Tampereen ja Oriveden sosiaalipalvelujen yhdistäminen etenee s.8.Kirjaamo on portti kaupungille s.15

Ta m p e r e e n

k a u p u n g i n

h e n k i l ö s t ö l e h t i 2 2 0 1 2

Vuoltsun väki odottaa muuttoa Monitoimitaloon

VILKKU Tampereen kaupungin henkilöstölehti 48. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen kaupungin viestintäyksikkö TOIMITUKSEN OSOITE Vilkku, Tampereen kaupunki, PL 487, 33101 Tampere VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Raija Lindell 040 502 5707 tai raija.lindell@tampere.fi VILKKU INTER NETISSÄ www.tampere.fi/vilkku TAITTO Mar-ja Muhonen PAINOPAIKKA PunaMusta Oy, Tampere ISSN-L 0357-1777 SEURAAVA VILKKU ilmestyy toukokuussa. Etukäteen sovittu aineisto on toimitettava 20.4.2012 mennessä vastaavalle päätoimittajalle. Toimi tuksella on oikeus aineiston käsittelyyn ja lyhentämiseen. KANNEN KUVA Susanna Lyly. Kati Ruotsalainen ja Jukka Etu-Seppälä iloitsevat Monitoimitalo 13:n avaruudesta ja valoisuudesta. OSOITTEENMUUTOKSET omalle palkanlaski jalle. PAINOSMÄÄRÄ 15 100 kpl. JUTTUVINKIT JA PALAUTTEET toimitus.vilkku@tampere.fi

PÄÄKIRJOITUS • MAAL I SKUU 2012

Älä rönsyile – keskity olennaiseen!

2 Pääkirjoitus

3 Monitoimitalo 13 korvaa Vuoltsun

6 Kipalan palkanlaskennassa uudistettiin

työtapoja

8 Tampereen ja Oriveden sosiaalipalvelujen

yhdistymistä työstetään

9 Kotihoidon kehittämisestä positiivia tuloksia

10 Sähköinen resepti otetaan käyttöön huhtikuussa

11 Alkusammutusta treenattiin käytännössä

12 Kehitysvammaisille tarvitaan avotyöpaikkoja

13 Kasvihuonepäästöt kasvoivat

14 Tullinkulman työterveys tekee hyvinvointi-

kartoituksia

15 Mitä Kirjaamossa tehdään?

17 Vesihuollon ammattilainen

18 Taideharrastuksesta voimia arkeen

19 Halon asiakkaiden tyytyväisyyttä tutkittiin

20 Ekovinkki sähkön kulutuksesta

S ISÄLTÖ

Tunnustan. Joskus toivon olevani mies. Monet tuntemani miehet kykenevät keskittymään in-tensiivisesti yhteen tehtävään kerrallaan ja siirtymään seuraavaan tehtävän kimppuun vasta

saatuaan edellisen loppuun. Minulta naisena vaatii suunnatonta itsehillintää tehdä vain yhtä asiaa vuorollaan. Jotkut kanssasisaristani tuntuvat tuskailevan saman asian kanssa. Ylpeilem-me jopa sillä, että pystymme tekemään vaivatta kymmentä asiaa samanaikaisesti, näppärästi ja nopeasti. On kuitenkin myönnettävä, että tällainen tapa elää ja tehdä työtä ei ole usein-kaan järkevintä tai tuloksekkainta – ainakin se on kuluttavaa ja muistikapasiteettia rasittavaa. Mistä muistia voisi ladata lisää vai onko tukalaan tilanteeseen olemassa joku muu ratkaisu?

Kaikkialla tuntuu vaivaavan sama hengästyttävä tahti. Töitä paiskitaan täysillä, mutta työt eivät tunnu tekemällä loppuvan. Vaikuttaa jopa siltä, että mitä enemmän töitä tekee sitä varmemmin niitä sikiää lisää. Asiakkaidemme erilaiset palvelutarpeet tuntuvat kasvavan rajat-tomasti emmekä voi täyttää kaikkia odotuksia ja vaatimuksia. Ponnisteluistamme huolimatta toimintamme on pirstaloitunutta. Asiakkaan näkökulmasta kunnan palvelujärjestelmä näyttää koostuvan suuresta joukosta omissa oloissaan pyöriviä organisaatioita, vaikka kuntaorganisaa-tion perimmäisenä tavoitteena on synergian luominen eli olla enemmän kuin osiensa summa.

Jäin pohtimaan, johtuuko tämä kiireen tuntu ja säntäily toisen tulipalon sammutuksesta toista roihua kohti siitä, että teemme liian montaa asiaa yhtä aikaa ja osin vielä päällekkäin. Aina emme edes muista, mikä olikaan työmme perimmäinen tarkoitus. Onko toiminnastamme kadonnut fokus? Voiko vähemmällä juoksulla saavuttaa enemmän?

Aikaa emme saa lisää ja sama pätee resursseihinkin. Mielekkääseen työntekoon täytyy siis etsiä ratkaisua jostakin muualta. Organisaatiopsykologi Pekka Järvisen mukaan parhaita

tuloksia ja onnistumisia syntyy työyhteisössä, jossa rakenteet, tavoitteet, vastuut, työnjako ja pelisäännöt ovat selkeitä. Nämä teesit vaikuttavat jopa liian helpoilta toteuttaa. Useimmiten vaike-alta tuntuviin ongelmin löytyy kuitenkin yksin-kertainen ratkaisu. Kun karsimme epäolennaisen tekemisen, pääsemme tavoitteisiin vaivattomam-min ja nopeammin. Korvissani kaikuu organisaa-tiogurujen hokemia: ”Aika on arvokasta - käytä sitä harkiten. Keskity olennaiseen. Mieti, mikä on tärkeää. Etsi tekemisen ydin. Arvosta toisen tekemistä. Lepää. Liiku. Löydä työhösi tekemisen imu ja meininki.”

Armelias totuus on se, ettei maailma tulee koskaan valmiiksi. Aina on mahdollisuus pysäh-tyä, reivata suuntaa ja aloittaa alusta.

Niina Pietikäinen

vs. henkilöstöjohtaja

AR

I JÄ

RV

EL

Ä

VILKKU 2 / 2012

TEKSTI MATTI WACKLIN KUVATSUSANNA LYLY

V astaava askarteluohjaaja, jo 17 vuotta kau-pungin töissä ollut Leila Hynynen seisoo

kohta valmiiksi remontoidun Monitoimitalo 13:n yläaulassa ja on vilpittömän tyytyväinen.

Tampereen vanhan kauppaoppilaitoksen uumenissa käyskentelevä, kypärillä ja suojalii-veillä varustettu joukko jakaa kollegansa ilon. Kaupungin nuorisopalvelujen iskuryhmä on taas kerran katsastamassa Satakunnankadun varrella Wivi Lönnin suunnittelemaa arvorakennusta, johon joukko on sitoutunut poik keuksellisen yhtenäisesti. Monitoimitalossa on hyvä tehdä

ennalta ehkäisevää nuorisotyötä syrjäytymisen estämiseksi.

– Uusi tila on monella tavalla mullistava. Jokainen taloon muuttava työntekijä on pääs-syt vaikuttamaan siihen, millainen siitä tulee. Sa malla on kehitetty työyhteisöä yhä toimivam-maksi, sanoo toiminnanjohtaja Jukka Etu-Seppälä.

Hän ei ole väitteensä kanssa yksin. Kierrok-sella mukana olevat Leila Hynynen, palveluneu-voja Kati Ruotsalainen ja demostudion vetäjä Teemu Haapakoski ovat samaa mieltä.

– Aika vaikuttaa usein niin, että työroolit urautuvat, jos niitä ei välillä oteta lähitarkaste-luun. Nyt oli siihen sopiva hetki. Koko prosessi on kasvattanut avoimuutta, yhteisöllisyyttä ja me-henkeä, kertoo Hynynen.

Tasavertainen puheoikeusMonitoimitalon tulevaa työyhteisöä on kehitetty kohtaamaan uudet haasteet jo parin vuoden ajan. Käytännössä prosessi on edennyt niin, että jokaisen toimenkuvaa on käyty läpi kokouk sis-sa yhteisesti ja hyvässä hengessä. Monet ovat

Työtavatkin remontoitiin, kun toimintakeskus Vuoltsun väki muuttaa arvorakennukseen

Monitoimitalo 13 kasvattaatyöyhteisön me-henkeä

Tampereen vaakuna koristaa myös Moni-toimitalo 13:n seinää.

4 VILKKU 2 / 2012

saaneet hyviä vinkkejä oman työnsä kehittä-miseen.

– Ristiriitoja ei ole syntynyt, kun keskuste-luja on käyty luottamuksen hengessä. Prosessi on selvästi lujittanut työyhteisöä, sanoo Kati Ruotsalainen.

Lähtökohtana on ollut se, että kaikilla on tasavertainen puheoikeus. Sitä kuvaa sekin, että puheenjohtajan ja sihteerin tehtäviä on kierrä-tetty koko ajan.

– Monen työyhteisön pulma on ollut se, että mitä alempana olet hierarkiassa, sitä vähemmän sinulla on vastuuta ja ehkä myös motivaatiota. On tärkeää, että kaikki tuntevat itsensä mer-kityksellisiksi työyhteisössä, arvioi Jukka Etu-Seppälä.

Yhteinen tekeminen on näkynyt myös Mo-nitoimitalon remontin suunnittelussa ja tilojen kalustamisessa. Kaikilla työntekijöillä on ollut mahdollisuus kommentoida hanketta ja suun-nittelua matkan varrella. Suunnittelijat ovat ottaneet toteutuksessa kommentit huomioon.

Ei vain nuorisolleMonitoimitalo palvelee muitakin tamperelai-sia kuin nuorisoa. Paljon nähnyt 2 500 neliön rakennus muuttuu remontissa moderniksi toi-mintakeskukseksi, josta on iloa eri-ikäisille kau-punkilaisille.

– Talo on nimensä mukaisesti monitoimi-talo, josta löytyy palveluita melkein kaikille

päiväkoti-ikäisistä vaarin ja mummuun, lupaa Jukka Etu-Seppälä.

Vuoltsussa on käynyt vuosittain noin 40 000 tamperelaista. Toiminnanjohtaja Etu-Seppälä uskoo, että määrä kasvaa selvästi uusissa ti-loissa.

Rakennusta on suunniteltu niin, että ala-kerroksissa painottuvat yhteiset oleskelutilat. Kellarikerrokseen tulee monipuolinen pelimaa-ilma sekä kahdenkymmenen koneen nettikah-vila. Alustava idea on, että kahvila toimii myös työpajana, jossa nuoret voivat harjoitella kah-vila-alan tehtävissä. Alakertaan rakentuu myös 17–24-vuotiaille työttömille nuorille suunnatut taide- ja av-pajat.

Kakkoskerrokseen valmistuu pienimuotois-ten konserttien järjestämisen mahdollistava ta-pahtumasalisali. Samassa yhteydessä on myös modernin laittein varustettu medialounge, jossa tehdään nuorison voimin muun muassa nuor-tentampere.fi -sivustoa. Modernin valokuvaus-, video- ja mediatekniikkaa hyödyntävän loungen yksi työntekijöistä on Kati Ruotsalainen.

– Kyse ei ole leikistä, vaan nuoret saavat tehdä oikeita juttuja oikeilla välineillä. Rajana on vain oma mielikuvitus, sanoo Ruotsalainen.

Demostudio tulee tarpeeseenKakkoskerroksessa aloittaa myös demostudio, jossa aloittelevat tamperelaisbändit pääsevät tekemään tallenteitaan muodollisella hinnalla. Aiemmin niitä on tehty Helapuiston nuoriso-keskuksessa Hervannassa. Kysyntää on ollut paljon.

