ja peräti mahdoton täyttää, mutta silti heitä aina jostain löytyy. Ei siis ihme, että tällä pelipaikalla menestyvät pe-laajat ovat usein suurimpia fanituksen kohteita, sekä jouk-kueen näkyvimpiä staroja.

Helsinki Wolverinesin pelinrakentajana jatkaa yhdysval-loista kotoisin oleva Cedric Johnson, joka lupautui vastaa-maan muutamaan kysymykseen.

Wolverinesin tämän kauden julkaisuissa tutustumme eri pelipaikkoihin, sekä miehiin pelipaikoilla. Ensimmäisenä pureskellaan maestro, eli pelinrakentaja, isojen jaardien vikkelät miehet, eli laitahyökkääjät, sekä kapulat heidän rattaissaan, eli takakentän puo-lustajat.

8www.wolverines.fi

Vasemmalta: Tuomas Mankki, Jere Kalla, Teemu Rantanen, Sami Kujansuu, Sebastien Sagne, Cedric Johnson

Ylärivi vasemmalta: Jon Catani, Richard Hennessy, Matias SarvelaAlarivi: Tom Kokkonen, Jeremy Henderson, Jussi Allonen, Sebastien Sagne

Jotkin pelipaikat määräytyvät armotta fyysisten ominai-suuksien mukaan. Nopeutta, voimaa ja ketteryyttä, sekä pallonkäsittely- ja pelinlukutaitoa voi treenata, mutta toi-sille jotkin ominaisuudet tulevat helpommin kuin toisille. Kun puhutaan laitahyökkääjistä, on ensimmäinen assosi-aatio olla nopea, joka onkin ketteryyden ohella yksi lai-tahyökkääjän tärkeimmistä työkaluista. Laitahyökkääjän on ehdittävä taittamaan mahdollisimman pitkä matka sillä aikaa, kun hyökkäyksen linjakalusto tekee hartiavoimin työtä antaakseen pelinrakentaja-laitahyökkääjä -kombol-le riittävästi aikaa sovittujen reittien toteuttamiseen. Sen lisäksi vaaditaan kurinalaisuutta ja kovuutta, jotta pelin-rakentajan kutsumat reitit juostaan sentilleen oikein ja sekunnintarkasti. Käsiin napsahtaneet pallot on pidettävä hallussa, kun kintereillä kiitävä takapuolustaja taklaa ja yrittää raastaa palloa pois kaikin voimin. Laitahyökkää-jät muistetaan aina parhaiten ”niistä isoista peleistä”, kun kaikki on osunut kohdalleen, ja pallon kopannut laitahyök-kääjä ”polttaa” puolustajansa kirmaten maalialueelle.

Takakentän puolustajan homma on heittopelien puolusta-misen kannalta avainasemassa, mutta he ovat usein mu-kana tukemassa juoksupelien tukahduttamisessa. Oli ta-kapuolustajan vastuulle määritelty sitten yksittäinen mies tai ennalta sovittu alue, on ehdittävä rekisteröimään lähes-tulkoon kaikki, mitä kentällä tapahtuu silmänräpäyksessä. Palloa saatetaan heittämisen lisäksi juoksuttaa kohti varti-oitavaa tonttia, jolloin eteen hyvin todennäköisesti

ilmestyy laitahyökkääjä blokkaamaan tietä. Hyökkäys saattaa juoksuhämäyksellä yrittää kiinnittää puolustajan huomion ja astumaan väärään suuntaan, jotta laitahyök-kääjä ehtisi tarvittavan askeleen verran edelle. Takakentän puolustajan on siis oltava reagointinopeudeltaan ja pelin-lukutaidoltaan ilmiömäinen, tarpeeksi ketterä muuttamaan suuntaa täydestä vauhdista, vahva pärjätäkseen blokkipai-nissa sekä tietenkin nopea, pysyäkseen laitahyökkääjien vauhdissa. Epäkiitolliseksi takapuolustajan duunin tekee erityisesti se, ettei virheitä pysty peittämään, sillä niistä rangaistaan usein edellä mainituilla ”isoilla peleillä.”

