Eduskuntavaalit 2015

Verkkovalvontaa – ei kiitos!

Lähestulkoon kaikki ihmisten toiminta on nykyään yhteydessä myös verkkoon. Tämä pätee yhtä lailla ihmisten arkeen kuin yrityksiin ja valtioihin. Internet on erilainen ympäristö kuin fyysinen maailma; ajan, paikan, matkan ja tilan käsitteet eroavat fyysisestä todellisuu-desta. Siksi fyysisen maailman ja verkon ilmiöitä voi olla vaikea sa-maistaa keskenään.

Moninaisten mahdollisuuksien lisäksi verkkoon liittyy myös uh-kia. Niistä pitää käydä julkista keskustelua, kun valtiot pohtivat ra-joituksia verkossa tapahtuvaan toimintaan tai verkkoliikenteen seu

rantaa.Kyberturvallisuus voidaan ymmärtää monella tavalla. Se, että

verkossa tapahtuvan aktiviteetin valvonta voi sen luonteen takia olla helpompaa, ei tarkoita, että kaiken valvominen olisi hyväksyt-tävää.

Edward Snowdenin tekemät paljastukset NSA:n suorittamasta vakoilusta Yhdysvalloissa ja sen rajojen ulkopuolella toimii hyvänä esimerkkinä. Vuodettujen asiakirjojen mukaan puhelu- ja verkko-viestinnän valvontaa ei ollut kohdistettu vain vakavasti otettaviin uhkiin, vaan NSA:n mukaan tarkoituksena on ollut kerätä ”kaikki mahdollinen data”.

Tällainen toiminta on ehdottomasti kyberturvallisuusuhka. Eihän turvallisuuden varjolla voida esimerkiksi asentaa turvakameroita ja mikrofoneja ihmisten koteihin noin vain. Kotietsintään tarvitaan vahvat perusteet, eikä ihmisten yksityisiä kirjeitä saa lain mukaan avata kukaan muu kuin se henkilö, kenelle kirje on osoitettu.

Internet tarjoaa mahdollisuuden tämän kaltaisiin yksityisyyden loukkauksiin hyvin huomaamattomasti ja muodostaa tavallisen ih-misen kannalta suurimman kyberturvallisuusuhkan ja esteen yh-teiskunnan vapaalle kehitykselle.

Lisäksi, vaikka NSA:n tiedonkeruu on ollut harvinaisen laajaa ja valvonta on rikkonut sekä Yhdysvaltojen kansallista lainsäädäntöä että kansainvälistä oikeutta, ei sen tuloksista tai tehokkuudesta olla yksimielisiä.

Kansallinen turvallisuus vastaan yksityisyyden suojaPuolustusministeriön tiedonhankintalakityöryhmän mietinnön mukaan tietotekniikan kehitys on mahdollistanut uudenlaisen te-hokkuuden pienillekin valtioille ja ei-valtiollisille toimijoille. Mie-tinnössä todetaan Suomen lainsäädännön olevan vanhentunutta kyberturvallisuuden osalta. Mietinnön mukaan tavoitteena on lain-säädännön saattaminen ajan tasalle ja muita maita vastaavalle ta-solle erityisesti turvallisuusviranomaisten tiedonhankinnan toimi-valtuuksien osalta.

Internetin mahdollistamaa tehokkuutta tulisi kuitenkin vaalia ja

pitää tärkeämpänä kuin internetin viranomaisvalvontaa. On ensiar-voisen tärkeää, että lainsäädäntö määrittää täsmälliset kriteerit siitä, milloin yksityisyyttä voidaan joutua loukkaamaan muiden kansallis-ten turvallisuuden takaamiseksi. Tiedonhankinnan toimivaltuuksia verkossa ei tule suoranaisesti laajentaa, vaan tarkentaa tiedonhan-kinnan sääntöjä ja vahvistaa kansalaisten yksityisyydensuojaa.

Työryhmän mietintö toteaa, että tietoliikennetiedustelun yhteis-kunnallisen hyväksyttävyyden keskeinen edellytys on tiedonhan-kintaa koskevien uhkien määrittelyn selkeys ja suppeus. Kansainvä-listen ihmisoikeussopimustenkaan mukaan mikä tahansa uhka tai riski ei oikeuta tiedonhankintaa.

Viranomaisen toiminnan tulee olla läpinäkyvää ja tiukasti valvot-tua. Internetissä tapahtuvaan tiedonhankintaan sovellettuna tämä tarkoittaisi, että viranomaisen tulisi hakea tapauskohtaisesti lupa seurantaan, kuten kotietsinnässä.

Työryhmän ehdotusten toteutuminen merkitsisi kuitenkin yksi-tyisyyden suojan merkittävää kaventumista sekä toimittajien lähde-suojan murtumista. Vaikka mietinnössä esitetään, että yksityiskoh-tainen viestien sisällön tarkkailu tehtäisiin määriteltyjen hakuehto-jen perusteella seulotusta aineistosta, valvonta kuitenkin kohdistui-si kaikkeen verkkoliikenteeseen. Myös siis se verkkoliikenne, jolla ei ole merkitystä kansallisen turvallisuuden kannalta, olisi seurannan kohteena.

Ehdotetun seurantajärjestelmän toteuttaminen vaatisikin pe-rustuslain muutosta, sillä perustuslain kymmenennen pykälän mu-kaan kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

Salaustekniikat vievät tehon verkkovalvonnaltaLiikenne- ja viestintäministeriö jätti puolustusministeriön mietin-töön eriävän mielipiteen. Sen mukaan puolustusministeriön työryh-män lähtökohtana on ollut perustella verkkovalvonnan käyttöönotto ja turvallisuusviranomaisten tarpeita. Tarvittavat perustuslain muu-tokset saattaisivat silti olla ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. Puolustusministeriön työryhmää on myös kritisoitu siitä, ettei sen

kuulemien asiantuntijoiden joukossa ole ollut tarpeeksi perusoi-keuksien ja perustuslain asiantuntijoita.

Perustuslaillisten seikkojen lisäksi on otettava huomioon myös valvonnan psykologiset tekijät, joita Michel Focault on tutkinut. Hänen mukaansa jo pelkästään tarkkailun mahdollisuuden olemas-saolo saa ihmiset käyttäytymään siten, kuten he ajattelevat heiltä odotettavan.

Esimerkit verkkovalvonnasta maailmalla osoittavat, että valvon-taa käytettäisiin muuhunkin kuin esimerkiksi vakavien terrori-isku-jen ehkäisyyn.

Verkkovalvontaa vastaan puhuu myös se, että verkkoviestinnän salaustekniikat ovat kehittyneet ja salattujen viestien murtaminen on lähes mahdotonta. Käytännössä siis ne tahot, jotka haluavat vies-tintänsä pysyvän salassa, voivat ne salata ja verkkoliikenteen val-vonta kohdistuu lähinnä tavallisiin ihmisiin.

Sadankomitean tavoitteita tulevalle vaalikaudelle

• Perustuslain takaamaa kansalaisten yksityisyyden suojaa ei pidä heikentää.

• Verkkovalvonnan sijaan Suomen tulisi panostaa tie-toturvan kehittämiseen.

• Julkisen vallan velvollisuus on suojata kansalaisten kyberturvallisuutta ja yksityisyyttä myös yritysten har-joittamalta yksityisten tietojen keräämiseltä ja käytöltä esimerkiksi markkinoinnissa.