– Helapuistossa oli se ongelma, ettei tal-lenteita voinut tehdä silloin, kun nuorisokeskus oli muuten auki. Tämä johtui huonosta äänieris-tyksestä. Monitoimitalossa ei tätä pulmaa ole. Välineet ovat muutenkin ensiluokkaiset, kertoo demostudiostudion vetäjä, musiikkiohjaaja Tee-mu Haapakoski.

Monitoimitalon kolmas kerros on varattu kädentaidoille. Siellä voi tehdä muun muassa. keramiikka-, savi-, tekstiili- ja korutöitä vain ma-teriaalien hinnoilla.

– Muutos sokkeloiseen Vuoltsuun on valta-va. Ympäristö on nyt paljon entistä virikkeelli-sempi. Se auttaa perustehtävässä, joka on pää-sy nuorten maailmaan askartelun avulla, sanoo Leila Hynynen.

Kädentaidon tiloja käyttävät myös päivä-koti-, esikoulu ja eläkeläisryhmät. Tarkoitus on, että rakennus on täynnä elämää aamusta iltaan.

Neljänteen kerrokseen on varattu tilaa ta-pahtumille, kokouksille ja järjestöjen kokoon-tumisille. Viidennessä kerroksessa on talon toimistotiloja sekä tilat perusopetuksen media-koululle.

Vanha kaide kertoo omaa

tarinaansa nyky-aikaisessa toiminta-

keskuksessa.

Palveluneuvoja Kati Ruotsalainen on yksi modernin medialoungen vetäjistä.

Teemu Haapakosken vetämä demostudio hakee vielä yksityiskohtiaan helmikuun lopulla otetussa kuvassa.

Leila Hynynen sanoo, että kädentaito-pajoihin on tulossa paljon muitakin asiakkaita kuin nuorisoa.

”Odotan muuttoa kuin karkkipäivää.”

VILKKU 2 / 2012

Jukka Etu-Seppälä arvelee, että Monitoimi-talo 13 tuo kaupungin nuorisotyölle aivan uusia mahdollisuuksia.

M onitoimitalo 13 sai nimensä ni-mikilpailun pohjalta. Siihen tuli

runsaat 250 ehdotusta. Nimen taustal-la on rakennuksen osoite Satakunnan-katu 13 ja alkuperäinen valmistumis-vuosi 1913. Numero viittaa myös nuo-risopalvelujen kohderyhmään, joka on 13–17-vuotiaat.

Monitoimitalo kertoo siitä, että keskuksessa voi harrastaa hyvin moni-puolisesti eikä taloa ole tarkoitettu vain nuorison käyttöön.

Se, että vanha kauppaoppilaitos tulee nuorisopalvelujen keskuspaikaksi, johon myös noin 20 työntekijän työtilat sijoitetaan, on pitkä prosessi. Nykyinen toimintakeskus Vuoltsu on jäämässä lii-kerakentamisen alle ja sille piti löytää korvaavat tilat.

Ensimmäisiä palavereja Wivi Lön-nin suunnitteleman rakennuksen siir-tymisestä nuorisopalveluiden käyttöön pidettiin jo vuonna 2006. Vuosikym-menen lopun lama siirsi kuitenkin re-

monttia niin, että töihin päästiin vasta vuonna 2011.

– Jälkikäteen ajatellen viivytys taisi olla vain eduksi. Olemme saaneet rau-hassa hioa omaa yhteisöllistä malliam-me, sanoo Jukka Etu-Seppälä.

Remontti valmistuu huhtikuun lo-pulla. Kesä käytetään sisustamiseen ja Monitoimitalo 13 avaa ovensa käyttä-jille juhlallisilla vihkiäisillä elokuussa. Talo tuo tullessaan neljä uutta työ-paikkaa.

Nimi avautuu monesta kulmasta

W ivi Lönn voisi olla yksi meidän asiakkaistamme, jos hän eläisi nyt. Wivilläkin oli nuorena vaikeita hetkiä. On hienoa ajatella, miten oikea-aikainen tuki voi auttaa.

Monitoimitalo 13:n työntekijöihin kuuluva Kati Ruotsalainen katselee silminnähden tyy-tyväisenä Tampereen tunnetuimpiin arkkitehteihin lukeutuneet Wivi Lönnin aikaansaannosta. Ikkunasta näkyy myös toinen Lönnin mestariteos Tampereen palolaitos.

Lönn sairasteli koululaisena ja joutui lopulta keskeyttämään koulunsa taloudellisten syiden vuoksi ennen ylioppilaskirjoituksia.

Monitoimitalo 13:n rakennus valmistui Tampereen luterilaisen rukoushuoneen naapuriin Satakunnankatu 13:een vuonna 1913. Se rakennettiin suosiotaan koko ajan kasvattaneen Tampereen kauppaoppilaitoksen käyttöön. Talo vihittiin 10. maaliskuuta.

Valmistumista edelsi tamperelaisille arkkitehdeille suunnattu suunnittelukilpailu, jonka voitti nimimerkki TKO. Sen takana oli neiti Wivi Lönn, joka aiemmin kirjoitti etunimensä alkukirjaimen tavallisella V-kirjaimella.

Alkujaan nelikerroksinen rakennus sai lisäkerroksen vuoden 1950 alussa, kun oppilasmää-rät alkoivat kasvaa. Sen suunnitteli kaupunginarkkitehti Bertel Strömmer, joka oli Tampereen kauppaoppilaitoksen naapuriin valmistuneen hotelli Tammerin arkkitehti. Lönn ei pitänyt Ström-merin korotuksesta, koska se sopi huonosti vanhaan rakennukseen.

Wivi Lönnin luomus on nähnyt sodan ja rauhan

6 VILKKU 1 / 2012

Pitkän tähtäimen kehittämissuunnitelma toi palkanlaskentaan uutta draivia

Taloushallinnon palvelukeskuksessa, Kipalas-sa, on kehitetty yhteinen malli ja yhtenäi-

nen tapa palvella palkanlaskennan asiakkaita. Työ tapoja on yhtenäistetty, ja palkanlaskennan toimintaa ja ryhmän esimiestyötä on kehitetty monin tavoin muun muassa perustamalla uu-det tiimit. Asiakkaille ovat tulleet tutuiksi tiimien hauskat nimet Fyrkka, Ansio, Etu ja Lipari. Kehit-tämistyö etenee pitkän tähtäimen suunnitelman eli PTS:n avulla.

– PTS on tuonut koko palkanlaskentatyö-ryhmän työhön pitkäjänteisyyttä ja kokonais-valtaista näkemystä, kertoo palvelupäällikkö Katriina Damski.

Hän ja palvelupäällikkö Aila Grén sekä palveluvastaava Armi Järvinen työstivät ja suunnittelivat yhteistyössä työntekijöiden kanssa vuonna 2010 syksyllä PTS:n alustavan toiminta-suunnitelman, kehittämisalueet sekä tavoitteet. Keväällä 2011 muodostettiin palkanlaskennassa uudet tiimit. Nyt työn alla ovat muun muassa pe-rehdytyssuunnitelmat ja asiakasyhteistyömallin kehittely. Toiminnan kehittämisessä kannuste-taan oma-aloitteisuuteen ja ideoiden esittämi-seen. Tavoitteena on muun muassa yhteisten käytäntöjen edistäminen ja työohjeiden jatkuva päivittäminen.

– Jo itsessään PTS:n työstämisestä oli paljon hyötyä muun muassa työntekijöiden ja tehtävien järkevässä uudelleen järjestelyssä. Henkilöstö osallistui eri työryhmiin, joissa kirjoitettiin auki työn eri puolia. Kehitystyötä tehtiin sisältä päin, tarkastelimme ja arvioimme omia tuttuja asioita, jotka itse tunnemme parhaiten. Uusia toiminta-tapoja ei tullut antamaan kukaan ulkopuolinen, kertoo palvelupäällikkö Aila Grén.

Hänen mukaansa PTS toi ison ruljanssin ja työrupeama oli iso, mutta suunnitelma lähti elämään ja oikeasti edistämään työn tekemis-tä, eikä se joutunut valmistuttuaan mappiin pölyttymään.

– Kehitystyön aikana asenteet ovat lähte-neet pikku hiljaa muuttumaan ja vuorovaikutus työntekijöiden kesken on kehittynyt, kun tiedon-kulku on parantunut, Grén kiittelee.

Kehittämisohjelman päätavoitteena on pa-rantaa asiakastuntemusta ja sen myötä paran-taa palkanlaskennan palvelua ja asiakkaiden tyytyväisyyttä. Toimintatapoja halutaan kehittää edelleen ja lisätä moniosaamista.

– Palkanlaskennan tuottavuus on noussut 16 prosenttia viimeisen kolmen vuoden aikana. Tämä johtuu muun muassa siitä, että tietojär-jestelmien käyttöä on tehostettu ja työtapoja on

TEKSTI RAIJA L INDELL KUVAT ARI JÄRVELÄ

Kuulusteluja ja kieliopintojaVanhan kauppaoppilaitoksen his-toriaan mahtuu monenlaisia vai-heita. Se oli punaisten majoitusti-lana vuonna 1918. Siellä oli myös piiriesikunta ja pidätettyjen kuulus-telupaikka. Talo kärsi Tampereen valtauksessa paljon vahinkoja. Tal-visodan pommituksissakin särkyi ikkunoita.

Kauppaoppilaitoksen tilat kä-vivät 1950-luvulla ahtaaksi, kun Suomi ja Tampere siirtyivät yhä tii-viimmin kohti palveluyhteiskuntaa. Uutta tonttia etsittiin pitkään. Yhte-nä vaihtoehtona oli esillä nykyisen Sampolan tontti. Lopulta sopiva paikka löytyi Sammonkadun toises-ta päästä. Timo Penttilän ja Kari Virran suunnittelema uusi kauppa-oppilaitos valmistui vuonna 1965.

Vanhan kauppaoppilaitoksen vuokralaiseksi tuli Tampereen kieli-instituutti, joka toimi tiloissa vuo-teen 1982. Steinerkoulu aloitti seu-raavana vuonna ja hallinnoi raken-nusta aina vuoteen 2007. Historian ympyrä sulkeutui hetkeksi vuonna 2008, kun Tampereen kauppaop-pilaitos palasi Sammonkadun ra-kennuksen peruskorjauksen vuok-si tilapäisesti Satakunnankadun varteen.

VILKKU 1 / 2012 7

Palkkapalvelusihteerit Pauliina Vesamäki ja Riitta Sarkkinen-Perälä laskevat palk-

koja Fyrkka-tiimissä. Tiimissä tekee töitä 11,5 henkilöä. Palkanlaskennassa oleellinen työkalu on hallita monia erilaisia työehtosopimuksia ja sääntöjä, joita sovelletaan kulloisenkin henki-lön palkkaa laskettaessa. Riitta oli laskenut kym-meniä vuosia pelkästään kuukausipalkkoja. Nyt Fyrkkatiimissä sekä työkaverit että työt muut-tuivat. Riitta työstää myös tuntipuolen palkkoja.

– Työni kokonaisuudessaan ja myös oma osaamiseni ovat monipuolistuneet. Työssä säi-lyy aivan eri tavalla mielenkiinto, kun siihen tuli uutta sisältöä. Minun täytyi ottaa haltuun uusia, erilaisia sopimuksia: eri työaikaa tekeviin

palkansaajiin sovelletaan eri tavalla työehtosopi-muksia, ja on erilaisia säädöksiä ja ohjeita, jotka täytyy huomioida palkkaa laskettaessa, kertoo Sarkkinen-Perälä.

Myös Vesamäki on tyytyväinen uuteen tiimija-koon ja tapaan tehdä töitä:

– Osaamiseni laajentui ja on tullut opit-tua paljon uutta. Pitkän tähtäimen suunnitel-ma yhtenäisti toimintatapoja, sillä työohjeita päivitettiin ja ne ovat nyt paremmin kaikkien saatavilla. Myös päällekkäisen työn tekeminen on vähentynyt.