Sain kiinni takakentän puolustuksen edustajan: Jo vakio-kalustoon kuuluva kokenut brittiläinen takapuolustaja Richard ”Bam” Hennessy vastailee kysymyksiin.

How long have you played football?-I started playing football in 2000. I had played rugby sin-ce the age of 7 and I thought I’d try something new. There was a team starting up near my house so I thought I’d give it a go. The coaches spotted me as a QB and so throughout my youth career, that’s where I played, whilst playing sa-fety at the same time. At college I began to focus more on playing DB, although I was still selected for the GB students team to play as a QB for 2 years. On top of that I have played linebacker and receiver.

11www.wolverines.fi

Why did you choose to play DB?-I don’t think I ever chose it to be honest. The position that you play is heavily dictated by your body type. I’m small and quick, so I was never going to be an offensive line-man. I enjoy the physicality of the support and I guess that lends itself more to being a DB than a receiver.

What is the best thing about being DB? Or the worst?-I love the physicality. I like getting my hands on people and really making them work to get down field.The worst thing is the isolation. It’s impossible to hide out there. If you play well, the play will never come near you. If you make a mistake, however, then it’s 6 points and eve-ryone is looking at you.

Who is your biggest enemy on Wolverines offence?-I don’t have enemies. I have guys that I really respect and who I always make sure that I get the most reps against in practice because they’ll make me work hard. For me, tho-se guys are Mankki and Rantanen. Both have quick feet, double moves and incredible hands. I know that if I’ve beaten those guys in practice then I’ve worked hard.

What is your personal goal this season?-It’s simple: championships. Anything less than one and I will consider this season unsuccessful. To win two would be incredible and I’ll work hard to make sure we do.■

Tuomas Tuuli KUVAT Lari Lappalainen

12www.wolverines.fi

Riisula_tarra.fhmx 27.2.2013 00:18 Page 1 C M Y CM MY CY CM

PELISILMÄÄ SIJOITTAMISEEN.

FIM Asiakaspalvelu puh. (09) 6134 6250

asiakaspalvelu@fim.com www.fim.com RAHAN TAJU

C

M

Y

CM

MY

CY

CMY

K

FIM_Wolverines 2013.pdf 2 22.4.2013 11.26

PELISILMÄÄ SIJOITTAMISEEN.

FIM Asiakaspalvelu puh. (09) 6134 6250

asiakaspalvelu@fim.com www.fim.com RAHAN TAJU

C

M

Y

CM

MY

CY

CMY

K

FIM_Wolverines 2013.pdf 2 22.4.2013 11.26

COACH MIKA ”SPEEDY” AHONENsarjasta lähdemme luonnollisesti hakemaan vain voittoja.

Miten päädyit lajin pariin alun perin?Varmaan tavallinen tarina laji-ihmisille. Hyvinkään Fal-cons järjesti vuonna 1985 infotilaisuuden jenkkifutiksesta, jonne menin uteliaisuudesta muutaman kaverini kanssa. Laji vaikutti mielenkiintoiselta, joten seuraavalla viikolla menin ensimmäisiin harjoituksiin, ja siitä se lähti.

Pelaajaurasi?Pelasin Hyvinkäällä vuoteen 1994 asti, kaudeksi 1995 tein vuoden visiitin Vantaan Taftiin. Seuraava vuosi meni jälleen Falconsissa, ja ’97 pelasin Porvoon Butchersissa, josta siirryin kausiksi 1998–99 Rovaniemelle Artic Circle Starsiin. Vuonna 1999 päätin ripustaa harttarit naulaan.

Valmentajaurasi?Valmentamisen aloitin pelaamisen ohessa 90-luvun puoli-välissä Falconsin juniorijoukkueissa. Lopetettuani pelaa-jaurani hyvä ystäväni Kari Leivoja pyysi minua mukaan valmentamaan. Kausi 2000 meni ECG:ssä, 2001–2003 valmensin Porvoossa. Seuraavaksi matka vei sitten kau-siksi 2005–2007 Ahmoihin. Kari pyysi myös minua mu-kaan kaudelle 2011, josta lähtien olen ollut mukana Wol-verinesissä.