Vesamäen mielestä on tärkeää, että tiimissä on useita, jotka osaavat samat työt niin, ettei mikään ole yhden henkilön harteilla. Työn ke-

hittämisen rinnalla on kulkenut koko ajan myös tietojärjestelmien kehittäminen, joka on osal-taan tuonut helpotusta työn tekemiseen. Muun muassa ”käsityötä” on voitu vähentää, kun tie-tyt asiat ovat suoraan järjestelmässä valmiina.

Uudet täsmälliset, kaikkien saatavilla olevat kirjalliset työohjeet auttavat myös uuden työn-tekijän perehdytyksessä. Uudistusta edeltänyt osaamiskartoitus oli Vesamäen ja Sarkkinen-Perälän mielestä hyvä.

– Osaamiskartoitusten perusteella meille on tarjottu sisäisiä koulutuksia, ja olemme saaneet näkemyksiä myös muiden töistä. Henkilökohtai-nen kehittymissuunnitelma auttaa katsomaan omassa työssään eteenpäin.

yhtenäistetty. Kun työtapaohjeet ovat yhtenäiset, se helpottaa myös uuden työntekijän perehdyt-tämistä talon tavoille, kertoo Damski.

Hiljaisten tiedon ja osaamisen jakamista lisättiinKipalassa on kaikkiaan 125 työntekijää, joista palkanlaskennassa työskentelee noin 60 henki-löä. Eläkkeelle pelkästään palkanlaskennassa jää vuosittain noin 4–5 työntekijää, minkä vuoksi varsinkin hiljaisen tiedon ja osaamisen jakami-nen on hyvin tärkeää.

Damskin mukaan osaamisen jakaminen ja laajentaminen ovatkin uudistuksen myötä li-sääntyneet tiimeissä. Työtehtäviin on saatu vaih-televuutta, haasteellisuutta ja monipuolisuutta, sillä esimerkiksi tilitysten ja täsmäytysten teko keskitetyllä mallilla on purettu.

– Teimme kehittämistyön aluksi osaamis-kartoitukset, joista saimme pohjatietoa työn-tekijöiden osaamisesta ja tunnistimme osaa-

miskapeikkoja. Palkkapalvelusihteereille tehtiin myös henkilökohtaiset kehittymissuunnitelmat, joita tarkastellaan säännöllisesti muun muassa kehityskeskusteluissa.

Töiden monipuolistumista on tuettu sisäisillä koulutuksilla, joissa on jaettu omaa osaamis-ta, ja myös sellaista osaamista niin sanottuja ”talon tapoja”, joita ei kukaan ulkopuolinen kouluttaja voi tulla opettamaan. Osaamisen järjestelmällisellä kehittämisellä palkkapalvelu-sihteerien osaaminen on selvästi laajentunut ja monipuolistunut, mikä on puolestaan lisännyt työtyytyväisyyttä.

– Myös esimiesten osaaminen on lisään-tynyt muutoksen ja kehittämisen mukana. He miettivät ja organisoivat tiimijaon, uusia työn-jakoja ja perehdytyksiä. Kaikki palveluvastaavat suorittavat Johtamisen erikoisammattitutkinnon vuosien 2011–2014 aikana, koska he tarvitsevat taitoja kehittämistyöhön ja muutosten läpiviemi-seen, Damski kertoo.

Palvelupäälliköt Kat-riina Damski (vas.) ja Aila Grén ovat tyyty-väisiä palkanlasken-

nan pitkän tähtäimen suunnitelman teko- ja

toteutusprosessiin. Kehitystyön aikana asenteet ovat läh-teneet pikku hiljaa

muuttumaan ja vuoro-vaikutus työntekijöi-den kesken on kehit-tynyt, kun tiedonkul-

ku on parantunut.

Palkkapalvelusih-teerien Riitta Sark-kinen-Perälän (vas.)

ja Pauliina Vesamäen työnkuvat ja osaaminen monipuolistuivat uudis-

tuksessa.

Työn sisällöt monipuolistuivat

Tampereen kaupunki saa palkkalistoilleen yk-sitoista uutta työntekijää, kun Oriveden sosi-

aalipalvelut liitetään ensi vuoden alussa Tampe-reen avopalveluihin. Lisäksi vuoden 2014 alus-sa yhdistyvät Tampereen ja Oriveden terveyspal-velut, joista osaa hoidetaan tällä hetkellä vielä kangasalalaisin voimin.

Ensi vuoden alussa Tampereen Aikuisten sosiaalipalveluihin liitetään Oriveden aikuis-sosiaalityö, toimeentulotuki ja päihdehuolto.

Lapsiperheiden sosiaalipalveluihin yhdistyvät lastensuojelu, perhetyö ja perheoikeudelliset palvelut. Vammaispalvelut menevät osaksi ti-laajayksikköä.

Tampereen ja Oriveden palvelujen yhdistä-mistä työstetään useissa eri työryhmissä ja hen-kilökunnan kokoontumisissa. Vielä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, mutta valmistelussa edetään avoimin ja myönteisin mielin.

– Tunnelmat Oriveden päässä ovat odotta-

vat ja rauhalliset, kuvailee Oriveden sosiaalityön johtaja Tuija Peurala.

Työntekijöitä kiinnostaa lähinnä se, miten Oriveden sosiaalityö jatkossa organisoidaan, kuka on esimies ja minkälaiset etuudet Tampe-reen kaupunki työntekijöilleen tarjoaa. Asiakkaat eivät vielä ole esittäneet kysymyksiä.

Tuija Peurala oli Oriveden sosiaalityönteki-jöiden kanssa tutustumassa Tampereen ammat-tisisariin ja -veljiin helmikuussa, jolloin käytiin yhdessä läpi muun muassa kuntien erilaisia toi-mintakäytäntöjä. Jo aikaisemmin tamperelaisia virkamiehiä on vieraillut Orivedellä. Yhteistyö sujuu jo luontevasti, kun kasvot ja työt tulevat vähitellen tutuiksi.

Aikuisten sosiaalipalveluja Tampereella luotsaava sosiaalipalvelupäällikkö Tuula Haa-pio nimeää tulevista haasteista keskeisimmäksi toimeentulotuen käytännöt. Toimeentulotuen tiedot tallennetaan kunnissa tällä hetkellä eri tietojärjestelmiin, ja myös asiakkaan palvelut on järjestetty eri tavoin.

– Koska Oriveden palvelut yhdistetään Tam-pereen palveluihin, tietojärjestelmäksi otetaan Effica. Orivesiläisten on siis opeteltava käyt-tämään uutta järjestelmää. Oriveden tietojen

8 VILKKU 2 / 2012

Tampereen ja Oriveden yhteisiä sosiaalipalveluja työstetään avoimin mielin

Oriveden sosiaalipalveluista Tampereella olivat vierai-lulla muun muassa toimisto-sihteeri Pirjo-Riitta Ranta-nen (vas.) ja sosiaalityön-tekijä Anna Kruunari. Aikuisten sosiaalipalveluja Tampereella esitteli sosiaalipalvelupäällikkö Tuula Haapio.

TEKSTI TUULA ALA-HONKOLA KUVAT ARI JÄRVELÄ

Tampere-Orivesi yhteistoiminta-alueen valmistelun palvelu-työryhmään kuuluvat: Taru Kuosmanen (etu-rivi vas.), Päivi Nurmi-nen, Marjatta Lilja ja Tuukka Salkoaho, Paula Hakala (keskirivi vas.), Tuija Peurala, Kirsti Hei-ninen, Tarja Puskala ja Pirjo Smolander, Tarja Alatalo (takarivi vas.), Kari Hakari, Päivi Porre-Mutkala, Leena Rinne, Tuula Ala-Honkola-Ber-gé, Juho Tervo, Esa Ka-nerva ja Heikki Lätti.

9VILKKU 2 / 2012

Kotihoidon kehittäminen näkyy tilastoissa

Tampereen kaupungin oma kotihoito on kokenut suu-

ria muutoksia parin viime vuo-den aikana. Toimintaa on kehitet-ty yhteistyössä Kotitorin toiminnan kanssa. Nyt toimintaa seurataan ja arvioidaan tilastollisin menetelmin.

Kaikki työntekijät näkevät muun muassa lähipalvelualueittain välittömän työajan osuuden ja vuodeosastohoitopäivien määrän, laitoshoitoon tai palveluasumiseen siirtyneiden asiakkaiden keski-määräisen prosentuaalisen osuu-den sekä tehtyjen RAI-arviointien määrän.

– Tulokset ovat erittäin posi-tiivisia, sanoo suunnittelupäällikkö Armi Lampi.

Esimerkiksi välitöntä asiakas-työtä tehdään nykyään huomatta-vasti aikaisempaa enemmän. Lähi-alueiden välillä on vielä eroja, mut-ta Lampi uskoo, että ajan ja uuden toimintakulttuurin kehittyessä erot tasoittuvat.

Työntekijät myös liikkuvat ny-kyään enemmän eri lähialueiden välillä silloin, kun työvoimaa on vaikeampi rekrytoida riittävän no-peasti. Omahoitajamallin käyttö on lisääntynyt ja se on koettu erittäin hyödylliseksi ja toimivaksi.

Kaupunki haluaa palkita hyvin tehdystä työstä ja saavutetuista ta-voitteista. Armi Lampi kertoo, että Kotihoidossa on kehitetty työnteki-jöille ja esimiehille palkitsemismal-li. Sen avulla voidaan ottaa huomi-oon juuri niitä, jotka ovat panosta-neet tavoitteiden saavuttamiseksi ja kannustaa kehittämään omaa työtään. Kannustinmalli otettaneen käyttöön ensi syksyn alusta.

tallennus on aloitettava jo tänä vuonna, jotta 1.1.2013 voidaan siirtyä yhtenäiseen käytän-töön, Tuula Haapio kertoo.

Yhtenäisten käytäntöjen luominen toimeen-tulotukeen puhuttaa myös asiakkaan näkökul-masta. Orivedellä toimeentulotukea anovat pää-sevät asioimaan henkilökohtaisesti, mutta Tam-pereella käytetään pääosin kirjallista menettelyä.

Tiedot ja taidot yhteiseksi hyväksiTuula Haapion mukaan tietoa ja taitoa voidaan jakaa molemmin puolin. Orivedellä työskente-lee esimerkiksi päihdeohjaaja, jollaista ei ole Tampereen kaupungin organisaatiossa. Hänel-tä voidaankin saada Tampereelle uusia vinkkejä päihdetyön tarkasteluun. Oriveden päihdeohjaa-ja Juha Rikkinen tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa sosiaalityöntekijöiden kanssa.

– Teen kenttätyötä päihdeongelmaisten ja syrjäytyneiden kanssa. Yhteisenä ongelmana meillä taitaa olla ikääntyneiden ihmisten päih-teiden käyttö, Rikkinen toteaa.

Hän odottaa Tampereelta eväitä avotyön kehittämiseen ja myös kaupungin koulutustar-jonta kiinnostaa.

Orivedellä työskentelevät henkilöt jatkavat töitään omalla paikkakunnallaan, vaikka ovatkin Tampereen kaupungin palkkalistalla. Sosiaali-työntekijä Salme Komulainen käy Tampereelta työssä Orivedellä. Hän miettii, että palvelujen yh-

distäminen saattaisi mahdollistaa myös työnkier-ron, johon hän voisi olla valmis ainakin joksikin aikaa. Komulainen tekee aikuissosiaalityötä, joka lienee samanlaista molemmilla paikkakunnilla.

Paljon avoimia kysymyksiäTampereen lapsiperheiden sosiaalipalvelujen so-siaalipalvelupäällikkö Maria Päivänen kiittelee yhteistyön sujuvuutta orivesiläisten kanssa.

Yhteisissä keskusteluissa on noussut esiin muun muassa lastensuojelun avohuolto, lakisää-teinen palvelu, jonka hoitamiseen ei Orivedellä ole riittävästi työntekijöitä.

– Tampereella on myös useita lapsiperhei-den sosiaalipalveluja, joita Orivedellä ei ole ol-lenkaan, Maria Päivänen kertoo.

Näitä palveluja ovat esimerkiksi Päiväperho, Kuusikon perhetukikeskus, perhepiste Nopean tekemä ehkäisevä työ sekä virka-ajan ulkopuo-linen sosiaalipäivystys muissa kuin lastensuo-jeluasioissa.

Tampereen ja Oriveden yhteistoiminta-alu-een valmistelusta vastaava ohjausryhmä on lin-jannut, että ”pidemmällä aikajänteellä pyritään siihen perusperiaatteeseen, että yhteistoiminta-alueen kaikissa osissa palvelut ovat saman-tasoisia”. Ohjausryhmä myöntää kuitenkin, että alussa tarvitaan joustoa, koska henkilöstömitoi-tukset ja taloudelliset resurssit eivät riitä saman-tasoisiin palveluihin.

Projektipäällikkö Tuukka Salkoaho valmistelee Oriveden ja Tampereen sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistymistä. Hän on 32-vuotias hallintotieteiden maisteri Tampereelta.Ennen kaupungin palvelukseen siirtymistä hän on työskennellyt Tampereen kaupun-

kiseudun kuntayhtymässä hyvinvointipalvelujen seutukoordinaattorina sekä Pirkanmaan ja Itä-Uudenmaan liitoissa.

Projektipäällikkönä Salkoaho varmistaa, että työ etenee suunnitelmien, asetettujen tavoitteiden ja aikataulun mukaisesti.

– Parasta työssäni on se, että saan olla rakentamassa Tampereen kaupungin näkö-kulmasta uudenlaista yhteistoimintamallia. Lisäksi hankkeessa on kokonaisuudessaan erittäin hyvä ja rakentava henki. Tuntuu siltä, että tässä halutaan todellakin onnistua.

Tällä hetkellä Oriveden ja Tampereen yhteistoimintamallin suurimmat haasteet liittyvät järjestämisvastuun siirtoon ja siihen, onko asia ymmärretty kaikkialla samoin. Paras-puitelain mukaan palvelujen rahoitus vastuu säilyy edelleen kunnilla. Kunnan rahoi-tusvastuun ja yhteistoiminta-alueen järjestä misvastuun erona kuitenkin on, ettei yksittäinen kunta voi toimia tilaajana eikä päättää yhteistoiminta-aluetta sitovasti kuntakohtai sesta palvelujen mää rästä, laadusta tai tuotantotavasta.

– Palvelutarve määritellään siis jatkossa yhtenäisesti ja yhdenmukaisin perustein koko yhteistoiminta-alueella. Esimerkiksi kuntakohtaisia jonoja palveluihin ei voi syntyä.

Salkoahon mukaan täydellinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus on linjattava periaate, kun rinnalla on samanaikaisesti kunnallinen itsehallinto.

Tuukka Salkoaho valmisteleeyhteistoiminta-aluetta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen valta-kunnallista Terve-Sos -tapahtumaa isännöi

tänä vuonna Tampereen kaupunki. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja päättäjille tarkoi-tettu vuosittainen tapahtuma on 8–9. toukokuu-ta Tampere-talossa.

Hallintopalvelukeskus HALO on varannut henkilöstölle tarjoushintaisia lippuja tapahtu-maan. Lipun hinta on 180 euroa kahdelta päi-vältä. Saadaksesi lipun erikoishintaan ilmoittau-du 10. huhtikuuta mennessä Loorassa. (Loora > Henkilöstöasiat > Koulutus > Koulutustarjon-ta > Henkilöstö- ja esimieskoulutus)

Koulutustapahtuman teemana on ”Aktiivi-nen kansalainen – vireä elämä”. Tapahtumassa käsitellään sosiaali- ja terveyspalveluiden järjes-tämistä ja johtamista kunta- ja palvelurakenteen muutoksessa. Aiheina ovat myös nuorten syrjäy-tymisen ehkäisy, kuntalaisten osallistuminen ja ikääntyvien vireyden säilyttäminen. Puheenvuo-roja esittävät sekä kentällä toimivat ammattilai-set että alan asiantuntijat ja päättäjät. Minis-teritason puheenvuorot käyttävät hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen ja peruspal-veluministeri Maria Guzenina-Richardson.

Tampereen kaupunki järjestää Terve-Sos-tapahtumassa kaksi osiota 8. toukokuuta. Päät-täjille suunnatussa osiossa kuntademokratian kehittämispäällikkö Antti Leskinen käsittelee roolipelin avulla kuntalaisten osallistumiskäy-täntöjä ja mahdollisuuksia. Roolipelin aiheena on kehitysvammaisten laitoshoidon purkaminen.

Ammattilaisten osiossa Tampereen apulais-pormestari Irja Tulonen ja vanhuspalveluiden ti-laajapäällikkö Eeva Päivärinta esittelevät tam-perelaista päätöksentekomallia ja herättelevät keskustelua vanhuspalveluiden järjestämisestä. Keskustelun lähtökohtana on kaupunkilaisilta tullut aloite ikääntyville suunnitellun Vaskikodin perustamisesta.

Lisätietoja: hallinto-koordinaattori Johanna Sola, p. 040 778 9599 www.thl.fi/tervesos

10 VILKKU 2 / 2012

Tampereen kaupunki ottaa käyttöön sähköisen reseptin 2. päivä huhtikuu-

ta. Kaupungin terveydenhuollon Pegasos-käyttäjille jaetaan parhaillaan toimikort-teja, joita he tarvitsevat päästäkseen kir-jautumaan valtakunnalliseen reseptikes-kukseen.

Lääkäri pystyy toimikortin avulla määräämään ja uudistamaan potilaan sähköisen reseptin. Lääkärit, sairaanhoi-tajat, terveydenhoitajat ja kätilöt voivat tulostaa reseptikeskuksesta toimikortin avulla yhteenvedon asiakkaan kokonais-lääkityksestä.

Lähivuosina reseptikeskukseen tallen-tuvat kaikki asiakkaille julkisista ja yksityi-sistä terveydenhuollon yksiköistä määrätyt sähköiset reseptit.

Tampereelle on perustettu kuusi re-kisteröintipistettä, joissa toimikortit luo-vutetaan ja tilataan. Rekisteröintipisteet sijaitsevat Hatanpään kantasairaalassa, Kaupin sairaalassa, Koukkuniemen van-hainkodin Lehtelä-talossa, Sote-talossa, Tammelakeskuksessa ja Suun terveyden-huollon toimistossa Hatanpään huvilassa.

– Vakituisille sekä pitkäaikaisille ter-veydenhuollon yksiköiden henkilökunnalle

on tehty etukäteen toimikorttitilaus, ker-too projektipäällikkö Päivi Kuisma.

He saavat kortin ja sen käytössä tar-vittavat pin- ja puk-koodit käymällä henki-lökohtaisesti rekisteröintipisteessä.

Uusien työntekijöiden tulee käydä henkilökohtaisesti rekisteröintipisteessä tekemässä toimikorttitilaus. Lyhytaikaiset sijaiset saavat lähiesimieheltään asiasta tarkemmat ohjeet.

Rekisteröintipisteisiin voi varata ajan internetistä tai soittamalla suoraan pistee-seen. Toimialueilta on nimetty useita hen-kilöitä, jotka toimivat oman työn ohessa toimikorttitilausten vastaanottajina sekä rekisteröintipisteeseen toimitettujen toi-mikorttien luovuttajina.

Toimikortit jaossa Pegasos-käyttäjille

Työskentely rekisteröintipisteessä tuo uutta lisää toimenkuvaan. Rekis-teröijiksi ovat kouluttautuneet muun muassa Riitta Honkanen (alarivi vas.), Ulla Keskiniemi, Pirjo Pääskynen, Jaana Mäkelä, Marika Kokkonen, Arja Martti-la ja Sari Tarvainen sekä Sari Latva (ylä-rivi vas.), Sirpa Lindfors, Marja-Leena Koskinen, Merja Alanko, Merja Korpela, Aija Pettissalo ja Päivi Kuisma.

Terve-Sos 2012 -tapahtumaan kaupungin erikoishinnalla

os

11VILKKU 2 / 2012

Tärkeintä on itsensä suojaaminen. Kädet kie-pautetaan ensin peiton alle ja sitten peitto

lasketaan työntämällä palavan kohteen päälle. – Peiton takaa ei saa kurkotella ja kurkistel-

la, vaan sillä suojataan myös itseä kun lähesty-tään palavaa kohdetta.

– Peitteeseen täytyy luottaa, että sillä pys-tyy sammuttamaan mitä vain, vaikka se vähän kuumeneekin.

– Sammutuspeite ei ole kertakäyttöinen. Tätäkin peitettä on käytetty ainakin 250 kertaa.

Näin selostaa turvallisuuspäällikkö Pasi Keinonen, joka on opastanut satoja hyvinvoin-tipalvelujen työntekijöitä alkusammutuksen pe-rusasioissa. Hatanpään sairaalan alueen huolto-rakennuksen autotalliin on pysytetty koulutustila, jonne on helppo töiden lomassa poiketa kokei-lemaan alkusammutusvälineitä. Alkusammutus-taidot kuuluvat sosiaali- ja terveyspuolen työn-tekijöiden turvakoulutukseen.

Kevättalven ajan alkusammutukseen ovat saaneet tulisenkuumaa tuntumaa nonstop-kou-lutustuokioissa erikoissairaanhoidon, avopal-velujen ja laitoshoidon työntekijät. Autotallissa on kiireisimpinä päivänä käynyt hakemassa al-kusammutuskokemusta useita kymmeniä työn-tekijöitä.

Kaikkiaan alkusammutuskoulutusta on an-nettu tänä vuonna jo noin 450 henkilölle. Sosi-aali- ja terveydenhuollon turvakorttikoulutuksen

on käynyt viimeisen kolmen vuoden aikana 1400 henkilöä. Koulutuksessa henkilöstölle on ope-tettu ennakoimista ja varautumista ongelmati-lanteisiin esimerkiksi palo- tai uhkatilanteissa.

Kokemus tuo rohkeuttavälineiden käyttöönSisätautiosaston sairaanhoitaja Anne Boundy ottaa käteensä nestesammuttimen, vetää sam-muttimesta sokan irti, ottaa letkun käteensä ja suuntaa sen kohti liekkejä.

– Tuli sammui nopeasti, kun vain letkulla on oikea asento, Boundy toteaa.

Hän ei ole koskaan aikaisemmin käyttänyt sammutinta eikä sammutuspeitettä.

– Onneksi ei ole vielä koskaan ollut sellais-ta tilannetta, mutta oli hyvä saada kokeilla näitä välineitä.

Nestesammuttimen käyttöönotossa on pie-niä niksejä. Pulloa on pidettävä oikealla tavalla kädessä, ettei purista vahingossa sokkaa niin, ettei sitä saakaan irti. Tämä on Keinosen mu-kaan tyypillisin virhe, eikä sammutinta saada hädässä nopeasti toimintakuntoon. Hän neuvoo laskemaan sammuttimen esimerkiksi lattialle ja vetämään sokan sitten irti.

Myös sammutusletkun suuntaamisessa on oltava tarkkana, että paineella tuleva neste to-della lentää sammutettavaan kohteeseen eikä sen yli. Nestesammutin on Keinosen mukaan

jauhesammutinta siistimpi, sillä jälkivahinkoja on helpompi putsata.

Alkusammutuspeite on helppokäyttöinen, kevyt eikä jäykkä, ja se on edullinen. Kun peitet-tä on käyttänyt, sen voi taitella takaisin punai-seen säilytyspussiin, josta se on helppo vetäistä käyttöön. Keinosen mukaan sammutuspeitteen tulisi olla kooltaan vähintään 120x180 sentti-metriä. Pienempiäkin peittoja on myytävänä, mutta pienellä ei pysty suojaamaan itseään riit tävästi.