Asteikolla 1-10, kuinka paljon odotat alkavaa kesää ja kautta?10+, Odotukset tulevaan kauteen ovat korkealla. Pääval-mentajamme Mark Garza on tehnyt hyvää työtä off-seaso-nilla. Hän on saanut kasattua hyvän ja kokeneen valmen-nusryhmän tälle kaudelle. Lisäksi joukkueen rakentaminen on onnistunut Markilta hyvin, Wolverines tulee olemaan kilpailukykyinen tällä kaudella. Treeneissä on ollut hyvä intensiteetti ja tekemisen meininki. Joukkueen sisällä on hyvä henkilökemia, kaikki tekevät yhdessä töitä yhteisten tavoitteiden eteen. Pelaajien välillä on kilpailua pelipai-koista. Jokainen joka haluaa kentälle pelaamaan, joutuu tekemään töitä sen eteen.

Olemme harjoitelleet yhdessä Wolverinesin II-joukkueen kanssa koko kevään ja heistä on ollut iso apu edustusjouk-kueemme valmistautumisessa kauteen. II-joukkueen pe-laajat ovat myös hyötyneet tilanteesta - He ovat saaneet hyvää valmennusta ja sparrausta valmistautuessaan omaan kauteensa.

Kausi tulee olemaan mielenkiintoinen ja kansainväliset ottelut tuovat aina lisämaustetta niin valmentajille kuin pelaajillekin. On mielenkiintoista nähdä mikä on tasomme verrattuna Euroopan muihin seurajoukkueisiin. EFL-

14www.wolverines.fi

Kuvaile normaalia jefuviikkoasi?Esimerkkinä peliviikko: Tulevan vastustajan pelifilmien kat-selua, mahdollisesti muiden joukkueiden pelin seuraaminen paikan päällä, palavereita muiden valmentajien kanssa, har-joitusten suunnittelua, harjoituksia, peli. Aikaa kuluu kaiken kaikkiaan keskimäärin noin + 20 tuntia / viikko.

Unelmavalmennettava?Unelmavalmennettava on pelaaja joka on vastaanottava, avoin ja joka haluaa kehittää itseään pelaajana. Hän on myös sitou-tunut tekemään töitä joukkueen yhteisten tavoitteiden eteen.

Kuvaile Wolverinesin organisaatiota 5 adjektiivilla.Vahva, Yhtenäinen, Kehittyvä, Voittava, Paras.

Mitä muita urheilulajeja seuraat - miksi jenkkifudis?Olen jääkiekon hard-core fani, sitä seuraan todella tiiviisti. Yleisesti seuraan muita palloilulajeja. Jenkkifutiksessa on kaikki hyvän joukkuelajin piirteet. Vauhti, kontaktit, mies vs. mies kamppailut ja onhan lajin taktisuus ihan omaa luokkaan-sa.

Paras jenkkifutiskokemus ikinä? Entä pettymys?Jos yksi muisto pitää nostaa muiden yläpuolelle, niin kyllä se on Vaahteramaljan voitto 2011. En ikinä unohda sitä fiilistä, joka meillä kaikilla oli siinä joukkueessa sillä hetkellä kun tuomarin pilli vihelsi ottelun päättyneeksi.

Huonoin muisto on helppo nimetä, viime vuoden katkera finaalitappio Roostersille. Sitäkään fiilistä ei pääse ihan helposti unohtamaan.

Elämää jenkkifutiskenttien ulkopuolella – onko sitä?Kyllä se elämä kentän ulkopuolella pyörii kodin ympäril-lä. Meillä on kotona 3 poikaa ja 1 tyttö, jotka pitävät kii-reisenä 24/7. Toinen harrastukseni on olla mukana lasteni omissa harrastuksissa (autokuski, huoltaja ym.) Kaikki pojat pelaavat jääkiekkoa ja tytär harrastaa taitoluistelua, lisäksi vanhin poikani pelaa jefua Wolverinesin F-junnuis-sa. Jos jostain jää ylimääräistä aikaa itselleni, niin yleensä käytän sen ajan joutenoloon.