– Sammutuspeitettä ja nestesammutinta on hyvä päästä kokeilemaan käytännössä, kun ai-dot tulenlieskat leimuavat. Siinä saa hyvän tun-tuman ja tulee rohkeutta, kun itse kokee kuinka tehokas peite tai käsisammutin onkaan. Taidois-ta on hyötyä vapaa-ajallakin, Keinonen sanoo.

Hän painottaa, että sammutuspeitteellä voidaan paitsi sammuttaa niin myös rajoittaa tulta ja siten voittaa aikaa niin, että palokunta ehti paikalle. Jokaisen työntekijän tulisi työpai-kallaan tiedostaa, missä alkusammutuspeite ja nestesammutin sijaitsevat, ettei niitä tarvitse hädän tullen lähteä etsiskelemään. Myös väli-neiden käyttöohjeisiin olisi hyvä tutustua, jos ei ole voinut kokeilla niitä

Alkusammutusvälineitä on sijoitettu muun muassa kaupungin eri yksiköihin, keittiöihin, taukotiloihin, kanslioihin ja henkilökunnan ti-loihin.

Turvallisuus-päällikkö Pasi Keinonen näyttää kuinka sammutus-peitteen suojassa lähestytään pa-lavaa kattilaa. – Peite työnnetään palavan kohteen päälle niin, että kädet ovat suojas-sa peitteen sisälle kieputettuna.

Alkusammutustaitoja harjoiteltiin aidon tulen äärelläTEKSTI RAIJA L INDELL KUVAT ARI JÄRVELÄ

Tulenlieskojen äärellä sairaan-hoitaja Anne Boundy sai tuntu-man nestesammut-timen käytöstä.

VILKKU 2 / 201212

Välillä työpaikka on elämää suurempi jut-tu, Tesoman toimintakeskuksen ohjaaja

Mika Jylhäkorpi sanoo.Kehitysvammaiselle ovi työelämään voi

avautua avotyössä. Tesoman toimintakeskuk-sen kautta järjestyneitä avotyöpaikkoja on nyt 12 ja lähinnä yrityksissä. Tampereen kau pun -gille on tiedossa muutama paikka tänä keväänä.

Jylhäkorpi toivoo, että tieto mahdollisuu-desta saada tällä tavoin auttavia käsiä tavoit-taisi esimiehet ja työnantajat. Kehitysvammai-set ovat työllistyneet esimerkiksi varastointiin, pakkaukseen, kauppaan, siivoukseen, keittiö-, rakennus- ja hoivatöihin sekä talonmiehen tehtäviin. Mahdollisuuksia on useita, oli kyse sitten avo- tai tuetusta työstä.

– Yhä enemmän teknistyvässä maailmas-sa töistä tulee monissa paikoissa vaikeampia ja siksi meidän väellemme liian vaativia. Sel-keät ja samankaltaisina toistuvat tehtävät sopisivat. Työturvallisuuteen pitää erityisesti kiinnittää huomiota, Jylhäkorpi painottaa.

– Ongelma on se, että olemassaolostam-me ei tiedetä. Siksi meitä ei osata käyttää hyväksi avustavissa työtehtävissä. Myös raha ratkaisee. Kun palkasta ruvetaan puhumaan,

ymmärrys meitä kohtaan usein vähenee.

Avotyö ei ole työsuhteistaAvotyössä ei solmita työsuhdetta. Sitä teke-vä saa työosuusrahaa noin 12 euroa päiväl-tä. Työ merkitsee samaa kuin kenelle tahansa.

– Itsetunto nousee valtavasti, ja työtaidot kehittyvät. Kehitysvammaisen palkkaaminen parhaimmillaan rikastuttaa työilmapiiriä. Se näyttää, miten monenlaisista lähtökohdista voidaan elää täysipainoista elämää – ja työ-elämää, Jylhäkorpi tähdentää.

Kaupungin ja eri yhteisöjen työ- ja päi-vätoiminnan yksiköt tarjoavat kehitysvam-maisille myös monenlaisia alihankintana tehtäviä töitä. Tesoman toimintakeskuksessa ne vaihtelevat tavaroiden pussituksesta suur-ten trukkilavojen tekoon. Omana tuotantona syntyy esimerkiksi mattoja ja linnunpönttöjä.

Yksi vaihtoehto on työsuhteinen tuettu työ. Tampereen kaupungin työllisyydenhoidon palveluyksikkö voi myöntää palkkakustannuk-siin kehitysvammaisten työllistämistukea, jol-la halutaan edistää työllistymistä Tampereen kaupungille. Sillä tuetaan myös työpaikalla tapahtuvaa työnohjausta.

Tekijöitä moneen pestiinTampereen kaupunkilähetyksen Ronganko-din asiakkaista noin 40 tekee parhaillaan avo-työtä, heistä viisi kaupungilla. Vastaavan oh-jaajan Niina Sormusen mukaan kaupungin palveluksessa tehtävästä avotyöstä on saatu hyviä kokemuksia puolin ja toisin.

– Pyrimme siihen, että suhteet ovat suo-rat ja yhteys toimii. Tällöin on mahdollista puut tua ajoissa mahdollisiin ongelmiin, ja kykenemme antamaan sekä asiakkaalle että työ paikkaohjaajille heidän tarvitsemaansa tukea. Nimeämme ja koulutamme jokaiselle avotyöntekijälle työpaikalta oman ohjaajan, jonka kanssa yhteydenpito hoituu, hän kertoo.

Sormunen kannustaa työnantajia aktii-visuuteen. Yhteistyötä pohditaan siten, että lopputulos olisi kaikkien kannalta onnistunut.

– Avotyöpaikat ovat erittäin tervetulleita. Kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä, vaikka työtehtäviä ei olisikaan valmiiksi mietittyinä. Voimme yhdessä räätälöidä sopivat tehtävät asiakkaallemme tai etsiä henkilön, jonka tai-dot ja kiinnostus kohtaavat työn vaatimukset, Sormunen lupaa.

Ovi auki työelämään kehitysvammaiselleTEKSTI JAANA KALL IOMÄKI KUVAT SUSANNA LYLY

Tesoman toiminta-keskuksen ohjaaja

Mika Jylhäkorpi tietää, että avotyöpaikalla on suuri merkitys kehitys-vammaisen elämässä.

VILKKU 2 / 2012 13

Kasvihuone-kaasupäästöt kasvoivat

Tampereen kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat edelleen vuonna 2010.

Päästöistä 97 prosenttia syntyi energian-käytöstä. Päästöt kasvoivat 3,5 prosen-tilla edellisestä laskentavuodesta 2007, ja ne olivat 9 prosenttia suuremmat kuin EU:n pormestareiden ilmastositoumuksen vertailuvuonna 2005.

Energiankulutuksesta, jätteiden ja jätevesien käsittelystä, maatalouden tuotannosta ja teollisuuden prosesseista syntyi Tampereella vuonna 2010 yhteen-sä 1,7 miljoonaa hiilidioksidiekvivalentti-tonnia kasvihuonekaasupäästöjä. Tämä vastaa noin 2,3 prosenttia koko maan päästöistä. Asukasta kohti lasketut pääs-töt olivat 7,9 tonnia.

Runsas kolmannes Tampereen kas-vihuonekaasupäästöistä syntyi kauko-lämmön tuotannosta. Muut lämmitys-muodot huomioon ottaen yli puolet (53 prosenttia) Tampereen päästöistä syntyi rakennusten tai teollisuuden lämmön tarpeesta. Sähkönkulutuksen osuus koko-naispäästöistä oli 23 prosenttia ja liiken-teen 18 prosenttia. Jätehuollon päästöt olivat hieman alle 3 prosenttia.

Kokonaispäästöjen kasvu vuodesta 2007 johtui erityisesti vuoden 2010 huo-mattavasti kylmemmistä sääolosuhteista, jotka lisäsivät lämmityksen päästöjä. Säh-könkulutuksen ja liikenteen päästöt laski-vat puolestaan hieman taantuman vuoksi.

Tampereen kaupunki on sitoutunut yli 20 prosentin päästövähennykseen vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 men-nessä. Tavoitteen saavuttamiseksi Tampe-reella on määrätietoisesti vähennettävä energiankulutusta ja lisättävä uusiutuvan energian käyttöä energiantuotannossa.

Kasvihuonekaasulaskelman teki Eko-kumppanit Oy Tampereen kaupungin kes-tävä yhdyskunta -yksikön tilauksesta.

Lisätietoja: www.tampere.fi/kestavakehitys

Jenniina Lumiketo avustaa toimis-totöissä kahtena päivänä viikossa ja viihtyy hyvin avotyöpaikassaan. Nuori kaunotar harrastaa laulamista ja haa-veilee pääsystä lavalle bändin kanssa.

Tykkään olla täällä. On kiva tulla aa-muisin töihin. Täällä on mukava il-

mapiiri, ja työkaverit ovat todella muka-via. Tunnen, että kuulun porukkaan, Jen-niina Lumiketo suitsuttaa avotyöstään Tampereen kaupungin vammaispalveluis-sa ja Osmo-hankkeessa.

Jenniina avustaa toimistotöissä, hoi-taa postitusta, laminoi, kopioi ja tarvit-taessa vaikkapa kastelee kukkaset. Pesti alkoi viime syksynä ja kestää näillä nä-kymin ensi kesään. Jenniina itse jatkaisi mielellään pitempäänkin.

– Voisin myös tehdä vastaavia töitä jossakin muualla. Sovin parhaiten avus-taviin tehtäviin, joissa pystytään otta-maan huomioon rajoitteeni, hän kertoo.

Jenniinalla todettiin nelisen vuotta sitten lievä älyllinen kehitysvamma, jota ulkopuolisen on ainakin äkkiseltään vai-

kea havaita. Itse hän sanoo jo lapsena aavistaneensa jotakin, vaikka asiaa ei silloin tutkittukaan.

– Minua tungettiin normaaliin kou-lutukseen. Yritin opiskella merkonomi-tutkinnossa ensin Hyvinkäällä ja sitten Tampereella, jonne muutin 2007. Aika pi-an kuitenkin selvisi, etten pysty viemään opintoja loppuun. Minulla on oppimis- ja hahmotusvaikeuksia, lyhyt työmuisti ja tietynlainen hitaus, hän selventää.

Iskelmämusiikki kiinnostaaDiagnoosin hyväksyminen vei aikansa, mutta nyt Jenniina sanoo olevansa on-nellinen. Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nuori nainen harrastaa laulamista, kara-okea ja henkisiä asioita ja kertoo halu-avansa kehittyä niissä kaikissa.

– Otan laulutunteja. Laulan iskel-miä ja kevyttä musiikkia. Haa veeni on joskus päästä bändin kanssa lavalle. Koitan myös päästä sanoittamaan. Ihan jotakin pientä olen vasta kirjoitellut, hän paljastaa.

– Esikuvani on aina ollut Paula Koi-vuniemi itsevarman esiintymisensä ja tulkintansa vuoksi, samoin Lea Laven tulkintansa vuoksi. Elina Vettenran-taa olin kuuntelemassa jouluna. Hän käyttää upeasti ääntään. Sääli, että hän on jäänyt vähän taka-alalle, Jenniina pahoittelee.

Myös työtoveritovat tyytyväisiäJenniina työskentelee kahtena päivänä viikossa viisi tuntia päivässä. Työpanok-sesta kertyvä työosuusraha ei ole suu-ri, mutta mielekäs tekeminen merkitsee vaihtoehtoa kotonaolemiselle. Jenniina tuli töihin Tampereen kaupunkilähetyk-sen Rongan kodin kautta. Työtoverit ovat häneen ja hänen työskentelyynsä tyyty-väisiä. Pienen opettelun jälkeen kaikki on sujunut hienosti.

– Samalla käytävällä sijaitsevan Os-mo-hankkeen kanssa on sovittu jousta-vasti Jenniinan töistä. Tämä on toiminut hyvin. Meille tämä on ollut myönteinen kokemus asiakasohjauksen päällikkö Kir-si Lempiäinen-Pellinen kertoo.

– Kaupungin yksikköjen kannattaa lähteä räätälöimään avotyössä yksilölli-nen kokonaisuus, hän rohkaisee.

Toimistotöissä tuleva iskelmätähti?

14 VILKKU 2 / 2012

Tullinkulman työterveys tekee hyvinvointikar-toituksia, joissa tarkastellaan elämäntapojen

vaikutuksia terveyteen ja jaksamiseen. Menetel-mä perustuu sydämen syketietoa analysoivaan tietokoneohjelmaan, joka tun nis taa fysiologisia muutoksia sykevaihteluissa. Firstbeat-analyysi tunnistaa sydämen toiminnasta kehon stressiti-lan ja palautumisen. Mittaukset tehdään tavalli-sen päivän aikana eikä testiympäristössä.

Kukin tutkittava saa pienen laitteen kuin oman tamagotchin tai bodyguardin, joka kiin-nitetään kehoon sydämen tienoille. Sitä kanne-taan kolme vuorokautta siis myös nukkuessa, mutta sen kanssa ei saa uida, saunoa tai käydä suihkussa.

– Laitteen keräämä tieto elämäntottumuksi-en vaikutuksista hyvinvointiin puretaan raportik-si, jonka perusteella tutkittava saa asiantuntijan palautteen ja toimenpidesuositukset, kertoo vastuualuepäällikkö Birgitta Ojala Tullinkulman työterveydestä.

Hänen kokemuksensa mukaan moni on saa-nut yllättäviä tuloksia siitä, miten oikeastaan elää ja liikkuu. Laitetta voidaan käyttää esimerkiksi työn kuormittavuuden arvioinnin tukena. Ana-lyysistä nähdään, millaisia kuormitushuippuja työpäivän aikana tulee.

Ojala sanookin, että emme ole välttämättä oman kehomme kuuntelussa harjaantuneita em-mekä tiedä, missä kohdin elämäntavoissamme voisi olla parantamisen varaa. Tuloksilla voi myös saada vahvistusta omaan motivaatioon tehdä elämäntapamuutoksia.

– Hyvinvointianalyysia voidaan hyödyntää myös työkykyongelmien ennaltaehkäisyssä ja

Hyvinvointianalyysissä kuunnellaan omaa kehoa

Virastotalon ilmoitus-taululle viedään kau-pungin omat viralliset kuulutukset, lisäksi sieltä löytyy muun muassa val-tion ja kalastuskuntien kuulutuksia. Kaupungin viralliset kuulutukset jul-kaistaan konsernimäärä-yksen mukaan ilmoitus-taululla ja internetissä. Lehti-ilmoituksia yksiköt käyttävät harkintansa mukaan.

Kaupungin kirjaa-mossa keskusvirasto-talon pankkisalissa työs-kentelee kuusi kirjaajaa:Marjo Ignatius (alarivi vas.), Maija Saarinen, Anne Saksala (ylärivi vas.), Hannu Laurikainen, Piia Hämäläinen ja Vuok-ko Huuha. Viime vuonna kirjaamossa kirjattiin 10 000 asiaa, mutta yh-teyttä kirjaamoon otet-tiin paljon useammin.

varhaisessa tunnistamisessa. Siitä saa hyvää taus-tatietoa työhyvinvoinnin arvioiden ja selvitysten tekemiseen, kertoo Ojala.

Palomiehet saivat pätevää tietoaTampereen aluepelastuslaitoksen itäisen alueen työntekijöille on tehty hyvinvointikartoitus Firs-beat-laitteiden avulla. Kartoitukseen osallistui omaehtoisesti toistakymmentä operatiivista työ-tä tekevää miestä. Palomestari Jyrki Paunilan mukaan miehet pitivät tutkimusta hyvänä koke-muksena.

– Aluksi jotkut jännittivät laitetta, mutta se ei haittaa elämää, vaan on aika huomaamaton, kevyt eikä esimerkiksi häiritse unta. Koska järjes-telmä ei ollut tuttu, se yllätti monet pätevyydel-lään. Oma hämmästyksen aihe oli se, että syke-variaatioiden seuraamisella saadaan suhteellisen luotettavaa tietoa.

Analyysi antoi merkittävää tietoa kunkin tutkittavan terveydentilasta, elämäntavoista, ja liikunnasta, työstä ja vapaa-ajasta. Paunilan mukaan joillekin tuli ilmi jopa vakavasti otetta-via seikkoja, jotka edellyttivät lääketieteellistä jatkohoitoa.

– Myös työn kuormittavuuden vaikutukset tulivat hyvin esiin: miten työssämme vaikuttaa vuorokauden ajankohta ja mikä on taukojen merkitys, vaikka itsestä tuntuisikin, että jaksaisi ilman taukoa.

Aluepelastuslaitoksella seurataan erityisesti operatiivisen henkilöstön kuntoa ja terveydenti-laa vuosittain. Käytäntö mahdollistetaan jatkossa myös koko henkilökunnalle ja apuna tullaan käyt-tämään Firstbeat-analyysimenetelmää.

Hyvinvointianalyysin on kehittänyt Firstbeat Technologies Oy, joka toimitusjohtaja psykologi-an tohtori Joni Kettunen muistuttaa, että kaikki stressi ei ole pahasta. Ihmisen ei ole tarkoitus olla jatkuvasti rentoutunut. Haasteita virittävä positiivinen stressi ja aktiivisuus ovat tärkeitä mielenkiinnon ja kehittymisen kanalta.

Positiivisetkin haasteet kuormittavat kuiten-kin pidemmän päälle ilman riittävää ja säännöl-listä palautumista. Pitkäaikaisena jatkuva kuormi-tus ja heikko palautuminen kaventavat ihmisten toimintakykyä ja sykevaihtelua, mikä voi pahim-millaan johtaa uupumukseen.

Lisätietoja: Tullinkulman työterveys, vastuualuepäällikkö Birgitta Ojala p. 040 8004573 tai etunimi.sukunimi@tampere.fiwww.firstbeat.fi

15VILKKU 2 / 2012

Ainakin melkein. Kirjaamo on portti kau-pungille. Näin luonnehtivat kirjaamon ole-

musta sen työntekijät. Asioita tulee tuhansittain kirjaamoon, josta ne jatkavat matkaansa kau-punkikoneiston rattaisiin. Kuusi kirjaajaa jou-tuu hallitsemaan laajaa kaupunkiorganisaatiota koskevan asioiden vyöryn.

Kirjaaja Maija Saarinen on kirjaamon pit-käaikaisin työntekijä. Hän aloitti kaupungilla vuonna 1972, ja kaupunginkanslian kirjaamos-sa 1974. Kirjaaja Hannu Laurikainen tuli sosi-aali- ja terveystoimen kirjaamoon vuonna 1991 ja siirtyi keskitettyyn kirjaamoon sen aloittaessa toimintansa 2007. Kirjaamossa työskentelevät myös kirjaajat Piia Hämäläinen, Vuokko Huu-ha, Marjo Ignatius ja Anne Saksala.

Kun kirjaajilta kysyy, mikä on kirjaamon pe-rimmäinen tehtävä, he viittaavat asiakkaan ja kaupungin oikeusturvaan. Kirjaamo on virallisen asioinnin paikka. Kirjaamisella osoitetaan, että asiakirjat ovat saapuneet ja siten varmistetaan asiakkaiden oikeusturva.

Tiivistä tiimityötä– Viime vuonna kirjattiin kaikkiaan noin 10 000 uutta asiaa. Jo pelkästään sähköposteja tu-li 12 333 kappaletta. Näistä eivät kaikki suin-kaan olleet kirjattavia asioita, kertoo kirjaaja Maija Saarinen.

Yhteyttä otetaan myös puhelimitse, kirjeit-se, faksilla ja käymällä paikan päällä.

– Jokainen yhteydenotto täytyy noteerata, painottaa Vuokko Huuha.

Virallinen sähköinen asiointi verkon kautta onnistuu sähköisellä henkilökortilla tai rekiste-röitymällä. Virallisia sähköisiä yhteydenottoja oli vain 53 viime vuonna. Mietintämyssyssä on sähköisen asioinnin kehittäminen entistä käy-tettävämmäksi.

TEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN KUVAT ARI JÄRVELÄ

Kaikki saa alkunsa kirjaamosta

16 VILKKU 2 / 2012

Kirjaamossa on kiertävän työn käytäntö, eli kaikki tekevät kaikkea.

– Meillä on aina kaksi työntekijää keskit-tymässä sähköpostien käsittelyyn viikon ajan, kertoo Marjo Ignatius.

– Pelkkää sähköpostityötä ei jaksakaan tehdä juuri viikkoa enempää, Vuokko Huuha huomauttaa.

Kirjaajat tekevät tiivistä tiimityötä ja hyö-dyntävät toistensa asiantuntemusta. Monesti täytyy pohtia yhdessä asian jatkokäsittelyä ja varmistaa, onko joku kirjaajista jo hoitanut asiaa.

– Meillä on ”läpihuudettava konttori”, jot ta voimme jutella keskenämme. Halusimme täl laisen myös turvallisuuden vuoksi, kertoo Hannu Laurikainen. Kunkin työntekijän työpis-teessä on sermeissä aukot, joista on näköyhteys toisiin kirjaajiin.

Käyntiasiakkaita kirjaamossa oli viime vuonna 2400.

– Meillä käyvät asiakkaat ovat tämän työn suola ja mukava lisä, Maija Saarinen toteaa. Hankaliakin osuu joskus kohdalle, mutta huu-morilla ja hyvällä yhteishengellä selvitään.

– Olemme saaneet hyvää palautetta asia-kaspalvelustamme. Emme pompota asiakasta. Mikään asia ei jää meille jumiin, vaan ohjaam-me sen oikealle henkilölle, kirjaajat kertovat. Tarvittaessa kirjaamosta opastetaan asiakas kaupungin asiakaspalvelupisteisiin.

Kirjaamoon tulevien asioiden kirjo on moni-nainen.

– Meille tulevat esimerkiksi palautteet val-misteilla olevista kaavoista. Vastaanotamme hakemuksia. Kaupungin toiminta-avustusten, ammattitaiteilijoiden stipendien ja kaupungin tiedeapurahojen haut hoidetaan kauttamme. Myös Logistiikan tarjouspyyntöihin tulevat tar-joukset saapuvat kirjaamoon, luettelee Maija Saarinen.

Rekisteröinnillä on julkisella sektorilla pitkät perinteet. Kirjaaminen ei ole la-kisääteistä paitsi sähköisesti saapuneiden asiakirjojen osalta. Asiakkaiden

oikeusturva ja julkisuusperiaate eivät kuitenkaan toteudu käytännössä ilman kir-jaamista. Kirjaaminen helpottaa asioiden käsittelyn seurantaa, valvontaa ja tilas-tointia sekä mahdollistaa asioiden haun. Nykyisin diaari sisältyy asianhallintajär-jestelmään ja muodostaa sen niin sanotun rekisteriosan.

Tampereella saapuneen asian tiedot kirjataan Kuntatoimisto-ohjelmaan. Maija Saarinen näyttää, mitä vireille tulleelle asialle tapahtuu ja miten se saa diaarinumeron. Kirjaaja sijoittaa saapuneen asian ensiksi oikeaan asiaryhmään, esimerkiksi kaavoitukseen liittyväksi asiaksi. Tämä onkin usein kirjauksen haasta-vimpia vaiheita, sillä asiaryhmiä on satoja. Ohjelma antaa asialle automaattisesti oman numeron. Lisäksi diaarinumerossa on vireilletulovuosi. Kolmiosainen nume-rosarja koostuu siis asian omasta numerosta, asiaryhmästä ja vireilletulovuodesta kuten tämä diaariesimerkkinumero: TRE:1698/10.00.04/2012.