Lopuksi SE pakollinen kysymys - mistä juontaa lempi-nimesi ”Speedy”?Aikoinaan Hyvinkäällä pelasimme talvisin aina ulkolät-kää, päässäni oli usein pipo jossa luki ”Speedway”. Teim-me aina kunu-jaot ennen kuin rupesimme pelaamaan. Yksi kavereista joka valitsi pelaajia omaan joukkueeseensa, sa-noi minulle kerran jotenkin tyyliin näin ” Et sä mikään Speedway ole luistimilla, mutta otan sut joukkueeseni”. Siitä se sitten jotenkin vääntyi nimeksi Speedy.■

Sanna Suomalainen KUVA Lari Lappalainen

16www.wolverines.fi

Borenius Group consists of over 200 lawyers in six jurisdictions. The member

firms of Borenius Group are separate legal entities

practicing advocacy for their own account and following

their respective local Bar rules.

Borenius Group provides you easy access to full-scale business law solutions in Finland, Russia, Estonia, Latvia, Lithuania and New York.

www.borenius.com

FINLAND Helsinki Espoo

Tamperewww.borenius.com

U.S.New York

www.borenius.com/newyork

ESTONIATallinn

www.borenius.ee

LITHUANIAVilnius

www.borenius.lt

LATVIARiga

www.borenius.lv

RUSSIASt. Petersburg

www.borenius.com

Borenius Group consists of over 200 lawyers in six jurisdictions. The member

firms of Borenius Group are separate legal entities

practicing advocacy for their own account and following

their respective local Bar rules.

Borenius Group provides you easy access to full-scale business law solutions in Finland, Russia, Estonia, Latvia, Lithuania and New York.

www.borenius.com

FINLAND Helsinki Espoo

Tamperewww.borenius.com

U.S.New York

www.borenius.com/newyork

ESTONIATallinn

www.borenius.ee

LITHUANIAVilnius

www.borenius.lt

LATVIARiga

www.borenius.lv

RUSSIASt. Petersburg

www.borenius.com

MINKÄ NUORENA OPPII,SEN VANHANA TAKLAA.

18www.wolverines.fi

Aktiivista, järjestäytynyttä junioritoimintaa pidetään suomalaisissa jenkkifutispiireissä hyvän ja dynaa-

misen organisaation merkkinä. Tämä korostuu siinäkin mielessä, että Vaahteraliigaan osallistuvalta joukkueelta vaaditaan vähintään kaksikymmentäviisi alle 15-vuotiasta pelaajaa junioritoiminnassa. Laadukas juniorivalmennus ja hauska yhdessä tekemisen meininki luovat joukkue-hengen, joka palvelee organisaatiota ja koko suomalaista jenkkifutiskulttuuria lajitietouden ja kokeilunhalun levi-tessä kouluissa ja muiden harrastusten kautta. Wolverines on satsannut junnutoimintaan kehittämiseen ja muutaman vuoden aikana onkin oltu hyvässä nosteessa, kun juniori-pelaajien määrä on kasvanut tasaisesti, ja osaavia ja sitou-tuneita apu- ja pelipaikkavalmentajia on löytynyt organi-saation sisältä.

Ahma-perheen ”pikkujunnuissa” eli D-, E- ja F-junioreis-sa huhkii tällä hetkellä aktiivisesti reilut 30 jenkkifutarin-alkua, joiden ikähaarukka jakautuu pienimpien F-junnujen yhdeksästä ikävuodesta D:n 14-vuotiaisiin. Kuluvalla tal-vikaudella yhdessä on treenattu vain kerran viikossa, sun-nuntai-iltapäivisin, mutta kesän koittaessa ja ulkokentille siirryttäessä treenimäärät vähintäänkin tuplaantuvat. Maa-liskuun alussa päästiin jo maistelemaan kontaktia pelitilan-teessa, kun Vantaan TAFT järjesti perinteisen, viidennen perättäisen Snow Bowl -junioriturnauksen. Ystävyyshen-kiseen turnaukseen osallistui yli 200 nuorta, 8 D-juniori-joukkuetta ja 7 joukkuetta sekä E- että F-ikäisistä.