Asiasta merkitään Kuntatoimistoon vielä lähettäjän tiedot, asian lyhyt kuvaus. Saapunut sähköposti tai paperinen asiakirja skannataan liitteeksi. Sitten asia läh-tee käsittelijälle, ilmestyen hänen Kuntatoimisto-ohjelman työpöydälleen. Kaikki samaan asiaan liittyvät toimenpiteet liitetään samaan diaarinumeroon, esimer-kiksi kaavasta saadut palautteet. Diaarista näkee kaikki hankkeen vaiheet sen vireilletulosta päätöksentekoon saakka, ja myös sen, jos asia on vielä kesken.

Kirjaamon yhteystiedot:Tampereen kaupunki, kirjaamoPuutarhakatu 6 PL 487 33101 Tamperepuh. (03)5653 4550, fax (03)5656 5149

Salaperäinen diaarinumero

Valtaosa kirjaamoon tulevista asioista saapuu sähköpostilla ja kirjeitse. Paikan päällä käyvät asiakkaat ovat kuitenkin” työn suola”. Maija Saarisen luona kävi Sami Saarinen.

– Vastaanotamme myös oikaisuvaatimuksia ja muistutuksia sosiaali- ja terveysviranomaisten päätöksistä. Eduskunnan oikeusasiamiehen sel-vityspyynnöt kanteluita koskien tulevat myös kirjaamoon, mutta valtaosa kirjatuista asioista on sisäisesti vireille tulevia asioita, kertoo Mar-jo Ignatius.

Työpaikkahakemukset eivät tule kirjaamoon, vaan ne menevät hallintopalvelukeskus Haloon.

Hannu Laurikainen muistelee menneitä so-siaali- ja terveystoimen kirjaamon aikoja, jolloin kirjaamossa suorastaan pelättiin työpaikkaha-kuja hakemustulvan vuoksi.

Kaupungin kirjaamot keskitettiin vuonna 2007. Joillakin liikelaitoksilla on edelleen omat kirjaamot.

Kirjaamossa huolehditaan myös julkisten kuulutusten viennistä viralliselle ilmoitustaululle, joka näkyy kuntalaisille virastotalon pääaulan ikkunasta. Yksiköt hoitavat itse omat kuulutuk-sensa nettiin ja lehtiin.

– Kaupungin kuulutusten lisäksi meille tulee myös kuulutuksia valtiolta ja yhteisöiltä kuten ELY-keskuksesta, Hämeenlinnan hallinto-oikeudesta ja kalastuskunnilta. Kuulutukselle on laskettava oikea päivämäärä, johon saakka se on voimassa. Riippuu asiasta, pidetäänkö sitä näh-tävänä 14 vai 30 päivää, Maija Saarinen kertoo.

Kirjaajaksi opitaan käytännön työssäKirjaajaan työhön ei ole olemassa ”kirjaa ja-koulua”, vaan työ opitaan käytännössä. Hiljai-nen tieto siirtyy kokeneemmilta kirjaajilta uran-sa alussa oleville.

– Tämän työn hyvä puoli on se, ettei oppi-minen lopu. On pysyttävä ajan hermoilla, eikä paikalleen voi jämähtää, toteavat kirjaajat.

Kirjaaja näkee kaupungin toiminnan sen koko laajuudessaan.

Työn positiivisina puolina kirjaajat listaavat työn vaihtelevuuden ja itsenäisyyden. Vaihtele-vuuden varjopuolena on se, että kirjaaja joutuu hyppäämään nopeasti asiasta toiseen. On hal-littava monta asiaa yhtä aikaa ja oltava koko ajan ”korvat höröllä”.

Kirjaajalta vaadittavia ominaisuuksia ovat kirjaajien mukaan ystävällisyys ja ulospäin suun-tautuneisuus. Tietysti on oltava myös tarkka ja huolellinen.

– Meillä on hyvä yhteishenki. Vapaa-aikaa-kin on vietetty yhdessä esimerkiksi osallistumal-la Likkojen lenkille, Marjo Ignatius kertoo.

17VILKKU 2 / 2012

VES IHUOLLON AMMATTILA IS IA

Sähköautomaatioasentaja Jarmo Autio muistaa hyvin ajan, jolloin ihmiset vielä ih-

mettelivät, mitä sähköasentaja tekee vesilaitok-sella. Jatkuvasti uudistuvan tekniikan ansiosta Aution työpaikka Tampereen Veden palveluk-sessa ei kuitenkaan enää herätä suuremmin ih-metystä. Viralliselta ammattinimikkeeltään elekt-roniikka-, instrumentti- ja kojeasentajana toimi-valla Autiolla on yksi kollega talousveden puo-lella ja lisäksi jätevesipuolella työskentelee neljä vastaavissa tehtävissä toimivaa henkilöä.

Aution työpäivä alkaa ja päättyy Ruskon ve-denpuhdistamolla, mutta päivän aikana liikutaan pääasiassa erilaisissa huolto- ja kunnossapito-töissä ympäri Pirkanmaata.

– Toiminta-alue on todella laaja ja liikkumis-ta on paljon, sillä alueeseemme kuuluu Tampe-reen lisäksi Roineen, Pinsiön, Julkujärven ja Teis-kon laitokset. Nykyisin huolehdimme myös Pirk-kalan vesihuollosta ja laitteistoista, Autio kertoo.

Tampereen Veden vesihuolto on Aution mu-kaan erittäin hyvällä mallilla. Talousvettä ja ve-denlaatua tutkitaan säännöllisesti ja henkilöstö on ammattitaitoista. Autio kertoo, että myös jä-

tevedet puhdistetaan Tampereella huomattavasti paremmin kuin lupavaatimukset vaativat.

– Meillä on myös otettu käyttöön UV-de-sinfiointi talousveden laadun varmistamiseksi.

Ennakkohuolto tärkeässä asemassaJo kolmekymmentä vuotta Tampereen Veden palveluksessa viihtynyt Autio on päässyt seu-raamaan myös alalla tapahtuvia muutoksia var-sinaiselta aitiopaikalta.

– Ennakkohuoltoon ja huoltojen dokumen-tointiin panostetaan nykyään aiempaa enemmän. Toisaalta taas isot projektit teetetään ulkoisesti ja takuuajan jälkeen huoltotyöt siirtyvät niiden-kin osalta meille. Se vaatii kunnollisen pereh-dytyksen. Ennen tehtiin enemmän itse ja silloin myös sisäisti laitteet paremmin, Autio toteaa.

– Toisaalta ennen ei ollut laitospäivystystä, joten joskus hälytettiin töihin myös kotoa. Sitä ei nykyään onneksi tapahdu.

Sähköasennuksissa vaaditaan tarkkuutta, joten alalle hakeutuvat ovat usein luonteeltaan rauhallisia ja huolellisia. Myös turvallisuus on tärkeää kun ollaan tekemisissä sähkön kans-sa. Autio sanoo, että työssä on tärkeää myös tiedostaa oman työnsä vaikutukset, ettei tule huomaamattaan esimerkiksi keskeyttäneeksi vedentuloa jossain.

– Lisäksi teknistä englannin kieltä olisi hyvä osata ja ulospäin suuntautunut pitäisi olla, sillä tässä työssä työskennellään erilaisten ihmisten kanssa, vaikkei tämä nyt varsinainen asiakaspal-veluammatti olekaan. Meidän asiakkaamme löy ty-vät pääasiassa organisaation sisältä, Autio kertoo.

Jatkuvasti muuttuva ala tuo mukanaan myös omat haasteensa. Aution mukaan esimerkiksi laitekanta on nykyään niin laajaa, että työssä

vaaditaan tietämystä eri laitetoimittajien laitteista. Laitteiden toimintaperiaatteet on tunnettava ja erilaisia ohjelmointivalikoita on osattava käyttää.

– Sähköasennuksia ja -korjauksia tehtäessä on noudatettava voimassaolevia standardeja, lakeja ja määräyksiä. Omaa osaamistaan täy-tyy myös päivittää jatkuvasti. Huolimattomalla työskentelyllä saattaa aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle, Autio sanoo.

Liikunta auttaa jaksamaanAutio kertoo pitävänsä työnsä liikkuvasta luon-teesta. Se tuo vaihtelua työpäiviin, vaikka tietysti siirtyminen kohteesta toiseen on myös pois var-sinaisesta työskentelyajasta.

Tampereen Veden työyhteisöä Autio kehuu hyväksi.

– Kaikki me sähköautomaatioasentajat olemme pitkän linjan ammattilaisia; viimeisinkin työntekijä on ollut talossa jo lähes kaksikym-mentä vuotta, Autio hymyilee.

Vapaa-ajallaan Autio pitää kunnostaan huolta harrastamalla monipuolisesti liikuntaa.

– Lisäksi olen mukana työsuojelu- ja työhy-vinvointitoiminnassa. Tampereen Vedellä on noin 140 työntekijää eri toimipaikoissa ja erilaisten tapahtumien järjestäminen on tärkeää jo siksi, että näkee muita työntekijöitä. Se myös madal-taa ja helpottaa kanssakäymistä työasioissa.

Sähköasentajia tarvitaan myös vesihuollossa

Myös UV-laitteiden huolto kuuluu sähkö-automaatioasentajien vastuulle. Jarmo Autio tarkastamassa Hyhkyn pohjaveden ottamon UV-laitetta.

18 VILKKU 2 / 2012

Eija Laine-Hellstenin tyyli muuttui keveämmäksi

akvarellivärien kokeilun myötä, ja osassa maa lauksista

voikin kokea vedenalaista tunnelmaa. Teosparin sinisyy-

dessä hänen ystävänsä näki merenneidon, mistä työt

saivat nimensä.

Taide avaa reitin sisimpään

Maalaamisen lisäksi Eija Laine-Hellsten ilmentää sisintään taitavasti myös runojen sanoin. Hänen esikoisrunokokoelmansa valmistui vuonna 2010.

Siveltimenvedon jälkeen kankaalle jää sininen viiva. Se saa vierelleen turkoo-

sin kaaren ja maalaus vie mukanaan. Väri-en käyttäytymistä miettiessä pienet murheet unohtuvat ja ikävät asiat jäävät taka-alalle. Hetken aikaa koko maailma mahtuu yhteen pieneen maalaukseen.

Eija Laine-Hellstenin maalausten ää-rellä myös katsoja pääsee tuohon samaan olotilaan. Teosten kauniisti toisiinsa soin-tuviin väreihin syventyessä muu maailma helposti unohtuu.

– Maalaus alkaa yleensä lapsenomai-sella leikillä, kun kokeilen erilaisia maaleja. Olen aina pienestä saakka pitänyt väreistä, ja niiden käytöstä sain koulussa kuvaama-taidon tunnilla erityisesti kiitosta. Maala-tessa nykyäänkin minua kiinnostaa värien tanssi eli sävyjen muodostama yhteys.

Kevyttä leikkiä ei ollut kuitenkaan tie, joka vei Laine-Hellstenin maalaamaan.

– Kahdeksan vuotta sitten olimme juu-ri muuttaneet mieheni kanssa Kangasalla

tähän kotiin, jota remontoimme. Kaiken piti mennä aivan toisella tavalla.

Laine-Hellsten sairastui vakavasti. Su-run ja vastoinkäymisten keskellä hänestä tuntui, että täytyi löytää elämään jotain omaa tekemistä. Tämä sai hänet tarttu-maan siveltimeen. Taiteen myötä alkoi hidas toipuminen:

– Maalatessa koin, että rakkaus voittaa pelon. Itselleni taide onkin erittäin tärkeää. Jos maalaukseni koskettavat jotakuta, olen pystynyt luomaan edes vähän kauneutta tähän maailmaan. Se ajatus auttaa jaksa-maan. Lisäksi onnistuminen parantaa itsetuntoa.

Alkuvaiheessa Eija Laine-Hellsten maa-lasi akryyli- ja öljyväreillä, jolloin lopputu-loksena oli voimakkaanvärisiä abstrakteja maalauksia. Värien vuoropuhelu ja muodot kertovat tarinaa voimakkaista tunteista. Kurssilla taiteilija tutustui akvarelleihin, jolloin ilmaisu muuttui ilmavammaksi ja pehmeämmäksi.

– Aina ei niin paljon tiedostakaan, mitä tekee. Rohkeus ja kokemukset kuitenkin nä-kyvät töissä ja niiden aiheissa. Maalatessa täytyy uskaltaa tehdä se, miltä oikeasti tun-tuu. Sisimmän esille tuomisessa tarvitaan

rohkeutta. Se on välillä hyvin raskasta, mutta samalla se pal-kitsee: se mille ei ole sanoja, voi olla mahdollista ilmaista kuvin.

Eija Laine-Hellsten määritte-leekin taiteen intiaanien viisauk-sien kirjasta löytämänsä ajatuk-sen mukaisesti: taide on itsensä löytämistä ja sen ilmentämistä omalla erityisellä tavalla.

Laine-Hellstenin maalauksia on ollut esillä useissa näyttelyissä.

19VILKKU 2 / 2012

KI ITOKSIA

Lämpimät kiitokset teille kaikille muistamisesta jäädessäni eläkkeelle 1.2.2012.Mervi Rajala

”Yhä nurkan takana jossain liejokin salainen portti tai uusi tie –usein vaikka ne olen jättänyt taa,tulee aika, jolloin saan taivaltaa

minä viimein piilopolkuja näinkuusta länteen ja päivästä itään päin.”

Lämpimät kiitokseni Teille lukuisille ystävilleni ja Tampereen kaupungille ikimuistoisesta eläkejuhlastani 31.1.2012.Kirsti Kujala

Asiakkaiden mielestä hallintopalve-lukeskus HALOn palvelu ja toiminta

kokonaisuudessaan on varsin onnistunut-ta. Vuoteen 2010 verrattuna asiakastyy-tyväisyys on noussut. Mitatuista kokonai-suuksista Halon katsotaan onnistuneen parhaiten asiantuntijuudessa ja ammat-titaidossa.

Hallintopalvelukeskus Halo selvitti asiakastyytyväisyyttä kahdella kyselyllä marras-joulukuussa 2011. Tarkastelussa olivat Halon toiminta ja palvelut kokonai-suudessaan sekä erikseen Halon sovellus-tuen palvelut. Kyselyt toteutettiin kaupun-gin henkilöstölle avoimena verkkokyselynä Loorassa. Kyselyihin saatiin yhteensä 850 vastausta.

– Olen erityisen tyytyväinen siihen, et-tä henkilöstön panostukset asiantuntijuu-den kasvattamiseen ja asiakaspalveluun näkyvät tuloksissa. Olen tyytyväinen myös siihen, että asiakasymmärrys on yksiköitä kohtaan kasvanut, sanoo palvelukeskuk-sen johtaja Tuija Keskinen.

– Emme kuitenkaan saa jäädä laake-reille lepäämään, vaan haasteena on saa-da asiakastyytyväisyys pysymään tällä ta-solla tai mieluummin kasvamaan.

Kehitettävää Halolla on edelleen muun muassa palvelujen hinnoittelussa, tiedottamisessa ja kyvyssä olla mukana asiakkaan toiminnan kehittämisessä. Tuo-teryhmäkohtaisessa tarkastelussa tyyty-väisimpiä ollaan koulutus- ja kehittämis-palveluihin ja puhelunvälityspalveluihin.

Eniten parantumista on tapahtunut Halon kyvyssä olla mukana asiakkaan toiminnan tukemisessa ja kehittämisessä.

Tyytyväisyys aikataulujen pitävyyteen on laskenut hieman. Tuoteryhmistä eniten on kasvanut tyytyväisyys puhelunvälityspalve-luihin ja palvelussuhdeneuvontaan.

– Sovelluspalvelut on toiminut Halos-sa tässä kokonaisuudessaan vuoden 2011 alusta lukien ja tulosten perusteella toi-minta nähdään verrattain onnistuneena, Keskinen toteaa.

Hänen mukaansa molemmissa kyse-lyissä saatiin paljon rakentavia palautteita ja kehitysehdotuksia, jotka ovat kehittymi-sen kannalta erittäin arvokkaita, ja niitä on lähdetty työstämään tiimeissä.

– Asiakastyytyväisyyskyselyn tulokset vahvistavat käsitystä, että Halossa on te-kemisen meininki, Keskinen iloitsee.

Asiakkaiden tyytyväisyyttä selvitettiin muun muassa rekrytoinnin palveluihin, palvelussuhdeneuvontaan, eläke- ja uu-delleensijoituspalveluihin, koulutus- ja kehittämispalveluihin, virastopalveluihin ja puhelunvälityspalveluihin.

Asiakkaiden mielestä sovelluspalvelui-den toiminta mitattujen tietojärjestelmien osalta on varsin onnistunutta, vastausten kokonaiskeskiarvo on 3,6 asteikolla 1–5. Tyytyväisimpiä ollaan Titania-, Effica Yksi-lö- ja perhehuolto- ja Effica Varhaiskas-vatus -järjestelmien sovellustukeen. Tyy-tymättömimpiä ollaan Procapita- ja Helmi Oppilashallinto- järjestelmien sovellus-tukeen.

Lisätietoja: Kehittämispäällikkö Mauri Heikkinenetunimi.sukunimi@tampere.fi tai p. 040 773 4505

Halon toiminta asiakkaiden mielestä varsin onnistunutta

Frantsilassa hänellä on ollut kaksi näyttelyä, ja Kangasalla ja Pirkkalassa hänen töitään on ollut mukana yhteisnäyttelyissä. Hän myös myy maa-lauksiaan, joskin kaikkein henkilökohtaisimmat teokset hän tahtoo pitää itsellään.

Huolellisella työllä tukea potilailleEija Laine-Hellsten työskentelee Hatanpään sai-raalassa osastosihteerinä. Arkeen B5-osastolla hänellä onkin omanlaisensa lähtökohdat:

– Kun on itse ollut potilaana, niin halu aut-taa on erityisen vahva. Omista kokemuksista selviäminen on antanut myötätuntoa, ja kaikkia ihmisiä haluaa kohdella niin hyvin kuin vain voi. Teen työni sihteerinä mahdollisimman hyvin, kos-ka sillä tavalla pystyy viemään potilaiden asiaa eteenpäin ja olemaan edes jollain tavalla tukena.

Vaikka Laine-Hellsten viihtyy B5:lla hyvin, tuo taide arkeen erilaista väriä. Omilla käsillä tekeminen, maalausten ideointi ja luomispro-sessi antavat kiinnostavia haasteita, joita ilman hän ei halua elää.

Jälleen Laine-Hellsten kokee olevansa elä-mässään taitekohdassa, mikä on vienyt taiteen tekemisen kauemmas. Jooga ja kiinalainen lää-ketiede ovat nyt tuoneet apua. Unelmissa on kuitenkin uuden näyttelyn järjestäminen.

– Jokaisella ihmisellä on kyky tehdä kauniita asioita. Se vaatii herkkyyttä, voimaa sekä rohke-utta aistia kauneutta. Itselläni tarvittiin surua ja elämänkokemusta uinuvien kykyjen herättämi-seen. Taiteen voima on niin suuri, että sen avul-la jaksaa paremmin – myös arkisten asioiden ja töiden teossa.

TEKSTI LEENA KARPPI . AS IANTUNTI JANA EKOKUMPPANIT OY, I LMANKOS-PROJEKTI

FFFiiikkkksssuuuuiiiillllllllaaaa

iinnnnooiillllaa kkooddiinnn vali

äähhkköönnkkuulluuttuuss säpienemmääkkssiip

KU

VA

: A

RI

JÄR

VE

LÄ

Olethan muistanut sulattaa pakastuksen? Kun huurre-kerros on sentin mittainen, on syytä toimia. Reino Hildén tarkastamassa pakastuksensa tilannetta.

lämmitteisen saunan käyttämistä on hyvä suunnitella etukäteen. Ajoittakaa perheen saunomiset niin, että samalla lämmityskerral-la useampi saunoo joko samalla kertaa tai peräkkäisillä vuoroilla. Kiukaan kuumeneminen vie enemmän sähköä kuin kuumana pi-täminen, joten erityisesti lämmityskertoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Liian kuuma sauna kasvattaa turhaan sähkölaskuasi, lempeät ja riittävät löylyt saat noin +70–80 asteessa.

Keittiön sähkönkulutusRuoanlaiton osuus kotien sähkönkulutuksesta on viime vuo-sikymmeninä pienentynyt. Yhä useammin syödään ulkona tai kokkaillaan nopeasti valmistuvia ruokia. Keittiön isoimpia säh-könkuluttajia ovatkin kylmälaitteet. Olethan muistanut sulattaa pakastuksen? Kun huurrekerros on sentin mittainen, on syytä toi-mia. Kannattaa myös käyttää hetki kylmälaitteiden takaritilöiden puhdistukseen: imurointi säännöllisesti pitää sähkönkulutuksen kurissa. Pakastimen oikea lämpötila on –18 °C ja jääkaapin +5 °C.

Hiilijalanjälkeäsi voit pienentää myös tekemällä vihreän säh-kösopimuksen. Hintakaan ei nykypäivänä ole este: keskiverto säh-könkäyttäjä maksaa vuodessa vihreästä sähköstä vain 5–10 euroa tavallista sähköä enemmän. Sähköntuottajien vertailu netissä on helppoa esimerkiksi Energiamarkkinaviraston sivulla.

Lähde ja lisätiedot: Laitinen, Jussi (2010). Pieni suuri energia-kirja. Opas energiatehokkaaseen asumiseen. Into kustannus.

Haluaisitko säästää rahaa? Voit pienentää kodin sähkönkulu-tusta jopa 30 prosenttia muuttamalla omia sähkönkäytön

tapojasi. Nelihenkisen perheen sähkölaskussa säästö voi olla jopa 200 euroa vuodessa. Laitteiden järkevä käyttö kutistaa myös hii-lijalanjälkeäsi eikä muutoksen tekeminen vaadi suuria remontteja tai mukavuuksista luopumista.

Valaistus on kotien suurin sähkönkuluttajaEnergiansäästölamput ovat toimineet vaihtelevasti, ja osa niistä on päätynyt suoraan ongelmajätteen keräykseen. Ei kannata kuitenkaan haikailla takaisin hehkulamppujen aikaan, sillä ener-gialamppujen laatu kohoaa nopeasti ja ne kuluttavat huomatta-vasti vähemmän sähköä kuin hehkulamput. Kannattaa muistaa myös vanha tuttu konsti eli valojen sammuttaminen aina, kun et niitä tarvitse. Voit valjastaa perheen lapset energiavakoilijoiksi tarkkailemaan kodin valojen sammuttelua. Pienelle salapoliisin alulle havainnointi on tärkeää puuhaa, ja samalla koko perhe oppii järkeville tavoille.

Kodin viihdelaitteiden määrä kasvaa koko ajan Tietokoneet, televisiot, dvd-laitteet ja muut viihdevempaimet saattavat aiheuttaa sähkölaskusta jo suuremman osan kuin kylmälaitteet. Muista siis sammuttaa pelit ja vehkeet, kun et käytä niitä! Valmiustilat ovat melkoisia sähkösyöppöjä, joten sammuta myös ne. Katkaisijalla varustettu jatkojohto on hyvä hankinta. Sillä saat sammutettua kaikki viihdelaitteet yhden na-pin painalluksella. Tietokoneen sähkönkulutusta voit pienentää 75 prosenttia sulkemalla koneen aina käytön jälkeen. Kaikkiaan valmiustilat kuluttavat huikeat 10 prosenttia suomalaiskotien käyttämästä sähköstä.

Sähkölämmitteisen saunan käyttöön malttiaSuomalaiset rentoutuvat tunnetusti parhaiten saunassa. Säh kö-