Pelien kannalta myös junioreiden kesä näyttää todella ak-tiiviselta: E- ja F- juniorit osallistuvat valtakunnallisiin avoimiin sarjoihin, jotka pelataan turnausmuodossa si-ten, että kaikki joukkueet kussakin ikäryhmässä pelaavat ainakin kerran toisiaan vastaan. Turnauksia on yhteensä seitsemän ja jokaisessa pelataan kaksi ottelua, joten kum-mallekin joukkueelle pelejä tulee huimat 14 kappaletta. D-junioreiden päävalmentaja Isto Laalo antoi demokraat-tisesti pelaajien itse äänestää haluavatko he ilmoittautua 1. divisioonaan, vai kovatasoiseen SM-sarjaan, eikä loppu-tulosta ole vaikea arvata. Eniten junioreita houkutti ajatus siitä, että SM-tasolla ottelut pelataan yhdeksän pelaajan säännöillä, isommalla 80 jaardin kentällä, ja ottelut ovat yksittäisiä tapahtumia. Runkosarja on jaettu kahteen loh-koon ja pelataan kaksinkertaisena, joten edessä on vähin-tään kahdeksan tiukkaa vääntöä alle 15-vuotiaiden herruu-desta.

Wolverinesin toimituksen onneksi Kristian Heidrich, aktii-vinen ”futisfaija” ja D-junnujen joukkueenjohtaja, lupau-tui haastateltavaksi, tässä kysymyspatteri vastauksineen:

Miltä Helsinki Wolverinesin junioritoiminta mielestäsi vaikuttaa? Missä on onnistuttu? Mitä kannattaisi ke-hittää?Toiminta on melko hyvällä tasolla, sillä olemme jatkuvasti pystyneet kasvattamaan pelaajien määrää kaikissa ikäluo-kissa.

19www.wolverines.fi

D-junnuissa olemme tänä talvena menneet eteenpäin, ja vahvistaneet valmennusta huomattavasti. Mielestäni seu-rassamme olisi hyvä olla valmennuspäällikkö, joka vastai-si seuran junnutoiminnasta ja hoitaisi seuran asioita myös liiton suuntaan. Olisi hyvä päästä sellaiseen tilanteeseen jossa pelaajat pelaa, valmentajat valmentaa ja johtajat joh-taa.

Onko junioreilla mielestäsi vuoden mittaan pelejä ja harjoituksia sopiva määrä?Kyllä ja ei, sillä joukkueessamme on pelaajia jotka har-rastavat talvisin muita lajeja, ja heille yksi kerta viikossa on riittävä, mutta niille pojille joille jefu on ykköslaji tarvittaisiin lisää harjoitusvuoroja. Ulkopuolinen voisi ajatella että 8 sarjapeliä kaudessa on todella vähän, kun verrataan siihen kuinka paljon jalkapallossa, jääkiekossa tai koripallossa otteluita pelataan, mutta mielestäni 8-10 sarjaottelua ja siihen päälle pari turnausta on hyvä määrä, kun otetaan huomioon, että laji on fyysisesti ja henkisesti raskaampi kuin esim. jalkapallo.

Miten suomalaista jenkkifutiskulttuuria voisi mieles-täsi edistää?Todella vaikea kysymys. Amerikkalainen jalkapallo on Suomessa marginaalilaji. Säännöt ovat monimutkaiset ja katsojaolosuhteet haastavat. Mielestäni jefukultturia voi-daan parhaiten edistää sillä, että junnutoimintaa vahviste-taan kaikkialla Suomessa, sillä vuosien mittaan junnuista

kasvaa aikuisia, jotka ovat potentiaalisia toimihenkilöitä, maksavia katsojia ja sponsoreita. Lisäksi kansainvälisen menestyksen kautta voisi saada myös mediahuomioita, joka on nykyään kaiken A ja O sponsoreiden saamiseksi.

Puhutaanko teillä paljon jenkkifutiksesta kotona?Kyllä me pojan kanssa seurataan tarkkaan NFL tapahtu-mia. Kesäisin tiivisti Vahteraliigan ja II divarin tapahtu-mia niin paikanpäällä, kuin televisiosta. Perheen naisväki ei ole vielä kiinni jefun ihmeelliseen maailmaan.

Onko lajin aloittaminen hankalaa vai mutkatonta?Meillä (Wolverinesin junioreissa) lajin aloittaminen on helppoa ja mutkatonta, koska joukkueella on tarjolla lainavarusteita uusille pelaajille. Ei tarvita muuta, kuin verkkarit, lenkkarit ja asennetta. Kyseessä on kontaktilaji jossa fyysisyys on oleellinen osa, mutta periaatteessa laji sopii kaikille, joilta löytyy asennetta ja ripaus urheilulli-suutta. Otetaan homma tosissaan muttei vakavasti!■

Tuomas Tuuli KUVAT Heikki Raussi,LAYOUT Marcus Andersson

20www.wolverines.fi

JÄRJESTÖLEHDET MAINOSMYYNNISTÄ POSTITUKSEEN

Tarjoamme jäsen-, kilpailutapahtuma- ja juhlalehtien toteutukset alusta loppuun. Suoritamme lehtiin ilmoitus-myynnin, laskutuksen, suunnittelun, sivuntaiton, painat-tamisen ja jäsenpostituksen avaimet käteen periaatteella.

Ota yhteyttä ja pyydä tarjous!

puh. 020 710 9510 / myynti@printmix.fiwww.printmix.fi

Tsemppiä kisoihin!

D-nuorten SM-sarja 2013

Helsinki 69ers Helsinki RoostersHelsinki Wolverines Oulu Northern LightsPorvoo Butchers Seinäjoki CrocodilesTurku Trojans Vantaan TAFT

E-nuoret

Espoo Devils Helsinki 69ersHelsinki Roosters Helsinki WolverinesHyvinkää Falcons Jyväskylä JaguaaritKouvola Indians Kuopio SteelersOulu Northern Lights Porvoo ButchersSeinäjoki Crocodiles Sipoo BulldogsTurku Trojans Vantaan TAFT

F-nuoret

Espoo Devils Helsinki WolverinesJyväskylä Jaguaarit Seinäjoki CrocodilesSipoo Bulldogs Vantaan TAFT

21www.wolverines.fi

NÄKYMÄTTÖMÄTUusi jenkkifutiskausi on taas alkamassa. Ketä kiinnos-

taa? Pelaajia? Kyllä. Valmentajia? Kyllä. Pelaajien ja valmentajien puolisoja? Varmasti. Mediaa? Ei.

Ja onhan se toki luonnollistakin. Eihän jenkkifutis nyt mikään suuri laji Suomessa ole. Enää. 90-luvun ”glory dayseina” asia oli ehkä toisin, mutta nyt elämme nykyrea-liteettien mukaan. Kotimaisen Vaahteraliigan ja divarien seuraaminen on pääpiirteittäin lajin sisäpiirin juttu. Muut-totappiollisissa kuntakeskuksissa pelataan muitakin hämä-riä huispauskisoja, joista ei koskaan kirjoiteta sanaakaan valtamedioihin.

Miksi sitten kyselen palstamillimetrien perään? Yksinker-taisesti siksi, että urheilujournalismi on kuollut. Kuollut ja kuopattu. Itse urheilusta kirjoitetaan vähenevissä määrin ja tilalle on tullut keltaisen lehdistön kohu-, skandaali- ja shokkiwau -lööppi toisensa perään. Päivälehdet tarjoile-vat toinen toistaan maukkaampia syöttejä, jotka kasvoton ”suuri yleisö” nielee kysymättä. Milloin kyseessä on pa-hoinpitely, milloin joku muu vastaava. Tärkeintä on, että sen saa printattua isoin ja painavin kirjaimin mahdollisim-man näkyvälle paikalle ja että se pitää sisällään

mahdollisimman negatiivisen viestin. Luulisi edes jonkun välttävän ammattitaitoisista urheilujournalisteistamme halutessaan keksivän jonkinlaisen kohulööpin meidänkin lajistamme. Kyllä sillä nyt muutaman lehden skandaaliot-sikot kritiikittä nielevälle kansalle myisi.

Eikö kukaan ole suunnitellut tekevänsä lastensuojeluilmoi-tusta siitä, että kentällä saattaa olla jopa alaikäisiä pelaajia? Vanhat miehet siellä pahoinpitelevät lapsia, eikä kukaan puutu asiaan. Takavuosina joku jäi kiinni dopingaineista-kin. Eikö siitä ole pystytty kirjoittamaan riviäkään? ”Ste-roidiskandaali”, kuulostaisi komealta. Entäs sitten sopu-pelit? Joukkueiden tasoerot saattavat joskus olla isojakin. Missä sopupeleillä spekulointi piileskelee? Kyllähän nyt jotain törkyä pitäisi löytyä jos oikein kaivaa.

En ole toistaiseksi nähnyt yhtäkään lööppiä aiheesta. En sensaatio-otsikkoa. En ole kuullut eduskunnan käsitelleen lajia millään tavalla. Kukaan kukkahattutäti ei ole tietääk-seni haastanut ainuttakaan pelaajaa pelitapahtumien takia oikeuteen. Kansallisten keskustelupalstojen hullut eivät ole heränneet millään tavoin asiaan. Eivät mitenkään.

22www.wolverines.fi

Meitä jenkkifutaajia ei ilmeisesti ”suuren yleisön” silmis-sä ole olemassakaan.

Mutta onko se sittenkään ainoastaan huono asia? Toki jon-kinlainen medianäkyvyys olisi varmasti hyvä asia, mutta kaipaisimmeko me todella lajistamme kirjoittamista jos urheilutoimittaminen on synonyymi lööppien, kohujen ja törkyotsikoiden kanssa?

Kotimainen jenkkifutis on suurimmaksi osaksi pelaajien omilla rahoillaan pyörittämää harrastustoimintaa, jota pe-lataan rakkaudesta lajiin. Puhdasta. Aitoa.

Aikuiset miehet ja naiset uhraavat vapaa-aikaansa ja vähiä rahojaan johonkin, mitä todella haluavat tehdä. Ja hyvä niin. Ainakaan tätä juttua eivät kohujen perässä juoksevat ammattitaidottomat urheilutoimittajat tai kasvoton ”suuri yleisö” pilaa.■

Tuomas Tarvajärvi KUVA Lari Lappalainen

OTTELUOHJELMA

Pääkaupunkiseudulla riittää tekemistä ja kokemista kaikenikäisille. Viihtyisät Sokos Hotellit sijaitsevat loistavien liikenneyhteyksien varrella keskellä elämää. Hotellista käsin voit shoppailla sydämesi halusta, osallistua mielenkiintoisiin tapahtumiin tai nauttia maan monipuolisimmasta kulttuuritarjonnasta. Aktiivisen päivän päätteeksi sinua palvelevat Sokos Hotellien ykkösluokan ruoka- ja seurusteluravintolat.

Valitse oma Sokos Hotellisi: Espoossa Tapiola Garden • Helsingissä Albert, Aleksanteri, Helsinki, Pasila, Presidentti, Torni ja Vaakuna • Vantaalla Flamingo ja Vantaa

Lisätiedot: www.sokoshotels.fi

SOKOS HOTELLIT SINUA VARTEN

28https://facebook.com/400fitness

HELSINKI WOLVERINES

KIITTÄÄ

TUKIJOITAAN

JA

KANNATTAJIAAN!

Lue QR-koodi matkapuhelimesi QR-koodinlukijalla ja anna mielipiteesi ottelusta! Joukkueet päivitetään noin viikkoa en-nen itse peliä. Voit osallistua veikkaamiseen myös internet- sekä Facebook-sivuillamme! Saman kanavan kautta voit antaa myös palautetta Helsinki Wolverinesille tai vaikkapa lähettää terveisiä pelaajille ja cheerleadereille!